ABCDEFG

UNIVERS ITY OF OULU P .O . Box 7500 F I -90014 UNIVERS ITY OF OULU F INLAND

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

S E R I E S E D I T O R S

SCIENTIAE RERUM NATURALIUM

HUMANIORA

TECHNICA

MEDICA

SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM

SCRIPTA ACADEMICA

OECONOMICA

EDITOR IN CHIEF

EDITORIAL SECRETARY

Professor Mikko Siponen

Professor Harri Mantila

Professor Juha Kostamovaara

Professor Olli Vuolteenaho

Senior Assistant Timo Latomaa

Communications Officer Elna Stjerna

Senior Lecturer Seppo Eriksson

Professor Olli Vuolteenaho

Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-951-42-8401-4 (Paperback)ISBN 978-951-42-8402-1 (PDF)ISSN 0355-3213 (Print)ISSN 1796-2226 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I SACTAC

TECHNICA

OULU 2007

C 268

Noora Ervasti, Elina Pietikäinen, Eva Wiklund,Maarit Hiltunen & Esa Vesmanen

YKSILÖLLISET TOIVEET ASUNTOTUOTANNOSSA

TEKNILLINEN TIEDEKUNTA,OULUN YLIOPISTO

C 268

ACTA

Ervasti, Pietikäinen, Wiklund, H

iltunen & Vesm

anen

C268etukansi.fm Page 1 Tuesday, April 17, 2007 9:14 AM

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I SC Te c h n i c a 2 6 8

NOORA ERVASTI, ELINA PIETIKÄINEN,EVA WIKLUND, MAARIT HILTUNEN &ESA VESMANEN

YKSILÖLLISET TOIVEET ASUNTOTUOTANNOSSA

OULUN YLIOPISTO, OULU 2007

Copyright © 2007Acta Univ. Oul. C 268, 2007

EsitarkastajatProfessori Kimmo AlajoutsijärviDosentti Jari HeikkiläPhD Martti HyryProfessori Pentti Kareoja

ISBN 978-951-42-8401-4 (Paperback)ISBN 978-951-42-8402-1 (PDF)http://herkules.oulu.fi/isbn9789514284021/ISSN 0355-3213 (Printed)

ISSN 1796-2226 (Online)http://herkules.oulu.fi/issn03553213/

Kannen suunnitteluRaimo Ahonen

OULU UNIVERSITY PRESSOULU 2007

Ervasti, Noora & Pietikäinen, Elina & Wiklund, Eva & Hiltunen, Maarit &Vesmanen, Esa, Individual wishes in housing productionFaculty of Technology, University of Oulu, P.O.Box 4000, FI-90014 University of Oulu, FinlandActa Univ. Oul. C 268, 2007Oulu, Finland

Abstract

This publication is the final report of the research project, funded by the Academy of Finland in 2004and 2005, entitled Individual wishes in the mass production of housing architecture. The researchlocations were Arabianranta in Helsinki, and Toppilansaari housing fair area of 2005 in Oulu. Thismultidisciplinary research has been done to serve the practical fields of construction and architecture.The writers focused on different aspects in the study: Noora Ervasti and Elina Pietikäinen, both M.Sc.in Economics, studied the individual wishes in apartment house production, CASE Toppilansaari inOulu; Landscape Architect Eva Wiklund looked at Arabianranta as a housing environment; InteriorArchitect Maarit Hiltunen studied Open construction as a way to fulfil individual wishes; and InteriorArchitect Esa Vesmanen concentrated on the Customer´s possibilities in influencing the outcome ofthe kitchen in Arabianranta.

It can be concluded that the customers looking for an apartment are more demanding and knowwhat they want. This presupposes new means from the housing industry and a more modularproduction process in which the result is an apartment that best fulfils the individual wishes. This newway to produce requires configuring and developing in the whole process chain of housingproduction.

Keywords: architecture, housing production, masscustomization

Ervasti, Noora & Pietikäinen, Elina & Wiklund, Eva & Hiltunen, Maarit &Vesmanen, Esa, Yksilölliset toiveet asuntotuotannossaTeknillinen tiedekunta, Oulun yliopisto, PL 4000, 90014 OuluActa Univ. Oul. C 268, 2007Oulu

Tiivistelmä

Tämä julkaisu on loppuraportti Suomen Akatemian vuosina 2004-2005 rahoittamaan projektiinYksilöllisten toiveiden toteutuminen asuntoarkkitehtuurin massatuotannossa. Tutkimuksenkohdealueita olivat Helsingin Arabianranta ja Oulun Toppilansaaren vuoden 2005 asuntomessualue.Tämä monitieteinen tutkimus on tehty palvelemaan rakentamisen ja arkkitehtuurin käytännönkenttää. Loppuraportin artikkelien kirjoittajista kauppatiet.maistereiden Noora Ervastin ja ElinaPietikäisen aiheena oli Yksilöllisten asumistoiveiden toteutuminen kerrostalotuotannossa, CASE:Oulun Toppilansaari. Maisema-arkkitehti Eva Wiklund tarkasteli Arabianrantaa asuinympäristönäasukkaiden näkökulmasta ja sisustusarkkitehti Maarit Hiltusen aiheena oli Joustavan rakentamisenkeinot yksilöllisyyden toteutumisessa. Sisustusarkkitehti Esa Vesmanen keskittyi tutkimaanAsukkaan vaikutusmahdollisuuksia asunnon keittiöön Arabianrannassa.

Asuntoa etsivät asiakkaat ovat entistä vaativampia ja tietävät mitä haluavat. Tämä edellyttäärakennusteollisuudelta uudenlaisia keinoja ja entistä modulaarisempaa tuotantoprosessia, jossalopputuloksena on yksilölliset toiveet parhaiten täyttävä asunto.

Asiasanat: arkkitehtuuri, asuntotuotanto, massakustomointi

Johdanto

Suomen Akatemian luonnontieteen ja tekniikan toimikunta rahoitti vuosina 2004–2005Taideteollisen korkeakoulun Future Home Instituutin projektia Yksilöllisten toiveidentoteuminen asuntoarkkitehtuurin massatuotannossa. Tämä julkaisu on kyseisen tutkimuk-sen loppuraportti. Tutkimuksen kohdealueita olivat Helsingin Arabianranta ja Oulun Top-pilansaaressa sijaitseva vuoden 2005 asuntomessualue. Tämä monitieteinen tutkimus ontehty palvelemaan rakentamisen ja arkkitehtuurin käytännön kenttää.

"Käyttäjät eivät toivo valintamahdollisuuksia; he haluavat täsmälleen sitä mitä tarvit-sevat" totesi Joseph Pine. Tämä massakustomoinnin eli asiakastarpeen täyttämisen peri-aate koskee myös rakennusteollisuutta. Asuntoa etsivät asiakkaat ovat entistä vaativampiaja tietävät mitä haluavat. Tämä edellyttää rakennusteollisuudelta paitsi uudenlaisia perus-teita, myös tarkistettuja tavoitteita ja keinoja, jotta parempia tuloksia syntyisi. Perusteisiinkuuluu mm. yksilöllisten vaatimusten hallinnan tarve, tavoitteisiin asiakastarpeiden opti-mointi, keinoja ovat tuontatoprosessin tutkiminen ja uudistaminen sekä sen tuloksenaaiempaa modulaarisempi tuotantoprosessi, jossa lopputulos on tarpeet parhaiten täyttävätuote.

Siinä missä arkkitehdin työ on ratkaisulähtöistä, tutkimustyö on aineistolähtöistä jaanalyyttistä, tuotekehitystyö puolestaan asiakaslähtöistä. Uusi ja entistä parempi tuotanto-tapa vaatii koko asuntotuotantoketjun kokoonpanon kehittämistä eli konfigurointia.Hyvin konfiguroitu on puoliksi tehty. Jotta rakennusteollisuuden tuloksena syntyisientistä yksilöllisempiä asuntoja, edellyttää se huomion kiinnittämistä seuraaviin tasoihin:ominaisuuksiin (tekniset valinnat), tyyliin (trendit), personointiin (asiakkaan sitoutumi-nen), optioihin (lisävarusteet, päivitys ja ylläpito).

SAFA:n puheenjohtaja Rainer Mahlamäki on kritisoinut arkkitehtuurin ja rakentami-sen nykytilaa sekä toivonut siirtymistä tutkivaan arkkitehtuuriin (Arkkitehtiuutiset 2/2007):

"Tutkimustoiminnan(kin) perimmäisenä tavoitteena pitää olla elinympäristön ja arkki-tehtuurin laadun parantaminen. Ala kaipaa uusiutumista ja uusia tavoitteita, arkkitehtuuriei kehity julkisivujen sommittelulla//vaan menemällä syvälle niihin todellisiin haastei-siin, joiden keskellä koko rakentamisen kenttä tällä hetkellä on."

Tämä on yhden monitieteisen ja aiheestaan innostuneen tutkimusryhmän askel tutki-van arkkitehtuurin suuntaan. Kirjoittajista Noora Ervasti ja Elina Pietikäinen ovat kauppa-

tieteen maistereita Oulun yliopistosta, Maarit Hiltunen ja Esa Vesmanen taiteen maiste-reita ja sisustusarkkitehteja Taideteollisesta korkeakoulusta, Eva Wiklund on Teknillisessäkorkeakoulussa Otaniemessä väitöskirjaansa valmisteleva maisema-arkkitehti. Yhteiskun-tatieteiden opiskelija Antti Ervasti valokuvasi tutkimusalueet tätä julkaisua varten. Jottaartikkeleista voidaan ottaa myös eripainoksia, niissä on kussakin oma sisällysluettelo jayhteenveto tai tiivistelmä.

Minulla oli ilo luotsata tätä tutkimusryhmää ensin Taideteollisessa korkeakoulussa jasen jälkeen Oulun yliopistossa. Kiitän Suomen Akatemiaa rahoituksesta sekä artikkelienkirjoittajia tieteellisestä työstä. Kiitän myös artikkeleiden tunnollisia tarkastajia, prof.Kimmo Alajoutsijärveä, dos. Jari Heikkilää, prof. Pentti Kareojaa ja PhD Martti Hyryä.Toivottavasti tämä julkaisu omalta osaltaan edesauttaa yksilöllisten toiveiden toteutumistatulevaisuuden asuntotuotannossa.

Oulussa 20.4.2007

Anna-Maija Ylimaula, professori

Sisällys

Tiivistelmä Abstract JohdantoSisällys

1 Yksilöllisten asumistoiveiden toteutuminen kerrostalotuotannossaCASE: Oulun Toppilansaari . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11Noora Ervasti ja Elina Pietikäinen1.1 Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

1.1.1 Tutkimuksen näkökulmat, rajaukset ja tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121.1.2 Keskeisten käsitteiden määrittely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131.1.3 Metodit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

1.2 Tutkimuksen tulokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151.2.1 Tutkimuksen teoriataustaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 151.2.2 Rakennuttajien haastattelut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161.2.3 Asiakaskyselytutkimukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

1.2.3.1 Ensimmäisen vaiheen kvantitatiivinen tutkimus . . . . . . . . . . . . 181.2.3.2 Toisen vaiheen kvantitatiivinen tutkimus . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

1.3 Yhteenveto ja johtopäätökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22Kuvia vuoden 2005 asuntomessualueelta Oulun Toppilansaaresta . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

2 Arabianranta asuinympäristönä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45Eva Wiklund2.1 Tutkimuksen aihe ja menetelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 452.2 Kyselytutkimus ja haastattelututkimus Arabianrannan asukkaille . . . . . . . . . . 47

2.2.1 Asukkaat ja asunnot: taustatietoa vastaajista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 472.2.2 Muuttovaihe ja muuton syyt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 502.2.3 Asuinympäristöä ja aluetta koskevia kokemuksia ja toiveita . . . . . . . . . 522.2.4 Ulkotiloja ja ikkunanäkymiä koskevia kokemuksia ja toiveita . . . . . . . . 542.2.5 Toiminta ulkona . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60

2.3 Yhteenveto ja johtopäätöksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

3 Joustavan rakentamisen keinoin yksilöllisyyden toteutumiseen . . . . . . . . . . . . . . . . 69Maarit Hiltunen 3.1 Tutkimuksen tausta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70

3.1.1 Avoin asuntorakentaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 703.1.2 Muuntojousto, käyttöjousto ja joustavuuden muodot . . . . . . . . . . . . . . . 71

3.2 Tutkimuksen menetelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 723.3 Tutkimuksen rajaukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 723.4 Tutkimuksen tulokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73

3.4.1 Asukkaan tyytyväisyys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 733.4.2 Perusvalinnat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74

3.4.2.1 Suunnittelija asukkaan tukena . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 753.4.3 Muutostyöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 763.4.4 Esteettömyyden kaksi puolta: asukkaan toiveet ja esteettömyys . . . . . . 77

3.5 Valinnaisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 783.6 Muuntojousto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79

3.6.1 Miten tilat saadaan joustaviksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 803.6.2 Käyttöjousto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 823.6.3 Säilyttäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84

3.7 Asunnon ulkopuoliset tilat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 853.8 Yhteenveto ja johtopäätökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87

4 Asukkaan vaikutusmahdollisuudet asuntonsa keittiöön Arabianrannassa . . . . . . . . 91Esa Vesmanen4.1 Johdatus keittiöön . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94

4.1.1 Keittiön määritelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 954.2 Kirjallisen kyselyn eteneminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 964.3 Haastattelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97

4.3.1 Haastateltujen asukkaiden asuntojen pohjia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 984.4 Minkälainen keittiö? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1004.5 Keittiön käyttö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1014.6 Kodinkoneet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103

4.6.1 Muut laitteet keittiössä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1044.7 Materiaalit ja väritys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1044.8 Asukkaan vaikutusmahdollisuudet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1054.9 Miten asukkaita voitaisiin auttaa muutostöissä? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1074.10 Johtopäätökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1084.11 Pohdintoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109

Kuvia Arabianrannasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113

1 Yksilöllisten asumistoiveiden toteutuminen kerrostalotuotannossa

CASE: Oulun Toppilansaari

Noora Ervasti ja Elina Pietikäinen

Tiivistelmä

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin rakennusfirmojen edustajia, jotta saatiinselvitettyä heidän antamansa lupaukset kuluttajille. Seuraavassa vaiheessa lähetettiin kyselylomakeasiakkaille, jossa oli sekä kvantitatiivisia, strukturoituja vastausvaihtoehto- että avoimiakysymyksiä. Kysymykset muodostettiin huomioiden rakennusfirmojen edustajien vastauksistaesille nousseet teemat. Kyselystä saatavien vastausten pohjalta tehtiin vertailu lupausten jaodotusten mahdollisesta kohtaamisesta. Tämän lisäksi selvitettiin poikkeavatko rakennuttajien jaasiakkaiden mielipiteet osatekijöiden merkittävyydestä toisistaan. Syksyllä 2005 kuluttajaosuustutkimuksessa uusittiin ja tarkasteltiin aikaisemmin määriteltyjen odotusten l. lupaustentoteutumista.

Asiakkaille on erityisen tärkeää omata mahdollisuus vaikuttaa rakennusprosessiin 6,1/7.Tutkimuksen perusteella kaikki kuusi rakennuttajaa pystyivät kuitenkin kohtalaisen huonostivastaamaan näihin tarpeisiin.

Vaikka asukkaat eivät olleet pystyneet vaikuttamaan rakennusprojektiin niin paljon kuin olisivathalunneet, he olivat silti valmiita suosittelemaan rakennuttajaa saamansa kokemuksen perusteella.Tyytyväinen asiakas suosittelee rakennuttajaa eteenpäin ja kaikista markkinoinnin keinoista juurisuusanallinen markkinointi ihmisten välillä on kaikkein tehokkainta, kun on kyse enemmänmerkityksellisemmästä hankinnasta.

Asiasanat: asiakastyytyväisyys, massakustomointi, palvelun laatu

12

Sisällys

1.1 Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111.1.1 Tutkimuksen näkökulmat, rajaukset ja tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111.1.2 Keskeisten käsitteiden määrittely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121.1.3 Metodit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

1.2 Tutkimuksen tulokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141.2.1 Tutkimuksen teoriataustaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141.2.2 Rakennuttajien haastattelut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161.2.3 Asiakkaiden kyselytutkimukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

1.2.3.1 Ensimmäisen vaiheen kvantitatiivinen tutkimus. . . . . . . . . . . . . . . . . . 181.2.3.2 Toisen vaiheen kvantitatiivinen tutkimus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

1.33 Yhteenveto ja johtopäätökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21Lähteet: . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

1.1 Johdanto

1.1.1 Tutkimuksen näkökulmat, rajaukset ja tavoitteet

Asunnon ja sen varusteiden yksilöinti asukkaan tarpeisiin on nykyään teknisesti mahdol-lista. Yksilöintiä voidaan kutsua massaräätälöinniksi, silloin kun on kyse teollisesta val-mistusprosessista jossa yksilölliset toiveet voidaan ottaa huomioon. Tämä kysely liittyytutkimukseen, jossa kartoitetaan yksilöllisten asumistoiveiden toteutumista teollisessakerrostalotuotannossa. Tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan tietoa ja ymmärrystä asuk-kaiden suhtautumisesta omaan kotiympäristöönsä ja halukkuudesta sen muokkaamiseenrakennusprosessin aikana ja sen jälkeen. Kyselyn vastaukset auttavat hahmottamaanihmisten arkikokemuksia asunnon tilajärjestelyistä ja kodin lähiympäristöstä. Tutkimuk-sen lähtökohtana oli hypoteesi (H1) siitä, että yksilöllisten toiveiden toteutuminen onmahdollista asuntoarkkitehtuurin massatuotannossa. Samalla se sisälsi hypoteesin (H2)siitä, että yksilöllisten toiveiden toteutumisella on kuluttajille merkitystä asuntoarkkiteh-tuurin massatuotannossa sekä hypoteesin (H3) siitä, että yksilöllisten toiveiden toteutumi-nen lisää asiakastyytyväisyyttä eli tuo lisäarvoa asiakkaalle.

Tutkimus rajattiin koskemaan vain sellaisia Oulun asuntomessuilla rakennettavia asun-toja, joissa massaräätälöinti toteutui ensimmäisessä kappaleessa esitetyn määritelmänmukaisesti. Lisäksi haastateltavat pyrittiin rajaamaan siten, että mukaan otettiin henki-löitä, jotka itse olivat muuttamassa rakenteilla olevaan asuntoon niiden valmistumisen jäl-keen. Tämä oli edellytys tutkimuksen toisen osan toteutumiselle sekä vastausten syste-maattiselle vertailulle syksyllä 2005.

13

1.1.2 Keskeisten käsitteiden määrittely

Tässä kappaleessa määritellään muutamat tutkimuksen kannalta keskeisimmät käsitteet.Tarkastelun lähtökohtana toimii asuntoarkkitehtuurinen massatuotanto- ja räätälöinti,jonka ideana on tuottaa yksilöllisiä tuotteita massatuotannon omaisesti. (Soronen, 1999:2.)

Tuotteen tai palvelun laatu on Buzzelin ja Galen (1987) mukaan ”…mitä tahansa, mitäasiakkaat sanovat sen olevan ja mitä tahansa, miksi asiakas sen kokee…” Asiakkaankokemalla palvelun laadulla on pohjimmiltaan kaksi ulottuvuutta: tekninen eli lopputu-losulottuvuus, ja toiminnallinen eli prosessiulottuvuus. Teknisen laadun eli mitä ja toi-minnallisen laadun eli miten vaikutusta kokonaislaatuun suodattaa yrityksen tai sen osanimago. (Grönroos, 1991 : 24.)

Kerrostalotuotannolla tarkoitetaan tässä kaikkia teollisesti valmistettuja kerrostalora-kennuksia.

Rakennuttaja on tässä tutkimuksessa se yritys ja palveluntarjoaja, jonka kanssa asia-kas teki kaupat huoneistosta.

Rakennusliike on yritys, joka osallistui fyysisesti kohteen rakentamiseen. Rakennut-taja oli monesti mukana prosessissa yhtenä rakennusliikkeenä.

Kuluttajakäyttäytymisellä tarkoitetaan niitä kuluttajan tarpeiden tyydyttämiseen liitty-viä henkisiä ja fyysisiä toimintoja, joihin kuluttaja ryhtyy valitessaan, ostaessaan ja käyt-täessään tuotteita. Kuluttajan käyttäytyminen on tavoitteellista ja kuluttaja on motivoitu-nut tavoittelemaan tarpeentyydytystä. Käyttäytyminen vaihtelee sen mukaan, miten moni-mutkainen ostopäätös on. Käyttäytymiseen vaikuttavat myös ulkoiset tekijät, kutenyhteiskunta jossa kuluttaja elää. (Ylikoski 1997, 57.)

Yksilölliset asumistoiveet voidaan määritellä olevan kaikki ne tekijät, jotka ovatyhdelle kuluttajalle merkityksellisiä asumisviihtyvyyttä lisääviä tekijöitä.

Asiakastyytyväisyys on asiakkaan palveluun kohdistuvien odotusten ja hänen saa-miensa kokemusten välinen suhde. Kuluttajat arvioivat palvelun tai tavaran toimittajanonnistumista eri tekijöissä. Tuotteen tai palvelun laadun ja asiakkaan odotuksien välinenvertailu, tuotanto- tai palveluprosessin ja tämän aikana syntyneiden kokemusten välinenvertailu, sekä asiakkaan odotusten ja kokemuksien välinen vertailu ovat kaikki tekijöitä,jotka ovat vaikuttamassa lopulliseen asiakastyytyväisyyteen. (Lahtinen et al. 1999, 50.)(Kärnä 2005.)

1.1.3 Metodit

Tutkimus perustui suurelta osin kahteen kvantitatiiviseen kyselytutkimukseen. Ensimmäi-nen kysely suoritettiin rakentamisen ollessa vielä alkuvaiheessa alkukeväästä 2005 ja toi-nen messujen jälkeen, kun ihmiset olivat jo tovin asuneet kodeissaan syksyllä 2005.Kyselylomakkeet muodostettiin Oulun Toppilansaareen Oulun Asuntomessualueellerakentavien ja kohteita myyvien rakennuttajien kvalitatiivisten haastatteluiden pohjalta,jotka suoritettiin loppuvuodesta 2004. Tutkimuksen teoriataustana on käytetty lähinnäpalveluita ja palveluiden laatua sekä kuluttajakäyttäytymistä koskevia teorioita. Tämäntutkimuksen viitekehystä voidaan kuvailla seuraavalla kuviolla:

14

Kuvio 1. Asiakastyytyväisyyden muodostuminen.

Tuottajan (tässä tutkimuksessa rakennuttajan) tarjonnan l.lupausten lähtökohtana tuleeolla kuluttajalle merkitykselliset tekijät. Lupaukset saavat aikaan kuluttajissa tiettyjä odo-tuksia ja ne on täytettävä tai ylitettävä, jotta asiakastyytyväisyys saavutetaan. Kuluttajienpalveluodotuksilla on kaksi eri tasoa: haluttu ja riittävä taso. Riittävä taso perustuu osit-tain asiakkaan ennakkokäsityksiin palvelun tasosta ja määrittelee jonkinlaisen vähim-mäistason jonka asiakas hyväksyy. Näiden tasojen väliin muodostuu ns. hyväksyttävyy-den alue. Mitä merkittävämmästä palvelusta on kyse, sitä pienempi on riittävän ja halu-tun palvelun hyväksyttävä tasoero. Kuvio 2 selventää miten palvelun (tuotteen) ”tärkeys”vaikuttaa kuluttajien mielipiteisiin hyväksyttävästä palvelusta. Asunnon hankinta sijoit-tuu kuviossa vasempaan yläreunaan. Asiakaskohtaisen tuotteen räätälöinnin on näinperustuttava asiakkaan määrittelemiin yksilöllisiin toiveisiin sillä oston merkitys ja siihenliittyvät odotukset ovat suuret.

Kuvio 2. Palvelun laadun hyväksyttävyyden alue.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin rakennusfirmojen edustajia, jottasaatiin selvitettyä heidän antamansa lupaukset kuluttajille. Seuraavassa vaiheessa lähetet-tiin kyselylomake asiakkaille, jossa oli sekä kvantitatiivisia, strukturoituja vastausvaihto-ehto- että avoimia kysymyksiä. Kysymykset muodostettiin huomioiden rakennusfirmo-jen edustajien vastauksista esille nousseet teemat. Kyselystä saatavien vastausten poh-jalta tehtiin vertailu lupausten ja odotusten mahdollisesta kohtaamisesta. Tämän lisäksiselvitettiin poikkeavatko rakennuttajien ja asiakkaiden mielipiteet osatekijöiden merkittä-vyydestä toisistaan. Syksyllä 2005 kuluttajaosuus tutkimuksessa uusittiin ja tarkasteltiinaikaisemmin määriteltyjen odotusten l. lupausten toteutumista.

2. LUPAUKSET 3. ODOTUKSET

4. LUPAUSTEN TOTEUTUMINEN

JA TYYTYVÄISYYS 1. MERKITYS

TÄRKEÄT ASIAT VÄHEMMÄN TÄRKEÄT ASIAT

OD

OT

UST

EN

TA

SO

HALUTTU PALVELU

RIITTÄVÄ PALVELU

HALUTTU PALVELU

RIITTÄVÄ PALVELU

HYVÄKSYTTÄVÄ TASO

HYVÄKSYTTÄVÄ T

15

1.2 Tutkimuksen tulokset

1.2.1 Tutkimuksen teoriataustaa

Laadun sekä asiakastyytyväisyyden parantaminen ovat nousseet rakennusteollisuudessatärkeiksi kilpailutekijöiksi ja siksi niihin kiinnitetään nykyään yhä enemmän huomiota.Sami Kärnä on tutkimuksessaan tarkastellut asiakastyytyväisyyttä rakentamisessa ja kehi-tellyt empiiristen tutkimuksiensa perusteella teoreettisen mallin laadun ja asiakastyytyväi-syyden suhteesta. Teorian pohjan luo Grönroosin (1982; 1991, 2001) tarkastelut palvelunlaadun ulottuvuuksista. (Kärnä 2005.)

Grönroosin mukaan asiakkaan kokemalla palvelun laadulla on yksinkertaistettunakaksi perusulottuvuutta: tekninen eli lopputuloslaatu ja toiminnallinen eli prosessilaatu.Tekninen laatu ”jää” asiakkaalle, kun ostajan ja myyjän vuorovaikutusprosessi on ohi.Tätä ulottuvuutta asiakkaat kykenevät usein arvioimaan hyvinkin objektiivisesti, silläkyseessä on asiakkaan ongelman tekninen ratkaisu. Koska palvelujen luonteeseen kuuluuvoimakkaasti vuorovaikutus tuottajan ja kuluttajan välillä, on asiakkaalle tärkeää myös semiten palvelu hänelle tuotetaan. Onnistumiset tai epäonnistumiset ns. totuuden hetkissäeli asiakkaalle kriittisissä vuorovaikutustilanteissa vaikuttavat teknisen laadun lisäksikoettuun kokonaislaatuun. Tätä toiminnallista laatua asiakkaan on vaikeampi arvioidaobjektiivisesti. Näiden kahden laadun osatekijän suodattimena toimii yrityksen tai senosan imago. Jos mielikuva yrityksestä on positiivinen, antaa se jonkin verran anteeksi pie-niä virheitä. Negatiivinen mielikuva toimii päinvastoin. (Grönroos 1991, 61−63.)

Laadun kokeminen ei yksin muodostu näistä laadun perusulottuvuuksista. Palvelu onhyvää vasta sitten, kun koettu laatu vastaa asiakkaan odotuksia. Grönroosin (1991)mukaan odotettu laatu riippuu esimerkiksi markkinointiviestinnästä, imagosta, asiakkaantarpeista tai suusanallisesta viestinnästä (ks. kuvio 3)

Kuvio 3. Koettu palvelun kokonaislaatu (Grönroos 1991, 66.)

Odotettu laatu

-markkinointi-viestintä -imago -suusanallinen viestintä -asiakkaan tarpeet

Koettu laatu

Toimin-nallinen laatu

Imago

Tekninen laatu

16

Tämän tutkimuksen tuloksia on tarkasteltu suurilta osin Kärnän (2005) viitekehyksenpohjalta (ks. kuvio 4). Viitekehys kuvaa asunnon ja itse rakennusprosessin laatua suhtees-sa asiakastyytyväisyyteen. Asiakas arvioi rakennuttajan onnistumista eri tekijöissä, jakaikki nämä ovat vaikuttamassa lopulliseen asiakastyytyväisyyteen.

Kärnä on erotellut kolme eri vertailutilannetta, jotka ovat seuraavat:1. Rakennusprosessin sekä tämän aikana syntyneiden kokemusten välinen vertailu2. Asunnon laadun sekä asiakkaan odotuksien ja asunnolle asetettujen vaatimusten väli-

nen vertailu sekä3. Asiakkaan odotusten sekä kokemuksien välinen vertailu.

Kuvio 4. Asiakastyytyväisyyden ja laadun suhde (Kärnä 2005).

1.2.2 Rakennuttajien haastattelut

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa toteutetussa rakennuttajien haastattelututkimuk-sessa olivat mukana kuusi (6) tontinhakuprosessissa tontin saanutta rakennuttajaa. Tontin-haun suorittavat Oulun kaupunki yhteistyössä Asuntomessuorganisaation kanssa. TontinOulun Toppilansaaresta saaneet rakennuttajat olivat Sato, YIT, Rakennus-Forum, OulunRakennusteho, NCC sekä Rakennus-Hanka. Oulun Asuntomessualueelle toteutui myös 2yhteisprojektia, joissa toisessa yhteistyökumppaneina olivat Sato, Oulun Rakennusteho jaRakennus-Forum ja toisessa Sato ja Oulun Rakennusteho. Teemat joiden ympärille haas-tattelut oli rakennettu, olivat myynti ja markkinointi, asiakkaan osallistuminen, rakenta-misen ja materiaalien laatu, piha-alueet sekä erilaiset tekniset ratkaisut ja innovaatiot.

Useimmiten mainittuja rakennuttajien myyntiargumentteja olivat luotettavuus, laaduk-kuus sekä tarjolla olevat erilaiset rahoitusmuodot. Muita mainittuja kuin nämä kolmeyleisintä myyntiargumenttia olivat seuraavat:

– brändi

Odotukset ja asunnolleasetetet vaatimukset

Prosessin laatu:Asunnon laatu

Kokemukset

ASIAKAS-TYYTYVÄISYYS

Vertailu

VertailuVertailu

tekniliinen toiminnalllinenjohtaminenyhteistyötieto-taito

designrakentaminen

luovutus

17

– vakavaraisuus ja kokemus– suuri toimija, osa pörssiyhtiöitä– pieni toimija, joustavuus– pohjoissuomalainen rakentaja – maanlaajuinen rakentaja– segmentointi– positiivinen word-of-mouth -viestintä– hyvät tontit

Haastattelun pohjalta voidaan todeta, että luotettavuus, laadukkuus, hyvät tontit l.sijainti ja eri rahoitusmuodot olivat yhteistä kaikkien toimijoiden myyntiargumenteissa.Suuret toimijat keskittyivät nostamaan esille vakavaraisuuttaan ja kokemustaan, kun taaspienet ja paikalliset toimijat korostivat joustavuutta sekä tarkkaa segmentointia. Ensim-mäisen kyselytutkimuksen perusteella asiakkaiden mukaan tärkeimmiksi ostopäätösteki-jöiksi osoittautuivat rakennuttajan rakentamisen laatu sekä palvelualttius ja yhteistyö-kyky. Kukaan rakennuttajista ei maininnut palvelua kilpailutekijäkseen.

Rakennuttajien markkinointikanavina toimivat pääasiassa sanomalehti ja internet sekäosalla toimijoista myös suoramarkkinointi. Jokainen rakennuttaja korosti internetin mer-kityksen kasvua rakennusliikkeiden markkinoinnissa. Markkinointi Asuntomessukoh-teissa perustui sijainnin korostamiseen, kohde sijaitsee lähellä luontoa ja merta mutta siltikohtalaisen lähellä keskustaa. Sijaintiin liittyi olennaisena tekijänä merellisyyden nosta-minen esiin. Toinen merkittävä ja kaikkia rakennuttajia koskeva markkinointiteema olialueen saattaminen kerralla valmiiksi. Myös ilmaisut ”tavallisuudesta poikkeava” ja”helppo realisoida myöhemmin” tulivat esille. Asiakkaiden mukaan merkityksellisintäheille olivat merellisyys ja kerralla valmis alue; asuntomessukohde ei sinällään ollut kel-lekään haastatelluista itseisarvo, jolloin rakennuttajien mielipiteet kohteiden muita alu-eita helpommasta realisoinnista myöhemmin voidaan kyseenalaistaa.

Asiakkaan osallistumisesta ja rakennusvaiheen muutostöistä kysyttäessä rakennuttajatkorostivat aikataulun merkitystä. Yksilöllisten toiveiden ja muutosten tekeminen asuntoi-hin onnistui kyllä, mutta vain jos oltiin tarpeeksi aikaisessa vaiheessa mukana prosessissa.” Se on sillain että mitä aikasemassa vaiheessa tulee mukkaan niin kyllä pystyy vaikut-taan ja mitä myöhäsemmässä niin sen vähemmän ” ja ”Aina kun jotain työvaihetta ei ootehty tai tavaroita ei oo tilattu niin aina on mahollisuus muuttaa ”. Todellisuudessa kui-tenkin asuntomessukohteiden rakentaminen oli varsin pitkällä, kun ensimmäiset asiakas-kontaktit tapahtuivat ja tiedotustilaisuudet pidettiin. Näin ollen asiakkailta rajautui poissuuri määrä päätöksiä joihin he olisivat halutessaan voineet ainakin ottaa kantaa. Jossainmäärin tuntui myös siltä, että rakennusliikkeen taholta rakennustöissä kiirehdittiin tarkoi-tuksella, ettei mahdollisia muutoksia tarvitsisi enää huomioida. Tietyn työvaiheen ja taka-rajan jälkeiset muutokset oli myös hinnoiteltu niin, ettei niihin asiakkaana ollut kannatta-vaa ryhtyä. Laadusta kysyttäessä jokainen rakennuttaja oli sitä meiltä, että he tarjoavaterinomaista laatua asiakkaille sekä rakentamisessa että sisustusmateriaaleissa. Arviotperustuivat kuitenkin lähinnä omiin subjektiivisiin näkemyksiin omasta ja muiden raken-nuttajien tarjoamasta laadusta sekä erilaisiin luokituksiin, joita materiaaleilla on. ”Siellä-hän on hyvinkin esim hintaluokat yhdestä yhdeksään ja jos me tehdään kuutosella, niinsehän on keskimäärästä parempaa.” Myös reklamaatioiden määrää pidettiin laadun mit-tarina: ”Sehän on ensimmäinen mittari kun asiakkaat alkaa tai kun kohde on valmiina ja

18

asiakkaat saa käydä sen huoneiston tarkistuksen ja tekevät nämä narinalistat eli käyvätläpi ne et jos on jääny maalitäppää tai onko jääny naarmu lattiaan tai seinään tai jotakinlistaa uupumaan niin siihen nähden hyviä kohteita”

Teknisistä ratkaisuista esille nousi esim. laajakaista, joka oli kaikissa kohteissa val-miina sekä jätehuoltoasiat, jotka toteutettiin kaupungin jätehuoltolakien mukaan. Mitäänerityisiä innovaatioita tällä saralla ei ollut pyritty toteuttamaan kenenkään rakennuttajantoimesta. Myös erityistarpeet, kuten pääsy rakennuksiin pyörätuolilla oli huomioitu koskalakikin jo niin vaatii. Rakennuttajien haastattelujen perusteella voidaan myös todeta, ettäpiha-alueiden ja yhteisten tilojen suunnittelussa ei juurikaan huomioitu asiakkaiden eri-tyistarpeita. Asiakastutkimuksen perusteella nousi kuitenkin toiveita näiden kehittämi-seen. Mainittuja toiveita olivat esimerkiksi viheralueet, leikkipaikat, grillikatokset, muutoleskelutilat sekä isot varastotilat.

1.2.3 Asiakaskyselytutkimukset

1.2.3.1 Ensimmäisen vaiheen kvantitatiivinen tutkimus

Kyselylomake muodostettiin siten, että siinä oli sekä kvantitatiivisia, strukturoituja vas-tausvaihtoehto- että avoimia kysymyksiä. Taustatietojen jälkeen keskityttiin rakennusliik-keen valintaan ja itse rakennusprosessiin ja sen jälkeen asuntoa ja asuinympäristöä koske-viin odotuksiin, toiveisiin ja käsityksiin ennen muuttoa.

Vastaajista suurin osa oli siviilisäädyltään avio tai avoliitossa, 45–64 vuotiaita ja kor-keakoulun käyneitä. Naisia ja miehiä oli lähes yhtä paljon. Ammatilliselta taustaltaan suu-rin osa oli toimihenkilöitä tai johtavassa asemassa olevia, omasta kerrostaloasunnostamuuttavia ihmisiä. Suurin tekijä, joka vaikutti päätökseen muuttaa, oli elämäntilanne(35%). Rakennuttajakohtaiset prosentit vastaajista olivat Rakennus-Hanka 30%, Raken-nus-Forum 30%, Sato 15% ja YIT 15%, NCC 0%.

Rakennuttajan valintaan vaikuttaneet tekijät jakaantuivat tasaisesti niin, että tontti,markkinointi, hinta ja rakennuttajan toiminta olivat kaikki vaikuttaneet noin joka viiden-nellä valintaan. Tietoa rakennuttajasta oli saatu ennen kaikkea lehdestä 40% sekä interne-tistä 35%. Myös rakennuttajien suorat kontakti olivat noin kolmanneksessa tapauksistatuoneet lisätietoa asiakkaalle.

Arvioidessaan ostopäätökseen johtaneita syitä vastaajat nostivat useimmin esiin alu-een ympäristöineen, merellisyyden sekä alueen sijainnin kaupungissa. Myös asuinalueenvalmistuminen kerralla valmiiksi oli tärkeä ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Muita osto-päätökseen vaikuttavia tekijöitä oli muun muassa ympäristösuunnittelu, alueen maine jaaikaisemmat kokemukset.

Rakennuttajien markkinoivat asuntomessukohteita aivan oikein merellisyydellä, sijain-nilla ja alueen valmistumisella kerralla. Näitä kuluttajille merkityksellisiä asioita onkinhyvä korostaa markkinoinnissa, sillä ne herättävät asiakkaan kiinnostuksen. On kuitenkinhuomioitava, että lupaukset, jotka koskevat näitä enemmän merkityksellisiä asioita on eri-tyisen tärkeää lunastaa, jotta saavutetaan tyytyväinen asiakas. Tyytyväinen asiakas myös

19

suosittelee rakennuttajaa eteenpäin ja näin positiivinen word-of-mouth on mahdollista.Kaikista markkinoinnin keinoista juuri suusanallinen markkinointi ihmisten välillä onkaikkein tehokkainta varsinkin, kun on kyse enemmän merkityksellisemmästä hankin-nasta.

Pohtiessaan alueen palveluiden merkitystä vastaajat nostivat tärkeimpinä esille kevyenliikenteen yhteydet, autoliikenteen yhteydet, sekä hyvät yhteydet ulkoilureitistöön. Kaup-pojen merkitys korostui myös. saaden arvosanan 5,4/7. Myös kierrätysmahdollisuudet,kahvila, kirjasto sekä terveyspalvelut olivat selvästi enemmmän kuin vähemmän merki-tyksellisiä asioita. Koulujen ja päiväkodin merkitys oli varsin alhainen mikä johtunee vas-taajien keski-iästä ja elämäntilanteesta.

Ostopäätökseen vaikuttavista asunnon ominaisuuksista nousi esille monta merkityksel-listä tekijää. Asunnnon sijainti talossa, näköala, uusi talo, hinta-laatu -suhde, mahdolli-suus vaikuttaa asunnon suunnitteluun, talon ulkonäkö, asunnon koko, rakennusmateriaa-lit sekä hyvin suunnitellut sisätilat saivat kaikki keskiarvoksi yli 6 asteikolla 1–7. Vähem-män merkityksellisiä olivat yhteiset tilat ja jätehuolto.

Rakennuttajien haastatteluissa tuli esille se, että koska yleisiä tiloja ei pidetä asukkaillemerkityksellisinä, ei niiden suunnittelussa myöskään kuunneltu asiakasta. Piha-alueidenja yhteisten tilojen suunnittelussa ei juurikaan huomioitu asiakkaiden erityistarpeita eikäasiakas edes tiennyt, että hänellä olisi voinut olla mahdollisuus esittää toiveita jos näinoli. Kyselyssä tuli kuitenkin esille useita asukkaiden toiveita ja parannusehdotuksia liit-tyen pihaan ja yhteistiloihin esim. viheralueita, leikkipaikka, grillikatos, oleskelutilat, isotvarastotilat, aurinkoterassi, yms.

Asiakkaille on erityisen tärkeää omata mahdollisuus vaikuttaa rakennusprosessiin 6,1/7. Tutkimuksen perusteella kaikki kuusi rakennuttajaa pystyivät kuitenkin kohtalaisenhuonosti vastaamaan näihin tarpeisiin. Haastatteluissa ilmeni, että aikataulut rakennuspro-jekteissa ovat varsin rakennuttajalähtöisiä niin, että asiakkaan on käytännössä lähes mah-dotonta vaikuttaa suurimpiin muutoksiin. Rakennusliikkeet suunnittelevat muutostyöaika-taulun, jossa määritellään työvaiheet ja samalla asiakkaan deadlinet tiettyihin muutok-siin. Kaikki muutostyöt maksavat, eivätkä rakennusliikkeet tuo näitä mahdollisuuksiajuuri esille markkinoinnissaan. Muutoksia on toki mahdollisuus vaatia myöhemminkin,mutta suurin lisäkustannuksin. ”Joo ei markkinoida niin että saat valita materiaalit jasaat tehdä sitä ja sitä elikkä se tuodaan sitten siellä keskusteluissa esille, että saat vaikut-taa materiaaleihin, mutta ei niinku luvata ennenkun asia on keskusteltu, koska jos luva-taan se niinku ryöstäytyy käsistä aivan täysin.”

Vastaajien mukaan he eivät olleet pystyneet vaikuttamaan projektiin niin paljon kuinolisivat halunneet, mutta olivat silti valmiita suosittelemaan rakennuttajaa kokemuk-siensa perusteella, (5,6/7).

1.2.3.2 Toisen vaiheen kvantitatiivinen tutkimus

Toinen kysely tehtiin syksyllä 2005, kun asiakkaat olivat jo hetken ehtineet asua kodeis-saan. Kyselyitä toimitettiin sata kappaletta, joista 31 saatiin täytettynä takaisin eli kyse-lyn vastausprosentti oli 31 %. Vastaajista 17 oli naisia ja 14 miehiä. Suurin osuus eli 29 %oli 45–54 vuotiaita. 25–34 ja 55–64 vuotiaita oli yhtä paljon eli molempia 23 %. 65 %:a

20

vastaajista oli avo- tai avioliitossa. Ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulun käynei-den osuus oli yhtä suuri eli 42 %:a. Alueelle muuttaneiden vastaajien keskuudessa oli eni-ten toimihenkilöitä (43 %), eläkeläisiä (20 %) sekä johtavassa asemassa olevia henkilöitä(14 %). Vastaajista 39 %:a oli Rakennus-Hankan asiakkaita, Rakennus-Forumin 23 %,Sato – Rakenuttajien 19 %, YIT:n ja NCC:n 16 %:a ja Rakennus-Tehon 13 %:a.

Kysely oli samaan tapaan laadittu kuin ensimmäinen eli siinä oli sekä kvantitatiivisiastrukturoituja vastausvaihtoehtokysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Vastausvaihtoehto-kysymyksissä asteikko oli yhdestä seitsämään niin, että yksi oli täysin eri mieltä / ei lain-kaan merkitystä ja seitsemän täysin samaa mieltä / erittäin paljon merkitystä. Tällaisiakysymyksiä oli kuusi ja ne saivat arvon joka on kaikkien vastauksien keskiarvo.

Kysymys, kuinka tärkeänä pidätte omia mahdollisuuksianne vaikuttaa rakennuspro-sessiin?, sai keskiarvon 5,68. Tästä voidaan päätellä, että jo rakennusprosessiin osallistu-minen ja sen aikana tapahtuvien vaiheiden tietäminen on tuleville asukkaille tärkeää. Kui-tenkin kysymys, kuinka paljon olette mielestänne pystyneet vaikuttamaan rakennuspro-sessiin?, sai vain arvon 3,52 eli tässä olisi selvästi parantamisen varaa. Joistakin vastauk-sista sai myös sellaisen käsityksen, että rakennusprosessia koskevaa informaatiota olisivoinut olla enemmän ja se oli ollut osittain epätarkkaa: ” Hankala saada tietoa kaikestaasuntoon liittyvistä asioista. Edellisen asunnon remontoin itse, joten oli helppo kontrol-loida kaikkea” (Vastaaja 8).”Meille annettiin epätarkkoja hintatietoja koskien mm.rakennemuutoksia, keittiömuutoksia jne.” (Vastaaja 13).

Kysymyksen kuinka tärkeänä pidätte mahdollisuutta vaikuttaa oman asuntonne rat-kaisuihin?, saama arvo 5,97 vahvistaa hypoteesia yksilöllisten toiveiden merkityksestä.Lähes jokainen vastaajista siis pitää tärkeänä teollisesti tuotettujen asuntojen muokkaa-mista ”omanlaiseksi” yksilöllisten toiveiden avulla.

Meren läheisyydestä ja merimaiseman merkityksestä kysyttäessä olivat vastaajat lähesyksimielisiä, ja se saikin näistä kuudesta kysymyksestä suurimman arvon, 6,61. Asukkai-den mukaan asuntoja myös markkinoitiin merellisyydellä, joka tuli esille myös rakennut-tajien haastatteluissa. Kuitenkin kysymys, missä määrin merellisyys on vastannut todelli-suutta?, sai vain arvon 4,9, eli siihen ollaan oltu osittain pettyneitä. Joissain kohteissaluvattua merimaisemaa ei ollut ollenkaan, esim. yhdessä korkeassa kerrostalokohteessameri näkyi vasta ylemmissä kerroksissa, mutta kaikkia kohteen asuntoja markkinointiinmerimaisemallisina.

Yhteisistä tiloista kysyttäessä kysymys Missä määrin käytätte talonyhtiössänne oleviayhteistiloja? Sai arvon 4,32. Yhteiset tilat koettiin siis näistä kysymyksistä vähiten merki-tyksellisiksi. Kysymykseen Olisitteko valmis suosittelemaan rakennuttajaanne muille?Tuli vastaajien antamaksi keskiarvoksi 5,13 eli suhteellisen hyvä.

Avoimissa kysymyksissä, joita oli yksitoista, vastaajat pystyivät erittelemään vastauk-siaan tarkemmalla tasolla. Ensimmäiseen kysymykseen oletteko olleet tyytyväisiä valin-taanne? Yli 60 %:a vastasi kyllä ja noin joka neljäs, kyllä pienin varauksin. Vain noin4 %:a oli täysin tyytymättömiä valintaansa.

Vastaajilla oli monenlaisia erityisiä toiveita koskien rakennuttajaa. Ylivoimaisesti eni-ten vastauksissa korostui kuitenkin laadukkuus ja hyvä työn taso yli 50 prosentilla. Toi-seksi eniten odotuksia kohdistui palveluun (15,8 %) sekä aikataulussa pysymiseen jamuutosmahdollisuuksiin (7,9 %). Vastausten mukaan rakennuttajaa koskeviin odotuksiinoli vastattu hyvin. 11,1 prosenttia oli sitä mieltä että odotuksiin oli vastattu erittäin hyvin,

21

44 %:in mukaan hyvin ja 18,5 %:n mukaan melko hyvin, mutta joitakin erillisiä puutteitaoli ilmennyt.

Listatessaan toiveita koskien koko rakennusprojektia kolmannes vastaajista sanoi, etteiheillä ollut mitään toiveita tai että he olivat ostaneet asunnon valmiina. Korkea prosent-tiarvo kertoo myös siitä, että moni asunnoista myytiin vasta niiden valmistuttua. Vaikutta-minen sisustusratkaisuihin ja materiaaleihin oli joka viidennelle tärkeää (21,4 %). Myöskäytännöllisyys ja toimivuus ratkaisuissa (10,7 %), aikataulussa pysyminen (14,3 %) jalaadukkuus (7,1 %) nostettiin esille. Asuntokohtaiset toiveet olivat varsin samanlaisiakuin koko rakennusprosessia koskevat toiveet. Päälimmäisenä haluttiin mahdollisuuttavaikuttaa huoneratkaisuihin (19,6 %), pintoihin ja muihin materiaaleihin (13 %) sekä toi-mivuuteen (10,9 %).

Kysymyksiin minkälaisia ovat olleet ne asiat, joihin olette pystyneet vaikuttamaan? Jaminkälaisia ne joihin ette pystyneet vaikuttamaan, mutta olisitte toivoneet siihen mahdol-lisuutta? tuli hieman ristiriitaisia vastauksia rakennuttajakohtaisten eroavaisuuksien takia.Eniten oli pystytty vaikuttamaan keittiö- ja muihin kiintokalusteisiin (23,6 %) sekä pintoi-hin (23,6 %), mutta silti joka kolmannes vastasi myös, ettei ollut pystynyt haluista huoli-matta vaikuttamaan keittiökalusteisiin ja kodinkoneisiin (29,2 %). Myös laadunvalvonta(16,7 %), autopaikan puuttuminen (12,5 %) ja pohjaratkaisu (12,1 %) olivat asioita, joihinolisi haluttu vaikuttaa. Muita toiveita olivat sähkötyöt (8,3 %), äänieristys ja ilmastointi(8,3 %), huonejärjestys (4,2 %), ikkunoiden koko (4,2 %) ja leikkipiha (4,2 %).

Vastanneista 62,5 % ei esittänyt mitään toiveita koskien talonyhtiön yhteisiä tiloja, ja12,5 % vastasi myös, ettei niitä edes kysytty. Myöskään piha-aluetta koskevia toiveita eimonilla tuntunut olevan (55 %), eikä niitä myöskään kysytty (10 %). Muutamista vasta-uksista sai kuitenkin sellaisen käsityksen, että vaikka alueen luvattiin olevan valmispihoineen ennen muuttoa, oli sinne valittu esimerkiksi sellasia kasveja, jotka eivät kasvaedes ensi kesäksi. Koska alueen valmistumista korostettiin myös markkinoinnissa, olisipiha-aluesuunnittelussa voinut olla tarkkaavaisempi joiltain osin: ”Istutetut kasvit eivätvastanneet toiveita, osa taimista kuollut, ja vaikka uusitaan, kasvu viivästyy” (Vastaaja3). Myös piha-alueen valaistusta kritisoitiin useassa vastauksessa esim. liian kirkkaaksi:”Ehkä piha-alueen suunnittelmista olisi voinut kysyä, etenkin valaisimet olisivat voineetolla erilaiset sekä pihalla, että talon sisällä. Nyt niitä ei voi itse edes säädellä” (Vastaaja7).

Viimeisenä avoimena kysymyksenä pyydettiin listaamaan vapaasti asioita joihin oltiinerityisen tyytyväisiä sekä myös niitä joihin taas ei oltu erityisen tyytyväisiä. Tyytyväisiäoltiin erityisesti siihen, että muutostöihin oltiin ylipäätään mahdollisuus sekä kiiteltiin esi-merkiksi talon ulkoasua ja joitain teknisiä ratkaisuja. Erityisen tyytymättömiä oltiin muu-tostöiden hankaluuteen käytännössä, asuntojen laatuun ja nyt jo muuton jälkeen edelleenviipyviin, jo luvattuihin korjauksiin. ”Työ tehtiin huolimattomasti ja kiireesti, lopputuloson ollut sen mukainen. Paljon asioita on pitänyt korjata valmistumisen jälkeen ja edelleenon osa tekemättä”(Vastaaja 16).

22

1.3 Yhteenveto ja johtopäätökset

Tutkimuksen perusteella asiakkaiden tärkeimmiksi ostopäätöstekijöiksi osoittautuivatrakennuttajan rakentamisen laatu sekä palvelualttius ja yhteistyökyky. Kuitenkaan kukaanrakennuttajista ei maininnut palvelua kilpailutekijäkseen. Rakennuttajat korostivat myyn-tiargumenteissaan luotettavuutta sekä tarjolla olevia erilaisia rahoitusmuotoja. Itse asun-toa koskevat tärkeimmät ostopäätöskriteerit osoittautuivat olevan asunnnon sijainti talos-sa, näköala, uusi talo, hinta-laatu suhde, mahdollisuus vaikuttaa asunnon suunnitteluun,talon ulkonäkö, asunnon koko, rakennusmateriaalit sekä hyvin suunnitellut sisätilat.Nämä kaikki saivat keskiarvoksi yli 6 asteikolla 1–7.

Markkinointi Oulun Asuntomessukohteissa perustui sijainnin korostamiseen. Sijain-tiin liittyi olennaisena tekijänä merellisyyden nostaminen esiin. Toinen merkittävä mark-kinointiteema oli alueen saattaminen kerralla valmiiksi. Tämä oli järkevää rakennuttajienkannalta, koska myös asiakkaille merellisyys ja kerralla valmis alue olivat merkitykselli-siä tekijöitä. Asuntomessukohde ei sinällään ollut kenellekään haastatelluista itseisarvo,jolloin rakennuttajien mielipiteet kohteiden muita alueita helpommasta realisoinnistamyöhemmin voidaan kyseenalaistaa. Mahdollisuuksista muutostöihin ei juurikaan mark-kinoitu, eikä tämä käytännössä ollut realistista: muutostöitä rajoittivat korkeat muutostyö-hinnat sekä ennen kaikkea tiukat aikataulut. Asiakkaiden keskuudessa muutostöiden mah-dollisuudet nousivat kuitenkin erittäin haluttavaksi palveluksi.

Tämän tutkimuksen kannalta oleellinen kysymys asiakkaille oli: kuinka tärkeänäpidätte omia mahdollisuuksianne vaikuttaa rakennusprosessiin?. Tähän vastattiin keskiar-volla 5,68 mistä voidaankin päätellä, että jo rakennusprosessiin osallistuminen ja senaikana tapahtuvien vaiheiden tietäminen on tuleville asukkaille tärkeää. Kuitenkin kysy-mys, kuinka paljon olette mielestänne pystyneet vaikuttamaan rakennusprosessiin?, saivain arvon 3,52 eli asiakkaiden odotuksiin ei kyetty vastaamaan rakennusprosessinosalta.

Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että sekä piha-alueilla että talonyhtiönyhteisillä tiloilla on asukkaille enemmän merkitystä kuin rakennuttajat tiedostavat. Tutki-muksen perusteella nousi kuitenkin toiveita myös näiden kehittämiseen ja asukkaiden tar-peiden huomioimiseen.

Vaikka vastaajien mukaan he eivät olleet pystyneet vaikuttamaan projektiin niin pal-jon kuin olisivat halunneet, he olivat silti valmiita suosittelemaan rakennuttajaa kokemuk-sensa perusteella, (5,6). Tyytyväinen asiakas suosittelee rakennuttajaa eteenpäin ja kai-kista markkinoinnin keinoista juuri suusanallinen markkinointi ihmisten välillä on kaik-kein tehokkainta, kun on kyse enemmän merkityksellisemmästä hankinnasta.

Lähteet

Grönroos C (1991) Nyt Kilpaillaan Palveluilla, Weilin+Göös, Jyväskylä.Kärnä S (2005) Analysing Customer satisfaction and quality in construction – the case of public and

private customers, Helsinki.Lahtinen J & Isoviita A (1999) Asiakaspalvelu ja markkinointi. 2.painos. Avaintulos Oy, Tampere.Soronen O (1999) Massaräätälöinti asiakasmyötäisessä tuotannossa. Gummerus Kirjapaino Oy, Saa-

rijärvi.Ylikoski T (1997) Unohtuiko asiakas? Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.Rakennuttajien ja asukkaiden haastattelut

23

Kuvia vuoden 2005 asuntomessualueelta Oulun Toppilansaaresta (Kuvat Antti Ervasti)

As Oy Fokkatorni, Sato-Rakennuttajat Oy ja Rakennus-Forum Oy

26

As Oy Fokkatornin keittiöitä

27

Parvekenäkymiä

28

As Oy Reelinki, Sato-Rakennuttajat Oy ja Oulun Raken-nusteho Oy,Rakennus-Forum Oy

29

As Oy Isomasto, Rakennus-Hanka Oy

30

Suunnitteluvirheitä!

31

As Oy Isomaston parveke

ja keittiö

32

As Oy Reelinki, Sato-Rakennuttajat Oy ja Oulun Rakennusteho Oy,Rakennus-Forum Oy

33

Keittiö, As Oy Reelinki

Keittiö, As Oy Reimari

34

As Oy Reimari, NCC Rakennus Oy

35

As Oy Reimari,NCC Rakennus Oy

OlohuoneAs OyFokkatorni

As Oy Reimari

36

As Oy Seilori,YIT Rakennus Oy

37

As Oy Seilori

Makuuhuone

Sauna

38

As Oy Seilori

Kasvihuoneikkuna

Olohuone

39

As Oy Seilori keittiöitä

40

As Oy Seilori

41

As Oy Seilori

42

As Oy Reelinki

As Oy Reelinki, Sato-Rakennuttajat Oy jaOulun Rakennusteho Oy,Rakennus-Forum Oy

43

As Oy Reelinki

44

As Oy Reelinki

2 Arabianranta asuinympäristönä

Eva Wiklund

Sisällys

2.1. Tutkimuksen aihe ja menetelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 432.2. Kyselytutkimus ja haastattelututkimus Arabianrannan asukkaille . . . . . . . . . . . . . . 45

2.2.1. Asukkaat ja asunnot: taustatietoa vastaajista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 452.2.2. Muuttovaihe ja muuton syyt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 482.2.3. Asuinympäristöä ja aluetta koskevia kokemuksia ja toiveita . . . . . . . . . . . 502.2.4. Ulkotiloja ja ikkunanäkymiä koskevia kokemuksia ja toiveita . . . . . . . . . . 522.2.5. Toiminta ulkona . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58

2.3. Yhteenveto ja johtopäätöksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63Lähteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

2.1 Tutkimuksen aihe ja menetelmät

Tutkimukseeni kuului Helsingin Arabianrannan asukkaille tehty kyselytutkimus joulu-kuussa 2004 ja haastattelututkimus maaliskuussa 2005. Tein molemmat yhdessä MaaritHiltusen ja Esa Vesmasen kanssa. Kullakin meistä oli omaa aihepiiriään koskeva kysy-mysosio. Kyselytutkimuksessa vastausaika oli 3.–29.12.2004. Jaoimme kerrostaloihinovijakeluna 200 kyselylomaketta ja niitä palautti 68 asukasta, joten vastausprosentti oli34. Vastaajat olivat asuneet tällä uudella alueella aikaisintaan marraskuusta 2001 lähtien.Omistusasunnossa asui 74 %, vuokra-asunnossa 24 % ja asumisoikeusasunnossa 3 %.Haastatellut asuivat omistusasunnoissa, joissa oli mukana hitas-asuntoja ja Asuntosääti-ön asunto, ja yksi asui vuokralla. Haastattelututkimuksen 12 henkilöä löysimme kysely-tutkimukseen vastanneista niin, että kyselylomakkeen lopussa kysyimme monivalintaky-symyksenä halua osallistua samaan tutkimukseen kuuluvaan haastatteluun ja sitä, voi-daanko haastattelu tehdä vastaajan kotona. Lähes puolta vastaajista, 33 henkilöä haastat-telu kiinnosti ja heistä 27 (naisista selvästi suurempi osuus kuin miehistä) suhtautui

46

myönteisesti haastatteluun kotonaan. Kukin meistä ehdotti osan niistä, joihin otimmeyhteyttä. Katsoimme, että haastatteleminen kotona tuo lisää tällaiseen asumista koske-vaan tutkimukseen. Kaikki haastattelut teimmekin kodeissa kahdestaan tai yleensä kol-mestaan ja kukin niistä kesti noin tunnin. Olen merkinnyt henkilökoodeja vastausten lai-nauksiin; haastatelluista käytän koodeja, jotka heillä oli kyselytutkimuksessa. Tämä artik-kelini perustuu sekä kysely- että haastattelututkimukseen. Haastatteluaineisto on kuiten-kin tässä vähemmän esillä ja siten että olen sijoittanut sen kyselytutkimuksen kyseisenteeman yhteyteen, yleensä ikään kuin syventäväksi katsaukseksi.

Tutkimuksen aikana Arabianrannan alueesta oli paljon enemmän rakentamatta kuinrakennettu. Vuoden 2005 syyskuussa Arabianrannassa asui noin 2200 henkilöä. Ensinrakennettujen kerrostalojen pohjois- ja varsinkin eteläpuolelle rakennetaan lähivuosinakerrostalokortteleita. Asuntojen ohella alueella on oppilaitoksia ja työpaikkoja. Helsinginkaupunginvaltuusto hyväksyi 27.11.1996 Arabianrannan asemakaavan. Ympäristöminis-teriö vahvisti sen 28.1.1998 ja se sai lainvoiman 28.10.1998. ”Asemakaavan toteuttami-sen keskeisenä kohteena” on laajan rantapuiston rakentaminen, joka ulottuu Kulosaarensillalta Vantaanjoen suulle asti. Arabia-Hermannin aluerakentamisprojekti on käsittänytArabianrannan ohella suuren rakennuskohteen Hermannissa. Sörnäisten sataman lakkaut-tamisen jälkeen sataman alueelle rakennetaan asuntoja. (Arabia-Hermannin aluerakenta-misprojektin julkaisut: toteuttamisohjelma 2, 1997, s. 4–5 ja tilannekatsaus 1999, s. 3.)Tästä Kalasataman alueesta on järjestetty kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka tuloksetjulkistettiin syksyllä 2005. Tässä en paneudu päätöksenteko- ja suunnitteluprosesseihin,siihen, miten ja miksi on päädytty tuottamaan tietynlaista ympäristöä.

Tutkimusosiossani keskityn siihen, miten Arabianrannan asukkaat kuvaavat suhdettaanasuinalueensa ulkoympäristöön. Selvitän etenkin, miten he kuvaavat ulkotiloja, kokemuk-siaan niistä ja niitä koskevia odotuksiaan ja toiveitaan. Olen pyrkinyt saamaan kyselytut-kimukseen ja myös haastatteluihin ajallista ulottuvuutta: asukkaan käsityksiä asuinympä-ristöstään nykytilanteessa, toiveita ja arvioita siitä tulevaisuudessa ja muistelevan näkö-kulman muuttoa edeltävään vaiheeseen siitä alkaen, kun hän harkitsi muuttoa Arabianran-taan. Aluetta rakennetaan vielä vuosia ja aikanäkökulmaan liittyy se, että alue on voimak-kaasti muuttuva. Ajatuksenani on saada ajallinen ulottuvuus esiin myös toiminnan kan-nalta: mitä asukas kertoo tekevänsä ja mitä hän haluaisi tehdä ulkona pihallaan ja laajem-min asuinalueellaan. Tutkimusosiossani on läpikäyvänä konkreettinen näkökulma, jokaliittyy paikalliseen ulkoympäristöön ja asukkaiden kokemuksiin siitä. Osa kysymyksistäkoskee asukkaiden suhtautumista ympäristöön kokonaisvaltaisesti. Taustalla on pohdin-taa siitä, miten asukkaiden yksilöllisiä toiveita voidaan selvittää ja ottaa huomioon kerros-talovaltaisen alueen suunnittelussa. Kysymys siitä, miten fyysinen todellisuus ja asukkai-den toiveet kohtaavat, konkretisoituu suunnittelun sisältötavoitteissa. Arabianrannassa ontoteutettu taideteoksia ulkotiloihin ja talojen porraskäytäviin; kyselyssä ja samoin haastat-telussa oli mukana yksi niitä koskeva kysymys. Esteettisen kokemisen ja subjektiivisuu-den teemat ovat perinteisiä ympäristön ja esineiden suunnittelussa.

Laadullisessa tutkimuksessa, jollainen tämä on, kiinnostuksen kohteena on usein löy-tää erilaisia mahdollisia näkökulmia. Artikkelissani tuon esiin vastausten erilaisia näkö-kulmia ja yksilöllisiä vastauksia. Kyselytutkimuksessa oli sekä monivalintakysymyksiäettä kysymyksiä, joihin vastattiin vapaamuotoisesti. Olen muodostanut vapaamuotoistenavovastausten ryhmät ja luokitukset aineistolähtöisesti. Olen esittänyt ryhmät yleensämyös määrällisessä muodossa. Tuloksista ei ole mahdollista tehdä alueen asukkaita kos-

47

kevia yleistyksiä. On silti selvää, että monet vastaajien huomion kohteet ja näkökulmattulisivat esiin myös suuremman vastaajajoukon kohdalla. Monen kysymyksen kohdallaolen pilkkonut samankin vastauksen eri aiheita koskeviksi maininnoiksi, jolloin aiheetovat esillä tarkemmin. Joidenkin saman aihepiirin kysymysten kohdalla saman vastaajanvastaukset olivat odotuksenmukaisesti samansuuntaisia ja vahvistivat ja rikastuttivat toisi-aan. Taustatyönä olen jonkin verran vertaillut aineistoa. Aineistossa ei löytynyt erottelunperusteita perinteisten sosiaalisten ryhmien mukaan (esimerkiksi miesten tai yksin taivuokralla asuvien vastauksista). Koetin myös etsiä tilastollisesti merkittäviä korrelaati-oita, mutta niitä oli niukasti.

Arabianrannan ulkotilojen eriluonteisia osia tässä tutkimusosiossa ovat muun muassarantapuisto, siihen liittyvä urheilupuisto, pysäköintialueet ja katualueet istutuksineen sekätaloyhtiöiden pihat ja korttelipihat. Kerrostalopihojen tarkastelussa huomion kohteenaovat asukkaan oman talon piha ja sen ohella yhteinen korttelipiha. Talojen pihat ovatyleensä suhteellisen pieniä ja niiden rajautuminen on tavallisesti osoitettu maastossa, esi-merkiksi maan pengermäisin korotuksin, muurein ja istutuksin. Pihat liittyvät useinyhteispihoihin, korttelipihoihin, jotka ovat kaupungin omistamia ja joita ylläpitää (taloyh-tiöiden yhteinen) palveluyhtiö. Yhteispihat ovat puolijulkisia. Ne rajautuvat kolmeltapuolelta taloin ja hahmottuvat voimakkaimmin pihatiloina. Ne ovat rannan suuntaan avoi-mia ja niiltä avautuu merinäköaloja.

Arabianrannan viheralueista laajin on rantapuisto. Siellä kulkee rannan suuntaa nou-datteleva kevyen liikenteen reitti Sörnäisistä Vantaanjoen suulle. Rakennuskortteleissa jarantapuistossa on tehty mittavaa maanvaihtoa. Maisema-arkkitehti Gretel Hemgård ontehnyt rantapuiston vihersuunnitelman, jota on esitelty puistoon sijoitetulla kyltillä.Urheilupuisto hahmottuu osana rantapuistoa. Sen jatkona on kapea vihervyöhykeHämeentielle ja tien toisella puolella olevaan puistoon. Arabianrannan lähellä Kumpu-lassa, Annalassa, Vantaanjoen suulla ja Viikissä on erilaisia viheralueita ja (Viikissä)luonnonsuojelualuetta. On tavallista, että julkisten puistojen ja viheralueiden hallinto onkaupunkien organisaatioissa yhdistetty tekniseen alaan. Helsingin kaupunki yhdisti syk-syllä 2004 viheryksikkönsä ja katuyksikkönsä. Kaupungin viheryksikössä on ollut käy-tössä viherstrategia, jossa on määritetty viheralueiden käyttöön, suunnitteluun, rakentami-seen ja ylläpitoon liittyviä asioita; se on mallina ja pohjana strategian luomiselle katu- japuisto-osaston toiminnalle niin että huomioidaan ympäristön käyttö kokonaisuutena(Tajakka 2005).

2.2 Kyselytutkimus ja haastattelututkimus Arabianrannan asukkaille

2.2.1 Asukkaat ja asunnot: taustatietoa vastaajista

Tarkastelen kyselylomakkeen alussa esitettyjä vastauksia tutkijoiden yhteisiin kysymyk-siin. Kyselyyn vastasi 68 henkilöä, joista naisia oli 48 henkilöä eli 71 % ja miehiä 20 hen-kilöä eli 29 %. Iältään vastaajat olivat 20–70-vuotiaita (ks. kuva 1). Yli puolella heistä oli

48

korkea-asteen koulutus: vaihtoehdon yliopisto tai korkeakoulu valitsi 57 %, ammattikor-keakoulu tai opisto 25 %, ammattikoulu 7 % ja peruskoulu 3 %. (7 % jätti kohdan tyhjäk-si.) Kysymys ei sisältänyt sanaa tutkinto. Opiskelijoista varmaan harvempi olisi valinnutvaihtoehdon yliopisto tai korkeakoulu, jos mukana olisi ollut vaihtoehto ylioppilas.

Kuvio 1. Kyselytutkimukseen vastanneiden ikä (vuotta, x-akselilla). 20–29-vuotiaita oli 10 hen-kilöä, 30–39-vuotiaita 19, 40–49-vuotiaita 12, 50–59-vuotiaita 20 ja 60–69-vuotiaita 6 henkilöä.

Siviilisäädyltään 26 % eli 18 henkilöä oli naimattomia, 53 % eli 36 oli avio- tai avoliitos-sa ja 19 % eli 13 oli eronneita tai leskiä. Naimattomista osa oli alle 30-vuotiaita, muttahuomattava osa muunkin ikäisiä. Asunnon asukkaiden lukumäärää kysyttiin pyytämälläerikseen aikuisten ja lasten määrä. Lapsiperheitä oli 26 % eli asunnossa asui kahdenaikuisen (13 tapauksessa) tai yhden aikuisen (5 tapauksessa) kanssa yksi tai useampi lap-si. Kaikista vastaajista 32 % asui yksin ja 46 % kaksin. 10 % asui 3 henkilön asunnossa,10 % asui 4 henkilön ja 1 % asui 7 henkilön asunnossa. Haastattelututkimuksen 12 henki-löstä 9 oli naisia ja 3 miehiä (H36, H47 ja H53). Haastatelluista 5 asui yksin, 5 kaksin(joista 4 puolison ja 1 lapsen kanssa) ja 2 tätä suuremmissa perheissä.

Kyselyyn vastanneet asuivat kerrostaloissa. Asuinkerroksen ilmoittivat kaikki, kerros-luvusta oli joillakin epätietoisuutta, miten sen määrittäisi. Alimmassa kerroksessa asui 12%, toisessa 28 %, kolmannessa 22 % ja neljännessä 26 %. Viidennessä kerroksessa asui 6%, samoin kuudennessa 6 %. Ylimmässä (4. tai 6.) kerroksessa asui 19 %. Yhden vastaa-jan asuinkerros oli alin sisäpihalle ja toinen kadulle. Huoneiston tyyppiä ja lisäksi parve-ketta koskevien vastausten perusteella tarkastelen, mitä ilmoitettiin parvekkeista ja muistaasunnon osista, jotka olivat välittömimmin yhteydessä ulkotiloihin (ks. taulukko 1). Vainyhden vastaajan asunnossa, yksiössä ei ollut parveketta tai vastaavaa.

0

5

10

15

20

<20 20-29

30-39

40-49

50-59

60-69

>70

Henkeä

49

Taulukko 1. Vastaajien huoneistotyypit ilman keittiötä ja pesutiloja, ja kuinka monessaasunnossa oli parveke, viherhuone, terassi tai asuntopiha, ranskalainen parveke tai kaksiparveketta. Monella oli kaksikin näistä. Kun oli viherhuone, oli myös parveke. Ainoa, jokaei maininnut huoneistotyyppiä, asui parvekkeellisessa opiskelija-asunnossa.

Omistussuhdetta asuntoon koskevien vastausten mukaan omistusasunnossa asui 74 %vuokra-asunnossa 24 % ja asumisoikeusasunnossa 3 %. (Kukaan ei asunut työsuhdeasun-nossa, joka oli vaihtoehtona.) Omistusasunnossa asuvat olivat innokkaimpia kyselyynvastaajia suhteessa asuntokannan omistussuhteisiin (sillä v. 2003 Arabianrannassa oliomistusasuntoja 43 %, asumisoikeusasuntoja 8 %, aravavuokra-asuntoja 31 % ja muitavuokra-asuntoja 10 %). Vastauksissa kysymykseen, mikä yhtiö on rakennuttanut taloyh-tiönne, näkyi usein se, että niin kysymys kuin vastaajan asian hahmotus oli epäselvä: oli-ko kyse rakennuttajasta vai rakentajasta. Näitä ei myöskään aina muistettu tai tiedetty.Rakennuttajaa ei olisi kysymyksessä tullut yleistää yhtiöksi; se johti ajatukset rakennus-yhtiöön. SATO:n rakentamassa talossa asui 47 % (osalla SATO ja Lujatalo) ja Skanskan18 %. Asuntosäätiön ja Helsingin opiskelija-asuntosäätiön (HOAS) kohdalla yleensäilmoitettiin nämä rakennuttajat. Kooltaan asunnot olivat monenlaisia (ks. kuva 2). Alle40 neliön asunnossa asui vain 2 henkilöä, kun 40–49 neliön asunnossa asuikin jo selvästiuseampi, 12. Pienemmissä ja suuremmissa kuin 74 neliön asunnoissa asui yhtä montavastaajaa.

Kuvio 2. Asuntojen koko. Vastaajien määrä (henkilöä), joiden asunto oli pinta-alaltaan x-akse-lilla esitetty neliömetrimäärä.

Huon.tyyppi As. kpl Parveke Viherhuone Terassi/piha Ransk. parv. 2parv.1 h 3 1 0 0 1 02 h 21 20 2 0 1 02–3 h 5 5 2 0 0 03 h 17 14 2 4 0 13–4 h 1 1 0 0 0 04 h 13 12 6 3 0 05 h 5 3 3 1 0 15–6 h 1 1 0 0 0 06 h 1 1 0 0 0 0Yht. 67 58 15 8 2 2

02468

1012

20-29

30-39

40-49

50-59

60-69

70-79

80-89

90-99

100-109

110-119

120-129

130-139

140-149

150-159

Henkeä

50

2.2.2 Muuttovaihe ja muuton syyt

Talot olivat valmistuneet eri aikaan ja niihin oli muutettu sen mukaan. Aikaisimmat vas-taajista olivat muuttaneet Arabianrantaan marraskuussa 2001, myöhäisin samassa kuussakuin kysely tehtiin eli joulukuussa 2004. Vuosista 2001–2004 eniten oli muutettu vuonna2003. Vastaajien katuosoite oli Arabiankadulla, Rörstrandinkadulla, Toini Muonan kadul-la ja Toini Muonan pihalla. Asunnon ensimmäisiä käyttäjiä oli 90 % vastaajista ja ei ollut10 % eli 7 henkilöä, joista 4 asui vuokralla (ja yksi omistusasunnossa asuva oli vuokran-nut asuntonsa aluksi pois).

Kysymyksillä, mistä asukas oli muuttanut Arabianrantaan ja oliko hän harkinnutmuuttoa muualle, ja minne halusin selvittää muun muassa hänen suhdettaan asukkaanaHelsingin muihin osiin. Kaikki kirjoittivat, mistä olivat muuttaneet. Suurin osa, 79 % olimuuttanut muualta Helsingistä. He ilmoittivat yleensä jonkin kaupunginosan, alueen taijopa katuosoitteen. Muistakin pääkaupunkiseudun kaupungeista oli muutettu, Espoosta 10% (useimmin Tapiolasta) ja Vantaalta 6 %. Lisäksi oli muutettu ulkomailta (2 henkilöä) jamuualta Suomesta (vain 1 henki, Tuusulasta). Helsingistä oli tultu hyvin monesta, yli 30kaupunginosasta tai alueelta. Kaupunginosia joista oli tullut eniten muuttajia olivat Val-lila, Töölö, Käpylä, Kallio, Helsingin keskusta ja Kamppi. Jos asukas ei ollut alkujaankotoisin pääkaupunkiseudulta – tätä ei kysytty, paitsi myöhemmin haastatelluilta – Ara-bianranta on ollut kauempaa muuttavalle tuskin tavanomainen ensimmäinen asuinpaikkapääkaupunkiseudulla. Tämäkin on tosin mahdollista esimerkiksi Helsingin opiske-lija-asuntosäätiön vuokra-asunnoissa asuvien kohdalla. Alueen uutuus näkyy sisäisenmuuton vähäisyydessä: Arabianrannasta toisesta talosta oli muuttanut vain yksi.

Suurin osa vastaajista oli harkinnut muuttoa muualle kuin Arabianrantaan, ja 65 %vastasi mainitsemalla kohdealueen. 26 % ilmoitti, ettei ollut harkinnut muuttoa muualle.Suurin osa oli siis harkinnut muuttoa pois aiemmasta asunnosta joka tapauksessa. Kiin-nostava muuttokohde oli ollut lähes aina jokin Helsingin kaupunginosa tai kaksikin. Joil-lakin oli ilmeisesti ollut harkinnassa myös tietty asunto. Jokunen maininta koski Espootatai pääkaupunkiseudun ulkopuolisia alueita. Muuttokohteina kiinnostavien Helsingin alu-eiden kirjo oli varsin suuri. Kuitenkin siinä, mitkä ja minkä luonteiset alueet olivat mie-lenkiinnon kohteina, oli keskittymistä. Harkitut alueet olivat kantakaupungin osia, Ara-bianrannan lähialueita, kaupunginosia merenrannalla ja useita keskustan pohjois- ja länsi-puolella sijaitsevia kaupunginosia. Jotkin alueista sopivat näistä moneen ryhmään. Huo-miota kiinnittää se, että vaihtoehtona tuskin kovin usein oli ollut kahden uuden asunnonvertaaminen – ainakin mainitut alueet ovat pääosin vanhoja alueita. Kantakaupungista (19mainintaa) mainittiin muun muassa Kruununhaka, keskikaupunki ja Töölö. Kantakaupun-gin pohjois-, luoteis- ja länsipuolella olevat kaupunginosat olivat varsin suosittuja (17mainintaa), yleisimpinä Oulunkylä ja Haaga. Merenrannan kaupunginosista (14 mainin-taa) suosituimmat olivat Herttoniemenranta ja Lauttasaari. Arabianrannan lähialueista (13mainintaa) suosituimpia olivat Käpylä ja Viikki ja muut maininnat koskivat Kumpulaa,Toukolaa, Koskelaa ja Vallilaa.

Haastattelututkimuksessa haastatelluilta 12 asukkaalta kysyttiin, olivatko he alun perinkotoisin Helsingistä tai pääkaupunkiseudulta vai muualta. He saivat mielellään kertoa,mistä, mutta tätä ei yleensä suoraan kysytty. Kysymykseen vastattiin useimmiten kerto-malla lyhyesti omasta asumishistoriasta ja käyttäen ilmausta ”olla kotoisin”. Henkilöt,jotka olivat muualta kotoisin, mainitsivat yleensä, miten kauan olivat asuneet Helsingissä.

51

Kaikki olivat asuneet vuosia Helsingissä ennen Arabianrantaan muuttoaan, paitsi yksiEspoosta muuttanut. Kolme oli kotoisin Helsingistä (H8, H36, H27). Vantaalta oli kaksi(H51, H2), joista toinen oli viimeksi asunut lähellä Arabianrantaa. Kaksi vastasi, ettei olekotoisin Helsingistä tai pääkaupunkiseudulta (vaan muualta, kertomatta mistä) ja että onasunut kauan pääkaupunkiseudulla (H47, H12). Yksi oli syntynyt Helsingissä ja asunutKeski- ja Lounais-Suomen kaupungeissa, nyt vuosia Helsingissä (H53). Kaksi oli tullutItä-Suomen kaupungeista, toinen 16–17 vuotta sitten ja hän oli asunut Helsingissä useissamerenrannan kaupunginosissa (H28), toinen noin 30 vuotta sitten: ”Kuopiosta olen koto-sin, Puijon metsän vierestä, ja siitä ne arvostukset tulee” (H45). Kahdesta Pohjanmaaltakotoisin olevasta toinen oli asunut Helsingissä noin 25 vuotta (H33). Toinen oli asunutulkomailla vuosia, sitten vuosia Espoossa, ja Arabianrannan asunto oli ensimmäinen Hel-singissä (H38). Yksi nainen kuvasi:

”Mä oon Helsingistä kyllä kotosin, tai itse asiassa Malmilta, mutta Arabianranta on ollumulla kymmenen vuotta silleen et me ollaan ajeltu mun avomiehen kanssa et mennään kat-toon Arabianrantaa et milt siel näyttää, koska ne rupee rakentaan sitä. (…) Pienenä tyttönäkulkenu aina Hämeentietä pitkin kaupunkiin (…), mä oon ollut Kalliossa päiväkodissa niinseki on tehny mulle tutuks tän miljöön, et mä oon aina tykänny tästä alueesta, taloista, teh-dasruukista. Et jotenki tää on aina ollu, mä en tiedä mikä täs on. (…) Siihen aikaan Malmioli maaseutua. Matkustin äidin kanssa lähelle päiväkotia ja äiti jatkoi töihin. Me myös käy-tiin hirveesti Hakaniemen torilla. Oon asunu Töölössä paljon. Oon ollut töissä aina ydinkes-kustassa.” (H27)

Muuttosyistä kysyttiin, mikä oli vaikuttanut muuttopäätökseen eniten: asunto vaisijainti vai ympäristö, miljöö. 38 %:lla oli vaikuttanut eniten sijainti, 28 %:lla asunto ja15 %:lla ympäristö ja miljöö. 15 % valitsi 2–3 vaihtoehtoa, ja yksi huomautti: ”en voi eri-tellä = lottovoitto” (H15). Asukkaat kuvasivat avovastauksissa syitä muuttoonsa Arabian-rantaan. Moni mainitsi pari kolme syytä. Syyt olivat monenlaisia ja yksilöllisiä: ”vaihte-lunhalu”, ”taiteen vahva läsnäolo” ja ”putkiremontin pelko”. Tämä kuului niihin kysy-myksiin, joiden yhteydessä sosiaalisia näkökulmia tuli eniten esiin. Kuitenkin vain yksikertoi syyksi, että sukulaiset asuivat lähistöllä. Yhdellä oli syynä avioero, yhden ”vaimohalusi” ja yksi vastasi: ”En varsinaisesti halunnut, mutta asunto vapautui perhepiiristä”.Kaksi piti siitä, että vuokranantajaksi tuli kaupunki eikä yksityinen. Moni oli joutunut toi-mimaan pitkäjänteisesti päästäkseen alueelle, mitä koski tässä yhteydessä vain tämä vas-taus: ” ’Pommitin’ asianos. n. 3 v. jotta pääsisin Arabianrantaan ja tiesin sen suosion”(H43).

Yleisimpänä muuttosyynä mainittiin asunnon ominaisuudet, 40 kertaa: uusi asunto 13ja asunnon muut ominaisuudet 12 kertaa, asunnon entistä suurempi tai joskus pienempikoko 10 ja merinäköala asunnosta 5 kertaa. Sijainti mainittiin 28 kertaa: sijainti lähellä taimelko lähellä Helsingin keskustaa 18, sijainti yleisesti 5 ja työpaikan ja/tai koulun sijainti5 kertaa. Hyvät kulkuyhteydet tai julkisen liikenteen yhteydet mainitsi 16 ja meren lähei-syyden 13 vastaajaa. Uusi alue ja tulevaisuuden kaupunginosa oli kiinnostanut ja kaksi olihalunnut olla alueen ”alkuasukkaita” (yhteensä 11). Syitä olivat hyvät ulkoilumahdolli-suudet, luonnonläheisyys, asuminen joskus aikaisemmin alueen lähellä tai sopivan opis-kelija-asunnon saaminen (kunkin mainitsi 4–5). Hyvät tai lähellä olevat palvelut (3) taisopiva hintataso (3) eivät kuuluneet yleisimpiin muuttosyihin. Helsingin keskustan lähei-syyden tärkeys näkyy vastauksissa ja useiden muiden aiheiden kohdalla. Sijainnin merki-tystä kaupungissa voi tuskin korostaa liikaa; silti sen tärkeys muuttosyynä ja muuten on

52

kiinnostavaa tällä uudella alueella, missä voi pitää leimallisina monia miljöön ja asumisenlaatutekijöitä. Kyse on varmaan usein sijaintitekijöiltään edullisesta kokonaisuudesta.Yhteyksiä voi olla myös asukkaan menneisyyteen: hänellä on muistoja ympäristöstä jaläheiseksi koetun aiemman asuinpaikan sijainti lähellä on myönteistä.

Yli kaksi kolmasosaa (69 %) katsoi julkisen liikenteen yhteyksien vaikuttaneen alueellemuuttoon. Ne olivat vaikuttaneet vain vähän 13 %:n mukaan ja ne eivät olleet vaikutta-neet 15 %:n mukaan. Tarkemman vastauksen mahdollisuutta – miten? – käytti 44 vastaa-jaa, joista 43 oli kyllä-vastaajia. Ei-vastaaja kirjoitti: ”Julkinen liikenne alueelle tosihuono”. Vastauksista erottui kolme ryhmää keskeisten aiheiden mukaan: raitiovaunu 23vastauksessa, tietyt paikat (työpaikka, keskusta) joihin pääsee julkisilla kulkuneuvoilla 14vastauksessa ja auton, sen käyttömahdollisuuden tai ajokortin puuttuminen 6 vastauk-sessa. Joskus mainittiin, että osa perheestä käytti julkisia kulkuneuvoja tai että omanauton rinnalla oli hyvä olla vaihtoehto. Moni piti raitiovaunulinjasta 6, jota on jatkettuArabianrantaan. Usein siihen viitattiin lyhyesti: ”ratikka Stockalle!”. Se toi myönteistäkeskustan tuntua: ”Raitiovaunun fiilis (lähellä keskustaa); mies voisi kävellä/pyöräillä töi-hin”. Jotkut halusivat liikkua nimenomaan raitiovaunulla: ”ratikkakiskot olivat ehtona”.Vain kaksi mainitsi raitiovaunun ohella bussin. Bussi tuli esiin lähinnä sisältyen liiken-neyhteyksiin.

2.2.3 Asuinympäristöä ja aluetta koskevia kokemuksia ja toiveita

Asuinympäristöllä viittaan tutkimusosiossani etenkin paikalliseen ulkoympäristöön. Sii-hen kuuluvat luonnonprosessit, joihin suhteessa ihminen elää. Lähtökohta on ympäristönperustavanlaatuisuus ja moniulotteisuus. Ihmiselle muodostuu kokemuspohjaisia arvos-tuksia ja käsityksiä asuinympäristöstä ja hän antaa sille myös tietoisesti merkityksiä.Näistä tutkimusaineisto kertoo. Asuinalueen kuvauksissa kohdassa ”kuvailkaa muutamal-la sanalla asuinaluettanne sekä pihaanne” oli enimmäkseen myönteinen tai toteava, toisi-naan kielteinen sävy. Vastaajan piti itse erottaa pihaa ja aluetta koskeva kuvaus, mikä kui-tenkin toimi yleensä hyvin. Alueen kuvauksissa merellisyys, meri tai merinäköala esiin-tyi 37 %:ssa vastauksista ja rauhallisuus 19 %:ssa. Alue nähtiin luonnonläheisenä (8 mai-nintaa), modernina (6), viihtyisänä (6), keskeneräisenä (6) ja kauniina (5). Se oli myöskehittyvä, tiivis tai ahtaasti rakennettu, lähiömäinen, valoisa ja upea. Kuvaukset olivat täl-laisiakin: ”Omalaatuinen sekoitus ”koskematonta” luontoa ja aivan moderneja taloja,hyvin avointa” (H66); ”Kehittyvä alue (mutta myös rakennustyömaa), meri lähellä. Suuriosa taloista kauniita, osa rumia, uhkaavan näköisiä, kuin vankiloita. Piha siisti ja hyvinhoidettu, mutta persoonaton, konservatiivinen, ’riskitön’ ” (H11). Pihoista (joita kuvasiainakin 39 henkilöä) mainittiin useimmin seuraavia asioita: piha oli pieni tai sitä ei juuriollut, piha oli parkkipaikka, keskeneräinen tai juuri valmistunut tai se oli lapsiystävällinenja siellä oli mahdollisuuksia leikkeihin. Piha oli myös ankea, ruma tai ahdas. Harvoissavastauksissa erotettiin talon piha ja yhteispiha: ”omaa pihaa ei juuri ole, vaan parkkipai-kat peittävät alueen, mutta yhteispiha on kiva lapsen kanssa” (H18). Kaksi lähellä urhei-lukenttiä asuvaa kirjoitti kentistä ikään kuin pihana: ”Piha koostuu liikuntapuistosta”(H62). Pihoja ei kuvattu kovinkaan myönteisesti.

53

Vastaajat viihtyivät yleensä hyvin. Kysymykseen ”viihdyttekö Arabianrannassa” vas-tausvaihtoehdon ”hyvin” valitsi 76 %, ”ajan mittaan yhä paremmin” 16 % (tai 21 %, kunmukana ovat kaksi vaihtoehtoa valinneet), ”kohtalaisesti” 7 % ja ”huonosti” ei kukaan.Kun tarkastelin vastauksia laajemmin, näytti siltä, että vaihtoehtoa ”kohtalaisesti” pidet-tiin melko kielteisenä: viihdyttiin vain eikä sentään kohtalaisesti. Vastauksia tähän yleis-luonteiseen kysymykseen voi suhteuttaa muihin kysymyksiin, kuten asunnon omistussuh-teeseen. Kaikki kohtalaisesti viihtyvät asuivat omistusasunnossa. Vuokra-asunnossa asu-vista viihtyi hyvin 81 %. Monivalintakysymykseen, oliko asuminen vastannut odotuksia,vastasi kyllä 79 %, kohtalaisesti 18 % ja ei 3 %. Vastaukset olivat samansuuntaisia senkanssa, miten vastaaja oli arvioinut viihtymistään. Vaikka kysymys ei kerro tätä, voi olet-taa, että kyse on myönteisistä tai realistisista odotuksista. Kysymykseen ”missä asiassaasuminen on vastannut odotuksianne” yksi vastasikin: ”odotukset olivat realistiset”(H15). Asuminen oli vastannut 7 henkilön odotuksia kaikin puolin tai kaikessa. Suurin olivastausryhmä (25 mainintaa), jossa oli aiheena asunto ja sen ominaisuudet, joko yleisestitai ominaisuuksista useimmin uutuus, tilavuus tai toimivuus. Muut odotuksia useimminvastanneet asiat olivat luonto, ympäristö tai (neljällä) merellisyys (19 mainintaa), palve-lut tai jokin tietty palvelu, useimmin ostoskeskus (16), liikenneyhteydet (16) ja sijainti(10 mainintaa). Odotuksia olivat vastanneet myös ulkoilumahdollisuudet (8), rauhalli-suus (8) ja naapurit tai ihmiset (8 mainintaa). Verrattuna vastauksiin muihin kohtiin varsinpaljon olivat esillä palvelut ja ihmiset. Muita asukkaita koskevia vastauksia olivat:”yhteishenki yhteisössä hieno – viihdyn loistavasti!” (H6); ”ihmiset ovat rauhallisia, eimelua eikä ympäristön likaamista” (H45). Oli mukavia naapureita, kun ensin tutustui, ja”jännittävä elää ja katsoa, kun uusi alue syntyy ja samalla itse on osa sitä” (H11).

Kysymykseen, minkä suhteen asuminen on ollut pettymys, suurin osa, 74 % vastasimainitsemalla pettymyksen aiheita. 19 %:lla ei ollut pettymyksiä ja kohdan jätti tyhjäksi7 %. Pettymyksen syinä eniten mainintoja saivat erilaiset liikenneaiheet (20 mainintaa)sekä rakentamisen laatu, asunnon viat, niiden korjaustyöt ja korjaustöiden hitaus(yhteensä 14 mainintaa). Liikenneaiheita olivat muun muassa pysäköintipaikkojen puute(7 mainintaa), katujen talvikunnossapito (5), puutteelliset tai hitaat julkisen liikenteenyhteydet (5) ja liikennejärjestelyt (3). Yksi kirjoitti: ”Hengenvaaralliset liikennejärjeste-lyt: osasyynä alueen keskeneräisyys, mutta myös välinpitämättömyys suunnittelussa (lii-kennesuunnittelussa)” (H51). Pettymyksiä olivat aiheuttaneet ympäristön keskeneräisyystai talojen rakentamisen aiheuttamat häiriöt (11 mainintaa): ”ympärillä rakentaminen javaltava ”pöly” tästä johtuen sekä saastuneen maan ajo – y.m.” (H43). Monelle (8) palve-lut olivat pettymys: ne olivat liian kaukana, heikot tai puuttuivat tai jotkin tietyt palvelut,kuten pankit ja erikoisliikkeet puuttuivat. Pettymyksiä tuottivat talon sisäinen melu (6,mm. äänieristys), rakentamisen tiheys (5) ja roskaaminen (3). Pettymyksen syistä hyvinmoni liittyi ulkoympäristöön, kuten häiriöihin tai toimimattomuuteen.

Luonnonläheisyyden ja kaupungin keskustan läheisyyden yhdistelmä tuli esiinmonella haastatellulla, kun he miettivät, mitä arvostivat asuinympäristössään tai mikä olivaikuttanut arvostuksiin. He liittivät tähän usein hyvät julkisen liikenteen yhteydet, eten-kin raitiovaunun, tai palvelut. Yksi sanoi: ”Meillä nyt oli sellainen et ois hyvät ulkoilu-maastot sitte ois kuitenki kaupungin palvelut lähellä et tää on mun mielestä aika optimaa-linen paikka tässä Helsingissä” (H53). Toinen sanoi: ”Kyl mä niinku sinänsä, mä oonkaupunkilaispoika, ja kyl mä nyt tykkään asua kaupungissa, mut et, siis että kyllä mä tie-tysti myöskin pidän luonnosta, kyllä sitte yks kriteeri jolla tänne muutin” (H36). Meri oli

54

olennainen yhdelle, joka luonnehti aluetta: ”Se mikä on niin ihanaa täällä et on kaikenikästä, kaikista vanhin Helsinki ja vähän nuorempi ja ihan nuori, kun on kaikki kerrostu-mat läsnä niin se on valtava rikkaus tälle alueelle” (H38). Oli hyvä, kun oli eri ikäisiäihmisiä, siinä oli onnistuttu hyvin (H27). Haastateltu, jonka työ sijaitsi useissa paikoissaHelsinkiä, kuvasi:

”No mulle ihan käytännössä merkkaa oikeesti paljo se et pääseekö julkisilla liikkumaan,koska mä en aja autoo (…). Ja sit ku mä teen kovasti töitä, niin mä arvostan sitä että näkeeympärillään jotain kaunista, semmosta mikä ei niinku riivi. Et ku mä kutosella tuun vaik-kapa keskustassa niin kyllä mä jossain Sörnäisten kohalla katon niitä taloja, et voi vitsi, etnoissaki ihmiset asuu. Et sit on pakko varmaan vaan ottaa sellanen pää et okei et sisäinenelämä on tärkeintä, et siellähän voi olla tosi nättejä koteja sisällä. Mut kyl mä joka päivä kumä esimerkiks nään ne keraamiset jutut tos pihalla, niin se vähän niinku nostaa, et tää maa-ilma ei oo niin huono sit kumminkaan. Et käytännön asiat eli ratikka, ja sitte se et jostainlöytäis silmänruokaa, semmosta tasapainosta ja kaunista.” (H33)

2.2.4 Ulkotiloja ja ikkunanäkymiä koskevia kokemuksia ja toiveita

Alueen keskeneräisyys häiritsi vajaata puolta (46 %) ja se ei häirinnyt puolta (51 %) vas-taajista. (Tarkoitus oli, että mukana olisi ollut kolmas vastausvaihtoehto.) Muutama täs-mensi ei-vastaustaan sanalla ”enää” ja yksi ”koska tiedän että valmista tulee”. Olisi voitukysyä myös, millaista häiritsevyyttä ajateltiin. Talojen sijaintitiheyttä Arabianrannassakoskevaan monivalintakysymykseen 57 % vastasi, että talot sijaitsivat melko sopivasti taisopivasti ja 40 %, että ne sijaitsivat liian tiheästi. Kukaan ei katsonut, että ne sijaitsivatliian väljästi. Liian tiheästi -vastaajat kirjoittivat: ”En voinut piir. mukaan tajuta että nämämuut talot ovat niin tehdasmaisia ja rumia” (H43); ”Alueella ei ole yksityisyyttä, läpikul-ku mahdollista taloyhtiöiden pihoilla, töllistelijöitä riittää” (H8). Kommentteja oli niillä-kin, joiden mielestä talot sijaitsivat melko sopivasti tai sopivasti: ”Nimenomaan talo, jos-sa asumme” (H15); ”kun ollaan kaupungissa niin ollaan kaupungissa” (H33). Koettuaasumisen tiiviyttä on tutkittu, esimerkiksi Anne Virtanen on tehnyt Turussa tutkimuksen,jossa aihe on mukana (Virtanen 2000). Virtasen mukaan ”tiiviin rakentamisen haittoinahaastattelut esittävät oman tilan tunteen puuttumisen, jota luovat naapurien katseet jarakennusten läheisyys” (mt. 197).

Vastauksissa kysymykseen, miten tärkeänä pidätte meren läheisyyttä ja merimaisemaa,puolet (51 %) piti merta erittäin tai ratkaisevan tärkeinä. Tärkeä, oli 15 %:n, melko tärkeä,9 %:n ja ei kovin tärkeä, 1 %:n vastaus. 13 % esitti ajatuksen, että meren läheisyys onmukava, mutta ei elintärkeä tai välttämätön: ”Kiva juttu muttei pakollista” (H64); ”merenläheisyys plussaa – ei elintärkeää” (H37). Meri oli ollut monelle ratkaiseva asunnon han-kinnassa: ”Ratkaisevan tärkeänä (muuten asuisin lähempänä keskustaa)” (H14); ”!!!Ilman sitä emme taatusti olisi täällä! Henkireikä!” (H42). Moni ajatteli ikkunanäkymi-ään, mikä ei aina ollut selvää. Muunlaisia kuin tärkeysperusteen mukaisia vastauksia oli10 %, ja useimmin tuli esiin se, että meri näkyi (vain) ulkoillessa tai ettei siinä voinutuida: ”Meri on ihan OK. Tosin siinä ei voi uida täällä Arabiassa. En olisi halukas maksa-maan nykyisiä ”merimaisemalisä” -hintoja!” (H8); ”Vesi luo viihtyisyyttä. Maisemalli-sesti ruohikkoinen lahti ei ole erityisen hurmaava, eikä siinä pysty uimaan, mutta linnus-

55

toa on kävelyretkillä mukava seurata” (H17). Lahden umpeenkasvu huolestutti yhtä haas-tateltua ja pari muutakin viittasi lahden mataluuteen. Tutkimusosiossa ei tullut esiin, ettäjoku olisi pitänyt meren läheisyyttä sinänsä kielteisenä. Silloin kun kielteisyyttä esiintyi,se liittyi siihen että meren läheisyys nosti asuntojen hintoja, veden laatuun uimista ajatel-len ja veden ajoittaiseen tulvimiseen rannalle.

Ikkunanäkymiään kuvasi myönteisinä 44 % ja kielteisinä 13 %. Sekä myönteistä ettäkielteistä niissä näki 31 %. Tällöin kuvattiin usein, vaikka ei aina, miellyttäviä näkymiäjohonkin suuntaan ja kielteisiä toiseen suuntaan avautuvista ikkunoista. Parempia näky-miä rakentamisen edetessä oli odotettavissa 4 %:n mielestä. Muunlaisia vastauksia oli6 %: ”Mielenkiintoinen, elävä, näkyy n. 500 metriä koko Arabiakatu (raitiovaunulii-kenne)” (H20, IV kerros). Jotain kielteistä näkymissä kuvasi siis lähes puolet. Kielteistäoli tavallisesti rakennustyömaa tai rakennus – liian lähellä oleva tai parempia näkymiäestävä naapuritalo tai ruma rakennus. Rumina mainittiin koulu (3 kertaa), opiskelija-asun-tola, Arabian tehdas sekä varastorakennus. Myönteistä oli merinäköala, se että näkö-alassa oli luontoa, puistoa tai avaruutta ja se, ettei siinä ollut taloja. Urheilukenttäkin mai-nittiin myönteisenä. Joillakin oli yleisesti upea tai hyvä näköala, ilmeisesti monellamerelle: ”henkeäsalpaavan ihana: meri, korkea taivas, koivuja rannalla, kaunis vasta-ranta, Kulosaaren sillan valot, lenkkeilijät koirineen, kalastajat, linnut” (H6, II kerros).Vastaajien asuinkerros ei suoraan liittynyt tyytyväisyyteen näkymiin. Joissakin tapauk-sissa kuitenkin alimmissa kerroksissa asuminen liittyi epätyydyttäviin näköaloihin: ”Saisiolla vehreämpää ja väljempää. Upeat maisemat jääneet talojen taakse” (H65, II kerros);”Jalkakäytävä on liian lähellä talon julkisivua ja ikkunoita” (H67, I kerros).

Haastatelluista ainakin kolme neljäsosaa sanoi ikkunanäkymien vaikuttaneen asunnonhankintaan. Kahden mukaan olivat vaikuttaneet nimenomaan parvekkeen merinäkymät(H53, H51). Yhden mukaan näkymät eivät vaikuttaneet (H45). Yksi vastasi: ”Joo. Ja pal-jon. Mä oisin menny tonne eturiviin jos se ei oisi ollu niin kallis. (…) Et noi jotka onnäistä seuraavat meren ääressä, niin neliöhinta on tupla verrattuna tähän, et se on ihanuskomaton se ero.” (H38) Yhden mukaan näkymät vaikuttivat, mutta eivät ehkä ratkaise-vasti: ”ensin tuli se että ylipäätään uusi, me ollaan aika monta asuntoo remontoitu. Sittetuli paikka. Ja sitte täs alueella niin piti valita et mihin päin, niin siinä sitte, et se oli vastaniinku kolmannella sijalla että ollaanks me auringon ottajia, ei, niin sitte voi olla näinpäin.” (H33) Yhden mukaan (H2) vasta kun asuntoa pääsi varaamaan, oli toiveenanäkymä lahdelle: ”No tätä ei ollu sillon vielä taloo rakennettukaan, että ei, ei sillä tavalla.Mutta kyllähän tää ympäristö mulle oli tuttu ku mää oon tästä kulkenu jo sillon ku täs eivielä ollu mitään, niin ajanu pyörällä ja ajatellu et tää vois olla kiva alue, jos tähän ruve-taan rakentamaan (…). Mut et tietysti siinä vaiheessa sitte ku pääsi asuntoo jollaki tavallavaraamaan niin oli toiveena että saa näkymän tonne lahdelle päin.” Varaamisesta asun-non valmistumiseen oli kulunut ehkä puolitoista vuotta. Haastateltu (H2) jatkoi: ”Ku tääon näitä Hitas-taloja niin oli arvonta että ketkä pääsee muuttamaan ja oli vielä arpaonnisiinä että oli siellä kärkipäässä, pääsin tätä asuntookin valitsemaan ensimmäisten jou-kossa”.

Julkisten alueiden puista ja pensaista vähän useampi (46 %) oli sitä mieltä, että niitäoli liian vähän kuin että niitä oli sopivasti (43 %). Vaihtoehdon ”näiden alueiden luonnettavoisi muuttaa jotenkin” valitsi 7 %, ja kommentteihin kuului: ”havupuita on vielä toistai-seksi vähän” (H22). Sopivasti-vastaajat perustelivat: ”Valaistus ja kunnossapito retupe-rällä” (H27); ”Ei pidä olla liikaa! Olen allergikko” (H66). Alueen rakentamisen kesken-

56

eräisyys ja oletus tilanteen paranemisesta tulivat eri tavoin vastanneilla esiin. Talonpihalla oli puita ja pensaita tällä hetkellä liian vähän vajaan kolmanneksen (29 %:n) mie-lestä. 60 %:n mielestä niitä oli sopivasti, mutta heistä neljäsosa oli varauksellisia: kasvitolivat vielä pieniä, pihaa voisi olla enemmän tai se oli juuri valmistunut. Pihan luonteenmuuttamista kannattaneet (6 %) ehdottivat: ”Tehdä persoonallisemmaksi” (H11); ”autotpois, mutta se on mahdotonta” (H3); ”hiekkalaatikko voisi olla hieman kauempana par-vekkeista, sillä nyt sinne lentää parvekkeilta tupakantumppeja…” (H9).

Kun haastatelluilta kysyttiin toivomuksia puista ja pensaista talon pihalla tai yhteispi-halla, puolet kiinnitti huomiota kasvien menestymiseen. Taimien kuoleminen jänistensyöminä tai muusta syystä oli pantu merkille. Taimia oli istutettu uudelleen pariinkin ker-taan. Oloja pidettiin vaativina, sopivia olisivat ”semmoset kasvit jotka kestää kovaa tuultaja myrskyä ja taas toisaalta hirveetä auringon porotusta” (H28). Kasvien toivottiin kasva-van suuremmiksi. Kolme haastateltua toivoi lisää puita (H33, H38, H51), mutta heistäkahden mielestä kasvit olivat vielä niin pieniä, että oli vaikea arvioida miltä myöhemminnäyttäisi. Yksi piti tyrneistä ja omenapuista (H51), toinen toivoi luonnonmukaisen näköi-siä isoja puita ja kukkia (H38): ”Runsaampaa puustoa olis aika ihana, vanhassa kodissanäky ikkunasta puita, ja se on kuitenki aina suomalaiselle tärkeä ja rakas asia et sä näätpuita”. Yksi arvosteli sitä, että kaikki istutukset olivat talon toisella puolella ja ikkunoistanäkyi vain parkkipaikka (H8). Jotkut kommentoivat pihan luonnetta, kuten että se oli tosipieni (H12). Yhden mielestä vehreys olisi kiva ja hän jatkoi: ”Mut enemmän mä tietystiaattelen että tuo piha niin se on niinku se pikkulapsille tarkotettu ja sitte ku lapset kasvaavähän isommaks niin sit ne lähtee pihalta tonne muille ulkoilualueille ja meren rantaan”(H36).

Kysymykseen toivotteko jotain muutosta pihaanne 22 % vastasi ei, mutta kaksi kol-mesta (66 %) esitti pihaa koskevia toivomuksia. Useimmin oli kyse kasvillisuudesta (16% vastaajista), korjattavasta epäonnistuneesta rakenteesta tai sijainnista (12 %) tai pysä-köinnistä, muun muassa pysäköintipaikkojen lisäämisestä (12 %). Kasvillisuudelta toivot-tiin esimerkiksi: ”lisää istutuksia aivan talon viereen” (H62); ”kunhan saisivat valmiiksi.Sisäpihalle tarpeeksi puita” (H48). Sijainniltaan epäonnistuneina pidettiin leikkipaikkaaja hiekkalaatikkoa. Korjattaviin rakenteisiin kuului valaistus: ”Pihavalot yhteispihaltapuuttuu, samoin naapuritontilta vaikka talojen valmistumisesta jo 2 vuotta. SIIS PIMEYShäiritsee näin talvella.” (H33) Pihan pienuutta tai ankeutta koski 7 % vastauksista: ”Pihaankea kivipiha – tarvitsisi jotain muutosta, että sinne saataisiin elämää” (H37); ”Omaapientä piha-aluetta ei kaiketi voi muuttaa. Puistoalueen valmistumista odotan” (H63).Grillauspaikkaa toivoi 6 % ja kalusteita, nimenomaan penkkejä tai leikkivälineitä 4 %.Pihaan ei kohdistunut odotuksia liikuntavälineistä. Yhteistoimintaan viittasi muutama:”Naapuritaloyhtiön kanssa jaettu sisäpiha on aiheuttanut ristiriitoja, koska omistus onomalla taloyhtiöllä, mutta piha on yhteisessä käytössä” (H67). Osa vastauksista, ehkäei-vastauksistakin, ilmentää tyytymistä siihen mitä oli.

Rantapuistoa, joka paljolti on täyttömaalla, oli vasta osaksi toteutettu viherrakentamis-kohteena ennen tutkimusta. Vastaajat kirjoittivat, mitä ominaisuuksia toivoivat rantapuis-tolta. Yleisin toive oli luonnollisuus tai luonnonmukaisuus, 26 %:lla vastaajista. Toiseksiyleisimpiä, 21 %:lla, olivat ulkoilureittejä – kävelyreittejä, pyöräteitä ja latuja – koskevattoiveet. Moni toive koski valaistusta, usein ulkoilureiteille, sekä penkkejä, avoimuutta,siisteyttä ja uimarantaa. Siistin voi tulkita tarkoittavan hoidettua, roskatonta tai molempia.Luonnollisuutta toivottiin joskus niin, että samalla vastustettiin teennäisyyttä ja (4 vasta-

57

uksessa) istutuksia. Puiston toivottu luonne oli usein myös joiltakin osin rakennettu, aina-kin kevyen liikenteen reittien ja valaistuksen osalta. Avoimuus liitettiin joskus ikkunanä-kymien esteettömyyteen merelle. Avoimuuteen liittyvä tuulisuus ei tullut esille tutkimus-osiossa muuten kuin vain muutamana mainintana eri aiheiden yhteydessä. Turvallisuustuli esiin valaistuksen ja epätoivottujen henkilöiden muodossa ja suoraankin mainiten. Seliittyi myös avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Kaksi ei-toivottuja henkilöitä maininneistaei halunnut tiheää kasvillisuutta: ”Ei liian tiheää kasvillisuutta. Toivon ettei siitä tulepaikka jossa saa pelätä puskaraiskaajia! Melko avointa siis. Ja rantaviiva säilytettäköönluonnontilassa.” (H66) Muutama oli huolestunut veden tulvimisesta rantareitille ja paritoivoi reitin korotusta. Rantapuisto nähtiin oleskelun ja yhteistoiminnan paikkana: ”puis-tossa pitää pystyä oleilemaan; piknikkejä, pientä leikkiä, juoksua jne.” (H11); ”auringon-ottotuoleja voisi sijoittaa, vaikkei uimarantaa muuten olisikaan!” (H46) Rantakahvilaatoivoi yksi, samoin venelaituria. Nurmikko mainittiin kahdesti ja istutuksia, etenkin puitaja kukkia toivoi neljä. Nurmen ja istutusten niukkuus aiheina kertoo osaltaan erosta, jonkamoni näki luonnonmukaisuuden ja teennäisyyden tai voimakkaasti rakennetun puistonvälillä.

Taulukko 2. Rantapuistoa koskevia toiveita ja kuinka moni mainitsi asian (vähintään 3mainintaa). Muutamassa kohdassa kyse on asiasta, josta haluttiin päästä eroon.

Kun haastatteluissa kysyttiin rantapuiston rakentamista ja kasvillisuutta koskevia toivei-ta, useimmat vastaukset liittyivät rantapuiston luonteeseen. Puolet ilmaisi toiveen, ettäpuisto ei olisi hyvin keinotekoinen ja että se olisi luonnonmukainen. Tähän liittyi useintoive matalasta kasvillisuudesta. Yksi kuvasi: ”musta on kiva ku siinä on niitä koivuja jasit mä toivosin et se olis semmonen niinkun rantaniitty ja koivuja, (…) rantamaisema,ettei mikään semmonen kauheen kesytetty ja kaavoihin tungettu muotopuutarha…”(H51). Yksi ei halunnut erityisiä kulkureittejä: ”totta kai siis se on joutomaata se on ihmi-sen käden jälkeä, mut siis että siin ei oo mitään polkuja eikä tasotuksia niin mun mielestäse on ihan viehättävää” (H36). Jatulintarhaakin ehdotettiin: ”jotain ketoo tai niittyä ja sii-hen sitte jotain penkkejä vois tehdä, ja ehkä joku jatulintarha vois olla kiva” (H2). Kolme

Rantapuistoa koskeva toive (aihe) Mainintoja kplLuonnollisuus, luonnonmukaisuus 18Ulkoilureitit 14Valaistus 12Penkit, istuskelu 11 Avoimuus 10Siisteys 9 Uimaranta, uimapaikka 8Roskikset 6 Ei-toivotut henkilöt (juopottelijat, raiskaajat…) 5Istutukset 4Veden tulviminen, vesi torjuttava rantareitiltä 4Viimeistelty puisto 4Pyörätie (1), pyörätie erotettuna jalankulusta (3) 4Autot pois tai vähemmän 3

58

haastateltua toivoi, että säilytettäisiin rannan koivut ja kaksi että säilytettäisiin tyrnit. Kol-me mainitsi säilytettävinä merinäköalat asunnosta tai ulkoa. Yksi toivoi, että kävelyalu-eet olisivat selkeitä ja että estettäisiin autolla ajo rannassa (H28). Toivottavasti lahti eikasvaisi umpeen: ”Ja mua vähän mietityttää, et onko se ajateltu rakentaa yhtä steriiliksiku tää on tästä ovelta tuonnepäin. (…) Ja sit mä on miettiny sitä et ku toi luonnonsuojelu-alue, niin mahtaako se tarkottaa sitä, et vielä mun elinaikana toi lahti kasvaa umpeen, etmahtaako se luonnonsuojelu tarkottaa sitä et se saa kasvaa umpeen. Mut toivottavasti seei kasva mun elinaikana umpeen.” (H33)

Rantapuiston käyttöön liittyivät myös haastattelujen venesatamaa ja uimarantaa kos-kevat aiheet. Lähes kaikki haastatellut suhtautuivat myönteisesti venesatamaan tai -laitu-riin Arabianrannassa, ainakin soutuveneille ja kanooteille, puolet samalla torjuen suurem-mat moottoriveneet. Soutuveneitä ja kanootteja voisi vuokrata (H12). Voisi soutaa Kivi-nokan uimarannalle (H51). Yhdellä perheellä oli vene kauempana ja varaus Verkkosaa-reen (H28). Yksi piti upeana aiemman asuinpaikkansa Pikku-Huopalahden pienvenesata-maa: ”Venesatamassa on se idea että silloin kun siellä on veneitä, ne maksaa, sinne tuleevalvontaa niitten veneitten kautta ja silloin myös häiriöt vähenee. Ja sit on kiva seuratakun veneitä lasketaan ja nostetaan (…).” (H27) Uimarantaa toivoi kuusi; tosin pari epäili,ettei se ehkä käynyt päinsä veden huonon laadun takia. Viisi ei ollut uimarannan kannallaveden laadun takia. Heistä yksi ei muutenkaan halunnut uimarantaa: ”Mä oon taas sem-monen ihminen et mä en oo rantaihminen ni mä en toivois uimarantaa ollenkaan” (H53).Yksi, joka ei toivonut uimarantaa, ehdotti koirapuistoa. Se toimisi koirauimalana ja ulot-tuisi rantaan samoin kuin Herttoniemessä: ”Ja mä uskon et se tois tänne alueelle muiltakinalueilta ihmisiä, se ei välttämättä oo myöskään huono asia, että tänne tulee vähän elä-mää.” (H27) Uimapaikan puute ihmetytti yhtä: ”Täs on sanottu meille et täs ei oikeinpysty rakentaan uimamahdollisuutta ja mä en oikein ymmärrä miks. (…) Kyllähän tässänäkee että ihmiset kesällä, ne vaan juoksee tosta ja meni uimaan. Et kyllä ihmiset kävimuutaman kerran. (…) Toisaalta kun on meri ja vettä niin miksei siinä pääsis kesälläuimaan.” (H38)

Vastaukset kysymykseen, millaisen haluaisitte ympäristön olevan sitten kun se onrakennettu valmiiksi, olivat monenlaisia ja niissä oli usein montakin asiaa. (Tyhjäksi koh-dan jätti 12 %.) Tavallisimpia ympäristön kuvauksia tai toivottuja ominaisuuksia olivatvehreä – vihreä (24 % vastaajista), siisti – puhdas (24 %; siisti 3/4 maininnoista), puisto-mainen – puistoalue (16 %), rauhallinen (15 %) ja viihtyisä (15 %). Palveluista (13 %)jotkut toivoivat yleisesti palveluita ja toiset liikkeitä: kioskeja, kauppoja, kahviloita tairavintoloita. Ympäristö olisi hyvin valaistu (10 %). Se olisi luonnollinen, luonnonlähei-nen tai luontoa piti olla suojeltu (10 %). Olisi avaraa, avointa tai väljää (7 %). Alue olisihoidettu, huoliteltu tai viimeistelty tai valmiina sitä pidettäisiin kunnossa (7 %): ”Tär-keintä olisi, että kunnossapitoa ei unohdettaisi heti kun alue valmis” (H41). Kunkin seu-raavista mainitsi 4 %: turvallinen, (paljon) puita, penkkejä, ihmisläheinen ja kohtaamis-paikkoja tai kävely- ja pyöräilyreittejä. 10 %:n keskeinen aihe oli rantapuisto tai rannankäsittely. Moni ominaisuus mainittiin kerran, kuten pikkukaupunkimainen, esteettinen,nuorekas ja ekologinen. Kaupunkimaisuuttakin toivottiin: ”kaupunkimainen, mutta rau-hallinen, ei nuoriso-ongelmia” (H20); ”Toimiva kaupunkiyhteisö, turvallinen, hyvätperuspalvelut. Ihmisläheinen ja kodikas” (H59). Kaupunkikeskustamaisten ominaisuuk-sien korostaminen ei kuitenkaan luonnehtinut vastausten yleisilmettä. Vastaukset liittyi-vät useammin puistomaisuuteen kuin ympäristön hyvin luonnonläheiseen luonteeseen,

59

silloin kun tällaisen eron voi tehdä. Siisteys kuului keskeisiin toiveisiin ja toivottiin myös,että alue olisi hoidettu tai huoliteltu. Ympäristön terveellisyyttä korostava ilmapiiri kuvaamonia vastauksia ja myös vastauksia joihinkin muihin kohtiin. Asumiseen liittyy fyysi-sen selviytymisen näkökulma. Taustalla on varmaan myös monen tottumus toimivaan jasiistiin asumiseen ja muotokieleltään pelkistettyyn asuinympäristöön. Ympäristötervey-delliseen hahmotustapaan johtavia tekijöitä voivat kuitenkin olla ympäristöongelmienesilläpito viime vuosikymmeninä ja niiden omakohtainen havaitseminen ja esimerkiksiallergioiden yleistyminen. Odottaako asukas jopa ”ympäristölääkärin” roolia joiltakin toi-mijoilta tai näkeekö hän jonkin tämänsuuntaisen roolin myös itsellään? (Vrt. Lapintie1995, 33–36. Suunnittelija on voitu nähdä kaupunkiuudistuksessa sairaanhoitajana tai lää-kärinä. Modernismin itseymmärryksen kannalta on merkittävää, että lääketiede edustaapuhtaimmillaan rationaalisuuden “oikeutettua” tunkeutumista orgaanisuuteen.) Ympäris-töongelmien kärjistyminen on johtanut ympäristökeskustelun yhteiskunnallistumiseen(Massa 1998, 17–18).

Kysymys taideteoksista Arabianrannassa kirvoitti runsaasti pitkähköjä vastauksia,mistä päätellen alueelle sijoitetut teokset koettiin kiinnostavina. Kysymys oli turhan mut-kikas (Oletteko huomannut taideteoksia ulkona ja sisätiloissa? Mitä mieltä olette niistä jaonko jokin, mistä pidätte eniten?). Suosikkiteoksen tai -teoksia mainitsi 30 henkilöä, 44%. Yleisesti myönteisen kommentin esitti 18 %, esimerkiksi: ”Piristäviä, mutta saisi ollaenemmän” (H48); ”Taideteokset ovat loistava keksintö. Paijailen välillä” (H51). 9 % mai-nitsi epämiellyttäviä teoksia tai esitti yleisluonteisen kielteisen kommentin: ”Eivät olekauniita. Näyttävät keskeneräisiltä” (H4). Epämiellyttävyyttä oli kokenut vajaa viiden-nes, sillä 9 % mainitsi sekä jonkin epämiellyttävän että jonkin miellyttävän teoksen. Yksiehdotti: ”Hyvä että niitä on. Tulevien asukkaiden pitäisi voida vaikuttaa 1% -periaatteellatehtäviin taideteoksiin. Jos kerran asuntoihin voi vaikuttaa, miksei taideteoksiin -?! Esim.valitaan äänestyksellä muutamasta vaihtoehdosta” (H52). Suosikkiteoksia ulkona ole-vista teoksista olivat linnut Arabiankadun kallioleikkauksessa (13 mainintaa), siniset pyl-väät eli sininen portti Toini Muonan katu 7:n pihalla (11 tai 12 mainintaa), hevoset koulunpihalla (6), siniset valot Rörstrandinkatu 5:n pihalla (3) ja Hämeentien kissat (2). Muita(kerran mainittuja) mieleisiä teoksia olivat kilpikonnat Arabian tehdasta vastapäätä, Rör-strandinpihan vuodenajat, valkoinen aita pylväineen Hämeentien lähellä ja ruosterautai-set teokset Rörstrandinkatu 3:n eli HOAS:n opiskelija-asuntolan edustalla. Kielteisiäteoksia olivat myönteisinäkin mainitut ruosterautaiset teokset (3 mainintaa) ja sininenportti (2). Kielteisinä mainittiin kerran myös ”kiviröykky” Toini Muonan kadulla ja vih-reä teos Arabiankadun päässä. Sisätilojen teoksia ei pidetty kielteisinä, mutta yksi pitiniitä vaatimattomina. Suosittuja teoksia talojen eteisauloissa tai rappukäytävissä, useim-miten vastaajan asuintalossa, olivat seinämaalaukset Toini Muonan katu 3a:n (3 mainin-taa) ja Rörstrandinkatu 4:n (3 mainintaa, useita rappuja) rappukäytävissä, keraamiset leh-det Rörstrandinkatu 3:ssa (2) ja lattiavalot Arabiankatu 5:n eteisaulassa (1).

Haastatteluissa kysyttiin, minkä tyyppisiä taideteoksia haastateltu toivoi mieluiten, kunniitä oli tulossa lisääkin alueelle. Moni piti olevista teoksista yleensä: ”Mä oon ollu näihinjotenki kyllä oikein tyytyväinen, et tämmöset mitä ulkona on jotain näitä veistoksia (…)ja nää kaikki valotyöt ja tällaset niin kyllä ne tuo semmosen mukavan tunteen tälle alu-eelle, että tuntee enemmän omakseen ja… luo semmosta huoliteltua leimaa. Ja auttaaehkä katsomaan ympäristöö vähän eri lailla, huomaa kaikennäkösiä muitakin yksityiskoh-tia.” (H2) Moni mainitsi jonkin teoksen josta piti, useimmin valoteokset (3) ja kallion lin-

60

tuteoksen (3) ja myös esimerkiksi opiskelija-asuntolan pihan ja aulan teokset. Teoksiatulisi huoltaa (H28, H27). Ilkivalta ja huollon puute häiritsi: ”Mielellään tosiaan jos taide-teoksia tänne alueelle niin semmosia että ne säilyis ettei niitä rikota eikä säretä, ehkä mie-luummin vähän massiivisempia. (…) Ne ois samalla niinku sellasia kokoontumispaik-koja.” (H28) Muutama toivoi isoja, näkyviä tai rohkeita teoksia (H27, H28, H33). Kol-mella ei ollut erityisiä toiveita tai he jättivät aiheen asiantuntijoille. Porraskäytäviin sijoi-tettavat teokset jakoivat mielipiteitä. Ainakin kolme piti niistä. Harva näki niitä, esittikaksi ja halusi mieluiten teoksia ulos kaikkien nähtäville (H36, H8). Jotkut pitivät monen-laisista teoksista: ”Oi, kaiken tyyppisiä. Must se on aivan huikeeta et niitä on ja siihenpanostetaan. Ja se että, ehkä tietysti ku on toi lapsi, niin vois olla enemmän semmostvähän interaktiivista, erilaisii kiipeilytelineitä ja, ja semmosta johka pääsee, jonka luopääsee, ja josta saa nauttia sillai hands on (…). Mut tota, mitä tonne kaikkee tuleekaan,mää jännityksellä odotan. Noi rappukäytävät ja betoniseinät, mä kävelen siit ohi niin mulon semmonen ihana fiilis, ku se vaan on. Se ihmisen käden jälki ja se taide on ihanallatavalla läsnä.” (H38)

2.2.5 Toiminta ulkona

Arabianrannan alueella oli liikkumista häiritseviä esteitä. Kysyttäessä, oliko alueella näitä(suluissa tarkentaen: kävellessä, pyöräillessä, lastenvaunujen kanssa jne.) 57 % vastasimainitsemalla jonkin esteen tai esteitä ja 32 % vastasi ei. (Tyhjiä vastauksia oli 9 %.) 29% kaikista vastaajista piti esteinä rakennustyömaita tai ympäristön keskeneräisyyttä ja 19% talvikunnossapidon puutteita. Esteinä mainittiin puuttuvat jalankulkuväylät, korok-keet, jalkakäytävien reunat ja raput, maan epätasaisuus, katuvalaistuksen puute ja ranta-tiellä tulviva vesi. Lastenvaunujen kanssa kulkevat kohtasivat esteitä: ”Kyllä, erittäin pal-jon! Etupiha on täynnä rakennustavaroita ja laitteita, jalkakäytävää ei ole. Vaunuja täytyytyöntää keskellä ratikkaraiteita.” (H30) Rakennustyömaita ja keskeneräisyyttä koskevissavastauksissa mainittiin esteinä työkoneita, laitteita, rakennustarvikkeita ja autoja. Autotolivat muutenkin jalankulkijan esteenä, kun puuttui tilaa tai ne pysäköivät jalkakäytävil-le. Kyselyn ajankohta, joulukuu, toi talviajan esteet varmaan paremmin esiin kuin joskysely olisi tehty kesällä. Aurattukin lumi oli este, kun se sijaitsi kävelyreiteillä. Alueellaoli turvallista liikkua, katsoi kolme neljäsosaa. Tosin muutama oli varauksellinen: ”Muu-ten kyllä, mutta välillä joutuu kävelemään keskellä autotietä” (H30); ”uskoisin, mutta ensilti pimeällä lähtisi yksin kävelemään rantatietä” (H42). Turvallisuutta heikentäviä asioi-ta mainitsi 18 % vastaajista. Useimmin näitä olivat valaistuksen puutteet, liukkaus ja tal-vikunnossapito, rakennustöiden aiheuttamat kulkuesteet ja se, että autot ajoivat liian lujaatai välinpitämättömästi. Muiden ihmisten aiheuttama uhka ei tullut usein esiin, muutenkuin joissakin autoilua ja valaistuksen puutteita koskevissa vastauksissa. Yhdellä oli ikä-vä kokemus: ”Kompastuin 11/03 tien poikki olevaan esteeseen ja olkapääni jänne katkesi– käsi leikattiin / myöhemmin korjattiin” (H15).”

Yksityisautoilu on mukana toimintaa ulkona koskevissa aiheissa. Vastauksissa kysy-mykseen ”miten yksityisautoilu alueella on mielestänne hoidettu” 60 %:n mielestä se olihoidettu huonosti ja 13 %:n mielestä hyvin. 16 % katsoi, että se oli hoidettu kohtalaisestitai melko hyvin tai mainitsi sekä jotain huonosti että jotain hyvin hoidettua: ”Autoilu

61

hyvin, parkkipaikat surkeat” (H19). En osaa sanoa -tyyppisiä vastauksia oli 6 %: ”en olekiinnittänyt huomiota, koska en autoile” (H6). Vastaajat olivat hyvin tietoisia yksityisau-toilun tilanteesta ja pulmista alueella. He eivät arvostelleet autoilua sinänsä. Monet autoi-livat itse. Sitä mieltä, että autoilu oli hoidettu hyvin, oli useampi miesvastaajista (25 %miesvastaajista) kuin naisvastaajista (8 %). Autoilussa huonosti hoidettua oli useimminpysäköinti. Pysäköintipaikkojen yleensä tai asukaspaikkojen puute mainittiin ainakin 22,vieraspaikkojen puute 17 vastauksessa. Pulmia olivat myös paikoitus mihin sattui, kutenjalkakäytäville ja pihoille, katujen kapeus ja nyt tai tulevaisuudessa ruuhkautuva Hämeen-tie. Jotkut pitivät pysäköintiä tai liikennettä sekavana. Moni vastaus oli vahvasävyinen:”Sikahuonosti!” (H60); ”Huonosti, kun kaikilla asunnoilla ei ole edes yhtä parkkipaik-kaa!” (H47); ”Huonosti!!! Rörstrandinkadun loppupäässä kadun ylittävällä kävelytielläjää joku vielä yliajetuksi. Samoin koulun luona” (H51); ”Ajatus siitä, ettei ihmisillä oleomia autoja on utopistinen. Parkkipaikkoja liian vähän” (H15). Poikkeuksellinen oli vas-taus, jonka mukaan yksityisautoilusta tulisi tehdä kallista: ”Huonosti. Yksityisautoilustapitää tehdä tällä alueella kallista -> parkkipaikoista tupla/triplamaksu” (H11). Pysäköin-tiin tuonee jotain helpotusta alueelle tuleva pysäköintihalli (jota ei mainittu vastauksissa).

Kuvio 3. Yksityisautoilu alueella on hoidettu: huonosti 60 %, hyvin 13 %, kohtalaisesti tai mel-ko hyvin 16 %, en osaa sanoa 6 %, tyhjä 4 % vastaajista.

Haastatelluilta kysyttiin, oliko heillä pysäköintijärjestelyihin liittyviä toivomuksia. Pysä-köintipaikoista, myös asukaspaikoista oli pulaa, katsoi seitsemän, joista monella oli auto-paikka. Kahden mukaan vieraspaikoista oli pulaa: ”Toisaalta pitäis olla autopaikkoja,mutta en kuitenkaan haluais niitä oman ikkunani alle, niinku tässä nyt on” (H8). Yksi eikokenut asiaa ongelmana; ostoskeskukseen ja päiväkotiin pääsi hyvin autolla ja asukas-pysäköinti taloyhtiössä oli ”ihan hienosti järjestetty” (H38). Aihe ei koskettanut kolmea,jotka eivät autoilleet, tosin kaksi oli huomannut pulmia vieraspysäköinnissä (H2, H45).Haastateltu, jonka mukaan pihan pysäköintiruudut olivat liian pienet (H27), kuvasi vierai-den tuloa: ”mä aina sanon että olkaa ystävällisiä ja tulkaa joko julkisilla taikka jättäkääauto tuonne Arabian tehtaan kupeelle et me tullaan hakeen teiät sieltä. Ja monesta se onkihirveen kiva kävellä tän alueen läpi. Ja se on tavallaan sellanen happening sekin taval-laan et laskeudutaan kylään (…).” Asukaspysäköintipaikkoja oli arvottu, kertoi kaksi,joilla oli autopaikka. Toisen mukaan talossa oli 5–10 autopaikan jonottajaa (H12) ja toi-sen mukaan autopaikkoja oli puolet asuntojen määrästä: ”… sillon kun mä tulin tänne

huonostihyvin

kohtalaisesti

en osaa sanoatyhjä

62

niin tässä oli se mielenkiintonen puoli et ne jaettiin, ne arvottiin, ja sit oli kolmekymmen-tä halukasta ja kaikki paikat meni, mutta kaikki sai, mut sit myöhemmin on tullu uusiaasukkaita, et kaikillahan ei oo autoo mut.” (H36) Alueella kaksi vuotta asuneella perheel-lä ei ollut autopaikkaa: ”Tähän asti on selvitty. Me on saatu tähän kadulle auto lähes aina.Onhan tietenkin se ristiriita ettei oo parkkipaikkoja mut sitte joukkoliikenne ei toimi. Eliperiaatteessa meilläkin pitäis olla kaks autoo että hommat hoituis, mutta mä oon taas sitämieltä että mä en autoo tarvitte.” (H51) Kahden tunnin paikoilla pysäköitiin viikkoja japysäköinti oli kaoottista: ”Siis tääl on ihan järkyttävän ala-arvosesti suunniteltu tää pysä-köinti, itse asias tää on niinku ainut semmonen asia siis mitä mie voin antaa niinku oikeintosi pitkän miinuksen. (…) Esimerkiks meillä, meil on kaks autoo töiden takii. Se onsanotaan et semmonen asia mikä on saanut meiän molempien hermoja kiristymäänuseemp ku yhen kerran. (…) katua ei aurata ja jos aurataan niin paikat aurataan umpeenniin ne on käyttökelvottomia.” (H28)

Monivalintakysymykseen ”millä lähialueilla ulkoilette ja miten usein” oli neljä vas-tausvaihtoehtoa: Viikin suunnalla (Vantaanjoen itäpuolella); Kumpulassa; Annalassa(esim. viljelypalstoilla) tai Kellomäellä; Hermanniin ja Sörnäisiin vievällä rantareitillä.Ulkoilun tiheys valittiin vaihtoehdoista usein (esimerkiksi kerran viikossa), silloin täl-löin, harvoin ja ei koskaan. Kaikilla alueilla oli tavallisinta ulkoilla silloin tällöin. Suosi-tuin useimmin käytävänä kohteena oli Viikin suunta. Saman henkilön vastauksissa erikohtiin oli yleensä vaihtelua, ei esimerkiksi pelkkiä harvoin-vastauksia. Rantareitistä huo-mautettiin, että toimivaa rantapuistotietä ei ollut (H28) sekä ”ei vapaaehtoista ’ulkoilua’,kulkureittinä” (H52). Avovastauksia kysymykseen ”jossain muualla, missä” oli 40 %:lla.Vantaanjoen varsi oli suosittu kohde: ”Pikkukoskella kesäisin” (H10); ”Vantaanjoen reu-naa pyörällä pohjoiseen” (H14). Vastausvaihtoehdoissa ei ollut tarpeeksi selvästi erilli-senä myöskään Vantaanjoen suualue Vanhankaupungin koskineen. Se sijoittuu matkanvarrelle Viikkiin mennessä. Käpylää ja keskustaa suosi muutama. Muitakin vastauksiaoli: ”Omassa pihassa, yhteispihassa, rantapuistossa, urheilukentällä päivittäin” (H18);”(En ole lainkaan urheilullinen tai liikunnallinen vaan parvekeihminen.)” (H6).

Kuvio 4. Ulkoilu lähialueilla (y-akseli osoittaa henkilöiden määrää).

0

10

20

30

40

Viikin suunnalla 25 30 12 1

Kumpulassa 12 34 14 8

Annalassa, Kellomäellä 10 31 15 12

Hermanniin viev. rantareitillä 9 34 13 12

usein silloin täll. harvoin ei koskaan

63

Luonnon virkistyskäytön tutkimuksissa on käytetty kysely- ja haastattelumenetelmiä sekäitsenäisesti että erilaisina yhdistelminä, ja virkistyskäytön inventoinneissa on mitattu esi-merkiksi virkistyskäytön alueellista jakautumista (Sievänen ja Pouta 2001). Arabianran-nassa haastatelluilta kysyttiin, oliko heillä ympäristössä jokin erityisen mieluinen paikka,jossa he kävivät (esimerkiksi) ulkoilemassa ja oliko lähistöllä jokin sellainen paikka, jokahäiritsi tai jota pitäisi muuttaa viihtyisämmäksi. Mieluisia olivat lähistön merenranta, Vii-kin alue, Vantaanjoen ranta ja Vanhankaupungin koski. Esimerkiksi yksi kävi koskella,Annalassa ja sen takana mäellä katsomassa haassa olevia hevosia (H8). Vantaanjoen suul-la voi seurata kalastamista ja muuta toimintaa (H36). Viikin luontopolut ja luonnonsuoje-lualue olivat mieluisia ulkoilupaikkoja 8 henkilölle, ja nimeltä mainittiin Lammassaari jaKuusiluoto. Viikin linnuista puhuttiin. Yksi kävi puolisoineen Viikissä ”oikeastaan jokapäivä” (H53). Jäätä pitkin käveltiin lahden yli Viikkiin tai Herttoniemeen (3 mainintaa).Pyöräily oli kätevää: ”Mä kävelen perinteisen Viikin lenkin, (…) ja sit polkupyöräilläänaika paljon tätä ruovikkoa ympäri miten se on vaan mahdollista ja kaupunkiinhan nyt, mätykkään nimenomaan täst et ollaan niin lähellä keskustaa, et täst puol tuntii polkupyöräl-lä ni sä olet Pirttisaaressa, sä oot melkein Tervasaaressa, ihan missä vaan kahvilla kau-pungilla kesällä.” (H27) Häiritsevät tai epäviihtyisät paikat liittyivät voimakkaasti alueenrakentamisen keskeneräisyyteen. Toisaalta keskeneräisyyteen liittyi epätietoisuus loppu-tuloksesta ja sen arvioinnin vaikeus tässä vaiheessa (H2, H33, H36). Yksi sanoi: ”Nythäntää on vielä koko tän kaks vuotta ollu rakennustyömaa. Et sille ei voi niinku lopullistatuomioo antaa. Mutta se keskeneräisyys, niin se viipyy ja viipyy.” (H33). Häiritseviäpaikkoja nimesi puolet, useimmin ranta-alueen koulun läheltä Kyläsaaren suuntaan: se oliepäsiisti, epämääräinen ja romuinen (H28, H53, H8). Rannan yleisemmin mainitsi kaksi,jotka viittasivat myös sen kohenemiseen (H45, H12). Yhtä häiritsi Arabian tehtaidentakapiha, joskin sitä oli siistitty, ja sen laidan jyrkkä pudotus kadulta (H51). Kahta häirit-si valojen puute kotikadulla, toista muuallakin: ”Mä oon ihan varma et sinne (urheiluken-tälle) tulee ongelmia jos ei sinne tule valaistusta, kun tähän tulee lisää asukkaita. Koskapimeet paikat houkuttelee aina myös ihan pimeitä ihmisiä, siis sekopäisiä ihmisiä.” (H27)

Vastauksista kysymykseen miten käytätte pihaanne ilmeni, että suurin ryhmä olivathenkilöt, jotka eivät käyttäneet pihaa mitenkään, 44 %. Kutsun heitä tässä ei-pihankäyttä-jiksi. Kun lisätään joukkoon ne, joiden ilmoittama ainoa pihan käyttö oli auton pysä-köinti, ei-pihankäyttäjiä oli 57 %. Hyvin moni ilmoitti lyhyesti, että ei käytä pihaa (ei, eimitenkään) tai että käyttää sitä vain läpikulkuun. Pihaa ei voinut käyttää mihinkään,koska se oli niin pieni, katsoi muutama. Piha oli keskeneräinen tai vastavalmistunut (4%). Jonkin muun pihan käytön kuin auton pysäköinnin mainitsi 31 %. Olen sijoittanutkunkin vastaajan vain yhteen ryhmään; yllättävänkin harva mainitsi monta käyttötapaa.Yleisin käyttötapa oli ulkoilu pienten lasten kanssa, 15 %. Nämä vastaajat varmaan käyt-tivät sekä talon omaa pihaa että yhteispihaa. Yhteispihaan viitattiin: ”Kuivatan pyykkiäkesällä, tamppaan mattoja. Mutta muuten sehän sijaitsee taloyhtiön ”ulkopuolella” joiden-kin yksitt. asuntojen edessä, miten siellä ollaan?” (H3) Jotkut osallistuivat pihatöihin (6%) tai käyttivät pihaa muuten (10 %), kuten istuskelivat tai tamppasivat mattoja. On sel-vää, että kaikki asukkaat eivät tamppaa mattoja tai kuivata pyykkiä kerrostalopihoilla,mutta ehkä kaikki eivät tulleet ajatelleeksi tätä. Se voi kertoa myös ajattelusta, jossa omiatavaroita ei haluta jättää ulos. Myös parvekkeeseen oli jokunen viittaus: ”Ei toistaiseksilainkaan, viihdymme parvekkeella” (H42). Asukas, jolla oli asuntopiha, kirjoitti: ”omaayks. pihaani yritän pitää kunnossa, mutta en kasvata ylimääräisiä kasveja koska olen

64

kesäisin lähinnä maalla” (H23). Pihan käyttö oli varsin karua. Pihalta ei ehkä aina odotet-tukaan paljon, siihen tyydyttiin, mutta vastauksista ilmenee koettu pihan epäviihtyisyys.

Kuvio 5. Pihan käyttötavat.

Haastatteluissa kysyttiin, haluaisiko haastateltu käyttää pihaa enemmän ja jos kyllä,niin mihin tarkoitukseen. Kysyttiin myös, mikä tekisi pihasta houkuttelevamman oleske-luun. Haastatellut eivät halunneet käyttää pihaa (H45, H53, H12, H36, H2) tai eivätnykyistä enempää (H33, H28). Moni perusteli vastaustaan. Ulkoilu suuntautui pihan ulko-puolelle: ”Kun mä yksikseni tässä asun niin sitte tota helposti kävelee tosta nyt ku on totarantaa niin vähän pidemmällekin” (H2). Asukkaiden vihertiimissä toimiminen riittiyhdelle (H36). Ainoa selvästi myönteinen vastaus oli: ”No mut ilman muuta ja me käyte-tään jo paljo pihaa, ja nimenomaan ihmisten tapaamiseen ja sit tietysti kun on (…) lapsiniin ennen kaikkea sit lasten leikkeihin ja, ja kaikkeen semmoseen sosiaaliseen kanssa-käymiseen.” (H38) Lapset olivat syy käyttää pihaa, kun pieniä lapsia oli (H38, H51),mutta myös syy olla käyttämättä pihaa, kun lapsia ei ollut (H27, H47). Moni hahmottipihan naapureihin tutustumisen paikkana. Yksi käyttäisi pihaa enemmän vain, jos asuisiomakotitalossa. Hän kertoi syistä siihen, ettei pihassa tullut oltua: ”… mä olen hirveenepäsosiaalinen ihminen tässä pihalla oleskeluun. Ja … tuo kymmenen neliön parveke onehkä se mikä aiheuttaa sit meillä sen ettei siin pihassa tuu oltua, ja sit lapsettomuus on yksseikka.” (H27) Parveke voi olla kerrostalopihan kilpailija. Parveke oli monelle tärkeä jasen hyviin puoliin kuuluivat avarat näkymät tai meri- tai puistonäköalat; tavallisin hyväpuoli oli iso, riittävä tai sopiva koko. Ehdotuksia siitä, mikä tekisi pihasta vetovoimaisem-man, ei tehty paljon ja moni ehdotus oli aika pienimuotoinen, paitsi ”paremmat ilmat”(H47). Toiveita olivat grilli (H38, H28, H2) ja tuoliryhmä (H53). Yhden vastaus kuvaasuojan tarvetta. Penkkejä oli, mutta aika keskellä pihaa ikkunoiden alla; voisi olla penk-kejä, grilli ja ympärillä pensaita lähempänä puiston ja pihan välistä muuria (H2). Linnutja isommat kasvit loisivat viihtyisyyttä (H51). Pihan luonnetta pohdittiin. Pihassa olipysäköintiä eikä voinut ajatella, että siellä voisi oleskella, vaan täytyi ottaa muutamaaskel rantaan tai metsään (H33). Jos piha olisi erilainen niin sitä voisi käyttää (H45): ”Josse nyt olis ihan tuota niinkun semmosta lenkkialuetta tai jotenkin niinkun puutarha-aluettatai jotain tämmöstä niin kyllä sitten tietenkin. Mutta minä olen liikunnallinen ihminen,että minä kuljen tuolla luonnossa mieluiten niin se ei oikein oo tuo pihassa istuskeluminun hommaa.”

Ei käytä

Lasten kanssa Pysäköinti

Muu käyttö

Tyhjä

Teki pihatöitä

Piha keskener.

65

Asukkailta kysyttiin, toivoivatko he jotain järjestettyä yhteistoimintaa ulkotiloissa(esim. liikuntatapahtumia, muita tapahtumia, talkoita, myyjäisiä). Eniten oli ehkä-vasta-uksia, 31 % ja lähes yhtä paljon, 29 % kyllä-vastauksia. Vaihtoehdon tuskin merkitystävalitsi 21 % ja ei 16 %. Yli puolet vastasi epävarmuutta ilmaisevilla vaihtoehdoilla ehkäja tuskin merkitystä. Toisaalta kolme viidesosaa vastasi ehkä tai kyllä. Avovastaukset,joita oli lähes kaikilla kyllä-vastaajilla ja kolmasosalla ehkä-vastaajista, sisälsivät toiveitatoiminnasta. Muutama uskoi toiminnan lähtevän asukkaiden omasta aktiivisuudesta: ”Toi-minta on periaatteessa ok, jos löytyy aktiviteettia. Itse en aio järjestää mitään.” (H36).Samaan viittasi tuskin merkitystä -vastaaja: ”Sellaiset syntyy itseohjautuvasti jos on syn-tyäkseen” (H33). Ei-vastaaja selvitti: ”En innostu kylätoiminnasta. Haluan asua kaupun-gissa ja pysyä anonyyminä.” (H15) Yleisin toive oli yhteinen liikunta eri muodoissaan,erilaiset liikuntatapahtumat (11 mainintaa). Joskus mainittiin paikkana urheilupuisto. Toi-vottiin talkoita (9 mainintaa), myyjäisiä ja kirpputoreja (8), juhlia, kyläjuhlia, pihapartyjaja pippaloita (6) sekä konsertteja ja musiikkiesityksiä (5). Talkoot saattoivat olla häiritse-vien asioiden korjaamista ennemmin kuin huvia: ”Talkoita -> rantapuisto on roskainen,samoin yhteispihat kaipaavat yhteisiä talkoita” (H26). Samakin vastaaja toivoi erilaisiatapahtumia: ”Aamuvoimistelu, jooga, opastettuja kävelyjä…” (H42), ”Kesäisin saisi ollaviikonloppuisin kirpputoreja ja konsertteja puistoissa säännöllisesti” (H46); ”Urheilua,musiikkia, festivaaleja, kilpailuja, kirpputoreja ja muita myyjäisiä” (H4); ”Kaikenlaistayhteisöllisyyttä ja ihmisten kohtaamista edistävää toimintaa” (H11).

2.3 Yhteenveto ja johtopäätöksiä

Selvitin Arabianrannan asukkaiden suhtautumista asuinympäristöönsä kyselytutkimuk-sen ja haastattelujen perusteella. Asukkaat kuvasivat muuttovaihetta ja muuton syitä,kokemuksiaan nykytilanteesta ja toiveitaan ja odotuksiaan. Fyysiseen ulkoympäristöönoli kokemuksellinen, toiminnallinen ja ajallinen näkökulma.

Hahmottelen aluksi arabianrantalaisen ”perustyypin”. Kyse on laadullisen tutkimuk-sen apuvälineestä ja vertailukohtana toimivasta koosteesta, ei yleistyksestä. Mukana eiole kaikkia aiheita, vaan yleisimmin esitetyt näkökulmat joihinkin kysymyksiin; niihin-kin oli silti monenlaisia vastauksia. Arabianrantalainen on asunut monta vuotta tai kokoikänsä Helsingissä ennen muuttoaan Arabianrantaan. Hän oli harkinnut muuttoa pois enti-sestä asunnosta joka tapauksessa. Jos hän olisi muuttanut muualle kuin tänne, se olisiollut muu paikka Helsingissä (kantakaupungissa, Arabianrannan lähialueilla, merenranto-jen kaupunginosissa tai keskustan pohjois- tai länsipuolella). Muuttosyinä sijainti ja asun-non ominaisuudet, kuten uutuus olivat hänelle keskeisiä. Se että Helsingin keskusta onlähellä on hänelle hyvin tärkeää ja samoin hyvät liikenneyhteydet sinne. Hän on arvioinutjulkisen liikenteen yhteyksiä jo ennen muuttoaan alueelle. Erityisesti hän pitää raitiovau-nusta, joka luo kaupungin tuntua. Hän on hyvin selvillä siitä ja tyytymätön siihen, ettäalueella on pulaa pysäköintipaikoista. Hän arvostaa sitä, että asuminen on sekä kaupunki-maista että luonnonläheistä. Hän kuvaa asuinaluettaan merelliseksi ja rauhalliseksi. Onupeaa, jos asunnosta on merinäköala. Rantapuiston suhteen miellyttäisi luonnonmukai-suus ja avoimuus niin että näkymät asunnosta merelle säilyisivät. Arabianrantalainenulkoilee muualla kuin pihalla, mikä hänestä onkin luontevaa aikuiselle ihmiselle. Hän

66

suuntaa mieluiten lähistön rantojen ulkoilualueille. Hän viihtyy hyvin. Oli mukavaamuuttaa uuteen asuntoon ja se on myös paljolti vastannut odotuksia. Pettymyksiä ovatkuitenkin aiheuttaneet asunnon rakennusviat ja niiden korjaukset sekä alueen keskeneräi-syys ja jatkuvat rakennustyöt.

Talojen omat pihat tuovat haastetta, jos niistä halutaan viihtyisiä. Ne koettiin vaatimat-tomina, pieninä ja autojen valtaamina. Ne eivät houkutelleet oleskeluun tai juuri mihin-kään toimintaan. Yli puolet kyselyyn vastanneista ei käyttänyt talon pihaa. Yleisin pihankäyttötavoista oli ulkoilu pienten lasten kanssa. Yhteispihakaan ei ollut kovin kiinnos-tava toimintapaikka. Kun aluetta rakennetaan edelleen, talojen pihojen luonteeseen jakäyttömahdollisuuksiin vaikuttaa paljon se, miten pysäköinti ratkaistaan. Pihoja koske-vissa toiveissa useimmin oli kyse kasvillisuudesta ja sen kasvamisesta, pysäköinnistä,korjattavasta rakenteesta tai rakenteen sijainnista. Kookkaampi tai runsaampi kasvilli-suus pihalla lisäisi monen viihtymistä. Haastatelluista yli puolet ei halunnut käyttää pihaaenempää. Tähän vaikuttivat pihan luonne ja pienuus. Pihalla olon moni liitti lasten kanssaulkoiluun, muutkin kuin pienten lasten vanhemmat. Pihan yhtenä ominaisuutena nähtiinse, että se oli naapureihin tutustumisen paikka, mitä osa ei toivonut ja osa toivoi. Asunto-jen parvekkeita voi pitää pihalla oleskelun vaihtoehtona ja kilpailijana. Niihin liittyymonen arvostama yksityisyys ja turvallisuus. Ne olivat usein riittävän tilavia oleskeluunja lasitettuja, joskus oli takka tai viherhuonekin. Näkymissä ikkunoista ja parvekkeilta olimyönteistä meri, luonto, puisto, avaruus ja se, ettei ollut taloja. Kielteistä oli rakennustyö-maa ja liian lähellä oleva, näkymiä estävä tai ruma rakennus.

Rantapuistoa koskevat yleisimmät toiveet olivat luonnonmukaisuus, hyvät ulkoilurei-tit, hyvä valaistus, penkit ja istumismahdollisuudet. Rantapuistolta toivottiin avoimuutta,siisteyttä ja uimapaikkaa. Tärkeää oli myös kasvillisuuden yleinen luonne. Se olisi mata-laa ja luonnonmukaista, jotkut pitivät puista. Moni toivoi mahdollisuuksia oleskeluun, toi-mintaan ja yhteistoimintaan. Haastatteluissa moni piti veden huonoa laatua esteenä uima-rannalle, mutta puolet toivoi uimarantaa. Kolme viidesosaa kyselyyn vastanneista jokotoivoi tai ehkä toivoi järjestettyä yhteistoimintaa ulkotiloissa: liikuntatapahtumia, talkoita,myyjäisiä ja kirpputoreja sekä kyläjuhlia, pihajuhlia ja konsertteja. Muutaman mukaantoiminta lähti asukkaista. Jotkut näkivät alueen sosiaalisesti muotoutuvana ja tutustumis-mahdollisuuksia tarjoavana. Arabianrantaan sijoitetut taideteokset herättivät pohdintaa jamielenkiintoa, jopa innostusta. Asukkaat suhtautuivat niihin selvästi useammin vähintäänlievän myönteisesti kuin välinpitämättömästi tai kielteisesti, ja kielteisyys merkitsiyleensä yksittäisten teosten kokemista epämiellyttävinä.

Sijainti nähtiin hyvänä ja mieluisana. Helsingin keskustan läheisyyden tärkeys ja kul-kuyhteydet sinne tulivat esiin monessa yhteydessä. Lähiseudun tuttuudella ennen muut-toa oli joillekin merkitystä. Moni haastateltu mainitsi arvostaen kaupungin keskustanläheisyyden ja luonnonläheisyyden yhdistelmän. Meren ja joen rantojen kasvustoisetulkoilualueet olivat lähellä.

Kun alue olisi valmiiksi rakennettu, siltä toivottiin useimmin, että se olisi vihreä, siistija puhdas, puistomainen, rauhallinen ja viihtyisä. Toivottiin myös palveluita. Kaupunki-keskustamaisuus ei luonnehdi useimpien toiveita. Rauhallisuus esiintyi niin toiveena kuinnykyisenä hyvänä puolena. Turvallisuus tuli esiin liikenneturvallisuutena, hyvänä valais-tuksena ja ulkotilojen avoimuutena ja läpinäkyvyytenä. Arvostettiin uutuutta, avaruutta jamahdollisuutta ulkoilla lähellä luonnonalueilla. Eräänlaiset ympäristöterveydelliset näkö-kohdat luonnehtivat monen arvostuksia. Ihmisten fyysinen selviytyminen ja terveys ovat

67

asumisen peruslähtökohtia. Ympäristöterveydellinen näkökulma voi toimia yhtenä kes-keisen tärkeänä näkökulmana osallistuvassa suunnittelussa.

Arabianrannan asukkaat asuvat vuosia alueella, jota jatkuvasti rakennetaan. Tämä tut-kimus tuo tätä ajatellen esiin näkökohtia asukkaiden näkökulmiin ja arvostuksiin. Asumi-nen keskellä muuttuvaa aluetta leimasi varsin paljon asumista ja liikkumista ulkona. Seherätti pohdintaa ja keskeneräisyys tuli esiin useissa yhteyksissä. Keskeneräisyys aiheuttierilaisia häiriöitä, kuten kulkuesteitä, konemelua, pölyä ja rumia ja romuisia paikkoja.Toisaalta moni suhtautui myönteissävyisellä uteliaisuudella alueen muutoksiin ja odottiympäristön ja sen kunnossapidon paranevan nykyisestä. Huomattavan moni asumisessakoetuista pettymyksistä ja epäkohdista liittyi ulkoympäristöön.

Lähteet

Arabia-Hermannin aluerakentamisprojekti, toteuttamisohjelma 2 (1997) Helsingin kaupunginkansli-an julkaisusarja A, 2/1997. Helsingin kaupunginkanslia, Helsinki.

Arabia-Hermannin aluerakentamisprojekti, tilannekatsaus 1999 (1999) Helsingin kaupunginkanslianjulkaisusarja A, 11/1999. Helsingin kaupunginkanslia, talous- ja suunnitteluosasto, kehittämistoi-misto, Helsinki.

Lapintie Kimmo (1995) Nature Morte. Ekologinen kaupunki ja suunnittelun perinne, s. 13–37. Teok-sessa: Lapintie Kimmo, Koskiaho Briitta, Ikonen Tuula & Tiilikainen Ulla (toim) Ekopolis. Eko-logisen kaupungin juuria etsimässä. Gaudeamus, Tampere.

Massa Ilmo (1998) Toinen ympäristötiede: kirjoituksia yhteiskuntatieteellisestä ympäristötutkimuk-sesta. Gaudeamus, Tampere.

Sievänen Tuija ja Pouta Eija (2001) Virkistyskäytön tutkimusmenetelmät, s. 43–52. Teoksessa: Kan-gas Jyrki ja Kokko Ari (toim) Metsän eri käyttömuotojen arvottaminen ja yhteensovittaminen.Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 800. Metsäntutkimuslaitos, Kannuksen tutkimusasema.

Tajakka Hanna (2005) Helsingin kaupungin katu- ja puisto-osastolla hiotaan yhteistä toimintatapaa.Viherympäristö 3/2005, s. 52–53. (Raimo Saarisen haastattelu.)

Virtanen Anne (2000) Kaupungin suunniteltu ja eletty ekologisuus, s. 184–206. Teoksessa: Kortelai-nen Jarmo (toim) Vihertyvä kaupunkiseutu. Suunnittelun ja hallinnan ekomoderni käänne. SoPhi47, Jyväskylän yliopisto.

3 Joustavan rakentamisen keinoinyksilöllisyyden toteutumiseen

Maarit Hiltunen

Tiivistelmä

Asukkaat, joilla on kokemusta nykyisestä teollisesta asuinrakentamisesta, ovat havahtuneet ole-massa oleviin mahdollisuuksiin ja vaatimaan toiveittensa toteuttamista nykypäivän kerrostaloraken-tamisessa. Kerrostalotuotanto pystyisi nykyisellä osaamisella vastaamaan asukkaiden todellisiin tar-peisiin.

Tutkimuksen tulokset tukevat ajatusta, että nykyiseen teolliseen asuntorakentamiseen tulisi tehdähuomattavia korjauksia; asukastyytyväisyyttä ei saavuteta tämän päivän asuinrakentamisessa tavoit-telemalla yleispätevyyttä eli suunnittelemalla ja toteuttamalla kiinteitä asuntoja ns. keskivertoasuk-kaalle. Asumisvaatimusten yksilöllistyminen edellyttää asuntorakentamiselta asukaslähtöistä toimin-taa.

Tämän artikkelin hypoteesi on, että joustavan rakentamisen keinoin mahdollistetaan yksilöllisyy-den toteutuminen myös tulevaisuudessa.

Asiasanat: asukastyytyväisyys, joustava rakentaminen, sisustusarkkitehtuuri

70

Sisällys

3.1. Tutkimuksen tausta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 683.1.1. Avoin asuntorakentaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 683.1.2. Muuntojousto, käyttöjousto ja joustavuuden muodot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69

3.2. Tutkimuksen menetelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 693.3. Tutkimuksen rajaukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 703.4. Tutkimuksen tulokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71

3.4.1. Asukkaan tyytyväisyys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 713.4.2. Perusvalinnat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71

3.4.2.1. Suunnittelija asukkaan tukena . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 733.4.3. Muutostyöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 733.4.4. Esteettömyyden kaksi puolta: asukkaan toiveet ja esteettömyys . . . . . . . . . . . 75

3.5. Valinnaisuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 763.6. Muuntojousto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77

3.6.1. Miten tilat saadaan joustaviksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 783.6.2. Käyttöjousto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 793.6.3. Säilyttäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82

3.7. Asunnon ulkopuoliset tilat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 823.8. Yhteenveto ja johtopäätökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84Viitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85Lähteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86

3.1 Tutkimuksen tausta

Huoneiston soveltuvuuden takaaminen niin asunnon ensimmäiselle asukkaalle kuin tule-villekin on järkevää, niinpä asuntosuunnittelussa on otettava huomioon koko rakennuk-sen elinkaari; on tarkasteltava nykyisyyden lisäksi tulevaisuutta. Joustava asuinrakenta-minen mahdollistaa asunnon yksilöllisyyden ja joustavan käyttämisen niin asunnonensimmäiselle asukkaalle, kuin asunnossa myöhemminkin asuvalle. Asunnon käyttökel-poisuus säilyy toimintojen muuttuessa; muutos asukkaiden elämäntilanteissa voi olla tila-päinen tai pysyvä. Joustavuuden lisäksi asuntojen esteettömyys antaa takeen siitä, ettäasunto soveltuu erilaisille käyttäjille.

3.1.1 Avoin asuntorakentaminen

Avoimessa asuntorakentamisessa1 päätösvalta rakennettua ympäristöä koskevista toimen-piteistä jaetaan mittakaavaltaan ja muutosnopeudeltaan erilaisiin sisäkkäisiin tasoihin.Rakennuksen osalta erotetaan rakennuksen tukiosan, huoneistojakauman ja asuntojenmuuntuvan järjestelmän tasot. Rakentamisen jakaantuminen kantavaan, pitkäaikaiseen

1. Tiuri, Ulpu ja Hedman, Markku: Avoin asuntorakentaminen..?

71

tukiosaan (support) ja joustavaan, muuntuvaan osaan eli muunto-osaan (infill) mahdollis-taa rakennusliikkeelle rakennustoimintansa organisoinnin kahteen erilaiseen toimintaanesimerkiksi niin, että tukiosan rakentaja on eri kuin muuntuvien osien rakentaja.

Rakennusta ja asuntoa koskeva päätösvalta jakautuu rakennusliikkeen ja asukkaan kes-ken. Asukas voi valita asunnon pohjaratkaisun, varustuksen ja pintamateriaalit ja hänelläon mahdollisuus päättää asuntonsa muuntuvien osien tuomisesta, sijoittamisesta tai pois-tamisesta kuitenkaan rakennusta tai asuntoa millään lailla vaarantamatta.2

Avoimessa rakentamisessa rakennuksen vapaa pohjaratkaisu mahdollistaa muunto-jouston huoneiston sisällä sekä huoneistojen välillä. Muuntojousto lisää rakennuksen jahuoneistojen toiminallisuutta ja käyttöikää sekä mahdollistaa asuntojen yksilöllisenrakentamisen.

Keskeinen ongelma avoimessa rakentamisessa on lämmityksen, veden, ilmastoinnin jasähkön sijoittaminen huoneistoon siten, että tilojen muuttaminen olisi mahdollista. Myösyksilöllisyyden tuomat mahdollisuudet tuovat mukanaan kysymyksiä esimerkiksi laadunkirjavuudesta.

3.1.2 Muuntojousto, käyttöjousto ja joustavuuden muodot

Muuntojoustolla tarkoitetaan avoimen asuntorakentamisen keinoin toteutetun rakennuk-sen ja asunnon muunneltavuutta. Muuntojousto voidaan toteuttaa rakennuksessa ja asun-nossa niiltä osin, joiden suhteen asukkaalla katsotaan olevan yksilöllisiä toiveita ja tarpei-ta, kuten esimerkiksi huoneistojen väliset seinät, huoneiston sisäiset väliseinät oviaukkoi-neen, kiintokalusteet, varusteet sekä pintamateriaalit. Asuntojen joustavuus on mahdollis-ta toteuttaa Suomessa käytössä olevilla runkojärjestelmillä, jotka mahdollistavat suuriayhtenäisiä, eri tavoin jaettavia tilayksiköitä. Joustava pohjaratkaisu on mahdollista toteut-taa välipohjarakenteella ja asennuslattialla sekä rakennuksen tilarakenteella ja aukotuk-sella. Tekniset installaatiopisteet ovat kiinteitä, mutta niille voidaan suunnitella vaihtoeh-toisia sijoituskohtia.

Muunneltavan asunnon erilaisten pohjaratkaisujen lisäksi päivittäinen käyttöjoustolisää asunnon tilojen käyttömahdollisuuksia. Käyttöjousto voidaan toteuttaa esimerkiksiliuku- tai taiteovilla, joilla tilaa voidaan tarvittaessa jakaa ja yhdistää.

Joustavuutta voidaan pitää yleiskäsitteenä, jolla tarkoitetaan asunnon monikäyttöisyy-den erilaisia muotoja: kiinteä, muunneltavuus, valinnaisuus ja elastisuus. Esimerkki kiin-teästä asunnosta on paikalla rakennettu omakotitalo, jossa ei ole pyritty vaihtoehtoisiintilan käyttötapoihin, vaan joustavuus toteutuu tilojen yleispätevyyden kautta.

Muunneltavaan huoneistoon voidaan toteuttaa erilaisia pohjaratkaisuja. Muunnelta-vuuden aste voi vaihdella päivittäisestä käyttöjoustosta muuttuneiden elämäntilanteidenvaatimien muutosten toteutettavuuteen. Joustavuuden muodoista muunneltavuus ja valin-naisuus ovat keskenään samankaltaisia ominaisuuksia: asunnon suunnittelussa ja mitoi-tuksessa on määriteltävä erilaisten pohjaratkaisujen tilantarve ja teknisten järjestelmien

2. Tiuri, Ulpu ja Tarpio, Jyrki: Sisärakennusjärjestelmä avoimeen asuntorakentamiseen; Suositus suomalaisen sisärakennusjärjestelmän konseptiksi s.14

72

sijoittaminen. Erilaisten tilakomponenttien avulla voidaan huoneistoon kehittää hyvinkinsuuri määrä persoonallisia pohjaratkaisuja.

Elastisessa asunnossa tilakomponentit voidaan sijoittaa huoneistossa vapaasti. Käytän-nössä tällaisen asunnon toteuttaminen on erittäin vaikeaa, koska se vaatii myös teknisiltäjärjestelmiltä elastisuutta. 3

3.2 Tutkimuksen menetelmät

Tutkimus liittyy Taideteollisen korkeakoulun Future Home -instituutin ja Suomen Akate-mian tutkimusprojektiin Yksilöllisten toiveiden toteutuminen kerrostalotuotannossa /asuntoarkkitehtuurin massatuotannossa. Kohdealue on Arabianranta Helsingissä.

Tutkimusosioni kartoittaa asukkaiden tyytyväisyyttä omaan asuntoonsa sekä asunnonrakennusprojektiin. Muita tutkimukseen liittyviä henkilöitä ovat maisema-arkkitehti EvaWiklund sekä sisustusarkkitehti Esa Vesmanen. Eva Wiklund tutkii Arabianrannan asuk-kaiden tyytyväisyyttä asuinympäristöönsä ja Esa Vesmanen kartoittaa asukkaiden koke-muksia ja ajatuksia uuden asuntonsa keittiöstä. Tutkimuksen vastuullisena johtajana toi-mii professori Anna-Maija Ylimaula.

Tutkimusmenetelmänä on asukaskysely, jonka lisäksi olemme haastatelleet asukasky-selyyn osallistuneita. Kyselytutkimus toteutettiin joulukuussa 2004; vastausaikaa asuk-kailla oli 3.12.–29.12.2004. Kyselylomakkeiden jako (200kpl) suoritettiin 3.12. ovijake-luna. Palautettujen lomakkeiden vastausprosentti on 34. Haastattelut (12 haastateltavaa)tehtiin asukkaiden kotona.

Tutkimus on enemmän laadullinen kuin määrällinen. Tätä seikkaa tukee mm. vastaaja-joukon pienehkö koko sekä se, että kysymyksistä valtaosa on vapaasanaisia vastauksiamahdollistavia avokysymyksiä. Tutkimukselle on ollut eduksi, että asukkailla on ollutmahdollisuus vapaasti kertoa kokemuksistaan. Näiden vastausten määrällinen esittämi-nen on ollut harkinnanvaraista. Tutkimuksessa esiintyi myös monivalintakysymyksiä, joi-den määrällinen esittäminen on ollut perusteltua. Pienehköstä vastaajajoukosta huoli-matta on ilmeistä, että samat seikat olisivat tulleet ilmi jos vastaajia olisi ollut enemmän.

3.3 Tutkimuksen rajaukset

Useissa tutkimuksissa on todettu, että elämäntapojen erilaistuminen ja asumisvaatimus-ten monipuolistuminen edellyttävät asuntorakentamisen kehittämistä huomattavasti asu-kaslähtöisemmäksi mitä se on nykyään.4 Tässä tutkimuksessa asukkaat kertoivat ajatuk-sistaan ja tarpeistaan; millainen rooli asukkaalla on teollisessa asuntotuotannossa nyky-päivänä. Keskityn tutkimuksessa tarkastelemaan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia

3. Luoma Juha (1997) Muuttuva ihminen – muuttuva asunto. Helsinki: Oy Edita Ab. s. 17 – 214. Tiuri Ulpu, Tarpio Jyrki: Sisärakennusjärjestelmä avoimeen asuntorakentamiseen Suositus suomalaisen sisä-

rakennusjärjestelmän konseptiksi (Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, Gummerus Kirjapaino OyJyväskylä 2002) s. 11

73

omaan asuntoonsa sen suunnittelu – ja rakentamisvaiheessa sekä tyytyväisyyttä olemassaoleviin vaikuttamisen keinoihin teollisessa asuinrakentamisessa.

Tutkimuksen taustalla on avoin asuntorakentaminen; sen tarjoamia mahdollisuuksia jaepäkohtia käsitellään lähinnä valinnaisuuden, muuntojouston ja käyttöjouston yhteydessä.

Tutkimuksessa valinnaisuus nousee keskeiseksi joustavuuden muodoksi. Tämä johtuumm. siitä, että valinnaisuutta ilmenee tämän tutkimuksen rakennuskohteissa. Tarkastelenvalinnaisuutta; takaako valinnaisuus asukkaille riittävän vaikuttamisen mahdollisuuden janäin yksilöllisyyden toteutumisen; mikä on riittävää vaikuttamista. Tutkimuksessa valote-taan asiaa lähinnä asukkaan näkökulmasta, joten tämä ei tarjoa tyhjentävää tutkimustu-losta valinnaisuudesta.

Tämän lisäksi tarkastelun kohteina ovat asukkaiden mielipiteet ja tietoisuus asunnonmuunneltavuudesta ja käyttöjoustosta.

3.4 Tutkimuksen tulokset

3.4.1 Asukkaan tyytyväisyys

Tutkimuksen mukaan asukkaiden tyytyväisyyttä omaan asuntoonsa samoin kuin asuinra-kennukseensa ja rakentamisprosessiin lisäsi mahdollisuus osallistua asuntoonsa liittyviinpäätöksiin. Osallistuessaan suunnittelu- ja rakentamisprosessiin ja saadessaan vaikuttaaomaan asuntoonsa asukas sitoutui perusteellisemmin asuntoonsa sekä asuinrakennuk-seen. Tutkimuksessa on havaittavissa selvä korrelaatio osallistumisen ja tyytyväisyydenvälillä: asukkaiden kokemukset ja kuvailut omasta asunnostaan ovat sitä positiivisempiamitä enemmän he ovat päässeet osallistumaan.

Tutkimuksessa tarkastelin asukkaiden tyytyväisyyttä asuntoonsa ja asuinrakennukseensaesimerkiksi asunnon hankkimisajankohdan mukaan. Vastaajat erottuivat selkeästi kolmeeneri ryhmään:Kyselylomakkeeseen vastanneista 31% eivät ehtineet vaikuttaa asuntonsa ratkaisuihin myö-häisen asunnon hankkimisajankohdan vuoksi tai ehtivät vaikuttaa vain vähän (ryhmä 1.)Asuntonsa sen suunnittelu- ja/tai rakentamisvaiheessa hankkineita oli 59% kyselylomakkee-seen vastanneista. Heillä oli ajallisesti hyvät mahdollisuudet vaikuttaa (ryhmä 2.).Ryhmä 3.asukkaat erottuvat omaksi ryhmäkseen, koska heillä oli mahdollisuus valita asun-tonsa tilaratkaisu valmiiden pohjavaihtoehtojen väliltä. Heitä on 10% kaikista kyselylomak-keeseen vastanneista.Erot tyytyväisyydessä näkyivät selkeimmin ryhmien 1. ja 3. välillä. Ryhmä 3. oli päässytvaikuttamaan asuntoonsa laajemmassa mittasuhteessa kuin muut vastaajat ja he kokivatkinasuntonsa teettämiensä muutosten jälkeen täysin omakseen, kun vastaavasti ryhmän 1. asuk-kaat eivät tunteneet yhtä varmasti asuntonsa arkkitehtuuria omanoloiseksi/tyyliseksi (56%).Kuvaillessaan asuntoaan vapaasti asukkaat mainitsivat sekä positiivisia että negatiivisiaseikkoja asunnostaan. Ryhmässä 1. oli puhtaasti positiivisia kuvauksia 33%, ryhmässä 2.85% ja ryhmässä 3. kaikki kuvaukset olivat positiivisia.

On itsestään selvää, että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet kaventuvat suunnittelu- jarakentamisprosessin edetessä ja samalla asukkaiden tyytymättömyys kasvaa.

74

”Kaupat tehtiin myöhäisessä vaiheessa, eikä muutoksia pystynyt tekemään paljoakaan. Pro-sessi oli hyvin hankala, ei palveluhalukkuutta.”, ”Harmittaa vieläkin. Ei ollut/ole kiva tehdäheti remonttia uudessa asunnossa.”

3.4.2 Perusvalinnat

Tutkimuksessa mukana olleiden asukkaiden yleisin vaikuttamisen muoto asuntonsa suun-nittelu- ja rakentamisvaiheessa oli valinnan tekeminen rakennusliikkeen tarjoamista val-miista materiaali-, kiintokaluste-, keittiö- ja värivaihtoehdoista yms. Näitä olivat asunnonhintaan kuuluvat ns. perusvaihtoehdot; lisäksi asukkailla oli mahdollisuus valita näidenvaihtoehtojen ulkopuolelta, joista asiakas maksoi korkeamman hinnan kuin perusvalin-noista.

Kyselylomakkeeseen vastanneista 85% halusi olla vaikuttamassa omaan asuntoonsa.Vaikka kyse on massatuotannosta ja asukkaat ymmärtävät sen tuovan rajoitteita yksilölli-siin toiveisiin, niin kuitenkin niiden toteutumisen vaikeus ja vähäisyys oli yllättänyt puo-let tutkimukseen vastanneista: rakennusliikkeen antamat perusvaihtoehdot eri materiaa-leista, kiintokalusteista ja keittiöistä olivat asukkaiden mielestä liian suppeat. Useissatapauksissa perusvaihtoehtoja oli vain yksi. Vaihtoehtojen vähyys pakotti asukkaan jokovalitsemaan kalliimman vaihtoehdon (lisähinta/muutostyö) tai tyytymään vähemmän mie-luiseen perusvaihtoehtoon. Yli puolet asukkaista arvioi perusvaihtoehtojen materiaalienolevan heikkolaatuisia esimerkiksi asunnon hintaan nähden.

”Materiaalit eivät ole laadukkaita, mutta vaihto olisi ollut liian kallista.”, ”Erittäin huonot javain yhdeltä toimittajalta.”, ”En pitänyt vaihtoehdoista, niitä oli kaksi.”, ”Materiaalit halvatja huonolaatuiset asunnon hintaan nähden.”, ”Lattia ja seinämateriaalit huonot.”, ”Vaihtoeh-toja yksi, joka ei edelleenkään miellytä, kaikki valkoista.”, ”Ajateltiin, että nämä on ok,mutta muuton jälkeen havaittiin, että materiaalit Olympiakylässä on parempia, vaikka ne onrakennettu 30-luvulla.”Asunnon hankinta-ajankohdan mukaan jaetut ryhmät: perusvaihtoehdot:Ryhmän 2. (tiesi muutostaan alueelle asunnon suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa) sekäryhmän 3. (mahdollisuus valita erilaisten pohjaratkaisujen väliltä) asukkaat olivat halukkaitavaikuttamaan asunnossaan käytettyihin materiaaleihin (88%/86%). He kuvasivat rakennus-liikkeen antamia perusvaihtoehtoja enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti (negatiivinenpalaute 59%/66%). He olivat tyytyväisiä asunnossaan käytettyihin materiaaleihin nimen-omaan siksi, koska olivat päässeet vaikuttamaan valintoihin itse. Vaikutusmahdollisuudetkoettiin hyviksi (61% / 83%).Ryhmä 1. oli myös halukas vaikuttamaan asunnossaan käytettyihin materiaaleihin (94%).Ryhmä oli tyytymätön siihen, ettei päässyt vaikuttamaan asuntonsa ratkaisuihin.Yleisesti materiaalien ja kalusteiden väreihin suhtauduttiin tasapuolisesti. Puolet vastaajistapiti asunnon värejä liian valkoisena ja kylmänä; värit puuttuivat ja toinen puoli vastaajistapiti vaaleaa väritystä ajattomana ja näin perusteltuna.

Vastaajista 47% olivat tyytyväisiä valmiin asuntonsa materiaaleihin. Tyytyväisyyteen onvaikuttanut mahdollisuus valita perusvalintojen ulkopuolelta. Negatiivinen seikka oli hin-tavuus; vaikuttaminen tuli kalliiksi, koska asukkaat olivat joutuneet turvautumaan muu-tostöihin/ lisähinnoiteltuihin materiaaleihin.

75

Yleensäkin materiaalivalintojen kalleus oli yllättänyt asukkaat, esimerkiksi perusvaih-toehtona olleet kodinkoneet, parvekelasitukset ja erilaiset varusteet yms., koettiin kalliiksieli ajatus siitä, että rakennusliikkeen kautta hankitut materiaalit olisivat edullisempia kuinitse hankitut materiaalit, todettiin vääräksi.

Esimerkkejä: Parvekelasituksen hankkinut asukas sai uudemman mallin edullisemmin, kunhankki sen itse muuton jälkeen.Asukkaat saivat parvekkeen takat edullisemmin yhteistilauksella sisään muuton jälkeenkuin rakennusliikkeeltä.

3.4.2.1 Suunnittelija asukkaan tukena

Teollisessa asuinrakentamisessa valinnanmahdollisuuksia on oltava runsaasti, ennen kuinvoidaan katsoa vaikuttamisen olevan riittävää. Rakennuttajan tulisi solmia sopimuksiauseiden erityyppisten tavarantoimittajien kanssa. Suunnittelija, arkkitehti tai sisustusark-kitehti, tulisi koostaa kattava valikoima erilaisia vaihtoehtoja hintaluokittain. Asukkaallaolisi näin mahdollisuus valita itselleen sopivat tuotteet tai vaihtoehtoisesti tuotepaketti,jotka suunnittelija on koostanut huomioiden esimerkiksi erilaiset käyttäjäryhmät tai tyy-lin. Tämän lisäksi asukkaalla tulisi olla mahdollisuus valita myös vaihtoehtojen ulkopuo-lelta.

Vaihtoehtojen tarjoaminen ei siis yksin riitä, vaan asukkaiden tueksi on tarjottavasuunnittelijan apua sekä valmiita ratkaisuja ja malleja. Asiakaslähtöiseen suunnitteluunon kehitetty avustavia ohjelmia, mutta henkilökohtainen kontakti asukkaan ja suunnitteli-jan välillä on ensiarvoisen tärkeää. Asukkaalla on oltava mahdollisuus tehdä valintojayhdessä suunnittelijan kanssa, että hän pystyy tekemään itselleen sopivia ja laadukkaitavalintoja. Suunnittelijan tarjoama tuki asukkaalle nopeuttaa ja selkeyttää valintojen tekoa.

Tutkimuksen mukaan vain harvalla asukkaalla oli ollut suunnittelijakontakti. Asuk-kaat vastasivat kyselylomakkeessa suunnittelijan mukana oloa koskeviin kysymyksiin.Oli merkille pantavaa, että asukkaat mainitsivat suunnittelijan rooliksi pääasiassa muutos-töiden tilausten ja materiaalivalintojen vastaanottamisen. Todennäköisesti asukkaat olivatolleet yhteydessä rakennusliikkeen edustajaan, jonka tehtävänä oli ollut vastaanottaa mm.muutostyöilmoituksia, eivät suunnittelijaan.

Kyselylomakkeessa ja haastatteluissa ilmeni, että suunnittelijan apua haettiin suunnit-telu- ja rakennusprojektin ulkopuolelta, koska rakennusliike ei ollut sitä tarjonnut. Myösasuntoon muuttamisen jälkeen koettiin tarpeelliseksi ottaa yhteyttä suunnittelijaan, koskatehdyt muutostyöt aiheuttivat mm. toiminnallisia ongelmia asunnossa, joita ei ollut raken-nusvaiheessa huomioitu.

”Mikä suunnittelija?”, ”Emme saaneet urakoitsijalta mitään apua. Käännyimme yksityisensuunnittelijan puoleen.”Suunnittelijan mukanaolo: ”Vaadin arkkitehtitoimistolta kunnollista keittiötä, ei minikeit-tiötä.””Halusin keittiön katon maalattavan kokonaan tasaiseksi. Suunnittelija hyväksyi, muttarakentaja ei suostunut siihen.”

76

3.4.3 Muutostyöt

Asukkailla oli mahdollisuus suunnittelu- sekä rakentamisvaiheessa teettää haluamiaanmuutoksia ja näin päästä vaikuttamaan tulevaan asuntoonsa. Muutostöihin kuuluivat mm.suunnitelmiin tehdyt muutokset sekä rakennetun purkaminen ja uudelleenrakentaminen.

Puolet asukkaista mainitsi päässeensä vaikuttamaan asunnossaan joko yhteen seik-kaan tai kaikkeen mihin halusikin. Muutostöiden kohteiksi he mainitsivat materiaalivalin-nat, kalusteet, sähkösuunnitelman, seinien uudelleen maalauksen itse valitulla sävylläsekä tilaratkaisut mm. saunan ja erilliswc:n poistaminen, keittiön muodon muuttaminen,asunnon tilojen funktion vaihtaminen, tilojen suurentaminen tai pienentäminen sekä ovi-aukkojen paikan ja koon muuttaminen asunnon väliseinissä.

Tutkimuksessa tuli esiin syitä, miksi muutostöiden teettäminen ei ollut onnistunut:– hinta– muutostöiden kalleus

Eräässä kohteessa halvin muutostyö maksoi 1000€. Asukkaan halutessa kylpytiloihin sauna-jakkaran, jota ei ollut suunniteltu kohteeseen, jakkaran hinnaksi olisi tullut 1000€. Asukasosti saunajakkaran muualta.Toinen asukas halusi muuttaa saunan valaistusta asunnon suunnitteluvaiheessa. Valaistuksenvaihtaminen tuli huomattavasti halvemmaksi siten, että asukas rakennutti saunan alkuperäis-ten suunnitelmien mukaan valmiiksi ja hankki itse asentajan tekemään muutostyö asunnonluovutuksen jälkeen.Viherhuoneen neljän neliön lattian laatoitustyö maksoi lähteestä riippuen 2000–2500€.Viherhuoneeseen ei ollut suunniteltu laattalattiaa.

– muutostöiden laajuus– asukkaalla oli kiire päättää valinnoista. Epävarmuus ja epätietoisuus asioista hidasti-

vat asukkaita päätöksenteossa.– toteutustapa– asukas oli tilannut muutoksen, mutta muutosta ei toteutettu

”Tilasin suihkukaapin: ei tullut. Pyysin peittämään keittiön ja olohuoneen välisen lasikaa-piston olohuoneen puolelta, mutta unohtivat sen.”, ”Asia hautautui rakennusyhtiöön, enpäässyt vaikuttamaan.”

– osa muutoksista toteutettiin väärin eikä korjattu jälkeenpäin”Teetimme muutostöitä (ei pohja). Osa toteutettiin väärin, eikä korjattu jälkeenpäin.”, ”Vai-kutimme melkein kaikkeen. Parvekkeen kattoa ei maalattu uudelleen pyynnöistä huoli-matta.”

– rakennusliike oli jo ehtinyt tilata asuntoon peruskalusteet. Toisin sanoen asunnonhankinta tapahtui niin myöhäisessä vaiheessa, että asukas ei enää ehtinyt vaikuttaavalintoihin.

– asukas oli halukas tekemään muutoksen, mutta haluttu muutos oli vaikutusmahdolli-suuksien

ulkopuolella tai asukas ja rakennusliike ei ollut päässyt yhteisymmärrykseen muutoksista;eli asukkaan ja rakennusliikkeen työntekijän väliset ongelmalliset henkilösuhteet.

Suhteet asukkaiden ja rakennusliikkeen välillä ovat ensisijaisen tärkeät. Henkilösuhteetvoivat olla ratkaisevassa roolissa kuinka asunnon muutostyöt onnistuvat.

77

”Muutin lähes kaiken asunnossa tehdäkseni siitä kauniin/toimivan perheelle. Tein kaikkimuutossuunnitelmat itsenäisesti, ja ilmoitin rakentajalle. He olivat erittäin yhteistyöhalui-sia.”, ”Saunan poisottaminen oli muodostua kynnyskysymykseksi. Kh:een laatoitus jäi ole-tusarvoisiksi, koska muuttaminen oli niin hankalaa.” ”Valitsimme keittiönkaapit ja -koneet.Tosin rakentaja yritti kieltää.”

Asukkaat halusivat teettää asunnoissaan enemmän muutostöitä, kuin niitä oli lopultatoteutettu. Suurin syy tähän oli se, että nämä asukkaat kokivat muutostöiden teettämisenkalliiksi. Asukkaat eivät kokeneet muutostyömahdollisuutta todelliseksi vaikuttamiseksi,vaan he kokivat, että rakennusliike halusi estää muutostyöt. Tämä johtunee siitä, ettärakennusliike ei toivo asukkaiden teettävän muutostöitä, koska se hidastaa asuntojen val-mistumista ja on näin ollen myös rakennusliikkeelle kallista toimintaa.

”Halusimme muutoksia, joihin urakoitsija suhtautui nihkeästi. Taistelimme.”, ”Teimme tar-jouspyynnön rakentajille muutostöistä, emme sitä koskaan saaneet.”, ”Olisin halunnut muu-tostöitä, mutta ne hautautuivat rakennusyhtiöön. Pari pientä muutosta olisi voitu toteuttaa,mutta ne olivat tosi kalliita!”

Muutostöiden epäonnistumiset, kuten väärin toteutetut tai unohtuneet muutostyöt joh-tunevat pitkälti muutostöiden organisoinnin hankaluuksista. Asukkaat teettävät asuntoi-hinsa runsaasti muutoksia, joiden yksilöllisyyttä ei pystytä välttämättä huomioimaan jatoteuttamaan tavanmukaisessa rakentamisessa. Jos asunnot suunnitellaan valmiiksi vastasilloin, kun tiedetään tuleva asukas ja hänen toiveensa asunnon suhteen, vältyttäisiinasuntojen moninkertaiselta suunnittelulta ja rakentamiselta.5

3.4.4 Esteettömyyden kaksi puolta: asukkaan toiveet ja esteettömyys

Asuntosuunnittelussa esteettömyyden huomioiminen on perusteltua ja järkevää. Asuk-kaan rajoitteesta riippuen asunto voidaan muuntaa toimivaksi suhteellisen helposti, kunsuurimmat esteet on jo asunnon suunnitteluvaiheessa osattu välttää mm. lattian eritasoi-suus, ahtaat kulkureitit ja oviaukot. Esteettömyys on asukkaalle asunnon toimivuutta jaturvallisuutta lisäävä tekijä huolimatta siitä asuuko huoneistossa liikuntarajoitteinen hen-kilö. Yhteiskunnallisesti katsottuna asuntokannassa tulisi olla riittävästi esteettömiä asun-toja tulevia tarpeita varten.

Tutkimuksessa ilmeni, että 21% kyselylomakkeeseen vastanneista arvioi asunnossaanolevan esteitä liikkumiselle. Vastauksien mukaan yleisin ongelma on ovien ja kaappienaukeaminen. Suuret ovet tukkivat kulkureittejä ja aiheuttavat ongelmia kalustuksessa.Tiloja, joissa ovien aukeaminen koettiin ongelmalliseksi, olivat makuuhuoneet ja käytä-vät. Myös eteinen mainittiin kapeana, käytävämäisenä tilana, joka aiheuttaa esteitä liikku-miselle.

Tutkimuksessa esiin tullut tarve suurentaa mm. makuuhuoneita, voidaan katsoa aiheu-tuneen mm. väljemmästä mitoituksesta märkätiloissa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että eril-liswc:n tiloissa väljempi mitoitus aiheutti tyytymättömyyttä. Monissa tapauksissa tilaele-menttirakenteinen erilliswc oli ehditty jo tilata asuntoon, joten asukkaat eivät ehtineet vai-

5. Tiuri Ulpu ja Tarpio Jyrki: Sisärakennusjärjestelmä avoimeen asuntorakentamiseen; Suositus suomalaisen sisärakennusjärjestelmän konseptiksi s.7

78

kuttaa sen ominaisuuksiin eikä sen ominaisuuksia voitu enää jälkeenpäin parantaa asuk-kaiden toiveiden mukaan. Asukkaat olisivat toivoneet lattiakaivoa ja pesukoneliitäntäämonipuolisemman tilankäytön parantamiseksi. Myös kylpyhuoneisiin toivottiin esimer-kiksi vesikalusteiden ym. sijoittelua siten, ettei väljä mitoitus jättäisi hukkaneliöitä.6 Esi-merkiksi tarpeen mukaan siirrettävissä olevien säilytyskalusteiden sijoittaminen kylpyti-loihin voisi jossain tilanteessa tyydyttää asukasta.

Kun kysymys on märkätilojen esteettömyydestä, voidaan todeta asukkaan yksilöllisyy-den ja yhteiskunnallisen edun olevan ristiriidassa, jos märkätilat mitoitetaan väljästi riip-pumatta siitä, tarvitseeko asunnon ensimmäinen omistaja esteettömyyttä. On todennä-köistä, että asukas, joka ei tarvitse väljempää mitoitusta, valitsee märkätilaratkaisun, jollahän saa asuinneliöt käyttöön mieluummin olohuoneeseensa.

Tekninen joustamattomuus ja vesi-, viemäri- ja sähköjohdotuksien runsaus on märkäti-loissa joustavuuden toteuttamista hankaloittava tekijä. Märkätilojen muuntelun paranta-miseksi on ideoitu ja käytännössäkin kokeiltu mm. märkätilan sisäistä asennusseinämää,jakoa kylpyhuoneen märempiin ja kuivempiin osiin sekä valmistilaratkaisua, jossa tilaele-mentin sisällä on varauduttu erilaisiin toiminnallisiin malleihin. Valmistilan sisäiset jako-seinät rakennetaan kevyinä rakenteina vesieristetyn lattialaatan päälle.7

Märkätilojen laajentaminen tai pienentäminen suhteessa muihin asunnon tiloihin onkäytännössä erittäin vaikeaa ja ratkaisematta; kuinka käytännössä olisi mahdollista tur-vata rakentamismääräyksen toteutuminen tässä tilanteessa.

3.5 Valinnaisuus

Avoimessa rakentamisessa valinnaisuuden ehto on, että huoneiston tilaan on suunniteltuuseita selvästi erilaisia tilankäytöllisiä ja toiminnallisia vaihtoehtoja. Näiden pohjaratkai-sujen toteutuminen mahdollistetaan mm. teknisten järjestelmien sijoittamisella näidensuunnitelmien mukaan huoneiston tilaan rakennusvaiheessa. Valinnaisuus voi koskeaasuinhuoneiden määrää, kokoa ja sijoitusta. Valinnaisuus edellyttää tarkkaa tilamitoitustasiten, että erilaiset vaihtoehtoiset pohjaratkaisut ovat toimivia. Asunnon tilamitoitus jateknisten järjestelmien sijoitus on suunniteltava sellaiseksi, että tuleva asukas voi suunnit-teluvaiheessa ja jossain määrin asunnon rakentamisen aikanakin valita erilaisten toiminto-jen sijoitusmahdollisuuksista omaa asumis- ja elämäntapaansa parhaiten vastaavan vaih-toehdon.8 Suunnittelijan rooli on tärkeä niin pohjaratkaisujen suunnittelijana kuin mah-dollisten asukkaan kanssa tehtävien muutosten onnistumisen takaajana. Asukkaalla tuleeolla mahdollisuus tarkistaa arkkitehdin tai sisustusarkkitehdin avustuksella oman huo-neistonsa tilallinen ja toiminnallinen jäsentely ja tilojen väliset rajaukset.

6. Tutkimuksessa ei erikseen kysytty märkätiloista, vaan nämä seikat ilmenivät mm. haastatteluissa ja kyselylo-makkeen kysymyksessä ”Mitä tiloja haluaisit suurentaa tai pienentää asunnossasi (asunnon pinta-alan pysy-essä samana)?

7. Tiuri, Ulpu ja Tarpio, Jyrki: Sisärakennusjärjestelmä avoimeen asuntorakentamiseen; Suositus suomalaisen sisärakennusjärjestelmän konseptiksi s.56

8. Luoma Juha: Muuttuva ihminen – muuttuva asunto. s. 21–23.

79

Valinnaisuudessa rakennusprosessi on suhteellisen helposti organisoitavissa rakennus-liikkeen toimesta, koska rakennusliike voi varautua vaihtoehtojen mukaisiin toimenpitei-siin.

Kyselylomakkeeseen vastanneista 10% mainitsi, että heillä oli ollut mahdollisuusvalita asunnon pohjaratkaisu erilaisista ennalta suunnitelluista vaihtoehdoista. Verratta-essa asuntonsa suunnitteluvaiheessa hankkineiden asukkaiden kokemuksia ja mielipi-teitä, ovat ennalta suunnitelluista pohjaratkaisuista valinnan tehneet tyytyväisempiä asun-toonsa kuin asukkaat, jotka eivät saaneet tätä mahdollisuutta. Valinnaisuus antaa asuk-kaalle mahdollisuuksia, mutta se myös rajaa niitä.

Yksilöllisyys asuntorakentamisessa herättää kysymyksiä esimerkiksi siitä, kuinka pit-källe tulevaisuuteen yksilölliset päätökset vaikuttavat ja millaisia hyötyjä ja toisaalta hait-toja nämä päätökset aiheuttavat. Mistä ja kenen näkökulmasta asioita tulisi tarkastella?Voidaan olettaa, että asunnon ensimmäisellä asukkaalla on tukenaan ja toteutuksen laadunvalvojana rakentamisen ammattilaisia, mutta kuinka varmistetaan asunnon toimivuustulevaisuudessa, ovatko asunnon seuraavat asukkaat yksin asunnon joustavuuden anta-mien mahdollisuuksien kanssa. Kysymys siitä, kuinka taataan rakennuksen ja asunnontoimivuus ja laadukkuus tulevaisuudessakin on tärkeä.

Suunnittelijan huoneistoon suunnittelemat erilaiset pohjaratkaisut takaavat huoneistontoimivuuden tulevaisuudessakin ja antavat asunnon omistajille malleja muokata huoneis-ton tiloja myös itsenäisesti, kun tarvetta ilmenee. Muutokset tulee toteuttaa siten, etteirakennuksen ja asunnon tekniset ratkaisut eikä tilojen toimivuus kärsi. Muutostöissä,joissa joudutaan muuttamaan myös teknisten järjestelmien paikkaa, on toteuttajana raken-nusalan ammattilainen. Kuitenkin on tärkeää, että osan muutostöistä pystyisi suorittamaanasunnon omistaja itse.

Huoneiston tilojen muuntaminen asukkaan toimesta on kuitenkin ongelmallinen; vaih-toehtoisiin pohjaratkaisuihin suunniteltujen tilakomponenttien siirtämissuunnitelmiennoudattaminen esimerkiksi mahdollisten tilakomponentin sisällä sijaitsevien teknisten jär-jestelmien turvaamiseksi on taattava. Mahdollisuus huoneiston tilajaon muuttamiseenmuuntuvilla osilla vapaasti asukkaan omasta toimesta vaatii sekä teknisten järjestelmienettä tilakomponenttien kehittämistä.

3.6 Muuntojousto

Tutkimuksessa suurin osa asukkaista mainitsi tarpeestaan tehdä tilallisia muutoksia asun-nossaan sen valmistuttua mm. siksi, että olivat tyytymättömiä tilojen sijaintiin huoneis-tossa (hukkaneliöt, sokkeloisuus ja jonomaisuus sekä käytävät), kulkureitteihin ja tilojenmitoitukseen.

Tutkimuksessa asukkaiden mielipiteet asunnon joustavasta pohjaratkaisun olivatmyönteisiä. He olivat tietoisia eduista, joita olisi mahdollista saavuttaa jos asunnot suun-niteltaisiin joustaviksi.

Vastaajista 81% oli sitä mieltä, että asunnon muuntaminen on kaivattu vaihtoehto perintei-selle kiinteälle asunnolle. Perusteluiksi he mainitsivat mm.:

80

”Asuntoihin tulisi aina suunnitella joustavuutta.”, ”Näin voi saada lisää tilaa asuntoon.”,”Parempi tilankäyttö.”, ”Hukkaneliöt käyttöön.”, ”Avaruutta sekä lapsille erilaista tilaa hei-dän kasvaessaan.”

Asumisen tiloihin kohdistuvat toiveet ovat erilaistuvien ja muuttuvien elämäntapojen ja –tyylien sekä uusiutuvien asuinmuotojen ja yksilöllisien asuntoa koskevien vaatimustenvuoksi vaihtelevia ja eriytyneitä; mm. uusperheiden, usean sukupolven perheiden, kotonatyöskentelyn, liikkumisrajoitteisten ja erilaisien asuinyhteisöjen tarpeet ovat selkeästi eri-laisia toisiinsa nähden. Elämäntyylit ja -tavat ovat vaikeasti ennustettavissa, koska nemuuttuvat koko ajan.

Että asunnon yksilöllinen toteuttaminen rakentamisen aikana ja tulevaisuudessakinasukkaan elämäntilanteiden muututtua tai asukkaan vaihtuessa, olisi mahdollista, on asun-non tilajaon ja tilamitoituksen sekä tilaa jakavien elementtien oltava muuttuvia. Raken-nuksen vapaa pohjaratkaisu mahdollistaa muuntojouston, jonka avulla voidaan tilankäy-tön tehokkuutta huoneistossa nostaa tai laskea asunnon tilantarpeen kasvamatta. Samastahuoneistosta, esimerkiksi väljästä kaksiosta, voi muunnella tehokkaan neliön.

Koska väljä asunto on usealle ruokakunnalle taloudellisesti mahdoton, on lisätilanhankkiminen huoneiston ulkopuolelta, kun se on taloudellisesti mahdollista ja kun elä-mäntilanne sitä vaatii, tärkeää. Vasta mahdollisuus laajentaa asuntoa sen ulkopuolelleantaisi todellista joustoa muuttuviin elämäntilanteisiin. Hyvä esimerkki huoneiston ulko-puolelle laajentumisesta on sivuasunto. Toinen mahdollisuus on muuntojousto huoneisto-jen välillä, joka mahdollistaa asuntojen koon vaihtelut tarpeen mukaan. Tämän hetkinentaloyhtiölainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista asunnon koon muuttamista joustavasti;tämän toteuttamiseen tarvitaan lainsäädännöllisiä muutoksia.

3.6.1 Miten tilat saadaan joustaviksi

Jotta asunnon sisällä olevia tiloja voisi joustavasti muunnella, huoneiston väliseinät tulisiolla siirrettävissä ja/tai uusittavissa. Siirrettävien väliseinien, tilakomponenttien siirtämi-nen voi tapahtua esimerkiksi purkamalla ja uudelleen rakentamalla tai komponentteihinon mahdollista lisätä siirrettävyyttä helpottavia ominaisuuksia esimerkiksi pyörät tai tar-vittaessa komponenttiin voi lisätä siirtämistä helpottava apulaite.

Vaikka erilaisilla siirrettävillä komponenteilla voidaan lisätä asunnon tilojen monipuo-lisempaa tilankäyttöä, eivät ne yksin takaa asunnon muuntojouston toteutumista. Muun-neltava kokonaisuus saavutetaan kun komponenteista koostetaan yhteen sovitettuja koko-naisuuksia, sisärakennusjärjestelmiä9. Sisärakennusjärjestelmä sisältää rakennus- ja laite-osien kokonaisuuden, jolla asunnon pohjaratkaisu ja varustetaso muodostetaan asukkaantarpeiden mukaan. Asunnon pohjaratkaisu, varusteet sekä pinnoitteet kyetään toteutta-maan yksilöllisesti sekä muuttamaan tarvittaessa.

Asuntojen laadun takaamiseksi muuntojouston toteuttamiseen asunnoissa tarvitaanteollisesti tuotettuja, muunneltavuutta parantavia tuotteita eli komponentteja. Näiden tuot-teiden saatavuus myös tulevaisuudessa on taattava. Luokituskriteerit komponenteille on

9. Tiuri Ulpu ja Tarpio Jyrki: Sisärakennusjärjestelmä avoimeen asuntorakentamiseen; Suositus suo-malaisen sisärakennusjärjestelmän konseptiksi s.11

81

laadittu Teknillisen Korkeakoulun Arkkitehtiosastolla Arkkitehtuuri II:n avoimen raken-tamisen tutkimusohjelmassa. Luokitus perustuu kehittämishankkeessa Sisärakennusjärjes-telmä avoimeen rakentamiseen esitettyihin sisärakennusjärjestelmämalleihin ja kompo-nenttien ominaisuuskuvauksiin. (Jyrki Tarpio ja Ulpu Tiuri: Sisärakennusjärjestelmä avoi-meen asuntorakentamiseen; Suositus suomalaisen sisärakennusjärjestelmän konseptiksi.Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtiosaston julkaisuja 2001/81). Kriteerien avulla pyri-tään antamaan tuotteille tavoiteltavia ominaisuuksia, joita tuotekehityksessä tulisi ottaahuomioon. Tuotteiden luokittelu muuntojoustavuuden mukaan auttaa sekä suunnitteli-joita että rakennusliikkeitä löytämään sopivat tuotteet.

Komponenttien tulee olla siirrettäviä, uudelleen käytettäviä ja helposti käsiteltäviä.Niiden tulee soveltua erilaisiin mittoihin. Muuntojousto – ominaisuuksien mukaan, tuot-teet voidaan luokitella kahteen luokkaan: Luokka 1. Kriteerit täyttävät tuotteet luovaterinomaiset mahdollisuudet käytön aikaiselle muuntojoustolle. Tuotteet mahdollistavatpitkälle kehittyneen komponenttirakentamisen. Useissa tapauksissa tämän luokan kom-ponentteja voidaan haluttaessa käyttää myös asukkaan omatoimisessa rakentamisessa.Luokka 2: Kriteerit täyttävät tuotteet parantavat mahdollisuuksia toteuttaa avointa raken-tamista ja luovat edellytyksiä käytön aikaiselle muuntojoustolle.10

Muuntojoustoa asunnossa tulisi olla kahdenlaista: vaihtoehtoisten pohjaratkaisujentoteuttaminen sekä lisäksi hienosäätömahdollisuus eli mahdollisuus siirtää seinäkom-ponentteja tietyn alueen sisällä huomioiden tekniset järjestelmät ja tilan toimivuus. Hie-nosäätömahdollisuus voi monessakin tapauksessa riittää tyydyttämään asukkaan muuttu-neet tarpeet ja voisi olla asukkaan itsensä suoritettavissa. Asukas voi muokata asuntoavähitellen itselleen sopivaksi ja muuntaa sitä tarvittaessa ilman erilliskustannuksia.

Huonejaon muutos edellyttää aina varsin laajaa muutostyötä; kysymys ei ole pelkäs-tään tilakomponenttien siirrettävyydestä. Keskeinen este tilajaon joustavalle muuntami-selle on lvist-järjestelmien joustamattomuus. Tämä johtuu sekä järjestelmien komponent-tien teknisestä jäykkyydestä että niiden voimakkaasta integroitumisesta rakennusten run-kojärjestelmiin11 sekä muunto-osien yhteensovittamisen ongelmista. Suomessa ei ole saa-tavilla kokonaisvaltaista sisärakennusjärjestelmää, joten asuntojen varustus on joudutturakentamaan saatavilla olevista osista ja komponenteista, jolloin yhteensopivuudessa onollut ongelmia. 12

Esimerkiksi Hollannissa ja Japanissa käytettävä asennuslattia tuo ratkaisun joihinkinedellä mainittuihin seikkoihin. Asennuslattialla tarkoitetaan välipohjarakenteen päälleerikseen asennettavaa rakennusosaa. Sen ongelmakohtia ovat mm. riittävä jäykkyydensaavuttaminen, vesivuotojen havaitseminen, onton rakenteen kyseessä ollessa välitilanpuhtaanapito sekä askeläänien lisääntyminen.13 Asennuslattiaa käytetään Suomessa jon-kin verran toimistorakentamisessa, ei asuinrakentamisessa.14

10. www.tkk.fi/Yksikot/Osastot/A/AR/t_kriteerit.htm11. Luoma Juha: (1997) Muuttuva ihminen – muuttuva asunto. Helsinki: Oy Edita Ab. s. 17 12. Tiuri Ulpu ja Tarpio Jyrki: Sisärakennusjärjestelmä avoimeen asuntorakentamiseen; Suositus suo-

malaisen sisärakennusjärjestelmän konseptiksi s.12, 16 13. Tiuri Ulpu, Tarpio Jyrki: Sisärakennusjärjestelmä avoimeen asuntorakentamiseen Suositus suomalaisen sisä-

rakennusjärjestelmän konseptiksi (Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto, Gummerus Kirjapaino OyJyväskylä 2002) s. 37–38

14. Kahri Esko: keskustelu 9.11.2005

82

Huoneistojen sisällä tapahtuviin tilajaon muutoksiin vaikuttavat myös rakennuksenjulkisivun aukotukset. Huoneistojen välinen ja huoneiston sisäinen muuntojoustavuudensuunnittelussa tulee huomioida julkisivun aukotukset. Muuntojoustoa voidaan toteuttaa,vaikka julkisivun aukotukset ovat kiinteitä. Muunto-jousto julkisivussa on avoimenrakentamisen keinoin mahdollista, mutta joustavuuden saavuttamiseksi huoneistossa/huoneistoissa se ei välttämättä ole tarpeellista.

3.6.2 Käyttöjousto

Tilajärjestelyt määrittävät asunnon kulkureitit ja säätelevät asukkaiden, vieraiden, yksityi-sen ja yhteisen sekä avoimen ja suljetun välisiä suhteita. Kun huoneiston tiloja voi tarvit-taessa selkeästi avata ja sulkea, asukkaalla on mahdollisuus määrittää minkälaisessa suh-teessa asunnon tilat ovat toisiinsa nähden, minkälaisia näkymiä niistä avautuu tai sulkeu-tuu ulos tai huoneesta toiseen ja miten esimerkiksi ääni ja valo kulkeutuvat asunnossa.Tilan sijainnin ja aseman ollessa huoneistossa luonteeltaan pitkäaikainen, voi sen liittymi-nen toisiin tiloihin olla lyhytkestoisempi eli esimerkiksi vuorokauden vaihtelun ja tilantarpeen mukaan säädeltävä ominaisuus; esimerkiksi keittiön sulkeminen muusta tilastatarpeen mukaan (kuvasarja 1.).

Kuvasarja 1. Esimerkki käyttöjoustosta huoneistossa, jossa avattava liukuovi on huoneen kor-kuinen. Kuvasarjassa on kaksi tapaa avata keittiön ja olohuoneen välinen liukuovi.

83

Käyttöjousto toteutettuna esimerkiksi liukuovilla lisää myös esteettömyyttä asunnoissa;suuret oviaukot ja kynnyksettömyys. Käyttöjouston mahdollisuuksien tutkiminen, paran-taminen ja lisääminen myös kiinteiksi rakennettuihin asuntoihin on suositeltavaa.

Joustavan asunnon käyttöjoustosta on loistava esimerkki Gerrit Rietveldin 1924 suun-nittelema Schröder House, jossa joustavuus toteutuu liukuvia ja taittuvia seiniä siirtä-mällä. Asunnon yhteistä tilaa voidaan jakaa tarpeen mukaan pienempiin ja toiminnoil-taan erilaisiin tiloihin; näin asunnon tilat ovat tehokkaasti käytettävissä. Schröder Houseon suunniteltu teknisten järjestelmien suhteen siten, että esimerkiksi märkätilat ovat kiin-teitä, vain tila niiden ympärillä muuttuvat.15

Tutkimuksessa esiin tullut asukkaiden toive, makuuhuoneiden suurentaminen ei voitoteutua ilman, että muut tilat huoneistossa menettäisivät toimivuuttaan. Makuuhuoneidenkoko verrattuna niiden käyttöasteeseen on yleensä riittävä; pienessä asunnossa totutunkokoisen makuuhuoneen viemä tila koko huoneiston pinta-alasta on suuri. Käyttöjoustonavulla parannettaisiin pienen asunnon tilallisuutta muodostamalla suurehkoja yhteisiätiloja ja tarvittaessa eristää esimerkiksi makuuhuone tai keittiö olohuoneesta. Näin saavu-tettaisiin tarpeen mukainen asuintilojen käyttö. Muunneltavassa huoneistossa esimerkiksimakuuhuone voisi olla huomattavasti pienempi, jonka kuitenkin tarpeen mukaan saisiavattua toisen tilan yhteyteen, mikä voisi olla joko yhteinen tai puoliyksityinen tila.

Suuremmissakin asunnoissa lyhytkestoinen tilanjakaminen on sekä hyödyllinen ettäerilaisia tilakäytöllisiä mahdollisuuksia antava ominaisuus. Näitä tilanteita voisivat ollamm. kotona työskentely, tv:n katselu, vieraiden yöpymisjärjestelyt ja vaihtelun tarve.

Suurilla, huonekorkuisilla avauksilla tilat yhdistyvät paremmin kuin tavanmukaisillaoviaukoilla (kuvasarja 2.). Liukuovella on mahdollista peittää suuriakin, huoneen korkui-sia aukotuksia, jos sen toiminnallisia ominaisuuksia (esimerkiksi oven liukuminen seinänsisään, äänettömyys, äänieristys ja ulkonäkö) kehitetään. Kyselylomakkeeseen vastan-neet kokivat liukuovet hyvinä tilanjakajina ja – avaajina. Liukuovien hyvät ominaisuudetpuoltavat niiden käyttämistä asunnoissa nykyistä enemmän.

15. Overy Paul, Buller Lenneke, den Oudsten Frank ja Mulder Bertus: The Rietveld Schröder House.Vorm + Kleur grafisch ontwerpers, Naarden, Netherlands. 1988. s.10–11

84

Kuvasarja 2. Tila jatkuminen toiseen tilaan vaikuttaa tehokkaammalta, kun oviaukkoa suu-rennetaan huonekorkuiseksi.

3.6.3 Säilyttäminen

Kyselylomakkeeseen vastanneista suurin osa mainitsi säilytystilojen olevan asunnossariittämättömät. Eniten kaivattiin säilytystilaa vaatteille. Ongelman ratkaisuksi haluttiinjoko suurentaa tai lisätä vaatehuoneita.

Säilyttäminen on kerrostaloasumisessa ongelma. Asunnon asuinpinta-ala pienenee,kun säilyttimien määrä kasvaa. Säilyttäminen on ongelma asunnoissa eteenkin silloin,kun asukkaiden lukumäärä on suurempi kuin huoneistoon on mitoitettu, tai asukas muut-taa suuremmasta asunnosta pienempää. Uusiin asuntoihin asennetaan edelleenkin kiinteitäkaapistoja, joiden ominaisuudet tarjolla oleviin järjestelmiin verrattuna ovat joustamatto-mat. Säilytysjärjestelmät, jotka eivät tarvitse ympärilleen raskasta levyrunkoa, olisivattilankäytöllisesti tehokkaita ja ekologisestikin järkeviä vaihtoehtoja. Ulosvedettävät hyllyttai korit mahdollistavat huomattavasti paremman tilankäytön ja ovat helppokäyttöisem-piä kuin kiinteät hyllyt. Helppokäyttöisyys ja joustavuus toteutuvat myös esimerkiksimyymäläkalustemekanismiin perustuvassa säilytysjärjestelmissä, johon kuuluvat hylly-,tanko- ja korivarusteita. Varusteet kiinnitetään esimerkiksi seinäpaneelissa oleviin uriin,joten eri osien siirteleminen ja asettelu halutuille käyttökorkeuksille on helppoa.16

16. www.tts.fi/lehdistotiedotteet

85

Komerot ovat usein miten alle normaalin huonekorkeuden, jolloin niiden jättämä tyhjätila usein koteloidaan. Nykyisillä säilytysjärjestelmillä olisi mahdollista saada korkeatkintilat hyötykäyttöön; esimerkiksi vaaterekki, jota on mahdollista tarvittaessa vetää alassopivalle käyttökorkeudelle. Näiden järjestelmien negatiivinen puoli tällä hetkellä on nii-den kalleus verrattuna kiinteisiin komeroihin.

Siirrettävien tilakomponenttien avulla myös säilyttäminen olisi mahdollista muodos-taa asuntoon yksilöllisesti tilakomponenttien ollessa siirrettävyyden lisäksi kalusteen-omaisia ja säilyttäviä. Tässä tapauksessa seinän vahvuus lisääntyisi, mutta sen viemä tilaolisi hyötykäytössä. Kalusteseinän sisällä voi olla luonteeltaan pitkäaikaista säilyttämistäesimerkiksi silloin, kun sen eteen on tarvetta sijoittaa irtokalusteita, mutta se voi toimiamyös tavanomaisen säilyttämisen rinnalla päivittäisessä käytössä tai korvata sen koko-naan.

3.7 Asunnon ulkopuoliset tilat

Tutkimuksessa asukkaat mainitsivat valinneensa kerrostaloasumisen omakseen. He pitä-vät sitä muihin asumismuotoihin verrattuna helppona ja turvallisena. Asukkaat kokevatasumisen viihtyisyyden kannalta tärkeäksi rakennuksen yhteisten tilojen riittävän koon jatoiminnallisuuden, rakennuksen värityksen, korkealuokkaiset materiaalit ja siisteydensekä sijainnin alueella. Rakennus koetaan omaksi ja siitä halutaan olla ylpeitä. Asukkaatnäkevät rakennuksen kunnon ja toimivuuden oman viihtyvyyden sekä asuntojen arvontakeena. Tutkimuksen haastatteluissa asukkaat korostivat asuinrakennuksen porrashuo-neen viihtyisyyden merkitystä. Porrashuoneiden valoisuus ja helppokulkuisuus koettiinturvallisuutta, toiminnallisuutta ja viihtyvyyttä lisäävänä tekijänä. Muutamissa kohteissaporrashuoneen monimutkaiset kulkureitit koettiin hankalaksi; paljon kulmia ja kapeatkäytävät. Taideteokset porrashuoneissa mainittiin tervetulleiksi, sekä tilaa että tilan tärke-yttä korostaviksi. Tutkimuksessa ei ilmennyt huomattavia eroja suhtautumisessa asuinra-kennukseen, enemmistö suhtautui rakennuksen arkkitehtuuriin hyväksyvästi.

Kerrostalon aulatilan suunnitteleminen siten, että siellä voisi toimia myös lounge-tyyppinen kokoontumistila, lisäisi viihtyisyyden lisäksi sosiaalisia kontakteja asukkai-den välillä. Kotona paljon aikaansa viettäville, esimerkiksi vanhuksille ja lapsiperheille setoisi mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen talon/ pihapiirin muiden asukkaidenkanssa. Tilaa voitaisiin käyttää kokoustilana, kohtauspaikkana tai esimerkiksi lehtienlukemiseen. Tässä tapauksessa aulatilan tulisi olla paloteknisesti uloskäytävästä erotettutila, esimerkiksi siten, että se on lasipalo-ovin erotettu porrashuoneesta omaksi tilakseen.Oleskelutilan kalustus ei saa olla pelastustöiden esteenä eikä aiheuttaa syttymisvaaraa.

Lähes kaikki kyselylomakkeeseen vastanneista kertoivat parvekkeen olevan tärkeä osaasuntoa, joka lisää asunnon monikäyttöisyyttä. Asukkaat olivat tyytyväisiä parvekkeenkokoon ja suuntaan, vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Eniten kritisoitiin par-vekkeen sisäpuolen työn laatua sekä materiaaleja, joihin asukkaat eivät päässeet vaikutta-maan toivomallaan tavalla. Asukkaat kokivat parvekkeen sisäpuolella olevat materiaalittärkeäksi, suhtautuminen on verrattavissa suhtautumiseen asunnon materiaaleihin.

86

Parvekkeen ulkonäköön, julkisivun muokkaamiseen oman asunnon kohdalla tai mui-hin asuinrakennukseen liittyviin ulkonäöllisiin seikkoihin ei haluttu olla vaikuttamassa,kunhan kaikki rakennukseen liittyvät ovat tilallisesti ja laadullisesti korkeatasoisia.

Parvekkeen korkeat betonikaiteet olivat eräs asukkaiden mainitsema seikka, johon oltiinvahvasti tyytymättömiä.”Koko & suunta ok. Materiaali järkyttävä: 1.3m korkea betonikaide, joka peittää näkymätmerelle ja kaupunkiin (6.krs) niin parvekkeella/verannalla istuessa kuin sohvalla/ruokapöy-dän ääressä ollessakin.” Kysymykseen mihin hän käyttää parveketta, hän vastaa: ”Vauvannukuttamiseen. Muuten moinen betonibunkkeri vaan raivostuttaa.””Parvekkeemme on katastrofi. Betoniseinä on niin korkea, ettei istuessaan näe ulos. Parvekeon kuin koppi, mutta naapureille ei ole mitään näkösuojaa.” Käyttö: ”En mihinkään. Kesälläminulla on joitakin parvekekukkia. Täydellinen suunnitteluvirhe kismityttää.” Vastaaja asuu4. kerroksessa.

Suhtautuminen lasitettuihin parvekkeisiin oli pääasiassa positiivinen. Ne aiheuttavatasukkaille ongelmia lähinnä siinä, kuinka suojautuvat auringolta ja katseilta. Yhtenäistäaurinko-/näkösuojaa kaivattiin.

Talvella parveketta käytetään lähinnä vaatteiden tuulettamiseen, pienten lasten päiväuni-paikkana, saunan jälkeen vilvoitteluun, tupakointiin, jouluvalojen ripustamiseen, romuva-rastona ja ruokien säilytyspaikkana. Vastaajista 9% ei käytä parveketta talvella lainkaan.Vastaajista 3% käyttävät parveketta talvella olohuoneen jatkeena. Tähän on vaikuttanut esi-merkiksi lämpölamput sekä takan sijaitseminen parvekkeella, joka koettiin pääasiassaonnistuneeksi ideaksi.Kesällä parvekkeen käyttö lisääntyy. Talviset käyttötavat jatkuvat myös kesällä ja niidenlisäksi kesällä parveketta käytetään ruokailuun, aamiaisen syöntiin, kahvin juontiin, oleske-luun, rentoutumiseen, auringonottoon, maiseman ihailuun, lukemiseen, kukkien ja yrttienkasvattamiseen, pyykin kuivattamiseen, musiikin kuunteluun, lemmikkien ulkoiluttamiseenja nukkumiseen.”Kesällä kolmas huone, kasvatan kesäkukkia ja papuja, talvella koristellaan valoilla ja kynt-tilöillä, myös apuna siivouksessa.”

Noin puolet vastaajista piti kellari-/ullakkovarastoja ja ulkovälinevarastoa liian pieninä.Auton renkaiden säilyttäminen omassa varastossa vie suuren tilan, joten yhteinen renkai-den säilytystila vapauttaisi tilaa muuhun käyttöön. Tutkimuksessa ilmeni kohteita, joissataloyhtiöstä puuttui lastenvaunuvarasto. Lastenvaunuvaraston puuttuminen asuinraken-nuksesta tuottaa huomattavia hankaluuksia lapsiperheille: vaunut eivät mahdu asunnonpieneen eteiseen ja niiden säilyttäminen porrashuoneessa ei ole sallittua paloturvallisuussyistä.

Kyselylomakkeeseen vastanneista 44% koki saunan tarpeettomana asunnossaan ja osahalusi poistaa sen huoneistostaan. Asukkaat halusivat käyttää saunan tilat esimerkiksi säi-lyttämiseen tai kylpyammeelle. Heidän kohdallaan taloyhtiön yhteisen saunaosaston mer-kitys on suuri. Kaikissa tutkimukseen osallistuneiden taloyhtiöissä on saunaosasto.

87

3.8 Yhteenveto ja johtopäätökset

Teollinen asuinrakentaminen asukkaiden elämäntyyliä ja – tapaa kunnioittaen, on mah-dollista toteuttaa. Tutkimuksen tulokset tukevat ajatusta, että nykyiseen teolliseen asunto-rakentamiseen tulisi tehdä huomattavia korjauksia, että asukkaat olisivat tyytyväisiä niinasuntoonsa kuin rakennusprojektiin. Asukastyytyväisyys vaatii palvelualttiutta rakennus-liikkeiltä; asuinrakentamisessa tulisi pyrkiä rakennustapaan, jolla mahdollistetaan asuk-kaan osallistuminen asuntonsa suunnitteluun.

Valinnaisuus teollisessa asuinrakentamisessa on rakennuttajalle selkeä ja näin organi-soitavissa oleva tapa mahdollistaa asukkaille yksilöllinen vaikuttaminen asuntoonsa.Valinnaisuus myös rajaa yksilöllisyyttä; tarjoaako sen mahdollisuudet asukkaiden tar-peita tyydyttävän yksilöllisyyden, riippuu sen toteuttamisesta. Rakennusliikkeen on tar-jottava asukkaille runsaasti vaihtoehtoja niin materiaali- kuin pohjaratkaisuihinkin, ettävoidaan katsoa valinnaisuuden tuovan asukkaalle tyydyttävän määrän vaikuttamisenmah-dollisuutta.

Asukkaille on tarjottava erilaisia, hyvin suunniteltuja vaihtoehtoja. Tarjottavien vaihto-ehtojen, materiaali-, kaluste- ja varustevaihtoehtojen sekä pohjaratkaisujen suunnitteluuntarvitaan arkkitehdin ja sisustusarkkitehdin asiantuntijuutta.

Asuntoihin tulee suunnitella joustavuutta kahdella tasolla: muuntojoustoa erilaisienasuintilojen mahdollistamiseksi sekä käyttöjoustoa eli jokapäiväistä, lyhytkestoista jous-tavuutta huoneiston tilankäytön tehokkuuden nostamiseksi. Tilakomponenttien kehittämi-sessä tulisi muuntojouston lisäksi siis huomioida käyttöjouston mahdollisuus, sillä asun-non tilat voivat olla monipuolisessa ja tehokkaassa käytössä sen sijaan, että kaikki toimin-not asunnossa on lokeroitu. Myös kiinteiksi rakennettujen asuntojen käyttöjouston paran-tamisen ja lisäämisen mahdollisuuksia tulisi kartoittaa.

Kevyt tilan jakaminen voi riittää tuomaan asunnossa yksityisyyttä ja rauhaa, vaikka seei ole tehokkaasti ääntä eristävä vaihtoehto.

Avoin asuntorakentaminen on suurelle yleisölle vielä tuntematon käsite, mutta asuk-kaat tiedostavat joustavuuden tuomat mahdollisuudet asumiseen. Joustava asuinrakenta-minen tulee saamaan enemmän tunnettavuutta kohteista, joita Suomessa on jo toteutettuavoimen asuntorakentamisen periaatteilla.

Viitteet

Tiuri Ulpu ja Hedman Markku (1998) Developments towards open building in Finland. TKK/Ark-kit.os. julkaisu 1998/50, 10–20.

Tiuri Ulpu ja Tarpio Jyrki (2002) Sisärakennusjärjestelmä avoimeen asuntorakentamiseen; Suositussuomalaisen sisärakennusjärjestelmän konseptiksi, 7, 11, 12, 16, 37–38, 56.

Luoma Juha (1997) Muuttuva ihminen – muuttuva asunto. Helsinki: Oy Edita Ab, 17–21, 21– 23.Tutkimuksen “Yksilöllisten toiveiden toteutuminen asuntoarkkitehtuurin massatuotannossa” Maarit

Hiltusen tutkimusosio “Joustavan rakentamisen keinoin yksilöllisyyden toteutumiseen asuntotuo-tannossa” haastattelujen ja kysymyslomakkeen kysymys “Mitä tiloja haluaisit suurentaa tai pie-nentää asunnossasi (asunnon pinta-alan pysyessä samana)?”

www.tkk.fi/Yksikot/Osastot/A/AR/t_kriteerit.htmKahri Esko (2005) yksityinen keskustelu, Esko Kahrin toimisto. 9.11.2005.Overy Paul, Buller Lenneke, den Oudsten Frank ja Mulder Bertus (1988) The Rietveld, Schröder

House. Vorm+ Kleur grafisch ontwerpers, Naarden, Netherlands, 10-11.www.tts.fi/lehdistotiedotteet

Lähteet

Bondestam Mårten (1981) Arkkitehtuuri elämyksinä. Rakennuskirja Oy, Helsinki.Invalidiliitto ry Vammaisten yhdyskuntasuunnittelupalvelu VYP. Asunto vammaiselle, suunnitteluohjeet.Isohanni Tuula (1998) Taidepuisto Arabianrantaan. Lopputyö Taideteolliseen korkeakouluun/taide-

osasto.Isohanni Tuula (2003) 2. raportti Arabianrannan taiteellisesta koordinoinnista, kolmen ensimmäisen

vuoden kokemuksia 2000-2002. Helsingin kaupunginkanslian julkaisusarja A3/2003, Edita PrimaOy, Kustannuspaikka Helsinki.

Kahri Esko ja Pyykkönen Hannu (1984) Asuntoarkkitehtuuri ja -suunnittelu. Rakennuskirja Oy, Helsin-ki.

Kahri Esko (1993) Avoinasuntorakentaminen, mahdollisuuksien tie. Rakennuskirja Oy, Helsinki.Louhenkilpi Eila (1979) Parempia asuntoja koerakentamisen avulla, Kokeellista asuntorakennustoi-

mintaa ulkomailla. Valtion painatuskeskus.Luoma Juha (1997) Muuttuva ihminen – muuttuva asunto. Helsinki: Oy Edita Ab.Prunnila Jani (2001) Menetelmiä asunnonostajan tarpeiden määrittämiseen elämäntapoja kartoitta-

malla. Asukaslähtöisyyden toteuttaminen asuntorakentamisessa avoimen rakentamisen avulla,Teknillinen korkeakoulu.

Rakennustietosäätiö (1995) Asuintilojen suunnittelu. Rakennustieto Oy, Helsinki.Saarikangas Kirsi (2002) Asunnon muodon muutoksia, Puhtauden estetiikka ja sukupuoli modernissa

arkkitehtuurissa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Vammalan Kirjapaino Oy.Seinäjoen ammattikorkeakoulu: Älykäs kaluste – kaluste älykkäässä tilassa (2003) Lönnberg Oy,

Helsinki.Suomen asuntoliitto ry: Asumistaso 1998-1999 (1999) Oy Edita Ab, Helsinki.Suomen asuntomessut: Villa 2000 (2000) tulevaisuuden asuminen. Rakennustieto Oy.Stenros Anne (1992) Kesto ja järjestys, tilarakenteen teoria. Teknillinen korkeakoulu / tohtorin väi-

töskirja.Tiuri Ulpu ja Hedman Markku (1998) Developments towards open building in Finland. TKK/Ark-

kit.os. julkaisu 1998/50.Tiuri Ulpu ja Tarpio Jyrki (2002) Sisärakennusjärjestelmä avoimeen asuntorakentamiseen. Suositus

suomalaisen sisärakennusjärjestelmän konseptiksi(Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto,Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä.

Työkalut ja tietojärjestelmät, Eettiset ja laadullisesti korkeatasoinen fyysinen ympäristö ja uudetsuunnittelutekniikat osa 3 (1991) Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Espoo.

Ylimaula Anna-Maija (2002) Designing for the Future Tulevaisuutta muotoilemassa. Future HomeInstitute, Painotalo Suomenmaa, Oulu.

Ylinen Jaakko (1973) Arkkitehtoninen tila ja muoto. Tekninen korkeakoulun ylioppilaskunta, Ota-niemi.

89

Kippiseinä

Säilytysseinä

Liukuoviseinä

4 Asukkaan vaikutusmahdollisuudet asuntonsa keittiöön Arabianrannassa

Esa Vesmanen

Tiivistelmä

Kyselytutkimuksessa selvitetään Arabianrannan kerrostoloasukkaiden vaikutusmahdollisuuksiaomien asuntojen keittiöihin asuntojen oston tai vuokraamisen yhteydessä. Vaikutusmahdollisuuk-silla tarkoitetaan myyjän tai rakennuttajan tarjoamia vaihtoehtoisia ratkaisuja asukkaalle tämän etsi-essä itselleen sopivinta asuntoa. Tutkimuksella haluttiin myös selvittää minkälaisia keittiöitä Ara-bianrannan asukkaat halusivat, mitä he saivat ja jäivätkö he kaipaamaan vielä jotain muuta.

Kyselyn alku painoittui keittiötilaan, kaapistoihin, materiaaleihin, väreihin ja kodinkoneisiinsekä keittiön suhteeseen muuhun asuntoon. Keittiöt täyttivät niille asetetut funktionaaliset perusteh-tävät, mutta eivät ottaneet asukkaiden yksilöllisiä toiveita huomioon. Asukkaan vaikutusmahdolli-suudet oman asunnon keittiöön oli rajoitettu muutamiin materiaali- ja värivalintoihin. Tämä valinta-mahdollisuus ei tyydyttänyt kaikkia. Jos asukas oli itse ollut aktiivinen ja ymmärtänyt tehdä nopeitapäätöksiä rakentamisprosessin aikana, oli hän kuitenkin päässyt vaikuttamaan moniin asioihin asun-tonsa suunnittelussa ja toteutuksessa. Tämä vaikutusmahdollisuus oli monilta jäänyt käyttämättämuutostöiden nopeiden aikataulujen ja suurten kustannusten vuoksi. Asukkaat olivat tyytyväisiä sii-hen, että heillä kuitenkin oli ollut mahdollisuus vaikuttaa. Myyjien ja rakennuttajien henkilökoh-taista palvelua arvostettiin.

Kyselyn lopussa kiinnitettiin huomiota asukkaiden haluun saada asunnostaan muuntuvampi erielämäntilanteisiin. Tällaista mahdollisuutta ei rakennuttajan tai myyjän puolelta oltu tarjottu. Asun-not oli tehty perinteisellä tekniikalla eikä niissä oltu käytetty avoimen rakentamisen periaatteita.Asukkaat mielsivät muutosmahdollisuudet tarpeellisiksi kun niille oli jokin järkevä peruste.

Asiasanat: Arabianranta, asukkaan vaikutusmahdollisuudet, keittiö.

92

Sisältö

Tutkimuksen aihe ja laadullisen tutkimuksen menetelmät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 894.1 Johdatus keittiöön . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89

4.1.1 Keittiön määritelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 904.2 Kirjallisen kyselyn eteneminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 914.3 Haastattelu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92

4.3.1 Haastateltujen asukkaiden asuntojen pohjia. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 934.4 Minkälainen keittiö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 954.5 Keittiön käyttö. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 964.6 Kodinkoneet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98

4.6.1 Muut laitteet keittiössä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 994.7 Materiaalit ja väritys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 994.8 Asukkaan vaikutusmahdollisuudet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1004.9 Miten asukkaita voitaisiin auttaa muutostöissä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1024.10 Johtopäätökset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1034.11 Pohdintoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106

93

Lähikuva keittiöstä Arabianrannan asunnossa vuonna 2005. Kuva Esa Vesmanen.

94

Tutkimuksen aihe ja laadullisen tutkimuksen menetelmätTutkimukseen kuului Helsingin Arabianrannan asukkaille tehty kyselytutkimus joulu-kuussa 2004 ja haastattelututkimus maaliskuussa 2005. Näiden molempien tekijät olivatMaarit Hiltunen, Eva Wiklund ja Esa Vesmanen. Kullakin tutkijalla oli sekä kysely- ettähaastattelututkimuksessa omaa aihepiiriään koskeva osio. Kyselytutkimuksessa asukkail-la oli vastausaikaa 3.12.–29.12.2004. Kyselylomakkeita jaettiin 3.12. tutkijoiden tekemä-nä ovijakeluna kerrostaloihin 200 kpl. Lomakkeita palautettiin 68 kpl, joten vastauspro-sentti oli 34. Naisia vastaajissa oli 71 % (48 henkilöä) ja miehiä 29 % (20 henkilöä).Kyseessä on uusi alue, joten asukkaat olivat asuneet Arabianrannassa suhteellisen lyhyenajan: he olivat muuttaneet sinne aikaisintaan marraskuussa 2001. Vastaajista 90 % oliasuntonsa ensimmäisiä käyttäjiä. Omistusasunnossa asui 74 % (50 henkilöä), vuok-ra-asunnossa 24 % (16 henkilöä) ja asumisoikeusasunnossa 3 % (2 henkilöä).

Haastateltavat 12 henkilöä löydettiin kyselytutkimukseen vastanneista niin, että kyse-lylomakkeen lopussa kysyttiin monivalintakysymyksenä halua osallistua samaan tutki-mukseen kuuluvaan haastatteluun ja sitä, voidaanko haastattelu tehdä vastaajan kotona.30 henkilöä (joista 10 miehiä) ei halunnut osallistua haastatteluun, kohdan jätti tyhjäksikolme ja kaksi ilmoitti ei, paitsi jos haastateltavia tarvittiin. Lähes puolta vastaajista (33)haastattelu kiinnosti: 27 henkilöä (22 naista ja 5 miestä) suostui haastatteluun kotonaan ja6 suostui haastatteluun, mutta ei kotonaan. Kotonaan haastatteluun suostuvia oli niin pal-jon, että heidän joukostaan valittiin ne, joihin otettiin yhteyttä; katsottiin, että haastatte-lun tekeminen kotona tuo lisää tällaisen aihepiirin tutkimukseen. Kaikki haastattelut teh-tiinkin kodeissa. (Kyselytutkimuksen analyysissä ovat käytössä henkilökoodinumerot, jahaastattelut tehtiin seuraavilla koodeilla merkityille 9 naiselle ja 3 miehelle: H2, H8, H12,H27, H28, H33, H36, H38, H45, H47, H51 ja H53.)

4.1 Johdatus keittiöön

Tutkimuksen taustalla on kiinnostus asukkaiden vaikutusmahdollisuuksin rakennettuunlähiympäristöön ja se miten asukkaiden toiveita otetaan huomioon kun suunnitellaan jarakennetaan uusia kerrostaloja. Tässä osiossa keskitytään erityisesti asunnon keittiöön.Tässä tutkimuksessa keittiöllä tarkoitetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman G11

mukaista määritystä keittiöstä joko asuinhuoneena, joka on ensisijaisesti ruoanvalmistustaja ruokailua varten tai muuta ruoanvalmistukseen tarkoitettua tilaa kuten esimerkiksi keit-tokomeroa. Keittiössä kuuluu määräyksen 3.2.2 mukaan olla myös riittävä perusvarustusruoanvalmistusta varten. Tässä tutkimuksessa keittiön piiriin on katsottu kuuluvan keit-tiökaapistot, ruoan valmistukseen ja säilytykseen kuuluvat laitteet sekä tekniset installaa-tiot näiden toiminnoille. Koska ympäristön tarkastelussa ei kiinnitetä huomiota pelkäs-tään asioiden toimivuuteen, vaan myös ympäristön esteettiseen laatuun, on kysely ulotet-tu koskemaan myös laajasti keittiön materiaaleja ja väritystä. Näillä tarkoitetaan kaapisto-jen, koneiden ja laitteiden sekä myös huoneen pintamateriaaleja ja väritystä. Tutkimuk-

1. Ympäristöministeriö. MÄÄRÄYKSET JA OHJEET 2005. G1 Asuntosuunnittelu. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=24297&lan=fi

95

sen tarkoituksena ei ollut kartoittaa pelkästään keittiön sisästä funktionaalista toimintaavaan yrittää ymmärtää miten asukkaat itse hahmottavat keittiön ja asunnon muiden tilo-jen suhteen ja toiminnat.

Keittiö on monille kodin eniten käytetty huone. Se ei ole vain ruoan tankkausta vartenvaan paikka, jossa arkiset askareet muodostavat luontevan ympäristön perheen ja vierai-den kohtamiselle. Keittiöön latautuu paljon merkityksiä, jotka heijastuvat koko muuhunasuntoon. Ei ole yhden tekevää miltä keittiö näyttää kun asukas valitsee uutta asuntoa.

Tässä laadullisessa tutkimuksessa on keskitytty uuden asunnon hankinnan mukanatulevaan keittiöön ja sen toimivuuteen, varuste- ja laatutasoon sekä esteettisyyteen. Min-kälaisia keittöitä asuntojen mukana myydään ja ostetaan? Kyselytutkimuksessa oli sekämonivalintakysymyksiä että kysymyksiä, joihin vastattiin vapaamuotoisilla avovastauk-silla. Keittiötä koskeva osio oli kolmen eri kyselyn viimeisenä. Yksi vastaaja sanoi omankyselynsä alussa, että lomake on liian pitkä, eikä hän halunnut enää vastata keittiötä kos-kevaan osioon.

4.1.1 Keittiön määritelmä

Keittiö ja sen varustus on Suomen rakentamismääräyskokoelman mukaan määritelty vält-tämättömäksi ja toimivaksi, mutta keittiön laadusta ei ole mainintaa. AsuntosuunnittelunMääräykset ja ohjeet 2005, SUOMEN RAKENTAMISMÄÄRÄYSKOKOELMA G1,joka on ympäristöministeriön asetuksella Asuntosuunnittelusta säädetty vuonna 2004,ohjeistetaan keittiötä seuraavasti:

”Keittiö on asuinhuone, joka on ensisijaisesti ruoanvalmistusta ja ruokailua varten.Keittiön asemasta voi asuinhuoneistossa olla myös muu ruoanvalmistukseen tarkoitettutila.” Jos keittiö on asuinhuone on siitä taas ohjeistettu seuraavasti: ”Asuinhuone on huo-netila, joka on ensisijaisesti tarkoitettu jatkuvaan asumiskäyttöön. Asuinhuoneena eipidetä esimerkiksi eteistä, käytävää, kylpyhuonetta tai muuta sellaista huonetilaa.” Asuin-huoneen koko on määräyksellä määritelty seuraavasti: ”Asuinhuoneen koon ja muodontulee huoneen aiottu käyttö ja kalustettavuus huomioon ottaen olla tarkoituksenmukaisia.Asuinhuoneen huonealan tulee kuitenkin aina olla vähintään 7 m2.”

Asetuksen määräykset ovat sitovia ja ohjeet sisältävät hyväksyttäviä ratkaisuja. Keit-tiötä ei siis ole määritelty kovinkaan tarkasti. Toisaalta sanotaan, että keittiö on asuin-huone, joka on tarkoitettu ruoanvalmistukseen ja ruokailuun ja toisaalta, että keittiön ase-masta voi huoneistossa olla jokin muukin tila, jossa voidaan valmistaa ruokaa. Jos keittiöon asuinhuone on sen oltava vähintään 7 m2 suuruinen ja siinä on oltava ikkuna, joka on1/10 osa huonealasta, siis vähintään 0,7 m2. Ikkunan pitää olla vielä avattavissa ulkoil-maan. Jälkimmäisessä tapauksessa, jossa keittiön asemasta voi huoneistossa olla jokinmuukin tila ruoanvalmistukseen, ei ole säädetty mitään tarkempaa. Säädöksen mukaanasuinhuoneistossa ei välttämättä tarvitse olla erillistä keittiötä, mutta vähintään ruoanval-mistukseen tarkoitettu tila.

Varusteista ja kalusteista on määräyksen 3.2.2 mukaan säädetty seuraavaa: ”tilat tuleevarustaa niiden käytön edellyttämillä kalusteilla, varusteilla sekä teknisillä asennuksilla.Asuinhuoneistossa tulee kuitenkin aina olla käymälä sekä riittävä perusvarustus henkilö-kohtaisen hygienian hoitoa ja ruoanvalmistusta varten.”

96

Kyselyn avulla halusin saada tarkan kuvan siitä, millainen keittiö vastaajalla on. Koskakoko kyselyn alussa oli jo kysytty tarkasti asunnon perustiedot kuten huoneluku japinta-ala en pyytänyt näitä tietoja enää uudestaan. Olen kuitenkin käyttänyt tietoja hyväk-seni analysoidessani keittiön ja muun huoneiston yhteyttä toisiinsa. Halusin myös selvit-tää minkälainen osuus asunnon hankinnassa keittiöllä oli ollut. Arabianrannan tilannekyselylle oli erittäin hyvä, koska alue edustaa uusinta asuntotuotantoa Suomessa. Asun-non osto on asukkailla vielä tuoreessa muistissa ja suurin osa vastaajista oli asunnonensimmäisiä omistajia tai vuokraajia. He tietävät minkälaisia asuntoja markkinoilla ontarjolla, mitä he pystyvät ostamaan tai vuokraamaan ja mitä he lopulta saivat. Kyselyssätiedusteltiin heti alussa kuka asuu omistusasunnossa ja kuka vuokralla. Tällä asialla oliratkaiseva ero erityisesti asuntojen varusteissa ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksissaomaan asuntoonsa.

Kysely painotti keittiötä ennemmän fyysisenä tilana kuin sosiaalisena kohtauspaik-kana. Ihminen on hyvin sopeutuvainen kaikenlaisiin tilanteisiin. Tilaa ja rutiineista selviä-mistä voidaan selittää monella tavalla, mutta uusi ympäristö herättää monesti sopeutumis-reaktion, jossa asioita tarkastellaan kriittisemmin kuin jo tutussa ympäristössä. Kunuusista rutiineista selviytyminen ei ole vielä kokonaan tapahtunut, voivat pienet yksityis-kohdat tarjota oivallisen tarkastelupisteen ja uuden näkökulman asumisen monimuotoi-seen tapahtumiseen.

Mihin asioihin uudet asukkaat kiinnittävät huomiota? Mitä uuden asunnon omistajalletarjotaan, mitä hän saa ja onko hän tyytyväinen? Samalla kyselyssä selviää minkälaistakeittiötä ja varusteita kuluttajille tarjotaan kerrostaloasunnon oston yhteydessä.

4.2 Kirjallisen kyselyn eteneminen

Pyrin tekemään kyselyn niin, että sen edetessä vastaaja pystyisi palauttamaan mieleensämiten keittiö muotoutui ostoprosessin eri vaiheissa. Aloitin kysymykset keittiön muodos-ta, mitoista ja suhteesta muuhun tilaan. Tämän jälkeen kyselyssä käytiin läpi toimminnal-lisuutta ja tyytyväisyyttä tehtyihin ratkaisuihin. Keittiöstä kysyttiin yksityiskohtaisestikaapistojen mittoja ja valmistajia, laitteita ja niiden valmistajia, sekä keittiön kaapistojen,koneiden ja muiden varusteiden yhteishintaa. Myös keittiön kokonaisilmettä kysyttiin jatyytyväisyyttä materiaaleihin. Hankkimisprosessista halusin tietää miten keittiön suunnit-telu oli toteutettu, kenen kanssa ja oliko tämä prosessi ollut tyydyttävä. Kyselyssä sivut-tiin vähän myös tulevaisuutta kysymällä mitä muuta keittiössä voisi olla, miten sitä voi-taisiin mahdollisesti muunnella ja oltaisiinko tuosta muuntelusta valmiita maksamaan.Vaikka kysely oli teknispainotteinen ja tarkoituksellisesti funktionaalisuutta painottava,tuli monesti tunnepitoisia vastauksia, joissa välillä ylistettiin suunnittelijan neuvokkuuttaja rakentajien ripeyttä tai toisia, joissa rakennuttajaa pidettiin laillisena varkaana.

97

4.3 Haastattelu

Halusin ymmärtää minkälainen suhde asukkaalla kotiinsa on. Teknisen, materiaali- japrosessipainotteisen kirjallisen kyselyn vastapainoksi tein haastattelukyselyn enemmänhenkilökohtaiseksi ja inhimilliseksi. Kysyin mikä keittiössä on tärkeintä ja mikä tekeeasunnosta kodin. Kysyin myös minkälainen on kaunis keittiö ja pitääkö keittiön ollaavoin vai suljettu.

Kodinkoneista halusin tietää onko tarjottu taso ollut tyydyttävä ja mitä muuta keitti-össä voisi olla. Tätä kysyttiin jo kirjallisessa osuudessa, mutta koska kysymykseen olijätetty monesti vastaamatta, niin halusin asiaan vielä varmennusta. Muunneltavuudestahalusin selvittää tarkemmin minkälaisia muutoksia keittiöissä haluttaisiin tehdä ja oltai-siinko niistä valmiita maksamaan, sekä miten muutoksista voitaisiin kommunikoidarakennuttajan ja asiakkaan välillä. Lopuksi halusin vielä tietää oliko asunnossa juuri nyttarvetta muutoksille.

Osasassa keittiötä koskevia kysymyksiä asukkaat vastasivat yhteen kysymykseenmonella tavalla. En ollut halunnut rajoittaa vastausten määrää, koska tilaa tai esineitä kos-keviin kysymyksiin on vaikea sanoa yksiselitteisesti yhdellä vastauksella kaikkea. Pääl-lekkäisistä vastauksista johtuu, että jossain kysymyksissä on vastauksia enemmän kuinpalautettuja kyselyitä. Näissä tapauksissa on vastausten prosenttuaalinen osuus laskettukaikista vastausten määristä. Niinpä esimerkiksi ensimmäisessä kohdassa, jossa kysyttiinkeittiön muotoa ovat jotkut vastaajat merkinneet keittiön muodoksi sekä saareke jaL-keittiön tai vastaavasti saareke ja II-keittiön. Nämä ovat tapauksia, joita suunnittelijan-kin voi olla vaikea yksiselitteisesti määritellä. Keittiötä pitäisi tutkia tarkemmin ensin pii-rustuksena ja sitten vielä paikanpäällä. Asian selventämiseksi on tämän kirjallisen osionyhteyteen valittu kuusi tyypillistä asuntopohjaa, jotka edustavat eri kokoisten huoneisto-jen keittiöitä. Joihinkin keittiöihin on tehty huomattavia muutoksia toiset ovat taas säily-neet sellaisina kuin ne olivat alunperin suunniteltu.

98

4.3.1 Haastateltujen asukkaiden asuntojen pohjia

Pohjat eivät ole mittakaavassa,mutta ne ovat keskenään samassa mittasuhteessa.

44 m2 kaksio, jossa L-mallinen 4,5m2 keittokomero. Keittokomeronyhteydessä on ruokapöydälle hyvin soveltuva tila. Keittotila onosittain erotettu olohuoneesta pienellä seinäkkeellä. Vaikka keitto-tila on kaukana ulko-ovelta, voidaan ratkaisua kuitenkin pitääonnistuneena pienen asunnon tarpeisiin. L-mallisessa tilassa onhelppo työskennellä ja se on pienestä koostaan huolimatta avara.Asunnon käyttäjä toivoi kokonaan suljettavaa keittiö- ja ruokailuti-laa. Tämä olisi helposti toteutettavissa esimerkiksi seinäkkeeseenliittyvällä liukuovella.

50m2 + viherhuone, kaksio, jossa toiselta sivulta avattu 7,3m2

II-keittokomero. Keittokomeron sijoitus on optimaalisessa pai-kassa aivan eteisen tuntumassa. Keittotilassa on iso ikkuna, jokaavartaa tilaa. Asunnon käyttäjä olisi toivonut keittiötä, jossa olisiollut paikka myös ruokapöydälle. Nyt hänen mielestään tila onongelmallinen. Ikkunan eteen olisi voinut jäädä tila myös ruoka-pöydälle, jos lyhyempi keittiön sakaroista olisi käännetty ikkunasei-nän suuntaiseksi.

81m2 + viherhuone 7m2, 3H + K, jossa 7,4m2 L-keittiö. Keittiönyhteen kulmaan on tuotu kylmäsäilytys ja vaatesäilytys tämän toi-selle puolelle. Ruokailutila on yhdistetty onnistuneesti keittiönyhteyteen. Viherhuoneen ikkunapinnat tuovat paljon valoa kokokeittiö-ruokailutilaan. Kylmälaitteiden ja vaatesäilytyksen yhdis-telmä tekee keittiöstä kuitenkin vain L-muotoisen käytävän. Haas-tateltu keittiön käyttäjä olikin muuttanut kylmäsäilytyksen osaksiL-puolta ja siirtänyt vaatesäilytyksen erillisen wc:n tilalle. Keittiössäolisi mahdollisuuksia paljon väljempään tilankäyttöön. Näin suu-ressa yhdistelmätilassa olisi ollut luontevaa jo tehdä saareke -tyyp-pinen keittiöratkaisu.

99

70m2, 2–3H + K, jossa 7m2 II-keittiö. Keittiö on erillinen huonetila,joka avautuu eteiseen ja pieneen ruokailusoppeen. Olohuone onyhdistetty keittiöön pienellä baari-tiski tyyppisellä aukolla. Keittiövaikuttaa turhan eristetyltä ja pieneltä. Haastateltu asukas oliavannut keittiön olohuoneeseen ja sulkenut aukon parvekkeellepäin. Samoin aukko eteiseen oli suljettu lasihyllyllä. Asukas valittinäiden kaikkien muutosten kalleutta.

98m2, 3H + K, jossa 8m2 U-keittiö. Keittiö on erillinen huonetila,jossa baari-tiski tyyppinen aukko ruokatilaan. Pieni keittiö suh-teessa tämän kokoiseen asuntoon. Keittiö yhdistyy pohjakuvassahyvin ruokailutilaan, mutta käytännössä työpöydän yläpuolellaoleva kaapisto sulkee keittiön erilliseksi huoneeksi. Haastateltuasukas valittaa keittiön toimivuutta huonoksi. Astianpesukone jajätevaunu eivät voi olla auki yhtäaikaa, koska ne törmäävät toi-siinsa. Kylmäsäilytystilat ovat kaukana.

120m2, 4H + K, jossa 9m2 II-keittiö. Keittiötä voisi luonnehtia myöskatkaistuksi U-keittiöksi, mutta se on kuitenkin lähempänä II-keit-tiötä koska ikkunan puoleisessa päädyssä on kaapistojen sijaanpelkkä pöytätaso, eikä sinne siten muodostu hankalasti käytettäviänurkkakaapistoja. Vaikka keittiö on pieni tämän kokoiseen asun-toon on se silti erittäin toimiva yhtenäisen ja pitkän työtason ansi-osta. Keittiö avautuu myös tarvittvassa määrin ruokailutilaan.Haastateltu asukas oli suunnitellut keittiön kokonaan uudelleenitse ja kertoi rakennuttajan laskuttaneen runsaasti kaikesta muu-tostyöstä, mutta toisaalta myös paneutuneen muutoksiin hyvin.

100

4.4 Minkälainen keittiö?

Rakentamismääräyskokoelmassa G1:ssä ei keittiöstä anneta tarkkoja määräyksiä, muttasuunnittelukohteena keittiö on kuitenkin yksi asunnon keskeisimpiä tiloja. Keittiön paik-kaa suhteessa asuntoon suunniteltaessa pitäisi ottaa huomioon kulkureitit asunnon sisällä,keittiön avoimuus ja suljettavuus, luonnonvalon ja raittiin ilman mahdollisuus, teknisteninstallaatioiden toimivuus, hyvä ilmanvaihto, äänien kulkeutuminen muihin asuintiloihin.

Asukkaiden ruoanlaitto ja ruokailutottumuksista pitäisi olla jonkinlainen käsitys ennenkuin keittiötä voidaan tarkasti mitoittama käyttäjilleen. Halutaanko keittiö, jossa myössyödään vai halutaanko ruoanlaitto erottaa ruokailusta? Halutaanko, että keittiö olisi tila,jossa voisi tehdä myös muita askareita kuten läksyjä tai kotitöitä. Minkälaista varustustakäyttäjät haluavat? Tarvitaanko paljon jääkaappitilaa vai riittääkö pienempi kylmäsäily-tys, halutaanko käyttää mikroaaltouunia vai tehdäänkö suurin osa ruoasta kaasuhellalla?

Tilankäytön ja varusteiden lisäksi asukkaan pitäisi määritellä minkä tyylistä keittiötähalutaan. Männyn tuoksuinen, romanttinen maalaiskeittiö on ulkonäöltään kovin erilainenkuin minimalistinen lähes ammattikäyttöön suunniteltu teräs keittiö. Erilaisten keittiöko-konaisuuksien ja yhdistelmien määrä samassakin asunnossa voisi olla loputon. Siksi asun-tosuunnitelmissa usein päädytäänkin käyttämään varsin pitkälle standardisoituja keittiö-ratkaisuja, jotka on alunperin suunniteltu ja mitoitettu keskivertokäyttäjälle tai ns. ydin-perheelle. Suunnittelun apuna voivat arkkitehdit käyttää Rakennustietokortistoa2, jossa onhyvinkin yksityiskohtaisesti neuvottu miten voidaan suunnitella toimiva keittiö ja ruokai-lutila. Koska kerrostaloja suunniteltaessa ei voi etukäteen tarkkaan tietää kenelle asuntoasuunnitellaan, määräytyy keittiön muoto ja koko oletetun käyttäjän mukaan. Pienessäasunnossa ajatellaan tarvittavan pientä keittokomeroa ja suuressa asunnossa suurta keit-tiötä, paljon säilytystilaa ja suurta ruokailutilaa.

Keittiön muodon suunnitteluun liittyy paljon historiallisia tradioita. Toista keittiötyyp-piä pidetään funktionaalisesti parempana kuin toista. Yhdellä seinällä oleva I-keittiö ontehokas, mutta välimatkat toiminnosta toiseen voivat olla pitkiä ja ruuan valmistaja onkoko ajan kasvot seinään päin. U-keittiössä on taas kaksi hankalaa kulmaa, joiden käyttöon vaikea ratkaista. Saareke -keittiössä mahtuu monta kokkia toimimaan samanaikaisesti,mutta ratkaisu vie paljon tilaa. Jokaisessa keittiömuodossa on hyviä ja huonoja puolia,joita suunnittelija joutuu punnitsemaan suunnitelmaa tehdessään. Huomioimalla kyse-lyssä minkä muotoinen ja kokoinen keittiö vastaajalla on, voidaan vastauksiakin verratatätä perusasetelmaa vasten.

Ensimmäisellä kysymyksellä: ”Minkälainen keittiö teillä on?” halusin yksinkertaisestiselvittää keittiön muodon. Kolmas osa vastaajista (30%, 26 kpl/87 vastausta) ilmoitti keit-tiönsa olevan II (tupla ii) eli kaksi vastakkaista seinää keittiönä. Tupla II -keittiötä pide-tään yhtenä parhaimpana keittiömuotona tehokkuudeltaan varsinkin, jos kaapistojen väli-nen tila on tarpeeksi väljä, niin että useampi henkilö mahtuu siinä työskentelemään. Tilaon käytetty tehokkaasti hyväksi eikä keittiössä ole hankalia kulmia. Toisaalta tuplaII-keittiö voi olla huoneena ahdas putki, jossa on tilaa vain yhdelle ruuanvalmistajalle.

2. Rakennustietokortisto on Rakennustieto Oy:n jukaisema asiakirjasto ympäristön suunnitteluun.

101

Keittiö on lähimpänä historiallista Frankfurtin keittiötä3, joka manifestoi rationaalisen jatehokkaan kodinhoidon puolesta jo 1920-luvulla.

L-keittiö oli kyselyssä seuraavaksi yleisin 24 % osuudella. L-muotoinen keittiö onavara ja siinä mahtuu helposti työskentelemään useampikin kokki. L-keittiössä myös eritoiminnot ovat vielä lähellä ja helposti tavoitettavissa. L-keittiöön on myös helposti sijoi-tettavissa ruokapöytä, jos keittiötila itsessään on tarpeeksi tilava.

Seuraavaksi suosituin keittiö asunnoissa oli ns. tupakeittiö (14 %), joka kyselyssä olimääritelty seuraavasti: ”…tupakeittiö, kun keittiö on avoin ja yhteydessä muuhun oleske-lutilaan.” Vastaajat olivat käyttäneet määrittelyssä mielummin muita helpommin hahmo-tettavia määritelmiä kuten I, II tai L jne kuin tupakeittiö, koska jopa 68 % vastaajistasanoi keittiön olevan avoimesti yhteydessä muuhun tilaan. Eli keittiötä ei oltu miellettytupakeittiöksi, vaikka se olisi määritelmän mukaan voitu tehdäkin. Selitys tähän löytyyehkä keittiöiden pienuudesta 69 % keittiöistä oli alle 10m2 suuruisia tai siis pieniä. Tämänkokoiseen keittiöön ei mahdu tekemään kuin ruokaa. Vastaajista 72 % ilmoitti, että ruoka-pöytä ei mahdu keittiöön tai mahtuu sinne vain ahtaasti. Yksi vastaajista (H9) kommentoikeittiötä näin: ”Keittokomero” on hieman omituinen keittokomeron ja keittiön väli-muoto. Sinne mahtuu pieni 2 hengen ruokapöytä, mutta sellaiselle ei meillä ole ollut mis-sään vaiheessa tarvetta.”

Kaikista asunnoista 14 %:ssa oli U-keittiö. Tämä keittiötyyppi toimii parhaiten isossakeittiötilassa, jossa vaikeasti kalustettavien kulmien osuus kaikista kaapeista on suhteessamahdollisimman pieni. Silloin keittiössä voi helposti toimia useampikin yhtä aikaa. Toi-saalta pieni U voi olla paikallaan esimerkiksi yhden hengen taloudessa, jossa ei valmistetapaljon ruokaa ja jossa keittiön halutaan olevan poissa näkyvistä. Pieneen U-keittiöönmahtuu tehokkaasti ne kodinkoneet, säilytystilat ja työtasot, jotka on määritelty asuntojenminimivaatimuksissa. Tällöin kyse on kuitenkin enemmän keittokomerosta kuin keit-tiöstä.

Kysyttäessä keittiön pituutta hain yksinkertaista vastausta siihen miten paljon keitti-össä on kappeja, tasoja ja laitteita yhteensä. Kysymys oli ehkä vaikea, mutta silti vain13% vastaajista oli jättänyt siihen vastaamatta. Yli 2/3 osa eli 72% (41 vastaajaa 57:stähenkilöstä) keittiöistä oli vastaajien mukaan 4 metriä tai sen alle kaikkien laitteidenkanssa. Tämä tarkoittaa keittiötä, joka on pakattu täyteen kodinkoneita ja kaappeja ja toi-mintoja yleensä, mutta ei jätä paljoa sijaa itse keittämiselle. Tällaisen keittiön alakaa-peista kuluu jääkaapille, astianpesukoneelle, jäteastioille ja uunille vähintään 2,3 metriä jaylä kaapeista jääkaappi-pakastin yhdistelmälle, mikrolle ja liesikuvulle 1,6–2,2 metriä.Huonoimmassa tapauksessa keittiö on vielä U-muotoinen ja sen kahdessa kulmassa ole-vat 60 sentin kaapit ovat hankalat käyttää.

3. Immonen, Olli Nainen parempaa maailmaa rakentamassa.– Arkkitehti 4/1993. 62–63. ”...Tunnetuin Marga-rete Schutte-Lihotzkyn työ on epäilemattä "Frankfurtin keittiö" 1920-luvulla Frankfurtiin suunnteitu tyyppi-keitto, jossa oli optimoitu keittion toimivuus käyttäjän kannalta.”

102

4.5 Keittiön käyttö

Seuraavat kolme kysymystä hahmottivat keittiön käyttöä. Vastaajilta kysyttiin: ”Mahtuu-ko keittiöön ruokapöytä?, Syöttekö ateriat keittiössä?” ja lopuksi; ”Mikä seuraavista vaih-toehdoista kuvaa keittiönne ja asunnon muun tilan suhdetta parhaiten?” Viimeiseen kysy-mykseen oli neljä eri ratkaisua, joista piti valita tai sitten kirjoittaa vastaus kohtaan jokinmuu ratkaisu, mikä? Hyvin ruokapöytä mahtui 28 %:lla vastaajista. Ei tai ahtaasti pöytämahtui 72 % vastaajista. Ruokailua keittiössä ilmoitti harrastavansa 32 % vastaajista kuntaas joskus keittiössä söi 9 %. Vastaajista 58 % ei syönyt keittiössä koskaan. Vastaustenvalossa näyttää siltä, että suurin osa keittiöistä on tehty mahdollisimman pieniksi. Samal-la on pudotettu jokin seinä keittiön ympäriltä pois, jotta keittiöstä saataisiin avoin ilmei-sesti luonnonvalon saannin turvaamiseksi. Tässä uudessa tilanteessa ei keittiön toiminnal-lisuutta ole välttämättä mietitty loppuun saakka. Onko avartamisesta keittiön ympärillähyötyä, jos itse keittiö on kuitenkin niin pieni, että sinne mahtuu vain yksi käyttäjä kerral-la? Näin keittiö eristää ruoan valmistajan muista asukkaista. Keittiöistä 32 % oli 12m2 taienemmän. Isompien keittiöiden 14m2 tai enemmän määrä kaikista vastanneista oli 20 %.Suurin keittiö oli 21m2 eli se on jo pienen yksiön kokoinen.

Vaikka vain 16 % ilmoitti oman keittiönsa olevan tupakeittiö, niin silti 68 % ilmoittiettä, ”keittiö, ruokailu ja muu oleskelu on samassa tilassa”. Tämä vahvistaa entisestäänkäsitystä, että keittiö on suunniteltu perinteiseksi keittiöksi ja tämän jälkeen muu tila senympäriltä on yksinkertaisesti avattu. Vastaajat ilmoittivat kuitenkin myös olevansa tyyty-väisiä keittiön avoimuuteen samoin kuin keittiön suhteeseen muuhun asuntoon. Vastaajatolivat näihin kysymyksiin tasaisen tyytyväisiä. Noin 2/3 (68 %) osa vastaajista olivat tyy-tyväisiä keittiön yleiseen toimivuuteen, keittiön muotoon (66 %), keittiön avoimuuteen(66 %) ja yli 2/3 osaa keittiön suhteeseen muuhun asuntoon (71 %). Näyttää siltä, ettäsuunnittelu on monen kohdalla onnistunut tyydyttämään ne tarpeet, joita vastaajilla oliollut. Keittiön teknisiin installaatioitihin oltiin myös pääosin tyytyväisiä. Keittiön laittei-den ja kaapistojen sijoitukseen oli tyytyväisiä 58 %, pistorasioiden määrään olivat tyyty-väisiä 71 % ja yleiseen turvallisuuteen 65%. Vähiten oltiin tyytyväisiä keittiöiden ilman-vaihtoon 40 %, keittiön kokoon 45% ja keittiöiden suljettavuuteen, johon oli tyytyväisiävain 14 % vastaajista.

Keittiön käytön tyytyväisyyteen vaikuttaa tietysti paljon se miten ja mihin keittiötäkäytetään. Kun toinen vastaaja käyttää keittiötä vain veden keittämiseen ja toinen on into-himoinen ruoanvalmistaja, niin on selvää, että he myös vastaavat eri tavoin. Kirjallisessakyselyssä ei kysytty ruuanlaittotottumuksia, mutta silti jotkut vastasivat kysymyksiin ruu-anvalmistustermein. Kun esimerkiksi henkilö No 6. kertoi että hän on tyytyväinen siihen:”…että (keittiö) on niin pieni, En tarvitse suurta, joten olisi ihan tilan hukkaa. ( Lähinnäkäytän keittiötä teeveden keittämiseen)” sanoo toinen (H2) että: ”Liesituuletin pitäämelua ja on silti tehoton.” Vastauksista voidaan päätellä että ensimmäinen asukas ei edestarvitse liesituuletinta, koska keittää vain vettä. Toinen vastaajista taas tarvitsisi tehokastatuuletusta ruoanvalmistuksessa, mutta sellaista ei hänen keittiössään ole.

Asukkaat olivat tyytyväisiä keittiöiden muotoon ja suhteeseen muuhun asuntoon,vaikka eivät kuitenkaan keittiöiden suljettavuuteen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että yleisestikeittiöiden toimintaa pidetään hyvänä, mutta jossain tilanteissa keittiöitä pitäisi voida kui-tenkin myös sulkea. Kun otetaan samalla huomioon, että myöskään ilmanvaihtoon ei oltutyytyväisiä, niin ei ole vaikea päätellä, että suljettavuus ainakin osittain liittyy ruuan val-

103

mistukseen. Tämä käykin selville monissa vastauksissa, joissa kerrottiin miten keittiötäpitäisi muuttaa, jos siihen ei oltu tyytyväisiä. Keittiön muu tekniikka näyttää siis olevankunnossa.

Valaistukseen ja pistorasioiden määrään oltiin tyytyväisiä sekä keittiön yleiseen toimi-vuuteen ja turvallisuuteen. Keittiön perusfunktiot siis toimivat hyvin. Kun vastaajatilmoittavat, että he ovat tyytyväisiä keittiön muotoon ja suhteeseen asuntoon, muttasamalla yli puolet on tyytymättömiä keittiön kokoon on tässä mielestäni ristiriita, jokakertoo siitä, että vastaajat eivät välttämättä oivalla keittiön ja muun asunnon suhdetta.Hyvän keittiön ideaali on helppo nähdä perinteen jatkumona – tällaisia keittiöiden kuu-luukin olla – malli vastaa sitä, mitä keittiöltä odotetaan, mutta samalla jokin on väärin.Vaikka henkilö (H15) kertoo olevansa tyytyväinen lähes kaikkiin ominaisuuksiin keitti-össä, niin siitä huolimatta hän löytää huomauttamisen aihetta koko keittiön ja kodinperusasettelussa sanomalla että:”Töölössä keittiö oli kotimme sydän ja iso. Nyt tässä teh-dään ruokaa ja syöminen tapahtuu olohuoneen yhteydessä.” Näyttää siltä, että henkilö onhankkinut asunnon, joka ei vastaa hänen käsitystä kodista tai sen toiminta ei vastaa sitämitä hän olisi halunnut saada.

Seuraavassa kysymyksessä tiedusteltiin: ”Onko keittiön yleisilme omaa tyyliänne?”Alle puolet (44%) ilmoitti vastaukseen kyllä toisaalta 46 % oli sitä mieltä, että keittiö vas-tasi melko hyvin omaa tyyliä. Vain 10 % oli sitä mieltä, että keittiö ei vastaa omaa tyyliä.

4.6 Kodinkoneet

Kyselyssä tarkasteltiin myös keittiöiden kodinkoneista. Yleisin kodinkone on lieden jauunin yhdistelmä, joka löytyi 93 %:lla vastaajista. Liesiuuniyhdistelmä oli lattialla seiso-va perusmalli. Tämä tarkoittaa sitä, että vain muutamilla vastaajilla oli käytössään kaapis-toihin sijoitettavia kalusteita, joita voitaisiin sijoittaa ergonomisesti paremmalle korkeu-delle. Seuraavaksi suosituin kone oli liesituuletin (91 %) tai niin kuin yksi vastaaja olikorjannut: ”liesikupu”. Tällä vastaaja tarkoitti sitä, että laite ei tuuleta vaan on yhdistettytalokohtaiseen hormiin ja toimii samalla asunnon sisäilman yleispoistokanavana. Astian-pesukone oli jo 79 %:lla vastaajista, mikä tarkoittaa, että jo kaikissa uusissa omistusasun-noissa astianpesukone on vakiovaruste, mutta vuokra-asunnoista se vielä puuttuu. Vastaa-jista 24 % asui vuokralla. Astianpesukoneet saivat monta kommenttia, joissa niiden hiljai-suutta kiiteltiin kuten (H12): ”astianpesukone hyvä, hiljainen.”

Kun asukkailta kyseltiin: ”Mitä toiveita teillä olisi keittiön kodinkoneisiin/ varustei-siin?”, vastasi henkilö (H7) seuraavasti: ”Tyylikkäämpi ja tehokkaampi tuuletin. Liesikinon kyllä tyyliltään sieltä halvimmasta päästä.” Samoilla linjoilla oli henkilö (H65), jokakirjoitti: ”Rakentaja tarjosi aina halvinta mallia ja sitten veloittaa normaaleista malleistamuutostyöhintoja.” Kodinkoneista tarjotaan keittiöiden mukana perusmalleja, joihin ylipuolet vastaajista oli kuitenkin tyytyväisiä (57 %). Luvussa on mukana myös asukkaat,jotka olivat hankkineet omat koneensa ja olivat hankintoihin poikkeuksetta erittäin tyyty-väisiä: (H14) ”kauniit ja käytännölliset (valitsin itse).” Heidän lukumääränsä oli kuitenkinerittäin pieni. Kodinkoneisiin melko hyvin oli tyytyväisiä 37 % ja selvästi tyytymättömiäoli 7 % vastaajista. Yleisesti tyytyväisimpiä oltiin kylmäkoneisiin ja tyytymättömimpiäliesi-uuni yhdistelmiin ja liesikupuihin. Tosin asukkaat eivät välttämättä tienneet, että

104

huonossa ilmanpoistossa kyse oli ennemmin ilmanpoistojärjestelmästä kuin itse liesiku-pulaitteesta.

4.6.1 Muut laitteet keittiössä

Kysymykseen: ”Pitäisikö keittiössä olla myös muita laitteita kuten: TV, tietokone/ yhteysinternettiin, stereot, pyykinpesukone, muuta, mitä?” saatiin vastauksia vain 40. Tämä viit-taa samankaltaiseen sisältöön kuin Tulevaisuuden keittiö -tutkimuksessa, jossa kartoitet-tiin ihmisten halukkuutta kytkeä kestävää tietoyhteiskuntakehitystä keittiöön liittyviinekologisesti kestäviin innovaatioihin4. Tuossa tutkimuksessa tuli esille, että ihmiset ovattyytyväisiä olemassa olevaan tilanteeseen ja heidän on vaikea kuvitella mitä uutta he voi-sivat tarvita keittiössä.

Tämän kyselyn vastaajat sanoivat selvästi ei kaikelle uudelle, vaikka sellaista kohtaavastauksessa ei edes annettu, vastaajista 45% (18 henkilöä) oli omaehtoisesti kirjoittanutei, en tarvitse mitään. Eniten kannatusta uusista laitteista sai tietokone/ yhteys internettiin20% (8 hlö) ja TV 18%. Pyykinpesukone ei selvästikään kuulu vastaajien mukaan keit-tiöön, sitä kaipasi vain 3 henkilöä. Muita ehdotuksia, joita vastaajat antoivat uusiksi lait-teiksi keittiöön, olivat traditionaalisia ja jo olemassa olevia laitteita kuten radio ja puhelin.Yksi uusi toivomus oli viinikaappi. Kukaan ei ollut kiinnostunut esimerkiksi induktiolie-destä, laavagrillistä, höyryuunista, kaasusta, uudenlaisista turvalaitteista tai muusta uudis-tuksesta. Keittiö on erittäin traditionaalista aluetta, johon ei halutakkaan muutoksia.Uudet ajatukset pitää ensin lanseerata laajasti, niistä pitää nähdä esimerkkejä ja niistäpitää olla selkeää hyötyä. Henkilö (H33) kertoo omasta suhtautumisestaan tietotekniik-kaan ja televisioon kotona tehdyssä haastattelussa näin: ”TV:tä ei tarvita koko asuntoon,tietokonetta ei tarvita joka paikkaan. Kun ollaan keittiössä, niin silloin tehdään ruokaa.TV vaikuttaa ihmisiin köyhdyttävästi. Virtuaalikokki ei hyvä. Kavahdan sitä. Netissäollaan nyt jo liikaa. Ei tarvitse muistaa mitään.” Asunnossa oli TV kuitenkin olemassa(kirj. huom.). Tarkoittaako tämä sitä, että keittiön koneistus on saavuttanut jonkinlaisenkyllästymispisteen, jonka jälkeen keittiöön ei enää haluta uutta tekniikkaa?

4.7 Materiaalit ja väritys

Kysymykseen: ”Oletteko tyytyväinen keittiön materiaaleihin ja väritykseen?” vastattiinpaljon kriittisemmin kuin kysymykseen kodinkoneista. Vastaajista reilu kolmasosa(35 %) oli materiaaleihin ja väreihin tyytyväinen. Melko tyytyväisiä oli 56 %:a ja tyyty-mättömiä 9%:a vastaajista.

Henkilö (H37) olisi halunnut: ”Laadukkaammat materiaalit.” yleensä, toinen oli ryhty-nyt parantamaan kokonaisuutta omaehtoisesti (H7): ”Vaihdoimme itse tyylikkäämmätkahvat, mikä paransi kokonaisuutta.” Yksi vastaajista oli tyytymätön oviin (H10): ”Oviintuli heti lommoja kun ne avattaessa osuivat liesituulettimeen, ei ollut stoppareita.” Toinen

4. Timonen, Mäkelä, Niva, Hyvönen ja Vesmanen 2004.

105

halusi kestävämpää materiaalia työtasoihin (H13): ”Työpöydän pinta kiveä tms kuumaakestävää materiaalia.”

Seuraavaksi kysyttiin tyytyväisyyttä materiaalien kestävyyteen. Puolet (50 %) vastaa-jista oli tyytyväisiä materiaalien kestävyyteen, 37 % oli melko tyytyväisiä ja tyytymättö-miä kestävyyteen oli 13%. Useat vastaajat sanoivat, että vuoden tai kahden oleskelun jäl-keen ei materiaalien kestävyydestä voi vielä sanoa mitään, koska koti on aivan uusi. Tyy-tyväiset tai melko tyytyväiset asiakkaat kertovatkin siitä, että materiaaleissa ei toistai-seksi ole ollut mitään huomattavaa vikaa. Tulevatko materiaalit kestämään päivittäistäkulutusta tulevaisuudessa, on vaikea sanoa. Joku oli kuitenkin jo huomannut, että: ”Kui-vauskaappi ei kestä kosteutta, vettyy.” (H27) tai: ”En osaa sanoa, samaa kalustelevyä tun-tuvat olevan joka paikassa.” (H11) Kun asukkailta kysyttiin tyytyväisyyttä materiaaleihintarkemmin: ”Mihin seikkaan olette tyytyväinen materiaaleissa ja värityksessä?”, vastasi-vat he seuraavasti: ”Valkoinen on selkeä, yksinkertainen (sopii monelle) ja varmaankinedullinen” (H9) tai ”Helppohoitoisuuteen” (H16) ja ”Rosterikoneet5 (itse myöhemminostettu, rakennuttajilta olisi tullut triplahintaiseksi), laatoitus” (H10).

4.8 Asukkaan vaikutusmahdollisuudet

Kysymykseen: ”Miten päädyitte juuri näihin ratkaisuihin keittiössä?” oli vastaamisen hel-pottamiseksi annettu kuusi erilaista keittiön hankintavaihtoehtoa. Vaihtoehdot olivat seu-raavat:1. Keittiö oli asunnossa valmiina, eikä mihinkään ratkaisuun voinut vaikuttaa. Raken-

nuttaja oli määritellyt minkälainen keittiö asunnossa on. 57 % vastasi tähän kyllä.2. Keittiö oli valmiina edellisen asukkaan jäljiltä. 9 % vastasi kyllä.3. Pystyimme vaikuttamaan kaikkiin ratkaisuihin, myös keittiön kokoon ja pohjaratkai-

suun, asunnon suunnittelu/ostovaiheessa. 13 % vastasi kyllä.4. Keittiötä koskevat ratkaisut tehtiin yhdessä rakennuttajan kanssa. 22 % vastasi kyllä.5. Keittiötä koskevat ratkaisut tehtiin yhdessä keittiövalmistajan kanssa. 13 % vastasi

kyllä.6. Pystyimme vaikuttamaan joihinkin ratkaisuihin ja valintoihin keittiössä asunnon

suunnittelu/ ostovaiheessa. 55 % vastasi kyllä.Vastaukset eivät sulje toisiaan pois ja menevät siksi osittain päällekkäin. Useat vastaajatolivat merkinneet kyllä sekä ensimmäiseen, jossa sanottiin ettei mihinkään saanut vaikut-taa, että viimeiseen, jossa taas sanottiin, että joihinkin ratkaisuihin voitiin vaikuttaa. Tämäkertoo ehkä siitä, että vaikka ratkaisuihin voitiin vaikuttaa, tuntui vaikutusmahdollisuusniin pieneltä, ettei se ollut mainitsemisen arvoista. Toisaalta vastaajista yli puolet oli sitämieltä, että asunnon ostoprosessin aikana heillä oli ollut vaikutusmahdollisuus oman keit-tiönsä ratkaisuihin ja 13 %:lla oli ollut mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin ratkaisuihin.

Kohtaan 2, jossa keittiö oli valmiina edellisen asukkaan jäljiltä vastasi yleisesti vuok-ralla asuvat. Vaikka vuokralainen olisi ensimmäinen asukas asunnossa ei hänellä ole senratkaisuihin vaikutusmahdollisuuksia. Neljänteen kysymykseen, jossa ratkaisut olisi tehtyrakennuttajan kanssa vastasi myöntävästi vain 22 %, vaikka varmasti kaikki ovat olleet

5. Rosterikone tarkoittaa tässä ruostumattomalla teräksellä päällystettyä kodinkonetta. (kirj. huom.)

106

ainakin yhteydessä rakennuttajaan, jos he ovat tehneet muutoksia tai valintoja omassaasunnossaan. Pieni kyllä -vastausten sarja kertoo ennemminkin siitä, että ratkaisuja eivälttämättä ole tehty ”yhdessä” rakennuttajan kanssa vaan materiaalit on valittu yksinannetuista vaihtoehdoista.

Vain 13 % vastaajista oli tehnyt ratkaisut keittiövalmistajan kanssa mikä tarkoittaa sitä,että keittiöt on ratkaistu arkkitehtisuunnitteluvaiheessa yleisesti ja jos asukkaat ovat eri-tyisesti halunneet vaikuttaa keittiöiden perusratkaisuihin, on se tehty rakennuttajankanssa. Tästä prosessista on hyvänä esimerkkinä kaksi erilaista tapausta, jossa henkilö(H33) sanoo: ”Vähän piirreltiin keittiötä... esimerkiksi tilaa kylmiölle. Voisko baaritiskiolla kiveä muovin sijaan, mutta siitä olisi lähtenyt ketjureaktio. Sitten päätettiin että tääon ihan ok.”, kun taas toinen (H38) kertoi seuraavaa: ”Mähän sain vaikuttaa kaikkeen.Ainut oli, että hellan paikka oli siihen mihin se oli suunniteltu ja vesipiste on siinä mihinse oli suunniteltu. Ne esitti tällaisen toivomuksen ku mä sanoin, että kaikki meneeuusiksi.” Siihen, että asukkaalla oli ollut jonkinlainen vaikutusmahdollisuus oli yli kaksi-kolmasosa vastaajista (68%) tyytyväisiä. Tämä kertoo siitä, että asukkaat haluavat useim-miten vaikuttaa tulevaan asuntoonsa.

Jos asukkaat eivät olleet tyytyväisiä, niin mihin he eivät olleet tyytyväisiä? Asiaa yri-tettiin kartoittaa kysymyksellä: ”Jos ette olleet tyytyväisiä (vaikutusmahdollisuuteen),niin miten muuttaisitte tätä prosessia/ vaikutusmahdollisuuksia?” vastaukset liittyivätuseimmiten rahaan ja aikaan.

Muutosten tekeminen maksoi liikaa ja prosessi oli liian nopea. Henkilö no 2 sanoi:”Rakennuttaja veloitti kalleiman jälkeen kaikista muutoksista. Halvemmaksi tulee tehdäjälkikäteen”, (H12): ”Enemmän kuin yksi vaihtoehto. Jokainen muutos maksaa extranextraa. (liian paljon)” tai (H18): ”tarjousten pyytäminen muutostöistä piti tehdä hyvinaikaisin ja hinnat saatiin viimehetkellä. Ei jäänyt mahdollisuutta tehdä uusia muutoksiahintojen näkemisen jälkeen.” Vielä tarkemmin vaikutusmahdollisuutta ja muutostyöpro-sessia kuvasivat asukkaat, joita haastateltiin kotona. Henkilö no 33 sanoi: ”Näennäis- taioikeita vaihtoehtoja. Vaikka tää on HITAS -asunto niin kyllähän tässä maksamista on. Eixx (rakennusliike) ole tässä tappiota tehnyt. Olisi voinut tarjota oikeita vaihtoehtoja, joitaolisi voinut käydä katsomassa. Oishan se ollut tarpeen. Kun Olympiakylää on tehty, niinsilloin niillä on ollut aikaa miettiä ja varmaan kokeillakin. Siellä joka asia oli paikallaan.”Toisaalta henkilö (H38) oli jo etukäteen valmistautunut siihen, että muutokset maksavat:”Tottakai jos sä teet tallaista ekstraa, niin se on ihan okei jos siit on ekstra velotus. Mutjotkut tietyt sellaset perusvaihtoehdot pitäis olla, kuten ovien pinnat, kaakelit, vetimet.”

Jos vaikutus- tai muutosprosessi oli mennyt hyvin se myös mainittiin. Henkilö (H2)kertoi seuraavaa: ”xx-rakennusfirman rakennusmiehet olivat tosi ystävällisiä ja avuliaita.Ulkopuoliset tekijät (alihankkijat) tupeksivat, olivat esimerkiksi jättäneet astianpesuko-neelle liian pienen tilan”, (H12): ”loppujen lopuksi kaikki muutokset tehtiin”, (H15):”Sain hyviä vinkkejä ja ehdotuksia”, tai (H53): ”Kokonaisuus onnistui yli odotusten”(henkilö oli tehnyt muutoksia noin 10.000€:lla ja saanut haluamansa laitteet ja kaapistot).

Mutta kun kysytään: ”Saitteko mielestänne sellaisen keittiön kuin halusitte?”, vastaavain 43 % kyllä, eli vaikutusmahdollisuus on ollut, mutta vain alle puolet on lopputulok-seen tyytyväisiä. Miksi asukkaat eivät ole olleet tyytyväisiä? Mihin asukkaat sitten pys-tyivät vaikuttamaan? Seuraavassa joitakin vastauksia: (H5): ”Kaappien ovet, laatat”,(H8): ”kaapistoihin (väri malli), kodin koneisiin, välitilalaattoihin”, (H12): ”keittiöstäU-muotoinen, väliseinä tukittiin ja kaapiston siirto seinältä toiselle”, (H17): ”Omaehtoi-

107

sesti olisimme voineet teettää muutostöitä (kalusteet, materiaalit), mutta niiden teettämi-nen olisi tullut suhteellisen työlääksi ja kalliiksi” tai (H49): “Olen toinen omistaja.” (Eivaikutusmahdollisuutta).

Kun asukkailta taas kysyttiin: ”Jos ette (saaneet sellaista keittiötä kuin halusitte), niinmikä tähän oli mielestänne syynä?”, niin he vastasivat: (H2): ”Keittiötä on hankala muut-taa jälkikäteen mm. siksi, että kaapistojen alle ei asenneta parkettia. Jos siirtää kaappienpaikkaa, joutuu asentamaan myös lattian ja löytääkö enää samaa?”, (H12). ”xx-rakenutta-jan edustaja ei ehkä keittiösuunnittelun asiantuntija” tai (H18): ”raha, ja se ettei koko huo-netta ollut olemassakaan suunnitteluvaiheessa + se että tarjoukset saatiin myöhään.”

4.9 Miten asukkaita voitaisiin auttaa muutostöissä?

Kysymykseen: ”Jos tekisitte muutoksia, niin tarvitsisitteko muutostyössä ulkopuolistasuunnitteluapua?”, vastasi 52 % kyllä ja 46 % ei. Puolet vastaajista katsoi tarvitsevansaapua omaa keittiötä suunniteltaessa, mutta vain 36 % olisi valmis maksamaan tällaisestapalvelusta. Ulkopuolisen suunnittelun tarpeeseen oli liitetty vielä kysymys muutostöidenhinnasta. Kolmasosa (34 %) vastaajista piti muutostöitä kalliina, mutta toisaalta 28 %vastaajista ei osannut hahmottaa töiden hintaa, kuten kyselyn alkupäässä, jossa tiedustel-tiin asukkaan keittiön hintaa (kaapistot + koneet + varusteet) 86 % vastaajista ei osannutkertoa kuinka paljon keittiö oli maksanut.

Vaikka asukkailta olikin vaikea saada uusia ajatuksia asumisen eri ratkaisuihin, niinmonet pystyvät kuitenkin halposti hahmottamaan mahdollisia tarpeita omassa tai tule-vassa elämäntilanteessaan. Kyselyn loppuun olin hahmotellut erilaisia tilanteita, joissakeittiössä ja keittiön suhteessa muuhun asuntoon voisi olla tarpeen tehdä pieniä tai suu-rempia muutoksia. Kysymys kuului: ”Olisiko mielestänne hyödyllistä, jos keittiötä voisimuokata helposti esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:”1. suurentaa tai pienentää, kun perheen koko muuttuu tai elämäntilanne muuten muut-

tuu.2. avata tai sulkea keittiötä suhteessa muihin huoneisiin (esim. olohuoneeseen tupakeit-

tiöksi,) kun perheen koko muuttuu tai elämäntilanne muuten muuttuu.3. muuttaa keittiön materiaaleja tai väritystä (esim. kaapistojen ovia) muuttuvien tren-

dien mukaan.4. vaihtaa keittiön kodinkoneita muuttuvien tarpeiden mukaan.5. muuttaa keittiötä helpommin käytettäväksi tai turvallisemmaksi, kun elämäntilanne

muuttuu (esim. ikääntyminen, lapsen saaminen yms.)6. muuttaa keittiötä muuten, miten?

Kysymyksen jälkeen halusin vielä varmistaa olivatko vastaajat valmiit maksamaan täl-laisista muutoksista.

Suosituin vaihtoehto muutostarpeeseen oli muuttaa keittiötä kohdan 5 mukaan hel-pommin käytettäväksi tai turvallisemmaksi, kun elämäntilanne muuttuu. Tämä oli tarpeel-lista ainakin 55 % mielestä kun vastaajia oli yhteensä 60 henkilöä. Seuraavaksi suosituinvaihtoehto oli kohta 4. vaihtaa keittiön kodinkoneita muuttuvien tarpeiden mukaan 52 %.Kysymykset eivät olleet vaihtoehtoisia vaan vastaaja sai merkitä niin monta vaihtoehtoakuin katsoi tarpeelliseksi. Kolmanneksi suosituin vaihtoehto oli kohta 2. avata tai sulkea

108

keittiötä suhteessa muihin huoneisiin kun perheen koko muuttuu tai elämäntilanne muu-ten muuttuu 45 %. Kohta 1. suurentaa tai pienentää, kun perheen koko muuttuu tai elä-mäntilanne muuten muuttuu ja kohta 3. muuttaa keittiön materiaaleja tai väritystä (esim.kaapistojen ovia) muuttuvien trendien mukaan olivat yhtä suosittuja 40 %:in osuudella.

Vastaajista 15% ei maksaisi tällaisesta muutosmahdollisuudesta mitään, mutta 87 %(55 vastaajasta) oli valmis maksamaan mahdollisuudesta kohtuullisesti. Asukkaat mieltä-vät muutosmahdollisuudet tarpeellisiksi varsinkin kun taustalle asetetaan jokin järkeväsyy minkä takia muutosta pitäisi tehdä. Elämäntilanteen muuttuminen tuntuu silloin lähei-simmältä tai todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Ympäristön turvallisuuden parantami-nen heijastelee tarvetta muuttaa omaa ympäristöä ikääntymisen tai lasten saamisen myötä.

4.10 Johtopäätökset

Kyselyyn ja haastatteluihin osallistuneet asukkaat olivat monilta osin tyytyväisiä asunto-jensa keittiöihin. Tyytyväisiä oltiin erityisesti keittiön ja muun asunnon suhteeseen sekäkeittiön yleiseen toimivuuteen ja keittiön muotoon. Vähiten oltiin tyytyväisiä keittiöidenilmanvaihtoon ja keittiön kokoon sekä keittiöiden suljettavuuteen. Yli puolet vastaajistaoli pystynyt vaikuttamaan joihinkin ratkaisuihin omassa keittiössään rakentamisprosessinaikana. Vain 13 prosenttia oli pystynyt vaikuttamaan kaikkiin ratkaisuihin. Asukkaidenvaikutusmahdollisuudet eri rakennuttajien kohteissa vaikuttivat melko samanlaisilta. Eilisähintaisia värivaihtoehtoja olivat asukkaat voineet valita keittiökaapistojen ovista,tasoista ja ns. ”välitilan” laatoista. Näiden maksuttomien vaihtoehtojen lisäksi olivat jot-kut asukkaat tehneet mittaviakin muutoksia.

Muutosten esteenä näytti olevan kiireiset aikataulu ja korkeat hinnat. Jos asukas oliollut aktiivinen ja tarpeeksi ajoissa liikkeellä oli hänellä ollut mahdollisuus vaikuttaalähes kaikkeen asunnossa ja keittiössä, toisaalta jos asukas oli ollut passiivinen tai vähänmyöhässä ei hänellä ollut mahdollisuutta vaikuttaa enää mihinkään. Omaan vaikutusmah-dollisuuteen oltiin myös tyytyväisiä. Tämä kertoo siitä, että asukkaat haluavat jollaintavoin vaikuttaa tulevaan asuntoonsa. Asia tuntuu itsestään selvältä, kun on kysymyk-sessä usein ihmisen suurin kaupanteko ja lisäksi on kysymys asukkaan lähimmästä ympä-ristöstä, kodista.

Kukaan haastateltavista asukkaista ei kertonut asunnon myyjästä tai rakennuttajasta,joka olisi aktiivisesti tarjonnut apua muutostöissä. Joku asukas kyllä sanoi, että hän olisaanut muutostöistä vastaavalta myyjältä hyödyllisiä vinkkejä. Asukkaat mieltävät suun-nittelun apupalvelun tarpeelliseksi, mutta palvelun katsotaan kuuluvan osaksi kauppaa.He eivät ole valmiita maksamaan siitä enää lisää.

Ratkaisevassa asemassa asukkaan tyytyväisyyteen oli myyjän tai rakennusliikkeenhenkilökohtainen palvelu. Jos rakennustyömaasta vastaava rakennusmestari oli ollutasukkaalle tyly sai koko rakennusliike kuulla kunniansa. Sama koski rakennusliikkeenaliurakoitisijoita. Asukas ei välttämättä tiedä mitä yrityksiä eri työmiehet edustavat. Toi-saalta, jos asiakas oli tyytyväinen saamaansa palveluun, hän myös kertoi siitä.

Asukkaat olivat selvästi valmiita miettimään mahdollisia tulevaisuuden muutoksiakeittiöissään. Asukkaat katsoivat muutosmahdollisuudet tarpeellisiksi kun niille oli jokinjärkevä peruste kuten elämäntilanteen muuttuminen tai turvallisuuden parantaminen.

109

Myös keittiön ja muun asunnon tilasuhteissa tehtävät muutokset katsottiin tarpeellisiksi.Koneita, materiaaleja ja värejä haluttiin muuttaa myös. Muutosmahdollisuudesta, jokatulisi muuttuneen elämäntilanteen myötä oltiin valmiita myös maksamaan kohtuullisesti.

Mitä enemmän asukas pystyy vaikuttamaan omaan asuntoonsa ja muokkaa-maan siitä itselleen sopivan sitä sitoutuneempi ja varmasti parempi suhde hänelletulee omaan ympäristöönsä. Samoin on keittiön laita asunnon sisällä. Kun keittiö onergonominen ja kodinkoneet toimivat moitteettomasti, täyttää keittiö ruuan valmis-tuksen ”funktion”. Keittiössä on silloin mahdollista valmistaa ruokaa. Tämän funk-tion kyselyyn vastanneiden asukkaiden keittiöt täyttivät suurimmalta osin. Jos halu-taan, että asukkaat myös viihtyvät keittiössä ja kodissa on yksilölliset tarpeet jamieltymykset huomioitava aiempaa paremmin. Ei riitä, että asukkaille tarjotaankahta eri värivaihtoehtoa keittiöiden kaapistojen väritykseksi, vaan heille on tarjot-tava vaihtoehtoja, jotka myös muuntuvat eri elämäntilanteisiin ja ovat helpostimuunneltavissa myös tuleville asukkaille. Muutokset voivat olla sekä tilallisia, toi-minnallisia että esteettisiä. Yksi haastatelluista asukkaista kiteytti keittiön merkityksennäin: ”...Se mitä tapahtuu keittiössä, on niin oleellista siihen mitä kodissa tapahtuu, ettäkeittäminen ja ruoan nauttiminen ei tarkoita vaan sitä yhtä ihmistä, joka siellä häärää.Kaikki ihmiset osallistuvat siihen.” Miellyttävä keittiö edesauttaa asunnon muodostu-mista asukkaan näköiseksi ja oloiseksi kodiksi.

4.11 Pohdintoja

Asunnon ostajan ja käyttäjän kannalta olisi merkityksellistä, että hän saisi juuri omaantilanteeseensa soveltuvan keittiön. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaksiossa on liianpieni keittokomero jos asunnossa asuu pariskunta, joka laittaa mielellään ruokaa itselleenja ystävilleen. Eikä toisaalta ole mieltä siinä, että 120 neliömetrin asunnossa yksin asuval-la henkilöllä on perheelle tarkoitetun suuren keittiön säilytystilat jos hän yleensä syöravintolassa. Tilanne on pulmallinen asuntojen suunnittelijoille, jotka eivät tarkkaan tiedäkenelle he asuntoja suunnittelevat. Samalla tilanne on vaikea myös rakennuttajille, jotkaeivät välttämättä pysty ennustamaan minkä kokoisia ja minkä tyylisiä kokonaisuuksiajuuri nyt tarvittaisiin. Vaikuttaakin siltä, että keittiöt on tehty minimi mitoituksen ja mini-mi laatuvaatimusten mukaan, koska ei tiedetä kuka asunnossa lopulta tulee asumaan.Rakennuttaja tekee asuntoa edelleen kasvottomalle ostajalle, jonka toivotaan olevan tyy-tyväinen tehtyihin ratkaisuihin. Jos asukas haluaa muutoksia, niin niiden kustannuksetovat korkeat, koska tilajärjestelyihin vaikuttavat tekniset installaatiot on sementoitu josuunnittelun alkuvaiheessa ja ne joudutaan usein suunnittelmaan kokonaan uudelleen josmuutokset ylipäänsä ovat mahdollisia.

Keittiöiden ohessa tarjotaan halpoja kodinkoneita vakiomalleina. Asukkaalle voi tullahalvemmaksi ottaa tällainen halpamalli keittiön mukana ja myöhemmin vaihtaa itse halu-amansa malli, kuin vaihtaa laitteita muutostyönä rakennusaikana. Tämä ei kokonaisuu-tena ole kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Toisaalta, jos asiaa ajatellaan raken-nuttajan puolelta on suurien tavaraerien hankkiminen aina edullisempaa kuin yksittäistenmallien hankkiminen yhdelle asiakkaalle.

Tämän tyyppisen asukaskyselyn ja haastattelun heikkoutena voidaan pitää sitä, ettäasumisen uudet kehityssuunnat eivät selviä asukkailta kyselemällä. Ihmiset ovat tottuneettiettyihin ratkaisuihin ja osaavat vaatia asioita, joita ovat nähneet ja jotka ovat jo ole-massa. Asuntojen suunnittelijoilla ja rakentajilla pitää olla aktiivinen rooli uusien kehitys-suuntien, parannusten ja konseptien esiin nostamisessa. Tällainen kehitystyö saattaa tun-tua turhalta tilanteessa, jossa asunnot menevät kaupaksi joka tapauksessa. Suhdanneher-källä rakennusalalla menestyvät parhaiten toimijat, jotka pystyvät esittämään uusia inno-vatiivisia ja asukaslähtöisiä ratkaisuja ensimmäisinä.

Kyselyssä selvisi, että muutosmahdollisuudesta asunnon sisällä oltiin valmiita maksa-maan kohtuullisesti. Vaikeampaa asukkaiden oli määritellä kuka muutokset voisi tehdä.Olisiko tässä mahdollisuus rakennuttajille pitää parempaa huolta asukkaista ja muodostaajonkinlainen palveluverkosto, joka voisi toteuttaa asukkaiden muuttuvia tarpeita? Tämätuntuisi luonnolliselta kehitykseltä mikäli asuntojen rakentamista ajatellaan asukkaidentarpeista lähtevänä palvelun tarjoamisena eikä pelkästään uusien talojen rakentamisena.

Asukkaat olisivat valmiit siirtymään ”muunneltaviin asuntoihin”, joita arkkitehti UlpuTiuri6 kuvaa seuraavasti: ”Muunneltavuudella tarkoitetaan asuntojen rakentamista sellai-siksi, että niiden tilajärjestelmää, kalusteita ja varusteita voidaan muuttaa. Mitä helpom-min asunnon sisätilat ovat muunneltavissa, sitä luontevammin ne voidaan suunnitella pit-källe meneviin erityistarpeisiin, koska tilojen muuttaminen asukkaan tai asukkaiden vaih-tuessa on mahdollista. Päätös siitä, millainen asunnosta tulee tai päätös asunnon muutta-misesta jää asukkaalle. Käytön ja muodon lopullinen (tai tilapäinen) yhteensovittaminentapahtuu asukkaan omien arvojen ja tarpeiden pohjlata.”

Lähteet

Saarikangas Kirsi (2002) Asunnon muodonmuutoksia. SKS, Helsinki.Kiinteistövirasto 12/2004. Asuminen. http://www.hel.fi/kv/asunto.Immonen Olli (1993) Nainen parempaa maailmaa rakentamassa. Arkkitehti 4/5, 62–63.Timonen, Mäkelä, Niva, Hyvönen ja Vesmanen (2004) Tulevaisuuden keittiö. Kuluttajatutkimuskes-

kus. Helsinki.Tiuri Ulpu (1997) Asunnon muunneltavuus ja avoin rakentaminen. Teknillisen korkeakoulun arkki-

tehtiosaston tutkimuksia 1997/12.Tiuri Ulpu ja Hedman Markku (1998) Developments towards open building in Finland. TKK/Ark-

kit.os. julkaisu 1998/50.Ympäristöministeriö. Määräykset ja ohjeet 2005. G1 Asuntosuunnittelu. http://www.ymparisto.fi/

download.asp?contentid=24297&lan=fi

6. Tiuri Ulpu 1997, s 75.

111

Kuvia Arabianrannasta

Arabianranta (Kuvat Antti Ervasti)

Uusia julkisivuja

114

Alimman kerroksen parveke avau-tuu yhteiselle pihalle

Leikkipuisto

115

Näkymiä Vanhankaupunginlahdelle

116

Julkisivumateriaaleina punatiili ja maalattu betoni

117

Ympäristotaideteoksetovat olennainen osa uut-ta Arabianrantaa

118

Interiöörejä Arabianrannassa

119

ParvekenäkymiäArabianrannassa

120

Pesutupa

Minikeittö

121

Lasitetut parvekkeet suojaavat tuulelta Arabianrannassa

122

Ympäristötaidetta Arabianrannassa

123

Ympäristötaidetta Arabianrannassa

124

Interiöörejä Arabianrannassa

125

Värejä Arabianrannassa

126

Interiöörejä Arabianrannassa

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

Distributed byOULU UNIVERSITY LIBRARY

P.O. Box 7500, FI-90014University of Oulu, Finland

Book orders:OULU UNIVERSITY PRESSP.O. Box 8200, FI-90014University of Oulu, Finland

S E R I E S C T E C H N I C A

253. Koskinen, Miika (2006) Automatic assessment of functional suppression of thecentral nervous system due to propofol anesthetic infusion. From EEGphenomena to a quantitative index

254. Heino, Jyrki (2006) Harjavallan Suurteollisuuspuisto teollisen ekosysteeminesimerkkinä kehitettäessä hiiliteräksen ympäristömyönteisyyttä

255. Gebus, Sébastien (2006) Knowledge-based decision support systems forproduction optimization and quality improvement in the electronics industry

256. Alarousu, Erkki (2006) Low coherence interferometry and optical coherencetomography in paper measurements

257. Leppäkoski, Kimmo (2006) Utilisation of non-linear modelling methods in flue-gas oxygen-content control

258. Juutilainen, Ilmari (2006) Modelling of conditional variance and uncertainty usingindustrial process data

259. Sorvoja, Hannu (2006) Noninvasive blood pressure pulse detection and bloodpressure determination

260. Pirinen, Pekka (2006) Effective capacity evaluation of advanced wideband CDMAand UWB radio networks

261. Huuhtanen, Mika (2006) Zeolite catalysts in the reduction of NOx in leanautomotive exhaust gas conditions. Behaviour of catalysts in activity, DRIFT andTPD studies

262. Rautiainen, Mika (2006) Content-based search and browsing in semanticmultimedia retrieval

263. Häkkilä, Jonna (2006) Usability with context-aware mobile applications. Casestudies and design guidelines

264. Jari Heikkilä ja Jouni Koiso-Kanttila (toim.) (2007) Patinoituu ja paranee—Moderni puukaupunki -tutkijakoulu 2003–2006

265. Suikki, Raija (2007) Changing business environment—effects of continuousinnovations and disruptive technologies

266. Harri Haapasalo & Päivi Iskanius (Eds.) (2007) The 1st Nordic InnovationResearch Conference—Finnkampen

267. Pikka, Vesa (2007) A Business Enabling Network. A case study of a high-technetwork; its concepts, elements and actors

C268etukansi.fm Page 2 Tuesday, April 17, 2007 9:14 AM

ABCDEFG

UNIVERS ITY OF OULU P .O . Box 7500 F I -90014 UNIVERS ITY OF OULU F INLAND

A C T A U N I V E R S I T A T I S O U L U E N S I S

S E R I E S E D I T O R S

SCIENTIAE RERUM NATURALIUM

HUMANIORA

TECHNICA

MEDICA

SCIENTIAE RERUM SOCIALIUM

SCRIPTA ACADEMICA

OECONOMICA

EDITOR IN CHIEF

EDITORIAL SECRETARY

Professor Mikko Siponen

Professor Harri Mantila

Professor Juha Kostamovaara

Professor Olli Vuolteenaho

Senior Assistant Timo Latomaa

Communications Officer Elna Stjerna

Senior Lecturer Seppo Eriksson

Professor Olli Vuolteenaho

Publications Editor Kirsti Nurkkala

ISBN 978-951-42-8401-4 (Paperback)ISBN 978-951-42-8402-1 (PDF)ISSN 0355-3213 (Print)ISSN 1796-2226 (Online)

U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I SACTAC

TECHNICA

OULU 2007

C 268

Noora Ervasti, Elina Pietikäinen, Eva Wiklund,Maarit Hiltunen & Esa Vesmanen

YKSILÖLLISET TOIVEET ASUNTOTUOTANNOSSA

TEKNILLINEN TIEDEKUNTA,OULUN YLIOPISTO

C 268

ACTA

Ervasti, Pietikäinen, Wiklund, H

iltunen & Vesm

anenC268etukansi.fm Page 1 Tuesday, April 17, 2007 9:14 AM