Lausuntopyyntö STM

LAUSUNTOPYYNTÖ SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON JÄRJESTÄMISLAIN HALLITUKSEN ESITYKSEN LUONNOKSESTA

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmisteluryhmä on laatinut loppuraportin, jossa on todettu uudistuksen pääperiaatteet. Nämä periaatteet perustuvat pääministeri Kataisen hallitusohjelmaan ja hallituksen tekemiin tarkentaviin linjauksiin. Raportti on laadittu toimeksiannon mukaisesti hallituksen esityksen muotoon. Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sisältää säännökset sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja rahoittamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää kunnilta ja muilta jakelussa mainituilta tahoilta lausunnot lakiesityksestä. Lausuntopyyntö ja lakiesitys löytyvät sosiaali- ja terveysministeriön Internet-osoitteesta: http://www.stm.fi/vireilla/lausuntopyynnot. Valmisteluryhmän laatimaa ehdotusta hallituksen esitykseksi on täydennetty lisäämällä siihen sosiaali- ja terveysministeriössä virkamiesvalmisteluna laaditut yleisperustelujen jaksot 4–6 (mm. vaikutusarviointi) ja yksityiskohtaisten perustelujen jaksot 2–4 (mm. suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys). Lausuntopyyntöön tulee vastata sähköisellä kyselyllä, jossa on kohdennettuja kysymyksiä hallituksen esitysluonnokseen liittyen. Kyselyyn annettuja vastauksia on mahdollista perustella, minkä lisäksi kyselyyn on varattu runsaasti tilaa myös vapaamuotoiselle kommentoinnille. Kyselyvastausten muotoon laaditut lausunnot tullaan huomioimaan hallituksen esityksen viimeistelytyössä. Lakiesitys annetaan eduskunnalle kevätistuntokaudella ja lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 alusta lukien. Kuntia tullaan kuulemaan lain vahvistamisen jälkeen sosiaali- ja terveysalueiden ja perustason alueiden sekä erityisvastuualueiden muodostamisesta. Lausunnot pyydetään antamaan torstaihin 13.3.2014 mennessä. Lausuntopyyntöön voi vastata suomeksi tai ruotsiksi. Annetut vastaukset ovat julkisia. OHJEET Sähköisessä kyselylomakkeessa voi liikkua edestakaisin painamalla Edellinen- tai Seuraava -painikkeita. Vastauksia on mahdollista muokata ennen kyselylomakkeen lähettämistä. Suurimpaan osaan kysymyksistä tulee valita yksi omaa mielipidettä lähinnä oleva vastausvaihtoehto. Jokaista vastausta on mahdollista perustella. Osa kysymyksistä on merkitty pakollisiksi.

Kyselyn voi tarvittaessa keskeyttää painamalla Keskeytä-painiketta ja jatkaa vastaamista myöhemmin. Keskeytä-painiketta painettaessa kysely vie sinut automaattisesti sivulle, jossa on linkki jatkettavaan kyselyyn. Sivulla voit myös lähettää linkin sähköpostiisi. Viimeisen kysymyksen lopussa on Yhteenveto-painike, josta pääset tarkastelemaan laatimiasi vastauksia. Yhteenvetosivulta pääset muokkaamaan (Muokkaa vastauksia -painike) ja tulostamaan (Tulosta-painike) kyselyn. Vastauksien lähetys: Kun kyselyn vastaaminen on valmis, paina kyselylomakkeen yhteenvetosivun lopussa olevaa Valmis-painiketta. Kun Valmis-painiketta on painettu, kyselyvastausta ei ole enää mahdollista täydentää tai muokata. Kyselylomakkeeseen voi vastata vain kerran. Huomionarvoista on, että kyselyä ei ole mahdollista muokata kahden eri toimipisteen välillä. Mikäli samaa muokattavaa sähköistä kyselylinkkiä muokataan kahdesta eri toimipisteestä samanaikaisesti, kyselyyn tallentuu viimeisin versio. Tästä syystä kyselylinkkiä ei pidä jakaa eteenpäin. Lausuntopyynnön yhteydessä vastaajille toimitetaan kyselystä myös tekstitiedostoversio lausuntopyynnön käsittelyn helpottamiseksi. Vastaajille on toimitettu myös havainnollistava Power Point -esitys lakiesityksen keskeisistä sisällöistä. Toimielimen käsittelyssä voidaan noudattaa esimerkiksi sellaista menettelyä, että kyselyvastausta työstetään tekstitiedostona ja tekstitiedostoon laaditut vastaukset syötetään lopuksi sähköiseen kyselyyn. Vastausten työstämisen apuna voidaan käyttää myös hallituksen esitystä koskevaa diaesitystä, joka löytyy Internet-osoitteesta: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1447910&name=DLFE-28181.pdf. Lisätietoja kyselystä antavat: osastopäällikkö Kirsi Varhila, p. 02951 63338, etunimi.sukunimi@stm.fi hallitusneuvos Pekka Järvinen, p. 02951 63367, etunimi.sukunimi@stm.fi neuvotteleva virkamies Kari Haavisto, p. 02951 63342, etunimi.sukunimi@stm.fi Kyselyn tekniseen toteutukseen liittyvät kysymykset: osastosihteeri Hang Pham, p. 02951 63569, etunimi.sukunimi@stm.fi osastosihteeri Jaana Aho, p. 02951 63395, etunimi.sukunimi@stm.fi

Lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain hallituksen esityksen luonnoksesta Markku Puro 11.2.2014

TAUSTATIEDOT

1. Vastaajatahon virallinen nimi

Nimi

Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä

2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi

Nimi Anja Myllylä

3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot

Nimi

Markku Puro

Asema organisaatiossa

Yhtymäjohtaja

Matkapuhelin

050 544 0566

Sähköposti

markku.puro@fshky.fi

4. Lausuntopyynnön käsittelypäivämäärä toimielimessä

Päivämäärä: 24.2.2014

________________________________

Toimielimen nimi

Yhtymähallitus

5. Onko vastaaja *

kunta

kuntayhtymä

valtion viranomainen

järjestö

ei mikään edellä mainituista

KYSYMYKSET

1 luku Yleiset säännökset

6. 5 §:ssä säädetään palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Säännöksen mukaan palvelut on toteutettava mahdollisuuksien mukaan lähellä asukkaita, mutta palveluja voidaan niiden saatavuuden tai laadun turvaamisen niin edellyttäessä keskittää. Onko linjaus tarkoituksenmukainen?

Kyllä

Keskittämisen raja ei kuitenkaan kulje nykyisen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä. On tarkemmin määriteltävä ne palvelut, mitä pitää keskittää, niiden harvinaisuuden, tarvittavan osaamisen kapea-alaisuuden tai teknologian kalleuden takia. Osa nykyisistä erikoissairaanhoidon palveluista on hyvin lähellä lähipalveluluonnetta ja ne ovat pääsääntöisesti tuotettava kansalaisten lähiympäristössä. Tällaisia ovat esim. lasten – ja nuorten psykiatrian avohoito, psykiatria ylipäätänsä, päihdepalvelut, lähes kaikki vanhusten palvelut kaikilla erityisaloilla, mutta erityisesti geriatria. Tulevaisuudessa on erikoissairaanhoidon palveluita pystyttävä viemään myös kotiin tai kodinomaisiin olosuhteisiin. Kuntoutus, monet lasten- ja naistentautien palvelut sekä sisätautien palvelut ovat avohoidossa hyvinkin toteutettavissa. Myös korva- ja silmätautien konsultaatioita voidaan pitkälti hoitaa lähipalveluina, tämä edellyttää, että lääkäri liikkuu eikä aina potilas. Terveydenhuoltolain valmistelun yhteydessä korostettiin voimakkaasti sitä, että erikoissairaanhoidon konsultaatioita on tuotava terveyskeskuksiin,

joko niin että niitä tuodaan shp:sta (sote-alue) tai että terveyskeskus pystyy niitä itse tuottamaan (perusalue). Esim. ortopediassa päiväkirurgiset palvelut on syytä toteuttaa suhteellisen lähellä asukkaita, koska muuten seuranta- ja kuljetuskustannukset tulevat suuriksi, eikä niitä etuja mitä lyhytjälkihoitoisesta kirurgiasta on haluttu, saavuteta. On myös esitetty, että tekonivelkirurgian keskittämisestä saataisiin suuret taloudelliset säästöt ja laatu huomattavasti paranisi, kuitenkin yksiköissä, joissa tehdään pari sataa tekonivelleikkausta, on toiminnan jatkaminen perusteltua, palvelun saatavuuden ja laadun takaamiseksi, koska yksi ryhmä voi keskittyä silloin näiden palveluiden tuottamiseen ja vältytään keskittymisen mukaan tuomilta uusinvestoinneilta. Jatkossa sosiaali- ja terveyspalveluissa korostuvat erityisesti kotiin annettavat palvelut sekä sähköiset palvelut, riippumatta ovatko ne erikoissairaanhoidon tai perusterveydenhuollon palveluita, joten tältäkin osin on perusterveydenhuollon erikoissairaanhoidon rajaa madallettava, ja korostettava erityisesti horisontaalisen integraatiotason merkitystä palveluintegraatiossa.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

7. 6 §:ssä säädetään palvelujen kielestä. Turvaako lakiehdotus kielellisten oikeuksien toteutumisen riittävän hyvin?

Kyllä

________________________________

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

8. Muita huomioita 1 luvun säännöksistä

Lähi- ja keskitettyjen palveluiden raja ei siis kulje erikoissairaanhoidon ja perusterveyden huollon välillä, vaan tilanne on muutettava niin, että ne palvelut, mitä esim. vanhukset, lapsiperheet, päihde- ja mielenterveysongelmaiset tarvitsevat, tuotetaan hyvin keskeisesti lähipalveluperiaatteella ja korostaen horisontaalista integraatiota, ja sellaisten palveluiden, mitä

ihmiset tarvitsevat vain muutamia kertoja elämässään, keskittäminen voi olla tapauksien harvinaisuuden, kalliin teknologian tai kapea-alaisen osaamisen vaatimusten näkökulmasta perusteltua.

2 luku Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen

9. 7 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueista sekä perustason alueista. Järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä säädetään tarkemmin 11 §:ssä. Pääsäännön mukaisesti sosiaali- ja terveysalue vastaa kaikkien palvelujen järjestämisestä. Perustason alueella on kuitenkin rajoitettu palvelujen järjestämisoikeus. Tulisiko kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen kuulua vain sosiaali- ja terveysalueen järjestämisvastuulle?

Kyllä

________________________________

Ei

Perustasolla täytyy olla riittävä autonomia perustason terveyspalveluiden ja sosiaalipalveluiden järjestämiseen sekä perustason erikoissairaanhoidon järjestämiseen. Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon terveys- ja hyvinvointiongelmat ratkaistaan vain perustasolla horisontaalisen integraation avulla, koska keskeiset kansanterveysongelmat ja sosiaaliryhmien väliset terveyserot, lasten – ja nuorten psykososiaaliset ongelmat, päihde- ja mielenterveysongelmat, krooniset kansansairaudet ja vanhusten huolto tullaan hoitamaan ja niiden onnistumien ratkaistaan perustasolla, ja siellä pitää olla riittävä mahdollisuus palveluiden tehokkaaseen tuottamiseen ja innovaatioiden käyttöönottoon. Vertikaalista integraatiota on lakiesityksessä korostettu, ja vaikka tärkeää se onkin, horisontaalinen integraatio on tärkein ratkaisu tämän hetken Suomen ongelmiin, niin kestävyysvajeen ja hyvinvointiongelmien osalta. Perustason alueen täytyy saada tuottaa esh:n palvelut myös ostopalveluina tai vaikka palvelusetelin avulla.

Ei ota kantaa

________________________________

10. 8 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueiden sekä perustason alueiden muodostumisen yleisistä edellytyksistä. Ovatko laissa määritellyt sosiaali- ja terveysalueiden yleiset edellytykset riittävän selkeitä?

Kyllä

________________________________

Ei

Sote –alueita ei pitäisi kytkeä yksistään maakuntien keskuskaupunkiin tai yli 50 000 asukkaan kaupunkien vastuulle, vaan pitäisi sallia myös toiminnallisesti yhtenäisten alueiden, joiden yhteinen väestöpohja on yli 50 000 asukasta, muodostaa oma sote –alue. Laissa pitäisi korostaa myös julkisen palvelutuottajan mahdollisuutta kilpailun avulla kehittää omaa tuotantoa ja tehokkuutta, uusien innovaatioiden käyttöönottoa, lähipalveluiden tuotantoa, sekä erityistason palveluiden ostamista, eikä betonoida sitä pelkästään nykyiseen maakunta- ja kuntarakenteeseen.

Forssan, Someron ja Loimaan seutu muodostaisi n. 70 000 asukkaan väestöpohjalla olevan yhtenäisen toiminnallisen alueen, joka palveluvarustukseltaan ja kantokyvyltään riittäisi hyvin sote –alueen tehtävien hoitamiseen.

Ei ota kantaa

________________________________

11. Ovatko laissa määritellyt perustason alueiden yleiset edellytykset riittävän selkeät?

Kyllä

________________________________

Ei

Perustason alueella pitäisi hyväksyä yli 20 000 asukkaan yhtenäisen toimialueen väestöpohja, vaikka keskuskaupungin asukasluku ei 20 000 ylittäisikään. On luonnollisia perustason toimialueita kuten Forssan seutu, jolle pitäisi pystyä takaamaan perustason status, koska täällä on näyttöä palveluiden tehokkaasta tuotannosta, laadusta ja asiakastyytyväisyydestä. Lain pitäisi mahdollistaa perusalueella myös palvelusetelin käyttö palveluiden tuotannossa

Laissa pitäisi myös huomioida, että maassamme on monia erilaisia alueita, metropolialueen lisäksi, missä on järkevää huomioida olemassa olevat rakenteet ja hyvät toimivat käytännöt, eikä pakottaa seutuja ratkaisuihin, jotka pakottaisivat hyvistä toimivista rakenteista luopumaan.

Esim. Kanta-Hämeessä, ei Forssan seutu, eikä myöskään maakunnan keskuskaupunki Hämeenlinna itse, näe syntyvän mitään lisäarvoa siitä, että Forssan seudun 35000 asukkaan, ja mahdollisesti jos Somero olisi mukana, lähes 45000 asukkaan, peruspalveluita järjestettäisiin vastuukuntamallilla Hämeenlinnan alaisuudessa

Ei ota kantaa

________________________________

12. 11 §:ssä säädetään järjestämisvastuun jakautumisesta sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen välillä. Valitkaa seuraavista vastausvaihtoehdoista yksi, joka vastaa parhaiten näkemystänne.

Palvelujen jakautuminen esitetyn mukaisesti on tarkoituksenmukaista

Perustason alueen järjestämisvastuulla tulisi olla enemmän palveluja

Sosiaali- ja terveydenhuollon perusongelmat tullaan ratkaisemaan horisontaalisen integraation avulla. Tämä tulee ratkaisemaan myös perusterveydenhuollon ja perussosiaalitoimen palveluiden toimivuuden maassamme. Tällä hetkellä puutteet ovat suurimmat juuri perustason toiminnassa. Keskittymällä liikaa vertikaaliseen integraatioon ei näitä ongelmia tulla ratkaisemaan, esim. lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden saatavuuden suhteen tästä lakiesityksestä on vaikea löytää tekijöitä jotka vahvistaisivat työntekijöiden halukkuutta hakeutua perustasolle vähänkään syrjäisemmille seuduille. Laissa korostetaan kovasti kilpavarustelun estämistä, mutta toisaalta missään ei mainita, että julkisten palveluiden tuottajien pitäisi myös keskenään kilpailla palveluiden tehokkuudella, laadulla ja asiakastyytyväisyydellä. Perustason palvelutuotannossa pitää ehdottomasti sallia myös erikoissairaanhoidossa palveluiden ostot ja palvelusetelit.

Perustason alueen järjestämisvastuulla tulisi olla vähemmän palveluja

________________________________

Joku muu, mikä

________________________________

13. 16 §:ssä säädetään erityisvastuualueiden tehtävistä. Tuleeko erityisvastuualueella olla kaikki säännöksessä luetellut tehtävät?

Kyllä

Erityisvastuualueella tai jollakin muulla toimijalla tulee olla ne tehtävät, mitä on lueteltu. Viittä erityisvastuualuetta, jotka muodostavat kuntayhtymän ei tarvita. Erityisvastuualueen tehtävät pitäisi hoitaa jossakin sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa hallinnollisessa organisaatiossa ilman viittä valtakunnallista erityisvastuualuetta, jotka eivät tule osallistumaan palveluiden

tuotantoon. Jää epäselväksi missä päätetään erityisvastuualueiden välisestä työnjaosta, koska Suomessa on laaja joukko sosiaalitoimen- ja terveydenhuollon vaativia tehtäviä, jotka on hoidettava erva -alueita laajemmalla väestöpohjalla tai jopa yhdessä paikassa koko maassa tai jopa maanrajojen ulkopuolella

Ei

Ei ota kantaa

________________________________

14. Mikäli vastasitte edelliseen kysymykseen ”Ei”, valitkaa seuraavista erityisvastuualueille säädetyistä tehtävistä ne, joita erityisvastuualueilla ei mielestänne tulisi olla.

1) alueiden välisen yhteistyön varmistaminen

2) eri hallinnonalojen välisen yhteistyön ohjaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon osalta

3) palvelujen tai muiden tehtävien keskittäminen

4) tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminnan suunnittelu ja yhteensovittaminen

5) työvoimatarpeen arviointi

6) ensihoidon ohjaaminen

7) tiedonhallinnan tehtävät

8) valmiussuunnittelun yhteensovittaminen

9) kansallisen kehittämisohjelman toimeenpano

10) hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävät

11) hyvinvointi- ja terveysseurantatietojen analysointi ja hyödyntäminen

12) saamenkielisiin palveluihin liittyvät tehtävät (keskitetysti yhdellä ervalla)

15. Muita huomioita 2 luvun säännöksistä

Sote – alueita ei tulisi kytkeä pelkästään maakunnan keskuskaupunkeihin eikä tällä hetkellä yli 50 000 asukkaiden kaupunkeihin. Pitäisi katsoa luonnollisia työssäkäynti- ja asioimisalueita, joissa asukaspohja ylittää yli 50 000 asukkaan väestöpohjan, ja sallia myös näille sote – alueen muodostaminen kuntayhtymämallilla. Sama koskee myös perustason alueita, ei ole järkevää sosiaali- ja terveyspoliittisesti kytkeä perusalueen perustamismahdollisuutta keskuskaupungin asukaslukuun, vaan katsoa koko toimialueen asukaslukua. Perustasolle pitää luoda riittävät mahdollisuudet horisontaalisen integraation toteuttamiseen, koska vain näin voidaan vastata suurimpiin sosiaali- ja terveyspoliittisiin haasteisiin, myös palveluita ostamalla tai palvelusetelillä tuotettuna.

3 luku Hallinto

16. 17 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveysalueen sekä perustason alueen hallinnosta. Pääsääntöisesti alueiden hallinto järjestetään vastuukuntamallilla, joka poikkeaa nykyisin käytössä olevasta vastuukuntamallista. Onko järjestämislain mukainen vastuukuntamalli selkeä?

Kyllä

________________________________

Ei

Kunnille pitäisi kaikissa tapauksissa mahdollistaa kuntayhtymämalli sekä sote – alueen että perusalueen hallinnossa. Kunnille pitäisi antaa oikeus sopia kuntayhtymähallinnosta ja mahdollisesta äänileikkurista vapaasti kuntalain pohjalta. Järjestämislain mukainen vastuukuntamalli on erittäin epäselvä ja osittain myös epälooginen. Se rajoittaa vastuukunnan omaa mahdollisuutta päättää peruspalveluistaan. Vastuukuntamalli ei ole siis mitenkään selkeä.

Ei ota kantaa

________________________________

17. 18 §:ssä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon oikeudellisesta ja taloudellisesta vastuusta. Onko sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen oikeudellinen vastuutaho säännösten perusteella selkeä?

Kyllä

________________________________

Ei

Oikeudellisen ja taloudellisen vastuun selkeyttämiseksi pitäisi hyväksyä aito kuntayhtymämalli, koska kuten edellä totesimme, vastuukuntamalli ei ole oikeudellisestikaan selkeä. Oikeudellinen vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja taloudellisesta vastuusta jää epäselväksi. Kaikilla kunnilla ei olisi mahdollisuutta olla mukana päätöksenteossa, mutta olisivat kuitenkin maksuvelvollisia ja toisaalta vastuukunnan mahdollisuus päättää omista peruspaleluistaan kaventuu ja näin horisontaalinen integraatio joka monissa kaupungeissa on edennyt hyvin soten ja muun hallinnon kanssa voisi katketa.

Ei ota kantaa

________________________________

18. 19 §:ssä säädetään edellytyksistä, joiden toteutuessa sosiaali- ja terveysalueeseen kuuluvat kunnat voivat päättää alueen hallinnoimisesta kuntayhtymämallilla. Yksi edellytyksistä on, että kuntayhtymää kannattaa vähintään puolet alueen kunnista, joiden asukasluku on vähintään 2/3 alueen yhteenlasketusta asukasluvusta. Ovatko nämä suhdeluvut oikeita?

Kyllä

Ei; kuntien määrän tulisi olla isompi

Ei; yhteenlasketun asukasluvun tulisi olla isompi

Ei; kuntien määrän tulisi olla pienempi

Ei; yhteenlasketun asukasluvun tulisi olla pienempi

Ei mikään edellä olevista, koska

kunnille pitäisi mahdollistaa nykyisen kuntalain mukainen kuntayhtymämallin perustaminen sote – alueissa ja perusalueissa.

19. Pitäisikö sote-alueeseen kuuluvilla kunnilla olla esitettyä vapaampi mahdollisuus sopia, hallinnoidaanko aluetta vastuukuntamallilla vai kuntayhtymämallilla?

Kyllä

Kunnilla pitäisi olla aito mahdollisuus päättää hallintomallista, koska muuten joudutaan loputtomaan hallinnolliseen riitelyyn, jos kuntia pakotetaan sote –alueen maksajiksi, mutta heillä ei ole aitoa mahdollisuutta olla päätöksenteossa mukana.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

20. 21 §:ssä säädetään vastuukuntamallin yhteistoimintasopimuksesta. Edustajainkokous hyväksyy yhteistoimintasopimuksen. Kuinka yhteistoimintasopimuksesta tulisi päättää?

Kuntien yksimielisellä päätöksellä

Kuntien lukumäärän enemmistöllä

Asukasluvun enemmistöllä

Sekä kuntien lukumäärän että asukasluvun enemmistöllä

Jollain muulla tavalla, millä

________________________________

21. 22 §:ssä säädetään vastuukunnan yhteisestä toimielimestä. Kaikista kunnista ei välttämättä ole edustajaa toimielimessä. Onko tarkoituksenmukaista, että lain mukaan kaikilla kunnilla ei tarvitse olla edustajaa toimielimessä?

Kyllä

________________________________

Ei

Kaikilla kunnilla, jotka joutuvat maksamaan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia, pitää olla mahdollisuus osallistua myös päätöksentekoon.

Ei ota kantaa

________________________________

22. 23 §:ssä säädetään vastuukuntamallin toimielimen tehtävistä. Ovatko ne hyväksyttäviä?

Kyllä

________________________________

Ei

Koska koko vastuukuntamalli ei näkemyksemme mukaan ole hyvä ja paras mahdollinen, pitäisi sote –palvelut järjestää kuntayhtymämallin pohjalta, jos kunnat niin haluavat. Toisaalta, jos kunnat haluavat, voidaan vastuukuntamalli toteuttaa nykyisen kuntalain perusteella, eikä niin monimutkaisella järjestelyllä kuin nyt esitetään.

Ei ota kantaa

________________________________

23. Onko hyväksyttävää, että vastuukuntamallissa toimielimen tilinpäätös tulee hyväksyä edustajainkokouksessa?

Kyllä

Jos kunnat pakotetaan vastuukuntamalliin, on edustajainkokous se missä tilinpäätös tulee hyväksyä.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

Erityisvastuualue

24. 31−40 §:ssä säädetään erityisvastuualueiden hallinnosta. Onko esitetty erityisvastuualueen hallinnon järjestäminen mielestänne tarkoituksenmukainen?

Kyllä

Jos mennään viiteen erityisvastuualueeseen ja kunnat siihen pakotetaan, niin esitetty hallinnon järjestämismalli on tarkoituksenmukainen. Emme kuitenkaan kannata viittä erityisvastuualuetta.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

25. 34 §:ssä säädetään erityisvastuualueen hallituksen kokoonpanosta. Onko hallituksen kokoonpano tarkoituksenmukainen?

Kyllä

Mutta, toteamme edelleen, että emme kannata viittä erityisvastuualuetta.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

26. 39 §:ssä säädetään erityisvastuualueen päätösvallasta. Onko hyväksyttävää, että erityisvastuualueilla on suoraa päätösvaltaa sote- ja perustason alueiden päätösvaltaan kuuluvissa asioissa?

Kyllä

Emme kannata viittä erityisvastuualuetta, mutta erityisvastuualueiden tehtäviä hoitavalla elimellä oltava jotakin päätösvaltaa palveluiden järjestämisestä, ja erityisesti siitä mitä vaativan erityistason ns. yliopistosairaaloiden kesken työnjaosta sovitaan.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

27. Muita huomioita 3 luvun säännöksistä

Maassa ei tarvita viittä erityisvastuualuetta, vaan STM:n alaisuudessa pitäisi olla organisaatio, joka hoitaa nämä tehtävät valtakunnallisesti ja jolla on riittävät valtuudet tehtävän hoitamiseen.

4 luku Ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen

28. Huomioita 4 luvun säännöksistä

Koko maan sosiaali- ja terveyspoliittiseen strategiaan pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, ja painopisteet pitäisi asettaa kunkin hallituksen ohjelmassa. Sote –integraatio erityisesti horisontaalisella tasolla parantaa ohjausta, suunnittelua ja kehittämistä, ja perustasolla pitäisi olla riittävät mahdollisuudet strategian toteuttamiseen ja suunnitteluun. On varottava, että sosiaali- ja terveydenhuollon strategia tehdään pelkästään erva -tasolla, koska on pelättävissä, että palvelut näin keskittyvät ja perustason palvelut eivät kehity vastaamaan kansalaisten todellisia sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeita. On tärkeätä, että ohjauksessa, suunnittelussa ja kehittämisessä on riittävästi paikallista tuntemusta. Julkisella sektorilla sallitaan ja edistetään sote – alueiden keskinäistä kilpailua, eikä puhuta vain kilpavarustelun estämisestä, koska näemme, että aito kilpailu palveluiden tehokkuudella, laadulla ja asiakastyytyväisyydellä parantaa koko maan sosiaali- ja terveyspalveluita, koska näin voidaan löytää parhaat, koko maassa käyttöön otettavat toimintatavat. Sosiaalitoimen kehittämis- ja tutkimustoiminta on huonosti hahmotettavissa lakiehdotuksessa, ja pelkona on, että se jää liian vähälle huomiolle. ____________________________________________________________

5 luku Rahoitus

Järjestämislain 5 luvussa säädetään kuntien kustannustenjaosta perustason alueiden ja sosiaali- ja terveysalueiden rahoittamiseksi. Perustason alueeseen sekä sosiaali- ja terveysalueeseen kuuluvat kunnat voivat sopia alueiden rahoituksesta yhteistoimintasopimuksessa. Mikäli kunnat eivät sovi alueiden rahoituksesta, perustuu alueiden rahoitus niin kutsuttuun kapitaatioperiaatteeseen. Lisäksi, mikäli sosiaali- ja terveysalueen kunnat eivät toisin sovi, määräytyy perustason alueen asukkaiden käyttämien sosiaali- ja terveysalueen järjestämien palvelujen maksuosuus palvelujen käytön perusteella. Valtionosuudet ohjautuvat jatkossakin kunnille.

29. 47 §:ssä säädetään perustason alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko perustason alueen rahoitusperiaate selkeä?

Kyllä

Kapitaatiopohjainen rahoitus on selkeä ja hyvä, ja sitä pitäisi mahdollisimman pitkälle toteuttaa koko sote – rahoituksessa. Koko sote -rahoitus tulisi myös uudistaa ja purkaa sen monikanavaisuus mahdollisimman pitkälle.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

30. 48 §:ssä säädetään sote-alueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Sote-alueen rahoitus koostuu sekä alueen kuntien että sote-alueeseen mahdollisesti kuuluvien perustason alueiden maksuosuuksista. Onko sote-alueen rahoitus selkeä?

Kyllä

Malli on muuten selkeä, mutta se, että perustason alue rahoittaisi sote –aluetta pelkästään käytön pohjalta, vaatii tarkennusta. On selvää, että osaoptimoinnin välttämiseksi tarvitaan käytön mukaista seurantaa, mutta rahoitus pitäisi tapahtua kiinteällä vuosihinnalla, ja niin, että perustason alueen rahoitusvastuu määräytyy hinnaston mukaisen seurannan perusteella sote –alueella, esim. kahden tai kolmen vuoden käytön perusteella. Tällainen malli on ollut Kanta-Hämeessä ja se on välimuoto kapitaatio- ja toimenpidepohjaisen laskutuksen välillä, ja on hyvä, koska se takaa kunnille kiinteähintaiset palvelut aina vuodeksi mutta ei mahdollista osaoptimointia.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

31. 49 §:ssä säädetään erityisvastuualueen rahoituksesta ja kuntien välisestä kustannusten jaosta. Onko ervan rahoitus selkeä?

Kyllä

Erva –rahoituksen pitää olla puhtaasti kapitaatiopohjainen.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

32. 50 §:ssä säädetään alijäämän kattamisvelvollisuudesta perustason alueella, sote-alueella ja erityisvastuualueella. Onko säännös hyväksyttävä?

Kyllä

________________________________

Ei

Mielestäni järjestämislakiin ei tarvita erityistä alijäämien kattamisvastuupykälää, vaan tässä pitäisi noudattaa kuntalain tulkintaa kuntien tai kuntayhtymien alijäämien kattamisvelvollisuudesta.

Ei ota kantaa

________________________________

33. Muita huomioita luvun 5 säännöksistä

Kapitaatiopohja on hyvä, kun huomioidaan sairastavuus- ja ikärakenne, perustason alueen ja sote –alueen keskinäistä rahoitusta pitää vielä pohtia, niin että ne perustason alue saa tarvittavat palvelut sote –alueelta vuosittain kiinteään hintaan, esim. hinnaston mukaisen 2-3 vuoden käytön perusteella, tai sitten niin, että lasketaan sote –alueella olevien perustason alueiden tuotantokustannukset suhteessa koko sote –alueen kustannuksiin ja perustaso maksaa suhteellisesti oman osuuden, mutta sen käyttöä seurataan sote –alueella hinnaston mukaan. ________________________________________________________________

6 luku Valvonta

34. Huomioita 6 luvun säännöksistä

Valvontaan ja seurantaan siihen liittyviin kysymyksiin ei ole huomautettavaa.

7 luku Erinäiset säännökset

35. 70 §:ssä säädetään henkilön hoidon järjestämisestä hänen muuttaessa uuteen kotikuntaan. Nykyään kotikunnan muuttuessa perhehoidon, laitoshoidon ja asumispalvelujen rahoitusvastuu säilyy entisellä kotikunnalla. Ehdotuksen mukaan järjestämisvastuun siirtyessä myös rahoitusvastuu siirtyy uudelle kotikunnalle. Onko esityksen mukainen rahoitusvastuun siirtyminen kotikunnan muuttuessa hyväksyttävää?

Kyllä

Kansalaisten yhdenvertaisuuden perusteella on tarkoituksenmukaista, että kotikunnan muuttuessa myös järjestämis- ja rahoitusvastuu muuttuu. Muuten joudutaan vuosien mittaan hyvin hankalaan sote – alueiden keskinäiseen laskutukseen, joka ei ole tarkoituksenmukaista. Myös kansalaisten perusoikeuksien kannalta on tärkeää, että erilainen vammautuminen tai sairaus ei estä muuttamista ja toisaalta on hyvin vaikeaa ja mahdotonta määritellä minkälaisen sairauden, vamman tai sosiaalisen ongelman olemassa olo muuttaa rahoitusvastuuta uuden ja vanhan kotikunnan kesken.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

36. 73 §:ssä säädetään asiakas- ja potilastietojen rekisterinpidosta. Pidättekö hyväksyttävänä, että rekisterinpito määrätään sosiaali- ja terveysalueen vastuukunnan tehtäväksi myös perustason asiakas- ja potilastietojen osalta?

Kyllä

On tarkoituksenmukaista, että sote –alueella on vain yksi potilastietojärjestelmä, joka integroituu mahdollisimman hyvin Kanta-arkistoon ja tulevaisuudessa sosiaalitoimen valtakunnalliseen arkistoon.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

37. Muita huomioita 7 luvun säännöksistä

________________________________________________________________

________________________________________________________________

________________________________________________________________

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanosta (voimaanpanolaki)

38. Voimaanpanolain 3 ja 4 §:ssä säädetään sote-alueen ja perustason alueen muodostamisesta. Onko väestökriteerien sitominen vuoden 2013 loppuun hyväksyttävää?

Kyllä

________________________________

Ei

Pitää sallia myös voimaanpanolaissa yli 50 000 asukkaiden yhtenäisten työssä- ja asioimisalueiden muodostaman alueen mahdollisuus perustaa oma sote –alue.

Myös perusalueiden 20 000 asukkaan väestöpohjassa on huomioitava koko toiminta-alueen väestöpohja, ei pelkästään keskuskunnan väestöpohja.

Pysyvästi väestökriteeriin sitominen v. 2013 lopun asukaslukuun ei ole järkevää, vaan täytyy olla joku mahdollisuus seurata miten väestökehitys, muuttoliike ja yhdyskuntarakenteen muutos maassa tulee tapahtumaan.

Eli tilanteen muuttuessa sote alueita täytyy pystyä uudistamaan, uusia perustamaan ja vanhoja tarvittaessa lopettamaan. Sama koskee perusalueita

Ei ota kantaa

________________________________

39. Onko alueista päättämisen aikataulu sopiva?

Kyllä

________________________________

Ei

Aikataulu on liian nopea, kunnille pitää mahdollistaa riittävä, mielellään yli 6 kuukautta, kestävä aika kuntarakennelain ja sote – järjestämislain valmistumisen jälkeen neuvotella siitä, miten ne näkevät parhaiten turvaavansa väestönsä sosiaali- ja terveyspalvelut ja missä sote ja perusalueessa ne haluavat olla mukana.

Ei ota kantaa

________________________________

40. 5 §:ssä säädetään Uudenmaan sosiaali- ja terveysalueesta. Onko säännös mielestänne hyväksyttävä?

Kyllä

________________________________

Ei

Uudellamaalla on ainoat todelliset vahvat peruskunnat, joten palveluiden järjestämisvastuu olisi siellä pitänyt järjestää vastuukuntamallilla, eikä siellä vain hyväksyä kuntayhtymämallia, johon (vastuukuntamalliin) nyt muualla maassa taas pakotetaan. Ylipäätänsä ei ole järkevää, että metropolialueelle säädetään kovin paljon erilaista lainsäädäntöä kuin muualle maahan. Toisaalta ymmärrämme, että Suomen yhdyskuntarakenne on muuttunut viime vuosina niin voimakkaasti, että koko valtakuntaa on kovin vaikea sulauttaa laajoissa yhteiskunnallisissa uudistuksissa yhden yhtenäisen lainsäädännön sisään, vaan alueellisia olosuhteita on huomioitava.

Ei ota kantaa

________________________________

41. 13 §:ssä säädetään perustason alueen oikeudesta järjestää erikoissairaanhoidon palveluja. Onko säännöksen mukainen lupamenettely tarkoituksenmukainen?

Kyllä

Lupamenettely on tarkoituksenmukainen, mutta siinä pitää huomioida alueen mahdollisuudet palveluiden järjestämiseen, sekä näytöt siitä miten palveluita on aikaisemmin järjestetty ja missä laajuudessa, ja mistä alue on myös hankkinut vaativamman tason palvelut. Palveluiden tuotantotapaa ei tule mitenkään rajata vain omaan tuotantoon.

Ei

________________________________

Ei ota kantaa

________________________________

42. 14 §:ssä säädetään henkilöstön asemasta. Ehdotukseen ei sisälly henkilöstön osalta määräaikaista siirtymäsuojaa. Onko henkilöstön asemasta säädetty asianmukaisesti?

Kyllä

________________________________

Ei

Sote –alueiden muodostamisessa olisi käsityksemme mukaan tarkoituksenmukaista huomioida myös viiden vuoden irtisanomissuoja, koska eläköityminen ja työvoimapula tulee olemaan ne keskeiset seikat, mitkä Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulevat tulevaisuudessa kiusaamaan, ja näin henkilöstölle ei pidä turhaa luoda pelkoja työpaikan menettämisestä. On pelättävissä, että jos henkilöstö on vastuukuntana toimivan keskuskaupungin palveluksessa, tulee henkilöstö myös sinne keskittymään.

Ei ota kantaa

________________________________

43. 15 §:ssä on säädetty omaisuusjärjestelyistä. Onko linjaus hyväksyttävä?

Kyllä

________________________________

Ei

Tuntuu hyvin sekavalta, että omaisuutta hoitamaan jäisivät vanhat kuntayhtymät, koska tämä tuntuu hyvin päällekkäiseltä. Niiden instanssien, jotka tulevat vastaamaan palveluiden järjestämisestä sekä perustasolla että sote – alueella, tulisi vastata myös omaisuudesta, koska muuten jää kiinteistöjen ja muun omaisuuden kehittämiseen hyvin sekavia järjestelymalleja, jotka eivät sosiaali- ja terveyspoliittisesti ole mitenkään tarkoituksenmukaisia. Järjestämisvastuu tahon ja esim. kiinteistöitä vastaavan tahon ristiriidat saattavat halvaannuttaa myös toimintaa ja vaikeuttaa pitkäjäteistä, suunnitelmallista, perustehtävää rationalisoivaa investointipolitiikkaan.

Ei ota kantaa

________________________________

44. Millaista muutostukea toivoisitte valtioneuvoston kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen tarjoavan?

Valtion tulisi tarjota kehittämishankkeiden avulla muutostukea sote- ja perusalueiden perustamiseen, mutta yksi portaisella mallilla tai korkeintaan nykyisten erva-alueiden sisällä.

45. Muut kommentit hallituksen esityksestä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä Lakiesitys keskittyy liikaa hallinnon järjestämiseen. Enemmän olisi pitänyt keskittyä palveluiden sisältöön, lähipalveluiden ja keskitettävien palveluiden raja ei suinkaan kulje nykyisen perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon välillä, vaan osa erikoissairaanhoidon palveluista on tärkeää järjestää asukkaille mahdollisimman lähellä. Laissa tulisi korostaa myös julkisen toimijoiden keskinäistä kilpailua palveluiden tehokkuudella, laadulla ja asiakastyytyväisyydellä ja sallia näin erilaisia järjestämisvaihtoehtoja eri puolilla maata, jotta kaikki hyvät käytännöt ja toimivat järjestelmät voidaan säilyttää ja niitä edelleen kehittää.

Sote –alueen väestöpohja 50 000 asukasta tulisi olla koko toimialueen, ei pelkästään keskuskaupungin väestöpohja, ja kuntayhtymämalli tulisi sallia sote –alueella. Perusalueen väestöpohja 20 000 asukasta pitäisi myös olla koko toimialueen väestöpohjaraja, eikä pelkästään keskuskaupungin väestöpohjaraja, itsenäisille työssä – ja asiointialueille kuten Forssan seudulle pitäisi sallia vähintään perustason alueen status, vaikka keskuskaupungin asukasluku ei ole 20 000. Perusalueella pitäisi myös hyväksyä kuntayhtymämalli. Pitäisi olla mahdollista perustaa maahan uusia sote –alueita, jotka eivät ole nykyisten 50 000 asukkaan kaupunkien tai keskuskaupunkien varassa, tällainen alue olisi esim. Forssan –Someron- Loimaan muodostama n. 70 000 asukkaan yhtenäinen toimialue. Viittä erityisvastuualuetta ei tarvita, vaan näkemyksemme mukaan riittää yksi hallinnollinen toimielin koko valtakunnassa selvittämään vaativan tason palveluiden työnjakoa, ja erityisesti nykyisten yliopistosairaaloiden keskinäistä työnjakoa. On huomioitava, että tälläkään lainsäädännöllä ei päästä yksiportaiseen vertikaaliseen sote – integraatioon, vaan tulee olemaan aina vaativan tason sosiaali – ja terveyspalveluita, joita on hoidettava huomattavasti suuremmalla väestöpohjalla kuin 50 000. Esim. erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen vaativa päivystys tulee tarvitsemaan jatkossa lähes miljoonan asukkaan väestöpohjan. Toisaalta perustasolla horisontaalisella integraatiolla tullaan ratkaisemaan kansakunnan suurimmat sosiaali- ja terveyspoliittiset ongelmat kuten lasten ja nuorten psykososiaaliset ongelmat, päihde- ja mielenterveysongelmat, kroonisten kansansairauksien hoito sekä vanhustenhoito ja aikuissosiaalityön ja lastensuojelun tehtävät. Lakiesityksessä ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota näiden perustason asioiden järjestämiseen , vaan on keskitytty liikaa hallinnollisiin järjestelyihin ja menty valitettavasti taas kerran erikoissairaanhoidon järjestämisen ehdoilla, tosin tässäkin huonosti ( 50000 asukasta ei riitä vaativan erikoissairaanhoidon järjestämiseen). Rahoituksessa linjaukset ovat oikean suuntaisia, kapitaatiopohjainen laskutus pääsääntönä on hyvä, ja toimenpidekohtaista laskutuksesta pitäisi siirtyä mahdollisimman pitkälti pois, tai ainakin niin, että palvelut saadaan kiinteähintaisena käyttöön perustuvalla seurannalla vuosittain ostettua sote –alueelta tai yliopistosairaaloista. Horisontaalinen integraatio on näkemyksemme mukaan perustasolla tärkein sosiaali- ja terveyspoliittinen uudistus, vertikaalisesta integraatiosta joudutaan jossain määrin joka tapauksessa tinkimään, koska sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee jatkossa olemaan hyvin harvinaisia ja vaativia sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä, jotka edellyttävät suunniteltua sote –rakennetta selvästi suuremmat väestöpohjat. Näin olisi ollut perusteltua hahmottaa myös sellaista mallia, jossa vahvat peruskunnat tai niitä vastaavat seutukunnat tuottaisivat peruspalvelut, ja maassa olisi vaativampia erityispalveluita

varten sitten 5 - 8 sote –aluetta. Näin esim. keskussairaaloiden, erityishuoltopiirien ja muiden vaativien sosiaalipalveluiden työnjakoa voitaisiin hyvin kehittää ja muodostaa järkeviä mutta toimivia hyvin vaativiin palveluihin sopivia rakenteita ja päivystyspalveluita sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Sote – järjestämislaista ei löydy takuita siitä, että palveluiden epätarkoituksenmukainen keskittäminen voitaisiin estää, eikä siinä taata riittävästi perustason palveluiden henkilöstöresursseja, erityisesti se ei ratkaise vaikeaa lääkäri- ja sosiaalityöntekijäpulaa mitenkään paremmin verrattuna nykyiseen järjestämismalliin. Kanta-Hämeessä laki johtaisi rakenteeseen, jota maakunnan seudut ja keskuskaupunki pitävät epätarkoituksenmukaisena, ja joka ei anna oleellista lisäarvoa nykyiseen tilanteeseen. Forssan seutu olisi Hämeenlinnan vastuukunnan hoidossa, tätä ratkaisua vieroksutaan voimakkaasti Forssan seudun kunnissa, mutta myöskään Hämeenlinna ei pidä sitä mitenkään tarkoituksen- mukaisena. Forssan seudulla on näyttöä toiminnan tehokkuudesta, asiakastyytyväisyydestä ja palveluiden saatavuudesta sekä kantokyvystä. Seudulle tulisi ilman muuta myöntää ainakin Hämeen sote-alueessa perustason alueen status tai mahdollisuus yhdessä Someron ja Loimaan kanssa muodostaa oma sote-alue. Forssan seudulla kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on järjestetty 35000 asukkaan kuntayhtymän toimesta, joka vastaa myös vaativien palveluiden tilaamisesta. Kunnat ovat tähän ratkaisuun olleet hyvin tyytyväisiä. Ympäristöterveydenhuollossa myös Somero on osajäsenenä kuntayhtymässä. Someron kanssa neuvotellaan myös täysjäsenyydestä terveyspalveluidenkin osalta. Ympäristöterveydenhuolto on mahdollisesti laajentumassa myös muihin Varsinais-Suomen kuntiin. Lisäksi haluamme todeta, että tämän kaltainen Webropol kysely ei ole tarkoituksenmukainen näin tärkeässä lasunnon annossa, koska asetetut kysymykset johdattelevat liikaan vastaamista. Liitteenä on myös Hämeen liiton valmistelema lausunto sote -järjestämislaista. Liite: 18.2.2014 Kanta-Hämeen maakunnan kuntien, Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin ja Hämeen liiton yhteinen lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain hallituksen esityksen luonnoksesta Sosiaali- ja terveydenhuollon valmisteluryhmä on antanut sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, rahoitusta, kehittämistä ja valvontaa koskevasta laista (sote-järjestämislaki) lakiehdotuksen muotoon kirjoitetun loppuraporttinsa 19.12.2013. Valmisteluryhmän laatimaa

ehdotusta on virkamiesvalmistelussa eräiltä osin vielä täydennetty. Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt kunnilta lausuntoa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain hallituksen esityksen luonnoksesta 13.3.2014 mennessä. Kanta-Hämeen maakunnallinen Sote II –hanke on kokouksessaan 21.1.2014 todennut, että Kanta-Hämeen 11 kunnalla, Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirillä ja Hämeen liitolla on sote-järjestämislaista yhtenevä näkemys. Näin ollen maakunnassa on päätetty yhteisen lausunnon valmistelusta, johon kootaan toimijoiden yhteiset kannat. Valmistelu perustuu osaltaan myös talvella 2012-2013 tehtyyn maakunnalliseen sote-selvitykseen. Kuntien yhteisen lausunnon pohjatekstiä on valmisteltu maakunnan Sote II -ryhmässä sekä maakunnan kunnanjohtajakokouksessa laajalta pohjalta. Lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain hallituksen esityksen luonnoksesta: Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta, järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa säätävää lakia tarvitaan. Sen tulee turvata riittävän integroitu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen yhdenvertaisesti ja kustannustehokkaasti huomioiden kuitenkin maan eri alueiden olosuhteet ja tarpeet. Lausunnolla olevassa lakiesityksessä ei toteudu hallitusohjelman linjaus siitä, että sote-palveluiden rahoittaminen ja järjestäminen olisivat samalla organisaatiolla. Palveluiden rahoitusvastuu on määritelty kunnille ja järjestämisvastuu perustason alueille sekä sote-alueille. Lakiehdotuksessa lakiin kirjattu palveluiden järjestämisvastuun määrittely (10§) sekä tehtävien ja palveluiden järjestämistavat (12§) ovat kuitenkin selkeät ja mahdollistavat riittävän joustavat ja paikallisesti tarkoituksenmukaiset tavat sote-palveluiden järjestämiselle ja tuottamiselle. Kanta-Hämeessä sote –järjestämislain tulisi mahdollistaa paikalliset olosuhteet parhaiten huomioiva kolmen seudullisen perustason alueen ja yhteisen maakunnallisen sote-alueen rakenne. Se turvaa riittävällä tavalla kansallisen sote-integraation edellyttämän järjestämistahojen vähenemisen sekä kansalaisten yhdenvertaiset palvelut. Mikäli sote-integraatiossa tavoitellaan liian suuria järjestämispohjia ilman alueellisten erityispiirteiden huomioimista, on riskinä, että sote-palveluiden rahoitus, järjestäminen ja toteuttaminen etääntyvät liikaa luontevista kunnallisista sekä seudullisista yhteyksistään ja lain toimeenpanon seurauksena katkeaa maakunnan sisällä pitkiä ja hyviksi havaittuja kehittämispolkuja. Kanta-Hämeen maakunnan luontainen jäsentyminen kolmesta seudusta erottaa alueen monista muista maahamme kaavailluista sote-alueista.

Nykymuodossaan lakiesitys johtaisi Kanta-Hämeessä varsin nurinkuriseen tilanteeseen. Mikäli perustason alueen kunnan väestöpohjaedellytyksessä ei olisi mahdollista joustaa, Forssan seudun kuntien (19,9% maakunnan väestöstä) kaikkien palvelujen järjestämisvastuu siirtyisi sote-alueelle vastoin seudun yksimielistä tahtoa ja pitkää kehittämispolkua. Seudun perustason sote-palvelut on vuoden 2014 alusta järjestetty ja toteutettu yhteen integroituna kokonaisuutena. Nyt valittu ja hyvin toimiva kuntayhtymä ei olisi myöskään mahdollinen hallintomalli Forssan seudulla. Hämeenlinnan keskuskaupungin (38,5% väestöstä) ja seudun (53,6% väestöstä) palveluiden järjestäminen siirtyisi sote-alueen - todennäköisimmin kuntayhtymän - järjestettäväksi maakunnallisen päätöksenteon pohjalta. Maakunnan suurimmalla seudulla ei olisi mahdollisuutta omaan perustason alueeseen. Nykyesitys jättäisi ainoastaan Riihimäen kaupungille (16,6% väestöstä) vaihtoehdoksi itse järjestetyt perustason sote-palvelut. Sote-alueiden ja perustason alueiden muodostamisessa huomiota ei pitäisi kiinnittää vain keskuskunnan väestömäärään, vaan koko mainitun alueen väestöpohjaan sekä ennen kaikkea tarkoituksenmukainen toiminnallisen kokonaisuuden muodostumiseen (8 §). Kuten aikaisemmin lausunnossa on todettu, ohjaa lakiesitys maakunnan kuntia ja seutuja liian jäykästi erilaisiin hallinnollisiin ratkaisuihin. Kuntayhtymän ilman äänivaltaleikkureita tulisi olla tasavertainen sekä sote-alueen että perustason alueiden hallintomallina. Mikäli järjestämisvastuu toteutetaan vastuukuntamallilla, tulisi jokaisella kunnalla olla edustus myös sote-palveluiden järjestämisesta vastaavassa yhteisessä toimielimessä (22 §). Työryhmän esityksen mukaiset erityisvastuualueiden tehtävät (16§) nähdään maakunnassa sinänsä tarpeellisiksi. Yksi kansallinen sosiaali- ja terveysministeriön alainen virasto viiden kuntayhtymämuotoisen erityisvastuualueen sijasta olisi kuitenkin valtakunnallisena toimijana tarkoituksenmukaisempi ratkaisu lain mukaisista tehtävistä suoriutumiseen. Palvelujen järjestäminen ja tuottaminen on pidettävä lainsäädännössä erillään siten, että sote-järjestämislakiesityksen 12 §:n mukaiset tavat tuottaa palvelut ovat aina järjestämisvastuussa olevan käytettävissä. Sote-järjestämislaki tarvitaan. Keskeistä lain eduskuntakäsittelyssä on se, että lain

säätäminen ei esty tai merkittävästi hidastu hallintoon liittyvien valtiosääntöoikeudellisten kysymysten vuoksi. Palveluiden rahoituksen perälaudaksi esitettyä painotettua kapitaatiopohjaista rahoitusta sekä perustason alueen ja sote-alueen välistä käyttöperustaista rahoitusmallia voidaan pitää toimivana ratkaisuna. Sosiaalihuollon palveluiden osalta lain 5-luvusta puuttuvat sosiaalihuollon tutkimuksen, koulutuksen, kehittämisen ja näiden rahoituksen sääntely. Koska kyseessä on sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta, järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa säätävä laki, on kyseisten säädösten sisällyttäminen tähän lakiin välttämätöntä. Sote-lain voimaanpanosta on loppuraportin yhteydessä annettu erillinen esitys, jossa Uudellemaalle on suunniteltu malli kuudesta perustason alueesta ja yhteisestä sote-alueesta. Tämä malli vastaa Kanta-Hämeeseen soveltuvaa kolminapaista mallia sote- palveluiden järjestämisestä ja sitä pitää voida soveltaa myös Kanta-Hämeen olosuhteissa. Perustason erikoissairaanhoidon sisältöä ei ole syytä lailla tai myöhemmällä sääntelyllä nykyisestä laajentaa, mutta ei ole myöskään tarkoituksenmukaista rikkoa toimivia paikallisia ratkaisuja. Sote-järjestämislain ja voimaanpanolain tulee mahdollistaa nyt ja tulevaisuudessa erilaiset paikallisiin olosuhteisiin soveltuvat tuotannolliset ratkaisut. Lähtökohtana sääntelyssä ei voi olla se, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon henkilöstö on kategorisesti vastuukunnan tai sote-alueen palveluksessa. Laissa pitäisi myös mahdollistaa sairaanhoitopiirin suora muuntuminen sote-yhtymäksi ilman vaikeita uudelleenorganisointeja tai omaisuusjärjestelyjä. Henkilöstön palvelussuhteiden turvaaminen ja hallittu muutosprosessi ovat tarpeen, jotta asiantuntemuksen ja laadukkaiden palvelujen jatkuvuus varmistetaan. Ehdottamamme rakenne turvaa parhaiten riittävän järjestämisvastuullisten tahojen vähenemisen ja kestävät sote-ratkaisut, jotka perustuvat paikallisia kokemuksia hyödyntävään toimintatapaan, mahdollistavat jatkuvan toiminnan kehittämisen kokonaisuutena sekä sitouttavat kunnat ja päätöksentekijät yhteisiin tavoitteisiin.