HELSINGIN VASEMMISTON KUNTAVAALILEHTI 2012Vasen HELSINKI

IHANAT NAISET JA KAUPUNKIVILJELY

SIVU 18

Siirtolapuutarhatontti sai Vuokko Hovatan valtoihinsa. Aino Halosen kanssa tehdään puutarhatöitä ja kulttuuriprojektia.

KUNTAVAALI!EHDOKKAAT ESITTELYSSÄ

SIVUT 9!12

ANNA UPOLA!LEHTO

ASUNTOJA JA HALVEMPAA ASUMISTA HETI!Helsingin vuokra-asunto-tilanne on sietämätön, mikä näkyy myös sosiaalitoimessa. ”Jos vuokra-asuntotilanne saataisiin kuntoon, säästyisi paljon myös sosiaalikulu-ja”, sanoo sosiaalityöntekijä Petra Malin. SIVU 4

TEOLLISUUTTA HELSINKIIN!Helsinki on hoitanut huonosti teollisuusasiat. Se aiheuttaa työttömyyttä ja vääristää kaupungin sosiaalista rakennetta.SIVU 14

HYVÄÄ TYÖTÄ NUORTEN PUOLESTATiesitkö, että Helsingissä on avattu Poikien talo? Tyttöjen talo on toiminut jo 15 vuotta. Niissä saadaan nuoria elä-mässä eteenpäin.SIVU 15

MISTÄ SÄ OLET?Stadi on stadi, mutta sen jokaisella kaupunginosalla on oma luonteensa.SIVU 16

2

KÄDESSÄSI ON Helsingin kolmas numero Vasen-lehdestä, jota olem-me alkaneet julkaista kerran-kaksi vuodessa. Lehti kertoo inhi-millisestä näkökulmasta kaikenlaisista asioista, joihin politiikal-la Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla vaikutetaan. Tarkoitus on myös valottaa vähän sitä, mitä Vasemmisto tekee, sillä media ei anna yleensä edes pintaraapaisua siitä, mitä kunnalliset luotta-mushenkilöt tosiasiassa tekevät. Koska kunnallisvaalit ovat tulos-sa, on tässä lehdessä tietenkin esillä erityisesti ehdokkaitamme ja vaaliohjelmamme.

Näissä vaaleissa Vasemmistolla on tilaisuus saada aikaan to-dellinen suunnanmuutos Helsingin kunnalliseen politiikkaan. Tavoittelemme viime vuoden erinomaisen eduskuntavaalimenes-tyksemme rohkaisemina useampaa lisäpaikkaa. Se vaikuttaisi: Jos Vasemmiston, !"#:n ja Vihreiden nykyinen enemmistö kaupun-ginvaltuustossa kasvaa vasemmalta, voimme odottaa myös näiden kahden muun puolueen tekevän nykyistä enemmän yhteistyötä muiden kuin Kokoomuksen kanssa. Nykyisestä kolmen suuren ajoittaisesta suhmuroinnista suljettujen ovien takana siirryttäisiin avoimempaan ja demokraattisempaan hallintoon.

ÄÄNI VASEMMISTOLLE on ääni avoimemmalle politiikalle. Aidot asu-kaslähtöiset demokratiauudistukset ovat Vasemmiston keskeisim-piä vaaliteemoja. Toimivassa demokratiassa luottamushenkilöt ja varsinkaan muutaman puolueen keulahahmot eivät sanele ratkai-suja, vaan päätöksiä valmistellaan asukkaiden kanssa ja ehdoilla jatkuvassa ja avoimessa vuoropuhelussa. Itse olen kaupunkisuun-nittelulautakunnassa edistänyt ajatusta, että ottamalla asukkaat aidosti mukaan saadaan parempia ympäristöjä ja vältytään myös aikaa vieviltä ja hyvin kalliiksi tulevilta valituskierroksilta. Kaikki siis voittavat. Ajamme myös osan kaupungin budjetista siirtämistä kaupunginosiin, asukasfoorumien ja -paneelien hyödyntämistä valmistelussa ja päätöksenteossa sekä kunnallisten kansanäänes-tysten käyttöönottoa.

Meille erittäin tärkeä teema vaaleissa on asumisen hinta, jon-ka laskeminen ei kaupunginvaltuuston nykyisellä kokoonpanol-la onnistu. Tilanne on suorastaan hälyttävä, mikä käy ilmi myös sosiaalityöntekijä Petra Malinin haastattelusta sekä yksinasuvien tilanteesta kertovasta jutusta. Helsingissä jopa puolet asukkaiden tuloista kuluu asumismenoihin, mikä on kansainvälisestikin ver-tailtuna suuri osuus.

Vuokra-asuntoja tai muitakaan asuntoja ei tuoteta tarpeeksi, koska suuret rakennusyritykset kieltäytyvät säännöllisesti raken-tamasta. Vasemmisto on ehdottanut toistuvasti kaupungin oman rakentamisyksikön perustamista, jolla voitaisiin tuottaa asuntoja omakustannushintaan. Tämä tarkoittaa, että kaupungille asunnot maksaisivat itsensä takaisin, mutta olisivat taatusti edullisempia. Samoin maata pitäisi aina tarvittaessa lunastaa kaupungin hal-tuun, jotta voidaan kaavoittaa asukkaiden eikä sijoittajien edun mukaan. Joissain muissa Suomen kunnissa tämä ei ole ongelma, mutta Kokoomus-johtoisessa Helsingissä on.

NYKYISESTÄ HUONOSTA säästölinjasta seuraavat ongelmat ja inhimil-liset vaikeudet tulevat paljon kalliimmiksi kuin kaupungin palve-lujen asiallinen rahoittaminen. Jos esimerkiksi terveydenhoitoon pääsee heti ja maksutta, säästyvät kaupungilta, asukkaalta ja hänen työnantajaltaan monet myöhemmät sairaalakeikat, sairausloma-päivät, hoitokustannukset, jopa sosiaaliset ongelmat. Syrjäytymis-tä ehkäistään pitämällä ihmisten perustoimeentulo ja elämänpii-ri kunnossa ennemmin kuin hyppyyttämällä häntä kontrollista toiseen.

Äänestämällä Vasemmistoa olet mukana tekemässä näissä vaa-leissa oikeaa muutosta. Helsingin tulee olla inhimillisempi, ym-päristölle ja ilmastolle parempi ja meille kaikille oikeudenmukai-sempi kaupunki.

Vaaliohjelmamme sivulla 8 sekä laajempana helsinki.vasemmisto.fi/kuntavaalit

Kuluvatko kaikki rahasi asumiseen?

SAMPO VILLANEN PÄÄKIRJOITUS

Helsingin vasemmiston kuntavaalilehti 2012. Päätoimittaja Esko Tulusto. Toimitussihteeri Elina Vainikainen. Ulkoasu ja taitto Tuomas Karppinen. Valokuvaaja Anna Upola-Lehto. Julkaisija Helsingin Vasemmistoliitto, Lintulahdenkatu 10, 3. krs, 00500 Helsinki. Paino I-print Oy, Seinäjoki.

HELSINGIN VASEMMISTOLIITON PUHEENJOHTAJAKUNNALLISVAALIEHDOKAS

HELSINKI

TEKSTI ESKO TULUSTOKUVITUS ANNA UPOLA!LEHTO

HALLITUKSESTA1. Mitä mieltä olet kuuden puolueen hallituksen toiminnasta?

Hallitusta ei yhdistä yhteinen ideo-logia. Hallituspuolueiden kesken on välillä eroja enemmän kuin opposi-tion ja hallituksen välillä. Olemme tehneet hyviä päätöksiä, mutta joutu-neet hyväksymään myös asioita, joita haluaisimme tehdä toisin. Tärkeintä on, että pyrimme kaikella voimal-lamme toimimaan niiden asioiden puolesta, joiden eteen olemme vuo-sia tehneet töitä.

2. Mitkä ovat hallituksen parhaat pää-tökset?

Minun arvostuksissani ne liitty-vät tavallisen kansalaisen elämän helpottamiseen: pienten tulojen verotuksen alentaminen ja kunnal-

lisveron progression lisääminen pe-rus- ja työtulovähennyksillä, sosiaa-liturvan parantaminen korottamalla työttömän perusturvaa 120 eurolla ja toimeentulotukea 25–85 eurolla kuukaudessa, työmarkkinatuen tar-veharkinnan poistaminen, nuoriso-takuu ja opintorahan sitominen in-deksiin. Hyviä päätöksiä ovat myös suurten pääomatulojen, eläkkeiden, palkkojen, lahjojen ja perintöjen ve-rotuksen kiristäminen.

3. Entä huonoimmat?Arvonlisäveron valitettava korot-

taminen, kuntien valtionosuusleik-kaukset, yliopistoindeksin jäädytys. Niillä kaikilla on vaikutuksia ihmis-ten arkeen. Europolitiikka on tosin muuttunut kriittisemmäksi, mutta se ei vielä vastaa kaikilta osin Vasem-miston tavoitteita.

4. Mitä omia tavoitteitaan Vasemmis-toliitto on saanut hallituksessa läpi?

Tärkeimpinä tuloerojen pienentä-minen verotuksella, sosiaaliturvan

Tavallisen kansalaisen asiallaHelsingin kaupunginvaltuutettu ja kuntavaaliehdokas Paavo Arhinmäki sanoo, että Vasemmisto on hallituksessa ennen muuta puolustamassa ja helpottamassa tavallisten kansalaisten asemaa. Niin, onhan Paavo myös kansanedustaja, ministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja.

3

Tavallisen kansalaisen asialla

si voinut rakentua kiinnostavaakin keskustelua, jos sitä olisi tarkasteltu julkisuudessa pohdiskelevammasta kulmasta.

8. Mikä tai mitä pitäisi mielestäsi kulttuurin saralla saada ensisijaisesti kuntoon?

Kukaan ei halua asua paikassa, jos-sa ei ole kulttuuria. Yksi tärkeimmis-tä tavoitteistani kulttuuriministeri-nä on pyrkiä mahdollistamaan, että kaikkialla voisi nauttia kulttuurista: viedä kulttuuria sinne, missä ihmi-set ovat, lähiöihin ja maaseudulle. Myös lapsiin kulttuurikansalaisina pitää panostaa.

Taiteilijoille pitää turvata mahdol-lisuus tehdä taidetta, niin taloudelli-sesti kuin ”henkisestikin”. Luovuus voi toteutua vain yhteiskunnassa, joka sallii kokeilun, sietää virheitä ja uskoo taiteen arvaamattomuu --teen.

9. Mikä on kulttuurin ja taiteen mer-kitys ihmisen elämässä?

Taide, taiteen tekeminen ja siitä keskusteleminen kasvattavat ajatte-lemaan, epäilemään, perustelemaan ja kokeilemaan. Taide tekee myös rohkeaksi, ja ennakkoluulottomuus on rohkeutta. Taide on yksi parhaita keinoja avata maailmaa ja kitkeä en-nakkoluuloja – niin lapsille ja nuoril-le kuin myös aikuisille. Se on portti maailman ymmärtämiseen.

Tavallisten asioiden kyseenalais-taminen on yksi taiteen erityinen ominaisuus. Taide rohkaisee ajatte-lemaan toisin. Taide pitää valppaana.

Kulttuurin kansantaloudellista merkitystä ei voi mitata liikevaihdon tai työllistymislukujen mukaan. Kan-santaloudellisesti merkittäviä ovat kulttuurin vaikutukset ihmisten hen-kiseen hyvinvointiin ja syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä keskinäisen ym-märryksen edistämiseen.

10. Vinkkaa jokin hyvä kirja syksyn pimeillä luettavaksi, ja hyvä levy.

Kirja: Rosa Liksom: Hytti nro 6.Levy: Tuomari Nurmio: Punainen

planeetta. Se on levy, johon palaan aina uudestaan. Aion myös mennä joulukuussa (7. 12.) Savoy-teatteriin kuuntelemaan Nurmion Dumari ja spuget -kokoonpanoa, vanhoja ja uu-sia stadilaislauluja.

URHEILUSTA11. Kuinka tärkeää arvokisamenestys urheilussa on Suomelle?

Tärkeintä on, että mahdollisim-man monella olisi liikunnallinen elämäntapa ja kaikilla mahdollisuus harrastaa. Etenkin lasten ja nuorten harrastusten hinnat ovat usein koh-tuuttomia. Menestys tulee massojen liikkumisen myötä, jos on tullakseen.

12. Tarvitaanko huippu-urheilua ja sen ”tähtiä” esimerkeiksi?

Esikuvilla on suuri merkitys eten-kin lasten ja nuorten liikunnassa, tä-män voi helposti todeta vierailemalla juniorijoukkueiden harjoituksissa tai pihalla ja kadunpätkillä pelattavissa höntsäpeleissä. Itsekin innostuin jalkapallosta seurattuani suuria täh-tiä television välityksellä. Jokaisen $$-kisapelin jälkeen piti lähteä pot-kimaan palloa lähinurmikolle, pela-simme uudestaan ja uudestaan pelit ja eläydyimme tähtipelaajiksi.

13. Mitä nuorten liikunnan paranta-miseksi voitaisiin vielä tehdä?

Siirrämme rahoitusta hallinnosta kentälle ja järjestöistä seuroille, jot-ta tulevaisuudessa nykyistä merkit-tävämmällä seuratukijärjestelmällä voitaisiin laskea erityisesti lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen hin-toja.

TASA!ARVOSTA14. Tasa-arvokysymykset näyttävät 2000-luvulla jääneen kokonaan ta-louden jalkoihin. Eikö tasa-arvosta ole enää trendikästä puhua?

Vaikka talouskysymykset ovat en-tistä enemmän esillä, edelleen kiin-nitetään aivan liian vähän huomio-ta siihen, että talousratkaisuilla voi olla erilaiset vaikutukset naisten ja miesten asemaan. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaisesti ollaan käynnistämässä selvitystä veropoliit-tisten ratkaisujen ja tulonsiirtojen vaikutuksista naisten ja miesten ta-loudelliseen asemaan.

On hyvä, että 2000-luvulla on noussut vahvemmin esille se, että yhteiskunnassa on rakenteita, jotka sortavat sekä miehiä että naisia. Tasa-arvopolitiikkaa pitää tehdä molem-pien sukupuolten näkökulmasta.

15. Mitkä ovat tällä hetkellä suurim-mat tasa-arvo-ongelmamme?

Ongelmia on edelleen muun muas sa työelämässä, koulutuksessa, palkoissa ja perhevapaiden jakautu-misessa. Myös suoranaista sukupuo-leen perustuvaa syrjintää ilmenee. Tarvitaan sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä. Viimeisten tietojen mukaan naiset ansaitsevat noin 82 % miesten ansioista. Ikään-tyneiden naisten köyhyysriski on suuri pienempien eläkkeiden vuoksi.

16. Milloin Vasemmistoliitto määritte-lee itsensä feministiseksi puolueeksi, kuten useat sisarpuolueet Pohjois-maissa ovat tehneet?

Emme määrittele itseämme is-mien kautta. Ammennamme tietysti muun muassa sosialismista, libera-lismista ja feminismistä, mutta jäse-nille jätetään tilaa määritellä itsensä.

parantaminen ja nuorisotakuu. Hal-litusohjelmaan kirjattiin myös selkeä ei Natolle ja ydinvoimalle.

5. Mitkä ovat jatkossa Vasemmisto-liiton tärkeimpiä tavoitteita hallitus-politiikassa?

Kaikki se mikä on meille keskeis-tä, kuten palvelujen parantaminen, tuloerojen pienentäminen, julkisen liikenteen hintojen alentaminen ja toimivuuden parantaminen sekä ympäristöystävällisempi energia-politiikka.

KULTTUURISTA6. Valtaosassa Suomen kunnista kult-tuuriin käytetään alle 15 euroa asukas-ta kohden. Vain reilusti alle sadassa käytetään enemmän, kulttuuriystä-vällisimmissä kunnissa jopa lähes 100 euroa. Epätasa-arvo eri kuntien asukkaiden välillä kulttuuripalvelujen saamisessa on siten suuri. Vaikka kyse onkin kuntien asioista, voiko kulttuu-riministeri tehdä asialle jotain?

Alueelliset erot kulttuurin kulu-tuksessa ovat Suomessa %&-maiden suurimpia. Kulttuuripalveluiden tarjonta pääkaupunkiseudun sekä maakuntakeskusten ulkopuolella on niukkaa. Se ei ole hyvä asia.

Vuosi sitten käynnistyi kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishan-ke '&&()*, jonka tavoitteena on eriarvoisuuden vähentäminen ja kulttuuripalveluiden tasa-arvoinen saatavuus. Tätä tehdään kunnissa yh-teistyössä esimerkiksi kirjasto-, nuo-

riso- ja liikuntatoimien, taide- ja kult-tuurilaitosten, taiteen perusopetuk-sen, kansalais- ja työväenopistojen tai sosiaali- ja terveystoimen kanssa.

Tavoitteena on perustella kulttuu-ripalveluiden asemaa yhtenä perus- ja lähipalveluiden muotona. Kuntien kulttuuripalveluiden tuottaminen tarjoaa myös luovien alojen ammat-tilaisille työtä.

7. Niin kutsutun korkeakulttuurin muutamat edustajat ovat viime aikoina ilmaisseet pelkonsa ja paheksuntansa siitä, että korkeakulttuuri on heidän mukaansa menettämässä etuoikeutet-tua asemaansa. Mitä ajattelet korkea-kulttuuri–populaarikulttuuri-jaosta?

Se mitä pidämme kulttuurina, on ollut murroksessa jo pitkään. Taiteen ja korkeakulttuurin kenttä on moni-nainen eivätkä rajat populaarikult-tuuriin ole enää niin selviä, väliin mahtuu kiinnostavaa kulttuuria, jota ei voi lokeroida.

Viime aikojen keskusteluissa kor-keakulttuuriksi – jos sitä termiä vält-tämättä halutaan käyttää – ovat rajau-tuneet klassinen musiikki ja ooppe-ra. Se harmittaa, sillä taiteen käsitys on paljon laajempi. Keskustelu kuva-taiteesta, teatterista ja kirjallisuudes-ta katoaa hälyn alle. Haluan korostaa, että missään tapauksessa kenenkään ei ole ollut tarkoitus tuhota vanhaa, vaan synnyttää myös uutta.

Median lietsoma nokittelu on tuhoavampaa kuin yksittäisten tai-teilijoiden mielipiteet. Esimerkiksi Esa-Pekka Salosen kommentista oli-

”PARAS SAAVUTUS HALLITUKSESSA?TULOEROJENPIENENTÄMINENJA SOSIAALITURVANPARANTAMINEN.”

Arhinmäki tunnetaan paitsi jalkapallo-, myös kuvataideharrastuksestaan; hän on taitava gra!tien tekijä ja tuonut sallitut gra!tiseinät Suomeen.

Vasemmisto halutaan yleensä hallitukseen vaikeina aikoina. Arhinmäen mielestä

nyt ei ollut kyse talouden suhdanteista vaan siitä, että

vaalivoittaja ei uskaltanut lähteä toteuttamaan asioita,

joilla se kampanjoi.

4

TEKSTI ESKO TULUSTOKUVA ANNA UPOLA!LEHTO

Elämän suuret ratkaisut voivat saada alkunsa vaikka kaupan kassajonossa.

Petra Malin, nyt 32, oli 21-vuotiaana viettänyt pari mietiske-lyvälivuotta ylioppilaaksi pääsyn jäl-keen. Hän oli muun muassa asunut 10 kuukautta Lontoossa. Helsingis-sä Citykäytävän Alepan kassajonos-sa nuori ulkomaalainen mies katse-li lehtien lööppejä ja kysyi Petralta, mitä niissä luki. Poika oli espanja-lainen, José. Petra ilahtui, kun sai puhua espanjaa, jota oli opiskellut koulussa.

Myöhemmin Petra ja José tapasi-vat Hakaniemessä Rytmi-baarissa. José opiskeli sosionomiksi Helsingin ammattikorkeakoulun kansainväli-sellä linjalla. Petra innostui: juuri täl-laista hän oli tulevaisuudelta etsinyt. Hän haki koulutukseen.

”Tämä työ on ollut mi-nulle ehdottomasti oikea valinta”, hän sanoo.

Lukija kysyy nyt, tuliko Petrasta ja Josésta pari. Ei, vaan kavereita.

TÄRKEÄÄ TYÖTÄPetra valmistui sosiono-miksi 2005.

”Suurimman osan tä-hänastisesta työurastani olen tehnyt sekä sosiaaliohjaajana että sosiaa-lityöntekijänä siellä, mitä sanotaan ”sossun luukuksi”, mikä minusta on ikävä ilmaisu. Puhun mieluum-min vaikka sosiaalityön yksiköstä. Teen toimeentulotukipäätöksiä ja suunnitelmallista sosiaalityötä”, Pet-ra kertoo.

Hän on jatkanut myös opiskelua työn, nyt valtiotieteellisessä tiede-kunnassa. Gradu on tekeillä.

Työssään Petra näkee joka päivä, mitä aiheuttaa työttömyys, kun pie-

Helsingin sosiaali- ja terveys-toimen organisaatiouudistuksen lähtökohtana on sujuvoittaa hoi-toketjuja madaltamalla virastojen ja osastojen välisiä rajoja.

Sosiaali- ja terveyspalvelut organisoidaan pääosin kolmeen osastoon, jotka ovat perhe- ja so-siaalipalveluiden osasto, terveys- ja päihdepalveluiden osasto sekä sairaala-, kuntoutus- ja hoivapal-veluiden osasto.

Vasemmiston lähtökohtana uu-

distuksessa on varmistaa virastojen ruohonjuuritason työntekijöiden yhteistyö. Vasemmisto tavoittelee alueellisia sosiaali- ja terveysase-mia. Näillä lähipalveluasemilla tar-jottaisiin laajasti yksilö- sekä ryh-mäpalveluita tavallisiin arkielämän ongelmiin. Tällainen malli edistäisi myös ajatusta yhden luukun tilan-teesta. Yhdellä asemalla voitaisiin tarjota monipuolisesti palveluja, jolloin kuntalaisia ei tarvitsisi juok-suttaa paikasta toiseen.

Vasemmiston malli lisäisi asuk-kaiden vaikutusmahdollisuuksia, kun lähipalveluasemien yhteydes-sä järjestettäisiin tasaisin väliajoin asukasfoorumeita, joissa asukkaat, palveluiden käyttäjät sekä työnte-kijät tapaisivat. Näin ollen toisena johtavana ajatuksena Vasemmis-ton mallissa on varmistaa työnte-kijöiden, asukkaiden ja palveluiden käyttäjien yhteistyö.

Organisaatiouudistus on vaativa ja pitkä prosessi, jonka suunta sel-

kenee seuraavan valtuustokauden aikana. Nyt on tärkeää kuulla riit-tävästi asukkaita ja työntekijöitä. Erityisesti kokoomus on ajanut kiireistä ylätasolta runnovaa ete-nemistä, mikä uhkaa pilata uudis-tuksen tarjoamat mahdollisuudet. Näin ollen Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuus on yksi tärkeimmistä kysymyksistä syksyn kuntavaaleissa.

JOONAS LEPPÄNEN

Petra Malin työskenteleesossuna Hesassa

Vasemmiston malli: Lähipalveluasemat

Yleisimpiä sosiaalityössä Helsingissä vastaan tuleviaongelmia on, sen ohella että rahat eivät vain riitä elämiseen, asumisen kalleus ja pula vuokra-asunnoista, sanoo sosiaalityöntekijä Petra Malin.

nettu uudistuksesta erittäin vähän tietoa, mikä herättää epävarmuut-ta. Työntekijät toivovat, että heidän mielipiteensä otetaan huomioon, he kuitenkin käytännössä työn teke-vät.”

Petra toivoo, että sosiaalitointa ke-hitettäisiin Helsingissä asiakkaiden kanssa yhteistoiminnalliseen suun-taan, ei teoriassa vaan käytännössä. ”Pitäisi kuunnella enemmän niiden ihmisten ääntä, jotka palveluja käyt-tävät, kysyä heiltä, mitä ja millaisia palveluja he tarvitsevat.”

Hän myös toivoo, että sosiaalitu-kien sääntöviidakkoa karsittaisiin – kaikki virkailijatkaan eivät tahdo py-syä siinä kärryillä. Miten sitten tuen tarpeessa olevat ihmiset voisivat.

”Sosiaalityöntekijä on aina asiak-kaan, palvelujen käyttäjän puolella. En näe, että on mahdollista saavuttaa tässä työssä tuloksia ilman, että asia-kasta autetaan täydestä sydämestä.”

Lisää Petra Malinin ajatuksia muun muassa työstään www.petramalin.fi

LIIAN VÄHÄN TIETOASosiaali- ja terveystoimet yhdistetään Helsingissä. Petran mukaan sosiaali-väen kanta uudistukseen on sinänsä myönteinen: ei siinä ole mitään vi-kaa, jos lähdetään järjestämään pal-veluja uudelleen ja paremmin.

”Työntekijöille on kuitenkin an-

ni palkka ei riitä tai kun arki on liian kova.

”Helposti ajatellaan, että sosiaali-työntekijän työ on pelkkää kurjuu-den näkemistä. Itse näen sen myös palkitsevana. En kuvittele, että vai-keuksiin joutuneen elämään saatai-siin taikaiskulla muutos. Valoa antaa jo se, kun jutellessa hänen elämän-tilanteensa alkaa avautua eteenpäin. Olen nähnyt asiakkaissani paljon inhimillistä voimaa ja kykyä mennä eteenpäin vaikeista olosuhteista huo-limatta”, Petra kertoo.

”Monet kokevat tukeen turvautu-misen häpeälliseksi, mitä se ei ole, vaan pulaan joutuneen oikeus.”

Yhteiskunnan oikeistolaistuessa ja arvojen koventuessa jopa eräät polii-tikot ovat väittäneet, että köyhyys on köyhän oma vika. Näin ei ole. Köy-hyys on rakenteissa.

Petra kertoo, että 1990-luvun la-ma näkyy nyt sosiaalitoimessa. En-nen kaikkea lamaperheiden lapset ja

nuoret, nykyiset aikuiset, ovat vaikeuksissa. Tilan-netta hankaloittaa vielä se, että sosiaalipalveluita on viime vuosina alettu kohdistaa nuorille otta-malla resursseja muual-ta pois.

”Nuoret tarvitsevat tu-kea, mutta ei ole oikein, että tätä pelataan nolla-summapelinä: kun toisil-

le tarvitseville annetaan, se otetaan toisilta pois.”

Yleisimmät ongelmat tämän päi-vän sosiaalityössä Helsingissä ovat asumisen kalleus ja vuokra-asunto-jen puute.

”Meille tulee yhä enemmän ih-misiä, jotka eivät löydä asuntoa tai joiden tulot eivät riitä vuokraan. Jos Helsingin vuokra-asuntotilanne kyettäisiin ratkaisemaan, se keven-täisi merkittävästi sosiaalipuolen painetta ja säästäisi paljon kustan-nuksissa.”

”Kun työssä näkee raskaita asioita, pitää elämässä olla vastapainoa. Teen omia biisejä ja otan laulutunteja”, Petra Malin kertoo.

”SOSIAALITYÖTÄIHMISTEN, EIJÄRJESTELMÄNEHDOILLA.”

5

tilat on suunniteltu ajatellen help-poa liikkumista vaikkapa rollaat-torin tai kepin kanssa: olisi mah-dollisuus itsenäiseen asumiseen, mutta saatavilla olisi myös apua. Ja sitten olisi oltava yhteisiä tiloja. Vanhusten omat asunnot voisivat olla pieniäkin, jos käytössä on riit-tävästi yhteistä tilaa.”

”Asuminen on Helsingissä mielestäni vanhusten suurin on-gelma. Kynnys palveluasumiseen on aivan liian korkea. Tunnen hy-vin iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät pääse palvelutaloon, koska heillä vielä jalat ja pää pelaavat – jossain määrin. Siis ihmisen on ensin mentävä hyvin huonoon kuntoon,

ja sitten ei enää olekaan mitään tehtävissä. Hoitopaikkojen liian vähäinen määrä on suuri ongel-ma. Esimerkiksi tämä viereinen Kinaporin palvelutalo remontoi-tiin juuri hiljattain, ja sinne lai-tettiin kaikkiin asuntoihin pienet keit tiöt, jotta asukas voisi vaikka-pa keitellä itselleen kahvit. Mutta sinne päässeet asukkaat ovatkin sitten monet jo pahasti muistisai-raita; eihän heidän voi antaa käyt-tää liettä.”

JONOJA JA VÄSYNEITÄ OMAISHOITAJIAMirjan mukaan vanhusten tervey-denhoidossa alueelliset erot ovat

suuria. ”Hyvien terveydenhoito-palveluiden saaminen riippuu hy-vin paljon terveysasemasta, jonka alueella asuu. Joihinkin pääsee nopeammin, joissakin on pitkät jonot. Mutta ihmisten kokemuk-set hoidon laadusta ovat hyviä. Jonot ovat kuitenkin usein liian pitkiä.”

”Kotisairaanhoitoa vanhukset eivät taas saa riittävästi, vaikka juuri sitä hoitomuotoa virallisen politiikan mukaan halutaan lisätä. Jos ihminen on sairas, asetetaan esimerkiksi sairaanhoitajille mi-nimimäärät käyntejä. Suurimman osan ajasta vanhus on kotona yk-sinään tai omaishoitajan varassa.”

TEKSTI LEENA MERIKOSKIKUVA ANNA UPOLA!LEHTO

Kinaporin palvelukeskuksen va-paaehtoistyöntekijä Anne Lehto on tehnyt vapaaehtoistyötä van-husten parissa jo vuodesta 2000. Hänet työhön ajoi sattuma: Anne oli juuri jäänyt itse eläkkeelle, kun hänen tuttavansa kertoi toiselle tuttavalleen Annella ehkä olevan nyt aikaa auttaa yksin jäänyttä vanhusta.

Näin Anne aloitti ensimmäisen vapaaehtoisen työrupeamansa. Pian sana kiiri tutulta toiselle, ja lopulta autettavia oli useita.

Kinaporin palvelukeskukseen Anne päätyi naapurinsa suosituk-sen kautta. Tuttu omasta talosta kehotti häntä lähtemään mukaan eläkeläisten toimintaan, ja niin hän lähti.

”Liityin aluksi Kallion-Vallilan eläkeläisten toimintaan, ja pian minusta tuli siellä taloudenhoi-taja. Sinne tuli sitten Kinaporin palvelukeskuksesta toivomus,

että joku tulisi ruokasaliin autta-maan. Meitä oli aluksi vain muu-tama, mutta pian tuli lisää. Se on toiminut hyvin, ja olen edelleen-kin siellä. Sittemmin toiminta on laajentunut muuallekin täällä, esi-merkiksi vanhusten luona käymi-seen.”

ILOA AUTTAMISESTAMitä Anne sitten itse saa vapaa-ehtoistyöntekijänä olemisesta? Hänhän voisi oikeastaan vaan laiskotella ja viet-tää leppoisia eläke-päiviä.

”Ei minusta oli-si vaan laiskottele-maan, olen aina teh-nyt hirveän paljon töi-tä. Ja vanhukset ovat ai-na niin iloisia, kun heidän luokseen menee ja heitä auttaa. Se on niin valtavan palkitsevaa! He kertovat elämästään, istutaan kahvilla ja jutellaan: se kaikki on tosi mukavaa. Jotenkin tämä kaik-ki sopii luonteelleni hyvin. Minul-la on toki perhe ja monta lasten-lastakin, mutta he ovat kaikki jo sen ikäisiä, että pärjäävät ilman minuakin. Vanhukset sen sijaan ovat usein yksinäisiä ja perheet-tömiä.”

Vanhusten yleiseen hoidon tasoon Annella olisi paljon huo-mautettavaa. ”Olen käynyt kol-messa vanhusten palvelutalossa, kahdessa ruotsin- ja yhdessä suo-menkielisessä, ja niissä minusta hoidon taso on hyvä. Mutta sanoi-sin, että juuri kotihoito on eniten retuperällä.”

”Jos vanhuspalvelulaki tulee, siinä on kiinnitettävä huomio esi-

merkiksi vanhusten riittäviin ul-koilumahdollisuuksiin. Ei

pelkkä hoitajien lisää-minen riitä, vaan työ olisi organisoitava uudestaan. Esimer-kiksi maaseudulla kotipalvelu on aivan

erilaista kuin Helsin-gissä: hoitajilla on siel-

lä aikaa olla ja keskustel-la hoidokkiensa kanssa. Täällä

heillä on liian kiire.”

SINNIKÄS ASIANAJAJAJoskus vapaaehtoisen on pidettä-vä vanhusten puolta. ”Vanhusten kanssa joutuu tekemisiin myös sairaanhoidon ja kotipalvelun kanssa. Kerrankin odotin kym-menen tuntia sairaalassa erään vanhuksen kanssa, kun hänelle ei tuntunut kukaan löytävän sopivaa

Vanhusasiaa vaalikentilleMirja Arajärvi on monessa mukana: hän on paitsi Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, nyt myös kunnallisvaaliehdokas.

Väestön ikääntyessä ovat riittävät ja tasa-arvoiset vanhuspalvelut entistä tärkeämpiä.

Asenne-muutos

vanhusten-hoitoon!

Kinaporin palvelukeskuksessa työskentelee jatkuvasti satakunta vapaaehtoista, joista Anne Lehto on yksi.

Aina vanhuksen puolella

avointa paikkaa. Olin vienyt hänet sinne ambulanssilla, mutta sairaa-la ei olisi millään ottanut häntä, vaikka kunto oli jo todella huono. Vasta kun sinnikkäästi vaadittiin, hänelle järjestyi paikka Laakson sairaalasta. Nyt hän on kotona ja hänellä käy kolme kertaa päivässä kotisairaanhoitaja, joka ehtii kul-loisellakin käynnillä olla vain pari kolme minuuttia. Se on järjetön-tä. Eihän niitä vanhuksia kukaan kuuntele, eivät hoitajat ehdi jutel-la. Nämä palvelukeskukset vielä jotenkin toimivat, mutta ei koti-

hoito. Se on asia, johon pitäisi kai-kista eniten kiinnittää huomiota.”

”Tässä kaikessa huomaa, miten nuorena ei tule ajatelleeksi näitä asioita. Ei silloin ole ajankohtaista miettiä vanhuutta. Mutta elämää täällä katsellessa tulee kieltämättä joskus ajatelleeksi, kuinka mah-dan itse saada hoitoa aikanaan. Nyt olen vielä terve, mutta entä sitten kun tarvitsen hoivaa?”

”Vanhusten hoidosta alettiin ensimmäisenä säästää. Mutta kai-kista meistä tulee kuitenkin van-hoja”, Anne muistuttaa.

”Ihmisiä myös kotiutetaan sai-raalasta heidän ollessaan vielä liian huonokuntoisia. Heidät lä-hetetään siis yksin kotiin, jossa ei ole kukaan heistä huolehtimassa”, Mirja ihmettelee.

”Iso osa kotihoidosta toimiikin omaishoitajien varassa. Mutta on kuitenkin hyvin paljon omaishoi-tajia, joita ei tueta millään tavalla. Tärkeintä olisi oikeastaan se, että heilläkin olisi välillä lomaa työs-tään. He tekevät kuitenkin ympä-rivuorokautista työtä, ja se kulut-taa. Usein omaishoitaja sairastuu seuraavaksi. Se on hyvin suuri ongelma.”

PLUSSA PALVELUKESKUKSILLEEri puolilla kaupunkia olevia van-husten palvelukeskuksia Mirja kiittää vilpittömästi. ”Niiden toi-minta on minulle jossain määrin tuttua, ja ne ovatkin aivan erin-omaisia. Täälläkin Kinaporin pal-velukeskuksessa meidän Kallion-Vallilan eläkeläisten kerhomme kokoontuu, ja olen itse käynyt täällä työväenopiston kursseilla. Täällä on myös ruokailumahdolli-suus, erilaisia kerhoja, liikuntatoi-mintaa ja paljon muuta. Näistä on viime kädessä kaupungilla vastuu, nämä ovat sosiaaliviraston alaisia, mutta täällä työskentelee päivit-täin myös suuri määrä vapaaeh-toisia, joita ilman toiminnasta ei tulisi mitään.”

”Lisäksi kannattaa muista eri-laiset eläkeläisyhdistykset, joiden toimintaan haluaisin kannustaa kaikkia sen ikäisiä. Niihin kan-nattaisi suhtautua kuin ay-liikkee-seen: kun jää eläkkeelle, liittyy sa-malla myös eläkeläisyhdistykseen. Eläkeläisyhdistykset järjestävät monenlaista virkistystoimintaa ja tukevat eläkeläisten aktiivista osal-listumista yhteiskunnan asioihin.”

TEKSTI LEENA MERIKOSKIKUVA MIGUEL VERA

Tapasin Mirjan Kinaporin palvelu-keskuksessa, ja puhe ajautui luon-nollisesti syksyn puhuttuun aihee-seen, vanhuspalvelulakiin. Hoita-jamitoituksen sisällyttämisestä lakiin Mirja sanoo esimerkiksi lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin vaatineen voimakkaasti mitoitus-ta, ja sen väen varmasti tuntevan työnsä kautta asian parhaiten.

Mikä sitten olisi riittävä määrä hoitajia, Mirja ei osaa ehdotto-masti sanoa. ”Epäilen, että lakiin tulee liian pieni määrä, josta tulee-kin sitten minimin sijaan tavoite. Mutta laki on kuitenkin ehdotto-masti tarpeellinen.”

”Vanhuksen hyvä hoiva on kui-tenkin hyvin laaja kysymys. Tär-keää olisi aina ottaa huomioon se, missä kunnossa vanhus on. Minä painottaisin ennaltaehkäisyä eli si-tä, että kun vanhus vielä on hyväs-sä kunnossa, hän pääsisi asumaan olosuhteissa, joissa pääsee helpos-ti liikkumaan, tapaamaan muita ihmisiä ja joissa on myös erilaisia toimintamahdollisuuksia. Mutta nykyisillä pisteytysjärjestelmillä sellaisista hyötyvät vanhukset kat-sotaan niin hyväkuntoisiksi, ettei-vät he tarvitse mitään.”

OMA KOTI EI AINA OLE KULLAN KALLIS”Mielestäni olisi jo aika luopua siitä dogmista, että vanhuksen on aina hyvä asua mahdollisimman kauan entisessä kodissaan”, Mir-ja huomauttaa. ”Väestö ikääntyy koko ajan, vanhainkotipaikkoja vähennetään, mutta toisaalta pal-veluasuntoja ei ole rakennettu tar-vetta vastaavaa tahtia.”

”Olisi tärkeää, että olisi sen tyyppistä palveluasumista, jossa

Vapaaehtoistyö paikkaa hoidon aukkoja

6

TEKSTI RIITTA MATILAINENKUVA ANNA UPOLA!LEHTO

Mikko Koikkalainen, 36, on kotoisin Savonlin-nasta ja suorittanut yhteiskuntatieteiden

maisterin tutkinnon Joensuussa. Hän asuu yksin Kurvissa ja tykkää elää tiiviissä kaupunkiympäristös-sä, jossa julkinen liikenne toimii ja palvelut ovat lähellä.

”Helsinkiin oli helppo sopeu-tua, sillä täällä asui jo monta nuo-ruuden ystävääni”, hän kertoo. ”Olen aika seurallinen ja sosiaali-nen, mutta arvostan omaa aikaa, rauhaa ja itsenäisyyttä – ehkä tä-mä on myös elämäntapavalintani taustalla.”

”Helsingissä on enemmän kulttuuria, mahdollisuuksia har-rastaa ja tehdä erilaisia asioita kuin entisillä kotipaikkakunnilla-ni. Erityisesti arvostan täällä jul-kista liikennettä, mutta asumisen laatu suhteessa hintaan on Hel-singissä paljon huonompi kuin muualla Suomessa. Ja ero kasvaa koko ajan Helsingin tappioksi”, Mikko toteaa.

”Asumisen hinta pakottaa opis-kelijat tekemään töitä opintojen ohella, ja monet työssäkävijät sekä myös monet vanhukset maksavat asumisestaan yli puolet net-totuloistaan. Muuhun ei juuri jää varaa.”

”Maksan Helsin-gissä puolet suu-rempaa vuokraa kuin Joensuussa, mutta asumiseni laatu on huonon-tunut.” Mikko muis-tuttaa, että yli puolet Helsingin kotitalouksis-ta on yhden hengen talouksia.

ASUMISEN HINTAA ALENNETTAVAYksi parhaista sosiaalipoliittisista teoista olisikin alentaa asumisen hintaa Helsingissä.

”Se onnistuu, kun rakennetaan enemmän vuokra-asuntoja. Tä-

Yksin asuvana Helsingissä mä vaikuttaisi sekä vuokriin että omistusasuntojen hintoihin ja olisi sekä vuokra- että omistus-asujien etu. Myös työnantajien tulisi ymmärtää, että edullisempi asuminen hyödyttää myös heitä.”

Mikko kannattaa Helsingin Vasemmistoliiton aloitetta kau-pungin omasta rakentamis- ja

korjausyksiköstä, joka ra-kentaisi kaikenkokoi-

sia edullisia asun-toja ilman suurta voitontavoittelua. Lisäksi tarvitaan Hitas- ja asumis-oikeusasuntoja sekä yksityisten

omistamia vuokra-asuntoja. Taloja tuli-

si rakentaa myös ilman autopaikkoja, jolloin raken-

nuskustannukset laskisivat. Mikko on ärsyyntynyt väittees-

tä, että on oma valinta, asuuko vuokralla vai omistusasunnossa.

”Eihän helsinkiläinen yksin asuva pätkätyöläinen saa asunto-lainaa! Onko pätkiä tekevän yk-sin asuvan tyydyttävä asumaan

loppuelämänsä liian pienissä ja huonosti varustelluissa luukuis-sa? Tilanteeseen voidaan puuttua järkevällä asunto- ja kaavoituspo-litiikalla, joka lähtee asujien eikä rakennusyhtiöiden tarpeista. Asu-misen pitää olla asumista eikä si-joitustoimintaa.”

MYÖS KANTAKAUPUNKI KUULUU KAIKILLEYksin asuville ehdotetaan usein kimppakämppää. ”Se on hyvä vaihtoehto, mutta aikuisella ihmi-sellä pitää olla oikeus asua yksin niin halutessaan. Ja että kanta-kaupungissa voivat asua muutkin kuin rikkaat”, Mikko linjaa.

”Maailmalla on riittävästi esi-merkkejä kaupunginosien eriar-voistumisesta. Tämä kehitys pitää pysäyttää Helsingissä.”

Mikon mukaan keskituloinen-kin yksin asuva on usein vain muutaman kuukauden palkan päässä taloudellista katastrofista. Vaikkapa vakava sairastuminen romuttaa helposti yksin asuvan talouden, kun toista ihmistä ei ole jakamassa kuluja.

”Tätäkin tilannetta helpotettai-siin asumisen hintaa laskemalla ja muuttamalla perheiden ehdoil-la rakennettuja Kelan ja sosiaali-puolen tukijärjestelmiä. Kasvava yksin asuvien vanhusten jouk-ko täytyy myös ottaa huomioon asuntopolitiikkaa suunniteltaessa sekä koteja remontoitaessa, jotta vanhukset niin halutessaan voivat asua itsenäisesti mahdollisimman pitkään.”

”Yksin asuminen ei ole mikään lyhytaikainen elämän välitila, joka kaikilla päättyy parisuhteen löyty-miseen ja yhteen muuttamiseen. Yksin asuvat nähdään yhteiskun-

Mikko Koikkalainen muutti monien muiden tavoin töiden perässä Helsinkiin kolmisen vuotta sitten.

”Kuntavaalien äänestäjillä on nyt suuri vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa pääkaupunkiseudun asuntopolitiikan suuntaan”, Mikko Koikkalainen muistuttaa.

MikkoMikko Koikkalainen on Vasem-mistoliiton ehdokkaana syksyn kuntavaaleissa. Poliittista koke-musta hänelle on kertynyt Va-semmistoliiton valtuutettuna Savonlinnassa sekä Joensuussa teknisen lautakunnan jäsenenä ja varavaltuutettuna. Hän on

Vasemmistoliiton Helsingin pii-ritoimikunnan jäsen ja vastannut puolueen pienyrittäjäohjelman valmistelusta.

Mikko on töissä aluekoordi-naattorina Vantaan kaupungin alue- ja asukaspalvelussa. Yhteis-kunnallisen toiminnan lisäksi hän harrastaa musiikkia, kirjallisuutta ja voimaharjoittelua.

nallisessa keskustelussa liian usein syrjäytyneinä ressukoina tai yltiömenevinä itsekkäinä sink-kuina. Yksin asuminen on hyvää, tavallista elämää iloineen ja surui-neen, eikä tarkoita sitä, että ihmi-nen eläisi yksin ja ilman parisuh-detta, ystäviä tai perhettä”, Mikko sanoo.

Helsingin Vasemmistoliiton Yhden hengen taloudet -toiminta ryhmän blogi löytyy osoitteesta yhdenhengentaloudet.wordpress.com, Facebookista nimellä Yksinasuvat – miljoona marginaalissa.

Lisää edullisia

vuokra-asuntoja sekä oma

rakentamis- ja korjausyksikkö

kaupungille!

Palvelualoite palvelee bisnestä, ei ihmistä

Teija Asara-Laaksonen:

TEKSTI DAN KOIVULAAKSO

”Taustalla on Ruotsista tuttu haasteoi-keus. Kyse on kylmästä ja laskelmoi-vasta yksityistämisestä”, sanoo Julkis-ten ja hyvinvointialojen ammattiliiton (+,() toimialajohtaja Teija Asara-Laak-sonen.

Kokoomuksen ja keskus kauppa-kamarin ajama palvelu aloite johtaa herkästi byrokratian ja palkka-dumppauksen lisääntymiseen. Mutta mistä aloitteessa onkaan tarkemmin kysymys?

7

Yksin asuvana Helsingissä

1 ASUMISEN HINTA ALAS! Asumisen korkea hinta aiheuttaa Helsingissä köyhyyttä. Edullisten

vuokra-asuntojen osuuden reipas kas-vattaminen ja kaupungin oma raken-nusyksikkö tervehdyttäisivät asunto-markkinoita. Asuminen on perusoikeus.

2 SUORAA DEMOKRATIAA JA KAUPUNGINOSIIN OMAT VALTUUSTOT!

Asukkaiden on oltava mukana asioiden valmistelussa alusta asti. Päätökset on tehtävä vaaleilla valituissa seutu- ja kau-punginosavaltuustoissa, ei kuntayhty-missä.

3 ULKOISTAMISEN JA YHTIÖITTÄMISEN AIKA ON OHI!

Julkiset palvelut toimivat luotetta-vimmin ja taloudellisimmin, kun kunta tuottaa ne itse.

4 SOSIAALI! JA TERVEYS!ASEMILLE ASUKAS!LÄHTÖISET LÄHIPALVELUT!

Sosiaali- ja terveystoimen yhdistyessä pitää muodostaa uudet lähipalveluase-mat, joita asukkaat kehittävät yhdessä työntekijöiden kanssa. Terveyskeskus-maksut pitää poistaa ja palvelut saada ilman kohtuuttomia jonotusaikoja.

5 VAPAATA TILAA JA KAUPUNKIKULTTUURIA!Asukkaiden kohtaamiseen ja

yhdessä tekemiseen tarvitaan julkista ei-kaupallista tilaa eri kaupunginosis-sa. Kulttuurin ja taiteen resursseja on lisättävä.

6 YHDESSÄ OPPIMISEEN!Päivähoidossa ja kouluissa pitää olla tarpeeksi työntekijöitä, myös

oppilashuoltoon ja koulupudokkaiden tukeen. Toisen asteen opiskelupaikko-ja ja oppisopimuskoulutusta tarvitaan lisää. Nuorten syrjäyttäminen tulee kalliimmaksi. Päivähoitoon on päästä-vä lähellä kotia.

7 JULKISET PALVELUT JA MAKSUTTOMUUS KUULUVAT YHTEEN!

Kirjastojen ja museoiden lisäksi asiakas-maksut eivät sovi myöskään terveys-

keskuksiin. Vasemmisto haluaa edetä kohti maksutonta joukkoliikennettä alentamalla lippujen hintoja ja laajen-tamalla opiskelijoiden, eläkeläisten ja työttömien alennuksia. Kaupungissa on oltava vapaassa käytössä olevia lii-kuntapaikkoja.

8 PERUSTULON PUOLESTA!Helsingin Vasemmisto ehdottaa, että puolueen ja järjestöjen yh-

teistyöllä valmistellaan aloite alueelli-sesta perustulokokeilusta Helsingissä. Perustulon tulee vähentää köyhyyttä eikä se saa huonontaa sosiaaliturvan tasoa.

9 HIILINEUTRAALI HELSINKI!Pelkkää ilmastonmuutokseen ja päästörajoituksiin sopeutumista

järkevämpää on ottaa aktiivinen ote ja ennakoida kehitystä. Hiilipäästöjä on alennettava 40 % vuoteen 2020 men-nessä. Energiatehokkuuden ja tulevai-suuden energiaratkaisujen kehittely on myös hyvää taloudenpitoa.

10 ALUEIDEN SOSIAALINEN ERIARVOISTUMINEN ON PYSÄYTETTÄVÄ!

Millekään alueelle ei saa syntyä huonoa kierrettä, jossa ongelmat vain kasautu-vat. Kaikkien alueiden viihtyvyys ja hyvä ilmapiiri on turvattava sekä monipuoli-sella asuntorakenteella että kattavilla lähipalveluilla.

MISTÄ RAHAT?"Helsinki on varakas kaupunki, mutta jos palvelut rapistuvat ja niitä yksityis-tetään, siitä voi tulla köyhä. Moni Va-semmiston esitys parantaa kaupungin taloutta. Ajoissa saatu sosiaalinen tuki tai terveydenhoito ja asumisen turvaa-minen kaikille tulevat paljon halvem-maksi kuin ihmisten kierrättäminen palvelujonoissa.

Vasemmisto asettaa etusijalle asuk-kaiden lainmukaiset peruspalvelut ja oikeuden asumiseen. Kaupungin liike-laitosten ja yhtiöiden voittoja on käy-tettävä asukkaiden hyvinvoinnin lisää-miseen.

Koko Helsingin Vasemmiston kunnallis-vaaliohjelma löytyy osoitteesta www.helsinki.vasemmisto.fi/kuntavaalit.html

Tehostamisvaatimusten takia kun-nissa keksitään jatkuvasti uusia tapo-ja siirtää palveluja yksityisten toimi-joiden käsiin. Jo käytössä olevan pal-velusetelin rinnalle ajetaan nyt ”pal-velualoitetta”, jossa tietyn palvelun kilpailuttamismenettely voitaisiin aloittaa yrityksen haasteen perusteel-la eikä kaupungin tarpeista lähtien.

Palveluseteli on tarkoitettu palve-luasumisen hoivan kustannuksiin, mutta se on hyvin eriarvoistava.

”Sellaisella pieni- ja keskituloisella, jolla ei ole myytävää varallisuutta tai hyvätuloisia ja anteliaita lähimmäi-siä, ei ole asiaa palveluseteliasumi-seen”, kirjoittaa sosiaalilautakunnan jäsen Jouko Kajanoja. Hän pohtii, pa-laammeko ulkoistettujen palveluiden myötä takaisin luokkayhteiskuntaan.

ASUKKAIDEN ETU ETUSIJALLEHelsingin vuosien 2012–2014 talous-suunnitelmassa mainitaan mahdol-lisuus kokeilla palvelualoitetta kau-punginhallituksen myöhemmin määrittämällä tavalla. Helsinki näyt-tää suuntaa kuntapolitiikalle, joten sen päätöksillä on seurauksia valta-kunnallisesti. Siksi Asara-Laaksosen mielestä on tärkeää pysäyttää palve-lualoite Helsingissä.

”Siitä ole kirjausta Kataisen halli-tuksen ohjelmassa. Palvelualoite he-rättää myös kysymyksiä julkisrahoit-teisten palveluiden laadun heiken-tymisestä sekä kuntatyöntekijöiden työ- ja palkkaehdoista.”

”Julkisten palveluiden tulokselli-suus ja sen arvioiminen ovat tärkeitä asioita, mutta niitä ei voi mitata vain

VALPROGRAM TENDERAR att bli listor på det goda man vill ha och det onda man vill undvika. När man söker den röda tråden i Vänsterförbundets kommu-nalvalsprogram i Helsingfors kan man urskilja konturen av en socialt och ekologiskt sund metropol.

Det är ett faktum att Helsingfors växer och för att kunna möta de utma-ningar befolkningsökningen innebär måste staden se till att det finns till-räckligt med bostäder där man kan bo till ett skäligt pris. Stadens egen pro-duktion av hyresbostäder är ett konkret sätt att påverka bostadssituationen. Finns det tillräckligt med bostäder hålls såväl hyrorna som bostadspriserna på en rimlig nivå.

Stadens tillväxt är också en utmaning för den lokala demokratin. Det upp-står ett allt större behov av att decentralisera beslutsfattandet så att beslut som direkt berör närmiljön fattas av dem som bor i de berörda stadsdelarna. Därför är det viktigt att utveckla den representativa demokratin på lokal nivå. Vänsterförbundet föreslår att man inleder ett försök med stadsdelsfullmäkti-gen, som ges en genuin möjlighet att delta i beslutsfattandet.

FÖRUTOM ATT göra beslutsfattandet mera lokalt måste man göra förvaltnings-kulturen mera demokratisk. På svenskspråkigt håll har den pågående skol-nätsreformen, där man minskar antalet svenskspråkiga gymnasier från fyra till tre och antalet högstadier från fem till fyra, utgjort ett praktexempel på illa förankrad beredning där såväl lärare som föräldrar och elever känt sig överkörda. Det svenskspråkiga skolnätet bör utvecklas så att det kan bemöta både förändringar i årskullarnas storlek och nya pedagogiska utmaningar, men utvecklingsarbetet får inte bestå av slarviga skrivbordsövningar utan måste utgå ifrån de konkreta problem och behov som skolorna upplever.

En större stad med växande ekonomiska klyftor betyder att risken för seg-regering ökar. Den växande mångkulturalismen är i sig en rikedom, men när skillnader i kulturell och språklig bakgrund kombineras med ekonomisk ojämlikhet uppstår det problem. Segregeringen har många ansikten och be-rör allt från hälsovård och utbildning till bostadsområdenas trivsel.

TILLGÅNGEN TILL hälsovård måste tryggas och hälsocentralsavgiften får inte hin-dra att någon söker vård. Därför föreslår Vänsterförbundet att avgiften slopas. Skolorna måste ges tillräckliga resurser för såväl elevvård som stödundervis-ning. En tillräckligt omfattande hemspråksundervisning av god kvalitet bör vara alla språkliga minoriteters rättighet. Undervisning i det egna språket stöder både inlärningen inom andra ämnen och den egna identiteten.

Allt fler utredningar visar att konkurrensutsättningen av hälso-, åldrings- och dagvårdstjänster inte nödvändigtvis leder till ekonomiska inbesparingar. Därför bör Helsingfors i första hand satsa på att utveckla sin egen produktion av tjänster. När det gäller produktionen av svenskspråkiga tjänster har fören-ingar och stiftelser inom den tredje sektorn traditionellt spelat en viktig roll. De nuvarande ramarna för konkurrensutsättning har försvårat dessa aktörers verksamhetsvillkor och bland annat lett till att tidigare köpavtalsdaghem nu valt att bli privata, med höjda dagvårdsavgifter som följd. Staden måste satsa på att skapa bättre ramar för samarbetet med den tredje sektorn än vad de kortsiktiga konkurrensutsatta avtalen möjliggör.

KOLUMN MARTINA REUTER

Vi vill ha en socialt och ekologiskt sund metropol

VASEMMISTON HELSINKI ON ASUKKAIDEN KAUPUNKIKUNNALLISVAALIOHJELMAN 2012 TOP 10

Teija Asara-Laaksonen johtaa JHL:n vasemmistoryhmää. Kesäkuussa tuore edustajisto valitsi hänet jatkamaan liiton toimialajohtajana.

rahassa. Mukaan pitää ottaa palvelui-den saavutettavuus ja henkilöstön se-kä kuntalaisten näkökulmat”, Asara-Laaksonen sanoo.

”Myös vastuukysymykset hämärty-vät, jos osa palveluketjusta annetaan yksityisen toimijan hoidettavaksi. Kaupungilla on oltava itseluottamus-ta tuottaa omat palvelunsa.”

Ruotsissa haastemalli on ollut käy-tössä vuosia, mutta sen kustannuk-sista ei ole vieläkään tehty perusteel-lisia selvityksiä. On huomattu, että kilpailutus on johtanut ongelmiin so-siaali- ja terveyspalveluiden sekä ope-tuksen laadun suhteen. Ongelmia on myös kilpailutuksen ehdoissa, läpinä-kyvyydessä, veroparatiisien käytös sä ja palveluiden hinnoissa, jotka usein nousevat kilpailutuksen jälkeen.

Silti läpinäkyvyys on yksi peruste-lu, jolla palvelualoitteen kannattajat sitä perustelevat.

Helsingissä läpinäkyvyys on yritys-ten kohdalla haaste jo nyt. Esimer-kiksi kaupungille palveluita myyvän Terveystalon kohdalla veroparatiisien käyttöä ei ole pystytty ehkäisemään, vaikka asiaa on pyöritetty valtuustos-sa jo puolitoista vuotta.

”Päätöksenteon hukkuminen kil-pailutusbyrokratiaan vähentää kun-tademokratiaa”, Asara-Laaksonen toteaa.

Kevan (entinen Kuntien eläkeva-kuutus) selvityksen mukaan neljän-nes kunnista ja kuntayhtymistä on palauttanut ulkoistettuja palveluja takaisin omaksi toiminnakseen kus-tannus- tai laatusyistä.

ANNA UPOLA!LEHTO

8

nusviraston yleisten töiden lautakun-nasta.

Taksiautoilija Ahti Dahlin päivä ei myöskään ole ollut aivan tavanomai-nen. Hän on jo siirtynyt eläkkeelle, mutta on edelleen taksifirmaansa ylläpitävänä pienyrittäjänä saanut juuri tänään käyttöönsä uuden au-ton, Volvon.

Vantaalainen Dahl työskente-li ”taksirenkinä” 1970-luvulla, kun kaupunki kasvoi nopeasti ja myös lentoliikenne vilkastui. ”Taksirenki” sai siihen aikaan ”isännän” aseman nopeasti. Dahlista tuli ”isäntä” vuon-na 1980.

”Oman firman perustaminen vaa-ti sijoittamista, kun piti ostaa oma auto, mutta sainhan sitten myös enemmän tuloja. En itse aja enää autoa, vaan minulla on kaksi kus-kia. Olen luvannut heille pitää tilan-teen samana, kunnes he saavat omat

taksilupansa. Tuntuisi pahalta, jos joutuisin joskus irtisanomaan työn-tekijän.”

Ahti Dahl teki viime vuoden edus-kuntavaaliehdokkaana lujasti töitä Vasemmistoliiton pienyrittäjyysoh-jelman tunnettuuden lisäämiseksi Uudellamaalla.

”Pienyrittäjätkin mieltävät itsensä usein porvareiksi. Kokoomus ajaa suuryritysten asiaa, mutta se ei edis-tä pienyrittäjien etua. Meitä taas ei pienyrittäjien piireissä otettu vaka-vasti, vaikka kiltisti kuuntelivatkin, kun kerroimme ohjelman sisällöstä. He eivät oivaltaneet, että me vasem-mistoliittolaiset voisimme olla hei-dän asianajajiaan”, Dahl toteaa.

PAINEITA LIIKKEEN SISÄLTÄ, EPÄUSKOA ULKOAEija Loukoila ja Ahti Dahl keskus-televat pienyrittäjyyden historiasta

saa työstään riittävän toi-meentulon

voi sairastaa ja saada päivä-rahan jo yhden päivän oma-vastuuajan jälkeen

voi vähentää sairaan lapsen hoitokulut verotuksessa tai hoitaa lastaan itse Kelan tuella

ei kauppakeskuksessa-kaan ole pakotettu pitämään liikettä auki seitsemän päivää viikossa

saa rahallista tukea ensim-mäisen työntekijän palkkaa-miseen

saa ympäristöystävällisen palvelutyön tekijänä alemman alv-kannan

maksaa ennakkoveroa toteutuneen tulon, ei arvion perusteella

toimii yrittäjänä omasta halustaan, ei pakotettuna, ja on aidosti oma pomonsa

Vasemmisto haluaa, että yrittäjä…

Yrittäjät vasemmaltaVaatii aikaa, että Vasemmistoliitto ja pienyrittäjyys mielletään luontevasti toisilleen sopiviksi. Ahti Dahl, Eija Loukoila ja Valon Shala tekevät töitä puolueen kiitetyn yrittäjäpoliittisen ohjelman puolesta.

vasemmistoliikkeessä. Vasemmisto-laisia yrittäjiä on ollut aina: Koiton talossa Helsingissä, taksi- ja kuorma-autoilijoina, talonrakentajina, om-pelijoina, partureina, kampaajina, taiteilijoina. Liikkeen sisällä kaikki eivät ole suhtautuneet yrittäjyyteen ymmärryksellä, eivätkä suhtaudu vieläkään.

Yleinen mielikuva vasemmistolai-suudesta on ollut huonosti yhteen sopiva yrittäjyyden kanssa, vaikka ristiriitaa ei tosiasiassa olisikaan.

”Olen Helsingin Yrittäjien jäsen ja Itä-Helsingin Yrittäjien varapu-heenjohtaja. Olen näissä yrittäjäjär-jestöissä saanut kuulla vuolaasti ke-huja uudesta ohjelmastamme, siitä, että Vasemmistoliitolla on puolueista selkein yrittäjäpoliittinen ohjelma”, Loukoila iloitsee.

Valon Shala on hieman ihmeis-sään näistä keskusteluista, mutta se onkin ymmärrettävää. Balkanilla it-senäinen pienyritystoiminta on ollut yhtä lailla ymmärrettävä valinta kuin Suomessa tehtaan työt.

Loukoila kertoo tehneensä enti-selleen työnantajalleen palkkatyö-läisenä hyvää tulosta monet vuodet. Kun toimitusjohtaja vaihtui, yrityk-sen johdon suhtautuminen hänen avoimeen vasemmistolaisuuteensa muuttui kielteisemmäksi.

”Minähän olen tällainen myöhäis-herännäinen, kun liityin puoluee-seen vasta hieman alle 50-vuotiaana. Uusi toimitusjohtaja kiusasi minua monella tavalla luottamustehtävieni johdosta. Harkitsin pitkään, ja lopul-ta perustin oman yrityksen. Eikä ole kaduttanut.”

HARMAA TALOUS KIUSAA REHELLISTÄ YRITTÄJÄÄ Keskustelu harmaasta taloudesta on vilkasta. Valon Shala kertoo, että ti-lanne Suomessa oli aivan erilainen, kun hän saapui tänne. Putkialalla harmaan talouden yrityksiä, erityi-sesti virolaisia ja venäläisiä, ei ole paljon, mutta rakentamisen puolel-la on.

Loukoilan mielestä ostajankin mielessä pitäisi hälytyskellojen soi-da, jos jotakin tarjotaan paljon muita edullisemmalla hinnalla. Euroopan unionin myötä tullut kilpailutus-periaate on huono. Raha on nyky-ään aina ensimmäisellä sijalla, eikä eettisyydellä ole painoa, kun kunnat päättävät kilpailuttamistaan projek-teista.

Tapaaminen päättyy, ja vasemmis-tolaiset yrittäjät suuntaavat kukin tahoilleen. Ahti Dahl matkaa vielä näyttämään taksinkuljettajilleen, miten se uusi auto toimii.

TEKSTI PIRKKO KOTILAKUVAT MIKKO T. HELMINEN

Kolme erilaista vasemmisto-laista pienyrittäjää kohtaa toi-sensa Yrittäjä-patsaan luona Helsingin Narinkkatorilla.

Jokaisen päivä on jo siihen asti ollut täynnä sattumuksia ja tapahtumia.

Valon Shalan sattumukset eivät ole niitä mieluisimpia: hän saapuu pai-kalle suoraan vesivahingon keskeltä. Sen hän on nyt saanut taltutettua. Shala on vuodesta 1998 lähtien Suo-messa asunut Kosovon albanialainen ja ammatiltaan (-.-asentaja.

Ekonomi ja informaatikko, mark-kinoinnin kouluttaja ja tutkija Ei-ja Loukoila on ollut kolmen päivän työmatkalla Oulussa. Hän saapuu paikalle kunnallispoliittisista luot-tamustehtävistään Helsingin raken-

PUNAINEN AIKAKAUSLEHTI KUUDESTI VUODESSA

JO VUODESTA 1973, YHÄ NUORI JA VAARALLINEN

WWW.KULTTUURIVIHKOT.FI

Kulttuurivihkot

!

!

KINO UNION HELSINKIKESKIVIIKKONA 24.10. KLO 18:00

Elokuvia & puheenvuoroja työstäDubrovnik Lounge, Eerikinkatu 11

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry

Valon Shala (vas.), Eija Loukoila ja Ahti Dahl vastustavat mielikuvaa Vasemmistosta yrittäjäkielteisenä puolueena.

VASEMMISTON YRITTÄJÄOHJELMA SAA KIITOSTA YLI PUOLUERAJOJEN.

9

RIKU AHOLA, 31asiakasneuvoja, VTM. Tapanila. ”Koti kaupungissa, harras-tuksia Helsingissä.”

PEKKA AIMONAHO, 48(sit.) linja-autonkuljettaja. Roihuvuori. ”Kaupungin täytyy säi-lyttää julkiset palvelut itsellään, ei enää palvelujen ulkoistamista!”

TUULA ALANKO, 60tiedotussihteeri, osa-aika-eläkeläinen. Vuosaari. ”Nurmikot muutettava niityiksi. Lupiini, kurttu-lehtiruusu ja jättipalsami pois Helsingin luonnosta. Hulevesille lammikoita. Ei myrkyille.”

IBRAHIM AL!ROBEI, 33(sit.) amk-opiskelija. Laa-jasalo. ”Ihmisten ja ym-päristön hyvinvointi ei ole pois valtion rahoista, päin-vastoin. Valtion puututtava tehokkaammin syrjäyty-miseen ja kannustettava perheen perustamiseen.”

ANNINA APUKKA, 42asiakasvastaava, Puotilan ala-asteen johtokunnan jäsen. Puotila. ”Päivähoi-toon on päästävä lähellä kotia. Perusopetuksen taso säilytettävä monikulttuuri-sissa ja oppimistaidoiltaan eritasoisissa luokissa.”

MIRJA ARAJÄRVI, 67FL, eläkeläinen, Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja. Käpylä.”Valoisampaa vanhuutta! Toimintaa ja palveluasun-toja ikäihmisille.”

PAAVO ARHINMÄKI, 35kansanedustaja, ministeri, kaupunginvaltuutettu. Herttoniemenranta.”Pieneltä tuntuvat asiat voivat olla suuria. Siksi niidenkin puolesta pitää tehdä töitä.”

JOHANNA ELONEN, 43(sit.) maalari. Etelä-Haaga.”Suomalainen laatu takai-sin rakentamiseen!”

SAKU ETHOLÉN, 32lähihoitajaopiskelija/ myyjä. Vuosaari.”Avarakatseisen, solidaari-sen ja ympäristöystävälli-sen Helsingin puolesta!”

ELIAS GHARIEB, 56yrittäjä. Vuosaari.

ILPO HAAJA, 54levyseppä, pääluottamus-mies. Malminkartano. ”Mitä muuta työttömyys on kuin turvattomuutta? Työttömyys paitsioon pysyvästi!”

MIA HAGLUND, 26VTK/pol.kand., opiskelija/studerande. Etu-Töölö.”Elävät kadut – monipuo-linen metropoli.”

AINO HALONEN, 39tuottaja. Käpylä.”Tuki taiteelle ja kulttuurille on kaikkien etu.”

JARI HILDÉN, 48tapahtumatekniikka-ripustaja/tarjoilija. Vuosaari.”Epätyypilliset työsuhteet ovat tätä päivää, niiden olosuhteet eivät vielä.”

VERONIKA HONKASALO, 37VTT, nuorisotutkija, ungdomsforskare. Tapulikaupunki.”Hyvinvointi ei ole pärjää-jien etuoikeus!”

MISKA HUTTUNEN, 24(sit.) Alppila.”Tehdään stadista kulttuu-riystävällisempi kaupunki.”

MIKKO ”OLENKO” ILANKO, 40(sit.) palveluesimies, dj. Koskela. ”Kaupunkia voi muut-taa äänestämällä: älä siis jämähdä vaan toimi. Koko stadi kuuluu kaikille sen asukkaille.”

HENRIK JAAKKOLA, 22kahvilayrittäjä, ylioppi-las, demokratia-aktivisti. Myllypuro. ”Ei enää poliitikkojen mielivaltaa, vaan enemmän kaupunkilaisten suoraa kansanvaltaa!”

EERO JAUHANEN, 44lääkintävahtimestari- sairaankuljettaja/linja- autonkuljettaja. Puistola.”Kaikki mahtuu kyytiin.”

JÖRGEN JENSEN, 42raitiovaununkuljettaja/pääluottamusmies, spår-vagnsförare/huvudförtro-endeman. Ala-Malmi. ”Turvallinen ja varma joukkoliikenne jokaiselle ja ulkoistamisen lopettami-nen.”

ORVOKKI JOKINEN, 56lähihoitaja, sihteeri. Veräjämäki.”Hoitajakiintiöt vanhuk-sille!”

MIKKO JOKIO, 37lähihoitaja, varaluotta-musmies. Hermanni.”Blaa blaa blaa… Tekoja. Nyt!”

RISTO JÄNTTI, 38toimistopäällikkö- tilitoimistoyrittäjä. Tapulikaupunki.”Asumiskustannukset kuriin!”

JAMI JÄRVINEN, 37vapaa kirjoittaja. Kontula. ”Kontulalainen.”

JUHA KAASINEN, 57(sit.) koneasentaja / pää-luottamusmies Metalli. Pukinmäki. ”Teollisuuden työpaikat säilytettävä Helsingissä.”

JOUKO KAJANOJA, 69VTT, sosiaalilautakunnan jäsen. Etu-Töölö.”Nyt Helsinki rapauttaa kunnallisia palveluja. Seu-rauksena on eriarvoisuutta ja turvattomuutta. Muutos edellyttää asiantuntemus-ta ja yhteistyökykyä.”

MIINA KAJOS, 35biologi, sosionomi opis-kelija, varavaltuutettu, sosiaalilautakunnan vara-jäsen. Pihlajamäki. ”Moniarvoinen, muttei eriarvoinen Helsinki.”

TIMO KALLIO, 46käsikirjoittaja, opiskelija. Pitäjänmäki.”Riko muotit, piirrä va-semmalle!”

2

9

16

23

3

10

17

24

4

11

18

25

5

12

19

26

6

13

20

27

7

14

21

28

8

15

22

29

HELSINGIN VASEMMISTON KUNTAVAALIEHDOKKAAT

2012

10

OTSO KANTOKORPI, 55taidekriitikko. Punavuori. ”Demokraattisen kulttuu-ripolitiikan ja hyvän arjen puolesta.”

VILLE KARI, 31sähkökoneenvalmistaja, luottamusmies. Suurmetsä. ”Vaikuta teoillasi, älä suh-teillasi!”

REIJO KARISAARI, 59sopimustoimitsija. Suutarila. ”Harmaa talous pyörii meidän verorahoillamme. Lopetetaan sen tukemi-nen!”

IIRIS KARPPINEN, 53YTM, tietoasiantuntija Helsingin yliopiston kir-jastossa. Laajasalo. ”Toimiin eriarvoistumista vastaan. Koulut, kirjastot ja lähiöt kuntoon.”

TENHO KELLOKANGAS, 57työntekijöiden työsuojelu-valtuutettu, Metallityövä-en AO12 ry:n puheen-johtaja, talotoimikunnan sihteeri. Pihlajisto. ”Ta-lonmiehet takaisin, kaikki liukastumiset ovat turhia.”

EERO KIRJAVA, 45työympäristösihteeri, Heka Kontula Oy:n halli-tuksen jäsen. Pihlajamäki. ”Peruspalvelut säilytet-tävä.”

JALI KIVISTÖ, 37rakennusmies. Pihlajisto. ”Duunarin näkökulmaa valtuustoon.”

MIKKO KOIKKALAINENYTM, kuntatyöntekijä. Sörnäinen.”Olemme samassa ve-neessä. Äänestä itsellesi parempi Helsinki!”

DAN KOIVULAAKSO, 32YTM, aluetoimitsija, om-budsman, Maahanmuut-to- ja kotouttamisasiain neuvottelukunnan jäsen. Hakaniemi. ”Maksuton joukkoliikenne! – Rahat rikkaiden kassakaapeista.”

JOUNI KONTTILA, 44työsuhdetoimitsija, ay- ja urheiluseura-aktiivi. Konala. ”Päätöksiä ihmisiä varten.”

HANNU KOPONEN, 39järjestelmäasiantuntija / IT-tradenomi, HSL:n hallituksen varajäsen. Pihlajisto. ”Kuntapalvelut kaikille yk-sityistämisen sijaan!”

VESA KORKKULA, 27Maailman tutkija (VTK) ja kadunmies. Etu-Töölö. ”Maksuton julkinen jouk-koliikenne Helsinkiin!”

RIIKKA KORPINURMI, 33VTK, jaostosihteeri tasa-arvoasian neuvottelukun-nassa ja postityöntekijä. Maunula. ”Vaikuttaminen ei ole vain valittujen oikeus – kaikkien ääni kuuluviin.”

MARI KOSTAMO, 45sihteeri. Siltamäki. ”Ehjä elämä jo lapsesta.”

AURA KOSTIAINEN, 29VTM, projektikoordi-naattori, jatko-opiskelija. Katajanokka. ”Sydäntä stadiin – kasvatetaan parempi yhteiskunta.”

ANTTI KURKO, 24kulttuurituotannon opiskelija ja monialainen duunari. Munkkiniemi.”Vuokrien hinnat alas, pai-kallisdemokratiaa nyt!”

ULLA KÄYHKÖ, 56FM, notaari. Herttoniemi. ”Verorahat parhaisiin ja tasa-arvoisiin palveluihin: kunnan oma työ kunni-aan.”

NOORA LAAK, 26arkkitehtiopiskelija, yli-oppilaskunnan hallituksen vpj. Etu-Töölö. ”Toimiva kaupunki kau-punkilaisille!”

KARITA LAHTINEN, 40tuotantotyöntekijä, varapääluottamusmies. Länsi-Pasila. ”Stadi – kaupunki meille kaikille.”

PATRIZIO LAINÀ, 27rahoitusmarkkinaekono-misti, tohtoriopiskelija, Suomen Talousdemokratia ry:n sihteeri. Sörnäinen.”Tarvitsemmeko lainaa?”

REISKA LAINE, 66(sit.) muusikko, varaval-tuutettu, ex-kansanedus-taja. Pikku-Huopalahti. ”Kulttuuripalvelut kun-niaan, henkistä hyvinvoin-tia helsinkiläisille.”

SAMI LAITINEN, 43elokuvatyöläinen. Herttoniemi. ”Maahanmuuttajissa ja nuorisossa on tulevaisuus.

MIKKO LEINO, 34Puuseppä, ylioppilas ja vii-den lapsen isä. Myllypuro.”Erityislastentarhaopet-tajia lisää päiväkoteihin! Luokat pienemmäksi! Pienyrittäjät, taiteilijat ja freelancerit tarvitsevat edullisia toimitiloja!”

JUHA LEONI, 43kenttäpäällikkö, ope-tuslautakunnan jäsen. Vuosaari.”Ennaltaehkäisevään toimintaan tulee panostaa rohkeammin.”

LAURI LEPONIEMI, 25(sit.) teologian ylioppilas, opiskelija. Vallila.”Huolehditaan toisista ja noustaan elämän oksille”.

JOONAS LEPPÄNEN, 32FM, apurahatutkija/ stipendieforskare, terveyslautakunnan jäsen. Kruununhaka.”Lisää demokratiaa ja ter-veyseroja kavennettava!”

ILKKA LEVÄ, 44FT, dosentti, tutkija. Kontula. ”Korruption estäminen on parasta säästöä!”

CHRISTINA LINDBÄCK, 52lähihoitaja/omaishoitaja. Herttoniemi. ”Inhimillisyyttä arkeen.”

JUHO LINDMAN, 33KTT, tietojärjestelmä-tieteen tutkijatohtori. Puotila. ”Teknologia palvelemaan ihmistä eikä toisinpäin.”

THOR LINDROOS, 53(sit.) pk-yrittäjä, företagare. Jollas. ”Santahamina on välittö-mästi saatava järkevään asuin- ja virkistyskäyt-töön.”

TIINA LINTUNEN, 33sosionomi (amk), johtava sosiaalityöntekijä. Kontula. ”Parempaa päihdehoitoa!”

JUKKA LIUKKONEN, 29kuvataiteilija ja tulevai-suudentutkija, taidemuse-on hallituksen vj. Harju. ”Läskisoosi korvattava aa-sialaisella vegeruoalla! Teen perustulosta ja uudesta metrolinjasta aloitteen.”

SILVA LOIKKANEN, 25fil. yo., opiskelija. Alppila. ”Helsinki on maailma. Helsinki on sun.”

EIJA LOUKOILA, 61ekonomi, yrittäjä, kau-punginhallituksen ja -valtuuston varajäsen, Vuosaaren Urheilutalon hallituksen jäsen. Vuo-saari. ”Kaikilla on oikeus hyvään elämään.”

KIBA LUMBERG, 56kuvataiteilija, kirjailija, pienkustantaja, kulttuuri-alan moniosaaja ja toimit-sija. Kallio. ”Helsinki irti kahleistaan. Ikä ei myöskään ole kahle, vaan mahdollisuus.”

30 31 32 33 34 35 36

37 38 39 40 41 42 43

44 45 46 47 48 49 50

51 52 53 54 55 56 57

58 59 60 61 62 63 64

11

MARJUT LUMIJÄRVI, 52Ruoholahti, työsuojelu-sihteeri, psyk.erikois-sairaanhoitaja, terveys-lautakunnan varajäsen. Ruoholahti.

VILLE LYYTIKÄINEN, 45(sit.) yrittäjä, jalkapallo-agentti. Vuosaari. ”Stadista hyvä paikka asua ja olla, meille kaikille.”

PETRA MALIN, 32sosiaalityöntekijä, opiskelija, VTK, sosionomi (AMK). Kamppi. ”Hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikki-en saataville ja kaikkien kaupunkilaisten äänet kuuluville!”

MIIKKA MERIKANTO, 28FM, lehtori, pääkaupun-kiseudun kauppaopet-tajien hallituksen jäsen. Laajasalo. ”Järkeviä ratkaisuja helsin-kiläisten eduksi.”

HANNA MITHIKU, 30teol. kand., kirkkovaltuus-ton jäsen. Etelä-Haaga. ”Sisäistetään palvelut.”

SILVIA MODIG, 36kansanedustaja, riksdags-ledamot, kaupunginval-tuutettu, kaupunkisuun-nittelulautakunnan jäsen, toimittaja. Kumpula. ”Muutetaan Helsinki yhdessä!”

JUSTUS MOLLBERG, 21kansanedustajan avustaja, järjestöaktiivi. Vallila. ”Maksuton joukkoliikenne ja halvemmat vuokra-asunnot!”

ABDALLAH MOUNTASSIR, 44sosiaaliohjaaja. Maunula.”Tavoitteeni on ehkäistä lasten ja nuorten syrjäyty-minen ja poistaa joukkolii-kennemaksut Helsingissä, ei myös terveysasemien käyntimaksulle.”

BINAR MUSTAFA, 28insinööriopiskelija. Kumpula. ”Tasa-arvoisempi Helsinki!”

SAMI #FRANK$ MUTTILAINEN, 31(sit.) musiikki- ja kulttuurityöntekijä, nuo-riso-ohjaaja. Puotinharju.”Stadin lähiöiden puolesta.”

ALINA MÄNTTÄRI! BUTTLER, 29FM (taidehistoria), suun-nittelija, varavaltuutettu, kulttuuri- ja kirjastolauta-kunnan jäsen. Töölö.”Kulttuurin, taiteen ja hy-vien julkisten palveluiden puolesta!”

MARJA NIKKOLA, 57toimintaterapeutti. Arabianranta. ”Mahdollisuus omannäköi-seen arkeen.”

HENRIK NYHOLM, 25opiskelija, studerande, Vasemmisto-opiskelijoi-den vpj. Herttoniemi. ”Ratkaisuja arjen haastei-siin ja elinkustannusten nousuun. Eriarvoistuminen on estettävissä.”

BAHAALDIN OMAR(sit) tulkki. Maunula.

SEPPO PAAKKINEN, 58sosiaalityöntekijä, Kesä-koti Kallioniemen sekä Työ- ja toiminta ry:n halli-tuksen jäsen. Vesala.”Ketään ei saa syrjäyttää.”

OUTI PAULIG, 54(sit.) vanhuspalvelujen kehittämiskonsultti, YTM. Pukinmäki. ”Ikäihmiset liikkeelle – elä-keläisille maksutonta jouk-koliikennettä ja liikuntaa! Mielenterveys- ja päihde-palveluihin jonottamatta!”

JUKKA PIETILÄINEN, 46yhteiskuntatieteiden tohtori, vanhempi tutkija. Malminkartano. ”Punavihreyttä valtuus-toon. Liikenne ja kulutus vähemmäksi, palvelut läheltä.”

PETTERI ”PIETU” PIETIÄINEN, 46TeM, valosuunnittelija ja -mestari. Kallio. ”Valoa vasemmalta!”

KIRSI PIHLAJA, 32sosionomi (amk), nuorisotyön suunnittelija, kiinteistölautakunnan jäsen. Vallila. ”Me asukkaat olemme Helsinki.”

ANNINA PIKKUMÄKI, 27HuK, yrittäjä. Alppila. ”Sujuvaa arkea, yhteisölli-syyttä ja parempia vaiku-tusmahdollisuuksia.”

REIJO PIPINEN, 61asiantuntija. Pihlajamäki. ”Helsinkiin on rakennetta-va runsaasti vuokra-asun-toja omana tuotantona.”

JANI POIKELA, 36DI, ohjelmistosuunnitteli-ja. Käpylä. ”Ympäristö, Yhteisöt – Yhteinen Vastuu.”

PILVI PORKOLA, 40(sit.) esitystaiteilija ja -tutkija. Maunula.”Erilaisten yhteinen kau-punki! Suvaitsevaisuus ja yhteistyö ovat hyvinvoin-nin rakentamisen perusta.”

MAKSIM POTAPENKO, 27yrittäjä. Maunula. ”Yhdessä pystymme rakentamaan paremman kunnan yrittäjille ja työn-tekijöille.”

SIRPA PUHAKKA, 56kaupunginvaltuutettu, yhteiskuntatieteiden maisteri. Arabianranta. ”Turvallinen Helsinki.”

JOONAS PULKKINEN, 24postityöntekijä, toimittaja. Alppila. ”Toimivat palvelut ja hyvä kaupunkielämä vaihtoeh-tona urbaanille ahdistuk-selle. Ugh.”

MILLA PYYKKÖNEN, 30YTK, nuorisokoordinaat-tori. Hakaniemi.”Edullisempia vuokra-asuntoja. Tasa-arvokas-vatusta peruskouluihin. Punavihreää feminismiä valtuustoon!”

MIKKO PÖRI, 34team manager/FM, lippu-kunnanjohtaja, taloyhtiön hallituksen pj. Punavuori. ”Yhdenvertaista hyvin-vointia Helsinkiin – Ih-misten tekemä Helsinki – Avoimuutta päätöksen-tekoon.”

AVNI RAMADANI, 43elintarviketyöntekijä/kokki, luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu. Kontula. ”Haluan, että maahan-muuttajienkin mielipi-teet kuuluvat ja menevät eteenpäin.”

MERJA RANKINEN, 41miestyönkehittäjä, työn-ohjaaja, Leipää & Hupia -yhdistyksen puheenjoh-taja. Kumpula. ”Rakkaus ei riitä, jos ra-kenteet pettää.”

MARTINA REUTER, 49FT, yliopistonlehtori, FD, universitetslektor, opetus-lautakunnan ruotsinkie-lisen jaoston varajäsen. Etu-Töölö. ”Sivistys on monikielinen, siksi koulujen kotikielen opetusta on kehitettävä.”

OLLI RIIHIMÄKI, 46puutarhateknikko, datanomi. Puotila.

65 66 67 68

69 70 71 72 73 74 75

76 77 78 79 80 81 82

83 84 85 86 87 88 89

90 91 92 93 94 95 96

HELSINGIN VASEMMISTON

KUNTAVAALI!EHDOKKAAT

2012

12

RAIMO RIIMA, 53autonasentaja, pääluottamusmies. Alppila. ”Äänestä Stadi paremmaksi!”

PASI RISBERG, 46fil. yo, opiskelija. Kamppi. ”Myös yhden hengen talous tarvitsee kodin.”

J. P. ROOS, 67(sit.) professori/profes-sor emeritus, Helsingin yliopisto. Käpylä. ”Nyt olisi vihdoinkin aikaa: julkisten palvelujen puo-lesta.”

SUSANNA RUUSUNEN, 47kassa-myyjä ja sivutoimi-nen talonmies, ammat-tiosaston johtokunnan jäsen, puolueosaston talo-udenhoitaja. Toukola.”Oikeudenmukainen ter-veydenhoito kaikille.”

JUHANI SAARI, 26VTM, tutkija. Etu-Töölö. ”Pyöräkaistoja, asukas-demokratiaa ja kohtuuhin-taista asumista.”

MARKKU SAARINEN, 57pääluottamusmies/ kiinteistönhoitaja. Malmi. ”Nyt on duunarin aika.”

PEKKA SAARNIO, 67toimittaja, eläkeläinen, valtuutettu, pelastus-lautakunnan puheen-johtaja. Kontula.

SULDAAN SAID AHMED, 20turvallisuusvalvoja, perso-nal trainer. Kannelmäki. ’’Minulle tärkeimmät asiat ovat nuorten aktivoiminen ja tukeminen sekä koulu-kiusaamisen ehkäisemi-nen.’’

SINI SALMENJOKI, 26erityisavustajien sihteeri, lähihoitaja, yhteisöpeda-gogi (AMK) ja järjestöak-tiivi. Lauttasaari.”Hyvä arki – peruspalvelut on turvattava eri elämänti-lanteissa.”

SAIJA SALONEN, 32yhteisömedian tuottaja, mediakasvatuksen opiske-lija Tampereen yliopistos-sa. Fallkulla. ”Hyvä arki kaikille!”

IIVARI SAVOLAINEN, 25raitiovaununkuljettaja. Koskela.

JONNA SAVOLAINEN, 40(sit.) omaishoitaja. Vuosaari. ”Hyvä hoito ja huolenpito!”

TARJA SAVOLAINEN, 49myyntiryhmävastaava. Vuosaari. ”Arjen ratkaisuja empatialla!”

MARIANNA SILTALA, 53erityisopettaja. Pihlajamäki. ”Oppimisen ja koulutuk-sen tasa-arvoisuus. Kaikki oppijat hyötyvät pienestä ryhmäkoosta, mutta hei-koimmille se on oppimisen edellytys.”

RIINA SIMONEN, 35YTM, sosiaalisihteeri. Ala-Malmi. ”Hyvä kaupunki: paikka jossa on helppo hengittää niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin!”

KRISTIINA ”KRISSU” SIROLA!KORHONEN, 35draamakasvattaja-opiskelija, lastenhoitaja. Jakomäki. ”Kasvatetaan hyvillä arvoil-la tulevaisuuden tekijöitä.”

JYRI SUKSI, 30(sit.) hotelli- ja ravintolatyön tekijä. Kallio. ”Äänestä Vaasankadun valttikortti valtuustoon.”

ANU SUORANTA, 46valtiotieteiden tohtori, työelämän tutkija, Ruoholahti. ”Työmuotoshoppailu seis! Palvelut eivät ole bisnestä. Kaupungin oma työ on kaupunkilaisten ja työnte-kijöiden etu.”

ANNE TASKINEN ”HEINÄSIRKKA”, 54(sit.) muusikko-toimittaja. Pikku-Huopalahti.”Henkistä ja taloudel-lista tasa-arvoa arkeen! Ihminen ennen kapitaalia! Kulttuurista parantavaa voimaa!”

JAAKKO TIIKASALO, 38yht. yo, yrittäjä, rakennus lautakunnan varajäsen. Sofianlehto.

KRISTIINA USKI, 67arkkitehti, Punavuori. ”Demokratia toimii, kun me toimimme. Me voimme hyvin, kun luonto voi hyvin. Suunnataan voimavarat yhteisen arvon luomiseen.”

ELINA VAINIKAINEN, 33YTM, yhteisöpedagogi-opiskelija, viestintä-työläinen. Ullanlinna. ”Vapaus olla nuori – kaupunki kuuluu kaikille.

KAISU VESIKANSA, 57erityisluokanopettaja. Punavuori. ”Hoidetaan Helsingin asioita yhdessä.”

LAURI VIHERVÄ, 36(sit.) fil. yo, vahtimestari. Länsi-Pasila.

SAMPO VILLANEN, 36kansaned. avustaja, kaupunkisuunnittelultk:n varajäsen, Helsingin Vasemmistoliiton pj. Tapanila.”Avoimuutta ja demo-kratiaa päätöksentekoon. Asumisen hinta alas.”

MIKA VILPPOLAHTI, 40lähihoitaja kotihoidossa, kolmen koululaisen isä, hassuilun harrastaja. Vartiokylä. ”Ennakoivan sosiaali-terveystyön resurssit kuntoon.”

ANNA VUORJOKI, 36koulupsykologi, asunto-lautakunnan varajäsen. Oulunkylä. ”Peruskoulusta tasa-arvoa. Tukea mielenterveydelle. Nuorten ääni kuuluviin. Vapaus valita uskonto tai uskonnottomuus.”

RANDY WÜRMER, 33leipuri, ammattiosaston johtokunnan varapuheen-johtaja. Kontula.”Sosiaalipalvelut läpinäky-viksi ja kaikille saman-laisiksi riippumatta siitä, olemmeko suomalaisia vai maahanmuuttajia.”

TOMI WALAMIES, 32stand up -koomikko. Sörnäinen.”Hyvinvointi parantaa kilpailukykyä.”

VIKTORIA WELLING, 51suurtalousesimies, Oy Gardenia Ab:n hallituksen jäsen, Helsingin Invalidien yhdistyksen hallituksen jäsen. Koskela. ”Kaikilla on oikeus asun-toon, ravintoon, koulutuk-seen ja työhön.”

EEVA WIIK, 47myyjä, lapsi- ja perhe-jaoston jäsen, pelastus-lautakunnan varajäsen. Malminkartano.”Helsinkiläisten palveluksessa.”

ERWIN WOITSCH, 54KM, opettaja/lärare, Oulunkylä-seuran pj, Arbiksen johtokunta. Oulunkylä. ”Minulle tärkeitä ovat ympäristö, tasa-arvo, koulutus, lähidemokratia, sosiaalinen vastuu.”

97 98 99 100

101 102 103 104 105 106 107

108 109 110 111 112 113 114

115 116 117 118 119 120 121

122 123 124 125 126 127 128

HELSINGIN VASEMMISTON

KUNTAVAALI!EHDOKKAAT

2012

13

Joko sinulle tulee oma Diplo? Nyt sen saa kotiin kannettuna 30 !/vuosi (ovh 34 !). Le Monde diplomatique ja Novaja Gazeta muodostavat yhdessä 48-sivuisen, nelivärisen maailman poliittisen lehden, joka ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Tilaajalahjaksi hieno kartasto! Valitse omasi (arvo 9–23!).

Nicholas ShaxsonAARRESAARETVeroparatiisit ja likainen raha – rumin ja salatuin luku maailmantalouden

historiassa.

www.intokustannus."

Sirpa PuhakkaPERIN SUOMALAINEN JY TKYPerussuomalaiset mullistivat rajusti puoluekenttää. Miksi yli puoli miljoonaa suomalaista valitsi Perussuomalaiset?

Heikki PatomäkiEUROKRIISIN ANATOMIAKirja pureutuu Euroopan velkakriisin historiaan, syihin ja todennäköisiin seurauksiin.

Mika Helander & Mats Nylund (toim.): PALKKA T YÖSTÄKirja tarkastelee ay-liikettä ja piirtää samalla kuvaa työmarkkinaosapuolista, elin-keinoelämästä ja valtiovallasta, ja muuttuneesta työelämästä.

Johanna Perkiö & Kaisu Suopanki (toim.)PERUSTULON AIKAPerustulon aika -pam! etissa etsitään keinoja perustulon toteuttamiseen Suomessa.

Luke Harding MAFIAVALTIORiipaiseva tilitys Kremlin salakavalista keinoista kohdella niin kutsuttuja ”vihollisiaan”, kuten läntisiä diplomaatteja,

oppositioaktivisteja ja toimittajia.

Esko Seppänen: EMUMUNAUSEmumunaus on vauhdikas kuvaus koko systeemin laajuisesta kriisistä, sen syistä ja surkeista seurauksista ja tulevaisuudesta. Kirja perustuu tositapahtumiin.

23!

21! 25!

27! 28!

15! 22!

Sateen sattuessa vallankumous pidetään sisätiloissa.

Tilaa osoitteesta myynti@mondediplo.! , viestikenttään ”vasen” ja valitsemasi lahja, Diplon Ympäristö-, Maailmanpolitiikan- tai Historia-Atlas!

K I I H O T T A V A T I N T O - U U T U U D E T

14

TEKSTI JA KUVA ESKO TULUSTO

Haalarityöpaikkojen vä-heneminen on jatku-nut myös 2000-luvulla: kun vuonna 2002 teol-

lisia työpaikkoja oli 22 751, niitä oli 2009 enää 18 264. Niistä oli kymmenen vuotta sitten metallin työpaikkoja 15 367, vuonna 2009 enää 11 694.

”Haalarityöpaikat ovat kadon-neet kaupungin johdon ja päät-täjien tarkoitukselliselta vaikutta-van toiminnan tuloksena”, sanoo koneasentaja, pääluottamusmies Juha Kaasinen.

Helsinki on vierastanut tehtaita, varsinkin kun vanhat tehtaat ovat sijainneet hienoilla paikoilla, joil-le on ollut kiva rakentaa omistus-asuntoja varakkaille.

”Meidänkin kulmiltamme ovat lähteneet Ko/, Nokia, Airam ja monet muut”, sanoo laivantekijä, Arctechin pääluottamusmies Ilpo Haaja.

Helsingillä ei ole aktiivista teol-listamispolitiikkaa, pääluottamus-miehet sanovat.

HENKI KOVENTUNUT”Haalarikansaa näkyi ennen ka-tukuvassakin, saatikka erilaisissa harrastuksissa, kulttuuririennois-sa ja myös vappumarsseilla. Tä-mä oli ennen ihmisten kaupunki, nyt kaikki-mulle-heti-herrojen”, sanoo 80-luvun alussa telakalle duuniin tullut Ilpo Haaja.

”Duunareiden katoaminen on kulttuurimenetys kaupungille. Suuret työpaikat harrastivat aikoi-naan esimerkiksi jalkapallosar-

joja. Monenlainen duunareiden yhdessä tekeminen on hävinnyt, koska suurteollisuus on valunut kaupungista ulos”, Juha Kaasinen sanoo.

TYÖTÄ JA VEROTULOJAMuutos näkyy myös kunnallispo-litiikassa. Haaja muistuttaa, että tällä hetkellä Helsingissä ei ole rakenteilla yhtään vuokra-asun-toa. Selitykseksi sanotaan, ettei ole vuokra-asunnoille kaavoitet-tua maata. Teollisuuden ehdoton edellytys on, että kaupungissa on tarjolla riittävästi edullisia vuokra-asuntoja.

”Telakalla oli 80-luvulla tuhat työsuhdeasuntoa. Se rakensi talo-ja ja laittoi niitä vuokralle. Nyt työ-suhdeasuntojen määrä on nolla”, Haaja kertoo.

Helsinki tarvitsee teollisuutta ja duunareita

Helsingistä on kadonnut viime vuosikymmeninä kymmeniä tuhansia teollisia työpaikkoja. Tämä on muuttanut kaupunkia paljon: reilun duunarimeiningin tilalle on tullut kova kilpailuyhteiskunta.

”Teollisten työpaikkojen suurin merkitys Helsingille ovat verotu-lot sekä joukkoliikenteen käyttö työmatkoilla. Ei Helsinkikään pys ty elämään yksin julkisen sek-torin palkkaverotuloilla, tarvitaan vientituloja sekä teollisuuden yri-tysten ja duunareiden verotuloja, Kaasinen sanoo.

Haaja muistuttaa, että teolli-suus tarjoaa nykyisinkin varsin pysyviä työpaikkoja, jotka tuotta-vat kaupungille verotuloja. Teol-lisuuden kadotessa katoaa myös valtava määrä ammattitaitoa, jota tulisi siirtää perinnöksi tuleville sukupolville.

”Koulutuksesta päättävien tulee pikaisesti selvittää, mitä ammat-tilaisia tulevaisuuden teollisuus tarvitsee. Jo nykyisestä teollisuu-desta, tulevasta puhumattakaan, kilpailevat ympäristökunnat ja myös Baltian maat. Niillä on aivan eri tason halu ja aktiivisuus saa-da teollisuutta kuin Helsingillä. Hyvä ja motivoitunut koulutus ja nuori työvoima auttavat kilpailus-sa teollisuuden työpaikoista Hel-singissä”, Kaasinen sanoo.

TEHTAITA GUGGENHEIMIN SIJAANPääluottamusmiesten mukaan pitäisi lopettaa teollisuuden hyl-kiminen ja aloittaa aktiivinen teol listamispolitiikka. Tehtaiden sijoittumiselle kaupunkiin on luo-tava kunnon edellytykset, ja myös muihin tukitoimiin on oltava val-miita.

Haaja sanoo, että kaupungin nykyjohdon asennoitumista kuvaa se, että johonkin Guggenheimiin ollaan valmiita laittamaan satoja miljoonia, mutta keskeistä perus-kysymystä, vuokra-asuntotuotan-toa ei saada kuntoon.

”Vetoaminen teollisuuden tont-tipulaan on turhaa, esimerkiksi suurten liikenneväylien varsilta löytyy aivan riittävästi tilaa teolli-suudelle, Haaja sanoo.

”Kaavoitus on merkittävin asia: teollisuuden tulee sijaita lähellä satamia, sillä logistiikalla on suuri merkitys tämän päivän teollisuu-delle. Siinä suhteessa Helsinki kyllä kiinnostaa teollisuutta – jos kaupunki on itse vain kiinnostu-nut”, Kaasinen sanoo.

Kalasatama, entistä työpaikka-aluetta sekin, on Helsingin tämän hetken tärkein rakennuskohde – jopa pilvenpiirtäjämaisemia niille, joilla siihen on varaa. Teollisuuslaitosten ei enää tarvitsisi sijaita näin hienoilla paikoilla, mutta niitä pitäisi Helsingissä olla.

HenkkaNyholm.fi77

SILVIA MODIGKANSANEDUSTAJAKAUPUNGINVALTUUTETTU

KUNNALLISVAALIT 28.10.

ENNAKKOÄÄNESTYS 17.–23.10.

MUUTETAAN HELSINKI – YHDESSÄ!

70

15

oletteko suunnittelemassa oman porukan koulutusta tai suurem paa seminaaria? Siikaranta tarjoaa upeatpuitteet onnistuneeseen koulutukseen .

Siikaranta - opistolla Nuuksion kansallispuiston kupeessa Espoossa voit harrastaa ja kouluttautua läpi vuoden . Koulutustarjontam me sisältää am matti - ja harrastekursseja monipuolisesti; aiheina m m . edunvalvon -ta , talonrakennusala , maarakennusala , työturvallisuus, tietotekniikka sekä erilaiset liikunnalliset kurssit . Katso kotisivujem me kurssikalente -rista tarkem mat tiedot kurssiem me sisällöistä ja ajankohdista .

TEKSTI RIIKKA KORPINURMIKUVA ANNA UPOLA!LEHTO

Keväällä 2011 avatun Poikien talon toiminta on kohdennettu erityisesti syrjäytymisvaarassa oleville. Tyttöjen talo on toiminut Helsingissä jo reilut kymmenkunta vuotta. Tyttöjen taloja löytyy myös muualta Suomesta.

”Poikien taloja ei ole muualla, mutta poikatyötä tehdään useassa paikassa. Esimer-kiksi Tampereella on maahanmuuttajapojille suunnattua toimintaa”, kertoo Poikien talon projektityöntekijä Kalle Laanterä.

Talolla käytetään suku-puolisensitiivistä työotetta, joka on terminä haastava. Asiaa lä-hestytään Poikien talolla kuitenkin

hyvin käytännöllisesti. ”Yritämme saada kävijät miettimään, minkälai-sia toimintamalleja heille tarjotaan tietyissä tilanteissa, mistä toiminta-mallit voisivat johtua ja voisivatko he toimia jotenkin toisin.”

YKSILÖTYÖTÄ JA RYHMIÄPoikien talon ensimmäisen vuoden toiminnassa on painottunut yksilö-työ. Päivätoimintaa tarjotaan nuoril-le, jotka ovat tippuneet koulusta ja työelämästä sekä jotka eivät ole vielä valmiita työpajoihin tai hakemaan kouluun.

”Tällaisia nuoria vaaditaan joka paikassa vain hakemaan johonkin ja täyttämään lomakkeita. Me tähtääm-me matalan kynnyksen toimintaan. Nuori voi tulla Poikien talolle esi-merkiksi kerran viikossa saadakseen elämäänsä jotain säännöllisyyttä”, Laanterä sanoo.

Nuorten kanssa pohditaan, mitä positiivista omassa elä-

mäntilanteessa on, ja mi-ten siitä pääsee eteen-päin. Poikien talolta saa myös vertaistukea samanlaisessa elämän-tilanteessa olevilta.

Parikymppinen Jani on käynyt Poikien talolla

muutaman kerran ja viihty-nyt hyvin. ”Parasta on, että kukaan ei pakota mihinkään ja täältä löytää

ajatuksia siitä, mitä voisi tehdä va-paa-ajallaan. Täältä saa vaihtoehtoja, jotta ei tarvitse tehdä rikoksia”, Jani sanoo.

Janille velkaantuminen on iso on-gelma. Suurin osa veloista on tullut jo alaikäisenä. Janista tuntuu, että hän olisi tarvinnut enemmän tukea aikuistumiseen. ”18-vuotias tarvitsisi vielä apua omien elämänvalintojen tekemisessä. Kun koulu loppuu, jää helposti vain omilleen”, hän sanoo.

Erilaisia ryhmiä on kymmenkun-ta. Nuoret isät -toiminta on alkamas-sa. ”Isäkahvila on kerran viikossa. Sinne nuoret isät ovat tervetulleita lasten kanssa tai ilman. Tyttöjen ta-lolla on jo pitkään ollut nuoret äidit -toimintaa. Tyttöjen talon kanssa on järjestetty myös yksi yhteinen perhe-leiri, josta saatiin todella positiivista palautetta”, Laanterä sanoo.

VARHAISTA TUKEA”Meillä käy paljon yksinäisiä ja kuo-reensa vetäytyneitä nuoria. Syrjäyty-misen taustalla voi olla esimerkiksi koulukiusaamista, jota nuori ei ole päässyt käsittelemään. Tällaisia nuo-ria on paljon ja heitä on vaikea tavoit-taa”, Laanterä sanoo.

Talolle tulee paljon nuoria huo-lestuneiden vanhempien tuomina. Erilaisten yhteistyötahojen kautta tulee nuoria, joilla on esimerkiksi rikostaustaa.

Syrjäytymisen estämistä parhaimmillaanPoikien talo tarjoaa 10–28-vuotiaille pojille ja nuorille miehille paikan, jossa voi turvallisesti puhua elämästään ja omista tunteistaan.

Yksikään nuori ei

syrjäydy!

Poikien talolla lähdetään siitä, et-tä ehkäisevän työn ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. ”Vähän aikaa Suomessa olleille maahanmuuttaja-pojille on iso juttu, että he vain pää-sevät jonnekin puhumaan suomea ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa”, Laanterä kertoo.

Poikien talo tarjoaa varhaista tu-kea, jotta ongelmat eivät ehdi kasvaa liian suuriksi. Ongelmien kasvaessa tarvitaan myös vahvoja tukitoimia, jotka ovat hyvin kalliita.

Kalle Laanterä työskentelee Suomen ainoassa Poikien talossa.

16

Stadi – enemmän kuin osiensa summa”Helsinki. Savuinen, sumuinen kaupunki. Ihmiset ei tunne edes naapuriaan. Kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee”, lauloi Danny aikoinaan. Onko Helsinki tuo laulun kaupunki, jonka kauneus on unta vaan? Kävimme kuvaamassa Vasemmistoliiton vaaliehdokkaita heidän omilla alueillaan. Tämä on Helsinki.

TEKSTI NIINA SOIKKELI KUVAT ANNA UPOLA!LEHTO

SILVA LOIKKANEN, !"fil.yo, opiskelija ALPPILA Alppila on Kallion Sörnäistä rau-hallisempi naapuri, jon-ka sydän on Alppipuisto. Alppipuisto tiedetään hyvänä hengauspaik-kana, jossa voi viettää kaunista kesäiltaa omine eväineen ja oman itse-nään. Alppipuiston vie-ressä oleva Linnanmäki tarjoaa jos jonkinmois-ta elämystä jokaiselle lapsesta vaariin. Vaikka asunnot ovat Alppilas-sa pieniä, ovat ihmiset rentoja.

SIRPA PUHAKKA, #$YTM, puoluesihteeri ARABIA Arabialainen on aktiivinen ja yhteisöllinen. Arabia onkin kuin pieni kylä kaupungissa. Arabialainen ei jää odottamaan, että joku tekee jotain vaan lähtee toimimaan itse. Hän tuntee naa-purinsa ja on kiinnostunut, mitä ym-päristössään tapahtuu. Arkkitehtuuri on täynnä kauniita yksityiskohtia, joita ihastella ja Arabianranta on maalauk-sellisen kaunis.

LAURI VIHERVÄ, %$ &SIT.'fil.yo, vahtimestari LÄNSI!PASILA Itä- ja Länsi-Pasila eroavat toisis-taan rauhoittavuudessa ja siisteydessä lännen eduk-si. Vaikka idässä on levottomampaa, niin länsi voisi ottaa oppia asukasaktiivisuudessa. Itä-Pasilaa leimaa virastomaisuus ja harmaus, kun taas lännessä koros-tuu keskuspuiston läheisyys. Pasila on duunarien ja opiskelijoiden mesta.

SILVIA MODIG, %#kansanedustaja KESKUSTA Keskusta on Helsingin päätöksenteon ja kulutuselämän keskus. Keskusta kuuluu kaikille ja ei kenellekään. Siinä missä keskusta voisi olla ihmisiä yh-distävä vapaatila ilman autoja ja vartijoita, on se kovan rahan sanelema huvikeskus. Ympäri Etelä-Suomea kerääntyy joka päivä massiivinen joukko ihmisiä Hel-singin keskustaan tekemään työtä, tapaamaan tuttuja tai tekemään ostoksia.

DAN KOIVULAAKSO, %(YTM, aluetoimitsija KALLIO Kallio on uusi keskusta, jonka asukkaat mää-rittävät kaupunkikulttuuria. Alueella asuu paljon siellä kymmeniä vuosia asuneita, jotka muistelevat Kalliota työläisnostalgisesti, sekä paljon uusia helsinkiläisiä. Katukuva on elävä ja täyttyy ehkä Helsingin moni-muotoisimmasta kaupunkilaisjoukosta.

TOMI WALAMIES, %!stand up -koomikko SÖRNÄINEN Kallion kyljessä makaava Sörnäinen on ihmisten, kulttuurien ja liikennevälineiden kohtaus- ja sekoittumispaikka. Tule sellaisena kuin olet- menta-liteetti näkyy Sörnäisten katukuvassa, missä alueella asuvia ei juuri mikään ihmetytä. Sörnäinen on auki 24 h ja sen kauniista ja rikkaasta rosoisuudesta ei voi pitämättä.

ELINA VAINIKAINEN, %%YTM, viestintätyöläinen

ULLANLINNA Ullanlinna on Etelä-Helsingin him-meänä hohtava helmi, josta löytyvät kaupungin ka-peimmat kadut, kauneimmat talot, pienimmät koirat ja jossa small talk hoituu tasapuolisesti molemmilla kotimaisilla. Toisin kuin yleensä luullaan, Ullanlinnas-sa pieniä asuntoja kansoittavat monenlaiset kulkijat opiskelijoista vanhuksiin. Ulliksessa kaikki on pientä, somaa ja kompaktia.

SAIJA SALONEN, %(medianomi, tuottaja FALLKULLA Fallkulla on suhteellisen tuore asuinalue Tapanilan kyljessä ja lapsiperheet sen kyllä huomaavat. Lapset menevät kouluun Puistolaan, kaupassa käydään Tapanilassa ja terveyskeskuksessa Malmilla. Fallkulla kärsii Helsingin kaupungin huonosta suunnittelusta, jossa ensin rakennetaan asunnot ja sitten ihmetellään palveluja. Palvelujen puutetta korvaavat tukiverkostot, joita syntyy luonnollisesti omassa pihapiirissä.

ILPO HAAJA, #"pääluottamusmies MALMINKARTANO Malminkartano on Helsingin huippu niin korkeudessa kuin monen mielestä myös viihtyvyydessä. Luonnonläheisyys on sen suurimpia arvoja. Maauimalan rakentaminen Ko-nalan rajalle parantaisi edelleen alueen yhtenäisyyttä. Räppärien synnyinko-tina tunnettu paikka tahtoo säilyttää Horisontti-nuorisotalonsa ja käynnistää uudelleen fillaripajansa.

JUSTUS MOLLBERG, !(järjestösihteeri ETELÄ!HAAGA Etelä-Haaga on pala unelmaa, niille joilla on siihen varaa. Täl-lä rauhaisella alueella kaupankassa tie-tää nimesi, päivän asioilla tapaa tuttuja, joille kertoa elämän ilot ja surut. Etelä-Haaga on paikka Helsingissä, jossa asua syntymästä kuolemaan. Etelä-Haagan asukkaat ovatkin vanhemmasta päästä ja omaavat vahvan asuinalueidentitee-tin.

ESKO TULUSTO

17

Äänestä valtuustoon tuoreita ajatuksia!

Jouni Konttilatyösuhdetoimitsija, Helsinki / Konala

Päätöksiä ihmisiä varten.

Mak

saja

: Jou

ni K

ontt

ilan

tuki

ryhm

ä

Ei katteettomia lupauksia, vaan tekoja. Ongelmat ovat

kaikilla tiedossa, mutta päätökset puuttuvat.

Nyt tarvitaan uutta voimaa

nykymenon muuttamiseksi.

Asumisen hinta alas, palvelut saatava

omassa kaupungin-osassa, lapsiperheiden

ja nuorten asiat kuntoon.

39

Ehdokas: Binar MustafaOsoite: Valtimontie 3 C 50, 00610 HELSINKIgsm: 040 763 8892email: bmustafa@welho.com

Media: Vasen -lehti numero 2/2012

Ilmoituskoko 121 x 83 pmmHinta: 150 euroa

Taittaja:Hannu Koponengsm 040 8602833koponenhannu@gmail.com

http

://w

ww

.bin

ar.fi

Binar Mustafa no 73Tasa-arvoisempi Helsinki!

Suomessa oli toissavuonna 344 942 köyhyysrajan alapuolella asuvaa ihmistä – naista, miestä, lasta, vanhusta, teiniä.

TEKSTI NIINA SOIKKELIKUVA ANNA UPOLA!LEHTO

Eri järjestöt jakoivat 2 707 tonnia ruokaa vuonna 2010. Helsingissä yksi näistä jakopaikoista on Hert-toniemen seurakunnan ruokajono Myllypurossa.

Henrik ”Henkka” Nyholmilla on 344 942 syytä nousta, kun hän voi-si vielä nukkua ja mennä jakamaan ruokaa ihmisille, joita hän ei tunne, vaikka hänen ei ole pakko. Henkka tekee sen, koska hän haluaa. Henkka on vapaaehtoistyöntekijä.

Henkka on tehnyt vapaaehtois-työtä nuoresta iästä huolimatta pit-kään. Herttoniemen seurakunnan elintarvikejonossa apuna hän on ollut kohta kolmisen vuotta. Vapaa-ehtoiskohteensa Henkka on löytänyt omien kiinnostuksiensa kautta.

VAIETUT LEIPÄJONOTHenkka pitää itseään onnekkaana, koska voi tehdä niin paljon vapaaeh-toistyötä. Eikä miehen hymy valehte-le. Hänelle opiskelu ja työ ovat olleet vapaaehtoistyön tiellä. Henkka nau-

raa minulle, kun kysyn millainen on tyypillinen ruokajonoon tulija.

”Ihminen, jokaisella on oma taus-tansa ja historiansa, jokainen on yk-silö.”

Ilme vakavoituu, kun Henkka alkaa avata politiikkaa, joka on aja-nut ihmisiä avun tarpeeseen ja vie-nyt osalta heiltä elämänhallintansa. Jokainen on oman onnensa seppä -ideologia näyttää rumat kasvonsa. Vaikka Suomi ei ole Euroopan itä-maita ongelmineen vaan hyvinvoiva pohjoismaa, saa Suomi muiden anojien tapaan %&:lta ruoka-apua ai-noana Pohjoismaana. %&:ssa on 16 miljoonaa ruoka-avun turvin elävää ihmistä.

”Leipäjonoissa näkee, ketkä työn-netään syrjään ja kenestä ei haluta pitää huolta. Eri ihmisryhmien syr-jintä työmarkkinoilla sekä 90-luvun lamalääkkeiden tulos näkyy selvästi leipäjonoissa. Leipäjono on Helsin-gin elintason todellinen barometri. Barometrin sisällä lapsiperheiden ja vanhusten ahdinko näkyy yhä sel-keämmin.”

”Vallassa olevan politiikan synti-lista on pitkä, mutta suurin häpeä on köyhyyden vastaisen taistelun tyrehtyminen kokonaan. Aktiivinen kamppailu köyhyyttä vastaan on jä-tetty kolmannen sektorin harteille ja poliittisesti pelkästään Vasemmis-tolle.”

Tuskin tuleekaan yllätyksenä, että Henkka on juuri Vasemmistoliiton listoilta ehdolla kunnallisvaaleissa. Vaikuttamistapoja on monia. Valitse sinäkin omasi.

344 942 syytä, jos yksi ei riitä

Henkka Nyholm jakaa ruokaa Myllypurossa seurakunnan tiloissa.

PaavoArhinmäkiHelsinki 8paavoarhinmaki.fi

18

Ihanat naiset

Vuokko kertoo. Mökit usein periy-tyvätkin suvuissa eikä niihin ole ul-kopuolisilla kovin helposti pääsyä, semminkin kun hinnat ovat karan-neet monen ulottumattomiin. ”On-neksi kaupungin palstojen vuokrat ovat edullisempia.”

Pienimuotoinen viljely on naisille tuttua ennestään. ”Meidän molem-pien vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin, joille kotitarveviljely on ollut enemmänkin välttämättö-myys”, Aino Halonen muistuttaa. Ja noina aikoina maanviljelys oli ny-kyistä useammalle jokapäiväisen lei-vänkin lähde.

”Munkin faija on pienviljelijän poika. Siellä tuli sitten kaikki kesät kykittyä naurispellolla. Kauhean läm möllä en sitä voi muistella, mutta hyvän makuisia vihanneksia saatiin”, hän naureskelee.

”Mutta kun ajattelee sitä, miten maailman ruoantuotanto on vai-keuksissa kasvavan väkimäärän ta-kia, niin onhan se hyvä lähtökohta pyrkiä tuottamaan edes jotain itse.”

Kaupunkiviljelytrendi saakin nai-silta varauksettoman hyväksynnän.

KAUPUNKI ELÄVÖITTYY IHMISISTÄKaupunkiviljely on vain yksi esi-merkki Helsinkiin kehittyneestyä

Luontoa, kulttuuria ja hulluja

ihmisiä. Vuokko Hovatan (oik.)

ja Aino Halosen yhteistyö

kantaa hedelmää pian myös teatterin

lavalla.

Vuokon tytär Herttakin viihtyy siirtola-puutarhassa. Mökille johtavan polun kivetykseen syntyy taidetta liiduilla.

”KORKEAKULTTUURI ON KATSOJAN SILMÄSSÄ.”

Näyttelijä ja muusikko Vuokko Hovatan siirtolapuutarha mökki Helsingin Pakilassa on mitä luontevin paikka syksyiselle jutustelutuokiolle. Mukana on myös Vuokon ystävä, kulttuurintuottaja Aino Halonen.

TEKSTI ELINA VAINIKAINENKUVAT ANNA UPOLA!LEHTO

Pakilan siirtolapuutarha ei ole Helsingin ainoa, mutta suu-rimmasta päästä se on: ha-vuaita kätkee sisälleen peräti

320 pikkuista mökkiä ja pihaa. Vuok-ko Hovatta on varsin tuore puutar-halainen, mutta idylli on jo ehtinyt saada hänet täysin pauloihinsa. Hän kertoo viettäneensä melkein koko heinäkuun palstallaan.

”Ostin tämän mökin toukokuussa, joten olen ehtinyt olla täällä vasta tä-män kesän. Tätä ei oltu kahdeksaan vuoteen käytetty, joten aluksi oli teh-tävä valtavasti remonttia ja raakarai-vaamista.”

Sato on jäänyt vielä vähäiseksi, joskin marjoja ja omenoita Vuokko on jo päässyt poimimaan. Vasta ensi vuonna Vuokko aloittaa ”vakavahen-kisemmän” viljelyn, sillä kaikkea ei voi aloittaa heti. ”Luonto pistää kam-poihin, kun tämä on ollut niin pit-kään käyttämättä”, Vuokko myöntää.

”Täällä on ollut ilo tutustua myös avuliaisiin ihmisiin ja saada samalla kuulla paikan historiaa. Vastapäisen tontin mummo on ollut miehen-sä kanssa rakentamassa tätä vuon-na 1948, jolloin alue perustettiin”,

omaehtoisesta toiminnasta. Viime aikoina etenkin kyläjuhlat ovat ke-ränneet väkeä kaupunginosasta toi-seen.

”Ihailen sitä, miten Helsingin kaupunkikulttuuri on viimeksi ku-luneen vuosikymmenen aikana elä-vöittynyt, miten ihmiset tekevät itse ja ottavat kaupunkia haltuun – esi-merkkinä vaikka kaupunginosajuh-lat”, Aino Halonen iloitsee.

Asiat eivät kuitenkaan ole niin hyvin, kuin voisivat. ”1990-luvulla tällaisia tapahtumia oli persaukis-ten puoliammattilaistenkin helppo järjestää. Mikäli ei tavoiteltu voittoa, kaupunki saattoi toimittaa erilaisia asioita ilmaiseksi, mistä voi tänään enää haaveilla. On uskomatonta, että kaupunki tukee esimerkiksi Käpylän kyläjuhlia mutta sitten laskuttaa sen saman rahan takaisin kenttävuokra-na ja erilaisina muina tarpeina”, Ai-no hymähtää.

Kaupunki toimiikin nykyään fir-man kaltaisesti tulostavoitteineen. ”Jossain vaiheessa joku vain keksi, että kulttuurillakin voi tehdä rahaa.”

Vuokko Hovatta työskentelee Hel-singin Kaupunginteatterissa, jota vastaan on hänen mielestään helppo hyökätä. ”Usein keskustelu perustuu kuitenkin puutteelliseen tietämyk-seen. Puhutaan esimerkiksi että meillä tehdään formaattimusikaale-ja, mikä ei pidä paikkaansa. Esimer-kiksi Wicked-musikaalista saimme ensimmäisenä maailmassa tehdä ei-formaatin”, hän kertoo.

”Taidelaitosten ongelma on se, et-tä niiden pitäisi samaan aikaan tyy-dyttää kaikkien tarpeet”, Aino toteaa. ”Helsingissä on kuitenkin aivan fan-

tastinen teatteritarjonta.”Kulttuuriministeri Paavo Arhin-

mäki tekee naisten mielestä hyvää työtä, eikä korkeakulttuuriväen vii-meaikainen arvostelu saa ymmär-rystä. ”Kuka sitten määrittää, mikä on korkeakulttuuria, että ainoastaan ooppera ja klassinen musiikki ovat sitä”, Vuokko kysyy. ”Puhuttiin Ai-non kanssa aikaisemmin, että entäs taide-elokuva, kuvataide, kirjallisuus, teatteri, nekö eivät olekaan korkea-kulttuuria?”

”Kulttuurialan ammattilaisena ha-luan sanoa kulloisellekin kulttuuri-ministerille, että kunhan se hoitaa hommansa, mulle on ihan sama missä se pyörii näyttämässä naa-maa”, Aino summaa.

LASTEN KOULUTUS ON KAIKKIEN ASIAKulttuurin lisäksi koulutus on Aino Haloselle tärkeä poliittinen teema.

”Meillä molemmilla on lapsia, ja on jouduttu miettimään koulutus-kysymyksiä ihan toisella tavalla, esi-merkiksi luokkakokoja ja koulumat-koja”, Vuokko Hovattakin myöntää.

Syksyisin huoli lapsista aktivoituu ihan toisella tavalla yhdessä vietetyn kesän jälkeen. ”Lähidemokratian näkökulmasta olisi hirveän hienoa, jos voitaisiin yhdessä keskustella esi-merkiksi lasten koulumatkan turval-lisuudesta. Hertallakin, vaikka kou-lumatka on lyhyt, on yksi aika hurja tienylitys ilman valoja tai töyssyjä.”

”Suurimmalle osalle helsinki-läisten koululaisten vanhemmista koulumatkat ovat ykkösasia”, Aino Halonen sanoo. ”Moni luottaa kou-luun ja koulutuksen sisältöön, mutta

siirtolapuutarhassa

19

 

VILLE  KARI    

40Hannu Koponen

järjestelmäasiantuntijakoponenhannu@gmail.com

Euron joukkoliikenne - pelkkää utopiaa?!NOSTETAAN DANVALTUUSTOONTULE MUKAAN facebook.com/dankoivulaakso

ME ASUKKAAT OLEMME HELSINKI

Kirsi Pihlaja valtuustoon!

kaupunkikuuluu kaikille

118elinavainikainen.blogspot.comfacebook.com/vainikainenelina

12Ilpo Haaja, levyseppä

pääluottamusmies

Teolliset työpaikatsäilytettävä Helsingissä!

Mak

saja

: Ilp

o H

aaja

n tu

kiry

hmä

Tenho KellokangasTyösuojeluvaltuutettu

tenho.kellokangas@24.fi

Talkkarit takaisin!

34

Vasemmistonkuntavaali-ehdokkaita HELSINGISSÄ

38

83

31

Inarintiellä kylvetään yhteisöllisyyden siemeniä ”Mä olen tällainen anarkisti, joka haluaa istuttaa tulppaaneja moottori-tielle”, naureskelee Kirsi Pihlaja tyhjällä tontilla Vallilan Inarintiellä.

Läheisen päiväkoti Runon lapsilla on viljelmällä oma palsta. ”Lapsillekin on hienoa nähdä, mistä ruoka tulee”, Kirsi Pihlaja sanoo.

Vaikka yhdessä tekeminen onkin tärkeintä, myös satoa on Vallilassa saatu.

koulumatkoja ei tavallaan hallinnoi kukaan. Jos vanhemmat haluavat niihin ottaa kantaa, riippuu muiden alueella toimivien aktiivisuudesta, meneekö viesti perille”, hän pohtii.

Vanhempainyhdistysten kautta on mahdollista vaikuttaa, ja Kalliossakin Hertan koulun yhdistys on puuttu-nut koulumatkan turvattomuuteen. ”Käpylässähän me on tehty tätä tosi pitkään, ja voitaisiin konsultoida tei-tä”, Aino keksii.

Moniin asioihin paras lääke on kotikasvatus. Ainon Käpylässä lap-set juoksentelevat holtittomasti vilk-kaasti liikennöidyn Koskelantien yli. ”Tällaiset asiat lähtevät kotoa. Toi-voisin, että myös vanhemmat ottai-sivat kantaa eivätkä jättäisi kaikkea koulun harteille”, hän vetoaa. ”Moni ajattelee, etteivät vanhemmat voisi vaikuttaa”, Vuokkokin toteaa. ”On vanhempien asia kasvattaa lapsensa niin, ettei opettajan työ ole pelkkää poliisina toimimista.”

LUOVA HULLUUS VOIMAVARANA Naisten syksy on työteliäs. Paitsi et-tä Aino tekee vaalikampanjaansa ja Vuokolla on leipätyönsä teatterissa, he puuhailevat myös yhteisen pro-duktion parissa. Vain kerran esitettä-vä konsertti järjestetään juuri tämän lehden ilmestymisen aikaan, 6. 10.

”Aino tuottaa mun Savoy-teatteriin tulevaa keikkaa. Hänen kanssaan on ihana työskennellä, koska hän on tehnyt paljon pieniä, spesiaaleja jut-tuja, Vuokko kertoo. ”Ne jutut ovat aina lähteneet hulluista ihmisistä”, Aino lisää.

”Minä, Aino ja Ainon äiti Aulik-ki Oksanen olemme tehneet var-maankin seitsemän vuotta yhdessä kaikennäköistä. Sitten saatiin tällai-nen idea, että mukaan lavalle tulevat myös säveltäjät, joiden kanssa olen tehnyt eniten yhteistyötä eli Tuure Kilpeläinen, Tuomo Prättälä ja Kerk-ko Koskinen”, Vuokko kertoo. Tänä vuonna häntä on työllistänyt Kerkko Koskisen Kollektiivin levytysprojekti, ja omakin äänite on tulossa ensi vuo-den puolella.

set muistavat, miten talojen takapi-hoilla on ollut palstoja ja jopa pidetty eläimiä.

”Aiemmin kaupungissa oli enem-män yhteisiä pihoja, kuten täällä Vallilassakin puukortteleissa. Sit-temmin on alettu rakentaa sellaisia pieniä laatikoita”, Kirsi Pihlaja hy-mähtää.

”Tuntuu, että kaupungissa ihmis-ten oleminen ja liikkuminen on hir-veän rajoitettua. Kaupunki pitäisi ottaa kaupallisilta toimijoilta takai-sin ihmisille, eikä maata pitäisi enää myydä pois. Helsinki, siis me kau-punkilaiset, omistaa maastaan noin seitsemänkymmentä prosenttia. Mikseivät ihmiset voisi itse päättää, mihin tehdään puisto ja mihin puu-tarha? Pitäisi muistaa, ettei kaupun-ki ole vain tuolla jossain virastoissa, vaan tässä ja nyt.”

ANARKIA JA BYROKRATIA”Vallilan puutarha alkoi tosi anarkis-tisesti, mikä on hienoa”, nauraa Sal-la Kuuluvainen. Toistaiseksi ainoa kontakti kaupungin virkamiespor-taaseen on ollut luvan hankkiminen kasteluveden noutamiselle läheisen talon hanasta.

”Usein tällaisissa hankkeissa kau-pungilla ei sinänsä ole mitään ih-misten aktiivisuutta vastaan, mutta eipä sitä ole kauheasti mietittykään, miten toimintaa voitaisiin tukea. Tässä vesijutussakin jouduttiin soit-telemaan hulluna ympäriinsä ennen asian selviämistä.”

Kaupunkiviljelyä, samoin kuin Ra-vintolapäivän ja pop up -kahviloiden kaltaisia hankkeita, on arvosteltu tur-hanpäiväiseksi puuhasteluksi. Kirsi Pihlaja näkee tämän ”uuden demo-kratian” enemmänkin totunnaisen vaikuttamisen täydentäjänä.

”Tämä on arjessa toimimista, kau-pungin ottamista haltuun haluamal-lamme tavalla. Samalla pitää edistää kaupunkilaisten osallisuutta demo-kraattisissa päätöksentekoelimissä.”

Lisätietoa Dodon kaupunki viljely-hankkeista löytyy osoitteesta kaupunkiviljely.fi.

TEKSTI ELINA VAINIKAINEN KUVAT ANNA UPOLA!LEHTO

Vallilan viljelmä kasvaa kolmatta ke-sää Kirsi Pihlajan naapurissa.

”Näin ilmoituksia talkoopäivästä ja innostuin hirveästi, kuten moni muukin meidän rapusta. En ole kos-kaan pitänyt puutarhaa tai ylipäätään viljellyt mitään”, Kirsi kertoo.

Puutarhassa möyrivä porukka on kasvanut vuosi vuodelta, eikä toive tuoreista, ilmaisista vihanneksista ole välttämättä edes ensisijainen syy upottaa sormensa multaan. Tontti on muodostunut korttelin omaksi yhteydenpitopalstaksi, jossa yhdessä tekeminen on satoa merkitykselli-sempää.

”Se yksi puutarhasta saatu kaa-li, josta voi tehdä coleslaw’ta, ei ole niin tärkeää kuin kaikki muu sen coleslaw’n ympärillä”, Kirsi toteaa.

KAUPUNKI KUULUU ASUKKAILLE”Olen ollut pitkään kiinnostunut ruoantuotannosta ja sen dynamii-kasta”, kertoo kaupunkiviljelyaktiivi Salla Kuuluvainen, joka on viime ai-koina valmistellut kirjaa kaupunki-viljelystä. Hän oli aikanaan mukana perustamassa Inarintien puutarhaa, ja toimi tuolloin myös aktiivisesti kaupunkiviljelyhankkeistaan tunne-tussa ympäristöjärjestö Dodossa.

Ensimmäinen Helsingin kaupun-kipuutarha perustettiin Pasilaan kolmisen vuotta sitten, vaikka to-siasiassahan kaupunkiviljely ei ole uusi keksintö. Monet vanhat ihmi-

PERINTEISET 1. REIJO FRANK: Työväenlehti tekee tiedoksi 2. KOITON LAULU: Työväen marseljeesi 3. AGIT PROP: Sinä tiedät luokkasi lait 4. KOM-TEATTERI: Kenen joukoissa seisot 5. JUSSI RAITTINEN: Samassa veneessä

UUSI POLVI 6. TUOMARI NURMIO: Rahamies 7. PALEFACE: Riisto räppääjä 8. PELLE MILJOONA: Isäntä vei tehtaan pois 9. JUKKA POIKA: Limperin Hilma 10. ASA: Olkoon! 11. REINO NORDIN: Raha

KUPLETTIMAISET 12. MIKKO PERKOILA: Kajaanista pohjoiseen 13. JAAKKO TEPPO: Pilkillä 14. HISKI SALOMAA: Vapauden kaiho 15. ESA PAKARINEN: Kylymässä mualimassa 16. M.A.NUMMINEN: Naiseni kanssa Eduskuntatalon puistossa MUUT TYÖVÄENLAULUT 17. NEILIKKA: Maastamuuttajan laulu 18. DALLAPÉ-ORKESTERI: Kansainvälinen 19. TAPIO RAUTAVAARA: Ontuva Eriksson 20. VESA-MATTI LOIRI: Orjan selkä 21. KRISTIINA HALKOLA: Jos rakastat 22. JONNA PIRTTIJOKI: Venezuela

DUUNARIMUSIIKKI EILEN JA TÄNÄÄN

VASURILLALevy sisältää 22 työväenmusiikin helmeä 1920-luvulta tähän päivään.