Pirkanmaan kulttuurisuunnitelmaIrma Puttonen

Pirkanmaan liitto

Tampere 2014

ISBN: 978-951-590-297-9

Kansikuva: Marja-Liisa Torniainen

Taitto: Lili Scarpellini

Painosmäärä: 400 kpl

Painopaikka: Kirjapaino Hermes Oy, Tampere

Elävä paikalliskulttuuri ja kunnianhimoi-nen taide-elämä luovat pirkanmaalaista omanarvontuntoa, valtakunnallista veto-voimaa ja kansainvälistä mielenkiintoa. Pirkanmaa on edelläkävijä kulttuurinäkö-kulman hyödyntämisessä; kulttuuriosaa-minen on maakunnassa toimivien yksi-löiden, yhteisöjen ja yritysten voimavara sekä menestystekijä.V

isio

203

0

Pirkanmaan liiton toimeksiannosta laatinut Irma Puttonen 2014

Pirkanmaan kulttuurisuunnitelma

3

4

Esipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Prosessi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Tarkoitus ja näkökulma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Tavoite . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

Kuka toteuttaa ja koska . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

Suunnitelman rakenne . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9

YLEISKATSAUS. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

1. SWOT Pirkanmaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

2. Pirkanmaan kulttuurin tavoitetila 2030. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

3. Kulttuurin määrittelystä ja rajaamisesta - eetoksien ristiriitaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

4. Kulttuuritoimijuus hybridisoituu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16

4.1. Julkinen sektori takaa kulttuurin jatkuvuutta, tasaveroisuutta ja saavutettavuutta . . . . . . 16

4.2. Yksityinen sektori tuottaa kysyntää ja tarjontaa kulttuurimarkkinoille . . . . . . . . . . . . . . . . 17

4.3. Kansalaissektorit huolehtivat kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta osallistamisesta . . . . . . 17

5. Kulttuurin talousvaikutukset ulottuvat laajalle yhteiskuntaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

5.1. Kulttuuriala työllistää monen alan osaajia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

5.2. Taideammattilaisuus Pirkanmaalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

5.3. Kunnissa on niukat henkilöresurssit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

5.4. Luova toimiala kasvaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19

5.5. Kolmas sektori ammattimaistuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20

6. Suomalaisten suhde kulttuuriin vaihtelee . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21

7. Kulttuuri 3.0 — asenneilmaston päivitys 2000-luvulle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

7.1. Kaikki toimialat hyötyvät kulttuurisesta näkökulmasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

7.2. Tulevaisuuden trendeihin vastataan kulttuurin aseman vahvistamisella jokaisella sektorilla . .23

STRATEGISET KEHITTÄMISLINJAUKSET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

1. Monimuotoisuus on Pirkanmaan kilpailuvaltti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

1.1. Toimintaedellytykset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

1.2. Koulutus ja tutkimus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28

1.3. Läpäisyperiaate ja kulttuurin heijastusvaikutukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

1.4. Keinovalikoimaa monimuotoisuuden luomiselle ja vahvistamiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . 34

Sisällys

5

2. Kohtaaminen on vuoropuhelun edellytys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35

2.1. Tilat ja elinympäristö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35

2.2. Tapahtumat ja festivaalit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39

2.3. Yhteistyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42

2.4. Keinovalikoimaa kohtaamisen luomiselle ja vahvistamiselle. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44

3. Osallisuus tuottaa saavutettavuutta ja tasa-arvoisuutta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45

3.1. Glokaali toimintaympäristö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45

3.2. Omaehtoisuus - vapaaehtoisuus - kulttuuriharrastaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48

3.3. Näkyvyys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52

3.4. Keinovalikoimaa osallisuuden luomiselle ja vahvistamiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53

MAAKUNNALLISET KÄRKIHANKKEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55

LIITEOSIO. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63

1. Pirkanmaan kulttuuri aluetyypeittäin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .64

1.1. Keskuskaupunki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64

1.2. Muut kaupunkimaiset kunnat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64

1.3. Taajaan asutut kunnat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

1.4. Maaseutumaiset kunnat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

2. Kulttuurikoulutus Pirkanmaalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67

2.1. Korkeakoulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67

2.2. Toisen asteen ammatillinen koulutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67

2.3. Taiteen perusopetus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67

2.4. Vapaa sivistystyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67

3. Maakunnallisia kulttuuritoimijoita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

3.1. Maakuntakirjasto ja PIKI-yhteistyö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

3.2. Maakuntamuseo ja aluetaidemuseo. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

3.3. Lastenkulttuuriverkosto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

3.4. Taiteen aluekeskukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

3.5. Muita alueellisia organisaatioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68

6

Esipuhe

Kulttuurisuunnitelman lähtökohtana on monen tai-teenalan Pirkanmaa, jonka vahvuus on sen mo-nipuolisuudessa. Maakuntaa ja sen vireitä kult-

tuurikaupunkeja voi hyvällä syyllä luonnehtia museoiden, teattereiden, kirjailijoiden, musiikin, kuvataiteen, sirkuk-sen, festivaalien, konferenssien ja mediateollisuuden maa-kunnaksi. Vuosikymmenien saatossa kerrostuneeseen kulttuuri-imagoon ja pirkanmaalaisen identiteettiin oman panoksensa antavat hämäläiset ja satakuntalaiset juuret sekä Tampereen vetovoimaisuus muuttajien keskuudes-sa. Kulttuurista moninaisuutta on rakentanut myös maa-kunnan teollisuushistoria, mikä näkyy niin rakennetussa kulttuuriympäristössä, mentaliteetissa kuin osin kulttuuri-laitosten profiileissakin. Taiteen ammattilaiset, jatkuvuutta luovat instituutiot ja ketterä ruohonjuuritoiminta ovat kult-tuurisen Pirkanmaan arvokasta pääomaa.

Pirkanmaalla on vahva tahto olla kulttuurimaakunta ja sillä on siihen laajat ja monimuotoiset edellytykset. Kulttuuri-imago vaatii kuitenkin vahvaa panostusta ja kulttuuristen arvojen tunnistamista kunnallisessa päätöksenteossa ja konkreettisissa valinnoissa. Monimuotoisuus ei säily ilman vahvaa tukea ja todellisia toimenpiteitä. Kulttuuri tulee nähdä kunnissa osana ydintoimintoja, jolle on luotava toi-mivat edellytykset oman organisaation kaikilla sektoreilla: investoiminen kulttuuriin ja taiteeseen edistää yhteisön henkistä ja sosiaalista pääomaa sekä luo pohjaa kaikkien alojen innovaatiotoiminnalle.

Useilla kotimaisilla ja kansainvälisillä tutkimuksilla on jo osoitettu, kuinka kulttuuriin panostaminen luo epäsuo-ria talous- ja hyvinvointivaikutuksia koko yhteiskuntaan. Kulttuurikokemukset ovat olleet vetovoimatekijänä asuin-seudun valinnassa, kulttuuri on todetusti vähentänyt hoitokuluja ja lääkkeiden käyttöä, pidentänyt elinikää ja parantanut elämänlaatua, aktivoinut kilpailukykyä ja inno-vaatioita, edesauttanut ekologista elämäntapaa, edistänyt yhteiskuntarauhaa ja turvallisuutta – listaa voisi jatkaa vielä useita rivejä. Edellä kerratusta huolimatta kulttuurin merki-tystä ei aina tunnisteta. Pieni ajatuskoe auttanee: poista elämästäsi kulttuurin tuottamat kerrokset ja pohdi mitä jää jäljelle. On ilmoja pidelly?

Sisäistämällä kulttuurialan edelleen nousevan merkityksen jälkiteollisessa yhteiskunnassa, on päättäjillä velvollisuus

panostaa kulttuuriin ja organisaatioiden ylimmällä johdolla velvollisuus jalkauttaa se käytännön toimintaan kaikissa yksiköissään. Suurin haaste onkin läpäisyperiaatteen ym-märtäminen ja sisäistäminen sekä kunnallisessa ja maa-kunnallisessa päätöksenteossa että yritysten johtotasol-la. Niinpä Sinun, kulttuurivaikuttaja, tuleekin tuoda asiaa ennakkoluulottomasti esiin siellä, missä siitä ei aiemmin ole kuultukaan. Mahatma Gandhin viisaaseen ajatukseen viitaten: ole se muutos, jonka haluat nähdä. Ole rohkeasti edelläkävijä!

* * *

Kulttuurisuunnitelmaa on laadittu haastavassa tilantees-sa: yhteiskunnallista keskustelua ovat hallinneet talouden haasteet ja kriisit sekä kuntien lukumääristä ja tehtävistä käyty keskustelu. Epävarmuuden ilmapiiriä on lisännyt yh-teiskunnallisen polarisaation pelko. Valtakunnallisesti ja alueellisesti myös taiteen ja kulttuurin kehittäminen ovat liikkeessä: kulttuurilla on nouseva asema niin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kuin maakuntaliittojenkin tehtävissä, ja alueellisen taiteen edistäminen on nivottu lähemmäs Taiteen edistämiskeskuksen valtakunnallisia tehtäviä. Paikallisesti taidekoulutuksen vähentäminen ja julkisen sektorin säästöpaineet ovat leimanneet työsken-telyaikaani suunnitelman parissa. Tällä vuosituhannella kulttuurikeskustelua on käyty myös – aivan oikein – talou-den silmälasein, joten on kenties vielä erikseen todettava muutama sana luovasta taloudesta suhteessa taiteen kan-sainväliseen arvostukseen. Luova talous on mahdollisuus kulttuuriselle ansainnalle, enkä näe siinä kulttuurin niele-vää mörköä. Tahdon silti kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa teknis-taloudellinen pragmatismi on kulttuuris-ta näkökulmaa vahvempi – toisin kuin monissa muissa län-simaissa, joissa taiteen itseisarvostus on vahvaa yhteis-kunnan kaikilla tasoilla. Kansainvälistyvässä maailmassa suosittelen tästä syystä pirkanmaalaisia pitämään kiinni moniarvoisesta ja -muotoisesta taide- ja kulttuurielämäs-tään sekä alakulttuurin voimasta. Maailman ilmiöt, suh-danteet ja trendit menevät ja tulevat, mutta taidetta ja it-seilmaisua on ollut aikojen alusta. Tunnistamalla kulttuurin kaikkialle ulottuvan merkityksen ja huolehtimalla sen toi-mintaedellytyksistä, voimme vuonna 2030 todeta Pirkan-maan olevan sekä kansainvälisesti että valtakunnallisesti entistäkin kiinnostavampi ja vireämpi kulttuurimaakunta.

7

Kiitän tilaajaa ja kulttuurisuunnitelman rahoittajia heidän osoittamastaan luottamuksesta. He ovat rohkeasti anta-neet suunnitelman työstämisen kulttuuritoimijalle, jonka näkökulma on mikrotason käytännöissä. Suunnitelma siis osin poikkeaa normatiivisesta ”visioiden ja missioi-den” makrotasosta: ensinnäkin joissain kohdin olen ollut yksityiskohtaisempi kuin strategian laatijat yleensä, toi-sekseen olen paikkapaikoin jättänyt ehdottamatta vastuu-organisaatiota, koska tarkoitukseni on ollut korostaa teke-mistä itseään enemmän kuin tekijätahoa. Lähtökohtaisena olettamuksenani nimittäin on – unohtamatta institutionaa-listen toimijoiden ja päättäjien erityisvastuuta – että ihmiset tahtovat tehdä työtään kunnianhimoisesti ja kantaa yhteis-tä vastuuta omastakin tahdostaan. Suunnitelma on siis maakunnan yhteinen, ei tilaajatahon ”omistama” asiakirja. Toivon, että suunnitelman lukeminen auttaa tulevaisuu-teen orientoitumisessa ja kannustaa dialogiin. Esitettyjen toimenpiteiden ja ideoiden toteutuminen muotoutuu todek-si ainoastaan paikallisissa päätöksentekoprosesseissa ja eri organisaatioiden käytännöissä.

Lopuksi kiitos koko työryhmän puolesta kaikille niille sa-doille ihmisille, jotka ovat osallistuneet keskusteluun, tuottaneet aineistoa ja antaneet palautetta tämän kulttuu-risuunnitelman sekä sitä edeltäneen taustaselvityksen ai-kana. Omasta puolestani erityiskiitos henkilöille, jotka ovat kyseenalaistaneet tai rohkaisseet suunnitelman laatimisen eri vaiheissa.

Aitoossa 31. joulukuuta 2013

Irma Puttonen

8

Prosessi

Pirkanmaan kulttuurisuunnitelmaa edelsi taustaselvitys, jonka toteutti Pertti Paltila lokakuusta 2011 maaliskuu-hun 2012. Jo taustaselvityksessä nousi esiin runsaasti avainkysymyksiä ja niihin soveltuvia ideoita. Kulttuuri-suunnitelmatyötä osa-aikaisena tehtävänä jatkoi Irma Puttonen Pirkanmaan liiton toimeksiannosta maaliskuus-sa 2013. Taustaselvityksen kuntakohtaiset haastattelut sekä ulkomainen ja kotimainen kirjallinen aineisto ovat toimineet kulttuurisuunnitelman tärkeänä aineistona, jota on kirjoitusprosessin kuluessa täydennetty muun muas-sa tuoreemmalla kirjallisella aineistolla sekä keskusteluin maakunnallisten kulttuuriorganisaatioiden ja -toimijoiden kanssa. Kymmenen kuukauden osa-aikainen toimeksi-anto on asettanut rajoitteensa aineistoon perehtymiselle: viime vuosina on laadittu moninaisia kulttuuria, taidetta tai luovia aloja koskevia tutkimuksia, selvityksiä, kehittämis-ohjelmia ja strategioita eikä näitä kaikkia ole voitu mahdut-taa aineistoon käytettävän ajan puitteissa.

Selvitystyön laadintaa sekä suunnitelman kirjoittamista on ohjannut Kulttuuriryhmä, johon ovat kuuluneet maakunta-johtaja Esa Halme ja kehityspäällikkö Reijo Kahelin Pir-kanmaan liitosta, selvitysmies Pertti Paltila, sivistystoimen tarkastaja Jukka T. Raivio Pirkanmaan ELY-keskuksesta, erityisasiantuntija Armas Ketonen Taiteen edistämiskes-kuksen Pirkanmaan toimipisteestä, Pirkanmaan taidetoi-mikunnan puheenjohtaja Pertti Timonen (18.4.2013 saak-ka) ja puheenjohtaja Maila-Katriina Tuominen (19.4.2013 alkaen), asiamies Silja Minkkinen-Poikolainen Pirkan-maan Kulttuurirahastosta, tapahtumajohtaja Perttu Pesä ja tilaajapäällikkö Lauri Savisaari Tampereen kaupungilta ja professori Hanna Suutela Tampereen yliopistosta. Kult-tuurisuunnitelmaa ja sen taustaselvitystä ovat rahoittaneet Pirkanmaan liitto, Pirkanmaan taidetoimikunta ja Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto.

Pirkanmaan liitto perusti kulttuuriteemaisen ennakointi-ryhmän huhtikuussa 2013. Suunnittelupäällikkö Marko Mäkisen vetämät asiantuntijatapaamiset ovat osaltaan tuottaneet näkemyksiä ja pirkanmaalaisia painotuksia kult-tuurisuunnitelman pohjaksi. Ennakointitapaamisissa luotu tavoitetila on ulotettu vuoteen 2030, samalla tiedostaen että olemme ajassa ja paikassa toimivia yksilöitä, joita muokkaa ympärillämme leijuva ajanhenki. Ennakointiryh-män skenaariotyöskentelyn on tarkoitus jatkua suunnitel-man valmistumisen jälkeen. Ennakointiryhmän työsken-

Johdantotelyyn ovat osallistuneet toimitusjohtaja Paulina Ahokas, kehityspäällikkö Reijo Kahelin, toiminnanjohtaja Liina Kangas, toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu, toiminnanjohtaja Minnakaisa Kuivalainen, tanssitaiteilija Tuula Linnusmäki, toiminnanjohtaja Susanna Markkola, museonjohtaja Tai-na Myllyharju, läänintaiteilija Elina Orjatsalo, selvitysmies Pertti Paltila, toiminnanjohtaja Irma Puttonen, tutkija Olli Ruokolainen, projektipäällikkö ja taiteilija Pekka Ruuska, kulttuurijohtaja ja rehtori Pekka Sairanen, yhdistysaktiivi ja taiteilija Piia Salmi, yhteyspäällikkö Pekka Salminen, kou-lutuspäällikkö ja tutkija Juha Suonpää sekä festivaalijohta-ja ja muusikko Tomi Tolvanen.

Tarkoitus ja näkökulma

Pirkanmaan kulttuurisuunnitelma on kirjoitettu maakunnal-lisen, alueellisen ja paikallisen kehittämistoiminnan tueksi: yhtenä tarkoituksena on tuottaa kulttuurisia aineksia te-keillä olevaan maakuntastrategiaan ja -ohjelmaan. Suun-nitelman tarkoituksena on osoittaa strategisia kohteita ja pohtia mitä täytyy tehdä, jotta Pirkanmaa säilyy elinvoimai-sena ja maakunnalla on hyvät valmiudet tulevaisuuteen. Pyrkimyksenä on ollut hahmottaa maakunnan lähtökohtia ja mahdollisuuksia sekä kiinnittää huomio kulttuurin merki-tykseen muuttuvassa maailmassa. Toimeksiannon mukai-sesti pirkanmaalaisia toimijoita tai tapahtumien luetteloa ei ole lähdetty listaamaan, vaan tarkoitus on pyrkiä filosofi-sempaan ja yleisluontoiseen pohdintaan. Suunnitelmassa ei myöskään luoda katsausta pirkanmaalaisuuden histo-riaan tai identiteettiin - niitä on käsitelty kattavasti vuonna 1999 julkaistussa Pirkanmaan kulttuuriselvityksessä.

Kulttuurisuunnitelman toimeksiannossa toivottiin, että suunnitelmaa ei kirjoiteta yhtä näkökulmaa tai oletettua lukijaa ajatellen. Kulttuuria toivottiin käsiteltävän laaja-alaisesti, jolloin näkökulmia on useita. Olen pyrkinyt siis kaikille kulttuuritoimijoille luettavaan tekstiin, mutta on sanomattakin selvää, että puolen miljoonan asukkaan maakuntaan mahtuu eri kokoisia kuntia, organisaatioita ja toimijoita: virkamiehiä, päättäjiä, taiteilijoita, yhdistystoi-mijoita, yrittäjiä, harrastajia, tutkijoita ja kouluttajia, taiteen välittäjiä ja tuottajia… Toivon, että kulttuurisuunnitelman kokonaisuudessaan lukevat vähintään kulttuurista päättä-vät rahoittajat ja organisoijat. Kulttuurivaikuttajina heidän vastuullaan on tekijyyden ja saatavuuden turvaaminen.

Toimintatavat ovat olleet jo jonkin aikaa muutoksen kouris-sa. Kulttuurin tekeminen on enenevässä määrin siirtymäs-sä kansalaislähtöiseen toimintaan, jossa me kaikki kansa-laiset olemme yhä enemmän sekä kulttuurin tuottajia että kuluttajia. Vastuuta kulttuurituotannosta ei voi kuitenkaan sälyttää vapaaehtoisuuden ja kansalaissektorin varaan, vaan jatkuvuuden turvaamiseksi kulttuuriin on resursoita-va kunnissa ja instituutioissa siten, että uudenlaiset toimin-

9

tarakenteet mahdollistuvat. Aitoja instituutioiden, eri alojen ja sektoriajattelun välillä on purettava, jotta kansalaissek-torin toiminnan on mahdollista kukoistaa.

Tavoite

Toimeksiantona oli etsiä eväitä Pirkanmaan vahvistami-seksi kulttuurimaakuntana ja tarkastella laaja-alaisesti kulttuurin tehtävää alueella. Kulttuurin roolia yhteiskun-nassa pyydettiin visioimaan vuoteen 2030.

Suunnitelman tavoitteena on esittää näkökulmia ja toi-menpiteitä, joihin erityisesti kuntia ja alueen kulttuuri- ja sivistyslaitoksia rohkaistaan tarttumaan strategioissaan ja käytännön toiminnassaan. Pitkän tähtäimen tavoitteena on edistää alueen elinvoimaa ja kilpailukykyä saattamalla kulttuurinäkökulma julkisen sektorin kaikkiin toimielimiin ja yksityisen sektorin kaikkien toimialojen sisältöihin.

Luova toiminta on toisin näkemistä ja kyseenalaistamis-ta. Se millaisia kulttuurisia keksintöjä muuttuva maailma ja luova mieli synnyttää, on lähes mahdotonta ennakoida. Usein suunnitelmien odotetaan osoittavan kärkiajatuksia: mitä taiteenlajia tai maakunnan kolkkaa tulisi nostaa esiin ja panostetaanko maakunnan vahvuuksiin vai kehitetään-kö heikkoja kohtia. Tässä suunnitelmassa ei ole lähdetty arvottamaan taidealoja tai niiden kehittymisen edellytyk-siä, sillä tärkeintä on sallia ja turvata monipuolisen kulttuu-rikentän toimintaedellytykset. Maakunnan alueet ovat eri-laisessa lähtötilanteessa ja panostukset kulttuurielämän kehittämiseen kulkevat eritahtisesti. Suunnitelma toivotta-vasti palvelee erilaisia kuntia dialogin apuvälineenä.

Kuka toteuttaa ja koska

Kulttuurisuunnitelmaa on kirjoitettu samalla kun Suomes-sa pohditaan ja järjestellään uusiksi muun muassa kun-tien rakenteita, taidetoimikuntien tehtäviä sekä koulutus-organisaatioita ja niiden koulutusohjelmia. Myös toimintaa osaltaan ohjaavat Euroopan Unionin rahoitusinstrumentit vuosille 2014-2020 ovat kirjoitusajankohtana olleet raken-teilla ja neuvottelujen kohteena. Ottaen huomioon, että kansallinen toimintaympäristö ja -tavat sekä EU:n raken-nerahoitus ovat käymistilassa, ei kulttuurisuunnitelma ole toimenpideohjelma, sillä sitouttaminen, aikataulutus ja kustannusten jakaminen jää tilaajan ja suunnitelmassa esitettyjen käynnistäjätahojen jatkotyöstettäväksi. Ehdote-tut toimenpiteet ovat harvoin yhden tahon vastuulla, vaan käytäntöön viemisessä tarvitaan monitahoista yhteistyötä. Näin ollen tekstissä esimerkinomaisesti esitetyt vastuu- ja käynnistäjätahot onkin nähtävä ehdotuksena siitä, mikä

instanssi voisi herättää keskustelun aiheesta ja kutsua koolle mahdollisia toteutustahoja.

Kulttuurisuunnitelman lähtökohtana on ollut hahmottaa muutoksia pitkällä aikavälillä, mutta alueellisia ja paikalli-sia käytännön toimenpiteitä tulee käsitellä valtuustokausit-tain. Kulttuurin toteutuneita, käynnissä olevia sekä uusia toimenpiteitä on tarkasteltava aina strategisen suunnitte-lun yhteydessä. Kulttuurin toimenpiteiden päivittäminen ja tarkastaminen on kunnissa hyvä ajoittaa samantahtiseksi elinkeino- ja hyvinvointitarkastelujen kanssa. Maakunnalli-sen asiantuntijaverkoston tulisi seurata kulttuurisuunnitel-man tavoitteiden edistämistä ja arvioida onnistumista.

Suunnitelman rakenne

Johdanto-osaa seuraa yleiskatsaus, jossa esitetään toimintaympäristön nelikenttäanalyysi ja kulttuurienna-kointiryhmän laatima tavoitetila vuodelle 2030, sekä luo-daan katsaukset kulttuurikäsitteen laajuuteen, toimijuuden muutoksiin ja tulevaisuuteen. Tässä yhteydessä esiin nousevat kulttuurin suorat ja epäsuorat merkitykset sekä kulttuuriosaamisen tärkeys, jolla vastataan tulevaisuutta muokkaavien trendien osoittamiin mahdollisuuksiin ja uh-kiin.

Asetettuun tavoitetilaan vastataan strategisilla kehit-tämislinjauksilla, jotka ovat

Monimuotoisuus•Kohtaaminen •Osallisuus •

Nämä puolestaan jakautuvat edelleen omiin alalohkoihin-sa. Kulttuurin strategisten kehittämislinjausten toteutu-miseen ja vahvistamiseen on esitetty keinovalikoimana erilaisia toimenpiteitä. Kulttuurisuunnitelman kehittämis-linjaukset on tarkoitettu strategisen ajattelun tueksi oman toiminnan pohjalle niin julkisen, yksityisen kuin kolman-nenkin sektorin toimijoille. Toiveena on, että myös vapaa kenttä edistää monimuotoisuutta, kohtaamista ja osalli-suutta resurssiensa mahdollistamissa puitteissa.

10

Suunnitelma sisältää lisäksi kolme laajaa kärkihan-ke-ehdotusta, joihin on syytä paneutua maakuntatason suunnittelussa ja joita kulttuurin kehittämisestä vastaavien tahojen toivotaan toteuttavan. Kulttuuriset kärkihankkeet käsittelevät rakenteita, ja niissä yhdistyy kehittämislinjaus-ten (monimuotoisuus, kohtaaminen ja osallisuus) element-tejä sekä toimenpiteitä.

Maakunnallinen kulttuuriyhteisö: koordi-I. nointi-, hanketoiminta- ja rahoitusmalliTaiteen ja tieteen kansainvälinen osaa-II. miskeskusKulttuurinäkökulma elinvoimaisuuden III. perustaksi

I Maakunnallinen kulttuuriyhteistyö: koordinointi-, hanketoiminta- ja rahoitusmalli

II Taiteen ja tieteen kansainvälinen osaamiskeskus

III Kulttuurinäkökulma elinvoimaisuuden perustaksi

Monimuotoisuus

Toimintaedellytykset

Koulutus ja tutkimus

Kulttuurin läpäisy ja rajapinnat

Kohtaaminen

Tilat, elinympäristö

Tapahtumat

Yhteistyö

Osallisuus

Glokaali toimintaympäristö

Oma- ja vapaaehtoisuus,

kulttuuriharrastaminen

Kulttuurin näkyvyys

Ensimmäisen kärkihankkeen tarkoituksena on mahdol-listaa laaja-alaista yhteistyötä parantamalla koordinoin-tia ja monikanavaista rahoitusta. Toinen kärkihanke luo edellytyksiä kokeilevalle ja kansainväliselle Pirkanmaalle kehittämällä vapaiden taiteilijoiden ja tutkijoiden toiminta-edellytyksiä. Kolmas kärkihanke edistää kulttuurin läpäi-syä kaikilla toimialoilla ja lisää niiden systeemistä kulttuu-riosaamista.

Suunnitelman lopuksi on liiteosa, jossa luodaan katsaus Pirkanmaan kulttuurin tilaan tässä ja nyt.

YLEISKATSAUS

11

12

VAHVUUDET

monipuolinen Tampere taidelaitoksineen ja tapah-• tumineen: museoiden ja teattereiden runsaus, mu-siikkitarjonnan laajuus kuoroista filharmoniaan, kir-jallisuus, kuvataidepalkinnot, alueelliset keskuksetalakulttuurin aktiivisuus ja ruohonjuuritason mo-• ninaisuus (mm. rock, sarjakuva, sirkus)kirjastojen PIKI-yhteistyö • festivaalien runsaus ja yhteistyö, niiden tunnet-• tuus ja kansainväliset verkostotmonissa kunnissa valtakunnallisesti merkittäviä • kulttuurikohteita ja -toimintojateollisuusperintö: aineellinen ja aineeton • kulttuurimaisemat ja lukuisat rakennetut kulttuu-• riympäristöt kuntien kiinnostus rakennetun ympäristön taitee-• seenkuntien vahva kiinnostus panostaa lastenkult-• tuurin kehittämiseen taiteen perusopetuksen laaja-alaisuus ja kansa-• lais- ja työväenopistotpanostus luovaan talouteen, elämysteollisuu-• teen, media- ja pelialaanvalmius maakuntarajat ylittävään yhteistyöhön•

HEIKKOUDET

taidekorkeakoulun puute: visuaalisen taiteen ja • muotoilun heikko asema koulutuksessataidemuseoiden tilakysymys Tampereella ja Muu-• milaakson asema kulttuurimatkailukohteenamaaseudun supistuva kulttuuritarjonta, tilojen • sulkeminen ja henkilöstöresurssien vähyys mo-nissa kunnissaPohjois-Pirkanmaan ennakoitu väestökehitys ja • huoltosuhdevaihteleva kuntien tuki kulttuurille• kansainvälistymisen resursointi• maakunnallisen identiteetin ohuus• maakunnallinen koordinaatio ja tiedottaminen• kulttuurijournalismin niukkuus • päätöksenteossa kulttuurin välillisten vaikutusten • ja supistamisesta koituvien seurausten ymmärtä-minen sektoreiden välinen yhteistyö•

MAHDOLLISUUDET

”taide kuuluu kaikille” toteutuu siten, että tunnis-• tetaan taiteen henkinen ja sosiaalinen eetos yk-silön ja yhteisön rakentajanakulttuuritoimijoiden olemassa olevat kansainvä-• liset verkostotPohjoismainen yhteistyö, kuntien ystävyyskau-• pungitTampereella hyvä valtakunnallinen saavutet-• tavuus, lentoyhteydet Eurooppaan, venäläiset matkailijatteknologinen kehitys mahdollistaa taiteen uusia • muotoja ja jakelukanavia muuttoliike edistää uusia kulttuuri-innovaatioita • ympäristö- ja ilmastoasioiden esiinnousu lisän-• nee lähimatkailua; Pirkanmaa on saavutettava yhteisöllisyys, eettisyys ja henkisyystrendi lisää-• vät taiteen ja kulttuurin kulutusta

UHAT

”taide kuuluu kaikille” ymmärretään siten, että • taide liudentuu askarteluksi tai se välineellistyy viihteen kaltaiseksi hyödykkeeksi taideaineiden määrän väheneminen koulujen • opetussuunnitelmissa ja siitä johtuva kulttuuri-sen sivistyksen heikkeneminenvapaan sivistystyön leikkaukset vaikuttavat har-• rastusmahdollisuuksiinmuutokset harrastus- ja vapaaehtoistyössä: vai-• kutus mm. teatteri- ja kuoroharrastukseenkeskittäminen: taideyliopistot vetävät Helsinkiin• valtionosuuksien pieneneminen vähentää kult-• tuurilaitosten toimintaedellytyksiä luovan talouden asema lainsäädännössä: teki-• jänoikeudet, taiteilijan asema talous- ja oikeus-järjestelmässäglobalisaation vaikutus paikalliskulttuuriin• alueiden ja yhteisöjen eriarvoistuminen•

1. SWOT Pirkanmaa

13

Kulttuurin tehtävänä Pirkanmaalla on vahvistaa identi-teettiä, sivistystä, moniarvoisuutta ja luovuutta, lisätä hy-vinvointia, toimia merkittävänä osana koko suomalaista arvoketjua sekä työllistää kasvava määrä laadukkaita toi-mijoita ja tekijöitä. Taide toimii kehitystä ruokkivana muu-tosvoimana. Nämä tehtävät tunnustetaan niin julkisessa päätöksenteossa kuin arjen valinnoissa.

Voimallinen tekemisen meininki ja ruohonjuuritason toi-minta ovat Pirkanmaan kulttuurin perusta. Pirkanmaa on luontevasti osa kansainvälistä maailmaa, ja maakunnan kulttuurielämä on rohkeasti avoin myös muualta tuleville vaikutteille. Muun muassa maahanmuuttajien kulttuuripe-rinnöllä on näkyvä osa kulttuuritarjonnassa. On myös ym-märretty kulttuurin infrastruktuurin tärkeys, ja esimerkiksi julkisia tiloja suunniteltaessa otetaan johdonmukaisesti huomioon niiden käyttömahdollisuudet erilaisissa kulttuu-riproduktioissa. Myös vajaakäytöllä olevat ”urbaanit ke-sannot” on löydetty kulttuuritoimijoiden käyttöön.

Pirkanmaa kykenee korkealaatuiseen, kansainvälisen tason taide- ja tapahtumatuotantoon. Tampereen keskei-nen sijainti mahdollistaa hyvät yhteydet kansainvälisille ja kotimaisille toimijoille. Pirkanmaa on Suomen monipuoli-nen kulttuurinen metropoli, ja kiinnostavan ja omaleimai-sen kulttuuritarjonnan edellytykset ovat olemassa koko maakunnassa, myös pienemmillä paikkakunnilla, kylis-sä ja kaupunginosissa. Tämän mahdollistavat kulttuurin keskeisenä voimavarana toimivat aktiiviset harrastajat ja ammattilaiset. Ihmisten osallisuus kulttuurin toimijoina, vastaanottajina ja tekijöinä on alueen kunnissa sosiaali-sen pääoman tärkeä rakennusaine. Luovuus, identiteetti ja muut kulttuuritoiminnalle määritellyt tavoitteet syntyvät ja rakentuvat juuri osallisuuden pohjalta.

Taiteen ja kulttuurin koulutusta on saatavilla kaikilla eri ta-soilla, ja näkymät siirtymisestä ammatilliseen toimintaan niin alueella, kansallisesti kuin kansainvälisestikin ovat selkeät ja näihin löytyy niin tukea, toimijoita kuin verkos-tojakin. Peruskoululla ja sen iltapäiväkerhotoiminnalla on tärkeä rooli luovuuden tukemisessa jo varhaisessa vaiheessa. Myös ammattimaista taiteentekoa tukevaa koulutusta ja tutkimusta on maakunnassa tarjolla korkea-koulutasolle asti, ja ne antavat vahvan pohjan taide- ja kulttuuriammattilaisuudelle ja kulttuurin kokonaisvaltaisel-le ymmärtämiselle. Esittävä taide on Pirkanmaalla erityi-

sen korkeatasoista ja arvostettua. Underground-, vasta- ja nuorisokulttuuri syöttävät ympäristöönsä kahlitsematonta energiaa.

Taiteella ja kulttuurilla on autonominen asema eikä se ole alisteinen esim. kaupallisille tavoitteille, ja juuri siksi tai-teen ja kulttuurin kentästä syntyy myös vetovoimaisia ja kiinnostavia tuotteita, palveluita ja konsepteja myös vien-tiin. Kulttuurialalla pienyrittäjyys on vahvaa ja myös joku-sia suurempia alan toimijoita toimii markkinoilla. Kulttuuri on aiempaa selvempi osa elinkeinoelämää, mikä osaltaan tukee myös huippuosaajien kouluttautumista ja synty-mistä. Kulttuurin suorat ja epäsuorat taloudelliset hyödyt nähdään myös selvästi. Taiteen tuotteistaminen tapahtuu itsellisesti ja taitelijalähtöisesti. Myös sosiaalisen medi-an muuttamaan kulttuurikäyttäytymiseen vastaamiseksi on tehty pirkanmaalaisia virtuaalisia kulttuuripalveluita ja –tuotteita. Yhteiskunnan tukemana on tarjolla palveluita (kirjastot, kansalaisopistot jne.) ja aktiivisia harrastusyhtei-söjä, joissa ammattitaiteilijat toimivat vetäjinä ja sparraa-jina.

Kulttuurin työllistävyys on kaksinkertaistunut runsaan 15 vuoden aikana. Kulttuurialan koulutuksen saaneet työs-kentelevät myös muissa kuin kulttuuritoimialan työpaikois-sa ja rakentavat näin kulttuurin laaja-alaista ymmärrystä ja läpileikkaavuutta yhteiskuntaelämän eri aloille. Kulttuurin kentällä toimivat tuottaja- ja välittäjäportaat luovat työs-kentelyn mahdollisuuksia taiteen ammattilaisille sekä ko-timaassa että kansainvälisesti. Kulttuurin julkinen rahoitus ei ole sen suurempaa kuin 2010-luvullakaan, mutta kult-tuurin rahoitus elinkeinoelämän ja palveluiden osana on merkittävästi vahvistunut. Kulttuurin rahoituslähteet ovat laajentuneet ja sisältävät niin joukkorahoitusta kuin yritys-ten kulttuurisponsorointia; myös varakkaat ”kulttuurienke-lit” tekevät määrätietoisia sijoituksia luovaan pääomaan1.

1 Tavoitetila on kulttuurin eri toimijoista kootun asiantuntijaryhmän laatima. Pirkanmaan liiton koolle kutsuma ennakointiryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa huhtikuussa 2013. Asiantuntijajoukon näkemys maakunnan kulttuurin tavoitetilasta hiottiin kesä- ja syyskuun tapaami-sissa: www.pilkahdus.fi

2. Pirkanmaan kulttuurin tavoitetila 2030

14

Kulttuuri on prosessi, joka muokkautuu ajassa, paikassa ja sosiaalisissa suhteissa. Kulttuurin luonteeseen ei kuulu staattinen paikalleen jääminen, mutta silti käsitteen ajal-liset kerrokset elävät vahvana keskuudessamme: yksille kulttuuri on edelleen valistusajalta periytyvää tieteen ja taiteen korkeakulttuuria, toiset näkevät kulttuurin antro-pologien määrittelemänä normien ja käytäntöjen kokonai-suutena ja kolmansille kulttuuri on maailman hahmottami-sen keino ja merkitysten verkosto. Kun kulttuurin käsite laajenee perinteisen sektoriajattelun ohi urheiluun, ruokai-luun ja uskontoon, voidaan aiheellisesti kysyä: jos kaikki inhimillisen elämän piiriin kuuluva on kulttuuria, niin onko käsite muuttunut kykenemättömäksi tekemään erotteluja ja rajauksia?

Erilaiset ihmiskäsitykset ja ideologiat kamppailevat kult-tuurin määrittelystä. Humanistinen näkemys puolustaa sivistyksellistä näkökulmaa, jossa tärkeää on persoonan kasvaminen sekä taiteen erityisasema. Markkinatalou-den mekaniikka etsii kulttuurista välineellisempää arvoa ja ohjaa kulttuurin arvoympäristöä behavioristisesti rahoi-tuksella. Nationalistinen ideologia pohjaa näkemystään biologisempaan ihmiskuvaan ja pyrkii määrittelemään kansallisen kulttuurin rajoja.

Kulttuurin tulevaisuutta luotaavissa Opetus- ja kulttuurimi-nisteriön julkaisuissa on käytetty klassisen etiikan kolmi-jakoa2, joka erottelee hyvin ne ristipaineet, joissa tämäkin kulttuuriselvitys luovii.

3. Kulttuurin määrittelystä ja rajaamisesta - eetoksien ristiriitaa

Hyve-etiikka:vapauseetos

Velvollisuusetiikka:oikeuseetos

Seurausetiikka:hyötyeetos

yksilöidentiteetti• taiteen autonomia• luova vapaus• luovuus itseisarvona ja sen edellytyksistä huo-• lehtiminentaide itseilmaisuna • taiteen tukeminen•

yhteisöidentiteetti• sivistykselliset oikeudet: taiteen perusopetus, • vapaa sivistystyö, kirjastokulttuuriperintö ja traditiot• kulttuurilliset oikeudet ja palvelut: saatavuus, • saavutettavuus, osallisuusinfrastruktuuri• kulttuuripolitiikka•

välinearvo: vaikuttavuus ja hyöty• alueellinen vetovoimaisuus• soveltava taide• hyvinvoinnin edistäminen• luova talous ja tuotteistaminen• kulttuurivienti• kulttuurimatkailu• kansantalousaspekti•

2 Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevai-suus -selontekoa varten (2009) sekä Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta (2011).

15

Hyve-etiikan mukaisesti taide on vapauden alue, joka saa elinvoimansa yksilöstä. Vapaa taide on ”koelaboratorio”, jossa tuotetaan kulttuurin perustutkimusta. Velvollisuuse-tiikan laiminlyöminen aiheuttaisi puolestaan sivistyksen ja taitojen rapautumisen. Näihin oikeuksiin perustuu yhteisön identiteetti. Näistä edellä mainituista eetoksista tulee huo-lehtia, jotta seurausetiikan mukaista alueen elinvoimai-suutta voidaan rakentaa: kulttuurin soveltaminen eri aloille on pohjana innovaatioille ja muutoskyvylle, joita globaalin kilpailukyvyn aikakaudella tarvitaan. Cultura-sanan ety-mologisesta alkuperästä, viljelystä, voitaneen hyvin juon-taa seuraava metafora: Saadakseen satoa (hyötyä) on viljelyksiä hoidettava, lannoitettava, kasteltava (velvoite). Sadon ja uusien lajikkeiden kehittäminen puolestaan vaa-tii erilaisia jalostusmenetelmiä ja -kokeiluja (vapaus).

Pirkanmaan kehitys tarvitsee kulttuuriosaamista muuttu-vassa maailmassa alalla kuin alalla. Kulttuuri sisältää eri-laisia ulottuvuuksia, jotka ovat tasapainoa etsivässä suh-teessa toisiinsa. Luovuus ei tottele organisaatiokaavioita, taktiikkakuvioita tai hallinnollisia rajoja: taide ja kulttuuri hengittävät raikasta happea, uutta ilmaa. Taiteellisella toi-minnalla tuetaan yksilöiden luovuutta ja kehittymistä, kult-tuuripalveluilla ja sivistystyöllä rakennetaan yhteisöä. Luo-va yksilö, joka ymmärtää monikulttuurista maailmaa, voi hyödyttää osaamistaan paikallisesti ja alueellisesti osana yhteisöään. Näin päädytään tämän suunnitelman kulttuu-rirajaukseen, jossa kulttuuri

ymmärretään sekä yksilöä että yhteisöä tukevana • prosessinanähdään monitahoisten päämäärien ja arvokamp-• pailujen kenttänä.

16

Yhteiskunnissa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet myös kulttuuritoimijuuteen; julkisen sektorin ohella palve-luita tuottaa yhä enenevässä määrin niin yksityinen, kolmas ja neljäs sektorikin. Julkisen sektorin vastuulla on tuottaa lakisääteisiä kulttuuripalveluita huolehtien kulttuurin saa-tavuudesta sekä tasa-arvosta. Yksityisen sektorin toiminta perustuu pitkälti kysynnän ja tarjonnan periaatteelle ja sen luonteeseen kuuluu usein taloudellisen hyödyn tavoitte-lu. Kolmas sektori on julkista sektoria nopealiikkeisempi ja sen voittoa tavoittelematon, yleishyödyllinen luonne si-toutuu yhteiskunnan kehittämiseen yksityistä sektoria lu-jemmin. Neljännen sektorin keskiössä on kotitalouksien ja ystäväpiirien vapaaehtoinen toiminta. Perinteisten sektori-mallien rakenteiden sekoittuminen ja toimintojen yhteen-sulautuminen tuottaa uudenlaista organisoitumista.

Muutostrendeinä muun muassa eettisyyden korostumi-nen on vaikuttanut siten, että toimijat etsivät uudenlaisia muotoja yrittäjyyden ja yhdistystoiminnan rajapinnoilta. Kulttuurialan toimijoita on kiinnostanut osuustoiminnan lisäksi uudenlainen yhteiskunnallinen yrittäjyys. Elämme aikoja, jolloin organisaatiot toimivat osin hybrideinä sek-toreiden välimaastossa sekoittaen: julkinen valta perustaa yrityksiä tai institutionaalisia kolmannen sektorin toimijoita, yksityisen sektorin toimijat järjestäytyvät yhdistyksiksi, kol-mannen sektorin organisaatiot ottavat käyttöön yksityisen sektorin toimintamalleja.

4.1. Julkinen sektori takaa kulttuurin jatku-vuutta, tasaveroisuutta ja saavutettavuutta

Suomen kaksitasoisella hallinnolla on keskeinen merkitys kulttuuripalvelujen järjestäjänä ja tuottajana: valtio ja kun-nat huolehtivat lakisääteisistä tehtävistä rahoittaen yleistä kulttuuritoimintaa, kirjastoja, teattereita, orkestereita, mu-seoita, opetussektoria sekä erilaisia tapahtumia3. Kunnal-lisalan kehittämissäätiön tekemässä kyselyssä käy ilmi, että vastaajien mielestä kulttuurin järjestämisvastuu olisi hyvä suorittaa kuntien yhteistyönä (48% vastaajista); yk-sittäiselle kunnalle sen osoittaisi 30% ja valtiolle 8%. Huo-mioitava kuitenkin on, ettei annettuina vaihtoehtoina ollut yksityis- ja kolmannen sektorin toimijuutta. Tendenssi kun-talaisten omatoimisuuden lisäämiseen vaikuttaa kuitenkin olevan kasvussa4. Toisaalta kuntien kulttuuripalvelut ovat hyvin riippuvaisia valtionosuusjärjestelmästä, joka rahoit-taa ja määrittelee muun muassa henkilöstömitoitusta.

Vuonna 2010 voimaan tullut aluekehittämisen lainsäädän-tö nosti valtion ja kuntien rinnalle aluehallintojärjestelmän yhteistoiminta-alueineen. Maakunnan muiden julkisen sek-

torin tahojen vastuut jakautuvat karkeasti esitettynä siten, että maakuntaliiton agendalla kulttuuria käsitellään yhteis-toimintaa koordinoivasta ja aluekehittämisen strategisesta näkökulmasta. Taiteen edistämiskeskuksen Pirkanmaan toimipiste tukee toimialueensa taiteilijoiden työskentely-mahdollisuuksia ja kansainvälistymistä, edistää taiteen moninaisuutta, kulttuurien välistä vuoropuhelua ja taiteen saatavuuden ja saavutettavuuden edellytyksiä sekä kult-tuuritoimintaa siltä osin kun se ei kuulu muiden toimijoiden lakisääteisiin tehtäviin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäris-tökeskusten (ELY) tavoitteena on kulttuuriyrittäjyyden ja luovan talouden liiketaloudellinen kehittäminen sekä kult-tuuritoimijoiden ja muiden aluekehittäjien yhteistyön sekä taide- ja kulttuuripalveluiden uusien muotojen vahvistami-nen. ELY-keskukset vastaavat myös muun muassa ESR-kehittämisohjelmien toimeenpanosta. Lisäksi Aluehallin-toviraston (AVI) vastuualueeseen kuuluu osa Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisista tehtävistä. Julkinen sektori myöntää myös kulttuuriavustuksia sekä tukee kulttuurialan EU-hankkeita vastinrahoituksella. Maakunnan kulttuuritoi-mintoja suuntaa valtion ja Euroopan Unionin rahoitusme-kanismien lisäksi eri tahojen yksityiset säätiöt, jotka avus-tavat kulttuuria sääntöjensä mukaisesti.

Aluekehittämisen näkökulmasta julkisen sektorin tärkein tehtävä kulttuurin saralla on luoda vetovoimainen infra-struktuuri ja mahdollistaa toimintaa. Julkisen sektorin on siis kehitettävä rooliaan siten, että kansalaisten osallisuus ja aktiivisuus tulevat huomioiduiksi. Näyttää siltä, että kunnallisten toimijoiden rooli kulttuurin tuottajasta kehittyy tulevaisuudessa entistä enemmän mahdollistajaksi, joka auttaa yksityistä ja kolmatta sektoria tuottamaan paikallis-ta kulttuuria. Yhteistyön onnistumiseen on todettu vaikut-tavan alueellisten toimijoiden henkilösuhteet, motivaatiot ja resurssit. Avoimuus uusien tapojen rakentamisessa, sektorijakojen ylittäminen ja kansalaisten osallistaminen tuleekin asettaa kulttuurisen maakunnan kasvattamisessa etusijalle5. Samalla julkisen sektorin olisi pystyttävä kään-tämään rakennerahastojen ”investointiprioriteettien ja pal-veluprosessien” -hankekielioppi yksityisen ja kolmannen sektorin omaksuttavaksi konkretiaksi.

Pirkanmaan kuntien kehittämistarpeita luotaavassa rapor-tissa on nostettu esiin kolme keskeistä kehittämisaluetta: aktiivisen kuntalaisuuden ja yhteisöllisyyden kehittäminen, kuntien järjestämisvastuulla olevien palveluprosessien ke-hittäminen sekä kuntien oma innovaatiotoiminta6. Julkisen sektorin kustannuspaineessa on toiminnan painopistettä muutettava ja avauduttava siten, että rakennetaan kult-tuuritoimintaa yhteistyössä paikallisten asukkaiden

4. Kulttuuritoimijuus hybridisoituu

3 Kulttuuria kartalla. Valtion osarahoittamien kulttuuripalvelujen sijainti ja kulttuurin kustannukset Suomen kunnissa. Opetus- ja kulttuurimi-nisteriön julkaisuja 2012:324 Kansalaismielipide ja kunnat. Ilmapuntari 2012. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 875 Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka. OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:12.6 Viljamaa, Toivanen, et al. Loppuraportti. Pirkanmaan kuntatoimintojen kehittäminen. Pirkanmaan liitto 2013.

17

kanssa ja pohditaan toimintoja tarvelähtöisesti, alhaal-ta ylös -periaatteella. Pienemmissä kunnissa voidaan kenties esimerkiksi luopua joistakin perinteisistä juhlista ja tapahtumista, joita viranhaltijat ovat perinteisesti ylläpitä-neet, ja kysyä kansalaisilta mitä ovat nykyajan tarpeet ja millaisia paikallisia tapahtumia voidaan tuottaa yhdessä.

4.2. Yksityinen sektori tuottaa kysyntää ja tarjontaa kulttuurimarkkinoille

Merkittävää osaa kulttuurista tuottaa yksityinen sektori, jos-sa osa toimijoista saa julkisen tahon subventiota (esimer-kiksi taide- ja kulttuurilaitoksia ja taiteen perusopetuksen yksityisiä tarjoajia) ja osa toimii täysin markkinatalouden piirissä. Yritystoiminnassa luoviin toimialoihin katsotaan taidelähtöisen toiminnan lisäksi kuuluvan muun muassa animaatio- ja pelialan, arkkitehti- ja muotoilupalveluiden, liikunta- ja elämyspalveluiden, elokuva- ja tv-tuotannon, ääni- ja radiotuotannon sekä viestintäalan7. Luova ala voi-taneen määritellä kulttuurisen luovuuden tuotteistamisek-si ja hyödyntämiseksi taloudellisen toiminnan välineenä. Vaikka luovan alan taloudellinen merkitys on keskittynyt suuriin kaupunkeihin8, on siitä odotettu uutta elinkeinoa myös taajaan asuttujen ja maaseutualueiden toimijoille9. Taajaan asutulta alueelta hyvänä esimerkkinä toimii Ikaa-lisissa toimiva Kulttuuricampus, jonka tilat kokoavat kat-tonsa alle tekijöitä taiteilijoista kirjanpitäjään. Osuuskunta vuokraa alan toimijoille erikokoista työtilaa pöytäpaikasta verstaaseen; kuluttaja-asiakkaat puolestaan löytävät ra-kennuksesta taidelainaamon ja myymälän. Harvaan asu-tuilla seuduilla yksi mahdollisuus elinkeinoon on yhdistää kulttuuri-, luonto- ja hyvinvointimatkailu, joka voi työllistää ainakin osavuotisesti. Maaseudun kulttuuriyrittäjyyden kehittämistä on mahdollistanut lähidemokratiaan nojaa-vat Leader-toimintaryhmät, jotka neuvovat ja rahoittavat toimintaa. Suurin osa suomalaisista kulttuuriyrittäjistä toimii mikroyrittäjänä10 ja heidän toimintamahdollisuuksiaan Lea-der-toimintaa vastaavan rahoitus- ja toimintamallin luominen - hankehallintoa entisestään keventäen - kaupunginosatasol-le hyödyntäisi myös kulttuuriyrittäjyyden kehittämistä paikal-lisesti.

Yksityissektorin kulttuuritoimintaa on tutkittu myös spon-soroinnin näkökulmasta: yritykset eivät vielä koe taidetta ja kulttuuria merkittävänä rahoituskohteena11 .

4.3. Kansalaissektorit huolehtivat kulttuuri-sesta ja yhteiskunnallisesta osallistamisesta

Kolmannella sektorilla toimijuutta on monenlaista: or-ganisaatiot vaihtelevat muutaman hengen yhdistyksistä suuriin järjestöihin ja säätiöihin. Julkisesta vallasta vapaa

kansalaistoiminta on myös altis toiminnan heilahtelulle: vapaaehtoisten into ja rahoitus muodostavat aaltoilevaa aktiivisuutta. Toiminnan päämäärät ja tahtotila vaihtelevat: toisten motiivina ovat tekijälähtöisyys ja taiteen alan edis-täminen, toiset ovat suuntautuneet asiakaslähtöisempään palvelutoimintaan tai yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kolmannesta sektorista puhuttaessa on siis syytä korostaa toimijuuden monimuotoisuutta. Yhtäältä toiminnan kohtei-na on ammattilaisia, harrastajia, lapsia, erityisryhmiä ja/tai muuta yleisöä. Toisaalta järjestöjen ja yhdistysten toi-mijoina voi olla vapaaehtoisia tai palkattuja ammattilaisia. Suhtautuminen kansalaistoimintaan on muuttumassa, pitkäaikainen sitoutuminen luottamustehtäviin on vähen-tynyt. Kolmannen sektorin tulevaisuuden trendeinä onkin pidetty ammattimaistumista, poikkitaiteellisuutta, yhteisöl-lisiä tuotantotapoja ja pienten sitoutumattomien ryhmien muodostumista12.

Kolmannella sektorilla toimivat myös apurahoja jakavat sekä toiminnalliset säätiöt, jotka tuottavat pysyvyyttä ja jatkuvuutta alueelliseen kulttuuritoimintaan. Maakunnan suurin apurahoja jakava säätiö on Suomen Kulttuurira-haston Pirkanmaan rahasto, joka rahoittaa maakunnassa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä ja taiteel-lista työtä ja kulttuurihankkeita. Pirkanmaalla on lukuisia toiminnallisia kulttuurin säätiöitä, muun muassa Gösta Serlachiuksen taidesäätiö hallinnoi kahta museota Mänt-tä-Vilppulassa ja Suomen kirjainstituutin säätiö vastaa Pukstaavista Sastamalassa.

Nykyaikana myös neljännen sektorin, kotitalouksien ja ys-täväpiirien, merkitys kulttuurin tekijänä on noussut. Sosi-aalinen media on edistänyt kehitystä, jossa yksityinen toi-minta ja aktiivinen kansalaisuus on tuottanut uudenlaista tekijyyttä. Enenevässä määrin ihmiset sekä tuottavat että kuluttavat kulttuuria samanaikaisesti: jaetaan omia videoi-ta, tekstejä, kuvia ja tuotetaan yhteisöllisiä joukkotapahtu-mia (esim. flash mobit, avoimet puisto- ja katutapahtumat). Muiden palvelemisen tai pitkäjänteisen toiminnan kehittä-misen sijaan tapahtumajärjestämisen ja -osallistumisen motiivina on entistä useammin yhteinen tekeminen itselle ja kavereille (esim. pop up-ilmiö).

7 Luovan alan määritelmät vaihtelevat ja on yleisesti tunnustettu että käsite on ongelmallinen: osin siihen sisällytetään kulttuurisisältöä, osin myös jakelu- ja valmistusteollisuutta. 8 Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka. OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:12. 9 ks. Kaunisharju Kirsi. Luova maaseutu – luovan talouden ja kulttuurin kehittäminen maaseudulla. Opetusministeriön julkaisuja 2009:25 10 Tilastokeskus määrittelee mikroyritykseksi alle 10 työntekijän ja alle 2 milj. euron liikevaihdon omaavat yritykset.11 Oesch Pekka. Yritysten tuki taiteille 2008 ja tuen muutokset 1999-2008. Taiteen keskustoimikunta, tilastotietoa taiteesta No. 40. 2010. 12 Kulttuurialan kolmas sektori. Opetus- kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24 Diges ry (toim.) ; Ruuskanen, Selander, Anttila. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013.

18

Kulttuurin määrällä ja talouden kehityksellä on todettu useissa tutkimuksissa olevan positiivinen yhteys13. Julki-sen sektorin taiderahoituksella ja -koulutuksella on myös todettu olevan inspiroiva vaikutus kaupallisen alan luovalle työlle kuin myös elinkeinoelämän muiden sektoreiden in-novaatioille14. Kulttuurin ekonomialla on Suomessa Tilas-tokeskuksen mukaan kokoaan suurempi vaikutus muuhun talouteen ja sen kansantaloudellinen rooli on kasvamassa. Elinkeinopoliittisesti vetovoimaisilla tapahtumilla tuetaan liikennettä sekä majoitus- ja ravitsemusalaa.

Kansantalouden tilinpito (2001-2007) kertoo, että taiteili-joiden työllisyysosuus kulttuurin taloudesta on ollut suurin-ta Tampereella. Kymmenes Tampereen kulttuurityöllisistä toimii esittävän taiteen saralla15. Kulttuuritoimialoista suuri kansantaloudellinen merkitys on arkkitehti- ja taideteolli-suussuunnittelun lisäksi taiteilija-, näyttämö- ja konsertti-toiminnalla sekä koulutus- ja kulttuurihallinnolla16. Kulttuu-rin talous on yleisesti keskittynyt suuriin kaupunkeihin, ja esimerkiksi Tampereella kulttuurin talous ylittää alan koko-naistaloudellisen merkityksen17. Tampereen kaupungille taide- ja kulttuurilaitosten suorat käyttötuotot muodostuivat pääosin museoiden toiminnasta (noin 90 %) ja Tampere Filharmonian tuotosta18.

5.1. Kulttuuriala työllistää monen alan osaajia

Kulttuuriammattien osuus työllisestä työvoimasta on kas-vanut viime vuosina: valtakunnallinen työvoimatutkimus kertoo, että kulttuurialan työllisyyden kehitys on ollut pa-rempaa kuin yleinen työllisyyskehitys. Suomessa oli vuon-na 2012 kulttuurialan työllisiä 83 000. Kulttuuritoimialoista taiteellinen ja kirjallinen toiminta lisääntyi. Myös kirjastojen ja arkistojen sekä museoiden, näyttelyjen ja historiallisten paikkojen ja rakennusten sekä vastaavien kohteiden toi-minta työllisti paremmin vuonna 2012 kuin vuonna 2010. Taideammateissa toimivien työllisyys on myös parantunut

vuodesta 200519. Sanomattakin selvää on, että taiteen pa-rissa työskentelee taiteilijoiden ohella monia muita ammat-tilaisia: puuseppiä, pedagogeja, av-teknikoita, markkinoi-jia, kustannustoimittajia, tuottajia, ompelijoita, tiedottajia, galleristeja, asiakaspalvelijoita, maskeeraajia, tutkijoita, myyntipäälliköitä, …ja niin edelleen.

Kulttuurialan työllisyyttä kuvaavat tilastot eivät ole kuiten-kaan vertailukelpoisia, koska tilastointitavat ja toimialaluo-kitukset vaihtelevat. Usein tilastoissa esitetään, että kir-jallisuuden, kuva- ja tanssitaiteilijoiden työllisyys on muita taidealoja heikompaa20. Näitä tuloksia selittää osaltaan yhtäältä taidealojen erilaiset rakenteet, joissa teatterin ja musiikkialan rakenteet ovat kehittyneimpiä, ja toisaalta perinteisiin työaloihin kehitettyjen mittareiden ongelmat muuttuvissa freelancereiden työnkuvissa. Taiteilijan ase-maan vaikuttaa muun muassa se, minkälaisissa meka-nismeissa hänen taiteenalansa toimii (julkisen sektorin mahdollistamin apurahoin, taideinstituution palkansaaja-na, arvonlisäverovelvollisena luovan talouden yrittäjänä, ja niin edelleen).

5.2. Taideammattilaisuus Pirkanmaalla

Maamme taiteen tekijöistä 8 % toimii Pirkanmaalla. Määrä on Uudenmaan jälkeen maamme toiseksi suurin: taiteili-joista 58% toimii Uudellamaalla, 7% Varsinais-Suomessa, 5% Hämeessä ja muissa maakunnissa 1-3 %21. Taiteilijoi-den luova pääoma valuu Helsinkiin, jossa sijaitsee maam-me taidekorkeakoulu. Uudellamaalla toimii määrällisesti eniten myös valtionosuuslaitoksia ja siten myös suurin osa taidealan palkallisista työpaikoista.

Kokonaiskuvaa ja tarkkoja lukuja alan ammattilaisista Pir-kanmaalla ei ole saatavilla22. Esimerkiksi Teatterin tiedo-tuskeskuksen tilastoissa ei ole mukana maakunnan monia ammattijohtoisia harrastajateattereita. Kuudessa tampere-laisessa ammattiteattereissa tehtiin vuonna 2012 yhteen-

5. Kulttuurin talousvaikutukset ulottuvat laajalle yhteiskuntaan

13 Vaiste Sanna-Mari. Kulttuurialojen aluetaloudellinen merkitys Suomessa. Pro gradu 2010. Jyväskylän yliopisto Taloustieteiden tiedekun-ta.14 The contribution of the arts and culture to the national economy. An analysis of the macroeconomic contribution of the arts and culture and of some of their indirect contributions through spillover effects felt in the wider economy. Centre for Economics and Business Research 2013.[viitattu 17.7.2013: http://www.artscouncil.org.uk/media/uploads/pdf/CEBR_economic_report_web_version_0513.pdf]15 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys (2012) ; Alanen Aku. Suuret kaupungit hallitsevat kulttuurin taloutta. Tieto&trendit -lehti 4-5/2010 ; Alanen Aku. Mikä on taiteen markkina-arvo kansantaloudessa? Tieto&trendit -lehti 7/2010 ; Suomen viral-linen tilasto (SVT): Kulttuuri [verkkojulkaisu]. kulttuurityövoima Suomessa 2007, Kulttuurin rooli aluetaloudessa vaihtelee - pääkaupun-kiseutu omaa luokkaansa. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.4.2013]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/klt/2007/01/klt_2007_01_2010-02-10_kat_001.html16 Vaiste Sanna-Mari. Kulttuurialojen aluetaloudellinen merkitys Suomessa. Pro gradu 2010. Jyväskylän yliopisto Taloustieteiden tiedekun-ta.17 Tieto&trendit 4-5/2010. Tilastokeskus. ; Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoimen tuki- ja kehittämispolitiikka. Selvittäjien raportti. OKM 2011. 18 Ruusuvirta, Saukkonen, Ruokolainen, Karttunen. Kuntien kulttuuritoiminta lukujen valossa. Kulttuuritoiminnan kustannukset 25 kaupun-gissa vuonna 2010. Cuporen julkaisu 2012. 19 Suomen virallinen tilasto (SVT): Kulttuuri [verkkojulkaisu]. Kulttuurityövoima Suomessa 2012. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 28.8.2013]. Saantitapa: http://tilastokeskus.fi/til/klt/2012/01/klt_2012_01_2013-08-23_tie_001_fi.html20 Liikanen, Hanna-Liisa. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010-2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1.21 Rensujeff, Kaija. Taiteilijan asema 2010 -aineisto. (Taiteen edistämiskeskus. Alustava tieto, viitattu 3.5.2013)22 Lisätietoja valtakunnallisesti, ks. Kulttuuritilasto 2011. Helsinki: Tilastokeskus

19

sä 416 henkilötyövuotta, josta noin puolet taiteellisen hen-kilökunnan työtä. Taiteellisesta henkilöstöstä vakinaisia oli 95, vierailevia 442. Tanssin ammattilaisia Pirkanmaalla työskentelee opettajina, ohjaajina, tanssijoina, koreogra-feina ja tanssitaitelijoina arviolta noin 300 henkilöä. Myös ammattimaisten muusikkojen listaaminen on hankalaa, liittoihin kuuluvia ammattimuusikoita maakunnassa on yli 300, mutta jos mukaan lasketaan kaikki ammattimaisesti tapahtuva bändi- ja pelimannitoiminta tai 49 musiikkifesti-vaalin työllistävä vaikutus, on luku moninkertainen. Järjes-töjen jäsenmäärän perusteella Pirkanmaalla kuva- ja va-lokuvataiteilijoita on yli 300 (Tampereen Taiteilijaseura ry, Valokuvakeskus Nykyaika ry), muotoilijoita ja käsityöalan ammattilaisia on samoin yli 300 (Taito Pirkanmaa, Modus ja DesignOnTampere) ja arkkitehtejä on noin 250 (Suo-men Arkkitehtiliitto). Julkaisseita kirjailijoita ja näytelmä-kirjailijoita on noin 150 (Pirkkalaiskirjailijat ry, Näytelmäkir-jailijat). Tampereen freelance-näyttelijät ry:een kuuluu 85 Pirkanmaalla asuvaa ammattinäyttelijää.

Taiteen edistämiskeskuksen saamien apurahahakemus-ten määrä kertoo osaltaan arviota pirkanmaalaisten tai-teilijoiden kokonaismäärästä, vaikka tiedämmekin etteivät kaikki tekijät hae avustuksia. Vuonna 2012 pirkanmaalaisia hakijoita valtakunnallisen tilaston mukaan oli kaiken kaik-kiaan 476, joista 230:lle myönnettiin avustus. Hakijamäärä on hiukan noussut, mutta kahdeksan vuoden perspektii-villä tarkasteltuna hakijoiden määrä on vuosittain ylittänyt 40023. Valtakunnallisesti Pirkanmaan saama tuki Valtion taidetoimikunnilta on toiseksi suurin 7,6% osuudella: Uu-simaa saa 60% ja kolmanneksi sijoittuva Varsinais-Suomi 6,5% taidetoimikuntien jaettavista varoista. Pirkanmaalais-ten apurahan saajien osuus valtakunnallisista hakijoista vuosina 2005-2008 oli keskimäärin 45%, mikä on Manner-Suomen saajien keskimääräistä tasoa (38-49%).

Pirkanmaan taidetoimikunnan alueelleen jakamat työs-kentely- ja kohdeapurahojen taidekohtaiset erot eivät ole vuosien kuluessa muuttuneet suuressa määrin. Vuoden 2011 jakauman mukaan kuvataide, taideteollisuus, kirjal-lisuus ja säveltaide saivat prosentuaalisesti eniten, mutta rahamääräisesti tarkasteltuna Pirkanmaan taidetoimikun-nan projektimuotoinen tuki kohdistui taiteenalojen välisten hankkeiden lisäksi vahvimmin aloille, joilla oli käytettävissä läänintaiteilijaresursseja: elokuva-, sävel- ja kuvataide24.

5.3. Kunnissa on niukat henkilöresurssit

Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti kulttuuripalvelujen si-jaintia ja kulttuurin kustannuksia Suomen kunnissa.

Vuonna 2011 vain kahdeksalla Pirkanmaan kunnalla oli kulttuuritoimessaan päätoimisia työntekijöitä: 73% heistä

oli Tampereella ja muualla maakunnassa 27%. Kun muu-tetaan yleisen kulttuuritoimen työntekijöiden (44:n päätoi-misen lisäksi myös sivutoimiset) panos henkilötyövuosiksi, nähdään kuinka maakunnan kulttuuriresurssit jakautuvat aluetyypin mukaan. Tampereella kulttuuritoimessa on 32 henkilötyövuotta (htv) ja muissa kaupunkimaisissa kunnis-sa alle 11 htv, taajaan asutuissa kunnissa lähes 6 htv ja maaseutumaisissa kunnissa - joita on kahdeksan - kult-tuuritoimen työntekijöitä on yhteensä vain 2,2 htv25. Tut-kimuksen luvuissa huomioidaan ainoastaan kuntien kult-tuuritoimen työntekijämäärät, joten on muistettava, että kunnissa olevat muut kulttuuritoimijat, kuten taiteen perus-opetus, kirjastot ja muut kuntien kulttuurilaitokset puuttuvat katsauksesta. Tästä huolimatta kuntien henkilöresurssien niukkeneminen on lisännyt maakunnallisten kulttuurilai-tosten työmäärää, kun VOS-laitosten henkilökuntaa käyte-tään enemmän kuntien kulttuurin neuvontaan. Mikäli valti-onosuusjärjestelmässä tapahtuisi muutoksia, se kurjistaisi kuntien kulttuuritoimintaa entisestään.

5.4. Luova toimiala kasvaa

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 kulttuurin ja jouk-koviestinnän pirkanmaalaisia yrityksiä oli 2115, toimialalla työskenteli 6066 henkilöä26. Maakunnan kulttuuriyrittäjyys keskittyy Tampereen kaupunkiseudulle, jonka elinkeino-strategioissa on panostettu 2000-luvulla luoviin toimialoi-hin. Luova Tampere -ohjelmassa synnytettiin vuosien 2006-11 aikana yli 130 kehittämishanketta ja 700 uutta yritystä. Samalla luotiin hyviä käytänteitä ja rakenteita: yksi merkittävä toimintamalli oli Uuden Tehtaan Demola ja Protomo, joiden toimintaa ohjaavina periaatteina ovat avoimuus, monitieteisyys, ketteryys, yhteisöllisyys, konk-reettisuus ja verkottuneisuus. Kehitystyö on saanut tun-nustusta valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Vuonna 2009 luovilla toimialoilla toimi 13,7% pirkanmaalaisista yrityksistä ja 10,2% työllisistä. Tampereella luovien alojen työllisiä oli hankeraportin mukaan n. 9000 henkeä27.

Rakenteellinen muutos työmarkkinoilla merkitsee luovan alan ammattilaisten työllistymistä myös muille toimialoil-le. Jo 2000-luvun alkupuolella Iso-Britannian luovan alan ammattilaisista noin 35% työskenteli muilla toimialoilla28. Euroopan Unionin kulttuuripolitiikassa luovan toimialan merkitys ja panostukset tulevat kasvamaan entisestään v. 2014-2020 aikana Luova Eurooppa-ohjelman aikana. Kaikkien toimialojen kulttuuristuessa tulevat erilaiset orga-nisaatiot tarvitsemaan kulttuuriosaajia enenevässä mää-rin.

23 tiedot peräisin: Teatterin tiedotuskeskus (TINFO), Taiteen edistämiskeskus, Sisä-Suomen tanssin aluekeskus, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Tampereen taiteilijaseura ry, Modus ry, DesignOnTampere, Taito Pirkanmaa, Valokuvakeskus Nykyaika ry, Tampereen freelance-näyttelijät ry 24 Pirkanmaan taidetoimikunta, toimintakertomus 201125 Kulttuuria kartalla; Valtion osarahoittamien kulttuuripalvelujen sijainti ja kulttuurin kustannukset Suomen kunnissa. 2012 26 Kulttuuritilasto 2011. Helsinki: Tilastokeskus27 Täydellinen soppa. Luova Tampere 2006-2011 elinkeino-ohjelman loppujulkaisu. 2011.28 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012

20

5.5. Kolmas sektori ammattimaistuu

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan kolmannen sektorin työllistävä vaikutus on kasvanut viime vuosina nopeasti, ja se vastaa n. 5% kansantalouden palkkatyöpanoksesta. Viimeisen 20 vuoden aikana kolmannen sektorin työvoima on kasvanut 70%29.

Kolmannen sektorin rooli välittäjäorganisaationa on perin-teisesti ollut vahva kulttuurialalla. Resurssien ja järjestäy-tymisasteen vaihdellessa monin tavoin, yhdistää kolmatta sektoria alan kehittäjien puute. Kolmannen sektorin han-ketoiminnan ja työsuhteiden pysyvyyden nimissä toimin-nalle on kaivattu uudenlaisia rahoitusmalleja. Onkin todet-tu kolmannen sektorin kaipaavan yrityspuolelta löytyviä kehittämisohjelmia, hautomo- ja neuvontapalveluita sekä koulutusta. Vapaan kentän tai pelkästään kolmannen sek-torin kulttuuritoimijoiden maakunnallista tilastointia ei ole saatavilla.

Palkkatyön kasvaminen kolmannella sektorilla on lisän-nyt ammattimaisuutta ja mahdollistanut palvelutuotannon kehittämistä. Myös monet rahoittajat edellyttävät kolman-nelta sektorilta vaikuttavuusarviointeja ja raportteja, jotka työllistävät yhdistyksiä ja järjestöjä. Yhteiskunnassa onkin lisääntynyt tarve uudistaa toimintatapoja, jossa huomioi-daan paremmin palkka- ja vapaaehtoistöiden erilaisia in-tressejä30.

29 Kulttuurialan kolmas sektori. Opetus- kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24 Diges ry (toim.) ; Ruuskanen, Selander, Anttila. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013.30 Ruuskanen, Selander, Anttila. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013.

21

Kolme suomalaista neljästä pitää kulttuuria kansalaisen peruspalveluna. Kirjasto on suomalaisten käytetyin kult-tuuripalvelu, jossa 69% on asioinut vuoden sisällä. Muita kansalaisten tärkeinä pitämiä kulttuuripalveluja ovat elo-kuvat, teatterit, konsertit, museot, taidenäyttelyt ja festi-vaalit. Teatteri- ja festivaaliyleisöillä oli toisistaan poik-keavin ikärakenne; iäkkäämmät vierailivat teatterissa ja nuoremmat festivaaleilla31. Iän lisäksi kulttuuripalveluiden tärkeyden kokemisessa painotuseroja on puoluetaustalla, sukupuolella ja kuntatyypillä. Vuoden 2012 Ilmapuntari-tutkimuksesta käy ilmi, että sosiaali- ja terveyspalvelujen ohella muun muassa koulutussektori koettiin kunnallisista peruspalveluista tärkeimmiksi: kulttuuripalvelut sijoittuvat asteikon loppupäähän (erittäin tai melko tärkeänä kunnal-lisia kulttuuripalveluita piti 56%)32.

Suomen Kulttuurirahaston tutkimus suomalaisten suhtau-tumisesta kulttuuriin kertoo, että suomalaiset mieltävät kulttuuriksi lähinnä taiteen. Taiteella nähdään olevan mo-nipuolisesti erilaisia tehtäviä esteettisestä viihtyvyydestä hyvinvointia edistäviin tehtäviin. Taiteen kyseenalaista-vaa, yhteiskunnallista tehtävää painottavat erityisesti nuo-ret. Suomalaisten enemmistö ei edellytä taiteen tuottavan taloudellista hyötyä ja kannattaa taiteen rahoitusta vero-varoista, jotta tasa-arvoisuus paikkakunnasta tai varal-lisuudesta riippumatta toteutuisi. Erityisesti suomalaiset näyttävät arvostavan kulttuurin perustarjontaa ja eri taide-muotojen osallistavaa toimintaa33.

Kaupunkimaisten kuntien asukkaat kokevat kunnan järjes-tämät kulttuuripalvelut tärkeämmiksi kuin taajaan asutuis-sa ja maaseutumaisissa kunnissa34. Kulttuuripalvelujen käyttö on yleisintä kaupunkimaisissa kunnissa, mitä selit-tänee palvelujen saatavuus ja maantieteelliset etäisyydet. Asiaan epäilemättä vaikuttaa myös kuntien kulttuuritoimen

6. Suomalaisten suhde kulttuuriin vaihtelee

resursointi. Tilastoitaviin kulttuuripalveluihin kertyy tietoa pääosin julkisen sektorin toimijoista eikä kulttuurialan kan-salaissektoria ole vielä tutkittu riittävästi. Tästä syystä saat-taa vaikuttaa, että kulttuuri olisi saavutettavaa vain suu-rissa kaupungeissa. Myös kulttuuripolitiikan tutkijat ovat todentaneet, että erityisesti keskuskaupunkien ulkopuolel-la kulttuuripalvelujen saatavuudessa on suuria alueellisia eroja35. On kuitenkin muistettava, että erityisesti maaseutu-maisilla alueilla paikallista kulttuuria tuottaa usein kolmas sektori, kulttuurista toimintaa on moninaisilla yhdistyksillä, kuten vaikkapa vapaapalokunnilla ja metsästysseuroilla. Taajaan asutuilla ja maaseutumaisilla alueilla järjestöjen ja yhdistysten merkitys kulttuuripalveluiden tuottajana on-kin perinteisesti merkittävä: kolmannen sektorin toiminnan on todettu ylläpitävän paikkakunnan elinvoimaisuutta, yhteisöllisyyttä ja harrastusmahdollisuuksia36. Vapaan si-vistystyön opistoilla ja kirjastoilla on huomattava tehtävä maaseudun kulttuurissa. Samoin erilaisilla yhteisöillä: pai-kallisten yhdistysten ohella muun muassa valtakunnalliset Suomen Kotiseutuliitto ry, Suomen Kylätoiminta ry, Suo-men Nuorisoseurojen Liitto ry ja Maaseudun Sivistysliitto ry ovat tuottaneet laajalti kulttuuritoimintaa maaseudulla37. Monipuolisen taidetarjonnan vaade kasvaa mitä kaupunki-maisemmassa ympäristössä asutaan38. Saavutettavuuden näkökulmasta suurin merkitys onkin kirjastoilla ja vapaalla sivistystyöllä, johtuen varmasti myös siitä, että molempia säädellään lain turvin. Myös valtionosuuden piirissä olevia taidelaitoksia tulee kannustaa alueelliseen toimintaan ja aktiiviseen yhteistyöhön kolmannen sektorin kanssa entis-tä enemmän.

31 Kansalaisten käsityksiä kulttuuripalveluista ja kuntahallinnosta 2012. Akavan kulttuuritutkimus 2012. TNS Gallup Oy.32 Kansalaismielipide ja kunnat. Ilmapuntari 2012. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 8733 Suomalaisten näkemykset kulttuurista 2013. Suomen Kulttuurirahaston teettämä kyselytutkimus. TNS Gallup Oy.34 Kansalaismielipide ja kunnat. Ilmapuntari 2012. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 8735 Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka. OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011.36 Pihlaja Ritva. Kolmas sektori maaseutukunnissa. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Julkaisuja 19. 2010, 12.37 Kulttuurialan kolmas sektori. Opetus- kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24 Diges ry (toim.)38 Suomalaisten näkemykset kulttuurista 2013. Suomen Kulttuurirahaston teettämä kyselytutkimus

22

Kuten edellä on esitetty, suomalaisten käsitys kulttuurista on monitahoinen ja osin ristiriitainenkin. Kulttuuria ja tai-detta arvostetaan ainakin juhlapuheissa, mutta toisaalta siltä odotetaan moninaisia hyötyjä. On tärkeää ymmärtää, että kulttuurilla on mitattavien vaikutusten ohella myös merkittäviä epäsuoria yhteiskunnallisia vaikutuksia. Näitä heijastusvaikutuksia ilmestyy pitkällä viiveellä, emmekä aina voi yksilöidä kulttuurin panos-tuotossuhdetta. Suun-tautuessamme tulevaan meidän tuleekin tunnistaa, kuinka kulttuuripalveluilla on kasvava merkitys kaikilla elämänloh-koilla, niin sosiaali-, terveys- ja koulutustoiminnoissa kuin yhdyskuntasektorillakin.

Jo vuonna 2003 Valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliitti-sessa ohjelmassa kiinnitettiin huomiota taiteen ja kulttuuri-myönteisen ilmapiirin merkitykseen hyvinvointitekijänä: tai-de itseilmaisuna ja taiteilijoiden työnä on yhteiskunnallinen ja taloudellinen resurssi sekä sivistyksellinen perusoikeus perustuslaissa tarkoitettuna mahdollisuutena itsensä kehit-tämiseen. Tästä periaatepäätöksestä huolimatta kulttuuril-la on vieläkin marginaalinen asema paikallispolitiikassa. Strategioista huolimatta tavoitteet eivät konkretisoidu vält-tämättä politiikaksi, ja se luonnollisesti vaikeuttaa paikal-lisen kulttuuritoiminnan edistämistä39. Yhteiskunnassam-me tuntuu edelleen olevan yleisesti vallalla käsitys, että kulttuuri on matala-tuottoinen ala tai ainoastaan jaettaviin tukiin perustuva menoerä. Päättäjille kulttuuri näyttäytyy pehmeänä sektorina, jonka resursseja vähennetään ilman että ymmärretään sen vaikutusta kilpailukykyyn ja alueen elinvoimaan. Vaikeasti mitattava ”pehmeä sektori” jää mi-tattavien, ”kovien asioiden” jalkoihin. Tätä näkökulmaa, jossa kulttuurin todellisuutta ja laajoja heijastusvaikutuksia ei tiedosteta, voidaan nimetä Kulttuuri 1.0 -vaiheeksi.

Toisaalta teknologiavälitteiset massamarkkinat ovat mah-dollistaneet tuotteiden jakamisen kohtuullisella hinnalla kaikkialle: kulttuuriteollisuudessa organisaatiot tuottavat kulttuuria kuluttajille. Kulttuuriteoreetikko Walter Benjamin pohti teknisen kehityksen mahdollistamia tuotantotapoja ja muutoksen suhdetta taiteen kokemiseen jo vuonna 1935, kun uudet taidemuodot, valokuva ja elokuva, levittivät tai-detta massoille ja olivat purkamassa korkeakulttuurin kaa-nonia40. Taide tuli kaikkien saataville ja populaarikulttuuri syntyi. 1900-luku oli aikaa jolloin tuottajat tuottivat taidetta yleisön koettavaksi. Viime vuosisadalla kehittyneitä kult-tuurimarkkinoita voidaan pitää Kulttuuri 2.0 -vaiheena.

Nyt 2000-luvulla nykytekniikka murtaa tuota totuttua tuot-taja-kuluttaja -asetelmaa ja muuttaa tapamme kokea ja tuottaa kulttuuria. Viime vuosina olemme huomanneet, kuinka tekniikan kehittyessä myös kulttuurituotteiden te-keminen ja jakaminen on mahdollistunut yksittäisille toi-mijoille. Lisääntynyt vapaa-aika ja korkea koulutustaso ovat mahdollistaneet ammattimaisesti harrastavien (pro-fessional amateur) joukon kasvun. Samalla kun kulttuurin tuottamisen ja kuluttamisen raja-aidat ovat kaatuneet, on kysynnän ja tarjonnan kasvaminen merkinnyt jonkinas-teista siirtoa markkinatalousmekaniikasta yhteisölliseen ja avoimiin sovelluksiin perustuvaan vaihdantaan. Tässä Kulttuuri 3.0 -näkökulman keskiössä on aktiivinen kult-tuuriosallistuminen. Toisin sanoen kulttuuri on yleistynyt ja siirtynyt passiivisesta kuluttajuudesta sen aktiiviseen tuot-tamiseen, vastaanottoon ja jakamiseen.

7.1. Kaikki toimialat hyötyvät kulttuurisesta näkökulmasta

Kulttuuriosaamisen merkitys kasvaa jälkiteollisessa ra-kennemuutoksessa. Työelämän on ennakoitu muuttuvan itseohjautuvaksi inspiroitumiseksi projektien ja verkosto-jen maailmassa. Perinteisen ammattiosaamisen lisäksi kaikilla toimialoilla vaikuttaisi tulevaisuudessa korostuvan jatkuva oppiminen; vuorovaikutus ja valmius muutoksiin, oma-aloitteinen ongelmanratkaisu ja eettinen osaaminen, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus, asiakas- ja ympäris-töosaaminen41. Näitä valmiuksia voidaan tukea ja kasvat-taa kulttuuritaidoilla. On siis syytä miettiä kuinka kulttuu-riosaamista kasvatetaan niin teknologian, talouden kuin hyvinvoinninkin ammattialoilla.

Tutkimukset viittaavat muun muassa siihen, että kult-tuurin kuluttaminen ja tekeminen vaikuttavat eettisesti kestäviin valintoihin. Kulttuuri myös tuottaa ja vahvistaa yhteisöllisyyttä ja siten vaikuttaa ihmisten kokemukseen elinpiiristään. Kaavoitus- ja maankäyttöpolitiikalla voimme puolestaan tarjota mahdollisuuksia luovien yhteisöjen syn-tymiseen sekä asumisen että työskentelyn näkökulmasta. Esimerkiksi näiden ja vastaavien näkökulmien huomioimi-nen on yhteiskuntapoliittisesti merkittävää kulttuuriosaa-mista, jota tulee lisätä niin päättäjien kuin viranomaisten-kin piirissä.

7. Kulttuuri 3.0 — asenneilmaston päivitys 2000-luvulle

39 Kangas Anita ja Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka. OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011.40 Benjamin Walter. Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella, teoksessa Messiaanisen sirpaleita. 1935. 41 Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2013. Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnitteluun. Raportteja 32 | 2013. Pir-kanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

23

Taiteilijoiden työllistäminen toisinajattelijoiksi ruokkii myös elinkeinoelämän asiantuntijoiden ajattelu- ja toimintata-poja. Yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisöjen tukeminen tuottaa hyvinvointia kaikille ihmisille, jaottelematta kan-salaisia toimintakyvyn tai taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Pakottavalla rahoituksella voidaan edistää eri toimialojen törmäyttämistä, teknologian ja luovan pää-oman liittoja, ja siten uusia ratkaisuja muuttuvassa maail-massamme. Nämä vain muutamia esimerkkejä siitä, mitä läpäisyperiaate voi konkreettisesti tarjota. Muun muassa eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tähdentänyt kulttuu-rin ja luovuuden stimuloivaa merkitystä koko yhteiskun-nassa: kulttuuriosaamisen lisääntymistä kaikilla toimialoil-la on tuettava42.

7.2. Tulevaisuuden trendeihin vastataan kulttuurin aseman vahvistamisella jokaisella sektorilla

Valtakunnallisissa tulevaisuuspohdinnoissa on kirjattu kuusi suurta megatrendiä, jotka muuttavat yhteiskuntia ja niiden tapaa toimia. Nämä ovat ilmastonmuutos ja ym-päristö, väestökehitys, globalisaatio, yhteisöllisyys, luova pääoma ja teknologinen kehitys. Tämä johtaa pohtimaan kestävän kulttuurin, kulttuurien moninaisuuden ja luovuuden merkitystä myös Pirkanmaan tulevaisuusvi-sioissa43. Ilmastonmuutos ja kaupungistuminen tullee vai-kuttamaan monin tavoin yhteisöjen sosiaalisiin suhteisiin, eettisiin valintoihin ja arvoihin. Väestörakenteen muutos ja mahdollinen hyvinvoinnin eriytyminen johtavat erilaistuviin alueisiin. Osin tästä syystä kulttuurin kohderyhmäajattelu muodostunee aiempaa merkittävämmäksi: kulttuuripalve-luja suunnitellaan esimerkiksi lasten ja nuorten sekä van-husväestön tarpeita silmälläpitäen. Globalisaatio ja siitä johtuva alueiden välinen kilpailu merkitsee puolestaan laadukkaan taide- ja kulttuurielämän tarvetta, kun hou-kutellaan kansainvälisiä osaajia monille eri yhteiskunnan toimialoille. Yhteisöt ja alakulttuurit erilaistuvat kun tekno-loginen kehitys mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumat-toman toiminnan, mikä johtaa kulttuurisen moninaisuuden lisääntymiseen.

Megatrendit herättävät pohtimaan muun muassa seuraa-via kysymyksiä: Miten kulttuuri vaikuttaa eettisesti kestä-viin valintoihin? Millä tavalla huolehdimme koko maakun-nan hyvinvoinnista, etteivät kaikki aktiviteetit ja sivistys valu keskuskaupunkeihin tai globaaleihin metropoleihin? Millä tavalla tuemme kansalaisten yhteisöllisyyttä ja pai-kallisidentiteettiä siten, että yhteiselo asuinsijoilla on mah-dollisimman miellyttävää mahdollisimman monille? Kuinka ruokimme luovaa pääomaa? Miten huomioimme teknolo-gian kulttuuriset mahdollisuudet aluekehityksen näkökul-

masta? Vastaus löytyy läpäisyperiaatteen käyttöönotosta. Talousajattelu on jo läpäissyt kulttuurielämän, mutta kos-ka tulevaisuuskehitys johtaa myös talouden kulttuuris-tumiseen, on erityisen tärkeää suunnata resursseja kult-tuurisiin kehittämisohjelmiin kaikilla toimialoilla44. Kuinka läpäisyperiaate voi siis vastata maailmaa - ja siten myös Pirkanmaata - muuttavien megatrendien esille nostamiin kysymyksiin?

42 Hautamäki Antti ja Oksanen Kaisa. Tulevaisuuden kulttuuriosaajat. Näkökulmia moderniin elämään ja työhön. Eduskunnan tulevaisuus-valiokunnan julkaisu 5/201143 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012. ; Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevai-suus -selontekoa varten. Opetusministeriön julkaisuja 2009:58.44 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012.

24

STRATEGISET KEHITTÄMISLINJAUKSET

25

26

Monimuotoisuus

Toimintaedellytykset

Koulutus ja tutkimus

Kulttuurin läpäisy ja rajapinnat

Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman ensimmäisenä kehit-tämislinjana on panostaa toimenpiteisiin, joilla tuetaan monimuotoisuutta ja turvataan luovuuden edellytyksiä yhteiskunnan nopeissa muutoksissa. Vanhan viisauden mukaan kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin. Vahvistamalla yhtä kulttuurin osa-aluetta voidaan kenties nousta valokeilaan hetkeksi, mutta kun aikakauden tuulet kääntyvät, ei pimennosta löydykään uusia ituja. Maakun-nan vetovoimaisuus syntyy siitä, että täällä on tilaisuuksia monenlaisille ihmisille ja heidän panokselleen.

1.1. Toimintaedellytykset

Taustoittavia ilmiöitä

Taiteilijat toivovat tasapuolista eri alojen ja lajien arvostamista. Taiteilijuuden monialaista ja uudistuvaa työnkuvaa ei yleisesti vielä ole osattu nähdä taidekentän ulkopuolella. Taiteesta kamppailevat taide- ja elinkeinopo-litiikan erilaiset arvomaailmat, erityisesti romanttinen ne-rokäsitys ja yrittäjyys ovat usein keskustelun äärilaidoilla, koska taiteellinen työ poikkeaa liiketoiminnan logiikasta. Myös taiteenalojen erilaiset rakenteet vaikuttavat taiteili-joiden toimintaedellytyksiin: onko taiteilija taideinstituution palkansaajana, apurahaa tarvitsevana vapaana taiteilijana

1. Monimuotoisuus on Pirkanmaan kilpailuvaltti

vai arvonlisäverovelvollisena luovan talouden yrittäjänä. Vapaan kentän taiteilijoiden asema on heikoin: selvitykset ovat osoittaneet, että Suomessa taiteen tekeminen muo-dostaa vain puolet taitelijan toimeentulosta45.

Taiteilijan työ ja toimintaedellytykset riippuvat hyvin pal-jon taiteen alasta46. He luovivat ammatinharjoittamisen, palkkatyön, apurahojen ja yrittäjyyden välimaastossa. Taiteilijat haluavat elää omalla työllään, joskin yhä ene-nevässä määrin kulttuurikoulutuksesta työllistytään myös muille toimialoille. Alueellisessa kulttuurisuunnitelmassa ei kuitenkaan voida ratkaista systeemisiä ongelmia (teki-jänoikeus-, kilpailuoikeus-, toimeentuloturva- ja eläkeky-symykset47). Sen jälkeen kun työlainsäädäntö ja se, mihin talous- ja oikeusjärjestelmän piiriin taiteilijan työ kytkeytyy, selkiintyy valtakunnan tasolla, on taideosaajien helpom-pi laajentaa ammattikuvaansa suhteessa muihin aloihin. Kaikesta huolimatta on kuitenkin muistettava, että taidetta ja sen luojia tulee katsoa muista kuin taloudellisen hyö-dyntämisen lähtökohdista: julkisen sektorin tulee huoleh-tia sivistystehtävästään ja tekijälähtöisen taiteen toiminta-edellytyksistä. Luovuuden barometri -tutkimushankkeen loppuraportin mukaan työskentelyapurahojen ohella taitei-lijoiden toimintaedellytyksiä parantaisivat taiteellista työtä tarjoavat työmahdollisuudet. Toimeksiantojen etsimiseen

45 Ks. lisää mm. Rensujeff Kaija. Taiteilijan asema – Raportti työstä ja tulonmuodostuksesta eri taiteenaloilla. Taiteen keskustoimikunta. 2003 ; Feinik Pia. Taiteen moniottelijat - Suomalaisten ammattitaiteilijoiden työnkuvan muotoutumisen tulevaisuudenodotukset sekä asenteet managerointiin ja liiketoimintaosaamiseen. Pro gradu, Jyväskylän yliopisto 2011 ; Loisa Raija-Leena. Rajoista mahdollisuuksiin - Luovan työn asema ja kerrannaisvaikutukset maakunnallisella alueella. Cuporen verkkojulkaisuja 5. 201046 Ks. lisää mm. Houni Pia, Ansio Heli (toim.) Taiteilijan työ Taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa. Työterveyslaitos ja kirjoittajat 201347 Rautiainen Pauli. Kuvataiteilijan oikeudellinen asema. Tampereen yliopiston väitöskirja 2012. ; Cronberg Tarja. Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:6

27

vastaajat kokivat tarvitsevansa markkinointi- tai manage-riapua. Myös tilojen kohtuuhintaisuus nousee esiin toimin-nan mahdollistajana48. Tilakysymykset liittyvät oleellisesti taiteilijoiden toimintaedellytyksiin, ja niitä käsitellään Koh-taaminen-osiossa.

Valtionosuutta saavat taidelaitokset (VOS) tur-vaavat jatkuvuutta ja saatavuutta. Valtionosuuden nousu vuosina 2008-10 auttoi sen piiriin kuuluvia teatterei-ta, orkestereita ja museoita työllistämään kulttuurialan am-mattilaisia ja parantamaan sisältöjen ja esillepanon laatua. Kuitenkin samaan aikaan valtionosuuden lisäyksen kanssa jotkin kunnat vähensivät omien laitostensa kuntaosuutta. Tästä johtuen taloudellinen tilanne näyttää parantuneen yksityissektorin VOS-laitoksissa49. Työvoimaintensiivisen alan toimintaedellytyksiä voitaneen edistää ja tuotantojen määrää kasvattaa etsimällä yhteistyötä taiteen vapaan kentän kanssa tilojen ja yhteisproduktioiden suhteen. VOS-laitokset ovat luontevia toimijoita oman taidealansa verkostoijina ja alueellisina vaikuttajina, sillä niiden koh-dalla pätee sama kuin kirjastojen ja vapaan sivistystyön suosion takana: lakisääteinen avustus. Se mahdollistaa pitkäjänteisen ja jatkuvuutta turvaavan toiminnan julkisen sektorin talouspaineista huolimatta. Valtionosuuden piiriin taidelaitosten ohella kuuluu myös taide- ja kulttuurialan oppilaitoksia.

Monimuotoinen vapaa kenttä toimii kevyellä organisaatiolla. Vapaan kentän monet toiminnot ovat tilastojen ulottumattomissa, joten toiminnan vaikuttavuus jää usein huomiotta. Vapaan kentän taiteilijavetoiset orga-nisaatiot ovat rakentuneet taidelaitosten vaihtoehdoiksi ja täydentäjiksi. Toimijat harvoin saavat toimintaansa sään-nöllistä tukea, joten työtä tehdään hankkeita ja projekteja ketjuttamalla. Kunnan tai valtion rahoitus on siis harkin-nanvaraista, vaikka olennainen osa toimijoiden toiminta-mahdollisuuksia on kuntien aineellinen ja aineeton tuki. Yhteistyö valtionosuutta saavien (VOS-) laitosten kanssa voi parantaa vapaan kentän toimijoiden toimintaedellytyk-siä mm. tilaan ja markkinointiin liittyen. Yhteistyökump-paneita ovat usein myös muut vapaan kentän toimijat ja oppilaitokset50.

Vapaalla kentällä työskentelevät ovat usein vakiintunei-ta ja ammattimaisia toimijoita, joiden toiminta perustuu produktiokohtaisiin työtehtäviin. Jatkuvuutta turvaavien hankkeiden suunnittelu ja toteuttaminen on tuonut niiden toimintaan kuitenkin institutionaalisia piirteitä. Lisäksi oi-keustoimikelpoisuuden takaava yhdistys- tai osuuskunta-

toiminta vaatii hallinnointia. Tämä johtaa kahteen kehityk-seen: ensinnäkin kulttuurintuottajat ja managerit ottavat vastuun byrokratian pyörittämisestä ja toisekseen taiteilijat etsivät yhteisöllisyyttä järjestäytymällä uusilla vapaamuo-toisilla tavoilla. Viime vuosina esimerkiksi taiteilijat ovat muodostaneet kokeilevia kollektiiveja ja pop-up -toimintaa. Kolmannen sektorin tulevaisuuden trendit - ammattimais-tuminen, poikkitaiteellisuus, yhteisölliset tuotantotavat ja pienten sitoutumattomien ryhmien muodostuminen51 - ovat jo toiminnassa taide- ja kulttuurisektorilla.

Kansainvälisyyttä vapaan kentän toiminnalla. Kansainväliset taidevaikutteet, kulttuurivienti ja -vaihto, ovat alueellisen kulttuurin kehittymisen merkittävä osa-tekijä. Vapaan kentän ammattimaistuminen avaa monia mahdollisuuksia kansainvälisyydelle, sillä kansalaisläh-töiset toimintatavat ovat julkiseen sektoriin verrattuna ket-terämpiä ja verkostot vaihtelevampia. Vapaan kentän on-gelmana kansainvälistymisessä on projektirahoitus, jonka harkinnanvaraisuus ja siten epävarma luonne hankaloit-taa verkostojen ylläpitoa. Kansalaisyhteiskunnan näkökul-masta vapaan kentän avoimet, henkilökohtaiset verkostot ja kansainvälistyminen ovat suuri mahdollisuus alueen ja paikallisen identiteetin kehittymiselle. Toisaalta julkisen sektorin lakisääteiset, pysyvät rakenteet mahdollistavat pitkäkestoisen toiminnan vapaata kenttää paremmin, mut-ta niiden suljetussa verkostossa paikallinen vuorovaikutus jää vähäiseksi. Vapaalla kentällä toimii sekä kolmannen että yksityisen sektorin toimijoita, jotka ovat usein pieniä organisaatioita. Kansainvälinen toiminta vaatii aikaa vie-vää ja laajaa yhteistyötä, joka kehittyessään mahdollistaa toimijoiden rahoituspohjan laajentamisen. Suurten hank-keiden ja pienten toimijoiden resursseissa on kohtaanto-ongelma, jonka ratkaisuun tarvitaan tukea. Hanketoimin-nan rahoitusmallin kehittäminen nousee esille osana kärkihanke-ehdotusta I.

48 Loisa Raija-Leena. Rajoista mahdollisuuksiin - Luovan työn asema ja kerrannaisvaikutukset maakunnallisella alueella. Cuporen verkko-julkaisuja 5. 201049 Sorjonen Hilppa ja Ruusuvirta Minna. Teattereiden, orkestereiden ja museoiden valtionosuusuudistus 2008 – 2010: vaikutus laitosten talouteen ja toimintaan. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. Cuporen verkkojulkaisuja 18. 201350 Vapaan kentän ammattilaisryhmien toimintaedellytysten parantaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:1451 Kulttuurialan kolmas sektori. Opetus- kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24 Diges ry (toim.)

28

1.2. Koulutus ja tutkimus

Taustoittavia ilmiöitä

Seudullinen opetussuunnitelma, joka sisältäisi kulttuurikasvatusohjelman, toteuttaisi tasa-ar-voista lasten kulttuuria. Viime vuosisadan lopulla pe-ruskouluista vähennettiin taito- ja taideaineiden opetusta, ja tilalle tuli taiteen perusopetuksesta vuonna 1998 annet-tu laki. Laki mahdollisti tavoitteellisesti etenevän opetus-polun. Samalla lasten mahdollisuudet tasa-arvoisuuteen ovat eriytyneet: taideopetus ei ole realistisesti kaikkien lasten saavutettavissa, etäisyydet vaativat liikennöintiä, koulutuksen järjestäjä päättää oppilaaksi ottamisesta ja koulutus on usein maksullista. Suurissa kaupungeissa ja kaupunkimaisissa kunnissa oppilaitoksia on tiheämmässä, ne ovat suurempia ja niissä tarjotaan eri taiteenalojen ope-tusta monipuolisemmin kuin pienillä paikkakunnilla. Poiki-en hakeutuminen taiteen perusopetukseen on vähäistä: heitä on noin 20% oppilaista52. On aiheellista esittää, että perusasteen kouluissa tapahtuva lasten- ja nuorten kult-tuurikasvatus toteuttaisi tasapuolisuutta parhaiten.

Usealla Pirkanmaan kunnalla on kulttuurin painopisteenä mainittu nuorten ja lasten kulttuurin edistäminen ja kehit-täminen53. Pirkanmaan lastenkulttuurin esiselvityksessä todetaan, että lastenkulttuurin tila on keskinkertainen tai heikompi noin puolessa Pirkanmaan kunnista. Resurssien erilaisuudesta johtuen taide- ja kulttuuritarjonnan jatku-vuudessa ja monipuolisuudessa on suurta vaihtelua: Tam-pereella ja kehyskunnissa palvelut ovat monipuolisimpia54. Pirkanmaan lastenkulttuurin kehittämishankkeessa on mu-kana jo 16 kuntaa, jotka ovat joko toteuttaneet tai harkitse-vat kulttuurikasvatuksen järjestämistä alueellaan. Kuntien tahtotila ja kulttuurin saavutettavuus yhdistyvät parhaiten ulottamalla kaikkiin kuntiin ja peruskouluihin kulttuurikas-vatusohjelma osana seudullista opetussuunnitelmaa. Alu-eilla, joissa panostus lastenkulttuuriin on vähäistä, tulisi tiivistää kuntien keskinäistä yhteistyötä ja luoda yhteinen kulttuurikasvatusohjelma, joka huomioi taajaan asuttujen ja maaseutumaisten alueiden haasteet. Huomioitavaksi tulee muun muassa miten koordinoida yhteistyötä eri or-ganisaatioiden kesken, kuinka kierrättää kylien kouluissa monipuolisesti eri taiteenlajeja ja millaisin rakentein mah-dollistetaan kolmannen sektorin yhteistyökumppanuus.

Kulttuurikasvatusohjelman laatimisessa on hyvä myös puntaroida, voidaanko se yhdistää joustavaan koulupäi-vään. Taiteisiin ja kädentaitoihin osallistuneiden koululais-ten työskentely- ja sosiaalisten taitojen todettiin olennai-sesti parantuneen vuosina 2002-05 toteutetussa Eheytetty

koulupäivä -kokeilussa. Mutta vaikka oppilaiden ahdistu-neisuuden, motivaation ja ongelmakäyttäytymisen todet-tiin vähenneen ja sekä oppilaiden että opettajien viihty-vyyden parantuneen kokeilujen aikana, on toteutuksessa nähty myös ongelmakohtia, kuten koulukyyditykset, järjes-tämisvastuu ja kustannukset55. Parhaillaan Opetushalli-tuksella on menossa Joustava koulupäivä -kokeilu ja uusi käynnistyy jälleen vuonna 2014. Vahvistaakseen yhden-vertaisuutta valtiovalta päätti lisätä taide- ja taitoaineiden määrää perusopetuksen tuntijakouudistuksessa vuonna 2012. Uudet esi-, perus- ja lisäopetuksen valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuonna 2014 ja paikallisten opetussuunnitelmien tulee olla hyväksyttyinä siten, että ne voidaan ottaa käyttöön elokuussa 2016.

Toisen asteen ja korkeakoulujen opintoihin rää-tälöitävä kulttuurisia näkökulmia. On laajalti ym-märretty, että tulevaisuudessa kulttuurin merkitys kaikilla toimialoilla on kasvamassa. Enenevässä määrin ammat-tiosaamisen lisäksi tarvitaan rajoja ylittävää tietotaitoa. Kulttuurin osuutta tulisi lisätä kaikissa oppilaitoksissa ja koulutusaloilla, sillä ne lisäävät myös vuorovaikutus- ja viestintätaitoja, kokonaisuuksien ymmärtämistä, ongel-manratkaisua ja verkosto-osaamista. Raportti ammat-tialojen ja työllisyyden kehitysnäkymistä on tunnistanut kulttuuriosaamisen tarpeet muun muassa terveydenhuol-to- ja sosiaalialalla, ICT- sekä matkailualalla56. Pakollisten, yleissivistävien aineiden määrää ei kuitenkaan ole helppo lisätä muille aloille siten, että se motivoisi opiskelijoita, jot-ka ovat päättäneet erikoistua omalle alalleen. Toisen as-teen opiskelijoille voisi kulttuuriopintoja tarjota omaa alaa täydentävinä kokonaisuuksina kuin myös perustaa uuden-laisia koulutusaloja, jossa kulttuuri integroidaan osaksi ammatillista osaamista. Taidelaitokset ovat viime vuosina ryhtyneet kehittämään pedagogisia valmiuksiaan, ja esi-merkiksi museoita suunnitellaan elinikäisen oppimisen ympäristöiksi muun muassa lasten ja ikäihmisten näkökul-masta. Oppilaitosten ja taidelaitosten välinen yhteistyö ja kulttuuripolkujen lisääminen voisi tarjota motivaatiota kult-tuuriosaamisen hyödyntämiseksi ja näkökulman laajenta-miseksi myös ei-taidelähtöisille toimialoille.

Taidekoulutuksen tulee tuottaa monipuolista kulttuurielämää, joka sisältää sekä vetovoimai-suutta lisäävää nykytaidetta että elinvoimai-suutta tuottavaa soveltavaa taidetta. Taiteen perusopetuksesta alkava tavoitteellisen taideopintojen polun on tarkoitus ulottua korkeakoulututkintoon saakka omassa maakunnassa. Näin ei toteudu kaikilla taiteen aloilla. Kulttuurialan korkeakoulutusta vähennetään val-takunnallisesti, ja tämä vaikuttaa myös Pirkanmaan kult-

52 Tiainen, Heikkinen, et al. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden ja pedagogiikan toimivuus. Koulutuksen arviointineu-vosto. 2012.53 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvityksen Liite 2: kuntatapaamiset Pirkanmaalla. 201254 Laine, Nadja. Pirkanmaan lastenkulttuurin esiselvitys 2012. Tampereen kaupunki ja Opetus- ja kulttuuriministeriö.55 Ks. tarkemmin: Pulkkinen Lea. Eheytetty koulupäivä: käsitteellistä selvennystä. http://www.mukavahanke.com/maaritelma.html [viitattu 17.7.2013] ; Pulkkinen Lea, Launonen Leevi. Eheytetty koulupäivä. Lapsilähtöinen näkökulma koulupäivän uudistamiseen. Edita, Helsinki 2005.56 Ahlgren-Holappa, Andolin, et al. Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2013 – Seuranta- ja ennakointitietoa työvoimakoulutuksen suunnit-teluun 32/2013. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

29

tuurielämään: polku taiteen perusopetuksesta taide- ja kulttuurialan ammattilaiseksi on käynyt kapeammaksi, kun leikkaukset ovat kohdistuneet muun muassa kuvataiteen ja musiikkialan koulutukseen. Toisen asteen ammatillinen polku tarjoaa audiovisuaalisen ja käsi- ja taideteollisuus-alan opintoja: Pirkanmaalla koulutetaan käsi- ja taidete-ollisuusartesaaneja monilla paikkakunnilla. Artesaanien täydennyskoulutustarpeet tulee kartoittaa, sillä kansal-lisen muotoiluohjelman tavoitteena on ulottaa muotoi-luosaaminen osaksi elinkeinoelämän ja julkisen sektorin ydinosaamista vuoteen 2020 mennessä. Pirkanmaan kor-keimman asteen kulttuurikoulutus sisältää muun muassa arkkitehtuurin, musiikin, tanssin, kirjallisuuden, teatterin, audiovisuaalisen media- ja pelialan opintoja kolmessa eri korkeakoulussa (tarkemmin liiteosassa).

Kuvataiteen koulutuksessa Tampere on ollut edelläkävi-jöiden joukossa: lasten ja nuorten kuvataidekoulu perus-tettiin 1982 ja kuvataiteen ja viestinnän yhteistyöstä am-mentava koulutus aloitti 1991. Panostus kuvataiteisiin on johtanut vuosien saatossa pirkanmaalaiset taiteilijat valta-kunnalliseen näkyvyyteen ja useisiin alan palkintoihin. Ku-vataiteen asema maakunnassa on kuitenkin uhanalainen: Tampereen yliopisto lakkautti taidehistorian koulutuksen 2010 ja Tampereen ammattikorkeakoulu lopettaa kuvatai-teen koulutuksen vuonna 2014. Kuvataiteen koulutustilan-netta tulee parantaa.

Tamperelaisten korkeakoulujen (TaY, TTY, TAMK) Uni-poli-yhteistyötä tulee kehittää kulttuurikoulutuksen osalta siten, että maakunnan taide- ja kulttuurialojen koulutus on kansainvälisesti houkuttelevaa ja taiteen moniamma-tillisuutta kehittävää. Yhteistyössä tulisi kiinnittää huomio kahteen eri taiteen tasoon, jotka molemmat ovat tärkeitä myös aluekehityksen näkökulmasta. Ensinnäkin nykytai-de (sisältäen taiteen eri aloja) reflektoi yhteiskuntaa, en-nakoi uusia ilmiöitä ja auttaa meitä havainnoimaan asioita uudesta kulmasta. Siten sen vaikutukset ovat epäsuoria, hitaita ja vaikeasti mitattavia. Nykytaide on kiistatta merkit-tävä kansainvälistä vetovoimaa lisäävä tekijä. Toisekseen soveltavat taiteet tuottavat elinvoimaa ja hyvinvointia alu-eelle. Muun muassa design- ja arkkitehtuurialalla on suo-raan taseessa näkyvää merkitystä aluetaloudelle.

Kulttuurivaikutuksista kaivataan tutkimuksia. Tilastoitua tietoa kulttuurista ja luovasta alasta tuottavat muun muassa Tilastokeskus, valtion ministeriöt, virastot ja laitokset sekä kehittäjäorganisaatiot. Taiteen, kulttuurin ja kulttuuripolitiikan tutkimustietoa tuottavat muun muassa yliopistot, tutkimuslaitokset, taidealojen tiedotuskeskuk-set sekä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö CUPORE. Tutkimuksia kulttuurin eri aspekteista on hyvin laajalla skaalalla maailmalla ja valtakunnallisesti, mutta kulttuurin ponnahdettua osaksi aluekehityksen toimenpi-teitä, on ryhdytty kaipaamaan lisää alueellisia tilastoja ja tutkimuksia ennakoinnin ja suunnittelun tarpeisiin. Sosi-

aalisen, kulttuurisen ja taloudellisen vaikuttavuuden arvi-ointia ja mittaristoa kaivataan päätösten taustalle. Tässä mielessä tarkoituksenmukaisimpien tutkimusmetodien, aineiston keruumenetelmien ja tutkimusnäkökulmien poh-dinta on oleellista. Myös jo olemassa olevan tutkimustie-don popularisointia ja levittämistä tulee kehittää ja tehdä saavutettavaksi alueen toimijoille.

30

Kulttuurikasvatusohjelmat toteuttavat lasten ja nuorten kulttuurikas-vatusta, jossa taideammattilaiset yhdessä luokanopettajan kanssa joh-dattavat oppilaita eri taide- ja taitolajien piiriin.

Toimintamenetelmiin kuuluu yleisesti työpajaoppimista kouluilla, käyntejä paikallisissa kulttuurikohteissa ja lasten omia näyttelyitä ja esityksiä. Joka vuosiluokalle on yleensä oma taiteenlajinsa. Ohjelmat rakennetaan usein paikallisista lähtökohdista olemas-sa olevan kulttuuritarjonnan ja toimijoiden mukaan. Kulttuurikasvatusohjelmia osana Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittamaa Taikalamppu-lastenkulttuuriverkostoa on ryhdytty kehittämään laajalti. Pirkanmaalla Taikalamppuun kuuluvat Tampere, Lem-päälä ja Orivesi. Toisaalta jotkin kunnat ovat toteuttaneet ajatusta jo aiemmin omista lähtökohdistaan. Esimerkiksi Valkeakoskella on jo lähes kahdenkymmenen vuoden perinne johdattaa lapsia kulttuurin pariin yhteistyössä taiteen perusopetuksen ja kau-pungin taidelaitosten, paikallisten museoiden sekä yhdistysten kanssa. Suuri osa kult-tuuripolusta on kirjattu varhaiskasvatuksen suunnitelmaan ja koulujen opetusta täy-dentäville ja elävöittäville opetuspaketille löytyy vastaavuus opetussuunnitelmassa. Kulttuuripolulla on tarjontaa myös lasten kanssa työtä tekeville aikuisille ja opettajille. Taidealoihin tutustutaan suunnitellusti vuosiluokittain varhaiskasvatuksesta oppivel-vollisuuden päättymiseen saakka; esimerkiksi kaikki valkeakoskelaiset esikoululaiset käyvät musiikkiopiston konsertissa, kaikki 2. luokkalaiset osallistuvat taidetyöpajaan ja tutustuvat Voipaalan taidekeskuksen näyttelyyn, 4. luokalla käydään elokuvissa, 5. luokalla tutustutaan historia- ja kotiseutumuseoihin, 6. luokalla tutustutaan teatteri-ilmaisuun, 8. luokkalaiset osallistuvat kirjastossa kirjailijavierailuun, jne.

Orivedellä on puolestaan tuotu taiteen asiantuntijat ja opetusvälineet oppilaiden luo, jolloin heidän kanssaan toteutetaan useita n. 10 oppitunnin oppimisprojekteja, joissa oppilaat tutustuvat johonkin taiteen tai kädentaidon alueeseen itse tehden. Asiantun-tijat ja materiaalit voidaan jalkauttaa kaikille kouluille, myös keskustan ulkopuolelle. Oriveden Ratas-kurssit on suunniteltu perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteita vastaavaksi. Sisällöt ovat joustavia ja ne voidaan toteuttaa paikkakunnan omia vah-vuuksia hyödyntäen. Ratas-toiminta tarjoaa ennen kaikkea samantasoista erityisalojen asiantuntijaopetusta ja materiaaleja kaikille kouluille. Ratas-oppimisympäristön piiriin kuuluvat kaikki Oriveden alakoulujen oppilaat. Tavoitteena on koulujen ja paikallisten erityisosaajien verkostoituminen. Toimintaa toteuttavat kaupungin opetustoimi ja Ori-veden seudun kansalaisopisto.

Useat muutkin kunnat ovat suunnitelleet tai käynnistäneet kulttuurikasvatussuunnitel-man laatimisen, muun muassa Mänttä-Vilppula ja Nokia ulottavat taidekasvatuksen sekä varhais- että perusopetukseen. Myös Kangasalan kulttuuriohjelmassa ja Pirkka-lan kulttuuristrategiassa on mainittu kulttuuripolku yhtenä tavoitteista.

Insp

ira

ati

ok

si

31

1.3. Läpäisyperiaate ja kulttuurin heijastus-vaikutukset

Taustoittavia ilmiöitä

Mitä voimme oppia lähihistoriasta ja alakulttuu-reista. Tampere asettui Suomen rock-kartalle ensin mu-sikaalin keinoin (”Hair”, 1969), mutta muutoin 1960-luvulla paikalliset bändit esiintyivät lähinnä koulujuhlissa. Tam-perelaisten rock-yhtyeiden buumi alkoi 1970-luvulla. Sa-malla vuosikymmenellä kaupunkiin perustettiin sekä Poko Rekords -levy-yhtiö että Soundi -lehti57. Omaehtoisesta alakulttuurista ja sitä promotoivista tahoista kasvoi ilmiö, josta riittää ammennettavaksi kymmenien vuosien kulut-tua. 2000-luvulla syntynyt manserock-musikaali ”Vuonna 85” on Tampereen Työväen Teatterin menestynein teos: yli 300 esitystä ja yli 230 000 katsojaa tekevät siitä Suo-men katsotuimman kotimaisen musikaalin. Manserock on valtavirtaistuessaan tunkeutunut kaikkialle aina Reinoken-gistä museoihin.

Strategisilla painopisteillä ei manserockia synnytetty, vaan se syntyi alakulttuurin innokkuudesta. Luovan talouden ja nopean ansainnan aikakautena onkin syytä pysähtyä poh-timaan, mitä uusia ilmiöitä autotalleissamme ja kellareis-samme tällä hetkellä porisee? Kuinka tunnistamme ajan henkeä vastakarvaan toteuttavan uuden ilmaisun, josta riittää ammennettavaa vielä vuonna 2030? Onko meillä malttia antaa kulttuuri-ilmiöiden kypsyä ja vapauseetok-sen toteutua?

Taiteen ja kulttuurin epäsuorat makrovaikutuk-set jäävät usein tunnistamatta. Kulttuurin läpäise-vä vaikutus tulee nähdä yhteiskunnallisena ohjelmana, joka tulisi ymmärtää kaikilla sektoreilla, kaikissa Pirkan-maan kunnissa ja alueen toimialoilla. Kulttuurilla on mo-nia epäsuoria vaikutuksia, kuten Euroopan Unionin kult-tuuritalouden asiantuntija Pier Luigi Sacco on tuonut esiin Kulttuuri 3.0. -käsitteessään. Kulttuuri edesauttaa maa-kunnan kilpailukykyä, koska monipuolisella kulttuurilla on heijastusvaikutuksia kaikkien toimialojen innovaatioihin ja uusiutumiskykyyn. Kulttuuriin panostaminen edistää yh-teiskuntarauhaa ja turvallisuuden tunnetta, sillä kulttuuri-osallistumisen on todettu luovan sosiaalista yhteenkuulu-vuutta. Osallisuus kulttuurista tuo psykologista hyvinvointia ja siten edesauttaa toimintakykyämme: tällä on merkitystä niin työurien pidentämiseen kuin hoitokulujen ennaltaeh-käisemiseen. Monet kulttuurin ilmiöt nostavat esiin eettisiä ja ekologisia kysymyksiä, ja ovat siten edesauttamassa kestävää kehitystä. Luonnollisesti kulttuurilla on merkittä-vä vaikutus paikalliseen identiteettiin ja yksilön kehittymi-seen, sekä alueen vetovoimaisuuteen ja maineeseen.

Ottaen huomioon edellä esitetyt näkökulmat ja käynnissä oleva jälkiteollisen yhteiskunnan rakenteellinen muutos, on päätöksenteossa ja eri toimialoilla huomioitava kulttuu-riosaamisen välttämättömyys ja kulttuurin läpäisyperiaat-teen ulottaminen kaikkeen strategiseen suunnitteluun ja operatiiviseen toimintaan58. Päätöksentekijöiden kulttuuri-osaamista ja tietämystä kulttuurin moninaisista heijastus-vaikutuksista tulee edistää. Läpäisyperiaatteen edistä-minen sisältyy kärkihanke-ehdotukseen III.

Hyvinvointisektori tarvitsee kulttuuria: enem-män taidetta, vähemmän pillereitä. Ikääntyminen on globaali megatrendi, joka on kiihdyttänyt myös kult-tuurin ja terveyden yhteyksien tutkimusta 2000-luvulla. Tulokset ympäri maailmaa ovat osoittaneet kulttuuriosal-listumisen monia hyötyjä hyvinvointiin ja pitkäikäisyyteen. Esimerkiksi amerikkalaisessa tutkimuksessa todennettiin ammattitaiteilijoiden vetämään ohjelmaan aktiivisesti osal-listuneiden vanhusten olleen terveempiä, he kävivät har-vemmin lääkärissä, käyttivät vähemmän lääkkeitä, olivat psyykkisesti vireämpiä ja osallistuivat kaiken kaikkiaan ak-tiivisemmin sosiaaliseen elämään. Ruotsissa tehdyn laa-jan tutkimuksen mukaan kulttuuritilaisuuksissa käymisellä ja elinvuosien määrällä on myönteinen yhteys: vierailut museoissa, konserteissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä todettiin tässä mielessä merkittävimmiksi. Kulttuuriharras-tuksiin osallistumisen osoitettiin olevan yksi hyvinvoinnin tärkeistä tekijöistä myös suomenruotsalaisten keskuudes-sa tehdyssä tutkimuksessa59.

Pirkanmaan alueelle on tällä vuosituhannella syntynyt useita kymmeniä uusia palveluntarjoajia, esimerkiksi Vii-alassa Kulttuuriosuuskunta Kiito tarjoaa tuettua valoku-vausta ja soveltavaa teatteria muistisairaille, Tampereella Hoivamusiikki ry järjestää musiikkitoimintaa sosiaali- ja terveydenhuollon parissa ja tamperelainen Suomen Kult-tuurivartti Oy on järjestänyt kulttuurivartteja eri kaupungin-osien palvelu- ja päiväkeskuksissa60. Tampereen kaupun-ki on luonut malleja hoitolaitoksissa asuvien vanhusten kulttuuriosallisuuden parantamiseen Ikäihmisten Kulttuu-rikaari -mallilla.

Pirkanmaalla tehty selvitys osoittaa, että sosiaali- ja ter-veysalan organisaatioihin tulee nimetä kulttuuritoiminnas-ta vastaava työntekijä, jotta kulttuurin hyvinvointipalvelut vastaavat parhaiten organisaation asiakkaiden tarpeita61.

Terveydenhuoltolaki (1326/2010, § 12) velvoittaa kuntia hyvinvointikertomusten laadintaan valtuustokausittain. Hyvinvointivastuu ymmärretään eri kunnissa eri tavoin, toisissa kertomukset käsittelevät suppeasti kunnan sosi-aali- ja terveyspalveluita, toisaalla huomioidaan laaja-alai-

57 http://www.historia.tampere.fi/manserock58 Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012 ; Ks. makrotaloudellisia vaikutuksia myös: The contribution of the arts and culture to the national economy. An analysis of the macroeconomic contribution of the arts and culture and of some of their indirect cont-ributions through spillover effects felt in the wider economy. Report for Arts Council England and the National Museums Directors’ Council 2013. Centre for Economics and Business Research Ltd, London.59 Ks. lisää tutkimustuloksia muun muassa: Hyyppä Markku. Kulttuuri pidentää ikää. 2013. ; Niemeläinen Tuula. Ennustaako taiteen ja kult-tuurin harrastaminen pitkäikäisyyttä? Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto 2013. 60 Malte-Colliard Katri & Lampo Marjukka (toim.). Voimaa taiteesta - Malleja taiteen soveltamiseen hyvinvointialalla. Tutkivan teatterityön keskuksen julkaisu, Tampereen yliopisto, 2013.

32

sesti eri hallinnonalat, moninaiset palveluiden järjestäjät ja epäsuorat hyvinvointitavoitteet. Kertomus voi olla myös seutukunnallinen asiakirja. Koska harrastus- ja kulttuuritoi-minta on yksi hyvinvointiin merkittävästi vaikuttava tekijä, tulisi hyvinvointikertomuksia kehittää siten, että kulttuurin ja taiteen heijastusvaikutus hyvinvointiin huomioidaan ny-kyistä tarkemmin. Hyvinvointikertomusten tulisikin seura-ta ja arvioida myös kuntaorganisaatioiden ulkopuolisten toimijoiden vaikuttavuutta, jotta yksityisen ja kolmannen sektorin merkitys tulee havaituksi. Näin voidaan arvioida muun muassa sitä, millä tavalla kulttuuriin investoiminen ennaltaehkäisee sosiaali- ja terveyspalveluiden kohoavia kustannuksia. Indikaattorien ja mittareiden kehittämistä on syytä valmistella laaja-alaisena kuntien ja tutkimuslaitos-ten välisenä yhteistyönä.

Matkailuelinkeino on merkittävä hyötyjä: elävä kulttuuri kiinnostaa paikallisten lisäksi matkai-lijoita. OKM:n kulttuurimatkailua selvittävä loppuraportti kertoo, että kulttuurilla on merkittävä osuus, kun matka-kohdetta valitaan, ja erityisesti kohteen paikallisympäristö ja kulttuuriperintö kiinnostavat. Enenevässä määrin mat-kailijat hakevat osallistavaa toimintaa ja aitoja kokemuksia paikalliskulttuurin parissa. Luonnon ja kulttuuriperinnön - niin aineellisen kuin aineettomankin - yhdistäminen avaa mahdollisuuksia alueellisille kulttuuritoimijoille62. Kulttuuri-talouden asiantuntija Sacco muistuttaa, että kulttuurin to-dellinen, elävä läsnäolo on välttämätöntä, muutoin ”kulissi” ei kiinnosta turisteja pitkällä tähtäimellä.

Useat tutkimuksen osoittavat, että kulttuurilla on suuri ta-loudellinen heijastusvaikutus nimenomaan matkailu- ja ravintola-alalle. Esimerkiksi valtakunnallinen tutkimus museoiden taloudellisesta vaikutuksesta osoittaa, että yh-den museokävijän jättämä 32-49 euron kulutus kohdistuu matkoihin (30%), majoitukseen (20%), ruokailuun (20%), ostoksiin (10%), muuhun kulutukseen (15%), kun itse kult-tuurilaitos saa kokonaiskulutuksesta alle 4%63 .

Tampereen ja Pirkanmaan elämystalousstrategioissa mat-kailu on nostettu strategiseksi painopisteeksi. Kohderyh-miksi on asetettu työ- ja terveysmatkailijat ja vapaa-ajan viettäjinä perheet sekä seikkailijat. Näille matkailijaryhmil-le on tarjolla muun muassa näyttely- ja kulttuuriperintö-kohteita, teatteria sekä tapahtumia64. Pirkanmaan kunnis-

ta erityisesti Ikaalinen toivoo painopisteen suuntaamista kansainväliseen matkailuun ja siihen liittyvien elämyspal-veluiden kehittämiseen. Huomioitava kuitenkin on, että globalisaatiotrendi saattaa siirtää omistusta, tuotekehi-tystä ja sisällöntuottamista maailmanlaajuisille brändeille myös alueellisessa elämystaloudessa65.

Pirkanmaalla työväenkulttuuri ja teollisuusperinne sekä maakunnan festivaalitarjonta nähdään kulttuurimatkailun vahvuuksina. Tampereella on koottu teemallisia kulttuuri-raitteja66, jotka auttavat niin turisteja, muuttajia kuin paikal-lisiakin orientoitumaan paikkakuntaan ja sen identiteettiin. Myös maakuntamuseo ylläpitää Pirkanmaan Museokom-passia, jossa museoita voi etsiä aiheen avulla67.

Käynnissä oleva Culture Tampere Region -hanke tavoit-telee kotimaanmatkailijoiden ohella lähialueen venäläisiä, joille tuotteistetaan suomalaista arkea lähes sadan kult-tuuri- ja matkailuelinkeinon toimijan verkostossa. CTR-hanke ulottuu ensivaiheessa yhdeksän kunnan alueelle, mutta kulttuurimatkailun kehittämiseksi koko maakunnan alueella on tärkeää jatkaa ja laajentaa toiminta koko Pir-kanmaalle.

Maakunnallisesti on ryhdyttävä luomaan usean kunnan alueelle ulottuvia kulttuurimatkailun reittejä: kuntien ve-tovoimatekijöissä löytyy yhteisiä teemoja kirjallisuudesta ympäristötaiteeseen, taidelasista kuvataiteeseen. Reiteis-sä tulee myös tarinallistaa arvokkaita kulttuurimaisemiam-me68 ja maakunnallista vesireittiä tulisi kehittää liikennöit-sijän kanssa yhteistyössä Visavuoresta Virroille saakka69. Kehitetään kansainvälisille ryhmille paikalliskulttuuriin osallistavia toimintoja ja reittejä, joita on hyvä teemoittaa esimerkiksi eri alojen harrastajien tarpeisiin (työläisen Pirkanmaa, sotahistoriallinen Pirkanmaa, venäläinen Pir-kanmaa, ruotsalainen Pirkanmaa, taiteilijoiden Pirkan-maa, jääkiekkoileva/jalka-/koripalloileva Pirkanmaa, jne) ja koota ne yhteisen markkinointiportaalin alle. Maaseu-tumaisten alueiden kehittämistä, työllisyyttä, viihtyisyyttä ja kansainvälisyyttä ajatellen Leader-toimintaryhmien ja heidän alueellaan toimivien yritysten ja yhteisöjen on syy-tä muodostaa kulttuurimatkailuverkostoja. Kaupungeissa Kauppakamarin Matkailu- ja kongressivaliokunnan tulisi tukea matkailun kulttuurisisältöjen kehittämistä.

61 Laine Nadja. Virikkeellisempi arki - iloisempi mieli. Selvitystyö kulttuurin hyvinvointipalveluista Pirkanmaalla 2011.62 Tehtävä Suomelle. Maabrändiraportin lyhennelmä 25.11.2010. [Viitattu 3.6.2013 http://team.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=46803&contentlan=1&culture=fi-FI] ; Matkailu ja kulttuurin syke. Kulttuurin matkailullinen tuotteistaminen -toimintaohjelman 2009–2013 loppura-portti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:6 ; Lehtimäki Marianne. Kulttuurista särmää matkailun kehittämiseen. Culture Finland kulttuurimatkailun katto-ohjelma. 201363 Piekkola, Suojanen,Vainio. Museoiden taloudellinen vaikuttavuus.Vaasan yliopisto, Levón instituutin julkaisuja 139. 2013.64 Tampereen ja Pirkanmaan elämystalouden strategia 2010 - 2012 (luonnos) ; Pirkanmaan elämystalouden strategia 2013–2015.65 Uotila, Pekka. Kulttuuri kyydittää. Kulttuuriekosysteemi ja matkailu. Tuottaja2020 - Osaraportti 7, 2011. Kulttuurituottajakoulutuksen suun-taviivoja. Tuottaja2020 -hankkeen loppuraportti. Katri Halonen (toim.) 2012.66 http://www.tampere.fi/kulttuuripalvelut/julkaisut/kulttuuriraitit.html67 www.museokompassi.fi68 Katso alueet: Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi: Ehdotus maakunnallisiksi maisema-alu-eiksi 2013. Pirkanmaan liitto 2013. 69 Erityisesti Valkeakoski ja Ruovesi nostivat esiin vesireitin kehittämisen taustaselvityksen kuntaosiossa.

33

Elinkeinoelämän innovaatiot tarvitsevat ulko-puolisia vaikutteita: taide edesauttaa uusia ha-vaintoja ja toisenlaisia näkökulmia. Suomalaiset yhteisötaiteilijat kiinnostuivat taiteellisista interventioista yrityselämään 1990-luvulla70. Viime vuosina organisaa-tioiden kehittämisessä ja innovaatiotoiminnassa on käy-tetty taidealan osaamista teatterista sirkukseen, tanssis-ta sanataiteeseen. Lapin yliopiston tutkimuksen mukaan taidelähtöiset työelämäprojektit ovat auttaneet osallistujia kokemaan ja ymmärtämään uusin tavoin71. Luovuuden ja työhyvinvoinnin lisääntyminen elinkeinoelämän eri sek-toreilla ovatkin usein hankkeissa havaittuja suoria vaiku-tuksia. Yleisesti voidaan todeta, että kulttuurin heijastus-vaikutukset ulottuvat pitkälle ajanjaksolle ja toteutuvat yksilöllisesti.

Luovan talouden hankkeissa taiteilijoita on opetettu tuot-teistamaan osaamistaan ja lisätty heidän managerointi- ja liiketoimintatietämystään72. Myös liike-elämän parissa on käännetty katseet taiteen ja luovan talouden laajeneviin mahdollisuuksiin, kun tietoa taidelähtöisten menetelmien käyttämisestä yrityksen kehittämistoiminnassa on tuotu esille. Kulttuuri alkaa näkyä myös innovaatiojärjestelmän toimintamalleissa: muun muassa Tekesin uusi Fiiliksestä fyrkkaa -ohjelma tuo teknologian ja tiedon rinnalle tunteen. Laajaa kulttuuriosaamista tarvitaan erityisesti kansainvä-listyvässä yritystoiminnassa, jossa vuoropuhelu tapahtuu myös teknisen substanssiosaamisen ulottumattomissa.

70 http://yhteisotaide.weebly.com71 www.sovellataidetta.fi ; www.taikahanke.fi ; Rantala Pälvi, Jansson Satu-Mari (toim.) Taiteesta toiseen. Taidelähtöisten menetelmien vaikutuksia. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 10. 2013 72 http://www.art360.fi/

34

Parannetaan vakiintuneiden vapaan kentän toimijoiden • taloudellista ennakoitavuutta pidentämällä hankera-hoitusten kestoa useammalle vuodelle ja parannetaan täten tehokkuutta vähentämällä hankehakemuksien, -käsittelyn, -päätöksien ja -raportoinnin vuotuista ryt-miä. Vastuu toimenpiteistä on julkisilla ja yksityisillä rahoittajilla.

Kehitetään VOS-laitosten alueellista vaikuttavuutta ja • niiden roolia maakunnallisten toimijoiden yhteistoimin-nan käynnistäjänä. Luontevin verkoston aktivoija ja to-teutustaho ovat taide- ja kulttuurilaitokset (VOS).

Panostetaan taiteilijoiden ja vapaan kentän kansain-• välisiin verkostoihin ja niiden ylläpitämiseen. Esimer-kiksi julkisyhteisöt voisivat ottaa valtuuskunta- ja de-legaatiomatkoille taiteilijoita tekemään kulttuurivaihtoa ja luomaan verkostoja.

Vaikutetaan aktiivisesti valtakunnallisessa edunval-• vonnassa muun muassa sisällöntuottajien oikeudel-liseen asemaan, kilpailulainsäädäntöön ja verotusky-symyksiin. Luontevat vastuutahot kansanedustajat ja taiteilijaseurat.

Suunnitellaan peruskoulujen seudulliset opetussuun-• nitelmat ja kulttuurikasvatusohjelmat. Luontevina to-teutustahoina kunnat.

Vahvistetaan eri alojen ammatillista koulutusta kulttuu-• risisällöillä. Luontevina toteutustahoina koulutusorga-nisaatiot sekä informaatio-ohjauksessa vastuutahona ELY-keskus ja AVI.

Vahvistetaan taidelaitosten pedagogisia palveluita ja • lisätään toisen asteen oppilaitosten opintoja tapahtu-vaksi kulttuurialan oppimisympäristöissä. Luontevina toteutustahoina kunnat sekä AVI.

Perustetaan täydennyskoulutusohjelmat, jolla vas-• tataan prosenttitaiteen, palvelumuotoilun ja desig-nosaamisen kysyntään. Koulutus suunnataan taidea-lan ammattilaisille (arkkitehdit, taiteilijat, muotoilijat, artesaanit) sekä tilaavalle taholle (rakennuttajat, vi-ranomaiset, elinkeinoelämä). Luonteva vastuutaho koulutusorganisaatiot sekä informaatio-ohjauksessa vastuutahona ELY-keskus.

Tuetaan korkeakoulujen Unipoli-yhteistyötä ja ediste-• tään taide- ja kulttuurialojen koulutusyhteistyötä. Tar-kastellaan koulutuksen ja tutkimuksen suuntaamista siten, että maakunta tuottaa sekä nykytaidetta että soveltavaa taidetta. Luontevana vastuutahona ovat korkeakoulut.

Kerätään, tuotetaan ja levitetään tutkimustietoa kult-• tuurin suorista ja epäsuorista sosiokulttuurisista ja ta-loudellisista vaikutuksista. Kehitetään indikaattoreita ja mittareita vaikuttavuusarviointiin. Luonteva vastuu-taho korkeakoulut.

Lisätään taidealojen osaamista järjestämällä ammatti-• laisille suunnattua lyhytkoulutusta ja vertaisoppimista. Toteutuksessa huomioidaan kulttuuritoimijoiden ko-kemukset ja taidealojen erityispiirteet sekä kansain-välisen toiminnan vaatimat sopimus- ja talousasiat. Luonteva käynnistäjätaho on ELY-keskus ja Taiteen edistämiskeskus.

Lisätään muiden alojen kulttuuriosaamista monin eri • toimenpitein: Järjestetään päättäjille ja johtajille ilta-kouluja. Tuetaan kulttuurin asiantuntijoiden puheen-vuoroja yhteiskunnan muiden alojen seminaareissa ja foorumeilla. Nimetään eri toimialojen julkisiin ja yksi-tyisiin organisaatioihin kulttuuritoiminnasta vastaava työntekijä. Luontevina vastuutahoina ovat kaikki kehit-täjäorganisaatiot, kannustavana vastuutahona Pirkan-maan liitto.

Kehitetään kulttuurilähtöisyyttä hyvinvointisektorilla. • Sisällytetään alueen kulttuuri lakisääteisiin hyvinvointi-kertomuksiin (kunnat). Nimetään kulttuurista vastaava työntekijä (sosiaali- ja terveysalan organisaatiot).

Kehitetään kulttuurilähtöistä matkailua ja seudullista • yhteistyötä. Laajennetaan jo käynnissä olevaa kult-tuurimatkailu-yhteistyötä sekä luodaan muun muas-sa seudullisia kulttuurireittejä laajassa yhteistyössä. Luontevina vastuutahoina kehittäjäorganisaatiot, ku-ten Kauppakamari ja Tredea, sekä rahoittajatahoista yhteistyössä myös Leader-toimintaryhmät.

Lisätään jo olemassa olevien elinkeinopoliittisten in-• novaatioalustojen kulttuuriosaamista ja vahvistetaan niiden taidelähtöisyyttä. Luonteva vastuutaho kunnat ja ELY-keskus.

Lisätään elinkeinoelämän tuotekehitystä ja innovaa-• tioita kulttuurilähtöisesti luomalla taideosaamisen ky-syntää. Edistetään taideammattilaisten työllistymistä ja palveluntarjontaa eri alojen yrityksiin organisaatioi-den innovaatioherättäjäksi, ”epäjärjestäjiksi”, toisinnä-kijöiksi. Luonteva vastuutaho Tekes.

1.4. Keinovalikoimaa monimuotoisuuden luomiselle ja vahvistamiselle

35

Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman toisena kehittämislinja-na on vahvistaa vuoropuhelun ja kohtaamisen toteutumis-ta. Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys on herättänyt kes-kustelua ja huolta tasa-arvon toteutumisesta. Virtuaalisten yhteisöjen ja teknologiavälitteisen kohtaamisen on nähty johtavan kulttuurimuutokseen, jossa vuorovaikutus eri ta-voilla ajattelevien ryhmien kesken heikkenee. Julkisessa keskustelussa on myös kysytty, miten estämme ghettoutu-misen ja vartioitujen asuinalueiden ei-halutun kehityksen. Uhkakuvana on siis esitetty, että ihmiset eriytyvät saman-mielisten heimoihin eivätkä kommunikoi lähiympäristönsä kanssa. Myös maailmanlaajuistuminen ja siihen liittyvä muuttoliike edellyttää eri kulttuurien ymmärtämistä ja rin-nakkaiselon mahdollistamista.

2.1. Tilat ja elinympäristö

Taustoittavia ilmiöitä

”Matalankynnyksen” tilat, joissa ammattilaiset, amatöörit ja alaikäiset harrastajat voivat ko-koontua, toimivat vuorovaikutuksen edistäjinä salliessaan erilaista toimintaa eri vuorokauden aikoina. Nykytilanteessa pirkanmaalaiset kulttuuriaktiivit sekä maaseudulla, taajamissa että kaupungeissa ovat pai-nottaneet ilmaisten tai edullisten tilojen sekä koordinoidun viestinnän tarpeita73. Tiloja kyllä löytyy, sillä yhteiskunnan

rakennemuutokset jättävät paljon rakennuksia vaille käyt-tötarkoitusta. Tällaisia tiloja ovat muun muassa vanhojen kuntakeskusten kunnantalot, tyhjenevät teollisuus- tai maatalousrakennukset, suljetut kyläkoulut ja monet muut kansalaisille merkittävät paikat.

Toisaalta kuntataloutta ollaan ajamassa kansalaistoi-minnan kannalta ongelmalliseen suuntaan, jossa tilojen käytöstä peritään käyttökorvaus, joka osin paikataan kult-tuuriavustuksia myöntämällä. Tämä kehitys vaikeuttaa spontaanien tapahtumien järjestämistä ja neljännen sek-torin mahdollisuuksia. Toimintaa ja tiloja on syytä tarkas-tella osin kulttuuriperinnön kannalta: nykyajassa elävä, ihmisten kokoontumista edistävä toiminta saa ihmiset arvostamaan ja ylläpitämään paikkakuntansa vanhoja ra-kennuksia.

Jo olemassa olevia tiloja voidaan avata uusille käyttäjä-ryhmille muuttamalla aukioloaikoja: usein on esimerkiksi ehdotettu teatteriaulojen päiväkäytön lisäämistä tai kun-nanviraston ilta-aikojen kokeilua. Saavutettavuuden lisäk-si kunnissa tulee tarkastella kulttuuritiloja osaamisen ja tradition siirron näkökulmasta. Paikalliset käyttäjäryhmät - harrastajista ammattilaisiin, yhdistyksistä yrityksiin - onkin syytä ottaa mukaan tilakeskusteluun alusta alkaen. Par-haimmillaan kulttuurin tila tarjoaa sekä työ- ja esiintymisti-laa ammattilaisille että kokoontumistilaa paikallisyhteisölle

73 Pirkanmaan Kultaus -hankkeen (v. 2011) kahdeksan seminaarin maakunnallisissa työpajoissa esille nousi kansalaistoiminnan tilojen ja viestinnän tarpeen lisäksi hankkeiden lyhytjänteisyys ja byrokratian kuluttavuus vapaaehtoistyössä. Kultaus-hankkeen toteuttivat alueelliset keskukset ja aluetaidemuseo valtion erityisavustuksen suomin resurssein. (Paltila, Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys, liite 1.)

2. Kohtaaminen on vuoropuhelun edellytys

Kohtaaminen

Tilat, elinympäristö

Tapahtumat

Yhteistyö

36

ja harrastajille. Petri Sirviö on jakanut kulttuuristen yhteis-tilojen tarvitsijat kolmeen ryhmään. Ensinnäkin bändeille ja yksittäisille taiteilijoille tärkeintä on halpa ja vapaa tila. Toisekseen kulttuurijärjestöille ja aloittaville pienyrittäjille miljöö ja sen ilmapiiri on edellytys toiminnan sisällöllisel-le kehittämiselle. Kolmantena luovien alojen yritykset ha-kevat imagohyötyä sijainnista74. Yhteistä näiden ryhmien tarpeille ovat tilojen kohtuuhintaisuus sekä tilojen muokat-tavuus.

Yhteinen tila, osaamiskeskus tieteen ja taiteen toimijoille edistää vapaan kentän verkostoitu-mista. Luovan talouden kehittämisen yhteydessä on luo-tu hyviä verkostomaisia malleja monialaiselle yritysyhteis-työlle, mutta taiteen ja tieteen parissa on lukuisia toimintoja, joiden soveltaminen elinkeinopoliittisiin tavoitteisiin on hankalaa. Muun muassa kestävän innovoinnin periaatteet (eettisyys, sosiaalisuus, talous ja ympäristö)75 soveltuvat hyvin Tampereen seudulle, jossa yliopisto on yhteiskun-tatieteellisesti painottunut ja monet taiteilijat kiinnostuneet eettisistä ja sosiaalisista kysymyksistä. Monialaisen taiteen ja tieteen keskuksen luominen olisikin luonteva jatko Tam-pereen seudulle tunnustettuna innovaatiokeskusten kehit-täjänä. Maakunta voi edistää hybriditoimijuuden verkostoa synnyttämällä keskuksen, joka törmäyttäisi esimerkiksi apurahatutkijoita ja taiteilijoita sekä eri alojen keksijöitä. Humanistisista ja yhteiskunnallisista lähtökohdista toimiva yhteisö luo myös taloudellisia heijastusvaikutuksia alueel-leen, sillä taiteilijoilla ja tutkijoilla on merkittävä rooli yhteis-kunnallisten havaintojen ja kulttuurimuutosten aktivoijina. Kulttuurisen maakunnan menestystekijänä Pirkanmaalle tulee luoda rakenne, jossa taiteen ja tieteen ammattilaiset sekä keksijät voivat kohdata yhteiskunnallisten innovaa-tioiden luomiseksi. Keskuksen kehittäminen nostetaan esille kärkihanke-ehdotuksessa II.

Eettinen ja mielekäs elinympäristö on alueelli-nen vetovoimatekijä. Ottaen huomioon ympäristöky-symysten ja ilmastonmuutoksen nostamat eettiset tule-vaisuustrendit, tulee kulttuurisen maakunnan luomisessa kiinnittää huomiota eettisen elinympäristön luomiseen. Pirkanmaa voi nostaa kansainvälistä profiiliaan panosta-malla olemassa olevaan kulttuurimiljööseen ja korkeata-soiseen uutta luovaan ympäristötaiteeseen. Tavoitteena tulee olla mielekkään elinympäristön tarjoaminen paikalli-sille ja palvelumuotoillut kulttuuri- ja ympäristökokemukset matkailijoille.

Kuntien kulttuuriympäristöohjelmien laatimista ohjaa Pir-kanmaan ELY-keskus. Pirkanmaan liitossa on puolestaan valmisteilla päivitysinventointi rakennettujen kulttuuriym-päristöjen tilasta, jossa huomioidaan maakunnan moderni rakennusperintö (1940-60 -luku). Samalla kun selvitetään historiallisesti arvokkaita paikallisia rakennus- ja maisema-kohteita, olisi hyvä myös miettiä kuinka ympäristötaide luo tulevaisuutta ja uusia avauksia ympäristökokemukseen. Esimerkiksi Pinsiön sora-alueiden maisemointitarpeesta v. 1986 alkunsa saanut ympäristötaide on hyvä esimerkki maataiteen kansainvälisestä ulottuvuudesta, jonka ympä-rille on ryhdytty Hämeenkyrön, Nokian ja Ylöjärven kuntien yhteistyönä kehittämään uusia, paikallisia kulttuuritapahtu-mia. Myös väliaikaisen, ympäristössä kohdattavan taiteen mahdollisuudet alueen imagotekijänä, kulttuurimatkailun potentiaalina ja elinympäristön merkityksenantajana tulee huomioida.

Prosenttiperiaatteen käyttöönottoon ja taideoh-jelmien laadintaan on syytä kiinnittää huomiota. Taiteen merkitys elinympäristön mielekkyydelle on huomi-oitu muun muassa valtioneuvoston asiakirjoissa, joissa tuodaan esiin kulttuuriympäristöjen lisäksi rakennushank-keiden prosenttiperiaate76. Prosenttiperiaatteen edistämi-nen on myös Taiteen edistämiskeskuksen valtakunnalli-nen painopiste. Prosenttiperiaatteen kansainvälinen malli on tiedetty Suomessa jo lähes sata vuotta, ja viime aikoina yhä useammat kaupungit ovatkin ottaneet mallin käyttöön-sä. Prosenttiperiaatteella tähdätään viihtyisään elinympä-ristöön ja taiteen kohtaamiseen arjessa. Prosenttiperiaa-tetta voidaan noudattaa eri tavoin, mutta yleisimmin on tarkoitus varata rakentamisen, korjaamisen ja ympäristön muokkauksen yhteydessä 0,5 - 2 % määräraha taiteelli-seen yhteistyöhön ja taiteen integroimiseen julkisiin tiloi-hin. Prosenttiperiaate tulee asettaa edellytykseksi julkisen ja yksityisen tahon kumppanuussopimuksissa (ns. public-private -rakentaminen). Esimerkiksi taiteilijoiden työllistä-mistä asiantuntijoina suositellaan huomioitavan kilpailu-tuksia laadittaessa: taidealan ammattilaisia voi työllistää varsinaisten teosten tekemistä edeltävissä suunnittelu-käytännöissä asiantuntijoina ja hankkeen vetäjinä77.

Kaavoituksen yhteydessä luotava taidekaava tai -ohjelma voidaan ulottaa sitomaan myös yksityissektorin rakennus-hankkeita. Työmahdollisuuksia luova taidekaava johtaa muun muassa arkkitehtuurin ja muotoilualan ammattilais-ten kiinnostumiseen maakunnasta. Kyseisillä toimialoilla on todettu olevan selvää aluetaloudellista merkitystä78.

74 Sirviö Petri. ”Viimeiset dinosaurukset ja kaupunkitilan sissit.” Teoksessa: Kartalla - road trip suomalaisiin luoviin keskuksiin 2012. Luova tila -hanke, Turku 2012.75 Hautamäki Antti. Kestävä innovointi. Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä. Sitran raportteja 76. 2008. ; Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Opetusministeriön julkaisuja 2009:30.76 Taidetta arkeen. Ehdotus valtion keinoiksi edistää prosenttiperiaatetta osana julkista rakentamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkai-suja 2013:5. ; Paltila, Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvitys. 2012 ; Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kulttuurin tulevaisuudesta, VNS 4/2010 vp,77 Ks. tarkemmin mm. Art360-hanke: Paikkaansidotun taideteoksen toteuttaminen rakennushankkeen yhteydessä. Taidemaalariliiton teke-mä esitys e-lr 19.4.2011 ; Prosenttitaide antaa virtaa! Varsinais-Suomen taidetoimikunnan julkaisu 2010.78 Vaiste Sanna-Mari. Kulttuurialojen aluetaloudellinen merkitys Suomessa. Pro gradu 2010. Jyväskylän yliopisto Taloustieteiden tiedekun-ta.

37

Kulttuurin ammattilaisia houkutellaan kohtuu-hintaisilla työ- ja asuintiloilla. Yli puolet Suomen taiteilijoista ja luovan alan työläisistä toimii pääkaupun-kiseudulla. Toisaalta asumis- ja työhuonekustannukset Helsingissä ovat kalliimmat kuin muualla Suomessa. Hel-singissä esimerkiksi Myllypuron perinteisen 22 asunnon taiteilijakylän lähettyville kaavoitettiin vuokratontteja 10 taiteilijakodille. Tampereella Taiteilijaseura hallinnoi kol-mea ateljeetaloa, jotka on tarkoitettu pitkäaikaisempaan työskentelyyn seuran jäsenille. Takahuhdin Taidekeskuk-sessa ja Hälläpyöränkadun ateljeetalossa on myös asun-toja kuvataiteilijoille79.

Pirkanmaa on taiteilijoille ja kulttuurialan ammattilaisil-le asumisen ja työskentelyn varteenotettava vaihtoehto hyvien kulkuyhteyksien ansiosta. Pirkanmaan tarjotessa erityisesti luovien alojen ammattilaisille osoitettuja työ- ja asuinhuoneistoja sekä -yhteisöjä, osoittautuu koko maa-kunta kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi vaihtoehdoksi kult-tuurityöläisten harkitessa asuin- ja työkuntaansa.

Tampereella työtilaratkaisuja on haettu jatkuvasti erityises-ti Taiteilijaseuran ja kaupungin yhteistyönä. Taidekeskus Mältinrannan työpajatiloja vuokrataan taiteilijoille työsken-telyä varten. Väliaikaisia työ- ja asuinmahdollisuuksia tai-teilijoille on pyritty tarjoamaan myös residenssitoiminnan puitteissa: maakunnallista yhteistyötä tekemään koottiin CARE-verkosto v. 2008, jonka toiminta on hiipunut koor-dinaation ja puuttuvan rahoituksen takia.

”Taas tuli asiat kuntoon kun törmäsin johtajaan työpaikka-ruokalassa” - virkamiehen suusta kuultua. Miten lounas-paikka voisi edesauttaa kulttuurivirkailijoiden ja vapaan kentän toimijoiden törmäämistä? Minkälaisessa kahvitu-vassa ammattilaiset ja amatöörit voivat jakaa kokemuksi-aan? Mitä jos kerran kuussa kuntalainen voisi hoitaa vi-rastoasioitaan illalla, tavata virkamiehiä ja samalla seurata aulassa tanssiryhmän tai kuoron avoimia harjoituksia? Ja löytäisikö väestökatoa miettivä kuoro uutta virtaa toimin-taansa, jos kuoron omistamaa tilaa vuokrattaisiin musiikin freelancerille tai bändille?

Millä tavalla liikuntahallissa huomioidaan sirkusharrastus ja sen esittämisen mahdollisuudet? Voiko yksityisen sai-raalan odotusaulan yhteyteen rakentaa tilan taidegallerial-le? Voisiko koulun yhteydessä toimia teatteri, joka toimisi iltapäiväkerhona koululaisille ja harjoitustilana teatteriryh-mälle aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin? Onko puistos-sa valmiudet elokuvailloille? Onko kauppakeskus avoin tanssin tila? Kuinka bussiasema tai paikallisjuna voi toimia kulttuuritilana?

79 tampereen-taiteilijaseura.fi ; Vesikansa Esko. Tilaa taiteelle! Katsaus Suomen Taiteilijaseuran ateljeesäätiön historiaan. 2010. ; Kuvatai-teilijoiden työtilat. RT-kortti 94-10819. 2004.

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

38

Maaseutumaisille alueille:

Mikkolan Navetta ry on onnistunut yhdistämään toimintaan Pälkäneen kunnan, Valkeakoski-opiston, yhdistysten, pk-yritysten, yksittäisten kuntalaisten ja sosiaalisen yrityksen verkoston. Tilat sijaitsevat entisessä Luopioisten kunnantalossa (Pytinki) ja pihapiirissä (Navetta) muodostaen maaseudun aktiivisen toimintakeskuksen. Tiloissa järjestettävät tapahtumat, näyttelyt, luennot ja harrastusmahdollisuudet ovat aktivoineet paikkakuntalaisia kehit-tämään lisää tapahtumia ja osallistumaan yhteisön toimintaan omista lähtökohdistaan. Toiminta tähtää kylä- ja työyhteisön elinvoimaisuuden ylläpitoon.

Mikkolan Navetalla sijaitsevat kunnan infokeskus, taidelainaamo ja näyttelytiloja. Yhdistyksille, pk-yrittäjille ja hankkeille on vuokralla työtilaa. Siellä toimii muun muassa sosiaalinen yritys, joka myy siivous- ja ympäristönhoi-topalveluja yrityksille ja kotitalouksille. Tiloissa toimii kansalaisopiston harrastusryhmiä ja paikallisten yrittäjien yhdistys, joka ideoi uusia toimintoja. Tapahtumatoiminta alkoi luennoilla, mutta on laajentunut elokuvanäytäntöi-hin ja pienimuotoiseen etnomusiikkifestivaaliin. Erityisesti yliopistotutkijoiden ja ammattitaiteilijoiden temaattiset luentosarjat ovat koonneet yhteen eri ikäisiä ja -taustaisia kuntalaisia ja vapaa-ajan asukkaita aktiivisten keskus-telujen merkeissä.

Taajaan asutuille keskuksille:

Ikaalisissa sijaitsevan Oman Tuvan tiloissa toimii osuuskunta Kulttuuricampus, jossa työskentelee erilaisia luovien alojen yrittäjiä: ompelijoita, puuseppiä, graafisia suunnittelijoita, kuvataiteilijoita, tanssikoulu sekä hyvinvointi-, koulutus- ja kirjanpitopalvelua. Kulttuuricampuksen jäsenpakettiin kuuluu mahdollisuus vuokrata verstastilaa tai pöytäpaikka tarpeen mukaan. Oma Tupa ry ylläpitää tilaa ja vuokraa tiloja muun muassa kevyen sekä klassisen musiikin konserteille ja taidetapahtumille sekä juhla- ja kokoontumiskäyttöön. Omalla Tuvalla on vuodessa noin 150-200 tapahtumaa.

Kaupungeille:

Milanossa toimiva HangarBicocca on nykytaiteen tila, joka sisältää näyttely- ja tuotantotilojen lisäksi muitakin ihmisten kohtauspaikkoja, kuten ravintolan ja lehtikirjaston. Vanhaan teollisuuskompleksiin sijoittuva HangarBi-cocca on avoinna viitenä päivänä viikossa iltamyöhään saakka (klo 11-24). Keskus tarjoaa maksutonta toimintaa kaiken ikäisille: elokuvafestivaalin, opastettuja kierroksia, kuraattori- ja taiteilijatapaamisia, taidepajoja ja elo-kuvia lapsille sekä säännöllistä koulutustoimintaa oppilaitoksille. Keskuksen sponsorina toimii kansainvälinen rengasalan suuryritys, joka perustelee pitkäaikaista sitoutumistaan ajankohtaiseen taiteeseen yrityskulttuurinsa arvoilla ja halullaan edistää innovaatioita. Samalla he haluavat todistaa sitoutumisensa kaupunkiin ja yhteisön lahjakkuuteen. Sponsorin näkökulmasta kulttuuri, kokeilevuus ja vuoropuhelu eri tieteen- ja taiteenalojen kanssa ovat yhteiskunnan kehityksen kantavia voimia.

Insp

ira

ati

ok

si

Insp

ira

ati

ok

si

Insp

ira

ati

ok

si

39

Taiteilijoiden ja luovan freelancer-luokan työskentelymah-dollisuuksia parantavaksi koetaan edullisten asuntojen ja erillisten työtilojen sijoittaminen esimerkiksi samaan pihapiiriin. Edullinen, ekologinen ja ympäristöä säästävä asumisen tapa kiinnostaa humanistisesti suuntautunutta kulttuuriväestöä. Mallia voi ottaa Uuden Ajan Mummon-mökeistä, joka on uudenlainen, yhteisöllisyyttä korostava asumismuoto. Malli sopii myös kaupungin tiiviisti kaavoi-tetulle omakotialueelle: kiinteistöyhtiömuodossa yhteiselle tontille mahtuu useampi asunto ja yhtiömallissa muun mu-assa työtilat ovat taiteilijayhteisön käytössä. Yhteisöllises-tä pientaloasumisesta lisätietoja: www.mummonmokki.fi

2.2. Tapahtumat ja festivaalit

Taustoittavia ilmiöitä

Tapahtumien moninaiset odotukset kohdistuvat paikalliseen identiteettiin, kulttuuri-imagoon ja aluetalouteen. Tapahtumat ovat monin tavoin hyödylli-siä paikalliselle identiteetille ja aluekehitykselle. Yleisesti ottaen kulttuuritapahtumat luovat ja tukevat alueen sosi-aalista ja kulttuurista pääomaa. Tapahtumiin sisältyvät kulttuuriperinteiden ylläpito ja taiteelliset arvot eivät vält-tämättä aina kohtaa yhteiskunnan tuotto-oletuksia tai ole mitattavissa euro- tai yleisömäärien lukuina.

Tapahtumat hyödyttävätkin erityisesti matkailu- ja majoi-tusyrityksiä, mutta tarjoavat imagoetuja myös muulle elin-keinoelämälle. Toisaalta matkailun ja talouden ehdoilla toimiminen voi heikentää paikallista sitoutumista ja taiteel-lisen sisällön kehittämistä. Tapahtumatalouden vaaroina on nähty yhdenmukaistuminen, jolloin maa on täynnä samankaltaisia tapahtumia. Kulttuuritapahtumien talous edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista ja poliittista tahtoa. Isoja kaupunkeja lukuun ottamatta kunnallinen resursoin-ti tapahtumiin on usein pienimuotoista. Valtionavustus on tärkeä osoitus myös paikallishallinnolle tapahtuman val-takunnallisesta merkittävyydestä, kuin myös säätiöiden rahoitus on välttämätön lisä tapahtuman onnistumisel-le. Esimerkiksi Finland Festivalsin tutkimuksen (v. 2008) mukaan avustukset muodostavat noin kolmanneksen ta-pahtumien taloudesta, omarahoitus muodostuu pääosin lipunmyynnistä ja sponsoreilta. On kuitenkin huomioitava, että samaa rahoitusrakennetta ei voi yleistää kaikkiin ta-

pahtumiin, sillä tapahtumien toimintamallit ja yleisöt ovat erilaisia. Toiset tapahtumat vetävät yleisöä viihdyttävällä ohjelmistolla, kun taas yhdet perustuvat paikalliskulttuu-riseen ja toiset korkeakulttuuriseen sisältöön. Näin ollen ei ole perusteltua yleistää festivaalitoimintaa elinkeinopo-litiikkaan, jossa markkinavoimat mahdollistavat tapahtu-mien sitouttamisen alueeseen. Tämä johtaisi paikallisten tapahtumien kuihtumiseen ja kulttuuritarjonnan keskitty-mistä suuriin keskuksiin80. Toisaalta tapahtumat ovat mah-dollistaneet kulttuuriyrittäjyyttä sekä maailmanlaajuista näkyvyyttä: suomalaiset eukonkanto- ja saappaanheitto-tapahtumat ovat myös levittäytyneet useisiin maihin.

Paikallisia tapahtumakokeiluja ja aktiivisten kansalaisten intoa tulee vahvistaa aina uudel-leen. Kuntaliitokset ovat osin vaikuttaneet siihen, että uu-sia ja pienimuotoisia tapahtumia on syntynyt 2000-luvulla kansalaislähtöisesti paikallista identiteettiä vahvistamaan. Näihin tapahtumien järjestämiseen vaikuttaa kansalaistoi-minnan siirtyminen perinteisen yhdistystoiminnan ulkopuo-lelle. Tapahtumia luodaan pienellä aktiivijoukolla sen het-kisestä kiinnostuksesta, eikä sitä suunnitella kestämään vuodesta toiseen, vaan pikemminkin kokeillaan erilaisia tapahtumakonsepteja, ”tehdään itsellemme” ajatuksella. Tämän tyyppisessä toiminnassa yhdistyksen perustami-nen ei ole oikea ratkaisu, sillä päämäärät ja aatteet eivät välttämättä ole pitkäkestoisia. Vaikka kylä- ja kaupungin-osatapahtumien muoto ja sisältö muuttuisivat joka vuosi, tarvitaan niissä kaikissa kuitenkin tuotannollisia toiminto-ja, järjestysmiehiä ja kahvilanpitäjiä. Vapaan sivistystyön opistot järjestävät nykyisin koulutuksia hygieniapassista ja järjestyksenvalvonnasta pääosin yhdistyksille. Järjestävät tahot kuitenkin vaihtuvat aika ajoin ja neljännen sektorin innostamiseksi tarvitaan myös osaamisen ja tiedon siirtoa tapahtumien suunnittelusta ja velvoitteista. Tähän tarpee-seen on osin vastattu luomalla tapahtumaoppaita, joissa kerrotaan perustietoja tapahtuman suunnittelusta ja lupa-käytännöistä81, mutta aloitteleva toimija ei ole niistä tietoi-nen eikä niitä välttämättä löydä.

Vakiintuneet tapahtumat ammattilaisverkosto-jen ja kansainvälistymisen paikkoina. Vakiintu-neet tapahtumat ovat löytäneet yleisönsä, ja tapahtumat toimivat usein myös ammattilaisten vuosittaisina verkos-toitumisareenoina, joten niiden taloudelliselle tukemiselle on vahvat perusteet. Vakiintuneiden tapahtumien yhtey-dessä järjestetään jo nykyisin taiteenalakohtaisia työpajo-ja ja mestarikursseja, ja ne ovat merkittäviä ammattiosaa-misen ja -identiteetin täydentäjiä. Pirkanmaan festivaalit eri taiteen alojen kohtauspaikkana, Tampere-talo merkit-tävänä kongressikeskuksena ja maakunnan korkeakoulut koulutusorganisaationa muodostavat osaavan klusterin, joka voisi kehittää kansainvälisesti kiinnostavaa lyhytkou-lutusta tapahtumien yhteyteen. Kulttuuritapahtumien lyhyt-

80 Ilmonen Kari, Luoto Ilkka, Rosenqvist Olli. Maaseutumaisen kulttuuritapahtuman olemus, kehitys ja menestys - Kymmenen kehityskerto-musta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta-Seelannista. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 4/2010.81 Tapahtumaoppaita esim. Tampereen tapahtumatoimisto http://tapahtumatoimisto.com/fi/tapahtumajarjestajan-opas ; Pirkanmaan festi-vaalit http://www.pirfest.fi/festivaalityon-tietopankki-2/ ; Etelä-Pohjanmaan liitto http://etelapohjanmaa.fi/kulttuuri/?page_id=293&lang=fi

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

40

koulutuksen kehittäminen kansainvälisesti kiinnostavaksi koulutustarjonnaksi ja niiden tuotteistaminen olisi uusi avaus Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteeseen tehdä Suomesta maailman johtavia koulutustalouksia82. Samalla maakunnalla on mahdollisuus nostaa kansainvälistä kult-tuurimaakuntaimagoa.

Supistuvan julkistalouden näkökulmasta on pohdittu myös, miten uusia, taiteellisesti laadukkaita tapahtumia voitaisiin tukea, ja edesauttaa kulttuuriyrittäjyyden mahdollisuuksia. Yhtenä mahdollisuutena on etsiä uusia avauksia, jotka synnyttävät paikallisia tai valtakunnallisia toimintatapojen muutoksia. Resonanssi on Pirkanmaalla vuodesta 2010 alkaen järjestetty seminaari, jossa musiikki-, ääni- ja elo-kuva-ammattilaiset tapaavat. Vastaavaa ristiinpölytystä on hyvä edistää myös muilla aloilla kutsumalla eri tapah-tumien seminaareihin toisen taidealan osaamista - Mitä ideoita arkkitehdit saisivat teatteritaiteen osallistamisen keinoista? Hyödyttäisikö kuvataitelijoita oppia elokuvan tekijöiltä pitchaustaitoja? Minkälaisia kävijäkokemuksia museoammattilaiset keksivät pelikehittäjien ajatuksista?

Kansainvälistä imagoa Pirkanmaan tarinaosaa-misen ja kuvataiteen vahvistamisella. Pirkanmaal-la festivaalien verkostoituminen ja yhteistyön kehittäminen on tuottanut tutkittua tietoa siitä, kuinka kulttuuritapahtu-milla on merkittävä vaikutus alueen vetovoimaisuuteen ja välillisesti maakunnan elinkeinopolitiikkaan. Näiden luku-jen83 valossa on kannattavaa tukea muidenkin pitkäikäi-syyttä tavoittelevien tapahtumien syntymistä ja elinmah-dollisuuksia. Valtaosa olemassa olevista festivaaleista on yleisölle suunnattuja musiikkialan ja esittävän taiteen tapahtumia, mutta Pirkanmaan vahva tarinaosaaminen ja Tampereen imago nykytaiteen saralla puoltaa kahden uu-den suuremman kokoluokan festivaalin kehittämistä.

Luodaan Script Tampere -tapahtuma.

Tarinan ja käsikirjoittamisen merkitys on viime aikoina noussut tietoisuuteen entistä voimakkaammin monilla eri aloilla. Festivaalimaakuntana Pirkanmaalle sopisi tämän tyyppinen ammattilaistapahtuma monipuolisen toimija-kentän ja vahvan tarinaosaamisen nimissä. Pirkanmaalla on perinteitä ja nykyosaamista tarinoiden välittämisessä, ja tahojen yhteistyömahdollisuudet asiassa on syytä kar-toittaa:

vahva kirjallinen kulttuuri (kirjailijoiden lisäksi mm. • Tampereen yliopisto, Oriveden Opisto, Viita-aka-temia, Pukstaavi, Vanhan kirjallisuuden päivät, Pentinkulman päivät, Annikin runofestivaali, jne.) merkittävä teatteriperinne (mm. lukuisat am-• mattilaisteatterit, tehdasyhdyskuntien perintönä vahva maakunnallinen harrastajakenttä, paikal-lishistoriaa tai suomalaista identiteettiä työstävät käsikirjoittajat, Tampereen teatterikesä, Murros ja Mukamas -festivaalit, Tampereen yliopiston CMT-yksikkö ja TAMKin teatteri- ja tapahtumien av-suunnittelukoulutus, jne.)Yleisradion draamatuotanto sekä TAMKin elo-tv • -koulutus (Mediapolis) Elokuva-alan toimijoista mm. yhteisöllisyyteen ja • uudenlaisiin levityskanaviin perustuva indie-tuo-tanto, lyhytelokuviin keskittyvä Film Festival, ku-vataiteilijoiden mediataidetuotannot

Pohjoismaista puuttuu käsikirjoittamisen tapahtuma, joten Pirkanmaa voisi olla aloitteellinen pohjoismaisen yhteis-työn käynnistämiseksi. Av-alan ja kulttuurialan yhdistävä tapahtuma olisi myös linjassa Euroopan Unionin kaudelle 2014-2020 hahmotteleman Luova Eurooppa -ohjelman kanssa, johon on tarkoitus yhdistää yhdeksi ohjelmaksi entiset Kulttuuri- sekä av-alan Media- ja Media Mundus -ohjelmat. Käsikirjoittamistapahtuma voisi vuorovuosin keskittyä vaikkapa elokuvaan ja tv-tuotantoihin, teatteriin sekä pelialaan. Käsikirjoitusosaaminen ja sen koulutuksen laajentaminen peli- ja elokuva-alan uudenlaisiin sisältöihin mahdollistaa kokemusten välittämisen myös muilla kuin perinteisellä draaman alueellaan. Kirjoittajan yksinäinen luomistyö tarvitsee kontaktoitumistilaisuuksia, tapahtuman luomaa yhteisöllisyyttä, mutta ennen kaikkea uusia oppe-ja ja näkökulman tarkastelua. Mallia voi ottaa Lontoossa järjestettävästä London Screenwriters' Festivalista. Moni-

82 Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset. Valtioneuvoston periaatepäätös. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:1183 Vuonna 2011 pelkästään 23 festivaalia tuottivat Pirkanmaalle yli 35 miljoonaa euroa, joista 58% maakunnan ulkopuolelta. Festivaalikävi-jöitä tulee kaikista maakunnista ja myös ulkomailta, mutta tapahtumilla on merkittävä vaikutus nimenomaan alueelliseen kulttuurin saatavuu-teen: noin 63% kävijöistä on Pirkanmaalta. Pirkanmaan ulkopuolelta tulleista kävijöistä 85% tulee paikalle nimenomaan festivaalin vuoksi. Lähde: Pirkanmaan festivaalit ry. Kävijäkyselytutkimus 2011.

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

41

puolinen ohjelma sisältää paneelikeskusteluja, luentoja, pikapitsausta, käsikirjoitusklinikoita, verkostoitumistilai-suuksia ja oheistapahtumia84.

Uusi Contemporary Tampere -kuvataidefesti-vaali edistäisi visuaalisen kulttuurin kansainvä-lisyyttä. Pirkanmaalla on kaksi vahvaa kuvataidekau-punkia. Mänttä-Vilppula tunnetaan kuvataidekaupunkina erityisesti yksityisen Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelman ja yhdistysvetoisen Mäntän kuvataideviikot -tapahtuman ansiosta. Mäntän kuvataideimago saa vah-vistusta uudesta museosta, joka valmistuu 2014.

Tampereella on Suomen laajimpiin kuuluva taidekokoelma (Taidemuseo) ja Suomen kansainvälisin taidekokoelma (Sara Hildénin taidemuseo), jotka edellyttävät laajempia esittelytiloja. Tampere on aiemmin ollut valtakunnallinen edelläkävijä kuvataiteen saralla, kun kaupunkiin perus-tettiin viime vuosisadalla maan ensimmäinen kunnallinen kuvaamataidetoimikunta 1953 ja Suomen ensimmäinen nykytaiteen museo 1966. Myös alan koulutuksessa Tam-pere on ollut ensimmäisten joukossa: lasten ja nuorten ku-vataidekoulu perustettiin 1982 ja kuvataiteen ja viestinnän yhteistyöstä ammentava koulutus aloitti 1991. Tämä on johtanut vuosien saatossa kuvataiteilijoiden aktiivisuuteen keskuskaupungissa aina ruohonjuuritason toiminnasta valtakunnallisiin palkintoihin. Pirkanmaan Festivaaleihin kuuluu nykyisin kolme kuvataidetapahtumaa: Mäntän ku-vataideviikot kokoaa vuosittain suomalaisen nykytaide-katsauksen, Pirkanmaan Triennaali näyttää joka kolmas vuosi maakunnan kuvataiteilijoiden teoksia ja Backlight -valokuvatapahtuma esittelee kansainvälisiä taiteilijoita ja teoksia joka kolmas vuosi. Visuaalisten alojen tapahtumia on myös useita muita, kuten Tampereen Arkkitehtuuriviik-ko ja Design On Tampere.

Maakunnan asemaa visuaalisen kulttuurin saralla nostai-si laadukas, kansainvälinen kuvataidefestivaali, jonka ta-pahtumaluonne palvelisi alueen taiteilijoita, amatöörejä ja visuaalisen alan ammattilaisia kokoamalla heidät yhteen.

84 Läänintaiteilija Tuija Halttusen matkaraportti London Screenwriters' Festival 2011.

Uusi nykytaidefestivaali voitaisiin synnyttää jo olemassa olevien tamperelaisten tapahtumien luomien käytäntöjen katto-organisaatioksi, jossa vuorovuosin keskityttäisiin eri visuaalisen alan puoliin.

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

42

2.3. Yhteistyö

Taustoittavia ilmiöitä

Yhteistyön edellytyksenä on toimiva koordinaa-tio. Kulttuuriyhteistyötä tehdään Pirkanmaalla jo nykyisin hyvin paljon. Kunnista esimerkiksi Akaa ja Valkeakoski ovat olleet aktiivisesti edistämässä yhteistyötään. Myös Lempäälällä ja Vesilahdella oli yhteinen kulttuurikoordi-naattori. Ylöjärvellä on puolestaan laadittu yhteistyöstä kumppanuussopimuksia kolmannen sektorin kanssa. Sas-tamalassa yhteistyötahojen kanssa käydään läpi muun muassa kulttuurin toimenpideohjelmaan liittyviä hankkei-ta. Oriveden kulttuuritapahtumat tunnetaan yhteistyöor-ganisaation nimellä Oriveden Suvi, kun taas Art Festivoa järjestetään maakuntarajoja ylittäen Parkanon, Kihniön ja Kankaanpään välisenä yhteistyönä. Pirkanmaan kym-menet festivaalit ovat kehittäneet toimintaansa verkostoi-tumalla ja taiteen aluekeskukset ovat tehneet keskinäistä yhteistyötä maakunnallisen saavutettavuuden lisäämisek-si. Myös monialainen yhteistyö on lisääntynyt viime vuosi-na, kun kulttuurirahoitusta on ohjattu taiteen soveltavaan käyttöön sosiaali- ja terveyssektorin tarpeisiin. Eri sekto-reiden ja toimialojen yhteistyötä edellytetään tulevaisuu-dessa entistä enemmän. Yhteistyön katsotaan säästävän kustannuksia pitkällä tähtäimellä, mutta lyhyen välin tar-kastelussa juuri toiminnan edellytykset tuottavat pään-vaivaa: kulttuuritoiminta on niukasti resursoitu ja aika- tai henkilöstöresursseja yhteistyön kehittämiseen ei löydy. Tavoitteellinen yhteistyö ja verkostojen hallinta vaativat kuitenkin aina koordinaattorin, joka kantaa vastuu koolle kutsumisesta, tiedottamisesta, sekä yhteisten päämäärien eteenpäin viemisestä.

Klusterit kohtaamisen paikkoina. Aluekehittämi-seen on 2000-luvulla noussut tärkeäksi seikaksi luoda it-seuudistumisen edellytyksiä, joiden ytimessä ovat muun muassa oppivat kehittäjäverkostot ja luovat toimintaym-päristöt. Pyrkimys epämuodollisiin toimintatapoihin ja verkostoihin - yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja pienten ryhmien - on nähty olevan alueellisen kilpailukyvyn voi-mavara85. Erilaiset yhteenliittymät koetaan hyödyllisinä ra-kenteina, sillä niissä voidaan keskittää osa perustehtävistä ja tavoitella synergiahyötyjä. Kulttuuritoiminnan eri puolia törmäyttävät klusterit nähdään myös kansainvälistymisen mahdollistajina. Erityisesti luovan talouden keskusteluis-sa nousee esille hybridisten toimintamallien tarpeet, jotta kulttuurin pienyrittäjät voisivat konseptoida toimintaansa ja kilpailla siten isommillakin markkinoilla. Avoin Tampere -ohjelman puitteissa luovan toimialan klustereita on tuettu muun muassa kahdella ICT- ja media-alan osaamiskes-kittymällä (Uusi Tehdas ja Mediapolis), joista kummasta-kin odotetaan kansainvälisiä, huippuluokan innovaatioita ja menestyvää liiketoimintaa. Peli- ja ICT-alalla toimivat

”start up”-yrityshautomot ovat yleinen esimerkki luovan toimialan ryppäistä ja rahoittajia kiinnostavasta liiketalo-udellisesta potentiaalista, jota ei kuitenkaan sellaisenaan voi monistaa arvopohjaltaan erilaiseen taidetyöhön. Sisäl-tö- ja yksilölähtöiset taiteilijat ja taiteilijaryhmät hakeutu-vat yleisesti produktiokohtaiseen yhteistyöhön ja toimivat usein kollektiiveissa ja osuuskunnissa. Pirkanmaa tarvit-see myös kulttuuripoliittisen lähtökohdan omaavia kluste-reita, horisontaalisia verkostoja, joka tuottaa sosiaalista ja kulttuurista pääomaa aluekehitykseen. Ajatus yhteis-työklusterin vahvistamisesta nousee esille osana kär-kihanke-ehdotusta II.

Public-private-people -malli huomioi kumppa-nuuksien ohella käyttäjädemokratiaa. Globalisaa-tion edistämät rakenneuudistukset ovat siirtäneet kehitystä hierarkisesta toiminnasta verkostojen ja kumppanuuksien maailmaan, jossa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori lo-mittuvat ja niiden toimirajat hämärtyvät. Julkisen sektorin rakenteiden keventämiselle ja kustannusten karsimiselle on etsitty vaihtoehtoisia kumppanuuksia ja pyritty löytä-mään lakisääteisen valvonnan ja palvelutuottamisen rajo-ja: viime vuosikymmeninä erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kesken on luotu ns. public-private -sopimuksia. Julkisyhteisöjen avoimien ja yksityisten liikesalaisuuksi-en yhdistämisessä on nähty syntyvän demokratiavajetta. Tähän on etsitty ratkaisuja erinäisistä verkosto- ja käyttä-jädemokratian malleista: public-private-people -kumppa-nuusmallissa Wisa Majamaa on nostanut esiin proaktiivis-ta asiakas- tai kansalaisnäkökulmaa.

On myös ennakoitu, että uusilla rajapinnoilla tapahtuva toi-minta lisää muun muassa koordinaation tarvetta, jolla mo-nimutkaisia verkostoja ja kumppanuuksia hallinnoidaan ja pidetään yllä. Käytännössä julkisen, yksityisen ja/tai kol-mannen sektorin pitkäaikaiset kumppanuussopimukset edistävät luottamusta ja niiden odotetaan vähentävän ver-kostoitumisen kustannuksia ajan myötä86.

85 Sotarauta Markku, Karppi Ilari. Aluekehittäminen ja alueellisen muutoksen hallinta [artikkeli perustuu aiemmin julkaistuun teokseen: Karp-pi Ilari, Sinervo Lotta-Maria (toim.). Governance: Uuden hallintatavan jäsentyminen. Tampereen Yliopisto, Hallintotieteiden keskus. 2009]86 Anttiroiko Ari-Veikko. Hallintainnovaatiot - Hallintateoreettinen näkökulma kaupunkien palvelujen organisoinnin, omistajuuden ja rahoituk-sen uudistamiseen. Tampereen yliopisto. Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö. SENTE-julkaisu 33/2010

43

Eri-ikäisten vuorovaikutusta hallinnonalojen yhteistyöllä:

Kangasalla kehitettiin lasten ja vanhusten välistä vuorovaikutusta ”Kotiseutuni Kangasala - eväsretki kulttuuriin” -hankkeella Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana. Kulttuuri-palveluiden saavutettavuutta lisäävä hanke oli osa Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoit-tamaa ja Jyväskylän yliopiston koordinoimaa Kuulto-toimintakokeilua vuosina 2012-13. Tavoitteena oli vahvistaa kotiseutuidentiteettiä, lisätä kulttuurin monimuotoisuutta ja luoda uusia yhteistoimintamalleja kohderyhmien välille. Toimintakokeilu tarjosi mahdollisuuden kehittää yhteistoimintamallia, joka edistää yhteisöllisyyttä, sukupolvien kohtaamista sekä tiedon ja kulttuurin siirtoa.

Pääosa toiminnasta tapahtui päiväkodeissa ja ikäihmisten päiväkeskuksissa. Hankkeessa järjestettiin taidetoimintakoulutusta ikäihmisten ohjaajille, lasten parissa toimiville ja hank-keen kaikille toimijoille. Koulutuksen myötä päiväkeskuksien ohjaajat saivat valmiuksia eri taidemenetelmien käyttöön. Kouluttajina olivat taidealan ammattilaiset (kuvataiteilija, kuva-taide- sekä draamakasvatuksen opettaja).

Tavoitteena oli vahvistaa kangasalalaista kotiseutuidentiteettiä. Kohderyhmiltä kerättiin tarinoita paikalliskulttuurista tarinankerronnan avulla. Ikäihmiset kertoivat omiin kokemuk-siinsa pohjautuvia tarinoita, joista lapset loivat omia rinnakkaistarinoitaan sadutusmenetel-mällä. Toiminnallisilla menetelmillä tuettiin itseilmaisua, muun muassa ikäihmisten kanssa maalattiin muistoja eri teemoista ja lapset käsittelivät ikäihmisten tarinoita mm. kuvataiteen ja varjoteatterin keinoin. Muistorasiatyöskentelyn myötä vanhusten henkilöhistoria tuli yk-silöllisesti kuulluiksi. Kehitteillä oleva Tarinapankki on hankkeen konkreettinen tuote, johon jatkossa tallennetaan kerätyt ja uudet tarinat, äänitteet ja kerätty kuvamateriaali.

Toimintakokeilun kautta syntyi kunnan hallinnonalojen yhteistyötä. Hankkeessa toimivat ihmiset tutustuivat toisiinsa hyvin ja yhteistyötä oli paljon, mikä antoi valmiudet jatkaa raja-aitojen ylittämistä hankkeen loputtua. Huolta herätti kuitenkin koordinoinnin sujuvuus hank-keen loputtua, sillä yhteistoiminta vaatii aktiivista tiedottamista, suunnittelua ja järjestelyä. Tärkeää onkin, että esimiesten tulee olla tarkkaan tietoisia toiminnasta kokonaisuudes-saan, ja heillä tulisi olla myönteinen asenne ja halu sitouttaa henkilökuntaansa. Henkilö-kunta tarvitsee esimiehen tuen taakseen, jotta he puolestaan sitoutuvat toimintaan. Kaiken uuden aloittaminen työllistää henkilökuntaa aluksi enemmän kuin jo tutuksi käyneet arjen rutiinit. Mielenkiinto uutta kohtaan säilyy, kun toimintaa ei ole suunniteltu liian tiiviiksi. Kan-gasalla nähdään, että yhteistyö juuri eri hallinnonalojen kanssa on kunnan kulttuuripalve-lujen kehittämisen avain. Eri ikäryhmät tulisi saattaa yhteen ja näin kehittää sukupolvien välistä toimintaa. Kulttuuritoiminta eri muodoissaan on mitä parhain yhdistäjä. Hankkeen yhteistyötahoina Kangasalla olivat kunnan kulttuuripalvelut, vanhustyö ja varhaiskasvatus sekä Kangasala-Opisto ja paikalliset kulttuuriyhdistykset.

Insp

ira

ati

ok

si

44

Tarkastellaan jo olemassa olevia tiloja asiakas- ja käyt-• täjälähtöisesti. Mahdollistetaan kulttuuritoimijoiden ja viranomaisten kohtaamisia tarkastelemalla aukioloai-koja (esim. virastoilla tulisi olla ainakin yksi säännölli-nen ilta-aika kuukausittain, jolloin vapaaehtoistoimijat saavat neuvontaa) tai tapaamispaikkoja (hankeneu-voja tavattavissa esim. kirjastossa, joka auki iltaisin). Toimenpide on toteutettavissa kuntaorganisaatioissa mutta myös yksityisten laitosten piirissä.

Tuetaan rakennusperintöämme muokkaamalla niitä • kulttuurin käyttöön ja mahdollistamaan kaupunginosi-en ja kylien yhteisöllisyyttä. Panostetaan matalankyn-nyksen tiloihin, jotka saattavat yhteen ammattilaisia ja amatöörejä ja tarjoavat kohtaamisia niin kansalais-lähtöiselle arjen kulttuurille kuin taiteen ajankohtaisille ilmiöillekin. Huomioidaan tilojen muokkaamisessa tar-koituksenmukaisuus ottamalla paikallinen yhteisö ja käyttäjät mukaan jo esisuunnitteluvaiheessa. Vastuu toimenpiteistä on kunnilla.

Huomioidaan julkisten ja puolijulkisten rakennusten • suunnittelussa (koulut, sairaalat, virastot, liikuntahallit, kauppakeskukset) mahdollisuudet kulttuuritoimintojen kannalta. Vastuu toimenpiteistä on kunnilla sekä kou-lu- ja liikuntapaikkarakentamisen osalta myös Alue-hallintovirastolla (AVI).

Ohjataan seutukuntia taidekaavan tai -ohjelman laati-• miseen. Luonteva vastuutaho Pirkanmaan liitto ja Tai-teen edistämiskeskus.

Kaavoitetaan työhuone-ateljeetaloja ja luovien alojen • yhteisöjä parantamaan työskentelyedellytyksiä ja li-säämään yhteistyötä. Kannustetaan hybriditoimijuutta ja seudullisia yhteistyöverkostoja. Luontevasti toimen-pidettä edistää kaavoittajaviranomainen, Pirkanmaan liitto ja kunnat.

Kehitetään elinympäristöä lisäämällä taidekohtaami-• sia ja edellytetään prosenttiperiaatteen huomioimista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimuk-sissa. Luonteva vastuutaho Taiteen edistämiskeskus.

Sisällytetään kulttuuriympäristöohjelmiin ympäristö-• taide. Kehitetään maakunnallinen ympäristötaidereitti (esim. Pinsiö-Tampere-Orivesi-Mänttä). Toimenpide tulisi suunnitella laajana kuntayhteistyönä, luonteva käynnistäjätaho on Pirkanmaan liitto ja Taiteen edis-tämiskeskus.

Tuetaan kansalaislähtöisiä tapahtumakokeiluja akti-• voimalla ja opastamalla kolmatta ja neljättä sektoria tapahtumajärjestäjinä. Tarvitaan sekä kursseja että yleisiä tuotanto-oppaita. Koulutusjärjestäjänä luon-nollinen vastuutaho on vapaan sivistystyön laitokset. Alueellisen oppaan kehittämisessä luonnollinen vas-tuutaho on Pirkanmaan liitto.

Panostetaan vakiintuneiden kulttuuritapahtumien kan-• sainvälisyyteen kehittämällä lyhytkoulutusta ja sen tuotteistamista kansainvälisesti kiinnostavaksi koulu-tukseksi. Luonteva yhteistyöklusteri Pirkanmaan fes-tivaalit, korkeakoulut ja Tampere-talo.

Ohjataan rahoitusta sektorirajoja ylittävän yhteistyön • edistämiseen: kehitetään seutukunnallisia kulttuurin toimintamalleja ja toimeenpannaan eri kulttuurialojen yhteisproduktioita. Vastuutahona kunnat ja seutukun-nat.

Parannetaan paikallista tiedottamista järjestämällä • säännöllisiä, kaikille toimijoille avoimia tapaamisia, joissa on mahdollista päivittää kulttuuritiedot ja ver-kostoitua. Kehitetään aktiivista yhteistiedottamista. Vastuu toimenpiteistä on kunnilla.

Lisätään paikallista yhteistyötä tukemalla yhdistyksiä • koollekutsujatahoina. Suunnitellaan paikallisia tavoit-teita yhdessä kansalaissektorin toimijoiden kanssa. Luonteva vastuu on kunnilla.

2.4. Keinovalikoimaa kohtaamisen luomiselle ja vahvistamiselle

45

Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman kolmantena kehittämis-linjana on lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta osallisuutta lujittavin toimenpitein. Maakuntaan on luotava monipuoli-sia mahdollisuuksia osallistua kulttuurielämään. Yleisesti on siirrytty ”passiivisista massoista” aktiiviseen ja yksilöl-liseen kansalaisuuteen: nykyihmiset ovat motivoituneita toteuttamaan itseään ja kiinnostuneita henkilökohtaisesta kehittymisestään. Ammattilaisten ja harrastajien yhdessä tekeminen mahdollistaa kulttuurin hiljaisen tiedon siirty-mistä myös yhteiskunnan muille aloille, samalla kulttuurin pariin voi avautua uusia käytäntöjä ja toimintatapoja. Kult-tuurin tulee mahdollistaa mukaantuleminen myös heille, joille osallistuminen yhteiskuntaan on syystä tai toisesta hankalaa. Kulttuuriosallisuus tuo elämään sisältöä, iloa ja hyvinvointia.

3.1. Glokaali toimintaympäristö

Taustoittavia ilmiöitä

Maailmankansalaisuus ja lähidemokratia nouse-vat seuraavan vuosikymmenen keskiöön. Kulttuu-ritoimijuuden painopisteet näyttävät muuttuvan kunnilta enemmän valtioille, maakuntaliitoille, yksityiselle ja kol-mannelle sektorille. Tämä liittyy meneillään olevaan kes-kittämiskehitykseen, kun hajautettua aluerakennetta ollaan siirtämässä kaupunkien ja seutujen yhteenliittymiin. Tätä

vaihetta, joka ajoittuu noin vuosille 2010-2030, on kutsuttu Metropolivaltioksi. On ennakoitu, että tätä kehitystä seu-raa painopisteen muuttuminen maailmankansalaisuuden ja lähidemokratian muodostamaan hybriditoimijuuteen ja uusheimoihin. ”Glokaali maaseutu” -vaihetta ennakoi-daan ajanjaksolle 2020-2035. Merkityksellistä globaalin ja lokaalin yhdistävässä toimintaympäristössä ovat samalla maailmanlaajuiset verkostot sekä kylien ja kaupunginosi-en lähidemokratia87. Tähän kehitysnäkymään reagoiminen on käsillä olevan kulttuurisuunnitelman tähtäimessä.

Glokaaleja verkostoja syntyy kun maahanmuut-tajat pääsevät mukaan pirkanmaalaiseen yh-teiskuntaan ja voivat siten toimia yhdistävänä voimana. Tampere on ollut jo pitkään Suomen halutuin asuinkaupunki. Toisaalta vastakaupungistuminen on nähty ekologisuutta painottavien kansalaisten kasvavana virta-uksena. Voidaan kysyä, mitä tarjottavaa kylillä on kaupun-kikeskustoista maaseutumaisemmille alueille muuttaville tulevaisuuden kuluttajaryhmille88, ja kuinka näiden uus-maalaisten tarpeet kohtaavat paikallisväestön kulttuurin. Toisaalta kansainvälistyminen tuottaa maakuntaan erilai-sia, monikulttuurisia identiteettejä. On pohdittava, millä tavoin kansainväliset osaajat sitoutuvat pirkanmaalaisuu-teen, ja miten he voivat toteuttaa omaa identiteettiään alu-eellisessa kulttuurissa.

3. Osallisuus tuottaa saavutettavuutta ja tasa-arvoisuutta

87 Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevaisuus -selontekoa varten. Opetusministeriön julkaisuja 2009:58.

Osallisuus

Glokaali toimintaympäristö

Oma- ja vapaaehtoisuus, kulttuuriharrastaminen

Kulttuurin näkyvyys

46

Kulttuuriosallisuus kehittää paikallista identiteettiä. Muut-tajat tarvitsevat paikallisia kohtaamisia ja tukea yhteisöön liittymiselle. Niin maassa muuttajien kuin maahanmuutta-jienkin kytkeytymistä Pirkanmaahan voidaan auttaa mo-nipaikkaisen identiteetin tukemisella ja paikalliskulttuurin uusilla, yhteisöllisyyttä lisäävillä tulkinnoilla. Myös synty-peräisten asukkaiden osallisuutta on kehitettävä ja kiinni-tettävä huomio uusyhteisöllisyyteen.

Monipaikkainen identiteetti pirkanmaalaisen yhteisöllisyyden voimavaraksi. Eräs modernin pro-jektin89 piirre on ollut rakentaa yhtenäistä identiteettiä. Erityisesti se on ollut kansakunnan muodostamista, mutta näkyy edelleen muun muassa EU-tasolla eurooppalaisen identiteetin luomisena. Yhtenäiskulttuurin voimin on usein rakennettu myös paikallista identiteettiä ja onkin huomattu, että eurooppalaisuus ja kansallisuus perustuvat paikallis-identiteetille. Ihmisen kokoisia, paikallisesti hahmotettavia yhteisöjä muodostuu kyliin, kaupunginosiin ja lähiöihin. On kuitenkin tiedostettava, että paikallisen yhteisöidentiteetin luomispyrkimys voi helposti sulkea osan ihmisen persoo-nasta sen ulkopuolelle.

Identiteettikysymystä on mietitty luonnollisesti myös aluekehitystyössä: Aulis Aarnio totesi selvityksessään Pirkanmaan olevan maakuntana nuori, jossa vaikuttavat edelleen historialliset alue- ja hallintojaot. Maakunnas-sa painottuvat edelleen vahvasti satakuntalaisten ja hä-mäläisten kulttuuriperinnöt, mihin muuttoliike synnyttää uusia ulottuvuuksia90. Voidaan aiheellisesti väittää, että pirkanmaalainen identiteetti on muodostunut ajan myötä saaden länsisuomalaisuuteensa vaikutteita ruotsalaises-ta, venäläisestä, skottilaisesta ja monesta muusta kansal-lisuudesta. Onkin syytä kysyä, millaiseen alueellisuuteen perustuvan yhteisöidentiteetin rakentaminen on oleellista nyky-yhteiskunnassa? Kenties identiteettiään alati vaihta-va ja eri yhteisöihin identifioituva toimija tulee huomioida laajemmasta näkökulmasta.

Ihmiset ja ilmiöt liikkuvat ajasta ja paikasta piittaamatta. Kulttuurit monikulttuuristuvat ja sekoittuvat. Uutta tämä ei ole, onhan esimerkiksi siirtokarjalaisuus tuonut Pir-kanmaan hämäläiseen paikalliskulttuuriin oman, vahvan vivahteensa. Mutta nykymaailmassa kulttuurivaikutteet siirtyvät yhä nopeammin ja globaalimmin91. Nykyihmisellä on monia identiteettejä ja merkityksellisiä paikkoja, joihin he identifioituvat. Relevantti käsite onkin monipaikkaisuus, josta syntyy uudenlaisia paikallisidentiteettejä ja yhteisöl-lisiä rooleja. Monipaikkaisuutta leimaa liikkuminen paik-kojen välillä, ja se voi liittyä asumiseen, työhön, vapaa-aikaan tai sosiaalisiin suhteisiin. Suurin monipaikkaisten ryhmä suomalaisissa ovat ihmiset, jotka kokevat olevansa

sekä maalaisia että kaupunkilaisia92. Mobiili toimijuus ei ole uhka paikallisidentiteetille ja -kulttuurille, vaan hedel-mällinen vuorovaikutustilanne, joka synnyttää uusia mah-dollisuuksia tuottaa mielekästä elämää maakuntaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on viime vuosikymmeninä lisääntynyt residenssitoiminta, jossa taiteilijat saavat ja tuovat uusia virikkeitä ja samalla hyödyttävät paikallisyhteisöjä.

Havainnollistavia esimerkkejä monipaikkaisuudesta on helppo luetella: töölöläinen vapaa-ajan asukas Ruovedel-lä, kotkalainen opiskelija Orivedellä, kihniöläinen työntekijä Lontoossa, iranilainen maahanmuuttaja Mänttä-Vilppulas-sa, intialainen opiskelija Hervannassa, avioerolapsen koti vanhempien luona Pirkkalassa ja Vantaalla, siurolainen insinööri Shanghaissa. Identiteetti ei siis enää kytkeydy yhteen asuinpaikkaan93. Nykyaikana yhteisö ja identiteetti eivät myöskään enää rajoitu fyysiseen elinpiiriin, vaan uu-sia ulottuvuuksia löydämme maailmaa yhdistävästä tieto-verkosta94. Kotisohvaltamme olemme läsnä virtuaalisissa yhteisöissämme toteuttaen ammatti- tai harrasteidentiteet-tiämme maailmanlaajuisissa heimoissa. Kuitenkin tämän teknologiavälitteisen kohtaamisen on nähty johtavan kult-tuurimuutokseen, jossa vuorovaikutus erilailla ajattelevien ryhmien kesken heikkenee.

Pirkanmaalaisuuden, monipaikkaisen identiteetin metsäs-tys voi olla siis myös vapaaehtoista ja virtuaalista, eikä sen tarvitse olla sidottu fyysiseen asuinpaikkaan. Alueellisel-la kulttuurilla on ohjaava rooli, jolla kehitetään yhteiselon mahdollisuuksia, edesautetaan yhteisöllisen identiteetin muotoutumista ja tuetaan monipaikkaisten yksilöiden pai-kallista kohtaamista. Muuttajien integrointi paikalliskulttuu-riin tulisi nähdä monipaikkaisen identiteetin viitekehykses-sä.

88 Yhdeksän kuluttajaryhmää ovat: wlan-vaeltajat, tyylikkäät hidastajat, luomu-urbaanit, ekoturistit, hitaat kohtuullistajat, agrieläkeläiset, etnomaalaiset, maalla harrastajat ja hiilineutraalikot. Ks. Hienonen Kati. Maaseutu tulevaisuuden merkitysyhteiskunnassa. Trendianalyysi. Sitran selvityksiä 52. Sitra 2011.89 Niin sanottu ”modernin projekti” viittaa edistysuskoon. Modernisaatiota pidetään poliittisesti, sosiologisesti ja filosofisesti ristiriitaisena projektina: kritiikkiä on esitetty muun muassa talouskasvun rajoista, ekologisista uhista sekä yksilöiden vieraantumisesta. 90 Aarnio Aulis. Identiteettiä etsimässä. Pirkanmaan kulttuuriselvitys. Pirkanmaan liitto 1999.91 Ruotsala Helena. Kaksi kukkaroa ja kaksi kelloa. Sananjalka 53. 2011.92 Haukkala Teresa (toim.) Monipaikkaisuus – ilmiö ja tulevaisuus. 201193 Hienonen Kati. Maaseutu tulevaisuuden merkitysyhteiskunnassa - Trendianalyysi. 201194 Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevaisuus -selontekoa varten. Opetusministeriön julkaisuja 2009:58.

47

Nettimaailma toimii glokaalin toimintaympäristön alusta-na, mutta yhteisöpalvelimilta ei helpolla löydy Pirkanmaan kulttuuria. Esimerkiksi kulttuuriperintöön liittyviä videoi-ta on tuotettu Vapriikin toimesta, mutta ne löytääkseen käyttäjän täytyy osata etsiä niitä museon internet-sivuilta. Myös muilla instituutioilla ja tapahtumilla on jonkin verran materiaalia omilla sivuillaan tai omalla YouTube-kanaval-la. Mutta kuinka helpottaa pirkanmaalaisen kulttuurin löy-tymistä kaiken viihteen, urheilukisojen ja vaalivideoiden joukosta, kun avainsanana nykymaailmassa on helppous ja nopeus?

Henkilökohtaiset tarinat tuovat kulttuuriperintöä nykyai-kaan ja ihmisten väliseksi. Maakunnan kylien lähikulttuuri tulee eläväksi ja samalla maailmanlaajuisesti saavutetta-vaksi. Mitä kerrottavaa olisi vaikkapa kultahäitään viettä-vällä parilla, joka vihittiin Viialan kirkossa, valtakunnalli-sesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä? Mitä lisättävää olisi siihen lapsenlapsella, jolle kirkko saat-taa olla hailea muisto rippipäivästä?

Samoin Australiaan muuttanut lamminkoskelainen voi osallistua paikalliskulttuuriin sekä tuottajana että katsoja-na, tai Lamminkoskelle asettunut britti esitellä oman tulkin-tansa parkanolaisuudesta.

Tampereen museoissa on tehty valtakunnallisesti uraauurtavaa maahanmuuttajatyötä Moniääninen museo -hankkeessa, jossa maahanmuuttajat oli-vat myös toiminnan toteuttajina. Heidän paikallis-historiatuntemuksensa kasvoi hankkeen aikana jopa keskivertosuomalaista paremmaksi, ja he myös opastivat näyttelyitä suomen kielellä suoma-laisille kävijöille.

Insp

ira

ati

ok

si

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

48

3.2. Omaehtoisuus - vapaaehtoisuus - kulttuuriharrastaminen

Taustoittavia ilmiöitä

Harrastaminen kohottaa elämänlaatua ja edistää hyvinvointia. Harrastukset luovat sosiaalista pääomaa ja osallisuutta, joka ehkäisee yhteisöstä syrjäytymistä. Taide- ja kulttuuriharrastuksiin osallistuminen edesauttaa persoonan ja elämänhallinnan kasvua, mahdollistaa on-gelmien käsittelyä ja vahvistaa yksilöä yhteisön jäsenenä. Useiden tutkimusten mukaan itsetunto vahvistuu harras-tuksessa koettujen elämysten, kommunikoinnin, avoimuu-den ja empatian myötä. Kulttuuriharrastamisella on myös todettu hyviä terveysvaikutuksia stressitasoon, muisti- ja aivotoimintoihin sekä pidempään elinajan odotteeseen95. Taide- ja kulttuuriharrastukset ovat tutkitusti elämänlaatua parantavia, terveyttä ja pitkäikäisyyttä edesauttavia aktivi-teetteja96.

Tilastokeskuksen mukaan luovia taideharrastuksia oli 30 prosentilla 10 vuotta täyttäneistä väestöstä. Lajien suosio suurimmasta pienempään v. 2009 oli valokuvaus, soitta-minen, kuvataiteet, kirjoittaminen, videokuvaus, laulami-nen, tanssi, näytteleminen97. Käsityöharrastus on myös erittäin suosittu, käsitöitä tekee 67 prosenttia Suomen väestöstä98. Esimerkiksi pelkästään taitokulttuurin aloilla on kymmeniätuhansia pirkanmaalaisia harrastajia käsi-työkeskuksissa ja vapaan sivistystyön parissa. Tunnetusti laajat harrastajajoukot pitävät yllä alueen elinkeinotoimin-taa: muun muassa Kädentaidot-messuilla on Tampereella vuosittain noin 35 000 kävijää. Toisinaan amatööri myös kehittää itselleen uuden elinkeinon harrastuksensa myö-tävaikutuksella.

Taiteen perusopetus ja vapaan sivistystyön opistot ovat keskeisiä vapaa-ajan kulttuurikouluttajia ja niillä on tär-keä rooli harrastajien osaamisen esiintuomisessa. Opistot työllistävät taiteilijoita tuntiopettajina ympäri maakuntaa, ja kesäyliopisto toimii myös kulttuuriammattilaisten täy-dennyskouluttajana. Opistojen tapahtumajärjestäjän rooli korostuu erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella ja haja-asutusalueilla99. Ottaen huomioon vapaan sivistystyön organisaation alueellinen kattavuus ja resurssit, ovat ne tärkeässä roolissa eri sektoreiden välisen yhteistyön ke-hittäjinä ja koordinoijina.

Harrastajakunta muodostaa asialleen omistautuvan ja asiantuntevan talkoolaisvarannon, jonka paneutumisesta

voi taiteen ammattilainenkin saada innostavia virikkeitä. Ammattilaisten ja amatöörien kohtaaminen synnyttää uu-sia ideoita myös harrastajien toimintamuotoihin ja yhteis-työ voi parhaillaan uudistaa taidemuotoa. Pirkanmaan laa-ja festivaalitarjonta palvelee harrastajia tarjoamalla uusia taiteellisia tuulia ja tapaamismahdollisuuksia. Esimerkiksi kansantanssifestivaali Pispalan Sottiisiin osallistuu vuosit-tain noin 1500 kotimaista ja yli 100 ulkomaista harrasta-jaa.

Työelämän muutokset muuttavat myös vapaa-ehtoistoiminnan luonnetta. Vapaaehtoistyö on suo-malaisen urheilu- ja kulttuurielämän kulmakiviä. Pirkan-maan monet harrastajateatterit ja useat festivaalit ovat hyvä esimerkki kulttuuritarjonnasta, joiden elinehtona on vapaaehtoisuus ja talkoohenki. Kansalaisten sitoutuminen vapaaehtoistyöhön on kuitenkin muutostilassa, eikä esi-merkiksi perinteisten yhdistysten toimintaan tahdo löytyä jatkuvuutta turvaavia, pitkäaikaisia sitoutujia. Sen sijaan ihmiset haluavat itse päättää enenevässä määrin pro-jektiin käyttämästään ajasta, paikasta ja työn muodosta. Vapaaehtoisuuden trendejä ovat muun muassa etä- ja virtuaalivapaaehtoisuus100. Kulttuurin organisoijilta vapaa-ehtoistoiminnan uudet muodot vaativat kykyä muuttaa toi-mintamalleja, jotta mahdollistetaan vapaaehtoisten spon-taanimpi osallisuus.

Maaseudulla kulttuuritoiminta on aina riippunut paikkakun-nan yksilöistä ja kollektiiveista itsestään ja viime aikoina uusyhteisöllisyyttä on tuotettu myös kaupunginosissa. Esi-merkiksi Ravintolapäivän ja flash mob-tapahtumien suosio osoittaa kuinka yhä useammat kulttuurin ”kuluttajat” ovat myös aktiivisia tekijöitä: tapahtumat perustuvat osallistu-jien oma-alotteisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Omaehtoi-sen toiminnan lisääntymiseen on osaltaan vaikuttanut kor-kea koulutus ja lisääntynyt vapaa-aika, jotka ovat tuoneet esiin ”professional amateur” -tekijyyden. Intohimoiset pro-amit harrastavat ammattimaisella otteella kulttuurin tekemistä, mutta saavat elantonsa muista elinkeinoista. Ilmiöstä hyötyvät esimerkiksi joukkoistavat kulttuurituotan-not, mutta toisaalta sillä on vaikutusta pätkätöitä tekevien kulttuuriammattilaisten asemaan. Helppous ja nopeus te-osten jakamisessa sekä internetin välityksellä tapahtuva yhteisöllinen tuotanto muokkaavat 2000-luvun kulttuuria.

Omaehtoisen tekemisen taustatueksi kaivataan innostamista ja valmentamista. Siirtymä institutio-naalisesta ja keskusjohtoisesta kulttuurityöstä kansalais-ten omatoimiseen tekemiseen vaikuttaa tulevaisuudessa

95 Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1. 96 Tutkimustuloksia ja -viitteitä laajemmin muun muassa: Hyyppä Markku. Kulttuuri pidentää ikää. 2013. ; Niemeläinen Tuula. Ennustaako taiteen ja kulttuurin harrastaminen pitkäikäisyyttä? Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos 2013.97 Suomen virallinen tilasto (SVT): Ajankäyttötutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-5639. Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset 1981 - 2009 2009, 3. Kulttuuriharrastukset . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.7.2013]. Saantitapa: http://www.tilastokeskus.fi/til/akay/2009/03/akay_2009_03_2011-05-17_kat_003_fi.html98 Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-aikatutkimus [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.7.2013]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vpa/index.html99 Pirkanmaan oppiva vapaa sivistystyö/OSAAVA -hankkeen toteuttama kysely ”Vapaa sivistystyö kulttuurintuottajana”. 2013.100 Iso-Aho Juha. Kulttuuri kutsuu. Vapaaehtoiset tapahtumien voimavarana ja hengenluojina. [viitattu 2013: www. tuottaja2020.metropolia.fi > Julkaisut]

49

entistä enemmän rooleihin ja toiminnan rakenteisiin. Jul-kisen hallinnon tärkeäksi tehtäväksi muodostuu kansalais-lähtöisen, nopean toiminnan mahdollistaminen ja tukemi-nen. Tukeakseen pienten toimijoiden ketterää ja luovaa tapahtumatoimintaa on julkisen sektorin luotava matalan byrokratian toimintamalleja. Toisaalta kulttuurilaitosten tehtäviä lisää vapaaehtoistyön organisointi, johon on re-sursoitava ja edesautettava asiantuntijoiden ammatillisuu-den muutosta toimintaa ohjaavaksi innostajaksi. Oleellista vapaaehtoisten osallistamisessa on tarjota monipuolista tekemistä kaikenlaisille ihmisille ja kehittää merkitykselli-siä toimintoja heidän moninaisille osallistumismotiiveille. Vaihtelevista lähtökohdista tulevien osanottajien keskus-telujen fasilitoimiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä, jotka ohjaavat ryhmän innostuksen ja kiinnostuksen tulok-selliseen käsittelemiseen.

Monilla pitkään toimineilla harrastajaseuroilla ja -yhdis-tyksillä on tarve saada uusia vetovastuullisia toimijoita ja tuoreita harrastajia joukkoihinsa. Erityisesti tällaisia harrastuksia ovat teatteri- ja kuorotoiminta, joiden toimin-taedellytyksiin kuuluu jäsenten sitoutuminen ja ryhmien riittävä koko. Useilla näistä asemansa vakiinnuttaneilla yhdistyksillä on myös omat tilat. Paikallisesti on syytä poh-tia, voidaanko niihin sijoittaa jonkinlaista mikroyrittäjyyttä: kenties paikallinen käsityöläinen voisi työskennellä teatte-rin tiloissa tai äänitysstudio kuoron kiinteistössä? Tai voi-siko uusia harrastajia innostaa Kulttuurihöntsäilyn kautta: Nokialla kehitetty Kulttuurihöntsäily mahdollistaa avoimia taide- ja kulttuuriharrastamisen kokeiluja kaikille nuorille. Kulttuurihöntsäily toimii avoimet ovet -periaatteella, jolloin nuori voi käydä kokeilemassa uutta lajia milloin tahansa. Toiminta on aloitettu esimerkiksi kotiseututalon käsityö-kahviloissa ja ideaa jatkokehitellään matalan kynnyksen ohjattuna harrastustoimintana.

Ikäihmiset ovat keskeisiä vapaaehtoistoimijoita, kokemuk-sen ja vapaa-ajan lisäksi järjestötoiminta on heille luonte-vaa. Osallistava kulttuurituotanto luo toiminnallista hyvin-vointia ja toisaalta vapauttaa kuntien henkilöstöresursseja uudistamaan totuttuja kulttuurituotantomalleja. Voisiko aja-tella, että kulttuuritoimistot luopuisivat perinteisten juhlien järjestämisestä, ja vastuu vaikkapa itsenäisyysjuhlien ja veteraanipäivien sisällöstä ja organisoinnista siirtyisi paikallisille järjestöille. Järjestöt voivat uusia ohjelmistoa yhteistyössä: millaisen itsenäisyysjuhlan suunnittelisivat eläkkeensaajat, maahanmuuttajat ja 4H-yhdistykset yh-dessä?

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

PIENIÄ ASKELEITA POHDINTAAN?

50

Hankeosaaja tukee ja mahdollistaa oma-ehtoista toimintaa.

Tampereen kaupungissa on kokeiltu pienhanke-käytäntöä kaupunginosatoiminnassa, jossa pai-kallisten, pienten toimijoiden resurssit suunnattiin byrokratian sijasta sisällön tuottamiseen. Tampere yhdessä -projekti (vuosina 2008-13) koordinoi han-kehallintoa paikallisten yhdistysten ja yhteisöjen puolesta. Kaupungin kulttuuritoimen projektipääl-likköpalvelu hoiti pienhanketoteuttajien puolesta rahoitushakemukset, raportoinnin ja maksatus-hakemukset. Projektista saadut kokemukset ovat pääsääntöisesti hyviä. Toiminnan hyviä puolia on, että rahoitusmalli mahdollistaa uudet, paikalliset kehittämisideat. Kaupungin yhteyshenkilön hoita-essa useiden pientoimijoiden hankehallintoa, on hänellä valmiit viestiväylät rahoittajan suuntaan, ja kertyvä kokemus auttaa vähentämään hankkeiden ”sudenkuoppia” jo alkuvaiheessa. Kuitenkin jälkira-hoitteisuus on tässäkin mallissa koettu hankalak-si, sillä pienet yhdistykset elävät kädestä suuhun. EAKR-rahoituksen kankeat säädökset ja vaaditut lisäselvitykset ovat koordinaatiosta huolimatta luo-neet epävarmuutta sekä kaupungin että yhdistysten puolella. Tampere yhdessä -projekti valittiin yhdek-si Euroopan komission 50 mielenkiintoisimmaksi hankkeeksi EU-rahoituskaudella 2007–2013.

Kokeilussa on sen hyvistä puolista huolimatta edelleen ratkaistava joitakin kysymyksiä rahoitus-ta myöntävän viranomaisen taholla. Ongelma vai-kuttaa olevan samantyyppinen kuin maaseutujen Leader-toiminnassa, jossa hakijaa ovat neuvomas-sa hankeosaamisen ammattilaiset, mutta proses-sikokonaisuus on edelleen byrokraattinen ja hidas toteuttavan tahon näkökulmasta. 101,102

Yleisöstä osallistujaksi vapaaehtoisohjel-man välityksellä.

Organisaatioissa ammattilaiset huolehtivat pe-rustoiminnan jatkuvuudesta, mutta vapaaehtoiset voivat tuoda lisäarvoa omilla vahvuuksillaan. Va-paaehtoisten osallistuminen voi osaltaan toimia myös organisaation avoimuutta, kiinnostavuutta ja sosiaalista tarvetta mittaavana tekijänä. Vapaa-ehtoistoimintaa on käynnistetty erityisesti muse-oissa: esimerkiksi Pirkanmaan maakuntamuseon Adoptoi monumentti -hankkeeseen on rakennettu vapaaehtoisuusmalli, jossa ihmiset voivat sitoutua ja osallistua työhön vaikkapa vain viikonlopuksi, viikoksi tai päiväksi.

Työväenmuseo Werstas aloitti puolestaan pi-dempään sitoutumiseen tähtäävän Museosakki-vapaaehtoisohjelman v.2013. Esimerkiksi muse-on ystäväyhdistyksestä tulleilla vapaaehtoisilla on omakohtaisia muistoja museon aihepiireistä, ja he tuovat uudenlaista näkemystä toimintaan. Toiminnan aluksi kartoitettiin osallistujien motivaa-tiota, ajankäyttötoiveita ja haluttuja tehtäväalueita: Museosakissa on mukana ihmisiä jotka haluavat vaikuttaa, jakaa tai syventää tietämystään, kehit-tää itseään tai jotka haluavat osallistua ja saada sosiaalisia kontakteja. Toiset heistä voivat auttaa näyttelyiden taustatyössä, kuvien ja esineiden tunnistamisessa ja tiedon täydentämisessä, toiset taas ovat kiinnostuneita vaikkapa työnäytöksien järjestämisestä tai tapahtumien ideoinnista. Osal-listujien kanssa laadittiin säännöt, joihin ohjelmas-sa sitoudutaan.

Oleellisena museon kokemusten mukaan on näh-dä vapaaehtoisohjelma yhteisöllisen hyvinvoinnin ja yleisösuhteen kannalta. Werstas on luokitellut vapaaehtoiset kanta-asiakkaiksi, joilla on osalli-suus museon toimintaan. Erilaisille ihmisille on järjestettävä monipuolista tekemistä kiinnostavuu-den mukaan. Vapaaehtoisohjelma edellyttää myös asiantuntijaorganisaatiolta uutta asennoitumista ja lisäresursseja: vapaaehtoisten tukeminen ja koor-dinointi vaikuttavat ammattilaisten työnkuvaan ja -määrään.

101 Puheluhaastattelu projektipäällikkö Miika Saari, ks. lisää http://www.tampere.fi/kulttuuripalvelut/kaupunginosat/tampereyhdessa.html102 Ks. tarkemmin: Viinamäki, Hyyryläinen, et al. Kohden kevyempää hallinnointia LEADER -toimintatavassa: Vertailututkimus Hollannin, Irlan-nin, Itävallan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron LEADER -hallinnoinnin haasteista ja kehittämisvaihtoehdoista. Maaseutupolitiikan yhteistyö-ryhmä 4/2013.

Insp

ira

ati

ok

si

51

Omaehtoisen kansalaistoiminnan ytimessä on ”Kysy & Kuuntele” -asen-ne.

Artova ry (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys Hel-singissä) on luonut ArtovaMallin, jossa itseohjautuvan ja omaehtoisen toiminnan kes-keiset kohdat on pyritty tunnistamaan ja analysoimaan. ArtovaMalli perustuu kuuteen eri teemaiseen pilottiprojektiin, joita on seurattu viimeiset 1-4 vuotta. Mallia on kehitetty avuksi kansalaisryhmille, joilla on idea, mutta jotka eivät tiedä, kuinka jatkaa ideasta to-teutukseen. Mallissa kerrotaan, millä tavoin kulttuuri- ja kaupunginosayhdistykset voivat jakaa valtaa ja vastuuta itseohjautuville ryhmille. Yhdistys toimii omaehtoisen toiminnan taustatukena. Toimintamallin tuloksena alueella on toteutettu isojakin tapahtumia - ku-ten Artova Film Festival, Arabian katufestivaali ja säännöllinen elokuvakerho - ilman että yhdistyksen hallitus olisi ollut kaikessa mukana.

ArtovaMallin keskiössä ei ole lopputulos, vaan ihmiset tekemässä projektia. Artovassa korostetaan, että innostus ja halukkuus osallistua merkitsevät eniten. Tärkeää on ym-märtää, että vapaaehtoiset eivät ole työntekijöitä. Vapaaehtoiset valitsevat mielenkiin-tonsa ja aikaresurssiensa mukaan missä ovat mukana. Yleensä tämä on jotain, mitä ihmiset haluavat oppia tai jotain, mitä ovat aina halunneet tehdä, hyvin harvoin sitä, mitä jo valmiiksi osaavat.

Artovan ryhmillä on erilaisia tapoja ryhmän muodostamiseen, päätöksentekoon sekä sisäiseen ja ulkoiseen viestintään. Kysymällä ja kuuntelemalla osallistujat kunnioittavat toisiaan ja jokaisen ideat ja näkökulmat tulevat kuulluiksi. Yksi keskeisistä periaatteista ArtovaMallissa on ryhmän yhteinen ja jaettu visio; tavoitteet saattavat muuttua, mutta vi-sio määrittelee, miksi ryhmä ylipäätään haluaa toteuttaa kyseisen projektin. Roolit, vas-tuunjako ja päätöksenteon ehdot on määriteltävä selkeästi. Näin tehtäviin on helpompi sitoutua. Myös ajanhallinta on keskeisessä roolissa vapaa-ehtoisuuteen perustuvissa projekteissa. Ominaista Artovan toiminnassa on, että kun ensimmäisistä yhteisistä ta-voitteista ja toiminnasta on sovittu, roolitus tehdään saman tien ja toiminta aloitetaan heti. Ideoita, visiota ja tavoitteita ryhdytään toteuttamaan ilman viivettä. Tämä edistää ”Tekemisen kulttuuria”, joka on yksi keskeisistä ominaisuuksista ArtovaMallissa.

Pitkäaikaisten, harkittujen ja molemminpuolisten kumppanuuksien rakentaminen on yksi keskeisistä ominaisuuksista ArtovaMallin onnistuneissa projekteissa. Kaupungin rooli on monitahoinen - se voidaan nähdä mahdollistajana (tai ehkäisijänä), rahoittajana, yhteisjärjestäjänä tai sisällön tuottajana. Tilapäiset projektit olivat yhteistyön kannalta yksinkertaisempia. Projekteissa, joiden tavoitteena on pysyvämmät kaupunkirakenteen muutokset, voi yhteistyö olla haastavaa, sillä kaupungin prosessit ovat usein melko hitai-ta verrattuna nopeatempoiseen itseorganisoituneeseen ja omaehtoiseen toimintaan.

Artovan projektit pyritään toteuttamaan niin, että ne ovat ryhmä-, eivät henkilöriippuvai-sia.

Näin luodaan mahdollisuuksia osallistua joustavasti henkilökohtaisen elämäntilanteen mukaan ja tietoutta projektin kulusta, kun tieto jaetaan aina koko ryhmälle. 103

103 Artova mallin kategorioita, esimerkkiprojekteja ja itsereflektoivia kysymyksiä esitellään tarkemmin: http://www.artovamalli.fi/visual/

Insp

ira

ati

ok

si

52

3.3. Näkyvyys

Taustoittavia ilmiöitä

Kulttuuri tarvitsee jatkuvaa näkyvyyttä, jotta sen laaja-alaisuus ja moninaiset vaikutukset tiedostetaan yhteiskunnan kaikilla aloilla. Julki-suudella on suora vaikutus niin kulttuurin kävijämääriin kuin tiedolliseen saavutettavuuteenkin: pääsemme osal-liseksi tapahtumista usein median välityksellä. Medialai-toksilla on edelleen suuri vastuu kulttuurin näkyvyydestä. Kulttuuri tuottaa medialle sisältöjä, mutta nykyjournalismin suosima uutisarvo on ohittanut sisältölähtöisen sivistämis-ideologian. Media-alan murroksessa alan yritykset etsivät uusia muotoja ansaintalogiikkaansa perinteisen tilaus- ja mainosmyynnin tilalle, kun painetut lehdet kilpailevat mo-biililaitteiden ja sosiaalisen median kanssa. Kilpailu ylei-söstä on vaikuttanut suurten mediafirmojen toimijuuteen kulttuurin parissa: toimijat keskittyvät ja yhdistyvät sekä jakavat samaa sisältöä useammassa eri formaatissa. Toi-saalta paikallislehdet vahvistavat asemiaan kertomalla oman alueensa tapahtumista, mutta kiinnostus suuntau-tuu yleensä vain oman alueen tapahtumiin tai tekijöihin. Julkisen palvelun toimijana Yleisradion tulisikin vahvistaa ja kehittää taiteen ja kulttuurin monipuolista näkyvyyttä mediamaailmassa myös alueellisesti.

Kulunutta ilmaisua käyttääkseni: media ja kohderyhmät ovat sirpaloituneet. Medianmurros sekä kulttuurikäsitteen laajentuminen ovat vähentäneet taiteen ja kulttuurin nä-kyvyyttä massamediassa, mutta toisaalta antanut äänen kansalaisjournalismille ja bloggaajille. Vaikka moniääni-syys kulttuurikirjoittamisessa on hyväksi, ovat sosiaalisen median kulttuuriseuraajat tyypillisesti jo valmiiksi asiasta kiinnostuneita, ja uusia kohderyhmiä on hankalampi ta-voittaa. Kulttuurivaikuttajia tuleekin rohkaista ja tarjota koulutusta sosiaalisen median aktiivisessa hyödyntämi-sessä myös uusille kohderyhmille.

Organisaatioiden viestintästrategiat ja tiedot-tamisen haasteet ovat jatkuvassa digitaalito-dellisuuden muutoksessa. Kulttuurin näkyvyyttä voidaan parantaa kiinnittämällä huomiota viestintään, ja sen merkitys kyllä tiedostetaan kaikkien toimijoiden kes-kuudessa resursseista riippumatta. Monin paikoin toimijat tarvitsevat yleistä apua viestinnänsuunnitteluun tai yhteis-tä viestintästrategiaa. Erityisesti taajaan asutuilla ja maa-seutumaisilla alueilla kulttuuritoimijat toivovat keskinäisen tiedotuksen koordinointiin parannuksia, ulkoisen tiedo-tuksen kehittämistä ja päällekkäisyyksien vähentämistä toimijoiden kesken104. Yleisölle tiedottamisessa internet on mahdollistanut ilmaisia tapahtumakalentereita ja foo-

rumeita tiedottamiselle, mutta pienten kulttuuritoimijoiden aikaresurssit tietojen syöttämiseen moniin alustoihin ovat vähäiset. Näkyminen sosiaalisen median useissa eri pal-veluissa vaatii isoimmiltakin organisaatioilta jatkuvaa päi-vittämistä. Yleisluontoisella silmäyksellä voi todeta, että vain isoimmilla maakunnan organisaatioilla on käytössä useita sosiaalisen median alustoja. Myös kansainvälinen viestintä ja näkyvyys vaatisivat toimenpiteitä.

Uudet toimintatavat voivat lisätä näkyvyyttä. Kolmantena kulttuuri tekee itseään näkyväksi tunkeutu-malla uusiin paikkoihin ja asiayhteyksiin. Organisaatiot ovat vieneet tapahtumia ihmisten pariin, kaduille, ostos-keskuksiin, sairaaloihin, vanhainkoteihin, rautatieasemille. Mobiiliteknologian yleistyessä on ryhdytty avustaamaan ihmisiä jo olemassa olevan kulttuurin paikallistamisessa. Esimerkiksi Museoliiton Seinätön museo -hanke luo älypu-helinreittejä taide- ja kulttuurihistoriallisiin ulkokohteisiin. Tulevaisuudessa myös todellisten ja virtuaalisten asioiden reaaliaikainen yhdistäminen (ns. lisätty tai tehostettu to-dellisuus) arkipäiväistyy ja luo mahdollisuuksia kulttuuri-sisällöille.

104 Kultaus-hankkeen seminaarien satoa, 2010.

Kulttuurityö näkyväksi myös uusille yh-teistyökumppaneille.

Pirkanmaan festivaalien Culture Tampere Region -hankkeessa on verkostoitu matkailu- ja kulttuuri-alan toimijoita ”deiteillä”. Tapaamiset tekevät pai-kallista kulttuuria näkyväksi yhteistyökumppaneille ja voi siten edesauttaa näkyvyyttä uudenlaisissa asiayhteyksissä. ”Pikadeiteissä” osallistujat kerto-vat muutamassa minuutissa ajankohtaiset kuulu-misensa kaikille yhteisesti. Tämän jälkeen seuraa kahdenkeskisiä kohtaamisia, joissa paneudutaan konkreettisiin yhteistyön mahdollisuuksiin. ”Sok-kodeiteissä” kulttuuritoimija ja matkailualan edus-taja ovat tavanneet kahdenkeskeisen lounastun-nin merkeissä. Hankevastaavat ovat määritelleet ilmoittautuneiden joukosta yllättäviä yhdistelmiä ja uusia tuttavuuksia.

Insp

ira

ati

ok

si

53

Kerätään ja tuotetaan vaikuttavuustutkimuksia osal-• lisuuden tuottamista talous- ja hyvinvointituloksista. Luonteva vastuutaho tutkimusulottuvuudelle on Tam-pereen Yliopisto.

Kehitetään vapaan sivistystyön opiskelumuotoja. • Suunnitellaan koulutuksia, joissa osallistetaan eri kursseja ja tuotetaan uudenlaista yhteisöllisyyttä eri ikä- ja väestöryhmien kesken (esimerkiksi eläkeläiset ja maahanmuuttajat). Teemalliset koulutuskokonai-suudet voivat yhdistää esimerkiksi yhteiskunta- ja tai-deaineiden sekä tietotekniikan opiskelijoita.

Kehitetään vapaan kentän kansainvälisyyttä ja kult-• tuurivaihtoa ja luodaan siten konkreettisia glokaali-verkostoja paikallisten kulttuuritapahtumien järjes-tämiseksi. Julkisen sektorin mukanaolo vahvistaa kansainvälistymisen pitkäjänteisyyttä, ja yhteiset toi-menpiteet muiden sektoreiden kanssa vahvistavat alu-een elinvoimaa ja edistävät luottamuksen syntymistä paikallisesti. Kunnat voivat panostaa taiteilijoiden ja kulttuuriyhteisöjen kansainvälisiin verkostoihin esimer-kiksi ystävyyskuntatoiminnan puitteissa.

Siirretään painopistettä kulttuurihallinnon kulttuurin-• tuottaja-roolista kulttuurin mahdollistajaksi. Lisätään kansalaissektorin osallistumista myöntämällä kuntien kulttuuritoimistoille päätösvalta ja budjetti pienhank-keiden toiminnallisille kohdeavustuksille. Kunnallisen byrokratian madaltaminen innostaa ja mahdollistaa yksilöistä kumpuavaa, kokeilevaa ja ketterää kulttuuri-tuotantoa. Vastuu toimenpiteistä on kunnilla.

Koulutetaan koordinaattoreita ryhmätyömenetelmien • käyttöön ja fasilitoimiseen. Luonteva vastuutaho on eri koulutusorganisaatioilla.

Järjestetään paikallisesti säännöllisiä ”kysy ja kuunte-• le” -tapaamisia, jossa kerätään ja levitetään tietoa toi-mintamalleista ja verkostoista. Luontevasti paikallisten tapaamisten järjestäminen ja koolle kutsuminen toteu-tuu kunnan ja aktiivisen kulttuuriyhteisön yhteistyönä. Myös kirjastot ovat luonteva julkinen koordinaatiota-ho.

Vahvistetaan virkamiesten asiantuntijuutta matchma-• king- ja mentorointiohjelmilla ja luodaan kannustimia uusien toimintamallien kehittäjälle. Luontevat käynnis-täjätahot ovat Pirkanmaan liitto ja Taiteen edistämis-keskus.

Järjestetään kulttuuripalveluja tuottaville organisaa-• tioille ja kuntien kulttuurista vastaavalle henkilöstölle vapaaehtois- ja yleisötyöhön opastavaa koulutusta, jossa käsitellään vapaaehtoisohjelman järjestäminen ja koordinointi, innostamisen ja yhteisöllisen hyvin-voinnin mahdollisuudet. Luontevat käynnistäjätahot ovat kunnat ja vapaan sivistystyön oppilaitokset, vas-tuu informaatio-ohjauksesta ELY-keskus.

Luodaan vapaaehtoisohjelmia yhteisöllisen hyvinvoin-• nin ja oppimisen näkökulmasta. Kulttuurilaitokset voi-vat laatia vapaaehtoistyön ohjelman ja julkisten ja yk-sityisten rahoittajien avustuksella resursoida yleisö- ja vapaaehtoistyön vaatiman suunnittelun, koordinoinnin ja työn ohjauksen.

Perustetaan kulttuurikirjoittajan palkinto, joka myön-• netään henkilölle, joka on ansioitunut Pirkanmaan kulttuurin näkyväksi tekemisessä laajalle yleisölle. Ra-hapalkinto voidaan myöntää esimerkiksi journalistille, kriitikolle, aktiiviselle bloggaajalle, sosiaalisen median aktivistille tai tietylle medialle. Luonteva rooli palkitse-misessa on Pirkanmaan rahastolla.

Kehitetään kulttuuritoimijoiden käyttöön viestintäopas, • joka sisältää myös taustatietoa maakunnan kulttuurista (kieliversioita) liitettäväksi kansainväliseen tiedottami-seen. Opastetaan kulttuuritoimijoita viestintästrategian suunnittelussa ja sosiaalisen median hyödyntämises-sä. Luonteva toteutustahona ovat kehittäjä- ja koulu-tusorganisaatiot, esimerkiksi Tredea viestintästrategi-assa ja vapaan sivistystyön organisaatiot sosiaalisen median opintojen kehittäjänä.

Tehdään maakunnan taidetta näkyväksi ja saavutetta-• vaksi kehittämällä ”lisätyn todellisuuden” taidesisältöjä yhdessä ICT- ja media-ammattilaisten kanssa. Luon-teva vastuutaho Tampereen ammattikorkeakoulu ja Mediapolis-keskittymä.

3.4. Keinovalikoimaa osallisuuden luomiselle ja vahvistamiselle

54

MAAKUNNALLISET KÄRKIHANKKEET

55

56

KÄRKIHANKE I

Maakunnallinen kulttuuriyhteisö:

Koordinointi-, hanketoiminta- ja rahoitusmalli

Asiantuntijaverkoston ja kuntien sitouttaminen

Maakunnallinen kulttuuriyhteisö

Koordinointi

Hanke- ja rahoitusmalli

Asiantuntijoiden ja kuntien sitouttaminen

• Vahvistetaan ja aktivoidaan eri taidealojen yhteistyötä järjestämällä säännöllisiä keskusteluja jo olemassa olevi-en asiantuntijaverkostojen kesken (mm. taidetoimikunta, julkiset kehittäjäorganisaatiot, keskeisimmät institutio-naaliset ja vapaan kentän kulttuuriorganisaatiot ja taitei-lijaseurat, PIKI- ja Pirkkaset-koordinaattorit). Muodostuva maakunnallinen asiantuntijaverkosto sekä seuraa kulttuu-risuunnitelman tavoitteiden edistämistä että edistää valta-kunnallista edunvalvontaa.

Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto

Maakunnallisen kulttuuriyhteisön perusta-minen ja toimintamallin luominen

• Parannetaan toimintaedellytyksiä ja kulttuuritoiminnan tukipalveluita perustamalla oikeustoimikelpoinen, maa-kunnallinen kulttuuriyhteisö (yhdistys tai osuuskunta), johon alueen kunnat osallistuvat yhdessä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Toiminnan käynnistys han-kerahoituksella. Toiminnan ylläpito kuntarahoituksella asukasluvun mukaan, yritysten ja yhteisöjen rahoituksella prosenttiosuutena varsinaisen toiminnan budjetista sekä kansainvälisellä ja valtakunnallisella muulla rahoituksella.

• Kulttuuriyhteisön tehtäväkenttä:

Vahvistaa kulttuuritoimintaa aluekoordinaattoreil-• la, jotka verkostoivat, aktivoivat ja neuvovat pai-kallisia kulttuuritoimijoita sekä tekevät näkyväksi seudullista kulttuuriyhteistyötä. Tarjoaa taide- ja kulttuurialan neuvonta- ja asian-• tuntijapalveluja kunnille, yhteisöille ja yksittäisille taideammattilaisille. Kehittää kolmannen sektorin taide- ja kulttuuriyh-• teisöjen sekä yksinyrittävien taideammattilaisten toimintaa ja kansainvälisiä verkostojaVoi hallinnoida ja arvioida pienten ja keskisuurten • toimijoiden suurhankkeita: hanke- ja rahoitussuun-nitelmat ja hakemusten laatiminen yhteistyössä toteuttavan organisaation kanssa sekä hankkeen toteutuksen seuranta ja kassavirran hallinta.

Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto

57

Seudullisia yhteistoimintamalleja.

Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki (KYT) on kansalaistoiminnan ja sitä edustavien yhteisö-jen kehittäjä. KYT voi toimia yhteisten kehittämistoimien koordinoijana. Seutuyhteistyön tavoitteena on auttaa yhteistyön synnyttämistä ja tekemistä kokoamalla yhteistoiminta-hankkeita, hankkimalla yhteisiä toimitiloja, vaikuttamalla ja järjestämällä tilaisuuksia.

Keski-Suomen Yhteisöjen Tuen muodostavat kaksi yhteisöä: osuuskunta tuottaa talous-hallinnon palveluja ja rekisteröity yhdistys hanketoimintaa ja kansalaisten avoimia koh-taamispaikkoja, järjestää koulutusta sekä antaa neuvontaa ja ohjausta. Osuuskunnalla ja yhdistyksellä on yhteinen hallitus.

KYT:n ohjaus- ja koulutuspalvelut ovat luonteeltaan ruohonjuuritasolle menevää kehit-tämiskumppanuutta yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Koulutuspalveluita tarjotaan yh-distys- ja järjestötoiminnasta, aihekokonaisuuksia ovat muun muassa projektitoiminta, viestintä, taloudenhallinta ja johtaminen.

KYT:n toiminta perustuu työllisyyspoliittiseen lähtökohtaan, mutta mallia voisi soveltaa myös kulttuurilähtöiseen yhteistoimintaan.

Lisätietoa: www.kyt.fi

* * *

Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Suupohjan Kulttuuriyhdistys on koordinaattoritaho, joka toteuttaa seudullista kulttuuriyhteistyötä. Kunnat ja paikalliset yhdistykset hoitavat omat, perinteiset tehtävänsä, mutta Suupohjan kulttuuriyhdistys voi toimia tapahtumien järjes-tämisessä yhteistyökumppanina. Kulttuuriyhdistyksen hallituksessa jokaisella jäsenkun-nalla on oma edustajansa. Kuntien edustajat työskentelevät hallituksessa tasavertaisina kolmannen sektorin edustajien kanssa. Jäsenkunnat maksavat yhdistykselle vuosittain asukaslukuun sidottua jäsenmaksua.

Lisätietoa: www.suupohjankulttuuriyhdistys.fi

* * *

Kulttuuriyhdistys Kuvio toimii kolmessa maakunnassa, yhdentoista kunnan alueella. Pirkanmaalla yhdistyksen toimialueeseen kuuluvat Urjala ja Punkalaidun. Pontimena on vahvistaa kasvukeskusten ulkopuolelle jäävää maaseutumaisten alueiden yleistä kulttuurityötä. Tavoitteena on kanavoida alueelle kuntatalouden ja alueen ulkopuolista rahoitusta. Yhdistys koordinoi ja tarjoaa kulttuuritoimijoille neuvontaa, kehittämis-, tiedo-tus- ja yhteistyötukea sekä tekee vaikuttamistyötä. Yhdistyksen jäseninä ovat kunnat, seurakunnat, kulttuuriyhdistykset, taide- ja kulttuurialojen yrittäjät ja yritykset. Alueen näkyvyyden ja vetovoiman kehittymisen lisäksi palvelu- ja yhteistyöverkosto kehittää kulttuurialojen työmahdollisuuksia, palveluinnovaatioita ja nostaa kuntien palvelutasoa.

Lisätietoa: www.kulttuurinkuviot.fi

Insp

ira

ati

ok

si

58

Kolmannen sektorin ja seutukunnan yhteistyö suurten hankkeiden mah-dollistajana.

Pohjois-Pohjanmaalla Haapaveden-Siikalatvan seudun kuntayhtymä mahdollistaa alu-een pientoimijoita toteuttamaan tapahtumia ja kehittämishankkeita huolehtimalla han-kehallinnosta. Yleisesti pienten kulttuuritoimijoiden rajalliset resurssit ja rahoituksen riip-puvuus harkinnanvaraisista avustuksista vaikeuttavat suurten hankkeiden hallinnointia, sillä kassavirta- ja välirahoitusongelmat rampauttavat yhdistysten toiminnan pitkäksi aikaa.

Haapaveden-Siikalatvan seudulla toimitaan siten, että kulttuuritoimijat suunnittelevat kulttuurihankkeen. Esimerkiksi yhdistys etsii jo suunnitteluvaiheessa muut tarvittavat rahoituskumppanit. Sen jälkeen he esittelevät hankeidean kuntayhtymälle. Seutuhal-lituksen päätöksellä seutuorganisaatio hakee ja hallinnoi hankerahoitusta. Vain siinä tapauksessa, että hankkeeseen haetaan seutukunnalta myös omarahoitusta, on sen toteuttava seutukunnan kehittämisstrategiaa. Seutukunnan edustaja toimii hankkeen ohjausryhmässä. Hankkeen toteutuksen ja operatiivisen työn hoitaa idean esitellyt kult-tuuriyhdistys. Ulkopuolinen hankerahoitus on kattanut tapahtuman toteutuksen lisäksi seutukunnan hankehallinnoijan työllistymisen. Käytännössä toimintamalli on mahdollis-tanut suurten hankkeiden joustavan toteuttamisen alueella. Seutukunnan toimintamalli on muotoutunut käytännön yhteistyössä paikallisten yhdistysten kanssa vuodesta 1995 lähtien

Insp

ira

ati

ok

si

59

Valmiuksien parantaminen, valmennus- ja kehittämisohjelma

Taiteen ja tieteen klusteri (vaihe I): Yhteisöjen

alueellinen verkosto ja virtuaalitila

Taiteen ja tieteen osaamiskeskus (vaihe II): fyysinen työtila yksilöiden verkostoitumiselle, kansainvälisen toiminnan kehittämiselle ja taiteen

alueelliselle yleisösuhteelle (Living Lab)

KÄRKIHANKE II

Taiteen ja tieteen kansainvälinen osaamiskeskus

Valmiuksien parantaminen, valmennus- ja kehittämisohjelma

• Luodaan valmennus- ja kehittämisohjelma Jalostamo-klinikoiden ja Art360-hankkeen kokemusten perusteella: kehitetään talous- ja sopimusosaamista ja palvelutuotan-non koulutuskokonaisuuksia taide- ja kulttuurialan ammat-tilaisille, yleishyödyllisille yhdistyksille, yhteiskunnallisille yrityksille ja osuuskunnille. ja Käynnistäjä: ELY-keskus

• Kehitetään kulttuurialan kansainvälisyyttä lisäämällä kulttuurituotannon monikulttuurisuutta ja muun muas-sa maahanmuuttajien toimintaedellytyksiä. Käynnistäjä: ELY-keskus

Pilottivaihe I: Vapaan taiteen ja tieteen alueellinen klusteri

Pilotin ensimmäisessä vaiheessa muodostetaan yhteisöjen alueellinen verkosto ja virtuaalinen tila.

• Käynnistetään pilottiohjelma muodostamalla olemassa olevien yhteisöjen maakunnallinen verkosto ja resursoi-daan yhteistyöhankkeiden kehittäminen. Verkosto vahvis-taa poikkitaiteellisten ja -tieteellisten yhteisöjen sekä alu-eellisten toimijoiden maakunnallisia toimintaedellytyksiä. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto ja Pirkanmaan rahasto

• Lisätään verkoston digitaalisia valmiuksia ja kehitetään yhteistoimintaan virtuaalinen ympäristö, joka levittää ver-koston parhaita käytäntöjä ja luo pohjaa pilotoinnin II-vai-heeseen. Käynnistäjä: Korkeakoulujen TKI-toiminta

• Tuotetaan tapaustutkimuksia verkoston toiminnasta pi-lottivaiheen aikana kulttuurin ja aluekehittämisen näkökul-mista. Tutkitaan ja kehitetään verkoston toimintaprosesse-ja ja rakenteita. Käynnistäjä: Korkeakoulut

Pilottivaihe II: Vapaan taiteen ja tieteen kansainvälinen osaamiskeskus

Pilotin toisessa vaiheessa paneudutaan tilatarpee-seen ja kansainvälisen toiminnan tehostamiseen.

• Kartoitetaan vapaiden taitelijoiden ja tutkijoiden työtila-tarpeet. Käynnistäjä: Taiteen edistämiskeskus ja taideyh-teisöt

• Perustetaan taiteen ja tieteen osaamiskeskus, joka toimii ammattilaisten työ- ja harjoitustilana, taiteen esitystilana ja avoimena kansalaisten kohtaamispaikkana. Parannetaan toimintaedellytyksiä yhdistämällä toimijoiden asiakas-, tie-dotus- ja tekninen palvelu.

Käynnistäjä: Tampereen kaupunkiseutu

• Edistetään glokaalia yhteistyötä myöntämällä osaamis-keskukseen työresidenssejä paikallisille ja vaihto-ohjelmia kansainvälisille taiteilijoille ja tutkijoille. Käynnistäjä: Kor-keakoulut ja keskeiset rahoittajat

• Tehostetaan kolmannen sektorin kansainvälistä yhteis-työtä tukemalla verkostoitumista. Käynnistäjä: Taiteen edistämiskeskus

60

Luovaa tutkimusta, tuotantoa ja uusia esitystapoja

New Yorkissa toimiva taiteen ja teknologian keskus Eyebeam tarjoaa työtilaresidens-sejä ja apurahoja taiteilijoille ja mediatekniikan parissa laaja-alaisesti työskenteleville, järjestää koulutusta nuorille ja aikuisille, edistää taiteilijoiden ammatillista kehitystä ja yhteiskunnallista tavoitettavuutta. Voittoa tavoittelematon Eyebeam kannustaa taiteen ja teknologian kohtaamiseen, yhteistyöhön ja avoimuuteen. Sen n. 1400 m2 tilassa on erilaisia työtiloja sekä yleisölle avoimia tiloja. Tärkeä osa toimintaa on keskuksen jul-kinen ohjelmisto, joka käsittää näyttelyitä, luentoja, työpajoja, esityksiä ja tapahtumia. Eyebeam tarjoaa työpajamahdollisuuksia hanke- tai teemakohtaisesti eri-ikäisille ja tai-totasoisille ihmisille. Taiteilijat, tekniikan ja kulttuurin tekijät, jotka tutkivat samantapaisia teemoja työssään, jakavat resursseja ja tietoa. Pitkien residenssijaksojen ajatuksena on tukea luovaa tutkimusta, tuotantoa ja esitystapoja, jotka pohtivat taiteen, teknologian ja kulttuurin rajapintoja. Eyebeamin rahoitus tulee säätiöiltä, yrityksiltä, julkiselta hallinnolta ja yhdistyksiltä.

Eyebeamin toiminnassa on osin samantyyppisiä monialaisten innovaatioiden element-tejä kuin Tampereella Uudessa Tehtaassa. Mutta erityisesti Eyebeamin toimintamallia voisi soveltaa inspiroivana esimerkkinä yhteiskunnallisesti suuntautuvan osaamiskes-kuksen (pilottivaihe II) julkisen ohjelmiston ja residenssityöskentelyn käynnistämisessä.

Insp

ira

ati

ok

si

61

Kulttuuri strategioiden horisontaaliteemaksi

Tutkimukset ja kulttuurivaikutukset päätösten tueksi

Tietoisuuden ja kulttuuriosaamisen lisääminen

Verkostot ja työryhmät

Kulttuurivaikutukset suunnittelu-, kertomus- ja talousasiakirjoihin

KÄRKIHANKE III

Kulttuurinäkökulma elinvoimaisuuden perustaksi

Kulttuuri strategioiden horisontaaliteemaksi• Nostetaan kulttuuri maakuntastrategian ja -ohjelman horisontaaliteemaksi ja painopistealueeksi. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto

• Laaditaan kulttuuriosaamisen kehittämis- ja toimintaoh-jelma: tavoitteena maakunnan elinvoimaisuuden lisäämi-nen, kulttuuriasioiden vahvistaminen ja suhdanteiden en-nakointi. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto

Tutkimukset ja kulttuurivaikutukset päätös-ten tueksi

• Kerätään olemassa oleva tutkimustieto tutkimuspankkiin. Käynnistäjä: Tampereen yliopisto ja korkeakoulut

• Kehitetään alueellista kulttuuritilastointia, vaikutusarvi-ointia ja indikaattoreita. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto ja ELY

• Tuotetaan uusia tapaus- ja toimintatutkimuksia kulttuuri-vaikutuksista alueella. Käynnistäjä: Tampereen yliopisto

Tietoisuuden ja kulttuuriosaamisen lisäämi-nen muille toimialoille

• Levitetään hyviä käytäntöjä ja tuloksia, tutkimusten popu-larisointi. Käynnistäjä: korkeakoulut

• Tuodaan taide- ja kulttuuripuheenvuorot mukaan syste-maattisesti eri alojen foorumeille ja seminaareihin. Käyn-nistäjä: Pirkanmaan liitto

• Kulttuurin iltakoulu ja -opintokäyntejä eri viranhaltijoille ja päättäjille. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto ja kunnat

• Tiedotus- ja keskustelutilaisuuksien säännöllinen järjes-täminen yhteistyössä kulttuuritoimijoiden kanssa. Käyn-nistäjä: Pirkanmaan liitto ja kunnat

62

• Suunnitellaan ja toteutetaan kulttuuriosaamisen täyden-nyskoulutusta eri toimialojen ammattilaisille. Vastuutaho: Ely-keskus, oppilaitokset

• Perustetaan yksityiselle sektorille suunnattu mentorointi-ohjelma, jossa taide- ja kulttuurivalmentajina toimivat tai-teen ammattilaiset. Yritykset nimeävät henkilöstönsä kes-kuudesta kulttuuriosaajan, joka osallistuu mentorointiin ja vastaa taidelähtöisten menetelmien käyttöönotosta oman organisaation kehittämisessä. Käynnistäjä: Koulutusorga-nisaatiot ja taidealan järjestöt

Verkostot ja työryhmät

• Muodostetaan julkisen hallinnon sektorirajoja ylittäviä työryhmiä, joiden tehtävänä on luoda paikallisia, poikkihal-linnollisia toimintamalleja (esim. sote+kultt. opetus+kultt., tekn.+kultt.). Käynnistäjä: kunnat ja seutukunnat

• Järjestetään verkottumistapahtumia eri alojen välille (ns. matchmaking) ja muodostetaan eri toimialojen välisiä ver-kostoja (esim. matkailu+kultt). Käynnistäjä: Kauppakamari ja taidelaitokset

• Lisätään vapaan kentän systemaattista poikkitaiteellista ja -tieteellistä yhteistyötä. Käynnistäjä: alueelliset taide- ja tiedeyhteisöt

• Rekrytoidaan taidealan ammattilaisia organisaatioiden TKI-hankkeiden työryhmiin toisinnäkijöiksi ja kyseenalais-tajiksi. Käynnistäjä: Kauppakamari ja kuntien elinkeinotoi-mi

Kulttuurivaikutukset suunnittelu-, kertomus- ja talousasiakirjoihin

• Tietoisuuden lisäännyttyä huomioidaan ja kirjataan kult-tuurivaikutusten arviointi kaikkien hallinnon alojen suunnit-telu- ja kertomusasiakirjoihin. Näin jalkautetaan kulttuuri 3.0 -ajattelu sivistystoimen ohella kaavoituksesta ja inf-rastruktuurista, turvallisuudesta ja sosiaali- ja terveysasi-oista vastaaville tahoille. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto ja kunnat

• Tuotetaan väestökyselyjä ja vertailututkimuksia kuntien suunnittelu- ja kertomusasiakirjojen pohjalta maakunnal-lista kehittämistyötä varten. Käynnistäjä: Pirkanmaan liitto

• Kulttuurivaikutusten tullessa näkyviksi eri sektoreilla, edistetään prosenttiperiaatetta eri hallinnon alojen budje-toinnissa (mm. sosiaali- ja terveys, elinkeino- sekä tekni-nen toimi). Käynnistäjä: Kuntajohtajat ja -päättäjät

LIITEOSIO

63

64

"Ennen kuin sanot ketään omaperäiseksi, käy hänen kanssaan siellä, mistä hän on tullut."

- Lauri Viita -

Pirkanmaalla on valtakunnallisesti merkittäviä rakennettu-ja kulttuuriympäristöjä 90 ja valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita 8. Kiinteitä muinaisjäännöksiä on 1573. Lakien ja asetusten nojalla suojeltuja rakennuskohtei-ta (ml. kirkot) 90 ja näiden lisäksi useita rautatieasemia, -rakennuksia ja museojunia, tiemuseokohteita ja museo-rekisteröityjä ajoneuvoja sekä perinnelaivoja. Pirkanmaan teollisuusperintö on läsnä rakennetussa ympäristössä mutta myös mentaliteetissa: maakunnassa on rosoista ja maanläheistä arjen kulttuuria, jossa uusia ideoita ja yhteistyötä kokeillaan ennakkoluulottomasti. Pirkanmaan vahvuus on juuri monipuolisuus: kulttuuritapahtumien kir-jo, museolaitokset ja ruohonjuuritoiminta edustavat laajalti kulttuurin monia näkökulmia. Taiteen aloista teatteri ja mu-siikki voivat edelleen hyvin, lastenkirjallisuus ja -kulttuuri ovat vahvassa nosteessa. 2010-luvulla alueen kuvataitei-lijat ovat saaneet monia valtakunnallisesti merkittäviä pal-kintoja, mutta uhkana on alan koulutuksen väheneminen. Muotoiluala kaipaa myös vahvistamista.

Pirkanmaan tulevaisuutta leimaa luovan talouden, media-alan ja elämysteollisuuden kasvuhakuisuus ja kansainvä-listyminen. Tämä on mahdollisuus kulttuurin ammattilaisil-le, mutta maakunnallisen vetovoiman, paikalliskulttuurin ja monipuolisuuden turvaamiseksi on vahvistettava vapaan kentän ja taiteen uudistavaa voimaa. Kulttuurin maakun-nallisen saatavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta suurin merkitys on kirjastoilla ja vapaalla sivistystyöllä, joi-ta molempia säädellään lain turvin. Myös valtionosuuden piirissä olevia taidelaitoksia tulee kannustaa alueelliseen toimintaan entistä enemmän.

1. Pirkanmaan kulttuuri aluetyypeittäin

1.1. Keskuskaupunki

Lähes puolet pirkanmaalaisista asuu Tampereella. Se on alueen kulttuurinen veturi, johon pitkälti keskittyy maakun-nan ammattimainen taidekenttä sekä useimmat taide- ja kulttuurilaitokset. Kaupungissa toimivat kaikki maakunnan valtionosuusteatterit (7) sekä valtionosuusorkesteri (1); Tampere Filharmonia on maamme ainoa pääkaupungin ulkopuolella sijaitseva täysimittainen sinfoniaorkesteri. Tampereella sijaitsee suurin osa valtionosuutta saavista maakunnan museoista (7); näiden joukossa alueellinen taidemuseo ja Pirkanmaan maakuntamuseo. Lisäksi Tam-pereella sijaitsevat lähes kaikkien alueellisten keskusten toimipisteet (4) ja Pirkanmaan maakuntakirjasto. Myös valtakunnallinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden erikoiskir-

jasto, asiantuntijaorganisaatio Lastenkirjainstituutti, sijait-sevat Tampereen sydämessä.

Tampereella on runsaasti kulttuuritapahtumia, suuria ja pieniä. Pirkanmaan festivaalit ry:n jäsenfestivaalista 68% toimii Tampereella, näiden joukossa on 13 valtionavustus-ta saavaa valtakunnallista kulttuuritapahtumaa. Keskus-kaupungista käsin toimii myös koko maakunnan kattavia tapahtumia, esimerkiksi vuosittain järjestettävä Taide-suunnistus.

Kaupungin vahvuuksia ovat myös monet kulttuurikeskuk-set, kuten Pohjoismaiden suurin kongressi- ja konsert-tikeskus Tampere-talo, Tullikamarin kulttuurikeskus ja Lastenkulttuurikeskus Rulla. Yksityisiä kulttuurikeskuksia ovat muun muassa Tampereen Ylioppilastalo, Kulttuuri-talo Telakka ja Tampereen Areena. Suunnitteilla olevat suurhankkeet, Keskusareena sekä museoiden tilaratkai-sut, parantavat toteuduttuaan kaupungin vetovoimaa ja kulttuurimatkailua.

Tampere on ollut maan kärkijoukoissa ns. luovan talouden edistämisessä. Elinkeinopoliittisen ohjelman Luova Tam-pere (2006-2011) sai jatkoa Avoin Tampere -ohjelmasta (2012-2018), joka jatkaa eri alojen kasvuyritysten liike-toiminnan ja innovaatiokeskittymien kehittämistä. Avoin Tampere -ohjelma sisältää monia hankkeita, joissa on tai tulisi olla sisällytettynä kulttuuriteema: hankkeista mainit-takoon pelitoimialan Manse Games, ICT- ja media-alojen Uusi Tehdas sekä media-alan ja ICT:n keskittymä Media-polis.

Tiedekorkeakouluna Tampereen Yliopisto tarjoaa opintoja useassa eri yksikössä (Kieli-, käännös- ja kirjallisuustie-teiden yksikkö, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö). Pirkanmaalta puuttuu taidekorkeakoulu. Tampereen ammattikorkeakou-lun päätoimipiste sijaitsee Tampereella, jossa musiikin, elokuvan ja television, kuvataiteen, median ja viestinnän koulutusohjelmat valmistavat kulttuurialan monipuolisia ammattilaisia. Ahjolan kansalaisopiston ja Tampereen työväenopiston kulttuuriopetustunnit ovat maakunnan kansalaisopistoista vähäisimpiä. Tampereella sijaitsee myös lukuisia yksityisiä taideopintoja tarjoavia tahoja.

1.2. Muut kaupunkimaiset kunnat

Useissa kaupunkimaisissa Pirkanmaan kunnissa on 2000-luvulla tehty kulttuuriohjelmia ja -suunnitelmia tai osallistuttu seutusivistysstrategiaan. Verkostoitumista teh-dään myös yli kuntarajojen, esimerkiksi Nokia, Ylöjärvi ja Hämeenkyrö kehittävät yhdessä yhteisomisteisen Pinsi-ön maataideteoksien ympärille toimintaa. Valkeakoski ja Akaa tekevät yhteistyötä kulttuuritoimintojen puitteissa.

65

Kaupunkimaisten kuntien valtionosuuslaitoksia ovat Vi-savuoren museot Valkeakoskella ja Mobilia Kangasalla. Alueellisen lastenkulttuurikeskuksen toimipaikka on Tam-pereen ohella Lempäälässä. Musiikkifestivaaleja ovat muun muassa Työväen Musiikkitapahtuma (Valkeakoski) ja Tapsan Tahdit (Nokia). Taiteen perusopetuksen pää-toimipisteitä sijaitsee Lempäälässä, Pirkkalassa, Valkea-koskella ja Ylöjärvellä. Kulttuurikoulutusta tarjoaa muun muassa Voionmaan opisto Ylöjärvellä.

Kulttuurikeskuksia on Lempäälässä, Valkeakoskella ja Kangasalla.

Kangasalle on myös valmistumassa uusi kulttuuri- ja mu-seorakennus Kangasala-talo. Kangasala on investoinut viime vuosina kirjastoon ja kesäteatteriin. Kunnan, Mobi-lian ja Vääksyn kartanon yhteinen työryhmä pohtii Sarsan alueen kehittämistä. Kangasalla toimii kulttuuriyhdistysten edustajista koottu kulttuurityöryhmä, jonka tarkoituksena edistää kulttuuritoimintaa koko kunnan alueella. Työryhmä järjestää kerran vuodessa kulttuurifoorumin, jossa käsitel-lään kulloinkin ajankohtaista teemaa. Aikuisten kulttuuri-toiminnassa päävastuun sisällön tuottamisesta kantavat kolmannen sektorin toimijat.

Nokialla on kansalaishankkeena käynnistynyt kulttuuri- ja hyvinvointikeskuksen sekä yhteisöllisen työtilan luomisek-si Tehdassaari-projekti. Kaupungin kulttuuritoimi hallinnoi Kerholaa, jonka vieressä sijaitsee näyttelytila Taidetalo. Meneillään on kirjastotalohanke näyttely- ja kokoontu-mistiloineen. Nokialla erityisenä painopisteenä on lasten ja nuorten kulttuurin edistäminen. Nokian identiteetti teol-lisuusyhteisönä antaa leimansa myös monipuoliseen yh-distystoimintaan.

Valkeakosken ryhmämatkailun voimakkain vetovoimateki-jä on kaupungin 100-vuotias teatteri. Valkeakoski kaipaa muutoksia vesiliikenteeseen, jotta Sääksmäen kulttuuri-perinnettä voitaisiin kehittää Visavuoren yhteydessä. Näin Voipaalan taidekeskus ja Emil Wikströmin museo olisivat paremmin kulttuurimatkailijoille suunnattavissa.

Pirkkalan kunta on keskittynyt kulttuuritoiminnan osalta lastenkulttuurin kehittämiseen sekä kuvataiteisiin.

1.3. Taajaan asutut kunnat

Useat pirkanmaalaiset paikkakunnat tunnetaan kulttuuri-elämänsä ansiosta, esimerkiksi Mänttä-Vilppula on tun-nettu taidekaupunkina, Sastamala profiloituu Pukstaa-vin ja Herra Hakkaraisen talon myötä kirjakaupunkina ja Oriveden kaupunki on tehnyt kulttuurikaupunkijulistuksen vuonna 2004; Oriveden opiston myötä se on myös valta-kunnallisesti tunnustettu kulttuurikouluttaja. Ikaalinen on tunnettu harmonikka-alan toimijoistaan, nuoriso-orkeste-ristaan ja musiikkialan koulutuksestaan. Akaassa Näky-

mä-ympäristötaidetapahtumalla on haluttu tuoda alueelle kansainvälisyyttä.

Valtionosuuslaitoksia on kahden kunnan alueella: Serlachius-museot Mänttä-Vilppulassa sekä Sastamalan seudun museo. Valtionavustuksia saavia kulttuuritapahtumia on Orivedellä, Mänttä-Vilppulassa ja Sastamalassa. Taajaan asuttujen kuntien kategoriassa järjestetään useita festivaaleja: Vanhan kirjallisuuden päivät, Sastamala Gregoriana, Sata-Häme Soi (Ikaalinen), Mäntän Musiikkijuhlat, Mäntän kuvataideviikot sekä usean taidelajin Oriveden Suvi, jossa kulttuuritapahtumien voimien yhdistäminen on tarjonnut mahdollisuuksia käytännön yhteistyöhön monin tavoin. Toisaalta Art Festivon kaltaiset tapahtumat ylittävät jälleen luokitteluja, sillä sen toimialueena on Parkanon ja maaseutumaisen Kihniön lisäksi Satakuntaan kuuluva Kankaanpää.

Erityisesti Mäntässä yksityisten säätiöiden panostus taide-kiinteistöihin on merkittävää. Kulttuuritaloja on muun mu-assa Akaassa (Laaksola), Mäntässä (Pekilo), Orivedellä (Kultavuoren Laulumaja) ja Sastamalassa (Jaatsi). Akaan Viialassa on muutettu vanhoja tehdastiloja taiteilijoiden työtiloiksi sekä yritystoimintaan. Ikaalisissa Oma Tupa toimii monenlaisen toiminnan järjestämispaikkana, tapah-tumia on 150-200/vuosi. Oma Tuvan toimintaa ylläpitää yhdistys ja siellä toimii aloittavia kulttuuriyrittäjiä.

Mänttä-Vilppulassa kuvataide huomioidaan perusopetuk-sen taidekasvatuksessa ja varhaiskasvatukseen sidotaan ns. taidepolku. Myös Orivedellä painopisteenä ovat koko perheen tapahtumat, lastenkulttuuri sekä taide- ja kult-tuurikasvatus. Taiteen perusopetuksen päätoimipisteitä sijaitsee viiden kunnan alueella: Ikaalinen, Orivesi, Mänt-tä-Vilppula, Parkano, Sastamala. Ikaalisissa ja Sastama-lassa sijaitsee käsi- ja taideteollisuusoppilaitos ja Parka-nossa Ylä-Satakunnan Musiikkiopisto.

Taajaan asuttujen kuntien ja maaseutumaisten kunti-en kulttuurinkehittämisessä merkittävä rooli on Leader-rahoitteisilla hankkeilla. Esimerkiksi Oriveden kaupunki järjestää väliaikaisrahoitusta alueensa yhdistyksille, mikä edesauttaa pienten hankkeiden toteutumista.

1.4. Maaseutumaiset kunnat

Moottorimusiikin festivaali Rämsöössä (Vesilahti), Pentin-kulman päivät (Urjala), Musiikkia!Ruovesi, Aitoon Kirkas-tusjuhlat (Pälkäne), Juhannus Virrat - maaseutumaisissa kunnissa kesätapahtumilla on merkittävä yhteisöllinen vai-kutus. Talvisin kulttuuripalveluita tarjoavat pääasiassa kir-jastot ja vapaan sivistystyön laitokset. Maaseutumaisissa kunnissa vapaita kulttuuritiloja ylläpitävät usein yhdistyk-set. Monin paikoin kotiseutumuseot, perinnekylät ja maa-talous- tai teollisuushistoriaa esittelevät yksityiset museot ylläpitävät paikallista kulttuurihistoriaa. Kulttuuritoiminta

66

kylissä on aktiivisten kylätoimijoiden ja yhdistysten va-rassa. Kun väestö vanhenee ja muuttaa keskustaajaman palvelujen äärelle, uhkaa pieniä yhteisöjä toiminnan kuih-tuminen.

Taiteen perusopetuksen päätoimipisteitä sijaitsee Kihni-össä, Pälkäneellä ja Virroilla. Virroilla sijaitsee myös Tam-pereen ammattikorkeakoulun toimipiste, jonka viestinnän koulutusohjelmasta valmistuu muun muassa musiikkialan ja visuaalisen mediaformaatin ammattilaisia. Koulutuksen jatkuminen on harkinnassa. Kansalaisopistoista kulttuuri-alan opetustuntien määrä on korkein Ruoveden opistos-sa.

Urjalan Nuutajärven lasikylää on kehitetty kunnan ja yri-tysten yhteistyöllä, mutta teollisen lasituotannon loppumi-nen on koettu uhkana yhteisön jatkuvuudelle. Vapaa-ajan asukkaiden suuri määrä on Urjalassa nähty mahdollisuu-tena vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen.

Virroilla Killinkosken kyläyhdistys ylläpitää yksityistä mu-seota, jossa on nauhateollisuuden perinne-esineistöä, kamerakokoelma, VPK:n kalustokokoelma, parturi-kam-paamon esineistö sekä nukkekokoelma. Yhdistys on pe-rustanut osakeyhtiön tehdasmyymälää varten.

Muihin perinteisiin maaseutupaikkakuntiin verrattuna Pun-kalaidun toimii jo glokaalissa toimintaympäristössä, kun vastaanottokeskuksen asukkaat ja työperäinen maahan-muutto luovat uutta sisältöä paikalliskulttuuriin.

Vesilahdessa on yhdessä Lempäälän kanssa laadittu yh-teinen kulttuuriohjelma (2010-2015), jonka toteuttamisesta vastaavat molempien kuntien kulttuuritoimesta vastaavat eli Vesilahdessa matkailuneuvoja ja Lempäälässä kulttuu-rikoordinaattori. Vesilahti on mukana Pirkanmaan lasten-kulttuurin kehittämishankkeessa.

67

2. Kulttuurikoulutus Pirkanmaalla

2.1. Korkeakoulut

Musiikin, tanssin, kirjallisuuden, teatterin, mediakulttuurin sekä pelialan tieteellistä tutkimusta ja siihen perustuva opetusta tarjoaa Tampereen Yliopisto useassa eri yksi-kössään (Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Informaatiotutkimus ja interaktii-vinen media). Muun muassa kulttuurihistorian ja museolo-gian opintoja voi suorittaa osana Yhteiskunta- ja kulttuuri-tieteiden yksikön opintoja.

Tampereen teknillisessä yliopistossa voi opiskella arkki-tehdiksi. Kärkialojen lisäksi korkeakoulun poikkitieteelli-sessä toiminnassa yksi teema-alue on digitaalinen toimin-taympäristö, jolla voidaan katsoa olevan tärkeä rooli myös tulevaisuuden kulttuurisessa todellisuudessa.

Taidekorkeakoulua Pirkanmaalla ei ole. Sen sijaan Tam-pereen ammattikorkeakoulussa voi suorittaa kulttuuri- ja taidealan työelämäpainotteisia korkeakouluopintoja elo-kuvan ja television, median ja viestinnän, sekä musiikin koulutusohjelmissa. Media-alaa opetetaan myös englan-ninkielisessä koulutusohjelmassa. Musiikkia lukuun otta-matta kulttuurialan opinnot siirtyvät Tampereen Media-polikseen v. 2014, jolloin myös kuvataiteen amk-tutkinto lakkautetaan.

2.2. Toisen asteen ammatillinen koulutus

Toisen asteen ammatillista koulutusta järjestetään maa-kunnan eri puolilla. Tampereen seudun ammattiopisto Tredu on yksi Suomen suurimmista ammatillisista oppilai-toksista. Tredun audiovisuaalinen koulutus muuttaa Me-diapolikseen vuonna 2014 ja käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoja Tredu järjestää Lempäälässä. Käsi- ja taideteollisuusalaa voi opiskella myös Ikaalisissa ja Kihni-össä (Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä), Tyrväällä (Sastamalan koulutuskuntayhtymä) ja Urjalan Nuutajär-vellä (Tavastian koulutuskuntayhtymä).

2.3. Taiteen perusopetus

Taiteen perusopetusta annetaan mm. musiikkioppilaitok-sissa, kuvataidekouluissa, tanssioppilaitoksissa, käsityö-kouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Sirkusalan perus-opetusta on Tampereella ollut jo 20 vuoden ajan. Vaikka taiteen perusopetus tavoittaa vuosittain tuhansia pirkan-maalaisia, on saatavuudessa alueellisia eroja. Taiteen perusopetuksen päätoimipisteitä sijaitsee Tampereella, Lempäälässä, Pirkkalassa, Valkeakoskella, Ylöjärvellä, Ikaalisissa, Orivedellä, Mänttä-Vilppulassa, Parkanossa, Sastamalassa, Kihniössä, Pälkäneellä ja Virroilla. Tasolta toiselle etenevä taidekasvatus on suunnattu ensisijaisesti

lapsille ja nuorille, mutta myös aikuisille on tarjolla vaih-toehtoja: esimerkiksi Näpsä-käsityökoulut tarjoavat seit-semässä kunnassa taiteen perusopetusta aikuisille, Pir-kan opisto järjestää kuvataiteen perusopetusta aikuisille Pirkkalassa ja Nokialla, Tampereen seudun työväenopisto järjestää aikuisten kuvataiteen perusopetuksen sekä Tam-pereella että Ylöjärvellä.

2.4. Vapaa sivistystyö

Yleissivistäviä ja harrastuspohjaisia opintoja on saatavilla laajasti maakunnan eri alueilla. Pirkanmaan kansalais- ja työväenopistoissa, opintokeskuksissa, kansanopistoissa ja kesäyliopistoissa harrastaa ja opiskelee vuosittain kym-meniätuhansia ihmisiä. Viime vuosina opistot ovat hakeu-tuneet laajaan alueelliseen yhteistyöhön ja parantaneet toimintaedellytyksiään yhdistymisillä, esimerkiksi Pirkan opisto toimii Nokian, Pirkkalan, Lempäälän ja Vesilahden alueilla, Valkeakoski-opisto toimii Valkeakosken, Pälkä-neen ja Kangasalan alueilla; yhdistymisneuvottelut ovat käynnissä Akaan opiston suuntaan. Laajaa kulttuurikoulu-tusta tarjoavat Oriveden ja Voionmaan opistot neuvottele-vat yhdistymisestä.

Tampereen työväenopiston ja Ahjolan kansalaisopiston kulttuuriopetustunnit ovat maakunnan kansalaisopistoista vähäisimpiä. Kansalaisopistoista kulttuurialan opetustun-tien määrä on ollut korkein Ruoveden opistossa (ennen joidenkin opistojen yhdistymistä v. 2013).

68

3. Maakunnallisia kulttuuritoimijoita

Paikallisten kulttuuritoimijoiden lisäksi maakunnassa on alueellisesti toimivia organisaatioita, jotka tarjoavat alan-sa asiantuntemusta kaikille pirkanmaalaisille. Kulttuurin kehittäjäorganisaatioina toimivat Taiteen edistämiskes-kuksen Pirkanmaan toimipiste, Pirkanmaan liitto sekä ELY-keskus, jotka on suunnitelmassa esitelty jo aiemmin. Maakunnallisia toimijoita ovat myös monet säätiöt, jotka tuottavat tai rahoittavat taide- ja kulttuurielämää.

3.1. Maakuntakirjasto ja PIKI-yhteistyö

Pirkanmaan maakuntakirjastona toimii Tampereen kau-punginkirjasto, joka vastaa muun muassa kaukopalvelus-ta, kirjastoammatillisesta aluekoulutuksesta ja Pirkanmaa-kokoelmasta. Pirkanmaan kirjastojen PIKI-toimintaan kuuluvat kaikki Pirkanmaan kunnat. Pirkanmaan kirjasto-jen (PIKI) yhteinen koordinaattori on valtakunnallisestikin ainutlaatuinen. Laaja, alueellinen yhteistyö toteuttaa kult-tuurin saavutettavuutta: yhteensä kirjastot tavoittavat 65 toimipisteen ja yli 800 kirjastoautopysäkin laajuisesti koko maakunnan. PIKI-yhteistyön kautta kaikki aineistot ovat lainattavissa maakunnan alueelle. Sivistysnäkökulmas-ta kiinnostavaa on, että Pirkanmaalla tietokirjallisuus on enemmän lainattua kuin kaunokirjallisuus. Seutulainaus on kasvussa: vuosittain tehdään yli 60 000 - 70 000 lainaa yli kuntarajojen. Maakuntakirjasto huolehtii aineistojen kuljetuslogistiikan ohella muista yhteisistä hankinnoista ja esitteistä. Kunnilla on myös kirjastotoimessa erityispiirtei-tä, esimerkiksi Urjalassa Väinö Linna -kokoelma ja Mänt-tä-Vilppulassa taidekirjallisuus.

3.2. Maakuntamuseo ja aluetaidemuseo

Pirkanmaan maakuntamuseo on keskittynyt erityisesti kulttuuriympäristön vaalimiseen niin rakennetun ympäris-tön kuin arkeologiankin osalta. Museo antaa asiantuntija-apua arkeologiaan, rakennuskulttuuriin, rakennuskorja-ukseen, paikalliskulttuurityöhön, kansalaistoimintaan ja suojelukysymyksiin liittyvissä asioissa. Tehtäväkenttä on laaja, sillä paikallisia museoita maakunnassa on 121, vaikkakin määrään tulee vaikuttamaan kuntarakenteen ja hallinnon muutokset myös jatkossa. Maakuntamuseon 11 hengen toimisto sijaitsee Vapriikissa, Tampereella.

Pirkanmaan aluetaidemuseon tehtäviä hoitaa Tampereen taidemuseo, jolla on koordinoiva asiantuntijarooli. Toimin-tamuotoina ovat pääasiassa neuvontapalvelut, dokumen-tointi- ja tutkimustyö sekä kiertonäyttelyt. Museo tarjoaa vuokralle kokoelmakeskuksen tiloja ja laitteita. Alueellis-ta toimintaa hoidetaan yhden amanuenssin voimin, jon-ka kautta käytössä on koko taidemuseon henkilökunnan asiantuntemus. Museopedagogisen ja sosiaalisen toimin-nan on ennakoitu lisääntyvän alueellisessa toiminnassa.

3.3. Lastenkulttuuriverkosto

Lasten- ja nuortenkulttuurista vastaavat maakunnallinen Pirkkaset-lastenkulttuuriverkosto ja Pirkanmaan Taika-lamppu. Pirkkaset-lastenkulttuuriverkosto pyrkii toiminnal-laan vahvistamaan maakunnan lastenkulttuuria, tehosta-maan seudullista, tasapuolista osallisuutta sekä lisäämään alueen innovatiivisuutta tekijöiden kesken. Kuntien välistä yhteistyötä koordinoi Pirkkaset-työryhmä, jossa on edus-tajia eri kunnista. Toimintamuotoina on muun muassa Lasten Pirkkaset - tapahtumakuukausi ja KultTour, Pirkan-maan nuorten kulttuuriviikot. Pirkanmaan Taikalampun muodostavat Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poo Lempäälässä ja Tampereen kaupungin kulttuurikasvatus-ohjelma Taidekaari. Pirkanmaan Taikalampussa kehite-tään erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kulttuu-ritarjontaa, monitaiteista taide- ja kulttuurikasvatusta sekä sosiaalisen sirkuksen toimintamalleja.

3.4. Taiteen aluekeskukset

Yhdistyspohjaisia taiteen aluekeskuksia ovat Pirkan-maan elokuvakeskus, Sisä-Suomen tanssin aluekeskus ja Valokuvakeskus Nykyaika, joiden toimipisteet sijaitse-vat Tampereella. Pirkanmaan elokuvakeskus ry järjestää elokuvanäytöksiä Tampereella sijaitsevan oman teatterin lisäksi maakunnassa, antaa alan opetusta ja neuvontaa ja järjestää erilaisia työpajoja. Valokuvakeskus Nykyaika ry toimii valokuva- ja mediakulttuurin alalla tuomalla esiin valokuvausta taiteellisen ilmaisun ja kuvallisen viestinnän muotona, edistämällä valokuvan vuorovaikutusta muiden taiteenalojen kanssa sekä yhdistämällä valokuvaajia ja sen yleisöjä. Nykyajan pääasiallisena toimintamuotona on näyttely- ja festivaalitoiminta. Sisä-Suomen tanssin aluekeskus toimii Pirkanmaan lisäksi Hämeessä ja Keski-Suomessa. Toimintaa ylläpitää Pirkanmaan Tanssin Kes-kus ry. Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen tavoitteena on mahdollistaa tanssitaiteen ja yleisöjen kohtaamisen ja edistää tanssin ammattilaisten työllisyyttä, tanssikulttuurin vahvistumista ja monipuolista saatavuutta, sekä tukea alu-een ammattilaisten toimintaa.

3.5. Muita alueellisia organisaatioita

Taito Pirkanmaa ry toimii alueellisena käsityön edistäjäor-ganisaatiossa, jonka keskeisiä palveluja ovat käsityökes-kuksien käsityökurssit, työpajat, käsityön taiteen perus-opetusta antava Näpsä-käsityökoulu, näyttelyt, messut, tapahtumat sekä käsityömateriaalien ja tuotteiden välitys.

Pirkanmaan festivaalit ry (Pirfest) koordinoi ja kehittää pir-kanmaalaisten kulttuurifestivaalien yhteistyötä. Pirfestin jäseninä on 37 festivaalia, kotipaikkanaan Tampere, Ikaa-linen, Mänttä, Nokia, Orivesi, Ruovesi, Sastamala, Urjala ja Valkeakoski (v. 2013). Taiteen aloista edustettuina ovat musiikki (19), tanssi (6), monitaide (6), kirjallisuus (4), teat-

69

teri (3), kuvataide (3), komedia (1), elokuva (1) ja sirkus (1). Festivaalien ohella Pirfest edistää kulttuurimatkailua Culture Tampere Region -hankkeella, joka verkottaa lä-hes sata kulttuuri- ja matkailutoimijaa yhdeksän kunnan alueella.

70

LÄHDELUETTELO

Aarnio Aulis. Identiteettiä etsimässä. Pirkanmaan kulttuu-riselvitys. Pirkanmaan liiton julkaisu B51. 1999.

Ahlgren-Holappa, Andolin, et al. Työvoimakoulutusraportti Pirkanmaa 2013. Seuranta- ja ennakointitietoa työvoima-koulutuksen suunnitteluun 32/2013. Pirkanmaan elinkei-no-, liikenne- ja ympäristökeskus. 2013.

Alanen Aku. Suuret kaupungit hallitsevat kulttuurin talo-utta. Tieto&trendit -lehti 4-5/2010 [www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2010]

Alanen Aku. Mikä on taiteen markkina-arvo kansantalou-dessa? Tieto&trendit -lehti 7/2010 [www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2010]

Anttiroiko Ari-Veikko. Hallintainnovaatiot - Hallintateoreet-tinen näkökulma kaupunkien palvelujen organisoinnin, omistajuuden ja rahoituksen uudistamiseen. Tampereen yliopisto. Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö. SEN-TE-julkaisu 33/2010.

Benjamin Walter. Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella (1935). Teoksessa: Koski, Rahkonen, Siro-nen (toim.). Messiaanisen sirpaleita: Kirjoituksia kielestä, historiasta ja pelastuksesta. 1989.

The contribution of the arts and culture to the national economy. An analysis of the macroeconomic contribution of the arts and culture and of some of their indirect contri-butions through spillover effects felt in the wider economy. Report for Arts Council England and the National Mu-seums Directors’ Council 2013. Centre for Economics and Business Research Ltd, London. 2013.

Cronberg Tarja. Luova kasvu ja taiteilijan toimeentulo. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja sel-vityksiä 2010:6.

Feinik Pia. Taiteen moniottelijat - Suomalaisten ammatti-taiteilijoiden työnkuvan muotoutumisen tulevaisuudenodo-tukset sekä asenteet managerointiin ja liiketoimintaosaa-miseen. Pro gradu, Jyväskylän yliopisto 2011.

Haukkala Teresa (toim.) Monipaikkaisuus – ilmiö ja tulevai-suus. Sitran selvityksiä 54. 2011.

Antti. Kestävä innovointi. Innovaatiopolitiikka uusien haas-teiden edessä. Sitran raportteja 76. 2008.

Halonen Katri (toim.) Kulttuurituottajakoulutuksen suuntavii-voja. Tuottaja2020 -hankkeen loppuraportti. 2012.

Hautamäki Antti, Oksanen Kaisa. Tulevaisuuden kulttuuri-osaajat. Näkökulmia moderniin elämään ja työhön. Edus-kunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2011.

Hienonen Kati. Maaseutu tulevaisuuden merkitysyhteis-kunnassa. Trendianalyysi. Sitran selvityksiä 52. 2011.

Houni Pia, Ansio Heli (toim.) Taiteilijan työ. Taiteilijan hy-vinvointi taidetyön muutoksessa. Työterveyslaitos ja kir-joittajat 2013.

Hyyppä Markku. Kulttuuri pidentää ikää. 2013.

Ilmonen Kari, Luoto Ilkka, Rosenqvist Olli. Maaseutu-maisen kulttuuritapahtuman olemus, kehitys ja menestys - Kymmenen kehityskertomusta Suomesta, Skotlannista, Norjasta ja Uudesta-Seelannista. Maaseutupolitiikan yh-teistyöryhmän julkaisuja 4/2010.

Iso-Aho Juha. Kulttuuri kutsuu. Vapaaehtoiset tapahtumi-en voimavarana ja hengenluojina. Tuottaja2020 - Osara-portti 6, 2011.

Kangas Anita, Kivistö Kalevi. Kuntien kulttuuritoimen tuki- ja kehittämispolitiikka. Opetus- ja kulttuuriministeriön työ-ryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:12.

Kansalaismielipide ja kunnat. Ilmapuntari 2012. Kunnal-lisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 87. 2013.

Kansalaisten käsityksiä kulttuuripalveluista ja kuntahallin-nosta 2012. Akavan kulttuuritutkimus 2012. TNS Gallup Oy.

Kaunisharju Kirsi. Luova maaseutu – luovan talouden ja kulttuurin kehittäminen maaseudulla. Opetusministeriön julkaisuja 2009:25

Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulu-tusviennin strategiset linjaukset. Valtioneuvoston periaate-päätös. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:11

Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevaisuus -selontekoa varten. Opetusministeriön julkai-suja 2009:58.

Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Valtioneuvoston selonte-ko kulttuurin tulevaisuudesta. 2011.

Kulttuurialan kolmas sektori. Diges ry (toim.) Opetus- kult-tuuriministeriön julkaisuja 2010:24

Kulttuuria kartalla. Valtion osarahoittamien kulttuuripalve-lujen sijainti ja kulttuurin kustannukset Suomen kunnissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:32

71

Kulttuuritilasto 2011. Helsinki: Tilastokeskus 2012.

Kuvataiteilijoiden työtilat. RT-kortti 94-10819. 2004.

Laine Nadja. Pirkanmaan lastenkulttuurin esiselvitys 2012. Tampereen kaupunki ja Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Laine Nadja. Virikkeellisempi arki - iloisempi mieli. Selvi-tystyö kulttuurin hyvinvointipalveluista Pirkanmaalla 2011. Pirkanmaan taidetoimikunta ja Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut 2011.

Lehtimäki Marianne. Kulttuurista särmää matkailun kehit-tämiseen. Culture Finland kulttuurimatkailun katto-ohjel-ma. 2013.

Liikanen Hanna-Liisa. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaohjelmaksi 2010-2014. Opetusministeri-ön julkaisuja 2010:1.

Loisa Raija-Leena. Rajoista mahdollisuuksiin - Luovan työn asema ja kerrannaisvaikutukset maakunnallisella alueella. Cuporen verkkojulkaisuja 5. 2010.

Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Opetusministeriön julkaisuja 2009:30.

Malte-Colliard Katri, Lampo Marjukka (toim.). Voimaa tai-teesta - Malleja taiteen soveltamiseen hyvinvointialalla. Tutkivan teatterityön keskuksen julkaisu, Tampereen yli-opisto. 2013.

Matkailu ja kulttuurin syke. Kulttuurin matkailullinen tuot-teistaminen -toimintaohjelman 2009–2013 loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:6

Niemeläinen Tuula. Ennustaako taiteen ja kulttuurin har-rastaminen pitkäikäisyyttä? Pro gradu, Jyväskylän yliopis-to, terveystieteiden laitos 2013.

Oesch Pekka. Yritysten tuki taiteille 2008 ja tuen muutok-set 1999-2008. Taiteen keskustoimikunta, tilastotietoa tai-teesta No. 40. 2010.

Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustasel-vitys. 2012.

Paltila Pertti. Pirkanmaan kulttuurisuunnitelman taustaselvi-tys. Liite 2: kuntatapaamiset Pirkanmaalla. 2012

Piekkola, Suojanen, Vainio. Museoiden taloudellinen vai-kuttavuus. Vaasan yliopisto, Levón instituutin julkaisuja 139. 2013.

Pihlaja Ritva. Kolmas sektori maaseutukunnissa. Helsin-gin yliopisto Ruralia-instituutti. Julkaisuja 19. 2010.

Pirkanmaan elämystalouden strategia 2013–2015.

Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alu-eiden päivitysinventointi: Ehdotus maakunnallisiksi maise-ma-alueiksi 2013. Pirkanmaan liitto 2013.

Prosenttitaide antaa virtaa! Varsinais-Suomen taidetoimi-kunnan julkaisu 2010.

Pulkkinen Lea. Eheytetty koulupäivä: käsitteellistä selven-nystä. [www.mukavahanke.com]

Pulkkinen Lea, Launonen Leevi. Eheytetty koulupäivä. Lapsilähtöinen näkökulma koulupäivän uudistamiseen. Edita, Helsinki 2005.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kulttuuri. Tilastokeskus. [www.stat.fi verkkojulkaisut - tarkempi viittaus mainittu ala-viitteessä]. - Kulttuurin rooli aluetaloudessa vaihtelee - pääkaupunki-seutu omaa luokkaansa. - Kulttuurityövoima Suomessa 2012. - Ajankäyttötutkimus - Kulttuuriharrastukset - Vapaa-aikatutkimus

Rantala Pälvi, Jansson Satu-Mari (toim.) Taiteesta toiseen. Taidelähtöisten menetelmien vaikutuksia. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 10. 2013.

Rautiainen Pauli. Kuvataiteilijan oikeudellinen asema. Tampereen yliopiston väitöskirja 2012.

Rensujeff Kaija. Taiteilijan asema – Raportti työstä ja tu-lonmuodostuksesta eri taiteenaloilla. Taiteen keskustoimi-kunta. 2003

Rensujeff Kaija. Taiteilijan asema 2010 -aineistoa (alus-tava tieto: Tutkimus taiteilijan asemasta on käynnistynyt taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikössä keväällä 2011).

Ruotsala Helena. Kaksi kukkaroa ja kaksi kelloa. Sanan-jalka 53. 2011.

Ruuskanen, Selander, Anttila. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 20/2013.

Ruusuvirta, Saukkonen, Ruokolainen, Karttunen. Kuntien kulttuuritoiminta lukujen valossa. Kulttuuritoiminnan kus-tannukset 25 kaupungissa vuonna 2010. Suomen Kunta-liitto 2012.

72

Sirviö Petri. ”Viimeiset dinosaurukset ja kaupunkitilan sis-sit.” Teoksessa: Kartalla - road trip suomalaisiin luoviin keskuksiin 2012. Luova tila -hanke, Turku. 2012.

Sorjonen Hilppa, Ruusuvirta Minna. Teattereiden, orkes-tereiden ja museoiden valtionosuusuudistus 2008 – 2010: vaikutus laitosten talouteen ja toimintaan. Kulttuuripoliitti-sen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen verkkojulkaisu-ja 18. 2013.

Sotarauta Markku, Karppi Ilari. Aluekehittäminen ja alu-eellisen muutoksen hallinta. [artikkeli perustuu aiemmin julkaistuun teokseen: Karppi Ilari, Sinervo Lotta-Maria (toim.). Governance: Uuden hallintatavan jäsentyminen. Tampereen Yliopisto, Hallintotieteiden keskus. 2009]

Suomalaisten näkemykset kulttuurista 2013. Suomen Kult-tuurirahaston teettämä kyselytutkimus. TNS Gallup Oy.

Taidetta arkeen. Ehdotus valtion keinoiksi edistää pro-senttiperiaatetta osana julkista rakentamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:5.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia - ehdotus toimintaoh-jelmaksi 2010–2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1.

Tampereen ja Pirkanmaan elämystalouden strategia 2010 - 2012. Strategialuonnos 2009.

Tehtävä Suomelle. Maabrändiraportin lyhennelmä 2010.

Tiainen, Heikkinen, et al. Taiteen perusopetuksen ope-tussuunnitelmien perusteiden ja pedagogiikan toimivuus. Koulutuksen arviointineuvosto. 2012.

Täydellinen soppa. Luova Tampere 2006-2011 elinkeino-ohjelman loppujulkaisu. 2011.

Uotila Pekka. Kulttuuri kyydittää. Kulttuuriekosysteemi ja matkailu. Tuottaja2020 - Osaraportti 7, 2011.

Vaiste Sanna-Mari. Kulttuurialojen aluetaloudellinen mer-kitys Suomessa. Pro gradu 2010. Jyväskylän yliopisto Ta-loustieteiden tiedekunta.

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kulttuurin tulevai-suudesta, VNS 4/2010 vp,

Vapaa sivistystyö kulttuurintuottajana -kyselyn tulokset. Pirkanmaan oppiva vapaa sivistystyö/OSAAVA -hanke. 2013.

Vapaan kentän ammattilaisryhmien toimintaedellytysten parantaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä-muistioita ja selvityksiä 2011:14

Vesikansa Esko. Tilaa taiteelle! Katsaus Suomen Taiteili-jaseuran ateljeesäätiön historiaan. 2010.

Viinamäki, Hyyryläinen, et al. Kohden kevyempää hallin-nointia LEADER -toimintatavassa: Vertailututkimus Hol-lannin, Irlannin, Itävallan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron LEADER -hallinnoinnin haasteista ja kehittämisvaih-toehdoista. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 4/2013.

Viljamaa, Toivanen, et al. Loppuraportti. Pirkanmaan kun-tatoimintojen kehittäminen. Pirkanmaan liitto 2013.

* Edellä listattujen teosten ja artikkeleiden isäksi alaviit-teissä on viittauksia muun muassa www-sivuihin, joita ei lähdeluettelossa esiinny.

Nalkalankatu 12, PL 76, 33201 TamperePuh. (03) 248 1111 (vaihde)faksi (03) 248 1250pirkanmaan.liitto@pirkanmaa.fiwww.pirkanmaa.fi

TEEMME MUUTOSTA YHDESSÄ