VTT PU

BLICATIO

NS 468

Hypoteeseista ja skenaarioista kohti yhteiskäyttäjien ennakoivia ohjantajärjestelm

iäTim

o Sneck

Tätä julkaisua myy Denna publikation säljs av This publication is available from

VTT TIETOPALVELU VTT INFORMATIONSTJÄNST VTT INFORMATION SERVICEPL 2000 PB 2000 P.O.Box 200002044 VTT 02044 VTT FIN–02044 VTT, Finland

Puh. (09) 456 4404 Tel. (09) 456 4404 Phone internat. +358 9 456 4404Faksi (09) 456 4374 Fax (09) 456 4374 Fax +358 9 456 4374

ISBN 951–38–5990–8 (nid.) ISBN 951–38–5991–6 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)ISSN 1235–0621 (nid.) ISSN 1455–0849 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)

ESPOO 2002ESPOO 2002ESPOO 2002ESPOO 2002ESPOO 2002 VTT PUBLICATIONS 468

Timo Sneck

Hypoteeseista ja skenaarioista kohtiyhteiskäyttäjien ennakoiviaohjantajärjestelmiä

Ennakointityön toiminnallinen hyödyntäminen

Julkaisussa esitetään uusi ennakoivan ohjannan menetelmä yritys- jaelinkeinostrategioiden kehittämistä varten. Yhtenä osana siihen kuuluu VTTMoneyProP -menettely, jolla ennakoidaan innovaatioiaihion tuotekehityk-seen oton ajankohta sekä tarvittavan tuotekehitystyön tarkoituksenmukai-nen koko suhteessa tuotteesta myöhemmin saataviin kassavirtoihin. Ge-neerinen ennakointimenetelmä yhdistää yksittäisten teollisten hankkeidenarvioinnin alue- tai kansantalouden kehittämiseen.

Vanhan muutostiedon täsmällisyystasoUuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

Epävar-muuden

hyväksyntä

Arvaus-kyky

Seuranta-kyky

Toiminta-kyky

Ratkaisu-kyky

3. Epätäs-mällisiä te-kijöitä, tu-levaisuus-peräisetheikotsignaalit

2. Aikaisiaindikaatto-reita, his-toriaperäi-set heikotsignaalit

4. Täsmälli-siä tekijöitä,joihin ei vai-kutusmah-dollisuutta,megatrendit

5. Täsmäl-lisiä tekijöi-tä, joihinvaikutus-mahdolli-suus,interventiot

6. Täsmäl-lisiä tekijöi-tä, joitaohjataaninnovaa-tioilla

1. Kaaos,yllätykset,sattuma

Yllätyksentunnistus

Indikaattorinpysyvyys

Pysyvyydentunnistus

Kestokynnyksenarviointi

Toteutusalusto-jen innovointi

Toteutusalusto-jen kehitys

Varautu-miskyky

VTT PUBLICATIONS 468

Hypoteeseista ja skenaarioistakohti yhteiskäyttäjien

ennakoivia ohjantajärjestelmiäEnnakointityön toiminnallinen hyödyntäminen

Timo SneckVTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka

Akateeminen väitöskirja

Esitetään Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan suostumuksellajulkisesti tarkastettavaksi Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa,

Fabianinkatu 33, torstaina 15. elokuuta 2002 klo 12.

ISBN 951–38–5990–8 (nid.)ISSN 1235–0621 (nid.)ISBN 951–38–5991–6 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)ISSN 1455–0849 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)Copyright © VTT 2002

JULKAISIJA – UTGIVARE – PUBLISHER

VTT, Vuorimiehentie 5, PL 2000, 02044 VTTpuh. vaihde (09) 4561, faksi (09) 456 4374

VTT, Bergsmansvägen 5, PB 2000, 02044 VTTtel. växel (09) 4561, fax (09) 456 4374

VTT Technical Research Centre of Finland, Vuorimiehentie 5, P.O.Box 2000, FIN–02044 VTT, Finlandphone internat. + 358 9 4561, fax + 358 9 456 437

VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Kivimiehentie 4, PL 1803, 02044 VTTpuh. vaihde (09) 4561, faksi (09) 456 4815

VTT Bygg och transport, Stenkarlsvägen 4, PB 1803, 02044 VTTtel. växel (09) 4561, fax (09) 456 4815

VTT Building and Transport,Kivimiehentie 4, P.O.Box 1803, FIN–02044 VTT, Finlandphone internat. + 358 9 4561, fax + 358 9 456 4815

Toimitus Leena Ukskoski

Edita Prima Oy, Helsinki 2002

3

Sneck, Timo. Hypoteeseista ja skenaarioista kohti yhteiskäyttäjien ennakoivia ohjantajärjestelmiä.Ennakointityön toiminnallinen hyödyntäminen [From hypothesis and scenarios toward forecast-initiatedaction platforms for decision-making in networks. Utilization of forecasting in business andgovernmental operations]. Espoo 2002. VTT Publications 468. 259 s. + liitt. 28 s.

Avainsanat future research, paradigms, users, future-oriented knowledge, scenarios, forecasting,hypotheses, results, accuracy, modelling

TiivistelmäTulevaisuudentutkimuksen perinteiset käytännöt eivät ole keskittyneet tulevaisuustietoahyödyntävien toimijoiden suoraan ohjaamiseen. Toimeksiantoina on tehty skenaarioitatai vastaavia pitkän aikavälin mahdollisuuksia luotaavia analyyseja. Ennakointityöntoiminnalliselle hyödyntämiselle on kehittynyt selvä kysyntä. Tulosteiden hyödynnettä-vyyttä on vaikeuttanut asenne, jonka mukaan on mahdotonta tehdä varmoja ennusteita.Huomaamattaan tulevaisuudentutkijat ovat vältelleet luomasta kykyä tehdä tarkkojaennusteita. Usean toimijan yhteisen ennakointi- ja ohjantajärjestelmän rakenne luo uu-den näkökulman ymmärtää ennakointitulosteen merkitys.

Tapausesimerkki kerrallaan tutkimuksessa kehitettiin uutta tapaa kytkeä tulevaisuus-tietoutta organisaatioiden toiminnan ohjaukseen. Ensimmäisessä tapausesimerkissänousi välttämättömäksi eriyttää tulevaisuutta muokkaavien innovaatioiden valmistelusekä tulosta hyödyntävän toimijan vaikutuksen ulkopuolella olevat muutospaineet. Seu-raava vaihe oli kytkeä ennakoitavien ilmiöiden rakennemuutokset ennakointimene-telmien perustaksi. Tätä seurasivat tapausesimerkit, joissa kehiteltiin tapoja koordinoidatoimijoiden yhteistoiminta ennakointitulosteiden tuottamisessa sekä hyödyntämisessä.Niistä siirryttiin kehittämään ohjannassa tarvittavia elinkeinojohtamisen toteutusalus-toja. Näitä ovat työvoiman porrasnostomalli sekä avoin teknologiastrategia, joilla julki-nen kehittäminen ja yritysten menestyminen saatiin kytkettyä toisiinsa.

Tutkimustuloksena kehittyi yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä, jonka avullatoimijat voivat koordinoida yhteistoimintaa tuottaessaan ja hyödyntäessään tietoa. Jär-jestelmän sisältämillä tiedon osatekijöiden prosessointitavoilla käytettävän tiedon täs-mällisyyttä ja hyödynnettävyyttä voidaan teknisesti kehittää siihen pisteeseen asti, jol-loin hyödyntäjän on tehtävä ratkaiseva päätös. Vastaavasti tutkimus esittää tapoja, joillakehitteillä oleviin kestävää kasvua tuottaviin toimintoihin osataan laittaa oikea panostuskehitystyön eri vaiheissa.

Kehitettävä tulevaisuudentutkimuksen toiminnallinen paradigma luo siltaa lyhyen aika-välin toimintojen sitomiselle globaalin vastuunoton haasteiden läpivientiin. Läpi-vientitapa perustuu kestävän työllisyyden ja menestystuotehakuisen yritystoiminnanvaraan. Paradigman mukainen tulevaisuudentutkimus ei ole kertaluontoisten asiantun-tija-arvioiden kehittämistä, vaan tiukan strategian mukaan tehtävää tutkimusta.

4

Sneck, Timo. Hypoteeseista ja skenaarioista kohti yhteiskäyttäjien ennakoivia ohjantajärjestelmiä.Ennakointityön toiminnallinen hyödyntäminen [From hypothesis and scenarios toward forecast-initiatedaction platforms for decision-making in networks. Utilization of forecasting in business andgovernmental operations]. Espoo 2002. VTT Publications 468. 259 p. + liitt. 28 p.

Keywords future research, paradigms, users, future-oriented knowledge, scenarios, forecasting,hypotheses, results, accuracy, modelling

AbstractThe earlier futures studies have not focused on the continuous transformation of thefuture-oriented knowledge into practice. A clear market for transforming this knowl-edge has been discovered. The lack of a proper paradigm has hindered the futures re-searchers in building a proper relation between the accuracy of results and the corre-sponding decision-making situation. This has decreased the utilisation of futures re-search. Therefore, I created a new method to make accurate forecasts for the decision-making moment. The core idea is co-operation of many actors in creating and using thefuture-oriented knowledge. This joint forecasting and guidance system leads to a func-tional paradigm of futures research, which connects global responsibilities to jointshort-term activities.

Sixteen case studies leaded to a new method and paradigm. Firstly, I discovered a dis-tinction between the creation of future-shaping innovations and external pressures ofchange. Secondly, I formulated change patterns in the phenomena being forecasted.These patterns gave a methodological base for individual studies needed in the system.Thirdly, I developed a systematic co-operation of the actors in the production and utili-sation of the forecasts. The last step was the formulation of the platforms needed inguidance and execution of the forecasted actions. The stepwise lift model for labourqualifications and the open technology strategy are especially needed as platforms forthe public sector and the private enterprises to combine their development efforts.

The joint actors of the forecasting and guidance system can systematically co-operate inthe production and usage of new future-oriented knowledge. Technically, the systemincludes procedures to increase the accuracy of anticipated knowledge during the timebetween the first forecast and the moment the decision has to be made. Accordingly,this study introduces methods with which one can evaluate proper investments that cre-ate sustainable growth. Thereafter, platforms to create successful product oriented em-ployment in coherence with long term global responsibility are a vital part of the jointsystem. Isolated futures studies are outside of the core of the functional paradigm offutures studies. The new core consists of continuous, repeated and co-ordinated workbetween the joint producers and users of knowledge.

5

AlkusanatTutkimuksen tapausesimerkit käsittelevät toimijoiden koordinoitua yhteistyötä tulevai-suussuuntautuneen tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Jälkikäteen arvioiden tut-kimuksen nimi voisi olla: Tulevaisuudentutkimus verkostotaloudessa. Tällöin siirryttäi-siin kuitenkin nyt kohteena olevasta tiedon luomisesta ja hyödyntämisestä organisaa-tioteorian pariin. Toimintatutkimuksen luonne tekee rajasta erittäin epäselvän: tapaus-esimerkeissä uudet tiedon tuottamisen ratkaisut edellyttävät uusia toteutusalustoja,joista helposti muodostuu uusia organisaatioita. Työn kuluessa asiantuntijatietoudenrooli on muuttunut: tulevaisuudentutkimuksessa keskustellaan asiantuntijatietoudenkäytön ongelmista tutkimusprosessissa, kun elinkeinoelämä samanaikaisesti maksimoiasiantuntijatietouden saantia uusien tietointensiivisten palvelutoimintojen muodossa.

Työn kohteeksi on asiakkaiden tarpeiden perusteella täsmentynyt tulevaisuudentutki-muksen toiminnallisen paradigman kehittäminen. Ratkaisevan tuen sain professori TuroVirtaselta käsiteltyjen tapausesimerkkien tulosten yleistämisessä mallinnukseksi sekäelinkeinojohtaja Jorma Pitkämäeltä mallinnuksen edellyttämien elinkeinojohtamisentoteutusalustojen kehittämisessä. Näin syntyi hyödyntäjäyhteyden kautta reaaliaikainentutkimuksen itseoikaisujärjestelmä, joka oli mahdollista sisällyttää mallinnukseen.

Kiitän tulevaisuudentutkija Keijo Mäkelää siitä yhteistyöstä, jossa molemmat etsimmetulevaisuudentutkimukselle uusia lähestymistapoja sekä tutkija Kaj Mäntylää, jonkakriittisiin alueanalyyseihin useat tutkimuksessa esitettävät johdetut hypoteesit perus-tuvat. Molemmat antoivat arvokkaita työn rakennetta koskevia kommentteja. Lisäksikiitän erikoistutkija Markku Tuholaa työn viimeistelyvaiheen käsikirjoituksen tarkis-tuksesta, erikoistutkija Pekka Tienhaaraa ostoskorikäsitteen kehittelystä, sekä erikois-tutkija Heli Koukkaria ja erikoistutkija Jyri Niemistä avusta menestystulkin yksityis-kohtien kehittämisessä. Kiitän professori Olavi Borgia monipuolisuutta vaatineestatyöstä vastaväittäjänä. Työn esitarkastajat, professori Risto Sänkiaho sekä filosofiantohtori Osmo Kuusi tekivät arvokkaita huomioita mallinnuksen sovellutusmahdol-lisuuksista sekä työn kytkennöistä aikaisempiin tutkimuksiin. Kiitos tästä.

Suurin kiitos kuuluu tapaustutkimukset rahoittaneille asiakkaille. Esitän kaikille kiitok-sen henkilöiden sen entisen Seutusuunnittelun Keskusliiton johtajaan Juha Talvitiehen,jonka luottamus allekirjoittaneeseen seutusuunnittelun ja aluekehittämisen käännepis-teissä on toiminut selkärankana tapaustutkimusten sarjalle. Vuosien aikana työnantajaniVTT antoi työn teolle taloudellista tukea. Näin mittavan, samaan teemaan keskittyväntapausesimerkkimäärän läpivienti tuskin olisi ollut mahdollista pienemmässä työyhtei-sössä.

6

Lopuksi kiitokset perheelleni, vaimolleni Kaarinalle ja tyttärilleni Terhille ja Sadulle,joiden elämään on kuulunut jatkuvasti jotain tutkimusongelmaa pohtiva perheenjäsen.

Humppilassa 6.5.2002

Timo Sneck

7

Sisällysluettelo

Tiivistelmä.........................................................................................................................3

Abstract..............................................................................................................................4

Alkusanat ...........................................................................................................................5

Käsitteet ...........................................................................................................................10

1. Johdanto .....................................................................................................................17

2. Tutkimusasetelma ......................................................................................................252.1 Tutkimuksen lähtötilanne .................................................................................25

2.1.1 Työn eteneminen ........................................................................................252.1.2 Verkostotalouden työtehtävät kaupunkiseuduittain vuonna 2010..............262.1.3 Klusterit ja menestystuotehakuisuus...........................................................322.1.4 Tutkimuskohde ...........................................................................................36

2.2 Tutkimusongelma.............................................................................................362.3 Hypoteesi tulevaisuusajattelussa ......................................................................38

2.3.1 Hypoteesin ja viitekehyksen suhde.............................................................382.3.2 Hypoteesien muodostus tulevaisuusajattelussa ..........................................432.3.3 Tulevaisuustietouden täsmentäminen hypoteeseilla...................................472.3.4 Kehitysvaiheita ja käännepisteiden ajoitusta täsmentävät hypoteesit ........552.3.5 Ehdollisista päättelyprosesseista täsmällisiin hypoteesijärjestelmiin .........59

2.4 Tutkimuksen viitekehys ja tutkimusstrategia ...................................................652.5 Tutkimusmenetelmät ........................................................................................72

2.5.1 Ennakoivan ohjantajärjestelmän työmenetelmien kehittäminentapausesimerkeissä......................................................................................72

2.5.2 Tutkimusaineisto ja sen käsittely tapaustutkimuksella...............................742.5.2.1 Kokeiluvaiheen tapausesimerkit .................................................742.5.2.2 Mallinnusvaiheen tapausesimerkit..............................................762.5.2.3 Mallinnusta soveltavat tapausesimerkit ......................................762.5.2.4 Tapausesimerkkien valintaperusteet ja tulosten käyttö

mallinnuksessa............................................................................77

3. Kokeiluvaiheen tapausesimerkit ................................................................................843.1 Vaiheittaisen skenaariomenetelmän kehittäminen ...........................................84

3.1.1 Skenaarioista...............................................................................................843.1.2 Kehityksen käännepiste ..............................................................................873.1.3 Vaiheittaisen skenaariomenetelmän laadinta ja hyödyntäminen ................89

8

3.2 Kaupunkiskenaariot..........................................................................................963.2.1 Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa .............................................963.2.2 Kaupunkikohtaiset skenaariot...................................................................103

3.2.2.1 Tehtävänasettelu skenaariosarjassa ..........................................1033.2.2.2 Tutkimussarjan metodologinen tarkastelu................................1053.2.2.3 Skenaarioiden taustaolettamusten yhteenkokoaminen .............110

3.3 Vanhustenhuoltoa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva tapaussarja ...1123.3.1 Vanhustenhuollon tulevaisuussuuntautunut tutkimus morfologisena

perinnöllisyyspuuna ja hypoteesien kehittely ...........................................1123.3.2 Tapausesimerkin ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa” sisältämä

peruskysely ...............................................................................................1173.3.3 Tavoiteohjattu kyselytutkimus omatoimisen vanhushuollon ehdoista .....1203.3.4 Avoin teknologiastrategia ja menestystuotteiden kehittäminen ...............124

3.3.4.1 Innovaatioprosessin kytkentä hoitoketjuun ..............................1243.3.4.2 Tautikohtaiset skenaariokokeilut ..............................................1283.3.4.3 Klusteri- ja yritysrakenteet .......................................................1333.3.4.4 Telematiikan hyödyntäminen terveydenhuollossa ...................136

3.4 Alueellinen kehittäminen................................................................................1413.4.1 Suomi 2030...............................................................................................1413.4.2 Suomen alueelliset menestystekijät ..........................................................146

4. Mallinnusvaihe.........................................................................................................1504.1 Ennakoinnin aikaväliteoria.............................................................................1504.2 Mallinnusvaiheen tapausesimerkit .................................................................1534.3 Yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän rakenne ............................1604.4 Ostoskoriaikaväli............................................................................................1684.5 Menestystuoteaikaväli ....................................................................................170

4.5.1 Globalisoituvat markkinat ja yritysverkot ................................................1704.5.2 Myyntitulkki .............................................................................................172

4.6 Asiantuntijamielipideperustainen aikaväli .....................................................1734.6.1 Foresight-tutkimusten luonteesta..............................................................1734.6.2 Foresight-ajattelun hyödyntävä kytkentä mallinnukseen .........................1784.6.3 Erityisalojen innovaatioiden aikaetäisyyden hakuprosessi.......................1794.6.4 Moniteknologiset yhdistelmätuotteet........................................................183

4.7 Elinkeinojohtamisen toteutusalustat...............................................................1904.7.1 Toteutusalustakokonaisuudesta ................................................................1904.7.2 Menestystulkki..........................................................................................1914.7.3 VTT MoneyProP -menettely ....................................................................1954.7.4 Työvoiman porrasnostomalli visioiden toteutusalustana..........................200

4.8 Globaalin vastuunoton aikaväli ......................................................................208

9

5. Mallinnuksen jatkosovellutukset .............................................................................2115.1 Ennakoivan ohjantajärjestelmän käytöstä ......................................................2115.2 Osaava omistaminen kiinteistöliiketoiminnassa ............................................212

5.2.1 Tapausesimerkin Oskito tutkimusstrategia...............................................2125.2.2 Tampereen elinkeinojohtamisen toteutusalustoista ..................................2235.2.3 Vuokralaisyritysten tulot kiinteistöjen omistajien pääoman

muodostajana ............................................................................................2305.3 Alueellinen kehitys ja verkostotalous.............................................................232

5.3.1 Verkostotalouden liiketoimintakonseptit maaseutuyrityksissä.................2325.3.2 Suomi 2020...............................................................................................234

5.4 Pietarin tasapainoisen kasvun malli ...............................................................236

6. Johtopäätökset..........................................................................................................238

7. Lopuksi ....................................................................................................................242

Lähdeluettelo .................................................................................................................244

LIITTEET:Liite A: Toimintaympäristö 2020 -skenaarioLiite B: Menetelmätason muistilistatLiite C: Kokeiluvaiheen tapausesimerkkien perushavainnot

10

KäsitteetAmmattikirjamoduuli. Moduuli ammattitutkintoon johtavassa kurssikokonaisuudessa.

Abduktiivinen päättely tulevaisuusajattelussa. Tutkimuksen taustana on johtoajatus il-miön selityksestä. Työ tuottaa vaihe kerrallaan lisää tietoutta, jota hyödyntäen johtoaja-tusta voidaan täsmentää ja vahvistaa. Abduktiivisen ajattelun mukaan uuden teorianmuodostus on mahdollista vain silloin, kun havaintojen tekoon liittyy jokin johtoajatus(guiding principle). Abduktiivinen päättely hyväksyy päätelmän sillä perusteella, että seselittää olemassa olevan aineiston.

Argumentaatiodelfoi. Tavallisessa delfoissa asiantuntijamielipiteiden perustelut häviävättai ovat epäselvät. Argumentaatiodelfoissa panelistit argumentoivat veturikokonaisuu-den (topic statement) toteutuvuutta, hyväksyttävyyttä ja ajoittumista tavallista delfoitaselkeämmillä perusteilla.

Asiantuntijatietous. Asiantuntijamielipideperustainen aikaväli viittaa siihen, että 8–20vuoden tarkasteluissa asiantuntijamielipide on tärkein perusta ennakointien teolle.Asiantuntemus yrityksen muodostamisperustana puolestaan tarkoittaa mm. innovaatioi-den läpiviennin nopeuttamista lyhyemmällä aikavälillä.

Avoin teknologiastrategia. Rakennusala verkottuu ja klusterikytkennät tuotannon, ope-tuksen, tutkimuksen ja laadun valvonnan välillä muuttuvat oleellisesti. Uusiutuvallatoimialalla menestystuoteperäisen toiminnan edellytyksenä on suhteellisen avoin kes-kustelu eri toimijoiden kesken. Muutoin verkottumishyödyt jäävät vähäisiksi kehitys-toiminnan kustannusten ollessa tarpeettoman korkeita eikä tuotteiden markkinoille tuloaja uusien brändien rakentelua kyetä aientamaan tiedotuspolitiikan avulla.

Eettinen vastuu työntekijöistä. Matalan tuottopotentiaalin toimialan yritysten kate onsiksi heikko, etteivät yritykset omilla varoillaan kykene ottamaan vastuuta työn aikai-sesta koulutuksesta yhtä paljon kuin menestyksekkäämmillä aloilla on mahdollista.Työhallinnon joutuu jakamaan tätä eettistä vastuuta esim. tukemalla yritysten nousuamenestystuotevalmistukseen, jolloin kate paranee.

Foresight. Tulevaisuutta koskevien visioiden kehittäminen, edessä olevien haasteidentunnistaminen. Visioiden keskusteluttaminen hallinnon, tieteen, kulttuurin ja liike-elämän asiantuntijoilla sekä väestön eri osien ja etujärjestöjen yhteisen tulevaisuuskes-kustelun toteutus. Kansalaismielipiteen muodostuksen varmistaminen suurista tulevai-suuskysymyksistä.

11

Heikot signaalit. Muutoksen ensimmäiset merkit, jotka ovat yleensä vain epäsuorastikytkettävissä varsinaiseen muutosilmiöön.

Henkilöstön osaamispääoma klusterilla. Klusterin yritysten arvo riippuu työvoimantaitotasosta. Osaavan omistamisen aikakaudella jo vuoteen 2005 mennessä omistajanintressiin sisältyvät yrityksen henkilöstön taitojen kohottaminen sekä yrityksen kykyverkottua klusterin taitavimpien toimijoiden kanssa.

Ikäkerrostuma-analyysi. Konstruktionistisen otteen tarjoava menettely, jolla väestönikäkerrostumittaiset tarpeet ja asenteet voidaan selvittää esimerkiksi kyselyllä ja enna-koida niissä tapahtuvat muutokset tulevaisuuteen edettäessä.

Johdettu hypoteesi. Perushypoteeseja yhdistämällä luotu hypoteesi, jonka avulla voi-daan käsitellä kohdeilmiön taustalla olevia ehdotelmallisia rakenteellisia muutoksia.Perushypoteesit tavallaan oletetaan tosiksi, jotta voidaan käsitellä laajempia olettamus-kokonaisuuksia. Usein kohdeilmiötä joudutaan käsittelemään rinnakkaisilla johdetuillahypoteeseilla, jotta kokonaisuudesta saadaan riittävän monipuolinen ote.

Jousto- ja muuntokoulutus. Rakennusalan kausivaihtelut ovat erittäin suuria, joten kahdenammatin välillä liikkumisen mahdollistava koulutus on alan kannalta tarpeellinen asia.

Jäljittävä trendi. Kysymyksillä, tavoitteilla ja ratkaisuilla johdettu yhdistelmätrendi, jotaohjantajärjestelmä käyttää suunnistusapuna ja muuntaa tarvittaessa.

Jälkimarkkinaperustainen osaomistus. Omistamisen rooli muuntuu; omistamisella hae-taan käyttökustannusten pienentämistä ja mahdollisuutta vaikuttaa kiinteistön ominai-suuksiin. Osaomistamisella eri osapuolet pienentävät hetkellisiä rahoituspaineita. Vainkiinteistöillä, joiden sijainti ja tekniset järjestelmät ovat korkealla tasolla, on houkutte-levuutta jälkimarkkinoilla. Vailla jälkimarkkinoita olevia kohteita ei haluta omistaa eikäosaomistaa. Jälkimarkkinaperustainen osaomistus on eräs osaavan omistuksen alamuoto.

Kestävän työllisyyden käyttöjärjestelmä. Rakennusalan ennakoiva ohjantajärjestelmämuodostaa kytkentäsäännöt, joiden avulla toimijat kykenevät yhteensovittamaan toi-menpiteensä niin, että työelämä järjestelmällisesti etenee kohti tuottavampia liiketoi-minnan muotoja.

Klusterirakenteet. Porterin tuoma käsite, jolla tarkoitetaan globaalin talouden menestys-ehtona ”kotimarkkinoiden monipuolisia klusterirakenteita”, jotka auttavat yritystä saa-maan koulutettua työvoimaa ja joilla on kytkentä lainsäädäntöön, alan kannalta keskei-siin riskirahoittajiin, tutkimuslaitoksiin jne.

12

Konstruktionismi tulevaisuusajattelussa. Konstruktionistisella otteella tarkoitetaan tule-vaisuusajattelussa tilannetta, jossa oliot ja niiden väliset relaatiot ovat niin hyvin määri-teltyjä, että tulevaisuudenkuvan voi rakentaa muuntamalla kyseisiä olioita ja niiden vä-lisiä relaatioita.

Matalan tuottopotentiaalin toimiala. Toimiala, jolla ensisijaisesti joudutaan kilpaile-maan pitämällä sekä kiinteät kustannukset että muuttuvat kustannukset mahdollisimmanalhaisina, jolloin esimerkiksi henkilöstön kehittämiseen ei ole resursseja uusiutuviatuotesukupolvia myötäillen.

Menestystuotehakuinen yritys. Yritys, joka hakee korkeaa katetta tuomalla markkinoillejatkuvasti uusia, innovatiivisia tuotteita.

Menestystuoteideapankki. Menestystuoteideoiden listaus ja vapaa käyttö avoimen tek-nologiastrategia-ajattelun mukaisesti. Näin innovaatiokapasiteetti paranee yritysten,oppilaitosten sekä opiskelijoiden pohtiessa ajoissa tulevia kehitysaihioita.

Menestystuotesijaintikartasto. Menestystuotehakuiset yritykset laativat itselleen yritys-kehitysstrategian, joka perustuu osaltaan karttaan, jolla yrityksen tekninen valmiustuottaa menestystuotteita arvioidaan.

Muuntotulkki. Ennakoinnin aikaväliltä toiselle siirtymiseen liittyvät päättelyt.

Muuttuvat tekijät yllätyksellisiä. Tilanne, missä tarkasteltava ilmiö käyttäytyy näennäi-sesti täysin yllätyksellisesti, koska sen taustalla olevia tekijöitä ei tunneta.

Muutostekijöiden tunnistamiseksi löytyy aikaisia indikaattoreita. Tilanne, jossa heikko-jen signaalien monitoroinnilla saadaan ote muutosaihioista.

Muutostekijöiden olemassaolo tiedetään, mutta niiden sisältöä ei voida täsmällisestimääritellä. Tilanne, jota voidaan tutkia kvalitatiivisilla muuttujilla.

Muutostekijä täsmällisesti määriteltävissä, mutta sen kehitykseen ei voida vaikuttaaennakoitavan ajanjakson kuluessa. Tilanne, jota voidaan tutkia kvantitatiivisilla muut-tujilla ja jonka suhteen voidaan luoda strategioita, mutta asetelmaa ei saada haltuunstrategioihin kytkettävillä action planeilla.

Muutostekijä täsmällisesti määriteltävissä ja sen kehitystä voidaan hallita ennakoitavanajanjakson kuluessa. Tilanne, jota voidaan tutkia kvantitatiivisilla muuttujilla ja asetel-ma voidaan ottaa haltuun strategioihin kytkettävillä action planeilla.

13

Osaava omistaminen. Osaavalla omistamisella tarkoitetaan sitä, että omistajalla onydinosaamisena omistuksen kohteen liiketoimintaan liittyvää tietoa, joka tuottaa muitamahdollisia omistajia paremmat pääomatulot. Osaava omistaminen saattaa vaatia klus-terilta tiettyjä ominaisuuksia; klusterin kyky saada osaavaa omistusta kiinnittymäänyrityksiinsä on menestystekijä.

Ostoskori. Vuosittaisten tuotteiden ja palveluiden ostokset. Työtä ei voida tehdä enem-pää, kuin mikä on kysyntä eli ostosten määrä. Toimialan ostokset voidaan hyvinkintarkkaan eritellä ja analysoida, missä yksittäisissä ostostapahtumissa tapahtuu muutoksia.

Paradigma. Rakenteellinen kokonaisuus aksioomeja, oletuksia, käsitteitä, hypoteeseja,malleja ja teorioita.

Perushypoteesi. Toisistaan riippumattomia hypoteeseja, joilla ennakointityön alkuvai-heessa peitetään tutkittava ilmiö mahdollisimman tarkasti.

Porrasnostomalli. Työvoiman porrasnostomallilla tarkoitetaan tilannetta, jossa järjes-telmällisesti koulutetaan toimialalla pätevintä työntekijäryhmää kohti menestystuottei-den valmistusta. Tällöin seuraava työntekijäryhmä voidaan kouluttaa heidän avoimeksijättämiinsä, hyvää katetta tuottaviin ammatteihin. Näin työvoimaa saadaan pois työttö-myysuhan alta. Edellytyksenä on se, että yritysten kesken syntyy vastaavia win-win-asetelmia.

Riskikoulutus. Riskikoulutuksella tarkoitetaan sitä, että TE-keskus ennalta kouluttaatyössä oleville työntekijöille ne taidot, joilla he kykenevät siirtymään tulevien innovaa-tioiden mahdollistamien menestystuotteiden ja -palvelujen valmistamiseen.

Road map. Road mapilla yritys tai muu toimija listaa ja ajoittaa jonkin tuoteaihion ta-voitteellisen etenemisen kartalleen.

Sähköinen työtori. Työsuhteiden nopea vaihtelurytmi johtaa tilanteeseen, jossa sähköi-sen kaupankäynnin menetelmillä työn tarjonta ja kysyntä saadaan kohtaamaan toisensamuita järjestelyjä tehokkaammin. Rakennusalalla suuri osa työvoimasta on useita viik-koja kitkatyöttömänä aina työkohteen valmistumisen ja uuden alkamisen väliajan. Säh-köinen työtori on toimintamalli, joka ohjaa kitkatyöttöminä olevat tarkoituksenmukai-siin työtehtäviin isojen urakoiden välillä.

Tacit knowledge. Hiljainen, piilevä tai ei-eksplisiittinen tieto, joka on ratkaisevassa roo-lissa isojen asioiden läpimurron yhteydessä. Tacit knowledge tarkoittaa (ehkä lähinnä)sitä, että tietoytimen rajapintojen kohdatessa yhden ytimen tietouteen perustuen voidaanilman erillisiä selvityksiä välittömästi aloittaa toiminta toisilla alueilla.

14

Technology Foresight -ajattelu. Foresight tarkoittaa erilaisten kehityskulkujen ja mah-dollisuuksien selvittämistä sekä eri teknologioiden suotavuutta ja läpimenon edellytyk-siä 15–20 vuoden aikavälillä. Tärkeätä siksi, että yritykset ennalta saavat käsityksenyhteiskunnallisista haluttavuuksista ja yhteiskunnat sekä globaali yhteisö kykenevättukemaan edistyksellisiä yrityksiä. Yhteiskunnallinen keskusteluttaminen kuuluu useinTechnology Foresight -ohjelmiin.

Teknologian ennakointi. Sekä technological forecasting että technology foresight ku-vaavat teknologian kehityssuuntia ja luovat siitä kehityskatsauksia. Tuotekehitystyöhönkytkettävä technological forecasting sisältää myös yritystason ennakoinnin, mikä tekeesiitä käsitteenä yleisemmän.

Teknologinen aikaetäisyyskartasto. Technology Foresight -tulosteista yritykselle joh-dettu kartasto, jonka avulla tunnistetaan ajallinen etäisyys tuleviin menestystuotteisiinsekä niiden markkinaympäristöön.

Tietoyhteiskunnan ammatit sukupolvittain. Tietoyhteiskunnan ensimmäisen sukupolvenammateissa luodaan tietoyhteiskunnan hyödyntämisen infrastuktuurit. Tietoyhteis-kunnan toisen sukupolven ammateissa luodaan organisaatioiden toiminnallista laatua jataloudellisuutta parantava osaaminen. Tietoyhteiskunnan kolmannen sukupolven am-mateissa luodaan järjestelmällinen työelämän rakenteiden muutos.

Top ten -ajattelu. Toimialaa liikutetaan arvioimalla osapuilleen kymmenen merkittä-vintä avainteknologiaa sekä henkilöstön osaamiskokonaisuutta; tarkastelun aikaväli noin15 vuotta. Vastaavasti vertaillaan eri toimialojen tai klusterien merkittävyyspainoja.

Toteutusalusta, platform. Valmis toteutusohjelman alusta, jonka toimija ottaa käyttöön,kun se ajaa jonkin skenaarion tai vision markkinoille.

Ulkoisvaikutuskenttä. Kaikki sellainen toimijan oman tiedonhankinta- tai luontikyvynulkopuolella tapahtuva kehitys, joka vaikuttaa toimijaan. Käsitteenä laajempi kuin ul-koinen toimintaympäristö, joka on edellistä täsmällisemmin hallittu.

Usean yhteiskäyttäjän ennakointijärjestelmä. Järjestelmän tarkoituksena on toimia väli-neenä, jota käyttäen klusterin toimijat kykenevät koordinoituun yhteistoimintaan samantulevaisuutta koskevan tietovarannon avulla.

Uusi talous. Uudella taloudella tarkoitetaan sitä, että ICT-alan palvelutuotteet paranta-vat tuottavuutta kaikilla vanhoilla toimialoilla. Yhden koulukunnan mukaan tämä uusikansantaloudellinen tuottavuutta luova tekijä tekee mahdolliseksi jatkuvan taloudenkasvun. Tässä tutkimuksessa oletetaan, että oikein hinnoiteltuina tietoyhteiskunnan toi-

15

sen sukupolven työtehtävät ovat ratkaisevassa asemassa menestystuoteperäisessä ta-louskasvussa. Kasvun jatkuvuus on eri asia.

Vaiheittainen skenaariomenetelmä. Vaiheittainen skenaariomenetelmä koostuu neljästäosuudesta. Kehityspolkujen muodostaminen käynnistyy ulkoisvaikutusskenaarioidenlaadinnalla. Kehityksen käännepisteet johdetaan niistä tunnistamalla ja ajoittamallamuutospaineet. Käännepisteitä ja lopputilaa koskevat tavoitteet määritetään skenaariontavoitteellista rakenneosaa käyttäen. Kehityksen käännepisteisiin suunnataan innovaa-tioiden kehittäminen toimenpideskenaarioita rakentamalla. Syntyvistä vaihtoehtoisiinlopputiloihin johtavista kehityspoluista voidaan valita halutuin.

Veturilohkokokonaisuus. Teknologinen osa-alue tai moniteknologinen yhdistelmä, jollaon merkittävä toimintaympäristöä mullistava merkitys koko taloudessa, kaupallistumi-sessa tai teknologia-alueella.

Verkostoituen organisoituva työelämä. Työelämä ei enää liiku yksittäisten yritystenvaan toiminnoiltaan erikoistuvien yritysten muodostamien ketjujen varassa. Verkostojentoiminnallinen laatu riippuu siitä, toteutetaanko niissä innovatiivista toimintaa, t&k-työtä vai valmistusta.

Visio, perinteinen. Perinteisellä visiolla tarkoitetaan äärirajoina ”näkyä tai harhanäkyä”.Näin väljän visiokäsitteen hyväksyntä tulevaisuusajattelussa on luonut menetelmäkehi-tykseen enemmän ongelmia kuin ratkaissut niitä.

Visio, vahvistettu. Vahvistetulla visiolla tarkoitetaan visiota, jonka sisältämä hypoteesi-kokonaisuus on tietyillä, määritetyillä kriteereillä testattu, jotta hyödyntäjä voi tarkas-tella sitä tavoiteasetannan ja toteutusohjelman perustana.

Yrityskehitysmoduuli. Menestystuotehakuisen yrityksen kehitysohjelmaan kytketty yri-tyksen sisäinen koulutusmoduuli, joka luo henkilöstölle menestystuotevalmistuksessavaadittavat osaamiskokonaisuudet.

16

17

1. JohdantoTulevaisuusajattelun yhteiskunnallinen tarve kasvaa jatkuvasti. Tulevaisuustiedoltavaaditaan täsmällisyyttä. Nykyisin luodaan globaaleja toimintamalleja ja sopimuksiailmastomuutosten hallitsemiseksi. Tuotemarkkinoilla yritykset sopeuttavat tuotepalve-lujaan tulevaa kysyntää vastaaviksi ja siirtävät jopa tuotekehitystoimintaansa verkostoi-hin. Tiede on tehnyt nanoteknologian hyödynnettäväksi. Markkinoilla on älytuotteita,joiden kapasiteetti ylittää ihmisen päättelykyvyn rajat. Tulevaisuusajattelun soveltami-nen tällaisten edessä olevien haasteiden hallitsemiseksi on muodostunut osaksi moder-nien organisaatioiden toimintaa. Jatkossa organisaatioilla onkin yhä enemmän enna-kointitiedon välitöntä hyödyntämistarvetta yhä useammalla oman organisaationsa por-taalla. Menestyksellisen liiketoiminnan kytkeytyminen globaaleille markkinoille, ta-pahtumien käynnistymismekanismien muuttuminen ja satunnaistekijöiden määrän kasvuovat muun ohella vain pintakerros tulevaisuusajattelun haasteista. Miten sitten muutok-sen riskejä ja nopeuden kasvua sekä muutosrakenteiden monimutkaistumista voi yli-päätään hallita? Ratkaisuksi voivat rakentua kehittyneet mekanismit sopia globaaleistatavoitteista, älykkäiden tuotteiden ja tuotantojärjestelmien varaan kehitettävät verkosto-talouden toimintamallit, joiden avulla työllisyys ja tulonjako luovat perustan sosiaali-sesti kestävälle kasvulle. Tällaisen asetelman kehittämiseksi tarvitaan myös tulevaisuu-dentutkimukselta uudenlaista tulevaisuustietoa.

Käsillä olevassa tutkimuksessa keskitytään kehittämään tulevaisuustiedon hyödyntä-mistä. Työssä edetään hypoteeseista ja skenaarioista uusiin tiedon tuottamis- ja jalos-tamistapoihin, joilla voidaan yhdistää mahdollisimman täsmälliset ennakointitulosteetsekä ennakointitiedon hyödyntäminen käytännön työssä. Tapausesimerkki kerrallaankehitetään uutta tapaa kytkeä tulevaisuustietoutta organisaatioiden toiminnan ohjauk-seen. Menetelmällisiä ratkaisuja peilataan Suomen seuraavien vuosien kehittämishaas-teisiin. Ensimmäisten kokeilevien tapausesimerkkien perusteella tutkimuksen tavoit-teeksi nousi tulevaisuusajattelun muodostaminen ja hyväksikäyttö monen toimijan yh-teistyönä. Tämä johti tutkimusrakenteeseen, jossa aluksi tarkastellaan hypoteesien muo-toilua ja käyttöä tulevaisuudentutkimuksessa, sitten kehityspolkujen muotoilua skenaa-rioiden laadinnan avulla ja lopuksi tulokseksi saadaan yhteiskäyttäjien ennakoiva oh-jantajärjestelmä.

Tulevaisuudentutkimuksen luonne on muotoutunut ajan kuluessa. Määrätietoinen tule-vaisuusajattelu tuotiin yhdeksi yhteiskuntakehityksen vaikutusväyläksi futurologia- ni-mikkeen alla toisen maailmansodan ilmapiirissä (Flechtheim 1972). Tuolloin futuro-logian tehtäväksi tuli torjua ihmiskunnan kehitystä uhkaavia vaaroja. Globaalit arvot jatutkijat niiden sitomina politiikan tekijöinä muodostavat kokonaisuuden, joka yhdiste-tään tulevaisuudentutkimukseen eettisenä normina (Malaska 1991, Bell 1997).

18

Rinnakkain globaalin vastuun kantamiselle tulevaisuudentutkimuksen menetelmät ovatkehittyneet yksittäisten toimialakohtaisten tai muuten rajattujen suunnittelutehtävienratkaisemisessa, usein vielä tietyn ajankohdan käyttötarpeita varten. Tulevaisuudentut-kimuksella on siten yhteiskuntatieteellinen ja insinööritieteellinen tekijäkuntansa. Del-foi-tekniikka (Gordon & Helmer 1964, Linstone & Turoff 1970) sekä skenaariomene-telmä (Kahn & Wiener 1967) saivat alkunsa sotilaallisten ongelmien ennakoinnin yh-teydessä Yhdysvaltojen puolustusvoimien piirissä. 1960-luvun puolivälissä ErichJantsch kehitti tulevaisuusajattelua välineelliseen suuntaan (Jantsch 1967a). Välineel-listämisessä kelpasivat vain sellaiset tulevaisuudentilat, jotka tietty organisaatio voi tie-tyillä välineillä luoda. 1970-luvulla puhuttiin Shellin julkaisemattomista skenaarioista,joissa ennakoitiin energiakriisi. Ruotsalaisessa tulevaisuudentutkimuksen organisointi-keskustelussa itsenäisten tulevaisuudentutkimusten tarve nähtiin selkeänä (Att väljaframtid 1972, s. 101–108). Tuolloin oltiin etäällä nykyisestä verkostoajattelusta.

1980-luvun alussa tehdyssä pelkistyksessä tulevaisuussuuntautuneen tutkimuksen tehtä-viksi asetettiin mahdollisuuksien, todennäköisyyksien ja uhkien selvittäminen (Amara1981a, 1981b, 1981c). Hyödynnettävyys ei ollut ensisijaisen huomion kohteena. Tämänjälkeen 1990-luvulla menestyksen haku alueiden kehittämisessä, klusteriajattelu ja tuo-tannon verkottuminen toivat asetelmiin idean verkottuneen yhteistoiminnan eduista.Käsillä oleva tutkimus liittyy nimenomaan tähän aihepiiriin. Verkostot ja yksittäistenihmisten mahdollisuus osallistua tulevaisuutta ohjaavaan toimintaan ovat suuri mene-telmällinen haaste, kun siirrytään tunnetiloja luotaavista barometreista miltei kuluttajanosallistumiseen tuotekehitystyöhön (Pantzar 2001). Verkostotalouden liike-toimintamalleja haetaan muun muassa kytkemällä Tekesin teknologiaohjelmiin useitatekniikan aloja yhteensovittavia palveluteknologiakonsepteja (Tanninen-Ahonen 2001).

Vielä uusimmatkin tulevaisuudentutkimuksen määritteet (Bell 1997, Malaska 2001)korostavat tulevaisuudentutkimuksen yhteiskunnallista vastuuta. Toisaalla kuitenkinennakoidaan pörssikehitystä (Modis 1999b). Mikä onkaan tulevaisuudentutkimuksenrooli maailmanlaajuisen talouden kehittämisen käännepisteessä, jonkinlaisessa ideolo-gioiden ja kulttuurien törmäystilanteessa (Huntington 1979, 1993). Greenpeace ja Attacovat oireita tarpeesta laatia verkostoyhteiskunnalle eettiset säännöt, mihin liittyen arvo-keskustelun ylläpito on yksi tulevaisuudentutkimuksen tärkeistä tehtävistä.

Menetelmien kehittämisessä suomalainen tulevaisuuskeskustelu teki 1980-luvulla kier-toliikkeen. Pohdittaessa tulevaisuudentutkimusta tieteenä tulevaisuustietous eroteltiinmuusta tieteellisestä tietoudesta sen sisältämien tapahtumien yksiselitteisen tulkinnanmahdottomuuden johdosta kontingenssin käsitettä käyttäen. ”Asiantila tai tapahtuma onkontingentti, jos sen ... luonteiset tilat (tapahtumat) toisinaan vallitsevat (tapahtuvat),toisinaan eivät” (von Wright 1985, s. 26). Tulkinta, joka toteaa tulevaisuudentutkimuk-sen olevan tieteellisin perustein tapahtuvaa tiedon hankintaa, jolle on ominaista sekä

19

kohteen että sitä koskevan tiedon kontingentiaalisuus (Malaska & Mannermaa 1985, s.275, Malaska 1993b, s. 8), on syytä tarkistaa. Ennakoivan ohjantajärjestelmän nimen-omainen tehtävä on kohteena olevien muutostekijöiden täsmentäminen. Niiniluotopuolestaan ohjaa kehittämään tulevaisuusajattelua suunnittelutieteen piirissä. Niiniluotomäärittelee tulevaisuustiedon välineiden kautta: välineellisesti tulevaisuuden tavoite-tiloja ja keinoja yhdistelemällä saadaan ulos toimintamalli: mitä pitäisi tehdä, jotta ta-voite toteutuisi. Tästä seuraa tekninen normi: ”Jos haluat tavoitetta A ja uskot olevasitilanteessa B, sinun on tehtävä X!” (Niiniluoto 1993, s. 16–17). Tämä lähenee Jantschin(1967a) kehittämää ajattelutapaa.

Niiniluoto kytkee tulevaisuuden tekemisen tulevaisuudentutkimuksen osaksi. Sosiaali-tieteissä Duverger (1966, s. 209–219) erottaa tutkimusstrategioissa osallistuvan havain-noitsijan ja havainnoitsevan osallistujan otteet. Vastaavasti kansantaloustieteessä erote-taan selkeästi sivustakatsojan ja osallistujan otteet. Tulevaisuudentutkimuksessa delfoi-tutkimusta on kehitetty Technology Foresight -tyyppisen sivusta näkemisen menetel-mäksi. Tulevaisuusajattelussa ei kuitenkaan ole metodologisesti viety selkeästi loppuunsivusta katsovien delfoi-analyytikkojen ja vaihtoehtoisten skenaarioiden laatijoiden eroasuhteessa toimintaansa tulevaisuusajattelun varassa ohjaaviin toimijoihin. Erottelu onkinkäytännössä vaikea ulottaa koko tulevaisuusajattelua koskevaksi. Jo 1930-luvulta läh-tien eli ensimmäisten gallupien julkistamisesta alkaen on puhuttu ennusteiden vaikutuk-sesta äänestäjiin. Ilmaistu arvio jostain tulevaisuuden tilasta lataa ihmisissä Niiniluodonedellä kuvaaman käyttäytymismallin, mutta metodologia on keskeneräinen. Eli meto-dologisesti ei voida välttää tilannetta, jossa tehty arvio ohjaa käyttäytymistä.

Käyttäjien yhteiset ennakointijärjestelmät poistavat tai ainakin pienentävät sivusta kat-somisen ja tekemisen välistä metodologista ongelmaa. Käytännössä lähestytään toimin-tatutkimuksen otetta, kun tulevaisuussuuntautunut tieto räätälöidään perusjärjestelmässäsuoraan hyödynnettäväksi. Toimintatutkimuksella tarkoitetaan kykyä tuottaa uutta tietoaja samanaikaisesti siirtää tutkimuksen avulla tuotettu tieto edistämään asiakkaan halua-mia asiantilojen muutoksia (Kuula 1999, s. 11).

Tietoyhteiskunnan tai verkostotalouden liiketoimintamallit (Castells 1996) muokkaavatmyös tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä. Foresight-analyysien menetelmien kehit-täminen on alkamassa (esim. Cahill & Scapolo 1999a, Klüver et al. 2000). Mutta mihinpitäisi tähdätä? Pitkän aikavälin kokonaiskuvien muodostamisen lisäksi tietoa tarvitaanpäivittäiseen päätöksentekoon. Siksi tuotettavan tulevaisuustiedon pitää olla yhteistäkoko sitä hyödyntävälle verkostolle: osakkeenomistajat tarvitsevat luotettavaa tietoapörssiyhtiön tulevasta toiminnasta, yritysjohto tulevista menestystuotteista, työntekijättyössä vaadittavista uusista osaamiskokonaisuuksista, yhteiskunta eri toimintamallienseurauksista jne. Edelleen avoimuus, eturistiriitojen ennakoiva poisto, nopea korjatta-

20

vuus ja hyödynnettävyys ovat nousseet menestystekijöiksi. Tuotettavan tulevaisuustie-don varassa verkoston pitäisi osata järjestäytyä win-win-ketjujen muotoon.

Win-win-ketjujen johdosta esimerkiksi Simonin (March & Simon 1958) rajoitetun ra-tionaliteetin eli tietyssä ajassa löydettävän tyydyttävän ratkaisun hyväksynnän periaateei aivan sellaisenaan toimi. Simonin mukaan päätöksenteolle syntyy riittävä ehto, kunensimmäisen uuden ratkaisun nähdään olevan aikaisempaa ratkaisua parempi. Koskavielä paremman ratkaisuvaihtoehdon synty on epävarmaa, organisaatio tekee tulostanopeilla päätöksillä. Verkostotaloudessa tiedon tuottajina ja hyödyntäjinä on kuitenkinmukana useita osapuolia, mikä asettaa päätöksenteolle vaativamman tehtäväkentän jaentistä pitemmän aikavälin käytön tarpeen. Nämä ennakointia hyödyntävät verkostota-louden päätöksenteon mallit on kehitettävä win-win-ketjujen perustalta.

Mitä sitten varsinaiset ennusteet, ennakointityön tulosteet ovat? Ja mitä niiden pitäisiolla? Ennakointia edellyttävät ongelmat hajoavat tyypillisesti niin pieniin, ainutkertaistaselitystä vaativiin osasiin, että jokaista varten tarvitaan omintakeinen ratkaisutapa, mah-dollisesti jopa tutkimusstrategia. Teknologian ennakoinnissa menetelmät on muotoilturatkomaan yksittäisiä tapahtumia, innovaatioita ja tuotteiden tulevaisuuksia. Uusienliiketoimintaoppien ja verkostoajattelun kuljettaminen rinnan tiettyjä tapahtumia koske-vien ennakointien kanssa osataan menetelmällisesti (Cahill & Scapolo 1999a), muttatulosteiden hyödyntäminen on vasta kehitteillä. Perinteisissä Technology Foresight-analyyseissa tutkitaan ja kehitetään eri asioiden haluttavuutta ja toimialojen yhteenso-pivuutta koskevia kriteereitä (UK Foresight Programme), mutta ei kehitetä aikaisempaatehokkaampia menetelmiä edetä kohti haluttua tulevaisuutta (Modis 1999a). Osmo Kuu-si (1999a) kritisoi kansainvälisiä (Technology) Foresight -tutkimuksia siitä, ettei käy-tetty metodi, joko delfoitutkimus tai muutoin toteutettu useampikierroksinen asiantun-tijapaneeli, kyennyt syventämään kohteena olevien tulevaisuusväittämien tarkastelua.Kuusi (1999a, 2000) on kehittänyt argumentaatiodelfoita, joka hänen muotoilemansayleisen konsistenssiteorian periaatteiston varassa hakee vastauksia kyselijän tärkeim-miksi katsomiin temaattisiin kysymyksiin. Näillä perusteilla muodostetut tulevaisuudenkuvat voidaan hyödyntää strategisten kehityslinjausten laadinnassa, mutta toiminnallis-ten ohjelmien perustaksi ne eivät riitä.

Myöhemmissä sovelluksissa (Gavigan et al. 2001, s. vi–vii, 3–5) alueelliseen kehittämi-seen foresight-toiminta esitetään tietoa käsittelevänä ja välittävänä verkostoyhteistyönä.Verkosto hankkii tietoutta mutta luo sitä vain toissijaisena toiminnan muotona. Alueelli-sen foresight-toiminnan tarkoituksena on keskittyä tulevaisuudentutkimuksen, strategi-sen suunnittelun sekä policy analyysien leikkauskohtaan. Näin foresight-analyysi mää-ritetään kunkin mainitun toiminnon ytimen ulkopuolelle, tulevaisuudentutkimuksenkannalta ei luoda hyödynnettävää tietoutta vaan välitetään muiden luomaa. Kyse on

21

tiedotuksesta, tiedon välityksestä sekä tiedosta kiinnostuneiden tahojen verkostojen yl-läpidosta, ei tieteellisestä uuden tulevaisuustiedon tuottamisesta.

Mannermaa (1991, 1993, vrt. Jääskeläinen 2001, s. 243–244) on toimivalla tavalla ero-tellut tulevaisuusajattelun paradigmoiksi deskriptiivisen tulevaisuudentutkimuksen,skenaariot sekä evolutionaarisen tulevaisuudentutkimuksen. Lisään niihin seuraavassaluettelossa neljänneksi edellä tehtyihin kysymyksiin vastauksia hakevan, käyttäjienhyödyntämistarpeisiin räätälöidyn toimintatavan:

1. deskriptiivinen tulevaisuudentutkimus (tilastoihin perustuvat ennusteet, aikasarjat)2. skenaarioparadigma (vaihtoehtoiset, loogiset kehityspolut)3. evolutionaarinen tulevaisuudentutkimus (evolutionaariset prosessit, kompleksisuus

sekä epälineaariset prosessit) ja4. tulevaisuudentutkimuksen toiminnallinen paradigma.

Innovatiiviset, yksityiskohtien hallintaan keskittyvät tulevaisuusanalyysit ovat jatkuvansyventämisen kohteena toiminnallisessa paradigmassa. Urbanisaatiota ja globaalia ke-hitystä kuvaavat mallit (Forrester 1969, Meadows et al. 1973) tutkivat laajojen järjes-telmien kehitystä, niiden matemaattinen mallintaminen toimii vieläkin (Meadows et al.1993), mutta mikrojärjestelmien osalla menetelmät ovat toistaiseksi kehittämättä. Jäl-kimmäisten osalta Zwicky (1962, s. 59–62, ks. liite B) muotoili metodologiaa, jolla voitehdä tarkan kuvan analysoitavasta tulevaisuuden ilmiöstä. Zwicky kehitti morfologisenajattelutavan varmistamaan tarkasteltavan ilmiön kuvauksen maksimaalista täsmälli-syyttä ja kattavuutta. Gordon (1999, s. 63) etenee täysin samoilla linjoilla korostaessaantarvetta kehittää ennakoinnin tarkkuutta ja kattavuutta. Gordon käyttää jopa Zwickynvalitsemaa terminologiaa ”systeemiä kuvaavat parametrit” (em. 64): ennakoitavien ko-konaisuuksien voi olettaa aina pysyvän monimutkaisina, mutta kun yksittäisiä kokonai-suuden osia kyetään hallitsemaan aikaisempaa paremmin, tarkkuus lisääntyy. Gordon(1999, s. 64–65) hakee ratkaisuja simuloinnista, jolla toimijoiden päätöksiä ja niidenseurauksia tutkitaan. Näin päästäisiin mahdollisimman lähelle reaalimaailman liikera-toja, joita ei tietenkään koskaan kyetä ennustamaan täysin oikein.

Verkostoyhteiskunnan tai toisen sukupolven tietoyhteiskunnan haasteita varten ei olemenetelmiä, joilla voidaan kuvata kohteen (esim. alueen kehittäminen) rakenteellisiamuutoksia, arvioida tulevaisuuskuvan luotettavuutta sekä ohjata ja hallita kehitystä tule-vaisuustietouden varassa. Toiminnallisen paradigman näkökulmasta aikaisempien para-digmojen kattaman perinteisen, suunnittelua tukevan tulevaisuudentutkimuksen puute-luettelosta muodostuu seuraavanlainen:

- Tulevaisuudentutkimuksen syvintä perustaa, aikateoriaa, ei ole kehitetty.- Perinteisillä menetelmillä tuotettavan tietouden luonne ei sovellu innovatiivisten

prosessien ylläpitoon, delfoi menetelmällisesti estää niiden kehittämisen.

22

- Perinteinen menetelmävalinta ei kohtele erilaisen täsmällisyystason omaavilla kä-sitteillä mitattavaa tietoaineistoa tarkoituksenmukaisella tavalla, jolloin helposti jokokadotetaan tietoaineiston syvyydestä jotakin tai tehdään liian rohkeita johtopäätöksiäliian heikolla aineistolla.

- Raportoijat luovat erilaisia arvomaailmoja ja visioita, mutta visiot sotivat keskenään,koska niillä ei ole käytäntöä ohjaavaa yhteyttä.

- Tulevaisuudentutkimuksesta suljetaan pois vaatimus osata ennustaa oikein tai tehdätulosteita, jotka samalla ohjaavat käyttäjää hyödyntämään tulevaisuustietoutta.

- Tulevaisuuden ”tekeminen” yhteiskunnallisesti ja maailmanlaajuisesti organisoitunatoimintana ei ole saanut yleisesti hyväksyttyjä muotoja.

- Tulos on abstrakti, se ei sovellu käyttötilanteeseen.- Yksittäisten menetelmien tuottama tietous ei tuota käyttäjälle lisäarvoa aikaan ja

tilanteeseen sidotuissa toimintaprosesseissa.

Näin syntyy puutelistana kuvattu perusmoite vakiintunutta tutkimusperinnettä kohtaan.Puutteiden poistomahdollisuuksia tarkastellaan jatkossa tapausesimerkeittäin. Toistetta-koon, että puutelista koskee toiminnallisen paradigman edellyttämiä, hyödyntämisessätarvittavaa tietoa luovia tulevaisuudentutkimuksen menettelytapoja. Toiminnallinenparadigma lähtee aivan eri perustalta kuin muut paradigmat. Toiminnallisessa paradig-massa asiakas antaa valmiita kysymyksiä tutkijalle sekä osallistuu perustiedon tuottami-seen. Esimerkiksi delfoitutkimuksessa (ks. liite B) tällaista yhteistyötä ja luottamusta eiesiinny. Siinä on kolme osapuolta: kyselevä tutkija, asiantuntijat vastaajina sekä lukijat.Luottamussuhde ja verkottuminen sekä toistuvat kokemukset tulevaisuusanalyysienyhdessä tekemisestä tuovat toiminnalliseen paradigmaan asiantuntemuksen sekä tuote-tun tiedon työnaikaisen kontrollin. Muissa paradigmoissa kontrolli joudutaan tekemäänjälkikäteen.

Muitakin kuin toiminnalliseen paradigmaan perustuvia tulevaisuudentutkimuksen puu-telistoja esiintyy. Gordon (1999) näkee paljon kehittämisen varaa menetelmällisissätaidoissa kattaa tarkasteltava ongelma sekä kyetä antamaan tarkkoja arvioita ennakoita-vasta ilmiöstä. Georghiou (2001) määrittää kansallisille ja monikansallisille foresight-analyyseille kolmannen sukupolven työmallia. Siinä luodaan tulosten sosioekonomistahyödyntämistä varten tiedonsiirtoväylä alan toimijoiden kanssa. Samasta kansalaistenosallistumisesta tulevien teknologioiden vaikutuksen arviointiin on tehty perusteellinenselvitys EU:n komission toimeksiantona (Klüver et al. 2000). Gordon, Georghiou jaalueellisen foresightin kehittäjät (Gavigan et al. 2001) eivät kuitenkaan etene tulevai-suudentutkimuksen toiminnallisen paradigman asteelle. Gordon ja Georghiou eivät tar-vitse niin pitkälle menevää puutelistaa, kuin mikä on syntynyt käsillä olevan tutkimuk-sen toiminnallisten tapausesimerkkien myötä.

23

Toiminnallinen paradigma ja foresight-ajattelun kehittäminen kohdistuvat vain osaanBellin kolmekohtaista yleisen tulevaisuudentutkimuksen puutelistaa. Bell (2001) esittääkolmen tehtävän läpivientiä tutkijayhteisössä: (1) riittävän tietoteoreettisen perustanomaksuminen, kriittistä realismia on ehdotettu ratkaisuksi, (2) hyväksytään, että enna-koinnilla on rooli tulevaisuudentutkimuksessa, jotta voidaan hyödyntää siihen sisältyvätfilosofiset haasteet, ja (3) ydinarvojen muotoilu ja perustelu, jotta saadaan pitävä perustaarvioida vaihtoehtoisten tulevaisuuksien haluttavuutta.

Tulevaisuudentutkimuksen toiminnallisen paradigman ideana on luoda toimijoille val-miudet nopeisiin korjausliikkeisiin toistensa antaman informaation varassa. Mitään tule-vaisuustiedon asiantuntemuksen tai tiedon luovuttamisen ongelmia ei esiinny, koska toi-mijat sitoutuvat tiedon vaihdantaan perustuvaan luovuuteen verkostoissa. Innovatiivi-suus on tulevaisuusajattelun hyödyntäjälle tärkeä asia, koska innovaatioiden toteuttajatovat kehityksen johtajia. Puutelistasta johdetun viitekehyksen mahdollistama äärimuotomenee vielä askeleen pitemmälle, se poistaa tutkijan toimijoiden välistä ja ohjaa par-haan tiedon tuottajan tarjoamaan tietoa sitä tarvitsevalle räätälöidyssä muodossa. Inno-vaatiolähtöistä toimintaa eivät ruoki raide- ja puiteskenaarioiden tai yllätyksellisyydenkorostaminen, jotka skenaarioiden laadinnassa useimmiten ratkaistaan tuottamalla ske-naarioviuhka. Innovaatioiden kehittely ei myöskään liity tyypilliseen foresight-ajatte-luun. Foresight-tulosteet pikemminkin tekevät tulevaisuustietoutta tunnetuksi, asettavatväestön pohtimaan keskeisiä kehityslinjavalintoja ja eettisiä kysymyksiä. Aineiston täs-mällisyystaso ei myöskään ole foresight-tulosteissa priorisoitu asia (Kuusi 1999a, 1999bja 2000). Päinvastoin delfoitutkimuksissa ja teemakohtaisissa paneelimenettelyissä lop-putuloksesta hävitetään erilaisten mielipiteiden yksilöidyt perustelut (ks. liite B) yleis-teemojen painottamiseksi. Näin perinteisten tulevaisuusanalyysien tehtäväksi ja ambi-tiotasoksi jää vain keskustelun herättäminen. Pidetään riittävänä kirjata mahdolliset tu-levaisuuspolut kokeilematta niiden ajamista käytäntöön.

Tulevaisuudentutkimuksen päätehtäväksi asetetaankin usein tulevaisuuden mahdolli-suuksien ymmärtäminen, pelkkien visioiden ja skenaarioiden rakentaminen. Niitä onajan saatossa tehty niin paljon, että visio on kulunut tuote elinkeinostrategisen päätök-senteon keskeisenä ohjaajana. Tulevaisuudentutkimuksessa on haettu geneerisiä, kaik-kiin ongelmiin sopivia menetelmiä. Yleisten visioiden luontiin tarkoitetut vanhat mene-telmät eivät toimi tulevaisuudentutkimuksen toiminnallisen paradigman vaatimustenmukaan, ne ovat liian rajoittuneita. Ne eivät ole myöskään sovellettavissa universaalistikaikilla tieteen aloilla. Substanssikohtaisia erityismenetelmiä ei ole kehitetty yhtä näky-västi. Koska substanssikohtaiset innovaatiot ovat kehityksen kärki, tulevaisuuden hal-tuunotto tapahtuu muilla kuin tulevaisuudentutkimuksen menetelmillä.

Tulevaisuudentutkimus, kuten policy-analyysi yleensäkin, toimii aina epätäydellisen jaepätäsmällisen tietovarannon varassa. Paraskin yksittäinen ennuste tai tulevaisuutta ku-

24

vaava kehityspolku sisältää aina puutteita. Yllä esitetty puutelista yksilöi aikaisempienparadigmojen sisältämiä vaaroja. Osa niistä palautuu Niiniluodon osoittamaan tarpee-seen tulkita tulevaisuudentutkimusta suunnittelutieteenä. Tästä on vain askel toiminnal-liseen paradigmaan. Puutteiden poistamiseksi on luonnollista kehittää toimintajärjestel-mää, joka sisäisesti luo ja korjaa mahdollisimman nopeasti olemassa olevaa tulevaisuus-suuntautunutta tietovarantoa sekä tulevaisuuden tiloja koskevia analyyseja. Koska tie-don käyttäjät joutuvat soveltamaan järjestelmää yhtäältä haluttujen rakennemuutostentoteutuksen apuna ja toisaalta ennalta arvaamattomissa muutospainetilanteissa, järjes-telmä ei voi olla tiukoista säännöistä koostuva menetelmä. Ideaalissa ratkaisussa hyö-dyntäjällä on käytössään päätöstilanteita koskeva, päätösmahdollisuudet erittelevä tie-tous vuosia etukäteen. Se tarkennetaan juuri ennen päätöstilannetta mallin osoittamillamenettelyillä. Tilanteet tulevat eteen niin nopeasti, että skenaarion on oltava teknisestivahvistettu. Sen jälkeen vahvistetun skenaarion varaan on kyettävä välittömästi tuotta-maan toteutussuunnitelma (action plan). Tottuneella tulevaisuustiedon hyödyntäjällä onvahvistuksen tekemiseen käytössään vaihtoehtoisia alustoja, joista se valitsee kuhunkinskenaarioon sopivimman.

Tarkastelu johtaa viitekehyksen ja tutkimusstrategian yhdistelmään, jolla ohjataan ta-pausesimerkit tuottamaan mallinnus mahdollisimman täsmällisen ja tehokkaasti hyö-dynnettävän tulevaisuustiedon käsittelystä. Tapausesimerkit tarkastelevat kiinteistö- jarakennusklusteria, aluekehittämistä, kaupunkiseudun elinkeinoelämän, työvoimaky-symysten ja ennakoivien koulutusjärjestelmien kehittämistä sekä innovatiivisia teknolo-gioita hyödyntäviä palvelujärjestelmiä. Menetelmävalinta antaa mahdollisuuden tulos-ten yleistämiselle tapausriippumattomiksi.

Tutkimusstrategia on kaksitasoinen. Ensiksi tulevaisuudentutkimuksen toiminnallisenparadigman mukaan organisaatiolle riittää toimintapäätöksiä vaativien ilmiöiden seu-rantakyky pitkään. Kuitenkin organisaatioilla tulee olla reagoinnissa tarvittavat toteu-tusalustat valmiina ennen kilpailijoita. Toiseksi tapausesimerkkejä on kehitelty niin, ettätyön aikana viitekehyksen ja tutkimusstrategian yhdistelmästä muodostuu toistokelpoi-nen työväline ennakointitulosteiden täsmällisyystason määrittelyä varten.

25

2. Tutkimusasetelma

2.1 Tutkimuksen lähtötilanne

2.1.1 Työn eteneminen

Peruslähtökohta tulevaisuusajattelun hyödyntäjää palvelevalle mallinnukselle on luodaselkeät oletukset toimijan ulkoisesta toimintaympäristöstä, jonka varaan tutkimuskohdevoidaan määrittää. Toisena lähtökohtana on selvittää, minkälaisiin asetelmiin ei aikai-semmalla tulevaisuudentutkimuksella saada vastauksia ja kehittää vastaukset uudellatulevaisuudentutkimuksen toiminnallisella paradigmalla. Jotta luotava mallinnus tehos-taa hyödyntämisnäkökulmaa tulevaisuusajattelussa, haetaan tapausesimerkeillä ratkai-suja sivuilla 21 ja 22 esitettyyn ennakoinnin puutelistaan. Esimerkeissä hypoteeseillaetsitään käyttäjän tarvitsemaa aikaisempaa täsmällisempää uutta tulevaisuustietoutta.Näin tiedon käyttäjä oppii vaatimaan ”oikeaan” ohjaavaa ennakointitietoutta ja vastaa-vasti tiedon tuottaja osaa ennakoida käyttäjälle oikeita toimenpiteitä eri tilanteisiin.Täsmällistä tulevaisuustietoa ja sitä seuraavien innovaatioiden jatkoseurauksia opitaanhyödyntämään oikein.

Tutkimuksessa luotavan mallinnuksen käyttöarvon havainnollistamiseksi työssä kulje-tetaan lävitse elinkeinostrategista ajatuskoetta. Siinä Suomeen luodaan vuoteen 2010mennessä 250 000 tietoyhteiskunnan uutta työpaikkaa, joissa palkkatulot nousevat sa-malle tasolle kuin nykyisellä parhaiten ansaitsevalla kymmeneksellä työvoimasta on.Seurauksena mallinnuksen aihepiiriksi rajautuu sellaisten kysymysten teko, joilla löy-detään vuoden 2010 Suomen elinkeinoelämän keihäänkärkituotteiden ja -palvelujenolennaisimmat ominaisuudet. Niihin on saatava sopimaan elinkeinojohtamisen toteutus-alustat, joilla tavoiteltu elinkeinorakenne saavutetaan. Kohdassa 2.1.2 tarkastellaan en-nakointitietouden hyödyntäjiä klusterikäsitteistön avulla ja eritellään havainnollistustarkemmin. Näin saadaan kytkettyä vuoden 2010 Suomen elinkeinoelämän kärkitoimin-not verkostotalouden operaatioihin.

Toiminnallisen tulevaisuusajattelun paradigman luomista varten kehittämäni tutkimus-strategia yhdistää innovatiivisten ratkaisujen hakumenetelmät hyödyntäjien toteutusoh-jelmiin. Näin linjaten käsillä oleva tutkimus etenee vaiheisesti:

- Ensiksi tarkastellaan edellä kuvattuja elinkeinostrategisia haasteita, joiden ratkai-suun mallinnusta voi soveltaa. Yllä esitetyllä tavalla asetetaan uuden elinkeinojoh-tamisen välineistön tehtäväksi siirtää 10 %:n osuus työvoimasta nykyisten lisäksitietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtäviin.

26

- Toisessa vaiheessa tarkastellaan tarkoituksenmukaisia hypoteesijärjestelyjä tulevai-suustiedon täsmällisyyden lisäämiseksi hyödyntämistarvetta vastaavaksi.

- Kolmannessa vaiheessa laaditaan viitekehyksen sekä tutkimusstrategian yhdistelmä,jolla voidaan kerätä tapausesimerkkien tuloksista mallintamisen edellyttämiä ratkai-suja. Menetelmänä käytetään usean tapauksen tapaustutkimusta. Tapausesimerkitkoskevat sekä kokeiluvaihetta, mallintamisvaihetta että mallinnuksen koettelua.

- Neljännessä osuudessa kokeiluvaiheen tapausesimerkit piirtävät pala kerrallaan ta-voitellun ratkaisun ääriviivat. Kokeiluvaiheen tapausesimerkeissä kehitetään mallin-nettavan ennakoivan ohjantajärjestelmän käytössä tarvittavia työmenetelmiä. Siksikokeiluvaiheen tapausesimerkit kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti.

- Näin viidennessä vaiheessa syntyy viitekehyksen rakenteiden kautta hyödynnettäväntulevaisuusajattelun mallinnus, yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä. Tut-kimusstrategia kerää mallinnuksen perusratkaisut tapausesimerkkien käsittelystäesille. Valtaosa yhteiskäyttäjien ennakoivasta ohjantajärjestelmästä on ratkaistu ko-keiluvaiheen tapausesimerkeistä saadulla tiedolla. Järjestelmän mallinnuksen kes-keisin osa liittyy ennakoinnin aikaväliteorian sekä eri aikavälejä koskevan tulevai-suustiedon muuntoon hyödynnettävään asuun. Mallinnus on kehitetty muotoon,josta sen soveltamisen voi aloittaa.

- Kuudes vaihe kuvaa neljää käynnissä tai käynnisteillä olevaa mallinnusta soveltavaatapausesimerkkiä. Tutkimusstrategiassa toimintatutkimuksella on tärkeä rooli jomallinnusvaiheessa, mutta erityisesti mallinnuksen käytössä toimintatutkimuksenajattelutavan mukaan muodostetaan ja sovelletaan tietoa yhdessä tiedon hyödyntäjänkanssa. Lisäksi sovelluksissa tarkastellaan toimijoiden yhteistyön edellytyksiä.

2.1.2 Verkostotalouden työtehtävät kaupunkiseuduittain vuonna 2010

Suomen työvoiman määrällisestä kehityksestä ja sijoittumisesta eri toimialoille on tehtyuseita tutkimuksia. Ne osoittavat (Tiainen 1999, Työllisyys ja hyvinvointi uuden vuo-situhannen alkaessa 1999, s. 48, 83 ja 153) työvoiman määrän olevan osapuilleen 2,3miljoonaa henkeä sekä vuonna 2000 että 2010. Työvoiman määrän ennustetarkkuusvuonna 2010 riippuu pitkälti talouden suhdanneasemasta sekä investointien onnistumi-sesta ja väestön halusta siirtyä eläkkeelle. Lopputuloksena on erilaisia trendejä, joidenvaihteluväli (Työllisyys ja hyvinvointi uuden vuosituhannen alkaessa 1999, s. 83) onasetettu 200 000 henkeen. Tämän mittakaavan varaan voidaan tehdä tarvittavat elinkei-nostrategiset ajatuskokeet.

27

Vartia ja Ylä-Anttila (1992, s. 189 ja 217) näkivät Suomen talouselämän luonteenmuutoksen lopullisena siirtymisenä teknologia- ja osaamisvetoiseen kehitysstrategiaaninvestointivetoisen kehitysstrategian sijasta. Pohjola (1998, s. 309) moittii työn talous-tiedettä siitä, että se pääosin keskittyy työn korvaamiseen pääomalla selittäessään in-vestointien suhdetta työttömyyteen, Schumpeterin (1939) perusidea siitä, että investoin-nit uuteen tuotantokapasiteettiin synnyttävät uusia työpaikkoja ja vanhan kapasiteetinlopettaminen vähentää työpaikkoja, pitäisi saada analyyseihin mukaan. Pohjola varoittaatämän elinkeinoelämän rakennemuutoksen osalta pitämästä Suomea tietoyhteiskunnanedelläkävijämaana (Pohjola 2001), koska tuottavuus maassamme ei ole noussut yhtäpaljon kuin kilpailijamaissa. Pohjola näkee tuottavuuden edellytyksenä siirtymisen tie-totekniikan valmistuksesta sen hyödyntämiseen. Samaan päätyy kauppa- ja teollisuus-ministeriö (Elinkeinopolitiikka uudessa taloudessa 2001, s. 11).

Tarkasteltaessa tällaisia käännekohtia tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtäviennäkökulmasta hahmotetaan kaksi kokeellista vuoteen 2010 ulottuvaa valtakunnallistaelinkeino- ja työvoimastrategiaa (Sneck 2000). Suomessa on sekä vuonna 2002 ettävuonna 2010 kaikkiaan noin 2,3 miljoonaa työpaikkaa. Alarajakokeilussa (strategia 1)tietoyhteiskunnan toisen sukupolven kansainväliseen vaihtoon perustuvia työpaikkojasyntyy 140 000 ja ylärajakokeilussa (strategia 2) 255 000. Eli tarkkuustaso on sama kuintyövoimaskenaarioissa (Työllisyys ja hyvinvointi uuden vuosituhannen alkaessa 1999,s. 83). Edelleen oletetaan, että Suomesta löytyy 6–8 kasvukeskusta, jotka kykeneväthyödyntämään tulevia innovaatioita sekä kytkemään niihin elinikäisen koulutusjärjes-telmän vuoteen 2004 mennessä. Näiden lisäksi oletetaan 2–4 kasvukeskuksen pystyvänsamaan vuoteen 2006 mennessä. Muualla Suomessa vastaavat valmiudet saavutetaanhitaasti.

Alueiden oikea investointitaso on tärkeä asia alueellisessa kehittämisessä. Kuitunen(2000) vahvistaa näkemystä, jonka mukaan kasvun ja t&k-investointien välillä ei olesuoraa syy-seuraussuhdetta eikä t&k-investointien oikean tason määrittävää laskentata-paa voida kehittää. Kuitunen varoittaa sekoittamasta determinististä näkemystä t&k-panostuksen automaattisista vaikutuksista alueelliseen kasvuun. Ostoskori-menestystuotemallin yhteydessä (Sneck 2000) innovaatio- sekä t&k-aktiviteetit kiinni-tettiin työvoiman koulutustasoon ja tämän nosto puolestaan yritysten menestystuoteha-kuisuuteen. Näin saadaan t&k-investointien ja kasvun välille toiminnallinen, elinkeino-johtamisen toteutusalustoihin kiinnittyvä syy-seuraussuhde.

Teknologiakeskusten kehittämisestä (Vuorinen et al. 1989) liikkeelle lähtenyt, vuonna1994 (Osaamiskeskukset uudelle tasolle 2001, Osaamiskeskukset strategia 2001) osaa-miskeskusohjelman muodot saanut toiminta on seutujen elinkeinoelämän ohjaamisenväline, ehkä tehokkain nykyisistä alueellisen kehittämisen välineistä (Pohjanpalo 2001).

28

Alarajaa kokeilevassa strategiassa huippuluokan osaamiseen perustuva kasvu ei ulotumaamme koko työvoiman hyväksi, koska kasvun takana olevat panostukset toimivatvain nykyisissä kasvukeskuksissa. Ylärajaa hakeva strategia 2 asemoidaan luomaan160 000 uutta kansainväliseen vaihdantaan soveltuvaa työpaikkaa, ja lisäksi näidenmahdollistaman muuntokoulutuksen kautta 90 000 työntekijää nostetaan aikaisempaatuottavampaan asemaan työmarkkinoilla. Jälkimmäiset eivät sijoitu yhtä vaativiin tehtä-viin kuin edelliset. Tässä on yksi kohde, johon Pohjolan kritiikki osuu. Strategia 2edellyttää elinkeinojohtamiselta kykyä luoda menestystuotehakuinen yrityskokonaisuus.Siihen on kytkettävä työvoiman porrasnostomallilla toimiva, kaikkia työvoiman osaa-mistasoja koskeva, mutta työvoiman kysynnän ja tarjonnan suhteen tasapainoinen siir-tyminen menestystuotehakuisia työtehtäviä kohti (Sneck 2000). Muuntokoulutettavientyöntekijöiden jäljittämiseksi ajatuskokeessa tietyt tehtävät on suunnitelmallisesti lope-tettava kansantaloudesta ja työvoimaltaan supistuvat toimialat on mitoitettava uudes-taan. Rakennusala on yksi tällainen ala, sosiaali- ja terveysalalla joudutaan vastaaviinkysymyksiin, maa- ja metsätalous on vielä pitkään työvoimaa luovuttava ala ja perin-teinen kauppa-ala kokee tuottavuussyistä suuria muutoksia. Ideana on johtaa työvoimatehtäviin, joista saatavilla työtuloilla kansainvälisessä vaihdossa Suomeen ostetaan setyö, minkä tekoon strategiavalinnassa suomalainen työvoima ei riitä. Koska supistetta-vien alojen työn tuottavuutta joudutaan parantamaan, niiden palkanmaksukykykin nou-see. Ajattelumalli auttaa pääsemään eroon osasta matalapalkka-alojen ongelmia.

Strategian 2 ajatuskokeessa supistuskohteiksi asetetaan 200 000 työtehtävää taulukossa1 tehtävällä tavalla. Näin saadaan strategian 2 vaatima ”tila” työmarkkinoilla ja luodaan160 000–250 000 menestystuoteperäistä työpaikkaa vientiammatteihin.

Taulukko 1. Tietoyhteiskunnan toisen sukupolven kokeiluammattien alta poistettavattyötehtävät vuoteen 2010 mentäessä, ajatuskoe.

Toimiala Työntekijöiden supistusjulkiset palvelut 70 000maa- ja metsätalous 40 000rakennusala 30 000kauppa 50 000muut 10 000Yhteensä 200 000

Tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtäviä haettaessa tarvitaan vielä hienojakoi-sempi toimintatapa. Siinä kaupunkiseudut luokitellaan tyyppeihin a, b ja c sen mukaan,missä vaiheessa ne kykenevät hyödyntämään niitä innovaatioita, jotka elinkeinojohta-misen toteutusalustoja käyttämällä ohjaavat elinkeinoelämän rakennemuutoksen seuraa-vaa vaihetta:

29

Tyyppi a: Hyödyntämistä tapahtuu jo mutta vailla selkeää vuoden 2010 tavoitetiloihinperustuvaa strategiaa. Tyypin a alueet kykenevät vuoden 2004 tilanteessa ohjaamaanoman työvoimansa sitä parempiin asemiin, mitä paremmin ne kykenevät yhteensovitta-maan kehittämisohjelmansa tyyppien b ja c keskusten ohjelmien kanssa (vrt. Vaasanverkostoaluekeskus – ohjelmahakemus 2001).

Tyyppi b: Taloudellisen kasvun vuosien 2003–2004 tienoilla alkava vaihe yhdistettynäräätälöityihin aikuiskoulutusohjelmiin (elinikäisen koulutuksen mallit) nostaa väestönmenestyshakuisille työmarkkinoille. Tämän jälkeen kansallisella työvoimastrategialla 2väestön työurat kytkeytyvät innovaatioiden hyödyntämiseen vuoden 2006 tienoilla.

Tyyppi c: Kansallisen työvoimastrategian herkkyydestä on kiinni, kehittyykö tyyppiin clistatuilla seuduilla strategian 2 mukaista kasvua ja kyetäänkö se elinkeinojohtamisentoteutusalustoilla viemään lävitse vuoden 2006 jälkeen.

Taulukossa 2 esitetään kaupunkiseututyypeittäin strategiavaihtoehdoissa syntyvät uudet,kansainväliseen vaihdantaan lukeutuvat menestystyöpaikat sekä niiden välitön nosto-vaikutus muihin työpaikkoihin. Kansallisen työvoimastrategian tehokkuudesta on kiin-ni, kyetäänkö tyyppejä b ja c edustavilla seuduilla strategian 2 mukainen kasvu viemäänlävitse.

Taulukko 2. Alueelliset elinkeinostrategiat 1 ja 2 sekä työmarkkinoiden kehitys eri kau-punkiseututyypeissä.

Strategia 1 Strategia 2Kaupunkiseutu tyyppi menestys- välitön menestys- välitön

työpaikat nosto työpaikat nostoa 75 500 40 600 94 000 51 000b 9 500 6 000 35 000 21 000c 5 000 3 400 35 000 19 000

Kaikki yhteensä 90 000 50 000 164 000 91 000

Verkostotalouden teollisuustuotannon organisoitumisen muotoja (Eskelinen & Virkkala1989, Lovio 1989 ja 1990, Ollus et al. 1990) ei vielä ole hyödynnetty täysimittaisesti.Strategian 2 mukaiset tietoyhteiskunnan toisen sukupolven uudet 250 000 työtehtäväävoidaan vuonna 2002 esittää vain yleispiirteittäisinä osaamiskvalifikaatioiden ja tuo-tantorakennemuutosten yhdistelminä, joita kohti systeemi lähtee suunnistamaan. Tämätarkoittaa telekommunikaatiotuotteiden varaan rakentuvien toimintamallien viemistäkaiken yritystoiminnan sisään. Ilmiö muuntaa kaikkia työtehtäviä ja siten kansantalou-den kasvun perusteita. Siksi tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävät määrite-tään sen mukaan, miten työn kuvat organisoituvat ja mitä osaamiskokonaisuuksia elin-

30

keinoelämä edellyttää työntekijöiltä. Kohdassa 3.3.5.4 on esimerkkinä viety telelääke-tiede terveydenhoitoalan järjestelmien sisään. Määritteet sisältävät päällekkäisyyksiä,mutta tärkeämpää on saada ote niistä tavoista, joilla eri seudut tulevaisuuttaan voivatkehittää:

- ICT: sisältää ohjelmisto- ja sisällön tuotannon,- yhteyskeskustoiminnot ja e-liiketoiminta: sisältää e-palvelut kaikilla toimialoilla,- uudet klusterit: kuvaavat mullistaviin innovaatioihin perustuvat uudet, korkeaa ka-

tetta tuottavat liiketoiminnan muodot ja- hajautettu alihankinta: verkostotalouden ensimmäisen vaiheen ydin on alihankinnan

järjestely ja tuotantoverkostojen luominen, toisessa vaiheessa sekä tuotekehitys ettätuotanto verkotetaan ylialueellisesti ja kolmannessa vaiheessa jo innovaatioiden ke-hittelyn lähtötilanteet avataan verkostoyhteisyönä.

Seuraavassa kohdassa tarkastellaan osaamisintensiivisiä palveluja keinona parantaa eriklusterien tuottavuutta. Kun ne yhdistetään oheiseen tematiikkaan toisen sukupolventietoyhteiskunnan työtehtävistä, elinkeinostrategia tarkentuu. Kaupunkiseutukohtaisiaelinkeinoelämän kehitysstrategioita yhdistämällä saadaan elinkeinostrategia 2:n mukai-nen visio purettua työtehtäviksi taulukoihin 3 ja 4.

Taulukko 3. Alueellinen elinkeinostrategia 2 ja tietoyhteiskunnan toisen sukupolventyötehtävät kaupunkiseututyypeittäin.

Kaupunkiseutu- ICT Yhteyskeskus, Uudet klusterit Hajautettu Yhteensätyypit e-liiketoiminta (bio-, nano- ym.) alihankinta

a 45 000 40 000 50 000 5 000 140 000b 30 000 20 000 5 000 6 000 61 000c 10 000 10 000 34 000 54 000

Kaikki yhteensä 85 000 70 000 55 000 45 000 255 000

Taulukkoon 4 on alleviivattu luvussa 5 käsiteltävään mallinnusta soveltavaan tapaus-esimerkkiin ”Osaava omistaminen kiinteistöliiketoiminnassa” osallistuvat kaupunkiseu-dut. Valtakunnallisen elinkeino- ja työvoimastrategian ideana on tuottaa valtakunnalli-sesti niin paljon työvoimaa kuin mahdollista uusille klustereille, joita ohessa kuvaavatbio- ja nanoteknologia. Taulukossa 4 on havainnollistamisen vuoksi kaupunkiseuduit-tain hyvinkin tarkat työtehtävien lukumääräarviot, jotta tulevaisuudentutkimuksen toi-minnallisen paradigman kyky kytkeä yhteisön strategiavalinta toimeenpanoon käy sel-väksi. Lopputuloksen ratkaisee kaupunkiseudun elinkeinojohtamisen tehokkuus.

31

Taulukko 4. Alueellinen elinkeinostrategia 2 ja tietoyhteiskunnan toisen sukupolventyötehtävien määrä kaupunkiseuduittain.

Kaupunkiseutu Kaup.seuduntyyppi

ICT Yhteyskeskus,e-liiketoiminta

Uudet klusterit(bio-, nano- ym.)

Hajaut.alihankinta

Yhteensä

Helsingin seutu a 14 000 14 500 18 000 500 47 000Oulu a 12 000 5 000 5 000 1 000 23 000Tampere a 14 000 5 800 5 000 200 25 000Turku a 8 500 6 200 9 000 1 300 25 000Jyväskylä a 5 500 5 500 5 000 1 000 17 000Vaasa a 3 000 2 400 2 000 600 8 000Kuopio ab kapea 3 800 4 500 1 000 1 700 11 000Joensuu b 3 700 4 300 2 000 1 000 11 000Pori b 2 900 3 100 1 000 1 000 8 000Seinäjoki c 1 100 1 400 300 700 3 500Lappeenranta b 3 300 2 300 1 400 1 000 8 000Salo a satelliitti 1 700 1 500 300 1 000 4 500Lahti b satelliitti 2 000 2 200 900 1 900 7 000Hämeenlinna b satelliitti 2 100 2 200 200 2 000 6 500Rovaniemi c 1 500 1 500 500 2 000 5 500Kouvola c pieni 900 900 500 1 000 3 300Mikkeli c pieni 1 400 1 600 800 1 200 5 000Varkaus c pieni 1 700 1 500 500 1 300 5 000Kotka c pieni 1 300 1 400 500 1 800 5 000Imatra c pieni 600 600 800 2 000muut pienet 0 1 600 1 100 22 000 24 700Kaikki yhteensä 85 000 70 000 55 000 45 000 255 000

Mentäessä yksityiskohtiin vaativimmat ja riskipitoisimmat hankkeet on mielekästä to-teuttaa Helsingin seudulla, jolla työmarkkinat imevät työvoimaa viereisille aloille, josjokin tarkoitettu innovaatio ei vedä. Toivosen (2001) analyysien perusteella voi epäsuo-rasti päätellä, että yksistään osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut toimivat riski-puskurina, joille uusilta klustereilta voidaan siirtyä hankkeista, jotka eivät johda liike-toimintaan. Pitkällä aikavälillä osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut lähestyvätyhteyskeskus- ja teleoperaattorimaisesti toteuttavia palveluja tietoyhteiskunnan toisensukupolven työtehtävien luokituksessa. Jos Helsingin seutu ottaa uusista ammateistayhteensä 47 000 siten, että ICT-työtehtävien määrä on 14 000, yhteyskeskus- ja palvelu-sekä hajautetun alihankinnan tehtävien määrä on 15 000, niin uusille klustereille Hel-singin seudulla ”jää” 18 000 työntekijää. Näin 37 000 uusien klusterien työtehtävistätoteutetaan muissa keskuksissa Jos pääosa siirtymävastuusta jää pienemmille seuduille,niillä on oltava Helsingin seutuun nähden huomattavasti vakaampia innovaatioketjujakehitteillä. Muutoin riskit kasvavat liikaa.

32

2.1.3 Klusterit ja menestystuotehakuisuus

Elinkeinoelämän monimutkaistumista ja uusien toimintarakenteiden syntyä on 1980-luvun lopusta lähtien tulkittu klusteriajattelulla. Perinteisen toimiala-ajattelun sijastaelinkeinoelämän ja siten koko yhteisöjen kehityksen veturi-ilmiöitä on hahmoteltukoulutuksen, lainsäädännön, kilpailuolosuhteiden ym. eri tahojen yhteistoiminta-verkostojen kautta (Porter 1991, Hernesniemi et al. 1995). Hernesniemen klusteri-tutkimuksissa on muotoutunut kuva suomalaisten klusterien rakenteellisista eroista,toimijoiden kytkennöistä, klusterien volyymeista ja kehitysnäkymistä sekä elinkaarenvaiheista (Hernesniemi et al. 2001).

Klusterien eroista huolimatta Lahti on muotoillut uusien klusterien strategista kehittä-mistä varten pelkistetyn toimintakaavan. Siinä otetaan tuotanto- ja markkinapainotteisetkokonaisuudet hallintaan yksinkertaisella tehtäväsarjalla (Lahti & Stenlund 1998):

1. Tuotanto-, investointi- ja teknologiapainotteiset klusterin osa-alueetklusterin perustaminenklusterin infrastruktuurin ennakoiva rakentaminenkilpailupolitiikka perustana laadukkaalle osaamiselle

2. Markkina- ja kysyntärakennepainotteiset klusterin osa-alueetklusterin kehittämisen kriittinen alueklusterin tuleva globaalinen ydinalueklusterin pysyvän kilpailuedun perusta.

Globaalin toiminnan taitavat menestystuotteita valmistavat yritykset muodostavat klus-terien (verkostotalouden) ytimen. Ne pääsevät ajallisella etuasemallaan tietoverkostojenkautta sekä pääomia sijoittavien instituutioiden myötävaikutuksella kiinni siihen tekno-logiseen tietoon, jolla tehdään menestyssiirrot tuotteiden ja tuotepalvelukokonai-suuksien myynnissä (Castells 1996). Castellsin mittavasta tuotannosta voi kiteyttää ha-vainnon, jonka mukaan valta on siirtynyt yrityksistä sekä valtioiden ja valtioiden väli-sistä organisaatioista hajautuneisiin verkostoihin. Ja näissä niihin solmukohtiin, joissaraha- ja tietovirrat säätelevät viestintää, joka yhtäältä vaikuttaa ihmisten sijoituspäätök-siin ja toisaalta politiikan toimintaan. Raha ja omistus eivät ole enää automaattisestisynonyymi vallalle, vaan valta syntyy ja häviää pelitilanteittain.

Klusteriajattelun perusideassa pidetään tärkeänä tutkimuksen, kehitystyön, valmistuk-sen, koulutuksen, lainsäädännön sekä valveutuneiden kuluttajien välisiä verkostoja. Li-säksi erikoistumisen eli differoitumisen periaate sitoo sekä elinkeinoelämässä että hal-linnossa taitajia toisiinsa. Jääskeläinen (2001) väitöskirjassaan hakee aikaisempaa mo-nipuolisemmin klusterille roolia käyttää tieteen keinoja tulevaa kehitystä koskevien ta-

33

voitteiden asettamisessa. Hän käsittelee osuvasti klusteria keinona edetä teollisuuspoli-tiikasta yhteiskuntapolitiikkaan asemoiden niitä tieteellisiä ongelmia, joita on ratkaista-va ennen tavoitteen läpimenoa. Mäkelä (2000a) tuo samat asiat käytännön toiminnantasolle tuotteistetun yrityskehityksen mallin avulla.

Klusteriajattelun ytimen mukaan toimija erikoistuu vain siihen, missä se voi tuottaamuille verkoston toimijoille parasta näiden tarvitsemaa osaamista. Kun tämä idea yh-distetään edellisessä kohdassa käsiteltyyn tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työteh-tävien kehittymiseen, saadaan ote ennakointitietouden hyödyntäjistä. Erikoistuvanosaamisen perustalta muodostuu seuraavan sukupolven tuote- ja palveluratkaisuja ke-hittäviä verkostoja tuotannollisessa toiminnassa eteen tulevien ongelmien ratkaisemi-seksi. Samalla tulee näkyviin laajempia kehittämishankkeissa tarvittavia yhteistyöra-kenteita, joita on teoretisoitu edellisessä luvussa. Omien vahvuuksien salaaminen jasuojaaminen eivät enää toimi menestymisen ehtona jokaisen hakeutuessa kohti verkos-tojen solmukohtia. ESR-ennakointihankekokonaisuuden taustalta (Mäkelä 2000b) laa-dittu klusterin ominaisuuskuvaus (AKE – Etelä-Suomen lääninhallituksen koulutustar-peen ennakointihanke 2000–2001) osoittaa eri osapuolten riippuvuuksia toistensa tai-doista sitomalla toisiinsa menestystuotehakuisuuden, uudet kasvutoiminnot sekä yritys-ten ja henkilöstön osaamisvajeet.

Toivonen (2001) on luonut perustaa osaamisintensiivisten palvelujen kehittämiselleSuomessa näkökulmasta, joka on edelläkävijämaissa tapahtunut 30 edellisen vuodenaikana (Miozzo & Soete 2001, s. 165). Seuraavan vaiheen teknologiaintensiivisten pal-velujen hakusanoja ovat (em., s. 160):

1. teknologiaintensiiviset palvelut, joilla on kytkentä informaation käyttöön,2. teknologian muutoksen vaikutus palvelujen rakenteeseen ja managementiin

2.1 tavaroiden ja palvelujen tuotannon yhteyksien lisääntyminen2.2 palvelujen lisääntyvä siirrettävyys2.3 palvelujen lisääntyvä tietointensiteetti

3. viimeisimpien teknologisten muutosten vaikutus yritysorganisaatioihin, teollisuudenrakenteisiin, kansainvälistymiseen sekä kansainvälisten yritysten rooli teknologia-intensiivisillä palvelusektoreilla.

Tekesin teknologiaohjelmia horisontaalisesti yhdistävä näkökulma ”Palveluliike-toiminta teknologian avulla” nostaa tarkasteltavan klusterin sisäistä osaamistasoa jalisää tuottavuutta palveluteknologioita kehittämällä (Tanninen-Ahonen 2001, Huomis-päivän yhteiskunnassa palvelujen merkitys korostuu 2001). Siinä viedään osaamisinten-siiviset liike-elämän palvelut klusterin sisälle ja muunnetaan klusterin kuvausnäkökulmatuotantoarvoketjusta palveluverkkotarkasteluksi. Katalysaattoriksi on asemoitu kasvavapalveluidea KIBS (Knowledge Intensive Business Services). Se puolestaan kytketään

34

yritysverkostoihin. Olen kehittänyt Tekesin kytköshanketta olettamalla KIBSien ja-kaantuvan tulevaisuudessa kolmeen eri tyyppiin:

1. Yksi tyyppi linkittää klusterin sen rajapintaklustereihin ja tehostaa tällaisen vuoro-vaikutuksen kautta syntyvää uuden osaamisen nopeaa liikkumista klusterien kesken.Tyypille voi antaa täsmentävän nimen rajaKIBS.

2. Toinen tyyppi syventää klusterin spesifistä osaamista parantaen tuotteiden ja tuotan-toprosessien laatua. Tähän liittyy klusterien kärkiyritysten ydinosaaminen. Voivatkokärkiyritykset ulkoistaa lähellä ydinosaamistaan olevia toimintoja? Miozzon jaSoeten (2001) mukaan aikaisempi ulkoistaminen on koskenut tukialoja (kirjanpito,mainonta, kuljetus). Keihäänkärkiyritysten ydinosaamiseen liittyvä toiminta kyt-keytyy älykkään tuotteen ja tuotannon ajatusmaailmaan, joten tämän palvelu-yritystoiminnan nimeksi sopii älyKIBS. Osaamisintensiiviset yrityspalveluyrityksetovat innovaattoreita, markkinakehittelijöitä, joiden strategiana on erikoistuminen jakatteen teko tätä kautta. Ideana on ydinosaamisen rajaus innovaatioiden läpivientiin.Verrattuna Ansoffin (1981) 1970-luvulla kehittämään ympäristöturbulenssin tulkin-tamalliin, jonka tehtävänä oli hakea organisaatiolle aikaa hallita muutos, nykyisessäverkostoajattelussa annetaan muutoksen hallinta älyKIBS-tyyppisten asiantuntija-yritysten tehtäväksi. Lisäksi älyKIBSit tarjoavat toiminnallisen tulevaisuudentutki-muksen menetelmävaihtoehdon delfoitutkimuksille.

3. Kolmas tyyppi linkittää uusilla palveluteknologioilla klusterin yritysten sisäisiä toi-mintoja toisiinsa parantaen katalysaattorimaisesti klusterin toimivuutta. Tämän toi-minta-ajatuksen nimeksi sopii kataKIBS. Klusterin imagon kannalta on merkittävää,että sen sisäiset transaktiot toimivat hyvin. Kustannusten pienentäminen edellyttääwin-win-win-ketjuja, jotka samanaikaisesti alentavat asiakkaan, kärkiyrityksen sekäalihankkijan kustannuksia. KataKIBS voidaan toteuttaa hajautettuna alihankintana,se ei ole aluesidonnaista. Esimerkiksi Vaasan verkostoaluekeskuksen ohjelmahake-muksessa 2001 pienverkostoille nähty asema pienten kuntien kehittämisessä edel-lyttää valtakunnallista mallia hyödyntää KIBSejä.

Liitettäessä tyypit Tekesin klusteri-KIBS-näkökulmaan syntyy kuvion 1 esitys. Edelli-sen luvun elinkeinostrategisessa ajatuskokeessa haettiin menestystyötehtäviä. Ne onkehitettävä klusteri kerrallaan. Tätä tehtävää palvelevien älyKIBSien tehtävänä on pa-rantaa ydintuotteiden toimivuutta ja laatua käyttäjien kannalta eli tuotteen menestys-tuoteastetta. Näin yrityksen kate nousee tuotteen, ei tuotantoprosessin hallinnan kautta.Japanilaiset suuryritykset ovat verkottuneet pienien, alkavien ulkomaisten yritystenkanssa tasavertaiselta perustalta saadakseen käyttöönsä niiden osaamisintensiivisyyden.Saaduista kokemuksista Maeda (1999) on kehittänyt ajatuksesta japanilaisille yrityksilleuusia, eri kulttuureille sopivista innovaatioista kilpailuvahvuuksia tuottavan toiminta-

35

mallin. KIBS-teeman kytkentä klusterien kansainväliseen ulottuvuuteen tarjoaa lisääkehittämisideoita.

Kuvio 1. Tuotantoarvoketjusta palveluverkkoon, case: kiinteistö- ja rakennusklusteri(Tanninen-Ahosta 15.5.2001 mukaillen).

Tulevaisuustietouden hyödyntämisessä klusterin toimijoiden keskinäisen yhteistyöntarve korostuu. Uusien, useita aloja kattavien haasteiden nopea ja yllättävä esille tuloasettaa haasteen klusterin tietointensiivisyyden kehittämiselle. Tehokas tapa kytkeä tule-vaisuusajattelu verkostojen sisälle on viedä se sinne toimijoita tukevan, KIBSien tuotta-man erikoisosaamisen kautta. Menestystuotteiden kehittämisessä yhteiset tietovarannotovat välttämättömiä, muutoin osaamisintensiivisyyden lisääminen KIBSien kautta eionnistu. KIBSien avulla voi kehittää klusterin sisälle toimijoiden välisiä, joustavia win-win-win-ketjuja, joiden perustana ovat tietointensiivisyys ja menestystuotehakuisuus.

Klusterin menestystuotehakuisuuden varmistamiseksi mallinnettavaan ennakointijär-jestelmään kehitetään muuntotulkki, jolla voidaan määrittää tarkoituksenmukaisin yri-

Maankäyttö• Viranomais-

toiminta• Suunnittelu

Suunnittelu• Arkkitehti• Rakenne

Valmistus jakauppa•Rak.tarvikkeet•Talotekniset

tarvikkeet•Raaka-aineet

Urakointi•Talonrakennus•Talotekniikka•Maa- ja vesi

Omistaminen,osaava omistus:• Kehittäjä 1–2 v.• Kehittäjäsijoittaja• Tarkoituksen-

mukainenpitkäaikainen

Kiinteistöpalvelut•Hoito, huolto•Isännöinti•Arviointi•Konsultointi•Manageeraus

Tilojen ja väylienomistaminen

Tilojen ja väylien käyttö

Projektinjohto

KiinteistöpalvelutKäyttäjäpalvelut

Suunnittelu Urakointi

Strateginen suunnitteluToteutettavuustutkimukset

älyKIBS

kataKIBS

rajaKIBSkataKIBS

kataKIBS

älyKIBS

kataKIBSLCCYmpäristö

CRMRahoitus- jalainopilliset palvelut

Facilitymanagement

Propertymanagement

SCM

rajaKIBS

36

tysrakenne klusterin sisällä. Muuntotulkin yhteyteen on kehitettävä teoria siitä, mitenkehittämistyön aikana muunnetaan virtuaalisesti muotoiltu yritysverkosto tulevaisuu-dessa toimivaksi, oikeaksi tuotanto-myyntiketjuksi.

2.1.4 Tutkimuskohde

Tutkimuksen kohteena on tulevaisuusajattelun mallintaminen toimijoiden tulevien yh-teistyötilanteiden hallintaa varten. Ennen tutkimuskohteen rajausta on edellisissä luvuis-sa tarkasteltu tulevien työtehtävien sekä klusteriajattelun avulla sitä ympäristöä, jossatoimijat joutuvat ohjantapäätöksiään tekemään. Tarkastelu on yhdenmukainen tulevai-suudentutkimuksen paradoksin kanssa (Ketonen 1981, s. 10–14): ennen kuin voi tutkia,täytyy ennakoida ja kuvata se, mitä aikoo tutkia. Yhteistoiminnan kohteena oleva epä-täsmällinen asiantila, mikä se sitten onkaan, tulee asettaa koetteluun hypoteeseilla: mitähäviää ja mitä tulee tilalle, onko muutos suotava jne. Ilman hypoteesien rakentelua eiedes tutkimuskohteen määrittely eli toimijoiden yhteistyötilanteiden erittely ole mah-dollista. Kohdan 2.1.2 taulukoissa 1–4 esitetyt kokeelliset elinkeinostrategiat tarkentu-vat nimenomaan mallinnuksen tuloksena. Aikaa myöten yhteistä ennakoivaa ohjanta-järjestelmää käyttävät toimijat saavat täsmällistä tulevaisuustietoutta käyttöönsä esim.Tekesin teknologiaohjelmien yhteydessä ja elinkeinojohtamisen toteutusalustoilla voi-daan yhdessä ohjata kehitystä.

Mallinnuksessa kehitetään yhteiskäyttöön soveltuvaa ennakointijärjestelmää. Mallinperusideat ovat löytyneet ja saaneet konkreettisia toteutumismuotoja kokeiluvaiheentapausesimerkkien avulla. Mallinnuksen on sisällettävä perusteltuja tulevaisuuden ku-via, kyky tuottaa niitä täydentävää ennakointitietoutta sekä em. kokonaisuudesta joh-dettavia toteutussuunnitelmia. Kohdassa 2.1.2 kuvatut kaksi kokeellista Suomi 2010 -elinkeinostrategiaa ovat vain yksi mallinnuksen käyttökohteista, kyseisiä kokeellisiaelinkeinostrategioita sivutaan jatkuvasti mallinnuksen yhteydessä. Näin syntyy nopeavuorovaikutus ennakointitietouden tuottajien sekä hyödyntäjien valmiiden toteutus-alustojen välille. Työssä muotoutuvan yhteisen toiminnallisen järjestelmän avulla kukinhyödyntäjä kykenee riittävällä nopeudella tekemään tulevaisuutta koskevat valintansa japäätöksensä. Koska muutosrakenteiden kehittäminen ja hallinta on yksi mallin hyödyn-tämisen päälähtökohdista, klusterikohtaisten toimijoiden täytyy luoda yhteisten tietova-rantojen avulla toimintansa yhteensopiviksi aikaisempaa useammassa asiassa.

2.2 Tutkimusongelma

Tulevaisuudentutkimuksen perinteiset keinot tuottaa tietoa eivät sellaisenaan edistämarkkinoiden nopeaa, tehokasta päätöksentekoa tai sido arvokeskusteluja toimintarat-kaisuihin. Perimmäisin syy on menetelmien kyvyttömyys kytkeä pitkän aikavälin en-

37

nusteista luotuja tavoitetiloja ja niitä tukevia toimenpiteitä toisiinsa. Tulevaisuustiedonhyödyntäjän kysymys sen tuottajalle kuuluu ”miten täsmällisellä tiedolla kykenen oh-jaamaan haluamiani asioita kohti asettamaani tavoitetilaa ja miten osaan muuttaa tavoi-tetilaa”. Klusteroituneessa toimintaympäristössä vastaus on, että ”niin täsmällisellä kuinmuut peliin osallistujat osaavat ja haluavat antaa käyttöön”. Näin ollen tulevaisuustie-don tuottajan ongelmana on mallintaa yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä.Pelkkä ennakointi ei siis riitä, vaan ennakointitietous on sovitettava niille alustoille,joilla hyödyntäjä ohjaa omaa kehitystään yhteistyössä muiden klusterin toimijoidenkanssa.

Uuden toiminnallisen järjestelmän käyttörutiinien kehittyessä luotettavien ratkaisujenteko valintatilanteissa helpottuu. Samalla toiminnallista tulevaisuudentutkimusta voijärjestelmällisesti kehittää palvelututkimuksen suuntaan. Ennakoinnin loogiset aikaväliton nivellettävä toisiinsa, koska toimijat täsmentävät tavoitteitaan niitä vasten tulevai-suustietoa hyödyntäessään.

Aikaisemmin tavoitteiden perustaksi tuotettu visiotieto voitiin jättää vahvistamatta, kos-ka sitä ei suoraan kytketty toteutusalustoille. Nykyisin vahvistetun visiotiedon hyödyn-täminen on nousemassa etusijalle. Suurelle osalle perinteisin menetelmin tuotetusta tie-dosta ei ole vahvistamisen käytäntöjä. Siksi mallinnuksen on luotava tapa tuottaa sel-laista uutta vahvistettua tietoa, joka on eri tahojen toiminnassa hyödynnettävissä. Uudentiedon käyttöönotto voidaan organisoida mallilla, jossa eri osat tuottavat kunkin toimi-jan tarvitsemaa tietoutta. Vastaavasti toimijoiden malliin antama palautetietous osaltaanvahvistaa mallin tulevaisuussuuntautunutta tietovarantoa. Tällainen malli voi sisältäämuiden tahojen perinteisin menetelmin tuottamaa tulevaisuussuuntautunutta tietova-rantoa, joita käyttäjätahot hyödyntävät malliin kuuluvien vahvistusmekanismien avulla.

Mallin on tuotettava räätälöityjä tulosteita, joita kukin käyttäjä voi hyödyntää toteutus-ohjelmiensa läpiajossa. Mallintamisen kohteena ovat siis yhtäältä tiedollisen ja toisaaltasosiaalisen toiminnan kehys. Tapausesimerkeittäin syvennytään toimijoille tyypillisiintai ongelmallisiin tulevaisuustiedon täsmällisyyden ja hyödyntämistavan yhdistelmiin.Tapausesimerkkikohtaisten kokeiden tulosten varaan voidaan mallinnettavaan enna-kointijärjestelmään kehittää pysyvät kytkennät tulosten hyödyntäjiin ja heidän toteutus-alustoihinsa. Alustojen toimivuus on kilpailutekijä tulevaisuudessa. Kokoamalla useitaerilaisia tiedon luonti- ja hyödyntämisyhdistelmiä saadaan toimiva yhteiskäyttöjärjes-telmä. Eri hyödyntämistilanteiden luonne puolestaan ohjaa tekemään tarvittavat hypo-teesijärjestelyt.

Tutkimusongelmaksi muodostuu, miten mallintaa mahdollisimman täsmällistä tulevai-suutta koskevaa tietoa tuottava ennakointijärjestelmä, jota käyttäjät kykenevät toimin-tansa ohjaamisessa hyödyntämään. Järjestelmä tuottaa käyttäjille hahmotelmallisen kä-

38

sityksen päätöstä vaativista muutoksista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jaajoittaa vahvistetut toimintamallit päätöstilanteeseen. Vahvistus puolestaan edellyttäätarkoituksenmukaisia hypoteesirakennelmia. Ja edelleen vahvistetun tietouden on sa-manaikaisesti oltava nopeasti käyttäjän hyödynnettävissä. Näistä syistä tulevaisuustietoatäsmentämään kykenevät hypoteesit ovat toiminnallisen tulevaisuusajattelun peruskivi.Tarkoituksenmukainen hypoteesijärjestelmä kytkettynä ennakointijärjestelmän ajoitus-mekanismeihin tuottaa ennusteen, jota voidaan täsmentää eri mekanismeilla päätös-hetkeä varten. Mallinnuksen on ratkaistava monta asiaa ollakseen perusta toimijoidenkoordinoidulle yhteistoiminnalle tulevaisuuskysymysten ennakoivassa ohjannassa.

2.3 Hypoteesi tulevaisuusajattelussa

2.3.1 Hypoteesin ja viitekehyksen suhde

Viitekehyksen tehtävänä on kytkeä tutkimusongelma alan aikaisempaan käsitteistöön jasubstanssitietämykseen. Tutkimusongelman ratkaisu edellyttää tapaa kehittää mahdolli-simman hyvä suhde tulevaisuussuuntautuneen tiedon täsmällisyyden sekä tiedon hyö-dynnettävyyden välille. Viitekehyksen on avattava tämä toiminnallinen näkökulma tut-kimuskohteeseen, jotta tutkimustyön hypoteesit osataan muodostaa uusia tuloksia tuot-taviksi. Näin menetellen usean tapauksen tapaustutkimuksen metodeilla kehitetään toi-minnallisen tulevaisuudentutkimuksen mallinnusta. Jokaisella 16 tapausesimerkillä onoma, erillinen viitekehys. Näitä kokoamaan tarvitaan kuvattu mallinnusta tukeva, kaikkitapaukset kattava viitekehyksen ja tutkimusstrategian yhdistelmä. Toiseksi tapauksiayhdistäväksi asiaksi kehitän tulevaisuudentutkimukselle tavan muotoilla mahdollisim-man hyvin aikaisempaa tietoutta täsmentäviä hypoteeseja.

Jokainen toimija joutuu asemoimaan itsensä niihin ympäristönsä ilmiöihin, joihin ei itsekykene vaikuttamaan. Jatkossa nämä ilmiöt määritellään kuuluviksi toimijan ulkoisvai-kutuskentälle. Tutkimusstrategian mukaisesti ulkoisvaikutuskentille kuuluvia ilmiöitäanalysoidaan ja täydennetään koko ajan, jotta ennakointijärjestelmän tulosteissa niistäjää mahdollisimman pieni määrä epätäsmälliseksi tietoudeksi. Yksinkertaisissa asetel-missa voi edetä tarkastelemalla pelkästään tuotetun tiedon ja hyödynnettävyyden suh-teita. Asetelmien monimutkaistuessa tuotetun tiedon hyödynnettävyydessä syntyy kyn-nys, joka voidaan ylittää vain lisäämällä hyödyntävien toimijoiden määrää ja samallaniiden välisiä sosiaalisia verkostoja tiettyyn pisteeseen asti. Tutkimusstrategiassa ta-pausesimerkit on asetettu analysoimaan tiedon täsmällisyystason ja hyödynnettävyydensuhdetta ja kehittämään sitä kriittisten kynnysten yli.

Tutkimusstrategia paljastaa tapaus kerrallaan sosiaalisen yhteistoiminnan tarpeelli-suutta. Muodostettavan tiedon hyödynnettävyyttä lisääviä sosiaalisia verkostoja hahmo-tetaan kuvion 2 avulla. Tiedon muodostaminen ja vahvistaminen sekä sen varassa ta-

39

pahtuva sosiaalinen toiminta on erotettava toisistaan. Ilman yhteentoimivia sosiaalisiaverkostoja, esimerkiksi klusteria, hyödyntäjä jää yksin, sosiaalisessa verkostossa toimijapääsee verkoston solmukohtaan. Näin syntyy mahdollisuus tehdä kytkentöjä tiedon lo-giikan ja esittämistavan sekä eri tahojen tuottaman tiedon osalta. Verkoston solmukohta,tiedon hyödyntämisen toteutus, on monen toimijan muodostaman ketjun takana.

Hyödyntämisen viitekehys

Tiedon luonne

Millaista tietoaon helppohyödyntää

Miten tähän päästään?• Hypoteesien täsmällisyys,kyselemisen taito

Tieteen kaksitasoteorian tulevaisuussovitus,ajattelun ensimmäiset kiinnepisteet

• Hyödynnettävän tulevaisuustiedontuottamisen mallinnus

Millainen yhteistoiminta lisää• helposti hyödynnettävän tiedon käyttöönottoa• uuden hyödynnettävän tiedon syntymistä

Miten tulevaisuustietoa muodostetaan

• delfoi• skenaario• rakenteellis-toiminnalliset kokeilut

Hyödyntäjäklusteri• avoin teknologiastrategia• opetustoimi• ennakoiva aikuiskoulutus

Sosiaaliset tekijätkontekstikohtaisia• toimiala• klusteri• kontekstiriippumattomat yhteiset piirteet

•

trendit•

hiljaisen tiedon hyödyntämistä•

Hyödyn-tämisentoteutus

Yhdessä:verkoston

solmukohta

Yksin

Tiedon saatavuus

Tiedon looginen muoto(tekniset normit,

täsmällisyys)

Tiedon esittämistapa(kuviot, laskentamallit

yms. interaktio)

Sosiaalinen toiminta:Millaista tietoa onhelppo ymmärtää

Kuvio 2. Tulevaisuussuuntautuneen tiedon luomisen ja hyödyntämisen ketjut.

Tutkimusongelman, miten mallintaa mahdollisimman täsmällistä tulevaisuutta koske-vaa tietoa tuottava ennakointijärjestelmä, jota käyttäjät kykenevät toimintansa ohjaa-misessa hyödyntämään, ratkaiseminen edellyttää toimijoille yhteisen järjestelmän ke-hittämistä. Tästä johdutaan käsitteelliseen ongelmaan, koska tuo järjestelmä koostuu itseasiassa useista järjestelmistä. Lisäksi työn lopputulos on alati muuttuva järjestelmä,

40

koska kehitettävän yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän tehtävänä on antaakäyttäjilleen menestymisen mahdollisuudet ”tulevaisuuspelissä”. Kun tehdään mallintuottaman ennakointitulosteen mukaiset ratkaisut tiettynä ajankohtana, seuraavanaajankohtana tehtäviin siirtoihin osallistuu uusia toimijoita. Siksi järjestelmän ainoapysyvä muoto onkin kiinnitettävä hyödyntämisen yhteyteen. Tiedon luominen yhdentoimijan tai usean toimijan yhteistyönä muuntuu koko ajan, samoin ennakoivan ohjan-tajärjestelmän sisältämä tai siihen kytkettävissä oleva tietovaranto. Myöhemmin koh-dassa 4.7 esitettävät elinkeinojohtamisen toteutusalustat on se kiinnekohta, jonka varaanjärjestelmän pysyvät elementit rakentuvat.

Järjestelmällisyyttä on haettava myös tiedon tuottamisen osalta. Muutostekijöiden täs-mällisyystaso määräytyy niiden tunnistettavuuden, havainnoitavuuden ja kehityksenhallittavuuden asteen mukaan. Vähiten täsmällinen muutostekijä on yllätyksellisestikäyttäytyvä, täsmällisimmässä asemassa sitä kyetään hallitsemaan. Tulevien ilmiöidenanalyysissa tunnistettavuus vastaa tapahtuneita ilmiöitä koskevan analyysin havain-noitavuutta ja vastaavasti hallittavuus todistettavuutta. Tulevaisuussuuntautuneen otteentunnistettavuuden ja hallittavuuden yhdistävää ideaa sovellettiin ensimmäistä kertaakohdan 3.1 tapausesimerkissä kehitettäessä vaiheittainen skenaariomenetelmä (Sneck1983). Käyttötietoa tuottavassa tulevaisuudentutkimuksessa on käytettävien käsitteidenavulla kuvattavien muutostekijöiden täsmällisyystaso sidottava tutkimusmenetelmienkykyyn käsitellä kyseisen täsmällisyystason aineistoa. Kuvion 3 luettelossa tekijöidentunnistettavuus ja kehityksen hallittavuus määritellään asteittain tarkennettavaksi. As-teittainen tarkentaminen tarkoittaa samalla yhä täsmällisempien hypoteesien esittämistä,voidaan puhua tulevaisuustietouden täsmentämisjärjestelmästä. Näin menetellen tutki-muskohteesta saatavan tiedon asteittaisen tarkentamisen idea sisältyy valittuun tutki-musstrategiaan:

1. Muutostekijät syntyvät ja luovat yhteisvaikutuksina täysiä yllätyksiä, heikkojenmuutoksen tunnusmerkkien havainnointi toimii taustajärjestelmänä yllätystekijöidenajoittamiselle ja sisällön määrittämiselle.

2. Esiintyy aikaisia indikaattoreita, joiden avulla muutostekijät voidaan tunnistaa.3. Muutostekijän olemassaolo tiedetään, mutta sen kehitykseen ei voida vaikuttaa

(kvalitatiiviset muuttujat).4. Muutostekijä on täsmällisesti määriteltävissä, mutta sen kehitykseen ei voida vai-

kuttaa (kvantitatiiviset muuttujat).5. Muutostekijä on täsmällisesti määriteltävissä ja sen kehitykseen voidaan vaikuttaa

ennakoitavan ajanjakson kuluessa.6. Muutostekijä on täsmällisesti määriteltävissä ja sen kehitystä voidaan hallita enna-

koitavan ajanjakson kuluessa.

Kuvio 3. Asteittaisen tarkentamisen idea muutostekijöiden määrittelyssä täsmällisyysta-sojen 1–6 avulla.

41

Hypoteesien tehtävänä on parantaa muutostekijöiden täsmällisyyttä. Arvioitaessamuutostekijöitä epäsuorasti esimerkiksi edeltävien indikaattorien avulla tai suorina ole-tuksina, niiden yhteenkuuluvuuksia oivaltavat hypoteesit ovat ehdollisia. Kyseiset hy-poteesit yhdistävät ehdollisissa päättelyprosesseissa indikaattoreista johdettuja muutos-tekijöitä tarkkojen tekijöille annettujen arvojen sijasta. Tästä huolimatta hypoteeseillatulee muodostaa formaalisesti tulevaisuuden tiloissa toimivia determinoituvia kokonai-suuksia. Näihin tiloihin sisältyy pääasiassa täsmällisyystason 2, mutta mahdollisestimyös täsmällisyystason 3 tekijöitä (eli tekijä voidaan tunnistaa aikaisten indikaattorienavulla tai tekijän olemassaolo tiedetään, mutta sen kehitykseen ei voida vaikuttaa).

Täsmällisyystason 2 omaavilla tekijöillä ei voi kehittää tulevaisuuden tiloja kuvaaviateoreettisia käsitteitä vastaavia muuttujia. Muuttujillahan kehityksen kuvaus voitaisiintehdä käyttämällä kausaalisen ennustamisen kehikosta johdettuja menetelmiä, esimer-kiksi jotain operaatioanalyyttista menetelmää. Kun monimutkaisten prosessien tarkas-telussa on mukana täsmällisyystason 2 tai 3 tekijöitä, ei niiden kaikkia vaikutuksia pro-sessin kehitykseen pystytä määrittelemään niin hyvin, että voitaisiin ottaa käyttöön ke-hittyneitä laskentamenetelmiä. Käytettävissä olevien muutostekijöiden epämääräisyys jauutuus estävät siis varmojen väittämien esittämisen. Hypoteesit saavat näin ollen ko-keilevan luonteen. Aikaisempien tulevaisuudentutkimuksen paradigmojen mukaanedettäessä olisi etsittävä ”heikompia” etenemismahdollisuuksia kehitysvaihtoehtojenhahmottamiseksi kuin todentamismenettelyn suora sovellutus hypoteesien testaamiseen.Yin (1993, s. 60) ilmaisee saman määrittelemällä, että kohdennettu hypoteesi (targethypothesis) saattaa olla merkittävä suhde kahden muuttujan välillä ja nollahypoteesimerkitsee yksinkertaisesti kohdennetun hypoteesin puutetta. Toiminnallisessa paradig-massa ongelma ratkaistaan etsimällä ne tahot, jotka tuottavat tehokkaimmat hyödynnet-tävää tietoutta kehittävät hypoteesit. Hyödyntäjät itse tekevät testauksen. Tämän para-digmaeron selventämiseksi työn nimeksi on annettu yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjan-tajärjestelmä.

Tulevaisuudentutkimuksen kohde sisältää poikkeuksetta jatkuvasti muuntuvia tekijöitä.Käytettävien käsitteiden tehtävänä on siten kuvata sekä muutosvoimia että pysyviämuutosta ohjaavia rakenteita. Kun tarvittavan tiedon täsmällisyyden ja hyödynnettä-vyyden yhdistelmä saadaan vietyä mahdollisimman kehittyneelle tasolle, tulevaisuus-ajattelu on mallinnettu tutkimustavoitteen mukaisesti. Kehittyneen tason löytämiseksitässä tutkimuksessa on muotoiltu viitekehyksen ja tutkimusstrategian yhdistelmä, jonkavarassa tapausesimerkit voi järjestää upotettujen rinnakkaistapausten muotoon.

Kolme valituista tapausesimerkeistä (Sneck 1983, Sneck 2000, Vaasan verkostoalue-keskus -ohjelmahakemus 2001) käsittelee ennakointitietouden avulla tapahtuvaa ohjan-taa järjestelmänä, muut tapausesimerkit upotetaan alemmalle hierarkiatasolle selvittä-mään järjestelmän yksityiskohtia. Tutkimuksen viitekehyksen tehtävänä on ohjata ana-

42

lysointityötä niin, että muutostekijöille saatu täsmällisyys ja hyödyntäjän tarvitsemakyky hallita tulevaa kehitystä ovat yhtenevät. Tapausesimerkeissä tehtävien analyysientavoitteena on parantaa kykyä määrittää ongelma mahdollisimman korkean täsmälli-syystason omaavilla muutostekijöillä sekä kytkeä niihin menettelytavat tulevan kehityk-sen hallittavuuden parantamiseksi. Uusimalla kokeita eli viemällä lävitse upotettuja rin-nakkaistapauksia saman systematiikan mukaan kehitetään aikaisempien tapausesimerk-kien käsittelystä saatujen tulosten varaan aina entistä tehokkaampi tulevaisuussuuntau-tuneen tiedon analyysitapa. Koska aina edellisen tapausesimerkin havainnot voidaanhyödyntää, paljastuu jatkotapausten haasteiksi lisäselvityksiä vaativia asioita. Tapaus-esimerkki kerrallaan analyysikyky etenee kohti vaativampia muutostekijöiden täsmälli-syystason ja kehityksen hallinnan yhdistelmiä. Tässä ”koejärjestelyssä” on siis käytettyabduktiivista päättelyä (Peirce 1958, s. 96–97). Sen mukaan uuden teorian muodostuson mahdollista vain silloin, kun havaintojen tekoon liittyy jokin johtoajatus (guidingprinciple). Abduktiivinen päättely hyväksyy päätelmän sillä perusteella, että se selittääolemassa olevan aineiston. Johtoajatuksena on näkemys yhteiskäyttäjien ennakoivanohjantajärjestelmän välttämättömyydestä verkostotalouden tulevaisuustiedon tuottami-sessa. Uusi teoria, toiminnallisen tulevaisuusajattelun mallinnus, ei siis synny pelkäs-tään havaintojen pohjalta, kuten induktiivisessa päättelyssä oletetaan. Johtoajatus tiedontäsmällisyyden ja hyödyntämisen kehittämisestä yhteisen järjestelmän avulla auttaa kes-kittymään tapausesimerkeissä todennäköisimmin uusia näkemyksiä ja ideoita mallin-nukseen tuottaviin asioihin.

Tapausesimerkkien läpivientiin liittyy hypoteesijärjestelmien muotoilu tulevaisuus-tiedon asteittaiseen täsmentämiseen sopiviksi. Seuraavassa kohdassa kehitetään muu-tostekijöiden asteittaiseen tarkentamiseen sopiva hypoteesijärjestely. Rinnan metodolo-gisen kehittelyn kanssa vaiheittaisella skenaariomenetelmällä (ks. kohta 3.1) tehtyjentapausesimerkkien tutkimusasetelmissa (Sneck 1985, Sydäninfarktin hoidon tulevaisuus1985, Sneck et al. 1986a) on muotoiltu erilaisia perushypoteesien yhdistelmiä, joita kut-sutaan jatkossa johdetuiksi hypoteeseiksi. Tapausesimerkkikohtaiset analyysit ovat oh-janneet kehittämään johdettujen hypoteesien kykyä täsmentää muutostekijöiden täsmäl-lisyystasoja kuviossa 3 esitettävällä tavalla. Muutostekijöiden täsmällisyystason tekni-nen määrittely on välttämätöntä, jotta tutkimussarjassa voidaan viedä lävitse kaksi teh-tävää:

1. kyky kehittää muutostekijöiden täsmällisyystasoa oikein laadituilla hypoteeseilla (vrt.kuviot 3 ja 10) sekä

2. edellisen työvaiheen määrittämä tutkimustekniikan valinta.

43

2.3.2 Hypoteesien muodostus tulevaisuusajattelussa

Tulevaisuussuuntautuneen aineiston varassa tapahtuva päättely on ehdollista, tuleviatapahtumaketjuja voidaan esittää vain ehdollisina jos ... niin … -väittäminä. Ketosenajattelutavan mukaan tulevaisuussuuntautunutta aineistoa ei ole olemassa havaintoinatai havaintoihin perustuvina kategorisina tosiasioina, vaan aineisto on itsessään ennus-tettava (Ketonen 1981, s. 10 ja 14). Tutkimustavoitteena olevan mallinnuksen on siissisällettävä tapa työstää kyseistä aineistoa tehokkaaseen päättelyyn sopivaan muotoon.Mutta miten tulevaisuussuuntautunutta aineistoa käsittelevät väittämät, hypoteesit, pitäi-si muotoilla? Yksi mahdollisuus on kehittää nykytilaa ja tulevaisuutta koskevia opera-tionaalisia ja niiden teoreettisia vastinkäsitteitä niin, että hypoteeseilla voidaan muo-dostaa entistä tietovarantoa täsmentäviä päätelmiä.

Tulevaisuussuuntautuneiden hypoteesijärjestelmien kohdalla erotan toisistaan perushy-poteesit ja johdetut hypoteesit. Perushypoteeseilla koetellaan suoraan tulevaisuussuun-tautunutta aineistoa. Johdetut hypoteesit puolestaan ovat perushypoteesien avulla muo-toiltuja ehdollisia kehityspolkuja tai tulevaisuuden kuvia koettelemaan tarkoitettuja ko-konaisuuksia. Johdetut hypoteesit laaditaan yhdistämällä toisiinsa erilaisia tulevia tilojakoettelevia perushypoteeseja. Jotta niiden laadinta on mielekästä, on ensin tarkasteltavamuutostekijöiden kuvaukseen käytettyjen käsitteiden muutosta ajassa ja toiseksi päätte-lymahdollisuuksia. Vasta tämän jälkeen on määritettynä se asiakokonaisuus, jonka va-raan tutkimusstrategia voidaan rakentaa.

Tulevaisuudentutkimuksessa perushypoteeseja ei muodosteta analyyttista testausta var-ten, vaan ehdollisten kehitysprosessien johtamisen lähtökohdaksi. Eskolan hypoteesienmuodostamisesta luoma kehikko (Antti Eskola 1966) ei siis periaatteessa muutu. Ha-vaintoja korvaavaa lähtötietoutta, Ketosen ”ennustettavia tosiasioita” ja von Wrightin”kontingentteja asioita”, voi yhdistellä toisiinsa. Näin syntyy ulkoisen toimintaympä-ristön muutosten skenaariokuvaus (ks. liite A eli ennakointijärjestelmän tulevaisuus-suuntautunutta aineistoa esikäsittelevä osuus). Samoin aikaisempia technology foresight-analyyseja voi käyttää otaksumaperäisenä tulevaisuustietona, jos ne räätälöidään hyö-dynnettävään muotoon. Tällaiset tietovarannot toimivat kukin yhtenä varsinaisen tutki-muksen tarvitseman valmiin tiedon syötejärjestelmän lähteenä. Syötejärjestelmän tehtä-vänä on tuottaa ulkoisesta toimintaympäristöstä jatkuvasti päivitetty kokonaisuus. Pe-rushypoteesien ja johdettujen hypoteesien muotoiluun keskittyminen koskeekin tilan-teita, joissa syötejärjestelmiä ei ole. Tällöin muutostekijöiden tuntemus on heikko ja/taitutkimuskohteesta muodostettavien teoreettisten muutosrakennemallien laadinta on al-kuvaiheessa.

Tulevaisuutta koskevat hypoteesit ovat tulevaisuuden tiloja kuvaavien käsitteiden avullailmaistuja riippuvuussuhteita. Tieteen kaksitasoteoria on yksi yritys yhdistää käsitteen-

44

ja teorianmuodostus. Kuviossa 4 laajennetaan Torgersonin (Torgerson 1958, Eskola1966, Niiniluoto 1984a) tieteen kaksitasoteoriaan perustuvaa kaaviota reaalimaailmasta,reaalimaailman ilmiöiden operationaalisista kuvauskäsitteistä ja jälkimmäisten teoreetti-sista vastinkäsitteistä koskemaan myös tulevaisuutta. Siinä nykyhetkeä t0 kuvaa Torger-sonin malli ja jotain tulevaisuuden tilaa tn Torgersonin mallin muotoon asetettuina to-dentuva tulevaisuus ja sitä kuvaavat operationaaliset käsitteet teoreettisine vastinkäsit-teineen.

Nykyhetkenreaalimaailmanilmiötoperationaalisinkäsitteinmääriteltyinä

Nykyhetkenreaalimaailmanilmiöitäkuvaavienoperationaalistenkäsitteidenteoreettisetvastinkäsitteet

Todentuvantulevaisuudenilmiöitäkuvaavienoperationaalistenkäsitteidenteoreettisetvastinkäsitteet

Todentuvantulevaisuudenilmiöitäkuvaavatoperationaalisetkäsitteet

TODENTUVA

TULEVAISUUS

t n

NYKYHETKENREAALIMAAILMA

t0

C01

C’02

C’04

C’03

C02

C05

C06

C03

C04

C07

C08

Cn1

Cn2

Cn6

Cn7Cn3

Cn83

Cn81

Cn82

Cn4

Cn5

C’n1

C’n2

C’n6

C’n3

C’n38

C’05

C’01

C’ne

Kuvio 4. Nykytilaa t0 ja tulevaisuuden tilaa tn kuvaavat operationaaliset ja teoreettisetvastinkäsitteet tieteen kaksitasoteoriassa.

Kaksitasoisuuden logiikka tarkoittaa yleistävien tulkintojen rakentamisessa tarvittavienteoreettisten käsitteiden erottamista operationaalisista käsitteistä. Reaalimaailman ilmiötvoivat sisältää useita hierarkiatasoja, jotka tarvitsevat omat operationaaliset kuvauskä-

45

sitteensä. On tarkoituksenmukaisuuskysymys, kummilla käsitteillä tulevaisuudesta en-sin saadaan ote. Mallinnuksissa tavoiteltu kehityksen hallinta edellyttää kykyä kytkeäyleistämiseen tarvittavat käsitteet arkipäivän ilmiöiden kuvaukseen. Esimerkiksi opera-tionaalisen lankapuhelimen mahdollistaman telekommunikaatiojärjestelmän (C´03) toi-mintojen kuvaus teoreettisilla vastinkäsitteillä (C03) vuonna 1980 ei olisi tuottanut otettavuoden 2005 kommunikaatiolaitteistojen operationaalisen arkielämän (C´n3) ja sitä ku-vaavien teoreettisten vastinkäsitteiden (Cn3) suhteisiin. Jälkimmäisiin voivat kuuluamuiden muassa aikaisemmista kuviossa 4 havainnollistetuista teknologioista (C03, C07 jaC08) kehitetyt puhelujen seuranta (Cn7) paikannusjärjestelmien avulla. Näin vuoden2005 operationaalinen järjestelmä (Cn3) sisältää uusia sosiaalisen kontrollin mahdolli-suuksia, kun langattoman puhelimen avulla maksetaan laskujakin.

Tieteen kaksitasoteoriaan sisältyy niin suuria vaikeuksia, ettei sitä koskaan ole otettuyksimielisesti yhteiskuntatieteissä metodiseen käyttöön (Niiniluoto 1984a). Tulevai-suusajattelussa tieteen kaksitasoteoria tarjoaa tavan täsmentää tutkittavaan ilmiöön liit-tyviä muutostekijöitä. Tulevaisuudessa mahdollisesti todentuvien ilmiöiden kuvaukses-sa operationaaliset ja niiden teoreettiset vastinkäsitteet tarjoavat eri näkökulmat tulevai-suuden tilojen johtamiselle. Kaksitasoteoriaa hyödyntäen voidaan yksinkertaistaen ku-vata tutkimuskohteen hierarkisessa rakenteessa tapahtuvat muutokset. Tulevaisuus-suuntautuneen päättelyn teossa operationaalisten ja niiden teoreettisten vastinkäsitteidenavulla tarjoutuu mahdollisuus havaita käsitteiden analyysiin liittyviä tulkintavirheitä.Teoreettisen käsitteistön varassa toimiva tulkintavälineistö kytkee toisiinsa operationaa-liset havainnot ja käyttäytymissäännöt. Näin syntyy tulkintavälineistö tulevaisuudentilan hallitsemiseksi erityisesti visioiden luomisessa ja vahvistamisessa, kun tarkastelta-van ilmiön toimintamallit muuttuvat oleellisesti nykytilan vastaavista asetelmista.

Varsinaisessa analyysissa on käsitteiden rakenneosat kuitenkin tarkasteltava huomatta-vasti analyyttisemmin eli useampia tasoja sisältäen kuin mihin pelkkä teoreettisiin janiiden operationaalisiin vastinkäsitteisiin pitäytyvä jaottelu johtaisi. Syvällisempi ra-kennemuutosanalyysi edellyttää esimerkiksi mikroreduktiivisen analyysin tekoa (ks.liite B). Tällöinkin haasteena on käsitteiden kyky kuvata tulevaisuuden tiloja.

Muutosten haluttavuutta on hyödyllistä pohtia reaalimaailmasta irrotettuna käyttämällätulevaisuuden operationaalisten käsitteiden teoreettisia vastinkäsitteitä. Kuviossa 5 ha-vainnollistetaan asetelmaa vertailemalla nykyhetkellä vallitsevia tuoteratkaisujen loogi-sia kokonaisuuksia niihin kokonaisuuksiin, joita tulevaisuuden ratkaisuilla voi olla.Esimerkissä sijoitetaan älytuote tulevaisuuden toimintaympäristöön. Niiniluodon tapakäsitellä tekniikkaa ihmisen toimintamahdollisuuksien lisääjänä auttaa ymmärtämäänteknologian ennakointia (Niiniluoto 1984b, s. 15). Kuvioon 5 on kehitelty Niiniluodonkäsitystä tekniikasta lisäämällä siihen hypoteeseja ihmisen ohjauksessa tapahtuvien toi-mintojen mahdollisuuksien rajoista. Toiminnallisen paradigman näkökulma ohjaa si-

46

sällyttämään innovatiivisia ratkaisuja tulevaisuuden tiloihin. Kuviossa 5 oletetaan pe-rinteisten tuotteiden (a) lisäksi kehitettävän älytuotteen (b) laventavan ihmisen toimin-tapiiriä ihmisohjattujen, teknisten laitteiden toimintarajoitusten puitteista (a) sovellutus-alueiltaan jatkuvasti laajenevien, älytuotteiden (b) vähemmän rajoituksia sisältävällekentälle. Perinteiset tuotteet vastaavat teknisiä välineitä, joiden käyttöä ihmiset ohjaavat.Älytuotteet puolestaan luovat puitteet ”ihmisohjattujen” toimintojen mahdollisuudetylittäviin loogisiin toimintamahdollisuuksiin eli huomattavasti suurempaan joukkoon.

Teoreettisella käsitteellä ”älytuote” kuvataan oletus tuotteen laajenevasta logiikasta jatoimintakapasiteetista. Älytuote yhdistelee toisiinsa erilaisia operatiivisia toimintamal-leja. Käsitteeseen sisältyvien yleistävien ominaisuuksien avulla voidaan ideoida ja ke-hittää tehokkaita tapoja toimia tulevaisuudessa, kun tavallaan uudet toimintalaitteistotasetetaan ylittämään ihmisen toimintakapasiteetti.

ICT-asiantuntijatBiotieteilijät KäyttäytymistieteilijätMateriaalitutkijatjne.

TEKNISET VÄLINEET

Kehittämistyö

Ihmislogiikkasidonnais- ten älytuotteiden (b1) toimintarajat

Ihmislogiikan ylittävien älytuotteiden (b2) toimintarajat

ÄLY- TUOTE

Ihmisoh- jatun teknii- kan toimin- tarajat (a)

Kuvio 5. Älytuote ihmisen toimintamahdollisuuksien lisääjänä (Sneck 1988a, s. 45).

Kehitettäessä operatiivinen älytuote syntyy tilanne, jossa tuote toimii kahden uudenloogisen mahdollisuuskentän puitteissa. Tuote joko

b1) vie läpi prosesseja, joita ihminen ei pysty ilman älytuotetta toteuttamaan taib2) luo prosessin, jonka kulkua ja seurausvaikutuksia ei ihmislogiikalla edes tajuta.

Siirtyminen b2-tyyppisten tuotteiden käyttöön johtaisi tilanteisiin, joissa ihmislogiikkaei enää ideoi kehitystä. Sen sijaan kehityksen ohjaus tapahtuisi valitsemalla ne asiat,jotka otetaan käyttöön. Teknologia tosiasiassa etenee kohti tällaisia mahdollisuuksia jaspekulaatioita älytuotteen kyvystä oppia ja löytää merkityksiä (Paukku 2001a). Näidenuusien operatiivisten kokonaisuuksien kehittelyssä aistihavaintojen ulkopuoliset, teore-tisoivat tulkinnat ovat muutoksen ennakoinnin edellytys. Moderni talotekniikka poistaa

47

ihmisiltä säätelytarpeita, terveydenhuollossa sairauksien pikadiagnostiikka nanotekno-logiaan perustuvilla mittalaitteilla muodostuu kehittämisen painoalueeksi jne. Muttaentä, jos älytuotteet ottavat valinnankin tehtäväkseen ...(Sneck 1988a, s. 45).

Otala (1984) ennakoi kohtuullisen tarkasti muodot, joilla tulevaisuuden tuotteeseen si-sällytetään tietotekniikkaa. Itse asiassa olisi oikeampaa edelleen puhua tuotteen tieto-tekniikkasisällöstä kuin älytuotteista. Kunkin tapausesimerkin suunnitteluvaiheessa onajatuskokeilla etsitty yhteyksiä tulevaisuutta kuvaavien operationaalisten käsitteiden janiiden teoreettisten vastinkäsitteiden välille. Älytuote-käsitettä on hyödynnetty projek-tissa ”Osaava omistaminen kiinteistöliiketoiminnassa” kohdassa 5.2 ja terveydenhuollontulevaisuusanalyysissa (ks. kohta 3.3.5.4). Jälkimmäisessä yhdistetään telematiikkaa jaterveydenhuollon palveluja sellaiseksi ratkaisuksi, jossa älytuote kuvion 5 vaihtoehdonb1 mukaan luo uusia toimintamalleja yhteisötasolla.

2.3.3 Tulevaisuustietouden täsmentäminen hypoteeseilla

Todentuvaa tulevaisuutta kuvataan tutkimusteknisesti otaksuma- tai indikaattorijärjes-telmien avulla. Ratkaisevaksi kysymykseksi muodostuukin luoda tehokkaat menettely-tavat, joilla näistä otaksumista ja indikaattoreista pääsee eteenpäin. Tämän edellytykse-nä on analyyttinen kyky eritellä ja yhdistellä erilaisia tulevaisuudessa eteen tulevia ope-ratiivisia toimintatilanteita ja luoda niitä varten toteutusalustat tai teoreettisiin yleistyk-siin kykenevä käsitteistö. Näin operatiiviset systeemit voidaan saada kontrolloidustitoimiviksi.

Tulevaisuusväitteet muodostuvat puhtaasta päättelystä, historiallisen kehityksen välttä-mättömyyden ja sen etenemisen tulkitsemisesta, intentionaalisen toiminnan primääriy-destä tulkinnan perusteena, teorianmuodostuksen kokeellisuudesta, ohjausvälineidenteoriapohjaisesta testauksesta tai järjestelmien itseohjauskykyyn perustuvasta kehityskä-sityksestä. Tulevaisuussuuntautunutta ajattelua tukevien hypoteesien kehittely on on-gelmallisempaa kuin menneisyyden tapahtumia tarkastelevassa tutkimusasetelmassa.Tulevaisuusajattelussa hypoteeseilla luodaan tutkimuskohteesta uutta tietoa, josta taastulee seuraavan täsmennysvaiheen kohde. Kysymykseen saatu vastaus johtaa uuteenkysymykseen, jonka tekee ennakointityön hyödyntäjä. Tällaisen otteen kytkentä tieteel-liseen ajatteluun johtaa osaltaan toiminnallisen paradigman käyttöön ottoon.

Ennakointityötä arvioivissa teoksissa Sullivan ja Claycombe (1977) sekä Ascher (1981)painottivat lähtöolettamusten tarkkaa määrittelyä. Ennakointitutkimusten vertailu osoit-taa heidän mukaansa, että kunkin ennusteen lähtöolettamuksiin rakentuva perusta mää-rää sen tarkkuuden. Ennusteen tekijän pitäisi tietää tämä ja olla valmis nimeämäänolettamuksensa, jotka muodostetaan tutkimusta varten kehitettävän tietoaineiston pe-

48

rusteella. Liitteessä B esitettävä Zwickyn (1962) morfologinen analyysi antaa kuvansiitä tarkkuudesta, jolla ennakointityön lähtöoletukset voidaan periaatteessa tehdä.

Vastaavasti alueellisten tulevaisuusanalyysien osalta Hall (1986) kritisoi eräitä kaupun-kiskenaarioita (Stiens 1986, Dernison 1986) niiden lähtöolettamusten vanhuudesta: ai-noastaan Landrieun ja Abramowiczn (1986) Ranskaa koskevissa skenaarioissa oli uu-tuusarvoa 10 vuotta aikaisemmin tehtyyn Europe 2000+ -tutkimukseen nähden. StiensinSaksan Liittotasavaltaa ja Dernisonin Hollantia koskevat skenaariot eivät sisältäneetuusia asetelmia.

Lähtöolettamusten tuoreus ja kyky tavoittaa muutosprosessien ensimmäiset signaalitovat ennakointityön laadun lähtökohta. Tämän jälkeen lähtöolettamuksista laaditaanehdotelmallinen ratkaisu, jota koetellaan erilaisilla hypoteeseilla tutkimuksen aikana.Hypoteesien pitäisi perustua tutkijan teoreettiseen ja käytännölliseen koulutukseen, kir-jallisuustutkimukseen, haastatteluihin, esitutkimuksiin ja/tai muihin tiedonhankintame-netelmiin (Sullivan & Claycombe 1977, s. 5–6).

Miten teoriaa voi käyttää ohjaamaan kohti hypoteesin vahvistusta? Tietoutta täsmentä-vien hypoteesien rakentelua vaikeuttaa se, ettei tulevaisuudentutkimuksessa ole koetel-tuja käytäntöjä tehokkaiden ydinolettamusten valmisteluun. Pahimmillaan puute johtaatuottamaan visioita, jotka on jälkikäteen perusteltava, koska hypoteeseja ei ole raken-nettu tutkimuksessa tietämystä täsmentäviksi. Tavoitteena olevan mallinnuksen ideanaon kyky tuottaa vahvistettuja visioita, joita ei tarvitse arvokeskustelujen kautta testatajälkikäteen.

Tietämystä täsmentävien hypoteesien laadinnassa lähdetään liikkeelle tieteen kaksi-tasoteorian tulevaisuussovellutuksesta. Siihen yhdistetään ehdotelmallisten kehitysil-miöiden todentuvuuden arviointiproseduuri. Tehtävään saa otteen rakentamalla tulevai-suussuuntautuneeseen teorianmuodostukseen tarvittavat hypoteesit, joilla voidaan jäl-jittää tulevan kehityksen takana olevat lainalaisuudet. Ideaalina tavoitellaan edellä ku-vattua asetelmaa, jolla tieteellisen realismin ajatuksen mukaan tietyissä erityistapauksis-sa voidaan luoda säännönmukaisuusolettamuksia. Näiden varaan voidaan rakentaa en-nusteita. Vaikka ilmiöitä ei voida havaintojen avulla tunnistaa, niiden olemassaoloa voikäyttää päättelyssä.

Väestön ikäkerrostumamalli on yksi säännönmukaisuusolettamus, jonka varassa tietty-jen asioiden voi olettaa käyttäytyvän säännönmukaisesti paikassa ja teoreettisessa ra-kenteessa ja tiettyjen muuntuvan ajassa. Sitä käytettäessä on ensin kytkettävä toisiinsayhteenkuuluvat asiat ja sitten jälkikäteen toisella selitystavalla vahvistettava havaitutyhteenkuuluvuudet. Yhteenkuuluvuuteen liittyvä selitystapa viittaa Reichenbachin kä-sitteeseen ”context of discovery” ja vahvistukseen liittyvä käsitteeseen ”context of justi-

49

fication” (Regnell 1982, s. 9, Toulmin 1979, s. 603–605, Borg 1993, s. 299). Yhteen-kuuluvuuden etsintä johtaa syntyvien päätelmien vahvistamiseen täsmentävillä hypotee-seilla. Vahvistus kiinnittyy viitekehyksen ajatukseen luoda aikaisempaa täsmällisempäätietoa, jolle on valmis hyödyntämiskanava.

Täsmennyksessä yhteenkuuluvuuden etsintä tapahtuu teoreettisilla käsitteillä tehtävienkokeiden avulla. Yhteenkuuluvuuksien etsimiseksi hahmotin kuvion 6 oikeanpuoleisenkytkentäketjun. Etsimiskokeiden tuottamien yhteenkuuluvuusotaksumien vahvistamistaesittää puolestaan vasemmanpuoleinen kytkentälinja. Vastauksena kysymykseen, mitenteoriaa voi käyttää ohjaamaan kohti hypoteesin vahvistusta, päädyin yksinkertaisestimuutostekijöiden yhteenkuuluvuuden etsinnän sekä löydetyn tuloksen vahvistuksenerittelyyn. Toiminnalliseen paradigmaan sopivaa prosessia kuvaa nimi ”propositionaa-lis-dynaaminen determinismi” eli pdd-päättely. Pdd:n määrittelyssä on käytetty Fried-manin (Frazer & Boland 1983), Giddensin (1984), Helmerin (Helmer & Rescher 1959),Peircen (1958), Popperin (1961, 1965), Rhynen (1981) ja Yinin (1993, 1994) ajatteluta-poja. Heidän ajattelutavoistaan on irrotettu yksityiskohtia tulevaisuussuuntaisen tiedon-hankinnan ja päättelyn kehittämiseen.

Kuvio 6 on välivaihe edettäessä tutkimuksen viitekehykseen. Niiniluoto (1983) tekeepdd-päättelyn havainnollistamiseen sopivan selitysten jaon deduktiivisiin ja induktiivi-siin. Siinä selitettävät tekijät voivat olla dedusoitavissa selitettävistä tekijöistä tai vaih-toehtoisesti niiden välillä voi vallita deduktiota heikompi induktiivinen suhde. ToisaaltaNiiniluoto erottaa deterministiset ja probabilistiset selitykset toisistaan. Näin syntyyneljä erilaista selitystyyppiä:

1. deduktiivis-deterministinen2. deduktiivis-probabilistinen3. induktiivis-deterministinen4. induktiivis-probabilistinen.

Tulevaisuusajattelun mallintamisessa toimijoiden tulevien yhteistyötilanteiden hallintaavarten on induktiivis-deterministinen kaikkein mielenkiintoisin selitystyyppi. Proba-bilistisen selityksen edellytys olisi hyvin määritelty stokastinen prosessi, mitä on tule-vaisuusajattelussa erittäin vaikea rakentaa. Deterministinen asetelma antaa nopean tavankoota yhteen kehityksen päälinjat. Tulevaisuudentutkimuksessa tarvitaan peräkkäisiäajankohtia koskevia olettamuksia eli alkuehtoja. Ne on pääteltävä induktiivisesti esimer-kiksi tieteen kaksitasoteoriaa apuna käyttäen. Näin kehitetyillä hypoteeseilla haetaanvahvistusta, konfirmaatiota, kehittämällä deterministisiä päättelyketjuja. Perusratkaisunlisäksi saatetaan joutua hyväksymään tilanteita, joissa myöskin olettamuksia (alkuehto-ja) yhdistävät lait muuttuvat ajan kuluessa (olettamus teorian pysyvyydestä vain paikas-sa ja teoreettisessa rakenteessa, ei ajassa).

50

Niiniluodon asetelmasta muotoillussa jaottelussa probabilistiset tulkinnat ovat tarkoi-tuksenmukaisia esimerkiksi riskien arvioinnissa, kun ensin on pystytty tunnistamaantäsmällisesti mahdolliset, vaihtoehtoiset alkuehdot ja lait niille prosesseille, joihin si-sältyviä riskejä arvioidaan. Kuviossa 6 esitetään vahvennetulla viivoituksella ne ketjut,joita voidaan parhaiten hyödyntää valitussa tutkimusstrategiassa.

Kuvio 6. Esimerkki hypoteesityöskentelystä muutostekijöiden yhteenkuuluvuuksien et-sinnässä ja havaitun yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa erilaisten selitys- ja päättely-tapojen joukosta.

Kuviossa 6 esitetään vaihtoehtoisia tulevaisuustiedon etsinnän ja vahvistuksen malleja.Kuvion 6 oikeanpuoleisella kytkentälinjalla kokeillen etsitään ja ideoidaan yhteenkuu-luvuuksia ja toisiinsa yhteensopivia prosesseja. Hypoteeseilla tapahtuvaan koetteluunvietävät prosessit voivat perustua tapahtumien muutosrakenneanalyyseihin tai-teorioihin, joskus taas joudutaan lähtemään liikkeelle yksittäisistä heikoista signaaleis-ta. Yhteenkuuluvuutta etsivissä tarkasteluissa tehdään yksityistapauksia koskevia in-

Yhteenkuuluvuudenoivaltaminen

Yhteenkuuluvuudenvahvistaminen

Probabi-listinen

Determi-nistinen

Propositio-naalisko-keellinen

Induktii-vinen

Deduktii-vinen

Deter-minis-tinen

Proba-bilisti-nen

Falsi-fioiva

Tulevaisuustiedon täsmentäminenhypoteesijärjestelyjen avulla

Staat-tinentila

Dynaa-minenpro-sessi

Proba-bilisti-nen

Dynaa-minenpro-sessi

Staat-tinentila

Vahvistus Etsintä

Vahvistus Etsintä

EtsintäVahvistus

Deter-minis-tinen

51

duktioperiaatteella tehtäviä kokeiluja. Konstruoitujen yhteenkuuluvien prosessien jou-kosta sitten vahvistetaan hypoteesien avulla mahdollisimman täsmällinen ja johdonmu-kainen kehityspolku.

Käytännössä yhteenkuuluvuuksien vahvistamisen voimakkuus määrittää hypoteesientäsmentävän vaikutuksen aikaisempaan tulevaisuustietämykseen. Vahvistamista mää-rittävä vasemmanpuoleinen kytkentäketju liittyy luonteeltaan innovaatiotyön aloittami-sen tai toimintaohjelmien laatimisen edellyttämien kriteerien täyttämiseen. Jos etsintä-vaiheen kytkentälinjan ehdotukset kyetään vahvistamaan toisella kytkentälinjalla, täs-mennettyyn tulevaisuustietoon perustuva, innovatiivinen työ voidaan aloittaa tai toi-mintaohjelma laatia. Samalla ainakin osittain ratkaistaan Ketosen (1981) esittämä tule-vaisuudesta tietämisen paradoksi (ks. s. 36).

Teoreettisilla ajatuskokeilla kehitetty vahvistus voi olla ehdollinen, tulevaan innovaati-oon perustuva. Innovaation on oltava ”mahdollisimman determinoituvan” kehityspolunosa tai useamman ”vaihtoehtoisen determinoituvan” kehityspolun osa, koska kehittä-mistoiminnassa on innovaatioihin perustuva muutoksen hallinta yksi päätehtävistä. Jon-kin asetelman toteutumistodennäköisyys ei ole kiinnostavaa, vaan tehtävänä on selvittäätoimintavaihtoehdot nähtävissä olevien asetelmien kanssa selviämistä varten. Ajatukse-na on siis vahvistaa yhteenkuuluvia, ehdotelmallisia prosesseja. Tuloksena saadaan to-teutusohjelmiksi muotoiltavia, tavoitteellisia kehitysprosesseja. Tutkimuksen viiteke-hyksen ja tutkimusstrategian yhdistelmässä hypoteeseilla pyritään kehittämään muutos-tekijöiden täsmällisyystasoa. Samalla järjestelmällisesti siirretään vahvistamattomatvisiot pois tieteen muodoilla tehtävästä tulevaisuudentutkimuksesta. Ennakointijärjes-telmä tarvitsee erillisen ”muuntotulkkimenettelyn” tätä tehtävää varten.

Uuteen asiaan kohdistettavassa tulevaisuusajattelussa on aivan sama, millä keinolla tut-kimusongelman taakse päästään ja millä tulkinnoilla ajattelu käynnistyy. Erilaisista tie-teenteoreettisista tulkinnoista löytyy keinoja käynnistää tulevaisuusanalyysi. Viiteke-hyksen mukaan täsmällisyys korjautuu aikaa myöten muilla työvälineillä, viime kädessätoteutusalustojen toimivuudella. Ilman kytkentöjä hyödyntämiseen tulevaisuusajattelunmallinnuksen taakse ei kehity riittäviä hypoteesi- ja päättelyrakenteita. Seuraavassa ku-vioon 6 kiinnitetään löytyneitä käynnistysasetelmia.

Rescher ja Helmer pyrkivät syntetisoimaan asiantuntijoiden mielipiteistä yhteenkuulu-vuusperiaatteella konstruoitavia dynaamisia kehitysprosesseja (Helmer & Rescher1959). Kuvan 6 oikealla puolella muodostuu ketju ”yhteenkuuluvuuden etsimiseen täh-täävä selitys” (toistettavuus, iteratiivinen kysely) – probabilistinen (subjektiiviset toden-näköisyysarviot) – dynaaminen prosessi (tarkasteltavan asian tuleva(t) tila(t). Heillekelvollisen ennusteen kuvaama kehityspolku yksinkertaisesti on luotettavampi kuinmuut vertailtavat vaihtoehdot. Tämä on erittäin väljä määritelmä. Myöhemmin kehitetty

52

ristivaikutusmatriisimenetelmä on delfoita panostietoutena hyväksikäyttävä, mutta pe-rusdelfoita huomattavasti kehittyneempi ”kehityslakeja” approksimoiva menetelmä(Linstone & Turoff 1970, s. 4).

Milton Friedman kehittää teoriaan perustuen talouselämän ohjaukseen tarkoitettuja väli-neitä empiirisesti testattavaksi (Frazer & Boland 1983, s. 129). Kuviossa 6 tätä esittääketju yhteenkuuluvuuden etsiminen – deterministinen. Friedmanin metodissa ei ekspli-siittisesti tarkastella seuraavan periodin taloudellista tilaa tai talouselämän muutosta-voitteita, oleellista on kehityksen suunnan ohjaus. Itse asiassa Popperin ja Friedmaninpohdinnoista löytyy yksityiskohtia, joiden perusteella voi lähteä kehittämään ideaa pro-positionaalis-dynaamisen determinismin olemassaolosta. Tutkimusprosessissa tämämerkitsee, että lähtöoletuksia tehtäessä vahvistamaan tähtäävän selityksen edelle onotettava yhteenkuuluvuuden löytämiseen tähtäävä selitystapa. Ratkaisua varten onmuotoiltava Friedmanin instrumenttien testauksen valmistelua. Uudessa muotoilussateorioiden ja instrumenttien sijasta siirryttäisiin tarkastelemaan muutostekijöiden yh-teensopivuutta ilman ”skolastista” taustateoriaa. Taustateoria otettaisiin mukaan samojaasioita koskevien, vahvistamaan pyrkivien selitysten yhteydessä.

Tulevaisuudentutkimusta varten menetelmiä kehittänyt Rhyne arvostelee ”galileilaista”suhtautumista tieteelliseen selittämiseen ja ennustamiseen. Rhyne perustaa mielipiteensäskolastisuuden ominaisuuksiin. Galileilaisuuden korvaamassa skolastisuudessa tulostenvaliditeetti varmistettiin enemmän kiistattomista postulaateista lähtevällä deduktiivisel-la, loogisella johtamisella kuin empiirisillä havainnoilla. Teorian testaus perustui pi-kemmin sen sisäiseen logiikkaan kuin sen perusteella tehtyjen ennusteiden luotettavuu-teen (Rhyne 1981, s. 360). Rhyne pitää tarpeellisena muotoilla uudelleen galileilaistatiedeparadigmaa skolastiseen suuntaan, koska vanha paradigma ei pysty antamaan vas-tauksia yhteiskunnallisiin ongelmiin. Hän ehdottaa sellaista klassisen tieteen muutosta,jossa ennustaminen korvataan kenttäkehitysvaihtoehtojen projisioinnilla.

Kuvan 6 käsitteistössä Rhynen ajattelutapa etenee linjaa ”yhteenkuuluvuuden etsimi-nen” – probabilistinen (asiantuntijaryhmän arviot) – dynaaminen prosessi (kronologinenstaattisten tulevaisuuden tilojen järjestely). Hänen ajattelutapaansa sisältyy kompleksi-suuden mukaan otto Levinin yleisen kenttäteorian avulla (Rhyne 1981). Syntyvät kehi-tyspolkupäätelmät voitaisiin tieteenteoreettisesti tulkita kuvan 6 vasenta puolta etenevä-nä päättelyketjuna ”todistamiseen tähtäävä selitys” – induktiivinen – probabilistinen.Hyötynä olisi tällöin tieteelliseen realismiin sisältyvä ajatus tieteen kumulatiivisestavoimasta, jossa päätelmien teko voitaisiin turvallisesti perustaa toisten aikaisemmintekemiin päätelmiin (Rhyne 1981, s.360). Ilmeisesti pohtiessaan tieteen kumulatiivisenvoiman lisääntymistä Rhyne ajattelee samaa asiaa koskevia projisiointitutkimuksiatoistettavan suhteellisen usein.

53

Tulevaisuudentutkimuksessa kehityspolkujen rakentamiseen liittyvä päättely ei perustuainoastaan todistamiseen tai vahvistamiseen tähtäävään toimintaan. Alan tutkimusme-netelmissä on painottunut päättelymekanismi, joka etenee tulevaisuuden asiantiloissavallitsevien yhteenkuuluvuuksien etsimisen tietä. Näin siksi, ettei loogisen positivismintarvitsemia empiirisiä tosiasioita tulevaisuuden tiloista ole saatavissa. Skenaarioissamääritelmällisesti innovoidaan mahdollisia, hypoteettisia kehityspolkuja ja tulevaisuu-den tiloja eikä pääasiallisesti kumota ehdolla olevia. Instrumentalismi on perustettavauusien instrumenttien, välineskenaarioiden rakentamiseen, mitä puolestaan ei voi tehdäpelkästään valmiiden kehitysteorioiden perusteella. Laajojen skenaarioiden laatua voiparantaa käyttämällä loogisen positivismin induktioperusteita esimerkiksi Ketosen esit-tämän ennakoinnin kaavion muodossa, teoreettisen väittämäjärjestelmän vähittäistätäsmentämistä Popperin esittämällä hypoteettisten väittämien kumoamismenettelyllä taiFriedmanin ideaa johtaa olemassa olevista teorioista välineitä ja ennakoida, miten nii-den käyttöönotolla voitaisiin ohjata tulevaa kehitystä.

Tieteellisten väittämäjärjestelmien varaan rakennettavat kokeilut ovat keskeisessä ase-massa Popperin ja Friedmanin ajattelussa. Ne johdattavat rakentamaan selittävän päät-telyn rinnalle propositioita kehittävän päättelyn kuvion 6 tapaan. Popper ja Friedmanhylkäävät loogisen empirismin käyttämän hypoteettis-deduktiivisen päättelyprosessin.Erityisesti Popperin muotoilemassa falsifioivassa hypoteesien koettelussa hypoteesinasema on käänteinen loogiseen empirismiin nähden: tosiasioita koskevalla havaintoai-neistolla hypoteesia ei voida todistaa tai vahvistaa, ainoastaan kumota (Frazer & Boland1983, s. 129, Popper 1965, Niiniluoto 1983). Popperille tiede merkitsee yritysten, ereh-dysten, arvailujen ja otaksumien tekoa sekä näiden kumoamista epäsuoralla todistusme-kanismilla. Popper tarkastelee tieteellisiä väittämäjärjestelmiä ja niiden kumottavuuttatieteellisen työn päämääränä (Niiniluoto 1983). Teoksessaan Poverty of HistoricismPopper (1961) kritisoi asetelmaa, jossa historiallisia lainalaisuuksia jatketaan tulevai-suuteen kuvitellen lakien edelleen pysyvän voimassa. Teorian tarkoitus Popperille(1965) onkin ajattelutyön ohjaaminen, uusien kehityslakien etsintä.

Friedmanin talouspolitiikan instrumenttivalikoima on lähellä toimenpideskenaarioidenroolia vaiheittaisessa skenaariomenetelmässä. Friedmanille taloustieteellinen teoria tar-joaa perusteet luoda kehityshypoteeseja ja ennustaa vaihtoehtoisten taloudellisten inst-rumenttien ohjausvaikutukset. Teorian tarkoitus Friedmanille on ennustaminen, jollatestataan vaihtoehtoisten instrumenttien käyttöä (Frazer & Boland 1983, s. 129–130).

Sekä Popperille että Friedmanille väittämien hyväksyntä riippuu siitä, pystytäänkö nekumoamaan empiiriseltä näkökannalta (Popper 1965, Frazer & Boland 1983, s. 132,Niiniluoto 1983). Tulevaisuussuuntautuneen tutkimuksen kannalta oleellista on, ettävaikka heidän hypoteesikäsityksensä ja päättelyprosessinsa poikkeaa loogisen empiris-min ajattelutavasta, he nojaavat molemmat voimakkaasti empiiristen havaintojen ole-

54

massa oloon. Tulevaisuussuuntautuneessa ajattelussa tämä empiiristen havaintojen vas-tinemateriaali on ”kuviteltava” esille.

Giddens ottaa käsiteltäviksi institutionaalisen analyysin, vallan analyysin ja sosiaalisenmuutoksen analyysin. Näitä tutkineet aateperinteet, puhdasoppinen marxismi ja funktio-nalismi, etenevät Giddensin mukaan yhteiskunnan määräytyvyyden, ehdottoman deter-minismin termein. Päättelymekanismi johtaa tilanteeseen, jossa tutkijan on mentävätoimijoiden ”selän taakse” voidakseen ymmärtää heidän toimintojaan (Giddens 1984, s.98–99). Instituution strategisen käyttäytymisen eli sen selittäminen, miten organisaationpitäisi toimia eri olosuhteissa, vie strukturalismista ”rakenteistumisen teoriaan” (Gid-dens 1984).

Giddensin funktionalismitulkintaan sisältyy determinismi. Tieteellisen realismin kan-nalta Giddensin päättelyketjua voi jatkaa siten, että funktionaalinen ote johtaa yliselit-tämiseen puutteellisen tietovarannon puitteista. Näin käy siksi, että millään toimijalla eivoi olla täydellistä tietovarantoa päätöshetken tilanteesta ja deterministisistä tulkinnoistajää pois oleellista informaatiota. Tulevaisuusanalyysin näkökulmasta analyysi jää heik-kotasoiseksi, jos se ei kytkeydy vahvoihin tukiselvityksiin erityisesti toteutusalustojenmuodossa. Toimijan funktionaalisen tarkastelun vastakohdaksi Giddens määritteleestrategisen käyttäytymisen tutkimisen (Giddens 1984, s. 27). Giddensin kehittämä ra-kenteistumisen teoriaan perustuva käsitteistö menee tutkimansa asian, päätöksenteon,taakse. Ote auttaa ymmärtämään, minkälaisia yhteiskäytön liikeradat ovat ennakoivanohjantajärjestelmän toiminnassa.

Metodologisessa instrumentalismissa teoriat ja niissä esiintyvät teoreettiset termit ovatluonteeltaan loogisia tai käsitteellisiä instrumentteja kokemusten tai havaintojen jäsentämi-seksi. Idea ennakoivasta ohjannasta sisältyykin Friedmanin metodologisen instrumentalis-miin ja Giddensin instituution strategisen käyttäytymisen teoriaan. Siinä teoria on asemoitutoimimaan havaintojen systematisoinnin välineenä.

Tieteellisessä realismissa on tarkoituksena etsiä informatiivisia totuuksia. Tehtävänä onlöytää tutkittavaa asiaa koskevia säännönmukaisuuksia ja lakeja. Teorian tehtävänä onsiis saavuttaa todellisuutta koskevia tosia tai epätosia tietoja. Tässä ajattelutavassa onperiaatteessa mahdollista saavuttaa tajunnasta riippumatonta todellisuutta koskevaa tie-toa. Tieteellisen realismin keinoin voidaan siis tavallaan saavuttaa ”tieteellinen maail-mankuva”, joka sisältää myös havaintomaailman ulkopuolista tietoutta (Niiniluoto1984a, s. 228–234).

Tulevaisuudentutkimukselle hyödyllisiä muitakin lähtökohtia on runsaasti. Abduktiivi-sessa päättelyssä (Peirce 1958) aikaisemmat tulokset korjaavat uusia päätöksiä. Tämäntutkimuksen viitekehys ja tutkimusstrategia toimivat abduktiivisen otteen mukaan. Fe-

55

nomenologia ja hermeneutiikka korostavat ymmärtävää otetta. Teleologinen eli finaali-nen selittäminen, tavoitteiden kautta prosesseja selittävä ote, on välttämätön toiminnalli-sen tulevaisuusajattelun paradigman taustalla. Toiminnan intentionaalisuuteen on tule-vaisuusajattelussa kiinnitettävä tehokkaat toteutusalustat. Innovatiivisesti havaintoja,ideoita ja selitysteorioita yhteensovittavana otteena konstruktionismi on mukana kokeenmuodossa tehtävissä päättelyissä.

Evolutionaarisuuden merkitystä tulevaisuusajattelussa voi hakea Darwinin teoreettisestaajattelusta. Peirce määrittää sen erinomaisella tavalla: ”… Darwin, vaikka on kykene-mätön sanomaan, mikä luonnollisen valinnan ja muuntumisen tapahtuma yksilöidyissätapahtumissa on, näyttää, että pitkän ajan kuluessa ne sopeuttavat … eläimet ympäris-töihinsä. Kykenevätkö olemassa olevat eläimet tähän vai eivät, vai mikä asema teorianpitäisi ottaa, muodostaa keskustelunaiheen, missä tosiasioita ja logiikkaa koskevat ky-symykset limittyvät toisiinsa” (Peirce 1877). Pitkän aikavälin sopeutumiskysymyksienteoriaperusta ja tutkiminen on Malaskan (1992) korostama asia.

Kompleksisuusajattelussa ajatellaan järjestelmän itsensä synnyttämien monimutkaistenrakenteiden estävän selittämisen ja ohjaamisen (Prigogine & Stengers 1984). Komplek-sisuusajattelun ydin on teoria selittävien kehityslakien puutteesta. Niiden tilalle asete-taan ex post -tutkintamalleiksi entropia, dissipatiiviset järjestelmät, epäjatkuvuudet sekäepätasapainotilassa eteneminen. Ennakoitujen innovaatioiden kytkentä skenaarioihin onyksi tapa korvata puuttuva kehityslaki. Tämä idea on vaiheittaisen skenaariomenetelmän(Sneck 1983) taustalla.

2.3.4 Kehitysvaiheita ja käännepisteiden ajoitusta täsmentävät hypoteesit

Tulevaisuusajattelussa on edettävä ajassa käännepisteestä toiseen. Esimerkiksi 25 vuo-den aikajänteen selvittämisessä siirtyminen käännepisteestä seuraavaan tuo lisävaati-muksia, kun eri aikavälejä täsmentävät hypoteesit väistämättä jäävät vahvistuksen osaltaeri tasoille. Siksi hypoteesien koettelu sekä niillä tavoiteltava eri aikavälejä kuvaavienoletusten toisiinsa kiinnittäminen on toteutettava järjestelmällisesti. Tieteen keinoinkehitetyt säännönmukaisuudet saattavat olla pysyviä vain teoreettisessa rakenteessaan japaikassa. Ajan suhteen ne voivat olla pysymättömiä. Mahdollisten tulevien tilojenkenttä voi muuttua ajassa ennakoimattomalla tavalla (Niiniluoto 2001). Vahvistus voi-daan tehdä määrittämällä hypoteesien tueksi rakenteita, joiden muutos ajassa hallitaan.Hypoteesit voi sitten työstää tällaisten rakenteiden varaan. Väestön ikäkerrostumat olivatajassa tapahtuvan muutoksen tulkinnan kohteena 1980-luvun alussa (Rasmusson 1983,Roos 1983a, Roos 1983b, Sneck 1985). Työvoiman osaamistason nosto, yritysten katteennostomallit ym. rakenteet kelpaavat vastaaviksi rakenteiksi, kun hypoteeseilla tähdätään

56

tulevaisuustietämyksen täsmällisyystason nostoon. Ennakoimattomista ilmiöistä ei päästäeroon, mutta tarkasteltava tapahtumaketju hallitaan teknisesti paremmin.

Peräkkäisiä tapahtumia toisiinsa kytkettäessä tuotetaan epätäydellisiä ehdotuksia, muttaesitetyn ongelman ratkaisun kannalta ne ovat tarkoituksenmukaisia ja innovaatiohakui-sesti suuntaa antavia. Johdettujen hypoteesien käyttöönotto merkitsee yhteenkuuluvuuk-sia oivaltavien kytkentöjen tekoa. Kehityspolkujen kuvaus jää yleisluontoiseksi, elleikehitysideoiden tueksi saada jotain hitausvoimia tai selkeitä muutosrakenteita sisältäviätukijärjestelmiä. Muutosrakenteisiin sidottuja yhteenkuuluvuuksia käyttäen hypotee-seilla voi kehittää ilmiöiden taustalla olevien muutostekijöiden täsmällisyyttä, mikä te-kee mahdolliseksi skenaarion vahvistamiseen tähtäävän päättelyn tulevaisuudentutki-muksen erityismenetelmien avulla.

Kuvion 7 (Sneck 1987) esittämässä kehitysprosessissa on edetty asettamalla peräkkäinuseita johdettujen hypoteesien muodostamia järjestelmiä ja kiinnitetty ne väestön ikä-kerrostumamalliin (Sneck 1985). Väestön ikäkerrostumilla tapahtuva hypoteesien laa-dinta nojaa aina edellisen aikajakson hypoteeseihin. Näin saadaan seuraavaa käänne-pistettä tarkasteleviin hypoteeseihin lähtökohtia ja oletuksia, joita käyttäen voi edetäuusille ilmiökentille. Kuvion 7 social foresight -tutkielmassa asiantuntijamielipiteenlaadinta on teknillisesti avattu, usein toteutetut foresightit eivät paljasta kehittelyn lo-giikkaa. de Jouvenel (1967, s. 53–55) käsittelee ensimmäisen, toisen ja kolmannen as-teen ennusteita (hypoteeseja) ja osoittaa, miten yhtä ennustettua tapahtumaa seuraa tie-tyillä olettamuksilla intentionaalista toimintaa, jonka tulosta voi pitää toisen asteen en-nusteena (hypoteesina). Näin voi ilmeisesti kehittää lisää askelia. Kuvion 7 skenaario-kokonaisuutta jälkikäteen tarkasteltaessa hypoteesi 4, jonka mukaan kate sijoituksillehaetaan ulkomailta, olisi ollut lähellä toteutumista ilman Nokian menestystarinaa. Tämäon selvä näyte siitä heikkoudesta, minkä lähtöolettamusten puutteellisuus tuo muka-naan. 1980 luvun lopulla ei edes ehdollisena oletettu minkään kansainvälisen menes-tystuotteen nousua Suomesta käsin.

Kohdassa 3.3.3 väestön ikäkerrostumia käytetään tulevaisuudentutkimuksen erityisme-netelmillä tapahtuvan tutkimuksen tukena. Muita ikäkerrostumien sovellutuksia ovatliikunnan tulevaisuustarkastelut (Mäntylä et al. 1990 ja Mäntylä 1993).

57

Kuvio 7. Social foresight -aihepiiriin liittyvä ikäkerrostumien avulla tehtävä hypoteesienlaadinta edellisten aikajaksojen varaan (Sneck 1987, s. 136).

Skenaarion nelivaiheisessa ajassa etenemisessä lisättiin johdettujen hypoteesien määräävaiheittain. Samalla hypoteesijärjestelmään tuli epätäsmällisempää aineistoa vaihe ker-rallaan. Kuvion 7 päättelyt esitetään vuoden 1987 lähtötiedoilla.

-> 7. Muuttovirta Espooseen?-> 7. Muuttovirta Espooseen?

1. (1987) 2. (1995)

3. (2000) 4. (2005)

MuutosteoriaA) 1930 jälkeen

syntyneeteläkeläiset

B) Suuret ikäluokat”asuntohuijattusukupolvi”s. 1994–1953

C) ATK-sukupolvijoka ”huijataan”viemään Suomitietoyhteiskuntaan

D) Perijäsukupolviasunto perintönäisovanhemmilta,v. 1980 jälkeensyntyneet

Aikajaksotukset

Hypoteesit MuutosteoriaA) 1930 jälkeen

syntyneeteläkeläiset

B) Suuret ikäluokat”asuntohuijattusukupolvi”s. 1944–1953

C) ATK-sukupolvijoka ”huijataan”viemään Suomitietoyhteiskuntaans. 1966–1972

D) Perijäsukupolviasunto perintönäisovanhemmilta,v. 1980 jälkeensyntyneet

E) Syrjäytyvät

Hypoteesit1. Varakas, matkustaa,

käyttää kulttuuri-palveluja

2. ”Raivokas” kulutuskysyntä (asunnot)lakkaa

3. Säästäjistä sijoittajia4. Kate sijoituksille

ulkomailta

5. Vanhojen toimi-alojen palveluk-sessa, joillarahoitus- jamarkkinointivai-keuksia (konkurssitmiljardiluokkaa1995)

MuutosteoriaA) 1930 jälkeen

syntyneeteläkeläiset

B) Suuret ikäluokat”asuntohuijattusukupolvi”s. 1944–1953

C) ATK-sukupolvijoka ”huijataan”viemään Suomitietoyhteiskuntaans. 1966–1972

D) Perijäsukupolviasunto perintönäisovanhemmilta,v. 1980 jälkeensyntyneet

E) Syrjäytyvät ovatpienissä maaseutu-keskuksissa pkt-yrityksissä toimi-via, alhaisenkoulutustasonomaavia 1950-luvulla syntyneitä

Hypoteesit1. Varakas, matkustaa,

käyttää kulttuuri-palveluja

2. ”Raivokas” kulutuskysyntä (asunnot)lakkaa

3. Säästäjistä sijoittajia4. Kate sijoituksille

ulkomailta6. Aluepolitiikka luo

”pääkaupunkimaisia”maakuntakeskuksia jasitoo pääomat niidenkehittämiseen

5. Vanhojen toimialojenpalveluksessa, joillarahoitus- ja markki-nointivaikeuksia(konkurssitmiljardiluokkaa1995)

MuutosteoriaA) 1930 jälkeen

syntyneeteläkeläiset

B) Suuret ikäluokat”asuntohuijattusukupolvi”s. 1944–1953

C) ATK-sukupolvijoka ”huijataan”viemään Suomitietoyhteiskuntaans. 1966–1972

D) Perijäsukupolviasunto perintönäisovanhemmilta,v. 1980 jälkeensyntyneet

E) Syrjäytyvät ovatpienissä maaseutu-keskuksissa pkt-yrityksissä toimi-via, alhaisenkoulutustasonomaavia 1950-luvulla syntyneitä

Hypoteesit1. Varakas, matkustaa, käyt-

tää kulttuuripalveluja2. ”Raivokas” kulutus

kysyntä (asunnot) lakkaa3. Säästäjistä sijoittajia4. Kate sijoituksille

ulkomailta6. Aluepolitiikka luo ”pää-

kaupunkimaisia” maa-kuntakeskuksia ja sitoopääomat niiden kehittämi-seen

8. Keskivertosuomalainenruotsalaisista rikkaampi,vaikka Ruotsissa elintasoSuomea korkeampi

5. Vanhojen toimialojenpalveluksessa, joillarahoitus- ja markkinointi-vaikeuksia (konkurssitmiljardiluokkaa 1995)

58

Vaiheen 1 järjestelmä on muotoiltu käsittelemällä neljää ikäkerrostumaa eli

a) kaupungistumisen ja teollistumisen ylläpitäjiä, synt. 1929–1943,b) suuria ikäluokkia, s. 1944–1953,c) atk-kerrostumaa, s. 1966–1972 sekäd) perijäsukupolvea, s. 1978–1994.

Vaiheessa 2 ikäkerrostumien kehitysnäkymät muuttuvat. Kaupungistumisen ja teol-listumisen ylläpitäjät siirtyvät eläkkeelle ansiotulosidonnaisten eläkkeiden turvin jasuurten ikäluokkien kulutuskysyntä muuntuu. Näiden ikäkerrostumien osuus yhteis-kunnan dynaamisuuden ylläpidossa pienenee.

Edellisten sijaan keskeiseksi dynaamisuuden ylläpitäjiksi nousevat atk-sukupolvenedustajat vaiheessa 3. Siirryttäessä vaiheesta 2 vaiheeseen 3 oletetaan maakunta-keskusten kasvun lisääntyvän ja pääomien sitoutuvan niiden kehitystekijöiden voi-mistamiseen. Aluepolitiikka luo ”pääkaupunkimaisia” maakuntakeskuksia, mikä pro-sessi aiheuttaa vanhoilla toimialoilla työvoiman syrjääntymistä. Syrjääntyvät ihmisetovat pääsääntöisesti 1950-luvulla syntyneitä, jotka huonolla peruskoulutuksellaantyöskentelevät perinteisillä tuotantoaloilla. Pääkaupunkiseudun työvoimavajeen takiasaattaa alkaa uusi muuttovirta pääkaupunkiseudulle ja maakuntakeskuksiin, kunmuualla työllistäminen tuottaa vaikeuksia.

Neljännessä vaiheessa Suomi siirtyy lopullisesti ”ylläpitokulttuuriin”. Tällöin perijä-sukupolven myötä syntyy tilanne, jossa kaksi miljoonaa suomalaista sukuomavarai-suuden muodossa omistaa suurimman osan Suomen kansallisvarallisuudesta asunto-jen muodossa. Ilman perintöveron muutosta keskivertosuomalainen on keskiverto-ruotsalaista rikkaampi omistusasuntojen suuremman suhteellisen määrän takia, vaik-ka kulutusmahdollisuudet Ruotsissa lienevät Suomea paremmat. TaloudellisestiSuomi olisi valmis mittavaankin maahanmuuttajien vastaanottoon, asenteellisesti asiavoi olla käänteinen. Samaan aikaan nimittäin suomalaisten jakautuminen a- ja b-luokan kansalaisiin voi johtaa kärjistyviin vastakkaisasetelmiin ja kasvukeskuksiinsuuntautuviin muuttovirtoihin.

Kuviossa 7 ikäkerrostumat toimivat rakenteellisen muutoksen kuvausvälineenä. Ilmantällaista välinettä asetelma ei pysy koossa eivätkä hypoteesit kiinnity muutosilmiöön.Kohdan 3.4.1 tapausesimerkissä ”Suomi 2030” viedään vastaava prosessi lävitse kul-jettamalla pientä kuntaa erilaisiin tulevaisuuden tiloihin. Siinä ei johdettuja hypoteesejaole eritelty teknisesti. Kuvio 7 havainnollistaa senkin, että tulevaisuudentutkimuksessajohdetuilla hypoteeseilla on erilainen muoto ja tarkoitus kuin tavanomaisten tutkimustenjohdetuilla hypoteeseilla. Tavanomaisessa havaintoaineistoon perustuvassa tutkimuk-sessa johdetun hypoteesin tarkoitus on esittää koeteltavaksi, vahvistettavaksi kahden taiuseamman tekijän väliset yhteydet. Tulevaisuussuuntautunut johdettu hypoteesi puo-

59

lestaan on yhdistelmä mahdollisesta tietyin ehdoin (toimenpitein) koeteltavissa olevastasekä haluttavasta tai epätyydyttävästä tekijöiden välisestä yhteydestä. Tällaisen hypo-teesin konstruointi edellyttää vaihtoehtoisten skenaarioiden laadintaa ja onnistunut loo-ginen skenaario on tavallaan läpäissyt karkean testauksen (Sneck 1983, s. 68–69).

2.3.5 Ehdollisista päättelyprosesseista täsmällisiin hypoteesijärjestelmiin

Hypoteesien testaukseen sisältyy teoreettisilla käsitteillä tehtäviä kokeita. Kokeissa lop-putilaa edeltävien indikaattorien aiheuttama prosessi kuvataan monta kertaa vaih-toehtoisten, aina toisistaan poikkeavien osakäsitekokonaisuuksien avulla. Aluksi muo-dostetaan indikaattoreiksi vaihtoehtoisia ja päällekkäisiä osakäsitteitä. Näin kuviossa 6esitetyt yhteenkuuluvuuksia etsivät ja oivaltavat päättelyt (oikeanpuoleinen kytkentä-linja) ja oivalluksia vahvistavat (vasemmanpuoleinen kytkentälinja) päättelyt kannatta-vat toisiaan. Skenaarioiden käännepisteiden pitäisi periaatteessa kattaa kunakin ajankoh-tana kaikki käännepisteessä mahdolliset muutospaineet. Käännepisteen luonteen-piirteiden täydellisen kattamisen voi tehdä morfologisen menettelyn avulla (ks. liite B).

Käytännössä skenaariot esitetään vaihtoehtoisia käännepistekohtaisia osatekijäkokonai-suuksia yhdistämällä. Tapausesimerkissä ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa”(Sneck 1985) johdettiin oletuksista h1 ja h2 kuviossa 8 esitettävät seuraavan käännepis-teen luonnetta kuvaavat hypoteesit h1t1 ja h2t1 ehdollisen päättelyprosessin avulla. Li-säksi rinnalle asetettiin oletus h3, joka esittää aivan eri aihepiiriä. Tällä menettelylläluotiin tulkintajärjestelmää laajaa asukaskyselyä varten. Tutkimusstrategian kehittämi-nen tehtiin vanhustenhuoltoa esimerkkinä käyttäen. Vanhustenhuollon oletettiin krii-siytyvän 2010-luvun lopussa. Kriisiajankohdan vanhustenhuollon toteuttamista tarkas-teltiin kahdessa kuviossa 8 esitettävässä kärjistetyssä työllisyysympäristössä (täystyölli-syys vs. 25 % työttömyysaste). Toisen käännepisteen kuvauksiksi laadittiin hypoteesith1t2, h2t2 ja h3t2. Niihin liitettiin olettamuksia tulevan vanhustenhuollon toimintaympä-ristön hallinnasta. Tarkastelun kaikissa lopputiloissa tn nousi paradoksaalisesti esillesama ensisijainen toimintavaihtoehto: omatoiminen vanhustenhuolto asuinyhteisössähyväkuntoisten ikätoverien toimesta. Näin paljastettu megatrendi alkaa muokata tule-vaisuutta, koska se käynnistää omatoimisuutta tukevan tuotekehitystyön. Vastaavaaperusajattelua käytettiin muissakin kysymyksissä.

Yleistäen kuviossa 8 yhteenkuuluvuuden etsintä on tuottanut eri muutospaineista lähte-vät skenaariot A, B ja C. Kuvion neljäs, teoreettinen poissulkuanalyysin sisältävä päät-telykehikko osoittaa, että skenaarioita voisi kehittää enemmänkin. Käsitellyissä kolmes-sa rinnakkaisessa, kolmivaiheisessa skenaariossa jokin hetken t0 tekijä lataa toisen teki-jän tilan hetkellä t1, joka puolestaan lataa kolmannen tekijän tilan hetkellä t2. Tarkaste-lussa ajankohtien t0, t1 ja t2 tilat ovat lopputilana tn kuvattavaa asiaa edeltäviä indi-kaattoreita. Lopputulos taas kuvaa tapahtumapolun lopputilaa seurausvaikutuksineen.

60

Kuviossa 8 sama skenaarion lopputila syntyy yhdistelmien A ja B kautta, myöskin yh-distelmä C tukee lopputulosta. Näin vahva kehitysprosessi voidaan tulkita megatren-diksi riippumatta maan taloudellisesta tilasta v. 2015. Ennakoivaa ohjantajärjestelmäävoisi hyödyntää ongelman hallintaan sopivien toteutusalustojen kehittämisessä.

Omatoiminen vanhustenhuolto asuinyhteisöissä

h1: Kansainvälises-ti sovittu korkeayritysverotus, vä-lillinen verotustai kulutuksenverotus

h2: Ei kansainväli-sesti sovittua yri-tysverotusta, välil-listä verotusta eikäkulutuksen verotusta

h1t1 Työllisyysvaih-

toehto 2015A:Täystyöllisyysjulkisen sektorinavulla

h2t1 Työllisyysvaih-

toehto 2015B: 25%:n työttömyys-aste

h1t2: Työvoima-

pulan takia julki-selle sektorille eiriitä työntekijöitävanhustenhuoltoon

h2t2: Julkisella sekto-

rilla ei riitä vero-pohjan kaventumi-sen takia varojavanhustenhuoltoon

h3: Suomi siirtyyrakentamiskult-tuurista ylläpito-kulttuuriin

h3t1 Avoimen sekto-

rin työpaikat kor-vautuvat jatkuvastisuljetun sektorintyöpaikoilla

h3t2: Kärjistetysti

ylläpito rahoitetaanmyymällä metsä-teollisuustuotteitaulkomaille

A B C

h1 h2 h3

h4 h5 hn

h1t1 h2

t1 h3t1

h4t1 h5

t1 hnt1

h3t2h2

t2h1t2

hnt2h5

t2h4t2

t0

t1

t2

tn

Poissulkuanalyysi

Kuvio 8. Omatoiminen vanhustenhuolto asuinyhteisössä ratkaisuna muutospainetiloistaA, B ja C lähtevissä skenaarioissa (Sneck 1985).

Tarkan päättelyn tekoon pitäisi siis liittää poissulkuanalyysi. Käytännössä päättely-ketjujen eri vaiheiden kuvaukset ovat epätäsmällisiä kuvauksia jostakin mahdollisestitoteutuvasta tulevaisuuden tilasta tai tapahtumasta. Jos tarkasteltava lopputulos on samajokaisessa ketjussa, skenaarioita voidaan melko luotettavasti laatia osakäsitteiden avulla.Empiiristä havaintoaineistoa tulevaisuussuuntautuneessa tutkimuksessa poissulku-analyysin tekoa varten ei ole, mutta näin saadaan perusteet kokeen logiikan käytölle teo-reettisessa päättelyssä. Ehdollista, osatekijöiden vaihteluun perustuvaa päättelyprosessiaon hyödynnetty miltei kaikissa tapausesimerkeissä. Erityisesti yksilön eläytymiskyselyäon vanhushuoltotutkimuksissa käytetty keinona viedä lävitse empiirisiä tutki-musasetelmia hypoteesiproseduurin mukaan. Menettely vaikuttaa substanssiriippu-

61

mattomalta tavalta lähestyä etäällä olevia ajankohtia koskevia arvostuksia. Mikäli näinlaaditut rinnakkaiset kuvaukset aiheuttavat tarkasteltavalle ilmiölle samansuuntaisetlopputulokset, voidaan saatua tulosta pitää muita vaihtoehtoja käyttökelpoisempana ja”luotettavampana”: sama lopputulos voi syntyä eri teitse ja tulosta voidaan tarkistaauusimalla päättelyprosessi, jos käytettyjen osakäsitteiden sijalle kehitetään uusia.

Havainnollistus osoittaa tavan käsittää skenaariopolun ensimmäiset vaiheet lopputulosta”edeltäviksi indikaattoreiksi”. Edeltävä indikaattori liikkuu heikkojen signaalien, muu-toksen ensimmäisten tunnusmerkkien maailmassa. Niiden avulla ei osuta kaikkiin teki-jöihin, jotka lataavat ketjun seuraavat tilat kuvion 8 tapaan. Tällöin on selvitettävä:

- kuvaako tunnistettu, muodostettava osatekijä muutakin kuin kokonaistekijää,- kuinka hyvin muodostettavat osatekijät peittävät kokonaistekijän,- osatekijöiden keskinäinen päällekkäisyys ja täsmällisyyserot,- systeemidynaamisessa tarkastelussa osatekijöiden erot koko prosessin kiihdytys-, hi-dastus-, esto- ym. muutosten aiheuttajana.

Jokaiseen tapausesimerkkiin kuuluvien muutostekijöiden keskuudessa vallitsevin täs-mällisyystaso on otettu täsmennyskohteeksi usean yhteiskäyttäjän ennakointijärjestel-mää muotoiltaessa. Johdetut hypoteesit puolestaan määräytyvät sen mukaan, mihin täs-mällisyystasoluokkaan (ks. kuvio 3) suurin osa osatekijöinä toimivista muutostekijöistäkuuluu. Nämä johdetut hypoteesit hj1, hj2, hj3,..., hj6 on laadittava siten, etteivät osateki-jät poikkea toisistaan liikaa. Johdettu hypoteesi sitoo jonkin aikaa yhtä tekijää epätäy-dellisesti kuvaavan osatekijäjoukon. Kuviossa 6 (ks. s. 50) tämä tarkoittaa oikean kyt-kentälinjan eli yhteenkuuluvuuden etsintää.

Kuviossa 9 esitetään tapa muotoilla tarvittavat hypoteesit ja tapausesimerkeittäin sopi-vat menettelytavat niitä ratkaisemaan. Työn alussa ei voida edetä selkeän menetelmäva-linnan pohjalta. Analyysivaiheessa hypoteeseina kuvattavat ”teoreettiset tulevaisuudentilat” on pyrittävä operationaalisten käsitteiden avulla sijoittamaan ”todentuvaan tule-vaisuuteen”. Tarvittavan kuusivaiheisen työprosessin kehittämistarve syntyi Espoo 2025-skenaarioiden laadinnan yhteydessä, työprosessi kattaa samalla Yinin (1994, s. 125)mukaan usean tapauksen tapaustutkimuksessa tarvittavan, kaikille tapauksille yhteisentyötavan. Siinä käsitellään aluksi vaihtoehtoisten hypoteesien perustana olevat tekijät janiiden yhteydet. Tarkassa työssä tekijäkokonaisuudet jaetaan osatekijöihin esimerkiksiluokittelemalla kukin kokonaisuus morfologian (ks. liite B) avulla analyyttiseen muo-toon parametreiksi ja niiden vaihtoehtoisiksi arvoiksi.

62

1. Alkuoletukset ja koetilanneLyhyt selvitys niistä rakennemuutoksenomaisista kehityspiirteistä, jotka tarkasteltavanaikavälin kuluessa voimistuvat

2. Ympäristöanalyysi ja ulkoisvaikutuskentän määrittely- Myrskyisän ympäristön yllätykset- Tulevaisuuden tiloja koskevat hypoteesit johdetaan nykyhetkessä esiintyvistä muutok-

sen tunnusmerkeistä. Etsitään ”poikkeavia havaintoja” ja laaditaan olettamuksia siitä,mihin havainnot voivat johtaa. Muutoksen tunnusmerkit etsitään nykytilaa kuvaavienoperationaalisten käsitteiden avulla

3. PerushypoteesitToisistaan riippumattomia hypoteeseja, jotka kytkevät tarkastelukohteen tulevaisuudenympäristöön. Käsitteistö nykytilaa kuvaava, teoreettinen.

h1, h2, h3, h4, h5,h6, h7, h8, h8, h9,h10, h11, h12,

4. Johdetut hypoteesit- Toisistaan riippumattomien hypoteesien keskinäiset kytkennät, toisiinsa sopivuus.- Muodostetaan tarkastelukohteen kattava, rakennemuutosteorioihin nojaava hypoteesi-

kokonaisuus tulevaisuuden tilasta. Käsitteistö tulevaisuutta kuvaava, teoreettinen.- Hypoteesit ovat eri aggregaattitasoilta, yhdistäminen tuottaa ongelmia- Hypoteesien on liityttävä niihin välineisiin, joilla päätöksentekijä voi ohjata tarkastelta-van alan, asian kehitystä

hj1: (h1),(h2),(h5)hj2: (h4),(h7),(h12)hj3: (h2),(h5),(h9)hj4: (h3),( h4),(h6)

5. Hypoteettisten tulevaisuuden tilojen kehittäminen. Käsitteistö on tulevaisuutta kuvaava,operationaalinen.- Tilastotietojen ekstrapolaatio, jäljittävät trendit- Erilaiset kyselyt

Ennakointi-menetelmät

6. Hypoteettisten tulevaisuuden tilojen testaus, täsmentäminen ja hyödyntäminen- Kehitysvaihtoehtojen toimivuuden arviointi- Kehityspolkujen arviointi- ”Toteutusalustat” eli platformit, joilla tulevaisuuden tavoitetilat kehitetään

Toimintatutkimus

7. Toimijoiden koordinoitu yhteistoiminta ennakointitietouden luomisessa ja käytössä- Tiedon tuottaminen- Tiedon hyödyntäminen- Yhteisen tiedon tarve

Organisaatioteoria

Kuvio 9. Hypoteesien muodostuksesta kohti toimijoiden koordinoitua yhteistoimintaa.

Vaiheet 1–4 kuviossa 9 esittävät tilanteita, joissa tutkimustapaukseen liittyy ainutkertai-sia ongelmia. Niitä varten ei ole valmiita tulevaisuudentutkimuksen työmenetelmiä.Ainoa tapa edetä on hyödyntää kohdassa 2.3.3 kuvattua puhdasta päättelyä. Ensimmäi-sessä vaiheessa luodaan kuva tärkeistä alkuoletuksista. Alkuoletuksien selvittäminen jakoetilanteen mieltäminen edellyttää heikkojen signaalien tarkastelua. Ne saattavat pal-jastaa jonkin edelläkävijäryhmän tai -ilmiön, joka määrittää tulevaisuuden valtakäyt-täytymistä. Havainto voi tuntua poikkeusilmiöiltä, kun sitä tarkastellaan vain nykyhet-ken perspektiivistä. Toisaalta havainto ei välttämättä ole kestävä teoreettisen tulkinnanperustaksi, se voi olla merkittävä vain tietyn ajan. Tulevaisuus on kuitenkin nähtäväkoetilanteena. Siksi alkuoletusten yhteydessä selvitetään ne rakenteelliset muutokset jakehitysilmiöt, jotka saattavat olla merkityksellisiä tarkastelukohteen kannalta. Esimer-kiksi 1990-luvun alun lamassa syntynyt asuntoloukku olisi pitänyt voida ennakoidaheikkona signaalina, vaikka siitä ei muodostunut mitään pysyvää olotilaa.

63

Ajan mittaan lisääntynyt tulevaisuussuuntautunut tietovaranto voidaan organisoida hel-posti käytettävään muotoon. Liitteessä A esitetään skenaarioksi työstetty analyysi tar-kasteltavan alan tai toimijoiden toimintaympäristön muutoksista. Liitteen A kaltaisiaskenaariota täydennettynä muulla tulevaisuustietämyksellä, esimerkiksi megatrendeilläja foresight-analyyseilla, voidaan käyttää työn lähtökohtana. Valmiiden skenaarioidenperustalta kehitetään sellaisia lakeja tai säännönmukaisuuksia, joita tarkasteltavan alankehityksen voi olettaa noudattavan. Kasvaneen ja jäsentyneen tulevaisuussuuntautuneentietovarannon vahvistamalle perustalle syntyy alkuoletusten varaan muotoutuva tehokastoimintaympäristön analyysi sekä taito laatia tarvittavat perushypoteesit. Kaikki toi-mintaympäristön muutokset voidaan rakentaa ensinnä epäyhtenäisestä pohdiskelusta jatoiseksi selkeistä perushypoteeseista koostuviksi.

Kuvion 9 ensimmäinen vaihe yhdistyy aikaa myöten toiseen vaiheeseen. Tämän jälkeenuudessa ”toisessa vaiheessa” etsitään nykyhetken reaalimaailmasta empiirisiin kokeisiinsoveltuvien operationaalisten käsitteiden avulla ”myrskyisät”, yllättävät, rakennemuu-toksista erilliset, heikkoina muutossignaaleina havaittavat, muutosvaikutuksiltaan jatku-vasti kasvavat tekijät. Ne asemoidaan kokonaisuuksiksi, joista voidaan laatia perushy-poteesit. Kunkin tekijän täsmällisyystaso määritellään kuvion 3 asteikolla. Mikäli hy-poteesit voidaan laatia muutostekijöiden indikaattoreista tai tunnistetuista muutosteki-jöistä (eli täsmällisyystason 2 tai 3 tekijöistä), saadaan ote muuttuvista rakenteista. Tar-kastelukohteen ulkoiseen toimintaympäristöön kuuluvat yllätykselliset tekijät (eli täs-mällisyystason 1 omaavat tekijät) on ensisijaisesti täsmennettävä tarkastelemalla niitäliitteen A skenaarion suhteen. Ne asetetaan skenaarion sisään ja tekijöitä sekä skenaa-riota muutellaan yhteneviksi. Näin menetellen niiden täsmällisyystaso pyritään nosta-maan tasolle 2. Ellei niistä saada otetta, käsittelyä jatketaan jollain liitteessä B esitetyllä(tai muulla tulevaisuudentutkimuksen) menetelmällä, kunnes ne voidaan muuntaa täs-mällisyystason 2 omaavaksi. Ellei tähän pystytä, tekijä on jätettävä pois tarkasteluista,jolloin lopputulos heikentyy. Erityisesti riskeistä suuri osa jää peittoon.

Hypoteesilla on katettava ne muutostekijät, joista kehityksen kulku riippuu. Kuviossa 8kattavuus on pieni, hypoteeseja on vain kolme. Kuviossa 7 hypoteesien määrä kasvaa,kun ne kyetään kytkemään rakennemuutosteoriaan. Asiaa pohjustettiin kuviossa 4 tie-teen kaksitasoteorian avulla. Uusien ilmiöiden etsinnässä käytettävät käsitteet ovat lä-hellä nykyhetken t0 reaalimaailmaa kuvaavia operationaalisia käsitteitä, jotka on muu-tettava ajankohtana tn todentuvaa tulevaisuutta kuvaaviksi operationaalisiksi käsitteiksi.Juuri tässä piilee se tieteen kaksitasoteorian ongelmaisuus, mitä Niiniluoto (1984a) teo-reettisesti ja edellä esitetty asuntoloukku käytännössä kuvaavat. Oikein tehdyn, tulevai-suutta koskevien operationaalisten käsitteiden avulla hahmotetun ilmiön teoreettinentulkinta voi toimia vain yhdessä, tiettynä hetkenä tietystä näkökulmasta tehdyssä ana-lyysissa, mutta sen yleispätevyydestä ei voida sanoa mitään.

64

Kolmannessa vaiheessa luodaan tulevaa kehitystä koskevat perushypoteesit. Tällöinkonstruoidaan edellisissä vaiheissa tehdyistä havainnoista tarkasteltavan asian kannaltamerkityksellisiä, toisistaan mahdollisimman irrallisia ja riippumattomia hypoteeseja.Näiden hypoteesien laadinnassa käytetään nykyhetkeä kuvaavien operationaalisten kä-sitteiden teoreettisia vastinkäsitteitä, jotka hypoteeseja muodostettaessa asetetaan tar-vittavat muutokset tehden kuvaamaan teoreettisesti todentuvaa tulevaisuutta ilman niitäedeltävien operationaalisten käsitteiden muotoilua. Hypoteesit pyritään esittämään teo-reettisten käsitteiden riippuvuuksien ja yhdistelmien muodossa. Kuvion 9 pelkistysesittää perushypoteesien tehtävän ja luonteen, kun niillä tehdään tietyn ongelman ratkai-semisen edellyttämät kytkennät ulkoisvaikutuskenttien ilmiöihin. Perushypoteeseillapyritään kattamaan koko tarkasteltava ongelma-alue, mutta niiden päällekkäisyyttä jarefleksiivisyyttä pyritään välttämään.

Neljännessä vaiheessa laaditaan tulevaisuutta kuvaavat johdetut hypoteesit. Johdetuthypoteesit ovat toisiinsa kytkettyjä perushypoteeseja. Niistä muodostuu tavallaan ske-naariopolun eräänlaisia dna-ketjun osia, joita toisiinsa kytkien skenaarion varsinainenlogiikka kehittyy. Yllätyksellisiä, rakennemuutoksista erillisiä tekijöitä yhdistelevä jayhdistelmiä vahvistava täsmällisten hypoteesien muotoilu on tutkimusasetelmien pe-rustana. Tulevaisuuteen etenemisen linjaukset on tehtävä tarkastelukohdetta koskevienrakennemuutosteorioiden ehdoin. Rakennemuutosteorioiden varaan laaditut hypoteesitkorjaavat ja täsmentävät työn alkuasetelmaa. Esimerkkinä esitettiin älytuote, joka näh-tiin innovatiivisena 15 vuotta sitten, mutta jonka varaan tuolloin oli mahdotonta kehittäärakennemuutosteoriaa.

Kuvio 9 esittää asiat siinä muodossa, mihin skenaarioajattelulla voidaan edetä. Vaihees-sa 5 siirrytään tutkimusmenetelmien tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Tällöin on kysemenetelmistä, joilla vahvistetaan hypoteettinen tulevaisuuden tila, (kuvion 6 vasem-manpuoleinen vahvistuslinja, ”context of justification”). Kehitettyjen tilojen koettelutapahtuu vaiheessa 6, kun hyödyntäminen tulee ajankohtaiseksi. Viimeinen tarkistettavaasia on toimijoiden yhteistoiminta ennakointitietouden luomisessa ja käytössä. Vaiheet5 ja 6 ovat se osaamisen aukko, jota täyttämään yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajär-jestelmä kehitetään luvussa 4.

Yhteenvetona tutkimuksen tapausesimerkeissä analyysien kiinnekohtana on ollut hyö-dyntää tulevaisuudentutkimuksen perusteita sekä kehittää tehokkaita päättelyyn liittyviäasetelmia:

− miten ennakoidaan yksittäisillä menetelmillä, mikä on vaiheittaisen skenaariomene-telmän luonne

− miten käsitellään virheellistä ja puutteellista tulevaisuustietoaineistoa− miten tutkimustekniikoihin voidaan sisällyttää työn hyödyntämisintressi

65

− miten tulevaisuussuuntautunut päättely riippuu työn alussa käytettävissä olevientulevaisuusanalyysien määrästä

− miten analyysi riippuu käsiteltävän tietoaineiston täsmällisyydestä ja miten eri täs-mällisyystasoilta johdetaan päättelyprosesseja sekä tutkimusprosessia täydentäviätyötapoja

− miten innovaatioiden ennakointi ja niiden vaikutus voidaan kiinnittää tulevaisuus-arvioihin käyttämällä eri aikavälejä koskevia ennakointeja (0–3, 4–8, 8–20, 20–)

− miten edetään yksittäisistä ainutkertaisista ennakointihankkeista yhteiskäyttäjienennakointijärjestelmään, minkä prototyyppi kehittyi ostoskori-menestystuotemallinyhteydessä.

2.4 Tutkimuksen viitekehys ja tutkimusstrategia

Oheisen tutkimuksen johtoajatuksena on kehittää mahdollisimman hyvä suhde tulevai-suussuuntautuneen tiedon täsmällisyyden sekä tiedon hyödynnettävyyden välille. Ta-pausesimerkkikohtainen järjestelmällinen hypoteesien laadinta toimii yhtenä tuotettavantulevaisuustiedon täsmällisyystason parantamisen välineenä. Kohdan 2.1.2 taulukoissa 3ja 4 hahmotettiin vuoden 2010 kaupunkiseutuja, näkökulmana oletetut tietoyhteiskun-nan toisen sukupolven työtehtävät. Niiden kehittämiseen tarvittavia elinkeinostrategioitaon koko ajan täsmennettävä uuden tietouden avulla. Ideana on siis koetella hypoteeseillasamanaikaisesti mahdollisimman tehokkaita ja täsmällisiä tulevaisuuden ilmiöiden tul-kintaan pureutuvia rakennemuutoksen tulkintamalleja ja elinkeinojohtamisessa tarvitta-via uusia toteutusalustoja.

Viitekehyksen on oltava apuna koottaessa erilaista täsmällisyyden ja hyödynnettävyy-den yhdistelmiä koskevaa tietoutta. Toisaalta viitekehyksen on ohjattava tapaustutki-musjärjestely etenemään kohti vaativampien asetelmien hallintaa. Tapaustutkimuksentarkoituksena on mallin (teorian) muodostaminen (Yin 1994, s. 137–140). Kohdassa2.3.1 esitetty asteittaisen tarkentamisen idea muutostekijöiden määrittelyssä sisältyyviitekehykseen (Yin 1993, s. 6–7, 19–20). Viitekehyksessä yhdistetään toisiinsa kuusierilaista muutostekijöiden täsmällisyystasoa ja kutakin tasoa kehittävää johdettujen hy-poteesien tyyppiä. Näin viitekehys ja tutkimusstrategia tuottavat mallinnuksen, jossakehitykseen vaikuttavien tekijöiden mahdollisimman täsmällinen kuvaus ja tältä perus-talta ennakoitavan muutoksen hallinta ovat tasapainossa. Tutkimusstrategiaan kuuluuuseiden erilaisten hypoteesiyhdistelmien koettelu toteutusalustojen avulla. Tapausesi-merkkikohtaiset hypoteesikokonaisuudet oli muotoiltava alkeellisia toteutusalustojavasten. Siksi tutkimustavoitteena olevan yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestel-män osien rakentamiseen tarvitaan useita tapausesimerkkejä, tapaukset ovat suhteessamallinnuksen rakentamiseen ja toistoilla haetaan taitoa ymmärtää yhteiskäyttäjien enna-koivan ohjantajärjestelmän edellyttämiä yksityiskohtia (Yin 1994, s. 45–46). Strategiana

66

on ollut tapausesimerkkien avulla ohjata tulevaisuusanalyysia kohti täsmällisempää il-miöiden eli muutostekijöiden kuvauskykyä sekä kehityksen hallintakykyä. Valittuihintapausesimerkkeihin sisältyneet kokeilut suunniteltiin täsmentyvien tekijöiden ja pitä-vien toteutusalustojen yhdistelmään osuvaksi innovaatiojatkumoksi.

Tehtävänä on parantaa käyttäjän kykyä hyödyntää tulevaisuustietoutta. Tarvittavan ai-neiston käsittelyyn sopii Yinin (1993, 1994) esittämä upotettujen rinnakkaistapaustenjärjestely. Tapauksista kolme käsittelee kehitettävää järjestelmää, loput rinnakkaisinaupotettuina selittävät järjestelmän yksityiskohtia. Tutkimusaineiston käsittelyn yhtey-dessä tarkastellaan, miten tutkimusstrategian edellyttämät yleistävät johtopäätökset jär-jestelmän toimivuudesta voidaan tehdä tapaustutkimuksen periaatteiden varassa. Yin(1993, s. 34) esittää ohjeeksi kriteerejä, jotka täyttävillä tapausesimerkeillä saatavat tu-lokset ovat yleistyskelpoisia.

Upotettujen rinnakkaistapausten ote antaa mahdollisuuden jäsentää ja käsitellä moni-puolisesti koottua tapausesimerkkikokonaisuutta. Käsitellyt tapausesimerkit ovat toimineetsamaan aikaan tulevaisuustietämyksen täsmentämisen ja tulevaisuussuuntautuneiden työ-tekniikoiden rakentamisen välineenä. Täsmällisyystason ja hyödynnettävyyden yhdistelmiäja liikkumista vaatimattomammasta yhdistelmästä vaativampaan viedään lävitse tapausesi-merkki kerrallaan viitekehyksen mukaan. Viitekehys yhdistää

− vanhan tulevaisuustietouden täsmällisyystason ja− ne johdettujen hypoteesien tyypit, joilla vanhaa tulevaisuustietoutta koettelemalla

saadaan uutta, aikaisempaa täsmällisempää ja paremmin hyödynnettävää tietoutta.

Viitekehyksessä määritetään vaakasuoraan kuusi vanhan tiedon täsmällisyystasoluokkaasekä pystysuoraan kuusi kutakin luokkaa koettelevaa johdettujen hypoteesien tyyppiä(hj1, hj2, hj3,…,hj6), joilla vanhasta tiedosta saadaan kehitettyä aikaisempaa täsmälli-sempää uutta tietoutta. Näin uuden tiedon hyödynnettävyys paranee. Ensimmäinenluokka tarkastelee epävarmojen ilmiöiden etsimistä, kuudes tulevaisuusongelman rat-kaisua. Verkostoissa toimimisen edellyttämät sosiaaliset suhteet ja luottamuspääomaauttavat etenemään linjalla 1–>6. Hyödynnettävien ratkaisujen kehittäminen edellyttääerikoisosaamista, erilaisten tietojen toisiinsa yhdistämistä, useiden toimijoiden yhteis-työtä sekä yhdensuuntaista käyttäytymistä halutun tilan saavuttamiseksi. Avoimuus jayhteistyö saavat tapauskohtaisesti erilaisia muotoja. Ihannetilassa ennakoiva ohjanta-järjestelmä tunnistaa ja ajoittaa toimijoille muutostekijät sekä niiden hallinnassa tarvit-tavat toteutusalustat.

Vain harvoissa tutkimuksissa on tarkasteltu uuden tulevaisuustiedon muodostamista.Nurmelan (1966) ja Kuusen (1999a) laajoja töitä voi asemoida oheiseen viitekehykseen.Turtiainen (1999) on onnistuneesti kehittänyt käsitteitä, jotka liittyvät viitekehykseen.Cahill ja Scapolo (1999a) ovat IPTS Futures -projektin osatutkimuksessa muotoilleet

67

ennakointitulosteen niin, että uuden tiedon muodostaminen tavallaan jatkuu vielä tutki-muksen jälkeen. Nurmela (1996) on kotitalouksien energiankulutuksen tulevaa kehitystäennakoidessaan kerännyt täsmällistä tietoutta kotitalouksien määrän ja rakenteen kehi-tyksestä, yhdistänyt niihin rakennemuutoksiin perustuvia arvioita energian kulutukseenvaikuttavista asennemuutoksista sekä tarkastellut energiankulutusta kansantaloudenosatekijänä. Näin hän on yhdistellyt toisiinsa täysin eri aloilla tapahtuvia rakennemuu-toksia.

Kuusi (1999a) on keskittynyt asiantuntijoiden mielipiteen muodostumisprosesseihin jaon tässä yhteydessä tarkastellut delfoitekniikkaa heikkojen muutossignaalien kehittely-menetelmänä. Asiantuntijoiden arviot delfoissa ovat Kuusen (1999b) käsityksen mu-kaan vain viitteellistä ”proxy-argumentointia” suhteessa edes heidän tuntemiinsa todel-lisiin argumentaatiomahdollisuuksiin. Osa tästä selittyy delfoitekniikan puutteista (ks.liite B). Kuusi kuvaa, miten asiantuntijoita voi innostaa esittämään mielipiteitä, joita hehaluaisivat saada leviämään (Kuusi 2000, s. 113). Tästä on vain pieni ero ”lobbauksel-la” tapahtuvaan vaikuttamiseen. Nurmela (1996, s. 24) kuvaa asian ongelmana esittä-mällä mahdollisuuden, jossa julkaisun tekijät kyseisen ennusteen kautta hakevat jotaintoivottua päämäärää. Asiantuntijamielipide kaikkine riskeineen on usein ainoa tietope-rusta ennakoinnissa. Siksi uusimmissa delfoitutkimuksissa usean mielipiteen kehittelyhallittujen argumentaatioprosessien kautta skenaarioiksi (Kuusi 2000) on ainoa hyödyn-nettävyyden kritiikin kestävä vaihtoehto.

Laajoissa technology foresight -analyyseissa asiantuntijoiden mielipiteistä kootaan jamuotoillaan ennakointitulosteiksi ”veturikokonaisuuksien rakenteita, toteutumisenedellytyksiä ja ajoitusarvioita” (Cahill & Scapolo 1999a). Nämä tulosteet ohjaavat lu-kijan tiedon muodostusta, joten tiedon muodostamisessa mennään tutkimuksen aikaisentiedon luomisen ohi.

Lukujen 2.3.3–2.3.5 teoreettisissa tarkasteluissa oli kohteena tulevaisuustiedon muo-dostaminen ja muodostetun tiedon tarkistaminen. Työn alkaessa kuviossa 10 esitettäväviitekehys oli jäsentymättömämpi (Sneck 1984, s. 43). Teoriakirjallisuuden ja ajatusko-keiden perusteella kehittyi kuviossa 10 esitettävä viitekehys. Ansoff (1981, s. 62–65) onkehittänyt transistoria koskevan esimerkin avulla ympäristöturbulenssin mallin. Ansof-fille ”ympäristöä palveleva organisaatio” on dynaamisen, kehityskykyisen organisaationtunnus. Tällaista organisaatiota varten hän erottelee seitsemän jatkuvasti lisääntyvänympäristöä koskevan tiedon tasoa: (1) Turbulenssin aistiminen, (2) Lähde/syy tunnis-tettu, (3) Vaikutus arvioitu, (4) Vastareaktio määritetty, (5) Seuraukset, tulos arvioitu,(6) Muutoksen ensimmäinen vaikutus sekä (7) Muutoksen täysimittainen vaikutus. Kyt-kemällä jokaiseen tasoon kuvauksen siinä käsiteltävien vaihtoehtojen informaatiosisäl-löstä hän kehittää turbulenssin aiheuttajan sekä erilaisia varautumisen tasoja kattavankokonaiskuvan. Asetelma kuvataan liitteessä B.

68

Yin (1993, s. 16–17) tarkastelee ongelman ratkaisun ja sosiaalisen kanssakäynnin teo-riaa yleisellä tasolla. Ansoffin mukaan päätösteoria olettaa tietosisällön olevan tason 5mukainen, mikä johtaa keskittymiseen täysin spesifioitujen tapausten epävarmuustilan-teiden käsittelyyn ilman päätösteorian laajentamista. Kuviossa 10 esitettävän viiteke-hyksen tehtävänä on keskittää tarkastelut itse tulevaisuustietämyksen kehittämiseksihyödynnettävään muotoon eikä tulevaisuudentutkimuksen menetelmien kehittämiseen.Näin siinä kytketään toisiinsa vanhan tiedon täsmällisyystaso, siihen perustuva kehityk-sen hallintakyky sekä kehityksen hallintakykyä parantavat hypoteesit. Perinteiset tule-vaisuudentutkimuksen paradigmat käsittelevät vanhan tiedon tasoja 1-4, tasoille 5 ja 6päästään vain toiminnallisen paradigman avulla. Asetelma on sukua Ansoffin päätösteo-rian laajentamisen idealle.

Vanhan tiedon täsmällisyystaso

Uuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

1. Kaaos,yllätykset,sattuma.Ympäristönmonitoroin-ti yllätyste-kijöiden et-simiseksi jasisällönmäärittämi-seksi

2. Aikaisiaindikaatto-reita teki-jän tunnis-tamiseksi,historia-peräisetheikotsignaali

3. Tekijänolemassa-olo tiede-tään, muttasen sisältöei ole täs-mällisestimääriteltä-vissä, tule-vaisuuspe-räiset hei-kot signaa-lit

4. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä,mutta senkehitykseenei voidavaikuttaa,megatrendit(kvantitatii-viset muut-tujat)

5. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehi-tykseenvoidaanvaikuttaaennakoita-van ajan-jaksonkuluessa,interventiot

6. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehitys-tä voidaanhallita en-nakoitavanajanjaksonkuluessa,innovaatiot

Yllätyksentunnistus hj1

Epävar-muuden

hyväksyntä

Indikaattorinpysyvyys hj2

Arvaus-kyky

Pysyvyydentunnistus hj3

Seuranta-kyky

Kestokynnyksenarviointi hj4

Varautu-miskyky

Toteutusalustojeninnovointi hj5

Toiminta-kyky

Toteutusalustojenkehitys hj6

Ratkaisu-kyky

Kuvio 10. Viitekehyksen ja tutkimusstrategian yhdistelmä sen mukaan, miten hypotee-seilla kehitetään vanhasta tulevaisuustiedosta paremmin hyödynnettävää (mukaillenSneck 1984, s. 43).

69

Tapausesimerkit asemoidaan kuviossa 10 esitettävään viitekehyksen ja tutkimusstrate-gian yhdistelmään. Viitekehyksellä tarkistetaan, minkälaista vanhaa tulevaisuustietä-mystä täsmällisyystason mukaan eriteltynä tutkittavasta ilmiöstä on saatavissa ja mitenniissä koetellaan kunkin täsmällisyystason omaavia ilmiöitä johdetuilla hypoteeseilla.Näin päästään tutkimusstrategian mukaan kiinni kolmanteen ulottuvuuteen eli nosta-maan hyödyntäjän toimintakykyä ennakoitavien ilmiöiden paremman tuntemuksenavulla. Kehittämässäni tutkimusstrategiassa tapausesimerkki kerrallaan siirrytään epä-varmuuden poistokyvyn luomisesta ongelmien ratkaisukyvyn kehittämiseen. Samallakehitetään taidot ulottaa hypoteesien koettelu työmenetelmineen jokaiselle täsmällisyys-hyödynnettävyys-luokituksen kuudelle tasolle.

Viitekehyksen ja tutkimusstrategian yhdistelmän tehtävänä on koota tapausesimerkkikerrallaan tiettyä muutostekijän täsmällisyyden ja kehityksen ohjantakyvyn yhteenso-vitusta koskeva tietous mallinnusta varten. Lisäksi viitekehys ohjaa seuraavien tapaus-ten analysointia aikaisemmista tapauksista saatujen tulosten perusteella. Ideana on otak-suma tulevaisuustiedon tuottajien taidosta siirtyä yhä täsmällisempiin tulevaisuusana-lyyseihin ja tulosten hyödyntäjien kasvavasta tarpeesta hallita kehitystä aikaisempaaparemmin. Näin tutkimusstrategian mukaan luvussa 4 edetään kohti ennakoivan ohjan-tajärjestelmän perusratkaisuja kehittämällä tulevaisuustiedon täsmällisyystasoa tasoltatoiselle sopivilla hypoteeseilla:

hj1: Epävarmuuden hyväksynnästä arvauskyky: Yllätysten keksiminen, tunnistus ja so-vitus olemassa olevaan tietouteenhj2: Arvauskyvystä seurantakyky: Edeltävien indikaattorien tai tapahtumien tunnistus,analogioiden hahmottaminen, kehityksen veturikokonaisuuksien hahmottaminenhj3: Seurantakyvystä varautumiskyky: Muutostekijän aiheuttaman ilmiön pysyvyydentunnistus tai epävakauden tarkasteluhj4: Varautumiskyvystä toimintakyky: Sieto- ja sopeutumismekanismien arviointi jakehittely suhteessa esille piirrettyyn megatrendiin, veturikokonaisuuteen tms.hj5: Toimintakyvystä ratkaisukyky: Omien ja verkostoon kuuluvien toimijoiden toteu-tusalustojen kapasiteetin analyysi ja alustojen ominaisuuksien kehittäminenhj6: Ratkaisukyvyn ennakoiva ylläpito: Toteutusalustojen ennakoiva kehittäminen inno-vatiivisilla ratkaisuilla.

Kun ennakoiva ohjantajärjestelmä on saatu muodostettua, sama järjestelmällinen mal-linnuksen sisältämän tietovarannon kehittäminen jatkuu edellä kuvattujen periaatteidenmukaan. Laatimani viitekehyksen ja tutkimusstrategian yhdistelmä toimii yhteiskäyttä-jien ennakoivan ohjantajärjestelmän yhtenä tiedonhankinnallisena ulottuvuutena. Hy-poteesityypillä hj1 koetellaan täysin yllätyksellisiä, piileviä muutostekijöitä. De Greenen(1982, ks. liite B) ympäristön monitorointitapa ja yllätysten etsintäsystematiikka osoit-tavat tehtävän edellyttävän kekseliäisyyttä. Nikander (2002, s. 29–30) osoittaa epäsuo-rasti, ettei asiasta ole yhtenevää käsitystä tulevaisuudentutkijoiden piirissä, De Greenen

70

listaus on edelleen ajankohtainen havainnollistus liikkeelle lähdön ongelmalistasta. Hy-poteeseilla hj1 voi vain etsiä poikkeamahavaintoja, muutosten ennusmerkkejä, heikkojamuutossignaaleja yllätyksellisen ympäristön luonteenpiirteiden joukosta. Ellei yllätyksiätuottavaa ympäristöä koetella hypoteeseilla, hyväksytään epävarmuus. Onnistuneellahypoteesien koettelulla taas päästään pois epävarmuuden olotilasta.

Aikaiset muutoksia edeltävät indikaattorit ovat eräs tulevaisuudentutkimuksen keskus-telluimmista asioista. Niitä on koeteltava hypoteeseilla hj2, joilla kehitetään arvauskykyäasioiden kanssa toimeentulon perustaksi. Luokassa hj2 kehityksen taustalakeja ei tunne-ta, joten evolutionaarinen paradigma osuu tähän hypoteesiluokkaan tai korostaa tätähypoteesiluokkaa. Käsiteltävät muutoksia edeltävät indikaattorit ovat historiaperäisiä.Tieteellisen realismin ajattelurakenteilla voi parantaa tällaisia indikaattoreita koskevaaarvaustaitoa. Ajattelurakenteet tähtäävät ilmiöitä ja kehitysprosesseja koskevien sään-nönmukaisuuksien, lakien ja niitä kuvaavien mallien kehittämiseen tarkoituksena näidenavulla selittää sellaisiakin ilmiöitä, joita ei voida suoraan havaita.

Tällä viitekehyksellä Nikander (2002) etsisi pääsyä pois projektinhallinnan epävar-muuden hyväksynnästä kohti arvauskykyä, koska hän keskittyy muotoilemaan kaaok-sesta ja yllätyksistä heikkoja signaaleja. Kuusi (1999a) vapaasti tulkiten hakisi indi-kaattoreita tunnistavilla hypoteeseilla pääsyä arvauskyvystä seurantakykyyn, koskahänen mukaansa delfoitutkimuksessa syysuhteiden hallinta ei menetelmällisesti annamahdollisuuksia tarkempiin analyyseihin. Muutosta kantavien agenttien tunnistamistaterävästi pohtinut Turtiainen (1999) ei myöskään tarkastele tiedon muodostamista. Tur-tiainen puolestaan voisi olla etenemässä seurantakyvystä varautumiskykyyn muutostakantavan agentin roolin pysyvyyttä arvioivilla hypoteeseilla. Nurmela (1996) on luonuterilaisilla kestokynnyksen arviointia erittelevillä hypoteeseilla kuvan sellaisesta tulevai-suudesta, johon yhteisön on kehitettävä varautumiskyky. Nurmelan metodinen rajaus eietene toteutusalustojen innovoinnin tasolle, joilla saavutettaisiin toimintakyky (Sneck1996). Nurmelan metodi on lähellä Mäkelän (2001b) liitteessä B esitettävän jäljittäväntrendin periaatteita. Luokkien 1 ja 2 poisto pienentäisi ”todellisuudesta saatavan tiedon in-formatiivisuutta”, jolloin monet uhkatilanteet voisivat jäädä tarkastelun ulkopuolelle. Nur-mela (1996) selvästi ottaa asian huomioon kotitalouksien käyttäytymistä arvioidessaan.

Hypoteeseilla hj3 siirrytään sisällöltään epätäsmällisten muutostekijöiden koetteluun.Niillä haetaan seurantakykyä, otetta epävakaan muutostekijän käyttäytymiseen. Muu-tostekijät tunnistetaan laadullisesti, joten niitä voidaan seurata. Samalla käsittelyyn tule-vat muutoksen aikaiset indikaattorit ovat tulevaisuusperäisiä, jonkin toimijan kehitysta-voitteista ja -taidoista johdettavia. Joillekin toimijoille saattaa riittää pelkkä seuraaja-asema, jolloin ei tarvitse edetä pitemmälle. Seuraaja-asemassa riittää muutostekijöidentäsmällisyyden määrittelyssä luokan 3 (kvalitatiiviset muuttujat) hallinta, luokkaan 4(kvantitatiiviset muuttujat) ei tarvitse edetä.

71

Luokkien 3 ja 4 kohdalla alkaa siirtyminen toiminnallisen paradigman piiriin. Haettaes-sa varautumiskykyä muutoksiin vanhan tietouden sisältämien, seurattavissa olevienmuutospaineiden kestokykyä koetellaan hypoteesityypillä hj4. Varautumiskykyä tarvi-taan mm. tilanteessa, jossa toimija ei kestä syntyviä muutospaineita. Varautumiskykyedellyttää sitä, että muutostekijät saadaan määriteltyä täsmällisesti. Tämä puolestaan tuotarkasteluun toimijoiden koordinoidun yhteistoiminnan. Yksi taho ei enää kykene tuot-tamaan yhtä täsmällistä tietoutta muutosilmiöistä kuin usean toimijan ryhmä.

Vasta luokkien 5 ja 6 erottaminen luokasta 4 tekee toteutusalustojen kehittämisen mah-dolliseksi. Ilman luokkia 5 ja 6 suljetaan tarkastelujen ulkopuolelle toiminnan intentio-naalisuus. Intentionaalisuuden mukaanotto on välttämätöntä sekä kytkettäessä technolo-gy foresight -ajattelua sosioekonomisiin asetelmiin (Georghiou 2001) että yhteiskunta-tieteellisessä tulevaisuudentutkimuksessa. Ilman luokkia 5 ja 6 kehityspolkujen ohjausky-symykset pitäisi käsitellä pelkästään ”muutossääntöjen” tai evolutionaarisen paradigmanavulla, mikä vaikeuttaisi hypoteesien laadintaa ja innovatiivisten kokeiden tekoa.

Luokassa 5 siirrytään selkeästi toiminnallisen paradigman puolelle. Kun muutostekijätovat niin täsmällisesti määriteltyjä, että niiden kehitykseen voidaan vaikuttaa ennakoita-van ajanjakson kuluessa, hypoteeseilla hj5 voidaan kehittää toimintakyky muutostekijöi-den edellyttämien toimenpiteiden käynnistämiseksi. Toteutusalustojen ennakoiva ke-hittäminen on hypoteesien kohteena.

Edellisessä vaiheessa kehitettiin tulevaisuustietous sellaiseen muotoon, että muutoste-kijöitä voidaan hallita. Seuraavaksi haetaan hypoteeseilla ongelmien ratkaisukykyä. Hy-poteeseilla hj6 koeteltavasta tietovarannosta saadaan ratkaistua optimaalisesti muutoste-kijöiden minkä tahansa esiintymismuodon edellyttämät tai tarjoamat toimintamahdolli-suudet.

Tapausesimerkeittäin on kehitetty erilaisia johdettujen hypoteesien vanhaa tietämystätäsmentäviä asetelmia. Asetelma on riippunut tapausesimerkkiin kuuluvien muutoste-kijöiden sisällön muutoksesta ajassa, kyvystä paljastaa tapausesimerkille relevanttienuusien muutostekijöiden syntyä sekä selvittää tekijöiden hallittavuudessa tapahtuviamuutoksia. Tavoitteen mukaan tulevaisuusajattelun mallintaminen (eli yhteiskäyttäjienennakointi- ja ohjantajärjestelmä) rakentuu tämän johtoajatuksen varassa asteittain. Mitätäsmällisempiä muutostekijöitä vanhaan tulevaisuustietoon sisältyy, sitä tehokkaam-milla johdetuilla hypoteeseilla niitä voidaan koetella. Tutkimusasetelmiin sopivien tut-kimustekniikoiden kehittely kokeiluvaiheen tapausesimerkeissä riippui hypoteesien tyy-pistä ja toteutusalustojen kehitysasteesta.

Mistään yksittäisestä ennakointi-ohjanta-asetelmasta ei voi jättää pois täysiä yllätyksiä,vaikka asetelmissa käsiteltävistä asioista valtaosa liikkuisi tyyppien h4,…, h6 sisällä.

72

Viitekehys ohjaakin rakentamaan ennakointimenetelmiä yhteiskäyttäjien ennakointijär-jestelmän sisään. Yksittäisen tulevaisuusanalyysin sisältämä eri täsmällisyystasoa ole-vien tekijöiden ongelmaisuus häviävät yhteiskäyttöjärjestelmän aikajänteiden, muunto-tulkkien ja muiden ominaisuuksien avulla. Tapauskohtaisesti toimijat voivat päättää,miten kiinteää yhteistoimintaa kannattaa toteuttaa.

Käyttäjän tehdessä päätöksiä ilman ennakoivaa ohjantajärjestelmää kohteena olevaanongelmaan sisältyy täsmällisyystasoiltaan oleellisesti poikkeavia muutostekijöitä. Josyllätyksiä ei hallita, joudutaan hyväksymään riskejä. Päätösten valmistelun ajoitussyste-matiikassa tärkeintä ovat toistotutkimukset, joilla voidaan seurata ensin utuisena havai-tun asian muuntumista yhä täsmällisemmäksi. Hypoteeseilla onkin ajettava tule-vaisuustietämys ratkaisukyvyn tasolle siihen hetkeen mennessä, jolloin päätös tulee teh-dä. Ennakoiva ohjantajärjestelmä ratkaisee tämän. Ennakoinnin ajoitussystematiikkaa jaseurattavan asian ohjattavuuden täsmentymistä tarkastellaan luvussa 4 enna-kointijärjestelmän tuottamille ennakointitulosteille asetettavien vaatimusten yhteydessä.

2.5 Tutkimusmenetelmät

2.5.1 Ennakoivan ohjantajärjestelmän työmenetelmien kehittäminentapausesimerkeissä

Kokeiluvaiheen tapausesimerkeissä (luku 3) on kehitetty menetelmiä, joilla viitekehyk-sen mukaisilla hypoteesijärjestelmillä koetellaan eri täsmällisyystason tulevaisuustietä-mystä. Näin kehitetyillä menetelmillä on saatu kohteesta uutta, mahdollisimman täs-mällistä tulevaisuustietoutta aikaisempaa hyödynnettävämpään muotoon. Samat mene-telmät toimivat myös kehitettävän mallinnuksen työvälineinä.

Tulevaisuusajattelun mallinnus tehdään laajempana kuin yksittäistä hanketta koskevana.Mallinnusvaiheen tapausesimerkeissä (luku 4) sidotaan yhteen ne tekniikat ja tulevai-suustiedon muotoilutavat, joiden varaan tulevaisuusajattelu mallinnetaan usealle yhteis-käyttäjälle sopivaan muotoon. Tulevaisuudentutkimuksen hyödyntäminen sekä hyödyn-nettävän tiedon täsmällisyys varmistetaan mallin sisältämien käytäntöjen avulla. Mallinsisäisten ominaisuuksien on kyettävä tuottamaan uutta tietoa ja täsmentämään vanhaaennakointitietoa kohdeilmiöistä. Kehitettävällä mallilla käyttäjät saavat mahdollisim-man tarkan ja ajanmukaisen tulevaisuustiedon käyttöönsä.

Mallinnettavan ennakoivan ohjantajärjestelmän käytettävyyttä koetellaan sisäisesti sekäulkoisesti. Luvussa 4 esitetään malli ja malliin sopivia käyttötekniikoita siinä muodossa,jossa niitä ryhdytään soveltamaan. Mallinnusta sovelletaan neljän tapausesimerkin työ-suunnitelmissa luvussa 5.

73

Viitekehys yhdistää käsitteiden täsmällisyystason ja tulevaisuustiedon hyödynnettävyy-den. Viitekehyksen varaan rakennettu tutkimusstrategia sitoo kokeilut yhteen. Samallase strategisesti ajaa kohti mahdollisimman täsmällisen ja luotettavan tietovarannon sekäsen nopean hyödyntämisen ratkaisua. Käytetyt tutkimusmenetelmät ovat eräitä toimin-nallisen tulevaisuudentutkimuksen apuvälineitä. Ne on valittu tapausesimerkeittäin senmukaan, minkä tyyppisestä täsmällisyys/hyödynnettävyys -yhdistelmästä kulloinkin onollut kyse. Tapausesimerkeittäin on päätelty

- mitä voidaan selvittää kyselyillä,- mitä teoreettisilla lainalaisuuksien etsinnällä skenaarioiden avulla,- missä kulkevat skenaariotekniikassa mahdollisen analysoinnin rajat,- missä edellytetään osallistuvan havainnoinnin tekoa,- mitä muutostekijöitä piilee tilastoitavien tietojen ja niistä johdettavien trendien takana,- miten trendejä voi tulkita, millä edellytyksillä voi puhua megatrendistä,- millä perusteilla voi päätellä muutospainetilan syntyvän varsinaisen tutkimuskoh-

teen ulkoisvaikutuskentillä,- miten voi innovoida välineitä muutospainetiloista selviämiseksi,- miten tulee analysoida asiakkaiden tarvetilojen muutoksia tulevaisuuteen edettäessä,- milloin ollaan tilanteessa, jossa voidaan vain päätellä jne.

Tulevaisuudentutkimuksen tekniikoiden erityisen kehittämisen kohteeksi on jokaisessatapausesimerkissä rajattava se osuus, jossa vain oikein arvaamisen taito kelpaa selittä-jäksi. Tämän takia hypoteesijärjestelyillä on merkittävä rooli analyyseissa. Intuitio jää-kin äärimmäiseksi ”arvaamisen taitoalueen” työtekniikaksi. Mitä rajatummaksi intuitionosuus lopputuloksen tuottamisessa jää, sitä luotettavampi strategia yksittäisen tapaustut-kimuksen läpiviennissä on.

Tapausesimerkeissä on eri tutkimustekniikoiden avulla käyty lävitse empiiristä tietoauseilla toimialoilla. Näin on voitu kehittää ennakointijärjestelmän tapausriippumatto-muutta. Uusi tulevaisuustietous on kehitettävä aputekniikoiden avulla, joilla tunnis-tetaan vanhan tietouden sisäiset heikkoudet ja virhemahdollisuudet. Vasta tämän tarkis-tuksen jälkeen ko. aineistoa voidaan käyttää teknisen analyysimekanismin kautta. Ai-neistona ovat olleet kyselyt, tilastomateriaali, toimijoiden strategialinjaukset (Mäntylä2001a) sekä tärkeimpänä innovaatioaihiot. Muutoksen hallintaa varten on kehitetty eri-laisia rakenteellisen kehityksen teorioita, mm. ikäkerrostumat, menestystuotehakui-suuden kasvu sekä työvoiman porrasnostomalli. Ne muodostavat yhteiskäyttö-järjestelmien hyödyntämisen perustan. Työ on johtanut aina uusiin tutkimusteknisiinongelmiin, kun ulkoista toimintaympäristöä on opittu hallitsemaan tapausesimerkeissätehtyjen toistojen avulla. Tapausesimerkeistä on tehty aikanaan erilliset raportit.

Työn kuluessa viitekehys ohjasi kohti yhteiskäyttäjien ennakointijärjestelmää. Viiteke-hysvalinta johti asemoimaan oheiselle työlle kohdassa 2.1.1 muotoillun yhteiskunnalli-

74

sen haasteen edistää tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävien kehittämistä.Toiminnallisen tulevaisuusajattelun mallinnus luvussa 4 johti esittämään liitteillä sel-laista toiminnalliseen paradigmaan liittyvää tausta-aineistoa, joka auttaa asemoimaantyötä tulevaisuudentutkimuksen muihin paradigmoihin. Liitteessä A esitettävä ulkoisentoimintaympäristön kehitystä kuvaava skenaario toimii kohdan 2.1.1 ohella tutkimuksensisällöllisenä runkona. Samalla metodologisesti muunnetaan skenaarion asemaa tulevai-suudentutkimuksen tekniikkana, koska skenaariota toistamalla ei tutkittavasta kohteestasaada uutta irti. On suurempi paine parantaa muita tulevaisuusajattelun työtekniikoitakuin skenaarioita.

Liitteessä B esitetään tutkimuksen tarkan kohdennuksen ulkopuolelle jäävää aineistoa.Se liittyy tulevaisuudentutkimuksen menetelmien kehittämiseen ja siitä voidaan kehittäälisää mallinnuksen tarvitsemia työkaluja.

2.5.2 Tutkimusaineisto ja sen käsittely tapaustutkimuksella

Tutkimusaineisto muodostuu itsenäisistä tutkimusprojekteista, jotka toimivat tämäntutkimuksen tapausesimerkkeinä. Tapausesimerkit on asemoitu vuonna 1984 laaditulleviitekehyksen ensimmäiselle versiolle (Sneck 1984), joten niillä on ollut oma tehtävänsätoiminnallisen tulevaisuusajattelun mallintamisessa. Tapausesimerkeistä kuvataan seu-raavassa vain ne havainnot, joilla on merkitystä tulevaisuusajattelun mallintamisen kan-nalta. Kohdissa 2.5.2.1–2.5.2.3 kuvataan tapausesimerkkien metodisia asetelmia ja rat-kaisuja, jotka tarvitaan mallinnuksen hyödyntämisessä. Kohdassa 2.5.2.4 kuvataan ta-pausesimerkkien luonne ja osuus varsinaisessa mallinnuksessa.

2.5.2.1 Kokeiluvaiheen tapausesimerkit

Vaiheittainen skenaariomenetelmä (Sneck 1983)- Skenaariomenetelmä aluesuunnittelussa: Hyödyntämisen ja käsitteiltä vaadittavan

täsmällisyyden suhde sekä seutukaavaliittojen tapa käsitellä tulevaisuutta ja mieltääkehitystyön haasteet.

Kaupunkien kehittäminen- Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa: Dynaamiset muutosprosessit, kaupun-

kien kehittämisen perustietoaineisto, joka luotiin kyselytutkimuksen avulla (Sneck1985).

- Kaupunkiskenaariot: Järjestelmällinen tapa ottaa tulevaisuuden uhat ja mahdollisuu-det kaupunkien strategisen kehittämisen osiksi (Sneck 1988a, Sneck 1988b, Sneck& Tuunela 1989, Sneck 1989, Sneck 1992).

75

Vanhushuollon tutkimukset- kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa, vanhushuollon peruskysely (Sneck

1985)- tavoiteohjattu kyselytutkimus, korttelikerho. Ihmisten oma käsitys muunnetusta tu-

levaisuuden olotilasta ja sen haluttavuuden arvotus (Sneck et al. 1986b, Sneck et al.1987, Sneck & Mäntylä 1987)

- sydäninfarkti ja dementia: toteutusalustakokeilut (Sydäninfarktin hoito tulevaisuu-dessa 1985, Sneck et al. 1986a)

- verkostotalouden sosiaali- ja terveydenhuolto: tulevaisuuden visiotila.

Aluekehitys- Suomi 2030 -projekti: Alueellisen rakenteen kehitysvaihtoehdot kolmena skenaario-

na sekä nähtävissä olevat välineet kehityksen hallitsemiselle (Sneck et al. 1988).- Suomen alueelliset menestystekijät: Kestävän talouskehityksen investointioppi,

haasteellinen kokeilu menestystekijöiden luomiseksi (Sneck & Mäntylä 1994).

Kokeiluvaiheen tapausesimerkki ”Vaiheittainen skenaariomenetelmä” kiinnitti tavantarkastella tulevaisuutta. Kehitetyllä otteella voidaan ottaa jokin tulevaisuuden tila koe-teltavaksi. Tapausesimerkissä ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa” luotiintulkintamalleja ja tutkimusmenetelmiä kohderyhmien tulevaisuuden arvostusten jaasenteiden arvioimiseksi. Siinä kehitettiin rakenteelliset muutokset ja kyselyn tuottamatasenteet toisiinsa sitova tutkimusmenetelmä. Myöhemmissä, pienimuotoisemmissa tut-kimuksissa tarkasteltiin menetelmäkokonaisuuden sisältämän teorian pitävyyttä. Näinsaatiin ote rakenteellisten muutosten tutkimista sekä näiden hallinnan edellyttämientoteutusalustojen kehittämistä varten.

Edellä kuvattuja, erilaisia muutosolettamuksia toisiinsa sitovia rakennemuutoksen ana-lyysitapojen tarkastelua jatkettiin ”vanhushuoltotutkimuksissa”. Ne puolestaan jakaan-tuivat kolmeen eri tyyppiin.

- ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa” (Sneck 1985) jatkona selvitettiinvanhushuollon uusia toimintamalleja (Sneck et al. 1987). Tuolloin tutkimusteknii-kaksi kehitettiin Antti Eskolan (1984a, 1984b) yksilön eläytymismetodista johdettutavoiteohjattu kyselytutkimus.

- Sydäninfarktin (Sydäninfarktin hoito tulevaisuudessa 1985) ja dementian (Sneck etal. 1986) tarkasteluissa tutkittiin vaiheittaisen skenaariomenetelmän soveltuvuuttatauteihin sairastuvien ja henkilöiden hoitomahdollisuuksien pitkän aikavälin kehi-tyskuvien rakentamiseen.

- Verkostotalouden toimintaperiaatteiden mukaisesti kehitettävien sosiaali- ja tervey-denhuollon rakenteita varten rakennettiin toteutusalustoja.

76

2.5.2.2 Mallinnusvaiheen tapausesimerkit

- Ostoskori-menestystuoteajatteluun perustuva rakennusalan ennakointi- ja ohjanta-järjestelmä (Sneck 2000)

- Vaasa 2010 action plan: Järjestelmällinen tapa sitoa skenaariot strategioiden toi-minta-alustoihin. (Sneck & Mäntylä 1999)

- Vaasan verkostoaluekeskus – ohjelmahakemus 2001: Toimijoiden ja verkostojentypologiat sekä näiden ohjannassa tarvittava ulkopuolinen tulevaisuustietous.

Mallinnusvaihe sisälsi työn vaativimman tapausesimerkin (Sneck 2000). ”Ostoskori-menestystuotemalliin perustuva rakennusalan ennakointi- ja ohjantajärjestelmä”-tutkimuksessa jouduttiin etenemään ”oppivalla” strategialla työn laajuuden johdosta:Työn aluksi tehtyä mallia korjattiin aina uusien havaintojen perustalta. Osasyynä oppi-van strategian käytölle oli havainto, jonka mukaan siirtyminen ”e-aikakauteen” elielektronisten tietokantojen suoraan hyödyntämiseen tulevaisuusajattelussa, muuntaaperusteellisesti tutkimuksen hyödyntämistä päätöksenteossa. Useissa avoimeen kehittä-misstrategiaan liittyvissä asetelmissa tulevaisuudentutkimus kärjistäen menee sisäänkaikkiin toimintoihin ja tutkijan keskeneräisen työn on oltava klusterin osapuolten näh-tävissä hyödyntämistä ja kommentointia varten.

Tapausesimerkissä rakennettu ostoskori -menestystuotemalli on oheisen tutkimuksenkannalta ratkaiseva esitys yhteiskäyttäjien ennakointijärjestelmästä. Lyhyesti luonneh-tien malli voidaan ajaa käytäntöön, jos lähdetään kehittämään kiinteistö- ja rakennus-klusterin toimijoiden rooleja menestystuotehakuisten, usein keskenään verkostuvienyritysten toimintamallien mukaan. Rajoitteena menestystuotehakuisuuteen perustuvatmallit eivät toimi, ellei henkilöstön koulutusta muunneta uusia teknologioita ja liiketoi-minnan muotoja tukeviksi.

Tapausesimerkki ”Vaasan verkostoaluekeskus -ohjelmahakemus” (2001) käyttää ostos-kori-menestystuotemallin toteutusalustoja. Ne kehitettiin yhteiskäyttöön sopivaanmuotoon sekä tutkittiin hyödyntäjäkokonaisuuden eli aluekeskusverkoston ulkopuolellatuotettavan ennakointitiedon kytkentää verkoston itsensä tuottamaan tietoon.

2.5.2.3 Mallinnusta soveltavat tapausesimerkit

- Virtuaaliyritys: Kokeileva tapa viedä verkostotalouden markkinaperäiset liiketoi-mintakonseptit maaseudun elinkeinoelämään vuonna 2010 (Ihmisten maaseutu2000)

- Osaava omistus kiinteistöliiketoiminnassa: Toimijoiden yhteistyön organisointi alu-eellisen kiinteistöstrategian laadinnassa, elinkeinojohdon ohjantavälineiden vaikutusalueellisen kiinteistöstrategian toimivuuteen ja läpivientiin (Sneck 2001a)

77

- Suomi 2020 -tutkimus: Alueellisen kehittämisen tavoitteiden asetanta vuoteen 2020ja niiden suhteutus kansallisiin toteutusalustoihin (Sinisalo et al. 2001)

- Tasapainoisen kasvun Pietarin malli, tutkimusehdotus (Sneck 2001b): Task force-tyyppisen ennakointi-ohjantatehtävän organisointi ja läpivienti, jossa yhteensovite-taan Pietarin elinkeinoelämän muutos menestystuotehakuiseksi, työvoiman rotaatiosekä heikkotuloisten tarvitsemien kompensaatioiden minimointi elinkustannustennoustessa energian hinnan nousun takia.

Mallinnusta eli ”yhteiskäyttäjien ennakoivaa ohjantajärjestelmää” sovelletaan kahdessakäynnissä sekä kahdessa suunnitteilla olevassa tapausesimerkissä. Tapausesimerkeissä”Osaava omistus kiinteistöliiketoiminnassa” ja ”Suomi 2020” tarkastellaan tietoyhteis-kunnan toisen sukupolven työtehtävien kehitystä. Edellisessä luodaan alueellisen kiin-teistöstrategian valmistelumalli, jossa kiinteistöalan toimijat yhdessä luovat sellaisentoimitilatarjonnan, jonka alueen uusi elinkeinoelämä tarvitsee. Jälkimmäisessä piden-netään tarkastelun aikaväliä sekä laajennetaan mallinnus koskemaan koko Suomea, tar-kastelukohteena ovat alueellisen elinkeinojohtamisen uudet kasvun toteutusalustat. Val-tioneuvoston maaseutupoliittisen kokonaisohjelman (Ihmisten maaseutu 2000) hanke-ehdotuksessa ”Markkinaperäinen maaseutupolitiikka” on muotoiltu ohjelma, jolla maa-seudun elinkeinoelämää voitaisiin ennakoivan ohjantajärjestelmän avulla kehittäämarkkinaperäiseksi. Näin päästään kehittämään usean yhteiskäyttäjän ennakointijärjes-telmään rakennettavaa tulevaisuustietouden tuottamisperiaatetta. ”Pietarin tasapainoisenkasvun malli” -tapausesimerkki (Sneck 2001b) soveltaa kaikkia mallinnuksen osia,muut esimerkit kattavat mallinnuksen yksityiskohtia.

2.5.2.4 Tapausesimerkkien valintaperusteet ja tulosten käyttö mallinnuksessa

Kukin tapaus päätyy johonkin mallin muodostamisen kannalta oleelliseen asiaan. Luotuviitekehys varmistaa, että tapausesimerkeistä saadaan mallin muodostamiseksi tärkeätasiat ulos. Tapausesimerkit asemoidaan viitekehyksen täsmällisyys-hyödynnettävyys-yhdistelmiin siten, että tutkimusstrategian mukaisesti tutkimuksen läpiviennissä tarvit-tavia ratkaisuja syntyy riittävästi. Tähän tiukkaan asemointiin perustuen tapausesimer-keissä on mm.

- keskitytty jalostamaan erillistutkimusten keinoin malliin tarvittavan erillistietoudenluomiskeinot sekä tuotetun tietouden syötemekanismi,

- tehty tulevaisuusanalyysit perinteisillä menetelmillä,- kehitetty hyödyntäjätaholle uusia operatiivisia ehdotelmia tai valmiuksia.

Tapausesimerkit on asemoitu Yinin (1993, s. 34, 1994, s. 38–42) kehittämien valinta-kriteerien mukaan. Yinin ohjeena on, että kun tapausesimerkki tarkastelee erittäin vai-keata haastetta, kriisiä, aikaisemmin mahdotonta tutkimusaihetta tai on tutkittavaa il-

78

miötä parhaiten kuvaava, saatavat tulokset ovat yleistettävissä koskemaan muitakin yh-teyksiä kuin vain tarkasteltua esimerkkiä. Liitän seuraaviin Yinin kriteerien kuvauksiinkunkin kriteerin kuvauksen tulevaisuusajattelun näkökulmasta:

- Kriittinen tapaus. Hyvin perustellun teorian testauksen kaikkiin ehtoihin vastaavatapaus, jonka avulla voidaan arvioida jonkin teorian (=ratkaisuehdotuksen) yleis-pätevyyttä. Ideana on niin vaikea haaste, että jos joku asetelma toimii tarkasteltavas-sa tapausesimerkissä, niin se toimii missä vain. Toiminnallisessa tulevaisuus-ajattelussa kehitetään rakennemuutosteoriaa, joka onnistuessaan toimii missä vain.

- Ainutkertainen tapaus. Kriisiä tms. käsittelevä ainutkertainen tapaus, jota ei voitoistokelpoisesti testata. Tulevaisuusajattelussa se on task force -tyyppiä, jonka itse-organisoituva ryhmä vie lävitse.

- Paljastava tapaus. Tässä tapaustyypissä on merkittävää, että tutkija pääsee suoraankohteeseen, pääsee tarkkailemaan ja analysoimaan ilmiötä, joka on ollut aikaisem-min ”mahdoton” ilmiö lähestyä tieteellisellä tutkimuksella. Tulevaisuusajattelussatyypillisesti yllätyksellinen ilmiö paljastetaan ja tuodaan ohjannan piiriin.

Tutkimuksessa käytetään usean tapauksen tapaustutkimuksen ja vielä tarkennettunaupotettujen rinnakkaistapausten tapaustutkimuksen otetta (Yin 1993, 1994). Yinin(1994) mukaan ongelmana upotettujen rinnakkaistapausten tutkimuksessa on paluu laa-jemman yksikön, tässä ennakointijärjestelmän tasolle. Kolme tapausesimerkeistä, vai-heittainen skenaariomenetelmä, ostoskori-menestystuoteajattelumalli sekä Vaasan ver-kostoaluekeskus-ohjelmahakemus, liikkuvat tämän laajemman yksikön piirissä. Upote-tut tapausesimerkit puolestaan toimivat kytkennässä näihin. Aina syvemmälle täsmälli-syystasolle upotettavat yksittäiset tapausesimerkit tuovat vastauksia ennakointijärjes-telmän eri yksityiskohtiin sekä yksityiskohtien toisiinsa liittämiseen. Ilman tätä järjes-telyä mallinnuksen edellyttämä menetelmien kehittäminen tuskin onnistuisi tapaustut-kimuksen avulla.

Tapaustutkimuksella on siis kuvattu tapauksittain substanssitietämystä tiettyjen ym-märtämisen rakenteiden avulla ja saatu täten Yinin kriteerien kautta tapausesimerkin jajonkin yleisen ilmiön välille yhteys. Näin yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmätavallaan mallintuu keräämällä kyseiset yleiset ilmiöt mallin osiksi. Kuitenkin luomallapaikkansa pitävä yleistys on täytetty vain perinteisen selittämisen haaste. Mutta kuntehtävänä on hyödyntäminen, yleistysten summana syntyvästä mallinnuksesta on järjes-tettävä paluu tapausesimerkeissä yleistyksen mahdollistaneisiin työmenetelmiin. Ilmanpaluuta seuraisi vaikeuksia hyödyntää tulosta uusissa tapauksissa. Siksi tapausesimerk-kikohtaiset ymmärtämisen rakenteet on avattu ja jätetty esille mahdollisimman tarkasti.Liian yleistetty rakenne mallinnusta hyödynnettäessä ei ole toistokelpoinen.

Tapausesimerkkejä on käsiteltävä monipuolisesti yksistään yleistyksen tekemiseksi.Esimerkiksi ”Espoo 2025 -skenaarioita” on luonnehdittava tarkoitusperiltään ja aineis-

79

toltaan paljon, ennenkuin on mahdollista tehdä yleistyksenä yhteiskäyttäjien ennakoivanohjantajärjestelmän eräs perusvaatimus: ennakoivan ohjantajärjestelmän välttämätönehto on, että sama tietoviesti menee organisaation jokaiselle tasolle siinä muodossa, ettätuloksena on valitun politiikan mukainen toiminta. Tällä yleistyksellä ei vielä ratkotaongelmia. Ymmärtämisen rakenteet täytyy jättää näkyviin, jotta hyödyntäminen yleises-sä tapauksessa X on mahdollista. Tämä vaatimus tulee eteen viitekehyksen vaikeimmis-sa osissa. Mallinnuksen logiikka edellyttää toimivia palautemekanismeja hyödyntämis-tilanteissa, joita sovellusvaiheen tapausesimerkit käsittelevät luvussa 5. Tämän seurauk-sena tapausesimerkit on kirjoitettava niin, että ne voidaan lukea kahteen suuntaan. En-sinnäkin mallin osat rakentuvat niiden kautta ja toiseksi mallia hyödynnetään tapaustensisältämien ymmärtämisen mekanismien kautta.

Tapaustutkimuksessa Yinin (1994) varoituksen mukaan kyseiset palautemekanismitpeittyvät todella helposti. Edellä esitetty delfoitekniikan kritiikki koskee myös useanrinnakkaistapauksen tapaustutkimusta oman kokemukseni valossa. Yinin tasosiirtymä-ongelman ratkaisin kirjoittamalla teoksen kahteen suuntaan luettavaksi. Luku luvultaedeten näkee, miten ennakoiva ohjantajärjestelmä muodostuu. Järjestelmää puolestaanvoi käyttää lukemalla pelkästään luvun 4 sekä liitteen C. Liite C ohjaa mallin käytössävälttämättömiin tapausesimerkkeihin, joista löytää ennakoivassa ohjannassa tarvittavattyötavat. Tapausesimerkit on siis kirjoitettu ”kaksisuuntaisesti”. Ensiksi niillä todistel-laan ennakoivan ohjantajärjestelmän rakenne ja toiseksi niiden sisältämiä rakenteidenymmärtämistapoja voi soveltaa ennakointityössä.

Taulukossa 5 tapausesimerkit on luonnehdittu Yinin kriteereillä. Jokaiselle tapausesi-merkille on annettu kaksi tai kolme ”tähteä” niiden luonteen perusteella. Kaksi ”tähteä”saaneissa kolmannes valintaperustasta on menetelmäkehitys. Tulevaisuudentutkimuksenkyseessä ollessa ainutkertaisuus on painottunut luonnollisena valintaperusteena. Kunkintapauksen lopputulos on esitettävä yleisin termein niin, että tulos voi koskea mitä tahan-sa ilmiötä eikä enää vain esitettyä tapausesimerkkiä. Näin kunkin tapauksen sisällä luo-daan tiettyjä mallinnuksen osia, jotka kuvataan taulukon 5 oikeanpuoleisessa sarakkees-sa. Näistä yleistyksistä syntyy yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantamalli.

Tapausesimerkkien tutkimusstrateginen asema määrittyy sen mukaan, liittyvätkö nekokeiluvaiheeseen, mallinnukseen vai mallinnuksen soveltamiseen. Mallinnuksen run-kona toiminut tapaus on kriittinen (Sneck 2000). Mallinnuksen aputapauksista ensim-mäinen (Sneck & Mäntylä 1999) on runkotapausta soveltavana ainutkertainen, toinentaas kriittisen ja ainutkertaisen tapauksen yhdistelmä. Tämä ”Vaasan verkostoaluekes-kus” -ohjelmahakemus (2001) on ”Vaasa 2010 action planin” (Sneck & Mäntylä 1999)jatkosovellutus. Niissä on kehitetty asiakkaiden tarvitsemia järjestelmiä, ensimmäistäjärjestelmää on muunnettu aina seuraavaan projektiin, joten ehto yleispätevyydestätäyttyy.

80

Taulukko 5. Tapausesimerkkien luonnehdinta.

Tapauksen valinnan syyTapausesimerkin nimi Kriitti-

nenAinutker-tainen

Paljas-tava

Tapausesimerkin mallinnukseen tuomatosuudet

Vaiheittainen skenaario-menetelmä XXX

Kehityksen käännepisteet, toteutusalustatkäännepisteittäin, tulevien tavoitteiden aset-tajan ja tulevaisuuden toteutusalustojenkehittäjien yhteistyön mallit

Kaupunkien tulevaisuusskenaariomuodossa XXX Muuttuvien arvostusten ja tavoitteiden hal-

lintamenetelmätVanhushuoltokysely Kau-punkien tulevaisuus ske-naariomuodossa

XXX

*tavoiteohjattu kyse-lytutkimus, korttelikerho XX

*sydäninfarkti ja dementia XX

*verkostotalouden sosiaa-li- ja terveydenhuolto XXX

Elinkaariajattelun logiikka, tuotekehitystyönja innovaatioiden tarkoitusperien yhdistelmä,ennakointitiedon yhteiskäyttö, eri toimijoitayhteensovittavan tiedon muotoilu, avoin tek-nologiastrategia: ratkaistava, miten yksittäi-set tutkimus- ja kehittämishankkeet tuottavattarvittavat innovaatiot oikean aikaan, asian-tuntijamielipideperustaisten päättelyjensuora kytkentä skenaariorunkoon

Kaupunkiskenaariot XX Kaupunkiskenaariot

Suomi 2030 -projekti XX Toimijoiden roolien ja yhteistoiminnanmuotojen kehittäminen

Suomen alueelliset me-nestystekijät XX

Pidemmän aikavälin tulosteen siirto lyhyem-mälle aikavälille, muuntotulkkiajatuksenydin, VTT MoneyProP -menettelyn perusta

Ostoskori-menestystuote-malliin perustuva enna-kointijärjestelmä

XXX

Yhteiskäytön perusmallinnus, ennakointi- jaohjantaosuuksien erottelu, klusterin sisäistentoimijoiden roolien määrittely ennakointitie-don hyödyntämisessä

Vaasa 2010 action plan XXXUlkoisen ennakointityön tulosten hyödyntä-minen ja jatkokehittäminen, verkostoyhteis-työ kehittämisessä

Vaasan seudun verkosto-aluekeskus -ohjelmaesitys XX X

Elinkeinojohtamisen toteutusalustojen yh-teensovittaminen ja keskusteluttaminenpoliittisessa päätöksenteossa, ennakoivanohjannan idean omaksuminen kaupungissa

Osaava omistus kiinteistö-liiketoiminnassa (Oskito) X XX

Pysyvän ennakointi- ja ohjantajärjestelmänkäyttöönotto yhdistämään alueellista elin-keino- ja kiinteistöstrategiaa

Markkinaperäinen maa-seudun elinkeinoelämä2010

X XX Äärimmäisen vaikea mallinnuksen yhteis-käyttötilanteen käsittely

Suomi 2020 -tutkimus XXX

Valtakunnan tasoisen ennakoivan ohjantajär-jestelmän kehittäminen ohjaamaan elinkei-notoimintaa kohti menestystuotesuuntautu-nutta yritystoimintaa ja tietoyhteiskunnanseuraavan sukupolven työtehtäviin vaaditta-via osaamiskvalifikaatioita

Pietarin tasapainoisenkasvun malli XX X

Viiden miljoonan ihmisen yhteisön mobili-sointi ennakoivan ohjantajärjestelmän mu-kaan etenevälle markkinaperäiselle kehitys-uralle

81

Käytännössä paljastavat ja ainutkertaiset tapaukset on upotettu kriittisten, mallinnuksenperusratkaisut tuottaneiden tapausten alle. Paljastavassa tapauksessa tyypillisesti hypo-teesien täsmällisyys on alhainen, koska kokemusta vastaavan hankkeen läpiviennistä eiole. Tällöin joudutaan tukeutumaan rakennemuutoksen selitysteorioihin, joita taas ke-hitetään kriittisissä tapauksissa.

Ainutkertaisessa tapauksessa ratkaistavaksi tulee kysymys, jonka ajankohtaisuus häviääriippumatta siitä, saadaanko se ratkaistuksi vai ei. Tällöin on mentävä erittäin lähellehyödyntäjän päätöksentekoa, mikä korostaa toiminnallista paradigmaa. Ainutkertainentapaus on erittäin vaativa, koska myöskään tuloksen hyödyntäjällä ei ole kokemuksiasaatavien tulosten käytöstä. Tapausesimerkit osoittivat, että kehitettävä yhteiskäyttäjienennakoiva ohjantajärjestelmä poistaa käyttäjiltä Yinin määrittämiä ainutkertaisuudenongelmia.

Tapausesimerkeistä vaiheittainen skenaariomenetelmä (Sneck 1983) oli kriittinen ta-paus. Ongelmana oli seutusuunnittelun uudelleen muotoilun monimutkaisuus. Kehitet-tyä menetelmää on käytetty monessa oheisista tapausesimerkeistä. Näistä kaupunkientulevaisuus skenaariomuodossa (Sneck 1985) oli paljastava tapaus siksi, että ensim-mäistä kertaa oli mahdollisuus kytkeä rakennemuutosteorioita laajalla kyselyaineistollatehtäviin tulevaisuusanalyyseihin.

Vanhustenhuollon tutkimukset olivat ainutkertaisia siinä mielessä, että missään yksittäi-sessä tapauksessa käsitelty tilanne ei toistu, koska jokainen tehty tutkimus eteni sarjassaaina ratkoen edellisen tuottamaa uutta tilannetta. Tavoiteohjatut kyselytutkimuksetkorttelikerhon osalta olivat paljastavia siksi, että aikaisemmin ei ollut menetelmiä ohja-tusti selvittää ihmisten näkemyksiä tulevista olotiloista ja kehittää välineitä näin ase-moitua ongelmaa ratkaisemaan. Vastaavasti sydäninfarktin ja dementian tutkiminenskenaariotekniikan avulla ei ole ollut aikaisemmin mahdollista, koska vaiheittaisen ske-naariomenetelmän välineellisyys kytkettynä visioiviin tavoitetiloihin ei ollut käytettä-vissä aikaisemmin. Näissä tapausesimerkeissä jouduttiinkin kehittämään vaiheittaisenskenaariomenetelmän rakennemuutosten teoreettisia kuvausjärjestelmiä. Siksi niille onannettu kaksi ”tähteä”. Teleoperaattorimaiset sosiaali- ja terveydenhuollon analyysitkäsittelevät selvää, kriisiytyvää alaa, joka joko saadaan toimimaan tehtävillä tapausesi-merkeillä tai sitten ei. Suomi 2030 -projekti olisi ollut menetelmien kehittymättömyy-den johdosta aikaisemmin mahdoton viedä lävitse, nyt se saatiin menetelmällisesti hal-lintaan. Mutta samalla päätulos, Suomen vaihtoehtoiset aluerakenteet, edellytti uuden-laisia jatkohankkeita. Niiden tehtäväksi muodostui pohtia tehokkaita menestymisenmalleja.

Jatkohanke ”Suomen alueelliset menestystekijät” oli ainutkertainen. Kaikki seudut oli-vat laman jäljiltä kriisissä ja sen ratkaisemiseksi piti kehittää EU:n tukiin sopiva inves-

82

tointimalli. Kaupunkiskenaariot olivat kriittisiä tapauksia. Kaupungin kehittäminen si-sältää erittäin monimutkaisia ongelmia, joiden läpivienti vaiheittaisella skenaariomene-telmällä lisää menetelmän käyttökelpoisuutta myös muiden monimutkaisten skenaarioi-den teossa.

Ostoskori-menestystuoteajattelua kehitettäessä (Sneck 2000) tehtäväksi määriteltiinsellaisen ennakointijärjestelmän kehittäminen rakennusalalle, joka ohjaa yrityksiä me-nestystuotehakuisuuteen sekä määrittelee tämän liiketoimintaperiaatteen edellyttämätkoulutusstrategiat. Tapausesimerkkinä kuvattu matalan tuottopotentiaalin toiminta-alanmuunto menestystoimialaa kohti kulkevaksi oli kriittinen. Rakennusala on tapauksenavaikea, eli sille kehitettävä toimintamalli toimii helpommissakin toimialatarkasteluissa.”Vaasa 2010 action plan” (Sneck & Mäntylä 1999) sovelsi ostoskori-menestystuotemallissa kehitettyjä toteutusalustoja. Tapauksena se oli ainutkertainen,koska siinä kehitettiin toimintamalli, jonka avulla Vaasan kehitystavoitteiden toteutustaohjataan elinkeinojohdon toteutusalustoilla.

”Vaasan verkostoaluekeskus” -ohjelmahakemus (2001) on kriittisen ja ainutkertaisentapauksen yhdistelmä. Tapausta, missä kolme aikaisemmin eri suuntiin toiminutta seu-tua kehittää yhteisiä toimintamalleja, ei voi toistaa. Koska tapaus edellyttää kuntien yh-teistoimintaa, tapausesimerkin asetelmaa ei ole ollut yhteisen tahtotilan puutteen joh-dosta mahdollista toteuttaa aikaisemmin. Sisäasiainministeriö hylkäsi ohjelmahakemuk-sen aluksi siksi, että aluekeskuksen piti olla työssäkäyntialueen määritteet täyttävä.

Kaikki sovellusvaiheen tapausesimerkit ovat ainutkertaisia. ”Osaava omistaminen kiin-teistöliiketoiminnassa” (Sneck 2001a) edellyttää uusien kiinteistöliiketoiminnan mallienmuotoiluja, jotka ratkaisevat tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävien kasvunedellyttämän toimitilojen tarjonnan ongelmia. ”Verkostotalous ja maaseudun elinkeino-elämä” (Ihmisten maaseutu 2000) on ääriesimerkki ainutkertaisuudesta. Ellei maaseu-dun toimintamalleja saada menestystuotehakuisiksi ja uusia elinkeinoelämän muotojatarjoaviksi välittömästi, maaseutu tyhjenee vuoden 2005 tienoilla, koska sieltä muute-taan pois parempien työmahdollisuuksien luo. Myös ”Suomi 2020” (Sneck 2001b) onainutkertainen siksi, että tehtävänä on arvioida ne toteutusalustat, joilla elinkeinoelämänkapasiteetin yläraja voidaan yhdistää alueellisesti tasapainoiseen kehittämiseen. ”Pieta-rin tasapainoinen kasvu” (Sneck 2001b) käsittelee erittäin monimutkaista ongelmaa,joka ei toistu ja paljastuu tutkijalle ensimmäisen kerran. Soveltavat tapausesimerkit voitulkita osittain kriittisiksi, koska niissä ongelmat ovat niin vaikeita, että syntyviä ratkai-suja voi käyttää muissa tapauksissa.

Tapausten valinnalla on voitu järjestelmällisesti kehittää tutkimusstrategian mukaisiatäsmällisyys-hyödynnettävyys-yhdistelmien parannusmekanismeja. Viitekehykseen onrakennettu kokeilulista niistä asioista, joiden osalla mallin on oltava kestävä. Yhteis-

83

käyttäjien ennakoivaa ohjantajärjestelmää on kehitetty erityyppisiä tulevaisuustietoudenluomisongelmia sisältävien tapausten avulla, samoin on kokeiltu yhdistelmien esiinty-mistä erilaisissa tulevaisuustiedon hyödyntämistilanteissa.

Yhteistoiminnassa tiedon tulevien käyttäjien kanssa on voitu keskittyä yhteiskäyttäjienennakointijärjestelmään sopiviin toimintamalleihin. Kun yhdessä tiedon hyödyntäjänkanssa tuotetaan ratkaisuja käytännön ongelmiin, syntyy ”hiljaista tietoa”, jota on mah-dotonta dokumentoida. Käytännössä aina aikaisemmat tapausesimerkit ovat ohjanneetmuotoilemaan uusiin tapauksiin tehokkaita hypoteeseja sellaisen kokemuksen avulla,jota on mahdotonta raportoida. Mallinnuksen yhteiskäyttö on jatkossa keskeinen hiljai-sen tiedon kehittymisalue.

Yhteenvetona kokeilevien ja teoreettisten käsitteiden varassa toimivalla tulevaisuuden-tutkimuksella ei ole sisäisiä menetelmien kehittämis- ja oikaisuvalmiuksia. Siksi alanmenetelmäkehitykseen ne on haettava muualta. Mallinnuksen laadinnassa käytetty ta-paustutkimus tarjoaa mahdollisuuden tehdä järjestelmällisiä kokeita. Toimintatutkimuspuolestaan sisältää nopean interaktiivisen oikaisumenetelmän. Tällä valinnalla alan me-netelmäkehityksen taakse saadaan välineitä kehittyneemmiltä tutkimusaloilta ja tapaus-esimerkkejä asemoidaan tavallaan muuhun kuin tulevaisuussuuntautuneeseen tutkimuk-seen.

84

3. Kokeiluvaiheen tapausesimerkit3.1 Vaiheittaisen skenaariomenetelmän kehittäminen

3.1.1 Skenaarioista

Skenaario on käsitteenä niin kulunut, että sen juuresta on saatava ote. Tulevaisuudentut-kimukseen skenaariotekniikka tuli näkyvästi Kahnin ja Wienerin teoksen ”The Year2000” myötä (Kahn & Wiener 1967, Masini & Medina Vasquez 2000, s. 53). Aikanaanteos herätti paljon keskustelua, josta osa keskittyi sen otteeseen käsitellä ydinsotaa sota-pelinä vailla inhimillisiä ulottuvuuksia (Kahn & Wiener 1967, s. 316–332). Teoksenmetodiikasta löytää skenaariolle hyvinkin tiukan ”juurimääritteen”:

- Skenaario on ajoitettu, poikkileikkaustilanteittain ajassa etenevä tapahtumaketju- Jokainen poikkileikkaustilanne esittää jotain mahdollista tulevaisuuden tilaa ja kun-

kin poikkileikkaustilanteen on oltava seurausta edellisestä- Tulevaisuuden tiloilla on siis looginen suhde toisiinsa ja havainnollisuuden vuoksi

skenaarion sisältämät tulevaisuuden tilat ajoitetaan kehityksen käännepisteitä kos-keviksi.

Masini ja Medina Vasquez (2000, s. 55) erottelevat skenaarion perusideasta tehdyt so-vellutukset neljään skenaariokoulukuntaan, joista yhdessä edelleen näkyy Kahnin nimi:

- Ekstrapolatiiviset ja normatiiviset skenaariot (Erich Jantsch)- Todennäköiset ja haluttavat skenaariot (ranskalainen koulukunta)- Ensimmäisen ja toisen sukupolven skenaariot (Shell-SRI-koulukunta)- Trendi-, optimistiset, pessimistiset ja kontrastiset skenaariot (H. Kahn ja yhteiskun-

nallinen tulevaisuudentutkimus).

Kahn ja Wiener yhdistelevät muilla menetelmillä tuotettua tietoutta omissa skenaariois-saan. Mittavaan tulevaisuussuuntautuneeseen tietovarantoon perustuva menetelmä onomalla tavallaan raskas. Rooman Klubin ”Kasvun rajat” -raporteissa (Meadows et al.1973 ja 1993) käytetään vielä raskaampia laskelmia kuin Kahnin ja Wienerin teoksessa.Keveimmillään skenaario on mitä tahansa asiaa koskeva käsikirjoitus, koko menetelmääverrataan joskus elokuvan käsikirjoitukseen. Skenaarioiden tekemistä on todennäköi-sesti tarkasteltu enemmän kuin niiden hyödyntämistä. Kahnin ja Wienerin työn alaot-sakkeena on ”kehys spekulaatioille”. Rooman Klubin raportit tuotettiin varoituksinakeskusteluun. Lisäksi skenaarioita laaditaan yritysten strategiaprosessia edeltävänä, pit-kän aikavälin suuntavalintoja alustavana työnä (Meristö 1991). Wilson (2000) määrittääskenaariot välineeksi, jolla parannetaan toimeenpanopäätöksiä painottamalla taitoa siir-tyä skenaarioista strategioihin ja niiden toimeenpanoon. Masinin tarkoittamat Shellin

85

skenaariot paljastivat yritykselle kehityksen uhkatekijöitä. Yhteiskunnallisissa skenaa-rioissa vertaillaan erilaisia yhteisön tavoitetiloja ja rakennetaan polkuja niihin.

Jantschin skenaariokäsitys johtaa soveltamaan skenaariota merkittävien innovaatioidenkehittämisvälineenä. Teknologian kehityksen ennakoinnin terminologiassa etenemis-suuntia kuvataan nimillä eksploratiivinen ja normatiivinen (Jantsch 1967a, s. 31, Jones& Twiss 1978, s. 23). Täsmällisyyteen pyrkivässä tulevaisuuden tutkimuksessa on mo-lemmat tarkastelusuunnat pystyttävä yhdistämään (Jantsch 1967a, s. 31). Ducot ja Lub-ben ovat kehittäneet erilaisista tulevaisuussuuntautuneista kysymyksenasetteluista läh-tien tavoitteellisuuden astetta kuvaavan deskriptiivis-normatiivisen vaihtoehtoasetelman(Ducot & Lubben 1980, s. 53). Jantschin teknistieteellisen käsitteistön sekä Ducotin jaLubbenin ajattelutavan yhdistäminen tuottaa taulukossa 6 esitettävän nelikentän. Laa-jennus sisältää vaiheittaisen skenaariomenetelmän rakenteita.

Taulukko 6. Nelikenttätypologia nykyhetkestä tulevaisuuteen ja tulevaisuudesta nyky-hetkeen etenevästä tarkastelusta.

Tarkastelun etenemis-suunta

Kehi-tyksenohjattavuus

Luotaava Tavoitteellinen

Kehitys ohjattavissaTarkastellaan mitä tavoitteitaeri välineillä voidaan saavut-taa

Kehitetään tarkoituksenmukai-set keinot haluttujen tavoitteidensaavuttamiseksi

Kehitys on satunnaista,sitä on mahdotonta oh-jata

Tutkitaan erilaisten ilmiöidenvaikutuksia

Arvioidaan mahdollisia vaiku-tuksia ja päätellään, mitkä ilmiötvoivat olla niiden aiheuttajia

Tavoitteiden asettamisessa yksi tärkeimmistä tehtävistä on monitieteellisen otteen oikeasoveltaminen. Eri tieteenalojen piirissä tehtyjen päättelyketjujen kytkeminen toisiinsatuottaa vaikeuksia monitieteellisessä tutkimuksessa. Esimerkiksi Ducotin ja Lubbeninnäkemyksen mukaan loogisuusehto edellyttää skenaariopolun tapahtumien kuulumistasamaan kokonaiskenttään (Ducot & Lubben 1980, s. 51). Skenaarionäkökulman valintamääräytyykin sen suunnittelutehtävän mukaan, jonka osana skenaario tehdään. Näkö-kulmaa valittaessa tarkastellaan seuraavia kolmea seikkaa:

- Skenaarion kattavuus- Olemassa oleva tietovaranto ja sen tulkinta ja- Skenaarion hyödyntämistarkoitus.

Skenaarion kattavuudella tarkoitetaan lähestymistavan laajuutta. Laajojen ongelmientarkastelu johtaa helposti väljään, kuvailevaan otteeseen. Tästä on skenaarioparadigma

86

saanut nimensä. Vaihtoehtoisesti voidaan keskittyä jonkin rajatun ongelman, kuten koh-dassa 3.3 esitettävän vanhushuoltoskenaarion laadintaan. Mitä rajatumpi käsiteltäväongelma on, sitä syvempiä analyyseja on mahdollisuus tehdä ja sitä läheisemmin asiavoidaan kytkeä kehityksen ohjaamiseen taulukon 7 mielessä. Olemassa oleva tietova-ranto antaa puitteet skenaariotarkasteluille (Sneck 1983, s. 56–58):

1. Vähän tietoja oman tiedonhankintakyvyn ulkopuolelta eli ulkoisvaikutuskentiltä:uhkien ja mahdollisuuksien kartoitus luotaavalla otteella.Mikäli organisaatio käyttää ympäristön monitorointijärjestelmää, tätä vaikeuttaei ole. Jos valmis skenaario käsittelee edelleen uhkavisioita, työ on jätetty puoli-tiehen. Esimerkiksi Espoo 2025 -skenaariossa aluksi uhkaskenaarioksi tarkoi-tettu elinkeinoelämän toimintaedellytysten hahmoteltu uhka oli helppo rakentaasellaiseksi kehityspoluksi, johon Espoo pystyisi sopeutumaan.Paljon tietoutta ulkoisvaikutuskentiltä: voidaan kehittää toimenpideskenaarioita.

2. Todennäköisten kehitysvaihtoehtojen kartoitus luotaavalla otteella.Laaditaan puiteluonteisia skenaarioita. Ei keskitytä kehityksen ohjausmahdolli-suuksiin, vaan tuottamaan informaatiota kehityksen reunaehdoista. Tarkoitukse-na on tuottaa yleisinformaatiota tarkasteltavan alan tulevaisuuden näkymistä.Kahnin ja Wienerin (1967) ”yllätyksetön projektio” on lähellä tätä vaihtoehtoa.

3. Toivottavien ja/tai uhkakehitysvaihtoehtojen kartoitus luotaavalla otteella.Mahdollisimman hyvien, toivottavien ja uhkaavien tapahtumien etsintä selvittääkuvia nykyisiin toiveisiin perustuvista tulevaisuuden tiloista sekä kehitykseenliittyvien uhkien jopa kriisinomaisista seurauksista. Menettelytavalla saadaanesille äärivaihtoehtoina oleviin kehityspolkuihin kuuluvia päätöstilanteita. Toisinsanoen voidaan alustavasti päätellä, kuinka halutut tulevaisuuden tilat voidaansaavuttaa sekä miten uhkavaihtoehtoja voitaisiin torjua.

4. Tendenssivaihtoehtojen laadinta. Tendenssivaihtoehdoilla tarkoitetaan kehitys-polkua, jossa vallitsevat trendit säilyvät suunnilleen muuttumattomina. Niissäsidotaan kehityspolku todennäköisyyskartoituksella (kohta 2) ja toivottavuus- taiuhkakartoituksella esille saatuihin seikkoihin. Tendenssiskenaarion realistisuusperustuu otaksumaan, jonka mukaan uusia muutospaineita ei synny ja olemassaolevien säätelyn rajat ovat nähtävissä. Näin rakentuu näkemys vain yhdestämahdollisesta kehityspolusta. Tarvittaessa voidaan trendejä, haluttavuuksia sekäuhkia vaihtaa ja uusilla yhdistelmillä voidaan rakentaa vaihtoehtoisia tendenssi-skenaarioita. Vaihtoehtoisuus vie kuitenkin tendenssiskenaariolta sille nimen-omaan tarkoitetun iskevyyden.

87

5. Tavoitteelliset kehitysvaihtoehdot. Toimijat tutkivat, miten ne voivat vaikuttaatulevaisuuteen omilla valinnoillaan. Tavoitteellisuuden kytkentä skenaarioihinjohtaa vaiheittaisen skenaariomenetelmän kaltaisten menettelyjen käyttöön.Tällöin mukaan tulevat tavoitetilojen pohdinta ja toimenpideskenaarioiden laa-dinta kehityspolkujen käännepisteissä.

3.1.2 Kehityksen käännepiste

Prigogine & Stengers (1984) korostavat kehityksen murrostiloja, joissa ei nähdä lakienperusteella, mihin kehityskulku johtaa. Mannermaa (1993) pitää tätä yhtenä evolutio-naarisen paradigman tunnuksena. Vaiheittaisessa skenaariomenetelmässä (Sneck 1983)vastaavat kehityksen käännepisteet nähdään tutkimusteknisesti täsmällisyyden ja hallit-tavuuden yhteensovittajina. Ensin määritetään tehokkaita tulevaisuuden tavoitetilojaerilaisten muutospaineiden vaikutuksesta syntyviin toimintaympäristöihin ja toiseksiluodaan jokaiseen tavoitetilaan mahdollisimman tehokkaat välineet muutoksen kanssaselviämiseksi. Tässä välineiden kehittämisessä vaiheittainen skenaariomenetelmä irtau-tuu tavallisesta skenaarioparadigmasta. Vaiheittainen skenaariomenetelmä luo taidotmuutospaineiden riittävän aikaiseen havaitsemiseen ja poistaa tulevaisuuteen liittyviäriskejä käsittelemällä ennalta kehityksen hallinnan välineitä. Siinä taas on eräs evolutio-naarisen ja toiminnallisen paradigman ero: sama murrostila, mutta kaksi eri käsitystäsen tutkimusteknisestä merkityksestä. Sivusta katsoen vallitsee kaaos ja satunnaisuus,toiminnallisesti katsottuna vallitsee murrostila, jonka hallinnassa joko onnistutaan tai eionnistuta.

Vaiheittaista skenaariomenetelmää koskeva tapausesimerkki tehtiin SeutusuunnittelunKeskusliiton sekä seutukaavaliittojen toimeksiannosta. Tilausajankohtana eli vuonna1983 seutukaavaliitoissa nähtiin varsinaisten seutusuunnitelmien maankäytön osaltaolevan valmistumassa. Tässä liittojen työtehtävien murrosvaiheessa haettiin uusia me-netelmiä, joilla ne voisivat tehdä ehdotuksia alueellisen tulevaisuuden kehittämisestämyös toiminnallisten asioiden osalta. Siksi ei riittänyt pelkkien tulevaisuuden tilojenvisionäärinen luonti, vaan tarvittiin lisäksi tapa innovoida ne toimenpiteet, joiden avullatavoiteltaviin toiminnallisiin tiloihin voidaan edetä. Tässä kolmas näkökulma kehityk-sen käännepisteeseen: organisaatio on itse käännepisteessä.

Suomessa ei ollut perinteitä tehokkaan tulevaisuuspäättelyn teossa. Laadin vaiheittaisenskenaariomenetelmän ympäristössä, jossa työtä ei voinut rakentaa aikaisempien tulevai-suusanalyysien tulosten varaan. Yllätyksiä ja tuntemattomia muutospaineita ei voituerottaa rakenteellisista muutoksista. Jotta yllätykset ja varsinaista muutostekijää edeltä-vien indikaattorien tunnistukset saatiin menetelmällisesti hallintaan, ne määriteltiin or-ganisaation näkökulmasta ulkoisvaikutuskentille kuuluviksi. Ulkoisvaikutuskentän

88

muutostekijät ovat toimijan päätöksenteon kannalta yllätyksiä tai jostain muista tapah-tumista johdettavia. Liitteessä A niitä on yhdistelty ja muotoiltu taustaskenaarioksi.Näin ne on saatu vahvistumaan alkuoletuksista operatiivisiksi haasteiksi, ulkoisiksimuutospainetiloiksi.

Kuviossa 11 esitetyn systematiikan mukaisesti kehitetään ensin hypoteeseja, joilla siir-rytään yllätystä tunnistavilla hypoteeseilla epävarmuuden hyväksynnästä arvauskyvynpiiriin. Sen jälkeen indikaattoreita tunnistavilla hypoteeseilla edetään arvauskyvystäkohti seurantakykyä ja edelleen pysyvyyttä tunnistavilla hypoteeseilla haetaan varautu-miskykyä. Varautumiskykyä saavutettiin, mutta toimintakykyyn ei edetty. Menetelmänsilloisten hyödyntäjien eli seutukaavaliittojen tehtävänä ei ollut toimenpidevastuidenotto vaan erilaisten kehityslinjojen seurausten arviointi. Näin ollen varautumiskyvynluonti ja vaikuttamistarpeen osoittaminen riittivät hypoteesien kehittämisessä innovaa-tiotarpeen hahmottamiseen.

Vanhan tiedon täsmällisyystasoUuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

1. Kaaos, yllä-tykset, sattuma.

2. Aikai-sia indi-kaatto-reita

3. Tekijänsisältö eiole täsmäl-lisestimääri-teltävissä

4. Tekijä ontäsmällisestimääriteltä-vissä, muttasen kehityk-seen ei voi-da vaikuttaa,

5. Tekijäon täsmälli-sesti määri-teltävissä jasen kehi-tykseenvoidaanvaikuttaa

6. Tekijä ontäsmällisestimääriteltä-vissä ja senkehitystävoidaanhallita

Yllätyksentunnistus hj1

Epävarmuu-den hyväksyntä

Indikaattorinpysyvyys hj2

Arvaus-kyky

Pysyvyydentunnistus hj3

Seuranta-kyky

Kestokynnyksenarviointi hj4

Varautu-miskyky

Toteutusalustojeninnovointi hj5

Toiminta-kyky

Toteutusalustojenkehitys hj6

Ratkaisu-kyky

Kuvio 11. Tapausesimerkin ”Vaiheittainen skenaariomenetelmä aluesuunnittelussa”sijoittaminen viitekehykselle hypoteesien tehtävän mukaan.

Aluekehittämisen tavoitteiden asetannan ja kehityksen ajoituksen yhteensovittamisenkeinoksi otettiin innovaatioita vaativat kehityksen käännepisteet, ”törmäys muutospai-neisiin”. Innovaatiotoiminnan vaikutus kehityksen suuntaamisvaihtoehtojen määrittämi-seksi kehityksen käännepistetiloissa muotoiltiin toimenpideskenaarioilla. Taulukossa 6esitetty yksinkertainen asetelma ohjasi menettelytavan muotoilua. Vaiheittaista skenaa-

89

riomenetelmää on kehitetty teoreettisesta rakennelmasta (Sneck 1983) lähtien strategi-sen johtamisen apuvälineeksi, kun tavanomaiset skenaariot kuvaavat jonkin tapahtuma-ketjun riippumattomana organisaation suunnittelutoimesta, päätöksentekoprosessista jaerityisesti tuotekehitystyön toteutuksesta. Tässä toinen ero johdannossa esiteltyyn ske-naarioparadigmaan.

Kehitystyön lähtökohdaksi otettiin neljän erillisen tulevaisuudentutkimuksen rakenne-osan käyttö. Viidentenä skenaarioiden laadinnan teoreettisena elementtinä toimivat eri-laiset kehitysteoriat varsinaisten rakenneosien avulla saatujen tietojen toisiinsa yhdistä-misessä käännepisteittäin. Tarvittavat rakenneosat ovat (Sneck 1983, s. 34):

1. Nykyhetkestä tulevaisuuteen etenemismahdollisuuksia luotaava skenaarion osa (eks-ploratiivinen komponentti, kausaalinen selittäminen).

2. Tavoitteellisista tulevaisuuden tiloista nykyhetkeen etenevä skenaarion osa (norma-tiivinen komponentti, teleologisen selittäminen)

3. Ulkoisvaikutusskenaariot ulkoisten muutospaineiden tunnistusta ja ajoitusta varten.4. Toimenpideskenaariot kunnan toimintojen kehittämisessä tarvittavan innovatiivisen

työn ohjausvaikutusten arvioimiseksi.

Skenaarion tai yleensä tulevaisuusväittämän loogisuusehto on tärkeä säilyttää. Vaiheit-taisessa skenaariomenetelmässä ongelma on ratkaistu tieteiden peräkkäiskytkennällämonitieteisyyden sijasta. Kuviossa 43 (ks. s. 167) esitetään, miten valmiit technologyforesight -analyysit saadaan työn lähtötietoudeksi vastaavalla tavalla kuin liite A. Kään-nepisteiden lukeminen foresight-analyyseista edellyttää taitoja yhdistää useiden alojenkehityskulut toisiinsa. Toimenpideskenaario puolestaan työstää käännepisteessä tarvit-tavat vaikuttamisen välineet innovaatioksi. Nämä ratkaisut osaltaan määrittivät oheisentutkimuksen tavoitetta, yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän rakenteidenkehittämistä.

3.1.3 Vaiheittaisen skenaariomenetelmän laadinta ja hyödyntäminen

Seuraavassa tarkastellaan vaiheittaista skenaariomenetelmää sen kehittämishetkellä1980-luvun alussa, jolloin tulevaisuudentutkimus oli vasta alkamassa Suomessa. Yh-teiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä rakentuu useissa kohdissa tässä tapausesi-merkissä kehitettyjen työmenetelmien varaan. Vaiheittainen skenaariomenetelmä onhelposti toistettavissa, koska se koostuu erillisistä osuuksista. Yhden osuuden läpivientiantaa mahdollisuudet muiden osuuksien korjaukseen.

Tulevaisuuden kuvien ja kehityspolkujen muodostaminen vaiheittaisella skenaariome-netelmällä käynnistyy ulkoisvaikutusskenaarioiden laadinnalla. Kehityksen käännepis-teet johdetaan niistä tunnistamalla ja ajoittamalla muutospaineet. Käännepisteitä koske-

90

vat tavoitteet määritetään skenaarion tavoitteellista rakenneosaa käyttäen. Tavoitteidentarkastelussa on olennaista niiden toteuttamiseen tarvittavien toimenpiteiden kehittämi-nen. Siksi skenaarioaihioon lisätään tavoitteellista rakenneosaa käyttäen analyysi muu-tospaineajankohtina tavoitelluista kehityksen välitiloista sekä lopputilasta. Vaiheittaisenskenaariomenetelmän käsitteistössä innovaatioiden kehittäminen tapahtuu toimenpide-skenaarioiden muodossa. Välitiloja kutsutaan kehityksen käännepisteiksi. Näihin kehi-tyksen käännepisteisiin suunnataan innovaatioiden kehittäminen toimenpideskenaarioitarakentamalla. Toimenpideskenaarioilla selvitetään ne välineiden, menettelytapojen jatarvittavien innovaatioiden kokonaisuudet, jotka organisaatiolla on tai jotka sen pitääkehittää voidakseen ohjata kehitystä tavoitteidensa mukaisesti kussakin käännepisteessä.Yhtä kehityspolkua varten joudutaan laatimaan vaihtoehtoisia toimenpideskenaarioitajokaista sen käännepistettä varten. Käännepisteissä joko torjutaan uhkaavia tai hyödyn-netään myönteisiä muutospaineita.

Syntyvistä vaihtoehtoisista kehityspoluista on mahdollista valita halutuin. Sen toteutta-minen on strategisen johtamisen piiriin kuuluva ongelma. Yllätysten takia kannattaavarautua useampaan mahdolliseen kehityspolkuun ja vaihtaa ohjantastrategiaa tarvit-taessa lukkiutuvien tilanteiden välttämiseksi. Kehityksen ohjausnäkökulma on korostu-neessa asemassa vaiheittaisen skenaariomenetelmän käytössä. Käsiteltävät skenaarionä-kökulmat saattavat poiketa ohjaustarpeesta. Tällöin painottuvat vaiheittaisen skenaarionrakenneosat eri tavoin. Vaiheittaisen skenaarion laadinnan vaiheet (a)–(f) havainnollis-tetaan yleiskuvausta laajemmin kuvion 12 avulla:

(a) Aluksi määritellään tarkastelukehikon pääperiaatteet kaksiulotteisen akselistonavulla. Pystyakseli kuvaa tavoitteita, arvostuksia ja vaaka-akseli mahdolliset ke-hityspolut ajan suhteen. Tarkasteltaviksi voidaan ottaa esimerkiksi tulevaisuudenkäyttäjien toimialoittaisia tulevaisuuden palveluja koskevat tavoitteet ja niidentoteutuneisuuden aste. Tavoitteet ovat elämäntilanteesta ja elintavasta riippuvakokonaisuus, josta on vaikea irrottaa tiettyä palvelua yksittäiseksi osaksi. Käyt-täjien palvelutarvetila voidaan päätellä- käyttäen hyväksi väestön ikäkerrostumajaottelua, jonka avulla voidaan johtaa

tulevaisuuden asukkaiden arvostuksia erilaisten trendien avulla ja- rakentamalla kustannushyötyanalyyttinen vertailujärjestelmä, jossa joko ta-

voiteohjattua kyselytutkimusta tai yksilön eläytymismetodia hyväksi käyttäenesitetään kehittämistoimenpiteiden painoarvo eri asukasryhmien kannalta.Näin voidaan käynnistää arvokeskustelu voimavarojen kohdentamisesta sekäpalveluinnovaatioiden tarpeesta ja läpiviennistä.

Käännepisteiden kuvauksiin sisältyy tällöin seuraavanlaista tietoutta: mitä ontehty tai tapahtunut, mitä toimenpiteitä voidaan kokeilla, mitkä tapahtumat ovatuhkaamassa jne. Tietous esitetään vaiheittain kuvauksina, tilastoselvityksinä

91

yms. muotoisena. Kehityspolkuvaihtoehdot kuvautuvat siis käyttäjien tavoittei-den toteutuneisuutena pystyakselille. Skenaariovaihtoehtojen asema pystyakse-lilla riippuu arvosteluperusteista, jotka on johdettu käyttäjätavoitteista. Tämänäyttää, miten hyvin skenaariovaihtoehto toimii tavoitteisiin nähden. Käsitteenhylkyrajan alapuolelle joutumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa kehitys voimak-kaiden yllätysten, ympäristökehityksen epäjatkuvuuksien tai omien kehittämis-voimavarojen puutteen johdosta riistäytyy pois hallinnasta.

(b) Ulkoisvaikutusskenaarioiden (ks. liite A) avulla tunnistetaan ja ajoitetaan tar-kasteltavan toimialan ympäristössä kehittymässä olevat muutospaineet. Toimi-alan nykytilaa ja sisäisiä kehitysmahdollisuuksia luotaamalla täsmennetään ul-koisten muutospaineiden vaikutukset kehitysnäkymiin. Muutospaineiden tun-nistus ja ajoitus tuo laadittavien kehityspolkujen käännepisteet esille.

(c) Nykyhetkestä tulevaisuuteen etenevä, luotaava ote tuottaa yleiskuvan toimialanrakenteellisista kehitysmahdollisuuksista muutospaineiden alla. Kehityksenkäännepisteinä käytetään muutospaineiden ilmenemisajankohtia. Luotaavallaotteella tarkistetaan käännepisteiden luonne ja muutospaineiden vaikutuksenvoimakkuus.

92

1983 2015

Hylkyraja

Tarkastelukehikon periaatteetTutkimuskohteen tulevaisuutta

koskevien laadullis-toiminnallisten tavoitteiden toteutuneisuusaste

a

1983 2015

Tutkimuskohteen sisäiset muutospaineet Ulkoisvaikutusskenaarioista johdetut muutospaineet

b

1983 2015

c

1983 2015

e d

1234567

1983 2015

1234567

f

1983 2015

1

3

7

Tutkimuskohteen sisäiset muutospaineet Ulkoisvaikutusskenaarioista johdetut muutospaineet

Kuvio 12. Skenaarion rakenneosien yhdistäminen (Sneck 1983, s. 69).

(d) Skenaarion päätevuotta koskien voidaan asettaa vaihtoehtoisia tavoitteita. Neeroavat toisistaan yhtäältä tavoitellun laatutason sekä toimivuuden suhteen jatoisaalta toteutuneisuusasteen suhteen. Ohjevuoden tavoitetiloista lähtien laadi-taan tavoitteelliset tarkastelut. Käännepisteittäin konstruoidaan välitavoitteita.

93

Tavoitteellisen rakenneosan tarkoituksena on sovittaa tavoitteet muutospainei-siin ja luotaavalla otteella laadittuihin mahdollisiin kehityspolkuihin.

(e) Kehityksen ohjaus edellyttää tavoitteiden toteutuksen mahdollistavia tehokkaitamenettelytapoja. Käännepisteissä mahdollisia välitavoitteita vasten laaditaantoimenpideskenaarioita, joilla käännepisteen luonteen mukaan ohjataan välita-voitteiden edellyttämien innovaatioiden läpivientiä. Käännepisteestä seuraavaanedettäessä kytketään toimenpideskenaariot toisiinsa. Jos ne sopivat hyvin toisiin-sa, asetettuja tavoitteita voidaan pitkällä aikavälillä nostaa. Vastakkaisessa ta-pauksessa ilmenee toimenpideskenaarioilla kuvattujen innovaatioiden riittämät-tömyys alkuperäisiin tavoitteisiin nähden. Tehokkaiden toimenpideskenaarioi-den laadinta edellyttää innovaatiokykyä kyseisellä alalla. Tehokkaita toimenpi-deskenaarioita toimija voi siis laatia vain omalta tai siihen läheisesti liittyvältätoimialalta. Tällöin toimenpideskenaarioiden avulla ennakoidaan ne välineet,jotka toimijan on tulevaisuudessa hallittava voidakseen vaikuttaa kehitykseen.

Toimenpideskenaarioita laadittaessa voidaan riskiä ottaen olettaa, että tulevattoimenpideinnovaatiot tuottavat tavoitellun, vaativan kehityspolun, vaikka ky-seisiä välineitä ei tunneta tutkimushetkellä. Toisaalta saattaa paljastua kehitys-polun katkaisevia tilanteita. Jos tietyn kehityspolun edellyttämiä toimenpiteitä eipystytä kehittämään, kehityspolkuaihio on hylättävä.

(f) Lopullisissa vaiheittaisella skenaariomenetelmällä laadituissa skenaarioissamuutospaineet, tavoitteet ja välitavoitteet, toimenpideskenaariot sekä luotaavattarkastelut sovitetaan toisiinsa. Yhteensovittaminen tapahtuu edellä kuvattujenvaiheiden b, c, d ja e iteratiivisella käsittelyllä. Toimialoittain voidaan luodauseita kehityspolkuja, joissa välineiden tehokkuus on ratkaisevassa asemassa.Näitä tavoitteiden ja välineiden oleellisimpia suhteita tarkastellaan kuviossa 13.

94

HerkkyysMistä tekijästä johtuu, että

tavoite voi jäädä toteutumatta taitoteutuu vain osaksi? Miten suhdanne-herkkä tavoite on? Tarkistus ulkois-

vaikutusskenaarioita tehden.

TavoitetehokkuusMiten tärkeä tavoite onskenaariopäämäärän

kannalta? Onko tavoitetehokas halutun kehityspolun

aikaansaamiseksi?

Toimenpiteiden riittävyysOnko riittävät toimenpideskenaariot

tavoitteen toteuttamiseksi? Valmis actionplan platform? Tarkistus

toimenpideskenaarioita tehden.

KorvattavuusMillä toisella em. ongelmat

paremmin ohittavalla, samaanskenaariopäämäärään pyrkivällä

tavoitteella aikaisempivoitaisiin korvata

TavoitettavuusOnko skenaario-päämäärä, johontavoite tähtää,

mielekäs?

MitoitusOnko päämäärä vääränsuuruinen, väärin mi-toitettu, voidaanko se

korjata?

0. Määritellään skenaarion ohjevuottatai käännepistettä koskeva tavoite

2.Tavoitteellinen ske-

naario voidaan laatia,ohjattavus heikko

Vaatii voimakkaitainnovaatiopohdis-

keluja

1.A. Tavoittellinen skenaa-rio voidaan laatia, ohjat-tavuus hyvä

B. Poimitaan roadmapilta toteutuk-seen/action planlaitetaan käyntiin valmiinplatform-aihion päälle

3.Tavoitteellisia skenaarioita

ei voida laatia

Ei ole tärkeä taion tehoton

Tärkeä jatehokas

Rakenteellisestiepävarma taisuhdanneherkkä

RiittämättömätRakenteellisestivakaa jasuhdanteistariippumaton

Korvat-tavissa

Korjat-tavissa

Ei korjattavissa

Eitavoiteltava

Eikorvattavissa

Tavoiteltava

Riit-tävät

Kuvio 13. Tavoitteiden ja välineiden suhteet vaiheittaisessa skenaariossa.

95

Analyysi paljastaa kolme vaihtoehtoista ohjauskykyasemaa, joille on perustana toimen-pideskenaarioiden tila:

1. Tavoitetehokkuus: Tavoitteet pystytään määrittelemään hyvin ja toimenpideske-naariot pystytään kehittämään niin tehokkaiksi, että kehityksen ohjattavuus onhyvä. Jos pystytään selvittämään perusteluineen ne tavoitteet, arvostukset, toi-mijat kehittämishankkeineen, muutosta ylläpitävät, mahdollisesti erisuuntaisetvoimat sekä ulkoiset muutospaineet, jotka ovat tietyn kehityspolun takana, syn-tyy ”itsensä toteuttava ennuste” tulevista tapahtumista. Käytännössä edetäänolettaen, että veturi-ilmiöiden taakse voidaan rakentaa tehokkaita toimintamal-leja. Ne saattavat jäädä liian väljiksi tehokkuuden kannalta.

2. Herkkyys: Tavoitteet ovat ehdottomat, rakenteellisesti epävarmat tai suhdanne-herkät. Koska skenaario koostuu jos ... niin -väittämistä, tavoitteellinen skenaa-rio voidaan laatia tällaisessa tapauksessa. Skenaarion tarkoitus ei ole osua oike-aan, vaan tehtävänä on kuvata mahdollisia kehityspolkuja päätöksenteon tueksi.Skenaario toteuttaa tämän tehtävän hyvin, jos toimenpideskenaariolla voidaannäyttää tarvittavien taitojen innovatiivisen valmisteilla olon riittävä taso suhtees-sa hetkeen, jolloin ko. toimintavälineiden on oltava käytössä.

3. Toimenpiteiden riittämättömyys: Välineiden riittämättömyys tulee eteen useissaanalyyseissa. Vanhushuoltoskenaario kohdassa 3.3 on esimerkki puutteellisiavälineitä kuvaavasta tilanteesta, samoin kohdassa 5.3.1 kuvattava tavoite moni-toimialaisesta, haja-asutusalueiden asukkaita työllistävästä virtuaaliyrityksestävuonna 2010. Keskeistä on eri rakenneosia yhdistellen kehittää päämäärältäänmielekäs vaiheittainen käännepiste kerrallaan etenevä skenaario. Sen toteutumi-nen riippuu tarvittavien välineiden kehittämiseen asetettavista panostuksista.Skenaario on mahdoton, ellei välineitä saada kehitettyä ajoissa.

Vaiheittainen skenaariomenetelmä tarjoaa ennakoivalle ohjantajärjestelmälle useita pe-rusratkaisuja. Koko menetelmän perustana ovat tarkasteltavan aikavälin kuluessa kehi-tettävät innovaatiot. Koska innovaatioiden tekoon osallistuu suuri määrä toimijoita, tut-kimuskohteen eli yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän perusideat löytyvätvaiheittaisen skenaariomenetelmän ratkaisuista:

1. skenaarion rakentaminen valmiiseen tulevaisuussuuntautuneeseen tietovarantoonnojautuen

2. apumenetelmien käyttö3. tavoitetilojen tehokkuuden tarkastelu hyödyntäjän näkökulmasta, arvonlisä hyö-

dyntäjälle sekä interaktiivinen kytkentä tutkimustyöhön4. työteknisesti visiot ja tavoitetilat voidaan vahvistaa toteutusalustoilla (toimenpide-

skenaariot).

96

Muiden toimijoiden tuottamiin innovaatioihin perustuvien toteutusalustojen laadinta eivoi tapahtua vaiheittaisen skenaariomenetelmän avulla. Tämä vaiheittaisen skenaario-menetelmän hyödyntämisen raja on osaltaan osoittanut yhteiskäyttäjien ennakointijär-jestelmän tarpeen. Sillä voi esimerkiksi maantieteellisellä tasolla tarkastella, miten hy-vin kaikkien kehitykseen vaikuttavien toimijoiden toimenpiteet sopivat toisiinsa. Yh-teensopimattomuuksien ennakointi auttaa eri toimijoita muotoilemaan kehittämistyönsäkokonaisuuteen sopivaksi.

3.2 Kaupunkiskenaariot

3.2.1 Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa

Yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän kehittämisessä tapausesimerkki ”Kau-punkien tulevaisuus skenaariomuodossa” (Sneck 1985) linjaa mallinnuksen sitä osuutta,jolla ennakointitulosteet muunnetaan ohjantajärjestelmän sisällä tapahtuvaksi kehitys-työksi. Tulevaisuussuuntautuneen kyselyn tulkintajärjestelmä osoittaa yhden menette-lytavan laatia ennakointituloste tarkoituksena aloittaa sen perusteella kehitystyö. Ta-pausesimerkin mukaan kehityksen ohjaamiseksi on tärkeätä määrittää se ajankohta, jol-loin pitkän aikavälin ennuste siirretään aktiivisen tuotekehitystyön kohteeksi.

Tapausesimerkissä kehitin menetelmän, jolla voidaan ennakoida palvelujen laatuvaati-mukset tulevaisuuden asukkaiden näkökulmasta. Tutkimusteknisesti vaiheittaisen ske-naariomenetelmän rakenneosilla yhdistetään kunnallisten palvelujen kehittämistä kos-kevat vaihtoehdot eri ikäkerrostumiin kuuluvien asukkaiden arvioon halutuista tulevai-suuden tiloista. Näin piirtyy kuva kehittämistoimenpiteiden riittävyydestä tulevaisuudenasukastavoitteiden tyydyttämiseen (Sneck 1985, s. 8). Ennakoivaan ohjantajärjestel-mään saatiin kehitettyä osio, jossa kehityspolkujen rakentamisessa tunnistetaan ja ajoi-tetaan toimialakohtaiset rakenteelliset ja yllätykselliset muutospaineet, alalla vallitsevathitausvoimat, tulevaisuuden käyttäjien näkemys kehittämistavoitteista ja mahdollisuudettuottaa asiakkaiden tarvitsemat palvelut erilaisissa taloudellisissa oloissa.

Kehitetty ajattelutapa edellyttää monimutkaista analyysijärjestelyä. Koska tapausesi-merkissä toteutettiin laaja asukaskysely, syntyi mahdollisuus kehittää rakenteellistenmuutosten tulkintateoriaa rinnan empiirisen tiedonhankinnan kanssa. Vaiheittaiseen ske-naariomenetelmään perustuva analyysikehikko esitetään kuviossa 14 (Sneck 1985, s. 8).

97

PALVELUN LAATU KEHITTÄMISTOI- MENPITEITTÄIN TULEVAISUUDEN ASUKKAIDEN ARVIOIMANA. TARKASTELTAVA PALVELUSEKTORI: - LIIKENNE - ASUNNOT -- määrä -- laatu - ASUNTOJEN LÄHIYMPÄ- RISTÖ - VANHUS- HUOLTO - LASTENHOITO - KOULU - TERVEYDEN-

HOITO - KULTTUURI JA VIIHDE - URHEILU JA ULKOILU ? ASUINYHTEISÖ- TOIMINTA ? MONITOIMIPAL- VELUPISTET

PALVELU- VARUS- TUKSEN KEHITTÄMIS- TOIMEN- PITEET

MUUTOSPAINEET JA NIIDEN AJOITTUMINEN

- ELINKEINOELÄMÄN, TYÖPAIKKOJEN MÄÄRÄN KEHITYS KAUPUNGISSA - VÄESTÖN MÄÄRÄN JA IKÄRAKENTEEN KEHITYS KAUPUNGISSA - VERO- JA PALVELUJEN MYYNTITULOJEN KEHITYS/MENOT - LAKISÄÄTEISTEN VELVOITTEIDEN KEHITYS

NYKY- TILA

KEHITYS- POLKU- JEN PÄÄTE- PISTEET

1990 2030

Kuvio 14. Vaiheittainen skenaariomenetelmä palvelutuotannon kehityspolkujen laadin-nassa (Sneck 1985, s. 8).

Tapausesimerkin tulevaisuussuuntautuneen kyselyosuuden tehtävänä oli tarkentaa ku-vion 14 kehityspolkujen päätepisteitä. Tarkentamista varten luotiin useita rakenteellisiamuutoksia jäljittäviä järjestelmiä. Tulevaisuussuuntautuneen kyselyn rakentaminen ja

98

tulkinta edellytti yhtäaikaisia analyyseja seuraavista aiheista (Sneck 1985), jotka sisäl-tyvät kuvioon 14:

1. väestökehitys ja sen yhteiskunnalliset haasteet kaupunkien kannalta,2. hallinto-organisaatioiden toiminta asukasnäkökulmasta,3. palvelutuotannon ulkoisvaikutuskenttien muotoutuminen,4. kaupunkirakennekehitys yleensä,5. palveluihin liittyvien ja niiden tuottamisessa hyödynnettävien tekniikkojen kehittä-

mismahdollisuudet sekä6. tutkimuksessa seurattavien kaupunkilaisryhmien asenteiden ja arvostusten muutos.

Analyyseista kehittyi liitteessä A esitettävä taustaskenaario. Väestökatohypoteesi nousisen tärkeäksi osaksi. Tausta-analyysien perusteella voitiin vahvistaa kyselyn tuottamaaennakkokuvaa kaupunkilaisten palveluvarustusten kehittämistä koskevista odotuksistaja asennoitumisesta palveluiden käyttöön. Näin sektoreittaisten palveluvarustusten ke-hittämismahdollisuuksista laaditut skenaariot saatiin lähelle kaupunkien kehittämisstra-tegiatyötä. Kokonaiskuvasta otettiin tarkasteluun ne asiat, joiden voi arvioida olevantärkeimpiä kehittämiskohteita yhtäältä kaupunkilaisten tarpeiden ja toisaalta kaupungintalouden kannalta. Näin työtapa antoi aineistoa arvokeskustelulle.

Tapausesimerkissä muotoiltua yleiskuvaa kaupunkien tulevaan kehitykseen vaikutta-vista tekijöistä ja niihin liittyvistä mahdollisista seurausvaikutuksista kaupunkien pal-velutoimialoilla tarkastellaan metodologisesti taulukossa 7. Metodologinen erittely teh-dään sen mukaan, mitkä asiat olivat tapausesimerkissä alkuoletuksina ja mitkä perus- jajohdettuina hypoteeseina. Muutospaineiden ja rakenteellisten muutostarpeiden yhdistä-minen tuotti yleisemmän tason perustaa kuntasektorin palvelujen täsmällisille kehittä-mistarkasteluille.

Taulukossa 7 esitettävässä ratkaisussa Yinin (1994) tasosiirtymäongelmia on poistetturakentamalla hypoteesien sisäiset riippuvuudet eri tasoja yhdistäviksi. Toimintatutki-muksen (Kuula 1999) periaatteita voi puolestaan soveltaa tasosiirtymien hallinnassamallinnusvaiheen ja mallinnusta soveltavien tapausesimerkkien asetelmissa. Kohdassa3.3 tehdään hypoteesien muotoilu yksittäisissä hankkeissa taulukossa 7 kuvattavien pe-riaatteiden varassa. Tämä mahdollistaa tasosiirtymät vanhushuollon kehittämisperiaat-teita tarkastelevien skenaarioiden laadinnassa.

99

Taulukko 7. Tapausesimerkin Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa ulkoisetmuutostekijäanalyysit sekä tulosten hyödyntämiseen liittyvät hypoteesit (Sneck 1985).

1. Alkuoletukset jakoetilanne

Väestökatohypoteesi, alueiden erilaistuminenTyöllisyyden kehitys kahteen ”polarisaatiovaihtoehtoon” perustuvana skenaarionaAsuntokuntien määrä- ja kokolaskelmaAsukkaiden tulevaisuusodotusten tulkinta palvelujen kehittämisen kannalta

2. Ympäristöanalyysi jaulkoisvaikutuskentänmäärittely

Maailmantalouden tila voi kehittyä täysin eri suuntiin robottiautomaation ja mikro-prosessoriteknologian muutettua teollisuustuotannon luonteenPalvelujärjestelmät kiinni tulokehityksestä

3. Perushypoteesit h1: Ikäkerrostumien erilaisuus, mm. perijäsukupolven syntyh2: Uuden teknologian massiivinen hyväksikäyttö palveluissah3: Kaupunkien voimakas erilaistuminenh4: Väestökatohypoteesih5: Kunnalliseen palvelutuotantoon kehitetään uusia toimintamallejah6: Väestön todelliset tarpeet ristiriidassa palvelujen kehitysstrategioihin nähdenh7: Ristipainetila: 1985–2000: valtiovallan ja asukkaiden kaupunkipalveluja koskevat

odotukset kasvavat vs. talouselämän kehitystrendit kaventavat kaupunkien toi-mintamahdollisuuksia

4. Johdetut hypoteesit hj1: (h1), (h2), (h3), (h7): Muuttotappiokuntien talous joutuu kireälle, kun ”uudenteknologian” myötä keskusten ympärille kehittyy voimakkaita yhteisöjä

hj2: (h2), (h5): Uusi teknologia muuttaa terveyspalvelujen tuottamistapojahj3: (h1), (h3), (h6): Liikuntapalvelutuotanto väärillä linjoilla, kustannukset karkaavat

käsistä ilman yksityistämistä

5. Hypoteettistentulevaisuuden tilojenkehittäminen.

Ennakointimenetelmät:Kyselytutkimuksen tulosten muunto vaiheittaisen skenaariomenetelmän avulla tule-vaisuutta koskeviksi tavoitteiksi, tavoiteohjattu kysely.Vaiheittaisen skenaariomenetelmän jatkokehittäminen

6. Hypoteettistentulevaisuuden tilojentestaus, täsmentämi-nen ja hyödyntämi-nen

Ylipitkällä aikavälillä asukkaiden arvostusten selvittämisen menetelmä, ikäkerrostu-mittaisten mielipiteiden kuljettaminen tulevaisuuteen ikäkerrostumaa selitysvälineenäkäyttäen.Innovaatioiden merkitys yhtäältä kaupunkien palvelutuotannon kehittämisessä jatoisaalta elinkeinoelämän rakenteiden uusijana vaatii omat työmenetelmänsä.Usean yhteiskäyttäjän ennakointijärjestelmän ideaa tuki jälkikäteen arvioiden se, ettäpaljastetut uudet asenteet olisivat tarvinneet systemaattista seurantaa ajan mittaan.Väestökadon torjuntastrategia edellyttää seurantaa ja pienimittakaavaista muunteluakoko ajan.

7. Toimijoiden yhteis-toiminta järjestelmäl-linen tulevaisuusana-lyysi, tiedollistenosatekijöiden proses-sointi ohjausimpulssittoteutusalustoilletoimijoiden yhteisetstrategiat ja toteutus-alustat

Yhteiskäyttäjien ennakoivaan ohjantajärjestelmän kehittyi tiedollisten osatekijöidenprosessoinnin piirissä arvostusten muuntomenettely ikäkerrostumia siirtomekanismi-na käyttävän kyselyn avulla. Työn perustalta käynnistyneet uudet hankkeet selvittivätyhteistoiminnan malleja ja tavoitteiden hallintamenetelmiä.Lisäksi käsiteltiin uusia toteutusalustoja, joita tarvitaan havaittujen ohjausimpulssienvastineeksi.Toimijoiden yhteistoimintaa käsiteltiin vain välillisesti.

Kyselytulosten mukaan tuotettiin todennäköisten toimintatavoitteiden ja niihin sopivien,mahdollisten toimintavälineiden yhdistelmät. Tässä noudatettiin vaiheittaisen skenaario-menetelmän ajattelutapaa. Saadut yhdistelmät tulkittiin kuviossa 15 esitettävän tuolloin

100

kehitetyn tulkintajärjestelmän avulla. Siinä on yhdistetty Rapoportin (1977) luomaan”suodatinjärjestelmään” ikäkerrostuma-analyysi. Tämän taustajärjestelmän avulla kehit-tyi tapausesimerkin tulevaisuussuuntautunut asetelma toistokelpoiseksi. Toisin sanoenkehittyi kokeellinen tulkintamalli, jolla voi testata erilaisia tavoite-välineyhdistelmiä.

Tutkimusasetelmassa on yhdistettävä kaupunkilaisten tavoitteisiin sopivat palvelujenkehittämisvaihtoehdot. Kyselytulosten tulkinnassa on seurattava asukkaiden elintyylienja hyvinvointituntemuksen syntyä eri suodattimien läpi kulkevien prosessien kautta.Kuvion 15 esittämä asukkaiden kulttuuritaustaan ja kokemuksiin perustuva rakennelmahahmottaa sitä taloudellisten, psyykkisten, sosiaalisten ja poliittisten tekijöiden koko-naisuutta, joihin perustuen ihmiset tekevät valintojaan. Palvelujen kehittämisen kannaltaratkaisevia ovat ihmisten elämäntyylit ja erityisesti tulevaisuudessa yleistyvien tyylienhahmotus. Rapoportin soveltaman Mooren typologian mukaan elämäntyylivalinnat oh-jautuvat neljään kuviossa 15 esitettävään tyyppiin.

Kuvio 15. Tavoiteohjatun kyselyn asema tavoitteiden ja odotusten tutkimuksessa.

Kaupunkisosiologinen asetelma

Suodattimet, joiden kauttakaupunkilaisten toimintatavat,palvelujen käyttö ja niitä koskevatodotukset syntyvät (Rapoport 1977)

1. Kulttuuri 2. Maailmakuva 3. Arvot 4. Imago/skeema

5. Elämäntyyli

6. Toiminnot

Varsinainen tutkimusasetelma

Tutkittavat kaupunkipalvelut, kysely-ym. tiedonhankinta asukkaiden tarvit-semien palvelujen kehittämiseksi

Ryhmittäin arvioitava seuraavat elä-mäntyylisuunnat (Rapoport 1977):1. Kulutussuuntautuneisuus2. Yhteiskunnallinen asema-,

arvostussuuntautuneisuus3. Perhesuuntautuneisuus4. Yhteisösuuntautuneisuus5. ” Eriorientoituneisuus” (heikot

ryhmät, väliinputoajat ym.)

Tutkimuksessa seurattavat ryhmät

1) Jälleenrakentajaeläkeläiset, synt. 1913–1918, ikä 1986: 68–73

3) Teollisuuden ja kaupungistumisen ylläpitäjät, synt. 192–1943, ikä 1986: 43–57

2) Nuoremmat jälleenrakentajat, synt. 1919–1928, ikä 1986: 58–67

4) Suuret ikäluokat, synt. 1944–1953, ikä 1986: 33–42

5) Epävarmaan ja kansainvälistyvään ympäristöön joutuvat, synt. 1954–1960, ikä 1986: 26–32

6) Kaupungeissa syntyneet, ei maaseutukokemusta tai pieni maaseutukokemus, tilalla ympäristö- aktivismi, synt. 1961–1965, ikä 1986: 21–25

7) Atk-sukupolvi, synt. 1966–1972, ikä 1986: 14–20

8) Uusrealistinen kansallisromantikkosukupolvi,synt. 1973–1977, ikä 1986: 9–13

9) Ne, joille tulevaisuus rakennetaan,synt. 1978–1994, ikä 1986: (-8)–8

10) Robottiautomaatiosukupolvi, synt. 1995–2005, ikä 1986: (-19)–(-9)

101

Tulevaisuussuuntautunut tarkastelu kytkettiin erityisesti vanhushuoltoa ja vapaa-ajanlisääntymistä koskeviin kysymyksiin esittämällä vastaajille tulevaisuussuuntautuneitakehitysehdotuksia tai toimintamalleja. Tällaisen tavoiteohjatun kyselyn tulosten analyy-si edellyttää kytkentää laajoihin tulkintajärjestelmiin. Kuvion 15 tulkintajärjestelmäsopii rajattujen ongelmien, esimerkiksi yhden palvelualan syvälliseen analyysiin. Ta-pausesimerkin laajuudessa (kyselyssä 63 kysymystä, 15 000 vastaajaa, 31 kaupunkia) seolisi ollut liian suuritöinen toteuttaa kysymys kerrallaan.

Ennen Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa -tutkimuksen (Sneck 1985) kyselyätehtiin kohdan 2.3.5 kuvion 8 tarkastelu palvelutoimialan etenemisestä erilaisten yllä-tysten ja edeltävien indikaattorien alaisuudessa. Tarkastelu loi tarpeen selvittää kyselynavulla mahdollisimman omatoimisesti toteutettavan palvelun laatu tulevaisuuden asuk-kaan arvioimana kuvion 14 tapaan. Kuvion 16 esittämällä viitekehyksellä oli saavutettuarvaus- ja seurantakyky, josta voitiin pysyvyyden tunnistusta koettelevilla hypoteeseilla(hj2) edetä kohti varautumiskykyä ja siitä kestokynnystä koettelevilla hypoteeseilla(hj3) toimintakykyyn asti. Yhtäältä tutkittiin tehokasta, täsmällistä analyysitapaa ja toi-saalta saatujen tulosten perusteella päästiin arvioimaan, millä toimenpiteillä saavutetutasennehavainnot voitaisiin hyödyntää kuntien palvelutoiminnan kehittämisessä. Strate-gisesti tapausesimerkki antoi ensimmäistä kertaa tilaisuuden miettiä tulosten hyödyntä-mistä. Kyseessä on tapaustutkimuksen logiikassa paljastava tapaus. Kaksivaiheisenkoejärjestelyn eli oheiseen tarkasteluun perustuvalla kysymyksenasettelulla muutoste-kijät voitiin koetella toimintakyvyn saavuttamisen edellyttämällä täsmällisyydellä. Ky-selytulokset käsitellään kohdassa 3.3.3.

102

Vanhan tiedon täsmällisyystasoUuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

1. Kaaos, yllä-tykset, sattuma.

2. Ai-kaisiaindi-kaatto-reita

3. Tekijänsisältö eiole täs-mällisestimääritel-tävissä

4. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä,mutta senkehitykseenei voidavaikuttaa,

5. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehi-tykseenvoidaanvaikuttaa

6. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehitys-tä voidaanhallita

Yllätyksentunnistus hj1

Epävarmuudenhyväksyntä

Indikaattorinpysyvyys hj2

Arvaus-kyky

Pysyvyydentunnistus hj3

Seuranta-kyky

Kestokynnyksenarviointi hj4

Varautu-miskyky

Toteutusalustojeninnovointi hj5

Toiminta-kyky

Toteutusalustojenkehitys hj6

Ratkaisu-kyky

Kuvio 16. Tapausesimerkin ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa” (Sneck1985) sijoittaminen viitekehykselle sen mukaan, miten hypoteeseilla kehitetään vanhastatulevaisuustiedosta paremmin hyödynnettävää.

Kertaalleen paljastettuja tulevaisuutta koskevia asenteita voi järjestelmällisesti testataennusteen teon jälkeen. Tällaisen koettelun avulla täsmennettävän tietouden varaan voi-daan kehittää toteutusalustoja yhtenä yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmänosana. Asennekyselyn tuloksen varaan muotoiltavia palveluratkaisuja voi sovittaa vas-taajien asenteiden tulevaan kehitykseen. Seurattavaan kehityskokonaisuuteen kytkettiinarvio, jonka mukaan Suomessa vuosina 1985–2005 tapahtuvat väestö- ja varallisuus-muutokset vievät perusteet myöskin tarpeen alkuunpanijan yleiseltä arvioinnilta. Depri-vaatiotilanne, jossa tarpeen tyydytys eri syistä estyy tai viivästyy, sekä yllyketilanne,jossa ympäristön ärsykkeet tai muiden kohdistamat odotukset esim. juppi- tai optio-kulttuurin mukaan ohjaavat yksilön käyttäytymistä, eroavat ikäkerrostumittain. Jos eriikäkerrostumien elämän kehitystä koskevia pitkittäisanalyyseja tehtäisiin asumisurantapaan useilla aloilla esimerkiksi lapsiperheen kokonaistuen täsmällisten toteutusvaihto-ehtojen selvittämiseksi (Sneck 1985, 1987, Räsänen 1987, Sneck & Tuunela 1989,Sneck 1989), voisi kuvion 15 tulkintajärjestelmääkin kehittää.

103

3.2.2 Kaupunkikohtaiset skenaariot

3.2.2.1 Tehtävänasettelu skenaariosarjassa

Kohdan 3.2.1 tapausesimerkissä skenaariot olivat kaksitasoisia. Yleisellä tasolla keski-tyttiin mahdollisten tulevaisuuden tilojen esittämiseen siten, että kaupungit kykenevätmiettimään tehokkaita tavoitetiloja sekä niiden edellyttämiä voimavaroja ja välineitä(ks. kuvio 14). Toinen taso edellytti välineinnovaatioiden kehittämistä ja kaupunginkehittämisstrategioiden kytkentää niihin. Tätä käsitellään kohdissa 3.3.3 ja 3.3.4 van-hushuoltoa esimerkkinä käyttäen. Ennakoivan ohjantajärjestelmän yhden rakenteen onmuunnettava visio strategiaksi sopivilla toteutusalustoilla. Tehdyistä kaupunkiskenaa-rioista muodostuva tutkimussarja sisältää erilaisia asetelmia:

1) Espoo 2025 -skenaariot (Sneck 1988a)2) Lappeenranta 2001 -skenaariot (Sneck 1989)3) Pori 2010 -kehityspolut (Sneck & Tuunela 1989)4) Turku 2010 -kehityspolut (työraportti) (Sneck & Hämäläinen 1989)5) Imatra-skenaariot (Sneck & Pajunen 1994)6) Tuusula-skenaariot (Sneck 1992).

Tässä kohdassa kaupunkikohtaiset skenaariot käsitellään yhtenä tapausesimerkkinä.Niiden laadinnassa kohdekaupungin kanssa ensin ideoitiin useita mahdollisia tulevai-suuden tiloja. Niistä valittiin 3–5 toisistaan poikkeavaa, skenaarioiden päätehetkeä kos-kevaa mahdollista tavoitetilaa. Skenaariorakenteilla katettu kokonaisuus tuotti kaupun-gille valmiuksia varautua tärkeimpiin haasteisiin, mihin kaupunki tulevaisuudessa saat-taa joutua. Varautumiskyvyn teknisen luomisen kannalta oli sama, missä skenaariossamihinkin tilanteeseen joudutaan.

Kunkin kaupunkiskenaarion aluksi tarkasteltiin ulkoisia muutospainetiloja, kaupunginerikoispiirteitä ja niiden yhdistelmistä johtuvia haasteita. Menetelmäkehittämistä tär-keämmäksi muodostui tulevaisuusajattelun oppiminen ja sisäänvienti kaupunkien ke-hittämistoimintaan. Ulkoiset muutospaineet pääteltiin edellisessä kohdassa esitellyntapausesimerkin (Sneck 1985) perusteella. Toimialoittaiset kehitysvaihtoehdot ideoitiinkunkin kaupungin asiantuntijoiden kanssa lähtien tarkasteluhetken asetelmista. Tästäedettiin työryhmittäin vaiheittaista skenaariomenetelmää käyttäen kohti tavoiteltaviatulevaisuuden tiloja ja niiden saavuttamisen edellyttämiä toimenpiteitä ja välineitä.

Skenaarioissa luotiin valittuihin tavoitetiloihin etenevät loogiset kehityspolut. Loogi-suusehdon täyttäminen kunkin vaihtoehdon muodostamisessa edellytti lopputilaan pää-semiseen tarvittavien toimenpiteiden ennakoivaa määrittelyä. Kaupungin luonteestariippuen työn hyödyntämisessä muodostui erilaisia asetelmia, joita oli soviteltava toi-siinsa. Ensinnäkin, mitä suurempi kaupunki oli tarkastelukohteena, sitä useampia vaih-

104

toehtoja voitiin muotoilla. Toiseksi tarkasteltavan kaupungin erikoisolosuhteet, kriittisetongelmat, määrittivät laadittavien skenaariopolkujen sisältöä. Esimerkiksi Espoo 2025-skenaarioissa tutkijan väite, että teknisen tutkimuksen kautta syntyy iso määrä täysinuuden tyyppisiä työpaikkoja (Sneck 1988a) oli itsestään selvyys silloiselle kaupungin-johtajalle, mutta tutkimusta ohjanneessa työryhmässä se asetettiin kyseenalaiseksi. Toi-sena ääripäänä muiden kaupunkien tutkiessa kasvun ohjantaa Imatralla jouduttiin jo1980-luvun puolella pohtimaan koulutuksen tehostamista olemassa olevan työpaikkara-kenteen säilyttämiseksi (Sneck & Pajunen 1994).

Skenaarioiden muuntamiselle kaupungin kehittämisstrategioiksi on vaihtoehtoisia rat-kaisuja. Tapausesimerkissä Espoo 2025 -skenaariot muuntaminen jätettiin kaupunginitsensä tehtäväksi. Tätä muuntamistehtävää ei voitu antaa tutkijalle, koska ei ollut enna-kointijärjestelmää, joka olisi sisältänyt toimialaspesifisten päätösten taustat ja seurauk-set selkeästi avattuina. Tapausesimerkki nosti esille selkeitä kaupunkitason toimijoidenyhteiseltä ennakointijärjestelmältä edellytettäviä ominaisuuksia. Sinänsä vaiheittaisenskenaariomenetelmän välineskenaariot ovat toimintatutkimuksellinen toteutusalustavision muuntamiseksi strategiseksi toiminnaksi. Kuula (1999, s. 124) määrittää Whyteamukaillen toimintatutkimuksen teolle kolme mallia:

1. Professionaalisen ekspertin mallissa tutkija tekee selvityksen organisaatiosta ja antaasen pohjalta toimintaehdotuksen tutkittavan organisaation päättäjille,

2. tutkijan kontrolloimassa toimintatutkimuksessa tutkija on sekä ensisijainen muutos-agentti että tutkimusprosessin kontrolloija ja

3. osallistuvassa toimintatutkimuksessa tutkija pyrkii saamaan joitain tutkittavan orga-nisaation jäseniä mukaan aktiivisiksi osallistujiksi tutkimusprosessin vaiheisiin.

Vaiheittainen skenaariomenetelmä johtaa liikkumaan lähinnä rooleissa 1 ja 3. Toimen-pideskenaariot ovat asiantuntijatietoutta, jotka viedään tilaajan organisaatiossa ainavastuuyksikön tietouteen. Tätä prosessia tutkija kontrolloi, mutta päätösvastuu jää orga-nisaation sisällä tehtäväksi. Viitekehyksen linjauksen mukaisesti on kyettävä etenemäänniin täsmällisen tiedon tuottamiseen, että sen hyödyntäminen on helposti perusteltavis-sa. Muutoin joudutaan lähtökohtateorian puutteellisuuden takia kestämättömiin tilantei-siin, joita Kuula (1999, s. 207) osuvasti kuvaa:

”Jos tutkittavan kohteen valtarakenteet eivät taivu muutokseen toimintatutkijan esittä-män totuuden edessä, tutkija voi joko luopua toimintatutkimuksesta tai viedä loppuunsankarillisen roolinsa kenties oman tulevaisuutensa kustannuksella.”

Verkostomaisessa työprosessissa asiakas lähinnä omalla osaamisellaan poistaa työstäepäonnistumisen mahdollisuuksia. Toisaalla toiminnallisen paradigman heikkoudet tu-levat esille, jos tarvittavaa verkostoa ei saada toimimaan. Mallinnusvaiheen tapausesi-merkissä Vaasan verkostoaluekeskus -ohjelmahakemus toiminnallinen paradigma ei

105

toiminut ainakin osittain siksi, ettei keskushallinnolla ollut tapaa osallistua ohjelma-alueen arvonlisää tuottavien prosessien kehittämiseen. Käytännössä toiminnallisen pa-radigman jäädessä liian pienen toimijajoukon eli verkoston varaan, sillä ei saada työ-mallin tarjoamia etuja.

Tutkimuskohteina olleet kaupungit huolehtivat valtarakenteidensa toimivuudesta, samattiedot syötettiin organisaatiossa useille eri tasoille (tutkimuksen johtoryhmä, kunnantaloushallinto, toimialan vastuuyksikkö). Näiden kesken tapahtuva päätöksenteko sittenhyödynsi tuotetun tiedon. Kun huolella tehty tulevaisuusanalyysi sekä sen testaava ti-laajatahon koneisto kohtaavat toisensa, tuotettu tietous voidaan hyödyntää. Ellei tie-toutta viitekehyksen avulla saa riittävän pelkistettyyn muotoon, tuloksena on ”tutkijanloppu sankarillisen roolin kautta” Kuulan osoittamalla tavalla.

Yhteenvetona kaupunkiskenaariot osoittivat selkeästi, että tulevaisuustiedon hyödyntämi-nen edellyttää saman ohjausimpulssin räätälöintiä kaikille kaupungin organisaation ta-soille. Tällöin ennakointitieto prosessoidaan erikseen ja ohjausimpulssi laitetaan liikkeelleniin, että se vaikuttaa halutulla tavalla kaikilla organisaation tasoilla. Tarvitaan siis kaksijärjestelmää, yksi ennakointitulosteiden tekoon ja toinen niiden hyödyntämiseen.

Vasta erillisenä tapausesimerkkinä käsiteltävä Vaasa 2010 action plan (Sneck & Män-tylä 1999) voitiin perustaa ennakoivan ohjantajärjestelmän ratkaisuille. Ne saatiin tut-kimuksesta ”Ostoskori-menestystuotemalliin perustuva rakennusalan ennakointi- ja oh-jantajärjestelmä” (Sneck 2000). Vaasa 2010 action plan -ratkaisuissa kehitettiin elinkei-nojohtamisen uusia toteutusalustoja. Vaasan kaupunki oli lähtenyt jo varhain 1980-luvulla luomaan itselleen kykyä hyödyntää tulevaisuussuuntautunutta ajattelua. Kau-punki on ensimmäisenä yhdistämässä toteutusalustoja visiotietouteen.

3.2.2.2 Tutkimussarjan metodologinen tarkastelu

Espoo 2025 -skenaarioiden (Sneck 1988a) perustyön mukaan laadittiin myöhemmätkaupunkiskenaariot. Työn lähtökohdaksi muotoiltiin kaupungin kehitystä vuoteen 2025kuvaava skenaarioviuhka. Kuviossa 17 esitettävän viuhkan tehtävänä oli paljastaa pää-töksentekijöille erilaisia tulevaisuuksia, joissa he voivat joutua tekemään päätöksiä.

Skenaarioviuhkalla piti kattaa mahdollisimman monia sellaisia päätöksentekotilanteita,jotka kaupunki voi kohdata. Viuhka rakennettiin tavoitteellisista, trendijohdannaisistasekä uhkatiloista koostuvista vaihtoehdoista. Viuhkan taustaksi oli rakennettava väestönikäkerrostumakuvaus, luotava puitteet ymmärtää teknologista kehitystä, mietittävä kau-punkirakenteen ”kasvun sietokykyä” jne. Toimialakohtaisia toteutusalustoja ei kehitelty.

106

TAVOIT-TEELLISETSKENAA-RIOT

ESPOONTULEVAI-

SUUSSKENAARIO-

VAIHTO-EHTOINA

UHKA- TILA- SKENAA- RIOT

TRENDI- JOHDAN-NAISET

Skenaario 2 a: KESKINOPEAN KASVUN ESPOOTavoitteena on valtakunnallisen konsensus- periaatteen mukainen tilanne, jossa Espoo toimii "veturina", kun Suomea siirretään ilman alueellisia aikaeroja tietoyhteiskuntaan

Skenaario 4 a: HITAAN KASVUN ESPOOTavoitteena on toteuttaa visio väljästä, saasteetto- tomasta, luonnonläheisestä, hyvinvoivasta, kun-nallistekniikaltaan ja palveluiltaan korkeatasoisestaEspoosta, jonka kasvua rajoitetaan voimakkaasti

Skenaario 1: NOPEAN JA PYSYVÄN KASVUN ESPOOToiminta sidotaan vallitsevaan kasvu trendiin olet-taen, että kasvu luo automaattisesti voimavaratelinkeinoelämän ja kunnallisten palvelujen kehittä- miselle aikaviiveellä, jonka asukkaat hyväksyvät

Skenaario 3: YLLÄTYKSETTÖMÄN KEHITYKSEN ESPOOEspoon kehitys sopeutetaan valtakunnallisiin makro-tason ennusteisiin ja trendilaskelmiin (väestöennus-teet, kansantalouden kehityslaskelmat ja suhdanne- ennusteet)

Skenaario 2 b: LAMAANTUVAN KEHITYKSEN ESPOOUhkaskenaario, jossa valtakunnallinen väestökato ja yksipuolisesti high tech -suuntautuneen elinkeino-elämän kansainvälisen kilpailukyvyn murtuminen lamaannuttavat Espoon

Skenaario 4 b: VIIVÄSTETYN KASVUN ESPOOUhkaskenaario, jossa kunnallishallinnolliset kasvun rajoittamismahdollisuudet murtuvat ja ajaudutaanhallitsemattoman kasvun ongelmiin

Kuvio 17. Espoo 2025 -skenaariovaihtoehdot viuhkana (Sneck 1988a, s. 8).

Esimerkkinä työn kulusta uhkatilaksi nimettiin Espoon kasvun tyrehtyminen. Tarvittiinskenaario, jossa tulevaisuudessa jollain muulla kuin Helsingin seudulla on nopeimminkasvavan seudun rooli. Tehtävä ratkaistiin mullistavien olettamusten varaan rakennetta-valla ”Humppila-skenaariolla”:

− Perustana oli mittava maahanmuutto ja

107

− todella järeä eteläisen Suomen kattava liikennejärjestelmä, jossa keskuksena oliHumppilaan sijoittuva valtakunnan ”ainoa sallittu” lentokenttä sekä Helsinki–Pori-ja Turku–Tampere-luotijunaristikko.

− Luotijunan varret ja päät kasvavat tasapainoisesti maahanmuuton seurauksena.

Riippumatta Espoon kasvun pysäyttävän tekijäkokonaisuuden syistä tai luonteesta ske-naario ohjasi päättäjät miettimään itse kasvun pysähtymisestä johtuvia haasteita. Vuon-na 1988 pitkän aikavälin kasvun pysähtymiselle ei ollut perusteita. Jokainen skenaariolaadittiin yksilöllisen, muista skenaarioista poikkeavan sisäisen logiikan mukaan. Siksiskenaarioita ei voitu erotella toisistaan selkeillä muutospainetilojen ”tasoeroilla” taivarautumisvälineiden tehokkuusvaihtoehdoilla. Espoo 2025 -skenaarioiden yhteydessävarmistui tarve luoda taulukossa 7 esitetty yhtenäinen hypoteesien kuusivaiheinenkonstruointitapa.

Taulukossa 8 esitettävien tutkimuksen lähtökohtien ja perusoletusten muotoilu oli kes-keisin työvaihe. Sitä tarkasteltiin erittäin tarkasti ja käsiteltiin luottamushenkilöidenkeskuudessa. Valtuustoseminaareissa skenaariotyötä esiteltäessä osa valtuutetuista ar-vioi, että työ ohjaa liikaa poliittisia valintoja. Kun taulukon 8 asetelma todettiin riittävänkattavaksi, tutkija voi antaa skenaariovaihtoehdoille sisällöt ja kytkeä niihin ne toimen-piteet, jotka tarvitaan kunkin tavoitetilan saavuttamiseksi. Käytännössä siis määriteltiinalkuoletukset ja koetilanne eli kaupungin vaihtoehtoiset tavoitteelliset tilat. Tällöin lii-kuttiin epätäsmällisten muutostekijöiden piirissä, hyödynnettävyyttä ei tarkasti tavoi-teltu. Suuri osa raportissa esitettävistä toimenpiteistä skenaariovaihtoehdoittain tuotet-tiin kaupungin henkilöstön toimesta. Juuri tämän rajan, mitä skenaarioilla esitetään jamistä alkaa kunnallispolitiikka, selvittämiseksi laadittiin taulukko 8. Toimenpiteidenalustaminen haluttiin jättää politiikan piiriin.

108

Taulukko 8. Espoon skenaariovaihtoehtojen tavoitesisältö (Sneck 1988a, s. 7–11).Skenaariovaih-Skenaariovaihtoehdon Skenaariovaihtoehdon taustaoletusten ja sisällön konkretisointitoehdon nimi taustafilosofia

1. Nopean ja Oletetaan, että kasvu luoautomaattisesti varalli-suutta, jonka avullavoidaan laissez faires-periaatteella ilmanpriorisointia tai strategiaahoitaa eteen tulevat asiatasukkaiden hyväksymälläaikaviiveellä ongelmakerrallaan

Kunta kaavoittaa ja luo kehykset, joiden puitteissa väestönkasvu ja elinkeinoelämän (työpaikkojen)lisäysvoi tapahtua ylärajatta, kuten tähänkin asti.Espoossa annetaan edelleen toimia mekanismin, jossa kaupungin palveluja voidaan kehittää aikaviiveellärakentamisen jälkeen. Kunnan elinkeinoelämän ja kunnallistalouden yhdistetty kasvuvoima on kuitenkinniin suuri, että sen puitteissa itsestään syntyy voimavarat asukkaiden elinolosuhteiden parantamiseenEspoota kehitetään tarkoituksellisesti eri tahtia verrattuna muuhun Suomeen, osin myös muuhun Espootakehitetään tarkoituksellisesti eri tahtia verrattuna muuhun Suomeen, osin myös muuhunpääkaupunkiseutuun nähden. Espoo nähdään muuta Suomea eteenpäin vieväksi veturiksi, muttavetovoiman hyödyntäminen jätetään muiden kaupunkien ja kuntien omien toimenpiteiden varaan, itsekeskitytään pelkän kansainväliseen ympäristöön suuntautuvan kasvuvoiman kehittämiseen

pysyvänkasvun Espoo250 000asukasta

2. Keskinopean Luodaan tilanne, jossaEspoo toimii veturinasiirrettäessä Suomitietoyhteiskuntaan.Samalla kaupungissasäilytetään koko ajandynaamisuus sekävalmius reagoida ilmanaikaviivettä jaitsenäisesti erilaisiinmuutospainetilohin

Valtakunnallisen konsensuksen saavuttaminen:*Ainoa korkeaa katetta tuottava business on high tech -ala. Ellei siihen panosteta voimakkaasti, pääomakatoSuomesta ulkomaille kiihtyy. Syy: "Raivokas" kulutuskysyntä lakkaa asuntomarkkinoiden kyllästyessä jasamalla v. 1990–2000 50 % säästäjistä omaksuu sijoittajan roolin. Prosessin seurauksena sijoituksille eisaada korkoa Suomen markkinoilta, joten pääoma- ja pankkitoiminta kansainvälistyvät kohteena uudet"raivokkaan" kulutuskysynnän alueesta (Kaukoitä)** Espoolla on parhaat luontaiset edellytykset toimia "ylläpitokulttuurin" käynnissäpitäjän osassa.** Ellei Espoo toimi uhrautuen muun Suomen hyväksi, sirpaleiset moottorit muualla eivät vedä** Espoon kiskaistava muu Suomi samassa tahdissa oman kehityksensä kanssa tietoyhteiskuntaanEspoon sisäisen konsensuksen saavuttaminen:*Hyväksytäänkö nopea ja korkea high tech -yritystoimintatukiaalto, jota seuraa liikenne- jatietoliikenneverkoston rakentamisaalto informaatioyhteiskunnan vaatimalle tasolle ja vasta tämän jälkeenvoidaan keskittyä toden teolla asukkaiden elinolojen kehittämiseen (palvelut, kulttuuri, liikunta,yhteisöllisyys "vastakulttuurimielessä")?* Uskalletaanko ottaa tietoinen riski viriävän high tech -yritystoiminnan rojahtamisestapuunjalostusteollisuuden tavoin, kun alan markkinat ovat 85-prosenttisesti vientisidonnaiset?* Hyväksytäänkö kehitystavoitteisiin ja yllätyksiin sidottu hyppivän veroäyrin periaate?

kasvun Espoo220 000asukasta

3. Yllätykset- Espoo omaksuu sivusta-katsojan otteen. Espoonomat kehittämistavoit-teet sopeutetaan muidentekemiin ennusteisiin(valtakunnalliset väestö-ennusteet, bkt:nkasvuennusteet,suhdanne-ennusteet)

Varsinaisia kehittämistavoitteita ei aseteta kaupungille, vaan etsitään lainomaisia säännönmukaisuuksia,joita ennustaen ohjaillaan ja ajoitetaan toimenpiteet eri hallintokuntien toimialoilla:* Taivutaan siihen, että Espoon kehitys noudattaa kansantalouden suhdanteita, muihin olosuhteisiin ei pyritäkehittämään valmiuksia (esim. yllämainittu hyppivä veroäyri suhdanteiden tasauksiin, jolloin muu Suomi eipysty hyödyntämään Espoota kehityksen veturina)* Hyväksytään vallitseva Helsinki-riippuvuus pääkaupunkiseudun kokonaistilanteen tasapainonsaavuttamiseksi ja luovutaan itsenäisen, riippumattoman Espoon kehittämisestä* Hyväksytään, että valtakunnan tasolla luodaan tietoisesti tilanne, jossa voimavaroja siirretäänpääkaupunkiseudun kehittämisestä valtakunnan muiden osien kehittämiseen

tömän kehityksenEspoo200 000asukasta

4. Hitaan Lähtökohtana on Espoonelinkeinoelämän ja väes-tön kasvun tietoinen py-säyttäminen. Pysäyttä-misen perusajatuksenaon selkeä visio väljästä,hyvinvoivasta, luonnon-lä heisestä, kunnallis-tekniikaltaan ja palve-luiltaan korkeatasoisestaEspoosta

Kaikki kehittämistoimenpiteet on alistettava perustellulle käsitykselle siitä, mitkä ovat espoolaisten(kärjistettynä "onnellisen espoolaisen") tarpeet kehittää lähiympäristöään Espoon luonnonolosuhteidensäilyttäminen ja kehittäminen on arvo sinänsä, jota ei alisteta millekään muulle kehittämistavoitteelleEspoo nähdään valtakunnallisena koulutuspaikkana (TKK) ja teknisen tutkimuksen "suljettuna" kehittämis-ja tekopaikkana (VTT), josta koulutetut henkilöt ja tutkimustuloksina syntyvä tekninen osaaminen onsiirrettävä tuotannollisina sovellutuksina muualle Suomeen. Kärjistetyimmillään tavoitteet johtavatvihreään luxus-Espooseen, joka sysää valtakunnalliset sosiaalisen syrjääntymisen ongelmat sekätuotannolliseen kehitystyöhön liittyvät ongelmat ja riskit muiden valtakunnan osien kannettavaksi.Tavoitteen sisältöä leimaa piilevä nurkkapatrioottinen sävy.

kasvun Espoo175 000asukasta

5. Viivästetyn Taustafilosofia on samakuin hitaan kasvun Es-poossa, mutta v. 2000jälkeen Espoon kehittä-miselle kasvun suuntaansyntyy niin suuri paine,ettei "rajoja enää voidapitää kiinni". Syntyyuhkaskenaario, jossatilanteita ei enää hallitaja kehitys on asukas-tavoitteiden vastainen

Tässä skenaariovaihtoehdossa tavoitteeksi muodostuu selviytyminen katastrofimaisen tilanteen kanssa. 15vuoden aikana espoolaiset ovat tottuneet korkeatasoiseen elämään, mutta ulkoisten muutospaineiden takiajoudutaan omaksumaan täysin uusi kehityspolku:* Työttömyyden raju kasvu Suomessa pakottaa Espoon erittäin nopeasti rikkaana kuntana luomaan"syrjäytyville" b-luokan kansalaisille työpaikkoja ja asuinalueita, kun riittävän moni muu kunta ei siihenkykene* Väestöpaine kehitysmaista pakottaa Suomen ottamaan alueelleen 150 000–200 000 siirtolaista v.2000–2015 välisenä aikana. Espoon osuudeksi tulee 30 000–40 000 asukasta. Tämä voi merkitä yhdenkaikkia v. 1987 aluekeskuksia suuremman lähiön rakentamista. Maahanmuuttajien sijoittaminensalamavauhdilla olemassa olevan rakennuskannan yhteyteen saattaisi rikkoa valmiiksi eheiksikokonaisuuksiksi rakennetut alueet ja lisäksi se voisi olla espoolaisten asenteiden takia mahdotontatoteuttaa. Itse asiassa kun nämä kasvun rajoittamiseen kytkeytyvät uhkat on kartoitettu, ei voida enää puhuahallintamahdollisuuksien ulkopuolelle menevästä kehityspolusta, vaan skenaarioteknisesti" tulisi tutkiaespoolaisten asenteellisia valmiuksia viivästetyn kasvun kehityspolkuun.

kasvun Espoo210 000asukasta

109

Käsiteltäessä ”kaupungin” tavoitteita vuonna 2025 tarkoitettiin sekä kaupunkia ettäsiellä toimivaa elinkeinoelämää, koulutuslaitoksia ym. toimijoita yhtenä käsitteenä.Kaupunkien palvelutehtäviä on yksityistetty 1980-luvun puolivälistä alkaen, ja vuoden2025 vastuu- ja toimintarakenteita oli 1980-luvulla turha pohtia.

Lappeenranta 2001 -skenaarioissa (Sneck 1989) tehtävänä oli konkretisoida kehitystästrategioiden muotoon. Kaupungin aikaisemmat strategia-asiakirjat oli rakennettu luo-taamaan lähitulevaisuutta (Sneck 1983), nyt tehtävänä oli konkretisoida kaupunginkulttuurista kehitystä vajaan 15 vuoden tähtäimellä. Erityisesti keskityttiin koulutusske-naarion muuntamiseen strategiaksi. Ikäkerrostumien asettaminen koulutusta ohjaavaksikäsitteistöksi tuotti muutostekijöiden seurantakyvyn. Pysyvyyttä koettelevilla hypotee-seilla tuotettiin varautumiskyky eli strategian edellyttämä muutostekijöiden täsmälli-syystaso. ”Vaasa 2010 action plan” -asetelmien tasoon taidot eivät riittäneet. Kehitettykoulutuksen järjestelmämuuttujakenttä oli ensimmäisiä yhteiskäyttäjien tarpeisiin laa-dituista järjestelmistä.

Pori 2010 -skenaarioissa (Sneck & Tuunela 1989) muutostekijöiden täsmällisyystasoa einostettu Lappeenranta-skenaarioihin nähden. Skenaarioviuhkaa pohdittaessa haasteelli-simman ja uusia innovaatioita tuottavimman vaihtoehdon nimeksi annettiin Melkeinmahdollinen Pori. Siinä koottiin periaatteessa mahdollisia tapahtumia, mutta joidenkaikkien peräkkäinen toteutuminen vaatisi liian hyvää onnea. Porin skenaariot laadittiinsiten, että porilaiset itse muotoilevat niiden perustalta oman strategiansa. Sen nimi eiollut yllätyksellinen: Oikean rytmin Pori. Yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestel-män kehittämisen kannalta metodisesti merkittävä asia oli koulutussektorin kuvaaminenjärjestelmämuuttujien avulla Lappeenrannan tapaan.

Turku 2010 -skenaarioissa (Sneck & Hämäläinen 1989) tehtävänä oli kehittää kaupun-gille 2000-luvun valtakunnan osakeskukseksi johtava strategia. Tämä ehto edellytti ete-nemistä varautumiskykyä koettelevilla, kestokynnystä arvioivilla hypoteeseilla. Näinvoitiin edetä kohti kasvun rakenteita luovaa toimintakykyä. Erityiskohteena pidettiintuotekehitystyön strategista linjaamista kansainvälistämään elinkeinorakennetta sekäkoulutuksen muotoilua tätä tukemaan. Näin kaupungin elinkeinoelämän tehokkuudenpiti tuottaa varoja ylläpitää kasvavaa sosiaali- ja terveyssektorin palvelujärjestelmää.

Kuvion 18 tutkimusstrategian ja viitekehyksen yhdistelmään sijoitettuina kaupunkiske-naarioissa ideointivaiheessa indikaattorien tunnistusta koskevilla hypoteeseilla koeteltiinarvauskykyä tavoitteena saavuttaa muutoksen seurantakyky. Vanha tulevaisuustietomuotoiltiin sellaiseksi, että muutostekijät olivat tunnistettavissa. Sitten pysyvyyden tun-nistusta koettelevilla hypoteeseilla (hj3) pyrittiin etenemään kohti varautumiskykyämuutospaineisiin. Ainoastaan Turussa toimintakykyä pohdittiin sekä elinkeinoelämänettä koulutuksen osalta.

110

Vanhan tiedon täsmällisyystasoUuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

1. Kaaos, yllä-tykset, sattuma.

2. Ai-kaisiaindi-kaatto-reita

3. Tekijänsisältö eiole täs-mällisestimääriteltä-vissä

4. Tekijäon täsmälli-sesti mää-riteltävissä,mutta senkehityk-seen eivoida vai-kuttaa

5. Tekijäon täsmälli-sesti mää-riteltävissäja sen kehi-tykseenvoidaanvaikuttaa

6. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehitys-tä voidaanhallita

Yllätyksentunnistus hj1

Epävarmuudenhyväksyntä

Indikaattorinpysyvyys hj2

Arvaus-kyky

Pysyvyydentunnistus hj3

Seuranta-kyky

Kestokynnyksenarviointi hj4

Varautu-miskyky

Toteutusalustojeninnovointi hj5

Toiminta-kyky

Toteutusalustojenkehitys hj6

Ratkaisu-kyky

Kuvio 18. Johdettujen hypoteesien luonne edettäessä varautumiskyvyn koetteluun kau-punkiskenaarioissa.

3.2.2.3 Skenaarioiden taustaolettamusten yhteenkokoaminen

Kaupunkiskenaariosarjassa kehitettiin skenaarion laadinnan rakenne kuviossa 19 esitet-tävään muotoon. Tätä tulevaisuusvaihtoehtoja ja muutospaineita yhdistävää kuvaustapaakehitettäessä EU:iin liittymispäätöstä ei oltu vielä tehty. Suomen talouskehityksen ku-viteltiin riippuvan Itämeren alueen kehityksestä. Kuvion 19 kaltaisia visioita on tuotettupaljon, hieman teemoja muutellen. Tapausesimerkkeinä olleissa kaupunkiskenaarioissakeskityttiin syvemmin vain muutamiin ulkoisvaikutuskenttiin, tärkeintä on ollut luodakytkennät

− ulkoisvaikutuskenttien tapahtumiin, joihin kaupunki ei kykene vaikuttamaan,− muutospaineiden ja rakennemuutosvaihtoehtojen välille,− rakennemuutosten ja kunnan toimialakohtaisen kehittämistyön välille sekä− kuntien päätöksentekijöiden, toimihenkilöiden ja asukkaiden kesken.

Strategian perustaksi nostettiin elinkeinoelämän keihäänkärjet, väestön viihtyminensekä työvoiman koulutusstrategiat. Tämän jälkeen aloitetaan varsinainen strategian ke-

111

hittäminen, jonka tehtävänä on varmistaa tulonmuodostuksen ja palvelujen kelvollinensuhde. Toimialoittain voitiin edetä viitekehystä noudattaen aina täsmällisempien asioi-den käsittelyyn. Esimerkkinä käsitellään seuraavassa kohdassa terveydenhuoltoa.

Kuvio 19. Turun tulevaisuusvaihtoehdot ja ulkoiset muutospainevaihtoehdot (Sneck &Hämäläinen 1989).

Sopulimalli

* ei väestö-katoa

Kansainväliset:

* yhdentyvä javäestöltäänvanhenevaKeski-Eurooppa

* Aasia uusipainopistetekniikan jateollisuudenkehittämisessä

* kehitysmaidenväestö-ongelma

Kotimaisetrakennemuutos-vaihtoehdot:

* kiihdytetty/ riskinottomalli

* luonnollinen/ hidastuva malli

* hallittu/ voimakkaasti aikuiskoulutus- panosteinen malli

* hidastettu malli

Väestömuutokset Elinkeinorakennemuutokset Elinolojen muutokset

Rakennemuutokset

* urbaanielintyyli

* varallisuu-den perintäsen luomi-sen sijasta

* koulutus-tasonvoimakasnousu

* sosiaalisten

* ikäker-rostumien

* alueellistenorganisaa-tioiden ja

* yksilöidenvälistenkuilujensyntypro-sessienkäynnistä-minen

Väestökato

*väestökadontorjunta-strategia

* maahan-muuttajia

* ei toimen-piteitäväestö-kadon takia

SKENAARIOVAIHTOEHDOT JA VAIHTOEHTOIHIN LIITTYVÄT ONGELMAT

1. Tavoitteellinennotkoselkästrategia

2. Ylikunnallinentoimintastrategia

3. Pienten investointienvarovainentoimintapolitiikka

4. Riskinotonvälttäminen”antaa mennä”-politiikka

1.1 Nopea notkoselkä-strategia

1.2 Hidas notkoselkä-strategia

1.3 Notkoselkä-strategia ei toimi

4. Tietoisesti eikehitetäriskinottokykyä

3. Pitsinnypläys-strategia, jossavältetään epävarmojapäätöksiä

2. Perustetaan Suur-Turun kunta jaerotetaan Satakunnanlääni

Elinkeino-elämä

Koulutus-jäjestelmä

Elinolotja tyyty-väisyys

Sosiaali- jaterveyssek-torin kehit-täminen

Liikenne Opetus,kulttuuri javapaa-aika

Asunto-tuotanto,rakentamis-politiikka

Hallinnonkehittäminenja kunnallis-talous

112

3.3 Vanhustenhuoltoa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoakoskeva tapaussarja

3.3.1 Vanhustenhuollon tulevaisuussuuntautunut tutkimus morfologisenaperinnöllisyyspuuna ja hypoteesien kehittely

Kiinteistö- ja rakennusklusteri sekä kuntasektori ovat hidasmuutoksisia kokonaisuuksia.Ennakoivan ohjantajärjestelmän on sovitettava toisiinsa reagointi nopeita toimenpiteitävaativiin muutospaineisiin sekä tarkasteltavan toimialan hitaat muutosrakenteet. Siksinopeasykkeisyyttä käsitellään sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien tapausesimerk-kien avulla. Tapausesimerkissä ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa” (Sneck1985) nähtiin sosiaali- ja terveysalan kriisiytymisuhka. Nykytulkinta: ellei alaa muutetaalkaen rahoituksesta ja päätyen uusiin hoitoteknologioihin ja niiden edellyttämien hen-kilöstön osaamiskokonaisuuksien kouluttamiseen, kriisiytymistä ei voi välttää. Seuraa-vissa tapausesimerkeissä harjoitellaan laajojen, koko hyvinvointi- ja terveysklusterinhaasteena olevien kehittämistavoitteiden sovittamista kuvattuun toimintaympäristöön.Tapausesimerkeissä mallinnetaan tapaa luoda täsmällistä tietoutta uusista toimintata-voista, joka voidaan ottaa käyttöön hyödyntämistahojen asettamana ajankohtana.

Vanhustenhuollon tulevaisuuden ongelmia selvittäneessä tapaussarjassa päästiin viite-kehyksen linjoittamassa tekijöiden täsmällisyyden ja hyödynnettävyyden parantamises-sa huomattavasti eteenpäin. Kaupunkien tulevaisuutta koskeneessa tapausesimerkissätehdyssä kyselytutkimuksessa (Sneck 1985) oli viitekehyksen käsitteistöllä vanha tule-vaisuustietous sellaista, että kehitykseen omattiin vain varautumiskyky. Näin vanhus-tenhuollon kehittämistä koskevassa tapaussarjassa voitiin kestokynnystä koettelevillahypoteeseilla edetä kohti toimintakykyä.

Osin edellä kuvattujen, mutta pääasiassa muissa yhteyksissä tehtyjen tutkimusten pe-rusteella saatiin vanha tulevaisuustietous niin täsmälliseksi, että saavutettiin toimintaky-ky. Niinpä Sydäninfarktin (Sydäninfarktin hoito tulevaisuudessa 1985) ja dementian(Sneck et al. 1986a) osalla edettiin toimintakykyä koetteleviin, toteutusalustoja innovoi-viin hypoteeseihin tavoitteena ongelmien ratkaisukyky. Tutkimussarjassa luotiin kokoajan tilanteita, joissa ensin uusi ongelma edellytti pysyvien muutostekijöiden tunnista-mista sekä niistä muutoksen sietokyvyn arviointiin siirtymistä, sietokyvyn hahmottami-sen jälkeen etenemistä sitten toimintakapasiteetin ja muutoksen ohjauskyvyn puolellekuvion 20 mukaisesti. Samaa hahmotetaan kuvaamalla erilaisten toisiaan seuranneidenprojektien sisältö ja tavoitteet kuviossa 21 perinnöllisyyspuun avulla. Kuvion 21 oike-aan reunaan on kuvattu olemassa olevan, vanhan tulevaisuustiedon täsmällisyystasosekä seuraavaa tasoa tavoittelevien hypoteesien luonne.

113

Vanhan tiedon täsmällisyystaso

Uuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

1. Kaaos, yl-lätykset, sat-tuma.

2. Aikai-sia indi-kaatto-reita

3. Tekijänsisältö eiole täs-mällisestimääri-teltävissä

4. Tekijäon täsmäl-lisestimääritel-tävissä,mutta senkehityk-seen eivoidavaikuttaa

5. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehi-tykseenvoidaanvaikuttaa

6. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehitys-tä voidaanhallita

Yllätyksentunnistus hj1

Epävarmuudenhyväksyntä

Indikaattorinpysyvyys hj2

Arvaus-kyky

Pysyvyydentunnistus hj3

Seuranta-kyky

Kestokynnyksenarviointi hj4

Varautu-miskyky

Toteutusalustojeninnovointi hj5

Toiminta-kyky

Toteutusalustojenkehitys hj6

Ratkaisu-kyky

Kuvio 20. Johdettujen hypoteesien luonne edettäessä toimintakyvyn koetteluun vanhus-tutkimussarjassa.

Lisäksi tutkimussarjaa vie eteenpäin hoitoperiaatteita muuttava megatrendi, jonka mu-kaan potilaasta objektin sijasta aikaa myöten tulee itseään hoitava subjekti. Ehtona on,että tämä tilanne voidaan toteuttaa uusien hoitoteknologioiden avulla ongelmattomasti.Tästä asiasta laadittiin tutkimussarjan lopuksi johdettuja hypoteeseja erilaisia hoito-muotoratkaisuja ja työntekijöiden taitovaatimusten yhdistelmiä varten kohdan 3.3.5.4kuviossa 33. Kokonaisuutena tutkimussarjassa edettiin taulukon 10 esittämän kehikonpuitteissa.

Viitekehys ohjaa tutkimusstrategiaa kehittämään uusissa tapausesimerkeissä menettely-tapoja, joilla täsmennetään aikaisempia ennakointitulosteita. Vanhustenhuollon tapaus-sarjassa saatiin esille tuotekehitystyön konkreettista toteuttamista täsmentävä toiminta-malli. Kuntien palvelutuotannossa vanhustenhuollon kehittäminen nousi erityisasemaanjo 1980-luvulla vanhusten määrän lisääntymisen takia. Prospektiivinen perinnöllisyys-puu (Zwicky 1962, s. 205) edeltää monessa suhteessa nykyisiä road map -kuvauksia.

114

Kuviossa 21 esitettävä vanhustenhuollon perinnöllisyyspuussa tuotekehitystyön liik-keelle paneviksi voimiksi muotoutuivat tilastolliset ennusteet vanhusväestön määrälli-sestä kehityksestä (Väestöennuste 1983). Muutostekijöiden täsmällisyystasoluokituk-sessa (ks. kuvio 10) ne ovat aikaisia indikaattoreita, jotka käynnistävät suurta muutostavanhustenhuollon toteutuksessa. Tällaisista hypoteeseista ei ollut mahdollista rakentaavanhustenhuollon tulevia ratkaisuja esiin pakottavaa tutkimusstrategiaa, ainoastaan kar-kea ohjauspuu täyttämään keskeisimpiä tutkimusaukkoja. Puun kehitys jatkui tapaus-esimerkin ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa” havainnosta, jonka mukaanvuoden 2010 jälkeinen työvoimavaje pakottaa uusimaan nykyisen vanhustenhuollonlaitospainotteisen palveluorganisaation ja hoidon sisällölliset tavoitteet (Sneck 1985).Ennakoivassa puussa nämä näkökohdat ovat liikkeelle panevan voiman ensimmäisenasteen seurausvaikutuksia, muut seurausvaikutukset kehittyivät hanke hankkeelta puunmuotoon. Kuvion 21 asetelma ohjasi vanhushuollon hankkeiden valmistelua usean vuo-den ajan luomaan koko ajan täsmentyvää tulevaisuustietämystä. Vanhustenhuollonalalla tapausesimerkit sivuavat tavalla tai toisella puun seitsemää ensimmäistä vaihetta.Kahdeksannen vaiheen hankkeet e-liiketoimintaodotuksineen ovat syntyneet muita teitä.

115

Taulukko 10. Alkuoletukset ja koetilanteet vanhushuollon vaihtoehtoisten tavoitteellistentilojen perustana sekä kytkennät tulosten hyödyntämiseen.

1. Alkuoletukset jakoetilanne

Vanhusten määrä kasvaa

Väestökato alkaa voimakkaana 2010-luvulla

Tavoitteena kokeilevien skenaarioiden avulla hahmottaa tulevaisuuden ongelma-tilanteisiin innovatiivisia ratkaisuja

2. Ympäristöanalyysi ja ul-koisvaikutuskentän mää-rittely

Työmarkkinoiden suuri uusjako on ongelmallinen hoitoalojen kannalta, henkilöstöei riitä

Kehitetään runsaasti hoitoinnovaatioita

Globalisaatio uhkaa sosiaalista turvaa Suomessa

3. Perushypoteesit h1: Vanhusten ja sairaiden omatoimisuus kasvaa yksistään koulutustason kasvunmyötä

h2: Hoitoinnovaatiot vaikuttavat ammattilaisten työnkuviin

h3: Ikäkerrostumien asenne-erot omatoimisuuteen

h4: Tautien hoito niin kallista, että yhteiskunnan on priorisoitava hoitoperusteet

4. Johdetut hypoteesit hj1: (h1), (h2), (h3), (h4): Korttelikerho

hj2: (h1), (h2): Laiteteknologia kehittyy

hj3: (h3), (h4): Yksittäisten tautien syytekijöiden hallinta paranee, uusia tautejatilalle

hj4: (h1), ( h2) (h3), (h4): Kansainvälistyvää palvelutoimintaa

5. Hypoteettistentulevaisuuden tilojen ke-hittäminen.

Ennakoitava kriittiset innovaatiotarpeet, joilla alan taloudellinen perusta riittääkysyntäpaineissa

Innovaatioiden käynnistys

6. Hypoteettistentulevaisuuden tilojen tes-taus, täsmentäminen jahyödyntäminen

Toimialan nopeat, toisiaan seuraavat innovaatiot, innovaatioiden keskinäisen tuenja painotusten arviointi

Elinkaarianalyysin kytkentä ennakointijärjestelmän sisään

Nopeat apuvälineiden kehityssyklit ja suhteutus alan osaamiseen sekä palvelujär-jestelmiin

Asiakkaan osaamistason nousu ja alan välineiden kehittämisen muuntuvat pää-määrät

Palvelujärjestelmien riippuvuus väestön asenteista, ennakoiva asenneseurantatuotekehitystyön ohjaajana

7. Toimijoiden yhteistoi-minta

Järjestelmällinen tulevai-suusanalyysi, tiedollistenosatekijöiden prosessointi

Ohjausimpulssit toteutus-alustoille

Toimijoiden yhteiset stra-tegiat ja toteutusalustat

Välitön kokeilutoiminta, missä kaupunkien hallinto, hoitohenkilökunta, alan tut-kijat puristivat tuloksista irti kaiken mikä oli siirrettävissä käytäntöihin. Yhteis-käyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmään kehittyi tapa organisoida ennakointi-tietoutta eri organisaatioiden välille verkostoissa ratkaistaviksi, elinkaariajattelunlogiikka, tuotekehitystyön ja innovaatioiden tarkoitusperien yhdistelmä, enna-kointitiedon yhteiskäyttö, eri toimijoita yhteensovittavan tiedon muotoilu, avointeknologiastrategia.

Luotiin etenemisstrategia, joka muuntui uusien ennakointitulosteiden mukaan.Yhdessä vanhushuollon toteuttajien kanssa laadittu strategia vei ohjausimpulssejakäytäntöön erityisesti Tampereella.

116

Kuvio 21. Vanhushuollon tutkimus- ja kehityshankkeet ennakoivan perinnöllisyyspuunmuodossa.

Puu toimi tukena mallinnuksessa tarvitun viitekehyksen ja tutkimusstrategian muotoi-lussa. Ennakointijärjestelmän kannalta kehitetty puu osoittaa, että tuotekehitysluon-toinen tulevaisuudentutkimus voidaan toteuttaa yksittäisinä, pitkän aikavälin kattavinaprojekteina ilman suurta tutkimus- tai kehittämisohjelmaa. Näin se toimi muutos-tekijöiden sekä hyödynnettävyyden kehittämissystematiikan testialustana. Kun yhdellä

Liikkeellepaneva voima

Ensimmäisen asteenseurausvaikutukset

Toisenasteenseuraus-vaikutukset

Kolmannen asteenseurausvaikutukset

Neljännen

asteen

seuraus-

vaikutukset

Viidennen

Kuudennen asteenseurausvaikutukset

KELA väestöennuste v. 1983:v. 2030 mennessä vanhustenmäärä kaksinkertaistuu,

muiden ikäryhmien määrä pienenee

Nykyinen laitospainotteinenvanhushuoltojärjestelmä käy taloudellisesti kestämättömäksi

Muuttuvien tekijöidentäsmällisyystasoa

Muutoksenhallintakyky

Valtakunnallinenja kunnallinenvanhushuolto-verkosto muotoil-tava uudestaan

Palvelujärjestel-mien hajauttamis-tutkimuksetkäynnistyvätPohjoismaissa

Etnisten vähemmistöjen pii-rissä Keski-Euroopassa kehi-

tetään itseapujärjestelmiä

palvelujen tehostamiseksi

Varautumiskyky

Tutkimuksella paljastetaan nuorten ikäkerrostumien positiivinenasenne omatoimiseen vanhushuoltoon /Sneck 1985/

Vanhushuollon periaat-

teelliset kehittämismah-Dollisuudet (Segerholm

& Sneck 1986)

Dementian ja senhoitokäy tännönkehittämisske-naariot (Sneck et

al. 1986

Kotihoito-teknologia

(VTT/SAI

1986)

Asenne-seurannan

käynnis-täminen

Vanhus-potilaanprofiili(Sneck et

al. 1986)

Vanhushuoltoverkostolaskelmat ja korttelikerhotutkimukset Sneck et al. 1986, Sneck et al. 1987a, Sneck et al. 1987b)

Vanhustenhuollon päätöksenteontukijärjestelmä (Sneck 1988)

Indikaattorien

Projekti 70 (TurkuParvinen)

Seitsemännen asteenseurausvaikutukset

Vanhushuoltoverkostojen sisäisen tehokkuudenkehittämisen ideointi (Parvinen & Sneck 1987c)

Vanhustenhuollonlaskentajärjestelmät(Mäntylä 1988)

Korttelikerhojenperustaminen

Hoitogalleriakokeilut:Yö- ja viikonloppupartiot (Turku 1988)

Kahdeksannenasteenseurausvaikutukset

Toteutus-alustojeninnovointi

EsteettömyystutkimuksetMakropilottiE-lääketiede,SITRA/Parvinen

Toimintakyky

Arvauskyky

kehittävät hypoteesit

SeurantakykyKestokynnyksenarviointi

Pysyvyydentunnistus

asteenseuraus-vaikutukset

Varautumiskyky

Varautumiskyky

tunnistus

117

vanhustenhuollon osa-alueella kyetään aikaisempaa tietoutta syvällisempään analyysiin,toimialan kokonaiskehittäminen pakottaa analyysin syventämiseen myös muilla osa-alueilla. Tämä havainto muodostui yhdeksi ennakoivan ohjantajärjestelmän kantavaksiperusteeksi: ennakointijärjestelmän on ratkaistava, miten yksittäiset tutkimus- ja kehit-tämishankkeet tuottavat tarvittavat innovaatiot oikean aikaan.

3.3.2 Tapausesimerkin ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa”sisältämä peruskysely

Ennakointijärjestelmän eräänä tehtävänä on ylläpitää jatkuvasti koeteltua kuvaa tulevai-suuden arvostuksista. Tätä tutkittiin tapausesimerkissä ”Kaupunkien tulevaisuus skenaa-riomuodossa” selvittämällä eri ikäryhmien asennoitumista tulevaisuuden vanhushuollonratkaisuvaihtoehtoihin (Sneck 1985). Kyselytulosten tulkintaa tulevaisuussuuntautu-neessa analyysissa on käsitelty edellä, mm. vastaajan viiteryhmän käyttöä asenteiden janiitä vastaavien toteutusalustojen liikuttamiseksi aika-akselilla.

Toiminnallisia ratkaisuja haettiin kolmella tasolla:− vanhustenhuollon tehtävien organisointivastuu− naapuriapu vastaajan näkökulmasta− naapuriapuun soveltuvat tehtävät.

Kyselyn laadintaa tuki kuviossa 4 esitetty tieteen kaksitasoteorian sovellutus. Kyselyosuu aihepiiriin, jossa tulevaisuuden ilmiöitä kuvaavat operationaaliset käsitteet ja nii-den teoreettiset vastinkäsitteet ovat epätäsmällisiä. Siksi asenteita haettiin kahdella ris-tikkäisellä kysymyksellä. Ensimmäisessä tiedusteltiin vastaajan näkemystä tahoista,jotka voisivat hoitaa vanhushuollon tehtäviä. Yhtenä vaihtoehtona oli vanhushuollontoteutus omatoimisesti asuinyhteisössä. Tätä yleistä, vastaajan omia mahdollisuuksiaauttaa vanhuksia vapaaehtoistyönä kartoittavaa kysymystä tarkennettiin tiedustelemalla,mitä suoranaisia vanhushuollon tehtäviä vastaajat katsoivat voivansa toteuttaa. Saadutvastaukset analysoitiin vastaajan viiteryhmän eli ikäkerrostuman mukaan (Sneck 1985,s. 63). Kyselyyn vastasi n. 13 000 18–70-vuotiasta henkilöä 31 kaupungissa.

Sekä yleiskysymykseen että yksityiskohtien kartoitukseen nuoret suhtautuivat huomat-tavasti myönteisemmin kuin vanhat ikäkerrostumat. Tapausesimerkissä laadittiin tältäperustalta skenaario, jossa vapaaehtoistyö olisi osana vanhustenhuoltoa. 13 000 vastaa-jan määrä pitää jo absoluuttisena suureena sisällään paljon omatoimisuutta harkitsemaanvalmiita kaupunkilaisia. Näin muodostui perusta kuljettaa ikäkerrostumat tulevaisuuteenolettaen, että paljastettu mielipide säilyy koko ajan. Kuviossa 22 on kyselytuloksen tar-joamat mahdollisuudet mitoitettu koko väestöön ja kuljetettu ikäkerrostumia ajassaeteenpäin asenteineen ja ikäsidonnaisine hoitotarpeineen.

118

Kuvio 22. Vanhusväestöä koskevia kehitysarvioita (Sneck 1985, s. 68).

Kuvaajien A–G merkitykset kuviossa 22 ovat seuraavat:A = Yli 64-vuotiaiden määrän kehitys.SK = Vanhusväestön sairaalakäynnit 1 000 asukasta kohti (=0,5*A)B = Pitkäaikaissairaiden (laitos tai avohoidossa) vanhusten määrän kehitys (0,20*A)

(Segerholm, R.)C = Pitkäaikaissairaista laitoshoidossa (0,4*C, 0,085*A) (avohoidossa käyrien B ja C

välinen osa)E = Teoreettinen toimintakyvyttömien vanhusten määrä (0,035) (Brommels, M. ja

Segerholm, R.)F = Yli 64-vuotiaat, jotka katsovat, että vanhustenhuolto voitaisiin hoitaa omatoimi-

sesti asuinyhteisössä.G = 0,20*F: Halukkaat ”asuinyhteisöpotilaat”.

Näin saadaan lukuarvot sille, miten vanhustenhuollon rakenteita voitaisiin muuttaa, mi-käli nuorten ikäluokkien asenteet säilyisivät tulevaisuuteen. Tutkimusteknisesti skenaa-rio on laadittu kyselytuloksesta, joka on muunnettu tulevaisuussuuntautuneeksi ikäker-rostuma-analyysin avulla. Toinen tutkimusteknillinen uutuus oli kyselytutkimuksen ja

119

tulevien vanhushuollon toteutusalustojen toisiinsa kytkentä. Tuloksena saatiin nuortenmyönteinen asenne toteuttaa omatoimisesti asuinyhteisöissä vanhustenhuollon tehtäviä.

Kuvion 23 skenaariossa on nuoret ikäluokat siirretty tulevaisuuden vanhuksiksi ja ole-tettu, että heidän kyselyssä esittämänsä vanhustenhuoltoasenteet säilyisivät (Sneck1985, s. 68–69). Ehdollisessa skenaariossa esitetäänkin ne toimenpiteet, jotka ovatomatoimisuuden synnyn välttämättömät edellytykset. Ehdoista lähtien oli mahdollistarakentaa vanhushuollon valtakunnallinen kehittämisstrategia, johon skenaariosta johde-taan työvaiheet ”omatoimisen vanhushuollon” edellyttämien teknisten valmiuksienluomiseksi. Nimike omatoiminen vanhushuolto oli tarkoituksella varsin väljä kuvaus2010-luvun tosiasiallisille hoitotapahtumille ja hoidon porrastuksille. Tarkasti ottaenhaetaan asetelmaa, jossa uuden teknologian varassa tuotetaan hoitoprosessi, jossa oma-toimisuus ketjun osassa antaa mahdollisuuden siirtää potilaita laitoshoidosta avohoi-toon. Vastaavasti uusilla toimintamalleilla kyetään avohoidon potilaita siirtämään oma-toimisen vanhustenhuollon piiriin. Kuvion 23 nuolet kuvaavat liikeratoja, joita myötensiirtyminen tapahtuu. Tuloksena saadaan peruslaskelmia erilaisten organisointitapojenkehittämisen lähtökohdiksi.

Kuvio 23. Vanhustenhuolto tulevaisuudessa (Sneck 1985, s. 69).

120

3.3.3 Tavoiteohjattu kyselytutkimus omatoimisen vanhushuollon ehdoista

Kuviossa 23 esitettävän skenaarion (Sneck 1985) toimintatapaehdotuksia täydennettiintavoiteohjatun kyselytutkimuksen keinoin kolmessa erillisessä hankkeessa. Yksi koskiHelsingissä kokeilukorttelia 449 (Sneck et al. 1986b), toinen Tampereen (Sneck et al.1987a) ja kolmas YTV:n alueen vanhushuollon organisointikysymyksiä (Sneck &Mäntylä 1987). Tavoiteohjatussa kyselytutkimuksessa toimintatutkimuksen logiikallaselvitetään, millä ehdoilla jokin käyttäjäryhmä toimii tietyissä olosuhteissa halutullatavalla. Toisin sanoen oletetaan omatoimisuuden perustehtävät ja rakennetaan niilleriittävät toteutusalustat perustehtävän toteuttamiseksi.

Ikäihmisten korttelikerhoista oli keskieurooppalaisia kokemuksia, Suomessakin oli1980-luvun puolessa välissä kokeiluja käynnissä. Tapausesimerkeissä luotiin ensin näi-den kokemusten perusteella mahdollisimman realistinen kuva tulevista työtehtävistäsekä korttelikerhoista yhteyskeskuksena omatoimisuuden läpiviennille. Tämän jälkeenselvitettiin ikäihmisten kanssa, miten tulevaisuutta koskeva asetelma, josta vastaajalla eiole kokemuksia, pitää tutkimustilanteessa kuvata. Sitten nähdään, miten ehdotelmaansuhtaudutaan ja mitä kehitystyötä vielä on edessä. Kokonaisuutena jatkotutkimussarjantavoitteena oli tuotekehitystyön keinoin luoda uusia, omatoimista ja asuinyhteisöissätapahtuvaa vanhustenhuoltoa tukevia toteutusalustoja.

Kuviossa 24 esitettävässä kokeilusarjassa tarkistettiin ensin laajan kyselyn sisältäneentapausesimerkin tuloksen tulkintamahdollisuudet. Nuorten ikäkerrostumien myönteinensuhtautuminen omatoimisuuteen vanhustenhuollossa saattoi olla virheellinen esimerkik-si siksi, että nuoret vastasivat asiaan myönteisesti, koska he kuvittelivat kyselijän odot-tavan tällaista vastausta.

121

Kuvio 24. Tapausesimerkissä ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa” (Sneck1985) saadun tuloksen tulkintamahdollisuudet ja niiden jatkokehittely.

Toiseksi tulos saattoi kuvata oikein nuorten asenteita tutkimuksen tekohetkellä. Yhtäältäasenne voi säilyä tulevaisuudessa, kun nuoret tulevat vanhusikään. Tällöin olisi kyseprivatisoituvan ja perheen ympärille käpristyvän 1980-luvun elintyylin vastakulttuurista.Tälle perustalle olisi mahdollista rakentaa omatoimisuuteen perustuva uusi vanhusten-huoltoverkostomalli tulevaisuuden kaupungissa. Kuviot 22 ja 23 vertailevat tällaistamallia laitoshoitopainotteisen mallin jatkumiseen tulevaisuudessa.

Toisaalta vaikka tulos olisi kuvannut nuorten aitoja haluja vailla kokemuksia vanhuus-iän ongelmista, heiltä todellisuudessa voisi hävitä kanssaihmisten auttamishalu. Toisinsanoen kyselyssä tavattu asenne ei säilyisi edettäessä vanhuusikään.

Kolmannessa tulkintamallissa oletettiin vaihtoehtojen puutteen vanhusten asumisessaohjaavan ikäihmiset automaattisesti ajattelemaan laitosmaista palveluasumista. Muitatavoittelemisen arvoisia asumisvaihtoehtoja heille ei yksinkertaisesti ole olemassa.Kääntäen ikäihmiset voisivat olla halukkaita korttelikerhotoiminnan puitteissa autta-maan kanssaihmisiään, jos heille esitettäisiin tällainen toimiva vaihtoehto.

Jatkotutkimuksissa edettiin vaihtoehtojen 2 ja 3 perusteella. Tampereen vanhushuolto-verkoston kehittämistutkimuksessa (Sneck et al. 1987) oli erityisen kiinnostuksen koh-teena vaihtoehto 3 eli voitaisiinko korttelikerhotoiminnan aloittamista aientaa tapaus-

Kyselytulos: Nuoretikäkerrostumatmyönteisiäomatoimisuudelle

1. Tulos virheellinen,herkkyysanalyysi

2. Tulos paikkansa pitävä,tarjoaa mahdollisuuksiauudelle vanhustenhuollonorganisoinnille, kun nuo-ret tulevat vanhuusikään

3. Jos nykyisille vanhuksille olisiesittää malliksi toimiva oma-toimisuuteen perustuva huolto-tapa, he hyväksyisivät sen

Voidaan rakentaakuviossa 23 esitettävähoidon kehittämisstrategia

Kysely Lahdessa

Kyselyt• Kortteli 449/Helsinki• Eläytymiskysely viidessä

korttelissa Tampereella

• Koekysely Tampereella• Syvähaastattelut korttelissa 449• Eläytymiskysely viidessä

korttelissa Tampereella• Testikysely Imatralla

Nuoret vastasi-vat asiaanmyönteisesti,koska he ku-vittelivat ky-selijän odot-tavan tällaistavastausta

Tulos kuvaa nuor-ten aitoja kysely-ajan haluja, muttahe eivät tunnevanhuusiän on-gelmia eivätkäolisi todellisuu-dessa valmiitaauttamaan kans-saihmisiään

122

esimerkin tuottamiin tuloksiin nähden (Sneck 1985). Tapausesimerkin kyselysarjassa eikuvien tai muiden konkreettisten esimerkkien avulla esitetty, miten naapuriapu ja oma-toimisuus voisivat käytännössä toimia asuinalueella. Vasta johtopäätöksissä ideoitiinkorttelikerhon mahdollisia toimintamuotoja.

Tuotekehitystyöluontoinen lähestymistapa johtaa asetelmaan, jossa toteutetaan kuvion 7käsitteistöllä täsmällisten hypoteesien kehittelyssä vain yhteenkuuluvuuspäättely elietsintälinja. Peräkkäisillä kyselyillä pyritään luomaan ”asiakkaiden” näkökulmasta hei-dän parhaaksi katsomansa vaihtoehto. Siis hypoteeseilla haetaan sellaisia yhteensovi-tuksia, jotka ovat hyväksyttäviä tulevaisuuden käyttäjien kannalta (context of discovery,etsintälinja). Korttelikerhoratkaisua tutkineessa kyselysarjassa haettiin sellaista kerhontoiminto- ja varustekokonaisuutta, jotka ilmaispalveluna saava hyväkuntoinen ikäihmi-nen suostuisi vastineeksi avustamaan huonokuntoisia ikätovereitaan. Jatkotutkimuksissaperusajatuksena oli ohjata 1980-luvun eläkeläiset pohtimaan korttelikerhon toimintaa jahyödyllisyyttä sekä haluttavuutta heidän omien elinolojensa kehittämisen kannalta.Niitä hypoteeseja, joilla voi todistella jotain asiaa oikeaksi, ei tuolloisilla taidoilla osattutehdä (context of justification, vahvistuslinja). Nämä kysymykset osaltaan ohjasivatkohdassa 4.5.5 tapahtuvaan menestystulkin kehittämiseen.

Ensimmäinen koekysely tehtiin Helsingin yliopiston Lahdessa järjestämässä ”Ikäih-misten yliopisto” -luentosarjassa 4.12.1985. Tilaisuuteen osallistui 25 yli 64-vuotiasta,joilla kaikilla oli akateeminen loppututkinto. Heille näytettiin diasarjan avulla naapuri-apua ja korttelikerhoa havainnollistavat kuvat. Tämän jälkeen he saivat vastattavakseenkolmikysymyksisen sarjan, jossa tiedusteltiin

- nykyisen vanhushuoltoverkoston tyydyttävyyttä ja vanhusten tarpeisiin vastaavuutta- korttelikerhojen (silloin omatoimisuuspiste) haluttavuutta lähellä asuntoja sekä- omaa halukkuutta auttaa huonokuntoisia ikätovereita.

Testiryhmässä korttelikerho sai suuren kannatuksen ja sen saamisen ehtona varsin monioli valmis vapaaehtoistoimintana auttamaan muita. Korttelikerhoajatusta olisi voinutaientaa kuviossa 23 esitettävään skenaarioon nähden (Sneck 1985). On huomattava, ettäkoekyselyssä vastaajat olivat akateemisen tutkinnon suorittaneita, joten sen edustavuuson heikko. Kuitenkin tuloksen pohjalta kehitettiin kyselykaavake korttelikerhojen kyt-kemiseksi kaupunkitasoisen vanhusten hoitoketjun osaksi sekä tähän ideaan perustuvienvanhushuoltoskenaarioiden tekoa varten Tampereella, Helsingissä, Espoossa ja Van-taalla (Sneck et al. 1986b, Sneck et al. 1987, Sneck & Mäntylä 1987). Kyselyjen jahaastattelujen toteutus aloitettiin yhtäaikaisesti Tampereella ja Helsingissä. Yhdessätutkimuksessa tutkija kävi vastaajien luona ja osin haastattelumuotoisesti täytti tavoite-ohjaamiseen tähtäävän lomakkeen vastaajien kanssa.

123

Tampereella tehdyn kyselyn tulokset osoittivat, että yli 65-vuotiaista 28 % olisi osallis-tunut naapuriapuketjuun, jos sellainen perustettaisiin korttelikerhoajatuksen ympärille(Sneck et al. 1987). Verrattuna useita kaupunkeja koskeneen tapausesimerkin yleis-luonteiseen kysymykseen (ks. kuviot 22 ja 23) eläkeikäisten myönteisyys oli viisinker-tainen. Yksityiskohtaisista naapuriavun muodoista toisten voimien tarkkailuun osallis-tuisi lähes viidennes vastanneista ja pikaisen hälytysavun antoon peräti puolet. Toimintakäynnistyisi heti, jos joku vain organisoisi sen.

Muutama vuosi tutkimuksen valmistumisen jälkeen Tampereen kaupunki perusti kort-telikerhon yhteen niistä huoneistoista, jotka arkkitehti Wainio oli raportissa päätellytsopivaksi. Kun erään tutkimusta seuranneen isännöitsijän hallinnoimista kiinteistöistäjuuri raportissa mainittu tila vapautui, kerho perustettiin.

Kuviossa 24 esitetyistä asennetulkintavaihtoehdoista kehittelykelpoiseksi nousi tilanne,jossa toimivan ratkaisun puute oli estänyt eläkeikäisiä pohtimasta itselleen mielekästävaihtoehtoa. Tämä osoittaa, että eräänä hallintojärjestelmien uudistamistyön käyttökel-poisena ratkaisuna voidaan käyttää tuotekehitystyöluontoista, uutta asiaa jatkuvasti tar-kentavaa kyselyä. Ennakoivan ohjantajärjestelmän osana kysely uusimalla voidaan ke-hitellä ratkaisua, joka kelpaa julkisten palvelujen ”asiakkaille”.

Tavoiteohjatun kyselytutkimuksen metodilla paljastettuihin ikäkerrostumittaisiin tule-vaisuusodotuksiin voitiin rakentaa ehdotelmallisia uusia palvelujärjestelmiä. Kehitetynsosiaalisen hoitoinnovaation ylläpito ja kannustaminen olisi ollut yksi tapa ratkaistaikärakenteen muutoksen myötä kasvavaa vanhushuollon ongelmakenttää. Jos käytössäolisi ollut yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä, sen sisäiset menettelytavatolisivat välittömästi alkaneet kehittää toimivia ”toteutusalustoja” paljastetun asenteeninnovatiiviselle hyväksi käytölle. Näin asenteiden pysyvyys voidaan varmistaa sinäajankohtana, jolloin niiden varaan syntyy elinkeinorakenteellinen tarve tuottaa uusiajärjestelmiä. Rakentamisajankohdaksi voidaan kehittää valmiiksi testattuja vanhustenelämää helpottavia asuntoratkaisuja apuvälineineen. Aivan vastaavan asenteiden ja in-novaatioiden ajoittumisen yhteensovituksen seurantamekanismin voi kehittää muillekuin tavoiteohjatuilla kyselytutkimuksilla saaduille ennusteille.

Kuvatut puutteet antavat viitteitä sille, että yhteiskäyttäjien ennakointijärjestelmä ei rii-tä, vaan sen rakenteen pitää sisältää myös ohjannan kehittelymekanismeja. Nykyisinasetelmaa varten on erilaisia alueellisia hyvinvointiklusterikehitelmiä, viimeisin on so-siaalialan osaamiskeskusverkosto. Niissä voisi toimia sosiaali- ja terveysalaa palvelevaennakoivan ohjantajärjestelmä. Sen sisäisten työprosessien piiri edellyttää alalle perus-tettavia uusia innovaatioiden tukijärjestelmiä sekä yrityskiihdyttämöjä.

124

3.3.4 Avoin teknologiastrategia ja menestystuotteiden kehittäminen

3.3.4.1 Innovaatioprosessin kytkentä hoitoketjuun

Terveydenhuollon kaikkien ongelmien nähtiin 1980-luvun puolivälissä lähtevän vuoden2000 jälkeen kasvamaan samaan tapaan kuin vanhushuollon piirissä. Miten siis saadakoko hoitoketjua tukeva innovaatioiden kehitysjärjestely? Ensinnäkin innovaatioidenkehittämisen on kohdistuttava poistamaan jatkuvasti tärkeimpiä ongelmia. Siksi tarvi-taan hypoteesijärjestelmä ennakoimaan vanhojen sairauksien hoitoketjujen kehittämis-tarve sekä ne uudet sairaudet, joiden hoito tulee kehittämisen kohteeksi sitä mukaa, kunvanhoja sairauksia opitaan ehkäisemään ja hoitamaan. Tarvitaan hypoteesijärjestelmäkattamaan tilanne, jossa uusien sairauksien hoito tulee kehittämisen kohteiksi. Tällaisteninnovaatiokohteiden ennakointia varten on elämisen laatu otettava terveydenhuollonkehittämisen pääkriteeriksi. Elämisen laatuun vaikuttavat asiat puolestaan puretaan tau-deittain. Jos keskitytään edelleen vanhusten sairauksiin, niin niistä merkittävimpiä ovat

- dementia (D)- aivovaltimotukos (A)- sydän- ja verisuonitaudit (SV)- tuki- ja liikuntaelinsairaudet (reisiluunkaulamurtumat, nivelkulumat) (R)- henkiset sairaudet (H)- virtsatieinfektiot, inkontinenssi- diabetes.

Tautikohtaisissa tarkasteluissa edetään yhtenäisellä analyysikehikolla, jossa erilaisethoitotoimenpiteet kytketään ihmisen elinkaareen (Sneck et al. 1986a). Sen varaan voikehittää eri toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioivan hypoteesijärjestelmän elämisenlaadun ja terveystaloustieteen näkökulmasta. Hypoteesijärjestelmä laadittiin niin, ettävaiheittaista skenaariomenetelmää voi käyttää kohdentamaan tuotekehittely kunkin sai-rauden koko hoitoketjuun. Ennakointijärjestelmän ideana on kuvata hoitoketjun eri osiinsopivimmat innovaatioiden kehittelytavat, ajoittaa niiden todennäköisin onnistumis-ajankohta ja edesauttaa innovaatioiden käyttöön oton nopeuttamista.

Elinkaareen kytkettyä hypoteesijärjestelmää, joka erittelee terveysalan hoitoketjun osiinliittyvät innovaatiotarpeet ja mahdollisuudet, pitää uusia koko ajan. Kuviossa 25 esitet-tävän perusidean kehitti Kari Mattila (Sneck et al. 1986a). Siinä kuvataan elämisen laa-dun ja omatoimisuuden määrän kehitystä ihmisen elinkaaren mukaan. Hoitoa tukevieninnovaatioiden kehittämisen johtoajatuksena on luoda välineitä, joilla ihminen muuntuuhoidon kohteesta toteuttamaan itse tarvitsemaansa hoitoa. Näin innovaatiotyön tavoit-teet voidaan kohdentaa kuvion 25 elämisen laatua ja omatoimisuutta osoittavan kaareneri osiin. Asiakasta palvellaan hänen ehdoillaan.

125

A C DB E

KUOLEMA

LAITOSHOITO

DIAGNOSTINENTOTEAMINEN

OIREIDEN ALKAMINEN

OMATOIMISUUSELÄMISEN LAATU

SYNTYMÄ IKÄ

TAUDINSYYTEKIJÖIDENETSINTÄ

SYYNMUKAI-SEN HOIDONALOITTAMINEN

LAITE- JA KOMMUNIKAATIO-TENOLOGIAN KEHITTÄMINEN (ESIM. WELLMATE)

INNOVAATIOT, JOILLAITSEHOITO, AVOHOITOON VAIHTOEHTONA LAITOSHOIDOLLE

Primääripreventio Sekundääripreventio

Kuvio 25. Taudin ehkäisy, puhkeaminen, toteaminen ja hoito suhteutettuna ihmisenelinkaareen (Sneck et al. 1986a).

Välit AB, BC, CD ja DE muodostavat neljä lohkoa, joilla innovaatioita tarvitaan. Enna-koimalla väleittäin eri tautien uusia hoitotapamahdollisuuksia voi määrittää tulevat in-novaatiotarpeet, mitoittaa tarvittavat kehityshankkeet, luoda kuvan uusista hoitoperi-aatteista sekä kouluttaa henkilöstön ja asiakkaat hallitsemaan yhdessä muutokset. Loh-koittaisten innovaatioiden kehittäminen yhdistettynä avoimen teknologiastrategianajoitustapaan asettaa hyvinvointiklusterin toimijat etenemään kohti menestystuotehakui-suutta. Innovaatioiden kehittäminen tapahtuu yhteisellä, seuraavista rakenteista koostu-valla kartalla:

AB: Tehtävänä ehkäistä tauti, ennen kuin se puhkeaa. Sisältää terveysalan perustutki-mustyötä sekä uusien haasteiden ennakointia.

Raja B: Mitä tehdä, kun oireet alkavat, vaikka diagnostinen toteaminen ei vielä olemahdollista.

126

BC: Tehtävänä taudin toteaminen mahdollisimman varhain, jotta syynmukainen hoitosaadaan tehokkaasti käyntiin.

CD: Laitoshoitoon joutumisen esto tai viivyttäminen. Hoidon portaiden ja ketjujen ra-kentaminen, tehtävänä budjettirajoituksen ehdolla viedä lävitse mahdollisimman teho-kas hoito.

Alueen CD kehittämispaineet riippuvat pelkistetysti yhteisön kyvystä ylläpitää poh-joismaisen hyvinvointivaltion rahoitusperustaa tai korvata se uusilla rahoitusperustoilla.Tätä käsitellään luvussa 4 elinkeinojohtamisen toteutusalustojen yhteydessä.

Kuvion 25 järjestelyn käyttöönotolla syntyy terveydenhuoltoon uusia rakenteita. Tär-keimmäksi perustaksi muotoutuisi sellaisen toimintakokonaisuuden hallinta, joka te-hokkaimmin ajaa alan innovaatiot väestön käyttöön markkinoilla kestävillä hinnoilla.Kuvion 25 ratkaisut osaltaan kiinnittivät kohdassa 4.5 esitettäviä potentiaalisen inno-vaation kehitystyön kohteeksi ottamisen ehtoja ja laskentamalleja (menestystulkki, VTTMoneyProP -menettely). Lisäksi toimialan kysynnän rahoituksen osalta erilaiset va-kuutukset ym. ratkaisut voivat muuttaa nykyisiä asetelmia oleellisesti innovaatioita suo-sivammiksi.

Mutta onko niistä hyötyä, ellei uusi tapa toimia sisällä jopa pakotetta innovatiiviseentoimintaan? Ja mitä uudet tavat toimia voisivat olla? Tuotannollisesti uusia, tehokkaitamuotoja kehitettäessä

- itsehoito ja- vapaaehtoistyö

ovat merkittävässä asemassa. Päähaaste lienee luoda välineet järjestelmällisesti kehittääpotilaan itsehoitokykyä ja potilaan taitoa hallita omaa tilaansa. Vapaaehtoistyö tukeetätä peruslinjaa, mikä lienee eräs sosiaali- ja terveysalan megatrendi. Ilman uusia tek-nologioita asetelma pysähtyy alkuunsa. Esteettömyys, hissien rakentaminen vanhoihinkerrostaloihin ovat vasta alkua.

Oma kysymyksensä nousee vapaaehtoistyön sitomisesta hoidon portaisiin. Tämä puo-lestaan on riippuvainen alueellisesta ja valtakunnallisesta talouskehityksestä, joka ta-pauksessa alueen taloudessa parempi sisäinen tuotto saadaan, jos aktiiviväestöstä suuriosa tekee vientiperäistä työtä. Hoidon sujuvuus sitten määrittää sen, miten paljon vapaa-ehtoistyötä saadaan ostoskoriin mukaan.

Raja D: Tehtävänä on kehittää ratkaisut, joiden varassa potilas voi mahdollisimmankauan itse hoitaa itseään. Tutkimus- ja kehityskohteita ovat

127

- perusajattelutapa, jossa sairas hoitaa itseään eikä ole hoidon kohde- mitä laitteita ja apuvälineitä uudessa ajattelutavassa tarvitaan- mitä taitoja uusi asetelma edellyttää

- potilaalta- hoitohenkilökunnalta- ei-ammattilaisilta vapaaehtoistyöntekijöiltä.

Varsinaiset uudet hoitoratkaisut käynnistävät innovaatiot, jotka tehdään käytännön hoi-totyön ulkopuolella, mutta niiden sisäänajoon tarvitaan mm. ammattikorkeakoulujen jahoito-organisaatioiden yhteistyötä. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on pitää aika-karttaa tulevista innovaatioista ja oikeaan aikaan kouluttaa sekä henkilöstö että potilaathallitsemaan uudet toimintamallit.

DE: Saattohoito

Täsmällisten innovaatioprosessien läpivienti on terveysalan tuotekehitystoimintaa, mi-hin tulevaisuudentutkimuksella ei ole suoraa kytkentää. Edellä kuvatun kehikon lisäksitulevaisuudentutkimus listaa terveysalan rakenteellisia muutoksia sekä mahdollisia ul-koisen toimintaympäristön aiheuttamia muutospaineita. Nämä teoreettisen innovaatio-rakennekehikon ulkopuolelta määrittyvät alan painopisteet voidaan johtaa ulkoisvaiku-tusskenaarioiden avulla seuraavaan tapaan:

- Uhkatekijät (huumeet, alkoholi, stressi) on kiinnitettävä yleisiksi muutospaineiksi.Muutospaineiden hallitsemiseksi on kehitettävä tehokas primääriprevention keino-valikoima. Tämä tehtäväkokonaisuus on poimittava monitoroinnin avulla esille, osavoidaan jäljittää rakenteellisina seikkoina, kuten ikäkerrostumien tautikuvat, ympä-ristö tms., osa taas tulee eteen enemmän yllätyksinä.

- Eri alueita muutokset kohtelevat eri tavoin. Alueittaiset toimintamallit on kansanta-louden tasolla hallittava, jotta hyvinvointipalvelut toimisivat tehokkaasti.

- Kaikki hoitovaiheet pyrkivät parantamaan potilasta/ylläpitämään asiakkaan toimin-takykyä ja elämisen laatua. Siksi tulevaisuuden tautiprofiilit, tautien yleisyys jakustannukset on hallittava. Tältä perustalta voidaan suunnata alan tutkimustoimintaatehokkaimpien hoitoratkaisujen kehittämiseen sekä saada oikeaan aikaan käyttöönyhteiskunnan taloudellisen toimintakyvyn rajaamat hoitokäytännöt.

- Tautikohtaiset painoarvot ja todennäköisyydet taudeittain, jotka parantavat käytän-töjä, on laskettava erikseen.

128

- Edelleen hoidon tasojen suhteen on oltava tarkkana, talouden rajat tulevat helpostieteen, innovaatiotyössä hoidon kustannukset eivät voi kohota vastuunkantokykyäkorkeammalle (vrt. sydäninfarkti).

- Strateginen valinta, erikoistuva hoito julkiselle sektorille ja yleishoito yksityiselle,voisi olla eräs ratkaisu. Tämä loisi logiikaltaan aivan erilaiset yritysympäristöt.Vanhusten palvelujen maksulliseksi tekeminen voi luoda pelkotiloja.

3.3.4.2 Tautikohtaiset skenaariokokeilut

Dementian sekä sydäninfarktin analyysit tehtiin kuvion 25 elinkaariajattelua hyödyntä-vää vaiheittaista skenaariomenetelmää käyttäen. Tapausesimerkit osoittivat vaiheittaisenskenaariomenetelmän olevan toimialariippumaton, kun se etenee asiantuntijoiden muo-dostamien hypoteesien mukaan. Tämä havainto tuottaa mahdollisuuksia kehittää del-foitekniikkaa tiukan hypoteesijärjestelmän sekä hypoteesien läpivientiin kykeneväntyöryhmän työvälineeksi. Ilman ennakoivaa ohjantajärjestelmää delfoitutkimuksesta eiole pysyvää hyötyä. Delfoitekniikan mahdollisuudet vastata näihin kysymyksiin esite-tään ajatuskokeena liitteessä B eskalaatiodelfoin muodossa. Kohdassa 3.3.5.4 esitettävätelematiikan hyödyntäminen terveydenhuollossa puolestaan sisältää juuri sellaisen vi-sion, jota innovaatioilla voidaan tavoitella.

Dementian osalta ideoitiin viisi erilaista innovaatiota, joilla on vaikutusta dementiaansairastuvuuteen tai dementian hoitokäytäntöihin. Tarkastelu koski siis vain tiedon muo-dostamisen menetelmien kehittämistä. Skenaarioita laadittaessa asiantuntijalääkärit (Er-kinjuntti ja Sulkava) arvioivat merkittävimmät innovaatiot kokemuksensa perusteella.Arvioidut innovaatiot ja niiden yhteisvaikutukset kytkettiin toisiinsa vaiheittaisen ske-naariomenetelmän avulla kuvioon 26. Innovaatioiden luonne määriteltiin sen mukaan,mihin kohtaan hoito kuviossa 25 esitettävässä elinkaariasetelmassa kohdistuu. Taustalletehtiin lisäksi arviot toimenpiteiden kustannusvaikutuksista (Sneck et al. 1986a). Tässäkäytettiin periaatteessa samaa ostoskoriajattelua, jonka sovellutus rakennusalalle esite-tään kohdassa 4.4. Näin siis tapausesimerkki osoittaa ennakoinnin aikavälitarkastelunhyödyllisyyttä tiedon muodostamisen perustana. Työssä päästiin käyttämään pidem-mällä aikavälillä (menestystuote sekä asiantuntijamielipideperustainen) lyhyemmän(ostoskori) tarkastelutapoja. Tutkimuksen aihepiiriin ei kuulu asiantuntijamielipidepe-rustaisten menetelmien kehittäminen (vert. Kuusi 1999a), mutta sivuhuomiona saatiinselviä viitteitä sille, että delfoin syysuhdemekanismeja tarkempia esityksiä voi kehittääaikaväliteorian käsitteistöä hyödyntäen.

129

1 2 3 4 5

1 2 3 4

1 2 3

1 2

1

1000DEMENTIA-POTILASTA90

80

70

60

50

40

30

20

10

1980 1990 2000 2010 2020 2030

4OMATOIMINENVANHUSHUOLTO

3 DEMENTIANENNALTA-EHKÄISYN JAHOIDON KE-HITTÄMINEN

1 DEMENTIANTEHOSTETTUVARHAIS-TOTEAMINEN

5 DEMENTIANSYYNMUKAI-NEN EHKÄI-SEVÄ HOITO

2KOTIHOIDON TEHOS-TAMINEN JA VAL-VONTATEKNOLO-GIAN KEHITTÄMINEN

+

+ +

+ +

+ + + +

+

1 3 5

1 3

1

+

+ +

DEMENTIAASAIRASTAVIENMÄÄRÄ

LAITOSHOI-DOSSA OLE-VIEN MÄÄRÄ

Kuvio 26. Dementian hoidon kehittämisinnovaatiot vaikutuksineen (Sneck et al. 1986a).

Dementiaskenaariossa oli käytettävissä mukana olleiden lääkärien laaja kokemus. Sy-däninfarktin hoitotasoja selvittänyt tapausesimerkki (Sydäninfarktin hoito tulevaisuu-dessa 1985) oli tutkimuksena dementiaskenaariota laajempi. Siinä selvitettiin sydänin-farktin luonnetta, sairastumisen riskitekijöitä, hoitomuotojen tehokkuuksia sekä kustan-nuksia. Lisäksi siinä laadittiin tautiin sairastuvuuden, hoidon tehokkuuden sekä hoitoin-novaatioihin perustuva laskentamalli sairaustapausten ennakoimiseksi. Kuviossa 27esitetään erilaiset hoitotoimenpiteet ja niiden tehokkuuden tasot. Tason kasvattaminen

130

toimenpiteittäin johti skenaarion ”ylähylkyrajan” löytymiseen. Se on teknisesti ja asiak-kaiden kannalta hyvä vaihtoehto, jonka taloudelliseen kehittämiseen tai toteuttamiseenei voida sijoittaa resursseja, koska ne tarvitaan muihin tarkoituksiin. Skenaariomenetel-män kehittämisen kannalta olisi mielekästä määrittää yleisempääkin merkitystä omaava”ylähylkyraja”. Tämäkin havainto puoltaa asemoimaan asiantuntijamielipidemuodos-tuksen skenaariorunkoa vasten esimerkiksi delfoitekniikan sijasta. Piilevä tietous ei liikudelfoissa, mutta toimii työryhmäskenaarioiden rakentamisessa. Kuviossa 27 esitettäväthoitovälineet ovat väylä hoitoalan toimijoiden koordinoidulle yhteistoiminnalle.

Toimenpiteentaso

Toimen-piteet

A B C

1. Primääri-preventio

- nykyinen terveys-kasvatus

- nykyinen hintapoli-tiikka

- terveyskasvatus- tiukka hintapolitiikka- terveydentilan valvonta- sukuanamneesi ja seuranta

- preventiivinen innovaatio- ylimenokautena riskita-

pausten jatkuva seurantaja ohjanta

2. Ensihoito jakuljetus

- elvytystaito vainharvoilla

- palotoimeen liitettysairaankuljetus

- elvytys kansalaistaito- ensihoito telemetria kauko-

ohjauksessa- lääkäriambulanssi (suuret

asutuskeskukset)

- ensihoito sairastumis-paikalla

- lääkäriambulanssi ja-helikopteri

3. Valvonta - vuodeosastohoito - sydänvalvonta - tehohoito

4. Toimen-piteet

- lääkehoito- lepo- iv streptokinaasi

- intrakoronaari streptokinaasi- angioplastia- koronaaribypass

- sydämensiirto- ”verisuoniston vaihto”

5. Jälki-tarkkailu

- 2–5 käyntiä polikli-nikalla

- 3–4 käyntiä (ensimmäisenvuoden aikana) infarktipkl:lla - elinikäinen seuranta

6. Kuntoutus(sairaalahoi-don jälkeen)

- ryhmävoimistelujoillekin

- eläke- kuntoutuskurssit

- yksilöllinen ohjelmoitukuntoutus ja työhönvalmennus

Kuvio 27. Sydäninfarktin hoitotasot (Sydäninfarktin hoito tulevaisuudessa 1985).

Hoitomuotojen ja niillä oletettavasti saavutettavien tulosten vaiheittaisella skenaariome-netelmällä laadituissa laskelmissa osoitetaan innovaatioiden tarve ja merkitys. Yhdis-telmät esitetään kuviossa 28, analyysissa käytetyt ikäryhmät esitetään kuviossa 15.

131

Kuvio 28. Sydäninfarktin hoitoskenaariot (Sydäninfarktin hoito tulevaisuudessa 1985).

Siirtyminen 15 vuotta tapausesimerkkien laadintahetkestä eteenpäin on täsmentänyttautikohtaisten muutostekijöiden tietämystä oleellisesti. Yksistään telekommunikaatioonperustuvat innovatiiviset aputeknologiat tuovat terveysalan toimintamalleihin uusia pal-velujen tuottajia. Langaton viestintä ja uudet hoitoteknologiat luovat perusteita uuden-tyyppisten terveydenhoitoyritysten kehittämiselle. Ensimmäisiä esimerkkejä on NokianWellmate-konsepti. Kuviossa 29 esitetään Wellmate-konseptin sekä varhaisvaiheendementian hoidon hahmotelma jaoteltuna kuvion 25 taudin kehitysvaiheisiin kytkettyjentoimintojen mukaan. Innovaatioprosessin vaiheet voidaan kohdistaa sen avulla.

132

Diabetes (Varhaisvaiheen) dementia

AB Veren sokeritason hallinta Alzheimerin taudin syytekijöiden hallinta

BC Wellmate-konsepti:

tasapainon gsm-seuranta, Varhaisvaiheen Alzheimerin taudin lääkehoito

Nokian soft dementian etenemistä hidastavat itsehoito-valmennusohjeet

erillisnäytöt 6110, Soneran Miten tietotekniikka ja moderni kommunikaatiovälineistö voi

koti-tv:n käytännöt tässä toiminnassa auttaa asiakkaiden itsenäisen

toimeentulokyvyn kehitystä.

CD Terve verkko Uudet peruslääkkeet hidastavat Alzheimerin taudin

kehittymistä

Valmisohjelmat Pegasos Siemens, Aivotoimintojen itsekuntoutusohjelma:

ulkoistettu laitekanta Sonera 1. potilas käy testisarjan kotimikrolla lävitse

ulkoistuksen haltija, tietämys- 2. tulokset välittyvät hoitohenkilökunnalle

kanta, upotetaan systeemiin

prosessien uusiminen, 3. lisäkuntoutus välittömästi, jos tarve

projektipäällikkö

Kuvio 29. Wellmate-konsepti ja varhaisvaiheen dementia.

Diabeteksen hoitoon kehitetystä uudesta tuotepalvelukokonaisuudesta on tarkempi ku-vaus internetissä (Wellmate 1998). Dementian osalta on prof. Raimo Sulkavan ajatustenmukaan muotoiltu rinnakkainen, samat hoitoketjun vaiheet läpikäyvä kehittämistyönkohteena oleva kokonaisuus (Sulkava 1998). Vastaavat analyysit muista taudeista janiiden ketjuttamisesta antavat jäsentyneen otteen alan uusille toimintamalleille.

Ennakoivan ohjantajärjestelmän pohjalta voi rakentaa vastaavia kytkentöjä muista inno-vaatiohankkeista. Jos uudet innovaatioperustaiset hoitokäytännöt saadaan otettua käyt-töön vuoden etuajassa järjestelmän avulla (yksistään hoitohenkilökunnan perehdyttä-mien uusiin palvelutoimintoihin vaatii koulutusta ja aikaa), yhteiskunnan säästöt ovatsuuruusluokaltaan kymmeniä miljoonia markkoja aikataulutuksen osalta. Varsinaisetinnovaatioiden tuottamat kustannussäästöt ovat kymmeniä miljoonia euroja.

Eri paikkakunnilla toteutettavien uusien toimintamallien kokeilut voidaan viedä enna-kointijärjestelmään kaikkien tahojen tietoon. Näin valtakunnallisesti saavutetaan suuriasäästöjä, kun innovaatioiden käyttöönottoon voidaan varautua jo niiden kehittämisvai-heessa. Tämä on hyvinvointiklusterissa kouluttajien ja laitetoimittajien kannalta välttä-mätöntä. Erityisluonteensa johdosta hyvinvointiklusteri saattaa hyvinkin olla edelläkä-vijä muille ennakoivan tiedon avoimiin tietoverkkoihin sijoittamisessa. Telelääketiedeluo tähän perustaa käytännön hoitomalleja kehitettäessä, asetelman voi helposti laajen-

133

taa tulevia hoitojärjestelmiä kokeilevaksi. Diabeteksen seurannan ja hoidon perustami-nen langattomaan viestintään ja itse tehtäviin kokeisiin voi toimia ajattelutavan pilotti-na. Tätä kautta paranee potilaan ymmärrys omasta tilasta sekä hoito ja valvonta voidaantoteuttaa aikaisempaa halvemmalla. Vastaavalla tavalla voidaan kehittää hoitoteknolo-gioita ensin valtakunnalliseen ja sitten globaaliin käyttöön. Näin avautuu kuva terveys-alan tyypillisistä ”tietoyhteiskunnan toisen sukupolven ammateista”. SITRAssa käyn-nissä oleva e-lääketiedehanke etenee näillä linjoilla.

3.3.4.3 Klusteri- ja yritysrakenteet

Kokeiluvaiheen tapausesimerkeistä hyvinvointiklusterin logiikan yhdistäminen avoi-meen teknologia-ajatteluun oli yksi ennakoivan ohjantajärjestelmän mallinnukseen liit-tynyt koe. Siinä tarkastellaan erityisesti toimijoiden koordinoitua yhteistoimintaa tilan-teessa, jossa ennakointitulosteista saadaan ohjausimpulsseja toteutusalustojen kehittämi-seksi. Vanhustenhuollon, sydäninfarktin sekä dementian hoitomuototarkastelut antavatlähtökohtia tarkastella tulevaisuudentutkimuksen kytkentää hyvinvointiklusterin tuote-kehitysperiaatteisiin. Niistä voi kehittää ennakoivaan ohjantajärjestelmään yhtenäisentavan järjestellä klusterin sisällä jatkuvan innovaatiotarpeen alaiset toiminnot. Innovaa-tiot voivat koskea

- terveydenhuoltoa- sosiaalisia kysymyksiä- teknillisiä hoitovälineitä ja- organisaatioita ja toimintamalleja.

Klusterin sisäinen menestystuotehakuisuus ja Tekesissä ideoitu tapa tukea sitä (ks. ku-vio 1) osaamisintensiivisillä palvelutoiminnoilla antavat klusterin toimijoille (laite- jaohjelmistoteollisuus, lääketeollisuus, hoitohenkilökunta, potilaat, palveluorganisaatiot,koulutuslaitokset, TE-keskukset) taidot yhdessä liikuttaa koko alaa haluttuun suuntaan.Kuvion 30 avoimen teknologiastrategian toimintamalli sisältää yhtenäisen perustankoota klusterin innovaatiohankkeiden ympärille tarvittavat toimijat. Avoin teknologia-strategiakehikko toimii yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän osana, jokaohjaa sosiaali- ja terveysalan innovaatioiden samanaikaista ja tasaista leviämistä. Kehi-tysherkän imagon luominen edellyttää uusien toimintatapojen nopeaa ja laajaa käyttöönottoa markkinoilla, sosiaali- ja terveysalalla erityisesti koulutuksessa. Siksi avoimetteknologiset järjestelmät ovat alan kehityksen kulmakivi. Menestystuoteajattelun mer-kitys yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän osana esitellään kohdassa 4.5.

134

Kuvio 30. Hyvinvointiklusterin menestystuoteaikavälin hallinta avointen teknologia-strategioiden avulla.

Kuvio 30 sisältää kolme erillistä kokonaisuutta. Ylimpänä kirjaimilla A–E kuvataantoimialan yritysten ympäristöanalyysin kohteet. Ympäristöanalyysi on tuotettava kluste-rin toimesta ilmaispalvelun luontoisena alalla alkaville yrittäjille. Aika-akselille on pel-kistetty innovaation elinkaari kolmeen vaiheeseen eli edellytyksiin, teknologian val-misteluun sekä valmistukseen ja myyntiin. Alimpina laatikostossa ovat ne toimijat, jot-ka voivat koordinoida yhteistoimintaansa avoimen teknologiastrategian läpi vietäväninnovaation eri vaiheissa. Avoimuudella on suuri merkitys merkityksellisen tiedon luo-jana. 1960-luvulla Yhdysvalloissa toteutettu laaja Hindsight-projekti selvitti sotilas-käyttöön tulleiden teknologioiden syntyhistoriaa. Eräs merkittävimmistä havainnoistaoli se, että vapaa tiedon vaihto tärkeillä teknologia-aloilla tutkijoiden kesken oli tär-keimpiä kehitystä nopeuttaneita tekijöitä (Isenson 1968).

Edellytysten luominen aloitetaan pari vuotta ennen varsinaista kehitystyötä. Sen perus-tana on foresight-analyyseista johdettu menestystuoteideapankki. Vasta teknologianvalmistelun yhteydessä alkaa koordinoitu yhteistoiminta kuviossa 30 esitettyjen tahojenkesken. Kun tuote on kehitetty myyntikuntoon, lakkaa avoimuus. Ja teknologiastrategiat

A. Palvelujentarveanalyysit

Menestystuotteenvalmistus ja myynti

-2 0 2 4 6 8 aika vuosina

Edellytystenluomisvaihe

TuotepalveluideanTeknologian valmistelu

B. Reaalinenmaksukykypalveluista

C. UudenToimintatavankäynnistämis-päätös

E. Työorganisaatioidentoimivuuden varmistus

D. Vientikytkennät

Hyvinvointi-klusterinmenestys-tuoteidea-pankki:• päivittyy• aientaaavoimenteknologia-strategianaloittamista

Avoimen teknologia-strategian vaihe:• oppilaitokset• tutkimuslaitokset• yritykset• kunnat• hoitolaitokset

Kehitystyö avointenverkostojen piirissä:Työnjako, seuranta,yhteistyö

Rahoituksen ja ohjel-mien yhteensovitusennakoivan ohjan-tajärjestelmän avulla:OPM, STM, TM

Suljetun teknolo-giastrategian vaihe• yritykset• tutkimuslaitoksetYritykset ottavatteknologian kilpailu-keinoksi, osallistu-jien piiri sulkeutuu.Rahoitus: Tekes

MenestystuotteenkaupallistaminenTuotannon tehostaminenTulevat työorganisaatiotYritykset

Kärkitoimijat nousevat esille ja ryhtyvätvetämään toimijoiden yhteisverkostoa.Mukana olevien pk-yritysten roolit selviävät.Oppilaitokset eivät ole enää mukana.Tutkimuslaitokset vetäytyvät myynnin alkaessa.

135

tehdään suljettuina yritysten suojatessa ydinosaamistaan. Uuden menestystuotteen ke-hittämiseen menee 6–8 vuotta, mikä mitoittaa aika-akselin.

Markkinatalouden ehtojen mukaan verkostoissa toteutettavan innovaatio- ja tuotekehi-tystyön hallinta on tulevaisuuden elinkeinojohtamisen perustehtäviä. Menestystuote-ajattelu on toimintamalli, jonka avulla ulkoiset muutospaineet voidaan hyödyntää sosi-aali- ja terveystoimen uusien tuotteiden ja toimintamallien kehittämisessä. Innovaatioi-den kustannusvaikutukset saadaan ulosmitattua sitä paremmin, mitä kehittyneempi me-nestystuoteideapankki alalle osataan kehittää. Sosiaali- ja terveysalalla mahdollisen me-nestystuoteideapankin aihepiirejä ovat:

Tautien syytekijöiden tuntemusSyynmukaiset hoitomenetelmätDiagnostiikkaHoidon apuvälineetItsehoidon ja avohoidon toimintamallitHoidon portaat ja hoitoketjute-lääketiedeTelematiikka hoitoalalla.

Optimissa asiakkaalle tuotetaan tarpeenmukainen hoito oikeassa paikassa oikealla me-netelmällä oikeaan aikaan oikeilla kustannuksilla. Ideaalin saavuttaminen ja ylläpitoedellyttävät laajaa sosiaali- ja terveysalan menestystuoteideapankkia. Sitä on lähdettäväkehittämään yhtäältä teknologia- sekä toisaalta tauti- ja työtehtäväperäisesti. Tervey-denhuollon alalla on tautikohtaisesti selvitettävä työtapahtumien kulku ja tätä kauttaluotava innovaatiohakuisuus. Tarvittavat osaamiskvalifikaatiot ja työtiimit muodostuvatyksittäisten tautien hoitotaidon perusteella, toisessa vaiheessa on sitten työtiimien mo-niosaaminen selvitettävä työnkuvakokonaisuuden hallintaa varten.

Vuotuisen työn kysynnän, ostoskorin, avulla voidaan tehdä väestön sosiaali- ja terveys-tarpeiden arviointi ja kääntö palveluiksi. Tällöin ajattelussa innovaatioita on ohjattavakahdella akselilla:

1. Taudin hoidon lääke- ja hoitotieteellinen toteutus hakee kokeilevia toimintamalleja,joita kehitetään nimikkeellä avoin teknologiastrategia. Avoimen teknologiastrategianavulla voidaan viedä lävitse tarvittava tuotekehittely, laatia ennen valmiita toimintapro-seduureja hoidon tuotekuvausehdotelmia. Nämä prosessi- ja tuotekuvaukset toimivatapuna työvoiman osaamiskokonaisuuksien kehittämisessä sekä palvelujen käyttäjienodotuksien ja tulevien palvelumallien toimivuuden yhteensovittamisessa.

136

2. Suunnitellaan palvelun aikajänne yhdelle asiakkaalle suunnattavan palvelukokonai-suuden osalta sekä yksilön saaman palvelun vaiheet, toimenpiteet ja niiden vaihtoehtoi-set painotukset, välineinnovaatiot jne.

Tätä asiakkaan palvelua voidaan kutsua tuotteistetuksi palvelutapahtumaksi. Idea tuot-teistetuista palveluista on puolestaan kytkettävä avoimeen teknologiastrategiaan. Käy-tännössä on laadittava nopein ketju, jolla prosessi keksinnöstä innovaation kautta teolli-seksi hoitotyöksi saadaan vietyä lävitse. Alan siirtyessä markkinatalouteen jokin tahohuolehtii perusteknologian kehittämisen suuntauksesta ja rahoituksesta, yritykset tuote-kehityksestä ja lähellä hoitotapahtumaa olevat laitokset puolestaan soveltavasta kehi-tystyöstä. Julkisen sektorin budjetin ulkopuolella tapahtuvaa innovaatiotoimintaa voitai-siin lisätä, jos strategisesti tärkeät hoitopalvelut yksityistettäisiin ja kilpailutettaisiin.Kyseiset palvelut muuntuisivat aikaa myöten kansainvälisiksi. Kohdassa 2.1.3 kuvattuKIBS-käsitteistö avaa uusia toimintamalleja. Heikko lenkki on kehittämisen tehotonkytkentä käytännön hoitotyön muutosten läpivientiin ja henkilöstön koulutukseen. Toi-miva brändiajattelu terveysalalla edellyttää uusia organisaatioiden välisiä työnjaonmalleja, esimerkiksi osaamisintensiivisten palveluyritysten kehittämistä.

3.3.4.4 Telematiikan hyödyntäminen terveydenhuollossa

Älytuotteiden ja käyttäjien suhde on tulevaisuusajattelun keskeisiä teemoja. Oheisessatutkimuksessa teemaa on sivuttu toimintaympäristön muutosta kuvaavana linjana: pu-helin –> tieteen kaksitasoteoria –> älytuote –> telematiikka terveydenhuollossa –> ICT+ e-liiketoiminta uusina työtehtävinä kohdan 2.1.1 taulukoissa 3 ja 4. Se osuu yhteentoisen muutoksen, työvoiman ikääntymisen kanssa. Suomen kuntasektorilta siirtyy vuo-sina 2000–2010 eläkkeelle 130 000 työntekijää, joista suuri osa terveydenhuollosta.Koska määrää ei voida kokonaan korvata, syntyy tarve luoda alalle aikaisempaa tehok-kaampia työnteon malleja. Ikääntyvä työvoima luo elinkeinoelämän toiminta-ympäristöön ominaisuuksia, joiden hallintaan ennakoivaa ohjantajärjestelmää tarvitaan.

Terveysalalla tarvitaan työtä tehostava osaamisprofiilin muutos osaamisintensiivisyydensuuntaan. Kohdassa 2.1.1 tarkasteltiin maamme työvoimaa vuonna 2010. Ajatus-kokeessa poistettiin julkiselta sektorilta 70 000 työntekijää ja heidät ajateltiin korvatta-vaksi yhteyskeskus- ja palveluammattien yhdistelmällä, e-liiketoiminnan osaamisella(ks. taulukot 1 ja 3). Ennakoivien ohjantajärjestelmien kehittämisen realistisuuden poh-timiseksi, e-ajatuksen koettelemiseksi, otetaan tarkasteluun sellainen telematiikkaa kos-keva kehikko, jonka valmistelussa on ollut mahdollisimman laaja taustaryhmä. EU:nraportissa ”Telematiikka terveydenhuollon järjestelmässä” (cit Cahill & Scapolo 1999a)eriytetään ne osiot, joita kehittäen telematiikka voidaan viedä hoitoalan toimintatapojensisään. Telematiikka kiinnittää suuren osan tavoista, joilla järjestelmän osat kehittyvätomina kokonaisuuksinaan, mutta samalla toisistaan riippuvalla tavalla. Kuvion 31 osien

137

räätälöity yhteisvaikutus johtaa uudenlaisiin terveydenhuollon toimintamalleihin, tosintemaattista foresight-tyyppistä kuviota on täsmennettävä oleellisesti.

Sähköisetterveydenhuollonarkistot

Lääketieteellinenkuvantaminen

Telematiikka terveysalanammattilaisille

HoidonjatkuvuusAlueellisetverkostot

Telelääketiede

Terveydenhuoltoa koskeva

A. Yhtenäinen koulutusB. Säätelevät näkökohdatC. Määräykset

UudetterveysalanICT:t

informaatio väestölle

Kuvio 31. Terveysalan hyödynnettävyystutkimukset, teolliset näkökohdat (Cahill & Sca-polo 1999a).

Uusien teknologioiden yhdistelmätuotteet muuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon jär-jestelmiä. Haasteena on usean teknologian samanaikaisen käyttöönoton hallinta markki-noille tuotavissa tuotepalvelukokonaisuuksissa. Miten esimerkiksi kehittyvä kudostek-nologia muuntaa toimialan osaamisvaatimuksia tulevaisuudessa? Kuvion 31 tapaantuotteiksi yhdistettävät kehitysaihiot on saatava markkinoille samanaikaisesti. Valta-kunnalliset rajat ylittyvät tulevaisuudessa, kun tuotantoverkosto koostuu eri maissa toi-mivista, omia maailmantason ydinosaamisen omaavista yrityksistä. Tämä vaatimusosaltaan ohjasi kohdassa 4.5.5 kehitettävän menestystulkin valmisteluun ja erityisestiluomaan proseduurin kehitystoiminnan rahoituksen järjestelyyn. Tämä ennakoivan oh-jantajärjestelmän osuus kokoaa kehittämistyötä ja tarkentaa sen ajankohdan, jolloin in-novatiivinen tuote on sopivinta tuoda markkinoille.

Näin hyvinvointiklusterilla voidaan kehittää muun talouselämän tapaan uusia toiminta-malleja. Niiden ylösajon yhteydessä siirrytään yksityisen ja julkisen sektorin rajamaas-toon, luodaan uusia toteutus- ja rahoitusmalleja, kehitetään markkinaperäisyyttä jne.Joissain tilanteissa tarvitaan esimerkiksi riskirahoitusyhtiöitä lainoittamaan laitetoimit-

138

tajien uusien välineiden kehittämistä. Kun tarkoituksena on pienentää yhteiskuntiensosiaali- ja terveysalan menoja, joudutaan yksityiskohtaisten tulevaisuuden toiminta-mallien innovointiin. Hallitakseen sosiaali- ja terveysalan uudet olosuhteet tällainenyksityisen ja julkisen sektorin rajat ylittävä toimintamalli tarvitsee toimijoita ohjaavaaennakointitietoa. "Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan" rakentaminen innovaatioi-den varaan on yksi tapa ylläpitää sosiaalivaltion perusajatusta. Sosiaalivaltion tulevai-suutta koskevat visiot käsittelevät sen rahoitusperustaa, mutta vaadittava rahoitusperus-tan tasoa alentava innovaatiohakuisuus ydinongelmana jää taka-alalle. Innovaatioidenkehittämisessä voidaan yhdistää yritysten suora tulonhankintanäkökulma ja toisaaltajulkisen sektorin tarve pienentää kustannuksiaan.

Kehittyneen teknologian käyttö edellyttää työntekijöiden taitojen parantamista. Ver-kostuneissa työyhteisöjen malleissa tehokas työtiimi muotoutuu suhteessa erilaisiinmarkkinoilta saataviin työkantoihin. Samalla kehittyy erilaisiin strategioihin toimintansaperustavia yrityksiä. Sosiaali- ja terveysalalla pienyrittäjien kytkeminen uusien laite- jahoitoinnovaatioiden läpivientiin on vaativa tehtävä. Ellei osaamisintensiivisiä palvelu-tehtäviä saada alalle tätä kautta, kunnat ostavat massapalveluja pieniltä yrityksiltä jaohjaavat vaativia palveluja tarvitsevia asiakkaita yksityiselle sektorille. Uusien pk-yritysten ammattitaitoja on ylläpidettävä koko palveluverkoston osana. Kyseisten yri-tysten oma kate ei tähän riitä, jos uudet yritykset kilpailutetaan liian ahtaalle.

Verkostotaloudessa on sosiaali- ja terveysalallekin kehitettävä uusi henkilöstön kehittä-misen logiikka. Innovaatioiden vienti testipenkeiltä käytäntöön edellyttää tehtävienkiertoa tai tiivistä yhteistyötä laitetoimittajien ja hoitohenkilökunnan välillä ja koulu-tusta koko hoitoketjussa.

Klusterin koulutuksen ohjelmointi voi tapahtua laittamalla yritysten rekrytointiperusteet,työvoiman osaamiskokonaisuudet sekä sosiaali- ja terveysalan menestystuoteperäisetinnovaatiot kohtaamaan toisensa. Ratkaisussa ammattikuva sosiaali- ja terveysalallamuuttuu oleellisesti, tarkemmin sairaanhoitajan kvalifikaatioita on tutkinut mm. Pelttari(1997). Näiltä perusteilta voi kuvion 32 asetelmaa viedä eteenpäin. Menestystuote-peräisyyttä koulutuksen perustana käsitellään kohdassa 4.7. Hoidon ketjutus ja hoidonportaat ovat jatkuvan parantamisen kohde, niiden parista on kehitettävä tehokkaita työ-tiimejä, joille on luotava osaamiskvalifikaatioiden kautta oikeat profiilit. Alalle koulu-tuksen saaneet luokitellaan nyt useaan erillisammattiin. Siinä esitetään vasemmalla tär-keimmät nykyiset työnimikkeet eli alalle koulutuksen saaneiden erillisammatit ja oi-keassa reunassa hahmotelma, jonka mukaan niistä syntyy tulevaisuudessa muutamapääosaamiskvalifikaatio, joiden alla sitten on erillisosaamistarpeita. Tähtäimessä voisiolla vuosi 2010.

139

Esitetyn osaamiskvalifikaatiomuutoksen kehittäminen edellyttää sosiaali- ja terveys-alalla niiden nykyisten tehtävien tunnistamista, joista keveimmällä koulutuksella pääseekohti tulevia osaamisprofiileja. Lisäksi asetelmien ylösajoa varten on ennalta ratkaista-va, miten sosiaali- ja terveysalalla työtiimit muuttuvat ja mikä on tapahtuvien muutostenvastine alan hoitoketjujen ja hoitoportaiden rakenteissa. Kotisairaanhoitoa vastaava tu-levaisuuden henkilöstö tuottaa aikaisempaan nähden vaativampia palveluja, vastapai-noksi potilaat puolestaan kykenevät vaativampiin itsehoidollisiin toimintoihin kuin ai-kaisemmin. Tätä muutosta hakevan kuvion 32 terminologia on kokeellinen.

Verkkohoito- ja telekommuni-kaatiotehtävät•Verkkomanageri, järjestelmä-

toimittaja• Informaatio•Hoito ja ohjaus

Monitoimihoitaja•yhteys potilastiedostoihin•yhteys verkkolääkäriin•lupa vaativiin operaatioihin digi-kameran ja kännykän yhdistävänlaitteiston ja etäohjannan avulla

Erikoistunut hoitaja•kiertää suuria alueita•ei rutiinitehtäviä, jopaleikkauksia kotona

Kotisairaanhoitaja

Kodinhoitaja

Röntgenhoitaja

Laboratoriohoitaja

Sosiaalihoitaja

Lähihoitaja

Yhteyskeskustyö

Vapaaehtoistyö

Tärkeimmät nykyiset työnimikkeetTärkeimmät rekrytoinnin perustana olevat osaamiskokonaisuudet tulevaisuudessa

Muu I

Muu II

Kuvio 32. Terveydenhuollon uudet toimenkuvat.

Sosiaali- ja terveysalalla voidaan soveltaa rakennusalalle muotoiltuja kehitysprosesseja.Käytännössä on yhteensovitettava seuraava kenttä:

1. Jokainen työntekijä tarvitsee käyttöönsä vision oman toimialansa kehityksestä, jottahän voisi kehittää itselleen riittävät työtaidot.

140

2. Yritykset tarvitsevat markkinatietoutta tulevaisuuden menestystuotteista ja riittävänmäärän niiden valmistamiseen kykenevää työvoimaa.

3. Sosiaali- ja terveysalan palvelujen kehittymistä ja tehokkuutta nostaa, jos palvelujatarvitsevat osaavat käyttää niitä tehokkaasti omatoimisuutensa ja elämisen laatunsanostamiseen. Tämä lisää kustannustehokkuutta budjettirajoituksen sisällä.

4. Työ- ja opetushallinnon on kyettävä seuraamaan toimialoittain vuosittaisen ostosko-rin sisältöä ja hoitamaan palvelujen kysynnän edellyttämä työvoiman tarjonta ja ky-syntä tasapainoon. Tämä edellyttää aikaisempaa oleellisesti laajempien kokonai-suuksien ennakointi- ja analysointikykyä.

Ennakointijärjestelmän on tuotettava tietoa, jolla työmarkkinoiden toimijat kykenevätsovittamaan toisiinsa toimenpiteensä. Jos tällainen ajattelutapa saadaan toimivaksi sosi-aali- ja terveyspalvelujen piirissä, voidaan palvelujen tavoitetasot määrittää joustavastija sitoa yhteisön tulokehitykseen.

Näiden kokonaisuuksien varassa voi kehittää vuonna 2010 toimivia palvelujärjestelmiä.Tähän asti on keskusteltu sairaanhoitopiirien yhteistyöstä. Teleoperaattorimaisten pal-velujen organisointi voidaan ratkaista niin, että esim. lääkintähenkilöstön pulasta kärsi-vä Norja tilaa Suomesta järjestelmätoimitukset ja osan kenttätyön valvonnasta. Muutok-sen voimakkuutta kuvaa se, että tulevaisuuden toimintamalleissa valtioiden väliset rajatylitetään. Joitakin erikoisosaamisen muotoja ei yksinkertaisesti kannata kehittää kaik-kialla. Näin saadaan Norjassa vapautettua resursseja kentällä tapahtuvaan hoitotyöhön.Jos Norjassa vallitsee pula sosiaali- ja terveysalan henkilöstöstä, jossain suomalaisessakaupungissa on erittäin tehokkaaksi viety terveydenhuollon toteutuksen porrastus, suo-malaiset yritykset ovat luoneet kansainvälisen konseptin kehittää yhteyskeskuspalveluja.Kun jonkin oppilaitoksen toiminta-ajatusta muutetaan, voidaan kyseiset elementit so-vittaa yhteen uudeksi palveluteolliseksi struktuuriksi:

1. Tehokkaan suomalaisen sairaalalaitoksen toimintaperiaatteet benchmarkataan nor-jalaisin sairaaloihin

2. Norjalaisista hoitokäytännöistä analysoidaan ne osiot sekä toimintaprosessien ma-nageroinnin että yksittäisten hoitotapahtumien osalta, jotka voidaan tuottaa etäpal-veluina

3. Muunnettavassa oppilaitoksessa kehitetään etäpalvelua tuottava koulutuslinja, jokaopettaa täsmäkoulutuksella opiskelijat ottamaan osaamisvastuun kaikkien muidennorjalaisten kohdesairaaloiden hoitotoimenpiteiden ulkoisesta tuottamisesta ja ali-hankinnasta sekä suorista potilashoitotoimenpiteistä

141

4. Kehitysyhtiö ja yrityskiihdyttämö perustavat ”Hospcallcare Oy:n”, jonka samaaninnovaatiojärjestelmään kuuluva riskirahoitusyhtiö rahoittaa.

3.4 Alueellinen kehittäminen

3.4.1 Suomi 2030

Ennakoivan ohjantajärjestelmän on yhdisteltävä eri aikavälejä koskevaa tulevaisuustie-toutta. Tapausesimerkissä Suomi 2030 (Sneck et al. 1989) kehitettiin vaiheittaista ske-naariomenetelmää käyttäen pitkän aikavälin muutosrakenteita sekä niiden varassamuotoiltavia kehitysmahdollisuuksia. Tulostavoitteena oli luoda yleistäviä, mutta rea-listisia kuvia Suomen alueellisen kehityksen vaihtoehdoista vuoteen 2030 mennessä.Tutkittaessa kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja mahdollisten valintojen ohjausvaiku-tuksia luotiin kuva ”skenaarioteknisistä” ajanjaksoista sekä niiden välisistä käännepis-teistä. Ajanjaksoille annettiin seuraavat luonnehdinnat:

1: Kohti yhdentyvää Eurooppaa 1989–19952: Robotti- ja konttoriautomaation aikakausi 1995–20103: Työmarkkinoiden suuri uusjako 2010–20204: Voimakas väestökato 2020–2030.

Tämän jälkeen tarkasteltiin kullekin ajanjaksolle osuvia ohjaustarpeita suhteessa halut-tuun Suomi 2030 -tilaan. Uusi teknologia ja sen mahdollisimman laaja hyödyntäminennähtiin tuolloin selkeänä muutosta ohjaavana rakenteena. Erityiskysymyksenä otettiin-kin esille uuden teknologian vaikutus alueelliseen kehitykseen. Tältä perustalta laadittiintyön taustaksi kuviossa 33 esitettävät kokeiluskenaariot. Tarkoitusperältään ne vastaavatkohdassa 2.3.5 käsiteltyjä ehdollisia päättelyprosesseja, joista alkaa varsinainen tulevai-suuden vaihtoehtojen kehittäminen. Uuden teknologian ”operaattoreita” ei kuviossa 33voitu tunnistaa, kuten ei kuviossa 8 vanhustenhuollon tulevia toimintamallejakaan. Esi-merkkien puuttuessa tieteen kaksitasoteoriaa soveltaen kehitettiin käsite välittäjäkunta.Sen ideana oli välittää uuden teknologian vaikutuksia niin, että välittäjäkunta toimiiasumisympäristönä osalle keskuksissa työskentelevistä, mutta osaltaan pitää yllä omanreuna-alueensa ihmisille tietyn palvelutason. Näin pääkaupunkiseudun osaaminen leviääsuurimpiin kasvu- ja aluekeskuksiin. Samassa yhteydessä niistä siirretään kasvukyvynedellytyksiä aluekeskusta pienempiin välittäjäkuntiin. Välittäjäkuntien väestöstä osa voikäydä töissä kasvukeskuksissa. Välittäjäkunnat puolestaan ylläpitävät ympäröivien haja-asutusalueiden asukkaille sopivaa palvelutarjontaa sekä sopivia työmahdollisuuksia.Välittäjäkunta voi toimia jonkin aikaa julkisen tuen turvin, mutta pitkällä aikavälillävain markkinaperäisyyden turvin.

142

UUSIA RAKENTEITA,INNOVAATIOITA

MAASEUDUN PIENIÄKUNTIA VARTEN

KANSANTALOUDENRAKENNEMUUTOS

YLLÄPITOKUSTANNUSTENPIENENTÄMINEN

MAASEUTUKUNNISSA

UUSIA HUIPPU-TEKNIIKAN

MARKKINOITA

RAKENNETAAN INFOR-MAATIOYHTEISKUNNAN

INFRASTRUKTUURIT

VAIHTOEHTOINENPOHJOLA

LUJA PAIKALLINENMOBILISAATIO, JOKA

TUOTTAA KYVYN PITÄÄALUE ELINVOIMAISENA

JA DYNAAMISENA

UUSIA RAKENTEITA,INNOVAATIOITA

MAASEUDUN PIENIÄKUNTIA VARTEN

VAHVA,NOPEAOTTEINENALUEPOLITIIKKA

PIENTEN KUNTIEN”MASSAMURHA”VUODESTA 2000

ALKAEN

URBANISOINTIIN JA TÄY-TEEN KANSAINVÄLISTYMI-SEEN PERUSTUVA RAKENNE

HUIPPUTEKNIIKKAA KEHITTÄ-MÄLLÄ JA HYÖDYNTÄMÄLLÄ

Paikallista aktivi-teettia ei tueta

Luja paikal-linen aktiviteetti

Voimakkaitakeskushallinnonohjausprosessja

Urbanisaationpurku

Urbanisaation purkutai urbanisointija kontrolloitukansainvälistäminen

Urbanisointi ja kontrolloi-maton kansainvälistäminen

Ei voimakkaitakeskushallinnonohjausprosessja

Kuvio 33. Uusi teknologia välittäjäkuntamallin perusteena kokeellisissa skenaarioissapienen kunnan näkökulmasta (Sneck 1988b, Sneck et al. 1989, s. 21).

Kuvion 33 ajatuskokeet osuvat verkostotaloudessa tarvittaviin elinkeinojohtamisen to-teutusalustoihin. Välittäjäkunta muodostuu operaattoriksi vasta sovellettaessa verkosto-talouden liiketoimintaperiaatteita sekä hajautetun alihankinnan strategioita. Vaasan ver-kostoaluekeskus -ohjelmahakemuksen osana tehtiin vuoteen 2010 ulottuva selvitys en-

143

nakointijärjestelmien tietotarjonnasta ja sitä hyödyntävistä, hajautetun alihankinnanstrategian edellyttämistä toteutusalustoista. Alueellinen yhteiskäyttäjien ennakoiva oh-jantajärjestelmä toteutusalustoineen on välittäjäkunnan (Sneck et al. 1989) operatiivinenvastine. Alueellisessa elinkeinojohtamisessa verkotettavat innovaatio- ja koulutusjär-jestelmät painottuvat tulevaisuuden liiketoimintaympäristössä.

Skenaariovaihtoehdoittain luotiin kutakin ajanjaksoa koskien otaksumamallisia, loogi-sesti pitäviä tapahtumaketjuja. Perustana käytettiin vuoteen 2005 suhteellisen tarkastieteneviä olettamuksia, tämän jälkeen käytetyllä yleisemmällä otteella tarkasteltiin alu-eellisen kehityksen päälinjoja. Taulukossa 10 kuvataan tarkastelun alkuoletukset sekäerilaiset hypoteesit.

Taulukko 10. Hypoteesien luonne ja alkuoletukset Suomi 2030 -tutkimuksessa.

1. Alkuoletukset ja koetilanne Väestökato ja tietoyhteiskunnan suuret muutokset ohjaavat aluerakenteenkehitystäKoetilanteena oli luoda loogisia, vaihtoehtoisia ratkaisuja aluerakenteenkehitysvaihtoehdoista

2. Ympäristöanalyysi ja ulkoisvai-kutuskentän määrittely

Suomessa eri toimijoilla erilaiset ulkoisvaikutuskentät

3. Perushypoteesit h1: Tietoyhteiskunnan muotoutuminenh2: Laserefekti, yhdensuuntaiset liikenne- ja kommunikaatiovirrat kiin-

nittävät keskuksia toisiinsah3: Väestön muuttoliike kohdistuu suuriin, moderneja työtilaisuuksia ja

harrastemahdollisuuksia tarjoaviin keskuksiinh4: Työvoiman määrän ja rakenteen sisältämät hitausvoimath5: Väestön halu liikkua (työ, elintyyli) segmentoitunuth6: Työvoiman tehokas saatavuus

4. Johdetut hypoteesit, toimintapro-fiilivaihtoehdot seuraaville:

hj1: välittäjäkunta (h1), (h2), (h6).hj2: maakuntakeskus (h1), (h2), (h3).hj3: pääkaupunkiseutu. (h1), (h3).hj9: maaseutu (h6).

5. Hypoteettisten tulevaisuudentilojen kehittäminen

Ennakoitiin kolme Suomi 2030 -vaihtoehtoa, joista päästiin kehittämääntoimintamalliehdotuksia (vert. elinkeinojohtamisen toteutusalustat)

6. Hypoteettisten tulevaisuudentilojen testaus, täsmentäminen jahyödyntäminen

Toimintamalliehdotusten (välittäjäkunnan, maakuntakeskuksen ja pää-kaupunkiseudun toiminnalliset vaatimukset) kehittäminen olisi tarvinnutstrategista elinkeinoelämää verkottavaa kehityspolitiikkaaLaadittujen pitkän aikavälin visioiden vaikuttavuus

7. Toimijoiden yhteistoiminta jär-jestelmällinen tulevaisuus-analyysi, tiedollisten osatekijöi-den prosessointitoteutusalustoille suunnattavienohjausimpulssien räätälöinti toi-mijoiden interaktiivisuus, yhteisetstrategiat ja toteutusalustat

Välittäjäkunta havainnollistettiin toimijana, tätä roolia oli mahdollistakäyttää yhteistoimintaverkostojen yhtenä solmupisteenä. Tapausesimer-kissä keskityttiin toimijoiden yhteistoimintamallien ideoimiseen eli tie-dollisten osatekijöiden prosessointiin toimintaprofiilivaihtoehtojen laa-dinnassa. Lisäksi kuvion 34 sisältämillä muutostekijöillä ennakoitiinohjausimpulsseja, joita varten tarvittaisiin uusia toteutusalustoja. Niidenkehittäminen olisi edellyttänyt toimijoiden koordinoitua yhteistoimintaa,mutta tähän työssä ei edetty.

144

40 vuoden mittaisen kehityspolun laatimisessa ei voitu edetä täsmällisesti tunnistetta-vien muutostekijöiden avulla. Näin ollen kuvion 34 viitekehyksellä kestokynnystä ar-vioivilla hypoteeseilla koeteltiin seuranta- ja varautumiskyvyn kehittämistä toimintaky-vyn asteelle. Toimintakykyä luovaksi aluerakenteen muotoilijaksi siis kehitettiin käsitevälittäjäkunta.

Vanhan tiedon täsmällisyystasoUuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

1. Kaaos, yllä-tykset, sattuma.

2. Aikai-sia indi-kaatto-reita

3. Tekijänsisältö eiole täs-mällisestimääriteltä-vissä

4. Tekijä ontäsmällisestimääriteltä-vissä, muttasen kehityk-seen ei voi-da vaikuttaa

5. Tekijä ontäsmällisestimääriteltä-vissä ja senkehitykseenvoidaanvaikuttaa

6. Tekijäon täsmälli-sesti määri-teltävissä jasen kehi-tystä voi-daan hallita

YllätyksenTunnistus hj1

Epävarmuudenhyväksyntä

Indikaattorinpysyvyys hj2

Arvaus-kyky

Pysyvyydentunnistus hj3

Seuranta-kyky

Kestokynnyksenarviointi hj4

Varautu-miskyky

Toteutusalustojeninnovointi hj5

Toiminta-kyky

Toteutusalustojenkehitys hj6

Ratkaisu-kyky

Kuvio 34. Johdettujen hypoteesien luonne edettäessä varautumiskyvyn koetteluun Suomi2030 -tutkimuksessa.

Alkutilassa vain pääkaupunkiseutu oli kasvamassa. Siitä eriytettiin kolme vuoteen 2030etenevää, kuviossa 35 esitettävää kehityspolkua. 40 vuotta tulevaisuuteen ulottuva ske-naariopolku voi käsitellä vain muutamaa, mutta todella merkittävää aluekehityksen pe-rustekijää ja päätetilaa:

- Pääkaupunkiseutu kasvaa- Maakuntakeskusvetoinen kasvu- Välittäjäkuntamalli.

Kaikkein vaativin oli kuviossa 33 hahmotettu välittäjäkuntamalli. Polku oli looginenvain olettamalla sellainen tietoyhteiskunnan toimintojen innovaatio, jonka avulla työn-jako tulevaisuudessa tukee olemassa olevaa asutusrakennetta. Asetelma perustui pääosinmuiden vaihtoehtojen epäonnistumiseen. 1980-luvun lopulla oli nähtävissä, ettei Hel-singin seudun kasvu vuoteen 2030 ole mahdollista mm. 2010 luvulle ennakoidun väes-tökadon takia. Välittäjäkuntaideassa oli puutteita, esimerkiksi lopputilan apumäärite”maaseutu ennallaan” kuviossa 35 olisi pitänyt muotoilla tarkemmin. Vuonna 2002 työ-

145

voimapulan uhatessa elinkeinoelämässä on alkanut keskustelu hajautetun alihankinnanmekanismeista ja strategioista osaavan työvoiman saamiseksi tuotantoverkostoihin.Ajatus on lähellä ”välittäjäkuntaroolia”. Aluerakenteellinen idea on muuntumassa yri-tysrakenteelliseksi, jolloin se voi toimia. Tulevaisuusajattelussa muutosta havainnollis-taa siirtyminen kuvioiden 33 ja 35 tarkasteluista, joilla aikanaan oli informaatioarvoa,kuvion 36 kautta ennakoivien ohjantajärjestelmien käyttöön.

Kuvio 35. Suomen aluerakenne vuoteen 2030 kolmena skenaariona (Sneck et al. 1989).

146

3.4.2 Suomen alueelliset menestystekijät

Tapausesimerkissä ”Suomen alueelliset menestystekijät” (Sneck & Mäntylä 1994) teh-tävänä oli kehittää järjestelmä, joka valitsee ja ohjaa alueen voimavarat parasta menes-tystä tuoviin hankkeisiin. Tämä eri alueiden menestystekijöitä kehittelevä tapausesi-merkki toteutettiin laman ollessa syvimmillään. Tilaajana oli Maakuntien Liitto, entinenSeutusuunnittelun Keskusliitto, jonka rooli oli taas muuttunut, nyt aluekehityksestävastaavaksi toimijaksi. Tällä kertaa tehtävänä oli kehittää EU-aikakaudelle sopivia maa-kuntien toimintavälineitä. Aluksi listattiin maakunnittaiset menestystekijät ja arvioitiinniiden kestävyyttä. Menestystekijät jaoteltiin kansainvälisiin hankkeisiin, kotimaisiinhankkeisiin, ainutkertaisiin menestystekijöihin, ajalliseen etuasemaan kilpailutekijänä,pitkäjänteiseen, osaamiskeskuksen varaan kehittävään menestyksen perustaan sekä val-miisiin toimialakohtaisiin kehittämishankkeisiin. Tämän jälkeen kehitettiin kestäväntalouskehityksen aikaansaamiseen tarvittava hankkeiden arviointikriteeristö. Yhdistä-mällä rahoituskanavat asetelmaan muotoilin kuviossa 36 esitettävän kestävän talouske-hityksen mukaisen investointiopin. Se oli ratkaisu EU:n aluetuen avulla luoda taloudel-lisesti mahdollisimman omavarainen maakunta.

Luotu investointioppi sisälsi ensimmäisen usean toimijan yhteensovituksen, joka kyke-nee hyödyntämään yhteiskäyttäjien ennakoivaa ohjantajärjestelmää. Jälkikäteen arvioi-den Tampere, Oulu ja Jyväskylä ovat kyenneet toimimaan kuvion 36 perusidean mu-kaan. Kehitettyjen yhteenkuuluvien otaksumien kokonaisuuksien hallinta edellytti useantahon yhteistä tulevaisuusnäkemystä. Laman aikana vallinnut julkisen toiminnan alasajoja kapean vientisektorin kautta tapahtunut valtakunnallisen lamasta nousu ei ulottunuttietotekniikan ulkopuolelle.

Yhteiskäyttäjien ennakoivaan ohjantajärjestelmään tapausesimerkki tuotti perusteitamenestystuoteajattelun ja kohdassa 3.3.4.3 kuvatun avoimen teknologiastrategian muo-toilulle. Samoin tuli esille laajojen, pitkävaikutteisten investointien toimijoiden koordi-noitu yhteistyö. Yhteistyön perustaksi nähtiin win-win-asetelmien kehittäminen kuvion36 rahoitusmallien luomisessa. Kuviossa 36 kehitetään järjestelmä, jonka sisällä maa-kunnittain voidaan koordinoida toimijoiden yhteistoimintaa maakunnan menestysteki-jöiden kaupallistamiseksi. Tämä kestävän talouskehityksen mukainen investointioppisisältää kolme lohkoa. Ensimmäinen lohko sisältää maakunnallisten hankkeiden valin-takriteerit. Yhteiskäyttäjien ennakoivassa ohjantajärjestelmässä sitä vastaa menestys-tulkki.

Lohko 2 sisältää tarkasteltavien hankkeiden logiikan. Kansainväliset ja valtiollisethankkeet ovat maakuntaan ulkopuolelta lankeavia tehtäviä, joiden rahoitus tulee muu-alta. Ainutkertaisilla hankkeilla tarkoitetaan asioita, jotka ovat maakuntiin sidottuja

147

ominaisuuksia tai toimintoja, joita kehittämällä alue saa ilman merkittävää kilpailuatuloja.

Kuvio 36. Kestävän talouskehityksen mukainen investointioppi (Sneck & Mäntylä 1994).

Kansainväliset hankkeet Valtiolliset hankkeet Ainutkertaiset Ajallinen etuasema Monimutkaiset verkostohankkeet

Osaamiskeskus

Alueen kuntien velanhoitovelvoite (heikentää omarahoituskykyä )

Maakunnan yritysten omarahoitus

Maakunnallinen kehitysrahasto

YritystukiRiskirahoitus

EU:n tuki- ym. rahastot , esim. Suomen aluetuki n. 2 mrd. mk

Ulkomaiset pro- jektisijoitukset

INV.MRD. MK

T. Sneck 1.3.1994

LOHKO 2: Hankkeen luonne L

OH

KO

1:

Han

kkee

n ar

vioi

ntik

rite

erit

LOHKO 3. Rahoituksen järjestelmäkuvaus

EU:n rahoitusta vastaava sektoriviranomaisten rahoitus 3 mrd. mk

Ulkomainen varainhankintaLainat rahoituslaitoksilta

Sijoitusrahastot

Kotimainen varainhankintaLainat rahoi- tuslaitoksiltaSijoitusrahastot Yritysten ja

yksityisten sijoitukset

EU:n tukea ja sektoriviran - omaisten hankkeita hyödyntävät paikalliset investoinnit 1 mrd. mk

Yritysten ja yksityisten sijoitukset

Verotulot ja valtionapu

Kuntien käyttömenot

Alueen sisäinen varainhankintakykyKuntien omarahoitus

Maakunnassa toimivien yritysten omistusrakenne

Riskirahoitus

Maakunnassa toimivien yritysten vieras pääoma

Toimialakohtaiset yrityshankkeet

-Teo

llis

uude

n k

lust

erie

n ka

svat

tam

isva

ikut

us

-Vie

nnin

lisä

ys

-Job

less

gro

wth

/ty

ölli

syyd

en k

asvu

-L

ogis

tise

t hyö

dyt

-Ym

päri

stör

asitu

sten

pie

nent

ä-

mis

vaik

utuk

set

-Par

anta

ako

inve

st.

avul

la s

ynt.

tu

ote

sitä

käy

ttäv

än a

siak

kaan

li

säar

von

tuot

toky

kyä.

148

Ajallinen etuasema oli menestystuotehakuisuuden ensimmäinen tulkinta tapausesimer-keissä. Se sisältyy avoimen teknologiastrategian sekä porrasnostomallin (ks. kohta4.7.4) perusideaan. Monimutkaisten verkostohankkeiden kehittynyt tulkinta kuvataanVaasan verkostoaluekeskus -ohjelmahakemuksen yhteydessä. Osaamiskeskus vuonna1994 merkitsi innovaatiotoiminnan kehittämiskyvyn alkamista maakuntatasolla. Toimi-alakohtaisilla yrityshankkeilla tarkoitettiin menestystuotehakuisuutta, joka oli osaamis-keskusten tai muun tiedollisen tuen käynnistämää yritystoimintaa.

Lohkossa 3 kuvataan menestystehtävien kehittämiseen menevien panostusten rahoitta-mista. Ideana oli saada EU:n Suomelle myöntämän rahoituksen rinnalle mahdollisim-man paljon muuta rahoitusta mm. osaomistusjärjestelyillä. Mutta itse rahoitus ei ollutolennaista, vaan toteutettavien investointien kyky nostaa alueiden elinkeinoelämä tuestariippumattomaksi, markkinaperäiseen vaihdantaan sopeutuvaksi. Vuoden 2006 jälkeenEU:n rakennetukirahaa ei entiseen tapaan ole käytettävissä, jolloin kestävän taloudenedellyttämää kehittämistoiminnan volyymia on arvioitava tulevien liiketulojen ja -voit-tojen kasvun osana. Asetelmaa on kehitetty kestävän talouskehityksen mukaisen inves-tointiopin nykyversiossa, kohdassa 4.7.3 esitettävässä VTT MoneyProP -menettelyssä.

Kuvion 36 lohkot osoittavat, miten yhteiskäyttäjien ennakoivassa ohjantajärjestelmässäjoudutaan mallintamaan useita lohkoja, jotka yhdessä luovat perustan toimijoiden koor-dinoidulle yhteistoiminnalle. Myöhemmissä mallinnuksissa joudutaan uudenlaisiin kyt-kentöihin, mikä kuvaa perusajatuksen yleispätevyyttä. Kuvion 37 viitekehyksellä mal-linnusta kehittäneessä kestävän talouskehityksen mukaisessa investointiopissa siis ke-hitettiin hypoteeseja, jotka koettelivat varautumis-, toiminta- ja ratkaisukykyä.

149

Vanhan tiedon täsmällisyystasoUuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

1. Kaaos,yllätykset,sattuma.

2. Ai-kaisiaindi-kaatto-reita

3. Teki-jän sisäl-tö ei oletäsmälli-sestimääri-teltävissä

4. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä,mutta senkehitykseenei voidavaikuttaa,

5. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehi-tykseenvoidaanvaikuttaa

6. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehitys-tä voidaanhallita

Yllätyksentunnistus hj1

Epävarmuudenhyväksyntä

IndikaattorinPysyvyys hj2

Arvaus-kyky

PysyvyydenTunnistus hj3

Seuranta-kyky

Kestokynnyksenarviointi hj4

Varautu-miskyky

Toteutusalustojeninnovointi hj5

Toiminta-kyky

Toteutusalustojenkehitys hj6

Ratkaisu-kyky

Kuvio 37. Johdettujen hypoteesien luonne edettäessä ratkaisukyvyn koetteluun kestäväntalouskehityksen mukaisen investointiopin yhteydessä.

150

4. Mallinnusvaihe

4.1 Ennakoinnin aikaväliteoria

Mallinnus tarvitsee perustakseen ennakoinnin aikaväliteorian. Tulevaisuudentutkimuk-sen menetelmäsisältöön ja siten myöskin ennakoinnin aikajänteen teoreettiseen tarkas-teluun on tullut vähän uutta Jantschin (1967a) tyhjentävän perustyön jälkeen. Aloittaintarkastelun aihepiirit johtavat luonnostaan eri pituisten aikavälien käyttöön. Ansoff(1981) on tarkastellut ilmiöiden muutoksen aikateoriaa selvittämällä niiden informaatio-sisältöä ja kytkemällä muutoksen erilaiset tasot organisaation päätöksentekoon. Aikavä-liteorian osalta Jantschin (1967b) taitavasti kuvioon 38 kokoama ennakointiympäristönja käytetyn aikavälin yhdistelmä osoittaa ongelman luonteen vieläkin ajankohtaisellatavalla erilaisten hyödyntäjätahojen näkökulmasta.

Kuvio 38. Ennakointitehtävän kohde ja ennakoinnissa käytetty aikaväli.

Kehitän ennakoinnin aikaväliteoriasta yhden tehtävän mallinnuksen perustan, muttaAnsoffin esille nostama ilmiöiden muutoksen aikateoria on kehittymätön. Kysymyksetaikateorian kehittämiseksi voi johtaa seuraavasta asetelmasta:

− Elinkaari (elinkeinoelämä, rakennus, klusteri, yritys, ihminen, tuote jne.)− Alkuunpanosta lopputulokseen kuluva aika, tavoitteiden ajoitus− Sykli, suhdannetila− Kronologinen toimintojen ohjaus, road map, toteutuskalenteri− Ilmiön hitausvoimat, kehitystyön aikavaatimukset ym. vaikuttavat muutoksen aika-

rakenteet

AikaväliEnnakointiympäristö/hyödyntäjätahoMuodollinen Epämuodollinen

Monitorointi-instituutiot (tarkkailevat yleisiätulevaisuuden järjestelmiä, sellaisia, laajojayhteiskunnallisia vaikutuksia omaaviateknologioita, luonnonvaroja jne.)

yli 50 v., joskus pitempikin

.Teollisuus aloilla, joilla on suuriayhteiskunnallisia vaikutuksia

5–10 v. 30–50 v.

Puolustus 7–10 v. 20–25 v., joskusjopa 40 v.

Kansantalous 5 v. 20–25 v.

Kansalliset tavoitteet (USA:n siviilihallinto) 5–6 v. 10–30 v.

Innovatiivinen teollisuus (esim. elektroniikka),jolla on pitkän aikavälin yrityssuunnitteluyksikkö

5–10 v. 10–20 v.

Kulutusteollisuus 3–5 v. 5–10 v.

151

− Ilmiön tunnistus ja ajoitus vastinparina, innovaation ajoittaminen syntyvän muutos-paineen hallintaan

− Toimenpiteiden tuottaman ympäristöpaineen ajoittuminen.

Puutteista huolimatta toimialoittain on hyvä käsitys siitä, mitä ilmiöitä eri aikaväleiltävoi niiden piiristä löytää. Sen sijaan tapaus- ja aihepiiririippumattomia ennakointityötätarkentavia hitausvoimia, muutosteorioita tms. aikavälisidonnaisia päättelyn tukimuo-toja ei ole muotoiltu globaalin vastuunoton rakenteita lukuunottamatta. Telekommuni-kaatioalalla yli vuoden mittaiset ennusteet eivät toimi, vaikka niiden perustana on muitatoimialoja suurempi tuotekehitystyöpanos: alan pieniä askelia ottavan uutuustuotteidenmyynnin ennustettavuus on kohtalainen, mutta esim. umts-toimintaympäristöä koskevatennusteet ovat epäonnistuneet ja digi-TV on vanha keksintö, kun kuluttajat siirtyvätsiihen. Ennakoinnin aikaväliteoriaa voi kehittää niin, että toimintaympäristöä koskevatanalyysit saadaan tukemaan markkinakäyttäytymis- ja tuotekehityslohkojen ennusteita.Yleistettävä ennakoinnin aikaväliteoria saa tukirakenteita toiminnallisesta, kehityspeliinosallistuvasta paradigmasta. Ennusteiden luotettavuus tai markkinoilla pitkällä aikavä-lillä löydettävä hyväksyttävä toimintalinja ovat liian väljiä käsitteitä.

Ennakoinnin aikaväliteorian on annettava vastaukset ainakin seuraaviin kysymyksiin:

- riippuuko käsitteiden täsmällisyys tarkastelun aikavälistä,- onko ilmaistussa, käytetyssä käsitteessä/muutostekijässä jotain sellaista, mikä sitoo

sen johonkin aikaväliin,- miten ja millä menetelmillä aikaväleittäin tietoa muodostetaan,- mitä substanssikohtaisia hitausvoimia tarkasteluun sisältyy,- onko tarkasteltavalla (toimi)alalla joitain sellaisia syklisyysominaisuuksia, joita voi

hyödyntää ennakoinnissa,- mikä on (toimi)alalle tyypillinen innovatiivisten tuotteiden tai toimintakäytäntöjen

sisääntuloproseduuri, mitkä alat ovat tyypilliset arvokeskustelun kohteet,- mitä ovat erilaiset aikaviiveet yhteiskunnallisesti merkittävillä toimialoilla jne.

Kysymyslistasta siirrytään herkästi tutkimuksen teon sijasta älyKIBS-tyyppisten yritys-ten perustamiseen, joiden tehtävänä on hallita muutos. Aikaisemmin tilattiin asiantunti-jadelfoi, nykyisin varaudutaan asiantuntijayrityksen perustamiseen. Yksistään Kuusen(1999a, 2000) osoittama delfoitutkimukseen liittyvä asiantuntijatietouden välittämisenja eräänlaisen ostamisen ongelma tekee loogiseksi yrityksen perustamisen.

Tutkimuksen viitekehys määritteli kuusi tyypillistä suhdetta tuotetun tiedon täsmälli-syyden ja hyödynnettävyyden välille. Mallinnuksessa ennakointi toteutetaan neljällä eriaikavälillä eli ostoskori- (1–3 v.), menestystuote- (4–8 v.), asiantuntijamielipideperus-taisella (8–20 v.) sekä globaalin vastuunoton aikavälillä (yli 20 v.). Aikaväleittäin enna-kointitulosteilla on mahdollista tavoitella erilaisia täsmällisyyden ja hyödynnettävyyden

152

suhteita, joten jokainen aikaväli on ennakoitava esille omilla menetelmillään. Ne puo-lestaan määrittyvät aikavälispesifisten haasteiden mukaan. Kehitettävä mallinnus kytkeeaikavälien ytimet toisiinsa muuntotulkeilla. Näin ennakoinnin aikaväliteorian voi istut-taa muuntotulkkien sisään.

Jokaisen aikavälin tarkasteluissa muutostekijöiden yhteenkuuluvuuksia koetellaan jatäsmällisyystasoa parannetaan viitekehyksessä osoitetuilla hypoteesityypeillä. Tämäkokeilujen muodossa etenevä tiedon täsmentäminen johtaa sitten yleistäviin, hyödyntä-mispäätösten edellyttämiin tulkintoihin. Yleistäen ensimmäiset kolme vuotta voidaanarvioida riittävällä tarkkuudella pelkän ostoskorikäsitteistön varassa tehdyillä trendilas-kelmilla. Klusterista riippuu, miten eri aikavälejä koskeva tietous on parasta muotoillaja hyödyntää. Rakennusalalla tapahtuvat muutokset voi kolmen vuoden aikajänteelläjohtaa suhdanneluontoisesta tietoudesta ja alan yritysten investointipäätöksistä (Sneck2000). Kulutuselektroniikan alalla tiedon muodostus on ongelmallisempaa, koska po-tentiaaleja menestystuotteita on tulossa sisälle koko ajan.

Yksittäiset yritykset hakevat kasvua ja kannattavuutta. Tästä syystä tarvitaan käsite seu-raavan sukupolven menestystuotteet ja menestystuoteaikaväli haasteen teoreettista hal-tuun ottoa varten. Menestystuotehakuisella liiketoiminnalla tarkoitetaan, että alan yri-tyksistä merkittävä osaa pyrkii innovaatioiden kautta tuomaan markkinoille koko ajanuusia tuotteita, joista saadaan parempi kate kuin edellisen tuotesukupolven ratkaisuista.Näin yritykset kykenevät katteellaan rahoittamaan uudet innovaatiot. Tämä menestys-tuoteaikaväliin liittyvä seuraavan tuotesukupolven toimialatasoinen ennakointi sekäyrityskohtainen tuotekehitystyö vaativat oman ennakointivälineistönsä. Menestystuote-ajatteluun liittyy mahdollisimman avoin innovaatioverkosto, jonka avulla voidaan ke-hittää edelleen tarvittavia tuotteistettuja palveluja.

Seuraavan eli 8–20 vuoden aikavälin osalla tiedon muodostamisen perusta on asiantun-tijoiden intuitio. Elinkeinorakenteessa aikavälillä tapahtuu klusterirakenteiden muutok-sia. Globaalin talouden muutoksista tiedottamisen tärkeyden – ei niinkään tulevaisuus-tietouden innovaatiohakuisen kehittämisen – takia ovat technology foresight-nimikkeellä tehtävät yhteisötason tulevaisuusarviot suosittuja. Aikavälille on siis montanimivaihtoehtoa. Pysyvin nimivaihtoehdoista lienee vanhin eli kyseisen ajankohdantiedon muodostamisen luonne, asiantuntijoiden intuition hyödyntäminen (Jantsch1967a, Ascher 1981). Siksi aikavälin nimikkeeksi annetaan asiantuntijamielipide-perustainen aikaväli. Asiantuntijamielipideperustaisesti luotua tietoa hyödynnetään eritavoin. Foresight-tyyppiset globaalin kehityksen arviot ovat tiedotteita megatrendin-omaisista veturitekijäkokonaisuuksista (Cahill & Scapolo 1999b, Paukku 2001b). Ky-seessä on tiedottaminen hyödyntämisen muotona. Yritykset laativat täsmällisiä teknolo-gia- ja innovaatiokartastoja suljettuja yritysstrategioitaan varten. Klustereittain puhutaanvisioista, kun kyseessä on klusterin toiminnan laadun nosto.

153

Asiantuntijamielipideperustaisella aikavälillä on mahdotonta tietää, minkä yrityksen(nykyisen, siitä irtautuvan tai täysin uuden) sisällä menestystuotteita tuottavat tuotanto-linjat sijaitsevat. Tästä syystä on oleellista kehittää päättelysäännöt, joiden kautta hyvin-kin intuitiiviset, futuristiset visiot voidaan nopeasti hyödyntää menestystuotteiden jär-jestelmällisessä kehittämisessä. Päättelysäännöillä otetaan 8–12 vuotta tarkasteluhet-kestä eteenpäin tehty asiantuntijamielipideperustainen ennuste menestystuoteaikavälinkäsittelyyn. Näitä asiantuntijamielipideperustaisia ennusteita tekee moni yhteiskäyttä-jien ulkopuolinen taho. Kansallisina ja kansainvälisinä hankkeina toteutettujen klusteri-tai toimiala-analyysien tulokset voidaan suoraan syöttää ennakointijärjestelmän kuvios-sa 48 esitettävään menestystulkkiin. Kun tulokset käännetään menestystuoteideoiksi,syntyy riittävä perusta elinkeinoelämän ja/tai alueellisen kehittämisen edellyttämilletoimintaohjelmille.

Asiantuntijamielipideperustaisen aikavälin myöhäisemmällä osuudella tarkastellaanmyös asioita, joita ei suoraan käytetä toimintojen ohjannassa, globaaleja sopimuksia,ennakoivaa lainsäädäntöä tai pitkävaikutteisten fyysisten rakenteiden kehittämistä. Tar-kasteluhetkeä seuraavien 12–20 vuoden ennakointitulosteet johdetaan yhdistelemälläerilaisia innovaatioita toisiinsa. Innovaatiot voivat olla luonteeltaan teknologisia, talou-dellisia tai sosiaalisia. Aikavälillä tavoitellaan niitä verkostoja, jotka rakentuvat täysinuusien toimintojen ja teknologioiden varaan. Menestystulkki niveltää asiantuntijamieli-pideperustaisen aikavälin menestystuoteaikaväliin, asiantuntijamielipideperustaisenaikavälin myöhäisempi osuus valmistelee tätä niveltämistä.

Neljännen aikavälin logiikan tehtävänä on selvittää maapallon kehityspäämääriä. Tämäglobaalin vastuunoton aikavälin aihepiiri jää tapausesimerkkien ulkopuolelle. Menetel-mällisesti aihepiiriä koskeva arvokeskustelu sekä arvovalintoja toteuttavien teknologis-ten järjestelmien kokonaisuus on kehittynyt tulevaisuusajattelun myötä, kestävä kehitysja ilmastostrategiat on osittain alustettu tulevaisuusajattelun toimesta.

4.2 Mallinnusvaiheen tapausesimerkit

Tutkimuskohteena on siis tulevaisuusajattelun mallintaminen toimijoiden tulevien yh-teistyötilanteiden hallintaa varten. Mallinnus perustuu kiinteistö- ja rakennusalan, elin-keinojohtamisen, aluekehittämisen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuussuun-tautuneisiin tapausesimerkkeihin. Niillä saadut mallinnuksen ratkaisut eriteltiin taulu-kossa 6 tapausesimerkkien seuraamisen helpottamiseksi. Liitteessä C esitetään tapaus-esimerkkien mallinnukseen tuottamat osuudet niin, että mallinnuksen käytössä välttä-mättömiä ymmärtämisen mekanismeja voi hakea tapausesimerkeistä liitteen C kautta.

154

Tapa muuntaa ennakointitietous hyödyntämiskelpoiseen asuun ja samalla yhteiskäyttä-jien ennakoivan ohjantajärjestelmän perusta saivat lopullisen muotonsa mallinnusvai-heen tapausesimerkeissä. ”Ostoskori-menestystuotemalliin perustuva rakennusalan en-nakointi- ja ohjantajärjestelmä” (Sneck 2000) sisältää mallinnuksen perusratkaisut. Josrakennusalalla halutaan ennakoivaa ohjantaa, on kohteen eli esimerkissä Uudenmaankiinteistö- ja rakennustoiminnan klusterirakenteita kehitettävä voimakkaasti. Havaintooli yhteneväinen muista tapausesimerkeistä saatuihin kokemuksiin. Tämä johti enna-kointijärjestelmän vientiin yhteiskäyttäjien yhteisesti ylläpitämän ohjantajärjestelmänsisään. Ennakoinnin asemointi ohjantajärjestelmän apumenettelyksi on tulevaisuusajat-telulle radikaali. Toiminnallinen tulevaisuudentutkimus eroaakin aikaisemmista para-digmoista, jotka ovat pitäneet tulevaisuusajattelua itsellisenä, ei suoraan hyödynnettävä-nä toimintana.

Ostoskori-menestystuotemalli (Sneck 2000) oli jo toimeksiantona määrä kehittää toimi-alariippumattomaksi ennakoinnin aikavälitarkastelun, työvoiman porrasnostomallin jamenestystuoteajattelun osalta. Työ kuului Euroopan sosiaalirahaston ennakointiprojek-teihin. Projektikokonaisuus sisälsi useita tilaisuuksia, joissa eri klustereilla samaan ai-kaan toteutetut ennakointihankkeet vaihtoivat kokemuksia. Lisäksi evaluaattori KariHietala testasi kehittämääni ajattelutapaa EU-maiden evaluaattorien yhteistilaisuuksissa(Hietala 1997).

Mallinnettavan ennakoivan ohjantajärjestelmän osat perustuvat kuviossa 39 esitettäviinasetelmiin. Järjestelmässä luotiin toimijoille kytkennät kehittää tuotteitaan sekä yritys-tään sen mukaan, minkälaisia vaatimuksia käyttäjät kulloinkin esittävät. Siksi se sovel-tuu osaltaan alan visioiden edellyttämien toteutusalustojen kehittämiseen (Kiinteistö- jarakennusklusterin visio 2010). Rakennusalan toimialajärjestöjen laatima visio 2010kattaa ennakointi- ja ohjantajärjestelmässä (Sneck 2000) kuvatun asiantuntijamielipide-perustaisen aikavälin ennakointitarvetta. Ennakointitulosteet ja järjestelmän muut osaträätälöivät toimijoiden ajankohtaisiin hyödyntämistarpeisiin.

Mallinnusvaiheen toinen tapausesimerkki, ”Vaasa 2010 action plan” (Sneck & Mäntylä1999), laajensi järjestelmän useaa toimialaa koskevaksi ja kytki sen valmiiseen alueelli-seen innovaatiojärjestelmään. Idealtaan tavoitteellinen action plan on aukikirjoitettuporrasnostomalli (ks. lohko 1, osa ”teoria 2” kuviossa 39 sekä kohta 4.7.4). Sen kor-keimman tavoitetason määrittelyn tarve osaltaan johti kehittämään VTT MoneyProP-menettelyn (ks. kohta 4.7.3). Näin mallinnus saa otteen koko elinkeinojohtamisen teh-täväkentästä ja malliin voi kehittää tulevaisuuden haasteiden vastaanoton edellyttämättoteutusalustat. Vaasan oloihin oli samaan aikaan kehitetty ”Vaasan malliksi” kutsuttutyövoiman kysynnän lyhyen aikavälin ennakointijärjestelmä (Ennakoinnin dokumentti1999).

155

Mallinnuksen kolmas tapausesimerkki, Vaasan verkostoaluekeskus -ohjelmahakemus,perustui kolmeen elinkeinoelämää kehittävään verkostoon. Kuviossa 40 lohko 1 kuvaaperiaatteita, joilla aluekeskuksen kantavia toimintoja edistetään. Kehittämistoiminnanperusideana on ajaa keihäänkärkihankkeet ylös 1) kansainvälisen toiminnan eli makro-,2) toimiala- eli klusteri- sekä 3) mikroverkostoja myöten. Alueellinen kehitystoimintaorganisoidaan jonkin näistä tyypeistä kasvualustakseen valitsevien yritysverkkojentueksi. Jokaista verkostoa tukee alueen innovaatiojärjestelmä sekä ennakoiva aikuis-koulutusjärjestelmä.

Kuvion 40 lohkossa 2 kuvataan ne toimijat, jotka kehittävät tuotteitaan ja palvelujaanlohkon 1 periaatteiden mukaan. Nämä toimijat ovat kriittisessä asemassa, koska kokoohjelman tarkoituksena on työllistää väestö kyseisten toimijoiden kautta ja luoda varatsyrjääntymisen estolle.

Kuvion 40 lohko 3 purkaa haasteet hankkeiksi. Lohkot 1–3 kattavan toimijoiden koor-dinoivan yhteistoiminnan toteutus edellyttää päällekkäistä lohkoa 4, jossa yhdistyvätLänsi-Suomen kansainvälistymiskeskus, erilaiset ulkoisen ja sisäisen yhteistoiminnanvalmiit verkostot sekä erilaiset ulkoisen ja sisäisen ohjelmallisen yhteistoiminnan ver-kostot. Näihin kytkeytyvät vielä alueelle uutta menestyspohjaa luovat ohjelman hank-keet. Uuden menestysperustan rakentamista tarkastellaan kohdassa 4.6.4. Tähän liittyenMäkelä (2001b) laati jäljittävää trendimenetelmää käyttäen perusurat aluekeskukseenosallistuvien kuntien työvoiman kehittämisvaihtoehdoista. Tämän analyysin perustaltaalueen aikuiskoulutus voidaan rakentaa uusiin teknologioihin tarvittavien työtaitojentuottajaksi. Kohdassa 4.7.4 esitettävää porrasnostomallia käyttäen hallitaan työvoimanosaamisen suhde työllistäviin yrityksiin. Näin aluekeskuksen elinkeinojohto kykeneeverkottamaan tulevaisuustietoa tarvitsevat toimijat yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjan-tajärjestelmän piiriin, mikä on tärkeä lohkoja 3 ja 4 yhdistävä toiminto.

Globaalit visiot uusista veturiteknologioista sekä valtakunnallinen elinkeinojen kehittä-misstrategia on sovitettava alueellisiin kehittämispanostuksiin. Tämä edellyttää järjes-telmällistä tiedollisten osatekijöiden prosessointia. Tätä varten tapausesimerkissä kyt-kettiin kansainväliset foresight-aineistot niistä saatavien ohjausimpulssien hyödyntämi-seksi kuntien elinkeinojohtamisen toteutusalustoihin kohdassa 4.6.4 esitettävällä tavalla.

Vaasan verkostoaluekeskus -ohjelmahakemuksessa alueen teknologinen kehitysasemahaluttiin verkottaa Suomen talouteen alueen toiminnallisen roolin kehittämiseksi. Ver-kottamisen perustana on löytää alueen tarkoituksenmukainen asema sekä vastuu tietty-jen innovaatioiden kehittämisessä kansantalouden osana. Jälkimmäisen vastuunotontakia on kuviossa 41 kehitetty ihanteellinen tehtäväkenttä, jolla ennakointitietoudenkäyttötarkoituksiinsa kohdentavia, ennakointitietouden tuottamis- ja hyödyntämistapo-jen yhteensovituksia voidaan viedä lävitse aluekeskusohjelman osina.

156

Ilman innovaatioiden ennakointia ei aluekeskukselle kyetä kiinnittämään tehokkaitatavoitteita. Ohjelmahakemus olisi edellyttänyt yhtäältä (sisäasiainministeriöltä) selkeääaluekeskuskohtaista kehittämisen tasotavoitetta sekä (kauppa- ja teollisuusministeriöltä)ennakointitukea innovaatioiden ja työvoiman koulutuksen yhdistämiseksi. Edellistätoiminnallisen verkoston laajentamista olisi tukenut (sisäasianministeriön puolelta ase-tettuihin tavoitteisiin johtava) road map tai relevanssipuu, jälkimmäisen tavoitteenpoistamiseksi jätettiin projektiehdotus TEKESin ja KTM:n ohjelmahakemukseen(Sneck et al. 2001). Kuvio 41 osoittaa aluekeskusohjelman edellyttämän ennakointitar-peen ja kuviossa 43 asetelma on viety tutkimustavoitteena olevan mallinnuksen perus-taksi.

Ennakointi tuottaa olemassa olevaa hyödyntämisjärjestelmän eli elinkeinojohtamisentoteutusalustojen tarvitsemaa, aikaisempaa täsmällisempää tulevaisuustietoa. Kestävänkasvun ehtona on menestystuotehakuisen teknologiakehittämisen sekä alueellistenkoulutusjärjestelmien välinen kiinteä kytkentä. Muutoin uudet teknologiat eivät työllis-tä. Valtakunnallisiin elinkeinostrategioihin synkronoidun aluekeskuksen kunnat kehittä-vät itselleen yhteistoiminnan tuloksena syntyvän menestysroolin. Kuntakohtainen ”ac-tion plan” elinkeinorakenteineen ja palvelutehtäväkuvineen on yhteisen menestysroolinydin. Menestystuotehakuisuus, tuottavuutta ja kilpailukykyä lisäävien innovaatioidenkehittäminen ja käyttöön otto sekä ennakoivan aikuiskoulutuksen toteutus toimivataluekeskustasoisina vain, jos ne yhdistävät kaikkia ohjelmaan osallistuvia kuntia win-win-periaatteella. Ideana on saada ulkoisen toimintaympäristön kehitysilmiöt erityistenmuuntotulkkien avulla tukemaan ohjantapäätöksiä. Kohdissa 4.7.2 ja 4.7.3 kehitettävillämenestystulkeilla ja VTT MoneyProP -menettelyllä voi osoittaa aluekeskuksen menes-tystuoteperäisen kasvun edellyttämän t&k-toiminnan kustannukset, jotka on katettavasyntyvillä liikevoitoilla. Näin saadaan kuva menestystuotehakuisten yritysverkostojentarvitsemien innovaatioiden rahoituksesta ja läpiviennistä.

Kuvio 39. Usean yhteiskäyttäjän ennakointi- ja ohjantajärjestelmä rakennusalalla (Sneck 2000).

157

Barometri• Suhdannekuva• Tehtäväryhmittäinen

työvoiman kysyntä jatarjonta S/D

• Työvoiman taitotaso

Yrityskehitys: Yritysten menestystuoteperäisen liike-toiminnan kasvuennusteet, menestystuotehakuistenyritysten rekrytointitarve ja näiden yhteensovitus• 1–3 v.• 4 –8 v.• 10 –20 v. (Kiinteistö- ja rakennusklusterin visio 2010)

Strategiat ja ennakoiva aikuiskoulutus

• Eläkkeelle tehtäväryhmittäin jataitotasoittain

• Henkilöstön ikä tehtäväryhmittäin• Taitotaso, osaamiskokonaisuudet iän ja

tehtäväryhmän mukaan

• Yrittäjyyden kehittäminen• Yritysstrategiat• Tuottavuus ammatti-

ryhmittäin• Työnjohdon uudet mallit

uusissa omistusjärjeste-lyissä (esim. Franchising)

TE-keskus päättää koulutus-ostoistaan, koulutuslaitoksetsuunnittelevat koulutustoimin-taansa 2–5 vuotta eteenpäin

Teoria 1• Ostoskori• Menestystuoteajattelumalli• Avoin teknologiastrategia

• Tulevaisuustietotyöntekijöille

• Ammattikohtaisettyöuranäkymät

• Digiradiopalvelu (?)

• Kitkatilanteiden ohjaus• Sähköinen työtori ja

työpaikanvaihtoehtojen runsaus

• Työnantajajärjestönkäynnistävä rooli

LOHKO 4 :Toimialan pitkän aikavälin skenaariot

Menestystuotekoulutus (koulutus yrityksissä)Ammattitutkinnosta etenevän koulutuksen moduulitPerinteinen koulutus

• Peruskoulutuksen sisäänottotehtäväryhmittäin

• Valmistuvat tehtäväryhmittäin

• Etsitään ennalta ne osaa-miskokonaisuudet, joissatyöttömyysriski

• Ennakoiva kurssitarjonta• Työntekijäjärjestön opas-

tava rooli

LOHKO 1: Elinkeinojohtamisentoteutusalustat

LOHKO 2 : Päätöstilanteet

LOHKO 3 : Henkilöstön määrä ja taitotaso tehtävittäin ja ikäryhmittäin

Teoria 2• Työvoiman

kolmiporrasnostomalli• Perusmalli, joka ohjaa

toimialatasoista pitkänaikajänteen koulutusta

158

Kuvio 40. Vaasan verkostoaluekeskus – ohjelmahakemus 2001.

158

LOHKO 1: VAASAN VERKOSTOALUEKESKUKSEN MENESTYSALUEET 2010

- EU-yhteistyö- Itämeren yhteistyö- Interreg yhteistyö- Merenkurkun yhteistyö- Lentoliikenne- Laivaliikenne- Teleliikenne- Tieliikenne- Sosiaalinen kanssakäynti, vaikuttaminen ja yhteistyö

- Vaasan yliopisto- Österbottens högsk.- SHH Vasa- Ammattikorkeakoulut- Oppilaitokset- Yrittäjyyskoulutus- Vieraskielinen opetus- Tutkimuslaitokset- Technobothnia- Innowest- Merinova- Wedeco- Pohjanmaan energiatsto- Business and Innovation Center- Yritysten tutkimus- jatuotekehitystoiminta

Makro- elikansainvälisenyritystoiminnan

verkostot

Kestävän talous- jaympäristökehityksen

takaava koulutus-,tutkimus- sekä

teknologianinnovaatiojärjestelmät

LOHKO 3: VAASAN VERKOSTOALUEKESKUKSEN HANKKEITAHANKESEURANTA JA VALVONTA: VAASAN SEUDUN YHTEISTYÖNEUVOTTELUKUNTA

LOHKO 2: VERKOSTOALUEKESKUKSEN HANKKEIDEN TOTEUTTAJATAHOJAALUEKESKUSOHJELMAN KOORDINOIJA: VAASAN ELINKEINOTOIMI

Toimiala- ja eriteknologioita yhdis-

tävät verkostot –suurimmat nousijat

tulevaisuudessa

Matkailu- ja kulttuuriverkosto- Wasalandia, Tropiclandia- Saaristo & jokiluonto- Pyhävuori & Susiluoto- Botniahalli, Jääurheilukeskus- Botniaring- Ooppera, teatterit, museot- Orkesterit ja kuorot, festivaalit ja tapahtumatMateriaaliverkostot- Metalli ja koneenrakennus Oy Lindell Components Ab Kone-Ketonen Oy Puutuotteet Oy Puu Component Ab Nordautomation OyICT-terveys

Elintarvikepienverkostot- Sikalaketju- Peruna- Kalastus

Energia- ja kierrätys-pienverkostot- Pienenergiatuotanto

Palvelualanyrittäjäverkostot-Yhteinen kiinteistö hallintayhtiö

Energia- ABB- Wärtsilä NSDMateriaali- Kemira- KWH Pipe- Junkkari Muovi Oy- Reikälevy Oy- Lillbacka Oy- Kvaerner Pulping Oy- Temera N Oy- SteelparkICT & Media- Vaasa Engineering&Vascon- Vaasa Engineering&Vascon- Osahankintaverkostot

MikroverkostotLänsi-Suomenkansainvälistymiskeskus

Yhdistävät hankkeet:- Omistusrakenteet- Innovaatioiden hyödyntäminen- Ennakoiva aikuiskoulutus- Porrasnostomalli- Tietoyhteiskunnan 2. sukupolven työtehtä- vien hallinta- Imago ja yhteydet

Makroyritystenhankkeet:

Kestävän talous- jaympäristökehityksenhankkeet:

Aluekeskukseninfrastruktuuri

Infrastruktuurienrakentamisestavastaavat tahot

Toimialaverkostojenhankkeet

Mikroverkostojenhankkeet

Infrastruktuuri-hankkeet

LO

HK

O4:

ST

RA

TE

GIS

TE

N T

AV

OIT

TE

IDE

N T

OT

EU

TU

NE

ISU

UD

EN

SE

UR

AN

TA

159

1. Valtakunnallinen eri teknologioiden ennakointitoiminto2. Em toiminnon Technology Foresight -analyyseista kehitetään kuntienelinkeinotoiminnoille kärkiaihiot. Kärkiaihiot muutetaan liiketoiminnaksisopivaa verkostotyyppiä käyttäen3. Menestysteknologiayhdistelmät kuntien kärkiyritysten perustana

Vaasan verkostoaluekeskuksen action plan,kehitetään kuntien action planien yhdistelmänä

KARE (kunnallinen ammattirakennemalli)työvoima ammateittain/osaamistaso/ ikärakenneosaamiskokonaisuudet nyt / tulevaisuudessatyövoiman tulorakenne ja sen nostomahdollisuudet1. mitä kunnalle tapahtuu jos ei mitäään tehdä2. tavoitteellinen ammattirakenne suhteessa kunnan väestönsivistys- ja tulorakenteeseen3. kunnan elinkeino- ja tulorakenne, miten korkealle tavoitteet

Menestystuotetietoisuuskuntien yrityksissä

Vaasan malliAlueellinen koulutuksen ennakointijärjestelmälyhyen aikavälin koulutuksen aloituspaikat

Tavoitteellinen action plan eli•aukikirjoitettu porrasnostomalli•kehitetään tavoitteiden korkein asteja laaditaan sen mukainen action plan

Kuntakohtaiset

-hankkeetkolme kärjessä

Pitkän aikavälin ennakoiva (aikuis)koulutus

•kytkee foresight-kärkiaihiot muuhunkoulutuksen ennakointijärjestelmäänYrityskyselyt

Tulevaisuuden tärkeint&k-yritysverkoissa

Kuntakohtaiset action planit

TE-keskus

Kuvio 41. Vaasan verkostoaluekeskuksen ulko- ja sisäpuolisen ennakointitiedon suhteet.

159

160

4.3 Yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän rakenne

Mitä yhteiskäyttäjien ennakoivalla ohjantajärjestelmällä haetaan, mikä se voisi olla?Tutkimusongelma asetettiin seuraavasti: miten mallintaa mahdollisimman täsmällistätulevaisuutta koskevaa tietoa tuottava ennakointijärjestelmä, jota käyttäjät kykenevättoimintansa ohjaamisessa hyödyntämään. Ideaalina on monien toimijoiden koordinoituyhteistoiminta tulevaisuustiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä. Käsitteellisestikoordinoitu yhteistoiminta syntyy usean erillisen järjestelmän kautta. Niiden muodos-tama kokonaisuus on alati muuttuva, koska kehitettävän yhteiskäyttäjien ennakoivanohjantajärjestelmän tehtävänä on antaa käyttäjilleen menestymisen mahdollisuudet ”tu-levaisuuspelissä”. Kun tehdään mallin tuottaman ennakointitulosteen mukaiset ratkaisuttiettynä ajankohtana, seuraavana ajankohtana tehtäviin siirtoihin osallistuu uusia toimi-joita ja pelin haasteet muuttuvat.

Järjestelmän pysyvä muoto kiinnittyy hyödyntämisen yhteyteen. Yhden toimijan taiusean toimijan yhteistyönä tuottaman tiedon luomistapa muuntuu koko ajan, samoinennakoivan ohjantajärjestelmän sisältämä tai siihen kytkettävissä oleva tietovaranto.Elinkeinojohtamisen toteutusalustat on siis se kiinnekohta, jonka varaan järjestelmänpysyvät elementit rakentuvat.

Yhteistoiminnallisuuden järjestelmäluonne kokonaisuutena tuottaa käyttäjille hahmo-telmallisen käsityksen päätöstä vaativista muutoksista mahdollisimman varhaisessa vai-heessa ja ajoittaa vahvistetut toimintamallit päätöstilanteeseen. Vahvistus puolestaanedellyttää tarkoituksenmukaisia hypoteesirakennelmia. Tulevaisuustietoa täsmentämäänkykenevät hypoteesit ovat toiminnallisen tulevaisuusajattelun peruskivi. Tarkoituksen-mukainen hypoteesijärjestelmä kytkettynä ennakointijärjestelmän ajoitusmekanismeihintuottaa ennusteen, jota voidaan hallitusti täsmentää eri mekanismeilla päätöshetkeä var-ten. Järjestelmällinen mallinnuksen sisältämän tietovarannon kehittäminen on jatkuvaa.Tässä on yksi tiedonhankinnallinen ulottuvuus yhteiskäyttäjien ennakoivaan ohjanta-järjestelmään. Kokonaisuutena järjestelmä siis kattaa tiedolliset ja sosiaaliset osatekijätsekä molempien sisäiset ja ulkoiset keskinäissuhteet kolmella tavalla. Näin ollen kysy-mys, mitä tulevaisuuspäättelyn tapoja on johtaa päätelmä A, voidaan kattaa useilla eril-lisillä tai päällekkäisillä tavoilla:

- muuntotulkeilla eli järjestelmällisellä tiedollisten osatekijöiden prosessoinnilla janiille rinnakkaisilla tulevaisuusanalyyseilla,

- toteutusalustoille suunnattavien ohjausimpulssien räätälöinnillä sekä- toimijoiden tulosteita tarkistavalla, yhteisiä strategioita luovalla toiminnalla ja yh-

teisten toteutusalustojen käytöllä strategioiden toteuttamisessa.

161

Edellisen kohdan kuvioissa 39 ja 40 järjestelmä oli jaettu lohkoihin, jotka osapuilleennoudattavat yllä tehtyä kolmijakoa tiedollisten osatekijöiden prosessointiin, ohjausim-pulssien räätälöintiin sekä toimijoiden yhteisiin strategioihin. Näistä tapausesimerkeistälähdetään yleistämään usean yhteiskäyttäjän ennakoivaa ohjantajärjestelmää. Huomat-takoon, että viimeisestä kokonaisuudesta eli yhteisistä strategioista ja toteutusalustoistaon vain askel yhteistoimintajärjestelmän muotoilulle organisaatioteoreettisin perustein.Kohdan 5.4 tapausesimerkissä ”Pietarin tasapainoinen kasvu” joudutaan aikaa myötenetenemään tälle asteelle.

Järjestelmän yksityiskohtaisen toiminnan tarkastelu aukeaa muutamalla kysymyksellä:mitä ennakointitietoa tuotetaan, kuka tuottaa, miten tieto räätälöidään käyttäjälle sekämiten käyttäjät tarkastavat saamansa tiedon merkityksen. Yhteiskäyttäjien ennakoivaanohjantajärjestelmään tuotettava yleinen ennakointitietous liittyy väestön, talouden, elin-keinoelämän, kansainvälisen poliittisen ja kaupallisen aseman sekä ympäristön kehityk-seen. Ennakointitietouden erityisalat valitaan hyödyntäjien käyttötarpeiden mukaan.Järjestelmän hyödyntämisen edellytys on, että käyttäjille tuotetaan valituilta erityis-aloilta ostoskori-, menestystuote- sekä asiantuntijamielipideperustaista aikaväliä koske-via ennakointitulosteita. Järjestelmä pitää erillään uuden ennakointitiedon tuottamisen,päivittämisen ja siirron ennakoivaan ohjantajärjestelmään niistä käyttäjille räätälöidyistätulosteista.

Yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän tehtävänä on tulostaa käyttäjille enna-kointitietoutta hyödynnettävässä muodossa. Ennakointitietous on muotoiltava niin, ettäkäyttäjillä on riittävät toteutusalustat ennakointitulosteiden hyödyntämiselle. Ennakoin-tien teossa kytketään toisiinsa ennakoinnin aikaväliteoria, hypoteesijärjestelmät, subs-tanssialakohtaiset kysymykset sekä uusien tuotteiden ja toimintamallien markkinoilletulo ajoituksineen. Ohjantaosuuden tehtävänä taas on asentaa toimialakohtaiset enna-kointitulosteet mallin käyttäjän toteutusalustoille. Ansoff (1981) on tarkastellut organi-saation johtamisen kannalta hyödyntämisnäkökulmaa erottaessaan ympäristön turbu-lenssin tason (ks. liite B). Ympäristöturbulensin hallintaan Ansoff (1984) on kehittänytjohdon informaatiojärjestelmän suodattimet. Suodatinjärjestelmässä ympäristön monito-roinnin tulokset viedään organisaation elossa pysymissuodattimen (surveillance) lävitse,tämä tietoaineisto puolestaan kulkee ajatustapasuodattimen (mental) lävitse, jossa tar-kistetaan havaintojen hyväksyttävyys ja sopivuus liiketoimintaan. Nämä havainnot sit-ten viedään valtasuodattimen lävitse, eli tässä vaiheessa tehdään päätös. Seuraava suo-datin liittyykin toiminnallisiin ratkaisuihin. Ansoffin ajatusrakenteet ovat yhteneviäYinin (1993, 1994) ratkaisuehdotuksiin perustuvan tutkimusstrategian (ks. kuvio 10)sekä mallinnuksen (ks. kuvio 42) muuntotulkkiratkaisujen kanssa.

Mitä tehokkaampia toteutusalustat ovat, sitä täsmällisempää tietoa varsinaiselta enna-kointisystematiikalta osataan kysyä. Tämä ennakoinnin ja ohjannan yhdistäminen vaatii

162

oman toiminnallisen tulevaisuudentutkimuksen paradigmansa, joka ohjaa ennakointiahyödyntävät käyttäjät tekemään ohjantapäätöksensä. Tapausesimerkeissä saatuihin tu-loksiin perustuva yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä esitetään kuviossa 42.Perusideana on tuotetun ennakointitietouden looginen järjestely, tarkasteltavan alanmuutosrakenteiden analyysi ja tiedon merkityksen kriittinen analyysi, eri aikaväleilletehtyjen ennusteiden muunto lyhyemmän aikavälin käsitteistölle sopivaan muotoon jainteraktiivinen päivitys sekä suora hyödyntäminen. Tämäntyyppisiin yleistyksiin haet-tiin edellä käsitellyissä tapausesimerkeissä ratkaisuja. Kuviossa 42 toisiinsa kytkettävätmallinnuksen osat luetteloidaan seuraavassa:

Ennakointijärjestelmän aikajänteetOstoskoriaikaväli

Ostotapahtuman logiikkaKysynnän ja tarjonnan kohtaaminen, täsmäohjantaAvoimen teknologiastrategian hyödyntämisilmasto

MenestystuoteaikaväliMyyntitulkki: menestystuoteaikavälin tulosteiden muunto ostoskoriaikavälilleGlobalisoituvat markkinatKlusteroituminen, menestystuotehakuisuus ja avoin teknologiastrategia

Asiantuntijamielipideperustainen aikaväliMenestystulkki: asiantuntijamielipideperustaisen aikavälin tulosteiden muuntomenestystuoteaikavälilleKlusterin idea tulevaisuusanalyysissaTeknologinen aikaetäisyyskartastoTeknologisen osaamisen etäisyyskartasto

Globaalin vastuunoton aikaväliVisiotulkki: globaalin vastuunoton aikavälin tulosteiden muunto asiantuntijamie-lipideperustaiselle aikavälilleJärjestelmän ulkopuolella tehtävien ennusteiden sisäänkytkentä

Järjestelmän sisältämän tiedon kartuttaminenRakenteiden kehittäminen ilmiöiden ymmärtämiseksiKohdeilmiötä koskevien asenteiden muutokset

Elinkeinojohtamisen toteutusalustatYritysverkotTyövoiman porrasnostomalli, urakehityskartastot ja ennakoiva aikuiskoulutusHyödyntäjien interaktiiviset kanavat järjestelmän käyttövaiheessa: tulosteiden tar-kistus, yhteisten strategioiden ja toteutusalustojen kehittäminenRäätälöidyn tiedon siirto

163

Mallinnus muuntaa aina pidempää aikaväliä koskevat tarkastelut sellaiseen muotoon,jolla ne voidaan mahdollisimman varhain toistaa lyhyemmän aikavälin työtekniikoilla.Koko ennakoiva ohjantajärjestelmä rakennetaan hyödyntämiskanavina toimivienmuuntotulkkien varaan. Aikavälimuunnosta seuraa kytkentä hyödyntäjien (elinkeinojoh-tamisen) toteutusalustoille. Hyödyntäjien yhteistoiminnan kiinteys muodostuu toteutus-alustojen kautta. Kaikkia osia voi käyttää suljetusti, mutta täsmällisen tiedon nopeatuottaminen edellyttää usean toimijan osallistumista tiedon tuottamiseen.

Aikavälinnimi

Tutkit-tava ai-kajänne

Analyysin luonne tuotettaessa ennakointijärjestelmään si-säänsyötettävää ennakointitietoutta

Ennakointijärjestelmän sisäi-nen vanhan tietouden muuntoja räätälöinti

Ostoskori-aikaväli

1–3 Kysynnän ja markkinamekanismien luonneSuhdanteiden hallintaTyön kysynnän kääntö työvuosiksiEllei aikaväliä hallita, menestyshakuisuuden ponnistuspohjaheikkenee

Ostoskoria analysoidaan senmukaan, korvaavatko enna-koidut menestystuoteaihiotvanhan ostoskorin logiikkaa Myyntitulkki ↑

Menestys-tuoteaikaväli

4–8 Tulevien tarpeiden kääntö työtehtäviksiTeknologiastrategioilla hallintaan otettava tehtäväkenttäAlan innovaatioiden läpivientivälineistöMenestystuotteiden ennakointi ja kehittäminenEllei menestystuotteita kehitetä, kansantalous saa rasitteita jatoimiala lukkiutuu matalapalkka-alaksi, syrjäytyy tietoyhteis-kunnan työkulttuuristaYrityskohtaiset menestystuotesijaintikartastot visioaikavälinhaasteiden hallinnan perusta

Menestystuoteaihioita ja 3järjestelmiä kehitetään ↑markkinakuntoon, ostoskori-logiikkaan sopiviksi

Menestystulkki ↑Asiantuntija-mielipide-perustainenaikaväliKlusteri-Muutos-Tapahtuma,Foresight-AnalyysienMuunto

8–20

(8–12)

(12–20)

Suurten muutosten ennakointiKlusterin uudelleenmuotoutumisen aikajännePalvelujärjestelmätason innovaatiotMenestystoimialojen ennakointi ja kehittäminenTechnology ForesightEdellisten vaiheiden hallinta antaa mahdollisuudet kestävälletaloudelle ja työllisyydelle, mikä puolestaan on edellytyssiirtää kansantalous/toimiala uusien globaalien menestystoi-mialojen/menestystuotteiden piiriin.

Technology Foresight 2-analyysien esittämien ↑toimialanäkymien muuntomenestystuotteiksi ja siirtomenestystuoteaikavälin tar-kastelun piiriinYmmärtämisen mekanismienparantaminen ja asenne-seurannan toteuttaminen Visiotulkki ↑

Globaalinvastuunotonaikaväli

20– Globaalit visiot ja strategiatEettiset tavoitteet, keskusteluttaminen ja normiohjausIhmisten vastuunotto tulevaisuudesta ja ihmiskunnan hyvin-vointi

1 ↑Visioista kv. sopimuksiksi

Kuvio 42. Ennakoinnin aikavälit ja niiden luonnehdinta ennakointityön kannalta sekäaikavälien muuntomekanismien toteaminen.

Kuvion 42 oikeassa reunassa esitettävillä muuntotulkeilla siirrytään pitemmän aikavälinkäsittelylogiikasta aina lyhyemmän aikavälin logiikan piiriin. Kerran tehdyt, selkeitäennakoinnin aikavälejä tarkastelevat ennakointitulosteet muunnetaan lyhyempää aika-väliä koskeviksi. Ensimmäistä muuntotulkkia luonnehtii tutkimusteknisestä näkökul-masta sen varassa tapahtuva siirtyminen yllätysten tai muutostekijää edeltävien indi-kaattorien piiristä jonkin ilmiön pysyvyyden tarkasteluun. Tämän vision vahvis-tusvaiheen nimeksi voi antaa visiotulkki. Aikaväliteoreettisessa tarkastelussa siirrytäänglobaalin vastuun oton aikaväliltä asiantuntijamielipideperustaiselle aikavälille. Toineneli menestystulkki liittyy tutkimusteknisesti tilanteeseen, missä muutostekijöiden hallin-ta tuottaa varautumiskyvyn. Toiminnallisesti alkaa jatkuva menestystoimialojen sisältä

164

tapahtuva potentiaalisten menestystuoteideoiden kehittäminen. Aikaväliteoreettisestisiirrytään asiantuntijamielipideperustaisen aikavälin tietoudesta menestystuoteaikavälintietouteen. Menestystulkki tarkastelee uusien tuotteiden ja toimintamallien käyttöönottoon tuotekehitystyön käsitteistön avulla. Näin nähdään ennalta tuotekehityksen to-teuttamisen yksityiskohdat laajoissa hankkeissa. Kolmas eli myyntitulkki siirtää menes-tystuoteajattelun ja avoimen teknologiastrategian avulla kehitetyt seuraavan sukupolventuotteet ostoskoritarkasteluun. Tuolloin on kyse toiminta- ja ohjantakyvystä, kun hae-taan ote ostostapahtuman logiikasta markkinoille menon tapahtumahetkellä.

Mikä tämä kehitetty järjestelmä sitten oikeastaan on? Sen tehtävänä on antaa perustatoimijoiden koordinoidulle yhteistoiminnalle tulevaisuustietouden tuottamisessa ja hyö-dyntämisessä. Hyödyn saanti järjestelmästä sekä sellaisen tarkentavan ja kyseenalaista-van tiedon syöttäminen järjestelmään, joka sitten sen apumenetelmillä prosessoidaan, onjärjestelmän toimivuuden perusta. Järjestelmää hyödyntävien toimijoiden antama pa-laute puolestaan voi koostua täsmentävistä kysymyksistä tai toimijan erityisalaan liitty-vistä sen itsensä tekemistä ennusteista. Interaktiivisuus ohjaa eri aloja koskevan tiedonoikealle täsmällisyystasolle käyttäjien näkökulmasta, mitä kautta käyttäjät tarkistavatmallin tuottaman tiedon relevanssin omalta kannaltaan. Tältä perustalta syntyvät mah-dolliset yhteiset strategiat.

Uusilla ennusteilla syvennetään vanhaa osaamista ja kuvataan tarkasteltavaa ongelmaaaikaisempaa tarkemmin. Mallin sisäinen tietouden täsmentäminen tapahtuu joko kehit-tämällä edelleen rakenteellisten muutosten tulkintateorioita tai tekemällä järjestel-mällistä muutoksen seurantaa. Väestön ikäkerrostumat, elinkeinoelämän kerrostumatsekä uusien teknologioiden hyödyntämisilmasto että niiden edellyttämät osaamisvaati-mukset ovat eräs seurannan kohde. Ne on yksinkertaista rakentaa malliin sisään. Kunesimerkiksi ikäkerrostumia seurataan pitkittäisanalyyseja tehden useita eri tarkoituksiavarten (esim. terveys, harrastukset, ammatillinen osaaminen, tulotaso), syntyy varsinmonipuolinen tietokanta. Tietokannan hyödyntämiseksi on rakennettava järjestelmänsisässä toimiva ennakoitujen asenteiden seurantaosio. Sen ideana on pitää asenteita jat-kuvan kehitystyön kohteena, joten asenteiden päivityksen voivat tehdä vain hyödyntä-jätahot. Näitä asetelmia yhdistellen uusia ongelmia koskevien tulevaisuuspäätelmienteko helpottuu. Samalla erilaisten muuntotulkkien ja toteutusalustojen kautta tulevai-suustietous muuntuu sosiaalisen kanssakäynnin perustaksi.

Jo vaiheittaisessa skenaariomenetelmässä eriytettiin toimijan päätöksenteon ulkopuolel-la olevat asiat ulkoisvaikutusskenaarioiksi (ks. liite A), jotka hyödynnetään varsinaises-sa skenaarioiden laadinnassa syötetietoutena. Useat tutkimuslaitokset tekevät vastaavia,mallinnuksen eri aikavälejä koskevia ennusteita. Ne voivat kohdistua tuleviin markkina-olosuhteisiin, asenteiden- ja tavoitteiden muutoksiin tavoiteohjatun kyselytutkimuksentai muiden analyysien avulla. Vastaavasti yrityksen, klusterin tai toimialan sekä talous-

165

alueen on ennakoitava toimialoittainen kehitys niin hyvin, että muutospaineisiin kyetäänvarautumaan. Yhteinen varautumiskyky onkin tulevaisuudentutkimuksen seuraava suu-rin sekä menetelmällinen että substanssitiedollinen (klustereittainen, toimialoittainentms. spesifinen) osaamisvaje. Vajeen poistamiseksi tarvitaan toimialakohtaisen enna-kointitiedon tuottamisen kytkentä ennakointijärjestelmään. Tehtäessä kytkentä useantiedon tuottajan kanssa siirrytään yksittäisten skenaarioiden ja niihin kytkettävien actionplanien (Sneck & Mäntylä 1999) laatimisesta usean yhteiskäyttäjän ennakointijärjestel-mään rakennettaviin tulevaisuustiedon tuottamisratkaisuihin.

Tulevien teknologisten ratkaisujen ennakointi on kuitenkin tutkimuslaitostyyppisen,järjestelmän ulkopuolisen tutkimuksen merkittävin hyödyntämiskohde. Yhteiskäyttäjienennakointijärjestelmässä kyseinen ennakointitietous syötetään järjestelmään eri aikavä-leihin sidottuna. Ulkoisen tulevaisuustiedon kytkentää järjestelmään sekä järjestelmäntulosteiden hyödyntämistä täsmennetään kuviossa 43 esimerkillä. Vasemmassa reunassahahmotetaan IPTS-Foresightin tulosteen veturiteknologialohkot (ICT, Biotieteet, Ener-gia, Kuljetus, Ympäristö ja Materiaalit) sekä niiden kytkennöistä kehittyvät teknologia-yhdistelmät. Nämä yksityiskohtaiset tulokset syötetään asiantuntijamielipideperustai-selle aikavälille. Seuraavassa vaiheessa kuvataan, miten ne muotoutuvat täsmentäväntulevaisuusajattelun kohteiksi mm. EU:n kuudennen puiteohjelman osoittamien temaat-tisten painopistealojen saaman rahoituksen kautta. Muun päätöksenteon valmistelumate-riaalin ohella ne muuntuvat tutkimusohjelmiksi, joilla alkaa täsmällisen tulevaisuus-suuntautuneen tietämyksen kehittäminen. Terävöitetyistä moniteknologisista kokonai-suuksista muodostettavia hankepotentiaaleja on kokeillen vietävä EU:n puiteohjelmanlävitse. Jätettävät hakemukset on saatava kiinnitettyä mallinnuksen osoittamille elinkei-nojohtamisen toteutusalustoille. Siksi tulevaisuussuuntautuneita kehityshankkeita onkoeteltava ennakointijärjestelmän sisällä elinkeinojohtamisen toteutusalustoja vastenennen sisäänjättöä. Vain hyödyllisimmät kannattaa viedä ehdotuksina EU:n puiteohjel-maan. Projekteissa kehitettävien uusien tuotteiden synnyttämä kassavirta on nähtävä,muutoin mukaanlähdölle on vähäiset perusteet.

Menettelytapa sisältää kolme porrasta arvioida toimijan, klusterin ja alueellisen elinkei-noelämän etäisyyttä mullistaviin uusiin teknologioihin. Ensinnäkin kaikki käsiin saata-vat foresight-tulosteet ovat jo vanhentuneita. Toiseksi EU:n puiteohjelmat määrittävätne massatutkimuksen kriteerit, joilla on tavoitteena ajaa EU:n alueen teollisuus laajallarintamalla kansainväliseen kärkeen. Kriteerit hyödyntävät niitä edeltäneitä foresight-tyyppisiä tulosteita. Vasta kolmas vaihe on ratkaiseva: on erottauduttava näistä yleisistäkehityksen tavoitetasoista kohti ylivoimaiseen teknologiseen osaamiseen perustuvaakilpailukykyä. Jos rahoitusta haetaan EU:n tutkimuksen puiteohjelmista, on ensin eh-dotettava temaattisia kokonaisuuksia, joista täsmällisten hankkeiden rahoituspäätöksetaikanaan tehdään. Hankkeita varten puolestaan on verkotuttava muissa EU-maissa si-

166

jaitsevien tutkimuslaitosten kesken. Tämä asetelma etenee avoimen teknologiastrategianajattelutavan mukaan.

Mutta jos ollaan pitkällä riittävän järeän innovaation kehittämisessä ja halutaan edetäsuljetusti, on haettava muita rahoitusratkaisuja. Teknologiaan perustuvan kilpailukyvynratkaiseva avain on menestystulkki: se toimija, joka järjestelmällisesti menestystulkinkautta kykenee viemään tuotteet markkinoille kilpailijoita parempana ajankohtana, hal-litsee ennakoivan ohjannan muita paremmin. Mallinnuksessa täsmennettäväksi otettavatietous ylittää tuoreudeltaan ja täsmällisyydeltään sekä perustana olevan foresight-tulosteen että EU:n puiteohjelman (Modified proposal 2001…) laadintahetkellä vallin-neen tietämyksen. Foresight-tulosteet sekä puiteohjelmat ovat haluttavia periaatteita jahallinnollisia puitteita kuvaavia asiakirjoja, joista toiminnallisen tulevaisuustietämyksenkehittäminen alkaa.

Edellä kuvattu menettelytapa varmistaa, että ennakointi kohdistuu asioihin, joilla saa-daan ylivoimainen kilpailukyky muihin toimijoihin nähden. Ennakoivan ohjantajärjes-telmän muuntotulkit toimivat tämän arvioinnin välineinä. Arvioinnin läpäisseet aihiottestataan vielä elinkeinojohtamisen toteutusalustoja vasten. Kuviossa on ennakoivanosuuden aikavälit kytketty niihin elinkeinojohtamisen toteutusalustoihin, joiden kauttatoimijoiden yhteistoiminta koordinoituu. Ennakoivan osan läpikäynyt aineisto siirretäänohjaavan osan toteutusalustoille, jotta voidaan arvioida niiden yhteiskunnalliset halutta-vuudet. Nämä paljastuvat alueellisten hyvinvointimekanismien toiminnan kautta.

Kuvion 43 oikeassa reunassa kuvataan, mitä mallinnuksen osia kohdassa 5 tapausesi-merkeissä hyödynnetään. Luvussa 5 esiteltävät tapausesimerkit on suunniteltu yhteis-käyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän rakenteiden avulla. Tapausesimerkeissä hyö-dynnetään tiettyjä järjestelmän osia, ja hyödynnettävät osiot on kytketty niihin ohjanta-järjestelmän toteutusalustoihin, jotka ovat relevantteja kussakin mallinnuksen avullamuotoillussa tapausesimerkissä.

Kuvio 43. Ulkopuoliset foresight-analyysit ja EU:n puiteohjelma esimerkkinä ulkopuolisen ennakointitulosteen kytkemisestä ennakoivanohjantajärjestelmän osiin ja järjestelmällä toteutettaviin sovelluksiin.

167

Ostoskori-aikaväli1–3 v.

Menestys-tuoteaikaväli4–8 v.

Asiantuntijamie-mielipideperus-tainen aikaväli8–20 v.

Globaalin vas-tuunoton visiotja strategiat20 v.–

Myynti-tulkki

Menestys-tulkki

Visio-tulkki

Ennakointijärjestel-män ulkopuolella teh-dyt ennusteet (esim.IPTS Futures Study)• teknologia- veturilohkoittain• teknologia- yhdistelmittäin

ICT

Lifesciences

Energia

Kuljetus

Ympäristö

Materiaalit

Työvoimavirtamalli

Porrasnostomalli

Avoin teknologiastrategia

Valmistus verkostoissa

VTT MoneyProP

Tiedeperäisten innovaa-tioiden tuotantoverkosto

Jäljittävän trendin mukaisenelinkeino-työvoima-kehityksen tuottavien orga-nisaatioiden yhteistoiminta

Sovellusvaiheentapausesimerkit

Oskito

Suomi 2020

Pietarintasapainoisenkasvun malli

Maaseudunmarkkinaperäinenvirtuaaliyritys

Ohjantajärjestelmäosuus elielinkeinojohdon toteutusalustat

Ennakointijärjestelmäosuus

Tuotekehitystyöverkostoissa

EU:n kuudespuiteohjelma,priorisoiduttemaattisetalueet

genomiikkaja terveyttätukevabiotekniikka

tietoyhteiskun-nan tarvitsematteknologiat

nanoteknologia,älykkäät mate-riaalit ja tuotan-toprosessit

ilmailu jaavaruus

elintarviketur-vallisuus jaterveyden riskit

kestävä kehitys jaglobaali muutos

kansalaiset jagovernanceeurooppalai-sessa tietoyh-teiskunnassa

168

4.4 Ostoskoriaikaväli

Lyhyen aikavälin ennakoinnissa tarkoituksena on suhdanteiden ennakointi, uusien tuot-teiden tai toimintamallien markkinoille tuonnin ajoitus, ostoskäyttäytymisen logiikka,klusterin tasapainokysymykset sekä ostoskorin järkevyys suhteessa pitkän aikavälinkehitystavoitteisiin. Hahmotettaessa klusterin vuotuinen liiketoiminta mahdollisimmanyksityiskohtaisen ostoskorin avulla saadaan hallintaan klusterin arvoketjut, tuotteiden japalvelujen kaupan määrät sekä keskinäiset kytkennät. Ostoskorin rakenteiden on tuotavaesille yksittäisten ostostapahtumien logiikka, jotta uusien menestystuotteiden markki-noille tulon vaikutukset voidaan ennakoida.

Yksinkertaisesti ei voida tuottaa ja käyttää työvoimaa tuotteiden ja palvelujen tekemi-seen enempää kuin mikä tarvitaan ostosten määrän kattamiseen. Tämä tasapaino tarvi-taan arvioitaessa työmarkkinoiden kokoa ja työvoiman taitojen kehittämistä. Joka vuon-na markkinoille tulevien menestystuotteiden valmistustaidot on luotava ennakoivan ai-kuiskoulutuksen keinoin. Tämä nostaa työvoiman osaamisen vaadittavalle tasolle val-miiksi suunniteltujen yritysten sisäisen, ammatillisen jatkokoulutuksen sekä muunto-koulutusohjelmien kautta.

Näin voidaan ostoskoria käyttää tulkintojen tekoon. Sen sisällä voidaan kokeillen käsi-tellä eri tyyppisiä olettamuksia, mikä antaa jäntevyyttä järjestelmän sisällä tapahtuvanennakointityön tarkoituksenmukaisille rakenteille. Osa ostoskorin logiikasta on seu-rausta kohdassa 3.4.2 esitellystä kestävän talouskehityksen mukaisesta investointiopista.Investointioppi sisältää tuotantokapasiteetin kehittämisen ja markkinoiden koon yhteen-sovittamisessa tarvittavat periaatteet ja tietoalueiden kytkennät (Sneck & Mäntylä1994). Toisaalta rakennusalan suhdanneanalyysien taustalla olevat toimialan rakenne-analyysit tuottivat perustan yksityiskohtaiselle laskennalle. Sama tarkkuus yksityiskoh-dissa luo perustan ostostapahtumien logiikan päättelylle.

Ostoskoriaikavälin teoreettisena tehtävänä on jatkuvasti tutkia, miten täsmällisillä kä-sitteillä ja muutostekijöillä lähitulevaisuudesta saa kullakin toimialalla tai klusterillaotteen. Ostoskori käsittelee kehityksen ohjantaan liittyviä muutostekijöitä ja hypoteese-ja. Tämän kehittämisen perustalta voi myös menestystuoteaikavälin käsitteistöä täs-mentää, vaikka aikavälien analyysien hyödyntäminen on erilaista. Käytännössä ostosko-ri-menestystuotehakumalli sisältää useita komponentteja (ostoskori, sen purku työtehtä-viksi ja työvuosiksi erilaisia ominaislukulaskelmia käyttäen, menestystuoteideapankinvienti internettiin, menestystuoteideapankin varassa toimivien avointen teknologiastra-tegioiden kehittäminen paikallisten oppilaitosten, yritysten sekä tutkimuslaitosten yh-teistyönä jne.).

169

Ostoskori-menestystuoteajattelu on yksi ESR-ennakointiprojektin tuottama (Mäkelä2000b) TE-keskusennakoinnin yleinen työmenetelmä. Vastaava ostoskori voidaan ke-hittää millä tahansa toimialalla, vaikka jokaisella toimialalla on oma logiikkansa. Ra-kennusalan ostoskorissa tulee esille tuotteiden pitkä elinkaari, kulutuselektroniikassapitää esittää tuotteiden kansainvälinen luonne ja lähestyä tätä kautta tarvittavia yritys-strategioita. Tienhaara jaottelee taulukossa 11 esiteltävässä talonrakentamisen ostosko-rissa suunnittelun ja valvonnan eli palvelutehtävät, itse rakentamisen sekä eri rakennus-osat erikseen uudis- ja korjausrakentamisen aloilta. Kun nämä asiat selvitetään talotyy-peittäin, saadaan ote ostostapahtuman logiikan kattavasta kokonaisuudesta. Työvoimaaei kysytä enempää, kuin mitä palveluja ja tuotteita alan vuotuinen ostoskori sisältää(Tienhaara 1999). Investoida ei voi enempää, kuin mistä saadaan rahoittajien hyväksy-mä kate.

Klusterin luonteen määrittämä lyhyen aikavälin ennustemallin sisältö muokkaa klusteri-kohtaista käsittelyä paljon. Rakennusalalla Pekka Tienhaaran kehittämän yksityiskohtai-sen nimikkeistön avulla voidaan ennakoida aivan lähiajan tapahtumia sekä alan suuriakausivaihteluja. Muutaman seuraavan vuoden aikana eteen tulevista tilanteista saadaantärkeimpien tunnuslukujen sekä trendien avulla ote. Ostoskorin logiikassa tapahtuvistamuutoksista saadaan suuntimia, koska tiedetään mm. talotekniikan osuuden rakennuk-sissa kasvavan trendinomaisesti koko ajan. Toisaalta ristikkäishypoteesina esitetään, ettäseuraavan sukupolven ns. matalaenergiataloissa lämmitysjärjestelmiin menevät kustan-nukset pienenevät ja vaipan osuus kasvaa, kun lämmöneristystä tehostetaan. Muilla toi-mialoilla vastaavia pisimmillään 3 vuoden perusodotuksia on laadittava lähinnä trendi-analyysin avulla.

Edelleen ostoskori toimii apuna, kun menestystuoteaikavälillä yritysten strategisessasuunnittelussa käytetään apuna menestystuotesijaintikartastoja. Näin ennakointijärjes-telmässä saadaan ote niihin yksittäisiin kauppatapahtumiin ja niiden taustoihin, joitakäytetään menestystuotehakuisen innovaatiotoiminnan ohjannassa. Ostoskorianalyysinavulla hallitaan markkinoilla tapahtuvien myyntitilanteiden luonne, ostajien tarveim-pulssit sekä ostettavien tavaroiden ja palvelujen hintalaatusuhde. Menestystuoteaihiotkuljetetaan tämän analyysin lävitse, jolloin nähdään vientimarkkinoille tunkeutumisenehdot. On muistettava, että uuden tuotteen (matalaenergiatalo) tai käytännön markki-noilletulon hetkellä ostoskorin logiikka muuttuu täysin. Tätä tapahtumaa tarkistaa seu-raavassa kohdassa esiteltävä myyntitulkki. Sen avulla voidaan hahmottaa innovaatioistaaiheutuvia ostoskorin sisäisten tapahtumien muutoksia.

170

Taulukko 11. Arvio rakennusalan ostoskorista Talonrakentamisen ostoskori v. 1999 68 mrd. mk jaettuna

eri sektoreille. Päivitys maaliskuu 1999, VTT/RTE, PP, PT Yksikkö: milj. mk vuoden 1998 hinnoin

TALONRAKENT. Erill. Kytk. Asuin- Liike- Julk. Teoll.+ Muutpient. pient. kerr. rak. rak. vrstorak. rak. Yht.

UudisrakentaminenSuunnittelu ja tutkim. 420 110 200 490 290 410 260 2180Rakennutt. ja valvonta 320 150 260 260 130 230 170 1520Rahoitus ja markkinointi 190 100 200 0 0 0 60 550Rakenn. alue- ja maatyöt 1300 270 300 380 290 410 380 3330Perustukset ja kellarirak. 730 250 210 310 190 490 270 2450Runko- ja vesikattorak. 2810 690 1740 2110 1110 1760 1330 11550Täydentävät rakenteet 1460 290 560 880 470 510 520 4690Sisäpuoliset pintarak. 880 240 480 670 450 480 380 3580Kalust., varust. ja laitt. 680 190 330 220 300 200 230 2150Konetekniset työt 20 10 320 420 120 170 150 1210

Lämpöjohtotyöt 110 70 110 150 70 120 60 690Vesi- ja viemärityöt 600 130 310 190 160 280 210 1880Ilmanvaihtotyöt 160 30 100 410 220 420 160 1500Sähkötyöt 730 140 220 530 300 480 320 2720

Yhteensä 10400 2650 5350 7000 4100 5950 4500 39950

TALONRAKENT. Erill. Kytk. Asuin- Liike- Julk. Teoll.+ Muutpient. pient. kerr. rak. rak. vrstorak. rak. Yht.

KorjausrakentaminenSuunnittelu ja tutkim. 120 30 160 150 200 60 30 750Rakennutt. ja valvonta 90 50 200 90 80 30 30 570Rahoitus ja markkinointi 60 20 80 0 0 0 10 170

Rak. aluetyöt, perust. 120 30 240 130 200 30 30 780Runko- ja vesikattorak. 1500 430 2030 1100 1280 370 330 7040Täydentävät rakenteet 1200 340 1620 880 1020 290 260 5610Sisätilat 1500 430 2030 1100 1280 370 330 7040

LVV-työt 900 220 890 350 460 240 160 3220Ilmanvaihtotyöt 90 30 160 260 150 130 40 860Sähkötyöt 420 120 650 310 410 80 90 2080

Yhteensä 6000 1700 8100 4400 5100 1600 1300 28200

4.5 Menestystuoteaikaväli

4.5.1 Globalisoituvat markkinat ja yritysverkot

Menestystuotehakuisuus on edellytys yritysstrategialle, jolla saavutetaan kestävä kasvuyhdistyneenä korkeaan katteeseen. Menestystuotteita puolestaan kannattaa kehittää vainglobaaleille markkinoille. Kohdassa 2.1.2 hahmotettu valtakunnallinen työvoimastrate-gia 2 edellyttää aikaisempaa suuremman osan suomalaisista pk-yrityksistä siirtyvän

Taulukko 11. Arvio rakennusalan ostoskorista. Talonrakentamisen ostoskori v. 1999 68mrd. mk jaettuna eri sektoreille. Päivitys maaliskuu 1999, VTT/RTE, PP, PT. Yksikkö:milj. mk vuoden 1998 hinnoin.

171

kansainväliseen liiketoimintaan. Kansainvälisillä markkinoilla toimivan yrityksen onhallittava tuotesopeutus, pääsy vientimaiden jakelukanaviin ja asiakastarpeiden muutok-set. Matalan tuottopotentiaalin toimialoilla suomalaisten taidot toimia eivät ole kansain-välisesti kilpailukykyisiä, mistä seuraa riski kyseisten alojen innovatiivisen toiminnanajautumisesta ulkomaisiin käsiin.

Klusterin imagon nousu on välttämätöntä, kun klusterit kilpailevat osaajista keskenääntulevilla työmarkkinoilla. Imagon nosto käynnistyy avoimia teknologiastrategioita ke-hittämällä ja lisäämällä yritysten kasvustrategioiden menestystuotehakuisuutta mm. en-nakoimalla työvoiman "riskikoulutusta" tuleviin tehtäviin. Koulutusta voi ketjuttaakouluttamalla menestystuotteiden valmistukseen siirtyvien tilalle uudet osaajat. Loppu-tuloksena työtehtävien muutosten ketjuttaminen johtaa muiden saman toimialan työor-ganisaatioiden tuloksen parantumiseen, kun menestystuotehakuisiksi muuntuvat antavatmuille yrityksille elintilaa.

Kun pitkäjänteisesti toimiviin vientirenkaisiin tarvitaan erikoistuvia pk-yrityksiä, onkehitettävä askel askeleelta alkavaa yritystä vientikykyyn johdatteleva toimintatapa.Haaste kytkettiin terveydenhuollon alalla kohdan 3.3.4.3 kuviossa 30 avoimeen tekno-logiastrategiaan. Siinä yritykset tarvitsevat aluksi yleistietoa markkinoista, tämän jäl-keen vientimaiden kaupankäynnin yksityiskohdista, asiakastarpeista, kilpailukäytän-nöistä ja lopuksi jakelukanavien hallinnasta.

Menestystuotemarkkinoiden avautumisen arviointi on aikavälin analyysien perustehtä-vä. Esimerkkinä mittavasta asiakastarpeiden tuleviin muutoksiin perustuvasta uudestavientituotteesta on tehty Saksan matalaenergiapientalojen v. 2008 markkinoille menonanalyysi (Sneck et al. 2000). Siinä on analysoitu matalaenergiapientalojen kysynnäntaustat ja luonne Saksassa vuonna 2008 sekä arvioitu keskisuomalaisten talotoimittajien"tuotetekninen etäisyys" markkinoiden vaatimuksista. Näin on läpikäyty edellä kuvattumenestystulkki asiantuntijamielipideperustaisesta tulosteesta menestystuotteeksi. Luo-tua kehityspolkuesimerkkiä myöten yritykset sekä keskisuomalainen rakennustuoteteol-lisuuden henkilöstön määrä ja osaaminen saadaan oikealle tasolle siihen aikaan, jolloinesimerkissä avattu markkina toimii Saksassa.

Menetelmällisesti markkinoiden avautumisennuste ohjaa elinkeinojohtamisen toteutus-alustojen käyttöä, uusien tuoteominaisuuksien luomista sekä niiden tekemisessä vaadit-tavien työtaitojen kouluttamista. Eli hyödyntäminen ohjaa ennakointityön tekoa. Esi-merkin lähtötilanteessa yritysketju toimittaa joitakin satoja taloja Saksan markkinoillevuodessa, kun vuositoimitusten määrä voitaisiin nostaa tasolle 3 000 taloa vuonna 2008.Vasta tämän suuruusluokan vienti antaisi suurtuotannon etuja toimittajaketjulle. Strate-gian laadinta tuotantoketjun kapasiteetin kymmenkertaistamiselle tuotteiden avulla onkaukana totunnaisesta. Alueen yritykset tarvitsevat tuekseen selkeän yrityksen ja hen-

172

kilöstön taitokehitysohjelman selvitäkseen kapasiteettinsa kymmenkertaistamisesta,vaikka markkinat kestäisivät lisäviennin. Tarvittava yhteistoiminta voidaan luoda avoi-men teknologiastrategian käsitteistöä hyödyntäen. Menestystuoteaikavälin eli 4–8 seu-raavan vuoden hallinta liittyykin avoimen teknologiastrategian toimintaympäristöön.

Viritettäessä mittava erikoistuote ”toimitilojen tuottaminen tietoyhteiskunnan toisensukupolven ammattilaisille” Oskito-hankkeessa kohdan 5.2 tapaan tarvitaan uudentuotteen luotettavuutta takaamaan laaja klusteri. Pietarin tasapainoisen kasvun mallikohdassa 5.4 kuvaa samaa asiaa. Kyky niveltää asiantuntijamielipideperustainen ja me-nestystuoteaikaväli toisiinsa on ennakointijärjestelmän suurin haaste. Tavoitteena onviedä menestystuotekehittämisen ajatusmaailma asiantuntijamielipideperustaisen aika-välin piiriin, jolloin ote tulevista tuotteista täsmentyy ja kyky tarvittaessa aientaa niidenkehittämistä paranee.

4.5.2 Myyntitulkki

Innovaatioprosessin aihiot siirretään menestystuoteaikaväliltä ostoskoriaikavälilleavointa teknologiastrategiaa käyttäen. Siksi avoin teknologiastrategia toimii myyntitulk-kina. Tämä siirto edellyttää myös muita kohdassa 4.7 kuvattavia kehittyneitä elinkeino-johtamisen toteutusalustoja. Avoin teknologiastrategia esitettiin terveydenhuollon yh-teydessä kohdan 3.3.4.3 kuviossa 30. Samassa yhteydessä kuvattiin klusterissa tapahtu-vaa menestystuotteiden kehittämistyötä. Innovaatioiden läpivienti verkostoissa muo-toutuu uudeksi elinkeinojohtamisen haasteeksi. Terveydenhuollon yhteydessä ennakoi-van tutkimuksen kohdistaminen ihmisen elämisen laatuun paljasti useita elinkaariajat-telun rakenteita, joilla kehitys saadaan hallintaan. Voidaan keskittyä yksistään kotonaolemisen edistämiseen vaikeidenkin sairauksien kanssa, toisaalta voidaan keskittyä sai-rauksien syiden tuntemiseen ja niiden eliminointiin. Molemmat tavat vaikuttavat alanpalvelurakenteisiin, mutta erilaisilla aikaviiveillä ja eri kohtiin hoidon porrastusta.Yleistetyn elinkaariajattelun tarjoamia analyysirakenteita voi soveltaa muilla aloilla.

Uusien tuotteiden markkinoille vienti ja yritysten yhteistyön luominen kestää 4–8 vuot-ta. Menestystuotehakuisuuden tarkoituksena on nostaa klusterin tai alueellisen yritys-ketjun perusosaaminen kansainvälisesti korkealle tasolle. Käytännössä menestystuotettamarkkinoille viemässä on mukana paljon osapuolia, koska nopea kehittämisrytmi edel-lyttää eri alojen yhteistyötä. Se korostuu, jos tuotteeseen sisältyy innovaatioita useiltateknologia-aloilta. Yritykset saavat kilpailuetua, jos niille käy halvaksi kehittää se yri-tysspesifinen osaaminen, millä menestyy markkinoilla. Muutama vuosi ennen kehitys-työn aloittamista keskusteluun otettavan menestystuotepotentiaalin tehtävänä on aientaatuotekehitystä ja pienentää sen kustannuksia. Asiakkaat alkavat kiinnostua mahdollisistamenestystuotteista, kun niitä esimarkkinoidaan. Samoin tuoteominaisuuksia koskeva

173

lainsäädäntö ja tuotantomahdollisuudet esim. ekologisten tavoitteiden osalta voidaanlaatia realistisesti. Tältä pohjalta koulutuslaitokset rakentavat oppilaiden koulutusohjel-mat sen hetken menestystuotteiden varaan, jolloin opiskelijat siirtyvät työmarkkinoille.Oppilaitokset saavat resursseja menestystuotteiden tuomista tuloista, jolloin jopa julki-sen sektorin kustannukset alenevat.

Yhteenvetona klusteriajatuksen logiikan mukaan on menestystuoteaikaväli muotoiltuideapankin ja avoimen teknologiastrategian varaan, jolloin julkisen sektorin organisaa-tiot antavat monipuolista tukea ennen markkinoiden avautumista. Toimialan imago ke-hittyy, kun ulospäin näkyy laaja menestystuotehakuisuutta edistävä yhteisrintama. Tuo-tantopäätöksen lähestyessä sulkeutuu osallistujien piiri. Yritysten ottaessa teknologiankilpailuvälineeksi lakkaa avoin yhteistoiminta kyseisten tuotekokonaisuuksien piirissä.Kun koulutus- ja tutkimuslaitokset vetäytyvät kaupallistumisvaiheessa hankkeista, niinsamalla ne siirtyvät kehittämään uusia menestystuoteaihioita. Klusterien muotoilun yh-teydessä esitetty KIBS-konsepti on yksi tapa tuoda klusterille alkavia yrityksiä. Ilmanniitä menestystuotteita klusterirakenteiden reuna-aloilta ei kyetä kehittämään. Konsep-tilla menestystuoteajattelu saadaan toimialakohtaiseksi yrityskohtaisuuden sijasta jatuotanto voidaan viedä lävitse verkostoissa.

Seuraavassa kohdassa esiteltävän asiantuntijamielipideperustaisen aikavälin tulosteistapuolestaan johdetaan aihioita eräänlaiseen klusterin yhteiseen menestystuotehautomoon.Kiinteistö- ja rakennusalalla jatkokehittelyn kohteena oleva visio (Kiinteistö- ja raken-nusklusterin visio 2010) kuvaa klusterin yhteiset tavoitteet viitenä alavisiona. Yrityksethakevat alavisioille erillisissä työryhmissä täsmällistä sisältöä sekä käytännön toteutus-alustoja. Tämän jälkeen työ hankkeistetaan hautomo-kiihdyttämöratkaisun avulla. Visio2010 on tuotettu hahmottamalla haluttu tila vuonna 2010 ja vasta tämän jälkeen sinneetenemisen välineet. Valittu työtapa kuvaa hyvin ennakoinnin ja ohjannan suhdetta.Ennakoinnin rooli on poimia aihiot järjestelmällisen kehittämisen piiriin, minkä jälkeenyritysverkostoissa tehdään toimintapäätökset. Visio-hautomo-kiihdyttämö-menestys-tuoteidean täsmentyminen toteutusvaiheeseen etenee avoimen teknologiastrategian to-teutusalustaa käyttäen.

4.6 Asiantuntijamielipideperustainen aikaväli

4.6.1 Foresight-tutkimusten luonteesta

Foresight-tutkimukset kohdistetaan teknologian, ympäristön, sosiaalisten olojen, glo-baalin oikeudenmukaisuuden, kulttuurien vuorovaikutuksen, kestävän kehityksen tms.aihepiirien kehitykseen. Tarkastelut käsittelevät maakunnan, valtion tai monikansallisenalueellisen kokonaisuuden kehittämisperspektiivejä usealla eri toimialalla. Delfoi-

174

tekniikkaa käytetään perustekniikkana näiden osapuilleen 20 vuoden aikavälin analyy-sien tuottamisessa. Tällaisia laajoja kokonaisuuksia koskevia tulevaisuustarkasteluja onforesight-tutkimusten alkuvaiheessa kannattanut tehdä vain suurilla volyymeilla. Muu-tamassa kymmenessä vuodessa pitkän aikavälin tarkasteluja on tehty niin paljon, ettävalmiit tulosteet antavat perustan siirtyä uuden analyysitavan käyttöön: vanhojen tulos-teiden päivittämiseen ja hyödyntämiseen. Tässä kohdassa tarkastellaan japanilaista,englantilaista sekä koko EU:n aluetta palvelemaan tehtyjä tutkimuksia hyödyntämisennäkökulmasta. Seuraavassa kohdassa puolestaan tarkastellaan itse foresight-ajattelunhyödyntämistä yhtenä ennakoivan ohjantajärjestelmän osana ja yksittäisen toimijan nä-kökulmasta.

Technology Foresight -ajattelulla (TF-ajattelulla) kehitetään eksplisiittisesti tai impli-siittisesti ilmaistut kriteerit läpäiseviä tulevaisuuden tiloja. Eksplisiittisesti ilmaistentoimiva kriteeristö voisi olla seuraavanlainen:

Tieteen, tutkimuksen, teknologian, talouden, työelämän sekä globaalin yhteisön arvos-tusten rakentaminen niin, että tasaisen ja kestävän kehityksen taakse saadaan riittävämäärä innovaatioita, jotka pääosin löytävät käyttäjänsä markkinatalouden ehdoin.

TF- tulosteet joudutaan työstämään ennakointijärjestelmää käytettäessä. Työstämisessäon kiinnitettävä huomio seuraaviin asioihin:

- ennakoitavan aikavälin käsitteistön täsmällisyys- kysely- ja hypoteesiproseduuri- teknologian erityisalat, veturialueet, päälohkot- teknologiaennusteen asemointi

- teknologisiin yhteiskunnallisiin järjestelmiin- asiakasympäristöön- osaamisympäristöön- elinkeinojohdon työvälineistöön

- teknologian vaikutusten arviointi: strategisten hankkeiden tuloksena syntyvän yri-tystoiminnan liikevoittojen suhde niiden rahoitukseen.

Historiallisesti eteneminen yllä kuvattuun tilanteeseen on tapahtunut monessa vaiheessa.TF-ajattelun tehtävänä oli aikoinaan saada ote suurista linjoista, jotka ohjaavat kehitys-tä. TF-ajattelun menetelmäperusta alkaa Gordonin, Dalkeyn ja Helmerin tekemistäajoitusdelfoitutkimuksista (Helmer & Dalkey 1963, Gordon & Helmer 1964). Delfoi-tekniikassa asiantuntijat sitovat uusien innovaatioiden, uhkatekijöiden tms. asioidentapahtumahetken aikajanalle. Menetelmä rakentuu asiantuntijoiden intuition varaan.Tulosteessa esitettiin jonkin innovaation toteutumisen tai kaupallistumisen ajankohtaasiantuntijavastausten mediaanin sekä ylä- ja alakvartiilien muodossa. Siinä Helmerin

175

ajoitusdelfoi tulosti pelkästään asiantuntijoiden ennusteet tiettyjen ilmiöiden ensimmäi-sestä esiintymishetkestä ajoitusdelfoita menetelmänä käyttäen.

Sittemmin kehitettiin erilaisia ehtojärjestelmiä ristikkäisvaikutusdelfoin nimikkeellä,mitä teemaa Seppälä ja Kuusi (1993) muotoilivat Suomen oloihin sopivaksi. Ristikkäis-vaikutusanalyyseissa vastaajat yhtäältä joutuvat ottamaan kantaa tapahtumien keskinäi-siin riippuvuuksiin, mutta toisaalta kausaalisuhteet auttavat ajoittamaan ja painottamaantapahtumia keskenään. Ongelmia muodostuu tapahtumien välisten kertoimien painoar-vojen asettamisesta. Kuusi (1999a) onkin kehittänyt argumentaatiodelfoita toisesta nä-kökulmasta siten, että vastaajien kesken muodostuisi kuviteltuja asiakaspalvelutilanteitatai muita mekanismeja, jotka auttaisivat päättelyketjujen rakentamisessa delfoin kes-täessä. IPTS-Futures hankkeessa on keskitytty tulosten tulkintamallien kehittelyyn (Ca-hill & Scapolo 1999a ja b), mikä avaa toisenlaisia metodologisia näkymiä ja haasteita.

Vuonna 2001 Japanissa pidettiin TF-ajattelun tulevia muotoja kartoittanut konferenssi.Kun varhaisimpiin tutkimuksiin oli riittävästi aikaperspektiiviä, voitiin hakea näkökul-mia TF-ajattelun uusimiselle. Georghiou (2001) tarkasteli merkittävimpiä laadittujaforesight-analyyseja ja asemoi ne keskenään menetelmien sekä toteuttamisajankohdanmukaan kuviossa 44 esitettävällä tavalla. Georghioun mukaan foresight on edennytkahtena sukupolvena. Ensimmäistä sukupolvea voi kuvata japanilaisella TF-ajattelulla.Toisen sukupolven UK TF Programme eteni syvällisemmin teknologioiden merkityksenselvittämisessä. Kolmannen sukupolven UK TF Programme muotoillaan hakemaan yh-teyttä sosioekonomiseen kehitykseen ja alan toimijoihin.

Japanissa ennakoitiin jo 1970-luvulla kasvavimmat teknologia-alueet, joissa maalleasemoitiin kansalliseksi tavoitteeksi johtoaseman saavuttaminen (esim. autoteollisuus,tietotekniikka, laivanrakentaminen). Vuodesta 1971 delfoitekniikkaa soveltanut strate-ginen TF-ajattelu siis osaltaan johti kansallisiin teknologia-ohjelmiin. Kasvutaloudessaajattelutapa oli tehokas. Erityistä Japanin talouden nousulle oli yhteisen käsityksen luo-minen julkisen vallan sekä yritysten välille teknologiakehityksen painopisteistä, tren-deistä ja haasteista. Georghioun kuvaamissa 30 vuotta kattavissa esimerkkitutkimuksis-sa eräs hyödyntämisnäkökulma on ollut vertailla tekijämaan kriittisten teknologioidenkehittämiskykyä muiden maiden taitoihin, vertailuasteikko on ollut johtava, hiukan pa-rempi, sama, jäljessä -tyyppinen (Comparison of Assesments of Relative TechnologicalPosition in International Foresight Exercises 1998). Perusmenetelmä ja hyödyntämisnä-kökulma eivät ole paljon muuttuneet TF-ajattelussa.

176

Year Delphi Mixed Panel/scenario/critical technologies

1971 30 years in Japan

1989 Ministry of EconomicAffairs Netherlands

1990 1st German 1991– 1st Critical Technologies USA

1992 Public Good Science Fund NewZealand

1993 1st South Korea 2nd Critical Technologies USATechnologies at Threshold of 21st

Century Germany

1994 France Japan/GermanyMini Delphi 1st UK TF Programme Ministry of Economic Affairs

Netherlands

1995 100 Key Technologies France 3rd

Critical Technologies USA

1996 Japan – German DelphiAustria

Matching S&T to Future NeedsAustralia Foresight SteeringCommittee, Netherlands

1997 ANEP Spain Ireland

1998 TEP HungarySouth Africa

New Zealand Sweden, 4th CriticalTechnologies USA IPTS FuturesEU

1999–2000

2nd South Korea Japan7th Survey

APEC Multi-economyVenezuela

2nd UK TF Programme FUTURGermany National TF China;Brazil

Kuvio 44. Alan kehitystä edustavat Foresight-tutkimukset ajankohdan mukaan (Georg-hiou 2001).

Japanilainen Technology Foresight -katsaus uusitaan joka viides vuosi, viimeisintä ku-vaa Kuwahara (2001). Sinänsä on aihetta pohtia TF-ajattelun uusia muotoja, kun japa-nilainen kuudes ennakointitutkimus (The Sixth Technology Forecast Survey 1997) tu-lostemuodoltaan ei oleellisesti poikkea Helmerin (1967) perustulostetyypistä. Lisäykse-nä Helmerin metodiikkaan japanilaisessa analyysissa on mukana tarkasteltavien asioi-den strategisen merkityksen käsittely. Siinä tarkasteltavat kokonaisuudet jaotellaan ja-panilaisten asiantuntijamielipideperustaisen aikavälin kriteerien mukaan: turvallisuus,yhteensopivuus luonnon ja ympäristön säilymisen kanssa, vastaavuus eriytyviin ja yk-silöllisiin elintyyleihin, hyvinvoinnin edistäminen sekä vastaavuus väestön ikääntymi-sen luomaan ympäristöön, kehittynyt tapa käyttää maata ja kaupunkeja sekä uusien rin-tamien avaus fyysisten tilojen luomiselle. Lisäksi tulosteeseen on liitetty arvio teknolo-giateemaan liittyvästä asiantuntemuksesta, aihion tärkeydestä, odotetuista vaikutuksista,aihepiirin kehitystä johtavista valtioista, valtiovallalle ehdotetuista toimenpiteistä sekä

177

strategisen asettelun mahdolliset uhat ja ongelmat. Kullakin kriteerilohkolla Japanissaon kehittämisstrategia, jota foresighteilla tuetaan. Teolliset tahot ovat edenneet analy-soinnin yhteydessä syntyneen tacit knowledgen varassa eteenpäin, joten ulkopuolisilleanalyysi on hyödyntämisen osalta vanha syntyessään.

Englantilainen toisen sukupolven UK TF Programme 1999–2000 (UK Foresight 2002,Georghiou 2001) tutki teknologiakohtaisia innovaatioita syvällisemmin kuin japanilai-nen. Projektin tulosteissa japanilaiseen tapaan asemoidaan kansalliset tavoitteet kriittis-ten teemojen osalta. Teemoittain on eriytetty tärkeitä läpimurtoteemoja tai propositioita(topic statement), joihin on keskitytty yksityiskohtaisilla tarkasteluilla. Kriittisille tee-moille on kehitetty jopa teollisuuden kehittämisohjelmiksi meneviä ehdotuksia. Kuiten-kin tuloste jää yhteiskunnallisen informaation ja yritysten strategioiden laadinnan väli-maastoon. Menetelmällisenä lähtökohtana murtokohteen määrittely tekee sen niin tun-netuksi, ettei Georghioun (2001) mukaan toisen sukupolven UK TF Programme strate-giallaan tuota mitään uutta innovaatiota tai ratkaisua. Hänen esityksensä tehtävänä oli-kin terävöittää foresight-ajattelun kolmatta sukupolvea, jossa sosioekonomiset asetelmatotetaan huomioon. Georghiou hakee tulosten ja käyttäjien välille siltoja, toiminnallisentulevaisuudentutkimuksen paradigman puolelle hän ei siirry. Menetelmällisesti kolman-nen sukupolven UK TF Programmea ei enää voikaan kritisoida aikaisempaan tapaan:miksi yleensä käytetään ennustemenetelmiä, joiden teossa toisten tuottamaa tai heidänsubjektiviisiin arvioihinsa perustuvaa tietoutta käsittelevä tutkija arvailee, mitä tämävarsinainen keksijä eli edelläkäyvä asiantuntija saa aikaan?

EU:lle laadittu monikansallisen tason ”IPTS Futures” -projekti kiertää yllä olevan ky-symyksen (Fahrenkrog 2001). EU:n komission Joint Research Centreen kuuluva tutki-muslaitos, Institute for Prospective Technological Studies, toteutti vuoden 2010 Euroo-pan tulevaisuutta kartoittavan projektin. Työssä selvitettiin teknologisten, taloudellisten,poliittisten ja yhteiskunnallisten veturien yksilöllisiä ja toisiinsa yhdistyviä vaikutuksia(Synthesis Report 2000, s. 4). IPTS Futures -projektissa tarkastellaan yhtenä erikois-teemana teknologioiden kehittymistä EU:n perspektiivistä. Tuomen (2001) analyysitietoyhteiskunnan organisoitumisesta ja sen hallinnan edellyttämistä tutkimustarpeistaon yhtenäisempi kuin tyypillinen Foresight-tuloste. Se on kytkettävissä samoin kuinIPTS Futures -projektin teknologiakartastot ennakoivan ohjantajärjestelmän muunto-tulkkeihin.

IPTS Futures -projektin tulosteessa on kehitetty helppo tapa hahmottaa tärkeimpien in-novaatioiden syntyminen eri alojen yhteisinä hankkeina. Zwickyn (ks. liite B) morfolo-gisesta otteesta kehitetty moniteknologinen kartasto (Cahill & Scapolo 1999b) tarjosiparhaan tavan hakea kytkentää TF-ajattelun ja tulevaisuudentutkimuksen toiminnallisenparadigman välille. On mielenkiintoista, kuinka 1960-luvun kehitelmät ovat vieläkintarkastelujen perustana.

178

4.6.2 Foresight-ajattelun hyödyntävä kytkentä mallinnukseen

Yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjausjärjestelmän yhtenä ideana on saada kytkentä muu-alla tehtäviin tulevaisuudentutkimuksiin ja räätälöidä ne järjestelmän käyttäjien hyö-dynnettäviksi. Oheisessa mallinnuksessa asiantuntijamielipideperustaisen aikavälinhyödyntämiskytkennässä käytetään esimerkkinä IPTS Futures -projektin ratkaisuja. Ky-seinen ratkaisu esitettiin jo kuviossa 43 esimerkkinä mallinnuksen ulkopuolella tuotet-tavan ennakointitietouden kytkennästä mallinnuksen sisään. Siinä poiketaan japanilai-sista ja brittiläisistä foresight-analyyseista ottamalla käyttöön tapa kuvata innovaatioiksivietävien asetelmien veturit ja innovaatioiden moniteknologisuus. Yhteiskäyttäjien en-nakoivassa ohjantajärjestelmässä usealla eri teknologia-alalla tehtävien keksintöjen yh-teensovittamiseksi kehitetään kohdassa 4.7.2 esitettävä menestystulkki.

Tulevaisuuden innovatiivinen tuote, toimintatapa, organisaatio tms. voidaan menestys-tulkin käsittely- ja arviointimenettelyn avulla johtaa irrallisista foresight -tulosteista.Foresight-tulosteiden hyödyntäjällä on oltava saatavissa osaavaa työvoimaa, tarvittavainnovaatiotuki, pääomia hankkeiden alkuvaiheeseen, kytkentä kansainvälisille markki-noille sekä alueellinen taito tehdä tuotekehitystyötä verkostoissa. Näiden ehtojen täyt-tyessä edetään seuraavalla tavalla:

- Tarkistetaan ennakoidut veturilohkot, ovatko ne ajankohtaisia ja kuinka kauan, mi-ten ne ovat muuttumassa, voidaanko työvoiman osaamiskvalifikaatiot kehittää vetu-rilohkoittaisilla koulutusohjelmilla

- Tarkistetaan, mitkä veturilohkoittaiset erityisteknologiat kytkeytyvät keskenään,mitkä ovat syntyvien moniteknologisiin innovaatioihin perustuvien tuotteiden mark-kinat, miten edellytyksenä oleva innovaatio- ja tuotekehitystyö organisoidaan

- Tarkistetaan, millä yritysverkoilla alueen/klusterin yritykset pääsevät eteenpäin kyt-kentöjen edellyttämien tuotanto- ja tuoteprosessien luomisessa.

Tämä menestystulkkiin sisältyvä ”hakukone” varmistaa, että Foresight-analyysit voi-daan hyödyntää elinkeinojohtamisen muita toteutusalustoja käyttäen. TapausesimerkissäVaasan verkostoaluekeskus – ohjelmahakemus 2001 on luotu alueellisen kehittämisenja yleiseurooppalaisen teknologiakartoituksen välille linkki. Se tehtiin kehittämällä toi-minnallinen vastine IPTS Futures -projektin moniteknologiakartastolle. Kartastoissateknologiakohtaiset innovaatiot on kehitetty varsin analyyttisiksi teknologioiden vetu-rilohkojen sekä niiden yhdistelmien osalta. IPTS Futures -projektin tulosteista päästääneteenpäin seuraavalla kysely- ja hypoteesiproseduurilla:

- Mistä kasvu globaaleilla markkinoilla muodostuu- Mitä uhkia tällä aikavälillä syntyy- Mitkä tuotteet ja/tai palvelut osuvat kasvumarkkinoille- Mitkä ovat käytännön menestystuotteet kasvumarkkinoilla

179

- Millä liiketoimintaopeilla alueen/klusterin teollisuus/palvelutuotanto kykenee saa-maan otteen kasvumarkkinoista

- Mitä pitkällä aikavälillä uusia toimintamahdollisuuksia avaavia asenteita on paljas-tettu, miten niitä seurataan

- Mitä pitkällä aikavälillä uusia menestyskriteeriluokan täyttäviä tuotteita kansainväli-set sopimukset saavat aikaan

- Mitä menestystuotteita ympäristöarvoja myötäävät tuotepalvelukokonaisuudet luovat.

Foresight-aineistoa eli tulevaisuusajattelun toiminnallisessa mallinnuksessa yhteiskäyt-täjien hyödynnettävään muotoon muunnettavaa tietovarantoa on valmiina suuri määrä.Kaupunkiseudun elinkeinojohtamisen näkökulmasta on valmiista aineistosta tarkennet-tava esille ne tuotepalvelukokonaisuudet, joiden tuottamisessa aiotaan olla ennen muitamarkkinoilla. Yleisluonnehdintana teknologinen muutos on 8–20 vuoden aikavälilläniin nopeata, että tarkasteluhetken klusterirakenteet korvautuvat uusilla. Siksi asiantun-tijamielipideperustaisen aikavälin yhtenä tehtävänä on hahmottaa klusterien uusiutu-mista. IPTS:n teknologiateemoja voi käyttää yhtenä perustana arvioida erilaisia tuote-palvelukokonaisuuksia tuottavien yritysverkostojen ja klusterien muutoksia.

Hyödyntäminen edellyttää taitoa käyttää samoja mekanismeja, joilla Foresight-analyysien osittain yleistetty tieto on tuotettu. Vain näin osataan priorisoida ko. tietou-desta toimintapäätökset esille. Foresight-analyysit tehdään melko usein delfoin sukui-sella työtekniikalla, IPTS Futures -projektissa teknologian eri veturilohkoihin erikoistu-neet kansainväliset paneelit kehittelivät tulevaisuuden kuvia.

Jokaisella klusterilla tai kaupunkiseudulla on tietyt perustat, joille klusterin tai kaupun-kiseudun kestävän kasvun takaava menestystuotehakuinen yritystoiminta ja siihen kyt-kettävä työvoimastrategia voidaan kehittää. Täsmällisiä teknologisia kehittämistavoit-teita ei voi kiinnittää ilman osaavan työvoiman kytkentää analyyseihin. Tuotettaessauusista innovaatioista uusia menestystuotteita on samanaikaisesti varmistettava osaavantyövoiman riittävyys. Foresight-tulosteista on luotava klusterikohtainen ja/tai alueelli-nen, jatkuvasti päivitettävissä oleva innovaatioiden ”sisäänimukriteeristö”. Tätä käsi-tellään työvoiman porrasnostomallin yhteydessä kohdassa 4.7.

4.6.3 Erityisalojen innovaatioiden aikaetäisyyden hakuprosessi

Kunkin alueen ja klusterin on ennakoitava markkinoiden avautumisen ajankohta ja ase-moitava omat toimintonsa niin, että markkinoille ehditään ennen muita. Tämä edellyttääforesight-analyysien aikaetäisyyskartaston purkua, jotta voidaan arvioida ko. innovaa-tion markkinoille tulon ajankohtaa. Klustereittain on ajoitettava kokonaiset teknologisetjärjestelmät yksittäisine tuotteineen ja kääntäen määritettävä uusien tuotteiden sisältä-

180

mien teknologioiden keskinäiset valmiusasteet. Näiltä teknologiaetäisyyskartoilta näh-dään haluttujen tavoitteiden edellyttämät toimenpiteet.

Teknologisen aikaetäisyyskartaston tehtävänä on ennakoida ja saattaa seurantaan seajankohta, milloin jonkin teknologian tai teknologisen järjestelmän läpimurto todennä-köisimmin tapahtuu sekä arvioida tapahtuman vaikutukset markkinoille. Helmerin ke-hittämällä Delfoitekniikalla etsittiin asiantuntijoiden yhteistä näkemystä tieteellisen lä-pimurron ajankohdasta (Helmer 1967, s. 15). Ajoituskartastojen logiikka ei ole alkupe-räisestä paljon muuttunut. Foresight-analyyseissa esiintymisajankohtaa koskevat arviotrakennetaan usein asiantuntijapaneelityöskentelyn avulla. Tuolloin yhteistä näkemystäluotaessa hävitetään tulosteista se syvällisyys, millä yksittäiset vastaajat ovat päätelleetjonkin asian ajoittuvan tulevaisuudessa, raportoinnissa tulostetaan vain ryhmämielipide.Erityisesti ideat innovaation kilpailijoita nopeammasta markkinoille saamisesta jäävätpiiloon. Yritysperspektiivistä panelistien ajatuskulut on jäljitettävä, koska yritysten tar-vitsemat teknologioiden yhdistelmät ovat liian viitteellisinä tulosteessa. Liitteessä Bkuvataan menetelmiä, joilla tuo näkemysmaailma luodaan.

Nykyiset Foresight-analyysit sidotaan erilaisiin tulkintakehyksiin. Tämä helpottaa niissäesitettävien aihepiirien ja tuoteideoiden hyödyntämistä teknologiavisiokokonaisuuksienosalta. IPTS Futures -projekti kiinnittää teknologisiksi veturilohkoiksi ICT-, energia-,ympäristö-, bio-, kuljetus- sekä teollisen tuotannon alat. Yhteiskäyttäjien ennakoivanohjantajärjestelmän onkin sisällettävä koneisto, jolla tämänkaltaisista visiokokonaisuuk-sista kyetään erittelemään ja evaluoimaan strategiset uudet toiminnat. Järjestelmän hyö-dyntäjän on valittava teknologiavisoista, mille aloille ja millä riskeillä se panostaapäästäkseen tuotteillaan markkinoille ensimmäisenä.

Teknologiset aikaetäisyyskartastot tuotetaan kuvion 45 muotoisina. Alueet, toimialat javerkostoituneet yritykset voivat asemoida valmiutensa kartastoilla esitettäviin kansain-välisen toimintaympäristön ajoitusarvioihin. Kuviossa 45 esitetään moniteknologinenkokonaisuus, jonka piiristä kehittyy erilaisia tuoteyhdistelmiä (Cahill & Scapolo 1999a,1999b). Aikaetäisyyskartan aihiot onkin määritettävä huomattavasti täsmällisemminkuin teknologiavisioissa. Kuviossa 46 esitetään useita kuvion 45 kaltaisia kokonaisuuk-sia potentiaalisten moniteknologisten yhdistelmätuotteiden muodossa. Toimijan tehtä-vänä on kehittää oma erikoisosaamisensa niin, että omat tuotteet saa vietyä markkinoillejoko ennen kilpailijoita tai sitten koordinoidussa yhteistoiminnassa erilaisissa verkos-toissa toimien.

181

Complete controlof dimensionalstructures ofproteinElucidation of theinformationtransmission ofsensory nerves

Real timediagnosis ofhumandiseases

Materials withimproved bloodcapacitiesDevelopment oflifelong implantmaterialsTemporary bonefixation/repair

Biotechnology

Automobilespowered byhydrogenstored inocclusivealloy

polymerbatteries

90 %recyclability ofcar parts andmaterials

Road pavingmaterial fornoise reductionfuel cells

Transport

Carbon dioxidefixationtechnology

Biogradeableplastics

Geotextilemembranswithbiologicalcapabilities

Environment

Multi-layerhigh efficiencysolar cells

Large areasilicon solarcells

Selectivecatalyticcracking

Fuel cells

Energy

Superconductivematerials at roomtemperature

Electric machineswithsuperconducters

Smart foodpackagingmaterial

Manufacturing

2020

Memory chip1 terabit capacityOpticalcomputingSemiconductorUV Lasers

Compact, lightweight mouldablerechargeablebatteries

ICT

2010

2005

Kuvio 45. Teknologinen aikaetäisyyskartasto (Cahill & Scapolo 1999b).

Klusterimuutosten havaitsemiseksi on ratkottava portaittain ehtoja, jotka on saatavatäyttymään ennen koordinoituun yhteistoimintaan sitoutumista. Tärkein ehto on kaupal-listumisen hetki ja kaupallistuvan tuotteen/tuotepalvelukokonaisuuden takana olevat eh-dot. Osa ehdoista on kansainvälisten sopimusten määrittämiä ympäristö- ja päästövas-tuuseen perustuvia, osa käyttäjien yleisiin arvoihin perustuvia ja osa käyttäjätarpeidentyydyttämisestä tai yritysten lisäarvon tuottamistarpeista johdettavia. Kehitettävän ehto-järjestelmän perustalta toteutetaan innovatiivisen toiminnan ja tuotteiden markkinoilleviennin yhteensovitus. Menestyäkseen tässä kilpailussa yritykset, klusterit tai toimialatsekä alueet tarvitsevat yhteisiä ennakointijärjestelmiä. Yrityksissä ylläpidetään etäisyys-kartastoja omasta teknologisesta osaamisesta suhteessa muihin toimijoihin sekä uusienteknologioiden markkinoille tuonnin edellyttämistä valmistelevista toiminnoista. Omiaasetelmia voi suoraan vertailla kansainvälisiin foresight-analyyseihin.

Technology Foresight -analyyseissa käytetyn kyselysystematiikan hallinta on kriittinentaito niiden tulkitsijalle. Ilman näkemystulosteiden oikeaa lukutaitoa ei tuloksia osatatulkita eikä innovaatiokoneistoa saada ajoissa liikkeelle. Delfoitekniikan keinoin Tech-nology Foresight -ajattelusta johdettu, aikavälille 8–12 vuotta ajoittuvien innovaatioidenhakuprosessi olisi rakennusalalla seuraava:

1. Delfoitutkimuksen tapaan tehdään rakennusalalta lista tulevaisuusväittämiä.

182

2. Tulevaisuusväittämät

2.1 Srukturointi tuottamisen ja omistamisen eri vaiheiden mukaan:- Kaavoitus- Muotoilu- Asiakkaiden vaatimukset- Rakennuksen välivaiheomistus- Tarkoituksenmukainen pitkäaikainen omistus ja jälkimarkkinat- Elinkaaritalous2.2 Strukturointi rakentamisprosessin ja rakennuksen käytön eri vaiheiden mukaan:- Käyttövaihe- Suunnittelu- Rakennuksen eri osat- ICT-ratkaisut- Rakennusten käyttö, korjaus, kunnossapito- Energiaratkaisut

3. Arvioidaan, milloin jokin ratkaiseva tapahtuma väittämäalueella toteutuu ensimmäi-sen kerran.

4. Luodaan näkemys innovaatioprosessista koskien ratkaisevaa tapahtumaa

- Innovaation ydinkeksintö tai prosessin käynnistävä tapahtuma- Tieteellinen ja teknologinen osaaminen- Innovaation läpivientikyky- Innovaatioperustaisen tuotepalvelukokonaisuuden edellyttämät jakelujärjestelmät- Tuotepalvelun leviäminen ja kaupallistuminen- Korvaantuminen uusilla tuotteilla

5. Prosessin etenemistä rajoittavat, hidastavat tai nopeuttavat tekijät

- Sosiaaliset ja eettiset rajoitukset- Teknologinen taito- Teolliset ja kaupalliset rajoitukset- Rahoituksen saatavuus ja edullisuus- Taloudellinen haavoittuvuus, riskit- Lait, toimintapolitiikat sekä standardit- Aiheutuvan ympäristöpaineen suuruus- Exergiakysymykset (energian arvo) energian käytössä- Koulutus ja henkilöstön osaaminen.

Tehdyt Technology Foresight -analyysit kuvaavat eri toimialojen merkittävimpiä muu-tosprosesseja. Ne on laadittu osapuilleen samaa kaavaa käyttäen kuin yllä oleva raken-

183

nusalalle sopiva työtapa. Periaatteessa delfoikyselyt pitäisi muotoilla niin, että yllä mai-nittuihin kohtiin saataisiin vastauksia. Käytännössä kuitenkin kohdan 4 osalla on val-miina kehittyneitä, eriytyneitä toimialakohtaisia innovaatioaihioita, joita viedään eteen-päin sellaisinaan. Yllä oleva kehikko onkin siksi myös foresight- tulosteen tulkintavai-heessa hyvä väline. Varsinaisen hyödynnettävyyden takaamiseksi aineisto viedään koh-dissa 4.7.2 ja 4.7.3 esiteltävien menestystulkin sekä VTT MoneyProPin lävitse. Vastaniillä tapahtuneen käsittelyn jälkeen yrityksen, klusterin, toimialan tai alueen näkökul-masta tehtävänä on laatia erilaisia menestystuotesijaintikartastoja, jotka toimivat työvä-lineenä asemoitaessa tietyn klusterin tai toimialan yrityksiä oletettuihin innovaatiopro-sesseihin. Tehtävänä on valita ne tuotteet ja/tai tuotepalveluryhmät, joilla halutaan kil-pailusyistä saavuttaa ajallinen etuasema muihin nähden. Tällöin joudutaan takaisin tek-nologiayhdistelmien käsittelyyn ja yritysverkostojen muodostamiseen. Ne listataan uu-sien tuoteajatusten ylösajon hahmottamista varten road mapeiksi.

Näiden selvitysten perustalta voi laatia ajalliseen etuasemaan johtavia yritys- tai alueke-hitysstrategioita. Mitä ilmeisimmin tulevaisuudessa yritys- ja aluestrategiat ovat kytkök-sissä toisiinsa yksistään osaavan työvoiman saamisen varmistamiseksi juuri oikeaanaikaan. Avainosaamista vaativiin tehtäviin työvoima saadaan tulevaisuudessa ratkaise-vassa määrin ennakoivan aikuiskoulutuksen kautta.

4.6.4 Moniteknologiset yhdistelmätuotteet

Tulevaisuudentutkimuksen toiminnalliseen paradigmaan kuuluvissa asiantuntijamieli-pideperustaisen aikavälin analyyseissa suurin haaste on tavoitella useaan innovaatioonperustuvien tuotteiden kehittämistä, teknologiayhdistelmiä sekä yhdistelmien takanaolevia innovaatioita. Technology Foresight -tulosteiden epämääräiset innovaatiot täs-mennetään ja siirretään hyödyntäjän liiketoimintaan. Tämä voi johtaa uusien klusterei-den kehittämiseen. Klusterien muotoja voi hahmottaa ylläpitämällä valituilla teknolo-gia-aloilla osaamista kuvaavia etäisyyskartastoja. Innovaatioiden tarpeellisuutta edistä-vät asiat pakotetaan esille tarkastelemalla teknologista aikaetäisyyskartastoa sekä tek-nologisten järjestelmien hierarkisten suhteiden uusia muotoja. Uusia muotoja voi etsiätulevaisuuden vahvimpien megatrendien, kuten älytuotteen mukaan. Kuviossa 47 täl-laisten asetelmien haku tapahtuu kytkemällä useita teknologia-aloja toisiinsa viivoituk-sen osoittamaa esimerkkiä käyttäen. Tieto- ja kommunikaatiotekniikka kytkeytyyuseimpiin teknologia-aloihin (Cahill & Scapolo 1999a, 1999b).

Aikaetäisyyskartastoihin merkitään strategiaan kuuluvien uusien tuotteiden ja palve-lujen markkinoille viennin ajankohta sekä siihen sidotut kehittämistoimenpiteet ja to-teutusalustat. Ajatus on sama kuin vaiheittaisessa skenaariomenetelmässä, uutta ovat

184

valmiit toteutusalustat. Tällainen road map voidaan ulottaa menestystuoteaikavälinmittaiseksi.

Teknologinen yhteenkuuluvuusanalyysi sisältää kuvion 45 kaltaisen aikaetäisyysarvionlisäksi toimijakohtaisen taitoetäisyyskartaston. Jälkimmäisestä hyödyntäjä näkee, mitentyölästä vaadittavien tuote- tai prosessi-innovaatioiden kehittäminen puhtaasti teknolo-gisena haasteena on. Itse asiassa yhteenkuuluvuuden analyysi on morfologisen tutkiel-man tuote. Jokainen viivoitettu ketju on palautettavissa alkujaan Zwickyn kehittämäksimorfologiseksi laatikostoksi (ks. liite B). Morfologista laatikostoa käytettiin ideointi-luontoisissa työpajoissa nimellä tulevaisuustaulukko (Seppälä 1984). Niiden laadinnassajäi kuitenkin vaille huomiota Zwickyn innovaatioiden jäljityssäännöstö (Zwicky 1962,s. 201–203), jonka avulla voi tehdä täsmentäviä päätelmiä hyödynnettäessä TechnologyForesight -tulosteita.

Teknologiakokonaisuudet on muotoiltava niin, että ne voidaan arvioida uudelleen me-nestystulkin avulla. Menestystulkilla tehdään kuviosta 46 sovellutus jollekin alueelle,kuviossa 47 esimerkkinä on Härmänmaan sovelluksen alkuvaihe. Menestystulkkikäsit-telyssä joudutaan ”keksimään uudestaan” delfoipanelistien innovatiiviset mietteet. Var-sinaisessa hyödyntämisessä on sitten tarkoituksena saada ajallinen etuasema kaupallis-tumishetkeen mennessä kilpailijoihin nähden. Tätä varten on usean eri teknologian yh-distelmästä haettava oma erikoistumiskohde. Näin päästään ajoissa luomaan aikaisem-paa laajempiin kokonaisuuksiin oma tuotantorooli. Ideana on kehittää oman ydinosaa-misen sisällä innovaatio ja kytkeä se verkostoon muiden tahojen tuottamien innovaa-tioiden kanssa. Näin osainnovaatioiden kautta päästään etenemään vaativampaan tuote-tai tuotepalveluympäristöön kuin mihin omat voimat riittäisivät. Toimijoiden haasteenaon verkottumalla luoda itselle ajallinen etuasema tässä työssä.

Cahill ja Scapolo ovat eritelleet kaikki kuvion 46 kytkennät tarkemmin kuviota 45 vas-taaviksi ”veturiteknologiakohtaisiksi” aikaetäisyyskartastoiksi. Veturiteknologioiden jaalueellisen elinkeinoelämän tarvitsemien innovaatioiden yhteensovitus vaatii oman tar-kastelunsa. Alueellinen kuvioihin 45 ja 46 kiinnitettävä tavoite voidaan ajaa ylös elin-keinojohtamisen uusilla toteutusalustoilla kuvion 43 periaatteita käyttäen. Usean tek-nologian yhteenkuuluvuusanalyysin ideana ja haasteena on, että kukin yksittäinen aihioedellyttää niin syvää ammatillista osaamista, ettei morfologisen kytkentäkaavion hal-linta ole yhdelle organisaatiolle mahdollista kuvion 45 tai 46 kattavuustasolla. Siksikaaviota on yksinkertaistettava oleellisesti. Vaasan verkostoaluekeskus – ohjelmahake-muksen 2001 laadinnan yhteydessä tarkasteltiin, miten moniteknologiakartastoja olisimielekästä soveltaa alueellisessa kehittämisessä. Tällöin havaittiin yksinkertaistetunasetelman riittävän, jos siihen sisältyy osaamisen ja koulutuksen lohko.

185

Genetic Mapping

Signalling pathwaysGenetic testing

Molecular basis fordegenerative diseasesSpecialist level diagnosisassistance systemsGene Modification

Bio-polymers

Bio-materials, chemicalArtifical limbs with power

source and computer controlBio-sensors and ImagingBio-chips

Cellular ComputingComputer Processing Power

Computer memory storageSpeech recognition

Sensory perceptionNatural Language translationPortable powerInterconnection

Smart softwareSoftware programmingArtificial Intelligence

Bio-chipsCellular Computing

Direct coal liquefaction

Efficient Gas turbine comb. cycleAdvanced Thermodynamic cycledirect coal-fired tubineMW class Wind Power Gen.

Biomass, common energy tech.Photo-voltaic technologyRe-use of nuclear waste

Batteries with specific energy doublecurrent levelsThermal decomposition for hydrogenproductionFuel cells

Combustion management systems

Closed cycle for product materials100% Plastic recycling

Building material recycling

Separation and membrane technologies

Cheap, efficient, durable Solar cells

Zero or near zero energy buildings

10% energy use from renewables

Global framework of basicconditions for human survival,Waste ManagementSoil monitoring/sensing/image analysisequipment

Drought and salt resistant plants

ICEs, running on gasoline/diesel or naturalgas, methanol or biofuels.Electric propulsion systems, including fuelcells, battery, flywheels, or ultracapacitorsHybrid Electric technology, consisting of adouble propulsion system

In-vehicle traffic information, incl.iroute planning and multi-modal information

Combined emissions and enginemanagementAnti-collision devicesRapid modelling, prototyping, knowledge-

based techniques, virtual reality, design forrecycling, platform strategies.Navigation systems, Automatic vehiclelocation

Temporary bone fixation/repairmaterial

Geotextile membrane with biologicalcapabilitiesHeat resistant polymer for continuoususe at 450 0 CProduction of cubic boronnitride(cBN) tools using vapourNon invasive monitoring of bloodcomponentsSi3 N4 sintered material as robust ascast iron at room temperaturesFluoride Glass fibres for opticalcommunicationSuper-heat resistant inter-metalliccompounds for mechanical componentsfor aicraft, engines, turbines etc,

Semiconductor UV lasersHigh performance switching elementsmade from non-linear optical materialof the 3rd order

TransportEnvironment

ICTs

Energy

Life Sciences

Materials

Cheap network coupled photo-voltaicsystems

Kuvio 46. Moniteknologinen kytkentäkartasto (Cahill & Scapolo 1999b).

186

Kuviossa 47 esitetään Maaseudun Kone -konsernissa laadittu, Härmänmaan yritysläh-töisiä innovaatiotarpeita esittävä teknologiakartasto. Siinä paljastuvat Härmänmaanelinkeinoelämän teknologisten innovaatioiden tarpeet veturilohkoittain. Härmänmaan onhallittava yleiskehitys sekä joillakin aloilla päästävä kärkitoimijaksi tuotekehityksessä.

Metodologisesti Cahill ja Scapolo erittelevät aivan saman ajoitusdelfoin, mitä Helmerlähti delfoitutkimuksella tavoittelemaan. Hyödyntämisen osalla he etenevät niin pitkälle,että uuden tiedon muodostamista voi jatkaa ennakointitulosteen perusteella. Metodolo-gisessa kehittämisessä tärkeintä onkin löytää oikeat tulevaisuustietoutta hyödyntäväntoiminnan muodot ja ohjata ennakointitulosteiden teko palvelemaan tätä toimintaa.

Laadittaessa moniteknologisia yhdistelmiä alueittain teknologioiden lähtöperustaanliittyy seuraavia asetelmia (Palmberg 2001, s. 38–39):

Tiedepohjainen: Tiede ja uudet teknologiat ovat uusien tuotteiden perustana, samoinyhteistyö yliopistojen kanssa, monipuoliset teknologiset mahdollisuudet.

Asiakaslähtöinen: Erikoistuminen, kapeisiin markkina-aukkoihin keskittyminen ja asia-kaslähtöisyys ovat uusien tuotteiden perustana. Asiakkaat ovat mukana tuotekehitykses-sä. Teknologiset mahdollisuudet vahvistetaan markkinasovelluksiin sekä asiakkaidenmukana ololla suunnittelussa. Kehitetyt asiakassuhteet vahvistavat hyväksyttävyyttä

Kilpailullinen: Kilpailevat yritykset ovat innovaatioiden lähtökohtana. Toteutetaan ver-kottunut tuotannon järjestely kumppanuussuhteineen. Tuotteen uustuusarvo ei ole suuri.

Sääntelevä: Ympäristölähtökohdat, normit ja lait ovat uusien tuotteiden lähtökohtana.Normiohjaus supistaa teknologisten mahdollisuuksien sisältöä, mutta viitoittaa tietä.

Geneerinen: Vahvat yhteistyöverkostot, joissa on tiedonsiirto yleistä, monipuoliset tek-nologiset mahdollisuudet. Toisaalta hyväksyttävyysolosuhteet voivat olla heikot.

Teknologialähtöinen: Perustuu teknologian siirtoon ja teknologioiden yhdistelmiin.Tieteellisten läpimurtojen sekä teknologiaohjelmien vaikutus on suuri, vahvat hyväk-syttävyysolosuhteet vallitsevat.

187

Liikenne jakuljetus

Ympäristö

ICT Energia

Biolääketiede

Materiaalit

Elintarvikeketju

Yhteyskeskus- ym.ammatillinenosaaminen

Sähköinen tiedonsiirto

LogistiikkapalvelutKuljetuslaitteet

OhutlevyTeräsprofiiliMuoviteknologia

MaatalouskoneetKasvinsuojeluRehutehtaat

BioenergiaMaalämpöKattilat

SijoituslannoitusMaisemointi(hakkurit)

Vaasan yliopisto/Kauhavan yrittäjäopisto-kansainvälistyminen-muoviprofessuuri

MyllytLeipomot

Kuvio 47. Maaseudun Kone -konsernissa laadittu, Härmänmaan alustava, Vaasan elin-keinoelämään yhteensopiva moniteknologinen innovaatiokartasto.

Alueellisissa elinkeinostrategioissa asemoidaan teknologiset tavoitetasot kuvion 47kaltaisiksi kartastoiksi. Osaamispotentiaalien järkevällä kehittämisellä voidaan rakentaatoisiinsa sopivia alueen, klusterin ja yksittäisen yrityksen teknologisia tavoitteita. Ke-hittämisohjelma on skenaarioiden ja toteutusalustavaihtoehtojen yhdistelmä, joidenavulla yritys kykenee rakentamaan itselleen liiketoimintastrategian. Mitä pitempi tar-kastelun aikaväli on, sitä useammin innovatiivisten tuotteiden tai palvelujärjestelmien

188

ytimet syntyvät eri teknologioiden rajapintojen kytkentöjen kautta. Tätä varten tarvitaanmoniteknologinen yhteenkuuluvuusanalyysi.

Markkinoille menoon tarvittavat kyvyt luodaan erityisteknologioita yhteensovittavillaverkostoilla. Toimiva verkosto muodostuu veturilohkoittaiset yksittäiset teknologisetinnovaatiot hallitsevasta, uudet tuotteet kehittävistä toimijoista. Vaasan verkosto-aluekeskus -ohjelmahakemuksen toteutusosassa muotoiltiin kyseisten verkostojen ke-hittämistapa (Sneck & Mäkelä 2001). Ratkaisussa Vaasan elinkeinojohto verkottaateollisuuden innovaatioiden tuottajiin siten, että kehitystyö luo Vaasan seudun osaamis-keskukselle ja osaamiskeskittymälle tilauspohjan verkostoalueen teollisuudelta.

Tapausesimerkki Vaasan verkostoaluekeskus -ohjelmahakemus käsittelee aluekeskus-ohjelmaan jätettyä ehdotusta, jossa Vaasanseudun, Härmänmaan sekä Suupohjan ran-nikkoseudun elinkeinoelämät asemoitiin kohdassa 2.1.1 esitettyyn visioon tietoyhteis-kunnan toisen sukupolven työtehtävistä Suomessa vuonna 2010. Ohjelmahakemuksessarakennettiin idea luoda näitä työtehtäviä kolmea eri verkostotyyppiä myöten (kansain-väliset verkostot, toimiala- eli klusteriverkosto sekä mikroverkostot).

Lisäksi ohjelmahakemuksen perusajatuksena ovat Vaasa action plan 2010 (Sneck &Mäntylä 1999) sisältämät toteutuksen toiminta-alustat eli elinkeinojohdon välineet. Ke-hitettävien verkostojen sekä työvoiman koulutuksen tavoitteet johdettiin siis kohdan2.1.1 taulukosta 4. Ohjelmaehdotuksessa valtakunnallisesta asetelmasta johdettiin taulu-kossa 12 esitettävä verkostoaluekeskusta koskeva sovellutus. Sen läpivienti edellyttääkuvioissa 46 ja 47 esitettyjen innovaatioennusteiden käsittelyä yhteiskäyttäjien ennakoi-van ohjantajärjestelmän muuntotulkeilla kuvion 43 tapaan.

Taulukko 12. Verkostoaluekeskuksen elinkeinostrategia ja tietoyhteiskunnan toisen su-kupolven työtehtävät seutukunnittain vuonna 2010, alustava skenaario.

Ohjelmassa olevatseudut

ICT Yhteyskeskus,palvelut

Uudet klusterit(bio-, nano- ym.)

Vanhateollisuus,hajaut.alihankinta

yhteensä

Vaasa 3 000 2 400 2 000 600 8 000Vaasan ympäristö 900 800 100 200 2 000Härmänmaa 200 500 100 400 1 200Suupohja, rann. 150 200 50 400 800Suupohja 200 500 100 400 1 200Yhteensä 4 450 4 600 2 350 2 000 13 400

Härmänmaan elinkeinojohto pääsee tukemaan teollisuutensa toimintaa vastaavien kun-takohtaisten action plan-rakennelmien avulla, jotka Vaasassa on jo tehty (Sneck &Mäntylä 1999, Sneck & Mäkelä 2001). Härmänmaalla tulee vuositasolla kouluttaa n.

189

100 henkeä verkostotalouden liiketoimintaympäristöön, jotta taulukossa 12 esitettymäärä uusia osaajia saadaan alueelle ja kuvion 47 osoittaman teknologiaperustan vaati-ma osaaminen saadaan koulutettua vuoden 2010 työvoiman taidoiksi.

Muiden ohjelmaan kuuluvien kuntien hankkeet kytketään toisiinsa vastaavalla tavalla.Sen jälkeen tarkastellaan, miten jokaisessa laatikossa erikoisteknologian alalla kyetäänedelleen erikoistumaan pistemäisten innovaatioiden kautta. Jatkossa elinkeinokehittä-minen ohjataan kohti moniteknologisia tuotteita, joiden valmistuksessa erikoistumisellavoidaan nostaa yritysten katetasoa. Sekä kehitys- että valmistusvaihetta koskien on rat-kaistava panostukset ja niiden ajoitukset. Yhteensovitus on tarkka tehtävä. Aikaisem-paan ajatteluun nähden uutuus on ennakoiva aikuiskoulutus. Innovatiiviset teknologiat onheti kiinnitettävä alueelliseen ennakoivaan aikuiskoulutukseen. Veturilohkojen ja niidenvälisten kytkentöjen luomia osaamiskvalifikaatioita voi käyttää ennakoivan aikuiskoulu-tuksen suunnittelussa.

Vaasan verkostoaluekeskus -ohjelmahakemus hyödyntää esitettyä työtapaa. Siinä yhdis-tetään innovaatioiden varaan ylösajettavat menestystuotehakuiset verkostot innovaatioitakehittäviin paikallisiin toimijoihin, joiden rooli määritetään elinkeinoelämän tukitoimin-naksi (ks. kuviot 40 ja 41). Tarvittava yhteensopivuus kehittyy ohjelmatyön hankkeilla.

Kaikille ohjelmaan osallistuville kunnille tehdään vastaavat kartastot. Verkostojentaustana toimiviksi kehittäjätahoiksi luotiin kuva paikallisista instituuteista. Ideana olitarkentaa Vaasalle sellainen kartasto, joka tuottaa muille innovaatiotukea. Suuri osaVaasan hankkeista kokoaa seudullisia win-win-asetelmia, jotka toteutetaan energia-alanosaamiskeskuksessa ja korkeakouluissa. Seuraavassa kuvataan ne kolme kriteeriryhmää,joita tyydyttävät hankkeet sopivat verkostoaluekeskus ohjelmahakemuksen ajatteluta-paan:

1. Hankkeella kehitettävän tuotepalvelukokonaisuuden kuvaus- Innovaatioiden läpiviennissä tarvittava teknologiaperusta- Tuotepalvelun kuvaus ja markkinoille tuloajankohta- Asiakastarpeet, myynti, volyymit, innovaation sosiaalinen perusta

2. Hankkeen vaikutukset- Menestystuotehakuisuus, vaikutus yritysten katteisiin ja työllisyyteen- Ympäristö- ym. vaikutukset- Viennin luonne- Win-win asetelma ja kytkentä aluekeskusohjelman muihin hankkeisiin

3. Hankkeen asema aluekeskusohjelmassa- Hankkeen hyödyntäjä- ja tekijätahot- Kustannukset ja rahoitus, rahoittajaosapuolet- Ajoitus.

190

Valtioneuvoston aluepoliittisen ajattelun perustana on kaupunkiverkosto, jossa eri kau-pungeilla on ominaisuuksiensa mukaan määritelty rooli ja johon kuuluu 30–40 kasvu-keskusta. Vaasan ohjelmahakemus oli laadittu alueen elinkeinoelämän ja työvoimantulotason kasvun maksimoivasta näkökulmasta, mikä poikkesi ministeriön kriteereistäesimerkiksi toiminnallisen työssäkäyntialueen osalta. Ehdotus hyväksyttiin alueeltaansupistettuna joulukuussa 2001. Ennakoivan ja työllisyyttä maksimoivan otteen puuttu-minen sisäasiainministeriön aluekeskusohjelmasta sisältää riskejä ohjelman vaikutta-vuuden kannalta. Jatkotyössä Härmänmaalle laadittiin verkostotalouden liiketoiminta-malleihin rakentuva tapa kytkeytyä Vaasan aluekeskusohjelmaan, asetelmalle annettiinnimi ”Härmänmaa teollisena verkostopilottina” (Sneck & Mäkelä 2001).

4.7 Elinkeinojohtamisen toteutusalustat

4.7.1 Toteutusalustakokonaisuudesta

Yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän tulosteet hyödynnetään elinkeinojohta-misen toteutusalustojen avulla. Tapausesimerkeissä (Sneck 2000, Sneck & Mäntylä1999) on toteutusalustoilla kehitelty mahdollisuuksia menestystuotehakuisen kasvunhallintaan. Ennakoivan ohjantajärjestelmän tarvitsemia toteutusalustoja ovat mm.:

- Innovaatioiden ennakointitietouden kohdentaminen alueen merkittävillä yrityksille- Avoin teknologiastrategia- Menestystulkki- ja VTT MoneyProP -menettely alueen investointien laskemiseksi- Työvoiman porrasnostomalli, menestystuotehakuiset yritysten kehitysohjelmat, työ-

voiman urakehityskartastot ja ennakoivan aikuiskoulutuksen järjestelmät- MARE-mallin (Maakuntien ammattirakenne-ennusteet 2001) ja TOPTEN-mallin

yhdistelmä (Mäkelä 2000a).

Innovaatioiden ennakointituki kehittyy itse mallinnuksen tulosteina. Elinkeinojohtami-sen toteutusalustojen hyödyntäminen käynnistää samalla yhteistoimintajärjestelmän.Avoin teknologiastrategia on esitetty sosiaali- ja terveysalan tapausesimerkkien yhtey-dessä kohdassa 3.3.4.3. Sen varassa oppilaitokset, yritykset sekä työntekijät ja rahoitta-jat luovat koordinoitua yhteistoimintaa, joka luotettavaan ennakointitietouteen perustuenvie kehittämishankkeet lävitse.

Kehittämäni menestystulkki sekä siitä johtamani VTT Money ProP -menettely esitetäänseuraavissa kohdissa. Niiden jälkeen käsitellään työvoiman porrasnostomalli taustoi-neen. Mäkelä (1990, 1995, 2000a, 2001a, 2001b) on tutkimussarjassaan kehittänyt työ-voimakysymysten ennakointiin erikoistuneen eri muuttujia yhdistelevän trendianalyy-sin. Se kytkeytyy toiminnallisen tulevaisuusajattelun paradigmaan, koska työ räätälöi-

191

dään hyödyntäjän kysymyslistan mukaan. Ajattelun ensimmäinen versio (Mäkelä2000a, Maakuntien ammattirakenne-ennusteet 2001) toimii prototyyppinä, kun taivute-taan eri tarkoituksiin tehtävien koulutuslaskelmien perustrendejä tulevien haasteidenmukaan. Toiminnallisessa sovellutuksessa (Sneck & Mäkelä 2001) saatiin ratkaisu, jon-ka mukaan Mäkelän yhdistelmä avaa uutta metodiperhettä nimeltä ”jäljittävä trendi”.Jäljittävää trendianalyysia tarkastellaan liitteessä B.

4.7.2 Menestystulkki

Menestystulkin tehtävänä on muuntaa asiantuntijamielipideperustaisen aikavälin enna-kointitulosteet menestystuoteaikavälin käsitteistöön. Tulkki hakee sitä hetkeä, jolloinmenestystuotteen kehitystyö aloitetaan. Menestystulkilla läpivalaistaan innovatiivisentuotteen kehittämisprosessin elinkaari useasta näkökulmasta. Kuviossa 48 esitettävässämenestystulkissa elinkaarivaiheistus kytkee toisiinsa näennäisesti riippumattomia näkö-kulmia: arvoketju, teknologialta odotetut tulokset, venture-toiminto yrityksessä, näytet-tävissä olevat askeleet ja hyödyt, tuotekehityksen toteuttaminen sekä merkittävät omis-tajat kehitystyön eri vaiheissa. Kun ennakoitujen innovaatioiden aiheuttamat työvoimanuudet osaamisvaatimukset kytketään koulutusohjelmiin, alueellisen työvoiman taitojaluovat toimintatavat sekä yrityksille tärkeä tuotekehitysajan lyhentäminen kohtaavattoisensa kilpailukykyä luovalla tavalla. Elinkeinojohtamisen avaintehtävät innovaatio-prosessissa on siten yhdistetty niiden läpiviennin edellyttämiin toteutusalustoihin.

Kaikki menestystulkkikäsittelyyn vietävät innovaatioaihiot pidetään kiinni toisissaankuvion 46 esityksen mukaan tulevaisuuden tuotteen erillisten teknologioiden yhdistel-minä. Näin vahvistetaan käsitys niistä innovaatioaihioiden kehitysvaiheista, joiden hal-linta tuottaa mahdollisuuden muuntaa foresight-visio menestystuoteperäiseksi liiketoi-minnaksi. On erotettava kehittämistyötä tukeva teknologinen ennakointi foresight-ajat-telusta, jonka ongelmia ja kehittämismahdollisuuksia Kuusi (1999a, 1999b ja 2000) ontuonut esille. Eerolan (2001) näkemys painottaa foresight-aktiviteettien suuntaamistalaajoja piirejä koskevien teknologiakeskustelujen käyntiin. Tulevan teknologisen kehi-tyksen yhteiskunnalliset vaikutukset on tuotava valintavaihtoehtoina näitä keskustelujavarten. Näkemys liittyy Mannermaan (1991) luokituksessa lähinnä skenaarioparadig-maan, kun kehittämistyötä tukeva teknologinen ennakointi kuuluu tulevaisuusajatteluntoiminnallisen paradigman piiriin.

Myöskin alueellisen foresightin kehittäjät (Gavigan et al. 2001) korostavat keskustelunmerkitystä, laajojen piirien osallistumista tulevaisuuskeskusteluun. Suomessa Elinkei-noelämän Valtuuskunta EVA on jatkuvasti ylläpitänyt kyseisiä keskusteluja ja Edus-kunnan tulevaisuusvaliokunta toimii tällä saralla. Valtioneuvoston Maanantaiseura-hanke 1990-luvun alussa käsitteli vastaavia aihepiirejä mittavine valmistelutöineen.

192

Näennäisesti yhteiskuntakeskustelujen ja teollisuuden tarvitseman ennakointitietoudenvälillä on suuri ero. Tulevaisuustietouden avulla teollisuuden on määrätietoisesti kehi-tettävä innovatiiviset havainnot tuotteiksi. Kehittämistyön taustana olevia tarpeita luo-vien tekijöiden hallinta on innovaatioiden kehittämisessä äärimmäisen tärkeä asia.Bright (1968) otti ongelman teoreettisen kehittämisen kohteeksi esille nimikkeellä”need interaction”, tarpeiden vuorovaikutus. Bright osoitti tulevaisuudentutkimuksenalkuvaiheissa jatkuvan ennakoinnin ja muutoksen avaintekijöiden havainnoinnin tar-peen sekä tulosteiden suhteuttamisen innovatiivisten hankkeiden elinkaarivaiheisiin.Näitä asioita käsitellään elinkeinojohtamisen toteutusalustat -kokonaisuutena.

Kuviossa 48 esitettävä menestystulkki on yksi elinkeinojohtamisen tärkeimmistä toteu-tusalustoista. Hankeprosessin läpivalaisu menestystulkilla tuo esille (moni)teknologisiinkehityshankkeisiin liittyvän projektiliiketoiminnan muodot. Tässä ero tulevaisuu-dentutkimuksen toiminnallisen paradigman ja muiden paradigmojen välillä. Seuraamal-la ilmiöiden kehitystä voi foresight-tulosteen ottaa tarkentavaan analyysiin mahdollistennopeuttavien toimenpiteiden päättämistä varten. Näin syntyy nivel foresight-analyysinja toiminnallisen tulevaisuudentutkimuksen välille. Tulkilla voi 10 vuoden aikavälinanalyyseissa täsmentää tuotteiden markkinoille tulon ympäristöä, tuotekehitysprosessinnopeuttamista ja kehittämistoimenpiteiden rajoitusta koskevaa tietoutta.

Menestystulkin muuntomekanismi siirtää aikaisemmin tehdyn asiantuntijamielipidepe-rustaisen aikavälin ennusteen, joka kuvaa (vuosina 2005–2010) markkinoille tulevaauutta tuotetta, menestystuoteaikavälille avoimen teknologiastrategian tarkastelukehik-koon. Menestystulkki määrittää hyödynnettäviksi tulevien teknologioiden liiketoiminta-perustan sekä ajoittaa sen. Näkemystietotulostetta muokataan tulkin päättelymekanis-mien avulla. Näin syntyy hyödyntävän yritysverkoston tarvitsema kuva globaaleista, eritoimialoja koskevista innovaatioaihioista ja niiden kysyntäolosuhteiden ajoittumisesta.

Menestystulkilla ennakoidaan ensin VTT MoneyProP -menettelyn mukaisesti tuotteentulevia kassavirtoja ja katteita. Kuviossa 48 nuoli yhdistää vaiheen 1 tehtävät, joidenvaraan kuviossa 49 esitettävä VTT MoneyProP muotoillaan. Kehittelyn kohteena olevantuotteen VTT MoneyProP -profiilin kehitystä arvioidaan määrävälein uudestaan. Erityi-sen tärkeätä on seurata tuotekehityksen vaiheita niin, että myynti saadaan juuri ennentuotannon aloitusta kohdennetuksi tuottavimmalle asiakassegmentille.

193

Teema Vaihe 1: VTTMoneyProP Vaihe 2 Vaihe 3 Lakipistevaihe Muutosvaihe

Arvoketju Perus/kokeellinentutkimus

Sovellettu T&K Samanaikaineninsinöörityö

Valmistus, myyn-ti, tutkimuksentuki tälle

Markkinoilletuonnin jälkei-nen parantelu

Teknologialtaodotetut tu-lokset /Tekno-logioiden yh-teensovitus

Kehitetään markki-natarpeisiin kyt-kennässä oleva uusiteknologia

Osoitetaan teknologiankäytettävyys, markkina-potentiaali ja kehittämis-suunnitelmat

Teknologia sovite-taan tuotantoonvietyihin tuotteisiinja prosesseihin

Tuote tai prosessihyväksytetäännopeasti markki-noilla

Luodaan pitkä-aikaista arvon-lisää laajenta-malla teknologi-an sovellutuksia

Venture-toimintoyrityksessä:Näytettävissäolevat aske-leet ja hyödyt

Ideoiden tekninentodistaminen,patentti, teknolo-gian käytettävyyttätodistava visio

Patentti, jos se on mer-kityksellinen tai sellainenpuuttuu, valmiit suunni-telmat kaupallistamiselle,kokeet pääkohteista

Beta-testit pää-käyttäjille, teknolo-gian kaupallistettuversio toimivuus-pohjaiset tuotevaa-timukset EU-markkinoilla

Saadaan markki-noita, 5–20 %markkinaosuus,kassavirta/v,katteen suuruus

Saadaan merkit-tävä taloudelli-nen voitto ja pe-rustetaan infra-struktuuri tuote-perheen tueksi

Tuotekehityk-sen organi-sointi ja kes-toajan lyhen-täminen,intressiosa-puolet laki-pisteessä

Tunnistetaan me-nestystuoteaihioitaja laaditaan ohjel-ma siihen ajankoh-taan, jolloin enna-koidaan kaupallis-tumisen tapahtuvan

Tuotesuunnittelu, tuot-teen mallintaminen,hankintasuunnittelu

Työn mitoitus suhteessaoletettuun markkinoillemenon ajankohtaan

Tuotemäärittely,tuotantosuunnitel-ma, tuotanto-logistiikka

Tilausten käsit-tely, hankinta-ketjun hallinta,taloudellinenmateriaalihal-linto, henki-löstöhallinto

Merkittävätosakkeen-omistajat,osaava omis-taminen

Tutkimuspartnerit,teknilliset asiantun-tijat, KIBS-potentiaali

Teknilliset asiantuntijat,mahdolliset sijoittajat jamuut rahoituslähteet,kohteet, loppukäyttäjät,mielipidejohtajat si-sääntulon avain niche-alueilla

Loppukäyttäjät, joh-tavat asiantuntijat,toteutusalustojentarjoajat, täydentä-viä teknologioitasekä tuotteita tuotta-vat, myyntikohteet,mielipidejohtajat

Kohteet, asiak-kaat, loppukäyt-täjät, mielipide-johtajat, muutarvoketjuunkuuluvat

Yrityksen joh-tajat, muutarvoketjuunkuuluvat, asiak-kaat, mielipide-johtajat, T&K-partnerit

Innovaatioi-den ennakoin-nin mukaankoulutettutyövoima

Alkupanostus-klusteri – ensim-mäisten osaajienkoulutus

Tuleva klusteri: valmis-tavan henkilöstön osaa-misvaatimusten mukai-nen koulutus – ennakoi-va aikuiskoulutus

Kasvuklusteri-verkottuva ja ha-jautettava alihan-kinta

Suuri klusteri Muuntuvaklusteri, klus-terin rajapinnatkasvussa, vanhaydin pienenee

Alueellistatyövoima-strategiaaluova infra-struktuuri

Menestystuote-hakuisuuteen pe-rustuvan liike-toiminnan tuki japoiminta

Porrasnousun mahdol-listava koulutusstrategiaja ennakoivat, yritystenkoulutusohjelmat

Koulutuksen orga-nisointi yrityksissä

Koulutuksenorganisointikäyttäjäpinnassa

Sen henkilös-tön poiminta,joka koulute-taan uusiintyötehtäviin

Avainpäätök-set (vaiheit-tain)

Ohjelmallisenkehittämisen aloitus

Ohjelman erityiskohtei-den määrittely

Tuotantoon johta-van toiminnanalkuvaiheet

Tuotannon jamyynnin aloitus

Kannattavantoiminnan rää-tälöinti

Kuvio 48. Menestystulkki eli asiantuntijamielipideperustaiselta aikaväliltä menestys-tuoteaikavälille muunnettavan innovaation kytkentä liiketoimintaan.

Osaavaomistaminen

VTT MoneyProP

Menestys-tuotehakuinenliiketoiminta,yritysten hen-kilöstöstrategia

194

Teknologisen kehittämisen tulosten hyödyntämiseksi on arvioitava, miten merkittä-vimmät aihiot kytketään alueen yritysten ja työvoiman kehitysohjelmiin. Eli liiketoi-mintatason lisäksi voidaan arvioida klustereittain tai kaupunkiseuduittain merkitykselli-simmät mullistavat innovaatioaihiot. Tarve sekä järkevyys panostaa innovaatioaihioihinperustuvien tuotteiden kehittämiseen ja valmistukseen tulevaisuudessa määrittyy siisyritysten sekä talousalueen näkökulmista.

Menestystulkki sisältää niin monta hakukehikkoa, että työn alkuvaiheessa riittävän mo-nella kehikolla saadaan ote visiotulosteen tai vastaavien tulevaisuusväittämien teknisestitoteutettavissa olevasta sisällöstä. Otteen saamisen jälkeen kuvion 48 laatikostoon si-säänrakennettujen ajattelumallien avulla voidaan muotoilla foresight -tulosteen ilmapii-riin sopivan tuotteen kehittämisen edellyttämä työprosessi. Brightin (1968, 353) linjausinnovaation elinkaareksi: ehdotus –> teorian tai suunnittelukonseptin kehittäminen –>kokeellinen vahvistus –> kokeellinen sovellus –> kenttäkokeet –> kaupallinen esittely –> laajalle leviävä käyttö –> sovellusten laajentaminen vastaa miltei täydelleen menes-tystulkin toista riviä. e-liiketoiminnon myötä tuotekehityksessä linjaavaksi rakennuspa-likaksi on tullut collaborative product commerce -ajattelutapa, avoin tuotetietojen hal-lintajärjestelmä. Se kytkee materiaalihallinnon ja alihankintajärjestelmät jo tuotteidensuunnitteluvaiheeseen (esim. Pyötsilä 2001). Toinen rakennuspalikka on osaavan omis-tamisen yhdistäminen kehittyvän menestystuotteen omistukseen sen eri kehitysvaiheis-sa. Tällä yhdistelmällä syntyy kehittämisessä tarvittava perusverkosto. Yhteenvetonamenestystulkki kytkee toisiinsa arvoketjun laajenemisen, uudelta teknologialta odotetuttulokset, kehitteillä olevan teknologian näytettävissä olevat askeleet ja hyödyt, merkit-tävät uusien yritysten tai tuotantolinjojen omistajat sekä alueelliselta innovaatiojärjes-telmältä saatavan teknologiatuen ja siihen tasapainotetun työvoiman koulutustuen. In-novaatiot on kytkettävä työvoiman osaamiseen ja kasvuyritysstrategiaan. Tämän me-nestystulkin sisältämän informaation varaan klusterin sisällä tai kaupunkiseudulla onsaatava syntymään riittävästi sitouttavan elinkeinostrategian perusteita.

Partnerien osuudet innovaatioprosessissa on sovitettava toisiinsa aikaetäisyyskartastojakäyttäen. Verkostoissa tapahtuvan t&k-toiminnan ohjaamiseksi on kuviossa 46 esitettä-vä ennakoitua tuotekokonaisuutta koskeva moniteknologinen kartasto sovitettava me-nestystulkin käsittelyyn valmiustilan näkemiseksi. Ideana on innovaatioihin perustu-vien, useita teknologioita yhdistellen muotoiltavien, älykkäiden tuotteiden laadun jatoimivan tuotantoprosessin edellytyksenä olevan kehitystyön ohjanta. Näin foresight-tulosteesta tuotekehityksen kohteet valitseva menestystulkki kattaa ohjelman avainta-voitteen eli suunnittelu-, tuote- ja tuotantoprosessin (ja soveltuvin osin käyttöprosessin)integroinnin.

Kuvion 48 laatikosto täytetään erikseen innovaatioprosessiin tarvittavien erillisteknolo-gioiden osalta. Riippuen teknologiakohtaisesta valmiusasteesta niille saatavat profiilit

195

voivat poiketa paljon, samoin menestystulkkauksen vaatima työpanos. Kun yhden tek-nologian kohdalla saadaan ote, analyysia on helppo laajentaa muihin valmiin tuotteenedellyttämiin teknologioihin. Ohjantajärjestelmän tehtävänä on ajoittaa kaikki tarvitta-vat teknologiat valmistumaan samaan aikaan, ajoitus riippuu tuotannon aloitushetkestä.Jos jotain aihiota ei saada vietyä eteenpäin kuvion 48 ”laatikostossa”, teknologisenmuutoksen hyödyntämiskyky jää heikoksi.

4.7.3 VTT MoneyProP -menettely

Menestystulkki etsii jokaisen teknologian kohdalla osapuolen, jolle voidaan kehittäävaadittu tuotantovalmius teknologiayhdistelmien tuotanto- ja myyntivaiheen alkaessa.Ideana on, että lopputuotteen luokitellut ominaisuudet hallitaan koko kehitystyön ajan.Näin syntyy kehittäjien verkosto, joka kykenee juuri ennen markkinoiden alkua maksi-moimaan tulonsa muotoilemalla tuotteidensa ominaisuudet tuottavimmilla markkina-segmenteillä menestyviksi. Sen tueksi VTT ProP® -systematiikka (Huovila et al. 2001)kuvaa tarkasteltavan toimialan tuotteiden ominaisuudet ja suhteuttaa ne käyttöolosuh-teiden asettamiin vaatimuksiin. Lisäksi systematiikkaan sisältyy vaatimusten mukaisuu-den todentaminen. Työn tekee task force -tyyppinen itseohjautuva ryhmä yhteistyössämuun kehittäjäverkoston kanssa. Toiminnallisen paradigman mukaan ennakointitietou-den haltijat ja kehittäjät tekevät suoraa yhteistyötä hyödyntäjien kanssa.

Ennakointijärjestelmän tukiessa klusterirakenteita muiden tekemistä ennakointitulos-teista johdettu, yksittäisen innovaatioprosessin läpivalaisu voidaan kytkeä kaupunkiseu-duittaisiin strategioihin. Strategioihin kuuluvat kuviossa 48 pystysuoralla nuolella esi-tetyt, tummennetun sarakkeen kohteet sekä nuolilla osoitettuja markkinoita kuvaaviakohteita. Näin kehittämäni, kuviossa 49 esitettävä VTT MoneyProP -menettely liittääjärjestelyyn ennusteen kehitettävien tuotteiden kassavirroista ja tuotantokustannuksista.Kuviossa 49 esitettävällä tavalla menettelyllä arvioidaan kehityshankkeisiin perustuvientuotteiden markkinoiden suuruus ja ennakoitu voitto.

Menestystuotehakuisesta liiketoiminnasta saatava kassavirta, voitto sekä erityisesti ra-hoitusmalli toiminnan edellyttämille kehityskustannuksille ovat oleellinen ennakoivanohjannan väline. VTT MoneyProP -menettely yksilöi ja mitoittaa ennakoivan ohjannantoteutusalustat. Käytännössä ennakoidaan se osuus voitoista, joka voidaan käyttää tuo-tekehitystyön rahoitusperustana. Tulevien kehityskulujen osuus voitoista on saatavarahastoitua niin, että menestystulkin osoittamat tehtävät kyetään rahoittamaan. Näinsyntyy yritys- tai toimialatasolla realistinen arvio siitä, kuinka paljon tuotekehityskus-tannuksia kunkin mahdollisen menestystuotteen kehittämiseen voi asettaa.

196

Kuvio 49. VTT MoneyProP -menettelyn pääperiaatteet.

Kaupunkiseudulla samaa menettelyä käyttäen voidaan päätellä kooltaan ja kohden-nukseltaan tarkoituksenmukaiset panostukset asiantuntijamielipideperustaisella aika-välillä tulevien menestystuotteiden kehittämisessä. Tämä merkitsee kuvion 48 muunto-tulkin sekä kuvion 49 VTT MoneyProP -periaatteiden avulla tehtävien klusteri-kohtaisten kassavirtojen ennakointia ja rahoituksen järjestelyä valittaville painoaloille.Kaupunkiseudun elinkeinoelämän kehittämisessä on kyse uusien tuotekonseptien ylös-ajon hallintajärjestelmästä. VTT MoneyProP -menettely mitoittaa suoraan menestys-tuotteiden valmistuksen edellyttämän tuotekehityksen rahoitustarpeen ja luo liiketoi-minnalliset perusteet rahastoida tai saada kyseiset varat lainatuksi helposti. Kestäväntalouskehityksen mukaisessa investointiopissa esille tulleita maakunnallisia rahastojavoi kasvattaa ja sovittaa tähän toimintaan. Maakuntatasolla tulee olla luotettavaan, en-nakoivaan ohjantaan kykenevä toimintatapa, millä realisoidaan näkemys menestystuo-tehakuisen toiminnan kassavirroista ja liikevoitoista pitkällä aikavälillä. Tähän on suh-teutettava maakuntarahastojen kautta rahoitettava kehitystyön laajuus.

Tutkimustyön rahoituksen logiikkaa on pohdittava jatkuvasti esimerkkien avulla. Esi-merkiksi osa tutkimuslaitoksen aineettoman omaisuuden arvosta perustuu ketjuun, jossatuotevalmistaja saa tulevaisuudessa laitoksen tutkimustyön kustannukset rahana ulosmyydessään tutkimustyön tuloksia tuotteinaan. Tutkimuslaitoksen aineettoman omai-suuden arvo on suuri, jos ko. tuotteet eivät valmistu ilman tiettyjä tutkimuslaitoksenosaamiskokonaisuuksia. Esimerkiksi VTT:n uusi tapa ohjata perusrahoitus ns. futuuri-

Kassavirrat/v menestystuote-hakuisesta yritystoiminnasta(esim. 3 mrd. € v. 2010).

Menestystuotehakuisen kasvuntuottama tulevaisuuden liike-voitto (esim. 350 milj. € v. 2010).

Menestystuotteiden perustana olevien innovaatioidenja tuotekehityksen läpivienti (kuvion 48 vaihe 1).Rahoitus (esim. 120 milj. € v. 2010) mitoitettavatulevaisuuden liikevoittoihin.

201020052000

Se osa menestystuotteenmyynnistä, jolla rahoitetaantarvittava t&k.Menestystuotteen edellyttämänt&k-työn rahoittaja.

Menestystuotteen edellyttämänt&k-työn tekijätahonkustannukset.

197

hankkeina antaa mahdollisuuden järjestelmällisesti kasvattaa kyseisen aineettomanomaisuuden arvoa VTT:ssa. Mutta silloin kohdennuksen on luotava osaamista, jota eiole mahdollista tai käytännöllistä kehittää muualla. Se on samalla keskitetty tapa luodaorganisaation brändiä.

Kuviossa 49 minkä tahansa tutkimuslaitoksen aineettoman omaisuuden strateginen kas-vattaminen on kohtaan ”menestystuotteen edellyttämien t&k-työn tekijätahon kustan-nukset” rinnastuvaa osaamista, jota ei löydy muualta. Kuvion logiikasta nähdään, ettäkyseisen omaisuuden arvo riippuu kassavirran suuruudesta. Lisäksi tuottajayritykselläon oltava riittävä määrä osaavaa henkilöstöä tuotantohetkellä. Eturintamassa liikkuvastaosaamisesta yksi esimerkki on, että kyetään saamaan pääomasijoittajan kaltainen ra-hoittaja yritykselle, joka sitten käyttää tutkimuslaitoksen palveluja. Pääomasijoittamisenkaltainen rahoittaminen todennäköisesti jakaantuu kuvion 48 mukaan ketjuksi, yksihoitaa yhden vaiheen, seuraava toisen jne.

Käytännön toteutuksissa VTT MoneyProP -menettelyssä käsitellään talousaluekohtai-sessa analyysissa seuraavat teemat:1) Arvioidaan tulevaisuuden innovaatioperäisten menestystuotteiden kassavirrat, pää-

markkina-alueet, ostajien mieltymykset innovatiivisiin tuotteisiin ja tehdään näihinliittyvä arvio kansainvälisen teknologiamyynnin mahdollisuuksista

2) Arvioidaan innovaatioaihion, menestystuotteen muut sovellukset ja niihin perustu-vien muiden tuoteryhmien menestymisen mahdollisuudet.

3) Ennakoidaan, mitkä ovat tuoteperheittäin kilpailuolosuhteet ja mitkä ovat innovatii-visten menestystuotteiden ylivoimatekijät eri tuoteryhmissä

4) Edelleen arvioidaan, mitkä ovat asiakkaiden tarpeet eri tuoteryhmissä ja miten me-nestystuote kykenee vastaamaan näihin tarpeisiin

5) Selvitetään liiketoiminnan etabloituminen potentiaalisiin vientimaihin6) Elinkeinojohtamisen osalta arvioidaan ne tehtävät, joiden hallinta edistää uusien

menestystuotteiden markkinoiden kehitystä sekä sellainen kriittinen osaaminen, jon-ka alkavat yritykset tarvitsevat

7) Tämän kriittisen osaamisen ennakoivaan tuottamiseen kehitetään erikoistuva tieto-intensiivinen palveluyritystoiminta (KIBS).

Menettelyn avulla voidaan arvioida tulevaisuuden aluetason menestystuoteperäinenliiketoiminta. Samalla nähdään, miten suurta kehitysrahastoa alueella riskittä on miele-kästä ylläpitää. Kuviossa 50 puolestaan esitetään yritystason analyysi matalaan ja ta-vanomaiseen teknologiaan perustuvien tuotteiden osalta.− Arvoketjun selvittäminen tutkimuksesta tuotantoon− Markkinatarpeisiin kytkennässä olevan uuden teknologian innovointi sekä kehittä-

minen− Toimivuusajattelun läpikäynti

198

− Ennakoidaan askeleet ja hyödyt, joiden varaan yritys voi laatia liiketoiminnan laa-jentamisen− Työkaluna etenemiskartta (road map)− Kartta päättyy 5–20 %:n markkinaosuuteen− Teknologian käytettävyyttä todistava visio – patentti

− Markkinoiden aukeamisajankohdan tunnistus, tuotekehityksen organisointi ja kesto-ajan lyhentäminen

− Omistusarkkitehtuuri: osaava omistaminen, tutkimuspartnerit− Innovaatioiden ennakoinnin mukaan koulutettu työvoima:

− Alkupanostusklusteri – ensimmäisten osaajien koulutus− Alueellista työvoimastrategiaa luova infrastruktuuri.

− Menestystuotehakuisuuteen perustuvan liiketoiminnan poiminta ja tuki− Avainpäätökset vaiheittain. Ohjelmallisen kehittämisen aloitus.

VTT MoneyProP -menettelyssä erityisen tärkeä on päivitysosuus:− Kehittelyn kohteena olevasta tuotteesta laaditaan VTT MoneyProP -profiili

− Innovaatio – t&k-työ – monistava valmistus verkostoissa− Avoimen teknologiastrategian välineistön toimivuus

− Etäisyys valmistuksen aloittamisen kriteereihin nähdään koko ajan− Toimivuusajattelu

− VTT ProP -kokonaisuus− Seurataan hanketta niin, että juuri ennen myynnin aloitusta saadaan myynti koh-

dennettua tuottavimmalle asiakassegmentille.

199

Low-

com

mon

tech

-tuot

teid

en ja

tekn

olog

ian

asia

kkaa

t, es

im. i

nfra

rake

ntam

inen

:•

tekn

olog

ian

osta

jat

• ur

akoi

tsija

t � o

mat

oim

iset

rake

ntaj

at

Men

esty

stuo

teha

kui-

sen

kasv

un tu

otta

atu

leva

isuu

den

liike

-vo

itto

( v. 2

015)

Tuo

ttee

t ja

niid

en o

min

aisu

udet

:R

aken

nus-

ja h

anke

kons

eptit

, tuo

tery

hmät

,tu

otte

et ja

niid

en to

imiv

uuso

min

aisu

udet

/tu

otte

iden

elin

kaar

i

2010

2005

2015

Se o

sa m

enes

tyst

uot-

teen

myy

nnis

tä, j

olla

raho

iteta

an ta

rvitt

avat

� la

ite-

� te

hdas

rake

nnus

- ja

�t&

k-in

vest

oinn

itM

enes

tyst

uott

een

edel

lytt

ämä

t&k-

työ

Tuo

tann

on te

knis

eted

elly

tyks

et:

� lai

teto

imitt

ajat

� teh

dasr

aken

nus

� t&

k-ty

ön te

kijä

taho

& k

usta

nnuk

set

Tuo

tant

olin

jan

inve

stoi

nti

2002

Teh

dasr

aken

nus-

inve

stoi

nti

I+T

&K

+ tu

otan

non

aloi

tuks

en r

ahoi

tus

Inno

vaat

io

Kuv

io 5

0. V

TT M

oney

ProP

-men

ette

ly, p

erus

anal

yysi

t.

200

4.7.4 Työvoiman porrasnostomalli visioiden toteutusalustana

Kaupunkiskenaarioista saatujen kokemusten mukaan ennakointitietouden käyttövalmiu-den luonti edellyttää hyödyntävien organisaatioiden eri tasojen välisiä kytkentöjä. Mal-linnuksen käyttö etenee toimintatutkimuksen tapaan eli tutkija yhdessä hyödyntäjä-organisaatioiden kanssa tuottaa tietoa, jota samanaikaisesti käytetään organisaatioidenkehittämisessä. Ennakoivan ohjantajärjestelmän käyttöön otossa on luotava niin läpinä-kyvä järjestelmä, että sen yksityiskohdittaisissa kytkennöissä asiantuntijatasolla voitehdä nopeita ratkaisuja. Näin järjestelmä ylläpitää klusterin kykyä asettaa yhteiset,kaikkia toimijoita tukevat strategiset tavoitetilat sekä niiden saavuttamisen edellyttämättoteutusalustat oikealle tasolle. Klusterin yritysten koko, asema verkostossa, osaaminenja liiketoiminnan luonne eroavat. Toimijoiden yhteistyön kiinteydestä riippuu, mitenavoimeksi yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä klustereittain kehittyy.

Porrasnostomalli käynnistyy, jos yrityksillä on kyky muuntua menestystuotteita tuotta-viksi ja seudun elinkeinojohdolla on prosessissa tarvittavat toteutusalustat. Kestäväkasvu edellyttää menestystuotesuuntautuneen yrityselämän innovaatioympäristön jakasvun toteutumisen varmistavan koulutusjärjestelmän olemassaoloa. Lisäksi suurenosan innovaatiohakuisesta toiminnasta on tapahduttava avoimen teknologiastrategiantoteutusalustoja hyödyntäen. Ennakointitietona tarvitaan realistinen kuva niistä työnte-kijäryhmistä, joita talouden veturialojen kasvu nostaa eteenpäin osaamis- ja työuralla.Näin voidaan kierrättää työmarkkinoiden ”huippuosaajaryhmien” menestys muidenryhmien hyväksi. Huippuosaajien edetessä vaativampiin tehtäviin vapautuu second best-työpaikkoja, mikä antaa tilaa ja mahdollisuuksia pienemmällä osaamisella varustetuilleryhmille kouluttautua urallaan eteenpäin.

Mallin teoreettinen muoto rakennusalalle laadittiin jo vuonna 1996 (Sneck 2000). Me-kaniikkaa sovellettiin alueelliseen elinkeinojohtamiseen (Sneck & Mäntylä 1999), kuntarkasteltiin alueellisen menestystuotesuuntautuneisuuden tukemista alueellisilla kou-lutusohjelmilla ja alueen ”henkilöstön osaamispääoman” lisäyksen strategista hallintaa.Kuviossa 51 esitetään porrasnoston suuruusluokat käyttäen esimerkkinä Vaasan kehi-tysrakenteita vuosina 1998–2010.

Työvoiman porrasnostomallilla yritykset ja työntekijät voivat edetä työtaitojen kehittä-misessä yhteisen näkemyksen mukaan. Jotta työvoiman porrasnostomalli toimisi, onTE-keskusten koulutuksen ostopäätökset kytkettävä klustereittaisiin menestystuoteha-kuisten yritysten strategioihin rakennusalan esimerkin mukaan (Sneck 2000). Alueennäkökulmasta ohjantavälineiden kehittäminen ennakointityön osana muuntuu oleelli-sesti, jos valtiovalta lähtee ohjaamaan työvoiman pysymistä mahdollisimman menes-tystuotesuuntautuneessa liiketoiminnassa. Silloin on käytettävissä valtakunnallinen,

201

kaupunkiseutu- sekä klusteri- tai toimialatason toiminnot yhdenmukaistava ohjantara-kenne.

1998 2010MarkkinatutkimuksetTeknologiastrategiatVientihyväksynnätLaatujärjestelmätTuotannon verkostorakenteetRahoitus

SECOND BEST -ALAT, HYVÄ KATEArvonlisä Työpaikkoja

Jäljelläsiirtyneetv. 98 tasosta

mrd. € hlö hlöVienti 5 000 2 000Kotimaa 3 000 5 000

VETURIALAT, UUDET MENESTYSTUOTTEETPK-johdonkoulutussecondbesttoimialojenkehittä-minen

Pätevöittävä työura

3 0003 500

Työllistävä työura

Kestävöittävä, vakaava työura

Jaottelu ammatti- tai osaamis-kokonaisuusryhmän mukaanKunkin ammatti- tai osaamis-kokonaisuusryhmän kytkentävastaanottaja-alan koulutukseen

Muuntokoulutuksenkautta toisilletoimialoille

Muuntokoulutusohjelmat• kurssikelpoiset työnhakijat• työttömyyseläkkeelle siirtyvät

HYVÄ KATE

Arvonlisä TyöpaikkojaLähtö- Uudet ja ohjelmal-tilanne lisesti siirrettävät

mrd.€ hlöVienti 7 000 2 000

Kotimaa 5 000 2 000

(arvonlisä 67 000€ /hlö, käyttökate >10%, jalostusarvo >41 500)

HEIKKO KATE

Arvonlisä TyöpaikkojaLähtö-tilanne

mrd.€ hlöVienti 6 000

Kotimaa 11 0002 0005 000

(arvonlisä 50 000€ /hlö, käyttökate <10%, jalostusarvo <41 500)

TYÖTTÖMÄT TYÖNTEKIJÄTOhjelmallisesti

siirrettävätLähtötilanne,seudullinen

6 500Kaikki toimialat yht.

HEIKKO KATEArvonlisä Työpaikkoja

JäljelläSiirtyneetv. 98 tasosta

mrd. € hlö hlöVienti 4 000 500Kotimaa 6 000 2 500

(arvonlisä 83 000€ /hlö, käyttökate >20%, jalostusarvo > 50 000)

ArvonlisäTyöpaikkoja

Jäljelläsiirtyneetv. 98 tasosta

mrd. € hlö hlöVienti 1 500 2 000Kotimaa 500 2 000

Uudet ja ohjelmal-lisesti siirrettävät

Uudet ja

Uudet ja

Kuvio 51. Porrasnostomalli koulutusstrategian muotoilulle, esimerkkinä Vaasan kestä-vän kasvun vaihtoehto (Sneck & Mäntylä 1999).

Jos kohdassa 2.1.2 kuvattu valtakunnallinen työvoimastrategia 2 otetaan käyttöön, val-tiovalta voi avustaa kaikkia alueita fokusoiduilla ennakointitulosteilla. Ne kaupunkienelinkeinojohto käsittelee menestystulkki- sekä VTT MoneyProP -menettelyillä edellä

202

kuvatulla tavalla. Ennakoivan aikuiskoulutusjärjestelmän muodossa tulevat mahdolli-siksi seuduittaiset technology assesment -kaltaiset sopimukset työvoiman osaamis-huollosta. Käytännössä yritykset ja koulutuslaitokset tekevät sopimuksia yrityksen hen-kilöstön osaamishuollosta. Näin koulutuslaitokset voivat ohjelmoida koulutustoimintan-sa 2–5 vuotta eteenpäin.

Portaittaiset nousuradat edellyttävät menestystuotehakuisten kasvuyritysten kehitysoh-jelmia, joihin on kytketty ennakoivan aikuiskoulutuksen tuottamia koulutusohjelmia.Nostoportaikon ideana on saada matalien tuottopotentiaalien ja matalapalkka-alan si-sään lisää menestystuotteita ja -ammatteja, jotka nostavat alan tai alueen profiilia. Näinmuodostuu työpaikkojen vaihtoketju, joka viime kädessä vetää työvoimaa markkinoillaeteenpäin. Kun alan taitajista siirtyy joukko aikaisempaa kannattavampiin menestys-tehtäviin, heidän tilalleen nousee alemmalta osaamisen tasolta uusia työntekijöitä, jotkapuolestaan parantavat asemaansa työmarkkinoilla. Porrasnostomallissa teoreettisestijokaiselle yritykselle ja yksilölle löytyy aikaisempaa korkeampi ambitiotaso, jolle kan-nattaa pyrkiä kehittämällä itse yritystä ja kouluttamalla henkilöstöä. Portaita voi ollaenemmän kuin kolme, niiden määrä vaihtelee käytännössä tilanteen, toimialan ja yri-tystyypin mukaan.

Ratkaisevaa on työvoiman tarjonnan määrällinen sekä osaamiskokonaisuuksien osaltaoikealla tavalla mitoitettu perus- ja aikuiskoulutustoiminta. Minkään klusterin henki-löstörakenteen perustaa ei ehditä ohjaamaan riittävästi peruskoulutuksen kautta. Erilai-sille yritystyypeille tarvitaan oma, maksukykyiseen kysyntään sopiva, tuottava toimin-tamalli. Toimintamallissa yritykset tarvitsevat tuekseen selkeän koulutusjärjestelmän,joka sovittaa verkostotalouden liiketoimintakonsepteihin

- avoimeen teknologiastrategiaan tukeutuvan peruskoulutuksen suunnittelun, perus-koulutuksen sisäänoton sekä valmistuvat tehtäväryhmittäin uuden tutkintojärjestel-män mukaan,

- menestystuotehakuisuuteen mahdollistavan koulutuksen yrityksissä,- ammattitutkintoon johtavan, moduuleista koostuvan ammattitutkintojärjestelmän

tukemisen myös perinteisen työhallinnon koulutuksen kautta sekä- olemassa olevan henkilöstön tehtäväryhmät, taitotasot ja osaamisen iän mukaan ja

tarkasteltavan klusterin erikoisluonteen aiheuttamien eläkkeelle siirtymisprosessienmuuntamisen niin, että alalla voidaan työskennellä aikaisempaa pidempään.

Porrasnostomalli sovittaa yhteen alueen työvoiman tulevat osaamisvaatimukset sekäniiden edellyttämät koulutustarpeet ja määrät toimialoittain. Osa koulutuksesta voi ta-pahtua kokonaan yrityksien sisäisenä toimintana, osana yksittäisten ihmisten urakehi-tystä. Porrasnostomalli toteutusalustana yhdistää

203

- innovaatiotoiminnan, menestystuotehakuiset yritysstrategiat ja yritysten huippuhen-kilöstön taitojen toisiinsa sovittamisen

- elinikäisen koulutuksen ennalta suunnittelun, kun MARE-malli kytketään portaik-koon

- peruskoulutuksen suuntaamisen keihäänkärkialoille- työntekijöiden työurakäsitykset yritysten menestystuotehakuisuuteen, klusterin kat-

tava katsaus työntekijöiden urakehitysvaihtoehdoista koulutusohjelmineen voi ollasaatavilla esim. digiradiossa. Työntekijöille on kehitettävä tulevaisuussuuntautunuttietovaranto, joka sisältää- työntekijöille suunnattua tulevaisuustietoa työuranäkymistä ammateittain- menestystuoteperäisen liiketoiminnan lisäämisen kuvauksia klusterin sisällä tai

rajapinnoilla- yrittäjyyden kehittämisen päivitettyä ohjeistusta sekä neuvontapalveluja.

- yritysten rekrytointitarpeiden nopean huomioon oton koulutuksen räätälöinnissä,kun ns. Vaasan malli (Ennakoinnin dokumentti 1999) kytketään porrasnostomalliin

- vaikeasti työllistettävät työelämään, kun heille vapautuu tehtäviä- yritysten ja paikallisten koulutuslaitosten sopimukset yritystason henkilöstön osaa-

mishuollosta- paikallisilla työmarkkinoilla rakenteet, jotka kuljettavat ihmisiä ylöspäin työuralla- yksilöiden ylöspäin liikkumisen ja paikallisten työmarkkinoiden osaamisintensiteetin

lisäyksen, jolloin niiden tuottamat nostovoimat tukevat toisiaan.

Edelleen ennakoiva ohjantajärjestelmä tukee porrasnostomallin toimintaa seuraavasti:- Järjestelmään sisältyy kartta ennakoiduista teknologisista innovaatioista, teknologi-

siin veturikokonaisuuksiin kytketyn klusterin imago nousee itsestään.- Järjestelmä ylläpitää todennäköisimpiä kuvia ammattikohtaisista tulevaisuusnäky-

mistä, mahdollisuuksista viedä lävitse erilaisia elinikäisen oppimisen malleja ja ta-voitetasoja, työntekijät voivat laatia omia urakehityssuunnitelmiaan.

- Yritysten kannalta järjestelmä sisältää pk-yritysten liiketoiminnan tukitietoutta.- Kasvuyritykset voivat laatia järjestelmän ohjeiden ja ennakointitietouden avulla

henkilöstön kehittämisohjelman, optimaalisen yrityskoon kehittäminen tulee näinmahdolliseksi erityyppisille yrityksille.

- Tietointensiivisiä palveluyrityksiä voidaan KIBS-kehitelminä ajaa strategisena toi-mintana klusterin sisään.

- Järjestelmä sisältää sellaista toimijoiden tarvitsemaa ennakointitietoutta, josta kukinyhteiskäyttäjä saa omalta osaltaan parhaan hyödyn täydentämällä ja korjaamalla sitä.

- Menestystuotehakuisten yritysten vetäminä oppilaitokset ohjataan menestystuote-ajatteluun.- Syntyvä yritysten ja oppilaitosten yhteistyöverkosto kykenee operoimaan glo-

baaleilla markkinoilla omin voimin.

204

- Menestystuotehakuisen, pitkiin asiakkuuksiin perustuvan liiketoiminnallisenajattelun kehittäminen on kiinni klusterin kansainvälistymiskyvystä.

- Kansainvälistymiseen johtavien yritysstrategioiden tueksi klustereittain tarvitaanjäsennelty, ennakoiva kurssitarjonta niiden osalle, joiden ammattitaito uhkaajäädä riittämättömäksi tulevaisuuden toimintaympäristössä.

- Työvoimaviranomaiset voivat tukea toimintaympäristöä, jossa klusterin henki-löstön ja yritysten käsitykset ovat menestystuotehakuisia ja rekrytoinnin perus-ehdot molempien osapuolten yhdessä muotoilemat.

- Työntekijän kannalta yksityisen ihmisen työuran kytkentä koko talousalueen työ-voiman järjestelmälliseen siirtoon kohti menestystuotteita luo työllistymiseen kestä-vyyttä: Se on- pätevöittävä kohti menestystuotteita- vakauttava kohti pysyvää työsuhdetta tai työllistymistä erilaisissa työn hankinta-

ja tuotantoverkostoissa- työttömiä työllistävä, kun yhteisössä tapahtuvaa syrjääntymistä voidaan enna-

koiden estää työvoiman porrasnostomallin käytöllä.

Työvoiman urakehityskartastoja voidaan laatia tavoiteohjatuilla kyselyillä. Niidenavulla voidaan toteuttaa yhteiskäyttäjien ennakointijärjestelmässä urakehitystavoittei-den asetanta. Se voisi tapahtua esimerkiksi digiradion avulla. Nämä tavallisen ihmisenkäyttöliittymät ovatkin ennakoivan ohjantajärjestelmän täysimittaisen hyödyntämisen jatarkkuuttamisen suurin kynnys. Ennakoivan ohjantajärjestelmän perusideana on, ettätarkasteltavan klusterin yritysten lisäksi alan työntekijät voivat luoda omalta osaltaanurakuvia sekä ammatillisia profiileja. Työntekijöiden mielipiteitä on päivitettävä niideninnovaatioiden suhteen, joiden ennakoidaan muuntavan työnkuvaa tulevaisuudessa.Työnkuvaa voi peilata seuraavaan taustaan:

Yrityksen katetta voi käyttää menestyksen mittarina, jos kate tulkitaan pelivaraksi.Yleistäen tavalliseen massatuotantoon toimintansa perustavat yritykset kykenevätnostamaan katteensa parhaimmillaan 10 %:n tasolle. Nokian esimerkin mukaan kan-sainvälinen brändi, joka kuitenkin perustuu kuluttajille suunnattuun massatuot-teeseen, voi kohota 20–25 %:n tasolle. Korkein kate oletetaan tulevaksi uusien klus-terien piiristä. Uusina yritystyyppeinä ovat markkinoille tulossa vaativiin innovaatioi-hin perustuvat, tuotantokustannuksiltaan halvat tuotteet. Näiden pilot-tuotteidenluonne antaa mahdollisuudet 30–50 %:n katteen tuottavalle hinnoittelulle.Lääketeollisuudessa täsmälääkkeet, geeniteknologiaan tai muuhun perustuen, voivatnostaa katteen yli 50 %:n. Sitäkin suuremmalla katteella kyetään operoimaan joitakinvuosia, mutta tuolloin joudutaan pienentämään alalla tarvittava tuotekehitystyö-volyymi niin alhaiseksi, ettei seuraavan tuotesukupolven markkinoilla enää kyetäolemaan mukana. Mikään ei ole pysyvää. E-liiketoiminnassa ideana on luoda uusiapalveluja, joissa internetin ja sähköisen kaupankäynnin käyttö pienentää tuotan-toprosessin kustannuksia sekä palvelun tuottajaa että ostajaa hyödyttävällä tavalla.

205

Kun tuotantoprosessi kevenee, niin kate paranee. Aikaa myöten kilpailun kiristy-minen voi painaa hintatasoa ja katetta alas. Edelleen brandien kehittäminen e-aika-kaudella muuttuu. Verkossa voi olla suurille joukoille koko ajan näkyvissä, samoinlaadukkaiden tuotteiden tunnettuus saadaan yleisen ja reaaliaikaisen viestinnänkautta nopeutumaan. Näin syntyy kiihdytetty tapa tehdä e-menestystuotteita.

Menestystuotehakuisuus yrityksen ja toimialan kannalta eroavat. Yrityksen kannaltakeskeistä on kyky tuottaa lisäarvoa asiakkaalle, ostajalle. Tämä määrittää tuotteestatai tuotepalvelukokonaisuudesta saatavan hinnan. Seuraavaksi tulee eteen pohdinta,mikä on yritykselle itselleen taloudellisin tapa toimittaa tuote asiakkaalleen. Yksin-kertaisesti yrityksen on haettava tapa jalostaa halvimmalla tavalla tuote toimitus-kuntoon. Yrityskohtainen action plan on kytketty tähän toimintaan. Siitä puolestaanvoidaan johtaa toimittajien kyky differoitua ja tätä kautta hakea paras osaaminenlopputuotteen valmistusketjussa. Ideana on saavuttaa kyky jatkuvasti uusien menes-tystuotteiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Jos toimialalla saadaan raken-tumaan win-win-asetelmia, joissa kohtuullisen hyvin kannattava yritys muuntuuerittäin hyvin kannattavaksi menestystuotealueelle, tarjoutuu heikkoa katetta tuotta-valle yritykselle mahdollisuus siirtyä kohtuullisen kannattavuuden tehtäviin.

Noston käynnistyminen edellyttää, että työntekijät saavat tietoutta ainakin ostoskori-(eli 1–3 vuotta) ja menestystuoteaikaväliltä (eli 4–8 vuotta). Vain näin työntekijät voi-vat arvioida mielekkäitä, itselleen parhaiten sopivia työuravaihtoehtoja ja koulutuskyetään sovittamaan kuviossa 52 esitettävillä vuositason toimintaohjelmilla niihin. Ku-viossa 52 esitetään porrasnostoa täsmentävät vuositason työvoiman liikeradat (Sneck2000). Toimialakohtaisen vuositason työvoiman virta- ja osaamistasolaskelma on 1–3vuoden ennakoinnin päätehtäviä. Ensinnäkin ammatillisen tutkinnon suorittaneille onsaatava selkeä työpaikalla tapahtuva sisäänohjaus. Tämän jälkeen yrityksen tuleviinmenestystuotteiden valmistukseen koulutetaan ”yrityskehitysmoduulin” osoittamallatavalla ydintyövoima. TE-keskus osallistuu ko. koulutuksen läpivientiin. Jatkossa por-taisuus säilyy, mutta rinnalle tulee erilaisia jousto- ja muuntokoulutuksen haasteita.Ydintehtävien lisäksi syntyvän työvoiman kysynnän edellyttämä koulutus on hallin-noitava TE-keskuksissa.

Kuvion 52 ajattelumallin avulla voi ennakoida ja ohjata työvoiman koulutustarpeitamuutaman vuoden eteenpäin. Ennakoinnit voi muuntaa action planeiksi Vaasan tapaan(Sneck & Mäntylä 1999). Tarkkuus paranee uusien ammattitutkintojen sisäänajostasaatavien kokemusten myötä. Keskeiseksi nousee haaste nostaa olemassa olevan hen-kilöstön osaamista ketjuttamalla työmarkkinoille tulevien ura. Kuviossa 52 tulon luonneesitetään vaihtoehtoina A–G, joista siirrytään vaiheen 2 eli työssä koulutuksen kauttajoko yrityskehitykseen sidottuun, räätälöityyn osaamistason nostokoulutukseen tai am-mattitutkinnon moduulien lisäsuoritukseen.

206

B tulee työmarkk. kunnan taiB tulee työmarkk. kunnan taiseudun ulkopuolelta kpl/vseudun ulkopuolelta kpl/v

D tulee työmarkk. muutentyövoiman ulkop. kpl/v

C tulee toiselta alalta kpl/vC tulee toiselta alalta kpl/v

E tulee työmarkkinoilleE tulee työmarkkinoilletyöttömyydestä 200–300 kpl/v

amk. sisäänotto kpl/v

akat sisäänotto kpl/v

Spinn off ym. 100-130 kpl/vSpinn off ym. 100–130 kpl/v

Eläkkeelle 700–900 kpl/v

4. Jousto- tai muuntokou-4. Jousto- tai muuntokou-lutukseen kpl/vlutukseen kpl/v

Taidot ei riitä 100-120 kpl/vTaidot ei riitä 100–120 kpl/v

2. Työssä2. Työssäkoulutuskoulutuskpl/vkpl/v

3. Yrkemodu

kpl/v

G Ammatillinen tutk kpl/vG Ammatillinen tutk kpl/v

F Korkeakoulu tutk kpl/v

A tulee työmarkkinoille uudel-leenkoulutuksesta 640-740 kpl/vleenkoulutuksesta 640–40 kpl/v

B-G yht. 1450–1650 kpl/v

työvoiman uudel-leenkoulutus elikohdat 2–4 yht.770–880 kpl/v

Kuvio 52. Toteutusalusta työssäkäyvän työvoiman vuosittaisten liikeratojen ja ”työ-uratyyppien” strategian mukaista toteutusta varten.

Perustutkinnon jälkeen tarvitaan vankka työssä koulutus, jonka jälkeen yrityskehitys-strategian mukainen koulutus kasvuyrityksissä on välttämätön. Menestystuoteajattelunlaajuus ja uuteen kilpailukyvyn perustaan rakentuva henkilöstön osaamistason nostoontähtäävä koulutus (yrityskehitysmoduuli) osoittaa, mihin muuta koulutusta (yrityksissätyöhön opastus) on aihetta suunnata. Työvoimapoliittisen koulutuksen tehtävä on tukeatätä kehittämällä muuntokoulutuksen malleja, lamaolosuhteissa taas tulee olla valmiusmuuntokoulutukseen. Nykyisin taidoin asetelmat voidaan ennakoida osapuilleen 1–2vuotta etukäteen.

207

Myöskin strateginen alalta irtautuminen, spin off uuden liiketoiminnan piiriin, lisäänty-nee. Laskelman jatkuva päivitys edellyttää yhteiskäyttäjien ennakoivaa ohjantajärjes-telmää. Tarkennuksessa toimialakohtaiset erityispiirteet ja yritysstrategiat määrittävätkysyntäolot, joiden mukainen elinikäinen koulutus on TE-keskuksen vastuulla. Mm.Kuntaliitossa kehitteillä oleva koulutuksen alueellinen ennakointijärjestelmä voidaanhyödyntää ennakoivan ohjantajärjestelmän syötteenä.

Tapausesimerkissä Vaasa action plan 2010 (Sneck & Mäntylä 1999) koeteltiin visioidenja toteutusalustojen yhdistelmien aikaansaamista. Tapausesimerkissä tehtyjen laskel-mien mukaan voitiin muodostaa muutospaineeseen sopeutumiskykyä arvioiva johdettuhypoteesi. Sopeutumistarkastelua vaatii haaste, jonka mukaan tietoyhteiskunnan toisensukupolven ammattien ja työvoiman saamiseksi kaupungin on kolminkertaistettava ai-kuiskoulutuskapasiteettinsa. Yksistään tämän hypoteesin perusteella kaupungissa käyn-nistyi action plan -prosessi elinkeinotoimen johtamana.

Kuviossa 53 viedään tutkimuksen viitekehykseen tapausesimerkissä kehitetty asetelma,jonka hypoteesit koettelevat linjaa seuranta-, toiminta- ja ratkaisukyky. Pitkän linjanhallinta ja yleensä eteneminen toteutusalustojen eli action planin osien tasolle oli mah-dollista, kun toiminnasta päätettiin tehdä pysyvä osa muuta kehittämistyötä.

Vanhan tiedon täsmällisyystasoUuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

1. Kaaos, yl-lätykset, sat-tuma.

2. Aikai-sia indi-kaatto-reita

3. Teki-jän sisäl-tö ei oletäsmälli-sestimääritel-tävissä

4. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä,mutta senkehitykseenei voidavaikuttaa

5. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehi-tykseenvoidaanvaikuttaa

6. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehitys-tä voidaanhallita

Yllätyksentunnistus hj1

Epävarmuudenhyväksyntä

Indikaattorinpysyvyys hj2

Arvaus-kyky

Pysyvyyden tun-nistus hj3

Seuranta-kyky

Kestokynnyksenarviointi hj4

Varautu-miskyky

Toteutusalustojeninnovointi hj5

Toiminta-kyky

Toteutusalustojenkehitys hj6

Ratkaisu-kyky

Kuvio 53. Johdettujen hypoteesien luonne edettäessä toiminta- ja ratkaisukykyjen koet-teluun Vaasa 2010 action plan -hankkeessa.

208

4.8 Globaalin vastuunoton aikaväli

Globaalin aikavälin visioilla ja strategioilla luodaan periaatteita, jotka ovat toivottavia,ehdottomia tai muuten eettisesti tavoiteltavia ihmiskunnan ja maapallon elämän kehit-tymisen kannalta. Näiden yli 20 vuoden aikaväliä käsittelevien visioiden ja strategioi-den luonne on jatkuvan keskustelun kohde. Ossip K. Flechteimin (1972) ajatus futuro-logiasta ihmisyyttä ja maailmanrauhaa edistävänä tieteenä tavallaan avasi tätä lohkoa.Globaalin vastuunoton tasolla on pidetty jatkuvasti esillä kasvun rajojen ylittymistä(esim. Meadows et al. 1993). Näistä päätelmistä on usein johdettu tulevaisuudentutki-muksen perustehtäväksi luoda sellainen ajattelumalli, jossa mahdollisimman tarkkaanhuomioidaan ihmisen toiminnan luonnolle aiheuttamat haittavaikutukset ja erilaistenglobaalisesti velvoittavien säännösten muodossa estetään niiden synty. Malaska (1992)on ehdottanut tulevaisuudentutkimukselle haastetta, jossa fysikaalisista lainalaisuuksistajohdetaan ihmisen käyttäytymiselle hyväksyttävyysrajat ja muotoillaan näistä tiukatehdot eri toimintojen hyväksyttävyydelle.

Äärimmillään menettelytavalla saataisiin tulevaisuudentutkimukselle tehtävä määrittääse ”ekologinen jalanjälki”, joka ihmisen on lupa jättää luontoon. Kun tähän asetelmaansaadaan sopusointuisesti kytkettyä transitiossa olevien yhteiskuntien poliittisten pää-määrien muodostus, ollaan lähellä ideaalista tilannetta. Vaikeuksia riittää, kun käy lä-vitse esimerkiksi Huntingtonin (1979) analyysin muuttumassa olevien yhteisöjen mah-dollisuuksista saavuttaa jonkinlainen tasapainotila. Malaska (1991, 1993a) yhdistääkaaosteorian ja evoluutioajattelun sellaiseksi siirtymävaiheen viitekehykseksi, jonkakautta voi hakea tietoyhteiskuntaa seuraavan ”kestävän kehityksen aikakauden” malle-ja. Tofflerin (1981) kolme aaltoa sekä niiden jälkeistä valtasiirtymää koskeva kuvaus(Toffler 1990) osoittaa harmonisten tasapainotilojen tiellä olevat ongelmat. Ongelmienkasautumisesta hyvä esimerkki on 2000-luvun alun Japani. Siellä kehitettiin informaa-tioyhteiskuntaa (Masuda 1981), jossa koko yhteiskunnan fyysinen rakenne ajateltiinvietävän luotijunien, kansainvälisten yhteyskeskusten, metropolialueiden, suurten tie-depuistojen ja vastaavien keskittymien kautta kansainväliselle huipulle. Suurten odo-tusten seurauksena japanilaisten kiinteistöjen hintataso nousi niin korkeaksi, että vuon-na 1989 olisi maksanut neljä kertaa enemmän ostaa koko Japani kuin Yhdysvallat,vaikka tämä onkin 25 kertaa Japania suurempi (MacRae 1990). Japanin talouden on-gelmat eivät ole purkautumassa 2000-luvun alussa.

Tämän arvokeskustelun tulokset saadaan käytännön ratkaisuiksi ennakoivan ohjanta-järjestelmän toteutusalustoilla. On loogista hakea Malaskan ajattelutavan mukaan glo-baalin vastuunoton perustaksi fysikaalisia lakeja, joiden ylittäminen ei ole kestävänkehityksen mukaista. Mutta mitä se merkitsee toiminnallisesti? Rooman klubin Suomenkomitean raportissa (Kansainvälinen vastuumme 1995) osoitetaan, miten pienimuotoi-sia paikallisen tason toiminnallisen vaikuttamisen väyliä on kehitettävä vastuun kanta-

209

miseksi. Rakennusalalla asiaa lähestytään kehittämällä parhaita käytäntöjä, joissa ede-tään kohti ”matalan exergian lämmitysjärjestelmiä”. Korkealla exergialla tarkoitetaankorkean arvon energialähteitä (fossiiliset polttoaineet, sähkö), joista pyritään rakennus-alalla pois uusilla, ympäristöä vähemmän rasittavilla ratkaisuilla (Virtanen & Leskinen2001).

Technology Assesment -ajattelu on globaalin vastuunoton strategioita ja asiantuntija-mielipideperustaista aikaväliä yhdistävä nivel. Parlamentaarikot hakevat merkittäviäglobaalin vastuunoton teemoja pitkällä aikavälillä, joita keskusteluttamaan asetetaanTechnology Foresight -toiminto. Edellä on kuvattu näiden asetelmien ulostulo enna-kointia hyödyntävien toimijoiden näkökulmasta. Hyödyntämiskriteerien voi kuvitellakehittyvän seuraavan kuvitelman perustalta, missä tuotekehitykseen liittyvä toimintajoutuu rajautumaan seuraavien ehtojen puitteeseen.

Kriittistä onnistumisessa on luoda oikea arviointitapa teknologisten näkemystulosteidentulkintaa ja jatkokehittelyä varten. Kehitettävä seula toimii useampiportaisena. Ensim-mäisen vaiheen läpäisevät aihiot täyttävät sosiaalisen hyväksyttävyyden, globaalia eko-systeemiä tukevan tarkoitusperän, varman ostajajoukon sekä halukkaat prosessienomistajat. Seuraavan tyyppisistä asioista voisi luoda viisiportaisen hypoteesikonstruk-tion:

1. Kansainväliset päästösopimukset, joilla varmistetaan keveitä materiaaleja, energiaasäästäviä tuoteratkaisuja hyödyntävä teknologia sekä älytuotteet (muuntavat toi-mintojaan ympäristön signaalien mukaan) ja älykkäät tuotantoprosessit.

2. Megatrendivalinta, jolla varmistetaan karkea, mutta varma osuminen oikeillealueille. Keskitytään uuden verkostotalouden liiketoimintaperiaatteilla toimiviinasiakkaisiin aihepiirinä: tuotantorakenteet, osaava omistus, investoinnit, innovaatiot,prosessien omistaminen, telekommunikaation sisäänvienti yritysrakenteisiin jne.

3. Täsmävalinta, keskitys maksukykyisille markkinoille => Asiakkaat edellyttävätlaajoja tuotepalvelukokonaisuuksia, ei yksittäisiä tuotteita tai palveluja. Maksuky-kyisen markkinan varmistamiseksi haetaan osumaa asiakassegmenttiin, jolle tuotetta-vien toimintaprosessien osaparannuksesta seuraa suurin lisäarvo tuotantoprosessiin.

4. Määritetään toimijan rooli arvoketjuissa ja resursseihin sopiva ambitiotaso. Jokinhanke voi olla toimijalle liian iso ottaa veturin asema. Tällä aikavälillä arvoketjuihinosuminen liittyy verkostotalouden liiketoimintakonsepteihin. Strategisesti tärkeätäon löytää ICT-tuotteita ja -ohjelmia, materiaaleja, komponentteja, mekaanisia tuot-teita, tuotepalvelukokonaisuuksia, palveluja, joiden kehittämisvastuulla toimija pää-see mukaan merkittäviin tuotantoketjuihin ilman riskinottoa. Näin pienikin toimiala

210

tai alue voi hahmottaa, mikä on sille ylivoimaisen osaamisen ja/tai kustannustehok-kaan differoitumisen tuottavaa ydinosaamista tulevaisuudessa, miten ja mihin niche-markkinoihin saa otetta.

5. Muunnetaan globaalin vastuunoton kysymykset asiantuntijamielipideperustaiselleaikavälille määrittelemällä visiotulkin tehtävät. Kehitystä ohjaavien lakien puutteentai epäjatkuvuusajankohtien tunnistusongelmien takia aikavälin tutkimuksissa tar-vitaan intuitiivisia menetelmiä, esimerkiksi delfoitutkimusta tai ristikkäisvaikutus-analyyseja. Delfoitutkimuksella tuotetut konsensuskuvat tai rakennemuutosanalyy-seihin kiinnittämättömät skenaariot ovat ongelmallisia tulkita. Yhtenä tulkintatapanaon taitavasti käytetty ”tiettyä ajankohtaa organisoivaa periaatetta” (Ruokanen &Nurmio 1995, s. 74). Toisaalta verrattaessa saman projektin työkirjaa (Suomi-skenaariot 1995) näkee, että työn tekovaiheessa on syntynyt paljon sellaista eriajankohtien jäsentelyä täsmentävää tietoutta, joka ei loppuraportista ilmene. Pysy-vien ja muuttuvien rakenteiden avulla tapahtuva muutossääntöjen etsintä on delfoi-tutkimuksesta poikkeava tapa edetä (Mannermaa 1991). Tähän liittyen klusteri-muutos on yksi tapa tulkita evolutionaarisuutta, tavanomaisempaa on kuitenkin pu-hua megatrendistä, selkeistä muutoksen valtavirroista (Toffler 1980 ja 1981).Asiantuntijamielipideperustaisen aikavälin ongelmallisuutta lisää, jos globaalinvastuunoton aineistoa tuodaan evolutionaarisuuden nimissä tälle aikavälille. Tällöintulosteisiin jäisi liian paljon täsmällisyystasoltaan poikkeavaa aineistoa.

211

5. Mallinnuksen jatkosovellutukset5.1 Ennakoivan ohjantajärjestelmän käytöstä

Luodun mallinnuksen käynnisteillä olevissa sovelluksissa parannetaan sen osien toimi-vuutta, kehitetään yhteiskäyttöominaisuuksia sekä luodaan edellytyksiä mallin pysy-välle käyttöön otolle kolmessa tapausesimerkissä. Jokainen yhteiskäyttäjien ennakoivanohjantajärjestelmän sovellus palvelee tapausesimerkin ongelmien ratkaisuja. Ongelmatovat harvoin hyvin määriteltävissä, mikä nähdään seuraavista tapausesimerkkikohtai-sista tarkasteluista.

Kuviossa 43 (s. 167) esitetään tapausesimerkeissä ”Osaava omistaminen kiinteistöliike-toiminnassa” (Oskito), Suomi 2020, ”Pietarin tasapainoisen kasvun malli” sekä ”Maa-seudun markkinaperäisen virtuaaliyrityksen laadinta” ennakoivan ohjantajärjestelmänsyvennettäviä osia. Kohdassa 2.1.2 on esitetty mallinnusta soveltavien tapausesimerk-kien ”empiiriseksi haasteeksi” strategia, joka maksimoi tietoyhteiskunnan toisen suku-polven työtehtävien määrän Suomessa vuoteen 2010 edettäessä. Oskitossa tutkitaantietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävien uusissa kasvukeskuksissa aiheutta-man vaikean tilatarveongelman ratkaisua. ”Maaseudun markkinaperäisen virtuaaliyri-tyksen laadinta” käyttää Foresight-analyysien muotoilua maaseudulle sopiviksi yritys-verkoiksi. Suomi 2020 -tutkimus selvittää maakuntien kehittämistavoitteita ja -välineitävuoteen 2020. Tapauksista ”Pietarin tasapainoisen kasvun malli” (Sneck 2001b) onriittävän suuri koko mallinnuksen läpikäyntiin. Pietarin kriittisten haasteiden hallitsemi-seksi mallinnuksen tehtävänä on ohjata talousaluetta uusille toiminnan urille soveltaenkohdan 2.1.2 tarkastelua.

Tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtäviin siirtyminen aiheuttaa kasvukeskuk-sissa suuren tilakysynnän kasvun. Oskitossa MoneyProP-menettelyllä arvioidaan uu-sien, toimitiloja tarvitsevien yritysten kassavirrat. Näistä kassavirroista tietty osa siirtyyvuokrina toimitilojen omistajien pääomiksi. Tapausesimerkissä yhteiskäyttäjien toi-mintamallien kehittäminen tapahtuu muotoilemalla tapa laatia kiinteistöalan toimijoidenyhteinen alueellinen kiinteistöstrategia sekä päivittää strategiaa jatkossa. Oskito-hankkeessa täsmennetään ehtoja, joilla toimijoiden yhteisen järjestelmän avulla osal-listujakaupungit kykenevät osoittamaan sijoittajille kehitykseen liittyvien riskien hal-lintavälineistön. Tamperetta esimerkkinä käyttäen tehdään uusiin toimitiloihin tulevienuusien yritysten liiketulojen ja liikevoiton arviointi, samoin kehitetään yrityskehityksenohjannan ja ennakoivan aikuiskoulutuksen yhdistämistä kasvuun ja tilastrategioihin.Sitomalla tilojen käytön kustannukset elinkeinoelämän tuloihin voidaan pohtia, mitenkiinteistöjen ominaisuuksilla kaupunkikuvaa on varaa kehittää. Näin yhteiskäyttäjienennakointitietoutta elinkeinojohtamisen toteutusalustoille kohdistava järjestelmä luokeskustelupohjan alueen kehityksen ja kiinteistöstrategian yhteensovittamiselle.

212

Suomi 2020 -tapausesimerkissä sovelletaan mallia ohjaamaan Suomen elinkeinoraken-ne mahdollisimman menestyväksi vuoden 2020 olosuhteissa. Alueellisen elinkeinojoh-tamisen toteutusalustat ovat tärkein hyödynnettävä osuus ohjattaessa tietoyhteiskunnantoisen sukupolven menestystyötehtävien kehittämistä eri alueille. Toteutusalustoillasaadaan osa alueista mukaan verkostoissa tapahtuvaan innovaatioiden kehittelyyn, osaverkostoissa tapahtuvaan tuotekehittelyyn ja osa tuotannon läpivientiin verkostoissa.Maakuntien kehittämisvastuussa rahoittaja-, verkottaja- ja toimeenpanoroolit on selvi-tettävä. Hyödynnettävinä mallin osina ovat innovaatioiden ennakointi, menestystulkkisekä VTT MoneyProP -laskelmat, joilla mitoitetaan alueittaisia investointeja tulevienmenestystuotteiden kehittämiseksi suhteessa niistä saataviin tuloihin.

Maaseudun markkinaperäistämiseksi tarvitaan verkostoyrittämisen esimerkkejä useiltaeri aloilta. Verkostotalouden liiketoimintakonseptit maaseutuyrityksissä kehittävät ta-poja viedä eri toimialoja koskevaa, markkinaperäistä yrittämistä maaseudulle yhteistenennakointijärjestelmien avulla. Työssä lasketaan, millä taloudellisilla resursseilla kan-nattaa eri alueita kehittää, miten koulutus kykenee hajautetun alihankinnan verkostojenkautta työllistämään haja-asutusalueilla asuvia. Vaasan verkostoaluekeskus -ohjelmahakemuksessa hahmotettujen elinkeinojohtamisen toteutusalustojen avulla työ-voiman osaamiskvalifikaatiot saadaan tarvittavalle tasolle. Maaseudun yritystoiminta onkyettävä verkottamaan Suomi 2020 -tapausesimerkissä kehitettäviin tapoihin viedä in-novaatiohakuista toimintaa pienverkostoihin. Ilman verkottumisen tuottamaa tukea syvämaaseutu ei säilytä riittävää osaa elinvoimastaan seuraavina vuosikymmeninä.

5.2 Osaava omistaminen kiinteistöliiketoiminnassa

5.2.1 Tapausesimerkin Oskito tutkimusstrategia

Tapausesimerkki Oskitossa kehitetään ennakoivan ohjantajärjestelmän yhteiskäytössävaadittavia ominaisuuksia tuottamalla tapa laatia ja ylläpitää alueellisia kiinteistö-strategioita. Tätä varten mallinnuksen tapausesimerkeistä on koottava yhteiskäytönedellytyksiä koskevat kokemukset. Tapausesimerkissä toimitilarakentamisen ylärajakiinnitetään kohdan 2.1.2 asetelmaan, jonka mukaan Suomeen kehittyy seuraavienkymmenen vuoden aikana 250 000 tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävää.Näitä työtehtäviä varten voi ennakoida tarvittavan uusia tai kunnostettavia toimitilojanoin 30 krs-m2 henkilöä kohden eli suuruusluokalleen 7,5 miljoonan kerrosneliömetrinverran. Toimitilarakentamistarve leviää myös muille seuduille kuin viime vuosikym-menen kasvukeskuksiin. Jotta 1990-lukua vastaava taloudellinen kasvu olisi mahdol-lista, on kiinteistömarkkinoiden toimittava aikaisempaa paremman ennakointitietoudenvarassa. Tässä kohdassa tarkastellaan kiinteistöalan toimijoiden koordinoitua yhteis-toimintaa alueellisen kiinteistöstrategian laadinnassa, seuraavassa kohdassa kaupunki-seudun elinkeinojohtamisen toteutusalustojen käyttöä alueellisen kiinteistöstrategian

213

tukena ja kolmannessa Oskitoa käsittelevässä kohdassa selvitetään erityisehtoja, jotkatekevät tiettyjen kaupunkiseudun painopisteisiin kuuluvien yritys- tai toimialakohtaistenkiinteistöhankkeiden erityistuen perustelluksi.

Oskitossa kehitetään tulevaisuustietouden täsmällisyyttä taulukossa 13 yhteensovi-tetuilla hypoteeseilla. Tämän avulla edetään alueellisen kiinteistöstrategian ja sen tar-vitsemien toteutusalustojen rakentamiseen. Verrattaessa taulukkoa 13 vastaaviin aikai-semmista tapausesimerkeistä tehtyihin asetelmiin nähdään työn läpiviennin yksinker-taistuvan, kun toimijoiden koordinoituun yhteistoimintaan tarvittava ennakoiva ohjanta-järjestelmä on tiedossa. Aikaisemmissa tapausesimerkeissä sitä on vasta kehitetty.

Taulukko 13. Osaavan kiinteistönomistuksen kehittelyhypoteeseista johdettu alueellisenkiinteistöstrategian edellyttämän ennakoivan ohjantajärjestelmän systematiikka.

1. Alkuoletukset jakoetilanne

ICT-alan palvelutuotteet parantavat tuottavuutta kaikilla vanhoilla toimialoilla, mikä ai-heuttaa jatkuvan kasvun suuressa osassa kansantaloutta. Suomalainen osaamiskeskusajatteluon tuottamassa kokeiluasteelle meneviä tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtäviäjopa 250 000 v. 2010 mennessä, suuri osa niistä ei mahdu nykyisiin kasvukeskuksiin. Ole-massa olevat toimitilat eivät riitä tarjolla olevan rakenteellisen muutoksen hallintaan, jotenon luotava alueellisia ennakoivia ohjantajärjestelmiä, joilla alueelliset kiinteistöstrategiatsaadaan toimiviksi

2. Ympäristö-analyysi ja ul-koisvaikutus-kentän määrittely

Globaalissa vaihdannassa suomalaiset tavat toimia ja työtehtävät lisäävät pääomien tuloaSuomeen sekä suomalaisen tietouden ympärille rakennettavien verkostotalouden yritystenvientiä muualle maailmassa.Ellei suomalainen kiinteistöliiketoiminta reagoi kysyntäpiikkeihin, kasvu voi tapahtua jos-sain muualla ja Suomi voi jäädä ilman vaativimpia ja parhaiten tuottavia työtehtäviä.Kiinteistöliiketoiminnan veroasetelmat eivät tue tarkoituksenmukaisen, pitkäaikaisen kiin-teistöomistuksen läpivientiä

3. Perushypoteesit h1: talouden pitkäaikainen, kestävä kasvu on pääsääntöisesti uusista toimintatavoista jaosaamiskvalifikaatioista johtuvaa

h2: klusteriajattelu on jo muodostanut sellaisia rakenteita, että taloudessa on välttämättäkytkettävä toisiinsa useita eri toimialoja sekä innovaatioprosessiin osallistuvia tehoja

h3: potentiaalinen kasvu on niin suurta, että osaava työvoima loppuuh4: kaupunkiseutujen yhteistoiminta on niiden kannalta ainoa tapa saada väestö parhaisiin

positioihin työmarkkinoillah5: kiinteistön omistaminen tulevaisuudessa edellyttää siinä harjoitettavan liiketoiminnan ja

liiketoiminnan asiakkaiden tuntemustah6: yritys omistaa toimitilan usein vain, jos sen kate varsinaisesta liiketoiminnasta on sama

kuin ao. kiinteistön omistajan siitä vuokraamalla saama kate; jos kate liiketoiminnasta onsuurempi, kiinteistö myydään; vain erikoistapauksissa kiinteistöistä saatava kate on suu-rempi kuin siinä harjoitettavasta liiketoiminnasta saatava kate

h7: tulevaisuudessa ensimmäinen välivaiheen omistaja toteuttaa valtaosan kaavoituksenteknisistä tehtävistä

h8: tulevaisuudessa kaavoituksen perustana ovat erilaiset toimitilojen kehittämisen yhdis-telmät, jotka on valmisteltu siltä varalta, että jokin ennakoitu hanke lähtee liikkeelle.Niistä vastaavat toimijat koordinoidussa yhteistyössä. Kaavoitus voi käynnistää uudisra-kentamista, joka ketjussa vapauttaa kriittisesti tarpeelliset tilat.

214

4. Johdetuthypoteesit

hj1: kestävän kasvun perushypoteesi luo taso-odotuksen kiinteistömarkkinoiden koosta jaluonteesta

hj2: tulevat kiinteistöt rakennetaan tulevan yrityskannan liiketoiminnan tuottamilla tuloillahj3: kiinteistökannan määrä ja rakenne määrittävät sen soveltuvuuden tulevaan käyttöönhj4: rakennusalan ennakointijärjestelmän ja Vaasa 2010 action planissa yhteisötasolle viety

menestyshakuisten yritysten rooli porrasnostomallin käynnistäjänä ja siihen kytkettävävuositason täsmäkoulutusrakenne luovat sijoittajille uskoa kiinteistömarkkinoiden pysy-vyyteen

hj5: sijoittajan attraktio riippuu kiinteistön ”brändiin” ym. perustuvista tuotto-odotuksistahj6: käyttäjän toimivuusvaatimusten arviointi ja toteuttaminen rutiinia kiinteistöalallahj7: osaavan omistamisen maksimoi sellainen partnership, joka kytkee toisiinsa kiinteistön-

hallinnan sekä kiinteistössä toimivien yritysten ja heidän asiakkaidensa toiminnan tuenhj8: osaavalla, tarkoituksenmukaisella välivaiheen omistajalla on oltava seuraavat ominai-

suudet: luo kiinteistön käyttäjille tehokkaat, toiminnallisesti kiitettävät puitteet sillävuokratasolla, joka on käyttäjille optimaalinen (huom. katesuhteet)

hj9: osaavan, tarkoituksenmukaisen välivaiheen sekä pitkäaikaisen omistuksen edellytykse-nä on ennakoitujen tilojen ennakoiva kaavoitus, johon ensimmäinen välivaiheen omistajatekee yksityiskohtaiset valinnat, joista muut osaavat jatkaa

hj10: osaavalla, tarkoituksenmukaisella pitkäaikaisella omistajalta vaadittavat ominaisuudet:- jälkimarkkinoiden hallinta, ostotilaisuuksia luova taho, kyky purkaa tarvittaessa

omistus- operaattori- developer

hj11: Toimijoiden koordinoitu yhteistoiminta, joka johtaa tarkoituksenmukaista pitkäaikaistaomistusta edeltävään välivaiheen omistusten ketjuun

5. Hypoteettistentulevaisuuden vi-sioiden (tilojen)kehittäminen.

EnnakointimenetelmätTulevaisuuden tilan luonti:− Tieteen kaksitasoteorian avulla luotu ehdotelmallinen tulevaisuuskuvaPolkuanalyysit− uuden työvoimarakenteen kehittämiskoe, poistetaan 10 % nykyisistä työtehtävistä ja

kehitetään niiden tilalle uudet− uusien sosiaalisten innovaatioiden läpimenotaso− kehityspolkujen arviointi ja oikeiden peliratkaisujen kehittäminen usean yhteiskäyttäjän

ennakointijärjestelmän avullaEnnakointitulosteiden ja toiminta-alustojen yhteensovitus

6. Hypoteettistentulevaisuuden(visioiden) tilojentestaus, täsmen-täminen ja hyö-dyntäminen

Ennakoiva ohjantajärjestelmä,Tehdään verkkoon kaupunkikohtaiset perusennusteet ja luodaan kaupunkikohtainen peli-areena. Siinä tarvitaan syötemekanismeina tulevien innovaatioiden muuntotulkit 2 ja 1,porrasnostomallin toteutusohjelma, koulutusjärjestelmän kytkentä yritysten kanssa jne.Eri toimijat voivat kehittää valmiuksiaan ennakoivan ohjantajärjestelmän kautta, samoinjärjestelmän sisältämiä ennusteita voivat eri tahot korjailla.Erityishuomio asetetaan sille, että kaupunkiseudut kykenevät kuvaamaan tulevaisuudeninnovaatioiden kytkennät työvoiman osaamiseen ja riittävyyteen. Näin alueen hankkeidenrahoitus ei kärsi turhista riskilisistä, joita sijoittajat asettavat pääomien tuotolle.

7. Toimijoiden yh-teistoiminta: tie-dollisten osate-kijöiden proses-sointi, ohjausim-pulssit toteutus-alustoille, toimi-joiden yhteisetstrategiat ja to-teutusalustat

Toimijoiden koordinoitu yhteistoiminta edellyttää elinkeinojohtamisen toteutusalustojenyritysten kestävää kasvua tukevien mekanismien lukutaitoa kiinteistöalan toimijoiden kes-kuudessa. Tiedollisena osatekijänä tarvitaan ennuste työvoima- ja yrityskehityksestä, jokamäärittää tilatarpeen luonteen. Rahoitusinstrumenttien älykäs käyttö edellyttää vuokralais-yritysten liiketoiminnan hyvää tuntemusta, yrityskehitys toimii ohjausimpulssina ja rahoi-tusinstrumenttien käyttö sovitetaan yritysten kehityslogiikkaan. Näin kyetään muodosta-maan alueellinen kiinteistöstrategia, toimijoiden koordinoidun yhteistoiminnan linjaus. Yh-teistoiminnassa ratkaistavien asioiden kytkennät esitetään kuviossa 55. Kuvio 57 on yhteen-veto alueellisen kiinteistöstrategian teemoista ja ohjannan välineistä.

215

Ennakointijärjestelmä ei poista tarvetta operoida heikosti täsmentyvien muutostekijöi-den ja heikosti hyödynnettävissä olevien päätelmien parissa. Itse asiassa mallinnus an-taa aikaisempaa paremmat valmiudet etsiä tärkeitä muutospaineita heikosti tunnetuistamuutostekijöistä. Siksi kuviossa 54 esitettävä hypoteesijärjestely kattaa arvaus-, seu-ranta, varautumis-, toiminta- ja ratkaisukykyjen kehittämiseen.

Vanhan tiedon täsmällisyystasoUuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

1. Kaaos, yllä-tykset, sattuma.

2. Aikai-sia indi-kaatto-reita

3. Tekijänsisältö eiole täsmäl-lisesti mää-riteltävissä

4. Tekijäon täsmälli-sesti mää-riteltävissä,mutta senkehityk-seen eivoida vai-kuttaa

5. Tekijäon täsmälli-sesti mää-riteltävissäja sen kehi-tykseenvoidaanvaikuttaa

6. Tekijä ontäsmällises-ti määritel-tävissä jasen kehitystävoidaanhallita

Yllätyksentunnistus hj1

Epävarmuudenhyväksyntä

Indikaattorinpysyvyys hj2

Arvaus-kyky

Pysyvyyden-Tunnistus hj3

Seuranta-kyky

Kestokynnyksenarviointi hj4

Varautu-miskyky

Toteutusalustojeninnovointi hj5

Toiminta-kyky

Toteutusalustojenkehitys hj6

Ratkaisu-kyky

Kuvio 54. Hyödynnettävyyden haku johdetuilla hypoteeseilla Oskito-hankkeessa.

Pysyvyyden tunnistamista koettelevat, seurantakykyä tavoittelevat hypoteesit on joh-dettu vaihtoehtoisista valtakunnallisista elinkeinostrategioista. Toteutusalustojen inno-vointi johtaa ratkaisukykyyn eli määrittää kiinteistömarkkinoiden muodot sen mukaan,mihin uudet kiinteistöt Suomessa rakennetaan ja mikä niiden käyttötarkoitus on. Esi-merkiksi jos joudutaan rakentamaan julkisen sektorin omistama toimitila, taloudellisenriskin siirto valtiolle vastavakuuksien avulla ei tuota mitään hyötyä, ellei alkavan yri-tyksen tueksi ole riittäviä elinkeinojohtamisen toteutusalustoja.

Oskitossa erityisongelma on kiinteistöjen omistaminen ja kiinteistöihin sijoittaminenuseassa keskuksessa tapahtuvan kasvun tilanteessa. Työvoimakysynnän aiheuttamatoimitilatarve on niin suuri ja perinteisten kiinteistösijoittajien kiinnostus vuoden 2002asenteilla uusiin kasvukeskuksiin niin pieni, että uudentyyppinen alueellinen elinkeino-strategia ja kiinteistöstrategia on kytkettävä ratkomaan toimitilaongelmaa. Kytkentääkehittävä Oskiton tutkimusstrategia ja alueellisen kiinteistöstrategian edellyttämä yh-teiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä esitetään kuviossa 55.

216

Kuvio 55. Oskiton tutkimusstrategia.

Tutkimusstrategiaan sisältyy Vaasa 2010 action plan -tutkimuksessa (Sneck & Mäntylä1999) kehitetty toteutusalusta. Mäntylän (2000, 2001a, 2001b) kehittämällä alueanalyysi-systematiikalla tehdään alueelle tavoitteellinen elinkeinoskenaario. Innovaatioiden enna-kointijärjestelmä sekä ennakoiva aikuiskoulutus ovat uusia elinkeinojohtamiselta edellytet-täviä toteutusalustoja. Tutkimusstrategiassa selvitetään, mille tasolle kyseinen ennakointi-järjestelmä on vietävä ja miten siitä on informoitava uusille omistajatahoille, jotta tarkas-teltava alue kiinnostaisi näitä tahoja omistuskohteena. Mitä enemmän uusien toteutusalus-tojen käyttökyky luo vakautta kiinteistöjen kysyntään, sitä suuremmaksi uusien omistajata-hojen mielenkiinto aluetta kohtaan kasvaa.

Valmis toimitilakanta, krs-m2

TARJONTA Kiinteistöjalostaminen

KYSYNTÄ

Pysyvässä käytössä

Vaihdossa/ vuokratta-vana

Tila, jolle ei ole kysyntää VALMIS

TOIMITILA-KANTA

YHTEENSÄ

TARVITTA-VA UUSI TOIMITILA

YHTEENSÄ

Vanhat rakennuk- set poistetaan jatilalle rakenne-taan uusia

Vanhan raken-nuksen uudis-taminen/käyt- tötarkoituksen muuttaminen

a. huippuyritykset

b. perustuotanto- yritykset

c. uudet yritykset

d. luopuvat yritykset

YHTEENSÄ

• Peruskoulutus• Yrityksiin kytketty

ja muu ammatillinenaikuiskoulutus

V. 2005–2010 hyödynnet-tävien innovaatioiden haku,avoin teknologiastrategia

Suhteutus valtakunnallisen elinkeinostrategiantavoitteisiin tietoyhteiskunnan toisensukupolven työtehtävien osalta v. 2010

Kiinteistöstrategiaprosessi

Työvoimanporrasnostomalli

Menestystuote-hakuisten yritystenkehitysohjelmat

Ammatillistakoulutustaohjaavatinnovaatiot

Seuraava tuotesukupolvi,globaalit markkinatv. 2005–2008

Menestystuote-hakuiset yritykset

Yrityskasvunlogiikka

Tavoitteellinenelinkeino- ja työ-paikkaskenaario

Yrityksellä hyvä tuote,valmis tuotantoprosessi, sevain otetaan käyttöön tulo-kaupungissa, hajautettualihankinta

KiinteistönomistajatSijoittajat• Osaavan omistuksen ehdotelmalliset mallit

Tarvittava uusi tila, krs-m2

217

Alueellisen kiinteistöstrategian lähtökohtana on alueellisen elinkeinostrategian perus-teella laadittu käsitys toimitiloja tarvitsevien yritysten luonteesta ja siten tarvittavientilojen toiminnallisista ja laadullisista ominaisuuksista. Toimitilat voidaan suunnitellaennalta niihin käyttötarpeisiin, joita elinkeinoelämällä jatkossa on. Tiloja käyttävienyritysten liiketulot ja kate puolestaan määrittävät muita kiinteistöille asetettavia vaati-muksia. Elinkeinojohtamisen toteutusalustoja on kehitettävä tukemaan yrityksiä, joidentuotesukupolvien pituus lyhenee oleellisesti aikaisemmasta. Siksi toimitilamarkkinoi-denkin luonne uhkaa muuntua epävakaaksi. Tässä toimintaympäristössä kaupunkiseu-dut muotoilevat toiminnallisia rakenteitaan ja tulevaa kaupunkikuvaansa.

Perinteiset institutionaaliset omistajat eivät toimi keskisuurissa kaupungeissa, kolmen vuo-den vuokrasopimusten parissa eivätkä kasvualoilla, joilla alkavista yrityksistä on pidettävähuolta. Keskisuurten kaupunkien epävakaan tilakysynnän ongelman ratkaisee nykyisin väli-vaiheen omistaja, joka ottaa riskin uuden kohteen aloittamisesta, vaikka kaikki vuokralaiseteivät ole selvillä. Kaupunkiympäristö rakentuu tämän toimijatyypin taitojen – ja kyseisentoimijan ottaman riskin – varassa. Kuviosta 56 voi hahmottaa tarvittavan osaavan omistami-sen suuruuden, joka on aikaansaatava alueellisten kiinteistöstrategioiden avulla.

Kuviossa 56 esitetään alueellisen kiinteistöstrategian rooli elinkeinostrategialla tavoi-tellun kehityksen hallinnassa. Kuvaaja Talki esittää tilannetta, jossa toimitilakysyntä ja-tarjonta ovat tasapainossa. Lisäksi suurin osa toimitiloista on yksityisessä omistukses-sa. Tässä ”ihannestrategiassa” toimitiloja tuotetaan juuri markkinat vakaana pitävä mää-rä, joka jakautuu yritysten tilatarpeiden mukaisiin ratkaisuihin. Lisäksi julkinen tuo-tanto pysyy markkinoiden kyllästymisrajan Tke (vrt. alahylkyraja vaiheittaisessa ske-naariomenetelmässä) alapuolella. Markkinoilla julkisen sektorin omistamien tilojen”uskotaan täyttyvän aina ensiksi”. Yksityisten toimitilojen käyttöaste jäisi liian alhai-seksi, jos kyllästymisraja ylittyisi. Siksi niiden rakentaminen lakkaa kyllästymisrajanylittyessä. Jos tavoitteellinen julkinen omistus etenee käyrää Tke, tavoiteltu yksityinenomistus kattaa kuvaajien Talki ja Tke välisen osuuden. Jos Tke ylittyy, saattaa tilatuo-tanto jäädä kuvaajalle Teialki ja ääritapauksessa kokonaan julkisen sektorin kannetta-vaksi. Julkisen sektorin kyvylle huolehtia kaikesta tilatuotannosta tulee raja eteen ku-vaajalla Teialki.

Näin ollen kuvaajien Teialki ja Tke välinen osuus kuvaa sitä aluetta, jota hallitsemaanerityisesti tarvitaan osaavaa omistusta. Sekin jakaantuu kahteen lohkoon. Elinkeinojoh-tamisen toteutusalustoilla voidaan kehittää toimintaympäristöjä, joilla alkavat yrityksetpääsevät kasvuun tai muuten vakaalle uralle. Ne tarjoavat vakaat toimitilamarkkinat,joilla käyttöaste saadaan riittävän korkeaksi ilman innovatiivisia rahoitusinstrumenttejatai kiinteistöalan toimintamalleja.

218

Tavoitteellisen skenaa-rion, elinkeinostrategianmukainen, alueelliseksikiinteistöstrategiaksimuotoiltu toimitilatarve

Ei yhteyttä elinkeinostrate -gian ja alueellisen kiinteistö -teistöstrategian välillä , jol-loin rakentaminen ei riitäturvaamaan tavoitteellisenskenaarion toimitilatarvetta

Osaava omistus, jokasaavutetaan elinkeino-johtamisen toteutus-alustoja käyttäen

Innovatiiviset instrumentti - jatoimintatapavaihtoehdot , joil-la estetään tilatarjonnan kyl-lästymisuhka” ja varmistetaanelinkeinokehityksen edellyttä -män kiinteistökannan markki -naperäinen rakentuminen

Optimaalinen, tavoiteltu julki-nen toimitilaomistus, markki-noiden kyllästymiskäyrä

Toimitilatarve(työpisteiden lkm,krs-m2)

Aika

Talki

Teialki

Tke

T ku

Tavoiteltu yksityinentoimitilaomistus,mahdollinen osaavanomistuksen mallissa

Liian suuri julki-sen toimitilaomis-tus kyllästää mark-kinat, osoitettuosuus jäärakentamatta

Kuvio 56. Alueellisen toimitilatuotannon ja toimitilamarkkinoiden vakauden riippuvuusohjantavälineistöstä.

Vaikein asia jää kuvaajien Tke ja Tku välille. Kuvaajalle Tku mentäessä kyllästymisenestävä julkinen omistustaso Tke uhkaa ylittyä pysyvästi. Tällöin on ensisijaisesti elin-keinojohtamisen välineistöllä saatava yritysten kehitys hallintaan. Toisena vaihtoehtonaon innovatiivisilla kiinteistöalan rahoitusinstrumenteilla ja toimintatavoilla purettavaliiat omistukset yksityisille markkinoille. Näin päästään kyllästymisen estävälle kuvaa-jalle Tke. Jyväskylän alueellinen kiinteistöstrategia on pysytellyt niin lähellä kuvaajaaTke kuin leasing- ja osaomistusjärjestelyjä käyttäen on ollut mahdollista. Kaupunki-seutujen alueellisten kiinteistöstrategioiden tehtävänä onkin eritellä toimenpiteet, joillaomistuksen nousu kuvaajalta Tke kuvaajalle Tku estyy. Merkittävin haaste on yhteenso-vittaa elinkeinojohtamisen toteutusalustat kriittisten kasvuyritysten tueksi ja samanai-kaisesti palvella kyseisiä yrityksiä osaavan omistamisen välineillä.

219

Jotta kuvaajalla Tke voi ylipäätään pysyä, tarvitaan osaavan omistuksen edellyttämiäkiinteistöliiketoiminnan palveluja. Lisäksi on oltava vaihtoehtoisia toimintatapoja, joillastrategisia painopistealoja palvelevat julkisomisteiset kiinteistöt saadaan vietyä yksityi-seen omistukseen. Jotta julkinen kiinteistön omistus voi pysyä tarkoituksenmukaisenkokoisena, jokainen alue tarvitsee vastinpariksi selkeän kuvan tulevaisuuden tarkoituk-senmukaisista pitkäaikaisista osaavista kiinteistönomistajista. Siirtomekanismin hallin-taa varten on kehitettävä uusia välineitä, mm. yksityisen ja julkisen sektorin yhteisra-hoitusmalleja sekä osaomistusmalleja.

Erityisen vaarallinen on tilanne, jossa julkinen omistus on jo noussut uralta Tke uralleTku ja josta työllistämisen takia joudutaan edelleen etenemään kohti uraa Talki. Tähänkriisiin Oskitossa kehitettävät ratkaisut sivuavat enemmän elinkeino- kuin kiinteistölii-ketoimintaa. Onnistuva alueellinen kiinteistöstrategia suuntaa tarvittavat pääomatmarkkinaperäisesti kiinteistöliiketoimintaan. Nykyiset omistajatahot ja omistamisenmallit eivät tähän kykene elinkeinorakenteen muutoksen aiheuttaessa rakentamispai-neita. Tehtävänä on mm. (Nummelin 2001):

- Kaupunkien uusien haasteiden määrittäminen kiinteistösijoitusten riskien pienentä-misessä

- Uusien omistusprofiilien kokeellinen kehittäminen, täsmentäminen sekä tarkoituk-senmukaisten omistajien määrän ja koon iterointi kaupunkiseuduittain.

Tulevaisuudessa osaava omistaja, joka osaamisellaan ja yhteyksillään saa kilpaili-joitaan paremman tuoton tietylle täsmälliselle kiinteistösijoitukselleen, osaltaan

- vahvistaa tiloissaan toimivien yritysten kestokykyä ja- hakeutuu toimitilan omistajaksi niissä toimitilan tai toimitilassa toimivan yrityksen

elinkaaren vaiheissa, joissa se on taidoiltaan sopivin omistajataho.

Isojen omistajien lisäksi tarvitaan paikallista operaattoriosaamista, joka joko hoitaakiinteistöjä tarkoituksenmukaisena pitkäaikaisena omistajana tai muotoilee ne isojenomistajien näkökulmasta kannattavaan kuntoon väliaikaisena omistajana. Osaavatomistajat ja muut kiinteistöalan toimijat tarvitsevat kaupunkien taholta aikaisempaatarkempaa tietoa elinkeinoelämän kehityksestä. Sen varassa on nähtävä mm.

- valittujen kasvualojen määrä, niillä toimivien yritysten tuleva katetaso sekä koulu-tetun työvoiman riittävyys

- alkavan, uuden liiketoiminnan pysyvyyteen liittyvät riskit- toimitilojen käyttöaste.

Nopeaan kasvuun liittyvien kiinteistöstrategioiden laadinnassa ja odotettaessa, että alka-vasta liiketoiminnasta tulee kannattavaa, tarvitaan väliaikainen omistajaratkaisu. Mitätodennäköisimmin strategian osana kaupungin elinkeinotoimi kouluttaa erilaisia yritys-

220

verkostoja kasvavassa liiketoiminnassa tarvittavien toimitilojen osaaviksi omistajiksi.Välivaiheen omistajat valmistelevat sekä yrityksiä että kiinteistöjä markkinakelpoisiksi.Jos elinkeinojohdon toteutusalustoilla kyetään vakaamaan yritysten kasvua sekä kestä-vyyttä, pitkäaikaisia omistaja – sijoittajayhdistelmiä saattaa syntyä. Ongelmaisen väli-vaiheen ylittämistä hahmottaa seuraava vaiheistus:

- 1–2 vuoden välivaiheomistaja (huolehtii yritysasiakkaan toiminnan alusta ja toimi-tilan pitkän aikavälin markkinakelpoisuudesta)

- 5 vuoden välivaiheomistaja (huolehtii yritysasiakkaan toiminnan laajentamisesta jatoimitilan pitkän aikavälin markkinakelpoisuudesta)

- Tarkoituksenmukainen pitkäaikainen omistaja (huolehtii vain toimitilan tuottavuu-desta).

Markkinoille tulo- ja lähtötilanteiden logiikka ja joustava toteutuminen kytketään alu-eelliseen kiinteistöstrategiaan. Samoin välivaiheen omistajille luodaan yhteys paikalli-siin yrityskiihdyttämöihin ja muihin paikallisiin organisaatioihin, kuten koulutuslaitok-siin. Kiinteistöalan palveluyhtiöiden on tuotettava välivaiheen omistajien tarvitsemapalvelutoiminta, koska välivaiheen omistajat toimivat kohteessa vain hetken eivätkä voivastata ylimääräisistä toiminnoista. Väliaikaisesta omistamisesta tarkoituksenmukai-simpaan pitkäaikaiseen omistajuuteen vievät ketjut vaihtelevat paikkakunnittain. Alu-eelliset ennakointijärjestelmät tuottavat ohueltakin perustalta lähtevässä yritystoimin-nassa tarvittavan tietotuen. Tämän koordinoidun yhteistoiminnan kytkentä kiinteistölii-ketoimintaan on yksi, mahdollisesti kasvava edellytys kiinteistöjen käytön jatkuvuu-delle.

Välivaiheen omistuksen muuntaa pitkäaikaiseksi siihen erikoistuva, 5 vuoden välivai-heen tehtävät osaava toimija. Toimija rakentaa yksin tai partnerien kanssa kiinteistössäalkavan yrityksen kasvu-uran elinkeinoelämässä ja valmistaa kiinteistön toimimaankiinteistömarkkinoiden osana. Sitten toimija myy itsensä, kiinteistönsä tai laajentaamuille aloille kuin alkuperäinen. Alueellinen rahasto on yksi mahdollinen ostajataho.

Edellä kuvattu johtaa pitkäaikaisen omistajuuden syntyyn. Käsitys sopivimmista pitkä-aikaisista omistajista alueellisessa kiinteistöstrategiassa saadaan määrittelemällä niidenkoko ja kiinteistöissä toimivien yritysten toimiala ja erityispiirteet. Muutoin siihen joh-tavia välivaiheen omistusratkaisuja ei saada kehitettyä. Tyyppejä voisivat olla:

- partnership, jolla on kokemuksia sekä kiinteistöliiketoiminnasta että vuokralaistenliiketoiminnasta (tilanteissa, joissa yhdellä taholla ei ole osaavan omistamisenedellyttämiä taitoja),

- paikallistuntemusta omaavat operaattorit yksin tai kytkennässä muihin tahoihin.

221

Kuviossa 57 eritellään yhteenvetona osaavan omistuksen kehittämiseen kytkeytyvättoimijat toteutusalustoineen sekä alueellisen kiinteistöstrategian laadinnan lähtökohdat.Kuviossa esiteltävät asiat ovat vain pinnallinen kuvaus tulevaisuudessa edessä olevistahaasteista. Tulevaisuusajattelun näkökulmasta se kuitenkin osoittaa, miten yksityiskoh-taisiin asetelmiin analyyseissa joudutaan. Vasta kun toimijat tuntevat toistensa välineetne kykenevät yhdessä hakemaan win-win-rakenteita. Tältä perustalta alueellinen kiin-teistöstrategia voi vastata kasvun haasteisiin. Alueittain esiintyy kriittisiä tilanteita työ-paikkojen luomisessa sekä käynnistyvien yritysten vakaan kehityksen ylläpidossa. Nä-mä ongelmat pakottavat toimijat yhdessä varautumaan kiinteistöstrategioissa monimut-kaisiin omistusmalleihin ja -ketjuihin. Toimijoiden koordinoidun yhteistyön on vastat-tava mahdollisiin haasteisiin nopeasti.

Kuvioon 57 on linkityksellä yhdistetty se tietomassa, jonka pohjalta suomalaisesta tie-toyhteiskunnan toisen sukupolven ammattien ja työtehtävien varaan rakentuvasta kau-punkiseudun kasvumallista voi tehdä vientituotteen. Siinä on saatava toimimaan inno-vaatioihin perustuvan menestystuotehakuisen liiketoiminnan kasvu yhdenmukaisestiväestön työtaitojen kehittämisen kanssa. Uusiin toimintakonsepteihin perustuvat, yri-tysten kasvustrategiat, työvoiman porrasnostomalli, alueellinen kiinteistöstrategia sekäosaavan omistamisen sijoittamis- ja omistusmallit kiinteistöalalla. Näin laajojen yhdys-kuntakehittämisen kokonaisuuksien samanaikainen hallinta on edellytys, jolla tarvitta-vat investoinnit saadaan kohdemaan kiinteistösektorille. Sekä yhteisön tulokehitys ettäkiinteistöjen tuottaminen rahoitetaan samasta kassavirrasta. Puola on eräs mahdollinenkohdemaa huipputeknologiaperäiselle aluekehittämiselle kiinteistöinvestointeineen.Kohdassa 5.4 esitettävä ”Pietarin tasapainoisen kasvun malli” perustuu samaan asetel-maan.

222

Kuvio 57. Osaavan kiinteistönomistuksen ongelmat, kehitystavoitteet, spesifiset toimi-tilapalvelut sekä toimijat kytkettyinä ennakoivaan ohjantajärjestelmään.

• Väestön ja työvoiman määrä, väestön taloudellinenasema, elinkeinorakenne

• Työvoiman saatavuus ja maahanmuutto

• Starttiyritys, kasvuyritys, kypsä yritys• Huippukate, vaatimaton kate• Toimiala, yrityksen liiketoiminnan luonne,• yrityksen toiminnalliset ja laadulliset

tilavaatimukset

• Sähköisen kaupan osaaminen, laatuun pakottaminensekä partneroituminen verkottuneissa tuotantojärjes-telmissä

• Integroitunut tietotekniikka• Concurrent engineering• Älykkäät ja kestävät tuotanto- ja hoitojärjestelmät sekä

työmenetelmät• Materiaalien ja jätteiden kierrätys

• Välivaiheomistaja: edesauttaa vuokralaisyritystä markki-nakelpoiseksi sekä kiinteistöä toimivaksi kokonaisuu-deksi, omistajaksi tulo ja alalta poistuminen

• Rakentamisen aikainen välivaiheen omistaja• Välivaiheen omistaja haettaessa kiinteistöön pysyvät

vuokralaiset: paikallisosaamisellaan operoi asian, ottaaalkavan yrityksen osakkeita vuokravastikkeeksi, odottaapörssilistautumista, kypsymistä, operointiaika n. 5 vuotta

• Eettinen vuokrastrategia: ensin pieni vuokra, sittenmarkkinaperäinen, hyväksyy matalan tuoton, esim.Kaupungin kiihdytyskaista

• Tarkoituksenmukaisin pitkäaikainen omistaja, jokaosaamisellaan saa parhaan tuoton kiinteistöstä

• Uuden talouden liiketoimintamalleissa esim. partnership,joka hallitsee vuokraajayrityksen liiketoimintaa sekäkiinteistön kehittämisen

• Ennakoiva aikuiskoulutus ja työvoiman porrasnosto-malli, työvoima sovitetaan yritysten tarpeisiin enna-koivan aikuiskoulutuksen keinoin

• Ohjelmoitu, klusteri kerrallaan etenevä elinkeino-strategia ja innovaatioiden ennakointijärjestelmä

• Yritysverkostoissa: 1. innovaatioiden kehittely, 2. t&k-toiminta, 3. tuotannollinen hajautettu alihankinta

• Korkean tason koulutusta ja tutkimusta• Yrityskiihdyttämöt, starttityritysten tuet

• Omistajan vaatimukset• Käyttäjän vaatimukset• Käyttäjän henkilöstön vaatimukset• Käyttäjän asiakkaiden vaatimukset• Esteettömyys

ToimintatilatTerveellisyys ja sisäilmastoToimintayhteydet

Koettavuus

• Investointitalous• Elinkaaritalous• Käyttöikä• Akustiikka• Rakenteiden ja talotekniikan muunneltavuus• Käyttö ja huolto

Asiakkaan vaatimukset

Tuotanto- ja kiinteistönhoitoteknologia

Elinkeinojohtamisen toteutusalustat

Toimitilanyleisominaisuudet

Osaava omistaja, lähtöhypoteesit

Asiakasyritys, vuokralainen

Toimitilan teknis-taloudellisetominaisuudet

Toimitilan käytettävyys

Toiminnan vaatima muuntojoustoYlläpidettävyysAjanmukaistettavuus

Esteettömyys

Sijoittaja (pääomasijoittaja, määräaikainen rahoitus)

Tilaoperaattori

Aikavälinnimi

Analyysin luonne tuotettaessa enna-kointijärjestelmään sisäänsyötettäväennakointitetous

Järjestelmän sisäi-nen vanhan tietou-den muunto

Ostoskori1–3 v.

Kysynnän ja markkinamekanismienluonne

Korvaavatko ennakoidutmenestystuoteaihiotvanhan ostoskorinlogiikkaa ↑

Menes-tystuote4–8 v.

Alan innovaatioiden läpivientiväli-neistö

Menestystuoteaihioitakehitetään markkina-kuntoon ostoskorilogiik-kaan sopiviksi

3↑

↑

Asiantun-tijamieli-pide8–20 v

Suurten toimialamuutostenennakointi

Technology Foresight-näkymien muuntomenestystuoteaikavälintarkasteluun

2↑

Aluen ominaisuudet

• Tilatyyppi: 1. Megaluokka, 2. Uuden ajan (lasi)julki-sivu, 3. Tiloilta/toiminnoilta käyttäjälle räätälöity,

4. Historiallisen kannan uuskäyttö, 5. Vanhan saneeraus• Alueellinen sijainti sekä asema kansainvälisessä

vaihdannassa suhteessa yrityksen toimialan/klusterinvaatimuksiin globaalista asemasta ja imagosta

• Sijainti kaupunkirakenteessa ja asema jälkimarkkinoilla• Tilan muut jälkimarkkinaominaisuudet

• Tuottaa osaavan omistamisen edellyttämät palvelut• Saa vuokralaiset alkavaan rakennettavaan

toimitilakiinteistöön• Kykenee pitämään toimitilan täyskäytössä ja saa siitä

parhaan kassavirran• Kykenee tukemaan tiloja käyttävien yritysten

liiketoimintaa tila- ym. Palveluillaan• Kykenee tarvittaessa myymään toimitilan kokonaan

tai osina eteenpäin jälkimarkkinoilla

kohteena yrityksen liiketoiminnan asiakkaat,yritys suoraan, yrityksen toimitilakiinteistö• Yrityksen menestys ja sijoituksen aikaperspektiivi:

suora kassavirta, optio tulevaisuudesta• Riskivapaa tai riskeiltään hallittu toimintaympäristö• Motiivit kiinnittyä alueelle

223

5.2.2 Tampereen elinkeinojohtamisen toteutusalustoista

Elinkeinojohtamisen toteutusalustojen kehittyneisyydestä riippuu, miten paljon tieto-yhteiskunnan toisen sukupolven menestystehtäviä kullakin kaupunkiseudulla kyetäänluomaan. Kiinteistöalan toimijoiden näkökulmasta elinkeinojohtamisen ensimmäisenähaasteena on muodostaa luotettava näkemys tulevista globaaleista kasvuklustereista janiiden piirissä tapahtuvan innovaatiotyöskentelyn tuloksellisuudesta. Tätä on tarkasteltumallinnuksen yhteydessä kuviossa 43. Toisena haasteena on luoda kuva osaavan hen-kilöstön koulutuksen ja rekrytoinnin riittävyydestä innovatiivisen kasvun ympäristössä.

Kasvun osalta kohdan 2.1.1 valtakunnallinen elinkeinostrategia 2 asettaa Tampereelle25 000 tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työpaikkaa vuoteen 2010 mennessä. ICT-tehtäviin tulee 14 000 ihmistä, yhteyskeskus- ja teleoperaattorimaisiin palveluihin5 800, uusille klustereille 5 000 ja hajautetun alihankinnan piiriin 200. Tarkemmassaarviossa Mäntylä (2001a) on arvioinut Tampereen seudun työvoiman lisääntyvän n.23 000 vuodesta 2000 vuoteen 2010 mennessä. Edettäessä vuoteen 2015 työvoimaavoisi vielä tulla lisää n. 8 000 työpaikkaa. Mäntylän (2001a) analyysin mukaan Tampe-reen kasvuklustereille voisi vuoteen 2010 mennessä kehittyä yhteensä 26 700 uutta työ-paikkaa jakaumalla ICT 11 000, koneautomaatio 1 500, terveystekniikka 3 300, vies-tintä 4 300, osaamisintensiiviset yrityspalvelut 3 000 ja eTampereen jatkorakennelmat2 800 työpaikkaa.

Tampereen toimialoittaiset työvoimatavoitteet on sovitettava kapasiteettiin tuottaaosaavaa työvoimaa markkinoille. Taulukossa 14 kuvataan, minkälainen työvoimakehi-tys Tampereella ja Pirkanmaalla pitäisi saada tapahtumaan ennakoivan ohjantajärjes-telmän osoittamilla toteutusalustoilla. Tampereen elinkeinoelämään tarvitaan vuoteen2010 edettäessä pilot-rooli kolmella uusien klusterien sektorilla. Näistä jokaisen työl-listäessä noin 2 000 henkeä uusiutumistavoite saavutettaisiin.

Taulukko 14. Valtakunnallisen työvoimastrategia 2:n sovellutus Tampereella ja Pir-kanmaalla.

Kaupunkiseutu Kaup.seuduntyyppi

ICT Yhteyskeskus,palvelut

Uudet klusterit(bio-, nano- ym.)

Hajaut.alihan-kinta

Yhteensä

Tampere 14 000 5 800 5 000 200 25 000Muu Pirkanmaa 2 000 3 000 500 2 000 7 500Pirkanmaa 16 000 8 800 5 500 2 200 32 500Koko Suomi 85 000 70 000 55 000 45 000 255 000

224

Työvoiman riittävyyden osalta joudutaan tarkastelemaan ennakoivan aikuiskoulutuksenehtoja. Ostoskoriaikavälillä eli 1–3 vuotta eteenpäin koulutustarpeet ovat tuleviin, tois-taiseksi täsmentymättömiin innovaatioihin varautuvia. Kuvion 1 KIBS-käsitteistöllä voitutkia, miten osaamisintensiivisyys parhaiten saadaan sisälle työvoiman rakenteisiin,samalla syntyvät yrityspalveluyritykset kansainvälisellä tasolla toimiviksi. Tämä edel-lyttää elinkeinojohtamiselle toteutusalustaa, jolla kehitetään ohi yritysten perusraken-teiden yhteisiä palveluja tuottavia toimijoita. Viitekehyksen (kuvio 10) varautumiskykyedellyttää työvoimalta taitoa ja halua liikkua muotoaan hakevilla työmarkkinoilla esi-merkiksi ICT-alalla ohjelmistotuotannosta sisällöntuotantoon ja päinvastoin. Yritystenelinkaari uhkaa jäädä lyhyeksi, koska kokemusten mukaan tuotteiden elinkaaret lyhene-vät. Näiden ongelmien yhteensovittamiseksi Myllymaa (2001) laati sekä koulutettavienettä koulutusorganisaatioiden sietokykyä koettelevia tulevaisuuden menestyskoulutustahahmottavia hypoteeseja. Kaksi ensimmäistä liittyy yleisiin kvalifikaatioihin, kolmason esimerkki uudesta työn kuvasta, joita on ennakoiden rakennettava kymmeniä lisääaina kaksi vuotta ennen rekrytointiongelman syntyä. Tällainen uusi koulutus joudutta-neen Tampereella kohdistamaan 1 000–2 000 hengelle vuodessa:

1. Muutosagentti2. Älytuote ja älykäs tuotanto: a) Tuoteinnovaattori, b) Tuotekehitysprosessin hoitaja3. Tekoelin- tai -nivelfysioterapeutti.

1. Muutosagentti

Avainosaaminen: muutoksen ymmärtäminen. Kaikissa yrityksissä on oltava muutosta jasen merkitystä ymmärtävä ihminen. Kehitysmahdollisuuksien hyödyntämiseksi agentinon hallittava aikuisoppimisen perusteet, koska oppimisella tavoitellaan käyttäytymisenmuutosta.- Sisällytettävä ainakin korkeakoulu- ja ammattikorkeakoulutason tutkintoihin.- Muutoksen moduuli kevennettynä kaikkiin opintoihin.

2. a) Tuoteinnovaattori

Tuoteinnovaatioiden generoija – ”pelle peloton” -koulutus. Vaatimuksena on luontainenlahjakkuus. Ajattelijoiden verkkoja kehitettävä, opetettava alkeet lähtien ihmisen kuunte-lutaidosta. Hyvät tuoteideat ovat menneet hukkaan, koska ei osata kuunnella asiakasta.

2. b) Tuotekehitysprosessin hoitaja

Tuoteinnovaattorit ideoivat ja tuottavat ”raakileita”, valinta on tehtävä ja on koulutetta-va ihmisiä hallitsemaan itse tuotekehitysprosessia. Klusterien sisällä tässä tarvitaan

225

myös vertikaalisia polkuja, kyseessä ei ole pelkästään yrityksen sisällä hoidettava tuo-tekehitysprosessi, vaan haasteena innovaatiot verkostoissa.

3. Tekoelin- tai -nivelfysioterapeutti

Teknologian kehittyessä terveydenhoitoalalla mahdollistuu uusien teknisten ratkaisujenkäyttö kehossa. Jos edelliset vuosikymmenet ovat olleet kemiallisten aineiden kehitystä,nyt voidaan odottaa teknisten ratkaisujen vuosikymmeniä. Ihmisen mieli ja keho tarvit-sevat tukihenkilöä selviytyäkseen sopeutumisprosessista ja erilaisten laitteiden ja mate-riaalien toiminnan käyttöohjeistusta mm. kudosteknologian kehittyessä.

Koska yrityksiltä vaaditaan huippuosaamista, täytyy huippuosaamista olla myös kou-luttajilla. Oman erikoisosaamisen moduulit ovat koulutusyksiköiden vahvuuksia. Kunkoulutusyksiköt osoittavat oman huippuosaamisensa, samaa asiaa ei enää tarjota erioppilaitoksissa kehittymättä ja keskittymättä omissa vahvuuksissa. Tämä vaatii liikku-vuutta myös opetushenkilöstöltä tai koulutusyksiköitä palvelevia KIBSejä. Vaihtoehtoi-sesti aikuiskoulutuksen tarjoajat muuttuvat KIBSeiksi. Opiskelija voi suorittaa moduu-leita fyysisesti eri oppilaitoksessa ja ”muutosagentit” ovat oppimisen tutoreita, jotkaarvioivat oppimisen ja elinkeinoelämän vaatimusten suhdetta generoiden tarpeellisiamoduuleita. Moduulit voivat tuottaa yleisiä kvalifikaatioita yhtä hyvin kuin tiukan am-matillisia kvalifikaatioita; tärkeintä on, että asia osataan juuri kyseisessä oppilaitokses-sa. Molempien piiristä voi syntyä kapeiden teemojen yhteydessä KIBSejä. Yrityksetvoivat paremmin arvioida koulutuksen sopivuutta henkilöstölleen ja eri ihmisille, kunerikoistuminen käytetään hyödyksi.

Kahden avaushypoteesin jatkoksi tarvitaan kolmannen kaltaista substanssiosaamisenkehittämistä. Samalla siirrytään palvelutoimintojen kansainvälistämisen piiriin. Senläpivientiin tarvitaan raja- ja älyKIBSejä. Tampereen teollisuuden kehittämisessä vuo-sina 2001–2003 on olemassa selkeä nykyisen tuotantokapasiteetin sekä nykyisten tuo-tetyyppien muuntomekanismi, jossa 1990-luvun lopun panostukset kääntyvät menes-tystuotteina markkinoille. Näistä ICT-sektori kasvaa voimakkaasti, kasvua mm. seuraa-vilta alueilta:

- mobiili laajakaistaviestintä- multimediapalvelut- virtuaaliympäristöt- hardware-elektroniikka- puolijohdeteknologia.

Alueen vahva viestinnän osaaminen luo kasvuedellytyksiä uusmedian ja langattomanviestinnän kasvulle. Nykyinen tuotekehityspanostus edellyttää toimijoille yhteisiä mo-niteknologista osaamista vaativia innovaatiohankkeita.

226

Tieto- ja viestintäsektorin osaamista hyödynnetään myös terveysalan sekä koneenra-kennus- että automaatioalan kasvun perustana. Innovaatioaihioita vuosille 2004–2008voi ennakoida kehittyvän seuraavilta alueilta:

- implantit- terveydenhuollon informatiikka- itsenäinen suoriutuminen- bioteknologian hyödyntäminen lääketeollisuudessa- tietoliikennepalveluiden soveltaminen automaatiossa- materiaaliteknologian innovaatiot koneenrakennuksessa- FMS (automaattinen joustava tuotanto)- sulautetut ohjelmistot ja järjestelmät.

Näiden toimintojen piiristä on lähdettävä ennakoimaan tulevien yritysten määrää, luon-netta ja niiden talouden kehitystä. Taulukossa 15 esitetään tarkentavaa työtä varten ar-vaus uusien yritysten määrästä ja henkilöstön määrästä vuosina 2001–2008. Vasta en-nakoivan aikuiskoulutuksen kehittämisen jälkeen voidaan arvioita tarkentaa. YksistäänNokian kaltaisen suuren työllistäjän rekrytoinnin vähentyminen pienentää yritysten ko-koa aikaisempaan nähden.

Taulukko 15. Kokeilulaskelma uusista yrityksistä Tampereen eri klustereilla vuosina2001–2008.

Klusterit, lisä-henkilöstö

Vuositasokrs-m2/hlö

Yrityksiählöstö 1–30

Yrityksiählöstö 30–100

Yrityksiählöstö>100

Välivaiheenomistaja

Työvoimanpoistuma/v

KAU 1 000 125 15 5 1 1 000Infocom 7 500 1 000 150 50 10 100Tervtekn 1 500 200 30 7 2 25Viestintä 2 500 300 60 7 3 100Aosk 2 000 250 60 5 2 100ETre 5 000 600 0Yht. 19 500 2 500 1 500

Aikaväliä 2004–2008 lähestytään lisäksi niin, että Tampereen osaamiskeskuksen uudetosaamisalat, viestintä sekä asiantuntijapalvelut, mahtuvat sen sisään. Nämä aihepiirittarvitsevat yrityskehitykseen sopivia koulutusmoduuleja. Vasta tämän jälkeen alkaaennakoivan ohjantajärjestelmän foresight -asetelmien koettelu. Asiantuntijamielipidepe-rustaiselle aikavälille siirryttäessä kuvion 43 periaaterakennelman todennäköisiltä vetu-rilohkoilta on arvattu mullistavia innovaatioita. Niiden pysyvyyden tunnistamiseen liit-tyvillä hypoteeseilla voidaan kehittää tarvittava varautumiskyky. Tämän jälkeen inno-vaatiot saadaan samanveroisiksi koulutuksen tavoitteiksi kuin Myllymaan avaushypo-teesit ja ostoskoriaikavälin tuotekehityksen edellyttämä koulutus.

227

Tamperetta on kehitetty erittäin määrätietoisesti osaamiskeskusajattelun luoman kasvu-voiman varaan. Elinkeinoelämää on uudistettu klusteri kerrallaan, jatkossa nopean kas-vun kestävyys edellyttää käsitystä tulevien huippualojen markkinoiden varmuudesta jaoikein ajoitettuja tutkimustoiminnan käynnistyksiä. Siksi vuoden 2008 jälkeistä tilan-netta lähestytään haarukoimalla sekä niitä tekijöitä, jotka ohjaavat globaalia kysyntää,että niitä innovaatioaihioita, joiden osalta Tampereen palvelu- ja tavarateollisuus kyke-nee tarjoamaan kärkituotteita. Haku edellyttää menestystulkki-menettelyyn perustuvaninnovaatioiden ennakoinnin tekoa. Aluksi haetaan ne veturilohkot, jotka luovat uuttaliiketoimintaa. Näiden haravointien perustalta voi pohtia uusia osaamisaloja, joita kan-nattaa lähteä viemään osaamiskeskusajatteluun sisälle yli kahdeksan vuoden aikavälillä:

- nanoteknologian soveltaminen perusteollisuudessa ja IT-sektorilla- nanoteknologian soveltaminen bioteknologiassa- genomiikka, ihmisen perimätiedon sekvenssoinnin luomat uudet mahdollisuudet- bioinformatiikka, IT sektorin osaamisen hyödyntäminen bio-alalla- geronteknologia, teknologian hyödyntäminen vanhusten huollossa- IT-alan seuraavan sukupolven tuotteet, nopeiden langattomien tietoliikennesovel-

lusten hyödyntäminen kaikessa perusteollisuudessa ja palvelualoilla- ympäristöjohtamisen merkitys liiketoiminnassa- elektronisen kaupankäynnin voimakkaan globaalin kasvun merkitys liiketoiminnalle.

Taulukossa 16 esitetään ne asiantuntijamielipideperustaisen aikavälin veturilohkojensisällä mahdollisia innovaatiota, joille Tampereen kannattaa panostaa. Näin voidaanhakea uusien klustereiden tavoitesisältöä ja mitoittaa ne seudun resursseihin. Tästä siir-rytään VTT MoneyProP -tarkastelun tekoon. Taulukoita 16 ja 17 voi käyttää peruslas-kelmien tekoon. Ennakoivan ohjantajärjestelmän tuottaman tiedon on osoitettava mo-niteknologisia yhdistelmätuotteita ja tuotepalvelukokonaisuuksia, joita tuottavat kluste-rit saavat parasta katetta tulevaisuudessa. Aikuiskoulutuksen toimintamallien on luotavarekrytoitavalle työvoimalle riittävä ammattitaito ko. tuotteiden tuottamiseen. Samallaarvioidaan, mitkä toteutusalustat Tampere tarvitsee viedäkseen ennusteissa piilevät in-novatiiviset tuotteet markkinoille. Menestystulkin tulokset kohdennetaan siihen asia-kaspintaan, jolla kansainväliset menestystuotemarkkinat syntyvät. Sitten luodaan taidotkehittää ja tuottaa innovatiiviset tuote- ja palvelujärjestelmät.

Taulukon 16 läpivienti osoittaa uusia, parasta katetta tuottavia työpaikkoja. NäistäTampere hakee sen osuuden, mihin omat investoinnit VTT MoneyProP -menettelyllälaskien antavat mahdollisuudet. Menettelyä kuvataan seuraavassa luvussa. Syntyviinelinkeinostrategisiin haasteisiin vastaamiseksi taulukossa 18 ristiintaulukoidaan Tampe-reen seudun tulevaisuuden teollisuuteen ja palvelutuotantoon osuvat huipputeknologisetinnovaatiot. Näin paljastetaan työvoiman osaamistasovaatimukset, joilla yritysten kil-pailukyky ja tuottavuus paranee.

228

Taulukko 16. Menestystulkki-menettelyn läpäisevien innovaatioiden aiheuttama muutosglobaaleilla markkinoilla, tarkastelukehikko.

Uudet mullistavat Vanha teolli-Innovaatiot/ ICT Yhteyskes- Uudet klusterit suus, hajaut. Yhteensälähtöteknologia kus, palvelut (bio-, nano- ym.) alihankintaTeollisuusautomaatioTietoliikenneteknologiaOhjelmistotuotantoteknologiaPuolijohde-elektroniikkaSuprajohtavuusAvaruusteknologiaPerinteinen bioteknologiaGenomiikkaMateriaaliteknologiaNanoteknologiaLääketieteellinen teknologiaYmpäristöteknologiaRaaka-aineteknologiaLaserteknologiaUudet rakentamisteknologiat

Taulukko 17. Toimialoittaisen tuottavuuden kasvun mahdollistavat innovaatiot ja inno-vaatioiden edellyttämän aikuiskoulutuksen määrä ja suuntautuminen, tarkastelupohja.

Tampereen aikuistyövoiman koulutustarveUudet mullistavat ICT e-liiketoiminta Uudet klusterit Vanha teolli- YhteensäInnovaatiot/ yhteyskes- (bio-, nano- ym.) suus, hajaut.Lähtöteknologia kus, palvelut alihankintaTeollisuusautomaatioTietoliikenneteknologiaohjelmistotuotantoteknologiaPuolijohde-elektroniikkaSuprajohtavuusAvaruusteknologiaPerinteinen bioteknologiaGenomiikkaMateriaaliteknologiaNanoteknologiaLääketieteellinen teknologiaYmpäristöteknologiaRaaka-aineteknologiaLaserteknologiaUudet rakentamisteknologiat

229

Seuraavaksi voidaan laatia lisää Myllymaan (2001) tekemiä ennakoivan aikuis-koulutuksen laskelmia valittaville menestysaloille. Muunnettaessa innovaatiot taulukon18 laatikostossa perus- ja aikuiskoulutuksen täsmäopetustarpeiksi on tarkistettava, mi-hin tehtäviin koulutettavat henkilöt sijoittuvat käytännössä. Samalla herkistetään yri-tysten kehittämisstrategioita avoimen teknologiastrategian käytäntöjen mukaan.

Vuoden 2008 jälkeiselle ajanjaksolle on alueen yritystoiminnan kasvun ja kilpailukyvynsäilyttämisen edellytyksenä uusien teknologioiden ja veturiteknologiayhdistelmien hal-linta. Ennakoivassa ohjantajärjestelmässä, kuviossa 48 esitetty menestystulkki-menettely tutkii edellisistä veturiteknologioista laadittuja kuvioiden 46 ja 47 kaltaisiamoniteknologisia yhdistelmiä, joita Tampereen seudulla on mahdollista hyödyntää.VTT MoneyProP -menettelyllä ennakoidaan innovaatioiden mahdollistaman liiketoi-minnan volyymi ja tuotot. Takaisinpäin laskien voidaan selvittää, miten paljon alueellaon mahdollista panostaa kehitystyöhön yritysten tulevaisuuden liikevoittojen varassa.Nykyisten panostusalueiden kasvu tällä ajanjaksolla vaatii uusien teknologioiden osaa-mista. Menestystulkin osoittamille kehityshankkeille tehdään VTT MoneyProP menet-telyllä kehityspanostusten mitoitus ja ajoitus. Kehityspanostukset on rahoitettava me-nestystuotehakuisten yritysten tulevilla liikevoitoilla.

Menestystulkin avulla Tampere kykenee päivittämään ja pohtimaan tavoitteeksi asetet-tavan ajallisen etuaseman positioiden määrää. VTT MoneyProP -menettelyllä ennakoi-daan kasvualojen t&k- sekä tuotannolliset investoinnit, toimitiloihin kohdennettavissaolevat varat sekä taso, jolle ennakoivan aikuiskoulutuksen kyky lisätä työvoiman osaa-mistasoa on varaa kehittää. Nämä aihiot siis tarvitsevat taakseen aikaisempaa parem-man tietouden globaalien markkinoiden toimivuudesta ja markkinoita tiettyjä tuotteitakohti suuntaavista voimista. Työvoiman porrasnostomallin on tuettava näitä elinkeino-elämän liikeratoja työvoiman osaamista nostamalla. Oskito-hanke käynnisti Tampe-reella ennakoivan aikuiskoulutuksen kehittämisen, joka osaltaan vahvistaa mm. eTam-pere-ohjelman onnistumista. Hypoteesin mukaan eTampereen idea muuntaa yritystoi-minnan katetaso rakenteellisesti aikaisempaa korkeammaksi e-liiketoiminnan tarjoa-mien tuottavuusetujen avulla edellyttää vuoden 2005 tilannetta, missä menestyvimpiinyrityksiin rekrytoitavista tulee 1/3 aikuiskoulutuksen kautta. Uusiin tehtäviin tarvitaanpaljon ihmisiä lyhyessä ajassa, uudet yritykset tarvitsevat kokeneita työtekijöitä, muttaheille täytyy täsmäkouluttaa e-yrittämisen taidot.

Tampereen elinkeinoelämän kehittämisohjelma edellyttää suurta toimitilatuotantoa.Kasvun pysyvyyteen liittyvät riskit on hallittava sijoittajaa tyydyttävällä tavalla. Tam-pereen tarvitsema ennakoiva ohjantajärjestelmä tulkitsee sekä omat innovaatiohakuisethankkeet että yleiset Foresight-analyysit alueen toimijoille. Tulostus on saatava muo-toon, jossa kiinteistöalan toimijat uskovat markkinoiden pysyvyyteen.

230

5.2.3 Vuokralaisyritysten tulot kiinteistöjen omistajien pääomanmuodostajana

Alueellisen kiinteistöstrategian on tarjottava kytkentä elinkeinojohtamisen toteutus-alustojen ja omistajan yhteistyölle. Tältä perustalta menestystulkilla voidaan kytkeäyritysten liiketoiminta ja kiinteistösijoitustoiminta toisiinsa yksittäisen kiinteistön ta-pauksessa. Toisaalta tarvitaan luotettava kuva jonkin hankkeen alueellisesta merkittä-vyydestä, jotta on perusteita alkujaankaan tukea sitä julkisen hallinnon toimitiloilla taimonopolisoitumisuhkatilanteessa ryhtyä erityisjärjestelyin purkamaan ongelmallistaasetelmaa. Omistaja vastaa vuokralaisyritysten riskeistä, siksi sijoittajan kannalta kysei-set riskit elinkeinojohtamisen uusien toteutusalustojen välityksellä hallitseva omistajaon välttämätön partneri. Osaavaa omistus kytkeekin edellisessä luvussa hahmotetut,alkavien yritysten liiketulot yksittäisen kiinteistön liiketoiminnalliseen kannattavuuteen.

Alan toimijat edellyttävät, että kaupunkiseudut kykenevät kuvaamaan tulevaisuudeninnovaatioiden kytkennät työvoiman osaamiseen ja riittävyyteen. Näin alueen hankkei-den rahoitus ei kärsi turhista riskilisistä, joita sijoittajat asettavat pääomien tuotolle.Taulukon 15 päivityksellä tämä periaate saadaan toimimaan yksittäisissä yritys-toimitilakytkennöissä. Osaavalla omistamisella tarkoitetaan, että omistajataho saaosaamisellaan tietystä kiinteistöstä paremman tuoton kuin muut tahot. Omistamisen jasijoittamisen kehittäminen Oskiton kysymyksenasettelussa edellyttää tapoja ennakoidatuottoja ja hallita tuottoon liittyviä riskejä yksittäisissä yritys-toimitilakytkennöissä.Hallittu riskinotto näissä kytkennöissä on tulevaisuudentutkimuksen ja sijoitustoimin-nan risteyskohta, jota voi tarkastella VTT MoneyProP -menettelyllä.

Alueellinen kiinteistöstrategia antaa kiinteistöliiketoiminnan kehittämiselle uudeksinäkökulmaksi mahdollisuuden operoida tulevien yritystulojen varassa sekä yhteisö- ettäkiinteistötasolla. Menestystuotehakuisten yritysten ennakoidut kassavirrat ovat alueel-lista kiinteistöstrategiaa ylläpitävä voima. Mitä selkeämmät välineet asiakkaan liiketoi-minnasta, kassavirtojen koosta ja varmuudesta, alueellisessa kiinteistöstrategiassa voi-daan esittää, sitä tehokkaammin osa tuloista siirtyy tulevien omistajien omaksi pää-omaksi. Uudet yritykset synnyttävät tuloja, joista maksetaan toimintaan tarvittavienkiinteistöjen vuokrat. Niillä omistaja kattaa rakentamis-, rahoitus- ja käyttökustannuksi-aan. Osa vuokrista pääomittuu tulevien kiinteistönomistajien omiksi pääomiksi. Itseasiassa tämä yhdistelmä voidaan laittaa alueellisten kiinteistörahastojen omistuskoh-teeksi. Asetelmaa tarkastellaan VTT MoneyProP -menettelyn mukaan kuviossa 58,ajatuskokeen pohjana ovat Tampereen ennakoidut kehitysnäkymät.

231

Kassavirrat uudesta yritys-toiminnasta uusissa kiinteis -töissä 3 mrd.€ v. 2010

Kassavirroista vuokrinaosaaville omistajille (10–20 % ed.) = 0,3–0,6 mrd. €

Osaavien omistajien lainat =hankintahinta – vuokratuo-toista saadut lyhennykset €

Pääomittuminen :Osaavien omistajienoman pääoman kasvu€

2010

Osaavien omistajien omienpääomien kasvu lyhentä-mällä vuokratuloilla lainoja

20052000

Kiinteistöjen hankintahinta=1,5 mrd. € v. 2010

Hoitokulut

mrd. €

mrd. €

1

2

3

1

2

3

Kuvio 58. Menestystuotehakuisten yritysten kasvaneiden kassavirtojen ja kiinteistö-klusterin volyymin suhde.

Vakaan tilakysynnän rahoitusmalli tukeutuu järjestelyyn, joka suuntaa mahdollisimmansuuren osan kiinteistöliiketoiminnan kassavirroista uusien kiinteistöjen omistajille uudek-si pääomaksi. Kiinteistömarkkinoiden tavoitetilat voidaan kytkeä kiinteistökohteisiin tu-levien yritysten liiketoimintataitoihin. Riskirahoittajan rooli muuntuu, kun alueellinenkiinteistöstrategia perustuu luotettaville toteutusalustoille. Välivaiheen omistajien liike-toimintataidot pitävät tilatarjonta-kysyntä-rahavirtaketjun toimivana. Jos alueellinenkiinteistöstrategia voidaan rakentaa tasapainoisina pysyvien, menestystuotehakuistenyritysten luoman tilakysynnän varaan, voidaan yksittäisistä tapauksista summata alueenrakentamisen tasolle asetettavat yhteisölliset tavoitteet.

232

5.3 Alueellinen kehitys ja verkostotalous

5.3.1 Verkostotalouden liiketoimintakonseptit maaseutuyrityksissä

Tapausesimerkki käsittelee maaseudun markkinaperäisen liiketoiminnan kehittämisko-keiden muotoilua. Aihe on yksi valtioneuvoston maaseutupolitiikan teema (Ihmistenmaaseutu 2000, s. 84–87). Lähtötilanteessa maaseudun kehittämiseltä puuttuvat tehok-kaat markkinaperäiseen liiketoimintaan ohjaavat tahtotilat. Tahtotilojen luomiseksi onkehitettävä yhtäältä visio markkinaperäisesti toimivasta maaseudusta tavoitteellisineyrityksineen ja ammattirakenteineen sekä toisaalta toteutusalustoina toimivista organi-saatioista, jotka vievät muutoksen lävitse. Markkinaperäisyyden synnyttäminen edel-lyttää nopeita toimenpiteitä, joiden hallinta edellyttää ennakoivan ohjantajärjestelmäntukea. Tapausesimerkki on suunniteltu kehittämään mallinnuksen tahtotilojen ja yh-teistoimintamallien luomista.

Muutosvisioksi on jäljitetty haja-asutusalueiden keskellä sijaitsevien pienten taajamienkehittämiseen tähtäävä 50 000 henkeä työllistävä, 8,5 mrd. € liikevaihdolla toimivavirtuaaliyritys. Sen käynnistämiseksi kuntien, menestystuotteita generoivien koulutus-ja tutkimuslaitosten, hajautettua alihankintaa toteuttavien yritysten ja TE-keskustenmaaseutuosastojen on löydettävä luopuvista maatalouden harjoittajista ammatinvaihta-jat ja työvoimaosastojen laadittava heille vaadittavat koulutusohjelmat. Elinkeinojohta-misessa on porrasnostomallilla ohjattava työvoimarakennetta sekä muotoiltava vientiintarvittavat yritysverkostot mahdollisine ulkomaisine osaomistajineen sekä riskirahoi-tustarpeineen. Ilman osapuolten yhteistoimintaa haaste ei onnistu. Tehtävänä on mark-kinaperäisyyteen yltävän tahtotilan ja sen edellyttämien toteutusalustojen rakentaminen.Näin muodostuu käsitys siitä elinkeinoilmastosta, mihin maaseutu voi yltää. VTT Mo-neyProP -menettelyllä voidaan määritellä substanssiltaan sekä mitoiltaan se innovatiivi-nen toiminta, jonka varaan muutosvisioksi kehitetyn virtuaaliyrityksen liiketoiminnansuuruus on mielekästä ohjata.

Maaseudun elinkeinoelämän on saatava ote kansainvälisistä menestystuotteista. Koh-dassa 2.1.2 käsitelty hajautettu alihankinta on se rakenne, mihin haja-asutusalueilla voi-daan ensi vaiheessa päästä mukaan. Toisessa virtuaaliyrityksen elinkaaren vaiheessa voitarkastella tuotekehitystyön vientiä verkostoihin. Muutosvisioksi muotoiltu virtuaali-yritys on tulevaisuudentutkimuksen keino tuoda tuo vuoden 2010 yhteisö aikaisempaahavainnollisemmaksi. Sen hyödyntäminen yksilöityjen kehitysohjelmien perustanaedellyttää yhteiskäyttäjien ennakoivaa ohjantajärjestelmää. Työprosessi kuvataan taulu-kon 18 perus- ja johdettujen hypoteesien kehikolla.

233

Taulukko 18. Taustaoletusten ja hypoteesien rakentaminen verkostotalouden liiketoi-mintakonseptien kiinnittämiseksi maaseutuelinkeinoihin vuonna 2010.

1. Alkuoletukset ja koeti-lanne

Jos maaseudun elinkeinoelämään ei saada menestystehtäviä tarjoavia työpaikkoja,katoaa työntekijöiden mielenkiinto työskennellä ja asua siellä. Vuonna 2005 Suomes-sa vallitsevassa kovassa työvoimapulassa että halukkaat työntekijät saavat kasvukes-kuksista töitä. ”Vahvistettava” tulevaisuudentila on 50 000 ihmistä suurelta osin ver-kostotalouden liiketoimintaperiaatteilla, useilla toimialoilla haja-asutusalueilla työllis-tävä monitoimialainen virtuaaliyritys, jonka liikevaihto on vuonna 2010 8,5 mrd. €.

2. Ympäristöanalyysi jaulkoisvaikutuskentänmäärittely

Ekoasiat antavat maaseudulle mahdollisuuksia mm. puutuoteteollisuuden ympärillekehittyvälle uudelle yritystoiminnalle.

3. Perushypoteesit h1: muualla kuin haja-asutusalueilla ja niiden keskellä sijaitsevissa taajamissa vallit-see työvoimapula.

h2: uudet koulutuksen välineet antavat haja-asutusalueiden asukkaille mahdollisuu-den kehittää taitojaan tulevaisuudessa vaativiinkin työtehtäviin

h3: uuden talouden liiketoimintakonseptit sopivat haja-asutusalueilla tapahtuvaantyöntekoon

h4: eko- ja energiatehokkaat ratkaisut lyövät lävitse globaaleilla markkinoillah5: TE-keskusten maaseutuosastot kykenevät löytämään uusia puualan työntekijöitäh6: TE-keskusten työvoimaosastot kykenevät tuottamaan tarvittavan koulutuksenh7: TE keskusten yritysosastoilla on valmiudet luoda yrityksille kasvu-uria tukevia

ohjelmia4. Johdetut hypoteesit hj1: TE-keskuksista voidaan organisoida toimivia ratkaisuja, joilla tuetaan haja-

asutusalueiden menestysyritysten työvoiman osaamista sekä globaalien kysyn-tätekijöiden hallintaa

hj2: teknologinen etevämmyys ja ylivoimainen osaaminen voidaan saavuttaa seuraa-van sukupolven tuoteajattelua hyödyntäen

hj3: eko- ja energiatehokkaissa ratkaisuissa tarvittavia luonnonvaroja on niin paljonmaaseudulla (puu, biomassa jne.), että niiden ympärillä tapahtuva kehitystyötarjoaa perustan laajenevalle teollisuudelle

hj4: tulevien ekotehokkaiden tuoteratkaisujen valmistustaidot ovat siksi vaativia, ettäedelläkävijäriskinottajat ovat varmoja menestyjiä

hj5: puualan tuotteiden kannattavuus ja laatu ovat niin voimakkaasti kiinni metsän-korjuuteknologiasta, että Suomessa on mahdollista kehittää ylivoimaiset kilpai-luedut tuottavia ratkaisuja

hj6: Työvoimapula muualla Suomessa luo uusia mahdollisuuksia maaseudulle, jostyövoiman osaaminen kyetään verkottaman muun Suomen markkinoihin

5. Hypoteettisten tulevai-suuden tilojen kehittä-minen.

EnnakointimenetelmätEnnakoidaan kehittämisen kriittisiä kysymyksiä koko ajan ja eritellään ennakoivaltaohjantajärjestelmältä vaadittavat tekniset valmiudet ajaa ylös 8,5 mrd. €:n monitoimi-alainen virtuaaliyritys.

6. Hypoteettisten tulevai-suuden tilojen testaus,täsmentäminen ja hyö-dyntäminen

Ennakoivan ohjantajärjestelmän on sisällettävä paketteja:Hajautetun alihankinnan toimintamallit sekä kasvukeskuksissa toimiville kärkiyrityk-sille että maaseudun yrityksilleEnnakoiva aikuiskoulutus, jolla TE-keskusten maaseutuosastot etsivät muuntokou-lutushalukkaat työntekijät, työvoimaosastot operoivat koulutuksen menestystehtäviin,jotka puolestaan yritysosastot ja maakunnalliset osaamiskeskukset etsivätKasvuyrityksille tuotetaan niiden tarvitsema tekninen tietovalmius sekä partnership-rakenteet edetä kohti omaa tavoitetilaansa.

7. Toimijoiden yhteis-toiminta: tulevaisuus-tiedon osatekijöidenprosessointi, ohjausim-pulssit toteutusalus-toille, yhteiset strategiatja toteutusalustat

Ennakoivan aikuiskoulutuksen suuntaaminen innovaatioiden varaan: tutkimuslaitos-ten, TE-keskusten kaikkien osastojen, koulutuslaitosten yhteistoiminta on välttämä-töntä. Lisäksi on luotava verkostoja, jotka käsittävät logistiikan tuotannosta markki-noille asti. Kasvuyritykset tarvitsevat jatkuvasti tukea innovaatioiden markkinoilleviemisessä. Kyläyhteisöjen asenne ”markkinaperäistä maaseutua” kohtaan edellyttäämittavaa kylätoimikuntien työn uudelleen muotoilua

234

Esitettyjen toteutusalustojen toimivuus on virtuaaliyritysidean osittaisenkin ylösajonehto. Megatrendinä vuoden 2005 Suomessa vallitsee niin kova työvoimapula, että sy-vän maaseudun väestöstä halukkaat saavat kasvukeskuksista töitä. Tämä johtaisi maa-seudun tyhjenemiseen. Maaseutua elvyttävän tahtotilan luomisessa ja siihen perustuvienhankkeiden kehittämisessä lähdetään liikkeelle epätäsmällisiä muutostekijöitä koetellen.Edellä kehitetyistä elinkeinojohdon välineistä on muotoiltava ne toteutusalustat, joidenvarassa kuvattu ”virtuaaliyrityksen ylösajovaihe” viedään lävitse. Tarvittavat hypoteesi-asetelmat kattavat seuranta-, varautumis-, toiminta- ja ratkaisukykyjen kehittämisen.Työssä tarkistetaan, miten mallinnus tuottaa haluttuja tavoitetiloja.

Kuten Oskitossa myös tässä tapausesimerkissä saadaan tarkasteluun kokeiluvaiheentapausesimerkkejä huomattavasti pitempiä hypoteesiketjuja. Tämä on ennakoivan oh-jantajärjestelmän vahvuus, epätäsmällinenkin aines saadaan täsmennettyä tarvittavaanajankohtaan mennessä. Täsmennetään, kuinka paljon osaamisintensiivisistä yrityspal-veluista voidaan viedä haja-asutusalueille. Näin verkostotalouden liiketoimintamallienvaraan kehittyy maaseutua koskeva, vuoteen 2010 ajoittuva kokeellinen muutosvisio,josta sitten täsmentyy erillisiä tavoitetiloja. Kutakin täsmentyvää tavoitetilaa vasten voiVTT MoneyProP -menettelyllä sovittaa toisiinsa tarvittavia resursseja ja kehitettävienliiketoimintojen tuottoja.

5.3.2 Suomi 2020

Suomi 2020 -hanke hyödyntää ennakoivaa ohjantajärjestelmää luomalla työn aluksi ta-voitteen 250 000 tietoyhteiskunnan toisen sukupolven menestystyötehtävästä Suomeenvuonna 2010. Sitten luodaan vastaava tavoite 100 000 tietoyhteiskunnan kolmannen su-kupolven työtehtävää edettäessä vuodesta 2010 vuoteen 2020. Tämän arvion tueksi VTTMoneyProP -menettelyllä hahmotetaan tasapaino kyseisten työtehtävien kautta syntyvientulojen ja niiden edellyttämien kehityskustannusten välillä. Menestystulkilla tarkistetaantoteutusalustat, jotka elinkeinojohtamisessa tarvitaan tavoitteen saavuttamiseksi.

Maakunnittain tarkistetaan verkottuneen tuotekehitystyön sekä verkoissa tapahtuvaninnovaatioiden kehittämisen mahdollisuuksia maakunnan eri osissa. Näin voidaan en-nakoida ne aluekehityksen tehtävät, joihin elinkeinojohdon toteutusalustoilla päästään.Tärkeimpiä tarkistuksen kohteita ovat menestystulkki- sekä MoneyProP -menettelyllätulevien menestystehtävien varaan mitoitettavat alueittaiset investoinnit. Tähän liittyyalueittainen arvio niistä elinkeinojohtamisen välineistä (Sneck & Mäntylä 1999, Vaasanaluekeskus -ohjelmahakemus 2001), joita kullakin on käytettävissään. Samalla tarkas-tellaan, mitkä teknologiat eri alueilla täyttävät vaatimuskokonaisuuden:

- menestystuote kansainvälisillä markkinoilla- hyvä kate- riittävästi hyvätaitoista, koulutettua työvoimaa kullakin alueella.

235

Suomi 2030 -tapausesimerkin loppupäätelmä oli, että ilman välittäjäkunnan roolin ke-hittämistä Suomeen muodostuu joko yksi vahva helsinkikeskeinen talousalue tai muu-tama vahva keskus. Tapausesimerkissä Suomi 2020 laaditaan eri alueille skenaariomahdollisuuksista uusia työvoimaansa mahdollisimman lähelle optimaalista, kohdassa2.1.1 esitettyä ”tietoyhteiskunnan toisen sukupolven ammattirakennevisiota”. Erityis-kohteena on tuolloin kehitetyn välittäjäkunnan roolin muuntaminen elinkeinojohdontoteutusalustoilla toimivaksi.

Alueellisten skenaarioiden perustana toimii liitteessä A esitettävä toimintaympäristöäkoskeva skenaario, jonka maakunnalliset liitot osaltaan tarkistavat työn alussa. Toi-mintaympäristöskenaariosta päätellään, että Suomen työvoimapula edellyttää hajautetunalihankinnan verkostojen laadintaa. Hypoteesina maahamme on sijoitettava useitakymmenien miljoonien eurojen liikevaihdolla toimivia yrityksiä, jotka on saatava näi-den verkostojen piiriin. Tutkimuksessa hahmotetaan, millä ehdoilla ja mitkä kunnatvoisivat muuttaa rooliaan verkostotalouden tarjoamien rakenteiden puitteissa. Tässä siiskohtaavat välittäjäkunta-ajatus sekä verkostotalouden liiketoimintamallit.

Suomi 2020 -tapausesimerkissä selvitetään, minkälaisia alueellisen kehittämisen toi-mintoja yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän on palveltava:

- hajautetun alihankinnan toimintamalleja sekä kasvukeskuksissa toimiville kärkiyri-tyksille että maaseudun yrityksille

- ennakoivaa aikuiskoulutusta, jolla TE-keskusten maaseutuosastot etsivät muunto-koulutushalukkaat työntekijät, työvoimaosastot operoivat koulutuksen menestys-tehtäviin, jotka puolestaan yritysosastot ja maakunnalliset osaamiskeskukset tuotta-vat yrityskiihdyttämöissä

- kasvuyrityksille tuotettavaa niiden tarvitsemaa teknistä tietovalmiutta sekä part-nership-rakenteita edetä kohti omaa tavoitetilaansa

- keskushallinnon mahdollista roolia siirtyä hallinto-organisaatiosta kohti maakuntienarvonlisäystä tukevaa organisaatiomallia.

Näiltä perusteilta määritetään toteutusalustat, joiden varassa alueittain voidaan ohjatakehitys vuotta 2020 koskeviin kokeellisiin tavoitteisiin. Metodologisesti työssä kuljete-taan lävitse tutkimusstrategiaa, joka samanaikaisesti tarkentaa visiota vuodesta 2020 jaohjaa kehittämään alustoja muutospaineiden hallintaan. Jos alueet asettavat työn perus-talta itselleen selkeitä tavoitetiloja, niiden saavuttamiseksi tarvitaan yhteiskäyttöinenennakoiva ohjantajärjestelmä. Sillä voi tarkentaa tavoitteet seuduittain ja sitoa niihintarvittavat toteutusalustat. VTT MoneyProP -menettelyllä arvioidaan seuduittaiset uu-den elinkeinoelämän liiketulot ja määritetään ko. tulojen saavuttamiseen tarvittavat ke-hityspanostukset. Tulevaisuuden liikevoitoilla on katettava tarvittavat t&k-panostukset.Suunnitelmana on kirjoittaa maakuntasuunnitelmiin jatkossa osuus tästä teemasta eng-lanniksi kansainvälistä yhteisöä varten.

236

5.4 Pietarin tasapainoisen kasvun malli

Pietarin tasapainoisen kasvun mallissa käsitellään yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjanta-järjestelmän sopivuutta kaupungin, menestystuoteperäisen talouskasvun linjaamiseentoimialoittain sekä kyseisen kasvun edellytyksenä olevien strategisten investointientuomien hyötyjen ohjaamiseen mahdollisimman suuren väestönosan hyväksi (Sneck2001b). Pietarissa joudutaan nostamaan energian hinta tasolle, mikä edellyttää tulon-muodostuksen tai tukien lisäystä. Pietarin tasapainoisen kasvun mallin tarkoituksena onsuhteuttaa alueen talouskasvun mahdollistamat tuet vähätuloisille väestönosille, kuntuleva energian hinnan nousu vaikuttaa heidän elämisensä ehtoihin.

Tällaisen ”task force”-tehtävän edellyttämä malli on rakenteeltaan laaja, ja sillä on ka-tettava varsin erilaista toimintaa. Eräillä toiminnan aloilla Pietari etenee aivan länsimai-sen mallin mukaan. Niinpä Pietarin kaupunki kehittää logistiikkaansa sekä teollisuudenettä turismin tarpeisiin nähden. Lisäksi kaupungin teollisuus on etabloitumassa enna-koiduille kansainvälisen vaihdannan kärkialoille. Etabloitumisen hallitsemiseksi ensiksipitää ennakoida menestystuotehakuisen yritystoiminnan tarvitsemat innovaatiot, toisek-si niiden varaan syntyvän liiketoiminnan kassavirrat ja kolmanneksi määrittää proses-siin tarvittavat toimijat. MoneyProP-menettelyllä arvioidaan panostusten mielekäs mää-rä suhteessa syntyviin kassavirtoihin. Näiden vaiheiden jälkeen voidaan ennakoida por-rasnostomallin avulla tulovaikutukset muuhun yhteisöön. Tällöin selviävät ne ryhmät,joiden tulokehitys ei kestä energian kohonneita hintoja. Perusenergian hinta ja tuotanto-kustannukset mitoittuvat kansainvälisen vaihdannan mukaan, joten paikallista hintata-soa on nostettava. Lopuksi tehtävänä on tarvittavien tukien määrittely. Käytännössäyksistään lainsäädännön kehitys ja oikeuslaitoksen tila estää länsimaisen kehityskon-septin suoran käytön. Ilman uutta ajattelutapaa muutosta ei kuitenkaan synny. Siinämielessä tapausesimerkki on ainutkertainen.

Tutkimussuunnitelman laadinta auttoi muotoilemaan luvussa 4 esitetyn ennakoivanohjantajärjestelmän yksityiskohtia. Ennakoiva ohjantajärjestelmä selvittää saavutetta-vien hyötyjen suhteen:

- miten ennakoiden ohjata talousalueen yritys- ja palkkatulojen kasvun rakennetta jayritysten menestystuotehakuisuutta ja

- miten työvoiman porrasnostomallia sekä ennakoivaa aikuiskoulutusta käyttäen le-vittää kasvua koko yhteisön hyväksi.

Hyödyt syntyvät osoittamalla ne väestönosat, joiden tulot eivät riitä maksamaan ener-giasta uusilla hinnoilla ilman tukia. Tämän jälkeen tehtävänä on mitoittaa tuet taloudel-lisen kasvun tuottamaan tulonlisäykseen. Pietarin kaupungin tarjouspyyntönä laadittutasapainoisen kasvun ennakoivan ohjannan kehittämisasetelma esitetään kuviossa 59.

237

Kuvio 59. Tasapainoisen kasvun malli Pietarin kehittämisessä (Sneck 2001b).

Kasvuklusterit

Kasvun perustanaolevat investoinnit

Ansiotulojenkasvu

Liiketulojen kasvattaminen Hyvinvoinninlevittämismeka-nismit

Tukien pienentäminen

Energiantuotannontehoa lisäävätinvestoinnit

Energian tuotanto-ja jakelukustannuk-set ovat myyntiäsuuremmat

Energiatariffienkorotus on pakkotehdä

60

15-20

20-25

35-45

20-25

Pietari. 2002 Pietari 2012

Kotitalouksien tavoiteltukulutusrakenne v. 2012

Pietarin rakennuskannanenergiatehokkuus,arviointi näytteen avulla

Tehokkaimmat energiaasäästävät investoinnitPietarissa

Energian kulutuslaskee ==> samoinmaksut

Kasvanut haluk-kuus säästääenergiaa kotita-louksissa jayrityksissä

35-40

Asukkaiden paran-tunut kyky tallettaaja kuluttaa

Ulkomaiset riski-investoinnit

Pietarin rakennuskannanarvioitu energiatehokkuus

Tavoitellun kulutus-tason yläpidon edel-lyttämät tuet tietyilleväestönosille

Asuminen

Muu kulutus

Ravinto

238

6. JohtopäätöksetTutkimuksen käynnistäjänä oli hyödynnettävän tulevaisuustiedon puute. Hyödynnettä-vän tulevaisuustiedon tuottamistapojen kehittäminen johti toiminnallisen tulevaisuu-dentutkimuksen paradigman muotoiluun. Tutkimuksessa kehitetyn yhteiskäyttäjien en-nakoivan ohjantajärjestelmän tarkoituksena on luoda perusta toimijoiden koordinoidulleyhteistyölle tulevaisuustiedon tuottamisessa ja erityisesti hyödyntämisessä. Sovellus-vaiheen tapausesimerkeistä näkee, että itse järjestelmä saa spesifisen muodon kyseessäolevan ilmiökentän ja sillä aktiivisten toimijoiden mukaan.

Järjestelmän ytimenä on taito luoda uutta, täsmällistä ja hyödynnettävää tulevaisuustie-toa. Sekä uuden tiedon luontia että sen räätälöintiä erilaisille käyttäjille on kehitettyluomalla hypoteesijärjestelmä, joka järjestelmällisesti parantaa vanhasta tietoudestasaatavaa, tutkittavaan ilmiöön liittyvien muutostekijöiden täsmällisyystasoa. Samalla seräätälöidään nostamaan toimijoiden kykyä hallita tulevaa kehitystä aikaisempaa pa-remmaksi. Tämä parantunut tiedollinen perusta luo mahdollisuuden käsittää järjestelmäperustaksi, jonka varaan toimijoiden yhteistoiminta jäsentyy.

Toinen yhteistoiminnan mahdollistava rakenne on järjestelmään kehitetty ennakoinninaikaväliteoria. Tutkimuksessa muotoillun ennakoinnin aikaväliteorian sidoin tutkimuk-sen viitekehyksen rakenteeseen. Näin kertaalleen epätäsmällisesti oivallettu ilmiö saa-daan täsmentymään ajan kuluessa parantamalla keskeisen muutostekijöitä koskevantiedon laatua. Tämä aikaulottuvuus merkitsee, että ennusteen hyödyntäjällä on mallinavulla mahdollisuus jälkikäteen täsmentää ennakointituloste päätöksentekohetkeenmennessä riittävän täsmällisesti. Ennakointijärjestelmä ratkaisee reaaliaikaisuuden,vanhojen ennakointien päivittämisen, rakennemuutosmallien käytön sekä eri aikavälejätutkivien (autonomisten) menetelmien oikean hyödyntämisen.

Tulevaisuustiedon hyödynnettävyyttä tukemaan viitekehyksen perustaksi on muotoiltukirjallisuustutkimuksen ja kokeilevien päättelyjen avulla järjestelmällinen hypoteesienkehittämisproseduuri. Se prosessoi tarkoituksenmukaisilla kysymyksillä aluksi epätäs-mällisen tulevaisuustietämyksen aina täsmällisemmälle tasolle. Hypoteesit asetetaantuottamaan tutkittavasta ilmiöstä sellainen tietous, että hyödyntäjä vähitellen kykeneejohtamaan kehitystä. Kun toimijoille muodostuu kehityksen hallintakyky, sen ylläpitoedellyttää yhteistoimintaverkostoa tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä.

Järjestelmän ajoituskäsitys koostuu neljästä aikavälistä eli ostoskori- (1–3 vuotta), me-nestystuote- (4–8), asiantuntijamielipideperustaisesta (8–20 vuotta) sekä globaalin vas-tuunoton aikavälistä (yli 20 vuotta). Jokaista aikaväliä koskeva tieto on luotava omillamenetelmillään. Kuitenkin jokaisella aikavälillä tulee käyttää samaa tutkimuksen viite-kehyksessä kehitettyä järjestelyä, jolla hypoteesien luonnetta muuntaen kyetään täs-

239

mentämään olemassa olevaa tietovarantoa. Näin hyödyntäjän tulevaisuuden hallintaky-kyä voidaan nostaa koko ajan. Metodologisesti tutkittavan kohteen piiristä saatavantietouden tarkkuus määrittää tulevaisuudentutkimuksen luonteen. Eri aikakausia käsit-televien hypoteesien toisiinsa kytkentä on tehtävä huolella. Tiedon hyödyntäjän taitojenei voida luottaa riittävän eri aikakausia koskevien hypoteesien yhdistelyyn, joten yh-teiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän käyttöönotossa ennakointitulosteidenräätälöinti on kriittinen aloituskynnys.

Onnistuva toiminnallinen tulevaisuudentutkimus edellyttää vähänkin laajemmissa ta-pauksissa kolmea koordinoidun yhteistoiminnan suuntaa. Ensiksi tutkijan ja hyödyntä-jien suhde on saatava täsmentymään. Perinteisesti yhteistoiminnalla käsitetään tutkijantekevän delfoitutkimuksen tai skenaarion, jossa hän antaa asiantuntijoiden kertoa itsel-leen kehityksen kulun. Tämän tiedon hän sitten olematta substanssiasiantuntija välittäähyödyntäjille. Uudessa paradigmassa tutkija hävittää itsensä toimijoiden välistä hidas-teita luomasta ja malli eli ennakoiva ohjantajärjestelmä suoraan kytkee ”parhaat” subs-tanssitiedon tuottajat ja kyseisen tiedon hyödyntäjät toisiinsa.

Toinen yhteistyön suunta on hyödyntäjien kesken tapahtuva. Verkostotalouden aika-kaudella tiedon ja tiedon hyödyntämisen kriteerit nimittäin määrittyvät erilaisten kluste-rien toimintakyvyn kautta. Yksittäisen yrityksen tuottavuutta parantaa sen kyky hyö-dyntää klusteria. Klusterin toimijoiden koordinoitu yhteistoiminta nopeuttaa tuotekehi-tystä, jos kyetään etenemään avoimen tiedon varassa. Avoin tieto on kuitenkin piilo-avointa, koska sen hyväksikäytön edellytys on partneroituminen. Malli avautuu varsinerilaisille käyttäjille. Mallin suurin merkitys on yhteiskäytön kautta muodostuva yhte-näinen ja iteratiivisesti korjautuva tulevaisuudenkuva. Tällaisen yhteiskäyttöjärjestel-män kehittämisessä tulee olla huolellinen, jotta siitä saatavat hyödyt ovat todellisia.Ellei yhteiskäyttäjien kesken synny aitoja win-win-asetelmia, käyttöönotossa tulee vai-keuksia. Pelkkä uusi tapa kiinnittää visiot ja skenaariot niihin toteutusalustoihin, joitakäyttäen valittavat ohjelmat toteutetaan, ei riitä.

Kolmas hyödyntämisen taso on ennakoivan ohjantajärjestelmän tietosisällön ja päivi-tyksen huolto. Ilmiön käyttäytymisrakenteiden avulla tehty ennuste annetaan hyödyn-täjälle. Metodologisesti ja erityisesti tietoyhteiskunnan välineiden aikakaudella on tar-peetonta irrottaa ennusteiden tuottaminen ja hyödyntäminen toisistaan, joten käyttäjienon voitava reaaliajassa ohjata toimintojaan. Samalla tulevaisuuskuva korjaantuu, kuntoimijat kehittävät siihen omia lisäyksiään ja tarkennuksiaan. Siinä hyödyntäjät tuotta-vat ennakointijärjestelmään itselleen ja muille merkityksellisiä havaintoja, joita muutpuolestaan päivittävät ja täydentävät. Näin malli toimii reaaliajassa. Itse asiassa hyö-dyntäjien välinen luottamus ja tulosten käyttäjien oma osaaminen täytyy saada niin suu-reksi, että mallin toiminnan edellytys on verkostoyhteistyö. Tällä yhteistoiminnallakyetään yhdessä hakemaan ennakointitulosteista sellaisia ohjausimpulsseja, jotka jonkin

240

toteutusalustan avulla saadaan kääntymään kaikkien toimijoiden hyödyksi. Win-win-asetelmat eivät käynnisty itsestään, vaan niiden eteen on tehtävä määrätietoisesti työtä.Näin syntyy tulevaisuuspeli, joka puolestaan asettaa tulevaisuustiedon tuottajille uusiahaasteita: Toimijat tarvitsevat neuvoja, miten kehittää positiivisia ulkoisesta toiminta-ympäristöstä tulevia ohjausimpulsseja ja uusia toteutusalustoja niitä varten. Suomi 2020-tutkimuksessa esimerkiksi kehitetään maakunnille tapa osoittaa 15 vuotta eteenpäinmerkittävimmät temaattiset menestystoimialat ja niillä tapahtuva kehitystyö. Näin ky-seiset toimijat lähtevät itse luomaan positiivisia ohjausimpulsseja vaikuttamalla tulevai-suudentutkimuksen keinoin omaan kehitykseensä, kun hankkeisiin saadaan partnereitaglobaalilla tasolla.

Järjestelmän liikkeelle lähtö tapahtuu siis vain, jos se poistaa toimijoilta riittävästi tule-vaisuustiedon hyödynnettävyyden puutteita. Suurin puute tulevaisuudentutkimuksenhyödyntämisessä liittyy foresight-analyysien tulkintaan. Tätä puutetta täyttää asiantun-tijamielipideperustaisen aikavälin ennakointitulosteet menestystuotehakuiseksi toimin-naksi kääntävä menestystulkki. Sen avulla voidaan ennakoiden kytkeä toisiinsa ne tek-nologia-aihiot, jotka ovat tulevien moniteknologisten tuotteiden perustana. Malliin ra-kennetuista tulevaisuustiedon muuntotulkeista menestystulkki on merkittävin.

Menestystulkki ja sen osana VTT MoneyProP -menettely ovatkin tutkimuksen päätu-loksia mallinnuksen ohella. Menestystulkin sekä potentiaalisten innovaatioiden tuotta-man taloudellisen hyödyn arviointimekanismin eli VTT MoneyProP -menettelyn tuot-teistus on käynnistynyt. Nämä instrumentit ovat edellytys win-win-asetelmien strategi-selle rakentamiselle. VTT MoneyProP -menettelyllä voidaan ennakoida menestystuot-teiden tai -toimintojen markkinat, liiketulot ja liikevoitot tulevaisuudessa. Tuloihin javoittoihin voidaan mitoittaa ne kehittämiskustannukset, jotka voitto kattaa. Vahvista-mattomana visiona menettelyn siirto julkiselle sektorille muuttaisi koko hallintopara-digmaa. Esimerkiksi terveydenhuollon menestystuotteiden kehittäminen edellyttää kan-sainvälisiä markkinoita, joita julkinen sektori ei saavuta. VTT MoneyProP -menettelyllävoidaan määrittää ne alan menestystuoteaihiot, jotka saisivat ennakoituun voittomargi-naaliin suhteutetun markkinaperäisen riskirahoituksen. Laajempana strategiana osaa-misintensiivisiä yrityspalveluja välineenä käyttäen voi yksityistää kunnallisten palvelu-jen rajamaastoa, jos menestystuotteiden kansainvälinen kehittäminen nopeutuu ja pal-velukustannukset pienenevät tällä menettelyllä. Tämä voisi olla yksi governance-tapatietoyhteiskunnan toisen sukupolven elinkeinoelämän ehtoihin perustuvan pohjoismai-sen hyvinvointivaltion rahoitusperustalle ja ylläpidolle. Jos kuntien palvelujärjestelmientuottavuuden edellyttämät innovaatiot saadaan tehokkaimmin hoidettua kunnan budjetinulkopuolella, syntyy yksi peruste kuntien palvelujen valikoivalle yksityistämiselle.

Koordinoitu yhteistoiminta toteutuu aina rajallisena. Kiinteistö- ja rakennusklusterillaesteenä on niiden yritysten vähäisyys, jotka hakevat katetta tuomalla markkinoille jat-

241

kuvasti uusia innovatiivisia tuotteita ja kehittämällä henkilöstön taitoja selviytyä strate-giasta. Strategian onnistuminen edellyttää työvoiman osaamistason kehittämistä.

Maaseudun elinkeinojen markkinaperäistäminen on erittäin haasteellinen, useita toimi-joita yhteen kokoava ja nopeaa käynnistystä edellyttävä tehtävä. Vaikka perusajatus ontoimiva, markkinaperäisyyden määrällinen läpivienti maaseudulla riippuu käytettävistäresursseista. Rajat voivat tulla eteen pian. Sen sijaan ajatus voisi onnistua laajemmanverkostotalouden osana. Aluekehittämisessä keskeinen osaamiskeskusidea tukee niihinkytkennässä olevia yrityksiä. Tulevaisuudessa tämä ei riitä. Pitkällä aikavälillä pk-yritystoiminnan laatu paranee vain, jos osa tuotekehitystyöstä saadaan toteutetuksi itseyrityksissä. On löydettävä malli, jossa pienet yritykset tehokkaita tuotekehityspalvelujatuottavien organisaatioiden ohjauksessa toteuttavat itse mittavan osan t&k-toiminnasta.Muutoin tekijöiden ammattitaito hallita tulevia tuotantoprosesseja sekä valmiiden tuot-teiden toimivuutta käytännössä jää vajavaiseksi. Ellei alueellisia työvoimaresurssejakytketä nykyistä tehokkaammin innovaatioihin, työllisyyskehitys vaarantuu.

Kuvattu tilanne asettaa uusia haasteita aluepolitiikan käytännöille. Erityisesti pk-yritysten tuotekehitystoiminnan verkostoihin viennin taustatekijä on aluekehityksenydinhaaste. Samanaikainen tuotteiden ja valmistusmenetelmien teknologiatason nousuja alati muuntuvat markkinoiden asettamat menestymisen ehdot on alueellisen elinvoi-man ehto. Konseptin mukainen tuotekehitys voi onnistua vain erikoistuneiden valmis-tajien ja palveluyritysten yhteistyössä, joka verkottaa korkeatasoisen asiantuntemuksenja käyttää kehittyneitä tuotekehitystyökaluja. Tämä kokonaisuus tuskin on mahdollinenilman ennakoivaa ohjantajärjestelmää.

Ennakointijärjestelmän muotoilun jälkeen eri aikavälejä koskevien hypoteesien tehtä-vät, täsmällisyys ja tarkoituksenmukaisuus nousivatkin uudestaan mielenkiinnon koh-teeksi. Liitteeseen B on siirretty uusia menetelmiä koskevat ideat jäljittävän trendiana-lyysin sekä tavoitehakuisen skenaariomenetelmän nimikkeillä. Toiminnallisen para-digman mukainen ennakointi onkin trendien muuntamista ja suuntaamista, jos osataanlaatia tämän mahdollistavat hypoteesit ja löytää niihin vahvistus.

Tulevaisuudentutkija ei voi enää olla pelkkä menetelmäasiantuntija, vaan hän joutuuottamaan vastuuta tuloksia läpi vievän yrityksen tai muun organisaation toiminnasta.Tämä edellyttää osaamisen kehittämistä myös muilla osaamisalueilla kuin tulevaisuu-dentutkimuksen piirissä. Hyödyntämisnäkökulma muuntaa ennusteilta vaadittavaa tu-lostusmuotoa, koska tuloste on voitava siirtää heti päätökseksi jollakin hyödyntäjäorga-nisaation portaalla. Tämä vaikuttaa oleellisesti myös työtekniikoihin.

242

7. LopuksiYhteiskäyttäjien ennakoivat ohjantajärjestelmät tekevät tulevaisuustiedon tuottamisenaikaisempaa järjestelmällisemmäksi. Enää ei tehdä yksittäisiä ennakointeja, vaan jär-jestelmällisesti täsmennetään aikaisempaa tulevaisuustietämystä. Toiminnallisen para-digman mukainen ajattelutapa ohjaa aikaisempaa täsmällisemmän tulevaisuussuuntutu-neen tiedon tuottamiseen.

Miten tähän on tultu? Työni ovat osuneet aluekehitysorganisaatioiden ja aluekehittämi-sen käännepisteisiin, murroskohtiin. Vuonna 1983 tarkasteltiin siirtymää seutukaavoi-tuksesta aluekehittämiseen. Vuonna 1988 tarkasteltiin yli 40 vuoden mittaisten kehitys-polkujen tuottamista ja vuonna 1994 EU:n rakennerahastojen kautta jaettujen tukiensuuntaamista alueen oman elinvoiman perustojen luomiseen. Vuosina 1996–1999 työnäoli tarkastella lamaan joutunutta rakennusalaa ja luoda sille uusia toimintamalleja.Vuonna 2002 tarkastellaan seuraavaa murrosta, jossa rakennetuet loppuvat ja alueidenpitäisi kyetä etenemään markkinaperäisesti. Eteneminen tapahtuu menestystuotteidenmyyntituloista saatavilla voitoilla tapahtuvaan seuraavan sukupolven tuotteiden inno-vointiin. Käännepisteen sisällön toiminnallinen luonne on näin rakentunut työn sisään.

Kehitettyjen toteutusalustojen avulla on mahdollista rakentaa Suomelle valtakunnallisiaelinkeino- ja työvoimastrategioita yhteiskäyttäjien ennakoivaa ohjantajärjestelmää hyö-dyntäen. Tämä edellyttää yhteiskunnallista tahtotilaa liikkua kohti uusia elinkeinora-kenteen muotoja, siihen sovitettua elinkeinojohtamisen mallia sekä yritysten ja koulu-tuslaitosten yhteistoimintaa. Innovaatioiden ennakointi voi määrittää ne osaamiskoko-naisuudet, jotka ennakoivan aikuiskoulutuksen on tuotettava eri koulutustason omaa-ville työntekijöille. Valtio voi vaatia kaupunkiseuduilta tällaisen ennakoivan toiminta-mallin, jos se itse tuottaa tarvittavan innovaatioiden ennakointituen. Jos kehitetyn oh-jantajärjestelmän muuntotulkit evaluoivat esille suositeltavat vaihtoehdot, hallintokäy-täntö muuttuu.

Periaatteessa järjestely ajaa tavallisten ihmisten etuja lisäten yhteiskunnan turvallisuut-ta. Mutta onko asetelma liian vaativa? Pitääkö edetä liian pitkälle organisaatioiden ke-hittämisessä? Uskalletaanko ennakoiva ohjantajärjestelmä kokea 2000-luvun alkuunsopivana työvälineenä, joka voidaan purkaa haluttaessa? Voimakkaat toimijat eivät voihyväksyä täysin avointa toimintaa ilman kilpailuedun menetystä. Siksi avoin-suljettu-vastakkainasettelu jää pysyväksi huolimatta erilaisista win-win-win-asetelmista. Tuote-kehitystyöstä osa tehdään yritysverkoissa, mikä muuttaa avoimen ja suljetun toiminnanmerkitystä. Nämä verkostototeutukset eivät toimi ilman avoimuutta. Uusien menestys-tuotteiden takana on eri alojen teknologioiden yhdistelmiä, joissa teknologia-alojen hui-put ovat avoimia toisilleen.

243

Toisaalta tehdyn mallinnuksen seuraava versio voi olla ”e-ennakointijärjestelmä”. E-ennakointijärjestelmän idea on avoin, hajautettu järjestelmä, johon kukin hyödyntäjä- jatuottajataho kytkee omat tietoutensa muiden katsottaviksi. Sen sisältämillä muuntotul-keilla verkoissa oleva tietous räätälöidään nopeasti kutakin käyttötarkoitusta varten.Mallinnusta soveltavissa esimerkeissä tarkastellaan tilannetta, jossa tutkimuslaitos ky-kenee muotoilemaan innovaatioyhdistelmän edellyttämän tuotekehitystyön sellaisessamuodossa, että ulkopuolinen rahoittaja rahoittaa työn. Ketju etenee tuoteominaisuuk-sista aina markkinasegmenttien kautta rahoituksen puolelle. Teoriassa tarvitaan vainpieni liike eteenpäin ja tulevaisuudessa vallitsee sellainen tilanne, jossa erilaiset haku-koneet muuntavat havainnot; tietyt oletetut rakennemuutoskuvaukset ja -teoriat (kutenikäkerrostumat, työvoiman porrasnostomalli) muuntavat hyvin valmistellut kysymyk-senasettelut suoraan tulevaisuussuuntautuneiksi päätelmiksi ja toimintamalleiksi. Us-kalletaanko tästä jäädä pois?

Edessä on periaatteessa kaikille avoin maailma, tulevaisuusajattelun Linux-käyttö-järjestelmä. Mutta missä kulkee realismi? Ketkä pääsevät mukaan, ketkä suljetaan pois?Löytyykö kehittämisen perustaksi sellainen globaalien arvojen pohja, jonka varaan onmahdollista rakentaa strategioita? Kuinka lähellä ollaan tilannetta, jossa sähköisen kau-pankäynnin järjestelmät toimittavat tulevaisuuspäättelyä? Toimiiko verkossa reaaliai-kainen ”partner ranking” yritysketjujen muodostajana? Johtaako lisäkoulutus suoraantyöllistymiseen ennakoivan ohjantajärjestelmän periaatteiden mukaan?

Edellinen kokonaisuus mitä todennäköisimmin tulee käytännöksi monissa yhteyksissä.Sen sijaan ilman laajojen kansalaisryhmien mukana oloa koordinoidussa yhteistoimin-nassa kehitettyjen tulevaisuusajatusten vastarinta voi muodostua voimakkaaksi. ”Kas-vun rajat” löytyvät tältä kentältä. Toiseksi aina löytyy toimijoita, jotka saavat etua sul-jetuista järjestelmistä. Mutta näidenkin toimijoiden näkökulmasta tulevaisuussuuntau-tunut tietomäärä kasvaa ja taltioituu niin paljon, että sen käsittely kehittyy oman organi-saation ulkopuolella paremmin kuin omassa organisaatiossa. Yksittäisistä hankkeistaedetään järjestelmiin, jotka erilaisten ”muuntotulkkien” avulla tuottavat tulevaisuustiedontarvitsijalle aikaisempaa laajemman tietomateriaalin. Innovaatiot ja avaukset eivät enääole satunnaisia, vaan ne tapahtuvat verkostoissa. Muutosmahdollisuuksien luonne ja suu-ruus kyetään jäljittämään trendianalyysilla. Kuvitteellisissa e-ennakointijärjestelmissäjokin perusskenaario kuvaa kehityksen todennäköisimmät käännepisteet, jotka avaavateri toimijoiden pelikentät.

Kärkitoimijoiden verkoston yhteisten tietovarantojen työvälineiden avulla käynnistyyuusien toimintojen kehittäminen. Jokainen koneiston nivel tarvitsee tulevaisuustietoutta,tulevaisuudentutkimus rakentuu verkostojen sisään. Mutta vain, jos syntyy riittävänselkeitä win-win-asetelmia. Mitä todennäköisimmin ennakoiva ohjantajärjestelmä saapaljon käyttäjiä, mutta osa organisaatioista ei win-win-ketjuja hallitse.

244

LähdeluetteloAKE 2000. AKE – lääninhallitusten koulutustarpeen ennakointihanke. 16.2.2000.http://www.intermin.fi/suom/laanit/eslh/yksikot/sivistys/projekti/

Amara, Roy 1981a. The futures field: Searching for definitions and boundaries. Futures15, 1, s. 25–29.

Amara, Roy 1981b. The futures field: How to tell good work from bad. Futures 15, 2, s.63–71.

Ansoff, H. Igor 1981 . Strateginen johtaminen. Weiling+Göös. Ekonomia-sarja. Espoo.280 s.

Ansoff, H. Igor 1984. Implanting Strategic Management. USA. Prentice /Hall Interna-tional Inc.

Amara, Roy 1981c. The futures field: Which direction now? Futures 15, 3, s. 42–46.

Ascher, William 1981. Forecasting. An Appraisal for Policy-Makers and Planners. Bal-timore: The Johns Hopkins University Press. 239 s.

Att välja framtid 1972. Ett underlag för diskussion och överväganden on framtisstudierI Sverige. Betänkandet avgivet av arbetsgruppen för framtidsforskning. Tukholma:Statens offentliga utredningar 1972:59.

Ayres, Robert 1969. Technological Forecasting and Long Range Planning. New York:McGaw–Hill Inc.

Bell, Wendell 1997. Foundations of Futures Studies. Volumes I and II. New Jersey:Transactions Publishers.

Bell, Wendell 2001. Futures Studies comes of age: twenty-five years after. The limits togrowth. Futures 33, 1, s. 63–76.

Borg, Olavi 1993. Tulevaisuuden tutkimuksen suhde muihin tieteisiin. Teoksessa Va-paavuori, Matti (toim.). Miten tutkimme tulevaisuutta? Helsinki: Painatuskeskus Oy,Acta Futura Fennica, No 5. S. 299–307.

Bright, James 1968. The Manager and Technological Forecasting. Teoksessa: Bright,James (toim.). Technological Forecasting for Industry and Government. Methods andApplications. S. 343–369.

245

Cahill, Eamon & Scapolo, Fabiana 1999a. The Futures Project, Technology Map, De-cember 1999, Series No: 11. Institute for Technological Prospective Studies.

Cahill, Eamon & Scapolo, Fabiana 1999b. The Futures Project, Technology Map, De-cember 1999, Series No: 11, Annex to the Technology Map. Institute for TechnologicalProspective Studies. 8 s.

Castells, Manuel 1996. The Information Age: Economy, Society and Culture. VolumeI, The Rise of the Network Society. Oxford: Blackwell Publishers.

Comparison of Assesments of Relative Technological Position in InternationalForesight Exercises, Text table 6–1. Science & Engineering Indicators – 1998.http://www.nsf.gov/she/srs/seind98/c6/tt06-1.htm 29.11.2000.

Dalkey, N. C. 1969. An experimental study of group opinion. Futures 1, 5, s. 408–426.

de Greene, B. 1982. The adaptive organization. Anticipation and Management of crisis.New York: John Wiley & Sons. 394 s.

de Jouvenel, Bertrand 1967. The Art of the Conjecture. New York: Basic Books.

Dernison, A. 1986. Long-term perspectives for human settlements. The future of theRandstad, the Netherlands. Futures 18, 1, s. 40–51.

Ducot, C. & Lubben, G. 1980. A typology for Scenarios. Futures 12, 1, s. 51–57.

Duverger, Maurice 1966. An Introduction to the Social Sciences. New York.

Eerola, Annele 2001. Monitoring European Foresight Activities, Deepening Report,Finland. Työryhmäraportti tilaisuudessa Technology Assesment, Foresight and Fore-casting: The State of the Art in the EU, Bryssel 15.5.2001.

Elinkeinopolitiikka uudessa taloudessa 2001. Helsinki: Kauppa- ja teollisuusministeriönjulkaisuja 6/2001.

Ennakoinnin dokumentti. (Pohjanmaan) TE-keskus 1999.

Eskelinen, Heikki & Virkkala, Seija (toim.) 1989. Talouden verkostot ja alueellinenmuutos. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen monisteita n:o 4/1989.

Eskola, Antti 1966. Sosiologian tutkimusmenetelmät I. Porvoo: WSOY. 187 s.

246

Eskola, Antti 1984a. On emotional Schemata of Everyday life. Peper presented at theFinnish–Soviet Symposium on Life-Processes and Way of Life. Moscow, Kiev, Tal-linna, 1.–11.10.1984.

Eskola, Antti 1984b. Psychology in the 1990’s: Trends, Threats and Challenges. Teok-sessa: Lagerspetz, K. & Niemi, P. Psychology in the 1990's. Amsterdam. S. 507–523.

Fahrenkrog, Gustavo 2001. The Futures project. The Proceeding of International Con-ference on Technology Foresight – The Approach to and the Potential for New Tech-nology Foresight. National Institute of Science and Policy, Japan 7.–8.3.2001.

Flechtheim, Ossip K. 1972. Futurologie. Historisches Wörterbuch Der Philosophie.Basel: Schwabe & Co -Verlag.

Forrester, Jay W. 1969. Urban Dynamics. Cambridge, Massachusetts: M.I.T. Press.

Frazer, W. & Boland, L. 1983. An Essay on the Foundations of Friedman's Methodol-ogy. The American Economic Review 73, 1, s. 129–144.

Gavigan, J., Scapolo, F., Keenan, M., Miles, M., Farhi, F., Lecoq, D., Capriati, M. & DiBartolomeo, T. 2001. A Practical Guide To Regional Foresight. FOREN Network(Foresight for Regional Development). European Commission Research DirectoriateGeneral. STRATA Programme. December 2001. http://foren.jrc.es. 14.01.2002.

Georghiou, Luke 2001. Third Generation Foresight – Integrating the Socio-economicDimension. The Proceeding of International Conference on Technology Foresight –The Approach to and the Potential for New Technology Foresight. National Institute ofScience and Policy, Japan 7.–8.3.2001.

Giddens, A. 1984. Yhteiskuntateorian keskeisiä ongelmia. Toiminnan rakenteen ja risti-riidan käsitteet yhteiskunta-analyysissa. Keuruu. 423 s.

Gordon, T. J. & Helmer, Olaf 1964. Report on a Long Range Forecasting Study. ReportP-2982, The Rand Corporation.

Gordon, Theodore 1999. The Prospects for Accuracy and Completeness in Forecasting.Technological Forecasting and Social Change 62, 1, s. 63–71.

Hall, P. 1986. Scenarios for Europe's cities. Futures 18, 1, s. 2–8.

Helmer, Olaf 1967. The Future of Science. Santa Monica: The Rand Corporation. 16 s.

247

Helmer, Olaf & Dalkey, N. 1963. An experimental Application of the Delphi Method tothe Use of Expert Opinion. Management Science 9, 3.

Helmer, Olaf & Rescher, N. 1959. On the epistomology of the inexact sciences. Man-agement Science 6, 1, s. 25–52.

Hernesniemi, Hannu 1995. Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus. Elinkei-noelämän tutkimuslaitos ETLA, Sarja B 105 ja SITRA 145. Helsinki: Taloustieto Oy.

Hernesniemi, Hannu, Kymäläinen, Pasi, Mäkelä, Pekka, Rantala, Olavi, Rautkylä-Willey, Ritva. & Valtakari, Mikko 2001. Suomen avainklusterit ja niiden tulevaisuus.Tuotanto, työllisyys ja osaaminen. Helsinki: ESR-julkaisut 88/01.

Hietala, Kari 1997. Vaikuttavuus, vuodot ja muut evaluoinnin käsitteet. Helsinki: ESR-julkaisut 1/97. 28 s.

Huntington, Samuel 1979 (1968). Political Order in Changing Societies.Fredericksburg: The Yale University Press.

Huntington, Samuel 1993. The Clash of Civilizations. Foreign Affairs, Vol. 72, No 3, s.22–49.

Huomispäivän yhteiskunnassa palvelujen merkitys korostuu. Teknologian kehittämis-keskus, Tekniikan näköalat, numero 4/2001. S. 6–7.

Huovila, Pekka, Häkkinen, Tarja, Nieminen, Jyri & Tuhola, Markku 2001. Elinkaaren-aikainen toimivuus. Tutkimusohjelmahahmotelma VTT Rakennus- ja yhdyskuntatek-niikka 20.11.2001.

Ihmisten maaseutu – tahdon maaseutupolitiikka. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelmavuosille 2001–2004. Helsinki: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 8/2000.

Isenson, Raymond 1968. Technological Forecasting. Lessons from Project Hindsight.Teoksessa: Bright, James (toim.). Technological Forecasting for Industry and Govern-ment. Methods and Applications. S. 35–54.

Jantsch, Erich 1967a. Technological Forecasting in Perspective. Pariisi: OECD. 401 s.

Jantsch, Erich 1967b. Forecasting the Future. Science Journal, October, Vol. 3, No. 10.

Jones, M. & Twiss, B. 1978. Forecasting technology for planning decisions. HongKong: Shanghai Printing Press Ltd. 263 s.

248

Jääskeläinen, Jari 2001. Klusteri tieteen ja politiikan välissä. Talouspolitiikasta yhteis-kuntapolitiikkaan. Helsinki: ETLA sarja A33.

Kahn, Herbert & Wiener, Anthony 1967. The Year 2000. A Framework to the Specula-tion for the Next Thirty-Three years. New York: The Macmillan Company.

Kansainvälinen vastuumme 1995. Suomen malli Rooman klubin Suomen komitea. Ju-va: WSOY.

Ketonen, O. 1981. Tulevaisuudesta tietäminen. Turku: Tulevaisuuden tutkimuksen seu-ran julkaisu Al. 12 s.

Kiinteistö- ja rakennusklusterin visio 2010. Hyvän elämän puitteet Raportti 130.5.2001. Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI. Helsinki 2001.

Klüver, Lars, Nentwich, Michael, Peissl, Walter, Torgersen, Helge, Gloede, Fritz, Hen-nen, Leonhard, van Eijndhoven, Josée, van Est, Rinie, Joss, Simon, Bellucci, Sergio &Bütschi, Danielle 2000. Participatory Methods in Technology Assessment and Tech-nology Decision-Making. European Participatory Technology Assessment(EUROPTA). The Danish Board of Technology. www.tekno.dk/europta October 18,2000.

Kuitunen, Soile 2000. T&k- ja innovaatiotoiminta EU:n rakennerahastoissa. Katsausarviointeihin vuosilta 1994–1999. Espoo: VTT Teknologian tutkimuksen ryhmä, työpa-pereita nro 54/00.

Kuula, Arja 1999. Toimintatutkimus. Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Tampere:Vastapaino. 240 s.

Kuusi, Osmo 1999a. Expertise In the Future Use of Generic Technologies. Epistemicand Methodological Conciderations Concerning Delphi Studies. Helsinki: Valtion ta-loudellinen tutkimuskeskus, Tutkimuksia 59.

Kuusi, Osmo 1999b. Teknologisen kehityksen heikot signaalit, efutura 13.4.1999.

Kuusi, Osmo 2000. Tulevaisuusbarometrit ja argumentoiva delfoi-tekniikka. TeoksessaMannermaa, Mika (toim.). Tulevaisuuden haltuunotto. Pk-yrityksen ennakoinnin käsi-kirja. Helsinki: ESR-julkaisut 77/00.

Kuwahara, Terutaka 2001. Technology Foresight in Japan – The Potential and Implica-tions of DELPHI Approach. The Proceeding of International Conference on Technol-

249

ogy Foresight – The Approach to and the Potential for New Technology Foresight. Na-tional Institute of Science and Policy, Japan 7.–8.3.2001.

Lahti, Arto & Stenlund, Heikki 1988. Tietotekniikka- ja tietoliikennealan klusteriana-lyysi. Helsinki: ESR-julkaisut 28/1998.

Landrien, J. & Abramowicz, R. 1986. Regions and the French Society, Three Scenariosof the Future. Futures 18, 1, s. 9–23.

Linstone, H. & Turoff, M. 1970. Philosophical and methodological foundations of del-phi. Teoksessa: Linstone, H. & Turoff, M. (toim.). The delphi method, Techniques andapplications. Reading: Addison–Wesley Publishing Company Inc. 620 s.

Lovio, Raimo 1989. Suomalainen menestystarina? Tietoteollisen verkostotalouden lä-pimurto. Hanki ja Jää. Helsinki.

Lovio, Raimo 1990. Tietotekniikan kehittämisen ja hyödyntämisen näköalat. Teokses-sa: Riihinen, Olavi (toim.). Suomi 2017. Jyväskylä: Gummerus.

Maakuntien ammattirakenne-ennusteet (MARE) 2001. http://www.viestinhallinta.fi.30.9.2001.

MacRae, Norman 1990. Banks in trouble. The Economist, Sept. 8, s. 21–24.

Maeda, Noby 1999. Transformation of Japanese Enterprise’s Strength Through NewBusiness Model. National Institute of Science and Policy, October 1999.http://nistep.go.jp/achiev 5.12.2001.

Malaska, Pentti 1991. Economic and Social Evolution: The Transformational DynamicsApproach. Teoksessa: Laszlo, E. (toim.). The New Evolutionary Paradigm. The WorldFutures General Studies. Vol. 2. Lontoo: Gordon & Breach.

Malaska, Pentti 1992. Keskustelupuheenvuoro. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran ke-säseminaari, Kuortane 1992.

Malaska, Pentti 1993a. Nature-Oriented Technology. In: Proceedings of the Sino–Fin-nish Seminar of Futures Studies in Beijing, China, May 22, 1991. Futura 12, 1, s. 117–129.

Malaska, Pentti 1993b. Tulevaisuustietous ja tulevaisuuteen tunkeutuminen. Teoksessa:Vapaavuori, Matti (toim.). Miten tutkimme tulevaisuutta? Acta Futura Fennica, No 5,Helsinki: Painatuskeskus Oy.

250

Malaska, Pentti 2001. A futures research outline of a post-modern idea of progress.Futures, 33, 3–4, s. 225–243.

Malaska, Pentti & Mannermaa, Mika 1985. Tulevaisuuden tutkimuksen ongelmat jatulevaisuus. Teoksessa: Malaska, Pentti & Mannermaa, Mika (toim.). Tulevaisuudentutkimus Suomessa. Juva: Gaudeamus. S. 274–285.

Mannermaa, Mika 1991. Evolutionaarinen tulevaisuudentutkimus. Helsinki: VAPK-kustannus, Acta Futura Fennica No 2.

Mannermaa, Mika 1993. Tulevaisuudentutkimus tieteellisenä tutkimusalana. TeoksessaVapaavuori, Matti (toim.). Miten tutkimme tulevaisuutta? Helsinki: Painatuskeskus Oy,Acta Futura Fennica, No 5. S. 19–33.

March, James & Simon, Herbert 1958. Organizations, John Wiley & Sons, New York.

Masini, Eleanora & Medina Vasquez, Javier 2000. Scenarios as Seen from Human andSocial Perspective. Technological Forecasting and Social Shange 65, 1, s. 49–66.

Masuda, Yoneji 1981. The Information Society as Post-Industrial Society. Betehesda.

Meadows, D. H., Meadows, D. L., Randers, J. & Behrens, W.W. 1973. Kasvun rajat.Helsinki. Tammi.

Meadows, Donella H., Meadows, Dennis L. & Randers, Jorgen 1993. Ylittyvän kasvunrajat. Maailmanyhteisön romahdus vai kestävä tulevaisuus? Helsinki VAPK-kustannus,Acta Futura Fennica No 4.

Meristö, Tarja 1991. Skenaariotyöskentely yrityksen johtamisessa. Helsinki: VAPK-Kustannus, Acta Futura Fennica No 3.

Miozzo, Marcela & Soete, Luc 2001. Internalization of Services: A Technological Per-spective 67, 2, 3, s. 159–185.

Modified proposal for a decision of the European parliament and of the council con-cerning the sixth multiannual framework programme of the European Community forresearch, technological development and demonstration activities aimed at contributingtowards the creation of the European research area 2002–2006. 22.11.2001, Bryssel.Commission of the European Communities. http://www.cordis.lu/rtd2002/. 9.1.2002.

Modis, Theodore 1999a. A Second Lease on Life for Technological Forecasting. Tech-nological Forecasting and Social Change 62, 1, s. 29–32.

251

Modis, Theodore 1999b. Technological Forecasting at the Stock Market. TechnologicalForecasting and Social Change 62, 3, s. 173–202.

Moisseinen, Eila, Huusko, Liisa & Laaninen, Arto 1999. Propellihatut ja maaseudunvärikäs tulevaisuus. Heikkoja signaaleita pohdittiin Joensuussa. Helsinki: FUTURA2/1999.

Myllymaa, Päivi 2001. Tampereen avainosaamisesta. Oskito-projektin muistio. Tampe-reen kaupunki 10.12.2001.

Mäkelä, Keijo 1990. Läänin strategisen suunnittelun kehittäminen. Ammattirakenne-mallin soveltaminen läänin kehittämissuunnitteluun. Helsinki: Sisäasiainministeriö.Aluepoliittisia tutkimuksia ja selvityksiä N:o 11.

Mäkelä, Keijo 1995. Koulutuksen määrällisen mitoituksen strategiat, mallit ja käytän-nöt. Teoksessa: Yrjölä, P. (toim.). Koulutuksen mitoittaminen. Moniste 28. Helsinki:Opetushallitus. S. 33–61.

Mäkelä, Keijo 2000a. TOPTEN-menettelyn soveltaminen yritysten osaamistarpeidenkartoitukseen. Teoksessa: Mannermaa, Mika (toim.). Tulevaisuuden haltuunotto. Pk-yrityksen ennakoinnin käsikirja. Helsinki: ESR-julkaisut 77/00.

Mäkelä, Keijo 2000b. Ennakoinnin parhaita käytäntöjä etsimässä. Teoksessa: Manner-maa, Mika (toim.). Tulevaisuuden haltuunotto. Pk-yrityksen ennakoinnin käsikirja. Hel-sinki: ESR-julkaisut 77/00.

Mäkelä, Keijo 2001a. Ennakoiva verkostoanalyysi koulutuksen suunnittelun tukena.Teoksessa: Hyyryläinen, Ari (toim.). Näkökulmia ennakoinnista ammatillisen koulu-tuksen kehittämisessä. Helsinki: Oy Edita Ab. ESR-julkaisut 89/01. S. 49–60.

Mäkelä, Keijo 2001b. Työvoima- ja koulutustarpeet Vaasan aluekeskusohjelman seu-dulla vuoteen 2010 – KARE-ennakointimalli. Vaasan seudun aluekeskusohjelman val-misteluhanke. Loppuraportti 20.12.2001. (julkaisematon)

Mäntylä, Kaj 1993. Ikäkerrostuma-analyysi skenaarioiden laadinnassa. Esimerkkinäliikunnan tulevaisuuden hahmottaminen. Teoksessa: Vapaavuori, Matti (toim.). Mitentutkimme tulevaisuutta? Helsinki: Painatuskeskus Oy, Acta Futura Fennica No 5. S.125–131.

Mäntylä, K., Pyykkönen, T., Juppi, J. & Sneck, T. 1990. Liikunta 2025 -skenaariotSuomalaisen liikuntakulttuurin kehityssuunnat yhteiskunnan muuttuessa. Helsinki: Lii-kuntatieteellisen Seuran julkaisu 116.

252

Mäntylä, Kaj 2000. Jyväskylän elinkeino- ja työpaikkaskenaario vuoteen 2010 ja senvaikutus tilatarpeeseen. 17.8.2000. Oskito-projektin sisäinen raportti.

Mäntylä, Kaj 2001a. Tampereen seudun elinkeino- ja työpaikkaskenaario vuoteen 2010ja siihen liittyvä tilatarvearvio. 14.2.2001. Oskito-projektin sisäinen raportti. 40 s.

Mäntylä, Kaj 2001b. Porin seudun elinkeino- ja työpaikkaskenaario vuoteen 2010 jasiihen liittyvä tilatarvearvio. 11.12.2001. Oskito-projektin sisäinen raportti. 45 s.

Nikander, Ilmari O 2002. Early Warnings. A Phenomenon in Project Management. Hel-sinki. Ylipistopaino. Project Management Association Finland Series No. 5. 196 s.

Niiniluoto, I. 1983. Tieteellinen päättely ja selittäminen. Keuruu.

Niiniluoto, I. 1984a. Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus. Keuruu.

Niiniluoto, I. 1984b. Tekniikan filosofia: tieteen ja tekniikan keskinäiset suhteet ja tek-nologinen muutos. Teoksessa: Teknologian kehitys ja tiede. Espoo: Valtion teknillinentutkimuskeskus, VTT Symposium 53. S. 5–24.

Niiniluoto, I. 1993. Tulevaisuudentutkimus – tiedettä vai taidetta. Teoksessa: Vapaa-vuori, Matti (toim.). Miten tutkimme tulevaisuutta? Helsinki: Painatuskeskus Oy, ActaFutura Fennica No. 5. S. 13–18.

Niiniluoto, I. 2001. Futures Studies: Science or Art? Futures 33, 1, s. 371–377.

Nummelin, Johanna 2001. Omistamisen roolit kiinteistöalalla. Teknillinen korkeakoulu,maanmittausosasto, dipl. työ.

Nurmela, Juha 1996. Kotitaloudet ja energia vuonna 2015. Helsinki: Tilastokeskus,Tutkimuksia 216. 285 s.

Ollus, M. et al. 1990. Joustava tuotanto ja verkostotalous – tekniikan, talouden ja yh-teiskunnan vuorovaikutus 1990-luvulla. Helsinki: Sitra nro 109.

Osaamiskeskukset strategia 2001. http:\\www.intermin.fi/suom/oske/fi/strategia.html(otettu 15.11.2001)

Osaamiskeskukset uudelle tasolle 2001. http:\\www.intermin.fi/suom/oske/fi (otettu15.11.2001)

253

Otala, Matti 1984. Tietotekniikka tuotteessa. Teoksessa: Mårtensson, Gunnulf, Otala,Matti & Wiio, Osmo A. Tietotekniikka 1990-luvulla. Helsinki: SITRA, sarja B, nro 78.S. 40–74.

Palmberg, Christopher 2001. Sectoral patterns of innovation and competence require-ments – a closer look at low-tech industries. Helsinki: Sitra Reports series 8. 101 s.

Pantzar, Mika 2001. Tarpeen keksiminen – uuden sukupolven matkaviestimen muuttu-vat käyttäjä- ja tarverepresentaatiot. Työpaperi. Users as collaborators -tutkimushanke1.12.2001.

Paukku, Timo 2001a. Mikrosiru, joka oppii hahmot. Helsingin Sanomat 10.11.2001.

Paukku, Timo 2001b. Gigatrendit yhdeksi vyyhdeksi. Helsingin Sanomat 29.12.2001.

Peirce, Charles 1877. The Fixation of Belief. Popular Science Monthly 12, November,s. 1–15.

Peirce, Charles 1958. Collected Papers VII. Burks, A. (toim.). Cambridge, Mass: Ox-ford University Press. S. 89–164.

Pelttari, P. 1997. Sairaanhoitajan työn nykyiset ja tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimuk-set. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. STAKES, Tutkimuksia 80.

Pohjanpalo, Olli 2001. Osaamiskeskukset nousseet aluepolitiikan johtotähdiksi. Helsin-gin Sanomat 9.11.2001.

Pohjola, Matti 1998. Investoinnit, talouden kasvu ja työttömyys. Teoksessa: Pohjola,Matti (toim.). Suomalainen työttömyys. Helsinki: Taloustieto Oy. S. 289–315.

Pohjola, Matti 2001. Teknologian valmistus ei takaa elintasoa. Helsingin Sanomat, vie-raskynä 27.10.2001.

Popper, Karl 1961. The Poverty of Historicism. 2nd. ed. London: Routledge.

Popper, Karl 1965. Conjectures and refutations; The growth of scientific knowledge.New York: Harper & Row.

Porter, Michael 1991. Kansakuntien kilpailuetu. Helsinki. Otava. 879 s.

Prigogine, Ilya & Stengers, Isabelle 1984. Order out of Chaos. Man’s New Dialoguewith Nature. New York: Bantam Books.

254

Pyötsilä, Jouni 2001. Innovation Management in Network Economy. Esitelmä. TheTenth International Conference on Management of Technology, IAMOT 2001, 19–22March, 2001, Lausanne, Switzerland.

Rapoport, A. 1977. Human aspects of urban form. Towards a man–environment ap-proach to urban form and design. Oxford. 438 s.

Rasmusson, Ludvig 1983. Fyrtiotalisterna. Teoksessa: Sociala värderingsförändringar-na. Fyra essäer. Stockholm: Sekreteriatet för framtidsstudier. S. 25–89.

Regnéll, H. 1982. Att beskriva och förklara. Vad det kan innebära inom olika forsk-ningsområden. Avesta. 248 s.

Rhyne, R. 1981. Whole-pattern futures projection. Using field anomaly relaxation.Technological Forecasting and Social Change 14, 5, s. 331–360.

Roos, Jeja-Pekka 1983a. Elämäntapatutkimus ja elämäntavan tyypit. Sosiaalinen aika-kauskirja 77, 1, s. 4–7.

Roos, Jeja-Pekka 1983b. On the Way of Life Typologies. Teoksessa: Uusitalo, Liisa(toim.). Consumer Behaviour and Environmental Quality. Aldershot.

Ruokanen, Tapani & Nurmio, Aarne 1995. Suomi ja mahdolliset maailmat. Suomi jamahdolliset maailmat. WSOY.

Räsänen, Sakari 1987. Loppuvatko Suomesta lapset? Helsingin Sanomat, kuukausiliite2, tammikuu 1987.

Sarja, Asko (toim.) 2001. Rakenteiden elinkaaritekniikka. RIL 216-2000. Luonnos7.2.2001. 206 s.

Schumpeter, J. 1939. Business Cycles: A Theoretical, Historical and Statistical Analy-sis of the Capitalist Process. New York.

Seppälä, Yrjö 1984. 84 tuhatta tulevaisuutta. Helsinki: Gaudeamus.

Seppälä, Yrjö & Kuusi, Osmo 1993. Ristivaikutusanalyysi. Sovellutuksena kuljetukset.Teoksessa: Vapaavuori, Matti (toim.). Miten tutkimme tulevaisuutta? Helsinki: Paina-tuskeskus Oy, Acta Futura Fennica No 5. S. 141–162.

Simon, Herbert. A. 1979. Päätöksenteko ja hallinto. Espoo: Weiling & Göös, EkonomiaNo. 58. 372 s. ISBN 951-35-1965-1.

255

Simon, Herbert. A. et al. 1986. Decision Making and Problem Solving. ResearchBriefings 1986: Report of the Research Briefing Panel on Decision Making andProblem Solving. National Academy of Sciences. Reprinthttp://dieoff.org/page163.htm. 22.5.2002.

Sinisalo, Timo, Sneck, Timo & Mäntylä, Kaj 2001. Tutkimushanke ”Suomi 2020”-toimeksiannon työohjelma. Suomen Kuntaliitto ja VTT Rakennus- ja yhdyskuntatek-niikka 11.6.2001.

Sneck, Timo 1983. Skenaariomenetelmä aluesuunnittelussa. Vaiheittaisen skenaario-menetelmän kehittelyä ja käyttökelpoisuuden tarkastelua. Helsinki: SeutusuunnittelunKeskusliitto, julkaisu A 43. 118 s. + liitt. 32 s. (lisensiaattityö).

Sneck, Timo 1984. Käsitteet, hypoteesit, päättely ja skenaarioiden laadinta tulevaisuu-dentutkimuksessa. VTT, maankäytön laboratorio, Espoo 7.9.1984. Julkaisematon muis-tio. 215 s. + liitteet.

Sneck, Timo 1985. Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa. Helsinki: SuomenKaupunkiliitto, Kaupunkipalvelututkimus, osa 2. 135 s.

Sneck, Timo 1987. Riktningar i den finska framtidsforskningen. NordREFO 17, 1, s.108–136.

Sneck, Timo 1988a. Espoo 2025 -skenaariot. Espoon kaupunki. 216 s. + liitt. 23 s.

Sneck, Timo 1988b. Återblickar på regionala framtidsstudier. NordREFO 1988:1.

Sneck, Timo 1989. Lappeenranta 2001 -skenaariot. Lappeenrannan kaupunki, Kaupun-kisuunnitteluosasto A1:1989. 101 s.

Sneck, Timo 1992. Tuusula 2030 -skenaariot. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskes-kus, yhdyskunta- ja rakennustekniikan laboratorio. Moniste.

Sneck, Timo 1996. Juha Nurmelan väitöskirjan arviointi. Futura 15, 4, s. 91-92.

Sneck, Timo 2000. Ostoskori-menestystuotemalliin perustuva rakennusalan ennakointi-ja ohjantajärjestelmä. Helsinki. ESR-julkaisut 75/00. 205 s.

Sneck, Timo 2001a. Competent ownership in real estate business. Esitelmä, Eighth RealEstate Society Conference, Alicante, Espanja 28.6.2001.

256

Sneck, Timo 2001b. Balanced Growth of St Petersburg. Projektisuunnitelma. VTT Ra-kennus- ja yhdyskuntatekniikka 8.11.2001.

Sneck, T., Erkinjuntti, T., Mattila, K., Sulkava, R. & Wikström, J. 1986a. Dementiakansanterveydellisenä ja -taloudellisena ongelmana. Sosiaalivakuutus 6, 6, s. 102–109.

Sneck, T., Mäntylä, K. & Wainio, T.-E. 1986b. Korttelitutkimus ja skenaario omatoimi-sesta vanhushuollosta helsinkiläisissä asuinyhteisöissä. Helsinki: Helsingin kaupungintutkimuksia ja selvityksiä 1986:5. 41 s. + liitt. 14 s.

Sneck, T. & Mäntylä, K. 1987. Vanhusten asumisen tulevaisuusvaihtoehtoja pääkau-punkiseudulla. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta. Helsinki: Pääkaupunkiseu-dun julkaisusarja B 1987:14. 158 s.

Sneck, T., Wainio, T.-E. & Mäntylä, K. 1987. Tampereen vanhushuoltoverkoston ke-hittämismahdollisuudet skenaariomuodossa. Tampereen kaupungin tutkimuksia ja sel-vityksiä 1987:59. 122 s. + liitt. 68 s.

Sneck, Timo & Hämäläinen, Iiris 1989. Turku 2010 -kehityspolut. Valtion teknillinentutkimuskeskus, yhdyskunta- ja rakennussuunnittelun laboratorio. Espoo 22.12.1989.Moniste. 110 s.

Sneck, Timo & Tuunela, Iiris 1989. Pori 2010 -skenaariot. Porin kaupungin tutkimuksia79/1989. 102 s. + liitt. 31 s.

Sneck, Timo, Mäntylä, Kaj, Tuunela, Iiris ja Himanen, Veli 1989. Suomi 2030. Suomenalueelliset kehitysvaihtoehdot vuoteen 2030 kolmena skenaariona. Helsinki: Seutu-suunnittelun keskusliitto, julkaisu A 76. 138 s. + liitt. 77 s.

Sneck, Timo & Mäntylä, Kaj 1994. Suomen alueelliset menestystekijät. Helsinki. Suo-men Kuntaliitto. 158 s.

Sneck, Timo & Mäntylä, Kaj 1999. Vaasan elinkeinojen kehittäminen. Action plan2010. Vaasa. Moniste. 44 s.

Sneck, Timo & Pajunen, Airi 1994. Areenat kaupunkiseutujen tulkintamallina. Helsin-ki: Suomen Kuntaliitto, Acta 27.

Sneck, T., Sarja, A., Pulakka, S. & Mali, J. 2000. Keski-Suomen rakennusteollisuus jaSaksan matalaenergiapientalomarkkinat v. 2008. Työraportti 23.2.2000.

257

Sneck, Timo & Mäkelä, Keijo 2001. Härmänmaa teollisena verkostopilottina. Julkai-sematon työpaperi, VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 7.9.2001.

Sneck, Timo, Loikkanen, Kaisu, Mäntylä, Kaj & Mäkelä, Keijo 2001. Teknologisteninnovaatioiden ennakointi alueellisen yrityselämän ja työvoiman osaamisen perustana.Projektiehdotus TEKESin ja KTM:n teknologian ennakointihankkeeseen. VTT Raken-nus- ja yhdyskuntatekniikka ja Vaasan elinkeinotoimi 30.4.2001.

Sneck, Timo, Mäkelä, Keijo & Mäntylä, Kaj 2001. Vaasan verkostoaluekeskus. Kun-nittaiset hankkeet, hankkeiden kytkentä ohjelmaan, elinkeinojohdon työtekniikat ja uu-sien hankkeiden kehittäminen. Julkaisematon moniste. VTT Rakennus- ja yhdyskunta-tekniikka 2.5.2001.

Stiens, G. 1968. On the future of settlement structures. Scenarios on spatial develop-ments in the Federal Republic of Germany. Futures 18, 1, s. 24–39.

Sullivan, W. & Claycombe, W. 1977. Fundamentals of forecasting. Reston: RestonPublishing Company, Inc. 292 s.

Suomi-skenaariot 1995. Työkalu kansalliseen uudelleenorientoitumiseen. Sitra &SMJG Oy. 30.1.1995.

Sydäninfarktin hoito tulevaisuudessa 1985. Skenaario sydäninfarktin hoidosta. Helsin-ki: Sairaalaliitto, julkaisu 101. 81 s.

Synthesis Report 2000. The IPTS Futures Project. Institute for Prospective Technologi-cal Studies Sevilla 2000.

Tanninen-Ahonen, T. 2001. Palveluteknologiat ja osaamisintensiiviset palveluyrityksetTEKESin teknologiaohjelmien verkottajana. Työpaperi 25.5.2001.

The UK Foresight Programme. http://www.foresight.gov.uk/default1024ns.htm14.2.2002.

The IPTS Futures Conference of February 2000. http://futures.jrc.es/menupage-b.htm

The sixth Technology Forecast Survey 1997. NISTEP report No 52.,http://www.nistep.go.jp/index-e.html) 12.12.2001.

Tiainen, Pekka 1999. Employment and Wellfare in Finland in the Years 1860–2030.With application to the European employment strategy. Helsinki: Ministry of Labour,Labour policy study 211.

258

Tienhaara, Pekka 1999. Työvoiman riittävyys- ja suhdanneanalyysit Uudellamaalla.VTT Rakennustekniikka, syyskuu 1999, Julkaisematon moniste.

Toffler, Alvin 1981. The Third Wave. Lontoo.

Toffler, Alvin 1990. The Power Shift. Knowledge, Wealth, and Violence at the Edge ofthe 21st century. New York: Bantam Books.

Toivonen, Marja 2001. Osaamisintensiivisten palvelujen tulevaisuudennäkymät. Hel-sinki: ESR-julkaisut 83/01. 163 s.

Torgerson, W. 1958. Theory and methods of scaling. New York.

Toulmin, S. 1979. Postscript: The structure of scientific theories. Teoksessa: Suppe, F.(toim.), The structure of scientific theories. USA. University of Illinois Press. S. 600–614.

Tuomi, Ilkka 2001. From Periphery to Center: Emerging Research Topics on Knowl-edge Society. Helsinki: TEKES, Technology Rewiew 116/2001.

Turtiainen, Juhani 1999. Ennakoinnin käsite. efutura 4.2.1999.

Työllisyys ja hyvinvointi uuden vuosituhannen alkaessa 1999. Työvoima 2017. Loppu-raportti. Helsinki: Työministeriö, Työvoimapoliittinen julkaisu 200.

Vaasan verkostoaluekeskus. Kehittämisohjelmahakemus 2001. Vaasan kaupunki 2001.

Vartia, Pentti & Ylä-Anttila, Pekka 1992. Kansantalous 2017. Helsinki: Elinkeinoelä-män tutkimuslaitos ETLA, Sarja B 80; SITRA 125.

UK Foresight. Verkkojulkaisu http://www.uk/gov/. 18.2.2002.

Wellmate 1998. http://www.wellmate.fi. 20.8.1998.

Wilson, Ian 2000. From Scenario Thinking to Strategic Action. Technological Fore-casting and Social Change 65, 1, s. 23–29.

Virtanen, Markku & Leskinen, Pia 2001. ECBS Annex 37: Low Exergy Systems forHeating and Cooling of Buildings – Case Examples. Julkaisussa: Mierzwinski,Stanislav (toim.). Energy Conservation in Buildings and Community Systems. Interna-tional Energy Agency, 50. Executive Committee Meeting. Technical Presentations,Krakow, November 7.11.2001. S. 63–73.

259

von Wright, Georg Henrik 1985. Determinismi ja tulevaisuuden tietäminen. Teoksessa:Malaska, P. & Mannermaa, M. Tulevaisuuden tutkimus Suomessa. Helsinki: Gaudea-mus. S. 22–41.

Vuorinen, Pentti, Tikka, Tiina & Lovio, Raimo 1989. Suomen teknologiakeskukset.Helsinki: Sisäasianministeriö, Aluepoliittisia tutkimuksia ja selvityksiä 1989:5.

Väestöennuste 1983. Eläkkeensaajien lukumääriä koskevat ennusteet 1983–2050. Hel-sinki kansaneläkelaitoksen julkaisuja T9:22.

Yin, Robert K. 1993. Applications of Case Study Research. Newbury Park: Sage Publi-cations.

Yin, Robert K. 1994. Case Study Research. Design and Methods. Toinen painos. Thou-sand Oaks: Sage Publications.

Zwicky, F. 1962. Morphology of propulsive power. Zurich: L. Speich Offsetdruck.382 s.

Haastattelut

Sulkava, Raimo, haastattelu 20.8.1998.

260

A1

Liite A: Toimintaympäristö 2020 -skenaarioYleistä

Työelämän ja teknologian murroksia pohdittaessa mm. Toffler (1981) päätyi kolmenaallon megatrendikuvaukseen.

Osuustyöpaikoista

I MaatalousII Teollisuus

III Tieto

n. 10 000 eKr 1700 1986 2016

Kuvio A1. Tofflerin megatrendit (Toffler 1981).

Nykytilanteessa vastaavien megatrendien etsintä on ongelmallista. Neljäs aalto voi ollayhdistelmän bio-elämys-telekommunikaatio sisäänmenosta kaikkiin ammatteihin. Tätäosoittaa Euroalueen tulevaisuustarkasteluja varten laadittu asetelma (Scapolo & Fah-renkrog 1999). Siinä hyvin yleisten nimikkeiden avulla hahmotetaan Euroalueen ”vetu-rit”. Vastaavia teknologiavetureita on myös kehitetty. Logiikaltaan veturin etsintäideaon helpompi hyödyntää kuin aikaisempien megatrendien perusteella tapahtuva pohdin-ta, mutta käytännössä nekin jäävät hyvin yleisiksi ilmaisuiksi. Teknologiaveturien mää-rittely ja kytkentä toimintaympäristöön syrjäyttää aikaisemmin puhtaan havainnoinnin(Toffler 1981, Paukku 2001b) tuottamat megatrenditarkastelut, koska niissä tarkastel-laan hyvin kiinteästi sitä sosioekonomista ilmastoa, jossa määritellyt toimijat tekevättulevaisuutta.

A2

EU-tason veturit

Globaalit veturit

Avaintoiminnanalueet:

LaajentuminenEURO-yhteisvaluutta

Uusisääntelevä

toimintakehys

ICT &Informaatio-yhteiskunta

Tuotanto &PalvelutKilpailukyky

Tieto,Tutkimus &Teknologia

Työ &Työllisyys

Elämää sivuavientieteiden

vallankumous

Kestäväkehitys

Demografiset &sosiaaliset trendit

Globaalittaloudellisetkehitysilmiöt

Kuvio A2. IPTS Futures -projektin veturiaihiot (Synthesis Report 2000).

Käytännössä on pohdittava, miten strategisten aikavälien mukaiset markkinat tai eriilmiöiden tasapainotilanteet ohjautuvat. Tältä perustalta saattaa piirtyä esille uusia me-gatrendejä. Megatrendeistä on siirrytty teknologiakartastojen laadintaan. Eräs tällainenon vuosina 1995–1999 laadittujen kansallisten Foresight-analyysien yhdistelmä (Synt-hesis Report 2000). Kyseinen tieto on syötettävä usean yhteiskäyttäjän ennakointijär-jestelmään ja järjestelmän on erilaisin kysymyksin räätälöitävä se eri käyttäjille sopi-vaan muotoon.

Näennäisesti tapahtumat, globaalia talouskehitystä myöten, ohjautuvat yllätyksellisten”heilahdusilmiöiden” kautta. Kuitenkin yllätysten rinnalla tai paremminkin taustallatapahtuu suuria rakenteellisia kansainvälisiä muutoksia. Näiden tunnistaminen ja ajoit-taminen auttaa ohjaamaan yksittäisen talousalueen kehittämistä oikealla tavalla. Kehi-tyksen hallinnan kannalta on oleellista hallita rakenteelliset muutokset, jotta yllätystenmäärä ja vaikutus jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Lisäksi on todennäköistä, että kun-tatasolla on ennakoivassa mielessä mahdollista ja samalla tarpeellista saada elinkeino-elämän tietouteen juuri rakenteelliset muutosilmiöt. Näistä syistä johtuen luonteva tapaarvioida kansainvälistä taloudellista kehitystä kokonaisuutena Suomen kaltaisen pienenmaan kannalta onkin keskittyä erottamaan valtavasta informaatiosta itselle oleellisim-mat asiat. Viitekehyksen avulla nähdään tyypillisimmät hypoteesikokonaisuuksien te-kotavat. Rakenteellisina muutoksia kannattaa etsiä

1. väestön eri ikäkerrostumien keskinäisen aseman muutosten aiheuttamista arvostus-muutoksista,

2. kansainvälistä tuotantoelämää, palveluelinkeinoja sekä kauppaa koskevista yleisistä,usein tekniikan kehitykseen perustuvista rakennemuutoksista ja

3. eri kansantalouksien sisäisistä rakennemuutoksista.

A3

Lisäksi on otettava erityistarkasteluun

4. sellaiset yllätykselliset heilahdusilmiöt, joita voi käyttää hyväksi omien kehitys-mahdollisuuksien parantamiseksi.

Heikoista signaaleista voidaan muotoilla peräkkäisiä, selvästi epäjatkuvuuskohdankautta toisiaan seuraavia ajanjaksoja. Ote valtakunnallisesta kehityskeskustelusta voi-daankin saada esimerkiksi seuraavien neljän jakson avulla, jotka kuvaavat kehitystävuoteen 2030 (Sneck et al. 1988):

1) 1988–1995: Kohti yhdentyvää Eurooppaa2) 1995–2010: Robotti- ja konttoriautomaation aikakausi3) 2010–2020: Työmarkkinoiden suuri uusjako ja4) 2020–2030: Väestön voimakkaan vanhenemisen (kehitysmaat) ja väestökadon aika-

kausi (kehittyneet teollisuusmaat).

Tätä luetteloa on erityisesti vuosien 1995–2010 osalta aihetta muuttaa syvemmälleulottuvaksi ns. ”uuden talouden” esimerkkien myötä. Ajatuksena yo. muotoilussa oli,että mainitut luonteenpiirteet esiintyvät kyseisinä ajanjaksoina eurooppalaisessa kult-tuurissa täysin varmasti, mutta niiden ajoittuminen, kestoaika ja päällekkäisyys vaihte-levat maittain. Suomelle on tiettyä etua siitä, että ongelmia ei kasaudu päällekkäin yhtänopeasti kuin monessa muussa maassa. Lisäksi on muistettava, että jokaisen ajanjaksonluonteeseen voidaan vaikuttaa oleellisesti. Melko varmasti jokin nyt näkymättömissäoleva luonteenpiirre onkin lueteltuja hallitsevampi. On muistettava, että kasvihuoneil-miön tapaiset täysin uudet ulkoiset puitteet voivat katkaista kaikki nykyiset rakenteelli-set kehitysilmiöt.

Kaukoitää, erityisesti Tyynen valtameren rannikkoalueita, on tapana pitää voimakkaas-sa rakennusvaiheessa olevana laajana markkina-alueena. Mikäli raskas teollisuus pys-tytään siellä kehittämään tuottavuudeltaan ja ympäristövaikutuksiltaan ”vanhoja teolli-suusalueita” paremmaksi, Kaukoidän kansantalouksille tarjoutuu perusta kehittyä van-hoja teollisuusalueita vauraammaksi. Kolmannen alueryhmän muodostavat kehitys-maat, joiden keskeisin ongelma on edelleen maatalouden kehittäminen ja suuri väestön-kasvu. Näissäkin maissa syntyy lähitulevaisuudessa Kaukoidän kaltaisia kehityskeskuk-sia, eräänlaisia ”erityisalueita”.

Globaalisesti ajatellen prosessiin liittyy seuraavia elementtejä:

- Taloudellinen aktiviteetti siirtyy kiihtyvästi kyllästyviltä alueilta taloudellisen kasvunalueille.

- Kiihtyvä keskittyminen korvaa aikaisempaa kasvua.- Kaupunkikeskustoissa tapahtuva kiinteistönjalostus leimaa keskityskehitystä.

A4

- Perinteiset suuryritykset rationalisoivat toimintojaan.- Uusien suuryritysten kasvattaminen on hidasta.- Mosaiikkitaloutta pyritään hallitsemaan kaupunkialueitten keinoin.- Pääomat ohjautuvat entistä nopeammin parhaan korkotuoton luo.

Kokonaisuutena maiden välinen dynaamisuusero voi kasvaa rajustikin. Euroopan yh-dentymistä edistävän sopimusjärjestelmän avulla ei arvioida voitavan tasata kehitystä,koska tuotanto automaattisesti yhdentyneen osaamisen aikakaudella siirtyisi sinne, mis-sä se olisi edullisinta. Käytännössä esiintyykin vastakkaisia prosesseja:

- Kehittyminen, joskin myös riskit, tapahtuvat ensin siellä, missä huippuosaamista yms.vaativat toiminnot voidaan toteuttaa nopeimmin. Näin syntyy selviä alueellisia aika-eroja, aikaeron säätely ja lyhentäminen onkin monisäikeinen asia.

- Pääomapako ”keskiarvoseuduilta” joko huippualoille tai nykyisten syrjäseutujen hal-patuotantoaloille voi luoda yllättäviä tilanteita. Jos keskiarvoseudut lähtevät lamaantu-maan, kehitys voi riistäytyä hallinnasta.

Skenaarioiden ja niiden toteutusalustojen yhdistely

Asetelma on kehittynyt seuraavaan muotoon, jossa yhteiskunnan käännepisteiden vä-lille asemoidaan erilaisia toimenpidekokonaisuuksia. Käsiteltävät aikavälit sopivat sel-laisten skenaarioiden rakentamiseen, joista on tarkoitus edetä toimintasuunnitelmienmuotoiluun. Aikavälejä erottavat teknilliset skenaarioiden käännepisteet on alleviivattu.Esitys on muotoiltu tukemaan tulevaisuusanalyysissa tarvittavan substanssin hallintaaeli tarkastelun kohteena olevan ilmiöalueen näkemyksellistä ymmärtämistä:

1990–1995 Lama1995 Resurssien vajaakäytöstä aletaan päästä vientivetoisesti irti1995–1999 Lamasta toipuminen sekä työllisyyden ja talouden oikaisu.

Kehittyi uusi vaurastumisen logiikka, joka määrää yhteiskunnan sosiaalisen vastuunottokyvyn.Sosiaalivaltion palvelutuotantotaso asetettiin riippumaan väestön vaurastumiskyvystä.Vientivetoisuus muutti pääkaupunkiseudun hallintopalvelutuottajasta IT-tuotepalvelujenviejäksi.Aluepolitiikan keinot riisuttu, uusia maan tasapainoisen kehityksen keinoja ei ehditty nousunaikana kehittää.

2000 Kestävää merkitystä omaavat talouden resurssit täyskäytössä, muiden osalta nousustrategiaträätälöitävinä2000–2001 Kotimarkkinoiden uudet, laman jälkeiset rakenteet kiinnittyvät.

A5

Alueiden ja kuntien kehityksen erilaistuminen, kansainvälistymisen ja elinikäisen koulutuk-sen järjestelykyky menestymisen ehtona, kansantalous joutuu luomaan menestystuotehakui-suuteen ja elinikäisen koulutuksen räätälöintiin perustuvat uudet kehitysstrategiat.Talousalueiden kasvun kestävyys nähdään selvästi.Vähenevän väestökehityksen alueet piirtyvät esille.Kilpailu osaavasta henkilöstöstä kärjistää alueiden erilaistumista.Väestön etiikka ja motivaatio lamasta toipumisen jälkeen alkaa kiinnittyä.EU-integraatio vetää resursseja Suomesta, ja osa resursseista kiinnittyy ulkomaisten päätös-ten perusteella, syntyy tytäryhtiötalous.Innovaatiot jakautuvat kahtia, toiset liittyvät kansainväliseen liiketoimintaan, toiset pienentä-vät alan kustannuksia Suomessa.Omistamisen ja sijoittamisen rajat hälvenevät.Brandien maailma.

2002 Tietoyhteiskunnan toisen sukupolven ammattien rooli ja taantuman alkuMielekkäitä työtehtäviä, tarvitaan vankkaa ICT- ym. osaamista, mutta yritysten kate ja työn-tekijöiden ansaintaodotukset ovat aikaisempaa alhaisemmat.Kiinteistöjen tuotanto uusiin kasvuolosuhteisiin vaikeutuu.Uustyöttömyyden uhka, jos eTampereen kaltaiset hakujärjestelyt puuttuvat.Omistuksen uusjako II, kun eurooppalaistuva osaomistusjärjestelmä alkaa kehittyä ja vau-rastumisen logiikka on taas uushaussa.

2003 Sosiaalivaltion rahoitusperusta kiinnittyy verkostotalouden tarjoamiin resursseihin2003–2005 Perijäsukupolvi ja uuden hyvinvointivaltion perusrakenteet.

Aikakausi, jolloin asuntokanta alkaa elää omaa, muusta taloudesta riippumatonta elämäänsä.Tietoyhteiskunnan toisen sukupolven ammattirakenne: Kaikilla toimialoilla taloudellisenkasvun perusteisiin liittyy uuden talouden teorian mukaisesti pysyvä tuottavuuden lisäyksenuusi perustekijä ICT-alan tuomana. Keskushallinto saa vastuukseen parantaa maakuntien ar-vonlisätuottokykyä hallinnollisen ohjannan sijasta.Väestön toimeentulon perusta muuttuu, palvelujen tuotantorakenne eri väestösegmenteille jaerilaisen kehityspolun omaaville paikkakunnille kiinnittyy. Nopeasti supistuvat alueet tarvit-sevat liikkuvia palveluja, hitaan supistumisen alueet tulevat toimeen seudullisesti joustavanverkoston varassa.Sosiaali- ja terveystoimen palvelurakenteet seuduittain erilaistuvat, palvelutasoeroja syntyyrunsaasti, väestö alkaa muuttaa näistä syistä.Luonto, väestön kasvu ja paikalliset katastrofit aiheuttavat maailmanlaajuisen avun tarpeenkasvupaineita; miten eettinen normisto tämän ratkaisee?

2006 Globaali palkkatason laskeva perusta alkaa rakentua Kaukoidän mukaan (otaksuma)2006–2011 Työmarkkinoiden suuri uusjako ja väestökatohypoteesi, mihin yhdistyy tietoyhteiskunnan

kolmannen sukupolven työtehtävien synty. Toimintojen organisointi matalan huoltosuhteen

A6

ja alkavan väestökadon (ks. erillistarkastelu) aikana on otettava ennakoivaan ohjantaan.Maahanmuuttajia tulee täyttämään työtehtäviä joko strategisen ohjelman mukaan tai satun-naisesti.Kestävään talouteen ja ekologiaan ohjaava normisto voimistuu ja rajoittaa elämää, mutta sa-malla luo pysyviä strategisia velvoitteita usealla toimialalla tuotekehityksen perustaksi.Tuotteiden ja palvelujen hintoja joudutaan painamaan alaspäin, jotta ”nousulukittu” työvoi-man palkkataso riittää ilman eriarvoistumista säilyttämään tavoitellun kulutustason.Sosiaali- ja terveysalan palveluja on lisättävä, ja ne on tuotettava nykyistä pienemmillä re-sursseilla.Sijoitetut varat voidaan aktivoida mm. erilaisten arvopaperistamisen menettelyjen avulla.

2012 Yllätyksiä, epäjatkuvuuksia, joista ei saada otetta2012–2015 Moni epävireinen entinen moottori aiheuttaa paikallisia ongelmia, jotka heikentävät talouden

kasvukykyä, sosiaali- ja terveysalalla rajuja talousalueittaisia rahoitusongelmiaTietoyhteiskunnan kolmannen sukupolven työtehtävien tehokkuus ratkaisee hyvinvoinnin ta-son. Rakenteellisia muutosilmiöitä on kiinnitettävä tähän ajankohtaan kokeillen, jotta ne eh-ditään tunnistaa ja ajoittaa riittävän aikaisin.Globaalit turvamekanismit, luonnon kestokyvyn suojelu ja globalisoituneen talouselämäntoimintojen yhteensovitus ja niihin ohjaava normisto kuvaavat asetelmaa, johon on eettisestivarauduttava.Venäjä kehittymässä Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi.

2015 Kantaväestön väheneminen ja kiinteistöjen elinkaaren yhteensovittaminenLaskevia ja päättyviä ihmisten, yritysten, kokonaisten toimialojen elinkaaria kaikkiallaValtakunnallisia investointeja on kohdistettava menestystuotetoimialojen vahvistamiseen.Suomen suhteellinen kansainvälinen kilpailukyky heikentyy väestötekijöiden johdosta nopeasti.Joidenkin alueiden ”lopullinen” alasajo on kustannussyistä pakko toteuttaa.

Väestökatohypoteesi

Tapausesimerkin ”Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa” (Sneck 1985) osoitta-mista rakennemuutoksista väestökatohypoteesi on Suomea eniten muuttava megatrendipitkällä aikavälillä. Väestökato on muutospaine, jonka torjuntaan ei voi kehittää väli-neitä. Väestökysymyksiin varautumista varten laadittiin kuviossa A3 esitettävä harjoi-telma väestökadon torjuntastrategiasta. Strategia koostuu vain hyvistä asioista, joten sesisältää loogisia, mutta epätodennäköisiä tekijöitä. Tällainen vahvistamaton skenaario eiole yksiselitteinen. Seurattaessa skenaarion etenemistä on muistettava, että kohteena onasia, joka ei ole ohjattavissa. Eli luettaessa skenaariota joudutaan pohtimaan, millä toi-menpiteillä parhaiten sopeudutaan vähenevän väestön aiheuttamiin ongelmiin. Väestö-kadon torjuntastrategian tehtävänä on näyttää, mitä sopeutumisen edellyttämiä muutok-sia on saatava aikaan ja milloin.

A7

Kuvio A3. Väestökadon torjuntastrategia (Räsänen 1987).

A2

A1

Liite B: Menetelmätason muistilistatPäätösteoriasta heikkoihin signaaleihin

Simonin ideaalisen rationaalisuuden kritiikin seuraukset (Simon et al. 1986) ulottuvatuseille aloille, piilevästi myös tulevaisuudentutkimuksen menetelmäkehitykseen. Simonkeskittyy tekijöihin, jotka johtavat täydellisestä rationaliteetista rajoitetun rationaliteetinpiiriin. Tulevaisuudentutkimukseen yhtymäkohta syntyy heikoista signaaleista päätök-senteossa. Linkkinä tässä toimii Ansoff (1981).

Simon (Simon & March 1958, Simon et al. 1986) asemoi subjektiivisen odotetun utili-teetin teorian (SEU) perinteisen päätöksenteon malliksi. SEU-teoria määrittää olosuh-teet täydellistä hyödyn maksimointia varten ympäristössä, jossa vallitsee täysi varmuustai jossa päätöksentekijät kykenevät tuottamaan kaikkien merkittävien muuttujien to-dennäköisyysjakaumat (Simon et al. 1986). Päätöksentekijälle oletetaan hyötyfunktio,jolla se voi asettaa kaikki vaihtoehdot tärkeysjärjestykseen. SEU-teoria käsittelee vainpäätöksentekoa, se ei ota huomioon ongelman asettelua, aseta tavoitteita tai kehitä uusiavaihtoehtoja. Siksi Simonin ajattelu etenee kohti peliteoriaa, asiantuntijajärjestelmiä,tietotekniikan hyödyntämistä ja vastakkaisten utiliteettien arviointia päätöstilanteissa(Simon et al. 1986).

Simon laajentaa deskriptiivisestä ongelmanratkaisu- ja päätösteoriasta sen aukkokohtiaparantavan preskripitiivisen teorian. Tämä laajennettu teoria ottaa huomioon SEUn au-kot ja irrealistiset olettamukset keskittyen ongelmien ratkaisuun. Teoria käyttää vainsellaista tietoutta, vakioisuuksia sekä tietojen käsittelykapasiteettia, jota esiintyy reaali-maailmassa. Näin Simon näkee tieteen tehtäväksi paluun reaalimaailman piiriin reaali-maailmaa kuvaavien käsitteiden parista. Käsittelin asiaa syvällisemmin kuviossa 4 tar-kastelemalla nykyhetkeä ja tulevaisuutta koskevia operationaalisia sekä niiden teoreetti-sia vastinkäsitteitä.

Oheisen tutkimuksen kuviossa 10 esitettävää tutkimusstrategiaa ja viitekehystä koskienSimon toteaa tehtävän agendan asettelussa olevan äärimmäisen tärkeä koska sekä ihmi-set yksilöinä ja heidän muodostamansa instituutiot omaavat rajoitetun kapasiteetin kä-sitellä useita tehtäviä samanaikaisesti. Kun osa ongelmista saa täyden huomion, osajätetään huomiotta (Simon et al. 1986). Kuvion 10 tutkimusstrategia pyrkii itseoikaisu-menettelyllä sekä kumuloituvalla kyvyllä nostaa merkittävät muutospaineet esille ennenpäätöshetkeä. Tämän periaatteen voi katsoa sopivan Simonin ajatteluun. Edelleen Si-mon toteaa huonosti määritellyssä ongelmassa tavoitteiden sellaisenaan olevan moni-mutkaisia ja ongelman muotoilun muuntuvan koko ajan. Näihin ongelmiin kuvion 10tutkimusstrategialla kehitän ratkaisuksi ennakoivaa ohjantajärjestelmää.

B1

A2

Aikateorian osalta Simon toteaa klassisen SEU-teorian olettavan kiinteän utiliteetti-funktion, jota ei ole helppo teknisesti sopeuttaa ajassa tapahtuvaan muutokseen. Toisenaääripäänä jos teoria postuloi rajoitetun kohdekentän, kumpaankaan ei sisälly valmiitaproseduureja varmistaa valinnan konsistenssia ajassa etenemisen suhteen. Yksilöiden jaryhmien arvoristiriitojen ratkaisut sekä uskomusten epäjohdonmukaisuudet edellyttävätjatkotutkimusta. Agendojen asettaminen ja ongelmien ryhmittely ovat kaksi toisiinsasuhteessa oleva asiaa, mutta jotka ymmärretään prosesseina huonosti. Ne vaativat tut-kimusta, ja olivat 1980-luvun puolessa välissä Simonin mukaan (Simon et al. 1986)avautumassa tutkimukselle. Tähän ongelmaan kehitin kohdassa 3.3.3 teknisen ratkai-sun, jota kutsutaan tavoiteohjatuksi kyselytutkimukseksi.

Ansoff käyttää mitä ilmeisimmin Simonin määrittämän SEU-teorian perusteita lähties-sään laajentamaan päätösteoriaa (ks. kuvio B1). Ansoff (1981) on kehittänyt luokituk-sen, jossa yhdistyvät tiedon kumulatiivisen lisääntymisen tasot sekä informaatiosisältö.Yleistyksen lähtökohtana ovat havainnot transistorien kehityksestä. Ansoff laajentaanäin päätösteoriaa. Ansoffin (1981, s. 63) mukaan ”Päätösteoriassa oletetaan tietosi-sällön olevan (taulukon B1) viidennen tason mukainen ja keskitytään täysin spesifioi-tujen tapausten epävarmuustilanteiden käsittelyyn”. Ansoffin ajattelussa uudet ilmiötkulkevat kuviossa B1 esitettävien tiedon lisääntymisen peräkkäisten tasojen läpi.

Tulevaisuusajattelun aikateorian näkökulmasta hän etsiikin organisaatiolle aikaa so-peutua ympäristön muutokseen. Teoreettisesti merkittävä on hänen päätösteorian tieto-sisältöä koskeva oletuksensa. Esimerkiksi Kuusen (1999a) yleinen konsistenssiteoriatarvitsee taakseen vastaavan ympäristöoletuksen tai Ansoffin kaltaisen laajennuksen.Ajassa tapahtuvat muutokset asetin erityishuomion kohteeksi kuviossa 10 esitettävässätutkimusstrategiassa tavoitteena kehittää ennakoivassa ohjantajärjestelmässä tavat nii-den jatkuvaan seurantaan.

B2

A3

Taulukko B1. Ympäristömuutosta koskevan tiedon kehittyminen (Ansoff 1981, s. 64).

6. Muutok-sen ensim-mäinenvaikutus

5. Seurauk-set, tulosarvioitu

4. Vasta-reaktiomääritelty

3. Vaikutusarvioitu

2. Lähde/syy tun-nistettu

7. Muutok-sen täysi-mittainenvaikutus

1. Turbu-lenssinaistiminen

Infor-maatio-sisältö

Tiedontasot

Vaikutuksen kuonne, omi-naispaino ja ajoitus voi-daan estimoida ottaenhuomioon sen esiin-tymisen epävarmuusVastareaktio identifioitu;ajoitus, toiminta, ohjel-mat budjetit voidaanidentifioida

Vastareaktion seu-raukset laskettavissaepävarmuus huomioonottaen

Muutoksen kokovaikutus tuntuu

Muutoksen ensimmäinenvaikutus tuntuuoperatiivisessa tuloksessa

Varmuus siitä,että muutos ontulossa

Teknologia sekä mark-kinahäiriön aiheuttajatai sosiopoliittinenmuutos tunnistettu

Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä

Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä

Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä

Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä

Kyllä Kyllä Kyllä

Kyllä Kyllä

Kyllä

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei

Ei Ei

Heikot signaalit tiedon lisääntymisen tyyppinä

Vapaasti tulkiten Simonin (Simon & March 1958) mukaan täydellisen rationaliteetinteoria edellyttäisi toimijalta täydellistä informaatiota toimintaympäristöstä. Koska toi-mija ei voi tuntea kaikkia valintavaihtoehtoja eikä jäljittää valinnoista seuraavia haitta-vaikutuksia sivuvaikutuskentillä, se ei voi asettaa kaikkien mahdollisten päätöksen seu-rausketjujen hyötyjä arvojärjestykseen. Siksi Simonin rajoitetun rationaliteetin teorianmukaan päätös kannattaa tehdä, kun tyydyttävin ratkaisu saadaan selville. Parhaanmahdollisen ratkaisun haku edellyttäisi lisääntyviä etsintäkustannuksia, jotka ylittäisivätsaatavat hyödyt. Sama syy on Ansoffin taulukossa B1 esitettävän päätösteorian laajen-nuksen perustana.

Edelleen vapaasti tulkiten Simon on jatkanut ajatteluaan etsimällä päätöksenteossakäytettävästä tietoaineistosta yhtäläisyyksiä, jotka tukisivat jotain valintavaihtoehtoa.

B3

A4

Voidaan esimerkiksi etsiä toisiinsa kytkeytyviä asioita, jotka todennäköisesti johtavatjohonkin haluttuun lopputulokseen. Suomessa Seppälä (1984) FAR-menetelmänsä ke-hittämisen yhteydessä hylkäsi monitavoiteohjelmoinnin tuonnin tulevaisuusajatteluun.Syyt olivat samat, mitkä ohjasivat Simonin ideaalisen rationalismin kritiikkiä: monita-voiteohjelmointi menetelmänä olisi hyötyihin nähden liian raskas. Risteävien utiliteetti-en teoria, monitavoiteohjelmointi sekä Kuusen (1999a) episteemisen utiliteetin laskentaovat ajatukseltaan lähellä toisiaan. Aihepiiriin liittyen Seppälä ja Kuusi (1993) pohtivatristikkäisvaikutusten laskentaa keveämpänä tapana yhdistää riittävän paljon samankal-taisuuksia tietyn asian toteutumisen ennakoimiseksi.

De Greene on huolellisesti kerännyt yleistä kysymyslistaa asioista, joilla voi koetellaerilaisia yllätyksellisyyden käynnistäviä asetelmia, taustalla näkyy erilaisia kokeiluja(mm. katastrofiteoria ja complexities-ajattelutapa). Tuloksena hän on muotoillut taulu-kossa B2 esitettävän kokonaiskuvan yllätyksellisten ilmiöiden mahdollisista esiinty-mistavoista. De Greenen etsintänimikkeet käsittelevät Ansoffin taulukossa B1 esitettyätiedon tason ensimmäistä luokkaa.

Taulukko B2. Organisaation ympäristön muutosten etsintänimikkeitä (De Greene 1982,s. 168).

Paljon suurempi huomio voimiin, malleihin ja muodostelmiin kuin yksityisiin trendeihin.Paljon suurempi huomio laajoihin, väljiin ryhmiin kuin yksinkertaisiin ryhmittymiin.KynnyksiäSpontaania käyttäytymistä, esimerkiksi ajelehtimistaEpäjatkuvuuksia ja äkillisiä hyppäyksiäPaljon suurempi huomio kokonaisuuksiin kuin osiinUusien ominaisuuksien syntyessä rakenteiden tai toimintojen uudelleen hahmottaminenKäyttäytymisen yksi- ja kaksisuuntaisuusMolemminpuolinen kausaliteettiPalautedynamiikkaKäyttäytymisessä esiintyvä polarisaatio, jännitys, konflikti, hajaantuminen japirstoutuminenLeviämis- ja tartuntaprosessitKriittiset pisteet ja ulottuvuudetMorfogenesis eli muodon syntyminen ja tuhoutuminenItseorganisoituva käyttäytyminenKäyttäytyminen kaukana tasapainosta olevissa pisteissä ja olosuhteissaTiettyjen käyttäytymistyyppien universaalisuusSellaisten lakien yhtenäistyminen, joilla selitetään ilmeisesti aivan erilaisiakäyttäytymistyyppejä

B4

A5

De Greenen luettelo sitoo toisiinsa suunnittelun ja tutkimuksen. Luettelo sisältää neperiaatteet ja etsintätavat, joiden avulla voi ajatuksellisesti irtaantua nykyhetken ajatte-lutavasta ja epäjatkuvuusajattelua käyttäen siirtyä johonkin tulevaisuuden tilaan (DeGreene 1982, s. 168).

Ennakointisystematiikka

Teknologisen ennakoinnin menetelmälista sisältää selkeitä kysymyksiä, joilla perintei-nen tulevaisuudentutkimus on edennyt. Taulukossa B3 esitettävä Jonesin ja Twissinlaatima esitys on edelleen logiikaltaan tehokas tapa hahmottaa asia.

Taulukko B3. Jonesin ja Twissin ennakointisystematiikan elementit taulukkomuodossa(Jones & Twiss 1978, s. 58–64).

Elementti Laadinnan luonnehdinta Mihin kysymykseen vastaa

1. Kvalitatiivisetmenetelmät

Tuloksena ennustetuista tapahtu-mista kertovia, aikaulottuvuuksiavailla olevia tulevaisuuksia

Mitkä ilmiöt todennäköisesti vaikut-tavat organisaation suunnitelmiin?

2. Kvantitatiivi-set menetel-mät

Syvennytään laadittuun kvalitatiivi-seen ennusteeseen tarkoituksenamäärittää esiintymisaste

Miten ilmiöt voidaan mitata ja mikäesiintymisaste on merkityksellinensuhteutettuna organisaation tekno-logisiin tai toimintatavoitteisiin?

3. Ajoitus-menetelmät

Syvennetään laadittuun kvalitatiivi-seen ennusteeseen tarkoituksenaajoittaa esiintyminen

Milloin merkityksellinen esiintymis-aste saavutetaan?

4. Todennäköi-syysarviot

Laaditaan subjektiiviset arviotesiintymisasteen ja ajoituksen paik-kansa pitävyydestä

Miten todennäköistä esiintymisasteon ja millä luottamuksella voi suh-tautua ennustettuun ajoitukseen?

Kolmas merkittävä keino hahmottaa tutkittavaa asiaa on pohtia jatkuvuusekstrapolaati-on rakenteita. Tätä voidaan havainnollistaa kuvaajien avulla. Kuvaajien perustoista onjäljittävä trendi uusin tapa tulkita tulevaisuutta. Se on liitetty kuvioon B1, joka on eräsoheisen tutkimuksen perustoista. Jäljittävällä trendillä etsitään ne yksittäiset tekijät japäätökset, jotka ovat trendiä liikutelleet, ja päätöksen tekijöille ehdotetaan keinot vai-kuttaa jatkossa kriittisissä käännepisteissä tietyin toimenpitein. Asetelma toimii muu-toin vaiheittaisen skenaarion tavoin, mutta ehdotukset voidaan tehdä tilastomateriaalinperustalla. Hypoteesit ovat tyyppiä hj5, toteutusalustoja innovoimalla pyritään etene-mään toimintakyvystä ratkaisukykyyn.

B5

A6

esim.tuotan-nonmäärä

esim.hyöty/käyttö-kustannukset

kysyntä

nopeus

aika aika aika

aika aika aika

tuotesuku-polvet

uusi tuote

vanhatuote

(a) (b) (c)

(d) (e) (f)

aika(g)

Kuvio B1. Jatkuvuusekstrapolaation taustarakenteita:(a) s-käyrä (b) verhokäyrä (c) korvautumiskäyrät(d) johtava (e) dissipatiiviset (f) kohiseva indikaattori rakenteet funktio(g) jäljittävä trendi

Morfologia

Morfologisen tutkimuksen juuret löytyvät keskiajalta (Zwicky 1962), nykyaikaiseentulevaisuudentutkimukseen sen on tuonut Zwicky taulukossa B3 esitettävässä muodos-sa. Morfologinen tutkimusote edustaa kokonaisvaltaista ajattelua ja sen avulla hajote-taan kokonaisongelma parametreiksi kutsuttaviin osiin. Tämän jälkeen kutakin paramet-ria tutkitaan riippumatta siitä, minkälaisiin tuloksiin päädytään muiden parametrienitsenäisessä tarkastelussa. Tämä tarkasteluperiaate osoittaa samalla morfologisen tutki-musotteen rajat. Tarkastelukohteiksi soveltuvat hyvin mekaanistyyppiset, selvästi erilli-sistä komponenteista koostuvat ongelmat. Mikäli jokin tulevaisuuden tila pystytäänkuvaamaan tällaisessa muodossa, morfologinen tutkimus soveltuu sen tarkasteluun.

B6

A7

Taulukko B3. Morfologinen tutkimusote (Zwicky 1962).

1. Ratkaistava ongelma määritellään tarkasti. Tällöin on otettava huomioon kaikki mahdolliset kyseisen ongelman

lajit. Esimerkiksi tulevaisuuden viestintää määriteltäessä on otettava huomioon kaikki viestinnän muodot. Jos

pitää luoda väline, keksiä jokin menetelmä tai rakentaa jokin järjestelmä, morfologisen metodin tämä vaihe tuo

tutkimuksen piiriin kaikki ongelman mahdolliset osaratkaisut, joille on ajateltavissa yleistä sovellutusta. Mor-

fologian avulla voi kuvata kaikki laadintahetken tietämykseen perustuvat tulevaisuuden viestintämuodot, tekni-

sinä ratkaisuina sekä liittyneenä sidosryhmiinsä.

Alkumäärittely ja kysymyksen asettelu on niin suurta tarkkuutta, että Zwicky epäilee tämän vaiheen tuottavan

vaikeuksia morfologiseen tutkimukseen tottumattomille. Hänen mukaansa on vaikeata löytää aikaisemmasta

tutkimuksesta ja kirjallisuudesta tyydyttäviä määritelmiä ongelmille ja niiden osille, jotka on analyyttisesti esi-

tettävä tässä vaiheessa.

2. Ongelman tarkka määrittely paljastaa automaattisesti sen luoteenomaiset parametreiksi kutsutut rakenneosat.

Tässä vaiheessa tehtävällä analyysilla on tarkoitus löytää ongelman ratkaisemiseen tarvittavat rakenneosat, pa-

rametrit. Parametrit on konstruoitava siten, että ne yhteensovitettuina kuvaavat hyvin tarkasteltavan ongelman.

Tietoyhteiskuntaa tarkasteltaessa tämä tarkoittaa viestintävälineiden sitomista eri käyttöolosuhteisiin sekä yh-

teiskunnallisiin yhteyksiin.

3. Edellisessä vaiheessa paljastuneet parametrit asetetaan allekkain ja annetaan vaakasuoraan kullekin parametrille

kaikki riippumattomat arvot, jotka se voi saada. Näin saadaan seuraava matriisitaulukko:

[p11 , p12 , p13,…,p1k1]

[p21 , p22 , p23,…,p1k2]

[p31 , p32 , p33,…,p1k3]

.

.

.

[pn1 , pn2 , pn3,…,pnkn]

Jos jokaisesta matriisista (huom. matriisien erikoismuoto, vaakavektori) rengastetaan yksi alkio ja yhdistetään

kaikki ympyrät, jokainen näin saatava alkioiden ketju edustaa mahdollista ratkaisua. Oheista matriisikuvausta,

mikäli sitä käytetään n-ulotteisen avaruuden kuvaamiseen, kutsutaan morfologiseksi laatikostoksi. Analyysi on

Zwickyn mukaan täydellinen, mikäli jokaisessa laatikostossa on joko yksi tai ei yhtään ratkaisua.

Mikäli tässä vaiheessa pohditaan, minkä arvon jokin ratkaisu voi saada, menetetään morfologian vaatima en-

nakkoluuloton ote. Kuitenkin sen jälkeen, kun kaikki ratkaisut ovat selvillä, niiden suorituskyky on voitava ar-

vioida hyväksyttyihin suorituskykyvaatimuksiin nähden.

4. Seuraavassa vaiheessa arvioidaan kaikkien saatujen ratkaisujen suorituskykyarvot. Osa ratkaisuista on sisäisesti

mahdottomia ja ne on helppo poistaa. Arvioinnissa on keskeistä etsiä uusia, lupaavalta tuntuvia vaihtoehtoja ja

tästä löytää parametrien arvoissa piilevä tietous kokonaisongelman uudeksi ratkaisuksi.

5. Viimeiseksi valitaan parhaat ratkaisut ja toteutetaan ne. Morfologiseen ajatteluun kuuluu, että kaikki ratkaisut,

joista osa on alkeellisia, osa taas tutkimushetkellä vain teoreettisia, voidaan kuitenkin periaatteessa toteuttaa.

B7

A8

Morfologisen tutkimuksen teknisessä toteutuksessa osaongelmia eli parametreja tar-kastellaan itsenäisinä. Yhdistettäessä niiden saamia arvoja toisiinsa osa muodostuvistakombinaatioista on mahdottomia. Ottamalla käyttöön käsitteitä morfologinen etäisyys –morfologinen läheisyys (Ayres 1969, s. 81) ja kehittämällä järjestelmällisiä keinojamahdottomien yhdistelmien havaitsemiseksi (Seppälä 1984) voidaan analyysi- ja syn-teesitilannetta yksinkertaistaa. Parametrien itsenäisellä tarkastelulla kuitenkin pyritäänlöytämään kokonaisongelman ratkaisemiseksi osaongelmien puitteista sellainen piilevätietous, joka muutoin jäisi havaitsematta.

Tulevaisuudentutkimuksessa morfologia on luontevinta käsittää ideointivälineeksi py-rittäessä luomaan kuvia tutkimuskohteen mahdollisista ratkaisuista eli tuloista tulevai-suudessa. Osaongelmien eli parametrien itsenäinen kehittäminen ja yhdistäminen tut-kimuskohteen tilojen kuvausta varten on tehokas väline piilevän tietouden järjestelmäl-liselle käyttöönotolle.

Delfoi

1960-luvun alussa delfoitekniikan kehittämisen perusajatuksena oli parantaa aivoriihi-työskentelyä. Käytännössä aivoriihityöskentelyn parantaminen delfoin ratkaisujenavulla olisi saattanut tapahtua minkä tahansa muun kuin tulevaisuudentutkimukseenliittyvän ongelman yhteydessä (Linstone & Turoff 1970, s. 4). Jos esimerkiksi synek-tiikka olisi kehitetty tulevaisuussuuntautuneen ajattelun piirissä, siitä olisi voinut ke-hittyä delfoin sijaan tulevaisuudentutkimuksen alkuvuosien valtamenetelmä. Kuitenkinjuuri delfoitutkimus muodostui alkuaan työproseduurista erääksi tulevaisuudentutki-muksen 1970-luvun kulmakiveksi. Sen ympärille on kehitetty vaihtoehtoisia tieteenteo-reettisia ongelmanratkaisujärjestelmiä (Linstone & Turoff 1970).

Linstone ja Turoff määrittelevät alkuperäisen delfoitekniikan seuraavasti (Linstone &Turoff 1970, s. 3): ”Delfoi voidaan luonnehtia sellaisen ryhmäviestintäprosessin raken-tavaksi menetelmäksi, jossa prosessi tehokkaasti sallii yksilöryhmän kokonaisuutenakäsitellä monimuotoista ongelmaa”. Määritelmää myöten nykyiset delfoimuunnelmatperustuvat pohjimmiltaan Dalkeyn, Gordonin ja Helmerin Rand Corporationissa kehit-tämään rakenteeseen, joka yhä edelleen antaa parhaan kuvan delfoin työproseduurista.Delfoin käyttäjät korostivat mahdollisuuksia ratkaista menetelmän avulla eri asioidentoteutumistodennäköisyydet ja -ajankohdat. Tämä alkuperäinen ”ajoitusdelfoi” esitetääntaulukossa B4.

B8

A9

Taulukko B4. Ajoitusdelfoin vaiheet.

1. Määritellään ongelma ja valitaan ongelmaa tutkineet asiantuntijat sekä muodostetaan näistä paneeli,joka toimii postitse.

2. Laaditaan ongelmaa koskevat ennakkoarvion tekoon välttämättömät kysymykset.3. Testataan kyselykokonaisuus ja yhtenäistetään käytetyt käsitteet.4. Toimeenpannaan 1. kyselykierros, jossa kysytään esimerkiksi jotain seuraavista asioista: annettujen

vaihtoehtojen järjestys esim. vuonna 2015, tietyn asian toteutumisajankohta 50 %/90 % varmuudella,tietyn asian vaikutus toiseen asiaan (vuonna 2015)

5. 2. kyselykierros. Toisella kyselykierroksella kaikille paneelin jäsenille tiedotetaan 1. Kierroksellasaadut vastaukset ja niiden tulkinta. Jäseniä pyydetään uusimaan vastauksensa. Jos hän on samaamieltä paneelin enemmistön kanssa, hän vastaa kuten aikaisemmin. Jos hänen vastauksensa eroaa,hän joutuu joko korjaamaan mielipiteensä ryhmämielipiteen mukaiseksi tai perustelemaan eriäväämielipidettään.

6. 3. kyselykierros. Kolmas kierros on muutoin 2. kierroksen kaltainen, mutta nyt vastaajille jaetaaneriävien mielipiteiden perustelut ja heitä pyydetään joko hyväksymään ne tai antamaan niille vasta-kommentit. Mikäli 2. kierroksella esitetyt eriävät mielipiteet ovat painavia, voisi siis 3. kierroksenryhmämielipide muuttua täysin. Tavallisesti kuitenkin mielipiteet lähenevät ryhmämielipidettä.

7. Joissain tapauksissa voidaan tarvita vielä 4. kierros lopullisen ryhmämielipiteen selville saamiseksi.Kierros on samanlainen kuin kaksi edellistä.

Delfoitekniikka asemoidaan muiden tulevaisuudentutkimuksen työmenetelmien jouk-koon uuden tiedon luomistekniikkana, joka järjestelmällisesti pyrkii luomaan asetetunongelman kannalta merkityksellisen asiantuntijamielipideperustaisen tietouden. Muuntiedon luomistavat kehitetään hypoteesijärjestelmien avulla. Osmo Kuusi (1999a) ontarkastellut asiantuntijamielipiteen muodostumista delfoitekniikkaa sovellettaessa jaehdottanut argumentaatiodelfoin käyttöönottoa. Kuusen (1999a, s. 251–255) tulevai-suusajattelun lähtökohtana toimii hänen kehittämänsä ”yleinen konsistenssiteoria”, jon-ka varaan hän jaottelee tulevaisuutta koskevan asiantuntijatiedon kolmeen pääryhmään:invariansseja koskeva tieto, resurssien hallintaan perustuva tieto sekä synteettinen tule-vaisuustieto. Ryhmät ovat kuitenkin niin yleisiä, että esimerkiksi invarianssiolettamus-ten teko vuotta 2020 koskien tuntuu varsin riskipitoiselta.

Yleistä konsistenssiteoriaa voisi koetella käyttäen apuna kuvion B1 yhteydessä esitellynAnsoffin päätösteorian laajennusta. Kuusen asiantuntijatiedolle asettamat vaatimuksetja niiden kriittinen hallinta v. 2020 koskevissa analyyseissa voivat olla mahdoton asiatoteuttaa. Sen sijaan Tanninen-Ahosen (2001) kehitelmissä lyhyen aikavälin asiantun-tijatietouden varaan rakennetaan tietointensiivinen palveluyritys, KIBS. Kyseisten yri-tysten selkeänä tehtävänä on ottaa klusterin piirissä vastuulleen useiden resurssien hal-lintaan sekä synteettisen tulevaisuustiedon hyödyntämiseen liittyviä vastuita. Erityisesti

B9

A10

älyKIBSin voi mieltää delfoitekniikan korvaavaksi toiminnallisen paradigman mukai-seksi ”tutkimusmenetelmäksi”.

On paradoksaalista, että pitää kehittää tapoja tulkita delfoilla muodostunutta tulevai-suustietoutta. Logiikaltaan tulevaisuusväittämien uudelleen avaus ja tarkennus joudu-taan tekemään delfoitutkimusten sekä kansainvälisten laajoja asioita koskevien panee-lien (esim. telelääketiede) tulosteiden tulkinnassa. Jopa varsinaista kerätyn tiedon hä-viämistä prosessin aikana tapahtuu, kun konsensuksen haku edellyttää asiantuntijoidennäkemysten yhdistämistä. Tämä tapahtuu yleistämällä kapeaa osumaa tavoittelevanasiantuntijan väittämä muiden asiantuntijoiden miltei samaa asiaa koskevien selvitystenkanssa. Tällöin syntyvä, sinänsä loogisesti perusteltu väittämä ei kuitenkaan sisällä niitäsofistikoituja perusteita, joilla asiantuntija on alkuperäisen mietteensä rakentanut.

Yhteenveto muuntelumahdollisuuksista on kehitetty kuvioon B2. Yleisesti määriteltynäalkuperäisen delfoitutkimuksen ideana oli konstruoida pistemäisesti kiinnitettyjä asian-tuntija-arvioita. Tästä voidaan johtaa muunneltuja menettelytapoja eri tyyppisiä ongel-mia varten. Kuusi (1999a, s. 93–97) on vaihtanut mediaanipakotteisen ajattelun evalu-aatiopakotteiseksi kehittämällä ”episteemisen utiliteetin” arviointimenetelmän. Siinävastaajien argumentointi prosessoidaan pohtimaan asiantuntijatarkastelussa olevan,mahdollisen tai ehdotetun teknologian (tai laajemmin ilmiökokonaisuuden) ja tarkas-teltavan asian utiliteetti ilmaistaan seuraavien asioiden painokerrointen tulona:− vaikutus asetettuihin tavoitteisiin,− hyödynnettävyys,− vaikutusten todennettavuus,− vaikutusten todennettavuuden arviointimenettely (commissioning) sekä− minimipanostus, jolla tarvittavat tai halutut muutokset saadaan aikaan.

Yhteenveto muuntelumahdollisuuksista on kehitetty kuvioon B2. Yleisesti määriteltynäalkuperäisen delfoitutkimuksen ideana oli konstruoida pistemäisesti kiinnitettyjä asian-tuntija-arvioita. Tästä voidaan johtaa muunneltuja menettelytapoja eri tyyppisiä ongel-mia varten. Kuusi (1999a, s. 93–97) on vaihtanut mediaanipakotteisen ajattelun evalu-aatiopakotteiseksi kehittämällä ”episteemisen utiliteetin” arviointimenetelmän. Tässäkinargumentoivaa etenemisotetta hakevassa asetelmassa on pohjana Simonin (Simon et al.1986) idealistisen rationaliteetin kritiikki. Siinä vastaajien argumentointi prosessoidaanpohtimaan asiantuntijatarkastelussa olevan, mahdollisen tai ehdotetun teknologian (tailaajemmin ilmiökokonaisuuden) ja tarkasteltavan asian utiliteetti ilmaistaan seuraavienasioiden painokerrointen tulona:

− vaikutus asetettuihin tavoitteisiin,− hyödynnettävyys,− vaikutusten todennettavuus,

B10

A11

− vaikutusten todennettavuuden arviointimenettely (commissioning) sekä− minimipanostus, jolla tarvittavat tai halutut muutokset saadaan aikaan.

Kuusen episteemisen utiliteetin yhtälö on logiikaltaan pelkistys relevanssipuun paino-kertoimista (Jantsch 1967a, s. 215–232). Nikander (2002, s. 25–26) huomauttaa, että seon logiikaltaan Ansoffin (1981) päätösteorian laajennuksen vastainen. Vaikka epistee-misen utiliteetin yhtälöstä puuttuu toimintaohjelmien edellyttämä tutkittavien teknolo-gioiden tai ilmiöiden hierarkisten riippuvuuksien ja keskinäisten ehtojen määrittely,utiliteetin laskennassa asiantuntijaryhmä tai paneeli voidaan ohjata muotoilemaan ne.Hierarkisten rakenteiden näkyvyys itse menetelmän rakenteena relevanssipuun tapaanon kuitenkin tärkeä asia. Relevanssipuun tunnetuin sovellutus oli NASA:n ohjelmakuulentoa varten. Se perustui kansalliseen tavoitteeseen.

B11

A12

Kuvio B2. Yhteenveto delfoitutkimuksen muuntelumahdollisuuksista. Yhtenäisellä vii-valla yhdistetty ratkaisu kuvaa eskalaatiodelfoita, katkoviivalla Kuusen (1999a) kehit-tämää argumentaatiodelfoita.

Nykyisin road mappien (etenemiskartasto) laadinta on vastaavassa keihäänkärkiasemas-sa. Näillä kartoilla mitoitetaan ja ajoitetaan uudet liiketoimintaoperaatiot ja niiden pe-rustana olevat teknologiastrategiat. Relevanssipuu ja Kuusen episteemisen utiliteetinmäärittely ovat sukua etenemiskartastojen laadinnan edellyttämille työvaiheille. Käy-tännössä yritysverkostoissa etenemiskartasto kokoaa toimintoja haluttuun ajoitusket-

B12

Eteneminentoisellekierrokselle

Mediaanien jakvartiilienavulla mieli-piteitä karsiva

Vastaajien tehtävä-nä on löytää uusiaideoita, jotka ote-taan tarkasteluunseuraavallakierroksella

Osallistu-mismedia

Posti-email-kysely

Reaaliaikainenryhmätyö

Reaaliaikainentelekonferenssi

Etsittävientietojenluonne

Uudentiedonkonstruointi

Sääntöjen,teorioidenkonstruointi

Yllätyksellistenasiayhteyksienkokeilevaetsiminen

Yhdistämi-nen muihintutkimusmenetelmiin

Trendienekstrapolointiskenaarioidenlaadinta

Morfologisenkartaston luonti

Ristivaikutus-analyysin taiuseiden skenaa-rioiden laadinta

Paneelijär-jestely

Yksi paneeli,samat jäsenet,panelistienargumentaatiokeskitetään tär-keisiinteemoihin

Useita paneele-ja, joilla saman-aikaisesti rinnak-kaiset kyselyt

Useita paneele-ja, joilla peräk-käin aina edelli-sen tuloksistariippuvat kyse-lyt

Vastaajien teh-tävänä on ar-vioida väittä-mäalueidenkriittisten tee-mojen paikkan-sa pitävyyttä

A13

juun, mutta esimerkiksi sosiaalivaltion ambitiotason ja sen rahoitusperustan suhteet voikehittää vain relevanssipuun kaltaisella menettelyllä.

Delfoin logiikka ja käyttötarkoitus muuttuvat, jos alkuperäisen delfoin mediaanin jaiteroinnin tai Kuusen utilitettilaskennan avulla ryhmämielipiteestä poikkeavia mielipi-teitä ”karsiva” rakenne vaihdetaan ”uutta luovaksi”. Sitä hakee eskalaatiodelfoi. Kuusen(1999a) esittämä argumentaatiodelfoi on erittäin joustava, kuviossa sen joustavuutta eisaa esille. Kuusi kehittää määrätietoisesti menetelmälleen joustavuutta saadakseen esilleluotettavaa asiantuntijatietoutta, hän puhuu asiantuntijatietouden luovuttamisen ongel-masta. Eskalaatiodelfoi puolestaan hakee ja luo uutta tietoutta, joka muilla välineillätyöstetään ennakointitulosteiksi. Argumentaatiodelfoi arvioi nimettyjä olioiden välisiärelaatioita, eskalaatiodelfoi etsii uusia olioiden välisiä invarianssiolettamuksia kuviossaB4 esitettävällä tavalla.

Kaikissa delfoin muunnelmissa tärkein elementti on edelleen asiantuntijamielipiteenohjaus toistokierroksilla enemmistömielipiteen mukaisesti. Ohjausmekanismi perustuuolettamukseen, jonka mukaan asiantuntijat tavallaan automaattisesti ”hahmottavat” taitunnistavat ”oikean ennusteen” nähdessään sen usean muun joukossa. Mikäli tämä me-kanismi ei toimi tai vastaajat eivät luovuta oikeaa tietoa, delfoin käyttöarvo on huono.Käytännössä ei ole mitään perustetta olettaa, että mediaani kehittyisi toistokierroksilla”oikeaksi ennusteeksi” (Dalkey 1969).

Jos asiantuntijatietoutta luovutetaan rehellisesti, ohjautumisongelma liittyy periaatteessaasiantuntijoiden ennakointikykyyn. Helmer ja Rescher ovat kehittäneet ennakointiky-vyn arvioimiseksi seuraavat kriteerit (Helmer & Rescher 1959):

1) Asiantuntijan tietomäärä. Asiantuntijoita valittaessa heidän oletetaan pystyvän ko-kemuksensa avulla kokoamaan asiaa koskevaa taustatietoa ja arvostelemaan sitä antaes-saan lopullisen kehitysarvionsa.2) Kyky tiedon soveltavaan käyttöön. Pelkän tietämyksen lisäksi asiantuntijan on pys-tyttävä soveltamaan tietojaan ennakoitavana olevaan ongelmaan.3) Kyky ajoittaa ennakkoarviot. Jos mahdollista, on tutkittava asiantuntijoiden aikai-sempien ennakkoarvioiden tarkkuutta. Ne asiantuntijat kannattaa valita, joiden suhteel-linen oikeaan osumisfrekvenssi on suurin.

Ainoa asiantuntijatyöskentelyn tulosta mahdollisesti vääristävä seikka, jonka delfoitek-niikka poistaa, on ryhmäkokouksissa hallitsevien persoonallisuuksien mielipiteidenmuita dominoiva vaikutus. Delfoissa osallistujat eivät tunne toisiaan, joten psykologisethäiriötekijät voidaan minimoida.

B13

A14

Delfoipaneeliin kuuluvien asiantuntijoiden määrä on luonnollisesti ratkaiseva tutkimuk-sen kulun kannalta. Keskeisin seikka on, että paneelissa on edustettuna asetetun ongel-man ratkaisemiseen riittävä asiantuntemuksen määrä. Kuvio B3 selventää asiaa.

5 10 15 20 25 30

Asiantuntem

uksen määrä

Asiantuntijoiden määrä

A

B

Kuvio B3. Delfoipaneelin edustaman asiantuntemuksen ja siihen kuuluvien asiantunti-joiden määrän riippuvuus toisistaan.

Kun asiantuntijoiden lisäys ei lisää sanottavasti paneelin asiantuntemuksen määrää, voikatsoa paneelin olevan riittävän kokoisen. Tällä optimialueella AB käyrä kaareutuuvoimakkaimmin. Tämä ”rajahyötyajattelu” tuo käänteisilmiönä esiin seuraavan seikan:jos ei saavuta järkevänkokoisen asiantuntijajoukon (max. 20–30 henkeä) puitteissaväille AB, on tutkittava kohde niin laaja, ettei sen selvittämiseen voida soveltaa puh-dasmuotoista delfoitutkimusta. Tällöin on suoritettava joko ongelma-alueen ositus jamuodostettava useita eri ongelmia käsitteleviä asiantuntijaryhmiä tai käytettävä muitamenetelmiä kuin delfoitutkimusta.

Eskalaatiodelfoi

Kun tutkittavaan ongelmaan liittyvät muutostekijät ovat täsmällisyystasolta hj1, voiajatella kuviossa B4 viivoituksella esitetyn eskalaatiodelfoin kaltaisen asetelman to-teuttamista. Jos taas käsitteet ovat täsmällisyystasolta hj4, voi delfoita käyttää ristivai-kutusmatriisin laadintaan. Ristivaikutusmatriisi tarvitsee syötemateriaalina oleellisestitäsmällisyystasoltaan täsmällisempiä muutostekijöitä kuin delfoitutkimus. Käytännössämuutostekijöille annetaankin delfoitutkimuksen avulla täsmälliset arvot ristivaikutus-matriisin tekoa varten.

B14

A15

Eskalaatiodelfoissa tarkasteltava kokonaisongelma hahmotetaan hierarkisesti. Siinäpyritään luomaan toisistaan riippuvia, ehdollisia väittämäjärjestelmiä. Ensiksi valitaankuvion B4 mukaan kokonaisongelman kehitystä arvioimaan pääasiantuntijaryhmä (ku-vassa ar 1.1). Sen tehtävänä on delfoipaneelin muodossa kehittää mielenkiintoisia, tar-kasteltavan asian kehitysmahdollisuuksia koskevia hypoteeseja. Eskalaatiodelfoin peri-aatteena on muodostaa tämän jälkeen kutakin havaittua, lähinnä täsmällisyystason 1muutostekijöistä koostuvaa hypoteesia (hypoteesikokonaisuutta) tutkimaan aina uusiasiantuntijaryhmä. Uudet asiantuntijaryhmät muodostetaan tasolle 2 (kuviossa B4 ar2.1, 2.2 ja 2.3) pohtimaan sellaisia asioita, joista pääasiantuntijaryhmä tarvitsee ehdolli-sen tai ehdotelmallisen kehitysotaksuman voidakseen arvioida kokonaisongelman ke-hitystä.

Tason 2 asiantuntijaryhmät voivat joko itse tehdä tarkasteltavakseen saamista hypotee-seista kehitysotaksumat tai määritellä tutkimuskohteestaan uudet, entistä yksityiskohtai-semmat hypoteesit. Ne puolestaan annetaan kyseisten alojen asiantuntijoiden ratkaista-viksi hierarkiatasolla 3 toteutettavissa asiantuntijaryhmien delfoikäsittelyissä. Periaat-teessa asiantuntijaryhmiä muodostetaan niin paljon, että pääasiantuntijaryhmän tarvit-semat ehdolliset väittämät saadaan kehitettyä tarvittavien muutostekijöiden kehityksestätai keskinäisistä suhteista. Näin muodollisesti konstruoidaan mikroreduktiivisesti hy-poteeseja, joihin saadaan ehdolliset vastaukset aina seuraavaksi alemman tason del-foiryhmien työn tuloksena. Kytkemällä vastaukset toisiinsa muodostuu syyseuraussuh-teiden ketju.

TASO 1.

TASO 2.

TASO 3.

Ar 2.1.

Ar 2.2. Ar 2.3.

Ar ArAr Ar Ar Ar Ar3.1. 3.2. 3.3. 3.4. 3.5. 3.6. 3.7.

PÄÄASIANTUNTIJARYHMÄ 1.1.

Kuvio B4. Kaaviokuva eskalaatiodelfoin asiantuntijapaneelien keskinäisten suhteidenjärjestämisestä tasoittain.

B15

A16

Menetelmässä hypoteesien eskalaatio-osan tarkoituksena on eriävien mielipiteidenesille tulon avulla saada kunkin asiantuntijaryhmän jäsenet pohtimaan muutostekijöidenhypoteettisia riippuvuuksia toisistaan. Näistä hypoteettisista riippuvuuksista kunkinasiantuntijan on annettava subjektiivinen todennäköisyys- tai muu arvio. Tämän lisäksiasiantuntijaryhmien jäsenten mielipiteet pyritään yhtenäistämään normaalin delfoiniteraation avulla. Kuitenkin iteroinnin on oltava ”asiahakuista” ”mediaanipakotteisuu-den” sijasta. Paneeleja ei ole tarkoituksenmukaista ohjata pelkistämään ajatteluaan liiankapealle alueelle, jos poikkeavia ajatuksia syntyy. Eskalaatiovaiheen tarkoituksena on-kin etsiä kaikki mahdolliset rakenteelliset syysuhteet, mitkä voivat vaikuttaa tutkimus-kohteen kehitykseen. Kuitenkin delfoin iteratiivinen karsintaprosessi hylkää liian heikotajatukset. Tutkimuksen tarkoitusperistä riippuen suorittaja voi määrätä karsimisasteenhaluamakseen.

Eskalaatiomenettelyllä muodostetaan syyseuraussuhteiksi muokattu informaatioaineistopääasiantuntijaryhmän pohdittavaksi. Näin ryhmä saa eräänlaisen ”vahvistuksen” niillehypoteeseille, jotka se tutkimuksen alussa määritteli välttämättömiksi selvittää ennenkokonaisongelman ratkaisemista. Tässä vaiheessa, jota voisi kutsua hypoteesien toden-tuvuudesta kootun informaation takaisinkytkennäksi, asiantuntijaryhmä laatii ainaalemman tasoisten delfoiryhmien selvittämien, usein yhden selvyysasteen muutosteki-jöiden välisten hypoteettisten riippuvuuksien joukosta omaan subjektiiviseen valintaanperustuvan ”aksiomaattisen perusjärjestelmän” eli niiden tekijäsuhteiden joukon, joidenlopulta katsotaan vaikuttavan tutkimuskohteen kokonaiskehitykseen. Valitsemastaan”aksiomaattisesta perusjärjestelmästä” pääasiantuntijaryhmä rakentaa lopuksi tasoittainesitettävän, tiettyä ajankohtaa koskevan kehityksen poikkileikkauskuvan. Toiminta-strategiaa voi kutsua mikroreduktiiviseksi, hypoteettisdeduktiiviseksi ”teorian muodos-tamiseksi”, joka nojautuu aksiomaattiseen perusjärjestelmään.

Eskalaatiodelfoissa liikutaan raskaasta muodollisesta formalismista huolimatta kokoajan ehdotelmallisella tasolla. Hypoteesien vahvistuksen kautta kertyvä aksiomaattinenperusjärjestelmä on siis hypoteettinen, ehdollinen käsitteistö. Sitä ei pystytä testaamaanmillään muulla tavalla kuin ensiksi alimpien tasojen delfoiryhmissä tapahtuvan iteraati-on muodossa ja lopuksi aikadelfoin rakenteella pääasiantuntijaryhmässä synteettisenkokonaisarvion teon yhteydessä.

Kuvio B4 selventää hypoteesien eskalaation ja informaation takaisinkytkennän suhdet-ta. Tasolla 1 on vain yksi asiantuntijaryhmä, pääasiantuntijaryhmä. Se päätyy tulokseen,että tutkittava hypoteesijärjestelmä rakentuu n:stä mahdollisesta tekijästä tai tekijäko-konaisuudesta, joita kuvaavat kolme palloa tasolla 1. Tason 2 asiantuntijaryhmät (Ar2.1, Ar 2.2, ... , Ar 2.N) tutkivat kukin tekijäkokonaisuutta (kuvassa palloa), joka on(kokoviivalla yhdistettynä) ylemmällä tasolla. Tason 3 asiantuntijaryhmät työllistetäänsamalla periaatteella. Linkitys loppuu, kun ylemmällä tasolla oleva paneeli päätyy teki-

B16

A17

jäkokonaisuuden suhteen sitä tyydyttävään ratkaisuun. Kaikki tekijäkokonaisuudet,joista kokoviivalinkitys ei enää jatku alaspäin, muodostavat sen joukon, josta muodolli-nen aksiomaattinen perusjärjestelmä voidaan muodostaa. Aksiomaattisen perusjärjes-telmän muodostavat ne tekijäkokonaisuudet, joista alkaa katkoviivalinkitys ylöspäin.

Puhtaassa aksiomaattisen perusjärjestelmän luomisessa pitäisi kaikkien siihen kuulu-vien alkioiden (kuviossa B4 palloilla kuvattujen tekijäkokonaisuuksien) kuulua samalletasolle. Nyt ajatellaan, että eskalaatiovaihetta jatketaan niin pitkälle, että tarkasteltavattekijät voidaan ilmaista täsmällisyystasoltaan kehittyneemmässä muodossa, kuin mitäpääasiantuntijaryhmän lähtökohdat olivat. Näin ollen aksiomaattisen perusjärjestelmänmahdolliset alkiot (eli pallot kuviossa B4) ovat täsmällisyystasoltaan samantasoisia jasiten toisiinsa yhdistettävissä olevia. Kun pääasiantuntijaryhmä laatii kokonaisarviota,se käyttää katkoviivalinkitystä hierarkisena apuvälineenä. Välilliset syysuhteet voivatkoostua muutoinkin kuin linkityksen mukaan. Kuitenkin paneelijärjestelyllä alkuperäi-sestä hypoteesijärjestelmästä mikroreduktiiviseen muotoon eli koko ajan yhä yksityis-kohtaisempaa tietoutta päätelmien tueksi hakeva menettely järjestelee muutostekijöitäkoskevan tietouden nimenomaan siten, että pääasiantuntijaryhmä voi nopeasti tehdälopullisen arvionsa.

Hypoteesien eskalaatio edennee helposti ja tuottaa runsaasti tietoutta. Sen sijaan tulos-ten tulkintavaihe eli kootun informaation takaisin syöttö, hypoteesien todentuvuuden taimikroreduktiivisen johtamisen muodostama jälkimmäinen osuus on vaikeampi tehtävä.Jo pelkkä eskalaatiovaiheen toteutus tuottanee käyttökelpoisia tuloksia. Tulosten takai-sinkytkennän voi tehdä muutenkin kuin pääasiantuntijaryhmän toimesta.

Jäljittävä trendi ja tavoiteohjautuva skenaario

Jäljittävä trendi ja tavoiteohjautuva skenaario tarkoittavat samaa asiaa. Tutkimustekni-sesti selkeästi toiminnallisen paradigman puolelle suuntautuva ote luo kriittistä trendi-kuvaa. Nurmelan (1996) analyysi kotitalouksien energiankulutuksesta vuonna 2015pitää sisällään jäljittävän trendin ideoita, mutta ne ovat vain osa Nurmelan mittavassayhteiskunta-analyysissa. ESR-ennakointihankekokonaisuus loi perustan kehittää jäljit-tävä trendimenetelmä (Mäkelä 2000b). Tavoiteohjautuva skenaario kerää tiettyä asiaakoskevat tavoitteet sekä tavoitteiden ratkaisuvälineet ja ajoittaa tapahtumat skenaarionmuotoon (Mäntylä 2000, 2001a, 2001b). Uutta vaiheittaiseen skenaariomenetelmäänon, että sekä tavoitteita että keinoja tarkistetaan kehitysprosessin aikana. Menetelmätoimii yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän yhtenä ennakointitiedon syöte-menetelmänä. Ohjannan mukaan tuonti ennakointiin johtaa kahdentyyppisten uusienmenetelmäperheiden kehittymiseen. Molemmat perustuvat siihen, että perusmene-telmien kehittämisvaiheessa käytettävissä ollut tulevaisuussuuntautunut tietovaranto olivähäinen. Nyt eri toimijoilla on valmiita tahtotiloja sekä toiminta-alustoja niiden saa-

B17

A18

vuttamiseksi. Näin tieteen perusvaatimus, tehdyn päättely jäljitettävyys ja toistettavuus,kattaa entistä suuremman muuttujajoukon. Jäljittävä trendi sekä tavoiteohjautuva ske-naario kytkevät elegantisti toisiinsa aikaisemmin tehtyjä toimijoiden tahtotiloja ja ana-lysoivat niitä toteuttamaan lähteneiden toimijoiden työn tuloksellisuutta. Niiden avullavoidaan rakentaa ennakoiva kehityskuva, jota voidaan sitten koetella esimerkiksi elin-keinojohdon toteutusalustoilla, kuten oheisessa tutkimuksessa on tehty.

Jäljittävä trendi -metodissa matemaattinen perusilmiön hallinta yhdistettynä oikeidenkysymysten laadintakykyyn antaa mahdollisuudet jäljittää tiedon tarvitsijan tarpeet ku-vaava trendi. Erona delfoi- tai skenaariomenetelmiin on suora pyrkimys tuottaa ”oikeaennuste”. Siihen sisältyy tulevaisuudentutkimuksen toiminnallisen paradigman mukai-sesti arvio toimijoiden kyvystä tehdä ”oikeita päätöksiä”. Alustavien tulosten mukaanjäljittävä trendi vaatii rinnalleen oheisessa tutkimuksessa kehitetyn ennakoivan ohjan-tajärjestelmän. Ennakoivan ohjantajärjestelmän perusideana on abduktiivinen päättely,jäljittävä trendi itse asiassa toimii konstruktiivisen ajattelumallin mukaan: kun tunnis-tetaan riittävästi olioiden välisiä riippuvuussuhteita, voidaan sekä suhteita että niidensisältöjä muuttaa. Kuusen (1999a, s. 251–255) yleinen konsistenssiteoria on todennä-köisesti konstruktionistisen ajattelutavan erikoismuoto. Sillä voi jäljittää Mäkelän tren-diajatteluun tarvittavia yksityiskohtia (invarianssit, resurssien hallinta sekä synteettinentulevaisuustieto).

Aikaisemmissa menetelmissä keskitytään muiden tuottaman tietouden yhdistelyyn, jäl-jittävä trendi metodina tuottaa yhteiskäyttäjien ennakoivaan ohjantajärjestelmään pe-rustietoutta tapausesimerkeissä Oskito ja Vaasan verkostoaluekeskus kuvatuilla tavoilla.Jäljittävän trendin rakentelija voi luottaa siihen, että toimija saa oheisen tutkimuksenviitekehyksen mukaan terävillä hypoteeseilla ongelmat hallintaan juuri ennen päätösti-lanteita. Silti metodi nojaa siihen, että tutkijalla on itsellään huippuluokan substanssi-asiantuntemus kohdealalta sekä aikaisempaa paremman perustietouden sekä tulevaisuu-den tavoitteet asettavat asiakkaat.

B18

A19

Liite C: Kokeiluvaiheen tapausesimerkkienperushavainnot

Kokeiluvaiheen tapausesimerkit tuottivat yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestel-män kehittämisessä tarvittavat empiirisesti koetellut rakennusainekset. Perushavainnotantavat hahmoa tulevaisuudentutkimuksen toiminnalliselle paradigmalle. Jos lukijaaloittaa luvusta 4, voi sen lukemisen jälkeen tämän liitteen kautta perehtyä kokeiluvai-heen tapausesimerkkien yksityiskohtiin.

Osa yksityiskohdista on tarkoitettu hyödynnettäviksi mallinnuksen käytössä. Siksi nekuvataan luvussa 3 tarkemmin, kuin mitä varsinainen yhteiskäyttäjien ennakoivan oh-jantajärjestelmän mallinnus edellyttäisi. Vastaavasti työn rakenteessa kuviossa 10 esi-tetty viitekehyksen ja tutkimusstrategian yhdistelmä esitetään usean käsitellyn tapaus-esimerkin näkökulmasta. Näin työssä tehdyt ratkaisut voi tarkistaa toistettaessa kehi-tetty tulevaisuudentutkimuksen toiminnallisen paradigman työprosessi.

Vaiheittainen skenaariomenetelmä (Sneck 1983):

1. Työteknisesti visiot ja tavoitetilat voidaan vahvistaa toteutusalustoilla (välineske-naariot).

2. Skenaarion rakentaminen voidaan perustaa valmiiseen tulevaisuussuuntautuneeseentietovarantoon nojautuen.

3. Tavoiteltavan tulevaisuuden tilan edellyttämien aputoimintojen käynnistys ja ajoitusvoidaan ratkaista ennakointityön yhteydessä.

4. Ennakointityötä voi ohjata tarkastelemalla tavoitetilojen tehokkuutta hyödyntäjännäkökulmasta, arvonlisää hyödyntäjälle sekä tekemällä interaktiivinen kytkentä en-nakointityöhön.

5. Kohteen substanssia koskevat kehitysteoriat, joiden varassa skenaarion rakenne-osien tuottama tietous yhdistetään käännepiste kerrallaan eteneviksi skenaarioiksi,tehostavat hyödyntämiskoneistoa.

Kaupunkien tulevaisuus skenaariomuodossa (Sneck 1985):

6. Luotiin ylipitkällä aikavälillä asukkaiden arvostusten selvittämisen menetelmä,joka kuljettaa ikäkerrostumittaisten mielipiteiden kehityksen tulevaisuuteen ikäker-rostumaa selitysteoriana käyttäen.

7. Kehittyi yhteiskäyttäjien ennakointijärjestelmän idean perustelu: paljastetut uudetasenteet olisivat tarvinneet systemaattista seurantaa ajan mittaan.

8. Havaittiin kaupunkien palvelutuotannon kehittämistä ja elinkeinoelämän rakentei-den uusimista koskevien innovaatioiden vaativan omat työmenetelmänsä.

C1

A20

9. Kehitettiin väestökadon torjuntastrategian edellyttämä, tarkkaa seurantaa ja äly-kästä perhepolitiikan pienimittakaavaista muuntelua toteuttava kehikko. Näin liit-teen A yhteydessä esitettävä kokeileva väestökadon torjuntastrategia pysyy ajan ta-salla.

Kaupunkiskenaariot (Sneck 1985, Sneck 1988a, Sneck 1988b, Sneck & Tuunela 1989,Sneck & Hämäläinen 1989, Sneck 1989a, Sneck 1989b, Sneck & Pajunen 1994):

10. Kehitettiin ennakointitutkimuksen ja -tulosteen ammatillinen tekotapa ja tapa kyt-keä ne kehityksen käännepisteisiin.

11. Kehitettiin tapa ennakointityön interaktiiviselle ohjaamiselle tuotettaessa ja hyö-dynnettäessä tietoa yhteistyössä päättäjien kanssa.

12. Kehitettiin tapa yhdistää organisaation eri hierarkiatasojen tulevaisuustietotarpeet.13. Kehitettiin tapa tuottaa palvelutoimialoittaiset kuntien ja julkisen sektorin yhteiset

tulevaisuustietovarannot.14. Linjattiin kaupunkien palveluinnovaatioiden kehittämistapa ja siinä tarvittavat osa-

puolet.

Vanhustenhuollon toimintamalleja koskevat tapausesimerkit (Sairaalaliitto 1986, Snecket al. 1986, Sneck et al. 1987, Sneck & Mäntylä 1987):

15. Kehitettiin tapa arvioida ja yhteensovittaa toimialan nopeat, toisiaan seuraavat in-novaatiot ja tehdä innovaatiovaihtoehtojen keskinäinen painotus.

16. Kehitettiin tapa osoittaa innovaatiotarpeita elinkaariajattelun avulla ja tuottaa inno-vaatioiden kehittämisen sekä tuotekehityksen ohjannan edellyttämä ennakointitie-tous. Samalla syntyi näkemys muotoilla elinkaariajatteluun perustuva tuotekehi-tystyön aloitusta määrittävä ohjantajärjestelmän työväline.

17. Kehitettiin tapa kytkeä palvelujen kysynnän määrä ja laatu palveluteknologioidenkehityssykleihin, arvioida syklien nopeutustarve ja suhteuttaa henkilöstön osaami-nen teknologiakehittämiseen. Tähän liitettiin palvelujärjestelmien kehittäminen ko-konaisuuksina ja innovaatioiden taloudellinen tuotto, mitkä nähtiin tarpeellisinaohjantajärjestelmän työvälineinä.

18. Havaittiin tarve arvioida asiakkaan (potilaan) osaamistason nousu ja kytkeä alanvälineiden kehittämistavoitteet siihen.

19. Havaittiin palvelujärjestelmien riippuvuus väestön asenteista ja ennakoiva asenne-seuranta tuotekehitystyön ohjaajana. Kertaluontoisen tavoiteohjatun kyselytutki-muksen metodiikkaa kehitettiin niin, että tuotekehitystä voidaan ohjata asiakkaantarpeiden kehityksen mukaan.

20. Kehitettiin perusratkaisu sille, miten vanhustenhuollon uusia järjestelmiä voi ke-hittää ensin heikon täsmällisyystason tietämyksen perusteella ja tarkistaa ajankohta,jolloin päätökset voidaan tehdä täsmällisemmän tiedon perusteella. Havainto johti

C2

A21

yleisen morfologisen perinnöllisyyspuun muotoiluun ohjaamaan vanhushuollonkehittämistä.

21. Tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä kehitettiin analysoimalla aihepiiri ja konst-ruoimalla lopputulos substanssin erityistuntijoiden tietämyksen varaan.

Suomi 2030 (Sneck et al. 1988):

22. Toimijoiden roolien (välittäjäkunnan, maakuntakeskuksen, pääkaupunkiseuduntoiminnalliset vaatimukset) toisiaan tukeva kehittäminen käyttäen epätäsmällisiäkäsitteitä ja toteutusalustoja sekä toteutusalustojen täsmentämiseksi tarvittavantoimintapolitiikan hahmotus.

23. Kehitettiin tapa kuljettaa pitkän aikavälin skenaarioissa rinnakkain erilaisia intres-sejä edustavien toimijoiden keskinäistä suhdetta kehityksen ohjaajana.

Suomen alueelliset menestystekijät (Sneck & Mäntylä 1994):

24. Kehitettiin elinkaarianalyysin ominaisuuksia sopimaan menestystuoteajattelun lä-pivientiin sekä kohdissa 4.5.5 ja 4.5.6 muotoiltavia menestystulkki- ja VTT Mo-neyProP -menettelyjä varten.

25. Tarkasteltiin laajojen, pitkävaikutteisten investointien omarahoitusosuuden merki-tystä markkinaperäisen aluekehittämisen näkökulmasta. Tarkasteltiin tämän tun-nistetun muutospaineen edellyttämää ohjaavien toimijoiden roolin muutosta.

26. Pohdittiin osaomistusjärjestelyjen perusideaa menestystuotteiden kansainvälisenmyynnin yhteydessä. Tässäkin on kyseessä muutospainetilanteen hallinta uudenlai-sen verkottumisen keinoilla.

C3

A22

Julkaisija

Vuorimiehentie 5, PL 2000, 02044 VTTPuh. (09) 4561Faksi (09) 456 4374

Julkaisun sarja, numero ja ra-porttikoodi

VTT Publications 468VTT–PUBS–468

Tekijä(t)Sneck, Timo

NimekeHypoteeseista ja skenaarioista kohti yhteiskäyttäjien ennakoiviaohjantajärjestelmiäEnnakointityön toiminnallinen hyödyntäminen

TiivistelmäTulevaisuudentutkimuksen perinteiset käytännöt eivät ole keskittyneet tulevaisuustietoa hyö-dyntävien toimijoiden suoraan ohjaamiseen. Toimeksiantoina on tehty skenaarioita tai vastaaviapitkän aikavälin mahdollisuuksia luotaavia analyyseja. Ennakointityön toiminnalliselle hyödyn-tämiselle on kehittynyt selvä kysyntä. Tulosteiden hyödynnettävyyttä on vaikeuttanut asenne,jonka mukaan on mahdotonta tehdä varmoja ennusteita. Huomaamattaan tulevaisuudentutkijatovat vältelleet luomasta kykyä tehdä tarkkoja ennusteita. Usean toimijan yhteisen ennakointi- jaohjantajärjestelmän rakenne luo uuden näkökulman ymmärtää ennakointitulosteen merkitys.Tapausesimerkki kerrallaan tutkimuksessa kehitettiin uutta tapaa kytkeä tulevaisuustietoutta or-ganisaatioiden toiminnan ohjaukseen. Ensimmäisessä tapausesimerkissä nousi välttämättömäksieriyttää tulevaisuutta muokkaavien innovaatioiden valmistelu sekä tulosta hyödyntävän toimijanvaikutuksen ulkopuolella olevat muutospaineet. Seuraava vaihe oli kytkeä ennakoitavien ilmiöi-den rakennemuutokset ennakointimenetelmien perustaksi. Tätä seurasivat tapausesimerkit, joissakehiteltiin tapoja koordinoida toimijoiden yhteistoiminta ennakointitulosteiden tuottamisessa se-kä hyödyntämisessä. Niistä siirryttiin kehittämään ohjannassa tarvittavia elinkeinojohtamisentoteutusalustoja. Näitä ovat työvoiman porrasnostomalli sekä avoin teknologiastrategia, joillajulkinen kehittäminen ja yritysten menestyminen saatiin kytkettyä toisiinsa.Tutkimustuloksena kehittyi yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä, jonka avulla toimijatvoivat koordinoida yhteistoimintaa tuottaessaan ja hyödyntäessään tietoa. Järjestelmän sisältä-millä tiedon osatekijöiden prosessointitavoilla käytettävän tiedon täsmällisyyttä ja hyödynnettä-vyyttä voidaan teknisesti kehittää siihen pisteeseen asti, jolloin hyödyntäjän on tehtävä ratkaisevapäätös. Vastaavasti tutkimus esittää tapoja, joilla kehitteillä oleviin kestävää kasvua tuottaviintoimintoihin osataan laittaa oikea panostus kehitystyön eri vaiheissa.Kehitettävä tulevaisuudentutkimuksen toiminnallinen paradigma luo siltaa lyhyen aikavälin toi-mintojen sitomiselle globaalin vastuunoton haasteiden läpivientiin. Läpivientitapa perustuu kes-tävän työllisyyden ja menestystuotehakuisen yritystoiminnan varaan. Paradigman mukainen tu-levaisuudentutkimus ei ole kertaluontoisten asiantuntija-arvioiden kehittämistä, vaan tiukanstrategian mukaan tehtävää tutkimusta.

AvainsanatFuture research, paradigms, users, future-oriented knowledge, scenarios, forecasting, hypotheses, results, accuracy,modelling

ToimintayksikköVTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Kivimiehentie 4, PL 1803, 02044 VTT

ISBN Projektinumero951–38–5990–8 (nid.)951–38–5991–6 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)

Julkaisuaika Kieli Sivuja HintaKesäkuu 2002 Suomi, Engl. abstr. 259 s. + liitt. 28 s. F

Avainnimeke ja ISSN Myynti:VTT Publications1235–0621 (nid.)1455–0849 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)

VTT TietopalveluPL 2000, 02044 VTTPuh. (09) 456 4404Faksi (09) 456 4374

Published by

Vuorimiehentie 5, P.O.Box 2000, FIN–02044 VTT, FinlandPhone internat. +358 9 4561Fax +358 9 456 4374

Series title, number andreport code of publication

VTT Publications 468VTT–PUBS–468

Author(s)Sneck, Timo

TitleFrom hypothesis and scenarios toward forecast-initiated actionplatforms for decision-making in networksUtilization of forecasting in business and governmental operations

AbstractThe earlier futures studies have not focused on the continuous transformation of the future-orientedknowledge into practice. A clear market for transforming this knowledge has been discovered. The lack ofa proper paradigm has hindered the futures researchers in building a proper relation between the accuracyof results and the corresponding decision-making situation. This has decreased the utilisation of futuresresearch. Therefore, I created a new method to make accurate forecasts for the decision-making moment.The core idea is co-operation of many actors in creating and using the future-oriented knowledge. Thisjoint forecasting and guidance system leads to a functional paradigm of futures research, which connectsglobal responsibilities to joint short-term activities.

Sixteen case studies leaded to a new method and paradigm. Firstly, I discovered a distinction between thecreation of future-shaping innovations and external pressures of change. Secondly, I formulated changepatterns in the phenomena being forecasted. These patterns gave a methodological base for individualstudies needed in the system. Thirdly, I developed a systematic co-operation of the actors in the produc-tion and utilisation of the forecasts. The last step was the formulation of the platforms needed in guidanceand execution of the forecasted actions. The stepwise lift model for labour qualifications and the opentechnology strategy are especially needed as platforms for the public sector and the private enterprises tocombine their development efforts.

The joint actors of the forecasting and guidance system can systematically co-operate in the productionand usage of new future-oriented knowledge. Technically, the system includes procedures to increase theaccuracy of anticipated knowledge during the time between the first forecast and the moment the decisionhas to be made. Accordingly, this study introduces methods with which one can evaluate proper invest-ments that create sustainable growth. Thereafter, platforms to create successful product oriented employ-ment in coherence with long term global responsibility are a vital part of the joint system. Isolated futuresstudies are outside of the core of the functional paradigm of futures studies. The new core consists ofcontinuous, repeated and co-ordinated work between the joint producers and users of knowledge.

KeywordsFuture research, paradigms, users, future-oriented knowledge, scenarios, forecasting, hypotheses, results, accuracy,modelling

Activity unitVTT Building and Transport, Kivimiehentie 4, P.O.Box 1803, FIN–02044 VTT, Finland

ISBN Project number951–38–5990–8 (soft back ed.)951–38–5991–6 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)

Date Language Pages PriceJune 2002 Finnish, Engl. abstr. 259 p. + app. 28 p. F

Series title and ISSN Sold byVTT Publications1235–0621 (nid.)1455–0849 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)

VTT Information ServiceP.O.Box 2000, FIN–02044 VTT, FinlandPhone internat. +358 9 456 4404Fax +358 9 456 4374

VTT PU

BLICATIO

NS 468

Hypoteeseista ja skenaarioista kohti yhteiskäyttäjien ennakoivia ohjantajärjestelm

iäTim

o Sneck

Tätä julkaisua myy Denna publikation säljs av This publication is available from

VTT TIETOPALVELU VTT INFORMATIONSTJÄNST VTT INFORMATION SERVICEPL 2000 PB 2000 P.O.Box 200002044 VTT 02044 VTT FIN–02044 VTT, Finland

Puh. (09) 456 4404 Tel. (09) 456 4404 Phone internat. +358 9 456 4404Faksi (09) 456 4374 Fax (09) 456 4374 Fax +358 9 456 4374

ISBN 951–38–5990–8 (nid.) ISBN 951–38–5991–6 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)ISSN 1235–0621 (nid.) ISSN 1455–0849 (URL: http://www.inf.vtt.fi/pdf/)

ESPOO 2002ESPOO 2002ESPOO 2002ESPOO 2002ESPOO 2002 VTT PUBLICATIONS 468

Timo Sneck

Hypoteeseista ja skenaarioista kohtiyhteiskäyttäjien ennakoiviaohjantajärjestelmiä

Ennakointityön toiminnallinen hyödyntäminen

Julkaisussa esitetään uusi ennakoivan ohjannan menetelmä yritys- jaelinkeinostrategioiden kehittämistä varten. Yhtenä osana siihen kuuluu VTTMoneyProP -menettely, jolla ennakoidaan innovaatioiaihion tuotekehityk-seen oton ajankohta sekä tarvittavan tuotekehitystyön tarkoituksenmukai-nen koko suhteessa tuotteesta myöhemmin saataviin kassavirtoihin. Ge-neerinen ennakointimenetelmä yhdistää yksittäisten teollisten hankkeidenarvioinnin alue- tai kansantalouden kehittämiseen.

Vanhan muutostiedon täsmällisyystasoUuden tiedontäsmällisyys-tason kehittä-minen vanhaatietoa koette-levilla hypo-teeseilla

Epävar-muuden

hyväksyntä

Arvaus-kyky

Seuranta-kyky

Toiminta-kyky

Ratkaisu-kyky

3. Epätäs-mällisiä te-kijöitä, tu-levaisuus-peräisetheikotsignaalit

2. Aikaisiaindikaatto-reita, his-toriaperäi-set heikotsignaalit

4. Täsmälli-siä tekijöitä,joihin ei vai-kutusmah-dollisuutta,megatrendit

5. Täsmäl-lisiä tekijöi-tä, joihinvaikutus-mahdolli-suus,interventiot

6. Täsmäl-lisiä tekijöi-tä, joitaohjataaninnovaa-tioilla

1. Kaaos,yllätykset,sattuma

Yllätyksentunnistus

Indikaattorinpysyvyys

Pysyvyydentunnistus

Kestokynnyksenarviointi

Toteutusalusto-jen innovointi

Toteutusalusto-jen kehitys

Varautu-miskyky