Kirkkonummi3.10.2001

Pohjois-Pohjanmaa17. – 19.10.2001

Päättäjien M

etsäakatemia • K

irkkonumm

i • Pohjois-Pohjanmaa

12 • 2002

Seminaarijakso, Kirkkonummi3.10.2001

Maastojakso, Pohjois-Pohjanmaa17. – 19.10.2001

Päättäjien Metsäakatemia 12

2

Timo Viherkenttä Esipuhe ..................................................................................................................................... 3Osallistujat ............................................................................................................................... 4

Heikki Juslin Tervetuloa: Metsäteollisuuden kehitysstrategiat ........................................................................ 6Esko Aho Päättäjien 12. Metsäakatemian avaus:

Vanhan ja uuden mantereen talousalueiden kilpailukyky .......................................................... 8Antti Oksanen Metsäteollisuuden globalisaatio .............................................................................................. 11Esa-Jukka Käär Metsäteollisuuden kannattavuus maailmanmarkkinoilla ......................................................... 14Erkki Virtanen Metsäteollisuuden muuttuva kilpailukyky .............................................................................. 16

Juha Vanhainen Mistä tekijöistä laatupaperi syntyy? ......................................................................................... 19Timo Suonperä Ulkoistaminen ja kumppanuus käyvät käsikädessä ................................................................. 22Esa Hyvärinen Tavat ja käsitteet erilaisia EU:n sisällä ..................................................................................... 24Ritva Toivonen Kestävä metsätalous toiminnan perustana .............................................................................. 26

Sanna Lauri Vastuut metsän kestävässä käsittelyssä .................................................................................... 30Markku Kauppinen Metsäsektori tiiviisti mukana lähialueyhteistyössä ................................................................... 31

Niilo Piisilä Pohjois-Pohjanmaan metsätalouden strategiset kysymykset .................................................... 33Ryhmissä ruodittua: Metsäyrittäjän muotokuva ..................................................................... 35

Heikki Eskelinen Syrjäinen maaseutu ................................................................................................................. 38Vesa Vihriälä Alueiden kilpailukyky ............................................................................................................. 40

Pentti Lampinen Alue- ja maaseutupolitiikka – Oulu-ilmiö .............................................................................. 42Markku Karjalainen Suomalaisen puurakentamisen tulevaisuus .............................................................................. 45

Ari Alatossava Iin Puupolis ............................................................................................................................ 46Marjo Kurkela Oy Nordic Veneers ltd – viiluntekijä ...................................................................................... 48Heikki Simola Metsäluonnon suojelun tarve ja tulevaisuus ............................................................................ 50

Eeva Hellström Etelä-Suomen metsien suojelutyö – uusin keinoin tulevaisuuteen? ......................................... 54Eero Kaakinen Pohjois-Pohjanmaan luontoarvot ............................................................................................ 57

Eero Kubin Maa kohoaa, meret väistyvät ................................................................................................... 59Risto Seppälä Metsäklusterin tulevaisuus omissa käsissämme ....................................................................... 62

Kurssilla keskusteltua: Metsänomistuksen pirstaloituminen ................................................... 65Ohjelma ................................................................................................................................. 70Järjestäjät ................................................................................................................................ 72

Toimittajat: Eeva Hellström, Essi OjalaKustantaja: Suomen Metsäyhdistys ry.

Salomonkatu 17 B, 00100 HelsinkiPuh. 09 - 685 0880

Taitto: PihkaPojat Oy, JoensuuKuvat: Erkki OksanenPaino: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2002ISBN: ISBN 952-5361-06-3

Julkaisun esitelmiä on lyhennetty toimituksessa. Alkuperäiset versiot ovat saatavissa Suomen Metsäyhdistyksestä.

3

Esipuhe

Yliopistoaikainenopettajani totesi,ettei viihdy paikas-sa, jossa on epäjär-jestyksessä oleviapuita. Maailmastalöytyy tälle ajatuk-

selle epäilemättä jakajia, mutta Suomesta var-maan niukasti. Ainakin juhlapuheissa metsäon likimain pyhä asia suomalaisille, ja monil-le näissä puheissa lienee tottakin enemmänkuin siteeksi.

Suhtautuminen metsään on toki vaihdel-lut historian mittaan niin taloudellisten jaaatteellisten suhdanteiden kuin yhteiskunnanrakennekehityksenkin mukana. Viimeksimainittuun liittyy myös se, että vaikkauseimmat meistä eivät vierasta puiden epäjär-jestystä, ihmisten omakohtainen yhteiselometsän kanssa on suuresti vähentynyt.

Tämä koskee myös metsänomistajakun-taa. Metsänomistajien muuttaessa kaupun-keihin entistä harvempi omistaja elää viikot-taisessa yhteydessä metsäänsä. Ei myöskäännäytä siltä, että metsien päätyminen pieninäpalasina kaupunkilaisten haltuun olisi loppu-massa. Vaikka metsiä on viime aikoina vä-läytelty institutionaalisten sijoittajien uudek-si salkunhajautuskohteeksi, muhkeisiin kas-vuprosentteihin 90-luvun loppuvuosina tot-tuneet instituutiot eivät ehkä sittenkään tun-ne vastustamatonta halua metsäomaisuudenmelko varmoihin mutta rajallisiin tuottoihin.Tulevaisuuden metsänomistajaksi saattaakinosoittautua yksityinen ihminen, joka metsän

rahallisen tuoton lisäksi saa tiluksistaan muu-ta mielihyvää.

Omistuksen pirstoutuminen on kasva-massa yhä merkittävämmäksi haasteeksi.Metsäsektorilla tulee olla muuntautumisky-kyä ja idearikkautta sen edistämiseen, ettämetsäänsä entistä harrastusluonteisemminsuhtautuvat omistajat huolehtivat palstois-taan niin luonnon kuin talouden kannaltakestävällä tavalla.

Muutoinkin on ilmeistä, että keskustelutalouden vaatimusten ja metsäluonnon mo-nimuotoisuuden yhteensopivuudesta ei aina-kaan laannu tulevaisuudessa. Kurssillamme-kin kävi selväksi, että edellisten suojelukiisto-jen varjo näyttää olevan valitettavan pitkä javaikeuttavan yhteisten lähtökohtien löytä-mistä. Ja kuitenkin tuntuu siltä, että suojelus-sa eri osapuolten käsityksistä on mahdollistalöytää sellaisia yhteisiä arvoja, joiden pohjal-le vuoropuhelua voisi rakentaa. Tuskinpa ku-kaan kaipaa Veikko Huovisen kuvaamaa mai-semaa, jossa ”lyhytnäköisestikin oli leimaajamenetellyt, harveikot ja joutavanpäiväisetraiskiot harottivat tympeästi kuin kylkiluutkorpin repimästä, mädänneestä haaskasta”.

Ratkaisuja tulisi rohkeasti hakea suojele-mattomuuden ja totaalisuojelun välimaastos-ta, mutta ongelmana ovat kustannukset.Vaikkapa Etelä-Suomen metsien suojelu-hankkeita ajatellen on yhtä selvää se, etteivaltiolla ole rahaa tämän mittaluokan korva-uksiin kuin se, etteivät metsänomistajat olehalukkaita laajasti kantamaan suojelusta ai-heutuvia menetyksiä. Erilaiset kumppanuus-

järjestelyt, metsärahastot ja muut – ehkä vie-lä keksimättömätkin – keinot ovat enemmänkuin tarpeen.

Kurssimme sai edeltäjiensä tapaan mitälaaja-alaisimman kuvan metsäsektorin koko-naisuudesta. Tätä edesauttoi opettajakunnanohella osaltaan myös kurssiporukkamme –myöhempien akateemikkojen – monipuoli-nen koostumus. Ohjelmamme oli huikeakaari kivikaudesta maan kohoamisen ja puu-kerrostalojen kautta gps-paikannukseen (taipaikantamatta jäämiseen…) ja älypaperiin.Viimeiset palat loksahtivat paikalleen kohtakurssin jälkeen, kun meille esitellylle hieno-paperitehtaalle myönnettiin laatupalkinto jakun EU:n komissio siunasi suuren harppauk-sen suomalaisten metsäyhtiöiden Euroopanvalloituksessa.

Olkoot metsä tulevaisuudessakin Suomentalouden tukeva runko samalla kun Huovisenteksteistä tuntuu raiskiokuvausten sijasta tu-tummalta vaikka se, jossa ”metsiköitä, noitasuuren puukansan eräänlaisia kyläkuntianähtiin kaikenasteisia. Nuorta ja yritteliäänvihreää taimistoa, vaurasta, miehuusiän saa-vuttanutta pylväikköä ja vanhoja, ränsistynei-tä ryhmiä maahan sortumassa. Ihminen olitäällä koettanut noudattaa luonnonlakeja,määrännyt luonnonmukaisesti tuon puukan-san sitkeän heimon näennäisesti huonom-malle osalle, tuon valoon ja vapauteen.”

Timo Viherkenttä, budjettipäällikköValtiovarainministeriö

4

Osallistujat

Arajärvi Pentti Tasavallan Presidentin kanslia, valiokuntaneuvosHelander Simo-Pekka ETL Law Offices Oy, toimitusjohtaja

Hyvärinen Esa CEPI- Confederation of European Paper Industries, Recycling DirectorHölttä Pekka Metso Oyj, rahoitusjohtajaIivonen Jyrki Helsingin Sanomat, toimittaja

Jantunen Tuomo Suomen Latu ry., toiminnanjohtajaJuutilainen Kari Länsi-Savo, päätoimittaja

Kauppinen Markku Ulkoministeriö, yksikön päällikköKekkonen Timo Kauppa- ja teollisuusministeriö, osastopäällikkö

Komi Katri Keskustan eduskuntaryhmä, kansanedustajaKyllönen Simo Dodo ry., puheenjohtaja

Lampinen Pentti Pohjois-Pohjanmaan liitto, maakuntajohtajaLillandt Runar Osuuskunta Metsäliitto, hallintoneuvoston puheenjohtaja

Makkonen Seppo Suomen Kuorma-autoliitto ry., puheenjohtajaOjansuu Kirsi Vihreä eduskuntaryhmä, kansanedustaja

Paulapuro Hannu Teknillinen korkeakoulu, professoriPohjola Hannele Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto, osastopäällikkö

Punkari Jaakko Metsäliitto Osuuskunta, sidosryhmäjohtajaPäiväniemi Sanna Opstock Oy, sijoitusanalyytikko

Ratia Jarmo Maanmittauslaitos, pääjohtajaRiepula Esko Lapin yliopisto, rehtori

Ritala Risto Oy Keskuslaboratorio, Vice PresidentSaari Matti Apu/A-Lehdet, päätoimittajaSalo Terho Rakennusteollisuuden keskusliitto, toimitusjohtaja

Simola Heikki Suomen luonnonsuojeluliitto, puheenjohtajaSirviö Heikki Kemira Agro Oy, toimitusjohtajaSutela Pekka Suomen Pankki, tutkimuslaitoksen päällikkö

Varis Ritva Puumiesten Liitto, toiminnanjohtajaVartiainen Perttu Joensuun yliopisto, rehtori

Viherkenttä Timo Valtiovarainministeriö, budjettipäällikköVihriälä Vesa Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT, toimitusjohtajaViitanen Pia Sos.dem. eduskuntaryhmä, kansanedustaja

Weissenberg von Kim Helsingin yliopisto, dekaani

5

Metsäakatemian avajaiset 3.10.2001

6

Heikki Juslin, puheenjohtajaSuomen Metsäyhdistys ry.

Tervetuloa:

Metsäteollisuuden kehitysstrategiat

Talousprosessit ja kannattavuus ovat tietystikaiken liiketoiminnan lähtökohtia. Leimaaantava piirre metsäteollisuudelle on ollut pää-oman suhteellisen alhainen tuottoprosentti.Se on nakertanut pääomaperustaa ja on sel-västi korjausta vaativa ongelma.

Yhtenä syynä tuohon edelle mainittuunongelmaan on esitetty toimialan pirstoutu-neisuus. Metsäteollisuudessa viisi suurintayritystä edustaa alle kolmeakymmentä pro-senttia globaalista myynnistä. Esimerkiksi au-toteollisuudessa ja energia-alalla viisi suurintaedustaa n. kahdeksaakymmentä prosenttiamyynnistä. Alan sirpaleisuus myötävaikuttaaylikapasiteetin syntymiseen, heikkoon hinta-kuriin sekä vaikeuttaa suhdanteiden hallin-taa. Viime vuosina yritykset ovat aktiivisestiyhdistyneet ja keskittyneet ratkoen näin edel-lä mainittuja ongelmia.

Markkinoilla informaatioteknologian ke-hitys aiheuttaa metsäsektorille ehkä keski-määräistä suurempia epävarmuuksia. TosinIT:n kehitys vaikuttaa kaikilla alueilla.

Metsäteollisuus on myös kamppaillutosakkeiden heikon hintakehityksen kanssa.Ns. ”shareholder value” on ollut huikeastikorkeampi uuden teknologian aloilla.

Strateginensuunnittelu – lääke ongelmiin

Ongelmiin reagoidaan kehitystyöllä ja tuotyö on nimenomaan strategista kehittämistä.Mitä se on? Strategia ajattelun isä Igor Ansoffaikoinaan sanoi, että yhtymätason strateginensuunnittelu jakautuu kolmeen vaiheeseen: 1)mission määrittely; 2) strategisten liiketoi-mintayksiköiden (SBU) määrittely; 3) port-folioanalyysi sopivien business yksiköiden va-litsemiseksi.

Ennen kuin esittelen teille asiakaslähtöi-semmän strategianäkemyksen, katsotaan esi-merkin valossa, mitä missio tarkoittaa. StoraEnson mainosslogan on ”What paper cando”. He ovat määritelleet missiokseen edistääihmisten välistä kommunikointia ja ihmistenhyvinvointia muuttamalla uusiutuvia luon-nonkuituja paperiksi, pakkauksiksi ja puu-tuotteiksi. Asiakaslähtöisen strategisen suun-nittelun ydin on, että yritys osaa määritellä:

1. oikeat tuotteet2. oikeat asiakaskohderyhmät3. oikeat markkina-alueet

4. yrityksellä on suhteellisia vahvuuksiaem. tavoitteiden saavuttamiseen.

Niin yksinkertaista se on!

Kehityksen keskeiset piirteet

Edellä esitetyn mukaan tuote-, asiakas- jamarkkina-aluevalinnat sekä yrityksen suhteel-liset vahvuudet ovat strategisen suunnittelunydintä. Valaisen kehitystä metsäteollisuudenstrategioissa viimeisen vuosikymmenen aika-na esimerkin avulla. 1980-luvun lopulla suo-malainen monialayritys Rauma-Repola aloit-ti henkilöstölehden mukaan yhtymästrategi-an kehittämisen luetteloimalla strategiset lii-ketoimintayksikkönsä (SBU):

· metsäkoneet· teollisuusventtiilit· murskaimet· puuta jalostavan teollisuuden koneet ja

laitteet· puimurit· meritekniset tuotteet

7

· painopaperit· erikoispaperit· sahatuotteet ja jatkojalosteet· kauppatoiminta puupohjaisilla tuotteilla· muovipakkaukset ja -kalvot.

Tänä päivänä lukuisten fuusioiden, yritysos-tojen ja yritysmyyntien jälkeen Rauma-Repo-la on osa UPM-Kymmene ryhmää, jokawww-sivujen mukaan koostuu seuraavistakolmesta liiketoiminta-alueesta:

· Painopaperit (aikakauslehtipaperit, sano-malehtipaperit ja hienopaperit)

· Jalostusmateriaalit (tarramateriaalit, pakka-usmateriaalit ja kirjekuoripaperit)

· Puutuotteet (sahatavara, vaneri, höylätava-ra ja jalosteet).

Metsäteollisuudessa tapahtunut strateginenkehitys näkyy erittäin selvästi edellisessä esi-merkissä. Metsäteollisuus on virtaviivaistanutliiketoimintaansa ja keskittynyt harvoihinydinliiketoiminta-alueisiin. Kun 1970-luvunoppien mukaisesti diversifioiduttiin, alkoi jo1980-luvun puolessa välissä ”back to the ba-sics” –ajattelu vallata alaa. Tämä kehitys jat-kuu edelleen.

Millaisilla strategioillametsäteollisuudessa menestytään?

Oppilaani Juha Laine tarkasteli opinnäyte-työssään maailman johtavien (n. 100) metsä-teollisuusyritysten strategioita ja menestystävuonna 1999. Menestyksen mittoja olivatkannattavuus (painokerroin indeksissä 44%), rahoitusasema (26 %), kasvu (4 %) jaomistajatyytyväisyys (22 %). Strategisen me-nestyksen arviointi yhden vuoden tietojenpohjalta on puutteellista, sillä suhdannevaih-telu vaikuttaa erilaisten yritysten menestyk-seen eri tavalla. Samoin tutkimuksen sekun-

dääriaineisto toi mukanaan eräitä rajoituksia.Tulokset ovat kuitenkin mielenkiintoisia jasuuntaa antavia. Jatkossa havaintoja strategi-oista, joilla metsäteollisuudessa menestytään.

Ydinliiketoiminta-alueen valinta on yri-tyksen tärkein päätös muttei luonnollisesti-kaan ainut.

Vuonna 1999 kolmen menestyvimmänmetsäteollisuusyrityksen joukossa oli kaksi –Kimberly-Clark ja Fort James, joiden ydinlii-ketoimintana oli pehmopapereiden valmis-tus. Pehmopapereiden valmistajien tulevai-suudenkin pitäisi olla aika lailla valoisa. IT eikorvaa pehmopapereita ja suhdanteetkaan ei-vät paljon heiluttele. Esim. wc-paperia tarvi-taan niin nousu-kuin laskukaudellakin.

Pelkästään oikean liiketoiminta alueen va-linta ei takaa menestystä. Pehmopapereidenvalmistajia löytyy menestyjien listan häntä-päästäkin. Tarvitaan muitakin menestysteki-jöitä. Tällä hetkellä metsäteollisuusyrityksetkasvattavat kokoaan kovaa vauhtia. Strategi-sena neuvona voisi olla, että kannattaa ollasuurempi kuin kilpailijat. Vaikka poikkeuk-siakin on, suuret näyttävät menestyvän pa-remmin kuin pienet. Kasvulla on kuitenkinrajansa, jotka tulevat vastaan jo tällä tai tule-valla vuosikymmenellä.

Koon kasvattamiseen liittyyy globalisaa-tio. Globaali toiminta liittyy selvästi menes-tykseen. Globaaliksi luetaan yritys, jolla ontuotantoa kolmessa tai useammassa maan-osassa. Globalisoitumisessa on tosin isot ris-kinsä, jotka pitää ottaa huomioon. Tästämeillä löytyy esimerkkejä aivan läheltäkin.

Edellä jo totesin, että ”back to the basics”– ydinliiketoimintoihin keskittyminen on ol-lut vallitseva piirre metsäteollisuudessa 1990-luvulla. Yritykset ovat yksinkertaistaneet tuo-tantopalettiaan, karsineet rönsyjä ja virtavii-vaistaneet toimintaansa. Muutamaan ydinlii-ketoimintaan keskittyneet, kevyesti integroi-tuneet yritykset ovat keskimäärin tulokselli-simpia. Tähän periaatteeseen liittyvät myössuomalaisten metsäteollisuusyritysten ilmoi-tukset metsänomistuksesta luopumisesta.

Vedän yhteen edellisen tarkastelun oppi-laani Juha Laineen opinnäytetyötä seuraillen.Menestymisen kannalta on tärkeää valita sel-lainen ydinliiketoiminta-alue, joka omaa po-tentiaalia sekä nyt että ennen kaikkea tulevai-suudessa. Koon hallittu kasvattaminen kuu-luu menestyjien piirteisiin. Menestyjät ovatmukana globaalissa toiminnassa, mikä mer-kitsee uusille maantieteellisille alueille levit-täytymistä. Yksinkertainen tuntuu olevankaunista. Virtaviivaiset toiminnot ja kohtalai-sen kevyt integroituminen ovat olleet menes-tyjien tunnusmerkkejä.

Laine, Juha 2001. Strategies and Performance of theWorld’s Leading Forest Industry Companies.Master’s Thesis. Department of Forest Economics.University of Helsinki.

Timo Kekkonen, Pekka Hölttä,Katri Komi, Tuomo Jantunen

8

Esko Aho, puheenjohtajaSuomen Keskusta

Päättäjien 12. Metsäakatemian avaus:

Vanhan ja uuden mantereen talousalueiden kilpailukyky

Amerikkalainen arvoperusta

Oletan, että kaikilla suurilla, globaalista toi-mintaa harjoittavilla suomalaisilla yrityksilläon omat strategiansa Kiinaa ja Japania var-ten, mutta aika harvoilla on strategiaa Ame-rikan markkinoita varten. Helposti kuvitel-laan, että toimimme niin samanlaisilla alueil-la ja samanlaisessa kulttuurissa, ettei erillistälähestymistapaa tarvita.

Erot ajattelutavassa ja toimintatavoissaovat kuitenkin paljon suuremmat, mitä meEuroopassa kuvittelemme ja mitä amerikka-laiset kuvittelevat. Hyvin monet ristiriidat javäärinymmärrykset Yhdysvaltain, Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä johtuvat huo-mattavasti suuremmista kulttuurieroista kuinluulemme. Taustalla on koko yhteiskunnalli-sen ajattelutavan ero.

USA:n luoneet eurooppalaiset olivatoman aikansa pakolaisia. He olivat uskonnol-lista tai poliittista sortoa ja painostusta pa-koon lähteneitä ihmisiä, jotka halusivat ra-kentaa tietoisesti aivan toisenlaisen yhteis-kunnan. Kansalaisten tuli voida toimia va-paana valtiovallan holhouksesta ja painostuk-sesta.

Uuden ja vanhan mantereen perustuslaitrakentuvat aivan erilaisilla periaatteilla. Eu-roopassa perustuslaki takaa kansalaisille tietytoikeudet. Yhdysvaltain perustuslaki puoles-taan lähtee siitä, että tietyt oikeudet ovat kan-salaisille kuuluvia ilman perustuslakia. Perus-tuslakien tärkein tehtävä on huolehtia siitä,ettei yhteiskunta omilla toimenpiteillä rajoitakansalaisten mahdollisuuksia perusvapauksi-en toteutumisessa. Ajatuksen kaksi piirrettä –vapaus ja uuden luomisen mahdollisuus –ovat syvällä amerikkalaisissa tänäkin päivänä.Kansalaisten täytyy itse kyetä huolehtimaanitsestään. Se näkyy suhtautumisessa moniinasioihin. Eurooppalaiset hakevat turvallisuut-ta pysyvistä ja vakaista oloista, kun amerikka-lainen hakee turvallisuutta uusista mahdolli-suuksista.

Kulttuurilliset tekijät ovat erittäin voi-makkaita selittämään myös taloudellista toi-mintaa eikä niitä ilman voida laatia talous-strategioita. On mahdotonta ajatella, että Eu-rooppa voisi muuttua Yhdysvaltojen kaltai-seksi. Euroopan Yhdysvallat ei tule koskaanolemaan mahdollista, yhtä vähän kuin eu-rooppalaisten yhteiskuntamallien toteuttami-nen Yhdysvalloissa.

Kehityksen suuret aallot

Uutta taloutta on luvattu siitä lähtien, kunteknologinen kehitys lähti suurin harppauk-sin eteenpäin. Olen nähnyt monenlaisia jaot-teluja teknologisesta kehityksestä, mutta yksimielestäni parhaista on se, jossa lähdetäänsuurista keksinnöistä ja niiden vaikutuksistatalouteen.

Ensimmäinen jakso ajoittui vuosiin1770–1850. Tätä aikaa hallitsi höyrykoneenkäyttöönotto ja sitä seuranneet taloudellisetja teolliset investoinnit. Aikaa vuodesta 1850vuoteen 1900 Yhdysvalloissa voidaan kuvatarautateiden rakentamisen kaudeksi. Viimevuosisadan vaihteesta, siis vuodesta 1900noin 1950-luvulle saakka sähkö- ja moottori-ajoneuvot veivät taloutta ja teknologiaaeteenpäin. 1950-luvulta 1990-luvun taittee-seen veturina oli halpa energia ja sen jälkeeninformaatioteknologia, jonka vallankumoustame tällä hetkellä elämme.

Jokaiseen suureen aaltoon on liittynyt lu-paus uudesta taloudesta. Ne ovat muuttaneetihmisten taloudellista käyttäytymistä, talou-dellisia rakenteita, mutta odotukset ovat ol-leet monta kertaa vielä korkeammalla.

9Kasvun ja kehityksenperustana rautatieverkko

Rautateiden rakentaminen Yhdysvalloissaajoittui 50 vuoden jaksoon. Rakentaminensai ratkaisevasti vauhtia, kun yhteinen stan-dardi hyväksyttiin. Toimialalle syntyi par-haimmillaan noin 5 000 rautatieyhtymää.

Vaikka järjestelmän rakentamisesta vasta-sivat yksityiset yritykset, ne saivat alussa huo-mattavaa tukea paikalliselta hallinnolta jamyös osavaltioilta. Sisällissodan jälkeen liitto-valtio ryhtyi voimakkaasti tukemaan rautatei-den rakentamista. Rautatieyhtiöt saivat vas-tikkeetta 53 miljoonaa hehtaaria maata, jokaoli siihenkin aikaan valtava panostus rautatei-den rakentamisen hyväksi.

Yksityiset sijoittajat sijoittivat valtaviasummia rautatieyhtiöihin, koska ne lupasivatsuuria tuottoja. Yhtiöistä tuli ensimmäinenmittava yksityisen pääoman sijoituskohde.Pörssiarvot nousivat jyrkästi ja joidenkin tär-keimpien yhtiöiden omistuksesta syntyi ko-vaa kilpailua, mikä sekin osaltansa nostiomistusten arvoa. Kun kuplat puhkesivat,yrityksiä ajautui sadoittain tai jopa tuhansit-

tain konkursseihin. Koko Yhdysvaltain talousajautui muutamia kertoja lamaan.

Jälkikäteen osoittautui, että näistä 5 000yhtiöstä vain kourallinen tuotti voittoa. Suu-rin osa rautatieyhtiöihin tehdyistä sijoituksis-ta osoittautui täysin tuottamattomiksi ja si-joittajat menettivät rahansa. Voiko tällä pe-rusteella sanoa, että rautateiden rakentami-nen oli huono investointi? Ei voi, koska rau-tatieverkon välilliset vaikutukset olivat valta-vat. Amerikkalainen maatalous- ja elintarvi-keteollisuus saivat siitä valtavan kehitys- jakasvusysäyksen. Myös kivihiilen ja teräksentuotanto alkoivat kasvaa. Syntyi perusta, jon-ka varassa amerikkalainen teollisuusvaltio ra-kennettiin ja perusta, jonka avulla Yhdysval-loista tuli maailman teollinen mahti. Rauta-tieverkko itsessään ei ollut suuri bisnes, mut-ta sen välityksellä syntyi vaikutuksia, joidenvoi sanoa radikaalisti muuttaneen Yhdysval-tain talousrakenteita.

Nämä vaiheet voi löytää myös nykyisestäinformaatioteknologian muutoksesta. Ennus-tan, että monille it-alan yrityksille käy kutenrautatieyhtiölle. Ne eivät koskaan tule täyttä-mään niille asetettuja taloudellisia odotuksia.Siitä huolimatta olisi virheellistä ajatella, että

informaatioteknologia ei ole vallankumouk-sellista työtä. Se on sitä, mutta sen vaikutuk-set saadaan hyödynnetyksi vasta, kun neulottuvat muille toiminnoille.

Yhdysvalloissa ajatus informaatioteknolo-gian vallankumouksesta synnytti toiveen uu-desta taloudesta, miksei Euroopassakin.1990-luvun historiallisen nopea tuottavuu-den kasvu sai monet uskomaan, että nyt onpäästy eroon suhdannevaihteluista. Uskot-tiin, että talous voi kasvaa voimakkaasti il-man inflaation uhkaa ja että yritysten arvotvoivat määräytyä tulevaisuuden odotustenmukaan huomattavasti enemmän kuin perin-teisen taloudellisen suorituskyvyn mukaan.

Kilpailukyky globaalitaloudessa

Mitä tapahtuu Yhdysvaltain taloudessa tule-vaisuudessa? Se on meille tärkeä kysymys,koska Euroopan riippuvuus Yhdysvaltain ta-loudesta on hyvin suuri. Erityisesti Suomi onhyvin globaalitaloudesta riippuvainen kansa-kunta. On vain muutamia maita, jotka yltä-vät samaan.

Esko Aho esitti Metsäakatemian avajaisyleisölle tuoreetnäkemykset Pohjois-Amerikan taloustilanteesta ja yritysten

globalisaatiosta. Antti Oksanen puolestaan valotti globalisoitu-mista metsäteollisuuden näkökulmasta. Esiintyjät olivat yhtämieltä siitä, että Suomen vahvuus sekä koti- että ulkomaillapystytään jatkossa säilyttämään monipuolisella osaamisella,

joten korkeatasoiseen koulutukseen on panostettava.

10

Globaalimarkkinoiden ja talouden synty-minen on muuttanut myös kansakuntienkeskinäistä kilpailukykyä. Vuoden 2000 tam-mikuussa julkistettiin arviointi, jossa kansa-kunnat asetettiin globalisoitumisen asteensuhteen järjestykseen. Artikkeli perustui mit-taristoon, jonka voi tietysti asettaa kyseen-alaiseksi tai sitä voi aiheellisesti kritisoida.Tuon listan kärjessä oli Singapore, toisenaHollanti, kolmantena Ruotsi, neljäntenäSveitsi, viidentenä Suomi. Yhdysvallat oli lis-talla kahdestoista.

Tämä synnyttää kysymyksen, onko pie-nissä maissa jotakin sellaista, joka tekee niis-tä erityisen kilpailukykyisiä olosuhteissa, jot-ka globaalisessa taloudessa ovat syntymässä.Vai onko toisin päin, että näillä pienillä valti-oilla on erityinen pakko mennä kansainväli-sille markkinoille voidakseen menestyä.

Olen käyttänyt usein hyvin yksikertaistakuvausta osoittaakseni, millaiset tekijät vai-kuttavat globaalitaloudessa kansantalouksienkilpailukykyyn. Amerikkalaiset arvioivat, ettäheidän nykyisestä työvoimasta 20 prosentillaon tulevaisuudessa vaadittavia ominaisuuksia.Valtava osaamisvaje täytyy kuroa kiinni. Mie-lestäni Euroopassa on osaamisvajetta vähem-män. Tutkimus- ja kehitysresurssien kilpailu-tilanne on melko tasainen, ehkä kuitenkinYhdysvaltain eduksi.

Kolmas alue on yhteiskunnan toimivuus.Sen suhteen Eurooppa pärjää mielestäni hy-vin. Neljäs tekijä on yrittäjyys, jossa olemmeEuroopassa selvästi jäljessä. Amerikkalaisillaon geeneissä ajatus siitä, että täytyy pystyäitse huolehtimaan itsestään. On ylpeydenaihe, että kansalainen selviytyy. Se näkyymyös siinä, että jos työttömyys huonoina ai-koina nousee, niin hyvinä aikoina se kuiten-kin palaa takaisin lähtötasollensa – ilmiö,jota me emme Euroopassa havaitse.

Terrori-iskun jälkeen talouden rakenteetsaattavat kuitenkin jonkin verran muuttua.Ratkaisut, joilla tällaisia riskejä puretaan, tu-lee vaikuttamaan monella tavalla talouden ra-kenteisiin.

Painopiste kotimarkkinoihin

Lopuksi pieni ennustus. Miten todennäköis-tä on, että talouden taantuma jää lyhytaikai-seksi? Pystyykö amerikkalainen kuluttaja ve-tämään Yhdysvaltain talouden ja maailmantalouden nousuun? Olen näiden suhteen pes-simisti.

Yhdysvaltain vaihtotase, kotitalouksien jayritysten velkaantumisaste muistuttavat ällis-tyttävän paljon tilannetta, joka vallitsi Suo-messa 1980-luvun lopulla. 1990-luvun lopunhurjan kasvun aikanakin amerikkalaisten ko-titalouksien kulutusmenot kasvoivat selvästikäytettävissä olevia tuloja nopeammin. Vaik-ka varallisuusarvot nousivat 1990-luvun lo-pulla hurjaa vauhtia, kotitalouksien velka-määrät nousivat vielä nopeammin. Viimevuoden lopulla keskimääräisellä amerikkalai-sella kotitaloudella oli 47 % velkaa suhteessanettovarallisuuteen. 40 % pidetään kipuraja-na, jonka yläpuolelle ei ole suotavaa mennä.

En voi kuvitella, miten tällainen velkaan-tunut talous voisi toimia veturina epävar-moissa olosuhteissa. Ajatus, että Suomenkinpitäisi jäädä odottamaan Yhdysvaltain talou-den elpymistä kuluttajien vetämänä ja uskoa,että palaamme yhtä nopeasti entiseen kas-vuun, olisi mielestäni väärä strategia Suomel-le. Oikeampi strategia Suomessa olisi panos-tus kotimarkkinoiden kehittämiseen.

1990-luvulla keskitimme parhaat voi-mamme ja resurssimme viennin kehittämi-seen. Suomi nousi lamasta vientivetoisellakasvustrategialla, jota on kiitettävästi jatkettukoko 1990-luvun. Sillä strategialla ei näissäolosuhteissa pitemmälle päästä. Nyt pitäisi-kin kansakunnan voimavaroja suunnata koti-markkinasektorille. Kotimarkkinoiden kas-vua vahvistamalla selviydymme parempiinpäiviin. Se ei tarkoita viennin tai vientisekto-rin laiminlyöntiä, vaan painopisteen siirtä-mistä kotimarkkinasektorin puolelle.

Samalla toteutettaisiin Porterin oppeja.Suomen kansantalous voi kehittyä voimak-kaasti, jos se pystyy luomaan vahvaa tuotta-vuuden kasvua, vahvaa teknologista kehitystäja vahvaa osaamista kaikille aloille. Panosta-minen pelkästään huipputeknologian perin-teisille aloille eli informaation- ja viestinnänpuolelle ei riitä. Tässä mielessä, jos Porteriasaan lainata, Amerikan opeilla olisi käyttöämyös Suomessa.

Kim von Weissenberg, Kari JuutilainenEsa Hyvärinen, Hannu PaulapuroRunar Lillandt, Jyrki Iivonen

11

Antti Oksanen, pääjohtajaMetsäliitto Yhtymä

Metsäteollisuuden globalisaatio

Maailmanmetsävarat, väestö ja kulutus

Maailman väestöstä yli kuusikymmentä pro-senttia asuu Aasian ja Oseanian alueella. Sensijaan maailman metsävaroista on kyseiselläalueella vain 17 prosenttia ja noin puolet onEtelä-Amerikassa ja Venäjällä. Paperin japuuperusteisten rakennustarvikkeiden kulu-tuksen pääalueita ovat Pohjois-Amerikka,Länsi-Eurooppa ja Japani. Tämän takia voiyksinkertaisesti todeta, että maailman metsä-varat, väestö ja kulutus eivät kohtaa toisiaaneri maanosien välillä.

Paperia kulutetaan Pohjois-Amerikassa326 kiloa henkeä kohden vuodessa ja vastaa-vasti Kiinassa vain 27 kiloa. Maailman 314miljoonan tonnin paperin vuosittaisesta ku-lutuksesta yli puolet käytetään USA:ssa jaLänsi-Euroopassa. On kuitenkin huomatta-va, että Japanissa, Kiinassa ja muualla Aasias-sa kulutetaan tonnimääräisesti yhtä paljonkuin USA:ssa eli noin 100 miljoonaa tonniavuodessa. Paperin kolme suurinta tuottaja-maata ovat USA, Japani ja Kiina.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kehityson tähän mennessä ollut pääosin hyvinmaanosakohtaista. Pohjoisamerikkalaisetyritykset ovat hoitaneet oman maanosansa,kiinalaiset Kiinan, japanilaiset Japanin japohjoismaiset yhtiöt Euroopan. Etelä-Ame-rikka, huomattavista metsävaroistaan huoli-matta, onkin jäänyt vain sivusta toimijanrooliin. Venäjä on tunnetuista syistä johtuennäkyvillä vain Euroopan rakennustarvike-markkinoilla.

Ajautuminen globaaliksi

Sekä kemiallisten että mekaanisten metsäte-ollisuustuotteiden kysynnän kasvu seuraa laa-jalti kunkin alueen bruttokansantuotteen kes-kimäärästä kasvua. Asiakasyritysten kokoluo-kan kasvun ja niiden kansainvälistymisenmyötä myös metsäteollisuusyhtiöt ovat glo-balisoitumassa. Yhä useammat asiakkaat ha-luavat, että heitä palvellaan myös useammal-la mantereella. Tämä on erityisesti nähtävissäkuluttajapakkausliiketoiminnassa.

Toisaalta kilpailuoikeudelliset rajoituksetovat asettaneet rajat suurimmille yrityksillekasvaa yritysostojen ja fuusioiden kauttaomalla alueellaan. Luonnollinen kasvu jääkintällöin ainoaksi vaihtoehdoksi. Tämä voi joh-taa aikaa myöten pääoman tehottomaankäyttöön ja siksi kasvua haetaan yhä voimak-kaammin muilta mantereilta.

Kilpailukyvyn turvaaminen on oleellinenosa globalisoitumista. Raaka-aineen saanti jahinta, energia- ja työvoimakustannukset sekälogistiikkakustannukset ovat tuotanto- ja toi-mitusketjun keskeisiä tekijöitä yritysten kan-nattavuuden turvaamisessa. Toiminta lähelläasiakasta auttaa nopeammin tunnistamaan jatarvittaessa uudistamaan tuotevalikoimaa ky-synnän vaatimusten mukaisesti. Lisäksi liike-toimintariskien uhkaa voidaan vähentää toi-minnan hajauttamisen kautta.

Tietotekniikan ja teknologian kehitys onmahdollistanut reaaliaikaisen tiedon välityk-sen ympäri maailman. Toiminnasta on tullutläpinäkyvämpää ja nopeammin muutoksiinreagoivaa. Myös kauppapolitiikan muutoksetvapauttavat alueiden välisiä esteitä ja luovatyhtenäisempiä kauppalakeja ja normeja.

12

Kurssilla kommentoitua:

Toivoisin isojen yritystentuotantoon jumppakepit!

Suurten yritysten globalisoituminen onkinnähtävä väistämättömänä liiketoiminnankasvun kehityksenä sekä varautumisena asi-akkaiden palvelemiseen kilpailukykyisesti jakannattavasti eri puolilla maailmaa.

Suomen osuus

Suomen 20 miljoonan hehtaarin metsämaaedustaa vain 0,5% maailman metsävaroista.Maailman metsäteollisuuden tuotannostaSuomen osuus on noin 5%. Kuitenkin pai-no- ja kirjoituspapereiden viennistä vastaavaosuus on jo 25%. Metsäteollisuustuotteidenvienti Suomesta on henkeä kohti maailmankorkein. Suomen tavaraviennistä vuonna

2000 oli metsäteollisuuden osuus toiseksisuurin (26%) elektroniikka- ja sähköteolli-suuden jälkeen (31%). Niinpä vanha sanon-ta Suomi elää metsästä on tänäänkin ajan-kohtainen.

Länsi-Euroopan paperituotannosta Suomiedustaa noin 15%, mutta suomalaisyrityksetomistavat yli 30% kyseistä tuotantokapasi-teetista. Suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalai-set yritykset edustavatkin lähes puolta länsi-eurooppalaisista paperimarkkinoista. Suomija Ruotsi tuottavat noin 60% Länsi-Euroo-pan puumassatuotannosta ja noin 40% EU:nsahatavaran tuotannosta.

Merkillepantavaa on, että suomalaiset yri-tykset ovat viimeisen 20 vuoden aikana eri-koistuneet entistä pidemmälle jalostettuihintuotteisiin ja integroituneet myös jalostusket-jussa yhä lähemmäksi tuotteiden loppukäyt-töä ja asiakkaita.

Globaalin metsäyhtiön johtaminen

Metsäyhtiön toiminta perustuu suurelta osinkorkean teknologian hyväksikäyttöön, pitkäl-le tietokoneistettuun ohjaustapaan sekä laaja-alaiseen, eri kulttuureja edustavien asiakkai-den, henkilöstön sekä yhteistyökumppanei-den tarpeiden ja toimintatapojen ymmärtä-miseen. On luonnollista, ettei tämä onnistuainoastaan suomalaisin voimin. Kussakinmaassa menestyminen edellyttää ko. maantoimintatapojen ja pelisääntöjen ymmärtä-mistä. Kasvavassa määrin toiminta vaatii suh-detoimintataitoja, ymmärtämistä ja päätösten

tekoa. Globalisoitumisen myötä yhtiöidenkorkeimmille johtopaikoille tuleekin saadamahdollisimman monialaisia kansainvälisiäammattilaisia. Enää ei ole itsestään selvää,että suomalaisyritysten hallituksissa on aino-astaan suomalaisia jäseniä. Pidemmälle glo-balisoituneissa yhtiöissä onkin jo kansainväli-siä jäseniä.

Toimintaedellytysten turvaaminen

Suomalaisten metsäteollisuusyhtiöiden kutenmuiden suuryhtiöiden tulisi olla vahvoja en-sisijaisesti omassa maassaan ja omalla koti-markkinallaan. Tämä edellyttää panostamistasekä puuraaka-ainehuollon että yleisten toi-mintaedellytysten turvaamiseen. Metsienhoidolle ja käytölle tulee luoda myönteinenilmapiiri. Metsätaloudessa työskentelevienhenkilöiden koulutus ja resurssit tulisi turva-ta sekä paikallis- ja metsätieverkoston ylläpi-to varmistaa mm. aluepoliittisin keinoin.Ympäristönsuojelutavoitteiden kohtuullisuusja metsäntutkimuksen tulosten tehokas hyö-dyntäminen ovat avainasemassa luotaessasuotuisia metsätalouden edellytyksiä.

Yleisistä toimintaedellytyksistä tärkeim-miksi muodostuvat energian saatavuus jahinta sekä pitkäjänteiset kuljetuslogistiset rat-kaisut. Erityisesti laaja-alainen ja korkeatasoi-nen korkeakoulutoiminta tulisi varmistaa.Suomen vahvuus ja hyvinvointi säilyy vainhuippuosaamisen kautta. Huippuosaajienkoulutuksessa ei pidä keskittyä pelkästääntutkimukseen ja teknologiaan vaan huippu-osaamista tarvitaan myös enenevässä määrinmarkkinoinnissa, taloudessa, hallinnossa jayleisjohtamisessa. Hyvät toimintaedellytyksetja vahva osaaminen turvaavat metsäteollisuu-den johdon pysyvän suomalaisissa käsissä.

Vain elinvoimainen metsäteollisuus ylläpi-tää elinvoimaista suomalaista kansantalouttaja päinvastoin.

Markku Kauppinen, Heikki Simola, RitvaToivonen • Hannele Pohjola, Matti Saari,Esko Riepula

Paperin perusta: kilpailukyky ja kumppanuus

14

Esa-Jukka Käär, johtajaMetsäteollisuus ry, talousanalyysi- ja tilastoyksikkö

Metsäteollisuuden kannattavuus maailmanmarkkinoilla

Kannattavuuden taustatekijät

Muiden alojen tavoin myös metsäteollisuu-den kannattavuuden keskeiset komponentitovat tuotehinnat ja tuotantokustannukset –panosten hinnat ja käyttömäärät. Tuottavuu-della on tuntuva vaikutus panosten käyttöönja sitä kautta kannattavuuteen. Pääomavaltai-sessa massa- ja paperiteollisuudessa kapasitee-tin käyttöasteella on niinikään merkittävävaikutus kannattavuuteen. Eri vuosina kyseis-ten osatekijöiden vaikutus on erilainen.

Tiukan kilpailun alaisilla markkinoilla yk-sittäisen tuottajan mahdollisuudet vaikuttaatuotehintojen tasoon ovat rajalliset. Teolli-suuden mahdollisuudet parantaa kannatta-vuutta liittyvät pääosin kustannusten hallin-taan, tuottavuuteen, synergiaetujen hankin-taan jne. Metsäklusterin piirissä tapahtuvallatutkimus- ja kehitystoiminnalla pyritäänmyös kehittämään uusia, lisäarvoltaan ja kat-teiltaan entistä parempia tuotteita.

Suomessa toimivassa metsäteollisuudessapuuraaka-aine ja työvoima ovat tuotantokus-tannusten suurimmat erät. Kansainvälisessävertailussa sekä puun että työvoiman hinnatSuomessa ovat asteikon yläpäässä.

Pääomavaltaisessa paperiteollisuudessatyövoiman osuus on hieman pienempi kuinkoko metsäteollisuudessa keskimäärin ja pää-omakustannusten osuus on vastaavasti suu-rempi. Jalostusasteen nousu ja päällystettyjenpaperien tuotannon kasvu on lisännyt myöskemikaalien ja pigmenttien käyttöä ja kus-tannusosuutta.

Sahateollisuudessa puuraaka-aine muo-dostaa selvästi suurimman kustannuserän,noin 70 % kustannuksista. Siten on selvää,että tukkipuun hinnalla on keskeinen vaiku-tus alan kannattavuuteen. Työvoimakustan-nukset ovat seuraavaksi suurin kustannuseränoin 10 %:n osuudella.

Kuljetuskustannukset ovat merkittäväkustannustekijä erityisesti Suomessa toimival-le metsäteollisuudelle. Ala tavoittelee siksiyhä tehokkaampia logistisia ratkaisuja.

Energia on metsäteollisuudessa tärkeä tuo-tannontekijä. Eri tuoteryhmissä energianosuus tuotantokustannuksista kuitenkinvaihtelee. Esimerkiksi sanomalehtipaperin jaaikakauslehtipaperin tuotantokustannuksissaenergian – lähinnä sähkön – osuus on huo-mattava, sen sijaan hienopapereissa selvästipienempi.

Metsäteollisuustoimialan kannattavuuttaon usein pidetty alhaisena. Historiallisessakatsannossa alan keskimääräinen kannatta-vuus onkin ollut alhaisempi kuin monienmuiden toimialojen. Kannattavuuden pitkänajan trendi on kuitenkin nouseva.

Keskittymisentavoitteena parempi kannattavuus

Viimeisten 5–6 vuoden aikana maailmanmetsäteollisuudessa on toteutettu huomatta-va määrä fuusioita ja yrityskauppoja, joidentuloksena alan keskittymisaste on kohonnut.Vuonna 2000 alan 150 suurimman yhtiönyhteenlaskettu liikevaihto oli noin 360 mrd.USD. Tästä viiden suurimman osuus oli 120mrd. USD eli noin kolmannes, kun edellise-nä vuonna vastaava suhdeluku oli runsas nel-jännes. Keskittymisasteen noususta huoli-matta metsäteollisuuden yrityskenttä on glo-baalilla tasolla edelleen varsin sirpaloitunut.Monilla toimialoilla keskittymisaste on huo-mattavasti korkeampi, viiden suurimman yri-tyksen osuuden ylittäessä 50 %.

15

Alueittain ja lajikohtaisesti keskittyminenon edennyt pitemmälle. Esimerkiksi sanoma-lehtipaperissa maailman viisi suurinta tuotta-jaa kattavat alan kapasiteetista noin puoletkeskimääräisen kapasiteetin ollessa yritystäkohti noin 4 milj. tonnia. Paperikoneiksimuutettuna tämä tarkoittaa 10–15 paperi-konetta.

On selvää, että tarjonnan sopeuttaminenkysynnän vaihteluihin on helpompaa, kuntuottajien lukumäärä on pienempi ja koneit-ten määrä yritystä kohti suurempi. Tarjonta-volyymin sopeuttaminen kysyntään on tärkeäkeino pyrittäessä tasapainottamaan alan kehi-tystä ja vähentämään sen syklistä luonnetta.

Suomessa metsäteollisuuden yrityskenttäon viimeisten kymmenen vuoden aikanamuuttunut tuntuvasti, ehkä enemmän kuinmissään muualla. Fuusioiden ja yritysostojentuloksena kolme suurinta yhtiötä kattaa tä-nään paperiteollisuuden tuotannosta Suo-messa 92 %, kun kaksi vuosikymmentä sit-ten vastaava osuus oli 38 %.

Fuusioiden ja yritysostojen myötä suoma-laisten yhtiöiden liikevaihto ja tuotantokapa-siteetti ovat kasvaneet nopeasti nimenomaanulkomailla. Yhtiöiden paperiteollisuuden ka-pasiteetista on tänä päivänä ulkomailla noin60 %, vaikka kapasiteetti ja tuotanto ovatmyös Suomessa lisääntyneet. Kaksi vuosi-kymmentä sitten ulkomailla olevan kapasi-teetin osuus oli vain runsas kymmenes. Ny-kyään suomalaisten yhtiöiden omistuksessaoleva paperi- ja kartonkikapasiteetti on noin36 milj. tonnia.

On syytä huomata, että paperiteollisuu-den ohella suomalainen sahateollisuus onmyös kasvanut ja kansainvälistynyt. Länsi-Euroopan kolme suurinta sahatavaran tuotta-jaa ovat suomalaisia.

Paperiteollisuudessa niinikään Euroopankolme suurinta tuottajaa ovat suomalaisia.Nämä yhtiöt mahtuvat myös maailmankymmenen suurimman tuottajan listalle.

Suomalainen paperiteollisuus edustaa tänäpäivänä kansainvälistyneintä osaa alan teolli-

suudesta maailmassa. Tuotantoyksiköitä yhti-öillä on lähes kaikilla mantereilla painopis-teen ollessa kuitenkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Kannattavuuden kannalta tärkeä näkö-kohta on kuituraaka-aineen ja muiden panos-tekijöiden saanti kilpailukykyiseen hintaan.Yritysten kansainvälistyminen ja etabloitumi-nen useille eri alueille on lisännyt tässä suh-teessa vaihtoehtoja ja antanut mahdollisuuk-sia hakea kustannustasoltaan edullisimpiaratkaisuja.

epäilemättä ollut myös yrityskentän keskitty-misen tuomilla eduilla.

Kannattavuuden kohentuminen on teh-nyt mahdolliseksi vahvistaa myös yhtiöidentaseita. Velkojen suhde liikevaihtoon on puo-littunut vuosikymmenen takaiselta tasolta 80prosentista nykyiseen 40 prosenttiin. Peiliku-vana yhtiöiden keskimääräinen omavarai-suusaste on noussut ja vakiintunut 40 pro-sentin tuntumaan. Näin yhtiöiden kyky kes-tää huonompia aikoja on oleellisesti parempikuin vuosikymmen sitten.

Tärkeä omistaja-arvo

Suomalaisissa metsäteollisuusyhtiöissä ulko-maisten omistajien osuus on viime vuosina li-sääntynyt tuntuvasti. Tämän myötä alan yri-tyksien kannattavuustavoitteet ovat kohon-neet. Sijoitetun pääoman tuottotavoite ontänä päivänä 15 % tasolla.

Pääoman tuottoa yritykset pyrkivät paran-tamaan mm. keskittymällä yhä selvemminydinosaamiseensa ja karsimalla pois siihenkuulumattomia toimintoja kuten suuria pää-omia sitovat voimalaitokset, joiden pääomantuotto on alhainen. Myös metsäomaisuudenmyynnillä pyritään pääomia kohdentamaanparemmin tuottaviin kohteisiin.

Ulkomaisen omistuksen lisääntyminen ontuonut kannattavuustavoitteen rinnalle toisentärkeän päämäärän eli omistaja-arvon kasvat-tamisen. Listatuissa yhtiöissä osakekurssinnoususta ja markkina-arvon kasvusta onkintullut tärkeä strateginen tavoite.

Metsäteollisuustoimialan ongelmana onalan pieni painoarvo maailman pörsseissä jaheikko tunnettuus sijoittajien piirissä. Tämänilmiön taustalla on alan yritysten pienuus jayrityskentän edelleenkin hajanainen rakennehuolimatta viime vuosina tapahtuneesta kes-kittymisestä. On ilmeistä, että maailmanmetsäteollisuudessa tullaan vielä näkemäänuusia, mittaviakin yritysjärjestelyjä.

Viimeksi kuluneet 5 vuotta ovat merkin-neet suomalaiselle metsäteollisuudelle paitsikasvua ja kansainvälistymistä myös parempaakannattavuutta. Kannattavuus kääntyi 1990-luvun jälkipuoliskolla nousuun ja oli vuosina1999–2000 parempi kuin vuosikymmen ai-emmin vallinneessa korkeasuhdanteessa.

Suhteessa kilpailijamaiden yrityksiin suo-malaisten yhtiöiden kannattavuus on paran-tunut. Oma osansa tässä kehityksessä on

Suomalaisten metsäteollisuusyritysten yhteenlas-kettu liikevaihto oli 10 vuotta sitten noin 40mrd. markkaa, kun vuonna 2000 vastaava lu-kema kohosi noin 200 mrd. markkaan eli yli5-kertaiseksi.

16

Erkki Virtanen, kansliapäällikköKauppa- ja teollisuusministeriö

Metsäteollisuuden muuttuva kilpailukyky

Puulla on ollut vahva asema suomalaisessaelämässä merkittävänä raaka-aineen ja tulonlähteenä. Terva ja puulaivat olivat aikanaanmaamme tärkein vientituote. Mutta kuntuotteet häviävät ja syrjäytyvät markkinoiltakannattamattomina, uusia kehitettään tilalle.Puulaivojen aikakauden lopun häämöttäessäyrittäjät sijoittivat pääomiaan moderniin tek-nologiaan: puuhiomoihin ja paperinvalmis-tukseen. Näillä tuotteilla menestymme yhä.

Mutta Suomen vahva metsän ympärillekerätty verkosto eli metsäklusteri on vaarassakuihtua, jos se tulevaisuudessa perustuu yk-sinomaan puun nykymuotoiseen jalostami-seen. Seuraava muutos tapahtuu metsäteolli-suudessa tietoyhteiskunnan kehittymisenmyötä. Yhtenä merkittävämpänä kilpailuky-vyn turvaajana voidaankin pitää kytkentöjämetsäklusterin ja muiden nopeasti kasvavienklustereiden, etenkin IT-klusterin välillä.

Suomi ja uuden talouden integrointi

Maailmalla Suomi tunnetaan tietoyhteiskun-tana, siitä on tullut maamme uusi kansainvä-

linen identiteetti. Mutta Suomessa uusi ta-lous toimii vain muutamilla alueilla. IT-klus-terin lisäksi rahoitussektori on ala, joka onmuuttanut itseään luovasti informaatiotekno-logian avulla. Uuden informaatioteknologianintegrointi muilla aloilla on toisaalta ollut sil-miinpistävän hidasta. Tämän hetkinen van-han ja uuden talouden välinen jako näkyytuottavuutta aloittain kuvaavista luvuista.Kun tietoliikenteessä tuottavuuden kasvu on25% ja koko yrityssektorilla 3,5%, se tarkoit-taa, että kasvu on eräillä aloilla erittäin hidas-ta. Näiden vanhojen alojen, mihin metsäteol-lisuuskin luetaan, muutos on yksi Suomensuurimmista taloudellisista haasteista.

On hyvä huomata, että uusi talous ei viit-taa mihinkään nimenomaiseen elinkeinotoi-minnan alaan. Pelkkä informaatioteknologi-an käyttäminen teollisuusalan toiminnassa eitee siitä informationaalista alaa. Uusi talousei tarkoita sitä, että informaatiota jaetaan tie-tokoneilla, vaan se sisältää myös tuotteidensymbolisen merkityksen kasvamisen. Tuotteetja palvelut saavat identiteetin ja kokemuspe-räisen sisällön. Nokian matkapuhelimet ovatenemmän elämäntapaväline kuin tekninenkommunikaatioväline. Hyvinkin perinteisten

alojen, kuten metsäsektorin, tulevaisuus voiolla sellaisten tuotteiden kehittämisessä, joi-den symbolinen arvo on korkea. Tällaisia ar-voja ovat esimerkiksi alkuperäinen, luonnon-läheinen, muodikas, hyvin muotoiltu ja ny-kyaikainen.

Uudessa taloudessa yritysmaailman suori-tuskyky riippuu sen kyvystä toimia verkosto-yrityksenä ja synnyttää teknologisia innovaa-tioita, sekä siirtää niitä käytäntöön nopeasti.Juuri näiden taitojen leviäminen varsinaisestaIT-klusterista muille elinkeinoelämän aloilleon kriittistä uuden talouden eri sektoreidenkehittymisen kannalta. Tällöin törmätäänvanhan talouden rakenteiden jäykkyyteen.Liian monissa yrityksissä energia menee val-litsevien rakenteiden suojeluun eikä dynaa-misuuden ja joustavuuden edistämiseen.Poisoppiminen on usein vaikeinta oppimista.

Yhtenä uuden talouden yrittäjyyden ja senkehittymisen esteenä on nähty siihen koulu-tettujen osaajien, varsinkin insinöörien, alhai-nen määrä. Mutta tämä insinöörien puutevoi osoittautua onneksikin, koska tietoyhteis-kunnan kehityksen myötä muutkin koulu-tustaustat alkavat nousta yhtä tärkeiksi. Kyseei ole yksinomaan tekniikan ja liiketalouden

17

osaamisesta, vaan myös yhteiskuntatieteistä,humanistisista tieteistä ja taiteesta. Metsäsek-toriahan on perinteisesti pidetty insinöörienluvattuna työpaikkana.

Metsäklusterissa joustavaan ja nopeastisiirrettävään osaamiseen ja huipputeknologi-aan perustuva kasvu ja kilpailukyky syrjäyttä-vät perinteisen prosessiosaamisen. Uudessataloudessa raaka-aineen osuus vähenee kokoajan tuotantoketjussa. Sen sijaan tiedon jaosaamisen määrä ja niiden hallinta kasvavat.Metsäteollisuus siirtyy investointikeskeisestävaiheesta innovointikeskeiseen vaiheeseen. E-busineksen oppiminen on haaste, joka tuleemuuttamaan myös metsäteollisuuden kilpai-luasetelmia. Tämä muutos asettaa suuria vaa-timuksia metsäklusterin parissa työskentele-ville.

Paperi uudessa tietoyhteiskunnassa

Kun 80-luvulla mikrotietokoneet tekivät voi-makkaasti tuloaan, ennustettiin paperin ku-lutuksen mahdollisesti pian laskevan, joparomahtavan ns. paperittoman konttorinmyötä. Näistä skeptisistä ennusteista huoli-matta on maailman paino- ja kirjoituspape-rin kulutus lähes kaksinkertaistunut viimei-sen 20 vuoden aikana. Ottaen huomioon in-formaatioteknologian yhä kiihtyvän kehityk-sen, olisi pään laittamista pensaaseen ollamyöntämättä ettei sähköisellä informaatio-teknologian kehityksellä olisi tulevaisuudessavaikutusta paperituotteiden, etenkin paino-papereiden käyttöön.

Perinteisesti paperin kulutus maailmassaon seurannut varallisuuden ja väestön kasvuaperiaatteella: suurempi väestömäärä kor-keammalle koulutettuna kuluttaa enemmänpaperia. Mutta toisaalta tutkimusten mukaanUSA:n sanomalehtipaperin kulutus ja BKT:nsekä väestömäärän välillä ei enää ole positii-vista korrelaatiota, kulutus jopa väheneeBKT:n ja väestönmäärän kasvusta huolimat-

ta. Mahdollinen selittävä tekijä voi olla infor-maatioteknologian vaikutus; sähköisten vies-timien käytön lisäys on korvannut osittainsanomalehden kulutusta. Arvioiden mukaanmaailmassa oli vuonna 1993 noin 3 miljoo-naa internet liittymää, tällä hetkellä liittymäon noin 350 miljoonalla käyttäjällä, ja arviovuodelle 2005 on miljardi käyttäjää.

Tulevaisuuden kirjat ja lehdet saattavatolla sähköisiä, tietoverkkoihin integroitujalaitteita joihin voidaan ladata tekstiä ja kuviatuhansia sivuja. Ainoastaan luettavuus saattaaasettaa rajoitteita ja vaatimuksia ulkomitoille.Lisäksi sähköisen kirjan etuna on se, että do-kumentit eivät välttämättä ole enää pelkäs-tään sanoja ja kuvia, vaan sisältävät yhäenemmän multimediaominaisuuksia kutenääntä ja liikkuvaa kuvaa, ja näin lisäävät nii-den houkuttelevuutta verrattuna perinteisiinpainotuotteisiin.

Sähköisen informaation jakelu- ja monis-tamiskustannukset ovat alhaiset verrattunapainetussa muodossa olevan informaationkustannuksiin. Viestimien välisessä kilpailus-sa pidemmän päälle taloudellisempi ja kan-nattavampi tuote syrjäyttää kalliimman. Sel-lainen bulkkituote kuin sanomalehti saattaatulevaisuudessa olla liian kallis, ja varsinkinliian hidas, painettavaksi ja jaettavaksi painet-tuna paperille. Uuden sukupolven matkapu-helimet voivat olla parempia välineitä nope-asti muuttuvan tiedon välittämiseen.

Metsäteollisuus markkinoi itseään ympä-ristöystävällisenä prosessiteollisuutena; ja täl-le näkemykselle on olemassa oikeat ja hyvätperusteet. Mutta silti paperin valmistaminenja käyttö vaatii edelleen raaka-aineita, energi-aa, jakelua ja kierrätystä, jotka kaikki kulutta-vat ympäristöä. Riittävän ja kohtuuhintaisenenergian saatavuus onkin yksi metsäteollisuu-den kilpailutekijöistä. Tulevaisuudessa pape-riteollisuus on väistämättä sen haasteen edes-sä, että digitaalisessa muodossa välitetty in-formaatio kuluttaa ympäristöä huomattavas-ti vähemmän kuin paperilla tuotettu infor-maatio. On mahdollista, että ympäristöliik-

keet tulevaisuudessa kiinnittävät lisääntyvässämäärin huomiota informaatioteknologiantarjoamiin mahdollisuuksiin säästää luontoaja tuottaa aineettomia informaatiotuotteita.

Toisaalta tämä informaatioteknologiankäytön kasvu tarjoaa mahdollisuuksia metsä-teollisuudelle. Esimerkiksi uutta kysyntääsaattaa syntyä erilaisille sähköisen ja painetunviestinnän ominaisuuksia yhdisteleville tuot-teille ja palveluille. Ja tämä puolestaan saattaajohtaa yritysjärjestelyihin, missä jopa omis-tuksellinen kytkentä metsäteollisuuden ja IT/ICT-teollisuuden välillä kasvaa.

Tulevaisuudessa tapahtuva informaationtuottamisen ja kuluttamisen halpeneminenlisää sen tarjontaa, ja tätä kautta myös toden-näköisesti tulostettavien dokumenttien määräkasvaa. Ja tämä puolestaan lisää paperin ku-lutusta mm. uusien digitaaliseen väripaina-tukseen soveltuvien paperilaatujen osalta; jatämä painatus edellyttää paperilta uuden-tyyppisiä pintaominaisuuksia.

Vanhat paperilaadut korvautuvat uusillakorkeamman jalostusasteen tuotteilla, mikäon ollut suomalaisen kemiallisen metsäteolli-suuden kehitystrendi viime vuosikymmeninä.Seuraavat askeleet tällä saralla ovatkin inves-toinnit uusien paperilaatujen kehittämiseen.Esimerkkeinä tästä voivat olla entistä parem-min juuri digitaalipainatukseen ja –tulostuk-seen soveltuvat paperilaadut ja hieman kau-empana tulevaisuudessa ns. ”sähköisen” pa-perin kehittäminen. Tulevaisuuden paperite-ollisuuden huipputuote saattaa olla puukui-tujen ja muovin uutena yhdistelmänä biotek-nologian avulla aikaansaatu paperi, jolle voi-daan tulostaa satoja kertoja.

Puu tulevaisuudenrakennusmateriaalina

Puutuotteiden kysyntä riippuu suurimmaltaosaltaan rakennustoiminnan kehityksestä

18

sekä rakennuttajien materiaalivalinnoista. Va-litettavasti puu on koko 1900-luvun lopunajan menettänyt asemiaan ja imagoaan hyvä-nä rakennusmateriaalina niin teräkselle kuinbetoni- ja kivituotteille. Keskeistä puunkäy-tön lisäämiselle on ymmärtää muuttuvienmarkkinoiden tarpeet, varsinkin kun kilpail-laan muita materiaaleja vastaan. Tuotteen ontarjottava asiakkaalle halutut ominaisuudetmahdollisemman alhaisella hinnalla, jottauseimmissa tapauksissa taloudellisesti ajatte-leva ostaja päätyy valitsemaan puutalon. Puu-talon lisäarvon, joka koostuu edullisen hin-nan lisäksi tuotteen ekologisuudesta, imagos-ta ja niin teknisestä kuin funktionaalisestalaadusta (käsittää mm. muotoilun ja käyttö-ominaisuudet) on oltava muita materiaalejakorkeampi.

Pohjois-Amerikassa puurakentamisenosuus asuinrakentamisessa on murskaavanvallitseva. Puuhun perustuva rakentaminenon siellä kilpailukykyistä, koska yhtenäiseenrakentamiskäytäntöön ja -standardeihin pe-rustuva markkina-alue on suuri, ja antaa näinpuutuotteiden valmistajille mahdollisuudentuottaa pitkiä, kustannustehokkaita sarjoja.Tästä syystä puuhun perustuvan eurooppalai-sen rakennusjärjestelmän aikaansaaminen pa-rantaisi oleellisesti alan mahdollisuuksia val-lata markkinaosuuksia kilpailevilta materia-aleilta. Jos pan-eurooppalaiseen puurakenta-misjärjestelmään päästäisiin, puurunkoistentalojen etuja olisivat etenkin rakentamisennopeus ja tätä kautta saavutettava kustannus-etu. Puu niin pientalojen kuin kerrostalojenrungon materiaalina on osoittautunut 20–30% halvemmaksi kilpaileviin materiaaleihinverrattuna.

On myös löydettävä lisää potentiaalisiaalueita, missä puutuotteita ja -rakenteita voi-daan käyttää aikaisempaa laajemmin. Vaikkaeri materiaalit kilpailevat rakennusainemark-kinoilla, ei pidä unohtaa eri materiaalien yh-teiskäytön tarjoamia mahdollisuuksia, mistäne tukevat ja edesauttavat toistensa käyttöä.Esimerkiksi Keski-Euroopassa voimakkaasti

lisääntyvä korjausrakentaminen tarjoaa tässäsuhteessa hyviä mahdollisuuksia. Kyseessäolevat markkinat on arvioitu sadoiksi miljar-deiksi markoiksi. Myös piha- ja ympäristöra-kentaminen on nopeasti kasvava rakentami-sen alue Euroopassa.

Ekologinen ajattelu valtaa alaa niin Eu-roopassa kuin muuallakin maailmassa. Luon-non omien materiaalien käytölle mietitäänteollisuudessa uusia sovellutuksia. Puutuote-teollisuus voi menestyä ekologisen sateenvar-jon alla kun luonnonmukaisuuden vaatimusrakentamisessa kasvaa. Ja puun käyttöä onhelppo perustella juuri ekologisessa mielessä.Rakentamisessa ja rakennustuotteissa puu onainoa laajamittaisesti käytettävä, uusiutuva,ekologinen raaka-aine. Puusta valmistetuttuotteet ovat luonteva osa luonnon kiertokul-kua. Lisäksi puutuotteiden terveellisyys ovatnousseet esille erilaisten allergioiden ja saira-uksien siivittämänä. Tässä suhteessa puullaon mahdollisuuksia puhtaana ja terveellisenämateriaalina.

Toisaalta valtaosa keskieurooppalaisista eitänä päivänä tiedosta puun arvoa rakennus-materiaalina. Esimerkiksi Saksassa puun mai-ne rakennusmateriaalina on huonohko;yleensä puutaloa pidetään parakkina, joka eikestä ja jonka omistaja on ansaitun säälimi-sen kohde. Puun käyttöä voidaankin lisätätiedottamalla ihmisille, miksi puu on loistavarakennus- ja sisustusmateriaali, eikä puura-kenteinen talo esimerkiksi ole tulipaloriski.Arkkitehtejä ja muita asian kanssa työskente-leviä olisi koulutettava tuntemaan puun oi-kea, todellinen ja turvallinen luonne.

PuuEurooppa

Puun käyttöä rakentamisessa ja muissa koh-teissa sekä puutuotteiden vientiä pyritään li-säämään niin valtiovallan kuin yritysten tuke-milla PuuEurooppa- ja PuuSuomi-kampan-joilla sekä teknologiaohjelmilla. Vuosille

2001–2005 käynnistetty PuuEurooppa-kam-panjan tavoitteena on pääasiassa edistää puu-tuotteiden käyttöä perinteisellä keskieuroop-palaisella markkina-alueellamme. Lisäänty-nyt tietoisuus puutuotteidemme ominaisuuk-sista ja käyttömahdollisuuksista edesauttaaosaltaan alan vientiä sekä auttaa kasvatta-maan alan tuotannon arvoa. Puun suosionkohoaminen Euroopan markkinoilla turvan-nee myös laadukkaiden puutuotteidemmehintatason ja menekin, kun tarjonta muiltaalueilta lähivuosina todennäköisesti kasvaamerkittävästi.

Erityisesti pk-yritykselle kynnys päästävientimarkkinoille on monesti korkea. Keski-Euroopan markkinat ovat perinteisesti suuretmutta kovasti kilpaillut. Tämän haasteenedessä koko puutuotealamme on hyvä yhdis-tää voimansa. Yksi keskeinen PuuEurooppa-kampanjan tavoite onkin alan pk-teollisuu-den ja suuryritysten yhteistoiminnan lisäämi-nen niin tuotannossa, markkinoinnissa kuinjakelussa.

Lyhyesti sanottuna tulevaisuuden menes-tymisvaihtoehtona on, että metsäklusterim-me perustuu entistä osaavimpiin ihmisiin,joiden avulla ala etsiytyy uusille urille, hyö-dyntäen ihmisten tietoa, osaamista ja uuttateknologiaa. Haasteena onkin, miten uudetideat ja mahdollisuudet onnistutaan yhdistä-mään metsiin siten, että niistä saadaan sellai-sia tuotteita ja palveluita, joita yhä enemmänimmaterialisoituva maailma tarvitsee.

Puutuotealalla on hyviä kasvun ja menes-tymisen mahdollisuuksia, mutta lisää osaa-mista tarvitaan puumateriaalien työstämises-sä, yrittäjyydessä, muotoilussa, jatkojalostuk-sessa, markkinoinnissa ennen kuin uudet ide-at saadaan muutettua niin kannattaviksituotteiksi kuin myös palveluiksi. Puu lieneelaajimmin käytetty rakennusmateriaali maail-massa. Ja meidän tehtävämme on lisätä puunkäyttöä entisestään niin puhtaina puutuottei-na ja -rakenteina kuin yhdessä muiden mate-riaalien kanssa.

19

Juha Vanhainen, tehtaanjohtajaStora Enso Oyj, Oulun tehdas

Mistä tekijöistä laatupaperi syntyy?

Metsäteollisuus toimii kansainvälisesti ja voisaada tuotteistaan vain markkinahinnan. Sik-si investoinneista päätettäessä Oulu tai Kemion aina samalla viivalla kuin mikä tahansamuu sijaintipaikka maailmanlaajuisesti.Usein päämarkkinoilla olevat sijaintipaikatnauttivat merkittävää etua lyhyistä kuljetuse-täisyyksistä. Suomen yksiköiden tulee löytääkilpailutekijänsä muista argumenteista. Tuo-tantoyksikön menestyminen edellyttää ohes-sa käsiteltävien avainasioiden hyvää hallintaa.Metsäteollisuus seuraa jatkuvasti näiden teki-jöiden toteumaa globaalisti ja päättää inves-toinneista kokonaisoptimiin pohjautuen.

Kilpailukykyinen kuitu

Suomessa on perinteisesti ollut hyvälaatuinenja kilpailukykyinen puuraaka-aine. Suomenkuiduttava ja sahaava metsäteollisuus on vuo-desta toiseen kasvanut ja Suomessa lähesty-tään jo rajaa, jossa puun hakkuiden määrää eivoida enää kasvattaa, kun noudatetaan kestä-vää metsän uudistamista ja otetaan huomi-oon suojelutarpeet. Tämä on johtanut puun

hinnan nousuun ja sen seurauksena kuitu-puun hinta on Suomessa maailman kallein.Korjuumenetelmät ja kuljetusjärjestelmät onkehitetty jo niin pitkälle, ettei kustannussääs-töjä voida enää saada sieltäkään.

Väistämättä tämä johtaa siihen, että neit-seellinen puukuitu on pyrittävä hyödyntä-mään korkean jalostusarvon omaavissa tuot-teissa ja tuotannossa. Toisaalta on pidettävähuoli siitä, että puuraaka-aineen saatavuuttaei lisää rajoiteta esim. ylimitoitetuin suojelu-ohjelmin tai muin rasituksin.

Pitkäjänteiset energiaratkaisut

Suomessa on aina hoidettu energiaratkaisuttehokkaalla tavalla verrattuna kilpailijoihin.Perussyynä tähän on ollut se, että traditionaa-lisesti kaikki fossiilinen energia on ollut tuon-titavaraa raakapuuta lukuun ottamatta. Tämäon johtanut teollisuuden tehokkaisiin ener-giaratkaisuihin kuten vastapainevoimalaitos-ten rakentamiseen. Lämmön ja sähkön yh-teistuotanto, selluteollisuuden jäteliemenkäyttö sekä puupohjaisen energian osuus ovat

aina näytelleet merkittävää roolia suomalai-sen metsäteollisuuden energian tuotannossa.

Viime vuosina on selvästi nähty, että ener-giakaupan vapautus Keski-Euroopassa on al-kanut merkittävästi alentaa sikäläisen energi-an hintaa. Kun toisaalta Suomessa on ener-giaverotusta kiristetty suhteessa enemmänkuin muualla, olemme tilanteessa, jossa meil-lä ei enää käytännössä ole energiakustannus-etua.

Halvemman energian avulla kykenimmeviime vuosiin asti kompensoimaan sitä tosi-asiaa, että olemme aina kaukana asiakkaista,mikä aiheuttaa meille korkeammat kuljetus-kustannukset. Kioton sopimus aiheuttaa jat-kossa paineita energian hintaan.

Toimiva logistiikka

Korkean jalostusarvon omaavien metsäteolli-suustuotteiden markkinat ovat globaalit.Viennin osuus näiden tuotteiden kokonais-tuotannosta on hyvin merkittävä. Esimerkik-si Stora Enson Oulun tehtaan tuottaman tai-depainopaperin vientiaste on 97–98%, josta

20

määrästä yli 70% -yks. laivataan suoraan Ou-lun satamasta ulkomaille.

Aidosti voidaan sanoa Suomen olevan”saari”, jonka vientituotannolle merikuljetus-ten rooli on hyvin tärkeä. Kannattavan toi-minnan elinehtoja ovat tehokkaat satamatoi-minnot sekä hyvin järjestetyt logistiset yhtey-det niin kaluston osalta kuin myös hyvin hoi-dettujen väylien kunnossapidon ja jäänmur-totoiminnan osalta. Hyvät rautatie- ja maan-tieyhteydet mahdollistavat osaltaan tehok-kaan satamien syöttöliikenteen.

Henkilöstö, työ-markkinapolitiikka ja osaaminen

Tämän päivän tuotantoteknologia edellyttääyhä selkeämmin hyvää peruskoulutustasoa.Tuotantokoneiston käyttäminen ja johtami-nen on teknologisesti hyvin vaativaa ja henki-löstön peruskoulutus vaatimukset ovat selväs-ti nousseet. Rekrytoitaessa uutta henkilöstöäperinteisiin työntekijätehtäviin, odotetaanhakijoilta minimissään vähintään keskiasteenkoulutusta. Automaatiotekniikan osaaminenja tunteminen katsotaan selkeäksi eduksi.

Esimerkiksi Oulun tehtaiden palvelukses-sa on noin 800 työntekijää, jotka jakaantuvatneljään henkilöstöryhmään seuraavasti:

• ylemmät toimihenkilöt ja johto 6 %• teollisuustoimihenkilöt 11 %• tekniset toimihenkilöt 6 %• työntekijät 77 %

Ylemmät toimihenkilöt ovat kaikki suoritta-neet korkeakoulututkinnon tai ylemmän kes-kiasteen tutkinnon. Teollisuus- ja teknisettoimihenkilöt ovat kaikki suorittaneet vähin-tään keskiasteen tutkinnon. Työntekijöistänoin 12 % on suorittanut vähintään keskias-teen tutkinnon. Tämän päivän tuotantotek-niikan korkea tekninen taso edellyttää huo-mattavia sisäisiä koulutustarpeita. Osaamis-

ja kouluttautumisedellytykset luodaan hyväl-lä peruskoulutustasolla.

Oulun tehtaiden nykyinen organisaatioon kehitetty perinteisestä hierarkkisesta linja-organisaatiosta nykyaikaiseen toimintopoh-jaiseen matalaan organisaatioon, jossa työtätehdään tiimeissä.

Henkilöstön ja tuotantokoneiston hyö-dynnettävyyttä heikentävät olennaisesti jäy-kät työmarkkinat. Työmarkkinat eivät elämarkkinoiden vaan kalenterin mukaan. Esi-merkkinä jäykkyydestä ovat mm. seisokit.Teollisuutemme pysähtyy yhtäaikaisesti kak-si kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena.Tällöin on mahdotonta saada vuosihuolto-töihin riittävästi eri alojen ammattilaisia kai-kille Suomen tehtaille. Tämä heikentää olen-naisesti seisokkien tehokkuutta. Nykymuo-dossaan tehtaissa itse asiassa on juhannukse-na ja jouluna enemmän ihmisiä töissä kuin

niissä olisi tuotannon pyöriessä normaalisti.Kaikissa muissa merkittävissä kilpailijamais-samme vuosiseisokit porrastetaan tasaisestiympäri vuoden, jolloin niiden kautta saatavatulos olennaisesti paranee. Nämä vuosiseiso-kit ovat tällä hetkellä epätavallinen jäänneSuomen metsäteollisuudessa. Vastaavaa ilmi-ötä ei tunneta monilla muilla aloilla, esim.kemianteollisuudessa, terveydenhuollossa taimuilla vastaavilla vuorotyötä tekevillä aloilla.

Tuotantotekniikka ja yksikkökoko

Suomalaisessa metsäteollisuudessa yksikkö-koko on aina ollut keskimäärin suuri ja mit-takaavaetu on hyvin hyödynnetty. Esimerkik-si Oulun tehtaiden kapasiteetti on lajinsasuurimpia ja tuotantokoneisto edustaa maail-

21

man moderneinta tekniikkaa. Tuotantokapa-siteetti on tällä hetkellä yli 800 000 t/a ja sekasvaa tämän vuoden lopulla toteutettavalla80 MEUR:n investoinnilla lähes 100 000tonnilla.

Hyvin hoidetulla ja laajalla metsäklusterinkokonaishallinnalla on ollut keskeinen rooliluotaessa edellytyksiä suomalaiselle metsäte-ollisuudelle toimia edellä kävijänä yksikkö-koon kasvattamisessa. Yksikkökoon suuruu-della ja sen seurauksena kustannustehokkuu-della on olennaisesti pystytty kompensoi-maan päämarkkinoiden etäisyydestä johtuviahaittoja.

Metsäteollisuuden rakennemuutos on toi-saalta tuonut mukanaan paremman kyvynhallita kysynnän ja tuotannon välistä tasapai-noa. Teollisuus on luopunut kokonaan ns.varastoon tuottamisesta ja tuottaa nykyisinpaperia ja sellua yksinomaan tilauskantaa

vasten. Tällä on osoitettu kyky hallita hinto-jen vaihtelua selvästi aiempaa paremmin.

Verkostoituminen sekälaajat kerrannaisvaikutukset

Nykyaikainen metsäteollisuuden tuotantoyk-sikkö on yhä useammin voimakkaasti verkos-toitunutta. Yksikkö keskittyy selkeästi omaanydinosaamisalueeseensa ja hankkii tuotannol-lisen toiminnan kannalta tarpeelliset muutpalvelut ulkoa tuottaen huomattavia kerran-naisvaikutuksia ympäröivään yhteisöön.

Oulun yliopiston taloustieteen laitoksellatehtiin vuonna 1999 kerrannaisvaikutus-ana-lyysi Stora Enson Oulun tehtaan vaikutuksis-ta. Tutkimuksessa arvioitiin Oulun tehtaantuotannon synnyttämiä välittömiä ja välillisiä

vaikutuksia koko Suomeen, Oulun lääniin jaOulun alueelle. Tutkimusaineistona on käy-tetty tehtaan kirjanpidosta saatuja ostotietojavuodelta 1998. Tuotannon aiheuttamia talo-udellisia vaikutuksia arvioitiin panos-tuotos-mallin avulla.

Tutkimuksen mukaan Stora Enson Ouluntehtaan välittömän noin 750 työpaikan lisäk-si tehtaan välillinen työllistävä vaikutus kokoSuomessa oli noin 3 500 työpaikkaa, jostaOulun läänin osuus yhteensä oli noin 1 900.

Oulun tehtaalle ostettiin erilaisia tuotan-nossa käytettäviä tavaroita ja palveluita noin2 miljardilla markalla. Näistä ostoista koh-distui Oulun alueelle 20 prosenttia, muualleOulun lääniin 17 prosenttia, muualle Suo-meen 37 prosenttia ja ulkomaille 26 prosent-tia. Suurimmat ostot kohdistuivat teollistenkemikaalien ja tekoaineiden valmistukseen,metsätalouteen, sähkö-, kaasu- ja lämpöhuol-toon, massan valmistukseen ja liike-elämänpalveluihin.

Tehtaan välittömät ja välilliset kerrannais-vaikutukset kotimaiseen tuotantoon olivatnoin 5,8 miljardia markkaa, josta Oulun lää-nin osuus oli noin 4,4 miljardia.

Stora Enson Oulun tehtaan henkilöstönpalkkasumma sotumaksuineen oli noin 180miljoonaa markkaa, josta välittömien ja välil-listen verojen sekä sotumaksujen osuus oli lä-hes 90 miljoonaa markkaa. Oulun alueellatuotettuihin tavaroihin ja palveluksiin palk-kasummasta käytettiin noin 65 miljoonaamarkkaa. Henkilöstön kulutuksen kauttatyöllisyysvaikutus Oulun alueelle on noin160 henkilötyövuotta.

Stora Enson Oulun tehtailla valmistettutaidepainopaperi eli ns. puuvapaa päällystettypaperi on pohjoissuomalaisen paperinvalmis-tuksen lippulaiva. Sen tuotanto edustaatehokkuudessa alansa huippua kokomaailmassa.

22

Timo Suonperä, toimitusjohtajaEka Polymer Latex Oy

Ulkoistaminen ja kumppanuus käyvät käsikädessä

Viimeisten kymmenen vuoden aikana onmerkittävä osa suomalaisesta metsäteollisuu-den omistamasta kemianteollisuudesta ul-koistettu. Ulkoistamista on toteutettu myösenergiantuotannon ja kunnossapidon osalta.Metsien omistaminenkin on joutunut tarkas-telun kohteeksi. Metsäteollisuus on pitänyttavoitteenaan keskittyä ydinosaamiseensa eliselluun ja paperiin. Pisimmälle menevät visi-oinnit ovat jopa päätyneet miettimään itsesellu- ja paperitehtaiden omistamisen mielek-kyyttä. Riittääkö pelkkä jakeluketjun jamyyntiverkoston hallinta? Missä syntyy paraslisäarvo omistajille?

Ulkoistamisella on saatu aikaan tilanne,missä metsäkemian teollisuuden uudet omis-tajat luovat ostamilleen yksiköille entistä pa-remmat menestymisen mahdollisuudet tule-vaisuudessa suuremman koon ja laajemmanosaamispohjan avulla. Myytyjen toimintojenomistajiksi ovat tulleet kansainväliset kemianalan suuryritykset tai ulkomaiset sijoitusyhti-öt. Rakennemuutos on merkinnyt entistentyökavereiden muuttumista asiakkaiksi taitoimittajiksi. Tämä muutos on ollut merkit-tävä haaste molemmille osapuolille.

Ohessa käsitellään metsäkemian teollisuu-teen liittyviä kokemuksia ulkoistamisesta, sensyitä ja mukanaan tuomaa uutta toimintata-paa kaikille sidosryhmille. Pyrin hahmotta-maan toimivan mallin, jolla uudet kumppa-nit voivat molemmat hyötyä syntyneestä ti-lanteesta.

Toimintojenulkoistamisen syyt ja seuraukset

Viime vuosikymmenen alussa ollut lama pa-kotti omalta osaltaan metsäteollisuudenmiettimään tulevaisuuden menestystekijöitäsekä sen vaatimia toimenpiteitä. Tehokkuu-den nostaminen ja keskittyminen omaan eri-koisosaamiseen olivat useimpien yritysten ta-voitteena. Tästä seurasi muun muassa kaikki-en suuriin suomalaisiin metsäteollisuusyhti-öihin kuuluvien kemian toimintojen irrotta-minen pääliiketoiminnasta. Karkean arvionimukaan näin siirtyi noin 500 miljoonan Eu-ron liikevaihto uusille omistajille. Oulussa

myi silloinen Enso vuosina 1996-1997 latek-si-, valkaisukemikaali-, mäntyöljy- ja tärpätti-liiketoiminnan. Uusiksi omistajiksi tulivatArizona Chemical (International Paper)USA:sta, Akzo Nobel Hollannista ja PolymerLatex Saksasta. Ulkoistettujen toimintojenliikevaihto Oulussa oli viime vuonna yhteen-sä lähes 200 miljoonaa Euroa.

Myydyt liiketoiminnat liittyivät uusienomistajien Euroopan- tai maailmanlaajuiseenvastaavaan toimintaan. Oulussa tilanne olisiinä mielessä ainutlaatuinen, että myydyttuotantolaitokset joko saivat raaka-aineensasilloiselta Ensolta tai toimittivat huomattavanosan tuotannostaan Ensolle. Tästä seurasi uu-denlaisen asiakas-toimittajasuhteen syntymi-nen. Oli tarve tehdä lukuisa määrä sekä pal-velu- että toimitussopimuksia osapuoltenkesken.

Paperille uusi tilanne voitiin kirjata nope-asti mutta henkisen muutoksen sisäistämineneri organisaatiotasoilla on vienyt vuosia. En-tiset työkaverit ovat nyt toimittajia tai asiak-kaita ja heiltä odotetaan maailmanluokanosaamista kuten keneltä tahansa liikekump-panilta.

23

Metsäkemian teollisuuden omistusjärjestelyjä 1996–2001.

Mitä paperiteollisuusodottaa kumppaniltaan

Suuret paperinvalmistajat odottavat tällä het-kellä toimittajaltaan ainakin seuraavia asioita,jotta tätä voidaan pitää kilpailukykyisenä:

• alhaisia kustannuksia • parhaat prosessit ja pysyvät tulokset • uusinta ja parasta teknologiaa • innovatiivisuutta • kykyä tarjota asiakkaalle ensimmäisenä uu-

det tuotteet.

Toimittajaa arvioidaan lisäksi lukuisten mui-den parametrien suhteen. Parametrit liittyvättoimittajan markkinaosuuteen, taloudelliseenvakauteen, pitkän aikavälin strategiaan, asiak-kaan tärkeyteen toimittajalle, tuotannon va-kauteen, toimittajan raaka-aineiden hankin-nan vakauteen, tekniseen palvelukykyyn, tut-kimus- ja kehitysresursseihin, sertifioituuntoimintajärjestelmään ja referensseihin.

Yllä oleva luettelo vaatimuksista on pitkäja kuvastaa tilannetta, jossa tänä päivänäelämme. Maailmanluokan paperinvalmistaj-alla on oltava toimittajaketju myös maail-manluokkaa. Paperiteollisuuden keskittymi-nen on vaikuttanut kemikaalivalmistajien lii-ketoimintaan erittäin merkittävästi. Aikai-semmin vakiintunut käytäntö lähes tehdas-kohtaisista toimitussopimuksista on muuttu-nut sopimuksiksi, jotka koskevat kyseisenkonsernin tehtaita koko Euroopassa. Samallamyös kaupalliset ehdot ovat yhdenmukaistu-neet. Asiakas haluaa ostaa tuotteen samallahinnalla kaikkialla Euroopassa.

Miten paperiteollisuuden toimittajat sit-ten selviytyvät näistä vaatimuksista? Kun asi-akkaiden lukumäärä pienenee on välttämä-töntä päästä entistä läheisempään ja tiiviim-pään yhteistyöhön. Toimittajan tulee ymmär-tää asiakkaan liiketoimintaprosessit ja tarpeethyvin voidakseen tarjota lisäarvoa omalla toi-minnallaan. Tuontiraaka-aineeseen pohjautu-van kemianteollisuuden Suomessa tulee lisäk-

si kantaa logistiset lisäkustannukset, jotka eu-rooppalaisilla kilpailijoilla ovat merkittävästialhaisemmat.

Miten vastaammetulevaisuuden haasteisiin

Paperiteollisuudelle toimittavat yritykset ovatjoutuneet muuttamaan strategiaansa asiak-kaiden nyt asettamia vaatimuksia ja odotetta-vissa olevia vaatimuksia vastaaviksi. Toimitta-jayhtiöiden koko on myös kasvanut ja luku-määrä monissa tapauksissa vähentynyt alanrakennemuutosten kautta. Tällä pyritäänstrategisesti tasapainoiseen asemaan niin asi-akkaiden, omien toimittajien kuin kilpailijoi-den suhteen.

Kehityssuuntaus on kuitenkin johtanut ti-lanteeseen, jossa vain parhaat voivat menes-tyä. Kasvavat asiakasodotukset ja kustannuk-set sekä samanaikaisesti laskevat hinnat yh-dessä muiden sidosryhmien vaatimustenkanssa ovat osin ristiriitaisia. Paperiteollisuu-den kemikaalitoimittajan tai muun merkittä-vän toimittajan on menestyäkseen kyettäväentistä paremmin ymmärtämään asiakkaiden

ja lisäksi näiden asiakkaiden tarpeita, sovel-lettava innovaatioita uusiin liiketoimintamal-leihin ja ulkoistettava omat ei-ydintoimin-not. Toimittajan on myös pystyttävä näyttä-mään lisäarvoa asiakkaalle ja päästävä lähei-seen kumppanuuteen paperinvalmistajankanssa. Strategian tulee perustua molempiaosapuolia hyödyttävään toimintaan siten, ettäparhaat osa-alueet kummaltakin tulevat käyt-töön yhteiseksi hyväksi.

Olemme täällä Oulussa voineet havaita,että ulkoistamisen kautta syntynyt uudenlai-nen kumppanuus on vahvistanut kaikkienosapuolten asemaa. Samalla olemme voineettodeta parhaiden käytäntöjen kansainvälises-sä vertailussa olevamme kukin tahollammehyvin kilpailukykyisiä. Tämä ei kuitenkaantulevaisuudessa riitä vaan meidän tulee aktii-visesti kehittää todellisen kumppanuudenkautta osaamistamme, joka hyödyttää kaik-kia osapuolia.

Toimiva kumppanuus edellyttää avoi-muutta, luottamuksellisuutta, innovatiivi-suutta, halua toimia yhteiseksi hyväksi ja ky-kyä pysyvään tuloksellisuuteen, jolloin arvo-ketjun toiminta antaa parhaan lisäarvon. Li-säarvon kautta voimme vakuuttua kumppa-nuuden onnistumisesta.

M-real

UPM-Kymmene

Stora Enso

Eka PolymerLatex

ArizonaChemical

FinnishPeroxides

Noviant

MondoMinerals

FinnishChemicals

EkaChemicals

Polymer Latex (GER)

Akzo Nobel (NL)

International Paper (US)

Erikem (LUX)

Solvay (BEL)

Omya (CH)

J.M. Huber Corporation (US)

24

EU:n edellisen laajentumisen yhteydessä –Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittyessä 1995unionin jäseniksi – EU:n metsäpinta-ala tup-laantui ja EU:sta tuli metsäteollisuustuottei-den suhteen nettoviejä. Muutos oli merkittä-vä ja kuvastaa näiden kolmen maan merki-tystä koko metsäsektorilla.

Vanhatkin EU maat ovat toki suuria met-sämaita. Saksa on suurin paperintuottaja,hieman yli 18 miljoonan tonnin tuotannol-laan. Suomi on hyvänä kakkosena vajaalla 14miljoonalla tonnilla ja seuraavina ovat Ruot-si, Ranska ja Italia.

Metsäklusteri sanana vieras

Teollisuuden rakenne ja koko metsäsektorinsuhteellinen merkitys ovat monella tapaa eri-laisia, josta juontuu hyvin erilaiset tavat miel-tää metsät ja sitä jalostava teollisuus eri puo-lilla Eurooppaa. Jo metsästä lähtien, asiamielletään ja myös virallisesti määritellään eritavoin. Suomessa ja Ruotsissa määritelmäliittyy metsän kasvuun per hehtaari, muuallalähinnä latvuspeittävyyteen (miten suurenosan puiden latvusten projektiot peittävätpinta-alasta).

Metsäteollisuus käsitteenä on suomalais-ruotsalainen innovaatio. Syynä lienee histori-allinen kehitys – ensin yritykset ovat perusta-neet sahoja, joiden pohjalta on lähdetty pa-perintuotantoon, ja tänä päivänä suomalaisetsuuret yritykset ovat isoja tekijöitä niin puu-teollisuudessa kuin paperiteollisuudessakin.Tilanne Euroopassa yleisesti on erilainen –monet yritykset ovat keskittyneet voimak-kaasti ja tuottavat esimerkiksi vain yhtä pape-rilaatua. Ranskan paperiteollisuus on halun-nut totaalisesti katkaista linkin metsiin. Siel-

lä paperiteollisuus käyttää raaka-aineenaanvain hakkuutähteitä (latvuksia, harvennus-puuta), sahateollisuuden jätteitä (haketta) jakeräyspaperia. Monissa muissa maissa paperi-teollisuuskin on ylpeä kiinteästä linkistäänmetsiin. Joka tapauksessa tuloksena on, ettäsahateollisuus, levyteollisuus, paperiteolli-suus, kartonkiteollisuus, pakkausteollisuusjne. korvaavat käsitteen metsäteollisuus Eu-roopassa.

Luonnollinen seuraus edellisestä on se,että Suomessa ja Ruotsissa myös edunvalvon-ta on keskittynyttä. Suomalaista Metsäteolli-suus ry:tä ja ruotsalaista Skogsindustriernaavastaavat Euroopassa lukuisa joukko järjestö-jä. Paperi- ja kartonkipuolella mm. hienopa-peri-, painopaperi-, voimapaperi-, taivekar-tonki-, pehmopaperi-, nestepakkauskartonki-ja aaltopahvijärjestöt. Etenkin pakkauspuo-lella erilaisia Euroopan tason järjestöjä, jotkaedustavat paperi- ja kartonkipakkausteolli-suutta on viitisentoista.

Mikäli käsite metsäteollisuus on vieras, eiole mikään ihme jos metsäklusteria ei Euroo-pan tasolla pidetä sopivana käsitteenä. Kaik-ki edellä mainittu johtuu siis pitkälti yritys-ten erilaisuudesta – etenkin paperi- ja karton-kipuolella. Pohjoismaissa paperi- ja kartonki-teollisuus mielletään suuren mittakaavanteol-lisuudeksi. Euroopassa tyypillinen massa- taipaperiteollisuusyritys on kuitenkin pk-yritys.Euroopassa on noin 1 000 massa- ja paperi-alan yritystä, ja noin 1 300 alan tehdasta. Alaon melkoisen hajanainen verrattuna esimer-kiksi teräs- tai muoviteollisuuteen.

Erilaiset yritykset toimivat tietenkin täysinerilaisilla strategioilla. Pohjoismaiset yrityksetpyrkivät globaaleiksi toimijoiksi, kun taastyypillinen eurooppalainen yritys toimii pai-kallisesti – hankkii raaka-aineensa läheltä jamyy tuotteensa verraten suppealle alueelle.

Pohjoismaatneitseellisen kuidun lähteenä

Voidakseen toimia paikallisesti raaka-aineensuhteen, keräyskuidusta on tullut manner-Euroopassa pääasiallinen paperiteollisuudenraaka-aine. Euroopassa keräyspaperi edustaanoin 40 prosenttia paperiteollisuuden koko-naisraaka-ainekäytöstä, kun neitseellisen kui-dun osuus on noin 44 prosenttia. Loppu onlähinnä mineraaleja ja erilaisia muita täyteai-neita. Tämä on tietenkin aivan keskeinen eroverrattaessa suomalaista ja keskieurooppalais-ta paperiteollisuutta. Vaikka paperinkulutuk-seen suhteutettuna paperia kerätään Suomes-sa toiseksi eniten Euroopassa – Saksa on yk-könen – on keräyspaperin osuus suomalaisenpaperiteollisuuden raaka-aineesta vain viidenprosentin luokkaa. Koska paperista noin 90prosenttia menee vientiin, ei keräyspaperinosuus käytetystä raaka-aineesta voi nousta il-man massiivista keräyspaperin tuontia, mikätaas ei ole järkevää taloudellisesti eikä myös-kään ympäristön kannalta. Pohjoismaat toi-mivatkin euroopassa neitseellisen kuidun läh-teenä, silla kuten hyvin tiedetään paperia eivoida kierrättää loputtomasti.

Kuten aiemmin todettiin, ovat vanhatkinEU-maat suuria paperintuottajia. Kuitenkinmyös Saksa suurimpana paperintuottajamaa-na on edelleen paperin nettotuoja. Näinollenpaperiteollisuuden ja metsäteollisuuden suh-teellinen merkitys on aivan eri luokkaa Suo-men kanssa, missä metsää jalostava teollisuuskokonaisuudessaan edelleen vastaa noin va-jaasta kolmanneksesta tuontituloista.

Esa Hyvärinen, Recycling DirectorCEPI – Confederation of European Paper

Industries

Tavat ja käsitteet erilaisia EU:n sisällä

24

Kestävästi kehittäen – yhdessä yrittäen

Kurssilla kommentoitua: Metsurin työnkuvana on viime vuosina ollutsiirtyminen palkkatyöstä ensin työttömyyteen ja sitten yrittäjäksi.

26

Ritva Toivonen, tutkimuspäällikköPellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT

Kestävä metsätalous toiminnan perustana

Metsä koskettaa koko yhteiskuntaa

Metsät tarjoavat puuta, ravintoa, energiaa jaelämyksiä. Metsät ovat myös osa elinympä-ristöä ja vaikuttavat veden sekä ilman laa-tuun. Metsät koskettavat tavalla tai toisellakaikkia ihmisiä. Yhteiskunnan hyvinvointivaikuttaa metsätalouteen kohdistuviin tavoit-teisiin. Ihmisten arvostukset muuttuvat ajanmukana ja metsätalouteen kohdistettujen ta-voitteiden keskeiset painotukset ovat muut-tuneet. Puuvarojen säilyttämis- ja lisäämista-voitteista on siirrytty korostamaan kestävyyt-tä monipuolisesti. Metsätalouden kestävyysmääritellään siten, että se kattaa

• taloudellisen,• sosiaalisen ja kulttuurisen sekä• ekologisen kestävyyden.

Taloudellinen kestävyys kattaa metsästä saa-tavat tulot ja metsätalouden kannattavuuden.Sosiaalinen kestävyys viittaa metsätaloudestasaatavaan työhön sekä mahdollisuuteen säi-lyttää metsä elinympäristönä. Tähän liittyvätmyös metsien virkistyskäyttö ja maisema-ar-vot. Ekologinen kestävyys liittyy metsien mo-

nimuotoisuuden säilyttämiseen. Eri maissa jaolosuhteissa korostuvat eri asiat. Siksi kestä-vyyden täsmällinen määrittely, mittaaminentai kansainvälinen vertailu on vaikeaa.

Metsien taloudellinen merkitys

Maailmassa metsää on reilu neljännes maa-pinta-alasta, Euroopassa noin kolmannes.Euroopan unionin (EU) metsäalasta Suomikattaa viidenneksen, Suomi ja Ruotsi yhdes-sä yli 40 %. Suomen noin 23 miljoonaa met-sähehtaaria ovat kuitenkin vain puoli pro-senttia maailman metsäalasta.

Suomessa tuotetaan viidennes EU:n raa-kapuusta. Suurempi tuottaja EU:ssa on aino-astaan Ruotsi. Valtavista metsävaroista huoli-matta hakkuut Venäjällä ovat 1990-luvun lo-pulla olleet vain kaksin-kolminkertaiset Suo-meen verrattuna.

Koska Suomessa on ollut vähän muitaluonnonvaroja, on puuhun perustuva metsä-teollisuus ollut tärkeä toimeentulon lähde.Tavaraviennistä metsäteollisuustuotteet katta-vat edelleen yli neljänneksen. Suurin osa

EU:n metsäteollisuustuotannosta tuotetaanvain muutamassa maassa: suurimmat tuotta-jat ovat Saksa, Suomi ja Ruotsi.

Vaikka muut toimialat ovat suhteessa kas-vattaneet merkitystään, on metsäsektorin elimetsätalouden ja -teollisuuden taloudellinenmerkitys Suomessa edelleen kansainvälisestiottaen suuri. Näin uskotaan myös jatkuvan.Metsäsektorin osuus bruttokansantuotteestaon ollut viime vuosina 7–8 prosenttia. Met-sätalouden osuus (2,5–3 %) on selvästi suu-rempi kuin esimerkiksi maatalouden. Laa-jemman metsäklusterin BKT-osuus on vajaat9 % (v. 1995), kun tämä koko EU:ssa on alle3 %. Lähimmäksi Suomea yltää Ruotsi noin6 % osuudella. Saksassa osuus on noin 3 %.

Suomen sisällä metsäsektorin merkitys onsuurinta ruuhka-Suomen ulkopuolella: Etelä-ja Pohjois-Karjalassa, Kymenlaaksossa, Etelä-ja Pohjois-Savossa sekä Keski-Suomessa (13–26 % alueen BKT:sta). Puun myynnistä yksi-tyisten ihmisten saamat tulot (bruttokantora-hatulot) ovat viime vuosina olleet 7–9 miljar-din markan tasolla. Pääosin tämä tulo jäämaaseudulle, sillä metsää omistavat yksityis-henkilöt asuvat edelleen enimmäkseen maa-seudulla tai kuntakeskuksissa.

27

Vientiä Eurooppaan– tuontia Venäjältä

Koska Suomessa on pienet kotimarkkinat onmetsäteollisuus suuntautunut vientiin. Tämäon maailmanlaajuisesti poikkeuksellista, sillätavallisesti metsäteollisuus on kotimarkkina-tuotantoa. Suomessa tuotetusta paperista jakartongista menee vientiin 80–90 % ja saha-tavarasta noin 70 %. Suomen metsäteolli-suustuotteiden viennistä yli kaksi kolmasosaasuuntautuu EU-alueelle. Suomen lisäksiEU:ssa sahatavaran nettovientimaita ovatRuotsi ja Itävalta. Suomen, kuten Ruotsinkinmerkitys ”metsämaina” syntyykin paitsi laa-joista metsistä niin myös mittavasta metsä-viennistä. Vaikka esimerkiksi Saksassa on Eu-roopan suurin metsäteollisuus, on Saksa met-säteollisuustuotteiden nettotuoja.

Toisaalta Suomi on maailman suurimpiaraakapuun tuojamaita kuten myös Ruotsi jaItävalta. Valtaosa Suomeen tuotavasta puustatulee Venäjältä, loput lähinnä Baltiasta. Tätäkautta syntyy kytköksiä Itä-Euroopan metsä-talouteen.

Metsäsektori tarjoaa työtä,toimeentuloa ja virkistystä

Suomessa metsäsektori työllistää noin 96 000(metsäklusteri 114 000) henkilöä eli noin 4% työllisistä. Välillinen vaikutus on kuiten-kin suurempi, arviolta lähes puolitoistakertai-nen. EU:n metsäklusteri työllistää noin 4,2miljoonaa henkilöä eli vajaat 3 % EU:n työl-lisistä. Siten metsä on Suomessa hieman tär-keämpi työllistäjä kuin EU:ssa keskimäärin.Suomen metsä- ja puuvaroihin nähden ero eikuitenkaan ole huikea. Absoluuttisesti monetmuut maat menevät Suomen ohi: Saksassametsäklusteri työllistää noin kymmenen ker-taa enemmän ihmisiä kuin Suomessa ja Iso-Britanniassakin noin seitsenkertaisen määrän.

Silti Saksassa raakapuun käyttö on hiemanvähäisempää kuin Suomessa ja Iso-Britanni-assa paljon vähäisempää.

Suomessa on metsää runsaasti suhteessaväkilukuun. Kun Suomessa on yksi asukasneljää metsähehtaaria kohden, Hollannissajokaista metsähehtaaria jakaa 47 asukasta,Iso-Britanniassa 24 ja Tanskassakin 16. Met-sää on Suomessa paljon ja se on fyysisesti hel-posti saavutettavissa, toisin kuin monillemuille eurooppalaisille. Lisäksi noin jokakuudes suomalainen omistaa metsää kunkoko EU:ssa metsänomistajia on vain noin3 % asukkaista.

Jokamiehen oikeus sallii Pohjoismaissa ih-misten liikkua kaikissa metsissä. Näin eiuseissa muissa maissa ole. Esimerkiksi Keski-Euroopassa suhtaudutaan varauksellisesti aja-tukseen jokamiehenoikeudesta.

Suomessa metsänomistajien ja muidenkansalaisten arvostuksissa metsien taloudelli-nen ja työllistävä merkitys on ollut ja onedelleen suuri. Kuitenkin yhä tärkeämmiksija monien mielestä yhtä tärkeiksi kuin metsi-en taloudellinen merkitys on noussut etenkinmetsien virkistyskäyttö. Myös metsäluonnonja metsämaiseman arvo koetaan yhä tärkeäm-miksi.

Katri Komi,Niilo Piisilä ja Jari Rantamaula

Suomi on poikkeuksellisen metsäinen maa; metsää yli kolme neljännestä maapinta-alasta

Maailma 3500

EU 114

Suomi 22

Ruotsi 27

Saksa 11

UK 2,5

Hollanti 0,3

Venäjä 81740200 60 80 100 %

milj. ha Muu maankäyttöMetsämaa

28

Ekologinen kestävyys

Ekologisen kestävyyden mittaaminen onhaasteellista. Eräänä yksinkertaisena indikaat-torina on käytetty suojelun määrää tai osuut-ta. Suojellun metsän määrittely kuitenkinvaihtelee maittain. Tällä tavoin tarkastellenSuomi pärjää muihin EU-maihin nähdenvarsin hyvin.

Jos tarkastellaan puuntuotannossa ja senulkopuolella olevan metsämaan osuutta, niinEU:n metsämaasta (114 milj. ha) runsaskuudesosa on puuntuotannon ulkopuolella.Suhteellisesti eniten tällaista metsää on Por-tugalissa ja Italiassa (noin 40 %). Ruotsissa jaEspanjassa osuus on noin viidennes ja Saksas-sa, Suomessa sekä Ranskassa viitisen prosent-tia. Suhteellisesti vähiten metsistä on puun-tuotannon ulkopuolella Belgiassa, Tanskassaja Irlannissa, missä metsää on muutenkin vä-hän. Kaikki puuntuotannon ulkopuolella

oleva metsä ei kuitenkaan ole suojelualueita,vaan näillä on muita käyttömuotoja.

Euroopassa metsiin kertyy vuosittain lisääpuuta, sillä metsät kasvavat lähes kaikissamaissa selvästi enemmän kuin niistä puutahakataan tai kuolee. Koko EU:ssa puun kas-vusta jää säästöön noin kolmannes. Suomes-sa ja Ruotsissa vuotuinen säästö on yli kaksi-kymmentä prosenttia.

Yksityismetsän-omistajat keskeisiä toimijoita

Metsät ovat Suomessa (63 %) samoin kuinEU:ssa (58 %) pääosin yksityisesti omistettu-ja. Suomessa on noin 300 000 yli 5 hehtaarinsuuruista yksityistä metsätilaa, kooltaan kes-kimäärin runsaat 30 hehtaaria. Yli yhdenhehtaarin metsätiloja on noin 440 000 (kes-kikoko 26 ha). EU:ssa on yhteensä runsaat 7miljoonaa yksityismetsälöä ja näillä arviolta12 miljoonaa omistajaa. Ruotsissa yksityisiämetsätiloja on vähemmän kuin Suomessa,mutta tilat ovat reilusti suurempia.

Yksityismetsänomistajat ovat suurimpanaomistajaryhmänä tärkeä taho Suomen metsä-talouteen liittyvässä toiminnassa ja päätök-senteossa. Metsätaloudesta puhuttaessa viita-taankin usein juuri yksityismetsätalouteen.Yksityismetsänomistajat ovat melko hetero-geeninen joukko. Useimmiten metsänomista-ja on kuitenkin mies ja yli 50-vuotias. Maan-viljelijöitä on yhä vähemmän, mutta eläkeläi-siä ja palkansaajia on enemmän.

Yhteiskunnan arvomuutokset heijastuvatmetsänomistajien arvostuksiin. Puun tarjon-nan on pelätty vähenevän mm. metsänomis-tajien kaupungistuessa ja taloudellisen vau-rauden lisääntyessä. Toistaiseksi näin ei olekuitenkaan käynyt.

Valtio on Suomessa huomattava metsän-omistaja noin neljänneksen omistusosuudel-laan. Valtion metsissä korostuvat erityisenvoimakkaasti virkistys- ja suojelutavoitteet.

Metsäteollisuusyritykset omistavat Suomenmetsistä vajaan kymmeneksen. Nykyään yri-tykset kuitenkin hoitavat sopimuksesta myösmonien yksityisomistajien metsiä. Yhtiötovat viime aikoina ilmoittaneet aikeistaanmyydä metsänsä ja osin tätä on jo alettu to-teuttaa. Metsäyhtiöiden suuri metsänomistuson Euroopan maissa harvinaista.

Sidosryhmiä ja vaikuttajia paljon

Viranomaiset laativat metsätaloutta ohjaavatlait yhteiskunnan tavoitteiden ja arvostustenmukaisesti ja valvovat näiden noudattamista.Neuvonta- ja tutkimusorganisaatiot vaikutta-vat metsätaloutta koskevan tiedon määrään jasaatavuuteen. Monien yksityismetsänomista-jien metsätaloudellisiin päätöksiin vaikuttaakeskeisesti metsänhoitoyhdistysten neuvontaja suositukset. Luonnollisesti metsätalouteenvaikuttavat metsänomistajien lisäksi kaikkisuomalaiset ihmiset, sekä kansalaisjärjestöjenkautta suoraan että demokraattisen hallinnonkautta.

Suomalaisen metsäteollisuuden vienti-suuntautuneisuus ja yhteiskunnan yleinenkansainvälistyminen merkitsevät sitä, ettämyös kansainvälisen yhteiskunnan arvostuk-set välittyvät suomalaisen metsätaloudenpuitteeksi. Etenkin eurooppalaiseen yhteis-kuntaan kytkös tulee metsäteollisuuden vien-nin kautta.

Toiminnan puitteet

Yhteiskunnan vaikuttaminen kanavoituu voi-makkaimmin lainsäädäntöön ja poliittisiintavoiteohjelmiin. Suomessa otettiin käyttöönuusi metsälainsäädäntö vuonna 1997. Metsä-talouden ympäristöohjelma laadittiin vuonna1994, ja alueelliset metsäohjelmat sekä kan-sallista metsäpolitiikkaa ohjaava Kansallinen

Reijo Vuorinen ja Sanna Päiväniemi

29

Metsäohjelma 2010 tulivat käyttöön vuonna1999. Aikanaan laki turvasi ennen kaikkeametsien kasvua ja uudistamista. Nyt valvo-taan myös luontokohteiden säilymistä. Maa-ilmalla ei ole kuitenkaan itsestään selvää, ettälaki turvaa edes metsien uudistamisen.

Kansainvälisen yhteiskunnan vaikuttami-nen kanavoituu selvimmin Suomen allekir-joittamien, metsiä koskevien sopimusten sekäEU:n lainsäädännön ja metsästrategian kaut-ta. Kansainvälisistä sopimuksista ja proses-seista voidaan mainita YK:n metsäpaneeli ja -foorumi, Euroopan metsäministerikokouksetja esimerkiksi ilmastokokoukset. Kestävällemetsätaloudelle on ministerikonferenssien tu-loksena kehitetty yleiseurooppalaisesti sovel-lettavia kriteereitä ja indikaattoreita. Myösmuunlaisin vapaaehtoisin prosessein on py-ritty kehittämään metsätalouden kestävyydenmittaamista ja edistämään kansainvälistä ver-tailtavuutta. Tähän tarpeeseen on luotu met-sien sertifiointijärjestelmät kuten PEFC jaFSC. Lähes kaikki Suomen metsät on sertifi-oitu PEFC-järjestelmään.

Ristipaineita ja mahdollisuuksia

Kestävyys asettaa suomalaisen metsätaloudenmonien kysymysten ja paineiden eteen. Toi-minnassa on huomioitava suuri joukko erilai-sia intressitahoja. Metsätaloudelle asetetut ta-voitteet monipuolistuvat, mutta näiden tul-kintakin monipuolistuu. Eri maissa painote-taan erilaisia asioita. Metsätalouden kestävyy-den kansainvälinen vertailu ei ole helppoa.

Osin kestävyyteen liitetyt odotukset ja ta-voitteet vaikuttavat jopa ristiriitaisilta. Yh-täältä olisi lisättävä puuntuotantoa, varmis-tettava kannattavuutta ja tuettava työllisyyt-tä. Toisaalta metsien käsittelyä olisi luonnon-mukaistettava ja suojelua lisättävä. Näidentoimien arvellaan kuitenkin aiheuttavan nou-supaineita puun hintaan ja siten vähentävänpuun käyttöä, tai laskevan metsätalouden

kannattavuutta. Sinänsä yhtälö ei ehkä kui-tenkaan ole mahdoton. Vaikuttaa siltä, ettämetsiä hoidetaan hyvin siellä missä myösmetsien taloudellinen hyödyntäminen on te-hokasta. Monipuolistuvat arvot tuovat myösuusia mahdollisuuksia. Esimerkkejä ovat aja-tus metsien hiilensidontakyvyn taloudellises-ta arvottamisesta, jo pitkään esillä ollut ajatushintalisästä kestävästi tuotetuille tuotteillesekä kiinnostus bioenergiaan.

Kaikkiaan metsätalouden kestävyys onSuomessa traditionaalinen toiminnan perus-ta, mutta kestävyyden käsite ja painotettavatasiat ovat muuttuneet ajan ja yhteiskunnanarvojen myötä. Onkin jatkuvasti etsittävä sel-laisia toimintatapoja, jotka toteuttavat metsä-taloudelle asetettuja tavoitteita ja ottavat uu-det mahdollisuudet huomioon mahdollisim-man hyvin. Tarvitaan tietoa ja keskustelua.Erityisesti Suomessa on tärkeää, että metsäta-loutemme kestävyys hyväksytään myös kan-sainvälisesti. Siksi kansainvälisen vertailun

mahdollistavat mittarit ja järjestelmät ovattärkeitä.

EUROSTAT. 2000. Agricultural Statistics. QuaterlyBulletin 4/2000. Series 5 A. 174 s.

Hazley, C. 2000. Forest-Based and Related In-dustries of the European Union – IndustrialDistricts, Clusters and Agglomerations. Etla B160. 427 s.

Metsätilastollinen vuosikirja 2000. SVT Maa- metsäja kalatalous 2000:14. 366 s.

Ollonqvist, P. & Selby, A. & Toivonen, R. 1997.Puualan PK-yritykset ja työllisyys. PTT katsaus 4/1997. s. 41-51.

Ripatti, P. 2000. Puunmyyntitulot ja muuttuva yksi-tyismetsänomistus. Teoksessa: Marttila. J. & Ahl-stedt J. (toim.). 2000. Maataloustieteen päivät2000. MTTL julkaisuja 94. s. 203-215.

Karppinen, H. & Hänninen, H. & Ripatti. P. 2000.Metsänomistusrakenteen muutos 1990-luvulla.Teoksessa: Metsäsektorin suhdannekatsaus 2000-2001. Metla. s. 59-62.

Toivonen, R. 1997. Metsäsektori kansantaloudessa.Tapion taskukirja. 64-71.

30

Metsän ekologisesti ja myös taloudellisestikestävän käytön kannalta tehokkaat käsittely-yksiköt ovat usein yksittäisen omistajan met-sätilaa suurempia. Metsätilojen pienentymi-nen ja omistajien irtaantuminen ainakin fyy-sisesti kauas metsästään vaikeuttaa suurempi-en metsäkokonaisuuksien hoitamista.

Tässä tilanteessa tulisi miettiä tarkkaanmikä on metsänomistajan ja mikä metsäorga-nisaatioiden vastuulla ja miten vastuut hoide-taan. Kuinka esimerkiksi metsänomistuksestaseuraavat hallinnolliset rajat ja tehokkaidenkäsittely- ja suunnitteluyksiköiden rajat sovi-tetaan yhteen?

Suurtenkokonaisuuksien käsitteleminen

Metsäsuunnittelua, -neuvontaa ja -käsittelyäharjoittavissa organisaatioissa on olemassavalmiudet laajempien metsäalueiden suunnit-teluun ja käsittelyyn.

Neuvonta-, metsänhoito- ja puukaupalli-sia palveluja kaikille metsänomistajille tarjoa-vissa metsänhoitoyhdistyksissä on perinteises-ti toiminut aluevastaavia, jotka vastaavat tie-tyn metsänhoitoyhdistysalueen tai sen osanmetsänomistajien neuvonnasta. Aluevastuul-listen metsänhoidon neuvojien rooli on kui-tenkin muuttunut metsänomistusrakenteenmuutoksen myötä.

Kestävää metsätaloutta ajatellen paikallis-ten neuvontaorganisaatioiden monipuolinentieto alueensa metsistä ja metsänomistajistaon arvokasta suunniteltaessa eri toimijoidentulevaisuuden tavoitteita ja tehtäviä. Laajojametsäalueita samanaikaisesti huollettaessa onhelpompaa hahmottaa, mitä mahdollisuuksiametsä pitkällä aikavälillä niin taloudellisestikuin ekologisesti tarjoaa.

Vastuut metsän kestävässä käsittelyssä

Vaikka metsänhoitoyhdistyksissä ja metsä-keskuksissa toimihenkilöt erikoistuvat nyky-ajan vaatimusten mukaisiin erityistehtäviin,on hyvä samalla pohtia kuinka säilytetääntiedot ja taidot alueellisen toiminnan pohjak-si ja kuinka alueellista metsäsuunnittelua ja-käsittelyä voitaisiin edistää myös pientenmetsätilojen alueilla.

Metsänomistajan vastuulla?

Suomessa metsäohjelmien ja -sertifiointistan-dardien toteutuminen on viime kädessä haja-naisen, suuren yksityismetsänomistajajoukonvastuulla. Metsänomistajien tietoisuus sertifi-oinnin vaatimuksista onkin niiden toteutta-misen lähtökohta ja näin ollen myös sertifi-ointijärjestelmän mahdollinen heikko lenkki.

Aiheellisestikin on epäilty suomalaisenmetsäsertifiointijärjestelmän mielekkyyttä ti-lanteessa, jossa metsänomistaja voi olla ni-mellisesti sitoutunut metsäsertifioinnin vaati-muksiin, vaikkei vaatimuksia edes tuntisi.Positiivista on kuitenkin se, että metsänomis-taja voi suhtautua myönteisesti metsäsertifi-oinnin vaatimuksiin, vaikkei tuntisi itse jär-jestelmän taustaa ja rakennetta.

Metsätaloutta ohjaavien järjestelmien”maastouttamisessa”, kuten metsäsertifioin-nin vaatimusten toteutumisessa, metsäalanneuvontaorganisaatioiden ja metsäteollisuus-yritysten tehtävät ja vastuu korostuvat. Aina-kin metsäsertifiointistandardien noudattami-sessa aletaan olla sillä linjalla, että kaikki met-sänomistajan kanssa työskentelevät tahot vä-littävät metsänomistajalle samanlaista sano-maa metsänkäsittelyn vaatimuksista.

Metsänomistajaa on usein lähestyttävä ak-tiivisesti. Yhä harvempi vaikuttaa tuntevannäitä erilaisia metsä-alkuisia neuvontaorgani-

saatioita, joiden lakimääräisenä tehtävänäkuitenkin on metsänomistajien neuvonta jametsänomistajien eduksi työskenteleminen.

Metsänomistajia pyritään tavoittamaanerilaisin keinoin. Neuvontaorganisaatiot to-teuttivat valistavaa tehtäväänsä jo ennen met-säsertifiointia, mutta sertifioinnin vaatimustietyn neuvontamäärän ja -tason ylläpitämi-sestä on tuonut metsänomistajien neuvon-taan ja metsäorganisaatioiden oman henkilö-kunnan koulutukseen lisäpotkua. Näihinvaatimuksiin on kiinnitetty paljon huomiotamyös metsäsertifioinnin tarkastuksissa.

Sertifioinnista metsänomistajille tiedotet-taessa tulee painottaa sen vapaaehtoisuuttayksittäiselle metsänomistajalle, vaikka päätösmetsänhoitoyhdistysalueen yksityismetsän-omistajien sitoutumisesta on tehty edustuk-sellisesti. On myös tärkeää, että metsänomis-tajalle välitetään selkeä kuva metsätalouttaohjaavista järjestelmistä, ja niiden taustoista.Metsätaloutta ohjataan niin monin eri kei-noin, että metsänomistajalla voi helpostimennä sekaisin mikä on lakivaatimus ja mikäon vapaaehtoista.

Metsätoimihenkilöt ja -työntekijät ovat vih-kiytyneet kansallisomaisuuden hoitamiseen.Toivottavasti heillä on tulevaisuudessa myöstyökaluja kohdata metsänkäsittelyyn liittyväthaasteet, joita liittyy esimerkiksi laajojen yk-sityismetsäkokonaisuuksien metsäsuunnitte-luun ja käsittelyyn.

Nykyisten ja tulevien metsänkäsittelyynliittyvien vastuiden täyttämiseen tarvitaanmyös uusia välineitä ja toimintatapa, joillaesimerkiksi tiedonkulku metsänomistajaltametsäorganisaatioille ja metsäorganisaatioi-den kesken voidaan varmistaa.

Sanna Lauri, metsänhoitajaPohjois-Suomen Metsänomistajien Liitto

30

31

Markku Kauppinen, yksikön päällikköLähialueyhteistyön yksikkö, ulkoasiainministeriö

Metsäsektori tiiviisti mukana lähialueyhteistyössä

Yhteistyö on kansainvälistä

Suomen lähialueyhteistyö aloitettiin 1990-lu-vun alussa vastaamaan haasteisiin, joita itäi-sessä Euroopassa tapahtunut taloudellinen japoliittinen murros asetti. Siitä alkaen lähi-alueyhteistyö on muodostunut tärkeäksiosaksi Suomen ulkopolitiikkaa ja taloudellis-ta yhteistyötä naapurimaittemme kanssa. Lä-hialueyhteistyön suunnittelusta ja käytännönkoordinaatiosta vastaa ulkoasianministeriössälähialueyhteistyön yksikkö läheisessä yhteis-työssä ministeriöiden ja muiden toimijoidenkanssa. Päätöksenteko on valtioneuvostossapääministerin johtamalla lähialueministeriva-liokunnalla ja käytännön toiminnasta vastaalähialueyhteistyöministeri.

Keväällä 2000 valmistuneessa uusimmassaSuomen lähialueyhteistyön strategiassa toi-minta-alueeksi on rajattu Luoteis-Venäjä,Viro, Latvia, Liettua sekä Kaliningrad. Lähi-alueyhteistyön 10-vuotisen taipaleen aikanaSuomi on kohdistanut yhteensä noin kuusimiljardia markkaa avustus- ja yhteistyöohjel-miin naapurimaissa. Tästä noin kolme mil-jardia on toteutettu lahjamuotoisena yhteis-työnä. Keskeisin panostus on kohdistunut

ympäristö-, energia-, ydinturva- ja metsäsek-toreille sekä viime vuosina Viron, Latvian jaLiettuan EU-jäsenyyttä tukeviin hankkeisiin.Lähialueyhteistyötä on toteutettu myös Puo-lassa ja Ukrainassa. Suomi on osallistunutmm. Tshernobylin suojarakennerahastoon.

Suomen kahdenvälistä yhteistyötä tukee jatäydentää yhteistyö kansainvälisten rahoitus-laitosten ja järjestöjen kanssa. Tässä yhteis-työssä Suomi on osallistunut laajoihin ohjel-miin erityisesti ympäristö- ja ydinturvasekto-rilla. Suomalaiset asiantuntijat ovat olleetmukana valmistelemassa ohjelmia ja hank-keita sekä osallistuneet myös investointien to-teuttamiseen. Lähialueyhteistyöllä on näinollen myös kotimaista työllisyyttä ja vientiälisääviä vaikutuksia. Yksi esimerkki yritystoi-mintaa tukevista kansainvälisten rahoituslai-tosten kanssa toteutetuista yhteistyöjärjeste-lyistä on Suomen, Ruotsin ja Norjan yhdessäEBRDn kanssa perustama Luoteis-Venäjänriskirahasto. Rahaston pääoma on 83 miljoo-naa dollaria ja se on sijoittanut tähän men-nessä 43 miljoonaa dollaria 18 hankkeeseenLuoteis-Venäjällä.

Lähialueyhteistyöhön liittyy saumatto-masti Euroopan unionin Pohjoisen ulottu-

vuuden toimintaohjelma. Suomen aloitteestaon syntynyt Pohjoisen ulottuvuuden ympä-ristökumppanuus, PUYK. Sen puitteissa Eu-roopan jälleenrakennus- ja kehityspankkikoordinoi yhteistyössä Pohjoismaiden inves-tointipankin kanssa eri rahoittajamaiden jatahojen ympäristösektorin yhteishankkeitaPohjoisen ulottuvuuden alueelle. Ympäristö-kumppanuuden vetovastuu on ensimmäisenvuoden ajan Pohjoismaiden investointipan-killa. Euroopan investointipankki on mukanahankkeen valmistelussa. Lähialueyhteistyötoimii Suomen kansallisena instrumenttinaPohjoisen ulottuvuuden ohjelmakokonai-suutta suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Lähialueyhteistyö on edennyt uudellevuosikymmenelle. Lähtötilanteessa vallin-neesta avunantajan ja saajan välisestä suhtees-ta on siirrytty lähemmäs tasavertaisuuden ta-voitetta, partneriutta. Lähialueyhteistyölleasetetut strategiset tavoitteet pysyvät muuttu-mattomina. Sen sijaan ohjelma- ja hanketa-solla tavoitteiden asettelua tarkistetaan jatku-vasti yhteistyöstä saatujen kokemusten sekämuuttuneen tilanteen pohjalta. Hallinnonkehittäminen kestävän muutoksen tukemi-seen on korostumassa, samoin tuki kansa-

32

laisyhteiskunnan kehittämiseen. Vuosikym-menen alussa haitallisina ilmiöinä todettiinensisijaisiksi ympäristö- ja ydinturvariskit.Viime vuosina niiden rinnalle ovat nousseeterityisesti järjestäytynyt rikollisuus sekä sosi-aalisektorilla kohdattavat ongelmat, kutentarttuvat taudit.

Metsäsektorin kehittäminen

Metsäsektori on maatalouden ohella yksi lä-hialueyhteistyön keskeisistä toimintasekto-reista. Uusiutuvien luonnonvarojen ja erityi-sesti metsien kestävän käytön kehittäminenkuuluu Venäjällä prioriteettialoihin, joilleSuomen taloudellista tukea ohjataan. Strate-giassa metsätalouden olojen kehittäminen onosa taloudellisten uudistusten, taloudellisenyhteistyön ja elinkeinoelämän edellytystentukemista.

Suomi on toteuttanut lähialueyhteistyönpuitteissa metsäalan hankkeita Venäjällä1990-luvun alusta lähtien. Vuodesta 1992 lä-hialueyhteistyön puitteissa on Venäjällä to-teutettu yhteensä 41 metsäalan hanketta, joi-den yhteenlaskettu julkinen rahoitus nousee43 miljoonaan markkaan.

Lähialueyhteistyön keskeisimpänä metsä-yhteistyömuotona on vuodesta 1997 ollutLuoteis-Venäjän kestävän metsätalouden jaluonnon monimuotoisuuden suojelun kehit-tämisohjelma, jonka puitteissa maa- ja met-sätalousministeriö on toteuttanut eri tasoisiaalan selvityksiä yhteistyössä venäläisen osa-puolen kanssa. Ohjelman tavoitteena onedistää alueen metsäsektorin kokonaisvaltais-ta kehittämistä.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on rahoit-tanut vuosina 1998–2000 Maailmanpankki-ryhmään kuuluvan Kansainvälisen rahoitus-yhtiö IFC:n kanssa Venäjällä metsäteollisuu-den investointien edistämiseksi toteuttamanhankkeen ”Leningrad Oblast Forestry Enter-prise Development Project”.

Näiden hankkeiden ja selvitysten rohkai-semana ulkoasiainministeriö ryhtyi yhteis-työssä kauppa- ja teollisuusministeriön kans-sa neuvottelemaan IFC:n kanssa hankeohjel-masta, jonka tavoitteena on kehittää metsäta-loutta suomalaisten investoijien kanssa Luo-teis-Venäjällä. Hankkeen keskeinen lisäarvoon, että se toimii julkisen ja yksityisen sekto-rin kumppanuutena. Kumppanuuden tavoit-teena on kehittää metsätaloutta suomalaisteninvestoijien kanssa Leningradin, Novgorodin,Pskovin, Tverin ja Vologdan alueella. Hank-keella kehitetään metsätalouden menetelmiä,lisätään puunkorjuun ja kuljetuksen kapasi-teettia, edistetään institutionaalista, poliittis-ta, taloudellista ja teknistä investointiympä-ristöä sahateollisuuden kehittämiseksi sekähuomioidaan ympäristön ja luonnonsuojelunnäkökulmat kestävässä ja kannattavassa met-sätaloudessa. Hanke toteutetaan neljässä vai-heessa viiden seuraavan vuoden aikana ja sii-hen ohjataan 5,2 miljoonaa markkaa vuosina2001–2003. Hankkeen koordinoinnista vas-taa ulkoasiainministeriö.

Suomalaisellametsäosaamisella kysyntää

Suomen lähialueyhteistyön puitteissa seura-taan tiiviisti kansainvälisiä toimijoita ja pyri-tään hyödyntämään niiden tuoma lisäarvo.Ulkoasiainministeriö on lähialueyhteistyönpuitteissa suunnitelmallisesti pyrkinyt edistä-mään suomalaisen metsäosaamisen vaikutus-mahdollisuuksia kansainvälisissä rahoituslai-toksissa. Maailmanpankin tehtäviin on rahoi-tettu suomalaisia metsäasiantuntijoita. Maail-manpankin johtokunta on hyväksynyt Venä-jälle metsäluoton (Russia Sustainable Fo-restry Pilot Project), joka kattaa myös Suo-men lähialueet ja johon liittyy suomalaistaasiantuntemusta. Venäjän metsähallinnossatapahtuneet muutokset ovat kuitenkin viiväs-tyttäneet metsäluoton voimaantuloa. IFC:n

koordinoimaan metsäalan investointeihintähtäävään hankkeeseen on palkattu suoma-lainen projektipäällikkö. EBRD:n Lontoonpääkonttoriin on rahoitettu suomalainenmetsäasiantuntija. Tässä yhteydessä mainitta-koon, että näiden lisäksi maa- ja metsätalous-ministeriö on sijoittanut Moskovan suurlähe-tystöön metsäasiantuntijan vahvistamaanyhteistyörakenteita.

Barentsin euroarktisen Neuvoston pu-heenjohtajan ominaisuudessa Suomi on teh-nyt Barentsin alueen metsäsektorin kehittä-mistä koskevan aloitteen, jonka tavoitteenaon mm. informaation vaihto nykyisten jasuunnitteilla olevien metsäsektorihankkeidenvälillä, metsäasiantuntijoiden välisten yhteyk-sien luominen ja vahvistaminen, metsäyhteis-työn tehostaminen,

Euroopan unionin Tacis-ohjelma on ra-hoittanut kaksi metsäalan hanketta Luoteis-Venäjällä. Arkangelin alueella ja Karjalassa ontoteutettu Luoteis-Venäjän metsävarojen hal-lintaa koskeva hanke (2,5 milj. euroa) sekäKarjalan luonnonsuojelualueitten kehittämis-hanke (3,5 milj. euroa). Hankkeissa keskeise-nä on ollut metsien luonnonsuojeluun ja ta-louskäyttöön liittyvät kysymykset. Kummas-sakin hankkeessa on ollut suomalaisia toteut-tajia (metsähallitus, korkeakouluja). LisäksiTacis -raja-alueohjelmaan on sisältynyt met-sien moninaiskäyttöön liittyviä hankkeita.Vuosiksi 2000–2006 vahvistettuun TacisinVenäjän indikatiiviseen ohjelmaan sisältyymaininta metsäsektorista.

Suomen ja Venäjän välistä metsäyhteistyö-tä käsitellään myös maiden välisen talousko-mission alaisessa puukauppatyöryhmässä.Metsäyhteistyön kehittämiseksi panostetaanjulkisen vallan taholta tulevaisuudessakin.Tulevaisuuden toiminnan lähtökohdaksi ul-koasiainministeriö on kartoittanut 1990-lu-vulla Venäjän metsäsektorilla toteutetut ja lä-hiaikoina toteutettavat hankkeet. Vastaavastimetsäteollisuus on listannut puukauppaan jametsäinvestointeihin liittyviä yleisiä ongelmiaVenäjällä.

33

Niilo Piisilä, johtajaMetsäkeskus Pohjois-Pohjanmaa

Pohjois-Pohjanmaan metsätalouden strategiset kysymykset

Monipuolista neuvontaa

Metsäkeskuksen palvelutarjonnasta pääosakohdistuu metsänomistajille. Metsäsuunni-telma on kaiken suunnitelmallisen metsätalo-usyrittämisen pohja. Sen avulla voidaan laa-tia hakkuu- ja hoito-ohjelmia, joiden tuotto-ja kustannusvaikutuksia vertailemalla yrittä-jän on mahdollista etsiä omiin metsätaloudentavoitteisiinsa ja myös kuhunkin taloustilan-teeseen parhaiten sopiva toimintaohjelma.

Metsätalouden ajankohtaisen tiedon välit-täminen metsänomistajille ja metsätaloudessatoimiville muille yrittäjille on toinen metsä-keskuksen palvelumuoto. Vuosittain järjeste-tään kymmeniä kursseja ja henkilökohtaises-ti tavoitetaan noin 2500 metsänomistajaa.Tärkeimpiä aiheita viime vuosina ovat olleetmetsien monimuotoisuuteen liittyvät kysy-mykset, metsälainsäädäntö ja uudet metsän-hoitosuositukset.

Metsäkeskukselta on lisääntyvästi pyydet-ty tietoja myös puuenergian hyödyntämisestäja yritystoimintaan liittyvistä kysymyksistä.Oman henkilöstön perehdyttämisen lisäksimetsäkeskuksella on mahdollisuus ohjatayrittäjiä kuntien ja erilaisten maakunnassa

toimivien kehittämishankkeiden pariin, jol-loin yritykset voivat saada erityiskysymyksiinliittyviä neuvoja ja koulutusta.

Hyvälaatuinen puuraaka-aine

Pitkällä aikavälillä erityisen merkityksellisek-si tavoitteeksi nousee hyvälaatuisen raaka-aineen tuottaminen puuta jalostaville yrityk-sille. Keskeisiä toimenpiteitä ovat nuortenmetsien harvennukset sekä suometsien vesita-louden hoito.

Pohjois-Pohjanmaan talousmetsistä 40 %on nuoria harvennusmetsiä. Runsas kolman-nes on ojitettuja soita tai soistuneita kangas-maita. Keskimäärin kolmekymmentä vuottasitten tehdyt ojitukset ovat lisänneet metsienkasvun puolitoistakertaiseksi. Nyt 2000-lu-vulla ojitusalueiden hoitoa sävyttää onnistu-misen ilo ja samalla huoli metsin tehtyjen in-vestointien turvaamisesta. Harvennushak-kuut ovat ajankohtaisia, sillä niillä turvataanhavupuustojen kehitys tukkipuustoiksi. Oji-tusalueiden vesitalouden kunnostaminen pi-tää yllä parantunutta puuston kasvua.

Kurssilla kommentoitua:

Metsävara on siitä hyvä vara, että vaikkasitä kulutetaan niin se aina uudistuu.

34

Ojitusalueiden hakkuut ja vesitaloudenhoito on järkevintä tehdä yhtenä kokonai-suutena. Tämä muodostaa monitahoisen on-gelmakentän, jonka ratkaiseminen on kokometsäyhteisön tulevien vuosien haaste. Met-sänomistajan kannalta kannattavuutta paran-taa nuoren metsän hoitoon ja kunnostusoji-tukseen myönnettävä valtion tuki. Harven-nukset ja ojalinjoilta kertyvä puu tuottavatyhdessä puumääriä, joiden korjuu on talou-dellisesti kannattavaa myös puun korjaajille.Kuitenkin moni seikka vaikeuttaa ojitusaluei-den kunnostamista.

Hakattava ainespuu on pääasiassa kuitu-puuta. Kuitupuun kysynnän vaihtelut sääte-levät kunnostusojitusten etenemistä, koskahoitotyöt ja ojalinjojen hakkuut on tehtävä

ennen ojitusta. Ojitusalueilta kertyy vuosit-tain arviolta kolmannes maakunnassa hakat-tavasta kuitupuumäärästä.

Suometsissä puunkorjuuta voidaan tehdävain talvisin, kun maa on roudassa. Viimevuosien lämpimät talvet ovat paikoin estäneetpuunkorjuun, koska harvennushakkuissa onvarottava vahingoittamasta jäävän puustonjuuristoa. Keskeisellä suometsäalueella metsä-tietiheys on muuta aluetta alhaisempi ja met-säkuljetusmatkat ovat huomattavan pitkiä.

Metsätyöntekijöiden saaminen puuntuo-tannon töihin voi jatkossa muodostua ongel-maksi, sillä metsätyön kilpailukyky nuortenammatinvalinnassa on alhainen. Maaseudunnuorille metsissä tehtävä työ kuitenkin tarjo-aa mahdollisuuden pysyä kotiseudulla.

Vesiensuojelu ja metsien monimuotoisuu-den turvaaminen. Pohjois-Pohjanmaan vesis-töt ovat luontaisesti humuspitoisia alueensoisuuden vuoksi. Metsäojituksissa ja met-sänuudistamistöissä on käytettävä tehokkaitavesiensuojelumenetelmiä, jotta vesien laatuaei heikennetä.

Kunnostusojituksissa paras ratkaisu olisivesien suodattaminen pintavalutuskenttienkautta vesistöihin. Pohjois-Pohjanmaallatämä on vaikeaa, koska maasto on paikoinliian tasaista. Vaikeimmissa kohteissa joudu-taan turvautumaan ojien kaivun jaksottami-seen, kaivukatkoihin ja lietealtaisiin.

Erilaisilla suojeluohjelmilla on Pohjois-Pohjanmaalla suojeltu metsätalouden maita7,5 prosenttia. Talousmetsissä metsälain mu-kaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja ra-joitetussa käytössä olevia arvokkaita metsiäon vajaa kaksi prosenttia. Metsäsertifioinninmyötä lisäksi muita luontokohteita jätetääntalousmetsissä metsätalouskäsittelyn ulko-puolelle. Metsätalouden organisaatioiden jametsänomistajien tietoja ja taitoja tunnistaanämä luontokohteet ja käsitellä niitä oikein,on edelleen parannettava tiedotuksella jakoulutuksella.

Monipuolisen puunjalostus. Puuraaka-ai-neen jalostaminen omassa maakunnassamahdollisimman pitkälle jättää alueelle suu-rimman taloudellisen hyödyn. Lisäksi se mo-tivoi metsänomistajia panostamaan metsäta-louteen. Kuitupuuta jalostetaan Oulun sellu-ja paperitehtailla ja alueen tukkivaroja hyö-dyntää alueen eri osiin sijoittuneina viisi kes-kisuurta ja yli 100 pientä sahayritystä. Alu-eella toimii myös viilutehdas sekä pääosin ja-panilaisten omistama sahayritys.

Nykyiset mekaanisen puunjalostuksen yri-tykset muodostavat kattavan ja toimivanpohjan jatkojalostuksen lisäämiselle maakun-nassa. Viime vuosina juuri jatkojalostus onlisääntynyt voimakkaimmin, kasvualoja ovatolleet puutalotuotanto ja huonekaluteolli-suus.

Alueellisessa metsäohjelmassa vuosille 2001–2005 on asetettu tavoitteet maakunnan metsäta-louden kehittämiselle.

”Pohjois-Pohjanmaan metsät tarjoavat uusiu-tuvana ja monipuolisena luonnonvarana kestä-vän ekologisen pohjan maakunnan taloudellisel-le ja sosiaaliselle kehitykselle. Metsätaloudensynnyttämä tulovirta tukee pitkäjänteisesti kokomaakunnan kehittymistä.

Metsänomistajat hoitavat ja käyttävät talous-metsiään suunnitelmallisesti niin, että maakun-nan metsät tuottavat hyvälaatuista raakapuutapuunjalostukseen ja toimeentuloa omistajilleen.Pääosa nuorista metsistä on hoidettu ja suomet-sistä kunnostusojitettu. Metsäluonnon arvok-kaat kohteet ja maisema-alueet tunnistetaan jahoidetaan niiden erityispiirteiden mukaisesti.Metsäluonnon monimuotoisuutta on edistetty.Edellytykset metsien muiden kasvavien käyttö-muotojen kehittymiselle on turvattu.

Kilpailukykyinen ja moderni puunjalostuste-ollisuus työllistää ja tuottaa lisäarvoa metsienraakapuulle. Sertifioidusta raaka-aineesta jalos-tettuja entistä monipuolisempia puutuotteitaviedään ulkomaille. Metsä- ja puutalouden kou-lutus ja tutkimus parantavat metsätalouden toi-mintakykyä.

Kasvuisat metsät toimivat hiilinieluina. Fos-siilisten polttoaineiden käyttöä on korvattu puu-energialla.”

Metsäkeskuksen tehtävänä on paitsi alueellisenmetsäohjelman laatiminen, myös sen toteutta-misesta huolehtiminen yhdessä alueen toimi-joiden kanssa. Yhteistyöverkostojen rakentami-nen tavoitteiden toteuttamiseksi on haastavatehtävä. Tukena tässä työssä on alueellinen met-säneuvosto.

Pohjois-pohjanmaan metsätalous numeroina:• Metsätalousmaata 3,1 milj. ha• Ojitettuja soita 1,0 milj. ha• Perustettuja suojelualueita 234 600 ha,

7,5 % metsätalouden maasta• Puusto 176,1 milj. m3

• Puuston vuotuinen kasvu 6,9 milj. m3

• Realistiset vuotuiset hakkuumahdollisuudet4,4 milj. m3, jonka kantoraha-arvo 573 milj.mk

• Puuntuotannon töiden toteuttamis-kustannukset 161 milj. markkaa

• Metsäsektorin kokonaistuotos5,17 mrd markkaa (1997)

• Metsäsektorin työllisten määrä 5260 (1997)

Pohjois-Pohjanmaan metsätalous

35

Kurssilaisten tehtävänä oli haastatte-lemalla selvittää metsäyrittäjän ”muoto-kuvaa”, ongelmia ja verkostoitumistametsätalouden piirissä. Haastateltavinaolivat metsänomistaja Arto Turkka,metsäkoneyrittäjä Pentti Aalto jaOsuuskunta Puupudaksen toiminnan-johtaja Kirsi Arvola. Ohessa kurssilais-ten yhteenvedot yrittäjien kanssa käyty-jen keskustelujen pohjalta.

Metsäpalveluyritys

Metsäpalveluyritys Osuuskunta Puupudak-sen yrittäjyyden lähtökohtana on vahva uskometsurityöhön ja tosiasian hyväksyminen,että kaikista ei ole yrittäjiksi. Päätoimiala onmetsäpalvelut, mutta osuuskunta tarjoaa myössorvityöpalveluja, korjausrakennuspalvelua jaliikelahjojen valmistusta. Osuuskunta toimiilähinnä Pudasjärven alueella. Pudasjärvi onUudenmaan läänin kokoinen, 10 000 asuk-kaan ja 8 000 metsänomistajan kunta.

Osuuskunta Puupudaksen käynnistävävoima oli Pudasjärven metsänhoitoyhdistyk-sen 1997 aloittama Toima 2001 –kehityshan-ke. Hankkeen myötä metsurit saivat sekäyrittäjä- että osuuskuntakoulutuksen. Koulu-tuksen jälkeen jo olemassa olleeseen osuus-kuntaan liittyi metsureita. Alusta saakka Pu-dasjärven metsänhoitoyhdistys on voimak-kaasti tukenut osuuskunnan kehittymistä.

Pudasjärvellä oli paljon työttömiä metsu-reita, joten osuuskunta mahdollisti metsurei-den uudelleen työllistymisen. Osuuskunnantyöllistävyys on nyt noin 30 miestyövuotta.Se antaa elämisen eväitä myös sivukylille, sil-lä esim. eräässä kylässä 8 perhettä saa toi-meentulonsa osuuskunnan töiden kautta.

Osuuskunnan 29 osakasta ovat työsuh-teessa osuuskuntaan, mutta hinnoittelevat jahoitavat itse työnsä. Yrittäjät ovat motivoitu-neita toimimaan osuuskunnassa ja ottavatasiakkaita ainoastaan osuuskunnan kautta.Osuuskunnan metsureiden keski-ikä on 45vuotta. Tulevaisuuden ongelmana on nuortensaaminen ammattiin. Metsurityö on raskastaja varjopuolena on mm. sääolosuhteet, jotenkausi- ja pätkätyöt ovat väistämättömiä.

Puupudaksella on tiivistä yhteistyötä lä-hinnä Stora Enson ja metsänhoitoyhdistystenkanssa. Osuuskunnalla on pyrkimys laajentaalähiaikoina Ranualle. Tarkoituksena on nivoatoimintaan Ranuan eläinpuisto ja laskettelu-keskus Iso-Syöte. Toimintaa on ollut myösulkomailla, sillä osuuskunnan metsurit olivatraivaamassa Ranskan metsätuhoalueita.

suurta valtion tukea. Osuuskunta Puupudason saanut maa- ja metsätalousministeriöltätyöllistämisrahoja osuuskunnan jäseninä ole-vien metsureiden täydennyskoulutukseen.

Metsänhoidon kannalta tämän hetkenakuutein ongelma on nuorten metsien hoito,joka on valtakunnallisessa metsäohjelmassapriorisoitu tärkeimmäksi. Pudasjärven met-sänhoitoyhdistys ja Osuuskunta Puupudasovat ottaneet asian tosissaan, sillä nuorenmetsän hoidon pinta-ala on yli kaksinkertais-tunut vuodesta 1997 vuoteen 2000. Kuntaonkin yksi harvoista paikkakunnista missäasetettu tavoite on jopa ylitetty. Nuortenmetsien hoidolla metsät pysyvät kasvukun-toisina ja takaavat alueelle tuloja tulevaisuu-dessakin.

Metsäkoneyrittäjä

Metsäkoneyrittäjäperhe Aalto on rehti, poh-jalainen yrittäjäperhe. Puunhankinnan palve-luyrityksen, Metsätyö Pentti Aalto Oy:n, ju-ridinen ja toiminnallinen kehittyminen alkoivuonna -65 kuorimakoneesta. Nyt yrityksel-lä on yksi hakkuukone, kaksi ajokonetta, kol-me pakettiautoa, kaksi asuntovaunua, kuor-ma-auto, huoltohallit jne. Yrityksen liike-vaihto on noin 2 milj. mk.

3–4 miljoonaa markkaa maksava hakkuu-ketju, eli harvesteri ja ajokone, ovat päivittäinkovalla kulutuksella. Harvennushakkuun te-hokkuus on noin 50–70 kuutiometriä työ-vuorossa ja uudistushakkuutuotos noin 100kuutiometriä. Yhden harvesterin arvioidaanvastaavan olosuhteista riippuen noin 12–18metsuria. Jotta kalusto olisi hyväkuntoista jahuoltopäiviä vähän, yritys vaihtaa uudet ko-neet noin 4 vuoden välein.

Pentti Aalto on jo pitkään toiminut StoraEnson urakoitsijana. Puunhankintaorganisaa-tion hankintaesimies käy työmaalla yhä har-vemmin korjuun aikana. Ennen korjuuta yh-tiön edustaja käy merkitsemässä korjuukoh-

Metsäyrittäjänmuotokuva

Suhteellisen kapealla ammattialalla toimi-vassa osuuskunnassa on mukana homogeeni-nen porukka, jolla on yhteiset intressit. Mah-dollinen voitto jaetaan osakkaille, jolloinosuuskunnan pääomalle ei synny poistumis-ongelmaa. Osuuskunta on kannustava esi-merkki siitä, että paikallinen yhteistyö ja tah-to vievät eteenpäin, vaikka mukana ei ole

35

36

teen rajat maastoon värillisellä kuitunauhallasekä samalla kartoittaa alueella olevat mah-dolliset ympäristökohteet. Työohjeet ja hak-kuukartat lähetetään sähköisesti hakkuuko-neen tietokoneelle. Koneen hakkaamat puu-tavaralajit ja hakkuumäärät lähtevät hankin-tayhtiön järjestelmään myös sähköisesti.

Yrittäjien tulevaisuuden ongelma on pa-heneva pula hyvistä kuljettajista. Metsäkone-kuljettajan koulutus on hyvin kallista, koskaopetuksessa käytetään kallista kalustoa. Kou-

toja. Aaltojen yrityksessä on tulossa sukupol-venvaihdos lähiaikoina. 63-vuotias Pentti siir-tää yrityksen poikansa Teemun hoidettavaksi.Teemu on 8 vuoden työkokemuksen jälkeensekä teknisesti että henkisesti valmis otta-maan yrityksen vastaan.

Koneissa käytetään polttoaineena poltto-öljyä. EU-direktiivit saattavat kuitenkin joh-taa siihen, että tulevaisuudessa joudutaan siir-tymään huomattavasti kalliimpaan dieselöl-jyyn. Aalloille se merkitsisi käytännössä noin200 000 markan lisäkustannusta vuodessa.Koneen hydrauliikassa toivotaan käytettävänbioöljyä. Aallotkin käyttivät sitä jonkin aikaa,mutta eivät enää. Käytännössä bioöljyn ontodettu rikkovan laitteita, eikä bioöljyn vai-kutuksista kuljettajan terveydelle ole riittä-västi tietoa.

Metsäkoneyrittäjien mielestä heidän kan-nattavuutensa heikentyi huomattavasti, kunkilpailulaki tuli voimaan noin kymmenenvuotta sitten. Aikaisemmin koneyrittäjäliittoneuvotteli keskitetysti ehdoista yritystenkanssa, mutta nyt jokainen yrittäjä neuvotte-lee sopimuksen erikseen. Tässä muutoksessatulot laskivat hyvin voimakkaasti. Kun työs-tä maksettavat taksat ovat alhaiset, niin kai-ken on mentävä hyvin, jotta tulosta onnistut-taisiin tekemään. Se vaatii pitkäjänteistä jahuolellista suunnittelua, jotta ”leipää riittäisi”sekä kuljettajille että isännälle.

Metsänomistaja

Metsänomistaja Arto Turkka hoitaa metsiäänmelko itsenäisesti, sillä hänellä on metsäkou-lutus. Metsien hoidosta huolehtiva Arto kuu-luu Oulun Seudun metsänhoitoyhdistyksenhallitukseen, joten hän on myös tiiviissä yh-teistyössä paikallisen metsänhoitoyhdistyksenkanssa. Maanviljelyksen ja metsätöiden ohel-la Arto yrittää monella muulla tavalla. Hä-nellä on ammattisukeltajan tutkinto ja välillähän rakentaa mm. hirsitaloja.

Arto Turkka omistaa metsää keskimääräis-tä pohjois-pohjalaista metsänomistajaa enem-män ja hoitaa metsiään hyvin suunnitelmalli-sesti. Puukaupat hän tekee monen muunpuunmyyjän tavoin ostotarjouksen perusteel-la. Hintoja voi neuvotella myös kunkin puu-tavaraerän ostajan kanssa erikseen, jolloin tu-loja saattaa saada hieman nostettua. Se onkuitenkin yksityismetsänomistajalle vaival-loista.

Toisinaan Arto hoitaa puukaupan yhteis-työssä metsänhoitoyhdistyksen kanssa. Met-sänhoitoyhdistys on metsänomistajalle hyö-dyllinen avunantaja muun muassa puukau-pan suunnittelussa. Metsänhoitoyhdistyspyytää tarjouksia usealta puun ostajalta sekäsuunnittelee ja toteuttaa puukaupan niin,että eri puutavaralajit menevät mahdollisim-man tuottavasti kaupaksi.

Metsänomistus on voimakkaasti rajoitettuomistusoikeuksien ala, sillä metsänomistajattoimivat lakien ja määräysten rajoittamissapuitteissa. Kiintoisaa on, että metsänomista-jat hyväksyvät tämän omistusoikeuksien vah-van rajoittamisen. Yleensä voitaisiin kuvitella,että ihmiset haluaisivat tehdä omaisuudellaanmitä haluavat. Esimerkiksi metsänomistajaTurkka suhtautuu jokamiehenoikeuksiin hy-vin avoimesti ja hyväksyvästi.

Metsänomistajan tämän päivän huoli onmahdollinen maapohjan verotus, joka vähen-täisi kannattavuutta. Toinen metsätaloudenkonkreettinen uhka on runsaat hirvivahingot.Suuri kysymysmerkki myös on, miten metsi-en omistusrakenteen muuttuminen vaikuttaakokonaisuuteen ja metsien käytön suunnite-luun.

Metsänomistaja Arto Turkka suhtautuumaanviljelijänä Brysseliin kuin sateiseen ke-sään: ”ei kannata olla vihainen sellaiselle, jol-le ei mahda kuitenkaan mitään”. Arto uskootulevaisuuteen, eikä ole huolissaan, jos hänen9- ja 10-vuotiaat pojat haluaisivat jatkaa isän-sä työtä maanviljelijänä ja metsänomistajana.Ahkera metsän hoito olisi turvattu Turkan ti-lalla jatkossakin!

lutus kestää kolme vuotta, sisältäen 20 viikonharjoittelujakson. Harjoittelu on tarpeelli-nen, sillä yksityinen yrittäjä ei mielellään luo-vuttaisi kokemattoman kuljettajan ajettavak-si miljoonia markkoja maksavia koneitaan.Harjoittelujaksolla nuori kuljettaja saattaahuomata, ettei viihdy pimeässä metsässä javastuullisessa työssä. Työ on hyvin yksinäistäja työajat ovat epäsäännölliset. Vain 60 pro-senttia koulutuksen saaneista jää alalle. Kul-jettajan ergonomiaan ja terveyteen on pyrittykiinnittämään yhä enemmän huomiota,mutta siitä huolimatta kuljettajilla on mm.kulumia niskassa, selässä ja hartioissa.

Hakkuukoneen kuljettajan on oltava hy-vin monitaitoinen. Hänen on osattava mm.metsänhoidolliset asiat, koneen tekniikka jamittalaitteet, huollot ja korjaukset. Yrittäjälläon lisäksi oltava esimies- ja liikkeenjohtotai-

Erikoistumalla eloa alue- ja puutalouteen

Kurssilla kommentoitua: Hyvä poliitikko osaa ennustaa mitä tapahtuu viiden vuoden päästäja osaa viiden vuoden päästä myös selittää miksi niin ei tapahtunut.

38

Heikki Eskelinen, Jean Monnet professori, YTTJoensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos

Syrjäinen maaseutu

Metsäteollisuuden ja metsätalouden vaikutuserottuu selvästi Suomen alue- ja yhdyskunta-rakenteessa. Puunjalostukseen perustuva teol-listuminen edellytti tietynlaista yhdyskunta-järjestelmää, jonka osilla – rannikon satama-kaupungeista syrjäseutujen savottakyliin – olieriytyneet tehtävänsä. Teollistumisen vaiku-tukset eivät rajoittuneet kaupunkikeskuksiin,vaan levisivät puuraaka-aineen ja metsätyö-voiman kysynnän myötä joka puolelle maata.Ne ylläpitivät, ja suorastaan edellyttivät,myös maaseutuasutusta.

Murroksesta suvantovaiheeseen

Metsäsektorin yhdyskuntajärjestelmä on läpi-käynyt suuria muutoksia viime vuosikymme-ninä. Se on tyystin purkautunut syrjäisim-miltä alueilta, ja rakennemuutokset ovat ra-vistelleet myös teollisuus- ja satamakaupun-keja. Suomalainen tietoyhteiskunta on kehit-tynyt pääosiltaan muihin sijaintipaikkoihin.

Metsäsektorin rakennemuutokset luon-nollisesti jatkuvat, mutta vaimentuneina.Vaikka niillä voi olla yksittäistapauksissa

merkittäviä yhdyskuntakohtaisia seurauksia,metsäsektorin ja aluekehityksen yhteyksiäkatsotaan nykyisin uudesta perspektiivistä.Tämän tärkein syy on yksinkertaisesti se, ettädramaattisimmat muutokset näyttävät jo to-teutuneen sekä metsäteollisuudessa että met-sätöissä. Ihmistyön tarve puuraaka-aineenkorjuussa ja kuljetuksessa sekä jalostavassateollisuudessa on pienentynyt sille tasolle, et-tei työllisyyden supistuminen voi enää edetämenneiden vuosikymmenten vauhtia.

Itse asiassa metsäsektorin työpaikkojen li-sääminen on asetettu useiden aluekehitys-hankkeiden tavoitteeksi. Tähän nähdään ole-van mahdollisuuksia muun muassa alan tut-kimuksessa, huonekaluteollisuudessa ja luon-tomatkailussa. Myös kysymys puunkorjuunja kuljetuksen työvoiman saatavuudesta onnoussut esille.

Metsä-Suomi

Metsä-Suomi on likimäärin siellä, mistä pois-suuntautuva muuttoliike on ollut viime vuo-sikymmeninä nopeinta. Esimerkiksi sopii Ju-

van seutukunta, johon kuuluvat Juvan, Puu-malan, Rantasalmen ja Sulkavan kunnat.

Juvan seutukunnan asukasluku on pienen-tynyt 1990-luvulla noin 10 prosenttia, ja onnykyään noin 19 000. Alueen työllisyysasteon alhainen; vuonna 1997 oli työllisiä yh-teensä 6 240. Metsäsektorin välitön osuusnäistä oli noin kahdeksasosa; 370 metsätalo-udessa, 145 puun korjuun ja kuljetuksen yri-tyksissä ja 260 mekaanisessa metsäteollisuu-dessa. Kulutuksesta ja välituotekäytöstä ai-heutuvat kerrannaisvaikutukset nostivat met-säsektorin kokonaisvaikutukset työllisyyteen1,6–1,7 -kertaisiksi välittömiin vaikutuksiinverrattuina, so. runsaaseen viidesosaan työlli-sistä.

Ovatko nämä luvut pieniä vai suuria? –Juvan tilanne on pääpiirtein yleistettävissäkartan metsä-suomeen. Metsätalous liitän-näisaloineen on edelleen, puun korjuun jakoneellistamisen jälkeenkin, merkittävä elin-keino laajoilla maaseutualueilla. EsimerkiksiJuvan seutukunnassa puun korjuun ja kulje-tuksen yritykset muodostavat suuremmantoimialan kuin alueen suurin teollinen tuo-tantolaitos.

39

Metsäsektorin ja maaseudun riippuvuus-suhde on kaksisuuntainen. Tukeeko metsä-sektori maaseudun kehitystä? Tarjoaako maa-seutu metsäsektorin yrityksille kilpailukykyi-sen toimintaympäristön?

Sosiaalinen kestävyys

Sosiaalisen kestävyyden ongelma koskee sitä,toimiiko metsätalous tavalla, joka ylläpitää jakehittää sen varassa elävien ihmisten ja yhtei-söjen elinehtoja. Tämä ei ole ainakaan vielämetsäsektorin yritysten näkökulmasta ympä-ristöasioiden kaltainen kohtalonkysymys,mutta se näyttää vakiinnuttaneen asemansaniiden haasteiden joukossa, joihin globalisoi-tuva metsäsektori joutuu vastaamaan. Samal-la vaatimus sosiaalisesta kestävyydestä jäsen-tää uudelleen niitä tavoitteita, joita maaseu-tualueiden asukkaat ovat nostaneet esille yh-teisöjensä ja elinolojensa kehittämisessä.

Onko metsätalous, ja yleisemmin metsä-sektori, maaseutualueiden näkökulmasta so-siaalisesti kestävää toimintaa Suomessa?

Vastauksesta ei ole, eikä ehkä tule, täyttäyksimielisyyttä. Jos keskitytään lähivuosi-kymmenten historiaan, kielteiselle vastauk-selle on hyviä perusteita – elämisen ehdotovat ehtyneet monilla syrjäisillä seuduilla ni-menomaan metsätalouden muutosten seu-rauksena. Mutta kansainvälisessä vertailussaja nykytilanteeseen keskittyen tilanne ei näy-tä ollenkaan yhtä synkältä. Paikalliset ihmisetomistavat edelleen suuren osan metsistä, alal-la työskentelevien työolot ovat kohtuullisessakunnossa, puupääomaa ei hävitetä; nämä pe-rusasiat ovat varsin hyvällä mallilla verrattunaolosuhteisiin monissa muissa maissa, joissaglobaalit metsäteollisuusyritykset toimivat.Eräs johtopäätös on ilmeinen: maaseudunasukkaat eivät voi kovin paljon laskea sen va-raan, että metsätalouden olisi muutettavaolennaisesti toimintatapojaan Suomessa sosi-aalisen kestävyyden nimissä.

Sen sijaan toiminnan legitimiteetin haasteon jatkuvasti esillä ympäristökysymyksenosalta. Siihen vastaaminen vähentää hakkuitaja työpaikkoja eräissä tapauksissa, mutta vas-takkaissuuntainen vaikutus on todennäköi-sesti suurempi. Ympäristön hoitotyöt, luon-tokohteiden inventaarit ja seuranta sekä use-at muut uudet tehtävät luovat työpaikkoja.Myös metsätalouden käytäntöjen muuntumi-nen vaikuttaa samansuuntaisesti, joskin nämävaikutukset kohdentunevat huomattavaltaosin asutuskeskuksiin.

Maaseutu toimintaympäristönä

Maaseutuasutuksen supistuminen ei haittaapuunkasvua, eikä siis tässä suhteessa vaikutametsätalouden harjoittamiseen. Sen sijaan seheijastuu negatiivisesti maaseutualueiden kil-pailukykyyn yritystoiminnan toimintaympä-ristönä. Esimerkiksi palvelurakenteen karsiu-tuminen, työvoiman tarjonnan yksipuolistu-minen ja paikallisten markkinoiden kutistu-minen eivät voi olla vaikuttamatta yritystoi-minnan aloittamista ja kehittämistä koske-viin päätöksiin.

Toimintaympäristön ominaisuuksien mer-kitys on korostunut kilpailuolosuhteidenmuutosten seurauksena. Tämä koskee myösmaaseudun elinkeinoperustan ydintä, puunkorjuuta ja puun kuljetusta. Onko maaseu-dun paikallistalouksien kuihtuminen johta-massa siihen, että myös nämä metsätaloudenperustehtävät hoidetaan tulevaisuudessa kes-kuksista käsin? Jos näin käy, se vauhdittaaosaltaan maaseudun paikallistalouksien alas-päinmenoa, mikä puolestaan voi heikentäämetsätalouden työvoiman saatavuutta.

Työvoiman rekrytointi on tyypillisestiasia, jossa kysymys sosiaalisesta kestävyydestäja elinkeinotoiminnan perusedellytysten säi-lymisestä nivoutuvat toisiinsa. Onhan puun-korjuun ja -kuljetuksen työvoima mitä ilmei-simmin hankittava tulevaisuudessakin paljol-

Metsätalous on tyypillisesti maaseudun elinkei-no, ja myös osa metsäteollisuudesta toimii pie-nissä yhdyskunnissa, jotka voidaan lukea maa-seutuun. Vihreällä on rajattu seutukunnat, jois-sa metsätalouden osuus bruttoaluetuotteesta onvähintään kolminkertainen koko maan keski-arvoon verrattuna.

ti niiden joukosta, jotka omaavat elämänko-kemuksen kautta tuntumaa metsään. Vaikkaalan osaaminen ei enää perustu vain toimin-nassa oppimiseen (piilevän tiedon omaksu-miseen), koulutukseen hakeudutaan pääsään-töisesti maaseudulta, metsän tuntumasta.

Maaseudun ja metsäsektorin kehityksenkohtalonyhteys koskee tietysti muitakin asi-oita. Esimerkiksi sekä yritystoiminnan kutenmetsätalouden harjoittaminen että maaseu-dulla asuminen edellyttävät jonkintasoista lii-kenneverkkoa, joka on kuitenkin paraikaa ra-

40

Maan eri osien menestys riippuu ratkai-sevasti niiden edellytyksistä olla runsaastilisäarvoa luovan tuotannon sijaintipaikka.Näitä edellytyksiä voidaan tiivistetysti kut-sua kilpailukyvyksi.

Aikaisemmin alueiden kilpailukykymääräytyi merkittävästi luonnonvarojenperusteella. Viljava viljelysmaa, runsaatmetsät, mineraalit jne. saattoivat olla rat-kaisevia tekijöitä väestön kasvulle ja asuk-kaiden tulotason kohoamiselle. Luonnon-varoilla (ml. maisema ja hiljaisuus) onedelleenkin merkitystä. Mutta nykyisinalueiden kilpailukyky määräytyy pääosinsellaisten tekijöiden perusteella, jotka edes-auttavat osaamiseen perustuvan korkeanarvonlisäyksen tuotannon kehittymistä.

Keskeinen seikka on elinkeinoelämänmonipuolisuus ja sen mahdollistama yksit-täisten yritysten erikoistuminen ja myöstyömarkkinoiden laajuus ts. monipuolinentyövoima ja toisaalta työntekijöille moni-puoliset työnsaantimahdollisuudet. Alueenlähtökohtainen koko on sinällään tärkeä

Alueiden kilpailukykypistumassa. Kysymys alemmanasteisen lii-kenneverkon peruspalvelutasosta on sekämaaseudun asukkaiden että metsäsektorintoimintaedellytysten kannalta tärkeä.

Selkeät trendit, avoin tulevaisuus

Jos ja kun metsän omistus siirtyy edelleen ih-misten myötä pois maaseudulta, puunkor-juun ja kuljetuksen yritykset kasvavat ja ehkämuodostavat erityisiä tämän alan keskitty-miä, metsätalouden tulo- ja työllisyysvaiku-tukset supistuvat vähitellen useimmilla maa-seutualueilla. Ympäristökysymysten korostu-minen on tälle jonkinlainen vastapaino; nii-den ratkaisun nimissä syntyy uusia työpaik-koja, jotka samalla vahvistavat metsätaloudensosiaalista kestävyyttä.

Nämä vastakkaissuuntaiset trendit eivätkuitenkaan sido tulevaisuuden toimijoita.Maaseudun kehitys – sekä metsäsektorinosalta että yleisesti – riippuu kuitenkin viimekädessä tahdonvallan asioista: ihmiset päättä-vät asuinpaikoistaan, yrittäjät tekemistään, japoliittisen vallan käyttäjät monista muutok-sen reunaehdoista.

Castells, Manuel & Himanen, Pekka (2001), Suo-men tietoyhteiskuntamalli. WSOY.

Eskelinen, Heikki (2001), Aluepolitiikka rautahäkis-sä. Polemia -sarja 41. Kunnallisalan kehittämissää-tiö: Helsinki.

Hytönen, Marjatta (1998), “The concept of socialsustainability of forestry.“. Raportissa Hytönen,M. (ed.) Social Sustainability of forestry in theBaltic Sea Region. The Finnish Forest ResearchInstitute, Research Papers 704:9-44.

Parkins, John R., Stedman, Richard C. & Varghese,Jeji (2001), “Moving Towards Local- Level Indica-tors of Sustainability in Forest-Based Communi-ties: A Mixed-Method Approach.“ Social Indica-tors Research 56, 43-72.

Vatanen, Eero (2001), Puunkorjuun ja puunkulje-tuksen taloudelliset vaikutukset Juvan, Keuruun jaPielisen Karjalan seutukunnissa. Metsäntutkimus-laitoksen Joensuun tutkimusasema (käsikirjoitus).

Outokummun

Järviseudun

Pohj. seinänaap.

Mariehamns

Kaustisen

Kyrönmaan

Iin

LohjanPorvoon

VaasanTurun

Kehys-KainuunPielisen KarjalanKärkikuntien

Lakeuden

Jyväskylän

Salon

Tampereen

Oulun Helsingin

0

5

10

15

20

25

30

35

50 60 70 80 90 100 110 120 130 140

Kilpailukykyindeksi 1995

Ans

iotu

loje

n m

uuto

s 95–

99 (%

)

kilpailukykytekijä. Yksi tärkeä tekijä on in-himillinen pääoma ja innovatiivisuus elikyky luoda uutta. Tämä liittyy koulutus-tasoon ja tutkimus- ja tuotekehittelypanos-tuksiin. Myös alueen saavutettavuus tavaroi-den, ihmisten ja tiedon siirron helppoutenaon tärkeää. Lopuksi alueen ihmisten toimin-tatavat, työmoraali, yhteistyökyky yms. sosi-aaliseksi pääomaksi usein kutsutut piirteetvaikuttavat alueen kilpailukykyisyyteen.

Edellä todetut tekijät suosivat erityisestiväestöltään suuria, tutkimuksen ja tuoteke-hittelyn sijaintipaikkoja, joissa väestön kou-lutustaso on hyvä. Niinpä viime vuosikym-menien menestyneimmät alueet kaikissa ke-hittyneissä maissa ovat valikoituneet tällais-ten alueiden joukosta. Myös Suomessa ta-louden kasvu sekä tuottavuuden lisääntymi-sen että työllisyyden kasvun aikaansaamanaon keskittynyt vahvasti Helsingin seudulle jamuutamaan kasvukeskukseen. Samoin väes-tön kasvu on näillä seuduilla ollut nopeaa.Maaseutualueet ja pienemmät kaupunkiseu-dut ovat tyypillisesti menettäneet väestöään.

41

Korkean kilpailukyvyn omaavissa seutukunnis-sa työllisten määrän muutos ja ansiotulojenmuutos ovat suhteessa korkeampia.

HelsinginOulun

TampereenJyväskylän

Pielisen KarjalanKärkikuntien

Lappeenrannan

LohjanPohjoistenseinänaapurien

Iin

Lakeuden

SalonKyrönmaanTunturi-Lapin

Porvoon

Turun

VaasanYlivieskan

-5

0

5

10

15

20

25

50 60 70 80 90 100 110 120 130 140

Kilpailukykyindeksi 1995

Työ

llist

en m

äärä

n m

uuto

s 95–

99 (%

)Nopeaa muutosta näihin trendeihin ei myös-kään ole näköpiirissä, sillä kilpailukykytekijätmuuttuvat verraten hitaasti.

Kilpailukykytekijöiden suuri merkitys alu-eiden kehityksen kannalta ei kuitenkaan tar-koita, että kaikki maaseutualueet ja pienetkaupunkikeskukset olisi tuomittu taantu-maan. Ensinnäkin kilpailukykytekijöihin voi-daan vaikuttaa. Esimerkiksi väestön koulu-tustasoa voidaan parantaa, yritysten tuoteke-hittelymahdollisuuksia tukea ja liikenne- jatietoliikenneyhteyksiä kehittää. Varsinaisenaluepolitiikan ohella myös alueiden omatponnistukset ovat näissä suhteissa tärkeitä.

Toiseksi teknologinen kehitys, joka viimeaikoina on suosinut taloudellisen toimeliai-suuden keskittymistä, voi sisältää myös teki-jöitä, jotka sallivat hyvin hajautuneen tuotan-non ja asumisen. Tiedonsiirron kehittyminensallii jo nyt monien aineettomien tuotteidenja palveluiden tuotannon jakelun yhtä tehok-kaasti hajautuneista tuotantopaikoista kuinkeskuksista. Tämä tukee maaseutualueiden japienten keskusten houkuttelevuutta, jos ih-

miset muista syistä arvostavat näitä asuin-paikkoina.

Kolmanneksi, mitattavissa olevat kilpailu-kykytekijät eivät suinkaan määrää menestys-tä, vaan myös ”sattumilta” vaikuttavilla sei-koilla on huomattava merkitys. Hyvä tuo-teidea voi tehdä keskuksen ulkopuolellakinsijaitsevasta yrityksestä hyvin menestyvän. Se

voi puolestaan luoda edellytyksiä muulle yri-tystoiminalle, vaikka näennäisesti alueen kil-pailukykytekijät olisivat hyvinkin huonot.Usein käytetty esimerkki on Keskisen kylä-kauppa Töysän kunnan Tuurin sivukylässä.

Vesa Vihriälä, toimitusjohtajaPellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT

Pekka Sutela, PenttiLampinen, Pentti Arajärvi,

Terho Salo

Kirsi Ojansuu, Ritva Varis,Matti Saari ja Esa Hyvärinen

41

42

Pentti Lampinen, maakuntajohtajaPohjois-Pohjanmaan liitto

Alue- ja maaseutupolitiikka – Oulu-ilmiö

Suomessa harjoitettu aluepolitiikka on lähte-nyt liikkeelle yksittäisistä toimenpiteistä pää-tyen ohjelmaperusteisuuteen. Valtion yhtiöi-den perustaminen aikanaan mm. Pohjois-Suomeen oli selkeää aluepolitiikkaa. Aluepo-liittisia toimenpiteitä olivat myös korkea-koulujen perustaminen mm. Ouluun sekä1970-luvulla aloitettu VTT:n laboratorioidenperustaminen Ouluun, Jyväskylään ja Tam-pereelle. Samaan aikaan huolehdittiin myöskattavan lukio- ja ammatillisten oppilaitostenverkoston luomisesta koko maahan. Perustel-lusti voidaan sanoa, että resurssien käytönosalta ns. vanhan aluepolitiikan aikana osaa-mistason nostamiseen sekä tutkimukseen jatuotekehityksen panostettiin ylivoimaisestieniten. Yritystukeen suunnatut varat olivatsuhteellisesti ottaen selvästi pienemmät.

Tietoinen maaseutupolitiikan rakentami-nen alkoi Suomessa 1980-luvulla. Maaseutu-politiikan hahmottamista omana politiikan-alanaan vaikeuttaa se, että maaseudun ja senkaikkien elinkeinojen kehittämistä ei useinole mahdollista eikä tarpeellista erottaa alue-politiikan kokonaisuudesta. Viime vuonnavalmistuneessa maaseutupoliittisessa koko-naisohjelmassa esitellään laajan ja suppean

maaseutupolitiikan käsitteet. Ohjelmassa to-detaan, että maaseudun kannalta on oleellis-ta, että kaikkien hallinnonalojen päätöksente-koon ja sektoripolitiikkaan tuodaan aiempaavahvemmin esiin alueellinen näkökulma.

Suomen liityttyä Euroopan Unioniinmaassamme on toteutettu ohjelmaperusteistarakenne-politiikkaa. Keskeisimmiksi aluepo-litiikan välineiksi ovat muodostuneet EU:nrakennerahasto-ohjelmat. Ohjelmaperustei-sessa aluekehittämisessä keskeinen lähtökoh-ta on omaehtoisuus, paikallislähtöisyyteenperustuva kehittämisote. Aluekehitysviran-

omaisen tehtävät ja rakennerahasto-ohjelmi-en toteuttamisvastuu ovat siirtyneet maakun-tien liitoille, mikä on merkinnyt sekä alueel-lisen kehittämisvastuun että alueellisen pää-tösvallan lisääntymistä. Taloudellisen lamanjohdosta kansallisia aluepoliittisia varoja vä-hennettiin 1990-luvun puolivälin jälkeen.Valtion eri ministeriöiden kautta maakuntiinkanavoima rahoitus on kokonaisuutena pie-nentynyt. Ns. lisäysperiaate ei EU-jäsenyy-den aikana ole toteutunut aluepolitiikassa.Tämä on luonnollisesti vähentänyt aluepoli-tiikan vaikuttavuutta.

43

Oulun seudun tietoteollinen klusteri onnostanut Oulun Pohjois-Suomen ainoaksikasvukeskukseksi. Muualta Pohjois-Suomestaja erityisesti maaseutualueilta muuttoliike onvoimakasta. Pohjois-Suomen kannalta onkuitenkin hyvä, että suuri osa muuttoliik-keestä pysähtyy Ouluun eikä suuntaudu ko-konaisuudessaan maan eteläosiin. Koko Poh-jois-Suomen kehityksen kannalta on tärkeää,että Oulun alueen osaaminen ja kasvupoten-tiaali saadaan leviämään mahdollisimmanlaajalle.

Kehittämisohjelmataluepolitiikan työvälineinä

Pohjois-Pohjanmaa on yksi harvoista maa-kunnista, joissa on sekä viime ohjelmakau-della että nykyisellä ohjelmakaudella toteu-tettu kahta alueellista rakennerahasto-ohjel-maa; viime kaudella tavoite 5b- ja 6-ohjelmiaja tällä ohjelmakaudella tavoite 1- ja 2-ohjel-mia. Pohjois-Pohjanmaalla on merkittävässämäärin toteutettu ohjelmarajat ylittäviä,koko maakunnan kattavia hankkeita. Tavoit-teena on ollut kehittämisimpulssien ja hyväk-si havaittujen käytäntöjen levittäminen kokomaakuntaan.

Sekä tavoite 1- että tavoite 2-ohjelmienkautta toteutettavien toimenpiteiden keskei-simmät toimintalinjat ovat karkeasti ottaenyritystoiminnan edistäminen, osaamisen ke-hittäminen ja elinkeinoelämää tukevien ra-kenteiden (infrastruktuurin) parantaminen.Tavoite 1-ohjelmassa on näiden lisäsi yhtenätoimintalinjana myös maaseudun kehittämi-nen. Pohjois-Pohjanmaalla tavoite 1-ohjel-man kautta on käytettävissä vuositasolla kes-kimäärin n. 70 mmk EU-rahoitusta ja kan-sallinen rahoitus mukaan lukien kaikkiaan n.140 mmk. Tavoite 2-ohjelmassa vastaavastiEU-rahoitus vuositasolla on n. 40 mmk jakansallinen rahoitus huomioiden kaikkiaann. 92 mmk.

Pohjois-Pohjanmaan maakunnallistetussatavoite 1-ohjelmassa strategiseksi päämääräk-si on asetettu modernin maaseudun synnyttä-minen. Kehitystä on pohjustettu jo edellisel-lä ohjelmakaudella tavoite 6-ohjelman kauttatoteutetuilla onnistuneilla toimenpiteillä,joista merkittävimpiä esimerkkejä ovat erilai-set tietoverkkohankkeet ja Iin Micropolis.Modernilla maaseudulla ei tässä yhteydessätarkoiteta vain korkean teknologian toimi-paikkoja vaan sitä, että myös ns. perinteisillätoimialoilla saavutettaisiin korkeatasoinentuotantoteknologia, tuotannon laatu ja vahvapohjoinen yrittäjyys. Ohjelman kautta tue-taan yritystoimintaa ja osaamisen lisäämistätukevan osaamiskeskittymien verkoston syn-tymistä.

Pohjois-Pohjanmaan tavoite 2-ohjelma-alueesta väkiluvultaan oleellisimman osanmuodostaa Oulun kaupunki, ja siten myös-kin maakunnan tavoite 2-ohjelmassa tavoit-teeksi on asetettu huippuosaamisen kehittä-minen. Oulun kehittämisen pääteemat tavoi-te 2-ohjelmassa ovat osaamisen vahvistami-nen sekä yritysten toimintaympäristön yliver-taistaminen yrityspohjan laajentamiseksi jayritysten kansainvälisen kilpailukyvyn lisää-miseksi. Aluerakenteen osalta tavoitteena onhoukutteleva työ- ja asuinympäristö. Pohjois-Pohjanmaan maakunnan yhteistyöryhmä onasettanut tavoite 2-ohjelman hankkeidenmaakunnalliseksi valintakriteeriksi, että Ou-lussa toteutettavilla hankkeilla tulee olla sä-teilyvaikutuksia muualle maakuntaan.

Maakunnan eteläosasta tavoite 2-aluee-seen kuuluvan Ylivieskan seutukunnan kes-keinen menestystekijä on vahva tuotannolli-nen osaaminen sekä työvoiman hyvä saata-vuus. Pohjois-Pohjanmaan kolmen eteläisenseutukunnan alueelle on syntynyt elektronii-kan sopimusvalmistuksen keskittymä. Tavoi-te 2-ohjelman kautta pyritään turvaamaanvalmistuspalveluun liittyvän yritystoiminnankasvun edellytykset. Siten vahvistuva sopi-musvalmistus loisi edellytyksiä myös palvelu-yrittäjyyden kehittämiselle.

EU:n rakennerahasto-ohjelmat eivät oleosoittautuneet riittäviksi alueellisten erojentasoittamisessa. Muuttoliike erityisesti Poh-jois- ja Itä-Suomesta mutta myös monistaKeski- ja Etelä-Suomen kaupungeista muuta-maan yliopisto- / Nokia klusterin kaupunkiinon aiheuttanut sen, että valtiovalta on esittä-nyt uusia avauksia aluepolitiikan tehostami-seksi. Ongelmana monilla uusilla esityksilläon ollut, että uutta aluepoliittista rahaa eijuuri tule. Tämä saattaa heikentää esitettyjentoimenpiteiden vaikuttavuutta.

Sisäasiainministeriön käynnistämään alue-keskusten kehittämismenettelyyn on Pohjois-Pohjanmaalta hyväksytty Oulun seutu, Raa-hen seutukunta ja Koillismaan seutukunta.Maakunnan aluekeskukset ovat laatineetomat ohjelmansa ja löytäneet oman profiilin-sa, jotka maakunnallisen koordinaation kaut-ta on koottu toimivaksi kokonaisuudeksi kär-kenään Oulu. Pohjois-Pohjanmaan maakun-nallista aluekeskusohjelmien kokonaisuuttakutsutaan 1+3 -ohjelmaksi. Laajempaan yh-teistyöverkostoon kuuluvat myös Kemi-Tor-nion ja Kajaanin aluekeskukset.

Oulu kasvukeskuksena

Oulun seudun positiivisen kehityksen lähtö-kohtana on ollut eri toimijoiden hyvä yhteis-työ. 1980-luvun alussa kaupunki ja paikalli-set elektroniikka-alan yrittäjät aloittivat yh-teistyön uudenlaisen elinkeinopolitiikan ke-hittämiseksi. Tämän työn tuloksena perustet-tiin teknologiakylä, nykyisin TechnopolisOyj. Technopolis on vetovastuussa Oulunseudun osaamiskeskusohjelmassa, jonka pe-ruskonsepti perustuu vahvan teknologiaosaa-misen hyödyntämiseen. Toimenpiteinä ko-rostuvat yritysten sekä koulutus- ja tutkimus-laitosten toimintaympäristöjen kehittäminenja kansainvälistymisen edistäminen.

Oulun yliopiston merkitys Pohjois-Poh-janmaan kehittymisessä on ollut keskeinen.

44

Oulu-ilmiöstä puhuttaessa yleensä palataanOulun yliopiston teknilliseen tiedekuntaan jasen alueen menestystekijöiden kannalta suo-tuisaan koulutusohjelmajakaumaan. Nokiantuotannon ja tuotekehityksen sijoittuminenOuluun on tuonut mukanaan runsaita kas-vuimpulsseja. Dosentti Martti Häikiö onNokian historiikissa selittänyt Nokian Ou-luun sijoittumista sillä, että Oululla on pitkä-aikainen ja rikas teollisen toiminnan, talou-den ja kulttuurin historia terva- ja merenkul-kuperinteestä lähtien. Tästä perinteestä Ou-luun on kasvanut ihmisiä, jotka ymmärtävätkansainvälistä vuorovaikutusta ja ulkomaankauppaa. Nokian sijoittumista Ouluun edistimyös 1970-luvulla harjoitettu aluepolitiikka,joka tuki Pohjois-Suomen teollistumista.

Kun Nokiasta muotoutui elektroniikka-yritys, sen yhteistyö Oulun yliopiston ja Ou-lussa sijaitsevan VTT:n elektroniikkalabora-torion kanssa tiivistyi. Tutkimus- ja tuoteke-hitysyhteistyö muodostui hyvin tärkeäksi.

Tänä päivänä Oulun seudulla sijaitsevatkorkean teknologian yritykset eivät pidä it-seisarvona yritystoiminnan sijoittumista kas-vukeskukseen. Yritysten ja ihmisten vuoro-vaikutus synnyttää kasvuimpulsseja, muttamodernin teknologian avulla fyysinen etäi-syys ei muodostu kehittymisen esteeksi.

Kasvuvaikutusten laajentaminen

Kaupunkien ja maaseudun, kasvukeskuksenja ympäröivän maaseudun vuorovaikutukses-sa keskeisimmäksi kehitysvaikutusten levittä-jäksi on todettu osaamisen kehittäminen jasiirtäminen. Tämä on todettu myös v. 1998laaditussa Lappia, Pohjois-Pohjanmaata, Kai-nuuta ja Keski-Pohjanmaata koskevassa Poh-jois-Suomen strategiassa. Osaamisen ja kas-vupotentiaalin levittämisestä tärkeimpänä to-teutuksena on strategiassa esitetyn Pohjois-Suomen Multipolisverkon kehittyminen jalaajentuminen. Pohjois-Suomen strategiaa ol-

laan maakuntien yhteistyönä parhaillaan päi-vittämässä. Uudistettu strategia ja toimenpi-teet painottuvat nyt vahvasti yritystoiminnanedistämiseen.

Pohjois-Suomen multipolis -toimintamal-lissa Oulun seudun osaamiskeskusohjelmassaonnistuneesti toteutettua technopoliskonsep-tia on lähdetty levittämään ja soveltamaankoko Pohjois-Suomeen. Toimintamalli kehit-tää huipputekniikan yritysten menestymise-dellytyksiä. Multipolisverkon ja sen yksittäis-ten osien kehittämisstrategiat linkitetään yh-teistyön kautta yliopistojen ja ammattikor-keakoulujen kehittämisstrategioihin polistenliiketoiminnan ja avainteknologioiden kehit-tämisen osalta. Näin varmistetaan yritystoi-minnan edellyttävä osaaminen. Poliksilta jakorkeakouluilta sekä tutkimuslaitoksilta edel-lytetään yrityslähtöistä korkeatasoista tutki-musta ja koulutusta, valmiutta kansainväli-seen yhteistyöhön, panostusta kapeille osaa-misalueille riittävän ja kansainvälisesti korke-an tason saavuttamiseksi, toimialojen on ol-tava kasvavia ja kehittyviä sekä keskustentyönjaon selkeä ja markkinalähtöinen. Poh-jois-Suomen poliksissa ja niiden vaikutuspiiris-sä oli vuoden 2000 lopussa runsaat 460 yritys-tä ja noin 17 000 hitech-alan työpaikkaa.

Oulun yliopisto on tiivistänyt yhteistyö-tään mm. Oulun Eteläisen alueen, Kuusa-mon ja Raahen kanssa. Oulun Eteläisen ins-tituutti on käynnistynyt Oulun yliopistonprojektiyksikkönä, jonka tehtävänä on orga-nisoida yliopistollista tutkimusta ja koulutus-ta Nivalan–Haapajärven, Siikalatvan ja Yli-vieskan seutukuntien alueella. NaturpolisKuusamo hankkeessa Oulun yliopiston jaKuusamon kaupungin välillä on aloitettu yh-teistyö, jonka keskeisenä sisältönä on alueke-hitystä palveleva luontoa ja luonnonvaroja,

telematiikkaa ja matkailua koskeva tutkimus.Oulun yliopiston Raahen toimipisteessä onjo pitkään ollut mahdollisuus suorittaa tieto-teollisuusalan diplomi-insinöörien muunto-koulutusta. Yliopisto on laajentamassa yh-teistyötä Softpolis-tutkimushankkeen kautta.

Viime ohjelmakaudella aloitetusta etälu-kiokokeilusta on saatu hyviä tuloksia ja toi-mintamalli laajennetaan tällä ohjelmakaudel-la koko maakuntaan. Maaseudulla olevanosaamisen vahvistamisesta voidaan myös mai-nita Taivalkosken metsäoppilaitoksen puun-hankinnan logistiikan kehittämisyksikkö.

Pohjois-Pohjanmaalla on aloitettu myösuseita hyvinvointipalvelujen tasapuoliseensaatavuuteen tähtääviä hankekokonaisuuksia,joissa keskeisenä sisältönä on uuden teknolo-gian hyödyntäminen palvelujen turvaamises-sa ja uusien palveluratkaisujen etsimisessäOulussa olevan osaamisen pohjalta.

Yhteenveto kehittämiskohteiksi

Osaamisen vahvistamisessa ja siirtämisessä ta-voitteena on alueiden omien resurssien mak-simaalinen hyväksikäyttö. Näiden ponniste-lujen edesauttamiseksi ja vahvistamiseksi tar-vitaan myös aluepolitiikan tehostamista.Etenkin nuoren ja työiässä olevan väestönkeskittyminen kasvukeskuksiin imee muiltaalueilta niiden elinvoimaa. Kansallisen rahoi-tuksen saatavuus aluepoliittisiin toimenpitei-siin on turvattava. Osaamisen, teknologian,tietoverkkojen, liikenneyhteyksien ja uusienpalveluratkaisujen kehittämistä pitää tukeakoko maassa myös kansallisin varoin. Euroo-pan unionin rakennerahastovarat eivät tähänpelkästään riitä.

Pohjois-Pohjanmaan liiton tavoitteena ontukea Oulun seudun kehittymistä entistävahvemmaksi aluekeskukseksi toisena valta-kunnan osakeskuksena. Lisäksi Pohjois-Suo-meen tulee luoda elinvoimainen ja virkeä pie-nempien keskusten verkosto.

Kurssilla kommentoitua:

Kaikkein vaikein työlajisuomalaiselle ihmiselle on yhteistyö

45

Suomen metsät kasvavat vuosittain reilut80 milj. m3 puuta. Tämä tarkoittaa jokaistasuomalaista kohti joka vuosi 2,5 metriä kant-tiinsa olevaa puukuutiota. Näistä puukuuti-oista joka viidennes jää hyödyntämättä, silläpuuta hyväksikäytämme vuosittain noin 60milj. m3. Puun käyttöä voitaisiin lisätä. Eri-tyisesti mekaanisen puun jatkojalostamista japuurakentamista tulisi kehittää voimakkaasti.Tämä olisi työllisyyden, kansantalouden jaekologisuusnäkökohtien kannalta järkevää.

Aina 1900-luvun alkupuolelle saakka puuon ollut luonnollinen ja lähes yksinomainenrakennusmateriaali suomalaisessa kansanra-kentamisessa. Tänä päivänäkin lähes kaikkivapaa-ajan rakennukset sekä noin neljäviides-osaa Suomen omakoti- ja rivitaloista tehdäänpuurakenteisina, joskin vain puolet näistä saapuuverhouksen. Puurakentamisen perinneSuomessa katkesi 1950-luvulla. Noin 40vuoden hiljaiselon jälkeen niin Suomessakuin muissakin Pohjoismaissa on ryhdyttykehittämään laajalti puurakentamista ja van-hoja puurakentamisen taitoja on heräteltyuudelleen esiin. Erityisesti on panostettu use-ampikerroksisten puurakennusten, nk. puu-kerrostalojen, rakentamiseen ja tähän liitty-vään rakentamismääräysten uudistamistyö-hön. Nyt pohjoismaiset rakentamismääräyk-set sallivat myös 3- ja 4-kerroksiset puurun-koiset ja puujulkisivuiset asuinrakennuksetsekä suuren mittakaavan julkiset rakennuk-set. Yli kaksikerroksisia puukerrostaloja onSuomeen rakennettu vuosina 1995–2000kymmenen kohdetta, yhteensä 338 asuntoa.Kaksi seuraavaa kohdetta valmistuvat vuonna2002. Puukerrostalojen yleistyminen ei tulehakkauttamaan metsiämme loppuun, sillävaikka kaikki maamme uudet kerrostalot ra-kennettaisiin puurunkoisina ja puuverhoil-tuina, niin metsämme pystyvät kasvattamaan

tähän tarvittavan vuosittaisen raakapuumää-rän 10 tunnissa.

Puurakentamisen edistämiseksi on Suo-messa vuodesta 1995 lähtien käynnistettyuseita teema- ja toimintaohjelmia. Niidenpositiivisena tuloksena voidaan mainita, ettämaamme puurakentamisen viimeisten tutki-mushankkeiden tuloksia ja toimenpiteitä onsaatu tehokkaasti levitettyä valtakunnan ta-solla. Myös valtiovalta on sitoutunut puura-kentamisen edistämiseen. Tällä hetkellä Suo-mi tähtää puurakentamisessa voimakkaastiEU:n markkinoille. Suomalaisen puutuote-teollisuuden visio vuodelle 2010 on nostaapuu Euroopan johtavaksi materiaaliksi talon-rakentamisen järjestelmäratkaisuissa ja laa-dukkaan asumisen kuluttajatuotteissa. Ta-voitteena on, että puun käyttö Euroopassahenkilöä kohti kolminkertaistuisi ja nousisinykyisestä tasosta (0,15 m3/asukas/vuosi) Yh-dysvaltojen ja Pohjoismaiden tasolle (0,5 m3/asukas/vuosi). Tähän tavoitteeseen pääsemi-nen edellyttää paljon työtä.

Suomessa laadukkaaseen puurakentami-seen tarvittava tieto-taito on varmuudella ole-massa. Sen sijaan metsän keskellä asuvallakansalla on vielä liian vähän aitoa uskoa jahalua puurakentamista kohtaan. Ennakko-asenteitakin löytyy yllättävän paljon. Maam-me puurakentamisen uskottavuuden lisäämi-nen on nähtävä kansalliseksi talkootyöksi. It-setuntomme mekaanisen puun jatkojalostuk-sen suhteen tulee nostaa samalle tasolle kuinon tilanne puunjalostuksen kemiallisella puo-lella. Puurakentamisen viimeaikaiset kehitys-työn tulokset tulee ottaa laajalti käyttöön jakaikkien oppilaitosten puurakentamisen ope-tus tulee päivittää nykytietämyksen tasolle.

Konkreettisten, kansainvälisesti esittely-kelpoisten ja esimerkillisten puurakentamis-hankkeiden synnyttäminen on lähitulevai-

suudessa maamme puurakentamisen uskotta-vuuden edistämisen tärkeimpiä toimenpitei-tä. Enää ei saisi olla niin, että puurakentami-sen hyviä malliesimerkkejä on mentävä kat-somaan Keski-Eurooppaan, Japaniin taiAmerikkaan. Ilman hyviä kotimaisia referens-

Suomalaisen puurakentamisen tulevaisuus

sikohteita meillä ei ole asiaa ulkomaan mark-kinoille. Tarvitsemme lisää Sibeliustaloja,Kiihtelysvaaran kouluja, Mikkelin paloase-mia, Vihantasalmen siltoja, Moderneja puu-kaupunkeja, Pirkkahalleja, Haukivuoren hal-leja, Varkauden lentoasemia jne. Suomalai-sessa puurakentamisessa ei tulisi enää puhuakoerakentamisesta vaan esimerkkirakentami-sesta. Hyvät toteutetut käytännön esimerkitovat suomalaisen puurakentamisen uskotta-vuuden parasta antia!

Markku Karjalainen, arkkitehtiOulun yliopisto, Puustudio

46

Ari Alatossava, toimitusjohtajaIilaakson Teollisuuskylä Oy

Iin Puupolis

Iilaaksossa toimii 50 yritystä, joissa on lähes500 työpaikkaa. Suurin osa yrityksistä onperhe- ja/tai yrittäjävetoisia yrityksiä. Merkit-tävin yksittäinen toimiala Iilaaksossa on me-kaaninen puunjalostusteollisuus. Puualan yri-tyksiä on kaikkiaan 15, niiden liikevaihto vii-me vuoden lopulla oli 100 mmk. Toinenmerkittävä toimiala on elektroniikkateolli-suus, joka on keskittynyt Iin Micropolikseen.

Iilaakson Teollisuuskylä Oy on Iin kun-nan omistama kiinteistö- ja kehitysyhtiö,joka rakennuttaa, omistaa ja vuokraa teolli-suus- ja toimistotilaa yrityksille sekä ideoi jahallinnoi alueella toimivia yrityksiä tukeviakehittämisprojekteja. Yhtiön vuokraamakiinteistömassa on tällä hetkellä 19 000 m².

Puupolis –projektin lähtökohdat

Keväällä 2000 käynnistettiin Iilaakson Teolli-suuskylä Oy:n vetämänä puualan kehittämis-projekti, nimeltään ”puualan yritysten kehit-tämismallin rakentaminen (Puupolis)”. Pro-jektiin osallistuvat yritykset ovat: Iin FasadiOy (elementtitalot), Iin Puunjalostus Oy (ik-

kunat ja ovet), Nordic Veneers Ltd (viilut),OK. Napaco Oy (ikkuna- ja oviaihiot), Aal-lon Kaluste Ky (keittiö- ja kylpyhuonekalus-teet), Binja-Puu Ky (sängyt) ja Suomen Säle-puu Oy (puusälekaihtimet).

Kaikki mukana olevat yritykset ovat per-he- tai yrittäjävetoisia yrityksiä. Yritykset ovatliikeideoiltaan, toimintavoiltaan ja tavoitteil-taan hyvin erilaisia. Kehittämistoiminnan ak-tiivisuus on vaihdellut yrityksittäin, muttayleisesti se on pääsääntöisesti ollut vähäistä.

”Puualan yritysten kehittämismallin ra-kentaminen” on yritysten eduista lähtevä jayritysten toimintaedellytyksiä tukeva koko-naisuus, joka sisältää puualan yritysten toi-mintaympäristömallin kehittämisen, Puupo-lis – toimintastrategian ja Puupolis – toimin-nan markkinoinnin.

Projektin tavoitteet ja toiminta

Tavoitteena on: 1) luoda puualan yrityksillesoveltuva toimintaympäristömalli ja -strate-gia, jossa yritystoiminta voi kehittyä positiivi-sesti elektroniikkateollisuudesta tutun esi-

merkin mukaisesti; 2) luoda perusta pilotti-alueelle, jossa on 6 vuoden päästä 8 joko uut-ta tai muualta siirtynyttä alan yritystä ja uu-sia työpaikkoja 150. Tavoitteena on, että seu-raavan puolentoista vuoden aikana hankkees-sa mukana oleviin yrityksiin syntyy 20 uuttatyöpaikkaa; 3) että jokainen hankkeeseenosallistuva yritys hankkeessa toteutettavientoimenpiteiden kautta saa hyötyä omalle toi-minnalleen joko uusien yrityskontaktien taialueen imagon nousun myötä niin, että yri-tyksen liikevaihto on kasvanut ja kannatta-vuus parantunut. 4) säännöllisen keskustelunja tiedonvaihdon käynnistyminen (verkostoi-tuminen) yritysten välillä. Toki yrittäjät ovattunteneet toisensa jo aiemmin, mutta mitäänsäännöllistä tiedonvaihtoa heidän välillä eiole ollut. Tilaisuuksia on pyritty ohjaamaanjärjestämällä kokouksia yritysten tiloissa ja si-sällyttämällä ohjelmaan tehdasvierailuja jayritysesityksiä.

Hankkeen ensimmäisessä osiossa pyritäänvastaamaan seuraaviin kysymyksiin: (1) mit-kä tekijät ovat parhaiten puualan yritystenkilpailukykyä edistäviä (keskeiset tarpeet), (2)onko löydettävissä sellaisia tekijöitä, jotkaovat yhteisiä suuremmalle yritysjoukolle ja

47

(3) millä tavalla löydettyjä tekijöitä pystytääntoteuttamaan (tavat ja toteuttajat), (4) mikäon koulutuksen ja tutkimuksen rooli puualal-la ja (5) mikä on pk-palveluyritysten rooli jamahdollisuudet tukea puualan yritystoimin-nan kehittymistä?

Perusaineisto haastatteluin

Keskeiset yrityshaastatteluissa esille nousseettarpeet ovat tuotannon kehittäminen, vienti-toiminta ja raaka-aineen saatavuus.

Toimintaympäristömallista pyritään ra-kentamaan yleispätevä niin, että se soveltuuyleisemminkin puualan kehittämisen väli-neeksi. (vrt. metallin tuotantostudiot yhtenäliiketoimintaympäristöön kuuluvana mallina)

Toisen vaiheen tavoitteena on rakentaaedellä määritellyn mallin pohjalta toiminta-strategia puualan kehittämiseksi Iissä. Toi-mintastrategia kattaa vuodet 2000–2006 jasisältää Puupoliksen tavoitteet, toimintatavat(ml. hankkeet ja hankekokonaisuudet) ja re-surssit, joilla tavoitteisiin päästään.

Toimintastrategia on asiakirja, jonka poh-jalta puualaa tulevina vuosina Iissä kehite-tään. Strategia sisältää hankkeita/hankekoko-naisuuksia, joita tullaan seuraavina vuosinatoteuttamaan.

Tuotannon kehittämiseen on räätälöityoma koulutusohjelmansa (nimeltään Koiipuu

–hanke), jossa käydään läpi tuotannon eriosa-alueet. Koulutukseen osallistuu 5 yritystäja niiden koko henkilökunta. Henkilöstönpalaute on ollut kannustavaa, osin jopa in-nostunutta.

Vientitoiminnan kehittäminen yhteistyös-sä on osoittautunut ehkä vaikeimmaksi, kos-ka resurssit, tuotteet, markkina-alueet ja koh-deryhmät ovat kovin erilaiset eri yrityksissä.Myös valmius vientiin vaihtelee suuresti. Pro-jektin puitteissa on suoritettu mukana olevi-en yritysten www-sivujen valmistaminen sekävientikartoitus Japanin markkinoille. Kahdel-le yritykselle löydettiin partneri Japanista,jonka kanssa keskustelua on jatkettu.

Raaka-ainehankintaa on pyritty tukemaanorganisoimalla raaka-aineselvityksiä ja etsi-mällä yhteistyökumppaneita.

Kolmannen osan tavoitteena on edistääyritysten vientiä sekä tukea yrityksiä luomal-la verkostoitumismahdollisuuksia Iilaaksossaja laajemminkin Pohjois-Pohjanmaan alueel-la toimiville yrityksille.

Työtä jatkettava

Projekti on vielä kesken, joten johtopäätöksiäon vielä liian aikaista tehdä. Jotain voidaankuitenkin koetun perusteella sanoa.

Pk-yritysten kyky ja halu osallistua erilai-siin kehittämishankkeisiin vaihtelee luonnol-

lisesti yritys- ja tapauskohtaisesti. Pk-yrityk-set ovat aina omistajiensa näköisiä. Kehitys-prosessit ovat hitaita, mikä johtuu osaltaan”totutuista” tavoista ja osaltaan resurssien vä-hyydestä.

Sellaisia tekijöitä, jotka ovat yhteisiä suu-remmalle yritysjoukolle on löydettävissä, tokierilaisten hankeideoiden ympärille muodos-tuu oman yritysryhmänsä. Osa hankkeista onsellaisia, että ne on suoraan yritysten toteu-tettavia, osa puolestaan sellaisia, että tarvi-taan ulkopuolista ”aktivaattoria” hankkeitakokoamaan.

Koulutuksen ja tutkimuksen rooli onnäissä yrityksissä ollut vähäistä. Yritystenosaaminen perustuu omistajajohtajien henki-lökohtaisiin ominaisuuksiin ja kokemukseen.Henkilöstön koulutus on mukana olevissayrityksissä ollut hyvin vähäistä, osassa sitä eiole ollut lainkaan. Vaikuttaa siltä, että ole-massa olevat henkilöresurssit ovat hyvinkin”vajaakäytöllä”. Puuala ei nähdäkseni poik-kea muista toimialoista; sielläkin tarvitaankoulutusta, erityisesti henkilöstön koulutus-ta, aivan niin kuin muillakin toimialoilla.

Pk-palveluyrityksillä on mielestäni omaroolinsa kehittämistoiminnan aktivoijana jatoteuttajana ja sitä kautta mahdollisuudet tu-kea puualan yritystoiminnan kehittymistä.Kysymys on tässäkin pitkälti resurssien koh-dentamisesta ja jakamisesta; yritysten ei kan-nata lähteä ”rönsyilemään” vaan keskittyäomaan ydinosaamiseensa.

48

Perinteinen puuviilu

Oy Nordic Veneers Ltd valmistaa leikattuakoivuviilua, huonekalu- ja oviteollisuudenpäällystysmateriaaliksi. Päällystämällä lastule-vyn tai MDF-levy viilulla saavutetaan moniaetuja tuotteen valmistuksessa, sillä levyjentyöstettävyys ja kestävyys paranevat. Puuviiluantaa tuotteelle kauniin luonnollisen pinnan,ja hintaa pystytään alentamaan ja säästämäänpuun paras osa ainoastaan pintamateriaaliksi.

Viilu pinnoitteena on hyvin perinteinentuote huonekaluteollisuudessa. Materiaalinaviilu on kuitenkin hyvin monipuolinen ja senkäyttömahdollisuudet eri tuotteissa ovat vie-lä suurelta osin hyödyntämättä. Perinteisenäpuutuotteena sen maine ei kuitenkaan kannapitkälle kilpailtaessa tuotekehittelyn alati niu-koista resursseista. Onko viilu liiankin perin-teinen tuotekehityksen materiaaliksi ja osa-taanko puuta yleensäkään arvostaa ja hyö-dyntää tuotekehittelyssä riittävästi?

yli kahden vuoden pohjatyö, jolloin selvitet-tiin raaka-aineen hankintaa, viilun markki-noita ja konekantaa. Projektit toteutettiin yh-teistyössä TE-Keskuksen ja Pohjois-Pohjan-maan metsäkeskuksen kanssa.

Projektien lopullisena päämääränä olialoittaa koivuviilun valmistus Iissä, mikä to-teutuikin keväällä 1999 kun ensimmäiset vii-lulastut leikattiin koivutukin pinnasta. Yri-tyksen perustamisen kannalta projektein han-kittu tieto ja kokemus olivat ratkaisevassaasemassa. Ilman perusteellista pohjatyötä, ris-kien kartoittamista sekä eri tahojen välistäyhteistoimintaa viilun valmistamisesta Poh-jois-Suomessa olisi jäänyt idean asteelle.

Raaka-aineen hankinta avainasemassa

Korkealuokkaisen puuviilun tuotannon eh-doton edellytys on ensiluokkaisen raaka-ai-neen joustava ja luotettava saatavuus. Leika-tun viilun raaka-aineena käytettävä koivutuk-ki on erikoispuutavaraa ja hankinnassa huo-mio kiinnitetään ennen kaikkea raaka-aineenkorkeaan laatuun ei niinkään määrään.

Hankinnalle haasteellisen koivutukin ja-lostusketju laadukkaaksi koivuviiluksi ja edel-leen huonekaluksi tulisi alkaa jo metsästä. Jä-reä koivutukki on arvokasta raaka-ainetta,jonka arvo tulee hyödyntää täysimääräisesti.Erikoispuutavaralajit tulee pystyä erottele-maan hakkuusumasta ja ohjaamaan sitä tar-vitsevan teollisuuden raaka-aineeksi. Puuteol-lisuudessa raaka-aine on avainasemassa jamoni tuote jää syntymättä ellei puun tuotan-toketju metsästä asiakkaalle ole katkeamaton.

Marjo Kurkela, hallituksen puheenjohtajaNordic Veneers Ltd

Oy Nordic Veneers ltd – viiluntekijä

Leikattu viilu valmistetaan höyläämälläviilulastut tukista, jolloin viilun syykuvio säi-lyy luonnollisena. Viilun pinnalle ei myös-kään synny jatkokäsittelyä vaikeuttavia hal-keamia kuten on laita puusta sorvaamallatyöstetyssä sorviviilussa. Sorviviilua käyte-täänkin pääasiassa vanerin valmistukseen.

Yritys myös jatkojalostaa viilua liimaamal-la lastuja yhteen arkeiksi. Tuotannossa ovatpääasiassa koivuviilu ja koivuviiluarkkit,mutta viilutuksessa on jonkin verran myösmäntyä. Koivu on yksi harvoista vaaleistapuulajeista maailmassa ja vaaleus onkin yksikoivunviilun ehdoton markkinavaltti muihinpuuviiluihin verrattuna.

Voimakas suuntautuminen vientiin

Suomalaisen huonekaluteollisuuden tuotan-non volyymi vuositasolla on noin 6 miljoo-naa markkaa kun pelkästään Tanskassa val-mistetaan huonekaluja vuosittain yli 15 mil-joonan markan edestä. Jo yritystä perustetta-essa kolmisen vuotta sitten oli selvää, ettäriittävä asiakaskunta tavoitetaan ainoastaanulkomaanmarkkinointiin panostamalla. PK-yritykselle tämä ei ole perinteinen lähtöasetel-ma, mutta kotimarkkinoiden pienuus vaatiluonnostaan vientimarkkinoille tähtäämistä.

Myöskään yrityksen perustaminen ei ollutperinteisen kaavan mukainen vaan sitä edelsi

48

Metsien suojelun mosaiikki

Hönttämäen oppilailta kuultua: Monissa metsissä tuntuu kuin olisi jossain sadussa.

50

Heikki SimolaJoensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos

Metsäluonnon suojelun tarve ja tulevaisuus

”Metsä on akatemia jonka barbaarit hävitti-vät” (Pentti Saarikoski, kokoelmassa Alue,1973).

Runoilija tavoittaa yhteen lauseeseen Eu-roopan metsien kulttuurisen merkityksen jahistorian. Metsien historia on olennainen te-kijä ekosysteemien nykytilan selittäjänä, jahistoriaa on ymmärrettävä, jotta tulevaisuu-teen tähtäävät ratkaisut osataan tehdä oikein.

Metsien historia ja tila Euroopassa

Manner-Eurooppa. Metsien hävityksellä onEuroopassa paikoin kivikauden lopulle japronssikaudelle juontuva historia. Maanvilje-lyksen leviämiseen liittyvä raivaus, nk. land-nam-vaihe on todennettu siitepölyanalyyseil-lä Tanskaa ja Etelä-Ruotsia myöten noin4000-5000 vuoden takaiseksi. Tässä vaihees-sa syntyivät mm. laajat puuttomat nummi-ylängöt mereisille Atlannin rannikkoalueille.Monin paikoin jokilaaksoissa ja tasangoillaon nykyinen viljelymaisema peräisin jo tuol-ta ajalta. Metsiä säilyi paikoin laajoinakinalueina ylängöillä ja vuoristoissa, mutta vii-

meistään keskiajan mittaan, väestöpaineenkasvaessa, rakennus- ja polttopuun, puuhii-len, parkin jne. tarpeen vuoksi käytännössäkaikki metsät tulivat ihmistoiminnan piiriin.

Alkuperäistä metsäluontoa ei siis ole oike-astaan lainkaan jäljellä. Nykyiset metsät ovatolleet pitkään voimakkaassa talouskäytössä.

Ne ovat pääosin puistomaisia, istutettuja jaluonnoltaan köyhtyneitä, muun muassa siksi,että metsätaloudessa on suosittu havupuitaluontaisten lehtipuiden kustannuksella. Sak-sassa peräti 60 % puulla elävistä kovakuoriai-sista, puolet sammalista ja kaksi kolmasosaajäkälistä on luokiteltu uhanalaisiksi.

51

Suotuisista ilmasto-oloista johtuen metsi-en kasvu on kuitenkin nopeaa ja puustonmäärät suuria. Niinpä esimerkiksi Saksanmetsävarat ovat suuremmat kuin Suomessa.

Suomi. Suomessa, samoin kuin Ruotsinhavumetsävyöhykkeellä tilanne on olennai-sesti toinen. Maanviljelys levisi maamme lou-naiselle rannikkoseudulle ja Hämeeseenpronssikaudelta alkaen, mutta aluksi hyvinvähäisessä mitassa. Lounais-Suomen savikoi-den raivaaminen onnistui samoilla tekniikoil-la kuin landnam-raivaus eteläisemmillä seu-duilla. Sisämaan moreeniseutujen asuttami-nen kävi mahdolliseksi vasta kun kaskitek-niikka oli kehittynyt, noin 1000 vuotta sit-ten. Vähitellen asutus lisääntyi ja levittäytyipohjoiseen, mutta ankara ilmasto asetti rajatväestönkasvulle, eikä kaskitalous tuottanutpysyvästi avointa viljelymaisemaa (Simolaym. 1991). Suomi säilyi metsäisenä.

Sotien jälkeinen metsätalouden tehostu-minen ulotti laajat avohakkuut Itä- ja Poh-jois-Suomen metsiin. Vasta näinä vuosikym-meninä on siis meidän metsäluontomme kes-ki- ja pohjoisboreaalisella vyöhykkeellä jou-tunut siihen tilanteeseen, jossa Manner-Eu-

roopan tammivyöhykkeellä oltiin jo tuhansiavuosia sitten (Simola 1994). Valtakunnanmetsien inventointiaineistot (VMI) osoittavathavainnollisesti metsien käytön painopisteenheilahtamisen ikään kuin suurena aaltonapohjoiseen. Suomen itäraja erottui selvästi1980-luvun satelliittikuvissa, kun paljaathakkuuaukot olivat laajimmillaan.

Samaan aikaan Etelä-Suomen puuvarantoon ollut kasvussa, mutta täälläkin metsäluon-to on köyhtynyt. Suunnitelmallinen metsäta-lous on voimakkaasti yhdenmukaistanutmetsien rakennetta: tasainen ikäluokkaja-kauma, yhden puulajin istutusmetsät ja met-säojitustoiminta ovat suuresti vähentäneetmetsien rakenteellista ja biologista monimuo-toisuutta (Ruuhijärvi ym. 2000). Huomatta-va osa puuston kuutiomäärän kasvusta Etelä-Suomessa viime vuosikymmeninä johtuumetsäojitettujen soiden puuston lisäyksestä.

Yleinen käsitys on, että metsänhoidollises-ti Suomen metsien käyttö on kestävällä poh-jalla (Suoheimo ym. 2000). Metsien puuva-rantoa ja tuotannollista tilaa seurataan tarkas-ti, ja metsän uudistumisesta huolehditaan.Ekologisen kestävyyden näkökulmasta tilan-

ne on huonompi. Tätä osoittaa ennen kaik-kea maassamme uhanalaisiksi luokiteltujenmetsälajien suuri määrä (Rassi ym. 2000).

Metsäluonnon monimuotoisuutta voi-daan turvata kahdella eri tavalla, riittävälläsuojelualueiden verkostolla ja talousmetsienkestävällä hoidolla. Koska erilaisten lajienelinvaatimukset ovat hyvinkin vaihtelevia,tarvitaan molempia, eikä suojelualueverkos-ton puutteita voida korvata hyvilläkään eko-logisilla luonnonhoitotoimilla talousmetsissä,kuten avainbiotooppien suojelulla ja jättö-puilla. Talousmetsien luonnonhoito on kehit-tynyt oikeaan suuntaan, mutta se ei poista li-säsuojelualueiden tarvetta, koska läheskäänkaikkien lajien säilymistä ei talousmetsissävoi turvata.

Luoteis-Venäjä. Samoin kuin Pohjois-Suomessa, Luoteis-Venäjällä metsien hakkuutkohdistuvat pääosin alkuperäisiin luonnon-metsiin. Vasta Neuvostoliiton hajoamisen jäl-keen on metsien tilasta saatu täsmällistä jaluotettavaa tietoa. Hakkuut etenevät järjestel-mällisesti, ja laajojen yhtenäisten metsienpinta-ala vähenee koko ajan (Aksenov ym.1999). Viime vuosikymmenellä ovat laajathakkuut levinneet myös Suomen itärajan ta-kaiselle Venäjän Karjalan rajaseudulle, jokaNeuvostoliiton aikaan oli rajavyöhykettä jastrategisista syistä hakkuilta suojassa. Perus-tettujen luonnonsuojelualueiden (Paanajärvi,Ystävyyden puisto) ja niiden lähialueiden li-säksi on tällä ‘vihreällä vyöhykkeellä’ luon-nontilaista metsää oikeastaan jäljellä enääSuomussalmen korkeudella Vienansalossa.

Venäjän Karjalan luonnonmetsien häviä-minen heijastuu dramaattisesti myös Suomentilanteeseen. Emme enää voi turvautua siihenuskoon, että meidän uhanalaiset lajimmejoka tapauksessa säilyvät itärajan takana, ta-pahtuipa Suomen metsäluonnossa mitä ta-hansa.

Suomen metsäteollisuudella on ratkaisevavaikutus ja suuri vastuu siitä, mitä Venäjänmetsissä tehdään. Luonnonsuojelukysymyk-set toivottavasti tulevat esille myös Suomen

52

ja Venäjän välisessä ensi maaliskuulle suunni-tellussa pääministeritason metsähuippukoko-uksessa.

Ruotsi. Luonnonoloiltaan ja metsien talo-ushistorian suhteen Ruotsi muistuttaa suures-ti Suomea. Molemmissa maissa metsiensuo-jelu painottuu hyvin voimakkaasti metsätalo-uden reuna-alueille, pohjois- ja keskiboreaali-seen vyöhykkeeseen. Tiukasti suojellun tuot-tavan metsämaan ala on Ruotsissa 8 300km2, eli 3,7 %. Suomessa vastaava luku on3,6 % (7 140 km2) (Metsien suojelupinta-alaprojekti, 1999) .

Ruotsin hallitus on kuitenkin asettanuttavoitteeksi metsiensuojelualan olennaisenlaajentamisen, nimenomaan maan eteläpuo-liskossa, etelä- ja hemiboreaalisella vyöhyk-keellä (Svenska miljömål, 2000). Tavoitteenaon lisätä suojelualaa vuoteen 2010 mennessänoin 9000 km2:lla, mistä noin 5000 km2 si-joittuisi yhtiöiden ja yksityisten maille. Hal-lituksen linjapäätös on erittäin merkittävä, jatoimii toivottavasti esimerkkinä myös Suo-melle, jossa metsiensuojelun poliittinen vas-tustus on ollut voimakasta.

Metsäluonnon moni-muotoisuus ja sitä uhkaavat tekijät

Luonnon ekosysteemit ovat hämmentävänmonimuotoisia. Suomen metsissä arvioidaanelävän noin 20 000 eliölajia. Näistä 4 000–5 000 lajia on tavalla tai toisella riippuvaisialahopuun esiintymisestä.

Jokaisella lajilla on oma toiminnallinenroolinsa ekosysteemissä. Suuri lajimäärä onseurausta pitkien aikojen kuluessa tapahtu-neesta ekosysteemin evoluutiosta, jonka tu-loksena on kehittynyt tavattoman moninaisiaja usein hyvin spesifisiä vuorovaikutussuhtei-ta eri lajien välille. Nämä vuorovaikutukset,esimerkiksi kuluttajan ja ravintokasvin, pe-don ja saaliin tai loisen ja isännän välillä, ovatyleensä luonteeltaan lajien runsaudenvaihte-

luita tasaavia. Samoin kahden tai useammanlajin välinen kilpailu samasta resurssista edes-auttaa sitä, että yksittäinen laji ei pääse koh-tuuttomasti runsastumaan ekosysteemissä.Tätä kautta biodiversiteetin suojelu palveleepitkällä aikavälillä myös taloudellisen met-sänsuojelun tavoitteita vähentämällä odotta-mattomien kasvitauti- tai hyönteistuhojenriskiä. Korkea biodiversiteetti on ikään kuinkaikenvaranvakuutus myös vaikeasti ennus-tettavien ympäristömuutosten varalle: mitämonilajisempana ekosysteemi kyetään säilyt-tämään, sitä todennäköisemmin se pystyy so-peutumaan ympäristön tilan muutoksiin.

Tärkein syy eliölajien uhanalaistumiseenon niiden elinympäristöjen häviäminen,mikä yleensä tapahtuu ihmisen toimesta.Luonnonsuojelubiologian tärkeitä kysymyk-siä on ollut selvittää sitä, mikä on tietyn lajintai lajiryhmän säilymisen todennäköisyys,kun sille suotuisa elinympäristö asteittain hä-viää tai heikkenee, tai pirstoutuu pieniksi toi-sistaan eristyneiksi laikuiksi. Saarieliömaan-tieteen teoria ja siihen pohjautuvat metapo-pulaatiomallit tarkastelevat näitä kysymyksiä.

Metapopulaatiolla tarkoitetaan tietyn lajintoisistaan erillään elävien osapopulaatioideneli paikalliskantojen muodostamaa kokonai-suutta (Hanski 2000). Jos lajille sopivat elin-ympäristöt sijaitsevat kaukana toisistaan, osa-populaatiot saattavat olla käytännössä täysineristyneitä. Pienestä elinympäristölaikustapopulaatio saattaa myös helposti hävitä.Näin on käynyt ja käymässä monelle erityi-sesti lahopuun varassa elävälle metsälajillem-me vanhojen metsien vähenemisen ja häviä-misen myötä: Etelä-Suomen jäljellä olevatikimetsäsirpaleet muodostavat sukupuuttojensaariston.

Metapopulaatiomallien tärkeitä muuttujiaovat osapopulaation todennäköisyys hävitätietyn kokoisesta elinympäristölaikusta ja la-jin kyky asuttaa uudelleen tyhjentyneitä laik-kuja, mikä riippuu muun muassa laikkujenkeskinäisestä etäisyydestä. Jos metapopulaatiokoostuu pelkästään pienistä, eristyneistä osa-

populaatioista, mallien ennuste on yleensäsynkkä: tietyn ajan kuluessa koko laji toden-näköisesti häviää. Sukupuuttovelka on tätäkuvaava käsite: häviämään tuomitut lajitsaattavat sinnitellä pitkäänkin alueella, jostaniille suotuisat elinympäristöt on pääosin hä-vitetty. Jos kuitenkin alueella on myös suu-rempia lajille soveltuvia ympäristöjä, lajin säi-lymisen todennäköisyys kasvaa. Tähän perus-tuu metsiensuojelukeskusteluun tuotu metsä-mantereen käsite. Pienet erilliset alueet eivätpitkällä aikavälillä ole riittäviä, vaan esimer-kiksi eteläiseen Suomeen on luotava metsä-luontoa ennallistamalla myös laajempia suo-jelualueita ja ekologisia käytäviä alueiden vä-lille. Pienet alueet eivät sentään ole tarpeetto-mia: ne voivat toimia ikään kuin pelastusve-neinä, joissa ainakin osa uhanalaisista lajeistasaattaa säilyä epäsuotuisten aikojen yli.

Talousmetsien hyvä luonnonhoito toden-näköisesti vähentää suojelualueiden tarvettapitkällä aikavälillä. Monien mm. metsälain-säädännön, metsänhoito-ohjeiden ja metsä-sertifioinnin turvaamien avainbiotooppien jaarvokkaiden luontokohteiden ongelmana onpienuus. Esimerkiksi metsälain erityisen ar-vokkaiden elinympäristöjen keskimääräinenpinta-ala on vain 0,23 hehtaaria. Yhteensänäiden kohteiden on arvioitu kattavan vain0,2% metsämaasta. Myös useimmille muillehakkuissa säästettäville tai niiltä säästyvillekohteille on tyypillistä pienialaisuus. Useinkokonaisuutena arvokkaista alueista sääste-tään avainbiotooppina vain paras ydin; myösavainbiotooppien laatukriteerit on käytän-nössä asetettu kohtuuttoman tiukoiksi.

Metsiensuojelun tulevaisuus

Metsiensuojeluun herättiin meillä kovinmyöhään. Suomen itsenäisyyden 75-vuotis-juhlavuoden symboliseksi eleeksi tarkoitettuEtelä-Suomen valtionmaiden vanhojen met-sien suojeluohjelma saatiin jokseenkin kunni-

53

alliseen päätökseen vasta itsenäisyytemme80-vuotisjuhlan kynnyksellä. Etelä-Suomenmetsistä on suojeltu noin yksi prosentti, janäistäkin vain vähäinen osa edustaa luonnon-tilaisia vanhoja metsiä.

Valtioneuvoston vuonna 1999 vahvista-massa Kansallisessa metsäohjelmassa suun-nattiin mittavia lisäresursseja metsätaloudentehostamiseen. Samalla päätettiin myös pa-rantaa aikaisemmissa suojeluohjelmissa hei-koimmin huomioitujen maan osien metsien-suojelutilannetta. Tätä pohtii parhaillaan is-tuva METSO-toimikunta, jonka kohdealu-eena on Etelä-Suomi, Oulun läänin länsiosaja Lounais-Lappi.

Valistunut suojeluekologinen näkemys on,että nykyisen maankäytön oloissa tarvittavanmetsiensuojeluverkoston tulee kattaa järkevi-nä aluekokonaisuuksina noin 10% metsä-maasta. Nykyisin tämä tavoite on saavutettuainoastaan Pohjois-Lapissa. Erityisiä ongel-mia ovat suojellun metsäpinta-alan vähäisyy-den ohella laajojen metsämantereiden puutesekä suojelualueiden epätyydyttävät rajauk-set. Ongelmia aiheuttaa myös suojeltujenalueiden laatu: merkittävä osa nykyisillä suo-jelualueilla olevista soista ja metsistä on luon-nontilaltaan muuttuneita. Metsäluonnonmonimuotoisuuden suojelu tuleekin käytän-nössä vaatimaan paitsi suojelualueverkostonlaajentamista, myös laajamittaisia ennallista-mistoimia.

Valtaosa suomalaisista haluaisi tuoreenmielipidemittauksen mukaan lisätä Etelä-Suomen metsien suojelua. Peräti 86 prosent-tia vastaajista katsoi, että suojelualueita tarvi-taan lisää. Puolet oli sitä mieltä, että suojelutulisi kohdistaa ensisijaisesti valtion metsiin.Useimmat vastaajat pitivät sopivana, ettäEtelä-Suomen metsistä suojeltaisiin noin5-10 prosenttia. Runsaat kaksi kolmasosaauskoi, että metsien suojeleminen edistää vir-kistysmahdollisuuksia ja luontomatkailua.Noin joka kymmenes sen sijaan epäili, ettäsuojelu heikentää suomalaisten hyvinvointia.Luontojärjestöjen tilaaman kyselyn toteutti

Suomen Gallup. Siihen vastasi noin 1 500 yli15-vuotiasta suomalaista.

Metsätalouden sosiaaliseen kestävyyteenolennaisesti kuuluvat virkistyskäyttö ja mat-kailuelinkeino hyötyisivät myös nykyistä laa-jemmasta ja ehyemmästä suojelualueverkos-tosta. Tällä hetkellä kyseisten metsänkäyttö-muotojen kannalta riittävän laajoja kansallis-puistoja tai luonnoltaan muuten monipuoli-sia ja edustavia retkeily- ja suojelualueita oneteläisessä Suomessa liian vähän. Luonnon-mukaisia metsäalueita ja suojelumetsiä kaiva-taan kipeästi myös taajamien läheisyyteen.

Metsäntutkimuslaitoksen tutkimustenmukaan valtion retkeilyalueilla ja kansallis-puistoissa virkistyskäytön, matkailun ja luon-nonsuojelun yhdistelmä on usein myös alue-taloudellisesti metsätaloutta kannattavampiratkaisu. Hyvinä esimerkkeinä tästä toimivatNuuksion, Liesjärven ja Torronsuon kansal-lispuistot sekä Teijon retkeilyalue. Metsienkäytön sosiaalista kestävyyttä ei enää tule-kaan mitata vain metsätyöpaikkoina, vaanlaajempana, metsien kaikki käyttömuodot jahyödyt huomioivana kokonaissuureena.

Aksenov, D., Karpachevskiy, M., Lloyd, S. &Yaroshenko, A. 1999. The last of the last: theold-growth forests of boreal Europe. Moscow.(http://www.forest.ru/eng/publications/last/)

Hanski, I. 2000. Extinction debt and species creditin boreal forests: modelling the consequences ofdifferent patterns in forest restoration. AnnalesZoologici Fennici 37: 271-280.

Metsien suojelupinta-alaprojekti, 1999. Metsien suo-jelupinta-alat: Suojelupinta-alaprojektin raportti.Suomen ympäristö 300.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I.(toim.) 2000: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. -Ympäristöministeriö, Helsinki, 432 s. Uhanalais-ten lajien II seurantatyöryhmä, esipainos. (http://w w w. v y h . f i / l u o s u o / l u m o / l a s u / u h a n a l /uhanal.htm)

Ruuhijärvi, R. ym. 2000. Metsien suojelun tarveEtelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Suomen ympä-ristö 437. 284 s.

Simola, H. 1994: Maankäytön historia Pohjois-Kar-jalan vanhojen metsien luonnonsuojeluarvon pe-rustana. Luonnon Tutkija 98: 171-173.

Simola, H., Grönlund, E., Taavitsainen, J-P. & Hut-tunen, P. 1991. Savolainen väestöräjähdys. Teok-sessa: Hakamies, P. ym. (toim.): Saimaalta Kolille.Karjalan tutkimuslaitos 1971-1991. s. 241-259.

Suoheimo, J. ym. 2000. Suomen metsätalouden tila2000. Kestävän metsätalouden kriteerit ja indi-kaattorit. MMM:n julkaisuja 5/2000. 104 s.

Svenska miljömål – delmål och åtgärdsstrategier(2000). Sammanfattning av regeringens proposi-tion 2000/01: 130. (http://www.miljo.regeringen.se/pressinfo/pdf/M2001.10.pdf )

54

Eeva HellströmPäättäjien Metsäakatemian johtaja, Suomen Metsäyhdistys ry.

Etelä-Suomen metsien suojelutyö – uusin keinoin tulevaisuuteen?

Metsien suojelu-järjestelmät Suomessa ja Euroopassa

Pohjoismaissa viime vuosikymmeninä metsi-en suojelun päätavoitteena on ollut koske-mattomien tai alkuperäiset luonnonarvonsasäilyttäneiden metsien suojelu. Metsätalous-käytön mahdollisuudesta luopuminen suoje-lualueita perustamalla on ollut luontevintapa turvata näiden alueiden luonnonarvojenpitkäjänteinen säilyminen. SuojelupolitiikkaSuomessa ohjautuikin menneinä vuosikym-meninä suuntaan, jossa tiukasti suojeltujen jatalouskäytössä olevien metsien välille muo-dostui varsin vähän välimuotoja. Joko-tai -asetelmassa tosin kiistat mm. erämaametsienja vanhojen metsien suojelusta muodostuivatäkkijyrkiksi.

Keski-Euroopassa, jossa koskemattomiametsiä on niukasti, metsiä on perinteisestikinsuojeltu paitsi alkuperäisen metsän näytteinä,myös osana maisemaa, virkistysympäristönätai kulttuurisena perintönä. Tämä on monis-sa maissa tapahtunut monimuotoisen suoje-lujärjestelmän kautta, jossa suojelun on asteeri alueilla saattanut vaihdella hyvinkin pal-

jon. Juuri tämä monimuotoisuus tekee metsi-en suojelustrategioiden ja niiden tarjoamansuojelutason kansainvälisen vertailun vai-keaksi. Vertailu on vaikeaa senkin vuoksi, ettäyksi suojelustrategia saattaa olla jossain eko-logisissa oloissa perustellumpi kuin toisessa.Metsien suojelutason kansainvälisen vertaile-van tutkimuksen saralla ollaankin vasta otta-massa ensiaskelia.

Luotettavimmat vertailut voidaan tehdänk. tiukasti suojeltujen alueiden suhteen.Tiukasti suojelluilla alueilla tarkoitetaan met-siä, joilla metsätaloustoimet eivät ole sallittu-ja. Eri maissa ”tiukastikin” suojelluilla alueil-la saatetaan sallia jossain määrin esim. tutki-musta, metsäpalojen sammutusta, metsä-luonnonhoitoa, ekoturismia tai metsästystä.

Tuoreen eurooppalaisen yhteistutkimuk-sen (Parviainen ym. 2000) mukaan Suomes-sa on tiukasti suojeltuja metsiä enemmänkuin missään muussa Euroopan maassa(6,6%). Useimmissa Euroopan maissa tiukas-ti suojeltuja metsiä on alle prosentti metsistä(esim. Ranska, Saksa, UK, Itävalta, Sveitsi,Belgia, Hollanti, Italia, Espanja), eli hivenenvähemmän kuin Etelä-Suomessa (1%). 27Euroopan maan keskiarvo on vain hivenen

korkeampi (1,6%). Pohjoismaisessa vertailus-sa Suomi on samalla tasolla Ruotsin kanssa.Norjassa ja Tanskassa metsien suojeluosuuson eurooppalaista keskitasoa.

Metsien suojelunstrategioiden ja keinojen mosaiikki

Arkikielessä metsien suojelu ymmärretäänusein jonkin tietyn, paikkaan sidotun alueensuojeluna. Tiukasti suojellut metsät edustavatkuitenkin vain yhtä tapaa suojella metsienmonimuotoisuutta, mikä vuoksi metsien suo-jelun sijaan olisikin usein tarkoituksenmu-kaista puhua metsäluonnon monimuotoisuu-den suojelusta, tai toisinaan jopa sen lisäämi-sestä.

Metsien monimuotoisuuden turvaamisentavoitteet Suomessa ovat johdettavissa mm.useista, toisiinsa pitkälti tukevista sopimuk-sista, ohjelmista ja laeista. Tärkeimmät niistäovat Suomen kansainväliset sitoumukset(mm. biodiversiteettisopimus ja Natura2000) sekä kansallisen metsäohjelman ekolo-

55

giset tavoitteet: ”Metsien eliölajien ja elinym-päristöjen suotuisan suojeluntason saavutta-minen ja ylläpitäminen”. Suotuisan suojelu-tason käsitettä puolestaan määritellään luon-nonsuojelulaissa (5§). Sen mukaisesti eliöla-jin on pystyttävä säilymään elinvoimaisenaluontaisissa elinympäristöissään. Luontotyy-pin levinneisyyden ja kokonaisalan on puo-lestaan riitettävä turvaamaan luontotyypinsäilymisen sekä sen ekosysteemin rakenteenja toimivuuden. Lisäksi edellytetään, ettäluontotyypille luonteenomaisten eliölajiensuojelutason on suotuisa.

Metsien suojelutyön tämänhetkisiä kes-keisiä päästrategiat, joiden avulla toteutetaanem. tavoitteita sekä talousmetsissä että suoje-lumetsissä, ovat:

1. Yksittäisten lajien välitön suojelu (mm.uhanalaiset ja rauhoitetut lajit).

2. Metsien erityisistä rakennepiirteiden(esim. lahopuu, palanut puu, järeätpuut) turvaaminen.

3. Metsien erityisten luontotyyppien suoje-lu (mm. luonnonsuojelulain ja metsälainluontotyyppien määrittelyt sekä useatluonnonsuojeluohjelmat).

4. Laajat suojelualueet, sisältäen yleensäuseampia luontotyyppejä (esim. kansal-lispuistot ja luonnonpuistot).

5. Laajojen aluekokonaisuuksien luonnon-arvojen turvaaminen erilaisten suojelu-keinojen tarkoituksenmukaisella yhdis-telmällä (esim. alue-ekologinen suunnit-telu).

Lisäksi monet erityisalueet, kuten virkistys- jaulkoilumetsät tukevat merkittävällä tavallaluonnonsuojelutarkoitusta, vaikka se ei olisi-kaan niiden ensisijainen tavoite. Uutena mo-nimuotoisuuden turvaamisstrategiana 1990-luvulla on kehitetty myös metsien ennallista-mista, jota voidaan toteuttaa useimpien em.strategioiden yhteydessä.

Metsien suojelusta käytävä keskustelu onviime vuosina pitkälti keskittynyt metsien

kasvupaikasta tai rakennepiirteistä riippuvais-ten erityisten elinympäristöjen turvaamiseen,eli strategioiden 2 ja 3 ympärille. Suojeluoh-jelmia on laadittu mm. vanhojen metsien,lehtojen, harjujen, soiden ja rantojen suojele-miseksi. Myös vuonna 1997 samanaikaisestiuudistettuihin luonnonsuojelulakiin ja met-sälakiin sisältyvät tiettyjen luontotyyppiensäilyttämisvelvoitteet. Elinympäristöjen säi-lyttämisen strategioita tukevat myös monetmetsäalan toimijoiden omaehtoisen suojelunkeinot, kuten metsäsertifiointi tai toimijoi-den omat metsänhoito-ohjeet. Kasvavanhaasteen muodostavat suojelun pitkäjänteis-ten strategioiden eli suojelualueverkoston (4)ja suojelukeinojen koordinoinnin (5) kehittä-minen.

Yllä mainittuja suojelun strategioita toteu-tetaan yhä monipuolistuvalla ohjauskeinojenvalikoimalla, joka on 1990-luvulla on koh-dannut merkittäviä rakenteellisia muutoksia.

Ennen 1990-lukua metsien monimuotoi-suutta pyrittiin pääasiassa metsien käyttöä ra-joittavin lain ja normein. Hallinnollis-juridi-set ohjauskeinot – kuten suojelualueiden pe-rustaminen sekä lainsäädännöllä turvattavatlajistot ja elinympäristöt – muodostavat edel-leen Suomen metsiensuojelujärjestelmän vah-van ja perinteisen ytimen. 1990-luvulla juri-dinen ohjaus on kuitenkin laajentunut luon-nonsuojelulainsäädännöstä metsälainsäädän-nön puolelle ja puhtaan kotimaisen ohjauk-sen rinnalle on tullut EU:n tason ohjaus(mm. Natura 2000).

Metsien hoidossa tapahtui merkittävä siir-tyminen normiohjauksesta informaatio-ohja-ukseen, kun vuonna 1989 Tapion normin-omaiset metsänhoito-ohjeet muuttuivat va-

paaehtoisiksi metsänhoitosuosituksiksi. To-dellisen läpimurron informaatio-ohjaus onkuitenkin on tehnyt 1990 luvulla metsäalaneri toimijoiden (mm. MTK, metsähallitus,yhtiöt) omien biodiversiteettistrategioiden jametsänhoito-ohjeiden myötä. Myös metsiensuojeluun ja metsäluonnon hoitoon kohdis-tuva tutkimus, koulutus ja neuvonta on2000-luvulle tultaessa kohonnut ennennäke-mättömälle tasolle.

Taloudelliset kannustimet on metsienluonnonarvojen suojelussa otettu käyttöönvasta 1990-luvun jälkipuoliskolla. Taloudelli-sia kannustimia luonnonarvojen suojeluunon saatavissa kestävän metsätalouden rahoi-tuslain (1997) mukaisiin ympäristön- jaluonnonhoitokohteisiin ja hankkeisiin. Natu-ra-alueille ympäristötukea on saatavissa EU:nLife-rahastosta. Taloudelliset kannustimienrooli suojelukeinojen kokonaisuudessa onkuitenkin ollut vähäinen.

Osapuolten väliseen vapaaehtoiseen sopi-mukseen perustuva neuvotteluohjaus on niinikään uusi tulokas metsien suojelun ohjaus-keinona. Uusi luonnonsuojelulaki (1997)tarjoaa mahdollisuuden vapaaehtoiseen, mää-räaikaiseen sopimussuojeluun, mutta tähänmennessä vain muutamia sopimuksia on sol-mittu. Samoin WWF:n nk. perintömetsäso-pimukset edustavat vapaaehtoista neuvottelu-ohjausta.

Metsänomistajien harjoittama omaehtoi-nen suojelu on myös vahvistunut 1990-lu-vulla. Niin metsähallitus kuin kunnat ja seu-rakunnatkin ovat omin päätöksin perustaneetsuojelu-, virkistys- ja muita erityismetsiä.Myös metsähallituksen harjoittama alue-eko-loginen suunnittelu sisältää monia omaehtoi-sen suojelun piirteitä.

Valtakunnan metsien inventoinnin ikä-luokkatarkastelu viittaa siihen, että esimer-kiksi Lounais-Suomessa 5–10 % metsämaanalasta on päätehakkuuiän saavuttamisestahuolimatta ollut viime vuosikymmenet hak-kaamatta. Osa tästä aiheutuu todennäköises-ti tilannetekijöistä tms., mutta osa aiheutu-

Kurssilla kommentoitua:

Koska metsä on monella tavalla julkinenhyödyke, vastakkainasettelua omistajat –

ei omistajat ei voida metsäasioissa välttää.

56

nee myös yksityismetsänomistajien omaeh-toisesta suojelusta.

Metsien suojelun nykyiset keinot muo-dostavat mosaiikkimaisen kokonaisuuden,jossa yhdellä politiikan ohjauskeinolla voi-daan toteuttaa hyvinkin monenlaista suojelu-biologista toimenpidettä (esim. sertifioinnillavoidaan vaikuttaa ojituksiin, säästöpuihin, la-hopuuhun jne.), kun taas yhtä suojelubiolo-gista toimenpidettä voidaan toteuttaa monineri ohjauskeinoin (esim. lahopuun lisäämistävoidaan toteuttaa suojelualueita ennallista-malla, sertifioinnissa, metsänhoito-ohjeissajne.). Varsin harvoin on niin, että tietylle suo-jelubiologiselle toimenpiteelle olisi olemassavain yksi ja varta vasten sitä varten kehitettypolitiikan ohjauskeino. Jo nykyisin suojeluneri strategiat ja keinot muodostavat moni-ulotteisen mosaiikin.

ESSUsta METSOon

Suomessa, kuten kaikissa muissakin maissa,suojelualueet ovat keskittyneet syrjäseuduille.Suomessa keskustelua metsien suojelun alu-eellisen edustavuuden eroista on käyty jo pit-kään. Muun muassa Natura 2000 -ohjelmaja sen täydennys yrittivät jossain määrinpuuttua tähän epäkohtaan. Kansallisessametsäohjelmassa kiinnitetään myös huomio-ta siihen, että suojelualueet keskittyvät Poh-jois-Suomeen. Oulun läänin eteläpuolella onsuojeltu vain noin prosentti metsistä. Etelä-Suomen metsien suojelutyön peruskivi luo-tiinkin kansallisessa metsäohjelmassa.

Kansallisen metsäohjelman tavoitteisiinnojautuen ympäristöministeriö asetti työryh-män selvittämään Etelä-Suomen metsiensuojelun tilaa ja tarvetta. Professori RaunoRuuhijärven johtama, nk. ESSU-työryhmäluovutti syyskuussa 2000 Etelä-Suomen met-sien suojelutarvetta koskevan mietintönsä(Etelä-Suomen …, 2000) ympäristöministe-riölle. Mietinnössä on suojelubiologisin pe-

rustein esitetty, millaisia uhkatekijöitä jamuutosprosesseja Etelä-Suomen metsien mo-nimuotoisuuteen nykytiedon valossa kohdis-tuu. Mietinnössä on myös kartoitettu erilaisiamahdollisuuksia parantaa metsien suojeluta-soa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

ESSU-työryhmä on merkittävällä tavallakoonnut yhteen nykyistä metsäekologista tie-tämystä, vaikka joiltain osin tieto on raportis-sa todettu puutteelliseksi. Suojelun tavoittei-ta ei kuitenkaan voida johtaa suoraan ekolo-gisesta tiedosta. Ekologinen tieto on sovellet-tava käytäntöön kehittämällä suojelun keino-ja, jotka motivoivuudessaan pikemminkin li-säävät kuin vähentävät metsäalan eri toimi-joiden valmiuksia ja edellytyksiä suojelun li-säämiseksi ja joiden sosiaaliset ja taloudellisis-ta vaikutukset tunnetaan ja hyväksytään.

ESSU-raportin valmistuttua valtioneuvos-to asetti joulukuussa 2000 Etelä-Suomenmetsien suojelutoimikunnan laatimaan kans-liapäällikkö Sirkka Hautojärven johdolla eh-dotusta Etelä-Suomen, Oulun läänin länsi-osan ja Lapin läänin lounaisosan metsiensuojelulle määrälliset tavoitteet ja aikataulusekä selvittää tarvittavat suojelukeinot ja nii-den vaatima rahoitus. Lisäksi toimikunnantulee selvittää metsätalouden eri toimijataho-jen valmiudet, mahdollisuudet ja edellytyksetsuojelun edistämiseen. Myös ehdotettavientoimien vaikutukset yksityis-, yritys- ja kan-santalouteen sekä sosiaaliset ja työllisyysvai-kutukset on selvitettävä. Toimikunnalle an-nettiin työskentelyaikaa kesäkuun 2002 lop-puun saakka.

Tämä nk. METSO-toimikunta ei tee pe-rinteistä suojeluohjelmaa. Yksityiskohtaisestasuojeluohjelmasta – mikä tarkoittaa muun

muassa suojelun kohteita ja niissä käytettävi-en keinojen määrittelyä – päätetään vasta toi-mikunnan työn valmistuttua. Toimikunnantyössä on kyse on pikemminkin ehdotuksenlaatimisesta Etelä-Suomen metsien luonnon-suojelun tilaa kohentavaksi politiikaksi.

Ohjelmaa laaditaan tilanteessa, jossa Lip-posen edellinen hallitus jo päätti 3,5 mrd.mk:n käytöstä suojeluohjelmien toteutukseenvuosina 1996–2007. Lisäksi Metsähallituk-sen maita otetaan suojeluun on 1,5 mrd.mk:n arvosta. Jo tehtyjen rahoituspäätöstenvuoksi Etelä-Suomen metsien suojelutoimi-kunnan toimeksiannon mukaan valtion bud-jetista ei ole lisää varoja saatavissa ennenvuotta 2007. METSO-toimikunnalle onkinannettu tehtäväksi etsiä uusia, innovatiivisiakeinoja suojelun toteuttamiseksi ja rahoitta-miseksi.

Toimikunnan työn tekee erityisen haasta-vaksi myös se, että työtä joudutaan moniltaosin tekemään varsin puutteellisen tiedon va-rassa. Etenkin 1990-luvulla tehtyjen, uusienmonimuotoisuutta turvaamaan pyrkivien toi-menpiteiden kokonaisvaikutusta on vaikeaarvioida. Toisaalta tieto suojelualueista ja nii-den luonnonarvoista sekä ennallistamisenvaikutuksista on puutteellinen. Suojelun talo-udellisia vaikutuksia on selvitetty hyvin vaja-vaisesti ja sosiaalisen kestävyyden sisältöä eiole kunnolla määriteltykään.

Hönttämäen oppilailta kuultua:

Metsässä ei tarvitse tapahtua mitään,siellä on hauskaa muutenkin.

Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve–työryhmä 2000. Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Suomen ympäristö437. Ympäristöministeriö, Helsinki.

Kansallinen metsäohjelma 2010. 1999. MMM:njulkaisuja 2/1999.

Parviainen, J. ym. 2000. Forest Reserves ResearchNetwork in Europe. Mission, Goals, Outputs,Linkages, Recommendations and Partners. FinalReport. COST Action E4. The Finnish Forest Re-search Institute, Joensuu Research Station. 27 p.

Suojelupinta-alaprojekti. 1997. Metsien suojelupinta-alat. Suojelupinta-alaprojektin raportti. Suomen ym-päristö 300. Ympäristöministeriö, Helsinki.

57

Eero Kaakinen, luonnonsuojelupäällikköPohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus

Pohjois-Pohjanmaan luontoarvot

Maankohoamisrannikolta Koillismaan vaa-roille ja vanhoihin metsiin on pitkä matkamyös ekologisesta näkökulmasta. Pohjois-Pohjanmaan eri osat eroavat luonnonoloil-taan suuresti toisistaan; maakunta on luonto-arvoiltaan maamme monimuotoisimpia. Pe-rämeren rannikon laakeilla niityillä, sisämaanaapasoilla ja Kuusamon aarniometsissä käy-nyt tavoittaa kolme täysin erilaista Pohjois-Pohjanmaan luontoympäristöä. Nimen-omaan näihin kolmeen sisältyvät Pohjois-Pohjanmaan luonnon omintakeisimmat val-tit, ja juuri näiden arvo on Euroopan laajui-sessa katsannossa korostunut yli muiden.

Laakea maankohoamisrannikko

Perämeren rannalla luonnon rikkaus keskit-tyy rannan tuntumaan ja rannan läheisille ve-sialueille. Maankohoaminen on maapallollaharvinainen ilmiö. Täkäläinen olosuhdeyh-distelmä on kaiken lisäksi vielä ainutlaatui-nen: havumetsävyöhykkeen ilmasto- ja kas-villisuusolot, maankohoaminen ja murtovesiluovat yhdessä muualta puuttuvan luontoar-

vojen kokonaisuuden. Rannikko on maankohotessa dynaamisessa tilassa, kun kasvilli-suusvyöhykkeet siirtyvät meren paetessa.

Havainnollisimmin maankohoamisranni-kon luontotyypit ovat edusteilla Hailuodon –Liminganlahden – Siikajoen rannikon alueel-la, jossa rannan laakeus on sallinut merenran-taniityille, kosteikoille ja lehtimetsille laaja-alaisimman näyttämön. Muualla Perämerenpiirissä rantavyöhykkeet ovat kapeampia.Hailuotoa voi perustellusti pitää maankohoa-

misen kaikkein monipuolisimpana näytealu-eena, jossa kaakkoisosan laajat niityt, länsi-osan hiekkarannat, kluuvijärvet ja lintukos-teikot vuorottelevat, ja metsien soiden tuhan-nen vuoden kehityssarja on nähtävissä. Li-minganlahti on maamme laajin ja arvokkainlintuvesi, jonka runsaaseen ja harvinaisuuksi-en rikastamaan linnustoon tutustuu vuosit-tain kymmeniä tuhansia kävijöitä. Myös Pe-rämeren rannikon kasvimaailmaan kuluuomintakeista lajistoa, jotka puuttuvat muual-

58

Koillismaan aarniot

Vanhoja luonnonmetsiä Pohjois-Pohjanmaal-la löytää laajemmin vain Koillismaalta. Kiis-tavaiheiden kautta kuuluisuuteen ponnahta-neet Etelä-Kuusamon vanhat metsät – nyt jovaltion omistukseen siirtynyt mittava suoje-lukokonaisuus – kuuluvat maamme kaikkeinarvokkaimpiin metsiensuojelukohteisiin.Vanhat metsät esiintyvät siellä suurin pinta-aloin ja muihinkin luonnon- ja maisemaele-mentteihin kiinnostavasti limittyen.

Oulangan kansallispuisto tunnetaan Koil-lismaan pääluontokohteena. Metsäluontonäyttelee sielläkin pääosaa, mutta alueen suu-ri suosio johtuu siitä monipuolisuudesta, jon-ka Oulanka- ja Kitkajokien laaksot, rotkot,kasviharvinaisuudet ja luonnon yllättävä rik-kaus, rehevyys ja pienipiirteisyys muodosta-vat. Oulangan kansallispuisto muodostaa yh-dessä Venäjän Karjalan puoleisen Paanajärvenpuiston kanssa kokonaisuuden, jolle ei löydävertaa maanosastamme.

Pudasjärven – Taivalkosken – Posion alu-eelle vastikään perustettu Syötteen kansallis-puisto on niin ikään metsien puisto. Vanhatvaarakuusikot, joita haavikkoiset kuviot jarinnesuolaikut kirjovat, ovat Syötteen perus-maisemaa.

Virtaavia vesiä ja harjuja

Kymmenen virran maassa ei voi sivuuttaa vir-taavien vesien luonnonarvoja. Nykyiselläänrakentamattomia suuria jokivesistökokonai-suuksia Pohjois-Pohjanmaa ei enää viljaltitarjoa. Kiiminkijoki on niistä laajin. Kuusa-mon koskiset vesistöt kuohuvat vapaina ja ar-vostettuina. Myös maakunnan arvokkain jär-viluonto keskittyy Kuusamoon, jossa Kitkaon arvokohteiden ehdoton ykkönen.

Harjuluontoa on eniten nähtävillä Koillis-maalla. Yksittäisistä kohteista arvokkaimpanaon kuitenkin pidettävä Muhoksen, Utajärven

ja Vaalan kunnissa sijaitsevaa Rokuan isoamuodostumaa kuivine jäkäläkankaineen, sy-vine suppineen ja kirkkaine lampineen.

Luonnonarvoja jo arvostetaan

Pohjois-Pohjanmaan tärkeimmät luontoarvo-kohteet sisältyvät suojeluohjelmiin ja Natura2000 -verkoston Suomen ehdotukseen. Koh-teiden suojelu saataneen pääosin toteutetuksivuoteen 2007 mennessä. Jo nyt kuitenkin onsiirrytty vaiheeseen, jossa enenevää huomiotakiinnitetään luonnonarvokohteiden hoitoon,kestävään käyttöön ja tunnetuksi tekemiseen.Kiinnostus kasvaa suojelualueita kohtaan, jakohteet ovat tärkeä osa täkäläisen matkailu-elinkeinon perustaa.

Luontomatkailu kehittyy maakunnassam-me aimo harppauksin. Pisimmälle on päästyKoillismaalla. Kuusamossa ja Syötteen kan-sallispuiston vaikutusalueella edistys on olluttuntuvinta. Myös Liminganlahden varaan onrakentunut kasvavaa toimintaa. Rokuan jaKalajoen matkailussa on luontomatkailullatärkeä osuutensa.

Suojelukohteiden ulkopuolellakin onluonnonarvoja, jotka tulee ottaa huomioonalueiden käytössä. Metsätaloudessa pienkoh-teiden suojelu toteutuu aiempaa paremminmetsälain ansiosta ja Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun turvin. Pohjois-Poh-janmaa on tärkein turvetuotantomaakunta,mutta turvetuotantokaan ei enää isomminuhkaa luonnontilaisia soita, koska uudetkohteet pyritään suuntaamaan luonnontilal-taan jo muuttuneille tai muutoin vähempiar-voisille soille. Ympäristöön vaikuttavienhankkeiden ja yleensäkin maankäytön suun-nitteluun tätä nykyä oleellisesti kuuluvaluonnonarvojen selvittäminen takaa aiempaavarmemmin luonnon monimuotoisuudensäilymistä. Yhteensovittava henki kuuluu osa-na kaikkeen luontoon vaikuttavaan toimin-taan.

ta Suomesta ja joilla on levinneisyyshistorial-lisia yhteyksiä Jäämerelle ja Vienanmerelle(ns. ruijanesikkoryhmän lajit).

Saaristoluontoa ei Perämeren rannikkoylenpalttisesti tarjoa, mutta Kalajoen Rahjansaaristo on lajissaan parasta antia. Iin Krun-nien saarien ja luotojen ryhmä sisältää vuosi-kymmeniä neitseellisenä säilyneen ulkosaaris-tokokonaisuuden.

Suoluonnon rikkautta

Pohjois-Pohjanmaa on etenkin luoteisosiltaanmaamme soisinta kulmakuntaa. Laajoja aa-pasoita levittäytyy jokilaaksojen välissä. Pu-dasjärven ja Utajärven kunnissa sijaitsevanOlvassuon alueella lukuisat suursuot, Kii-minkijoen latvahaarat sekä harjumuodostu-vat yhdistyvät kokonaisuudeksi, jota on esi-tetty jopa ainoana pohjoismaisena suokohtee-na UNESCOn maailman luonnonperintölu-etteloon. Pudasjärven, Ranuan ja Kuivanie-men kuntien rajamaastossa on säilynyt laajaLitokaira, jossa tavoittaa laajojen nevojen,kelokkoisten, hillamättäisten rämeiden javanhaa metsää kasvavien suosaarekkeidenluoman erämaatunnelman.

Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan vastuutaaapasuoluonnon vaalimisessa lisää tosiasia,että aapasoiden yleisyys ja monimuotoisuusvähenee sekä maastamme itään että länteensiirryttäessä. Suomessa ilmasto-olot ovat me-reisyyttä ja mantereisuutta ajatellen välittäviä,mikä on aapasoiden esiintymiselleoptimaalista.

Kuusamon pohjoisosan kalkkipitoinenkallioperä näkyy suoluonnossa poikkeukselli-sen hyvin rehevinä lettosoina, joilla kasvilajis-tokirjo on mittava. Pohjois-Kuusamon letotovat rehevintä, vaateliainta suokasvillisuutta,mitä maastamme voi löytää. Koillismaansuoluonnon erikoisuuksiin kuuluvat myösvaaramaaston rinnesuot, jotka ovat usein läh-teisiä ja siten ravinteisia.

59

Eero Kubin, tutkimusaseman johtajaMetsäntutkimuslaitos, Muhoksen tutkimusasema

Maa kohoaa, meret väistyvät

Sakari Topeliuksen mukaan maankohoami-nen lahjoittaa Suomelle uuden ruhtinaskun-nan joka vuosisata (Jones 1987). Tämä totea-mus kuvaa hyvin ainutlaatuista ilmiötä,maankohoamista, joka on pitkään kiinnosta-nut ei ainoastaan geologeja, vaan myös luon-nontieteen ja historian tutkijoita. Historianperspektiivissä ilmiö yhdistetään mm. asu-tuksen leviämiseen kivikautisia löytöjä ajoit-tamalla. Maankohoamisen seurauksena Suo-men maa-alan onkin arvioitu kasvavan noin1000 km² vuosisadassa. Kasvunopeus onsuurinta nimenomaan Perämerellä, missämaa kohoaa 0,9 mm vuodessa eli lähes met-rin vuosisadassa.

Maankohoaminen tunnetaan Suomessahyvin tarkkavaa’ituksen, saman kiintopisteenuseiden vuosien välisen korkeuden mittaami-sen avulla (Taipale ja Saarnisto 1991). Run-saasti aineistoa on myös saatu merivedenkor-keutta osoittavista merkeistä ja vanhoista kar-toista. Satamien mataloituminen on pitkäänollut konkreettinen seuraus maankohoami-sesta. Jokisuistoissa tätä vaikutusta korostaaveden mukanaan kuljettama liete, jokisedi-mentit. Yksityiskohtainen selvitys maanko-hoamisesta on tehty Maxmossa, missä maa-

Vedenkoskemattoman (1) ja vedenkoskeman (2) maanjakautuminen Suomessa. Jääjärvien (3) ja Baltianjääjärven (4) peittämät alueet on rasteroitu. Luvutosoittavat korkeimman rannan nykyistä tasoa me-renpinnan yläpuolella. (Taipale ja Saarnisto 1991).

Perämerestä muodostuu sisäjärvi noin 2 000vuoden kuluessa, mikäli uusi jääkausi ei katkaisekehitystä. (Taipale ja Saarnisto 1991).

60

alan on todettu laajenevan keskimäärin 888ha vuosisadassa (Jones 1987). Liminganlah-della, Oulun eteläpuolella, Temmesjoen – Li-minganjoen delta on kasvanut viime vuosi-kymmeninä merelle päin keskimäärin 18 mvuodessa (Markkola et. al. 1993).

korkeuksilla runsaasti merkkejä meriveden jarantavoimien työstä (Rankama 1964). Maan-kohoamisen vuoksi monet suuret sisäjärvetovat aikojen kuluessa muuttaneet lasku-uo-mansa paikkaa tai jopa suuntaa (Donner1978).

Maankuoren vajoamisen kokonaissyvyyson Pohjanlahden alueella 900–1 000 m (Tai-pale ja Saarnisto 1991). Korkeimmat mui-naisrannat ovat 200–300 m nykyisen meren-pinnan yläpuolella ja osoittavat siten likimainjääkauden jälkeisen maankohoamisen suu-ruutta. Maan arvioidaan tästä edelleen koho-avan 100–150 m seuraavan 7 000–12 000vuoden aikana. Tuolloin Perämerestä muo-dostuu sisäjärvi. Tähän arvioidaan kuluvannoin 2 000 vuotta.

Kasvillisuus muuttuu

Maankohoamisen välitön seuraus on kasvilli-suuden jatkuva muutostila. Vedenpinnan ala-puolella kasvavat vesikasvit väistyvät ja maa-kasvit valtaavat merestä vapautuvan maa.Ajanoloon kasvillisuus kehittyy vyöhykkei-seksi. Vyöhykkeet poikkeavat toisistaan ran-nan laadun mukaan (Siira 1999). Erityisenmielenkiintoisia ovat lahtien pohjiin synty-neet laaja-alaiset niittyrannat. Ennen ne oli-vat avoimia, mutta nykyisin laiduntamisenloputtua suuri osa niistä on jo muuttunut lä-hinnä ruovikoiksi ja pajukoiksi. Avoimet ran-nat muuttuvat sitten pensaikon kautta yleen-sä lepikoksi tai hieskoivikoksi ja edelleen ha-vupuuta kasvavaksi metsäksi (Kukko-oja jaKubin 1998, Kukko-oja et. al. 1999). Ranni-

kon tuntumaan muodostuvan koivikon kat-sotaan olevan yhteydessä mereiseen ilmas-toon. Tällaisia koivikoita tavataan erityisestiPerämeren saarilla

Maankohoamisrannikon erityispiirteenäon kasvillisuuden vyöhykkeisyys. Kasvillisuu-den muutoksen päälinjat ovat vesikasvillisuu-den taantuminen ja avoimelle paikalle, lähin-nä niitylle luonteenomaisen maakasvillisuu-den leviäminen. Vaihettuminen johtaa vähi-tellen metsä- tai suokasviyhdyskuntien syn-tyyn. Hiekkarannoilla ja kallioilla tapahtuvakehitys on olennaisesti toisenlaista verrattunamatalien, hienosedimenttipeitteisten rantojenkasvillisuuden muutokseen.

Maa kohoaa myös sisämaassa, mistä ai-heutuu omia hitaasti muuttuvia kasvillisuus-sarjoja ja kasvupaikkojen ekologisen luonteenmuuttumista. Nämä jäävät usein hitautensatakia huomaamatta, varsinkin kun kasvupai-kat ovat tehokkaassa taloudellisessa käytössä.

Donner, J. 1978. Suomen kvartäärigeologia. Helsin-gin yliopisto. Geologian laitos. Geologian ja pale-ontologian osasto. Moniste Nro 1. 264 s.

Jones, M. 1987. Landhöjning, jordägoförhållandenoch kulturlandskap i Maxmo. Bidrag till kän-nedom av Finlands natur och folk. Finska Vetens-kaps – Societen. H. 135. 247 s.

Kukko-oja, K. & Kubin, E. 1998. Puuston ja kasvil-lisuuden kehitys maankohoamisrannikolla – esi-merkkikohteena Bådaviken. Metsäntutkimuslai-toksen 80-vuotisjuhlaretkeily 20.8.1998: 22 – 24.

Kukko-oja, K., Kubin, E. & Siira, J. 1999. Meren-rannan kasvipeitteen gradienttilinja Hailuodossa.Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 723: 35-42.

Markkola, J., Ohtonen, A., Ojanen, M., Pessa, J. &Siira, J. 1993. Liminganlahti. Kirjapaino Osake-yhtiö Kaleva. 163 s.

Rankama, K. (toim.) 1964. Suomen geologia. Kirja-paino Aa Osakeyhtiö Helsinki. 414 s.

Siira, J. 1999. Kasvillisuuden kehitys Perämeren ran-nikolla. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja723: 35-42.

Taipale, K. ja Saarnisto, M. 1991. Tulivuorista jää-kausiin. Suomen maaperän kehitys. WSOY Por-voo-Helsinki-Juva. 416 s.

Maankohoamisen syy ja seuraus

Maankohoamisen syynä on mannerjäätikönalla painuneen maankuoren palautuminenisostaattiseen tasapainotilaan. Palautuminenalkoi jo jäätikön alla sen sulamisvaiheessa(Taipale ja Saarnisto 1991). Jään sulaminenja sitä seurannut maankohoaminen johtivatItämeren eri kehitysvaiheisiin, joita olivatBaltian jääjärvi, Yoldiameri, Ancylusjärvi jaLitorinameri. Litorinameren aikana merenpohjaan kerrostui runsaasti orgaanista ainestasisältäviä savisedimenttejä. Tällöin syntyimyös rikkipitoisia sulfidisavikerrostumia.

Jatkuva maankohoaminen on pienentänytaikojen kuluessa Itämeren alaa. Jääkaudenjälkeen osa maa-alasta on kuitenkin ollutaina veden koskematonta eli ylimmän rannanyläpuolista aluetta. Ylimmän rannan ja ny-kyisen merenpinnan välisellä alueella on eri

Hönttämäen oppilailta kuultua:

Sammaleella on hauska kävellä.Se on kosteaa ja litisee hassusti.

Päätös, ohjelma ja järjestelyt

62

Risto Seppälä, professoriMetsäntutkimuslaitos

Metsäklusterin tulevaisuus omissa käsissämme

Menneisyyden jatkamisesta tulevaisuuden tekemiseen

Suomen metsäklusteri on viimeisen parin-kymmenen vuoden ja erityisesti 1990-luvunaikana kokenut voimakkaita muutoksia: met-sätaloudessa ympäristöasiat ovat lyöneet it-sensä läpi aina lainsäädäntöä myöten, ja klus-teriin kuuluvassa teollisuudessa fuusiot ovatradikaalisti muuttaneet yritysrakenteita. Josmuutokset jatkuvat entisellä nopeudella, voi-daan kysyä, tunnistetaanko nykyisen kaltais-ta toimialaa lainkaan muutaman vuosikym-menen päästä.

Tulevaisuus merkitsee epävarmuutta, jasiksi se ei ole kuvattavissa yhdellä kehitysural-la. Niin kuitenkin pyritään usein tekemään,kun laaditaan menneeseen kehitykseen poh-jautuvia ennusteita. Peruutuspeiliin katso-malla ei kuitenkaan saada aikaan aitoja tule-vaisuusvaihtoehtoja. Ne syntyvät vain kulis-seja muuttamalla eli ottamalla tarkasteluunmukaan laadullisia tekijöitä ja rakennemuu-tosten mahdollisuus. Tästä voidaan mennävieläkin pitemmälle eli pyritään vaikutta-maan tulevaisuuteen omilla valinnoilla ja te-

oilla. Näin tulisi ajatella myös silloin, kunpuhutaan metsäklusterimme tulevaisuudesta.

Yritysten ja klusterin edut eriytyneet

Tähän asti metsäalan yritysten etu ja Suomenetu ovat kohdanneet molempia osapuoliahyödyttävällä tavalla. Nyt kun suomalaistenmetsäteollisuusyritysten investoinneista jatuotannosta valtaosa on Suomen ulkopuolel-la, tämä kohtalonyhteys on häviämässä. Suo-malaisten yritysten menestyminen maailmal-la ei vielä takaa Suomessa sijaitsevan met-säklusterin hyvinvointia. Kun yritykset teke-vät investointipäätöksiä, Suomi on vain yksimahdollinen kohde muiden joukossa.

Metsäklusterimme keskeiseksi kysymyk-seksi on nousemassa se, sijaitseeko Suomessavain kansainvälisten yritysten tuotantolinjojavai onko yrityksillä täällä myös tuotekehitys-tä, teknologisia osaamiskeskittymiä sekämahdollisesti myös kotipesä ja siihen liittyvääpäätöksentekoa. Pelkkiä tuotantolinjoja ontarpeen vaatiessa helppo sulkea esim. jonkuntoisessa maassa olevan tuotantolinjan tieltä,

kuten on jo tapahtunutkin. Sen sijaan osaa-miskeskittymään liittyy paljon muitakin ar-voja kuin pelkkä tuotanto, ja se on vastustus-kykyinen usein lyhytnäköisille omistaja-ar-von ja pääoman pikaisen korkean tuoton vaa-timuksille.

Näivettymisen uhka

Osa Suomen metsäklusterin tähänastisistakulmakivistä on joko kokonaan murentunuttai niiden merkitys on olennaisesti muuttu-nut. Yritysten ja kansallisen metsäklusterinkohtalonyhteyden häviämisen lisäksi muu-toksia on tapahtunut ja tapahtumassa muunmuassa metsäteollisuuden tuotteiden kysyn-nässä, puuraaka-aineen tarjonnassa, sähkö-energian suhteellisissa hinnoissa, työvoimansaatavuudessa sekä metsäsektorin talouspo-liittisessa asemassa. Muutosten seurauksenanykyiseen tuoterakenteeseen perustuvan met-säteollisuuden kasvumahdollisuudet ovatSuomessa selvästä aiempaa vähäisemmät.

Metsäteollisuuden innovaatiot ovat etu-päässä kohdistuneet tuotantoprosesseihin. Pe-

63

riaatteena on yleensä ollut “nopeampaa ja le-veämpää”, millä on pyritty kustannuskilpai-lukyvyn parantamiseen. Tavoitteessa onkinonnistuttu ja Suomessa sijaitsevien yritystentuotantokoneisto on erittäin iskukykyinen.Voimakkaiden investointien ansiosta olemmepystyneet hyödyntämään uusinta teknologiaaja pitämään koneiden iän alhaisena.

Jos kasvumahdollisuudet heikkenevät jateollisuus investoi muualle kuin Suomeen,uutta kapasiteettia ei synny. Jos vielä korvaus-investoinnitkin supistuvat, tehtaat ja laitteetikääntyvät väistämättä. Edessä on silloin tuo-tantokoneiston vähittäinen näivettyminen jakilpailukyvyn häviäminen. Tämä johtaa en-nen pitkää tuotantolinjojen sulkemiseen.Uhanalaisimmilta tuotteilta näyttävät sano-malehtipaperi, lastu- ja kuitulevy, alhaisen ja-lostusasteen sahatavara ja paperin valmistuk-seen integroitumaton sellu. (Seppälä 2000.)

Onko paperituotteilla tulevaisuutta?

Viestinnän teknologinen kehitys ei tähän astiole uhannut paperituotteiden asemaa. Hyvänesimerkin siitä, mitä voi tapahtua, tarjoaa sa-nomalehtipaperi, jonka kulutus kääntyi Yh-dysvalloissa laskuun jo 1980-luvun lopussa.Taantumisen merkkejä on havaittavissa myösainakin Isossa Britanniassa ja Suomessa, vaik-ka koko Euroopan Unionin alueella sanoma-lehtipaperin kulutus edelleen kasvaa.

Yhdysvaltain sanomalehtipaperimarkkinaton hyvä esimerkki myös siitä, miten men-neen kehityksen jatkamiseen perustuvat tren-diennusteet voivat antaa aivan väärän kuvantulevaisuudesta. Ekonometriseen malliin jamenneitten vuosien tilastoaineistoon perus-tuva FAO:n tuorein ennuste arvioi sanoma-lehtipaperin kulutuksen kasvun jatkuvanUSA:ssa melkein entisellä nopeudella. Tämäarvio perustuu pääosin siihen, että sanoma-lehtipaperin, kuten yleensäkin paperituottei-den, kulutus on sidoksissa bruttokansantuot-

teeseen, jonka ennustetaan kasvavan lähes ai-empaan tahtiin.

Lauri Hetemäki ja Michael Obersteiner(Hetemäki and Obersteiner 2001) ovat tuo-reessa tutkimuksessaan osoittaneet, ettei tämäsidos enää päde, vaan on tapahtunut raken-nemuutos, jota FAO:n trendiennuste ei pys-ty ottamaan huomioon. He päätyvätkin sii-hen, että sanomalehtipaperin kulutus Yhdys-valloissa supistuu tulevaisuudessa. Vuonna2010 ero FAO:n ja heidän arvionsa välillä on4,5 milj. tonnia, joka vastaa yli 10 moderninpaperikoneen vuosituotantoa. Jo tänä vuonnaFAO:n v. 1999 julkistaman ennusteen ja to-teutuneen kehityksen välinen ero muodostu-nee peräti 3 milj. tonniksi, mikä antaa uskot-tavuutta Hetemäen ja Obersteinerin skenaa-riolle.

Sanomalehtipaperia koskeva rakennemuu-tos ja kulutuksen supistuminen liittyvät sii-hen, että sähköisten viestimien käytön lisäyson korvannut sanomalehtien lukemista. Lu-kutottumusten muutos uusien sukupolvienmyötä ja kilpailevien medioiden tiukkenevaote ihmisten ajankäytöstä voivat vähitellenheijastua myös muuhun paperinkulutukseen,jonka asemaa sähköinen viestintä ei vielä olepystynyt horjuttamaan. Sähköisen viestinnänteknologian onkin ensin kehityttävä nykyistäkäyttäjäystävällisemmäksi ja hinnaltaan kil-pailukykyisemmäksi, ennen kuin siitä tulee

painetun viestinnän vakava kilpailija. Tämävoi kyllä tapahtua yllättävänkin nopeasti, ku-ten on käynyt matkapuhelimissa.

Paperituotteiden kilpailukykyä uhkaavatmyös sellaiset tekijät kuin väestönkasvun ty-rehtyminen monissa korkean kulutuksenmaissa, digitaalipainatuksen tarjoamat mah-dollisuudet tulostaa paperille vain välttämä-tön informaatio, kilpailevien teknologioidenkyky tuottaa pienillä jakelukustannuksillaajantasaista ja tiivistä informaatiota sekä ym-päristötietoisuuteen liittyvä vaatimus materi-aalien käytön vähentämisestä. Erityisesti Suo-men paperituotantoa voi lisäksi uhata se, ettäpitkien merikuljetusten ympäristöhaittoihinkiinnitetään lisääntyvää huomiota.

Tarjontalähtöisyydestäkysyntälähtöisyyteen

Metsäklusteria voidaan luonnehtia tarjonta-lähtöiseksi toimialaksi. Tyypillistä tällaiselletoimialalle on, että tuotteiden kysynnän kas-vu on verraten hidasta ja markkinat kypsiä,jolloin tuotteiden reaaliset yksikköhinnat ale-nevat jatkuvasti. Tällöin yritysten päästrategi-aksi muodostuu pyrkimys kustannusjohta-juuteen. Massatuotantoparadigma, suuruu-den ekonomia, ydintoimintoihin keskittymi-

Puu pilkottuna perinteisesti japrosessoiden. Korintekoa metsä-

akateemikoille esitteli “päreneuvos”Eero Majava. Nordic Veneersinkoivuviilut puolestaan päätyvät

huonekalu- ja oviteollisuudenpäällystemateriaaliksi.

64

nen, prosessipainotteinen tutkimus ja sijoitta-jien laimeahko kiinnostus ovat muita tarjon-talähtöisen toimialan tunnusmerkkejä. Nesopivat hyvin nykymuotoiseen metsäkluste-riin ja erityisesti sen metsäteollisuusytimeen.

Suomen metsäklusteri on kehittänyt huip-puunsa tarjontalähtöisen toimintatavan jasen myönteisen ilmenemismuodon, kustan-nusjohtajuuden. Hidastuva kasvu uhkaa kui-tenkin tarjontalähtöisen mallin kestävyyttä.Tulevaisuutta ajatellen olisikin Suomen met-säklusterin toiminta-ajatukseen lisättäväenemmän kysyntälähtöisyyttä, koska se tarjo-aa kestävämmän kasvupohjan kuin liika tu-keutuminen tarjontalähtöisyyteen. Kysyntä-lähtöiselle toimialalle ovat ominaisia tuote-differointi ja erikoistuminen, kokonaan uusi-en tuotteiden kehittäminen, osaamispainot-teisuus ja ajattelu, jonka mukaan kilpailuetuon sillä, joka ”omistaa” asiakkaan, ei raaka-ai-neen tai tuotantokoneiston omistajalla.

Uusia tuotteita,ideoita ja yrittäjiä tarvitaan

Metsäklusterin yritykset voivat menestyä kas-vattamalla kokoaan sekä siirtämällä tuotan-toa raaka-aineen ja edullisten tuotannonteki-jöiden alueille tai lähemmäs markkinoita.Hyvätkin tuotteet saavuttavat kuitenkin elin-kaarensa lopun. Silloin eivät tuotannon te-hostaminen ja kilpailukyvyn kohentaminenenää auta, vaan tarvitaan uusia tuotteita sekäpuun ja metsän entistä monipuolisempaahyödyntämistä. Puun erinomaiset ominai-suudet ovatkin olleet vajaakäytössä. Sama va-jaakäyttö koskee myös metsiä, jotka on val-jastettu pääosin vain puuntuotantoon.

Puun kemianteollinen hyödyntäminentarjoaa suuria mahdollisuuksia esimerkiksielintarvike- ja lääketeollisuudessa. Lisäksipuusta pystytään valmistamaan lähes kaikkianiitä tuotteita, jotka tällä hetkellä perustuvatfossiilisiin raaka-aineisiin. Erityisen houkutte-

metsä voisi kuulua? Näin kysymällä pys-tyisimme ilman menneisyyden painolastiapohtimaan, mihin kaikkeen metsää ja puutavoidaan hyödyntää. Sen jälkeen voisimmetaas palata katsomaan asioita metsäklusterinnäkökulmasta ja ruveta kehittämään sitä uu-delta, entistä laajemmalta pohjalta. Tässäsaattaisi olla alku metsäklusterin toiselle tule-miselle, jos nykyklusterin pohja pettää.

Osaamisvetoiseen klusteriin

Vaikka puu ja metsä ovat edelleen metsäklus-terin olemassaolon lähtökohta, ne eivät tule-vaisuudessa ole enää riittävä peruste nyky-muotoisen metsäteollisuuden sijainnille Suo-messa. Selviytyjät löytyvät niistä yrityksistä jamaista, jotka panostavat osaamiseen.

Metsäala onkin aivan viime vuosina kas-vattanut tutkimus- ja kehityspanostaan. Siltise sijoittaa tutkimukseen ja tuotekehitykseenedelleen vain murto-osan esimerkiksi elektro-niikkateollisuuden vastaavista investoinneis-ta. Panostamalla voimakkaasti radikaaleihintuoteinnovaatioihin ja uusiin liiketoiminta-konsepteihin Suomen metsäklusteri voisimuuttua nykyisestä pääosin tarjontalähtöises-tä toimialasta aidoksi kysyntälähtöiseksi toi-mialaksi. Ellei tutkimus- ja kehityspanostasaada lisätyksi ja suunnatuksi rohkeasti uu-delleen, on vaarana, että innovaatiot tehdäänja hyödynnetään muualla. Silloin Suomeenjäävät vain ikääntyvät, hiipuvia tuotteita val-mistavat laitokset.

levaksi puun käytön kemianteollisuudessa te-kee se, että ainakin alkuvaiheessa raaka-ai-neeksi riittäisivät sellun valmistuksessa synty-vä jätelipeä ja erilaiset puujätteet.

Puuraaka-aine tarjoaa paljon käyttämättö-miä mahdollisuuksia myös puutuotteissa.Esimerkiksi puukomposiittien kilpailukykyon monissa käyttökohteissa ylivoimainen sa-hatavaraan verrattuna. Tulevaisuudessa saha-tavara korvautuneekin suurelta osin kompo-siittituotteilla, ja massiivipuutuotteita käyte-tään lähinnä vain ylellisyystarvikkeina.

Metsäteollisuuden keskittyminen ydintoi-mintoihin on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta merkinnyt keskittymistä nykyistenmassatuotteiden valmistukseen. Tuotannonsivuvirrat, jotka voisivat olla pohjana koko-naan uusille tuotteille, koetaan liian vaati-mattomiksi liiketoiminnan kannalta, eivätkäne näytäkään kiinnostavan yhä suuremmiksifuusioituvia yrityksiä. Onkin turha odottaa,että perinteinen metsäteollisuus kovin voi-makkaasti siirtyisi kysyntälähtöiseen toimin-tatapaan ottamalla kokonaan uusia tuotteitatuotevalikoimaansa. Tarvitaan uusia ennak-koluulottomia yrittäjiä hyödyntämään puunja metsän kaikki mahdollisuudet.

Metsäklusterille uusi sisältö

Nykyisen metsäteollisuuden vähäinen kiinnos-tus puun hyödyntämiseen muihin kuin perin-teisiin tuotteisiin ja siihen liittyvä mahdolli-suus uusien, aiemmin metsäklusterin ulkopuo-lella toimineiden yritysten tuloon alalle johdat-taa miettimään, mikä metsäklusteri oikein on.Määritelmän mukaanhan se on puun jalosta-misen ympärille rakentunut kokonaisuus. Ky-symys on tähän asti ollut siitä, mikä olemassaolevasta tuotannosta kuuluu metsäklusteriin,eli klusteri on lähinnä tilastokäsite.

Eeva Hellström (Hellström 2001) on eh-dottanut, että kysymys tulisi kääntää toisinpäin: mihin klustereihin tai toimialoihin

Hellström, E. 2001. Esitelmä Metlan innotiimissä30.5.2001

Hetemäki, L. and Obersteiner, M. 2001. USNewsprint Demand Forecasts to 2020:

Classical and Bayesian Approaches (käsikirjoitus, jul-kaistaan IIASA:n Interim Report –sarjassa).

Seppälä, R. (toim.) 2000. Suomen metsäklusteritienhaarassa. Metsäalan tutkimusohjelma WoodWisdom. Helsinki. 138 s.

65

Metsänomistuksen pirstaloituminen

Kurssin osallistujat pohtivat ryhmä-keskusteluissa metsäpolitiikan muuttu-mista ja metsänomistuksen pirstaloitu-mista. Perjantain päätöskeskustelussaHönttämäen ala-asteen oppilaat viritti-vät osallistujat pohtimaan mitä metsä-alan pitäisi tulevaisuudessa osata. Ohes-sa tiivistelmä kurssin keskusteluista.

Omistussuhteidenhajanaisuus ongelmallista

Metsänomistajia on yli 400 000, joten met-sänomistuksen tavoitteita ja metsänhoidonperiaatteita on monenlaisia. Perikunnat jakuolinpesät omistavat yksityismetsistä noinviidenneksen. Omistus on jakautunut pinta-alalla mitattuna suunnilleen kolmeen: maati-lataloutta päätoimenaan harjoittavat, maati-lataloudesta eläkkeellä olevat ja muualta kuinmaatilataloudesta tulonsa saavat. Eläkeläis-omistus on suhteessa iso ja näiden metsienperinnönjako on vielä suurimmalta osinedessäpäin. Huolena on, pystyvätkö tiloja pe-rivät sukupolvet sitoutumaan metsän omista-miseen, kun osalle nuorista on jopa vaikeatasitoutua vakituiseen työhön.

Ongelma on metsien pirstoutuneisuus si-nänsä, mutta myös perikuntien hankalatomistussuhteet. Selvitysten mukaan kuolin-pesät realisoivat omaisuuttaan eri tavoin. Asi-aan vaikuttavat mm. osakkaiden määrä, tilankoko, yhteiskunnan taloudellinen tila yms.Tila pidetään mielellään omassa omistukses-sa, jos osakkaita on vähän. Mitä enemmänosakkaita on, sitä hankalampi saattaa olla so-puun pääseminen. Tällöin tilan myyminenon houkutteleva ratkaisu.

Perikunta on hyvin hankala omistusmuo-to. Olisi tarpeen säätää laki, jossa tietyn ajankuluttua yhteisomistuksessa oleva tila pitäisiselvittää, niin että se olisi yksissä käsissä. Yh-teisomistuksessa olevasta metsätilasta saate-taan maksaa metsäveroa vuosikymmeniävain, koska tilan myymiseen tarvittaisiinkymmenien henkilöiden valtakirja.

Suuri osa soiden ojituksista ja metsäteidenrakentamisesta tehtiin 1950–70 luvuilla, kunmetsänomistus oli vielä yhtenäistä maatilata-louden kanssa. Metsien hoidosta oli yleinenja yhtenäinen mielipide. Tällaiset suuret yh-

teishankkeet eivät onnistu yksittäiseltä met-sänomistajalta, vaan osakkaiksi tarvitaankaikkia hankkeeseen kuuluvia metsänomista-jia. Nämä työt ovat monimutkaisten omis-tussuhteiden ja tilojen pienuuden takia hyvinongelmallisia nykypäivänä.

Puuta kasvatettaessa useimpina vuosinasyntyy tappiota, sillä verotettavaa tuloa saat-taa syntyä vain esimerkiksi joka 30. vuosi.Siinä mielessä on hyödyllistä omistaa metsääyksityisenä henkilönä. Asialla on myös laa-jempaa kansantaloudellista merkitystä. Anar-kistisesti ajatellen, yhteiskunta on yksittäistenintressien sekalainen summa. Yhteiskunta ke-hittyy, kun eri osapuolet pitävät omista in-tresseistään huolta. Ajatus yhteisestä hiilestä,johon me kaikki puhalletaan ei ole kokonai-suuden kannalta paras.

Lääkkeeksi neuvontaa

Metsää periessään metsänomistaja saattaaaluksi ihmetellä, mitä tilalleen tekisi. Metsän-hoito on täysin tuntematonta, eikä perinnönsaajalla ole metsätilaan mitään sidettä. Met-sänomistajan on helpointa ajatella, että met-sä saa olla käsittelemättömänä.

Neuvonta on oiva apu tietämättömyydenongelmaan. Metsänhoitoyhdistykset ovatavainasemassa. Metsänhoitoyhdistyksen hen-kilöstöllä on oltava kykyä ajatella asioita tilanulkopuolella asuvan metsänomistajan kannal-ta ja markkinoitava palveluita juuri hänentarpeisiinsa. Mitä kauempana metsänomista-ja tilastaan on, sitä vakuuttuneempi hänenon oltava metsänhoidon tarpeesta. Metsän-hoitoyhdistysten lisäksi pankit ja monetmuut organisaatiot ovat kiinnostuneita ta-voittamaan metsänomistajia.

Yhteisomistuksella palaset yhteen

Yhteismetsän perustaminen saattaisi olla yksiratkaisu metsien pirstaloitumiseen. Nykyisel-lään se on hankalaa, mutta yhteismetsälakiaollaan uudistamassa. Uudistuksella pyritäänhelpottamaan esimerkiksi perikuntien ja yk-sittäisten metsänomistajien liittymistä isom-paan organisaatioon. Ongelmana on vähäisettiedot yhteismetsäomistuksen hyödyistä.

Toinen keino on pienten, paikallisten osa-keyhtiöiden perustaminen, jossa useammanmetsänomistajan maista muodostettaisiinosakeyhtiö. Joillekin perijöille saattaa olla toi-saalta erittäin tärkeää, että tila on oma. Yh-teisomistus ei houkuttele, jos yksin omista-misen tunne on tärkeä. Onhan se hieno tun-ne kävellä metsässä ja potkia risuja. Tuumata,että tämä on minun omaani.

Kenen ongelma metsänomistajien haja-naisuus oikeastaan on? Kantavatko metsäam-mattilaiset huolta ettei metsiä hoideta vaimurehtiiko teollisuus puun saantia? Metsän-omistuksen pirstoutumisesta ei tulisi puhuanegatiivisesti. Miksi ei voida puhua metsän-omistuksen ilon jakamisesta? – Metsähäntuottaa omistamisen iloa!

Kurssilla keskusteltua:

66

Matti PottiUuden polven metsätalousinsinöörille,Matti Potille maastopuku on kuin toinennahka ja metsä kuin happi keuhkoille.Sonkajärven Mätäsahossa asuvan, vasta 32-vuotiaan Matin verenpaine on uhkaavastikoholla, sillä kiirettä riittää täyden palve-lun metsäpalveluyrityksen pyörittämisessä.Palveluihin kuuluu kaikki metsään liittyvä.Matti järjestää metsänhoitotöiden ja puu-kauppojen lisäksi karhunpelkoisille emän-nille marjaretkiä ja yrityksille luontoelä-myksiä. Keväällä Matti teetti 155 hehtaa-rin metsätilallaan melko laajat hakkuut,sillä yritykselle piti investoida kymmenenmoottorikelkkaa talvisille safareille.

Matilla on kolme lasta, joiden tulevai-suudesta hän on huolissaan. Jos kylästäväki lähtee, niin lapset joutuvat käymäänkoulua kirkonkylässä. Toisaalta sivukylienautioituminen lisää matkailu- ja metsäpal-veluiden myyntiä. Kylään pitäisi saadamuitakin yrittäjiä, sillä verkostoituminenon jo paikoin helpottanut asioita. EU:n ra-kennerahoja on kuitenkin hankala saada jailman tukea ei investointeihin ole varaa.

Matti on ihmeissään raivoisasta luon-nonsuojelusta. Hänen mielestään metsiävoidaan käyttää monipuolisesti, eikä niitämissään tapauksessa saisi jättää hyödyntä-mättä. Hän luki artikkelin, jossa kerrottiinmetsän 0-rajan lähestyvän, mutta ei uskomoisiin uhkakuviin. Matilla on vahva yrit-täjähenki ja usko tulevaisuuteen. Viime ai-koina hän on huomannut erityispuulajienkysynnän lisääntyneen, joten kysyntäänvastaamiseksi Matilla on jo pitkälle tehtyjäsuunnitelmia.

Osallistujat asettuivat neljän roolihenki-lön asemaan ja miettivät mistä metsäklus-terin kehitystrendistä tai kysymyksestähahmo olisi huolissaan tai iloissaan.

Metsäalan imago

Metsäala on huolissaan klusterin yleisestäasemasta, arvostuksesta ja tunnettuudesta.Yhteiskunnassa kovin monet muut asiat ovatpäällimmäisenä. Mutta minkä takia metsä onmonille niin vieras toimiala?

Entä yhteistyö? Esimerkiksi metsien suo-jelukiistat vaikuttavat alan arvostukseen jaasemaan luoden mielikuvaa siitä, että metsä-alalla ei osata toimia yhteistyössä ja rauhalli-sin lähestymistavoin. Joko–tai -kiistelyllä pys-tytään tekemään huomattavan suurta tuhoametsäalan imagolle. Sen sijaan tarvittaisiinsekä–että -ajattelua.

Alalla on patruunahenkinen, sisäänpäinlämpiävä imago. Heikkouksien sijaan nämävoitaisiin nähdä myös vahvoina piirteinä –heikothan eivät yleensä menesty, kun taasnämä isot patruunat ovat menestyneet. Mut-ta onko se menestyksen tae jatkossa?

Metsäteollisuudelle on ominaista myöserityisosaamisen imago. Teollisuudessa ja-kaannutaan yhä pienempiin ja pienempiinerityisosaamisalueisiin. Osaamisen kehittämi-nen on tänä päivänä pitkälti pyrkimystä ke-hittää erityisosaamista yhä korkeammalle.Vaikka erityisosaaminen voi ulkopuolisellekuulostaa jo aika heprealta, tätä täytyy kui-tenkin lisätä.

Entä vaikuttaako yritysten globaalistumi-nen siihen, että eettinen tai yhteiskunnallinenvaikuttaminen, sponsorointi tai muu mukaantulo yhteiskunnan kehittämiseen tai nuorisonkasvattamiseen Suomessa vähenee?

Metsävarat ja tuonti lisääntyvät

Suomen puuvaranto kasvaa koko ajan. Sodanjälkeen puuta oli 1 500 milj. kuutiometriä.Nyt sitä on neljännes enemmän eli noin2000 milj. kuutiometriä. Soiden ojitusten li-säksi puun kasvua ovat lisänneet metsänhoi-don menetelmien kehittyminen. Puu on

merkittävä uudistuva luonnonvara, jonkakäyttö lisääntyy kotimaassa joka vuosi 1,5–2 milj. kuutiometriä. Tehokkaasta käytöstähuolimatta emme syö pääomaa, emmekä olepuuntuotannossa riskirajoilla.

Metsänomistajien keskuudessa ihmetel-lään tuontipuun kannattavuutta. Kotimaassaon erityisesti nuorten metsien hakkuista saa-tua puuta tarjolla. Teollisuus vakuuttelee, ettäkaikki puuvarat tulevat käytetyksi selluteolli-suuden korkean kapasiteetin vuoksi. Kapasi-teetti on kuitenkin Suomessa niin iso, ettäesimerkiksi lyhytkuitu raaka-ainetta on tuo-tava. Puuta tuodaan Venäjältä varmasti tule-vaisuudessakin, sillä koko valtava puuntuo-tanto ei mene maan oman käyttöön.

Nykyisessä raaka-ainehuollon tilanteessaihmetystä on herättänyt myös metsäyhtiöi-den kommentit siitä, etä metsänomistuksentuotto ei ole riittävä. Miten yhtiöiden metsi-en myymisen idea on arvioitu kantohintojenkannalta ja kenelle isot alueet mahdetaanmyydä?

Kansallinen metsä-ohjelma toteutuu yhteistyöllä

Maita kannustetaan luomaan kansallisia met-säohjelmia, koska kansainvälistä metsäohjel-maa ei ole. Kohderyhmänä on kuitenkinenemmän maat, jossa ei ole kunnollista met-sälainsäädäntöä tai säädännön valvontaa.Suomi on niitä harvoja maita, missä metsä-ohjelma on todella tehty.

Harkittu kansallinen metsäpolitiikka onyhä tärkeämpää yritysten kansainvälistyttyäja metsään liittyvien kysymysten globaalistu-essa. Sitä tarvitaan, koska markkinavoimat ei-vät riittävässä määrin kykene huolehtimaantaloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kes-tävästä metsätaloudesta. Kansallinen metsä-ohjelma poikkeaa aikaisemmista metsäohjel-mista sillä, että se perustuu kansainvälisenmetsäpolitiikkan suosituksiin.

66

67

Frank J. Fibrellä on pitkä kokemus teolli-suudessa ja hän on toiminut johtotehtä-vissä useilla eri mantereilla. Hänet valit-tiin Suomessakin toimivan Pulp’n’PaperCorporationin hallituksen puheenjohta-jaksi kaksi vuotta sitten. Tänä aikana yhti-össä on toteutettu suuria yritysostoja,mutta jouduttu myös saneeraamaan hen-kilöstöä. Frankin mielestä yritysten glo-baalistuminen on ainut vaihtoehto pysyäkilpailussa mukana. Osakekauppojen li-säksi 53-vuotias Frank pelaa vapaa-ajal-laan hevospooloa ja metsästää.

Raskaan, pääomavaltaisen teollisuudenmuutosvaikeus on aiheuttanut harmaitahiuksia Frankille viime vuosina. Puun kil-pailukyky materiaalina ei ole itsestään sel-vää, vaan jatkuvaa kehittämistä on tehtäväettä asiakkaiden tarpeisiin pystyttäisiinvastaamaan kärkijoukossa.

Frank on miettinyt jo hieman eläkkeel-le jäämistä, mutta on huolissaan yhtiöntulevaisuudesta. Mistä löytyisi nuorempiakeulahahmoja yrityksen johtoon tai perin-teisiin kädentaitoja vaativiin töihin? Ei olehelppoa löytää hyvää, teknologisesti ajat-televaa yritysjohtoa. Sisäänpäinlämpiäväklusteri ei nosta imagoa.

Antiglobalisaatioliike ja mm. Suomenaluekehitys aiheuttavat ongelmia suurelleyritykselle. Yrityksen liikevaihtoon vaikut-tavat energian saatavuus ja pääoman huo-no tuotto. Edunvalvonnan pirstoutunei-suus vaatii myös omaa valveutuneisuutta.

Frankin mielestä tulevaisuudessa onkuitenkin potentiaalia. Mm. paperissa onvielä valtavasti hyödyntämättömiä mah-dollisuuksia. Markkinoinnissa olisi syytähyödyntää nykyistä paremmin uudistuvanluonnonvaran hyvä imago. Teollisuudellaon resursseja toteuttaa rakennemuutoksiaja Suomessa arvostettuna alana hyödyllisiäyhteistyökuvioita tuntuu syntyvän.

Kansallisen metsäohjelman tavoitteena onosallistaa koko yhteiskunta ja löytää yhteinennäkemys metsien hoidosta. Ohjelma ei toteu-du valtion toimesta yksin, vaan toimijoidenyhteistyöllä. Prosessissa valtio on stimulaatto-ri, joka motivoi saavuttamaan tavoitteet.

90-luvun lamavuosina metsänomistajientulevaisuuden näkymät synkkenivät. Yksikansallisen metsäohjelman suuria haasteitaon, että metsänomistajat uskovat jälleen met-sätalouden kannattavuuteen. Vaikka nimi onkansallinen metsäohjelma ja toteutukseenkäytetään paljon valtion rahoja, niin suurinosa rahoista tulee kuitenkin yksittäiseltä met-sänomistajalta. Hänellä on oltava metsäpals-taansa panostaessaan usko, että saa rahoilleenvastinetta tulevaisuudessa.

Edistämistoimenpiteillä on merkitystä,mutta kysymys on siitä, minkä kokoisen kor-ren kukin kantaa kekoon.

Tietoisuutta lisättäväEU:n metsäpolitiikassa

Euroopan Unionin jäsenmailla on ns. metsä-strategia eli yhteinen näkemys metsäsektorinkehityssuunasta. Strategia pohjautuu vapaa-ehtoiseen yhteistyöhön ja se koordinoi esi-merkiksi EU:n kantoja kansainvälisissä met-säprosesseissa. Metsätaloudelle ja -teollisuu-delle merkityksellisiä politiikan aloja onEU:ssa paljon. Keskeisimmät ovat ympäristö-,energia-, teollisuus- ja aluepolitiikka sekä tut-kimus ja teknologia.

Suomi suhtautuu Euroopan Unionin yh-teiseen metsäpolitiikkaan kielteisesti. Meillämaa- ja metsätalouspolitiikka yhdistetäänkiinteästi toisiinsa, eikä EU:n maatalouspoli-tiikka ole kannustava esimerkki. Suomenkannalta parempi keino olisi kansainvälinenmetsäsopimus, joka velvoittaisi jokaista maa-ta itse pistämään metsätaloutensa kuntoon.

Kansallisesti Suomen metsäasioiden katso-taan olevan kunnossa. Mikäli uudet maat liit-

tyvät Euroopan Unioniin, mukaan tulee mai-ta, joilla on paljon metsää. Käytännössä ra-haa ei ole tulossa lisää, joten Suomen pelä-tään joutuvan maksumieheksi. Tämä saattaatoisaalta luoda meille mahdollisuuksia konsul-tointityyppiseen bisnekseen. Suomen tavoit-teenahan on olla johtava metsäasiantuntija.

Tietoisuus metsistä ja metsäteollisuudestaon hyvin vähäistä EU:ssa. Ongelmana onettä, metsä tarkoittaa eri maille eri asioita.Optimi vaihtoehto olisi strategia, jolla pys-tyttäisiin lisäämään tietoisuutta. Suomenaloitteesta tehtiinkin tietoisuuden lisäämisek-si metsäteollisuutta koskeva tiedonanto.

Pienten maiden mielestä komission työs-kentely ei ole tasapuolista ja voimakkaat jä-senmaat saattavat ajaa linjauksia, jotka meil-lä jo on. Säädöksissä on esim. maininta met-sänomistajien yhteistoiminnan kehittämises-tä, mutta meillä metsänhoitoyhdistysjärjestel-mä jo on. Meidän tulee olla aktiivisia ja huo-lehtia, että asiat huomioidaan päätöksen teos-sa oikealla tavalla.

Maiden välisessä yhteistyössä viestien olisioltava kansallisesti yhtenäisiä. Suomalaistenselkäytimessä on ajatus, että me elämme met-sästä. Silti näkemykset ovat erilaisia ja eri läh-teistä tulee ristiriitaisia viestejä.

Keski-Euroopan metsät ovat enimmäk-seen viljeltyjä, joten keskieurooppalaiset nä-kevät Skandinavian eurooppalaisena metsäva-rantona, johon ei ole suotavaa koskea. Joseteläsuomalaisten mielestä Kainuun ja Lapinmetsät voitaisiin suojella kaukaisen sijainninvuoksi, niin saman ajattelutyylin mukaankeskieurooppalaiset haluavat Suomen erikois-tuvan metsien suojeluun. Rakennepolitiikallapitäisi torjua uhkakuva, jossa Suomesta teh-täisiin Euroopan ulkoilmamuseo.

Aluepolitiikassa metsiä pitäisi ajaa vahvas-ti osana aluekehitystä. EU:n suuri missio oneurooppalaisen työllisyyden hoitaminen jaasuttuna pitäminen ja meillä on kansallinenintressi tukea esimerkiksi työllisyyttä alueilla,jossa sitä ei luontevasti synny. Suomella onvoimakas aluepolitiikka, sillä metsämme si-

Frank J. Fibre

67

68

Kirsti Van Gaalen on 26-vuotias kihara-hiuksinen ”luonnon lapsi”, joka toimiiyhdessä hollantilaisen miehensä kanssatutkijana kansainvälisessä kehitysprojek-tissa. He vertailevat erilaisia elämäntapa-yhteisöjä ja visioivat sen pohjalta tulevai-suuden muutoksia. Kirstille luonto jaympäristöasiat ovat hyvin tärkeitä, jotenaktiivinen toiminta ympäristöjärjestössäon hänen elämäntapansa. Kirsti haluaalastensa syntyvän rauhan ja raikkaan il-man maaperälle. Kansainvälinen perhehaluaisi jatkaa työtään Suomessa sopi-muksensa loputtua.

Kirstiä huolestuttaa metsäteollisuudentoiminnassa vallitseva putkiajattelu; toi-minta kasvaa ja mittakaava suurenee.Suuren mittakaavan toiminnassa moni-muotoisuus vähenee, sillä luonnolle liike-taloudellinen tuottovaatimus on liikaa.Hänen suhtautumisensa luontoon on hy-vin uskonnollinen, eikä voiton tavoittelusovi hänen mielestään luontoon.

Metsään liittyvä elämäntapa on Kirs-tille tärkeää, joten hän ihmettelee valta-van nopeaa elämäntavan muutosta jasuhtautuu hyvin varautuneesti geenima-nipuloituihin tuotteisiin.

Kirstiä ilahduttaa metsän monet mah-dollisuudet ja sen uusiutuvuus. Kirstinmielestä energiapuun käyttöä pitäisi te-hostaa. Suomessa puun energiakäyttöönon valtava potentiaali ja vaikutukset työl-lisyys- ja aluekehitykseen ovat merkittä-vät. Hän ei usko metsäsektorin löytävänvaihtoehtoista mahdollisuutta matkailus-ta. Tuoteideoita olisi paljon ja Kirsti toi-vookin näkevänsä puurakentamisen nou-sun lähitulevaisuudessa.

joittuvat ympäri valtakuntaa ja sitä kauttateollisuuskin sijoittuu läpi maakuntien.

Metsäteollisuudenuusi rakennemuutos?

Hyvinvointimme on perinteisesti perustunutkahteen tukijalkaan; metsä- ja metalliteolli-suuteen, jotka ovat paperikonepajateollisuu-den myötä pitkälti kulkeneet käsikädessä.Teollinen rakenteemme on viimeisten vuosi-en aikana muuttunut dramaattisesti. Kolmastukijalka on kasvanut elektroniikan ja tele-kommunikaation myötä. Eräs metsäklusterinavainkysymys onkin synergian lisääminen ns.perinteisen teollisuuden ja IT-alan välillä.

Suomessa suurimmat metsäteollisuusyri-tykset ovat perinteisesti tuottaneet sekä pape-ria että puutuotteita. Eräänä lähtökohtanatuotannon integroinnille on ollut raaka-ai-neen hyödyntämisen näkökulma: samastarungosta saadaan sekä tukki- että kuitupuuta.

Maailmassa liiketoiminta on kuitenkin ru-vennut keskittymään tietyn asiakasryhmänongelmien ratkaisemiseen. Puu- ja paperiteol-lisuudella on hyvin erilaiset asiakasryhmät.Eräs mahdollinen kehityssuunta onkin, ettäpainopaperi- ja pakkausteollisuus eroavat toi-sistaan ja kukin näistä haaroista liittoutuu sa-malle asiakkaalle tarjoavien teollisuudenalo-jen kanssa; pakkausteollisuus muoviteollisuu-den kanssa jne.

Paperiteollisuuden ainoa suomalainen fyy-sinen raaka-aine, joka on ylivoimainen mui-hin nähden on mekaanisessa kuiduttamisessakäytettävä kuusi. Kaikkia muita suomalaisis-ta metsistä saatavia kuituja on maailmastasaatavissa halvemmallakin. Sen sijaan henki-sestä näkökulmasta Suomessa on edelleenmetsäteollisuuden kannalta paljon ylivoi-maista raaka-ainetta. Esimerkiksi UPM-Kymmene on virallisesti antanut lausunnon,jossa he toteavat olevansa globaali metsäteol-lisuusyritys, jonka teknologia tulee Suomesta.

Samaan aikaan yhteiskunta panostaa mer-kittävästi puutuoteteollisuuden kehittämi-seen. Tavoitteena on mm. jalostusasteen kas-vu ja lisääntyvä työllisyys. Päinvastoin kuinpaperiteollisuudessa, puutuoteteollisuudessaosaaminen on eräs toimialan kehittämisenpullonkaula.

Koulutukseen potkua potkun päälle

Suomalaiset ovat osanneet lukea jo 250 vuot-ta ja meillä on koko ikäluokan kattava laadu-kas koulujärjestelmä. Olemme pieni kansa-kunta, alle promille maailman väestöstä,mutta käytämme prosentteja maailman luon-nonvaroista ja taloudellisista voimavaroista.Tämä ei voi perustua muuhun, kuin ettäkoko kansakunnan potentiaali on käytettyhyväksi. Jos me haluamme pysyä vauraidenyhteiskuntien kehityksen vauhdissa, alakoh-taisen koulutuksen lisäksi tarvitaan hyväyleissivistys, jonka päälle alakohtainen osaa-minen rakennetaan.

Metsäalan korkeakouluopinnoissa tehok-kuus on hyvä. Sisään otetuista opiskelijoistaneljä viidestä valmistuu, usein lähes neljässävuodessa. Laatu on opetuksessa kuitenkinpäätekijä. Kysymys ei ole siitä, miten nopeas-ti esim. maisteri valmistuu, vaan mitä hänosaa valmistuttuaan. Vastaavatko tiedot jataidot työelämän tarpeita?

Toinen opetuksen laatutekijä liittyy tule-vaisuuden työelämässä tarvittaviin taitoihin,jotka ovat varsin haasteellisia ryhmätyösken-telyn, viestinnän, tietotekniikan taitojen, kie-litaidon, kulttuurintuntemuksen jne. osalta.Näitä asioita ei voi opettaa erillisillä kursseil-la, vaan taitojen opetus on integroitavamuussa opetuksessa käytettäviin opetusmene-telmiin.

Lienee selvää, että ainakin puuteollisuu-den koulutuksessa ollaan epäonnistuttu. Eiriitä, että koulutetaan muutamia satoja saha-insinöörejä. Alalla on pulaa etenkin ammatti-

Kirsti Van Gaalen

68

69

Viivi Vikstén on perheetön marketing as-sistant Vantaalta. 41-vuotias Viivi perinoin kymmenen vuotta sitten 42 hehtaa-rin metsäpalstan Lemiltä. Aluksi Viivikävi tilallaan vain satunnaisesti, vaikkayrittikin ehtiä sinne joka vuosi syksyisellesieniretkelle ystävättärensä kanssa. Muuta-ma vuosi sitten Viivi teetti ystävänsä ke-hotuksesta tilalleen metsätaloussuunnitel-ma, mikä sai hänet suorastaan innostu-maan metsiensä tarjoamista monista mah-dollisuuksista. Sittemmin Viivi on osallis-tunut aktiivisesti metsänomistajatilaisuuk-siin ja liittynyt MTK:n ja metsätilanomis-taja-järjestön jäseneksi. Järjestön kauttaViivi haluaa vaikuttaa siihen, että elinkei-non harjoittaminen Suomessa voi jatkua.

Puukaupat Viivi on hoitanut metsän-hoitoyhdistyksen kautta. Onhan se muka-va saada ylimääräistä tuloa kaupoista. Tilaon pinta-alaverotuksessa, joka Viivin mie-lestä on mainio asia. Metsästä on tullutViiville mukava harrastus ja hän on otta-nut selvää mm. sertifioinnista. Metsässäolisi aina jotain pientä työtä, mutta osa-avaa apua ei tunnu saavan mistään.

Myyntitulojen lisäksi Viivi saa metsäs-tään joulukuuset, marjat, sienet. Hän onkokeillut erikoispuiden kasvatusta ja myy-nyt joitakin joulukuusia Lappeenrannantorilla. Paikallinen hirviporukka otti myösViiviin yhteyttä, mutta hän lupasi miettiäliittymistään myöhemmin.

Viivi on hieman kyllästynyt kuule-maan Etelä-Suomen metsien suojelusta.Kesämökin hän sai rakentaa vain poik-keusluvalla, ja ylimääräistä päänvaivaa ontuottanut mökkimetsässä asustava valko-selkätikka. Mökkielämän rentoutta häirit-see alueella asustava karhu ja hiuksiin ta-kertuvat hirvikärpäset.

taitoisista ja osaavista puusepistä, kirvesmie-histä ja rakennusmiehistä – siis työntekijäammateissa.

Suomessa osaamisen ja koulutuksen vien-ti on merkittävä mahdollisuus. Uusimmantilaston mukaan eurooppalainen nuori haluaamieluiten opiskella Yhdysvalloissa, Englan-nissa tai Suomessa. Suomalaiselle metsäosaa-miselle on selvästi vientiä. Ala kiinnostaaSuomessa nuoria verrattuna Ruotsiin tai Kes-ki-Eurooppaan, puhumattakaan Yhdysval-loista, joissa alan teollisuus potee osaajapulaa.

Metsätalouden painiessa suorittavan por-taan työvoimapulan kanssa on myös mahdol-lista, että työvoimaa joudutaan tulevaisuu-dessa katselemaan rajojen ulkopuolelta. Täl-löin ammatillista koulutustakin on mietittäväeri lähtökohdista.

Osittain osaamisen vienti voi olla myöstuonnin varmistamista: esimerkiksi raaka-ai-neiden tuonnin varmistamista lähialueidenosaamista kehittämällä.

Yksipuolisuus vai yhteistyö?

1950-luvulla metsänhoidollisia toimenpiteitätehtiin siten, että tietty ammattikunta mää-ritti, mikä puu on arvokasta ja mitä pitäisikasvattaa. Niinpä koivikot ja haavikot hakat-tiin. Nyt huokaillaan, ettei viilutehtaalle oleriittävästi koivua. Esimerkki osoittaa, mitentärkeää monialaisuus metsätoimialallakin on.

1960- ja 1970-luvuilla mietittiin erilaisiarakennusjärjestelmiä, oltiin aktiivisia koti-maan markkinoilla ja osallistuttiin rakenta-misprosessiin tuotteita kehittämällä. Suoma-lainen suurmetsäteollisuus valitsi kuitenkin70-luvulla keskittymisen paperivientiin. Lop-putuloksena puutuotealan tutkimus- ja kehit-tämistoiminta lopahti. Kotimaan toiminnas-sa on nukuttu 30 vuotta ja liikkeelle ollaannyt lähdössä 70-luvun lähtöruudusta.

Nykypäivän esimerkistä käy myös puura-kentamisen ja muun rakentamisen voimakas

vastakkainasettelu Suomessa. Tavallinen ku-luttaja ei osta puurakennusta vaan asuntoa.Usein asiakkaan kannalta parhaassa ratkaisus-sa yhdistetään eri materiaaleja ja teknologioi-ta. Ei paperipakkaus eikä muovipakkauskaanole maailman paras pakkausmateriaali, vaantodennäköisemmin se on joku niiden yhdis-telmä.

Meillä on erittäin vahvoja metsäteollisuus-yrityksiä omine vahvoine sidoksineen. Siitähuolimatta on syytä kysyä, onko metsäalallariittävää verkostoitumista ja avautumista eri-laisten toimijoiden välillä? Jos avautuminenmuuhun yhteiskuntaan ja muihin toimialoi-hin ei ole riittävää, yksipuolisuuden peikkoon aina olemassa, vaikkakaan se ei ole yksinmetsäalan ongelma.

Yksipuolisuuden torjumiseksi koulutuk-sen poikkitieteellisyys on olennaista. Metsä-koulutuksessa on perinteisesti panostettu bio-logis-teknologis-taloudelliseen tietoon. Mo-net tulevaisuuden haasteet viittaavat kuiten-kin siihen, että metsäalalla tarvitaan kasva-vassa määrin osaamista ihmis- ja yhteiskunta-tuntemuksen alueilla.

Yksipuolisuutta on torjuttava myös tavoi-tetasolla. Voisiko esimerkiksi metsäklusterintoiminta nojata muuhunkin kuin kulutuksenkasvuun? Uusiutuvalla puulla voitaisiin kor-vata monia uusiutumattomia materiaaleja.Etenkin bioenergiaan liittyy merkittäviämahdollisuuksia muiden energialähteidenkorvaamiselle.

Esimerkiksi puutuotealalla on valtavastisekä paikallisesti että valtakunnallisesti erilai-sia projekteja ja osaamiskeskuksia, muttaosaamiskeskusten yhteydet teollisuuteen ovatjääneet heikoiksi. Myöskään yliopistojen jateollisuuden vuorovaikutus ei metsäalalla oleläheskään siinä pisteessä kuin it-alalla.

Keskusteluiden puheenjohtajat:

Pentti Arajärvi, Jyrki Iivonen, HannelePohjola, Kim von Weissenberg

Toim. Essi Ojala

Viivi Vikstén

69

70

PÄÄTTÄJIEN METSÄAKATEMIA 12 • KIRKKONUMMI • POHJOIS-POHJANMAA

Seminaaripäivä • Majvik • Maanantai 3.10.2001 Maastojakso • Pohjois-Pohjanmaa • Keskiviikko 17.10.2001

Avajaiset: Lännen ja idän haasteet

8:30 TervetuloaPuheenjohtaja Heikki Juslin, Suomen Metsäyhdistys ry.

Vanhan ja uuden mantereen talousalueiden kilpailukykyPuheenjohtaja Esko Aho, Suomen Keskusta

Suomen metsäteollisuus ja globalisoitumisen tarveVuorineuvos Antti Oksanen, Metsäliitto Osuuskunta

Kannattavuus ja kestävyys kulmakivinä

10:45 Metsäteollisuuden kannattavuus maailmanmarkkinoillaJohtaja Esa-Jukka Käär, Metsäteollisuus ry.

Kestävä metsätalous toiminnan perustanaTutkimuspäällikkö Ritva Toivonen, Pellervon taloudellinentutkimuslaitos PTT

Maaseutu- ja aluekehitys koetinkivenä

14:10 Syrjäinen maaseutuJean Monnet professori Heikki Eskelinen, Joensuun Yliopisto

Seutukuntien kilpailukykyToimitusjohtaja Vesa Vihriälä,Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos PTT

Tulevaisuuden roolit ja rakennusaineet

Metsäklusterin tulevaisuus omissa käsissämmeProfessori Risto Seppälä, Metsäntutkimuslaitos

Tulevaisuuden tekijät – roolikeskustelu ryhmittäin

18:00 Aivoituksia akateemikoille –metsällistä ulkoiluaEssi Ojala & Pentti Roiko-Jokela, Päättäjien Metsäakatemia

19:00 Kurssi-illallinen Majvikin Jugend-linnassaKansliapäällikkö Erkki Virtanen, Kauppa- ja teollisuusministeriö

Taidepainopaperin syntysijoilla • Oulu, Nuottasaari

9:30 Mistä tekijöistä laatupaperi syntyy?Tehtaanjohtaja Juha Vanhainen, StoraEnso Oyj

Ulkoistaminen ja kumppanuus käyvät käsikädessäToimitusjohtaja Timo Suonperä, Eka Polymer Latex

TehdaskierrosJuha Vanhainen, Marjaana Luttinen, Kari Korpimäki, Stora Enso Oyj

Metsätalous yritysmuotona • Oulu, Sanginsuu

12:30 Puusuma pyörillä tehtaalleAluejohtaja Jari Rantamaula, Stora Enso Metsä

HakkuunäytösOperaatiopäällikkö Olli-Pekka Ahonen, Stora Enso Metsä& Metsätyö Pentti Aalto Ky.

Metsäyrittäjän mietteetMetsänomistaja Arto Turkka & Sanna Lauri,Pohjois-Suomen Metsänomistajien LiittoMetsäkoneyrittäjä Pentti Aalto &Operaatiopäällikkö Olli-Pekka Ahonen, Stora Enso MetsäToiminnanjohtaja Kirsi Arvola, Osuuskunta Puupudas &toiminnanjohtaja Tuomo Pesälä, Pudasjärven metsänhoitoyhdistys

Pohjois-Pohjanmaan metsätalousJohtaja Niilo Piisilä, Metsäkeskus P-Pohjanmaa

Haastattelutehtävien purku: Päättäjien mietteet metsäyrittämisestä.

Hiukan hukassa? • Oulunsalo, Vihiluoto

17:30 Maa kohoaa, meret väistyvätProfessori Eero Kubin, Metsäntutkimuslaitos

71

PÄÄTTÄJIEN METSÄAKATEMIA 12 • KIRKKONUMMI • POHJOIS-POHJANMAA

Monimuotoisuus metsien suojelussa • Kiiminki & Yli-Ii

8:00 Alue- ja maaseutupolitiikka – Oulu-ilmiöMaakuntajohtaja Pentti Lampinen, Pohjois-Pohjanmaan liitto

Pohjois-Pohjanmaan luontoarvotLuonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen,Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus

Luonnonarvojen havainnointitehtävä ja tutustuminenRaivion lähteeseen,Mauri Huhtala, Suomen luonnonsuojeluliitto, P-Pohjanmaan piiri,Eero Kaakinen, Ympäristökeskus,Heikki Vähätalo, P-Pohjanmaan metsäkeskus

Luonnonsuojelun tulevaisuuden suuntaviivatPuheenjohtaja Heikki Simola, Suomen luonnonsuojeluliitto

Etelä-Suomen metsien suojelutyö – uusin keinoin tulevaisuuteen?Pysyvä asiantuntija Eeva Hellström,Etelä-Suomen metsien suojelutoimikunta

IILAAKSO – PUUALAN PIILAAKSO, Ii

14:00 Nordic Veneers Oy – viiluntekijäHallituksen puheenjohtaja Marjo Kurkela, Nordic Veneers Oy

Tuotantokierros: Nordic Veneers OyHallituksen puheenjohtaja Marjo Kurkela &toimitusjohtaja Hannu Kurkela, Nordic Veneers Oy

Tuhansien puuprojektien maaJohtaja Eeva Hellström, Päättäjien Metsäakatemia

Puurakentamisen tulevaisuusProjektipäällikkö Markku Karjalainen, Oulun yliopisto

Iin Puupolis auttaa kansainvälistymäänToimitusjohtaja Ari Alatossava, Iilaakson Teollisuuskylä Oy

Maastojakso • Pohjois-Pohjanmaa • Torstai 18.10.2001 Maastojakso • Pohjois-Pohjanmaa • Perjantai 19.10.2001

Muistoista unelmiin ja tulevaisuuden tekemiseen

8:00 Viritystä visiointiin: Muistoja ja unelmia -video

Tulevaisuuden unelmia Hönttämäen ala-asteen oppilaat &rehtori Seppo Saloranta

Kurssin päätöskeskustelu: Mitä metsäalan pitäisi osata?

72

Järjestäjät

Etelämaa Tarja, Päättäjien Metsäakatemia, kurssisihteeriHellström Eeva, Päättäjien Metsäakatemia, johtajaKarvonen Juhani, Suomen Metsäyhdistys, toiminnanjohtajaOjala Essi, Päättäjien Metsäakatemia, kurssiassistenttiRoiko-Jokela Pentti, Päättäjien Metsäakatemia, projektipäällikkö

Päättäjien Metsäakatemian neuvottelukunta

Sailas Raimo (pj.), Valtiovarainministeriö, valtiosihteeriHautojärvi Sirkka, Ympäristöministeriö, kansliapäällikköHärmälä Esa, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto, puheenjohtajaJuslin Heikki, Helsingin yliopisto, professoriMäenpää Mikko, STTK, puheenjohtajaPoranen Timo, Metsäteollisuus ry., toimitusjohtajaRuokanen Tapani, Suomen Kuvalehti, päätoimittajaAntti Tanskanen, Osuuspankkikeskus, pääjohtajaVaittinen Jarmo, Maa- ja metsätalousministeriö, kansliapäällikkö

Maastojakson suunnitteluryhmä

Ahonen Olli-Pekka, Stora Enso Metsä, logistiikkapäällikköKaakinen Eero, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, luonnonsuojelupäällikköKubin Eero, Metsäntutkimuslaitos, Muhoksen tutkimusaseman johtajaLauri Sanna, Pohjois-Suomen Metsänomistajien Liitto, metsänhoitajaPiisilä Niilo, Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus, johtajaRantamaula Jari, Stora Enso Metsä, aluejohtajaTuomi Pertti, Metsähallitus, aluejohtaja

Järjestelyihin osallistuneet tahot

Hönttämäen kouluIilaakson Teollisuuskylä OyMetla, Muhoksen tutkimusasemaMetsähallitusMetsäkeskus Pohjois-PohjanmaaMetsämiesten SäätiöNordic Veneers OyOulun Sotilasläänin EsikuntaPohjois-Pohjanmaan YmpäristökeskusPohjois-Suomen Metsänomistajien LiittoStora Enso Metsä, Oulun alueStora Enso Oyj, Oulun tehdas

Miksi Päättäjille Metsäakatemia?

Metsäakatemia on yhteiskunnan eri sektorei-den päättäjille suunnattu metsäaiheinen kut-sukurssi ja keskustelufoorumi.

Metsäakatemiassa metsäsektori pyrkiiavautumaan entistä enemmän muuhun yh-teiskuntaan tarjoamalla eri alojen vaikuttajil-le laaja-alaisesti tietoa metsien hyvinvoinnis-ta, metsäsektorista sekä sen toiminta-edelly-tyksistä ja merkityksestä Suomessa ja globaa-listi. Vastavuoroisesti metsäsektori odottaasaavansa yhteiskunnan muilta päättäjiltä tie-toa ja vaikutteita toimintaympäristön muu-toksista ja keskeisistä yhteiskunnallisista kehi-tyshaasteista.

Kursseille kutsutaan keskeiset poliitikot javirkamiehet, liike-elämän ja etujärjestöjenjohto sekä tieteen, taiteen, kansalaisjärjestö-jen ja tiedotusvälineiden edustajia; kerrallaan25–30 osanottajaa. Osanottajat vaihtuvatkursseittain.

Kukin Päättäjien Metsäakatemia on neli-päiväinen, koostuen pääkaupunkiseudullajärjestettävästä seminaarijaksosta ja retkeilynätoteutettavasta maastojaksosta.

Päättäjien Metsäakatemia toimii SuomenMetsäsäätiön sekä maa- ja metsätalousminis-teriön tuella. Toiminnasta vastaa SuomenMetsäyhdistys.

Lisätietoja: http://www.smy.fi/pma

Päättäjien M

etsäakatemia • K

irkkonumm

i • Pohjois-Pohjanmaa

12 • 2002