Perjantai 17. marraskuuta 2017 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 11 62. vuosikerta

Pyhä-järvi-seuranjuhlaa

Ensimmäistäkertaa Pyhäjärvellä

SeuraavatVpl.

Pyhäjärvi-juhlat

vietetäänHarjavallassa

sunnuntaina15.7.2018

Mukana Suvannon seudun sukututkijoiden kokoontumisessa olivat myös Eija Savolainen, IlmiPesonen, Leena Repo, Harri Laine, Hellevi Mattila ja Kalevi Hyytiä. Kuva: Kaarina Pärssinen.

SIVU 4.

Sukututkijat jatkavat harrastustaanhistoriallisten lähteiden äärellä

Vpl. Pyhäjärvi-Seura viettitunnelmalliset 60-vuotis-juhlat, joissa julkistettiin seu-ran historiikki.

Kuvassa tilaisuudessaKarjalan Liiton hopeisenansiomerkin saaneet: Mar-ketta Mattila (vas.), EeroSirkiä ja Raili Huovila, japronssisen ansiomerkinsaanet Kauko Hinkkanenja seuran nykyinen pj. Riit-ta Hirvonen.

SIVUT 6-7

Anja Kuukkula kertoo, millaista oli käyfä ensim-mäistä kertaa sukunsa juurilla Karjalassa. Kuvas-sa veljensä Matti Äijö. SIVU 2

VPL.PYHÄJÄRVI2

17. marraskuuta 2017

Perjantai 17. marraskuuta 2017

Juhlavuosi 2017Suomen juhlavuosi alkaa kääntyä loppupuolel-le, koko vuoden on ollut kaikenlaista puuhaa jajuhlaa, aika on mennyt aivan kuin siivillä.Keväällä saimme luettavaksemme pitkänodotuksen ja kyselyjen jälkeen uuden Taubilakirjan, kirja sai lukijoilta oikein hyvän vastaan-oton, sanoivat ”hyväksi kirjaksi”.Kesästä saatiin nauttia, vaikkakin sateisesta,ja mieleen tulee väkisin vieläkin Pyhäjärvi-juhlat. Monien toiveiden mukaan juhlaa saatiinviettää Vpl Pyhäjärven kirkkoaholla lahjoitus-maatalonpoikien muistomerkin vierellä.Juhlia suunnitellessa ja valmistellessa kohdat-tiin aikamoisia vastoinkäymisiä. Juhlien järjes-telyissä onnistuttiin kuitenkin tosi hyvin jailmakin juhli kanssamme; ei satanut eikä ollutliian kuuma. Juhlatoimikunta ja paikallisetavustajat saavat olla hyvillä mielin, kun suurityö ei mennyt hukkaan, ja saatiin juhlia oikeintäysin rinnoin. Juhlatunnelmasta voi nauttiavielä kotonakin hankkimalla Vpl Pyhäjärvi-Säätiöltä juhlista koostetun videon.Nuorten kokemuksia ja tuntemuksia juhlamat-kasta on ollut mukava lukea Vpl Pyhäjärvi-lehdestä. Suuret kiitokset kaikille osanottajille,Te teitte siitä mukavan ja mieleenpainuvantapahtuman.Koko vuoden on ollut pienempiä ja suurempiatapahtumia, jotka liittyivät Suomi 100 -tee-maan, joihin on kaikki voineet osallistua nautti-maan kesästä ja juhlista.Evakkojuna oli yksi mielenkiintoisimmistatapahtumista, siinä päästiin vanhaan aikaan jaevakkojunan tunnelmaan. Valitettavasti itsellä-ni ei ollut mahdollista osallistua tapahtumaan,vaikka kovasti olisin halunnut.Sateinen kesä on monella tavalla hankala.Monet ulkona tehtävät työt ovat jääneet teke-mättä, kuten maalaustyöt ja muut korjaustyöt,jotka eivät ole saaneet kastua. Varsinkinviljankorjuun sade on tehnyt monin paikoinhankalaksi ja haastavaksi, jopa mahdottomak-si.Lokakuussa saatiin tänne länsirannikolleensilumi, vaikka sitä herkkua ei kestänyt kovinmontaa päivää, lapset olivat kuitenkin riemuis-saan, kun pääsivät kokeilemaan talvisialeikkejä. Nyt marraskuussa jäädään odottele-maan tulevan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiaja mahdollisesti valkoista joulua.Hyvää Suomi 100 -juhlavuodenjatkoa toivottaen

MAURI HAUHIAVpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksenvarapuheenjohtaja

Kävin viime kesänä elämä-ni ensimmäisen kerran Kar-jalassa. Olin Ikaalisten kar-jalaisten matkaseurueessa jamukana oli myös veljeniMatti Äijö. Matkan pää-tarkoitus oli Pyhäjärvi-juh-lat, mutta samalla oli toivelöytää sukumme juuria Py-häjärven Vernitsan kylältä.Tarkoituksemme oli näh-dä ja kokea todeksi nepaikat, joista isä HeikkiÄijö (1917-1998) ja tä-timme olivat meille kerto-neet.

Matkaan lähdettiin aikai-sin perjantai-aamuna. Imat-ralta mentiin rajan yli jasiitä jatkettiin Enso, Jääski,Antrea jne. kohti Käkisal-mea. Kyllä minä yllätyinVenäjän puolen maisemis-ta: huonokuntoiset raken-nukset, hoitamattomat pi-hat ja metsät, jättiukonput-kipellot, latomaiset kaupat,huonokuntoiset tiet. On-neksi tunnelma linja-autos-sa oli kevyt ja viihtyisä.

Mökkikylä, jossa majoi-tuimme Käkisalmessa, olirauhallinen ja peruspalve-lut toimivat hyvin. Lauan-tai-aamuun heräsimmeodottavin tunnelmin. Aa-miaisen jälkeen lähdimmematkaan Kirkkoahon kaut-ta. Talkoiltiin ensin juhla-aluetta ja siitä jatkoimmekiertoajelua Pyhäjärven ky-liä katsellen. Etsittiin ja esi-teltiin sukujen kotikontuja.Jotkut kohottivat konjak-kipaukut sukunsa kotipai-kan rappukivellä ja ilmassaoli haikeaa iloa ja kunnioi-tusta.

Nyt näimme paljon pu-hutun Noitermaan rauta-tiepysäkin ja Sortanlahdensataman, jonne suunnitteil-la on hieno matkailukes-kus. Olihan siellä jo valmii-na kyltti ja havainnekuvaluksushotellista. Joten sitäodotellessa…

Sortanlahdesta lähdimmetakseilla kohti Vernitsaa. Tiesinne oli todella huonossakunnossa ja kommunikoin-ti kuljettajan kanssa tapah-tui elekielellä. Marja-Tert-tu ja Kalevi Hämäläinenopastivat meitä, mistä pi-tää lähteä isän kotipaikallesuunnistamaan. Ja olihanKalevilla antaa karttakinmeille, tosin se oli 1930-luvulta, mutta hyvin se toi-mi. Niin alkoi kulku Piska-senmäelle, ensin peltoau-kean poikki, sitten läpi met-sän ja kosteikkojen. Välilläihmettelimme aivan tuo-reita villisian jälkiä.

Kasvusto oli rehevää jakulku toisinaan hidasta.Minulla kävi jo mielessä,että löydämmekö mitäänja osaammeko täältä takai-sin. Mutta onhan veljenisuunnistanut vierailla mail-la pimeässä yössäkin, jotenpakko oli luottaa. Ja Matinmukaan koordinaatit oli-vat ihan varmat ja luotetta-vat. Välillä löytyi polku,joka sitten taas hetken pääs-

Juhlissa ja juuria etsimässäEnsimmäinen käyntini Vpl. Pyhäjärvellä

tä häipyi. Kaikki tiethän oli-vat puskittuneet ja metsit-tyneet. Vihdoin tuli näky-viin kaatuneena oleva rehe-vä humalasalko. Silloin tie-simme, että nyt olemmelähellä. Ja pienen matkanpäästä Matti huusi, että täs-sä se paikka on, ja täälläkukkii vielä juhannusruusu.

Ja toden totta, meitäIkaalisten Valkean ruusunkaupungista tulijoita terveh-ti isä-Heikin kotipaikan pi-hamaalla juhannusruusuikään kuin kertoen ”minäolen jo teitä odottanut, sik-si olen säästänyt viimeisetkukkanikin teitä tervehti-mään”. Ruusun lisäksi pi-hamaalla kasvoivat punai-set viinimarja- ja karviais-pensaat. Tosiaan, yli 70 vuo-den hoitamattoman ajan-jakson jälkeen, siinä ne vaanimivät sitkeinä voimaa juu-rilleen Vernitsan ravinteik-kaasta mullasta .

Olo oli jotenkin häm-mentynyt ja liikuttunut. Täs-sä nyt oli se paikka, jossaisän perhe oli elänyt, jatäältä he olivat lähteneetkohti tuntematonta tulevai-suutta. Löysimme sukum-me juurien pihapiirin. Kas-vusto oli rehevää eikä mi-tään rakennusten jäänteitäollut enää nähtävissä. Pa-luumatkalla löysimme kär-rytien, jota pitkin kulkemi-nen olikin paljon helpom-paa. Lähistöllä oli riistanruokintapaikka, jonne olikuljettu ilmeisesti jonkinlai-sella maastoautolla.

Kohtaamispaikka muunryhmän kanssa oli peltoau-kealla lähellä entisen Ver-nitsan koulun sijaintia. Siel-lä Hämäläisen Marja-Tert-tu ja Kalevi odottivat jän-nittyneinä, löysimmekö pe-rille. Ilo ja liikutus olivatyhteistä, kun kerroimme ret-kestämme. Siinä katselles-samme kaunista peltomai-semaa mieleeni nousi isän”lempivirsi” Jäi toiset aa-mulla nukkumaan, kun otinkonttini naulastaan ja kiiruh-din karjateille…ja metsä soit-teli meille, soitteli meille... Ikäänkuin olisin siinä nähnyt isänpoikavuosinaan paimenta-massa karjaa tai kiiruhta-van mustikkametsään. On-

neksi tätä Vernitsan kylänpelto- ja laidunmaisemaaei hallinnut jättiukonputki-kasvustot, kuten suurim-massa osassa peltoja oli.Mieleen jäi kaunis ja rau-hoittava maisema, joka piir-tyi muistoksi sielun sopu-koihin.

Sunnuntai oli juhlapäiväKirkkoaholla. Ilma oli ke-säinen ja juhlakansa tuli ra-vittua sekä henkisesti ettäruumiillisesti. Kiitos juhlienjärjestäjille. Ohjelma oli kos-kettava ja yllätyksenä myöspaikallisten osallistumista.Talkoillen hoidettiin kent-täkahvitus sekä juhla-alueensiistiminen.

Illalla tehtiin vielä tutustumis-kiertoajelu Käkisalmeen.

Paluumatkalle lähdettiinmaanantaiaamuna. Nyt reit-ti kulki Viipurin kautta, jos-sa pysähdyimme muuta-maksi tunniksi. Pyöreän tor-nin hämärässä söimmemaittavan lounaan histori-aa henkivässä ympäristös-sä.

Sekä Viipurissa että Kä-kisalmessa oli todella upei-ta vanhoja rakennuksia. Osaoli remontoitu ja entisöitykauniisti, osa taas oli pa-hasti rapistuneita. Voi hy-vin kuvitella, miten edis-tyksellinen ja tärkeä Viipurioli aikanaan sekä kulttuuri-että talouselämän saralla.

Vaalimaan kautta tultiinrajan yli takaisin Suomenpuolelle. Venäjän tullissa ai-kaa vierähti mennen tullen.Toimintakulttuuri siellä onniin erilaista, mihin on tot-tunut Eu-alueella. Kyllä pa-luumatkalla osasi arvostaaSuomen vehreää maisemaa,hyvin hoidetut rakennuksetja pihat, pellot, tiet ja niidenpientareet, hyväkuntoisetmetsät. Ilta-auringon anta-essa vielä lisäkultauksen nä-kymään ja tarjolla on mo-nipuoliset taukopaikkojenmahdollisuudet. Niitähän eiVenäjän puolella näkynyt.

Ja lopuksi kiitokset: Jo-kisen Lealle napakastapuhelusta, jota ilman enehkä olisi matkaan lähte-nyt.

Toiset kiitokset Hämä-läisen Marja-Tertulle ja Ka-leville. Heidän kertomuk-

set ja vanhat valokuvatovat antaneet mahdolli-suuden hahmottaa uudel-leen isän elämää lapsuus-ja nuoruusvuosinaan.

Kolmas kiitos matkanjärjestelyistä vastaaville.Olitte tehneet tosi hienontyön, jonka kruunasivatvielä monipuoliset retki-kahvitukset matkan var-rella sekä varsinainen Kar-jalan historian osaava au-tonkuljettaja Matti Heik-kinen. Iloiset terveisetkaikille matkakumppaneil-le.

Mitä ajatuksia matka onherättänyt mielessäni? En-sinnäkin kiitollisuus kau-niista kotimaastamme.Ne, jotka joutuivat luo-vutetulta alueelta lähte-mään, ovat kuitenkin ol-leet rakentamassa meillejälkipolville hyvinvoivaaSuomea.

Kiitos vanhemmilleni,äitini, joka jäi 1944 sota-leskeksi 1-ja 4-vuotiai-den lasten kanssa, ja isä,jolta sota vei niin paljon.Kiitos, että jaksoitte us-koa uuteen alkuun ja ko-valla työllä saavutettavaanparempaan huomiseen.Sytytän 100-vuotiaalle it-senäiselle Suomelle kynt-tilän 6.12.2017. Karjalanmatkani ansiosta tänävuonna liekissä on aiem-paa voimakkaampi heh-ku.

ANJA KUUKKULA( o.s. Äijö ),

isä Heikki ÄijöPyhäjärven Vernitsalta

Matti Äijö suvun kotimaisemissa.

neksi tätä Vernitsan kylänpelto- ja laidunmaisemaaei hallinnut jättiukonputki-kasvustot, kuten suurim-massa osassa peltoja oli.Mieleen jäi kaunis ja rau-hoittava maisema, joka piir-tyi muistoksi sielun sopu-koihin.

Sunnuntai oli juhlapäiväKirkkoaholla. Ilma oli ke-säinen ja juhlakansa tuli ra-vittua sekä henkisesti ettäruumiillisesti. Kiitos juhlienjärjestäjille. Ohjelma oli kos-kettava ja yllätyksenä myöspaikallisten osallistumista.Talkoillen hoidettiin kent-täkahvitus sekä juhla-alueensiistiminen.

Illalla tehtiin vielä tutustumis-kiertoajelu Käkisalmeen.

Paluumatkalle lähdettiinmaanantaiaamuna. Nyt reit-ti kulki Viipurin kautta, jos-sa pysähdyimme muuta-maksi tunniksi. Pyöreän tor-nin hämärässä söimmemaittavan lounaan histori-aa henkivässä ympäristös-sä.

Sekä Viipurissa että Kä-kisalmessa oli todella upei-ta vanhoja rakennuksia. Osaoli remontoitu ja entisöitykauniisti, osa taas oli pa-hasti rapistuneita. Voi hy-vin kuvitella, miten edis-tyksellinen ja tärkeä Viipurioli aikanaan sekä kulttuuri-että talouselämän saralla.

Vaalimaan kautta tultiinrajan yli takaisin Suomenpuolelle. Venäjän tullissa ai-kaa vierähti mennen tullen.Toimintakulttuuri siellä onniin erilaista, mihin on tot-tunut Eu-alueella. Kyllä pa-luumatkalla osasi arvostaaSuomen vehreää maisemaa,hyvin hoidetut rakennuksetja pihat, pellot, tiet ja niidenpientareet, hyväkuntoisetmetsät. Ilta-auringon anta-essa vielä lisäkultauksen nä-kymään ja tarjolla on mo-nipuoliset taukopaikkojenmahdollisuudet. Niitähän eiVenäjän puolella näkynyt.

Ja lopuksi kiitokset: Jo-kisen Lealle napakastapuhelusta, jota ilman enehkä olisi matkaan lähte-nyt.

Toiset kiitokset Hämä-läisen Marja-Tertulle ja Ka-leville. Heidän kertomuk-

Juhannusruusu isä-Hei-kin kotipaikalla.

Perjantai 17. marraskuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Kun rajat Karjalaan avau-tuivat 1990-luvulla, niinmonen Karjalaan suuntau-tuneen kotiseutumatkaajanyksi tärkeimmistä kohteis-ta oman kodin jälkeen olikäynti oman pitäjän hau-tausmaalla, ja löytyisikömerkkejä omaisten hau-doista. Moni aseveli jaomainen etsi myös sanka-rihautoja. Koska yksittäi-siä hautoja oli enää vaikealöytää, ovat monet Kan-naksen pitäjät pystyttäneetmuistomerkkejä hautaus-maille, jossa myös venä-jänkielisin tekstein on il-maistu, mistä alueesta onkyse.

Sankarihaudoille pysty-tettävien muistomerkkienja hauta-alueiden kunnos-tukselle oli ”siunauksen-sa” antanut itse Venäjänkorkein johto. PresidenttiBoris Jeltsinin Suomenvierailun yhteydessä kesä-kuussa 1991 laadittiinETYK:n hengessä Suo-men ja Venäjän uudet so-pimukset, jonka seitsemäskohta: Sopimus kaatunei-den sotilaiden muistonvaalimisesta.

Presidentti Jeltsin täy-densi sopimusta kauniillateolla. Hän kävi laskemas-sa ensimmäisenä venäläi-senä seppeleen Hietanie-men sankarihaudoille, jotaennen pysähtyi myös mar-salkka Mannerheimin hau-dalla.

Jos Venäjän suurlähet-tiläs Juri Derjabin vieläitsenäisyyspäivänä tekeesamat kunnianosoitukset,on tässä tasavallassa kaik-ki ihmeet koettu.

PyhäjärvenhautausmaaJoistakin asioista voimmeolla kiitollisia. Pyhäjärvenhautausmaa oli edelleen-kin hautausmaana. Entis-ten hautojen muistomer-kit oli kaikki poistettu. San-karihautojen päällä kasvoikorkea metsikkö. Puidenvälissä matalat hautakum-purivit oli tunnistettavissaja niille omaiset olivat las-keneet kukkia.

Ensimmäinen virallinenvierailu entisen kotiseudunkyläneuvostoon tehtiin ke-säkuusssa 1991. Pyhän-Säätiön puolesta osallis-tuivat Erkki Pärssinen,Kaarle Viika ja ReinoAikiä. Sekä venäläistenpuolelta kunnanjohtajaKlara Kozlova ja apu-laisjohtaja JekateriinaMoicenko, tulkkina Ali-na Virkkunen.

Vierailun aikana saatiinlupa siirtää vuoden 1918vapaussodan sankarienmuistomerkki entiselle ja-

Pyhän-Säätiön yhteistoimintaOtradnojen (Pyhäjärven)hallinnon kanssa vuosina 1991- 2005

lustalleen kirkon aidan sisä-puolelle. Säätiön edustajilleesitettiin kutsu tulla viettä-mään Pyhäjärvi-juhla enti-selle kotiseudulle. Säätiöltäesitettiin vastavierailu kylä-neuvoston edustajille tullakesän aikana Suomeen.

Useat pyhäjärveläiset oli-vat yksittäisissä ja yhteisissäkeskusteluissa toivoneet,että sankarihauta-alue voi-taisiin rauhoittaa ja ettei alu-eelle haudattaisi enää venä-läisiä.

Pyhän-Säätiö, puheenjoh-taja Erkki Pärssisen joh-dolla matkasi syyskuussa1991 Plodovojeen. Muka-na oli Reino Äikiän laatimaasialista sankarihauta-alueenrauhoittamisesta ja ettei alu-eelle haudattaisi venäläisiä.Matkassa oli everstiluut-nantti Jorma Inkinen, jokatoimi tulkkina.

Otradnenskin kyläneu-voston johtaja Klara Koz-lova suhtautui erittäinmyönteisesti asiaan. Hänlaati kirjelmän alueen rau-hoituspyynnöstä Käkisal-men kaupungin aluepäälli-kölle, Jevgenij Petelinil-le, jonka päätäntävallassatälläiset asiat olivat. Kozlo-va lupasi, ettei alueelle hau-data venäläisiä.

Sankarihauta-aluemerkittyKaikilla pyhäjärveläisisillä eiollut tarkkaa tietoa k.o. san-karihauta-alueesta, saati sit-ten nykyisillä omistajilla.Rovasti Kaarle Viika ottiyhteyttä Mikkelin maakun-ta-arkistoon, jossa oli tal-lennettuna Pyhäjärven hau-ta-alueen kartta ja luettelosankarihautaan haudatuista.

Jorma Inkinen, jonkaYrjö-veli nukkui yhden san-karikummun alla, oli sydä-mestään mukana niissä aja-tuksissa, että sankarihauta-alue kunnostetaan ja pai-kalle pystytetään muisto-merkki. ”Ne miehet an-saitsevat kunnian ja kii-tollisuutemme”.

Syyskuun lopussa1992Jorma Inkinen matkasiHeikki Karttusen kanssaPyhäjärvelle merkitäkseenhauta-alueen ulkoisin mer-kein. Jorma oli kotona teh-nyt kyltit, joissa luki venä-jäksi ”Suomalainen sotilas-hauta-alue.” Hän kävi ky-symässä lupaa merkkienkiinnittämiseen maastonpuihin Klara Kozlovalta.Klaran vastaus oli lämpi-män ystävällinen :”Voittemerkitä alueen tai aidata.Voitte siistiä ja kunnostaasen.”

Noin 60 x 70 metrinkokoisen alueen merkitse-misessä Heikillä ja Jormal-la oli apuna Karjala-histo-

rian ja seudun tutkijayhdis-tyksen kuusi jäsentä. Tä-män venäläisistä nuoristakoostuvan ryhmän yksipäämäärä on kulttuurilli-sesti tärkeiden muistomerk-kien ja alueiden tiedottami-sesta venäläisille. Nuoretmatkaavat paljon Kannak-sella ja he lupasivat huoleh-tia, että Pyhäjärven sanka-rihauta-alueen merkit py-syvät paikoillaan.

Jotakin hyvin kosketta-vaa oli tässä merkitsemi-sessä. Nuori venäläinen yli-oppilas Pjotr Zakrzhevs-ki otti kyltit ikääntyneenHeikki Karttusen käsistä.Nousi notkeasti toverinsaolkapäille ja kiinnitti merkitJorman määräämään paik-kaan puuhun. LiikuttunutHeikki totesi: ”Tämä onsitä todellista ystävyys- jaavunantosopimusta konk-reettisin teoin, ilman sana-helinää ja liturgioita.”

Muistomerkinsuunnittelu Pyhän-Säätiön hallintoneu-vosto päätti kevään 1992hallintoneuvoston kokouk-sessa pyytää suunnittelueh-dotuksia sankarihaudanmuistomerkistä. Ehdotuk-sia tuli kuusi, jossa päädyt-tiin Matti Ahvosen suun-nittelemaan patsasehdotuk-seen ”Muistoa kunnioitta-en”.

Käkisalmen kaupunki-neuvostolta, aluepäällikköJevgenij Petelin allekirjoi-tuksella, tuli 1993 kirjalli-nen kutsu Pyhän-Säätiönpuheenjohtaja Erkki Pärs-siselle ja Jorma Inkiselletulla neuvottelemaan alu-eelle pystytettävästä muis-tomerkistä ja alueen kun-nostustöistä. Muistomerkinmuoto ja teksti on alistetta-va Käkisalmen kaupunki-neuvoston hyväksyttäväk-si.

Neuvotteluissa muisto-merkin muoto hyväksyt-tiin. Tekstissä tuli ongelmia.Suomalaisten ehdotus ProPatria (isänmaan puolesta)ei kelvannut. Sitä ei voitukuulemma kääntää venä-jäksi. Uusi teksti sovittiinMuistoa kunnioittaen. Ja seteksti on patsaassa suo-meksi ja venäjäksi.

Kun neuvottelut sankari-patsaasta saatiin myöntei-seen päätökseen, niin välit-tömästi tilattiin punagraniit-tinen muistomerkki Kaar-lahden kiviveistämöltä, en-tisestä Kaukolasta.

Jorma Inkisen toiveenaoli, että alue voitaisiin siistiäjo seuraavan vuoden 1994toukokuussa kaatuneittenmuistopäiväksi. Muisto-merkin ja alueen sekä mah-dollisen aitauksen pystyttä-

miseen vapaaehtoisjoukko-ja löytyy, totesi Inkinen.

Ja todella apujoukkoalöytyi. 14 pyhäjärveläis-miestä ahersi viikon Plo-dovojessa. He muurasivatmuistopatsaan alustan jakokosivat ympärille kivira-kennelman, rakensivat alu-een ympärille aitauksen jamaalasivat sen, sekä kaa-toivat alueelta metsikköä jasiivosivat koko alueenodottamaan sankaripatsaanpaljastusjuhlaa.

Vuonna 2003 eversti An-tero Pärssinen teetättimuistomerkkiin sankarivai-najien nimiluettelon, jokakiinnitettiin muistomerkin

takaosaan. Nimiluettelonyläpuolella on teksti PROPATRIA.

Talkoohenkeä on pyhä-järveläisiltä löytynyt aikai-semminkin. Aikoinaan Py-häjärven Martat ja Lotatkunnostivat ja siistivät san-karihaudat juhannukseksi.Kaiken kruunasivat kauniitkukat, jotka koottiin erikylistä ja istutettiin jokaisenhaudalle. Tehtiin vielä vii-meisenäkin juhannuksena,vähän ennen lähtöä.

Tästä sankarivainjienmuistomerkistä alkoi se val-tava työ, miten Pyhän-Sää-tiö vuosien myötä tallensi,entisöi ja rakensi historial-

lisesti ja kulttuurillisesti tär-keitä muistomerkkejä Py-häjärvellä. Ja kaiken kruu-nasi kaksipäiväinen liki tu-hannen hengen Pyhäjär-vi-juhla kirkkoaholla.

Kaikki toiminta tehtiinhyvässä yhteisymmärryk-sessä paikallisten hallinto-viranomaisten ja museo-viraston kanssa. Ja jokai-sen muistomerkin palja-sustilaisuudessa ja juhlissaoli viranomaisten lisäksijoukossa aina myös pai-kallista väestöä.

Palaan näihin juhlahet-kiin myöhemmin.

SALME RINTALA

Piirros Pyhäjärven hautausmaasta ennen sotia.

Matti Ahvosen piirtämä sankaripatsassuunnitel-ma.

”Tämä onsitä todellistaystävyys- ja

avunantosopimustakonkreettisin teoin,ilman sanahelinää ja

liturgioita.”

Perjantai 17. marraskuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

KERROPERHEUUTISET

Pyhäjärvi-lehdessä.Julkaisemme joka numerossa tietoja

perhetapahtumista.

Muistathan kysyä asianosaisiltaluvan tietojen

julkaisuun, kiitos!

Jumala apuna ja tukenaJuhlavuosi 2017 lähenee loppuaan. Kuluvana vuonnaon juhlistettu ja vieläkin juhlistetaan Suomen itsenäisyy-den sataa vuotta, sekä reformaation 500-juhlavuotta.Edesmennyttä presidenttiä, marsalkka Mannerheimia-kin muistellaan hänen syntymänsä 150-vuotispäivänosalta. Teesien naulaamisen juhlapäivän 31.10 kunniaksimeidän Munkkivuoren kirkon ulko-oveen kiinnitettiinMartti Lutherin laatimat 95 teesiä, Juhani Forsbergintekemän uuden käännöksen mukaisina. Siinä ne muis-tuttivat ohikulkijoita päivän teemasta.

Kuluva juhlavuosi on kirvoittanut ajatuksiani men-neitten sukupolvien kokemuksiin sodan ja rauhan ajoil-ta. Olen pohtinut pyhäjärveläistaustaisten isovanhem-pieni vaiheita ennen ja jälkeen talvisodan. Sitä, kuinkapappani Eelis oli pitänyt jonkinlaista sekatavarakaup-paa, taksiautoyritystä ja valokuvalaboratoriota Pyhäky-lällä. Pappa oli ahkera valokuvaaja ottaen erityisestipaljon sen aikaisia koululais- ja luokkakuvia. Ehkäpäsinäkin, lukijani, olet ollut koululaisena hänen kameran-linssinsä edessä.

Innokas urheilija ja pelimannimies päätyi monenmuun mukana isänmaan tanhuvia puolustamaan ainaSyväriä myöten, mutta palasi läheistensä iloksi haavoit-tumattomana takaisin. Toki sydän ja mieli oli haavoitet-tu, sillä synnyinseutu vaihtui Keski-Suomen Keuruuksi,mutta hyvähän sielläkin oli elellä, kun rauha palasiraukoille rajoille. Eeliksen puoliso Alina, mummini,hoiti Pyhäkylän postitoimistoa. Kun kaakossa punottitaivas ja vihollisen tykkien jyly ahdisti pyhäjärveläisetkodeistaan, mummini Alina lähti viimeisten joukossamukanaan Pyhäkylän postikonttorin arvopaperit jatalletukset tuotavaksi omistajilleen uuden rajan turvalli-semmalle puolelle.

Mitä mahtoikaan lähtijöiden mielessä tuolloin liikkua?Monta rukousta tuli varmasti heitettyä yläkertaan rak-kaitten ihmisten, rakennusten ja paikkojen puolesta.Kukaan kun ei tiennyt, mihin kaikki päälle vyöryväjohtaisi. Nyt jälkeenpäin tiedämme, mihin tie vei ja mitäkaikkea tuo historianvaihe on saattanut merkitä ja onmerkinnytkin niin Suomelle, suvuille, perheille, kuinyksittäisille ihmisille, persoonille.

Mitä kaikkea onkaan jouduttu kokemaan ja läpikäy-mään? Mitä tuo koettu on merkinnyt tunne-elämälle,fysiikalle, ihmissuhteille? Entä mitä se on merkinnytnäitä myllerryksiä kokemaan joutuneiden uskolle, hei-dän luottamukselleen Jumalaan ja varjelukseen, taiajatukseen toivosta ja elämän mielekkyydestä?

Jälkeenpäin moni on saattanut todeta, että Jumala olikanssamme johdattaen ja varjellen, tietä tuntematto-massa pimeydessäkin näyttäen. Moni saattaa edelleenpohtia, miksi näin kävi minulle, meille, Suomelle.

Lutherin ajatuksen mukaan Jumala näyttäytyy meilleherkimmin juuri vastakohdissaan. Jumala ei olekaanvälttämättä löydettävissä siellä, missä on kunniaa jaloistetta, menestystä ja suotuisia tuulia. Kyllä Hän meillevarmasti niitäkin haluaa lahjoittaa ja antaa. MuttaLutherin käsityksen mukaan Jumala näyttäytyy meilleerityisesti juuri vastakohdissaan. Köyhyydessä, kärsi-myksessä, sairaudessa, rujoudessa, alhaisuudessa. Janiitähän sodan ja historian rajut seuraukset arpineenusein ovat. Siellä, ihmisen elämän vaivassa, Jumala onihmisen rinnalla, hänen apunaan ja tukenaan. Ja useintavalla, jota me tavalliset tallaajat emme näe, koe jaarvaa. Vastakohdissaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettäJumala sallisi meidän kokea jotain pahaa vain tullakseenmeille nähdyksi ja eläväksi. Ei. Mutta Hän on luvannutolla meidän kanssamme siinä murheessa ja ahdistukses-sa, mihin elämä meitä itse kutakin mahdollisesti saattaaheittää. Hän ei jätä meitä yksin elämän pimeimmällä-kään hetkellä.

JOUNI HARTIKAINEN,kappalainen, Munkkiniemen seurakunta

Sirkka Isokyykön isä Antti Avomäki oli kalasta-nut Karjalassa asuessaan Kiimajärvellä. Antin veliJuho Dementjeff oli oppinut nuotanvedon keu-ruulaisilta Pummilan miehiltä ja opetti Antti-veljennuotalle. Jyväskylästä oli ostettu nuotan kokoami-seen tarvittavat verkkoaineet ja talvi-iltaisin Juhokokosi muikkunuotan, joka oli noin 150 metriäpitkä ja neljä metriä korkea.

Antti Avomäki olikin innokas kalamies ja halusialituiseen Keuruulla asuvan veljensä Juhon luo muik-kuja pyytämään. Avomäen perheen uudella asunto-alueella Huittisissa ei ollut mahdollista kalastaa muik-kuja. Matka Huittisista Keuruulle oli sen verran pitkäja mutkainen, että autokyyti oli paras vaihtoehto.Niinpä Sirkan vanhin veli Eino Avomäki, jokaomisti auton, oli näitä matkoja kyytimässä. Anttivierailikin usein kalastamassa keuruulla. Mukana oliusein mm. Tauno Tomperi.

Antin lapsista Sirkka oli joskus kalareissuilla muka-na ja Juhon perheestä Pekka, Hilkka, Veikko jne.Juhon perheessä oli kahdeksan lasta, mutta jokaisellekalavieraalle löytyi aina yösija.

Kun nuotta antoi runsaasti muikkuja, kalaa jäi ylioman tarpeen. Pekkakin kävi usein muikkujen myyn-tireissuilla esimerkiksi Mäntässä. Hän aloitti myynti-matkat yksin jo 14-vuotiaana ja punnitsi kalat kouk-kupuntarilla Mäntän torilla. Muikut myytiin myösMäntän klubille tai Osuuskaupalle ja tuoreet kalatolivatkin haluttuja. Venematka Keurusselän yli oliyhteen suuntaan noin 15 kilometriä. Muikkulaatikotolivat veneen keskellä ja mahdollinen kaveri istuikeulapuolella.

Taas kerran Pekka lähti 1950-luvulla muikun-myyntiin Mänttään ja istui veneen perällä moottori-venettä ohjaten ja Sirkka istui kaverina keulassa.Kuoreita heiteltiin veteen ja lokit saattelivat venekun-taa. Retki oli mukava. Muikkujen myynnin jälkeen hesaivat ostaa torilta punaista limsaa. Paluumatkallatuuli koveni ja vastatuuli keikutti venettä. Sirkkaapelotti. Paluumatka kuitenkin onnistui ilman haave-ria ja serkukset olivat tyytyväisiä kalanmyyntiretkeen.

Nyt serkukset taas tapasivat Huittisissa ja muisteli-vat 60 vuotta vanhaa retkeä.

Huittisissa 7.10.2017

SIRKKA ISOKYYKÖ ja PEKKA DEMENTJEFF

SerkuksetkalareissullaKeurusselällä

Sirkka Isokyykkö ja Pekka Dementjeff muis-telivat 60 vuoden takaista kalareissuaan. Kuva:Kirsti Dementjeff.

Neljästi vuodessa kokoon-tuvan Metsäpirtin, Rau-dun, Sakkolan, Vpl. Pyhä-järven ja Vuokselan aluei-den sukuja tutkineiden ryh-män marraskuun tapaami-nen Karjalatalolla Helsin-gissä oli saanut liikkeelle 26aihepiiristä kiinnostunutta.Isännöintivuorossa oli Vpl.Pyhäjärvi.

Kolmituntisessa kokouk-sessa käsiteltiin mm. palau-tetta Kuulutko sukuuni -tapahtumasta, Suvannonseudun läänityshistoriaa,vuoden 1712 tietojen selvi-tystilannetta ja nimiprojek-tin jatkosuunnitelmia. Päi-vän kohokohdaksi nousiEsko Simosen laaja selvi-tys alueen läänityshistorias-ta asiaa valaisseine karttoi-neen. Hän oli selvittänytvanhoista asiakirjoista, mitäSuvannon alueen väestöllemissäkin päin pitäjiä tapah-tui ja mihin aikaan tapahtu-mat sijoittuvat.

Kun elettiin 1500- ja1600-lukuja, väestö alueel-la sijoittui sinne, minnekruunu eli kulloinenkin hal-litsija määräsi. Kruunu oliantanut tiloja tietyille nime-tyille henkilöille tai instituu-tioille ja väkeä tarvittiin töi-hin näille tiloille. Vuodelta1712 on jo enemmän tie-toa väestön sijoittumisesta,vuosilta 1731-1780 on maa-kirjoja ja henkilöveroluet-teloita.

Suvannon seudulla mais-ta osa kuului Valamon jaKonevitsan luostareille. Py-häjärvellä maita oli myösmm. Savih, Tutshkovsky,Pushkin ja Rusalski -suvuil-la. Pientilallisia oli vähän.Ruotsalaisaikana 1580-1710monet kylistä olivat Suvan-non alueella tyhjiä, muttaalueella oli pajarien karta-noita. Pyhäjärvellä asutuskeskittyi järvien tuntumaanPyhäjärven, Kiimajärven jaYläjärven kyliin. Vuonna1632 Pyhäjärveltä tiedetäänmm. talonomistajat Tranaja Blanckenhagen sekäRuotsista 1646 tullut ErikMichelsson ja Virosta

Suvannon seudunsukututkijat koolla:

Seudun läänitystenhistoriasta lisää tietoa

tullut Berent Taube(1646). Taube antoi nimenTaubilan kartanolle. Ivas-kansaaressa oli tila, jonkaomistajaksi tuli Michelsso-nin leski ja tila pysyi useitavuosikymmeniä suvulla.

Venäjän hallitsijat alkoi-vat jaella maita venäläisilleylimyksille, sotaherroille javirkamiehille lahjoitusmaiksivuodesta 1712 alkaen Py-häjärvellä Käkisalmen ku-vernementissa. Taubilankartanon maiden omistuk-sen siirtymisestä suvulta toi-selle on kirjoitettu mm.keväällä ilmestyneessä Tau-bilan kartano – lahjoitus-maakaudesta Fazerin aikaan-kirjassa.

Esko Simonen kertoi esi-tyksessään asutuksen vai-heista karttojen kera myösSakkolan, Raudun ja Met-säpirtin alueilla. Hänen laa-jaan ja perusteelliseen selvi-tykseensä pääsee tutustu-maan myöhemmin Su-vannon seudun sukututki-muspiirin nettisivuillawww.suvannonsuvut.net,jonne hän on luvannut kir-joittaa läänityshistoriasta.Simonen on kirjoittanutPyhäjärven asujaimiston his-toriasta edeten kylä kylältämyös Facebookissa Pyhä-järvi, Vpl-ryhmässä julkais-tuissa teksteissä.

Sukututkimuspiirin seu-raavat, kaikille Suvannonseudun pitäjien alueilla asu-neiden sukujen tutkimuk-sista kiinnostuneille avoi-met kokoontumiset ovatensi vuonna 20.01, isäntänäRautu, 21.04 Metsäpirtti,22.09. Sakkola ja 10.11.Vuoksela.

Sukututkimuspiirin veto-ryhmässä jatkavat Metssä-pirtistä Kalevi Hyytiä jaHarri Laine, PyhäjärveltäEija Savolainen ja EskoSimonen, Raudusta Hel-levi Mattila ja Ilmi Peso-nen, Sakkolasta LeenaRepo ja Simo Repo sekäVuokselasta Jyrki Warvasja Seppo Äikäs.

KAARINAPÄRSSINEN

Esko Simosen ja Kaisa-Liisa Korhosen juuret ovatsamassa Kuisman suvussa.

Perjantai 17. marraskuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Vpl. Pyhäjärven Porsaan-mäellä 15.10.1932 syntyiHilja ja Väinö Isopahkalanesikoispoika Pertti. Puoli-toista vuotta myöhemmin3.3.1934 syntyi lähimpäännaapuritaloon Siviä ja Au-gust Vesikolle Mikko-poika, pikkuveli Hilja-tyt-tärelle. Näin Mikko muis-telee poikien 80 vuotta kes-tänyttä ystävyyttä:

Taloillamme oli yhteinenpihapiiri, ne sijaitsivat vainparinkymmenen metrinpäässä toisistaan. Pienestäasti touhusimme ja kuljim-me yhdessä, Pertti edellä jaminä pienempänä perässä.Oli turvallista varttua pie-nessä kylässä, jossa oli vain16 savua. Kaikki olivat lä-heisiä toisilleen, sukulaisiam-me asui viidessä talossa,Pertin äitikin oli minun pik-kuserkkuni.

Monenlaista puuhaa riittimeille pienille pojille, mut-ta hauskaa oli myös silloin,kun aikuiset innostuivatleikkimään kanssamme.Muistan hyvin ne monetkerrat, kun olimme sok-kosilla. Tuvassa oli tilaa,kun ensin siirrettiin penkitja pöydät syrjään ja käärit-tiin matot pois tieltä.

Pertin isä Väinö osasipeuhata lasten kanssa jamukavasti narrailla. Hän olisokkona silmät huivilla pei-tettyinä. Kädet levällään hänyritti saada meitä lapsia kiin-ni ja me juoksimme pos-ket punaisina hiki päässäkarkuun. ”Hei hei, nyt isäjuksaa, ko toine silmä onnäkyvis’!”, huomasi Pertti.

Me kaikki lapset aloim-me heti torua sokkoa: ”Eisaa katsoo, molemmat sil-mät pittää olla huivi ta-kan’!”. Meillä isä kehottelipoikia ”Voittosil”, ”Kartuvettoo”, ”Remmi niska ta-kan vettoo” (istuvillaa),”Varvasta suuhu”, ”Jalkaniska taaks”, ”Koputa ot-sal lattiaa” (istuvillaa), ”ko-muutekii siin pyllyilette!”.Äiti saattoi sanoa isälle:”Kurkista sin kammariimitä ne pojat tekkyöt, koähinä ja mukse vaa kuu-luu”. ”Koha temajaat”, sa-noi isä ja jatkoi töitään.

Sota- ja evakkoajat hitsa-sivat lujasti yhteen meidätkaksi Porsaanmäen evak-kopoikaa. Lähes 10 vuot-ta olimme joka päivä yh-dessä. Yhdessä lähdimmesotaa pakoon vuonna1939. Yhdessä näimmenälkää, yhdessä pelkäsim-me, yhdessä seurasimmevanhempien hätää. Toinentuki toistaan huonoina het-kinä. Olimme kuin veljek-siä, kummallakaan ei ollutomaa veljeä.

Yhdessä pääsimme ta-kaisin kotiin Porsaanmäellevuonna 1943. Pelkäsimmedesantteja, kaukaisia sodanääniä, vihollisen koneita –sota oli läsnä jokaisessa päi-vässä. Vuonna 1944 tulilähtö toisen kerran evak-

Muistokirjoituksia

Isäni, kauppias Pertti Ver-ner Isopahkala, syntyiVpl. Pyhäjärvellä, Porsaan-mäen kylässä 15.10.1932.Perheeseen kuului Hilja-äidin, Väinö-isän ja Kert-tu-siskon lisäksi Varpu-mummo. Lapsuus ennensotia oli onnellista aikaaKiimajärven rannalla, jos-ta hän 4-vuotiaana kalastiensimmäisen kalansa. Sil-loin Varpu-mummo josanoi, että tuosta pojastatulee oikea kunnon kala-mies. Kalastamassa jamuissa pikkupoikien har-rastuksissa isällä oli kave-rina Mikko Vesikko, jokaasui naapuristossa ja olisukua. Talvisota sekoittikaikkien elämän. Oli läh-dettävä pois kotoa jaevakkoon.

Talvisodan syttyessä isäoli 7-vuotias. Ensimmäi-selle evakkomatkalle läh-dettiin Alavudelle, Sulka-van kylään. Ennen jouluailma Alavudella oli niinkylmä, että isän äidin, Hil-jan, tukka jäätyi seinäänkiinni, kun nukuttiin. Eiollut polttopuita, jotta ma-japaikkaa olisi voinut läm-mittää.

Alavudelta evakkomat-ka jatkui Huittisiin, Lau-haan, Lindin taloon. Huit-tisista lähdettiin jatkosodanaikana takaisin kotikyläänPorsaanmäelle. Isä kertoi,että kotona, Karjalassa,heillä oli harrastuksenaMikko Vesikon kanssa et-siä maastosta ammuksia.Välillä niitä löytyikin. Suo-ranainen ihme oli, että am-mukset eivät poikien kä-sissä räjähtäneet.

Toinen evakkomatka al-koi vuonna 1944 vähänennen juhannusta. Isä olisilloin 12-vuotias. Isä mat-kusti perheensä ja suku-laisten kanssa junan mulli-vaunussa. Nyt päädyttiinevakkoon Keuruulle. Keu-

Pertti Isopahkalan muistolleruulla nukuttiin aluksi kou-lun luokkahuoneessa. Keu-ruulla ilmeisesti nähtiin suo-rastaan nälkää. Monta päi-vää syötiin pelkkää näkki-leipää. Tosin jossain vai-heessa isä ja Mikko olivatilmeisesti olleet läheisessäjärvessä uimassa ja olivatlöytäneet järvestä katiskan.Pojat olivat ottaneet katis-kassa olleet kalat ja vieneetkotiin. Kalat olivat olleetniin suuria, että naisväki eiuskonut, että niitä ongellaoli saatu. Olivat kovastimoittineet poikia, että eisaa valehdella. Varpumummo oli kuitenkin sa-nonut, että ”mitä työ tutie-raatta poikii; ruokitaa vaakalat ja syyvää pois”. Niinoli tehty eikä asiasta enäämuistuteltu.

Keuruulta evakkomatkajatkui jälleen Huittisiin jaKarhiniemelle. Sitten lo-pulta Äetsän Villilään, Huit-tisten ja Keikyän rajalle,Huittisten puolelle. Villi-lään rakennettiin oma koti,jossa vanhemmat pitivätpientä maataloustilaa: leh-miä ja vähän viljelystä jamansikkamaata. LisäksiPertti ja Väinö kulkivat lä-himaastossa maalaustöissä.Myös Vesikon Mikko kul-ki heidän mukaan talojamaalaamassa.

Vuonna 1956 Pertti in-nostui yhdessä isänsä Väi-nön kanssa ostamaan maa-lausliikkeen, Lataman,Lauttakylästä. Isä ryhtyikauppiaaksi. Samanavuonna Pertti ja Aune me-nivät naimisiin. Vihkimi-nen oli samanaikaisesti, kunKerttu-siskon hautajaiset.Elämässä on usein surua jailoa rinnakkain.

Pian myös perhe kasvoi.Tarja syntyi 1957, Pauli1958. Aluksi perhe asuiLataman liiketilan takahuo-neessa, Leinon talossa. Elä-mä oli tässä vaiheessa aika

niukkaa, ilman nykyajanmukavuuksia. Kun perheedelleen kasvoi, Taina syn-tyi 1962, asuttiin jo vuok-ralla omakotitalon alaker-rassa. Timo syntyi 1965.Vuotta myöhemmin muu-tettiin omaan, itse raken-nettuun, omakotitaloonLauttakylän Rivitielle.

Isälle työnteko, liikkeenpitäminen ja asiakaspalveluoli yksi elämän tärkeim-mistä asioista. Isä oli yrittä-jä henkeen ja vereen: työtätehtiin kuutena päivänä vii-kossa. Isä oli myös vuosi-kymmenet mukana Väri-tukun hallituksessa ja hal-lintoneuvostossa, Huittistenyrittäjissä ja Lions clubintoiminnassa. Hänet valittiinvuonna 1991 Huittistenvuoden yrittäjäksi ja sama-na vuonna Vuoden Värisil-mä -kauppiaaksi. Töissä isäkävi vakituisesti 83-vuoti-aaksi.

Isälle oli tärkeää, ettäkoko perhe on yrityksessämukana. Hänen toiveensatoteutuikin, sillä Pauli, Tar-ja, Timo ja Ville jatkavatyrityksen toimintaa. Myösyrityksen muut työntekijätolivat isälle tärkeitä. Työn-tekijät ovat hyvin sitoutu-neita työhönsä, sillä osa on

työskennellyt yrityksessä yli40 vuotta.

Isällä riitti vireyttä Ja toi-meliaisuutta sairastumiseensaakka. Isä oli ikäisekseenhyväkuntoinen ja virkeä.Hän eli täysillä ja seurasitarkasti ympäristönsä jamaailman tapahtumia. Isäpiti kunnostaan huolta kä-velemällä, kalastamalla, lu-kemalla, marjastamalla jatouhuamalla Sääksjärvenmökillä. Myös pohjoisenhiihtoretket Pyhätunturillaja ruskaretket olivat vasta-painoa työlle. Kaverit oli-vat myös hänelle tärkeitä.Kavereiden kanssa kalas-tettiin ja matkusteltiin. Isäl-lä oli paljon ystäviä ja tutta-via, jotka lähiomaisten ohel-la jäivät häntä kaipaamaan.

Me kaikki muistammeisän työlleen omistautuva-na persoonana, tarinan ker-tojana, liikunnallisena ja eri-laisista asioista kiinnostu-neena ihmisenä. Isä oli vah-va persoona, jolla oli tiukatmielipiteet, mutta joka olikuitenkin oikeudenmukai-nen ihminen. Viime vuosi-na isä kiinnostui yhä enem-män Karjalan sukujuuris-taan elämänmittaisen ystä-vänsä Vesikon Mikon in-nostamana. Erityisesti vii-me vuosina isä kertoi lap-suudenaikaisia tarinoitaanlapsilleen ja erityisesti lap-senlapsilleen Villelle, Min-nalle, Tuomakselle jaEliakselle.

Pertti Isopahkala kuoli30.7.2017. Häntä jäivät kai-paamaan lapset, lapsenlap-set perheineen, työtoveritja laaja ystäväpiiri.

Jäi ahkera työsi muistok-si meille, hyvän sydämesohjeet elämän teille. Sä ainamuistit ja huolta kannoit, etpaljon pyytänyt vaan kaik-kesi annoit. Kiitos isä.

Pertin tytärTAINA SALONEN

Elämänmittainenystävyys

koon, muistan viimeisenkatseen kotimäeltä Kiima-järvelle. Muistoihin ovatsyöpyneet voimakkaastimyös Elisenvaaran järkyt-tävät tapahtumat.

Vuonna 1944 syksyllätulimme evakkoon Huit-tisten Lauhanmaahan, naa-puritaloihin Pertin perheenkanssa. Lauhasta Pertti jaKerttu vanhempineenmuuttivat Karhiniemelle.Meidän perheemme, isä,äiti, Hilja, Hilkka ja minämuutimme Lauttakylään jasieltä Vesiniitylle.

Rippikoulun jälkeenPertti ja minä teimme Väi-nön kanssa maalaustöitä,silloin kun latex-maalit te-kivät tuloaan. Työkohteetolivat pitkien matkojen ta-kana, poljimme pyörilläpäivittäin 40-50 km. Jo-nain kesänä kävimme Ku-lovedellä lähellä Nokiaa.Äetsän asemalta matka-simme, Väinö ja pojat,pyörinemme ja pensselei-nemme Siuroon. Kulove-dellä asuivat mm. Noiter-maasta tulleet Felinit jaMatikaisen Aappo.

Pertti suoritti asepalve-luksen vuonna 1952 Vies-tikomppaniassa Turussa,minä vuonna 1954 Uu-dessakaupungissa.

Aikuisiältä muistan neuseat kerrat, kun satuim-me Pertin kanssa samaanpaikkaan. Heti kuului:

”Hei Mikko, tule tän’!”,tai ”Katoha poikaa, tulemei pöytää, tarjoilija tuo-kaa Mikol tuoli jot hääpääsee istumaa! Mikko,mitä sie otat?”.

Kerran Pertti kävi kah-den tuttavansa kanssa meil-lä. Toinen heistä sanoi: ”Ihakättä vaste pit tulla katso-maa jot millane mies seMikko on, ko Pertti ainsiint haastaa!”.

Mieleen ovat jääneetmonet vuosi-inventaariotPertin liikkeessä, uudenvuoden vastaanotot, lai-vamatkat Ruotsiin, Sääks-järven huvilamatkat…

”Näin oli tähtihin kirjoi-tettu”, tätä Armas J. Pul-lan lausetta Pertti useinkäytti, olivatpa asiat men-neet hyvin tai huonosti.

Pertti Isopahkala kuoliHuittisissa 84 vuoden ikäi-senä 30.7.2017.

MIKKOAUKUSTINPOIKA

VESIKKO

Pertti ja Mikko vieraili-vat juhannuksena 1953entisissä evakkoperheis-sään Alavudella Sulka-lan kylässä. Vastaanot-to oli lämmin ja sydä-mellinen.

Kuvan kokous on pidet-ty 16.8.1948 Helsinginkauppakorkeakoulun ti-loissa. Kuvan alla on teks-ti, jonka mukaan kokouson ollut Karjalan luovu-tettujen kuntien lopetta-jaiskokous ja -juhla.

Kuva on löytynyt ku-van lähettäjän vanhempi-en albumista. Kuudes va-semmalta takarivissä onkuvan lähettäjän isoisä Vil-ho Toiviainen, kolmasoikealta takarivissä Veik-ko Vennamo ja edessäKarjalan Liiton puheen-johtaja Eemil Luukka.Toisessa rivissä vasemmal-la vaaleassa asussa on

Pertti Hoikkalan isä SuloO. Hoikkala ja toisessarivissä oikealla vaaleassapuvussa Erkki Tuuli, tule-va Kouvolan kaupungin-johtaja.

–Pertti Hoikkalalta saintietää, että kokous on olluthoitokuntien lopettamis-ta valmisteleva kokous. Äi-jäni Vilho oli siis kuvan

Kuntienlopettajaiset

ottoaikana Pyhäjärven hoi-tokunnan pj.

MARTTI TOIVIAINEN

Perjantai 17. marraskuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI6

Pyhäjärvi-seuran juhlilta:

Lämpimät kiitoksetkaikille teille,

jotka osallistuitte ja esiinnyitteVpl. Pyhäjärvi-seuran

60-vuotisjuhlassaKarjalatalolla.

Kiitollisina otimme vastaan onnittelujaseuraavilta yhdistyksiltä:

Vpl.Pyhäjärvi-Säätiö, Kurkijoki-seura,Pääkaupungin Karjalaiset, Pääsky ry,

Käkisalmen Rouvasväen Yhdistys,Vpl.Pyhäkylä-seura ja Pärssisen sukuseura.

Vpl.Pyhäjärvi-seuran hallitus

Vpl. Pyhäjärvi-seura juhli60. toimintavuottaan Kar-jalatalon Yläsalissa 14. lo-kakuuta.

Juhlaväkeä oli saapunutrunsaat seitsemänkym-mentä. Erikoisvierainam-me olivat seuran perusta-jajäsenet Martta Heino-nen ja Kari Uusitalo.

Kauko Hinkkanen loijuhlapuheessaan katsauk-sen seuran vaiheisiin. Hänkiitteli uutteria ja uhrautu-vaa työtä tehneitä seurantoimihenkilöitä ja jäseniä,jotka ovat pitäneet seu-ramme elinvoimaisena.

Kansanedustaja AnttiKaikkonen juonsi juhlanleppoisalla tyylillään pitä-en esillä nykypäivää. Pe-rinnettä vaali Tuula Ko-rolaisen ja Silvo Kaasa-laisen leikkimielinen vi-sailu Karjala-tuntemuk-sestamme. Seuramme”karelianistiksi” selvisi Lii-sa Leinistö. Runo- jamusiikkiesitysten lisäksi oliyhteislaulua.

Kahvitarjoilun hoitivatseuramme emännät apu-laisineen. Marketta Mat-tila oli leiponut suolaisetmuffinssit ja Juhani Fors-berg karjalanpiirakat.

Näytteille tuoduistamuistoesineistä kirjoite-taan seuraavaan lehteen.

RIITTA HIRVONEN

Seuran perustaja- ja kunniajäsen Martta Heinonen poikansa saattamanatulossa juhlille, vastaanottajana Riitta Hirvonen.

Pyhäjärvi-seuran uudet kunniajäsenet:historiikin kirjoittanut Kauko Hink-kanen sekä entiset puheenjohtajat Pekka Matikka ja Kaarina Pärssinen.Kuvat: Sini Heikkonen.

Seuramme jäsen, kansanedustaja Antti Kaikko-nen juonsi juhlamme. Hän kutsui meidät tutustu-maan uudistuneeseen Eduskuntataloon ensi vuon-na.

Viipurilaissyntyinen Anneli Kammonen lausui omiakarjalaisaiheisia runojaan.

Johannes Ijas on tuonut kunniaa seurallemmeosallistumalla Karjalan Liiton hiihto- ja suunnis-tusmestaruuskisoihin jo vuosikausia. Hänen an-siostaan seuramme on 6 / 39 KL:n urheilutoimin-nan B-sarjassa (seurat alle 200 jäsentä) v 2016.Kiitokseksi Johannes Ijakselle myönnettiin KL:nharrastusmerkki.

PyhäjärveläistaustainenTimo Pulakka aloittijuhlan soittamalla Hei-no Kasken Huilusonaa-tista toisen osan.

Perjantai 17. marraskuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Juhlapuheen pitänyt Kau-ko Hinkkanen totesi, ettäVpl. Pyhäjärvi-seura ry onsosiaalisena yhteisönä toi-minut jo kuusi vuosikym-mentä.

– Tämä on ollut mah-dollista, koska seuran syn-tysanoissa aloitteen teh-neet pioneerit ja perusta-va kokous ovat tietoisestiasettaneet selkeän päämää-rän, jota kohti vastaisuu-dessa on kuljettava. Seu-ran perustavassa kokouk-sessa on jo oivallettu sil-loisia johtokunnan jäseniävalittaessa henkilöiden eri-laisuuden rakentava hyö-dyntäminen. Jäsenten onollut tämän jälkeen help-po sitoutua toimintaan jakulkea samaan suuntaanyhdessä vuosittain valitunhallituksen kanssa.

Ajatus syntyysisäisesti, tuloksetnäkyvät ulkoisesti –sanoina ja tekoina.Mennäänpä seuran alku-lähteille.

– Tällainen mielen työs-kentelyn prosessi käynnis-tyi pyhäjärveläisessä hen-kilössä Reino Kukko.Asiakirjat kertovat, ettähän toi ajatuksensa julkiyhdistyksen perustamises-ta jo vuonna 1954. Tuol-loin ehdotus ei vielä joh-tanut konkreettiseen tu-lokseen. Ajatus jäi kyte-mään, kunnes se tuli uu-delleen ulos vuoden 1957alussa.

Kukko, aloitteen tekijäja yhdistyspioneeri, kutsuiläheisiään luokseen neu-vottelemaan yhdistyksenperustamisesta. Neuvot-telu johti välittömästi tu-lokseen, perustava kokouspidettiin 9. maaliskuuta1957 Wiipurilaisen osa-kunnan tiloissa Helsingis-sä.

– Tilaisuus oli järjestäji-en mielestä hämmentävä.Osanottajia tuli yli odo-tusten, arviolta noin 220henkilöä pääkaupunkiseu-dulta, osa kauempaa.

Mikä mahtoi olla taus-talla näin runsaslukuiseenosanottajamäärään?

– Arviossa on otettavahuomioon silloinen toi-mintaympäristö, sodanjäl-keinen yhteiskunnallinen ti-lanne. Pariisin rauhanso-pimus oli syntynyt helmi-

kuussa 1947. Tästä ajan-kohdasta tuli kuluneeksi 10vuotta; oliko Reino Kukkoennakoinut tämän, olivat-ko lähiajan yhteiset koke-musvuodet siivittäneet saa-pumista tilaisuuteen, meneja tiedä. Joka tapauksessahänen ajatuksensa ja voi-makas tahtotilansa johtivatkonkreettiseen tulokseen.

Perustavan kokouksenosanottajat koostuivat hen-kilöistä, joilla oli erilainentausta arvoista, kasvatuk-sesta, opinnoista ja työelä-mästä johtuen. Osa oli me-nettänyt läheisensä sodanmelskeissä. Jotain puuttui– pyhäjärveläinen yhteisöl-lisyys. Yksilön tuntemuksetja kokemukset tuossa tilai-suudessa saattoivat olla hy-vin erilaiset. Mielen työs-kentely oli vilkas. Olihanheillä nyt vihdoin mahdol-lisuus saman kohtalonomaavina olla sekä fyysi-sesti että henkisesti läsnäsamassa tilaisuudessa muo-dostamassa yhteistä tahto-tilaa tulevaisuudesta. Ulkoi-sesta toimintaympäristöstäjohtuen yhteenkuuluvuudentunne ja henkinen turvalli-suushakuisuus saattoivat ollamonelle perusteena tullakokoukseen joko tietoises-ti tai tiedostamatta.

– Toivo tulevaisuudestasyttyi.

Rakenne uudistuiVuodet vierivät. Seuran toi-minta käynnistyi vakaana.Perustavassa kokouksessavalitut luottamushenkilöthoitivat tehtäviään useitavuosia.

– 1970-luvulla oli aikaarvioida toimintaa. Tällöinhavaittiin tarve tehdä muu-toksia seuran rakenteessa.Kakkaranpaistajista kietou-tui emännistö, heidän rin-nallaan isännistö oli toimi-nut jo vuosikaudet. Eräitäkerhoja rakenneltiin uuteenmuottiin. Toiminnan alku-vuosikymmeninä oli jo ha-vaittu, että muutos on vält-tämätön toiminnan jatku-vuuden turvaamiseksi. Kai-kesta toimimattomasta oliluovuttava ja tilalle oli pe-rustettava uutta. Luova joh-taminen sai uutta potkua.

– Nykyajan organisaati-oita kehotetaan luovuuteen jainnovatiivisuuteen. Mitä sana“luovuus” tarkoittaa? Sanasellaisenaan sisältää itse asi-

assa kaksi kehotusta: ”luo-vu” ja “luo uus”.On kuiten-kin vaarallista, mikäli jatku-vasti luovutaan eikä ehditäuudistua. Seuran toiminnas-sa on jotakin, joka oli säily-tettävä – seuran ydin, sentarkoitus. On ilahduttavaatodeta, miten seuran johtoon oivaltanut tämän asianjo vuosikymmeniä sitten,kiitteli Kauko Hinkkanen.

Juhliva Pyhäjärvi-seuraJulkaisuun on otettu tar-koituksella kolme puhettaviestinä jälkipolville.

– Elokuvaneuvos KariUusitalo teki yksityiskoh-taisesti selkoa 40-vuotisjuh-lien puheessaan seuran syn-tyhistoriasta. Eversti evp.Antero Pärssinen puo-lestaan kuvasi seuran 50-vuotisjuhlissa sitä elinym-päristöä, missä vanhem-pamme ja esivanhempam-me ovat asuneet ja minkäseudun pyhäjärveläiset ovatjoutuneet jättämään. Pro-fessori Tuomas Forsbergtoi esille Vpl. Pyhäjärvi-juhlilla vuonna 2016 kan-sainvälistä toimintaympä-ristöä, missä nyt ja tulevai-suudessa elämme.

– Nämä kolme juhlapu-hetta yhdessä antavat ku-van, kuinka paljon asioitavoi tapahtua yhden suku-polven aikana. Samalla neovat osoituksena siitä, mi-ten ulkoiset, meistä riippu-mat tapahtumat ja valinnatvaikuttavat yksittäisen ih-misen ja häntä lähellä ole-van yhteisön ja jopa kokokansakunnanelinympäris-töön.

– Seuran muista juhlistajuhlavin oli oman lipun nau-laus maaliskuussa ja lipunvihkiminen kesäkuussa2010 Karjalaisilla kesäjuh-lilla Helsingissä.

Yhteistyö, teemat jaretket sävyttivätseuran toimintaa– Ihmiset on luotu elä-mään vuorovaikutteisestitoisten ihmisten kanssa jatavoittelemaan yhdessä tär-keiksi kokemiaan asioita.Tämä on otettu huomioonjo seuran säännöissä mo-nella eri tavalla, muun mu-assa teemakokousten kaut-ta, kyläesittelyillä, retkillä jayhteisillä juhlatilaisuuksilla

muiden pitäjäyhdistystenkanssa. Vuorovaikutteinentoimintatapa tukee tällä ta-voin seuran tarkoitusta.

– Organisaatioissa toi-mivat tietyt lainalaisuudet,tahdoimme niitä tai emme.Eräs hyvin merkittävä lain-alaisuus liittyy vuorovaiku-tukseen: “Miten järjestät vuo-rovaikutussuhteet toimintaym-päristösi kanssa, ratkaisee me-nestyksesi.” Tämä on siinämielessä merkittävä, että setoimii niin pienissä kuin suu-rissa organisaatioissa, yksi-tyisissä kuin julkisissa orga-nisaatioissa. Se toimii myösyhdistystoiminnassa ja jopavaltioiden välisissä vuoro-vaikutussuhteissa.

AvainhenkilöidenmerkitysKauko Hinkkanen totesi,että kaikki seuran jäsenetovat avainhenkilöitä.

– Seura ei olisi olemassa,ellei seuralla olisi jäseniä.Eräät jäsenet ovat kuiten-kin erityisen sitoutuneita jamotivoituneita seuran toi-mintaan. Tämä on seurallesuuri rikkaus, sillä seurantarkoitus toteutuu henki-sellä tasolla ja vain henki-löiden kautta. Seuran ny-kyisissä säännöissä todetaan:

”Yhdistyksen tarkoituk-sena on toimia karjalaistenja karjalaisuudesta kiinnos-tuneiden, erityisesti Viipu-rin läänin Pyhäjärvellä syn-tyneiden ja heidän jälkeläis-tensä, kulttuuri- ja etujär-jestönä. Seura tekee toi-minnallaan tunnetuksi Kar-jalaa sekä vaalii ja kehittääkarjalaista kulttuuria”.

– Meillä jokaisella yksi-löinä on elinkaarellammeoma tarkoituksemme. Mi-ten olemme saavuttaneetviisauden ymmärtää omanelämämme tarkoituksen jamiten olemme osanneetkohdentaa sen hyvinä te-koina ja myötätunnon osoi-tuksena Vpl. Pyhäjärvi-seu-ralle.

Aikakautensa ajattelijaErich Stern on osuvastikuvannut:

“Jokaisella elämänkaudellaon oma ydin, oma tarkoituk-sensa. Sen löytäminen ja hy-väksyminen on yksi elämäänliittyvistä tärkeimmistä kysy-myksistä.”

– Vpl. Pyhäjärvi-seuralleon ollut onni, että on löyty-

nyt henkilöitä, joilla omanelämän tarkoitus on ollutyhdensuuntainen seuran tar-koituksen kanssa. Vaikutuk-set näkyvät käytännössä.Seuran tarkoituksen sisäis-tänyt henkilö toimii yhtei-sesti sovitun päämääränsuuntaisesti omaa näke-mystään, vakaumustaan jakokemustaan hyödyntäen.Jokainen yksilö toteuttaaomaa erityistehtäväänsä tie-toisena siitä, että toiset to-teuttavat omaansa ja ta-voitteet saavutetaan vain,kun ponnistellaan yhdessä.Tämä on valtava voimava-ra seuralle.

– Esimerkkinä mainitta-koon, että tällaisen henkilöon muun muassa seuram-me naispioneeri Toini Pel-konen.

– Jo toiminnan alkuvuo-sina on todettu, että onmukava havaita, miten sa-manarvoisia seuramme jä-senet ovat. Tämä tarkoit-taa, että kaikki elämänteh-tävät ovat yhtä arvokkaitaja täyttävät omaa tarkoi-tustaan kuten palapelin pa-laset.

– Seuran toiminnassa onhavaittavissa vuorovaikut-teinen, osallistava ja kehi-tyslähtöinen johtamisen tra-ditio. Perustajajäsenten tah-totila ja työn jälki ovat nä-kyneet näihin päiviin asti.Seuran arvostus on säily-nyt, koska sillä on ollutmonipuolista annettavaa jä-senille. Sitoutuneet ja moti-voituneet henkilöt ovatomalla työllään ja esimer-killään olleet avainasemas-sa. On ihailtavaa, miten vas-tuunottokykyisiä henkilöitäseuralla on ollut mukanatoiminnassa. Seuran ”hiljai-nen tieto” on siirtynyt vuo-sien saatossa luontevalla ta-valla vastuuhenkilöltä toi-selle. Vahvuudet ja jousta-vuus ovat säilyneet. Niitäkokemuksen myötä vah-vistaen seura on pysynytelinvoimaisena hupenevis-ta henkilöresursseista huo-limatta.

LahjoituksetVpl. Pyhäjärvi-seura on saa-nut vuosikymmenien saa-tossa hyvällä sydämellä an-nettuja lahjoituksia.

– Merkittävin niistä onWiika-arkisto. Toinen lah-joitus, nuorisokasvatukseenja urheiluun liittyvä, oli

opettaja Paul Miikku-laisen perikunnalta saatuEnkkuan tyttöjen hiihto-kilpailuissa voittama kier-topalkinto, tinamalja1930-luvulla. Seuran ja ko-tiarkistojen asemesta olisihuolehdittava siitä, että lah-joitukset saavat tulevia su-kupolvia ajatellen arkisto-laitoksista pysyvän kodin.

TulevaisuusVpl. Pyhäjärvi-seura onkaiken aikaa matkallamenneisyydestä sen itsen-sä määräämään tulevai-suuteen.

– Menneisyys on koos-tunut päätöksistä, joidenvaikutukset ovat nähtä-vissä ja jotka on hyväksyt-tävä sellaisenaan. Mennei-syydessä on ollut asioita,joista oli luovuttava, seu-ran toiminnan tarkoituson kuitenkin säilytettäväja sitä on rikastutettavauudistuneilla toimintata-voilla.

Tulevaisuus tähtää jat-kuvaan uudistumiseen.

– Haasteeksi muodos-tuu seuran sisäinen uudis-tumis- ja muuntautumis-kyky sekä ulkoisten ilmi-öiden vaikutusten enna-kointi. Sisäisinä tekijöinäovat olennaisia käytettä-vissä olevat henkilöresurs-sit. On huomattava, ettäsisäinen aktiivisuus pitääseuran identiteettiä yllä.Sitä enemmän kuin jäse-niä vähenee seurastamme,on jokaisen toimintaanjääneen jäsenen merkitysseuralle kasvanut.

Seura joutuu elämäänjatkuvasti muuttuvan ul-koisen ympäristön vaiku-tuksen alaisena.

– Tällaisina tekijöinämainittakoon toimin-taympäristömme poliitti-set, taloudelliset, teknisetja sosiaaliset tekijät, joillakaikilla on vaikutuksensaseuran jatkuvan muutok-sen ja kehityksen tilaan.Yhteistä molemmille onherkkyys tunnistaa kulloin-kin esille tulevat muutos-tekijät.

Puheensa lopuksi Hink-kanen totesi, että yksi Py-häjärvi-seuran tärkeim-mistä menestystekijöistävuosikymmenien saatos-sa on ollut yhdessä me-nestymisen taito!

Anita ja Kari Uusitalo,joka oli seuran ensim-mäinen sihteeri ja nytkunniajäsen.

Kaisa-Liisa Korhonen on pitkäaikaisin seurammetoimihenkilöistä: 30 vuotta taloudenhoitajana, jä-senrekisterin ylläpitäjänä sekä tuotemyynnin hoi-tajana. Nyt hän on toista vuotta hoitanut sihtee-rinn tehtäviä. Myyntituotteista tietoa lehden taka-sivulla. Tässä seuranaan tyttärensä Susanna Kor-honen.

Anssi Hirvonen esittikolme karjalaisaiheistalaulua ja kertoi niidentaustoista. Pianistinatoimi Riitta Ingelin, jol-la on yllään Tuuterinpuku.

Taljan sisarukset Kaarin Halo-nen ja Raili Huovila sekä LiisaLeinistö, joka oli yksi muisto-esineiden tuojista.

Perjantai 17. marraskuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI8

Vainajain päivänäTulimme kaukaa satojen salojen takaamuistoissa tulimme tutuille mailleportille kalmiston, jossa rakkaamme makaamissä haudat on jääneet hoitoa vaille.

Tulimme tietä valkoisen pappilan rantaanyli katsoimme järvemme sinisenaallot sen loiskivat puhtaaseen santaankuin tuutulaulua poluille ihmisen.

Kuin lausuen lohduksi pysähtyville:”Näin elokin vierivi rantansa saavuttaenelon aallokko usein on vaikea vaeltavillemutta ranta suo sataman rauhallisen.”

Tuulikannel soi jossain pappilan puollahaavanlehti rannalla värisee lepattainkotikylä on vastarannalla, tuolla –kasvot huuhdomme käännymme eteenpäin.

Kirkkoahon nurmikko askelten allakuihtunut on kuni marraskuupilvet valkeat soutelee taivahallaon alaston kesäinen lehtipuu.

Kirkon portista käännyimme kirkon luoksiei – rauniokasahan siinä onei tapulia enää – minne lapsonen juoksi –minkä torni katseli taivohon.

Mutta paikka oli pyhä – hiljennyimmeme temppelissä ennen veisattiinkellotapulin viereen katseen loimmesiinä se seisoi vakaana niin.

Me pyyhimme kostean kyyneleemmeja lähdimme puistikon käytäväävain hiljaa kuuluvat askeleemmeei kaikua jälkeemme jää.

Tuossa piti olla sen tutun haudantuossa uinuu siskoni lapsonensota on katkaissut ristin raudanisoisän nimeä löydä en.

Unessa sanoit isoäiti mulle”pidä huolta mun virpovitsoistain”silloin toin minä pajunkissat kummulle sullenyt voin ne ojentaa muistoissa vain.

Tuossa sinun on äitisi, isäsi hautatuossa pienoinen risti lapsesi sunon katkennut pudonnut nimetty lauta –ei paikka ole syömmessä, unhoitetun.

Me kuljemme paarihuoneen kauttakiviaidan nousemme rappuset nuoken ei pääse, häntä kilvan toiset auttaajo pääsemme rautaisen portin luo.

Se portti oli kerran usein aukisen äärellä paareilla makasi hänjota surmannut ei heikkous, tauti –veri pulppusi sydämen lämpimän.

Siinä ristit valkoiset rivissä hiljaakankaan kastikkaat tuulessa heilahtaaon parasta hehkeintä Taivahan viljaa –emme heitä voi muistoissa unhoittaa.

Niin kuljemme rivistön toiseen päähänensi risti siellä niin, niin juuri tuonyt seisomme hiljaa niin hiljaa tähänminä polvistun lähelle ristin tuon.

Minun poikani, maalleni sinut annoinuhrin kalliin mitä mä antaa voinlapsen rakkaan sun etehesi kannoinvaikka sydämin itkin ja vaikeroin.

On lähellä siinä monen isä ja velihe uinuvat unta niin rauhaisaaheidät muistamme sellaista kuin he elitaisto loppui he saavutti rauhan maan.

Täällä puistossa uinuu myös monen äitimonen lapsi on siunattu lepäämäänon he Jumalan muistossa vaikka jäikinmiksi toivotonna saavumme itkemään.

Me siunaamme rakasta muistoansamuistoin riennämme missä on rinnemaaei taitu vaan taipuu rajainen kansatoivioretkellä kohdata saa.

Me kuljemme täällä kohtalon teitäja siunaamme heitä ken sinne jäihe muistoissa lähellä ovat meitäme myöskin riennämme Kotiin päin.

Taivaan Kotiin johon täältäkin monijo rakkaitten joukkoon siirtynyt onmonen kirkkomaan multiin heitä peitelty ompiyhteismatka kaikilla on – taivohon.

HILJA MATIKAINEN(o.s. Hatakka) 1.11.1953

Julkaistu kirjassa ”Matkan varrelta”

Runon lausui Satu Holma viime kesän Pyhäjärvi-juhlilla seppeleenlaskun yhteydessäPyhäjärven kirkon muistomerkillä

”Me kuljemme täällä kohtalon teitäja siunaamme heitä ken sinne jäi”

Säätiölaki muuttui kaksi vuotta sitten. Vuodelta1930 peräisin ollut säätiölaki korvattiin uudellalailla, joka tuli voimaan 1.12.2015. Säätiöillä on lainvoimaantulosta kolme vuotta aikaa muuttaa sään-tönsä vastaamaan uuden lain määräyksiä.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö sr perustettiin vuonna 1948nimellä Pyhän-Säätiö. Vuodesta 1998 säätiön nime-nä on ollut Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö. Kirjaimet srnimen perään tulivat nyt uuden säätiölain myötä,sillä aikaisemmin rekisteröityjen säätiöiden nimenloppuun liitettiin automaattisesti tunnus ”sr”, jokatarkoittaa rekisteröityä säätiötä.

Säätiön sääntöjen muuttamista uuden lain sään-nösten mukaiseksi alettiin valmistella heti alkuvuon-na 2016. Sääntöjen muuttaminen tuli käsitellä kah-dessa peräkkäisessä hallintoneuvoston kokoukses-sa. Nämä kokoukset olivat 12.8.2016 ja 18.3.2017.Tämän jälkeen uudet säännöt vielä tarkastettiinPatentti- ja rekisterihallituksessa. Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön uudet säännöt rekisteröitiin säätiörekisteriin16.6.2017.

Kovin suuria muutoksia sääntöihin ei tullut. Joita-kin sanamuotoja yksinkertaistettiin, joitakin kohtiamuutettiin vastaamaan nykykäytäntöä, joitakin koh-tia jätettiin pois, koska niistä määrätään suoraanlaissa, joitakin menettelyjä yksinkertaistettiin jne.Sääntöjen ”säätiön tarkoitus” kohtaan lisättiin ”py-häjärveläisten jälkeläiset”, jotta säätiö tulevaisuudes-sakin voisi toteuttaa tarkoitustaan. Muuten säätiöntarkoitus pysyi entisellään. Sääntöjen mukaan Vpl.Pyhäjärvi-Säätiön tarkoituksena on ”karjalaisten jaensisijaisesti entisen Viipurin läänin pyhäjärveläis-ten ja heidän jälkeläistensä taloudellisen ja henkisentoiminnan tukeminen ja kehittäminen”. Käytännös-sä suurin muutos säännöissä lienee, että nyt säätiönhallituksessa on viiden jäsenen sijasta neljä jäsentä.

Voimassa olevat säännöt ovat kokonaisuudes-saan nähtävissä säätiön kotisivuilla.

KIRSTI NASKALIVpl. Pyhäjärvi-Säätiön asiamies

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönsääntöjen muutokseton vahvistettu

Harjavallan Karjalaseurary:n tarinapäivä pidettiin5.11.2017 Harjavallantoimintakeskuksen uusi-tuissa tiloissa, jotka re-montin myötä ovat saa-neet uuden ilmeen. Uu-sien kalusteiden lisäksikeittiön laitteet ja astias-tot on uusittu, kutenmyös sosiaalitilat ja va-laistus. Paikalla oli kah-vittelemassa ja tarinoi-massa parikymmentähenkilöä.

Seuraavaksi kokoon-numme joulujuhlan mer-keissä sunnuntaina26.11.2017 klo 13. toi-mintakeskuksessa naut-timaan joulupuuroa jamuita pöydän antimiasekä laulamaan joululau-luja. Ehkäpä Korvatun-turin joulupukkikin löy-tää tien luoksemme osoit-teesen Koulukatu 4, josotat pienen paketin mu-kaasi.

Tervetuloa toimintaanmukaan myös uudet jä-senet!

YRJÖ S.KAASALAINEN

JalanjäljissäKuljemme jalanjäljissä sankariemme,kuuntelemme, selostuksiaan seurailemme,miten olikaan veljillä vaikeaa,olihan kyseessä rakas isänmaa.

Kaatua kentillä taistojentoi lastemme uuden huomisen.Verellä ostettu isäinmaa,siitä sankariristi muistuttaa.

Vaalikaa muistoa kallista,olette onnenne armoilla.Tien raivasivat esi-isänneturvaksi kotikontunne.

Veli ei vaikerra vaivojaan,ei siellä sängyn pohjallakaan,hymyhuulin hiljaa kuiskaa vaan”tämä täytyi tehdä turvaksi isäinmaan”.

SUOMA SAARINEN

Harjavallan karjalaiset koolla

Perjantai 17. marraskuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Uusklassismi on arkkiteh-tuurissa 1700-luvun puo-livälistä osittain 1850-lu-vulle vaikuttanut tyylisuun-ta, joka ihannoi ja jäljittivarsinkin antiikin Kreikantaiteen selkeitä ja kurin-alaisia puhtaita muotoja.

Arkkitehti Juhani Vik-stedt oli lähes 100 vuottasitten kiinnostunut 1800-luvun kartanoista Itä-Suo-messa. Taubila oli yhtenäkohteena. Hän kuvaileekirjoituksessaan kartanoi-den rakennuspaikkaa, tyy-liä, rakennusaineita, piirus-tuksia, sisustusta ja suun-nittelijoita.

Kirjoituksesta on pää-teltävissä, että Taubilankartano edustaa tyypillistä1800-luvun uusklassistatyylisuuntaa. Arkkitehtuu-rin lisäksi Taubilasta onolemassa paljon muutavaiherikasta tietoa, jonkatämän sukupolven van-hemmat, niin isät kuin äi-dit, voivat siirtää jälkipol-ville.

Viipurin läänissä sijait-sevien herraskartanoittenlukumäärä oli huomatta-van suuri. Niitä kutsuttiinyleensä nimellä ”hovi”.Niitä ei suuruutensa, ikän-sä ja historiallisten muis-tojen ja omistajien kuului-suuden puolesta voitu rin-nastaa maamme länsi- jaeteläpuolella oleviin vas-taavanlaisiin kartanoihin.Vikstedt kuvailee itäsuo-malaisia uusklassiselta ajaltapolveutuvia rakennuksiamuista Suomen kartanois-ta helposti erottuvaksiomaksi erikoiseksi tyypiksija “ansaitsevat niin ollen van-hojen taidemuistojemme jou-kossa tulla huomioon otetuk-si”.

Kartanorakennusten ase-mapaikoiksi oli yleisesti va-littu lähelle järven rantaasijaitseva loivasti veteenviettävä rinne. Rakennuk-set sijaitsivat lähellä toisi-aan ryhmittyen neliöönkeskikokoisen pihamaanympärille. Päärakennus olipihan etelänpuoleisella si-vulla, pohjoispuolella ta-lousrakennukset, itä- jalänsipuolella tilanhoitajanja työntekijöiden raken-nukset.

Pihaa ympäröi puusto,joka näennäisesti muo-dosti suljetun kokonaisuu-den. Päärakennusta reu-nusti puusto, josta lähtikaunis etelään johtavapuutarhan kahtia jakavarantapolku järven rantaan.

Taubilassa ikivanhat leh-tikuuset levittivät jäntevätoksansa yli tien muodos-taen rantapolulle holvi-maisen portin. Taubilanpäärakennukseen johtimaantieltä tuolle ajalle tyy-pillinen suurten lehtipuit-ten muodostama lehto-kuja.

Aikakauden rakennustyy-lille ominaista olivat sym-

Taubila – herraskartano uusklassiselta ajalta

Taubilan kartanon päärakennus, vesivärimaalaus Victor Svaenetich.

metrinen ulkoinen käsittely,loivankalteva päätykolmi-oon päättyvä katto, “aka-teemisen kireä huoneryhmitte-ly”, juhlalliset pylväiköt, ri-kasmuotoiset kaiteet ja ra-kennuksen kulmien koris-telu.

Sievät kuistit somistivatTaubilan päärakennuksenjulkisivua sekä etupihan ettärantapihan puolelta. Keski-kokoiset kuusijakoiset ik-kunat sijaitsivat säännölli-sen välimatkan päässä toi-sistaan. Päätykolmiossa ik-kuna oli puoliympyränmuotoinen.

Vikstedt totesi, että Tau-bilassa näkyi olevan “ko-rinttilainen kapiteeli” vallalla.Hän myös epäili, että “hen-nonhennot tuet” olisivat valu-rautaa. Siihen viittaisivatpylväiden päät, tuskin puus-ta olisi tehty näin ohuitatukia.

Asia jäi arvoitukseksi.Mikäli pylväät olisivat ol-leet valurautaa, niin päära-kennuksen palon jäljiltä oli-si luultavasti löytynyt pyhä-järveläisten takaisinpaluunaikana syksyllä 1941 jokinkyseiseen materiaaliin viit-taava tunnusmerkki (kirj.huom.).

Itäsuomalaisen herraskar-tanon päärakennuksen poh-japiirustus oli säännöllinensuorakulmio. Sen pituus-suunta oli tavallisesti idästälänteen. Eteläinen pitkä sivusuuntautui puutarhaan, Tau-bilassa myös järvelle. Poh-joinen sivu suuntautuipihamaalle,Taubilassa senohella sisääntulotielle.

Päärakennuksissa oli huo-mattava määrä asuinhuo-neita, keskipisteenä suurisali. Keittiö sijaitsi joko itä-tai länsipäässä, varsinaistasääntöä ei ollut. Pääraken-nuksen viereen idän puo-lelle oli rakennettu siipira-kennus, jonka erillään ole-vat osat oli sidottu matalal-la katetulla pylväiköllä pää-rakennukseen. Taubilassatämä katettu tila johti keit-tiöön.

Pääsisäänkäyntejä oli kak-si: toinen pihan ja toinen

puutarhan puolella. Vieraattulivat pihan puolelta. Si-säänkäynnin jälkeen oli vä-littömästi suljettu ulko-/si-säeteinen, josta vieraat pää-sivät ainoastaan kolmeenhuoneeseen, yksi niistä olisali. Taubila oli poikkeus.Ulkoeteisen paikalle oli ra-kennettu kartanoissa useinesiintyvä pylväikkö.

Taubilassa puutarhanpuoleisen sivun keskustaakoristi ajalle tyypillinen juh-lallinen pylväitten kannatta-ma päätykolmio, mikä rat-kaisu hakee vertaistaan län-sipuolelta maatamme. Pyl-väikkö muodosti vilpolati-lan, jonka keskustasta mah-tava portaikko laskeutui alaspuutarhaan ja rantaan. Por-rasta reunustivat rehevätkukkaistutukset.

Herraskartanot on ker-rosluvun puolesta voitu ja-kaa kahteen luokkaan: yk-sikerroksisiin ja kaksiker-roksisiin rakennuksiin. Tau-bila edusti kaksikerroksistaratkaisua. Ratkaisu on eri-koinen, vain keskusta onkaksikerroksinen. Tämäratkaisu oli suurelle osallekartanoista tunnusmerkki-nä. Näissä kartanoissa toi-nen kerros sisältää suureh-kon salin ja enintään kaksipienempää huonetta ja vaa-timattoman eteistilan, jo-hon alhaalta tuleva porrasjohtaa.

Kartanoitten seinärakentee-na on käytetty puuta. Pe-rustukset olivat luonnolli-sesti kiveä. Seinät tehtiinikimetsistä hankituista hon-kapuista salvokseen ja pääl-lystettiin ulkoapäin laudoi-tuksella. Kattamiseen käytet-tiin suuressa määrin “rauta-levyä”.

Itäsuomalainen herras-kartano ei sisustuksen puo-lesta vetänyt vertoja mai-neikkaille Länsi-Suomenaatelisasunnoille. Lattioihinkäytettiin honkapuuta, jos-kus jopa valtavista leveistälankuista tehtyinä. Tammi-parketti tuli vain harvoinkysymykseen. Seinäpinnatoli verhoiltu tapetilla. Sisä-katto siveltiin rappauksella,jossa tulivat kyseeseen voi-

makkaat ja karun yksinker-taiset profiilit.

Asunto oli useassa tapa-uksessa porvarikoti, jokaoli kalustettu vanhanaikai-silla muhkeilla huonekaluil-la. Loisto ja kultaus puut-tuivat. Valkoinen uuni olitavallisesti huoneen nurkas-sa, pronssi- tai kristallikruu-nu katossa ja seinillä sironyksinkertaisissa kehyksissävanhoja maalauksia suvunentisistä jäsenistä.

Niiden joukossa oli ro-kokoopukuisia ja tekotu-kassa koreilevia ”vallasnai-sia”, sotaurhoja kirjavine ar-vomerkkeineen, vakavan-näköisiä virkamiehiä kuinmyös vaatimattomasti pu-ettuja porvarihenkilöitä.Keisari oli luonnollisestipäässyt mukaan, muttatanssijatar-rakastajatar oli si-joitettu kreivin yksityishuo-neen seinälle, kuten eräässäTaubilan sisäkuvassa on sit-temmin ilmennyt.

Mistä kartanoitten esikuvatovat löydettävissä? Keitä jamistä olivat rakennustensuunnittelijat?

Tieto on useassa tapauk-sessa jäänyt epäselväksi. Tie-detään, että J.C.L. Engel(1778–1840) on”piirustanut”joitakin rakennuksia Kan-naksella, mutta esimerkiksiTaubilan osalta siihen ei olesaatu vahvistusta.

Vikstedt toteaa kirjoituk-sensa lopuksi, ettei myö-hempi aika aina osaa antaaarvoa vanhalle ja kauniille.Monet taitamattomasti teh-dyt korjaukset ja puuttuvakyky kauniin taiteen oike-aan ymmärtämiseen ovatosoituksena tästä.

“Sota ja tulipalo ovat nekinjättäneet jälkensä. Jotain ontehtävä pelastaaksemme tulevil-le sukupolville edes kuvan siitäkauniista, minkä menneisyyson meille kalliina perintönä jät-tänyt… Kunpa yleisistä taiyksityisistä varoista saataisiinkokoon esim. 30 000 mk van-hain kunnianarvoisain herras-kartanoittemme mittaukseen ja

valokuvaamiseen, niin olisi hyväalku jo tehty ja vankka perus-tus laskettu kotoisen rakennus-taiteemme jatkuvalle tunnetuk-si tekemiselle”.

Taubilan kartanon perin-netiedon tallennuksessa ovatTaubilan henkilöstö ja py-häjärveläiset tehneet vuosi-kymmenien saatossa sen,mikä tehtävissä on. Mikälipyhäjärveläistaustaisten hen-kilöiden kotiarkistoista vie-lä jotain löytyy, pienikin yk-sityiskohta on tallentami-sen arvoista.

KAUKOHINKKANEN

Lähteet:

Vpl. Pyhäkylä-Seura2017: Taubilan kartano –lahjoitusmaakaudesta Faze-rin aikaan.

Juhani Vikstedt 1920: Itä-suomalaisia herraskartanoi-ta uusklassiselta ajalta. Kir-jasta: Tekniskaklubben iWiborg: 25-års festkrift1895-1920. Wiipurin tek-nillisen klubin 25-vuotisjuh-lajulkaisu.

Hyvä jouluvinkki: hanki lahjaksi uutuuskirja

sukulaisille ja ystäville!Taubilan kartano –

lahjoitusmaakaudesta Fazerin aikaan176 sivus n. 150 valokuvaa koko B5

Hinta vain 30 euroa + läh. kulut.Lisätietoa ja tilaukset:

taubila@pp.inet.fi tai 040 021 3369seija.jokinen@netti.fi tai 040 835 5820

Noudettavissa myös hallituksen jäseniltäilman lähetyskuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi kirjapuoti.Vpl Pyhäkylä-Seura.

Perjantai 17. marraskuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI10

Marraskuun 20. päivänä1917 punaisten ”kenraa-li” Heikki Kaljunen lähtijoukkoineen junalla Kä-kisalmesta etelään. Illallakäytiin Pyhäjärven ase-malla punakaartilaisten jaPyhäjärven suojeluskun-nan välillä aseellinen ka-hakka.

Tätä ennen punaiset oli-vat katkaisseet puhelin-linjat. Ainoastaan rauta-tien puhelinyhteys toimi.Suojeluskunnan päällikköJalmari Pusa oli luvan-nut nimismiehelle huo-lehtia järjestyksestä paik-kakunnalla lakkoviikonaikana. Myös yövartiotolivat liikkeellä.

Edellisenä päivänä tulitieto, että Raudusta ontulossa lakkolaisjuna, jos-sa on 150 Raudun puna-kaartilaista. Heidän tar-koituksenaan oli miehit-tää rautatieasemat ja aset-taa eri pitäjiin lakkoko-miteat. Kun juna saapuiasemalle, suojeluskuntalai-set ilmoittivat, että Pyhä-järvellä ei sallita väkival-taisuuksia eikä asemanmiehitystä. Junassa olleetmiehet lausuivat koviauhkauksia,mutta juna jat-koi matkaa Käkisalmeen.Seuraavana aamuna suo-jeluskunta hälytettiin ase-malle. Sinne saapui noin200 miestä.

Tultuaan Käkisalmeenlakkolaiset, joihin oli liit-tynyt Pyhäjärven punai-sia, esittivät Kaljusellepyynnön lähteä kuritta-maan Pyhäjärven suoje-luskuntaa. Iltahämärissäpunaiset lähtivät junallaKäkisalmesta kohti ete-lää. Pyhäjärven asemallaei tiedetty Kaljusen kaar-tin tulosta. Siellä odotet-tiin lakkolaisten paluutaja toivottiin, että saataisiinheidät neuvottelemallaluopumaan aseman mie-hittämisestä.

Kun tuli tieto, että poh-joisesta lähestyy juna, Pusakäski pitkillä aseilla va-rustautuneita miehiä ve-täytymään kauemmas ase-man valopiiristä, ettei hei-dän läsnäolonsa kiihdyt-täisi punaisia. Asemalla olinoin 150 miestä, joilla oli25 haulikkoa, kolme luo-tipyssyä ja jonkin verrantaskuaseita. Erään arvionmukaan suojeluskuntalai-silla oli enintään 60 asetta.Punakaartilaisilla kerro-taan olleen 200 sotilaski-vääriä. Aseettomat suo-jeluskuntalaiset jäivät sei-somaan asemarakennuk-sen eteen junan saapu-mista odottamaan.

Punakaarti yllätti suoje-luskuntalaiset täydellises-ti. Kaljunen oli vetänytmiehensä jo kauempanaketjuun. Punaiset avasivatodottamatta tulen ase-malla olevia kohti. Kunsuojeluskuntalaiset olivatselvinneet ensi hämmäs-

Taistelu Pyhäjärven asemalla sata vuotta sittentyksestä, he alkoivat vastatatuleen. Laukausten vaihtoajatkui jonkin aikaa. Pian val-koiset huomasivat olevan-sa saarroksissa. He koetti-vat peräytyä pitkin radanvartta etelään. Jotkut on-nistuivat, mutta 30 miestäjäi punaisten vangiksi, hei-dän joukossaan myös Pusa.

Suojeluskuntalaisista oli-vat taistelussa kaatuneet ta-lollinen Heikki PärssinenAlakylästä, talollisen poikaJuho Inkinen Pyhäkylästäja autonkuljettaja KalleTanninen Alakylästä, lisäksikuusi oli haavoittunut.

Vankien kohtelu oli jul-maa. Pusaa lyötiin neljästipistimellä päähän, ja tain-noksissa maaten hän joutuivirumaan rautatievaunussalähes vuorokauden. Seu-raavana päivänä vangittiinmuun muassa kunnallisensuojelutoiminnan puheen-johtaja Gösta Francke,jota Kaljunen käsitteli sa-moin kuin Pusaa. Rautatie-vaunussa vankina ollutFrancke sai lähetettyä vai-molleen useaan kertaan tai-tetun käyntikortin, jossaluki: ”Minut on tuomittukuolemaan”.

Kaljunen oli esittänytFranckelle August Ves-leyn nimikortin, jonka toi-sella puolella luki, että tämäoli määrännyt Kaljusen ran-kaisuretkikunnan päällikök-si. Pitäjän kappalainen O.H. Vuorivirta meni pu-naisten vahtien uhkailustavälittämättä puhuttelemaanKaljusta.Tämä lienee saa-nut Kaljusen lopettamaanvankien kuulustelut ja jat-kamaan matkaansa kohtietelää.

Usea onnistui pakene-maan pimeän turvin. Haa-voittuneista on hyvin vä-hän tietoja. Mainittakoonsuojeluskuntalainen Heik-ki Iisakki Tomperi, jokaoli syntynyt 24.12.1897.Kuula meni sisään hänenoikeasta olkavarrestaan sel-kälihakseen ja lääkäri EmilLuukkonen poisti luodinleikkaamalla. Tämä ei lan-nistanut nuorta miestä, vaanhän ilmoittautui vapaaeh-toisena valkoisten joukkoi-hin. Hän osallistui Rauduntaisteluun, jossa hän haa-voittui uudestaan kirkon-kylässä. Nyt luoti lävisti va-semman olkapään, tuli ulosoikealta ja räjähti.

Useat suojeluskuntalaiset,hovin maastot hyvin tun-tien, pakenivat pellon ojiapitkin. Arvellaan, että pu-naisia kaatui 22 ja myösmuutamia haavoittuneitamenehtyi. Pyhäjärvelle jäipunaisten vartiosto vahti-maan paikallisten punais-ten kanssa vankeja ja jatka-maan puhdistustyötä.

Elintarvikkeiden ja asei-den haeskelu jatkui kaksipäivää aina pitäjän eteläi-simpiä kyliä myöten. Sor-tanlahden satamakylässä

esiintyivät erityisesti sikäläi-set K. Vuorinen ja V. Ket-tunen hillittömästi Kaljus-ta matkien.

Häirintä ulottui jopa Py-häjärven kirkkoon, jossa olimeneillään Juho Inkisen siu-naustilaisuus. Eräs vasem-mistolainen uhitteli siellämiehiä pysymään aloillaan,”ettei tule enempää vaina-jia”. Punaisten johtomie-hiin kuulunut Miettinenkuulutti kirkon käytävälläkesken papin siunauspu-heen, että kaiken järjestäy-tyneen työväen piti heti saa-pua kokoukseen seurata-lolle.

Pyhäjärven tapahtumatnostattivat suuttumuksenkoko Etelä-Karjalassa.Vaikka vastarinta päättyisurkeaan lopputulokseen,Pyhäjärven talonpoikienesimerkki alkoi vaikuttaamyös muissa Kannaksenpitäjissä – toisin kuin Kal-junen joukkoineen oli aja-tellut.

Retkikunnan johtajan,Heikki Kaljusen, sortavala-laisen seikkailijan, mennei-syys oli varsin kirjava. Hä-nen uransa alkoi kirjapai-no-oppilaana Sortavalassa.Luonteeltaan levottomanahän kyllästyi tehtävään jalähti sirkuksen mukaan. Hänlienee halunnut myös näyt-telijäksi.

Tämän jälkeen hän suun-tasi Venäjälle, missä hänenkerrotaan asustaneen va-rakkaan naisen ”turvatti-na”. Myöhemmin hän toi-mi verhoilijana ja satula-seppänä. Sirkuksessa hänetvalmennettiin hyväksi sa-

Pyhäjärven aseman tais-telun kartta, marraskuuvuonna 1917. Kuva; Vää-nänen 1999.

Pyhäjärven asemantaistelun muistokivi Py-häjärven asemalla ilmanlaattaa. Kuva: Vpl. Py-häjärvi-Säätiö.

Pyhäjärven aseman tais-telun muistokiven ku-parilaatta, joka säilyte-tään Sastamalan seudunmuseossa. Kuva: Studio96 Vammala / Vpl. Py-häjärvi-Säätiö.

Perjantai 17. marraskuuta 2017 VPL.PYHÄJÄRVI 11

WERNITSAN VILJELYKSILTÄSORTANLAHDEN

KAUPPAPAIKKAANKyläkirja kertoo Vpl. Pyhäjärven Wernitsan,

Sortanlahden, Haapalan ja Rautakorvenkylähistoriaa. Tarinoiden tukena selkeät

karttalehdet.Hinta 40 euroa + postitus ja pakkaus.

Kirjan toimittanut Ikaalisten KarjalaseuraYhteystiedot, puh. 040 734 28 65 /sähköposti, lea.jokinen@ippnet.fi

Pyhäjärven asema. Kuva: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö.

lonkiampujaksi. Miellyttä-vä ulkonäkö, hieman si-lottunut ja häikäilemätönkäytös takasivat hänelleuran tietyn kansanosan vil-litsijänä. Tällä ensimmäi-sellä matkallaan hän halusinäyttää, mihin hän pystyy.Myöhemmin on todettu,että punaisten rintamaloh-kon päälliköistä tiettävästikukaan ei tehnyt yhtä mon-

ta murhaa kuin Kaljunen.Viipuriin palattuaan ret-

keläiset kerskailivat urotöil-lään. Pyhäjärveltä lähties-sään Kaljunen uhkaili, ettäseuraavalla kerralla hän eijätä kiveä kiven päälle.

Kaljusen teot Pyhäjärvellätekivät vaikutuksen myösnaapuripitäjissä. Huoli yh-teiskuntarauhan säilymises-tä kasvoi Sakkolassa, Rau-

dussa, Metsäpirtissä jaVuokselassa.

Joulukuussa 1917 tehos-tettiin suojeluskuntalaistenkoulutusta. Ala-Vuoksenpitäjien edustajat kokoon-tuivat 12. joulukuuta tiivis-tämään yhteistyötä ”Yhdek-sän pitäjän liittona”.

KAUKOHINKKANEN

Lähteet:Väänänen Kalle: Vaino-

tien vartijat. Etelä-Karjalanmaanpuolustushistoriaa.Viipuri 1939, näköispainosHelsinki 1999.

Suvannon seutu 1917-1921, elämää ja ihmiskoh-taloita. Suvannon seudunpaikallishistorian työryhmä2015.

Tilaa nytDVD

Pyhäjärvi-juhlilta,20 euroa +

lähetyskulut

Itselle tai lahjaksi DVD Pyhäjärvi-juhlilta!Tilaukset Pirjo Kiiala puh. 044 281 5047 tai pirjo.kiiala@gmail.com.

Sydämen kodit -näyttelykertoo siirtokarjalaisista jajälkeläisistään Savossa

”Kyllä ne on ne juuret.Mä luulen että se on joku,se on niin syvään kirjoi-tettu. Ja vanhempana kunon aikaa ajatella enem-män ja käydä tuolla niinne tulee vielä voimak-kaampana. Mutta ei nemitenkään sulje pois tätäympäristöä ja näitä ihmi-siä, ja savolaisia.” - Pirk-ko Airasvaara, s. 1940Suonenjoki. Perhe Suo-järveltä; äiti Huttulan, isäKoikarin kylästä.

Talvisodan syttyessävuonna 1939 osa Karja-laa menetettiin ja yli 400000 ihmistä joutui lähte-mään evakkoon eri puo-lille Suomea. Lähdön kii-reessä mukaan otettiinvain se mitä pystyttiin.Joku sai mukaan valoku-va-albumin, toiselle jäivain matkalla lämmittä-nyt viltti. Mitä sinä ot-

taisit mukaasi, jos jou-tuisit pakenemaan so-taa omasta kodistasi?

Kuopion kulttuurihis-toriallisen museon näyt-telyssä kerrotaan siirto-karjalaisten ja heidän jäl-keläistensä kokemuksiaevakkoajasta ja elämäs-tä Savossa sen jälkeenkuvien, esineiden ja ta-rinoiden kautta. Näyt-tely on avoinna31.8.2018 saakka, lisä-tiedot kuopionmuseo.fi.

Näyttelyyn liittyvää,Kuopion Karjalaseuro-jen piirin toimittamaajuhlajulkaisua on olluttekemässä mm. Pyhä-järvi-juurinen HannuMusakka Juankoskenkarjalaisista. Lehdessäon myös Karjalan Lii-ton puheenjohtaja Pert-ti Hakasen tervehdys.

Kotisivut osoitteessa:www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Perjantai 17. marraskuuta 2017VPL.PYHÄJÄRVI12

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö srKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaKorpimetsontie 1637570 Lempääläpuh. 040 730 2622marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaKorpimetsontie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

.Lehden vuosikerran tilaushinta 35 euroaIlmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesKirsti NaskaliMiharintie 31237200 Siuropuh. 040 719 2692kirsti.naskali @gmail.com

Toimitusneuvosto:Tarja Kopalainen, PerttiHakanen, Mauri Hauhia,Kirsti Naskali, Esko Pu-lakka, Markku Pärssinen jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehtiilmestyy jouluksi 2017.

Aineistot toimitukseen viimeistään11.12. mennessä, kiitos!

TAPAHTUMAKALENTERI

Vpl. Pyhäjärvi-pöytästandaariSuunnittelu Kaarle Viika,1963. Hinta 42 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-isännänviiriKoko 45x400 cm.Suunnittelu Kaarle Viika,1992. Hinta 75 euroa.

Hintoihin lisätäänpostituskulut.

Tilaukset ja lisätiedotPirjo Kiiala,puh. 044 281 5047 taipirjo.kiiala(at)gmail.com.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiöltätuotteita itselle tai

lahjaksi:Pyhäjärvi-kirja350 s.Reino O. Kukko –Kaarle Viika, 1989.Historiaa sanoin ja kuvin,sekä murresanastoselityksineen.Hinta 25 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön 60-vuotishistoriikki136 s. Reino Äikiä, 2008.Runsaasti kuvia ja muis-teluita säätiön alkuajoiltaja eri paikkakunnilla pi-detyistä Pyhäjärvijuhlistaja muista pyhäjärveläis-ten tapahtumista.Hinta 20 euroa.

Suvannon seutu1917-1921, elämää jaihmiskohtaloita336 s.Suvannon seudunpaikallishistoriantyöryhmä, 2015.Hinta 40 euroa.

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönadressit

Adressit:Karjalanneito, Pyhäjärven

kirkon alttaritaulu, Kullerot,Valoisa polku ja Iiris. Adressi

sisältää kaksi tai useampiasisälehtivaihtoehtoja, joista voivalita sopivimman ja poistaaylimääräiset. Hinta 12 euroa

kappale + postituskulut.

Tilaukset:Pirjo Kiiala,

puh. 044 281 5047tai pirjo.kiiala@gmail.com.

Vpl. Pyhäjärvi -tuotteitaedullisesti lahjaksija omaan käyttöön

Hanki nyt vaakunapaita, jota saatavana jälleenkaikissa pohjaväreissä valkoinen, helmenharmaa jamusta. Tuote, juuristamme kertova Vpl. Pyhäjär-ven vaakunapaita, sopii esim. lahjaksi ja asuksesituleville kotiseutumatkoille, vaikka koko ryhmälle.Aidon värisellä Vpl. Pyhäjärven vaakunan kuvallaja tekstillä PYHÄJÄRVI VPL varustettua erittäinhyvälaatuista T-paitaa löytyy valkoisissa ja mustissasekä V- että pyöreällä kaula-aukolla, mutta hel-menharmaissa vain pyöreäaukkoisena. Koot S, M,L, XL hinta 15 e/kpl ja isommat koot XXL jaXXXL 20 e/kpl. Mustia V-aukkoisia vain muuta-ma iso koko jäljellä.

Dokumenttielokuva Muistojen järvi vuosilta1939-44 Pyhäjärvellä, mukana liuskan seloste elo-kuvasta, DVD:n hinta 20 e/kpl.

Seuran uusi 60-vuotishistoriikki (2017) saata-vana hintaan 20 eur/kpl, 50-vuotishistoriikki 10 e.

Hanki myös kirja Suvannon seutu 1917-1921,elämää ja ihmiskohtaloita: hinta jäsenille 30 euroa,muille 40 euroa.

Postitettaessa lähetyksiin lisätään postituskulut.Tilaukset ja tiedustelut toistaiseksi ainoastaan Kai-sa-Liisa Korhonen 050-590 5433, e-mailkaisaliisa.korhonen@kolumbus.fi

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Tampereen Seudun VPL Pyhäjärvikerhon pikku-joulua vietetään lauantaina 9.12.2017 klo 15.00 Ravinto-la Frans Emilissä, F. E. Sillanpään katu 2, Tampere.Syödään yhdessä jouluateria, lauletaan joululauluja jaluvassa on muutakin ohjelmaa, sekä lopuksi torttukah-vit. Arpoja myydään ja arpajaisvoittoja otetaan mielel-lään vastaan. Tervetuloa runsain joukoin pyhäjärvijuuri-set ystävineen! Ilmoittautumiset marraskuun loppuunmennessä puh. 044 281 5047 tai pirjo.kiiala(at)gmail.com.

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon joulukuuntapaaminen on tiistaina 12.12.2017 klo 14 LahdenUpseerikerholla, Upseerikerhontie 3, 15700 LAHTI.Nautimme perinteisen joululounaan noutopöydästä hin-taan 32 euroa ja muistelemme vanhanajan jouluja.Tervetuloa!

Vanhoja Vpl. Pyhäjärvi-lehtiä voit katsella netistäkotisivuiltamme.

Mistä löydän hyvät lahjat?Tässä vihjeet: Hanki kirjapari

Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja ll.Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.

Hinta vain 95 euroa + läh. kulut.Suvannon seutu 1917-1921

elämää ja ihmiskohtaloita 335 sivua.Hinta vain 40 euroa + läh. kulut.

Lisätietoja ja tilaukset:taubila@pp.inet.fi tai 040 021 3369

seija.jokinen@netti.fi tai 040 835 5820Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä

ilman lähetyskuluja.Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi kirjapuoti.

Muistojen järvi -DVD:stä on otettu toinenlisäpainos. DVD julkaistiin v. 2007. Uuteenpainokseen v. 2011 lisättiin Kaarina Pärssi-sen kirjoittama esite. Levyä voi ostaa seurantilaisuuksissa tai tilata Kaisa-Liisa Korho-selta. Hinta on 20e / kpl.

Tervehdi ystäviä, tuttujaja yhteistyökumppaneitaPyhäjärvi-lehden välityksellä.

JoulutervehdyksetPyhäjärvi-lehteen

11.12. mennessä, hinnat:

Yksityishenkilöt, enintään kaksi riviä, 10 euroa.

Kehysilmoitus 2 x 50 mm, 20 euroa.

Kehysilmoitus 2 x 100 mm, 40 euroa.Alv. 24 % sisältyy hintaan.