ESPOON, HELSINGIN JA VANTAAN VASEMMISTON LEHTI 1/2012Vasen

LAPSI ARVOSTAA TUTTUUTTAEspoolaiset Tiina ja Harry Ahlfors haluavat viedä lapsensa toiseksi lähimpään kouluun, sillä se on jo esikouluajalta tuttu. Kaksista vaa-leista kokemusta hankkinut Tiina Ahlfors tähtää mielenterveys- ja päihdeasioiden ammattilaisena Espoon kaupunginvaltuustoon. SIVU 10

NOPEAMMIN LÄÄKÄRIINTerveyskeskuslääkäri Jarkko Suomela arvostaa työpaik-kansa matalaa hierarkiaa. Häntä huolestuttaa hidas hoitoonpääsy. SIVU 4

Hannu Koposen loma2 600 KM SINISELLÄ BUSSILLA! SIVU 8

Vasemmisto vaatii: IHMISARVO TAKAISIN TYÖ ELÄMÄÄNSIVU 7

MUUTAKIN KUIN GUGGEN!HEIMIAPääkaupunkiseudulla toimii yli 70 museota, joista moniin pääsee ilmaiseksi. SIVU 18

Silvia Modig remontoi

Kohtuu -hintaista,

moni-muotoista

asumista

Asumisen hinta ja asunto pulan poistaminen? Palvelujen laatu ja saatavuus? Hyvä julkinen liikenne? Miljoona-Helsinki vai nykyiset kuntien rajat? Demokratia? Vasemmisto vastaa, lue tämä lehti.

Vantaan kau-pungin ope-tuspäällikkö Eero Väätäinen haluaisi yleisen oppivelvollisuu-den jatkuvan täysi-ikäisyyteen saakka. SIVU 11

Ministeri Paavo Arhinmäki:OLYMPIA!STADIONIN PERUS!KORJAUS ON KOKO SUOMEN ASIA SIVU 6

JOONAS LEPPÄNEN berättar hurdant det är att leva som svenskspråkig vänsterung i Helsingfors. SIDAN 17

SIVU 16

2

TEKSTI PIRKKO KOTILA JA ESKO TULUSTOKUVA MIKKO T. HELMINEN

!

Kolme pääkaupunkiseudun asukasta, Tiina Ahlfors Es-poosta, Kati Tyystjärvi Van-taalta ja Sampo Villanen Hel-

singistä tapaavat Espoon Otsolah-dessa keskustellakseen syksyn kun-nallisvaalien varmasti kiperimmästä kysymyksestä, hallituksen kuntalii-tossuunnitelmista. Mereltä tuulee hyisesti, mutta kevään etenemisen merkit ovat selvät: veneitä laitetaan purjehduskuntoon.

Heti alkuun käy selväksi, että kol-mesta keskustelijasta vain yksi on

kanta-asukas: Sampo Villanen on syntyperäinen stadilainen. ”Helsin-ki on ehdottomasti kotikaupunkini, en varmaan lähde sieltä mihinkään. Se on yhtä aikaa monipuolinen, ta-pahtumarikas, kotoinen ja helppo.”

”Koko elämänpiirini on täällä Es-poossa”, sanoo muualta muuttanut Tiina Ahlfors. ”Työni ja harrastukse-ni ovat täällä, lapseni ovat syntype-räisiä espoolaisia, kaikki tärkeät asiat ovat täällä.”

”Vaikka en olekaan syntyperäi-nen vantaalainen, mieheni on lähes. Vantaa on minulle jatkuva riemun ja voiman lähde. Varmaan minut haudataankin Vantaalle. En minä ihan paskaa kaupunkia puolustaisi”,

sanoo Kati Tyystjärvi.Kaikki kuitenkin myöntävät, et-

tä pääkaupunkiseudulla vaikuttaa asenteisiin se, että niin monet ovat vasta ensimmäisen tai toisen polven paikkakuntalaisia. Kotiseuturakkaus on täällä erilaista kuin siellä, missä ihmiset ovat syntyneet ja eläneet ko-ko ikänsä. Tämä vaikuttaa myös sii-hen, miten kuntauudistukseen suh-taudutaan.

”Kotiseutuidentiteetti ei täällä ole leimallinen ja tärkein juttu, vaan palvelut ja kotipaikan läheiset asiat”, Ahlfors sanoo.

”Sen jälkeen kun pahamaineinen Sipoon alueliitos – mitä muuten en pidä ollenkaan tyylikkäänä ratkai-

Kuntauudistuksessa ei pidä mennä perä edellä puuhun

Helsingin, Espoon ja Vantaan vasemmistojohtajat:

Kuntaministeri Henna Virkkunen kaavailee pääkaupunkiseudulle miljoonakaupunkia. Pitäisikö Helsinki, Espoo ja Vantaa, ja siinä sivussa pari muutakin kuntaa, yhdistää? Siinäpä kysymys!

suna – tehtiin, ovat monet liitosta henkeen ja vereen vastustaneet si-poolaiset nyt ilahtuneita siitä, että saivat hyvät bussiyhteydet ja pääsi-vät muutenkin osallisiksi Helsingin palvelutasosta. Laatu ratkaisee”, Vil-lanen sanoo.

”Ollaan enemmän identifioitu-neita asuinpaikkaan, omaan kau-punginosaan kuin itse kaupunkiin”, Ahlfors sanoo. !

EI VIRKKUSELLEVaikka pääkaupunkiseudulla suh-taudutaankin kuntarajoihin ehkä enemmän järjellä kuin tunteella, keskustelijat tyrmäävät, myös tun-teikkaasti, ministeri Henna Virkku-sen (kok) esittelemät suunnitelmat. Vain helsinkiläinen Sampo Villanen näkee, että näiden kolmen kaupun-gin yhdistäminen olisi viisasta, mut-ta vain jos se lisäisi demokratiaa, ei vähentäisi sitä.

”Valtiovarainministeriön selvityk-

Vasemmiston Uudenmaan piirin puheenjohtaja, vantaalainen Kati Tyystjärvi (vas.), Espoon Vasemmistoliiton puheenjohtaja Tiina Ahlfors ja Helsingin piirin puheenjohtaja Sampo Villanen tapasivat Espoon Otsolahdessa.

3

HELSINKI

VANTAA

ESPOO

sen tarkastelukulma ei sovi tänne metropolialueelle. Me elämme ai-van eri maailmassa kuin koko muu Suomi. Ensin pitää tehdä metropo-lialueen, joka kattaa melkein koko Uudenmaan, selvitys ja katsoa sit-ten, miten edetään”, Kati Tyystjärvi sanoo.

”Kuntauudistusta on lähdetty vie-mään kokoomusvetoisesti, eikä se tyyli ole hyvä: ensin hutkitaan, eikä lopuksi edes välitetä tutkia, miten kävi. Valtiovarainministeriön selvi-tys metropolialueen osalta on torso, ja aika lailla se on sitä muunkin Suo-men osalta”, Villanen sanoo.

”Jos tämä menisi tällaisenaan lä-pi, viidesosa suomalaisista asuisi samassa, miljoonan asukkaan kau-pungissa. Mitä siitä seuraisi koko Suomen kehitykselle? Tämä on suu-ruuden politiikkaa, missä pitkän ai-kavälin järki ja hyödyt ovat selvittä-mättä”, Tiina Ahlfors sanoo. !

JOS RAJAT POISTUISIVAT?Puolueiden sisällä, myös Vasem-mistoliitossa, on kotikaupungista riippuen erilaisia mielipiteitä siitä, tulisiko pääkaupunkiseutu yhdistää suurkunnaksi. Keskustelijoista Sam-po Villanen on ainoa, joka näkee yh-distymisessä selkeää hyötyä.

”Erityisesti Helsingin asuntoti-lanne on sellaisessa blokissa, että puristumme kunnanrajojen sisälle. Siitä taas seuraa kallista merenran-tatäyttöä ja pakkoliitoksia, kuten tä-mä Sipoon alue. Asuntojen hinto-jen laskeminen olisi varmasti yksi suurimmista hyödyistä. Myös koko metropolialue toimisi paremmin. Esimerkiksi liikennejärjestelyissä Espoo ei enää voisi harrastaa ny-kyistä tienrakennuspolitiikkaansa välittämättä siitä, että Helsingissä toimitaan aivan toisilla periaatteilla: suunnitelmat sovitettaisiin yhteen. Palveluista on vaikea sanoa, koska kaikki riippuu poliittisesta tahdosta. Periaatteessa kuitenkin isompi yk-sikkö pystyy hoitamaan kulttuuri- ja muut palvelut paremmin kuntoon kaikkialla.”

”Väitän, että kuntaliitos ei toisi yhtään lisää rahaa palvelujen tuotta-miseen”, vantaalainen Kati Tyystjärvi sanoo. ”En siis usko, että lähipalve-luihin, kuten päiväkodeille, kouluil-le, terveysasemille ja kirjastoille, tuli-si parannusta. Joukkoliikennehän jo toteutetaan kuntien yhteistyönä. Ei-kä kohtuuhintainen asuntotuotanto-kaan ratkea näillä keinoin. Ei meillä Vantaallakaan ole halpaa, pakkolu-nastettavaa maata, käypä hinta siitä pitää maksaa.”

Espoolainen Tiina Ahlfors epäilee, että ”jos meillä olisi isommat alueet,

VIIDENNES KANSASTA ASUISI SAMASSA MILJOONA!KAUPUNGISSA.

SYKSYN KUNTAVAALIEN suurin yksittäi-nen kysymys on kuntapalveluiden tulevaisuus. Hoidetaanko palvelut pääosin kunnan omana työnä vai avataanko ne markkinavoimien va-paaksi saalistuskentäksi?

Asia kytkeytyy myös tiiviisti ko-koomukseen pakolla ajamaan kun-tauudistukseen, jonka tavoitteena on fuusioida pääkaupunkiseudun kaupungit.

Ei ole sattumaa, että pääkaupun-kiseudun kuntaliitoksen kiivaimpia kannattajia on kokoomuksen ideo-loginen aateveli Helsingin seudun kauppakamari. Sen tavoitteena on nykyistä laajempi palveluiden ja toi-mintojen ulkoistaminen sekä kilpai-luttaminen. Kauppakamari katsoo, että erityisesti Vantaa ja Helsinki pi-tää yhdistää, koska silloin voitaisiin hakea ”volyymietuja” ja ”optimoida” kunnallisia palveluita.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että pääkaupunkiseudun yhdistäminen loisi yrityksille valtavan rahantekoko-neen, kaikkiaan satojen miljoonien eurojen uudet bisnesmahdollisuu-det. Ilman yhdistymistä veronmak-

sajien pajatson tyhjentäminen omiin taskuihin olisi vaikeampaa. Järjes-tössä lasketaan, että Vantaa ostaa ny-kyisin kolmanneksen palveluistaan kunnan ulkopuolelta, kun Helsingis-sä osuus on noin neljännes. Mikäli ulkoistamisaste Helsingissä nostet-taisiin samalle tasolle kuin Vantaalla, olisi pääkaupunkiseudun liike-elä-mällä edessään noin 500 miljoonan euron siivu uutta bisnestä.

Kauppakamarin tavoitteisiin kuu-luu myös ruotsalainen malli niin sanotusta yritysten palveluhaaste-oikeudesta. Mallissa yrityksille an-nettaisiin oikeus tehdä aloite minkä tahansa kunnan palvelun kilpailutta-misesta tai yksityistämisestä.

Ruotsin vasemmiston hävittyä vuoden 2006 vaalit maassa on alka-nut massiivinen vyörytys kuntapal-veluiden ulosliputtamiseksi. Tämä on johtanut lukuisiin skandaalei-hin, joissa ovat rypeneet erityisesti kansainvälisten pääomasijoittajien omistamat yksityiset hoivayhtiöt, ku-ten Carema, Capio ja Serafen. Niiden käsiin on pilkkahintaan yksityistetty parhaita paloja ruotsalaisesta tervey-

denhoitojärjestelmästä. Tämän jäl-keen yhtiöt ovat myyneet samat sii-vut eteenpäin jättimäisillä voitoilla, jotka on tuloutettu veroparatiiseihin. Samalla yksityisissä hoitolaitoksissa vanhuksia on pidetty täysin epäinhi-millisissä oloissa, jopa nälässä.

Peruskysymys onkin, miten yk-sityinen voi tuottaa palvelun hal-vemmalla tai samalla hinnalla kuin kunta itse, mutta tekee samalla isoa voittoa? Kenen kustannuksella voit-to silloin tehdään? Syksyn vaaleissa kuntalaisilla onkin ehkä viimeinen mahdollisuus pysäyttää kuntapalve-luiden itsetarkoituksellinen ja ideo-loginen yksityistäminen.

Kuntien yhteistyötä tarvitaan eh-dottomasti, kipeimmin pääkaupun-kiseudulla. Yhteistyö voidaan kui-tenkin toteuttaa ilman markkinaeh-toisia pakkoliitoksia, kansanvaltaa kunnioittaen.

Kirjoittaja on Vasemmiston puheenjohtajan Paavo Arhinmäen avustaja eduskunnassa, Vantaan Vasemmistoliiton kunnallistoimikunnan jäsen ja kuntavaaliehdokas.

lähipalvelut lähtisivät vain en-tistä kauemmaksi”.

Yhden hyvän asian hän kuitenkin yhdistämisajatuk-

sessa näkee. ”Helsingissä tehdään paljon enem-män kaupungin omana toimintana kuin Espoos-sa. Olisi positiivista, jos

sama perinne tulisi tänne kovin yksityistämishakui-seen Espooseen. Toisaalta Helsingissä on raskas by-rokraattinen koneisto, Es-poon hallinto on huomat-

tavasti keveämpi.””Ja Vantaalla se on kevyin, meil-

lä ei kerta kaik kiaan ole ollut varaa raskaaseen hallintoon”, Tyystjärvi lisää.!

DEMOKRATIAVAJEYhdestä asiasta keskustelijat ovat osittain samaa mieltä: suurkuntien muodostaminen synnyttäisi pahan demokratiavajeen. Sampo Villanen-kin tiedostaa tämän uhan. Hänen mielestään hanke on kuitenkin si-nänsä kannatettava, kunhan demo-kratiavajeongelma ratkaistaan ennen suurkunnan muodostamista.

”Virkkusen ehdotuksessa lähde-tään siitä, että kunnat vain lyödään yhteen ja asioista päättää yksi yhtei-nen kaupunginvaltuusto. Silloin pää-tösvalta kaikkoaisi tosi kauas, ja Van-taasta tulisi vain yksi suurkaupungin peräkylistä. Jo nyt Vantaalla pitäisi siirtää paikallista päätösvaltaa mo-nella tavoin kaupungin 6–7 suur-alueelle”, Tyystjärvi sanoo.

”Virallisella tasolla ei edes kes-kustella siitä, miten lähidemokratia saataisiin takaisin. Asia pitäisi saa-da nostetuksi kaikkien puolueiden agendalle”, Ahlfors sanoo.

”Sellaiset suuret asiat kuten maan-käyttö, rakentamisen suunnittelu, liikenne ja ympäristöasiat kuten

jätehuolto pitäisi päättää metropo-lialueella suorilla vaaleilla eikä ku-ten nykyisin valitsemalla edustajia monen portaan kautta. Siinä ei de-mokratia enää toimi. Paikallistasol-la joka kaupunginosassa olisi oma peruskoulu, oma sosiaali- ja terveys-asema ja muut lähipalvelut. Niistä päättäisi oman kaupunginosan val-tuusto, jolla olisi käytössään vastaava osa kaupungin budjetista”, Villanen selostaa.

”Samoissa vaaleissa valittaisiin siis sekä metropolihallinto että kaupun-ginosahallinto. Ihmiset voisivat ää-nestää näihin valtuustoihin jopa eri puolueiden edustajia, sen mukaan keiden kokevat hoitavan parhaiten asiat milläkin tasolla.”

Mutta tarvitaanko silloin kunta-rajoja enää varsinaisesti laisinkaan, jos toimialakohtainen aluehallinto tai kaupunginosakohtainen paikal-lishallinto riittää?

”Me Espoon vasemmistolaiset em-me ole olleet tämän liitosmallin kan-nalla. Seudullista yhteistyötä tulee kehittää tiiviimmäksi ja toimivam-maksi, mutta kuntiin perustuen”, Ahlfors sanoo.

”Vantaalla olemme olleet laajasti sitä mieltä, että jonkinlainen nykyis-tä demokraattisempi ja vahvempi elin tarvitaan koko Helsingin seudul-le. Vantaa näkee lisäksi ehkä muita selvemmin kehyskunnat, kuten Nur-mijärven ja Tuusulan, joiden asuk-kaat köröttelevät autoillaan meidän parkkipaikoillemme hyvien joukko-liikenneyhteyksien ääreen”, Tyystjär-vi sanoo.

”Meidän tulee ryhtyä rakenta-maan seutuhallintoa ja lähidemo-kratiaa Helsingin seudulle omista lähtökohdistamme käsin – mistään muualta emme voi ottaa mallia, niin omanlaisensa tämä alue on. Lisäksi tulisi pohtia maahanmuuttajakysy-mystä. Maahanmuuttajathan kaik-

kialla hakeutuvat metropolialueille. Miten pystymme tarjoamaan heille kaiken, mitä he tarvitsevat, ennen muuta työtä.”!

ESITYS UUSIKSI”En usko, että ministeri Virkkusen esitys menee tuollaisenaan läpi, ei ainakaan suunnitellulla aikataulul-la, jolloin uudet kunnat aloittaisivat vuonna 2015. Voi olla, että se lähe-tetään jollain tavoin muuteltuna uudelleen kiertoon”, Tiina Ahlfors arvioi.

”Kannatan kyllä, että neljä tai viisi kuntaa voitaisiin yhdistää, mutta ei väkisin. Pääkaupunkiseudun maan-käyttö- ja asuntopoliittiset ongelmat ovat sitä luokkaa, että ne voivat rat-keta vain, jos on yhteinen intres-si niiden hoitamiseen, ei siten että jokainen kunta yrittää vetää omasta narustaan”, Sampo Villanen sanoo ja muistuttaa, että hän kannattaa yhdis-tymistä vain sillä ehdolla, että se lisää demokratiaa.

”Uhka kuntien yhdistämiseen on muualla, ei pääkaupunkiseudulla. Täällä tarvitaan ensin metropoliselvi-tys. Valtiovarainministeriön selvityk-sen lähtökohta on niin kapea, ettei siltä pohjalta päästä eteenpäin. Luu-len, että kun hallitusneuvotteluissa sovittiin kuntauudistuksesta, muuta ei sitten keksitty kuin että pannaan kuntia yhteen. Ratkaisuja ei ole haet-tu ongelmista vaan rakenteista käsin. Ainakaan pääkaupunkiseudulla on-gelmat eivät ratkea liittämällä neljä kuntaa yhteen vaan organisoimal-la seudulliset asiat uudelleen”, Kati Tyystjärvi sanoo.

”Pitäisi lähteä palveluista, sillä esi-merkiksi sosiaali- ja terveyspalvelui-den järjestämisen ongelmia ehdo-tus ei edelleenkään ratkaise. Henna Virkkusen ehdotuksessa mennään siis perä edellä puuhun”, Tiina Ahl-fors kuittaa.

Markkinavoimat ajavat pääkaupunkiseutua yhteen

KOMMENTTI ANTERO EEROLA

4

KUN PERHEEN perustaminen tuli minulle ajankohtaiseksi noin kuusi vuotta sitten, huomasin kiinnostuvani aivan uudella taval-la lähiympäristöni toimivuudesta. Mielessä pyöri aivan uudenlai-sia kysymyksiä: Saanko sairaalle lapselle lääkäriaikaa? Onko lähi-alueella vapaita päivähoitopaikkoja? Miksi sopivaa kohtuuhin-taista asuntoa ei tahdo löytyä? Onko alueellani kunnon puistoja?

Perhe kasvoi lopulta kolmella lapsella. Nuori opiskelijaper-heen isä oppi nopeasti jotain olennaista elämän syvimmästä olemuksesta: yksin ei pärjää! Onneksi Suomessa on kehitetty näin upea järjestelmä, jossa jokaista tuetaan tarpeidensa mu-kaan ja jossa vallitsee yhteisen hyvän periaate. Me haluamme jakaa omastamme toisille, koska voimme luottaa siihen, että saamme tarvittaessa myös itsellemme. Tätä kutsutaan hyvin-vointiyhteiskunnaksi.

Hyvinvointiajattelun perusidea on tasoittaa sosiaalista vaih-telua. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että hankalassa elämänti-lanteessa olemme enemmän saamapuolella ja paremmassa ti-lanteessa taas maksajan paikalla. Tosiasiassa olemme kuitenkin aina sekä saajia että maksajia. Sairaalat, tiet, puistot, päiväkodit ja koko yhteiskunta on yhteinen potti, jonka rakentamisessa olemme kaikki mukana.

Yhteisen potin kasvattaminen kannattaa, koska se voidaan silloin jakaa tasaisemmin. Siitä tulee myös isompi, suorastaan jättipotti – onhan se katsokaas lottovoitto syntyä Suomeen.

KAIKKI EIVÄT kuitenkaan halua rakentaa yhteistä pottia. Toisten mielestä jokaisen tulisi pärjätä omillaan. Joku ajattelee, että köy-hyys on köyhän oma valinta. Ymmärrän tämän täysin. Ihmisille on luontaista pitää saavutuksiaan omina ansioinaan: Tottahan toki minä itse pärjään elämässäni, koska olen ahkeroinut enem-män kuin laiskemmat kanssaihmiseni. Jokaiselle kuuluu pelkäs-tään oma vastuu menestyksestään.

Liityin vuosi sitten Vasemmistoliittoon, koska pidin tuollaista ajattelua täysin vääränä lähtökohtana yhteiskunnan kehittämi-seen. Halusin olla mukana tekemässä työtä, jonka päämääränä on tasa-arvoisesti jakautunut hyvinvointi. Tunsin, että Vasem-mistoliitossa ymmärretään parhaiten yhteisen potin merkitys: jokaiseen menestyvään elämään tarvitaan suuri määrä tukea ja turvaa aina synnytysosastolta vanhainkotiin asti. Kukaan ei luo menestystään yksin.

Yhteisen potin jakamisen taustalla taas on käsitys onnellisuu-den suhteellisuudesta. Olemme onnellisia, jos voimme saavut-taa samanlaisen elämänlaadun kuin lähiympäristössämme val-litsee, mutta toisaalta toivomme myös naapureillemme samaa onnea. Rikkaus lisääntyy jakamalla, kuten meillä vasemmalla sanotaan, ja todellista rikkautta ei rahassa mitatakaan.

RIKKAUDEN JAKAMISEEN voi vaikuttaa taas syksyn kunnallisvaaleis-sa, joiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Juuri kunnissa pääte-tään suurin osa arkeemme ja lähiympäristöömme vaikuttavista asioista. Ketään eivät voi olla liikuttamatta sellaiset asiat kuten terveyskeskukset, koulut, liikenne ja asuminen. Näistä, ja mo-nista muista tärkeistä asioista, saamme iloksemme päättää pai-kallisesti. Kunnallisvaaliehdokkaat ovat tavallisia ihmisiä, jotka vain kokevat tärkeäksi lähiympäristönsä kehittämisen.

Tämän lehden tekemiseen ovat osallistuneet juuri sellaiset ih-miset, jotka haluavat kasvattaa yhteistä lottopottiamme ja samal-la pohtia, miten se tulisi jakaa kaikkein oikeudenmukaisimmin. Lehti sisältää ratkaisuja, vaihtoehtoja, punnittuja mielipiteitä ja uusia ideoita. Näissä asioissa on kuitenkin yhtä olennaista, mitä sinä ajattelet.

Vasemmistoliittoon liittyi Helsingissä huikeat 837 uutta jäsentä viime vuonna. Espoossa uusia jäseniä on 54 ja Vantaalla 59. Vasen-lehden toimitusneuvosto päätti antaa puheenvuoron yhdelle uusista jäsenistä, vantaalaiselle Arto Bäckströmille, ja kutsui hänet kirjoittamaan tämän lehden pääkirjoituksen.

Espoon, Helsingin ja Vantaan vasemmiston lehti 1/2012. Vastaa-vat päätoimittajat Tiina Ahlfors, Minttu Sillanpää, Sampo Villa-nen. Päätoimittaja Pirkko Kotila. Toimitussihteeri Elina Vainikai-

nen. Ulkoasu ja taitto Tuomas Karppinen. Julkaisijat Espoon, Helsingin ja Vantaan Vasemmistoliitot, Viherniemenkatu 5, 2. krs., 00530 Helsinki. Ilmoitusmyyntijorma.pikkarainen@vasemmistoliitto.fi. Paino I-print Oy, Seinäjoki. Kansanedustajat Silvia Modig, Paavo Arhinmäki ja Kari Uotila tukevat Vasen-lehden julkaisemista rahallisesti.

Yhteinen potti – suomalainen lottovoitto

ARTO BÄCKSTRÖM PÄÄKIRJOITUS

VASEMMISTONUORTEN VANHASSA sloga-nissa, ”kaduilla ja kabineteissa”, ha-lutaan vaikuttaa sekä kaduilla kam-panjoiden että vaalien kautta val-tuustoissa, eduskunnassa ja muissa vallan kabineteissa.

Kunnallispolitiikan pitää olla aitoa lähidemokratiaa, jossa asiat kiinnos-tavat puolueiden pieniä sisäpiirejä laajempaa joukkoa. Puolueiden pitää olla laajasti ihmisten parissa muu-tenkin kuin vaalien alla.

Nykyisen Vantaan valtuuston en-simmäisessä seminaarissa esitettiin suunnitelma lakkauttaa viisi Vantaan kahdeksasta terveysasemasta. Meil-le oli heti selvää, etteivät Suomen suurimmat jättiterveysasemat mi-tenkään sopisi Vantaan kaltaiseen kaupunkiin, joka koostuu erillisistä kaupunginosakeskuksista.

Koska Vantaalla oli valmiiksi sopi-va terveysasemaverkosto, jonka on-gelmia jättiasemat vain pahentaisi-

vat, oli helppo innostaa normaalisti politiikkaa vieroksuvatkin ihmiset mukaan toimimaan asemiensa puo-lesta. Samaan aikaan kun teimme työtä valtuustossa ja lautakunnas-sa terveyspalveluiden puolesta, ke-räsimme nimiä vetoomukseen osana kansanliikettä.

Asia oli vantaalaisille niin tärkeä, että lähes kaikki ohikulkijat laittoivat nimensä adressiin. Yli 30 000 nimeä kertyivät koko kaupungin alueelta. Myös Tikkurilassa tai Myyrmäessä, joiden asemat eivät olleet uhattuina, pidettiin tärkeänä, että kaikissa kes-kuksissa on oma asemansa!

Vaikka aluksi näytti pahalta, val-tuuston enemmistö kääntyi lopulta lähiasemien puolelle. Olen vakuuttu-nut, että kuntalaisten vahva mielipi-de oli lopulta ratkaiseva. Oli helppoa puolustaa terveysasemia valtuustos-sa, kun valtuustotalon ulkopuolelta tuli niin vahva tuki.

TEKSTI PIRKKO KOTILAKUVITUS JARMO WIDEMAN

Espoon Leppävaaran terveys-keskuksen tilanne on monel-la tapaa hyvä, lääkäri Jarkko Suomela, 38, kertoo. ”Lää-

kärin ja hoitajien keskuudessa on erinomainen ilmapiiri. Huonepulaa on, sitähän on monissa terveyskes-kuksissa, mutta jotain helpotusta tuli siitä, kun muun muassa laboratorio muutti muualle.”

Suomela on työskennellyt jo pit-kään Leppävaarassa. Hän toimii uu-sien lääkäreiden tutorina sekä myös yliopisto-opettajana. ”Hyvä tutoroin-ti on elinehto, jotta saamme pysyviä lääkäreitä. Uusien lääkäreiden talon tavoille oppiminen kestää yleensä kuukausia, minä aikana tutorlääkäri tukee uutta lääkäriä kunkin yksilölli-sen tarpeen mukaan.”

Suomelan mukaan on harmillista, mutta myös ymmärrettävää, että syr-jäseutujen terveyskeskuksiin on niin vaikeaa saada lääkäreitä. Työolot ovat niissä usein huonot, eikä puolisolle löydy välttämättä paikkakunnalta oman alan töitä. Syrjäseudun ter-veyskeskuksen liian paljosta työstä tulee noidankehä ja työt kasaantuvat. Lääkärit eivät halua uhrata itseään, vaan haluavat nauttia myös vapaa-ajasta.

Pääomasijoittajille voittoa tuottava yksityinen lääkäriyritys osaa päivys-tykset. Syrjäseutujen kunnat joutu-vat Suomelan mukaan maksamaan näille firmoille aivan liian paljon.

Terveyskeskus voi olla hyvä työpaikkaEspoolainen lääkäri Jarkko Suomela pitää tärkeänä, että henkilökuntaa on riittävästi ja työhön perehdytetään hyvin.

Kuntalaisten into pelasti terveysasemat Vantaalla

KOMMENTTI JUSSI SARAMO

”Tiedän, että Espoon sosiaali- ja terveyshallinnossa on ylityöllistetty-jä ihmisiä. Kirjoitin yhdessä toisen lääkärin ja kahden sairaanhoitajan kanssa yli vuosi sitten Helsingin Sanomien yleisönosastoon Espoon perusterveydenhuollon huolestut-tavasta tilasta. Kirjoituksesta heräsi keskustelua, ja osittain sen ansiosta saimme Espooseen kahdeksan lääkä-riä lisää. Hallinnon ja kentän välinen viestintä on tämän lisäksi parantu-nut huomattavasti.”

Suomela kertoo myös kaupun-gin sosiaali- ja terveyslautakunnan kanssa järjestetystä, terveyskeskuk-sia koskevasta tilaisuudesta, jonne vain harvat lautakunnan jäsenet en-nättivät paikalle. Voi vain ihmetellä,

Leppävaaran terveyskeskuksessa käy etenkin lapsiperheitä, opiskelijoita, vanhuksia, työttömiä ja maahan-muuttajia, Jarkko Suomela kertoo.

MIKKO T. HELMINEN

5

Helsingissä on meneillään sosiaali- ja terveystoimen organisaatiouudistus. Yleisellä tasolla tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalivirastot ja terveyskeskukset yhdistetään yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Tavoitteena on sujuvoittaa takkuavia hoitoketjuja.

”HELSINGIN VASEMMISTO ajaa organi-saatiouudistuksessa mallia, joka perustuu ajatukseen alueellisista sosiaali- ja terveysasemista. Lähi-palveluasemilla tarjottaisiin laajasti sekä yksilöllisiä että ryhmäkohtaisia palveluja ihmisten tavallisiin arkielä-män ja terveydenhuollon ongelmiin. Näillä asemilla pitää olla laaja palve-luvalikoima, kuten terveydenhoi-tajia, yleis- ja lastenlääkäreitä sekä erikoissairaanhoitajia, kotihoidon työntekijöitä, kuntoutustyöntekijöi-

tä, toimintaterapeutteja sekä sosi-aalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia”, sanoo kaupunginhallituksen jäsen Outi Ojala.

”Monipuolinen ja riittävästi resur-soitu alueellinen sosiaali- ja terveys-asema pystyy seuraamaan asiakkai-densa tilannetta paljon tehokkaam-min kuin eri puolilla kaupunkia sijaitsevat erilliset palveluyksiköt, jotka viipaloivat asiakkaidensa on-gelmia eivätkä ehkäise syrjäytymis-tä tehokkaasti. Yhteinen sosiaali- ja terveysasema parantaa myös työnte-kijöiden osaamista ja yhteistyömah-dollisuuksia.”

”Helsingin Vasemmiston malli li-säisi myös kaupunkilaisten mahdol-lisuuksia vaikuttaa lähipalveluihinsa. Malliin kuuluvat tasaisin väliajoin järjestetyt asukasfoorumit, joissa so-siaali- ja terveyspalveluiden käyttäjät voivat kertoa näkemyksensä palve-luiden kehittämisestä”, Ojala sanoo.

Sosiaalilautakunnan jäsenen Jou-ko Kajanojan mukaan lähipalvelu-asemilla on mahdollista edetä kohti tilannetta, jossa kaikki palvelut saa yhdeltä luukulta. ”Monet ongelmat vaativat useammanlaisia toimen-piteitä. Lähipalveluasemilla niihin voidaan löytää saman tien ratkaisu, kun paikalla on monenlaista asian-tuntemusta. Kuntalaisia juoksute-taan vähemmän paikasta toiseen”, hän toteaa.

Sosiaali- ja terveystoimen orga-nisaatiouudistus on monivuotinen hanke, joka tällä hetkellä on vasta alussa. Tänä keväänä kaupunginval-tuusto päättää sosiaali- ja terveystoi-men ylätason rakenteesta. Uudis-tuksen pitkän tähtäyksen linjasta päättävät kaupunkilaiset ensi syksyn kuntavaaleissa.

Kirjoittaja on Helsingin terveyslautakunnan jäsen.

Terveyskeskus voi olla hyvä työpaikkaeikö terveyskeskusten tila kiinnosta lautakunnan jäseniä.!

HOITAJA!LÄÄKÄRI!MALLI HYVÄ RATKAISULeppävaara on muuttovoittoaluetta. Jarkko Suomela arvioi, että Leppä-vaaran-Viherlaakson-Kilon alueella on nyt noin 35 lääkäriä, joista merkit-tävä osa on osa-aikaisia. Kaksi lääkä-riä olisi hyvä saada Leppävaaraankin lisää, jotta nykyiseen palvelutarpee-seen pystyttäisiin vastaamaan.

”Terveyskeskusten hoitotakuu (aika, jossa kuntalaisella on oikeus päästä lääkärin tutkittavaksi) on kol-me kuukautta, mutta kaikkialla Es-poossa potilas ei saa aikaa tässä ajas-sa. Leppävaarassa saa tällä hetkellä kiireettömän ajan reilussa kolmessa viikossa.”

Suomelan arvion mukaan on mah-dollista, että liian pitkän odottamisen takia jokin paha tauti, kuten syöpä, ei tule tarpeeksi ajoissa esiin. Tilan-ne ei ole tasa-arvoinen. On ihmisiä, jotka voivat hakeutua yksityisel-le puolelle tai työterveyshuoltoon, mutta kaikilla ei ole tähän mahdol-lisuutta.

Lääkärin mielestä aivan yhtä tär-keää – jollei tärkeämpääkin – olisi palkata terveyskeskuksiin lisää sai-raan- ja terveydenhoitajia. Suome-lan mukaan ihanteellista olisi toimia hoitaja-lääkäri-mallilla, jossa kun-talaisella on kiinteä suhde omaan hoitajaansa. Lääkäriä ei tarvita lä-heskään aina: esimerkiksi noidan-nuolimaisissa selkäkivuissa ja selkä-niska-vaivoissa paras apu tulee fysio-terapeutilta. Lääkäriä ei tarvita myös-kään kaikissa tuki- ja liikuntaelimiä, diabetesta tai ylipainoa koskevissa kysymyksissä, vaan auttajaksi sovel-tuu hyvin oma hoitaja.

Näin Helsingissä:Sosiaali- ja terveyspalvelut yhdeltä asemalta

Suomela kertoo, että hoitaja-lää-käri-mallia käytetään jo Helsingissä, mutta ei Espoossa.

Väestövastuullinen omalääkäri-malli on sairastuneen kannalta hy-vä – olettaen, että hän pääsee oman, tutun lääkärin vastaanotolle – mutta lääkärin kannalta siitä saattaa muo-dostua hankala.

”Jos vaikka lääkärille määritellyn ’oman kadun’ päähän rakennetaan vanhainkoti, yhtäkkiä kaikki van-hainkodin asukkaat ovat hänen po-tilaitaan.” Omalääkärimalli toimii

Espoossa ja Vantaalla enää erityis-tapauksissa, esimerkiksi kotihoidon potilailla.

SÄHKÖINEN ASIOINTI SUURTA EDISTYSTÄKun espoolainen soittaa terveyskes-kukseen, automaatti ottaa hänen puhelinnumeronsa talteen ja kertoo, että hänelle soitetaan pian takaisin. Vantaalainen sitä vastoin voi joutua roikkumaan puhelimessa puolikin tuntia.

Suomela pitää takaisinsoittoa lois-

tavana ja iloitsee myös internetissä toimivasta omahoito-hankkeesta. Uudistukset vievät aina aikansa, ja hän arvioi, että Espoossakin pian käyttöön otettava sähköinen resepti on luontevassa käytössä vasta parin vuoden päästä.

Omahoito-hankkeen ansiosta asia-kas voi esimerkiksi tarkistaa netissä pankkitunnuksiensa avulla labora-toriotuloksensa ja lääkärin niistä an-taman lausunnon. Jos tulokset vaati-vat jatkoselvityksiä, lausunnossa on tästä asiakkaalle toimintaohjeet.

Osa verenohennuslääke Mareva-nia käyttävistä saa Espoossa teks-tiviestitse tuloksen verikokeistaan sekä jatkohoito-ohjeet. Myös ham-mashoitoajasta lähetetään varmis-tustekstiviesti.

TOIMISTOTYÖT SYÖVÄT ISON OSAN TYÖPÄIVÄSTÄJarkko Suomela kertoo, että on mon-takin syytä, miksi terveyskeskuslää-kärin työ on antoisaa.

”Työyhteisön merkitystä ja hie-rarkioiden puuttumista ei voi liikaa korostaa. Lisäksi arvostan sitä, että minulla työpäivä on yleensä kahdek-sasta neljään, ja työ on aina arkityötä. Sairaalalääkärillä on pakostakin päi-vystyksiä.”

Mistä työpäivät sitten koostuvat? Suomela arvioi, että toimistotöihin menee aikaa jopa kaksi tuntia, poti-lastyöhön aikaa on noin 4–5 tuntia. Haastattelupäivänä hän on ottanut vastaan yhdeksän potilasta. Uusien lääkärien tutorointityötä on ollut puoli päivää.

Yliopisto-opettajana Suomela toi-mii sekä oman vastaanottotyönsä yh-teydessä että ajoittain myös yliopis-ton tiloissa. Tärkeä osa opettamisesta on sitä, että opiskelijat hoitavat poti-laita vastaanotolla itse hänen ohjauk-sessaan.

”Opiskelijoilta kuulen myös uu-simmat vinkit, joten oppiminen on itse asiassa vastavuoroista. Minä ope-tan heitä, ja he minua.”

KOMMENTTI JOONAS LEPPÄNEN

ESPOOLAINEN VOI SAADA TIEDON VERI KOKEEN TULOKSISTA TEKSTI!VIESTITSE.

6

dionin kaltaista hienoa ympäristöä voisi käyttää vaikka miten luovasti. Viime vuonna Tallinnassa kulttuuri-pääkaupunkivuoden tiimoilta järjes-tettiin nuorten nykytaidetriennaali Eksperimenta. Tapahtumapaikkana oli 1950-luvun lopulla rakennettu Laululava, siis todella suuri paikka. Helsingin Olympiastadionkin voisi olla monenlaisten taidetapahtumi-en näyttämö: kuvataidetta, tanssia, teatteria – erilaisia festivaaleja – tai vaikka ruokakulttuuria suositun Ra-vintolapäivän tapaan.”Millaisen impulssin toivot uuden sta-dionin antavan suomalaiselle urhei-lulle?”Meillä pitää olla yksi kansainvälisen tason stadion. Erityisesti perusparan-

nus antaa uutta voimaa jalkapallo-maajoukkueelle, jonka kotistadion Olympiastadion on. Olympiastadio-nilla voi järjestää entistä enemmän kansainvälisiä kilpailuja ja otteluja. Mutta kyllä suomalaisen urheilun kannalta kaikkein tärkeintä on se ruohonjuuritason liikunta- ja urhei-lutyö, jota tehdään paljolti vapaaeh-toisvoimin seuroissa.”Stadionin suurremontti sekä Helsin-gin kokoomusjohdon ja osin myös vihreiden ajama Guggenheim-hanke ovat kustannuksiltaan karkeasti ot-taen samansuuruisia. Jos näitä hank-keita verrataan keskenään, kumman puolelle vaaka kallistuu, ja mitkä ovat kansalaisten kannalta hankkeiden suurimmat erot?

”Meillä on kansainvälisen tason taidemuseoita, kuten Ateneum ja Kiasma. Mutta meillä on vain yksi kansainvälisen tason stadion, joka pitää nyt kunnostaa”, Paavo Arhinmäki sanoo.

Arhinmäki painottaa monikäyttöisyyttä

Maailman kaunein stadion syntyy uudelleen

TEKSTI ESKO TULUSTOKUVA MIGUEL VERA

Mikä on Olympiastadionin merkitys Helsingille ja koko Suomelle?”Olympiastadion on va-

littu maailman kauneimmaksi sta-dioniksi. Se on koko kansakunnan näkökulmasta historiallinen monu-mentti ja keskeinen osa Helsingin kaupunkikuvaa. Se on sekä raken-nustaiteellisesti että kulttuurihisto-riallisesti merkittävä rakennus. Suo-messa tarvitaan yksi suurten urheilu- ja kulttuuritapahtumien mitat täyttä-vä stadion, joten Olympiastadion on kansallisareenamme.”Valtio maksaa stadionin peruskor-jauksesta peräti puolet, miksi?”Valtion ja Helsingin kaupungin kustannusjaossa hyvä periaate on 50–50-tasajako. Tämä perustuu sii-hen, että Stadionista on paljon hyö-tyä Helsingille ja kaupunki hallinnoi Stadion-säätiötä. Toisaalta Olympia-stadionilla on kansallinen mittava merkitys, joten on luonnollista, että myös valtio osallistuu hankkeen kus-tannuksiin.”Nykytilanteessa valtion menoja jou-dutaan leikkaamaan melkein joka asiassa. Löytyvätkö valtiolta rahat stadionin korjaamiseen?”Olympiastadion on päässyt sellai-seen kuntoon, että nyt pitää tehdä ratkaisu. Joko stadion perusparan-netaan vastaamaan nykyaikaisia tarpeita ja sille hankitaan 50 vuotta lisää elinaikaa, tai sitten rakennus-suojelulailla suojeltu stadion jätetään rapistumaan ulkomuseoksi. Olym-piastadionin perusparantaminen on elvyttävä hanke. Rahoitus ei tule suo - raan budjetista vaan veikkausvoit-tovaroista säästyneestä rahastosta. Näin hankkeen vuoksi ei tarvitse ka-jota muiden hankkeiden varoihin. Samasta rahastosta aikoinaan mak-settiin oopperatalon rakentaminen.”Stadionilla ja sen ympärille rakennet-tavassa Olympiapuistossa tullaan jär-jestämään monenlaisia, suuria ja pie-niä tapahtumia. Mikä merkitys tällä monikäyttöisyydellä on?”Olympiastadionin yksi suurimmis-ta vahvuuksista on sijainti. Missä muussa pääkaupungissa stadion on yhtä lähellä keskustaa? Olympiasta-dionin aluetta on kuitenkin käytetty vähän ja aidat ovat rajanneet suu-ren osan alueesta pois päivittäisestä käytöstä. Nyt stadionin ympäristöön aukeaa perusparannuksen myötä aivan uutta julkista tilaa. On todella tärkeää, että Olympiastadionia kehi-tetään niin, että sitä käytetään päivit-täin ympäri vuoden eikä vain suur-tapahtumien aikana. Itse asiassa jo nyt Olympiastadionin harjoitustilat ovat tosi aktiivisessa harjoituskäytös-sä, mutta perusparannuksen jälkeen niitä pitää avata vielä enemmän.”Stadion on kuitenkin ensisijaisesti ur-heiluareena. Miten toivoisit kulttuu-rin voivan hyödyntää sitä?”Olympiastadion on urheilu- ja kult-tuuriareena. Siellä on aina järjestetty paljon konsertteja ja muita tapahtu-mia urheilun lisäksi. Olympiasta-

Helsingin Olympiastadionin peruskorjaus on kansallinen merkki hanke, sanoo kulttuuri- ja urheilu-ministeri Paavo Arhinmäki.

Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema, tyylipuhdasta funktionalismia edustava Hel-singin Olympiastadion valmistui 1938 vuoden 1940 kisoja varten – sota siirsi kisat vuoteen 1952.

Urheiluareenan lisäksi stadio-nilla on Suomen Urheilumuseo, hostelli, harjoitus- ja toimistoti-loja, sekä tietysti stadionin torni.

Peruskorjauksen suunnittelu on jo alkanut. Rakennustyöt al-kavat 2014, valmista pitäisi olla 2018. Hankkeen hinta on noin 250 miljoonaa euroa, josta valtio maksaa puolet ja Helsingin kau-punki toisen puolen.

Stadionin rakenteet korja-taan, katsomot katetaan ja pen-kit uudistetaan, nykyiset sisätilat

korjataan ja lisätiloja rakenne-taan maan alle. Hostelli siirtyy pois. Stadionin ympäristö muut-tuu Olympiapuistoksi.

Korjattu stadion ja ympäröivä puisto tulevat toimimaan paitsi urheilun, myös kulttuurin ja mo-nenlaisten muiden tapahtumien paikkana. Käyttäjiä tulee ole-maan noin miljoona vuodessa.

”MISSÄ MUUALLASTADION ONMELKEIN KESKUSTASSA?”

”Meillä on jo kansainvälisen tason taidemuseoita, kuten Ateneum ja Kiasma. Sen sijaan meillä on vain yk-si kansainvälisen tason stadion, joka pitää nyt kunnostaa. Olympiastadion on osa kansallista historiaamme ja siitä tulee pitää huolta. Jos pitää va-lita kansallisen merkkihankkeen ja amerikkalaisen brändihankkeen vä-liltä, vaa’an kallistuminen on selvä. Olympiastadionin perusparannusta voi pitää myös kestävän kehityksen tai kestävän kulttuurin hankkeena, ei tehdä kokonaan uutta, vaan hyö-dynnetään jo valmista. Tässä ajassa kannattaa ajatella sitäkin.”Stadionin korjaus on suuri rakennus-työmaa. Onko valtion mahdollista valvoa, ettei harmaa talous pesiydy työmaalle monien muiden rakennus-kohteiden tavoin, vaan työt tehdään reilusti työehtosopimuksia ja työla-keja noudattaen ja vielä mahdollisim-man paljon suomalaisella työvoimalla?”Pitää lähteä siitä, että kaikilla työ-mailla noudatetaan suomalaisia työ-ehtoja ja maksetaan verot. Erityisen oleellista tämä on tietenkin julkisissa rakennushankkeissa. Hallituksella on kunniahimoinen harmaan talou-den torjuntaohjelma, lainsäädäntöä kiristetään ja valvontaa tiukenne-taan, jotta vilunkiyrittäjät saadaan kuriin. Rakennuksille on tullut jo nyt

Urheilukentästä Olympia puistoksi

7

25 ! sis. postikulut

Vain

Tiia & Petja AarnipuuKONDOMIKIRJAKondomikirja on kunnianosoitus

itseään suuremmalle pikku-esineelle. Kirjailijat haluavat

voittaa kumiukolle uusia ystäviä, mutta myös

valistaa ja viihdyttää sen vanhoja tuttuja.

Kiihotustakaan ei ylenkatsota.

Heikki PatomäkiEUROKRIISIN ANATOMIAGlobaali rahoituskriisi 2008–2009 ja sitä seurannut Euroopan velkakriisi äimistytti paitsi tavalliset kansalaiset myös useimmat niin sanotut asiantuntijat. Eurokriisin anatomia on ensimmäinen yleistajuinen selvitys, joka purkaa huolellisesti auki Euroopan velka kriisin historian ja todelliset syyt.

Vappuintoa!Matti YlönenMAHTI KUKKAROSSA Johdatus Maailmanpankkiin ja IMF:äänMahti kukkarossa on ensimmäinen suomeksi julkaistu kattava tietokirja IMF:stä ja Maailmanpankista, joiden raportit, ideat ja toiminta ovat muovanneet monin tavoin myös suomalaista talousajattelua. Tarve laajemmalle esitykselle on ilmeinen etenkin kun molemmat järjestöt ovat olleet viime vuosina murrosvaiheessa.

Ajankohtaiset Into-kirjat työn juhlaan ja kriittiseen arkeen!23 !

sis. postikulut

Vain

Päivi UljasHYVINVOINTIVALTIONLÄPIMURTOKöyhässä maassa Euroopan pohjoislaidalla sokerin ja voin hinnankorotukset suututtavat ihmisiä ja protestiaalto pyyhkii yli maan. Vanha poliittinen eliitti hajautuu ja poliitikot ryvettyvät mediaryöpytyksessä ja korruptio-oikeudenkäynneissä. Päivi Uljas esittää kirjassaan uuden tulkinnan Suomen poliittisesti villistä 1950-luvusta.26 !

sis. postikulut

Vain

Antti RautiainenPLANEETANSUURIN JA VIILEINTositarinoita Venäjältä”Suomalainen anarkisti sai lähtöpassit Venäjältä – määriteltiin turvallisuusuhaksi” (Suomen Kuvalehti 2.4.2012)Pamfletti kuvaa rakkaudella venäläistä asennetta ja itsetuntoa. Villissä idässä asiat hoidetaan omalla tavalla. Viranomaisiin ei voi luottaa, mutta monet ryhmittymät

kamppailevat aktiivisesti paremman Venäjän puolesta. Antti Rautiainen ruotii niin vallanpitäjiä kuin oppositiota, fasisteja ja antifasisteja.

15 ! sis. postikulut

Vain

Kalevi HölttäTYÖTAISTELUOPAS

Pamfletti antaa käytännöllistä tietoa työtaistelua koskevasta

lainsäädännöstä ja opastaa, miten järjestää työtaistelu tehokkaasti.

Teoksessa käydään läpi työtaistelun eri lajit ja

niihin soveltuvat taktiikat. 15 !

sis. postikulut

Vain 25 ! sis. postikulut

Vain

T I L A U K S E T : Tilaa netistä www.intokustannus.fi (postimaksut sisältyvät hintoihin) tai kurvaa Kurvin Kirjaan (Hämeentie 48)!

TEKSTI HENNA SAVOLAINEN KUVA MIGUEL VERA

MITÄ ON PÄTKÄTYÖ? Keitä ovat pätkä-työntekijät? Työelämän tutkija Anu Suoranta ei pidä kysymysten muo-toilusta tai pikemminkin pätkätyö-käsitteen käytöstä alkuunkaan. ”Pät-kätyö tuo ihmisille mieleen määrä-aikaiset työsuhteet, vaikka todelli-suudessa termin pitäisi kattaa myös vastentahtoinen osa-aikaisuus, vuok-ratyön teettäminen ja itsensä työllis-täminen.”

Suoranta puhuukin mieluummin työn teettämisen moninaistuneista tavoista.

Eli pätkätyö-termi roskiin? ”Ilman

Ihmisarvo takaisin

työelämään

oikeita käsitteitä ei asiasta saa otetta, eikä voi vaikuttaa”, Suoranta huo-mauttaa.

Työnantajalle määräaikaiset, osa-aikaista työtä tekevät ja itsensä työl-listäjät ovat joustavaa työvoimaa. Riskit siirtyvät työntekijöiden kan-nettaviksi ja rahaa säästyy, ainakin ly hyellä tähtäyksellä. Työntekijästä tulee osa sulavasti liikkuvaa koneis-toa, jossa ihmisarvo ei ole itsestään-selvyys.

Työntekijälle tällainen työelämä voi pahimmillaan tarkoittaa oman itsenäisyyden menettämistä. ”Tu-lot jäävät osa-aikaisena vähäisiksi ja työntekijä joutuu jonkun muun elä-tettäväksi – yhteiskunnan tai puoli-son”, Suoranta selventää.

WALMARTISMI JYLLÄÄ SUOMALAISKONSERNEISSATyösuhteita, jotka eivät ole vakituisia ja kokoaikaisia, on nykyään Suomes-sa viidennes. Naisista tällaista työtä tekee peräti kolmannes. ”Vastentah-toinen osa-aikaisuus on suuri ongel-ma erityisesti kaupan alalla, jolloin se koskettaa enemmän naisia”, Anu Suoranta toteaa.

Osa-aikaisen työn teettämisen on Suorannan mukaan suurten konsernien suunnitelmallista työ-voiman nöyristämistä. ”Kun toivot saavasi viikkotyötunnit täyteen, et todennäköisesti kapinoi työn teettä-jää vastaan.”

Maailmalla tämä tunnetaan wal-martismina, tapana teettää työtä hal-valla, jolloin yhteiskunta vastaa ihmi-sen lopputoimeentulosta.

Suorannan mielestä on käsittämä-töntä, etteivät parhaassa työiässä ole-vat naiset saa tehdä riittävästi töitä. ”Nykyään mietitään työurien alkua

ja loppua esimerkiksi eläkeikäkes-kusteluissa, mutta absurdisti tähän keskipätkään ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.”

OIREIDEN HOIDOSTA TAUDIN TORJUNTAANToimet ongelmatyösuhteiden pois-tamiseksi on suunnattava työnanta-japuolelle. Suorannan mielestä olisi erittäin tärkeää esimerkiksi täsmen-tää lakia, joka edellyttää lisätyön tar-joamista. ”Kun kyseessä on tietoinen osa-aikatyön teettäminen, pitäisi siitä rangaista yhteisösakoilla ja sanktioil-la. Jos ei hyvällä, niin pahalla.”

Yhtenä mahdollisuutena Suoranta näkee myös ay-liikkeen joukkokan-neoikeuden. ”Yksittäiset oikeusjutut ovat vain laastaria, aina tulee uusia tapauksia. On päästävä kiinni itse tautiin.”

Myös ay-liikkeen viestinnässä ja toimintatavoissa on Suorannan mie-lestä parannettavaa, sillä työntekijät eivät tällä hetkellä välttämättä tunne omia oikeuksiaan. ”Ay-liikkeen ja työmarkkinoiden todellisuuden välil-lä on kahden sukupolven mittainen luottamuspula ja viestintäkatkos.”

Suoranta ei usko, että yhteiskun-nassa palataan tilanteeseen, jossa kaikilla on vakituinen kokoaikainen työ. Eikä siihen hänen mukaansa tar-vitse pyrkiäkään.

Työlainsäädäntö ja sosiaalinen tur-vallisuus perustuvat edelleen oletuk-seen, että kaikilla on kokoaikainen ja vakituinen työ. Nyt kun näin ei enää ole, pitäisi perusta arvioida uudel-leen. ”Sen jälkeen voidaan hyvin-vointivaltiota kehittää suuntaan, joka ottaa nämä uudet työn teettämisen muodot huomioon. Tämä parantaa työntekijöiden asemaa.”

uusia keinoja torjua harmaata talout-ta, kuten verotunnisteet. Kun palkat maksetaan työehtosopimusten mu-kaan ja kaikesta työstä maksetaan verot Suomeen, ei ole väliä mistä työntekijät ovat alun perin kotoisin.”Olet vieraillut monilla stadioneilla. Mikä on suosikkistadionisi? Miksi?”Olen vieraillut noin 200 stadionil-la ympäri Eurooppaa. Yhden lem-pistadionin nimeäminen on hyvin hankalaa. Tietenkin rakastan omien suosikkijoukkueitteni stadioneita Råsundaa ja Stamford Bridgeä. Pi-dän vanhoista stadioneista, joita on modernisoitu vanha tunnelma säilyt-täen. Esimerkiksi Barcelonan Camp Nou on huikea kokemus. Olen käy-nyt paljon myös uusilla hienoilla stadioneilla. Vaikka penkit ovat mu-kavat, näkymä kentälle hyvä ja oheis-palvelut toimivat, vaivaa näitä uusia stadioneita sieluttomuus ja tunnel-man puute.”Millainen on hyvä, käyttäjäystävälli-nen stadion? Tuleeko uudesta Olym-piastadionista sellainen?”Suomen sääolosuhteissa on erityi-sen tärkeää, että katsojat ovat suojas-sa. Stadionille pitää päästä kätevästi joukkoliikenteellä ja stadionilla sekä sen ympäristössä pitää päästä liik-kumaan ilman liiallista jonottamista ja ahtautta. Stadionille on päästävä nopeasti sisään, ja myös lasten, van-husten ja liikuntaesteisten tarpeet on muistettava. Stadionin pitää olla hy-vä paikka myös heille, varsinkin kun näen paikan hyvin monenlaisten ta-pahtumien näyttämönä. Plussaa on myös, jos palveluja on riittävästi, ne toimivat nopeasti ja tarjolla on myös kasvissyöjille jotain. Uskon, että pe-rusparannuksen myötä Olympiasta-dion täyttää nämä kriteerit.”

Anu Suoranta

puolustaa pätkä-

työläisiä, vaikkei

termistä pidäkään.

8

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVAT MIGUEL VERA JA HANNU KOPONEN

Mutta ajatus olikin kaikkea muuta kuin hullu.

”Interrail-hengessä päätin tutustua siihen,

miten joukkoliikenne käytännössä toimii ja miten sitä tulisi kehittää. Alue tulikin tutuksi takanurkkia myöten”, Hannu Koponen sanoo.

Liikenne on hänellä verissä. Isä ra-kensi teitä, äiti yhdisteli puheluja ja itse hän on junan Helsinkiin tuoma Juankoskelta. Osa hänen työstään on tietoliikennettä, osa auto- ja joukko-liikennettä.

KUNTARAJAT VÄISTÄVÄT BUSSEJAJoukkoliikenne koostuu raide-, bus-si- sekä lauttaliikenteestä. Pääkau-punkiseudulla on noin 7 500 pysäk-kiä ja noin 460 linjaa. Vuoden 2010 alusta toimintansa aloittanut "#$ pe-rustettiin, etteivät kuntarajat haittaisi joukkoliikenteen suunnittelua.

”Raideliikenne ei voi koskaan ta-voittaa joka kolkkaa. Siksi pidän bussiliikennettä tärkeänä. Suosikki-linjani on Westendistä Itäkeskukseen tiheästi kulkeva Jokeri-linja”, Hannu Koponen sanoo.

Raideliikenne on Hel-singin seudun joukko-liikenteen kivijalka, jota suunnitellaan täyden-nettäväksi busseilla lii-kennöitävällä runkolin-jastolla. Se rakentuu en-nen muuta poikittaiseen liikenteeseen, mutta siellä, missä junaraiteita ei ole, myös säteittäisesti keskustasta ulos. Uusi poikittaislinja Jokeri 2 tulee Vuosaa-ren, Malmin ja Myyrmäen välille.

”Runkolinjoille tulee tiheä liiken-ne ja hyvät vaihtoyhteydet, joilla lin-jojen ympäristö katetaan. Runkolin-

joilla kokeillaan myös menetelmää, että lippua ei tarvitse näyttää, jolloin matkustajat päästetään kaikista ovis-ta ja liikenne entisestään nopeutuu.”

Hannu Koposen mukaan suunni-telmalle löytyy poliittinen yksimieli-syys. Valitettavaa kuitenkin on, että nykyisessä rahoitustilanteessa run-kolinjoja voidaan kehittää vain karsi-malla muita linjoja, mikä laskee joi-denkin alueiden palvelutasoa – kun nykyisin bussi tulee 10 minuutissa, sitten menee 15 tai 20.

SUUNNITTELUA AUTOJEN EHDOILLAMatkoillaan pääkaupunkiseudun jul-kisessa liikenteessä Hannu Koponen tutki ennen kaikkea sen sujuvuutta, jossa oleellista ovat hyvät vaihtoyh-teydet. Niissä on paljon puutteita, ja korjausta vaativia kohteita pitkä lista. Teitä on rakennettu autojen, ei joukkoliikennettä käyttävien ihmis-ten ehdoilla.

Osuva esimerkki on Hämeenlin-nan moottoritien ja Kehä %:n risteys. Hämeenlinnantien pysäkki Venäläi-sen koulun luona on vaarallisessa paikassa ja kävelymatka Kehä %:n py-

säkille lähes puoli kilo-metriä. Reittiä on lisäksi vaikea löytää.

”Kaupunkisuunnitte-lu, teiden rakentaminen ja liikennesuunnittelu pitää yhdistää parem-min. Jälkikäteen kor-jaaminen tulee kalliiksi. Vaihtomahdollisuudet tulee tehdä mahdolli-simman helpoiksi ja opastus selkeäksi. Jouk-

koliikenteen pitää aina olla yksinker-taista ja helppoa – kaikille.”

HALPA LIPPU ON TASA!ARVOATällä hetkellä joukkoliikenteen rahoi-tuksesta lipputuloilla katetaan noin puolet, reuna-alueilla vähemmän,

Äänestä Vantaan valtuustoon Vasemmistoliiton ehdokas

kirjailija, toimittaja, VTM, FM,

RITA DAHL

SANAT TEOIKSI!1. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus

2. Yhdistävä, ei erottava monikulttuurisuus3. Kulttuuria kaikille

Jussi ja Minttu ja PAREMPI VANTAA

Pätevöitynyt vuosien varrella

PIRKKO KOTILAtoimittaja

ARJA RYHÄNENFM, HSO-sihteeriVantaan kaupunginhallituksen varajäsen

Vasemmistonkuntavaali-ehdokkaita VANTAALLA

Hannu Koposen lomaidea

2 600 kilometriä bussilla pääkaupunkiseudullaHannu Koponen, !"-vuotias järjestelmäasiantuntija Helsingistä, sai viime kesänä ensi kuulemalta pähkähullun lomaidean. Hän matkusti noin # $%% kilometriä julkisella liikenteellä pääkaupunkiseudulla.

si helposti muiden palvelujen kaven-tamiseen, ja sitä ei saa tapahtua. On turvattava hyvät lähipalvelut, mutta kulku kauemmaksikaan, työpaikalle tai alueellista palvelua käyttämään, ei saa muodostaa kynnystä. Pienituloi-sille matkalipun hinta on iso asia.”

Pääkaupunkiseudulla siirrytään lippujen hinnoittelussa lähivuosina kaarimalliin, jolloin hintavyöhykkei-den rajat eivät enää riipu kuntara-joista. Hannu Koponen toivoo, että ainakin &-kaaren raja ulottuisi aina Kehä %%%:lle saakka.

KEHITETTÄVÄ SEKÄ SUURTA ETTÄ PIENTÄLähijunat ja metro ovat nekin run-kolinjoja, joiden asemille syötetään alueellista bussiliikennettä. Tärkeitä hankkeita on kolme: 2015 valmistuva länsimetro, 2014 valmistuva Kehära-ta ja vielä kaukaisemmassa tulevai-suudessa häämöttävä Pisara-rata.

Hannu Koponen pitää tärkeänä, ettei näiden suurhankkeiden raken-taminen estä muun joukkoliiken-teen kehittämistä.

”Erityisesti kehärata on tärkeä, sillä Vantaan Kivistöön Hämeen-linnantien itäpuolelle tulee 20 000 asukkaan suurlähiö. On arvioitu, että Hämeenlinnantien liikenne kasvaisi Kivistön eteläpuolella peräti 80 pro-senttia, joten ruuhkaa on aivan pak-ko purkaa raideliikenteellä.”

VASTAKKAINASETTELUN AIKA OHIYksityisautoja ja joukkoliikennettä ei Hannu Koposen mielestä pidä asettaa vastakkain. ”Jos toimivalla ja edullisella julkisella liikenteellä saa-daan porukkaa pois ratin takaa, se va-pauttaa väylästöä niille, jotka oikeasti tarvitsevat yksityisautoa.”

Vasemmisto on perinteisesti kan-nattanut ruuhka- ja tienkäyttömak-suja, mutta Hannu Koponen ei niille ehdoitta lämpene.

”Jäisikö niistä oikeasti ja mikä osuus liikenteen investointeihin ja joukkoliikenteen kehittämiseen, vai olisivatko ne vain uusi vero entisten lisäksi?

toinen puoli on yhteiskunnan tukea.Hannu Koposen mielestä ei pi-

dä puhua ensisijaisesti kertalipun hinnasta. Ihmisiä tulee kannustaa kanta-asiakkuuteen eli käyttämään kuukausilippuja. Sen hintaan hän toivoisi selvää alennusta. ”Euro päi-vässä olisi sopiva, mutta onko se mahdollista, on toinen kysymys”.

”Nykyisessä tilanteessa joukkolii-kenteen suurempi tukeminen johtai-

Hannu Koponen edustaa Vasemmistoliittoa varajäsenenä HSL:n hallituksessa.

”JOUKKO!LIIKENTEEN PITÄÄ OLLA HELPPOA KAIKILLE.”

9

VASEMMISTOLIITON LISTOILTA kaupun-ginvaltuustoihin on perinteisesti pyrkinyt suuri määrä ammattiyhdis-tysaktiiveja. Näin on myös tulevissa kunnallisvaaleissa.

Kevään aikana käytiin vaalit kah-dessa suuressa #'(:laisessa ammat-tiliitossa: Julkisten ja Hyvinvointi-alojen Liitto )"$:ssä ja Metalliliitossa. Metalliliiton vaaleissa voimasuhteet demareiden ja vasemmistoryhmän kesken säilyivät lähes ennallaan. Demareiden Metallin yhteistyön vaaliliitto sai äänistä 61,7 prosenttia ja 295 edustajaa. Vasemmiston Me-tallin Vaikuttajien vaaliliitto sai 36,6 prosenttia äänistä ja 165 edustajaa. Yhteensä edustajia liittokokoukseen valittiin 464.)"$:n edustajiston yhteensä 120

paikasta Sosialidemokraattien ja si-toutumattomien vaaliliitto sai 85 ja Vasemmiston ja sitoutumattomien vaaliliitto 35. 29,2 prosentin kan-natus on vasemmistoryhmälle iso voitto ja suurin kannatus liiton his-toriassa.

Kevään aikana käydään vaalit myös Suomen Elintarviketyöläisten Liitos-sa. Vaalien tulos on selvillä juuri en-nen vappua. Tänä vuonna vaalit käy-dään vielä #**(:laisissa Ammattiliitto Prossa ja Superissa.

Vasemmiston hyvä menestys am-mattiliittojen vaaleissa antaa hyvät lähtökohdat syksyn kunnallisvaalei-hin. Vantaalla ehdokashankinnassa on otettu erityisesti huomioon am-mattiliittojen vaaleissa ehdolla olleet ihmiset ja heitä on pyritty kattavasti saamaan ehdokkaiksi kunnallisvaa-leissa.

Vantaan Vasemmiston tavoittee-na on vahva ehdokasryhmä ja siten myös valtuustoryhmä, jolla on mo-nipuolista ja vankkaa kokemusta työ-elämästä ja aito halu parantaa sitä.

Kirjoittaja on Vantaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas. Hän työskentelee Suomen Elintarvike-työläisten liitossa SEL:ssä.

KAT

I T

YYS

TJÄ

RV

I

Kau

pung

inva

ltuu

tett

u Va

ntaa

Vasemmistonkuntavaali-ehdokkaita HELSINGISSÄ

VASEMMISTOLIITOLLA ON tällä hetkellä Helsingin kaupunginvaltuustossa seitsemän, Vantaalla viisi ja Espoos-sa kaksi edustajaa. Espoossa ja Hel-singissä tavoitteena on peräti tuplata edustajien määrä. Myös Vantaalla ta-voitteena on kasvattaa paikkamäärää nykyisestä. ”Hyvin edistyneen ehdo-kashankinnan ja hyvän yleisen mei-ningin ansiosta uskon, että tavoittee-seen päästään”, kommentoi Vantaan Vasemmiston puheenjohtaja Minttu Sillanpää.

ESPOOLAINEN Hasan Babuna on eh-dolla ensimmäistä kertaa. Turkista Suomeen muuttanut Babuna näkee kunnan luottamustehtävät erittäin tärkeinä. ”Olen asunut puoli ikääni Suomessa ja saanut paljon. Haluan maksaa velkani antamalla oman pa-nokseni kunnallispolitiikassa, jossa haluan erityisesti palvella nuoria ja vanhuksia.”

Vasemmistoliiton ehdokkaana olo on alun perin Kosovon turkkilaiselle Babunalle kunnia-asia. ”Vasemmis-toliittolaiset ovat rehellisiä ihmisiä.”

Vaikka ovi kaupunginvaltuustoon avautuu harvoin ensikertalaiselle eh-dokkaalle, voi kunnallisvaaliehdok-kuus tuoda mukanaan muita luot-tamustehtäviä. Näitä ovat paikat eri lautakunnissa, toimikunnissa ja esi-merkiksi käräjäoikeuden lautamie-henä. Luottamustehtäviä hoitavilla perheellisillä henkilöillä on myös oikeus lastenhoitoon.

VANTAALAINEN Arja Ryhänen oli eh-dolla ensimmäisen kerran viime vaaleissa. Halu auttaa ja muuttaa asioita heräsi oman pojan itsemur-han jälkeisenä aikana vapaaehtois-työkuvioista.

Viime vaaleissa saatu äänimäärä oikeutti Ryhäsen kaupunginhallituk-sen varajäsenen paikkaan ja muihin luottamustehtäviin. ”Kuluneet kol-me ja puoli vuotta ovat olleet minulle toinen korkeakoulu.”

Ryhänen toivoo, että hänen jäl-keensä jää parempi maailma kuin mihin hän syntyi. ”Yksi ihminen ei voi paljon tehdä, mutta yhdessä saamme paljon aikaan, jos vain yh-teistä tahtoa riittää. ”

HELSINKILÄINEN Kirsi Pihlaja puoles-taan toimii kotikaupunkinsa kiin-teistölautakunnassa, joka päättää muun muassa koulujen korjauksista sekä asuntotonttien myymisestä tai vuokrauksesta. ”Minulle oli tärkeää olla vaikuttamassa esimerkiksi sii-hen, ettei eduskuntatalon edustan aluetta vuokrattaisi eduskunnalle it-selleen, koska tarkoituksena oli pääs-tä kontrolloimaan mielenosoituksia.”

Vaikka asiaa vastustaneet lopulta hävisivätkin äänestyksen, jäi Pihla-jalle sellainen olo, että asiasta saatiin aikaiseksi tiukka poliittinen keskus-telu. ”Olen jälleen ehdolla kunnallis-vaaleissa, koska haluan olla mukana vaikuttamassa.”

HENNA SAVOLAINEN

Tule mukaan kuntavaaleihin!

Linjan 64 päätepysäkki. Vandaalit valloillaan.

Vaihdot sujuvat myös, jos bussit ja ratikat pysähtyvät samalla pysäkillä.

Kehä III:n pysäkki Ala-Tikkurilassa onturhan pitkän kävelymatkan päässä, mikätekee vaihtamisesta epämukavaa. Miksei pysäkki voi olla sillan alla ja sinne pääsy ratkaistu samalla tavoin kuin Jokeri-linjalla esimerkiksi Hämeenlinnan väylältä?

Westendissä vaihdot sujuvat muun muassa Hannu Koposen suosikkilinja Jokerilla (550).

Hannu Koposen havaintoja

Kuntavaalien äänestyspäivä on 28. lokakuuta (ennakkoäänestys 17.–20. lokakuuta)

Puolueiden on jätettävä ehdokas-listat 18. syyskuuta

Ehdokkaaksi voi ryhtyä äänioi-keutettu henkilö omassa kotikun-nassaan

Äänioikeus kuntavaaleissa on Suomen, EU:n jäsenvaltioiden, Is-lannin ja Norjan kansalaisilla Lisäk-si äänioikeus on muiden valtioiden kansalaisilla, joilla on ollut kotikunta Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan

Äänioikeutettuja ovat viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttävät

Äänestyskunnaksi määräytyy se kunta, joka on äänestäjän kotikun-ta 51 päivää ennen vaaleja eli tämän vuoden kunnallisvaaleissa 7.9.

Vasemmistoliitto ottaa listoilleen myös sitoutumattomia ehdokkaita

Sitoutumattoman ehdokkaan ei tarvitse olla puolueen jäsen, mutta ehdokkaan on sitouduttava vastus-tamaan väkivaltaa ja rasismia sekä puolustamaan tasa-arvoa

Ehdokkuus ei maksa mitään Kampanjoida voi oman innostuk-

sen mukaan esimerkiksi osallistu-malla toritapahtumiin, mainosta-malla, pitämällä omaa blogia, näky-mällä sosiaalisessa mediassa

Vasemmistoliitto saa asettaa Hel-singissä 127, Vantaalla 100 ja Es-poossa 113 ehdokasta

Helsingissä valtuustoon valitaan 85, Vantaalla 67 ja Espoossa 75 jä-sentä

Kokouksista maksetaan palkkio ja matkakulut korvataan

Vasen-lehti / Kunnallisvaaliehdokasilmoitus

Ajankohta: kevät 2012Ilmoittaja: Mirja ArajärviKoko: 49 x 60 mmHinta: 75 euroa

Maksutiedot

Maksaja: Oulunkylän Vasemmisto ry

Lisätietoja tarvittaessa:

Ehdokas: Mirja Arajärvigsm / email: 040 5768733 / mirja.arajarvi@welho.com

Taittaja: Hannu Koponen

Mirja ArajärviPalveluasuntoja

ikäihmisille!

Mai

noks

en m

aksa

a Va

sem

mist

oliit

on O

ulun

kylä

n yh

dist

ys

Main

okse

n mak

saa V

asem

mist

oliito

n Oulu

nkylä

n yhd

istys

Main

okse

n mak

saa V

asem

mist

oliito

n Oulu

nkylä

n yhd

istys

Vasemmisto-liiton kannatus kasvaa ay-vaaleissa

KOMMENTTI MINTTU SILLANPÄÄ

10

TEKSTI PIRKKO KOTILA KUVA MIKKO T. HELMINEN

Espoolaistunut itäsuomalai-nen Tiina Ahlfors ja paljas-jalkainen espoolainen Har-ry Ahlfors istuvat keittiön

pöydän ääressä välipalalla yhdes-sä nuorimmaisen lapsensa kans-sa. Tämä on juuri täyttänyt kaksi vuotta, kiipeää sylistä toiseen, ha-kee vanhempiensa huomiota ja kokeilee rajojaan.

Perheen 6-vuotias esikoululai-nen on tänä viikonloppuna isänsä luona. Ahlforsit ovat asuneet väl-jässä kaksikerroksisessa rivitalo-asunnossa Espoon Laaksolahdes-sa vuoden. Laaksolahti on entistä harvaanasuttua huvila-aluetta, jonne on rakennettu paljon uu-distaloja. Lähelle rakennetaan par-haillaan myös kauppakeskusta.

”Meillä on jäänyt päälle tapa katsella asuntojen myynti-ilmoi-tuksia, vaikka olemme oikein tyy-tyväisiä tähän kotiin”, Harry sanoo ja kertoo, että oman asunnon os-taminen tuli mahdolliseksi, kun hän sai perinnön. Sitä ennen kah-den sosiaalialan työntekijän pal-koilla teki tiukkaa löytää Espoosta asunto, vuokraten tai omaksi, jo-hon olisi varaa.

”Vanha äitini sanoi minulle elämänsä loppuaikoina, että kun

minusta aika jättää, ostakaa Tii-nan kanssa sitten asunto.” Harrya nämä sanat lohduttivat. Perhe sai samalla myös auton.

Tiina kertoo, että esikoista ah-distaa, kun hän huomaa tai kuulee vanhempien asuntokeskustelut ja ilmoitussivujen selailut. ”Hän on muuttanut niin monta kertaa ja on huolissaan siitä, ettemme me vain taas kohta muuta. Kun hän alkoi sopeutua täällä eskari-ryhmään, hänen paras kaverinsa muutti pois. Se ei ole kenellekään lapselle mukavaa.”

METRON TULO NOSTAA ASUNTOJEN HINTOJAMuuton jälkeen perheen näytti ensin olevan vaikeaa saada lapsille hoitopaikkoja kodin läheisyydestä, mutta nyt molemmat ovat päivä-kodissa ja esikoulussa samassa paikassa. Tiina työskentelee mie-lenterveys- ja päihdepalvelukes-kus Empussa. Harry on samalla alalla, mutta työskentelee kaksi-vuorotyössä päihdekuntoutujien asuntolassa.

Kun esikoinen menee syksyllä kouluun, hän joutuu kenties jäl-leen vaihtamaan paikkaa. Lähi-koulu on alle kilometrin päässä kotoa, kun taas nykyinen esikoulu on puolentoista kilometrin pääs-sä toisessa ilmansuunnassa. Tiina toivoo, että esikoulun naapurissa

olevassa, toiseksi lähimmässä koulussa olisi ylimääräinen paik-ka ja että perheen toive muuhun kuin lähikouluun pääsemisestä otettaisiin huomioon. On hanka-lampaa huolehtia lapsia kahteen eri paikkaan, vaikka niiden väli-matka ei kovin suuri olisikaan.

Koko Espoon mittakaavassa pal-velujen keskittäminen kohdistuu kauppakeskuksiin. Ovatko!suun-nittelijat ajatelleet, että vaikkapa terveyskeskuksessa tai kirjastossa käyvät tekevät mielellään samalla matkalla myös ostoksia? Vai ovat-ko he laskeneet, kuinka paljon kaupankäynti lisääntyy, kun Ison Omenan ja Sellon läheisyyteen!ra-kennetaan myös tilat joillekin kunnallisille palveluille?

Tiina uskoo, että monia 30–40-vuotiaita pienten lasten äitejä nämä keskittämiset harmittavat. Vasem-miston pitää saada ajamansa palvelut läheltä -politiikka tunnetuksi. Terveys-palvelut eivät toimi: lääkäriin ei pääse, kun on lääkäripula. Kaupungin työnte-kijät eivät saa työ-terveyshuoltoa kuin työperäisiin vaivoihin. Omalääkäri-periaate on poistettu ainakin joistakin ter-

Muutot rassaavat pientä lastaEspoolainen Tiina Ahlfors on nyt valmis tekemään politiikkaa Espoon kaupunginvaltuustossa, mutta asiat edellä. Puoliso ja lapset ovat tärkeitä, eikä luonteeseen sovi turha henkselienpaukuttelu.

veyskeskuksista, Tiina Ahlfors summaa Espoon tilannetta.

Mutta hyvääkin on. Jorvin päi-vystyksessä on nykyään lapsiper-heille oma tila ja oma jono, jol-loin korvakipuisen tai kuumeisen lapsen vanhempineen ei tarvitse odottaa vuoroa esimerkiksi verta vuotavien onnettomuus- ja tapa-turmapotilaiden kanssa.

Tiina on tyytyväinen, kun met-rolinja etenee Espooseen. Asun-not ovat kuitenkin kallistuneet tulevan metron lähialueilla, mikä on nurinkurista. Liikenneyhteydet paranevat, mutta metron lähellä asumiseen ei ole enää samalla lail-la varaa. Tiina matkustaa nykyään ajankäyttösyistä autolla työhönsä Matinkylään, kun bussilla mat-kustamiseen menee jopa yli tun-ti. Saman kunnan sisällä!

HARJOITTELUKAMPANJAT ON NYT KÄYTYTiina Ahlfors on Espoon Vasem-mistoliiton nykyinen puheen-johtaja. Hän toivoo pääsevänsä

syksyn kuntavaalien jälkeen tekemään politiikkaa eli saa-vansa paikan Espoon kaupunginvaltuus-tosta. Edellisiin kun-tavaaleihin hän lähti mukaan ihan viime tingassa, koska oli turhautunut Espoon mielenterveys- ja päihdepuolen töissä kohtaamaansa asun-

nottomuuteen. Sillä kertaa hän sai 57 ääntä.

Kevään 2011 eduskuntavaaleissa

Tiina poksautteli palloja. Hänen henkilökohtainen äänimäärän-sä oli huikeat 1 070, mikä yllätti hänet täydellisesti. ”Luonteesee-ni ei sovi lähteä soitellen sotaan. Minulla on perhe ja työ. Lapset ovat toisaalta isompia kuin viime keväänä, ja vaikka minut valittai-siinkin kaupunginvaltuustoon, en olisi joka ilta kotoa poissa.”

”Se on minulta pois”, Harry huudahtaa, mutta ymmärrän vei-tikkamaisesta ilmeestä, että tämä liittyy!puolisoiden aikaisempiin, kenties kipeisiinkin ajankäyttö-keskusteluihin. Harry kertoo, että hän sai tilanteen haltuun Tiinan eduskuntavaalikampanjoinnin ai-kana jäätyään kotiin nuorimmai-sen kanssa ja opittuaan huolehti-maan lapsesta.

Harryn mielestä Vasemmis-toa kannattaa Espoossa varmas-ti useampi kuin neljä prosenttia kuntalaisista, mutta Espoon Va-semmisto on hänestä turhan hil-jainen. Hän toivoo radikaalimpaa toimintaa. ”Omissa kaveripiireis-säkin on vasemmistolaisesti ajat-televia, mutta sitten ne äänestävät demareita.”

Nuorimmainen on päättänyt luottaa vieraaseen naisihmiseen ja tarttuu puserosta kiinni. ”Men-nään katsomaan naapureita.” Kur-kimme lasten makuuhuoneen ik-kunasta, mutta pihassa ei ole sillä hetkellä ketään. Ihastelemme yh-dessä paljon luettua Mauri Kun-naksen Yökirjaa.

Alkaakin olla jo yöunien aika. Kahden ikävuotensa kunniak-si lapsi nukkuu nyt ilman tuttia, tai!ainakin melkein.

Päihde- ja mielenterveyspuolella työskentelevät Tiina ja Harry Ahlfors haluavat lapsilleen tutun kouluympäristön ja kaveripiirin.

PALVELUJA KESKITETÄÄN KAUPPA!KESKUSTEN YHTEYTEEN.

11

TEKSTI PIRKKO KOTILA KUVA OTTO VÄÄTÄINEN

KOULU ON yleensä lähialueen keskipis-te, ja yleensä on kivaa, kun ihmiset tuntevat naapureitansa. Kun alueen lapset käyvät omaa lähikoulua, so-siaalinen lähiyhteisö voi paremmin kuin jos lapset matkustavat muualle kouluihin”, väitöskirjaa tekevä Eero Väätäinen kertoo. Hän on opintova-paalla Vantaan kaupungin opetus-päällikön virasta.

Väätäinen on opiskellut koko elä-mänsä, koska hän haluaa tietää, mi-ten maailmalla menee. Ensin hän valmistui luokanopettajaksi, sitten erityisopettajaksi. Nyt hän tekee väitöskirjaa koulutuspolitiikasta: Minkälainen peruskoulun rehtori kunnallisessa johtamispuheessa ra-kentuu?

Helsingissä jopa kolmasosa ylä-koululaisista käy koulunsa jossain muussa kuin lähikoulussa. Espoossa kauas matkustajat ovat harvemmas-sa, Vantaalla todella harvassa. Vää-täisen mukaan vanhemmat yleensä

huolehtivat lapsensa parhaasta, mi-kä on sinänsä tärkeää lasten kou-lunkäynnin kannalta. Näyttää siltä, että Helsingissä osa akateemisesti koulutetuista äideistä ajattelee, että se paras kasvuympäristö on jossakin muualla kuin lähikoulussa.

Mielikuvilla on paljon merkitystä. Itä-Helsingistä lapsia siirretään käy-mään muuta kuin asuinpaikan kou-lua, vaikka vanhemmat eivät edes ole käyneet tutustumassa lähikouluun. Tunnetasolla saatetaan myös pelätä esimerkiksi maahanmuuttajia, joita ei tunneta.

Vantaalla ja Espoolla, entisillä maalaiskunnilla, ei ole vain yhtä kes-kustaa, jonne kaikki ”laadukkuus ja ihanuus” olisivat keskittyneet. Tä-män ansiosta varsinkaan Vantaal-la ei ole ylläpidetty mielikuvaa, että koulut olisivat eritasoisia. Väätäinen kertoo, että myös tutkimukset vah-vistavat sen, että Vantaan koulujen väliset erot ovat lähes olemattomat ja että koulut koetaan yhtä hyviksi.

Väätäinen pitää näiden kolmen kaupungin mahdollista yhdistymis-tä koulutuspoliittisessa mielessä

Oma koulu on hyvä koulu

MAAHANMUUTTAJAOPPILAS EI OLE YHTÄ KUIN ONGELMA

Eero Väätäinen katsoo, että internetin ja YouTuben käytön ansiosta suomalaislasten kuvanlukutaito on hyvää, ja heistä voi tulla esimerkiksi kuva- tai tekstiilitaiteilijoita.

PERUSTEET HALTUUN!

tilaa uusin

peruste

teemana Toiset

julkaisusarja

pureutuu poliittisten

käsitysten

ja käsitteiden perusteisiin

Vasemmistofoorumi TTILAA MAKSUTTA: INFO@VASEMMIS OFOORUMI.FI

tilaa uusin

peruste

teemana Toiset

julkaisusarja

pureutuu poliittisten

käsitysten

ja käsitteiden perusteisiin

MASCOT BAR&LOUNGENELJÄS LINJA 2, KALLIO

Biljardia, livemusaa, klubeja ja lautapelejäAvoinna ma–su 15–02

31.4.–1.5. VASEN VAPPUFESTIVAALI, 0 !2.5. MASCOTIN FREESTYLET, 6 !8.5. JULIUS KARLSSON & SAMAT NIMET, 5 !

Mascotista voit varata myös yksityiskäyttöösi eri kokoisia tiloja.

huolestuttavana, vaikka yhdistymi-sessä muita etuja olisikin. ”Missä olisi sitten se ihannoitu keskus? Täällä Helsingin keskustassahan se olisi. Siirtyisikö Helsingin koulujen eriytymiskehitys Vantaallekin, kun koulutuksen poliittinen ohjaus olisi helsinkiläisellä mallilla toteutettua?”

RUOTSISSA FIRMAN KOULUSSA OPETTAJA EI OLE PEDAGOGI”Meidät halutaan leimata valinnan-vapauden vastustajiksi, kun emme kannata yksityisten koulujen perus-tamishankkeita. Ja tässä en nyt tar-koita esimerkiksi Steiner-kouluja, jotka perustuvat omaan pedagogi-seen näkemykseensä, vaan kaupal-lisin perustein perustettuja yksityis-kouluja”, Väätäinen sanoo.

Suur-Tukholman alueella jo jopa hieman yli puolet lukiolaisista käy yksityisissä kouluissa, joita kunnat eivät valvo. Koulut pantiin pystyyn julkisella rahalla, mutta nyt yritykset tekevät niillä voittoa.

Väätäinen kertoo, että tuoreen ruotsalaistutkimuksen alustavien tulosten mukaan vain kolmannes näiden koulujen opettajista on päte-viä. Vaikuttaa siis siltä, että yritykset säästävät palkkakuluissa. Pedagogi-sen pätevyyden sijaan opettajat ovat eri alojen spesialisteja. Kouluista puuttuvat myös kirjastot, mutta tie-totekniikka on yhtä hyvää kuin julki-sissa kouluissa.

Parhaat oppimistulokset saavu-

tetaan kuitenkin luokkatilanteissa, joissa on läsnä erilaisia oppijoita. Keskitasoisesti pärjäävät kannusta-vat hitaasti oppivia eteenpäin, keski-tasoiset innoittavat lahjakkaita ja toi-sin päin. ”Paras oppimistilanne on sellainen, jossa oppilaskin opettaa luokkakavereitaan, puhuu ääneen ja ääneen puhuessaan oppii itsekin.”

VANTAA EI ENÄÄ SÄÄSTÄ KOULUTUKSESTAVantaan koululaitos ajautui kriisiin 1998, kun opettajat lomautettiin kuukaudeksi. Tämän jälkeen opetta-jia lähti muihin kuntiin. Tästä otet-tiin virkamiesportaassa ja kunnallis-poliitikkopiireissä opiksi. Kymme-nisen vuotta myöhemmin hyväksy-tyssä Vantaa-sopimuksessa sovittiin, että koululaitoksesta ei säästetä.

Eero Väätäinen katsoo, että hyväs-sä koulussa on mahdollisimman pie-net luokat, koulun ja kodin välillä on toimiva suhde, koulun johtaminen on hyvää ja ympäristö turvallinen.

”Vantaalla tavoitteenamme on, että jokainen koulu on niin hyvä ja niin turvallinen, että sinne halutaan.” Vantaalla alakoulujen luokkakoot on saatu jo 20:n pintaan. Lukioluok kien kokoja pitäisi saada vielä nykyistä pienemmiksi.

OPPIVELVOLLISUUS TÄYSI!IKÄISYYTEEN SAAKKAVantaalla koulut ovat suuria, mikä antaa mahdollisuuksia erilaisiin ryh-mäjakoihin luokkien sisällä tai välil-lä: on matikka-, kuvis-, musiikki- ja kieliluokkia. Alakouluissa eskarit se-kä eka- ja tokaluokkalaiset kokoon-tuvat aina välillä yhteisille tunneille.

Väätäinen tykkäisi myös yhtenäis-kouluperiaatteesta, jolloin lapset voisivat käydä samaa koulua jopa ykkösestä ysiin asti. Toinen vaihto-ehto on, että yläkoulussa olisivat jo viides-kuudesluokkalaiset. Tällöin isompien lasten toimiminen pienten kummeina on tärkeää, kun pihassa on kovin monenikäisiä lapsia.

”Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen olisi tärkeää. Tämä on myös nuorisotakuun hengen mu-kaista. Vantaalla on tehty tärkeää työtä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa, kun heille on perus-tettu nuorten työpajoja. Myös muita innovatiivisia tuki- ja ohjauskeinoja on kehitetty erityisesti peruskoulun jälkeen koulutuspaikkaa vailla olevil-le”, Väätäinen katsoo.

Pisa-tutkimuksista emme paljoa puhu, sillä ”kun Suomi yrittää olla paras, kilpailukyvyn logiikka otetaan mukaan koulutuspolitiikkaan”. Vää-täinen on sivistysmiehiä.

Yksi suomalaisen peruskoulun menestyksen peruspilareista ovat maailman koulutetuimmat peruskoulunopettajat. Eero Väätäinen haluaisi yleisen oppivelvollisuuden jatkuvan täysi-ikäisyyteen saakka.

Mirja Pirinen on rehtori espoo-laisessa Tiistilän alakoulussa, jossa 30 prosenttia oppilaista on maa-hanmuuttajia. Koulussa on oppi-laita yhteensä 22 eri maasta.

”Hui!” on joskus pelkkien luku-jen perusteella koulua tarkkailevi-en vanhempien tai työtä hakevien opettajien ensimmäinen ajatus. Rekrytointiprosessi voi jäädä kes-ken ja rehtori saa toisinaan puhe-luita, joissa tiedustellaan, kuinka oma lapsi voisi välttää Tiistilän kouluun tulemisen.

Espoossa lapset menevät yleensä automaat-tisesti lähikouluihinsa. Tämän voi kiertää hake-malla lapselle paikkaa yksityis- tai painotuskou-luista. Espoossa tarjonta on laajaa ja Tiistilänkin koulua lähellä on esimerkiksi useita monikielisiä kouluja. Sitä, onko vanhempien motiiveina eri-lainen opetussuunnitelma vai oman lähikoulun

pelko, on mahdoton tietää.”Kyllähän meidän koulusta ul-

kopuoliset ovat montaa mieltä”, Pirinen toteaa.

TEEMAVIIKOT TARPEETTOMIAJos ja kun lapsi sitten tuodaan koulun ovesta sisään, jää kauhis-telu taka-alalle. ”Niillä, joilla on kokemusta meidän koulusta, se on yleensä hyvää”, Pirinen ker-

too. Kokemukset ovat peräti niin mainioita, että oppilaiden viihtyminen ja yleinen ilmapiiri toivat koululle viime vuonna Opetusalan am-mattijärjestön Vuoden koulu -tittelin.

Pirisen mukaan Tiistilässä on todella panos-tettu siihen, että sekä opettajat että oppilaat saavat olla sellaisia kuin ovat. ”Haluamme pitää koko ajan mielessä myös sen, millaisia aikuisia näistä lapsista kasvaa.”

Monikulttuurinen oppilaspohja opettaa lap-set kohtaamaan erilaisuutta ja se onkin Tiistilän koulussa niin arkipäiväistä, etteivät lapset edes ajattele, kuka on muualta ja kuka ei. ”Meillä ei tarvita erillisiä monikulttuurisuuspäiviä tai tee-matapahtumia”, Pirinen naurahtaa.

KUNNAN ROOLI MERKITTÄVÄPirinen lähettää erityiskiitoksia Espoon kau-pungin suuntaan. Hänen mielestään on hienoa, että koulutukseen panostava kotikunta on ym-märtänyt resursoida myös maahanmuuttajien opetuksen oikein. ”Tiedän, että monissa kun-nissa asiat eivät ole yhtä hyvin.”

Pirisen mukaan kaiken a ja o on, että oppilas pääsee kehittymään omaan tahtiinsa. ”Maa-hanmuuttajaoppilas ei ole yhtä kuin ongelma, mutta ongelmia voi syntyä esimerkiksi siitä, ettei tarvittavaa lisätukea pystytä tarjoa maan.”

HENNA SAVOLAINEN

Mirja Pirinen

ESKO MÄENTIE

12

NOSTETAAN DANVALTUUSTOONTULE MUKAAN facebook.com/dankoivulaakso

Muutetaan maailma, aloitetaan Helsingistä

Kirsi Pihlaja valtuustoon!

Vasemmistonkuntavaali-ehdokkaita HELSINGISSÄ

TEKSTI ELINA VAINIKAINEN KUVA MIKKO T. HELMINEN

Johanna Perkiö valmistelee väi-töskirjaa perustulon poliittisis-ta mahdollisuuksista Suomes-sa. Hän on myös koordinoinut

Vasemmistofoorumin aiheeseen liit-tyvää tutkimushanketta, ollut perus-tamassa Suomeen perustuloa ajavaa &%+,-verkostoa, laatinut Vasemmis-ton perustulomallia puolueen työ-ryhmässä sekä puuhannut kansa-laisaloitteen parissa.

”Innostuksestani perustuloon saan kiittää Vasemmistofoorumia. Tutkimushankkeen myötä aloin pe-rehtyä aiheeseen ja kerätä yhteis-työverkostoa, jonka kautta tutustuin moniin tutkijoihin ja aktivisteihin Suomessa ja ulkomailla. Olen var-maan parin viime vuoden aikana ollut mukana melkein kaikissa pe-rustulojutuissa Suomessa. Perus-tulosta tai kansalaispalkastahan on keskusteltu täällä jo 1980-luvulla, mutta silloin keskustelua kävivät lä-hinnä asiantuntijat ja poliitikot. Ruo-honjuuritason kansalaisliikehdintä on vielä Suomessa aika uusi juttu”, Perkiö valottaa.

SUURETKIN MUUTOKSET MAHDOLLISIA Perustulokeskustelua vaikeuttavat eri tahojen eriävät näkemykset pe-rustulon luonteesta. Eniten julkista keskustelua on herättänyt Vihreiden malli, mutta myös Vasemmiston työ-ryhmä on julkaissut oman perustu-lomallinsa. Ovatpa jotkut kokoomus-

Johanna Perkiön yhdessä Kaisu Suopangin kanssa toimittama Perustulon aika -pamfletti ilmestynee toukokuussa.

PERUSTULOA KANNATETAAN YLI PUOLUE!RAJOJEN.

BIEN BIEN Finland –

Suomen perustulo-verkosto

lyhenne sanoista Basic Income Earth Network

kansainvälinen BIEN perustettu 1986 Euroopan ta-solla, 2004 alkaen toiminta globaalia

Suomen BIEN hakee kansainväli-sen verkoston jäse-nyyttä, alustavasti hyväksytty

puoluepoliittises-ti sitoutumaton

tarkoitus lisätä keskustelua perus-tulosta, edistää sen toteuttamista ja seurata kansainvä-listä toimintaa

valmistelee kan-salaisaloitetta pe-rustulosta

lisätietoja: www.perustulo.org

Missä perustulo, siellä Perkiö

Vähitellen vallankumoukseenPerustulo on poliittisen sesongin kuumimpia trendejä. Tutkija ja aktivisti Johanna Perkiö kuitenkin uskoo, että perustulon toteuttamiseen on vielä matkaa. Sitä kohti voidaan silti edetä tukimuotoja yhtenäistämällä.

laisetkin ilmoittautuneet perustulon kannattajiksi, joskin heidän ajatuk-sensa eronnevat Vasemmiston vas-taavista melko lailla.

”Vasemmiston piirissäkin on kak-si erilaista linjaa, toisaalta perintei-sempi sosiaalipoliittinen ajattelu ja toisaalta nuorten prekariaattiak-tivistien nykyiset tuotantosuhteet haastava linja. Nykytilanteessa on epätodennäköistä, että perustulo menisi läpi yhtenäisenä poliittisena ohjelmana. Perustulon toteuttamista voidaan kuitenkin edistää pienin oi-keansuuntaisin askelin, kuten vaik-

kapa jo toteutunut takuueläke ja se, etteivät puolison tulot enää vaikuta työmarkkinatukeen. Vasemmiston on kuitenkin pystyttävä katsomaan myös poliittisten realiteettien ulko-puolelle ja nähtävä perustulo osana laajempaa tulevaisuuden visiota. Nyt vallitsevassa oikeiston hegemonias-sa voi nähdä murtumisen merkkejä, mikä voi avata mahdollisuuden suu-rillekin yhteiskunnallisille uudistuk-sille.”

Perustulon käyttöönotto vaatisi lisäksi riittävän suuren poliittisen tuen. Puolueiden sisällä on aiheesta

paljon eripuraa, ja vaikka esimerkik-si jotkut demarit suhtautuvat asiaan myötämielisesti, on ammattiyhdistys-liikkeen kanta perustuloon torjuva.

”Ay-liike pelkää, että perustulo rapauttaisi työehtosopimusjärjestel-mää ja laskisi ihmisten halukkuutta kuulua liittoihin. Myös työnantaja-puoli vastustaa asiaa, tosin eri syis-tä”, Perkiö tiivistää.

TYÖN VASTAANOTTAMISESTA AINA KANNATTAVAATärkein perustuloa puoltava seikka on Johanna Perkiön mukaan työ-elämän muutos. Ihmisten asema työmarkkinoilla on entistä epävar-mempi, erilaiset pätkä- ja silpputyöt ovat lisääntyneet kuten myös itsensä työllistäminen yrittäjäksi ryhtymällä.

”Perustulon avulla pienimuotoi-sen työn vastaanottaminen ja teke-minen helpottuisi. Pienituloisen ve-roaste voi olla nykyään käytännössä jopa 80–90 prosenttia, kun saadut työtulot vähentävät sosiaalietuuksia.”

Väitteet perustulon passivoivasta vaikutuksesta onkin helppo kumo-ta. ”Koska lisätulot eivät vaikuttaisi perustuloon, olisi työn vastaanotta-minen aina kannattavaa.”

Perustulon vastustajat syyttävät usein mallia kalliiksi. Perkiö on tois-ta mieltä. ”Verrattuna esimerkiksi 1990-luvun lopulta tehtyihin tulo-verohelpotuksiin perustulon hin-talappu ei yhtäkkiä näytäkään niin suurelta. Perustulossa liikkuu isoja rahavirtoja, mutta koska suuri- ja keskituloisilta perustulon tuoma li-sä peritään takaisin valtiolle verotuk-sessa, ja samalla perustulolla korva-taan muuta sosiaaliturvaa, ei sen nettokustannus lopulta muodostu ylitsepääsemättömän suureksi. Pe-rustulo tasaisi myös tuloeroja, sillä suurituloisia verotettaisiin eniten”, hän toteaa.

Esimerkiksi Etelä-Suomen Vasem-mistonuoret sekä kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) ovat ideoineet perustulokokeilua Itä-Hel-sinkiin. Kokeilujen käytännön toteut-taminen voi olla kuitenkin hankalaa ja tulokset monitulkintaisia. ”Tulok-siin voivat vaikuttaa monet seikat, ja on mahdollista, että ne voidaan tulkita poliittisissa väännöissä myös epäedullisiksi perustulon kannalta”, Perkiö pohtii. ”Eikä vallankumousta oikein voi kokeilla”, hän veistelee.

Vasen-lehti / Kunnallisvaaliehdokasilmoitus

Ajankohta: kevät 2012Ilmoittaja: Jaakko TiikasaloKoko: 49 x 60 mmHinta: 75 euroa

Maksutiedot

Maksaja: Oulunkylän Vasemmisto ry

Lisätietoja tarvittaessa:

Ehdokas: Jaakko Tiikasalogsm / email: 050 599 0374 / jaakko.tiikasalo@gmail.com

Taittaja: Hannu Koponen

SINÄ PÄÄTÄT !

Jaakko Tiikasalopienyrittäjä, Käpylä M

aino

ksen

mak

saa

Vase

mm

istol

iiton

Oul

unky

län

yhdi

stys

13

Erwin Woitschopettaja, Oulunkylä-Seuran pj., Arbiksen johtokunta

Ympäristö, tasa-arvo, koulutus, lähidemokratia,

sosiaalinen vastuu

Mai

noks

en m

aksa

a Va

sem

mist

oliit

on O

ulun

kylä

n yh

dist

ys KUULU, KUULE, TULE KUULLUKSI.Anna Vuorjokipsykologi, järjestötoimijaOulunkylä

Mai

noks

en m

aksa

a Va

sem

mist

oliit

on O

ulun

kylä

n yh

dist

ys

Äänestä HOK-Elannon edustajistoon

TEA VIKSTEDT maalari

958Osuuskunta – ihmiskunnan parhaita keksintöjä – polkupyörän ohella

Helsingin Energia on ollut koti-kunnalleen hyvä bisnes. Valmisteilla oleva laki kuitenkin velvoittaa kunnat yhtiöittämään liike-laitoksensa. Satamat ja energia-laitokset ovat listan kärjessä.

ENTINEN TIELIIKENNELAITOS aloitti toi-mintansa osakeyhtiö Destiana vuo den 2008 alussa korruptioskan-daalien ja joukkoirtisanomisten sii-vittämänä. Destian nopean osakeyh-tiöittämisen taustalla on Euroopan unionin päätös, joka pohjautuu niin sanottuun kilpailuneutraliteetti-periaatteeseen. Nyt sama kohtalo uhkaa kuntien liikelaitoksia.

Valtiovarainministeriö on Destia-päätökseen perustuen valmistele-massa lakia, joka pakottaisi kunnat yhtiöittämään liikelaitoksensa, jos ne kilpailevat markkinoilla muiden yri-tysten kanssa. Ensisijaisesti yhtiöittä-minen koskisi energialaitoksia ja sa-tamia, mutta Helsingissä Euroopan komissio on kuitenkin jo nyt ottanut kantaa Palmian yhtiöittämiseen. Laa-jasti määriteltynä yhtiöittämisvelvoite voi koskea myös esimerkiksi Helsin-gin Seudun Ympäristöpalveluita, jo-ka tuottaa vesi- ja jätehuoltopalveluita Helsingille, Espoolle ja Vantaalle.

”Yhtiöittäminen perustuu Euroo-pan unionin kilpailuneutraliteettipe-riaatteeseen, joten siihen on erittäin vaikea vaikuttaa”, Helsingin Ener gian pääluottamusmies Leo Happonen sanoo. Suomen päättäjien on kuiten-kin syytä olla hereillä, sillä rajaamalla kuntien monopolit lainsäädännön ul-kopuolelle voidaan monia toimintoja

säilyttää kaupungin omina.Happosen mielestä kunnan olisi-

kin ehdottomasti järkevintä säilyttää liikelaitos kaupungin omana toi-mintana, vaikka Helsingin Energian työntekijöiden kannalta siirtyminen energia-alan työehtosopimukseen ei olisikaan katastrofi. Happosen näke-mys perustuu siihen, että yhtiöittä-minen mahdollistaa kuntien omai-suuden myymisen huomattavasti kunnallista liikelaitosta helpommin. Usein yhtiöittäminen johtaa myös halvempiin työehtosopimuksiin ja työehtojen polkumyyntiin.

Hyvä esimerkki tästä on Destia, jonka valtio on antanut luvan myydä kokonaisuudessaan. Lisäki yhtiöittä-minen kaventaa kuntademokratiaa merkittävästi ja aiheuttaa talousah-dinkoa.

Kunnalliset liikelaitokset eivät maksa yhteisöveroa. Yhtiöittämisen jälkeen niille lankeaisi maksettavaksi 24,5 prosentin yhteisövero, joka olisi tulonsiirto kunnilta valtiolle. Kun-nallisten liikelaitosten yhteenlasket-tu liikevaihto on yli kolme miljardia euroa, joten yhtiöittäminen johtaisi todennäköisesti kuntaveron korotuk-siin tai palveluiden heikennyksiin.

Suurimmat tappiot yhtiöittämi-sestä koituisivat Helsingille. Helsin-gin Energia on tehnyt tuloksestaan kaupungille ylimääräisiä tuloutuk-sia 2000-luvulla. Niiden suuruus on vastannut parhaimmillaan jopa 2–3 kuntaveroprosentin tuottoa. Yhtiöit-tämisen myötä tämä mahdollisuus katoaa. Koska valtio tasapainottaa omia menojaan leikkaamalla kun-nilta, on selvää, että yhtiöittämisestä koituvia tappioita ei kunnille korvata.

Kuntien liikelaitoksista tehdään kauppatavaraa

KOMMENTTI DAN KOIVULAAKSO

EU-stadgar om konkurrensneu-tralitet hotar den kommunala de-mokratin, eftersom de leder till att kommunala a!ärsverk som tävlar med andra företag på marknaden tvångsbolagiseras.

Den första fasen är den pågåen-de lagberedningen kring detta. EU-lagstiftningen är ytterst komplex, och nu i förberedelseskedet är den finländska lagen, som kan komma att kosta Helsingfors hundratals-miljoner euro, inte tillgänglig för o!entlig debatt.

En bolagisering betyder också att

folkvalda representanter inte längre i samma utsträckning kommer att bli invalda i a!ärsverkens styrelse. Aktiebolagslagen möjliggör inte hel-ler att kommunala beslutsfattare till fullo bestämmer över hur stadens funktioner skall skötas.

Förutom av ekonomiska skäl, är det också av demokratiskäl i kom-muninvånarnas intressen att så få a!ärsverk som möjligt bolagiseras. Här måste vi kommunernas invå-nare vara vakna och sträva efter att påverka och lobba hos lagstiftarna i riksdagen.

DEMOKRATIBRISTEN VÄXER

Suomen Merimies-Unioni SMU rywww.smu.!

Prenumerera på

www.nytid.fi/prenumerera

14

Galina Malin esittelee yhteis työssä toisen

venäläis yhdistyksen kanssa tehtyä kirjaa,

jossa on lasten runoja ja vesiväri maalauksia.

Lasten värikkäitä piirustuksia Mozaika ry:n ison toimitilan käytävällä.

TEKSTI RITA DAHL KUVAT MIGUEL VERA

Mozaikan puuhanainen ja toiminnanjohtaja Galina Malin ottaa meidät vas-taan korsolaisen kerros-

talon pohjakerroksessa iloisesti hy-myillen. Galina on sydämellinen ve-näläisnainen, joka tietää kantapään kautta, millaista on olla kielipuolena vieraassa maassa.

Mozaikan infopalvelussa ediste-tään maahanmuuttajien kotoutu-mista neuvomalla juurta jaksain pankkilainan ottamisessa, asunnon ostamisessa ja valitsemisessa, per-heasioissa, viisumin hankinnassa sekä Kelan ja työvoimatoimiston lo-makkeiden täyttämisessä. Galina on aiemmin auttanut maahanmuuttajia kotoutumaan Suomeen +-:n Urban-rahoitteisessa Neo-projektissa.

Idea yhdistyksen perustamiseen syntyi yhdistysveteraani Galinan muutettua perheineen Vantaalle ja havaittua, ettei siellä ollut toimin-taa maahanmuuttajille. Galina ha-vainnollistaa tilannetta näyttämällä Spektr-lehden kahden sivun mittais-ta tapahtumalistaa. Vantaan tapahtu-mat vievät yhden palstan verran tilaa.

KIELI AVAIN KOTOUTUMISEENAuli Halenius opettaa maahanmuut-tajanaisia lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi. Metodina hän käyttää kie-likylpyä.

”Mitä paremmin maahanmuutta-jat kotoutuvat, sitä parempi meidän kaikkien on olla”, hän kertoo motii-vikseen opettaa suomea vielä eläk-keelläkin.

Galina toimii tarvittaessa tulkki-na viranomaisten kanssa asioidessa. Hänellä on kokemusta esimerkiksi poliisin nihkeästä suhtautumisesta maahanmuuttajiin.

PUNAINEN AIKAKAUSLEHTI KUUDESTI VUODESSA

JO VUODESTA 1973, YHÄ NUORI JA VAARALLINEN

WWW.KULTTUURIVIHKOT.FI

Kulttuurivihkot

!

!

Malminseudun työväenyhdistyksen kunnallisvaaliehdokkaat toivottavat hyvää kevättä ja lämmintä kesää.

MALMINSEUDUN TYÖVÄENYHDISTYKSEN KUNNALLISVAALIEHDOKKAAT

Riku Ahola

Markku Saarinen

Saija Salonen

Luottamuksen rakentaja

maahanmuuttajat vain uskovat viran-omaista. He eivät osaa kieltä tai sana-varasto on puutteellinen. Näin syntyy luottamuspula: he eivät luota hallin-toon eivätkä toisiin suomalaisiin.”

Mozaikan asiakkailla on ollut lä-hes aina vaikeuksia integroitua suo-malaiseen yhteiskuntaan. He ovat tulleet Venäjän lisäksi muun muas-sa Bulgariasta, Ukrainasta ja Virosta.

MONENKIRJAVAA TOIMINTAAKierrämme tilavan kellarikerroksen huoneesta toiseen ja Galina selittää, mitä missäkin huoneessa tehdään. Eräässä huoneessa on puheterapiaa varten iso peili, Aulin tilavassa ope-tushuoneessa kaikki mahtuvat suu-ren pöydän ääreen. Musiikki- ja nukketeatterihuoneessa on piano, askartelutarvikkeita, pieniä kera-miikkaeläimiä ja -ihmisiä.

Mozaikassa on tarjontaa lapsil-le, nuorille sekä aikuisille. Lasten Karuselli-toiminnan puitteissa jär-jestetään äidinkielen opetusta, as-kartelua, maalaamista, soitonope-tusta, motorisia harjoituksia, joogaa ja liikuntaa. Vanhemmat maksavat askartelu- ja musiikkivälineet. Mo-zaikan Karuselli-lastenkerhossa käy kaksitoista lasta, jotka on jaettu iän perusteella kahteen ryhmään.

13–16-vuotiaille Mozaika järjestää kotiteatteri-iltoja, joihin he voivat tuoda lempielokuviaan. Nuoret pe-laavat myös niin sanottuja koulutus-pelejä, joiden avulla opetellaan ko-din budjetin hallintaa, kirjanpitoa ja muita arjessa tärkeitä taitoja.

Mozaikan ”Naisten akatemiassa” käsitellään naisille tärkeitä aihei-ta terveydestä sukupuolten välisen suhteen hoitamiseen. Naiset etsi-vät onnen avaimia muun muassa fyysistä ja henkistä terveyttä sekä parisuhdetta vaalimalla. Tarjolla on koulutusta terveistä elämäntavoista, pukeutumisesta ja kauneudesta sekä kuntoilua ja joogaa. Uusin keksintö on Terveysklubi, jossa voi sauvakä-vellä, saada sähköistä akupunktiota ja vaikka keskustella psykoterapeutin kanssa Skypen välityksellä.

Mozaikan toiminnasta vastaa täl-lä hetkellä viisi vapaaehtoistyönte-kijää. Vantaa tukee yhdistystä 2 000 eurolla, 160 jäsentä maksaa jäsen-maksuja ja loput katetaan osallistu-mismaksuilla. Parin vuokralaisen an siosta yhdistys onnistuu maksa-maan vuokransa.

”Nyt näymme lähinnä alueen ta-pahtumissa, mutta haluaisimme teh-dä enemmän yhteistyötä suomalais-ten kanssa”, Galina sanoo.

Vantaalainen Mozaika ry tarjoaa palveluita lapsille, nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille kielen opetuksesta elokuvailtoihin.

”Kun käymme Virkatiellä asioi-massa viranomaisten luona, meitä ei aina oteta avosylin vastaan. He kyselevät syitä tuloomme, pyytävät todistuksia. Suomalaiset voivat vas-tata viranomaiselle rohkeasti, mutta

15

EU:SSA ON ONGELMA: Emu. Itse asiassa se on koko finanssikapitalismin ongelma. Ovat erkaantu-neet toisistaan, reaalitalous ja rahatalous.

Reaalitalous olemme me. Me olemme se 3 100 000 000 ihmisen työvoi-

ma, joka tuottaa kaikki maapallon tavarat ja pal-velukset. Meidän yhteinen palkkasummamme on 55 biljoonaa dollaria.

Rahatalous ovat he. Meihin verrattuna he ovat pieni joukko. He siittävät rahaa tyhjästä ja tuottavat rahaa rahasta ilman tavaroiden tuot-tamisen riesaa. Heidän ovat maapallon arvo-paperistetut finanssituotteet ja vastikkeettomat virtuaalirahat.

Virtuaalirahaa ovat ennen muuta johdannai-set, joilla ei ole vastiketta reaalitaloudessa. He käyvät johdannaiskauppaa kaiken julkisen val-vonnan ja sääntelyn ulkopuolella 700 biljoonalla dollarilla. Valuuttoja vaihdetaan 1 000 biljoonal-la, ja siitäkin suurin osa on johdannaiskauppaa.

Kannattaa hetken miettiä näitä lukuja. Ih-mistyöstä syntyy rahaa 55 biljoonaa dollaria ja samaan aikaan rahaa tehdään tyhjästä 30 ker-taa enemmän. Saa siinä Marxin työarvoteoria kyytiä!

RAHA EI OLE vain paperia tai bittejä, vaan se on velkaa. Parin tusinan verran suuria pankkeja hallitsee maailmaa velalla, oikealla rahalla ja virtuaalirahalla.

Emu ei ole vain euro. Se on rahapolitiikkaa. Se on sisäistä devalvaatiota: työttömyyttä, palk-kojen ja eläkkeiden alentamista, sosiaaliturvan alasajoa sekä nuorison ja talletusten maastapa-koa. Siihen ei kuulu kasvun käynnistimiä. Se on neutronipommi, joka tuhoaa talouden mutta säilyttää velat. Tämä opittiin +-:ssa vasta kym-menen vuotta rahaliiton synnyn jälkeen. Se on nyt sitä itseään.

Rahan tukkukaupassa ja virtuaalirahapeleissä on numeroissa niin monta nollaa, etteivät ne mahdu yhtä aikaa eivätkä yhdellä istumalla ih-misen tajuntaan. Siksi he voivat tehdä sen, mitä he tekevät, meiltä salaa.

Otetaan esimerkiksi siitä, mitä ei voi tajuta, biljoona, biljoona, biljoona euroa, siis 3 biljoo-naa euroa. Se on Euroopan Keskuspankin (+(.) taseen nykyinen loppusumma sen jälkeen, kun se on jakanut yli tuhannelle yksityiselle pankil-le yhden (1) prosentin alehintaan $*/0-luottoja eli lotroja.

PANKIT OVAT +(.:n omia pikku pullasorsia, joita se syöttää halparahalla. Tämä on jotain, johon ei ihmisen ymmärrys yllä. Valtiot tuottavat jul-kisella rahalla pankeille sosiaaliturvan, jonka ne vanhaan hyvään aikaan tuottivat ihmisille. Tänään ihmisten sosiaaliturvaa murennetaan, jotta voitaisiin avustaa pankkeja.

Kun pankkien velkoja sosialisoitiin ja tie-tyiltä Emu-mailta siksi loppui pankkiluotto, ne rupesivat syömään maksutasevelkaa Emun maksuliikennejärjestelmästä (Target2). Tämän seurauksena Suomen Pankin tase on vuodessa kolminkertaistunut. Siinä oli keväällä 80 mil-jardia euroa velkaa ulkomaisille pankeille ja 78 miljardin saatava Euroopan Keskuspankilta. Saatavaan liittyy veronmaksajille riskejä, joiden otosta on päättänyt yksin Suomen Pankki, käy-tännössä Erkki Liikanen yksin. Sitä on Emu.

Pankkien maailmassa valmistaudutaan pu-haltamaan uutta kuplaa energian, raaka-ainei-den ja ruuan hinnoista, johdannaisista ja finans-sitalouden oheistuotteista (kuten sademetsistä, savanneista ja muusta maapohjasta).

Vasemmisto vaikenee vaihtoehdoista. Onko-han sillä niitä?

TEKSTI RIIKKA KORPINURMI KUVA MIKKO T. HELMINEN

PÄÄKAUPUNKISEUDULLA TOIMIVA Exit-hanke aloitettiin vuonna 2010.

”Projekti on nuori, joten osin vie-lä etsimme toimintamalleja ja kartoi-tamme ilmiötä esimerkiksi jalkautu-valla työllä nuorten parissa”, sanoo projektipäällikkö Tanja Auvinen.

Jalkautuvaa työtä tehdään Helsin-gissä, Espoossa ja Vantaalla. Exit-hankkeen työntekijät lähtevät yleen-sä illalla jututtamaan nuoria heidän suosimiinsa paikkoihin. Tyypillisiä paikkoja, joissa nuorilta yritetään ostaa seksiä, ovat kauppakeskukset, rautatieasemat ja junat. Netti on ma-daltanut seksuaalisen hyväksikäytön kynnystä.

”Netti voi tuntua viidakolta, mut-ta sielläkin tapahtuvaan ahdisteluun voidaan puuttua. On olemassa tietty-jä keskustelupalstoja, joissa ahdiste-lua tapahtuu”, Auvinen toteaa.

Vaikka aikuisten seksinostoyrityk-set ovat monelle nuorelle varsinkin netissä arkipäivää, nuoret eivät ole luovuttaneet vaan todella haluavat, että rasittaville ja ahdistaville tilan-teille tehdään jotain. Exit-hanke on-kin saanut nuorilta hyvää palautetta.

APU LÖYTYY MYÖS VERKOSTANetti on auttaville tahoille tärkeä väline nuorten tavoittamiseen. Au-vinen näkeekin netissä tapahtuvan nuorisotyön tärkeänä. Netti on nuo-rille ominainen toimintaympäristö, joten heille kohdennettuja palveluja on löydyttävä myös sieltä.

Exit-hankkeella on oma chat, jossa nuoret voivat nimettömästi keskus-tella kohtaamastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

”Nuoret puhuvat jonkin verran ah-

Tietoa kaikille kasvattajille Seksin ostaminen alaikäiseltä on Suomessa rikos. Myös seksin oston yritys, alaikäisen houkuttelu seksuaaliseen tekoon tai esimerkiksi alkoholin tai tavaroiden tarjoaminen vastikkeeksi seksistä ovat rikoksia. Yksiselitteisestä lain-säädännöstä huolimatta vuoden 2011 Kouluterveyskyselyn tietojen mukaan 5–9 prosentille tytöistä ja 2–3 prosentille pojista oli tarjottu rahaa tai jotain muuta vastineeksi seksis-tä. Kysely perustuu yli 180 000 nuoren vastauksiin.

Exit-hankkeen työntekijät ovat tehneet materiaalipake-tin, josta löytyy tietoa ja työkaluja opettajille, vanhemmille ja muille nuorten parissa toimiville aikuisille. Aalto-yliopisto on tehnyt kolme hienoa lyhytelokuvaa, joiden käsikirjoituk-set on rakennettu nuorten kohtaamien tilanteiden pohjalta.

Materiaalit ja lyhytelokuvat löytyvät projektin kotisivuil-ta: www.exithanke.fi

KOLUMNI ESKO SEPPÄNEN

Rahatalous

Exit-hanke puuttuu arkaan aiheeseenAikuiset ostavat Suomessakin seksiä alaikäisiltä Exit-hanke tarjoaa matalan kynnyksen tukea nuorille, jotka ovat joutuneet seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi tai vastikkeellisen seksin piiriin. Projekti tarjoaa tietoa ja puuttumiskeinoja myös nuorten kanssa toimiville aikuisille. Myös ehkäisevän työn tekeminen nuorten parissa on hankkeessa tärkeää.

distavista kokemuksista keskenään. Hälyttävintä kuitenkin on, että aikui-sille ei juurikaan puhuta. Chatissa kohtaamissamme nuorissa on sellai-sia, jotka puhuvat hyväksikäytöstään vasta ensimmäistä kertaa jollekin.”

Monet eivät tiedä, että myös po-liisille voi tehdä ilmoituksen nimet-tömänä. Jos poliisi saa toistuvasti il-moituksia esimerkiksi tietyissä pai-koissa liikkuvista, nuoria ahdistele-vista aikuisista, se voi alkaa seurata tilannetta. Ilmoitukset auttavat po-liisia myös voimavarojen järkevään suuntaamiseen.

NUORILTA EI SAA LEIKATAExit-hankkeen työntekijät ovat miet-tineet tulevia kunnallisvaaleja ja po-liittisten päätösten vaikutuksia nuor-ten arkeen.

”Mitä enemmän karsitaan erityis-palveluja, sitä enemmän se kolahtaa kohtaamiimme nuoriin. Mihin me voimme ohjata apua tarvitsevia nuo-ria, jos palveluista karsitaan?” kysyy Auvinen.

”Nyt on ehkä viimein tajuttu, et-tä laman varjolla ei kannata leikata kouluterveydenhuollon ja nuorisota-lojen palveluista. Kuitenkin erityises-ti syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat näiden palveluiden lisäksi selkeästi kohdennettuja erityispalve-luja”, hän jatkaa.

Projektipäällikkö Tanja Auvinen ja muu Exit-hankkeen väki auttavat nuoria sekä kadulla että verkossa.

16

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA MIGUEL VERA

Helsinkiläisiltä menee puo-let tuloista asumiseen. Korkeat asumiskustan-nukset ovat olennainen

syy kaupunkiköyhyyteen ja moniin muihinkin köyhyyden muotoihin”, sanoo kansanedustaja ja kaupun-ginvaltuutettu Silvia Modig. Hän on myös Helsingin kaupunkisuunnitte-lulautakunnan jäsen.

”Asuntoja rakennetaan yksinker-taisesti liian vähän ja ne ovat liian kalliita. Siksi myös vuokrat ovat koh-tuuttomia.”

”Syy ei ole tonttipulassa. Helsin-gin kaupunki omistaa alueestaan yli 60 prosenttia. Helsingin kaupunki-suunnittelulautakunta tekee yhteis-työtä Berliinin kanssa. Heikäläiset sanovat, että kyllä asuntotuotannon täytyy olla Helsingissä helppoa, Ber-liini kun omistaa maastaan vain 10 prosenttia. Silti berliiniläisiltä menee asumiskuluihin vain 25 prosenttia tuloista.”

”Suurin ongelma Helsingissä on, että muutama iso rakennusfirma hallitsee markkinoita. Jos me an-namme kohtuuhintaisen tontin, si-tä pantataan, kunnes voitto kasvaa tarpeeksi suureksi. Lisäksi hankkeet ovat useimmiten niin isoja, etteivät pienet ja keskisuuret yrittäjät pääse väliin. Kilpailu on täysin vääristy-nyttä.”

”Asuntoja tuotetaan myös liian kaavamaisesti ja kalliisti harkitse-matta riittävästi vaihtoehtoja. Esi-merkiksi jättämällä autopaikat ra-kentamatta sinne, missä ne eivät ole välttämättömiä, saataisiin jo merkit-

täviä säästöjä – autopaikka maksaa neljästätuhannesta eurosta jopa nel-jäänkymmeneen tuhanteen.”

MITÄ HIPIT EDELLÄ, SITÄ KAUPUNKI PERÄSSÄ?Lisää kilpailua rakennusmarkkinoil-le saataisiin perustamalla kaupungin oma rakennusyhtiö. Vasemmisto-liitto on jo saanut tätä koskevan ponnen läpi, mutta tarvitaan tietysti laa jem pi poliittinen tahto sen toteut-tamiseksi.

Silvia Modig kiittelee kaupungin virkamiehiä, joilla on valmiutta hy-väksyä uusia ideoita. Tämänhetkinen sairas tilanne on oikeiston vallan-käytön seuraus, eivätkä vihreätkään juuri ole isojen rakennusyhtiöiden ylivaltaa kritisoineet. Kyse on poh-jimmiltaan eduista, joko kaupunki-laisten tai omistajien.

”On sama, olisiko kyse osakeyh-tiöstä vai kaupungin rakennusyk-siköstä. Kaupungin rakennusfirma rakentaisi vuokra- ja omistusasun-toja, tekisi vanhojen rakennusten ja asuntojen saneerauksia ja toimisi neuvonta- ja tukikeskuksena, jonkin-laisena agentuurina niin yksityisille ihmisille kuin ryhmärakentajillekin. Se ei tuottaisi voittoa, ja jos tuottaisi, voitto sijoitettaisiin toimintaan, ei yk-sityisille omistajille.”

Silvia Modig on varma, että kau-pungin rakennusyhtiö toisi alalle kaivatun kilpailun, ja pystyisi myös rakentamaan nykytilannetta selvästi halvemmalla. ”Miten me hipit sit-ten olemme pystyneet siihen”, hän sanoo. Silvia Modig johti lähes vuo-sikymmenen Oranssi ry:n asuntoja tuottavaa Oranssi Asunnot Oy:tä ja toimii nyt niin ikään asuntoja tuot-tavassa Vaahteramäki ry:ssä.

TEKSTI ESKO TULUSTOKUVA MIGUEL VERA

”YHDESSÄ VAIHEESSA tein toimitta-jana paljon tv-töitä. Tosi-tv valtasi silloin alaa, eikä muita proggik-sia juuri ollut tarjollakaan. Se ei huvittanut minua yhtään. Niinpä otin yhteyttä muutamaan raken-

nusalalla toimivaan kaveriin ja pyysin päästä oppimaan ’oikeita töitä’. Rakennustöitä teinkin sitten pari vuotta, aina kun mieleistä tv-työtä ei ollut tarjolla.”

”Käsillä tekeminen tekee hyvää ihmiselle. Ja että ylipäänsä saa vä-lillä tehdä fyysistä työtä.”

Remontointi ja rakentaminen ovat Silvialle toinen puoli elämää,

”Remonttihommat ovat olleet loistava vastapaino päätyölleni”, sanoo toimittaja, kansanedustaja Silvia Modig.

”Ei avaimet vaan vasara käteen”Silvia Modig tarttuu tottuneesti vasaraan – tai ainakin hän haluaa sen näyttävän tottuneelta. ”Enemmän asuntoproggiksia tehdään tietokoneella ja kokouksissa.”

mistä kertovat ruh-jeet ja arvet hänen käsissään. ”Intoa on enemmän kuin tai-toa”, hän nauraa.

Silvia on omatoi-misen yhteisöra-kentamisen vankka kannattaja. ”Yhteisö-rakentamista ei ole tarpeeksi huomioitu asuntopolitiikassa, mutta se voisi oikeas-ti tuoda uusia mahdollisuuksia. Onneksi kaupunkisuunnitteluvi-rasto Tuomas Rajajärven johdol-la on nyt tosissaan ottanut asian

työn alle.”Silvia toimi pit-

kään Oranssi Asun-not Oy:n puheenjoh-tajana ja asui myös itse yhtiön omista-massa talossa 13 vuot-ta. Oranssi omistaa, hallinnoi ja korjaa vanhoja puutaloja. ”Oranssin systeemi on, että se tarjoaa vuokra-asunnon, jos-

sa on seinät, vesipiste ja sähköpis-te. Asukkaan on tehtävä loput itse. Tarvittavat kamat ja apu löytyvät yhteisöstä ja yhdistyksestä. Koh-

tuullinen vuokra mahdollistuu talkoomeiningillä.”

KOTEJA ILMAN VOITONTAVOITTELUAOranssissa toimimisen jälkeen Silvia perusti ystäviensä kanssa Vaahteramäki ry:n, joka on ”jon-kinlainen evoluutio Oranssista”. ”Kehitämme mallia, jossa voittoa tavoittelematta kunnostamme tai rakennamme uutta itse, ja asun-not ovat ainakin jossain muodossa omistusasuntoja.”

”Vaahteramäellä on Helsingin Malmilla pari hehtaaria maata ja 4 500 neliötä rakennusoikeut-

Kaupungin oma rakennusyhtiö toisi tervettä kilpailua asuntotuotantoonPuolueista vain Vasemmistoliitolla on esittää toimiva ratkaisu Helsingin asuntopulaan. Kaupungin tulee perustaa oma rakennusyhtiö, jonka avulla murretaan muutaman suuren rakennusyhtiön ylivalta pääkaupunkiseudulla. Näin saadaan myös asuntojen hinnat ja vuokrat laskemaan.

”SUURTEN RAKENNUS!FIRMOJEN YLIVALTAPITÄÄ MURTAA.”

17

VIIME KEVÄÄNÄ Vasemmistoliitolla, toisin kuin perussuomalaisilla, oli vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kanttia kantaa vastuuta ja lähteä vaikuttamaan kentän laidalta huutelun sijaan. Tämä kannat-ti, sillä saimme hallitusohjelmaan kirjattua meille tärkeitä asioita: tuloerojen kaventamisen, köyhyyden vähentämisen ja verotuksen kääntämisen progressiivisemmaksi.

Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kädenjälkemme näkyy myös kehysratkaisussa. Valtion velkaantumisen kääntäminen las-kuun ei ole helppoa, ja se merkitsee myös ikäviä päätöksiä. Tästä huolimatta pyrimme 50–50-periaatteen murtamiseen, eli siihen, että taloutta tasapainotetaan enemmän verotuksella kuin leik-kauksilla. Veronkorotukset kasvavatkin lopulta selvästi leikkauksia isommiksi.

VASEMMISTO ESITTI ensimmäisenä solidaarisuusveroa, ja nyt tämä ta-voite toteutuu. Solidaarisuusveroa on arvosteltu siitä, ettei se ulotu pääomatuloihin. Meidän mielestämme sen pitäisi ulottua. Pääoma-tulojen, etenkin suurten, verotusta kiristettiin kuitenkin vuoden alusta paljon solidaarisuusveroa enemmän, joten tälläkin saralla on saatu aikaan isoja muutoksia.

Rikkaiden verotusta kiristetään myös suurimpien eläkkeiden ja palkkatulojen sekä suurten perintöjen verotuksella. Tuloveroja kiristetään kokonaisuutena arvonlisäveroja enemmän, ja samalla kevennetään pienituloisten verotusta. On oikein, että rikkaat ja suu-rituloiset osallistuvat talouden kuntoon panemiseen pienituloisia enemmän. Pienituloisille palkansaajille jää myös aiempaa enem-män käteen, kun perus- ja työtulovähennyksiä korotetaan. Erityisen iloinen olen siitä, että saimme vihdoin työmarkkinatuen tarvehar-kinnan poistettua puolison tulojen osalta.

Saimme läpi myös tasokorotukset nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön. Yhdessä nuorten yhteiskuntatakuun kans-sa tämä on todellinen investointi tulevaisuuteen. Monen nuoren tilannetta auttaa myös työssäoloehdon helpottuminen, mikä mer-kitsee pääsyä nykyistä nopeammin ansiosidonnaisen työttömyys-turvan piiriin.

EHKÄ KIPEIN kehyspäätös on lapsilisän indeksin jäädyttäminen. Pie-ni- ja keskituloisten lapsiperheiden asemaa parannettiin onneksi verotuksessa ja sosiaaliturvassa. On muistettava, ettei lapsilisää ole tarkoitettu tuloerojen yleiseen tasoittamiseen, vaan kaikkien lapsi-perheiden kulujen kompensoimiseksi. On tärkeää, että meillä on tällainen universaali lisä, joka kuuluu ihan kaikille lapsiperheille.

Kehysratkaisussa itseäni jäi kaihertamaan asuntopolitiikka. Jou-lukuussa totesin budjetin palautekeskustelussa, että monien mie-lestä meillä ei nykyisessä taloustilanteessa ole varaa elvyttää. Itse kysyin, onko meillä varaa jättää elvyttämättä. Hallitus tuli samaan tulokseen, ja kehyksissä on elvyttäviä toimia etenkin liikenteen alal-la. Asuntotuotantoon olisi kaivattu kipeästi vauhditusta, erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla asuntotilanne on karmea. Tähän puut-tuminen olisi ollut hyvä tapa elvyttää taloutta ja parantaa työllisyyttä.

KOLUMNI KARI UOTILA KANSANEDUSTAJA

Vastuunkantamisella tuloksia

ta. Siellä on muutama vanha, jo kunnostettu kiinteistö. Niistä on tullut jo koteja, sillä niissä on jo asukkaat – me ei puhuta vuok-ralaisista. Lisäksi rakennamme sinne uutta, puusta, tai siirräm-me joitakin vanhoja hirsiraken-nuksia. Asukkaat tulevat jollain tasolla asuntojensa omistajiksi, mistä me saamme käynnistysra-haa seuraavaan kohteeseen. Yksi porukka tavallaan rahoittaa aina seuraavan kohteen aloittamisen. Aikanaan, kun tämä Malmin pro-jekti on valmis, yhdistys ei omista siellä enää mitään.”

”Siellä me huhkitaan nyt it-se – tosin enimmäkseen muut, mä pyörin kaupungilla kaulus-paidassa. Periaate on sama kuin Oranssilla, ei avaimet vaan vasara käteen.”

”Arvaa, onko vaikea saada täl-laiseen projektiin pankista lainaa? Heti kysytään, paljonko te tästä saatte. Kun vastaa, että ei mitään, ei lainaa tipu. Mutta jos vastaisi et-tä saadaan 10 prossaa voittoa, ne lainoittaisi.”

Vaahteramäki ry on ryhmära-kentamista, jossa tulevien asuk-kaiden yhteisö rakennuttaa omat kotinsa. Ryhmärakentaminen si-nänsä ei ole vaikeaa, vaan lainojen saaminen edellä mainitusta syystä – tosin myös toiminnan vaatima pitkäjännitteisyys on tuottanut ongelmia.

”Kaupungin oma rakennusyk-sikkö voisi auttaa myös tässä. Se toisi ihmisiä, tontteja tai kiinteis-töjä yhteen ja neuvoisi, mitä pitää tehdä. Helsingissä on tällä hetkel-lä Tilakeskuksen mukaan yli 500 kiinteistöä, joista saisi tehtyä kak-si tai useampia asuntoja. Gryn-dereitä ne eivät kiinnosta pienen kokonsa vuoksi, eikä monikaan yksittäinen ihminen uskalla ottaa korjaamisen riskiä. Kaupungin agentuuri neuvoisi, miten voit hakea investointitukea ja tukea ekologiseen asumiseen. Se voi-si myös osoittaa yhteyshenkilön, jonka puoleen voisi aina tarpeen tullen kääntyä.”

”Kaupungin oma yhtiö voisi rat-koa myös pienten, kohtuuhintais-ten asuntojen puutetta, joka on valtava Helsingissä. Meillä kuten muuallakin Suomessa on ollut tavoitteena nostaa asuntojen ko-koa, ja lapsiperheiden kannalta se on hyvä asia. Tämä on kuitenkin yhdessä kohtuuttomien vuokrien kanssa johtanut pulaan pienistä asunnoista.”

MITT MODERSMÅL är svenska och jag har gått i svenskspråkig skola. Trots detta har jag, som många andra svensk-språkiga i Helsingfors, en tvåsprå-kig identitet. Då vi som barn lekte på gården var det ingen skillnad vilket språk som talades, alla var med på lika villkor. Under min uppväxt ha-de jag inte några större problem på grund av mitt modersmål, det hård-nade språkklimatet är ett relativt nytt fenomen.

Däremot har jag, liksom många andra med en avvikande språklig bakgrund, upplevt att jag blivit berö-vad min språkliga identitet. Jag avser det fenomen då man slutar vara en person med svenska som moders-mål och blir en av ”oss”. Detta hän-der till exempel då man i ett finsk-språkigt sällskap talar om svenskan, någon kommer med en kritisk kom-mentar och man själv påpekar att man är svenskspråkig. Då får man ofta höra att man är annorlunda, in-te som de andra finlandssvenskarna. När så sker hamnar man så att säga mellan Skylla och Karybdis. Å ena sidan kan man pressa sin poäng och riskera att få den negativa stämpel som ”de andra” finlandssvenskarna. Å andra sidan är man tvungen att ge upp en del av sig själv då man berö-vas den svenskspråkiga delen av sin identitet. Problemet kan åtgärdas bara om vi lär oss godkänna olikhe-ter i samhället i stället för att försöka assimilera alla till en enhetlig grupp.

Det är något av en självklarhet att jag som svenskspråkig funnit mitt politiska hem i Vänsterförbundet. Vänsterns stöd för svenskan i Fin-land är starkt, både ur ett historiskt och ett nutida perspektiv. Personli-gen har jag funnit det lätt att finna politiska förebilder inom vänstern. De två politiker som jag själv värde-rar högst och som båda är kända för sin positiva inställning till det svens-ka språket är Claes Andersson och Outi Ojala. Att de båda gav sitt stöd för min kandidatur i riksdagsvalet 2011 var en höjdpunkt i min politiska karriär.

JOONAS LEPPÄNEN

ATT VARA SVENSKSPRÅKIG OCH VÄNSTER I HELSINGFORS

18

sä toimii Geonäyttely, jossa esillä on kuukivi ja kopioita suurimmista Suomesta löydetyistä kultahipuista. Vantaalla museoita on ympäri kau-punkia, tunnetuimpia ovat Ilmailu-museo ja Heureka.

Helsingin museotarjonta on mo-nipuolista. Isojen laitosmuseoiden, kuten Kansallismuseon ja Seurasaa-ren, lisäksi elämyksiä tarjoavat mo-nien alojen erikoismuseot. Helsin-gin yliopistomuseossa on esillä on muun muassa entisajan hammaslää-kärin tuoli, ja seteleitä ja kolikoita voi käydä katselemassa Suomen Pankin rahamuseossa.

Monet museot keskittyvät taitee-

KÄVIJÖILLE ILMAISET MUSEOTEspoo

Huvilamuseo Villa Rullud, Rullaniementie 15, Hyljelahti

Kivimuseo ja geonäyt-tely, Betonimiehenkuja 4, Otaniemi

Koulumuseo Lagstad, Lagstadin kotiseutumu-seo, Vanha Lagstadintie 4, Espoon keskusHelsinki

Elävän kuvan museo, Kansallinen audiovisu-aalinen arkisto, Vanha Talvitie 9 A

Hakasalmen huvila, Mannerheimintie 13b

Helsingin kaupungin-museo, Sofiankatu 4

Helsingin väestönsuo-jelumuseo, Siltavuoren-

ranta 16 B, Kruunuhaka Helsingin yliopis-

tomuseo Arppeanum (Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläin-lääketieteen historian museo, Hammaslääke-tieteen museo ja Käsi-työtieteen kokoelmat sekä Mineraalikabinetti), Snellmaninkatu 3

Kluuvin Galleria, Unioninkatu 28 B, sisä-piha 4. krs

Kulttuurien museo, Tennispalatsi 2. krs

Näkövammaismuseo, Marjaniementie 74, Itäkeskus

Päivälehden museo, Ludviginkatu 2–4

Ratikkamuseo, Töö-lönkatu 51 A

Ruiskumestarin talo, Kristianinkatu 12

Sederholmin talo, Aleksanterinkatu 18

Taidekoti Kirpilä, Poh-joinen Hesperiankatu 7

Tuomarinkylän karta-nomuseo, Kartanomu-seontie 7

Työväenasuntomuseo, Kirstinkuja 4

Suomen Kansalliskir-jasto, Unioninkatu 36

Suomen Pankin rahamuseo, Snellmanin-katu 2

Tullimuseo, Suomen-linna B 20 D (Susisaari)

Suomen valokuvatai-teen museon Prosessin näyttelyt, Kaapeliteh-das, Tallberginkatu 1 GVantaa

Vantaan Taidemuseo,

Myyrmäen ostoskeskus Helsingin pitäjän ko-

tiseutumuseo (vapaa-ehtoinen pääsymaksu), Kirkkotie 45

TIETTYINÄ AIKOINA ILMAISETEspoo

Näyttelykeskus Wee Geessä sijaitsevat museot (EMMA, Helinä Rau tavaaran museo, Suomen lelumuseo Hevo sen kenkä, Suomen Kellomuseo), Tapiola, ke 18–20

Talomuseo Glims, Glimsintie 1, Jorvi, keHelsinki

Suomen kansallismu-seo, Mannerheimintie 34, pe 16–18

Helsingin Taidemuseo,

Simonkatu 3, kuu-kauden ensimmäinen perjantai

Sinebrycho"n taide-museo, Bulevardi 40, kuukauden ensimmäinen keskiviikko 17–20

Taidemuseo Tennispa-latsi, kuukauden ensim-mäinen perjantai

Helsingin taidemuseo Meilahti, Tamminiemen-tie 6, kuukauden ensim-mäinen perjantai

Kaisaniemen Kasvitie-teellinen Puutarha, kas-vihuoneet, Unioninkatu 44, torstaisin 16–18

6 EUROA TAI ALLEEspoo

Espoon automuseo, Bodomintie 35, Bodom

Helsinki Ehrensvärd-museo,

Suomenlinna Kumbukumbu, Suo-

men lähetysseuran mu-seo, Tähtitorninkatu 4

Kaisaniemen kasvi-tieteellisen puutarhan kasvihuoneet, Unionin-katu 44

Kumpulan kasvitie-teellinen puutarha, Kumpula

Herttoniemen karta-non museo, Linnanra-kentajantie 14

Teatterimuseo, Kaa-pelitehdas, Tallbergin-katu 1 G

Tekniikan museo, Viikintie 1

Suomen urheilumu-seo, Olympiastadion

Arkkitehtuurimuseo,

Kasarmikatu 24 Postimuseo, Helsingin

pääpostitalo, Asema-aukio 5H

Sukellusvene Vesikko, SuomenlinnaVantaa

Vantaan kaupungin-museo, Tikkurilan vanha asema

Vantaan Maatalous-museo, Nybackankuja 2, Vantaanlaakso

Trollbergan traktori- ja maatalousmuseo, Ny-byggetintie 21, Sotungi

Maalarimuseo, Kunin-kaalantie 1, Tikkurila

Tiedot ovat peräisin museoiden internet-sivuilta. Vasen-lehti ei takaa niiden paikkansa-pitävyyttä.

Taidetta, historiaa, arkielämää ja jänniä esineitä

Monenlaista katsottavaa museoissa

TEKSTI HELI HALLIVUORI KUVAT MIGUEL VERA

Pääkaupunkiseudulla toimii yli 70 museota. On Ateneumin ja Kiasman tapaisia suuria lai-toksia, mutta suurin osa mu-

seoista on huomattavasti pienempiä. Monia museoita ylläpitävät järjestöt, useimmiten vapaaehtoisvoimin.

Espoossa isot museot, kuten Kello-seppämuseo ja +11', on keskitetty Tapiolan WeeGee-näyttelykeskuk-seen. Kymmenellä eurolla saa tutus-tua viiteen museoon, jos vain jaksaa ne kaikki kerralla koluta. Otaniemes-

seen. Mikäli isojen näyttelysalien avaruus ei miellytä, pienimuotoi-sempia taide-elämyksiä saa Myyr-mäen ostoskeskuksen kupeessa si-jaitsevasta Vantaan taidemuseosta tai Hesperiankadulla tavallisessa kerrostaloasunnossa sijaitsevasta Taidekoti Kirpilästä.

Kauniaisissa ei ole museon mu-seota, mutta internetistä Kauniaisten kulttuuripalvelujen sivuilta löytyy verkkomuseo Grani. Verkkonäytte-lyitä on monilla muillakin museoil la, esimerkiksi Teatterimuseolla, Hel-singin yliopistomuseolla ja espoolai-sella Lagstadin koulumuseolla.

HINNAT VAIHTELEVIAMuutamiin museoihin pääsee aina ilmaiseksi. Esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseon alaiset museot eivät vaadi pääsymaksua. Toisiin mu-seoihin taas pääsee ilmaiseksi tiettyi-nä päivinä tai kellonaikoina.

On myös museokohtaisia alen-nuksia eläkeläisille, työttömille sekä erityisryhmille. Esimerkiksi Luon-nontieteelliseen museoon pääse-vät ilmaiseksi biologian opiskelijat, Mannerheim-museoon lotat, sota-veteraanit ja kadetit. Postimuseossa

on tyytyväisyystakuu: jos museon anti ei miellytä, saa pääsymaksunsa takaisin.

PÄÄSY KIELLETTY RIKOSMUSEOONTikkurilassa toimiva Rikosmuseo ei haikaile suurten kävijämäärien pe-rään. Rikosmuseo onkin ainoa pää-kaupunkiseudun museo, jonne ylei-söllä ei ole asiaa.

Miksi näin, keskusrikospoliisin tie-topalvelupäällikkö Klaus Kaartinen?

”Museo perustettiin 1930-luvulla poliisin opetusnäyttelytilaksi. Tuol-loin poliisien koulutus oli nykyistä va atimattomampaa. Koska kävijät ovat alan ammattilaisia, rikollisuut-ta voidaan käsitellä realistisemmin kuin julkisessa näyttelyssä. Mukana on myös aivan tuoreita rikoksia.”

Rikosmuseo toimii yhteistyössä muiden museoiden kanssa ja lainaa niille esineistöään. Tämän lisäksi museo toimii oman alansa tietopal-veluna.

”Siinä tehtävässä tuemme filmin-tekijöitä, lavastajia, käsikirjoittajia ja sukututkijoita.”

Rikosmuseon kokoelmissa on muun muassa rikoksissa käytettyjä

Pääkaupunki-seudun museoissa voi käydä ihastelemassa vanhoja leluja, kuukiviä, entisajan työkaluja ja uutta taidetta.

1. Maalarimuseosta löytyy monenlaisia maalipurkkeja.2. Maalarimestari Aslak Sarre, oululaisen maalariliikkeen työsuhdepyörä ja saksalaiset taulut väriaineiden sekoittamisesta3. Maali- ja tapettinäytteitä monelta vuosikymmeneltä.

1.

2. 3.

19

LUE VASTAPAINOAVA S TAPAINO 30 VUOT TA

Osuuskunta Vastapaino

Yliopistonkatu 60 A33100 Tampere

Puh. (03) 3141 3501

tilaukset@vastapaino.fi www.vastapaino.fi

LIITY VASTAPAINON JÄSENEKSI – WWW.VASTAPAINO.FI

Yrjö Kallinen, Juha Koivisto,Lauri Lahikainen & Antti Ronkainen (toim.)

Kurssi kohtikonkurssiaTalouskriisin syyt ja seuraukset

Kirja kapitalismin historiallisista vaiheista ja tulevaisuudennäkymistä.

Pierre Rosanvallon

Demokraat-tinen oikeutusPuolueettomuus, refl eksiivisyys, läheisyys

Suom. Vappu Helmisaari

Valta kuuluu kansalle!

Aini Linjakumpu

Haavoittunut yhteisöHoitokokoukset vanhoillis-lestadiolaisuudessa

Mitä olivat hoito-kokoukset ja mitä seurauksia niillä oli?

Lotta Lounasmeri (toim.)

NäinnaapuristaMedian ja kansalaisten Venäjä-kuvat

Suomalaisen median Venäjä-journalismin tarkastelua.

Jerry A. Coyne

Miksi evoluutio on tottaSuom. Risto Suikkanen

Evoluutioteorian peruskäsitteet uusimmantutkimuksen valossa.

Ilpo Helén (toim.)

Reformin pirstaleetMielenterveyspolitiikka hyvinvointivaltion jälkeen

Suomalaisen mielenterveyspolitiikan lähihistoria ja nykytila.

Pirkko Pitkänen (toim.)

Kulttuurien kohtaamisia arjessa

Kansainvälistymisen vaikutuksia työelämässä ja koulutuksessa.

Vasemmistoliiton sosiaalista oikeudenmukaisuutta painottava ohjelma ja Paavo Arhinmäen karismaattinen, railakas ja raikas johtamistyyli on saanut yli tuhat uutta jäsentä liittymään puolueeseen. Liity sinäkin, meillä on hyvä meininki!Lisää tietoja ja liittymisohjeet löydät netistä osoitteesta www.vasemmisto.fi.

TULE MUKAAN HYVÄN MEININGIN PUOLUEESEEN!

aseita, Kyllikki Saaren murhaan liit-tyvä pieni suomänty, joka oli laitettu ruumiin kätköpaikalle hämäämään etsijöitä sekä Turun parin vuoden ta-kaisessa nuoren naisen sieppaukses-sa käytetty kuljetuslaatikko.

MAALARIMUSEOSSA ON TUNNELMAATikkurilassa sijaitseva maalarimuseo toimii vapaaehtoisvoimin. Konungin kartanon sivurakennuksesta löytyy monenlaista työkalua ja mainosta.

Aloite museon perustamisesta tu-li Helsingin maalarimestariyhdistyk-seltä. Yhdistyksen museotoimikunta hoitaa museon käytännön työt, myös opastuksen. Tikkurilan maaliteh-taalta vuokratut tilat kunnostettiin talkoilla. Maalitehtaat ja muutamat alan yritykset sponsoroivat lamppu-jen ja lasisten vitriinien hankkimi-sen, ja museo avattiin vuonna 2002. Pääsymaksu on kolme euroa.

”Esineitähän meillä olisi vaikka millä mitalla, ne on varastoitu vähän sinne ja tänne. Olisi hyvä saada ne luetteloitua”, yhdistyksen museovas-taava Aslak Sarre kertoo.

Museolla ei ole varsinaista aukiolo-aikoja, vaan sinne pääse sopimalla vierailusta etukäteen. Museossa käy enimmäkseen ryhmiä ammattikou-

luista ja yrityksistä. ”Myös yksityishenkilöt ovat terve-

tulleita, ja kerromme mielellämme kokoelmistamme ja annamme maa-lausvinkkejä ”, toteaa Sarre.

Muutaman huoneen käsittävässä museossa on esillä erilaisia maalat-tuja ja tapetoituja pintoja, työvälinei-tä, maalarimestarin toimistohuone maalikarttoja ja -mainoksia sekä ku-via maalaustyökohteista. Kirjahyllyil-tä löytyy ohjeita maalien sekoittami-sesta aina 1800-luvun alusta asti sekä kattava lehtileikekokoelma. Uusinta museotekniikkaa edustaa Sarren huutokaupasta hankkima heikkonä-köisille tarkoitettu lukulaite.

Mitä tekisitte, jos Hjallis Harki-mo ja kumppanit hylkäisivät Gug-genheim-hankkeen ja lahjoittaisivat teidän museollenne miljoona euroa?

”Ei sellaista summaa ole mistään tulossa. Mutta jos tulisi, niin mitta-kaava olisi aivan toinen. Saisimme suuremman osan esineistöämme esille niin, että vierailijat voisivat ko-keilla niitä. Museosta tulisi toimin-nallinen, siitä minä pitäisin. Kokoel-mien luettelointikin edistyisi”.

Maalarimuseo, Kuninkaalantie 1, Tikkurila. Museon yhteyshenkilö: Aslak Sarre, 0400 790&960.