22

YSTÄVÄPIIRI

Teksti ja kuva: Leena Valkonen

Vanhustyön keskusliitossa kehi-tetyn Ystäväpiiri-toimintamal-lin avulla on ikääntyneiden ih-

misten yksinäisyyttä lievitetty ryhmä-toiminnan avulla vuodesta 2006 alkaen. Ryhmiin on osallistunut yhteensä jo yli 7 000 yksinäisyyden tunteesta kärsinyt-tä iäkästä ihmistä, heistä 98 % suosit-telee toimintaa myös muille. Ryhmissä on syntynyt ystävyyssuhteita ja ohjattu-jen ryhmäkertojen jälkeen useat ryhmät ovat jatkaneet toimintaa omatoimisesti.

Keskusliitto on parin vuoden ajan voinut tukea omatoimisesti kokoontu-via ryhmiä rahallisesti Zonta-järjestöl-tä saadun lahjoituksen turvin.

Zonta-järjestön Piiri 20 kokosi vuo-sina 2012–2013 Sisarta ei jätetä-kam-panjalla 161 500 euroa kanavoitavak-si edelleen omatoimisesti kokoontuvil-le Ystäväpiiri-ryhmille. Varoja on hake-musten pohjalta jaettu tähän mennessä 67 ryhmälle, joiden piirissä on ollut yli 550 henkilöä.

Varoja on myönnetty ryhmien si-sältöjen toteuttamiseen sekä matkaku-luihin.

– Yleensä tukea on anottu ja saatu materiaalikuluihin, retkien järjestämi-seen, kahvi- ja ateriakustannuksiin esi-merkiksi pikkujouluihin sekä tapahtu-

miin osallistumiseen kuten teatteriin ja konsertteihin. Ryhmäläiset suunnitte-levat keskuudessaan toiminnan sisäl-lön, kertoo suunnittelija Tarja Ylimaa Vanhustyön keskusliitosta.

Ryhmät ovat myös raportoineet va-rojen käytöstä ja palautteen mukaan Zonta-stipendi on tuottanut käyttäjil-leen paljon iloa ja hyvää mieltä.

– Monessakin palautteessa on tuotuesiin sitä, että yksin ei tule lähdettyä liik-keelle, oma ryhmä on tärkeä kannustin osallistumiseen. Rahallisen tuen turvin on päästy mukaan sellaisestakin toimin-nasta, johon itsellä ei olisi varaa lähteä. Myös matkakuluihin osallistuminen on tärkeä kannustin, Ylimaa jatkaa.

Ohjeet ja lomakkeet Zonta-stipen-din hakemiseen löytyvät keskusliiton nettisivuilta. Ystäväpiiri-ohjaajat ja alueohjaajat auttavat stipendin hake-misessa.

Opinnäytetyön kertomaa omatoimisesti kokoontuvasta ryhmästä

Geronomiksi opiskeleva Katri Mervi-lä-Puhakka on opinnäytetyönään tar-kastellut omatoimisesti kokoontuvaa ryhmää.

Kyselyn mukaan yhteistä taustaa Ys-täväpiiri-ryhmäläisille on se, että he ovat viimeisten vuosien aikana kokeneet yk-sinäisyyttä ja menetyksiä. Osalla ryhmä-läisistä oli ollut masennusta ja toivotto-muuden tunnetta. He kertoivat odot-taneensa ryhmään tullessaan mahdol-lisuutta tavata muita ihmisiä ja saada sisältöä elämään ja arkeen sekä vaihte-lua ja virkistystä. Haastatellut kertoivat Ystäväpiiri-ryhmätoiminnan vastan-neen hyvin heidän toiveisiinsa ja odo-tuksiinsa.

Kaikki haastatellut kuvasivat, kuin-ka Zonta-toimintastipendin avulla on mahdollista toteuttaa omia toiveitaan ja osallistua ryhmän kanssa matkoihin, retkiin ja kulttuuritarjontaan. Osa haas-tateltavista kuvasi välttämättömiä kulu-jaan elämässä, jolloin ei ole mahdolli-suutta harrastaa, vaan eläke menee sai-raus- ja lääke sekä asumiskuluihin.”kun saatiin rahoitusta niin ollaan voi-tu tehdä semmoista mitä ilman rahoi-tusta ei oltais voitu tehdä niinkun teat-teria ja konserttia””me kokoonnutaan yhdessä joko men-nään vaikka Ateneumiin esimerkiksi, si-tähän ei tule yksin tehtyä.”

Johtopäätöksenä opinnäytetyös-sä on, että omatoiminen Ystäväpiiri-

Ystäväpiiri-ryhmä innostaa kokoontumaan myös omatoimisesti

Yksinäisyyden lievittämiseen suunnattu Ystäväpiiri-toiminta on aktivoinut ryhmä-läisiä varsin laajasti jatkamaan kokoontumisia omatoimisesti ohjattujen ryhmä-kertojen jälkeen. Vanhustyön keskusliiton kautta haettavat Zonta-stipendit ovat osaltaan kannustaneet omaehtoiseen toimintaan. Omatoimisesti kokoontuvia ryhmiä on pisimmillään kokoontunut jo yli viiden vuoden ajan.

23 Vanhustyö 3–4 • 2015

Kahvin ääressä on helppo vaihtaa kuulumisia

Toini Sutinen 77 ja Kaija Salonen 84 asuvat kumpikin Foiben palve-

lutalossa Vantaalla. He kohtasivat toi-sensa viime syksynä Ystäväpiiri-ryh-mässä. Ryhmän käynnistivät Ystävä-piiri-ohjaajakoulutuksen saaneet va-paaehtoiset ryhmänohjaajat Katri Mervilä-Puhakka ja Sari Lönnqvist.

Ryhmään tuli haastattelujen jäl-keen seitsemän osallistujaa. Yhteistä kaikille oli jonkin asteinen yksinäisyy-den tunne, jota ryhmän kokoontumi-silla pyryttiin lievittämään.

– Kun muutin Foibeen, en tuntenut täältä ketään, Toini Sutinen sanoo. Kyl-lä siinä jollain tavalla tunsi itsensä yk-sinäiseksi. En oikein osannut mennä enkä halunnut mihinkään ryhmään. Radio ja televisio olivat seurana. On-neksi kuulin Ystäväpiiristä ja tulin mu-kaan. Sitä kautta olen tutustunut mui-hin asukkaisiin ja saanut seuraa.Kaija Salonen toteaa aina olleensa pu-helias, mutta vasta Ystäväpiirin kaut-ta hän löysi Foibesta henkilöitä, joi-hin tutustui paremmin ja joiden kans-sa ystävystyi.

– Ryhmä on ollut minulle tärkeä, juteltiin hyvin monenlaisista asioista.

Mieheni on sairastunut ja käyn joka päivä häntä katsomassa hoivaosastolla. Ystäväpiiri-ryhmän tuki on ollut mer-kittävää, kaikesta on voinut puhua.

Kun ohjatut ryhmätapaamiset päät-tyivät, ovat Toini, Kaija ja Margare-ta Guhnberg, 95, jatkaneet tapaami-sia kokoontumalla toisensa kodeissa. Kahvin ääressä on ollut helppo vaih-taa kuulumisia.

Ryhmän miehet eivät ole pystyneet näihin ryhmän jälkeisiin yhteisiin ta-paamisiin osallistumaan, koska he tar-vitsevat pyörätuolin ja tukea liikkumi-seensa, Kaija Salonen harmittelee.

– Kävimme kyllä naisvoimin ky-lässä toisen miespuolisen ryhmäläisen luona ja tapaaminen oli iloinen jälleen-näkeminen, naiset kertovat.

Samalla he miettivät ja pahoittele-vat, että entisajan kyläilykulttuuri on jäänyt jonnekin taka-alalle ja unho-laan. Ainakin iäkkäitä ihmisiä vierai-lut piristävät.

Ystäväpiirin omaehtoisesti kokoon-tuville ryhmille myönnettävää rahallis-ta Zonta-tukea foibelaiset eivät ole ha-keneet, vaikka ohjaaja on heille asias-ta kertonut.

– Meille on sopinut, että tapaamme toisiamme näin kodeissamme. Aina-kin toistaiseksi tämä on riittänyt meil-le hyvin.

Jutunjuurta riittää muun muassa harrastuksista. Kaija Salonen on mat-kustanut aiemmin paljon ja käsityö- ja taideharrastus on edelleen vireää. Toini Sutinen sanoo nuorena harras-taneensa paljon urheilua ja liikunnal-linen elämäntapa on säilynyt. Ryhmän iäkkäin jäsen Margareta Guhnberg to-teaa, että seurassa olisi mukavaa, mut-ta liikuntakyky ja näkeminen tuovat jo rajoitteita osallistumiselle ja teke-miselle.

– On hienoa jos ovi käy ja on ys-täviä jotka vetävät mukaansa. Harras-tuksia on ollut pakko jättää, käsityöt ja jumpat, joissa aikanaan kävin paljon-kin. Laulamassa käyn vielä, siellä voi vaikka vain kuunnella. Onneksi tässä talossa on ystävät lähellä. Perheenjäse-netkin käyvät usein katsomassa, vaikka tytär asuukin eri paikkakunnalla. Kun ikä alkaa lähennellä sataa, täytyy vaan hyväksyä tämä hiljentyminen, aika ai-kaansa kutakin.

ryhmätoiminta tuottaa positiivisia ja myönteisiä kokemuksia iäkkäille ihmi-sille tarjoten sosiaalista tukea, vertai-suutta, mielekästä tekemistä ja vaihte-lua.

– Kun iäkäs ihminen on osallisena toiminnassa, joka samanaikaisesti vel-voittaa osallistumaan ja tekemään pää-töksiä sekä pohtimaan ja tukemaan omalta osaltaan ryhmää, se lisää samal-la henkilön toimijuutta, Katri Mervilä-Puhakka sanoo.

Toiminnan avulla iäkkäiden ihmis-ten haavoittavia yksinäisyyden koke-muksia voidaan lieventää ja toimijuut-ta ja elämänhallintaa tukea myös tule-vaisuudessa.

Toini Sutinen (oik.) ja Kaija Salonen ystävystyivät Ystäväpiiri-ryhmässä. Ohjaaja Katri Mervilä-Puhakka kannustaa omatoimisiin tapaamisiin ryhmän jälkeen.