OPAS VANHEMMILLE

ALLE 3-V. LAPSEN

VARHAISKASVATUKSEN

ALOITUKSEEN Kati Laaksonen ja Juulia Ylikoski 7.2.2017

‘’Päivähoidon laadun tulisi olla sellaista, että tekevät vanhemmat minkä tahansa ratkaisun lapsensa hoidon suhteen, he voivat tehdä sen ilman syyllisyyttä.”

Keltikangas-Järvinen, L. 2012

Vanhempien huolia: Lapsen sopeutuminen Liian isot ryhmäkoot Kasvattajien suuri vaihtuvuus Saako lapsi tarpeeksi syliä ja

lohdutusta? Kotona olevan vanhemman

töihin paluu Perheen uusi arki Oma jaksaminen Varhaiskasvatuspaikan laatu

Johdanto Mitä ja miksi?

Alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta käydään paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Mielipiteet aiheesta ovat usein melko jyrkkiä.

Päivähoidon hyvä aloitus kannattelee lapsen tulevia päivähoitokokemuksia

Tämä on opas alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille varhaiskasvatuksen aloitukseen

Opas pyrkii vastaamaan keskustelupalstoilta nousseisiin vanhempien kysymyksiin ja huoliin käyttäen hyödyksi päivähoidon aloitukseen ja varhaiskasvatukseen liittyvää kirjallisuutta ja tutkimustietoa

Oppaassa puhumme päiväkodista ja –hoidosta viitaten laajasti varhaiskasvatukseen päiväkodissa ja perhepäivähoidossa

Syitä varhaiskasvatuksen aloitukselle:

Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon aloitus on monitasoinen arjen asia, johon vaikuttavat mm. poliittiset päätökset, työmarkkinat ja perheen tilanne

o Taloudelliset seikat o Vanhempien, erityisesti

äidin jaksaminen o Koko perheen hyvinvointi

Lapsen kehityksen tukeminen o Sosiaaliset taidot o Kielen kehitys

Ennen aloitusta

Tueksi pohdittaessa varhaiskasvatuksen aloitusta:

Alle 3-vuotiaiden lasten hoidonaloituksessa tietyt asiat nousevat tärkeiksi. Reilun vuoden ikäisenä lapsi yleensä kykenee rakentamaan uuden suhteen ihan vieraaseen kodin ulkopuoliseen ihmiseen. Noin 1,5 vuoden iässä lapsella on jo kyky pitää yllä mielikuvaa vanhemmistaan. Mielikuva luo turvaa lapselle, silloin kun vanhemmat eivät ole paikalla, se on tärkeä psyykkisen tasapainon väline.

Kun alle vuoden ikäinen lapsi tarvitsee hoitopaikan, hänen olisi hyvä saada rinnalleen sensitiivinen kasvattaja, johon hän voisi rakentaa läheisen ihmissuhteen. Tätä tukee myös, jos sama kasvattaja on lapsen ryhmässä yhtäjaksoisesti ilman jatkuvia henkilövaihdoksia. Vanhemmilla on valittavana myös perhepäivähoito, jossa on päiväkotiryhmää vähemmän lapsia hoidettavana ja kodinomainen ympäristö. Päiväkodissa tähän samaan on mahdollista päästä muun muassa soveltamalla omahoitajuuden tai vastuukasvattajan ajatusta. Yhtenä varhaiskasvatuksen laatutekijänä nähdäänkin kasvattajien pysyvyys.

Vanhempien huolia: Mikä olisi sopiva

aloitusikä? Mikä hoitomuoto olisi

hyvä? (päiväkoti, perhepäivähoito)

Onko hoitopäivien pituudella merkitystä?

Mistä tietää, että varhaiskasvatus on laadukasta?

Pienten lasten kohdalla hoitopäivän pituudella on vaikutusta lapsen jaksamiseen. Pienten lasten stressitasot ovat päivähoitopäivän aikana melko korkeat. Lapsen stressiä voidaan helpotta lyhyillä hoitopäivillä (6h/pvä). Eräässä tutkimuksessa on todettu lapselle paremmaksi tulla hoitoon vuoden ikäisenä lyhyillä hoitotunneilla, kun tulla hoitoon vanhempana pitkillä hoitopäivillä (10h/pvä).

Varhaiskasvatuksen laadun kriteereiksi on nähty kasvattajien pysyvyyden lisäksi lapsiryhmän pysyvyys ja lapsen hoitopäivän pituus.

Vanhempien odotuksissa hyvää varhaiskasvatusta kohtaan korostuvat kasvattajien ja hoitopaikan ympäristön merkitys sekä lapsen tarvitseman yksilöllisen tuen saaminen. Aina perheillä ei ole mahdollisuutta itse vaikuttaa päivähoitopaikan valintaan. Tähän voi olla syynä mm. jonot päivähoitopaikkoihin tai kuntien erilainen varhaiskasvatuspalvelujen tarjonta.

Jos vanhempi tekee töitä 30

tuntia viikossa tai vähemmän ja hän hoitaa lopun aikaa

alle 3-vuotiasta lastaan, Kela

myöntää vanhemmalle

joustavaa

hoitorahaa. kela.fi

Omahoitajuus - Lapsen päiväkodin yksi aikuinen on lapsen ns. oma aikuinen, jonka varassa lapsi

tutustuu päiväkodin arkeen ja toimintaan - Omahoitajuus tukee lapsen turvallisuuden tunnetta ja vanhempien kanssa

käynnistyvää vuorovaikutusta

Tutustuminen Tutustumisen tarkoituksena on helpottaa päivähoidon aloitusvaihetta ja saada siirtymä kotoa päivähoitoon sujumaan lapsen ja perheen kannalta mahdollisimman luontevasti. (Poikonen, P-L ja Lehtipää, R. 2009).

Vanhemman rooli tutustumisessa ja varhaiskasvatuksen aloituksessa:

Dalli (2002) on tutkinut äidin ja kasvattajan roolia hoidon aloituksen ja

tutustumisen aikana. Äidit näkivät roolinsa turvanantajina ja kannustajina. He myös ajattelivat, että hyvä suhde lapsen kasvattajaan takaa sen, että lapsesta huolehditaan hyvin. Tutkimus osoitti, että lapset sopeutuivat helpommin kun vanhemmat ovat mukana hoidon aloituksessa. Olemalla läsnä hoidon aloituksessa vanhemmat siirtävät tietoa kasvattajille. Kasvattajat pitivät tärkeänä sitä, että vanhemmat antavat neuvoja lapsen kanssa toimimiseen.

Vanhempien kysymyksiä: o Mikä on vanhemman rooli tutustumisessa? o Mikä on sopiva tutustumisajan pituus? o Onko kotikäynnit koettu hyödyllisiksi? o Mitä jos omahoitajan kanssa ei synkkaa? o Onko tärkeää totuttaa lapsi jo kotona päivähoidon

aloitukseen?

Tutustumisjan pituus ja tutustumiskäytännöt:

Useissa päiväkodeissa ajatellaan, että olisi hyvä, jos vanhemmat ja

kasvattaja/kasvattajat tapaisivat ja keskustelisivat vähintään kerran ennen hoidon aloitusta. Tämä ns. aloituskeskustelu voidaan käydä joko päiväkodissa tai lapsen kotona. Kotona käytävissä aloituskeskusteluissa lapsen kasvattaja pääsee tutustumaan lapseen lapselle tutussa ympäristössä. Kotikäynti ja vanhempien ja kasvattajien tutustuminen luo pohjaa kasvatuskumppanuudelle. Se, että lapsi huomaa kasvattajan ja vanhemman juttelevan ja tulevan hyvin toimeen, luo lapselle turvallisuuden ja viihtyisyyden tunteen hoitopaikkaan sopeutumisessa.

Munterin (2002) mielestä lapsen sopeutumisen kannalta tärkeää olisi tutustua päiväkodin arkeen yhdessä vanhemman kanssa vähintään viikon ajan siten, että lapsen aika ilman vanhempia pitenisi asteittain.

Päiväkotien tutustumiskäytännöt ovat hyvin erilaisia ja toisissa päiväkodeissa käytännöt ovat vakiintuneempia kuin toisissa. Tutustumisaika voi vaihdella päivästä tai muutamasta päivästä viikkoon tai jopa pariin viikkoon. Tärkeintä on, että tutustumisesta sovitaan yhdessä vanhempien kanssa ja se palvelee kunkin lapsen ja perheen tarpeita. Vanhempien kannattaa heti tutustumisesta lähtien rohkeasti ja avoimesti kysellä ja jutella lapsensa asioista.

Joissain päiväkodeissa lapselle nimetään omahoitaja, joka käy vanhempien kanssa aloituskeskustelun ja jonka kanssa lapsi tutustuu päiväkodin arkeen. Kuitenkin kaikki lapsen ryhmän kasvattajat ovat vastuussa lapsen kasvatuksesta ja hyvinvoinnista ja usein vanhemmat haluavatkin tutustua omahoitajan lisäksi muihin ryhmän aikuisiin. On tärkeää, että myös muut kasvattajat tulevat lapselle ja vanhemmille tutuiksi, sillä päiväkodissa kasvattajien poissaolot koulutusten, lomien, työvuorojen vaihtelujen vuoksi ovat arkipäivää.

Päivähoidon aloituksen näkyminen kotona: Päivähoidon aloitus on lapselle iso muutos arjessa, joka saattaa ilmetä

mm. uhmana, nukkumisvaikeuksina tai kasteluna, joihin on hyvä varautua. On luonnollista, että mahdolliset haasteet näkyvät kotona eikä päivähoidossa. Lapsi uhmaa sitä, jota hän uskaltaa, vaikka hän päiväkodin uusissa, jännittävissä tilanteissa pyrkii olemaan huomaamattomampi. Päivähoidon aloituksen aikoihin ei kannattaisi

ajoittaa lapsen kannalta muita suuria muutoksia kuten esimerkiksi tutista luopumista, päiväunikäytäntöjen muuttamista tai isompia elämän muutoksia (muutto, sisaruksen syntymä, avioero).

”Tuhlaa yllinkyllin läheisyyttä ja yhdessäoloa, aikaa - sitä se pieni ihminen tarvitsee hoitopäivänsä lopuksi.”

http://kaksplus.fi/threads/vaikea-paeivaekodin-aloitus.2079134/

”Viikon verran olemme aamuisin nousseet siihen aikaan kun olen arvellut työaamuina olevan pakko nousta.” http://kaksplus.fi/threads/paeivaekodin-aloitus.959994/page-2

”Älä viivyttele lähtiessäsi vaikka lapsesi varmastikin itkee, se ei helpota eroa. Päättävästi sanot hei ja äiti tulee hakemaan sinua silloin ja silloin, sitten heilutat.” http://www.vauva.fi/keskustelu/1611314/ketju/onnistunut_paivakodin_aloitus_kaikki_vinkit_kehiin

Aloituksen jälkeen Päiväkodin arkeen sopeutuminen:

Yleisesti lapsen sopeutumista päiväkotiin helpottaa hyvin suunniteltu ja

yksilöllinen tutustuminen. Tutustuminen aikana etsitään lapsen kannalta parasta rytmitystä lapsen arkeen kotona ja päiväkodissa.

Hoitopaikan lämminhenkisyys ja mukavuus helpottavat sopeutumista. Myös kasvattajan käyttäytymisellä ja toiminnalla on suuri vaikutus.

Tietyt konkreettiset asiat saattavat auttaa lapsen sopeutumisessa, esim. kotoa tuotu lelu ja valokuvat, tutut kirjat, tuttu ystävä hoitopaikassa. Useat päiväkodit toivovatkin, että kotoa tuodaan lapselle unikaveri, josta saatta tulla lapselle tärkeä tuki hoidonaloituksessa.

Myös tutut ja toistuvat rutiinit erotilanteissa helpottavat lapsen jäämistä hoitoon. Lapselle saattaa olla tärkeää, että vanhempi on joka aamu se joka laittaa tossut jalkaan ja käy lapsen kanssa käsipesulla. On hyvä varata aikaa aamun tuontitilanteisiin. Tuontitilanteita ei kannata kuitenkaan turhaan pitkittää, kun ”heipat” on sanottu. Lapselle ”heippojen” sanominen on tärkeää eli ei kannata myöskään lähteä lapsen huomaamatta.

Lapsen temperamentin on todettu olevan yhteydessä hoitoon sopeutumiseen. Huolettomasti erilaisiin tilanteisiin suhtautuvat lapset sopeutuva yleensä myös päivähoitoon melko nopeasti ja voivat hoidossa paremmin kuin herkemmät lapset.

Vanhempien ja kasvattajien onkin tärkeää hoidon alkaessa keskustella lapsen temperamentista ja miettiä yhdessä, miten lasta voitaisi parhaiten auttaa sopeutumaan

Vanhempien kysymys: Miten kauan

sopeutuminen kestää?

Tutkimusten mukaan erityisesti äidin suhtautumisella päivittäisiin eroihin on suuri merkitys sille, minkälaisia erotilanteista ja hoitopäivän jälkeen kohtaamisen tilanteista tulee.

Päivähoidon ja varhaiskasvatuksen aloitus merkitsee lapselle eroa perheestä, mutta toisaalta se merkitsee myös mahdollisuuksia uusiin tekemisiin, aktiviteetteihin ja sosiaalisiin suhteisiin.

Voidaan ajatella, että lapsi on sopeutunut päiväkotiin kun hänen huomataan olevan siellä ”kuin kala vedessä”

‘’Syyllisyyskään ei ole aina pahasta: syyllisyyden tunteen varassa ihminen voi arvioida omaa toimintaansa, sovittaa mahdollisia virheitään ja toimia toisin, mutta ylimitoitettuna syyllisyys

lamauttaa’’ Korhonen, M. 2006

”Älä masennu takapakeistakaan. Ja kaikilla muillakin vanhemmilla on se musertava tunne aluksi, että miten se lapsi pärjää.”

http://www.vauva.fi/keskustelu/1611314/ketju/onnistunut_paivakodin_aloitus_kaikki_vinkit_kehiin

Jälkisanat Opiskelemme Jyväskylän yliopistossa varhaiskasvatustieteen maisteriohjelmassa. Tämän

oppaan teimme kehittämistyönämme, osana varhaiskasvatuksen asiantuntijuutta syventävää

harjoittelua. Työtämme on ohjannut Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Niina Rutanen.

Omalta osaltamme jatkamme alle 3-vuotiaiden lasten päivähoidon aloituksen parissa

työskentelyä omissa pro gradu-töissämme keväällä 2017.

Jyväskylässä 7.2.2017

Juulia ja Kati

Lähteet

Johdanto

- Alasuutari, M. 2003. Kuka lasta kasvattaa? Helsinki: Gaudeamus.

- Munter, H. 2002. Lapsi aloittaa päivähoidon. Teoksessa A. Helenius, K. Karila, H. Munter, P. Mäntynen & H. Siren-Tiusanen. (toim.) Pienet päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. Helsinki: WSOY, 35–63.

Ennen aloitusta

- Karikoski, H. & Tiilikka, A. 2011. Eheä kasvunpolku – haaste yhteistyölle. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 77–92.

- Keltikangas-Järvinen, L. 2012. Pienen lapsen sosiaalisuus. Helsinki: WSOY.

- Miettinen, A. ja Rotkirch, A. 2011. Yhteistä aikaa etsimässä Lapsiperheiden ajankäyttö 2000-luvulla. Väestöntutkimuslaitos – Katsauksia E 42/2012.

- De Schipper, J. C., Tavecchio, L. W. C., Van Ijzendoorn, M. H. & Van Zeijl, J. 2004. Goodness-of-fit in center day care: relations of temperament, stability, and quality of care with the child’s adjustment. Early Childhood Research Quarterly 19, 257–272.

Tutustuminen

- Dalli. C. 2002. Constructing identities: being a “mother” and being a “teacher” during the experience of starting childcare. European Early Childhood Education Research Journal 10 (2), 85–101.

- Karila, K. 2006. Kasvatuskumppanuus vuorovaikutussuhteena. Teoksessa K. Karila, M. Alasuutari, M. Hännikäinen, A. R. Nummenmaa & R. Rasku-Puttonen (toim.) Kasvatusvuorovaikutus. Tampere: Vastapaino, 91–108.

- Keltikangas-Järvinen Liisa 2012. Pienen lapsen sosiaalisuus. Helsinki: WSOY.

- Lund T. & Soukankodin päiväkodin työryhmä. 2003. Miten Soukankujan päiväkodissa

autetaan lasta kasvamaan? Teoksessa J. Sinkkonen (toim.) 2003. Pesästä lentoon. Kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle. Helsinki: WSOY, 238-256.

- Munter, H. 2002. Lapsi aloittaa päivähoidon. Teoksessa A. Helenius, K. Karila, H. Munter,

P. Mäntynen & H. Siren-Tiusanen. (toim.) Pienet päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. Helsinki: WSOY, 35–63.

- Poikonen, P-L & Lehtipää, R. 2009. Päivähoidon ja kodin jaettu kasvatustehtävä:

kasvatuskumppanuus perheen voimavarana. Teoksessa A. Rönkä, K. Malinen & T. Lämsä. (toim.) Perhe-elämän paletti. Vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa. Jyväskylä: PS-kustannus, 69–88.

- Xu, Y. 2006. Toddlers’ emotional reactions to separation from their primary caregivers:

successful home–school transition. Early Child Development and Care 176 (6), 661–674.

Aloituksen jälkeen:

- Klein, P. S., Kraft, R. R. & Shohet, C. 2010 Behaviour patterns in daily mother– child

separations: possible opportunities for stress reduction. Early Child Development and Care 180 (3), 387–396.

- Munter, H. 2002. Lapsi aloittaa päivähoidon. Teoksessa A. Helenius, K. Karila, H. Munter,

P. Mäntynen & H. Siren-Tiusanen. (toim.) Pienet päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. Helsinki: WSOY, 35–63.

- De Schipper, J. C., Tavecchio, L. W. C., Van Ijzendoorn, M. H. & Van Zeijl, J. 2004.

Goodness-of-fit in center day care: relations of temperament, stability, and quality of care with the child’s adjustment. Early Childhood Research Quarterly 19, 257–272.

- Thyssen, S. 2000. The child's start in day care centre. Early Child Development and Care

161 (1), 33–46.

- Xu, Y. 2006. Toddlers’ emotional reactions to separation from their primary caregivers: successful home–school transition. Early Child Development and Care 176 (6), 661–674.

Kuvien lähde: Pixabay.com