1/2010

Sisällys:

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehtiVarnitsa 1/2010 ISSN 1236-3995

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.Päätoimittaja: Noora KumpulainenToimitussihteeri: Leonid YakovlevKirjoittajat: JP Hovi, Timo Ihalainen, Marjo Koponen, Lauri “Laasti” Lehikoinen, Tommi Leirilaakso, Jani Loijas, Miika Raudaskoski, UrputtajatPostiosoite: Historia, Joensuun yliopisto, PL 111, 80100 JOENSUUS-posti: varnitsa@cc.joensuu.fi tai nkumpula@cc.joensuu.fiPainos: 80 kpl

347 81012131416182021222426

PääkirjoitusPuheenjohtajaltaKannanotto tuutorointiinUrputusnurkkaMiehet VS. NaisetISY - Ilman Suurta Yhteisymmärrystä?Piiinapenkissä Kalervo VäätäinenMinä VS. MinäOlympialaisten lyhyt oppimääräPula-ajan ruokavinkitVaikuttava VarnitsaPaskalistaUrbaania legendaa!Liskokuninkaan pojan päiväkirjaV-Viestit

2

H e r e c o m e s t h e s u nTervehdys ja hyvää kevättä! Pitelet käsissäsi et vain uuden vuoden, vaan uuden vuosikymmenen ensimmäistä Var-nitsa-lehteä. Vuosikymmenen alku-un on sattunutkin osuvasti jotakin suurempaa, sekä meidän elämäämme konkreettisesti koskettavaa, kuten yliopistojen yhdistyminen, kuin kansallisella tasollakin. Olympi-alaisten kaltainen suururheilujuhla tuo tullessaan erilaista henkeä nor-maaliin vuoden alkuun verrattuna, ja on ilo seurata kun urheilijat tekevät kaikkensa yltääkseen parhaimpaansa.

Mutta entäs yksilön tasolla? Omas-ta puolestani voin sanoa, että tun-tuu kuin jokin alkaisi taas alusta. Vaihdoksessa piileekin psykologinen tekijä, sillä uusien tuulien tuu-lettaminen omaan elämään ei joh-du kalenterin kulusta. Uusi alku vain tarjoaa syyn sitoutua arjen haasteisiin tuoreella asenteella. Oman lisänsä tuo lähestyvä kevät, sillä iloksemme aurinko on alkanut paistaa kirkkaana, lupaillen lämpöä. Niinpä mieltäni on rytmittänyt The Beatlesin kappale “Here comes the sun”. Sieltä se tulee, uskokaa pois. Vaikka kyseinen yhtye sisältääkin koko elämäni soundtrackin, yhdistän sen parhaiten uudenvuodenpäivän aa-muun. Huomasin samoin olevan myös muualla: viettäessäni viime uuden vuoden Lontoossa, vuoden ensim-mäisenä päivänä hostellissa soitet-tiin pelkästään The Beatlesia.

Vaikka sovittautuminen uuden ylio-pisto-organisaation alle saat-taa tuntua ajoittain hankalalta, aiheuttaa harmeja ja alkuvuodes-ta opiskelutkin saattavat täyttää kalenteria liiaksi, suosittelen kai-

kille välipalaksi siivun, vähintään-kin levyllisen hyvää musiikkia nau-tittavaksi höyryävän kupposen kera juuri silloin, kun aamupäivän säteet alkavat loistaa verhojen lomasta.

Nämä rauhalliset hetket auttavat ajattelemaan, sekä kriittisesti, että tasapuolisesti, sillä loppujen lopuk-si kaipaammehan kaikki harmoniaa.

Valoa elämään, selättäkää talvi!

Noora

3

P u h e e n j o h t a j a l t aVuoden vaihteessa vaihtui ainejärjestön halli-tus, kuten joka vuosi ennenkin. Vallanvaihto kävi kuin huomaamatta, ja muutoksen huomaa ehkä selvimmin uusista kasvoista kokouksissa. Uusi vuosikymmen toi suurempiakin muutoksia muka-naan. Syksyn aikana on kuultu moneen kertaan, jo lähes kyllästymiseen asti, kuinka tammikuun ensimmäisenä päivänä Joensuun ja Kuopion yli-opistot yhdistyvät uudeksi, suuremmaksi ja pa-remmaksi(?), Itä-Suomen yliopistoksi. Vanha tut-tu historian oppiaineryhmä on sulautunut osaksi uutta Historia- ja maantieteiden laitosta, johon kuuluu historian oppiaineen lisäksi maantieteiden sekä ympäristöpolitiikan ja -oikeuden oppiaineet. Myös Joensuun ja Kuopion yliopistojen ylioppi-laskunnat yhdistyivät. Muutos on historiallinen ja alkaa pikkuhiljaa näkyä myös käytännössä.

Kun yliopistomme näin uudistuu, voi herätä huoli siitä, muuttuuko Varnitsa. Huoli on aiheeton, sillä Varnitsan vuosi tulee sujumaan pääosin kuten en-nenkin. Tapahtumia järjestetään, uusiakin tapah-tumia kehitellään ja ainejärjestö tekee parhaansa erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien järjestämiseksi jäsenistölleen. Vaikka tapahtumien järjestäminen on osa Varnitsan toimintaa, ainejärjestöllä on vähin-tään yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin rooli olla oman jäsenistönsä äänenkannattaja ja etujen valvoja niin ylioppilaskunnan kuin yliopistonkin suuntaan.

Kun muutoksia suunnitellaan ja toteutetaan, on tärkeää pitää huolta siitä, että myös historian opis-kelijoiden ääni tulee kuuluviin. Paras keino saada äänensä kuuluviin on osallistua keskusteluun ja pitää historian opiskelijoille tärkeitä asioita esillä sekä laitoksen että yliopiston tasolla – toisinaan kovaäänisestikin. Tässä niin ainejärjestön hallituk-sella kuin hallinnon opiskelijaedustajilla on tärkeä tehtävä, mutta keskusteluun voi jokainen historian

opiskelija osallistua tuomalla näkemyksen-sä esille esimerkiksi Varnitsan toimistolla. Yliopistossa tapahtunut organisaatiomuutos kos-kettaa historian opiskelijoita muutenkin kuin vain laitoksen nimenmuutoksena tai yliopiston uudistu-neina nettisivuina. Laitosrakenteen muututtua mo-net hyvätkin käytännöt ovat joutuneet uudelleen-arvioitaviksi. Samalla on käynyt niin, että historian opiskelijoille tärkeää tuutorointijärjestelmää uhkaa lakkautus yhtenäistämisen nimissä. Historian oppi-aineen tuutorointi- tai pikemminkin pienryhmäoh-jausjärjestelmä on parantanut uusien opiskelijoiden ohjausta, sillä tuutorit ovat osallistuneet opiskelijoi-den ohjaukseen myös ensimmäisten viikkojen jäl-keen. Samalla uuden opiskelijan on ollut helpompi löytää paikkansa yliopistomaailmassa ja kiinnittyä niin Joensuuhun kuin yliopistoonkin. Koko laitoksen yhtenäisiä käytäntöjä perustellaan opiskelijoiden välisellä tasa-arvolla, ja opiskelijoilla onkin syy-tä saada samanlaista alku- ja vertaistuutorointia. Alun tuutorointi ja ohjaus sekä oppiaineiden eri-laiset opetusjärjestelyt on kuitenkin syytä käsittää toisistaan erillisinä, mutta ei toisiaan poissulkevina. Tuutoreita on historian oppiaineessa hyödynnetty perusopintojen opetuksessa, jotta opetus on voitu järjestää järkevästi ja tehokkaasti. Kaikki osapuo-let ovat hyötyneet käytännöstä ja sen alas ajami-nen nyt olisi paitsi lyhytnäköistä myös hätiköityä.

Marjo Koponen(marjoko@cc.joensuu.fi)

4

:n kuumemittari

NOUSUSSA:

LASKUSSA:1)T u u t o r o i n t iJo se on kumma, että kaikki hyvä koitetaan aina ajaa alas. Köyhät kyykkyyn, opiskelijaparat parketille jne! ISY:n sortovuodet. Lue Varnit-san kannanotto sivulta 7!

2)P a k k a n e nAi vielä tarkenee? Laskee, laskee! Niin, herkkä opiskelijakin laskee päiviä sihen, milloin kesä alkaa. Oi kesä, ja pussikaljoittelun vehreät niityt!

1) V i i k s e tMiehiä tulee ja menee, mutta viiksistään heidät muistetaan. Pensselisetä oli ilmiö, tuorein tapaus Olli Jokinen. Rehunenissä on siis sitä jotain!

2) Kevään hurmos- Varnitsan talvipäivät- sählyliigan pudotuspelit- talviliikuntapäivä- Vancouverin kisat- SÄHLYTURNAUS!!!

3) K e s ä t y ö n h a k uEdessä on vielä monta petty-mystä. Pääsetkö samaan haastat-telutilaisuuteen Veera Järvenpään kanssa?

3) Y h d i s t y m i n e nItä-Suomen vaalipiiri(?) , Itä-Suomen yliopisto, Joensuun suurlukio

4 5

6

Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistyessä Itä-Suomen yliopistoksi koko yliopiston tiede-kunta- ja laitosrakenne on käynyt läpi muutok-sen. Samalla uusien opiskelijoiden tuutorointia ollaan uudistamassa Historia- ja maantieteiden laitoksen sisällä. Uusi laitos koostuu oppiaineis-ta, joilla opintojen rakenne ja tuutorointikäytän-nöt eroavat suuresti toisistaan. Käytännöt pitäisi nyt yhtenäistää, mikä on haastava tehtävä, kun ottaa huomioon oppiaineiden erot.

Historian opiskelijat ovat huolissaan huolella ke-hitetyn, toimivan ja tunnustusta saaneen tuuto-rointijärjestelmänsä alas ajamisesta. Historian oppiaineen tuutorointijärjestelmä yhdistää opis-kelijoiden orientaatioon kuuluvaan tuutorointiin pienryhmäohjausta sekä tuutoreiden vetämiä opetustunteja. Tällä tuutorointimallilla historian oppiaine on saavuttanut hyviä tuloksia opiskeli-joiden sitouttamisessa opiskeluun ja yliopistoon, minkä lisäksi sekä uudet opiskelijat, tuutorit että perusopinnoista vastaava opetushenkilöstö ovat olleet järjestelmään erittäin tyytyväisiä.

Haluamme säilyttää historian oppiaineessa luo-dut hyvät käytännöt. Mielestämme olisi lyhytnä-köistä ajaa alas toimivaksi todettu järjestelmä ja mitätöidä näin vuosien työ uusien opiskelijoiden ohjauksen ja sitouttamisen parantamiseksi. Kan-natamme tuutorointijärjestelmän kehittämistä koko laitokselle siten, että kaikkien oppiaineiden uudet opiskelijat saisivat tasaveroisesti saman-laista vertaistuutorointia ja tarvitsemaansa tu-kea myös ensimmäisten opintoviikkojen jälkeen. Rahallisia resursseja ei saa asettaa ohjauksen kehittämisen esteeksi. Toimivalla ja tehokkaalla tuutoroinnilla on mahdollisuus vapauttaa opet-tajien työaikaa muuhun opetustyöhön ja antaa arvokasta ryhmänohjauskokemusta tuutoriopis-kelijoille.

Kannanotto tuutorointiin

Kannatamme siirtymävuotta tuutoroinnissa, jot-ta olisi mahdollista suunnitella ja kehittää tuu-torointi- ja pienryhmäohjausjärjestelmää erilai-sille oppiaineille sopivaksi. Oppiaineiden erojen vuoksi tuutoroinnin ja pienryhmäohjauksen ke-hittäminen vaatii aikaa, mihin siirtymävuosi an-taa mahdollisuuden. Tuutorointi tulee suunnitel-la sellaiseksi, että se takaa kaikille uusille opis-kelijoille parasta mahdollista ohjausta yliopisto-opiskelussa ja opiskeluun liittyvien valintojen tekemisessä opintojensa alusta asti.

Varnitsa

7

URPUTUSNURKKAKahden organisaation yhdistäminen ei ole helppoa. Kun nyt tässä luodaan hienoa Itä-Suomen Yliopistoa, saamme me opiskelijat aihetta ihmetellä kaikkea hankausta, jota yhdistyminen meidän käytäntöihimme tuppaa tuomaankaan. Voi kuinka hienolta “yhdistyneet yliopistot” kuulostaakin. Entäs Yhdistyneet Kansakunnat? Ovatko ne siitä huolimatta yhtään sen yhdi-styneempiä? Toimiva yhteistyö ja yhteisymmärrys?

Varnitsan urputtajat pääsevät tällä kertaa ruotimaan yhdistämisrumban aiheuttamia harha-askelia. Aivan kuin kaikessa vanhassa ei olisi varaa urputtaa jo tarpeeksi!

Laitoksen BB-kiima alkaa pikku hiljaa mennä yli. BB-Antti oli vielä perusteltu valinta luen-noimaan mutta se, että luento pitää sisällään enemmän keskustelua BB:stä ku itse aiheesta ei ole kivaa eikä opettavaista. Kirjoitanko nyt oppimispäiväkirjan siitä, miten Antti koki Big Brother -talon ja BB-Danan kännin? Mainitsen-ko BB:n vielä kerran? Tälläkö ISY loistaa?Ihmepoika-Tommi

Mikäköhän aivohalvaus näille Itä-Suomen yli-opiston äpärille on tullut tällä kertaa, kun filosofian aineopintojen tenttipäiviä on vä-hennetty? Turha edes haaveilla aineopintojen suorittamisesta loppuun kevätlukukaudella, jos tenttejä on joka toinen kuukausi. On se hienoa, että näitten paskiaisten takia valmis-tuminen saattaa viivästyä...Laasti

Vittu minun tulevaisuususko on mennyt, näköjään me kuollaan kaikki työttöminä, ihan saatanan sama vaikka eläkeikä nostettais sataan vuoteen. Perkele. Tammikuu on paska kuukausi,ja vielä tää uudistuskin. Life sucks and then we die.JP, uskonsa menettänyt taiteilijasielu

Ottaapa aivoon nuo idiootit, jotka haukkuu muita opiskelijoita heidän edesottamustensa ja vakaumustensa takia...“Rakkautta vain”

8

Mikä siinä on, kun edes historianlaitos ei kun-nioita suomalaista kulttuuria ja kieltä sen vertaa, että kun on kyseessä suomalainen luennoitsija ja suomalainen ryhmä, niin ope-tuskielenä toimii englanti. Suoraa haistattelua opiskelijoille jotka eivät puhu kieliä. Voitaisko joskus vaikka olla ylpeitä siitä mitä me ollaan eikä nöyristellä joka suuntaan että mitähän ne meistä nyt ajattelee. Pitääkö tässä maassa taas perustaa liike 1800-luvun mallin mukaan, eli salaseura joka ajaa suomen kielen oikeuk-sia. Kyllä ruotsinkielinen opetus on turvattu, mutta entäs suomi. Kysyn vaan. Meillä on kau-nis oma kieli joten käytetään sitä.Tommi, kielimies

Miksi tässä *****läpiyliopistossa ei koskaan ole kuin kourallinen normaaleja opiskelijoita? Kuuden vuoden aikana täällä ei ole tullut vas-taan suurimmaksi osaksi muita kuin pelkkiä ***** friikkejä, joiden kanssa ei voi keskustella mistään tavallisista asioista.

*****taa nää kaikki hikarit, jotka haluaa joka ******** kurssista vitosen. Samalla voisivat hypätä hevon kuuseen nämä tekopirteet jumppariinat ja liikkaopet sun muut. Samaan läpeen joutaisivat kaikki tupakalle lemuavat ”boheemit” 24/7 kaljaa kittaavat *****naa-mat, jotka naureskelevat verkkareita ja työ-haalareita pitävälle väestönosalle. Samaa sak-kia näitten ********** kanssa ovat kaikki nämä ******** elitistit, jotka lausuvat vain luennoilla oppimiaan sivistyssanoja. ******** housuihinne!

Painukoot ********** kaikki piipertäjät ja fe-ministit, jotka kitisevät joka ikisestä asiasta. ******* hipit, jotka luulevat, että kukaan ei satuta heitä jos he itse eivät halua vetää tur-paan ketään. Hirteen joutavat myös kaikki neropatit, joilla on aina muka jotain fiksua sanottavaa joka asiasta. Toivottavasti joku sairaus hävittää myös kaikki bimbot, jotka ei-vät edes saa tentissä kynäänsä toimimaan.

Entäs nämä ns. muusikot, jotka eivät ******* soikoon osaa virittää soitintaan, mutta osaa-vat poseerata ja tehdä biisejä ”inspiroivasta” krapulasta? Mitäs sitten nämä tribaalijuntit ja suomileijonatollot? Voi ******* sentään! Totaali-seksi syöväksi kutsun myös näitä pikkupoliitik-koja, jotka leikkivät eduskuntaa.

Tehkää jotain tälle sonni- ja kanalaumalle. Äl-kää päästäkö sitä ihmisten ilmoille koskaan!!!”The Anonyymi”

toim.huom! TEKSTEJÄ EI PIDÄ OTTAA VAKA-VASTI!

No niinpä niin, kun ylioppilaskunnistakin tulee yhtenäisiä niin tiedä siinä sitten, kummasta päästä erittää jos mitäkin jo edellä mainittuja eritteitä tai miten päin olla. Tulostuskiintiöillä taitaa olla suuri valta-asema ainejärjestöjen kyykyttämisessä kun mitään ei voi myöntää suoraan! Mikä maksaa vai maksaako mikään? Olisihan se vähintäänkin kohtuullista, että vanha käytäntö pätee siihen saakka, kunnes asioista on päätetty ja vedetty se koukeroinen allekirjoitus vahvistamaan näitä hemmetin päätöksiä... Sen sijaan tarjotaan enpätiijä- ja sennäkeesittenkai-kidutusta. Ja sittenpä ei ole kenelläkään rahaa tehdä sen jälkeen enää mitään. Kiitti vaan. Vain koko ainejärjestön hallituksen tarvitsisi tietää, miten tulevat maksukäytännöt vaikuttavat koko aine-järjestön toiminnan talouteen.Hermojaan paikkaileva PT

9

- Naishenkilöiden läsnä ollessa V-miehet eivät us-kalla vapauttaa sisäistä seikkailijaansa ja siksi maa-ilmanhistorian hienoimmat taistelut jäävät nykyään elävöittämättä / näyttelemättä uudelleen. Omistau-tuneimmat sotahistorioitsijat ovatkin joutuneet ve-täytymään parrasvaloista näyttöpäätteiden eteen käymään läpi oman henkilökohtaisen talvisotansa.

+ Voidaan varmasti perustellusti väittää, että toisen sukupuolen mukaantulo historian maail-maan yleensä on laajentanut kaikkien käsitystä siitä mitä kaikkea pidämme historiana. Erilaiset ja eriävät näkökulmat ja ajatusmaailmat laske-taan nykyään eduksi tieteen tavoitellessa suurin-ta mahdollista tietoa ympäröivästä maailmasta.

- Enemmän kuin kaksi naisihmistä saman luentosalin samassa rivissä voi aiheuttaa läpi luennon jatkuvan kikatus- ja supatusmyrskyn, joka helposti hukuttaa luennoitsijan hennon äänen alleen. Sukkapuikkojen (vai mitä ne nyt on) kilinä kuuluu myös tähän ryhmään.

+ Historia tarjoaa nuorille naisille omalla ta-vallaan oivia esikuvia kuten Kleopatra, Englan-nin Elizabeth I, Katariina Suuri, Jeanne d’Arc…

- Historia tarjoaa nuorille naisille omalla taval-laan huonoja esikuvia kuten Kleopatra, Englan-nin Elizabeth I, Katariina Suuri, Jeanne d’Arc…

+/- Harva V-joukon ulkopuolinen, potentiaalinen naisystäväehdokas jaksaa oikeasti, palavasti ja tulisesti kiinnostua hajamielisesti Pohjois-Välimeren talousalueiden muutoksista 1400-luvun lopulla luen-noivasta reppanasta. Toisaalta V-naista on mahdoton hurmata historian nippelitietoa pudottelemalla, sillä pahimmassa tapauksessa hän on siinä sinua parempi! Tämä voi pitemmän päälle murskata itseluottamuksesi.

+Tissit (anteeksi).

Onko nainen historiaa?Ennen oli kaikki paremmin. Tämän kaikki jo tiesivätkin. Autot saivat liikevoimansa koivupilkkeestä, ilmaa ras-kaammat lentävät alukset olivat vähintäänkin harvinai-sia ja ilmiö nimeltä sähkö pelotti melkein kaikkia. Tuona kaukaisena kulta-aikana vallitsi yhteiskunnassa myös jonkinlainen järjestys: päivisin miehet opiskelivat histori-aa (eli sotien ja taistelujen nimiä) ja tiputtelivat monok-kelejaan cocktaillaseihinsa iltaisin. Yllättäen tämä kaikki muuttui ja naisia oli yhtäkkiä kaikkialla niin ralliautoilijoi-na kuin LVI-asentajinakin. Historiakulttuurin tuottamisen miehinen hegemonia oli murtunut. Samalla ”sukupuo-likysymykset” nousivat aikamme kultaiseksi vasikaksi, pyhäksi lehmäksi ja Liiton arkiksi. Ajan henkeä uhmaten ja suku-

puolien pieniä eroja, objektiivisia ja subjektiivisia, kunnioittaen esitämme suuren ”kumpi ompi parempi” -plusmiinus-vertailun varnitsalaismiehisestä näkökulmasta:

Loppujen lopuksi ja yhteisen edun nimissä on kuitenkin sanottava, että nykymuotoinen yhteisoppilai-toksellinen malli on jo juurtunut meihin kaikkiin niin syvälle, että paluu entisaikojen ”lapsukais- ja tyt-tökouluihin” sekä ”poikakymnaaseihin” tuntuisi varmasti kaikista varsin turhalta (ja turhauttavalta).

10

Onko mies historiaa?

- Varnitsalaismiehet saattavat laajan yleisen tie-tämyksensä valossa vaikuttaa kulturelleilta gent-lemanneilta. Totuus voi olla toinen, sillä yleiseen amistasoon verrattuna historianuorukaiset osaavat peittää sisäisen luolamiehensä liiankin hyvin. Ky-seessä on historian vanhin keino: petos. On tur-vallista paljastaa itsensä täysin vasta, kun saalis on uinut jo haaviin. Alkukantaiskäyttäytymiseen verrattavissa olkoon myös historianopiskelijalle epä-ominainen raittius: alkavatko promillet nousta vasta, kun täky on syvällä kitusissa?

+/- Toisaalta varnitsalaisesta uroksesta saa varsin käyttökelpoisen kavaljeerin. Historiatietämys tarjoaa edellytykset herkän hovirakastajan, vavisuttavan viikingin tai jopa kiihkeän vallankumoustaistelijan rooliin. Etu sisältää tietysti myös varjopuolensa, sillä Napoleon-kompleksin iskiessä on turha selittää, et-tei pienestä saa millään suurta. (toim. huom! Emme suosittele käyttämään tuohikonttia reppuna! Mieli-kuva vanhasta suomalaisesta korpiromantiikasta ei taida notkistaa naisten polvia. Tämäkin jo Metrialla nähtyä.)

+ Jos mies ottaa mallia oikeanlaisista historian suurmiehistä, lopputulos voi olla lähes täydellinen.

- Jos mies ottaa mallia vääränlaisista historian suur-miehistä, lopputulos voi olla täysi katastrofi.(kan-nattaa huolestua, jos kosiosanat kuuluvat: ”Tulisitko Eva Braunikseni?”)

+ Yleensä siellä, missä voi havaita V-miehiä, on myös edellytykset hauskanpitoon. Ideoiden rikkaus ja tempauksien laatu saattaa synnyttää vaikkapa ur-baanilegendoja. Ja legendojahan historiassa riittää..

- Kannattaako sotahistoria edes mainita? Tämän aiheen aikana luentosalissa voi vallita varsinainen pystymetsä. (anteeksi, jos jonkun viisari värähti liian näkyvästi julkisessa paikassa tämän sanan vuoksi)

+ V-miehen henkinen laatu tarjoaa mahdollisuudet ymmärtää olomuodoista hienointa, eli varnitsalais-naista. Onhan se voitto molemmille, kun kaksi pa-rasta kohtaavat.

Oliko ennen kaikki paremmin? Kultaako aika, vaiko puutteel-liset historialliset lähteet kenties muistot siitä ajasta, kun jalo naisrotu pidettiin tiukasti kaulimen varressa? Vaikkei hienot lady-edustajamme päässeetkään vielä tuolloin asemaan, jo-hon heidän kykynsä ovat aina riittäneet, voinemme olettaa, etteivät historian suuret miehetkään ole olleet mitään ilman naisia (no okei, ainakin puolet oli sitten niitä puppelipoikia, sori vaan). Vaikka naiset pidettiinkin ennen hämärissä, oli se aikaa miehille, jolloin he saivat loistaa. Toivotaan, että urosrotu on nauttinut valta-ajastaan kyllikseen, sillä nykyke-hityksen mukaisesti himmenee miehen luonto feminiinisen älykkyyden vapauduttua parantamaan maailmaa ja histori-

an tutkimusta. Tasa-arvo ei silti ole kärsinyt. Esimerkiksi monet miehet stailaavat naisia paremmin kuin he itse. Punnittakoon plussat sekä miinukset myös

Varnitsan naisellisesta näkökulmasta:

Vertailuhengessä monsieur Ihalainen ja femme fatale Kumpulainen

11

Olemme nyt eläneet uuden ja uljaan Itä-Suomen yliopiston alaisuudessa pari kuukautta. Suuria mullistuksia opiskelijoiden elämään ei ole vielä tullut, vanhaan tuttuun tapaan kurssit ovat päällekkäin ja peruutuksista ilmoitetaan vasta luennon alussa. Kuopioon ei kuitenkaan ole vielä tarvinnut raahautua. Monien opettajien suusta on kuulunut negatiivista kommenttia uudesta yhteisyliopistosta. Liekö ISY sittenkin lyhen-nys sanoista Ilman Suurta Yhteisymmärrystä?

Enemmän ja vähemmän glögihuuruisella jou-lulomalla luin paikallisesta valtalehdestä uuden akateemisen rehtorin Kalervo Väänäsen eh-dotuksesta muuttaa yliopisto-opetus englan-ninkieliseksi. Aihetta kommentoitiin sitten Karjal-aisen pääkirjoitustoimitusta myöten, mutta kampuk-sella viittaukset aiheeseen ovat jääneet lähinnä lai-toksemme karismaattisen johtajan kommenttiin jos-sain Romanitaksen ja Im-peritaksen välimaastossa.

Kovin moni on myös ollut autuaan tietämätön siitä, että Kalervo Väänänen -niminen mies ylipäänsä on tällaista ehdottanut. Ehkä se johtuu siitä, että me historianopiskelijat olemme jo tottuneet siihen, että lunta tulee tu-paan ihan koko ajan. Ja saimmehan jo esimakua uusista tuulista, kun viikinkihistorian kurssi pal-jastuikin vastoin kaikkia odotuksia englanninkie-liseksi. Jonkun muun aineen opiskelijan logiik-kaan ei ehkä olisi istunut, että suomalainen luennoitsija luennoi täysin suomenkieliselle ryh-mälle englanniksi. Kymmenet historian opiskeli-jat eivät kuitenkaan olleet moksiskaan, vaan jäivät kiltisti istumaan sinne Metrian kolmosk-erroksen siivouskomeroon. Itse lähdin. Minusta

kun englanninkielisen kurssin on tarkoitus tarjota jotain lisäarvoa opintoihin, eli ulkomaisen luen-noitsijan ja sitä kautta uudenlaisen näkökulman.

Lisätäkseni omaa ja rakkaiden opiskelijatover-eideni tietämystä, lähestyin rehtoria sähköpos-titse. Toisen yrittämän ja ylitsevuotavan teitit-telyn jälkeen sain myös vastauksen. Jokainen voi lukea vastaukset oheisesta haastattelusta ja tehdä niistä omat johtopäätöksensä siitä, onko historiasta tulossa katoavaa kansanperinnettä vai jatkuuko menestyksellinen opetus ja opiskelu edelleen Joensuussa. Venäjä ja raja on ainakin joissain yhteyksissä mainittu yhdeksi ISY:n pain-opistealueeksi. Onko historian tulevaisuus olla

osana tätä monitieteel-listä kokonaisuutta vai tuleeko meistä aineopet-tajia kouluttava yksikkö? Vai onko paljon mainos-tettu arkistoala sitten-kin historioitsijoiden tie onnelaan? Niin tai näin, tällä hetkellä sen parem-min opettajat, rehtorit kuin me opiskelijatkaan emme ole täysin selvillä siitä, mihin suuntaan tässä ollaan menossa.

Suuret laivat kääntyvät tunnetusti hitaasti ja niin on varmaan myös ISY:n kohdalla. Varmaa näinä aikoina ei taida olla kuin epävarmuus.

Omalta osaltani päätin tässä eräänä päivänä noudattaa vanhaa sanontaa ”If you can’t beat them, join them”. Vedin päähäni UEF-logolla koristellun pipon. Tuloksena olivat ainoastaan jäätyneet korvat. Nähtäväksi jää onko se ainoa konkreettinen tulos uudesta yliopistostamme?

UEF-pipo päässä pakkasessa paleli Miika Rau-daskoski

ISY – Ilman Suurta Yhteisymmärrystä?

12

dottomasti tutkijoiden itse tehtävä. Yliopiston johdon tehtävä on tehdä valintoja tieteenalojen välillä, esimerkiksi resurssointiin liittyen mutta ei puuttua tutkimuksen sisältöön.

Ehdotitte, että opetuskieli voisi tu-levaisuudessa olla jopa kokonaisuudes-saan englanti. Ainakin Joensuussa ajatus on herättänyt keskustelua sanomalehti Karjalaista myöten. Pysyttekö edelleen väitteenne takana? -Aluksi on todettava, etten ole missään ehdot-tanut, että kaikki opetus olisi englanninkielistä. Kyseisessä haastattelussa totesin, että tar-vitsemme enemmän englanninkielisiä maist-eriohjelmia ja tohtoriohjelmissa tulee lisään-tyvässä määrin käyttöön englanninkieli. Tämä on aivan aiheetta nähty arvovalintana. Sitä se ei ole vaan kyseessä on välttämättömien tai-tojen takaaminen niille akateemisesti koulutetu-ille nuorille, jotka enenevässä määrin joutuvat myös työskentelemään kansainvälisissä yrityk-sissä ja tehtävissä.

Miten näette englanninkielisen opetuk-sen palvelevan esimerkiksi opettajiksi, lääkäreiksi ja muihin asiakaspalveluam-matteihin työllistyvien koulutusta? Eikö heidän tule nimenomaan hallita suomen-kielinen sanasto ja käsitteistö, jotta he kykenevät toimimaan suomenkielisessä ympäristössä? -Kuten sanoin en ole koskaan esittänyt, että yliopiston perusopetus muutettaisiin englan-ninkieliseksi. Päinvastoin on aivan selvää, että esimerkiksi lääkäreiden ja opettajien tulee osata käyttää suomen kieltä mahdollisimman eläväs-ti. En kyllä toisaalta usko vieraan kielen taidon opettelemisen huonontavan äidinkielen taitoja. Päinvastoin. Olen itse osallistunut aktiivisesti esimerkiksi suomenkielisten yliopistollisten op-pikirjojen kirjoittamiseen omalla alallani.

Mitä ainejärjestömme nimi ”varnitsa” tarkoittaa?-Varnitsa tarkoittaa ymmärtääkseni jotakin suo-lan käsittelyyn/puhdistamiseen tai eristämiseen liittyvää asiaa. Vanhempani ovat siirtokarjal-aisia. Luulen, että varnitsa sanana on peräisin joko Vienan Karjalasta tai Laatokan Karjalasta (jos suolaan liittäminen on oikein niin silloin luultavasti suolaisten vesien ääreltä eli jostakin Vienanmeren rannoilta).

PiinaPenkissä akateeminen rehtori,Lt kaLervo väänänen

Mistä olette kotoisin? Millainen koulutus teillä on?-Olen syntynyt Säräisniemellä, joka hävisi kun-tien joukosta jo 1950-luvulla ja kuuluu nykyään Vaalan kuntaan. Oulujärven rannalla. Olen opiskellut lääketiedettä Oulun yliopistossa 1970-luvulla ja valmistunut lääkäriksi 1977.

Olette uuden Itä-Suomen yliopiston akate-eminen rehtori. Mitä toimenkuvaanne kuu-luu käytännössä?-Rehtorien työnjaon mukaisesti vastaan koulu-tus- ja tutkimusasioista, kansainvälisten asioiden kehittämisestä ja innovaatiotoiminnasta.

Mitä hyötyä uudesta yliopistosta on meille historian opiskelijoille?-Vaikea sanoa mitä spesifistä hyötyä historian opiskelijoille on uudesta yliopistosta mutta olen vakuuttunut, että ajan myötä kaikki oppiaineet hyötyvät mahdollisuudesta olla mukana laaja-alaisessa ja aktiivisessa yliopistossa.

Mikä on historian tulevaisuus ja asema Itä-Suomen yliopistossa tulevaisuudessa? Kuinka rahoituksen jakautuminen ylio-piston sisällä turvataan tasapuolisesti?Historian tulevaisuus oppiaineena on kiinni en-nen kaikkea teistä itsestänne. Hyvätasoinen opetus ja aktiivinen tutkimus ovat parhaat aseet mille tahansa oppialalle säilyä tärkeänä osana yliopistoa. Yliopiston sisäisen rahoituksen tulee pohjautua pääosin koko yliopiston ansaintalogi-ikkaan. Se taas on tulevaisuudessa enenevässä määrin riippuvainen siitä kuinka suuri osa aloit-tavista opiskelijoista valmistuu ja millaista tut-kimusta yksikössä tehdään. Mikäli historioitsijat jatkossakin pyrkivät menestymään opetuksessa ja tutkimuksessa en osaa nähdä mitään on-gelmaa heidän asemassaan.

Näettekö laajemmassa mittakaavassa tu-levaisuutta historiantutkimuksella ja sen erityisalueet, joihin historiantutkimuksen tulisi Itä-Suomen yliopistossa keskittyä? -Historiantutkimus tulee aina olemaan tärkeä tapa jäsentää menneisyyttä ja yrittää nähdä tu-levaisuuteen. Minusta yliopiston johdon tehtävä ei ole määrittää mihin yliopiston tutkijoiden his-torian tutkimuksen tulisi keskittyä. Se on eh-

13

Seitsemännen vuosikurssin opiskelija Lauri Lehikoinen haastattelee Raivolan isäntää

Lauri ”Laasti” Lehikoista._ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _Kertoisitko Laasti hieman meille tästä älyt-tömyydestä, jonka olet päättänyt painattaa V-lehteen?

- Ärsyttävä kysymys mielestäni, mutta sanonpa-han vaan, että sain tämän idean kuullessani hyvän ystäväni Timo T.A. Mikkosen haastattelevan itseään City-lehdelle. Samoin olen kuullut, että myös muut ”julkisuudenhenkilöt” kuten Andy McCoy, Ju-hani ”Tami” Tamminen sekä Harri Olli haastattele-vat itseään määräämällä kysymykset etukäteen.

Jos ajattelee näiden mänttien logiikalla, niin tuolloinhan on yksi ja sama kuka kysymykset esittää. Olen myöskin kuullut, että Uljaan edesmennyt päätoimittaja teki jour-nalismin urotyön tekemällä jutun itsestään ja muusta toimituksesta. Eli tässä sinulle asiallinen vastaus.

Okei. No siinä tapauksessa kertoisitko millais-ta täällä yliopistossa on ollut niiden kuuden vuoden aikana, jotka olet täällä jo viettänyt? Ja miltä se tuntuu, kun olet saanut opiskella sekä Joensuun että Itä-Suomen yliopistossa?

- Noh. Mukavia ihmisiähän olen täällä tavannut. Parastahan tässä on se, että täältä löytyy niin er-inäköstä porukkaa ja sehän on vaan rikkaus. Toi-saalta erilaistenkin ihmisten kanssa pääsee aina samalle aaltopituudelle. Opiskelu on ollut välillä mahtavaa ja välillä ei. Mutta kyllä tästä hyvät muis-tot jää, kun häivyn täältä. Mitä tuohon toiseen ky-symykseen tulee, niin sanon että ei tunnu missään.

Onko sinulla mitään negatiivista sanottavaa tästä paikasta?

- Kyllähän nämä koppavat pikku paskiaiset otta-

vat aivoon. Erityisesti ne, jotka luulevat olevansa muita parempia ja katselevat toisia ihmisiä pitkin nenänvarttaan. Tai sitten ne, jotka arvostelevat kärkkäästi muita, mutta eivät itse ota kritiikkiä vas-taan. Lisäksi en hyväksy näitä helkkarin juoruajia, joilla ei ole omaa elämää, mutta urkkivat toisten tekemisiä ja painavat niistä juttuja paskalehtiinsä.

Mennään politiikkaan. Edustatko mielestäsi oikeistoa vai vasemmistoa?

- Voi helvetti. Politiikka ei kiinnosta minua paskaa-kaan. En aio edes äänestää! Minulla ei ole mitään illuusioita sen suhteen, että pystyisin vaikutta-maan asioihin raapustamalla jonkun runkkarin ni-men äänestyskuponkiin. Ehdokas pettää kuitenkin puheensa ja lupauksensa, koska joutuu taipumaan esim. eduskunnassa edustamansa ryhmän tahtoon.

Mutta jos nyt pitäisi joku puoli valita, niin kai se sitten on se vasemmisto. Oikeistolainen ”koti, uskonto ja isänmaa” ja ”köyhät kyykkyyn” tuntuu minusta vastenmieliseltä.

Toisaalta ei tuo vasemmistonkaan nykymeno mu-kaansa houkuttele. Ne luulee edelleen, että vasem-man kaistan asioita ajetaan mobilisoimalla massoja joihinkin helkkarin joukkomielenosoituksiin. Toivoisin vasemmistolta vähän enemmän vetoamista yksilöi-hin ja yksilön omaan tahtoon eikä jonkun ison joukon hysteeriseen typeryyteen. Lisäksi ei ole reilua, että vasemmisto suojelee työntekijän sijasta työpaikkoja.

No sehän tuli harvinaisen selväksi. Olit kui-tenkin itse mukana yliopiston edustajistovaa-leissa. Eikös se ole outoa, että paasaat ää-nestämistä vastaan, kun itse kuitenkin asetuit ehdolle?

- Siinähän se homman idea juuri piilee. Järjestelmän voi parhaiten tuhota sisältä päin.

Minä vs. Minä14

Sivutaan hiukan vielä politiikkaa. Mitä ajat-telit, kun kuulit ex-kansanedustaja Tony Hal-meen kuolemasta?

- Mies sai mitä tilasi. Hänhän oli aikanaan toden-nut, että aikoo elää 35-vuotiaaksi ja kaikki muu on sen jälkeen ekstraa. Eli vähän yli meni. Muuten miehen uskottavuus mureni silmissäni sen kok-keliepisodin jälkeen. Tuollaisia piripäitä ei tar-vita julkisuuteen uhoamaan ja valehtelemaan.

Ei sillä, Tony oli aikanaan kova urheilija. Mutta ar-vostan silti enemmän esimerkiksi nyrkkeilyn raskaan sarjan Suomen mestari Jukka Järvistä, joka on uran-sa jälkeen tehnyt hyväntekeväisyyttä.

Sinua kuvataan melko kielteiseksi persoonaksi ja kutsutaan päivänsäteeksi, miltä se sinusta tuntuu?

- Kyllä se aika pahalta tuntuu, koska noin minusta puhuvat juuri ne, jotka eivät tunne minua paskaa-kaan. Mutta en minä siitä loppujen lopuksi välitä paljoakaan. Suhtaudun tulevaisuuteen yleensä positiivisesti eikä minulla ole aihetta kiukutella sen suhteen. Jos joku haluaa pitää minua kai-

ken negatiivisuuden ilmentymänä niin siitä vaan!

Mitäs mieltä olet tuutoroinnista historian op-piaineryhmässä?

- Aivan mahtavaa hommaa. Haikee olo tulee, kun tämän homman joutuu jättämään keväällä. Syyskuun alut ovat olleet mukavia hetkiä uusien tyyppien kanssa!

Joensuuta on kuvattu rasistiseksi paikaksi, jossa liehuvat natsiliput valtoimenaan. Mitä mieltä olet tuollaisesta väitteestä?

- Joka noin väittää, on hullu tai haluaa vain vittuil-la tälle kaupungille sen aikanaan saaman huonon maineen takia. Tämän kaupungin kaduilla on rauhallista jos vertaa isompiin keskuksiin, joissa katurauhaa rikkovat yhtälailla muutkin kuin natsit. Joensuu on kiva paikka, jossa on kivoja ihmisiä.

Kiitos Laasti! Et sinä niin mulkku olekaan.

Haista…

NehäN ovat kuiN kaksi marjaa!

Lauri LehikoiNeN, haastatteLija LehikoiseN Lauri, haastateLtava

15

TaitoluisteluTaitoluistelu on historian ja Karjalan tutkimuslaitok-sen oma erityispainopistealue Vancouverin talvio-lympialaisissa. Oma professorimme Kimmo Katajala ja Karjalan tutkimuslaitoksen erikoinen erikoistut-kija Ismo Björn viittasivat syksyisessä Rajan historia –luentosarjassa ai-kamme omaan Suomi-neitoon, joka luistimilla liidellessään edustaa kansallisromanttista Suomi-kuvaa parhaimmillaan. Kyseessä on tietenkin Kiira Korpi, tuo Tampereen oma Elovena-tyttö. Laitoksen kunnioitettu henkilökunta on omalla esimerkillään velvoittanut kaikki tulevat historioitsijat seuraamaan herkeämät-tä tämän teknisesti maallikolle avautumat-toman lajin saloja näissä olympialaisissa. Otamme siis tavoitteeksi Korven ja Laura Le-pistön bongaamisen lisäksi ainakin yhden tai-toluistelun elementin tunnistamisen. Valita voi vaikka kaksoisaxelin tai lentävän piruetin.

KaukalopikaluisteluKoska toisten kustannuksella naureskeleminen on tunnetus-ti kovin hauskaa, on jokaisen syytä tutustua myös kauka-lopikaluistelun saloihin. Neljästä kuuteen kaveria kirkkaanvärisissä kypäröis-sään pikaluistimet jalassaan työnnetään pieneen jääkiek-kokaukaloon ja käsketään luistella 400 aina 1500 metriin saakka. Laji on juuri niin sairasta kuin miltä kuulostaa. Yh-teentörmäyksiltä vältytään harvoin, ja kun pohjois-amerikkalainen kaukalo on tunnetusti pienempi kuin eurooppalainen, on luvassa huumoria koko rahalla – ainakin kaikille hauskimpien kotivideoiden ystäville. .

Miesten jääkiekko”Jokaisessa meissä asuu pieni

arkeologi”. Se on tunnuslause, joka on syytä ottaa ohjenuoraksi syven-tyessämme miesten olympiajääkiekon syövereihin. Koska arkeologit ovat kovin kiinnostuneita kaikesta vanhas-ta, tarjoaa Suomen muinaismuistolain nojalla rauhoitettu miesten jääkiekko-maajoukkue oivan tutkimuskentän. Pieniä takaiskuja muinaismuisto-os-asto on saanut jo ennen kisoja, vuo-desta 1987 jääkiekkoa enemmän ja vähemmän ammatikseen pelan-

nut Teemu Selänne sai kiekon leukaansa ja hänen seuratoverinsa, uransa 1992 aloittanut Saku Koivu loukkasi polvensa. Molemmat kuitenkin kuntoutu-

nevat kisoihin, jossa he saavat rinnalleen jo ennen hehkulampun keksimistä kau-

kalossa aloittaneen Ville Peltosen ja aina nuorekkaan Metusalemin en-tisen ketjukaverin Jere Lehtisen. Tutkimusaineistoa riittää siis rop-pakaupalla, joten jokainen pieni

arkeologi suunnatkoon digivas-taanottimensa Kanadan aal-

loille. Huom. Kaikkien arke-ologisten löydösten äiti, Suomi-Ruotsi.

Citius, altius, fortius – olympialaisten lyhyt oppimäärä

12.2.2010 käynnistyvät historian 21. talviolympialaiset Kanadan Van-couverissa. Jokainen itseään kunnioittava historian opiskelija välttää tietenkin viimeiseen asti TV:n aukaisemista olympialähetysten aikaan. Minä en kuitenkaan kuulu tähän kategoriaan, enhän ole vieläkään hank-kinut opiskelijakorttiini HOL-tiimalasia. Siksi päätin valistaa arvoisia ainejärjestötovereitani olympialaisten lyhyellä oppimäärällä (3 op).

16

CurlingKoska olympialähetykset tulevat aikaerosta johtuen pitkälti yöaikaan, on välillä hyvä katsoa myös jotain rauhoittavaa. Markku ”Uusis” Uusipaavalniemen kipparoiman joukkueen hullaannuttama Suomi otti curlingin omaksi kansallislajikseen heti pesäpallon ja eukonkannon jälkeen. Valitettavasti Uusiksen jouk-kueen hajottua myös suomalainen curlingväki hajo-si, eikä Suomella ole edustusta Vancouverin curling-jäillä. Nänni ja pesä kiinnostavat kuitenkin historian opiskelijoita yleensä siinä määrin, että lajin saloihin on syytä perehtyä. Määrämittaisella pesään vaan!

DopingDoping ei ole vielä päässyt viralliseksi olympialajiksi, mutta testausmenetelmien jatkuvasti parantuessa se lienee vain ajan kysymys. Suuri kansallissankar-imme Mika ”Korkki auki” Myllylä oli hiljattain paljasta-nut poliisikuulusteluissa käyttäneensä epoa. Jari ”Di-ili” Sarasvuon ehdottomasti parempi puolikas Virpi Kuitunen on myös menestynyt tässä jalossa olympi-alajissa, joka kuvaa tiivistetysti koko olympia-aatetta. Lisäksi olympialaisten alla uutisoitiin vaatimattomas-ta 30 urheilijan joukkokärystä, joka lienee lajin epä-virallinen maailmanennätys. Harmillista kun Unibet ei saanut vielä näihin kisoihin veikkausta ensimmäi-estä kärähtävästä urheilijasta. Jokainen voi kuitenkin kaveripiirissään lyödä vetoa myös dopingista – pa-nokseksi vaikka sosiaalihistorian muistiinpanot.

Jos kisakärpänen ei vieläkään puraissut, ainahan olympialaisten seuraamiseen kuluvan ajan voi käyt-tää esimerkiksi Wikipediaan pesiytyneiden vääryyk-

sien korjaamiseen. Tai vaikka Peter Rietbergenin rakastettavan kulttuurihistoriallisen opuksen luke-miseen, eipähän tule sitten siihen tenttiin niitä ympäripyöreitä googlattuja vastauksia. Minun olisi varmaan syytä keskittyä jälkimmäisiin harrasteisiin, koska televisioni sanoi sopimukseni irti juuri olympi-alaisten kynnyksellä ja tilalle kaapattu ruutu on niin pieni, että tarvitsee kiikarit erottaakseen kaikki nännit ja pesät sieltä curling-kentältä.

Olympia-aatteen asialla jo vuodesta 1989Miika Raudaskoski

Tiesitkö, että Suomi menestyi parhait-en Sarajevon 1984 talviolympialais-issa? Maa sijoittui mitalitaulukossa kolmanneksi ja kotiin tuotiin tuolloin 4 kultaa, 3 hopeaa sekä 6 pronssia.

17

Köyhä opiskelija saattaa tuntea itsensä yhä köyhemmäksi, kun Amica nosti vuo-denvaihteessa kaikessa hiljaisuudes-saan ateriahinnat ruoan ALV:n alennusta edeltävälle tasolle. Koska syömättä ei elä, Varnitsa -lehti tarjoaa ratkaisuksi pu-la-ajan ruokavinkit! Sillä onhan historia sentään se varsinainen leipälajimme.

Aperitiivi

Jotkut Ellin vuokralaisina asustelevat jaksavat aina vain valittaa jalkalistojen alla asuvista muura-haisista ja torakoista, mutta ne voi nähdä myös suurena taivaan lahjana. Monissa Aasian ja Afri-kan maissa mokomia pistetään suihin päivittäin ja vieläpä santsataan. Elitistisimmät lukijamme älkööt heti nyrpistelkö neniään - Madventuresin Tunna kertoi esimerkiksi friteerattujen lento-muurahaisten maistuvan ihan sipseiltä, eivätkä paistetut torakatkaan ole sen pahempia snack-seja oluen kyytipojaksi. Kun ateriakokonaisuut-ta täydennetään vielä jauhopusseista löytyvillä toukilla, on päivän proteiiniannos saatu! Nykäise siis aasialaista tai afrikkalaista kämppistäsi roh-keasti hihasta ja pyydä häntä neuvomaan sinua tarkemmin tässä gastronomisessa aluevaltauk-sessa! Alkupaloiksi tarjoillaan siis paahdettuja niveljalkaisia smetanakastikkeessa.

Pääruoka

Pitemmän päälle vikkelien ötököiden ja tuhatjalkaisten jahtaaminen ei ole ergono-misesti mitenkään helppoa. Lattiatasolla könyämisestä syntyvät selkävaivat voikin välttää lähtemällä ruoan-hakuun raittiiseen ulkoilmaan. Cityjänisten kasvaminen on-gelmaksi Joensuussa on vain ajan kysymys ja jokainen sohvalla vietetty minuutti kas-vattaakin puiden kaarnoille vaaraksi olevaa kaniinien populaatiota. Tässä on minun hyvä neuvoni: sillä aikaa, kun valtion virkamiehet pohtivat onko Joensuu tarpeeksi lu-onnollinen asuinpaikka jän-öille taikka pupujussit riit-tävän urbaaneja kaupunkiin, ottakaa kaatomäärät omiin käsiinne! Jänispaisti maist-uneekin kaksin verroin mauk-kaammalta, kun ensin on väiskivemmelsäärtä jahtaes-saan kipittänyt nelikaistaisen Kuopiontien yli ja alittanut teolli-suusalueen verkkoaidat. Näköhavaintoja vikkeläkint-tuisista hörökorvista on ain-akin tehty Hasaniemessä, Niinivaaralla sekä Noljakassa ja onpa eräs yksilö eksynyt yhtenä syksyisenä torstai-iltana kampuksen alkukiville-kin! Saa nähdä, tuleeko jäniskastike olemaan arkipäiväistä Amican ruokalistoilla? Ja onhan se hörökorva muutakin kuin maistuvaa, vähäras-vaista lihaa: turkis on aina tyylikäs lisä kylmän sään pukeutumiseen!

Korviketta, vastiketta - on soosikin kas-tiketta!

Pula-ajan ruokavinkit

Rousk rousk - proteiinitäytteinen ateria heti aamusta!

18

Keitto ja jälkiruoka

Perinteikäs opiskelijaruoka on natriumglutamaatti, joka myös aromivahventeena tun-netaan (lue: aromisuola). Olipa varsinainen ateria mikä tahansa, tuhti annos tätä tai-kamaustetta saa tavallisenkin lounaan maistumaan juhlal-liselta. Homman hienous on myös siinä, että E621 pystyy myös peittämään tehokkaasti niin pilaantuneen kananlihan kuin kengänpohjallistenkin vienon sivumaun. Kiehau-tetaan siis kattilallinen vettä ja lisätään siihen neljästä vii-teen ruokalusikallista mauste-jauhetta.

Nälkävuosimainen ruokalis-tamme alkaa pikkuhiljaa mu-odostumaan, mutta entäpä jälkiruoka? Saisiko olla ruispi-pareita, kurpitsavanukasta vai etikkakaramelleja mummon sotavuosien aikaisella resep-tillä?

Juomat

Koska lukijamme ovat yleensä tiedonjanoisia, saattaa heille syntyä ajatus: entäpä se juo-mapuoli? Hätä ei ole tämän-näköinen, sillä kuka tuntisi korvikekulttuurin suomalaisia

paremmin? Jos korvikkeessa oli varsinaisia kah-vipapuja vain nimeksi, niin vastikkeita on saatu korvaamalla ne kokonaan mitä erikoisimmilla ainesosilla: viljalla, voikukilla tai sikurilla. Eh-dotankin säästömielessä kokeen järjestämistä

yliopiston kahviloissa: pienen osan tarjottavasta kahvista voisi korvata korvikkeella (anteeksi tau-tologia), ja nostaa pikkuhiljaa valelitkun osuutta 100:aan% jos professorit eivät muutu siihen mennessä käytökseltään ärjyiksi ja heidän tut-kimuksensa tylsiksi.

Mitä tulee promillea vahvempiin litkuihin, niin tässä asiassa on jopa kaksi erilaista koulukun-taa: teoreetikot ja empiristit. Teoreetikot luotta-vat vanhan kansan perimätietoon. Suomalaiset eivät suostuneet raittiuselämään edes nälkävuo-sina, vaan käyttivät olutta niin katajanmarjoista kuin oljistakin. Mutta koska suurin sadonkorjaaja on tunnetusti sattuma, kannattaa hyödyntää tätä nk. hallittua kaaosta ja sen jälkiseurauksia (kuten Alexander Fleming teki aikoinaan löytäessään penisilliinin). Tarvitset ainoastaan perunankuo-ria, makaronia, mandariinia sekä kahviporoja sa-massa biojäteastiassa ja optimaalin lämpötilan, niin johan käymisprosessi alkaa ja parin päivän kuluttua saat hyvät kiksit jo pelkästään tämän kotitekoisen kiljun hajusta!

Puutteessa on Suomen kansa elänyt ennenkin, ja tämänpäiväinen huonoinkin elintasomme on pa-himpiin nälkävuosiin verrattuna lastenleik-kiä. Vielä ei yhdenkään ole tarvinnut alentua

syömään kuolleita sukulaisiaan, kuten vuosina 1696-1697 joil-lakin paikkakunnilla. Toivottavasti suhteellisesti köyhät opiskelijat osaisivat tulevaisuudessa erottaa “oikean” ruoan korvikkeista, väli-paloista tai kemiallisesta yhdis-telmästä.

Leonid “Kuivin suin ei tahdo kuulla ja nälkäisellä on huono näkö” Ya-kovlev

Syöt tätä päivittäin- ja tykkäät siitä!

19

Mitä mieltä olet tästä lumentulosta? Helsing-issä hälytettiin jopa sotilaat kadunauraamiseen.- Ei lumessa tai pakkasessa mitään vikaa ole. Se kuuluu talveen. Urbanisoitunut yhteiskunta ei vain ole tottunut si-ihen, eivätkä Helsingin herrat tajua tilannetta. Ihmisillä ei ole enää tarpeeksi maalaisjärkeä tällaisen kohtaamiseen.

Tahvanaisen Timo on 25 -vuotias kolmannen vuosikurs-sin historian opiskelija. Hän tulee Tervakoskelta, jossa on Puuhamaa. Mutta koska kukaan ei tiedä missä Tervakoski sijaitsee, on aina helpompaa sanoa tulevansa Puuhamaasta.

Timo on kuulemma päätynyt tänne itään veren vetämänä, sillä isän suku on Lieksasta. Samalla saa kuulla vähemmän ruotsia (kuin kohtalon ivaamana hän käy paraikaa ko. kieli-kurssia, toim. huom.). Kiinnostus historiaan juontaa hyvään lukionopettajaan. Joensuussa on viihdytty hyvin ja Timo aikookin jäädä asumaan paikkakunnalle valmistuttuaan.

Tahvanainen päätyi järjestötoimintaan jo fuksina. Monen kokeilun jälkeen ympäristöryhmä tuntui sopivimmalta.

Tärkeimmäksi seikaksi paljastuu kuitenkin ryhmän naisenemmistö: casanova-Timo löysi sieltä tyt-

Timo

VaikuTTaVa VarniTsa:

töystävänsä. Mutta taustalla on myös oman arvomaailman sanele-mat valinnat: luonnon kunnioitus on nykyajan yhteiskuntakritiikkiä, eikä kasvava kulutus tarkoita au-tomaattisesti parempaa elämää. Nyt

Toimittaja polkupyöräilee läpi tuulen ja tuiskun Auralle, jossa hra Tahvanainen jo odottaakin. Kyseessä on historianopiskelija, joka on liian vaikutusvaltainen ja näkyvä ollakseen noteeraamatta. Tahvanaista haastateltiin jo Uljaaseen, mutta jutun ulostulon viivastyessä V-lehti päätti laittaa asioihin vauhtia.

sitä ollaankin jo ryh-män puheenjohtaja.

Oletko kasvis-syöjä?

- Olen sekasyöjä, mutta vähensin lihan osuutta. Tämä on

aiheuttanut minulle vatsavaivoja taukojen jälkeen, mutta toisaalta kalaa menee nyt pal-jon enemmän. Ja kyllä kasviksista ja soijastakin pystyy tekemään hyvää ruokaa!

Tahvanaisen kommenteista syntyy haastattelijalle kuva, että suomalaisten ympäristötietous on osittain ”muoti-ilmiö”:- Luomu on nykyään in -juttu. Toisaalta lehdistön asenne ympäristönsuojeluun on kärjistävä: muutosten aikaansaamiseksi ei esimerkiksi tarvitse luopua lihan-syönnistä kokonaan, vaan jopa sen puolittaminen riittää.

Mitä mieltä olet jaostojen muuttumises-ta? Onko ISY tuonut vaikeuksia toimintaan?- Nykyään on RYHMIÄ! Käytännössä toimintamme on nyt vapaampaa ja yliopiston hallinnosta riippumat-tomampaa, kun ei enää tarvitse hakea lupaa jokaiselle tekemisellemme Yo-kunnan byrokraateilta. Mutta olemme edelleen pienessä käymistilassa: toimintamalleja haetaan. Aika tulee näyttämään, onko meillä enemmän vapauksia.

Haastattelijan heittämään visioon eri ryhmien yhdis-tämiseen yhdeksi superjaostoksi nykyajan trendin hen-gessä ei saa Timolta kannatusta. Yhteistyötä Kuopion ja Savonlinnan suuntaan ollaan kuitenkin tiivistämässä. Ideana olisi järjestää yhteisiä tempauksia samanai-kaisesti sekä Kuopion että Joensuun kampuksilla.

Entä mitä konkreettista ympäristöryhmä tekee?- Pyrkii levittämään ympäristötietoutta opiskelijoiden ja varsinkin vaihtareiden joukkoon: monelle ulkomaal-aiselle kierrätyksen merkitys ei ole selvä. Otamme kan-taa ympäristöasioihin sekä ehdotamme ongelmiin vaih-toehtoisia ratkaisuja. Emme kuitenkaan tuputa mitään. Ja ei: emme ole kettutyttöjen tai ekofasistien solu.

Ympäristöryhmän lähiajan mahdollisista tempauk-sista Tahvanainen mainitsee kirpputorin (jahka siihen saadaan lupa), sekä valistavia teemapäiviä tai -viik-koja Carelian aulassa. Viimevuotisen hiilijalanjäljen jälkeen tänä vuonna ”juttu” olisi vedenjalanjälki - se on tosin vaiheessa. Menneistä tapahtumista Timo main-itsee viimevuotisen vierailun Olkiluodon voimalaan.

Haastattelu on pulkassa. Heittämäni paperipala ei osunut roskakoriin. Halusin noukkia sen, mutta Timo ehti en-simmäisenä ja nosti sen puolestani pönttöön. Asia selvä!

” “TahVanainen

20

Terveet elämäntavat

Tänä vuonna aloitan kuntoilun ja syön ter-veellisesti, enkä käytä alkoholia tai tupakkat-uotteita. Kestää hetken, mutta ei edes niin pitkään, että olisi rantakun-nossa (tosin onhan se hyljekin rantakunnossa). Sitten kesä koittaa. Kaljaa ja mak-karaa, ja lopputuloksena timojutila-mainen pyylevyys. Vojavoja, ny rillataa. Päättyy viimeistään: 1.6.

Elämän hankkiminen

Irti Facebookista, irti Internetin pauloista ja takai-sin ihmisten pariin. Pari viikkoa syvällistä pohdi-skelua siitä millaista elämä olikaan ennen nettiä ja

kännyköitä ja lopputu-loksena päätelmä siitä ettei silloin voinut olla elämää. Ensin pieni lip-suminen, kun vaivih-kaa tarkastaa fäbärin ja sen onko kukaan kom-

mentoinut tilaasi ja seuraavana päivänä lopullinen sortuminen. Aina voi lohduttautua sillä, että sinulla on enemmän FB-kavereita kuin jollain kaverillasi. Päättyy viim: 15.1.

Maailman parantaminen *Suojelen ilmastoa, syön luomuruokaa ja vältän ker-takäyttöisiä esineitä. Talven ensimmäiset pakkaset ja tadaa: et varmasti kävele metriäkään, lämmität auton tyhjäkäynnillä ja rinksan ajaminenkin nyt kuulostaa

Paska listaUnohdetUt UUdenvUodenlUPaUkset

Vuoden vaihtumiseen kuuluu usein tinan valamista, rakettien ampumista ja muuta mukavaa. Yhtä lailla siihen liittyy myös lupauksien antaminen. Arvoisa ja arvostettu raati

listasi parhaimmat uudenvuoden lupaukset ja niiden surulliset kohtalot.

Monille tuttu lupaus. Tänä keväänä teen sen ja sen kurssin, luen niihin tentteihin ahkerasti. En skippaa ainuttakaan luen-toa. Keskityn luennoilla itse aiheeseen.

Ja vitut. Viikko ja paluu alkuun. Selität ensin it-sellesi, että yhden luennon nyt voi skipata ja hups: kurssit kesken, työt tekemättä ja tentit lukematta lottoamiseksi. Kuka sitä nyt kesän lähestyessä jak-saa enää opiskella? Päättyy viimeistään: 10.1.

Elämänsä rakkauden löytäminen ja siitä kiinni pitäminen

Tapasit uutena vuotena elämäsi puolison ja lupaat pitää tästä kiinni. Älä huoli, oi sinä humanistirenttu.

Kyllä elintapasi tämänkin lupauksen rikkoo. Puolisosi lähtee kävelemään hyvinkin äkkiä ja

voitkin keskittyä rauhassa siihen mikä maailmassa on tärkeintä eli pullo ja pallo.

Ei hän olisi sinulle sopinut kuitenkaan. Päättyy viimeistään: 1.2.

♥:llä Tommi

kivalta. Luomuruoka maksaakin yllättäen ihan liikaa. Krapulassa ei jaksa tiskata joten ker-takäyttöastiat ovatkin loistava keksintö. Pitkä ja kuuma suihku tuntuu hemmottelulta. Maailma

ei parantunut sitten yhtään. So not. Seuraavaan vuoteen on kuitenkin vuosi. Päättyy viimeistään 1.1.

Opiskeluun panostaminen

21

#1

Yhtenä tiistai-iltana, vuonna 2007, hoiperteli kaksi nuorehkoa miestä olutravintola Pikku-Mikosta kohti satamaa. Toukokuun kaunis ilta kääntyi yöksi, miten tuollaisena hetkenä joku voi ajatellakin häiritsevänsä tämän karjalaisen idyl-lin rauhaa? Nämä kaksi miestä pystyivät siihen. Ilman mitään häpyä ja epäilyksen häivääkään he ylittivät rauhallista pienvenelaituria suojaavan aidan ja suorittivat ensimmäisen hirmutekonsa. Huutaen ja mellastaen kuin tulisilmäiset demonit he repivät pelastusrenkaita veneistä, suorittivat tasapainoilua laiturin nokassa, toinen heistä pu-tosi jokeen….

Tämän jälkeen nämä toverukset eivät suora-naisesti lopettaneet vaan jatkoivat matkaansa viereiseen vapaudenpuistoon, jossa he täysin julkeasti onnistuivat humalastaan huolimatta ja pitkällisen yrittämisen jälkeen kiipeämään puis-toa komistavan patsaan päälle ja kukittamaan kyseisen, Suomen vapautta ja kunniaa julistavan patsaan pelastusrenkaalla! Tällaisillako miehillä olisi voitettu Talvisota, saatana?! No, paha sai palkkansa. Alas hypättäessä toinen miehistä sai humalaisen kompuroivasta alastulostaan johtuen hiusmurtuman nilkkaansa. Tämän maan kunnia-merkkejä ei palaajon pilikata, kuten Pohjanmaan, tuon maamme lukon ja jääkäreiden kulkureitin, miehet sanoisivat.

Hölmöys, typeryys, nuo perisynnit joihin pieni ihminen usein kompastuu. Ollessaan humalassa vielä paljon kovemmin. Varnitsalaisetkin ovat ihmisiä, jotkut pieniä, jotkut suurempia. Ei siis ihme, että hekin kompastuvat noihin synteihin, jotka ajoittain meidän jokaisen eteemme sattuvat. Mutta ei silti vaivuta epätoivoon, kompastuminen on muiden kanssaeläjien ja sivustaseuraajien mielestä yleensä hyvinkin hauskaa, joten nämä ”kompastujat” voivat pitää itseään vain ikiaikaisen perin-teen jatkajina; he tuovat ihmisille hyvän mielen ja ilon tunteen. Sillä vahingonilo on, kuten vanha kansa kokemusperäisesti tapaa sanoa, yhä aidointa iloa. Perehtykäämme pariin sankaritarinaan.

URBAANIA LEGENDAA! By Varnitsan urpot ja vähemmän urpot

Tämä tarina on tosi. Jos epäilet, katso seuraa-van kerran ohi kulkiessasi Kuunari-Elinan vier-essä sijaitsevan pienvenelaiturin porttia. Se on kuorrutettu piikkilangalla ylittämisen estämisek-si. Suomalainen puolustus oppii virheistään.

22

#2

Kyseinen tarina on tuttu vanhemmille opiskeli-japolville, mutta nuoremmille sen voisi kertoa. Tiedättepähän ainakin minkälaisia saavutuksia vastaan kisaatte. Niin, kisaatte. Ihmisen kil-pailuvietti on aina hyvin voimakas. Toisinaan sen seurauksena on leikkimielistä ja toverillis-ta kilvoittelua, mutta useimmiten vain toraa ja eripuraa. Tämä tarina syksyltä 2005 osoittaa sen.

Taas, kaksi miestä, suuren seurueensa keskel-lä, olivat koko illan uhitelleet toisilleen. Lopulta sormella osoittelu ja oman mieskunnon ylistys nousi siihen pisteeseen, että voimasuhde oli sel-vitettävä ja mikä olisikaan suomalaiselle sopiv-ampi selvittämiskeino kuin viinanjuonti. Pöytään tuotiin leikatuksi konjakiksikin kutsuttua ruskeaa nektaria, tuttavallisemmin jaloviinaa. Ensin viiden sarjat. Ne upposivat kuin entisen neuvostoliiton sukellusvene. Uhoaminen lisääntyi. Uudet viiden sarjat. Neljännen, eli yhteensä yhdeksännen juoman kohdalla tapahtui ratkeaminen. Toinen toveruksista yksinkertaisesti sammui. Kun häntä lähdettiin viemään kotiin, rojahti hän kumoon ravintola Palaverin portaiden yläpäässä ja vyöryi ne alas. Painoa miehellä oli tuolloin 140 kiloa. Toinen kilpakumppani veti näytöstyyliin viimeisen juomansa ja kuin rehennelläkseen kumosi vielä kaverinsakin naukun. Se mitä sitten tapahtui, on surullista. Pöydästä katosi pöytäliina. Mies heilui tuolissaan. Alas hänet saatiin vain ravintola Pa-laverin tavarahissillä. Ulkona häntä kuljettamaan

lähteneet ystävät huomasivat tämän mahdotto-maksi ja soittivat paikalle niin kutsutun sinipuku-isen ainejärjestön, joka vei viinatitaanin putkaan. Siellä hän onnistui vielä saamaan aikaan tappelun kahden sellitoverinsa kanssa, nämä kun olivat en-tisiä linnakundeja ja peloton atleettimme ilmoitti heti ensi töikseen pitävänsä linnakundeja säälit-tävinä jätkinä. Pullo jallua 20 minuuttiin, niin…

Tämä tarina on tosi. Toinen miehistä on nykyään perheenisä ja toinen… no, iso ja suuri mies.

Merimiehenkadun Lönnrot, JP Hovi.Kiitos & Anteeksi.

Muutama pikalegenda:Pikkujouluissa on nussittu saunassa. Tiedän

varmasti ja tiedän ketkä, mutta en sano.Biibii-Ändi ei ole ikinä saanut pillua.

Vapaudenpuiston patsaalle virtsaamisesta saa sakot. Minä tiedän. K.M tietää. Pajari tietää.

LegendaliemiKaupunkitarinoiden, tärinöiden ja ihmetekojen pääaines, saman asian ajaa myös Sorbus. Syn-nyttää urbaanilegendojen lisäksi myös maaseu-tutarinoita, tornihuhuja, kalavaleita ja esson-

baarilegendoja.

Suomalainen legendaarinen siirtymäriitti: et voi kas-vaa mieheksi ellet ole viettänyt yötäsi täällä.

23

Nainen ei ollut erityisen viehättävä. Linja-auton valot hautautuivat pimeään, mär-kään asfalttiin ja olin sen kyydissä matkalla ko-tiin tuloksettoman ryyppyreissun päätteeksi. Aamun ensimmäinen vuoro oli houkutellut kyy-tiinsä puoli bussillista kylmettyneitä laskuhuma-laisia, matkalla joko zenolaan, kuten minä, tai Imatralle, Suomen suurimmalle kaatopaikalle. Takapenkillä oli joitain puolituttuja, joita ei hu-vittanut lähteä jututtamaan. Sitten huomasin, päihtyneisyydestäni huolimatta - tai ehkä juuri siksi -että käytävän toisella puolella istunut nai-nen vilkuili minua kiivaaseen tahtiin ja melko läpinäkyvästikin. Olin fyysisesti ja henkisesti lo-pussa mutta muistan ajatelleeni pelastaa, mitä tästä illasta on vielä pelastettavissa. Nainen taisi ajatella samoin; Rohkaisua ottaneena käännyin tuijottamaan häntä suoraan kasvoihin, johon vastattiin vielä tuikeammalla katseella. Yhtäkkiä tämä neiti sitten vaan hyppäsi viereeni istumaan.

Keskustelumme yksityiskohdat ovat vuosien saa-tossa vaipuneet unholaan, en enää seuraavana päivänäkään kunnolla muistanut, mistä puhuim-me. Joka tapauksessa kevättalvisen loskan kes-keltä alkoi pian häämöttää valopilkku; minun ei ehkä tarvitsisikaan kävellä kotiin pysäkiltä viittä kilometriä. Tuo viisi kilometriä oli ahdistanut jo Lappeenrannasta lähtiessä, eikä minulla ollut enää varaa mihinkään takseihin. Kylän kuskitkin olivat jo painuneet tuningeineen pois kirjaston

parkkipaikalta. Nai-nen, Suvi, oli kuitenkin hanakasti sitä mieltä, että minun pitäisi teh-dä siirtymä hänen resi-denssiinsä, joka sijaitsi noin kilometrin pääs-sä pysäkiltä. Ymmär-rettävästi suostuin.

Liskokuninkaan Pojan päiväkirja, osa I

Kävelymatkan aikana iloitsin mielessäni lop-puyön yllättävistä käänteistä ja tunsin itseni maailmanvalloittajaksi. Siitä huolimatta väsy-mys alkoi painaa harteillani yhä raskaammin. Nainen selitti jotain vieressä, en muista mitä. Eikä tainnut pahemmin kiinnostaakaan. Vain kahdella asialla oli enää merkitystä: sillä, että ruumis saisi nautintoa ja sen jälkeen lepopai-kan. Yritin vielä loppumatkasta skarppailla..

Tulimme lopulta ison ja vanhan omakotitalon pihaan. Tero Vaaraa siteeratakseni ”hän vei minut sisään lempemme pesään”. Jostain huo-neesta kuului selviä panemisen ääniä mutta en enää jaksanut välittää niistä. Suvi selitti jotain kaveristaan, saattoi olla siskokin - en muista. Minut johdatettiin suureen huoneeseen, joka näytti klassiselta vanhempien makuuhuoneelta. Tilannetta voi hyvällä syyllä kutsua ryöttäisek-si, sillä sitä se oli. Ja näistä kaikista kuluneis-ta vuosista huolimatta jutun muisteleminen on aiheuttanut vieläkin kylmiä väreitä. Tätä lauset-ta kirjoittaessani kuuntelen, aivan sattumalta, John Lennonin ”Whatever Gets You Through the Night” -kappaletta ja ajatus siitä yöstä tun-tuu nyt enemmänkin surkuhupaisalta. Lennonin ”Cold Turkey” sopii sen sijaan nimensä puolesta mainiosti kuvaamaan syksyisen aamuyön sän-kykumppaniani. Vai olinko se sittenkin minä?

Makasin sängyssä leveässä X-asennossa nahka-takki päällä ja farkut puolitankoon vedettyinä. Ennen kuin ehdin tajuta, tai esittää vastalauseita, kasvoni peitettiin jollain todella karvaisella ja ei-ruusuntuoksuisella. Yläpuolelta kuului voihkinnan tapaista ja minulle alkoi tulla paha olo, henkises-ti ja fyysisesti. Ilmeisesti en ollut enää kykenevä miehen työhön, joten nainen oli päättänyt saada mitä halusi, tavalla tai toisella. Ja mitä siinä ti-lanteessa voi tehdä oraaliseen aktiin pakotettu, vahvasti väsynyt, päihtynyt ja liikuntakyvytön

24

nuori mies? Hyvin vähän, jotain kuitenkin. Käy-tin sen ainoan pakokeinon, jonka luonto minulle järjesti kuin taivaan lahjana – minä nukahdin.

Herätessäni aurinko paistoi puolittain auki olevi-en verhojen välistä ja suuta kuivasi. Syljeskelin pois kieleen kiinni kuivuneita karvoja ja tunsin oloni ällöttäväksi. Kooma oli hirmuinen mutta siitä huolimatta muistin yön kohokohdat liian hyvin. Nainen ei ollut huoneessa enkä kuullut mistään ääniä, joten päätin tehdä tutuksi tulleen taktisen poistumisen mahdollisimman hiljaises-ti. Pieleen meni sekin. Juuri kun olin suuntaa-massa ulko-ovelle, hän saapui keittiöstä esteek-si kulkureitille vapauteen. Tilannetta voi kuvata vähintäänkin vaivaannuttavaksi. Majavaham-painen melkein-hoitoni alkoi paasata jostain, ja päästäkseni pois mahdollisimman nopeasti syyllistyin suurimpaan virheeseen, minkä mies voi tehdä; annoin oikean puhelinnumeroni. Tätä tulin katumaan myöhemmin, enkä turhaan.

Tapahtuma-aikaan olin viikonloppulomilla Suo-men Puolustusvoimien alipalkatusta puolen vuo-den tiedustelumiehen pestistä Mikkelissä. Puhe-lin soi illalla kolmisen viikkoa myöhemmin, kun olin kasarmin lepohuoneessa katselemassa Ram-boa, tai jotain muuta mieltä ylentävää yhdessä muiden nahkapäiden kanssa. Luurin toisessa päässä oli majava, jonka olin pystynyt unohta-maan melko onnistuneesti leikkiessäni sotilasta. Akka alkoi moittia minua siitä, etten ollut ker-taakaan ottanut yhteyttä ”yhteisen yömme” jäl-keen, vaikka olin kuulemma luvannut tehdä niin. Ahdistuin lisää, kun hän muistutti opiskelevansa Mikkelissä, ja kuinka helppoa minun olisi tulla käymään hänen luonaan. Suoraselkäisenä toi-minnan miehenä selitin jotain ”joo joo, nähdään joskus” -juttua ennen kuin suljin puhelimen ja kirosin tyhmyyttäni siitä, että olin antanut ma-javalle oikean numeroni. Pidin tulevaisuudessa tarkasti huolen siitä, etten koskaan tulisi näke-mään häntä. Se on pitänyt tähän päivään asti.

Uteliaat inttikaverit huomasivat säätämiseni pu-

helimessa puheeni ennennäkemättö-män takeltelun an-siosta. Koska naisju-tut olivat kuuminta hottia armeijassa, päätin kertoa koko tarinan lähes jouk-kueelliselle lötköjä varusmiehiä. Voin sanoa yllättyneeni hieman, kun selvisi, että pel-kästään vajaasta kolmestakymmenestä sotilaasta viisi tyyppiä oli käynyt jyystämässä samaa naista. Majavalla oli pitänyt kiirettä. En kuitenkaan sortu-nut siihen, että olisin alkanut tekemään koko va-ruskunnan kattavaa gallupia hänen panoistaan. Tulokset olisivat voineet olla mielenkiintoisia..

Tämä kertomus ei toivottavasti ole opettanut yhtään mitään. Tai no korkeintaan sen, että Mik-kelissä saa, jos osaa pyytää oikealta henkilöltä. Ja aina ei tarvitse pyytääkään, eikä välttämättä asua Mikkelissä. Varokaa niitä aamuyön busseja.

25

Onneksi Kerubi suljettiin: kiinteistöä vapautuu uutta pitseriaa varten! ”Maahanmuuttajien työllisyyden puolesta”

Mikko Puustinen Uljaan uudeksi päätoimittajaksi!”Viimeinen oljenkorsi”

Lumesta Suomelle uusi vientivaltti, pakataan kylmäkontteihin ja myydään Vancouverin kisajärjestäjille! ”Suomi nousuun!”

Mikä se on, kun Metrian ylihuolehtivaiset siivoojat eivät anna rauhassa torkkua divaaneilla: ”Herää! Oletko elossa!?” ”Nukkumatti vs. Unilukkari 0-1”

Fuksit ovat ihquja. ”Tuutorit”

Nii ollaanki! ”Fuksit”

Ei, vaan fuksit ovat laiskoja rasvaperseitä ja liian tunnollisia opiskelijoita! ”Säbäkoutsi”

Mikä ihme on kun ei tekstareita irtoa kansasta? Onko varnitsalaiset tosiaan NÄIN tylsää porukkaa! ”Lissää viinaa parlevuu”

Karjalaisen Tero Vancouverin kisakoneeseen Räkä poskella -hiihtonäytöillään! ”Kisaturisti”

Onneksi se sukkapuikkojen kilinä on hävinnyt luentosaleista. ”Moottorisahan kanssa kouluun?”

Hei jotain rajaa jos lätkämatsin lauteilla istuminen on lämpimämpää, kuin yliopiston luentosalien penkkien kulutus! ”Vilunväreet jatkuvat”

Tämä on Intercity-juna 76. Hyvää ja turvallista matkaa seinään!”Vaaran tunne kiihottaa”

Huhut tietävät kertoa, että ehdotuksia hima-laitoksen uudeksi logoksi on tullut niin paljon, että kilpailuaikaa on päätetty pidentää! ”Minäkin lähetin kahdeksan. Päivässä!”

Saakelin hölympiäläiset! Niiden takia hukkuu nuohosti ja jälkikin on sen mukaista...”Henkisesti UTC-8 -vyöhykkeellä”

Amica riistää! Minne se hemmetin ALV tuli ja meni???”Kiitos pula-ajan ruokavinkeistä”

Lisää promilleja viinaan, sillä kansa tahtoo kohonneen hintatason vuoksi rahoillensa myös vastinetta - känniä.”Selväpäinen historianopiskelija = true?”

26

“Varnitsan pikkujoulut 4.12.2009 klo 16”

Vaikeuksien kautta voittoonjo vuodesta 1970

Varnitsa ry.