Tutkimustiedon ja käytännön vuoropuhelulla uudistuvaan

sosiaalityöhön

Kirsi Nousiainen

16.10.2014

POIMU-koulutus Lahti

Elävätkö teoriat käytännön sosiaalityössä?

Mitä on uudistuva sosiaalityö?

Onko käytäntötutkimus vastaus uudistuvan sosiaalityön haasteisiin?

Onko sosiaalityössä unohdettu kriittinen yhteiskuntatutkimus?

Sosiaalityön yhteiskuntatutkimukseen kiinnittyvän tiedon ja käytäntöjen vuoropuhelu?

Haastan keskustelemaan

joidenkin näkökulmien kautta

omien vuosien saatossa kertyneiden ajatusten kautta

Esityksen rakenne

• Sosiaalityön tiedonmuodostus

• Teorian ja käytännön suhteesta

• Käytäntölähtöinen teorianmuodostus

• Yhteiskuntateorian puuttuminen sosiaalityön

tutkimuksesta ja käytännöistä?

• Oma kertomukseni teorian ja käytännön

vuoropuhelusta

Sosiaalityön uusi tiedontuotanto ja tietoperusta

viime vuosikymmeninä hiljainen vallankumous: käytäntötutkimukseksi nimitetty

taustalla tietoyhteiskunnan ja tieteen yhteisevoluutio

etenee ja synnyttää jatkuvasti uusia tiedontuotannon muotoja

perinteinen akateeminen tutkimus saanut lukuisia ja yllättäviäkin kumppaneita

tutkimuksen rinnalle ilmaantunut uusia, kokeilevia tiedontuotannon tapoja

horjuttanut yliopistojen tiedonmuodostuksen monopolia

todellisuudessa uuden (Mode2) ja perinteisen (Mode1) tiedontuotannon mallit ovat

elintärkeitä toisilleen tarvitaan niiden vuoropuhelua

uusille tiedontuotannon tavoille on tyypillistä, että tapahtuu niissä ympäristöissä, joissa tietoa

käytetään

tästä syystä luontevaa, että tutkimukseen osallistuu ammattitutkijoiden lisäksi niitä asiantuntijoita,

joiden työtehtävistä kaivataan tietoa eli vastauksia käytännöllisiin ongelmiin

tiedon arviointi tapahtuu entistä enemmän käytännössä

tutkimustieto, joka palvelee toisin toimimista, otetaan käyttöön

tutkimusperustainen sosiaalityö mahdollista niin, että tutkijat ovat yksi osapuoli sitä prosessia,

jossa empiirisen tiedon käytäntöihin soveltaminen tapahtuu

Monimutkaisessa yhteiskunnassa vain tutkijoiden, hallinnon, poliitikkojen, ammattilaisten ja

asiakkaiden keskinäinen vuoropuhelu tuottaa realistisen kuvan eri tahojen intresseistä

Mirja Satka 2014

Mode 2

on tieteensosiologinen termi

viittaa tieteellisen tiedon tuottamisen tapaan

monitieteiset teemit yhdessä työskentelevät tuottaakseen tietoa tiettyjen

reaalimaailmasta nousevien ongelmien osalta.

tiedemaailmassa jo pitkälti esim. rahoituksen ehtona

tarkoittaa, että kaikki tiedontuotannonprosessista kiinnostuneet voivat olla

mukana

tarvitaan kumppaneita, joilla on asiakkaan kokemustietoa

uusimuotoisessa tiedontuottamisessa suositaan vastavuoroista dialogia

tutkijoiden ja muiden osallistujien kesken

mahdollistaa tiedontuottamisen prosessin kriittisen arvioinnin ja

reflektion

merkittävä ero Mode1:een: on tieteidenvälistä toimintaa ja perustuu eri

alojen tuottamalle tutkimustiedolle ja kokemusperäiselle tiedolle

Mode 1

• tiedontuotantoa motivoi ainoastaan tieteellinen

tieto (perustutkimus)

• ei kiinnostunut tulosten sovellettavuudesta

• perustuu ajatukseen tieteestä irrallisena eri

tieteenaloihin kiinnittyvänä rakenteena

Käytäntö ja teoria

kaksi erilaista filosofista suuntausta, joissa käytännön käsite saanut erilaisia

merkityksiä:

marxilaisessa filosofiassa käytäntö on tärkeä teoreettinen käsite

– jolla tarkoitetaan erityisesti tuotannollisissa toimintaympäristöissä

tapahtuvaa ihmisen vuorovaikutusta ja käytännöllis-esineellistä työtä

– tämä puolestaan muokkaa toimivan ihmisen tietoisuutta

– käytäntö on filosofisten ideoiden totuuden kriteeri

pragmatismissa käytännön merkitys palautuu niihin käytännöllisiin

vaikutuksiin, joita käsitteen kohteella on

– jotkut pragmatistit asettavat käytännön ensisijaiseksi teoriaan nähden

– ihminen on olento, joka kiinnittyy todellisuuteen toimintansa ja

käytäntöjensä kautta

– vrt. Jane Addams: ”…tutkimustiedolle syntyy merkitys vasta kun sitä

sovelletaan yhteiskunnalliseen toimintaan.”

(Satka 2014)

Käytäntölähtöinen tiedonmuodostus

Käytäntölähtöinen tiedonmuodostus vs. tutkimusperustainen käytäntö

muodostavat dialektisen yhteyden

hyödynnettävyys välittömimmin sosiaalityön ja –alan käytännöissä

välillisesti tavoitteena on tuoda käytännössä muodostuvaa tietoa akateemiseen maailmaan ja vahvistaa sosiaalityöoppiaineen teorettista perustaa

Tieto

on jotakin, joka syntyy käytännön, toiminnan ja kokemuksen jälkeen.

oleellista on saatujen kokemusten ja tehtyjen havaintojen tietoinen ja looginen jäsentäminen

ja tiedon oikeellisuuden testauttaminen käytännössä

abduktiivinen päättely – päättely johtaa parhaaseen saatavilla olevaan selitykseen

Dewey

• kritisoi käytännön ja tiedon erottamista toisistaan, mikä johtanut rationaalisen ajattelun ja tieteellisen tiedon ylivaltaan

• ”… Olemme niin tottuneita erottamaan tiedon tekemisestä ja valmistamisesta, ettemme huomaa, miten tämä ero suuntaa käsityksiämme mielestä, tietoisuudesta ja käsitteellisestä tutkimuksesta.”

”Parhaimmillaan käytäntötutkimus voi toimia muutosprosessissa yhteiskunnallisena käytäntönä, joka kykenee yhdistämään yhteiskuntatieteiden kolme funktiota – konstatiivisen (jatkuvuutta ylläpitävä), kriittisen (vallitsevaa kyseenalaistava) ja konstruktiivisen (uudelleen rakentuva) – sekä hyödyntämään näitä kaikkia hedelmällisellä tavalla.”

(Saurama & Julkunen 2009)

Sosiaalityön tiedontuotanto – onko käytäntötutkimus ainoa vastaus?

Makrotaso

- yhteiskunnalliset ilmiöt (esim. asunnottomuus, äitiys)

Mesotaso

- sosiaalinen ympäristö, yhteisö, kaupunki, kylä jne. (esim.

sosiaalitoimisto tilana)

Mikrotaso

- vuorovaikutus, ryhmät, toiminta

postmodernin ajan kiinnostus kieleen ja vuorovaikutukseen

(Kuronen 2004)

menetelmien kehittäminen (esim. biografinen ja narratiivinen

tutkimus/muistelutyö/etnograf iset menetelmät)

Kriittinen näkökulma

Chris Jones (1996) Mäntysaaren (2008) mukaan:

”… teorioista on tullut vaarallisia sosiaalityön ammatille. 1960- ja 1970-luvuilla

radikaalista sosiaalityöstä kiinnostuneet sosiaalityöntekijät ja kriittiset sosiologit

löysivät yhteistä maaperää ja kiinnostuksen kohteita. Jonesin mukaan 1980-luvun

kuluessa tilanne kuitenkin muuttui: sosiaalityön akateeminen yhteisö otti vähä

kerrallaan etäisyyttä sosiologiseen teorianmuodostukseen. Jones väittää, että

kriittisistä yhteiskuntateorioista tuli vaarallisia sosiaalityöprofession kannalta,

koska ne osoittavat yhteiskunnan ja valtion luovan ja ylläpitävän sosiaalisia

ongelmia aika tietoisesti, ja sosiaalityöntekijöiden olevan mukana tässä

prosessissa. Hänen mukaansa sosiaalityön tutkimuksessa yhteiskuntatieteellisiä

teorioita hyödynnettiin vain sikäli kun niistä on hyötyä sosiaalityön ammatillisten

asemien vahvistamisessa. […] mutta jonkinasteinen katkos suhteessa kriittiseen

yhteiskuntatieteelliseen teoriaan on suomalaisessakin sosiaalityön tutkimuksessa

havaittavissa.”

erityisesti neoliberalismin ja managerialsmin haasteet sosiaalityön

uudistumiselle

Miten tutkimusteoria ja menetelmät voivat elää

sosiaalityön käytännöissä Esimerkkinä sosiaalityö identiteettityönä

Mikrotason näkökulma

• Tavoitteena oman arvon tunnon vahvistaminen ja identiteetin rakentaminen sekä oman

menneisyyden hyväksyminen ► valtaistuminen

• Taustalla voi olla kuormittavia tai traumatisoivia lapsuuden ja/tai nuoruuden

kokemuksia, esim. väkivaltaa, laiminlyöntiä ym., heikko itsetunto – ja arvostus

aikuisena, vahingollisia ajatusmalleja ja/tai käyttäytymistä kuten esim. rikollisuus yms.

• työskentelyä voi ohjata esim. narratiivinen näkökulma ja vuorovaikutuksen teoriat

Makrotason näkökulma

• Tavoitteena syrjäyttävien mekanismien tunnistaminen ja niiden merkityksen

ymmärtäminen yksilöä ja/tai yhteisöä vapauttavasti ► emansipaatio

yhteiskunnan vaatimustaso on kova

kokemus ettei saa apua: järjestelmän rakenteet ja puutteet, poiskäännyttäminen

kokemus siitä, ettei tule kuulluksi

asenteet nuorista yhteiskunnassa

• Työskentelyä voi ohjata esim. hermeneuttis-fenomenologinen tai konstruktionistinen

tieteenfilosofia (radikaali tai kriittinen teoria) jne.

Clive Baldwin (2013) Narrative Social Work. Theory and application. the

polity press.

Kolme tapaa ymmärtää

minää/identiteettiä

Essentialistinen (olemusajatteluun liittyvä)

– minä on keskushakuinen, yksilöllinen subjekti

– jolla on rajat

– on erillinen muista

– jolla on tietty persoonallisuus, uskomukset ja

asenteet

– identiteetti on jatkumo ajasta ja paikasta pääosin

riippumatta

Dialoginen minä

• sosiaalinen ja joustava

• minä/subjekti on ei-keskushakuinen (decetred)

ja sosiaalinen

• identiteetti paikantuu sosiaalisesti ja siitä

neuvotellaan muiden kanssa

• moniääninen

Rihmastomainen minä (rizome=juurakko, maavarsi)

– vastakohta minä – muut dikotomialle

– vastakohta ajatukselle yhtenäisestä, järjestykseen kiinnittyvästä, eheästä, hierarkkisesta ja lineaariseen ajatteluun kiinnittyvästä (kuten esim. luokka, rotu, sukupuoli, asiakas yms.)

– on siis ei-lineaarinen, horisontaalinen, anarkistinen ja nomadinen

– tällaiset identiteetit määritellään yhteyksien pikemminkin kuin juurien tai lähtökohtien kautta ja ne leviävät horisontaalisesti ajan ja paikan yli.

– niillä ei siis ole mitään muotoa tai suuntaa ja muodostaa solmukohtia ja ne voivat olla yhteydessä tai yhtyä muihin solmukohtiin.

Narratiivien käyttö sosiaalityössä

• Henkilökohtainen historia

- Ajalliset faktat kuten syntymäaika yms. tapahtumahistoria (työ-, opiskelu-,

sairaushistoria jne.)

• Yksilölliset elämäntapahtumat kokemuksina:

- Mitä merkityksiä kertoja antaa elämäntapahtumille/kokemuksille

• Yksilö sosiaalisissa, yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa suhteissa:

- Kuinka sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet ja politiikat

edistävät tai ehkäisevät yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen mahdollisuuksia

• Identiteetin rakentaminen:

- Kuinka kertoja identifioi itsensä

Empowerment

Lähde: Elämänkulku ja elämänkertomukset sosiaalityössä -kurssi 17.11.2008 Kirsi Nousiainen

Elämänkertomus, identieetti, identiteettikertomus

• Ihmisen kerrottu elämä on jotain muuta kuin hänen elämänkaarensa tai

elämänhistoriansa.

• Ihmiset kertovat elämästään eri tavoin, eri aikoina ja eri konteksteissa ja kukin kertomus

on ainutkertainen.

• Identiteettikertomus on kertomus, jota kukin muotoilee koko elämänsä ajan eri ihmisille

eri konteksteissa. Se on haastatteluissa tai muilla keinoin muotoutuvaa minäaineista

välittävää, identiteettispesifiä kerrontaa ja sen eri tasojen koherenssia tai sen puutetta.

• Elämänkertomus on ’kertomus elämästäni’ ja identiteettikertomus taas

’kertomus minusta’. Identiteettikertomuksen perusta on laveampi, sillä se kattaa

elämänkertomuksen lisäksi kaiken muun kerronnan, jossa ’identiteetti’’, ’itseä’, ’minää’

ilmaistaan.

(Laura Aro 1996)

Sosiaalityöntekijä asiakkaan

elämänkerrontaprosessissa

SOSIAALITYÖNTEKIJÄ AUTTAA ASIAKASTA YMMÄRTÄMÄÄN

Mikä merkitys elämänkerronnalla on

Sen suhteen asiakkaan oman identiteetin rakentamiseen

Niitä päätöksiä, joita asiakas on elämänsä aikana tehnyt ja niiden suhteen identiteetin

rakentumiselle

Toisten ihmisten toimien merkityksen asiakkaan elämänkululle

Yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja moraalisten arvojen vaikutukset asiakkaan elämässä

ja kuinka ne hänen elämänkertomuksessaan tulevat esille

Kuinka mennyt, nykyinen ja tuleva on yhteydessä toisiinsa

Kuinka on mahdollista uudelleen tulkita kerrottua elämänkertomusta ja kuinka sen

avulla voi rakentaa toisenlaista tulevaisuutta

Että on mahdollista hyväksyä ”murtunut” identiteetti ja silti olla mahdollista muuttaa

tulevaisuuttaan ja elää tyydyttävää elämää

ASIAKAS TEKEE TYÖN- SOSIAALITYÖNTEKIJÄ OIKEITA KYSYMYKSIÄ

ASETTAMALLA AUTTAA ASIAKKAAN TYÖSKENTELYÄ

TAVOITTEENA UUSI KERTOMUS JA TOISIN RAKENTUVA IDENTITEETTI

Narratiivinen työskentely

Erilaiset kerronnan tavat:

- Kirjoittaminen

- Haastattelu

- Kuvien käyttö

- Elämänviiva

- Videointi

- Äänittäminen

- Musiikki

- Muistelutyö

- Yksilöllisesti tai ryhmässä

Kuva osana elämän-/identiteettikertomusta –

esimerkkinä asumishistoria

Kuva stimuloi kerrontaa!

Kun paikka menee tutkijaan*

[…] kun ensiks täällä impattiin sillon 11-vuotiaana. Sitte 12-vuotiaana ryypättiin tossa kentän takana,

mut se oli vaan sit semmost viikonloppuryyppäämistä. Mut sit todellinen se pilvenpoltto 13-

vuotiaana, niin mä lopetin ryyppäämisen. Mä poltin enää vaan hasista ja oli semmonen hippiaate. Ja

sitte tuli vuoden päästä sitte ekstaasi kuvioihin, ja mä ajattelin, et tää on mun huume. Siihenhän mä

rakastuin sillä lailla, et sit käytettiin viikonloppusin sitä. Kerran kuukaudessa ensiks. Sitten

amfetamiinii justiin kerran kuukaudessa ja ekstaasii, ja sit 15-vuotiaana huomattiinkin, että […]

(* Pösö, Tarja 2006)

21.1.2014 Kirsi Nousiainen 21

Performatiivisuus ja kontekstin merkityksestä

Pihla niminen nainen pyöriskeli tuulispään lailla ja puhetta pulputen keittiötilassa. Myös hänelle Ohjaaja ehdotti haastattelua. Tosin Ohjaaja sanoi pariinkin otteeseen, että tämä Pihla on kova puhumaan, jonka ymmärsin varoituksena itselleni. Sanoin, ettei se minua haittaa – mutta saa nyt nähdä onnistuuko haastattelu.

Kun Pihla kysyy, että millainen tutkimus niin kerron, että olen kiinnostunut hänen elämästään. Kertoo, että hänelle psykologi (tai psykiatri) on sanonut ja myös antanut siitä todistuksen että hän ei saisi muistella menneitä, koska on vaara että uppoutuu niihin. Tämä ei hänelle olisi hyväksi. Sanon ja Ohjaaja säestää, että voidaan puhua nykyisestä elämästä, positiivisista asioista ja hänen harrastuksistaan.

Innostuu kertomaan, että harrastaa eläintaidetta ja näyttää minulle kaksi tekemäänsä eläinkuvaa. Ovat taidokkaita, mutta hieman resuisia. On myös järjestämässä niistä näyttelyä. Keskustellaan niiden esille laitosta ja Pihla valistaa minua valokuvien oikeasta kehystämisestä. Sovitaan, että tapaan Pihlan seuraavalla viikolla. Pyytää, että tulen aamulla, niin ei ehdi juoda itseään humalaan.

”Tutkimuksen tekeminen yhteiskunnan marginaalissa pitkään eläneiden ja elävien, vaikeita tai traumaattisia kokemuksia omaavien henkilöiden kanssa, edellyttää aina tutkijan reflektointia ja oman position ymmärtämistä. Myös minä pohdin omaa asettumistani tutkimuspaikkani näyttämöille. Välillä asettuminen tuntui luontevalta, mutta koin myös muunlaisia hetkiä. Erilaiset henkilökohtaiset menneet elämänkokemukset ja nykyhetken tunteet ja tuntemukset voivat vaikuttaa siihen, miten asettuu vuorovaikutustilanteeseen toisen kanssa. ” (Nousiainen, julkaisematon käsikirjoitus)

Emansipatorinen työ

”Pidän tärkeänä, että sosiaalityötä tarkastellaan myös poliittisena toimintana, joka tähtää

yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ja joitakin kansalaisia alistavien rakenteiden ja käytäntöjen

muuttamiseen. Tarkoitan poliittisella toiminnalla tässä yhteydessä yhteiskunnallisen osattomuuden

vastaista toimintaa sekä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämistä (vrt. esim. Pease 2010). Tämä

voi tapahtua niin yksilötasolla arkipäivän toiminnassa kuin julkisilla yhteiskunnallisilla ja yhteisöllisillä

foorumeilla. Radikaalin sosiaalityön keskeisenä tehtävänä on toimia asiakkaiden emansipaatiota

edistävästi. ” (Nousiainen, julkaisematon käsikirjoitus 2)

Kuisma • Mies Tätä hassista polttelen sillee harvinaisesti, mut se on aika hyvin ku onhan toi (-) kyl vähän.

• Kirsi Kuinka kauan sä oot käyttäny aineita, minkä ikänen sä olit ku sä alotit?

• Mies 14-vuotiaasta saakka joka päivä kovempia huumeita. 15-vuotiaasta on (hash) (--). [0:00:21.0] Ja aattelin et näytän vielä

ihan semmoselta kotipojalta. Hä?

• Kirsi Mm, niin näytät. Et sä mitenkää huonokuntosen näönen oo.

• Mies Enhän mä nyt huonos kunnos voi olla, ku mul on tämmöset. Ei kai nää nyt hirveen pienetkää. (näyttää hauiksiaan)

• Kirsi No ei kyllä, aikamoiset.

• Mies Näkyy peilistä. Sit katopa tää, tuleeks siihen se hevosenkenkä vielä?

• Kirsi Joo katos.

• Mies Tuleeko?

• Kirsi Tulee tulee.

• Mies Semmonen uuma.

• Kirsi Mm, joo.

• Mies Siit tietää, et on viel hyväs kunnossa.

• Kirsi Nii.

• Mies Niit ei saa ihan hirmuseks.

• Kirsi Nii, kyllä varmaan tarttee töitä tehdä.

• Mies Tarvii ja lujasti. Viittä kertaa viikossa. Ja välipäivät on tärkeitä, vähintään kaks.

• Kirsi No maltaks sä käydä istuu ny itte, kyllä tää siivoominen varmaan riittää. Mikäs pokaali sulla siinä?

• Mies Se on pokaali.

• Kirsi Onks se sun?

• Mies On, mul on täälläki. Mul on jalkapallost, kato tos on.. niitä [seuran nimi]. Sit mul on tällanen temppari shaker, sitte.. tos

on mun veli. Hitto, mikä mul oli hävinny..

• […]

• Mies Ku mä haluun (-) et oikeesti tehään (tyylil). [0:02:50.2] Mä en jaksa enää yrittää. Joudut varastaa telkkareita ja.. onks

siinäkää sit mitää järkee, sit joudut aina vankilaa. Sit joskus tulee semmonen tilanne, et pitää lyödä jotain, et saa (-)ttyy. [0:03:08.0]

Nii. Ja sitte tulee

Huomion kiinnittäminen

• ristiriitaiset identiteettikategoriat

– liittymiset ja erontekemiset

• identiteettikertomuksen juoni

• traumakokemukset: hylkäämiset

• tutkijan kulttuurisiin kertomuksiin kiinnittyvä kommentointi

Kulttuuristen kertomusten ja yhteiskunnallisten

rakenteiden tunnistaminen emansipatorisessa työssä

Mies Nii, ja nyt ku mä skarppaan kumminki, ni on parempi mahollisuus saada muijaki. Mut ku mä en haluu mitää semmost naisystävää, mitä ei kiinnosta politiikka ja semmonen maailman muuttuminen. Ja kaikki tämmöset, pitää olla semmonen.. tutkijanainen olis hyvä.

Kirsi Mistä sä aattelit, että semmosia löytyis?

Mies No sitä mä just täs möhin nyt. Se voi löytyy tuolt metrosta.

”Tätä episodia miehen kertomuksessa voi tarkastella myös sukupuoleen kytkeytyvien kulttuuristen konventioiden näkökulmasta, ja hyväksyttävään miehisyyteen liittyvien ominaisuuksien ja merkitysten kautta. Miehisyys lunastetaan sekä fyysisten ominaisuuksien, rationaalisen ajattelun että naisiin liittyvien suhteiden avulla. Nämä kaikki ovat läsnä miehen kertomuksessa hänen luodessaan kuvaa identiteetistä, joksi on tuleva. Huolimatta taka-askeleista elämänolosuhteidensa parantamisessa, mies ymmärtää, että hänen on ”skarpattava” ja siinä hän ilmaiseekin päättäväisyyttä. Paikalla oleva tutkija toimii tilanteessa tavoiteltavana mallikuvana toivottavasta tyttöystävästä”. (Nousiainen, julkaisematon käsikirjoitus 2)

21.1.2014 Kirsi Nousiainen 27

Far From Home

Five Finger Death Punch