kkotieläinuutisetotieläinuutiset - nordgen · siirtäminen käyvät käsi kädessä gl....

Muutama sana matkan varrelle, ......................................... 2

Elävän kulttuuuriperinnön säilyttäminen jasiirtäminen käyvät käsi kädessä Gl. Estrupissa ................... 3

Suomenkarja siirtyi vankilasta kouluun ............................... 4

Genominen valinta vie genetiikkaa eteenpäin ...................... 5

”Kaiken tämän johtaja”– Mitä hänelle merkitsee Pohjoismaisen geenivarakeskuksen (NordGen) kotieläinsektori? ............... 6

Säilytettävien kotieläinrotujen kriteerit Norjassa ................. 8

Puolet kaikista Euroopan lyhythäntälampaista on Islanninlampaita .................................................................. 10

Ajankohtaista asiaa NordGenin eläinlajiryhmistä ................ 12

Muutama sana matkan varrelle,

KUVA: ASKELL THORISSON

NORDGEN - KOTIELÄIMET • JOULUKUU • 2008

KotieläinuutisetKotieläinuutiset

Islannin lyhythäntäinen lammas

HUSDYRNYTT1208_F 1HUSDYRNYTT1208_F 1 15-12-08 11:57:5115-12-08 11:57:51

KotieläiKotieläinuutisetKotieläinuutisetn

2

Viime vuosina tietoisuus ruoka- ja maataloustuotan-non resurssina käytettävien kotieläinten geneettisestä monimuotoisuudesta/variaatiosta on lisääntnyt. Sekä taloudelliset että kulttuurilliset/historialliset arvot liit-tyvät läheisesti kotieläinrotujen moniin ominaisuuksiin. Tämä koskee arvoja, joihin tehokas tuotanto ja tuote-kehittely perustuvat , mutta myös epäsuoria vakuutus- ja optio-arvoja. Nämä ovat arvoja/ominaisuuksia, jotka voivat olla hyödyksi tulevaisuudessa, ilmastonmuu-toksen aikana, raaka-ainesaannissa tai tautien tarttu-vuusmuutosten yhteydessä. Lisäksi haluaisimme vaalia kulttuurillisia ja historiallisia arvoja. Näihin arvoihin vai-kuttavat poliittiset kehykset ja hallintokäytännnöt niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Poliitiset kehitysstrategiat, joihin kuuluvat teollistu-minen, ”vapaa” kaupankäynti ja -kehitys kansainvälis-ten sopimusten mukaisesti, aiheuttavat kotieläinten yhdenmukaistamisen, markkinoiden monopolisoinnin ja vertikaalista/horisontaalista resurssien käyttöä sekä integrointia tuotannossa ja jalostuksessa. Tämä kehi-tyssuunta on viime vuosina ennestäänkin kiihtynyt ja lisännyt tuotantoa runsaasti, mutta samalla tällaisen teollistamisen epäsuorat seurauskustannukset esim. geneettisen monimuotoisuuden väheneminen, ympä-ristön kuormitus, ja ilmastonmuutokset ovat jääneet huomiotta kustannuslaskelmissa. Myös tartuntojen le-viämisen vaara on lisääntynyt tuotteiden ja palveluiden lisääntyneen siirron myötä., sekä kotieläinkannan kes-kittämisen myötä suurempiin yksiköihin, joissa on run-saasti eläimiä ja suuri lantamäärä samassa paikassa.

Geneettinen monimuotoisuus on ja tulee aina ole-maan jatkuvasti uusiutuvien ruoka- ja maataloustuotan-non resurssien edellytys, ja se on nykyisen kehityksen vuoksi todella kovalla koetuksella.

Voidaaankin kysyä tulisiko toteuttaa poliittisia ja ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja eläingeenivarojen hyödyntämiseksi kestävällä tavalla. Vai tuleeko tapahtumaan dramaatti-sia muutoksia ennen kuin rajoituksia saadaan aikaan vahinkojen ehkäisemiseksi? Hieman kärjistäen voidaan todeta, että yksipuolinen hyödyn maksimointi on johta-nut sekä hullunlehmän tautiin että pandemian vaaraan kotieläintaloudessa. Totuus on maltillisempi mutta mie-lestäni kuitenkin samoilla linjoilla.

Tänään 30-50 % kalorien saannista muodostavan kotieläintuotannon ruokavalvonnan varmistamiseksi tulevaisuudessa on välttämätöntä luoda kotieläinge-

neettisen monimuotoisuuden globaali kestävä hallinto. Tämä vaatii panostusta seuraaviin asioihin:

Osaamisen kehittäminen ja reaaliosaamisen hyö- dyntäminen käytännössä.Poliittisia säädöksiä ja ohjesääntöjä, kansallisesti ja kansainvälisesti. Geenivarojen talouden ja hallinnon näkökulmasta perspektiivin pitäisi olla pidempi kuin tällä hetkellä. Pohjola ja NordGen voisivat aloittaa prosesseja, joiden puitteissa luotaisiin uutta toteutusvoimaa kantokykyisin periaaattein tuotantojärjestelmässä , ei ainoastaan kansallisesti vaan katsottaisiin myös että kotieläingeneettinen materiaali kulkeutuu niin, että ostaja saa ”arvoa rahalleen” ”value for money” hyvän eettisen kauppakäytännön lisäksi.

Olemme päässeet pitkälle kotieläingeenivarojen kestävän kehityksen hallintatyössä. Suuria haasteita on kuitenkin vielä edessä. Sekä ilmastonmuutos, tu-levat WTO-neuvottelut että rahakriisi ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat myös tällä rintamalla. Ehkä voimme toivoa, että viime aikojen lisääntynyt poliittinen tahto ja syy johtamiseen tänä ”kriisiaikana” vaikuttavat myös alueellamme, nyt kun koko maailma on asennoitunut muutokseen?

kirjoittanut erovuoroinen johtaja, Erling Fimland, [email protected]

Muutama sana matkan varrelle, Muutama sana matkan varrelle,


KotieläiinuutisetKotieläinuutisetnuutiset

3

Tanskan maatalousmuseo, joka sijaitsee Gl. Estrupin kartanossa Djurslandissa, on niitä harvoja paikkoja, joissa on mahdollista nähdä vanhoja tanskalaisia kotieläinrotuja. Museon elävän kulttuuriperinnön keskus, joka on vuonna 2001 käyttöön vihitty nykyaikainen karjasuojaympäristö, luo puitteet useiden vanhojen tanskalaisten kotieläinrotujen välittämiselle ja säilyttämiselle. Kotieläimet ovat osa sekä museon päivittäistä perinteensiirtotoimintaa että erikoistapahtumia.

Museolla on siis usean vuoden ajan ollut historiallinen maatalousnäyttely, joka aina on ollut erittäin suosittu. Maatalousnäyttelyssä vieraat voivat tutustua perinteiseen käsityöhön ja ruokakulttuuriin, sekä nähdä vanhojen kotieläinrotujen työskentelevän sulassa sovussa traktoreiden kanssa jotka ovat vanhoilta ajoilta. Sekä nautakarjaa että hevosia esitellään näyttelykehässä, ja ”oikea” tuomari kertoo näytteillä olevista eläimistä.

Uutena asiana Gl. Estrup järjesti yhteistyössä Tanskan Kennelliiton kanssa kesällä koiranäyttelyn, johon osallistuivat seuraavat neljä rotua: Broholmer, Dansk Spids, Tanskalais/ruotsalainen pihakoira ja Gammel Dansk Hønsehund, jotka kaikki kuuluvat Tanskan kotieläinten geenivarojen säilytystyöhön piiriin (Genressourceudvalget). Yli 800 kävijää olivat valinneet tämän päivän Gl. Estrupissä käyntiä varten nähdäkseen näytteillä olevat koirat.

Tanskan Maatalousmuseon pääasiallisena tehtävänä on siirtää elävää kulttuuriperintöä, mutta mikäli mahdollista tämä tehdään maatalouden geenivarojen välittämisen yhteydessä ja usein siten, että kävijä osallistuu aktiivisesti

käytännön toimiin. Tämä antaa varmastikin elämyksiä kotiin vietäviksi ja muisteltaviksi.

Kesän hitti lasten parissa oli vanhojen kotieläinten ruokkiminen. Useat lapsiperheet kävelivät vanhojen kotieläinten luokse yhdessä Gl. Estrups museo-oppaan kanssa, joka kertoi eläimistä, ja antoivat eläimille ruoaksi heinää pienestä pussista – jonka olivat hankkineet museokaupasta. Tämän jälkeen he keräsivät perunapellosta vanhoja säilytysperunalajikkeita pussintäytteeksi. Nämä he sitten saivat viedä kotiin iltaruoaksi.

Tanskan maatalousmuseolla on 100 hehtaaria maata, ja maatiaislajikkeiden lisäksi peltoja myös viljellään ekologisesti. Museo viljelee vuosittain useita erilaisia vanhojen lajikkeiden jälkeläisiä, jotka usein on saatu entiseltä Pohjoismaiselta geenipankilta, joka nyt on fuusioitunut NordGeniksi.

Tanskan maatalousmuseo tekee erittäin tiivistä yhteistyöä Elinkeinoministeriön geenivaravaliokunnan kanssa, ja museon vanhat tanskalaiset kotieläinrodut ovat tärkeitä sekä säilytys- että välitysnäkökulmasta. Tanskan maatalousmuseon johtaja Peter Bavnshøj on Kulttuuriministeriön edustaja sekä kasvigeenivarojen valiokunnassa että geenivaravaliokunnassa, millä viime vuosina on ollut monia positiivisia oheisvaikutuksia.

Elävän kulttuuuriperinnön säilyttäminen ja siirtäminen käyvät käsi kädessä Gl. Estrupissa

Kirjoittanut erikoiskonsulentti Helle Palmø, [email protected] Plantedirektoratet

Lisää tietoa museosta löydät Gl. Estrupin kotisivulta : www.gl-estrup.dk ja maatalouden

geenivaroista löydät tietoa elinkeinoministeriön kotisivulta: www.genres.dk

KUVA: HELLE PALMØJyllannin karjaa laitumella GI. Estrupissä



4

Suomenkarja siirtyi vankilasta kouluunEmmi Manninen, [email protected]

Suomenkarjaa on säily-tetty yli 20 vuoden ajan valtion vankilamaatiloilla, pohjoissuomenkarjaa Pelsossa ja itä- sekä länsisuomenkarjaa Sukevalla. Parisen vuotta sitten kuultiin ikävä uuti-nen: maatalous Sukevalla aiotaan lopettaa, ja suo-menkarjalle on löydettävä uusi koti.

Silloinen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja asetti maaliskuussa 2007 työryhmän pohtimaan vaihto-ehtoja karjan uudelleensijoittamiseksi. Työryhmä pyysi tarjouksia niin luonnonvara-alan oppilaitoksilta kuin yk-sityisiltäkin. Yhteistyö yksityisten karjanpitäjien kanssa koettiin kuitenkin liian riskialttiiksi. Mitä tehdä, jos tilan isäntäväki vaihtuu? Miten ratkaista eläinten omistusoikeus ja miten taata yhteinen näkemys eläingeenivarojen suo-jelun vaatimista toimenpiteistä tilalla?

Parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui karjan sijoittaminen kahdelle opetusmaatilalle, Ahlmanin ammattiopistoon Tampereelle sekä Kainuun ammattiopistoon Kajaaniin. Karja siirtyisi vankilasta kouluun ja samalla niistä tulisi kaupunkilaisia. Työryhmä joutui miettimään sijoituspaikan lisäksi sitä, kuka maksaa kulut. Kolme ministeriötä päätyi kompromissiratkaisuun: eläinten siirto- ja ylläpitokulut jaetaan oikeus-, opetus- sekä maa- ja metsätalousministe-riön kesken.

Ahlmanin ammattiopiston naudoista oli jo ennestään noin puolet suomenkarjaa. Sukevan vankilasta sinne siirtyivät länsisuomenkarjan eläimet sekä osa itäsuomen-karjasta eli kyytöistä. Nyt suomalaisrodut ovat vallanneet navetan niin, että vain yksi friisiläinen on enää jäljellä. Ahlmanilta myydään suomenkarjan maitoa suoraan kulut-tajille. Osa maidosta menee ravintoloille, joissa sitä tarjoil-laan sellaisenaan tai juustoksi jalostettuna. Tamperelaiset kyyttötuotteet saivat tänä syksynä julkisuutta ulkomailla, kun niitä esiteltiin Italiassa järjestetyillä ruokamessuilla.

Kainuun ammattiopistolla oli 1960-luvun lopulle saakka puhdas itäsuomalaiskarja. Myöhemminkin ayrshire- ja friisiläislehmien joukossa on ollut aina yksi tai kaksi kyyttölehmää. Opetusmaatilalla oli suunniteltu siirtymistä vain yhteen rotuun eläinten hoidon ja ruokinnan helpot-

tamiseksi, joten Sukevan lehmät tulivat sinne kuin tilauksesta. Oppilaitos oli etukäteen kysellyt muiden muassa meijerien, juustoloiden ja maaseu-tuneuvonnan edustajilta, miten nämä suhtautui-sivat opetusmaatilan siirtymisestä kyyttökar-jaan ja geenipankiksi. Vastaanotto oli hyvin

innostunutta. Muutoksen myötä niin maaseutuyrittäjyys, kyytön maidon ja lihan tuotekehittely kuin tutkimuskin sai uusia haasteita ja mahdollisuuksia.

Opiskelijat Ahlmanilla ja Kainuussa ovat olleet suo-menkarjasta iloisia. Suomalaiset koulutilat joutuvat jopa kilpailemaan opiskelijoista, joten suomenkarja on yksi tapa erottautua edukseen muiden oppilaitosten joukosta. Suomenkarja antaa mahdollisuuden tutustua paitsi koti-maisiin harvinaisiin rotuihin myös geenipankkitoimintaan. Tulevat maatalousalan ammattilaiset voivat myöhemmin omassa työssään edistää rotujen säilyttämistä ja niiden maidontuotanto-ominaisuuksien jalostamista.

Sukevan vankilatilan saama julkisuus antoi vauhtia brändin luomiseen kyytöstä ja muusta suomenkarjasta saataville elintarvikkeille. Luonnonmukaisesti tuotetun ruuan kysyntä on kasvamassa, joten voisiko oma mark-kinarako löytyä myös maatiaistuotteille? Jo ennen Sukevan vankilatilan lakkauttamista geenipankkikoordinaattori Juha Kantanen perusti yhdessä Seppälän ja Ahlmanin am-mattiopistojen sekä Pelson vankilatilan edustajien kanssa ryhmän, joka vaihtaa tietoja ja ideoita geenipankkieläinten uusista käyttömahdollisuuksista ja esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehittelyhankkeista. Yhteistyötä on viritelty myös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa työsken-televien yhteiskuntatieteilijöiden sekä kestävää kehitystä ja ekologista ekonomiaa selvittävien tutkijoiden kanssa.

Näyttää siltä, että vankilasta häätö oli suomenkarjalle näkyvämpi ja värikkäämpi PR-temppu kuin paraskaan mai-nos tai valistus. Sen myötä varmasti useimmat suomalai-set tietävät, millainen kansallisaarre esimerkiksi kyyttö on.

Täältä tullaan Kouluun

Sukevan vankilan lehmät muuttivat alkukeväästä kahdelle koulutilalle, Ahlmanin ja Kainuun ammattiopistoon. Kainuussa järjestettiin juhlat, kun lehmät pääsivät keväällä ensimmäisen kerran laitumelle. Kuva: Emmi Manninen

KUVA: EMMI MANNINEN



5

Meneillään oleva Genomisen valinnan (Genomic Selection, GS) käyttöönotto tuo muutoksia jalostusorganisaatioiden työtapaan. Jalostusarvot pystytään laske-maan tarkemmin, valintateho kasvaa ja sukupolvien väli lyhenee genomista va-lintaa sovellettaessa.

Genominen valintaDNA-laboratorioissa on tapahtunut tekniikan muutos. Tänään saadaan tuhansia SNP-markkereita huomattavasti alhaisemmin kustannuksin kuin aikaisemmin. Vuoden 2008 alusta on käytössä ollut IlIuminan DNA-analyysi, jossa on runsaat 50 000 markkeria. Jo jälkeläisarvosteltujen sonnien DNA-tyypityksen avulla voidaan löytää yhtäläisyyk-siä yk-sittäisten markkereiden ja kaikkien jalostusarvojen välillä. Markkereiden summa on yksilön genominen jalostusarvo, GAV. Verikokeella voidaan paljastaa DNA-profiilin nuorten sonnien osalta, joilla ei vielä ole jalostusarvoja ja yhtäläi-syyksien avulla pysty-tään arvioimaan niiden GAV -tulos. Tämä työ on VikingGeneticsin osalta toteutettu yhteistyössä Århusin yliopiston, Genetiikan ja bioteknologian laitoksen, Foulumin tut-kimuskeskuksen kanssa tutkimusjohtajan Mogens Sandö Lundin johdolla.

Kuvio 1. Kaavio jalostusarvojen ja markkereiden välisestä yhteydestä sekä miten GAV voidaan arvioida nuorten son-nien osalta.

Parempi varmuusGAV –analyysi voidaan tehdä jo vasikan ollessa hyvin nuori ja GAV ylittää varmuudel-taan huomattavasti vasikan polveu-tumisindeksin. Matalan periytymisarvon ominai-suuksien osalta GAV:n varmuus voi olla samaa tasoa kuin tulos jälke-läisarvosteltujen sonnien osalta, katso taulukko 1. GAV -tu-losten varmuus vaihtelee vähemmän omi-naisuuksien välillä kuin perinteisten jalostusarvojen osalta. Tämä on positiivista, koska näin lisäämme mahdollisuuksiamme toteuttaa me-nestyksellistä jalostustyötä terveys-ominaisuuksien osalta. Ominaisuuksia koskeva varmuusero nuorten sonnien osalta riippuu siitä onko sonnin isä pohjoismainen vai ulkomaalai-nen.

Suurempi valintavaikutusEnsimmäinen valinta-askel on nuorten sonnien valinta pol-veutumisindeksillä. DNA-tyypityksen jälkeen karsitaan ne sonnit, joiden jalostusarvo on matalin. Näin nuorten sonnien laatua voidaan merkittävästi parantaa. Tulos riippuu siitä, montako nuorta sonnia tyypitetään valittua sonnia kohden. Kaikkein parhaimmat nuoret sonnit voidaan valita myös son-nin isäksi.

Lyhyempi sukupolvien intervalliJälkeläisarvostelua vailla olevien sonnien käyttäminen sonnin isinä, voi runsaasti pie-nentää sukupolvien väliä. Sonneilla, joilla on pelkästään genomiset jalostusarvot on kuitenkin heikompi varmuus useimpien ominaisuuksien osalta kuin sonneilla, joilla on jälkeläisarvostelu.

Genominen valinta ja sisäsiittoisuuden li-sääntymisen riskiGeneettisesti edistävä jalostustyö lisää aina sisäsiittoisuuden vaaraa. Tämä koskee myös genomista valintaa. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että DNA-tyypitykseen valit-tavien nuorten sonnien taustat vaihtelevat. Tulevaisuudessa jalostusyhtiöillä on suuri vastuu geenivarojen hallinnasta. Meillä on mahdolli-suus käyttää apuna erilaisia tieto-koneohjelmia, jotka autta-vat meitä löytämään tasapainon geneettisten edistysaskelten ja sisäsiittoisuusasteen muuttumisen välillä.

Genominen valinta, kolmas vallankumousGenominen valinta on kolmas vallankumous jalostustyössä viimeisten 70 vuoden ai-kana. Keinosiemennystekniikan käyt-töönotto on johtanut siihen, että tänään voidaan yksittäisiä sonneja käyttää yli miljoonaan keinosiemennykseen ja niillä voi olla tyttäriä viidellä mantereella. Seuraava vallankumous tapahtui, kun BLUP -metodiikka otettiin käyttöön jalostusar-vioinnissa. Tänään pystymme Interbullin kautta asettamaan arvo-järjestykseen enemmän kuin 100 000 Holsteinsonnia tuotanto-, ulkomuoto- ja terveys-ominaisuuksien perusteella. Genomisten jalostusarvojen käyttöönotto johtaa tulevai-suu-dessa suuriin muutoksiin nautakarjan jalostustyössä.

Genominen valinta vie genetiikkaa eteenpäin Hans Stålhammar, johtava geneetikko, VikingGenetics, [email protected]

2.400 sonnia54.000 SNP-markkeria

Jalostusarvot

Jalostusarvojen ja markkereiden yhtäläi-syyksien arvioiminen

Nuorten yksilöiden genomiset

jalostusarvot

Nuoret yksilöt54.000 SNP-markkeria

Ei jalostusarvoja

Taulukko 1. Eri ominaisuuksien varmuus ja jalostusarvotyypitOminaisuus Varmuus Polveutumisindeksi Genominen jalostusarvo JälkeläisarvosteluEloonjäänti 0,17-0,21 0,50 0,50Tytärhedelmällisyys 0,20-0,22 0,56 0,60Vasikointi isä 0,18-0,26 0,50 0,75Jalat 0,21-0,26 0,46 0,70Utareet 0,30-0,33 0,45 0,80Rasvaindeksi 0,31-0,38 0,54 0,90Proteiini-indeksi 0,31-0,38 0,63 0,90



6

”Kaiken tämän johtaja” – Mitä hänelle merkitsee Pohjoismaisen geenivarakeskuksen (NordGen) kotieläinsektori?

Melkein vuosi on kulunut siitä, kun Pohjoismainen geenivarakeskus (NordGen) perustettiin ja kolme organisaatiota NSFP, NGH ja NGB lakkautettiin. Pohjoismaisen geenivarakeskuksen organisaatio koostuu nyt kolmesta osastosta: Metsä, Kotieläimet ja Kasvit sekä hallinnollisesta osastosta. Metsä- ja kotieläinosastot ovat molemmat Norjan Åsissa, kun taas muiden osastojen toimitilat ovat Alnarpissa, Ruotsissa.

Pohjoismaiden ministerineuvoston (NMR) ja Pohjoismaisen geenivarakeskuksen (NordGen) välisessä sopimuksessa on tuotu esiin joitakin uuteen geenivarakeskukseen kohdistettuja odotuksia. Synergiavaikutuksia odotetaan mm. Taloudellisten säästöjen ja/tai suuremman aktiivisuuden ja/tai paremman laadun muodossa. Olemmeko täyttäneet nämä odotukset? Ja jos olemme, niin miten se vaikuttaa kotieläintoimintaan?

Yksi organisaatio, yksi identiteettiPerustan luomiseksi synergiavaikutukselle minulle on ollut tärkeää saada kehittää laitosta, jossa on yhtenäinen organisaatiokulttuuri ja identiteetti. Kotieläinten (+metsä) hajasijoittaminen etäälle pääkonttorista vaatii uhrauksia, mutta tämän päivän teknologian ja tehokkaiden matkustusmahdollisuuksien avulla vaikeudet voitetaan. Näen asian siten, että osana elävää ja ammatillista kotieläinympäristöä oleminen voittaa hajasijoituksen haitat. Vahva ammatillisuus on välttämätöntä ammatillisen synergian aikaan saamiseksi, jonka avulla tuotosten laatu paranee.

Panostaminen tiedottamiseen ja verkostoihin.Vuonna 2008 on toteutettu kaksi synergiavaikutusta tuottavaa uudistusta . Ensimmäinen on ulkoisen informaation vahvempi korostaminen, verkostojen rakentaminen mukaan lukien. NordGen on asettanut oman informaatiokoordinaattorin, saanut uuden logon ja uudistaa parhaillaan verkkosivuaan yhdistetyllä verkkoportaalilla (avataan 10. tammikuuta 2009). NordGen – Kotieläinten oma kotisivu on muodoltaan sama kuin Nordgenin muut sivut. Kotieläinosasto haluaa jatkaa jossakin määrin oman informaatiomateriaalin julkaisemista, mutta päähuomio kiinnitetään vastaisuudessa verkkosivuun ja sen kehittämiseen. Haluamme myös vahvistaa kotieläinosaston verkostoa, mitä tulee sekä työryhmiin että FAO-koordinaattoreista

muodostuviin yhteistoimintaryhmiin, Pohjoismainen geenivaratyö perustuu yhteistyöhön ja osaamisen siirtoon. Verkostojen rakentaminen kotieläinsektorille on sen vuoksi täysin ratkaisevaa synergiavaikutusten saavuttamiseksi. Tällä tavoin Pohjoismainen lisäarvo saadaan näkyviin. Näissä ryhmissä tapahtuva tiedonsiirto, ajatusten kehittäminen ja etenkin koordinointi on yhteisten pohjoismaisten varojen kustannustehokasta käyttöä. Työryhmät voivat toimia myös tukena ja ajatuksen vaihtotapana geenivarojen käyttämiseksi kaupallisessa tuotekehittelyssä joka perustuu vanhoihin kotieläinrotuihin. Pohjoismaisen ”Uusi pohjoismainen ruoka”-hankkeen puittesssa kotieläinosasto osallistuu moniammatilliseen hankkeeseen laiduntavien kotieläinrotujen kestävästä käytöstä, uusien tuotteiden kehitettämisen yhteydessä. Yhteisiä hankehakemuksia otetaan vastaan. Verkostoyhteistyössä on hyötyä vanhojen rotujen yhteisistä säilytysohjelmista ja koordinoidummasta ja vahvemmasta asemasta kansainvälisissä yhteyksissä.

Ympäristökysymykset – Uusi asia Pohjoismaisessa geenivarakeskuksessaToinen tärkeä kurssin muutos liittyy ympäristökysymyksiin. Pohjoismainen geenivaraneuvosto (NGR) siirtää toimintaansa Pohjoismaiseen geenivarakeskukseen . Tämä merkitsee toimintamme laajenemista siten, että toimimme myös Pohjoismaiden neuvoston neuvoa-antavana elimenä geenivaroja koskevissa asioissa (ruoan ja maatalouden osalta) sekä ympäristökysymyksissä. Vaativa ja haasteellinen NordGeninlaajennus, joka myös tulee vaikuttamaan kotieläimiä koskevaan toimintaan ja linjauksiin. Siitä huolimatta, että toiminnan laajentumisen mukanaan tuomat lisäresurssit ovat niukat tämä kehitys on kuitenkin toiveiden mukaista ja järkevää kehitystä, jossa geenivarat ovat osa suurempaa kokonaisuutta, mikä lisää synergiavaikutusta. Eri alojen lähentyminen ja varsinkin kasvien, metsän ja kotieläinten välinen yhteistoiminta, on tärkeä lähtökohta ympäristökysymysten integroinnissa toimintaamme. Maisemanhoito, petoeläinproblematiikka ja ilmastonmuutos ovat aloja, joihin erilaiset laiduntavat eläinlajit ja -rodut voivat vaikuttaa ja päin vastoin.

Toimintamme tukipilariStrategisessa suunnitelmassamme on lyöty lukkoon, että

Av Jessica Kathle, [email protected]



7

”Pohjoismainen geenivarakeskus (NordGen) on kasvi-, kotieläin ja metsägeenivarojen hallinnan tärkeimpiä kansainvälisiä palvelu- ja osaamiskeskuksia”. Tämä merkitsee, että ammattitaito tulee toiminnassa olemaan tukipilarimme. Tämä tulee näkymään toiminnassamme ja lisäämään vaikutustamme. Kaikkien annettavien neuvojen tulee olla todellisuuteen perustuvia ja laadunvarmistuksen läpäisseitä. Onnistumisen kannalta tärkeätä on toimiva rekrytointipolitiikka ja Pohjoismaisen geenivarakeskuksen kanssatoimijoiden hyvät mahdollisuudet ammatilliseen kehittymiseen. Lisäksi kysymys on myös arvoista ja organisaatiokulttuurista. Meidän tulisi siis etsiä osaamista sieltä, missä sitä on, sisäisesti ja ulkoisesti, koetella näkökulmiamme, suhtautua asioihin ammatillisen kriittisesti ja olla avoimia keskustelulle. Pohjoismaisen geenivarakeskuksen kotieläinosastolla on tärkeä rooli Kotieläinten osuus ruoassamme on 40 % ja yleismaailmallisella tasolla määrä on kasvussa. Kotieläingeenvarojen hallinta haluaa sen vuoksi vastaisuudessa saada enemmän huomiota sekä kansallisesti ja alueellisesti että kansainvälisesti. Uskon, että tässä asiassa Pohjoismaisella geenivarakeskuksella on merkittävä rooli. Rajoitetusta koostaan huolimatta Pohjoismaisella geenivarakeskuksella on laaja verkosto ja pätevyysaste sekä paljon kokemusta kansainvälisestä työstä. Pohjoismaisen geenivarakeskuksen kotieläinosasto saa jatkaa vaikuttamistaan pohjoismaisiin jalostusorganisaatioihin, joiden tulisi pyrkiä jalostusmateriaalin pitkän aikavälin kestävään käyttöön. Mutta voimme myös myötävaikuttaa kansainvälisissä neuvotteluissa esim. oikeuksista jalostusmateriaaliin josta jalostusorganaisaatiot hyötyvät. Tulisi esimerkiksi luoda tarkoituksenmukainen kansainvälinen säännöstö. NordGenin kotieläinosasto toimii veturina yhteistyössä kansallisten FAO -koordinaattoreiden kanssa mm. osallistumalla FAO:n teknisiin työryhmiin.

Kansainvälinen toimintaKansainvälinen toiminta on muutenkin tärkeä panostus. Pohjoismainen geenivarakeskus osallistuu useaan suurempaan kehityshankkeeseen alueellisten geenipankkien rakentamiseksi EteläAfrikkaan, Keski-Aasiaan ja Balkanille. Lisäksi Pohjoismainen geenivarakeskus hallinnoi Svalbardin globaalia Siemenvarastoa (Svalbard Global Seed Vault), joka on kasvien siementen uusi varmuusvarasto. Nyt on meneillään suunnittelutyö alueellisen geenipankin perustamiseksi Afrikan kotieläingeenivaroja varten SIDA:n puitteissa ja kotieläinosastolla on tässä keskeinen

rooli. Hanke ei ole vielä alkanut, mutta suunnitelmat Pohjoismaisen geenivarakeskuksen toiminnasta hankevastaavana ovat edenneet siementen säilytystä koskevan työmme ja osaamisemme ansiosta. Jos kotieläinhanke toteutuu, siitä tulee Pohjoismaisen geenivarakeskuksen kotieläinjaostolle tärkeä läpimurto, joka vaikuttaa tuleviin panostuksiin. Se lisäisi ennestään osaamistamme, toisi selkeän kansainvälisen profiilin ja saisimme myötävaikuttaa kotieläingeenivarojen kestävän säilytysstrategian luomiseen kehitysmaissa. Yhteenvetona voin lyhyesti sanoa: Olemme saavuttaneet paljon ja jatkamme ammatillisten ja laadullisten synergiavaikutusten etsimistä.

Jessica Kathle, Pohjoismaisen geenivarakeskuksen, NordGenin johtaja.



8

Säilytettävien kotieläinrotujen kriteerit Norjassa

Norjan geenivarakeskus on yhteistyössä Genressursutvalget for husdyrin kanssa laatinut seuraavat kriteerit säilytettävistä kotieläinroduista Norjassa. Kriteerit on otettu käyttöön ja uusia rotuja arvioidaan kriteerien perusteella jatkuvasti.

Kansallisen rodun kriteerit:a) Rotu on ollut Norjassa vähintään viiden sukupolven

ajan ilman olennaista jalostusmateriaalin tuontia b) b) Jos rodulla on sisarrotu (kansainvälinen tai

kansallinen) tämä voidaan myös laskea kansalliseksi roduksi mikäli

a. Rotu on ollut geneettisesti eristyksissä ilman muun jalostusmateriaalin merkittävää risteytystä.

b. Rodulla on erityisominaisuuksia, jotka johtuvat esim. poikkeavasta jalostustyöstä suhteessa sisarrotuun

c) Rodulla on tai on ollut ravitsemuksellinen ja kulttuurihistoriallinen merkitys.

d) Rotu ei ole ollut niin harvalukuinen, että tämän päivän rodun voidaan katsoa olevan rekonstruktio

Uhanalaisen tai erittäin uhanalaisen rodun kriteerit:FAO:n määritelmien mukaan rotu lasketan uhanalaiseksi, jos siitosnaaraiden kokonaismäärä on 100 ja 1000 välillä tai siitosuroiden määrä on 5 ja 20 välillä. Lisäksi rodun tilanne katsotaan kriittiseksi mikäli siinä on alle 100 siitosnaarasta tai alle 5 siitosurosta.

Säilytettävän rodun kriteerit:Säilytettävä rotu on kansallinen rotu, jonka populaatiokoko on sellainen, että rotu on uhanalainen tai erittäin uhanalainen.

Nina Sæther, nina.sether@@skogoglandskap.no. Norsk genressurssenter

Norjan Taalainmaan hevonen ja Suomen Lapinkoira ruotsalaisten omistajiensa kanssa pohjoismaisessa talvimaisemassa.



9

Taulukko kotieläinroduista, joiden osalta on arvoitu ovatko ne kansallisia ja säilytettäviä vai eivät. Taulukko ei ole lopullinen vaan sitä lajennetaan sitä mukaa kuin Geenivarakeskus ja Genressursutvalget käsittelevät ja arvioivat uusia rotuja .

Rotu Säilytettävä rotu Kansallinen Kansallinen rotu, jonka Ei

(kansallinen ja rotu mutta ei uhanalaisuuteen ei kansallista uhanalainen) uhanalainen ole otettu kantaa vastuutaSuurkarja Dølafe X Jarlsbergfe XNorjan punainen rotu X Sidet trønderfe ja nordlandsfe X Telemarkinkarja X Vestlandsk fjordfe X Vestlandsk raudkolle X Østlandsk rødkolle X

Hevonen Dølehevonen X Vuonohevonen X Nordlandinhevonen/lyngshest X Norjan kylmäveriravuri X

Siipikarja Bronsekalkkuna XNorjan valkoinen hanhi X Norjske jærhøns X Småleninhanhi X

Lammas Blæset lammas X Norjan dalalamams X Fuglestadbroget lammas X Norjan vanha lammas X Gamalnorsk spæl X Harmaa troenderlammas X Norjanvalkoinen lammas X Norjan rygja X Cheviot X Norjan steigar X

Vuohi Norsk mjølkegeit X Kystgeit X

Sika Norsk landsvin X

Koira Dunkerinajokoira X Haldeninajokoira X Hygeninajokoira X Lunnikoira X Norjan paimenkoira X Norjan hirvikoira harmaa X Norjan hirvikoira musta X

Trønderkaniini X

Den brune bia -mehiläinen X



10

Puolet kaikista Euroopan lyhythäntälampaista on Islanninlampaita.

Liettuassa elokuussa 2008 pidetyssä jokavuotisessa EAAP:n kongressissa oli erityisesti euroopppalaista lyhythäntälammasta koskeva osio. Islanninlammas on epäilemättä tämän lammastyypin tuotanto-ominaisuuksiltaan vahvin aktiivisen lampaankasvatuksen piirissä oleva rotu.

Islannin kotieläinrodut tuotiin Islantiin, kun maa asutettiin vuoden 900 JK tienoilla, ja tämä lammasrotu oli todennäköisesti käytössä Länsi-Norjassa siihen aikaan. Uudemmat tutkimustulokset osoittavat myös sukulaisuutta Norjan ja Färsaarten spælsauen-lampaan kanssa. Islannin lammaspopulaatio on nyt n. 455 tuhatta talviruokintalammasta, ja rotu on säilynyt maan ainoana lammasrotuna, ilman merkittävää risteytymistä muihin

rotuihin. Rotu ei ole kovin tunnettu muissa maissa, mutta pieniä islanninlammasryhmiä on kuitenkin joissakin Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa on aktiivinen rotuyhdistys.

Islanninlammas on karaistunut lammas, kuten muutkin pohjoiset kotieläinrodut, ja useiden vaikeiden kausien aikana Islannin historiassa se on joutunut selviämään erittäin vähäisellä talviruokinnalla. Myöhemmin päätarkoituksena on ollut lihatuotanto ja tärkeimmät jalostusominaisuudet ovatkin sen vuoksi olleet lihaisuus ja hedelmällisyys. Aikuiset lampaat painavat 60-70 kg ja pässit 90-100 kg. Sarvityypeissä ja väreissä on paljon eroja. Lampaat voivat olla joko nupoja tai sarvellisia. Neljä sarvea on aika harvinaista. Suurin osa lampaista ovat

Emma Eythórsdóttir, [email protected], Jón V. Jónmundsson ja Ólafur R. Dyrmundsson




11


valkoisia, mutta useilla on vähän punaruskeaa karvaa, erityisesti päässä ja jaloissa. Muita pääväerjä ovat musta ja ruskea sekä useat kaksiväriset kuviot. Villaa tuotetaan vuodessa 640 tonnia. Suurin osa leikataan syksyllä, kun lampaat otetaan sisälle talviruokintaan. Villaa on kahta tyyppiä, pintavilla ja pohjavilla, ja sitä käytetään pääasiassa käsin kutomiseen, mm. Luonnonväreissä.

Karitsojen määrä on noin 1,8 lammasta kohti, kaksoissynnytyksiä on noin 80 % kaikista synnytyksistä. Keskimäärin tuotetaan 26,3 kg lihaa lammasparia kohti. Lihan kokonaistuotanto on 8700 tonnia vuodessa, josta n. 25 % viedään Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Lampaat laiduntavat laidunmailla ja vuoristossa kesällä, ja karitsat teurastetaan syyskuussa ja lokakuussa.

Jalostustyö on organisoitu yhteistyöksi, jonka yhteydessä melkein kaikki lampaankasvattajat osallistuvat lammastarkastukseen ja rekisteröivät sekä yksittäiset lampaat että näiden jälkeläiset. Keinosiemennys on

jo pitkään ollut tärkeä osa jalostustyötä ja useimmat lampaankasvattajat käyttävät keinosiemennystä osaan laumastansa joka vuosi. Siemennysaines valitaan pitkälti lihaominaisuuksien perusteella, ja varsinkin karitsojen EUROP –luokituksen mukaisesti. Jalostustyössä huomiota kiinnitetään myös hedelmällisyyteen ja emo-ominaisuuksiin. Samalla säilytetään populaatiossa muita ominaisuuksia, mm. johtajalammas muodostaa erityisen linjansa rodun sisällä.

Lihantuotantoon tähtäävä jalostus on ollut menestyksellistä lihaisan islanninlampaan osalta, joka myös on tunnettu lihan mureudesta.

Islanninlammas on sen vuoksi hyvä esimerkki paikallisesta rodusta, jonka asema on edelleen tärkeä maataloudessa, ja jonka osalta geneettistä muuntelua on hyödynnetty nykyajan tarpeisiin vastaavan rodun aikaansaamiseksi, rodun kuitenkaan menettämättä erityispiirteitään.


Postiosoite: NordGen - Husdyr, Postboks 115, N-1431 Ås Høgskoleveien 8, Ås, NorgePuhelin: +47 64 94 97 00S-posti: [email protected]: www.nordgen.orgISSN: 1503-3414

Toimittaja: Benedicte Lund Suomentaja: Maj-Lis Storsjö-KorpihalkolaTaitto/Painopaikka: RLF/Erik Tanche NilssenPainos: 1200 kpl

Palautusosoite:NordGen - HusdyrPostboks 115N-1431 ÅsB

Ajankohtaista asiaa NordGenin eläinlajiryhmistä NorGenillä on neljä työryhmää (eläinlajiryhmää): siipikarjan, lampaan ja vuohen, hevosen ja nautakarjan työryhmät. Ryhmiin kuuluu kyseisen eläinlajin jalostukseen ja säilytystyöhön perehtyneitä edustajia jokaisesta pohjoismaasta (kaksi jäsentä maata kohti). Ryhmät muodostavat pohjoismaisia verkostoja tiedonvaihtoa varten sekä antamaan ideoita mahdollisista toimenpiteistä ja hankkeista. Yhteydet oman maan geenivaravaliokuntaan, joka kantaa vastuun kotieläingeenivaratyöstä kussakin maassa, ovat työssä olennaiset. Myös jalostusorganisaatioiden sekä muiden toimijoiden, kuten viranomaisten ym. kanssa tulee olla yhteysverkosto pohjoismaista tiedonvaihtoa varten. Joissakin tapauksissa ryhmä tai sen yksittäiset jäsenet toimivat eri hankkeissa, jotka katsotaan aiheellisiksi toteuttaa. Tähän mennessä ryhmät ovat kokoontuneet kesällä Bergenissä NordGenin seminaarin yhteydessä ja syksyn aikana pidetään vielä toinen kokous. Eläinlajiryhmät pitävät varsinaisia kokouksiaan pari kertaa vuodessa, mutta toimivat myös muulloin epävirallisen tiedon- ja kokemustenvaihdon yhteysverkostona. Maiden välillä on usein sekä yhtäläisyyksiä että eroja, jotka voivat myötävaikuttaa parannuksiin kun niistä tiedotetaan yli rajojen. Ryhmät myötävaikuttavat näin pohjoismaisen yhteistyön laajentumiseen, mikä on osa NordGenille asetettuja tavoitteita Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisena instituutiona.

Siipikarjaryhmä on keskustellut maatiaisrotujen erityispiirteiden kartoittamisesta, mm. vastustuskykyä ajatellen, mikä olisi hyvä tapa varautua mahdollisesti puhkeaviin sairauksiin. Tällainen vastustuskyky on myös tärkeä peruste nykyisten maatiaisrotujen säilyttämiselle. Konkreettisena tuloksena on kirjallisuusluettelo, joka sisältää ajankohtaisia artikkeleita eri rotujen vastustuskyvystä, ja yliopistokontaktien pohjalta voidaan mahdollisesti suorittaa lisäkartoitusta. Tartuntasuoja sairauksien puhjetessa on myös ongelma-alue, jota helposti käsitellään niin, että säilytystyö jää taka-alalle.

Tehokas tiedottamien on tärkeää ja lisää panostusta tarvitaankin pienimuotoisen toiminnan osalta,

vaikka sitä jonkin verran onkin, esim. Ruotsin valtion maatalouslaitoksen esitteitä.

Hevosryhmä on kiinnittänyt huomiota pääasiassa asioihin, jotka koskevat niiden rotujen kantakirjoihin merkitsemistä, joiden voidaan katsoa olevan uhattuja säilytysrotuja. On todettu, että Pohjoismaiden välillä on epäselvyyttä arviointi- ja rekisteröintimenettelyssä, kun kysymyksessä on toisen maan kantakirja, johon EU-määräykset oikeuttavat ja, että yhteydet maiden välillä voisivat olla paremmat. Selvänä puutteena nähdään myös, että selvät faktatiedot säilytettävien rotujen populaatioista (koko, rakenne jne.) itse asiassa puuttuvat. Ryhmä on tämän jälkeen alkanut työskennellä vahvemman pohjan luomiseksi näkökulmien muodostamista ja toimenpiteitä ajatellen.

Nautakarjaryhmä on keskustellut Pohjoismaiden yhteisestä ongelmasta, joka koskee jalostus/populaatiogenetiikkaan liittyvän perustiedon tarvetta ja myös sitä, että suuri osa eläintenpidosta on harrastustoimintaa, jolloin kasvattajalla on helposti liian vähän tietoa myös eläintenhoidosta. Ryhmän kontaktien avulla on Tanskassa toteutettu syksyn aikana opintomatka.

Lammas/vuohiryhmä on keskittynyt ja myös taloudellisesti tukenut Ahvenanmaalla syyskuussa pidettyä seminaaria ”Monipuolinen kulttuuriperintö”, jonka palaute oli hyvää ja osallistujamäärä suuri. Ryhmä on myös osallistunut ruotsinkieliseen esitutkimukseen ”Vanha tekniikka – uusi muotoilu”, jonka toteuttaa Birgit Boberg.

Vanhan Färsaarten pohjoismaisen lammasrodun värimuunnoksiavariaatioita koskevan kirjan laatimiseen osallistutaan tukemalla englanninkielisen käännöksen laatimisessa, niin että kirja saa suuremman (pohjoismaisen) lukijakunnan. Ryhmä pyrkii myös auttamaan hankkeessa, joka koskee vanhoista pohjoismaisista lyhythäntälampaista saatavaa villaa, hankkimalla työn pohjaksi rotuja edustavia villanäytteitä.

Kjeld Malthe Bruun, lammas-/vuohiryhmän tanskalainen jäsen on yhteistyössä muun ryhmän kanssa lisäksi laatinut maatiaisroduille uuden yhteisen logon ”Native Nordic Sheep”, jota halukkailla on mahdollisuus käyttää vuotien ja muiden tuotteiden merkitsemiseen (leimaamiseen) (liite).

Hans Ekström, [email protected]. Prosjektkoordinator NordGen - Husdyr

Pohjoismaiden ministerineuvosto


kkotieläinuutisetotieläinuutiset - nordgen · siirtäminen käyvät käsi kädessä gl....

Documents