HELSINGIN VASEMMISTOLIITON VAALILEHTI 2011

”Integrationen har lyckats när den första romanen på somali vinner Finlandia-priset” skriver Martina Reuter. SIDAN 15

Vasen

KULTTUURI OTTAA TAAS KANTAA– Taide ja kulttuuri edistävät yhteistä hyvää jo pelkällä olemassaolollaan, sanoo tuottaja Aino Halonen.

– Aina kitara aseen voittaa, tiivistää Ainon äiti Aulikki Oksanen.

– Musiikki on näkymätön mutta voi-makas vaikutuskanava. Maailma olisi ai-ka lailla kehnompi paikka ilman vaikkapa Bob Dylania, sanoo Paleface.

– Tarkoitus parantaa maailmaa on yh-tä arvokas pienenä ajatuksena yksityisen ihmisen päässä kuin vallankumouksena, toteaa Silvia Modig.

– Kulttuuri on jälleen kerran muut-tumassa sosiaalisesti osallistuvaksi, jopa yhteiskunnallisesti taistelevaksi, sanoo Atte Blom. SIVU 18

Esko Seppänen ja Heikki Patomäki:IHMINEN VAPAAKSI, EI PÄÄOMA!

”Koko ajan puhutaan pää-oman vapauttamisesta, mut-ta samaan aikaan ihmiset tuntevat olevansa säädel-lympiä, nurkkaan ahdettuja, vapautensa ja demokraatti-set oikeutensa menettäneitä, viisaat miehet sanovat.SIVU 2

Vasemmiston puheenjohtaja Paavo Arhin-mäki järjesti ensimmäisen lakkonsa jo eka-luokalla. Sittemmin hänestä on kasvanut väsymätön hyvinvointivaltion puolustaja, joka tekee politiikkaa ihmisten kanssa ja heidän vuokseen.

– Parhaat ideat tulevat aivan tavallisilta ihmisiltä, hän sanoo.

Tunnetusti myös futis on Arhinmäen sydäntä lähellä. Politiikasta jäävän vapaa-aikansa hän käyttää mieluiten jalkapallon seuraamiseen kotona ja kaukomailla. Hän muistelee lämmöllä myös nuoruutensa turnausmatkoja ja joukkueessa syntyneitä, lämpimiä toverisuhteita.SIVU 4

Vasemmisto vaatii: hyvinvointia läheltä!

Espoo, Helsinki ja Vantaa pitäisi liittää Kauniaisiin, jolloin saatai-siin alhainen veroäyri eikä yhtään työtöntä, tiivistää Pekka Saarnio kyynisesti jo pitkään jatkuneen metropolikeskustelun. Asia ei

kuitenkaan ole näin yksinkertai-nen, vaan kyse on siitä, miten yh-teiset rahat jaetaan.

– Vasemmisto tavoittelee met-ropoliratkaisussa Helsingin ja ko-ko seudun asukkaiden palvelujen

parantamista, sanoo Outi Ojala. Palvelut on saatava läheltä, ja työ-voimaa on oltava riittävästi. Työn-tekijöiden määrässä säästäminen aiheuttaa vain lisää ongelmia.

Vasemmisto haluaa parantaa

myös kaupunkilaisten mahdolli-suuksia vaikuttaa omiin asioihin-sa. Seutuvaltuuston ja kaupun-ginosavaltuustojen perustaminen pitäisi ottaa vakavaan harkintaan, kehottavat ehdokkaat.

TÄSSÄ PUOLUEESSA KAIKKI PELAA!

TODELLISIA VAALI!VAUVOJAKirsi Pihlajan tytär syntyi edellisenä vaalipäivänä vii-si minuuttia ennen uurnien sulkemista, ja joulukuussa syntynyt poika pääsee kam-panjointiin mukaan.SIVU 13

IHONVÄRIIN KATSOMATTASuomalais-etiopialaisesta kodista oleva Hanna Mithi-ku menestyi seurakuntavaa-leissa. Kevään eduskuntavaa-leissa hän on vasemmiston ehdokas.SIVU 16

SIVU 8

Vasen2

Pääoman vapaudesta ihmisten vapauteen

Kilpailu on päivän sana. Jo-ka puolella kilpailutetaan ja ulkoistetaan, tavoitel-laan säästöjä ja tehokkuut-ta. Laitoksia ja liikelaitoksia on yhtiöitetty ja yksityistet-ty kilpaa, ja valtio omistaa yhtiöistään yhä vähemmän.

– Myymistään Fortumin osakkeis-ta valtio sai 1 640 miljoonaa euroa, mutta ostajat ovat jo saaneet vasti-neeksi 4 000 miljoonaa osinkoina. Osakkeiden arvo taas on noussut 1 640 miljoonasta yhdeksäksi mil-jardiksi, helmikuussa ilmestyvää muistelmateostaan viimeistelevä Esko Seppänen laskeskelee.

– Eli jos yksityistämisratkaisua on perusteltu tavoitteella saada valtiol-le rahaa, argumentti on ollut väärä, kiteyttää Helsingin yliopiston kan-sainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki. Hän päätti lähteä Vasemmistoliiton kansanedustajaeh-dokkaaksi kohdattuaan Australiasta palaamisensa jälkeen entistäkin eri-arvoisemman ja aggressiivisemman suomalaisen todellisuuden.

– Moni asia oli parin vuoden ai-kana muuttunut muutaman piirun

huonompaan suuntaan. En ole ollut aikaisemmin mukana puoluepolitii-kassa, mutta olen toiminut monissa kansalaisjärjestöissä ja erilaisissa vastarintakampanjoissa. Ajattelin, että ehkä on aika koettaa vaikuttaa asioiden kehitykseen myös politii-kan kautta.

– Hyvä päätös, sillä taloudellista osaamista tässä talossa ei ole liikaa, kehaisee kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas) huomattuaan Sep-päsen ja Patomäen eduskunnan kah-vilassa ja poikettuaan tervehtimään.

KILPAILU EI TUOTA TEHOKKUUTTAAustralian Melbournesta muuttaa takaisin koko Patomäen perhe. Nel-jästä lapsesta kaksi nuorimmaista tytärtä ovat vielä alaikäisiä. Heillä on edessään paluu suomalaiseen koulu-järjestelmään, joka ei ole pätkätöihin turhautuneine opettajineen, liian suurine luokkakokoineen ja eines-aterioineen lainkaan sellainen kuin isä toivoisi.

– Täällä säästetään ja luodaan te-hokkuutta tekemällä isompia koulu-ja ja pihistämällä jopa kouluruoasta. Kuitenkin järkevin pitkän aikavälin investointi Suomen tulevaisuuteen on lapsiin ja nuoriin panostaminen,

Patomäki sanoo.– Aivan sama kummallinen te-

hokkuusajattelu ajaa eläkeläiset ah-dinkoon. Kun terveys huononee, vai-keudet kasvavat. On erittäin huoles-tuttavaa, ettei elämän lopussa saada ihmisarvoista hoitoa ja hoivaa, Sep-pänen huomauttaa.

Keskustelukumppani nyökyttelee: on selvää, että ihmisarvoinen elämä on turvattava kaikille. Eikä sitä teh-dä luomalla systeemi, jossa joku voi tehdä yksityistä voittoa toisten kus-tannuksella.

– Kaiken yksityistämisen, ulkois-tamisen ja kilpailuttamisen takana on kilpailun ihannointi, käsitys, että kilpailu johtaa aina hyvään loppu-tulokseen ja tehokkuuteen. Kuiten-kin nimenomaan koulutukseen ja terveyteen liittyvissä organisaatiois-sa on nähty, että lopputulos on täy-sin päinvastainen: työn mielekkyys katoaa, byrokratia lisääntyy ja organi-saatio tuottaa vähemmän, Patomäki sanoo.

Seppänen innostuu pohtimaan, onko yksityislääkärin 10 minuutin vastaanotto potilaan kannalta tehok-kaampi kuin terveyskeskuslääkärin vartti.

– Niinpä. Tavoitteet ovat johtaneet

TEKSTI MARJA SULIN KUVA MIGUEL VERA

Kun Esko Seppänen ja Heikki Patomäki kohtaavat, puhe kääntyy kuin itsestään talouteen ja kapitalismin kriisiin. Kaikesta miehet eivät ole yhtä mieltä, mutta kummankin mielestä on selvää, että yksityistäminen johtaa vain tehottomuuteen ja elämänlaadun huononemiseen.

siihen, että itse asia, kuten terveys tai oppiminen, korvataan mittaamalla asiakaskäyntien tai tutkintojen mää-rää. Tasolla tai laadulla ei ole väliä, Patomäki naurahtaa.

SYITÄ, EI SYNTIPUKKEJASeppänen paljastaa päätyvänsä muis-telmissaan siihen, että vasemmiston on vallattava uudelleen vapaus, annet-tava käsitteelle oikeanlainen sisältö.

– Totta. Koko ajan puhutaan pää-oman vapauttamisesta, mutta sa-maan aikaan ihmiset tuntevat ole-vansa säädellympiä, nurkkaan ah-dettuja, vapautensa ja demokraattiset oikeutensa menettäneitä.

Tyytymättömyys näkyy liikehdin-tänä, protestimielialana, joka enna-koi perussuomalaisille suurta vaa-livoittoa. Konkari Seppänen heittää tulokkaalle pohdittavaksi, mitä Va-semmistoliiton pitäisi tehdä kamp-paillakseen samoista tyytymättömän keskiluokan äänistä.

– Minusta olisi tärkeää saada ih-miset ymmärtämään taustoja: miten sekä työllistämis- että talouspolitiik-ka tuottavat niitä ongelmia, joita he kohtaavat arjessaan. Kun asema tun-tuu uhatulta, on helppo löytää synti-pukkeja, Patomäki vastaa.

”MYYMISTÄÄN FORTUMIN OSAKKEISTA VALTIO SAI 1 640 MILJOONAA EUROA, MUTTA OSTAJAT OVAT JO SAANEET VASTINEEKSI 4 000 MILJOONAA OSINKOINA.”

Vasen 3

Pääoman vapaudesta ihmisten vapauteenHänen mielestään Vasemmistolii-

ton ei pidä lähteä mukaan syntipuk-kikeskusteluun vaan olisi keskityttä-vä löytämään syitä, jotka ovat tilan-teen aiheuttaneet.!– Pikemminkin tehtävämme olisi

laajentaa solidaarisuuden kenttää yli valtionrajojen ja osallistua yhteisen politiikan tekoon, jotta maailman-laajuinen kapitalismi voitaisiin saa-da sellaiseen tilaan, että sitä voidaan demokraattisesti kontrolloida, säätää ja ohjata.

Kun Esko Seppänen aikoinaan vuonna 1987 asettui ehdolle, hänen vaaliteemanaan oli kapitalismin epä-oikeudenmukaisuus.

– Itse asiassa Suomi oli silloin 23 vuotta sitten varsin tasavertainen, kehitys on mennyt taaksepäin ja tu-loerot ovat vain kasvaneet, huomaut-taa Patomäki, joka Seppäsen tavoin kannattaa progressiivista verotusta.

– Tosin verotuksen oikeudenmu-kaisuutta ei saada kuntoon ilman globaaleja toimenpiteitä. Jos vero-paratiiseja ja muita tapoja kiertää veroja ei suljeta, systeemi vuotaa pahasti, vaikka Suomen oma vero-lainsäädäntö olisi kunnossa, hän muistuttaa.

KOHTI GLOBAALIA SOLIDAARISUUTTAEuropoliittisesti Heikki Patomäki ei ole aivan niin kriittinen kuin Esko Seppänen, vaikka näkeekin pelkän uusliberalismin varassa keikkuvan "#:n esteenä uudenlaisten globaa-

lien instituutioiden tiellä. Tällaisten instituutioiden kautta maailman-taloutta voitaisiin säädellä ja ohjata uusille kestävän ja oikeudenmukai-sen kehityksen urille.

– "# ei kuitenkaan ole kiveen hakattu olio, jota ei voisi muuttaa. Muutos voi tulla myös kriisin kautta, ja siksi Eurooppa-visio, suunnitelma toisenlaisen "#:n varalle, on tärkeä, hän painottaa.

Seppänen patistelee Patomäkeä laatimaan kiireesti kriisisuunnitel-mia, koska vasemmistolla ei niitä vuonna 2008 alkaneen kapitalismin kriisin varalta ollut. Tosin kriisikään ei ole vielä ohi.

– Se alkaa vasta vähitellen näkyä reaalitaloudessa, Seppänen huo-mauttaa ja ennustelee maailman-laajuisen talouskriisin puhkeavan viimeistään vuosikymmenen loppu-puolella.

Ennustukseen kansainvälisen po-litiikan ja globalisaation tutkijan on helppo suhtautua vakavasti, ja itse asiassa hänellä on jo pitkään ollut valmiina kasa toimintasuunnitelmia kriisin varalle.

– Yksi syy siihen, miksi hyvin-vointivaltio on murtunut, on nimen-omaan tämän yhteen pieneen aluee-seen sidotun valtion ja maailmanta-louden ristiriita, uusliberaali globa-lisaatio. Eikä vastalääke välttämättä ole vastustaa globalisaatiota sinänsä, vaan tuoda tilalle ja vaihtoehdoksi globaali demokraattinen politiikka.

Esko Seppänen ja Heikki Patomäki ovat yhtä mieltä siitä, että vaalirahoituksen pitää olla läpinäkyvää ja julkista. Vanhaa konkaria ja uutta tulokasta yhdistää myös Nato-vastaisuus. Kansainvälisessä yhteistyössä Patomäki näkee mahdollisuuden, mutta Seppänen on epäilevä.

Kun Heikki Patomäki vuonna 1998 osallistui Pariisissa ATTACin perustavaan ko-koukseen ja alkoi kampanjoida Tobinin veron eli valuutanvaihtoveron puolesta, hanketta pidettiin mahdottomana. Nyt valuutanvaihtoveroa ollaan tosissaan ot-tamassa käyttöön.

– Veromalli, jota ollaan toteuttamassa, ei vastaa kaikkea sitä, mitä globaali kan-salaisyhteiskunta on ajanut. Siitä huolimatta hankkeen eteneminen on tärkeää, koska se osoittaa, etteivät mitkään Tobinin veroa vastaan esitetyt argumentit ole koskaan olleet päteviä, Patomäki sanoo.

Enää on vain kysymys siitä, miten globaalit verot kuten valuutanvaihtovero tai kasvihuonepäästövero toteutetaan, kuinka kunnianhimoisia tavoitteita niillä yri-tetään ajaa ja kuinka demokraattisesti asiat organisoidaan.

– Kun Pandoran lipas kerran avataan ja luodaan globaaleja veroja, avautuu sa-malla kokonaan uudenlaisen maailmanpolitiikan mahdollisuus, Patomäki visioi.

Mahdottomasta mahdolliseksi

HYVÄ LUKIJA,tämä on Helsingin Vasemmistoliiton vaalilehti, jonka si-vuilta löydät eduskuntavaaliteemamme ja -ehdokkaamme. Helsingissä Vasemmistolla on 21 erilaista ehdokasta, jotka kamppailevat äänistä kevään eduskuntavaaleissa.

VASEMMISTO UUDISTUU. Vasemmiston eduskuntaryhmä tulee vaaleissa nuortumaan ja naisistumaan usean vanhan tekijän jäädessä eläkkeelle. Vasemmiston tuoreet puolueohjelma ja vaaliohjelma tarjoavat selkeän linjan muutokselle kohti yh-teiskuntaa, jossa jokaisella on oikeus ja mahdollisuus pärjä-tä. Keinoja parantaa ihmisten tilannetta on paljon.

Haluamme 750 euron yhtenäisen vähimmäisperusturvan kaikille eri tukia tarvitseville yhdeltä luukulta. Vaadimme lakiin 10 euron minimituntipalkkaa joka ikisestä työstä. Harmaan talouden poistaminen parantaa työntekijöiden asemaa, vähentää vierastyövoiman hyväksikäyttöä ja lisää valtion verotuloja reippaasti.

Myös rikkaimpien pitää jälleen osallistua progressiiviseen verotukseen. Lisää verotuloja tarvitaan, jotta voidaan lopet-taa peruspalvelujen heikentäminen ja järjestää esimerkiksi vanhuksille riittävät ja asialliset palvelut koko maassa sekä poistaa terveyskeskusmaksut.

Tuloerojen kasvattamisesta kohtuuttomiksi on siirryttävä niiden pienentämiseen.

VASEMMISTOLIITTO ON ollut alusta saakka punaisen lisäksi myös vihreä puolue. Usein kuulee kuitenkin sanottavan, että Va-semmisto olisi jotenkin hylännyt työväestön ajaessaan ym-päristöasioita. Tämä on kaksinkertaisesti väärä väite.

Ensinnäkin Vasemmistoliiton ajamista asioista ylivoi-mainen enemmistö liittyy tavallisten ihmisten toimeentu-lon turvaamiseen ja työhön, kuten myös tästä lehdestä voit lukea. Toiseksi yhä etenevä ympäristötuho eli ilmaston läm-peneminen, metsäkato ja kiihtyvät lajikuolemat on pysäy-tettävä juuri siksi, että kriisit iskevät ensimmäisinä köyhiin ja pienituloisiin.

Eivät rikkaat menetä asuntojaan eikä heiltä lopu leipä pöydästä ympäristökriiseistä johtuvien talouskriisien vuok-si. Vaikeuksiin joudumme juuri me, suuri enemmistö. Jo nyt ruoan ja öljyn hinta ovat alkaneet maailmalla nousta ja elinkelpoiset alueet vähetä. Ilmastopakolaisuus on tämän päivän todellisuutta.

Vasemmistoliiton punavihreä politiikka on tie ulos tästä kehityksestä. Ympäristöongelmat voi ratkaista vain niin, että ympäristön turvaaminen tuo uusia työpaikkoja ja niin, että ympäristöverot kohdistetaan niihin, joilla on varaa maksaa. Muuten Suomen ja muun maailman ihmiset eivät tule sii-hen suostumaan.

TYÖAIKAA LYHENTÄMÄLLÄ saadaan lisää vapaa-aikaa uupumisen partaalla puurtaville ja lisää työpaikkoja työttömille. Tasai-sempi tulonjako, halvemmat joukkoliikenneliput ja oikeasti riittävä perusturva tarkoittavat, että myös vaikeuksien koh-datessa tulee toimeen.

Vasemmiston ensimmäinen arvo ei ole raha, vaan ih-misten pärjääminen ja yhteisen ympäristömme säilyttämi-nen myös tuleville sukupolville. Oikeisto ja oikeistolaisesti ajatteleva valtamedia väittää, että rahat eivät millään riitä kaikista huolehtimiseen – yhdessä maailman rikkaimmista maista. Se on roskaa.

Ongelma on tulonjako ja kohtuuton eriarvoisuus, ja nämä voidaan korjata, jos kansalaiset niin haluavat. Vasemmisto edustaa muutosta oikeudenmukaisempaan Suomeen.

Vasemmistoliitto on inhimillinen puolue, jonka Suomes-sa jokaisella on oikeus ja mahdollisuus pärjätä.

SAMPO VILLANENPJ, HELSINGIN VASEMMISTOLIITTO

Punainen ja vihreä kuuluvat yhteen

VASEN. Helsingin vasemmiston vaalilehti 2011. Vastaava päätoimittaja Sampo Villanen. Päätoimittaja Esko Tulusto. Toimitussihteeri Elina Vainikainen. Ulkoasu ja taitto Tuomas Karppinen. Julkaisija Helsingin Vasemmistoliitto, Viherniemenkatu 5, 2. krs. 00530 Helsinki. Paino i-print Oy, Seinäjoki.

Vasen4

TEKSTI KRISTIINA SELIN KUVA MIGUEL VERA

Paavo Arhinmäki oli kova pala jo pie-nenä päiväkodin tädeille.

– Olin kuulemma sen verran ko-va menemään, että olisi tarvinnut olla yksi päiväkodin hoitaja huoleh-timassa pelkästään minusta. Minut piti sitoa kiinni puuhun.

Ensimmäisen ulkomaanmatkan-sa Paavo teki vuonna 1982.

– Menimme isän kanssa laivalla Ruotsiin. Tukholmassa matkustimme paljon metrolla, mikä minusta oli hirveän jännittävää.!

Wasa-laivasta Paavolle ostettiin miniatyyri-tykki, pienoiskokoinen versio laivan oikeista tykeistä. Matkamuisto on edelleen tallessa.

Vaikka Paavo oli tuolloin vasta kuusivuo-tias, oli hän jo saanut ensimmäisen palkkan-sa. Ansaintamahdollisuus tarjoutui sattuman oikusta.

– Talossamme asui valokuvaaja, joka teki mainoskuvauksia. Hänen lapsimallinsa oli sairastunut, ja menin hänen tilalleen. Olin vaatemallina johonkin kuvastoon. Sain pie-nen palkkion, joka käytettiin Tukholman reissuun.

– Koulussa olimme aika vilkkaita. Minut ja kaverini, naapuritalon poika, poistettiin usein jo toisella luokalla luokasta.

Arhinmäki oli aktiivinen, innostunut ja vil-li oppilas, joka oli valmis lähtemään mukaan kaikkeen, mihin pyydettiin – hyvään ja toisi-naan vähemmänkin hyvään.

– Ensimmäinen järjestämäni lakko oli ala-asteella, kun ruoka loppui kesken. Emme suostuneet poistumaan ruokalasta, ennen kuin saimme lisää. Ja sitten sitä keitettiin.

Yläasteella Paavo joutui usein tekemisiin rehtorin kanssa.

– Siinä vaiheessa tuli paljon verbaalisia kah-nauksia opettajien kanssa. Istuin monesti reh-torin kansliassa niitä selvittelemässä.

Kiistat syntyivät!Paavon ja hänen kaverei-densa kepposteluista ja tuntien häiritsemi-sestä. Kehittyneempi keppostelu jatkui vielä lukionkin ajan. Railakkuudestaan huolimatta Paavo piti koulunkäynnistä ja menestyi hyvin.

POLIITIKKO, JOSTA TULI AKTIVISTIPaavo oli ehdolla kunnallisvaaleissa ensim-mäistä kertaa jo vuonna 1996 ja päätyi seuraa-vana vuonna kaupungin opetuslautakuntaan.

Seuraavissa vaaleissa vuonna 2001 hänet jo valittiinkin valtuustoon. Arhinmäki oli Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2001–2005.! Eduskunnassa hän on ensimmäistä vaalikauttaan.

Paavo muistetaan myös aktiivisena mie-lenosoittajana rauhan ja solidaarisuuden puolesta.

– Minusta puhutaan aktivistina, josta tuli poliitikko. Todellisuudessa asia on päinvas-toin: menin ensin mukaan puoluepolitiikkaan ja vasta sen jälkeen aktiiviseen kansalaisjärjes-tötoimintaan. Yleensähän se on toisin päin, ensin ollaan aktivisteja ja sitten pikku hiljaa pehmennytään poliitikoiksi. Olen tullut niin nuorena mukaan politiikkaan, että ehkä mi-nua voisi haukkua ”poliittiseksi broileriksi”. Mutta jos halutaan nuoria mukaan politiik-kaan, ei samalla voi halveksia politiikkaan jo osallistuvia.

Paavo muistaa aktivistivuosiltaan monia hy-viä yksittäisiä hetkiä. Myös pettymyksiä vuo-siin mahtui.

– Irakin sodan vastaiset mielenosoitukset olivat käsittämättömiä, kun ihmisiä vain tuli lisää ja lisää, kymmeniä tuhansia. Hyviin het-kiin kuuluu myös se, kun ydinvoimalupapää-töstä seuraavana vuonna eli 2003 järjestimme mielenosoituksen Olkiluodon työmaalla.!Se onnistui täydellisesti.

– Epäonnistumisiksi lasken monet kamp-pailut, jotka olemme hävinneet aktiivisuudes-tamme huolimatta. Suurin yksittäinen petty-mys oli se, että emme pystyneet vuonna 2002 estämään eduskunnan viidettä ydinvoima-lupapäätöstä, massiivisesta työstä huolimatta.

Paavo sanoo, että aktivismissa halutaan vai-kuttaa asioihin, mutta tärkeää on myös yhtei-söllisyys ja yhdessä tekeminen.

Paavolle jalkapallo on tärkeä harrastus ja intohimo, henki-reikä, jolla pääsee irti politii-kasta. Hän käyttääkin likimain kaiken vähäisen vapaa-aikansa jalkapallon seuraamiseen.

Paavo on pelannut Helsin-gin Ponnistuksessa, Helsingin Kullervossa, Käpylän Pallossa, Malmin Palloseurassa ja SAPAs-sa. Hän käy katsomassa kaikki Suomen maajoukkueen koti-pelit ja myös suurimman osan vieraspeleistä.

Koska Suomi pelaa arvoki-soissa?

– Haaveena tietysti on joka kerta, kun karsinnat alkavat, että Suomi pääsisi arvokisoihin.

Miten aikasi riittää futiksen seuraamiseen?

– Koska minulla on nykyään paljon työmatkoja, käyn läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, josko voisin yhdistää jonkun pe-lin näkemisen matkaan. Olen käynyt katsomassa paljon ala-sarjojenkin pelejä. Haluan ais-tia erilaisia jalkapallokulttuureja ja harrastan stadionbon gausta. Ulkomailla yritän kerätä mah-dollisimman paljon stadione-ja, joissa olen nähnyt pelejä. Joskus saatan katsella kaksikin peliä päivässä. Suomessa käyn peleissä aina kun mahdollista, oli kyseessä sitten Veikkausliiga tai kolmosdivari. Kesällä, kun on enemmän aikaa, fillaroin ympäri pääkaupunkiseutua katsomassa erilaisia pelejä.

Onko suomalaisessa urhei-lussa enää yhteiskunnallista ja poliittista aspektia?

– Aikaisemmin oli. Itse aloitin pelaamisen TUL:n seuroissa. Ne olivat selkeästi työväen seuro-ja. Silloin Suomessa oli erikseen porvareiden ja työväen urheilu-seurat, mutta se on haluttu häi-vyttää pois suomalaisesta jalka-palloilusta ja muusta urheilusta. Se on itse asiassa yksi syy siihen, ettei kotimainen jalkapallo he-rätä suuria tunteita. Seuroista on tehty liian siloteltuja. Kun ne yrittävät miellyttää kaikkia, ne eivät enää miellytä ketään.

Parhaiksi omiksi jalkapal-lomuistoikseen Paavo nostaa Helsinki Cupit. Hän muistelee lämmöllä myös erilaisia peli- ja turnausmatkoja mutta lisää, et-tä tärkeintä ovat olleet kaverit: lämpö ja toveruus joukkueen sisällä.

Arhinmäki sanoo, että ny-kyään lapsilta vaaditaan urhei-lussakin liian paljon liian varhain. Lasten ei anneta olla lapsia.

– Useimmista ei voi tulla huippu-urheilijoita, mutta tulisi pitää huolta siitä, että lapsista ja nuorista tulisi lajinsa ystäviä ja seuraajia.

Paavo haluaisi edelleen pela-ta aktiivisemmin, mutta aika ei anna myöten. Kesäisin hän käy vanhan seuransa harjoituksissa, ja pelaa myös eduskunnan jouk-kueessa. Seuratoiminnassa mu-kana oleminenkin kiinnostaisi tulevaisuudessa, onhan hän jär-jestötoiminnan ammattilainen ja voisi käyttää osaamistaan myös jalkapallon hyväksi. !

Tällainen on puoluejohtaja Paavo Arhinmäki

Ihmisten kanssa ja vuoksi

Intohimona jalkapallo

– Aktivisteja kritisoidaan, että liikkeissä ollaan mukana vain siksi, että on kivaa olla porukassa. Mutta eihän kukaan jaksaisi tehdä sellaista, missä ei ole myös mukavaa. Se on oleellinen osa aktivismia.

POLITIIKKAA IHMISTEN KANSSASyksyllä 2005 Paavo Arhinmäki aloitti Esko-Juhani Tennilän avustajana.

– Siinä työssä opin, miten eduskunta toimii, ja opin lisää politiikan sisällöstä. Opin näke-mään myös, miksi Esko-Juhani on ollut edus-kunnassa vuodesta 1975 lähtien: hän pitää jat-kuvasti yhteyttä ihmisiin siellä pohjoisessa ja kiertää koko ajan, kaikki viikonloputkin, ta-paamassa heitä.

Miten Vasemmistoliiton nuori puheenjoh-taja kokee puolueen aseman oppositiossa?

– Paljon puhutaan, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä oppositio tekee. Nämä neljä vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, että sillä on paljonkin merkitystä, mitä asioita ottaa esiin ja millaisia vaatimuksia esittää. Se luo poliit-tisen paineen, joka saa aikaan muutoksia. Po-litiikassa on nimenomaan ideana tuoda esille vaihtoehtoja ja saada tukea niiden taakse.

– Pidän siitä, että sanotaan suoraan, mitä mieltä ollaan ja mitä tavoitellaan. Suomalai-sessa politiikan teossa ärsyttää se, että kaikki tekeytyvät suuriksi hyvinvointiyhteiskunnan ystäviksi, vaikka kuitenkin tehtäisiin aivan päinvastaisia, hyvinvointiyhteiskuntaa romut-tavia päätöksiä. Ainoa tapa, jolla Vasemmisto voi politiikkaa tehdä, on ihmisten kanssa ja heidän vuokseen. Parhaat ideat tulevat aivan tavallisilta ihmisiltä.

Paavo Arhinmäki valmistautuu ensimmäisiin eduskuntavaaleihinsa puolueen puheenjohtajana. Hänen tiensä on kulkenut villeistäkin lapsuus- ja nuoruusvuosista Arkadianmäelle.

Paavo Arhinmäki, 34, on ollut jo 15 vuotta mukana politiikassa.

Vasen 5

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA MIGUEL VERA

Perjantai 11. lokakuuta 2002. Ee-va Wiik on miehensä ja kahden lapsensa kanssa Vantaan Myyr-mannin ostoskeskuksessa: lap-

sista kolmas ei ole mukana. Perhe on lähdössä kotiin.

Silloin vieressä räjähtää.Eevan ja hänen perheensä elämä

muuttuu täysin. Kaikki vammautu-vat. Eeva itse on yhdeksän kuukautta poissa kotoa, ensin neljä kuukautta sairaalassa ja sitten viisi kuntoutuk-sessa. Hän on selkäydinvammainen ja istuu pyörätuolissa.

– Onneksi kädet toimivat, joten pääsen liikkumaan, hän sanoo.

– Tämä on ollut pitkä ja vaikea pro-sessi. Epätoivon hetkiä tulee vieläkin, mutta uskoani elämään en koskaan menettänyt, vaikka pirun vaikeaa se on välillä ollut.

Eeva on iloinen, nauravainen ih-minen, joka valitsee vaihtoehdoista mieluimmin myönteisen, eteenpäin vievän.

– Tällainen olen ollut koko elämä-ni, eikä pyörätuoliin joutuminen ole sitä muuttanut, hän sanoo.

TYÖLÄISPERHEEeva muutti Helsinkiin kolmisen-kymmentä vuotta sitten, ja on viihty-nyt pääkaupungissa. Hän työskenteli ensin lasten parissa, sitten Kustaan-kartanon vanhainkodissa useissa eri tehtävissä. Ennen kohtalokasta räjäh-dystä hän toimi kaupassa myyjänä. Mies työskenteli rakennusalalla: oi-kea työläisperhe siis.

– Työelämä on muuttunut aivan totaalisesti, hän sanoo.

– Silloin, 80-luvulla, pääsi töihin kun vain haki työtä, ja sai kohtuul-lista palkkaa niin että tuli ihan hy-vin toimeen. En usko, että suurin

osa suomalaisista tekee työtä rikas-tuakseen vaan tullakseen toimeen ja elääkseen kelvollista elämää. Nyky-päivänä se, jolla on töitä, joutuu raa-tamaan niska limassa, eivätkä kaikki silti pysty elämään palkallaan. Se taas aiheuttaa tukien hakemista ja leipä-jonoja. Toimeentulotuen hakijoiden määrä onkin rajussa kasvussa, viime vuonna sitä sai jo 378 000 henkilöä. Työelämä on mennyt pahasti huo-nompaan suuntaan.

”LIIKUNTARAJOITTEISET MUKAAN YHTEISKUNNAN TOIMINTAAN” Eevalla on paljon tulevaisuuden-suunnitelmia. Paluu työelämään, varsinkin vammaisena, vaatisi kou-lutusta, mutta liikuntaesteellisen on ainakin Helsingissä vaikea päästä opiskelemaan.

– Esteettömiä kouluja on täällä hy-vin vähän, eikä lukioita laisinkaan. Aina on raput ja muut liikuntaesteet edessä. Kun olen kysellyt, suhtautu-minen on ollut vieroksuvaa: ei meillä

ole ketään vammaisia ollut opiskele-massa. Myöskään viranomaistaholta ei ole tarjottu yhtään mitään.

– Lähin liikuntarajoitteisille sopiva koulukeskus on Järvenpäässä, mutta ei monikaan vammainen voi kulkea päivittäin edestakaisin sitä väliä. Hel-sinkiin on saatava esteettömiä koulu-tuspaikkoja.

SIVUSTASEURAAJASTA OSALLISEKSIEeva Wiik kertoo, että ennen kohta-lokasta onnettomuutta hän ei ollut poliittisesti aktiivinen. Elämä vam-maisena pakotti kuitenkin näke-mään, miten huonosti monet asiat Suomessa ovat, ja synnytti halun muuttaa niitä.

– Olin sivustaseuraaja. Onnetto-muuden jälkeen minusta tuli osalli-nen, hän sanoo.

Asiat, joihin hän eniten haluaa vai-kuttaa, ovat vammaisten liikuntaes-teiden poistaminen, asuminen, kou-lutus, työelämä ja terveydenhoito.

– Esteetön rakentaminen ei ole juurikaan kalliimpaa kuin standar-din mukainen. Ero ei ole kuin pieni murto-osa rakennuksen hinnasta. Esteetön rakentaminen onkin kiin-ni tahdosta.

– Terveydenhuolto menee vauh-dilla kohti halvaantumista. Tuntuu, että yksityistäminen on päättäjien ensisijainen ratkaisu. Se eriarvois-taa kansalaiset. Rikkaille kyllä löytyy hyvää hoitoa nopeasti, mutta köyhät pannaan jonoon. Eurooppalaisista $"%&-maista Suomea vähemmän panostetaan ('():stä) terveydenhuol-toon vain Sloveniassa, Slovakiassa, Unkarissa, Tsekissä, Puolassa, Vi-rossa ja Portugalissa. On häpeä, että hyvinvointi-Suomi on pudonnut – tai paremminkin poliittisilla päätöksillä pudotettu – näin alas.

– Helsingin-Uudenmaan sai-raanhoitopiiri (*#+) suunnittelee sairaaloidensa ovien avaamista lää-käreidensä yksityisvastaanotoille, ja aikoo jopa perustaa oman yksityissai-raalan! Onko tämä terveyspalvelujen tasa-arvoa?

– Kaikkein surkeimmassa jamas-sa on vammaisten terveydenhoito. Se on hajautettu, eikä tavallisissa terveyskeskuksissa juuri ymmärretä liikuntarajoitteisten oireita ja kipuja,

koska siellä ei ole meidän tilanteem-me hallitsevaa ammattiosaamista. Esimerkiksi hammashoidon jou-dun ostamaan kokonaan yksityiseltä vain siksi, että kunnallinen ei hoida meitä, koska emme kävele. Tämä on älytöntä!

– Länsi-Helsingissä on säilytettä-vä terveyskeskus- ja koulupalvelut. Alueemme terveyskeskuspalvelut ovat heikentyneet. Malminkartanon ja Pitäjänmäen terveysasemilta on jo siirretty laboratoriopalvelut Kannel-mäkeen. Kesäaikana Malminkarta-non ja Kannelmäen terveyskeskuk-set olivat suljettuina ja asiointi siirtyi Haagan terveysasemalle. Tämä han-kaloitti muun muassa ikäihmisten ja liikuntarajoitteisten elämää.

– Lisää resursseja ja henkilökuntaa julkiseen terveydenhuoltoon, Eeva Wiik vaatii.

– Suomen on ratifioitava ,(:n vam-maisten oikeuksia koskeva yleissopi-mus, minkä muut Pohjoismaat ovat jo tehneet.

STADIN BRANKKARIT AINA VALMIITA AUTTAMAAN– Myyrmannin räjähdysonnetto-muus on erittäin hyvä esimerkki pelastusalan toimivuudesta. Kerta kaikkiaan hienoa ja ammattitaitois-ta osaamista! En voi käsittää, miten näin raskasta ja vaativaa työtä teke-vien ihmisten eläkeikää on nostettu. Ei viisikymppiseltä palomieheltä, ol-koon kuinka kovakuntoinen tahansa, voi vaatia samaa kuin kolmekymppi-seltä. Palomiesten eläkeikä takaisin 55 vuoteen! Eeva vaatii.

Pelastustoimi on palvelu- ja asian-tuntijaorganisaatio, jonka kulmakivi on osaaminen.

– Pelastusalalle on saatava lisä-koulutuspaikkoja Helsinkiin ja Kuo-pioon, jotta saadaan operatiiviseen toimintaan alan ammattilaisia. Val-tion on otettava taloudellinen vas-tuu pelastusalan ammattihenkilös-tön koulutuksen lisäämisestä ja sitä kautta henkilöstön riittävyyden tur-vaamisesta myös haja-asutu salueilla. Yhteistyötä on lisättävä viranomais-tahojen ja -.(:n kanssa. Hätäkes-kukset on säilytettävä ennallaan, jot-ta avun tarvitsijat saisivat avun mah-dollisimman nopeasti.

Eeva WiikPyörätuolilla eduskuntaan!Eeva Wiik vammautui Myyrmannin pommi-räjähdyksessä ja joutui pyörätuoliin. Pitkän ja vaikean paranemisen aikana hän havahtui näkemään, miten huonosti monet asiat Suomessa ovat, varsinkin terveyden huollossa.

Eeva Wiik on 45-vuotias. Tällä hetkellä hän vaikuttaa Helsingin pelastus lautakunnassa, on Helsingin Invalidiliiton ja Akson ry:n jäsen, Kaarelan vasemmiston varapuheenjohtaja sekä Vasvampo-työryhmässä.

Vasen6

TEKSTI KIRSI ASIKAINEN KUVAT MIGUEL VERA

Olin akateemisille työttömil-le tarkoitetulla työllisyys-kurssilla. Kurssilaisista osalla oli takanaan mittava työhistoria, osalla uunituo-reet maisterin paperit. Itse sijoituin puoliväliin: olen nelikymppinen akateemi-

nen, jolla on sekalainen työhistoria. Olen enimmäkseen tehnyt töitä, joihin ei vaadita korkeakoulutut-kintoa.

Kurssin tavoitteena oli ilmais-työpaikan – teoriassa jopa ”oikean” työpaikan ja palkan – löytäminen, mutta vastavalmistuneetkaan eivät oikein innostuneet ajatuksesta työs-kennellä ilmaiseksi.

Tietääkseni kukaan ei löytänyt töi-tä, minä en ainakaan.

Itselläni on muitakin kokemuksia työttömyydestä. 2000-luvun alussa jäin työttömäksi tehtyäni sitä ennen kahta osa-aikaista työtä yhtä aikaa, ja jäin siksi väliinputoajaksi. Työttö-myyskorvausta ei minulle suostunut maksamaan sen enempää Kela kuin työttömyyskassakaan. Molemmat väittivät, että toisen on maksettava.

Vuoden kestäneen valituskierrok-sen jälkeen sain työttömyyskassalta myönteisen päätöksen: täytinhän työssäoloehdon ja olin maksanut kassan jäsenmaksua vuosikaudet. Vuosi ilman tuloja on kuitenkin pit-kä aika.

Viime vuosina työttömiksi jää-neet ovatkin joutuneet odottamaan korvauksiaan pitkiä aikoja, kun räjähdysmäisesti kasvanut työttö-myys on ruuhkauttanut työttömyys-kassat.

OSAA MYYDÄ ITSESI!Tuttavani Kaija, 48, on myös passi-tettu työllisyyskurssille. Tavoite on sama kuin akateemisten kurssilla, mutta Kaijakaan ei halua ilmais-työhön.

Kaijalla on pikkuvipeistä kertynyt velka, jonka vuoksi hän on menettä-nyt luottotietonsa. Hän haluaisi ly-hentää velkaansa, mutta se on mah-dotonta, koska runsaan neljänsadan euron työmarkkinatuki ei tahdo riittää edes elämiseen. Senkin Kaija menettäisi, jos muuttaisi miesystä-vänsä kanssa yhteen asumaan.

Kaija ei saa apua sosiaalitoimis-tosta, koska hän omistaa yhdessä veljiensä kanssa kesämökin. Kaija ei ole vielä ulosottoviraston asia-kas, mutta pelkää sen ajan koittavan pian, jos hän ei saa töitä.

Kaijan jo täysi-ikäisellä pojalla me-nee huonosti, koska tälläkään ei ole työtä. Poika kärsii myös mielenter-veysongelmista. Kaijaa pelottaa alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen leik-kaaminen, koska hän ei pysty autta-maan poikaansa taloudellisesti.

Kaija on lähettänyt lukemat-toman määrän työhakemuksia. Hän on päässyt muutaman kerran työhönottohaastatteluun saakka,

Huoli työstä ja toimeentulosta

Gallupien mukaan suomalaisia huolestuttaa eniten työttömyys.

!Työttömyys on yksi suurimmista tuloeroja kasvattavista tekijöis-tä. Kysyin asiasta ,)) Jouko Ka-janojalta, jolla on runsaasti koke-

musta työl lisyys- ja sosiaalipolitiikas-ta monelta vuosikymmeneltä.Miksi tuloerot ovat kasvaneet Suo-messa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana? – Siihen on kolme syytä, joista tärkein on verotus. Meillä on 90-luvun alusta saakka toteutettu suurituloisia suosi-vaa veropolitiikkaa, pääoman verotus on ollut matalaa ja palkkaverotusta on lievennetty eniten tuloasteikon yläpäässä. Lisäksi tuloerojen kasvuun on vaikuttanut perusturvan suhteel-linen heikentäminen. Tuloerot ovat siis kasvaneet valtion toimenpiteiden seurauksena. Ansiotuloerojen kasvu on ollut melko vähäistä.Onko tämä ollut tietoista politiikkaa?– Kyllä. Meillä on noudatettu niin kutsutun reaganilaisen talouspolitii-kan logiikkaa, jonka mukaan myös köyhemmän väestönosan hyvinvoin-ti lisääntyy, kun suurituloisten vero-tusta lasketaan.Voisiko tuon logiikan kääntää päin-vastoin – että koko yhteiskunta, jopa suurituloiset hyötyvät siitä, jos pieni-

tuloisten verotusta lasketaan.– Kyllä, ehdottomasti. Eriarvoisuu-den vähenemisen myötä keskinäi-nen luottamus lisääntyy ja siitä hyö-tyvät kaikki. Miksi työttömyys karkasi nyt laman aikana käsistä? – Suomessa ei voimistettu aktiivista työllisyyspolitiikkaa samaan aikaan, kun kansantuote putosi kahdeksan prosenttia vuonna 2008. Miten palkkatyötä saataisiin lisää?– Niin sanotusta Paltamon mallista kannattaisi ottaa esimerkkiä. Siinä työttömille rakennetaan heidän osaa-miseensa perustuva työsuhde, jossa työstä maksetaan työehtosopimuk-sen mukaista palkkaa. Paljon puhut-tu työn jakaminen ei välttämättä toi-si lisää työpaikkoja, ainakaan kaikille aloille. Työn jakamista kannatan kyl-lä muista syistä, ennen muuta työssä jaksamisen ja perhesyiden vuoksi. Miksi puhutaan työvoimapulasta, vaikka työttömiä on paljon?– Kyse on vallankäytöstä. Tähän liit-tyy ajatus jatkuvasti saatavilla olevas-ta työvoimareservistä, jolloin työssä olevat joutuvat nöyrtymään, kun hankalan työntekijän voi aina vaih-taa uuteen.

Työttömyys kasvattaa tuloeroja

pysyvää vaikutusta työllistymiseen.Viime vuosina kritiikkiä ovat saa-

neet osakseen sellaiset työllistämis-tavat, joissa työttömät tekevät työtä

ilman palkkaa. Monet ovat myös sitä mieltä, että

työttömyystilastoissa työttömiksi pi-täisi laskea kaikki tavalla tai toisella

mutta ei töihin. Kurssilla hän kuulee, että hän

on ehkä käyttäytynyt haastattelussa väärin, koska häntä ei ole valittu. Itseä pitäisi osata kehua sujuvasti. Kuulemma, jos vain uskoo itseensä, pystyy mihin tahansa, vaikka saa-maan työpaikan kahdensadan haki-jan joukosta.

Kaija itse epäilee, että luottotieto-jen menetys on yhtenä syynä työn-saannin vaikeuteen, samoin aukot hänen työhistoriassaan.

Kurssilla käydään vilkasta keskus-telua siitä, miten ikä vaikuttaa työn-saantiin. Useimmat ovat sitä mieltä, että neljäkymmentä on se rajapyyk-ki, jonka jälkeen on todella vaikea saada töitä, jos on ollut vähänkään kauemmin työttömänä.

TYÖTTÖMYYS RASITTAA KAIKKIATyöttömyys koskee kaikkia kansa-laisia, sillä korkea työttömyyspro-sentti vaikuttaa negatiivisesti kun-tien verotuloihin. Tarve leikkauksiin kasvaa samalla, kun monien työttö-mien toimeentulo on niin niukkaa, että he joutuvat turvautumaan so-siaalitoimiston apuun. Suurin osa työttömistä saa myös Kelan asumis-tukea ja työttömyyden pitkittyessä töihin paluu käy yhä epätodennä-köisemmäksi.

Työttömyyden vähentämiseksi on keksitty erilaisia poppakonsteja, joita 90-luvun laman myötä alettiin nimittää tempputyöllistämiseksi. Vaikka monet työttömien aktivoimi-seksi järjestetyt toiminnat, kuten työl lisyyskurssit ja palkkatuki, toi-mivat joillekin, niillä ei näytä olevan

Talouden ja sosiaalipolitiikan asiantuntija Jouko Kajanoja toimi aikoinaan myös ministerinä.

”TYÖTTÖMYYS!KORVAUSTA EI SUOSTUNUT MAKSAMAAN KELA EIKÄ TYÖTTÖMYYS!KASSAKAAN. MOLEMMAT VÄITTIVÄT, ETTÄ TOISEN ON MAKSETTAVA.”

Kirsi Asikainen törmäsi byrokratiaan.

Vasen 7

Hakiessaan töitä Haaja törmäsi koomiseen ikärasismiin: silloin 35-vuotiasta miestä pidettiin liian vanhana telakkatöihin.

Ilpon mukaan työttömyysaika oli taloudellisesti tiukkaa aikaa ja hän joutui turvautumaan myös toimeen-tulotukeen.

Melkein yhtä koominen oli hänen paluunsa telakalle. Telakan silloinen pääluottamusmies Kari Uotila on-nistui laman hellitettyä puhumaan silloisen toimitusjohtaja Martin Saa-rikankaan ympäri, niin että miljoo-navoittoja tahkonnut telakka palkka-si lähinnä hyvän tahdon eleenä muu-taman ”pitkäaikaistyöttömän”, Ilpon heidän joukossaan.

Ilpo on erityisen huolissaan ulko-maisten reppufirmojen maahan tuo-masta halvasta ja harmaasta vieras-työvoimasta, joka jättää verot maksa-matta ja aiheuttaa meillä työttömyyt-tä. Silti hallitus on vain vähentänyt valvontaa.

Kysyin myös muutamilta muilta vasemmiston ehdokkailta kokemuk-sia ja ajatuksia työttömyydestä ja toi-meentulo-ongelmista.

ASUMINEN LIIAN KALLISTA KÖYHÄLLEKirsi Pihlajalla on kokemusta tuki-loukusta, johon hän joutui iltaluki-ossa opiskellessaan ja tehdessään samaan aikaan osa-aikatyötä: tällöin työnteko esti opintorahan saannin,

opiskelu esti työttömyyskorvauksen saannin eikä osa-aikatyön palkka kuitenkaan riittänyt elämiseen.

Hän sanoo, että Helsingissä asu-minen on kallista jopa työssäkäyväl-le hieman alle keskituloiselle. Lisäksi vanhempainetuusjärjestelmä on hy-vin monimutkainen ja byrokraatti-nen. Hänen mielestään 750 euron perustulo toisi helpotusta erityisesti pienituloisille lapsiperheille.

TYÖTTÖMIÄ NÖYRYYTETÄÄNSirpa Puhakan mukaan työmarkki-natuen tarveharkinta tulee ehdot-tomasti poistaa kokonaan. Hänen mukaansa on täysin kohtuutonta ja työttömiä nöyryyttävää, että työmark-kinatukea leikataan jo puolison mel-ko pientenkin tulojen vuoksi.

ONNISTUMISESTA RANGAISTAANAino Halosella on kokemusta siitä, miten toimeentulo voi rakentua eri osasista, kulttuurialan töistä, satun-naisista pätkätöistä ja apurahoista.

Silloin tilapäinenkin sairastumi-nen näkyy palkan määrässä pitkään ja sairausajan turvan hakeminen on todella monimutkaista.

Jos joskus sattuu saamaan hieman suuremman apurahan, sen saami-sesta rangaistaan heti asumistukea leikkaamalla. Ainon mielestä eri läh-teistä tuloja saavan mikroyrittäjän palkkatulojen tulisi olla verovapaita kun vuositulot alittavat 10 000 euroa.

Martina Reuter kertoo, että yli-opistolla pätkätyöt ovat arkipäivää ja suuria tuloeroja on jopa niiden kes-ken, jotka tekevät melko samanlaista työtä.

Martinalla on kokemusta siitä, et-tä edes tohtorin tutkinto ei takaa riit-tävää toimeentuloa, varsinkaan, jos tekee töitä apurahojen turvin, kuten monet yliopistolla työskentelevät te-kevät.

Dan Koivulaaksoa voi syystä kutsua pätkä-töiden asiantuntijaksi. Millainen on työhistoriasi?– Olen työskennellyt lyhyissä työsuh-teissa esimerkiksi varastolla, ravintoloissa, ruokapalvelussa, muuttofirmassa, lehdissä, tv-toimituksessa, postissa ja erilaisissa jär-jestöissä. Tällä hetkellä työskentelen Va-semmistonuorten puheenjohtajana.Mitä hyviä puolia pätkätöissä on?– Minun on vaikea hahmottaa itseäni hen-kilöksi, joka pysyisi samassa työpaikassa koko ikänsä. Tekemällä erilaisia pätkätöitä olen päässyt kokeilemaan vaihtelevia työ-tehtäviä.Mitä huonoja puolia pätkätöissä on?– Epävarmuus. Tehdessäni senhetkistä työtäni olen joutunut hakemaan samaan aikaan jo seuraavaa työpaikkaa ja se vie paljon aikaa. Pätkätöissä ei läheskään ai-na ole palkallisia lomia eikä sairauslomia. Pätkätöissä joutuu usein joustamaan liikaa työvuoroissa, kun on otettava kaikki tarjot-tavat vuorot, että saa vuoroja jatkossakin.

– Opiskeluaikana joutuu myös jatkuvasti ottamaan huomioon sen, miten palkka vai-kuttaa opintotukeen ja mitä työvuoroja voi ottaa vastaan ilman, että siitä rangaistaan opintotuen takaisinperinnällä. Teettämällä pätkätöitä työnantaja myös ulkoistaa työl-listämiseen liittyvät riskit työntekijän kan-nettaviksi.Miten pätkätyöläisten asemaa voitaisiin parantaa?– Kaikille työntekijöille tulisi kuulua yhtä pitkät lomat ja pätkätyöläisillä pitäisi olla työehtosopimusten mukainen palkka myös työsuhteen alussa. Vuokratyöt tulisi kieltää kokonaan tai ainakin jokaisen vuokratyö-läisen työstä pitäisi maksaa tietynsuurui-nen takuupalkka, niin ettei vuokratyöfir-ma pääsisi hyötymään vuokratyöläisten kustannuksella.

– Kaikille maksettava perustulo ratkai-sisi monet pätkätöihin liittyvistä ongel-mista. Tällöin työttömiä tai opiskelijoita ei rangaistaisi tilapäisestä työnteosta, vaan ylimääräisestä työstä palkittaisiin aina.

Liian vanha töihin 35-vuotiaana!

Pätkätyöläisen epävarmaa elämää

työttömyyskorvausta saavat ihmiset, vaikka nämä olisivatkin esimerkiksi työllisyyskurssilla tai jonkin muun aktivoimistoimenpiteen piirissä.

Tällöin estettäisiin se, että aktivoi-mistoimia järjestettäisiin vain työt-tömyysprosentin näennäisen pie-nenemisen toivossa.

Levyseppä, pää-luottamus mies

Ilpo Haaja on itsekin kokenut työttömyyden.

Dan Koivulaakso puolustaa pätkätyöläisten oikeuksia.

Helsingin STX-telakan pääluottamusmies Ilpo Haaja menetti työ paikkansa viime laman aikana ja joutui olemaan puolitoista vuotta työttömänä.

Onko oikeudenmukaista, että jotkut joutuvat tekemään ilmaistyötä työt-tömyyskorvauksen eteen ja jotkut ei-vät joudu?– Meidän työvoimahallintoomme on syntynyt vallankäytön järjestelmä, jossa työttömiä päästään nöyryyt-tämään jopa pärstäkertoimen perus-teella. Yksittäisellä työvoimaneuvo-jalla on paljon valtaa.

– Työvoimahallinnossa tekeil-lä oleva ”segmentointi” taitaa vain vahvistaa nykyistä linjaa, jossa huo-nommassa asemassa oleviin kohdis-tetaan enemmän pakkoja ja rangais-tuksia. Ymmärtävätkö päättäjät arjen todel-lisia ongelmia? – Monet ovat sitä mieltä, että päät-täjillä ei ole mitään käsitystä arki-päivän ongelmista, koska he ovat itse hyväpalkkaisessa työssä, johon liittyy paljon etuja kuten työterveys-huolto ja pitkät palkalliset lomat. Ajatellaan, että jos lakeja säätävät sellaiset ihmiset, joilla ei ole oma-kohtaista kokemusta toimeentulo-ongelmista, he eivät voi myöskään säätää sellaisia lakeja, jotka olisivat oikeuden mukaisia heikoimmassa asemassa oleville.

TERO

LEPO

NIEM

I

Vasen8

TEKSTI KATI PELTOLA KUVA MIGUEL VERA!

Monipuoliset lähipalve-lut ovat vasemmiston lääke helsinkiläisten hyvinvoinnin paran-tamiseen, sanoo kau-punginvaltuutettu ja puoluesihteeri Sirpa Puhakka.

– Terveysasema ja päiväkoti, pe-ruskoulu, kirjasto, nuorisotalo ja vanhusten palvelutalo yhdistävät käyttäjiään ja lähialueensa asukkaita.

Kaupunginvaltuutettu Silvia Mo-dig muistuttaa, että lähipalvelut ovat luonteva pohja myös asukkaiden osallistumiselle yhteisten palvelujen kehittämiseen.

– Lähellä asuvien yhteisvastuu

peruspalveluista on erityisen tär-keää lapsiperheille ja vanhuksille. Muutkin monia palveluja tarvitsevat hyötyvät siitä, että asukkaat tuntevat oman alueensa palvelut ja osallistu-vat poliittiseen keskusteluun niiden tulevaisuudesta. Kaupunginosa-valtuustot olisivat hyvä väline, jolla asukkaat pääsisivät huolehtimaan lähipalveluistaan.

Sirpa Puhakka toteaa, että työnte-kijöiden määrässä säästäminen las-ten päivähoidossa, terveysasemilla tai palveluasumisessa huonontaa palveluiden laatua ja pitää yllä hoi-tojonoja. Arkielämä vaikeutuu ja seuraavassa vaiheessa ongelmien hoitaminen on jo paljon kalliimpaa. Tämän ymmärtää jokainen.

– Kaupungin on noudatettava

valtakunnallisia suosituksia lasten päivähoidon ja peruskoulun ryhmä-koosta. Myös vanhusten hoitajia on lisättävä suositusten mukaisesti.

– Vasemmistoliiton valtuustoryh-mä tavoittelee sellaista helsinkiläis-ten yhteistyötä, jonka tuella kaupun-ginvaltuuston enemmistö päättää asettaa hyvät lähipalvelut ensimmäi-siksi kaupungin budjetissa, sanoo puolestaan ryhmän varapuheenjoh-taja Kati Peltola.

Asukkaiden yhteistyö edellyttää aktiivisuutta sekä vaaleissa että vaa-likausien aikana. Porvarien äänes-täminen eduskuntavaaleissa mer-kitsee nykyistäkin suurempaa asuk-kaiden eriarvoisuutta. Äänestämättä jättäminenkin tulkitaan luvaksi kun-nallisten palvelujen heikentämiseen.

Hyvinvointia läheltäKaupunginjohtaja Jussi Pajunen suututti helsinkiläiset esittämällä pitkän listan kirjastoista, kouluista ja muista lähipalveluista, jotka pitäisi sulkea tai yhdistää muihin. Pajusen lista osoitti, miten järjetöntä on päättää ihmisten jatkuvasti tarvitsemista palveluista kuuntelematta heidän kokemuksiaan.

Vasemmistoliiton valtuustoryh-män puheenjohtaja Pekka Saar-nio tiivistää vuodesta toiseen vellovan metropolikeskustelun: ”Espoo, Helsinki ja Vantaa pitäisi liittää Kauniaisiin, jolloin saatai-siin alhainen veroäyri eikä yhtään työtöntä.” !Moni kannattaa kuntien yhdis-

tämistä, koska ajattelee sen pa-rantavan palveluja ja selventävän hallintoa. Toiveena on esimerkik-si joukkoliikenteen lipunhintojen alentaminen koko seudulla Hel-singin hintojen tasolle tai lapsen pääsy lähimpään kouluun, vaikka

se olisi kuntarajan takana. Näiden toteutuminen on kui-

tenkin kiinni siitä, onko yhteisessä potissa rahaa halpoihin lippuihin tai tarpeeksi paikkoja lähipalve-luissa. Jo nyt koulu- tai päivähoi-topaikan voi saada naapurikun-nasta, jos siellä sattuu olemaan tilaa.

– Vasemmisto tavoittelee met-ropoliratkaisussa Helsingin ja ko-ko seudun asukkaiden palvelujen parantamista, sanoo kaupungin-valtuutettu ja kaupunginhallituk-sen jäsen Outi Ojala.

– Nyt päätösvalta on luisunut

ylimmälle virkamiesjohdolle ja pienelle luottamushenkilöiden ryhmälle. Asukkaiden vaikutus-valtaa on lisättävä sekä lähipalve-luissa että koko seudun yhteisissä asioissa. Hallintoa pitää yksinker-taistaa ja poliittista vastuuta sel-ventää.!

– Kunnat ovat perustaneet jat-kuvasti erillisiä yhtiöitä, säätiöitä ja kuntayhtymiä. Virkamiesjohto hallitsee niitä erillisten budjet-tien avulla. Korkein virkamies-johto patistelee jokaista yksikköä säästämään rahaa. Säästöjen ko-konaisvaikutus kustannuksiin ja

ihmisten hyvinvointiin jää selvit-tämättä.

– Pääkaupunkiseudun asukkaat eivät pysty edes seuraamaan, ku-ka mistäkin asiasta päättää ja miten päätöksiin voi vaikuttaa, toteaa valtuutettu ja kaupun-kisuunnittelulautakunnan jäsen Silvia Modig.

– Hyvä vaihtoehto voisi ol-la seutuvaltuusto, jonka seu-dun asukkaat valitsisivat suoraan kunnallisvaaleissa. Sen tärkeim-piä töitä olisi Helsingin seudun asuntoalueiden ja työpaikkojen sijoittelu ja liikenneväylien ja lii-

kennejärjestelmän sekä yhteisten luonto- ja virkistysalueiden suun-nittelu.

– Nyt eri kuntien viranhaltijat ja poliitikot vatvovat näitä edesta-kaisin monimutkaisissa virallisissa ja epävirallisissa neuvotteluissa. Niistä on kuntalaisten itsehallinto kaukana, sanoo Outi Ojala.

– Seutuvaltuuston tehtäväk-si sopii myös asuntopolitiikan suuntaviivojen vetäminen, toteaa Pekka Saarnio. Seutuvaltuuston alaisiksi siirtyisivät muun muas-sa Helsingin Seudun Liikenne ja Helsingin Seudun Ympäristö.

Helsinkiläiset maksavat asumisestaan aivan liikaa, sanoo kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki.

– Kohtuuhintainen asuminen on yhteinen etu. Se edistää myös tasaista taloutta, kun asukkaita ei pakoteta ottamaan suuria lainoja, joilla kasvatetaan asuntomarkkinoilla jatku-vasti puhkeavia hintakuplia.

– Asumisen hintaa nostaa rakentamiseen ja peruskor-jauksiin pesiytynyt harmaa talous, sanoo valtuutettu Tea Vikstedt. Hän näkee sekä maalarin työssään että Raken-nusliiton aktiivina epärehellisen rakentamisen pahoja jälkiä huonosti rakennetuissa taloissa ja epäonnistuneissa remon-teissa. Harmaan talouden tilalle tarvitaan tiukkaa ohjausta ja valvontaa.

Uuden eduskunnan ja hallituksen on purettava riuskasti niitä syitä, jotka nostavat asuntojen vuokria ja hintoja. Asu-misesta on saatava perusoikeus. Tea Vikstedt sanoo, että kuntien pitää rakentaa reilusti lisää vuokra-asuntoja koko pääkaupunkiseudulle. Asuntomaan hintaa ja tonttivuokria pitää alentaa sekä kaupungin että eduskunnan päätöksillä.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vastusti Helsingin vuokrataloyhtiöiden yhdistämistä yhdeksi pääomayhtiöksi. Nyt päätetty yhtiömalli vähentää entisestään asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia, vaikka niitä pitäisi lisätä.

– Valtion on taattava pitkäaikaiset ja kohtuulliset lainaeh-dot, joilla vuokralaiset pystyvät rahoittamaan vuokra-asun-tojen rakentamisen ja ylläpidon, sanoo Arhinmäki. Valtion pitää perustaa myös oma pankki, joka tarjoaa kohtuullista rahoitusta sekä vuokra- että omistusasumiseen.

Asumisen hinta kuriin

Metropoli-Helsinki

Vasen 9

Oikeus työhön ja toimeentuloon Harmaa talous on kitkettävä. Työmarkkinoiden laitto-muuksien ja työehtojen polkemisen poistaminen lisää valtion tuloja ja parantaa kaikkien työntekijöiden ase-maa. Perusturvaa on korotettava niin, että sillä elää myös Helsingissä.

Lakisääteinen 10 euron minimituntipalkka. Vähimmäisturvan taso korotettava kaikille opiske-

lijoista eläkeläisiin 750 euroon, ja se on saatava yhdeltä luukulta.

Pätkä- ja vuokratyöläisille kunnolliset työehdot. Työharjoitteluista on maksettava palkkaa. Työn jakaminen ja työajan lyhentäminen kuuteen tun-

tiin ovat paras apu työuupumus- ja työttömyysongelmiin. Harmaan talouden ja veronkierron estämiseen lisää

viranomaisresursseja. Naisten syrjintä työmarkkinoilla lopetettava muun

muassa jakamalla vanhempainvapaiden kustannukset. Ay-liikkeelle oikeus nostaa työntekijän puolesta kanne

työnantajaa vastaan. Eläkkeiden elinaikakerroin korjattava, jotta se ei aja

tulevaisuudessa eläkkeelle jääviä köyhyyteen.

Hyvinvointi syntyy lähipalveluistaValtion pitää osallistua riittävästi kuntien palvelujen kus-tannuksiin. Jatkuva paine nostaa kunnallisveroja edistää epäoikeudenmukaista tasaverotusta. Palvelusetelit eivät paranna ihmisten asemaa, vaan hajottavat palveluraken-netta ja edistävät entisestään rikkaiden eristäytymistä yksityispalveluihin. Suomi ei saa hyväksyä EU:n jatkuvia pyrkimyksiä julkisten palvelujen avaamisesta kilpailulle. Yhtenäinen julkinen sektori on ainoa tapa pitää palvelut kaikkien saatavilla ja demokraattisen valvonnan piirissä.

Terveyskeskusmaksut poistettava. Vanhustenhoito inhimilliseksi palkkaamalla lisää

työntekijöitä ja säätämällä aukoton laki vanhusten hoiva-ta kuusta.

Päivähoito, peruskoulu, kirjasto, sosiaali- ja terveys-asema, vanhusten ja muiden tarvitsema kotihoito sekä pal-veluasuminen pidettävä asukkaiden valitsemien valtuusto-jen hallinnassa.

Lisää työntekijöitä ja tasa-arvoa yhteisiin palveluihin.

Demokratiaa parannettava metropolissaPäätösvalta yhteisten palvelujen järjestämisestä on lui-sunut ylimmälle virkamiesjohdolle ja erillisille yhtiöille ja kuntayhtymille. Pääkaupunkiseudun kuntahallinnon uu-distamisessa on parannettava demokratiaa. Maankäytöstä, asuntopolitiikasta ja liikennejärjestelmistä on päätettävä seudun asukkaiden suoraan valitsemassa seutuval tuus-tossa.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyön demokratia-vajetta korjattava esimerkiksi vaaleilla valittavalla seutu-valtuustolla.

Kunnallista demokratiaa parannettava: tietyn alueen palveluilla on aina oltava sitä vastaava vaaleilla valittu elin, jonka kautta asukkaat voivat valvoa sen toimintaa.

Kaupunkien omistamien yhtiöiden asiat on palautet-tava muutaman puolueen konsernijaostoilta takaisin kau-punginvaltuustoille.

Sipoonkorven kansallispuisto ja Östersundomin asun-torakentaminen on sovitettava yhteen niin, että rakenta-minen on tiivistä ja säilyttää luonnon monimuotoisuuden.

Asumisen hinta alasHelsinkiläiset maksavat asumisestaan liikaa. Kohtuuhin-tainen asuminen on yhteinen etu ja estää koko taloudel-le vaarallisten hintakuplien muodostumista. Valtion on

puututtava riuskasti tekijöihin, jotka nostavat asuntojen vuokria ja hintoja. Helsingissä vain muutaman suuryrityk-sen monopoli rakennusmarkkinoilla nostaa keinotekoisesti rakentamisen kustannuksia ja rajoittaa jatkuvasti asunto-tuotannon määrää ja laatua.

Asunnottomuuteen nollatoleranssi, asunto jokaiselle. Vuokra-asuntoja reilusti lisää, tasaisesti eri asuin-

alueille ja eri kuntiin. Asuntorahaston saamat vanhojen Arava-lainojen ly-

hennykset käytettävä vuokra-asuntojen rakentamiseen ja peruskorjaukseen, ei veronalennuksiin.

On kehitettävä malleja, joilla myös keskisuuret ra-kennusyhtiöt voivat osallistua rakentamiseen paremmin kuin nyt.

Asukasdemokratiaa lisättävä. Estettävä yksityisten keinottelijoiden pääsy yleis-

hyödyllisten vuokratalojen ja asumisoikeustalojen omis-tajiksi.

Maahanmuutto ei ole ongelma, epätasa-arvo onMaahanmuuttajien ongelmat, kuten palkkasyrjintä ja kie-litaidottomuus, ovat yhteinen huolenaiheemme. Näihin ongelmiin on puututtava mahdollisimman aikaisessa vai-heessa.

Kaikille samasta työstä sama palkka kansalaisuudesta riippumatta.

Samat oikeudet peruspalveluihin ja sosiaalitukiin kaikille.

Valtiolta riittävät resurssit maahanmuuttajavaltaisille kouluille.

Kaikille maahanmuuttajille oikeus suomen kielen opetukseen.

Itä-Euroopan romanien vainoaminen lopetettava. Työluvan saamista on helpotettava, ja kaikille pysy-

vämmin maassa oleskeleville myönnettävä työnteko- ja opiskeluoikeus.

Perheenyhdistämisessä isovanhemmat laskettava kuu-luviksi perheeseen.

Joukkoliikenne etusijalle Joukkoliikenteen tulee olla laadukasta, luotettavaa ja edullista.

Valtion joukkoliikennetukea suurille kaupungeille on korotettava.

Pääkaupunkiseudun raitioverkkoa on laajennettava myös esikaupunkeihin.

Jokeri-linjat on saatava raiteille. Ruuhkamaksut on otettava käyttöön. Kaupunkien välisen junaliikenteen lippujen hintoja on

alennettava.

Energiaa järkevästi – lasku oikeudenmukaisesti Ilmastonmuutokseen on vastattava nyt, eikä vasta sitten, kun ollaan jäljessä pakollisista uudistuksista. Helsingin omat piirteet on huomioitava lakeja ja veroja säädettäessä. Päälasku kuuluu eniten kuluttaville, kuten teollisuudelle, ei pienituloisille.

Helsingin Energian sähkön ja kaukolämmön yhteis-tuotanto on otettava huomioon verotuksen uudista-misessa.

Polttoaineveroja ei saa muuttaa siten, että dieselöljys-tä tulee maakaasua edullisempaa.

Hankintalainsäädännössä ja verotuksessa tulee suosia vain kestäviä biopolttoaineita, ei esimerkiksi sademetsiä tuhoavaa palmuöljyä.

Energiansäästö torjuu ilmastonmuutosta, mutta sääs-tää myös rahaa, joten siihen on käytettävä resursseja.

Ydinvoiman rakentaminen on estettävä, sillä se tuo vain uusia ratkaisemattomia ongelmia.

Helsingin Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelma

Näitä asioita helsinkiläiset Vasemmiston kansanedustajat tulevat ajamaan eduskunnassa.Vasemmistoliiton onnistui eri ryhmien välisissä neuvotteluis-sa saada maininta! Paltamon mallin soveltamisesta yhtenä

keinona Helsingin pitkäaikaistyöttö-myyden purkamisessa. Eivät vassa-rit kuitenkaan kuvittele, että muuta-malle sadalle työttömälle tehty malli toimisi sellaisenaan lähes kymmen-tuhatpäiselle pitkäaikaistyöttömien armeijalle.

Helsingissä olisi Paltamossa hy-vin toimineen mallin tavoin kyet-tävä käsittelemään jokaista pitkä-aikaistyötöntä yksilönä. Pitäisi pohtia, voitaisiinko hänen saamat so siaaliset tulonsiirtonsa käyttää häntä itseään paremmin motivoival-la tavalla, ja voitaisiinko hänestä ra-kentaa toimiva, itseään kunnioittava ratas koneistoomme. Tänä päivänä monelle pitkäaikaistyöttömälle tar-jotaan työllistymismahdollisuuden sijaan ilmoittautumista jälleen kol-men kuukauden tai puolen vuoden välein työvoimatoimistoon.

Paltamon mallin esiintuominen on jo saanut vauhtia kaupungin työl-lisyystoimikuntaan. Näin toivomme-kin ”Paltamon mallin” Helsingissä toimivan: tuovan lisää vauhtia, uu-sia keinoja ja näkemyksiä työttömien työllistämiseksi ja pitkäaikaistyöttö-mien ahdinkoon. Selvää on, että osa tämän päivän työttömistä löytää työtä itse, mutta osalle työttömistä ei työtä näytä löytyvän ilman määrätietoisia työvoimaviranomaisten toimia.

Työllistymisen vaikeudet selite-tään usein koulutuksen tai ammat-titaidon puutteella, mutta läheskään aina ei tästä ole kysymys. Työnanta-jilla on oma maailmansa, jossa erityi-sen vaikeata on työpaikan altaan me-nettäneillä tai muutoin irtisanotuilla yli 45-vuotiailla; edes haastatteluun ei kutsuta ”kun tuota ikää näyttää kertyneen”.

Vasemmistoliiton tavoitteena on yksiselitteisesti avata työttömille mahdollisuuksia työllistymiseen. Samalla haluamme tukea työttömi-en taloudellista ja sosiaalista turval-lisuutta. Työllisyyttä edistämällä ja lisäämällä voidaan tuloeroja kaven-taa tehokkaammin kuin käyttämällä vastaava raha vain tulonsiirtoihin.PEKKA SAARNIO

”Paltamon malli” voi toimia Helsingissäkin

Vasen10

Helsingin Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokkaat

NUORET LÄHIÖITÄ KEHITTÄMÄÄN!RIKU AHOLA, 29, talous- ja sosiaali-historian opiskelija, valt kand Hel-singin Koskelasta, työskentelee samalla asiakasneuvojana huone-kalualalla. Helsingin nuorisolauta-kunnan jäsen, Malmin järjestötalo ry:n varapuheenjohtaja ja Malmin seudun työväenyhdistyksen johto-kunnan jäsen. ”Lähiöiden kehittä-minen on sydämelläni, ja haastan-kin nuoren polven siihen mukaan”, hän sanoo.Vaaliteemat: nuorisotyöttömyy-den vähentäminen, maksuton koulutus ja nuorten vaikuttamis-mahdollisuuksien lisääminen.

OSUU MAALIIN!PAAVO ARHINMÄKI, 34, Vasemmis-toliiton puheenjohtaja, kansan-edustaja, Helsingin kaupungin-valtuutettu, punavihreä poliitikko josta tuli kansalaisaktivisti, into-himoinen jalkapallomies, joka käy katsomassa kaikki maajoukkueen kotipelit ja suuren osan vieraspe-leistäkin. Karismaattinen ja terävä puhuja, jonka sanomaa porvarihal-lituksen nokkamiehet ovat joutu-neet kuuntelemaan hampaitaan ki-ristellen. Nostaa esille vaihtoehtoja nykyiselle valtapolitiikalle.Perusajatus: politiikkaa tehdään ihmisten kanssa ja heidän vuok-seen.

KULTTUURI!VAIKUTTAJAATTE BLOM, 67, musiikkituottaja, kulttuurivaikuttaja ja eläkeläinen. Hän oli 1966 perustamassa Love Records -levy-yhtiötä. Sen jälkeen hän työskenteli Johanna-levy-yh-tiöissä ja on vastannut Suomen merkittävimpien artistien julkai-suista. Näitä ovat mm. Wigwam, Juice Leskinen, Hurriganes, Agit-Prop, Pelle Miljoona, Leevi & Lea-vings, Rauli Badding Somerjoki, Hanoi Rocks ja Leningrad Cow-boys.Vaaliteemat: Kulttuurin ja taiteen asema, rasismin vastaisuus ja glo-baali suvaitsevaisuus.

TYÖN PUOLUSTAJAJOHANNA ELONEN, 41, maalari. Vasemmiston puoluehallituksen jäsen, ay-aktivisti ja elämäntapa-urheilija, joka on juossut 17 mara-tonia. Puolustaa kunnon työtä, jolla tulee toimeen, inhimillisiä työoloja ja yleissitovia työehtosopimuksia. Muistuttaa ihmisen hyvinvoinnin koostuvan työn lisäksi julkisista peruspalveluista, tasa-arvosta ja heikoimmista huolehtimisesta.Vaaliteemat: kunnon työ, julkisten palveluiden tuottaminen kunnissa, tasa-arvoinen verotus, kohtuuhin-taisia asuntoja helsinkiläisille.

TERÄKSINEN TELAKKAMIESILPO HAAJA, 52, levyseppä ja Hel-singin STX-telakan pääluottamus-mies. Tinkimätön työläisten ja kaikkien ”tavallisten” suomalaisten etujen puolustaja. Kokenut itsekin työttömyyden.!Oli nuorena kova urheilumies, pelasi mm. jalkapalloa Myllykosken Tovereissa ja MyPas-sa. Naimisissa, 18-vuotiaan tyttä-ren isä. Harrastaa lukemista ja kos-kikalastusta.Vaaliteemat: Stoppi ulkomaiselle halpatyövoimalle. Pätkätyöt mi-nimiin. Nuorisotyöttömyys nujer-rettava. Näpit irti eläkeiästä. Asu-misen hinta alemmas.

PIENYRITTÄJÄAINO HALONEN, 37, tuottaja (lähin-nä elokuva ja teatteri) ja 12-vuo-tiaan pojan yksinhuoltaja Käpy-lästä. Vasemmistolaisen perheen kasvatti, aktiivinen yhdistystoimija ja kulttuurin ystävä. Mikroyrittäjän arjen tuntija. Työskennellyt muun muassa kehitysyhteistyöhankkees-sa azerbaidzhanilaisella pakolaislei-rillä.Vaaliteemat: pienyrittäjyys, hy-vinvointiyhteiskunnan turvaami-nen, ilmastonmuutoksen pysäyt-täminen, tasa-arvoinen koulutus, kulttuurin tukeminen.

FILLAROIVA FEMINISTI KATRI IMMONEN, 25, opiskelija ja opiskelija-aktiivi. Asuu Arabian-rannassa, kulkee pyörällä ja käy kasviksilla. Vasemmisto-opiskeli-jat ry:n puheenjohtaja ja mukana Opiskelijatoiminta-verkostossa. Kan nattaa perustuloa, ilmastola-kia ja tasavertaisia mahdollisuuksia koulutukseen.Vaaliteemat: perustulo, opiskelun vapaus ja maksuttomuus, ympä-ristön ja eläinten kunnoittaminen, päihde- ja mielenterveyspalvelu-jen riittävä resursointi sekä trans-sukupuolisuuslain uudistaminen.

SIRPALEISESTA TYÖSTÄ LEPPOISAAN ARKEENDAN KOIVULAAKSO, 30, YTM, Va-semmistonuorten puheenjohtaja, jämäkkä mies. On tehnyt aina-kin 50 eri työtä, mm. varastossa, muuttofirmassa, ravintola-alalla, vanhusten kotiruokapalvelussa, postissa, kolumnistina, kääntäjänä, tutkimusavustajana ja toimittajana. Työskennellyt myös ihmisoikeuk-sien ja kehitysyhteistyön parissa Sambiassa, Intiassa ja Palestiinas-sa, ja toiminut Amnestyn, Pakolais-neuvonnan ja Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön hallituksessa.Tärkeimmät vaaliteemat: perus-tulo, työoikeudet, siirtolaisuus.

DEMOKRATIAN PUOLUSTAJAJOONAS LEPPÄNEN, 30, kaksikieli-nen apurahatutkija Helsingin yli-opistosta. Terveyslautakunnan jä-sen. Tärkein vaaliteema Joonaksel-la on!demokratian vahvistaminen yhteiskunnassa. ”Ihmisten täytyy pystyä tasavertaisesti vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin, ja myös kaikki hiljennetyt äänet täytyy tuo-da esiin.” Hänen toinen pääteemansa on maahanmuutto: hän on puhunut paljon maahanmuuttotaustaisten lasten oikeudesta yhteiseen kie-leen. Claes Anderssonin suositte-lema ehdokas.

Vasen 11

PÄIHDEPOLITIIKAN TUNTIJATIINA LINTUNEN, 32, sosiaaliohjaaja, sosionomi (amk) Kontulasta. Työs-kentelee huumeiden käyttä jien parissa A-klinikkasäätiöllä. Kasva-nut erilaisuuden hyväksymiseen, yhteisöllisyyteen ja tasa-arvoi-suuteen: asui lapsena äitinsä työn vuoksi Rinnekodin keskuslaitoksella Espoossa 500 kehitysvammaisen keskellä. Haluaa ajaa niiden asiaa, jotka muuten eivät ääntään saa kuuluviin.Vaaliteemat: laadukkaat päihde-palvelut, yksinelävien oikeudet, hyvä elämä kaupungissa.

ERIARVOISTUMISEN VASTUSTAJAHANNA MITHIKU, 28, teologian kan-didaatti. Suomalaisen äidin ja etio-pialaisen isän tytär oli viime syksyn seurakuntavaalien ääniharava. Us-ko jokaisen ihmisen luovuttamat-tomaan arvoon ohjaa ajattelua: ei hyväksy hyötyajattelusta lähte-vää maahanmuuttopolitiikkaa eikä talouden korottamista jumalan ase-maan.Vaaliteemat: humaani maahan-muuttopolitiikka, tasa-arvoinen koulutus, talouden ylivallan ky-seenalaistaminen.

KAUPUNKILAISEN POLITIIKAN TEKIJÄSILVIA MODIG, 34, toimittaja. Hel-singin kaupunginvaltuutettu, kau-punkisuunnittelulautakunnan ja Uudenmaan maakuntavaltuuston jäsen. Vaaliteemat: kaupunki- ja asun-topolitiikka, joukkoliikenteen ke-hittäminen, tasa-arvo, hyvinvoin-tivaltion kehittäminen.

HERTTONIEMI ON MY MIND!HENRIK ”HENKKA” NYHOLM, 23, sy-dämensä Herttoniemelle täysin an-tanut kansalais- ja järjestöaktivisti. Toimii mm. Greenpeacessa, Maan Ystävissä, Amnestyn Itä-Helsinki-ryhmässä, Attacissa, Vastavoima-verkostossa, Vasemmistonuorissa ja tietysti Herttoniemen kaupun-ginosaseurassa. Harrastaa jalkapal-loa kapteenina Täydet sarjat -jen-gissä. Kielitaitoinen kaksikielinen.Vaaliteemat: toimeentulo ja yh-denvertaisuus, ilmasto sekä ensi kertaa äänestävien sekä nukkuvien aktivointi. Vaalilause: Turvaverkko jokaiselle!

OIKEUDENMUKAISTA GLOBAALISUUTTAHEIKKI PATOMÄKI, 48, Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori, työskennellyt myös mm. Melbournen RMIT-yliopistos-sa tutkimusprofessorina. Aktiivinen osallistuja, oli mm. perustamassa ATTACia Pariisissa 1998. Puolustaa vapaata yliopistoa ja kritisoi uusli-beralismia. Vastustaa Suomen liit-tymistä Natoon ja kannattaa Tobi-nin veroa.Patomäen visio on rakentaa uu-denlaisia globaaleja instituutioita: ”Maailmantaloutta täytyy säädellä ja ohjata uusille kestävän ja oikeu-denmukaisen kehityksen urille.”

ARJEN LEPPOISTAJAKIRSI PIHLAJA, 30, nuorisotyön suunnittelija, sosionomi (amk) Vallilasta. Työskentelee Manner-heimin Lastensuojeluliitossa, kah-den lapsen äiti ja Vasemmistoliiton perhepoliittisen työryhmän jäsen. Kritisoi elämän pakkotahtisuutta ja kannattaa kuuden tunnin työ-päivää.Vaaliteemat: lapsiperheiden asiat, laadukkaat julkiset palvelut, kan-sanpankki, kulutus- ja talouskas-vukritiikki.

OIKEUDEN!MUKAISUUDEN PUOLUSTAJASIRPA PUHAKKA, 54, Vasemmisto-liiton puoluesihteeri ja Helsingin kaupunginvaltuutettu, yhteiskun-tatieteiden maisteri. PAM:n edus-tajiston jäsen, harrastaa kulttuuria ja kuntosalia. Vaaliteemat: Kaikkia työntekijöi-tä!kohdeltava tasa-arvoisesti työ-suhteesta riippumatta. 10 euron minimituntipalkka lakiin. Taattava 750 euron perusturva. Eläkkeelle-siirtymisikää ei saa nostaa. Pieniä eläkkeitä on korotettava.!Jokaiselle vanhukselle oikeus!hoitoon ja hoi-vaan.!Terveys taataan kaiken ikää.

KOULUTUS !POLITIIKAN OSAAJAMARTINA REUTER, 48, filosofian his-torian tutkija Helsingin yliopistossa ja kahden äänestysikäisen tyttären äiti. Harrastaa ratsastusta yhtä intohimoisesti kuin politiikkaa.Vaaliteemat: Sivistys on itseis arvo, kuten myös monikielinen yhteis-kunta. Progressiivinen verotus tuottaa tasavertaisuutta.

PERUSDUUNARIMARKKU SAARINEN, 55, kiinteis-tönhoitaja-pääluottamusmies, pe-rusduunari – vaalilausekin kuuluu: ”Nyt on duunarin aika!”. Vasem-mistolaisuus ja halu parantaa työ-läisten asemaa tuli jo verenperintö-nä. Naimisissa, perheeseen kuuluu kaksi vielä kotona olevaa poikaa ja kaksi jo kodista muuttanutta – Markku onkin jo ”tuplaukki”. Tärkeimmät vaaliteemat: jouk-koliikenne, asuminen, eläkeasiat (mm. elinaikakertoimen vaikutus-ten minimointi, että tulevat eläk-keet riittäisivät ihmisarvoiseen elämään).

KOKEMUSTA RIITTÄÄPEKKA SAARNIO, 65, valittiin en-simmäisen kerran jo 1969 Helsin-gin kaupunginvaltuustoon, jossa vaikuttaa edelleen. Kuuluu kau-pungin moniin luottamuselimiin ja on mm. HOK-Elannon edustajiston jäsen. On ollut myös kansanedus-tajana. Ammatiltaan Saarnio on toimittaja. Perheellinen, neljä jo aikuista lasta, myös isoisä. Huumo-rintajuinen ja sopuisa, mutta tarvit-taessa terrierimäinen taistelija.Vaaliteemoja mm. sosiaalipolitiik-ka ja vähempiosaisten puolusta-minen.

MIELENTERVEYDEN TUKIJAANNA VUORJOKI, 34, koulupsyko-logi, psykologian maisteri ja pu-heenjohtaja Prometheus-leirin tuki ry:ssä. Korostaa koulun roolia kasvun tukijana: pienet luokkakoot, riittävät oppilashuollon palvelut sekä mahdollisuus tuki-ja erityis-opetukseen ovat hänelle tärkei-tä. Työskennellyt aiemmin muun muassa kriisityöntekijänä ja kun-toutussuunnittelijana, harrastaa järjestötoimintaa ja viulunsoittoa.Vaaliteemat: koulutus, mielen-terveys, nuorten osallistuminen, uskonnonvapaus, ympäristö.

ESTEIDEN POISTAJAEEVA WIIK, 45, myyjä, Helsingin pelastuslautakunnan ja sosiaalilau-takunnan lapsi- ja perhejaoston jäsen ja Kaarelan Vasemmiston varapuheenjohtaja. Kolmen lapsen äiti vaatii lisää resursseja ja henki-lökuntaa julkiseen terveydenhuol-toon. Peräänkuuluttaa vammaisten oikeuksia palveluihin ja esteettö-mään liikkumiseen.Vaaliteemat: laadukas terveyden-huolto, vammaisten oikeudet, in-himillinen työelämä.

Vasen12

TEKSTI ELINA VAINIKAINEN KUVAT MIGUEL VERA

Korkeakouluopiskelijan arki on tasapainoilua opintojen, työn ja muun elämän välillä. Työnan-tajat odottavat valmistu-vilta opiskelijoilta pitkää ja monipuolista työko-kemusta, kun taas val-

tiovalta patistaa täysipäiväiseen pänttäämiseen ja suit sait opinto-putkesta ulos.

– Järjestimme Opiskelijatoi-minta-verkoston kanssa Tieteen Päivillä nukahtamistempauksen, kertoo talous- ja sosiaalihistorian opiskelija, verkoston aktiivi Katri Immonen.

– Tarkoitus oli kiinnittää huo-miota siihen, kuinka prekaaril-la opiskelijalla ei ole aikaa edes uneen: meille kyllä tarjotaan yli-opistolla ympäri vuorokauden ti-loja opiskeluun, mutta nukkumi-nen kielletään.

– Yliopistomaailman perin-teisesti vaalima itsenäisyys ja nyky-yhteiskunnan suorite- ja ta-voitehakuisuus eivät tunnu koh-taavan, tiivistää Riku Ahola, niin ikään talous- ja sosiaalihistorian opiskelija.

Vasemmiston opiskelevien kan-

Tietotehtaan duunaritRiku Ahola on Helsingin nuorisolautakunnan jäsen.Katri Immonen toimii HYYn edustajistossa sekä Opiskelijatoiminta-verkostossa.

Opiskelevalle vasemmistolle nukkuminenkin voi olla protesti. Helsingin yliopistossa opiskelevat Riku Ahola, Katri Immonen ja Joonas Leppänen kaipaavat valtiovallalta sitä kuuluisaa porkkanaa, kepin he varaavat rahaministeri Kataiselle.

Joonas Leppänen valmistelee väitöskirjaansa.

sanedustajaehdokkaiden mielestä opiskelijoiden kyykytykselle on tultava loppu.

– Vasemmistoliitto on yliopisto-laisten etuja ajava puolue, sanoo käytännöllisen filosofian tohtori-koulutettava Joonas Leppänen.

KUSETUKSEN MAKUA!Paavo Arhinmäen esitys opintora-han korottamisesta kaatui syksyllä eduskunnassa. Hallituspuolueet, myös opiskelijoiden puolustajak-si profiloitunut Vihreät, äänestivät vastaan.

– Vihreiden äänestyskäyttäyty-minen lienee hallituspolitiikan sa-nelemaa toimintaa. Ehkäpä tämä kertoo jotain puolueen asemasta hallituksessa, huomauttaa Riku Ahola.

Lisäksi opintoraha on ainoa so-siaalietuus, jota ei ole sidottu elin-kustannusindeksiin.

– Tämän lisäksi opintotukeen tehtiin vielä tiukennuksia, minkä seurauksena Opiskelijatoiminta järjesti Keppiä Kataiselle -mielen-osoituksen ja *,, (Helsingin yli-opiston ylioppilaskunta) Kusetuk-sen makua -tempauksen. Mielen-osoitusten nimet kertovat kaiken tarpeellisen opiskelijoiden mieli-alasta, Katri Immonen tuhahtaa.

– Lisäksi opiskelijat ovat edel-

leen ainoa ihmisryhmä, jonka oletetaan rahoittavan perustoi-meentulonsa lainalla. Tämä ker-too päättäjien asennoitumisesta opiskelijoihin.

Toimeentulo-ongelmat eivät koske ainoastaan perustutkinto-opiskelijoita. Myös apurahan tur-vin työskentelevät tutkijat ovat ahtaalla.

– Apurahatutkijoiden talou-dellinen asema on epävarmojen rahoitusmahdollisuuksien takia yksi vakava huolenaihe. Etenkin rahoittamattomat jaksot apuraho-jen tai muiden rahoitusten välillä olisi syytä saada korjatuksi. Pitkäl-lä tähtäyksellä perustulo voisi olla yksi mahdollisuus tämän epäkoh-dan korjaamiseksi. Tällöin lyhyet rahoittamattomat kaudet voitai-siin käyttää luovaan työhön, visioi Joonas Leppänen.

RIKKAAT RIKASTUVAT, KÖYHÄT KÖYHTYVÄT ! YLIOPISTOSSAKINViime vuoden alussa voimaan tullut uusi yliopistolaki ei saa eh-dokkailta ylistäviä arvioita. Tosin, kuten Katri Immonen muistuttaa, monet kielteiset kehityskulut ovat alkaneet jo ennen lain voimaan-tuloa.

On melko hankalaa yksilöi-dä, mitkä yliopiston vaikeuksista

johtuvat nimenomaan uudesta laista. Ulkopuolisen rahoituksen hankkimisen helpottuminen on kuitenkin tuonut mukanaan on-gelmia.

– Laki on eriarvoistanut yliopis-toja ja oppialoja, Riku Ahola ki-teyttää.

– Kaupalliset ja tekniset tieteen-alat kahmivat yksityisrahoittajilta suurimmat potit etenkin huma-nististen alojen kustannuksella. Tämä tarkoittaa yliopisto-opin-noissa valinnanvapauden vähene-mistä ja oppiaineiden karsimista. Useissa yliopistoissa karsitaan jo nyt humanististen alojen opintoja.

Yksityinen rahoitus suuntau-tuu pääasiassa kaupallisille aloille ja niin kutsuttuihin koviin tietei-siin, eli aloille, jotka menestyvät jo valmiiksi. Humanismilla on har-vemmin bisnestä tehty.

– Yksityisessä rahoituksessa tul-laan myös kysymykseen tieteen vapaudesta. Voidaanko yksityisel-lä rahalla toteuttaa puolueetonta tutkimusta? Missä vaiheessa ra-hoittajan etu ajaa puolueettoman tutkimuksen edelle, Ahola aiheel-lisesti pohtii.

Rahoitusongelmat heijastuvat väistämättä myös yliopistojen ar-keen.

– Monilla laitoksilla yliopisto-lain seurauksena tehdyt uudistuk-set ovat huonontaneet työilmapii-riä, kertoo Joonas Leppänen.

RAHOITUKSEN VAPAUDESTA TUTKIMUKSEN VAPAUTEENSuomalainen yliopisto kaipaisi opiskelijaehdokkaiden mielestä arvonpalautusta: tieteen tekemi-sen pitäisi olla arvo sinänsä, ei vain väline taloudellisen hyödyn saavuttamiseen.

RASM

US K

YLLÖ

NEN

Vasen 13

– Yliopistojen rooli on alettu nähdä taloudellisen kasvun ja voi-tontavoittelun näkökulmasta. Yli-opistoista halutaan tehdä innovaa-tioita tuottavia tietotehtaita. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, aikai-semmin kuitenkin yliopistojen yhteiskunnallista hyötyä tuottava rooli nähtiin laajempana ja sen uskottiin toteutuvan parhaiten, kun yliopistoille turvattiin suh-teellinen vapaus. Nyt puolueeton ja monipuolinen tutkimus vaa-rantuu, koska yliopistojen täytyy ruveta ajattelemaan lahjoittajien

Mikä Opiskelija-toiminta-verkosto?

toiminut Helsingin yli-opistolla vuodesta 2008

vastustaa kapitalistisen voitontavoittelun tunkeutu-mista yliopistomaailmaan

opiskelijoiden itsenäistä organisoitumista ja suoraa toimintaa: opintopiirejä, kes-kustelutilaisuuksia, tiedon ja-kamista, mielenosoituksia

kiinnittänyt huomiota mm. opiskelijoiden asemaan työmarkkinoilla, opiskelijoi-den asunnottomuuteen ja toimeentuloon

mukana useita vasem-misto-opiskelijoita

TEKSTI MERI ESKOLA KUVA MIGUEL VERA

"#-vuotias helsinkiläinen Kirsi Pihlaja haluaa eduskuntaan töihin, jotta voisi vaikuttaa erityisesti lapsiperheiden

asemaan. Hänen mielestään on koh-tuutonta, että tavalliset, työssäkäyvät nuoret perheet asuvat ahtaasti ja jou-tuvat kamppailemaan toimeentulon-sa puolesta.

– Haluaisin turvata lapsiperhei-den aseman niin, että vanhemmilla on varaa vähän höllätä ja viettää aikaa perheen kanssa. Ylipitkät hoitopäivät ja stressaantuneet vanhemmat ei ole terve yhtälö.

Vasemmistonaiset ajoivat hoito-vapaisiin niin sanottua 6+6+6-mal-lia jo kauan ennen ministeri Stefan Wallinia. Nykyisen vanhempain-vapaajärjestelmän sijaan vanhem-milla olisi oikeus hoitovapaaseen, jossa kuusi kuukautta olisi korva-merkitty äidille, kuusi isälle, ja vii-meisen puoli vuotta vanhemmat voisivat jakaa haluamallaan tavalla.

Kirsi haluaisi ajaa eduskunnassa ensimmäiseksi mallin käyttöönottoa.

– Voisin olla myös maksuttoman päivähoidon kannalla, ja koulujen ryhmäkokoihin pitäisi puuttua eh-dottomasti, Mannerheimin lasten-suojeluliiton nuorisotyön suunnitte-lijana työskentelevä ehdokas kertoo.!

PUNAVIHREÄ KANNATTAA RAIDELIIKENNETTÄPerheasioiden lisäksi Kirsi Pihlaja haluaisi vaikuttaa politiikassa myös muihin sosiaalisen epätasa-arvoisuu-den ongelmiin.

– Haluaisin kaikille perustulon elämäntilanteesta riippumatta, ettei-vät tukia tarvitsevat joutuisi juokse-maan luukulta luukulle. Kannatan Vasemmistoliiton esittämää 750 eu-roa kuukaudessa.

Myös pääkaupunkiseudulla ja Uu-dellamaalla ajankohtaiseen asumis-ongelmaan Kir si haluaisi puuttua rivakasti. Asumisen kalleus on suo-raan pois esimerkiksi lapsiperheiden

hyvinvoinnista.– Pääkaupunkiseu-

dulle pitäisi rakentaa 30 000 asuntoa lisää tasaamaan kysyntää ja tarjontaa. Isot raken-nusliikkeet eivät halua tietenkään asuntojen hintojen laskevan, mutta miksei hintoja voisi taas säädellä?

Ekologisia arvoja tunnustava nuori äiti ei hyväksy lisäydinvoi-

man rakentamista, ja haluaisi edistää raideliikenteen lisäämistä. Mahdol-lisimman paljon tavarakuljetuksia ja liikennettä pitäisi saada junakis-koille.

– Rataverkkoa pitäisi kunnostaa moottoriteiden rakentamisen si-jaan, ja lentokerosiini pistää verolle. Raiteet pitäisi saada vielä kulkemaan Porvoon kautta, Kirsi innostuu.

Kirsi Pihlajan lapset ovattodellisia vaalivauvoja!Tämän ehdokkaan lapset ovat todellisia vaalivauvoja: tytär syntyi edellisenä vaalipäivänä viisi minuuttia ennen uurnien sulkemista, ja joulukuussa syntynyt poika pääsee kampanjointiin mukaan.

Kirsi Pihlajan esikoinen viihtyy erinomaisesti kunnallisessa perhe-päivä hoidossa. – Mieheni jää syksyllä hoitovapaalle, joten pidämme kuopuksen kotona ainakin jouluun.

ENEMMÄN AIKAA PERHEILLEKirsi myöntää, että hän on alkanut katsoa maailmaa toisella tavalla lap-set saa tuaan. Ennen riitti, että sai it-sensä elätettyä ja vuokransa makset-tua, nyt pitää ajatella myös kahden lapsen hyvinvointia.

– Jouduin pätkätyöläisenä aikoi-naan turvautumaan sosiaalitoimis-ton toimeentulotukeen, mutta las-ten kanssa niillä rahoilla ei tulisi toi-meen. Esimerkiksi lapsilisää ei saisi vähentää toimeentulotuesta.

Kirsi on huolissaan siitä, että yh-teiskuntamme on menossa suun-taan, jossa julkiset palvelut eivät enää takaa kenellekään perusturvaa. Hän on myös kiitollinen omasta ja mie-hensä vakituisesta työpaikasta.

– Me teemme Hannun kanssa 30-tuntista työviikkoa, jotta voim-me olla enemmän perheen kanssa, ja soisin sen mahdollisuuden muil-lekin perheille. Työn pitää joustaa myös kotiinpäin.

Kyse on myös sukupuolten välises-tä tasa-arvosta: naisten pitää päästä mukaan yhteiskunnalliseen vaikutta-miseen ja politiikkaan, elämäntilan-teesta riippumatta.

Omien lasten ansiosta Kirsi Pihla-ja sanoo ymmärtävänsä paremmin, kuinka paljon lapset tarvitsevat yh-teiskunnan palveluita, neuvolasta korkeakouluihin.

– Olen tajunnut, miten riippuvai-sia olemme palvelujärjestelmästä ja mitä tapahtuisi, jos kaikki muuttuisi yhtäkkiä maksulliseksi. Hyvinvoin-tiyhteiskuntamme on arvokas. Sitä tulisi jatkossakin pitää arvossa.

”LAPSILISÄ EI SAA VÄHENTÄÄ TOIMEEN TULO!TUKEA!”

intressejä, Katri Immonen miettii. Immonen ei kuitenkaan näe

yliopistoa muusta yhteiskunnasta erillisenä norsunluutornina vaan peräänkuuluttaa yhteiskunnal-lista, kriittistä kasvatusta kaikilla koulutuksen tasoilla.

– Koulutus on väistämättä yh-teiskunnallista, ja siinä mielessä en kaipaile sivistysyliopistoa. Sen sijaan meidän tulisi tiedostaa se, ettei yhteiskunnasta ja sen val-tarakenteista irrallista tietoa ole olemassa. Se, mitä koulussa ope-tetaan alakoulusta yliopistoon, on läpeensä poliittista. Tämän tiedos-tamisen kautta voidaan tuottaa kriittistä kasvatusta, joka ei piilot-tele valtasuhteita vaan käy niihin käsiksi. Tällainen koulu kasvattaa kriittisiä yhteiskunnan jäseniä, joilla on tietoa ja taitoa vaikuttaa maailmaan ympärillään.

Koulutuksen pitäisi olla myös kaikkien ulottuvilla tulotasoon katsomatta.

– Useista puolueista löytyy vä-keä, jotka ovat valmiita hyväste-lemään koulutuksen maksutto-muuden. Maksuja ei saa tuoda missään muodossa korkeakou-luihin ja lukukausimaksukokeilu "#- ja ")/-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tulee lopettaa, Katri Immonen vaatii.

– Pidän koulutusta tärkeänä seikkana nuorten onnistumiselle yhteiskunnassa. Mielestäni perus-koulun jälkeen jokaiselle nuorelle tulisi taata toisen asteen koulutus-paikka tai vastaavasti oppisopi-muskoulutus, Riku Ahola lisää.

Vasen14

– Leppävaarassa eräällä isolla työmaalla tekee putkitöitä toistakymmentä ulkomaalaista, kun saman työn pystyisi tekemään pari suomalaista ammattimiestä, maalari Johanna Elonen kertoo.

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA MIGUEL VERA

Suomen harmaassa talou-dessa liikkui vuonna 2008 arvioiden mukaan 10–14 miljardia euroa, mikä oli 5,5–7,5 prosenttia sen vuo-den bruttokansantuottees-ta. Valtio menetti veroina neljästä 4–5,5 miljardia

euroa. Lisäksi jäi kertymättä satoja miljoonia euroja sosiaalivakuutus-maksuja.

Kun nyt vaaditaan valtion menojen leikkaamista, pitäisi sen sijaan lisä-tä valtion tuloja kitkemällä harmaa talous!

Harmaa talous korruptoi yhteis-kuntaa ja vahvistaa rikollisuutta. Kuittikauppa, arvonlisäverojen kier-tämiseksi perustetut ”kertakäyttö-yritykset”, pimeät, työehtosopimuk-sia rikkovat palkat ja maksamatta jätetyt sosiaaliturvamaksut ovat vain lisääntyneet.

Suomeen pesiytyy myös rikollisia, jotka pesevät ihmis- ja huumekau-pasta saamaansa tuottoa hämärä-yritysten kautta.

TYÖT VIEDÄÄN SUOMALAISILTASuurimmat ongelmat löytyvät raken-nusalalta ja etenkin talonrakennuk-sesta. Lisäksi harmaata taloutta on yhä enemmän metalliteollisuudes-sa, ravintola-alalla, kiinteistövälityk-sessä, kuljetusalalla sekä kaupan ja liike-elämän palveluissa liike-elämän konsultointia myöten.

Vilunkiyrittäjät kaventavat rehel-listen yrittäjien mahdollisuuksia työllistää suomalaisia työntekijöitä. Myös suomalaisten työehtosopimus-ten mukaisten palkkojen maksu sekä rehellisen, veronalaisen yritysvoiton kerääminen hankaloituvat.

– Törmään siihen lähes joka työ-maalla, maalari Johanna Elonen ker-too.

– Joko niin, että joudumme korjaa-maan ”hyvien ja halpojen” urakoit-sijoiden tekemiä virheitä, tai kun vaihdamme työtovereiden ja mesta-reiden kanssa kuulumisia. Ny kyään puhe kääntyy aina ulkomaisten työn-tekijöiden olemattomiin palkkoihin, kuten 1,17 euroa tunnilta, tai ura-koitsijoiden laskutushintoihin: vi-lunkiurakoitsija saattaa laskuttaa 12 euroa tunnilta, rehellinen 39 euroa.

Myös levyseppä, Helsingin +0)-te-lakan pääluottamusmies Ilpo Haaja tuntee ongelman hyvin.

– Nykyisin tosin useimmat ulko-maiset työntekijät tulevat "#-maista

Harmaa talousTyöelämän

niin sanotun mekaanikkosäännön perusteella kuudeksi kuukaudeksi verottomasti tänne töihin. Kun tuo aika tulee täyteen, vaihdetaan joko työpaikkaa tai nimeä. Eräskin työn-tekijä vaihtoi nimeään 82 kertaa, ennen kuin asia selvisi vahingossa viranomaisille.

– Ulkomaiset työntekijät eivät juu-ri uskalla puhua asioistaan suoma-laisten luottamusmiesten ja ay-liik-keen kanssa, koska ”vasikoijaa” ran-gaistaan lopputilillä tai uhkailemalla omaisia kotimaassa. Esimerkiksi Virossa työntekijöitä välittävistä rep-pufirmoista monet ovat sikäläisen mafian alaisuudessa. Suomen po-liisi on tutkinut asiaa, mutta virka-miehemme ja poliitikkomme eivät uskalla puuttua siihen. Suomalaisia ay-ihmisiäkin on uhkailtu lukuisia kertoja.

Haaja on Elosen tavoin havainnut vierastyövoiman ammattitaidotto-muuden.

– Ulkomailta tulee usein lähes ammattitaidotonta väkeä palkan, pienenkin, toivossa. Omassa maas-saan he saattavat olla vaikkapa keit-tiöhenkilökuntaa tai maatyöläisiä, mutta muuttuvat matkalla Suomeen laivassa putkimiehiksi, kirvesmie-hiksi ja hitsareiksi. Kun huonosti tehty työ tulee sitten myöhemmin korjattavaksi, ovat työntekijät ja useimmiten myös heidät välittänyt reppufirma kadonneet. Suomalaisen laivanrakennuksen valttikortti on ol-lut laatu ja luotettavuus. Mutta onko näin tulevaisuudessa, jos tällainen meno jatkuu?

VIERASTYÖLÄISTEN SURKEAT OLOTVierastyöläisten elämä Suomessa on useimmiten kurjaa, ja monet elävät

Harmaa talous on työ- ja elinkeino elämässä suuri ongelma. Suuri ongelma on myös porvarihallituksen haluttomuus sen kitkemiseen.

Pelurien markkinatSuomalaisten vilunkiyrittäjien siirtymises-tä Viroon (ja mahdollisesti muihin Balti-an maihin) puhutaan melko vähän. Viron kaupparekisterissä oli 2009 noin 100 000 yritystä. Niistä 16 000:ssa oli vastuuase-massa suomalaisia henkilöitä tai yrityksiä. Joukossa oli konkurssin tehneitä, veron-kiertäjiä ja liiketoimintakiellossa olevia henkilöitä.

Myös osa suomalaisista sijoittajista toimii harmailla markkinoilla. Verottaja saa ilmoi-tuksen vain joka kahdeksannesta sijoitta-malla saadusta eurosta. Harmaan talouden osuus on siis 90 prosenttia. Vuonna 2008 tämän kakun arvioitiin olevan vähintään 700 miljoonaa euroa. Laskennallisesti ve-romenetys on noin 195 miljoonaa euroa.

Ulkomaisille sijoittajille maksetuis-ta osingoista valtio kärsii noin 300–600 miljoonan euron veromenetykset. Tämä on mahdollista, sillä Suomi tarjoaa anonymi-teettia hallintarekisterijärjestelmän kaut-ta. Mukana on myös suomalaisia, jotka sijoittavat ulkomaisten järjestelyjen kaut-ta. Etä välittäjille tulee säätää toimintalu-van edellytyksenä sitoumus suomalaisten sijoitta jien tietojen toimittamisesta vero-hallinnolle.

Vuokratuloista arvioidaan jäävän ilmoit-tamatta verottajalle vajaa 700 miljoonaa euroa. Tämä on täysin moraalitonta. Vuok-rat kohoavat, yhteiskunta maksaa asumis-tukina vuokria, mutta osa yksityisistä vuok-ranantajista pimittää vuokratuloja.SIRPA PUHAKKA

Ottamista on auttanut osin-kojen, myyntivoittojen ja vuokrien verotuksen ke-ventäminen sekä vuok rien sääntelyn purkaminen.

Eduskunnalta lupaa kysymättä Suomen Pan-kin johtokunta liberalisoi

1980-luvun lopussa pääomamark-kinat. Tuontirahan maihinnousu tuotti rahoituksen yrityksiin vuosi-kymmenten aikana kasautuneen ja verottamattomilla voitoilla hankitun omaisuuden myynnille täyteen hin-taan. Siitä räjähtivät kasvuun myyn-tivoitot.

Omistajien pidättyvyyttä vanho-jen voittojen ulosottamiselle oli sii-hen asti pitänyt yllä osinkojen prog-ressiivinen verotus, se, että ne oli lisätty täydestä määrästään saajansa muihin tuloihin. Holkerin-Liikasen sinipunahallitus räätälöi omistajille yhtiöveron hyvitysjärjestelmän, jolla osingot vapautettiin tuloverosta.

Seuraava suuri rikkaiden verohel-potus oli Ahon-Viinasen porvarihal-lituksen ”vuosisadan verouudistus”. Siinä erotettiin toisistaan ansiotulot ja pääomatulot. Muille pääomatuloil-le tuli 25 prosentin tasavero, mutta osingot olivat edelleen verovapaita.

Tämän jälkeen Suomen rikkaat ve-rojänikset saattoivat alkaa elää kuin citykanit vapaassa porkkanamaassa.

Tällä vuosituhannella näiden ve-roetuoikeuksien hyväksikäytön ra-vi muuttui laukaksi. Kuluneiden 10 vuoden aikana osinkoja on Suomes-sa jaettu luonnollisille henkilöille 32 400 000 000 euroa ja veronalai-sia luovutus- eli myyntivoittoja osin samoille henkilöille 28 470 000 000 euroa. (Valtion vuoden 2011 bud-jetin loppusumma on pienempi, 50 300 000 000 euroa, kuin nämä kymmenen vuoden pääomatulot)

Osingot ovat olleet korkealla tasol-

Esko Seppänen:Verotus suosii rikkaita

la (noin 8 % kansantuotteesta) koko 2000-luvun ajan, ja edellisen vuosi-kymmenen alkuun nähden ne ovat nelinkertaistuneet. Kun niihin koh-distunut aliverotus kävi räikeäksi, vuonna 2006 verotusta muutettiin, ja tänään pörssiosingoista 30 pro-senttia on verovapaata ja loppuosasta menee (vain) 28 prosentin pääoma-tulovero. Muiden kuin pörssiyhtiöi-den osinkojen saajille osinkotulot ovat edelleen verovapaita 90 000 eu-roon saakka. Kun suomalaisten kes-kimääräinen ansiotulo, josta makse-taan täysi vero, on noin 35 000 euroa vuodessa, omistajat saavat niihin tu-

Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet, mutta eivät siitä syystä, että köyhiltä olisi otettu paljon pois, vaan siksi, että rikkaat ovat saaneet – eli ottaneet – paljon lisää.

VASEMMISTO VAATII: KAIKISTA TULOISTA PROGRESSIIVINEN VERO.

kuin orjat. – Valtio menettää heidän takiaan

verotuloja, mutta ennen kaikkea pi-tää ajatella vierastyöläisten asemaa. Heidän osaltaan eläkemaksut jäävät tilittämättä, he jäävät työterveyshuol-lon ulkopuolelle ja sairastavat omal-la kustannuksellaan. Työtapaturman sat tuessa kelmityönantaja kärrää onnettoman ulos työmaalta ja jättää oman onnensa nojaan. Ja jos käry käy pimeistä palkoista, tulee verot-tajalta vielä mätkyt, Johanna Elonen sanoo.

Ilpo Haaja kertoo karmean esi-merkin.

– Parikymmentä telakan vierastyö-läistä oli majoitettu yhteen pieneen

syöpä

Vasen 15

DEBATTEN OM det svenska språkets framtid går het i de finlands-svenska medierna, inte minst efter att språkvetaren, professor Fred Karlsson, i sitt festtal på självaste Svenska Dagen, ifråga-satte den obligatoriska undervisningen i svenska. Det är inte bara sannfinländarna och samlingspartiets ungdomsförbund som kri-tiserar ”tvångssvenskan”. Diskussionen förs också inom finlands-svenskarnas egen krets.

I dessa tider bör vi komma ihåg att svenskan blev en del av den gemensamma läroplanen i finska skolor i och med att grundsko-lan infördes på 1970-talet. Den obligatoriska svenskan är inget arv från svenska tiden, utan en del av grundskolans försök att skapa en jämlik utbildning, som ger alla elever lika möjligheter att stu-dera vidare vid universitet och andra högskolor.

JAG FRUKTAR att slopandet av den gemensamma undervisningen i svenska lätt kan bli ett led i den utveckling, som på många fron-ter hotar att göra utbildningen mindre jämlik. Få högstadieelever väljer sina tillvalsämnen utan att påverkas av sina föräldrar. Om svenskan blev valbar är det sannolikt att den i första hand skulle väljas av barn till högutbildade föräldrar. Dessutom har kommu-nerna olika ekonomiska möjligheter att erbjuda valbara ämnen. En ökad valbarhet i grundskolans läroplan förutsätter också större skolenheter, där det blir allt svårare att skapa en trygg och socialt fungerande skolmiljö.

På dagens skiftande arbetsmarknad kan behovet av att kunna svenska dyka upp oväntat. Då är det betydligt lättare att bygga vidare på en rostig skolsvenska än att börja från noll. I debat-ten ställs den gemensamma undervisningen i svenska ofta mot en bättre och mångsidigare undervisning i andra språk. Denna motsättning är konstlad. Den övriga språkundervisningen blir inte bättre av att ett språk görs valbart. Förbättringar av undervis-ningen kräver alltid resurser: mera pengar, mindre grupper och pedagogiskt utvecklingsarbete.

I SPRÅKDEBATTEN likställs ofta frågan om svenskans ställning med frågan om finlandssvenskarnas rätt att få service på sitt moders-mål. Detta är missvisande. Myndighe-terna kan mycket väl erbjuda svensk-språkig service utan att alla läser svenska i skolan. Frågan om svensk-undervisningen handlar framförallt om de finskspråkigas intressen och måste också i sista hand avgöras av majoritetsbefolkningen.

För oss finlandssvenskar är det allra viktigaste att vi och våra barn också i framtiden får gå i skola på vårt mo-dersmål. Det är de svenskspråkiga skolorna som, tillsammans med skönlitteraturen, teatrarna och medi-erna, gör finlandssvenskan till ett levande språk. Så levande att romaner skrivna på svenska – som till exempel Kjell Westös Där vi en gång gått – med jämna mellanrum vinner Finlandiapriset.

DET FINNS många goda skäl att förstärka ryskundervisningen i de finländska skolorna. Ju bättre vi finländare kan ryska, desto bätt-re möjligheter har vi att utveckla våra kulturella, politiska och ekonomiska relationer med Ryssland. Men för den rysktalande minoriteten i Finland är våra kunskaper i ryska nog mindre vik-tiga än möjligheten att upprätthålla sitt eget modersmål som ett levande språk. Det samma gäller till exempel den somalitalande minoriteten, som språkligt är ännu mera utsatt. Det finns inget grannland som kan stöda somaliskan.

Det är väldigt viktigt att alla nyfinländare erbjuds högklassig undervisning i landets två nationalspråk, framförallt i majoritets-språket finska. På lång sikt är det ändå minst lika viktigt att stöda de nya språkliga minoriteternas rätt till sina egna språk. Moders-målet utgör grunden för identiteten och vi behöver en stark egen identitet för att hitta vår plats i samhället. Vi vet att integrations-politiken har lyckats när den första romanen på somali eller ryska vinner Finlandiapriset!

MARTINA REUTER

INTEGRATIONEN HAR LYCKATS NÄR DEN FÖRSTA ROMANEN PÅ SOMALI VINNER FINLANDIAPRISET.

loihin nähden lähes kolminkertaisen verovapauden.

Kun myyntivoitoista saa tehdä erityisen hankintahintaolettaman perusteella 20–40 prosentin verovä-hennyksen ja kun osinkoihin liittyy edellä mainittu verovapaus, näiden pääomatulojen nykyinen 28 prosen-tin verokanta on todellisuudessa vain parikymmentä prosenttia. Se on yhtä vähän kuin on paljon pienistä tulois-ta maksuun pantava kunnallisvero.

Veroetuoikeutetut pääomatulot ovat kasautuneet suppealle joukolle. Vuosittain noin 10 000 verojänistä on saanut sekä luonnollisten henki-löiden osinko- että myyntivoittopo-tista 40–50 %. Näiltä rikkailta Eero Heinäluoman hallitusdemarit pois-tivat varallisuusveron!

Kansantalouden kasvuun tarvi-taan teollisia investointeja uusiin tuotantovälineisiin ja sitä kautta uu-

siin työpaikkoihin. Ne ovat 2000-lu-vulla vastanneet pääasiassa vanhojen tuotantovälineiden kulumista (mitä mitataan poistoilla), ja vuosikymme-nen loppupuolella ne vähenivät pois-toihin verrattuna. Suomen omistajat ovat ottaneet yrityksistä rahat pois jättämättä niitä uuden tuotannon ja työllisyyden siemeniksi, ja jos ovat-kin jättäneet, voitot on viety ulko-maille. Ulkomaisiin arvopapereihin ja kasinopeleihin sijoitetun rahan määrä kolminkertaistui 2000-lu-vulla.

Vasemmistoliitto saa edellä ku-vatusta uusepätasa-arvosta puhtaat paperit: on oltu johdonmukaisesti köyhien puolella rikkaiden veroetu-oikeuksia vastaan. On oltu ja ollaan sillä linjalla, että verot maksuun kai-kista tuloista progressiivisesti, veron-maksukyvyn mukaan.ESKO SEPPÄNEN

Språkfrågor

yksiöön – voitte kuvitella ahtauden. He olivat löytäneet asunnosta sen vuokraajan golfmailan ja alkaneet lyödä käyttäen pallona työkaverin päätä. Tämä kuoli kahden viikon päästä vammoihinsa.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ?– Valvontaa on parannettava. Tilaa-javastuulaki on hyvä, mutta huonon valvonnan takia hampaaton. Ay-liik-keelle on säädettävä joukkokanneoi-keus, jotta työntekijöiden oikeuksia ja asemaa voidaan ajaa paremmin, Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakka sanoo.

Pääluottamusmies Markku Saari-nen lisää:

– Tessin tulkintaoikeus työnteki-jäpuolelle purisi tähän ongelmaan, samoin lakisääteinen vähimmäis-palkka.

– Sanktio tilaajavastuulain rikko-misesta on naurettavan pieni, vain 16 000 euroa. Ei ihme, että vilun-kiurakoitsijan kannattaa ottaa se pieni riski. Sanktio moninkertai-seksi, valvonta tiukaksi ja lain pitää ulottua koko aliurakointiketjuun, et-tä joku roti saadaan ketjutuksellekin. Ja veronumero jokaiselle Suomessa työskentelevälle, että nähdään, min-kä maan sosiaaliturvan piirin työnte-kijä kuuluu, Johanna Elonen sanoo.

Sirpa Puhakka sanoo, että vaikka hän ei yleensä ole kovien rangaistus-ten kannalla, on niitä talousrikoksis-sa kovennettava. Seuraamukset ei-vät ole missään suhteessa rikoksesta saatuun hyötyyn. Kevyet rangais-tukset ja vähäinen riski jäädä kiinni houkuttavat väärinkäytöksiin.

Ilpo Haaja vaatii, että Suomen pi-tää tehdä verosopimus kaikkien nii-den maiden kanssa, joista työnteki-jöitä meille tulee.

– Näin ei nyt ole. Virolainen Suo-meen tuleva työntekijä ei maksa ve-roja minnekään.

– Kaikessa Suomessa tehtävässä työssä on noudatettava alan suo-malaista työehtosopimusta. Myös lomautetun työntekijän asemaa on parannettava: lakiin ja työehtosopi-muksiin on saatava pykälä, että työ-tilanteen parantuessa ja uusia duu-nareita tarvittaessa oma lomautettu työntekijä on palkattava ensimmäi-senä. Nykyisinhän työt voidaan myy-dä ulos välittämättä lainkaan omien työntekijöiden työllisyydestä.

KAPITALISTI KORJAA HEDELMÄT– Harmaasta taloudesta hyötyvät ka-pitalistit ja sen juoksupojat, Markku

Saarinen sanoo suoraan. – Elinkeinoelämän Keskusliitto

("() kyllä vastustaa sanoissa vilun-kia, mutta käytännön toimet todista-vat aivan toista. Eikä pääomapiirejä myötäilevä porvarihallitus astu isän-tänsä varpaille. Ongelma ei poistu, ennen kuin maahan saadaan sellai-set eduskunta ja hallitus, jotka tosis-saan sitoutuvat puuttumaan asiaan.

Ilpo Haaja sanoo, että hallituk-sen haluttomuus puuttua jämerästi harmaaseen talouteen – keinojahan siihen kyllä olisi – johtuu varsinkin kokoomuksen sitoutumisesta pää-omapiirien ja suuryhtiöiden etujen ajamiseen.

– Rehellisistä, suomalaisella työ-voimalla toimivista pienyrittäjistä hallitus ei välitä pätkääkään, saati työttömistä.

Johanna Elosta naurattaa bisnes-maailman ahneus.

– Ensin rakennetaan ulkomaisel-la halpatyövoimalla kalliita asuntoja helsinkiläiselle hienostoalueel-le ja myydään ne 18 000 euron neliöhinnalla suurituloisille – eihän tavallisella helsinkiläisellä ole näihin asun-toihin mitään mahdollisuutta. Sitten taloja kor-jataan korjaa-misen jälkeen. Rikkaat luulevat ostaneensa luksus-ta, mutta toinen porvari onkin vain niistänyt isot voitot toiselta…

OMAN MAAN TYÖLÄISET ETUSIJALLEKukaan haastatelluista ei silti halua estää työvoiman vapaata liikkuvuut-ta. Kuten Johanna Elonen sanoo, ol-laan "#:ssa ja sillä siisti.

Jokainen kuitenkin vaatii valvon-nan tiukentamista, "#:n sisäisen yhteistoiminnan lisäämistä väärin-käytösten estämiseksi, oman maan työehtosopimusten tiukkaa noudat-tamista, rangaistusten koventamis-ta epäreilusti saadusta hyödystä ja vierastyöläisten olosuhteiden, kuten asumisolojen sekä terveydenhoidon, parantamista.

Ilpo Haaja esittää vielä ajatuksen, että työvoiman vapaata liikkuvuutta tulisi rajoittaa, jos vastaanottavassa maassa on työttömyyttä!alalla, jolle lähetetyt työntekijät tulisivat.

– Kunkin maan oma työvoima tu-lee aina asettaa etusijalle, hän sanoo.

”ERÄSKIN TYÖNTEKIJÄ VAIHTOI NIMEÄÄN 82 KERTAA.”

Vasen16

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA MIGUEL VERA

Vaikka olen vasta 28-vuo-tias, olen nähnyt, miten suhtautuminen on muut-tunut. Kun olin lapsi, 80-luvulla, oli afrikkalais-taustaisia Helsingissäkin vielä vähän, ja suhtautu-minen oli enemmänkin

kummastelevaa. Vieraat tädit tulivat sanomaan minullekin, että ”miten oletkin oppinut suomea noin hyvin” ja kyselemään, ”miten olet tottunut Suomen talveen”.

– Asenteet alkoivat muuttua viha-mieliseksi 90-luvulla, kun somalipa-kolaisia alkoi tulla, ja samaan aikaan lama vaikeutti varsinkin pienitulois-ten elämää. Itse en ole joutunut vä-kivallan kohteeksi, mutta jos olisin mies, niin olisi varmasti käynyt. Sen verran nopeasti minulla saattaa keit-tää, ja sanon aina takaisin. Naista ei kuitenkaan vielä Suomessa – onnek-si – kovin helposti lyödä.

Hannalle syntyperä on ”ihan mie-letön juttu” ja iso osa vahvan itse-tunnon kehittymisessä. Vaikka hän ei pienenä – myöhemmin sitten kyllä – olekaan käynyt isänsä kotimaassa, isä on kertonut paljon maastaan, lap-suudestaan ja suvustaan.

– Kenellä muulla on sellainen iso-isä, joka on käynyt kauppaa kameli-karavaanien kanssa? Hanna sanoo.

”JOKAINEN PAKOLAINEN ON YKSILÖ”Hannaa ärsyttää termi ”kotouttami-nen”, joka viitaa siihen, että vaikka-pa jonkun somalin pitäisi tullakseen hyväksytyksi omaksua paitsi suomen kieli ja kulttuuri, myös vaihtaa tietyl-lä tavoin identiteettiään.

– Suomen maahanmuuttopolitii-kassa ihmisiä tarkastellaan hyöty-näkökulman kautta. Jokainen pako-lainen on kuitenkin oma yksilönsä, hänellä on oma tarinansa, eikä pa-kolaisia voida tarkastella massana tai joukkona, kuten politiikassa yleisesti tehdään. Yhteisiä ongelmia ovat vain ne, että on joutunut vieraaseen maa-han, ei osaa vierasta kieltä, ei ole työ-tä eikä toimeentuloa. Siksi pakolaisia pitää auttaa näistä lähtökohdista.

– Suomessa on – mielestäni tietoi-sesti – pienituloiset ihmiset ja pako-laiset asetettu sillä tavalla vastakkain, kuin toinen söisi toisen leipää. Se toi-mii hyvin eräiden poliittisten suun-tausten eduksi. Mutta eihän näin ole, sillä jos resursseja keskitetään pieni-tuloisten suomalaisten auttamiseen, se auttaa myös maahanmuuttajia, ja päinvastoin. Politiikassa on kuiten-kin niin helppo antaa ymmärtää, et-tä muutama tuhat somalipakolaista vie suomalaisilta köyhiltä leivän, ja se näkyy nyt gallupeissa.

– Pakolaisten vastaanottamisesta halutaan lisäksi keskustella ”kriit-tisesti”. Sen varjolla voidaan sitten

Hanna Mithiku puolustaa ihmisarvoa

rotuun ja väriin katsomatta

Hanna Mithikun sukunimi periytyy etiopialaiselta isältä. Samasta lähteestä on peräisin myös hänen hieman epäsuomalainen ulkonäkönsä, jonka takia Hanna on joutunut kokemaan, miten Suomi suhtautuu vierasmaalaisiin.

olla avoimen rasistisia: väitetään, että maahanmuuttajat ovat laiskoja, rikollisia, vievät työpaikat, heistä ei ole hyötyä, jne. Voidaanko mistään muusta ihmisryhmästä puhua sa-moin ilman, että siitä nousisi meteli?

– Suomen pitäisi ottaa pakolaisia enemmän vastaan, mutta heistä täy-tyy myös huolehtia.

IHMISEN ARVO Hanna Mithiku valittiin syksyllä ää-niharavana sekä Helsingin yhteiseen

kirkkovaltuustoon ja Haagan seura-kuntaneuvostoon. Kun kysyn, onko hän uskovainen vai uskonnollinen, ja hän valitsee empimisen jälkeen ”uskovaisen”, mutta käyttäisi mie-luummin sanaa ”kristitty”, koska sa-naa ”uskovainen” käytetään vertaile-vassa merkityksessä ”tosiuskovaiset ja muut”.

Hänelle rippikoulu – Hanna kävi Kansan Raamattuseuran rippikou-lun – oli sysäys liittyä mukaan kir-kon toimintaan.

– Kansan Raamattuseura vaikut-taa nimenä vanhanaikaiselta, mutta se on evankelis-luterilaisen kirkon si-sällä vaikuttava järjestö, ja meno siel-lä on hyvinkin modernia ja liberaalia.

Hanna on graduvaiheessa oleva teologian opiskelija. Hän ei aio pa-piksi, vaan opiskelee pääaineenaan sosiaalietiikkaa ja tähtää lähinnä yh-teiskunnallisiin tehtäviin.

Hannalle keskeistä on kristillinen humanismi, ihmisen arvo ilman että ihmisen tarvitsisi todistaa olevansa ”arvokas”, mikä markkinatalouden kontekstissa tarkoittaa hänestä saa-tavaa hyötyä.

MINKÄ PUOLESTA?Arvopohja on Hannalle se tärkeä asia, joka on saanut hänet ryhtymään sitoutumattomana vasemmiston eduskuntavaaliehdokkaaksi.

– Vasemmistossa minua viehättää käsitys ihmisten todellisesta tasa-ar-vosta ja puolueen sosiaalinen luon-ne. Moni ystäväni on ihmetellyt, miksi symppaan vasemmistoa. Heil-le olen sanonut, että lukekaa niiden ohjelma, niin symppaatte tekin.

– Tietysti myös kodin perintö on vaikuttanut. Meillä on kotona aina puhuttu paljon yhteiskunnallisista asioista. Mutta lopulta jokainen te-kee omat ratkaisunsa omista lähtö-kohdistaan itse, omien pohdintojen-sa perusteella.

– Minua raivostuttaa, että yleisessä keskustelussa käytetään väitettä, että ongelmien ratkaisemiseen olisi vain yksi vaihtoehto: ”koska talous vaatii”. Ei todellakaan, ei talous ole mikään jumala! En hyväksy yhtä ainoaa to-tuutta. Aina on vaihtoehtoja. Mieles-täni vasemmisto on valmis etsimään vaihtoehtoja, eikä hyväksy, että poli-tiikka olisi pohjimmiltaan vain tekni-siä päätöksiä, joilla toteutetaan talou-den ylivaltaa.

MITÄ SINÄ TÄNÄÄN KOULUSSA OPIT?Hannan äiti on opettaja, kiinnostus kouluun ja koulutukseen tulee kuin perintönä.

– Olen seurannut kauhulla, mi-ten yksityinen pääoma on päästet-ty ohjaamaan yliopistoja. Se johtaa bisnesmaailman haluamiin paino-tuksiin opetuksessa ja murtaa yli-opistojen autonomian.

Peruskoulussa häntä huolestuttaa kehitys, jossa yleisopetuksen tasoa ja määrää lasketaan, valinnaisuutta lisätään ja siirretään peruskoulussa yhä alemmas.

– Kuka tietää, mitä kymmenvuo-tias lapsi koko elämässään tarvitsee ja haluaa, ja silti hänet – siis hänen vanhempansa – pakotetaan teke-mään varhain ratkaisevia valintoja. Se tässä onkin pelottavaa. En usko, että tarjoamalla valinnaiskurssien avulla ”mahdollisuuksia lahjakkail-le” edistetään luovuutta. Ei luovuus synny kapea-alaisuudesta, vaan sii-tä että joutuu oppimaan ja koke - maan vähän kaikkea ja näkemään, että yksi on hyvä yhdessä ja toinen toisessa.

– Peruskoulun resurssien siirtä-minen suurempaan valinnaisuuteen on myös tasa-arvokysymys sekä kun-tien että erilaisista kodeista tulevien lasten kesken.

– Meidän peruskoulussamme kaikki oppivat kaikkea riippumat-ta siitä, onko jossain aineessa hyvä tai huono, ja riippumatta myöskään siitä, paljonko perheellä on varaa lapsen koulunkäynnin ja opiskelun tukemiseen. Sillä on suuri sosiaalis-tava merkitys.

HANNA MENESTYIKIRKOLLIS!VAALEISSA

– Minulla on vain tavallista parempi rusketus, Hanna Mithiku nauraa hieman eksoottiselle ulkonäölleen.

Vasen 17

w w w . m e t a l l i l i i t t o . f i

VAHVA VAIKUTTAJA

lopaikkaa. Se on potilaille hankalaa ja yhteiskunnalle kallista. Tilanne on huonontunut vuodesta 2009.!Vanhusten kotihoidon paranta-

minen helpottaisi tilannetta. Koti-hoidon käynnit ovatkin Helsingissä lisääntyneet ja kotihoitoon ollaan myös palkkaamassa lisää työvoimaa. Jonojen pituuden ja hoitotarpeen kasvun valossa näyttää kuitenkin selvältä, ettei kotihoidon tilanne pet-raannu vaan laatu heikkenee. Valtion talouden tarkastusviraston tuore val-takunnallinen tarkastus osoitti, että kotihoito ei toimi Helsingissä ikä-ihmisten palvelujen laatusuositusten mukaisesti. Kotihoitoon varatut mää-rärahat eivät riitä. Liian pieni henki-löstön määrä on johtanut palvelujen laadun heikentymiseen. Palvelutar-jontaa on tarkastuksen mukaan su-pistettu, palvelujen myöntämiskäy-täntöjä on kiristetty ja asiakaskäyn-tien kestoja on lyhennetty.!

HOITAJAT EIVÄT JAKSAVanhusten hoidossa toimiva henki-lökunta kokee työnsä uuvuttavaksi ja turhauttavaksi, kun usein aikaa jää vain välttämättömimpiin toimiin ja monet asiat, joilla vanhusten hyvin-vointia voitaisiin parantaa, jäävät hoi-tamatta. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valviran) viime vuonna tekemän valtakunnallisen selvityksen mukaan useammassa kuin joka kymmenennessä vanhus-ten ympärivuorokautisen hoidon yk-sikössä henkilöstöä oli liian vähän. Henkilökunnan määrä on Helsingin

Vanhusten hoiva heikentynyt

pitkäaikaishoidossa, vanhainkodeis-sa ja ryhmäkodeissa säilynyt suun-nilleen ennallaan viime vuosina. Ne jäävät selvästi alle valtakunnallisten ohjearvojen, jotka pitäisi saavuttaa vuonna 2012.

Pohjoismaiset vertailut viittaavat siihen, että Suomessa henkilöstömi-toituksen tavoitteellisetkin ohjearvot ovat kovin alhaisia. Ruotsin, Norjan ja Tanskan vanhusten hoitolaitoksis-sa ja ympärivuorokautisen hoidon palveluasumisessa oli vuonna 2006 julkaistun selvityksen mukaan 6–9 hoidettavaa työntekijää kohden. Suo-messa sama luku oli 15. Samaan ai-kaan julkaistun selvityksen mukaan Suomessa käytettiin psyykelääkkeitä laitoshoidossa noin kolme kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja Tanskas-sa. Helpotetaanko psyykelääkkeillä vanhusten hoitamista?!

ARVOT JÄRJESTYKSEEN!Valviran selvityksen mukaan ihmi-siä sijoitetaan vastoin laatusuosi-tuksia usean hengen huoneisiin. Yli puolessa yksiköistä ylittyi 11 tunnin yötauko viimeisen iltapalan ja en-simmäisen aamupalan välillä. Ilah-duttavaa kuitenkin on, että unilääk-keiden käyttö on vähentynyt, samoin vanhusten masentuneisuus. Tämä ei silti paljoa lohduta, kun yleistilanne heikkenee.

Vanhusten palveluissa toimiva henkilökunta tekee uhrautuvaa työ-tä. Keskeisin syy vanhuspolitiikan epäonnistumiseen on määräraho-jen riittämättömyys, mikä on tietoi-nen valinta. Tarvitaan poliittisten voi-masuhteiden muutos. Vasemmisto-laiset ovat ajaneet määrätietoisesti ja yhteisin voimin lisää rahaa vanhus-ten asumiseen ja hoitoon. On aika panna arvot oikeaan järjestykseen.

VASEMMISTO VAATII: VANHUSTEN!HOITO INHIMILLISEKSI PALKKAAMALLA LISÄÄ TYÖNTEKIJÖITÄ JA SÄÄTÄMÄLLÄ AUKOTON LAKI VANHUSTEN HOIVATAKUUSTA.

Vanhuspolitiikan epäonnistuminen on yksi suomalaisia eniten huolestuttavista asioista.! Tosiasiat osoittavat huolen olevan aiheellista.

TEKSTI JOUKO KAJANOJA KUVAT MIGUEL VERA!

Helsingin sosiaali- ja terveys-hallinnon arvion mukaan vanhusten hoitoketjujen tilanne on huonontunut vuodesta 2009. Tämä tar-koittaa sitä, että vanhusten hoiva on heikentynyt. Lai-tospaikkojen vähentämis-

tä ei ole korvattu riittävästi uusilla palveluasumisen paikoilla. Palve-lutaloihin tulee entistä huonokun-toisempia asukkaita. Asian toinen puoli on se, että kotona pidetään yhä enemmän ihmisiä, joiden tulisi päästä asumaan palvelutaloon.! Ympärivuorokautiseen palvelu-

asumiseen on Helsingissä 90 vuo-rokauden ja laitoshoitoon 70 vuoro-kauden jono. Asiantuntijoiden mu-kaan jonon pitäisi olla enintään 30 ja hyvässä tilanteessa enintään 10 vuo-rokautta. Helsinki täyttää turhaan noin 20 sairaalapaikkaa sen takia, ettei kaupungilla ole osoittaa sairaa-lasta pääseville laitos- tai palveluta-

Vasen18

TEKSTI ANNA PAJU KUVAT MIGUEL VERA

Kirjailija, näyttelijä, laulaja, sanoittaja ja kuvittaja Au-likki Oksanen on ollut nä-kyvä osa suomalaista kult-tuurielämää 1960-luvulta lähtien.

Moni Oksasen sanoit-tama laulu (kuten Sinua,

sinua rakastan ja Laulu siirtotyö-läisestä) on kohonnut klassikoksi. Laulaen esitetty kysymys Kenen jou-koissa seisot? nousi symboliksi koko 1960 –70-lukujen poliittiselle liikeh-dinnälle ja kantaaottavalle taiteelle.

Viime vuosina muun muassa Vuokko Hovatta on tulkinnut tuotte-liaan kirjailijan uusia laululyriikoita.

Oksasen tytär Aino Halonen on monessa mukana oleva kulttuuri-tuottaja.

Naiset vastaavat haastattelupyyn-töön Kreikasta, taiteilijaresidens-

sistä. Äiti kirjoittaa ja kuvittaa siel-lä uutta runokokoelmaansa, tytär valmistelee isänsä muistelmateosta taistolaisajasta.

Eikä kummallakaan ei ole asiasta pienintäkään epäilystä: taide muut-taa ihmistä ja tekee maailmaa pa-remmaksi.

TAJUNTAA LAAJENTAVAA TAIDETTA– Elämä ilman taidetta on pelkkää rahanmetsästystä. Elämä ilman kult-tuuria on silkkaa lihanmetsästystä, joskin siitäkin on luolien seinämiin saatu taidetta aikaiseksi, sanoo Ai-no Halonen. Hän muistelee, kuinka hänen tajuntansa räjäytti aikoinaan Tanskassa vaihto-oppilaana nähty elokuva Apocalypse. Now.

– Kävelin monta päivää siksakkia.Aulikki Oksasen jalat irrottivat

maasta Ateneumissa 60-luvulla näh-dyt Hugo Simbergin teokset.

– Kuolema luistelee -teos laajensi ja kannusti minua taiteilijana, ne kaik-ki Simbergin näyt ja vahva uskallus. Aleksis Kiven kieli puolestaan on jos-sain mielessä ylittämätön.

– Jotkut ystävät pitää sitä junttina, että mä diggailen edelleen hulluna Eppu Normaalia, koska muhun ko-lahtaa se kielivitsailu, sanoo puoles-taan Aino-tytär.

LUOVUUS EI KUKI MUOTOPUISTOSSAKysymys kantaaottavasta taiteesta osoittautuu kaksijakoiseksi. Toi-saalta taiteen ei pidä osoittaa yhtään mitään, eikä laululla tarvitse olla tehtävää. Ainakaan taiteelle ei nais-ten mielestä pidä kenenkään asettaa päämääriä ulkopuolelta.

– Taiteen on päästävä kasvamaan vapaasti kuin puu, sanoo Oksanen.

– Puutarhassa sille voidaan antaa vettä ja multaa niin, että tulee enem-

Liehu, kulttuurin lippu, liehu!Taide ottaa kantaa, tavalla tai toisella

– Olisipa hienoa käyttää suurempi osa kaupunkikuvasta seksistisen mainoskuvaston sijaan erilaisen taiteen esittämiseen, pohtivat kulttuurin moniottelijat Aulikki Oksanen ja Aino Halonen, äiti ja tytär.

Taide ja kulttuuri edistävät yhteistä hyvää jo olemassaolollaan, uskoo Aino Halonen, kulttuurikodin kasvatti ja Vasemmiston eduskuntavaaliehdokas. – Aina kitara aseen voittaa, tiivistää Ainon äiti Aulikki Oksanen.

män hedelmiä. Mutta sen täytyy saa-da kasvaa vapaasti. En pidä muoto-puistoista.

Toisaalta, Halosen mielestä kaikki ihmiseen liittyvä on yhteiskunnallis-ta, ja kaikki taide ottaa kantaa, tavalla tai toisella.

Hän sanoo kaivelevansa yhteis-kunnallista ulottuvuutta esityksestä kuin esityksestä ja pitävänsä työs-kentelystä erityisesti sellaisten taitei-lijoiden kanssa, jotka haluavat pohtia esityksissään myös yhteiskunnallisia näkökulmia.

– Salla Tykkä, Kaari Martin ja Kal-le Chydenius eivät tietääkseni tunne toisiaan, mutta heissä kaikissa on sama hieno ja kaunis vastuun tunne selvittää vähintään itselleen, mitä ja miksi he ovat milloinkin tekemässä, myös yhteiskunnallisella tasolla.

KATSE VARJOIHIN JA KIRJASTOT KUNNIAAN– Erilaisten ja omaperäisten teki-jöiden tukemista ei tule keskittää komeisiin yksittäisiin kulttuurivien-nin näyttelykappaleisiin, vaan sen rinnalla täytyy tukea kokeilevia, ha-paroiviakin, taiteen tekijöitä, pohtii Aino Halonen.

– Siitä maastosta syntyy uutta ja in-nostavaa valmiin ja osaavan rinnal-le, helmen hohtoa, jota ei välttämättä heti nähdä.

Aulikki Oksasen mielestä sama toimii kirjallisuudessa.

– Valokeilojen ulkopuolella varjo-rinteessä on todellisia, eksoottisia, ihmeellisiä kukintoja! Pitää aina pyrkiä laajentamaan sitä, että ihmi-set löytävät ne ihmeet valokeilan ul-kopuolella.

Elintärkeä maasto tällaisten löytö-jen tekemiseen ovat Halosen mieles-tä kirjastot.

Aulikki Oksanen ihmettelee, kuin-ka kirjastoja ennen jaksettiin pyörit-tää köyhissäkin olosuhteissa.

– Se oli arvokysymys.– Ja on edelleen. Etenkin pienellä

kielialueella se on keskeistä, sanoo tytär.

Myös taiteilijoiden vierailuja van-kiloissa, kouluissa ja hoitolaitoksissa on naisten mielestä tuettava.

Kouluissa paljon kiertänyt Oksa-nen uskoo vierailuista olevan kus-tannuksiin nähden suuri hyöty:

– Niiden myötä taiteeseen, omalla kohdallani kotimaiseen kirjallisuu-teen, saa aidon ja monipuolisemman kosketuksen.

KULTTUURI EI OLE TUOTEAulikki Oksanen muistelee kauhul-la, kuinka kulttuuriin hiipi sana si-sällöntuottaja. Ja nyt kulttuurista ja taiteesta puhutaan yhä luontevam-min vientituotteena.

– Meiltä kirjailijoilta vaaditaan it-semme brändäämistä ja orientoitu-mista jonkinlaiseksi markkinoinnin ja viennin jatkeeksi.

Oksasen mielestä elävä kulttuuri tarvitsee nimenomaan tasavertaista kulttuurivaihtoa, jotta erilaiset kult-tuurit rikastuisivat henkisesti.

– Tuntuu hullunkuriselta, että edelliseen lauseeseen piti lisätä sana henkisesti – nykyisin sana rikkaus on pelkistynyt ekonomiseksi, hän huomauttaa.

Myös Aino Halonen pitää järjettö-mänä ajatusta siitä, että jo valmiiksi köyhyysrajalla kamppailevat taiteili-jat käyttäisivät aikaansa itsensä brän-däämiseen ja markkinointiin.

– Suomalaisen taiteen ja kulttuu-rin tärkein tehtävä on olla olemassa. Piste.

Maailma haluaa nukkua. Taiteilijat, tutkijat ja proletariaatti pitävät sen hereillä.

Jos taiteen tarkoi-tus olisi huumata, saada meidät unohtamaan elämä, niin vasaranisku kalloon olisi mutkattominta ja parasta taidetta.

Elmer Diktonius Runoni. (Suomentanut Arvo Turtiainen, Helsinki 1972)

Vasen 19

Silvia Modig on viimeksi työskennellyt Yle Teeman populaarikulttuuriohjelma Popkultin toimittajana. Hän uskoo, että taiteen tarkoitus on parantaa maail maa.

– Se voi toteutua pieninä ajatuksina yksittäisen ihmisen pääs-sä tai vallankumouksena. Molemmat ovat yhtä arvokkaita.

Silvialla on asiasta myös omakoh-taisia kokemuksia. Syksyllä 2006 Modig oli ideoimassa laulua mur-hatun venäläistoimittaja Anna Po-litkovskajan muistolle. Mukana le-vytyksessä oli joukko nuoria taitei-lijoita.

– Siinä koin, että pystyimme käyt-tämään kulttuuria ja taidetta saadak-semme huomiota Venäjän ihmis-oikeusloukkauksille.

Helsingin kaupunginvaltuustossa

istuva Modig on ollut vaikuttunut Susanna Kuparisen ja Ylioppilas-teatterin Valtuusto-trilogiasta.

– Ikuisena voiman lähteenäni toi-mii Rage Against the Machine -bän-di, jonka ansioista tutustuin aikoi-nani zapatistiliikkeeseen. Palefacen uusin levy on taas mielestäni viime vuoden merkittävin populaarikult-tuuriteos.

KULTTUURI NÄYTTÄÄ TIETÄNuorempi polvi voi kuitenkin vain hiljaa kadehtia, kun Atte Blom kertoo yhdestä elämänsä vaikuttavimmasta kokemuksesta.

– Se oli Jimi Hendrixin keikka Kulttuuritalolla 60-luvun lopulla.

– Kulttuuri on jälleen kerran muuttumassa sosiaalisesti osallistu-vaksi, jopa yhteiskunnallisesti taiste-levaksi, Blom analysoi viime aikojen virtauksia.

– Se kertoo siitä muutoksesta, jo-ka yhteiskunnassa on parhaillaan käynnissä. Näin kulttuuri myös an-taa tietoa suurille kansanosille sii-tä, mihin suuntaan yhteiskunta on muuttumassa.

Musiikkialalla mittavan uran teh-nyt Atte Blom sanoo olleensa aina kulttuurin monipuolisuuden puo-lustaja.

– Perinteisiin sidottua ja kuiten-kin uutta luovia voivat olla niin rak-kauslaulut, poliittiset näytelmät kuin kuvataidekin. Ehkä tällä hetkellä on erityisen iloista kokea globaalin ku-vatiedottamisen liikkuminen inter-netissä.

EI RAHASTAAtte Blom ja Silvia Modig näkevät kulttuurilla olevan hyvää tekevä vai-kutus niin lähiöiden bändikerhoissa kuin vanhusten hoitolaitoksissakin.

Vasemmistotaiteili-joiden ja -kulttuu-rityöntekijöiden verkosto Vatak

myönsi palkintonsa en-simmäistä kertaa.

Palkintoperusteiden mukaan Palefacen Hel-sinki–Shangri-La-albu-mi jatkaa ansiokkaasti suomalaisen yhteis-kunnallisen protestilaulun perin-nettä, joka puuttuu suorasanaisesti epäkohtiin ja puolustaa vähäosaisia.

Kulttuuri on taas muuttumassa sosiaaliseksi, jopa taistelevaksi

PalefaceVastavirran ääniPaleface, muusikko Karri Miettinen, palkittiin tammikuussa Vuoden vasemmistolainen kulttuuriteko -tunnustuksella.

Tietää, millaista arki ja elämä on.

Uskaltaa olla heikomman puolella.

Ajattelee ennakkoluulottomasti.

Haluaa, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan samaa palkkaa.

Tekee rohkeita ehdotuksia.

YHTEYDENOTTOKORTTI

Postimaksu

on jo m

aksettu puolestasi

VASEMM

ISTOLIITTOTunnus 500316800003 VASTAUSLÄHETYS

Haluan liittyä jäseneksi VasemmistoliittoonEn vielä liity jäseneksi, mutta haluan lisätietoja VasemmistoliitostaHaluan lisätietoja VasemmistonaisistaHaluan lisätietoja Vasemmistonuorista

Nimi:

Osoite:

Puhelin:

Sähköposti: Jos tykkäät ajatuksistamme(*, vie viereinen yhteydenottokortti viipymättä postilaatikkoon. Postimaksu on maksettu puolestasi.

Vasemmistoliitto haluaa rakentaa tasa-arvoisen ja oikeudenmukai-sen Suomen. Tule mukaan rakennustyöhön. Tarvitsemme sinua!

Lue lisää toiminnastamme: vasemmisto.fi

Haluaa perustaa kansanpankin.

Toimii puhtaamman Itämeren puolesta.

Haluaa nostaa pienimpiä palkkoja.

Turvaisi jokaiselle vanhukselle hoitoa ja hoivaa.

Parantaa lapsiperheiden asemaa.

*) Näin ajattelevat kannattajat Vasemmistoliitosta. Heidän mielipiteitään selvitti Taloustutkimus (2010).

Kyllä. Haluan mukaan muuttamaan Suomea ja maailmaa!Kiinnostaako mukava yhdessäolo tärkeiden asioiden parissa? Tule mukaan puolueeseen, jossa on jäseninä yli 9 000 muuta samanhenkistä, mutta monenkirjavaa ihmistä! Meidän porukassa saat olla oma itsesi!

Vasemmistoliitto_tarra_arkki_A5_0910.indd 2 14.9.2010 15:36:17

”PUOLUSTAN HYVINVOINTIA " JA VASTAKKAIN!ASETTELUA!”

– Musiikki on näkymätöntä, mut-ta silti voimakas vaikutuskanava. Maailma olisi aika lailla kehnompi paikka ilman vaikkapa Bob Dylania, sanoo artisti itse.

Englanninkielisestä räpistä suo-meksi sanailemaan siirtyneen Pale-facen kappaleista viestiä ei tarvitse etsiä rivien väleistä.

Yhteiskunnan yllä liehuu taantu-muksen viiri / turvakameroilla luo-daan pelon ilmapiiri

Talonomistaja-kappaleen ”talo” ku-vaa Suomea. Sitä, jota myydään pala-sina ja nöyrästi.

Talonomistaja olin joku vuosi taka-perin / talon omistin niin komian kuin linnan / mutta lapuanliikkeet ja huilu-tusretket / veivät minun taloni hinnan

– Lapuan liike viittaa oikeistolai-seen politiikkaan, joka on tuonut meidät kritiikittömästi osaksi Nato-hegemoniaa, Paleface selittää.

– Sen sijaan, että peesaa isoja jät-tejä ulkopoliittisesti ja siivoa niiden sotkuja Afganistanissa, Suomi voisi edustaa vielä sitä puolueetonta Poh-jolaa, joka on sosiaalisten innovaa-tioiden maa lähtien äitiyspakkauk-sesta ja kunnallisesta hammashuol-losta.

Paleface puolustaa paitsi hyvin-vointivaltiota, myös vastakkainaset-

telua.– On demokratian

peruslähtökohta, että on vastarannan kiiskiä ja keskustelua myös puolueiden sisällä.

Kokoomuksen taan-noista julistusta vas-takkainasettelun ajan päättymisestä hän pitää ”tuomiopäivän vaalisloganina”.

– Sehän tarkoittaisi kaiken kehi-tyksen ja rationaalisen ajatuksen-vaihdon päättymistä.

Paleface pitää Kokoomuksen taannoista julistusta vastakkainasettelun ajan päättymisestä ”tuomiopäivän vaalisloganina”.

Atte Blomin mielestä kulttuuria ei voi tehdä kaupallisuuden ehdoilla, sillä kulttuuri on aina markkinoita askelen edellä.

JUSSI JOENTAUSTA

Sellaisen toiminnan arvoa ei voi mi-tata euroissa, vaikka yhteiskunnan laariin sataa myös taloudellista hyö-tyä vaikkapa virkeämmistä vanhuk-sista.

He kavahtavat taiteen tuen sito-mista markkinavoimien malleihin, joissa vain tuloksilla on väliä.

– Kulttuurille tukea antavien ta-hojen pitäisi toimia asiantuntemuk-sella, mutta ilman tarvetta säädellä tukea tarvitsevien toimintaa, sanoo Blom.

– Esimerkiksi nuorille tulisi tar-jota avoimia, vapaita tiloja, joissa on mahdollista syntyä uutta, esittää Modig.

Blomin mielestä kulttuuria ja tai-detta ollaan integroimassa spekula-tiiviseen kaupallisuuteen.

– Uusi ja uudistava kulttuuri tip-puu spekulanttien pöydälle kuiten-kin vasta jälkijunassa.

Voit tukea ehdokkaiden vaalityötä taloudellisesti tai tulemalla mukaan vaalityöhön.Vaalityössä mukanaolo on hieno ja innostava kokemus. Parhaiten se onnistuu ehdokkaan tu-kiryhmän kautta. Yhteystiedot löydät netistä kirjoittamalla osoitteeksi ”ehdokkaan nimi (etu-nimi ja sukunimi yhteen).vas.fi (esim. rikuahola.vas.fi)”. Ehdokkaasi yhteistiedot löydät myös Helsingin Vasemmistoliiton kotisivuilta osoitteesta helsinki.vasemmisto.fi klikkaamalla kohtaa ”eduskuntavaalit 2011”.

Ehdokastasi voit tukea myös rahallisesti keräystilin 152130-1463 kautta. Tili on Vasemmis-toliiton keräystili, jolta rahat siirretään viitenumeron perusteella täysimääräisinä valitsemasi ehdokkaan kampanjatilille. Muista siis merkitä viitenumero, jonka löydät seuraavasta luettelosta:

Ahola Riku 1258, Arhinmäki Paavo 3081, Blom Atte 2781, Elonen Johanna 2613, Haaja Ilpo 4161, Halonen Aino 4174, Immonen Katri 1724, Koivulaakso Dan 1300, Leppänen Joonas 3094, Lintunen Tiina 3010, Mithiku Hanna 5018, Modig Silvia 5005, Nyholm Henrik 5021, Patomäki Heikki 3104, Pihlaja Kirsi 3117, Puhakka Sirpa 1902, Reuter Martina 3120, Saarinen Markku 3133, Saarnio Pekka 3146, Vuorjoki Anna 3159, Wiik Eeva 4187.

Vaalikeräyksellä on luvat OKU 194 A (5.3.2009), voimassa 30.4.2011 saakka, ja keräyksen jatkolupa POHADno/2010/1206 (4.11.2010), voimassa 30.4.2011 saakka. Vasemmistoliitto tekee saaduista ja ehdokkaille tilitetyistä varoista selvityksen Poliisihallitukselle.

Tue ja tule mukaan!

Vasen20

TEKSTI ESKO TULUSTO JA RIINA SIMONEN

Riina Simonen päätti 11-vuotiaana ryhtyä yh-dessä vanhemman sis-konsa kanssa kasvis-syöjäksi. Aate ei ehkä tullut kovin kaukaa, sil-lä hänen nykyisin kuu-sikymppinen isänsä oli

nuoruudessaan ollut jonkin aikaa kasvissyöjä. Isä oli myös sivari, mikä vuosikymmeniä sitten oli harvinaista.

Riinan tuolloinen valinta on kan tanut läpi elämän: huoli luon-nosta ja eläminen vähän kulut-taen ja luonnonmukaisesti. Poli-tiikan termeillä hän valitsi puna-vihreän vaihtoehdon. Ala-asteella hän kirjoitti jo ensimmäisen mie-lipidejuttunsakin paikallislehteen – aiheena kasvissyönti…

– Myöhemmin ryhdyin täysin vegaaniksi. Nykyisin myös lap-suudenperheeni – äiti, isä, sisko, veli – syövät vain kasvisperäistä ruokaa. Onnekseni löysin samoil-la linjoilla olevan puolison, joten myös hän ja lapseni ovat vegaa-neja, Riina kertoo.

– Olemme vegaaneja ennen kaikkea eläinoikeussyistä, mutta myös ympäristö- ja solidaarisuus-syistä. Lapsena meillä oli lemmik-kejä, ja joskus myöhästyin kou-lusta, kun pelastin sateen jälkeen kastematoja asvalttitieltä.

Joonas Leppänen ja Silvia Modig tunnetaan ympäristövastuullisi-na ihmisinä. Riina Simonen kysyi heiltä, millaisia henkilökohtaisia valintoja he ovat tehneet ympä-ristön hyväksi, ja millaisilla oh-jauskeinoilla voisimme saada suo-malaiset elämään nykyistä ekolo-gisemmin.

Joonas Leppänen– Minulla ei ole kau-

pungissa asuvana ajokorttia, käytän julkista liikennet-tä sekä pyöräilen.

Hankin aika vähän uusia tavaroita: käy-

tän esimerkiksi vaatteeni loppuun asti ja minulla on myös muiden vanhoja vaatteita. Kier-rätän jätteet. Käytän energian-säästölamppuja. Kotona teen pelkästään kasvisruokaa, mutta

en kuitenkaan ole täysin kasvis-syöjä. Syön lihaa ja kalaa, mutta aika harvoin.

– Suurin ekologinen rikokseni ovat varmaan liian pitkät lämpi-mät suihkut talvisin.

– Suurimmat ympäristövai-kutukset syntyvät asumisesta, liikenteestä ja ruoasta. Uu sien asuntojen tulisi olla vain A-ener-gialuokkaa, ja vanhoja lähiöitä pitäisi remontoida ekolähiöiksi Ruotsin mallin mukaan. Julkisen liikenteen pitäisi olla entistäkin houkuttelevampaa ja edullisem-paa, ja pyöräilyolosuhteita pitäisi kehittää edelleen.

– Maataloustukia pitäisi uudis-taa siten, että tuetaan voimak-kaammin luomutuotantoa ja ruo-kakasvien viljelyä, ei kaikkea maa-taloutta. Ener giantuotannossa kannatan uusiutuvaa energiaa ja energiansäästöä, en ydinvoimaa

ja jatkuvaa energian tuotannon kasvattamista. Kaikessa politiikas-sa pitäisi huomioida ilmastonäkö-kulma: ympäristöpolitiikka ei saisi olla irrallaan muusta politiikasta.

Silvia Modig– Olen ollut kas-vissyöjä jo 15 vuo-den ajan. Kierrä-tän mahdollisim-man tehokkaasti, säästän energiaa kotini lämmityksessä ja pyrin ylipäätään kuluttamaan mahdollisimman vä-hän. Suosin käytettyä tavaraa, ja rahatilanteen salliessa yritän os-toksillani tukea vastuullista tuo-tantoa. Kun aikataulut sallivat, käyn dyykkaamassa ruokaa. Kun penkoo kaupan roskista, joka on täynnä syötävää hyvää ruokaa, on kerskakulutusyhteiskuntamme ytimessä. Kun tästä saattaa vielä

seurata putkareissu, ollaan länsi-maisen päättömyyden huipentu-massa.

– Kannustimia tulee olla mo-nenlaisia, mutta mielestäni vero-tus on avainasemassa. Verotus-

ratkaisuja on katsottava myös ekologisesta näkökulmasta, ja jos markkinataloususkovai-siin on uskomista, hinnan ja ta loudellisten kannustimien

pitäisi ohjata ihmisiä tekemään kestävän kehityksen mukaisia rat-kaisuja. Konkreettisena esimerk-kinä mainittakoon, että tuulimyl-lyt ja aurinkopaneelit pitäisi voida asentaa mihin tahansa olosuhteil-taan sopivaan paikkaan eikä näh-dä niitä ”esteettisinä haittoina” maisemassa. Omista uusiu tuvan energian lähteistä tulisi voida myydä ylimääräinen energia ylei-seen verkkoon.

– Jotta energiaverotus olisi

sekä ekologista että solidaarista, se voisi olla progressiivista: tietty määrä sähköä ja lämpöä per hen-kilö olisi melko ke vyesti verotet-tua, mutta ”luksuskäytön” verotus kireää. Jokaisessa asunnossa tulisi olla omat kulutusmittarit. Tämä kannustaisi välttämään turhia asuinneliöitä, laskemaan huone-lämpötilaa, säästämään sähköä ja niin edelleen. Lentopetrolia pitäisi verottaa sen todellisten haittojen mukaan. Tämä tosin johtaisi sii-hen, että etelänmatkoja ei voisi enää tehdä halvalla, mutta en pidä jatkuvaa etelänmatkailua ihmisen perusoikeutena.

– Myös ympäristökasvatus on avainasemassa: esimerkiksi kou-lujen kasvisruokapäivä on askel oi-keaan suuntaan, mutta se jää puo-likkaaksi ellei nuorille myös ope-teta, miksi tämä valinta on tehty. Kannatan myös ruuhkamaksuja.

– Odotan tulevaisuudelta ekologisempaa ja solidaarisempaa yhteiskuntaa, Riina Simonen sanoo Aleksanteri sylissään.

EkoelämääRiina Simonen elää kuten ajattelee. Hän on vegaani, eläinten suojelija, kierrättäjä, luonnon puolustaja.

Miten säästän ympäristoä?

– Enää minulla ei ole lemmik-kejä, vaan olen suunnannut eläin-rakkauteni eläinten oikeuksien ja kasvissyönnin edistämiseen ja ympäristön suojeluun – ihmisten puolesta tehtävää työtä unohta-matta: toimin aiemmin Vasem-mistonuorissa ja nyt Helsingin Vasemmistoliitossa. ! Harkitsin myös vihreitä, mutta vasemmis-tossa minua viehätti voimakas heikompiosaisten ihmisten puo-lustaminen ympäristön ja eläin-ten puolustamisen ohella, sekä tietysti vasemmistonuorten hyvä meininki!

ELÄMME VÄHÄN KULUTTAENNyt 33-vuotias Riina on alun perin Naantalista. Hän valmistui mais-teriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan sosiaalipolitiikka, ja helsinkiläistyi kolmisen vuotta sitten naimisiin mentyään. Vii-meiset pari vuotta hän on ollut ko-tiäiti hoitaen esikoistaan, ja tehnyt ohessa hieman keikkatöitä.

– Etsin kuumeisesti oikeita töi-tä, edes osa-aikaisia, kunhan ne olisivat omaan alaani ja intohi-mooni liittyviä. En halua olla enää kotiäiti!

Riina asuu perheineen --$:n vuokrarivitalokolmiossa Ala-Mal-milla. Heillä ei ole autoa, eikä Rii-nalla ole edes ajokorttia.

– Olen aina ollut pienituloinen, joten ekologinen elämä on sik-sikin luontevaa. Ostan vaatteet enimmäkseen kirpputoreilta. En häpeä roskisdyykkausta: edellisen asuntomme jätekatoksesta löysin todella hyviä vaatteita ja jopa huo-nekaluja. Kierrätämme kaikki jätteet, mitkä vain voi kierrättää. Osaan ommella ja neuloa, joten korjaan rikki menneet vaatteet. Pidän sisälämpötilan kohtuulli-sena ja lisään vaatetta, jos palelee.

– Hyvään, ekologiseen ja eetti-seen ruokaan sijoitan mielelläni. Veganismin lisäksi suosin luo-mua ja reilua kauppaa.

– Harrastan luonnossa liikku-mista ja luonnonvesissä uimista. Luonnossa koen suorastaan py-hyyttä. Olen hieman pakanahen-kinen ihminen, enkä tunnusta kristinuskon jumalaa. Luonnolla

on minulle itseisarvo, ei vain vä-linearvoa.

– Kuuntelen mielelläni musiik-kia ja luen, joogaan, käyn pilatek-sessa ja uimahallin saunassa, sil-lä meillä ei ole omaa saunaa eikä saunavuoroa.

EI KILPAILULLERiinaa surettaa nykymaailman kil-pailuhenkisyys, tavarafetisismi ja pinnallisuus.

– Työttömät pannaan kilpaile-maan keskenään työpaikoista. Se synnyttää katkeruutta ja maahan-muuttovastaisuutta. Myös akatee-misesti koulutetut joutuvat kilpai-lemaan verisesti pätkätöistä, kun vakinaisia töitä ei ole tarjolla. Mi-nun mielestäni työtä pitäisi jakaa, jotta sitä riittäisi mahdollisimman monelle.

– Minua suututtaa nähdä 300 neliön omakotitaloja, joissa asuu pari-kolme ihmistä. Katumaastu-rit ja turhat autoilijat suututtavat, shoppailusta elämänsisältönsä ha-kevat ihmiset suututtavat, ja lihan-syönti suututtaa.

– Luonnon, kuten vanhojen metsien, tuhoaminen ja eläinten riistäminen, kuten tehotuotanto, eläinkokeet ja turkistarhaus, saa-vat minut surulliseksi ja vihaisek-si. Ilmastonmuutos pelottaa todel-la, samoin saastuminen, jossa uu-tena uhkana on gmo-saastuminen (geenimuunneltujen organismien leviämisen aiheuttama saastumi-nen). Monimuotoisuus hupenee, lajeja katoaa, luonnonvarat vä-henevät ja viljelykelpoinen maa vähenee samalla kun väestömää-rä kasvaa.

Riina vaatii elintason hallittua laskemista länsimaissa ja samalla sen hallittua nostamista kehitys-maissa.

– En usko että jatkuva talous-kasvu ja vauraus lisää onnellisuut-ta. Tarvitsemme jotakin muuta kuin hyperkapitalismi, joka tu-hoaa sekä luonnon että ihmisen. Mutta vastuuta ei saa jättää vain yksilöille, vaan tarvitaan erilaisia ohjauskeinoja. Tarvitsemme kult-tuurisen muutoksen, jossa ääri-individualismi unohdetaan ja ale-taan toimia yhdessä.

MIGUEL VERA