HELSINGIN VASEMMISTON LEHTI 1/2015VasenA

NN

A U

POLA-LEH

TO

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

››SIPILÄN SSS-HALLITUS SYVENTÄÄ TAANTUMAA

›››Ay-liike tienhaarassa

›››Koulutusleikkaukset syövät tulevaisuutta

›››Lapsiperheiden köyhtyminen on vakava uhka

›››Kotilähiöni Kontula EI IHMISIÄ

PIDÄ PELÄTÄEI IHMISIÄ EI IHMISIÄ

PAKOLAINEN JA KAUPUNGINVALTUUTETTUZAHRA ABDULLA:

2

Helsingin Vasemmiston lehti . Päätoimittaja Esko Tulusto. Toimitussihteeri Elina Vainikainen. Ulkoasu ja taitto Tuomas Karppinen. Valokuvaaja Anna Upola-Lehto. Ilmoitusmyynti Jorma Pikkarainen. Julkaisi ja Helsingin Vasemmistol i itto, Lintulahden katu 10, 00500 Helsinki. Paino I-print Oy, Seinäjoki.

1990-LUVUN ALUSSA minusta tuli somali. Sitä en-nen olin ollut intiaani, neekeri tai muuten vain eksoot-tinen. Suomessa on herätty rasismiin viime kuukau-sien aikana. Minulle, ja monelle muulle joka ei näytä elovenapakkauksen pellavapäältä, rasismi on ollut tut-tu seuralainen koko elämän ajan. Rasismi ei alkanut Hennalan huppupäästä eikä sitä voi kuitata vain yksit-täisten sekopäiden pahantahtoisuudeksi.

Rasismi ei ole vain perään huutelua tai väkivaltaa. Se on vallankäyttöä. Rasismi on ulossulkemista ja vie-raaksi tekemistä. Se on uskoa omaan paremmuuteen. Rasismi on myös tapa katsoa maailmaa. Rasismin lä-pi katsottuna ihmiset ovat joko yksilöitä tai joukkoa. Yksilöitä ovat itsen kaltaiset, valkoiset, länsimaiset, (maallistuneet) kristityt. Joukkoa ovat toisenlaiset, tummaihoiset, muslimit. Rasismin läpi katsottuna baaritappelusta tulee kulttuurien törmäys ja islamin ilmentymä, kun mukana on yksikin joukon jäsen. Ja jokainen joukon jäseneksi mielletty on syyllinen jou-kon tekoihin.

Maahanmuuttoa käsitellään uhkakuvien valossa. Terrorismi, rikollisuus, työttömyys ja sosiaalituilla eläminen ovat keskustelun keskeisiä teemoja. Uhka-kuvien luominen vaikeuttaa maahanmuuttajien arkea ja sopeutumista. Maahanmuuttaja joutuu aina uudel-leen perustelemaan oman olemisensa oikeutuksen, ja todistamaan olevansa ahkera, rehellinen ja hyödyl-linen. On hämmästyttävää, että yhteiskunnassa, jos-sa yksilöllisyyttä ihaillaan, maahanmuuttajaa ei näh-dä yksilönä, vaan ryhmän edustajana.

Etenkin maamme hallitukselta toivoisi kykyä muu-hunkin kuin pelkkään rasististen tekojen tuomitse-miseen. Juuri Hennalan tapahtumia edeltäneenä päi-vänä ministeri Stubb kehui vuolaasti perussuomalai-sia ja halusi ymmärrystä ja ”suvaitsevaisuutta” niitä kohtaan, joita maahanmuutto pelottaa. Pelko on tun-ne, jota voi ymmärtää. Siihen ei kuitenkaan tule vasta-ta pelkoa lietsomalla ja huhupuheita levittämällä. Pel-koon ei myöskään tule vastata antamalla valtaa pelot-telijoille.

Rasismia ei voiteta suvaitsevaisuudella. Rasismin yksi seuraus on se, että se riistää yksilöltä identiteetin ja määrittelee hänet ulkopuolelta. Myös suvaitsevai-suudessa on kyse tästä ilmiöstä, suvaitsija määritte-lee suvaittavan ja antaa luvan olemassaoloon. Suvait-sevaisuuden sijasta tarvitaan perusteellista analyysia rasismista. Tarvitaan päätöksentekoa, joka ei perustu ennakkoluuloihin. Tarvitaan sen ymmärtämistä, että meitä suomalaisia on monenlaisia.

Silloin, kun minusta tuli somali, Suomessa puhut-tiin pakolaisaallosta ja elintasopakolaisista. Myös sil-loin ihmeteltiin sodan keskeltä pakenevia nuoria mie-hiä ja heidän hienoja Adidaksen lenkkareitaan. Silloin oltiin laman kynnyksellä, pelättiin että ”ne vie mei-dän työt” ja että ”ne on laiskoja, eikä tee töitä”. Tästä on kulunut yli kaksikymmentä vuotta, mutta keskus-telu kuulostaa edelleen samalta. Olisiko jo aika men-nä eteenpäin?

Rasismia vastaan

PÄÄKIRJOITUS

1/2015

HANNA MITHIKUVASEMMISTOLIITON HELSINGIN PIIRIN PUHEENJOHTAJA

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

TEKSTI JA KUVA ESKO TULUSTO

Haajan mielestä porvarihalli-tuksen häikäilemättömyys on neuvottelukulttuuriin kasvaneessa sivistys-Suo-

messa vertaansa vailla.”Ensiksi vaaditaan ay-liikettä luo-

pumaan vuosikymmenten työn tu-loksista muutamassa päivässä. Kun se ei tietenkään onnistu, uhataan alentaa palkkoja pakkolaeilla. Erityi-sen törkeää niissä oli, että työnanta-jien sosiaaliturvamaksun alentami-nen oli tarkoitus maksattaa julkisen sektorin naisvaltaisten ja kolmivuo-rotyötä tekevien matalapalkka-alo-jen naisten selkänahasta. Kun maas-sa nousi valtava vastustus, hallitus siirsi pakkolakinsa leikkaamaan lo-mia ja lomarahoja.”

”Rikkaiden osallistuminen soli-daarisuusveron alarajaa laskemalla on lähinnä vitsi. Kysyn, milloin rik-kaiden osinkoja leikataan? Tasapuo-lisuuden nimissä rikkaiden runsaille osinkotuloille pitäisi asettaa saman-lainen progressiivinen verotus kuin palkkatuloihinkin kohdistuu, kuten Vasemmisto on esittänyt. Osinkotu-loista pitäisi jakaa myös osa työpaik-kojen investointeihin ja palkansaa-jien tulospalkkioihin, sillä nimen-omaan hehän tuloksenkin ovat teh-neet. Nykymallissahan pidetään vain muodinmukaisia yt:itä, joissa ovi käy vain yhteen suuntaan. Siinä palkkiot kovasta työstä. Täysin tuomittavaa ja häikäilemätöntä toimintaa.”

Haaja muistuttaa, että lukuisat johtavat läntiset talousasiantuntijat ovat voimakkaasti arvostelleet Suo-men hallituksen leikkaussuunnitel-mia, jotka vain syövät kasvun edel-

lytyksiä. Hän myös epäilee, että kol-men S:n hallituksen yhtenä taka-aja-tuksena onkin valtion taloustilan-teella sumuttamalla tehdä ei tuot-tavuushyppy vaan tulonsiirtohyppy köyhemmiltä rikkaille.

LUPAUKSET TYÖPAIKOISTA KATTEETTOMIAPääluottamusmies käy yhtä kuuma-na kuin niin monella Suomen työ-paikalla käydään hallituksen julkais-tua pakkolakinsa. Ilpo Haaja ei usko, että pakkolakien ideat edes tulevat valtiovarainministeriöstä, vaan halli-tus toimii Suomen Työnantajain Kes-kusliiton (StK) bulvaanina.

Tähän viittaa esimerkiksi se, et-tä perussuomalainen työ- ja oikeus-ministeri Jari Lindström ei osannut a-studiossa (17.9.) perustella, mihin laskelmiin hallituksen pakkolakiesi-tykset perustuvat.

Haaja nauraa hallituksen ja StK:n nyt jo usein toistamalle lupaukselle ”noin 30 000 uudesta työpaikasta”, jotka muka syntyisivät pakkolakien tuloksena.

”Yhteisöveron jättialennuksen, jossa vasemmistokin oli nöyryyt-tävästi mukana, sanottiin luovan 100 000 uutta työpaikkaa. Missä ne ovat? Sitten tehtiin yhteisesti sopien työllisyys- ja kasvusopimus kolmek-si vuodeksi. Taas oli luvassa 100 000 uutta työpaikkaa. Ei tainnut syntyä juuri yhtään. Eikä synny nytkään jos palkkoja alennetaan, sillä se leikkaa rajusti kulutusta ja merkitsee monil-la kotimaisesta kysynnästä riippuvil-la aloilla vain lisää työttömyyttä.”

Jos työntekijät suostuisivat alen-tamaan palkkojaan, hyöty työnanta-jille muuttuisi todennäköisesti vain suuremmiksi osingoiksi omistajille,

Pääluottamusmies kysyy:

MILLOIN LE IKATAANRIKKAIDEN OSINKOJA?

”Sipilän porvarihallitus näyttää päättäneen toteuttaa kertaheitolla kaikki työnantajapuolen toiveet. Sehän käy kun meillä on pääministerinä miljonääri, joka jo taustansa puolesta asettuu rikkaiden puolelle köyhiä vastaan”, Helsingin telakan pääluottamusmies Ilpo Haaja sanoo.

Potilastietojärjestelmä Apotista uhkaa tulla Helsingille automaattimetron kaltainen rahareikä. Vasemmiston valtuustoryhmä toivoo, että hankintaprosessin virheistä otetaan opiksi.

Apotista iso rahareikäApotti on huikean kallis hanke: hinta-arvio on noussut jo 575 mil-joonaan euroon. Apotin hankin-ta on ollut pitkä ja hankala pro-sessi, eikä sitä voi pitää onnistu-neena myöskään demokratian kannalta.

”Näin laajoissa hankkeissa tu-lisi aina käyttää riippumattomia arviointeja prosessin joka vai-

3

MILLOIN LE IKATAANRIKKAIDEN OSINKOJA?

ei uusiksi investoinneiksi ja työpai-koiksi, Haaja summaa.

”Pääministeri Sipilä vertosi pu-heessaan kansalaisille työnantajiin, että he palkkaisivat suomalaisia työn-tekijöitä. Tulos nähdään pian, kun Helsingin keskustaan aletaan raken-taa uutta ja tosi tarpeellista keskus-kirjastoa. Menkääpä kuuntelemaan työmaalle, mitä kieltä siellä duuna-rit puhuvat. Tuskin suomea. Samaan aikaan tuhannet suomalaiset raken-nusmiehet ovat työttöminä.”

”Hallitus väittää toteuttavansa täs-sä heidät valtaan nostaneiden äänes-täjien tahtoa. Kokoomuslaiset ää-nestäjät varmaan halusivatkin, mut-ta kysykääpä keskustaa ja varsinkin perussuomalaisia äänestäneiltä, tä-mänkö he tilasivat. Perussuomalais-ten vaalilupausten pettämistä kuvaa hyvin se, mitä ministeri Lindström sanoi a-studiossa: Vaalilupaukset ovat kokonaan eri asia kuin hallitus-ohjelma.”

SIPILÄN HALLITUKSEN pyrkimyk-set alentaa Suomen viennin kustan-nustasoa ovat läpikäyneet monta vai-hetta. Aluksi haluttiin ”yhteiskunta-sopimukseksi” kutsuttua, käytännös-sä yksipuolista ammattiyhdistysliik-keen sitoumusta jäsenistön etujen leikkaamiseksi; työnantajiltahan ei hallitus vaatinut juuri mitään.

Yhteiskuntasopimusneuvottelujen kaaduttua hallitus toi tukun omia eh-dotuksia, jotka oli kuin suunniteltu sodanjulistukseksi kolmikantayh-teistyötä vastaan puuttumalla suo-raan esimerkiksi ylityö- ja sunnun-taikorvausten tasoon pakkolaeilla. Ja nyt viimeksi hallitus toi vaihtoehtoi-sen, aiemmat esitykset korvaavan pa-ketin, johon sisältyi lomarahan leik-kaus.

Lähihistorian yrittäjäystävällisim-män hallituksen esityksen teki sur-kuhupaisaksi se, että esittäjille ilmei-sesti tuli yllätyksenä, etteivät kaikki työntekijät ole oikeutettuja lomara-haan ja monissa yrityksissä esitys ei laske vaan nostaa palkkakustannuk-sia.

SUOMEN TALOUS polkee pitkälti paikallaan, joten hyvät neuvot ovat kalliita. Ei kuitenkaan ole täysin sel-vää mistä Sipilä ammentaa toistu-vat varsin kiireiset takarajat neuvot-teluille ja esityksille. Tuloksena on jatkuvasti huonosti valmisteltuja ja käytännössä toteuttamiskelvottomia esityksiä.

On vaikea nähdä, että edes halli-tuspuolueiden paatuneimmatkaan kannattajat voisivat yhtyä hallituksen näkemykseen, jonka mukaan ylityö- ja sunnuntaikorvausten rajoittami-sen perustuslakiaspekteja oli ”huo-lellisesti selvitetty”. Asiaa kun oli ky-sytty parilta työlaki- vaan ei perustus-lakiasiantuntijavirkamieheltä.

Kiire ja hatara valmistelu kielivät harrastelijamaisuudesta. Mikäli Si-pilä ja kumppanit oikeasti haluaisi-vat sopimusta, jolla työntekijät saa-taisiin mukaan kustannustason alen-tamiseen, pyrkisivät he oikeisiin kol-mikantaisiin neuvotteluihin, joissa kaikilta osapuolilta, ei vain työnteki-jäjärjestöiltä, odotettaisiin valmiutta myönnytyksiin.

Hallitus on tyytynyt joko esittä-mään työntekijäjärjestöille uhkavaa-timuksia tai muuten vain uhkaillut leikkauksilla. Tästä seuraa epäilys, et-

tei hallitus välttämättä haluakaan so-puratkaisuja vaan kriisiyttämällä ti-lanteen pyrkii murtamaan aiem mat työmarkkinaneuvotteluiden käytän-nöt. Toistuvat kireät takarajat he-rättävät hämmennystä työmarkki-naneuvotteluita tuntevien parissa. On mahdollista, että kireiden aika-taulujen varsinainen syy ei ole edis-tää neuvotteluratkaisun syntymistä, vaan estää se.

PYRKIMYS KOHENTAA vientikil-pailukykyä palkkakustannusten alen-tamisella vie huomion toisesta erit-täin tärkeästä aiheesta, eli siitä, mi-ten julkisten menojen tulevat leik-kaukset vaikuttavat talouteemme. Ulkomaiset huomioitsijat ihmet-televät hallituksen leikkausintoa ja kotimaiset kriitikot ovat uskottavas-ti tuoneet julki, että leikkausinto to-dennäköisesti heikentää pikemmin kuin vahvistaa julkisen velan suhdet-ta tuotantoon.

1990-luvun alun talouden jyrkän syöksyn jälkeen julkisten menojen leikkauksia perusteltiin sillä, että ta-louden ongelmat olivat rakenteel-lisia. Niin laman kuin leikkausten seurauksena nopeasti nousseen ja, kuten odotettavissa oli, hitaasti las-keneen työttömyyden kustannuk-sia muun muassa pysyvistä tulome-netyksistä maksetaan edelleen. On masentavaa, että me kaksikymmen-tä vuotta myöhemmin taas kansa-kuntana kieltäydymme lievittämästä suhdannetilannetta täsmälleen sa-malla argumentilla.

Elvytyksen kannattajat kun ovat intellektuaalisesti, joskaan eivät po-liittisesti, vahvoilla. Mikään ei ni-mittäin estäisi meitä samanaikai-sesti elvyttämään ja maltillisesti sat-saamaan viennin kilpailukykyyn. Si-pilän hallitus on valitettavasti päät-tänyt syventää taloustaantumaa se-kä julkisten menojen että palkkojen leik kauksilla, voittopuolisesti ideolo-gisista syistä.

›› Markus Jäntti on julkistalouden professori Helsingin yliopistos-sa ja VATTissa. Tätä ennen hän on toiminut taloustieteen profes-sorina Åbo Akademissa, Tampe-reen yliopistossa ja Tukholman yli-opistossa. Jäntti tutkii tuloeroja ja osallistuu talouspoliittiseen kes-kusteluun.

NÄKÖKULMA | MARKUS JÄNTTI ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Ilpo Haaja on tehnyt pitkän duunariuran myös Helsingin telakan pääluottamusmiehenä.

Ideologinen into leikata

heessa. Ilman niitä päätöksenteko on ollut vaikeaa”, sanoo tietotek-niikkajaoston jäsen Mikko Pöri.

”Aikataulut ovat olleet varsin tiukat suhteessa omaksuttavaan tietomäärään.”

Osa hankinnan ongelmista oltaisi voitu korjata jo hank-keen alkuvaiheessa, mikäli tie-toteknistä asiantuntemusta olisi

ymmärretty hyödyntää.”Monet Apotin ongelmat ovat

nousseet päivänvaloon vasta kes-kusteluissa. Nyt on tärkeää kyetä rakentamaan julkisille It-hank-keille sellaisia teknisiä laatustan-dardeja, joiden avulla hankkeiden ohjaus on jatkossa helpompaa ja ongelmat saadaan ratkottua pois jo varhaisessa vaiheessa. Tämä oli-

si luonteva tehtävä vastikään pe-rustetulle kaupungin tietotekniik-kajaostolle, joka on ollut vajaakäy-töllä perustamisestaan asti”, Pöri huomauttaa.

Valtuustoryhmä pitää ongel-mallisena esimerkiksi järjestel-män hankkimista yhtenä koko-naisuutena. Jatkossa hankinnat tulisikin tehdä pienemmissä osis-

sa, jolloin myös kotimaisten pien- ja startup-yritysten osaamista voi-taisiin hyödyntää ja työpaikat syn-tyisivät Suomeen.

Samoin, jos hankinnassa oltai-siin edellytetty modernien mene-telmien ja teknologioiden käyt-töä, olisi edelleen parannettu syn-tyvien startupien mahdollisuutta kilpailla ja valloittaa markkinoita

myös kansainvälisesti.”Kun hankinta tehdään vain yh-

deltä toimittajalta, syntyy loukku, jossa riskinä ovat korkeat ylläpito- ja kehittämiskustannukset sekä suoranaiset rajoitukset”, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Anna Vuorjoki muistuttaa.

”Jatkossa kustannuksia onkin seurattava huolella.”

Hallitus toimiiSTK:n bulvaanina.”

4

Kaupunginvaltuuston pitäisi tehdä viimeistään vuonna 2016 päätös Hel-singin uudesta yleiskaavasta. Yleis-kaava sisältää myös niin sanotun Vi-sio 2050 -osion. Suunnitelmassa on paljon optimistisen tuntuisia ajatuk-sia kaupungin asuinrakentamisesta, infrastruktuurista, palveluista ja vi-heralueiden kehittämisestä.

Vasemmistoliiton kaupunginval-tuutettu ja kaupunkisuunnittelulau-takunnan jäsen Eija Loukoila suh-tautuu suunnitelmiin osittain va-rauksella.

”Uusi yleiskaava mahdollistaa reippaan väestönkasvun. Helsin-gin nykyisten rajojen sisälle kaa-vaillaan jopa 250 000 uutta asukas-ta vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa massiivista rakentamis-ta. Kenties olen turhankin pessimis-tinen, mutta näen tässä vaaran, et-tä keskitytään liiaksi asuntotuotan-toon ja unohdetaan peruspalvelut, kuten koulut ja päiväkodit. Tällai-sesta on jo nyt viitteitä esimerkiksi

Lauttasaaressa ja Jätkäsaaressa.””Myös esimerkiksi terveydenhoi-

don ja vanhuspalvelujen suunni-telmat vaikuttavat kulkevan jälkiju-nassa väestönkasvuun nähden. Hel-singillä on lisäksi paljon korjausvel-kaa vanhoilla alueilla: huonokuntoi-sia kouluja ja päiväkoteja, siltoja ja muuta kaupunki-infraa, joka kaipaa korjausta. Kaupungin tulee kantaa vastuu myös jo rakennetuista alueis-taan, ei vain keskittää investointeja uusille alueille.”

VIHERSORMIA KATKOMASSAToisaalta pitäisi rakentaa lisää asun-toja ja luoda tiiviitä asuinalueita, mutta toisaalta pitäisi pyrkiä säilyt-tämään viheralueita, metsiä, me-renrantoja ja saaria, virkistyskäytös-sä. Yksi kiistanalaisista alueista on Vartiosaari, johon halutaan raken-taa kerrostaloja sekä silta mantereel-ta. Loukoilan mukaan useat kyselyt ja selvitykset kertovat, että asukkaat kaipaavat ympärilleen luonnonmu-kaisia viher- ja virkistysalueita.

”Usein koti valitaan alueelta, josta pääsee helposti lähimetsiin tai me-renrannoille. Tässä kohtaavat kau-punkisuunnittelijoiden ja asukkai-den ristiriitaiset näkemykset. Asuk-kaat kyllä hyväksyvät täydennysra-kentamisen metro- ja juna-asemien läheisyydessä ja muissa joukkolii-kenteellä helposti saavutettavissa

TEKSTI AILA PERVONSUO KUVAT ANNA UPOLA-LEHTO

Nuorisotutkijana työsken-televä Veronika Honkasa-lo valittiin Helsingin kau-punginvaltuustoon vuoden

2012 kuntavaaleissa, ja tammikuusta 2014 lähtien hän on ollut Vasemmis-toliiton valtuustoryhmän puheenjoh-taja. Tämän vuoden alusta Honkasa-lo on kuulunut myös Helsingin kau-punginhallitukseen.

Mitkä ovat olleet kuluvan valtuus-tokauden tärkeimmät onnistumiset Vasemmistoliitolle ja sinulle henki-lökohtaiseseti?

”Yksittäisiä keissejä on vaikea ni-metä, sillä niitä on monia. Yksi tär-keimmistä on, että olemme saaneet vasemmistolaisen politiikan näky-mään mediassa paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Esimer-kiksi ryhmämme voimakkaat ulos-tulot apulaiskaupunginjohtajien epä-demokraattisesta valinnasta ja Pal-mian yhtiöittämisestä ovat saaneet paljon huomiota.”

”Vasemmistoliiton valtuutetut ovat

myös aktiivisia kirjoittajia, ja mielipi-teitä on julkaistu lehdissä kiitettäväs-ti. Samoin tekemämme aloitteet ovat keränneet julkisuutta.”

Entä missä asioissa Vasemmistolii-ton ryhmä on jäänyt alakynteen ja sen tavoitteet saavuttamatta?

”Tärkeimpiä henkilökohtaisia pon-nisteluitani on punavihreän yhteis-työn vahvistaminen Helsingissä. Sen eteen olen tosissani yrittänyt tehdä töitä. Valtarakenteet murenevat hil-jalleen, mutta moni merkittävä pää-tös, esimerkiksi Kivinokan virkistys-alueena säilyttäminen ja varhaiskas-vatuksen määrärahojen lisääminen, on ajettu läpi nimenomaan punavih-reällä voimalla.”

”Toivoisin, että samaa voimaa käy-tettäisiin myös peruspalveluiden ra-hoittamiseen ja eriarvoistumiskehi-tyksen murtamiseen. Tämä on pal-jolti demareiden ja vihreiden käsis-sä.”

Mitä tärkeitä päätöksiä valtuustos-sa on lähiaikoina odotettavissa?

”Syksyn aikana tärkeimpiä ovat Helenin (entinen Helsingin Energia) investoinnit ja johtamisjärjestelmän

uusiminen.””Itseäni tietenkin kiinnostaa, mi-

ten hallituksen leikkaukset vaikut-tavat Helsinkiin. Me voimme myös toimia Helsingissä toisin ja panos-taa esimerkiksi yhdenvertaiseen päi-vähoitoon subjektiivisen oikeuden romuttamisen sijaan.”

Mitä mieltä olet ehdotetusta por-mestarimallista, jota varsinkin vih-reät ja kokoomus Helsingissä kan-nattavat?

”Nykyinen järjestelmä, jossa va-litaan kaupunginjohtajia ja apulais-kaupunginjohtajia näennäisesti pä-tevyyden mukaan, mutta tosiasiassa poliittisin perustein, on kestämätön. Se vie kuntalaisten silmissä uskotta-vuutta poliittiselta päätöksenteolta. Ongelmallista on myös se, että näi-den poliittisesti nimitettyjen henki-löiden työt jatkuvat yli valtuustokau-sien.”

”Pormestarimalli ei minusta kui-tenkaan ole ongelmaton. Nykyisis-sä kaavailuissa vaarana on, että valta keskittyy liikaa ja etäisyys kaupunki-laisten ja poliitikkojen välillä kasvaa. Johtamisjärjestelmän muuttamises-sa Vasemmistoliitolle on ensisijai-

Helsingin asukasmäärä kasvaa. Tarvitaan lisää asuntoja, julkista liikennettä pitäisi kehittää ja viheralueitakin suojella.

Uuden yleiskaavan vaikeat yhtälöt

Valtarakenteet murenevat hiljalleenValtuustokausi on suurinpiirtein puolivälissä. Paljon on vielä tehtävää: peruspalveluiden rahoitus on turvattava ja eriarvoistuminen pysäytettävä.

Veronika Honkasalon mielestä paikallis­demokratiaa pitäisi vahvistaa huomattavasti ja Helsingin virkamies­valtaa purkaa.

sen tärkeää, että paikallisdemokra-tiaa vahvistetaan nykyisestä huomat-tavasti ja myös Helsingin virkamies-valtaa puretaan.”

Kuntavaaleissa 2012 Veronika Honkasalo sai 829 ääntä ja tuli vali-tuksi. Eduskuntavaaleissa 2015 hän sai huikeat 5 371 ääntä, mutta ei tul-lut valituksi vaan jäi varasijalle. Moni muu pääsi edusukuntaan huomatta-vasti pienemmällä äänimäärällä. Aiotko olla ehdolla myös seuraavis-sa kuntavaaleissa, eli kiinnostaako valtuustotyön jatkaminen?

”Kyllä kiinnostaa, ehdottomasti!”

ja Meri-Rastilan metsän kautta Vuo-saareen. Tilalle tarjotaan itäisempää vihersormea, jossa toki on Uutelan virkistysalue, mutta suurin osa muo-dostuu golfkentästä, entisestä kaato-paikasta ja täyttömäestä, johon on vuosien aikana kasattu pääkaupun-kiseudun rakennusjätteitä. Helsin-gin Vasemmisto on vastustanut Var-tiosaaren rakentamista eri lautakun-nissa.”

Hanasaaren voimala-alueelle on suunniteltu asuntoja ja työpaikkoja tuhansille ihmisille. Päätöstä voima-lan sulkemisesta ei kuitenkaan ole vielä tehty. Loukoilan mielestä voi-malaitoksen säilyminen Hanasaares-sa hankaloittaisi Kruunuvuorenran-nan alueen joukkoliikenteen suun-nittelua.

”Nyt siltaratkaisuja on suunnitel-tu Kruunuvuorenrannasta Korkea-saaren kautta Kalasataman alueel-le. Mihin jatko, Kruununhakaan vai Merihaan kautta Hakaniemeen, on vielä auki. Siltojen suunnittelu siten, että laivakuljetukset voimalaan olisi-vat mahdollisia, on haastavaa. Toi-saalta pellettikuljetukset rekkarallin varassa tuntuvat menneeltä maail-malta. Kruunuvuorenrannan raitio-tie voitaisiin ohjata myös Kalasata-man metroaseman kautta Pasilaan, josta on jatkossa tulossa yksi Hel-singin keskeisistä työpaikkakeskit-tymistä.”

kohteissa, mutta kun mennään tär-keille viher- ja virkistysalueille, ei asukkailta hyväksyntää heltiä.”

”Kaupunkisuunnittelussa paino-tetaan tärkeitä vihersormia ekologi-sina käytävinä. Näitä vihersormia ol-laan kuitenkin katkomassa erityisesti itäisessä Helsingissä. Vartiosaareen suunnitellaan tiivistä rakentamista ja raitiovaunulinjaa Ramsinniemen

Vartiosaareen suunnitellaan asuinrakentamista ja siltaa mantereelle. Helsingin Vasemmisto on vastustanut suunnitelmia.

5

Helsingin kunnallispoliitikot ovat asettaneet tavoitteeksi, että kaupun-ki pyrkii tuottamaan energiastaan 20 prosenttia uusiutuvalla energial-la vuoteen 2020 mennessä. Uusiutu-vien osuus vuonna 2014 oli vain seit-semän prosenttia, ja vuoteen 2050 mennessä pitäisi päästä lähes hiili-dioksidipäästöttömään energiantuo-tantoon.

Tavoitteiden vaatimia uusia ener-giainvestointeja pohdittaessa on ol-lut esillä eri vaihtoehtoja. Ensim-mäinen niistä on Vuosaareen ra-kennettava monipolttovoimala, jo-ka voisi käyttää biohiiltä, pellettejä ja metsähaketta. Tämä hanke mak-saisi helsinkiläisille veronmaksajil-

le noin 1–1,2 miljardia euroa. Toinen vaihtoehto on Hanasaaren ja Salmi-saaren voimaloiden uusiminen. Nyt niissä poltetaan vain kivihiiltä, mut-ta muutosten jälkeen voitaisiin kivi-hiilestä korvata neljäkymmentä pro-senttia biomassalla.

Helenin hallitus on ehdottanut nyt kolmatta, hajautetun tuotannon vaihtoehtoa. Salmisaareen rakennet-taisiin uusi pellettilämpölaitos, ja Su-vilahden aurinkovoimalalla olisi suu-ri rooli. Tämän energiamallin vaati-mat investoinnit maksaisivat noin 360 miljoonaa euroa.

Helen on entinen Helsingin Ener-gia, joka muuttui vuoden 2015 alussa kunnallisesta liikelaitoksesta yhtiök-si. Helsingin kaupunki omistaa sen kuitenkin yhä kokonaan.

RATKAISU TEHTÄVÄ PITKÄLLÄ TÄHTÄYKSELLÄVasemmistoliiton järjestö- ja kunnal-lissihteeri Mikko Koikkalainen kuu-lui vuosina 2013–2014 Helsingin energian johtokuntaan. Valitettavasti puolue menetti paikkansa johtokun-nassa, kun Helsingin Energia yhtiöi-tettiin ja siihen muodostettiin osake-yhtiölain mukainen hallitus.

Kysyimme Koikkalaisen arvioita siitä, miksi päätöksenteko energia-investonneista on venynyt ja veny-nyt.

”Energiapolitiikassa ja -markki-noilla sekä energian tuotantoon liit-tyvässä teknologiassa on tapahtunut viime aikoina, ja tulee tapahtumaan, suuria muutoksia, mikä lisää epävar-muustekijöitä päätöksenteossa. On vaikea arvioida, mikä on viisain rat-kaisu 50 vuoden tähtäyksellä”, selit-tää Koikkalainen.

PÄÄSTÖJÄ ON VÄHENNETTÄVÄ”Nyt esillä ollut kolmas vaihtoehto tarkoittaa, että Helsingin kaupunki ja sen omistama energiayhtiö Helen panostavat entistä enemmän ener-giatehokkuuteen, aurinkoenergiaan ja muihin uusiutuviin energiamuo-toihin sekä hajautetumpaan energia-tuotantoon. Yhteen tai kahteen suu-reen energiatuotantoyksikköön pe-rustuvia ratkaisuja voi olla hanka-lampi myöhemmin muuttaa, kun taas hajautetumpaa voidaan kehittää jatkossa ja huomioida paremmin esi-merkiksi teknologian tuomat uudet mahdollisuudet.Uusi esitetty vaihto-

Vieläkin hiilivoimaa?Helsingin energia­tuotantoa aiotaan uusia perusteellisesti päästöjen vähentämiseksi. Tarjolla on useita vaihtoehtoja, ja päätökset investoinneista ovat venyneet.

ehto ei sulje jatkossakaan pois inves-tointeja esimerkiksi Vuosaareen, jos ne katsotaan perustelluiksi.”

Uusilla tuotantotavoilla pienenne-tään hiilidioksidipäästöjä. Mutta mi-kä on vähennyksien todellinen vai-kutus, jos otetaan huomioon eu:n ohjaama päästöoikeuskauppa? Toi-miiko päästökauppa ylipäätään?

Koikkalaisen mielestä tässä näkyy päästökaupan suurin ongelma:

”Jos yksi maa pienentää päästö-jään, vapautuu päästöoikeuksia mui-den käyttöön. eu:n tasolla päästöt ei-vät siis vähene lainkaan! Päästökau-pan piirissä ovat energiantuotanto ja teollisuuslaitokset. Päästökaupan ul-kopuolisilla aloilla, kuten liikentees-sä ja asumisessa tehdyt vähennyk-set sen sijaan vähentävät päästöjä ai-dosti.”

”Tämä ei kuitenkaan tarkoita, et-tei energiantuotannossa pitäisi tehdä pitkän aikavälin päästöjen vähennyk-siä. eu on sitoutunut vähentämään päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta, ja tähän pääsemiseksi täytyy päästöjä vähentää kaikilla sektoreilla. Lisäksi on sitouduttu lisäämään uusiutuvan energian osuutta.”

On vaikea arvioida, mikä on viisain ratkaisu 50 vuoden tähtäyksellä.”

6

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

Vesa Korkkula, 30, on syn-typeräinen helsinkiläinen. Hän on ahkera pyöräilijä ja uimari sekä harrastaa mel-

kein joka päivä skeittaamista.Etu-Töölön lukiota käydessään hän

kiinnostui filosofiasta, pääsi opiske-lemaan sitä yliopistoon ja valmistui toukokuussa 2013.

”Opiskellessani tajusin, että tutki-jaksi minusta ei ole. Olen liian so-siaalinen istumaan kammiossa tie-tokoneen ääressä. Looginen tie oli filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajaksi.”

”Ei tosin ole paljon järkeä hakea lukioon filosofian opettajaksi. Työ-paikkoja ei yksinkertaisesti ole, toi-sin kuin esimerkiksi ala-asteen opet-tajilla. Aineenopettajia koulutetaan liikaa.”

Valmistuttuaan Korkkula on teh-nyt sijaisuuksia yli kymmenessä koulussa. Nuorten ihmisten todel-lisuus, pätkätyöt ja elämän epävar-muus, on hänelle arkea.

”Eläkevirkoja ei enää ole. Työt ovat koulutuksesta riippumatta ha-janaisia. Koska toimeentulo kuiten-kin riippuu työstä, nuori ihminen ei voi suunnitella tulevaisuutta. Nykyi-nen sosiaaliturvamme rakennettiin yhteiskuntaan, jossa työsuhteet oli-vat vakaita ja usein elinikäisiä. Tätä maailmaa ei enää ole.”

”Tähän ainoa ratkaisu on perustu-lo. Se mahdollistaa ihmisten omaeh-toisen sekä taloudellisesti turvatun elämän ja helpottaa työmarkkinoille osallistumista. Perustulo luo sosiaa-liturvan myös yrittäjille, helpottaa keikkatyöläisiä ja freelancereita sekä poistaa kalliiksi käyvän byrokratian ja kontrollin.”

JÄRJETÖNTÄ BYROKRATIAAMonien nykyisten nuorten tavoin Korkkula on perustanut firman, toi-minimen. Hän tekee dj:n hommia, laskuttaa keikoista toiminimen kaut-ta ja on törmännyt järjettömään by-rokratiaan.

”dj-keikoista ansaitsin viime vuon-

Filosofian ja elämän­katsomus tiedon opettaja Vesa Korkkula sanoo, että hallituksen 856 miljoonan euron leikkaukset koulutukseen ja varhais kasvatukseen syövät nuorilta elämän eväät ja Suomelta kasvun mahdollisuudet.

HYVÄT OPETTAJAT TEKEVÄT HYVÄN KOULUN

na peräti 132 euroa. Kun määräaikai-nen opettajuuteni loppui keväällä – koulut eivät maksa sijaisille kesä-lomapalkkaa vaan katkaisevat sijai-suuden loman alkaessa – tein ely-keskukselle selvityksen ansioistani. Jouduin käymään kolmen kuukau-den taistelun osoittaakseni, etten elä sivutuloillani. Vasta syyskuun alus-sa sain kesältä työttömyyskorvausta.”

”Tekopyhän hallituksemme pu-heet yrittäjyyden tukemisesta ovat pötyä. Juha Sipilä on menestynyt lii-

kemies eikä ymmärrä duunarin tai pienyrittäjän arkea.”

KASVAMINEN POLIITTISUUTEENKiinnostuminen filosofiasta lukio-aikoina herätti kysymyksiä siitä, mi-kä on oikein ja mikä väärin. Uskoa vaiko epäillä? Hän epäili.

Skeittausharrastuksen kautta taas nousivat esiin kysymykset siitä, ke-nelle kaupunki on avoin, samoin ky-symykset sananvapaudesta ja tasa-ar-vosta.

Vesa Korkkulan kotona ei puhut-tu politiikkaa. Perhe oli menestyvä yrittäjäperhe, kunnes 90-luvun la-ma muutti tilanteen. Köyhyyttä ei kuitenkaan koettu. Vesa tajusi ole-vansa maailmassa etuoikeutettu, hy-vätuloisesta valkoihoisesta länsimai-sesta perheestä. Maailma oli muuta.

Kasvaminen yhteiskunnalliseen tietoisuuteen ja vastuuseen alkoi. Hän erosi kirkosta 18 täytettyään ja koki aluksi kamppailun uskonnon kahleita vastaan tärkeänä.

Kiinnostuminen filosofiasta sai Vesa Korkkulan kiinnostumaan myös yhteiskunnallisista asioista.

Perustulo auttaamyös työ­elämänepä­varmuuteen.”

7

Tämä oli ensimmäinen minuutti ope-tustoimen Tulevaisuuden koulu -semi-naarissa, ja sillä haluttiin ehkä herä-tellä mielikuvia oppimisympäristön kehityksen pysähtyneisyydestä. To-ki asia ei ole ihan näin mustavalkoi-nen, mutta lähellä sitä. Olen kiertä-nyt Helsingin kouluja nyt seitsemät-tä vuotta ja kyllä ne pulpettirivit edel-leen useimmista luokista löytyvät.

Seminaarissa pohdittiin monis-ta eri lähtökohdista tulevaisuuden koulua ja tulevaa digitalisaatiota. Di-gitalisaatio on mielestäni peruskou-lun perustamisen jälkeen suurin as-kel suomalaisen koulun historiassa. Tulevaisuuden koulun tavoitteena on löytää jokaiselle oppilaalle oma vah-vuus, jota voidaan alkaa jalostaa toi-sella asteella. Matkalla on toki mon-ta haastetta, eikä pienimpänä opetta-jien koulutus.

Vasta viime vuosien aikana oppi-misympäristöjä on alettu muokata nykymaailmaan paremmin soveltu-viksi. Mielikuva perinteisestä luokka-

huoneesta on kuitenkin iskostunut vanhempiin lujasti, eikä sitä välttä-mättä osata kyseenalaistaa.

Kaupungin taloustilanne on myös asettanut haasteita kouluverkon yl-läpitämiseen. Hallinnollisia yhdistä-misiä suunnitellaan ympäri kaupun-kia, koska yhtenäinen peruskoulu on opetustoimen strateginen tavoite. It-se pidän pienempää yksikköä haa-voittuvaisempana opetuksen suh-teen kun isompaa.

Samalla myös oppilaaksiottoaluei-den tiloja tarkastellaan ja mahdolli-sista ylimääräisistä tiloista pyritään luopumaan. Joillakin alueilla tämä on aiheuttanut suurtakin vastarin-taa. Tässäkin asiassa sosioekonomi-set seikat ja yhteiskuntatietoisuuden aste eri alueilla vaikuttavat. Olen ol-lut asukastilaisuuksissa, joissa on salit täynnä väkeä, ja tilaisuuksissa, joissa on enemmän kaupungin hen-kilökuntaa kuin asukkaita.

Vasemmistoliiton linja on se, että säästöt eivät saa olla hallinnollisen

yhdistämisen itsetarkoitus. Tämän vuoksi Vasemmistoliitto pitää itses-tään selvänä, että hallinnolliset yh-distämiset ja koulujen lakkauttami-set päätetään valtuustossa.

Myös sisäilmaongelmat ovat todel-lisuutta monin paikoin, joko niin, et-tä on vanhat ilmanvaihtojärjestelmät tai niin, että kouluissa on kosteutta rakenteissa. Tähän kun yhdistää vie-lä alueiden nousevat ja laskevat op-pilasmäärät, on sekamelska valmis.

Toisen asteen Stadin ammattiopis-ton tiloja on myös pyritty viiden vii-meisen vuoden aikana muuttamaan peruskorjattuihin isompiin yksiköi-hin, muun muassa oppilashuollon keskittämiseksi ja jotta opetus seu-raisi paremmin aikaa. Ammattikou-lutus keskeytetään yhä liian usein.

Lukiot ovat yhtä lukuun ottamat-ta omissa rakennuksissaan, joten suunta on oikea.

›› Kirjoittaja on Helsingin opetus-lautakunnan jäsen.

Tulevaisuuden helsinkiläinen kouluEteeni aukeaa kaksi kuvaa luokkahuoneista. Toinen on 1940–50­luvulta, toinen 2010­luvulta. Kuvia erottaa vain se, että toinen niistä on mustavalkoinen ja toisessa on enemmän tavaraa luokassa. Molemmissa luokissa on pulpetit riveissä.

Kuka›› ”Olen 30-vuotias helsinkiläi-nen kaupunkiaktivisti ja lukion fi losofi an ja elämänkatsomus-tiedon opettaja.” ›› Harrastukset”Harrastan skeittausta, pyö-räilyä, uimista ja olen DJ. Tyk-kään myös askartelusta ja rap-musiikista.”›› Luottamustehtävät”Olen Helsingin kaupungin-valtuustossa Vasemmistolii-ton 2. varavaltuutettu ja nuo-risolautakunnan varsinainen jäsen.”

”Mutta nyt se on toissijaista paljon oleellisempiin asioihin nähden.”

Puolueista Vasemmistoliitto oli selkeä valinta.

”Kamppailen aina sorrettujen puo-lella sortajaa vastaan toisenlaisen maailman puolesta.”

”Ympäristöasioita lukuun ottamat-ta Helsingin vihreät ajavat hyvin ko-koomuslaista politiikkaa. Meillä on varmaan maailman oikeistolaisim-mat vihreät. ”

KOULUN KASVATETTAVA KRIITTISYYTEENVesa Korkkula, itsekin nuori, työs-kentelee lukiossa nuorten parissa.

”Suomalainen koulu on tähdännyt tasavertaisuuteen, siihen, että kaikil-le annetaan samat mahdollisuudet ja hyvät perustiedot. Mutta koulujärjes-telmä ruokkii passiivisuutta. Olette-ko huomanneet, miten vähän mie-lenosoituksissa, joita Helsingissäkin on nykyisin paljon, on alle 20-vuo-tiaita?”

Korkkulan mukaan yhteiskunta-opin ja historian opetus ei näytä an-tavan nuorille välineitä ymmärtää yhteiskunnan rakenteita ja historiaa.

”Jos katsomme yhteiskuntaa vain yksilöiden valinnoista käsin, kuva on aika kapea.”

Hän ei myöskään niele väitteitä digitalisaation kaikkivoipaisuudesta opetuksessa.

”Tietokone ei korvaa kontaktiope-tusta ja opettajaa. Jos opettaja antaa aiheen ja sanoo että etsikää itse tie-dot, 90 prosenttia oppilaista alkaa vain chattailla kavereiden kanssa. Eivät oppilaat oma-aloitteisesti ha-keudu tiedon pariin. Opettajan pi-tää ohjata heidät siihen ja tarvittaes-sa vaikka pakottaa. Monet myös ot-tavat kaiken netistä saatavan tiedon totena. Opettajan tulee ohjata kriit-tisyyteen.”

Korkkulan mukaan suomalaisen koulun menestyksen taustalla ovat paljolti hyvät opettajat.

”Muualla maailmassa opettajaksi joudutaan, jos muihin duuneihin ei kelpaa. Meillä Suomessa opettajan ammatti on ollut aina arvostettu.”

NÄKÖKULMA | JUHA LEONI |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

LYHYESTI

Varhaiskasvatuslakiin suunnitellut heikennykset eivät saa kannatusta Helsingissä. Kaupunginhallitus aset-tui Vasemmiston, Vihreiden, Sdp:n ja rKp:n äänin vastustamaan halli-tuksen esityksiä subjektiivisen päi-vähoito-oikeuden poistosta ja ryh-mäkokojen kasvattamisesta.

”On ilahduttavaa, että päättäjät nä-kevät laadukkaan ja turvallisen var-haiskasvatuksen tärkeyden. On sen sijaan surullista, että asiasta vastaa-va apulaiskaupunginjohtaja Räty ei sitä näe. Hän teki lautakuntien nä-kemyksestä poiketen kaupunginhal-litukselle esityksen, jossa puollettiin heikennyksiä, mutta kaupunginhal-litus ei hyväksynyt tätä linjaa”, var-haiskasvatuslautakunnan jäsen Pet-ra Malin sanoo.

”Lapsen oikeudet eivät saa olla kiinni hänen vanhempiensa tilan-teesta. Ei ole kohtuullista, että työt-tömäksi jääneiden vanhempien lapsi joutuu jäämään ulkopuolelle tutuista leikeistä ja päivärytmistä, tai pahim-millaan vaihtamaan toiseen päiväko-tiin, kun osa-aikaista paikkaa ei ole-kaan tarjolla vanhasta ryhmästä.”

”Ei myöskään ole kohtuullista, että pienen vauvan vanhemmat joutuvat todistamaan olevansa tarpeeksi väsy-neitä, että heidän vanhempi lapsen-sa on oikeutettu kokoaikaiseen päivä-kotipaikkaan. Laadukas varhaiskas-vatus on pitkällä tähtäyksellä parhai-ta tapoja ehkäistä inhimillisesti ja ta-loudellisesti kalliita ongelmia, kuten lasten huostaanottojen tarvetta”, Ma-lin painottaa.

Helsingin päiväkodeissapuhutaan jo 80 kieltäPerussuomalaisten ”rajat kiinni” -vaatimukset ovat menneiltä vuosi-sadoilta, sillä Suomessa ja varsinkin Helsingissä on eletty jo pitkään täyttä monikulttuurisuuden aikaa. Esimer-kiksi Helsingin päiväkodeissa puhu-taan 80:aa eri kieltä.

Koko Suomen tilaston mukaan vieraskielisissä lapsissa on eniten venäjää puhuvia (12 852), seuraavina viro (9 380), somali (7 389), arabia (4 578), albania (3 020), kurdi (2 878), englanti (2 734) ja persia (2 029). Me-neillään oleva pakolaisaalto tulee vie-lä kasvattamaan lukuja, varsinkin kun oleskeluluvan saavien perheen-yhdistäminen alkaa toteutua.

Vasemmiston kanta monikulttuu-risuuteen ja pakolaisten vastaanot-toon on ehdottoman myönteinen.

Helsinki puolustaa lasten tasa-arvoa

Helsingin kaupunginhallitus vastus-taa punavihreän yhteistyön voimin julkisen liikenteen lippujen hinnan nostoa.

”Helsingin strategiaohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi joukkoliiken-teen osuuden lisääminen liikentees-tä. Lippujen hintojen nosto vähentäi-si merkittävästi tämän tavoitteen saa-vuttamista”, hSl:n hallituksen jäsen Hanna Mithiku sanoo.

Joukkoliikenteeseen on tehty suu-ria satsauksia viime vuosina. Kesäl-

lä auennut kehärata ja vuonna 2017 alkava Länsimetron liikennöinti ovat huomattavia panostuksia joukkolii-kenteen sujuvuuteen sekä ympäris-töystävällisyyteen. Hankalaksi asian tekee se, että joukkoliikennehankkei-den rakennuskuluista puolet kierrä-tetään Helsingin seudun liiken-teen (hSl) kautta. hSl:n rahoituk-sesta taas puolet tulee jäsenkunnilta ja puolet pitäisi kerätä lipputuloina. Jotta budjetti pysyisi tasapainossa il-man kuntien osuuden kasvattamista,

tulisi lippujen hintoja korottaa ensi vuonna keskimäärin 6,9 prosenttia ja vuonna 2017 peräti 11,4 prosenttia.

”Näin merkittävät korotukset li-pun hinnoissa johtavat todennäköi-sesti käyttäjämäärien pienenemi-seen. Se taas johtaa lisäkorotuksiin hinnoissa, joka puolestaan aiheut-taa käyttäjämäärien vähenemistä en-tisestään.”

”Sen takia on ainakin alkuvaihees-sa kuntien joukkoliikenteestä mak-saman osuutta kasvatettava.”

Edullisesta joukkoliikenteestä hyötyvät kaikki

8

TEKSTI JA KUVA ESKO TULUSTO

S irkku Ingervon lapsuudenko-dissa Säynätsalon pappilassa ei puhuttu politiikkaa tai us-kontoa, mutta kotiin tuli mo-

nen mielipidesuunnan lehtiä, myös Kansan Uutiset. Perheen elämää lei-masi isän erittäin vahva sosiaalinen vastuuntunto. Heikkojen ja pulaan joutuneiden auttaminen oli itses-täänselvyys.

”Kotonamme saattoi olla viikon ro-maniperhe, jos heillä ei ollut kotia tai muuta paikkaa. Takapihallamme oli usein huonossa hapessa olevia mie-hiä, joita isäni auttoi.”

Ingervon yhteiskunnallinen aktii-visuus heräsi 80-luvun lopulla hä-nen ollessaan sosiaaliviraston jengi-työntekijänä Espoon Suvelassa.

”Lähiönuorista puhuttiin vain on-gelmana. Heille ei ollut luvallisia ko-koontumistiloja. Kun muutama nuo-ri kokoontui jonnekin, poliisi häly-tettiin ajamaan heidät pois. Minus-sa heräsi halu saada nuoret taistele-maan oikeuksiensa puolesta, usko-

Äidin sydäntä ja naisen viisautta

Heikomman puolella

Kuka?›› Sirkku Ingervo, 55, KM, työs-kentelee Vesalan yläasteen ja Arabian peruskoulun opinto-ohjaajana.›› Perhe ”Olen Käpylässä vuokral-la asuva eronnut yksinhuolta-ja. Perheen kuopus asuu vie-lä kotona. ”›› Harrastukset ”Harrastan koirieni (kaksi eng-lanninspringerspanielia ja cockerspanielin pentu) kans-sa agilityä ja tokoa (tottele-vaisuuskoulutusta), jokus me-jää (metsästyskoirien jäljestä-mistä) ja näyttelyjä. Rakastan kävellä metsissä ja laulaa ka-raokea.”›› Luottamustehtävät Viidennellä kaudella kaupun-ginvaltuustossa, kokemus-ta mm. kaupunginhallitukses-ta, kaupunkisuunnittelu-, nuo-riso- ja sosiaalilautakunnas-ta (pj).

maan itseensä ja unelmiinsa. Sillä tiellä olen yhä.”

Sirkku Ingervo kouluttautui mo-neen ammattiin: ensin nuoriso-oh-jaajaksi, sitten sosiaalityöntekijäksi, luokanopettajaksi, erityisopettajak-si ja lopulta opinto-ohjaajaksi, mitä työtä hän nyt tekee kahdessa perus-koulussa.

”Tunnen olevani ihannetyössäni. Voin auttaa siinä nuoria tulevaisuu-den suunnittelussa ja unelmien to-teuttamisessa.”

POLITIIKKAAN SATTUMALTATie politiikkaan aukesi Ingervolle Es-poossa 1993 vähän sattumalta.

”Osuin bussiin, jossa oli muuta-ma tuntemani vihreä kunnallispolii-tikko. He pyysivät minua ehdokkaak-si kunnallisvaaleihin, sillä olin ’nuori ja nainen’. Suostuin, mutta en keh-dannut edes töissä kertoa olevani eh-dokkaana. Kaikkien yllätykseksi tu-lin ensimmäiselle varasijalle ja kes-ken kauden pääsin varsinaiseksi val-tuutetuksi. Myöhemmin sain tietää, että sain paljon ääniä Suvelan nuo-rilta ja heidän vanhemmiltaan. Olen ylpeä siitä.”

Espoosta Ingervo muutti vuonna 1996 Helsinkiin, missä hänet valit-tiin viime vaaleissa jo neljännelle kaudelle kaupunginvaltuustoon.

Lasten, nuorten, lapsiperheiden ja heikossa asemassa olevien puo-lustaminen on hänelle elämänteh-tävä. Sipilän porvarihallituksen rajut leik kaukset kohdistuvat juuri näihin ryhmiin.

Leikkausten sijaan Sirkku Inger-vo päinvastoin panostaisi lisää on-gelmia ehkäiseviin palveluihin.

”Lapsiperheiden köyhyys on vaka-va uhka. Lapsilisää ei saa pienentää eikä se saisi vaikuttaa toimeentulo-tukeen. Erityisesti yksinhuoltajaper-heiden lastenhoitoratkaisuja on tuet-tava. Koululaisten iltapäivätoimintaa tulisi olla tarpeenmukaisesti tarjolla ala-kouluikäisille. Nämä vaikuttavat paljon lasten tulevaisuuteen.”

”Koulussa tulee jo varhaisessa vai-heessa auttaa oppimisvaikeuksissa, eikä vain diagnosoida niitä. Siten eh-käistään parhaiten lasten ja nuorten syrjäytymistä. En tosin halua puhua syrjäytymisestä vaan sivuun jäämi-sestä, sillä eivät lapset vielä syrjäydy. Koulupudokkaiden eteen pitäisi al-

Sirkku Ingervo vaihtoi Helsingissä vihreistä Vasemmistoliittoon. ”Vasemmistoliitto on tänä päivänä eniten punavihreä puolue, ja selkeästi heikomman puolella.

Sirkku Ingervo ja viiden kuukauden ikäinen cockerspanieli Nuppu.

Jokaisen lapsen pitää saada kokea olevansa hyvä jossakin.”

9

VUODEN PAKOLAISNAINENOpiskeluun kuului myös luentoja Suomen poliittisesta järjestelmästä. Abdulla, kaupunkilaistyttö, on aina ollut luontoihminen, ja vihreä puo-lue jäi mieleen. Hän oli tutustunut muutamaan ihmiseen, jotka toimi-vat vihreissä. He sanoivat, että sinus-tahan tulisi hyvä poliitikko.

Abdulla sai Suomen kansalaisuu-den 1998. Hänet oli valittu Helsin-gin kaupunginvaltuustoon jo vuot-ta aikaisemmin. Pakolaiskysymys-ten ohella hän on toiminut erityi-sesti äitien ja naisten aseman hyväk-si. Hän on itse kahden pojan ja yh-den tytön äiti. Suomen Pakolaisapu ry valitsi hänet 2003 Vuoden pako-laisnaiseksi.

Abdullan kotimaassa ainoa sosiaa-liturva on perhe ja suku. Senkin ta-kia hän arvostaa pohjoismaista hy-vinvointiyhteiskuntaa, jossa sosiaa-liturva on jokaisella ja jokaiselle py-ritään antamaan tasa-arvoiset mah-dollisuudet elämään.

”Sosiaaliturvasta ei saa tehdä yksi-tyistä liiketoimintaa. Se johtaa vain eriarvoistumiseen ja palvelujen ta-son laskuun. Mitä enemmän palve-lut ovat yhteiskunnan tuottamia, si-tä parempi se on meille kaikille, ja lo-

Muutetaan elämä paremmaksi”Minussa on alusta alkaen ollut maailman­parantajan vikaa”, vasemmistolaistunut Zahra Abdulla sanoo.

He pakenevat sotaaTämän syksyn suuri mullistus Euroopassa on ollut pakolaisvirta lähi-Idästä. Zahra Abdulla, itse aikanaan turvapaikanhakija, asettuu voimak-kaasti populismia vastaan inhimillisyyden puolelle.

”Miksi meillä ihmetellään, että niin monet turvapaikanhakijat ovat miehiä? He pakenevat siksi, että eivät halua taistella omia kansalaisiaan vastaan. Syyriassa heidät pakotettaisiin ISISin, muiden kapinallisten tai hallituksen joukkoihin tappamaan muita syyrialaisia.”

”Perussuomalaiset ja muut populistit haluavat sulkea rajat ja sano-vat, että pulaan joutuneita on autettava heidän kotimaassaan. Samaan aikaan he hallituksessa leikkaavat rajusti kehitysyhteistyövaroja. Kysyn, miten näitä vainottuja ihmisiä voidaan auttaa heidän sotatantereiksi muuttuneissa kotimaissaan?”

”Haluammeko todella, että nämä nuoret miehet liittyvät epätoivoi-sina terroristeihin?”

kaa tehdä lujasti töitä, jo ennen ala-astetta. Luokkakokojen ja ryhmäko-kojen kasvattaminen ei taatusti hel-pota tätä ongelmaa”, Ingervo huo-mauttaa.

”Koulutuksesta lähtee kaikki. Kou-lut tarvitsevat tuekseen myös mata-lan kynnyksen mielenterveyspalvelu-ja ja riittävästi tuettua integroitua eri-tyisopetusta.”

”Jokaiselle lapselle tulisi antaa mahdollisuus sellaiseen harrastuk-seen, josta hän on kiinnostunut. Harrastukset sosiaalistavat myön-teisellä tavalla ja kasvattavat itse-tuntoa – jokaisen lapsen pitää saada kokea olevansa hyvä ja arvostettu jos-sakin.”

HUUTOLAISTEN PALUU”Lastensuojelussa minua huoles-tuttaa se, että huutolaiskulttuuri on palaamassa. Noin 100 vuotta sitten kunnat tarjosivat orpoja lapsia hoi-dettaviksi niihin taloihin, jotka te-kivät sen halvimmalla. Nyt lasten-suojelun sijaishuolto kilpailutetaan. Hinnalla kilpailu huonontaa väistä-mättä laatua”, Ingervo toteaa.

Koulutuksessa Sirkku Ingervo ha-luaa palauttaa elinikäisen oppimisen taas kunniaan.

”On aivan absurdia, että hallitus ly-hentää opinto-aikoja ja työntää nuo-ria työelämään, kun työelämä on muuttunut sellaiseksi, ettei yhden ammatin oppiminen riitä alkuun-kaan. Olen saanut opiskella monta ammattia. Miksi nuorille ei annet-taisi siihen mahdollisuutta?”

”Tämän päivän nuorille haluan ja-kaa isältäni saamani neuvon: Opis-kelkaa mikä kiinnostaa – ja menkää töihin mihin pääsette.”

TEKSTI ESKO TULUSTO KUVA ANNA UPOLA-LEHTO

Zahra Abdulla lähti 1989 kotikau-pungistaan Mogadishusta opiskele-maan Unescon stipendin turvin lää-käriksi Tadžikistanin pääkaupun-kiin Dusanbeen. Noihin aikoihin ei ollut harvinaista, että Somaliasta läh-dettiin yliopistoon Neuvostoliittoon, sillä mailla oli perinteisesti ollut hy-vät välit. Sisällissota oli alkamassa Somaliassa, eikä Abdulla voinut pa-lata kotiin.

Opiskelu kävi mahdottomaksi Neuvostoliiton hajottua. Abdulla ha-lusi lähteä Englantiin muttei saanut viisumia. Myös Ruotsi oli suunnitel-missa, mutta sitten muutama tuttava mainitsi Suomen.

Abdulla saapui Haminan lähel-le Vehkalahden vastaanottokeskuk-seen lokakuussa 1989. Pimeää, mär-kää, ensimmäisiä räntäsateita, ei yh-tään tuttua. Tarmokas nuori nainen ei pelästynyt. Hän oli nähnyt elä-mänsä ensimmäiset lumet jo Neu-vostoliitossa ja tullut ihmisten kans-sa aina hyvin toimeen.

Turvapaikkahakemuksen käsitte-ly kesti pari vuotta. Abdulla opette-li kieltä ja etsi töitä, vaikka ei turva-paikanhakijana saanutkaan olla an-siotyössä.

”Vastaanottokeskuksen lähellä oli maatila, jota pitivät vanha äiti ja hä-nen keski-ikäinen poikansa. Poimin siellä marjoja, nostin perunoita, hoi-din karjaa. Minä, kaupunkilaistyttö, toimin myös heidän lomittajanaan karjanhoidossa. Kiitokseksi sain marjoja ja maitoa, jota jaoin vastaan-ottokeskuksessa kun en itse kaikkea tarvinnut. Autoin myös muutaman tunnin viikossa läheisessä vanhain-kodissa.”

”Sopeutuminen on paljon itsestä kiinni. Periaatteeni on, että kun teet hyvää toisille, myös sinulle ollaan hy-vä. Eivät maailman eri puolilta olevat ihmiset ole lopulta kovinkaan erilai-sia. Siitä tulee minun mottoni: Ei ih-misiä pidä pelätä.”

Turvapaikan saatuaan Abdulla jat-koi opiskelua, ensin lähihoitajaksi ja sitten kätilöksi.

Zahra arvostaa suuresti toimivaa sosiaaliturvaa. ”Kotimaastani tiedän, millaista elämä on kun sosiaaliturva puuttuu.”

pulta myös halvempaa koko yhteis-kunnalle.”

”Oikeisto ajaa koko ajan julkisia palveluja huonommiksi, että ihmi-set olisivat tyytymättömiä niihin ja valitsisivat yksityisen.”

VASEMMISTO LUONTEVA VALINTAAbdulla inhoaa sosiaalipalvelujen kilpailutusta, sillä se laskee laatua ja tuo työntekijöiden elämään epä-varmuutta. Kriittinen suhtautumi-nen kilpailuun ja kilpailuttamiseen oli ensimmäisiä asioita, joissa hä-nen mielipiteensä alkoi erota vihrei-den valtuustoryhmän kannasta.

Juopa kasvoi, kun Helsingissä tu-livat esille kaupungin liikelaitosten yhtiöittämiset.

”Kun kuulin ensimmäisen kerran sanan ’ulkoistaminen’ minun piti katsoa sanakirjasta, mitä se tarkoit-taa. En ollut syvällisesti ymmärtänyt, mitä sellaiset ulkomaalaissyntyiselle vaikeat sanat kuin ’yhtiöittäminen’, ’ulkoistaminen’, ’palveluntarjoajien kilpailuttaminen’ ja niin edelleen loppujen lopuksi tarkoittavat.”

”Politiikassa ikävät asiat puetaan koreisiin vaatteisiin ja luulen, ettei moni äänestäjä edes ymmärrä, mi-tä todella on päätetty.”

”Nämä yhtiöittämiset ja ulkoista-miset kaventavat myös demokratiaa. Yhtiöksi muutettu entinen liikelaitos on liikesalaisuuden suojaama, eikä edes valtuutettu, saati tavallinen kan-salainen saa sen keskeisiä tietoja.”

Kokoomuksen ja vihreiden enem-mistön tekemä Palmian osien yh-tiöittäminen oli Abdullalle viimei-nen niitti. Hän vakuuttui siitä, että Helsingin vihreät ajavat kokoomuk-sen rinnalla kovaa markkinataloutta kuntapalveluihin, minne se ei lain-kaan kuulu. Hän on surullinen vih-reiden oikeistolaistumisesta, sillä hä-nellä on monta hyvää ja rehtiä ystä-vää heidän joukossaan.

”Olin jo monta vuotta äänestänyt vasemmiston rinnalla monissa kysy-myksissä, joten Vasemmistoliitto oli minulle luonteva valinta.”

10

TEKSTI NIINA KARI KUVAT ANNA UPOLA-LEHTO

Naiset ovat järjestäytyneet useammin kuin miehet, ja nuorten keskuudessa jär-jestäytyminen on erityisen

vähäistä. Aktiiveista on pulaa eikä ää-nestäminen liittovaaleissa kiinnosta.

Palvelualojen ammattiliiton liitto-vaaleissa äänensä antoi vajaa 16 pro-senttia pamilaisista. Mira-Veera Auer tuli valituksi ensimmäiseksi varaval-tuutetuksi. Hänen mielestään huo-no äänestysprosentti johtui monista syistä, joista yksi oli ammattiliiton ta-pa käydä vaalit.

”pam kävi vaalit niin kuin mark-kinataloudessa käydään kampanjaa, mikä ei toimi ay-liikkeessä. Meillä oli valtavat televisiomainokset, mutta lii-tolta ei tullut rahaa eikä kunnon tu-kea osastoille vaaleja varten. Ammat-tiosastot kuitenkin järjestävät vaalit.”

TAVOITTEENA YHTENÄINEN TYÖVÄENLIIKELiittokokouksessa hyväksyttiin pamil-le tavoiteohjelma, johon Auer on tyy-tyväinen. Ammattiliitot tulisi saada päivitettyä nykyaikaan.

”Liitot eivät ole ajassaan kiinni. Ne ovat menettäneet otettaan monel-la tavalla työehtojen kehittämisessä. Näyttää siltä, ettei liittojen johto pys-ty kuulemaan kentän toiveita. Pitäisi panostaa vahvemmin ammattiosas-tojen toimintaan ja verkostoitua pa-remmin.”

Auer peräänkuuluttaa yhtenäis-tä työväenliikettä, jossa puhalletaan yhteen hiileen. Ammattiliitoilla on haasteena porvarihallitus, joka on ot-tanut hallitusohjelmassaan tehtäväk-seen ay-liikkeen murtamisen.

”Jos emme pysty rakentamaan yh-teisrintamaa, niin hallitus tulee on-nistumaan tavoitteissaan. Heillä on parlamentaarinen enemmistö ja jos meidän yleissitovuutemme murre-taan, niin ei meillä ole sitten enää paljon pelivaraa.”

Aktiivina Auer ei toimisi, ellei us-koisi ay-liikkeen voimaan. Hyvänä esimerkkinä yhteisrintamasta toi-mii pamilaisten liittokokousedus-tajista muodostunut kollektiivi, jo-ka pitää Liitto x -blogia. Kollektiivis-sa on toimijoita yli poliittisten ja am-mattiosastojen rajojen.

”Liitot eivät voi olla poliittisesti si-toutumattomia. Meillä on järjestel-mä, joka perustuu siihen, että poliit-tisesti tehdään päätökset. Oikeisto-voimat ovat päässeet muille lainsää-dännön alueille paljon selkeämmin

kuin työlainsäädäntöön. Nyt hallitus-ohjelman kirjaukset ovat semmoiset, että mennään sinne työlainsäädän-nön puolelle.”

Hallitus aikoo puuttua pakkokei-noin työntekijöiden lomiin, sairaus-lomien palkallisuuteen, palkallisiin pyhäpäiviin ja sunnuntai- sekä yli-työkorvauksiin. Lainsäädännön tu-lisi suojella heikommassa asemassa olevaa, ei kurittaa.

AY-LIIKE HALLITUKSEN HAMPAISSAMetalliliitossa valmistaudutaan ko-vaa vauhtia keväällä tuleviin liittovaa-leihin. Raija-Riitta Luiro-Piippo toi-mii abb Drivesin pääluottamusmie-henä ja on ehdolla tulevissa vaaleis-sa. Hän kysyykin, onko meillä varaa olla kuulumatta liittoon.

”Liittoon kuulun sen takia, että ar-vostan liittojen työtä. Että on etuja, on työehtosopimus ja se on tällä het-kellä vielä voimassaoleva ja yleissi-tova. Ei työläisellä ole varaa olla vil-li ja vapaa. Nyt itse pystyn vaikutta-maan asioihin, sillä on suuri merki-tys minulle.”

Luiro-Piippo ei usko, että hallituk-sen esityksillä nostetaan Suomea tai saadaan työpaikkoja. Niillä yritetään rajoittaa ammattiliittojen valtaa ja hajottaa sopimusyhteiskuntaa.

”Tämä on niin selvä puhallus työ-läisen kukkarosta suoraan yrityksille ja osakkeenomistajille. Mikään näis-tä ei mene valtiolle. Kun palkkapussi pienenee, verot pienenee ja kulutus pienenee. Kohta on pakko nostaa ve-roja. Hallitus kertoo ihan samanlaisia satuja kuin on kertonut koko ajan.”

Hallituksen esitykset ovat jatkoa yhteiskuntasopimukselle, jossa työn-antajapuoli halusi työläisen kukka-rolle. Halutaan työntekijät halvem-malla, vähemmän lakeja ja valvon-taa. Luiro-Piippo painottaa liittojen merkitystä.

”Yhteiskuntasopimuksen tarkoi-tus oli päästä yleissitovan työehtoso-pimuksen päälle. Päästä tekemään paikallisia sopimuksia, muuttaa liitto näkymättömäksi. Tarvitaanko edun-valvontaa enää sen jälkeen, kun työn-antaja päästetään yksipuolisesti sa-nelemaan omat ehtonsa?”

Luiro-Piippo uskoo demokratiaan ja on huolestunut sen tilasta Suo-messa. Sanelupolitiikka ei kuulu suomalaiseen demokratiaan. Halli-tus on vihollinen, vaikka sen tulisi olla turva.

”Hallituksen tulisi turvata kansa-laisten hyvinvointi ja nythän se on viemässä sitä kaikella tavalla. Toi-von, että ihmiset nousevat vastarin-

Ammattiyhdistysliike MURROKSESSAAmmattiliitot ovat vahva osa yhteiskuntaa. Niiden tehtävä on puolustaa ja parantaa työntekijöidensä työehtoja. Vuoden alussa ammattiliitoissa oli 2 153 005 jäsentä.

taan. Minä en ole tätä tilannut.”Liittovaaleissa yhteiskunnallinen

tilanne tulee puhuttamaan laajas-ti. Työelämän parantaminen lähtee meistä itsestämme, ja siinä taiste-lussa tarvitaan jokaista.

AMMATTILIITON VOIMA JÄSENISSÄAmmattiliittojen haasteena on jäsen-ten kiinnittyminen. Suomessa on hy-vä järjestäytymisaste, mutta aihetta huoleen on. Varsinkin nuorten ak-tivoiminen on haasteellista. Ongel-ma on tuttu Reetta Keräselle, joka on toiminut Pääkaupunkiseudun jhl-nuorten puheenjohtajana.

”Meidän alueellamme on ollut pi-ristymisen merkkejä nuorten aktivoi-tumisessa. Tärkeää on se työpaikoilla tapahtuva yhdistystoiminta ja aktiivi-nen edunvalvonta, joka houkuttelisi nuoria mukaan. Pitäisi enemmän tu-

kea työpaikoilla ja oppilaitoksissa ta-pahtuvaa toimintaa.”

Ammattiliitoilla on paljon valtaa. Viesti siitä, että oikeuksia on, pitäi-si Keräsen mukaan saada paremmin perille. Ammattiliitto on muutakin kuin jäsenyyden mukanaan tuomat lomaedut ja alennukset.

”Miksei oikeasti tuoda esiin, mitä jäsenmaksulla saa. Sillä saa sen, että neuvotellaan työehtosopimukset tai voi soittaa aina liittoon, että minulle ei ole maksettu palkkaa, mitä minä teen? Sitä tulisi korostaa enemmän ja näyttää käytännössä, että homma toimii.”

Jäsenten tarpeet ovat muuttuneet. Keränen on huolissaan pätkä- ja silp-putyökulttuurin lisääntymisestä, jo-hon nykyinen edunvalvonta ei vastaa riittävästi. Ammattiliitot ovat jääneet jumiin vanhaan malliin.

”Liiton työntekijöiden tulisi jalkau-

Liitot eivät voi olla poliittisesti

sitoutumat­tomia.”

11

Mira­Veera Auer toimii myös ammattiosastonsa johtokunnassa tiedotusvastaavana.

tua enemmän kentälle, olla selvillä mitä siellä tapahtuu ja pohtia kei-noja, millä saadaan edunvalvontaa parannettua sekä kontaktoitua jäse-niä. Kouluttaa jäseniä valvomaan it-se omia etujaan paremmin.”

Keräsen mielestä ammattiliittojen tulisi muistaa juurensa kansalaisjär-jestöinä ja ottaa moninaisempi roo-li yhteiskuntavaikuttamisessa. Kabi-netit, missä päätökset tehdään, ovat liian kaukaisia jäsenille.

”Tukee liittojen imagoa, jos ollaan mukana isoissa mielenosoituksis-sa, jossa on sitä porukkaa, jota liitot edustaa. Liittojen pitäisi uskaltaa olla mukana omalla nimellään eikä pel-kästään niin, että aktiivijäsenet ovat mukana.”

Julkisten ja hyvinvointialojen lii-tossa vaalit ovat edessä 2017. Ay-liike on vain niin vahva kuin sen jäsenis-tö. Aktivoitumisen aika on nyt!

Raija­Riitta Luiro­Piippo on liittovaltuuston jäsen ja toimii ammattiosastonsa puheenjohtajana.

Reetta Keränen on JHL:n hallituksen varajäsen.

Sanelu­politiikka ei kuulu suomalaiseen demokratiaan. Hallitus on vihollinen, vaikka sen tulisi olla turva.”

Ammattiliitto on muutakinkuin lomaedut ja alennukset.”

12

”Kun tulin 1979 Helsinkiin, löysin hyvän vuokra-asunnon Kontulas-ta. Olemme muuttaneet Kontulassa kolme kertaa ja asuneet aina vuokral-la”, kertoo SAK:n järjestösihteeri Es-ko Grekelä, 63.

”Olen naimisissa, lapsia on neljä joista kaksi asuu vielä kotona. Lap-senlapsiakin on neljä.

Kontula on väljästi rakennettu, luonto lähellä, hyvät liikuntamahdol-lisuudet. Kontulasta on myös metron ansiosta hyvä ja nopea kulkuyhteys kaupunkiin. Kun muutimme Kontu-laan bussimatka kesti kauan, mutta kaikki palvelut olivat lähellä. Nyt pal-veluita on kaikonnut Itäkeskukseen. Tilalle on tullut suunnaton määrä erilaisia ravintoloita.

Kontula on mainettaan parem-pi paikka. Vakiintunut lähiö, jossa asuu ihan tavallisia ihmisiä. Kon-tulassa on hyvät koulut, päivähoito, leikkipuistot sekä erinomaiset (päi-vätoimintakeskus) Symppis ja (asu-kastila) Wanha Posti.

Kontula on rakennettu reilut 40

Anna­Liisa Saarela, Tiina Lintunen ja Es­ko Grekelä ovat vasemmistoaktiiveja. He kertovat poliittisesta toiminnasta ja sen merkityksestä.

ANNA-LIISA SAARELA”Poliittinen toiminta on suoran kansa-laistoiminnan rinnalla tehokkain tapa vaikuttaa oman alueen ja koko Suomen päätöksiin. Siksi kannattaa olla mukana.

Osaston kokouksissa saa aina jotain uutta tietoa yhteiskunnasta, Helsingin kaupungin ja eduskunnan päätöksistä. Media ei kerro kaikkea ja usein se ker-too hyvin valikoiden. Poliittiseen toimin-taan voi osallistua hyvin monella tavalla. Nyt en enää jaa vaalimainoksia kun se on kuulemma liian raskasta rollaattorimum-molle… Mutta teltalla ja ostarilla voin pu-hua ihmisille.

Järjestämme Wanhassa Postissa kes-kustelutilaisuuksia. Aika usein meidän telttakatoksemme on ostarilla ja siel-lä tarjoillaan kahvia ja paikalla on aina valtuutettuja, joiden kautta voi vaikut- taa Kontulan ja koko Helsingin päätök-siin.”

TIINA LINTUNEN”Vasemmistoliiton jäsenyys on minulle kannanotto paremman maailman puo-lesta. Puolueosastossa toimiminen on it-

selleni tärkeää, koska haluan vaikuttaa juuri omassa lähiössäni. Suosittelen puo-lueosaston toimintaa kaikille, jotka ha-luavat olla mukana vasemmistolaisessa toiminnassa omalla alueella. Mukaan voi tulla helposti esimerkiksi ostarilla oleviin telttatapahtumiin.

Vasemmistoliitossa toimiminen on tietysti aatteellinen ja poliittinen valin-ta, mutta se tuo myös hyvän määrän ys-täviä, tovereita ja kavereita. ”

ESKO GREKELÄ”Kontulan Vasemmisto on aktiivisesti mukana alueen toiminnassa. Olemme Aatteiden teltassa Kontulan kahdessa tärkeässä kulttuuritapahtumassa, Hel-sinki-päivän ostarifestareilla sekä elo-kuun Kontufestareilla.

Omat säännölliset tapahtumamme ovat laskiaissunnuntain perhetapahtuma Kivikon Kipinäpuistossa sekä jouluglögin tarjoaminen ostarilla. Olemme tietysti myös muuten aktiivisesti ostarilla telt-tailemassa erityisesti vaalien alla. Leh-tien ja esitteiden jako on ovien lukkiu-tumisen takia vaikeutunut.

Kaikki toimintamme on avointa kaikille kiinnostuneille. Kun haluaa toimia tasa-arvoisemman, oikeudenmukaisemman tulevaisuuden puolesta on Vasemmisto-liitto oikea valinta.”

Vasemmisto toimii Kontulassa

TIETYSTI KONTULAMainitse ensiksi mieleen tuleva lähiö. ”No Kontula. Tietysti.” Kontulassa ja sen lähialueilla asuu lähes 30 000 ihmistä. Se on Suomen suurimpia lähiöitä, rakennettu 1960­ ja 1970­luvuilla.

Kontula ei ole ökyporvareiden reservaatti vaan aivan tavallis-ten kaupunkilaisten kotoinen alue. Vasemmiston kannatus

on perinteisesti Kontulassa vahvaa. Kontula on myös yksi lähiökulttuu-rin keskeisiä syntysijoja.

91-vuotias Anna-Liisa Saarela muut-ti Kontulaan 1966.

”Olen ollut 35 vuotta leski. Minul-la on kaksi lasta. On lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsi. Tässä iässä työnä on liikkua, käydä uimassa ja kävellä. Aika paljon myös käydä kokouksissa.

Kontula on hyvä paikka asua. Tääl-lä on puhdas luonto, hyvät liikunta-reitit. Täällä on myös uimahalli, jos-sa käyn kaksi kertaa viikossa. Kontu-lasta on hyvät liikenneyhteydet kes-kustaan. Metro on loistava liikenne-väline. Kaupungissa täytyy olla ihmi-siä ja elämää.

Jotkut sanovat pelkäävänsä Kon-tulan ostaria. Olen liikkunut siellä myöhään illallakin. Koskaan ei ole sattunut mitään. Kaupunkiin kuu-luu elämä, äänet ja erilaiset ihmiset, erilaiset rodut ja jopa juopot. Erityi-sesti täytyy sanoa, että maahanmuut-tajat ovat usein kohteliaimpia ja aut-tavaisimpia.

Huonoa on se, että osa kaupoista on hävinnyt. Kenkäkauppa on pois, pankit ovat pois ja nyt uhataan, että postikin poistuu. Postin pitäisi erityi-sesti hävetä, onhan se valtion laitos.

Kontula on elävä lähiö, Helsingin helmi. Se on samaan aikaan tiivis kokonaisuus, riittävän iso niin, et-tä täällä on palveluja, mutta samalla

Tiina Lintunen, 36, on asunut 10 vuotta Kontulassa.

”Työskentelen sosiaalityöntekijä-nä päihdepsykiatriassa. Perheesee-ni kuuluu aviomies ja kaksi kissaa.

Kontula on elämänmakuinen lä-hiö, jossa ihmisellä on tilaa olla ja hengittää. Täällä on hyvät palvelut, liikenneyhteydet ja ulkoilumaastot. Lisäksi ihmiset ovat erityisen mu-kavia.

Huonoa on, että yöllä ei pääse met-rolla kotiin keskustasta. Yöbussi on-neksi kulkee. Yömetron takaisin saa-minen olisi hieno juttu. Mukavaa oli-si myös saada Kivikon liikuntapuis-toon maauimala.

Kontulasta haluan esitellä Kontu-lan ostarin, joka on täynnä elämää ja palveluita. Se on Kontulan sydän, jo-ka sykkii lämpöisesti. Kannattaa tul-la kauempaakin.”

täällä on luonto lähellä. Täällä on mo-nipuolinen väestö, kaikki rodut, kaik-ki kielet ja kaikki asumismuodot.

Nuorisolle pitäisi saada paikkoja, kerhotiloja ja kahviloita. tul:n urhei-luseura Kontulan Kunto on lopahta-nut. Kaupungin vuokratalojen kun-nostusta voi edelleen jatkaa.

Kontulassa haluaisin esitellä luon-non. Kerran, kun minulla oli vierai-ta ja olimme parvekkeella neljännes-sä kerroksessa, takapihalla oli hirvi. Kontulan luonnossa on kaikkea.”

HIRVI TAKAPIHALLA

TAVALLISTEN IHMISTEN LÄHIÖ

TILAA HENGITTÄÄ

Tiina Lintunen sanoo, että Kontulassa ihmiset ovat erityisen mukavia ja ystävällisiä.Esko Grekelä vasemmiston telttapaikalla Kontulan ostarilla.

Yli 70 vuotta siten Anna­Liisa Saarela jakoi rauhaan kehottavia lehtolehtisiä ja joutui 2 vuodeksi vankilaan.

vuotta sitten ja talot ovat peruskor-jauksen tarpeessa. Eniten tarvitaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Terveyspalvelujen läheisyys ja saa-tavuus ovat Kontulan, niin kuin ko-ko itäisen Helsingin, suurimpia on-gelmia. Olemme useamman vuo-den yhdessä toimineet lähialueen terveyspalvelujen puolesta.

Kivikon ulkoilupuisto on ehkä Kontulan hienoimpia alueita, lisäk-si leikkipuistot ovat tutustumisen ar-voisia.”

Maahan­muuttajat ovat usein kohteliaimpia ja auttavaisimpia.”

13

Liikuntalautakunnan puheenjohta-jan työ helsinkiläisen liikunnan pa-rissa on ollut kahden ja puolen vuo-den kokemuksella antoisaa, mutta sa-malla haasteellista. Liikunta on tärkeä osa helsinkiläisten arkea ja vapaa-ai-kaa, mutta liikunnan edistämisellä ei ole päätöksenteossa itseisarvoa.

Usein kaupungin sisäisessä rahan-jaossa joutuu toden teolla perustele-maan liikunnan tärkeää roolia kau-punkilaisten elämässä. Kaupungin kasvaessa kasvaa luonnollisesti myös liikuntapaikkoja, seuraliikuntaa ja oh-jattua liikuntaa tarvitsevien kuntalais-ten määrä, mutta samalla tiukentuvat myös liikuntatoimen resurssit. Tämä yhtälö tuo helsinkiläiselle liikuntasek-torille haasteita.

Suurimmat ongelmat keskittyvät liikuntapaikkarakentamiseen ja var-sinkin sisäliikuntapaikkojen puuttee-seen. Kaupunki ei ole moneen vuo-teen rakentanut uusia sisäliikuntahal-leja, sillä kaupunginhallinnon mää-räämä investointikatto on supistanut myös liikuntaviraston investointira-hoja. Tästä kärsivät eniten sisäliikun-talajit, ja seurojen vuorot ovat kortilla.

Katseet kohdistuvatkin Norden-skiöldinkadun vanhan hallin mahdol-

liseen jatkokäyttöön, mikäli Helsin-ki Garden näkee päivänvalon. Myös opetustoimen kanssa rakennetaan yhteistyössä käytäntöä, jossa koulu-jen liikuntatilat siirtyvät ulosvuokra-uksen osalta liikuntatoimen hallin-noitaviksi. Tällä pyritään saamaan ti-loista enemmän hyötyä irti.

Haasteista huolimatta liikunnan parissa on saatu aikaan myös hienoja onnistumisia. Helsinki on kaupunki-na palkittu Liikkuva koulu -hankkeen edistämisestä ja nuorille on tarjottu kattavasti ohjattua liikuntaa nuorten yhteiskuntatakuun hengessä. Koko-naisuudessaan kuntalaiset ovat arvos-telleet helsinkiläisen liikunnan hyvin arvosanoin.

Suurten liikuntatapahtumien merkitystä Helsingin kaupungin imagolle ja matkailulle ei myös-kään sovi unohtaa. Liikuntalauta-kunta ja liikuntavirasto ovat toimi-neet tärkeinä kumppaneina tapah-tumissa, joista mainittakoon esi-merkiksi Stadi cup, Hesa cup, alati kasvava Midnight run ja mammut-timainen Gymnaestrada-voimiste-lutapahtuma, joka toi kaupunkiim-me tuhansia ihmisiä ympäri maail-man ja piristi merkittävästi Helsin-

gin matkailu- ja elinkeinotoimintaa. Liikuntaseurat ovat keskeisiä kau-

punkilaisten liikuttajia. Helsingin kaupunki tukeekin niitä vuosittain avustuksilla sekä tiloihin että toimin-taan. Kasvava avustusten määrä se-kä lajien ja seurojen välinen eriarvoi-suus liikuntatilojen vuokrissa sekä käytössä on johtanut uuden avustus-järjestelmän rakentamiseen. Tämä järjestelmä ollaan saattamassa maa-liin ensi vuoden puolella ja sen onnis-tuminen on erittäin tärkeää.

On tärkeää varmistaa, että myös uusille asuinalueille rakennetaan lii-kuntapaikkoja. Toinen iso asia lähi-tulevaisuudessa on se, miten puolus-tusvoimilta vapautuvaa saaristoa voi-daan hyödyntää kaupunkilaisten vir-kistyskäytössä. Odotan henkilökoh-taisesti Vallisaaren avautumista suu-rella mielenkiinnolla. Se on yksi kau-punkimme salaisista helmistä.

Kasvava kaupunki tarvitsee keuh-kot hengittämiseen ja liikuntapaik-koja virkistäytymiseen. Tämän takia teen työtä liikunnan parissa ylpeänä sen merkityksestä kuntalaisille.

›› Kirjoittaja on Helsingin liikunta-lautakunnan puheenjohtaja.

Helsinkiläinen liikunta ja kasvavan kaupungin haasteet

NÄKÖKULMA | RIKU AHOLA |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Laatinut Aino Halonen

1 Mikä Valtavaari syö etelästä ja kakkii pohjoiseen?v: Talvivaara

2 Mikä on Soinin peloista pahin?v: Vyön Timo.

3 Mikä SSS-hallituksessa on loistavinta?v: Stubbin hampaat.

4 Miksi persu listaa valokuvia?v: Se ylläpitää dialokia.

5 Mistä Sipilä repii pelipöksynsä?v: Työläisen selkänahasta.

6 Mitä kuria hallitus pitää?v: Leikkuria.

7 Mitä EK:lla on lompakossaan?v: SSS-etukortti.

8 Miksi Soini hokee Merhaba, merha-ba?v: Se kokeilee välillä turkin kääntämistä.

9 Mikä on hallituksen pukukoodi? v: Naisilla pikkumusta ja miehillä kokoomusta.

10 Mitä tarkoittaa SSS-menu?v: Oman hännän syömistä.

+1 Bonuskysymys: Mikä puolue jää aina pilkuilla pohtimaan?v: Vas-emmistö

SYYSÄRRIÄISEN 10+ KYSYMYSTÄ

Naomi Klein:No logoKansainvälinen bestseller, josta tuli maailman laajuinen ilmiö. Nykyisessä talouskriisissä Naomi Kleinin arvio yritysten ja brändien hallitsemasta maailmasta on yhä tuoreempi ja vaikuttavampi.

Antti Alaja & Esa Suominen: tAlouttA työväEllEKirja haastaa markkina liberalismin myytit. Siinä etsitään vaihto­ehtoa markkinaliberaalille talous­mallille John Maynardin Keyne­sin sekä hänen teoreettisen työnsä jatkajien ajatuksista.

ulrike Herrmann:pääomAN voittoMikä on modernin kapitalis­min salaisuus? Silmät avaa­va talouskirja jokaiselle, joka haluaa ymmärtää miten pääoma toimii.

Tilaa netistä www.intokustannus.fi tai myynti@intokustannus.fi. Hintoihin lisätään toimituskulut 3,90 €.

liberalismin

Henkistä pääomaa!

ville iivarinen:RAHATiesitkö, että pankit eivät oikeasti lainaa rahaa? Entä tiesitkö, että jos kaikki maail­man velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa?

Naomi Klein:tuHoKApitAliSmiN NouSuVangitseva kertomus siitä, miten kapitalismi hyödyntää tuhon lamaannuttamia kansoja ja valtioita.31 €

ovh 35€

timo Kalevi Forss:tovERit HERätKää Toverit herätkää kertoo poliittisen laulun tarinan 1900­luvun alun työväen­lauluista nykypäivään. Haastateltavina lukuisia 1970­luvun keskeisiä tekijöitä.

luke Harding:SNowdENVuoto Yhdysvaltojen käyttämäs­tä maailmanlaajuisesta vakoilu­ohjelmasta mullisti tietoyhteis­kunnan. Tutkivan journalismin mestarinäytettä lukee kuin jännityskertomusta.

veli-pekka lehtola:SAAmElAiSKiiStASortaako Suomi omaa alku­peräiskansaansa? Ensimmäinen kokonais esitys kiistasta, joka on pohjoisessa tulehduttanut ihmisten välejä jo vuosikymme­niä, mutta josta ei Etelä­ Suomessa tiedetä juuri mitään.

23 € ovh 26€

11€ ovh 12€

11 € ovh 12€

31 € ovh 35€

25€ ovh 28€

23€ ovh 26€

8 € ovh 9€

14

Melkein koko ryhmäkanslian väki, Riikka Korpinurmi toisena vasemmalta.

15

VASEMMISTOLIITON VALTUUTETUT JA VARAVALTUUTETUT HELSINGISSÄ

Eduskuntaryhmän kansliaan kuuluu nyt pääsihteeri, kol-me eduskuntasihteeriä, lain-säädäntösihteeri, tiedottaja

ja viisi ryhmäavustajaa. Yksi ryhmä-avustajista on Riikka Korpinurmi.

”Uusi työtapa on jo nyt osoittau-tunut aiempaa tehokkaammaksi ja kansanedustajia paremmin palvele-vaksi”, Korpinurmi sanoo. Se, että työntekijät ovat yhden työnantajan eli eduskuntaryhmän palveluksessa, selkeyttää työnjakoa.

”Nyt työntekijöiden osaaminen ja asiantuntemus on saatu paremmin koko eduskuntaryhmän käyttöön, ja päällekkäisen työn tekeminen on vä-hentynyt. Työtapaamme kuuluu poh-tia ja kehittää työtapoja. Kansanedus-tajamme ansaitsevat parhaan mah-dollisen avun”, hän kiteyttää.

VALIOKUNNAT VALMISTELEVAT, TÄYSISTUNTO PÄÄTTÄÄRyhmäkanslian työntekijät autta-vat kansanedustajia valiokuntatyös-sä. Työntekijöille on jaettu yksi tai useam pi valiokunta, jonka seuraa-misesta ja avustamisesta hän on vas-tuussa.

”Valiokuntatyön merkitys on suu-ri, sillä eduskunta päättää yleensä asioista täysistunnossa valiokunnan laatiman mietinnön pohjalta”, Riik-ka Korpinurmi kertoo.

Helsinkiläisistä kansanedustajista Paavo Arhinmäki on jäsenenä suu-ressa valiokunnassa ja ulkoasiain-valiokunnassa. Silvia Modig on va-rapuheenjohtajana ympäristövalio-kunnassa.

Valiokuntatyön lisäksi ryhmäkans-

lian työntekijät avustavat kansan-edustajia monin eri tavoin esimer-kiksi hakemalla tietoa, pitämällä yh-teyttä äänestäjiin ja sidosryhmiin ja tiedottamalla eduskuntaryhmän pää-töksistä.

”Jokainen työpäivä on erilainen”, sanoo Korpinurmi.

LUVASSA KIIREINEN SYKSYPolitiikan syksy on alkanut vilkkaa-na. Hallitus on tiedottanut tiiviiseen tahtiin, ja useimmiten uutiset ovat olleet ikäviä varsinkin pienituloisille. Lisäksi yhä pahenevaan pakolaiskrii-siin on saatava ratkaisuja sekä Euroo-pan unionin tasolla että Suomessa, jotta inhimillinen hä-tä saadaan loppumaan.

Hallitusohjelman leikkaukset ovat alka-neet syyskauden alus-sa konkretisoitua. vr on ilmoittanut yt-neu-votteluista sekä raide-liikenteen heikennyk-sistä, jotka vaikuttavat ihmisten liikkumiseen erityisesti ruuhka-Suo-men ulkopuolella.

Oppositio teki en-simmäisen välikysymyksensä halli-tuksen mittavista koulutusleikkauk-sista, jotka näkyvät esimerkiksi siinä, että Helsingin yliopisto ilmoitti syys-kuussa laajoista yt-neuvotteluista.

Eduskuntaryhmä on huolissaan myös varhaiskasvatuksen tilantees-ta, Riikka Korpinurmi kertoo.

”Hallitus aikoo suurentaa ryhmä-kokoja ja lopettaa subjektiivisen päi-

vähoito-oikeuden. Helsingissä iloi-nen uutinen oli, että varhaiskasva-tuslautakunta, opetuslautakunta se-kä kaupunginhallitus asettuivat pu-navihreällä yhteistyöllä vastusta-maan hallituksen varhaiskasvatuk-seen kohdistuvia leikkauksia.”

Eduskunnan syyskauden tärkeim-piä asioita on budjetista päättämi-nen. Vasemmistoliitto valmistelee oman varjobudjettinsa, jossa anne-taan vaihtoehto hallituksen leikkaus-linjalle.

”Eduskuntaryhmä on esimerkiksi kritisoinut hallituksen haluttomuut-ta puuttua harmaaseen talouteen ja veronkiertoon, vaikka Suomi menet-tää näiden takia arviolta 6–8 miljar-

dia euroa vuodessa”, Korpinurmi huomaut-taa.

JOTAIN UUTTA, JOTAIN VANHAAVaikka eduskuntaryh-män työtapoja on uu-distettu reilusti, on jo-tain myös säilytetty.

”Jokaiselle kansan-edustajalle on edelleen nimetty yhteyshenkilö, jonka kautta kansan-

edustajan parhaiten tavoittaa. Ollaan kuulolla, ota yhteyttä!” Riikka Korpi-nurmi kannustaa.

Ryhmäkanslian yhteystiedot löyty-vät sekä Vasemmistoliiton että edus-kunnan nettisivuilta. Eduskuntata-lo on remontissa vuoteen 2017 as-ti, mutta vieraita voidaan jonkin ver-ran ottaa vastaan Pikkuparlamentin tiloissa.

Duunissa eduskunnassaVasemmistoliiton eduskuntaryhmä siirtyi ryhmäkansliamalliin elokuussa. Se tarkoittaa, ettei yksittäisillä kansanedustajilla ole enää omia avustajia vaan koko ryhmää palvelee nyt kahdentoista henkilön tiimi.

Kansan­edustajammeansaitsevat parhaan mahdollisenavun.”

VALTUUTETUT›› Ryhmän puheenjohtaja Veronika Honkasalo myös kaupunginhallituksen jäsen veronika.honkasalo@nuorisotutkimus.fi›› Ryhmän 1. varapuheenjohtaja Eija Loukoila myös kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen eija.loukoila@gmail.com›› Ryhmän 2. varapuheenjohtaja Sami ”Frank” Muttilainen myös kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen sami.muttilainen@gmail.com›› Zahra Abdulla tällä hetkellä asuntolautakunnan jäsen zahra.abdulla@gmail.com ›› Paavo Arhinmäki myös kaupunginhallituksen varajäsen paavo.arhinmaki@eduskunta.fi›› Sirkku Ingervo tällä hetkellä nuorisolautakunnan jäsen ingervo.sirkku@gmail.com›› Dan Koivulaakso myös Helsingin Satama Oy:n hallituksen jäsen dan.koivulaakso@gmail.com›› Silvia Modig myös kaupunginhallituksen jäsen silvia.modig@eduskunta.fi›› Sirpa Puhakka sirpa.puhakka@pp2.inet.fi›› Pekka Saarnio myös kaupunginteatterin hallituksen jäsen psaarnio@welho.com›› Anna Vuorjoki, myös sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen anna.vuorjoki@kolumbus.fi

VARAJÄSENET›› Petra Malin myös varhaiskasvatuslautakunnan jäsen petra@petramalin.fi ›› Vesa Korkkula myös nuorisolautakunnan jäsen vkorkkula@gmail.com›› Henrik Nyholm myös kaupunginhallituksen varajäsen ja yleisten töiden lautakunnan varapuheen johtaja nyholm@live.fi›› Hanna Mithiku myös HSL:n hallituksen jäsen ja opetus-lautakunnan varajäsen hanna.mithiku@helsinki.fi›› Miina Kajos myös sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen kajos@iki.fi ›› Riku Ahola myös liikuntalautakunnan puheenjohtaja aholarj@gmail.com ›› Kirsi Pihlaja, myös kiinteistölautakunnan jäsen kirsi.pihlaja@dlc.fi ›› JP Roos, myös sosiaali- ja terveys-lautakunnan 3. jaoston (ruots.) jäsen jiipee.roos@gmail.com ›› Anu Suoranta, myös Palmia- liikelaitoksen johtokunnan jäsen asuoranta@gmail.com

16

”POIKANI, JONAIN PÄIVÄNÄ TÄMÄ KAIKKI ON SINUN.”

Omistajan käyntikorttiOsuuskaupan tavoite ei ole tuottaa voittoa. Tehtävämme on tuottaa etujaomistajillemme. Omistajiamme ovat kaikki S-Etukortin haltijat – asiakkaamme.