tgkturungreyhoundklubi.net/attachments/file/tgk_lainen_1_2016_1_40.… · kesällä 2016....

�TGK 35 vuotta, Metsämäen rata 20 vuotta 2016

TGK-LAINEN

Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 1/2016

* TGK 35 vuotta* TGK:n Vuoden Koirat * Whippetkooste 2015* Gaala...


Turun Greyhound Klubi ry

Kotipaikka Turku,ensirekisteröinti-

päivämäärä 4.3.1981

PUHEENJOHTAJAPetri Seppäläpetri.j.seppala (ät) gmail.comp. 040 417 8974

SIHTEERIErja Lindstedterjalindstedt (ät) gmail.comp. 050 514 7940

HALLITUKSEN JÄSENETHannu Niemihannu.t.niemi (ät) gmail.comp. 040 520 0512Mikko Aaltomikko.o.aalto (ät) gmail.comp. 044-311 4713Jouni NiemiJouni.Niemi (ät) vetman.fip. 050 012 1487

VARAJÄSENETJaana Lintunenp. 040 094 8647Iida Nikkiläiida.nikkila (ät) utu.fip. 040 412 0862

RAHASTONHOITAJAElina Ginmanelina.ginman (ät) gmail.comp. 040 536 3109

TGK:n pankkiyhteysFI31 2325 1800 0154 08

Jäsenmaksu 50 € vuodelle 2016

Ratamaksut harjoituksissa 2015Kausikortti (Huom! vain jäsenille) 20 € Yksittäinen vetomaksu 5 € / veto / koiraYhdistyksen tilille voi halutessaan lahjoittaa kannatusmaksuja.

TGK käyttää varat yhteiseksi hyväksi kerhon toimintaan ja radan ylläpitoon.

TGK:n Metsämäen rata täyttää 20 vuotta kesällä 2016.

Jäsenlehti TGK-lainenLehden 1/2016 toteutus: Mirja Pirantamtpiranta (at) gmail.comJuhlavuonna 4 lehteä:

2/2016 ilmestyy kesäkuussa3/2016 ilmestyy syyskuussa4/2016 ilmestyy joulukuussa

Ilmoitushinnat1/1 sivu 50 €, 1/2 sivua 30 €Kannen kuvaTaru Lehtonen; ”Voltti” (Volver), tulevai-suuden TGK-urheilukuonoTakakannen kuvaIlkka Virta: ”Une silhouette”

www.turungreyhoundklubi.net

Facessa: Turun Greyhoundklubi


Hyvää kevään alkua kaikille! Hiljattain palkitsimme vuoden 2015 koiria Turussa Gaalan merkeissä 13.2. ystävän-päivän alla. Muistelimme kulunutta kautta ja nautimme hyvästä seurasta. Kaiken kaikkiaan viime kausi oli menes-tyksekäs TGK: n koirille, greyt ja wipukat onnistuivat mukavasti. Eikä unohdeta kui-tenkaan ihmisiä, jotka ahersivat hienosti ja erittäin mahtavalla fiiliksellä koko kauden.Tuleva kausi 2016 tulee olemaan vieläkin aktiivisempi, koska kannamme ison vas-tuun koko liiton kisakalenterin kokonaisuu-desta. Peräti 11 kisapäivää. Kova urakka tiedossa siis. Suomessa on pari ratahanketta menossa ja kerhot sijoittavat voimiaan uusien rato-jen saamiseksi kalen-teriin.Mutta tuleva kausi vaatii taas meiltä pal-jon työtä ja tunteja radalla, jotta suoriu-dumme mallikkaasti

kisakaudesta. Se vaatii myös iloista miel-tä, ja toivon mukaan jäsenet auttavat mei-dät kaikki maaliin. Olemme saaneet helpotusta ratavuokriin ja lupa pitää kioskia on myös meille hyvä juttu. Kuten jo edellisissä lehdissä on mai-nittu, TGK: n juhlavuosi on alkanut ja kisa-päivien sisältöä laaditaan kuntoon.Erityishuomion saavat SM-kisat, jotka juostaan TGK: n isännöimänä tänä vuon-na. Se on meidän juhlakisamme. Tar-vitsemme kaiken avun teiltä jäseniltä ja myös ulkopuolisilta.

TGK: n vuosikokous pidetään 3.4.2016. Pitäkää silmällä nettisivuja sekä kerhon face-sivuja. Toivon mukaan paikalle tulee väkeä. On nimittäin niin, että kun saavut paikalle, voit silloin itse vaikuttaa kerhon

tulevaisuuteen.

Radalla on tiedossa heti lumien sulaessa monenlaista hommaa ja muutoksiakin luvas-sa. Talkoista ilmoitel-laan mahdollisimman aikaisin.

Ja mitä tulevaan kau-teen kuuluu, niin jän-nittää jo ihan muka-vasti...

Petri Seppälä

Ykkösluokan diplomikin gaa-

lassa Aulikselle, puheenjohtajan perheen urheili-

jalle. (Kuva: Taru Lehtonen)

Puheenjohtajalta


Sanaset synnyttämöstäPoden työn-iloa. Myös tämän kerho-lehden teke-misessä on m a h t a v a a , kun saan lait-taa sanoja p e r ä k k ä i n , siirrellä niitä ja hioa...

On suu-ri nautinto, niin valtavan suuri, kun sa-noista syntyy tarinoita.

Rakastan kirjoittamista, se on tämän puuhan ydin. Kun saan tiedonjyviä aiheista, kirjoitan heti päässäni - tällä lauseella juttu alkaa, näin sen ehkä päätän.

Joskus juttujen muokkaamisesta ja kir-joittamisesta tulee endorfiinihumala, sellai-nen, jonka Virpi-grey saa juostessaan.

Etuoikeus saada laitella sanoja pe-räkkäin, tarinaa synnytellä. Sitten endor-fiinihuppelissa tarinoita ja kuvia palstoille laitella. Ajantaju katoaa, vain minä, ruutu & näppäimet.

Kiitos että saan olla mukana! En kui-tenkaan ole norsu, heti kun joku klubilainen lähempää tapahtumapaikkaa haluaa ottaa itselleen tämän nautinnon, luovutan ilon hänelle.

TGK täyttää nyt tämän nettilehden il-mestymispäivänä 35 vuotta ja Metsämäen rata kesällä 20 vuotta. Teen neljä kerholeh-

Pusu voitti Metsämäessä Top Vision Domoflex -kilpailun 2005. Jo alkuerävoitto antoi lupauksia. Tarulta, tytön kummitädiltä, sain punaista kuohu-vaa tapauksen kunniaksi. (Kuva: Taru Lehtonen)

teä tuplajuh-lavuonna.

Kun en itse tunne TGK:n histo-riaa, kaipaan tietoapua.

Olen tieto-ja sekä kuvia jo juttuaineis-toiksi saa-nutkin, kiitos Taru Lehto-nen, Anu Nie-mi, Arja Kos-kinen, Sari Saarinen!

K a i k k i saamani ai-neistot eivät

kuitenkaan näy vielä tässä lehdessä. Kiitos, Ilkka Virta ja Minna Leppänen

kauden 2015 whippetkoosteesta!Otan myös ilolla vastaan lisää tietoa ja

valokuvia kesäkuussa, syyskuussa ja joulu-kuussa julkaistaviksi.

TGK järjesti gaalan toistamiseen. Siellä touhuttiin ilo silmässä ystävänpäivän aatto-na helmikuussa. Valtakunnallisesti ansioi-tuneet koirat sekä ihmiset palkittiin. Monilla ajatukset kääntyivät täysillä tulevaan kau-teen, erityisesti TGK:n jäsenillä alkanee-seen tuplajuhlavuoteen.Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että dy-naamisesti ja luovasti motivoiden voit kan-nustaa kenet tahansa tehokkaaseen suori-tukseen?

Mirja Piranta


Kyselin Koskisen Arjalta Turun Greyhound Klubin esihistoriasta. Arja on ollut mukana vinttikoirien ratajuoksutoiminnassa jo 1970-luvulta.

”Tuo muistikulta on kyllä aika paljon unohtanut asioita, mutta teen parhaani. Jos vaikka jotakin saisi kaiveltua niistä vanhoista ajoista.”

Arja ja Reijo perheineen aloittivat Turun Vinttikoirakerhossa oman ratajuoksuhisto-riansa afgaanin kanssa.

”Afgaani oli meidän ensimmäinen koira ja vuosi muistaakseni 1974”, Arja kertailee.

”Kerket olivat jo ennen meitä mukana tässä koiratouhussa, ja heiltä oli meidän ensimmäinen grey, Race Tracks Chatalina (”Kati”, s. 1979).”

Arjan tytär, Saarisen Sari, muistaa, että keskeisiä ratajuoksusta kiinnostuneita ihmi-siä olivat 1970-luvun lopulla ainakin Kerket, Suomiset, Myrskytuuli-kennelin Leinot ja Aallot.

Arjan mukaan Turun Vinttikoirakerhosta erosi joukko ratajuoksusta kiinnos-tuneita jäseniä sen vuoksi, kun TVK kuului Kennelliittoon ja silloin tarvit-tiin myös näyttelyarvosteluja.

”Kerket, Suomiset, Sinkkoset, Leinot, Aallot, Ahteet, me ja moni muu halusimme pelkästään rata-juoksukilpailuja greylle ja whippe-teille.”

Vuonna 1979 ryhmä perusti Vint-tikoiraurheilijat-yhdistyksen. Se re-kisteröitiin virallisesti vasta 4.3.1981 ja 13.6.1994 yhdistyksestä tuli Tu-run Greyhound Klubi ry (TGK).

Kun pelkästään ratajuoksuun panosta-misesta kiinnostuneet pioneerit olivat perus-taneet yhdistyksen, jo ennen sen rekisteröi-mistä joukko alkoi suunnitella omaa rataa.

Sari oli 14-vuotias, kun rataa alettiin suunnitella ja tehdä Kupittaan raviradan kes-kelle. Eli jo ennen Metsämäkeä Suomessa rakennettiin racing-rata raviradan keskelle.

Kupittaan ravirataa voi kutsua monitoi-miradaksi, sillä sen keskellä toisessa pääs-sä oli speedway-rata.”Kupittaan raviradan sisäkentällä oli myös speedway-rata, jolla ajettiin lajin ensimmäinen kilpailu Suomes-sa vuonna 1949. Siellä järjestettiin myös useita kansainvälisiä kilpai-luja. Lisäksi alueella oli greyhound-rata, jossa järjestettiin vuoden 1981 Pohjoismaiden mestaruuskisat. Greyhound-rata lopetti toimintansa 1980-luvun alussa.” (Kaupunkimedia Aa-muset, Kaupunki 13.9.2013)

Kiinnostus ratajuoksuun synnytti Vinttikoiraurheilijat

Ilmakuva vuodelta 1973, keskellä ravirata, jonka keskellä speedway-rata. Vinttikoiraur-heilijat rakensivat racing-radan raviradan keskustan toiseen päähän. (Kuva netistä Hippoksen historiaan liityvältä sivulta www.geocaching.com)


Metsämäen radan synnystä ja vaiheista kesäkuun lehdessä...

”Muutama vuosi siellä Kupittaalla kerittiin juoksemaan, kunnes 80-luvun alkupuolella autokerholaiset pilasivat radan”, Arja toteaa.

Autoilla oli ajettu talvella 1981 myös greyradalla. Sari kertoo näyn olleen keväällä surullinen. Lasinsirua, metallipaloja ym. niin

TGK:n tausta

Vinttikoiraurheilijat-yhdistys perustettu vuonna 1979

Vinttikoiraurheilijat ry rekisteröity 4.3.1981

Lopettamispäivämäärä 13.6.199413.6.1994 uusi nimi

Turun Greyhound Klubi ry (TGK)(Lähde: PRH:n yhdistysrekisteri)

Ensimmäinen rata Kupittaan raviradan keskellä

Uusi rata Metsämäen raviradan keskelle 1996

paljon, ettei radalle enää voinut koiria laittaa. Kerran autokisat ja rata pilalla.

”Vätissä oli hiekkapinta jo 1982, silloin osallistuimme SVKL:n SM-kisoihin siellä omaa rataa Turkuun odotellessa”, Sari ker-too.

Turussa touhusi ratajuoksuporukka jo ennen kattojärjestömme syntyä. SVUK (ny-kyisin GRL) syntyi Tampereella 12.8.1984.

”Kupittaalla oli ulkolaitaviehe, varmaan Englannista. Rata oli raviradan vasemmas-sa reunassa. Ja se vanha hevosaiheinen kivi, joka nykyään on Metsämäessä on alku-aan Kupittaalta. Muistan sen hyvin”, kertoo Sari.

Eli siellä pääportin luona oleva hevoskivi.Turun Hippoksen ja TGK:n historiat näyttä-vät sivuavan toisiaan jo aika pitkältä ajalta.

”Joo, just se hevoskivi”, Sari vahvistaa. ”Näköjään sivuavat historiat. Oikein hätkäh-din kun näin sen kiven Metsämäessä ensim-mäistä kertaa.”

Mirja Piranta

Vinttikoiraurheilijoiden perustajajä-seniin kuulunut Teuvo Sinkkonen & Silver Rose Vätissä, kun oma rata oli mennyt piloille...

(Historiakuvat Sari Saariselta)

Perustajajäsen Jarmo Suominen & Villi. Lähtökoppien arvontalaatikkoa Vätissä tarjoaa perustajajäsen Kari Ahde.

Handleri siis nosti laatikosta umpi-mähkään kopin, mantteliin 1 puettu koira saattoi lähteä kopista 5. Elet-tiin aikaa ennen Greyhound Racing Liittoa ja sen edeltäjää (SVUK).


Mm. ”Kikka” viihdytti vuoden 2003 pikkujoulussa juhlistaen Kunniajä-senten julkistamista & palkitsemista. (Tehtävä lukijoille: Saa arvata, ken löytyy ”Kikan” kutrien alta.)

TGK:n Kunnia-jäsenetItsenäisyyspäivänä 2003 tapahtui TGK:n pikkujoulussa jotakin ainutlaatuista. Klubin historian ensimmäi-set kunniajäsenet palkittiin. TGK-lainen 3/2003 raportoi ta-pahtumasta:

”Illan ehkä tärkein tapahtuma oli TGK:n historiassa kuusi ensimmäistä Kunniajä-sentä.”

”Halusimme muistaa näitä kuutta ih-meellistä ihmistä, jotka tekivät suuren hankkeen ja saivat aikaan Suomen upeim-man radan Metsämäkeen.”

”Suurkiitos teille, olette mahtavia!”

Kunniajäsenet myös takasivat henkilökoh-taisesti radan rakentamiseen tarvittavan lainan. Reportterin hattu nousee yhä kun-nioittamaan. MP

Reijo Koskinen (vas.), Arja Koskinen, Jouni Toi-voniemi, Merja Wesén, Timo Wesén. Erja Setä-lä, puuttuu Kunniajäsenten kuvasta.

(Kuva: TGK 3/2003, skannattu kopiokoneversiosta)


Turun Metsämäen radan syntymiseen vahvasti vaikuttanut Timo Wesén kuoli yllättäen 11.9.2008.

Hän jätti valtavan aukon niin oman klubimme toimintaan kuin koko suomalaiseen racingiin. Timon panos radan synnyssä on niin tärkeä, että ilman häntä rataa tuskin olisi tullut. Ja jos olisi, niin vasta paljon, paljon myöhemmin.

TGK kunnioittaa hänen muistoaan sekä hänen tekemäänsä valtavaa työtä racingin hyväksi järjestämällä vuosittain Timo Wesénin muistokilpailun Sprintti Derbyn yhteydessä 325 metrin matkalla.

Muistokilpailuun ovat oikeutettuja kuusi nopeinta Sprintti Derbyn finaalista pudonnutta. Timo Wesénin muistokilpailu juostiin ensi kerran vuonna 2009. Ensimmäisen muistokilpailun voitti oman klubimme

Timo Wesénin muistokilpailuTimo Wesénin muistokilpailun voittaneet:2009 Franks Leader 19.28 TGK (Solve The Puzzle - Bens Leader) om. Hannu Niemi, kasv. Toni Rämö, Irlanti2010 Kick Back 18.97

(Go Wild Teddy - Joyful Hawk) om. Kennel Run-Up, kasv. Run-Up

2011 Kick Back 19.23 (Go Wild Teddy - Joyful Hawk) om. Kennel Run-Up, kasv. Run-Up

2012 Hot Thing 19.39 TGK(Capes’ Earl - Ride On) om: Sari Saarinen, kasv: Sari Saarinen

2013 Siroccoseesaber 18.92 (Zefyros - Radiant Midwife) om: A. Raappana & J. Mikkonen kasv: Seegreyhounds

2014 Ace Of Diamonds 19.15 (Meenala Marc - Patricia Camolin) om. Rikke Bankov, kasv. R. Bankov, Tanska

2015 Verona 19.26 (Go Jimmy Go - Apeliotes) om: Aada Paronen, kasv: Nordic

KUVA

TARU

LEHT

OSEL

TA

Franks Leader.Ensimmäinen narttuvoittaja saatiin

vuonna 2015, jolloin Timo Parosen treenaama EGU-tyttö Verona ylitti ensimäisenä maaliviivan.

Tämänvuotinen Timo Wesénin muisto-kilpailu juostaan TGK:n tuplajuhlakilpailu-jen yhteydessä, eli poikkeuksellisesti SM-finaalipäivänä. MP

Franks Leader, mitali, iloiset Hannu, Sinna ja Vertti. TW-kisan voitosta ei löytynyt kuvaa. KU

VA: A

NU N

IEMI


TGK:n kiertopalkintojen lahjoittajat

(Palkinnot kiertävät edelleen)Vuoden Greyhound - TGKVSP - kennel Dainhillz

Tulokas - kennel DainhillzSprintteri - kennel Fireline

Veteraani - kennel Fast FriendsVuoden Whippet - kennel Fast Dog

VSP - kennel Daddy’s PrideSpintteri - kennel Vikkel Kint

Veteraani - kennel Daddy’s Pride

TGK:n Vuoden Koira -kiertopalkin-non sai viimeksi Aulis, urheilijanimel-tään Klang. Alkaa jo jännittää, mille kuonolle mahtaa palkinto mennä nyt juhlavuonna?

(Kuva: Taru Lehtoselta)

SM - TGK:n juhlakisaTGK 35 v. & Metsämäen rata 20 v.

Greyhoundien SM-kilpailut 2016 Metsämäessä Alkuerät la 6.8.Välierät ke 10.8.Finaalit su 14.8.

(Whippeteille sijoituslähtöjä, SM-kisat Tampereella)

TGK järjestää suositut Jokamustin Kiihdytyskisat Metsämäessä su 28.8.

Puheenjohtaja Petrillä on asiaa: ”Haluan vielä muistuttaa jäseniä tulevan kauden isosta rutistuksesta radalla, kisapäivien valmistelussa ja monissa muissa tehtävissä. Työsken-telemme pienellä väellä, joten apua tarvitaan ihan joka paikkaan.”

�0TGK 35 vuotta, Metsämäen rata 20 vuotta 2016

TGK:n Vuoden Koirat 2015

Kun viime keväänä valmistauduitte Auliksen kanssa ovaaleille, miltä koira teistä vaikutti? Millaisin odotuksin, Noora ja Petri, avasitte Auliksen kauden?

“Aulis vaikutti hyvältä, ihan normi kau-den aloituksen odotus meillä. Kauden avaus ei vielä sisältänyt suuremmin odotuksia. No, ekaan kisaan ehjää suoritusta ja kaarrejuok-suun parannusta myös kisoissa, koska tree-neissä meni paremmin kuin kaudella 2014”, Petri toteaa.

Aulis veti suuntaa antavasti harjoituksis-sa 27.5. käsiajan 19.13. Treeneissä totisesti meni paremmin kuin pojan 2-vuotiskaudella. Turun ensimmäisenä kisapäivänä Aulis veti virallisen lyhyen trialin aikaan 19.24. Viikon päästä siitä kauden ensimmäisen klassikon finaaliin lähtövoitolla.

Sprintti Derbyn finaalissa Aulis juoksi toiseksi vain sadasosan erolla voittajaan, kelpoajalla 19.16.

Poika oli talven aikana kehittynyt aikui-seksi.

Klassikosta klassikkoon sitten. Virpinie-men radalla kakkossijalla, ykkösen ajalla FGD-finaaliin. Oivasti taittui myös 520 met-

VK-jutut kirjoitti Mirja Piranta

riä. Entäs finaali? Suvereenia mustan staran juhlaa. Voitto, ja päivän ainoa ykkösen aika, myös splitti oli nopein.

Lupaava alku Auliksen kaudella, missä vaiheessa treenari-Petri uskalsi ajatella, että Aulis voisi ottaa TGK:n kirkkaimman tittelin?

“Vasta ihan loppukaudesta. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu”, Petri paljastaa.

Kun kausi eteni ja päättyi, kävikin niin iloisesti, että Aulis napsi TGK:ssa kaksi tit-teliä ja on myös koko valtakunnan Vuoden Koira 2015.

Meriittilistalta löytyy nyt suvereeni uros-ten Suomen mestaruus huippuajalla pojalle oudolla tiukkakaarteisella radalla. Tampe-reen voittoaika 28.67 on huippua.

Sitten Aulis lepäsi ja latautui, tavoittee-na Euroopan Derby Tampereella. Finaalissa Aulis kisasi viiden Suomi-tytön kanssa ja otti hopean.

Jokusen voitokkaan sijoituslähdön Aulis juoksi lopulta toteumatonta Turku Classicia odotellessa. Kun Aulis ei ruotsalaissyntyise-nä päässyt Grand Prixiin, VK-pisteitä karttui heikosti kahdesta sijoituskisasta. Kaksi-vuotias narttu, Braka, pääsi lähelle Junior

Aulis voittamassa tyttöjä Vuoden Koira -malliin. (Kuva: Jouni Lappi)

Starojen staraTGK:n Vuoden Koira & Sprintteri,

GRL:n Vuoden Koira

Klang ”Aulis”(Line Of Fire - Run Mary Ann)

s. 12.6.2012Om. Noora & Petri Seppälä

Kasv. My Leffler, Sjudraget, Ruotsi

��TGK 35 vuotta, Metsämäen rata 20 vuotta 2016

Derby -pisteillään. Kerhon titteli oli kuitenkin Aulikselle jo varma, ja kauden viimeisen ki-sapäivän jälkeen Aulista voi kutsua GRL:n Vuoden Koiraksi 2015.

Kotikerhon järjestämässä Gaalassa Au-lis palkittiin myös ykkösluokan diplomilla.

Palataan vielä toviksi kisakauteen. Min-kä Auliksen vahvuuden toimimisesta kau-della 2015 annatte itsellenne treenareina pisteet?

“En tiedä ymmärrettiinkö kysymys oi-kein. Mutta siitä ainakin olemme tyytyväisiä, että kisasimme ja treenasimme maltillisesti. Annoimme Auliksen huilata, kun oli tarvis. Emme vieneet väkisin jokaiseen kisaan. Ja myös huollossa onnistuimme”, Noora ker-taa.

Petri antaa itselleen treenarina viime vuodesta pisteitä 8+. Eli vielä jäi jotakin hi-

haan...Oliko Auliksella mitään ongelmia kaudel-

la? Sairastelua tai muuta?“Eipä suurempia ollut, normihuoltoa vaa-

tivia juttuja.” Mitä teille merkitsee titteli omassa ker-

hossa? “TGK on tärkeä meille ja kunnioitamme

suuresti titteliä”, Noora ja Petri myhäilevät.

Miltä Aulis nyt alkuvuodesta vaikuttaa? Onko jo unelmia?

“Haasteellinen talvi taas tehdä pohjia, muuten ihan OK. Unelmia pitää olla mutta emme halua niitä pyöritellä päässämme. Tulevaan pitkään kauteen mahtuu vaikka ja mitä. Tietenkin ehjä kausi taas olisi muka-vaa.”

Kaverukset Aulis ja Onni. Rentoiluhaukotusta. (Kuva: Noora Seppälä)


Ennin Helka on nyt toistamiseen TGK:n Vuoden Narttu. Miltä tyttö vaikutti, kun viime keväänä valmistauduitte kisaamaan? Millai-sin odotuksin avasitte kauden?

“Helka on aina vaikuttanut hyvältä. Kil-pailukauteen on Helkalla aina päässyt ko-vasti vaikuttamaan kiimat. Olikin ajatus, että loppukaudesta, kun valeraskaudet ovat ohi, Helkalla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin”, Hannu kertaa.

Missä vaiheessa kautta uskalsit ajatella, että Helka voisi ottaa toistamiseen TGK:n tittelin?

“Eipä oikein missään vaiheessa sitä tul-lut ajateltua. Helkan kausi oli kuitenkin lop-pujen lopuksi hyvinkin lyhyt.”

“Hyvää kautta kuitenkin uskalsi odottaa hyvän Sprintti Derby -alkuerän jälkeen ja ai-nahan sitä kuitenkin uskoo omiinsa.”

Helka juoksi SD-alkuerässä upeasti toi-seksi, Aulis voitti lähdön vain sadasosalla. Finaalissa oli sitten ahdasta ja Helkan meno kärsi. FGD-finaaliin Helka juoksi Virpinie-messä lupaavalla ajalla. Lähtösuoran pitkä kolari torpedoi taas finaalissa kärkisijoille pääsyn. Mutta Helka oli ehjä, kisat jatkuivat.

Narttujen SM-kisaan finaaliodotuksin, mutta täpärä putoaminen kolmossijalla hy-vällä ajalla. Harmittavasti mureni Helkalta

Toistamiseen ykköstyttö

TGK:n Vuoden NarttuCapes’ Bubbly Buff

”Helka”(Line Of Fire - Titan Buff), s. 31.8.2011. Om. Enni Niemi, treenari Hannu Niemi

Kasv. Hannu Niemi, Top Vision

yksi mahdollisuus näyttää. Mutta Euroopan Derbystä Helka jää historiaan, kolmas sija ja podiumille.

Valtakunnallisesti Helka on kaudelta 2015 Vuoden Koira VI ja Vuoden Narttu IV. Eli iloisesti kärkikoiria.

Kun mietit Helkan näyttämiä vahvuuksia viime kaudelta, mistä annat treenarina itsel-lesi pisteet. Mikä vahvuus mielestäsi toimi Helkalla?

“Siitä olen tyytyväinen, että sain edes hetkeksi Helkasta ulos sitä potentiaalia, min-kä olen aina tiennyt siellä olevan.”

Oliko Helkalla kisaamista haittaavia on-gelmia viime kaudella?

“Alkukauteen jouduttiin lähtemään kii-man jälkimainingeissa ja loppukausi meni pieleen lintukirppujen vuoksi.”

Helka jäi siis kesken kauden pois radoil-ta ötökoiden takia, jäi paljon näyttämättä.

Mitä sinulle merkitsee titteli omassa ker-hossasi?

“Kyllä olen ylpeä omasta koirastani. On totta, että rakastan Helkaa”, sanoo iloinen Enni.

“Kaikki palkinnot pitää ottaa nöyränä vastaan”, jatkaa Hannu, ja vakuuttaa Ennin olevan tosi ylpeä. Sillä tavalla rakentavasti.

Miltä Helka nyt alkuvuodesta vaikuttaa?

Helka pinkoo kotiradallaan. (Kuva: Jaak-ko Stenroos)


Onko jo unelmia? “Helka täyttää viisi vuotta alkavalla kau-

H e l k a o m i s t a -jansa En-nin ha-laukses-sa.

(Kuva:Anu Niemi)

della, joten ne odotukset taitavat olla enem-män jalostuspuolella.”

Kun treenasit Siniä veteraanikaudelle, mitä mielessäsi liikkui? Millaisin odotuksin lähdit Sinin veteraanikautta avaamaan?

“Päästiin Sinin kanssa aika hyvin val-mistautumaan kauteen. Samoin Sinillä kuin Helkallakin kiimat ovat sotkeneet alkukautta aina. Varsinaisena tavoitteena pidettiin vete-raanien SM-kisaa”, Hannu kertoo.

Titteleitä Hannu ei ajatellut missään vai-

TGK:n Vuoden veteraani

Go Mary Blue ”Sini”

(Go Wild Teddy - Run Mary Ann) s. 11.4.2010

Om. Hannu NiemiKasv. My Leffler, Sjudraget

heessa, mutta “Sprintti Derbyn finaalipaikka Helkan tavoin varmisti sen, että oikealla tiel-lä ollaan.”

Sinne avoimen klassikon finaaliin vete-raani-Sini juoksi kakkossijallaan.

“Valitettavasti finaalin jälkeen seuraa-vassa startissa Sini loukkaantui ja kausi jäi siihen.”

Kun Sinin kausi ei loukkaantumisen takia kunnolla päässyt alkamaan, treenarikaan ei oikein pysty antamaan pisteitä itselleen Sinin vahvuuksien toimimisesta viime kaudella.

Sini tositoimissa kotiradallaan. (Kuva: Jutta Venhola)


“Ei tosiaan oikein vahvuuksilla päästy kauteen, takana olivat kuitenkin pennut, ja tosiaan kausi oli Sinin veteraanikausi.”

“Loukkaantumiseen loppui Sinin kausi ja samalla ura juoksijana. Loukkaantuminen ei onneksi ollut paha, joten eläkkeellä Sini pää-see helposti vielä pellolla tykittelemään.”

Titteli omassa kerhossa saa aina Han-nulta arvostusta.

“Kuten Helkankin tittelistä mainitsin, kaik-ki palkinnot pitää ottaa nöyränä vastaan.”

Kun kiimat eivät yleensä seuraa kisaka-lenteria, Sinillä kiimat ovat aina ajoittuneet

Sinistä tuli tammikuussa yhdeksän pienen äiti. (Kuva: Anu Niemi)

juuri niin, että joko koko kisakausi tai osa on mennyt ohi.

Elokuun alussa 2014 Sini synnytti pen-nut Davelle (Line Of Fire). Pennut vaikutta-vat sen verran lupaavilta ja Sinin urheilu-ura takana, että Hannu uusi yhdistelmän. Sini synnytti 16. tammikuuta yhdeksän pientä. Niin Hannun kuin Sinin unelmat ovat nyt eri-laiset kuin viime vuonna.

“Sinin kaksissa pennuissa ne ovat. Ekat niistä tulevat radalle ensi kesänä ja tokat viettävät vielä vallatonta pentuelämää.”

Morso selätti häntävamman

TGK:n Vuoden TulokasThe Peacemaker ”Morso”

(Sword Of Light - Quickstep)s. 22.5.2013

Om. Susanna & Mikko HaurunenKasv. A. Tuomala & J, Loukola, Quickstep

Tulokas Morso palasi voittokantaan syksyllä. (Kuva: Jouni Lappi)


Morso aloitti tulokaskautensa Turussa ly-hyen harjoituksella 20. toukokuuta. Kevään avaukseksi oiva käsiaika 19.30.

Viikon päästä oli vuorossa soolo kotira-dalla aikaan 29.80. Ensikisansa Morso koki kesäkuun alussa niin ikään kotiradalla. Ihan nappiin ei vielä alokkaalta sujunut. Sitten toi-nen kisa kotiradalla, ja seuraavaksi Morson isäntäväki suuntasi Haukiputaalle Virpinie-men radalle.

Finnish Greyhound Derbyn alkueriin lähti tulokas. Tuli B-finaalipaikka ja Morso tuli takaisin etelään sen voittajana. Selvänä voittajana!

Kun viime keväänä valmistauduitte ovaa-leille, miltä Morso vaikutti? Millaisin odotuk-sin lähditte tulokaskautta avaamaan?

”Koira vaikutti hyväkuntoiselta ja suht nopealta, vaikkakin lapsekkaalta. Ei suu-rempia odotuksia, kilpailukirjat tavoitteena”, toteavat Mikko ja Susanna.

Tittelitavoitteita Susannalla ja Mikolla ei Morson kanssa ollut. He vain lähtivät pojan debyyttikaudella hakemaan kokemusta.

Onnistuneen FGD-B-finaalin jälkeen Morsoa ei nähty ovaalilla ennen kuin syk-syllä. Junior Derbykin jäi syyskuun alussa väliin. Mitä tapahtui Morsolle?

”Leiriviikolla kaikki näytti loksahtavan kohdalleen, kunnes metsässä tai pellolla häntä meni poikki ja siitä tuli Morsolle kaksi kuukautta sairaslomaa. Eli kausi oli sitten siinä. Hyvin varoen sitten aloiteltiin kauden viimeisiin kisoihin.”

Syyskuun lopussa Morso nähtiin kotira-dalla, keskimatkan sijoituslähdön voitto ja mitali kaulaan. Kauden viimeisessä kisassa vielä yksi kokemus tulokkaalle ensi kautta varten.

Vajaasta kaudesta huolimatta, pystytte-kö sanomaan minkä Morson vahvuuden toi-

mimisesta kaudella 2015 annatte itsellenne treenareina pisteet? Susannan ja Mikon mie-lestä Morsolla toimi notkeus ja kestävyys.

Titteli omassa kerhossa yleensä ilos-tuttaa kovasti. Mutta nyt, tapaturman takia Morson lyhyeksi jääneen kauden jälkeen Susanna ja Mikko eivät oikein osaa sanoa muuta kuin, että ”ei juuri miltään, tämän kau-den jälkeen”.

Uutta kautta ajatellessa Morso näytti helmikuun alussa Susannan ja Mikon sil-mään aika hyvältä.

”Mutta aika näyttää. Unelmat yleensä romuttuvat, joten päivä kerrallaan. Syksyllä nähdään miten on mennyt.”

”Mä vai tulokas?” (Kuva: Susanna Haurunen)


Vuoden TGK Whippetit 2015

Taavi palasi alkukesällä ovaaleille puolen-toista vuoden tauon jälkeen lähtövoitolla kotiradan kisoissa. Miksi pojan kisatauko oli niin pitkä? Entä miltä koira vaikutti viime keväänä?

”Koska JZ-Taavilla oli ollut edelliskesänä jalkavaivoja, olimme epävarmoja siitä, kuin-ka paljon rasitusta koira kestää nytkään”, Ilkka kertoo.

”Valmistauduttiin Ullan kanssa henki-sesti siihenkin, ettei kisailu ehkä onnistuisi lainkaan. Näin ollen vapaana treenaaminen tehtiin varovasti ja nousujohteisesti koiraa kaiken aikaa tarkkaillen. Taavi tuli siis kilpai-lukauteen hitaasti kiiruhtaen.”

Pitkästä kilpailutauosta huolimatta pojal-la oli loistavasti hallussa pupunjahtaamistai-to sekä ratatekniikka. Kun Taavin kausi alkoi lupaavasti voitoilla, missä vaiheessa uskal-sitte ajatella whippetien VK-titteliä omassa kerhossa?

”Emme miettineet noita titteleitä, mutta loppukesällä huomattiin, että ainakin TGK:n vuoden tulokaspalkinto näyttäisi olevan tulossa. Vasta ihan viimeisinä kisapäivinä

Titteli-imuri

TGK:n Vuoden Koira, Sprintteri, Tulokas

GRL:n Vuoden Tulokas

JZ-Taavi ”Taavi” (Jykä - Zaphira)

s. 11.4.2011Om. Ilkka Virta & Ulla Saxen, treenari Ilkka

Kasv. Eeva & Lasse Salmela, Weikotin

sitten selvisi, että Taavista tulisi myös GRL:n Vuoden 2015 Tulokas.”

Eikä vähä mitään, TGK:n päättäjäisissä Taavi imuroi peräti kolme titteliä. Jalkavai-voista ei tietokaan. Muutenkin Taavi kisasi ongelmitta kauden 2015.

Kun treenarina kertaat kauteen valmis-tautumista ja kisakauttanne, minkä Taavin vahvuuden toimimisesta kaudella 2015 annat itsellesi treenarina pisteet? Eli, mikä vahvuus mielestäsi toimi?

”Taavilla on erittäin hyvä kisapää ja se pystyi juoksemaan omalla tasollaan läpi kauden. Widerinä Taavi antaa joka kisassa metrikaupalla tasoitusta muille, joten olem-me tiedostaneet, ettei siitä koskaan tule suurten finaalien voittajaa”, Ilkka toteaa.

”Ruuhkatilanteissa, kuten lähtökiihdy-tyksessä, Taavi kuitenkin osaa valita paik-kansa kypsästi. Tuohon koiran psyykkiseen puoleen emme treenareina voi vaikuttaa, mutta siihen kyllä, mitenkä se valmistetaan kauteen ja kisapäiviin.”

”Koiralla oli treenikauteen tultaessa jo hyvä peruskunto, mistä on kiittäminen sisa-

Taavi tulee määrätietoisesti. Tittelit tassuun. (Kuva: Jutta Venhola)


reni Ullan liikunnallista elämäntapaa.”Titteliä pukkasi. Mitä sinulle merkitsee

titteli omassa kerhossasi?”On tietysti mukavaa, kun joskus pientä

menestystäkin tulee. Tärkeintä kuitenkin on, että saadaan koirille ehjä kausi ja päästään koko kesän ajan harrastamaan tätä hienoa lajia yhdessä kilpakumppanien kanssa.”

Miltä Taavi nyt alkuvuodesta vaikuttaa?

Napo kurkkii Taavin alta Minnaa.

Kuva

: Minn

a Lep

päne

n

Onko jo unelmia? ”Taavi on minun ja Ullan yhteisomistus-

koira, ja tässä vaiheessa vuotta emme vielä ole pohtineet tulevaa kautta.”

Helmikuisessa oman kerhon järjestä-mässä gaalassa Taavin treenari pokkasi pojalle valtakunnallisen whippetien Vuoden Tulokas -palkinnon. Oiva kausi 2015 tuli juh-littua valmiiksi.

Vuonna 2010 soolonsa juossut Napo oli jo

jäänyt eläkkeelle, mutta nähtiin vielä GRL:n kilpailuissa.

Kausina 2012, 2013 ja 2014 Napo ei juossut GRL:n kilpailuissa, joten ilmassa jäl-leennäkemisen riemua.

Odotuksia kaudelle 2015 omistajilla ei

Napo treenaa omalla baanalla. (Kuva: Minna Leppänen)

TGK:n Vuoden Veteraani

NN-Napoleon ”Napo” (Conrad - JX-Beatrix)

s. 23.8.2008Om. Ulla Saxen & Ilkka Virta

Kasv. Tarja Seppänen, Kiiturin

ollut, kun poika oli jo työnsä tehnyt sekä GRL:n että SVKL:n puolella.

“Napo täytti viime kesänä seitsemän vuotta, joten sitä kilpailutettiin olosuhteiden pakosta vain siksi, että saatiin Haukiputaalle whippetlähtö. Sitä kautta saimme nuorelle WT-Bertilille toisen tarvittavan startin SVKL:n


kilpailukirjan saamista varten”, treenari-Ilkka kertoo.

“Napo oli kuitenkin koko kevään tree-nannut, joten sen uskalsi radalle laittaa ja ’pallopää’ juoksikin ikäisekseen hyvin, ne-losluokan aikoja.”

Nuorena Napo juhli GRL:n Vuoden Sprintterinä 2010. Poika näytti silloin, että

niin päätä kuin nopeutta riittää voittami-seen.

Napon kisa Virpiniemessä tuotti oman kerhon veteraanitittelin. Epävirallisesti her-raa voi tituleerata myös Oiva Apulainen Ykköseksi, koska Pikku-Pete sai sen startin ansiosta avaimet kisaamaan.

Useamman vuoden hiljaiselon jälkeen tulimme kaudella 2015 taas aktiivisemmin mukaan whippetien kilpailutoimintaan.

Huomasimme lajin kehittyneen poissa ollessamme monessa mielessä hyvään suuntaan: koirien määrä oli entisestään li-sääntynyt ja niiden taso noussut. Sikäli, kun GRL:n mittelöiden ajoittamisessa oli otettu huomioon se, ettei samoina viikonloppuina ollut SVKL:n kilpailuita, whippetejä osallis-tui yleensä runsaasti myös oman liittomme

TGK:n whippeteillä onnistunut kilpakausi 2015

Ilkka VirtaKuvat:

Minna Leppänen

TGK:n Huli (Hooligan) & Jaakko Stenroos SM-hopeaa. Voittaja TSGK:n Ka-magurka & Juha Jauhiainen.

juoksuihin. Koska greyhoundeja oli

joihinkin kilpailuihin ilmoitettu varsin vähän, useamman kilpai-

lupäivän pelastajaksi nousi ’vipukoiden’ run-sas osanotto. Metsämäen osalta harmitte-limme sitä, miksi niin monet kilpailupäivät oli sijoitettu vinttikoiraliiton toimintaan nähden päällekkäisesti. TSGK oli onnistunut päivien valinnassa huomattavasti paremmin.

Kaudella 2015 GRL:n kisoihin osallistui laskujemme mukaan yhteensä yli neljä-


kymmentä whippetiä, joista runsaat kolmekymmentä suomalaisomisteisia. Omaa kerhoamme edusti kahdek-san koiraa ja niistä uusia tulokkaita oli neljä.Voittajamanttelia ylle Viime kesä oli TGK:n whippeteille kokolailla me-nestyksekäs.

Voittajamantteleita Turun suuntaan tuli kolme, niistä kaksi tulokkaille. Meriittinä mainittakoon niin ikään TGK:n upea kolmoisvoitto Tampereella juostussa Whippet Classics Class Championissa.

Jaakko ja Paula Stenroosin omistama, vuonna 2011 syntynyt uroskoira, Hooli-gan, osoitti jälleen olevansa kerhomme ’ykköstykki’. Kilpailusta toiseen se nakutti pelkkiä ykkösluokan aikoja ja antoi kovan vastuksen TSGK:n nopeimmalle uroolle, Kamagurkalle.

”Hulin” kauden parhaina suorituksina olivat luokkien 1-2 Whippet Special Cupin voitto sekä SM-hopea.

Hurricane (om. Riitta Suominen) saa-vutti kaudella hienot kakkossijat European Derbyssä, Whippet Classics Class Cham-pionissa (lk. 3-4) sekä Sprintti Derbyssä. ”Försti” sijoittui toiseksi viidessä niistä kuu-desta startista, joihin se osallistui, ja osoitti pystyvänsä juoksemaan kovaa niin Turussa kuin Tampereella.

Vuonna 2014 syntynyt WT-Bertil (om. Ilkka Virta, Minna Leppänen ja Ulla Saxen) kasvoi kesän kuluessa kelpo juoksijaksi. Sen parhaat saavutukset olivat European Puppy Derbyn hopeasija kovien tsekkikoi-rien puristuksessa sekä Whippet Classics

Taavi & Ilkka Euroopan Derbyssä.

WT-Bertil, Classic Class Champion -voitto Tampereella.

Hurricane juoksi kovissa paikoissa hopeita. Riittaa hymyilyttää.


Class Champion (lk. 3-4) -voitto. Molemmat ykkösluokan ajalla. ”Pete” oli GRL:n VK-tu-lokaslistan kolmas.

Whippet-uros Gunpowder eli ”Ruuti” (om. Jaana ja Arttu Tarnanen) otti kaudella 2015 ensituntuman ratajuoksuun sekä Tu-russa että Tampereella. Kilpailukirja tuli han-kituksi, ja kolme kisaakin se ehti kokea.

Crimdon Scapoliten eli ”Tommyn” omistavat Jutta Venhola ja Jaana Lintunen. Tämä loppuvuonna 2013 syntynyt – Jaanan treenaama – koira tuli karkeloihin mukaan vasta kesän jälkipuolella ja hankki heti en-simmäisen voittajamanttelinsa Whippet Special Cupin luokkien 6-7 lähdössä.

JZ-Taavin (om. Ilkka Virta ja Ulla Sa-xen) valttina oli tasaisuus. Kauden aikana se saavutti neljä voittoa. Taavi palkittiin GRL:n vuoden 2015 tulokkaana sekä TGK:n vuo-den koirana, tulokkaana ja sprintterinä.

Seitsemänvuotias veteraani NN-Na-poleon (om. Ulla Saxen ja Ilkka Virta) pis-

täytyi radoilla, monen vuoden tauon jälkeen, auttaakseen WT-Bertiliä kilpailukirjan saa-misessa. Ikäisekseen tämä GRL:n vuoden 2010 sprintteri oli edelleen hyvässä kunnos-sa.

Kaisa Kosken omistama, alkuvuonna 2012 syntynyt koira, Teema osallistui kulu-neella kaudella GRL:n puolella vain neljään starttiin onnistuen niissä kohtalaisesti. Lop-pusyksyllä ”Tarmo” pääsi kovaan kuntoon osoittaen potentiaalinsa, joten tulevana kau-tena voimme odottaa sen pääsevän kiinni voittokantaan.

Kevät tekee kohta tuloansa, ja monissa talouksissa alkaa valmistautuminen tulevan kesän koetuksiin.

Me Whippet-toimikunnassa olemme tal-ven aikana käyneet kiivasta ajatustenvaihtoa ensi sesongin kilpailujen aikataulutuksista ja pisteytyksistä.

Toivottavasti kaudesta 2016 tulee kaikin puolin onnistunut ja jännittävä – ja mikä tär-keää, myös TGK:lle menestyksekäs.

Crimdon Scapolite voitti Turussa Whippet Special Cupin. (Kuva: Jutta Venhola)

Gunpowder aloitteli uraansa.

Teema tarkkana.


Kauden 2015 huipentuma koettiin Scandic Juliassa. TGK järjesti Gaalan ammattitaidolla toisen kerran peräkkäin.

Väki ei valitettavasti enää liiku siten kuin ennen, jolloin 100 henkilöä GRL:n syyssemi-naareissa, sittemmin gaaloissa, oli ihan taval-lista.

Olin itse kiinni muissa puuhissa, niinpä tein etälivenä pikkuhaastatteluja gaalapaikal-le. Silmät korvat & tunto-aistit tarkkoina juhlapai-kalla Päivi Manninen, Helena Malinen,

Gaala 2015

Esiintyjäryhmä (Mikko, Susanna, Olli, Hannu, Petri) heittäytyi, ohjelmassaGangnam Style. Edessä tanssisolisti Vertti (Kuva: Anu Niemi)

”Mukava kisakauden muisteluhetki”

Palkinnot kutsuvasti esillä. (Kuva: Petri Seppälä)

Mira Välimäki sekä omasta klubista Min-na Leppänen ja Ilkka Virta.

Millaisen ensivaikutelman koit, kun saa-vuit gaalaan? Mitä odotit?

– Menimme vähän myöhässä, väki istui jo pöydissä. Ei erityistä vastaanottoa, sitä vähän olisin odottanut, tervetulotoivotusta, sanoo EGU:n Päivi Hyvinkäältä.

Ehkä niin innoissaan jo juhlaväki sekä jär-


jestäjät, että pääsi unohtumaan vähän alka-mista myöhemmin tulleiden vastaanotto.

Oman klubin Ilkka ja Minna pääsivät juh-lapaikalle ajoissa. He eivät olleet mukana gaalajärjestelyissä, mutta juhlimaan he lähti-vät mielellään. Ilkan ensivaikutelma juhlaan tullessa:

– Paljon tuttua porukkaa paikalla, mutta myös yllättävän monia sellaisia, joita en tun-tenut. Naiset olivat niin laitettuja ja meikattuja, että piti tarkkaan katsoa, ennen kuin alkoi ke-tään pöytänaapuriaan teitittelemään.

Entäs Minna?– Ensivaikutelma gaalaan saapuessa oli

hyvä. Paljon tuttuja ihmisiä, juhlavasti pukeu-tuneita ja hymy huulilla. Jotakin sellaista olin odottanutkin.

Mira ja Helena matkasivat Tampereelta samalla kyydillä. Ihan alkuun hekään eivät kerinneet.

– Tulimme juuri. Mukava puheensorina käynnissä, ruokailu loppumaisillaan. Kaunis, pelkistetty ympäristö, miellyttävää musiikkia. Kaikki toivottelivat iloisesti tervetulleeksi. Kiva tulla, Helena fiilistelee.

Iloa pintaan alkoi pukata reportterillekin 180 kilometrin päässä. Jo paria päivää ennen olin vihjannut haastateltaville ”julkkisten” ku-vaajasta gaalapaikalla.

Mira Välimäki, Helena Malinen ja Päivi Manninen välittivät fiiliksiä gaalasta... (Kuvat: Anu Niemi)

... samoin Minna Leppänen ja Ilkka Virta. TSGK:n Miska-Alexsander Ar-gillander tahtoo myös kuvaan.

Niemi & Niemi. Hannu on kuvannut jotakin jännää. Se on näytettävä Jounille.

”Tämä gaala muistutti taas miksi tätä harrastetaan.” (Mira)


– Kraah, pitää muis-taa olla kaivelematta nenää, Mira tsemppasi itseään.

Sitten se Miran ensi-kokemus.

– Kaikki moikkas ilo-sesti. Oli tosi kiva nähdä porukkaa! Ihan oli ikävä jo tullut.

Kas, Mirankin kokema kiva singahti tänne kauas.

Ilon porinaaMikä sinulle on parasta siellä gaalassa? Mik-si?

– Tällä hetkellä, ruoka oli tosi hyvää, pu-heet hyviä ja keskustelun porina on voimak-kaampaa kuin aiemmissa gaaloissa, vertailee Päivi.

Henki päällä siellä siis. – Hyvä tunnelma, tuttujen tapaaminen,

jatkaa Ilkka.Kun ruuan makuun päästiin siellä, niin...– Jälkiruokapöytää pitää kehua, mutta

parasta kuitenkin on pitää hauskaa muiden harrastajien kanssa, ja tutustua heihin hie-man paremmin. Kisapäivinä ei aikaa rentoon jutusteluun yleensä jää, Minna toteaa.

Entä Helena ja Mira? Mitä paitsi kotiinjää-neet jäivät?

– Hyvää tunnelmaa, ja varmasti myös hyvää ruokaa, jota ilman mekin myöhässä tulleet jäimme. Hyvää seuraa, paitsi jäivät, latoo Helena.

– Ne jäi paitsi erittäin hyvää seuraa ja aina huippua tunnelmaa. Ja ennen kaikkea niiden kivojen tyyppien seuraa, joita kisoissa aina näkee, muttei kerkee seurusteleen, vah-vistaa Mira.

Juhlaväki kuulolla, kun... (Kuva: Noora Seppälä)

... GRL:n puheenjohtaja Joni Tuhka-nen puhuu. Rune Österberg odottaa kuulutusvuoroaan. (Kuvat: Anu Niemi)

”Illan ehdoton huippu oli Vertti!” (Päivi)


Petri sai ykkösluokan Diplomin Jonilta. Helena nouti Petriltä ja Hannulta Isa-doralle kaksi palkintoa. Saija Jämsän Braka, Vuoden Narttu. Leenalinnea Nurmi on Vuoden Veikkaaja 2015. Mi-ran Big Bad Black Bastard sai 1-luo-kan diplomin. Samoin Päivi Vähäkos-ken Saphira. (Palkintokuvat: Taru Lehtonen)

”Parhaat pisteet palkintojen jakajille!” (Helena)


– Aika paljosta jäivät paitsi kotiinjääneet. Tunnelma ja ohjelma olivat mainioita. Mutta erityisesti sen innostuksen, jolla tulevaa kaut-ta moni jo odottaa, olisin halunnut muidenkin kokevan. Toivottavasti tämä positiivinen vire jatkuu pitkään, toivoo Minna.

Ilkka jatkaa vielä:– Olihan tämä mukava kisakauden muis-

teluhetki. Nooran tekemä kausikooste oli hie-no.

Kun oli herkuteltu ja päästiin palkintojen-jakoon, Mira innostui.

– Runen selostus! Se on aina huippu! Kii-tos TGK! Laitoin jo seinälleni videon.

Sieltä Miran seinältä sitä videota heti kat-selin kirjoitusfiiliksen tehostamiseksi.

– Kausikoosteen myötä on hienoa pala-ta edelliseen kauteen, nähdä onnistumisia ja onnellisia ihmisiä. No, toki kyllä myös TGK:n esitys ja ihmisten itsensä likoonpano. Ei mis-sään YouTube -videolla tai jossain Live-lähe-tyksessä ole sitä samaa. Myös hyvä ruoka jäi kotiinjääneiltä kokematta, Päivi kertailee.

Juhlava palkitseminen– Parhaat pisteet palkintojen jakajille. Hienoa oli katsella iloa palkittujen kasvoilla. Palkinto-jenjako oli muutenkin hienosti järjestetty, kun palkintoja jakoivat miehet mustissa. Rune kuulutti, Hannu ja Petri jakoivat, Helena info-aa.

Wau! Miehet mustissa siellä. Vaikutta-vaa!

– Illan ehdoton huippu oli Vertti! Jos aikui-set pistää itsensä likoon, mutta vaatii rohkeut-ta ja myös kunnioitusta vanhemmilleen, että esiintyy tuollaisessa tilaisuudessa yksin.

Niemen Vertti oli ensi kertaa elämässään gaalassa, ja heti esiintyjänä. Soolotanssin ve-täisi Vertti.

– Palkintojenjakoon oli nähty vaivaa, ke-rätty koirien suoritukset ja tietty Rune kuu-luttajana tuo vielä lisämausteen palkintojen

jakoon, Päivi sanoo, ja jatkaa... – Ruoka oli hyvää ja se syötiin silloin kuin

oli ilmoitettu. Ja illan ohjelman tietysti huipen-si tuo ”yllätysnumero”, jota kyllä viime vuoden jälkeen jo osattiin odottaa, näin veikkaan!

Minna antaa pisteet koko juhlaväelle. Ilk-ka puolestaan yksilöi.

– Pisteet Petri Seppälälle. Hän oli kauden menestynein treenari Saija Jämsän ohella. Pohjanpoika Petri on tehnyt pitkäjänteisesti ja pyyteettömästi töitä lajin ja kisapäivien eteen jo yli kymmenen vuoden ajan. Turussa on pidetty monena kautena sudenosa kaikista kisoista ja Petri on pitkälti huolehtinut mm. ra-dan ja ratatekniikan kunnosta sekä vieheen-vedosta.

– Mielestäni ’Pete’ olisi ansainnut - ilman GRL:n saivarteluja - tuon aidon Vuoden Har-rastaja -tittelin.

Vuoden Harrastajan palkitsematta jättä-minen on aiheuttanut seinänatinaa. Ilmeisesti on unohtunut, että se palkinto on uudelle / uudehkolle jäsenelle, joka on merkittävällä panoksella ryhtynyt edistämään racingia.

”Nooran tekemä kausikooste oli hieno!” (Ilkka)

Iloinen Ilkka JZ-Taavin palkinnon kanssa.


GRL:n viiri taas on pitkäaikaisesti ja mer-kittävästi lajin eteen työskennelleiden palkin-to. Sellainen on viimeksi jaettu vuonna 2009. Nyt viiri alkaisi jo kuulua niin Petrille kuin Nie-men Hannulle.

Kiitosta TGK:lleMiralla on asiaa TGK:lle gaalasta:

– Kiitos teille! Viime vuosi jäi väliin, mutta tämä muistutti taas miksi tätä harrastetaan.

Helena nautti ohjelmasta:– Yllätysnumero oli hauska ja tanssijapo-

jalle suuret kiitokset. Hienosti tanssittu! Muut-kin kyllä hauskuutti kivasti.

Päivi huomasi myöhemmin, että jotakin gaalasta uupui.

– Yksi jäi puuttumaan ohjelmasta, kasvat-tajien jakamat palkinnot. Niitä ei tänä vuonna jaettu, mutta sen ehkä ymmärtää, kun siellä paikalla ei ollut kuin kaksi kasvattajaa ja vielä vähemmän palkintojen saajia.

– Hienot juhlat, siitä iso kiitos TGK:lle, Päivi summaa.

– TGK suostui ottamaan Gaalan järjestä-misen kontolleen toisena vuotena peräkkäin ja selviytyi mielestäni tapahtumasta pienellä työryhmällään mainiosti. Väkeä oli nyt paikal-la vähemmän kuin joskus menneinä vuosina

”Pisteet annan koko juhlaväelle! Toivottavasti tämä positiivinen vire jatkuu pitkään.” (Minna)

ja ohjelmakin kevyempi, mutta hyvä näin, Ilk-ka sanoo.

Myös Minna kiittää vuolaasti viihtyisää, hyvähenkistä kauden 2015 huipentanutta ta-pahtumaa.

– Iso kiitos, hienosti hoidettu gaala! TGK:n porukka oli taas nähnyt paljon vaivaa järjes-telyjen suhteen.

– Tämän illan ohjelmanumerostakin puhut-taneen pitkään, niin mahtavaa heittäytymistä taas nähtiin.

Mirja Piranta

”Klang, Aulis, äijä! Me tehtiin se! Vedettiin myös hyvä gaala”, Tuulettaa Petri Hannulle.

Vertin eka gaala.

Kuva

: Anu

Niem

i


Vuoden Koira Klang

(Line Of Fire - Run Mary Ann) om. Noora & Petri Seppälä TGK

2015 startit 13: 8-4-0

Vuoden Narttu Braka

(Collision - Titan Buff) om. Saija Jämsä2015 startit 12: 5-5-1

Vuoden Sprintteri Schroeder

(Plan Jack - Pilot’s Girl) om. Arto Kovanen2015 startit 14: 5-2-3

Vuoden Sprintteri Narttu Joynight

(Jack The Hawk - Hasty Night) om. Kennel Run-Up2015 startit 4: 2-0-1

Vuoden Stayer (jaettu titteli)Vinga

(Line Of Fire - Run Mary Ann) om. Saija Jämsä2015 stayerstartit 1: 1-0-0

Vuoden Stayer (jaettu titteli)Miss Creek

(Hasty Henry - Wild Cherrie) om. Kennel Run-Up2015 stayerstartit 2: 1-0-1

Vuoden Veteraani Last Game

(Line Of Fire - Spirited Away) om. L. & K. Salonen2015 startit 9: 0-2-3

Vuoden Tulokas Scotch Mist

(You Know My Name - Veracious Witch) om. Minna Turunen

2015 startit 12: 2-4-2

Vuoden Tulokas Uros Little Hombre

(Tough Hombre - Little Teapot) om. R. & J. Kiiski2015 startit 13: 3-1-3

Gaalassa palkittiinWhippetitVuoden Whippet

Vuoden Sprintteri UrosKamagurka

(Blits - Chakira) om. Maria & Juha Jauhiainen2015 startit 9: 3-3-2

Vuoden Narttu Vuoden Tulokas Narttu

Isadora Fallout Boy - Freida) om. Helena & Pasi Malinen

2015 startit 11: 3-2-3

Vuoden Sprintteri Hulabaloo

(Blits - Chakira) om. J. Jäntti & J. Kakko2015 startit 8: 3-2-1

Vuoden Veteraani BJ-Martta

(Jykä - Bimu-Pimu) om. H. Vuorinen & S. Kytömäki2015 startit 2: 0-0-1

Vuoden Tulokas JZ-Taavi

(Jykä - Zaphira) om. Ilkka Virta & Ulla Saxen TGK

2015 startit 11: 4-0-4

Ykkösluokan diplomiKlang

SaphiraBig Bad Black Bastard

Hooligan TGKFantom TGK

JZ-TorstiPetri Seppälä TGK

50 startin lautanenLast Game

Vuoden VeikkaajaLeenalinnea Nurmi


”Hyvä juhlaväki, olem-me kokoontuneet muis-telemaan Greyhound Racing Liiton kilpailu-kautta 2015.

Olemme kokoontuneet palkitsemaan me-nestyneet koirat ja antamaan tunnustusta kai-kille menestyneille.

Kilpailukausi 2015 antoi meille toivoa pa-remmasta tulevaisuudesta. Saimme koiria radalle enemmän kuin vuotta aikaisemmin, ja samalla oli aistittavissa yhteisen tekemisen fii-listä kilpailupäivien toteuttamisessa.

Voimme todeta, ettei yksikään kerho sel-vinnyt kisapäivistä yksinään, ilman toisten ker-hojen apua, mikä ehkä lisäsi yhteisen tekemi-sen hyvää fiilistä.

Samalla kun juhlimme menestyneitä, voimme onnitella Turun Greyhound Klubia, joka täyttää tänä vuonna 35 vuotta. TGK:n historia alkoi jo 1970-luvun lopulla, kun Turun Vinttikoiraurheilijat perustettiin. Yhdistyksek-si Vinttikoiraurheilijat rekisteröitiin virallisesti 4.3.1981. Kesäkuussa 1994 nimeksi vaihtui nykyinen, Turun Greyhound Klubi ry.

TGK rakensi Met-sämäkeen nykyisen radan vuonna 1996, eli Metsämäen Greyhound Stadion viettää tänä

vuonna juhlavuottaan täyttäessään 20 vuotta. Radan aikaansaaminen vaati kovia pon-

nisteluja. Etupäässä saamme kiittää radasta TGK:n kunniajäseniä, jotka ovat Reijo Kos-kinen, Arja Koskinen, Jouni Toivoniemi, Erja Setälä, Merja Wesén ja Timo Wesén. Vaikka tuo rataprojekti oli TGK:n, siihen tarvittiin koko GRL:n tuki.

Ensimmäiset juoksut juostiin kesäkuun lopulla 1996 ja ensimmäinen ovaalin kiertänyt koira oli Fast Taroz. Tuon mustan urosgreyn omisti pitkän linjan turkulainen greyhoundhar-rastaja Raimo Salonen.

Elokuussa 2016 juostavat SM-kilpailut ovat sekä TGK:n 35-vuotisjuhla- että Metsämäen Greyhound Stadionin 20-vuotisjuhlakilpailut.

Hyvä gaalaväki, haluan toivottaa teidät tervetulleeksi gaalaan ja toivon teidän viihty-vän!”

Kyllä väki gaalassa viihtyikin.

Hannu Niemen gaalapuhetta

Vuoden Harrastaja valittiin liitossamme ensi kerran 1990. Hallitus palkitsi porilaisen pit-kän linjan työmyyrä Vilho Koiviston saman vuoden syysseminaarissa merkittävästä työpanoksesta lajimme kehittämiseksi.

Hänen panoksensa oli suuri Porin Luot-sinmäen rataa rakennettaessa. Hän myös toimi radan yhteyshenkilönä & kunnossapi-täjänä, vaikka hänellä itsellään ei enää ollut kilpailevaa koiraa.

Sittemmin Vuoden Harrastajaksi on valittu uudehko harrastaja, joka niin ikään on merkittävällä panoksellaan edistänyt Greyhound Racingia Suomessa. Koko lajin

GRL:n Vuoden Harrastajatpuolesta työskennellyt Vuoden Harrastaja palkittiin alkuun vuosittain GRL:n syyssemi-naarissa ja nykyisin juhlavasti gaalassa.

Henkilön / henkilöt valitsee huippusalai-nen tiimi: edellisvuoden Vuoden Harrasta-ja, GR-lehden päätoimittaja (kun lehti vielä ilmestyi) sekä GRL:n hallituksen edustaja. Valintakomitea julkistaa valintansa henkilö-kohtaisesti kunkin vuoden gaalassa.

Vuonna 2015 valintaraati ei löytänyt uutta / uudehkoa harrastajaa, joka olisi merkittävällä tavalla ryhtynyt edistämään greyhound- ja whippeturheilua Suomessa.

Mirja Piranta


Tässä palkitut Vuoden Harrastajat:

1990 Vilho Koivisto1991 Jouni Kiiski1992 Eija Rintala1993 Tuula Niittymäki1994 Markus Laios ja Toni Korhonen1995 Timo Wesén TGK1996 Toni Rämö1997 Heikki Sartovuo TGK1998 Lauri Uustalu1999 Nina Lahdenpohja2000 Johanna Nieminen (nyk. Tunkkari)2001 Pasi Malinen

2002 Esa Tienhaara2003 Niko Sartovuo TGK2004 Veikko Huusko2005 Lotta Vuorela & Lasse Punttila2006 Elina Kaila (nyk. Ginman) TGK2007 Minna Turunen2008 Kari Kinnunen2009 Päivi Manninen2010 Tarmo ”Ossi” Tuomola2011 Tapio Veteläinen2012 Niina Mansikkaviita2013 Timo Paronen2014 Joni Tuhkanen2015 Vuoden Harrastajaa ei palkittu

1994 viirillä palkittiin:Raila LaineTimo Laine

Hannu TunkkariMarianne Korpela (nyk. Kumpulainen)

Merja HellemannMartti Sannikka (Austalian kirjeenvaihtaja)

1997 viirillä palkittiin:Brita Pelkonen

Reija Rantanen (nyk. Kiiski)

1999 viirillä palkittiin:Pekka Soini

Tuulikki ja Vilho Toivoniemi

GRL:n viirin saanetKun GRL (ent. SVUK) 10 vuotta täytti, jaettiin historian ensimmäiset viirit ansioituneille. Hei-tä luonnollisesti olivat alusta saakka mukana olleet, toimivat liiton vahvat tukipilarit.

Vain harva ja valittu saa liiton viirin. Sen myöntämisellä arvostetaan pitkäaikaista toi-mintaa lajin hyväksi, ja viirejä jaetaan yleen-sä vain liiton juhlavuosina. Erityisistä syistä

myös muulloin. Viimeisin viiri on jaettu vuonna 2009, GRL:

n 25-vuotisjuhlavuonna EGU:n järjestämässä gaalassa Riihimäellä.

GRL täytti 30 vuotta 2014, gaalassa ei kuitenkaan silloin jaettu viirejä ansioituneille pitkäaikaisille toimijoille. (MirjaP)

2004 viirillä palkittiin:Jouni KiiskiJari Niiles

Reijo RantalaKoskisen perhe (Arja, Reijo & Comp.) TGK

2005 viirillä palkittiin:Jouni Toivoniemi TGK

2009 viirillä palkittiin:Taru Lehtonen TGK

2014 GRL:n 30-vuotisjuhlavuosiViirejä ei jaettu

eikä vuonna 2015


Iida kertoo:

”Nikkilöiden perheen arki muuttui 30.12.2015 lopullisesti. Nala ja Nami nimit-täin saivat kaksijalkaisen pikkuveljen. Koiri-en ’kiitorata’ ulko-ovelta olohuoneeseen oli katkaistu jo hyvissä ajoin etukäteen puisella portilla hillitsemään etenkin Nalan hallitse-matonta jälleennäkemisenriemua ihmisväen saapuessa kotiin.”

”Muutama päivä pojan syntymän jälkeen tytöt saivat vihdoin tavata pienokaisen. En-sin ihmeteltiin portin takaa turvakaukalosta kuuluvaa ähinää, myöhemmin tulokasta käytiin varovasti haistamassa.”

”Ensimmäinen itku sai koirissa aikaan

Myös Nikkilän Iidan & Ollin Nalan ja Namin elämä muuttui uudenvuoden aatonaattona 2015. (Kuva: Iida Nikkilä)

Mitä kuuluu Iidalle?huvittavat reaktiot. Vieressä ollut Nala pin-kaisi pakoon ja toisessa huoneessa ollut Nami juoksi yhtä kovaa apuun - meinasivat matkalla törmätä toisiinsa!”

”Päivien ja viikkojen kuluessa tytöt op-pivat, että itkua tulee ja menee eikä siihen tarvitse joka kerta reagoida. Nala on omaan tyyliinsä välinpitämätön vauvan suhteen. Namista taas on kuoriutunut todellinen ’NANNY’.”

”Nyt jo kohta kolmevuotias Nami on vii-mein ymmärtänyt, ettei itse ole enää pentu. Se on kiltti ja kärsivällinen, jätti jopa sohva-tyynymme viimein rauhaan.”

”Yhteenvetona voikin sanoa - greyhound on aivan täydellinen perhekoira!”

Seuraavalla sivulla nyt lehdentekijän tiedossa olleet TGK:n Vuoden Harrasta-jat. Kun aiemmat palkitut löytyvät, heidät julkaistaan seuraavassa lehdessä.


TGK:n vuoden harrastajat2003 Mats Ginman & Elina Kaila2004 Satu Haatainen2005 Timo Lehtonen2006 Anu Niemi2007 Arja Koskinen2008 Teemu Holma2009 Petri Seppälä2010 Ilkka Virta2011 Vesa Räsänen2012 Mikko Aalto2013 Miska-Alexander Argillander2014 Iida Nikkilä2015 Jaana Lintunen

Vuoden koossapitäjä 2008 Hannu NiemiTunnustuspalkinto ansiokkaasta, perik-siantamattomuudella hoidetusta kilpai-lunjohtajuudesta kilpailukaudella 2008.

Palkinnonsaaja on osoittanut loista-valla johtamistaidollaan pitävänsä lan-gat hallitusti käsissään, selvittävänsä vaikeatkin vyyhdet ja hoitavansa kilpai-lut hienosti läpi välillä vähäisestäkin työ- ja apuvoimamäärästä huolimatta.(Rune Österbergin erikoispalkinto Hannulle. Teksti saatu Taru Lehtoselta.)

Turun Greyhound Klubia edustaneita arvokilpailuvoittajia

Avoimen Suomen Mestareita: Klang 2015 (urokset)Notos 2011Click Up 2006Sun King 1999Fireflash 1997

Veteraanien Suomen Mestareita:Sun King 2003Wild Thing 1998

Whippetveter. Suomen Mestareita Dobri 2010

Masters/Oaks -voittajia:Zefyros / Oya 2011All Of Aethonan 2009Royal Vetman / High Up 2005Dreammaker 2004Fireflash 1996Mailer 1991

Sprintti Derby -voittajia:Capes’ Francine 2010Batseebone 2008Dreammaker 2003

Lonely Man 2002Mailer 1992Mailer 1991

Turku Classic -voittajia:Notos 2011Ace Boon Coon 1999

Junior Derby -voittajia:Klang 2014Go Jimmy Go 2011Royal Vetman 2005Ace Boon Coon 1999Fireflash 1996Feel The Cold 1992Mailer 1991

Grand Prix -voittajia:Notos 2011All Of Aethonan 2009Batseebone 2007Royal Vetman 2006Dreammaker 2004Speed Machine 2003

(Lähde: TGK:n kotisivut 28.2.2016)


Sari Saarinen

Minua pyydettiin palaamaan siihen aikaan, kun aloitin harrastustani, sekä senaikaisiin muistoihin ja tunnelmiin. Öh, siitä on aikaa yli 30 vuotta, joten muistini saattaa olla hie-man hatara, mutta yritetään.

Ihan ensimmäisen kosketuksen rata-juoksuun sain 1970-luvun puolivälissä, kun meillä oli kaksi afgaania Sinkkosilta, Saru ja Afi. Saru valitettavasti kuoli nuorena, mutta Afin kanssa koetimme kilpailla Turussa Vätin radalla. Laji tuntui mielenkiintoiselta ja siinä viehätti nimenomaan vauhdin hurma.

Hassu muisto siltä ajalta on tapani men-nä asuntomme pihalla olevalle nurmikolle ennen kisoihin lähtöä, ja hakea sieltä neliapi-laa. Mikäli apila löytyi, kisat menisivät hyvin. No, pakkohan se apila oli aina löytää...

Afgaani oli kilpailijana vaan vähän on-gelmallinen, se saattoi juosta ensimmäisen kierroksen hyvin, mutta jäädä finaalissa kes-ken kaiken istumaan radalle.

Kipinä lajiin kuitenkin syttyi ja ensimmäi-nen grey meille tuli 1979 Kerken Kailta ja Ai-lalta. Grey oli brindle narttu, nimeltään Race Track´s Chatalina eli Kati.

Katin kanssa kilpailimme Turussa Kupit-taan radalla vuosina 1980 - 81. Olin tuolloin rippikouluikäinen, joten kiitos vanhemmille-ni, että sain jo silloin olla mukana kilpailutta-massa Katia.

Ihan uutta ja edistyksellistäMuistan kun Kupittaan rataa tehtiin. Se oli kova urakka, mutta innostus oli silloin ihmi-sillä kova. Oltiinhan tekemässä jotain ihan uutta ja edistyksellistä. Laji oli vielä nuori. Radalla oli ulkolaitaviehe, sellaista ei sen jälkeen ole Suomessa ollut.

Rata oli keskeisellä paikalla Turussa ja ihmisiä kävi paljon katsomassa kilpailuja. Kävelimme radan ympärillä olevaa ravirataa pitkin lämmitellessämme koiria.

Siihen aikaan oli normaalia, että koirat juoksivat kaksi ratakierrosta päivässä, joten kilpailupäivät olivat pitkiä. Pari tuntia huilat-tiin välillä ja taas mentiin.

Tätä herkkua kesti kaksi vuotta. Talvella 1981 radalla järjestettiin muistaakseni Turun moottoriautoilijoiden kisa, jonka jäljiltä rata tuhoutui korjauskelvottomaksi.

Sitten on muistissani aukko, en muista miten ja koska Vätin rata Turussa muutettiin hiekkapintaiseksi. Mutta kesällä 1982 Vätis-sä juostiin Suomen Mestaruus -kilpailut.

Vanha harrastaja muistelee…

Välillä ihan muuta. Muistelija Sari & miehensä Harri vuonna 2012 erilai-sessa kyydissä Thaimaan Khao La-kissa.


Katikin pääsi finaaliin. Finaalissa juoksi kolme narttua: MT Lolita, Le Petit Caporal ja RT Chatalina. Takkiinhan siinä tuli, mutta mieleeni se on jäänyt ehdottoman hienona saavutuksena, jota rinta rottingilla muiste-len.Cup-voitto innostiMuistan senkin kun pelkäsin koko ajan, että Katilla alkaisi juoksu ennen SM-kisoja, ja treenasin sitä hullun tavalla ennen niitä kiso-ja. Treenaaminen oli siihen aikaan vapaana juoksua metsässä. No, sitten kisojen jälkeen ajattelin, että olkoon. Annoin Katin levätä pari viikkoa, ja kas, Tampereella Kati voitti Tampere-cupin!

Kisassa juoksivat nartut ja urokset erik-seen ja Kati voitti narttujen lähdön parem-malla ajalla, (29,42) kuin urokset omansa. Ensimmäinen voittomantteli ja pokaali oli saatu! Tästä alkoi toden teolla innostukseni lajiin. Elettiin siis vielä aikaa ennen nykyisen GRL:n edeltäjää SVUK:toa.

Kun mietin mikä lajissa minua jo senikäi-senä, 15-vuotiaana teinityttönä, kiinnosti, niin tietenkin vahva kilpailuvietti ja rakkaus koiriin.

Olen aina ihmetellyt, että ymmärrän pa-remmin koiria kuin ihmisiä, ehkä tässäkin oli yksi syy. Olisin halunnut itsekin urheilla, mutta ei minulla ollut edellytyksiä siihen. Metriset jalat kyllä oli, mutta siihen se sitten jäikin.

Juoksu on maistunut Naantalin jääl-lä afgaani-Afille ja grey-Katille.

Kaikki kuvat: Sarilta)

Sarin treenaama Kati voitti Tampe-re-cupin 1982. Vierellä kasvattaja Aila Kerke Anin ja Japin kanssa.

Katsomossa seisovat Kai Kerke ja ja Sarin isä Reijo Koskinen. Suvi Ollila vauvan kanssa.

Kamun menestysvuosi 1985. Tampereella (1) Leader & Lars Åstrand. (4) Ripa & Sari.


Koin, että koiran kautta saan toteuttaa it-seäni ja nähdä omien haaveideni toteutuvan koiran menestyksessä.

Ujolle tytölle kanava toteuttaa haaveitaanOlin ujo tyttö, joka löysi harrastuksesta ka-navan toteuttaa haaveitaan. Koirat olivat minulle koko elämä. Hain tietoa vanhoista

Koin, että koiran kautta saan to-teuttaa itseäni ja nähdä omien haaveideni toteutuvan koiran menestyksessä.

Nuori Sari Kamun ja Pellen kanssa Turun seudun talvessa 1980-luvulla.

Toyotalla mentiin kisoihin. Tammi-kuussa 1986 syntynyt pikku-Pelle kurkkii.

lehdistä ja kokosin leikekirjaa, joka koostuu koirien sukutauluista, lehtileikkeistä ja ”hie-noista” ruokinta- ja treenausohjelmista.

Uuden liiton perustamisen aikoihin 1984 meille tuli Siuron (nyk. Seger) Leenalta val-koinen uros Ripa, kutsumanimeltään Kamu. Kamu oli korkea uros, jolla oli hyvä lähtö. Se oli ulkolaituri, joka leikkasi kaarteessa sisäl-le.

Kamun kanssa oli kiva kilpailla, se pär-jäsi hyvin. Tosin eniten mieleeni on jäänyt vuoden 1985 SM-finaali, jossa Kamu vielä takakaarteessa johti parilla metrillä, hiljensi sitten vauhtia kuin jääden odottamaan että missäs muut ovat. No, muut menivät ohi ja Kamu tuli lopulta kolmanneksi.

Kamusta tuli uuden liiton ensimmäinen vuoden koira ja palkinnoksi se sai osallistua Ruotsissa johonkin kilpailuun, en nyt muista mihin. Matka oli jännittävä, kuralla taisi olla niin minun kuin Kamunkin vatsa. Tukhol-massa Kamu lähti ykköskopista, mistä se ei osannut lähteä ja se jäi lähtönsä viimei-seksi.


Tukholmasta jäi mieleeni erityisesti se, että ruotsalaiset puuhasivat koiriensa kans-sa ihan eri tavalla kuin Suomessa.

Siellä käytettiin lämmittävää linimenttiä ja paksuja takkeja koirilla, eikä koirien kans-sa lenkkeilty kilometrikaupalla ennen lähtöä niin kuin Suomessa tehtiin. Jostain sain tie-tää mitä se linimentti oli ja äiti teki Kamulle hienon takin.

Kellanpunainen KamuSeuraavana kesänä oli nähtävissä, että Kamu oli värjääntynyt ennen lähtöään pu-naiseksi! Linimentti oli nimittäin punaista ja lotrasin sitä siihen reippaasti. Muistan, kun kävin hakemassa linimenttiä Metsämäestä jostain ravibussista ja pelkäsin kuollakseni. Bussilla menin ja linimentti kainalossa tulin takaisin.

Mutta se kesä katkesi Kamun loukkaan-tumiseen pari viikkoa ennen SM-kisoja.

Sen jälkeen sain 1986 ensimmäisen oman greyhoundini, Best Sellerin eli Pellen. Pelle oli Ruotsin-tuonti Agneta Sarvimäeltä. Se oli fawn uros, joka loukkaantui pahoin nuorena juostessaan metsässä.

Oksa meni sen takajalan sisäreidestä läpi. Pelle kuitenkin kuntoutui ja pääsi vuo-den 1987 Puppyderbyn finaaliin Tukholmas-sa.

Mukana oli myös Pellen sisko, Mata Hari. Pelle tuli kolmanneksi finaalissa, mikä oli minulle mahtava saavutus. Sinä vuon-na olin talvella kirjoittanut Greyhound Ma-gasinen kautta Australiaan Queenslandin Greyhound Racing Control Boardiin, mistä kysyin, että saako heiltä tilattua kuonokop-pia, joissa ei ole lankaa keskellä.

Olin nähnyt sellaisia kisakoppia kuvissa, ja ne näyttivät häiritsevän koiraa vähemmän kuin silloiset kopat. He lähettivät minulle kol-me erikokoista koppaa, joista yhdestä tein

Pellelle sopivan. Muistan kun koppaa hie-man ihmeteltiin Tukholmassa, mutta Pelle sai kilpailla sillä.

Nämä olivat ensimmäiset koirani ja van-himmat muistoni ratajuoksusta. Rakkaus lajia kohtaan ei ole vieläkään laimennut, vaan odotan uutta pentua saapuvaksi parin viikon päästä samalla innolla kuin aikanaan Kamua ja Pelleä.

Toivon, että lajimme pääsee taas eteen-päin ja se saa paljon uusia koiria ja harras-tajia.

(Editoi & väliotsikoi MirjaP)

Sarin äiti, Arja, teki Pellelle ja Kamul-le talvipalttoot liki 30 vuotta sitten.

Kisa-autossa Kova (High Form) Kamu ja Pelle. Kai Kerken Kova oli Sarilla treenattavana. Kai Kerke oli VU:n (nyk. TGK) perustajajäseniä.


Mitä ajatuksia voisi kiertää päässä, kun koti-sohvalla rentoilee urheilijakoira. Kilpajuoksija. Harrastamiselle on eduksi, jos edes vähän ajat-telee miksi tekee jotakin, tai ei tee. Ja milloin tekee. Itse olen pyöritellyt päässäni seuraavia seikkoja... ja yrittänyt soveltaa greyhoundiin...

Kun olen hankkinut peruskuntotreenillä riittävästi voimaa, voin vasta ruveta tekemään lajiharjoituksia. (Pätee niin ihmiselle kuin koi-ralle.) Mutta, jos voimataso nousee liian nope-asti, voi käydä niin, ettei hermotus pysy mu-kana. Siitä seuraa ns. ylikunto, ja ylikuntoon auttaa vain lepo. Lepo!

Ennen kuin ovaalia ajattelet, muista: Työ tehdään kotona ja tulokset mitataan kilpara-doilla. Jos treenaa tarpeeksi hyvin ja kovaa (muttei liian), usein menestyy. Luonnollisesti kuonon geneettisen tason suomissa puitteis-sa.

Ihmisurheilijoilla tulokset alkavat huimasti parantua, kun mukaan alkaa tulla iloa, huu-moria ja voittajafiilistä. Itse olen huomannut

samaa koirassa, etenkin Virpissä. Ilo on ollut meillä paras polttoaine.

OminaisuusTutkittu juttu -palstalla (Apu 16/2013) siteerat-tiin Panteleimon Ekkekakisin tutkimusta ihmis-urheilijoista.

”Osa harjoittelijoista nauttii kivun, kovan hengästymisen ja voimien loppumisen tunteista ja saa lisäpot-kua viimeisiin rutistuksiin. Toiset taas lopettivat harjoituksen paljon ennen maksimitasonsa saavuttamista.”

Olen todennut saman greyhoundilla. Vir-pi treenasi aina kovaa itse, ilman vieheitä ja vetoja maksimitasolla. Tehtäväni oli vain ottaa koira kiinni sopivassa kohtaa, ettei mene yli-rasituksen puolelle. Juokseminen on yhä kuin huumetta tälle itsenäisesti treenaavalle pian seitsenvuotiaalle.

Kovaan harjoitteluun tottuu kunnon kohoa-misen myötä sellainenkin koira, jolle se ei ole ihan ”elämäntapa”. Mutta miten saada mak-simisuoritus ulos elimistöstä? Siinä erot ovat huomattavia niin hevosilla kuin greyllä.

Paljonko kisata?Kannattaa miettiä myös kilpailutuksen määrää ja tahtia. Runsas kilpaileminen saattaa tukkia lihasten verisuoniston pieniä hiussuonia, jol-loin happi ei kulje lihaksiin.

Aineenvaihdunta saadaan silloin töihin pitkäkestoisilla rauhallisilla harjoituksilla, pa-lautuskävelyillä.

Jos elimistön hermotus väsyy paljosta kilpailemisesta ja kovasta treenistä, aivojen käskyt eivät silloin välity perille asti. Kun her-motus ei toimi, korostan toistamiseen: LEPO on ainoa keino parantaa tilannetta.

Hevospuolella tapahtuu joskus, että omis-taja vaatii starttia ennen kuin hevonen on kunnossa. Tulokset ovat silloin aina huonoja. Sama pätee urheilijakoiriin.

Ajatuksia treenistä & kilpailuttamisesta

Liikuntafysiologi Juha Hulmin ihmisille antamia ohjeita voi so-veltaa myös koiraan:

- Treenaa eniten sitä, mitä tavoittelet.- Toimi nousujohteisesti. Jos ei treenaa

kovemmin kuin ennen, ei kehity.- Anna kunnon ruokaa. Tarkkaile painoa,

liian lihavana hidastuu, liian kuivana ei jaksa.

- Anna lepoa! Liiallinen harjoittelu ei enää kehitä.

- Parempiin tuloksiin pääsee rennommin. Unohda tiukkapipoisuus!

Kysyin kevättalvella 2008 Juha Hulmilta mieli-pidettä greyhoundin lihaksista. Hän sanoi mi-nulle: ”Pakaralihakset ovat tärkeimmät juoksijalla, ei paksu selkä.”


Olen käytännössä todennut, että treeni-kauden tulee mieluiten sujua ongelmitta (ei loukkaantumisia, ei mielellään kiimaa), jotta kunto kantaa koko kilpailukauden. Pidän itse tärkeimpänä aikana tammi-toukokuun alkua.

Tauko kisakaudella taas ei ole niin paha kuin tauko harjoituskaudella. Pikemminkin päinvastoin. Vuosien varrelle on usein nähty mm. rataennätyksiä, kun koira tulee kisatau-olta.

Pohja pettää...Käytännön esimerkki riittämättömästä pohjas-ta on koirani Mojon 495:n kisa Metsämäessä 26.9.2015.

Mojolta murtui keväällä pahasti varvas kol-mesta kohtaa, jokin meni metsässä tassun alta sisään kohtalokkaasti. Pitkä liikkumattomuus söi talvella ja kevättalvella hankittua kuntoa. Päätin kuitenkin syksyllä kokeilla varpaan kes-tävyyttä myös radalla arvioidakseni samalla vaivaako ruuvi. Jätetäänkö ruuvi varpaaseen vai poistetaan?

Mojon geneettinen taipumus suosii pi-dempiä matkoja, ja nyt, riittämättömän pohjan vuoksi tyttö sammui kuin saunalyhty keskimat-kan lähdön loppupuolella. Sen verran kuiten-kin oli pohjaa, ettei koira mennyt yli. Sinänsä ei merkitystä mihinkään, mutta näytti jokaiselle kisan nähneelle, miten käy puutteellisen poh-jan takia.

Arvokisaan?Kun mietit arvokisaan osallistumista, mah-dolliselta pettymykseltä välttyäksesi vertaile aikoja. Riittääkö sinun treenattavasi vauhti fi-naalivauhtiin?

Hevospuolelta muistan muutaman vuoden takaa silloin Vermossa voittaneen 10-vuotiaan tamman (Rydens Cindy). Tamma oli kärsinyt jalkavammoista, eikä sitä ohjastaja Antti Tei-vaisen mukaan pystynyt juuri treenaamaan.

Teivainen totesi voiton jälkeen: ”Nyt se on saanut säännöllisesti startteja ja päässyt sillä tavalla kuntoon.”

Olen vuosikymmenten varrelle rekiste-röinyt ovaaleillamme ihan vastaavaa tapah-tuneen. Valitettavasti moni grey on päässyt huippukuntoonsa vasta, kun kausi on jo päät-tymässä.

Jokainen koira on kuitenkin yksilö ja sap-luunaansa on aihetta muuttaa. Virpin oivalsin jo ennen vuoden ikää. Totesin, että voimme aloittaa kisauran 1-vuotiaana. Mm. yhdistetyn SM:n finaaliin juoksi tyttö silloin. Mojon kanssa taas en oikein osaa vieläkään. Mutta oppia ikä kaikki...Mm. tämmöisiä ajattelen greytyttöjeni kanssa touhutessa, ja yritän soveltaa...

Itku kurkussa vaihtelin Mojon tukisi-teitä. Toukokuun lopulla 2015 varvas vielä tämmöinen. Syyskuussa kokei-limme kolmasti rataa.

Myös anatomialla on merkitystä. Vauh-din ja kestävyyden kannalta tärkein kohta greyhoundissa. Virpillä se on toivomanilainen. Rakenne on taannut pitkän uran huipulla ilman loukkaantu-misia. Juoksu on helponnäköistä las-kettelua, eikä tule jumeja.

MirjaP


KOlme kuvaaTGK:n juhlavuoteen liittyen aloitin jo viime leh-dessä pienen juttusarjan. Sen ydin on saada kerhossa vuosikymmenten aikana tapahtunut-ta esille yksittäisen jäsenen kokemuksin.

Valitsin ensimmäiseksi muistelijaksi Lehtosen Tarun. Hän etsi kolme Turun Greyhound Klubiin ja itseensä liittyvää kuvaa kolmelta vuosikymmeneltä.

Juhlavuoden kaikissa neljässä lehdessä joku vuorollaan avaa itselleen merkitykselli-sesti TGK:n historiaa. Tarulla oli valta ehdottaa seuraavaa muistelijaa. Hän ehdotti tiimiä Arja ja Reijo Koskinen.

Kuvat voivat liittyä oman koirasi kilpailuun, pennun opettamiseen, uuden kuonokerholai-sen valintaan, tuomaritoimintaan, radan lait-toon, rakentamiseen, pikkujouluihin ja muuhun oheistoimintaan... Mutta punainen lanka koko ajan TGK.

Tärkeintä kuvissa siis on suuri merkityk-sellisyys sinulle kerhoosi liittyen.

Tehtäväsi on sitten kertoa minulle kustakin kuvastasi: mikä tilanne, mitä merkitsi sinulle, miten arvokas muisto kuvaan liittyy, miltä tun-tui silloin olla teegeekoolainen jne.

Muistellaan yhdessä!Arjalle ja Reijolle merkitykselliset kuvat

TGK:n riveissä nostivat heille mieleen oheiset muistot. (MP)

Rakensin Arjan kahdesta kuvasta yhden. Tämmöisiä kisoja Koskisten greyt mm. voittivat 1980-luvulla.

”Kuvia hukassa. Löysin viisi 80-luvun manttelia, neljä niistä on Ripan (Kamu), Segerin Lee-nan kasvatin ja yksi on Race Tracks Chatalinan (Kati). Muuta en löytänyt.

Eikä ihme etten löytänyt muita kuvia, vaikka kuinka etsin, kun Sarin kanssa tänään juttelin niin ne kaikki kuvat ja historiajutut on tyttärellämme Sarilla.

Greyharrastuksemme alkuvaiheen muistoihin kuitenkin Reijon kanssa päästiin.Ensimmäisen greyn, eli Katin voitto Tampereella, olihan se mahtava tunne. Enää en yksi-

tyiskohtia muista, kun siitä on jo niin kauan. Ja sitten nuo Ripan eli Kamun voitot olivat aivan upeita, joista seurasi Vuoden Koira -titteli ja kilpamatka Ruotsiin.”


1990-luvun kuva:”Makeita muistoja tuo kyllä tämä kuva tuosta kisasta koti-radalla.

Silloin oli tosi hienoa olla TGK:lainen. Sussu kun pääsi heti sisälaitaan juoksemaan, niin ei joutunut vesilammikoita kiertämään niin kuin pojat.

Tämä SM-kilpailu oli niin kova paikka Kovasen Artolle, että siitä ei saanut puhua. Rei-jo aina kiusaa häntä siitä.”

”Kyllä nautimme veteraanien Suomen Mestaruu-desta. Hopealla ’Rynkky’-veli ja pronssilla ’Tou-ho’-veli.” (Kuva: Marianne Korpela, GR-lehti 4/1998)

Wild Thing ”Sussu” s. 7/1993 (Feel The Cold - Wild Fire)

1. Wild Thing 19.41 (2)2. Machine Gun 19.43 (3)3. Captain Coconut 19.63 (5)4. Hot Shot 19.94 (6)5. Phileas Fog 20.54 (1)6. Bunny Hug 21.28 (4)

”Kemiat toimivat meillä. Sanaa syn-tyi iloisesti. Minulla M-kirjain.”

(Kuva: Taru Lehtonen)

2010 kuvun kuva:”Tuossa annettiin yksi kirjain jokaiselle ja siitä piti muodostaa sana mahdollisimman no-

peasti ennen toista joukkuetta.Siinä oli Ginmanin Elina ja Sarin tyt-

täret Säde ja Suvi ja minä.

I-kirjainta pitelee Anttilan Kristiina. Oli Reijokin mukana, vaikkei osallistunut kisaan. Mutta ruokai-luun kyllä. Mukavia lämpimiä muistoja on kaikista TKG:n järjes-tämistä juhlista.”


VINKKI HARJOITUKSIIN: Kun ratakausi pian alkaa, ota vaarin vinkistä. Kun menet TGK:n rataharjoituksiin, ota mukaasi iloinen mieli! Muista myös, ettei rata koskaan tule juoksukuntoon itsestään, vältä siis pelkkää koirasi vuoron odottelua. Älä myöskään jää haukututtamaan koiraasi ra-dan viereen, se häiritsee toisia!

Riennä heti saavuttuasi auttamaan, rataa kunnosta-maan. Esim. kivien keruuta riittää aina, ja jokainen osaa.

Ilolla ja yhteistyöllä homma hoituu sukkelaan. Se on kaikkien etu.

Me TGK:ssa opastamme treenaamisessa, autamme mielellämme niin aloittelijoita kuin konkareita. Olkaa roh-keita ja kysykää, jos jokin asia mietityttää.

Meidät saa kiinni myös s.postilla / facessa.

Ratakauden alkua odotellessa

TGK 30 vuotta, Metsämäen rata 20 vuotta 2016

tgkturungreyhoundklubi.net/attachments/file/tgk_lainen_1_2016_1_40.… · kesällä 2016....

Documents