Maanantai 20. lokakuuta 2014 Pyhäjärveläisyyden vaalija – Karjalan puolustaja N:o 10 59. vuosikerta

Alakylä-Kahvenitsa kyläesittelyviritti vilkkaan keskustelun

Sukujen taustat ja tarinatkiinnostavat yhä useampia

Pärssisten hallitusta sel-fiessä: Seija Pärssinen(vas.), Marja Huovila(takana), Olavi Pärssi-nen, Vuokko Pärssinen-Tainio, Sakari Pärssinen,Erkki Pärssinen, pu-heenjohtaja Antero Pärs-sinen sekä sihteeri Kyös-ti Pärssinen.

Evakkojen kohtaloita

Ylläppään Haapasaaret tekivät muistorikkaan ko-tiseutumatkan elokuun alussa. Metsäpirtin Saa-roisten aallonmurtaja oli vaikuttava näky. Siellävieraili reilu vuosi ennen talvisodan syttymistäsyntynyt Vieno Lehtonen, o.s. Haapasaari. Kuva:Aimo Haapakoski. SIVU 7.

Evakkojen kertomuksia kokoonnuttiin kuulemaan No-kialla. Faktatiedot todistivat, miten vaikeita taipaleitatehtiin 70 vuotta sitten: Pyhäjärven evakuointisuunnitel-maan oli merkitty lapsia, vanhuksia ja heidän hoitajiaan2390 henkeä (kuljetettavia), marssivaa väestöä 3489henkeä, kuljetettavia nautoja 4196 ja eläinten hoitajia1227, kuljetukseen käytettäviä hevosia oli merkitty ole-van 1239, mutta kuorma-autoja vain neljä. Aikaa evaku-ointiin oli suunniteltu olevan 1-6 vrk evakuointikäskynantamisesta.

SIVUT 10-11

Ensio Näriäinen kertoo perheensä evakkotaipa-leesta. – Kuva on evakkomatkalta jostakin Pieksä-mäen ja Jyväskylän väliltä v. 1944. Edessä vas.Martti Äijö, mummoni toinen mies, ja Hilja Äijö.Takana vas. Ensio Näriäinen, Rauha Juvonen o.s.Äijö ja Tyyne Äijö. Hilja, Rauha ja Tyyne olivatlähimmän naapurimme Matti Tp. Äijön tyttäriä.

Kotiseuturetkelläkertyi taas muistoja

Vpl. Pyhäjärvi-seuran järjestämät kyläesittelyt ovat saaneet suuren suosion. Tähän asti vilkkainkeskustelu virisi Alakylä-Kahvenitsa seudun esittelyssä. Vuonna 1934 syntynyt Pauli Pärssinen muistaahyvin synnyinkotinsa, isänsä Viljo Juhonpoika Pärssisen isän Juho Juhonpoika Pärssisen (Pien-Juho)kaksikerroksiseksi laajennetun talon Kahvenitsajärven rannalta. Kuva: Kari Näriäinen. SIVU 8.

Sukututkimus kiinnostaayhä useampia, näin ainakinvoi päätellä mm. Kuulutkosukuuni -tapahtumasta.Vantaalla järjestettyyn tilai-suuteen osallistui väkeäenemmän kuin koskaanennen. Esimerkiksi Suvan-non seudun sukututkimus-piiri esitteli toimintaansa javastaili kysymyksiin.

Jälleen on pidetty myössukujen kokouksia.

SIVUT 2-3

Kyllä kannatti jälleen ker-ran Suvannon seudun su-kututkimuspiirin ahkerientalkoolaisten työ Kuulut-ko sukuuni -tapahtumassaVantaalla 11.-12.10.2014viikonloppuna. Kävijöitätässä Vantaan seudun su-kututkijoiden nyt jo 15. ker-ran järjestämässä tapahtu-massa oli sen organisoinei-den mukaan enemmän kuinkoskaan ennen, runsaat pa-rituhatta.

Viime vuosi oli välivuo-si, joka johtui siitä, ettätapahtuman kokemustenmukaan parhaat tilat Hiek-kaharjussa Vantaan ammat-tiopiston toimipisteessäTennistiellä olivat remon-tissa. Tutustujia riitti nyt lä-hes taukoamatta myös su-kututkimuspiiriläisten ko-koamaan kirjanäyttelyyn,muihin aineistoihin ja kysy-myksiä sateli paikalla olleil-le sukututkijoille.

Näytteilleasettajia oli,muutaman viime hetkenperuutuksen jälkeen, lop-pujen lopuksi ennätysmää-rä, nyt 89 sukuseuraa jamuuta sukututkimusyhtei-söä. Suvannon seudun su-kututkimuspiirin osastollaolivat suvuista esillä tälläkertaa Hyytiän, Lallukan,Metsäpirtin Peltosten jaPärssisen sukuseurat. Ta-pahtuman valokuvanäytte-lyyn, missä aiheena oli Su-kuni, perheeni pihapiiristä,osallistuttiin omalla osas-tolla esillä olleilla, alueenpitäjistä kootuilla vanhoillavalokuvilla.

Maanantai 20. lokakuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI2

20. lokakuuta 2014

Karonkassa kiiteltiin vielä Ikaalisten juhlia

Kuulutko sukuuni -tapahtumaon aina vain suositumpi

Sukuseuran hallituksen jäsenet Vuokko Pärssinen, Seija Pärssinen ja seuransihteeri Kyösti Pärssinen palvelivat kävijöitä Pärssisen Sukuseuran edustaji-na.

Luentojen jatietoiskujen antiaVaratut tilat riittivät juuri jajuuri, kun kävijöitä tulvehtisuosituimpien luennoitsijoi-den antia ja tietoiskujakuuntelemaan. Päivien pop-aiheita olivat mm. DNA-tutkimus, sukututkimuksenkoukerot ja sukukirjan laa-dintaan liittyneet ohjelmat.

Dosentti, Suomen suku-historiallisen yhdistyksentoiminnanjohtaja Kari-Matti Piilahden sukutut-kimuskursseille mm. Kar-jalan Liitossa ja kesäyliopis-tojen kursseilla vuosien var-rella osallistuneet tiesivätennakkoon, että hänen lu-ennoilleen kannattaa osal-listua. On varmuudella tar-jolla kiinnostavalla tavallaesiintuotuja asiantuntijan

näkökulmia. Niinpä juhla-sali täyttyi lähes viimeistäpaikkaa myöten Piilahdenhyvin elävöitetyllä luennol-la Kirkonarkistojen muistaaineistoista. Historiankirjo-jen, rippikirjojen ja lasten-kirjojen lisäksi hän nostipaljon kertovista lähteistäesiin kymmeniä muita ai-heistoja, mm. pitäjä- ja kir-konkokousten pöytäkirjat,kirkon tilikirjat, rokotuslu-ettelot ja kiertokoulun päi-väkirjat.

Tietoiskuista ennätinkuuntelemaan mm. v. 2007julkaistun Vpl. Pyhäjärvi-seuran 50-vuotishistoriikintasokkaasta taitosta ja pai-natuksesta, yhteistyöstä kai-ken kaikkiaan tutun asian-tuntijan faktori SeppoMahlmanin esitystä Suku-

kirjan erilaisia julkaisumuo-toja, printti vs. webbi. Hä-nen esityksessään käytiinläpi sekä painetun että tois-taiseksi vain vähäisessä mää-rin käytetyn netissä julkai-semisen etuja ja ongelmia.Yllättävää oli, miten hitaas-ti netissä julkaiseminencontra painettu julkaisu onkasvanut. Perinteinen kirjaon konkreettisena, missävain selailtavana, edelleensukukirjoissa käytetty, erit-täin suosittu. Webbi-versi-on etuina nousivat esiinmm. muuttuvien faktojenhelppo lisäämismahdolli-suus, alhaiset kustannuksetsekä rajoittamaton ja ikui-nen hyllytila.

KAARINAPÄRSSINEN

Uusia elämyksiäVuoden ajoista syksy ei ole monenkaanmielivuodenaika, pimeys ja kylmenevät ilmatsateineen luovat monelle väsymyksen tunteen.Takana on kiireinen kesä pitkine päivineen,valvottuine yöttömine öineen. Ajatellessakesän aikaan saannoksia, voinemme hyvillämielin hieman antaa periksi ja ottaa levonkinkannalta. Meillä kaikilla on taipumus kuitenkinodottaa itseltämme niin monenlaisia suoritteitaja itsekseen ololle jää nykyisin liian vähänaikaa. Syksyn väsymys ei siis ole pelkästäänpimeydestä johtuvaa, vaan luontaista huokai-sun aikaa. Syksy on myös kiitollisuudenaikaa; me viljelijät kiitämme Luojaa saadustasadosta ja luomme ajatuksemme tulevaankevääseen ja sen antamaan uuden kasvunihmeeseen.

Itselleni kulunut syksy on ollut yhtä kokemus-ta rikkaampi. Otimme Seija-vaimon kanssasadonkorjuutöiden jälkeen äkkilähdön – emmeetelän rannoille, vaan rakkaaseen KarjalaanPyhäjärvelle. Monellakin tavalla matka olierilainen lukuisten edellisten matkojen rinnalla.Matka oli ensimmäinen omalla autolla, kah-destaan vaimon kanssa, ja näimme Pyhäjär-ven ensimmäistä kertaa syysasussaan.Majapaikaksemme valitsimme tietenkinMusakan Lomarannan. Asuessamme kahdes-taan tuon viikonlopun Musakan päärakennuk-sessa, hiljaisuus ja luonnon monimuotoisuusantoivat meille sitä itsekseen olon aikaa.Isäntäväen kanssa käydyt keskustelut japienet arkiset askareet toivat mukavastitäytettä päiviimme. Opimme tuntemaantoisiammekin taas entistä paremmin. Kolmenpäivän ja tuhannen ajetun kilometrin jälkeenkotiin palattuamme oli todettava, että olimmeselvästi kahdenkeskisen lomamme ansain-neet.

Syksyssä – kuten muissakin vuodenajoissa –on perinteitä, joista vuodesta toiseen pidetäänkiinni. Joku aloittaa ahkeran kynttilöidenpolttamisen, toinen saattaa sytyttää lenkkeily-kipinänsä ja ajanlaskenta jouluun tulee ainakinperheen pienempien mieliin. Saattaapa meillä-kin tulla uusi perinne syksyyn tuleville vuosille.Nauttikaamme syksyn väriloistosta, talvi tekeetuloaan ja hetkessä olemme keväässä haiste-lemassa ilmasta uuden elämän tuoksuja.

PERTTI HAKANENVpl. Pyhäjärvi-Säätiönhallituksen varajäsen

Kotisivut osoitteessa:www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Kesän 2015Pyhäjärvi-juhlat

Sastamalassasunnuntaina 19.7.

Luomahaaran Korsuky-lä Jämijärvellä vietettiinkaronkkaa 16.9. Paikallaoli noin 40 talkoolaistaja iloitsimme yhdessäonnistuneista IkaalistenVpl. Pyhäjärvi-juhlista.Haastelimme, ruokai-limme ja kahvittelimmeohjelmallisen illan mer-keissä. Kiitos kaikillemukana olleille hauskas-ta illasta toivottelee, YrjöS. Kaasalainen.

Maanantai 20. lokakuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 3

Seija Pärssinen on huhkinut Pärssisten sukututki-muksen parissa ja kertoi työnsä tuloksista Pärssisensukuseuran hallituksen kokouksessa syyskuussa. Suku-seuran tuoreehko hallitus kokoontui puheenjohtaja An-tero Pärssisellä Paimelassa.

Seijan koneella oli kokoushetkellä 3 468 ihmistä, joidennimi on Pärssinen. Työ tutkimuksen parissa jatkuukuitenkin yhä, sillä tiedostoissa on 1600-1700-luvuiltavielä useita sukuhaaroja, joille ei ole löytynyt yhteistä esi-isää. Seuraavaksi Seijalla olikin tarkoituksena tehdä matkaMikkeliin tarkistamaan keräämiään tietoja.

Seija totesi myös, että sukuun kuuluvilta on tulluthuonosti takaisin sukuselvityslomakkeita. Niiden palau-tuksia siis kaipailtaisiin kovasti vaikkapa seuran hallituk-sen jäsenille.

Pärssisen sukuseuran on myös saamassa oman logon/vaakunan. Hallitus valitsi parhaan Kalervo Ahvosenlaatimista logoehdotuksista, ja Kalervo jatkaa sen vii-meistelyä ja laatii myös selitteen logon symboliikasta.

Kirjatoimikunnan vetäjäksi valittiin seuran varapuheen-johtaja Marja Huovila ja jäseniksi Seija Pärssinen,Vuokko Pärssinen-Tainio sekä Kyösti Pärssinen.Tapahtumatoimikunnan vetäjäksi valittiin Antero ja jäse-niksi Erkki Pärssinen, Olavi Pärssinen ja TaistoHelle. Taloustoimikunnan vetäjänä toimii Timo Pohjo-la. Toimikuntia päätettiin vahvistaa aina tarpeen jatilanteen mukaan.

KYÖSTI PÄRSSINEN

Pärssisen Sukuseuran puheenjohtaja Antero Pärs-sinen Hollolasta sekä tätä sukua eri arkistolähteis-tä monipuolisesti tutkinut Seija Pärssinen Heino-lasta päivystämässä Kuulutko sukuuni-tapahtumas-sa. Kuva: Kaarina Pärssinen.

3 468 Pärssistä

Järjestyksessä ensimmäinensäätiöpäivä oli 1.10.2014,jotta suomalaiset tietäisi-vät, että säätiöt ovat ole-massa, että ne tekevät tär-keää työtä Suomelle ja ettäne ovat kaikkia varten, yh-teiseksi hyväksi.

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotiseudun jättäminen1944 johti siihen, että yh-distysten ja eri seurojen toi-minta vaikeutui, kun nii-den jäsenet asuivat hajal-laan pitkien matkojen pääs-sä. Osuustoiminnalliset jamuut taloudelliset yhdis-tykset oli purettava ja toi-minta lopetettava, kun eiollut varmuutta niiden kan-nattavasta toiminnasta uu-silla toimipaikoilla.

Alkusysäyksen säätiönperustamiselle on antanutPyhäjärven kunnan hoito-kunnan 15.3.1947 koko-uksessa tekemä päätös,jonka mukaisesti 22.3.1947Pyhäjärven kunnan hoito-kunnanpuolesta Vilho Toi-viainen, Matti Pärssinen,Impi Wiika sekä Mikko

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö perustettiin jo vuonna 1947Säätiö vaalii karjalaisuutta ja tekee sitä tutuksi jälkipolville

Lappalainen kutsuivat kir-jeellä ja lehti-ilmoituksellaTyrvään Vammalaan20.4.1947 klo 12.00 alka-vaan tilaisuuteen edustajien-sa kautta Pyhäjärven kun-nan, seurakunnan, manttaa-likunnan, osuuskaupat,osuuskassat, säästöpankin,maidonmyyntiosuuskun-nan, taloudelliset seurat jayhdistykset, valistusseuratsekä aatteelliset ja hengelli-set yhdistykset.

Kokouksen aiheeksi il-moitettiin keskusteltavan japäätettävän ns. Pyhäjärvensäätiön perustaminen ja his-toriahanketta koskevat toi-menpiteet, kuten historia-toimikunnan valitseminen,sekä rahoitus- ym. kysy-mykset.

Kutsukirje päättyi vetoo-mukseen: ”…toivomme,että tämä kutsu johtaisi mei-dän tiemme runsaslukuise-na yhteiseen neuvonpitoonhakemaan yhdessä sopiviatoimintamuotoja ja aineel-lisia mahdollisuuksia rak-kaan kotiseutumme kunni-allisen muiston vaalimisek-

si ja säilyttämiseksi tulevillepolville.”

Ajat olivat sellaiset, ettäentisten pitäjän nimeä eisaanut käyttää, joten Py-hän-Säätiön säännöt hyväk-syttiin 4.5.1948 pidetyssäkokouksessa, allekirjoittaji-na olivat Jalmari Pusa jaMatti Pärssinen. Oikeusmi-nisteriössä hyväksyttiinsäännöt 18.5.1948, allekir-joittajina ministeri EinoPekkala ja hallitusneuvosUrho Miettinen.

Ajat muuttuivat, jotenVpl. Pyhäjärvi-Säätiö muu-tettiin nimeksi sääntömuu-toksessa 22.7.1998.

Säätiön tarkoituksena onkarjalaisten ja ensisijaisestientisten pyhäjärveläisten ta-loudellisen ja henkisen toi-minnan tukeminen ja ke-hittäminen. Merkittäviä ra-haa vaativia saavutuksiavuosien varrelta on:

Apurahoja on jaettu sää-tiön alkuajoista lähtien. Ti-lastotietoa on rahastojenperustamisesta lähtien, jol-loin vuosina 1983-2014 on482 pyhäjärveläiset juuretomaavaa nuorta saanut sää-tiön hoidossa olevista ra-hastoista avustusta yhteen-sä 124.776 euroa.

Säätiön olemassaolo ta-kaa sen, että edelleen voim-me vaalia menetetyn koti-seudun muistoa ja tehdäsitä tunnetuksi jälkipolville,sekä avustaa nuorisoam-me. Voimme myös tukeaja kehittää henkistä ja ta-loudellista toimintaa. Kii-tos kuuluu säätiön perusta-jille kaukonäköisyydestä.

PIRJO KIIALAasiamies

* VPL Pyhäjärvi – kappale kannakselaisvaiheita1950 ja uusi näköispainos 1981. Voimistelu- jaurheiluseura Kaiun historiikki 1970. Pyhäjärvi-kirja1989. Säätiön 60-vuotishistoriikki 2008* viiri eli pöytästandaari 1963* lippu 1975* vaakuna 1989, joka on nähtävänä myös Karjalata-lon juhlasalin, sekä Käkisalmen museon seinällä* entisellä kotiseudulla olleiden muistomerkkienkunnostaminen, sankarivainajien muistomerkin pys-tyttäminen 1994 ja alueiden aitaaminen. Muisto-merkki Alavuden kirkkomaalle 141 evakossa kuol-leen pyhäjärveläisen muistolle 1991* kirkon alttaritaulun entisöinti ja sijoittaminen Huit-tisten kirkkoon 1984* krusifiksien entisöinti ja sijoittaminen Pyhän Olavinkirkon ja seurakuntatalon seinälle Sastamalassa* kerran kuukaudessa ilmestyvän Vpl. Pyhäjärvi-lehden kustantaminen vuodesta 1956. Kolme näyte-numeroa ilmestyi vuoden 1955 aikana* jokakesäiset Vpl. Pyhäjärvi-juhlat yhdessä juhla-paikkakunnan Karjalaisseuran kanssa* Pyhäjärven osasto Sastamalan seudun museossa* avustettu Äiti-Karjala monumenttia Lappeenran-taan 1993 ja nyt vireillä olevaa Evakkoäiti-muisto-merkkihanketta Helsinkiin Karjalatalon yhteyteen.Säätiö on myös osakkaana Karjalaisten HeimotaloOy:ssä (Karjalatalossa)* opiskeluapurahat* kannustusrahat mm. urheilijoille* lukuisia muita tässä mainitsemattomia hankkeitaon tuettu säätiön varoista.

Jo perinteistä tapaa nou-dattaen Aapro ja HelenaÄikiän suku kokoontuisunnuntaina elokuun 3. päi-vänä suvun tapaamiseen.Juhlapaikkana oli tällä ker-taa Espoo ja Röylän maja.

Isäntinä olivat Helka (Ar-maan ja Alisan tytär) jamiehensä Eino Koponenyhdessä lastensa perheidenkanssa. Tarkkojen ajo-oh-jeiden ansiosta me sata-kuntalaisetkin osasimmeperille hyvissä ajoin.

Seremoniamestarina toi-minut Helkan ja Einon poi-ka Matti Koponen toi-votteli vieraat tervetulleek-si esitellen samalla juhlapai-kan. Sukua olikin koollaennätysmäärä, nelisenkym-mentä henkeä, ja kaikkiserkkujen sukuhaarat olivatedustettuina paikalla.

Suvun vanhin, Armas jaAlisan poika Aarni Äikiätoivotteli myös paikalla oli-jat tervetulleiksi. SamallaAarni onnitteli edellisen juh-lan jälkeen pyöreitä vuosiatäyttäneitä suvun jäseniä.Petri Äikiän vaimo Katritoivoteltiin tervetulleeksisukuun. Matti Koposenvaimoa Minnaa ei paikallaollut, mutta poissaoloonlöytyi varsin hyväksyttäväsyy, sillä perheeseen oli edel-lisellä viikolla syntynyt tyt-tövauva – suvun nuorinsiis – ja jälkeenpäin saatiintieto, että uusi sukulainenoli saanut nimen Anni In-keri.

Edellisistä tapaamisistakoottu sukukirja kiersi pöy-dästä toiseen ja KaukoHinkkasen kirjoittamasta

Rotjanlahden Äikiät koolla Espoossa

Sukulaiset yhteiskuvassa. Edessä vasemmalla Helka Koponen os. Äikiä,keskellä Reino Äikiä ja oikealla suvun vanhin Aarni Äikiä. Valokuva KatriÄikiä

sukukirjasta pystyttiin hel-posti tunnistamaan kaikkipaikalle saapuneet sukulai-set.

Maittavan lounaan naut-timisen jälkeen kerrottiinyhteisesti pyhäjärveläisiä lä-heisesti koskettavista lähi-ajan tapahtumista. Todet-tiin mm. Kauko Hinkka-sen ym. henkilöiden toi-mesta saatavan vuodenvaihteeseen mennessä pai-

nokuntoon Vpl. Pyhäjär-veä kuin muitakin Kannak-sen pitäjiä koskettava vuo-den 1918 tapahtumistakertova historiateos. Todet-tiin suvustamme ArmasÄikiän osallistuneen noi-hin vapaussodan tapahtu-miin henkilökohtaisesti.

Kahvittelun jälkeen kes-kusteltiin niin serkkujen kuinpikkuserkkujen ja kaikkienheidän jälkeläistensä kesken

jo edesmenneitä sukupol-via lämmöllä muistellen.

Lopuksi asetuttiin piha-maalle Ä-kirjaimen muo-toiseen asetelmaanja KatriÄikiä nappasi kuvan.

Seuraavan kerran ko-koonnutaan Viljon suku-haaran kutsumana Huitti-siin elokuun ensimmäisenäsunnuntaina.

REINO ÄIKIÄ

Maanantai 20. lokakuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI4

Kirkonsanoma

Sedän testamenttiRakkaamme

Elvi Anna LiisaGRÖNMANo.s. Pärssinen

* 25.6.1922 Pyhäjärvi Vpl+ 24.8.2014 Ikaalinen

Jo kutsuivat ehtookellotniin rakasta kulkijaa,jäi taakse tutut pellot,koti ja pihamaa.Kyynelsilmin jäimme me vielä tänneaikaan ja maailmaan.Olet Äiti jo tallella siellä,missä jälleen kohdataan.

Syvästi kaivatenMarkkuSeija ja Matti Aleksi, Ida ja Aarosukulaiset ja ystävät

Enkeli vuoteen vierellä kulki,hiljaa Mummon silmät sulki.Aleksi, Ida ja Aaro

Äitimme siunattiin haudan lepoon 12.9.2014.Sydämellinen kiitos osanotosta.Kiitos kaikille Äitiä hoitaneille.

Rakkaamme

Soini KalervoAkkanens. 7.8.1940 VPL Pyhäjärvik. 24.8.2014 Kisko

Kaivatenperhesukulaisetystävät ja naapurit

Järven rantoja laineet huuhtelee,puut hiljaa kuiskii, kuuntelee.Ei saavu soutaja venheelleen,ei lähde vesille verkoilleen.

Siunaus toimitettu.Lämmin kiitos osanotosta.

Annikki Lindgrén Petäjävedeltä on lähettänyt julkaistavaksivanhempiensa kihlakuvan 1920-luvun alkupuolelta, tarkkaa päi-vämäärää ei ole tiedossa.

Kuvassa ovat Juho Nolo, s. 1896 Yläjärven Ryhmän kylässä jaAnna Amalia Eeva, syntynyt 1899 Metsäpirtissä. Sodan jälkeenhe saivat ns. kylmän tilan Ikaalisista Sikurinkylästä.

– Isäni rakensi sinne meille oman talon ja navetan.Annikki Lindgrén haluaa myös vielä kiittää kaikkia kesän 2014

Pyhäjärvi-juhlien järjestäjiä mieleenpainuneesta juhlasta Ikaalisissa.– Ja mieheni Seppo kiittää, kun sai tulkita hänelle niin rakkaita

lauluja Ikaalisten kauniissa kirkossa. Hän kun on kotoisin Turusta(melkein Karjalasta)…

– Erikoiskiitokset urkuri Atte Tenkaselle säestyksistä jaesityksestään Konevitsan kirkonkellot; sen sävelet veivät mielen jasielun toisiin ulottuvuuksiin. Meille jäi juhlilta pussillinen ihaniamuistoja.

Annikki ja Seppo Lindgrén toivottavat kaunista syksyä kaikillePyhäjärvi-lehden lukijoille!

Kihlapari 1920-luvulta

KERRO PERHEUUTISETPyhäjärvi-lehdessä. Julkaisemme joka numerossa

tietoja perhetapahtumista.Muistathan kysyä asianosaisilta luvan

tietojen julkaisuun, kiitos!

Meille kaikille niin rakas

Saimi Kippolao.s. Nikkanen

* 17.01.1921 Pyhäjärvi Vpl✝ 08.09.2014 Vaasa

Syvästi kaivaten ja kaikesta kiittäen

pojat perheineenlastenlapset perheineenmuut sukulaiset ja ystävät

Oli sulla sydän niin lämmin, hellä,oli siellä paikka meillä jokaisella.Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit,meitä muistit ja huolta kannoit.Muistosi kaunis ja valoisa voimaa antaasurun raskaan hiljaa kantaa.

Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.

Näinä aikoina on kulunutseitsemänkymmentä vuot-ta Neuvostoliittoa vastaankäydyn sodan loppumises-ta ja saksalaisia vastaan käy-dyn Lapin sodan alkami-sesta. Meitä, joilla on vielämuistoja sodasta ja myössotaa edeltäneestä ajasta,ovat koskettaneet syvästitiedotusvälineissä olleet ku-vaukset loppuneen sodanja alkaneen sodan vaiheista.Tätä tekstiä kirjoittaessaniolen elänyt vahvasti uudel-leen päivälleen 70 vuottasitten tapahtunutta, Lapinsotaan liittynyttä kokemus-ta.

Setäni oli sodan aikanapommikoneen sähköttäjä.Hänen tehtäviinsä kuuluikouluttautua Saksassa uusi-en, sieltä ostettavien konei-den käyttöön. Hän joutuiviettämään Saksanmaallauseita viikkoja vuonna1943. Rakkaimpia muisto-esineitäni ovat sedän Sak-sasta minulle, 4-5-vuotiaal-le, lähettämät postikortit,joissa tittelinäni aina oli”Nuorimies”.

Kun sota Neuvostoliit-toa vastaan päättyi, setäni

nasta, niin tuo teos joutuiheti työn alle, ja siinä hiljai-sessa touhussa ajatusmaail-maan tulvivat muistot men-neiltä ajoilta - ajoilta ennensotia, evakkomatkoilta jamonista yhteisistä hetkistätäällä kanta-Suomessa.

Mummon Biblia yhä tallessaKirjahyllyltäni on silmiiniusein sattunut Aune-mum-mon vanha Biblia; mustatkannet jo vähän kulahta-neet ja kansien välissä mel-ko joukko irrallisia lehtiä.

Ja kun innostuin uudestaharrastuksesta, kirjansidon-

lentue määrättiin Lapin so-taan. Muistan, miten setänikipuili tämän uuteen so-taan lähdön kanssa. Vii-meisellä lomakäynnilläänkotona hän tuskaili, mitenvaikeata on lähteä sotimaanentisiä aseveljiä vastaan.

Muistan lauantaipäivänkodissani lokakuussa 1944,jolloin saimme sähkeenOnni-setäni vaimolta Hel-singistä, että sedän kone olikadonnut tiedustelulennol-la Lapissa jossakin Rova-niemen korkeudella. Koneei ollut palannut lähtöken-tälleen Kuopion Rissalassa.

Kone ei ollut palannut,mitään muuta tietoa ko-neen ja miehistön kohta-losta ei saatu. Muistan tus-kaiset päivät, jolloin odo-timme edes jotain uuttaatietoa. Setäni äiti, mummi-ni, itki usein. Toisaalta hänlohdutti itseään ja meitämuita sanomalla joka päi-vä, ja useita kertoja päiväs-sä: ”Ei Onni ole kuollut,hän on vain kadonnut; kyl-lä hän vielä palaa kotiin.”

Vihdoin tuli lisää tietoa.Koneeseen oli osunut il-matorjunnan ammus, kone

oli tehnyt pakkolaskun.Mutta setäni ja toinen len-täjä olivat koettaneet pelas-tautua hyppäämällä lasku-varjolla korkeuttaan me-nettävästä koneesta.

Koneen ohjaaja ja ko-neen neljäs mies olivat teh-neet pakkolaskun, ja onnis-tuneet yli viikon kestäneenerämaavaelluksen jälkeenpääsemään turvaan. Heiltätuli sitten vihdoin tieto ta-pahtuneesta. Laskuvarjollahypänneistä miehistä ei kuu-lunut mitään. Vasta kol-men vuoden kuluttua saa-tiin tieto, että setäni oli jou-tunut vangiksi ja viety Sak-saan. Se oli viimeinen tietohänestä.

Setäni muistokivi on ko-tiseurakuntani sankarihau-tausmaalla. Käyn muisto-kivellä – en siis haudalla –aina kun käyn lapsuutenikotiseudulla. Kiven äärelläajatukseni kiertävät aina sa-moja ratoja. Kivi kertoo,että kadotessaan setäni olijuuri täyttänyt 22 vuotta.Muistan, että hän oli kaksiviikkoa ennen katoamistaansaanut ensimmäisen ja ai-noan kerran pitää sylissään

syyskuussa syntynyttä tytär-tään. Muistan, miten hänlomakäynneillään suhtautuiminuun, veljensä poikaan,kuin omaan poikaansa.Olin ”nuorimies” hänensanankäytössään. Mitenmiehekkäältä se tuntuikaan!

Mutta muistokiven ää-ressä palautan aina mielee-ni ne viimeiset sanat, jotkahänen suustaan kuulin hä-nen viimeisellä lomakäyn-nillään elokuussa 1944. Iso-isäni kysyi pojaltaan, sedäl-täni, miten hän uskalsi yhäuudelleen ja uudelleen jauudelleen lähteä taistelulen-nolle, kun jokainen lentosaattoi olla viimeinen.

Koskaan en ole unohta-nut enkä unohda näitä sa-noja, joita silloin viisivuoti-aana en varmasti vielä poh-jia myöten ymmärtänyt.Isänsä kysymykseen setänivastasi Raamatun sanoilla:”Jos elän, niin Herrassa elän;jos kuolen, niin Herrassakuolen.”

Siinä on minulle sedäntestamenttia kylliksi.

PERTTI LUUMI

Raamatun on mummol-le lahjoittanut ensimmäisenevakkopaikamme Korpi-lahden Saakosken koulunopettaja etukannelle kirjoi-tettuine omistuskirjoituksi-neen: Emäntä Aune Laula-jaiselle 23.10.1944. Muis-toksi R M Olkkola.

Aloin tuossa koulussa IIIluokalta, mutta en muistameidän perheellä olleenmitään sen enempää teke-mistä koulun kanssa.

Ja että muutaman kuu-kauden paikkakunnalla ol-lutta evakkomummoa ”ti-tuleerataan” emännäksi -siinä on jotain, mikä olisipitänyt selvittää aikoinaan.

Kun ”aika jätti” mum-mosta, Biblia päätyi Ee-mil-sedän pöydälle.

Monet irtonaiset lehdetUT:n puolella kertovat, ettäkirjaa myös luettiin. Yllä-tyin aika tavalla, kun sieltäirtolehtien joukosta löytyi

sedän käsialalla isoin kirjai-min kirjoitettu paperi: Ris-tus naulataa; 102 & 103, jaalla nimikirjoitus Laulajai-nen Emil. Nuo numerotviittaavat UT:n sivuihinLuukkaan evankeliuminkohdalla, jossa kerrotaanJeesuksen ristiinnaulitsemi-sesta.

Olen selittänyt tämän it-selleni niin, että lapsuu-destaan saakka huonokuu-loinen ja myöhemmin lä-hes kuuro setäni, oli löytä-nyt äitinsä Mustakantisestaevankeliumin ytimen ja ha-lusi näin nimikirjoituksel-laan vakuuttaa sen koske-van myös häntä itseään.

Mieltä lämmittävät tällai-set pyhäinpäivämuistot!

PEKKAARVINPOIKA

Salitsanrannan kylästä

Maanantai 20. lokakuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 5

Taitava kynänkäyttäjä Sulo Rampa täytti 85 vuottaSulo Rampa syntyi9.9.1929 Vpl Pyhäjärvenpitäjän Yläjärven kylässä.Lapsuusmaisema oli kau-nis. Kodin vieressä kapeaYläjärvi ja muutaman kilo-metrin päässä karjalaisten”meri” Laatokka. Siinä vä-lissä peltoja, metsää ja tut-tuja taloja.

Rampan perheeseen kuu-luivat Anni-äiti sekä Su-lon lisäksi tytöt Anna-Kai-sa ja Mailis. Perheen isäMatti Rampa haavoittuivaikeasti Suomen ja Vironvapaussodassa. Hän joutuimyöhemmin pysyvään sai-raalahoitoon, Sulo oli sil-loin kolmivuotias. Kahdenevakkomatkan jälkeenRampan niin kuin monenmuun yläjärveläisperheenasuinpaikaksi tuli Satakun-nassa Lavia.

Sulo Rampa oli jo nuo-resta pitäen kiinnostunutkirjoittamisesta ja joitakinasioita tuli kirjatuksikin.Työelämä kiireineen vei niinajan, ettei kirjoittamiselle jää-nyt aikaa. Hänellä oli maan-viljelyksen ohella rakennus-yritystä, munatuotantoa jalukuisten metsäostojenmyötä metsänhoitoa. Li-säksi hän on toiminut mo-nissa luottamustehtävissä,Lavian kunnanvaltuustossa,Osuuspankin hallinnossa 37vuotta, josta johtokunnanpuheenjohtajana 16 vuotta,Kelan asiamiehenä 25 vuot-ta, Hankkijan ja metsän-

hoitoyhdistyksen hallituksis-sa.

Hän erosi kaikista luotta-mustehtävistään täytettyään55 vuotta. Hänen mieles-tään tilaa oli annettava nuo-remmille.

Vuonna 1995 hän liittyi66-vuotiaana Laviassa toi-mivaan kirjoittajapiiriin, jotaohjasi toimittaja LeenaRuohola Kankaanpäästä.Sulolla on erinomaisenhyvä muisti, ja hän oli joaikaisemmin kirjoittanutmonia asioita muistiin en-nen kaikkea Karjalasta jaeri evakkopaikkakunnista.

Kirjoittajapiirissä käsitel-

tiin omia kirjoitettuja teks-tejä ja se oli hyvää koulu-tusta. Leena Ruohola olikannustava opettaja ja am-mattilaisena tiesi suomenkielen ja lauseiden raken-teen kaikki opit.

Sulo oli kirjoitellut noinpari vuotta. Opettaja arvi-oi kirjoitettuja tekstejä jatotesi. ”Aineisto on hyvääja sitä on riittävästi kirjanjulkaisemiseksi”. Ja niin il-mestyi 1998 Sulo Rampanensimmäinen kirja Dynamiit-tia kämmenissä. Teos kertooYläjärvestä ja kirjoittajanmonista lapsuuden leikki-ja koulutovereista. Kaksi

evakkoonlähtöä ja uusienpaikkakuntien erilaisista ih-misistä ja sen monista ta-pahtumista.

Rampa on taitava tari-nan kertoja ja ilmiömäisenmuistin avulla hän muistaamuiltakin kuullut tarinat.Evakkomatka päättyi La-viaan, jossa moni yläjärve-läinen koki pettymyksen.Pellon raivaaminen suostakäsipelillä vaati suunnatto-masti niin fyysisiä kuin hen-kisiä voimia. Vaikeuksistahuolimatta teoksen pohja-vire on myönteinen.

Kun kirjoittamisen alkuunoli päästy, niin tekstiä syntyikuin itsestään. Vuonna 2004ilmestyi romaani Kirottu yl-peys. Teos kertoo sodassahaavoittuneen Jussin toipu-mislomasta Keski-Suomes-sa, Korpilahdella. Lomanaikana sota loppuu ja Jussialkaa nuoren miehen elä-män sodan rasituksista toi-puvassa maassa. Teos onhyvin elävä romaani so-danjälkeisen Suomen nuo-rista ja metsäteollisuudenalkutaipaleesta.

Rampan kolmas teos,romaani Elämä vaatii uhrin-sa ilmestyyi 2005. Tämäniin kuin edellinenkin teoskertoo elämästä sodanpäättymisen jälkeisessä Suo-messa. Kirja on ennen kaik-kea miehinen kertomus so-dan jälkeisestä ajasta ja sel-viytymisestä. Se on ylistyssuomalaisten väkevälle us-

Sulo Rampa lahjoitti8.10.2014 kaikki kir-joittamansa teoksetVpl.Pyhäjärvi-säätiölle.

Säätiön asiamies Pir-jo Kiiala otti monin kii-toksen sanoin vastaankirjalahjoitukset.

Säätiö kiittää myösPekka Karia hänen kol-men kirjansa lahjoituk-sesta.

kolle siitä, että uusi suku-polvi jatkaa isien ja äitientyötä ja saavuttaa sellaista,joista nämä eivät osanneetedes uneksia. Rakkaansamenettäminen on SuloRampan miehille ylivoimai-sen raskas koettelemus.

Neljäs teos Niin erilaisiaovat elämänpolut ilmestyi2009. Tämä 200-sivuinenkirja sisältää todella kos-kettavia ja erilaisia ihmistenelämäntarinoita. Osassa ta-rinoita on käytetty Pyhäjär-ven murretta. Ystävyys, ys-tävien auttaminen ja an-teeksianto ovat keskeisinäteoksen henkilöiden elä-mässä.

Viides suurteos EläköönHanhijoki ilmestyi 2011. Seon Hanhijoen seudun kylä-yhdistyksen kokoama koo-kas kirja. Teoksen ensim-mäiset sata sivua on SuloRampan hyvää asiatekstiä,muistelmia ja kuvia Hanhi-joesta. Kirjan aineistoakoottaessa todettiin, ettäKarjalasta tullut Rampa olivanhin ja ainoa lavialainenjoka yleensä muisti niitävanhoja asioita. Etusivullakyläyhdistys kiittää SuloRampaa arvokkaasta kir-jotetusta materiaalista.

Viimeisin kuudes ja seit-semäs kirja Sirpaleita ilmes-tyi 2012. Siihen oli lisättysamana vuonna ilmestynytohut kirja Onnea on. Sirpa-leita koostuu monista elä-män sirpaleista. Pieniä pa-

kinoita, Juha-poikansakanssa tehtyjä ulkomaankauppamatkoja niin Kiinaankuin Eurooppaan. Runoja,ystävien tapaamisia ja nii-den myötä iloja ja suruja.

Onnea on sisältää jokaaukeamalla hienon väriva-lokuvan ja vieressä runontai aforismin. Vuoden kier-to tammikuusta joulukuu-hun näyttäytyy luonnon ku-vissa kauniina. Eräs lausah-dus maaliskuulta. -Voisikoharkiten sanoa, vähin sanoinpaljon asioita. Vai olisiko vii-sautta kokonaan vaieta.

Sulo Rampa on eläke-päivillään luonut seitse-män kirjallista teosta. Se onvaltaisa määrä, josta vilpit-tömät onnittelut. Myöhäs-tyneet syntymäpäiväonnit-telut viime kuun merkki-päivän johdosta, hyvää ter-veyttä ja luovuutta edel-leenkin.

SALME RINTALA

”Paikkoja olla onnellinen”on taidemaalari MaariaMärkälän 50-vuotispäi-väksi ilmestyneen, hänenomaa maalaustaidettaan esi-televän kirjan nimi.

Maaria on olemassa, koska hänen äitinsä SeljaMärkälä omaa sukua Pit-känen, myöhästyi äitinsä jamuiden sisarustensa kanssasiitä evakkojunasta, jokapommitett i in. Maariansuku on kotoisin Pyhäjär-veltä ja Sakkolasta. Isovan-hemmat, Emanuel ja He-lena Pitkänen, ovat Ma-nun sanojen mukaan niitäkuuluisia ”Sakkolan por-saita”.

Maaria toimi ennen am-mattitaiteilijaksi ryhtymistäpankkineitinä, henkilöstö-päällikkönä ja Mannerhei-min lastensuojeluliitonReippautta vaaran varalle -kouluttajana.

Taidetta hän opiskeli Hel-singin vapaassa taidekou-lussa ja Pekka Halosen Aka-temiassa. Maalaamisenohella Maaria on toiminutseitsemän vuotta SuomenKuvataiteilijaliiton puheen-johtajana. Nuorena hän pe-lasi lentopalloa, tanssiHAIR-musikaalissa ja näyt-teli tv-dokumentissa Min-ne pahat nuoret kadon-neet.

Berliinin munkista lähtihänen intohimonsa maala-ta Berliiniä, tuota taiteilijoi-

Paikkoja olla onnellinen -kirja kertoo taiteilijan töistä

den mekkaa, paikan päälläBerliinissä. Berliiniin hänon tehnyt useita maalaus-matkoja ja järjestänyt usei-ta näyttelyjä. Muita maa-lausmatkoja ja näyttelyjähänellä on ollut Siperiassa,Rio de Janeirossa, Portu-galissa ja New Yorkissa.

Paikkoja olla onnellinen-kirjan kirjoittaja Taide-leh-den toimitusjohtaja PessiRautio kertoo: Märkälänmaalaustapa, joka tuo mie-leen ekspressionismin ( jon-ka kuvataiteellisen tyylineräs merkittävimpiä kes-kuksia on juuri Berliini) onjohdonmukainen, se pak-su, miltei ruokaisa väri

Märkälän maalauksissa ker-too siitä, että maalauksen eiole tarkoitus häivyttää itse-ään taustalle.

Märkälälle maailmassa onhyviä kohteita, joita kertakaikkiaan on syytä kuvatamaalaten, jo senkin takia,että niistä tulee niin hyviä.

Maaria Märkälä sanoo:Hetkittäin olen todella vä-synyt ihmisiin. Minusta ontullut riippuvainen ajasta,jolloin saan olla omissa aja-tuksissani tai ajattelemattamitään. Joskus maalauksii-ni maalaamani ihmiset tun-tuvat olevan liikaa ja maa-laan ne yli. Ankara työ va-lojen, varjojen ja rinnastuk-

Taiteilija Maaria Mär-kälä. Kuva: Pekka Kojo,muut kuvat Maarian kir-jasta.

Merkkipäiviä

sien kanssa on ollut keino-ni selviytyä ja jaksaa. Maa-laaminen voimauttaa mi-nua. Olen saanut kokeaenergian, joka syntyy sa-malla kun tuhlaan energi-aa.

Maaria Märkälän kirjaa

Paikkoja olla onnellinen voitilata kirjakaupoista ja isän-sä Leo Märkälän kokoa-maa dokumenttia - ”Maa-ria Märkälän maailma” voiostaa taiteilijalta itseltään.

maaria10@wippies.comtai puh. 040 7257839

Vpl. Pyhäjärvi-seura muisti kesällä merkkipäivään-sä viettänyttä, seuran eteen runsaasti työtä tehnyt-tä Kauko Hinkkasta. Onnittelut ojensivat seuranpuolesta sihteeri Heli Nykänen (kuvassa) ja pu-heenjohtaja Kaarina Pärssinen.

Maanantai 20. lokakuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI6

Impi Wiika kirjoittaa Py-häjärven historiassa sivulla45 hautausmaista mm. seu-raavaa:

Uuden hautausmaan osankeskipaikkeilla maantien vie-ressä sijaitsi ruumis- ja leik-kuuhuone. - - - Lähelläpaarihuonetta maantien vieres-sä oli ensimmäisen Suomessakaatuneen jääkärin yliopp.Lauri Pelkosen hautakumpupisteaidan sisällä.

Kun tämäkin hautausmaanosa alkoi täyttyä, seurakuntaryhtyi hautausmaan laajenta-miseen. Tällöin katsottiin sopi-vaksi ottaa lisämaata seura-kunnan omistamasta maastamaantien toiselta puolen sa-mansuuntaisesti entisen hauta-usmaan kanssa. Näin uusinhautausmaa muodostui vain en-tisen laajennukseksi. Ainoanahaittana oli, että maantie kul-ki tämän ja entisen hautaus-maan välillä. Samaa paari-huonetta voitiin kuitenkin käyt-tää kumpaankin osaan hau-dattaessa.

Tässä uusimmassa, 1929käyttöön otetussa, osassasijaitsevat talvi- ja jatko-sodan sankarivainajien102:n pyhäjärveläisen jakolmen metsäpirttiläisensankarihaudat ja Matti Ah-vosen suunnittelema muis-tokivi nimilaattoineen.

Olen kesän mittaan tut-kinut jääkäri Lauri Pelko-sen kuolemaan ja hautaa-miseen liittyviä asioita. To-pografikartassa kolmekym-menluvun lopulta on paa-rihuone merkitty Impi Wii-kan kuvauksen mukaisestimaantien varteen. Se on

Syysnäkymiä Pyhäjärven hautausmaalta

Paarihuoneen kum-pu ilmanvaihtotor-vineen. Paikka vas-taa 1:20000 kartassamerkittyä paikkaa.Pelkosen hautapaik-ka tästä kummustaoikealle.

Paarihuoneen oviaukko nykykunnossaan, hieman sortuneena ja roskaisena.

nykyisen valkoisella aidallaerotetun sankarihaudankohdalla tien toisella puo-lella. Kolmantena ja neljän-tenä tätä kuuta kyseisestäpaikasta otetut kuvat osoit-tavat mielestäni tuon paari-huoneen jäännösten olevanvielä jäljellä. Nyt kun lehdetovat pensaissa vähissä, kum-pu ja paarihuoneen ovi-aukko ovat selvästi nähtä-vissä tieltä, jopa autosta.

Muistaako joku vanhem-mista pyhäjärveläisistä ky-seistä paarihuonetta? Olenkiinnostunut saamaan pa-lautetta olettamuksestani.

Olenko ymmärtänyt kar-tan tiedot ja nyt paikaltaottamani valokuvat oikein?Kummullahan on myösnäkyvissä ilmanvaihtotorvi.Paarihuone on kooltaan sel-lainen, että siihen on mah-tunut hyvinkin kolmen vai-najan arkut. Entä Lauri Pel-kosen hautapaikka, jokaWiikan kuvauksen mukaansijoittuisi kuvassa näkyväs-tä kummusta oikealle. Siinäon vielä nytkin pienempikohouma puiden välissä.

Nykyisten asukkaidenhauta-alue ulottuu lähelleyllä mainittua paarihuonet-ta, ns. toiselle välitielle saak-ka. Entinen kirkon alue ontiheään haudattu siten, ettähautojen ympärillä on me-tallinen aita. Aidan sisälläon usein myös jonkinlainenistuinpenkki ja pieni pöytäVenäjän ortodoksien tavanmukaan. Sinne on haudat-tu myös meidän edelleenpystyssä olevaan taloonKeljaan vuonna 1946 aset-

tuneen perheen vanhem-mat, jotka ovat kuolleet1980-luvun puolivälissä.Samoin heidän 1928 synty-nyt ja 2010 kuollut tyttä-rensä. Taloahan pitää nytkesäkäytössä nuorempi,minun ikäiseni, tytär.

Kolmen päivän matkam-me Pulakan Eskon jaKaasalaisen Yrjön kanssaPutuksen Hannun kyy-dillä onnistui ilman ongel-mia. Voimme todeta, ettei-vät viime aikojen tapahtu-mat ole vaikuttaneet ihmis-ten elämään rajan takanamillään tavoin. Pyhäjärvel-lä elämä sujui entiseen mal-liin niin kylän raitilla ja kau-poissa kuin kunnankin vir-kailijoiden elämässä.

Samoin tuntui olevan ti-lanne Käkisalmessa. Lin-nan museossa oli normaa-lia enemmän kävijöitä lau-antaina, jolloin Venäjällä vie-tettiin opettajan päivää.

Musakan lomarannanpalvelut olivat myös totu-tun korkealla tasolla. AnttiMusakan tulkkauksistasaimme jälleen kiittää siitä,että tulimme ymmärretyik-si keskusteluissa niin enti-sessä kodissani kuin kau-poissa Keljassa Lankisenmäellä ja kuntakeskukses-sa.

Kommentteja odottaen

ANTEROPÄRSSINEN

puh. 0505706575,tero.parssi@phnet.fi

Nokian Ruolahteen ko-koontui 21.9.2014 yli seit-semänkymmentä ToivoNiukkasen lähisukulaistaeri puolilta Suomea. ToivoNiukkasen syntymästä tulikuluneeksi sata vuotta22.9.2014. Toivo oli läh-töisin Heinosten kylästä japuolisonsa Kerttu, o.s. Pu-lakka, Noitermaasta.

Tilaisuus alkoi pastoriTimo Uotilan pitämällämuistohartaudella Suonie-men kirkossa. Tämän jäl-keen tehtiin tervehdyskäyntiToivon, hänen äitinsä Ma-rian, veljensä Johannek-sen ja poikansa Heikin

Kokoonnuimme muistelemaan Toivo Niukkastahaudoille. Heidät kaikki onsiunattu Suoniemen kirk-komaahan.

Yhtenä letkana ajoimmeToivon entiseen kotiin Ruo-lahden Siirtolaan, jota ny-kyisin pitää hänen poikansaJaakko yhdessä vaimonsaAnitan kanssa. Entiseennavettaan on rakennettu pi-totilat tämänkaltaisia per-hetapaamisia varten.

Toivon puoliso Kerttuoli päässyt tilaisuutta vartenlomalle Nokian terveyskes-kuksesta ja jaksoi hyvin juh-lia muiden mukana. Toi-von sisaruksista elossa ole-vat Alma Vesala, Tyyne

Kokkola ja Taimi Nas-kali olivat toki mukana.Juttelu sujui karjalaiseen ta-paan vilkkaana ja äänek-käänä.

Toivon vanhin poikaHenry oli kunnostanut ti-lan ensimmäisen traktorinZetor 25 K:n ajokuntoonja katsastanut sen. Zetor-ajelu kiinnosti niin nuoriakuin vanhempiakin kone-miehiä. Suvun vanhimmanmiespuolisen henkilön,Veikko Niukkasen, vävyHannu Koskela oli jos-kus nähnyt unta, että hänsaa ajaa Zetorilla. Nyt setoteutui!

Ruokailimme Anitan val-mistamaa kyytön jauheli-hakeittoa ja kahvittelimme.Vapaaehtoinen ruokarahakerättiin uudelle lastensai-raalalle. Jutteluissa kävi ilmi,että suvussa on ollut sairaa-lan avun tarvitsijoita. Ra-haa kertyi yli viisisataa eu-roa.

Oli hienoa tavata suku-laisia, joita harvemmin ny-kyään näkee. Kiitos kaikil-le!

JAAKKONIUKKANEN

Toivon ensimmäinen traktori Zetor 25 K ja pukillatraktorin kunnostanut Toivon vanhin poika HenryNiukkanen.

Eturivissä istumassa oikealta vasemmalle Alma Vesala, Kerttu Niukkanen, Tyyne Kokkola ja TaimiNaskali. Alma, Tyyne ja Taimi ovat Toivon siskoja, Kerttu puoliso.

Maanantai 20. lokakuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 7

Ylläppään Haapasaarten kotiseuturetkellä seikkaili20 sitkeää sissiäHaapasaaren sukuseura to-teutti taas perinteisen kesä-retkensä Kannakselle 30.7.-3.8.2014. Mukana oli 16sitkeintä sissiä sukuseuras-ta, joita eivät Venäjän ta-pahtumat pelottaneet. Vah-vistuksena oli neljä suku-seuran ulkopuolista eli ryh-män koko oli kaksikym-mentä henkeä.

Matkanjärjestäjän toimitaas kerran erinomaisestiMatka-Mekka ja meitä kul-jetti Aaro E. Mäkelän bus-si ja jo neljättä kertaa kul-jettajana oli Kari Koivisto.Matkanjohtajana toimiMarja-Leena Tuomisaa-ri. Torstai oli matkapäiväja saavuimme iltapäivällähotelli Viipuriin, jossa ma-joituimme. Hotelli oli ko-konaisuudessaan positiivi-nen kokemus ja kaikki pe-lasi majoituksesta ruokai-

luihin moitteettomasti.Perjantaina oli ns. ”sota-

retkipäivä”, josta Jouko Jo-kinen kirjoittaa jäljempä-nä. Lauantaina lähdettiinsuuntaamaan Pyhäjärvelle jaYlläppään niemeen uimaanja kahvin keittoon. Taasmenivät matkanjohtajan ai-katauluarviot pieleen, kos-ka tiet olivat todella huo-nossa kunnossa. Päästiinkuitenkin perille ja käytiin”omalla tontilla” tai aina-kin lähimain. Ei kuulemmaollut Haapasaaren tontti,vaan Hiiren tontti, muttanaapuritontti kuitenkin.Suku kävi Pirsalla uimassaja Laatokan vesi oli kylmääkuin lähdevesi johtuen edel-lisen päivän tuulisuudesta.Rohkeasti kaikki kuitenkinkastoivat nahkansa, kun ker-ran tänne asti oltiin tultu.Sitten juotiin kahvit Viro-

Ryhmäkuva bussimme edessä.Iloisia ihmisiä onnistuneen matkan jälkeen. Kuva: Aimo Haapakoski.

laisen portilla ja jatkettiinmatkaa Metsäpirttiin, jostaretkestä Vuokko Lehto-nen kirjoittaa myös ohes-

sa. Takaisin piti olla Viipu-rissa klo 18, mutta saa-vuimme vasta klo 22.

Sunnuntaina lähdimme

sitten kotimatkalle. Kaikkiolivat tyytyväisiä matkaanja seuraavaa matkaa alettiinjo innokkasti sunnittele-

maan vuodelle 2016.Kiitos kaikille mukana

olleilleMARJA-LEENA

TUOMISAARI

Perjantai 1.8.2014 kotiseu-turetkellä oli varattu tälläkertaa Kannaksen sotahis-torian kertaamiselle. Op-paanamme oli hyvin suo-mea puhuva ja paikalliseensotahistoriaan neutraalistisuhtautuva Bair Irintšev.

Aamukahdeksalta läh-dimme matkaan Viipuristaja suuntasimme kohti Koi-vistoa. Ensimmäinen py-sähdys oli Josef Sten-bäckin suunnittelemanKoiviston kirkon kohdalla,joka vielä ylväänä seisoi pai-kallaan, mutta ei enää kris-tillisessä käytössä. Nykyi-nen käyttö on nuorten kult-tuuritalo. Pakolliset valo-kuvat otettiin ja asian tilaajälleen kerran ihmeteltyäm-me jatkoimme matkaa tal-visodan taistelupaikalle In-kilään, jossa saimme tutus-tua Inkilän lohkolla olleisiinbunkkereiden jäänteisiin,Ink6- ja Ink7-bunkkerit sekäTaavetti Inkisen muisto-merkkiin. Oppaamme ker-toi mitä ko. paikalla talvi-sodassa oli tapahtunut, silläainakin yksi venäläistenpanssarivaunu oli matkan-sa pään kohdannut kysei-sellä paikalla.

Tästä matkamme jatkuiSummaan, jossa 1940maamme kohtaloa ratkot-tiin useita päiviä linjojenvenyessä puolin ja toisinantaen lopulta sitten periksi11. helmikuuta 1940. Sum-massa kävimme kenttähau-tausmaalla ja SK 16 -bunk-kerilla. SK 16 -bunkkerinliepeillä saatiin joulukuussa1939 saaliiksi T-28 panssa-rivaunu, joka ristittiin sitten”postijunaksi”, koska ko.vaunun sisällä oli puna-ar-meijan poikien postia, mut-ta sillä kertaa väärässä osoit-teessa.

SotahistoriapäiväKannaksella

Summasta matka jatkuijatkosodan ratkaisutaistelu-jen paikoille. Ensimmäise-nä kohteena niistä oli Kuu-terselkä, jossa venäläisetovat entisöineet suomalais-ten asemia museoksi. Ky-seessä olevassa kohteessasuomalainen Setti Man-ninen kohtasi matkansapään. Venäläiset paikallisetsotahistorian harrastajat oli-vat nähneet paljon vaivaaentisöinnin kanssa.

Kuuterselässä keittelim-me hyvät kahvit ja grilla-simme Laamasen Saminmukaansa ottamalla pika-grillillä makkarat. Sittenmatka jatkui taas ja koskaaikaa oli jo kulunut run-saasti, jätimme Siiranmäenväliin ja suuntasimme kohtiÄyräpään harjuja. Äyräpääs-sä olimme paikassa, jossasuomalaiset pitivät pintan-sa 21.6.1944- 9.7.1944 yli-voimaa vastaan.

Haapasaaren Hannu japoikansa Jussi kävivätVuoksessa uimassa ja tote-sivat, että yli uiminen onollut melkoinen voimain-ponnistus, koska virta ontodella voimakas Äyräpäänja Vasikkasaaren kohdalla.

Ilma oli todella kaunis jaaurinko paistoi täydeltä tai-vaalta, kun jatkoimme mat-kaa kohti Ihantalaa, jossaratkaistiin isänmaammekohtaloa kesä-heinäkuussa1944. Oppaamme Bair sel-vitti taistelujen kulkua alu-eella ja kävimme vielä Ihan-talan taistelujen muistomer-killä. Sitten koitti aika pala-ta takaisin hotelli Viipuriin,päivä oli todella antoisa jamatkalaiset tyytyväisiä.

JOUKO JOKINENIrma Jokisen, o.s.

Haapasaari, nuorin poika

Lauantaina 2.8.2014 noinklo 18 linja-automme vih-doin pääsi Metsäpirtin Ko-selaan. Meidän piti tavatatulkkimme ja taksikuskim-me Koselan Kulttuuritalonedessä, mutta ajoimme vä-hän ohi. Koselassa oli vil-kasta torimyyntiä ja baarisekä kauppa olivat auki.Koska olimme aikataulus-tamme jo monta tuntiamyöhässä, olin valmis luo-pumaan koko retkestä,mutta ystävälliset sukulai-seni pakottivat lähtemäänsynnyinkylääni MetsäpirtinSaaroisiin.

Paikalle tuli ensin Alek-sei, joka ei osannut muitakieliä kuin venäjää. Hänelläoli kuitenkin sanakirja mu-kana. Hän soitti paikalleLida Budan, johon sih-teerimme ja matkaop-paamme Marja-Leena Tuo-misaari oli ollut sähköpos-tilla yhteydessä. Lida Budaoli itse ystävällisyys ja avuli-aisuus. Aivan hätkähdin, kunhuomasin hänen muistut-tavan paljolti rakasta met-säpirttiläistä kotimummo-ani, lapsuuteni tärkeintä ih-mistä.

Lida Buda puhui todellakaunista ja huoliteltua suo-mea. Kun ihmettelimmehänen suomen taitoaan,hän kertoi, että hänen opet-tajaäitinsä oli opettanut hän-tä alakoulussa Vuonnisissa,mutta yläkouluun hän olisiirtynyt Uhtuaan, jota ny-kyään kutsutaan Kalevalak-si. Yläkoulussakin kaikki kir-jat olivat suomalaisia, vainkielioppi oli venäjäksi. Ylä-koulusta oppilaat pääsivätkotiin vain joululomaksi jakesälomaksi.

Lidan ja Aleksin kutsu-mana linja-automme vie-reen kurvasi kaunis valkoi-nen taksi. Ajuri oli ilmeises-ti Aleksin poika. Seurasi

Muistorikas retki Metsäpirtin SaaroisiinPääsin kauniissa ilta-au-

ringossa kävelemään tasaistaaallonmurtajaa pitkin ja ihai-lemaan laajaa Laatokanmerta, jonka laineista äitisisaruksineen niin paljonkaihoten lauloi. Tunsin jol-lakin tavalla päässeeni pe-rille, vaikka Saaroisten pel-lot olivat täysin metsitty-neet.

Edellisellä kerralla iso kar-jasovhoosi piti pellot kun-nossa. Pelloilla oli valmiinaisot lantapatterit. Joka paik-ka oli hehkeimmässä ku-kassaan. Kullerotkin tun-tuivat olevan suurempiakuin Lapissa. Silloin myöskauniit sireenit ja valtavasiperianhernepensas kutsui-vat minut kotiraunioille.

Kiirehdimme paluumat-kalle. Viisjoella soi puheli-meni. Apukuljettajammesukulaispoika Sami vain tie-dusteli, milloin aioimmepalata. Oli helppo vastata,että saavumme muutamanminuutin kuluttua. Seura-laisemme olivat keksineeterilaisia syitä viipymiseem-me aina auton hajoamises-ta kidnappaamiseen asti.

Jatkoimme vihdoinkinViipuriin, jossa monipuoli-nen ruoka oli odottanutnauttijoitaan peräti yli neljätuntia Pyöreän tornin ra-vintolassa.

Kiitos, rakkaat sukulai-set, kun soitte minulle koti-seutumatkan ja muutenkinpiditte meistä ikäihmisistähyvää huolta. Taisin ollamatkaseurueessa ainoa Kar-jalassa syntynyt, sillä täytintalvisodan syttyessä30.11.1939 vasta vuodenja neljä kuukautta.

VIENOLEHTONENIines Ahtiaisen,

o.s. Haapasaari, tytär

isän ja pojan neuvottelu,jonka seurauksena keikansaikin heittää poika. Näy-timme Saaroisten kyläkir-jasta kuuluisan aallonmur-tajan kuvaa ja Maskemäelläsijainnutta syntymäkotinitontin paikkaa. Lähdimmeliikkeelle vauhdikkaasti, sil-lä tie oli päällystetty ja aivantasainen. Taksipojalla ei ol-lut omaa karttaa puhumat-takaan nyt navigaattorista.

Taksissa oli minun Vie-no Lehtosen lisäksi mie-heni Atso Lehtonen, serk-kuni Jorma Haapasaari,jonka äiti oli metsäpirttiläi-nen sekä todella taitava va-lokuvaajamme suvun mai-nio vävypoika Aimo Haa-pakoski. Itse olen käynytSaaroisissa jo kerran aikai-semmin, heti juhannuksenjälkeen v. 1989. Edellisestäkäynnistä oli siis kulunut jo25 vuotta. Silloin oppaana-ni oli tätini Laina Sand-ström ja hänen sekä äitiniIines Ahtiaisen (o.s. Haa-pasaari) ystävä Alma Has-si.

Taksipoika ajeli todellahuonoksi käynyttä tietä au-toa säästämättä. VihdoinLaatokka pilkotti, muttaedessä oli valtavan iso pu-nainen rautapuomi. Ei aut-tanut muuta kuin ajaa ta-kaisin ja lähteä yrittämääntoista tietä. Välillä taksikus-ki jututti paria neitokaista,jotka hymyilivät ja kikatti-vat automiehelle hurmaa-vasti. Sitten jatkoimme mat-kaa hyvin vauhdikkaasti.Jälleen pilkotti Laatokka,mutta nyt olikin vastassavaltava sininen puomi jajokin uudehko laitos. Aikaaoli lähdöstämme kulunutjo paljon yli tunti, ja toisetvain odottivat meitä. Yritinviittomalla näyttää, että ha-luamme toisten luo, muttakun samassa ilmaantui kol-

mas tienhaara, taksimmesuunnisti entistäkin vauh-dikkaammin jälleen kohtiuusia seikkailuja.

Taas näkyi Laatokka, jaoikealla puolella oli metsänvaltaama Maskemäki. Het-ken päästä näkyi vihdoinaallonmurtaja, joka oli var-ma maamerkki. Olimmesiis oikeassa paikassa. Aal-lonmurtaja oli valmistunutvuoden 1933 lopulla. Ih-mettelimme joukolla, mi-ten jo tuolloin oli saatuaikaan noin valtava kivira-kennelma, joka oli peräti618 metriä pitkä. Aallon-murtaja rakennettiin hel-pottamaan Metsäpirtin ka-lastajien työtä, sillä Metsä-pirtin edustalla ei ole lain-kaan suojaavaa saaristoa.

Kiipesimme aallonmur-tajalle väärästä paikasta.Miehet nousivat ketterästiaallonmurtajan tasaisellepinnalle, mutta minä tapanimukaan kompuroin. Mie-heni kehottikin minua läh-temään lenkille aivan aal-lonmurtajan päästä, ettenloukkaisi leikattua polvea-ni.

Kun miehet marssivatkauemmaksi, päätin yrittääuudelleen. Heitin käsilauk-kuni kauas. Kun yritin kii-vetä, kivi vierähti jalkanialta. Olisi sittenkin pitänytuskoa miestäni. Onneksitaksipoikamme toi laukunlähemmäksi ja ojensi mi-nulle kätensä. Siinä sittenihmeteltiin, kumpi meistäsaa vedetyksi toisen puo-leensa, sillä minä olin taksi-kuskiamme ainakin kolmekertaa painavampi. Onneksitaksipoika voitti ja ojensiminulle vielä kohteliaastilaukkuni. Hänen avuliaisuu-tensa ja kohteliaisuutensatakia olin valmis antamaanhänelle anteeksi kaikki har-ha-ajelut.

Maanantai 20. lokakuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI8

Osallistujat innostuivat keskustelemaanAlakylä-Kahvenitsan seutu kuvissa ja tarinoissaTosi on, että nykypäivänäsuorastaan janotaan kuviaja kertomuksia vanhastaVpl. Pyhäjärvestä. Näin voitodeta, koska pitäjäseu-ramme neljäs, koulupiirienkyliä esittelevä tilaisuus on-nistui nappiin saamammepalautteen mukaan. Tämänvoi sanoa olevan paljoltimyös paikalle tulleiden 34osallistujan omaa ansiota.

Pienellä ajalla valmistel-lut, osallistujien lyhyet pu-heenvuorot täydensivät in-nostavaksi koettua kylienesittelyä. Markku Erkin-poika Pärssinen oli seu-ran toivomuksesta koon-nut sen, käyttäen runkonapääosin vanhoja valokuviaeri vuosikymmeniltä ja nii-tä täydentäneitä kuvauksia.

Missään aiemmassa ky-läesittelyssä ei ole virinnytniin innokasta keskusteluakuin nyt. Osallistujista suuriosa jatkoi vilkasta keskus-telua haastelemassa vielätunnin verran tilaisuudenjälkeen.

Kuva-aarteiden vanhois-ta kuvista valtaosa oli läh-töisin Oiva Kaasalaisentallentamista, aikoinaan ky-läkirjaa varten kerätyistävalokuvista. Oiva ja Mark-ku olivat tehneet huolellistaennakkotyötä apunaan ai-koinaan v. 2006 ilmesty-nyttä Alakylän-Kahvenitsankoulupiirin kyläkirjaa työs-tämässä kirjatoimikunnas-sa ollut Arvo Matinp.Pärssinen, s.1928.

Kolmikon yhdessä valit-semat kuvat eri vuosikym-meniltä kertoivat kylien elä-mästä ja ihmisistä. Harvi-naisuutena mm. ArvoMatinp. Pärssisen v. 1957salaa Pietarista käsin teke-mältä käynniltä Kahvenit-sassa synnyinkodissaan jasen ympäristöstä. Uusim-mat esityksen kuvat olivatalueelta 1990 avautuneenkotiseutumatkailun vuosi-kymmeniltä.

Tästä esityksen ennakko-valmistelussa saadusta avus-

ta erityinen kiitos seural-tamme myös Arvolle jaOivalle! Valitettavasti kum-pikaan heistä ei tällä kertaapäässyt mukaan itse tilai-suuteen.

Kaksi kouluaKylien lapsia varten kou-luista ensimmäisen, v. 1903toimintansa aloittaneen Ala-kylän koulun, rakennus val-mistui v. 1908 n.s. Lep-poinmäelle. Se säilyi ra-kennuksena aina vuositu-hannen vaihteen tienoillesaakka, joten alkuvuosi-kymmenen kotiseutumat-kailijoista monet ennättivätsen nähdä.

Rakennuksessa kerrottiinallekirjoittaneen siellä 1990-luvun lopulla käydessä si-jainneen loppuaikoinaanmm. teollisuusompelimo.

Tässä Alakylän koulussakansakoulun ensimmäisenluokan suorittanut, suku-laisten luona silloin kort-teerissa ollut, myöhemminKonnitsan kouluun siirty-nyt, Ensio Näriäinen, s.1927, kertoi kuulijoille hen-kilökohtaisia pikkupojanmuistojaan Alakylän kou-lusta. Ension terävän muis-tin ansiosta pienen pojanelämä 1930-luvulla tuli hy-vin eloisasti esiin ja Ensionkerrontaa olisi halunnutkuunnella pidemmältikin.

Kun Kahvenitsan, Puik-koisten ja Heinoisten kylienperheissä Alakylän lisäksilapsikatraat kasvoivat, kun-nan isät päättivät viisaastijakaa koulupiirin kahtia jarakennuttaa toisen koulun.Kahvenitsan uuden koulu-piirin, jonka johtokunnanpuheenjohtajaksi valittiinJuho Juhonp. Pärssinen,koulurakennus sijoitettiinLypsyaho -nimiselle paikal-le, lähemmäs Heinoistenkylää.

Tämä Kahvenitsan kou-lun puurakennus siirrettiinvenäläisten toimesta uudel-le, nykyiselle paikalleen Py-häkylän kivisen kouluraken-

nuksen läheisyyteen, vainlyhyen matkaa kirkkoahos-ta. Uudelta sijaintipaikal-taan sen ensimmäisten jou-kossa löysi Tuomo Räty.Hän jäljitti vanhempiensa,opettajapariskunta Kerttuo.s. Louhos ja Väinö Rä-dyn ja sisarusten kotitalon,Kahvenitsan kouluraken-nuksen sijaintia kotiseutu-matkoillaan. Saimme kuul-la tuokion Tuomon muis-teluksia varsinkin äidistäänKerttu Rädystä.

KunnalliskotilapsuusvuosienkasvuympäristönäTilaisuuden värikkäimpiäomakohtaisia muistoja ky-liltä kertoi elokuvaneuvos

Kari Uusitalo, s. 1933.Vanhempiensa, kunnallis-

kodin tilanhoitaja UrhoA. Uusitalon ja kodin joh-tajatar Iiris Uusitalon esi-koiseksi tähän v. 1927 val-mistuneen kunnalliskodinja sen henkilökunnan jaasukkaiden muodostamaanyhteisöön syntynyt Kari Uu-sitalo kertoi mm. seuraa-van tarinanpätkän:

Kunnalliskodin raken-nukseen valmistui vuoden1935 remontissa laajennus-osaksi lisäsiipi. Uusitalot olivalittu toiseen pitäjään uu-siin virkoihin. Mutta tästäkuultuaan kunnalliskodinjohtokunta päätti kiireesti,houkutellakseen hyvin pi-dettyjä ja suosittuja Uusita-

Kahvenitsan koulun opettajapariskunnan Kerttuo.s. Louhos ja Väinö Rädyn sotien jälkeen synty-nyt poika Tuomo Räty muisteli tilaisuudessa van-hempiensa koulu-uraa ja omia käyntejään viimevuosikymmeninä Vpl. Pyhäjärvellä mm. jäljittä-mässä Kahvenitsan koulurakennuksen sijaintia.Kuva: Kari Näriäinen.

loja jäämään tehtäväänsä,rakennuttaa perheelle ava-ramman asunnon. Rahat li-säsiiven rakentamiseen löy-tyivät kunnan kassasta.

Kirjailijaurastaan, elämäs-tään ja tuotannostaan Vpl.Pyhäjärvi-seuran tilaisuu-dessa maaliskuussa 2013kertoneen Uusitalon muis-telmia Pyhäjärveltä sisältyymyös Vpl. Pyhäjärvi-leh-den numerossa 03/2013julkaistuun, esitelmään poh-jautuvaan, kirjoitukseen.

Asukkaiden elämääja harrastuksiaNäissä kyliltä löytyi mm.saha ja pieni tiilitehdas.Suuri vaikutus asujaimistonelämään oli läheisellä Tou-vilan (Taubilan) kartanolla.Mutta pääosin harjoitettiinmaanviljelystä alueen hyvinviljaviksi osoittautuneillapelloilla.

Yhtenä tunnetuimmistakylien viljelijöistä voitaneenpitääKahvenitsanjärvenrannalla, Anttilanmäellä asu-nutta isoisäni Juho Hei-kinpoika Pärssisen jaMaria Sofia PekantytärJorosen perhettä. Perheenviisilapsisen sisarussarjanvanhimman, Juho Juhon-poika (Pien-Juho) Pärs-sisen ja puolisonsa Mariao.s. Näriäisen jälkeläisistä-tilaisuuteen osallistui mm.perheen esikoispojan ViljoJuhonpoika Pärssisenvanhin lapsi Pauli Viljon-poika Pärssinen, s. 1934.

Pauli Pärssinen muistelilapsuusvuosiaan ja kerto-muksia Kahvenitsanjärvenrannalla sijainneesta synnyin-kodistaan. Kun Juho Ju-honpojalle oli syntymässäensimmäinen lapsenlapsi(Pauli) esikoispoika Viljonperheeseen, päättivät Juhoja Mari muitta mutkitta ko-rottaa kotitaloaan rakenta-malla toisen kerroksen.Näin järjestyi ensiasuntoViljolle ja tämän nuorikolleHelmille pikkuperheineen.

Juho Juhonpojan alku-aan pystyttämä rakennus olikylällä 2000-luvun alkuunsaakka nähtävissä kutakuin-kin 1930-luvun lopun 2-kerroksisessa asussa. Se toi-mi pietarilaisen perheen hy-vin hoitamassa pihapiirissä,lähinnä kesäasuntona. Pi-halle oli rakennettu myö-

hemmin mm. uima-alaasja sauna. Talon omistajatovat vuosien varrella vaih-tuneet. Kun 30-luvun ra-kennus paloi, paikalle nou-si uusitalo, yksikerroksise-na. Näihin taloa asuneisiinomistajaperheisiin setäniPien-Juhon jälkeläiset ovatpitäneet yhteyttä.

Edesmenneen sisarensaHilkka Junkkarin o.s.Pärssisen (1921-2000)muistiinkirjattuja katkelmialapsuutensa ja nuoruutensaelämästä Kahvenitsan jaHeinoisten kylillä luki Kaa-rina Pärssinen.

Alakylän, Kahvenitsan,Puikkosten ja Heinoistenkylien asukkaiden elämä olihyvin aktiivisesti mm. kult-tuuria, urheilua ja martta-toimintaa suosivaa. Esityk-sen kuvakavalkadissa näh-tiin esimerkkejä harrastus-ryhmien toiminnasta. Vilk-kaimmin ja pisimpään niis-tä toimineita oli v. 1905perustettu Alakylän Pyrin-tö nuorisoseura, joka jat-koi toimintaansa uusillaasuinsijoilla Kiikassa.

Seuran 100-vuotisen his-torian kunniaksi järjestettiinv. 2005 heinäkuussa juhla-matka. Siitä ja seuran histo-riikista käytti tilaisuudessapuheenvuoron MarittaErkintytär Kemppi o.s.Pärssinen.

Tilaisuudessa kiersi mm.kuvaharvinaisuus, jonkaEila Laurintytär Pärssi-nen oli tuonut nuorisoseu-ran perustamispaikkana ol-leen sukulaisensa Juho Hei-kinp. Pärssisen (lautamieheJuho) talossa asuneesta per-heestä neljän sukupolvenajalta.

Alakylän Pyrintö n.s. eimissään vaiheessa ole la-kannut olemasta ja sen vii-meisenä puheenjohtajanatoimi yli 50 vuoden ajankuolemaansa 2007 saakkaErkki Juhonpoika Pärs-sinen. Nuorisoseuran vii-meisten aktiivien toimestamuistoja vaalii perinnetyö-ryhmä, johon mm. kuulu-vat edellä mainitut OivaKaasalainen ja Arvo Pärs-sinen.

Kyläesittelyt jatkuvatensi vuonnaSuuren suosion saaneitaPyhäjärveä kylältä esitellei-tä tilaisuuksia jatketaan Vpl.Pyhäjärvi-seuran toimin-nassa ensi vuonna.

Tulossa ovat ainakin Py-häkylän ja Enkkuan koulu-piirien esittelyt. Ajoitus sel-vinnee seuran 2015 toimin-tasuunnitelmasta päättämi-seen mennessä. Se taas tie-detään seuran syyskokouk-sessa, joka pidetään mar-raskuun viimeisenä sunnun-taina, ensimmäisenä ad-venttina 30.11.14 Karjala-talon Yläsalissa.

KAARINAPÄRSSINEN

Markku Pärssinen piti mielenkiintoisen, valoku-viin perustuvan esityksen Alakylän ja Kahvenitsenseuduilta. Kuva: Sini Heikkonen.

Kunnalliskoti, edustalla Uusitalot.

Puikkoisten peltoaukeaa.

Maanantai 20. lokakuuta 2014 VPL.PYHÄJÄRVI 9

Me karjalaiset olemme ainakäyttäneet ravinnoksemmesieniä. Tietääkseni sienistäkerättiin aikaisemmin pää-asiassa rouskuja, ja syötä-vän sienen tuntomerkiksiusein mainittiin juuri rous-kuista lähtevä maitiaisneste.Rouskuja kerättiin pääasi-assa suolasieniksi, ja siihenne ovatkin kaikkein parhai-ta.

Arvelisin, että karjalaisilleolisivat olleet tuttuja syötä-viä sieniä myös tatit ja kan-tarellit, kun taas esimerkik-si haperoita tuskin kerättiinruokapöytään. Sieniharras-tuksen levitessä myöhem-min koko maan alueelle,myös Länsi-Suomeen, alet-tiin arvostaa myös muita-kin syötäviä sieniä, esimer-kiksi myöhäissyksyn sup-pilovahveroita, joista ontullut kaupunkien toripöy-tien yksi suosituimmista sie-nistä.

Esittelen seuraavassa kak-si mielestäni erinomaistaruokasientä, joita ei kuuleyleensä pidettävän syötävi-en sienien kärkipäähän kuu-luviksi. Ne ovat kangastattija kehnäsieni.

Tattien ykkönen on tie-tysti herkkutatti, jonka kau-pallinen merkitys on suuri,koska esimerkiksi italialai-set ovat kovin persoja suo-malaisten herkkutattien pe-rään. Mutta monet muut-kin tatit ovat hyviä. Tateis-sa on sekin hyvä puoli, ettäne oppii tuntemaan hel-posti, eikä Suomessa esiin-tyvistä tateista löydy myr-kyllisiä kuin tauriontatti japiruntatti, joita on äärim-mäisen harvoin tavattu lou-naisimmasta Suomesta. Pa-halta maistuvat tatit, niistäyleisimpänä sappitatti, op-pii erottamaan aika hel-posti.

Minun yksi suosikkitatti-ni on kangastatti, jota esiin-tyy yleisimmin mäntymet-sissä. Kun kangastatti onlikaisen ruskean näköinenja paistettaessa muuttuu

Kotikokin kertomaa

Kangastatti jakehnäsieni

mustaksi, sitä ei taideta juu-ri harrastaa. Jotkut väittä-vät, että kangastatti mais-tuisi kitkerältä, mutta mi-nun mielestäni maussa onvain lievä hapahko vivah-de, joka juuri antaa kangas-tatille sen omalaatuisenmaun.

Viime kesänä kangastat-teja nousi valtavia määriä,niin että niitä kerätessä pys-tyi valikoimaan koriin nuo-rimmat ja madottomat ta-tit. Herkullisia kangastatti-muhennoksia hieman eritavoin laitettuna on kesä-pöydässäni usein.

Toinen vähemmän tun-nettu erinomainen ruoka-sieni on kehnäsieni (ks.kuva). Se on vaatimatto-man näköinen, ja täyteenmittaansa kasvaessaan senlakki usein halkeilee reu-noistaan. Sieni muistuttaaulkonäöltään vähän seitik-kejä, mutta sen erottaa hel-posti esimerkiksi myrkylli-sestä suippumyrkkyseitikis-tä.

Sienen lakki on vaalean-ruskean keltainen ja lakinkeskellä on harmaansävyis-tä ”kehnää”. Jalassa on hel-posti irtoava rengas. Useim-pina loppukesinä ja syksyi-nä kehnäsientä on varsinrunsaasti. Sienen voi pilk-koa ryöppäämättä suoraanpannuun tai tehdä siitä sie-nikeittoa. Sienen maku onmieto, mutta omaleimai-sen herkullinen.

Ei muuta kuin kehnäsie-niä ja kangastatteja kerää-mään, viimeistään ensi ke-sänä!

JUHANI FORSBERG

Kehnäsieni.

Valtiopäiväedustaksi Ruot-sin syyskuun puolivälissäpidetyissä vaaleissa on va-littu Raimo Tapio Pärssi-nen, 58 v, jo viidennelleperättäiselle, v. 1998 alka-neelle kaudelle Gävlebor-gin läänistä sosialidemo-kraattisesta puolueesta.

Jalasjärvellä SuomessaLauri ja Ilmi Pärssisenperheen 6-päisen veljessar-jan nuorimmaksi 5.4.1956syntyneen Raimo Tapaninvanhemmat muuttivat lap-sineen Ruotsiin, aluksi Bisp-gårdeniin Jämtlannin lää-niin 22.12.1956. Ruotsiinhe päätyivät, kun Raimonisä Lauri, s. 1923, oli La-pin sodassa haavoituttuaanpäässyt aikoinaan RuotsiinSollefteåhon kuntoutetta-

Raimo Pärssinen valtiopäiväedustajaksi Ruotsissa jo viidettä kertaa

Raimo Tapio Pärssinen.

vaksi. Lauri hakeutui myö-hemmin muutamiksi vuo-siksi ruotsalaisyhtiö SCA:llemetsuriksi ja kuusilapsinenperhe muutti sinne hänenperässään.

Raimo Pärssinen kertoovaltiopäivien kokoonnuttuatulleensa valituksi hyvinmerkittävälle paikalle Työ-markkinavaliokunnan (Ar-betsmarknadsutskott) pu-heenjohtajaksi. Hänen pääs-tessään ensimmäistä kertaa1998 valtiopäiväedustajak-si oli Ruotsin valtiopäivillä15 taustaltaan ruotsinsuo-malaista edustajaa. Nyt heitäon vähemmän.

Suomalaiset juuret eivätole unohtuneet Raimo Pärs-siseltä, sillä hän perusti v.2008 Ruotsin valtiopäiville

ruotsinsuomalaisen yhdis-tyksen (Svensk-finska fö-reningen i riksdagen) javalittiin sen puheenjohta-jaksi. Yhdistyksen jäsenmää-rä, joka koostuu niin ruot-sinsuomalaisista valtiopäi-väedustajista kuin virkamie-histäkin, on 40 henkeä(2013). Yhdistys toimii suo-men kielen aseman paran-tamiseksi Ruotsissa.

Sukututkimusten, tiedotsaatu Seija Pärssiseltä Hei-nolasta, mukaan RaimoPärssisen juuret juontavatVpl. Pyhäjärven Kunnia-niemeen. Raimon isovan-hemmat, Räisälän Näpin-lahdessa asuneet ToivoTuomaanpoika Pärssinen,s. 1900, ja puoliso HildaSiviä Aatamintytär Kopra,

myöh. Pärssinen, s. 1905,asettuivat 8 lapsensa kans-sa sodan jälkeen Raumal-le.

Tämän Toivo Tuo-maanpojan isä Tuomas Pe-kanpoika Pärssinen, oli syn-tynyt 1864 Vpl. Pyhäjär-vellä Kunnianiemessä, mut-ta muutti aikuisena Räisä-län Näpinlahteen, missämerkitty kuolleksi 4.8.1941,mutta on haudattu eva-kossa Ilmajoelle. TuomasPekanpojan vanhemmat,isovanhemmat ja tiedossaolleet esivanhemmat olivatVpl. Pyhäjärvellä Kunnia-niemessä asuneita. Vanhinkirkonkirjoista löytyvä esi-isä on Antti Pärssinen s.1652.

Sattuu olemaan niin, että

allekirjoittanut ja sisarukse-ni olemme äitimme MariaKaasalaisen, myöh. Pärssi-sen, s. 1900, kautta RaimoTapani Pärssisen neljänsiäserkkuja. Isoisäni Juho Ju-honpoika Kaasalaisen äitioli Anna Juhontytär Pärssi-nen, myöh. Kaasalainen, s.1824. Hän oli Raimo Ta-pani Pärssisen isoisän Tuo-mas Pekanpoika Pärssisenisän Pekka JuhonpoikaPärssisen, s. 1821, sisar.

Valtiopäiväedustaja Rai-mo Pärssisen viisi veljeäovat myös jääneet asumaanRuotsiin. Heistä Uppsalas-sa asuva Ilkka Pärssinenon ollut muutamia vuosiaPärssisen Sukuseuran jäsen.Ja Raimon setä, Helsingissäasuva Ilmo Tapio Pärssi-

nen on osallistunut suku-seuran tilaisuuksiin.

KAARINAPÄRSSINEN

Suvannon seudun säätiöt japitäjäyhteisöt kokoontuvatkahdesti vuoden aikana jatällä kertaa Räisäläisten Sää-tiö järjesti tapaamisen Sä-kylässä 27.9.2014. Kaunisaurinkoinen syyssää saattelikokoukseen tulijat, jokosuoraan kokouspaikka Tu-palan Hoviin tai Räisälä-keskuksen kautta Köyliös-tä. Kokous oli kymmenentoimintavuotensa aikana20:s.

Minulle ensikertalaisenaolikin mielenkiintoista kuullaaivan alkuun kaikkien pai-kalle päässeiden esittäyty-mis-kierros, joka ei ollutvain nimi nimen perään.Jokainen kertoi nimen li-säksi vähintään sen, ettämistä suunnalta Karjalaasukujuuret löytyivät.

Tuo muiden pitäjien jakylien hahmottaminen sekäniihin tutustuminen ”omanpitäjän” lisäksi on yksi hyväsyy kokoontumisellemme.Yhteinen historia suvannon-seutulaisille auttaa ymmär-tämään yhteydenpidon kie-murat ja halun säilyttää kon-taktit itärajan taakse, sekäpalon saada säilytettyä mah-dollisimman paljon olemas-sa olevia kohteita suoma-laisajasta. Lisäksi yhdessäasioiden mietintä antaa useinuusia näkökantoja ja toi-mintamalleja. Yhteistyö onrikastuttavaa.

Kokouksessa ei alettumurehtimaan maailmanpoliittista tilannetta, joka tokikoskee meitä kaikkia ja he-rättää kysymyksiä. Totesim-me, että päivänpolttavatuutiset ovat saattaneet vai-kuttaa jossakin määrin esi-merkiksi tapaamisiin, jotkaovat jääneet toisinaan tors-oiksi rajanaapurimme osal-ta. Se kuinka jatkaisimmenaapurimme kanssa, tiivis-tyi sanontaan: suhtaudutaan”lehmän levollisuudella” .

Yhteistyö venäläistenkanssa näyttäisi vaativan”venäläisen systeemin” tun-temista ja tuskin pahitteeksiei olisi oppia myös heidäntapakulttuuriaan. Kannak-sen yhteyshenkilöiden kar-toittaminen ja yhteystieto-

Syyskuun pitäjätapaamisen väkeä. Kuva: Kirsti Tupala.

Pitäjäyhteisöillä oli syystapaaminen

jen päivittäminen pitäisi ollaajan tasalla, jotta mahdolli-set vierailut, matkat ja muuyhteistyö sujuisi mahdolli-simman mutkattomasti.Suvannon seudun säätiöt japitäjäyhteisöt jatkakootmenestyksellistä yhteistyötäKarjalan Kannakselle luot-taen: kun meillä menee hy-vin ja teillä menee hyvin –kaikilla menee hyvin.

PitäjälehtientulevaisuusPöydälle nostettiin kysymyspitäjälehtien tulevaisuudes-ta. Onko syytä miettiä yh-teistä lehteä? Kuultiin kuin-ka pitäjälehdet voivat tällähetkellä. Puheenvuoroissatodettiin, että esimerkkiksiPyhäjärvi-lehti, jota on pai-nettu vuodesta 1955 sekäsamoin vuodesta 1957 il-mestynyt Suvannon Seutuvoivat ihan mukavasti. Räi-säläisen (1955) todettiinmyös saaneen uutta ilmettäja hengittävän ihan muka-vasti.

Toki kaikkien lehtienhaaste on saada uusia tilaa-jia tai ainakin pitää lukija-kunta nykyisissä lukemissa.Kukaan ei juuri nyt koke-nut tarvetta suuriin muu-toksiin pitäjälehden osalta.Yhteinen näkemys oli, ettäseurataan tilannetta ja pide-tään mielessä, josko tule-vaisuudessa pitää harkitalehtien yhdistämistä.

Pitäjälehtiä on myös saa-tavilla Internetistä. Kanna-tusta sai ajatus, että vähin-täänkin yhteisöiden kotisi-

vujen kautta löytyisi linkkieri pitäjälehtiin. Tärkeänäväylänä pidettiin myös, ettälinkit löytyisivät KarjalanLiiton nettisivuston kautta.

VirtuaalivierailujaKlisee lienee todeta, ettänetti/virtuaalimaailma ontätä päivää. Sekä omissayhteisöissä kuin myös raja-naapurin puolella ihmisetkäyttävät erilaisia väyliä tie-donhakuun, yhteyksien luo-miseen ja aikansa seuraa-miseen juuri virtuaalisesti.

Se sukupolvi, joka ei olesyntynyt, elänyt tai vielä ko-kenut vierailua konkreetti-sesti juurillaan Karjalassasaattaa tehdä netissä ensi-vierailun vaikka paikallisju-nassa matkalla töistä kotiin.

Ei pidä unohtaa yhdis-tyksien ja säätiöiden kotisi-vuja eikä vapaampien, esi-merkiksi facebook-tyyppis-ten sivustojen ylläpitämistä.Se, kuinka niissä esittäydy-tään, on käyntikortti ja mai-nos jokaiselle vierailijalle.Palaako virtuaalivierailijauudelleen – jäikö kiinnos-tus itämään? On paljonkiinni siitä, kuinka mielen-kiintoinen, houkutteleva,selkeä ja vastauksia antavasisältö on sivustoilla.

Luonto- jakulttuurikohdekarttaKeskusteltiin luonto- ja kult-tuurikohteiden kartoittami-sesta kartaksi kohde-esit-teineen. Nyt on aika, jol-loin olisi otollista saadamuistiin merkatuksi olleet

ja olevat kohteet. Tämätyö tulisi aloittaa välittö-mästi ja saada tallennetuksimuotoon jos toiseen. Koh-teiden merkitseminen tar-koin koordinaatein sekä in-formaatio on tehtävä nyt,jotta tuleville sukupolvillejäisi jälkiä, joita etsiä ja tut-kia.

Tämäntyyppinen työ onaloitettava mahdollisim-man nopeasti, koska koh-teita luonto peittää tai ih-minen hävittää. Muistijälki-kin on valitettavasti katoa-vaa.

Itse näkisin tässä mah-dollisuuden tarvittaessa Su-vannon seudun matkailunmonipuolistamiseen ja li-säämiseen.

Viedään viestiäeteenpäinSuvannon seudun säätiöi-den ja pitäjäyhteisöjen ko-koontumisissa ei tehdä si-tovia päätöksiä, mutta mie-tinnät ja ratkaisumallit vie-dään eteenpäin omille ta-hoille.

Mielestäni yhteisen pöy-dän ääreen on syytä jatkos-sakin istua, jotta tiedämmemitä naapuripitäjissä poh-ditaan ja työstetään, mitävoimme tehdä yhdessä jamissä tarvitsemme lisäapua.Juuret ovat päivä päivältäkauempana, mutta kun nii-tä ravitsee ja kastelee riittä-vän usein, ne eivät häviä.

SEILAHOPPENDORFF

Räisäläisten Säätiö

Maanantai 20. lokakuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI10

Kesän 1944 jatkosodanevakuointia muisteltiin No-kialla Maurin seurakuntata-lolla 7. syyskuuta. Seutu onentistä Suoniemen kuntaa,joka myöhemmin liitettiinNokian kauppalaan. Suo-niemelle sijoitettiin viimesotien jälkeen lähinnä Vpl.Pyhäjärven Alakylän jaNoitermaan kylien siirto-väkeä. Tästä johtuen tilai-suuden osanottajien enem-mistö oli juuriltaan pyhä-järveläisiä.

Talkooväen tarjoamanaloituskahvin ja karjalanpii-rakoiden jälkeen lausui ter-vetuliaissanat Anna-LiisaHeikkilä, joka oli myöskokoontumisen alullepani-ja. Muisteluja alusti KirstiNaskali, jonka tekemä esi-tys Pyhäjärven evakuoin-nista perustui suurelta osinSota-arkiston asiakirjoihin.Tilaisuuden ideana oli käy-dä läpi virallisia evakuointi-suunnitelmia ja sotapäivä-kirjoja ja verrata niitä sittenevakuoitujen omiin muisti-kuviin.

Suurin osa paikalla ol-leista muistelijoista aloittievakkomatkansa 1944 sil-loin ruuhkaiselta Noiter-maan rautatieseisakkeelta.Koska junat olivat täynnäihmisiä tavaroineen, ei mu-kaan mahtunut lehmiä, vaanne piti paimentaa Pyhäjär-veltä maanteitse Savoon taijopa Keski-Suomeen asti.Tässä työssä joutuivat tei-ni-ikäiset nuoret tekemäänsatojen kilometrien raskaanmarssin. Nuorimmatkinevakkoon joutuneista ovatnyt jo 70 vuotta täyttäneitä,joten on selvää, että kesästä1944 jotain muistavien kes-ki-ikä on korkea.

Yhteislauluna tilaisuudes-sa laulettiin Karjalaisten lau-lu, Kotimaani ompi Suo-mi, Karjalan kunnailla sekäAnna-Liisa Heikkilän sanoi-tus ”Kotiseudulle” kappa-leen ”On maista kaikistasittenkin” säveliin. Lauluajohti Jorma Matikainen.

Yleisöä tilaisuuteen olisaapunut täysi salillinen, noinseitsemänkymmentä hen-keä. Kuulijoita oli tullut kau-empaakin, tiettävästi aina-kin Keuruun ja pääkau-punkiseudun väliltä. Ylei-sössä oli myös nuorta kuu-lijakuntaa kuulemassa iso-vanhempiensa kokemuksia.

MIKA PURANEN

70 vuotta sitten – Karjalasta lähtöä muisteltiin Nokialla

Pyhäjärvi saatiin vallattuatakaisin jo jatkosodan al-kuvaiheessa elokuussa1941. Ensimmäiset siviili-henkilöt palasivat sinne syys-kuun 1941 alussa, muttapääosa asukkaista palasi ta-kaisin koteihinsa keväällä1942. Samoihin aikoihin ke-väällä 1942 alkoi sotilashal-linto valmistella palautetunalueen evakuointisuunnitel-mia. Työ oli normaalia so-tilasviranomaisten ennakko-valmistelua. Koska tilanneei ollut asian suhteen sillähetkellä kriittinen, työ etenihitaasti ja suunnitelmat val-mistuivat vasta loppuvuon-na 1943.

Sota-arkistosta löytyväPyhäjärven kunnan karkeaevakuointisuunnitelma onpäivätty 30.9.1943. Suun-nitelmat oli laadittu kahtavaihtoehtoa varten: evaku-ointi rautateitse (suunnitel-ma A) Keski-Suomeenkuormauspaikkoina Pyhä-järvellä Noitermaan ja Py-häjärven asemat, tai evaku-ointi maanteitse (suunnitel-ma B) kokoontumispaik-koina Pyhäjärven asema,Saapru, Noitermaa ja Ala-kylä reittiä Konnitsa-Un-nunkoski-Koverila-Hiitola-Ilmee. Ilmee sijaitsi Hiito-lassa nykyisen Rautjärvenkohdalla. Ilmee oli näissäsuunnitelmissa luovutus-paikka eli ilmeisesti evaku-oinnin oli ajateltu päätty-vän sinne tai jatkuvan sieltärautateitse.

Suunnitelmat oli laadittuniin väestöä, karjaa kuinmateriaaliakin varten ja neolivat yksityiskohtaisetmyös väestön, karjan ja he-voskolonnien huollon, lii-kenteenohjauksen ym. suh-teen. Suorituskäskyt olivatvalmiina, vain evakuoinninalkamispäivä ja kellonaikapuuttuivat. Suunnitelmanliitteenä olivat arviot eva-kuoitavien henkilöiden, kar-jan ja materiaalin määristä.Pyhäjärven suunnitelmaanoli merkitty lapsia, vanhuk-sia ja heidän hoitajiaan 2390henkeä (kuljetettavia), mars-sivaa väestöä 3489 henkeä,kuljetettavia nautoja 4196ja eläinten hoitajia 1227,kuljetukseen käytettäviä he-vosia oli merkitty olevan1239, mutta kuorma-au-

Pyhäjärveläisten evakuointi kesällä 1944 asiakirjojen valossatoja vain neljä. Aikaa eva-kuointiin oli suunniteltu ole-van 1-6 vuorokautta eva-kuointikäskyn antamisesta.

Sotatilanteen muututtuaEuroopassa oli sotilashal-linnossa ehdotettu jo ke-väällä 1944 Karjalan eva-kuointia, mutta päämajassaehdotus torjuttiin. Venäjänaloitettua suurhyökkäyksenkesäkuussa 1944 evakuointijouduttiin sitten toteutta-maan Pyhäjärvenkin osaltamelko kiireellä eikä mat-kanteko suinkaan pysähty-nyt suunnitellusti Ilmeelle.

Suurhyökkäys alkoi Val-keasaaresta 9.6.44. Yöllä16.-17.6. alkoi tilanne py-häjärveläisten kannaltamuuttua kriittiseksi, pelät-tiin saarroksiin joutumista.Iltayöstä tuli Käkisalmensuojeluskuntapiiriin ilmoi-tus, että ”Länsi-Kannaksentilanteesta johtuen evaku-ointia on kiirehdittävä javäestö on pantava marssi-maan”.

Virallinen evakuointikäs-ky Pyhäjärven etelä- ja itä-osan kylien osalta annettiinlauantaina 17.6.44 aamullaklo 5.48. Muu osa pitäjääsai virallisen lähtökäskynsaman päivän iltana. Pyhä-järven historiassa tosin mai-nitaan, että mm. kirkonky-län väelle tuli lähtömääräysvasta tiistaina 20.6.

Evakuointi tapahtui sekämaanteitse että rautateitse.Rautatiekalustosta oli huu-tava pula, joten osa väes-töstä ja karja joutui marssi-maan. Kesäaika osaltaanteki mahdolliseksi karjanajamisen teitä pitkin.

Käytännössä Pyhäjärvenasukkaat olivat tuolloin jovarustautuneet lähtöön jatiesivät odottaa sitä, koskauseiden päivien ajan oli ohikulkenut evakoita naapuri-pitäjistä ja sodan äänet oli-vat voimistuneet. Mm. Sak-kola oli tuolloin jo suureltaosin tyhjentynyt. Sikäli ti-lanne oli heidän kohdallaanvielä erilainen, että lehmiäpystyttiin kuljettamaanmyös rautateitse.

Armeijan kuvaajat olivatpaikalla Sakkolan Haiter-maassa ja Pyhäjärven Noi-termaassa sunnuntaina18.6., kun evakuointi oli

käynnissä. SA-kuvamateri-aalissa on useita kuvia sekäHaitermaasta että Noiter-maasta.

Evakuointi Pyhäjärveltätapahtui useassa vaiheessa.Ensin lähtivät rautateitselapset, vanhukset ja heidänhuoltajansa. Evakuointitoi-miston sotapäiväkirjanmukaan 1. kuljetus, jossaoli pyhäjärveläisiä, lähti sun-nuntaiaamuna 18.6. klo4.00 Noitermaan asemal-ta: kuljetus nro 884 sisältä-en 25 vaunua, joissa olipyhäjärveläisiä 700 henkeä,lisäksi kolme vaunua ma-teriaalia, määräasema Kos-kenpää ja Petäjävesi. Lähtötapahtui siis jo noin vuo-rokauden kuluttua viralli-sen lähtökäskyn antamises-ta.

Seuraava junakuljetus,jossa oli pyhäjärveläisiä, onmerkitty tapahtuneenmyöskin Noitermaan ase-malta, vuorokautta myö-hemmin maanantaita vas-ten yöllä 19.6. klo 1.45, 23vaunua, purkausasema Jy-väskylä. Seuraava kuljetusoli Myllypellon asemaltasamana päivänä 19.6. klo12.35 ylimääräinen juna,jossa oli 11 vaunua, mää-räasema oli Sydänmaa(Alavudella).

Pommitusvaaran vuoksiPyhäjärven asemaa käytet-tiin evakkokuljetuksiin hy-vin vähän. Noitermaan li-säksi lastauspaikkana oliKokkomäen kohdalle met-sään vedetty sivuraide jaMyllypellon asema, joka si-jaitsi Räisälän puolella.

19. päivän illalla lähtimyös Noitermaan asemal-ta kuljetus ja seuraavanakinpäivänä tiistaina 20.6. lähtivielä ainakin kaksi junaa,joissa oli pyhäjärveläisiä.Toisessa junassa oli 21 vau-nua, toisessa 33 vaunua,mutta näissä junissa kulje-tettiin ihmisten lisäksi myöspikkukarjaa (vasikoita, lam-paita ym.), tavaraa ja viljaa.

20.6. oli päivä, jolloinViipuri menetettiin ja puo-len päivän aikaan tapahtuiElisenvaaran aseman pom-mitus, joka on Suomenhistorian tuhoisin siviilivä-estöön kohdistunut pom-mitus. Sen alle jäi kaksi

räisäläläisten evakkojunaa japommituksessa kuoli myösjoitakin pyhäjärveläisiä.

20. päivän jälkeen ei so-tapäiväkirjoissa ole enäämainintoja pyhäjärveläistenhenkilöiden evakuointijuna-kuljetuksista, mutta 20.6.-1.7. lähti päivittäin niin Noi-termaan kuin Pyhäjärven-kin asemilta useita junia,joissa kuljetettiin pikkukar-jaa ja tavaraa.

Nautakarja eli aikuiset leh-mät kuljetettiin Pyhäjärvel-tä maanteitse marssien. Pi-täjän eteläosasta, mm. Noi-termaasta karjan ajajat läh-tivät osa sunnuntai-iltana18.6. (siis samana päivänäkuin 1. evakkojuna lähti),osa maanantaina 19.6. Muu-alta pitäjästä lähdettiin päi-vää paria myöhemmin.

Reitti kulki Kiimajärvenkankaan läpi Konnitsan ky-lää kohti eli sitä reittiä, jokaoli ollut suunnitelmissakin.Tarkoitus oli, että kun onpäästy sodankäynnin kan-nalta kriittisimpien alueidenohi, lehmät lastataan juniin.

Koska tavaravaunuista olikuitenkin koko ajan huuta-va pula, matkaa jouduttiinjatkamaan jalan aina vaineteenpäin Punkaharjun jaSavonlinnan ohi rautatietäseuraten. Osa sai karjan vau-nuihin Savonlinnassa, mut-ta suuri osa joutui kävele-mään paljon pidemmälle,lähelle Pieksämäkeä ja jot-kut joutuivat kulkemaankoko matkan Keski-Suo-meen jalan ja hevospelillä.Matkaa kertyi useimmilleyli 200 km ja aikaa kuluiviikko, kaksi, joidenkinosalla lähes kuukausi, kos-ka mm. lehmien poikimis-ten ja hevosten varsomis-ten vuoksi jouduttiin pitä-mään taukoja.

Myös Pyhäjärven teolli-suuslaitosten evakuointi al-koi samana päivänä kunlähti ensimmäinen pyhäjär-veläisten evakkojuna eli18.6.

Käkisalmen suojeluskun-tapiirin ilmansuojelujoukko-jen kuukausikertomuksenmukaan 20.6.1944 kokoväestö ja nautakarja Pyhä-järveltä oli siirretty pois.Kyliin jäi tässä vaiheessavielä sotilaita ja työvelvolli-

sia, jotka jäivät ruokkimaansotaväkeä, korjaamaan sa-toa ja lastaamaan tavaroita.

Koska taistelut eivät ulot-tuneet Itä-Kannakselle, ku-ten oli pelätty, työvelvolli-sia, mm. karjanajajia, ko-mennettiin evakkomatkal-ta vielä takaisin lastaamaantavaroita ja korjaamaan sa-toa. Heinäkuun lopussa il-moitettiin Pyhäjärvellä ol-leen 418 henkilöä ja 400tonnia tavaraa, ja vielä syys-kuun puolivälissä oli mm.teollisuuslaitosten koneistaosa kuljettamatta.

Välirauhansopimus tulivoimaan 19.9. ja alueen pitiolla tyhjä 21.9.44. Noinpuolet viljasadosta ehdit-tiin korjata. Viimeisinä si-viileinä lähtivät Pyhäjärvenhistorian mukaan sotilaidenmukana Pyhäjärven poliisitaamulla 22.9.44, jolloin Py-häjärvi tyhjeni ainakin silläkertaa lopullisesti suoma-laisista asukkaista.

Pelkästään asiakirjoja lu-kemalla tajuaa tilanteen jär-kyttävyyden ja kohtalon-omaisuuden. Valtavan pit-kiä junia toinen toisensajälkeen, kymmeniä vaunujatäynnä ihmisiä ja muuta-maa päivää myöhemminpienkarjaa ja tavaraa. Tiettäynnä ihmisiä ja eläimiä.

Kaakkois-Suomen soti-lasläänin evakuointitoimis-ton sotapäiväkirjassa mai-nitaan 18.6. mm., että Suo-järven, Salmin ja Käsnäse-län suunnasta saapui illallakolme hevoskolonnaa, jois-sa oli yhteensä 2600 hevos-ta. Ihmisiä oli todennäköi-sesti mukana vielä enem-män. Kun ajattelee tällaistahevosjonoa matkustajineenillalla saapumassa, ymmär-tää, minkälainen urakkapel-kästään niiden huolto oli.Ja matka jatkui päivä toi-sensa perään…

Toisaalta herättää ihailuase huolellisuus,jolla kaaok-sesta ja monella tavalla vaa-rallisesta tilanteesta huoli-matta asiat kirjattiinylös.Niin ihmiset, lehmätkuin lampaatkin laskettiinja merkittiin muistiin, käs-kyjen ja kuljetusten ajat kir-jattiin minuutin tarkkuudel-la vuorokauden ympäri.Suomalainen yhteiskuntapystyi toimimaan järjestel-mällisesti kaaosmaisesta ti-lanteesta huolimatta.

KIRSTI NASKALI

Lähteinä on käytettySota-arkistossa olevaa ma-teriaalia (mm. Viipurin suo-jeluskuntapiirin arkistoa jaKaakkois-Suomen Sotilas-läänin Esikunnan arkistoa),Impi Wiikan Vpl. Pyhäjär-vi -kirjaa, Anna-Liisa Heik-kilän ja Heikki KarttusenNoitermaan seudun histo-riikkia (osa Vaellusvuodet)sekä kirjaa Karjala 4. (Kar-jalan vaiheet).

Seitsemän sisarusta Noi-termaan Heikkosia.Martti Heikkonen,Hilkka Jäntti, KerttuKotakorpi, Eila Riihi-mäki, Seppo Heikko-nen, Erkki Heikkonenja Kaija Peltonen. Ku-vasta puuttuu sisarus-sarjan toiseksi nuorinToivo Heikkonen,jokaei ollut nyt mukana.Erkki Heikkonen ehtivielä syntyä PyhäjärvenNoitermaassa touko-kuussa 1944. Kuva: MikaPuranen.

Maanantai 20. lokakuuta 2014 11VPL.PYHÄJÄRVI

Kylä heräsi kesäkuun 9. päi-vän kauniiseen aamuunvuonna 1944. Minulla onsiitä aamusta mielessäni hy-vin selvä mielikuva. Silloi-sen aikataulun mukaan läh-din aamuvarhaisella järvel-le katsomaan kalanpyydyk-siä. Veneeni oli naapurinAlaryönän rannassa, jotenkuljin sinne naapurin haankautta.

Järvellä ollessani rintamal-ta päin alkoi kuulua hirveäjylinä. Jotakin erikoista olitapahtumassa. Katsoin ka-tiskat, joista ei sillä kerrallatullut juuri mitään. Ilmassaoli selvästi sellainen tuntu,että olen nyt viimeistä ker-taa kalastamassa Kiimajär-vellä. Jätin kuitenkin katis-kat järveen ja veneen ran-taan sen tavalliselle paikalle.Pellon ja metsän välillä olitukevista puista tehty aita.Sen paksuimpaan puuhunkaiversin linkkuveitsellä päi-väyksen 9.6.1944 EN ikäänkuin muistoksi siitä, ettätässä paikassa olen olluthyvin erikoisena hetkenä.Tämä päivä myös jäi vii-meiseksi kalastuspäiväksi.

Nyt oli valmisteltava taaslähtöä evakkoon. Äiti, Ar-vo, Laura ja Irene pääsi-vät jollakin armeijan kuor-ma-autolla lähtemään ai-kaisemmin ja minä jäin isänkanssa kotiin. Armeijanauto vei äidin ja lapset Pa-rikkalan Koitsanlahdellemuutaman päivän kuluttuahyökkäysvaiheen alkamises-ta. Sieltä heidät kuljetettiinedelleen Orivedelle Orive-den opistolle. Meillä isänkanssa oli asevelvollisuu-teen nähden sellainen tilan-ne, että isä oli liian vanha jaminä kuukauden verran lii-an nuori, joten me pääsim-me lähtemään. Minä ja isävalmistelimme lähtemistävielä muutaman päivänajan.

Minä kävin RäisälässäTiurissa myllyssä, jotta saim-

Noitermaassa syntynytLeena Ijas lähti evak-koon Räisälän Hytinlah-desta.

Ensio Näriäisen evak-komatka alkoi Konnit-sasta. Kuvat: Mika Pu-ranen.

Yleisökuvassa edessä toisessa rivissä on Kerttu Niukkanen (o.s. Pulakka) tyttärensä kanssa ja EskoSipponen vaimonsa kanssa. Kerttu ja Esko kulkivat evakkotien karjan kanssa. Kuva: Kirsti Naskali.

Evakkopoika kertoo:Toinen lähtö Karjalasta

me jauhoja mukaan. Me-nomatkalla Tiuriin tuli il-mataistelu yläpuolelle, jos-sa hävittäjät ampuivat toi-siaan konekivääreillä. Sa-tuin olemaan metsän koh-dalla ja ajoin hevosen met-sään näkösuojaan. Tien lä-hellä olevat puut oli varus-tettu noin 1,5 metrin kor-keudella poratuilla sormenkokoisilla rei’illä. Ilmeisestine oli tarkoitus räjäyttä-mällä kaataa tarvittaessatielle kulkuesteiksi.

Isä teki mm. laatikon si-kaa varten. Lastasimme kär-ryihin mahdollisimman pal-jon tärkeimpiä tavaroitam-me ja sika kuului niihin.Laitoin kärryille myös os-tamani haulikon panoksi-neen. Isompia tavaroita,kuten maatalouskoneitayms. vietiin kuorma-autoillaViipurin-Elisenvaaran ra-dan varrella oleville asemil-le, mm. Laikkoon ja Sim-peleelle. Sieltä niitä vietiinjunilla kauemmas Suo-meen. Yksi määräasema oliKeuruu.

Rintamalta kuului kovaaampumista. Jylinä alkoikuulua yhä selvemmin.Eräänä päivänä istuin na-vetan vintille, luhtiin vievillärappusilla. Kuului kovaalentokoneiden ääntä, sitten15 kilometrin päästä Kivi-niemestä niin kovaa pom-mien räjähtämistä, että na-vetan raput tärisivät ja sit-ten tuli suuri joukko venä-läisiä pommikoneita näky-viin. Koneet kääntyivät ta-kaisin Venäjälle päin. Sittentaas kuului koneiden ääntä,pommitus ja kääntyminentakaisin. Tämä toistui usei-ta kertoja. Toisenlaista jy-rinää kuului silloin, kun yh-deksän kilometrin päässäSakkolassa oleva oma ty-kistö ampui. Ensin kuuluilähtöpamaus ja sitten kra-naatin räjähtäminen viholli-sen puolella.

Ammunta ja pommitus

oli jatkuvaa jylinää. Se pai-nui niin syvälle alitajuntaan,että korvissa kuului usei-den vuosien ajan jatkuvastikaukainen jylinä ja sillointällöin se tuli esiin vielä 20vuoden kuluttuakin. LähtöKarjalasta tuli unessa esillehyvin usein ja kymmenienvuosien jälkeen.

Vielä ennen lopullista läh-töä oli jotakin asiaa äidille.Lähdin 18.6.1944 illalla pol-kupyörällä käymään Parik-kalassa. Sinne oli matkaanoin 90 kilometriä. Men-nessäni katsoin näkymääLehikoisen pajan metsikös-sä Konnitsan keskustassa.Siellä riippui paljon teuras-tettuja ja nyljettyjä lehmiämäntyjen välissä. Niitä eiilmeisesti jostakin syystävoitu ottaa mukaan evak-komatkalle.

Lähdin Parikkalasta aa-mulla takaisin kotiin. Enkuitenkaan päässyt kotiinsaakka, kun isä, mummonperhe ja osa naapurimmeMatti Tp. Äijön perhees-tä tuli vastaan hevosilla jakarjan kanssa KonnitsassaMakia-ahon paikkeilla noinkuusi kilometriä kotoa.Käännyin takaisin ja seura-sin heitä. Minä ajoin polku-pyörällä ja isä hevosella.

Viranomaisten antamienmääräysten mukaan Kon-nitsan kylä piti tyhjentääviimeistään 22.6.1944(Konnitsan kyläkirja s. 117).Konnitsasta lähdettiin kui-tenkin ilmeisesti 19.6.1944.

Kuljimme melkoisen jän-nityksen vallassa, kun saim-me tietää, että Karjalan kan-naksen toisella reunalla vi-hollinen oli edennyt jo pit-källe. Oli selvästi mahdolli-suus, että venäläiset olisivatvoineet kiertää meidäneteemme ja motittaa mei-dät. Onneksemme näin eikuitenkaan käynyt.

Kuten edellä jo mainit-sin, minun lähtemiseni Kar-

jalasta oli vain yhden kuu-kauden varassa. Täytin hei-näkuun 23. päivänä 17vuotta, mikä oli silloin ase-velvollisuusikäraja. Kuu-kautta myöhemmin en enääolisi päässyt lähtemään, vaanolisin joutunut armeijaan.

Syötimme karjaa sopi-vissa ja maanomistajien mie-lestä sopimattomissakinpaikoissa, lepäsimme ja lyp-simme lehmät illoin aa-muin. Sika sai juoda läm-mintä maitoa niin paljonkuin jaksoi ja loppumat-kasta sillä oli vaikeuksia so-pia laatikkoon. Lehmiensyöttämisessä ei ollut on-gelmia alkumatkasta, mut-ta myöhemmin joka paik-kaan ei päästetty. Lehmiensorkat olivat kovilla pitkänmaantiekävelyn aiheutta-man kulutuksen vuoksi.

Ensimmäisenä yönä nu-kuin jossakin pienessä sau-nassa vähän aikaa. Siihenaikaan juhannus oli pysy-västi 24.6. Neljäs yö olijuhannusyö. Silloin yritinnukkua Rautjärven Ilmeenkylässä, nykyisen rajan lä-hellä Suomen puolella pie-nellä aholla kokkoa muis-tuttavan tulen ääressä. Pie-nen nukahtamisen jälkeentulen puolella tuntui liiankuumalta ja toista puoltapaleli, koska yöllä oli vainkaksi astetta lämmintä.

Meidän piti useissa pai-koissa, mm. Putikossa jaRantasalmella, päästä ju-naan, mutta joka paikassaoli sama vastaus, ei olevaunuja. Näin jatkoimmekulkemista karjan kanssakohti Keski-Suomea. Kul-jimme mm. Savonlinnan jaJyväskylän kaupunkien läpi.

Savonlinnassa muodos-tui monelle ongelmaksi Ky-rönsalmen silta, jossa maan-tie ja rautatie olivat samallasillalla. Siinä monien kärry-jen kapeat pyörät menivätrikki pudottuaan ratakis-

kon vieressä olevaan ko-loon ja vääntyen kappa-leiksi.

Noin kahden viikon ku-luttua lähtemisestä eli noin5.7.1944 saavuimme Petä-jävedelle Kintauden kylään.Siellä meille ilmoitettiin, ettänyt pysähdytään tähän. Vas-taanottajana oli mm. YrjöRaiskila. Meidän perhe,siis isä ja minä sekä lehmät,ohjattiin noin kolmen kilo-metrin päässä keskustastaolevaan Aarno Vesterisenomistamaan Niemelän ta-loon. Siellä meidät otettiinihan mukavasti vastaan.

Nimensä mukaisesti talosijaitsi korkealla mäellä Ala-Kintaus-järven niemessä.Talon pihapiirissä oli vanhasekä uudempi asuinraken-nus. Vanha rakennus käsittikeittiön ja kamarin huo-

neiston sekä ison pirtin japienen kamarin sisältämänhuoneiston. Saimme asut-tavaksemme ison pirtin japienen kamarin.

Isä kävi sitten hakemassaäidin ja muut lapset Orive-deltä Kintaudelle, mutta hemuuttivat jo syksyllä Erä-järvelle. Minulla oli sellai-nen mieli, että tekisin mitämuuta työtä tahansa, muttarengiksi en lähde. Niinpäpäätin mennä läheiselle ase-malle asemapäällikön pu-heille kysymään töitä. Hänlupasi ottaa minut rauta-teille töihin. Aloitin työniliikennetyöläisenä syyskuunalussa Kintauden asemallaja jäin asumaan Niemelään.

ENSIO NÄRIÄINEN

Evakkokokemukset kiinnostivat myös nuorempaapolvea. Ensio Näsiäisen (oik.) kanssa kuvassa Karija Arto Näriäinen sekä Minna ja Sara Näriäinen.Kuva: Kirsti Naskali.

Osuuskaupan johtaja oli humoristi ja valmis tuomaaniloa kanssaihmisille. Kerran muuan kauppamatkusta-ja oli tullut autolla käymään ja jäi yöksi Osuuskaupal-le. Illalla lämmitettiin sauna ja myös naapurin vanhaTuomas-isäntä kutsuttiin saunomaan. Johtaja narrasiTuomasta, että saunomassa on Vaasan läänin maa-herra. Tuomas vähän epäili, mutta taisi lopultajohtajan tarinaan uskoa, koska kertoi myöhemminkyläläisille tavanneensa saunalla ison herran: ”Haju-saippualla se pesi jalkansakin”.

Torpan Antin tarinoita

Lisää evakkokertomuksiatulossa seuraaviin lehtiinVpl. Pyhäjärvi-lehden toimituksessa on lisää lukijoi-den lähettämiä evakkokertomuksia, joista aiemminon jo julkaistua osia. Sekä näitä kertomusten jatko-osia että uusia tarinoita tullaan julkaisemaan seuraa-vissa lehdissä. Toimitus kiittää saamastaan materiaa-lista!

Maanantai 20. lokakuuta 2014VPL.PYHÄJÄRVI12

Julkaisija: Vpl. Pyhäjärvi-SäätiöKotisivut: www.karjalanliitto.fi/vplpyhajarvisaatio

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

Tilaukset, jakeluhäiriöt jaosoitteenmuutokset:Toimitus, päätoimittajaRautasemantie, Lempääläkts. yhteystiedot vierestä

Tilaushinnat: koti- ja ulkomaat 30 euroa/vsk.Ilmoitushinnat (pmm): kuolinilmoitukset.....0,70 e

tekstissä.....................0,80 epienin ilmoitus..........20 eHintoihin lisätään alv. 24%

Painopaikka:Botnia-Print OyKokkola

Vpl. Pyhäjärvi-SäätiönasiamiesPirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Toimitusneuvosto:Juhani Forsberg, Yrjö S.Kaasalainen, Pirjo Kiiala,Kirsti Naskali, Esko Pu-lakka, Markku Pärssinen jaMarjo Ristilä-Toikka. Sivunvalmistus:

Marjo Ristilä-Toikka

Toimituksella on oikeuslyhentää ja muokatalehteen lähetettyä aineistoa.

Seuraava Pyhäjärvi-lehti ilmestyymarraskuussa. Aineistot toimitukseen viimeistään

pe 7.11.2014 mennessä, kiitos!

TAPAHTUMAKALENTERI

Mistä löydän hyvän lahjan?Tässä vihje: Hanki kirjapari Kaunista Vpl Pyhäjärveä, osat I ja II.

Yhteensä 736 sivua ja 1750 kuvaa. Koko A4.Hinta vain 95 euroa + läh. kulut. Lisätietoja ja tilaukset:

taubila@pp.inet.fi tai 044 564 1040Noudettavissa myös johtokunnan jäseniltä ilman läh. kuluja.

Sekä http://vpl-pyhajarvi.fi/kirjapuoti

Päätoimittaja:Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 37537570 Lempääläpuh. 040 730 2622 tai03-3748 448marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi

* Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön60-vuotishistoriikki.136 sivua, runsaasti va-lokuvia ja muisteluita niinsäätiön alkuajoilta kuineri paikkakunnilla pide-tyistä juhlista ja muistapyhäjärveläisten tapahtu-mista. Hinta 20 euroa +postikulut.

* Reino O. Kukkoja Kaarle Viika, Vpl.Pyhäjärvi v. 1989 il-mestynyttä kuvateostaedelleen saatavissa. Run-saan kuvamateriaalin li-säksi kirjassa on laaja his-toriaosuus entisestä ko-tipitäjästämme sekä mur-resanasto selityksineen.Hinta 25 euroa + posti-kulut.

*Isännänviiri (suunnit-telu Kaarle Viika) koko45x400 cm. Hinta 75euroa + postikulut

* Vpl. Pyhäjärvipöytästandaari (suun-nittelu Kaarle Viika)42 euroa + postikulut.

Tilaukset:Pirjo KiialaLamminkankaantie 1233420 Tamperepuh. 044-2815047pirjo.kiiala@gmail.com

Pyhäjärvi-tuotteet

Pyhäjärvi-Säätiön arkistossa on kuva sahasta, jonkasijaintia kyselin toukokuun 2013 lehdessä. Vpl. Pyhäjär-vi-Säätiön tiedoissa on ”Onkohan kyseinen kuva (785)Käkisalmesta vai Pyhäjärveltä? Irma Karppanen onlöytänyt kuvan Antikvaariosta”.

Kun nyt selasin naapuripitäjä Sakkolan Kiviniemenkirjaa, näin kuvan sahasta Kiviniemi-kirjassa sivulla 147,ja seuraavalla sivulla olevassa kuvassa näkyy juuri samakulma. Ikkunoista tunnistin, että Suvantolan sahasta ontodennäköisimmin kyse.

PIRJO KIIALA

Sahakuvan arvoitus selvisiLahden seudun Vpl Pyhäjärvi-kerhon marraskuunkokous pidetään torstaina 6.11. klo 13 alkaen RavintolaWanhassa Herrassa, Laaksokatu 17, Lahti. Pyhäjärvenkuulumisia. - Tervetuloa!

Tampereen Seudun VPL Pyhäjärvikerhon marras-kuun tarinatuokio on keskiviikkona 5.11.2014 klo 13.30Koulukatu 12, Tampere. - Tervetuloa!Kerhon pikkujoulua vietetään sunnuntaina joulukuun7. päivänä klo 15. Ravintola Vaskitähdessä, Hatanpäänpuistokuja 22, Tampere. Pikkujoulusta tarkemmin mar-raskuun lehdessä.

Retki Yleisradioon pe 31.10.14, kokoontuminen klo10.45, kts. tarkemmin syyskuun lehti. Muistathan ottaamukaan henkilöllisyystodistuksen tms. asiakirjan! Yh-teyshenkilöinä toimivat tarvittaessa Kirsi Hedenstamp.0400-241244 ja Kaarina Pärssinen p. 040-5193036.Tervetuloa! - Vpl. Pyhäjärvi-seura rySääntömääräinen syyskokous su 30.11.14 klo 13.00Karjalatalon yläsalissa. Katso tarkemmin kokouskutsuohessa! - Vpl. Pyhäjärvi-seura ry

Suvannon Seudun sukututkimuspiiri su 29.11. klo14-17 Karjalatalon Laatokkasalissa.

Erillinen Pataljoona 6:n muistojuhla Heinolassa 27.12.Jumalanpalvelus klo 11 kirkossa, Keljan taistelun 75-vuotismuistojuhla klo 13. seurakuntakeskuksessa.

KokouskutsuVpl. Pyhäjärvi-seura ry:n syyskokousSunnuntaina, 1. adventtina 30.11.2014 klo 13.00.

Helsingissä Karjalatalo, 2. krs. YläsaliKäpylänkuja 1, 00610 Helsinki

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset syyskokous-asiat. Niitä ovat mm. toimintasuunnitelma sekä tulo-ja menoarvio vuodelle 2015, jäsenmaksusta päättä-minen, vuosittain valittavan puheenjohtajan ja vara-puheenjohtajan valinta vuodelle 2015 ja jäsentenvalinta erovuoroisten tilalle hallitukseen vv. 2015-2016.

Kokouksen jälkeen vietämme seuran pikkujou-lua joulupuuron, kahvittelun ja pikkupurtavan kera.Keskustelun lomassa puuropakinoitsijana kuullaanJuhani Forsbergia ja Ilmo Pärssinen laulattaa joululau-luja Järjestämme myös perinteiset arpajaiset, joitavarten vastaanotetaan lahjoituksina pieniä voittoja.Tilaisuudessa on saatavana seuran teettämää vaakuna-paitaa, 50-vuotishistoriikkia ja Muistojen järvi-doku-menttifilmiä.

Lämpimästi tervetuloa kaikki seurammejäsenet ja muutkin pyhäjärveläisyydestä

ja karjalaisuudesta kiinnostuneet!

VPL. PYHÄJÄRVI-SEURA RY:N HALLITUS

Lempäälässä Pirkanmaalla on paljastettu Karjalan kan-naksen merkittävästä porsastuotannosta muistuttava pat-sas. Patsaalla halutaan viestiä kunnioitusta niille sukupol-ville, jotka toisen maailmansodan jälkeen rakensivatuutta kotipaikkakuntaansa yhdessä kanta-asukkaiden kans-sa. Porsaspatsashankkeen takana on Sakkola-Säätiö yh-teistyökumppaneineen yhdessä Lempäälän kunnan kanssa.

Patsastoimikunnan veturina toimivat Hannu Turkki-nen ja Eero Pilviniemi. Sakkola oli kuulu porsaspitäjä,jonka parisniekat kävivät myyntimatkoilla pitkin Suo-mea. Myytäviä porsaita he hankkivat myös naapuripitä-jistä, kuten Pyhäjärveltä.

Vähintään sata euroa hankkeeseen lahjoittava henkilötai taho saa nimensä pronssilaattaan, joka kiinnitetäänpatsaan jalustaan. Keräykseen voi vielä osallistua.- MRT

Porsaspatsas paljastettiinEvakkopuistoon Lempäälässä

Tilaa oma Pyhäjärvi-lehtitai anna ystävälle ja sukulaiselle lahjaksi!

Tilaushinta edelleen vain30 euroa vuosikerta

Lehti ilmestyy joka kuukausi Soita tilaus p. 040 730 2622

Vpl. Pyhäjärvi-Säätiönuudet adressit saatavana

Adressit 10 euroakappale +

postituskulut.Tilaukset:

Juhani ForsbergRyytimaantie 19 A 8

00320 Helsinki,puh. 050-511 2899 tai

juhaniforsberg@gmail.com