5/2009

3 Pääkirjoitus4 Puheenjohtajalta6 BB Andy 8 Urputusnurkka10 Uusi hallitus13 Lähde Labyrinttiin14 Varnitsan RoomRiders17 Poronkakkaa18 Kaupunkifriikin elämää20 Huviretki tienpientareelle24 HiMa26 Persemaali ja tuomaripeliä28 Ajattelija29 Paskalista30 V-viestit

Joensuun historian opiskelijoiden ainejärjestölehtiVarnitsa 5/2009 ISSN 1236-3995

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.Päätoimittaja: Heli HuhtamaaToimitussihteeri: Leonid YakovlevKirjoittajat: JM Arvassalo, Katja Hintikainen, JP Hovi, Timo Ihalainen, Ville Kortelainen, Noora Kumpulainen, Ville Kyrönlahti, Juha Lehtinen, Tommi Leirilaakso, Olli Lång, Mikko Mentu, Mikko Puustinen, urputtajat ja uusi hallitusPostiosoite: Historia, Joensuun yliopisto, PL 111, 80100 JOENSUUS-posti: varnitsa@cc.joensuu.fi tai huhtamaa@cc.joensuu.fiPainos: 90 kpl

S i s ä l l y s :

2

3

on meidän ainejärjestömme ja oppiaineemme armorikas pikkujoulujuhla;ja julistetaan siis täten yleinen varnitsalainen rauha, kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään,sekä muutoin humalanhakuisesti ja riettaasti käyttäytymään.

Sillä se, mikä tämän ainejärjestön rauhan säilyttää,on vääräuskoisten mielissä laitonta taikka sopimatonta käytöstä.Sillä juhlista jaloimmat yhdistävät tätä heimoa, sitä vihollisten viekkaus vahvistaa.Älkööt kukaan aliarvioiko vastarintaan nousevia varnitsalaisia.

Ne, jotka tämän ainejärjestön rauhan rikkoo, ja toimintaa tai opiskelua jollakin tyhmällä päätöksellä taikka tehottomalla käytöksellä häiritsee,ovat raskauttavien asianhaarain vallitessa syypäitä siihen reaktioon, jonka hallitus ja jäsenet kustakin idioottimaisuudesta ja hölmöydestä erikseen säätävät.

Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille varnitsalaisille riemullista joulujuhlaa.

-Ja sitten joku huutaa ”soittakaa Paranoid”!

Kiitos kuluneesta vuodesta,Heli Huhtamaa

Ylihuomenna, jos Jumala suo,

4

Ovella vastassa melu ja viina,sisällä tuoksuu torttu ja kiima. Iholle tarttuu hiki kuin liima, unohtuu talven koleus ja viima.

Keittiössä häärää ahkera joukko”Kuka nää sipulit väärään suuntaan pilkko!?”Ruokaa on niin että tarjoiluun tarvitaan talikko,kuka perhana vessakin jo rikko?!?!

Mielissä himoitaan maukasta kinkkuakaveriksi etsitään mehevää sinkkua.Ensin maistetaan porkkanaa ja lanttua,sitten vasta saa glögimukiin tarttua.

Sitten on vuorossa illan ohjelmaa,pukkia, musaa ja vuoden opiskelijaa.Nyt alkaa jo hiukan puhe sammaltaa, parempi käyttää fyysistä vetovoimaa.

Glögiä menee jo toinen satsi,yltyy meno koko ajan hurjemmaksi.on vuorossa illan painimatsi, toinen haluaa toistaan paremmaksi.

Pian on taas lempeä kännisen kieli.Kai se on se joulumieli,saa karskit miehetkin painin jälkeen halaamaanmitä sitä pikkujouluissa rakkauttaan salaamaan!

Joltakulta meni jo ilta pipariksikukaan ei muista miksi.Housut kadonneet, kai se oli siksi.Glögiä tehdään tujumpi mixi.

Libidot liukkaasti illassa liikkuu,toiset jo toistensa kaulassa kiikkuu, muutaman suupielestä sylki jo riippuu,hik ja kops, tonttuset alas tuolilta hiippuu.

Ulkona on pimeää kuin mörön pyllyssä,yhtään olutta ei enää löydy jääkaapin hyllystä.Olo on kuin olisi riippunut tuulimyllyssä.Nyt on aika liikkua kohti ulko-oven kynnystä.

Varnitsan juhlat on jälleen menestysviranomaisten vaatimuksesta tekeillä jälkiselvitys.Jäljelle jäi vain muistin menetys,kuulemma siellä oli joku fuksien esitys.

_____

Puheenjohtaja ei ollut kännissä kun kirjoitti tätä, muuten vaan oli runoilijana mätä. Halusi kuitenkin näin höpelösti hyvää pikkujoulua toivottaa ja kiitosta tästä vuodesta toitottaa!

Katja Hintikainen

Puheenjohtajan palsta: pikkujouluissa

5

:n Kuumemittari

1) PerseskandaaliVanhasta skandaalista on jo

seitsemän vuotta. Tsekkaa uusin tunteenkuohuttaja sivuilta 14 -- 16

Nousussa

Laskussa

3) Varnitsan sisäsiit-toisuus

Lue lisää juoruliittestä!

2) Tuoretta, ja jo hieman paremmin riippunutta

lihaa sivuilla 10 -- 12

1) JouluhäslinkiLue lisää paskasta joulusta s.29

3) HumalaRiittävästi eväitä pikkujouluhin?

2) BBLaitoksen tekstaririnki ei tehonnut

toivotulla tavalla. Asiasta lisää seuraavalla sivulla!

6

Korviimme on kantautunut huhuja Big Brot-heriin päässeestä oman laitoksemme kas-vatista, joka vieläpä pääsi neljän viimei-sen kilpailijan joukkoon. Mutta millainen on henkilö on tämä Antti, jonka väitöskirja Miksi siksi loikkariksi? -huippu-urheilijoiden loikkaukset TUL:sta SVUL:oon 1919-1939 hyväksyttiin elokuussa 2008?

Lehtitietojen mukaan Antti on työtön filosofian toh-tori. Hän kertoo viettävänsä vapaa-aikansa lepää-mällä ja itsetyydytystä harrastamalla. Mukaansa BB-taloon hän tiettävästi pakkasi kahdet rintsikat, sukkahousut, kaksi peruukkia, naisten alushou-sut ja liukuvoidetta. Joensuussa järjestetyssä Big Brotherin valintatilaisuudessa Antti oli pukeutunut apinapukuun.

Siis mitä?! Kenties nykyisyys tulisi ymmärrettäväm-mäksi tutustumalla menneisyyteen. Siksi päätin asettua Lönnrotiksi Lönnrotin paikalle ja kerätä yh-teen opiskelijaheimomme suullisessa perinteessä sukupolvelta toiselle kulkeutuneita tarinoita. Niistä muodostuikin yllättävän yhtenäinen kokonaisuus – kuin heijastuksena muinaisesta vielä suuremmasta kertomuksesta, joka on hajaantunut näiden varnit-salaisten tarinaniskijöiden muistiin.

BB-Antin hurja opiskeluaika

Tätä et lue

Seiskasta!

Miksi siksi apinaksi?

Suullinen perinne

Antti aloitti opiskelunsa Joensuun yliopiston histo-rian laitoksella joskus 1990-luvun lopun pimeinä vuosina. Varnitsalaisten kesken hän oli aina Andy – Antti-nimeä käytettiin hyvin harvoin. Vanhin yhä opiskeleva polvi muistaa Antin yhtenä ikivanhoista jurpoista, jotka kävivät Varnitsan tapahtumissa.

Varnitsalaisten parissa Antti tunnettiin kovana ur-heilumiehenä. Siellä missä urheiltiin, siellä tapasi myös Antin. Niin Varnitsan sählyvuorolla kuin myös ylioppilaskunnan eri vuoroilla Antti opittiin tunte-maan maaliahneena taistelijana, joka ei epäröinyt tavoitella maalintekoa kauempaakaan vastustajan maalista. Varnitsan sählyturnauksessa Antin jouk-kue menestyi useimmiten mainiosti, joten myös voittajien kiertopalkinto – Kirkismalja – päätyi usein Antin joukkueelle. Tarina menneiltä vuosil-ta kertoo, että saatuaan kiertopalkinnon kotiinsa Antti otti sen hyötykäyttöön. Antti sijoitti pokaalin vessaan, jossa käytti sitä vessaharjan telineenä. Kirkismaljan vaiheet Antin vessassa saavat mielen-kiintoisia sävyjä, kun ottaa huomioon kuinka hy-vältä siitä juotu palkintoalkoholi on myöhempinä vuosina juhlahumussa maistunut…

Erään kerran, mitä luultavimmin syksyllä 2004, Antti osallistui Skarpissa leikkimieliseen kilpailuun, jossa piti pyöriä imurin putken ympäri ja pelleil-lä sitten pökerryksissä. Antin suoritus oli ikimuis-toinen, sillä metallinen putki jätti hänen otsaansa pyöreän, vertatihkuvan haavan, jota sitten paik-kailtiin eriskummallisilla laastarivirityksillä illan ja yön mittaan.

ole oma itsesi

7

Legendaarinen muisto Antista on saman 2004 vuo-den pikkujouluista, jolloin Antti kätki erään viatto-man tyttösen kengät reppuunsa. Tytön tiedustel-lessa kenkiään takaisin Antti vastasi ykskantaan: ”sää saat nää kengät takaisin, jos tuut mun luo yöksi…”. Seuraavana vuonna Antin taidon puhua Skarpissa kauniille neideille sai puolestaan kokea Varnitsan tuleva puheenjohtaja, jonka Antti väitti kivenkovaan olevan lesbo päinvastaisista vakuut-teluista huolimatta. Ja tämä siis ensitapaamisella.

Mutta hetkinen, kelataanpas takaisin. Muistitiedon perusteella voimme aukottomasti osoittaa, että Antilla oli taipumus kerätä neiti-ihmisten tavaroita reppuunsa Varnitsan tapahtumissa. Ja kun miettii miten monien löytötavaroiden omistajia bileiden jälkeen sähköpostilistalla kysellään, niin voi poh-tia miten paljon enemmän tavaraa on oikeasti hä-vinnyt. Ja minne ne ovat päätyneet? (Televisiosta tunnistamianne tavaroita voitte kysellä Sub-tv:n toimistolta. Alushousuja ei ole kuulemma käytetty kuin vähän.)

Kirjalliset lähteet

Näiden vähäisten ja sitäkin hämärämpien tarinoi-den varaan en tutkimustani Antista halunnut jättää, joten asiaan oli syytä perehtyä lisää. Kollektiivista muistitietoa hieman luotettavampana lähdeaineis-tona on historian tutkimuksen piirissä tavattu pi-tää kirjallista aineistoa. Siksi halusin vielä tutustua Varnitsa-lehtien antamaan kuvaan Antista. Varsi-naisissa lehden jutuissa Antti esiintyi harvoin, mitä nyt muutamassa urheiluturnauksissa otetussa ku-vassa. Juorupalstalla hänelle sen sijaan siunaantui enemmän palstamillimetrejä:

”Andy sai... hauen”

”Andyn (FM) boheemilla olemuksella saa naista. Niin Varnitsan pikkujouluissa kuin kirjailijasympo-siumissakin.”

”Andy (FM) sai pillua”

Kriittisenä ja kokeena tutkijana päättelin heti saa-miseen vihjanneiden juorujen olevan nurinpäin käännettyjä. Johtopäätöstä vahvisti myös yleinen käsitykseni varnitsalaisten koiraiden kyvyttömyy-destä pariutumismarkkinoilla. Näin ajateltuna juo-rut tarkoittivatkin sitä, ettei Antti ollutkaan päässyt

saatille! Lähdekritiikin kannalta joku voisi tietysti huomauttaa, että juorut on keksimällä keksitty kal-janhuuruisissa Varnitsa-lehden monistussessioissa, kun oikeitakaan juoruja ei ole ollut tarjolla. Mutta kukapa sellaista oikeasti uskoisi Varnitsan tasoise-na tunnetun underground-lehden tekijöistä!

Kun asia oli näin tullut tieteellisen pätevästi tut-kituksi, totesin keittiöpsykologin pätevyydelläni Antin mysteerin tulleen täydellisesti selvitetyksi. Aivan täysin en tosin hahmottanut, mitä takavuo-sien toimituskunta haki juorulla ”Andy kävi valin-tatalossa”. Lienevätkö tarkoittaneet tanssiravintola Tempoa?

Tämän Varnitsa-lehden juorupalstalle olemme va-likoineet yhden syvällisen koskettavan juorun, jon-ka toivoimme kerrankin toteutuvan arvovaltaisim-man mahdollisen tuomarin edessä. Tätä oli kovasti odotettu, niin että sitä ei enää tarvitsisi perusteet-ta juoruna kertoa. Toiveista huolimatta näin ei käy-nyt – ei vaikka Antti itsekin sitä niin kovasti Vapun kanssa tapahtuvaksi halusi. Huoh. Mutta olisi se voinut olla totta:

Andy (FT) sai pillua!Mikko Puustinen

Andy vastaanottaa Kirkismaljan Varnitsan liikuntavastaavalta Matti Jokiaholta kev-äällä 2007. Huomaa TV:stä tuttu raitapaita.

8

UrputusnurkkaByrokratia on hieno asia. Ilman sitä olisi Ruotsin suurvaltakaan tuskin menestynyt 1600-luvun sodissa, puhumattakaan tämän hetkisen valtiomuodostelmamme asemasta maailman hyvä-osaisten maiden joukossa. Me suomalaiset olemme onnekasta kansaa: meillä on Kela, sosi-aaliturva, julkinen ja yleinen sairaanhoito, ynnä muita hienoja asioita, joista monet, vaikkapa egyptiläiset tai albanialaiset, olisivat varmasti kateellisia. Ja kaikki tämä, koska 400 vuotta sitten yksinvaltainen egomaanikkojen suku katsoi tarvitsevansa lujemman otteen kansan verorahoista ja mielistä. Olipa meillä onnea.

Varjopuolena saimmekin sitten itse byrokraatit ja viranomaisten tavan hoitaa asiat byrokraat-tisella sääntelyllä. Kaikki asiat. On vaatimuksia tuohon ja rajoituksia tähän. Et saa mennä tuohon suuntaan, mutta tuonne ehkä, jos olet kiltisti. Tällä kertaa Varnitsa-lehden urputus-nurkka keskittyy siis ruoskimaan opiskelijaelämää vaikeuttavaa byrokratiaa ja hallinnollisia käytäntöjä.

Keväällä oppiaineryhmämme päätti historian laitoksen

uuden arkistoalan koulutuksen pääsyvaatimuksista:

arkistoalan koulutus korvaa syventävät opinnot, prose-

minaari tulee tehdä arkistoaiheesta, ym. Käytännössä

arkistoalaa lukemaan haluavan pitäisi siis jo fuksivuon-

na, tai viimeistään seuraavana, päättää opiskelunsa

tuleva suunta. Ja kuten kaikki tätä lukevat varmasti

omien kokemustensa pohjalta tietävät, fuksina tällaiset

päätökset ovat lähes mahdottomia. Itse luen historiaa

neljättä vuotta ja vasta nyt alan aavistella, mitä mahdol-

lisesti haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Ehkä. Kenties..

Mutta, satuin nyt vain henkilökohtaisesti olemaan jo

lähtökohtaisesti poiskarsittujen listalla.

En luonnollisestikaan kannata amerikkalaistyylistä mini-

mivaltiota ja olematonta julkista sektoria, mutta rajansa

kaikella. Ylhäältä päin tulevan säätelyn sijasta joskus

sitä toivoisi mahdollisuutta tehdä mielensä mukaan;

vapautta päättää omasta tulevaisuudestaan. Ja ihan

itsekkäistä, mieltymyksiin nojaavista syistä.

J.M -arkistoalan väliinputoaja

Mikä tentaattoreilla kestää kirjatenttejä tar-kistaessa!? Luulisi kahden viikon olevan tar-peeksi pitkä aika lukea ne kymmenisen kon-septia jo ennestään tutusta asiasta tai heittää vaikka noppaa niistä arvosanoista. Kysehän ei ole satojen oppilaiden massaluennoista. Yrittääkö henkilökunta piiloutua kiireidensä taakse (kun pitää ravata kaiken maailman konferensseissä ja arkistoissa) ja ajatel-laanko tenttien olevan ns. “paskaduunia”? Monet lehtorit jaksavat teroittaa, että yli-opisto on ennen kaikkea tutkimuslaitos, eikä mikään koulu. Mutta joillekin se on nimenomaan koulu jossa omaksutaan uusia asioita, eikä varsinaisesta tieteenkirjoit-tamisesta olla kiinnostuneita pätkääkään!

Leonid Yakovlev

Harva asia on nykyopiskelijan opintoasioissa niin tarkasti kontrolloitua kuin yleiseen tenttiin ilmoittau-tuminen. Kaikessa muussa toiminnassa kyllä hiljaisesti hyväksytään inhimilliset erehdykset, mutta tent-tien suhteen opiskelija on WebOodin lahjomattoman sähkökellon armoilla!

Timo, kuukauden odotus edessä

Kaikki ei todellakaan saa pelata!

9

”Kurssille osallistumisen edellytyksenä on”… Varsinkin kielten opiskelussa törmää liian usein tähän ilmiöön, joka tehokkaasti estää sujuvan opiskelun: Päästäk-sesi kurssille X2 tarvitset suorituksen kurssista X1! Ongelmana on se, että eritoten sivuaineopiskelijan on usein erittäin vaikeaa saada kaikkia ”X1”:siä suori-tettua pääaineopintojen painaessa päälle. Ymmärrän että kielten kohdalla oppiminen toimii ns. tyvestä puuhun –periaatteella, mutta luulisi että yliopiston tasoisessa laitoksessa uskallettaisiin antaa opiskelijan päättää omasta osaamisen tasostaan!?

Timo ”käy perusopintoja vuodesta toiseen” A. I.

Tässä syksyn mittaan ainakin 2. vsk:n opiske-

lijoita on kypsyttänyt kurssien päällekkäisyys

ja aikataulujen epämääräisyys. Viimeisin niitti

koettiin eräänä maanantaina, kun pahaa aavis-

tamattomina saavuimme sosiaalihistorian luen-

noille maanantaiaamuna kello 8. Jostain meille

tuntemattomasta syystä paleografian jo kertaal-

leen siirtynyt tentti olikin yhtä aikaa, minkä vuoksi

sosiaalihistorian luennolle tuli vain kaksi opiske-

lijaa. Tämä riitti luentojen perumiseen. Koettu

hajotus oli huomattavaa, jopa naamioverkkojen

rullaaminen kaatosateessa oli kevyttä puuhaa

tähän verrattuna. Tässä maanantaiaamun epi-

sodissa kulminoitui koko syksyn ongelma: tieto

ei kulje, aikataulumuutoksista ilmoitetaan myö-

hässä ja samalle kohderyhmälle tarkoitettuja

kursseja on pahimmillaan kolme yhtä aikaa. Ja

kun sitten vaaditaan vielä pakollisia ja puolipa-

kollisia läsnäoloja, niin ei ainakaan humanistin

logiikkaan istu, että kuinka tämä toteutetaan.

Ei ole ihme, jos opiskelumotivaatio laskee. Puhun

tässä useamman suulla: me haluamme tietää,

kuka on vastuussa näistä syksyn ongelmista?

Ei voi olla niin, että tällaista ”vain tapahtuu”. En

tiedä, ovatko muut vuosikurssit kokeneet samaa,

mutta ainakin 2. vsk on jo kypsynyt tähän. Minulla

on ainakin pelko puserossa, ettei pian toimintan-

sa aloittava Itä-Suomen yliopisto tuo tähän aina-

kaan parannusta. Onko seuraava askel se, että

saamme tietää vartti ennen luennon alkua, että

meidän pitäisikin olla Kuopion kampuksella? Tämä

ei voi jatkua näin, ja siksipä joku asiaan sekaan-

tunut voisi nyt astua esiin ja kantaa vastuunsa.

Miika Raudaskoski, 2. vsk:n poliittinen ruumis

Tulostaminen yliopistolla on osoittautunut viime

aikoina aivan mahdotomaksi. Agoralla tulostin ei

toimi, kirjaston tulostin taas pohtii tunnin tai pari

yhden vaivaisen arkin sylkäisemistä ulos, historian

käytävän atk-luokan tulostin on ilmeisesti joutunut

ufojen kidnappaamaksi... Jos tämä nykytilanne ei saa

hermoja vielä tarpeaksi kireälle, niin mietippä tätä:

on myös keksitty ehdottaa opiskelijoiden tulosta-

mismahdollisuuden keskittämistä yhteen pisteeseen

kampuksella! Loistoidea...

Katja

Minkä takia perjantai-päivinä on hyvin vähän tai ei opetusta laisinkaan? Onko tämä opettajien, opiskeli-joiden vai molempien syytä? Suoraan sanoen ÄRSYT-TÄÄ, kun yksi hyvä ”työpäivä” menetetään joka viikko ja samalla valitetaan opintojen venymisestä. Lisäksi perjantain pyhittäminen johtaa siihen, että luennot joudutaan tunkemaan viikon neljälle jäljellejäävälle arkipäivälle, jolloin esimerkiksi surullisen kuuluisa keskiviikko sisältää neljä päällekkäistä pakollista ja/tai kiinnostavaa kurssia.

Timo ”joku roti tähän hommaan”.

Timo, se johtuu siitä, että opiskelijoille ei riitä vain kaksi krapulapäivää viikossa! Torstaina kalja maistuu vaan niin hyvältä! (toim.huom.)

Parhaiten pelissä pärjää se, joka noudattaa kuuliaisesti byrokratian

pelisääntöjä : )

10

T ä y d e n k y m p i n h a l l i t u s

Moi!

Olen Marjo Koponen, 5. vuosikurssin opiskelija ja toimin Varnitsan hallituksessa puheenjohtajana seuraavan vuoden. Joensuussa on vierähtänyt jo muutama vuosi ja olenkin ollut hallituksessa aikaisemmin sekä kopo-sopo- että uusme-dia- ja tiedotusvastaavana. Olen kotoisin Vantaalta, mutta heti lukion jälkeen löysin itseni historian pääsykokeista ja päädyin tänne Joensuuhun opiskelemaan. Varnitsassa toimimisen ja opiskelun ohessa kulutan aikaa ystävien seurassa tai tekemällä kaikenlaista yleishyödyllistä ja -hyödytöntä. Juuri nyt suosikkitekemisiini kuuluu lukem-inen, ruoanlaitto ja joulukorttien askartelu...

Tule rohkeasti juttelemaan, jos on kysymyksiä, ehdo-tuksia tai toivomuksia Varnitsan toimintaan liittyen tai muuten vaan. Yliopistolla nähdään!

Moikkelsson!

Olen Katri, Varnitsan uusi valovoimainen vara-puheenjohtaja ja kopo-sopo. Aiempaa meriittiä v-jengissä minulla on esimerkiksi vankkana kol-mannen vuosikurssin juopporemmin osana, eli kokemusta on. Jos Sinulla siis on ongelmia, nappaa urheasti hihasta ja vuodata tuntosi minulle. Lupaan tehdä vuoksesi byrokratian pyörteissä kaiken minkä voin. Voitto tai kuolema!

En ole ollenkaan niin vaikeasti lähestyttävä kuin mitä ensivaikutelma saattaa antaa olettaa, vaan kuvailisinkin itseäni sanoilla perhonen, sateenkaari ja poni.

pusipusi

Saara, 22v., 4.vsk ja 90-73-93. Olen uusi järjestövas-taava, eli järjestän just Sulle kyydit Hol-seminaareihin keväällä ja syksyllä!

11

Heippa, olen Jenni ensimmäiseltä vuosikurssilta ja tulen toimimaan tulevan hallituksen sihteerinä. Par-haiten minut tunnistaa huonosta tasapainokyvystäni Varnitsan hippaloissa, joissa tulemme todennäköisesti törmäämään jatkossakin!

Olen Lauri Hyvönen, Varnitsan tuorein vauhtiveikko ja huvivas-taava. Ajassa mitattuna minulla on käynnissä viides vuosi historian opiskelijana, opintopisteissä laskettuna asia ei ole aivan niin yk-sinkertainen. Huvivastaavana tulen vastaamaan erilaisista huvituk-sista, joita Varnitsan jäsenille järjestetään. Mottoni huviministerinä olkoon: ilman hauskaa ei voi olla viinaa. Pitäkäämme siis tulevan vuoden aikana lystiä boolimaljan äärellä ja sambarytmien tahdi-ssa!

Morjens!Olen Kalle, 3. vuosikurssi ja uusi kulttuuri- ja lii-kuntavastaavanne! Aloitin opiskeluni alun perin jo kolme syksyä sitten sosiologian laitoksella, mutta jo ensimmäisenä vuonna historia vei mukanaan ja sillä tiellä ollaan. Olen kotoisin naapurikunnasta Kontiolahdesta, eli olen “paikallisia”.

Kulttuuri- ja liikuntavastaavana pyrin hoitamaan ja järjestämään ainejärjestön kaikki perinteiset häppeningit aina kulttuurimatkasta sählyturnauk-seen mahdollisimman mallikelpoisesti sekä kehit-tämään toimintaa mahdollisuuksien mukaan! Minut tavoittaa yleensä ainakin Varnitsan pelivuoroilta Areenalta tai Norssilta. Nähdään kulttuurin ja lii-kunnan parissa, etenkin kaikki te uudet kasvot! Ja hihasta saa nykäistä!

Olen Tero Karjalainen, enemmän tai vähemmän 6. vuosiluok-kaa. Olen hallituksen rahastonhoitajana eli tehtävänäni on hajoilla ainejärjestömme ainaiseen rahanpuutteeseen. Tähän tehtävistä vastuullisimpaan olen valmistautunut inhoamalla kaikenlaista numeroiden pyörittelyä jo vuosien ajan. Muutoin olen säyseä amatöörikielipoliisi, jossa on kroonisen pätijän vikaa. Niin, ja väistyvän päätoimittajan pyynnöstä: tissit.

12

Hei kaikki varnitsalaiset, olen siis teidän uusi tiedotus- ja uusmediavastaava Miika Kettunen. Vuosikurssi on neljäs ja vuosia on liikaa takana, joten iästä ei kannata puhua. Olen ainakin omasta mielestäni sosiaalinen ja huonon huu-morintajun omaava henkilö ja olin edellisen hallituksen huvivastaava, joista hommista siirryin nyt hieman vähemmän vastuullisiin hommiin. Harrastan aika monipuolisesti liikun-taa, kuten joogaa ja punttisalia, kun inspiraatiota kuntoiluun löytyy. Muista harrastuksista ei kannata puhua, sillä ne koos-tuvat päivänvaloa kestämättömistä aktiviteeteista erilaisten pelien parissa. Olen siis myös äärimmäisen kilpailuhenkinen ihminen. Muut mielenkiintoiset seikat varmaan löytynevät tämän lehden juorupalstoilta, joita olen vuosien varrella jonkin verran kansoittanut :P mm. jopa perseeni on löytänyt tiensä lehden sivuille!

Nehän ovat kuin kaksi marjaparia!

Pasi Huotari ja Tero Karjalainen, Pietarin matkaajat

Tuomas Milonoff ja Riku Rantala, Madventures -TV-matkaajat

Ladies & Gentlemen! Uusi päätoimittaja teitä tervehtää, moi! Minua voi kutsua Nooraksi, mutta kivoja lempinimiä otetaan vastaan. Opiskelen ensimmäistä vuotta Joensuussa ja jo heti tokasta päivästä alkaen on ollut hauskaa. Pidetään siis lisää kivaa. Toivon teitä olemaan innokkaita ja vaikkapa ilmoittau-tumaan avustajaksi V-lehteen. Myös juttuvinkkejä otetaan vastaan. Älkää peljätkö tulla juttusille, sillä myönsin vasta äskettäin itselleni että Siperian tuulien kohmettaman ulkokuo-ren alla asuukin todellinen pehmo. Aika nössöä, eikös.

She knows how to pony, like Boney Maroney. Mut mullon omat muuvssit hallussa (ehkä).

13

Onko opiskelujen jälkeen elämää? Tätä kysymystä pohtii varmasti moni valmistumista odottava wan-nabe-maisteri iltaisin, kun uutisissa kerrotaan työttö-myydestä, lamasta, säästöistä ja pakkolomista. His-torian, kuten muidenkin oppiaineiden kohdalla, epä-varmaa työelämää voi kuitenkin vältellä vuosia jatka-malla opintoja. Monia ajatus siirtymisestä väitöskirjaa kirjoittavaksi jatko-opiskelijaksi voi epäilyttää. Jatko-opiskelu mielletään usein yksinäiseksi puurtamiseksi ja jatkuvaksi taisteluksi vähäisistä apurahoista, joten sosiaaliselle ja huolettomalle opiskelijaelämälle saa heittää hyvästit. Totuus on kuitenkin toinen täällä Joensuussa, jossa historian jatko-opiskelijat ovat jär-jestäytyneet yhdistykseksi, joka tunnetaan nimellä Labyrintti. Yhdistys pyrkii Varnitsan tavoin tuomaan opiskelijoita yhteen, vaikkakin toiminnan aktiivisuus ei yllä aivan suolankeittäjien tasolle. Biletystä kaipaa-van jatko-opiskelijan kannattaa siis jatkaa edelleen osallistumista myös Varnitsan toimintaan.

Labyrintin tärkein toiminnan muoto on Lähde –nimi-sen historiatieteellisen aikakauskirjan julkaiseminen. Lähde on joensuulaisten historian jatko-opiskelijoi-den aivan itse luoma vuosittain ilmestyvä aikakaus-kirja, jota luetaan ympäri Suomea kodeissa, kirjas-toissa ja yliopistoissa. Labyrintin jäsenet vastaavat julkaisuun tulevien artikkeleiden toimittamisesta sekä julkaisun markkinoinnista ja myynnistä. Lähdet-tä voisikin kuvailla villin Varnitsa-lehden asialliseksi isoveljeksi, sillä julkaisujen toimintaperiaatteet ovat lähellä toisiaan. Muista aikakauskirjoista Lähde erot-

Kauan odotettu, yleisön kinuama: V-lehden oma joulusarjis!

Jatkuu...

L ä h d e L a b y r i n t t i i n !tuu edukseen siinä, että tieteellisten tekstien ohel-la julkaisussa on alusta lähtien panostettu taiteelli-seen kuvitukseen. Korkealaatuisesta kuvituksesta voi nauttia etenkin lukiessa Lähteen uusinta numeroa, jonka sivuja koristavat tätä V-lehteä päätoimittavan Helin taidokkaat piirustukset.

Mikäli olet miettinyt mahdollisia jatko-opintoja tai yh-distykseen liittyminen kiinnostaa muuten, ota yhteyt-tä vaikkapa allekirjoittaneeseen, niin saat tarkem-man johdatuksen Labyrinttiin. Jos taas jatko-opinnot eivät vielä ole ajankohtainen asia, mutta kiinnostus Lähdettä kohtaan heräsi, niin suunnista osoitteeseen www.lahde.info. Sivustolla pääsee lukemaan julkai-sun vanhoja numeroita sekä tilaamaan uusia. Netistä löytyy myös tarkempaa tietoa Labyrinttiin liittymises-tä. Muistutettakoon vielä, että jäseneksi voi liittyä kaikki fukseista vaareihin, eli yhdistyksen toiminta ei ole tarkoitettu vain jatko-opiskelijoille. Jäsenmak-su tai Lähteen tilaaminen tulee myös naurettavan halvaksi, joten nyt kaik-ki kipinkapin liittymään Labyrinttiin ja tilaamaan Lähdettä vaikkapa joulu-lahjaksi!

Jouni KumpulainenLähteen päätoimittaja, Labyrintti ry:n varapu-heenjohtaja

14

Valehtelu ja itsensäkieltäminen, nuo rikoksista vanhimmat kiusaavat yhteiskuntaamme tänäkin päi-vänä. Onko tilanne toivoton? Onko meidän nostettava kätemme ylös ja todettava; ”ei, me emme voi tälle mitään, viekää meidät mukananne kadotukseen”? Ei, meidän ei ole. Meillä on vielä toivoa. Tämä selvisi minulle, kun työtovereideni kanssa tutustuin kolmikkoon, joka taistelee kaikin keinoin näitä ihmisluonnon alhaisia piirteitä vastaan. Kolmikkoon, joka tunnetaan nimellä: Tutkijainstans-si. Seurasimme heidän iskujaan kolmeen eri kohteeseen ja tämä on tarina noista iskuista, jotka re-pivät valheen likaiset verhot totuuden aamunkoiton tieltä!

Huoneratsaajat: Pelkoa ja inhoa Joensuussa

If you want the job done right, hire a professional

Henk i vo ittaa mater ian?

Ensimmäisenä huoneenratsaukseen osallistuu va-paasta tahdostaan Herra A teologian laitokselta. Hurskaana veikkona tunnetusta Herra A:sta pova-taan mestariteologia, ja niinpä hän on saanut jo opiskelijana oikeuden toimittaa kirkon sakraalivir-koja ja käyttää lipereitä hengellisen vallan merk-keinä.”Herran rauhaa, veljet!” julistaa rovasti toivottaen tutkijainstanssin sensaatiohakuiset nuuskijat kaik-kein pyhimpäänsä. ”Täältä ei turmelusta löydy. Herranpelko on viisauden alku”, opastaa rovasti hartaana ja tarjoaa vieraille kahvia.

Tutkijainstanssia ei pelkällä laihalla suffella lahjota, vaan kohta tyynyt pöllyävät, kun jokainen nurkka tutkitaan täikamman kera. Mutta kuinkas ollakaan, rovastin sanktuaarin ratsaus osoittautuu tuloksil-taan perin laihaksi! Ei rivoja elokuvia sängyn alla,

ei myöskään löyhämoraalisia lehtiä. Vain tuntitol-kulla elävää kuvaa Suviseuroilta eri puhujista ja ylistyksistä, ja pari pinkkaa Kirkkotietä. Jopa kaa-pissa majailevasta Eloveena-kaurahietalepaketin blondin kasvot on tussattu peittoon. ”Etteivät epä-puhtaat ajatukset saisi kasvualaa ja myrkyttäisi sielua”, opastaa rovasti isällisesti.

15

Kun tutkijainstanssi poistuu iloisesti myhäilevän rovasti kotoa, on tunnelma alhaalla. Timantinko-va tiimi ei kuitenkaan aio näin vähällä luovuttaa, vaan punotaan uusi juoni. ”Odotetaan iltaan ja ratsataan sitten äijän paikka uudestaan, totta kai se on jemmannut törkynsä jonnekin.” Tuumasta toimeen. Viinalle perso talonmies lahjotaan lainaa-maan yleisavainta journalistisiin ja tutkimukselli-siin tarkoituksiin. Illan hämärtyessä tehokolmikko tekeekin äkkirynnäkön Herra A:n hengelliseen py-häkköön kamerat leiskuen ja tutkimusvälineet val-miina.

Näky on niin karmaiseva, että kaiken nähneet tut-kijatkin ovat kauhuissaan. Hyvä rovasti näyttäisi olevan aikeissa harrastaa pahemman luokan so-domiaa pinkkipukuisen kuoripojan kanssa. ”Mit.. per.. kamera pois, Herran nimessä!” huutaa ää-rimmäisen kiusaantuneen oloinen rovasti. ”Tämä on loukkaus yksityisyyttä kohtaan, tässä on herk-kä sielunhoidollinen prosessi meneillään!” karjuu Herra A, samalla kun hämmentyneen näköinen kuoripoika sylkee kumipalloa suustaan. ”Ulos tääl-tä, Paholaisen kätyrit!” ärjyy tuohtunut rovasti, ja tutkijainstanssi ryntää paikalta ennen kuin kirkon-kiroukset alkavat lennellä.

Hieman noloina äkillisestä interventiosta tutkijat palaavat seuraavana päivänä hieromaan sovin-toa kirkonmiehen kanssa. Oven tulee avaamaan silminnähden päihtynyt Herra A puoliksi juotu vii-nipullo kädessään. ”Jaa, terve. Tulkaa sisälle”, viit-too pappislupaus. ”Oikeastaan minun pitäisi kiittää teitä, kun ryntäsitte eilen sillä lailla sisään”. Sa-malla rovasti kaivelee esille Cosmopolitan-lehteä, jonka sivut eivät tahdo irrota toisistaan. ”No, huo-masin että synnin tekeminen julkisesti onkin kak-sin verroin hauskempaa kuin salassa puuhastelu. Kiitoksia kun näytitte minulle oikean tien, rakkaat ihmisveljet. Otetaanhan hömpsyt, minulla on vielä monta pulloa ehtoollisviiniä jääkapissani.” kertoi-lee rovasti ja ottaa naukun.

Tutkijainstanssi ryntäsi jo toisen kerran ulos ro-vasti huoneesta ja jätti eksyneen sielunpaimenen harrastustensa pariin.

H istor ianop iske l i ja saa a ina?

Ja seuraavana vuorossa on Herra B. Herra B esit-täytyy historianopiskelijaksi ja kovaksi naisten-mieheksi. Samaan aikaan Tomm... eiku siis Herra B:n puhelin soi ja ruusu kädessään hän lepertelee puhelimeen siteeraten välillä Tommy Tabermania. Haastatteluhetkellä taustalla meikkasi nainen, joka myöhemmin osoittautui Herra B:n kämppik-seksi.

Tutkimusryhmämme ratsasi historianopiskelijarau-kan huoneen. Sen lisäksi ettei hän ikinä tule saa-maan töitä, näyttää myös vahvasti siltä että hän ei ikinä saa myöskään naista. Löysimme nimittäin hänen huoneestaan kymmeniä käyttämättömiä kondomeja, joiden parasta ennen päivä oli um-

Toim.huom: tämä kuva ei sovellu herkemmille silmille. Varnitsa-

lehden toimitus tuntee vastuun-sa ja tiedostaa menneisyyden

skandaalinsa, joten emme valitet-tavasti voi julkaista kuvaa netissä. Sensuroimaton kuva on kuitenkin nähtävillä paperisessa versiossa

16

messa. Lisäksi huoneesta löytyi käsirasvaa, lähes-tymiskieltoja (kutsuja), runkkuserlaa ja kauniiden naisten kuvia tietokoneelta, jotka eivät todella-kaan ole itse otettuja.

Jatkaessamme tutkimuksia Herra B pamahtaa si-sään huoneeseensa mukanaan lisää käsirasvaa. Todisteitten valossa tuomio on selvä. Naistenmies-myytti on nyt murrettu ja historianopiskelijat ovat siis kotona runkkaavia yksinäisiä luusereita.

Heteroko?

Kolmanneksi instanssi iskee tunnetun paikallisen nuorisovaikuttajan, tässä herra C, luokse. Mies tunnetaan yleisesti hyvin raittiina ja naisiin me-nevänä miehenä, mutta jokin hänessä on saa-nut tutkijat arvioimaan, että kaikki ei sittenkään ole sitä, miltä se näyttää. Syöksytään siis heidän mukanaan sisään, yllättäen ja sovittua ajankohtaa noudattamatta!

Kulissi näyttää täälläkin olevan kunnossa; herra C hymyilee leveää fruittari-streittari hymyä, po-seeraa auliisti vichy-pullon ja sählymailan kanssa, sängyllä lojuu Image kuin todistamassa kosmopo-liitin intellektuellin luonteesta. Mutta jokin tässä haiskahtaa. Ja pahasti.

1. Vichy-pullo sisältää lähemmin tarkasteltuna Saarenmaata.2. Indie-levyjen takaa hyllystä löytyy Jari Sillan-pään & Teuvo Lomanin duetto.3. Imagen välistä löytyy sekä PlayGirl että Brokeback Mountain.4. Huoneesta löytyy avuttomasti muka-piiloon laitettu, hyvin isolla varustuksella siunattu rattopoika.

17

Kulissi murtuu nopeammin kuin koskaan. Äkkiä äskeinen ”fruittari-streittari” on repinyt paitansa pois, saanut jostain päähänsä juoponmyssyn, käteensä melkein tyhjän Jack Daniels-pullon ja huutaa humalainen kiilto silmissään: ”Hei komea poika, anna mulle jumalauta sun puhelinnumeros niin…”. Jätämme tämän hyvin surullisen tapauksen rypemään omaan lokaansa.

Järkyttävää tutkimustaan väsäsivät: Ville Kortelainen, JP Hovi & Tommi Leirilaakso

POronkakkaa ( jatkoa sivulta 13 )

Jatkuu...

18

Tiedättekö sen hyvin ruskettuneen tyypin, joka kevään ensi hetkellä ilmestyy kaupungille rullaluistele-maan spandex-housuissa, ilman paitaa ja vetäytyy syksyllä nukkumaan talviunta solariumiin? Entäs sen saksalaiseksi tekeytyvän parrakkaan herrasmiehen, joka reippailee sauvakävellen tai pyörän selässä samaa korttelia ympäri tuntikausia ja jututtaa kaikkia vastaan tulevia nuoria ja viehättäviä naisia? Tai sen nuoren miehen, joka kaupungin kirjastoissa kiertää loputonta kävelylenkkiä ja pysähtyy välillä het-keksi tuijottamaan kirjojansa lukevia opiskelijaneitokaisia? Tietenkin tiedätte. Kylähulluista ja muista kaupungin friikeistä puhuminen on kaikkien ”normaalien” mielipuuhaa, koska siten voi nostaa oman mi-tättömän elämänsä jalustalle. Voimme tyytyväisenä todeta: ”minä olen ainakin onnistuneempi ihminen kuin tuo.” Ajatteleeko kukaan kylähullujen sielunelämää? Empatian puuskassani päätin parin päivän aikana tekeytyä moneksi erilaiseksi kaupunkifriikiksi ja kokea heidän maailmansa.

Kaupunkifriikin elämä

Intiaani Sokoksen aulassa

Olen pukeutunut hihoista hapsutettuun mokkanahkatakkiin ja päätäni koristaa sulkapäähine. Astun liukuovista Joensuun Sokoksen aulaan ja alan sekoilla keskellä päivää. Pompin ympäri ala-aulaa lyhyellä loikalla ja mumisen itsekseni: ”sadetanssi, sadetanssi, sadetanssi”. Pelästyneet äidit vetävät lapsiaan kauemmaksi minusta, mutta muuten ei kukaan tunnu kiinnittävän minuun mitään huomiota. Nostan oikean käteni huulilleni ja päästän korvia huumaavan so-tahuudon: ”WO WO WO WO WOOOOO!”. Nyt liikkeitäni seuraa tarkemmin viiden taidehipin näköisen ihmisen porukka. He kat-sovat minua kiinnostuneina ja lopulta antavat minulle asiantun-tevat aplodit. Luulevat penteleet, että esitän jotain performanssia! En pääse epäaidolla inkkari-kokeilullani yhtään lähemmäksi friikin sielunelämää. Luikin tieheni kaupan takaovesta.

Seksihullu autonasentaja yliopiston parkki-paikalla

Sivelen kasvoihini kevyen kerroksen akselirasvan ja moottoriöljyn sekoitusta ja pistän ylleni huonosti istuvan säästöpankki-pipon sekä Suomi-verkkarit. Kävelen puoli päivää ympäri yliopiston parkkipaik-kaa epämääräinen metallipötkylä kädessäni. Aina, kun jostakin py-säköidystä autosta nousee yksinäinen naishenkilö, säntään paikalle ja kysäisen: ”Voidaanks lähtee mun autoon koittaan, että sopiiko tää kampiakseli paremmin sisään syylärin vai takakontin kautta?”

19

Hienovaraiset tunnusteluni eivät saa vastakaikua, vaan kaikki pakenevat minua. Näen kuinka minua osoitellaan turvallisen välimatkan päästä. Kukaan ei kuitenkaan rohkene tulla kysymään mikä minua vaivaa, joten saan kierrellä rauhassa autorivien väleissä. Tulee vilu ja nälkä. Yksinäistä tämä sek-sihullun autonasentajan elämä.

Yön yksinäinen

Illan pimetessä päätän ryhtyä hel-pommin lähestyttäväksi friikiksi. Pu-keudun normaalisti ja alan kävellä pitkin Joensuun keskustan katuja surullinen ilme naamallani. Hyräilen itsekseni sydäntä särkeviä kaikkien tuntemia itkuvirsiä, kuten Het-ken tie on kevyt ja Unbreak my Heart. Välillä pysähdyn kysymään vastaan tulevilta ihmisiltä olisiko heillä hetki aikaa jutella kanssani, kun minulla on nyt hieman vaikeaa. Kukaan ei ole halukas juttelemaan, kaikilla on kuulemma kiire. Kierrettyäni keskustaa muutaman tunnin ajan alan tulla jo tu-tuksi ihmisille. Vastaantulijat vaihtavat kadunpuolta ja ohitseni kävelevät kiristä-vät vauhtiaan. Tästä masentuneena alan laulaa itkubiisejäni hieman kovemmalla äänellä. Keskiyön korvalla poliisi pysäyt-tää minut ja pyytää minua poistumaan keskustan alueelta. Häiritsen kuulemma tavallisia ihmisiä. Lähdettyäni poliisien juttusilta, alkaa heidän luoksensa kertyä uteliaita kyselemään mistä mielisairaa-lasta karannut tuo hullu on ja ei kai se vaan asu jossain heidän lähellään.

Perse vilkkuu kaupungin kirjas -tossa

Viimeisenä friikkiroolinani kokeilen klassista kir-jastokyttäämistä. Kirjastokyttääjiä on maailmassa paljon, koska kirjastot ovat lämpimiä paikkoja, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Lukusaleissa istuu paljon ihmisiä ja yksinäisempikin voi hetken aikaa

kuvitella, että hänellä on sosiaalista elämää. Pää syvällä ison lierihatun sisällä ja ruumis verhottuna pitkähelmaiseen takkiin liityn kyttääjien joukkoon. Haahuilen ympäri alakerran lehtisalia ja välillä is-tahdan häiritsevän lähelle lehtiä lukevia ihmisiä. Tilaisuuden tullen pysähdyn töllöttämään vierus-

toveriani päästä varpaisiin. Jos joku huomaa töllötykseni, nousen nopeasti paikaltani ja jatkan haahuilua. Käytökseni selvästi häritsee kaikkia läsnäolijoita. Kuulen takaani ärsyyn-

tynyttä supinaa ja minua katsellaan joka suunnasta alta kulmien.

Huolimatta tuntikausien haahui-lusta ja töllöttelystä ei kukaan kuitenkaan tule sanomaan minul-le mitään. Silloin päätän vetää vii-meisen ässän hihastani. Hyppään lehtisalin keskellä olevalle pöydälle ja pudotan pitkän takin, jonka alla ei ole mitään. Päristän huuliani ja heilutan helikopteria kaikkien nähden. Tanssini keskeytyy vas-ta, kun vartiointiliikkeen mies tarttuu jalkaani ja taklaa minut maahan. ”OISKO TEILLÄ TÄHÄN JOTAIN KOMMENTTIA!”, karjun samalla kun minua raahataan ulos. Minut isketään katuun ja takkini lentää ulos perässäni. Ikkunasta näen kuinka lehtisa-lin asiakkaat jakavat vuolaas-ti jännittävää kokemustaan toistensa kanssa keskustellen ja kännyköihinsä lörpötellen. Ihan oikea hullu!

Vaikeaa ja yksinäistä on friik-kinä olo. Varsinkin, kun ne

oikeat friikit eivät vain päätä vähäksi aikaa ruveta friikeiksi kuten minä. Kaikille friikeille lohdutusta tarjoaa kuitenkin se, että ne jotka pitävät ympä-rillä olevista hulluista melua, myös kaipaavat heitä ympärilleen. Jotakin meidän pitää aina päästä päi-vittelemään ja tuomitsemaan.

Olli (all-night) Lång

20

Syksyn edetessä joululoma alkaa tuntua yhä houkuttelevammalta. Opiskelu pyörii samalla vanhalla kaa-valla ja työt alkavat kasaantua. Rutiineiden kautta ajamme itseämme yhä pahemmin näkökulmamme vangeiksi. Moni viettääkin suurimman osan viikostaan kampuksella näkemättä siitä kuitenkaan kuin yhden puolen. Päivärytmit, kulkureitit ja tutuiksi tulleet rakennukset hallitsevat elämäämme. Ei ole siis ihme, jos elämä alkaa vaikuttaa harmaalta ja yllätyksettömältä. Apu on kuitenkin yllättävän lähellä. Yliopiston kampusalue kätkee sisäänsä paljon enemmän kuin voisi odottaa.

Jos opiskeluelämä alkaa vaikuttaa yksipuoliselta, älä tyydy vanhoihin kulisseihin. Lähde tutustumaan todelliseen opiskeluympäristöösi ja laajenna näkökulmaasi. Maailma piristyy, kun sen pystyy näkemään uusista näkökulmista. Toimitus päätti näyttää esimerkkiä ja ottaa selvää muutamista kampuksen tunte-mattomista kohteista.

Joensuun riippuvat puutarhatNaturan katon kasvihuoneet ovat asia, jota et en-simmäisenä odottaisi löytäväsi kampusrakennuksen katolta. Ne eivät ole myöskään ainoita laadussaan. Asiasta kiinnostunut tutkimusmatkailija löysi myös Borealikselta vastaavanlaisia tiloja. Nämä kasvi-huoneet olivat vielä toistaiseksi tyhjillään. Naturan riippuvat puutarhat kuitenkin pitivät salaisuutensa, sillä näihin historioitsijalla ei ollut sisäänpääsyä.

KirjavarastoYhtenä kohteena on itseoikeutetusti kampuskirjas-ton tarunhohtoinen kirjavarasto. Legendojen mu-kaan kampukselta löytyy mystinen varasto, jonne on sinetöity lehtiä muutaman vuosikymmenen varrelta. Toimituksen jäsenen kiinnostusta tähän aarrekät-köön eivät lainkaan vähentäneet kertomukset varas-ton laajamittaisesta Jallu-kokoelmasta. Etsintä lähti innokkaasti käyntiin, mutta monen käännytyksen ja uudelleenohjastuksen kautta matka lopulta tyssäsi. Varastoon ei ole vapaata pääsyä, ja sisäänpääsy kiellettiin jopa vastuullisilta historianopiskelijoilta. Legenda kuitenkin jäi elämään.

MunakappeliErään tarinan mukaan kampukselta löytyy salape-räinen “hiljainen huone”, johon opiskelijat voivat vetäytyä rauhoittumaan kiireiden keskellä. Kuultu-aan tästä tilasta allekirjoittanut tunsi sydämessään voimakasta kaipuutta askeettiseen yksinäisyyteen.

Huviretki tienpientareelle

Naturan tyhjyyttä ammottavat kasvi-huoneet saavat vihreistä asioista kiin-nostuneet opiskelijat surumielisiksi.

Yliopiston yksityisyrittäjyyttä vastustava politiikka pakottaa pikku-hipit jatka-

maan viherkasvien hyötöä komeroissa.

21

Johtolangat osoittivat yksioikoisesti teologianlaitosta kohden, ja kirjoittaja löysikin itsensä pian Agoralta. Sisäpiirin linkkien avustamana etsintä tuotti nope-asti tuosta. “Hiljainen huone” on olemassa, ja se on jopa yllättävän helposti löydettävissä, jos tietää mitä etsii. Agoran teologian siivestä löytää oven, joka johtaa tähän pieneen tilaan.

Genesis-kappeli tunnetaan opiskelijoiden parissa myös nimellä “munakappeli”. Nimi johtaa juu-rensa kappelin ulkoasuun ja munataideteokseen. Genesis-kappeli toimii opetustilana, hartaushetkien pitopaikkana sekä rauhoittumistilana. Kappelissa järjestetään myös aika-ajoin teologeille suunnat-tuja päiväkahveja, joiden hyödyntäminen on oma taidelajinsa. Borealiksen pelikoneetOletko metsäopiskelija? Näyttääkö päiväsi synkäl-tä? Ei hätää! Voit aina varata ajan! Tarjolla on niin heijastustauluja kuin metsäkonesimulaattoreita. Historianopiskelijaa kuitenkin rauhoittaa tosiasia, että myös omalta laitokselta löytyy vastaavanlaisia aktiviteettejä. Neuvostositseihin osallistuneet tietä-vät, ettei simulaattoreihin aina tarvita tekniikkaa..

Futuran tislauslaitteistot “Jo pihisee. Siellä sorretun voima jyllää!” Kemi-anopiskelijoilla on aina yksi valttikortti historioit-sijoihin nähden. Tislauslaitteistot ovat yllättävän yleinen näky Futuran laboratorioissa. Ainoa kysymys lieneekin, miksei Varnitsalla ole vielä vastaavanlaisia välineistöjä?

Naturan elainnayttelyMonet ovat kulkeneet aulan täytettyjen eläimien ohi Naturalla asioidessaan. Harva kuitenkaan tietää takahuoneista löytyvästä laajemmasta eläinnäyt-telystä. Toimitus päätti tehdä pistohyökkäyksen näihinkin tiloihin. Rakennukselta löytyy niin eläinten luurankoja, täytettyjä nisäkkäitä, kalakokoelmia kuin myös laaja kokoelma lintuja. Jos stressaantuneella historianopiskelijalla on päivän varrella vapaata aikaa, kannattaa pistäytyä Naturalla. Etenkin lintu- ja luukokoelma lumosivat katsojan. Tilat löytyvät helposti kääntymällä sisäänkäynnistä oikealle haa-rautuville käytäville. Seinien viitat ohjaavat heikom-mankin suunnistajan kohteeseensa.

Mitä siis jäi käteen? Kampuksessa on mon-ta puolta nähtävänä. Ui vaikka mieluummin vastavirtaan kuin jatkat samaa koettua uomaa. Jo pelkkä matkareitin muutos voi vaikuttaa piristävästi elämään. Älä siis juutu rutiineihin! Jo lyhyt kierroksemme kampuksella todisti, että ympärilläsi on enemmän nähtävää kuin kuvitte-let.

Mikko Mentu

Motorisoitu tuoli sauvojen kera. Eikö naurata? Tiput orrella: luonnontieteilijän tikkari

Jokaisen jurpon pa-ras joululahja. Vink

vink vaan äidille!

22

mainosmainos

Ikäjohtaminen, työhyvinvointi, hyvä elämä, arvot, asenteet ja osaaminen. Nämä ovat avainkäsittei-tä ja -sanoja työurien pidentämisessä ja hyvässä työelämässä, mutta miten asia on käytännössä? Palkansaajajärjestöt ja maan hallitus ovat ottaneet yhteisen tavoitteen pidentää työuria kolmella vuo-della vuoteen 2025 mennessä. Saattaa kuulostaa helpolta, ainakin paperilla. Vanhuuseläkkeelle siir-rytään tällä hetkellä keskimäärin 62 vuotiaana ja kokonaisuudessaan Suomessa jäädään eläkkeelle keskimäärin 52 vuotiaana. Tässä jälkimmäisessä iässä onkin mukana se suurempi ongelma, työky-vyttömyyseläkkeelle siirtyminen.

Työelämä muuttuu. Työikäisiä on koko ajan vä-hemmän ja työtehtäviä tuntuu olevan enemmän ja enemmän. Työnantajan odotukset ovat suuret ja työntekijät asettavat paineita myös itselleen. Kol-mekymppiset painivat määräaikaisissa työsuhteis-sa jaksamisen, sekä henkisen että fyysisen, sekä omien toiveiden kanssa. ”Teen tässä vain vähän töitä illalla kotona, jotta saan kaiken tehtyä. Kyl-lä minut palkitaan vakituisella työsuhteella sitten joskus.” Kuulostaako tutulta? Akavalaisten, ennen kaikkea nuorten naisten ongelmana ovat nimen-omaan pätkätyöt ja työn vaativuuden ja epätasa-arvoisen palkkauksen kanssa painiminen.

Tutkimukset osoittavat, että määräaikaisissa työ-suhteissa olevat eivät uskalla osallistua työpaikan kehittämiseen, he voivat työpaikoilla muita huo-nommin ja kokevat epävarmuutta kokonaisvaltai-sesti muita enemmän elämässään. Voi perustel-lusti kysyä, kehittyykö työelämä tai piteneekö työ-urat tällä tavalla? Vakituisen työsuhteen ei pitäisi olla mikään palkinto, vaan sen tulisi olla edelleen

työelämän perustilanne. Uralla eteneminen ja työ-paikan vaihtaminen on luonnollista, mutta tämän pitäisi olla mahdollista turvallisesti ja siten, että asiasta voi itse päättää. Jossain vaiheessa työn-antaja alkoi käyttämään määräaikaisia työsuhteita pidennettyinä koeaikoina. Emme saa suostua tä-hän enää!

Myös työhönottotilanteen tulee olla tasavertainen naisille ja miehille. Perheen perustaminen ei esi-merkiksi voi olla syy syrjiä naisia tai miehiä. Li-säksi kohtelun työpaikoilla on oltava tasa-arvoista ja työelämää pitää sekä kehittää, että siellä pitäisi jatkossa voida paremmin. Vain tällä tavalla työurat voivat pidentyä ja ihmiset alkavat voida parem-min.

Akavan Erityisalat on jäsentensä tukena työelämän eri tilanteissa työnhakutilanteista ja pätkätöistä lähtien. Tule sinäkin mukaan ja turvaa oma selus-tasi. Samalla olet mukana kehittämässä työelämää muiden palkansaajien joukossa. Määräaikaiset työ-suhteet tai työelämän kehittäminen eivät voi kos-kaan olla kenenkään henkilökohtaisella vastuulla. Nämä ovat yhteiset talkoot, joita ammattiyhdistys-liikkeen tulee vielä aiempaa napakammin johtaa.

Akavan Erityisalat on yli 24 000 korkeasti koulute-tun jäsenen edunvalvoja työelämässä. Katso lisää www.akavanerityisalat.fi tai www.aivanerityinen.fi.

Minna AholaAkavan Erityisalojen koulutuspolitiikan ja opiskeli-ja-asioiden asiamies

Toivotko sinä vakituista työpaikkaa?

23

mainosmainos

24

Jokaisen lukijamme olisi suotavaa tietää, että historian ja maantieteen laitokset yhdistyvät vuodenvaihteessa. Sen sijaan monellakaan ei ole vihiä siitä, että säästösyistä HiMa -laitoksen kurs-sitarjontaa supistetaan raskaalla kädellä ja joitakin kursseja yhdistetään poikkititeellisesti. Varnitsan nuuskivat sopulit saivat vihiä uusista vallanku-mouksellisista opinnoista ja esittelevät tässä yhtey-dessä otteita ensi lukuvuoden opinto-oppaasta:

Lumi- ja jääkurssi (2op)Tutustutaan lumen eri muotoihin kenttäkurssilla sekä lumen vaikutuksiin ja merkityksiin Suomen historiassa, painottuen etupäässä 1900-luvulle. Kirjallinen parityö. Aihe-ehdotuksia:- Kyöliöjärven legenda, uusin tutkimus- Talvisota- Niilo Wälläri - lakkoamiraali: jäänmurtajalakot Suomessa- Yöpakkaset 1956- Suomen ulkopoliittinen suojasää

Maantieteelleen Suomi (ja historia) ei voi mitään

- Kekkonen ja perässähiihtäjät- Suomen menestys talviurheilun arvokisoissa (Jääkiekon MM-95, Lahti 2001, Uusipaavalniemi)

hitysongelmien legitimaatiota sekä alueellisia kulttuurieroja näiden taustalla. Kirjallisuuskuulustelussa syvennytään luonnonhasardien (seireenit) ja ympäristöriskien monitasoiseen dynamiikkaan.

Antiikin ja keskiajan maapallodiskurssit (5op)Kurssi koostuu luentojaksosta ja kirjatentistä (Ilias ja Odysseia). Johdantoluennolla käsitellään maa-pallon aluejärjestelmiä ekologisen vyöhykkeisyyden ja kulttuurisen ekspansoitumisen pohjalta. Jatkol-uennolla tarkastellaan arkaaisen ajan keskeisten ympäristö- ja ke-

Sukupuolittunut maantiedehistoria (4op)Naisen maantieteellinen paikantaminen historiassa: Keräilykulttuuri marjoista alennusmyynteihin - montako oravannahkaa on nykyiset 80 centtiä? Luolasta lasikaton alle. Heimoyhteisöjen matriarkaaliset järjestelmät: amatsonit aikansa suffragetteina. Hellan ja nyrkin, vaiko nuotion ja nuijan välissä?

- Minä jo ajattelinkin, että jotain tästä vielä puuttui.

- No ei se oo kumma, että se on resitentiksi saakka päässy. (Kekkonen teki hiihtoret-ken Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan.)

25

Paleografian, geoinformatiikan ja kartografian perusteet (2op)Kurssilla tutustutaan keskiaikai-siin karttoihin ja opetellaan mu-okkaamaan, analysoimaan ja väärentämään 1500-luvulle tyypil-linen kartta. Tavoitteena on oppia ymmärtämään ja hahmottamaan eri aikakausien asiakirjoihin ja kart-toihin piirrettyjä vuorijonoja ja merihirviöitä. Analysoidaan keski-aikaisia perukirjoja geospatiaalisin analyysimenetelmin. Opetellaan il-mansuuntien piirtäminen 1600-luvun kursiiviruotsiksi, kapitaaleja unohta-matta. Tentitään kahtena päivänä joskus 8.15-17.45 välisenä aikana.

Meillä on kunnia esitellä se kuuluisa kartta, johon presi-dentti silmät ummessa tökkää sormensa valitessaan vi-erailukohteen. (Bermudalle lähtiessään Kekkonen oli ker-tonut valinneensa erään saarista umpimähkään tökäten.)

Kenttäkurssi Mekrijärvellä (3op)Karjalaisen graniittikallion vaikutus runonlaulajiin ja säähavaintoihin. Perehdytään globaaliin lämpenemiseen käytännönläheisesti: kumpi löytyy tammikuussa helpommin - iglu vaiko valkokärpässieni? Kenttäkurssilla on mahdollista suorittaa osa maisemamaantieteen historian opintokokonaisuudesta kiipeämällä Mekrijärven korkeimmalla kalliolle ihailemaan kansallisromanttista latomaisemaa nauttien samalla suomalaisia perinne-eväitä: pettuleipää ja Koskenkorvaa. Samalla hoilotetaan Simana Sissosen runoja Kalevala -mitassa.

- Sen Waltarin muistomerkin jälkeen tämä Paasikiven patsas on alkanut näyttää suorastaan hyvältä.- Joo, kunhan joku pystyisi vielä tekemään sellaisen möykyn, että Waltarin monumentti näyttäisi hyvältä.

Juha Lehtinen & Leonid Yakovlev

Suomen 1900-luvun geologis-poliittinen historia (5op)Luentokurssilla luodaan katsaus Suomen poliittiseen historiaan erilaisten henkilöhistoriallisten mineraalien, kivilajien ja maalajien kautta. Tarkastelussa mm. kiveen hakatut totuudet Suomen pres-identtien Kyösti Kallion ja J.K. Paasikiven vaikutuksista kotimais-en kaivosteollisuuden kehitykseen sekä sisällissodan osapuolten Kullervo Mannerin ja C.G.E. Mannerheimin osuudet sotaisuuksien alkamiseen: kuka heittikään ensimmäisen kiven? Vierailijaluen-noitsijana Markku Kivinen Helsingin Yliopiston Aleksanteri-insti-tuutista.

Ilmansuuntien historia (7op)Tentitään oheinen kirjallisuus yleisenä tenttipäivänä:Charles Bukowski: Etelän vetelät Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitusVäinö Linna: Täällä pohjantähden allaErich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uuttaJules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä

26

Kuten kaikki historian näyttämöllä käydyt esitykset, myös Varnitsan Futsal-turnaus jätti jäl-keensä röykkiön historian jätteitä uteliaille tutkijoille. Allekirjoittanut ei osallistunut turnauk-seen edes huutosakin ominaisuudessa, ja päätinkin siksi selvitellä mitä oikein ottelussa läh-teiden perusteella tapahtui. Historiallisena tosiasiana tapahtuman tarkkaa ja täysin todellista kuvausta ei voida koskaan saavuttaa. Apunani olivat kuitenkin aikalaislähteet, joista erityisesti silminnäkijähavainnot olivat suureksi hyödyksi. Aloin punomaan tapahtumien kulkua yhdestä ainoasta faktasta jonka tiesin; armoitettu kuudes vuosikurssi oli kuitannut turnauksesta kul-taa.

Persemaali ja tuomaripeliä- Futsalturnauksen lähteiden jäljillä

Ville ”Lahtari” Kyrönlahden (6. vsk) mietteissä kuu-dennen vuosikurssin voitto oli jo etukäteen kirkossa kuulutettu, eikä jättänyt arvailujen varaa.”Olimme vain niin v***n hyviä, ja meillä oli lyömä-tön taktiikka!”, kertoo Kyrönlahti vaatimattomasti.

Löysin kuitenkin lähteitä, joissa tätä ylivoimaisuuden analyysia väheksyttiin, tai se jopa kokonaan ohitet-tiin.JP ”Maalikone” Hovi (5. vsk) esitti hegemonia-teori-asta eriävää näkökulmaa: ”Kuudennet voittivat tsä-källä ja säälillä! Olisimme voineet pöllyttää niitä mi-ten tahdoimme, mutta annettiin niille sitten voitto”, muotoilee Hovi.

Toisaalta Kyrönlahden näkemystä puoltaa Jussi ”Colline” Hiltunen (4. vsk). Yhteyksistään Varnitsan Aseelliseen Siipeen kuuluisan Hiltusen niukoista lau-sunnoista voi lukea myönnytyksen 6. vsk:n ylem-myydestä. ”Ne oli parempia”, kertoo Hiltunen tur-haan laveiluun sortumatta.

Historiallista kuvausta tosin sekoittaa vielä Tomi ”Chi-la” Kaarakainen (1. vsk), joka tarjoaa melko yllättä-vän ja huomionarvoisan teorian, joka asettaa kuu-dennen vuosikurssin voiton uuteen valoon. ”Nehän voitti, koska fuksitytöt pelasi niiden puolella. Jollain piti tasapainottaa, kun kuutosilta ei riittänyt kentälle tarpeeksi paljon vanhoja ämmiä”.

Äärimmäinen kanta viriää lähteistä, jotka syyttävät koko peliä epärehelliseksi ja kuudennen voittoa fars-siksi. Ensin äänen saa Tommi ”Goldilock” Leirilaakso (3 vsk), joka on tunnettu viiltävistä urheiluanalyy-seistään. ”Kuutosilla oli kyllä materiaalinen ero, mutta peli kaatui todellisuudessa tuomaritappioon”. Leirilaakso ei esimerkkejä anna, mutta tyytyy vielä ärähtämään: ”Ehdottoman puolueellista tuomaroin-tia!”

Samanlaisella äänenpainolla puhuu myös Lauri ”Pe-likenttien viikinki” Tuovisen (2. vsk) lausunto: ”Tuo-maripelillä se turnaus voitettiin. Selvää lahjonnan makua!”Voisiko siis olla totta, että historia on kuin onkin voit-tajien kirjoittamaa? Mene ja tiedä, lähteet ovat pa-hasti ristiriidassa.

Hovi selvin päin, yleisö pettyi

Tärkeä aikalaislähteiden tuoma etu tutkimukseen ovat tarkat ja värikkäätkin kuvaukset tapahtumista. Kyrönlahden mielestä turnauksen jännittävin tapah-tuma syntyi Heli ”Deadline oli eilen” Huhtamaan ta-kapuolen oikea-aikaisessa sijoittumisessa suhteessa palloon, joka poiki 6 vsk:lle arvokkaan maalin. Tapa-us oli varsin ikimuistoinen Kyrönlahden mielestä. ”No kai se nyt oli, kun se oli ainoa paikka missä meillä tytöt teki maalin. Höhöhöö. Eikun tekihän se Millakin yhden maalin. Hups.”

Huhtamaan toilailut muistetaan lähteissä toisestakin tapahtumaketjusta, joka jäi kaivelemaan ainakin Lei-rilaakson mieltä. ”Se (Huhtamaa, toim. huom.) tuli törkeästi – korostan sanaa törkeästi – sukille, eikä tuomari puhaltanut!” Tutkijan mieleen tulee väkisin-kin ajatus, kumpuavatko Leirilaakson aikaisemmat lausunnot ja selvä antipatia tuomaripeliä kohtaan oletetusta kaltoin kohtelusta? Lähteet vaikenevat asiasta.

Hovin kertoman mukaan jännittävintä hetkeä edusti heidän viimeinen pelinsä 6. vsk:a vastaan. Peli päät-tyi 0-0, mutta yksikin maali olisi ilmeisesti pistänyt turnaustuloksen uusiksi. Hovin kerronnassa kyseinen koitos saa eeppisiä - sanoisinko heerosmaisia - mit-tasuhteita, kun mies itse seisoi viimeisenä portinvar-tijana puolustuksen sydämessä. ”Puolustuksemme toimi täydellisesti, kaikki uhat torjuttiin! Maalimme seisoi voittamattomana kuin Mannerheim-linja kon-sanaan.. Eikun sehän murtui.. Kuin Kollaa! Kestim-me kuin Kollaa!” Samaan hengenvetoon tappion syy ja syntipukki selviää: ”Se oli Peuralan Jussi, jonka se maali piti tehdä! Sen piti hoitaa hyökkäyspää. Mutta ei!”

Kumma kyllä, silkka rehvastelu ja tapahtumien lii-oittelu eivät Hovin tapauksessa kenties pidäkään täysin paikkaansa. Lähteet osoittavat ainakin yhden tapauksen, jossa Hovin saavutukset mainitaan jopa vastustajan leirissä. Tuovinen kertoo: ”Kyllä se piru jaksaa juosta, kun oli tällä kertaa ihan selvin päin! Se ehkä olikin jännintä koko turnauksen aikana, että Hovi ei ollut tällä kertaa humalassa. Sinällään se oli myös järkytys. Toivottavasti mies ensi kerralla lähtee peleihin vähän eri asenteella..”

Vaikka urheilutapahtuma olikin, osa lähteistä huomi-oi, futsalin päätarkoitus ei ollut äärimmäinen voiton-tavoittelu. Kaarakaisen kertomuksissa paljastuu kuva otteluiden nauttimisesta nimenomaan viihdyttävänä tapahtumana kannattajakulttuurin näkövinkkelis-tä: ”Jännintä oli seurata, saako Tommi (Leirilaakso) tehtyä maalia tai otettua varoituksia. Maaleja syntyi, mutta fanit pettyivät kun ilman varoituksia jäätiin. Käsittämätöntä toimintaa.”

Vaikuttaa siis siltä, että turnaus oli kaikin puolin mie-lenkiintoinen ja viihdyttävä. Ainoa lähde, joka erosi tästä oli Hiltusen ristiriitainen loppukommentti tur-nauksesta: ”Ei siellä ollut mitään jännää...”.

Lähdekirjallisuus:

1. vsk Kaarakainen, Tomi: Foorumin tyyliin – Pallo pyö-rii, miehet puhuvat (Painossa)2. vsk Tuovinen, Lauri: Urheilu on paskinta huumetta – Mietteitä nuoruusvuosilta (Painossa)3. vsk. Leirilaakso, Tommi: Kaunottarena hirviöiden kes-kellä, eli kuinka komeita aina sorretaan (Julkaisijaa hae-taan)4. vsk. Hiltunen, Jussi: Vaikenemisen laki. (Painossa)5. vsk. Hovi, JP: Suuruuden yksinäisyys – Erinomaisena keskinkertaisten maailmassa (Painossa)6. vsk. Kyrönlahti, Ville: Hanurimaali ja muita kommel-luksia (Yksityiskokoelma) Lähteitä kuulusteli Ville ”Johnny Nurmesville” Kortelainen

Kuudennen vuosikurssin urheat amat-soonit, jotka oikeasti pelasivat KOKO

OTTELUN AJAN, ilman nuorempien vuo-sikurssien apua (toim.huom.)

27

28

NO

LJ

AK

AN

A

JA

TT

EL

IJA Later

homie

AJ

AT

TE

liJ

AYleensä pyrin tuottamaan ympärilleni positiivis-ta energiaa, koska aito positiivisuus saa muut-kin ihmiset paremmalle tuulelle. Tässä ja nyt, kaiken sateen ja sumun keskellä, on pakko ur-puttaa. Miksi? No siksi, koska urputtamiseen on aihetta ja saan siitä hyvän mielen. Nyt voinkin unohtaa kaikki hienot porvarilliset sanankään-teet ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jos jupina ei kiinnosta, niin käännä lehden sivua.

Marraskuun alussa oli hienoja syyspäiviä. Au-rinko paistoi, oli mukavia päiviä käydä kävelyllä. Taivaalla näkyi jopa muuttolintuja. Ilmoittaudun silloin myös historian tenttiin ja kaikki tenttikir-jat olivat tietenkin lainassa, jokaisessa lukema-ton määrä varauksia. Onneksi herra Puikko oli varannut pari kirjaa ja saatiin luettua ne pie-nellä sopimisella. Hakiessani yhtä kirjoista tein virheen, kun oikaisin ajatuksissani ruohikon poikki.

Astuin koiranpaskaan, kuinkas muutenkaan. Voi perkele, ruskeaa möhnää ken-gänpohja täynnä. Kiroilun jälkeen piti miettiä millä ihmeellä saan sen tortun kaa-vittua kengänpohjasta pois. Nurmikkoon ja hietikkoon hinkkaaminen ei tuottanut toivottua tulosta, eikä maastakaan löytynyt tenavien järsimiä jäätelötikkuja. No, lopulta otin kengän pois jalasta ja hakkaamalla Jyrkin etuoven porrasaskelmaan sain löyhkäävän paskan valtaosin irtoamaan. Loput sainkin kätevästi pyyhittyä talon rappukäytävän mattoon. Vähänkö oli siistiä.

Pari viikkoa sitten siivosin sunnuntain ratoksi kämpän. Puistelin matot ja luut-tusin lattian. Siivotessa tuli nälkä ja lähdin kävellen kauppaan. Otin pari askelta nurmikolla ja eikö taas tuntunut kengänpohjassa joitain outoa. Sen nyt melkein tiesi mistä oli kyse ja kurkkaus kengänpohjaan todisti epäilyni. Siinähän se taas koreili – ilmiselvä koiranpaska! Jumalauta, kämppäkin juuri siivottu, minne ih-meeseen ne paskassa olevat kengät oikein laittaisi, pihalle? Roskiin? Eipä aut-tanut muu kuin nuijia kenkää katukiveykseen sekä hinkata sitä taas hietikkoon ja nurmikkoon. Ihan hiki tuli. Naapureilla oli varmasti hauskaa katsella verhojen raosta.

Paskojen tallominen ei ole hauskaa, jos se jäi epäselväksi. On tullut astuttua miinoihin poikkeamatta lainkaan kävelytieltä. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en inhoa koiria tai muitakaan kotieläimiä. Ei kotieläimillä tietääkseni ole ymmärrystä ihmisten käyttäytymis- ja siveysnormeista. Yksinkertaisuudessaan lemmikit ovat yhtä kuin niiden omistajat.

Omasta puolestani toivotan kaikille rentouttavaa joululomaa ja jännittävää vuot-ta 2010!

Paska Listavuoden ihquimmat joululahjat

Savisorsa

*

Juti-suomi hokisanakirja

Villasukat

Mirhami

Ns. piikittelevät lahjat

29

Koska joulu, joka on antamisen ja saamisen juhla, lähestyy ja Varnitsa kantaa vastuunsa opiskelijoitten hyvinvoinnista, päätimme arvovaltaisen raadin läsnä ollessa valita vuoden parhaimmat joululahjat. Raati, joka siis koostuu itsestäni ja kolmesta mielikuvitusystävästäni, valitsi seuraavat lahjat vuuen

2009 hittilahjoiksi.

Savisorsa on kylmän viileä kestosuosikki, joka ei jätä ketään kylmäksi. Savisorsaa voi käyttää vaikka paperipainona paperiroskiksessa sillä koristeena sitä ei kyllä kehtaa näytille laittaa. Savisorsan vahvuuksiin kuuluu se, että sen voi ostaa marketista kuin marketista vielä jouluaattona.

Mummon villasukat on myös savisorsan tapaan kestosuosikki.

Siksi onkin mukavaa köyhän opiskelijan saada jo sadannet villasukat lämmittämään kynttilän

valossa syötyä joulutonnikalaa ja makaronia. Villasukkien eduksi pitää myös laskea niiden opiskelijaystävällisyys kesällä. Kylmä olut pysyy villasukan sisällä pidempään kylmänä.

Kiakko ylämummoo ja kirja pukin konttiin. Tampereen murretta ja jääkieko-kieltä on aina

hyvä oppia mongertamaan,sillä sen avulla saat varmasti

uusia kavereita hervantalaisesta lähiöräkälästä tai känädälaisesta punaniskaisesta ja -takkisesta metsurista. Muualla voitkin (ja kannattaa!) puhua ihan jotain muuta, tai pitää turpansa tukossa.

Kyseinen neste oli joittenkin lähteitten mukaan maailman ensimmäisten joululahjojen joukossa. Jeesus-lapsi sai mirhamia, joten mikset sinäkin. Ei sitä voi juoda (Hovi, älä kokeile!) eikä syödä, mutta toivottavasti edes pullo näyttää kivalta. Mirhamia käytetään voiteluun ja se tuoksuu kivalta, voitelijan tosin joudut etsimään itse.Itse suosin usein näiden ostamista. Kerran yhtenä

kauniina jouluna ostin äidilleni keittokirjan, isälleni tiskiharjan, siskolleni vaa’an ja silloiselle elämäni rakkaudelle peilin. On mukava saada pieni vinkki lahjan muodossa.

*

Tomi Johann Leirilasko

-VIESTIT

30

Lahjakasta joulua ja lihaisaa uutta vuotta! nimim. Pukki

Andy ei saanut vieläkään naista, vaikka BB-talossa olis ollu tuulitunneli blondeja tarjolla. Eikö Andy antanut ymmärtää vai eikö blondit ymmärtäny antaa? Häpeällistä! nimim. Varnitsan miesten puolesta

Jos kinkkua on loppunut kaupasta, kannattaa yrittää GM:n lihatiskiltä. Muista olla kova poro ja käyttää liukastusaineena sinappia. nimim. Kuumaa potkaa

JoY:n kirppispäivän myyjät pelkkiä naisia! Ei ihme, ettei tiskiltä löytynyt hyviä miesten kenkiä. nimim. Miesten kuluttajaoikeuksien puolesta

Mikko Valtteri Kärkkäinen. Voisitko ystävällisesti palata Suomeen, sillä kukaan täällä aurinkoisessa ja lämpöisessä Joensuussa ei saa sellaisia kuningasideoita kuin sinä. Kaipaan elämääni jännitystä. nimim. Absille aamupalalle

BB on perseestä! Nyt en ainakaan tule Joensuuhun!nimim. Abiturientti

Hei kaikki heterot! Tuokaa hiuksenne pikkujouluihin!nimim. Kultakutri

Nyt on menossa vuosi 70! Ja vuodessa on 105 päivää!nimim. Kolla kestää, perkele!

Tasa-arvoa baareihin! Miksi naiset pääsevät AINA baareihin sisään, heille myydään AINA lisää viinaa ja heitä ei KOSKAAN heitetä ulos. Me olemme maksavia asiakkaita, ja lunastamalla baarin sisäänpääsylipun henkilökunta on velvoitettu huolehtimaan meistä, aivan kuten miespuolisista tovereistamme.nimim. Miksei minun juomistani kontrolloida?

Maantieteiden käsitys tuutoroinnista: yhdet bileet ja kolme jatko-opiskelijaa.nimim. Tappi, väikkäri kesken

Historian oppiaineryhmän PR-osaston päätös: Korpela ja Siiskonen BB-taloon!nimim. Hakijamäärät nousuun

Kiitos kaikille lehteen kirjoittaneille mussukoille! Mä rakastan teitä kaikkia! nimim. väistyvä PT

Toivottavasti uusi kulttuuri- ja liikuntavastaava osaa hoitaa leffaillat eri päiville sählyliigan pelien kanssa. nimim. Kahteen paikkaan ei kykene repeen.

Krapulasänki, tukeva pohjakänni ja huonot kuteet hämmentävän vetovoimaisia neuvostositsien jatkojen tanssilattialla? nimim. “Huhuista huolimatta loppujen lopuksi takaisin grillijonoon ja kiltisti kotiinsa päätynyt”

Homoseksualisuus, uskonto ja s/m pois v-lehdestänimim. raastuvassa nähdään!

Onko yht.kun. politiikan tent-tikysymyksien kautta tarkoitus vittuilla opiskelijoille vai mitata asioiden ymmärtämistä? nimim. kysymyksen tenttikirjan kahdelta viimeiseltä sivulta.

POro

nk

ak

ka

a:

THe

fin

al

part

Sarj

ikse

n te

ille

tarj

oilli

: Noo

ra

EI, LAITOS ON VAIN SAANUT KÄSIINSÄ

UUSIMMAN V-LEHDEN

Varnitsa ry.

Vauhdikkaita pikkujouluja jo vuodesta 1970

Pursis 4.12.2009. klo 18.00 Be there...