viisautta elÄmÄn keskellÄ
DESCRIPTION
– Ajatuksia elämästä, sen havainnoista ja erilaisista ulottuvuuksista. – Käsittelen myös aiheita, jotka ovat vaatineet itselleni selvittelyä ja tarkentamisia. Toivon tämän kirjan olevan sinulle hyödyksi matkasi varrella. - Pasi Kallio -TRANSCRIPT
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 0
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 1
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 5
LUKU 1 - AJATTELEMISEN KYKY 7
���� OLEMISEMME KÄSITYS 7
���� SUHTEUTTAMISTA 7
���� VALTAA ITSEENSÄ 8
���� TÄYDELLISEN MONIMUOTOISTA 8
���� AJATTELEMISEN HÄIRIÖTEKIJÖITÄ 8
� PELKO 9
� TUNTEET 9
� ASENTEET 9
� ULKOPUOLISET ÄRSYKKEET 9
� YLPEYS JA KATEUS 10
� UNOHTAMINEN 10
� KÄSITTÄMISRAJAT 10
� KYKY ILMAISTA 11
� AJATUSTEN KÄYTTÖ 11
� MIELIKUVITUS PAKOPAIKKANA 11
���� OTA HALLINTAVALTA 12
LUKU 2 - YHTEYDEN TÄRKEÄ MEKANISMI 13
���� YHTEYTTÄ LUONNOSSA 13
���� YHTEYTTÄ LUOJAN KANSSA 14
���� TOIMIVAA YHTEYTTÄ AVIOLIITOSSA 15
���� USKOLLISUUS YHTEYDEN VOIMANA 15
���� REALISOI ARVOMAAILMA 16
���� SIELUJEMME KIPEYS TUHOAA YHTEYSRAKENTEITA 16
���� RAKENNA JA KORJAA YHTEYTTÄ 17
���� NÄE YHTEYDEN PÄÄMÄÄRÄ 17
���� ANNA TILAA ELÄMÄLLE JA VIRHEILLE! 18
���� KOHTAA ITSESI SUHTEIDEN KESKELLÄ 19
���� MYÖNTEISYYDEN ASENNE 19
���� TÄNÄÄN VAIKUTAT HUOMISEEN 20
LUKU 3 - SYNNIN MÄÄRITE 21
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 2
���� TUNNISTA SYNTI 21
���� NÄKYMÄTTÖMÄT SYNNIT 22
���� NÄKÖKULMIA SYNNIN KÄSITTELYYN 22
���� PARANNUKSEN TEKEMINEN 23
���� SANOUDU IRTI SYNNIN HALLINTAVALLASTA SINUUN! 24
25
LUKU 4 - KASVATUKSEN ONGELMIA 25
���� HAASTEELLINEN TEHTÄVÄ 25
���� ERILAISUUS EI OLE HUONOUTTA 25
���� AIKUISEN VASTUU KODIN ILMAPIIRISTÄ 26
���� MIELIKUVITUS – OSAKSI LAPSEN MAAILMAA 26
���� OMIEN TUNTEIDEN OHITTAMISTA 27
���� VAATIMUSTEN REALISOINTIA JA ARMOLLISUUTTA 27
���� HUUMORINKUKKA – LAHJA ELÄMÄLLE 28
���� ROHKAISU SOSIAALISEEN KANSSAKÄYMISEEN 28
���� TASAPAINOINEN – AVARA AJATTELUTAPA 29
���� LAPSI ELÄÄ VANHEMPIENSA PARISUHTEESTA 29
���� RAKENTAVA RAKKAUS – LAPSEN ELÄMÄKSI 29
���� AUKTORITEETIN RAKENTEET 30
���� KURITTAMINEN – KIROUS VAI SIUNAUS? 30
LUKU 5 - ELÄMÄÄ ELÄMÄN KESKELLÄ 33
���� ONGELMIEN PUUTOSTAUTI 33
���� ELÄ NYT, ÄLÄ VASTA HUOMENNA 34
���� NYKYISYYDEN HAASTEET 34
���� AMMATTIVALITTAJA VAI OLKAPÄÄNKOHOTTELIJA 34
���� SUURIN ONGELMA 35
���� TUHLAAVA HAASKAAJA 35
���� REALITEETTIEN HYVÄKSYMINEN 36
���� VOIMAVAROJEN AMMENTAMISTA 37
���� PIENET ILOT, VAI SUURET SURUT 37
LUKU 6 - KIUSAAMISEN MONIMUOTOISUUS 39
���� KIUSAAMISEN TARVE 39
���� VALTATAISTELUA JA SOTIA 40
���� VIHAKULTTUURIN ISTUTTAMINEN 40
���� HENKISTÄ VÄKIVALTAA 40
���� MIELETTÖMYYDEN RISTIRIITA 41
���� AHNEUS TUOTTAA KÄRSIMYSTÄ 42
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 3
���� TURHASTA KIUSAANTUMISTA 42
LUKU 7 – BURNOUT - LOPPUUNPALAMINEN 43
���� PALAUTUMISEN PUUTETTA 43
���� MIELENVIRKEYTTÄ TEKEMISESTÄ 44
���� TUNNISTA AJOISSA 44
���� STRESSIN LAUKEAMINEN JA ÄKILLINEN VAPAUDEN TUNNE 44
���� POHJAKOSKETUKSIEN MAHDOLLISUUDET 45
���� HYVINVOINNIN YLLÄPITO 45
���� FYYSISTÄ UUPUMUSTA 45
���� LIIALLINEN INNOSTUS 46
���� EI AINA HUONO KOKEMUS 46
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 4
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 5
Johdanto
Omistan tämän kirjan erityisesti rakkaalle vaimolleni, en niinkään sen sisällön vuoksi
vaan siksi, että tämän kirjan syntymiseen liittyy hauska tarina. Vuosia sitten tulin
sanoneeksi ohimennen vaimolleni, että josko ryhtyisin kirjailijaksi. Häneltä pääsi
hyväntahtoinen nauru, johon toki minunkin oli helppo yhtyä. Osasin tuskin lukea
sujuvasti, puhumattakaan heikosta äidinkielen taidoistani! – Kuitenkin, nyt vuosien
varrella olen kirjoitellut paljon toimiessani seurakuntani nettityöntekijänä - ja nyt tuli
siis aika kirjoittaa näitä "päähänpinttymiäni" lopulta paperille ja aina kirjaksi asti.
En koe olevani suuri ajattelija - tai, että minusta edes tulisi sellainen. Olen vain
tavallinen ihminen toisten joukossa, joka yrittää selviytyä kunnialla tästä elämästä.
Mielelläni etsin kyllä viisaita ajatuksia, jotka toimisivat elämässä - ja onhan löytäjän
ilo jaettaessa moninkertainen.
Käsittelemäni aiheet eivät ole ehdottomia totuuksia, vaan lähinnä pohdintoja ja
ajatuksia, joita olen mielessäni pyöritellyt ja tutkinut. Jos siis olet jostain eri mieltä,
ole rauhassa ja lue kirja uudelleen muutaman vuoden kuluttua, ehkä löytänet saman
ajatuksen jyväsen, mitä olen yrittänyt selvittää.
Haluaisin mielelläni virittää myös avointa keskustelua, ja siksi pyydänkin
lähettämään viestiä, mikäli sinulla on jostain aiheesta tarkempaa tietoa. Voit tehdä
sen internetin osoitteessa www.pasikallio.fi - En ole kiinnostunut umpimielisestä
väittelyistä tai pilkkujen viilaamisista, mutta jos jotain oleellista ja merkittävää koet
ja ajattelet, ota rohkeasti yhteyttä.
Pasi Kallio
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 6
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 7
LUKU 1 - Ajattelemisen kyky
Kyky ajatella, kommunikoida, ottaa vastaan informaatiota, välittää ajatuksia, merkitä
ja kirjoittaa asioita muistiin ovat äärettömän suuri lahja ihmisrodulle. Mistä tämä
kyky on tullut ja mikä on henkinen olemuksemme?
� Olemisemme käsitys
On perin ihmeellistä, että kykenemme käsittämään olotilaamme - ajatellen sitä,
mutta lisäksi kykenemme kuvittelemaan, toivomaan ja haaveilemaan tulevasta.
Ilman mielikuvitusta elämä olisi kovin yksitotista, emmekä useinkaan pystyisi kehit-
tämään ajatuksiamme ja elämäämme eteenpäin. Mielenmaailma synnyttää tarpeen,
kaipauksen ja ne tuntemukset, joita koemme elämässämme. Siksi mielenterveys
tulisi asettaa etusijalle hyvinvointia ajatellen - onhan
niin, että mielemme ollessa virkeä ja terve, koko
ruumiimmekin voi paremmin.
� Suhteuttamista
Ajattelepa, että hyvin pienellä - nuppineulan nupin
kokoisella maapallolla - keskellä mittaamattoman
suurta avaruutta - yli kuusi miljardia ihmistä ajattelee kaikkea tätä. Jokaisessa kuu-
dessa miljardissa ihmisessä on tuhansia soluja ja niissä jokaisessa solussa on taasen
tuhansia koodeja, jotka ohjaavat oman solunsa toimintoja. – Puhumattakaan
pienistä atomeista ja vielä löytämättömistä atomien osasista. Ei ihminen sitä kykene
käsittämään yhdeltä istumalta - eikä kyllä toiseltakaan. Niin pitkä on välimatka
laajimmasta laajimpaan ja pienimmästä pienimpään.
”Mielenmaailma synnyttää
tarpeen, kaipauksen ja ne
tuntemukset, joita koemme
elämässämme.” - PK
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 8
� Valtaa itseensä
Joka tapauksessa - minussa on siis olemus, joka kykenee käskyttämään tätä
ruumista, mutta pystyy ottamaan vastaan myös ulkopuolelta tulevia aistimuksia.
Tämä ihmisyyden olemus on perin ihmeellinen, koska se pystyy ottamaan vastaan,
reagoimaan, käsittelemään, luomaan uutta, mutta kaiken tämän lisäksi tapahtuu
yllättävän paljon alitajuisia asioita meidän itsemme sitä lainkaan tiedostamatta.
Sydämemme lyö, hengitämme, hikoilemme, jne. Kaikenlaista tapahtuu, vaikka
emme erikseen niihin keskity.
� Täydellisen monimuotoista
Mitä enemmän näitä ajattelee, kertaa ja miettii, ei voi olla miettimättä, kuka tai
mikä tämän kaiken on luonut ja synnyttänyt. En voi enää uskoa, että näin
monimuotoinen ja eriulotteinen täydellisesti - pienintä piirtoa myöden toimiva
kokonaisuus - voisi syntyä sattumalta ja ihan itsestään. Voimme kyllä kieltäytyä
ajattelemasta sitä - sulkien itseämme tyhmyyteen, mutta mielestäni avoin tarkaste-
lutapa on järkevämpi ja ymmärrystä kasvattavampi. – Oletko muuten miettinyt ja
pohtinut, että juuri nyt on meidän vuoromme olla olemassa tässä ajassa ja ulottu-
vuudessa? Miljardi vuotta ennen tätä hetkeä ja
miljardi vuotta tämän hetken jälkeen, - mutta nyt,
juuri nyt saamme vaikuttaa, tehdä valintoja, elää ja
tutustua kaikkeen, mitä ympärillemme on luotu.
Ethän sinäkään tahtoisi tuhlata tätä ainutaatuista
aikaasi turhuuteen ja typeryyteen?
� Ajattelemisen häiriötekijöitä
Ajattelemista häiritsevät tunteemme, omat asenteemme, pelot, kieltäminen ja ulko-
puolelta tulevat ärsykkeet tai rajoitteet ja unohtaminen.
”…ihmisyyden olemus on perin
ihmeellinen, koska se pystyy
ottamaan vastaan,
reagoimaan, käsittelemään,
luomaan uutta… - PK
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 9
� Pelko
Pelko ja luottamus itseensä, eli itsetunnon puute tekevät meistä uskaltamat-
tomia ajatella asioita pidemmälle - puhumattakaan siitä, että tohtisi tuoda
esille asioita.
� Tunteet
Olet varmaan huomannut, miten tuntemukset rajoittavat ajatuksia. Suuttu-
muksen puuskissa tulee tehtyä tyhmiä asioita, joista saattaa jälkeenpäin
todeta, ettei siinä ollut mitään järkeä. Samoin ihmisen rakastumisessa toisi-
naan ei näyttäisi olevan järjen hiventä. Kaksi toisilleen sopimatonta - täysin
erilaista ihmistä - menee yhteen - ja he tappelevat sitten loppuelämänsä.
� Asenteet
Asenteemme saattavat kaventaa yllättävänkin paljon ajattelumaailmaa, esi-
merkiksi suhtautumisissa Jumalaa, hallitsijoita, lakia, ja ylipäätään auktoriteet-
teja kohtaan. Saatamme lukita ajattelumme tiettyihin rajoihin, päättäessäm-
me, mikä on totuus ja miten asiat ovat meidän mielestämme. Ellemme kykene
ajattelemaan avarasti, emme voi oppia uuttakaan.
� Ulkopuoliset ärsykkeet
Kuinka usein törmäämmekään toisen ihmisen halveksuntaan tai ylimieli-
syyteen. Halveksittuna ja alas painettuna tuskin kukaan kykenee avoimeen ja
fiksuun ajatteluun. Esimerkiksi työmailla saattaa nykyäänkin olla hierarkioita,
joilla määrätään jo etukäteen työntekijöiden osaamismäärät - aivan, kuin he
olisivat koneita, jotka eivät kykenisi oppimaan enää uutta. Toisen ymmärrystä
saatetaan rajoittaa myös olla antamatta tietoa, ja tällöin saadaan pitää jota-
kuta tyhmänä. Usein myös kulttuurit ja uskonnot rajaavat ihmisiä tyhmyyteen
- aivan samoin, kuin myös siitä seuraava avomielisyyskin. Ihmisrodun
lajikäyttäytymiseenhän kuuluu se, että rajoitteista irtipäässyt elää elämänsä
”överiksi,” kunnes tajuaa, miksi osa säännöistä tai rajoitteista olisi kuitenkin
ollut lopulta parempi.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 10
� Ylpeys ja kateus
Miksi kadehdimme, tai miksi olemme ylpeitä? – Jos mikä, niin juuri ne ovat
älyttömintä ja hyödyttömimpiä asioita mitä ihmiset tekevät. Kateuden sijaan
voisin iloita toisen osaamisista ja kyvyistä. Samoin ylpeilemisen sijasta voisin
keskittyä jo tuleviin haasteisiin ja iloita ystävien kanssa yhdessä aikaansaan-
noksista. Ylpeä mieli rajoittaa ja jumittaa meitä ylläpitämään saavutettua
kunniaa tai mainetta, kun taasen nöyrä osaa katsella hyödyllisiä näkökulmia ja
tulevaisuuden kehitysnäkymiä. – Usein törmään myös siihen käsitykseen, että
asia tai ajatus on hyvä/huono vain sen perusteella, kuka asian esittää. Eikö ole
hullua, että saman asian sanojasta toinen saa aplodeja ja toinen vain tuskin
olankohautuksen! – Ymmärrettävää toki on, että luotettavaksi ja totta-
puhuvaksi osoittautunutta kuunnellaan ja arvostetaan enemmän, mutta
menemmekö kuitenkin liiallisuuksiin tälläkin alueella?
� Unohtaminen
Asioiden unohtaminen tuottaa usein ongelmia kokonaiskuvan saavuttami-
seksi. Jotkut ovatkin oivaltaneet, että ohi lentävän ajatuksen täytyy kirjoittaa
heti muistiin. Nykyajan tietokoneilla taasen pystyy kokoamaan muistiinpanois-
ta järkevän kokonaisuuden, jolloin pääsee näkemään asiasta ikään kuin
pääpiirteet ja linjat. Toisaalta menneen unohtaminen jossakin määrin edes-
auttaa uuteen astumiseen. Varsinkin kovin kipeissä ja tuskallisissa asioissa
lopulta unohduksen kautta avautuu uusi ja avoin maailma. Useat ovat men-
neen ajan tapahtumissa niin lujasti kiinni, etteivät yksinkertaisesti kykene
elämään eteenpäin elämäänsä.
� Käsittämisrajat
Oletko huomannut, että ihmisten kyky ajatella on rajattu tiettyyn skaalaan.
Tätä pidämme asteikkona tyhmyydestä viisauteen, mutta onko älyllisyyttä
olemassa ihmisyyden ulkopuolella - ehkä monisuuntaisempana ja laajem-
pana? Ei paljoa tarvitse laskea ja pohtia, kun herää epäilyksiä siitä, kenen
"sätkynukkeja" me ihmiset saattaisimme olla..?! – Tosin lienee parasta
mielenterveydellisistä syistä olla ajattelematta liikaa sellaisia. Tärkeäähän on
elää hyvä ja rauhaisa elämä ja tehdä siinä ohessa hyviä asioita, mihin sitten
kykeneekin.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 11
� Kyky ilmaista
Niin kuin varmaan huomaatkin, en ole kaikkein lahjakkain ilmaisemaan
verbaalisesti esille tuomiani asioita. Silti näistäkin teksteistä saattaa päästä
käsitykseen, mitä tarkoitan. ilman Ilmaisukykyä tietomäärä menee jokseenkin
hukkaan. Harmittelen toisinaan niiden puolesta, jotka lukevat ja tietävät
paljon historiasta ja nykyisyydestä, mutta he eivät saa vain tuotua esille
asiaansa ja osaamistaan. He saattavat satunnaisesti väitellä tai kommentoida,
mutta ilman kirjoittamista tai asioiden esittämistä muussa muodossa, he
vievät tietonsa lopulta hautaan. Olisi tärkeää oppia hyödyntämään "leiviskät,"
joita meille on suotu.
� Ajatusten käyttö
Mihin käytämme ajattelukykyämme? – Historiasta voimme nähdä henkilöitä,
jotka ovat käyttäneet miltei koko ajatuskapasiteettinsa toisten hallitsemiseen
ja vallan käyttöön. Taitavat manipuloijat
onnistuvat siinä vielä tänäänkin - ja vaikka
jotkut näkevätkin tapahtuneet vääryydet, eivät
he uskalla lähteä korjaamaan asioita. Tosin
siinä moni on menettänyt henkensäkin.
Toisinaan on vaikea hahmottaa kokonaiskäsit-
teitä omasta innostuksesta ja ajatusten suun-
tauksista. Mikä olisi järkevää ja oleellista elämäämme nähden? Mitä tänään
pitäisi ajatella ja tehdä, mikäli huomenna kuolen? Loppujen lopuksi elämä on
yllättävän lyhyt ja sille ajalle tulisi löytää merkitys, joka voisi innoittaa ja
siivittää osaltaan tuleviakin sukupolvia elämänmakuiseen elämään. Vanha
kirja neuvookin rukoilemaan: "Opeta minua laskemaan päiväni oikein." – Siinä
olisi aihe pohdittavaksi, että kuolinvuoteellani voisin todeta toteuttaneeni
sen, mitä tähän elämään kuuluu. Haluan kysyä itseltäni; olenko käyttänyt
elämäni mahdollisuudet hyväkseni? Olenko ollut laiska, vai tehnyt, mitä
ymmärrykseltäni olen kyennyt?
� Mielikuvitus pakopaikkana
Ajatusten yksi ihmeellisistä ulottuvuuksista liittyy mielikuvitukseen. Se on
maailma, jossa pystymme luomaan todellisuudesta poikkeavaa tilaa. Usein
"Opeta minua laskemaan
päiväni oikein."
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 12
tylsyyden tunteen tai muunkin pahan olon voi voittaa sulkemalla silmänsä ja
antamalla ajatuksen lentää jonnekin kauaksi pois todellisuudesta. Uskon, että
tämä on yksi suojautumiskeino, millä ihminen jaksaa käydä läpi vaikeatkin
ajanjaksot. Todellinen toivohan piirtää juuri mielikuvamaailmaan uusia
suuntaviivoja, ikään kuin viitoittaen toivon
ajatuksia todelliseenkin elämään. Parasta
unilääkettä on muuten mielikuvitus, sillä
ajatellessamme jotain hyvää ja mielekästä,
siinä huomaamattamme vaivumme ennen
pitkää unten maille.
� Ota hallintavalta
Aina löytyy ihmisiä, jotka tahtoisivat porautua pääsi sisälle - käyttääkseen sinua
törkeästi hyväkseen. "Ellet itse hallitse ajatuksiasi, joku toinen tekee sen." Yritän aina
opettaa ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan ja ottamaan vain viitetietoja toisilta.
Tyhmä ihminen antautuu tahallaan toisten pompoteltavaksi. Nähdessäni, kuinka
minua yritetään "viedä vipukelkassa," saatan esittäytyä kyllä sivistyneesti, mutta
teen välittömästi päätöksen tuon henkilön karttamisesta. Hän saa sitten miettiä itse
tykönään, mikä meni väärin.
Ymmärrä, että sinäkin olet tärkeä ja olet etuoikeutettu ajattelemaan - ja jopa
kehittymään siinä. Älä kuuntele toisten väheksyntää, vaan kulje omaa tietäsi - vaikka
vain mielikuvitusmaailmassasi. Ellei ajatuksillesi anneta tilaa muualla, anna niille
tilaa itsessäsi. Rikastuta itseäsi hankkimalla elämää, tietoa ja viisautta. Uskalla
tarttua haasteisiin ja oivalluksiin, mutta uskalla myös korjata väärinkäsitykset ja
erehdykset. Etsi myös oikeat elämän lähteet. Tutki ja katso, mitä mikäkin saa aikaan
elämässä ja tartu siihen, mikä hyvää on. Itse otan monista asioista parhaat puolet,
kuten uskonnosta, politiikasta, työelämästä, ihmissuhteista jne. Perkaan systemaat-
tisesti jokaista suhdetta ja asiaa, mikä kuuluu elämääni. Poistan niistä mädäntyneitä
ja pilaantuvia alueita täysin tietoisena siitä, miltä siisteys ja puhtaus tuntuvat.
Haluan kantaa vastuuta elämäni laadusta, sen hyvinvoinnista - niiden mahdolli-
suuksien rajoissa, joita minulle on suotu.
"Ellet itse hallitse ajatuksiasi,
joku toinen tekee sen."
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 13
LUKU 2 - YHTEYDEN TÄRKEÄ MEKANISMI
Tämä teksti vaatii hieman avaraa ajattelutapaa ja eri ulottuvuuksien
tarkastelukykyä. Haluan herättää ennen kaikkea ajatuksia ja
ajatusmalleja, en esittää niinkään ehdottomia ja lukkoon lyötyjä
totuuksia. Osa voimakkaista ilmauksistani johtuu kokemusperäisestä
tiedon keräämisestä, mutta ymmärtänet varmaan taustalla liitävän
ajatuksen. Älä siis provosoidu sanavalinnoistani tai vertauskohteista,
vaan pyri ymmärtämään oleellinen ajatus kielikuvien takana.
� Yhteyttä luonnossa
Lähdetään liikkeelle yhteysmekanismin näkökulman tarkkailusta, miten se liittyy
jokaiseen elolliseen olentoon. – Kysymys ei ole uudesta teoriasta, vaan avartavasta
ja elämän tarkoitusta selventävästä näkökulmasta, joka osaltaan voisi tuoda
elämään realiteetteja - ja myös voimavarojen kohdentamista oikeisiin ja hyödyllisiin
asioihin.
Tarkastellessa luomistyötä huomaamme, miten tietty standardi tai toimintamalli
toistuu jokaisella luomakunnan alueella. Tärkeimpänä toimivuuden ylläpitäjänä
voimme pitää yhteyttä kahden osapuolen välillä. Ilman sitä ei synny uutta, eikä edes
vanha säily toimintakunnossa tai elossa. Voidaan siis puhua miltei jumalisesta
kaavasta, mitä käyttäen Hän on luonut kaiken olemassa olevan.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 14
Luonnossa näemme yhteyttämisen merkityksen - niin kasvien, kuin elävien
olentojen välillä. Tarvitaan kaksi osapuolta ja toimiva yhteysväline, että jatkuvuus
olisi mahdollista. Jo ajat sitten puut olisivat hävinneet maailmasta, ellei pölyttämistä
tapahtuisi ja uusi siemen putoaisi maahan. Kiintoisaa on se, että puu, tai muukaan
kasvi, ei itsessään kykene suorittamaan yhteyden mekanismia, vaan sen suorittaa
ympäristö ja pörräävät hyönteiset. Elävien olentojen lailla taasen kaksi saman lajin
osapuolta yhtyy toisiinsa "sisäsyntyisestä halusta" - vaistonvaraisessa toiminnassa –
ja, jo jonkin ajan kuluttua voimme nähdä uuden sukupolven tulokkaita. – Ilman
yhteyttä heitä ei olisi ja se sukuhaara kuolisi sukupuuttoon.
� Yhteyttä Luojan kanssa
Sama toimintamekanismi ulottuu myös ihmisen ja
Luojan välille. Emme koskaan pystyisi elämään
tasapainoista elämää ilman yhteyttä Luojaamme.
Jeesuksen opetus, Jumalan valtakunnan ja tahdon
etsimisestä, kertoo siitä, että siinä ohessa saamme
kaiken muunkin.
Tämä jumalinen salaisuus kätkee itseensä
toimivuuden, jonka takaajana on itse Jumala. Miljoonat ihmiset kautta aikojen ovat
todistaneet tämän toimivuuden puolesta: "Herra on minun paimeneni, ei minulta
mitään puutu."[Ps.23, Room. 8:32, 2.Kor.9:8, Fil.4:7, 1.Tim.6:17] - Sana opettaa myös, että "ainut
välimies meidän ja Jumalan välillä on Jeesus Kristus." [1.Tim.2:5, Hepr.8:6, 9:15] - Hän on
liittomme lunastushinta ja Hänen kauttaan ja työnsä tähden vuodatetaan myös
meihin Henkeä. Lupaushan kuuluu, ettei kukaan sano: "Jeesus olkoon Herra,"
muutoin, kuin Pyhässä Hengessä. [1.Kor.12:3] - Toisin sanoen, tässä Jeesuksen
Herrauden tunnustamisessa on avain, oikeutus ja pääsy jumaliseen täyteyteen -
syntien anteeksisaamisessa, rakkaudessa, armossa, totuudessa, pyhyydessä ja
kunniassa. Jumala on siis antanut sinulle kaikkinaiset oikeudet pyhien perintöosaan
ja näin Hän on antanut kaikki mahdollisuudet yhteyden harjoittamiseen Jumalasi
kanssa. – Jotka Herraa odottavat ja etsivät, saavat kokea uutta Voimaa ja
yltäkylläisyyttä!
”Etsikää ennen kaikkea
Jumalan valtakuntaa ja Hänen
vanhurskasta tahtoaan, niin
teille annetaan kaikki tämäkin.
Älkää siis huolehtiko
huomispäivästä, se pitää kyllä
itsestään huolen. Kullekin
päivälle riittävät sen omat
murheet.” Matt.6:33[KR-92]
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 15
� Toimivaa yhteyttä avioliitossa
Samaa luomakunnan yhteysmekanismia voimme soveltaa myös avioliittoihin
miehen ja naisen välillä. on todettava, että ne parisuhteet, jotka vaalivat
seksuaalista yhteyttään, voivat paremmin ja kestävät myös kriisitilanteissa
paremmin. Molemminpuolinen kunnioitus yhdessä seksuaalisen läheisyyden kanssa,
luo parisuhteeseen lujitteen, joka kantaa ja antaa toivoa pysyvyydelle ja
hyvinvoinnille. Seksuaalisuus on kaikista läheisin ja intiimein alue, mitä ihmisessä on.
siksi sen jakaminen puolison kanssa synnyttää luottamusta ja yhteenkuuluvuutta.
Toisen seksuaalisien tarpeiden tyydyttäminen onkin mitä parhain keino osoittaa
kumppanilleen välittämistä, rakkautta ja hellyyttä. Seksi tulisikin olla kumppania
varten, ei niinkään omaa himon tyydyttämistä varten. Tällainen asenne
tasapainottaa suhdetta lähentäen kumppaneiden toiveita ja haaveita - molemmille
osapuolille mieluisiksi.
� Uskollisuus yhteyden voimana
Kaikissa suhteissa on otettava huomioon myös uskollisuus. Niin yhteys Luojamme,
kuin muutkin suhteemme säilyvät uskollisuuden kautta.
Molempien osapuolien ollessa uskollisia toisilleen,
syntyy luottamusta ja uskoa, jonka varaan kykenee
rakentamaan toimivia elämän rakenteita. – Olemme
tulossa aikaan, jolloin kaikki uskollisuuteen ja pyhään
rinnastettava halutaan romuttaa - ja esimerkiksi
avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona halutaan
häväistä. Tulemme kyllä syömään myös sen hedelmää ja
näkemään, mihin se johtaa, kun pysyvyyden elementit ja turvallisuuden satamat
puretaan lapsiltamme. Turhamaisen ja tyhmän ihmisen purkaessa hyväksi havaittuja
elämän tukipilareita, se todennäköisesti syyttää lopulta Jumalaa, kun koittaa
rangaistuksen päivä. Teemme kyllä valintoja, mutta emme kykene kantamaan
vastuuta valintojemme seurauksista.
”Pysykäämme järkähtämättä
toivon tunnustuksessa, sillä
Hän, joka antoi lupauksen, on
uskollinen.” Hepr.10:23[KR-38]
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 16
� Realisoi arvomaailma
Tarvitsemme myös arvomaailmamme realisointia, jossa kykenemme hahmottamaan
myös tulevan ajan tarpeita. Tänään rakennamme huomista - myös suhteissa - ja siksi
on tehtävä työtä sen eteen, mitä huomenna kaipaisimme. Halutessamme
avioliittoihimme kestävyyttä, meidän on tänään annettava sille, mitä se tarvitsee.
Samoin, tahtoessamme kohdata huomennakin
Jumala, tänään on etsittävä Häntä Poikansa
Jeesuksen kautta. Ilman arvostusta ja kunnioitusta -
tuhoan huomisen mahdollisuuksia elää tasapainoista
ja tyydytettyä elämää rakkaitteni kanssa. Tällainen
realisointi ja tarkastelu sopii myös lasten ja
vanhempien välisiin suhteisiin. Liian usein oikeat
ongelmat ovat vanhemmissa, jotka niin kierolla tapaa
provosoivat tilanteita, ja sitten syyttävät lapsiaan
heidän huonosta käytöksestään. – Eli toisin sanoen,
vanhempien tulisi mennä itseensä ongelmatilanteissa. On väärin odottaa, että lapsi
kokemattomana ja vasta elämää opettelevana voisi kyetä samanlaisiin ajatuksiin ja
asenteisiin, kuin vanhemmat. Usein paras ja tehokkain keino kasvatuksessa on oma
esimerkki, rakastaminen, arvostaminen ja aito välittäminen.
� Sielujemme kipeys tuhoaa yhteysrakenteita
Yhteyden tuhoajana yleisimpänä toimivat sielujemme kivut, jotka hoitamattomana
aiheuttavat itsekeskeisyyttä ja verukkeiden keksimisiä. Tutun kuuloinen lause: "mä
en jaksa enää" - on valhe, joka kumpuaa kipeästä sielusta. On, kuin kipeä sielu etsisi
haavaansa lisää kääreitä ja itsesäälin peitteitä, ettei todellista vaivaa hoidettaisi
kuntoon. Yksi kipeän sielun peite on juoruaminen ja pahanpuhuminen toisista. Sillä
kun saa näyttämään oman aseman terveemmältä ja paremmalta, mutta ennen
pitkää todellisuus paljastuu ympäröiville ihmisille - ja silloin usein tulehdus on
saavuttanut miltei kuolion rajan. Hyvin vaikeaa on pelastaa mädäntynyttä ja
kuollutta lihaa. Tästä syystä syntyy paljon avioeroja ja ihmissuhdekriisejä.
Asennemaailmasta voimme poimia esimerkiksi toisen halveksumisen, joka niin ikään
"Ilman arvostusta ja
kunnioitusta - tuhoan
huomisen mahdollisuuksia elää
tasapainoista ja tyydytettyä
elämää rakkaitteni kanssa."
–PK-
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 17
murentaa yhteyttä. Tuskin sinäkään hakeudut ihmisten läheisyyteen, jotka
osoittavat sinulle syvää halveksuntaa, eivätkä kykene arvostamaan lainkaan
näkemyksiäsi ja elämääsi! – Kokonaisuudessaan yhteytemme kanssaihmisiin
tarvitsee erityistä huomiota, että missä ja miten puramme kipeitä sielumme tuntoja.
– Opi kohtaamaan sielusi kivut. Etsi työkaluja, ajatusmalleja ja asenteita niitä hetkiä
varten, jolloin kohtaat mustasukkaisuutta, hyljätyksi tulemista, halveksuntaa, ym.
tilanteita, joissa sielussasi oleva arpi muistuttaisi olemassaolostaan.
� Rakenna ja korjaa yhteyttä
Yhteyden korjaaminen tarvitsee aikaa ja oikeita lääkkeitä. On turha odottaa, että jo
huomenna olisi kaikki hyvin, jos tänään on tuhonnut ja raiskannut kaiken maan
tasalle. Korjaaminen vaatii myös avointa ja rehellistä itseensä menemistä. Tähän
havahtuminen tapahtuu valitettavasti miltei aina liian myöhään - silloin, kun haetaan
jo avioeroa tai kaikki ystävät ovat kaikonneet. Parhaita lääkkeitä suhteiden
paranemiseen ovat armollisuus ja anteeksianto. Lisäksi on uskallettava hakea apua,
mentävä terveyskeskukseen ja varattava aikaa psykiatrille. Hyvin usein siellä
ajatukset ovat selkiytyneet ja tietyt sielun kivut ovat saaneet nimet, jotka taasen
auttavat tunnistamisessa, oireiden käsittelyssä ja auttavat lopulta löytämään hyviä
työkaluja tilanteiden voittamisiksi. Asioiden ja tuntemusten realisoiminen ja oikea
käsittely parantaa mahdollisuuksia korjata huomisen suhteita. Vuosien työ tuottaa
lopulta tulosta luottamuksen ja uskon kautta. Onhan selvää, että nähdessämme
jonkun hoitavan tosissaan ongelmiansa, toistenkin on helpompi osoittaa häntä
kohtaan empatiaa ja hyväksyntää.
� Näe yhteyden päämäärä
Kokonaisvaltainen ajattelutapa tuo myös suhteisiin varmuutta ja hyvää näkökulmaa.
Se on, että hahmottaisimme, - mistä olemme tulleet, - mitä olemme nyt - ja mihin
olemme menossa. Päämäärätön sekoilu synnyttää pelkästään sekasotkua, kriisejä ja
lopulta vain tuhoa. Realististen tavoitteiden asettaminen luo osapuolille
toiveikkuutta ja voimaa ponnistella yhteistä hyvää kohti. Kokonaiskäsitteen
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 18
näkeminen vaatii tosin pysähtymistä ja avointa tarkkailua. Se vaatii myös erilaisten
ulottuvuuksien ja vaikuttajien hyväksymistä - ilman omia ennakkokäsityksiä ja
totuttuja perinteitä. On annettava esimerkiksi Jumalan olla Jumala, jos Jumala on.
On hyväksyttävä tieteen rajallisuus ja erheellisyys ja on käsitettävä myös oman
ajattelukapasiteetin rajallisuus - eli käsityskyvyn rajat. On opittava näkemään, miksi
ja miten asenteemme ja ajatusmallimme ovat syntyneet. Miksi pidämme itseämme
viisaampina, kuin erivärisiä, rotuisia tai eri paikassa asuvia ihmisiä. Yhtä lailla he
ajattelevat meistä samoin. Tämän takapajuisuuden näkeminen, ja sen yläpuolelle
nouseminen voi olla avartava kokemus - ja löytö, kuin uuteen maailmaan.
Kokonaisvaltaisvaltainen ajattelija luopuu niin ikään itsekeskeisyydestä ja oppii
huomioimaan läheisen tarpeet ja tunteet. Empatia on hyvin tärkeä ominaisuus
samaistumisessa - toisen asemaan tai tilanteeseen.
� Anna tilaa elämälle ja virheille!
Tilan antaminen elämälle - niin itsensä, kuin toisenkin kohdalla - tervehdyttää
suhteita myös tehokkaasti. Sen tajuaminen, ettei tarvitsekaan olla täydellinen ja aina
oikeassa, antaa tilaa oppimiseen myös väärässä olemisen kautta. Jo pienen ajan
malttaminen saattaa avartaa ja synnyttää luontevaa kasvua parempia asioita ja
asenteita kohti. Toisinaan sanomisen tarve ja sen toteuttaminen voi myös toimia
ikään kuin tulppana, eli ärsykkeenä sille, ettei toinen pääse kasvamaan luonnollista
kasvuaan. Sanomisen sijaan paljon tehokkaampaa olisi opettaa ympärillä olevia
oman käytöksensä ja asennoitumisen kautta. Luodessamme ihailtavaa olotilaa
lempeyden ja pitkämielisyydenkin kautta - vaikka se merkitsisi meidän vaikenemista
- saamme aikaan samaistumisen halua, joka taasen on luonnollisempaa, kuin
"armeijan kapteenin kovaa ja julmaa käskyä" totteleminen. Olisi siis fiksumpaa
luoda sisäsyntyistä halua parempaan, kuin söpöttää ärsyttäviä juttuja, joka ei
synnytä lopultakaan toivottua tulosta. – Ylipäätään sen, joka hallitsee, tai pyrkii
hallitsemaan ympäristöään, tulisi tarkoin harkita ja miettiä toimiaan, päämääriään,
sanojaan ja asenteitaan. Väärä hallintatapa saattaa siis romuttaa koko hienon idyllin,
koska luonnollista kasvua ei pääse tapahtumaan.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 19
� Kohtaa itsesi suhteiden keskellä
Suhde omaan itseensä toimii myös avaimena lähimmäisiin. Ellet kykene välittämään,
rakastamaan ja huolehtimaan itsestäsi, et kykene auttamaan muitakaan. Autettava
hyvin harvoin kykenee auttamaan toista, ja yleensä avuton pyrkii vetämään toisia
omaan lätäkköönsä, - eli näkökyvyn puute ajaa kaksi sokeaa ojaan, vaikka he kuinka
opastaisivat toisiaan. Terveen ja sairaalloisen itsekunnioituksen ero onkin sen suhde
toisiin ja ympäröivään maailmaan. Toisin sanoen,
minun tulee alati punnita itseihailuni määrää
suhteessa toisiin - säilyttääkseni tasapainon vastuuni
omasta itsestäni sen välillä, etten ajaudu myöskään
toisten pompoteltavaksi. On tehtävä siis selkeät
"reviirien rajat,” joita toisten ei ole lupa ylittää,
mutta se pelialue, mikä on varattuna suhteille, tulee
sävyttää lempeydellä ja aidolla välittämisellä. – Siis
vastuuni itsestäni tiedostaen, rajaan toisten käytöstä minua kohti, ja samalla tavoin
käyttäydyn kunnioittaen myös lähimmäisiäni kohtaan. Tämä pitää suhteita terveellä
ja avoimella pohjalla, ja joka ei suostu kunnioittamaan minuuttani ja "reviiriäni,"
sellainen saakin poistua ystävyyteni ulkopuolelle! – En kanna vähääkään huonoa
omaatuntoa siitä, että huolehdin lahjasta, nimeltä "ELÄMÄ" omalla kohdallani!
Tiedän tämän kuuluvan terveeseen yhteysmekanismiin - sen hakemiseen ja
päivittämiseen. Tulokset, joita siitä hyvästä näen, ovat lupaavia. Tunnen elämäni
olevan elämisen arvoista kanssakäymisissä ja yksinäisyyden hetkinäkin. Lopulta aidot
ja oikeat ystävät hyväksyvät elämäni reviirit ja rajat, ja miten antoisia ja
mielenkiintoisia keskusteluja saankaan käydä heidän kanssaan!
� Myönteisyyden asenne
Tietoinen elämänmyönteinen asenne on osaltaan yksi parhaimmista elämän
aineksista - ja se on myös suureksi avuksi yhteysmekanismin toimivuudessa.
Rajatessani elämästäni ulkopuolelle nurjia valittajia, juoruajia ja pahanpuhujia, olen
oppinut myös itse myönteisyyden voimavarojen käyttöä. Liikkuessani ihmisten
parissa, jotka pursuavat elämää, intoa ja myönteisyyttä, huomaan samaistuvani
"Näkökyvyn puute ajaa kaksi
sokeaa ojaan, vaikka he kuinka
opastaisivat toisiaan."
–PK-
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 20
heihin. Tunnen oloni paljon rikkaammaksi heidän läsnäolossaan, kuin niiden alas
painajien nurjien valittajien seurassa - ja huomaan, miten paljon enemmän pystyn
käyttämään energiaani toisten auttamiseen ja rohkaisemiseen, kun itsekin juon
"elämän lähteestä." – Raamattua tutkittuani, huomaan tuon kirjan opettavan hyvin
paljon tämänsuuntaisia ajatuksia. Pyhä kirja opastaa ja johtaa meitä elämään
yltäkylläistä ja nautinnollista elämää - varoittaen ankarasti meitä antamasta
itseämme uudelleen sidottavaksi orjuuden ikeeseen. Lisäksi näen Sanan
ilmoituksesta selkeän päämäärän, mitä itse Jumala tahtoo toteuttaa ihmisessä, eli
mihin Hän pyrkii ja mitä Hän antaa ihmiselämään.
Hänen hyvä Henkensä tuottaa hedelmää nimeltä
"rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, itsehillintä
jne."[Gal.5:22] - Lupaahan Sana meille Jumalassa "kaiken,
mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan."[2.Piet.1:3] -
Toisin sanoen, näen, että Jumala niin mielellään
myötävaikuttaa ihmisen elämään hyvää tahtoaan ja
myönteisyyden elämän rikasta asennetta. Ihminen,
joka uskaltaa uskossa ojentautua Jumalaa kohti Jeesuksen haavojen tuoman ansion
tähden, saa maistaa siitä lähteestä, joka kumpuaa aina iankaikkiseen elämään
saakka. [Joh.4:14]
� Tänään vaikutat huomiseen
Näillä yhteysmekanismin osasilla saatat elää yltäkylläisempää ja hyvää elämää, -
tosin se vaatii hieman vaivannäköä ja ajatusten keskittämistä, mutta onpa sen
palkintokin suuri - sekä itselle, että myös läheisille! – Pysähdy tutkimaan yhteyttäsi,
sen laatua ja vaikutuksia itseesi ja läheisiisi. "Mitä ammennat, sitä juot." – Tänään
heittelet huomenna kerättäväksesi tulevat kivet. ”Kylvön ja niiton laki” toimii, vaikka
usein vasta kymmenien vuosien kuluttua. Muista, että kohtaat eräänä päivänä
asenteesi ja tekojesi synnyttämät hedelmät. Tänään vaikutat siihen, mitä huomenna
kohtaat - eli, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."
"Vapauteen Kristus vapautti
meidät. Pysykää siis lujina,
älkääkä antako uudestaan
sitoa itseänne orjuuden
ikeeseen." Gal.5:1[KR-38]
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 21
LUKU 3 - SYNNIN MÄÄRITE
Synti on sanana negatiivinen käsite, jonka todellinen olemus jää hyvin
usein hämärän peittoon lahkolaisuuden, hurskastelun ja erilaisten
pelkojen tähden. Tässä luvussa pyrin määrittelemään selkeästi synnin
määritteen, että osaisimme tunnistaa erilaisissa tilanteissa, mikä on pois
laitettavaa syntiä ja mikä taas on täysin luvallista.
� Tunnista synti
Synti on teko tai asenne, jolla on
1. kohde, jota se
2. tuhoaa tai pahoin loukkaa.
3. Se on myös tottelemattomuutta oikean auktoriteetin, eli Jumalan edessä.
Synnin kohteita voivat olla:
� Jumala
� toinen ihminen
� oma itsensä
� luonto
Synnin määritteeksi ei riitä luuleminen, pelkääminen, tunteet mielipahasta
mielihyvään, vihastumisesta rakkauteen - ellemme tee tuntemusten vallassa
synnillisiksi luokiteltavia asioita. Vihastuminen ei ole syntiä, mutta se saattaa olla
hillitön voima kohteen tuhoamiseen - ilman tuntemusten hallintaa, eli itsehillintää.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 22
Synniksi tekeviä asioita eivät ole myöskään vastapuolen asenteet, mielipiteet, tai
perinteet, joita me emme kuitenkaan saa tahallaan loukata. Käskyn mukaan meidän
tulee kunnioittaa jokaista ja pitää toista parempana, kuin itseämme.
� Näkymättömät synnit
Ylpeys, kateus, ahneus, vihamielisyys, juoruaminen, ym. väärät asenteet koituvat
synniksi, koska niiden hedelmät tuhoavat suhteita, loukkaavat - aiheuttaen
mielipahaa ja riitoja. Sellaiset juuri ovat omahyväisen
ja narsistisen ihmisen kunnioittamattomuutta ja
piittaamattomuutta lähimmäistään kohtaan. Usein
toisia näkyvistä synneistä syyttelevät ihmiset tekevät
juuri tällaisia syntejä, tajuamatta lainkaan omaa
tilaansa. – Synti koskettaa jokaista välillisesti ja
välittömästi. Ihminen on hauras ja erehtyväinen
loppuun saakka ja omille synneille sokeat tekevät tästä
maailmasta kurjan paikan elää. He saattavat nähdä kyllä toisten teot, mutta omaa
kieroontunutta ja omahyväisen ylpeää asennettaan he eivät näe.
� Näkökulmia synnin käsittelyyn
Opettele käsittelemään syntiä enemmän järkevästi, kuin tunteella. Mielipaha ja
pettymykset yhdessä syyttävän omantuntomme kanssa saattavat lukita ja kahlehtia
ihmisen erehdykseensä niin, ettei hän kykene elämään ja pääsemään tilanteesta
eteenpäin. Järkevä taasen ymmärtää erehdyksien kuuluvan osaksi tätä elämää.
– Samoin, kuin syntikin, myös siitä eroon pääsemisen tulee kohdata kohteensa, eli
armahtamista ja anteeksiantoa - niin itseään ja kanssaihmisiä kohtaan. Järkevä
ihminen käsittää siis realiteetit synnin todellisesta olemuksesta - mitä voi tehdä
menneelle, mitä siitä voi oppia, ja miten päättää toimia tulevassa.
"Omille synneille sokeat
tekevät tästä maailmasta
kurjan paikan elää." -PK
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 23
� Parannuksen tekeminen
Tarvittava mekanismi:
1. TUNNISTA
2. TUNNUSTA
3. OPEROI
1: Et kykene tekemään parannusta, ellet näe
vääryyttä - tietäen, että se todella on syntiä. Aidon
synnin tuntemuksen saat vain Jumalan läsnäolossa.
Sitä ei kykene tekemään toinen ihminen, ei ainakaan
niin syvällisesti, kuin Jumala. Hän on luvannut
sanansa perusteella näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion, ja siksi
Jumalan edessä voi kohdata puhdistuksen ja syntien anteeksisaamisen.
2: Myöntäminen ja tunnustaminen on kaiken paranemisen ja tervehtymisen
lähtökohta. Se on kuin pohjakosketus, josta ponnistetaan ylöspäin - kohti parempaa
huomista. Syntisyyden myöntäminen on myös nöyrtymistä, joka onkin armon
saamisen tae. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta tahtoo armahtaa jokaista syntejään
katuvaa ihmistä. ”Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä
syntyneet, sanoo Herra. Mutta Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on
särjetty henki ja arka tunto Minun sanani edessä.” [Jes.66:2 KR-38]
3: Operoi etsien apua, työkaluja, ajatusmalleja ja toimintatapoja muuttaaksesi
väärää käytöstäsi tai asennettasi. – Usko muutokseen,
sillä ilman sitä et ainakaan muutu! Ota lääkkeeksi
menneen korjaaminen armon ja anteeksiannon avulla.
Sitähän Jumala tarjoaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen
kärsimyksessä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Hän
lunasti sinut vapaaksi synnistä, että voisit elää ja
yrittää uudelleen parannusta tehden. Hän näyttää siis,
mikä on syntiä, päästää vapauteen menneestä ja antaa voimaa elää parannuksessa.
Tässä toteutuu Raamatullinen mekanismi käsiteltäessä syntiä: - "tunnusta ja hylkää"
"Aidon synnintunnon saat vain
Jumalan läsnäolossa." -PK
”Joka rikkomuksensa salaa, se
ei menesty; mutta joka ne
tunnustaa ja hylkää, se saa
armon.” Snl.28:13[KR-38]
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 24
� Sanoudu irti synnin hallintavallasta sinuun!
Kohdatessasi syntiä elämäsi keskellä, analysoi se, miettien, onko kysymyksessä
synniksi luokiteltava asia, vai esittääkö oma sielunmaailmasi tunteita ilman järkeviä
perusteita. Synnillä on siis oltava kohde, jota se tuhoaa tai pahoin loukkaa. Nöyrästi
myöntäen erehtyneensä, avaa jo uusia mahdollisuuksia toimia jatkossa paremmin.
Sitähän parannuksen tekeminen on, että teemme paremmin nyt, kuin menneessä.
Jeesukseen uskovilla on Jumalan antama lupaus, että he saavat sanoutua irti synnin
vallasta. Se taasen tarkoittaa, ettei enää anna synnin hallita – ei ihmisyyttä, tunteita,
hengellisyyttä, ei sen kahleisiin antautumista. Jeesuksen nimessä ja maahan
vuotaneessa Veressä, ihmisellä on lupa sanoutua irti synnin vallasta. – En kuulu
synnille, sen himolle, enkä anna lankeamiseni ja haluni syntiin olla määräävänä
tekijänä elämässäni.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 25
LUKU 4 - KASVATUKSEN ONGELMIA
Tämä luku käsittelee siis lapsen kasvatukseen liittyviä ja siinä huomioi-
tavia asioita. Tässäkään en halua esittää ehdottomia totuuksia, vaan
tahtoisin herättää ajatuksia, joista olisi hyötyä meille ja meidän
lapsillemme. Ongelmat ja haasteet kuuluvat elämään - on vain löydet-
tävä oikeat työkalut, joita käyttäen voisimme luoda pohjaa ja hyvät
edellytykset kasvaville lapsille ja tuleville upeille nuorukaisille.
� Haasteellinen tehtävä
Lasten kasvattaminen - kohti nuoruutta ja siitä valmistautuminen aina aikuisuuden
haasteisiin - on osoittautunut vanhemmille haasteelliseksi tehtäväksi. Näemme
omien vanhempiemme tekemiä virheitä - meidän itsemme kasvattamisessa, mutta
kykenemmekö me itse näkemään omaa rajallisuuttamme ymmärryksemme ja omien
toimintatapojemme suhteen?
� Erilaisuus ei ole huonoutta
Vasta aikuisella iällä olen hahmottanut sitä erilaisuutta, mitä itsessäni olen
sisaruksiini verrattuna. Lapsia tulisi kohdella yhdenvertaisesti, mutta olen sitä
mieltä, että tietyt eroavaisuudet tulisi ottaa kasvatuksessa huomioon. Väitän, että
arka, hiljainen ja rauhallinen lapsi tarvitsee enemmän rohkaisua siinä, missä vilkas
rämäpäinen vilpertti tarvitsee kuritoimenpiteitä. Erilaisuuden huomioiminen saattaa
lopulta lapset tasavertaiseen asemaan ja heistä kasvaa tasapainoisia, itsetunnoltaan
terveitä ja rajansa tuntevia yksilöitä. Edelleen vanhempien tulisi nähdä lastensa
vahvuudet erilaisissa tekemisissä ja osaamisissa. Lapsen innostusta ja taipumuksia
tulisi määrätietoisesti ruokkia niillä alueilla, mistä hän on innostunut, kiinnostunut ja
mitä hän parhaiten itse osaa.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 26
� Aikuisen vastuu kodin ilmapiiristä
Aikuinen on myös vastuussa kodin yleisen ilmapiirin luomisesta. Kokematon ja
iältään nuori ihminen ei kykene siihen, vaan lapsi elää aidosti sen hetken tunnelmaa.
Juuri tämä tarkoittaa kasvualustaa, jossa pienen ihmisen elämä rakentuu ja kehittyy.
Liian ahtaissa olosuhteissa ja synkässä ilmapiirissä lapsesta tulee vääjäämättömästi
nurja ja masentunut. Vasta aikuisella iällä hän saattaa oppia hallitsemaan ja johdat-
telemaan tunteitaan - hänhän on kymmeniä vuosia elänyt tunnelukossa, kuin
betonibunkkerissa, jossa ei valon häivää tuskin ole näkynyt. Lapsi samaistuu hyvin
paljon vanhempiinsa. Siksi olisi viljeltävä valoisampaa ja elämänmyönteisempää
asennetta ja esimerkiksi auktoriteetin kunnioittamisen lapsi oppii osaksi
vanhemmiltaan. Isän ja äidin puhuessa kunnioittavasti opettajista, lääkäreistä,
virkavallanedustajista yms. lapselle syntyy luonnostaan kasvua samaan suuntaan.
Myös rehellisyys, sen näyttäminen ja oikeanlainen vaikeneminen - tulisi opettaa
lapselle vanhemman oman käytöksen kautta. Lapsi ymmärtää ja tajuaa yllättävän
paljon, kun asian eri ulottuvuudet selitetään hänelle. Aina auktoriteetin omaava ei
toimi täydellisen oikein, mutta siitä syntyneet tilanteet tulisi hoitaa asiallisen
kunnioittavaan sävyyn. Nuori ja lapsi ei välttämättä osaa ajatella, että hän saattaa
tarvita jo hyvinkin pian viranomaisen apua, ja asioiden selvittelyissä ei ollenkaan
auta rikosrekisterin merkinnät viranomaisen vastustamisista yms. – Vanhemman on
siis piirrettävä elämän karttaa lapselle, että hän oppisi kulkemaan turvattua ja hyvää
elämänmakuista tietään.
� Mielikuvitus – osaksi lapsen maailmaa
Vanhemman tehtävä on myös rohkaista lasta elämään mielikuvitusten luovassa
maailmassa. Sehän on juuri se alue, joka auttaa meitä kestämään totista, raakaa ja
kylmää elämää. Mielikuvitus on myös parasta unilääkettä. Siksihän luemme lapsille
iltaisin satuja ja kertomuksia, että hän sen siivittämänä vaipuu rauhallisesti ja
turvallisesti untenmaille. Lapsen voi opettaa myös jo hyvin nuorena ajattelemaan
positiivisesti – käyttäen sanoja, ”kyllä tästä hyvää tulee” ja esimerkiksi luomalla
uskoa sanoen ”sinustahan tulee iso mies, ja hyvinhän olet osannut tehdä tämänkin.”
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 27
� Omien tunteiden ohittamista
Yksi suurimmista ongelmista vanhemmuutemme aikana on meidän omat tuntemuk-
semme - tämän kiihkeän ja hektisen maailman keskellä. Kun aikaa on vähän, kiire
painaa päälle, stressi töistä, lainojenlyhennyksistä, opinnoista yms. kuluttavat
vähäisetkin voimanrippeet ja silloin on hyvin herkässä niin sanottu ”kämähdys-
tilanne” päällä. Kukapa siinä ”käämien savuttaessa” osaisi hillitä sanojaan, ettei
alkaisi sitä iänikuista huutamista ja möykkäämistä?! – Kuitenkin aikuinen on vas-
tuussa myös tunteittensa hallinnasta. Se on myös esimerkki, jonka lapsi oppii hyvin
nopeasti. Parempi olisi nousta tunteittensa yläpuolelle ja kertoa avoimen rauhal-
lisesti lapselle, että ”minua suututtaa hirveästi tämä tilanne.” – Se, että annamme
lapselle työkaluja tuntemusten käsittelyyn, antaa lapselle myös oikeudet tuntea, niin
kiukut, kuin rasavillit energianpurkaukset – ilman, että kaikki tuntemukset opitaan
tukahduttamaan jo ennen kouluikää. Ehkäpä suurin ongelma suomalaisuudessa
onkin se, ettemme opi puhumaan tunteista ja tarpeistamme. Osoitamme vain mieltä
ja paiskomme tavaroita voimasanojen saattelemina. Tämä käytös periytyy suoraan
vanhemmilta lapsille ja sama kierre jatkuu sukupolvesta toiseen.
� Vaatimusten realisointia ja armollisuutta
Kasvatuksessa tulisi huomioida myös inhimilliset rajoitteet, luonteenpiirteet ja
taipumukset. Se tarkoittaa, ettemme vaadi itseltämmekään ehdotonta täydelli-
syyttä. Itsensä armahtaminen, anteeksipyytäminen ja avoimet keskustelut myös
vanhemman heikkouksista, eivät nakerra vanhemman auktoriteettia, vaan päinvas-
toin lisää luottamusta asioiden oikeanlaisen käsittelyn vuoksi. Lapsen oivaltaessa
eräänä päivänä, miten vajavaisia hänen vanhempansa ovat – silloin auktoriteetti
murtuu, ellei täydellisyyskuvaa ole ajoissa otettu pois seinältä. Nuori on ehdoton ja
haistaa hyvin herkästi pelaamiset ja vanhemman vähättelyt ja peittelyt omien
asioiden kohdalla. Avoin ja rehellinen elämänasenne opettaa myös lapsen kohtaa-
maan – niin hyvät, kuin ikävätkin asiat. Vanhempien panikoidessa lapsetkin oppivat
pelkäämään. Sen sijaan usko tulevaan ja onnistumiseen - vaikeuksista huolimatta –
rohkaisee lastakin asennoitumaan tulevaisuudessa myönteisen toiveikkaasti eri
tilanteisiin.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 28
� Huumorinkukka – lahja elämälle
Eräs suurista elämän voimavaroista ja keventäjistä on huumori. Lapsen voi opettaa
myös sen avulla selviytymään muuten niin raskaista tilanteista. Reagoidessa kuiten-
kin tunteillamme eri tilanteisiin, niin miksei tietyssä määrin olisi luvallista suhtautua
niihin huumorillakin? Itselleen nauraminen – sen oppiminen ja opettaminen –
auttaa kestämään myös tappion ja häviämisen tilanteet. Se on, kuin pelin hävittyä
kääntäisi tilanteen itselleen eduksi, kuin olisi nauttinut vain hyvästä pelistä ja toisten
seurasta. Huumori onkin yksi avaimista, joka päästää ihmisen avarampaan
ajattelutapaan. Usein saatamme pelätä, että tilanteen vakavuus häiriintyy huumo-
rista, mutta todennäköisesti käykin juuri päinvastoin. Minä haluan esimerkiksi, että
minun hautajaisissani kerrottaisiin niitä kommelluksia ja hauskojakin tapauksia, mitä
elämässäni on tapahtunut. Toivoisin, että siellä kerrottaisiin kaiken ohessa niitä
vitsejä ja sananparsia, mitä olen viljellyt. Sehän vain korostaisi viimeisessä
hetkessäni sitä, mitä todellisuudessa olen ollut. - Kokeilepa joskus kasvatus-
tilanteessa käyttää hieman huumoria. Saatat yllättyä oppimisen tehokkuudesta sen
saattelemana!
� Rohkaisu sosiaaliseen kanssakäymiseen
Kasvattamiseen tulisi osaltaan kuulua sosiaaliseen kanssakäymiseen oppiminen.
Lapsen rohkaisu ja oma esimerkki ovat tässäkin avainasemassa. Vanhempien tuki-
verkot, ystävät ja läheiset osaltaan kuuluvat lapsen kehityksen kuvioihin. Vaikeuk-
sien tullen, ja epäonnea kohdatessa, olisi tavattoman hyvä, että olisi edes muutama
ihminen, jonka kanssa voisi jakaa ja käsitellä luottamuksellisesti asioita.
Näyttäessämme lapsillemme, ettei kaikkea ja kaikessa tarvitse aina kestää omin
voimin - hänkin aikanaan oivaltaa ystävien ja sosiaalisen verkon merkityksen. Siitä
puhuminen ja sen vaaliminen tulisi olla yksi perheen elävöittävistä tekijöistä.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 29
� Tasapainoinen – avara ajattelutapa
Nämä eri osa-alueet tulisi siis huomioida kasvattaessamme uusia ihmisiä maailmaan.
Opettaessamme lapset yksipuoliseen ja vain muutaman asian painottamiseen,
seuraa siitä hyvin kieroon kasvaneita yksilöitä. Vanhempina voimme painottaa
ykskantaan esimerkiksi ainoastaan työntekoa, ammattia ja uraa – unohtaen siinä
ohessa kaiken, mikä vahvistaisi lasta kohtaamaan tulevaisuudessa mitä erilaisimpia
haasteita sosiaalisessa elämässä ja suhteessa lähimpiin, eli oman perheen jäseniin.
Samoin saatamme korostaa lapselle uskonnon merkitystä niin, että sen varjolla
häneltä jää elämättä kaikki muut osa-alueet. Näiden pohtimiseen kannattaa uhrata
tovin aikaa, mikäli yhtään arvostat lastasi ja mielit hänelle menestymistä ja
tasapainoista elämää.
� Lapsi elää vanhempiensa parisuhteesta
Oma parisuhde on myös alue, joka ei voi olla vaikuttamatta lapsen elämään.
Tarkoitan, että lapsi voi hyvin perheessä, jossa isä ja äiti rakastavat, huolehtivat
toisistaan ja pitävät erityistä huolta parisuhteestaan. Tämän näkemättömyys ja
huomiotta jättäminen haavoittaa lasta pitkällä aikavälillä, koska hänelle ei synny
turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta kodin ilmapiirissä. Luottamus siihen, että
perhe on vielä huomennakin onnellisesti yhdessä, luo lapseen mieltä, jossa hän
kasvaa nuoreksi ja on lopulta valmis kohtaamaan aikuisuuden haasteet ja tavoitteet.
� Rakentava rakkaus – lapsen elämäksi
On siis ymmärrettävä, että rakkaus rakentaa myös perheen sisällä. Välittämisen
näyttäminen, avoimen tunnustuksen antaminen näyttää lapselle, miten hän voisi
tulevissa suhteissaan toimia. Kovuus ja kylmyys saattavat olla lapsen ihanteiden
kohteena – juuri siksi, että hänen vanhempansa ovat julmia tai ainakin ihannoivat
väkivaltaisia ja raakoja asioita. On kuviteltu, että lasta tulisi karaista tätä maailmaa
varten, mutta nykyiset tutkimukset osoittavat, että siinäkin on oltu väärässä. Lapsi,
joka saa kovaa kuria, mutta ei aitoa hellyyttä ja rakkautta, kasvaa pahasti kieroon.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 30
Sen sijaan tulisi välittämisellä ja rakkaudella hoivata lasta niin, että se kasvaisi ja
kypsyisi kohtaamaan rajun ja kovan maailman. – Vai arveletko, että henkisesti
raiskattu, alistettu ja minältään suohon poljettu omaisi voimavarat, joilla porskuttaisi
läpi harmaan kiven? Niin ei todellakaan ole! On selvää, että sielultaan tasapainoinen
ei ajaudu herkästi itsemurhan partaalle, eikä toivottomiin rikoskierteisiin. Kasvatuk-
seen tulisi siis kuulua oleellisena osana myös lapsen tunnemaailman hoito siinä,
missä kaikki näkyvätkin osa-alueet.
� Auktoriteetin rakenteet
Vanhempien pitäisi oppia tunnistamaan myös auktoriteetin rakenteet. Sehän ei ole
huutamista ja käskyttämistä, vaan aidon kunnioituksen rakentamista molemmin
puolin. Tiedän, että edesmenneet vanhemmat ovat vaatineet lapsensa kunnioitusta
ruoskan avulla, mutta ei tarvitse omata paljoakaan järkeä - oivaltaakseen, ettei
sellainen ole aitoa ja spontaanista kunnioitusta! Lapsen kunnioittaminen vanhem-
piaan kohtaan kuuluu osaltaan myös vanhempien työksi ja tehtäväksi. Heidän olisi
luotava edellytykset vaatimuksilleen, jotta lapsi kykenisi ne täyttämään – eli toisin
sanoen, olemalla kunniallinen ja osoittaen myös itse kunnioitusta, lapsi kyllä
kunnioittaa takaisin – oppien jälleen näytetystä esimerkistä. Kaikki, miten vanhem-
mat suhtautuvat toisiin ihmisiin, toisiinsa ja jopa lapsiinsa, muokkaa suuresti sitä
maailmankuvaa, mikä lapsen pieneen sydämeen muodostuu.
� Kurittaminen – kirous vai siunaus?
Eräs vaikeimmista osa-alueista on kurinpito. Pidän erityisesti siitä, että laki vaatii
myös lapselle koskemattomuuden, eikä hyväksy niin sanottua ruumiillista kuritusta.
Uskon, että ”väkivalta synnyttää väkivaltaa,” juuri edelläkin mainitsemistani syistä -
eli esimerkin vaikutuksesta. Kuitenkin pidän paljon pahempana henkisen väkivallan
käyttöä, mikä on kovin yleistä lasten kasvatuksessa. Omasta lapsuudestani en muista
lainkaan pahana, jos sain tukkapöllyn oltuani pahanpäinen kolttosten tekijä.
Saatuani kurituksen, se ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan nöyryyttäminen saattoi
jatkua viikkotolkulla, jossa muistuteltiin ”mennen tullen ja palatessa” kyseisestä
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 31
töppäyksestä ja siitä seuranneesta kurinpitotoimesta. Se opetti minut pitkä-
vihaiseksi, armahtamattomaksi ja osaamattomaksi käsitellä syyllisyyskysymyksiä.
Vasta kymmenien vuosien kuluttua olen saanut kasvaa monesta lapsuudenajan
ahdistuksista irti, ja ehkä en tätäkään kirjoittaisi ilman näitä kokemuksia, jotka ovat
jättäneet kipeät arvet sisimpääni. – Näen itseeni nähden siis hyväksi, että olen
oppinut kääntämään tappioita ja kärsimyksiäni lopulta voitoiksi, etsien lähinnä, mitä
niistä voisin oppia tämän päivän ja huomisen varalle. – Joka tapauksessa,
vanhempien tulisi omistaa näkökyky, miten paljon lasta tulisi kurittaa ja milloin lapsi
näyttää ymmärtäneen, mistä on kysymys. Uskoisin, ja toki oma kasvatuskoke-
muksenikin on osoittanut, että vastuun luominen olisi paljon tärkeämpää ja
parempaa, kuin lapsen hakkaaminen vihapäissään. Lapselle täytyy puhua, kertoa ja
selvittää, miksi toimitaan tietyllä tavalla - ja miksi
jostain asiasta seuraa esim. pelikieltoa, kaverit eivät
pääse kylään, tai itse ei pääse kavereiden luokse ym.
Tärkeintä on, että lapsi tajuaa, miksi häntä
rangaistaan, ja että ”sakkojen maksettua” asia on
pois päiväjärjestyksestä. Sen jälkeen tilanne on
”nollattu” ja lapsi on oikeutettu täysin isän ja äidin
rakkauteen - ilman ehtoja ja jossitteluja. Raamatun
eräs kasvatusneuvo – ”joka vitsaa säästää, vihaa
lastaan” – on ymmärretty aikojen kuluessa täysin väärin. Karrikoiden asian voisi
ilmaista siten, että lapsille on annettu kaiken varalta valmiiksi piiskaa, sillä on ne
ainakin ajatelleet pahantekoa! Vitsan säästäminen, eli toisinsanoin kurinpitome-
nettelyn laiminlyöminen osoittaa lapselle, ettei hänestä oikeasti välitetä. Jos
johonkin, niin tuohon Raamatun opetukseen lisäisin mielelläni sanan, joka liittäisi
kurintoimenpiteen tehdyn rikoksen yhteyteen ja siinäkin suhteutettuna asian
vakavuuteen. Jos vanhempi menettää itsehillintänsä kuritustilanteessa, mitä
ilmeisimmin hän siirtää tämän virheellisen toimintatavan perintönä lapsilleen. – Joka
lapsia saattaa maailmaan, hänen täytyy järjestää myös aikaa niiden kasvattamiseen
ja heidän oikeudenmukaiselle kohtelulle. Me vanhemmat olemme usein ja paljon
enemmän kurituksen ja nuhteen tarpeessa, kuin lapsemme, - ja väärin teemme, jos
vain syytämme lapsia heidän kurittomuudestaan. Syy siihen kaikkeen voi hyvinkin
piillä meidän omassa käytöksessämme, halventamisissa ja huonon esimerkin
näyttämisissä. Tärkeämpänä Raamatun ohjeena kurituksen osalta näen realisoivan
ajatuksen, joka johtaakin juuri vastuunkantamisen alueelle: ”Joka kuritta kasvaa, se
kunniatta kuolee.” – Kurittaminen tulee siis tähdätä johonkin reaaliseen
"Joka lapsia saattaa
maailmaan, hänen täytyy
järjestää myös aikaa niiden
kasvattamiseen ja heidän
oikeudenmukaiselle
kohtelulle." -PK
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 32
päämäärään. Vanhemman tulee miettiä eri alueilla ja eri kanteilta, mitä ja miksi
välittää tiettyjä asioita lapsen kannettavaksi. Opettaessamme moraalia, etiikkaa ja
uskontojamme, meidän siis tulee katsastaa asioita ennen kaikkea lapsen tulevai-
suuden näkökulmasta. Siinä on hyvin tärkeää viedä itsensä paikalle, jossa uskaltaa
epäillä omaa ehdotonta oikeassa olemistaan, ja opettaa myös lapsen käsittämään
inhimillistä rajallisuutta ymmärryksessä, viisaudessa ja kaikessa muussakin sivisty-
neisyydessä. Varsinkin, Raamatun neuvoja käyttäessämme kasvatuksessa, meidän
on ymmärrettävä kokonaiskuva Raamatun ohjeista. Paljon enemmän Raamattu
opettaa rakkaudesta, armosta ja laupeudesta, kuin kuritustoimenpiteistä.
- ”Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan
kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.” Ef.6:4
- ”Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.” Kol.3:21
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 33
LUKU 5 - ELÄMÄÄ ELÄMÄN KESKELLÄ
Tämä tekstini on ajatuksia ja pohdintaa elämästä, sen löytämisestä,
mutta myös sen ongelmien tarpeellisuudesta - jalostuessamme hyviksi
ihmisiksi elämämme aikana. Turhamaisuus ja päämäärätön elämä
tuottaa tarkoituksetonta ja toisiakin kohtaan välinpitämättömiä ihmisiä.
Siksi olisi syytä löytää elämän langat käsiin - seurata niitä tutkien, mihin
mikäkin asia lopulta johtaa. Juuri niitä päämääriä tutkivat ihmiset
löytävät usein elämälleen tarkoitusta ja sitä voimaa, millä nousta uuteen
aamuun tarttuen sen haasteisiin.
� Ongelmien puutostauti
Oikeiden ongelmien puute synnyttää ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia.
Toisin sanoen liiallinen hyvinvointi ja huolettomuus saavat ihmiset turhamaisiksi. He
taistelevat suurennellen olemattomia ja vähäisiä ongelmiaan tai ympärillään näke-
miään epäkohtia. Ihmiselle on siis yllättävän vaikeaa elää vaivatonta elämää
yltäkylläisyydessä. – Tavoitellessamme rikkauksia ja huoletonta elämää, saatamme
tehdä itsellemme "karhun palveluksen." Hyvinvointi on sinänsä hyvä asia, mutta sen
keskellä harva säästyy itsekeskeisyydeltä ja omahyväisyydeltä. Vasta ongelmia
kohdattaessa usean silmät ovat avautuneet myös toisten ongelmille ja heidän
auttamiselle. Hyvää elämää elävän olisi hyvä ajatella myös niiden osaa, joilla ei ole
asiat yhtä hyvin. Jostain kumman syystä saatamme löytää iloisia ja toiveikkaita
ihmisiä enemmän juuri köyhien keskeltä. Rikkaat ja hyväosaiset kun pelkäävät
menettävänsä asemansa, maineensa, kunniansa, rikkautensa ja tavaransa. Köyhä
taasen samanaikaisesti saattaa huolehtia yhteisön ja läheistensä perustarpeiden tyy-
dyttämisestä. Siinä onnistuessaan köyhä iloitsee ja saattaa olla hyvinkin tyytyväinen,
mutta rikas samaisessa tilanteessa saattaisi vain masentua ja voivotella osakkeitten-
sa huonoa tuottoa.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 34
� Elä nyt, älä vasta huomenna
Jostain syystä ajaudumme aina odottamaan jotain ”tulevassa olevaa” parempaa.
Saatamme kuulla, kuinka jonkun suunnittelevan eläkepäivillensä toteutuvia haavei-
ta, toiset saattavat odottaa lainojen maksujen loppua, koulun päätöstä, aikuiseksi
tulemista, aseman tai paikkansa saavuttamista, että sen jälkeen olisi onnellinen ja
tyytyväinen. Valitettavasti hyvin useat sairastuvat vakavasti ennen eläkkeelle pää-
syä, ja kuinka turhaa onkaan elämä ollut silloin! – Koko elämän työ ja raataminen
valuu muutamassa hetkessä hukkaan - lääkärin antaessa diagnoosia syövästä tai
muusta vakavasta sairaudesta. – Miten oppisimme nauttimaan tämän päivän elä-
mästä? Miten voisimme hyväksyä elämää ottaen vastaan sitä iloineen ja suruineen?
� Nykyisyyden haasteet
Jokaisessa ajanjaksossa on myös hyvät puolensa. Toisinaan saatan muistella lapsuu-
teni huoletonta ja vastuutonta aikaa. Vanhemmat huolehtivat syömisistä, pukeu-
tumisista, laskujen ja velkojen maksuista, ja minä sain leikkiä ja kritisoida ympäröi-
vää maailmaa. Aikuiseksi tultuani vastuut ovat kasvaneet, mutta pääsen myös
vaikuttamaan hyvin paljon epäkohtiin ja tahtomiini asioihin. Tulee aika, jolloin
minun on annettava "miekka" seuraavalle sukupolvelle, ja silloin elämäni taasen
muuttuu. Jospa vain osaisin suhtautua elämääni ja sen aikakausiin positiivisesti ja
arvostaen sen hetken hyviä asioita.
� Ammattivalittaja vai olkapäänkohottelija
On siis niitä ihmisiä, jotka osaavat kaivaa kaikesta aina huonot puolet esiin. Juuri
sellainen on hyvin ärsyttävä ja voimavaroja syövä piirre. Elämän aines, mistä
henkinen minämme muodostuu, rakentuu hyvin pitkälti juuri ajattelutavoistamme ja
asenteistamme. Nurjuudella ja pahanpuhumisellamme myrkytämme ennen kaikkea
omaa elämäämme, ja siinä ohessa saavat myös läheisemmekin osansa. Oleellista ja
tärkeää olisi pysähtyä miettimään, olenko ammattivalittaja tai pahanpuhuja? – Vai
voisinko ohittaa pahuutta, huonoutta ja heikkoutta olankohautuksella, kiinnittäen
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 35
huomiota elämän parempiin seikkoihin? Ennen kaikkea olisi tervettä ajatella, että
mihin asenteeni tai tapani käsitellä asioita lopulta johtavat. ”Mitä, ja kuka hyötyy
nurjuudestani ja ikuisista valitusvirsistäni”? Ongelmiahan on maailma täynnä - niin
eikö olisi jo aika etsiä parempaa elämän ainesta - kylväen ja niittäen myös sen satoa.
� Suurin ongelma
Yleensä suurin ongelma löytyy ihmisen omasta päästä. Vaikeuksia ja koettele-
muksiakin kestää ja jaksaa, kunhan vain oman päänsä sisällä löytää rauhaa ja
levollisuutta. Ajatellessani nyt jäljestäpäin kohtaamiani elämän "suuria" ongelmia,
ymmärrän jo, ettei ne nyt niin suuria ja ylitsepääsemättömiä ongelmia olleetkaan.
Mutta mistä silloin syntyi niin suuri ahdistus ja
epätoivo? Mikä sai oloni niin tuskaiseksi ja
voimattomaksi asioiden edessä, joista lopulta ei ollut
edes suupalaksi minulle? Ymmärrän, että olin tilan-
teissa liian lähellä kohdetta. En nähnyt, eikä minulla
ollut tilaa hengittää ja pysähtyä miettimään asioiden
todellisia laitoja. Lisäksi reagoin tunteella, en ajatellen
järkevästi. Pieni analysointi ja tarkastelu eri puolilta ja
hieman etäämmältä olisi saattanut rauhoittaa tunte-
muksiani ja rakentaa myös luottamusta siihen, että lopulta asiat kuitenkin menevät
hyvin. Samaisen tilanteen voi siis kohdata täynnä epätoivoista tuskaa, tai reaali-
arvoista toivoa ja hyvää mieltä. Yllättävää on myös se, miten paljon ihminen pystyy
vaikuttamaan päätöksillään ja valinnoillaan tilanteita seuraaviin tuntemuksiin. Se on
haastavaa, mutta palkitsevaa, kun oppii hallitsemaan tunne-elämäänsä. Älä siis anna
tunteiden johtaa sinua, vaan johda sinä tunteitasi!
� Tuhlaava haaskaaja
Elämä on hyvin monimuotoista ja vaikeaakin, varsinkin silloin, jos ei ymmärrä ottaa
hallintaan niitä asioita, joita on ylipäätään mahdollista hallita. Kaikkea emme kykene
hallitsemaan, eikä varmasti tarvitsekaan, mutta joillekin asioille voi tehdä yllättävän-
"Yllättävää, miten paljon
ihminen pystyy vaikuttamaan
päätöksillään ja valinnoillaan
tilanteita seuraaviin
tuntemuksiin." -PK
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 36
kin paljon. Yksi tällaisista asioista on elämän haaskaaminen ja tuhlaaminen ihmisiin,
jotka ovat läpeensä mätiä sielultansa kokoon surkastuneita. Heidän kanssaan sa-
maistuu heidän ajattelutapoihinsa ja lopulta itsekin on syvällä samassa suossa.
Toisinaan erehdyn viettämään aikaani pyöritellen ajatuksissani nurjien ja surkeiden
ihmisten sanomisia ja tekosia. – Se, jos mikä, on täysin hyödytöntä ja voimavaroja
haaskaavaa puuhaa. Kaiken lisäksi se provosoi itseäni-
kin kiukkuun ja viha-mielisyyteen, ja lopulta olisin
synkkä valittava surkimus – juuri sellainen, joita olin
mielessäni paheksuen pyöritellyt. Toisinaan pakottau-
dun ajattelemaan niitä mukavia ja elämänmyönteisiä
ihmisiä - väistääkseni synkkyyden ja sen, mitä nurjat
ihmiset vaikuttaisivat elämääni. Siis tarkoituksellisesti
pyrin muuttamaan elämäni ainesta myönteisemmäksi
ja valoisammaksi - tietäen, että se tuottaa helpompaa ja miellyttävämpää elämää -
ennen kaikkea itselleni, mutta myös ympärilläni oleville ihmisille.
� Realiteettien hyväksyminen
Yksi, hyvin paljon elämää helpottavista tekijöistä on realiteettien hyväksyminen. Se
tarkoittaa, että käsitän tosiasian siitä, että minusta ei ole kaikkeen - eikä tarvitse-
kaan olla. Toisin sanoen, se on rajallisuutemme käsittämistä ja hyväksymistä inhimil-
lisen elämämme reunaehdoiksi - niin, että käytän tilanteet ja mahdollisuudet uskoen
aina hieman parempaan, kuin miltä hetkellisesti tilanteet näyttävät. Usko ja toivo
kantaa, mutta hyväksyntä antaa levon. Nämä yhdessä tuottavat sisimmän rauhaa,
joka taasen osaltaan auttaa keräämään voimavaroja
kohtaamisiin ja tilanteisiin. Luopumisen tuska on ehkä
yksi vaikeimmista käsiteltävistä asioista. Miten selviy-
tyä katkeroitumatta, kun tulee aika luovuttaa lapsi
maailmalle, kohtaa puolison kuoleman tai menettä-
misen, menettää työpaikkansa tai terveytensä niin,
ettei enää selviydy jokapäiväisistä haasteista? – Usein löydän itseni harmittelemasta
kuntoani, joka ei ole enää 16-vuotiaan terhakkaa ja verevää kuntoa. Se on täysin
turhaa, sillä olen menettänyt nuoruuteni - ikuisiksi ajoiksi, ja minun on vain
hyväksyttävä se - eläen enemmän tämän päivän mahdollisuuksissa.
"Usko ja toivo kantaa, mutta
hyväksyntä antaa levon." -PK
"Nurja sydän väistyköön
minusta. Pahasta en tahdo
tietää." – Ps.101:4[JKR]
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 37
� Voimavarojen ammentamista
Varmasti meistä jokainen käsittää sen, että monenlaista harrastava ihminen on
elävä ja pirteä - usein niin sielultaan, kuin fyysisestikin. Siksi urheiluun, kuntoiluun ja
erilaisiin harrasteisiin on tavattoman hyvä ottaa osaa. Monelle myös seurakunta-
yhteisöt ja usko Jumalaan saattavat olla elämää voimaannuttavia tekijöitä. Onhan
totta, että syvimmiltään Raamatun opetukset tarkoittavat ja johtavat hyvään ja
tasapainoiseen elämään. Tyytyväisyys, yhdessä jumalisuuden kanssa onkin suuri
voitto ja tavoittelemisen arvoinen asia. En tarkoita lahkolaisuutta tai kireäpipoisten
ryhmien sekoiluja, vaan aitoa ja oikeaa Jumalan tuntemusta elämän keskellä. Oma-
kohtainen kokemukseni on, ettei jumalisuus rajaa ihmistä elämän ulkopuolelle, vaan
päinvastoin auttaa elämään kaikkia osa-alueita tasapainossa ja hyvässä harmoniassa
kaiken muun kanssa. Yksi harhakäsite jumalisuudesta on myös, ettei ihminen voisi
olla järkevä ja sivistynyt uskoessaan Jumalaan. Aidoimmillaan kristinusko ja Jumalan
läheisyys johtaa viisauden äärelle motivoiden ja tarttuen sen kaiken keskellä
oikeisiin ja hyveellisiin asioihin. Rahan ahnehtimiset ja epäkunnioittamisethan ovat
esimerkiksi hyvin epäkristillistä käytöstä.
� Pienet ilot, vai suuret surut
Sanonta - "Ei ne suuret surut, vaan ne pienet ilot" - kätkee sisäänsä myös aika
moisen salaisuuden. Kaikki kohtaamani iloiset ja hyväntuuliset ihmiset näyttävät
ymmärtäneen juuri tämän asenteen. He ovat vain oppineet nauttimaan ja
iloitsemaan pienistä elämän asioista, joista sitten koostuu heidän "suuri" elämänsä.
Toisaalta voimme hairahtua ajattelemaan, että "elämän tarkoitus on ikävän
karkotus." Se ei pidä paikkaansa, sillä elämään kuuluvat myös ikävät ja surullisetkin
asiat. Ne on käytävä läpi, kohdattava ja käsiteltävä terveellä tavalla, että niistäkin
voisi lopulta ammentaa elämän voimaa. – Erään kerran lohdutin surevaa ihmistä
sillä, ettei hän tuntisi juuri läpi käymiään tuntemuksia, ellei hän olisi ihminen. Häntä
lohdutti hieman se, että hänellä on oikeus tuntea ihmisenä inhimillisiä tuntemuksia,
kuten ikävä, kaipaus, pettymys jne. – Nyt, kun hänen suruaikansa on ohi, näen hänet
usein iloisena, mutta näen myös erityispiirteenänsä sen, kuinka hän osaa ymmärtää
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 38
niitä, jotka käyvät samanlaisia suruja läpi. Ihailen sitä sanatonta kieltä, millä hän
kykenee osoittamaan myötätuntoa tarvitsevalle. Hän on osannut kääntää lopulta
voitoksi kokemansa surun auttaessaan lähimmäisiään vastaavanlaisissa tilanteissa. –
Elämän iloa ja mielekkyyttä voi siis löytää hyvin monenlaisten tilanteiden keskeltä.
Uskonkin siihen, että juuri siksi ihmistä kuljetetaan monenlaisten koettelemusten ja
ahdistusten läpi, että me niissä kasvaisimme ja oppisimme ymmärtämään myös
osaveljiämme.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 39
Luku 6 - Kiusaamisen monimuotoisuus
"Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäy-
tymistä, jota esiintyy kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Kiusaaminen on
toisen suunnitelmallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan
mielentilaan.”
”Verbaalinen kiusaaminen on sarkastinen huomautus, haaste tai louk-
kaus, joka on tarkoitettu ihmisen saattamiseksi onnettomaan ja
voimattomaan mielentilaan.
Eleellistä kiusaamista ovat esimerkiksi syrjintä, keskisormen näyttä-
minen, oven paiskaaminen kiinni, sylkeminen huomion herättämiseksi ja
tahallinen tuijotus.
Fyysinen kiusaaminen on fyysistä pahoinpitelyä kuten lyömistä, potki-
mista, tönimistä, tukistamista, tavaroiden heittelyä tai sylkemistä kohti."
(Wikipedia 11.10.2009)
� Kiusaamisen tarve
Toisinaan ihmettelen, miksi ihmisillä on suunnaton tarve kiusata toistansa? Vähän
väliä saa kuulla kertomuksia, kuinka joku on toisen hampaissa kiusanteon uhrina.
Miksi käyttäydymme niin sivistymättömästi, emmekä osaa kunnioittaa toinen tois-
tamme? Onko se vain omaa huonommuuden tunnetta, jota täytyy sitten paikata
moukkamaisella käytöksellä? Toisaalta ei voi olla ajattelematta sitäkään, että toiset
ihmiset ovat vain perusolemukseltaan ilkeitä, eivätkä he edes ymmärrä tekevänsä
mitään väärää kiusatessaan toista, tai käyttäytyessään ilkeästi jotakuta kohtaan.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 40
� Valtataistelua ja sotia
Läpi historian, ja yli valtakuntarajojen voimme nähdä typeriä valtataisteluja ja
toistensa alistamisia. Mikään olento maanpäällä ei ole ollun niin sadistinen omaa
rotuaan kohtaan kuin ihminen. On suorastaan käsittämätöntä, miten paljon olemme
tappaneet toisiamme, milloin sodan tai jonkin muun verukkeen turvin. Kyseessä on
ollut aina ihmisen oma elämä - niin kuin sinun, tai minun elämä. Heille olisi ollut tilaa
ja mahdollisuuksia aivan samalla tavalla toteuttaa itseään kuin meilläkin, mutta joku
on tullut ja surmannut heidät kylmäverisesti. On käsittämätöntä, millaisiin julmuuk-
siin ihminen pystyy vihansa vimmassa.
� Vihakulttuurin istuttaminen
Olen miettinyt, missä vaiheessa istutamme lapsiimme vihakulttuurimme erilaisuutta
ja erirotuisuutta kohtaan. Onko se omahyväisyyttä, vai ylpeyttä, kun olemme
valmiita varjelemaan reviirejämme niin, ettei muualta tulleilla ole tilaa elää
keskellämme? On hyvin luonnollista, että lapsemme kasvavat juuri sellaisiksi, kuin
heitä ”aivopesemme.” – Saatamme puhua kyllä halveksuen muslimien aivopesuista
lapsiaan kohtaan, mutta olemmeko me sokeita sille, miten itse aivopesemme
lapsiamme eriarvoisuuteen ja vihapuheisiin?
� Henkistä väkivaltaa
Kiusaaminen voi ilmetä myös henkisenä väkivaltana, joka on kauheaa sellaisen
uhriksi joutuvalle. Seuraavassa virallista määritettä henkisestä väkivallasta:
Henkinen väkivalta:
Henkinen väkivalta voi ilmetä hyvin monin tavoin, kuten:
* sanaton viestintä: kielteiset eleet, ilmeet, äänensävyt, katseet, olankohautukset
* sosiaalinen eristäminen: ei puhuta, ei kuunnella, kohdellaan kuin ilmaa, kielle-
tään muita puhumasta, tervehdyksiin ei vastata, siirretään työskentelemään muista
erillään, ei anneta ilmaista mielipiteitä, keskeytetään jatkuvasti
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 41
* maineen tai aseman loukkaaminen: levitetään vääriä tietoja, puhutaan pahaa
selän takana, juorutaan, mustamaalataan, kritisoidaan, haukutaan, nöyryytetään,
pilkataan, kiusatun uskonnollinen tai poliittinen vakaumus tehdään naurunalaiseksi,
mitätöidään
* työnteon vaikeuttaminen tai loukkaaminen: jätetään tiedonvälityksen ulko-
puolelle, annetaan tarkoituksettomia tehtäviä, annetaan vähän tai ei lainkaan
työtehtäviä, annetaan osaamiseen nähden ala-arvoisia tehtäviä
* suulliset tai kirjalliset uhkaukset
* sukupuolinen häirintä ja ahdistelu
Henkinen väkivalta voidaan jakaa karkeasti kahteen niiden taustan perusteella:
* ristiriitaan tai kiistaan pohjautuva kiusaaminen tai
* tilanteet, joissa henkisen väkivallan kohteeksi joutunut ei ole itse tehnyt mitään
provosoidakseen tilannetta. Uhri joutuu kiusatuksi esim. siksi, että on ensimmäinen
nainen työpaikalla tai kiusaaja on hakenut samaa työpaikkaa.
Henkinen väkivalta työssä on ajan myötä syvenevä prosessi, jossa kiusatun mahdolli-
suudet asteittain heikkenevät. Kielteisen käyttäytymisen kohteena uhrin on vaikea
käsitellä tilannetta. Useimmiten hän yrittää puolustautua ja voi alkaa toimia itselleen
epätyypillisellä tavalla. Uhrin reaktio puolestaan aiheuttaa sen, että yhteisön
jäsenten asenteet häntä kohtaan alkavat muuttua yleisesti kielteisiksi. Hänet aletaan
nähdä eri tavalla ja ajatella, että hän on "vaikea persoona".
Yhteisön jäsenten mielikuvissa uhrin reaktiot oikeuttavat muiden käyttäytymisen.
Prosessin tässä vaiheessa uhrista on siis tullut vaikea ja hankala. Enää ei ole kyse siitä,
että häntä kohtaan olisi käyttäydytty kielteisesti, vaan että hän on vaikea ja aiheuttaa
omalla käyttäytymisellään saamansa kohtelun. Uhri alkaa syrjäytyä yhteisöstä. –
Tällaisen prosessin etenemisen estäminen edellyttää siihen puuttumista mahdol-
lisemman varhaisessa vaiheessa.
� Mielettömyyden ristiriita
Toisinaan tiettyjen rajojen veto on hankalaa, sillä ajatellessamme esimerkiksi
isiemme ja isoisemme tekemää työtä ja ponnistelua itsenäisyytemme puolesta,
saatamme tulla moralliseen ristiriitaan itsemme kanssa. He tappoivat, minkä ehtivät
vihollisiaan - molemmin puolin - ja se kallis hinta on maksettu tämän päivän
hyvinvoinnistamme ja itsenäisyydestämme. Kuinka väärin onkaan, että muutama
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 42
hallitsija saa satojatuhansia miehiä liikkeelle sotimaan toistansa vastaan. Veri lentää
ja miehiä kaatuu solkenaan, eikä mielettömyydelle näytä olevan loppua. On
käsittämätöntä, ettemme keksi muuta keinoa sovitella asioita, kuin tappaminen ja
toistemme tuhoaminen.
� Ahneus tuottaa kärsimystä
Jotain outoa on siis ihmisissä. Hillitön vallanhimo ja rikkauksien kerääminen saa
meidät niin pauloihinsa, että olemme valmiita maksamaan siitä, miten suuren
hinnan tahansa. Mistä nämä mielettömyydet ja tyhmyydet johtuvat? Miksi emme
näe arvokkaina asioina veljeyttä, sopua, rauhaa, kunnioitusta ja rakkautta? Onko
tosiaan niin, ettei tämä maailma pyöri ilman riistokapitalismia ja mielettömiä
johtohenkilöiden palkitsemisia? On niin pöyristyttävää ajatellakin köyhyysrajan ala-
puolella elävien kohtaloa verrattuna rikkaisiin, jotka saavat kylpeä rahakasoissaan,
joita he eivät milloinkaan tule tarvitsemaan. On laskettu, että viisi maailman
rikkainta ihmistä pystyisi poistamaan koko maailmasta nälänhädän! – Jospa heidän,
tai edes kymmenen maailman rikkaimman omatunto heräisi tekemää tositoimia
niiden hyväksi, jotka todellisuudessa tarvitsevat heidän apuaan! Silti heille itselleen
jäisi vielä yllin kyllin, mutta mahtaisiko ahneus sen verran irrottaa otettaan noista
itseään täynnä olevista rikkaista?!
� Turhasta kiusaantumista
Toisaalta saatamme nähdä myös aivan turhasta kiusaantumista. Se on, että omalta
minältään vaurioitunut käyttäytyy esimerkiksi narsistisesti tai mustasukkaisesti - ja
loukkaantuu yliherkästi - vain jo omien luulojensa perusteella. Tosin narsistisen
luonnehäiriön omaava ei kykene empatiaan, eli samaistumiseen toisen asemaan tai
tunteisiin. Lisäksi narsistinen ihminen pitää itseään jotenkin erityisen oikeutettuna
tietynlaiseen omahyväiseen käytökseensä. Hän tulkitsee ja reagoi omalla luvalla
kaikkeen, päämääränään, miten vain kaikki olisi hänelle itselleen eduksi.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 43
LUKU 7 – Burnout - loppuunpalaminen
Tässä tekstissä tuon esille ajatuksia niin sanotusta Burnoutista, eli loppuun-
palamisesta. Tekstini ei kata koko aihealuetta, mutta voit löytää jotain, joka auttaisi
sinuakin varjeltumaan ikävältä loppuunpalamiselta.
”Työuupumus (engl. Burnout) eli loppuunpalaminen on työhön liittyvä stressi-oireyhtymä, joka häiritsee
täysipainoista työstä suoriutumista. Työuupumuksen oireita ovat voimakas yleistynyt väsymys (ekshaustio),
kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja alentunut aikaansaamisen tunne. Työuupumus syntyy työn ja ihmisen
vuorovaikutuksessa. Sen kehittymiseen vaikuttavat työntekijän tavoitteet, työpaikan työolosuhteet sekä
molempien stressinhallintakeinot. Työssä erityisesti työn vaatimusten ja resurssitekijöiden epäsuhta altistaa
uupumiselle.” (http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Loppuunpalaminen)
� Palautumisen puutetta
Loppuunpalaminen on enimmäkseen ihmisen omaa syytä. On tapahtunut sokeu-
tuminen omille tarpeilleen, ja ahneus, valta ja yhteisön paineet ovat ajautuneet
esimerkiksi lepäämisen tarpeen edelle. Toisinaan käy niinkin, että levon hetkiä ei
osata hyödyntää oikein. Ihminen tarvitsee tietyt palautumisjaksot niin fyysisesti,
kuin henkisestikin. Fyysisen palautumistarpeen on helpompi tunnistaa, koska silloin
tulosta ei vain synny - kaikki urheilija tietävät tämän. Mutta paljon hankalampaa on
huomata ja tunnustaa henkistä uupumustaan. Vaikka siihen auttaisi sama lääke, eli
riittävä lepo, emme usko, ennen kuin tilanne eskaloituu liian pahaksi.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 44
� Mielenvirkeyttä tekemisestä
"Ennen vanhaan masennusta kutsuttiin laiskuudeksi" - sanonnassa piilee pieni totuu-
den siemen. Useinhan alakuloisuus ja masentunut mieli unohtuu taka-alalle ryhtyes-
sä harrastamaan ja tekemään jotain mielekästä. Usein esimerkiksi alkava työpäivä
saattaa masentaa, mutta ryhtyessä tarmokkaasti työhön, ennen pitkää huomaa,
ettei se niin surkeaa ollutkaan. Samoin tyytyminen osaansa - eli tyytyväisyys ja sen
kaveriksi kiitollisuus - saattavat poistaa tehokkaasti masentavia ajatuksia ja ahdis-
tavaa olotilaa. On yllättävää, miten paljon voimme vaikuttaa olotilaamme ja
tuntemuksiimme vain päätösten ja asennoitumisten avulla. Raamattua tutkineena
tiedän, että tuo kirja sisältää paljon juuri tämänsuuntaista uskonhenkeä ja
vaikutusta ihmisen elämään.
� Tunnista ajoissa
Loppuunpalamisen oireet tulisi tunnistaa riittävän ajoissa. Tiedän, että minulla
itselläni on suurin vastuu elämästäni ja jaksamisestani ja siksi koen esimerkiksi
velvollisuudekseni "ajaa pois" ympäriltäni ihmisiä, joiden vaatimuksille ei näy
loppua. Tarvitsen aikaa itselleni ja tarvitsen aina silloin tällöin lepopäivän. Samoin
stressi ja yletön huolehtiminen kuluttavat turhaan voimavaroja aiheuttaen osaltaan
loppuunpalamista. Ihminen on rakennettua siten, että terveys kyllä antaa signaaleja,
mikäli unohdamme nämä.
� Stressin laukeaminen ja äkillinen vapauden tunne
Luovuuden puuskan jälkeinen olotila tai paineen alta vapautuminen voivat myös
laukaista masennus / loppuunpalamisoireet. Tunsin itseni yllättävän tyhjäksi,
päästyäni vapauteen vuosien piinasta erään ihmisen taholta. Vaikka olin onnellinen
ja tyytyväinen, silti huomasin, ettei psyykeeni pysynyt muutoksessa mukana. Oli
pysähdyttävä ja käsiteltävä rauhassa asiaa, ettei olotila olisi äitynyt esimerkiksi
masennukseksi.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 45
� Pohjakosketuksien mahdollisuudet
Pelkään usein myös "pohjakosketuksen ottamista." Tarkoitan sillä hetkeä, jolloin
myöntää ja hyväksyy pahan olon tai tyhjyyden tunteen. Vaikka kokemuksesta
tiedän, että se on ainut ponnistuslauta ylöspäin ja että juuri siinä olotilassa on hyvä
viettää lepohetki, silti se tuntuu oudon pelottavalta. Päästäessä kaikesta hetkellisesti
irti, mikään ei katoa mihinkään. Päinvastoin, hetki sen jälkeen - jolloin uudelleen
tarttuu toimeen saattaa olla yllättävänkin mieluisa! Aivan kuin olisi saanut uutta
voimaa ja kykyä nähdä asioita syvemmin ja tarkemmin. Itse asiassa pieni matalavire
tai jopa tylsyyden tunne voi toimia luovuuden ponnahduslautana, ikään kuin
enteillen jotain suureellista. Tällainen tunne saattaa pakottaa luomaan uutta ja
saamaan aikaiseksi mielihyvää synnyttäviä asioita.
� Hyvinvoinnin ylläpito
Henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon kuluu asioiden hyväksyntä sellaisena kuin ne ovat.
Yritän opetella virheiden ja epäonnistumisien käsittelyjä siten, että myönnän itsel-
leni tekemäni virheet, mutta siirrän jo siinä vaiheessa katsettani tulevaan. Olen kyllä,
mitä olen, mutta miten voisin vastaisuudessa toimia paremmin ja miten voisin
kehittää sisintäni paremmaksi. Enhän voi mitään menneelle, mutta tälle hetkelle ja
huomiselle voin.
� Fyysistä uupumusta
Toisaalta loppuunpalaminen voi olla myös fyysistä uupumista. Liiallinen kuormitta-
minen ja lepoaikojen laiminlyömiset saattavat aiheuttaa fyysisiä oireita, jotka äityvät
moniksi sairauksiksi. Tuntiessani kipuja ruumiissani, esitän itselleni yksinkertaisia
kysymyksiä, kuten: "onko jotain unohtunut, olenko levännyt riittävästi, annanko
toisten ihmisten kuormittaa liikaa itseäni, jne." Usein löydän syyn jostain tällaisesta
ja hyvin pian, korjatessani asiaa, näen tuloksia ja vaiva saattaa parantua. Kaikki
sairaudet eivät toki parane näin, mutta stressistä ja levonpuutteesta johtuvat kyllä.
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 46
� Liiallinen innostus
Uskon loppuunpalamisen johtuvan myös siitä, että ihminen on tehnyt jotain hyvin
mielenkiintoista ja innostavaa lian suurella tarmolla, jolloin hän on unohtanut omat
tärkeät ja inhimilliset tarpeensa. Toisaalta hyvinvointi synnyttää osaltaan odotuksia
ja paineita, jotka saavat ihmisen väsymään. Saatamme kuvitella, että esimerkiksi
elokuvien katseleminen olisi lepäämistä ja rentouttavaa, mutta samaistuminen
toisen mielikuvamaailmaan ei ole lainkaan oman sielunpeilin tutkimista ja kehittä-
mistä. Se on vain pako todellisuudesta tilaan, jossa voi siirtää omaa henkistä
krapulaansa hieman eteenpäin. – Toisaalta aina ja joka hetki ei tarvitse hysteerisesti
ajatella sielunsa rakenteita, ja siksi elokuviakin voi välillä katsella. On vain
tunnistettava sielunsa hyvinvoinnin tarpeita, koska siellä syntyy elämä, jota sitten
elämme.
� Ei aina huono kokemus
Loppuunpalaminen ei välttämättä ole niin huono kokemus, miltä se kuulostaa. Se
voikin olla luonnon mekanismi, joka säätelee elämämme tasapainoa, että löytäi-
simme jälleen terveelliselle pohjalle elää elämää. Tuskin kukaan Loppuunpalamisen
täydellisesti läpikäynyt enää uudelleen antaa itseään samanlaiseen pyöritykseen.
Aivan varmasti takaraivossa tykyttää jatkuvasti kysymys, ettei vain rasittaisi itseään
liikaa ja joutuisi kokemaan samaa uudelleen.
Loppuunpalamisesta ja työuupumisesta voit lukea ja tutkia:
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Loppuunpalaminen ja
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Boreout
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 47
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 48
”Viisautta elämän keskellä”
Sivu 49
Kiitos mielenkiinnostasi kirjaani kohtaan. Halutessasi keskustella tai lähettää
kommentteja/palautetta, Voit tehdä sen netin osoitteessa www.pasikallio.fi.
Tässä kirjassa:
– Ajatuksia elämästä, sen havainnoista ja erilaisista ulottuvuuksista.
– Käsittelen myös aiheita, jotka ovat vaatineet itselleni selvittelyä ja tarkentamisia.
Toivon tämän kirjan olevan myös sinulle hyödyksi matkasi varrella.
”Turhamaisuus ja päämäärätön elämä tuottaa tarkoituksetonta ja
toisiakin kohtaan välinpitämättömiä ihmisiä.”
Voit lukea lisää palstakirjoituksiani: http://www.pasikallio.fi/Palstakirjoituksia/