Maaseudun kehittämisen suunnittelu- ja

päätöksentekojärjestelmät(MMTAL13)

Hannu KatajamäkiAluetieteen professoriVaasan yliopisto 22.–24.3.2011

Blogi Aluekehityksen arki

Opintojakson kokonaishahmo Maaseudunuusi paikallisuus

Iso- ja uusjako

Kuntien perustaminen

•subsidiariteetti•täydentävyys•keskittäminen•ohjelmaperusteisuus•integroiva alueellinen ote•kumppanuus

EU:n näkökulma maaseutuun• Yhteisen maatalouspolitiikan

ensimmäinen pilari: viljelijöiden tulotuet.• Yhteisen maatalouspolitiikan

toinen pilari: maatalous julkishyödykkeiden huolenpitäjänä, maaseudun elinvoima.

3.1.EU:n rooli maaseudun kehittämisessä

Lissabonin strategia 1 ESDP prosessi

Kolmas koheesioraportti

Maaseutuohjelma ja-strategia

Rakennerahasto-ohjelmat

Neljäs koheesioraportti

Kaksi tärkeää iskusanaa: kilpailukyky jakoheesio

Viides koheesioraportti

3.2. Kansallisen maaseutupolitiikan taustaa

1981Maaseudun kehittämis-toimikunta

2001-20043. maaseutu-

poliittinen ohjelma

19962. maaseutu-

poliittinen ohjelma

2005-20084. maaseutu-

poliittinen ohjelma

19911. maaseutu-

poliittinen ohjelma

Juuret Suunnitteluvaihe Täytäntöönpanovaihe Eurooppalaistuminen

1950-lukuMaaseutu-elinkeinojen lautakunta

1972Maaseudun suunnittelun seura

1970-lukuKylätoiminta-liike

1960- ja 1970-lukuAluepolitiikassa paino maaseudulla

1966-1981Kehitys-aluelait

1988Euroopan Neuvoston Elävä maaseutu -kampanja

1980-lukuMaaseutupolitiikan muotoutuminen

1. suun-nitelma

1987Maaseutua

koskeva valtioneuvoston periaatepäätös

1992-1994Maaseutu-politiikan neuvottelu-kunta

1995-19991. Maaseutu-politiikan yhteistyö-ryhmä

1995Suomi liittyy EuroopanUnioniin

1999-20022. Maaseutu-politiikan yhteistyö-ryhmä

2002-20053. Maaseutu-politiikan yhteistyö-ryhmä

2005-20084. Maaseutu-politiikan yhteistyö-ryhmä

2005-20061. erityis-ohjelma

2007-20102. erityis-ohjelma

2002Alueiden kehittämislaki

Kylätoiminnan institutionalisoituminen

1997Suomen kylätoiminta-yhdistys SYTY ry

EU-ohjelmat1995-1999LEADER IITavoite 5b, 6YMP

EU-ohjelmat2000-2006LEADER +ALMATavoite 1, 2YMP

Ensimmäinen maininta ”maaseutu-politiikasta”

Paikalliset toimintaryhmät

YTR:n maaseutupoliittinen verkosto

Määritellään laaja ja suppea maaseutupolitiikka

2000YTR tunnustetaan lainsäädännössä

1993Hallituksen 1.

maaseutu-poliittinen selonteko

2001Maaseutua

koskeva valtioneuvoston periaatepäätös

2009-20135. maaseutu-

poliittinen ohjelma

2009Hallituksen 2.

maaseutu-poliittinen selonteko

1983Maaseudun kehittämis-työryhmä

1981Maaseutua

koskeva valtioneuvoston periaatepäätös

Kylätoimikuntia perustettiin

EU-ohjelmat2007-2013Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma(ml. LEADER),Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys –tavoite, YMP

1988-1991Maaseudun kehittämis-projekti

2. suun-nitelma

Kyläyhdistyksiä yhä enemmän

2009-20135. Maaseutu-politiikan yhteistyö-ryhmä

Maaseutupolitiikan tavoitteet

• Maaseudun elinkeinojen uudistaminen• Palveluverkon toimivuuden

vahvistaminen• Maaseudun asuinympäristön laadun

parantaminen ja yhdyskuntarakenteen kehittäminen

• Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen

• Osaamisjärjestelmän ja henkilöresurssien kehittäminenMaaseutupolitiikan

yhteistyöryhmä

Suomen maaseudun kehityssuuntia

• kaupunkien kehityskuva on moniulotteinen,

• kaupunkien läheinen maaseutu voimistuu,

• ydinmaaseutu tiivistyy,

• harvaan asuttu maaseutu laajenee ja heikkenee,

• mosaiikkimaisuus ei ole hävinnyt,

• maaseutua ja maataloutta ei voi enää samaistaa,monivaikutteisuushypoteesi ei enää päde.

11

Kansalaiset suhtautuvat maaseutuun myönteisesti.

Visio Suomen maaseudusta vuonna 2020

“Maaseutu on monimuotoinen ja arvostettu osa suomalaistayhteiskuntaa. Tilaa, väljää asutusta ja paikallisia ratkaisujahyödynnetään hyvinvoinnin lähteenä ja kestävän kehityksen perustana. Yhteiskunta turvaa maaseudulla asumisen ja toimimisen perusrakenteet sekä kannustaa ja tukeeihmisten omatoimista kehittämistyötä. Maaseudun ihmiset, yhteisöt ja yritykset voivat hyvin ja yhteisöllisyys,ympäristön tila ja kilpailukyky ovat parantuneet hyödyttäensamalla koko yhteiskuntaa. Toimijoiden kansainvälisetyhteydet ovat olennaisesti lisääntyneet.”

Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2009-2013.

12

EU:n ja Suomen kohtaaminen

Hallituksen aluekehittämisen tavoitteet1. Alueiden kansallisen ja

kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen.

2. Alueiden elinvoimaisuuden vahvistaminenja alueellisten kehityserojen pienentäminen.

3. Alueellisten erityishaasteiden ratkaiseminen.

Kansallinen alueidenkehittäminen

Ministeriöidenaluekehitys-strategiat

KOKO -ohjelma1.1.2010–

Maaseutupolitiikanjärjestelmä

Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma

Maaseutupoliittinenerityisohjelma

Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmä

Manner-Suomen maaseudunkehittämisohjelma

Maaseutupoliittinenselonteko

13

Puolueiden näkemyksetaluekehittämisestä

3.3. Maaseutupoli-tiikan kansallinenasetelma

Valtioneuvoston periaatepäätös maaseudun kehittämisestä

3.4. Maaseudun kehittäminen ja aluehallinto

• Kaksi valtion aluehallintoviranomaista:Aluehallintovirasto (AVI) sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY)

• Metsähallinto jatkaa erillisenä• Maakuntien liitot ovat edelleen aluekehitys-

viranomaisia

14Kriittinen näkökulmaaluehallinnon rajojen epäyhtenäi-syyteen.

Maakunnan suunnittelujärjestelmä

• Maakuntien liittojen vastuulla; ne ovat edelleen aluekehitysviranomaisia

• Maakuntasuunnitelma• Maakuntakaava• Maakuntaohjelma• Toteuttamissuunnitelma• Maakunnan yhteistyöryhmä (MYR)

15

Kunnat

Seutukunnat

ja

3.5. Paikallinen maaseutupolitikka 1.

16

Kunta- ja palvelurakenneuudistus

Haaste: suurentuvien kuntien eri osa-alueiden tasapuolinen kohtelu.

Tarvitaan uudenlaista paikallista hallintaa.

17

Hannu Katajamäkipohtii vuoden 2010 keväällä suurentuneita kuntia

3.5. Paikallinen maaseutupolitiikka 2.

Kylät

Leader -toimintaryhmät

18

Maaseutupolitiikan monitasoinen järjestelmä:

yhteenveto1. EU:sta välittyvät ainekset

Lissabonin strategia, Eurooppa 2020 -strategia

ESDP -prosessiKoheesioraporttiKomission linjaus

maaseudun kehittämistoimista

19

Maaseutupolitiikan monitasoinen järjestelmä:

yhteenveto2. Kansallinen taso

Hallituksen aluekehittämisen tavoitteet

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma

Kansalliset aluekehitysohjelmatMinisteriöiden

aluekehitysstrategiat20

Maaseutupolitiikan monitasoinen järjestelmä:

yhteenveto3. Alue/maakuntataso

Valtion aluehallinto: AVI ja ELY

Maakuntasuunnitelma, maakuntakaava, maakuntaohjelma,

toteuttamissuunnitelma.Viranomaisten ja aluejakojen moninaisuusHorisontaalisuuden ja vertikaalisuuden

yhteensovittaminenMaakunnan yhteistyöryhmä

21

Maaseutupolitiikan monitasoinen järjestelmä:

yhteenveto4. Kunnat ja seutukunnat5. Kunta- ja palvelurakenneuudistus6. Leader -toimintaryhmät ja kylät

22

Maaseudun kolme tietä

Vainmaatalous

Uusimaaseutu

“Markkina-voimat päättä-

kööt”

Monimuotoi-suus

Luonto.Talous.Kulttuuri.Paikat.Ihmiset.

Laatumaa-talous

Ympäristö.Eläinten hyvä elämä.Maatalouspoli-tiikan kaksi kärkeä.Huolto-varmuus.

Mikro-klusterit

Energia.Matkailu.Lähiruoka.Kesä- jakakkosasujienpalvelukon-septit.

Hajautet-tu työ

Tietoverkot.Joustotyönsosiaalisetinnovaatiot.Alueellis-taminen.

Asumi-nen ja vir-kistys

Raide-liikenteenlisääminen.Keskustelumaaseutu-asutuksen luon-teesta.“Uudet kylät”.

Paikallinenhallinta

Palvelujen turvaaminen.Julkisen sektorin,yritysten ja kansalaisjärjes-töjen yhteistyö.Kuntienalueellisettoimieli-met.Taitava kilpailu-tus.

4. Maaseudun kehittämisen tulevaisuus

Uuden maaseudun tutkimusryhmä

Pohdinta maaseudun paikallisuuden tulevaisuudesta

kolmen näkökulman kautta

• Maakuntavaltio

• Kuntavaltio

• Vain valtio

• Keskushallinnon merkitys on radikaalisti vähentynyt.• Aluehallinnon kaksi perinnettä ovat sulautuneet. • “Uudet maakunnat” ovat syntyneet. Maakunnat vastaavat sosiaali- ja

terveyspalvelujen, koulutuksen ja aluekehittämisen organisoinnista. Myös erikoisairaanhoito on organisoitu maakuntien rajojen mukaisesti. Yliopistosairaaloilla on monipuolisin rooli. Maakuntien päättäjät valitaan vaaleilla. Valtion, maakuntien ja kuntien toimivaltajako on selkeä. Maakunnat saavat resurssinsa kunnilta, valtiolta ja EU:lta. Niillä ei ole verotusoikeutta.

• Kuntien monimutkaiset ja vaikeasti hallittavat yhteistyöasetelmat ovat purkautuneet. Kuntien tehtävänä on organisoida erikseen määritellyt kansalaisten lähipalvelut. Kuntien koko on vapaa. Vanhoja kuntia on kansanäänestysten jälkeen perustettu uudelleen.

• Paikallislähtöinen kehittäminen toteutetaan alueperustaisten vahvan toimivallan kumppanuusyhteisöjen kautta. Kumppanuusyhteisö on paikallisen toimintaryhmän laadullisesti ja määrällisesti kehittynyt muoto. Kaikki paikallisyhteisöt maaseuduilla ja kaupungeissa ovat kumppanuusyhteisöjen piirissä. On tärkeää,että paikallisuuden tärkeys tunnustetaan kaikkialla. Keinotekoisesta maaseutu–kaupunki -asetelmasta on päästävä. Se heikentää uuden paikallisuuden edellytyksiä.

• Kumppanuusyhteisöt toteuttavat ohjelmallista kehittämistä maakunnilta, kunnilta, valtiolta ja EU:lta saamillaan resursseilla. Ne huolehtivat myös “pienten töiden” sommittelemisesta suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Erilaiset ministeriölähtöiset ohjelmat (tyyppiä KOKO) ja seudulliset elinkeinoyhtiöt ovat sulautuneet kumppanuusyhteisöihin. Maakuntavaltiossa kaikki paikallinen kehittäminen (ml maankäytön suunnittelu) tapahtuu kumppanuusyhteisöjen kautta. Tässä asetelmassa tarvitaan nykyistä vahvempaa kylätoimintaa. Myös kaupunginosissa tarvitaan vahvaa kansalaistoimintaa.

Maakuntavaltio

• Vahva keskushallinto.• Nykymuotoinen aluehallinto on loppunut. Maakunnat

ovat historiaan jääneitä yhden aikakauden ilmentymiä, joita 2010-luvulla syntyneet eivät enää hahmota.

• Vahvat kunnat (noin 50) neuvottelevat suoraan keskushallinnon kanssa ja saavat resurssit “ilman välikäsiä”. Lähipalvelut organisoivan kunnanosahallinnan tarve on suuri. Vahvan toimivallan kumppanuusyhteisömallia sovelletaan kansalaislähtöisessä paikallisyhteisöjen kehittämisessä. Kylät ja kaupunginosat ovat kuntien toiminnallisia perusyksikköjä.

• Erikoissairaanhoito sekä muut suuria väestöpohjia edellyttävät palvelut on organisoitu 4-5 suuralueen kautta. Suuraluepalvelut ovat valtion vastuulla.

Kuntavaltio

Vain valtio• Keskushallinto on vahvistunut.• Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteiden jäätyä toteutumatta erilaiset valtion

organisoimat sektorikohtaiset hallintoalueet ovat vahvistuneet; vrt Paula Risikon esitys 40-60:tä sosiaali- ja terveysalueesta.

• Paikalliset valtion sektorialueet (noin 50) ovat samanrajaisia. Niitä voidaan kutsua esimerkiksi paikallisalueiksi. Valtion suursektorialueet (noin 10) voivat olla nimeltään esimerkiksi aluehallintoalueita. Myös erikoisairaanhoito on organisoitu aluehallintoalueiden rajojen mukaisesti. Eikoissairaanhoidon kustannuksista vastaa valtio.

• Kuntien koko on vapaa. Kuntia on enemmän kuin nyt, sillä vanhoja kuntia on kansanäänestysten jälkeen perustettu uudelleen. Kunnat ovat kansalaistoiminnan ja kulttuurin areenoita, joiden toimivalta on nykyisiin kuntiin verrattuna pieni. Kunnallisvaalit järjestetään edelleen.Kunnan osa-alueilla on asukastoimintaa, jonka rahalliset resurssit ovat vähäiset. Kunnanosahallintaan ei ole tarvetta. “Raskaan sarjan” palvelut, maankäytön suunnittelu ja aluekehittäminen organisoidaan valtion paikallisalueiden kautta. Tämän vuoksi kunnallisvero pienenee ja alkaa vertautua kirkollisveroon. Toisaalta valtionverotus kiristyy. Suurimmat korotuspaineet ovat erilaisissa haittaveroissa ja pääomaverotuksessa. Kokonaisveroasteen tulisi kuitenkin pysyä suunnilleen nykytasolla. Vähäisen toimivallan kumppanuusyhteisömallia sovelletaan paikallisessa kehittämisessä valtion ja EU:n kautta tulevilla resurseilla. Kumppanuusyhteisöjen valtionohjaus on normitettua ja varsin yksityiskohtaista.

• Maakunnat sopeutetaan valtion aluehallintoalueisiin. Maakuntien toimivalta on pieni. Niitä tarvitaan osoittamaan, että myös aluehallinnossa on alhaalta päin nouseva demokraattinen hallinto. Tällöin katsotaan enemmän muotoa kuin sisältöä. Maakunnista puhutaan lähinnä kansatieteellisessä ja perinteiden vaalimisen tärkeyttä korostavassa puheessa.

Maaseudun uuden paikallisuuden periaatteet• Alueperustaisuus.• Maaseudulla uuden paikallisuuden keskiössä on vahva ja osaava

kylätoiminta.• Edustuksellisen ja suoran demokratian kohtaaminen.• Sekavien ja keskenään kilpailevien kehittämisorganisaatioiden kriittinen

arvio. Keskushallintolähtöisten kehittämisohjelmien kriittinen arvio. Nykyisten asetelmien suuri selkeyttäminen. Ihannetilanne: kunta, kunnanosahallinta sekä monenlaiset seurat,yhdistykset ja yritykset, jotka yhdistävät voimansa kumppanuusyhteisöissä,

• Valtiolta, kunnilta ja maakunnilta saatu toimivalta kunnanosahallinnalle ja kumppanuusyhteisöille. Toimivaltaa vastaavat resurssit. Kunnaosahallinnan ja kumpannusyhteisöjen johtamiseen osallistuvien valintamenettelyn selkeät menettelytavat. Valmistelevien ja täytäntöönpanevien virkamiesten yhtenäinen nimeämiskäytäntö.

• Kunnanosahallinnan ja kumppanuusnuusyhteisöjen selkeä työnjako. Perusperiaatteena on, että kunnaosahallinta huolehtii lähipalvelujen organisoinnista ja kumppanuusyhteisöt paikallislähtöisestä uutta kokeilevasta kehittämisestä sekä“pienten töiden” sommittelemisesta isommiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi kumppanuusyhteisöillä on tärkeä rooli oman alueensa maankäytön suunnittelussa.

• Kumppanuusyhteisöjen löytämien “hyvien käytäntöjen” vakiinnuttaminen.• Jatkuvuus.