Perjantai 19. syyskuuta 2014 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 9 59. vuosikerta

Galleriassatarjollalaatutaidetta

Pulakan ja Pärssisen sukuseurattekivät antoisan yhteismatkan

Vpl. Pyhäjärven Riiskassa19.7. 1920 syntynyt AarnoJohannes Kailasto kaatuiVuosalmella 11.7.1944. So-tavainajatoimikunta onvuodesta 1992 asti etsinytkentälle jääneitä sankari-vainajia. Löytyneiden jou-kossa on ollut kolme py-häjärveläistä vainajaa, joistaviimeisenä löytyi AarnoKailasto. Kaikkiaan pyhä-järveläisiä jäi kadoksiin ken-tälle jääneenä 14 sotilasta.

Aarno Kailasto löytyi2010. Helsingin yliopistonoikeusbiologian laitoksellaDNA-analyyseihin tehdyis-sä tutkimuksissa selvisi Kai-laston henkilöllisyys, ja hä-net kuljetettiin tänä kesänäJyväskylään haudattavaksi.Hänet oli siunattu sodanjälkeen Jyväskylän sankari-hautaan kentälle jääneenä.

Panssaridivisioonan jää-käri, korpraali Aarno Kai-lasto oli uskonnoltaan or-todoksi. Hänet siunattiin2.8.2014 Jyväskylän orto-doksisessa kirkossa ja las-kettiin hautaan Vanhan hau-tausmaan sankarihautaan

Sankarivainaja Aarno Kailasto saatettiinhaudan lepoon

sotilaallisin kunniaosoituk-sin. Hautausjärjestelyistähuolehti Länsi-Suomen So-tilasläänin Esikunta yhdes-sä kirkkoherra Timo Mä-kirinnan kanssa.

Siunaus KristuksenYlösnousemuksenKirkossaJyväskylän Ortodoksikir-kon ulkopuolella korkeas-sa lipputangossa liehui hau-tauspäivänä Suomen kie-lekkeinen valtiolippu, jossasiniristin keskellä Suomenvaakuna. Lippu viestitti ul-kopuolisille valtiollisesta ti-laisuudesta.

Aarno Kailaston arkkuoli asetettu kirkkosalin kes-kelle arvokkaalle alttarille.Ennen siunausta kapteeniToni Pelho asetteli reser-viläisen kanssa valtiolipunasianmukaisin taitteluin ar-kun päälle. Lippuvartioasetti valtiolipun kirkon te-lineeseen ja neljä reservi-läistä kunniavartijaa asettuiarkun ympärille.

SIVU 3Kirkkoherra Timo Mäkirinta siunasi Aarno Kailaston. Oikealla reunassa vainajan serkut JuhaniKailasto, Veikko Kailasto ja Lauri Karrela.

Keskus Gallerian omistajapariskunta Pekka Kivi-salo ja Pauliina Keskinen. Kuva: Minna Lehikoi-nen.

Pulakan ja Pärssisen suku-seurat tekivät yhteisen Py-häjärven-matkan 1.-4. elo-kuuta.

Keli oli mitä parhain, jamatka meni kaikin puolinmukavasti Pärssisen An-teron ja Pulakan Eskonisällisessä kaitsennassa, Pu-tuksen Hannun turvalli-sessa autokyydissä jaMusakan Antin asiantun-tevassa opastuksessa ja ma-joituksessa Pyhäjärven Lo-marannassa.

Kaikkiaan meitä oli mu-kana kolmekymmentä mat-kalaista.

SIVU 8

Tampereella sijaitseva gal-leria tarjoilee laatutaidetta.Uusia tekijöitä esitelläänkuukausinäyttelyissä.

Galleriaa luotsaa Pyhä-järvi-juurinen Pekka Kivi-salo yhdessä Pauliina Kes-kisen kanssa.

SIVU 5

Antero Pärssinen (edes-sä kesk.) opastamassakyläkierroksella.

Perjantai 19. syyskuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI2

19. syyskuuta 2014

Vammalan Karjalaseura valmistautuuensi kesän Pyhäjärvi-juhliin

Vammalan Karjalaseura ry:n hallitus kokoontui 14.8.2014 Pertti ja Seija Hakasen kotona Sastamalassa.Kuvassa osa hallituksen ja juhlatoimikunnan jäseniä suunnittelemassa Vpl. Pyhäjärvi juhlia 2015.Kuvassa vas. puheenjohtaja Pertti Hakanen, sihteeri Maileena Hyyti sekä Helga Mäkelä, Katri Pajunen,Irja Kärki, Yrjö S. Kaasalainen Vpl.Pyhäjärvi-Säätiöstä, ja Ritva Heikkilä ja Oiva Kaasalainen. Kuva:Seija Hakanen.

Alakylää ennen sotia, taustalla vasemmalla näkyy kansakoulurakennus.

Syyskauden ensimmäisessäVpl. Pyhäjärvi-seuran ko-koontumisessa sunnuntai-na 28.9. jatketaan viimevuoden lopulla Konnitsas-ta alkanutta sarjaa Pyhäjär-veä kylä kylältä. Nyt esitte-lyvuorossa ovat Alakylänja Kahvenitsan koulupiiri-en alueella sijainneet kylät:Alakylä, Hassinmäki, Hei-noinen, Kahvenitsa ja Puik-koinen.

Alakylä sijaitsi Pyhäjär-ven rannalla hevosenken-gän muotoisen järven va-semmanpuoleisen ”saka-ran”, Homalahden, pohju-kassa. Kylässä sijaitsivatkunnan lastenkoti, kunnal-liskoti, kansakoulu sekä kau-pallisia palveluja. Kahve-nitsan kylä sijaitsi Kahve-

Alakylän ja Kahvenitsan koulupiirienkylät esittelyvuorossa Karjala-talolla

nitsanjärven ympärillä, Ala-kylästä ja Pyhäjärven ase-malta luoteeseen haarautu-vien maanteiden varsilla.Muita naapurikyliä olivatmm. Hassinmäki lännessäja Puikkoinen Kahvenitsan-järven kaakkoispuolella.

Kahvenitsanjärvi onkaakko-luode -suuntainenruoikkorantainen matala jär-vi, joka aikaisemmin olitunnettu runsaasta linnus-tostaan. Järvellä on pituut-ta 1,5-2 kilometriä ja leve-yttä keskivaiheilla noin 600metriä. Järvi laskee luotee-seen virtaavaa Mustajokeapitkin Vuokseen.

Kylien alueilla maanvilje-lys oli toiseen maailmanso-taan asti tärkein ja voimak-kaasti edistyvä elinkeino.

Huomattavia raivaustöitäsuoritettiin mm. Heinois-tenkylän alueella, jossa suu-rin osa alueen viljelysmaas-ta oli kuivattua suota.

Alakylän koulu aloitti toi-mintansa 1903 ja uusi kou-lurakennus valmistui Ala-kylän Leppoinmäelle 1908.

Kahvenitsan kansakouluvihittiin käyttöönsä 1932.Se sijaitsi järven pohjois-puolella, ns. Lypsyahonmaalla, 2-3 kilometrinpäässä Kahvenitsan ja Puik-koisten varsinaisista kylä-keskustoista.

Kylien esittelijävieraaksirunsaan kuva-aineistonkera saapuu agronomiMarkku Pärssinen Sasta-malasta sekä muutamia, joi-den juuret ovat vahvasti

tällä alueella Pyhäjärveä. Ti-laisuus alkaa KarjalatalollaLaatokka-salissa sunnuntai-na 28.9.14 klo 13.00 kah-vittelulla. Vpl. Pyhäjärvi-seura toivottaa kaikki asi-asta kiinnostuneet lämpi-mästi tervetulleiksi!

KAARINAPÄRSSINEN

Vpl-Pyhäjärvi-tuotteitasaatavana

Pyhäjärvi-Seuralta.Kts. edelliset lehdet ja

seuran kotisivut

”Eilinen on historiaa jahuominen utopiaa”Kotiseutumatkoja on tehty jo neljännesvuosisata janiistä on kirjoitettu paljon, joidenkin mielestä jopakyllästymiseen asti. Kuitenkin juuri kotiseutumatkatovat tärkeä osa karjalaista identiteettiämme.Kuluneen kesän myötä vähenivät myös kotiseutumat-kat, syitä lienee useita. Päällimmäiseksi tuleemieleen viimeaikaiset tapahtumat ja meidän ikäänty-minen. Toki alueiden ränsistyminen ja uudisrakenta-minen muuttavat maisemaa niin, että ei aina tahdoomaksi tunnistaa. Teimme ensimmäisen ”virallisen”matkan Pyhäjärvelle v. 1990, tuolloin matkassaolleista suurin osa oli syntynyt menetetyssä Karjalas-sa. Nyt 24 vuotta myöhemmin heitä ei ollut mukana.Teimme nyt matkan ”nuorison” voimin ja meillä olioiva tilaisuus muistella edesmenneitä sukupolviaheidän lapsuuden ja nuoruuden maisemissaan.Muistelimme Karjalaa ja juuriamme sekä Pyhäjärveäviimeisen 400 vuoden ajalta ja pohdimme, kuinkasyvällä juuremme siellä ovat. Kannaksen historia onmielenkiintoinen. Stolbovan rauhassa v. 1617 Pyhä-järvi otettiin osaksi länttä eli Ruotsin vallan alaisuu-teen. Ilman tätä olisi Pyhäjärvi todennäköisesti jäänytosaksi Venäjää ja sen historia olisi varsin erilainen.Merkittävä osuus näihin muutoksiin oli myös uskon-nolla. Stolbovan rauhan jälkeen suuri osa kreikanus-koisista muutti Pyhäjärveltä pois pääosin Venäjälle.Tilalle muuttivat äyrämöiset ja savokot. Pyhäjärvikuului lännen vaikutuspiiriin vain noin 100 vuotta jaliitettiin jälleen osaksi Venäjää. Suomen itsenäistyttyäPyhäjärvi tuli osaksi Suomea, tosin vain lyhyeksiajaksi. Tänä 400 vuoden ajanjaksona Pyhäjärvenväestö on vaihtunut tai vaihdettu kaksi kertaa. Kuntaas pitäjissä, joihin pyhäjärveläiset asutettiin, ovattilat olleet saman suvun hallussa jopa satoja vuosia.Tästä kaikesta yhteenvetona mietimme sitä, ettäonko Pyhäjärvi Suomea vai Venäjää? Muistoissam-me ja mielissämme Suomea, mutta historiallisestitarkasteltuna asia lienee toisin. Pyhäjärvi on ollut osaVenäjää pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Pyhä-järvi ja Karjala ovat ainakin meidän henkinen kotim-me, näin yhteisesti totesimme. Sen historia on osameidänkin historiaamme. Kaikki ne kuullut tarinat jamuistelot tulivat matkalla omakohtaisesti koetuiksi.Pyhäjärveläisyys on varsin monikansallista muutto-liikkeiden ja sotien myötä, johon on evakkomatkallatullut paljon ”tynkäsuomalaista” verta. Usein onkäynyt niin, että nämä sukuun ”naidut” ovat omaksu-neet karjalaisuuden paremmin kuin me karjalaisuut-ta perimässämme kantavat. Tämä evakkomatka eliväestönsiirto oli myös ensimmäinen, aiemminsiirrettiin vain rajoja ja asukkaat jäivät paikoilleen.Muistelimme kertomuksia sodasta ja välirauhanajasta sekä evakkomatkoista. Meille on kerrottunoista kokemuksistaan niin voimakkaalla tavalla, ettäne ovat läsnä koko elämämme ajan.On sanonta, että ”mikäs täs on elläis valmiis maail-mas”. Onko maailma valmis, sitä tulee miettineeksiviimeaikaisten tapahtumien valossa. Rajathan ovatyleensä miekalla vedettyjä, eikä niissä useinkaanhuomioida alueen väestöä. Sama käytäntö näyttääolevan vallalla vieläkin, vaikka on väitetty ihmisenviisastuneen. Nuoret ovat realisteja ja näkevät asiat2000 luvun silmin. Yhteisesti totesimme, että ilmanmenetettyä Karjalaa ei meitä ilmeisesti edes olisi?Joku riimittelijä onkin lausunut, että ”elämä on vainsattumalta saatua”, voisiko tuota osuvammin sanoa.Tämä käyntimme ja tarkempi historiaan perehtymi-nen sekä nuorten näkemykset asiasta antoivatjälleen uutta ajateltavaa. Mistä me tulemme ja mihinolemme matkalla ja mitä tulee tapahtumaan esimer-kiksi seuraavan neljännesvuosisadan myötä.Kuten Raita Karpo kauniisti kesän Vpl Pyhäjärvijuhlil-la Ikaalisissa Aili Runteen sanoin lauloi,”Laps’ olen köyhän kauniin Karjalan, nyt vaikkavierahissa vaellan.”

KARI ÄIKÄSVpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen varajäsen

Veljeä ei jätetty myöskäänkesämatkalla 2014.Kantajana Petri Paatelai-nen, kannettavana JariValtonen.

Kesän 2015Pyhäjärvi-juhlat

Sastamalassasunnuntaina

19.7.Varaa päivä joalmanakkaasi

Perjantai 19. syyskuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Kirkkoherra Timo Mä-kirinta antoi aluksi käytän-nön ohjeita sankarivainaasaattamaan tulleille. ”Hau-tajaisyleisölle jaetaan pienikynttilä eli tuohus jokaisellekäteen. Hautauspalvelussuoritetaan seisaaltaan, mut-ta jos on vaikea seistä, voiilman muuta istuutua kir-kon seinustan penkeille.”

Hautaustoimitus oli pa-pin rukousta laulaen vaina-jan kuolemattoman sielunpuolesta, sekä suitsutusta.Kirkkokuoro lauloi useaanotteeseen. Ja ortodoksi-kuoroissa on sitä jotakin,joka musiikkina tavoittaaja herkistää niin sielun kuinsydämen.

Hautauksen loppuosassaoli jäähyväisten jättäminen.Kynttilät sammutettiin taivietiin telineisiin. Vainajansukulaiset kävivät hiljenty-mässä arkulle.

Tämän jälkeen kirkko-herra siunasi vainajan ris-tiksi muotoilulla hiekalla jalausui kolmasti: ”Herran onmaa ja kaikki, mitä siinä on,maanpiiri ja ne, jotka siinäasuvat.” Ja lopuksi, ”Saata,Herra ,lepoon nukkuneen pal-velijasi sielu.”

Kukkatervehdyksen ar-kulle laskivat ensimmäise-nä lähiomaiset, Aarno Kai-laston serkut.

Puolustusvoimien viralli-sen seppeleen laskivat Kes-ki-Suomen aluetoimistonpäällikön sijainen majuriHannu Haapamäki jakapteeni Toni Pelho. Sitäseurasi neljän eri veteraani-järjestön seppeleet.

Lopuksi kirkkoherraMäkirinta piti hyvin kos-kettavan puheen aiheestarakkaus. Sen suurempaarakkautta ei ole, kun onvalmis uhraamaan henken-sä toisen puolesta.

SaattomatkahautausmaalleHeti siunauksen jälkeen lip-puvartio nouti lipun kir-kon telineestä ja asettui saat-toväen eteen. Kunniavar-tio saapui arkun kantajiksi.Kun arkunkantajat lähtivätliikkeelle, kuoron Pyhä Ju-mala - veisuu alkoi ja seloppui, kun arkku oli tullutulos kirkosta. Ulkona soti-lassoittaja aloitti trumpetil-la iltasoiton ja saattojouk-ko asetettiin kohdilleen.

Ensimmäisenä kulki Suo-men valtiolippu lippuvar-tioineen. Sitten seurasi kap-teeni Riku Tenhusen joh-tama 12 veteraanilipun lip-pulinna, jonka jälkeen astelikirkkoherra Timo Mäki-rinta loistavassa kulta-bro-kadikaavussaan. Ruumis-vaunua kuljetti neljä reser-viläistä, arkun takana tuli-vat omaiset ja muu saatto-väki.

Ilmasotakoulu oli tehnytpoliisille pyynnön liikenteenohjaamisesta saaton ajaksija oli samalla varannut so-

Veteraaniliput saattoivatsankarivainajaa

tapoliiseja sulkemaan hau-tausmaata ympäröivät ka-dut. Hautajaissaatto lippui-neen oli hyvin näyttävä jamoni kulkija jäi kadun var-relle seuraamaan kulkuetta.

Sankarihaudalla järjeste-lyt oli puolustuslaitoksentaholta suunniteltu tarkasti.Ennen hautajaissaaton tu-loa oli kaksi kunniavartio-laista valmiina haudan mo-lemmilla puolilla ja kunnia-laukausosasto omalla pai-kallaan. Lippuvartio ja lip-pulinna sekä veteraanikuo-ro ohjattiin omalle paikal-leen.

Arkun saavuttua kaptee-ni Pelho poisti reserviläisenkanssa arkulta lipun, jokataiteltiin tarkoin ohjein.Trumpetisti soitti rukouk-sen alkusoiton. Samalla kunarkkua laskettiin hautaan,ammuttiin kolme yhteis-kunnialaukausta. Kaikki li-put ja sotilaat tekivät kun-niaa.

Kirkkoherra Mäkirintapiti rukouspalveluksen jakirkkokuoro lauloi kirkko-veisun. Rukouksen loppu-soiton esitti sotilassoittaja,ja loppuhuipentumana Jy-väskylän Veteraanikuorolauloi Heikki Klementinsovittaman kansanlaulun Oikallis Suomenmaa.

Hautaustilaisuus koko-naisuudessaan oli tavatto-man juhlava. Kun järjestäji-nä olivat Suomen Puolus-tuslaitos ja Ortodoksinenkirkko, niin jokainen askel-merkintä oli kohdallaan.Samalla kaikessa henki ar-vonanto ja kunnioitus pai-kalla olleille sotaveteraaneil-le, naisille ja miehille.

Matka kirkosta hautaus-maalle ei ollut pitkä, muttailman kuumuudesta johtu-en yhdellä veteraanilla olivaikeuksia kävelyssä. Välit-tömästi yksi sotapoliiseistakiirehti apuun. Talutti hel-län arvokkaasti vanhuksenpenkille varjoon. Kuivasinenäliinalla hiestyneet kas-vot ja tarjosi vettä. Kunveteraani sanoi jo pärjää-vänsä, teki sotapoliisi kun-niaa ja kiirehti takaisin teh-täviinsä.

Muistotilaisuusortodoksikirkonvanhassa salissaAarno Kailaston omaisetolivat järjestäneet kutsuvie-raille lounaan kirkkosalinviereisessä salissa. Laato-kan rannassa asuneet riis-kalaiset olivat aikoinaan tai-tavia kalastajia, niin myösAarno Kailasto.Vieraille olitarjolla tuttua maukasta lo-hikeittoa. Tosin iäkäs riis-kalainen totesi, ”hyvää on,mutta ei ole lohi Laatokas-ta, sen maun kyllä muis-taa.”

Lounaan jälkeen ensim-mäisen puheenvuoronkäytti Aarno Kailaston ase-veli, entinen panssarijääkä-ri, nykyisin Korkeimman

hallinto-oikeuden hallinto-neuvos Sakari Sippola,(s.1925). Hän oli 16-vuoti-as jatkosodan alkaessa. Ke-sällä 1941 hän lähti vapaa-ehtoisena jatkosotaan ja si-joitettiin kenttävartioon Vie-nan Karjalaan. Asemaso-dan aikana hän oli välilläkoulussa Kauhavalla ja työ-komennuksella Rova-niemellä.

Kun vuoden 1942-43sotatilanne alkoi olla Suo-melle epäedullinen, niin 17-18-vuotiaat määrättiinmyös ”lippujen alle”. Ke-väällä 1943 Sippola astuivarsinaiseen sotapalveluk-seen ja sen myötä siirtyilegendaarisen Laguksenpanssaridivisioonan jääkä-reihin. Viimeiset taisteluthän kävi Tali-Ihantalassa jasiirtyi heinäkuun alussa1944 Äyräpään kunnanVuosalmelle, jossa käytiintodella kiivaat taistelut. Aar-no Kailasto taisteli Sippo-lan viereisessä komppani-assa Vuosalmella. Kailastokaatui 11.7.1944. Sippolahaavottui seuraavana päi-vänä 12.7.1944.

Sippola kertoi puhees-saan jatkosodan monistavaiheista ja totesi lopuksi:”Vuosalmen taistelua voi-daan kaikesta huolimattapitää PsD:n ja muiden siel-lä toimineiden joukko-osastojen kannalta menes-tyksellisenä. Kannaksen tais-telujen torjuntavoitto sine-töitiin lopullisesti juuri Vuo-salmella. Muuten, sanaparitorjuntavoitto tuli käyttöönvasta paljon myöhemmin”.

Välittömästi puheen jäl-keen Juhani Kailasto kiit-ti puhujaa erinomaisestapuheesta ja osoitti syvänkiitoksen ja kunnioituksenkaikille saattoväen veteraa-neille. Ja kiitollisuuden koh-

de näkyi konkreettisenakirkkosalin ikkunasta, Suo-men valtiolippu liehui va-paana tuulessa.

Puolustusvoimien viralli-sena edustajana toimi ma-juri Hannu Haapamäki.Hän kertoi Sotavainaja-toi-mikunnasta, joka on lopet-tanut suomalaisten sotilai-den etsimisen. Venäläisetovat nyt myös suomalais-ten tavoin alkaneet etsiäomia vainajiaan ja löytä-neet joitain suomalaisiakin.Kaikkiaan kadonneeksi jäiyli 6000 sotilasta, josta noin1200 palautettu ja 350 var-mistettu.

Puheiden jälkeen vapaas-sa seurustelussa tapasi tut-tujakin. 90-vuotias riiska-lainen Onni Tuokko asuiaikoinaan Ikaalisten Heit-tolassa. Nyt hän asuu vai-monsa kanssa Muurames-sa. Sukulaiseni Tarmo Met-soila asuu vaimonsa kans-sa myös Muuramessa. Met-soilat ovat entisiä Jermola-jeffejä. Minun isoäitini Je-katerina Jermolajeff oliRiiskasta ja ortodoksi. Kai-lastot ovat entisiä Klement-jeffejä. Riiskassa asui useitakreikkalaiskatolisia perhei-tä.

Aarno Kailasto siunattiinkauniilla tavalla oman javanhempiensa uskonnonmukaisesti nyt siunattuunmaahan. ”Kristus nousi kuol-leista, kuolemalla kuolemanvoitti ja haudoissa oleville elä-män antoi.”

SALME RINTALA

89-vuotiaan Sakari Sip-polan seppele aseveljel-le.

AarnoKailasto.

Puolustusvoimien virallisen seppeleen laskijat ma-juri Hannu Haapamäki jha kapteeni Toni Pelho.

Perjantai 19. syyskuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

Huolenpito

Saimi Maria Tomperi kuoliPorvoon sairaalassa 26. elo-kuuta 99 v:n, 2 kk:n ja 9päivän ikäisenä.

100-vuotispäivät jäivätviettämättä, mutta iloisia99-vuotisjuhlia juhlittiin lä-hiomaisten kanssa kesä-kuussa. Niiden suunnitte-lussa hän oli aktiivisestimukana ja nautti juhlistaantäysin siemauksin.

Saimi Tomperi syntyi VplPyhäjärvellä 17.6.1915. Hä-meenkyrössä hän asui lä-hes 60 vuotta elämästään.

Viimeiset ikävuotensahän asui Porvoossa lähellätyttäriään ja heidän perhe-itään, mutta kirjoilla hänoli kuitenkin Hämeenky-rössä loppuun asti. Sinnehän oli juurtunut raskaanevakkotaipaleen jälkeen;

Saimi Tomperi 1915-2014siellä asuu yhä hänelle niinrakkaita perheenjäseniä sekämuita sukulaisia.

Korkea ikä verotti voi-mia ja terveyttä, mutta sit-keytensä, myönteisen luon-teenlaatunsa ja huumorin-tajunsa Saimi Tomperi säi-lytti loppuun saakka. Vieläviimeisenä päivänä ennensairaalaan joutumista hänkäveli ”raattorinsa” ohjai-missa avustettuna. Sairaa-lassa hän ehti viettää vajaanvuorokauden.

Saimin tunnuslauseena –yhtenä niistä – voisi pitäävaikkapa seuraavaa: ”Älä-hä hättäile. Eihä mittää voitehhä ilma ajattelematta.” -Niinhän se on.

SIRPA TOMPERI

Merkkipäiviä

Huittisissa täytti 102 vuottaOlga Silvennoinen. Hänon syntynyt 14.9.1912 Kur-kijoella, josta perheensämukana muutti 1920-luvul-la Vpl. Pyhäjärvelle Kallen-kartanon alueelle. Nuoruu-tensa päivät hän työskenteliTaubilan kartanossa erilai-sissa työtehtävissä.

Sotien jälkeen evakkotai-paleen päätteeksi uusi koti-paikka löytyi Huittisten Jo-kisivulta, jossa yhdessä Erk-ki- ja Sulo-veljiensäkanssa asuivat maalaistaloa.Myöhemmin 1970-luvullaOlga luovutti tilaosuutensaveljelleen ja siirtyi asumaankerrostaloon Huhkolan alu-eelle. Täällä tutun kerrosta-lon ympäristössä aika onkulunut hyvin.

Kuluneen kesän aikana mie-liimme on palautettu seit-semänkymmenen vuodentakaisia tapahtumia. Ne, jot-ka ovat itse eläneet kesän1944, muistavat noidenviikkojen ja kuukausien ko-kemukset ja tunteet läpielämänsä.

Lueskelin hiljattain van-haa kirjettä. Isoisäni on kir-joittanut sen vanhimmalletyttärelleen 3. heinäkuuta1944. Tuolloin elettiin niitäpäiviä ja viikkoja, jollointoivo alkoi huveta ja pelät-tiin pahinta. Sodan loppu-tulos oli auki, pelottavanauki.

Isoisäni kirjoittaa tyttä-relleen – ja samalla tyttä-rensä tuoreelle aviopuoli-solle – lohduttavaan ja roh-kaisevaan sävyyn. Rohkai-sevista sanoista huolimatta

kirjeestä aistii sen huolen,jota hän ja varmasti jokai-nen aikalainen tunsi. Juhokirjoittaa: ”Sytämeni oli pa-kahtua kun alkoi kuuluataistelun jymy kannaksel-ta...”

Kannaksen suurhyökkä-yksen äänet eivät kaiketiolleet kuultavissa Juhonkotipihalla, joka sijaitsi Toh-majärven Tervavaarassa.Sen sijaan uutiset hyökkä-yksen alkamisesta kantau-tuivat radion ja lehtien väli-tyksellä. Ja pian tykkien jylyalkoi kuulua idästä, Ilo-mantsin suunnasta.

Kun rauha aikanaan koitti,sodasta toipuminen pääsialkamaan. Ei kai se help-poa ollut. Nyt seitsemän-kymmentä vuotta myö-hemmin meillä on jo pers-pektiiviä nähdä, miten elä-

mä on kulkenut sodan jäl-keisinä vuosikymmeninä -oma elämämme, vanhem-piemme, lastemme tai las-tenlastemme elämä.

Ehkä joku ei ole koskaanpäässyt yli sota-ajan mene-tysten tuomista kipeistämuistoista. On myös heitä,joita elämä on sodan jäl-keen koetellut vieläkin an-karammin. Mutta monimeistä voi silti katsoa taak-sepäin ja ympärilleen kii-tollisena. Vaikka seitsemän-kymmentä vuotta sittennäytti lohduttomalta, elä-mä on sittenkin muotoutu-nut hyväksi.

Monen muun aikalaisen-sa tavoin Juho rukoili jaturvautui kesän 1944 hä-dän hetkillä Jumalaan. Mut-ta kaikki se, mitä hän tuol-

loin toivoi, ei kuitenkaansaanut toteutua. Rauhan tul-tua elämälle oli otettavaaivan uudet askelmerkit.

Ehkäpä Jumalan varjelusja huolenpito ei sittenkäänole sitä, että hän suojeleemeitä kaikesta pahasta. Us-kon, että Jumalan suojeluson pikemminkin sitä, ettähän läsnä siellä, missä koh-taamme sen pelottavan japahan. Siellä, missä ”sytä-memme pakahtuu”. Siellä,missä menetämme kaikentoivomme ja olemme val-miit luovuttamaan. Siellähän on.

Ja tässä hän on. Hän ontässä päivässä, tämän het-ken peloissa ja huolissa. Si-nun vierelläsi.

JUKKAJORMANAINEN

Karjalainen laulajapoika,baritoni Hannu Musak-ka juhlii omaa 30-vuotistayksinlaulajauraansa Valkea-lassa Tuohikotin kirkossakeskiviikkona 24.09. klo 19teemalla ”Suomalaisen ru-kous”.

– Tilaisuus on sikälikinmerkittävä, koska mie olensyntynyt Tuohikotissa Lem-pi Salmen talossa, mikä ny-kyisinkin tiedetään hyvinmerkittäväksi kotiseutuhis-toriaan liittyvänä rakennuk-sena, kertoo Hannu Mus-akka.

Hannu Musakka ja ”Suomalaisen rukous”Valkealassa synnyintanhuvillaan

– Evakkoreissujen rip-peitä elettiin silloin ja vii-meinen sijoituspaikka en-nen Lappeenrantaan muut-toa oli Tuohikotti.

– Oli mieleenpainuva ti-lanne saada istua tuvan kei-nutuolissa, missä äitini onaikanaan miuta nukuttanutsekä tavata vuosia sittenkäydessäni laulamassa Tuo-hikotin kirkossa muuanrouva, joka kertoi olleensaapulaisena eli piikana Lem-pi Salmella juuri silloin, kunsynnyin, päättää HannuMusakka muisteluksensa.

Arvokkaita muistoja kai-kenkaikkiaan. Talosta pitäänykyisin huolta Lempi Sal-men sisarentytär KatriMäättä.

Konsertti sisältää vanho-ja ja rakkaita hengellisiä yk-sinlauluja, säestyksestä sekäpiano- tai urkukoraaleistavastaa kanttori Ilia Kaliou-jnov-Salminen.

Konserttiin on vapaapääsy. Vapaaehtoinen ko-lehti kerätään seurakunnanmusiikkityölle. Tervetuloa!

Konsertin järjestäjänä toi-mii Valkealan seurakunta.

Tämä valokuva tuntuu ole-van historiaa. Kyselin ku-vasta monilta ihmisiltä jakyläläisiltä, joku vielä muistitytöt, mutta kukaan ei täl-laisia pukuja.

Valokuvassa ovat vasem-malla tätini Vappu Kaasa-lainen, Heikin Juhon van-hin tytär Jaamasta ja KaisaKuparinen suuresta val-keasta talosta Paarinasta.Myöhemmin tässä talossaasuivat Selinit.

Kupariset muuttivat Paa-rinasta noin v. 1930 ja hei-dän lapsensa kävivät Noi-termaan kansakoulun.Koko perhe oli seurallinenja pidetty. Lapset olivatmukana kylän harrastuk-sissa. Vartuttuaan he pal-velivat Noitermaan osuus-kaupassa, ainakin Jonnekaupanhoitajana, Kaisa lii-keapulaisena ja Matti eri-laisissa tehtävissä. Eevertomisti kylän ensimmäisiäautoja. Kupariset eivät oleunohtaneet lapsuutensa Py-häjärveä, ovat olleet vielä-kin juhlissamme.

Vanhan valokuvan puvutherättivät kauniita nuoruusmuistoja

Ihmettelen, miten tämävanha valokuva vieläkinkiehtoo minua. Muistan ol-leeni mummolassa lähes 90vuotta sitten, kun kummi-tätini Vappu ja Kaisa om-pelivat näitä pukuja mum-moni tuvassa. Miten iloisiaja nauravia he olivatkaan.

Merimiespuvun kangasoli ostettu ja oli kallista senajan kankaaksi, tummansi-nistä villakangasta. Siitä val-mistettiin laskostettu hameja jakku pitkine hihoineen,merimieskaulus ja solmiot.

Silloin oli jo ompeluko-ne käytössä, monta neulan-pistoa on tehty. Pukuuntehtiin kaksi puseroa val-koisesta kankaasta, tum-mansinisellä ommeltiin yksitai kaksi raitaa kauluksenympäri. Ei varmaankaanollut joka tytön yllä tuol-laista pukua.

Jos joku lukee tämän ju-tun ja muistaa jotain aihee-seen liittyvää, olisi mukavakuulla ennenvanhaisesta in-nostuksesta käsitöihin ja ty-tärten taitavuudesta.

TOINI PELKONEN

Äitimme, mummomme, isomummomme

Saimi MariaTOMPERIo.s. Pulakka

s. 17.6.1915 Pyhäjärvi Vplk. 26.8.2014 Porvoo

Levolle lasken, Luojani,armias ole suojani.Jos sijaltain en nousisi,taivaaseen ota tykösi.

Rakkaudella kaivatenKatriina ja Erkki Laura, Vera ja Nina Jaakko, Kaisa, Vili ja HetaSisko Carina, Lassi, Ossi ja ArttuSirpaSoileVeikko ja Hilkka Sami, Sanna, Sara, Sini ja Sofia Matti, Henna, Vilho ja Eemilsukulaiset ja ystävät

Siunaus toimitettu lähimpien läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

KERRO PERHEUUTISETPyhäjärvi-lehdessä. Julkaisemme joka numerossa

tietoja perhetapahtumista.Muistathan kysyä asianosaisilta luvan

tietojen julkaisuun, kiitos!

Korkeasta iästään huoli-matta hän asuu edelleenkotonaan. Veljen ja sisarenlapset käyvät säännöllisestitätiään katsomassa ja suo-rittavat kauppa -ynnä muitaasioita. Onnittelumme 102vuotiaalle. -RÄ

Perjantai 19. syyskuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Luin Pyhäjärvi-lehdestä ar-tikkelin taiteilija Toivo Vat-tusesta. Olen nuoruudes-sani tuntenut kyseessä ole-van taiteilijan kotikyläniMouhijärven Salmin pie-nenpienen osuuskaupan-hoitajan ”sulhasmiehenä”.

Salmin kyläkaupan hoi-tajaksi tuli 1950-luvullapohjalaistyylistä murrettapuhuva Maija Lammin-heimo. Hän oli eronnutalkoholisoituneesta miehes-tään. Aikuinen tytär ei ollutenää äidin mukana. Maijanelämäntarina oli kuin jul-maa satua, mutta henkilö-nä hän oli erinomainen kau-panhoitaja ja sosiaaliseltaluonteeltaan helposti ystä-vystyvä.

Kauppa oli niin pieni,että sellaista ei enää olemissään olemassa. Raken-nus oli Tampereelle mene-vän maantien varressa ja seoli valkoiseksi maalattu. Ik-kunan yläpuolella oli kyltti:”Mouhijärven osuuskaup-pa rl.” Kauppahuoneentoisessa päässä oli yhtä pie-ni myymälänhoitajan asun-to. Maija oli taiteilija, hänkirjoitteli runoja.

Kotini oli kaupasta muu-taman sadan metrin päässäja perheemme oli lähes jo-kapäiväistä kaupan asiakas-kuntaa. Kananmunia veim-me sinne myytäväksi. Mai-jasta tuli vanhempieni kans-sa hyvät ystävät – kerrot-tiin menneisyydestä, tule-vista haaveista ja kaikestaarjen elämässä. Meidät lap-setkin hän aina huomioi,minuakin kannusti jatka-maan piirtämis- ja maalaa-misharrastustani.

Muistan kuinka hän yleis-lakkovuonna 1956 palauttimuutaman kaupunkilais-hamstraajan maan pinnal-le. Miehet olivat tulleetmaalta voita hakemaan. Eionnistunut kauppa Maijan

Toivo Vattusen yhden taulun tarinaakanssa, vaikka ”tiskin alla”tavaraa oli.

Sitten Maija kertoi äidil-leni salaperäisestä kirjeen-vaihdon kautta löytyneestäToivo-ystävästään. Toivonkoti oli silloin Humppilas-sa. Heistä tuli pian läheisetystävät vanhempieni kans-sa. Toivo oli hiljainen, rau-hallinen ja paljon elämän-kokemusta omaava, hyvinvaatimaton herrasmies. Isä-ni osasi häntä mukavastijututtaa. Sitten pari menivihille ja Maija muuttiHumppilaan.

Ystävyys ja kirjeenvaihtojatkuivat etäisyydestä riip-pumatta. Vanhempani ky-läilivät Maijan ja Toivonluona ja he kävivät meilläkotona.

Erikoisuutena Maija-rou-vasta muistan hänen äidil-leni kirjoittamat kirjeet. Pos-tilaitos oli juuri uudistanutpostiosoitteita ja entinenHäijää, Salmi-osoite muut-tui Piikkilä pp:ksi. Maijaatämä osoite harmitti, hä-nen mielestään hienolla Sal-minkylällä ei ollut mitääntekemistä Piikkilän kanssa.Maija kosti postilaitokselleja kirjoitti osoitteeksi äidinkirjeisiin: Piikkilänjärvi pos-tipysäkki, Tampere-Meri-karvia postilinja-auto. Kir-jeet tulivat perille, Piikki-länjärvi kuuluu Salmin ky-lään ja postia kuljetti val-tion keltainen postilinja-auto entisen polkupyörä-Hiljan sijaan.

Vanhemmillani oli ho-peahääjuhla joulukuun alus-sa vuonna 1958. Maija jaToivo kuuluivat kutsutta-viin ystäviin ja he toivatonnittelutervehdyksenäToivon maalaaman talvi-sen metsätaulun. Simulantilan isäntäparin arkeen kuu-lui metsä ja sen arvo jametsän hiljaiset ”puheet”tilalla tunnettiin.

Taulu löysi paikkansa ko-tini suuren salihuoneen sei-nällä. Vanhempieni kuole-man jälkeen pyysin sisaruk-siltani, että saisin tuon tau-lun. Minulle se merkitsi pal-jon enemmän kuin maala-tut värit, vuosiluvun ja tai-teilijan nimen.

Taulun olen näillä tari-noilla, Maijan runokirjoillaja Pyhäjärvi-lehden artik-kelin kopiolla höystettynäluovuttanut metsänhoita-jaksi opiskelleelle vanhem-malle pojalleni Nokialle.Taulun koko on noin 72cm x 50 cm.

Kosketuksen oikeaankarjalaisuuteen olen saanuttoimiessani nuorena opet-tajana Karjalasta evakoitu-neessa kansanopistossa.Syntyisin olen perussata-kuntalainen; vanhempaniovat syntyneet entisen Kar-kun pitäjän Heinoossa jaKutalassa. Lapsuuskotinion ollut Mouhijärven Sal-missa. Kaikki nämä paik-kakunnat kuuluvat nykyi-seen Sastamalan kaupun-kiin.

VIRPI SUURINIEMIo.s. Jaakkola

Lavian Niemenkylästä

Keskus Gallerian syyskuun taidenäyttelyn avajaisissa näyttelyn avaaja, olym-piavoittaja Toni Nieminen ja taiteilija Katja Hannula. Kuva: Minna Lehikoi-nen.

Tampereen ydinkeskustas-sa sijaitsevan Gallerianomistavat Pauliina Kes-kinen ja Pekka Kivisalo.Pekan Maila-äiti on Pyhä-järven Konnitsasta.

Omistajapariskunta ostaaja ottaa myyntiin koko ajansuomalaisten taiteilijoidenteoksia. Myynnissä on sit-ten laadukas kooste taulu-ja, alkaen kansallisroman-tiikan aikaisten nimikko-taiteilijoiden vanhempaataidetta, kuin tämän päivännykytaidetta, maalauksia,grafiikkaa ja veistoksia.

Galleria on tunnettu pal-velualttiudesta ja taulujavoidaan tarvittaessa tuodakokeiltaviksi kotiinkin.

Erittäin mielenkiintoisiaovat Gallerian joka kuu-kausi vaihtuvat suomalais-taiteilijoiden omanäyttelyt.Niitä voi kuukausittain käy-dä katsastamassa ja näinsaada mielikuva tämän päi-

Keskus Galleria on tasokas laatutaiteenostopaikkaTampereella

vän taidesuunnista. PauliinaKeskinen esittelee ammat-titaidolla niin näyttelyn kuingallerian muitakin tauluja.Tauluja ja veistoksia voimyös ostaa osamaksulla.

Nyt tämän kuluvan syys-kuun taiteilija on KatjaHannula (1972). Hän asuu”hevoskunnassa” Ypäjällä.

Taiteilija on toistakym-mentä vuotta opiskellut ja-panilaisen Tatsuo Hoshi-kan oppilaana. Tekniikka-na pääosin öljy kankaalla.Katja on tehnyt myöspronssiveistoksia.

Näyttelyn avasi 3.9. Tei-von raviradan myyntikoor-dinaattori ja olympiavoit-taja Toni Nieminen.

Toni oli tutustunut KatjaHannulaan yhteisessä ”he-vosprojektissa” Ypäjällä.Niemisellä on yksi hevos-taulu, jossa hevosen silmätaulussa on paljon puhuva.Taulusta katsoo luotettava

ystävä.Avajaisissa Katja Hannu-

la kertoi hevosten kiehto-neen häntä jo kuusivuoti-aasta lähtien ja taiteilijaksihän ajautui rakkaudesta he-vosiin ja taiteisiin. Moder-neissa hevosaiheisissa maa-lauksissa tärkeässä roolissaon hevosen luonne ja liik-keen kauneus sekä silmänkatse.

Katja Hannulan näyttely”Domadora” 3.-27.9.2014.

Katja Hannulalla on ollutnäyttelyitä Suomen lisäksiRuotsissa, Belgiassa, Itali-assa, Ranskassa, Espanjas-sa ja USA:ssa.

Keskus Galleria sijaitseeStockmannin tavararatalontakana Kyttälänkatu 11,avoinna ma-pe 11.00-17.00 ja la 11.00-15.00.

SALME RINTALA

Pyhäjärveläistaustaisen Gabriel Sydänvirran esi-koisrunoteos ”Onneksi osaan vielä oppia per-hoselta” on hiljattain ilmestynyt. Gabriel (s. 1980)varttui Oulujärven rannalla Kainuussa. Hän onkiertänyt maailmaa taiteilijana jo kymmenen vuot-ta. Tällä hetkellä hän asuu Freibergissa, Saksassa.Gabrielin Virpi-äidin äiti oli Aili MikontytärEevonen, o.s. Karilainen Pyhäjärven Alakyläs-tä. Tänä vuonna Ailin syntymästä tuli sata vuotta.

Gabrielin runoteos sisältää 101 runoa rakkau-desta – rakkaudesta elämää, luontoa, toistaihmistä ja jumaluutta kohtaan. Kokoelman runoton kirjoitettu pääasiassa vuosina 2009-2012.

”Miten tämä kaikkionkin opeteltava aina uudestaanensimmäinen kukkalumen alta sulaneen sammaleen pehmeysjäiden lähdön sinfoniamaan vapautuessa roudastavapaudun minäkinonneksi osaan vielä oppia perhoselta”.Runokirjaa saa Gabrielilta suoraan 10 euron

hintaan, plus kahden euron toimituskulut.Tilataksesi oman kappaleen ”Onneksi osaan

vielä oppia perhoselta” -runokirjaa lähetä Gab-rielille osoitteesi sähköpostilla gabriel@incontact.estai tekstiviestillä 045-1354474 tai 045-2353705(Virpi). Saat oman kirjan viikon kuluessa ja senmukana tilinumeron maksua varten.

Kirja on myös myynnissä kaikissa hyvin va-rustetuissa kirjakaupoissa ja nettimyymälöissä.Kirja tulee löytymään syksyllä myös suurimmistakirjastoista, jos et halua hankkia omaa kappalet-tasi.

”Olen ihan liki sinuamutta välillämme on iäisyysja toisena hetkenämannerlaattojen laidaltatunnen pehmeän kosketuksenja tiedänetten ole yksin”

”Yökuuntelen sateen tanssiatelttani katollakuinka yksinkertaistaonni on”

Kajaanissa 25.8.2014

VIRPI RÖNKKÖ

Runoja syntyiperhosen opeista

Perjantai 19. syyskuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI6

Viimeinen lähtö kotiseudultaElettiin kesää 1944. Kesä-kuun 20. päivään mennes-sä oli Pyhäjärveltä jo eva-kuoitu siviiliväestö ja karja.Kotiseudulle jäi vanhem-man ikäluokan miehiä, Is-miehiä ja -poikia sekä muo-nitustehtävissä olevia nai-sia.

Kesän kuluessa monetkarjansaattajista palasivattakaisin kotiseudulle sadon-korjuutyöhön. Noitermaanseudun historiikkikirjojenVaellusvuodet osassa onmuisteltu mm. sadonkor-juutöitä ja syksyllä solmitunvälirauhan seurauksena ta-pahtunutta viimeistä lähtöäkotiseudulta. Ohessa on ot-teita tuon ajan kokeneittenhenkilöiden kerronnasta japäiväkirjamerkinnöistä.

Heikki Herra Kiima-järveltä: ”Kesäkuun alku-puolella 1944 sain määrä-yksen saapua Pyhäkylännuorisoseuran talolle ja il-moittautua Is-komppanianpäällikölle luutnantti Eriks-sonille. Tein työtä käskettyäja jäin komppaniaan ma-joituspaikkana nuorisoseu-ran talo.

Päivisin kävimme lastaa-massa tavaraa juniin Pyhä-järven asemalla ja eräänkerran Sakkolan asemalla-kin. Tässä komppaniassaoli toisen luokan vanhojamiehiä ja nuoria poikia.

Heinäajan alkaessa halu-simme päästä kotipelloil-lemme heinänkorjuuseen.Anoimme ja saimme luvanpalata kotikylään. Aseet oli-vat mukana. Vanhempiamiehiä ja naisia sekä nuoriatyttöjä tuli mukaan sadon-korjuuseen. Heinänkorjuunajan asuimme yhdessä ryh-mässä Iso-Pahkalan talos-sa, mutta kun henkilömää-rä lisääntyi, päätimme ja-kaa ryhmän kahtia. Hovi-lan portilta Noitermaahanpäin kuului Onni Iso-Pah-kalan ryhmälle ja Hovilanportilta peräkylään päinminun ryhmälleni.

Muistini mukaan Kiima-järvellä töihin osallistuivatHelli Renfors, Laura ja Es-teri Happonen, Juho jaTuulikki Kuronen, Matti jaLaura Kuronen, Irja Lamp-pu, Onni, Arvi ja Aili Iso-Pahkala, Reino ja RauhaPirtarinen, Toini Turunen,Väinö ja Aino Tauti, VäinöPappinen, Heikki Herra,Maria Oranen, Tuomas jaHelmi Pihkoluoma, Erkki,Laura ja Matti Tanninen,Ida Karvonen, Kauko Rii-konen ja Aino Tallus. Ensinryhmät korjasivat viljaa jasitten alkoi puinti. Armei-jan autot veivät säkit sitämukaa kuin saimme viljanpuitua ja punnittua. Konei-ta ja hevosia löytyi sen ver-ran kuin tarvittiinkin.”

Pentti Pulakka Noiter-maasta: ”Sotilaspassissanion merkintä: ”Suorittanutsodanaikaista Is-palveluaajalla 1.2.-22.3. 44 ja 16.6.-27.9.44 yht. 157 päivää.Meillä oli koulutusjakso

Käkisalmessa kevättalvella1944. Siellä oli varsin soti-laallinen koulutus, sulkeis-harjoituksia, aseenkäyttöäyms.

Kun sitten ”tilanne” ke-sällä 1944 alkoi, koottiinmeidät kokoon. Suurim-man osan ajasta olimmePyhäjärven asemalla Ala-kylässä. Olimme vartiossa,ainakin kerran etsimme de-santteja ketjussa kulkien.Pyssyt meillä oli niin kuinmuillakin miehillä, (15-16-vuotiaita poikia).

Kesäkuun alkupäivinämeitä oli joukko kiertä-mässä hevosilla ja kärryilläSakkolan kyliä. Ajoimmeevakkotavaraa radan var-teen. Teimme työpalvelua.

Sadonkorjuu muodostisinä kesänä kovan urakan.Kesän 1944 sato oli hyvä javiljaa korjattiin niin kuinhädässä. Oli helppo arva-ta, että viljasta tulisi ole-maan puutetta. Itäinen kan-nashan oli kesällä 1944 koh-talaisen rauhallista, häm-mästyttävän rauhallista.Neuvostoliittolaiset hyök-käsivät Länsi-Kannaksella.

Mieleeni jäi muuan tilan-ne, kun eräs osasto tuliVanhallemäelle (Pentin ko-tipaikka). Suunnittelivat il-mapuolustukselle paikkojaja ihmettelivät, että vieläkötäällä on siviilejä.”

Aune Kähönen, o.s. Sa-volainen Jaamasta: ”Kunsotatila jatkui kannaksella javiljojen korjuuaika läheni,palasivat työkykyiset kar-jansaattajat Jaamaankin ta-kaisin.

Jaamalaisista sadonkor-jaajista muodostettiin ”kol-hoosi”, jonka ruokailupaik-ka oli Yrjö Tomperin talo.Ryhmän isäntänä oli JuhoKaasalainen ja emäntinäHelena Tomperi ja SiiriMalinen. Ruoka-aineet saa-tiin valtiolta.

Pellolle lähtijöitä oli noin15 henkeä. Taas saatiin teh-dä työtä omalla pellolla,mutta koko ajan oli pelkomielessä odotettavissa ole-vasta lähdöstä. Viljaa ei ol-lut aikaa kuivatella, vaan seajettiin suoraan puimako-neeseen. Virolaisen Antti olikoneenhoitajana ja samallaSampo 45-koneella puitiinvielä monta vuotta Sata-kunnassa ennen leikkuupui-murin tuloa. Tuntui, etteikoskaan olisi nähnyt niinhyvin kasvanutta vehnää jakauraa Jaaman aukeilla kuinsyksyllä -44.”

Tobias Naskali Tols-terniemestä: ”Tolsternie-messä tehtiin viljankorjuu-työt syyskesällä -44 yhteis-työnä. Jonkinlaisena pääl-lysmiehenä oli Antti Kaa-salainen, ja korjuutöissä oli-vat ainakin Matti Pulakka,Juho Mustonen, TobiasNaskali, Aleks Naskali,Jaakko Mustonen, JuhoRampa sekä Tuomas jaMatti Naskali. Ruokailu oliMatti Pulakan talossa.

Viljasäkkejä vietiin rauta-

tieasemalle ja lastattiin siellävaunuihin sikäli kuin vau-nuja oli.”

Jaakko Viskari Porsaan-mäeltä: ”Isäni Matti Viska-ri sai määräyksen Keuruul-ta palata Pyhäjärvelle. Hänjoutui organisoimaan ja vas-taamaan Tiituan ja Musa-kanlahden puolella elon-korjuutyöt tuona syksynä.

Saimme sisareni Anninkanssa määräykset palataPorsaanmäelle sadonkor-juutöihin, Anni työvelvolli-sena ja minä Is-joukkoihinkuuluvana.

Myllymäen asemalla las-tattiin Pyhäjärvelle lähteviähevosia ja työmiehiä, näi-den joukossa Jaakko Vis-kari ja liinakkoruuna Jun-no. Muistan, miten riemuis-sani olin silloin. (Mainitta-koon, että Jaakko oli jotehnyt Junno-hevosensakanssa monien muiden ta-paan raskaan karjankulje-tusmatkan PyhäjärveltäKeski-Suomeen.) Lasti pu-rettiin Pyhäjärven asemallaja saavuin aamuvarhaisellaJunnon kanssa kotikylääni.Ilmoittauduin Kinnarin ta-lossa Matti Pekanpoika Ve-sikolle, joka Porsaanmäellävastasi kaikista työvaiheis-ta.

Työväki oli majoittunutkahteen paikkaan ja mo-lemmissa oli muonitus.Minä asetuin taloksi Kin-narille, siellä oli myös sisa-reni Anni ja setäni Aleksan-teri Viskari Oman kylänväkeä oli tuona kohtalon-syksynä eloa korjaamassaseuraavasti : Matti Pp. Ve-sikko, Juho Laamanen, Au-gust Vesikko, Väinö Iso-Pahkala, Toivo ja Elisa Van-hatalo, Heikki Seppälä,Juho Hännikäinen, ArviVesala sekä Aleksanteri,Anni ja Jaakko Viskari.

Impi Kinnari oli pää-emäntä, apunaan Hentto-nen-niminen nuori nainen.Myöhemmin tuli vieläemännän tehtäviin ImpiKinnarin sisar Hellä Koi-vusalo. Meillä oli sotilas-muona-annokset ja muo-na tuotiin viikoksi kerral-laan.

Vanhatalon Toivo toiPorsaanmäelle tullessaanhyvän lypsylehmän. Leh-mä antoi paljon maitoa jamaito oli erittäin tärkeä lisätälle Kinnarilla olevalle työ-väelle. Laamaselle oli ma-joittunut pääasiassa Saap-rusta olevaa väkeä. Kut-suimme näitä työryhmiä ni-millä ”Kinnarin kolhoosi”ja ”Laamasen kolhoosi”.

Elonkorjuutyötä tehtiinahkerasti ja tahti oli tiuk-kaa. Osa oli pelloilla, osapuintipaikalla ja kolmasryhmä, hevosmiehet, ajoi-vat eloa puintipaikalle. Yksitai kaksi hevosta ajoi jatku-vasti niittokoneella nurin vil-jaa, mikä heti nostettiin han-goilla kärryille ja ajettiinpuintipaikalle. Olin Junnonkanssa ajamassa viljaa pel-lolta enkä katsonut työtäniraskaaksi. Ensin puimako-

ne oli Nestori Vanhatalonnavetan raunioiden takanapellolla, jonne kasvoi viik-kojen kuluessa mahtava ol-kikasa.

Kun siltä aukealta viljan-korjuu ja puinti väheni,kone ja moottori siirrettiinViskarin riihen taakse. Täällätyö jatkui samaan tahtiin jaolkivuori kasvoi. Viljasäkitajettiin rautatievaunuihinosoitteena Keuruu.

Meillä oli joka ilta saunakuumana Kinnarilla. Vesa-lan Arvi ja minä huoleh-dimme koko ajan saunan-lämmityksestä. Kävin jokailta uimassa saunan päälle,vaikka Kiimajärven vesi olijo aika kylmää. Laamasellaoli paljon nuoria ja he kek-sivät illoiksi monenmoistahupia.”

Kerttu Niukkanen, o.s.PulakkaNoitermaasta:

”Noitermaan ja Savimä-en työryhmäläiset työsken-telivät yhdessä. Ruokailu-paikkana oli Porvalin talo.Työryhmään kuului noin 20miestä ja naista, Paavo Pel-konen oli johtajana. Muis-tan nimeltä Fredrik Porva-lin, Mikko Matikaisen, Pek-ka Pulakan, Mikko Pura-sen, Heikki Mp. Matikai-sen, Jussi ja Hilkka Mati-kaisen, Olga Lötjösen, Ma-ria Purasen, Helmi Pura-sen, Anna-Kaisa Purasen,ja meitä sisaruksia oli Este-ri, Laura ja minä.

(Huom. Toisissa yhteyk-sissä mainitaan myös nimetTyyne Sipponen, joka oliEsteri Pulakan kanssa työ-ryhmän emäntänä, sekäMatti Sipponen, Aarne Pu-ranen, Helvi Felin, TyyneMatikainen ja Is-pojistaPentti ja Heikki Pulakkasekä Arvo Varis.)

Me karjansaattajat liityim-me joukkoon vasta loppu-kesällä. Silloin oli varmaanjo keskikylän pelloilta satokorjattu, sillä muistan, ettäolimme töissä Soprikka-lassa.”

20.8.-44, Kertun päivä-kirjasta: ”Elämä on ihmei-tä täynnä. Taas saan ollakotona ja olen niin iloinen,etten tiedä, kuinka olla.Mutta sydän on tuskastahaljeta, kun katselee noitaautioita taloja ja tekemät-tömiä heinäpeltoja. Miks-eivät ihmiset saa olla koto-naan ja korjata satoa.”

30.8. -44: ”Olen olluttäällä kaksi viikkoa ja ko-vasti on töitä puurrettu.Pyhäpäivät vain ovat va-paita.”

Lähtö edessä4. päivä syyskuuta 1944solmittiin aselepo Suomenja Neuvostoliiton välillä javälirauha tehtiin 19.9.-44.Tällöin tuli lopullinen lähtökotiseudulta.

Esteri Lahtinen o.s. Pu-lakka, päiväkirjasta: 4.9.-44:

”Kummia kuuluu. Rau-ha pitäisi olla maassa, mut-ta käsittämätöntä tämä on.Toisaalta onnellista, mutta

tiedämme, millä tämä rau-ha tai aselepo lunastetaan.Karjalan sydän itkee taasverta ja sen lapset ovatmieron tietä taivaltamassa.Kuitenkin vielä toivonkipi-nä kytee rinnassa: ei olevielä muualla maailmassarauha. Jospa jokin onnelli-nen sattuma pelastaisi mei-dät.”

6.9.-44: ”Tänään oli ka-mala kiire, kun kaikki muo-na piti jakaa. Ehkä huo-menna on jo lähtö edessä.

7.9.-44: ”Vielä yksi ar-mon päivä. Miehet vievätkoneita edestakaisin ase-malle ja pellolle. Elämä onjännää ja kirjavaa.”

8.9-44: ”Eilen illalla tulitänne rajajääkärijoukkoa,kolme joukkuetta jokaiseentaloon.”

10.9.-44: ”Kaksi kaptee-nia kävi sanomassa, etteivielä ole tietoa pois läh-döstä. Puimista jatketaan.”

Eeva Virkki, o.s. Inki-nen Savimäeltä:

”Olin heinäkuussa palan-nut takaisin Pyhäjärvelle jaolin Pyhäkylässä kansan-huollossa töissä. Kansan-huolto, samoin kuin kokoKunnanesikunta oli turval-lisuussyistä siirretty ensinJalmari Pusan taloon ja sieltäedelleen Apteekkitalolle,jossa se oli aina poisläh-töön asti.

19. päivä syyskuuta 1944tuli iltapäivällä kahden ai-koihin puhelinsanoma Kun-nanesikuntaan: ”Välirauhasolmittu. Pitäjä tyhjennettä-vä asukkaista.” Viljankor-juu- ja puintityöt työvel-vollisten voimin olivat käyn-nissä ympäri pitäjää. Heillepiti saada tieto lähtömää-räyksestä.

Suurin osa puhelimistaoli kerätty kylistä pois jokesäkuussa. Niinpä Kun-nanesikunnasta lähetettiinsananviejiä ympäri pitäjää.Isäni (Yrjö Inkinen, jokaoli Pyhäjärvellä kansanhuol-lon johtajana) sanoi minul-le: ”Lähde Noitermaahanja etsi käsiisi Paavo Pelko-nen ja sano hänelle, ettälopettavat puinnit ja vievätviljaa pysäkille niin paljonkuin ehtivät. Viimeinen junalähtee Noitermaasta huo-menna.” Tämä oli minullekaikkea muuta kuin mielui-nen tehtävä, mutta mat-kaan oli lähdettävä. Kunylitin pyörälläni Pikonsillan,marssi tai oikeammin kä-veli vastaan ryhmä sotilaita,väsyneitä miehiä. Yksi heis-tä sanoi: ”Neiti, älkää men-kö sinne päin, kun mekinjo tulemme sieltä pois.”

Kaupoille päästyäni sei-sahduin kuuntelemaan,kuuluisiko mistään päin

puimakoneen ääntä. Olikuin olisi tullut aavekau-punkiin. Kun runsaat kol-me vuotta sitten olin tullutisäni kanssa tähän samaanpaikkaan, kuului kaukainensodan kumu, nyt ei mitään.Lähdin tietä pitkin Savimä-en suuntaan ja sieltä kuulin-kin puinnin ääniä. Tapanai-sen riihellä Paavo Pelkonensyyti viljaa puimakoneenkitaan entiseen tuttuun ta-paan. Menin hänen vierel-leen. Hän hyppäsi alas pu-kilta, hiljensi moottoria jakysyi: ”Mitä sie sanoit?

Toistin viestini: ”Välirau-ha on solmittu. Lopettakaapuiminen. Huomenna läh-tee viimeinen juna Noiter-maasta.” Paavo meni japysäytti moottorin. Hän eisanonut mitään, mutta hä-nen katseeseensa tuli tuosanoinkuvaamaton ilme,jonka näin Esikunnassamiesten kasvoilla, samoinkuin vastaan tulleiden soti-laiden kasvoilla. Ei siinäollut kiukkua eikä vihaa.Sen ajan runonsäkein ku-vattuina kasvot olivat”…murheesta mykkinä,vailla kyyneleitä…”

Nousin pyörälleni ja läh-din Savimäelle jäähyväisille.Siinä oli rakas kotikyläni,jossa olin syntynyt, viettä-nyt lapsuuteni ja varttunutnuoreksi. Joka talo, tien-mutka, puu ja pensas olituttu. Ei missään tämänve-roista kylää. Kotonani kul-jin läpi tyhjät huoneet, jatuntui kuin jokin näkymä-tön olisi jo häätänyt lähte-mään pois. Ulkorakennuk-siin en enää mennyt, vaanlähdin paluumatkalle.

Pelkosenmäellä pysäh-dyin vielä katsomaan lap-suudenkotiani, katsomaanniin, että muistan sen lop-puikäni. Vielä silmäys Kii-majärvelle päin. Tapanai-sen riiheltä oli puintiväki jolähtenyt.

Pyöräilin kirkolle. Edes-säni oli vähäisten omientavaroitteni ja kansanhuol-lon asiakirjojen pakkaus.Lopullinen lähtö oli 20. päi-vä syyskuuta Pyhäjärvenasemalta puolenpäivän ai-kaan. Isäni lähti 21. päiväKunnanesikunnan miestenkanssa kuorma-autolla poisPyhäjärveltä.”

Jaakko Viskari: ”Rauhatehtiin 19.9. Meille Por-saanmäellä oleville tieto tulivasta iltamyöhällä. Se olikuin kirveenisku niskaan.

Porsaanmäki oli jätettävä20.9. kello 5.00 mennessä.Vanhantalon Toivo tappoivälittömästi hyvän lypsy-lehmänsä. Hänen apunaanteurastuksessa oli HeikkiSeppälä. Sinä yönä ei nu-

”4. päivä syyskuuta 1944solmittiin aselepo Suomenja Neuvostoliiton välillä javälirauha tehtiin 19.9.-44.

Tällöin tuli lopullinen lähtökotiseudulta.”

Perjantai 19. syyskuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 7

kuttu. Oli monta kiireistätehtävää, jotka oli hoidet-tava yön aikana. Emännätlaittoivat uuniin tulen ja läm-mittivät sen hyvin kuumaksi.Lehmän lihaa kypsyi uunis-sa niin paljon kuin sinnemahtui.

Emännät jakoivat jäljelläolevat muonavarat tasa-puolisesti jokaiselle matka-evääksi. En häpeä kertoa,että kyyneleet vierivät pos-kelleni, kun kävin hyväste-lemässä kotini. (Kotimmeoli palanut, mutta isämmeoli kunnostanut saunaraken-nuksen asuttavaan kun-toon.) Olin aikeissa tuikatakotini tuleen, mutta en us-kaltanut.

Valjastin tuona kohtalonyönä vielä hevosen ja kävinottamassa kaksi säkkiä ruis-ta ja neljä säkkiä kauroja.Enempää en ottanut, sillätiesin, että matka tulisi ole-maan pitkä ja kaikki liikaolisi pahasta. Ajoin hevo-sen takaisin Kinnarin pi-haan ja varustelin itseni mat-kakuntoon. Yön aikana Is-miehet kävivät kuorma-au-tolla evakuoimassa riiheltäpuidun viljan ja koneet. Entiedä, mihin ne kuljetettiin.

Aamuvarhaisella 20.9.noin klo 5.00 jätimme Por-saanmäen kylän. Pitkä tai-val alkoi taas. Porsaanmä-eltä lähteneessä hevosko-lonnassa oli muistaaksenikahdeksan hevosta. Kolon-naväki oli kotikylän jättäes-sään hyvin vakava, useatnäyttivät nyyhkyttävän.

Matti Vesikko oli edel-leen johtajamme. Häntä olitoteltava käskyn mukaanmyös matkan aikana ainauudelle rajalle asti. Tämänjälkeen oli jokaisella oikeusjatkaa matkaa harkintansamukaan.”

Aune Kähönen: ”Sadon-korjuutyöt jäivät Jaamassa-kin kesken. Syyskuun taivasoli tähdessä, kun miehetmyrskylyhdyn valossa ha-kivat koneet pois Savolai-sen Reponotkosta. Oli tul-lut rauha ja käsky lähteäpois. Aamulla aikaisin, su-mun peittäessä järven, läh-dettiin. Hevosmiehet otti-vat meitä tyttöjä kyytiinsä,muutamat ajoivat pyöril-lä.”

Heikki Herra: ”Rauhantultua lähti hevosporukoitavaeltamaan kohti Kanta-Suomea. Minä jouduin Is-ryhmäni kanssa liittymäänIs-komppaniaan ja hevos-ja pyöräkyytiä käyttäen tu-limme Immolan kasarmil-le, jossa lastasimme hevo-set ja kärryt juniin päämää-ränä Keuruu.”

Pentti Pulakka: ”Is-po-jista muistan Variksen Ar-von hyvin selvästi. Se joh-tuu siitä, että kun välirauhaoli solmittu ja vetäytymis-aikataulu vahvistettu, tuu-masimme Arvon kanssapistäytyä vielä kotona. Kä-velimme rataa pitkin Noi-termaahan. Muu porukkavalmistautui Alakylästä sa-maan aikaan lähtemään

Suomeen päin, tiesimme,että he menevät Puuma-laan.

Menimme Arvon kans-sa kumpikin kotiimme jasovimme, että tapaammeVesikonmäellä Hatakankohdalla. Kävin hyvästele-mässä kodin. Ihailin sitä,että isä oli laittanut paikatsiistiin kuntoon. Seinäkel-lon kohdalla seinäpahvissaoli vaalea paikka. Kirjoitinsiihen: ”Läksin kotoa (päi-vämäärä, luultavasti se oli20.9.1944 ja kellonaika)Toiselle riville kirjoitin: ”Pa-lasin takaisin”, mutta aika-määrän jätin avoimeksi.

Kun menin tiehaaraan,tuli siellä Variksen Arvo –tai häntä tuotiin. Viimeinensuomalainen sotilasjoukkooli polkupyörällä ajamassatietä pitkin. Osaston pääl-likkö ei pitänyt yhtään seik-kailustamme, mutta ei hänpahemmin äkäillytkään.

Minäkin sain kyytiä pyö-ränrungolla. Alakylästä oliporukkamme lähtenyt. Pää-simme yhden kuorma-au-ton lavalle. Sen kyydissätulimme halki Kannaksen.Matka pysyy mielessä. Tieoli täynnä evakkoliikennet-tä.”

Esteri Lahtinen, päivä-kirjasta 19.9.-44:

”Huhut muuttuivat to-deksi, sillä iltapäivällä tulitieto, että rauha on tullut.Ankarat ovat rauhanehdot.Isä-Paavo tuli ruoka-aika-na Pyhäkylästä kasvot ou-don valkoisina ja tuskastavääristyneinä. Meille hänrauhallisesti sanoi: ”Syökäävahvasti viimeisen kerranNoitermaassa. Aamulla kel-lo neljältä kolonna liikkeel-le.”

Meille tuli kiire pakkaa-maan. Lämmitimme vieläuunin ja palvasimme eväs-lihaa. Koko yön pakka-simme ja selvittelimme asi-oita. Välillä juoksin vieläkotiin.”

20.9. -44: ”Aamuyö onkylmä ja sumuinen. Juok-sin kotiin vielä viimeisenkerran. Onko sittenkin tot-ta, että tämän verilunnaillasaadun kodin joudummejättämään. (Pulakan orvoik-si jääneillä sisaruksilla oliasevelitalo, jonka he saivatsodassa palaneen kotinsapaikalle, sillä heidän vanhinveljensä oli kaatunut kesällä– 41). Silmäys ympäri huo-neita, hartaasti painoin ko-din oven kiinni ja kodinkuvan sieluuni.

Pihalla tahtoivat kyyne-leet tulla silmiini, mutta nie-lin ne alas. Kiitos, koti, läm-möstäsi. Vielä viimeiset työt”kolhoosissa”. Neljältä al-koi kolonna hitaasti liikeh-tiä pitkin tietä. Sakea usvapeitti kotikylän kasvot.”

Kerronnat koonnutANNA-LIISA

HEIKKILÄ

LähteenäNoitermaan seudunhistoriikki, Vaellusvuodet

Pusan muistoja Pyhäjärveltä

Pusan perhe 1920-luvun alussa. Takarivissä vas.alkaen henkilöt: Heikki Pusa,Anni Pusa (os. Äijö), Aino Patrakka, Eino Pusa. Keskirivissä vas. alkaenhenkilöt: Matti Pusa, Helena Pusa, Varpu Pusa, sylissä Tauno Pusa, AaproPusa. Eturivissä vas. alkaen henkilöt: Armas Pusa, Sulo Pusa ja Ilmari Pusa.

Aloitan nämä muistelmatvuodesta 1937, josta lähti-en ne perustuvat omaankokemukseen.

Sitä ennen Pusan poruk-ka muutti HaapaniemestäSalitsanrannalle 1893. Sieltämuutti isoisä Heikki vai-monsa kanssa. Isoäiti kuolipaljon ennen isoisää. Hei-dän lapsensa: Aapro -76,Matti -78 ja Heikki -88syntyivät Haapaniemessä.

Aapro meni naimisiinVarpu Jäppisen kanssa.Olen kuullut, että Aaprollaoli ollut puhemies kosinta-matkalla Saaprussa. Heillesyntyi kolme lasta: Anna -02, Ilmari -17 ja Tauno -25.

Matilla oli seuraavat lap-set: Viljam -02, Ida -04,Eino -07, Aino -09, Ar-mas -15 ja Sulo -19. Tä-män lisäksi heiltä kuoli muis-taakseni kolme lasta pieni-nä. Heidän äitinsä, Helenao.s. Musakka oli syntynyt1878. Kylää en muista.

Heikki meni naimisiinnaapurin tytön, Anni Äi-jön kanssa niinkin myö-hään kuin 1926. Tämä joh-tui siitä, että isä oli niinankara määräilemään, ett-eivät uskaltaneet avioituaennen kuin ukko kuoli1926. Heille syntyi kaksipoikaa, Aulis -31 ja Rai-mo -34.

Nämä Pusan veljekset,Aapro, Matti ja Heikki oli-vat siitä erikoisia,että heasuivat yhdessä, vaikka me-nivät vuorollaan naimisiinja lapsia syntyi. Kukaan eilähtenyt pois talosta, jotense oli varmaan hyvä paikkaasua. Järvikin oli ihan lähel-lä, josta kalastivat.

Matin vaimo Helena olitalon emäntänä, en tiedämistä asti, mutta ennen so-tia Varpusta tuli emäntä. Seoli varmaankin kokopäi-väinen homma, koska vä-keä oli yli kymmenen hen-keä.

Matista tuli talon isäntäisänsä jälkeen. Hän kuuluiSäästöpankin isännistöön jahän kävi usein kirkolla ko-kouksissa polkupyörällä.Sitä en muistanut aikanaankysyä, että millä perusteellahänestä tuli asioiden hoitajapitkäksi aikaa, aina vuoteen1948 saakka. Pusan veljek-set eivät olleet kovin aktii-visia politiikassa. En muis-ta, että he olisivat käyneetsellaisissa kokouksissa. Einooli Salitsanrannan koulunlaajennuksen aikana siinävalvontamiehenä.

Kolmekymmentäluvultamuistan, kuinka jouluna olisakki koolla ja kuusi olikeskellä lattiaa, että pääsiympäri pyörimään. Tont-tuja näki illalla jouluviikollaikkunasta ja oven raosta.Minusta se oli ihmeellistä,kun äiti oli aina lehmiä syöt-tämässä, kun pukki kävi.Elämä oli silloin aika va-kaata, ei ollut suuria tapah-tumia.

Aapro kuului nuottapo-rukkaan ja he vetivät nuot-taa Pyhäjärvellä. Muistankun hän tuli talvella jäältä

pois illalla, niin hän ottikuumaa teetä ja leikkasi si-pulirenkaita siihen sekaanja joi.

Matti oli taas Laatokallamuikunpyynnissä Musakanja Pokkisen porukassamyöhäissyksyllä. He ajoi-vat hevosella ja reellä pitkinkyliä myymässä muikkuja.

Heikki harrasti metsätöi-tä, ja hän oli PitkäsenPekan kanssa ratapölkkyjätekemässä talvisin. Pusanveljekset ajoivat niitä sittenasemalle. Veljillä oli kuu-lemma nimikkohevoset,joita myös hoitivat erikoi-sesti. Eino kertoi sellaisentapauksen, että kun Aap-ron hevonen tuli liian van-haksi, niin hän vei sen ke-sällä hakamaalle ja laittoiaitaan kiinni ja kirveen ha-maralla tappoi sen. Se oliAaprolle kuulemma järkyt-tävä tapaus.

Matin lapsista Viljammeni naimisiin jo kaksi-kymmenluvun puolella jaAira syntyi -29. Idasta entiedä, milloin hän meni vi-hille, Aino ja Eino avioitui-vat kolmekymmenluvulla,tarkkaa aikaa en tiedä. Ar-mas vihittiin vuonna -39Matikaisen Saimin kanssa.Sulo vihittiin -48 Huittis-ten pappilassa Saimi Tarki-aisen kanssa. Olin ainoahäävieras siinä toimitukses-sa. Aapron lapsista Annameni Javanaisen Juhonkanssa ja Reino syntyi -25.Tässä on hauska sattuma,kun Annan äiti sai Taunonsamana vuonna, kun tytärsai Reinon. Ilmari meni nai-misiin -43 muistaakseni tal-vella. Irma syntyi -45. Tau-no avioitui muistaakseni -48 Mailiksen kanssa, tämämorsian löytyi Huittistenkunnantoimistosta.

Elämä kulki eteenpäinkolmekymmenluvulla no-peasti. Muistan tuota työn-

jakoa, meillä Aapro, kutentoisetkin veljet, olivat koviatyöntekijöitä, silloin ei vii-nan kanssa läträtty. Aaprolähti jo viideltä heinää kaa-tamaan viikatteella, kun olivielä kastetta maassa, ja tulisitten ensimmäisen kerransyömään kahdeksalta.

Kun oli tuulista puhe,hän käytti sellaista sanaakun murkinatuuli. Se nimi-tys jäi minun mieleen, enkäole varma tarkoittiko seitätuulta. Hänelle kuuluimyös halkojen pilkkomi-nen kotona. Heikin hom-miin taasen kuului kaikkiojankaivuut. Viljankorjuukuului koko porukalle. Pui-makone ja moottori han-kittiin 30-luvun puolivälis-sä. Muistan, että Armasolisi ollut konemestarinapuidessa.

Vuosi -37 oli aika kään-teentekevä vuosi. Silloinukonilma raivosi meidänpäällä ja salama iski Heik-kiä päähän navettatyömaal-la. Ruokatunnin jälkeen mie-het menivät töihin navet-taan tekemään muuraus-töitä. Ikkunat olivat pois,joten salama iski ikkunastasisään ja meni ilmanvaihta-jaa pitkin ylös, siinä välissäolivat Heikki ja Aapro se-koittamassa laastia, jotensalama iski heihin. Aaprotoipui siitä, mutta Heikkikuoli heti. Kyllä se lisäsipaineita työntekoon, kunyksi veli poistui. Heikin ark-ku haettiin Käkisalmesta jatuotiin linja-autossa. Heikkikun oli Sulon kummi, niinhän sai ajaa vainajan kirkol-le. Muistan, että kärryt olikoristeltu kulmista kuusen-taimilla.

Minä aloitin paimenessakäynnit Taunon kanssa tä-män jälkeen. Aamulla läh-dettiin ja illalla tultiin lypsyl-le takaisin niityltä. Äiti sai-rastui samaan syssyyn ja

häneltä leikattiin toinenmunuainen pois. Se oli sil-loin iso juttu.

Tämän tapahtuman jäl-keen ei ole suurempiamuistikuvia, kuin että nuo-ret miehet kävivät riiuullaja olivat aamuisella kovinväsyneitä. Matti usein ko-visteli heitä ylös.

Armaksen häät olivat seu-raava tapahtuma vuonna -39. Saimi oli lähtöisin jos-tain Matiskalan suunnalta,omaasukuaan Matikainen.Häät olivat kesällä kotona,sitä en muista tanssittiinkoriihessä vai ei.

Siihen aikaan oli autojaharvassa, mutta muistankun meillä kävi kaksikinsen ajan taksia. Muistan vieläkuskien nimetkin, OnniHulmala ja Laakaston Kos-ti, ja se bensan haju, se olikuin hajuveden tuoksu.

Tähän loppuivat ne on-nelliset vuodet. Sota alkoisyksyllä, silloin oli jo kyl-mää ja lunta. Eläimet ajet-tiin Puputinhakaan koulunluo. Matti ja Aapro lähtiväthevosilla ja rekipelillä, jo-tain tavaraa mukanaan. Enmuista, millä asemalla kä-vivät junaan. Naiset ja melapset menimme muistaak-seni Pyhäjärven asemalle jasieltä härkävaunuun.Pois päästiin Sääskiniemenpysäkillä. Siellä oli vastassaPalomäen isäntä, jonne pää-simme taloksi. Matti ja Aap-ro olivat jo siellä sekä Lah-ja Savolainen poikansa Es-kon kanssa.

Siellä olimme vajaan vuo-den, kunnes muutimmeHämeenkyröön Pakkastenkartanon mökkiin, en tiedämiksi. Meillä oli vielä yksihevonenkin, tosin Einonmukana Espoossa. Sielläolimme syksyyn -41 saak-ka.

Jatkuu...AULIS PUSA

Perjantai 19. syyskuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI8

Pulakan ja Pärssisten suku-seuran yhteismatka tehtiinalokuun alussa. Aivan en-simmäiseksi Pyhäjärvellepäästyämme kävimmekirkkomaalla sekä Eskonja Anteron johdolla jättä-mässä kukat pyhäjärveläis-ten sankarihaudalle.

Sen jälkeen matkaan mah-tuikin monenlaista tapah-tumaa ja käyntiä: vanhojenkotipaikkojen ja kotikylienlisäksi ehdimme käydä niinKonevitsassa, Vuohensalonupealla uimarannalla kuinKäkisalmessa. Paluumatkal-la pyörähdimme Viipuris-sakin.

Itse pääsin viimein lau-antaina käymään siskoniAnnamarin ja serkkum-me Petterin kanssa Tiitu-alla isoisäni Juhon ja isäniLaurin kotitalossa, jonnenämä eivät itse koskaanevakkoon lähdön jälkeenenää päässeet. Pihalla ta-pasimme talon nykyistä vä-keä eli Aleksanderin, jokapäästi meidät myös sisäänkatselemaan paikkoja.Musakan Antin tulkatessaselvisi, että talo on ollutsaman venäläisperheenasuinpaikkana koko sodan-jälkeisen ajan, ja on nytperheen isän kuoltua muu-tama vuosi sitten jäänyt per-heen lasten kesäpaikaksi.

Aleksander kertoi, ettähe olivat löytäneet talonvintiltä vanhan suomenkie-lisen kirjeen. Kirje oli Pie-tarissa, mutta sain siitä myö-hemmin kopion sähköpos-tilla: sen verran huonokun-toisesta kirjeestä sai selvää,että se oli ilmeisesti isäntoiseksi vanhimmalta vel-jeltä Yrjöltä vanhimmalleveljelle Toivolle. Löytö olikuitenkin hieno, samoin se,että nykyinen talonväki oliaikoinaan ottanut kirjeentalteen ja säilyttänyt sen.

Bussimatka jatkui Noi-termaahan, jonne osa seu-rueesta oli jäänyt jo meno-matkalla. Noitermaan kan-sakoulun nykyinen omista-ja Ljuba tuli avaamaanportin ja kutsui meidät pi-halle ja myös sisään koulul-le eli nykyiseen kotiinsa.Ljuba oli laittanut puutar-han hehkeään kuntoon. Pu-tuksen Hannu kiehautti kaa-sukeittimellä kahvit, jaMusakan Antti tulkkasimeille Ljuban puheita kah-vipaussin aikana.

Ljuban vanhemmat oli-vat aikoinaan tulleet Ar-kangelista Pyhäjärvelle,mutta hän itse oli lähtenytsieltä Kazakstaniin ja men-nyt naimisiin. Miehensäkanssa hän kuitenkin palasitakaisin ja muutti Noiter-maan koululle asumaan.Saimme kuulla, että lapsiaja lapsenlapsiakin Ljuballajo on, mutta mies on jokuollut vuosia sitten.

Sunnuntaina lähdimmeSortanlahden satamastaKonevitsaan. Jo pelkkä lai-vamatka oli mahtava elä-mys täysin tyynellä Laato-kalla. Oppaaksi lähtenytMusakan Antti kertoi luos-tarista asiantuntevasti ja an-

Pyhäjärven kylissä, Laatokan ulapallatoi paljon mielenkiintoistataustatietoa.

Konevitsassa käynnin jäl-keen matka jatkui Sortan-lahdesta nimismiehen kiha-roiden täryyttämää hiekka-tietä pitkin kohti Käkisal-mea. Vuohensalon uima-rannalla metsä oli täynnäpietarilaisten turistien auto-ja, ja heitä oli rannalla kuu-lemma enemmän kuin kos-kaan. Ilmajuurinen mäntyoli paikallaan Vuohensalonuimarannalla niin kuin jovuosikymmeniä sitten, jaLaatokan uimaseura sai seu-rueestamme peräti kahdek-san uutta jäsentä.

Vuohensalon jälkeen jat-koimme Käkisalmeen, jos-sa linnan yhteydessä toimi-van museon johtaja MariaLikhaja ja museon ama-nuenssi Valentina Kolen-kova ottivat ryhmämmeavosylin vastaan ja esitteli-vät uudistettua museota yl-peinä. Museossa oli lauan-taina ollut arvovieraita kau-pungissa pidettyjen isojenjuhlallisuuksien vuoksi, mut-ta olimme heidän jälkeensäensimmäiset vieraat, vaik-ka museo ei virallisesti ollutvielä edes auki. Kaikki näyt-telyvitriinit eivät olleet val-miina, mutta suorastaankumouksellista on, että nytmuseossa kerrotaan ensim-mäistä kertaa myös kau-pungin suomalaisesta his-toriasta.

Maanantai oli matkapäi-vä kohti kotia. Viipurissavielä pyörähdimme pienenkiertoajelun ja mattimyö-häisillä oli mahdollisuus tu-liaisten ostoon.

KYÖSTI PÄRSSINEN

Lisää kuvia Pärssistensukuseuran nettisivuilla

Pulakkojen ja Pärssisten sukuseurojen matka tarjosi monenlaisia elämyksiä.

Perjantai 19. syyskuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Isäni suku on Pyhäjärveltä kotoisin. Isästäni, isänisästänija isänäidistäni tiedän erittäin vähän. Virallisissa rekiste-reissä on toki perustietoa saatavilla, mutta minä olisinkiinnostunut tietämään millaisia he olivat ihmisinä jamikä on ollut heidän tarinansa.

Isän äiti: Helena Antintytär Koiranen s. 02.01.1878syntyään Kuoppa, entinen Stopp

- Syntynyt Lapanaisten kylässä; Metsäpirtissä- Evakossa talvisodan jälkeen paikassa Alavus Lampi-

mäkiIsän isä: (Helenan 2. puoliso):Johannes Koiranen s. 01.03.1892 Haparaisen kylä,

Sakkola - k. 02.10.1970 Helsinki

Isä: Helenan ja Johanneksen poika:Rikhard Koiranen s. 20.03.1921 Pyhäjärvi VPL -

27.11.1975 Helsinki.- Kansakoulu Vernitsassa- Vapaaehtoisena talvisodassa Laatokan meripuolus-

tuksessa, Kannaksen lohkolla (tarkempi tieto puutrtuu)- Varusmiespalvelu JR1/II/2.KKK, haavoittui Lem-

paalassa 12.1.1942.- Nimenmuutos Koirasesta Kauremaaksi 1943, avio-

liitto Aili Maria Janhusen kanssa 27.6.1943.- Häämatka Rikhardin kotiin Metsäkylään 1943.

Helenan ensimmäinen aviomies oli Juho Kustaa Eeri-kinpoika Stopp s. 26.06.1872 - k. 04.04.1918 ja lapsia eliRikhardin sisarpuolia ensimmäisestä avioliitosta olivatmm.: Impi (Miettinen) s. 21.06.1897 ja Maria (Koiranen)s. 18.12.1898 ja Ilma Stopp s. 12.07.1915 ja Alpo Stopps. 10.07.1917.

Olisin kiitollinen kaikesta uudesta tiedosta, jonka mah-dollisesti saan. Pienetkin muistot ja muistikuvat olisivattärkeitä yksityiskohtia, samoin valokuvat.

Minuun saa yhteyden:Lemuntie 311, 20760 Piispanristikauremaa@mail.compuh. 0442177177

Terveisin OLLI KAUREMAA

Muistatko, tiedätkö, auttaisitko antamaan sukutietoa lisää

Poltettu talo (teksti albumissa: xxxxx hävitti, mut-ta ei ihan kaikkea), oletettavasti Rikhardin koti.

Rikhard Kauremaa Helsingissä 15.3.1943

Aili Kauremaa häämatkalla heinäkuussa 1943.

Räisälä 1942 (kuvan henkilöiden nimiä ei ole mai-nittu albumissa).

Kalamajan, Montruan jaPölhölän jakokunta oli saa-nut kutsun kokouksen jakyläjuhlan viettoon MattiPohjolaisen tyttäriltä. Lau-antaina 2. elokuuta 2014siis kokoonnuttiin Matti jaAnna Pohjolaisen rakennut-tamaan taloon Kokemä-enjoen rannalle Keikyään.Liisa ja Pertti Rantanensekä Leena ja Rainer Gö-bel perheineen asustavatnykyään taloa, ja he olivatjärjestäneet avaralle pihallejuhlapaikan puiden katvee-seen.

Emäntien toivotettua vie-raat tervetulleeksi syötiinmaittava keittolounas, jon-ka jälkeen Pirkko Suutarilauloi kaksi laulua säestäenitseään kitaralla. Jakokun-nan isäntä Pertti Pohjo-lainen toivotti vieraat ter-vetulleiksi ja avasi vuosiko-kouksen. Matti Ahvonenvalittiin kokouksen puheen-johtajaksi ja Pirjo Kiialasihteeriksi. Jakokunnan tili-en tultua hyväksytyiksi oliedessä isäntien valinta. Var-sinainen isäntä Pertti Poh-jolainen ja varaisäntä YrjöKaasalainen valittiin uu-delleen.

Seuraavan kouksen pito-paikasta keskusteltiin.Heikki Salli ehdotti, ettäse pidettäisiin entisillä asuin-paikoilla Pyhäjärvellä, mutta

Kolmen kylän jakokunta kokoontui taasarveltiin, ettei lähtijöitä olisienää tarpeeksi. Siksi kat-sottiin, että on parasta jär-jestää seuraava kokoontu-minen Suomessa. EskoPohjolainen ehdotti, ettäisännät ja juhlatoimikuntaneuvottelisivat seuraavastakokoontumispaikasta. Juh-latoimikuntaan tulivat PerttiPohjolainen, Yrjö Kaasa-lainen, Liisa ja Pertti Ranta-nen sekä Sirkka-Liisa Poh-jolainen.

Yrjö Kaasalainen ilmoit-ti, että jakokunnan kirjaaTarinakivillä sekä DVD-tal-lennetta on vielä saatavilla.Hän myös ehdotti, että ja-kokunta osallistuisiEvakkoäiti -muistomerkki-hankkeeseen lahjoittamalla300 euroa keräykseen, mikähyväksyttiin.

Esko Pohjolainen kertoiTuomas Seppäsen saa-vuttaneen toisen sijan mou-karinheitossa SM-kisoissa.Hän ehdotti, että seurataanedelleen nuoren urheilijanmenestystä mahdollistamuistamista varten.

Kokouksen päätyttyä siir-ryttiin kyläjuhlan ohjelmanpariin. Pertti Rantanen olijuontajana. Liisa Rantanenkertoi 70 vuoden takaisistatapahtumista ja omasta suh-teistaan karjalaisuuteen jasiirtolaisuuteen. Karjalaistenlaulun jälkeen Esko Pohjo-

lainen muisteli kotikylistälähtöä, joka tapahtui kol-mena aaltona. Ensin lähti-vät naiset, lapset ja vanhuk-set, sitten karja ja hevos-kuormat ajajineen. Viimeksilähtivät syksyllä satoa kor-jaamassa olleet, jotka toi-vat mukanaan heinää ja vil-jaa.

Kesäkuun 1944 varhais-aamun lähtöä Montruantienhaarasta muistelivat use-at mukana ollet ja kertoivatevakkomatkan tapahtumis-ta. Kuorma-autoilla kylä-läiset kuljetettiin rautatienvarteen ohi Elisenvaaran.Juna vei sitten Keuruulle,jossa hajaannuttiin eri ky-liin. Esko Pohjolainen lukikatkelman Tarinakivillä -kirjasta. Siinä Jorma Pärs-sinen muisteli kotitilalta läh-töä.

Matti Pärssinen luki kir-joittamansa muistelmanEnkkuan koulun rakenta-misesta 1890-luvulla. Hä-nen isänsä oli ollut tämänkoulun oppilas. Karjalankunnailla -yhteislaulun jäl-keen Paavo Jalo kertoi Pi-konmyllyn mylläreistä: iso-isästään, isästään sekä sedis-tään, joista hän on tehnytkuvitetun historiikin. Hänlahjoitti teoksen jakokun-nalle.

Toinen emännistä, LeenaGöbel perheineen asuu

Saksassa Wiesbadenissa.Hän kertoi opinnoistaan jatoiminnastaan Saksassa.Kesäisin matkataan ainaSuomeen.

Yrjö Kaasalainen kiittiisäntäväkeä juhlan järjeste-lyistä. Ohjelman lopuksiPertti Rantanen puhui jalaulettiin Suvivirsi. Vielä en-nen kotimatkaa nautittiinkahvit karjalanpiirakoidenja täytekakun kera.

ULLAKAASALAINEN

Aili Kauremaa häämatkalla 1943.

Jakokunnan väkeä koolla. Alakuvissa muisteluksiaan kertoo Leena Göbel jaPentti Rantanen juontaa. Kuvat: Yrjö S. Kaasalainen.

Perjantai 19. syyskuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI10

Paimenpojan muistelmia 1943-1944: KotonaPaimenpoika jatkaa muis-telujaan, tämä kerrontaajoittuu maaliskuusta 1943juhannukseen 1944.

Pelättiin desantteja. Len-tokoneet pudottivat niitäusein öisin. Koko ajan kuu-lui sodan ääniä. Rautatiekiskot kiharalla Noiter-maasta Sakkolaan päin.Vangit niitä korjasivat myö-hemmin. Sotavangit teki-vät monenlaista koria jakulhoa radanvarsien pajuis-ta. Leivällä niitä sitten vai-hettiin.

Ensimmäisenä keväänäoli kova puute kaikesta,kovin puute oli ruoasta.Meillä olivat venäläiset is-tuttaneet perunaa edellis ke-väänä ja ihme sieltä löytyisyömäkepoista perunaa!Olivat säilyneet yli talven.

Tuli kylvön aika. Ei ollutsiemeniä, ei koneita millätehdä. Isä hankmosi ensinpellon, sitten kylvi käsin,minä kävelin sitkainta. Uusihankmoominen, että sie-menet peittyy. Nyt pitääviel vieruta, sellaisella pyö-rivällä puutukilla tasata jatiivistää. Ohraa tuli kylvet-tyä, saisi edes ohraryynejä.

Isä teki polttopuita pino-maalla ja sanoi tule sie vaikpinnuomaa puita. Minämenin auttamaan issää.Vähän korkea pino kaatui.Minä harmittelin ja tuskai-lin että miten kävi. Isä sa-noi eihä se mittää haita, teepino uuvestaa!

Laulajaisen Äijä kävi sa-haa viilaamassa ja kirvestätahkoomassa, kun sattuikulkemaan meillä päin. Äijäopetti haravanpiikinteon?

Lapsen apuKerran Laulajaisen äijä sa-noi kun otti viilan käteensä:otaha tulitikkuu tuli, tulesen kans tähä, mie ko tästtyönnän viilal, laita sie setikku siihe alle mist tulluositä jauhuo. Katsoha nytmite se säkenöip.

Kiersin tahkoa ja äijä te-rotti kirvestä. Illalla isä ky-seli: mites teil on mänt?Äijä sanoi kyl Mikko kiersoikei varmast tahkuo!

Ruuvikon niitossa olinapuna. Uitettiin kupojamatalammalle, että isä saikiinni ja nosti maalle kuivu-maan. Naiset etupäässä niit-ti, kainaloita myöten jär-vessä (Hietaranta).

Hakametsälaitumien aito-jen korjauksessa veettiin riu-kuja, rehnuttiin mukana. Tii-tuan niittyheinän teko onjäänyt mieleen: niitty olimärkää ja mättäistä. Tuk-kuuminen tehtiin reellä taikantamalla sapilailla. Au-rinko kuivatti, ja jos tulisade, kiireesti heinät kerät-tiin saatoille (kasoille). Le-välleen monta kertaa! Saa-toilta siirrettiin latoon. Olipitkä reki, siinä heinä häkki,muutama saatto häkkiin jalatoon. Kauenpana niitty oliniin pehmeää, että täytyiheinät tukuta kantamalla,lapset auttoivat jälkiä hara-voimalla.

Heinäkuussa lähdettiinTiituan niitylle heiniä tuk-

kuamaan, isä, Hilja, minä,Martta ja Anna-Liisa (naa-purin naisia). Eväs kassit jajuomia janoon. Viisi hen-keä kovapyöräkärryille jamatkaan. Niityllä oli heiniäkuivatettu jo muutama päi-vä, korjuureki valmiina.Tukkuuminen kävi hyvin.

Illalla kotimatkalla, naisetistuivat rinnakkain takana,väsyneinä ja nälissään. Vä-hitellen naisille tuli erimieli-syyttä jostain asiasta. Hie-kapään jälkeen oli täysi rii-ta. Riita yltyi tappeluksi.Ensin muksittiin kyynerpäil-lä ja käsin, eihän se riittänyt.Isä koitti samaan aikaansanoa: no älkäähä nyt siin!Piti etsiä kättä pitenpää,Martta tempaisi käteensä 4litran juomakannun ja alkoihutkia Anna-Liisaa. Isä käskihevosen hyvään juoksuun,että ei enää tappelu jatkuisi,Naisilla oli täysi työ,että py-syivät kärryillä.Tarvittiinmolemmat kädet kiinni pi-tämiseen. Illalla syömisenjälkeen,kun naiset olivat läh-teneet koteihinsa, isä selitti,sen tähen mie laitoin hevo-sen juoksemaa, jot sain tap-pelun loppumaa, ja har-mitteli, samalla ko rikkoihyvän maitoläkin. Hintte-rin maitokannu oli ihan ryp-pyinen ja saumat auki!

Poikien seikkailujaPojilla oli kiire tutkia sodanjälkiä, oli jännää 8-vuotiaansilmin! Etenkin Sakkolankankaan ja KattilapanganKorsut. Konekivääri pe-säkkeet, juoksuhaudat,tankkiesteet ym: rakenteet.

Pojat löysi monenlaista!Kivääri, käsikranaatti, pans-saritorjuntapullo, sotilaspis-tooli, melkein täysiä KK-vöitä, kaasunaamareita,patruunoita,ja kaikenlaista.

Syksypuolella, kun hei-nänniiton jälki oli kasvanutäpärikköö, käytiin joka päi-vä lehmiä paimentamassa.Setäläiset laskivat aina omatlehmät mukaan ja olivatillalla vastassa. Lehmät oli-vat päivät sekaisin, silti jo-kainen osasi omaan tar-haan illalla! Kotitarhaan lyp-sylle, kotona tarhassa jou-tui hosumaan lehmistä kär-päsiä, oli paljon punkkejamyös paimenpojissa.

Aamu lypsyn jälkeen uusireissu. Paimenet oli herä-tetty, piti ajaa lehmät ha-kaan (metsälaitumelle). Van-hemmat vakkoitteli, muis-takaa laittaa portti kii, kolehmät on haan puolel.

Sitten lypsytarhan porttiauki ja koivikkohakaan. Se-täläisten lehmät jo odottikujasilla, mentiin ohi ( savi-kulpan,) Vanhatalon tiehaa-ran, ohi Laamasten, ohiViskari Matin ja Aleksinohi Reko Tommon ja Vet-terstrandin. Sitten haanportti kiinni, lehmät lähti-vät hakemaan syötävää!

Illalla useimmiten lehmätvarttui hakijoita. Joskus eikuulunut eikä näkynyt, niinäiti oli opettanut kun huu-taa: tän-se lehmäi tänse tänsetänseee, muutanan kerran,niin rupesi kellon kalkatus

kuulumaan ja lauma tulijuoksujalkaa. Vähän ennenkotia täytyi ottaa loppukiri,suurusta oli tiedossa.

Täysinäiset utareet mää-räsivät nopeuden! Lypsynhosumisen jälkeen paimen-poika oli vapaa muihinhommiin.

Hilja-sisko kun oli van-hempi sanoi, nyt on Mikkosiu vurois mennä kääntä-mään. Kun meni vaan leh-män eteen, niin se alkoisyödä toiseen suuntaan?

Ei ollut kelloa, junan ää-nen mukaan tiedettiin ko-tiin lähdön aika.

Kuopsalon hakaan olihankala mennä, täytyi ylitäärautatie ja Käkisalmi-Pieta-ri maantie lehmälaumankanssa. Paimenpojat kehit-tivät omat niksinsä. Ennenkuin lehmät uskalsi laskeaylikäytävälle, piti olla var-ma, että juna ei ole ihanlähellä! Paimen pojillakin olimieli hyvä, jos junaa ei tul-lut siihen aikaan! Kyllä josetukäteen meni ja kuunteli,korva melkein kiskossa kiin-ni, kuuli kyllä aika kaukaaonko liikkuvaa kiskoilla.Matkustajajunista tiesi kel-lonajan ja niissä oli erlainenääni, viheltivät usein, ja ajoi-vat kovempaa kuin raskaattavarajunat.

Lahnan kutuKäveltiin isän kanssa Nur-kan lahdelle ollaan varo-vast ja hiljaa.Katsoha mitäleikkii ne pittää, sano isä.Ihan kuin ko lahti olisi kie-hunut, ahnoja täynnä! Isätoi hevosella kolme suurtasaavillista lahnoja Hietaran-taan, kolmen naisen perat-tavaksi. Pojilla oli hommaa,paukutella maukkuja kan-tapäällä!

Hietarannassa naiset pe-sivät pyykkiä. Oli iso patakivien päällä,missä kuu-mennettiin vettä. Saippuankeitto kävi myös hyvin jär-ven rannalla.

Pellavia liotettiin matalis-sa rantavesissä. Ruuvikonniittot, uinti, ranta, oma sau-na ja veneranta! Onnen-suulaisii, Hiekapää, hienojarantoja. Tiitualle mennessäHietarannassa ruuvikon ylä-laidassa oli parhaat onki-paikat.

Kotona 1943-44venäläiset vangitVenäläiset sotavangit kor-jasivat rautatietä ja asuivatNoitermaassa (vankileiri.)Monessa talossa oli vanki-työvoimaa. Vangit olivatyötä päivää, tai talo saipäiväksi töihin, mutta yötoli oltava leirissä.

Talo vastasi siltä, ajaltaminkä vanki ei ollut leirissä.Kyllä oli hyvät olot mm.Porsaanmäellä. Vanki söi jajoi talonväen kanssa! Yötomassa huoneessa. Vanki-en kanssa matsmatettiin,joku sanoi. Harva puhuihoono suomi.

Vanhantalon toinen van-ki narrasi meitä poikia?Syysiltana aika hämärässävanki kutsui poikia katso-maan ihmettä Tuvan latti-

alla oli iso pesuvati alas-suin. Ei tää oo mikäänihme, lähetään pois! Vankiotti pesuvadin, alta löytyipesuvadin kokoinen latti-aan maalattu valkoinen ren-gas ja paperin pala. Vankisanoi pojille, kuka puhaltaapaperin pois ympyrästä,hää antaa palkinnon. Pojatpuhalsi kilvan, vuoronpe-rään, posket punaisena. Eionnistunut. Tulkaa huo-menna uuvestaa. Eikä ku-kaan onnistunut.

Monena iltana sama tu-los. Yhtenä iltana vanki meniisännän kanssa illastamaanhevosia. Pertti sanoi, nytkatsotaan ja otti vadin pois,minkä vanki oli kääntänytpeitoksi kun lähti ulos! Jokuotti paperin mutta paperiolikin kiinni lattiassa. Ihmepaljastui. Hevosen häntä-jouhi oli se, joka piti pape-rin ympyrässä. Vanki olijouhen toisen pään paina-nut tikun kanssa lattian ra-koon ja liidulla piirtänytympyrän. Poikia nauratti, eitarvita palkintoo, myö saa-tii paperi pois ympyrästä.Vankia nauratti ja Vihtorinauroi, kaikki nauroivat.

Kotona 1943-44saksalaiset sotilaatSaksalaiset sotilaat olivatystävällisiä meille paimen-pojille. Sotilaat jututtivatmeitä, kun ajettiin lehmiämaantien yli ja heillä sattuimarssitauko samaan aikaan.

Pojat ihastelivat erikoisiaautoja sekä sotilaiden uusiavaatteita. Sotilaat juttelivatkeskenään, taputtelivat mei-tä polvihousuisia poikia!Aivan kuin olisivat sano-neet, että heillä on Saksassamyös poikia? Sotilaat an-toivat meille säilykepurk-keja, suklaata, rusinoita sekäleipää. Kotona ihmeteltiinlihaa peltipurkis; Uskaltaakstätä syyvä, kui vanhaa lieki!Eihä täs ainakaa homettanäy. maistetaa, mut kyl onkihyvvää!

Mummon apunaMummo sanoi: katso ensiruntukast, onk siel perunoi!Kurkista ohi männessäissulanaa onks siel voita. Tai:ko määt aitast hakemaaruisjauhoi nii tuo tullessaisyks iso suolalahna! Vilkasevaik syrjäsilmäl marjasavii,onks niitä viel paljo! Et sievaa laittant juskii liia varraikii, jot ei vaa tule vinkaa.

Aina kun tehtiin ruislei-

pää, tehtiin kakkaroita jalihapotti oli uunissa! Mum-mo laittoi ruokaa, minänäytin valoa päreellä. Eiollut sähköä, ei öljyä eikarbidia.

Äiti ja isä; missäs myökäyvää tuota tyttöö pitä-mään, koi uskalla jättää sän-kyy yksin, ko lähetää aska-reil, jos vaik putovaa jakoskettaa itsies. Isä toi 2,5metrin riuun ja lakana mo-lemmista päistä riukuunkiinni. Tyttö laitettiin ikäänkuin pussiin nukkumaan.Täähän onki hyvä, saapvaik liekuttaa, kului vähänaikaa. Yhtenä iltana Mum-mo sanoi: mite lie pylsynt,muksaus vaa kuului ja tyttöoli lattialla, eikä ies itkent.

Hilkka 2-vuotiaana oli ys-käinen ja muutenkin nö-röllä päällä. Mummo lau-loi muutaman kerran: määyskä yllölää yllölää suureekoiraa. Tyttö niiskutti jakysyi, kuin suur se koiraoli! Oikei, oikei iso, sanomummo. Itkun seassa tyt-tö kysyi, oikei kui suur?Oikei hirmuse suur! Taita-vasti mummo ohjasi lap-sen ajatukset pois vaivois-ta. Kohta mummo lemp-sutteli niitä näitä Hilkankanssa. Tytöstä yskäinenäkäisyys katosi ja naurukinlöytyi!

Illalla äiti kiersi kirnua,tyttö pyöri siinä ympärilläja leikki omissa oloissaan.Yht’äkkiä kirnu pysähtyi jatyttö mahdottomasti huu-tamaan. Tytön etusormi olirattaitten välissä. Joka paik-kaan se tyttö kerkijää, paa-sasi mummo.

Hilkka teki pahaa ja alkoijuosta karkuun. Mummoperäst, voi pantune ko pit-tää olla ilkijä, koha miesaan siut kii, mie haaplaanpäälaestais jot tuntuu! Voi,voi, ehä mie ennää saatuota lasta kii kipijä jalkaikans! Välimatka piteni jamummon täytyi lopettaa.Mänkyö.

Meillä oli vanha kaivo,missä ei ollut renkaita, vaanhirsikehikko, ikivanha.Mummo pelotteli Hilkkaa,että siellä asuu Näkki, setulloo jos et ole kiltisti.Onks se tuo, kysyi tyttö.Eihä, se on sammakko,näkki on paljo suurempi jasil on pitkät hampaat.Mummo ja tyttö jatkoi kur-kistelua kaivoon, kui pitkätne hampaat on, en mie näämittää näkkii. Kyl, kyl se

siel on, tuon vanha hirretakana, koitti mummo jat-kaa. Minkä tähe mie en nääsitä, sanoi tyttö. Ei siel mit-tää näkkii ole. Tyttö ei oi-ken uskonut, mummoakinkyllästytti. Mitä mie siu kansväittelen, sie kuiteki junt-tuut vastaa, olkoon näkkisiel, laitetaa kaivokans kii!

Mummo Hiljalle: et saaain juntuta vastaa, kuunte-leha joskus äitiäiski. Ala le-hestää issäis peräst, et siekuult mitä hää sano, ja viese juoma sin niityl. Sie kouot isomp tyttö nii siunpittää Ymmärtää,jot ei tuoveljeis viel ossaa, etkä siesaa niipaljo häntä komen-taa!

Sitten Mummo halvaan-tui ja oli liikuntakyvytön!Siivosin ja hoidin montakertaa, kaikki kun meni alle.Isä, äiti ja Hilja olivat jos-sain työssä.

Kerrankin kun olin mum-moa puhdistamassa, venä-läiset koneet tulivat Tiitual-ta päin, isot parvet. Hilkka,3-vuotias ja oikein vilkasajattelin, mis on tyttö, mihise vilahti, onsk se ulkon,ettei vaan uo mänt kaivoo.Silloin meinasi kodinhoita-jan, sairaanhoitajan, lapsen-hoitajan, eläinhoitajan sil-mään tulla kyynel.

Mummo opetti Isä mei-dän -rukouksen, opettimyös monta virttä, kunitse lauloi paljon, hyräili ainajotain tehdessään. Osasi ollaankara ja leikkisä, hyvä,mummo!

Kesäkuussa 1944 sodanryske ja pauke läheni sekälentokoneiden pelko oli jat-kuva. Viimeisinä päivinä eienää uskottu lehmiä lastenajettaviksi.

Isä halusi vielä ennen läh-töä piilottaa kolikkeita, rau-takanget, lapioita, kirveitäym, kellarin vintille purujenalle. Piikkilankoja, vanhojaperunalaatikoita ym. roi-naa päälle! Isä: Ei ne venä-läiset näitä löyvä. Kohtahamyö tullaa takasi!?

Polvihousuisen, paljasjal-kaisen paimenpojan pelotja huolet ovat muuntuneetarvokkaiksi muistoiksi ny-kyaikaan:

Porsaanmäeltä lähdön7 0 - v u o t i s p ä i v ä n ä18.06.2014 muistilokeroi-taan raotteli

PAIMENPOIKA

Vasemmalta isotpojat Veikko Ve-sikko, Viljo Laa-manen ja AlvarHännikä inen .Alarivissä vasem-malta tuntema-ton, Teuvo Ve-sikko, MikkoVesikko, SoiniMatikainen jaPertti Iso-Pahka-la. Kuvassa mu-kana myös Ala-vuden tyttöjä.

Perjantai 19. syyskuuta 2014 11VPL.PYHÄJÄRVI

Perjantaina 31.10. aamupäivällä tarjoutuu harvinaislaatuinen tilaisuusretkelle, johon sisältyy pääsy yleisöksi Uutisvuoto -ohjelman nauhoi-tukseen Yleisradiossa. Lisäksi pääsemme nauhoituksen jälkeen opas-tetulle tutustumiskierrokselle YLE:n tiloihin. Retkelle ovat tervetulleitaVpl. Pyhäjärvi-seuran jäsenet ja heidän ystävänsä. HUOM: Kaikkienyleisöksi saapuvien tulee valmistautua todistamaan henkilöllisyytensä.

Paikkana on Yleisradio, Studiotalo (kartalla rakennus nro 9),Uutiskatu 5, Länsi-Pasila. Sinne pääsee bussilla nro 23 HelsinginRautatieasemalta, pois jäädään Pasilassa pysäkillä TV-keskus. Retkelleilmoittautuminen on ennakkoon, syyskuun loppuun mennessä Vpl.Pyhäjärvi-seuralle, Kirsi Hedenstam p. 0400-241244kirsi.hedenstam@verbitar.fi tai Kaarina Pärssinen 040-5193036kaarinaparssinen@mail.com. Retkelle osallistuminen on maksutonta.Mukaan mahtuu enintään 25 henkilöä.

Perille päästyä perjantaina 31.10.14 tapaamme klo 10.45 Studiota-lon ala-aulan palvelupisteen lähellä, koska meidän on ilmoittauduttavaUutisvuodon yleisöksi klo 11.00, jolloin on ehdottomasti oltavapaikalla. Vahtimestari opastaa meidät Uutisvuodon tarjoamille kah-veille kahvilaan, mistä meidät noudetaan studioon klo 11.15. Nauhoi-tus kestää n. klo 13 asti. Ja klo 13.15 alkaa n. tunnin kestävä opastettuesittelykierros YLE:ssa.

Tämä Uutisvuoto-ohjelma, jonka nauhoitukseen pääsemme ylei-söksi, nähdään lauantaina, Pyhäinpäivänä 1.11.2014 TV 1 klo 21.30 jauusintana maanantaina 3.11. klo 18.30. Uutisvuodon ylituomari onBaba Lybeck. Kapteeneina toimivat Jari Tervo ja Stan Saanila.Studiossa vierailee viikoittain myös kaksi vierasta, jotka ovat yleensäjulkisuudesta tuttuja.

KAARINA PÄRSSINEN

Uutisvuodon nauhoitus ja tutustuminen YLEen

Kuluneena kesänä 2014kalaa on tullut niin paljonkuin on jaksanut syödä.Pyyntivälineinä olivat katis-ka, veto- ja heittouistin,pohjaonki ja mato-onki.

Haukea tuli uistimella niinpaljon, että siitä tehtyjämurekepihvejä riitti naapu-reillekin. Ahvenet menivätjohonkin piiloon kesäkuunkylmien säiden ajaksi, mut-ta heinäkuusta alkaen eri-kokoisia ahvenia on tullutvetämällä pikkuvaappua,pohjaongella ja tavallisellamato-ongella.

Ahven on yleisimpiä saa-liskaloja, mutta se on aliar-vostettu, vaikka se maul-taan on mielestäni kuhaaparempi. Monet valittavatahvenen ruotoisuutta, mut-ta jos tuntee ahvenen ruo-torakenteen, sen voi vähäl-lä vaivalla fileerata ruodot-tomaksi tai kokonaisenapaistettuna erotella siitä hy-viä ruodottomia haaruk-kapaloja suuhun pantavak-si.

Ahvenen fileeraaminen eiole vaikeaa, jos jaksaa sentaidon harjoitella. Välinei-den pitää vain olla huippu-kunnossa: partaveitsen te-rävä notkea fileerausveitsi,kalapiikki, sakset ja per-kauslauta. Fileerasin kulu-neena kesänä satoja ahve-nia, suuria ja pieniä ja lai-toin niistä ruokaa pääasias-sa kahdella tavalla:

1. PaneeratutahvenfileetFileet voi toki paistaa sel-laisinaankin voissa, muttapaneerattuina ne pysyväthyvin koossa ja säilyvätsyöntikelpoisina jääkaapis-sa mainiosti pari päivää.

Kotikokin kertomaa

Ahven on arvokalaIhan pienten fileiden pa-

neeraus on tuhruista hom-maa, mutta keksin siihenoivan ratkaisun: panin en-nen paneeraamista kolmetai neljäkin pientä filettä yh-teen, maustoin ne suolallaja mustapippurilla, pyöräy-tin paketin vehnäjauhoissa,sitten kananmunassa ja lo-puksi korppujauhoissa. Pa-ketti pysyy paistettaessaerinomaisen hyvin koossa.Höysteeksi keitettyjä peru-noita, tilliä, kermaviiliä taismetanaa.

2. RuodotonahvenkeittoFileeraa ahvenet, leikkaaruodoista kidukset ja evätpois. Huuhtele ruodot päi-neen kylmässä vedessä jakeitä niistä liemi. Pane ruo-dot kattilaan, kiehauta ne jakuori vaahto pois. Lisääkattilaan tillinvarsia, paloi-teltu sipuli, suolaa ja maus-tepippureita. Anna kattilankiehua hiljalleen puoli tun-tia ja siivilöi liemi talteen.

Keitä liemessä ensin vä-hän aikaa porkkananpalojaja sitten perunalohkoja javasta vähän ennen juurek-sien kypsymistä lisää kei-tokseen ahvenfileet, jotkakypsyvät parissa minuutis-sa. Tarkista suola, lisää hie-noksi saksittua tilliä ja nautikeitto kirkasliemisenä taikermalla höystettynä.

Varsinkin kermainen ah-venkeitto kuuluu kalakeit-tojeni kärkipäähän, ja sitävoivat pikkulapsetkin lusi-koida suuhunsa ilman ruo-tojen pelkoa, jos ahveneton fileerattu huolellisesti.

JUHANI FORSBERG

Viimeisen evakkomatkan muistelmiaSyyskuun 23. päivän iltana1944 oli mitä kaunein syys-sää. Ilma oli kohtalaisenlämmin, sää aurinkoinen.Järvi oli aivan peilikirkas.Luonto näytti kaikki hem-peimmät puolensa meille– tuntemattoman päämää-rän matkailijoille. Hiljaa seikään kuin kuiskaili: ”Palat-kaa takaisin, minä varronteidän paluutanne vaikkavuosikymmeniä tällaisena.Muistakaa minua”.

Pyhäjärven asemalla olikova kiire. Suunnaton mää-rä koneita, työkaluja ja tar-vikkeita piti sinä samanailtana määräaikaan mennes-sä saada vaunuihin lastat-tua. Aseman luovutuksenpiti jo seuraavana aamunatapahtua. Lastausmiehet,jotka melkein kaikki olivatpyhäjärveläisiä, olivat ra-justa työstä ja lämpimänsään johdosta aivan hiestämärkiä. Ketään ei tarvin-nut työhön kehottaa. Kaik-ki tekivät parhaansa tietäenseuraukset, jos mitä mää-räajan päätyttyä asemallejää.

Työt päättyivät hyvissäajoin, junalasti tuli vielä ta-varaa. Kaikilla oli tavatonkiire. Kukin tiesi, millä kyy-dillä alkaa seuraava matkakohti pohjoista. Mieliala olimatalalla. Moni olisi tar-vinnut lohdutuksen sanoja.Luonnon kauneuskaan eituonut lohtua murhee-seen…

Näin alkoi viimeisten py-häjärveläisten viimeinenevakkomatka tuntematon-ta päämäärää kohti. Sotati-lahan maassa vielä silloinvallitsi. Vaikka entisen vi-hollisen kanssa olikin rauhatehty, ja entinen aseveli olimuuttunut viholliseksi.

Jo aikaisempi L.Y. mää-räykseni edellytti valtionmoottoripyörän käyttöä jaliikkumislupa oli koko val-takunnan ja valtakunnan yh-teyteen palautetulla sotahal-

lintoalueella. Tätä määräys-tä usein eräältä taholta tark-kailtiin ja vakavasti puhut-tiin sen peruutuksestakin.Viimeisessä tarkastuksessasattui niin koomillinen ta-paus, että jos olisin sitäkirjaimellisesti noudattanut,niin minun vieläkin tulisiolla Pyhäjärvellä varttumas-sa uusia ohjeita.

Matkani suuntautuimaantietä Käkisalmeen.Matkalla näin monia tuttu-ja, jotka olivat tehtävänsäsuorittaneina joutuneet mat-kalle jo aikaisemmin. Puus-tin ja Norsjoen välillä näintapauksen, joka on minuakovasti huvittanut jälkeen-kin päin: Pyhäjärven I.S.komppania marssi suljet-tuna pyörillä kohti Käkisal-mea. Komppanian päälli-köllä oli maskottinaan erit-täin kookas, suurisarvinenvalkea pässi. Se juosta jun-gersi päällikkönsä pyöränjäljessä kuin uskollinen koi-ra. Komppanian miehet oli-vat tehneet sille erikoisensotamaalauksen maalaa-malla erään paikan tulipu-naisella maalilla. Ohittaes-sani sen ei se siitä tykännyt,vaan ponkaisi täydellä vauh-dilla metsään niin että pu-naiset huput vain heilahti-vat. Liekö palannut komp-paniaansa takaisin?

Kurkijoella yövyin. Seu-raavana aamuna yritin Pa-rikkalan kautta suunnista-utua Imatralle, jossa työn-antajani päämaja sijaitsi. Pa-rikkalasta sinne ei ollut min-käänlaisia pääsymahdolli-suuksia, selitettiin minulle.Jos saatte erikoisluvan Sa-vonlinnasta, niin sitten so-pinee. Lupaa en saanut,vaikka päivä sen hakemi-sessa kuluikin. Siellä tulkit-tiin papereitteni ilman muu-ta oikeuttaneen matkusta-maan sinne. Yövyin kohta-lotovereitteni A. ja B. Pu-san viihtyisässä kodissaPääskylahdessa. Seuraava-

na päivänä yritin uudelleenImatralle ja pääsinkin es-teittä. Liekö ollut tarkoi-tuksenmukaista tehdä noinsuuri mutka matkaani!

Imatralla en viipynyt tun-tia kauemmin, kun sainmääräyksen noin viikonkuluttua viimeistään ollakimpsuineni kampsuineniLempäälässä. Noita”kimpsujahan” ei minullapaljon ollut, mutta kuinpäällä olevat nuhjuiset vaat-teet ja selässä reppu, jossaoli vähän kuivaa leipää. Ilmaoli muuttunut koleaksi jamatkanteon pahimpana vit-sauksena oli tolkuton kyl-myys. Nyt juuri erikoisenvoimakkaasti kaipasinoman kotilieden lämmönhohdetta.

Saavuin illansuussa Uu-denmaan ja Hämeen lääninrajalle neljän tien risteyk-seen, josta oli viitat poistet-tu pylväästä. En ollut ek-syksissä, ilmansuunnista olitäysin selvillä. Nälkä näi-versi ja päätin ostaa lähei-sestä kaupasta jotain ruo-kaa leivän jatkeeksi. Sainainoastaan neljänneskilonsuolasilakoita. Sapuskani ei-vät oikein kestäneet julkistaarvostelua. Siksipä siirryinsyrjemmälle viittatolpan vie-reen syömään. En ateriaanihalveksinut, mutta oli sel-lainen tunne, että halusinolla yksin…

Kuitenkin sain seuralai-sia, niin avomielisiä ja välit-tömiä poikia, että apea mie-lialanikin muuttui niin kuinSaulilla, kun kuuli Daavidinsoittoa. Pojat eivät alkuunpaljonkaan minusta välittä-neet, vaan pyöräni kiinnos-ti heitä enemmänkin. Pie-nin pojista oli noin kolme-vuotias. Tältä kysyin ensin”Kenen poika hän on”.Kuului ujo vastaus, että äi-din poika. ”Missä sitten isäon?”. Tähän pienimies eiosannut vastata, vaan van-hempi veljensä kertoi isän

kaatuneen jo talvisodassa.Kyselyyni meinasi tulla pa-kostakin tauko, mutta jat-koin: ”Missä sitten äiti on?”.Äiti on patruunatehtaallatöissä ja tulee sieltä pianjunalla kotiin, kuului van-himman pojan vastaus…

Jouduin toteamaan, ettäon vastoinkäymisiä muilla-kin, ei vain meillä karjalai-silla. Ymmärsin, että noi-den orpojen äiti käy vuo-rotyössä maanpuolustuksenhyväksi ja vapaa-aikanaankasvattaa lapsilaumaansa jasiten luo Suomen tulevai-suutta. Siinä taas muistutussuomalaisen miehen velvol-lisuudesta.

Syödessäni keskustelu jat-kui, mutta aloite siirtyi poi-kain puolelle. Jo kyseltiin,mistä setä tulee ja mihinmenee – yhden kyselijöistäollessa aina jotakin pyöränivipua näpräämässä. ”Eiminulla mitään päämäärääole tällä kertaa. Aion pianheittää lakkini ilmaan jaminne lippa osoittaa, niinsinne lähden”. Vanhinta vel-jeä tuo arpa hieman huvitti,mutta lakki lensi ilmaan jalippa osoitti etelään. ”Nä-kemiin…”

Ajettuani jonkin aikaa al-koi jo pahasti hämärtää,joten yöpaikka oli pian ha-ettava. Mieleeni johtuikinniillä seuduilla oleva tuttutalo, jossa olin vuotta aikai-semmin käynyt. Ihmeteltä-vän hyvin paikan löysinkin,vaikka tulin sinne toista tie-tä toiselta suunnalta. Erit-täin ystävällisesti minun siel-lä vastaanotettiinkin. Yösijajärjestyi. Keskustelu isän-nän kanssa kulki ajankoh-taisissa asioissa.

KAUKOHÄMÄLÄINEN

Tiettävästi jo 1950-luvullakirjoitettu evakkomatka-muistelu jatkuu lehden seu-raavissa numeroissa. www.karjalanliitto.fi vplpyhajarvisaatio

Kotisivut:

Perjantai 19. syyskuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI12

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, Yrjö S.Kaasalainen, Pirjo Kiiala,Kirsti Naskali, Esko Pu-lakka, Markku Pärssinen jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehti ilmestyy lokakuussa.Aineistot toimitukseen viimeistäänpe 10.10.2014 mennessä, kiitos!

TAPAHTUMAKALENTERI

Tampereen Seudun Vpl Pyhäjärvikerhon lokakuuntarinatuokio on keskiviikkona 1.10.2014 klo 13.30 Kou-lukatu 12 Tampere. Tervetuloa!

Lahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerho. TutustummeLahden ortodoksiseen kirkkoon torstaina 2.10.klo 14alkaen osoitteessa Harjukatu 5. Kirkon ja seurakunnanesittelee meille isä Matti Lipitsäinen. Tervetuloa.

Vpl. Pyhäjärveä kylä kylältä: Alakylän ja Kahvenit-san koulupiirien kylät esittelyvuorossa su 28.9.14 klo13.00, Karjalatalo, 2. krs, Laatokkasali, Käpylänkuja 1,00610 Helsinki. Aloitetaan omakustanteisella kahvittelul-la, jonka jälkeen runsaan kuva-aineiston kera aluetta jasen historiaa esittelee Markku Pärssinen yhdessä oma-kohtaisia muistoja kertovien alueella asuneiden kans-sa. Tervetuloa! - Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Retki Yleisradioon pe 31.10.14 Uutisvuoto-ohjel-man nauhoitukseen ja tutustumiskierrokselleYLEssa. Kokoontuminen klo 10.45. Nauhoituksenjälkeen tutustumiskierros Yleisradion tiloissa. Mukaanmahtuu 25 henkeä. Retki on maksuton. Asiasta tarkem-min toisaalla lehdessä. Ilmoittautumiset syyskuun aikanaKirsi Hedenstam p. 0400-241244kirsi.hedenstam@verbitar.fi tai Kaarina Pärssinen 040-5193036 kaarinaparssinen@mail.com. Tervetuloa!-Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

taubila@pp.inet.fi tai 044 564 1040Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi/kirjapuoti

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Äetsän, Vammalan ja Huit-tisten kyykkäjoukkueet mu-kanaan huutosakit kokoon-tuivat vanhan urheiluken-tän maastoon 20.8.

Huittisten puheenjohtajatoivotteli yleisön ja pelaajattervetulleeksi. Suoritettiinjoukkueiden esittely ja peli-arvonta.

Äetsän joukkueessa pe-lasivat: Markku Pärssinen,Sampo Pärssinen, Juha Tan-ninen ja Kalle Lehtimäkisekä vaihtopelaajana Reino

Seurojen kyykkäottelut käytiin Huittisissa

Ahvonen.Huittisten joukkueessa

pelasivat: Harri Peltola,Aimo Äikiä, Heikki Suo-minen ja Jorma Kuronen.

Vammalan joukkueessapelasivat: Sami Karmala,Kari Pakarinen, Oiva Kaa-salainen ja Kari Petojärvi.

Vammala-Huittinen ot-telussa pisteet muodostui-vat Vammala - 54 ja Huit-tinen -20, Huittinen siis 2pistettä.

Äetsä-Huittinen ottelus-

sa Äetsä sai -31 ja Huitti-nen -23, Huittinen siis 2pistettä. Vuoden 2014 mes-tariksi leivottiin siis Huitti-nen jo toisen kerran peräk-käin.

Sitten seurasikin jännittä-vä ottelu hopeasta japronssista. Ensimmäinenpuoliaika päättyi Äetsänvoittoon -22 - -29 pistein.Toisella kierroksella Vam-mala otti kovan loppukirinvoittaen -24 - -31 ja näinyhteispisteet olivatkin tasan

-53 kummallakin joukku-eella. Sateisen sään johdos-ta päätettiin yksimielisestijakaa molemmille joukku-eille hopeatila.

Kilpailun tuomarina toi-mi tuttuun tapaan KatriVammalasta. Huittinen tar-josi piirakkakahvit ottelunpäätteeksi. Ensi vuonnaVammala järjestää kisat.

REINO ÄIKIÄKuva:

YRJÖ INKINEN

Maanantaina 1.9. vaimoniHelena esitti toivomuk-sen, että pitäisi saada tuo-retta kuvaa. Niinpä viritte-lin illalla verkon (55 mm.vihreä ironsilk-verkko)Keurusselän rannalla ole-van kesämökkimme lähis-töllä olevaan lahdenpou-kamaan.

Aamulla kun kävin ko-kemassa verkkoa, niin ver-kon päässä, aivan matalas-sa rantavedessä, samassaverkkomytyssä oli se toi-vottu runsaan kilon painoi-nen kuha ja kuvan hauki-vonkale, joka aivan ilmei-sesti oli aamupalakseen ha-vitellut meidän pannullesuunniteltua kuhaa. Muka-na olleen koukun avullasain otteen hauen kiduksis-ta ja pyöräytettyä sen ve-neen pohjalle.

Paikallisen K-kaupan vaa-ka antoi hauen painoksi13,860 kg, ja metrimittapituudeksi 127 cm. Paikal-liset Suur-Keuruun Sano-mat ja Keuruu-Mänttä-Vilppula -lehdet ovat vuo-sittain järjestäneet yhteisenlevikkialueidensa kalakisan.Tämän vuoden kisan oli joehtinyt voittaa 12,8 kg pai-noinen hauki. Lehden toi-mitus muisteli, että aina-kaan kymmeneen vuoteenei olisi näin painavaa kalaaheille kalakisaan esitetty.

Kun sitten perkasin ka-lan, niin sen maha ja suoli

Melkoinen vonkaletarttui verkkoon

olivat aivan tyhjät. Naaras-puolisen kalan mahassa olivain lyijykynän paksuisetmätipussit kysymässä seu-raavan kevään kutukarke-loihin.

Jos hauki olisi ehtinytnauttia haluamansa aamu-palan, olisikin päästy jo yli15 kg:n painoon. Suomu-jen ”vuosirenkaista” lasket-tuna kalan ikä olisi ollut 15vuotta. Tämän kokoisenkalan perkaamisesta ei olesuurta kokemusta, muttasahalla sen sai pätkittyä nel-jään osaan ja sitten loppusujuikin, tosin voimaa vaa-tien, kalasaksien ja terävänpuukon avulla.

Kalan palat ovat pakasti-messa odottamassa ruoak-si laittoa. Tuttavat väittävät,että niin suuri hauki ei mais-tu mitenkään herkulliselta.Pienemmistä hauista teh-dyt kalapullat ovat kuiten-kin olleet kaikkien herkkua.Pitää kokeilla miltä vastaa-va ruoka isosta hauesta val-mistettuna maistuu.

Kylmäsavuhauki on taaslyönyt arvosteluissa laudal-ta kaupan kylmäsavulohen.Käytössäni on ProQ -kyl-mäsavugeneraattori, jonkahinta näyttää verkkokau-passa olevan 45 euroa. Seon pieni häkkyrä, jonka voisijoittaa vaikka pallogrillintai muuhun kannelliseenulkogrilliin; voin suositella.

Seuraavana kalastuskoh-

teena ovatkin sitten mui-kut, mutta onpa kerranmuikkuverkostakin tullut ylikahden kilon painoinen sii-ka.

OLAVI PÄRSSINEN

Olavi Pärssisen isä oli”Tahvon Jalmari” Pyhäjär-ven Puikkoista ja ja äiti”Pien Juhon Ida” Kahve-nitsasta. Äitikin oli omaasukua Pärssinen.

Evakkomatkan jälkeenhe asettuivat Kiikkaan (ny-kyisin Sastamala).

Olavi itse on silmätauti-opin dosentti, ja varsinai-sesta silmälääkärin tehtäväs-tä jo eläkkeellä. Hän kui-tenkin jatkaa edelleen esi-tyisesti likinäköisyyteen jataittovirheisiin liittyvää tut-kimustoimintaa.

Perheen vakituinen koti-paikka on tällä hetkelläTampere.

Olavi Pärssinen lähti vaimon pyynnöstä pyytä-mään kuhaa. Kuha tuli, mutta tuli myös muhkeahauki. Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö on yksi Suomen

lähes 3000 säätiöstäEnsimmäistä koko Suomen säätiöpäivää vietetään

1.10.2014, jotta kaikki suomalaiset tietäisivät;* että säätiöt ovat olemassa,

* että ne tekevät tärkeätä työtä Suomelle* että ne ovat kaikkia varten yhteiseksi hyväksi!

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön toiminnastalisää lokakuun lehdessä.