urantia-kirjan lukijoiden uutislehti ja lukemisto

IUA:n kansainvälisessä konferenssissa3.–7.8.2002 pidetyt puheet

IUA:n konferenssin 2002 avaussanatFrançois Le Reohellec, valmistelukomitean puheenjohtaja, Ranska

PersoonallisuudestaSeppo Kanerva, Helsinki, Suomi

”Unien aika”–kehrääjän tarinaRita Schaad, New Lambton, Australia

SuuntaajaM. Moussa N’Diaye, Dakar, Senegal

Ylösnousemussuunnitelman eläminen – HengensuunnitelmaNeil Francey, Brisbane, Australia

ArmollisuusLee Armstrong, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat

PersoonallisuusGeorges Michelson-Dupont, Blennes, Ranska

KPN:n kokouksen avaussanatSeppo Kanerva, Helsinki, Suomi

Tehtävä täytetty – au revoir, mes amisJanet Quinn, Oregon, Yhdysvallat

1

2

6

7

10

13

17

19

21

® URANTIA-säätiön rekisteröimä merkki. Käyttöön saatu lisenssi. Syyskuu 20029:s vuosikerta / numero 3

Urantia-kirjan lukijoiden uutislehti ja lukemisto

INTERNATIONAL URANTIA ASSOCIATION

JOURNALInternational Urantia Association JOURNAL on Urantia-kirjanlukijoiden neljännesvuosittainen uutislehti, jonka tuottaaKansainvälinen Urantia-yhdistys, 533 Diversey Parkway,Chicago, Illinois 60614, Yhdysvallat.

IUA Journal ilmestyy englanniksi, suomeksi, ranskaksi jaespanjaksi.

ToimittajatPäätoimittaja Carolyn Prentice; toimittajat Pascal Coulombe(Ranska), Cathy Jones (USA), Kari Kuosmanen (Suomi), JanetNilsen (USA), Maggie Pyle (USA), Andrés Rodríguez(Kolumbia), Trevor Swadling (Australia).

Muunkielisten painosten tuotanto: Seppo Kanerva,muunkielisten painosten valvova toimittaja. Seppo Kanervasuomi; Chris ja Nicole Ragetly; Jean Royer ja Alain Gagnonranska; Víctor García Bory, David Carrera Ibáñez, ElíasGarcía Canseco, Eduardo Jalles, Yolanda Bello Olvera, LizaPalm, Carlos Rubinsky ja Bill Lloyd, espanja.

URANTIA-SÄÄTIÖN TOIMISTOT

KESKUSTOIMISTO–AMERIKAN YHDYSVALLATUrantia Foundation

533 Diversey ParkwayChicago, Illinois 60614, USA

Puh: +1 (773) 525 3319; faksi: +1 (773) 525 7739Sähköposti: [email protected]

Verkkosivu: http//www.urantia.org

SUOMI–POHJOIS- JA ITÄ-EUROOPPAUrantia Foundation / Urantia-säätiö

Luhtikyläntie 71216300 ORIMATTILA

Puh.ja faksi: (03) 777 8191Sähköposti: [email protected]: http//www.urantia.org

AUSTRALIA–UUSI-SEELANTI–AASIAUrantia Foundation

7 Walsh StreetNorth Narrabeen 2101 NSW, Australia

Puh./faksi: +61 (2) 9970 6200Sähköposti: [email protected]

Verkkosivu: http//www.urantia.org.au

ISO-BRITANNIA JA IRLANTIUrantia Foundation2 Wanbourne Lane

NETTLEBED, Oxfordshire RG9 5BJYhdistynyt Kuningaskunta

Puh./faksi: +44 (01491) 641 922Sähköposti: [email protected]

RANSKA–LÄNSI- JA ETELÄ-EUROOPPAUrantia France S.A.

48, rue Douy Delcupe 93100 Montreuil sous Bois

RanskaPuh. +33 (1) 5693 3513; faksi +33 (1) 5693 3511

Sähköposti:[email protected]: http://www.urantia.fr

KANADA (Québec)Fondation Urantia

707, route 138Cap-Santé, Québec G0A 1L0

KanadaPuh. +1 (418) 285 3333; faksi +1 (418) 285 0226

Verkkosivu: http//www.urantia.org

KANADA (Vancouver)Urantia Foundation

2150 Bellevue Avenue 805West Vancouver BC V7V 1C3

KanadaSähköposti: [email protected]

VENÄJÄFond Urantija

Bumazhnaja ulitsa 9 of. 310198020 Sankt Peterburg

VenäjäPuh./faksi +7-812-580-3018

MEKSIKO–LATINALAINEN AMERIKKAFundación Urantia

Apartado postal 19-40003901 México DF

MeksikoVerkkosivu: www.urantia-latina.org

Urantia-säätiöllä on lisäksi edustajat Argentiinassa, Belgiassa,Brasiliassa, Bulgariassa, Ecuadorissa, Espanjassa, Indonesiassa,Kolumbiassa, Etelä-Koreassa, Kreikassa, Liettuassa, Meksikossa,Norjassa, Perussa, Senegalissa, Uruguayssa, Venezuelassa jaVirossa.

.

Ellei toisin mainita, lainaukset ovat teoksesta Urantia-kirja © 1993 tai TheUrantia Book © 1955 Urantia Foundation. Lainaukset on merkittyUrantia-kirjan Hakemistossa © 1993 Urantia Foundation käytettyämerkitsemistapaa noudattaen.

© 2002 Kansainvälinen Urantia-yhdistys

9:S VUOSIKERTA / NUMERO 3 IUA JOURNAL SYYSKUU 2002 1

IUA-KONFERENSSI 2002

Avaussanat

FRANÇOIS LE ROHELLEC

Valm isteluko mitean puheen johtaja

Rakkaat ystävät ja lukijat.

Terve tuloa Ranskaan!

On valtava i lo — siitä puhumattakaan, että on myössuunnattoman helpottavaa, että lopulta on koittanuthetki, jolloin voimme jakaa kaiken sen kanssanne, jotaolemme näm ä monet kuuk audet valmistelleet — saadaranskankielisen yhdistyk sen, AFL LU:n, ja kok o järjes-telykomitean nimiss ä toivott aa teidät tervetu lleiksi tä-hän toiseen muualla kuin Yhdysvalloissa järjestettyynIUA:n kansainväliseen konferenssiin.

Konferens sin puitteet muodostav ien muodollistenti laisuuksien, sen ohjaavan hengen, lisäk si tälla inenUrantia-kirjan lukijakonferenssi tulee aina olemaan en-nen kaikkea tilaisuus tapaamisiin ja kontakteihin moniaelämänaloja ja lukuisia eri kulttuureja edustavien per-soonallisuuksien välillä.

Meitä on tässä salissa itse asiassa yli 200 henkilöä,jotka ovat kotoisin yli 20 maasta ja puhuva t noin 15 erikieltä.

Leppoisat sosiaaliset puitteet; pitkät epämuodollisetjaksot, joita voi hyödyntää virkistäyty mällä; su urenm oi-nen puistometsä askeleen parin päässä ja kivenheitonpäässä oleva keskiaikainen Dourdanin kylä , samoinkuin yksi kauniimmista ”ranskalaisista” puutarhoista1600-luvulta olevine l innoineen, kaikki nämä seikatmahdollistavat r iemukkaan kansainväl isen väenko-kouksen.

Useimmat teistä ovat kahdentoista kansallisen yh-distyksen jäseniä tai edustajia. Yhdistysten lukum äärä-hän on noussut tasaiseen tahtiin IUA:n vuonna 1993tapahtuneen perustamisen jälkeen. Seikka puhuu selvääkieltään siitä, että op etuksilla , jotka m eille välitettiin, onnyt luja ja koeteltu peru sta plane ettamm e mon illa alu-eilla.

Edellä sanotusta johtuen ja sen muistaen, ett äUrantia-kirjan ensimmäisen painoksen julkaisemisestavuonna 1955 tulee kohta kuluneeksi 50 vuotta, järjestä-j ä t ha lus iva t omistaa aikaa sil le, että esitämme ikäänkuin väl iraportin tämän jumalallisella asteikolla vieläperin nuoren veljesyhteisömme elämästä.

Kuten tulette huomaamaan, olemme — sitä tyjen-täväksi väittämättä — pyytäneet kutakin nykyistä yh-distystä tai muuta ryhm ää, joka on järjestäytymässä ,esittäm ään kert omuk sen om ista toim istaan, t avoitteis-taan ja projekteistaan sekä si itä, miten ne soveltavatopetuksia käytäntöön.

Emme myöskään ole unohtaneet tämän kokoontu-misen pääteemaa, joka on:

”Ylösnousemussunnitelman toteuttaminen ih-

misen maisessa kokemuksessa”.

Kuulemam me käsky ”olkaa täydelliset niin kuinminä olen täydellinen” tai toteamus ”tehkäämme ihmi-nen omaksi kuvaksem me” ovat ne ikiaikaiset tarkoitus-perät, jotka ovat tuon hätk ähdyt t ävän suunn it e lman

keskiössä; suunnitelman, jolla kuolevaisen olemus ko-hotetaan jumalallisen täydellisyyden kynnykselle eteen-päin vievän ylösnousemuksen, kärsivällisen opetuksen,hitaan hengellistymisen ja asteittaisen tuloksiinpääsynkautta.

Annettuaan universaalisen määräyksen ”Olkaa täydellisetniin kuin minä olen täydellinen” Isä uskoi tämän valtaisanhankkeen toimeenpanon Iankaikkiselle Pojalle; ja Iankaikk i-nen Poika jakaa vastuun tämän verra ttoman hankk een hoita-misesta jumalallisen tasavert a is e n sa , Ää re t tömän Hengen ,kanssa. [86:1]

Sinä samaisena hetkenä, kun Iankaikkinen Poika hyväk-syi Isänsä suunnitelma n, joka tähtää siihen, että universum ienluodut saavuttavat täydellisyyden, sinä hetkenä kun tästä ylös-nousem ushankk eesta tuli Isän ja Pojan suunnitelm a, samallahetkellä Äärettömästä Hen gestä tuli Isän ja Pojan yhteinentoimeenpanija heidän yhteisen ja ikuisen tarkoituksensa toteut-tamiseks i. [93:7]

Ikään kuin hymninä Parati isin ylösnousemus-suunitelmaan liittyvä l le kolminaiselle yhteistyölle jaopiskelu mme yhteen n ivomis eksi kukin kolmesta kon-ferenssipäivästä omistetaan järjestyksessä seuraa vallatavalla: tänään käsittelemme Is än suun nitelmaa, maa-nantaina Pojan suunnitelmaa ja lopulta tiistaina Hen-gen suunnitelmaa.

Tarkastelu jemme eri vaiheissa meitä opastetaanlöytämään uudelleen ja pääsemään parempaan ymmär -rykseen seuraavista kuolevaisten suku kunnille ja kaikil -le ylösnousemuspotentiaalin omaaville luoduille anne-tuista kallisarvoisista lahjoista:

Persoon allisuuden lahja ava a meille p ääsyn ju malal-liseen vanhemmuuteen.

Ajatuksensuuntaajan lahja tekee meistä todellisiaJumalan lapsia.

Kosminen mieli fyysistä olemassaoloa koskevansekä moraalisen ja hengellisen ymmärryksen lähteenä.

Hoivaavat henget , uskolli set ja antaumuksellisetmatkatoverimme.

Armo n henki, ra kkaud en tytär, ain a valpas t uoma ri.Oikeudenmukaisuuden hengen, sielumme uskolli-

sen seuralaisen, lahjaksi antaminen.

Korkeiden henkien, enkeliarmeijoiden ja keskivälitovereidenjärjestelmä on kokonaisuudessaan innostuneen omistautunutedistämään evolutionaaristen kuolevaisten asteittain tapahtu-vaan ylösnousemukseen ja täydellisyyden saavuttamiseen tähtää-vää paratiis illista suunn itelmaa. [867:3]

Meiltä ei ryhmäkeskusteluissa ja muissa epämuo-dollisissa kokoontumisissa tule myöskään puuttumaanaikaa ker toaksemme kokemuksistamme, kuin myö sharhailuistamme, koette lemuksistamm e ja nöyristä tais-teluista omakohtaisessa täydellisyyden tavo ittelussam-me siitä hetkestä lähtien, jolloin sielumme alkoi etsiytyätotuutta kohti aivan kuin Isää rakastava tuntee vastus-

9:S VUOSIKERTA / NUMERO 3 IUA JOURNAL SYYSKUU 20022

tamatonta vetoa Isän luokse.Lyhyesti sanottuna tässä ei siis ole kysymys enem-

m ä s t ä e ik ä v ä h e m m ä s t ä k u i n j u m a l a l li s e n y l ö s-nousem ussunn itelman perusasio ista ihmisen tutkimus-retkellä tiedon maailmaan — vilpittömästä keskustelus-ta aiheena aito usko elävässä kokemuksessa.

Muuan ranskala inen kirjailija sanoi ker ran: ”m aail-ma on muuan rakkauden vaihe, muuan seurallisuudenoppijakso”. Yksinkertaisuudessaan iskevä miel ikuva,joka muuta malla sanalla luonnehtii , mihin suuntaanpitäisi mennä. Muistammehan Jeesuksen kehotuksen,että rakastaisimme toinen tois iamme, mutta myös ylös-

nousemukse llisen elämänvaiheemme elintärkeän kasva-tuksel lisen luonteen, Parat iis i in-noususuunn i te lmanjärkkymättömän perustan.

Tällä tavoin tietoisina siitä, että olemme samaa ole-musta, että meitä johdatetaan samaan jumalallisen täy-dellisyyden määränpäähän ja että jokaisen sisimmässäon sama henki lahja , voimme muutaman seuraa van päi-vän kuluessa todentaa ja uudistaa hengellisen veljeydenelähdyttävän kokemuksen.

Toivotan teille miellyttävää ja riemullista konferenssia.

Persoonallisuudesta

SEPPO KANERVAHelsinki, Suomi

IUA:n kansainvälinen konferenssi, Dourdan, Ranska, 4.8.2002

Persoonallisuus on yksi universumien ratkaisemattomistamysteereistä [70:3] (194:2, 1225:2). Jos siis ky-kenisimme ratkaisemaan tämän ”universumien

mysteerin” parikymmenminuuttisessa esitelmässä, seolisi mittasuhteiltaan ei vain maailmaa vaan koko uni-versumia ravisteleva ihme. Älkää pelätkö! Tulossa eiole mitään noin järkyttävää. Mitä sen sijaan saatt ekuulla, on erään sellaisen hämmentyneen yksilön ym-märrystä, joka on tutkinut aihetta ja samalla rukoillutde profundis exclamo a te, Domine1, että yli-inhimillinenviisaus opastaisi hänen mieltään hänen koettaessaanpäästä aiheesta käsitykseen ja kertoessaan ymmärryk-sestään teille.

1. Lyhyt ja sangen henkilökohtainenpersoonallisuuden määritelmä

Ennen kuin ryhdymme erittelemään persoonallisuut-ta, lienee tarpeellista selvittää, mitä ymmärrän ’per-soonallisuuden’ olevan. Persoonallisuus on se ihmis-tai ihmistä ylemmän olennon ominaisuus tai aspekti,joka takaa, että sinä olet aina sinä (194:4). Olemuk-sesi kaikkien muiden puolien on määrä evoluutionlakeja uskollisesti no udattaen kokea lukemattomiamuutoksia, niiden on määrä kasvaa tai lakastua, edis-tyä tai taantua, mutta persoonallisuutesi pysyy samanaja muuttumattomana (9:1, 1225:9, 1434:5; 1572:7).Olet aina, koko iäisyyden, oleva sinä. (9:1, 143:5,194:4, 1225:1, 1225:8, 1235:2, 1572:7)

Persoonallisuutta koskevien ilmoituksellisten ope-tusten ymmärtämistä helpottaa, jos teemme eron toi-saalta sen, mitä persoonallisuus on, ja toisaalta nii-den välillä, joilla on persoonallisuus. Ilmoituksessasanaa ’persoonallisuus’ käytetään ainakin näissä kah-dessa merkityksessä. Tosiasia kuitenkin on, ettäuseimmissa yhteyksissä on äärimmäisen vaikeaa, jopamahdotonta, päätellä, kummassa merkityksessä sanaakäytetään.

Persoonallisuus ei ole ruumista, mieltä eikä hen-keä; se ei myöskään ole sielu (9:1). Persoonallisuus onarvo (70:4). Persoonallisuus on ominaisuus (70:4).

Persoonallisuus ei ole entiteetti — sillä ei ole identi-teettiä, erillisyyttä; se on paremminkin ominaisuus taiaspekti. Olla persoonallisuus merkitsee, että on kyt-kettynä Isän persoonalli suuspiiriin. Luotu entiteettijoko on persoonallisuus tai ei sitä ole; toisin kuin ta-pahtuu sielun kohdalla, persoonallisuutta ei saavutetatai saada vähitellen (70:4, 334:7).

2. Lyhyt ja sangen henkilökohtainen käsityssiitä, mitä se merkitsee

Pysähdy miettimään, mitä itsellesi merkitsee se, ettätulet koko ikuisuuden, aina, olemaan sinä; että tuletaina tuntemaan, että tämä tässä on minä. Universaali-nen Isä on persoonallisuuden ainoa lähde ja lahjoitta-ja (70:4, 77:6, 89:3), ja koska hänen lahjansa ovat hä-viämättömiä, ikuisia, voimme päätellä persoonallisuu-den olevan, jos niin haluat, olemassaolosi ikuisuudentae. Persoonallisuus on potentiaalisesti ikuinen omi-naisuus (1226:5). Persoonallisuus on ainutlaatuinen javalikoitu lahja, jonka Universaalinen Isämme käsittä-mättömästä rakkaudestaan antaa meistä jokaiselle.Isämme rakastaa sinua, hän rakastaa sinua mittaamat-tomasti. Hän rakastaa sinua niin paljon, että hänentahtonsa on, että hänestä tulee sinä, sinun persoonal-lisuutesi; hänen tahtonsa on fuusioitua kanssasi, tulla— toisen rakkaudesta annetun lahjan, SalaperäisenOpastajan hahmossa — erottamattomaksi osaksi si-nua, tulla yhdeksi sinun kanssasi. Tällainen on Isäntahto. Sinun tarvitsee vain täyttää hänen tahtonsa.

Mutta Isä ei tuppaudu, hän ei pakota sinua otta-maan itseään vastaan; hän ei pakota sinua ottamaanvastaan rakkauttaan. Hän kunnioittaa aina sinun tah-toasi. Jos valintasi on, ettet ole ikuinen; jos valintasion, ettet ole sinä; jos valintasi on, ettet anna Isän tullaerottamattomaksi osaksi itseäsi; jos valintasi on torjuaIsän rakkaus; sinun tahtosi tapahtuu. Tämän valinnankohdalla päätösvaltasi on absoluuttinen. Ja jokaisellameistä on tilaisuus tehdä tuo ratkaiseva valinta, jajokaisen on se tehtävä käyttäen vapaata tahtoaan, va-linnanvapauttaan, mikä sekin on Isän antama lahja(614:7, 615:0).

3. Lyhyt ja sangen persoonallinen käsitys siitä,1 Syvyyksistä huudan sinua, oi Herra


mitä persoonallisuuden myötä saa

Yhteys ja suhde Jumala Isään. Yksilö saa Isän lah-joittaman persoonallisuuden (8:5) jonakin hetkenäsyntymänsä ja Salaperäisen Opastajan (Ajatuksen-muuttajan) lahjoittamisen välillä; persoonallisuus onnäin ollen lahja Universaaliselta Isältä, joka itse onalkuperäinen persoonallisuus (8:4, 9:1, 62:2, 77:6,89:3; 236:4, 367:4). Persoonallisuus on yhteyspiiri ,jonka kautta Isä ja persoonallinen entiteetti ovat kes-kenään suorassa yhteydessä (445:4); persoonallisuusreagoi Isän persoonallisuuspiiri in (62:2, 131:4, 195:6).Isän persoonallisuuspiiri toimii niin ikään kanavana,jonka kautta luotu palvoo Jumalaa (65:4; 195:5—6).Persoonallisuus kykenee lähes rajattomaan koordinoi-tumiseen Jumaluuden kanssa (8:2, 195:6). Itsessäänpersoonallisuuden reaalisuus, todellisuus, riippuusuoraan siitä, missä määrin se on suhteessa jumaluu-teen (613:6). Persoonallisuus voi pyhittää vapaan tah-tonsa Isän tahdon täyttämiseen, ja tämä onkin se kal-lisarvoisin, ainoa ja ainutlaatuinen lahja, jonka kuole-vainen voi Jumalalle antaa (22:5, 1225:10).

Persoonallisuuteen liittyvät ominaisuudet japiirteet. Persoonallisuuden voidaan sanoa olevanpersoonallisen entiteetin tai yksilöllisyyden — olkoonhän inhimillinen tai taivaallinen; finiittinen, absoniitti-nen tai absoluuttinen — kaikkien fyysisten, mielellis-ten ja hengellisten osatekijöiden yhdistäjä (9:1;136:3, 194:2; 640:1).

Jokainen persoonallisuus on ainutlaatuinen; kah-ta samanlaista ei ole (194:3, 1129:8, 1225:12). Koskajokainen persoonallisuus poikkeaa muista, persoonal-lisuuden täytyy siis ilmiönä olla loputtoman erilaista(8:2).

Persoonallisuuden etummaisin piirre on senmuuttumattomuus (9:1, 1226:3). Persoonallisuus onmuuttumaton muutoksen keskellä [1225:9]. Tulet ainaolemaan sinä. Jokainen kuitenkin huomaa muutoksiaitsessään ja muissa. Ruumiimme muuttuu, mielemmemuuttuu, mielipiteet muuttuvat, asenteet muuttuvat,luonne muuttuu, ymmärrys kasvaa, reagointi hengenjohdatuksiin muuttuu, ja sielun olemassaolon ehtoon, että se kasvaa. Mutta kaikkien näiden muutosten,kaiken tämän kasvun, keskellä persoonallisuus pysyymuuttumattomana. Persoonallisuudella, joka siis eimuutu, on se merkittävä piirre, että se voi esiintyäyhdessä rajattoman muuttumisen kanssa ja säilyt-tää silti samuutensa (1434:5; 1235:2). Ihmiselämä onelämän osatekijöiden loputonta muuttumista, kun osatekijättaas yhdistää muuttumattoman persoonallisuuden stabiilisuus[1235:2].

Persoonallisuus on se, joka jää eloon, ja sen iden-titeetti kulkee sielun mukana. Persoonallisuus on po-tentiaalisesti ikuinen (1226:5). Jos vapaatahtoinenluotu kuitenkin päättää olla jäämättä eloon, hänenhäviämätön persoonallisuutensa absorboituu siinätapauksessa luomakunnan ylisieluun ja siitä tulee osaKorkeinta (37:2, 1283:4).

Vain persoonallisuus on minätajuista (194:5).Vain persoonallisuus on älyllisesti tietoinen todelli-

suudestaan, ja minätaju isuuteen liittyy kyky tiedostaase seikka, että itseni lisäksi on olemassa muitakin per-soonallisuuksia. Tämä tarkoittaa, että persoonallisuu-della on omakohtainen, yksilöllinen, kokemus kos-moksesta ja sen realiteeteista; persoonallisuudella onkyky ymmärtää paikkansa ja yksilöllisyytensä kosmis-ten persoonallisuuksien suunnattoman suuressa valta-kunnassa (194:6). Ihmispersoonallisuuden minätietoi-suudelle on ominaista sen suhteellisen vapaa tahto(194:7).

Vaikka ihminen onkin perusenergioiden — fyysi-sen konstituutionsa ja sen sähkö-kemiallisen valvon-tamekanismin — ehdollistama ja niiden vaikutuksenkohde (195:2), yhtäkään persoonallisuutta ei silti olemäärätty toimimaan tietyllä tavalla tai tekemään en-nalta määrättyjä päätöksiä. Persoonalliset olennoteivät ole koskaan tietyllä tavalla toimimaan ohjelmoi-tuja robotteja. Tämä johtuu siitä, että Isän lahjoitta-maan persoonallisuuteen kuuluu vapaatahtoisuu-den, valinnanvapauden, ominaisuus (71:3, 194:5—6,614:8, 615:3, 753:2, 1230:5, 1301:4). Persoonallisuuttaei esiinny koskaan erillään ihmisen tahdosta (1230:5).Valinnanvapaus ja vapaa tahto tulee ymmärtää niin,että ne tarkoittavat minkä tahansa teon tai toimenmyönteisten ja kielteisten puolien aitoa punnitsemis-ta, ei pelkästään sitä, että yksilö haluaa jotakin tai rea-goi fysiologisiin ärsykkeisiin. Ihmisen valintoihin vai-kuttavat silti hänen fyysinen konstituutionsa, biologi-nen perimänsä, biologiset tarpeensa ja eläinperäisetominaispiirteensä samoin kuin olemassa olevat lu-kuisat hengelliset vaikuttajat, joiden on määrä auttaahengellistä kasvuamme ja jotka huomaamattamme jahuomiota herättämättä tekevät parhaansa saadakseenmeidät valitsemaan viisaasti. Ihmisen vapaa tahto onnäin ollen vain suhteellisen vapaa. On kuitenkin yksikysymys, yksi seikka, jonka kohdalla ihmistahto onabsoluuttinen: kun kaikki tarpeellinen on tehty kuolemat-toman minuuden — sielun — kasvun hyväksi, jää ihmisenitsensä asiaksi se, että hän tahtoo luoda päätösvallassaan ole-van, eloonjäävän ja ikuisen minuuden tai estää sen luomisen.Ei mikään muu olento, voima, luoja tai toimintayksikkökoko laajassa universumien universumissa voi missään mää-rin puuttua kuolevaisen vapaan tahdon ehdottomaan suve-reenisuuteen valinnan tekevän kuolevaisen persoonallisuudenikuisen kohtalon osalta, kun hän käyttää tätä valinnan va-pautta. [71:3]

Koska vapaa tahto merkitsee potentiaalista ja ak-tuaalista eroa ihmisen ja Jumalan tahdon välillä, vapaatahto on sen seurauksena pahuuden ja synnin alku-lähde ja syy (615:3). Niinpä moni haluaisikin, ette iJumala olisi antanut meille sitä suhteellisen vapaatatahtoa, joka meillä nyt on, vaan olisi mieluumminkinpäättänyt pakottaa meidät täyttämään oman tahtonsa.Jos hän olisi toiminut sanotulla tavalla, se olisi ehdo-ton tae kaikkea pahaa vastaan. Joskaan tällaiset aja-tukset eivät ole epätavallisia, ne suuntautuvat silti Isäntahtoa vastaan. Hänen tahtonsa on, että ihmis- jamuut persoonallisuudet haluavat vapaatahtoisesti ollaJumalan kaltaisia ja pyrkiä täyttämään hänen tahtonsa.Jumala kieltäytyy pakottamasta ihmistä ajattelemaantai toimimaan ihmisen vapaasta tahdostaan tekemienvalintojen vastaisesti (753:2). Mikäli ihmisen on mää-rä olla aidosti vapaa, on väistämätöntä, että hänelläon vapaus tehdä pahaa ja torjua Isän tahto. Tilanteen


ollessa tällainen kehittyvän persoonallisuuden vaih-toehtona täytyy pakostakin olla mahdollisuus saattaaitsensä sekasortoon, hajottaa ja tuhota itsensä. Kosmi-sen itsetuhon mahdollisuus ei ole vältettävissä, mikäli kehitty-vän persoonallisuuden on määrä finiittisen tahdon käyttäm isenosalta olla aidolla tavalla vapaa [1301:4]. On Jumalantahto, että ihmiset osallistuvat henkilökohtaisesti javapaatahtoisesti pitkään evolutionaariseen kamppai-luun: kohentaakseen ensiksi olosuhteitaan, kulkeak-seen vähä vähältä eteenpäin ja saavuttaakseen lopultavalon ja elämän aikakaudet (614:8). Meidän tulee siltimuistaa, että [a]ineellinen mieli on se areena, jolla ihmisper-soonallisuudet elävät, ovat itsetajuisia, tekevät päätöksiä, va-litsevat Jumalan tai hylkäävät hänet, iäistävät tai tuhoavatitsensä [1216:4]. Persoonallisuus ei itsessään ole enti-teetti; sillä ei ole identiteettiä. Persoonallisuus ei olese ihmisen minuuden osanen, joka tekee päätöksiä,vaan tuossa osassa toimii mieli. Mieli on kuitenkinyksi persoonallisuuden yhdistämistä osasista. Maail-mankaikkeudessa on myös mieltä, jolta puuttuu vapaatahto; mieltä, joka ei pysty valitsemaan vapaasi. Niinollen mieli on vapaatahtoinen vain, jos sen päälle onlaskettu persoonallisuus.

Aina kun ihmispersoonallisuus tekee päätöksiä,jotka edellyttävät moraalista kannanottoa, tai totuu-teen pyrkien ja universumimerkityksistä käsitykseenpäästäkseen tekee hengell isiä valintoja; aina kun hänpunnitsee, toimisiko tavalla, joka heijastelee epäitse-kästä rakkautta; palvelisiko kanssaihmisiään; olisikolojaali sille ryhmälle, johon hän kuuluu; toimisiko yh-dessä toisten kanssa; täyttäisikö Isän tahdon; palvoisi-ko häntä; tavoittelisiko jumalallisia arvoja, kaikissanäissä tapauksissa persoonallisuus käyttää suhteellisenvapaata tahtoaan (194:7—195:1). Monia tällaisia ta -pauksia voidaan pitää tilanteina, jotka vaativat moraa-lista valintapäätöstä: valintaa hyvän ja pahan välillä taieettistä valintaa muihin ihmisiin vaikuttavan itsekäänja epäitsekkään käyttäytymisen välillä.

Persoonallisuudelle on näin ollen ominaista mo-raalisuus; selvilläolo siitä , että punnitessaan kohtasuorittamansa teon myönteisiä ja kielteisiä puolia tie-tää tekevänsä tietoisen päätöksen hyvän ja pahan vä-lillä ja ottaa huomioon sen, miten teko vaikuttaa mui-hin ihmis- tai kosmisiin persoonallisuuksiin , eikä täl-löin ota huomioon eikä välitä omasta mielihyvästääntai eduistaan. Lapsi, jolta persoonallisuus puuttuu, voitoimia vain siltä pohjalta, mikä on hänen etujensamukaista ja mikä tuottaa hänelle mielihyvää.

Ajatuksenmuuttaja voi asettua olemaan lapsenmielessä vasta, kun tämä on tehnyt ensimmäisen mo-raalisen päätöksensä eli on tehnyt valinnan hyvän japahan välillä. Koska moraalisuus ja persoonallisuuskulkevat yhdessä, lienee turvallista päätellä, että lap-sen täytyy olla persoonallinen olento Ajatuksenmuut-tajan saapumisen hetkellä. On hyvä huomata, ettäkyky valintojen tekemiseen ja vapaan tahtonsa käyttä-miseen ei edellytä moraalista valintaa tai päätöstä.Vapaa tahto on kuitenkin persoonallisuuden etum-maisin ominaisuus. Niinpä voimme päätellä, että lapsion saanut persoonallisuuden ja on persoonallinenolento siitä hetkestä, jolloin hänessä havaitaan ensim-mäinen tahdollinen teko.

Tietoisuus kausaatiosta eli syysuhteesta on se-kin piirre, jota ei lapsessa ilmene. Kysymys siis on senseikan oivaltamisesta, että jokaisella tapahtumalla onsyy, että jokaisella teolla on syynsä ja että tämä tapah-tuma tai teko saattaa olla puolestaan jonkin muunseurauksen syy. Kausaation tunnistamisen kyky onihmisellä luontainen; tarvitaan vain, että se lapsenkasvaessa tulee esille. Sama ei kuitenkaan päde puhut-taessa reagoivasta käyttäytymistä kausaatioon. Ihmi-nen alkaa reagoida kausaatiotietoisuuteen välittömästivasta saadessaan persoonallisuuden (195:2). Vain per-soona voi näin ollen käyttää hyväkseen kausaa-tiota eli sitä seikkaa, että teolla on aina seuraamus —toisinaan toivottu seuraamus, välillä jotakin aivanodottamatonta. Sen seikan ymmärtäminen, mitä mis-täkin teosta seuraa, on oppimisen tulosta.

Kausaatiotietoisuus ja sen hyväksikäyttäminenrajoittuvat aluksi fyysiseen kausaatioon, aineen jaenergian maailman kausaatioon. Ei vie kauankaanoppia, että fyysisillä syillä on johdonmukaisesti ainasamat fyysiset seuraukset. Mutta ihminen ei yhtä no-peasti oivalla sitä, että hänen omalla käyttäytymisel-lään on tiettyjä vaikutuksia.

Lapsi alkaa jo varhaisessa vaiheessa koetella omiarajojaan ja omaa valtaansa; hän oppii saamaan tahton-sa perille; hän käyttäytyy ikään kuin koko universumiolisi olemassa vain häntä varten ja tyydyttääkseen hä-nen jokaisen toiveensa ja oikkunsa. Monen yrityksenja erehdyksen myötä, monen pettymyksen ja monentoiveen murskautumisen seurauksena tämä yksilöalkaa tiedostaa, että on hänen oman etunsa mukaistakäyttäytyä tavalla, joka ottaa huomioon myös muutihmiset; tavalla, joka kunnioittaa muidenkin ihmistenoikeuksia ja toiveita; tavalla, joka pyrkii sovittamaanja sopeuttamaan hänen tah tonsa muiden tahtoon.Hän tiedostaa hyvän ja pahan olemassaolon ja järkei-lee vihdoin, että hänen velvollisuutensa on käyttäytyämoraalisesti.

Persoonallisuudella on kuitenkin kyky edetä pi-demmälle. Persoonallisuus on Jumalan antama lahja,jonka yhtenä ominaisuutena on tietoisuus Lahjan An-tajasta. Kysymyksessä on itse asiassa yksi kausaationilmenemistä. Persoonallisuus alk aa ennemmin ta imyöhemmin sovittaa käyttäytymistään sen mukaisek-si, missä laajuudessa hän tiedostaa Isän olemassaolonja sen tosiasian, että Isä on hänen olemassaolonsa jahänen kanssaihmistensä, jotka siis ovat hänen velji-ään, olemassaolon alkusyy. Hän alkaa ohjata käyttäy-tymistään sen mukaiseksi, minkä hän ymmärtää ole-van Isän tahto. Hän oivaltaa, että vähin, mitä hän voitehdä, on rakastaa Isää. Hän oivaltaa, että vähin, mitähän voi tehdä, on palvella rakastaen kanssaihmisiään.(195:2 —5).

Persoonallisuuden ja kausaation välisessä suhtees-sa on toinenkin näkökulma, nimittäin suhteellinenvapaus kausaation kahleista (71:3). Persoonallisuudenlahjoittaminen luodulle tuo mukanaan suhteellisen vapautuk-sen orjamaisesta reagoimisesta edellä käyvään kausaatioon ...Kaikessa persoonallisuudessa on jotakin, joka on sukua ju-malalliselle spontaanisuudelle [71:4]. Tämä tarkoittaa, ettäpersoonalliset olennot voivat käyttää vapaata tahto-aan ja tiettyyn määrään saakka vapautua kahleista,jotka kuuluvat ehdottomaan riippuvuuteen edelläkäyvästä kausaatiosta. Vain persoonallinen olento


kykenee tietyssä määrin valjastamaan kausaation pal-velemaan omia intressejään, sen sijaan, että hän olisisiitä riippuvainen. Persoonallisen olennon ei tarvitsetoimia eikä käyttäytyä kausaation ennalta määräämällätavalla. Riippumattomuus edellä käyvästä kausaatiostatarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmispersoonallisuuskykenee tiettyyn määrään saakka uhmaamaan, muun-tamaan ja jalontamaan biologisia ja muita aineellisiayllykkeitään ja tarpeitaan. Hän voi vastustaa eläinpe-räisiä, vain hänen omien etujensa ajamiseen yllyttäviähalujaan ja olla sen sijaan altruistinen.

Riippumattomuus kausaation kahleista mahdollis-taa persoonallisuuden luovuuden (70:5). Persoonalli-suus ei luo pelkästään aineellisi a esineitä, taidetta taiinstituutioita, organisaatioita, järjestelmiä, sääntöjä jalakeja tai filosofioita, tiedettä, uskontoa jne. vaanmyös itsensä. Persoonallinen olento määrää laajassamitassa itse sen, kuka ja mitä hän on ja on kerran ole-va (71:1), sen, tuleeko hänestä ajallaan kunnialla kruu-nattu ja täydellistynyt finaliitti, vai joku, josta sano-taan, että hän ei oikeastaan koskaan ollutkaan ole-massa.

Kaikki edellä todettu, vaikkei se täysin tyhjentävääja lopullista vastausta antaisikaan, saattaa silti auttaameitä valottamaan vähän väliä esitettyä kysymystä:Missä iässä persoonallisuus saadaan; onko vastasynty-neellä vauvalla persoonallisuus, vai olisiko niin, että joalkiolla tai sikiöllä on persoonallisuus? Onko aborttiihmispersoonallisuuden tappamista? Tiedämme, ettätoisin kuin Salaperäisen Opastajan saapumishetkeäpersoonallisuuden tarkkaa antamishetkeä ei paljasteta.Voimme kuitenkin päätellä, että an tamisen täytyy ta-pahtua ennen Salaperäisen Opasta jan saapumista .Mutta paljonko aikaisemmin? Persoonallisuudenominaispiirteiden ja ominaisuuksien erittely sekä seseikka, että persoonallisuuden lahjoittaminen edellyt-tää mielen (ja mielen toiminnan edellytyksenä olevanaivomekanismin) olemassaoloa, saattavat tarjota rat-kaisun tähän ongelmaan. Olemme saaneet tietää, ettäkapasiteetti ihmispersoonallisuuden saamiseen onpotentiaalisena ihmisen mielivarustuksessa (71:1).Kokemuksellinen persoonallisuus on kuitenkin havait-tavissa aktiivisena ja toimivana realiteettina vasta, kun kuole-vaisen luodun aineellinen elämän ylläpidin on tullut kosketuk-siin Universaalisen Isän vapauttavan jumalallisuuden kanssa[71:1]. Kyseinen kosketus Isän vapauttavaan jumalal-lisuuteen mainitaan vain tässä yhdessä lyhyessä ilmoi-tuksen virkkeessä. Uskaltaudun arvelemaan, että ”kos-ketus” tarkoittaa mielipotentiaalin aktivoimista per-soonallisuutta varten, eli persoonallisuuden lah joitta-mista. Meille paljastetaan myös, että muistiinmerkitsi-jöitä on kahta tyyppiä: 1. Väestönlaskennan johtajatpitävät kirjaa kaikista tahdollisista olennoista. He re-kisteröivät tahdollisen olennon olemassaolon tämänensimmäisen tahdollisen teon tapahtuessa (267:5—6,413:7), ja että Nebadonin väestönlaskennan johtajaSalsatia toimii läheisessä suhteessa persoonallisuuksi-en kirjaajiin. 2. Persoonallisuusrekisterinpitäjinä toi-mivat arkkienkelit, joiden huolena on pitää järjestyksessäjokaista ajallisuuden kuolevaista koskevat muistiinmerkinnätkuolevaisen syntymähetkestä lähtien koko universumissa elet-tävän elämänvaiheen läpi ... kunnes tämä yksilö ... lähteeSalvingtoinsita [409:4]. Väestönlaskennan johtajat siistekevät merkinnän kirjoihin ihmisen ensimmäisen

tahdollisen teon hetkellä, mutta persoonallisuuksienrekisteröijien sanotaan tekevän kirjoihinvientinsä yk-silön syntymän hetkellä. Koska tahto on persoonalli-suuteen erottamattomasti kuuluva piirre, persoonalli-suutta ei ole voitu lahjoittaa ennen kuin ensimmäinentahdollinen teko on pantu merkille ja kirjattu. Arvelenensimmäisen tahdollisen teon ilmenevän melko pian— mahdollisesti muutamassa vuodessa — syntymänjälkeen, ei kuitenkaan syntymän hetkellä ja vielä vä-hemmän ennen syntymää. Se, että persoonallisuusre-kisterinpitäjien sanotaan pitävän kirjaa ”syntymähet-kestä lähtien”, saattaa olla pelkkä likiarvo. Otettaessahuomioon se seikka, että heidän rekisterinsä kattavatihmisen koko paikallisuniversumielämänuran, ilmoi-tuksenantajat ovat saattaneet katsoa riittävän täsmälli-seksi sanoa tässä yhteydessä, että syntymähetki onkirjaamisen ajankohta; tai saattaa olla nii nkin, ettärekisterinpitäjät olettavat vastasyntyneen joka tapauk-sessa saavan jonakin päivänä persoonallisuuden, jotenhe pitävät kirjaa syntymähetkestä lähtien, vaikkei vas-tasyntynyt vielä olekaan persoonallisuus. Jos kohdis-tamme huomiomme edellä lueteltuihin persoonalli-suuden attribuutteihin — minätietoisuus, vapaan tah-don käyttö, moraalisuus ja tietoisuus kausaatiosta —on tuskin mahdollista päätellä, että yksikään niistäilmenisi kovin nuoressa yksilössä. On perusteltu apäätellä, että noin nuorella iällä asianomaisella ei vieläole persoonallisuutta.

Toinen, mutta ei yhtä usein esitetty kysymys kuu-luu: Koska persoonallisuus, mieli, vapaa tahto ja sel-laiset perinnöksi saadut minuuden tekijät kuin ruumisja äly jne. ovat kaikki Jumalan lahjoja, onko siis niin,että nämä jumalalliset lahjat ovat niin huonolaatuisia,että ne mahdollistavat yksilön tehdä virheitä , erehtyä,syyllistyä pahoihin tekoihin, syntiin ja paatumukseen;sallivat hänen olla arvostelukyvytön, tehdä epäviisaitapäätöksiä ja valintoja ja jopa tuhota itsensä? Jos ihmi-nen syyllistyy kaikkeen tuollaiseen, eikö se johdu siitä,että hänelle annettiin vial liset ja puutteelliset lahjat?Osittain tähän kysymykseen vastattiin jo edellä. Ontotta, etteivät Jumalan lahjat ole täydellisiä, sillä onJumalan tahto, että olemme täydellistyviä, emme täy-dellisiä, olentoja. Se, miksi Jumalan tahto on tuollai-nen, olisi oivallinen esitelmän aihe. Tällä kertaa riittä-nee, kun sanomme, että on käsittämättömän valtavaetuoikeus saada olla epätäydellinen, olla täydellistyväolento ja saada kamppailla ja ponnistella saavuttaak-seen siten jumaluuden ja täydellisyyden. Olemme saa-neet tietää, että Jumala on tuonut saatavillemme kai-ken ponnistelussamme tarvittavan hengellisen avun jatuen; meidän tarvitsee vain ottaa tämä apu vastaan —se on vapaasti saatavilla. Olemme lisäksi tulleet tietä-mään Isän, Pojan ja Hengen mittaamattomasta ar-mosta ja oikeudenmukaisuudesta. He tietävät tarkal-leen, keitä me olemme ja mistä me tulemme; he eivätodota meiltä mahdottomia. He tietävät lahjojemmeolevan epätäydellisiä. Meitä ei koskaan tuomita epä-täydellisyytemme takia.

4. Persoonallisuuden perimmäinen tarkoitus

Persoonallisuus pyrkii pääsemään yhä täysimääräi-sempään itsensä ja muuttuvan ympäristönsä hal-lintaan (1229:2). Mihin evolutionaariset universumit pyrki-


vät, on mielen avulla tapahtuva energia-aineen alistaminen,mielen koordinoituminen hengen kanssa, ja kaikki tämä ta-pahtuu sen ansiosta, että läsnä on luova ja yhdistävä per -soonallisuus. Fyysisistä järjestelmistä tulee näin persoonalli-suuteen nähden alisteisia, mielijärjestelm istä tulee rinnasteisiaja henkijärjestelmistä ohjaavia [1275:1]. Persoonallisuu-teen kuuluu näin ollen sellainen luontainen ominai-suus, jota kutsutaan toisinaan ”dominanssin kehityk-seksi”, mikä tarkoittaa etenemistä sellaista tilannettakohti, jossa henki hallitsee, ja tämä tila saavutetaanvapaasta tahdosta tapahtuvalla myönteisellä suhtautu-misella Ajatuksensuuntaajan ohjaukseen ja sen ope-tuksiin. Koko kosmisen evoluution tarkoituksena onpäästä tilanteeseen, jossa henki hallitsee ja valvoo ai-netta persoonallisen mielen välityksellä (1274:5;1275:1). Persoonallisuuden osana tässä evoluutiossaon toimia energ ian ja aineen hallinnassa mielen jahengen yhdistäjänä. Koko suuruniversumin kokonaisevo-luutiossa on kysymys persoonallisuuden suorittamasta energiaavalvovan mielen yhdistämisestä hengen koordinoimaan älytoi-

mintaan, ja tämä tulee näkyviin sitten, kun Korkeimmankaikkivaltias voima ilmaantuu täydessä laajuudessaan[1274:5].

Kaikki äsken sanottu koskee myös ihmisper-soonallisuutta, jonka on määrä edetä kohti sellaistatilaa, jossa henki hallitsee mieltä ja nousee energian jaaineen yläpuolelle halliten niitä hengen johdattamanmielen välityksellä (1229:2).

Ja siihenhän me joka päivä, täällä ja nyt ja iankaik-kisesti pyrimme.

TUNNUSTUKSE N OSOITUS: Minua on tämän tutkiel-man kirjoittamisessa monella taval la auttanut kaksi a ikaisem-paa tu tkielmaa: 1) Jean Royerin artikk eli Personality, Identity,Self, and Selfhood , 2001; 2) Sielu — Ajatuksensuuntaajan ja per -soonallisuuden yhteistyön tulos, Matti Tossavaisen esitelmä joulu-kuulta 2001, julkaistu Heijasteen numerossa 2/2000.

”UNIEN AIKA” — KEHRÄÄJÄN TARINA

RITA SCHAADNew Lambton, Australia

Australian alkuperäisasukkaat ovat esittäneet”unien ajan” — luomismytologian — kerto-muksissa, jotka ovat kulkeneet sukupolvelta

toiselle tuhansien vuosien ajan, sekä jännittävissä ”pis-temaalauksissa”, senkaltaisissa jollaisia olemme teh-neet parina viime päivänä. Unien aikaan liittyvä tarinakertoo siitä, miten maa, ihmiset, eläimet, kuu ja täh-det ilmaantuivat ja miksi kaikki on niin kuin on.

Viimeisten 200 vuoden aikana maailman toiseltapuolelta saapuneet uudisraivaaja-australialaiset ovattuoneet oman kulttuurinsa tähän muinaiseen maahan.Heidän oli löydettävä oma tapansa ilmaista se, mitentämä toisinaan karu ja outo ympäristö oli vaikuttanutheihin. Yksi niistä materiaaleista, jotka ovat inspiroi-neet tällaista ilmaisua, on villa. Villaa on tuotettu tässäkaukaisessa maailman kolkassa ja viety sieltä, ja se onollut merkittävä tekijä kummankin maamme, Aust-ralian ja Uuden-Seelannin, talouskasvussa.

Villa — lampaan selkäkarvat!Ei siis ole mikään ihme, että kehrääjät rukkinsa ja

kutojat kangaspuidensa ääressä unelmoivat omiaan janäyttävät löytävän tekemästään merkityksiä ja näke-mästään arvoja. Heidän analogiansa tulkitsevat heidänomaa versiotaan tai visiotaan siitä, miten ja miksi tai-vas toimii niin kuin se toimii.

Näin se siis tapahtuu. Kuvittele, että uudisraivaaja-äiti kertoo lapsilleen tätä tarinaa.

Olipa kerran Jumalallinen Hoivaaja, UniversuminÄiti. Hän oli juuri siistinyt nebadonilaiskotipaikantaivaassa, pannut kaikki tähdet liikkeelle ja organisoi-nut ajan ja avaruuden. Paitsi, että hän oli hyvä per-heenemäntä, hän oli myös maineikas kutoja. Hänkohdisti huomionsa Mieleensä, joka näytti tuolloinperin raa’alta ja sotkuiselta; aikamoiselta kaaokselta seitse asiassa näytti. Hän oli tavallisesti perin käytännöl-linen ja järjestelmällinen organisoija, mutta tuona aa-muna hän suoraan sanottuna ei tiennyt, mistä aloittaa.

Tämä kuohkea, tämä pörröinen, oli Villaa. Villaa uni-versumin takapihan lampaista.

Mikael, asemapaikan päällikkö, oli ylpeänä tuonutsen sisään edellisiltana; se oli uuden kauden ensim-mäisen keritsemisen satoa.

Tehtävä oli suunnaton. Universumin Äiti oli milteiepätoivoinen, sillä villaa oli enemmän kuin hän olisikoskaan osannut kuvitella. Hän pesi sen; kuivatti senauringossa, joka on kaiken valon ja elämän lähde; hänkampasi sen. Mitä tehdä seuraavaksi? Leikitellessäänhienolla pehmeällä villalla, hän ryhtyi vääntelemäänsitä sormiensa välissä ja teki sii tä lankaa. Siitä syttyiidea.

Jos hän pystyisi tekemään pitkän, hyvin pitkänlangan ... hän ryhtyi unelmoimaan ... ja näki unelmis-saan, miten lanka kutoutui mitä kauneimmiksi ku-vioksi niin, että se näytti elävältä perin ainutlaatuisineja kaiken aikaa muuttuvine väre ineen ja muotoineen— se tosiaan olikin elävä ja levittäytyi kaiken ajalli-suuden ylle ja peitti koko avaruuden.

Hän havahtui ja huudahti ihmeissään: ”Olipa ver-rattoman kaunista!” Ja hän ryhtyi oitis työhön.

Jumalallinen Hoivaaja oli myös erittäin viisas Äiti.Hän kutsui kaikki tyttärensä, jotka olivat ulkona leik-kimässä ja laulamassa, auttamaan villan kehräämises-sä. Hänellä oli paljon tyttäriä, kaikki toistaan sievem-piä ja neuvokkaampia, täynnä riemukasta naurua jalahjanaan jokin erityistaito. He nostivat värttinät kä-teensä ja ryhtyivät laulamaan ylistys- ja riemulaulua, jaheidän kehräämänsä lanka oli laadultaan hienointa jakestävintä. Joka kerta, kun värttinä tuli täyteen, Juma-lallinen Hoivaaja kiersi sen sukkulaansa ja jatkoi suu-ren ”Korkeimman” kutomista — sellaiseksi he kaikkisitä nyt kutsuivat — luoden mitä ihmeellisimpiä kuvi-oita loistavine väreineen ja nerokkaine rakenteineen,kaikki sen suurenmoisen suunnitelman mukaan, jon-ka hän oli nähnyt unessaan.

Hänen Puolisonsa, Nebadonin Kotikonnun Isäntä


ja koko maanpiirin paimen hänen etäisessä universu-missaan, toi aina vain lisää raakavillaa, ja tyttäret senkuin karstasivat ja kehräsivät, ja Universumin Äiti senkuin kutoi ja loi kauneinta ja ainutlaatuisinta Korkein-ta mitä oli konsanaan nähty. Mutta koska aika on lo-putonta ja koska avaruudella ei ole rajoja, työ ei kos-kaan valmistunut.

Siksipä maan lapset yhä tänäkin päivänä auttavatJumalallista Hoivaajaa ja hänen tyttäriään kehräämällä

kaiken olemassa olevan villan, ja he ovat havainneet,että harjoituksen myötä he kykenevät toisinaan tuot-tamaan lankaa, joka on lähes yhtä hienoa ja vahvaakuin on universumin tytärten lanka.

Ja jonakin päivänä kaukaisessa tulevaisuudessauskollisuutta ja ahkeruutta osoittaen me tulemmeauttamaan Jumalallista Äitiä saamaan päätökseentuon tosiaan kauniin ja hyvän KORKEIMMAN.

Suuntaaja

M. MOUSSA N’DIAYEDakar, Senegal

Urantia-kirja kertoo, että Ajatuksensuuntaaja onluoduille suoduista l ahjoista puhtain ja salape-räisin jumalallinen entiteetti. Se on silkkaa

henkeä ja puhdasta energiaa, olemukseltaan absoluut-tinen ja toimintansa osalta universaalinen. Se, ettäihmiselle, älyllisen ja tahdollisen luomakunnan vaati-mattomimmalle, annetaan lahjaksi Suuntaaja, onUrantia-kirjan sanoin mysteerien mysteeri. Siinä, ettäihminen katsotaan tämän arvoiseksi ja sen omaksiottamiseen kykeneväksi, on kysymys enemmänkinetuoikeudesta kuin kunniasta. Tästä hetkestä hamaanikuiseen tulevaisuuteen tämä Jumalan lahja ilmoittaaihmiselle Jumalan loputtomasta absoluuttisuudesta.

Koetamme seuraavassa esityksessä tuoda selven-nystä ja jotakin lisää ymmärrykseen siitä, miten ihmi-sen tulisi ottaa omakseen Suuntaaja ja olla sen arvoi-nen, että hän on tämän Suuntaajan saanut, ja että häntoimisi sen kanssa yhdessä kasvaakseen lähemmäsJumalaa ja jakaakseen hänen kanssaan olemassaolonikuisessa elämässä.

Yksittäisen ihmiselämän joidenkin piirteidentarkastelua

Objektiivisessa perustarkastelussa ihmisminä koostuusähkö-kemiallisesta organismista, joka jäsentyy ener-giajärjestelmiksi, sekä tietoisuudesta, joka on riippu-vainen seitsemästä apuneuvosta, jotka takaavat senälyllisen, moraalisen, sosiaalisen ja hengellisen käyt-täytymisen. Samainen ihmisminä koostuu myös per-soonallisuudesta, jonka avuina ovat minätietoisuus,erilaiset kyvyt ja eritoten vapaa tahto. Jos pitäydymmetiukasti näiden ihmistä koskevien realiteettien tarkas-teluun, joudumme kysymään: Mikä on tämän ko-koonpanon tarkoitus? Yksi oitis tarjoutuva vastauson, että kyseiset ihmisyksilön elementit mahdollista-vat ihmisen elämän. Seuraavaksi sitä kiirehtii kysy-mään: Mitä tämä elämä on? Tässä kohdin vastaus-tamme voi hienosäätää: elämän pitäisi olla sekä inhi-millistä että yli-inhimillistä.

Kuluttamatta turhan paljon aikaa ihmisen evoluu-tion historiaan voimme palauttaa mieleen tiettyjä täs-mennyksiä: ihmiskuntaan ei niinkään ”päädytty” vaanse pikemminkin luotiin. Elämänkantajien käsistä läh-dettyään ihminen on astellut sivilisaation kehityspol-kuja löytääkseen elämän ihanteet niitä toteuttaakseenja nähdäkseen niiden kukoistavan. Opetuksella oliainutlaatuinen sija tässä pitkässä ihmisen ihmistämi-

sen ja sosiaalistamisen prosessissa. Sekä entisinä ettänykyisinä aikoina opetus on toiminut ihmisajattelunherättäjänä ohjaten sitä korkeammille elämänmoraalintasoille ja kokoamaan rohkeutta sekä soveltaen tätärohkeutta perhe-, yhteiskunta- ja hengellisen elämänkäyttäytymiseen. Tämä tarkoittaa, että ihmisminä so-vittautuu jatkuvasti siihen, miten elämä tieteellisesti,filosofisesti ja hengellisesti ymmärretään. Tämä työihmisen opettamiseksi, sovittamiseksi ja yhdistämi-seksi korkeampiin ihanteisiin on pitkä tehtävä, muttaihmisen moraalisen ja hengellisen täydellisyyden kan-nalta silti välttämätön. Nykyiset sosiaaliset instituu-tiomme — perhe, koulu ja taidekasvatus — pyrkivätmuokkaamaan tai mukauttamaan yksilön persoonalli-suutta niin, että siitä tulee sosiaalisen ja perhe-elämänkannalta hyödyllinen ja tiedostava. Teologiamme jauskonnolliset instituutiomme yrittävät nekin enem-män tai vähemmän men estyksellisesti muokata taitaivuttaa ihmisten moraalista ja sosiaalista tietoisuuttakohti uskonnollisia ja hengellisiä arvoja. Syntymänsähetkestä ihmiseen kohdistuu valtaisa opetusponnis-tus, jonka tarkoituksena on hänen ruumiinsa mukaut-taminen olemassaolon biologiseen todellisuuteen,hänen tietoisuutensa mukauttaminen tiedon todelli-suuteen ja hänen persoonallisuutensa mukauttaminenmoraalisiin perusarvoihin. On selvää ja on oikein,ettei ihminen koskaan lakkaa harjoittamasta näitäopetusponnistuksiaan, jotka joka hetki avaavat uusianäköaloja ja esittävät uusia tavoitteita saavutettaviksi.Nykyään ei ole ajateltavissa, että osa ihmiskuntaa taiedes joku normaaliyksilö ei olisi osa tätä massiivista,valtavaa ponnistusta ihmisyksilön sivistämiseksi.Kaikki yhteiskunnalliset epäkohdat surettavat meitä ,sellaiset kuin sairaudet, köyhyys, sota, moraaliset j ayhteiskunnalliset konfliktit, jotka viivyttävät ihmis-kuntaa sen ponnistellessa oman opetuksemme tulok-sellisuutta ohjaavien ja opastavien ihanteiden kohot-tamiseksi. Meitä kaikkia vaivaavat sitäkin enemmänne, joiden valintana on yhteiskunnanvastainen ja itse-tuhoinen käytös ja jotka näyttävä t planeettammeväestön hyvänlaisen osan keskuudessa valitettavastisaavan yhä enemmän jalansijaa. Toivomme yhä, ettäjohtajiamme ja valtionpäämiehiämme johdattaisivat jahillitsisivät sellaiset ihanteet, jotka johtavat ihmiskun-taa kohti parempaa päämäärää; ihanteet, joiden ontuskallisesti ja murheellisesti yhä riuduttava sivilisaati-on sivukujilla.

Voimme siis todistaa, että sivistäminen eli ih-misyksilön sovittaminen olemassaolon subjektiivisiin


ja sen pohjalla oleviin realiteetteihin vaatii merkittäviäponnistuksia, joiden tarkoituksena on sovittaa, muut-taa ja edistää. Jokainen sovittaminen kysyy perinpoh-jaista rohkeutta ja tuntuvaa ponnistusta, jo tta se, mitäon, muuttuisi niiksi uusiksi, ylevämmiksi merkityksik-si, jotka tuovat mukanaan paremman elämän. Salape-räinen yllyke pakottaa ihmistä jatkuvasti etsimäänelämästä suurempaa kauneutta ja sovittautumaanihanteeseen, joka kasvaa alati hänen sisimmässään.Sivistyminen ja sovittautuminen elämän realiteettei-hin on vaikea, usein tuskallinen koettelemus, muttasilti välttämätöntä ja pakollista . On kuitenkin epäilyk-setöntä, että nykyisin ihmiskunta paremminkin hor-juu kuin etenee vaaratonta ja riemullista vauhtia kohtielämän todellisen kauneuden korkeampia sfäärejä.

Palatkaamme Urantia-kirjaan ja tarkastelkaammeihmistä hänen alkukantaisemmissa vaiheissaan, jolloinhän oli enemmänkin eläin kuin ihminen, niin ymmär-rämme, että ihmiskunnan olisi pitänyt ryhtyä pitkäänsarjaan biologisia, moraalisia ja hengellisiä muutoksia,joiden kuluessa sen olisi pitänyt sovittautua seuraaviinpuitteisiin ja tilanteisiin:

Planeettaprinssin jälkeinen ihminen, jonkatulisi ymmärtää perhe-elämää, sosiaalista evoluutiotaja hallinto-organisaatiota.

Aatamin jälkeinen ihminen, jonka tulisi omataopetusta — niin, että aikaisemmat saavutukset toimi-vat kohennuksen pohjana — sosiaalisessa palvelussa,planetaarisessa veljeydessä ja Jumalan tavoittelussa.

Hallinnollisen Pojan jälkeinen ihminen, jokakahdesta aiemmasta vaiheesta noustuaan johtaa ih-miskunnan tietoisuuteen kosmisista realiteeteista jajoka sovittaa moraalisen olemuksensa jumalallisluon-toisiin ihanteisiin.

Lahjoittautuvan Pojan jälkeinen ihminen, jokakaikkeen aiempaan tukeutuen johtaa ihmisen tietoi-suuteen omasta asemastaan Jumalan poikana, Univer-saalisen Isän ylivaltiudesta ja inhimillis-jumalallisenveljesyhteisön suvereenisuudesta.

Opettaja-Pojan jälkeinen ihminen kaikestaedellä käyneestä synteesiin päästessään liittää ihmisenvalon ja jumalallisen elämän virtapiireihin, johdattaahänet fuusioon Suuntaajansa kanssa.

Suuntaaja

Tämä Jumalan ainutlaatuinen lahja ihmiselle suo tällevälittömästi vastaanottamisen jälkeen kosmisen, tai-vaallisen, lopullisen ja absoluuttisen kansalaisuuden.Ihmisen osoittaessa hyvää tahtoa Suuntaaja ryhtyyponnistuksiin tuon ihmisen täydellistämiseksi tavalla,jonka vain Infiniittinen Jumala voi mitata. Jotkut ih-miset eivät heti eivätkä selvästi ymmärrä Universaali-sen Isän rakkauden merkittävyyttä ja tärkeyttä, muttaheidän tulisi olla valmiita, jos niin on tarpeen, myy-mään kaikki tuon hänen rakkautensa sanoin kuvaa-mattoman kauneuden helmen hankkiakseen. Hänentulisi tehdä kiertelemätön päätös siitä, että hän löytääja että hän näyttää elämässään sen jumalallisen armontärkeyden ja suuruuden, joka on antanut hänelle ju-malallisen Ajatuksensuuntaajan. Tämä sisimmässäm-me oleva Isän kipinä, joka on samaa täysinäistä jakokonaista olemusta kuin Isä, lähti kaiken todellisuu-den lähteen maailmoista asettuakseen elämään ihmis-

ten keskuudessa järjellisen elollisuuden äärirajoilla jatuodakseen ihmisen siihen loistavista loistavimpaanpaikkaan, joka oli, on ja on aina oleva. Työ ihmismi-nän sovittamiseksi korkeimman todellisuuden huipunmukaiseksi on Suuntaajan kannalta esimerkki luodulleosoitetusta verrattomasta rakkaudesta ja tutkimus-matkasta verrattomaan palvelemiseen. Ihminen onkutsuttu näyttelemään aktiivista osaa minuutensahengellisessä luomisessa vastuun ollessa Suuntaajanvastuuseen verrattava. Urantia-kirjassa sanotaan, ettäUniversaalisen Isän tahto, toisin sanoen Suuntaajantahto, ja kuolevaisen ihmisen tahto tulee yhdistää yh-deksi ainoaksi tahdoksi, jonka täytyy olla ihmisenpäätösvallassa. Kuka olisi uskonut, että tällainen voiolla totta!

Suuntaajan työ ihmistietoisuuden piirissä tapahtuutäysin ihmisen vapaan tahdon mukaisesti. Jumala eivelvoita ihmistä olemaan hänen kaltaisensa. Hän pyy-tää sitä hienovaraisesti, mutta hän ei ole koskaan tun-keileva. Suuntaaja ei koskaan arvostele ihmistä, eikoskaan ahdistele hän tä, ei koskaan hylkää häntä.Mentaalisista puutteistamme, eläimellisestä ylimieli-syydestämme ja inhimillisistä turhuuksistamme huoli-matta Suuntaaja odottaa kärsivällisesti ja herpaantu-matta, että ihminen vähitellen tiedostaa vastakohtai-suuden, joka vallitsee toisaalta kuolevaisen, epätäydel-lisen ja rajoittuneen olemuksemme ja toisaalta Juma-lan lunastavan ja ikuisen armon välillä. Suuntaaja an-taa jatkuvasti vihiä ikuisen elämän uusista näköaloistavastakohtanaan kuolevaisen elämä; elämästä ikuisuu-dessa vastakohtanaan ajallisuuden rampauttama elä-mä; täydellisestä elämästä vastakohtanaan tämä elä-mä, jota vaivaa oikukas ja erehtyvä tahtomme.

Ihmisen tietoisuuden rajoissa Suuntaaja kehittäämitä hienovaraisimmalla, huomaamattomimmalla jaintuitiivisimmalla tavalla arvostusta täydellisiä ja ikui-sia olevia kohtaan, vakaiden ja ylivertaisten olevaistenharmoniaa ja kauneutta kohtaan. Ihmisen lapsuudestaalkaen ja koko nuoruusiän se pyrkii pitämään ihmi-sessä yllä uskomisen tarvetta . Se työntää häntä jatku-vasti etsimään parempaa käsitystä hyvinvoinnista jaetsimään kunniallista ammattia. Toistuvasti kohtaa-missamme tilanteissa se ei koskaan lakkaa ehdotta-masta meille moraalisimman ratkaisun mukaista yli-vertaisempaa tietä. Ihmisen tietoisuudessa se kehottaalakkaamatta tavoittelemaan erinomaisuutta ja tietätäydellisyyteen. Lopulta se yrittää tehdä uskosta itses-täänselvyyden, ihmispersoonallisuuden elävää uskoa.

Törmäsimme keskeiseen sanaan ”usko”. Usko,jonka avulla Suuntaajan työ näyttäytyy koko tär-keydessään ja selvittää kaikki sen tarkoitusperät. Ky-symyksessä on sama realiteetti, usko, jonka avullaihminen antaa Suuntaajan näyttää hänelle tämän ju-malallisen rakkauden verrattoman suurenmoisuuden,rakkauden, joka luonnehtii mysteerien mysteeriä. Us-kon verkostojen kautta toimien Suuntaaja vapauttaaihmisen aineellisesta vankeudestaan, biologisen ole-massaolon varjoista, ja lähettää hänet matkalle kohtivaloa ja elämää, ja hengellisen uudestisyntymisenmyötä se tekee hänestä Jumalan pojan.

Suuntaajan työ jatkuu uusine ponnistuksineen eripuolilla Jumalan uskon kautta tapahtuvan tuntemisenlaajaa kenttää. Ihmisen ajattelu on syntyperänsä vuok-si rajallista; se tyytyy näkemään vain tosiasiat, samallakun niiden etäiset syyt ja alkulähteet jäävät meiltä


usein huomiotta. Ajattelu käsittää vain sen, minkäjärki pystyy tuomaan esille nojatessaan aivan liianusein aistiemme rajoittuneisuuteen ja heikosti toimi-viin havainnontekovälineisiin. Näin saatu tieto perus-tuu usein liian rajoittuneeseen ymmärryksen kenttäänja päätelmiin, jotka ovat aina kyseenalaistettavissa.Joillekuille se, että on tiedemies, tarkoittaa, että osaasanoa ”ei”, kun ”kyllä” on no sanottu. Uudet teoriatromuttavat aina entiset teoriat. Tällaisissa monimerki-tyksisyyden ja mentaalisen ristiriidan tilanteissa ihmi-nen etsii ja haluaa löytää totuuden, joka voisi tuodavarmuuden hänen tietoiseen mieleensä ja voisi stabi-lisoida hänen olemuksensa pääsemällä yksiselitteiseensuhteeseen itseinsä todellisuuden perustojen kanssa.Ajatuksensuuntaaja tuo tälle ahdistetulle ja tyydyttä-mättömälle etsijälle koko Todellisuuden Totuuden.On tärkeää, että ihminen tietää Jumalan, Tiedon Mes-tarin, haluavan antaa hänelle kaiken tuon tiedon, joshän on vilpitön ja ahkera etsijä.

Totuuden seuraus ja vaikutus ihmistietoisuudessasynnyttävät meissä moraalis en tietämisen tarpeen;tiedon arvoista, jotka eivät koskaan häviä, eivät kos-kaan surkastu, vaan jotka loistavat himmenemättäikuisesti, jotka sykkivät iäti eivätkä koskaan häviä.Tuollainen ihminen on jo päässyt ymmärrykseen siitä,että tämän kuolevaisena elettävän olemassaolon aikai-set emootiot ja tunnetilat ovat lyhytaikaisia ja säily-mättömiä. Verrattomamman elämänlaadun kaipuu onperäisin Suuntaajalta, joka hienovaraisesti istuttaameihin halun rakastaa Jumalaa ja ihmiskuntaa. Senjälkeen seuraa välittömästi valtava riemun purkaus,hurmio ja ennen kokematon onnentunne. Etsijä aistiiJumalan todellisen läsnäolon ja ymmärtää, mitä kut-sutaan hengen hedelmiksi. Tämä sovittautuminenkorkeimpiin arvoihin ihmistietoisuudessa päästää ih-misen sisimmässä valloilleen halun tunkeutua kosmi-seen todellisuuteen ja löytää Jumala sen luomakunnankeskuksesta, jonka osa hän itse on. Hän haluaisi val-loittaa maailmankaikkeuden ja muuttaa maan taivaak-si. Hänen tahtonsa yltää itse asiassa universaalisiinmittasuhteisiin.

Tämä Suuntaajan hänessä aikaansaama kosminentietoisuus saa hänen ikuisuuden nälkänsä yltymään jainnostaa häntä elämään sen jumalallisen täydellisyy-den mukaisesti, joka kiihtyvää vauhtia kasvaa hänenolemuksensa syvyyksissä. Koko hänen tahtonsa tun-tee yhteenkuuluvuutta Jumaluuden kanssa, ja halustaelää Jumalan tavoin ja Jumalalle tulee hänen kultainensääntönsä. Hänestä tulee syvällisen tietoinen siitä, ettähän kuuluu jumalalliseen infiniittisyyteen, eikä hänelläole enää mitään epäilystä siitä, että hänen olemassa-olonsa ja elämänsä jatkuvat tuohon jumalalliseen in-finiittisyyteen kuuluen.

Ajatuksensuuntaajan työ, joka alkaa ihmistietoi-suudessa elävän uskon aikaansaamisella, muuttuuvähitellen tunteeksi jumalankaltaisuudesta ja haluksipalvella, eli haluksi täyttää Jumalan tahto taivaassa jamaan päällä. Ihminen alkaa yhä enemmän pitää pal-velevaa elämää normaalina ja luonnollisena käyttäyty-misenä. Alkaa tuntua yhä mahdottomammalta edesajatella toisenlaista elämää tai oloa tämän jumalallisentodellisuuden ulkopuolella. Ajallisuus ja ikuisuusnäyttävät liukenevan olemattomiin olipa hän missätahansa, ja näkymästä Jumalallisuuteen tulee ainoaarvo, jonka puolesta elää. Hän tajuaa, miten lähellä

Jumalallinen on, ja miten vähäisestä ponnistuksestaon kysymys, kun hän astuu likeisistä likeisimpään yh-teyteen Jumaluuden kanssa ja jakaa sen Jumalan kans-sa spontaanisti, kevyin sydämin ja ehtoja asettamatta.Näin ihminen ymmärtää, että hänen Suuntaajansasuorittama työ hänen tietoisuudessaan on totisestikallisarvoista ja että kannattaa koko olemuksellaanantautua Jumalalle. Mitä hän sitten löytää, kun hän ontoimittanut tämän itsensäantamisen lahjan perille, onvieläkin ällistyttävämpää, sillä hän oivaltaa, että Juma-la jakaa ikuisen kunniansa hänen kanssaan.

Yksittäisen ihmisen sovittautuminen jumalalliseentodellisuuteen tai siihen liittyminen on rakkauden jalaupeuden teko, joka tuo mukanaan ystävällisyyttä,iloa ja harmoniaa, jo tka ylittävät kaiken, mitä ihminenpystyy kuvittelemaan, varsinkin silloin, kun sitä vah-vistaa Paikallisuniversumin Viisaus. Paikallisuniversu-min Viisaus tulee aina vahvistamaan ihmiskuntaa.Ihmiskunta tulee iäti olemaan pelonsekaisen kunnioi-tuksen vallassa sen antaumuksen suurenmoisuudenedessä, joka vapauttaa hänet eläinten vieteistä ja alhai-simmista vaistoista, aineellisen maailman houkuttele-vuudesta ja päällekäyvyydestä. Vain todellinen Jumalavoisi konsanaan ryhtyä tällaiseen jättiläismäiseenurakkaan ja onnistua siinä käytännöllisesti katsoentietämättömän olennon tietoisuudessa. Vaikka Suun-taaja onkin osa itsestään Jumalasta ihmiskunnalle lah-jaksi annettuna; vaikka hän kunnioittaakin ihmistä;vaikka hän lohduttaakin meitä ja vakuuttaa ikuisuu-den odottavan; vaikka hän onkin vetoava ja riemulli-nen, Suuntaajan työ jää silti mysteeriksi eikä anna ih-miskunnalle mahdollisuutta käsittää tällaisia jumalalli-sesta rakkaudesta kertovia uutisia.

Tämä työ ihmisajattelun sovittamiseksi Jumalankorkeimpien realiteettien mukaiseksi tapahtuu Suun-taajan toimesta ihmisen vapaata tahtoa täysimääräi-sesti kunnioittaen. Suuntaajat eivät terrorisoi. Ne ei-vät ahdistele. Ne rakastavat ihmiskuntaa hellästi, täy-dellisesti ja kärsivällisesti.

Loppupäätelmänä voimme todeta:

Ajatuksensuuntaajien tehtävänä ihmissukukuntiensuhteen on edustaa Universaalista Isää, olla Univer-saalinen Isä ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisilleluoduille. Se on jumalallisten lahjojen perustehtävä.Niiden tehtävänä on myös kuolevaismielten ylentämi-nen ja ihmisten kuolemattoman sielun nostaminenParatiisin täydellisyyden jumalallisiin korkeuksiin jahengellisille tasoille. Ja siinä kokemuksessa, jonkakuluessa Suuntaajat näin muuntavat ajallisen luoduninhimillisen olemuksen ikuisen finaliitin jumala lliseksiolemukseksi, ne saattavat olevaisuuden piiriin ainut-laatuista tyyppiä edustavan olennon, joka koostuutäydellisen Suuntaajan ja täydellistyneen luodun ikui-sesta liitosta. Eikä tällaista olisi mahdollista jäljentäämillään muulla universumissa käytössä olevalla mene-telmällä. [1185:1]

Salaperäiset Opastajat eivät ole ajattelun auttajia,vaan ne ovat ajatuksen suuntaajia. Ne työskentelevätaineellisen mielen kanssa rakentaakseen — säädellenja hengellistäen — uuden mielen uusia maailmojavarten ja tulevan e lämänvaiheesi uuden nimen .[1191:6]


Ylösnousemussuunnitelman eläminenihmisen maisessa kokemuksessa

— Hengen suunnitelma

NEIL FRANCEYBrisbane, Australia

Jos teidän hengelliset silmänne voideltaisiin,te näkisitte taivaiden avautuvan

ja katselisitte, miten Jumalan enkelitnousevat ylös ja laskeutuvat alas.

Ja toimiessamme Isän hallintokoneistossa ja Poikien universumeissamonet meistä enkeleistä

on samalla osoitettu palvelemaan ihmissukukuntia.Olemme toimineet Urantialla

ihmisjärjen olemassaolon varhaisimmista ajoista asti.Pidämme taivaan informoituna tästä universumin

etäisestä kolkasta.Olemme taivaan enkeleitä.

Jeesuksen sanoin, olemme hoivaavia henkiä. (1841:3)

Olemme nyt muutaman päivän aikana kuulleetIsän ja Poikien verrattomista suunnitelmista.Seuraavaksi tarkastelemme, miten nuo suun-

nitelmat suhteutuvat Äärettömän Hengen suunnitel-miin eli armollisen hoivaamisen suunnitelmaan, jokaon jumalallisen rakkauden ja loputtoman armon jakami stakoko älylliselle luomakunnalle [94:4]. Suuntaaja on Isänläsnäolo, Totuuden Henki on Poikien läsnäolo [1244:4].Ihmisen hengellisen kokemuksen tasolla hoivaavathenget koordinoivat nuo jumalalliset antimet sovelta-malla Isän rakkautta ja Pojan armoa sinulle ja minulleosoittamassaan hoivassa. Näin tehdessään he toimi-vat Äärettömän Hengen puolesta. Suunnitelmat yh-distyvät tosiasiassa yhdeksi suunnitelmaksi.

Jumala Isä loi Äärettömän Hengen alun alkaensiinä tarkoituksessa, että hän halusi vapautua keskite-tyn täydellisyyden kahleista. Ääretön Henki vuoros-taan vapauttaa Jumalan kolmen suuren toimintaken-tän keinoin. Yksi niistä on ajallisuuden hoivaavathenget. Näihin hoivaaviin henkiin kuuluvat:

• Supernafit, keskusuniversumin enkeliarmeijat;• Sekonafit, superuniversumien hoivaavat hen-

get;• Serafit, paikallisuniversumien armeijakunnat.

Ensiasteen supernafit, Äärettömän Hengen lap-set, ovat täydellisiä olentoja. He ovat Paratiisin Kes-kussaaren Jumaluuksien palvelijoita. Silti he huolehti -vat aina myös meistä täältä Urantian lähtökohtamaail-mastamme alkaen aina siihen asti, kunnes meidät vih-doin liitetään Lopullisuuden Saavuttajakuntaan.

Ensiasteen sekonafit toimivat Päivien Muinais-ten peileinä näiden sijaitessa asuttujen maailmojen jaParatiisin puolivälissä — ihmisen ja Jumalan välillä.Päivien Muinaise t voivat näin ollen katsoa silmänrä-päyksessä kumpaankin suuntaan, kuulla kummaltakinsuunnalta ja t i e tää kumpaankin suuntaan [308:0]. Nämäsekonafit tulkitsevat Päivien Muinaisille ÄärettömänHengen mieltä. He ovat Kolmannen Lähteen ja Kes-

kuksen henkilökohtaisia edustajia.Kyseiset sekonafit kykenevät heijastelemaan myös

Luoja-Poikien mieltä. Jos Päivien muinaiset haluavattietää Mikaelin kannan johonkin asiaan heidän ei tarvit-se kutsua häntä avaruuden viestilinjoilla vaan heidän tarvitseevain kutsua luokseen Nebadonin Äänten päällikkö, jokapyynnöstä esittelee rekisterissä olevan sekonafin, ja samallahetkellä ja siinä paikassa Päivien Muinaiset kuulevat Neba-donin Mestari-Pojan äänen. [308:5]

Urantian hallinnollisia asio ita koskeva Isän tahtoon näin ollen täysin tiedossa.

Toisen asteen sekonafit ovat ensiasteisiinkumppaneihinsa verrattuina yhtäläisen heijastavia. Hetoimivat Päivien Mu inaisten kumppane ina, ja tun-nemme heidät sellaisilla kauniilla nimillä kuin

Viisauden Äänet,Filosofian Sielut,Neuvon Sydämet,Olemassaolon Ilot jaPalvelun Tyydytykset.

Kolmannen asteen sekonafit ovat ikuisia tienviit-toja ... asetettu ajan tienristeyksiin ohjaamaan huolestuneidenpyhiinvaeltajien askeleita suuren hämmennyksen ja hengellisenepävarmuuden hetkinä. [318:1]

Olemme tosiaan siunattuja. Näiden henkien hoivalohduttaa meitä pitkällä matkallamme sisäänpäin jaavaruuden halki.

Serafit ja heidän avustajansa kerubit ja sano-bit ovat paikallisuniversumin hoivaavia henkiä. Heovat Universumin Äiti-Hengen jälkeläisiä.

Mikä sitten on heidän luomisensa päätarkoitus?Serafit avustajineen samoin kuin keskiväliolennottoimivat siltana sen kuilun yli, joka ammottaa aineenja hengen maailman välillä; kuolevaisen ihmisen jahenkiolentojen vä lillä (425:1).

Urantia-lukujen kirjoittamisen aikaan serafeja olivähän yli viisisataa miljoonaa paria eli yli miljardi yk-sittäistä enkeliä (1250:2). Meitä on tosiaan siunattuylhäältä annetulla avulla.


Hengellisellä tasolla serafit toimivat koordinoijina.Älyn tasolla he ovat mielen tulkitsijoita. Fyysisellätasolla he Fyysisten Päävalvojien ja keskiväliolentojenkautta manipuloivat ympäristöä (1244:6).

Heistä puhutaan ”enkeleinä”, ja heidän merkittä-vin huolenpidon kohteensa on kuolevaisten eloonjää-missuunitelmien toteutuminen. Serafit myös avusta-vat yli-inhimillisiä olentoja planeetan hallinnoimisessaerityisesti Urantian kaltaisten kapinan takia eristetty-jen planeettojen kohdalla. Enkelit, joita keskiväliolen-not puolestaan avustavat, toimivat täällä yliaineellisinahuolehtijoina toimeenpannen täällä asuvan kenraali-kuvernöörin käskyjä . (1250:3).

Mutta miten tällainen alisteinen enkelipersoonallisuus,joka on luotu olemaan vain vähän ihmisyyden universumitasoaylempänä, suorittaa näin vaikeita ja mutkikkaita tehtäviä?[1244:7]. Se serafien päällikkö, jonka asemapaikkanaon Urantia, myöntää, ettei hän todellakaan tiedä vas-tausta, mutta arvelee, että tämän ilmiömäisen toimin-nan mahdollistaa Korkeimman Olennon, ajallisuudenja avaruuden kehittyvien universumien aktuaalistuvanJumalan, paljastamaton toiminta.

Kysymyksessä on toden totta mitä huomionarvoi-sin suunnitelma. Jumala on kehitellyt valtavan, hen-gellisen edistymisen kautta toteutuvan eloonjäämisjär-jestelmän. Olemme tämän suunnitelman osallisia.

Mitä serafit tarkkaan sanottuna tekevät?He johdattavat meitä poluille, joilla kokemukset

ovat uusia ja vievät eteenpäin. Meille kerrotaan, ettätämä merkitsee harvoin sitä, että pääsee viettämään vaiva-tonta elämää [1245:3]. Kuulostaa siltä kuin vaivatto-muus olisi mahdollista, mutta harvinaista. En ole on-nistunut vielä tapaamaan ketään, joka olisi sanonutelämän olleen helppoa.

He manipuloivat kuolevaisten ympäristöä tavalla,joka saa meidät tajuamaan sisimmässämme olevanAjatuksensuuntaajan läsnäolon entistä laajemmin.(1245:4).

Keskiväliolentojen avulla heillä on kyky ottaa aktu-aalinen yhteys ihmisten maailmaan, mutta tällaiset tapahtu-mat ovat varsin epätavallisia. [1246:4]

Saamme näiden henkilökohtaisten suojelijoidenjakamatonta apua pyrkiessämme suoriutumaan kol-mannesta kehästä, käydäksemme läpi toisen kehän jasaavuttaaksemme ensimmäisen kehän (1242:3). Mitähe tekevät? He innoittavat ja stimuloivat mieltämme,jotta kykenisimme päätöksiin, jotka vievät meidätyhdeltä kehältä seuraavalle. Miten he sen tekevät? Hetoimivat sosiaalisen, eettisen ja moraalisen ympäristön kaut-ta. [1245:1]

Viimeisenä mainitsemme sen, että serafit yhdistä-vät mansoniassa Ääretöntä Henkeä edustavat laaja-alaiset palvelunsa suhteuttamal la Myötätoimijan vai-kutuksen Isän ja Pojan henkiläsnäoloon.

Mikä on paras tapa meidän toimia yhdessä hoivaa-vien henkien kanssa? (Me toden totta tarvitsemmetoisiamme.)

1. Ymmärtää, miten paljon olemme näiden hen-kiolentojen kaltaisia;

2. Tunnustaa heidän läsnäolonsa ja arvokkaattoimintatapansa;

3. Pyrkiä vastaamaan heidän tuntemaansa lämpi-

mään kiintymykseen meitä kohtaan;4. Antaa korkeampien älyllisten kykyjensä päästä

pelon ja huolekkuuden aiheuttaman mielettömän paniikin[1243:2] herraksi.

Mitä saavutetaan paremmalla yhteistyöllä? (Meilläon tarve toimia yhdessä)

1. Urantia-lukujen onnistunut suojelu;2. Entistä syvällisempi reagointi Ajatuksensuun-

taajan johdatuksiin;3. Tyydyttävämpi elämä siksi, että pysyy suositel-

lun ylösnousemussuunnitelman ”raiteilla”.

Suojelusenkelit. Suojelusenkelit ovat serafeja,jotka ovat omistautuneet pitämään huolta yksittäisistäkuolevaisista. Heitä osoitetaan ihmissielun suoje-luserafeiksi vasta tämän päästyä yhteen tai useampaanseuraavista tavoitteista:

on tehnyt kaikista päätöksistä suurimman eli halu-aa tulla Jumalan kaltaiseksi,

on astunut kolmannelle kehälle taion otettu jäseneksi johonkin kohtalon vara-

joukoista. [1242:4]

Heidän hoivaavaa rooliaan valottaakseni haluanmuistuttaa yhdestä Jeesuksen elämään liittyvästä ta-pahtumasta. Muistanette, että hän nousi vuorille käy-däkseen lopulliseen välienselvittelyyn Luciferin kans-sa. Tapahtui jotakin mielenkiintoista. Hän pyysiIsäänsä lähettämään takaisin suojelijaserafin ”olemaanTiglathin kanssa”. Hän halusi käydä tämän viimeisenkuolevaisena kokemansa kamppailun yksinään. Hänastui suureen kokeeseen oppaanaan ja tukenaan vain sisäinenSuuntaajansa [1493:1]. Paljastetaan myös, että kun an-kara koettelemus päättyi, tehtävästään tilapäisesti vapautettusuojelijaserafi palasi Jeesuksen rinnalle ja hoivasi häntä.[1494:1]

”Hoivasi häntä.” Serafi kykeni lohduttamaan Jee-susta tänä mitä masentavimpana hetkenä. Merkittäväähenkienergioiden koordinointia! Jos serafit kykenevättuonkaltaisiin tehtäviin, olen varma siitä, että he pys-tyvät loistavalla tavalla huo lehtimaan meistä omissamaisissa taistoissamme.

Kerubit ja sanobit. Paikallisuniversumin hoivaa-viin henkiin luetaan serafit avustajineen eli kerubei-neen. Kuolevaisilla taivasmatkalaisilla on ensikoske-tus näihin Universumin Äiti-Hengen jälkeläisiin.

Kerubit ja sanobit ovat varsin lähellä olemassa-olon morontiatasoa, ja ovat tehokkaimmillaan fyysis-ten, morontiaalisten ja hengellisten alueiden välisessä raja-maaston työssä. [422:6]. Tarpeen mukaan he toimivatyhteistyössä keskiväliolentojen kanssa.

Universumin Äiti-Henki syleilee toistamiseen nämä pit-källe ehtineet kerubit ja sanobit ja he ilmaantuvat täysinkehittyneinä serafeina [423:6]. Tästä alkaen serafin osasiihen kuuluvine Paratiisiin-pääsymahdollisuuksineenon avoinna tällaisille uudestisyntyneille kerubeille jasanobeille. Näitä enkeleitä voidaan osoittaa kuolevais-ten kohtalonsuojelijoiksi.

Ymmärrämme nyt, miten monet henkiolentoluo-kat ovat oman hierarkiansa sisällä keskinäisissä suh-teissa, ja sen, millaisessa vuorovaikutussuhteessa neovat ajallisuuden ja avaruuden kuolevaisiin. Niidenorganisaatio toimii — siinä on järjestystä ja logiikkaa.


Meidän on määrä toimia samoin. Aikamoinen suun-nitelma!

Keskiväliolennot. Toimintaa ajatellen keskivä-liolennot, Urantian pysyväisasukkaat, luokitellaan hoi-vaaviin henkiin, vaikkeivät he todellisuudessa kuuluenkelien hierarkiaan.

Viimeisimmässä tuomioistuinkäsittelyssä keskivä-liolentojen lukumäärä oli 10.992. Heidät tunnetaanUrantian yhdistyneinä keskiväliolentoina (864:2).

Serafit eivät tule toimeen ilman keskiväliolentojatyöskennellessään kuolevaisten henk ilökohta isinasuojelijoina ja täyttäessään aineellisten ja hengellistenasioiden välissä Urantialla vallitsevaa kuilua.

Urantian yhdistyneiden keskiväliolentojenpalvelurooli

He avustavat tarjoamalla nopean ja luotettavanhenkilökohtaisen yhteydenpitokanavan.

He varjelevat ja vartioivat yliluonnollisten olento-jen puolesta planeetan näkymätöntä hengen maail-maa.

Heillä on keskeinen osa yhteydenpidossa hengelli-sen ja aineellisen tason välillä.

Muita hengellisemmät keskiväliolennot toimivateri serafiluokkien avustajina.

Ensiasteen keskiväliolennot palvelevat tavallisestiplaneetalla oleskelevia henkivoimia. Toisasteiset kes-kiväliolennot ovat lähempänä ihmistä kuin enkeliä jaovat sen vuoksi erittäin ymmärtäväisiä yhteyksissäänihmisolentoihin. He ovat töin tuskin ihmisen näköky-vyn ulottumattomissa, ja heillä on tiettyjä tarkoin määri-teltyjä valtuuksia ajallisuuden ja avaruuden ilmiöihin nähden.[865:4]

Toisasteiset 1.111 lojaalia keskiväliolentoa hoita-vat tärkeitä tehtäviä maan päällä. Nykyään heidän pää-tehtävänään on olla niiden miesten ja naisten huomaamattomi-na, henkilökohtaista yhteyttä pitävinä työtovereina, joista pla-neetan kohtalon varajoukko koostuu. [865:6]

Keskiväliolentojen suorittamat toimet. Keski-väliolennot ovat yhdessä tiettyjen henkipersoonalli-suuksien kanssa olleet mukana suurissa historiankäänteissä: Riittävän suuri määrä osoitti lojaalisuuttaPlaneettaprinssin sekä Aatamin ja Eevan sortumisenyhteydessä. He ovat kapinassa koeteltu joukkokunta.Lojaalit kerubit ja kolme uskol lista keskiväliolentoaotti kapinan aikana huostaansa elämänpuun; he olivatmukana, kun Jeesus Kaanassa muutti veden viiniksi;he ol ivat mukana Jeesuksen kuoleman ja y lös-nousemuksen tapahtumissa; he näyttelivät tärkeääosaa siinä persoonallisuuksien ja olosuhteiden yh-teensovittamisessa, joka lopulta sai planeetan valvojatvakuuttuneiksi Urantia-lukujen antamisen tärkeydes-tä.

Yhteenveto. Kustakin Äärettömään Henkeen eliikuiseen Toiminnan Jumalaan liittyvästä hoivaavastahengestä keskusteltuamme tarkastelkaamme sitä, mi-ten he Isän ja Pojan kautta suhteutuvat toisiinsa.

Suojeluserafin hoivaavan persoonallisuuden kauttaJumalan läsnäolo sisimmässä olevan Suuntaajan muo-dossa, Pyhän Hengen toimintapiiri ja Totuuden Hen-gen hahmossa esiintyvä tietoisuus Pojasta korreloitu-

vat kuolevaiselle persoonallisuudelle osoitettavanhengellisen hoivan ykseytenä.

Mainitut taivaalliset influenssit integroituvat Kor-keimman Olennon kehittyvässä läsnäolossa (1245:5).Yksittäisen kuolevaisen henkilökohtaisessa kokemuk-sessa nämä erilaiset tasot yhdistyvät ja jumalallisen Aja-tuksensuuntaajan ... salaperäiset toimet [425:1] tekevät nemielekkäiksi.

Elämme yhdessä henkiolentojen kanssa. Jonakinpäivänä me kaikki juhlimme valon ja elämän aikakaut-ta. Tällä hetkellä alamme ymmärtää, miten jumaluusläpäisee ajallisuuden ja avaruuden. Meille paljastetaanikuisuuden suunnitelmia. Tällä keinoin Jumala onpotentiaalisesti läsnä super- ja paikallisuniversumienpääkaupungeissa. Hän on potentiaalisesti läsnä myössydämessämme ja mielessämme. Hän tosiaan kulkeekanssamme jokaisen hetken ja jokaisen peninkulman.

Loppupäätelmiä. Haluaisin lopuksi kysyä teiltä:Mitä arvelette suojelusenkelinne haluavan sanoa teil-le? Minusta tuntuu, että heitä haluttaisi päästä parem-paan yhteistyöhön hengellisen edistymisen alalla.Suojelusenkelin ihmiskumppanilleen lähettämä viestisaattaisi alkaa seuraavasti:

Rekisteröikää ystävällisesti seuraava henkilökoh-tainen sanomani: Vaikeuteni johtuu suurelta osinpäättymättömästä konfliktista kahden olemuksesivälillä: korkeammalle kansanheimolle ominaiset ihan-teet, joiden kanssa menevät ristiin alemmantasoisenrodun vaistot; kaukokatseisen Opastajan näköalat,joita vastaan toimii ajallisuuden luodun lyhytnäköi-syys; ylösnousemuksellisen olennon suunnitelmat,joita aineellisesta olemuksesta johtuvat halut muunte-levat; enkelien kutsu, jota eläimen emootiot vastusta-vat; elämän ilonhetket, joita kuoleman murehtimisetaina uhkaavat. Millaista elämää ja millaisella planeetal-la! (1224:0)

Millaista elämää ja millaisella p laneetalla! Tuskinpaosasi tuo enkeli arvata, että hänen kuolemattomatsanansa eräänä päivänä toimisivat suurenmoisenanäytönsäästäjänä.

Sitten saattaisi seurata syvästi liikuttava ja vetoavaarvonantopyyntö.

Toimin aluksi tarkkailijana evolutionaarisista pla-neetoista vaatimattomimmalla. Sitten aloitin jatko-opiskeluni Nebadonin järjestelmän arkkitehtonisissamaailmoissa. Valmistuttuani sain valtakirjan ajallisuu-den hoivaavaksi hengeksi palvellakseni sinua tälläUrantia-planeetalla. (421:2)

Nyt varjelen sinua; en pyri suoranaisesti vaikutta-maan sinuun. Sinun on kartoitettava oma kulkureitti -si, mutta sen jälkeen toimin niin, että valitsemastasi reitistäkoituisi paras mahdollinen hyöty [1246:3].

Tämä on saavutettu suorista vetoomuksistasi jarukouksistasi täysin riippumatta; panen täytäntöönylempieni määräyksiä. (1246:2)

Saatan nyt tietoosi kumppanuuttamme kohtaantuntemani vilpittömän arvostuksen.

Autat minua nousemaan näiltä vaatimattomiltaalkusijoilta kunnian korkeuksiin ruumiillistuneitaParatiisin-Poikia jonakin päivänä palvellakseni.


(441:5).Sinun avullasi saan kokemuksia, jotka kompensoi-

vat minulta puutuvan keskus- ja superuniversumienhoivaavien henkien laajemman jumaluuden.

Kiitän sinua vilpittömästä yhteistyöstäsi, riemas-tuttavasta kestävyydestäsi tehtäviemme suorittamises-sa, uskollisuudestasi meille järjestetyn ohjelman to -teuttamista kohtaan ja siitä, että olet kärsivällisestikäynyt Ajatuksensuuntaajasi valitsemien koettelemus-ten läpi.

Pyrkiessämme kohti jumalallista täydellisyyttämuista, että suojelusenkelit ajallisuuden kaikkien us-kollisten hoivaavien henkien ohella ovat aina ja ikui-

sesti aitoja ystäviäsi ja pettämättömiä auttajiasi kokoHavonan-matkan ajan ja edelleen jopa Paratiisiinsaakka. (441:5)

Luottakaamme siihen, että saavutamme kaltais-temme päällikön hyväksynnän. Vähä vähältä sinä jaminä etenemme tuomiota kohti. Odottakaamme mie-lihyvällä ja ilman pelkoa kohtalomme ratkaisevaa ni-menhuutoa (1214:0).

Suunnitelmat Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta maail-malle annetavaksi ilmoitukseksi Jumalasta eivät tule epäon-nistumaan. [2097:1]

ARMOLLISUUS

LEE ARMSTRONG

Pohjois-Carolina, Yhdysvallat

”Väkinäistkö ois armollisuus,tuo, mik’ sataa taivahist kuin leppein sadealas asti ulottuin. Kahtaall on sen siunaus:

se siunaa antajans , se siunaa ottajans.”

William Shakespeare on noilla sanoin kuvaillutarmoa ja laupeutta teoksessaan Titus An-dronicus [käännös SK]. Sanojen kaunis lyyri-

syys ja niistä heijastuva totuus kaikuvat kirkkaina nel-jäsataa vuotta niiden kirjoittamishetken jälkeenkin.

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoit-tavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaaminun sieluni. Hän ohjaa minut vanhurskauden teille.Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa,en minä mitään pahaa pelkäisi, sillä Jumala on minunkanssani. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minuakaikkina elinpäivinä ni; ja minä saan asua Herranhuoneessa iankaikkisesti.” [1445:1]

Sanat ovat tutusta 23:nnesta psalmista. Mieleensaattaa myös palautua, että Anna kirjoitti sen kauniinrunon, jonka Simeon lauloi, kun Jeesusta vietiin ensikertaa temppeliin. Runossa esiintyy seuraava säe:

Riemuitkaa Jumalamme hellässä laupeudessa,sillä luoksemme on nyt tullut valonlähde korkeuksista

Luomaan valoa niille, jotka kyyhöttävät pimeydessä ja kuole-man varjossa; [1353:4]

Ryhtyessämme tutkimaan päivän teemaa, joka on”armollisuus”, tarkastelkaamme ensin, mitä ”armo”on, mitä se koskee ja mihin se rajoittuu. Pitäydymmeensin siihen, miten sitä sovelletaan ihmisiin.

Armon määrittelyä

Urantia-kirjassa on useita kohtia, jotka määrittelevätja luonnehtivat armeliaisuutta.

Armo on yksinkertaisesti sanottuna sellaisen viisaudenlieventämää oikeutta, joka kasvaa tiedon täydellisyy-destä ja finiittisten luotujen luonnollisten heikkouksien

ja ympäristön aiheuttamien vajavaisuuksien täysimää-räisestä tunnustamisesta. [38:1]

Armo ei ole rikkomus oikeudenmukaisuutta vastaan,vaan paremminkin se on ymmärtäväinen tulkinta kor-keimman oikeudenmukaisuuden vaatimuksista, sitenkuin sitä sovelletaan kohtuutta noudattaen alisteisiinhengellisiin olentoihin ja kehittyvien universumien ai-neellisiin luotuihin. [38:5]

Ymmärrän äsken sanotusta, että armo on ensi si-jassa olosuhteet huomioon ottavaa oikeudenmukaisenpäätöksen soveltamista. Sanotaan myös: Oikeus onoikeamielisyyttä edustava kollektiivinen näkemys; armo on senpersoonallinen julkitu lo [115:2]. Armo luonnehtii Jumalanrakkaudentäyteistä suhtautumista yksilöön [137:4]. Paitsiettä armo on olosuhteet huomioon ottavaa, se onmyös henkilö- ja yksilökohtaista. Jeesus sanoi: “Siviili-hallinnon perustana on oikeudenmukaisuus aivan kuten aidonuskonnon perustana on armo.” [1462:1]

Kirja valottaa armeliaisuuden kehityskulkua lisäksinäin:

... tulisi sinun jo nyt käsittää, että laupeus on ominai-suus, joka kasvaa. Sinun olisi käsitettävä, että olemal-la ensiksi oikeudenmukainen, sitten kohtuullinen,seuraavaksi pitkämielinen ja sitten hyväntahtoinen,olet saava suuren palkkion henkilökohtaisen tyydytyk-sentunteen muodossa. Ja sitten, jos tältä pohjalta niinpäätät ja jos sydämesi on siinä mukana, voit astuaseuraavan askelen ja osoittaa aidosti laupeutta; muttalaupeutta et voi osoittaa sinänsä ja sellaisenaan. Mai-nitut välivaiheet on käytävä läpi, sillä muutoin ei mi-tään aitoa armoa voi olla. Holhoavuutta, alentuvai-suutta tai hyväntekeväisyyttä — jopa sääliä — voiolla, muttei armoa. Todellinen laupeus tulee vasta seu-raavien, armoa edeltävien ilmiöitten, kauniina huipen-tumana: ryhmänsisäinen yhteisymmärrys, keskinäinenarvonanto, veljellinen yhteenkuuluvuus, hengellinenyhteys ja jumalallinen harmonia. [315:1]

Pohdipa tuota hetken aikaa. On mahdotonta yk-sinkertaisesti vain päättää olla armahtavainen. Meidän


tulee olla ensin oikeudenmukaisia, sitten kohtuullisiaja sitten hyväntahtoisia. Kysymyksessä on kehityskul-ku. Viimeinen huomio, jonka teemme armoa määri-tellessämme, on se, että armo on alisteista rakkaudel-le.

Jeesus paljasti tälle maailmalle oikeudellisuutta —pelkkää teknistä oikean ja väärän käsitettä — kor-keamman vanhurskauden laatumääreen. Jumalallinenrakkaus ei tyydy pelkästään vääryyksien anteeksi an-tamiseen, vaan se absorboi ja aktuaalisesti hävittää ne.Rakkauteen sisältyvä anteeksiantavuus nousee kauasarmeliaisuuteen sisältyvän anteeksiantavuuden yläpuo-lelle. Armo sälyttää pahantekemisen syyllisyystaakanyhdelle osapuolelle, mutta rakkaus hävittää ikiajoiksisynnin ja kaiken siitä johtuvan heikkouden. [2018:1]

Ajattelepa tuota! Armo voi antaa syyllisyyden an-teeksi, rakkaus sen sijaan itse asiassa absorboi ja hävit-tää vääryyden. Uskomatonta! Aivan kuten 1800-luvunyhdysvaltalainen valistaja Mary Hopkins sanoi: ”Ru-kouksemme ja Jumalan armo ovat kuin kaksi sankoakaivossa: kun toinen nousee, toinen puolestaan las-kee.”

Armo — sen ulottuvuudet ja rajat

Sitä nyt tarkasteltuamme, mitä armo oikeastaan on,kohdistakaamme huomiomme siihen, miten pitkällearmoa riittää ja missä se päättyy. Urantia-kirjan ensim-mäinen osa kertoo, että on olemassa ”Armon Muisti”,joka on kuin elävä selvitys armopankkitilistämme.Asian käsittelystä käy selville, että henkilökohtaisetluotonnosto-oikeutesi ylittävät aina suuresi kykysi varannontyhjentämiseen, jos tarkoitusperäsi ovat vilpittömät ja jos sydä-mesi on puhdas [315:0]. Toteamus on lohduttava: olivat-pa erehdyksemme miten monilukuiset tahansa, voim-me, jos olemme vilpittömiä, luottaa siihen, että meitäkuuntelee ymmärtäväinen korva.

Urantia-kirjan toisessa osassa, luvussa ”Serafien ar-meijakunnat”, meille kerrotaan, että on kokonainenenkelien ryhmä, jota kutsutaan ”Armon ääniksi”.Näin heistä sanotaan:

Armo on serafipalvelun ja enkelihoivan perussävel. Onsen vuoksi sopivaa, että on olemassa enkelikunta, jokaerityisellä tavalla olennoi armoa. Nämä serafit ovatpaikallisuniversumien todellisia armohoivaajia. Heovat niitä inspiroituja johtajia, jotka vaalivat ihmistenja enkelten korkeampia vaikuttimia ja pyhempiä tun-teita. [430:1]

Itselleni äskeisestä valkenee parikin seikkaa: Mitäilmeisemmin on olemassa enkeliryhmä, joka toimenaon ylevöittää ajatteluamme ja va ikuttimiamme . Seosoittaa myös, e ttä armo itse asiassa näkyy meille jopaikallisuniversumissamme.

Muistanet, että kun muutama minuutti sitten koe-timme määritellä armoa, yksilöimme sen prosessiksi,jonka mukaan ensiksi tulee oikeudenmukaisuus, sittenkohtuullisuus, sitten pitkämielisyys ja lopulta hyvän-tahtoisuus. Sanottu saa minut pohdiskelemaan, onkoniin, että mihin me kuolevaiset voimme rämän pro-sessin kautta pyrkiä pääsemään, on sitä, että annammepontta kanssamme toimivien ihmisten korkeammilleimpulsseille ja pyhimmille tunteille.

Yksi yhdysvaltalaisista suosikkilaulajistani ja -lau-luntekijöistäni on muuan jokunen vuosi sitten planee-taltamme poistunut nainen. Hänen nimensä on LauraNyro. Erässä hänen sanoittamassaan laulussa sano-taan: ”Mikään ei niin paranna kuin aika ja rakkaus”.Olen monasti pohdis kellut, miten tärkeä aikatekijäonkaan tulehtuneiden suhteiden ja loukattujen tuntei-den tervehdyttämisessä. Suuri sininen kirjammekinkoskettelee aikatekijän ja armon välistä suhdetta:

Korkein oikeudellisuus voi toimia silmänräpäyksessä,aina milloin jumalallinen armeliaisuus ei sitä pidättele.Mutta armon osoittaminen ajallisuuden ja avaruudenlapsille tuo aina mukanaan tämän aikaviipeen, tämänpelastavan väliajan kylvön ja sadonkorjuun vä lillä. Joson kylvetty hyvää, tämä väliaika tarjoaa tilaisuudenluonteenlaadun koettelemiseen ja vahvistamiseen; joskylvetään pahaa, tämä armelias viivytys tarjoaa aikaakatumiseen ja ojentumiseen. Tämä aikaviive pahante-kijöiden oikeuskäsittelyssä ja tuomion täytäntöön-panossa kuuluu luonnostaan seitsemän superuniversu-min armojärjestelmään. Se, että armeliaisuus hillitseeoikeuden valtaa, todistaa, että Jumala on rakkautta jaettä tällainen rakkautta oleva Jumala dominoi univer-sumeja ja laupeutta osoittaen valvoo kaikkien luotujen-sa kohtaloa ja oikeuskohtelua. [615:5]

Aikaviipeen viisautta korostaa lisäksi seuraava to-teamus: Korkeinta oikeudellisuutta hallitsee Isän tuntemarakkaus; oikeudellisuus ei sen vuoksi koskaan tuhoa sitä,jonka armo voi pelastaa. Jokaiselle pahantekijälle suodaanaikaa pelastuksen vastaanottamiseen. [617:3]

Ymmärrämme, että universumi tarjoaa yltä kyllinarmoa, jos olemme vilpittömiä. Meille suodaan riittä-västi aikaa ruokkia ”korkeimpia vaikuttimiamme japyhimpiä tunteitamme”.

Mutta ihmisiähän sitä vain ollaan. Haluamme tie-tää, miten pitkälle Jumala antaa meidän kokeilla rajo-jamme. Miten paljosta selviämme ennen kuin tör-määmme seinään? Älkää erehtykö ottamaan vapauk-sia. Raja tulee vastaan. Jumalan pitkämielisyys tokituntee yksilön oikeuden olla hyväksymättä pelastus-ta.

Kun loputtoman armon ja selittämättömän kärsivälli-syyden varannot on käytetty loppuun maailmojen tah-dollisten luotujen lojaalisuuden ja antaumuksen saa-vuttamiseksi, silloin puhuu oikeus ja vallitsee oikea-mielisyys. Mitä armo ei kykene parantamaan, sen onoikeus lopulta hävittävä. [241:1]

Eipä siihen paljon jää pyristelynvaraa. Samassaluvussa, ”Serafien armeijakunnat”, jossa käsiteltiin”Armon ääniksi” kutsuttuja enkeleitä, kerrotaan myöstoisesta enkeliarmeijakunnasta, jota kutsutaan ”Oi-keusistuinten neuvojiksi”. Heistä sanotaan näin:

Oikeusistuinten serafineuvojien palvelu kuolevaistenpuolustajina on laajamittaista. E i niin, että koskaanilmenisi mitään halua osoittaa kohtuuttomuutta maa-ilmojen vähäisiä luotuja kohtaan, mutta koska oikeu-denmukaisuus edellyttää jokaisen laiminlyönnin käsit-telemistä kavuttaessa kohti jumalallista täydellisyyttä,armo puolestaan vaatii, että jokainen tällainen harha--askel tuomitaan tasapuolisesti tuon luodun luonteen-laadun ja jumalallisen tarkoituksen mukaisesti.


[428:2]

Kiinnostavaa. [O]ikeudenmukaisuus edellyttää jokaisenlaiminlyönnin käsittelemistä kavuttaessa kohti jumalallistatäydellisyyttä. Moneenkohan laiminlyöntiin syyllistynpäivittäin, viikoittain tai kuukausittain? On sääli vaiva-ta oikeusistuinten neuvojia, mutta minusta tuntuu,että pidän heitä aika varattuina. Tuntuuko kenestä-kään samalta? Saattaa käydä, että joudun tilille laimin-lyönneistä, joita en edes muista ... No jaa, saattaahanolla, että tehdään painotusero ”laiminlyönnin” ja ”er-heen” välillä. Tiedän syyllistyväni moniin erheisiin,mutta on harvinaista, että tietoisesti haluaisin syyllis-tyä erheeseen. Ehkä tässä on pelastavan armon paik-ka.

Jos tarkastelemme rikkomuksia, voimme pitää mit-tapuuna kaikkien aikojen ennätyksellisintä rikkomus-ta: Luciferin kapinaa.

Kapina on päättynyt Jerusemissa. Se päättyy langen-neissa maailmoissa niin pian kuin jumalalliset Pojatsaapuvat. Uskomme, että kaikki kapinalliset, jotkaylipäätään suostuvat vastaanottamaan armon, ovat joniin tehneet. Odotamme puistattavaa kaukotiedotus-viestiä, joka riistää näiltä pettureilta persoonallisuudenolemassaolon. Odota mme, että Uversan tuomio teh-dään tiettäväksi kuuluttamalla kaukoviestimissä toi-meenpanomääräys, jolla näiden internoitujen kapinal-listen hävittäminen toteutetaan. Silloin etsitte heidänolinpaikkojaan, mutta niitä ei löydy. ”Kaikki tuttava-si maailmojen joukossa ovat tyrmistyneet sinun takiasi;kauhuksi olet sinä tullut, mutta hamaan ikiaikoihinasti ei sinua enää ole.” Ja näin kaikki nämä arvotto-mat petturit ovat tästä lähtien ”niin kuin ei heitä olisiollutkaan”. Kaikki odottavat Uversan tuomiota.[611:6]

Mikäli kukaan näkymättömistä ystävistämme ontäällä tänään, hän saattaa välittää sellaisen viestin, ettämilloin hyvänsä Päivien Muinaiset ovat valmiita toi-mimaan, me olemme myös.

Armolla on epäämättömät rajansa. Yhdysvaltain16:s presidentti Abraham Lincoln sanoi kerran eräästähenkilöstä: ”Hän muistuttaa veikkosta, joka murhasikummatkin vanhempansa, ja kun oikeuden päätöstäoltiin lukemassa hän pyysi armoa sillä perusteella, ettäoli orpo.”

Urantia-kirjamme puhuu asiasta lisää luvussa ”Lu-ciferin kapinaan liittyvät ongelmat”:

Suurempaa erhettä ei ole kuin on sen lajin itsepetos,joka panee älylliset olennot janoamaan toisiin olentoi-hin kohdistuvaa vallankäyttöä tarkoituksenaan riistäänäiltä henkilöiltä heidän luonnolliset vapautensa. Ih-misten välisen oikeudenmukaisuuden kultainen sääntöon selkeästi kaikkea tällaista petkutusta, kohtuutto-muutta, itsekkyyttä ja väärämielisyyttä vastaan. Vainoikea ja aito vapaus kä y yhteen rakkauden v allalla-olon ja armeliaisuuden osoittamisen kanssa . [614:3]

Jeesus oli fariseuksista puhuessaan yksiselitteinen:”Voi kaikkia, jotka karttavat oikeutta, torjuvat armon jahylkäävät totuuden !” [1826:1] Kirja kertoo myös ”väärä-mielisten kuolleistaherättämisestä” (1247:6), joka ta-pahtuu armosta johtuvan nimenhuudon jälkeen. Näi-den kadotettujen sielujen kohdalla Ajatuksensuuntaa-

jat eivät ilmoittaudu mansiomaailmoissa. Gerasan-saarnassaan Mestari sanoi:

”Mutta tässä piilee vaara kaikille, jotka haluaisivatlykätä valtakuntaan astumistaan tuonnemmaksi siksi,että he edelleenkin tavoittele vat kypsymättömyydestäkertovia nautintoja ja antavat myöten itsekkyydestäkertoville tyydytyksentarpeilleen. Kun he ovat kieltäyty-neet hengellisen kokemuksen muodossa astumasta val-takuntaan, he saattavat myöhemmin pyrkiä pääse-mään sinne sisälle, kunhan paremman tien suurenmoi-suus käy tulevana aikana selville. Ja sen vuoksi, kunne, jotka ylenkatsoivat valtakuntaa silloin, kun saa-vuin ihmisyyden hahmossa, koettavat päästä sisällesitten, kun se paljastetaan jumalallisuuden hahmossa,sanon silloin kaikille näille itsekkäille ihmisille: Entiedä, mistä olette. Teillä oli tilaisuutenne valmistautuatätä taivaan kansalaisuutta varten, mutta torjuittekaikki tällaiset armonosoitukset; hylkäsitte kaikkikutsut astua sisälle, kun ovi oli auki. Teiltä, jotkahylkäsitte pelastuksen, on ovi nyt suljettu. Tämä ovi eiole auki niille, jotka itsekkäistä syistä sädekehän saa-dakseen tahtoisivat astua sisälle valtakuntaan. Pelas-tus ei ole niitä varten, jotka eivät ole valmiita maksa-maan sitä hintaa, että he täydestä sydämestään omis-tautuisivat tekemään sitä, mikä on Isäni tahto.”[1829:1]

Jeesus puhuu selvästikin omaan sukupolveensakuuluville. Lienevätkö edellä mainitut rinnastettavissaniihin, jotka tietävät paremman elämäntavan olevanolemassa mutta jotka viivyttelevät ajaakseen sillä välinomia itsekkäitä intressejään. Luuletko, että on olemas-sa piste, jonka voimme elämämme kuluessa ohittaa,mutta jonka jälkeen on liian myöhäistä, jonka jälkeenelämämme liikevoima, armomme määrä, on käytettyloppuun sillä, että kieltäydyimme omaksumasta pa-rempaa elämäntapaa? Kysynpä vain.

Ovi suljetaan niiltä, jotka ovat sen edessä itsekkäängloorian vuoksi. Voisiko olla niin, että ne, joiden halu-na on se glooria, että näkevät nimensä painettunaomaan Urantia-kirjan versioonsa, joutuvatkin koke-maan epätoivotun yllätyksen?

Nyt, kun olemme tarkastelleet ”armon” määritel-mää, sen ulottuvuuksia ja sen rajoja , ottakaamme tar-kasteltavaksemme muutama esimerkki ihmiselämästä.William Feather, muuan pohjoisamerikkalainen liike-mies, sanoi: ”Jos olet luontaisesti ystävällinen, hou-kuttelet ympärillesi koko joukon ihmisiä, joista et pi-dä.” Englantilainen näytelmäkirjailija Douglas Jerroldsanoi eräästä äärimmäisyysihmisestä: ”Hän oli niinhyväntahtoinen, niin laupias, että hän väärin käsittä-mässään myötätunnossa olisi pidellyt sateenvarjoasadekuurossa seisovan ankan yllä.” Tunnetko tuollai-sia äärimmäisyyksiin meneviä ihmisiä?

Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln kuiten-kin sanoi Washingtonissa vuonna 1865 pitämässäänpuheessa: ”Olen aina pannut merkille, että armo kan-taa rikkaammat hedelmät kuin tiukka oikeudenmukai-suus.” Oma kirjammekin sanoo: Sodassa osoitettavanarmeliaisuuden ajatuksen ihmiskunta on omaksunut varsinverkkaisesti [784:13]. Pohdiskelin noita sanoja taustallat apahtumat New Yorkissa ja Wash ington i s sa11.9.2001. Urantia-kirja esittää seuraavan inhimillisenesimerkin:


Jos suuren perheen rakastava isä haluaa osoittaa arme-liaisuutta lapsistaan yhdelle, joka on syyllistynyt vaka-vaan rikkomukseen, saattaa hyvinkin käydä, ettäarmon osoittaminen tälle huonosti käyttäytyvälle lapsel-le aiheuttaa ohimenevää kärsimystä kaikille muille jahyvin käyttäytyneille lapsille. Tällaiset tilanteet ovatväistämättömiä. Tällainen vaara kuuluu erottamatto-masti siihen reaaliseen tilanteeseen, että yksilöllä onrakastava vanhempi ja että hän on jäsenenä perheyh-teisössä. Jokainen perheenjäsen hyötyy jokaisen muunjäsenen oikeamielisestä käyttäytymisestä. Samoin pitääkunkin jäsenen kärsiä jokaisen muun jäsenen väärin-käytöksestä johtuvat välittömät ajalliset seuraamukset.Perheet, ryhmät, kansakunnat, rodut, maailmat, jär-jestelmät, konstellaatiot ja universumit ovat suhdeyh-distelmiä, joilla on oma yksilöllisyytensä, ja siksi min-kä tahansa tällaisen ryhmän — suuren tai pienen —jokainen jäsen toisaalta hyötyy tuon ryhmän kaikkienmuiden jäsenten oikeista teoista ja toisaalta kärsiiheidän väärien tekojensa seurauksista. [618:6]

Jeesus sanoi oikean perheen perustana olevan seit-semän seikkaa, ja yksi niistä on rakkaus ja armo.Sääliväinen isä antaa auliisti anteeksi; isät eivät haudo mieles-sään kostonhimoisia ajatuksia lapsiaan vastaan. Isät eivät oletuomarien, vihamiest en eivätkä velkojien kaltaisia. Todellisetperheet rakentuvat suvaitsevuudelle, kärsivällisyydelle ja an-teeksiantamukselle. [1604:6]

Ihmisperheemme ovat suuria luonteenlujuudenrakentajia. Voimme oppia koko paljon kuvitellessam-me sitä, mikä ihmisen käyttäytymisessä on parasta —ja miten paljon enemmän sen täytyykään olla ajatelta-essa Jumaluutta. Ollessaan 12 vuoden ikäisenä temp-pelissä Jeesus sanoi maiselle isälleen Joosefille:

”Isäni, se ei voi olla totta — Isä, joka on taivaassa, eivoi sillä tavoin suhtautua erehtyviin lapsiinsa. Taivaal-linen Isä ei voi rakastaa lapsiaan vähemmän kuinsinä rakastat minua. Ja tiedän vallan hyvin, että tein-pä minkä hyvänsä harkitsemattoman teon, et koskaanvuodattaisi vihaasi p äälleni etkä purkaisi kiukkuasiminuun. Jos sinussa, maisessa isässäni, ilmenee tällai-sia inhimillisiä heija stumia Jumalallisesta, kuinkapaljon enempänä täytyykään taivaallisessa Isässä ilme-tä hyvyyden täyteys ja laupeu den ylitsevuotavuus . Ensuostu uskomaan, että taivaassa oleva Isäni rakastaaminua vähemmän kuin maan päällä oleva isäni.”[1378:1]

Jeesus oli ikäisekseen ällistyttävän viisas. Omalla-kin nuoremmalla polvellamme on usein tarjota moniaarvokkaita viisauden helmiä. Velvollisuutemme onvaalia ja rohkaista niiden kasvua.

Aineellisten, evolutionaaristen ja finiittisten luotujenosalta Isän tahdon noudattamiseen perustuva elämäjohtaa suoraa tietä siihen, että henki saa persoonalli-suuden areenalla hallitsevan aseman ja tuo tällaisetluodut askelen lähemmäksi Isä-Infiniittisen käsittä-mistä. Tällainen Isä-elämä on elämä, joka perustuutotuuteen, on herkkä kauneudelle ja on hyvyyden hal-litsema. Tämänkaltaista, Jumalaa tuntevaa henkilöävalaisee sisäisesti palvonta, ja ulkoisesti hän antautuukaikkien persoonallisuuksien universaalisen veljeskun-nan varauksettomaan palvelemiseen, palvelevaan hoi-vantaan, jonka täyttää laupeus ja jonka motiivina on

rakkaus, samalla kun kaikki nämä elämän ominai-suudet yhdistyvät kehittyvässä persoonallisuudessa kos-mista viisautta, itsensätodellistamista, Jumalan löytä-mistä ja Isän palvomista merkitsevillä, yhä korkeam-malle nousevilla tasoilla. [1175:1]

Ymmärrykseni on, että ihmisenä Jumalaa rakasta-essamme ja yrittäessämme elää hengellisesti armo hal-litsee yhteyttämme ulkoiseen todellisuuteen.

Ihminen tekee itsestään jopa kelvollisen kantamaanhäntä hillitsevän armeliaisuuden vaatteita uskaltaes-saan rakastaa kanssaihmisiään samall a, kun hänpääsee hengellisen veljeyden alkutaipaleelle päättäes-sään osoittaa näille sellaista kohtelua, jollaista häntoivoisi itsekin kohtaavansa, ellei peräti sellaista kohte-lua, jollaista Jumala hänen käsityksensä mukaannäille osoittaisi. [1302:7]

Kun mennään asian juuriin, niin kysymys on peri-aatteessa kultaisesta säännöstä. Jeesus esittää ”vir-kaanasettajaissaarnassaan” jotakuinkin kaiken katta-van yhteenvedon armeliaasta elämäntavasta ihmisko-kemuksessamme. Mestari sanoo:

”Teidät on valtuutettu pelastamaan ihmisiä, ei heitätuomitsemaan. Maisen elämänne päättyessä te odotattekaikki armoa, siksi edellytänkin teiltä, että te kuole-vaisina eläessänne osoitatte armoa kaikille lihallishah-moisille veljillenne. Älkää hairahtuko sellaiseen, ettäyritätte ottaa rikan veljenne silmästä, kun omassasilmässänne on hirsi. Kunhan ensin olette heittäneethirren pois omasta silmästänne, näette sitten paremminottaa rikan veljenne silmästä.” [1571:4]

Päivän ensimmäisen armoa tarkastelevan esityksenlähestyessä loppuaan muistamme, että armo on määri-telmän mukaan viisauden lieventämää oikeutta [38:1]. To-tesimme, että armoa on pankkitileiltämme nostettavis-sa enemmän kuin pystymme sitä käyttämään, josolemme vilpittömiä; mutta niiden kohdalla, jotka tor-juvat armon, raja tulee vastaan. Olemme myös tarkas-telleet muutamaa sellaista ihmisesimerkkiä, joihin kirjaviittaa.

Emme ole kosketelleet sitä, miten armo heijastuuIankaikkisen Pojan, Luoja-Pojan ja Korkeimman ole-muksessa tai Äärettömän Hengen antamassa hoivassa.Emme ole hahmotelleet armokäsitteen historiallistakehityskaarta emmekä sitä, miten armo kuvastuu maa-ilman uskonnoissa. Joten asiaa olisi vielä paljonkin.

Edwin Hubbel Chapin sanoi: ”Hyveiden joukossaarmo on kuin kuu tähtien joukossa ... Se on se valo,joka häälyy tuomarinistuimen yläpuolella.”

Haluaisin, että ajatuksiinne jää viimeisenä mieleeneräältä naapuriplaneetaltamme peräisin oleva rukous:

Isämme, joka asut maailmankaikkeuden salaisissapaikoissa,Kunnioitettu olkoon nimesi, kunnioite ttu olkoon armosi ja

kunnioitettu olkoon tuomiosi.Suo vanhurskauden auringon loistaa päällemme keskipäi-

vän aikaan,Pyytäessämme sinua ohjaamaan harhailevia askeleitamme

hämärissä.Ohjaa meitä kädestä pitäen teille, jotka olet itse valinnut,


Äläkä hylkää meitä, kun kulkumme on vaikeaa ja kunkäsillä ovat synkät hetket.

Älä unohda meitä, niin kuin me niin usein laiminlyömmeja unohdamme sinut.

Vaan ole armelias ja rakasta meitä, niin kuin me halu-amme rakastaa sinua.

Katso puoleemme ystävyydes sä ja anna meille anteeksi ar-mossasi,

Niin kuin mekin oikeudenmukaisuutta osoittaen annam-me anteeksi niille,

jotka meitä kiusaavat ja meitä vastaan rikkovat.Suokoot majesteettisen Pojan rakkaus, kiintymys ja lah-

joittautuminenMeille iankaikkisen elämän, josta armosi ja rakkautesi ei

koskaan lopu.

Vuodattakoon universumien Jumala meille henkensä täy-simääräisyyden;

Anna meille armo suostua tämän hengen johdatukseen. Antaumuksellisten serafijoukkojen rakastavan hoivan

avullaOpastakoon ja johdattakoon Poika meidät tämän aika-

kauden loppuun.Tee meistä iäti ja yhä enemmän itsesi kaltaisiaJa loppumme tullessa ota meidät ikuiseen Paratiisin sylei-

lyyn.Totisesti, lahjoittautuneen Pojan nimissä Ja Korkeimman Isän kunniaksi ja ylistykseksi. [1623:3]

Amen ja kiitoksia.

PersoonallisuusNäkemys kosmisesta suhtautumisesta ihmisen persoonallisuuden merkitykseen

GEORGES MICHELSON-DUPONT

Blennes, Ranska

Esitetty IUA:n kansainväliselle konferenssille 2002 Ranskan Dourdanissa

Jumala on valmistanut täydellisen suunnitel-

man itse kunkin elämää varten; suunnitelmakätkeytyy Ajatuksensuuntaajamme hengellisiin sy-vyyksiin. Kamppaillessamme aineellisen elämän vas-toinkäymisten kanssa on hyvä muistaa, että sellainensuunnitelma on olemassa ja että sen voi löytää. Suun-nitelman löytäminen ja sen toteuttaminen on elämänsuurin haaste.

Esitykseni tarkoituksena on auttaa teitä löytämäänJumalan elämänne varten laatiman suunnitelman.

Hallussamme on ruumis ja mieli, jotka mahdollis-tavat yhteytemme aineelliseen, mielelliseen ja hengel-liseen todellisuuteen. Tietoisuus on se lamppu, jokavalaisee aineen, ideat ja ihanteet. Tietoisuus varustee-naan henkilö voi löytää tiensä joko aineen tai hengenmaailmassa. Ihminen ei kuitenkaan kykenisi suoriutu-maan tästä, jos häneltä puuttuisi muuan tärkeä edelly-tys. Tuo edellytys on persoonallisuus. Persoonallisuuson tietoisuutemme opastaja. Se tekee päätöksiä.

Tarkastellessamme persoonallisuuden toimintaaitsessämme huomaamme, että sen mukana tulee tiet-tyjä kykyjä, jotka kuuluvat ”minuutemme” käyttäy ty-miseen ja jotka tekevät tahtotoiminnan mahdolliseksi.

1. Koska sinulla on persoonallisuus, sinullaon kyky ideoida. Mieleesi nousee ideoita jol-laisia sinulla ei ole koskaan ennen ollut. Tämäkokemus voi olla lähes päivittäinen.

2. Koska sinulla on persoonallisuus, sinullaon myös arvostelukyky, kyky arvioida ideoi-ta, tilanteita ja käyttäytymistä. Arvostelukyvyntäytyy olla tervettä ja totuudellista. Tuska jamurhe seuraavat väärää arviointia niin kuinpöly seuraa tuulenpuuskaa.

3. Koska sinulla on persoonallisuus, sinullaon kyky tehdä valintoja. Kun mieleesi onjuolahtanut uusi idea ja kun olet sen arvioinut,sinulla on kyky valita monien vaihtoehtojenvälillä.

4. Koska sinulla on persoonallisuus, sinullaon kyky tehdä pä ätöksiä. Sinulla on kykypäättää, miten toimit. Kysymyksessä on vapaantahdon mukainen teko. Päätöksentekoon liitty-vä kurillisuus on hyvää terveydelle. Se pitääsinut vahvana ja elävänä.

5. Koska sinulla on persoonallisuus, sinullaon myös toteuttamisen kyk y. Toimintata-vasta päätettyäsi sinulla on kyky panna päätök-sesi myös toimeen. Sinulla on kyky toimia.Toimimisessa on kysymys toimintatavasta, jär-jestelystä ja valvonnasta. Energia, mieli ja henkiyhdistyvät toiminnassa. Toteuttamiskyvynkäyttäminen johtaa kokemukseen.

6. Koska sinulla on persoonallisuus, sinullaon kyky rakastaa. Tästä kyvystä voi tullamuitten kykyjen johtaja. Kun niin tapahtuu,persoonallisuudesta tulee aidosti puoleensakutsuva.

7. Koska sinulla on persoonallisuus, sinullaon arviointikyky. Vastasiko teko odotuksiasi?Tekojasi arvostellessasi todellistat kasvupoten-tiaaliasi. Rehellisen arvioinnin puuttuminentietää pysähtyneisyyttä.

Antaessaan meille persoonallisuuden Jumala va-rustaa meidät rajattomin ja häviämättömin kyvyin.


Viisaasti näitä kykyjä käyttäessämme, niin kuin hyväpuuseppä käyttää työkalujaan, meistä voi tulla täydel-lisiä. Se on meidän vallassamme. Ja tapa, jolla näitätyökaluja käytämme, määrää, kasvammeko lähem-mäksi Isää vai etäälle hänestä, ja viime kädessä semäärää, elämmekö vaiko kuolemme.

Mistä syystä Jumala tämän kaiken tekee?

Urantia-kirjan esipuheen sivulta 2 luemme, ettäJumaluus toimii seitsemällä tasolla, joista kolmella onmerkitystä vastattaessa äsken esitettyyn kysymykseen”miksi Jumala tämän kaiken tekee?”

Luova taso — minuuttaan jakava ja jumalallisestiilmoitettu Jumaluus.

Kehittyvä taso — laajentuva ja luotuun samastu-va Jumaluus.

Korkein taso — itsensä kokemaan saattava jaluodun ja Luojan yhdistävä Jumaluus.

Jumalan kaikkien attribuuttien joukossa juuri hä-nen luovuutensa paljastaa parhaiten hänen jumalalli-sen persoonallisuutensa. Toden totta, vain persoonal-lisuus on luovaa. Niinpä Jumala luovaa olemustaan jasiihen liittyviä kykyjä toteuttaakseen loi universumit janiissä elävät luodut olennot. Hän teki näin pannak-seen jumalallisen rakkautensa liikkeelle. Hän tekinäin, jotta hänen lapsistaan voisi tulla hänen kumppa-neitaan ikuisuudessa ja ikuisiksi ajoiksi. Hän teki näinja hän tekee näin siksi, että hänen jumalallinen rak-kautensa haluaa jakaa kaiken muiden kanssa. Jumalal-lisen rakkautensa vuoksi ja sen vuoksi, että hän olijakanut kaiken ikuisuudessa ja infiniittisyydessä juma-lallisten kumppaniensa kanssa, hän näin ollen tälläkinhetkellä jakaa kaiken absoniittisuudessa ja transsen-denssissa absoniittisten luotujensa kanssa ja kaikenajallisuudessa ja avaruudessa finiittisten luotujensakanssa.

Urantia-kirja siis opettaa, että persoonallisuutta voirakastaa tai vihata vain toinen persoonallisuus, eli ettärakkautta ja vihaa esiintyy vain persoonallisuuksienvälillä. Kirja opettaa myös, että Universaalinen Isäantaa persoonallisuuden ja siihen liittyvät kyvyt kaikil-le persoonallisille luoduilleen.

Jumala Poika on absoluuttinen persoonallisuus.Transsendentaaleilla on tyypiltään absoniittinen per-soonallisuus, kun ajallisuuden ja avaruuden luoduillataas on finiittistyyppinen persoonallisuus.

Luomisen käsitteeseen kuuluu luodun ajallinenalkuperä ja sijainti avaruudessa. Finiittinen taso onluodun olennon kokemisen tapahtumapaikka. Meajallisuuden ja avaruuden luodut synnymme kuolevai-siksi, olemme oppimattomia ja epätäydellisiä. Aloi-tamme hengellisten tikapuiden alimmalta astinpuulta.Elämä Urantian kaltaisella kuolevaisten planeetalla on”taivaallinen harjoitusleiri”. Opittavanamme on kaik-ki.

Se, että olemme näin epätäydellisiä ja että lähtö-kohtamme ovat näin vaatimattomat, kertoo Isämme,hänen kumppaneidensa ja alaistensa rakastavastahuolenpidosta. Vaikka päinvastaiselta näyttäisikin,emme ole kosmisia orpoja kamppailemassa aineelli-

sen elämän tuskia vastaan. Universumin voimallisim-mat olennot rakastavat ja arvostavat meitä. Univer-saalinen Isä itse rakastaa meitä niin paljon, että häntietää jopa hiustemme lukumäärän.

Se, että Jumala toimii luovalla tasolla saa ymmär-tämään, että Jumala jakaa minuuttaan ja pyrkii luotujaolentoja luomalla ”ilmoittamaan itsestään jumalallisel-la tavalla”. Tämä minuuden jakaminen käy mahdolli-seksi sillä, että hän lahjoittaa luoduilleen persoonalli-suuden. Näin Jumala ilmoittaa itsestään jumalallisellatavalla luoduilleen, ja luotujen kautta hän ilmoittaaitsestään absoniittisella ja finiittisellä tasolla.

Jumalan evoluution tasolla toimiminen tapahtuufiniittisellä tasolla, ja sen mahdollistavat lahjaksi anne-tut Ajatuksensuuntaajat. Nämä infiniittisyydestä ole-vat osaset, jumaluuden kipinät ja ikuisuuden kekäleetpitävät sijanaan kehittyvien luotujen sisintä. Ne ovatjumalallisia ja täydellisiä oppaita, matkapassimmeikuisuuteen. Taukoamatta ne pyrkivät ilmoittamaanmeille Isästä. Nimenomaan tämän osasensa, Ajatuk-sensuuntaajan, kautta Isä samastuu luotuihinsa jaidentifioi itsensä heille, joiden kanssa hänellä onmyös joitakin yhteisiä ominaisuuksia.

Se, että Jumala toimii korkeimmalla tasolla,mahdollistaa Absoluuttisen Jumalan aktuaalistumisenKorkeimmassa Jumalassa. Kun ihminen ryhtyy Juma-lan kumppaniksi, Jumala tekee hänestä enemmänkuin hän on, eikä tähän kumppanuuteen sisältyville vastai-sille mahdollisuuksille voi panna mitään rajoitetta [1299:2].Asia on myös toisin päin, sillä ihmisen ryhtyessä Luo-jansa kumppaniksi hän samalla myötävaikuttaa Juma-lan evolutionaarisen vaiheen ilmaantumisen. Onkirjaimellisesti totta, että Jumala tarvitsee ihmistä jaihminen tarvitsee Jumalaa. On kirjaimellisesti totta,että [h]engen hedelmät ovat Korkeimman substanss i[1290:3]. Korkeimman Jumalan kohdalla on ni in, ettäluotu osallistuu Korkeimman Olennon aktuaalistumi-seen ja on siitä tietyssä määrin vastuussa.

”Jotta minä, Jumala, pääsisin ikuiseen kump-panuuteen kanssasi, rakastettu luotuni, ja jotta sinäkykenisit toimimaan ehtoja asettamatta isäntänäni,annan sinulle persoonallisuuden rajoittamattominekykyineen. Näin varustettuina sinä ja minä kuljemmeylöspäin ja sisäänpäin, askel askeleelta kohti Ensim-mäistä Lähdettämme ja Keskustamme, kaikista läsnä-olevista väistämättömintä, kaikista tosiasioista todel-lisinta, kaikista totuuksista elävintä, kaikista ystävistärakastavinta ja kaikista arvoista jumalallisinta (1127:4).Sinä ja minä tulemme fuusioitumaan. Minusta tuleeyhtä sinun kanssasi ja sinussa. Tulemme olemaanikuinen kumppanuussuhde luodun ja Luojan välilläeikä mitään rajoja ole sil le, miten kumppanuutemmetulee julki.”

”Tämä persoonallisuus, jonka sinä, Jumala, minul-le annat, antaa minulle mahdollisuuden osallistua va-paaehtoisesti jumalalliseen suunnitelmaasi. Se antaaminulle mahdollisuuden päästä perintöosanani olevis-ta aineellisista ja ajallisista rajoituksista. Minusta voitulla ikuinen ja täydellinen ja pystyn nauttimaan to-tuudesta, kauneudesta ja hyvyydestä.

”Ja voin tätä antamaasi kykyä käyttää milloin ja


missä hyvänsä. Minulla on vapaa tahto.”Juuri tästä syystä persoonallisuus toimii vain hen-

gellisten päätösten ja Jumalaa kohti kasvamisen yh-teydessä. Muut päätökset ovat ”valintoja” eikä niilläole mitään tekemistä Jumalan kanssa.

Jokaisen persoonallisuus on ainutlaatuinen. Vii-saudessaan Jumala loi kaikki yksilöt toisistaan poik-keaviksi. Ja on aina jotakin, jonka sinä pystyt teke-m ä ä n p a r e m m i n k u i n k u ka a n to i n e n k o komaailmankaikkeudessa, nimittäin olemaan oma itsesi.

Luodessaan jokaisen meistä ainutlaatuiseksi Juma-la osoittaa samalla rajattomat luomiskykynsä ja va-pautensa äärettömästä tautologiastaan. Lahjoittaes-saan meille persoonallisuuden hän varusti meidät ra-kastamisen ja rakastetuksi tulemisen potentiaalilla.Jumala nauttii saadessaan vuodattaa luoduilleen rak-kauttaan. Luotuja luomalla ja heille persoonallisuudenlahjan antamalla hän saa aikaan persoonallisuuksienveljeskunnan, jonka jäsenten välille voi rakentua mo-raalisia suhteita.

”Senkaltaiseen persoonallisuuteen jollaisen sinulle,luotuni, lahjaksi annan, on saatavissa yhteys ja minäolen sen väistämätön linkki. Persoonallisuutemmeryhtyvät pitämään yhteyttä luodakseen sielusi. Elletsaisi mitään suhteestani sinuun, ja ellen minä vastaa-vasti saisi mitään sinulta, miksi siinä tapauksessa ryh-tyisimme tähän suhteeseen?”

Persoonallisuuden ja Ajatuksensuuntaajan lahjoit-tamalla sekä muin keinoin Jumala pääsee infiniittisyy-destään ja astuu ajallisuuteen ja avaruuteen. Ihmisenpersoonallisuus on tietoinen Jumalasta — Luojastaanja Lähteestään — ja kun ihminen päättää ryhtyä Ju-malan kumppaniksi, hän antaa Jumalalle mahdollisuu-den tulla julki ajallisuudessa ja avaruudessa. Ja tämäsamainen persoonallisuus on peräisin Isältä ja tuleejulki monin eri tavoin ja monissa eri paikoissa.

”Sinulle, rakkaalle lapselleni, olen antanut per-soonallisuuden rajattomine kykyineen. Mutta tällähetkellä ja planetaarisissa olosuhteissasi sen tulee toi-mia todellisuuden ajallisen ja avaruudellisen tasonpuitteissa. Rakas, olen sinua varten järjestänyt kehi-tysperäisen luomakunnan. Tällä hetkellä en voi antaasinulle kaikkea rakkauttani, sillä et kykenisi ottamaansitä vastaan. Olen sinussa. Ole kärsivällinen, ja sitämukaa kuin kasvat, annan sinulle aina vain enemmän.Ennen kuin kenestäkään tulee universumiopiskelijaa,

hänen täytyy suoriutua alakoulusta, keskikoulusta jalukiosta. Ja sinun, lapseni, on määrä kasvaa evoluuti-on myötä, ja se vaatii aikaa, sillä et kykene ymmärtä-mään kaikkea heti. Luota minuun. Usko minuun.Olen hyvänä Isänä jo järjestänyt kaiken täältä eteen-päin: järjestelminä, konstellaatioina, paikallisuniversu-min pääkaupunkina aina Havonaan ja Paratiisiin asti.Sinun tarvitsee vain seurata minua. Veljelliset ja ra-kastavat luodut odottavat sinua kaikkialla ja ovat ha-lukkaita auttamaan sinua. Sinun tarvitsee vain päättäämukaantulosta.

”Ja kauan, kauan Paratiisin saavuttamisesi jälkeen,kun finiittinen tutkimusmatka on tehty, sinusta tuleeosa Jumalan ilmoittamisen perimmäistä tutkimusmat-kaa. Ja kun perimmäisen tutkimusmatkan potentiaalitovat kuluneet loppuun, odotan sinua absoluuttisuu-dessa.

”Olet saanut persoonallisuuden, jonka ’dimensi-ot’ kykenevät toimimaan yhtä hyvin ajallisuuden jaavaruuden tasolla kuin superajallisuuden ja transsen-denttisen avaruuden ja jopa absoluuttisella tasolla.

”Olet ajallisuuden ja ikuisuuden tutkimusmatkallaoleva seuralaiseni ja minä olen sinun kumppanisi.Olemme kumppaneita, ja tulet nauttimaan koko luo-makunnastani. Poikani, kaikki luomani on sinua var-ten, sinun tarvitsee vain käyttää vapaata tahtoasi japäättää tulla luokseni. Tarvi tsen sinua, ja sinä tarvitsetminua.”

Persoonallisuuden kyvyt ovat valtavat. Jumala pi-tää lupauksensa. Persoonallisuuden kykyjä käyttämäl-lä ihmisestä voi tulla yhtä Jumalan kanssa. Noita ky-kyjä väärinkäyttäessämme etäännymme Jumalasta javoimme kirjaimellisesti kävellä ulos todellisuudesta.

Mieli on oma purtesi, Suuntaaja on luotsisi ja ihmistahtoon kapteeni. Tämän kuolevaisaluksen päälliköllä tulisi ollaniin paljon viisautta, että hän uskoisi jumalalliselle luotsilletaivaaseen nousevan sielun opastamisen ikuist a eloonjäämistämerkitseviin morontiasatamiin. Silkkaa itsekkyyttään, velt-touttaan ja synnillisyyttään ihmistahto voi torjua tällaisenrakastavan luotsin antaman opastuksen ja lopulta ajaa kuole-vaisena elettävän elämänvaiheen haaksirikkoon torjutust aarmosta muodostuville tuhoisille matalikoille ja omaksutustasynnistä koostuville kareille. Kun annat siihen suostumuksesi,niin tämä uskollinen luotsi vie sinut turvallisesti ajallisuudenesteiden ja avaruudessa kohdattavien hankaluuksien ylitseitsensä jumalallisen mielen lähteille ja vielä senkin tuolle puo-len, itsensä Suuntaajien Paratiisin-Isän luo. [1217:4]

Kansallisten puheenjohtajain ja varapuheenjohtajain neuvoston kokouksen 7.8.2002

AVAUSSANAT

SEPPO KANERVA

Helsinki, Suomi

Arvoisat neuvoston jäsenet.

Tarkastelemme kohta pöytäkirjaa, joka kattaa ajan-jakson New Yorkin kokouksestamme tähän Dour-danin kokoukseen. Pöytäkirjaa voi lukea myös toi-mintakertomuks ena. Pöytäkirja kertoo lukijalleen,mitä KPN on saanut aikaan ja miten IUA on toimi-

nut kansainvälisellä tasolla. Pöytäkirja ei silti esitäkokonaiskuvaa. Vain yhden esimerkin mainitakseni,pöytäkirjasta ei ilmene se, että IUA julkaisee monellakielellä neljännesvuosijulkaisua IUA Journal. KPN:npöytäkirjaan ei myöskään merkitä paikallisen ja kan-sallisen tason tapahtumia.

Joku saattaa olla sitä mieltä, ettei KPN ole toimi-


nut kovinkaan erinomaisesti; neuvosto näyttää ol-leen suurimman osan aikaa pikemminkin toimeton.Paljon enemmän olisi voitu panna toimeen, esimer-kiksi useampia konferensseja, enemmän kansallisetrajat yl ittäviä yhteyksiä, lukuisampia julkaisuja,johdannais- ja oheisteoksia, opetusten levittäminenvoisi olla voimallisem paa, samoin kirjojen levittämi-nen kirjastoihin ja kirjakauppoihin jne. Tuollaisetnäkemykset ovat oikeutettuja. On totta, että olisivoitu tehdä paljon enemmän. Meidän ei silti tarvitsepyydellä anteeksi tätä tilannetta. Tiedämme, että pal-jon enemmän voitaisiin tehdä, mutta meidän on tar-peen olla realistisia. Meidän on mitoitettava toimin-tamme saatavilla olevien resurssien mukaisesti. Kunaika on kypsä ja sekä inhimilliset että taloudellisetresurssit ovat saatavilla, silloin saadaan aikaan myöspaljon enemmän.

On ollut tietoinen valintani, etten kytke KPN:ääjoka asiaan enkä ryhdy keksimään KPN:lle jotakintekemistä. Olen vuosien mittaan havainnut, että mo-ni sellainen elin, jonka jäsenet ovat tunteneet, etteiheillä ole paljonkaan tehtävää, ovat ryhtyneet puu-hastelemaan tarpeettomien asioiden parissa tai ovatryhtyneet tuhlaamaan aikaansa ja resurssejaan hallin-nollisiin asioihin. On mielestäni parempi estää kai-ken tällaisen näennäistoiminnan tunkeutuminenKPN:ään.

IUA on järjestö, jonka toiminta tapahtuu pääosinpaikallisella ja kansallisella tasolla. Juuri siellä IUAon parhaimmil laan. K PN:n sääntöjen mukaanKPN:n ”tarkoituksena on palvella IUA:n jäsenyh-distyksiä sekä sovittaa yhteen ja koordinoida niidentoimintoja yleismaailmallisella tasolla”. KPN:n einäin ollen tule puuttua IUA:n paikalliseen tai kansal-liseen toimintaan.

IUA on tärkeä järjestö, jolla on selkeä tehtävä jaolemassaolon oikeu tus. Urantia-säätiön peruskirjavelvoittaa johtokunnan jäsenet huolehtimaan siitä,että säätiön itsensä lisäksi on olemassa lukijajärjestö,jonka tehtävänä on ilmoitettujen opetusten levittä-minen. Miksi tällainen velvoite?

Yksi ilmoituksen keskeisimmistä tarkoitusperistäon, että se maailman evoluution osana tukee ihmis-kunnan hengellistä uudistumista. Ilmoitus on tarkoi-tettu antamaan tämän uudistumisen vaatima tieto,inspiraatio ja rohkeus. Tämä hengellinen uudistumi-nen on ainoa todellinen ja kestävä tapa saada aikaanmaailman yhteiskunnallinen, moraalinen, taloudelli-nen ja poliittinen muodonmuutos (2082:9), se onlisäksi ainoa tapa saavuttaa kestävä maailmanrauha.Vaikka ilmoituksen tavoite onkin hengellinen, sen eisilti ole tarkoitus perustaa uutta institutionaalistauskontoa, eikä ihmiskunnan hengellinen uudistumi-nen toteudu taas uuden kirkkokunnan toimin. Maa-ilman hengellinen uudistuminen tapahtuu henkilö-kohtaisen uskonnon kautta, henkilökohtaisen jaluottavaisen jumalasuhteen kautta ja se ymmärtäen,että Jumala on Isämme ja että me olemme samanIsän poikia ja tyttäriä, että olemme veljiä ja sisaria.Maailman hengellinen, ja sittemmin sen sosiaalinen,moraalinen, taloudellinen ja poliittinen uudistumi-nen tapahtuu jo nyt ja tulevaisuudessa ihmisten toi-

min, sellaisten ihmisten toimin, jotka palvelevat joolemassa olevissa ja perustettavissa ihmisten insti-tuutioissa; ihmisten, jotka ovat hengestä syntyneitä,joilla on henkilökohtainen uskonto ja elävä, luotta-vainen suhde Jumalaan. Elävä omakohtainen uskon-to synnyttää halun palvella kanssaihmisiään. Maail-man muuttaminen on palvelemista.

IUA ei voi olla eikä siitä voi tulla organisaatio,joka hallitsisi maailmaa ja olisi sanotun muutoksentoimeenpanija. Mihin IUA sitten tässä kuviossa kuu-luu?

Ilmoitetut opetukset ovat aarrearkku, josta jokai-nen saa ottaa vapaasti. Jos maailman uudistaja mieliisaada tietoonsa ihmistä korkeammalta olevat suun-nitelmat ja päästä ymmärrykseen olemassaolommetarkoituksesta, hänen on siinä tapauksessa opiskelta-va ilmoitusta; kuta syvällisemmin, sen parempi. IUAon ollut ja tulee yhä enemmän olemaan järjestö, jokarohkaisee kaikenlaista Urantia-kirjan opiskelua, tukeeopintoryhmien muodostumista, ylläpitää erilaisiaelektronisia foorumeita ja julkaisee painotuotteita,joiden tarkoitus on auttaa lukijoita ja uskovia pääse-mään syvällisempään ymmärrykseen ja käsitykseenilmoituksesta ja rohkaistua jakamaan tietoaan, ym-märrystään ja kokemuksiaan muiden lukijoidenkanssa. Samassa tarkoituksessa IUA järjestää paikal-lisia, alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä konfe-rensseja, seminaareja, esitelmätilaisuuksia ym. Paitsi,että tällainen toiminta kohentaa ilmoituksen ymmär-tämistä, se toimii myös foorumina, jossa harjaantuuopettajia ja johtajia. Kyseiset toimintatavat ovat suu-renmoisia tilaisuuksia lukijatovereitten palvelemi-seen ja tiimityön harjoittamiseen. IUA rohkaiseehengestä syntyneitä lukijoita menemään aktiivisestimukaan kaikentyyppisiin yhteiskunnallisiin, taloudel-lisiin ja poliittisiin instituutioihin ja organisaatioihinja siellä hengellisellä tuoksullaan ja ilmoituksestaomaksutulla tiedollaan soveltaa tietoaan käytännöntoimiin. Heidän tulee silti muistaa, että tämä ilmoituson osa ihmiskunnan yleistä evoluutiota, ja että evo-luutio on hidasta, jos kohta äärimmäisen tehokasta.IUA myös rohkaisee niitä, jotka menevät mukaanyhteiskunnalliseen toimintaan, kertomaan muillenäiden innoitukseksi, rohkaisuksi ja palautteen saa-miseksi kokemuksistaan, ideoistaan ja tavastaan so-veltaa ilmoitusta maailman uudelleenjärjestämiseen.IUA kehottaa niin ikään ilmoituksen omaksuneitauskonharjoittajia toimimaan yhdessä sellaisten mui-den uskonharjoittajain kanssa, joiden uskonnollisetkatsomukset ovat omista katsomuksistamme poik-keavia. IUA rohkaisee lukijoita etsimään ja löytä-mään yhä uusia tapoja tuoda julki uskonnolliset tun-temuksensa ja muuntaa hengellisyytensä teoiksi, toi-minnaksi ja ihmiskunnan palvelemiseksi.

Lyhyesti sanottuna IUA tulee nähdä tiimityö-hankkeena, joka toimii foorumina sellaisille uskon-harjoittajille, jotka opiskelevat ilmoitettuja opetuksiaja joita ne inspiroivat, ja jotka haluavat toimia yhdes-sä muiden uskonharjoittajain kanssa saadakseen silläkainoin aikaan maailman hengellisen ja sen myötäyhteiskunnallisen, moraalisen, taloudellisen ja poliit-tisen uudistumisen.


Tehtävä täytetty — au revoir, mes amis

JANET QUINN

Oregon, Yhdysvallat

Maaseutu Pariisin lounaispuolella on kaunistakuin postikortissa kumpuilevine peltoaukei-neen, joita lehtevät metsät reunustavat. Suu-

rikokoinen sammakonmuotoiseksi leikattu pensastoivotti Urantia-kirjan lukijat eri puolilta maailmaatervetulleiksi Dourdanin satukylään ikivanhoine kivi-mansioineen, jotka reunustavat sen kapeita ja mutkik-kaita katuja. Villagium “Le Normont”, nykyaikainenlomakeskus Dourdanin vieressä, toimi kaikkine mu-kavuuksineen viehättävinä kehyksinä Urantia-kirjanranskalaislukijoiden yhdistyksen isännöimälle vuoden2002 IUA-konferenssille.

Tämä lomakeskus oli muutaman päivän ajan maa-i lman kokeneimmille ja antaumuksel l i s immil leUrantia-kirjan lukijoille ja lojaal eille Urantia-säätiöntukijoille kuin puoleensa vetävä magneetti. IUA:njäseniä lähes kaikilta mantereilta ja ei-jäsentarkkailijoi-ta osallistui kohottaviin keskusteluryhmiin, inspi-roiviin täysistuntoihin ja ihaniin musiikkiesityksiin,jol laisia olemme to ttuneet odottamaan kaiki ltaUrantia-yhdistyksen konferensseilta.

Näissä miellyttävissä puitteissa tuntui voimakkaa-na halu rentoutua, seurustella ja yksinkertaisesti vain”lomailla”. Ateriat olivat erinomaisia, ja sekä lounas-että illallisruoan kyytipoikana oli tarjolla kolmenlaistaviiniä. Sanomattakin lienee selvää, että yhdessäolo oliensiluokkaista ja tietenkin kosmopoliittista. Keskuste-lut olivat korkeatasoisia, vaikkei oma ranskan kielenisitä ollutkaan.

Kansallisten puheenjohtajain neuvostolla oli käsi-teltävänään järjestöllisiä asioita konferenssin viimeise-nä päivänä. Tämä päätöksentekoelin koko ontuu tä-män jälkeen kasvokkain vasta seuraavan kansainväli-sen konferenssin aikana, joka pidetään kahden vuo-den päästä Chicagossa.

Minulla oli myös asia toimitettavanani enkä voinutantaa myöten halulleni heittäytyä tilanteen vietäväksiennen kuin olin hoitanut tämän matkani ”vaikeanosan”. Osallistuessani toukokuussa Yhdysvaltain yh-distyksen kokoukseen, minua pyydettiin apua IUAJournalin uuden tiimin kokoamisessa. Carrie Prentice,joka on toiminut IUA Journalin päätoimittajana vuo-desta 1998, on jättämässä toimittajan tehtävät keskit-tyäkseen tohtorin tutkintoon johtaviin opintoihinsa.

Hyväksyin ehdotetun tehtävän, mutta varsin hyvintietäen, että tarvittaisiin useiden lahjakkaiden henki-löiden panos, jos pyrkimyksenä on säilyttää se samakorkea taso, jota Carrie on toimittajuutensa alustaalkaen lähes yksin pitänyt yllä jokaisessa Journalinnumerossa.

Konferenssin osanottajat eivät todennäköisestiolleet tietoisia siitä, että heitä tarkkailtiin silmä kova-na. Tarkkailija olin minä, joka keräsin tiettyjä henki-löitä koskevaa vähän tunnettua tietoa. Olin täyttämäs-sä tehtävääni IUA Journ alin seuraavan toimitta janlöytämiseksi. Pompin sinne tänne esittäen IUA-kolle-goilleni tunkeilevia kysymyksiä, ja lopulta kädessänioli lyhyt lista mahdollisia uhreja — tarkoitan ehdok-kaita. Valintakriteerini: henkilön tulee olla kokenutUrantia-kirjan lukija, hänen täytyy olla antaumukselli-

nen IUA:n jäsen, hänen täytyy olla jostakin muualtakuin Yhdysvalloista, hänellä täytyy olla erinomaisetkirjoittajan taidot, hänellä täytyy olla toimituskoke-musta, hänellä täytyy olla suurenmoinen huumorinta-ju ja ”osaanhan minä” -asenne ja hänen täytyy työs-kennellä ahkerasti rahaa siitä odottamatta. Tämä luet-telo kavensi kentän minimaalisiin mittasuhteisiin.

Päätin lähestyä kohdettani päivällisen jälkeen, jol-loin olisimme yhä pehmeinä hyvästä ruuasta, viinistä,jälkiruuasta ja kaiken kukkurana kupillisesta espres-soa. Arvelin hetken otolliseksi ja niin otin aikomanisaaliin — öh, tarkoitan siis toimittajan — näkökent-tääni. Aloitin ystävällisesti niitä näitä jutustellen, mut-ta sitten annoin tulla täyslaidallisen. ”Voisitko harkitasellaista, että olisit IUA Journalin seuraava toimi tta-ja”, kysyin. Puhuteltu herrasmies joutui hetkeksi hä-milleen, mutta tointui siitä hienosti. Hän tarkastelijulkeaa ehdotustani ja kysyvää ilmettäni hetkisen en-nen kuin armollisesti vastasi: ”Voin”.

Tämä armollinen herrasmies on Neal FranceyAustra l ian Brisbanesta . Neal on pitkäaikainenUrantia-kirjan lukija, joka julkaisi uutiskirjettä ”606”vuodesta 1980 vuoteen 1993. Kyseinen uutiskirje oli80-luvulla Australian ja Uuden-Seelannin lukijoidenainoa yhdysside. Ilman Nealin toimia ANZURA:nperustaminen olisi tuskin onnistunut. Ystävät, jotkatuntevat Nealin, kuvailevat häntä sanoilla ”jalokivi”,”kivenkova” Urantia-kirjan opiskelija ja ”reilu kaveri”.Hra Francey ja minä tulemme toimimaan yhdessäkansainvälisen komitean kanssa, joka koostuu kunkinkansallisen Urantia-yhd istyksen nimeämistä ”kirjoitta-vista toimittajista”. Keitä komiteaan kutsutaan, onvielä harkinnassa.

Neilin vastauksen kuultuani minulta pääsi helpo-tuksen huokaus; tiesinhän, että olin löytänyt tehtä-vään juuri oikean henkilön. IUA on aloittamassa uut-ta maailmanlaajuisen toiminnan vaihetta, ja rakas toi-veeni on, että IUA Journalin tiimin jäsenet tulevatauttamaan liitettäessä maantieteellisesti hajallaan ole-vat jäsenet lujaksi ja dynaamiseksi kokonaisuudeksi.Eli vähän siihen tapaan, mitä ”606” sai aikaan ”sielläalhaalla”.

Tämän tärkeän tehtävän suoritettuani pystyin heit-täytymään täysin rinnoin konferenssin loppuosanrientoihin ja yhdessäoloon. Toisen viinilasin täytettyä-ni kohotin yksityisen maljan sukulaissieluilleni, kos-misesti tiedostaville ja kosmopoliittisesti ajattelevilleainutlaatuisen ja elintärkeän järjestömme jäsenille.Oppikaamme mekin herkuttelemaan epävarmuudella, liho-maan pettymisestä, innostumaan ilmeisestä tappiosta, vahvis-tumaan vaikeuksien edessä ... [291:3] osoittamalla tule-vaisuudessa vieläkin suurempaa antaumuksellisuuttakuin mitä olemme osoittaneet hiljattaisessa mennei-syydessä ilmoitukseen kohd istuneiden loputtomienhaasteiden edessä.

Jokainen IUA:n jäsen on velkaa Carrie Prenticillehänen väsymättömästä palvelustaan ja erinomaisestaja korvaamattomasta työstään IUA Journalin päätoi-mittajana. Toivotamme sinulle, Carrie, kaikkea hyvää.

TILAUKSET

Tilaushinna t:

Vuositilaus (neljä numeroa): 10 Irtonumerot: 4

Vuositilauksen ja irtonumerot voi maksaa Suomen Urantia-seuran pankkitilille Nordea 142730-102126. Pankkisiirtolomak-keen ”T iedotuk sia”-osaa n pyyd etään m erkitsem ään JO URN AL ja tila ajan osoitetiedo t. Suomen Ura ntia-seuran jäsenille IUAJournal on jäsenetu.

TOIMITUSPERIAATTEET

IUA Jo urnal otta a vastaa n seura avassa ta i myöh emm ässä num erossa ju lkaistavik si tarkoitettu ja artikke litarjouksia. Kaikki tar-jotut artikkelit ovat Journalin omaisuutta eikä niitä palauteta. Mikäli kirjoitusta ei ju lkaista vä littömästi, se säilytetään arkistos-sa mahd ollista tulevaa käyttöä varten. Journal ei maksa kirjoittajille rahallista tai muuta korvausta tällaisista vapaaehtoisestitarjotuista kirjoituksista. Vaikka Journal pyrkiikin toimitustyön aikana ottamaan yhteyden kirjoittajiin, toimitus varaa kuiten-kin itsellee n oikeu den teh dä kirjoitu ksiin julka isemise n kann alta tarpe ellisiksi katsoman sa toimitukselliset m uutokset. Journalon tarjotuista artikkeleista kiitollinen ja niistä riippuvainen, toimituksen ei kuitenkaan ole m ahdollista kuitata jokaista sille tar-jottua kirjoitusta, mutta kirjoittajat voivat ottaa yhteyttä Journaliin varmistuakseen siitä, että kirjoitus on saapunut toimituksenharkittavaksi mahdollista Journalissa julkaisemista varten.

Pyydämme ohjaama an kaiken Jo urnalille tarkoittam anne postin ja artik kelitarjoukset johonk in Urantia-säätiön toimistois-ta. Mikä li haluat kir joitukses i pääsev än pikais een har kintaan , lähetä se su oraan U rantia-sä ätiön keskustoimistoon. Kansainvä-linen Urantia-yhdistys ja International Urantia Assoc iation Jou rnal ova t läheisessä suhtees sa Uran tia-säätiöö n, Urantia-kirjanalkuperäiseen julkaisijaan. Jos haluat lisätietoja Kansainvälisestä Urantia-yhdistyksestä, IUA Journalista tai Urantia-säätiöstä,ota yhteyttä Urantia-säätiön lähimpään toimistoon.

Kaikki tulkinnat, mielipiteet, päätelmät tai taiteelliset esitykset ovat laatijoiden omia eivätkä välttämättä edusta KansainvälisenUrantia -yhdisty ksen, k ansallisten tai paikallisten U rantia-yhdistyste n, Urantia-säätiön johtokunnan tai Journalin toimitukse nkantaa ja mielipiteitä.

Ellei tois in osoiteta, lainaukset ovat teoksesta Uran tia-kirja © 199 3 tai The Urantia B ook © 1955 Urantia Foundation. Lainauk-set on merkitty Urantia-kirjan H akemistossa © 1993 Urantia Foundation käytettyä merkitsemistapaa noudattaen.

© 2002 Kansainvälinen Urantia-yhdistys

urantia-kirjan lukijoiden uutislehti ja lukemisto

Documents