puuhallin suunnittelu - oamkpekkaki/puurakenteet/suunnitteluohjeita/puuhallit/... ·...

P U U H A L L I N S U U N N I T T E L UEsisuunnittelu ja arkkitehtoniset valinnat

1

P U U H A L L I N S U U N N I T T E L U

3

P U U H A L L I N S U U N N I T T E L UEsisuunnittelu ja arkkitehtoniset valinnat

4

Puuhallin suunnitteluEsisuunnittelu ja arkkitehtoniset valinnat

Teksti:Kari SalonenAsko Keronen luvun 5 taulukotTimo Lod luku 7.4

Taitto:Mikko Lahikainen

Copyright:Wood Focus Oy, tekijät

ISBN:952-15-0703-9

Kustantaja:Wood Focus Oy

Kirjapaino:Vammalan kirjapaino

5

Toteutettujen kohteiden perusteella puun on todettu olevankilpailukykyinen vaihtoehto suurissa, pitkien jännevälien halli-rakennuksissa. Puu on monipuolinen ja joustava materiaali.Se tarjoaa hallirakentamisessa lukemattomia mahdollisuuk-sia erilaisiin tarpeisiin. Kustannuksiltaan kilpailukykyisen rat-kaisun lisäksi puulla saadaan aikaan paloturvallisia ja kestä-viä, elinkaareltaan edullisia ratkaisuja.

Puun käyttöön hallirakentamisessa on myös olemassa pit-källe vietyä osaamista ja teollista tuotetarjontaa. Nyt laaditunohjeen tarkoituksena on laajentaa yleistä tietoutta puun käyt-tömahdollisuuksista hallirakentamisessa, edistää rakennus-alan puun käyttöön liittyvää osaamista ja antaa käytännölli-siä ohjeita ja välineitä puurakenteisten hallien suunnitteluun.

Ohje on osa kolmiosaista puuhallien rakennuttamis- ja suun-nitteluohjekokonaisuutta. Se on tuotettu osana Puuhalliklus-terin toimintaa sen jäsenyritysten ja Tekesin rahoittamassa”Asiakastarpeiden määrittely hallirakentamisessa” -projek-tia.

Ohjeen on kirjoittanut arkkitehti Kari Salonen ja julkaisuasustaon vastannut arkkitehtiylioppilas Mikko Lahikainen Tampe-reen teknillisestä korkeakoulusta. Työtä ovat ohjanneet alanjohtavat yritykset ja näiden edustajat Ari Tiukkanen ja PerttiPeltonen (Finnforest Oyj), Jukka Vesterinen ja Jaakko Huhta-mella (Kuningaspalkki Oy), Veijo Lehtonen ja Kimmo Heino(Late-Rakenteet Oy), Tapani Tuominen, Seppo Pitkänen jaMikko Virta (SPU-Systems Oy), Keijo Kolu (UPM-KymmenePuuteollisuus), Curt Forsman ja Unto Hyytiä (Vierumäen Teol-lisuus Oy) ja Asko Keronen (Insinööritoimisto Asko KeronenOy) sekä allekirjoittanut. Parhaat kiitokset kaikille työhön osal-listuneille.

Mikko Viljakainen

Johtaja, rakentamisen järjestelmät

Wood Focus Oy

ALKUSANAT

6

SISÄLLYS

ALKUSANAT .......................................................................................................................... 5

1 JOHDANTO ......................................................................................................................... 8

2 PUUSTA MONIMUOTOISESTI ......................................................................................... 122.1 MONITOIMI- JA LIIKUNTAHALLIT ............................................................................................... 14

2.1.1 MONITOIMISUUS .......................................................................................................... 162.1.2 PALLOILUPELIT ............................................................................................................ 172.1.3 LIIKUNTA ....................................................................................................................... 182.1.4 UIMAHALLIT, VIIHDEKYLPYLÄT .................................................................................... 192.1.5 JÄÄHALLIT ..................................................................................................................... 20

2.2 TEOLLISUUSHALLIT ................................................................................................................. 212.3 VARASTOHALLIT ...................................................................................................................... 222.4 MAATALOUDEN RAKENNUKSET ............................................................................................. 232.5 LIIKERAKENNUKSET ............................................................................................................... 242.6 MUUT RAKENNUKSET ............................................................................................................. 252.7 KATOKSET JA KATSOMOT ...................................................................................................... 262.8 SILLAT ....................................................................................................................................... 27

3 PUUHALLIN SUUNNITTELU ........................................................................................... 283.1 YLEISTÄ .................................................................................................................................... 283.2 TAVOITTEET ............................................................................................................................. 29

3.2.1 KÄYTTÖKELPOISUUS ................................................................................................. 303.2.2 KOETTAVUUS ............................................................................................................... 423.2.3 TEKNISET VAATIMUKSET ............................................................................................ 45

3.3 ARKKITEHTISUUNNITTELUN KULKU....................................................................................... 463.3.1 SUUNNITTELUPROSESSI ........................................................................................... 463.3.2 TARVESELVITYS .......................................................................................................... 473.3.3 HANKESUUNNITTELU .................................................................................................. 483.3.4 LUONNOSSUUNNITTELU JA ESISUUNNITELMAT ...................................................... 493.3.5 TOTEUTUSSUUNNITTELU........................................................................................... 51

4 TARJOUSPYYNNÖN VALMISTELU................................................................................. 544.1 SELVITYSTEHTÄVÄT PUUHALLIN TARJOUSPYYNTÖÄ VARTEN............................................ 564.2 TARJOUSPYYNTÖÄ VARTEN TARVITTAVAT ASIAKIRJAT......................................................... 614.3 TARJOUSTEN VERTAILU ......................................................................................................... 64

7

5 RUNKOJÄRJESTELMÄT ................................................................................................. 665.1 RUNGON JA VAIPAN OPTIMOINTI ............................................................................................ 665.2 PILARIRUNGOT ........................................................................................................................ 69

5.2.1 PALKKIKANNATTAJAT .................................................................................................. 705.2.2 RISTIKKOKANNATTAJAT .............................................................................................. 725.2.3 VETOTANKOKANNATTAJAT......................................................................................... 74

5.3 KAARIRUNGOT ......................................................................................................................... 765.4 KEHÄRUNGOT.......................................................................................................................... 785.5 MUUT RUNGOT ........................................................................................................................ 80

6 KATTO- JA SEINÄRAKENTEET ....................................................................................... 826.1 TÄRKEIMMÄT RAKENTEELLISET VAATIMUKSET ................................................................... 82

6.1.1 PALOTURVALLISUUS ................................................................................................... 826.1.2 LÄMPÖ- JA KOSTEUS .................................................................................................. 836.1.3 VESIKATON VEDENERISTYS ...................................................................................... 856.1.4 ÄÄNENVAIMENNUS....................................................................................................... 866.1.5 VÄLISEINÄT JA VÄLIPOHJAT ........................................................................................ 89

6.2 RAKENTEIDEN KOSTEUSTEKNISEN TOIMIVUUDEN PERIAATTEET.................................... 906.3 KATTO- JA SEINÄRAKENTEIDEN ELEMENTOINTI ................................................................. 95

6.3.1 KATTOELEMENTTI ....................................................................................................... 966.3.2 SEINÄELEMENTTI ........................................................................................................ 986.3.3 ELEMENTTITYYPIN VALINTAESIMERKKEJÄ ............................................................. 100

7 PALOTURVALLISUUS ................................................................................................... 1027.1 YLEISTÄ .................................................................................................................................. 1027.2 PERUSTEET ........................................................................................................................... 1027.3 PALOTILANNE HALLISSA ....................................................................................................... 1037.4 PUURAKENTEIDEN TURVALLISUUS ..................................................................................... 1077.5 PUURAKENTEISEN HALLIRAKENNUKSEN PALOTEKNINEN TARKASTELU....................... 109

7.5.1 PERUSTEET .............................................................................................................. 1097.4.2 PUURAKENTEISEN TUOTANTORAKENNUKSEN PALOTEKNINEN TARKASTELU 1107.4.3 PUURAKENTEISEN LIIKUNTARAKENNUKSEN PALOTEKNINEN TARKASTELU ..... 1127.4.4 PUURAKENTEISEN MYYMÄLÄRAKENNUKSEN PALOTEKNINEN TARKASTELU.... 113

7.5 TOIMINNALLINEN PALOMITOITUS ......................................................................................... 1267.6 PALOMÄÄRÄYSTEN KEHITYSNÄKYMÄT ............................................................................... 127

8 PERUSTUKSET .............................................................................................................. 128

9 LIITOKSET ...................................................................................................................... 130

10 PUUTUOTTEET JA NIIDEN OMINAISUUDET ............................................................. 13210.1 PUU ....................................................................................................................................... 13210.2 SAHATAVARA......................................................................................................................... 13410.3 LIIMAPUU ............................................................................................................................... 13610.4 VIILUPUU (KERTOPUU)........................................................................................................ 13810.5 VANERI .................................................................................................................................. 140

KIRJALLISUUTTA.............................................................................................................. 142

JOHDANTO

8

Puuhallilla tarkoitetaan tässä ohjeessa yli 400neliömetrin laajuista suuren jännemitan ra-kennusta, jonka runko on toteutettu kerto- tailiimapuusta ja vaipparakenteet puurunkoisi-na elementteinä.

Taulukko 1.1 Kustannusvertailu eri tyyppistenhallien välillä (Lähde: Kainulainen 1997)

Beto

ni (

HI+k

evyt

b.)

Beto

ni (H

I+on

telo

l.)

Hallirakentaminen on monipuolinen kokonaisuus, jossakäyttötarkoituksesta riippuen rakennuksille asetetaan hyvin-kin erilaisia vaatimuksia. Hyvän toiminnallisuuden lisäksirakennukselta voidaan odottaa erityisiä kaupunkikuvallisia jaesteettisiä arvoja. Toisaalta pelkkä tekninen varmuus ja kes-tävyys koetaan joskus tilan tarkoituksenmukaisuuden ohellariittäviksi ominaisuuksiksi. Yhteistä näille kaikille on, että ti-lan kelpoisuus riippuu lopulta rakennuksen suunnittelun jatoteutuksen onnistumisesta.

Puusta voidaan toteuttaa joustavasti erimuotoisia ja -kokoi-sia halleja. Lukuisista vaihtoehdoista ja niiden variaatioistavoidaan valita kuhunkin toimintaan teknisesti ja taloudellisestisopivin, on kyseessä sitten näyttävä julkinen rakennus tainopeasti tarvittava teollisuusrakennus.

Kilpailukykyä toteutukseen

Halli on aina kustannuskysymys, mikä koskee sekä raken-tamista että käyttöä. Rakennuttajien ja tilaajien haastattelu-jen mukaan kustannukset ovat edelleen ehdottomasti kes-keisin valintakriteeri eri toteutusvaihtoehtoja vertailtaessa.Puu on osoittautunut erilaisissa vertailuissa erittäin kilpailu-kykyiseksi vaihtoehdoksi hallirakentamisessa sekä raken-nus- että ylläpitokustannuksiltaan. Paras lopputulos saavu-tetaan, kun puu otetaan huomioon hallin suunnittelussa riit-tävän varhain. Teknisiä reunaehtoja suunnittelulle on verrat-tain vähän, mutta niiden tunteminen on tärkeää.

Erityisesti puun käytön etu on rakentamisen nopeus. Kuivarakentaminen yhdistettynä rakennusosien korkeaan esival-mistusasteeseen ja kehittyneeseen liitostekniikkaan mah-dollistavat tilan saamisen hyötykäyttöön nopeasti.

Ympäristöystävällisyys luonnollisena osana

Rakentamiseen liittyviä ympäristöarvoja ja ympäristövaiku-tuksia on alettu pitää yhä tärkeämpinä rakentamisen pää-töksentekoa ohjaavina tekijöinä. Kestävän kehityksen peri-aatteet merkitsevät muun muassa, että rakennuksen kokoelinkaaren tulee olla hallittu ja että sen käytöstä poistami-nenkin tulee olla mahdollista ilman suuria ympäristö-rasitteita.Maamme puuvarat ovat suuret ja metsiä hoidetaankestävän kehityksen mukaisesti. Metsät kasvavat vuosittainenemmän kuin mitä käytetään hyödyksi.

1 JOHDANTO

120

80

40

20

60

100

140

Liim

apuu

Terä

s

Beto

ni (H

TT)

Beto

ni (T

T)

runko

seinä

perustus

katto

JOHDANTO

9

Puu on luonnon oma, saasteeton ja täysin kierrätettävä ra-kennusmateriaali. Puutuotteiden valmistus tuottaa enemmänenergiaa kuin kuluttaa. Suurin osa tarvittavasta energiastatuotetaan uusiutuvilla energiavaroilla. Puu toimii myös hiili-nieluna. Puun yhteyttäessä ja kasvaessa ilman sisältämäs-tä hiilidioksidista hiili sitoutuu puuaineen osaksi. Noin puoletpuuaineksesta on hiiltä. Molekyylipainojen mukaan laskettu-na tämä merkitsee, että yksi tonni puuainesta sitoo kaksitonnia hiilidioksidia. Siksi ilmaston lämpenemisen ehkäise-miseksi puun hyötykäyttöä tulisi lisätä.

Monipuolinen rakennusmateriaali

Rakennusmateriaalien valinnassa kiinnitetään huomiotamoniin seikkoihin. Tärkeimpiä näistä ovat muun muassasopivuus kohteeseen, lujuustekniset ominaisuudet japitkäaikaiskestävyys, turvallisuus ja terveellisyys, esteetti-syys, hinta ja joissain tapauksissa myös saatavuus.Puu onkevyt ja luja rakennusmateriaali. Suuretkin rakenteet on helppoesivalmistaa, kuljettaa ja asentaa. Tarvittavat valmistus-välineet ovat suhteellisen yksinkertaisia ja edullisia. Ne eivätedellytä suuria investointeja.

Materiaalituntemus ja rakennetekninen osaaminen ovat vah-voja, joten puusta voidaan suunnitella ja toteuttaa turvallisiaja kestäviä rakenteita, jotka ovat myös esteettisesti kauniita.

Suhteellinen kosteus0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Bakteerit

Virukset

Sienet

Pölypunkit

Hengitystieinfektiot

Allergiat

Rakennusmateriaalienemissiot

Pölyn irtoavuus

Kiilan pieneminen tarkoittaa haittavaikutuksen vähentymistä.

Taulukko 1.2 Ilman suhteellinen kosteus vaikuttaa huoneilman terveellisyyteen (taulukko VTT:n mukaan). Liian kuiva tailiian kostea ilma lisää terveysriskejä. Ihmisen kannalta suositeltava suhteellinen kosteus on välillä 30-55 %.

Huokoisena materiaalina puulla on kyky sitoaja luovuttaa kosteutta, mitä kutsutaan sorbtiok-si. Ilmiö toimii, kun puu on pintakäsittelemätöntai käsitelty siten, ettei sen pintaan muodostuvesihöyryä läpäisemätöntä kerrosta. Ilmiö ontodennettu kokeellisesti ja sen vaikutusta sisäil-man laatuun on tutkittu laskennallisesti.

Taulukko 1.3 Sisäilman suhteellinen kosteusajan funktiona maalaamattomassa ja maalatus-sa makuuhuoneessa. Henkilökuormitus 2 hen-kilöä klo 23–07.

JOHDANTO

10

Tämän kehityksen voimistamiseksi on oppaaseen sisälly-tetty käytännönläheisiä ohjeita sekä tuoreita puuhalli-ideoita.

Paloturvallisuus

Viime vuosien kehitystyön seurauksena mm. palomääräyksiäon uudistettu siten, että puusta voidaan toteuttaa suuriakinkohteita. Puurakenteilla saavutetaan halleissa helposti ilmanlisäkustannuksia 30 minuutin palonkesto ja paksuntamallapuurakenteita 60 minuutin palonkesto. Toiminnallisellapalomitoituksella puuta voidaan käyttää laajemmin kuin mitämateriaalisidonnaiset määräykset sallivat.

Elinkaari ja kestävyys

Ylläpitokustannusten osalta tehdyissä selvityksissä ei olehavaittu merkittävä eroja eri materiaaleista toteutettujen hal-lityyppien kesken. Suurin osatekijä ovat lämmityskulut, mi-hin vaikutetaan keskeisesti vaipan hyvällä lämmöneristävyy-dellä ja tiiviydellä. Puu ei muodosta rakenteisiin kylmäsiltoja.

Tutkimusten mukaan puuhalli on osoittautunut hyvin kestä-väksi vaihtoehdoksi. Esimerkiksi kosteuden aiheuttamia vau-rioita on havaittu puuhalleissa huomattavasti vähemmän kuinmuissa vastaavissa halleissa. Lahovaurioille alttiimmat pai-kat on opittu suunnittelemaan ja toteuttamaan oikein niin,että mahdolliset vauriot vältetään jo etukäteen.

Taulukko 1.3 Yksilaivaisen pilaripalkkihallin runkorakenteiden ympäristövertailu VTT:n Futuuri-selvityksen mukaan.

terä

s

beto

ni

liim

apuu

200

150

100

50

Energiasisältö [kWh / m2 ]

40

30

20

10

Hiilidioksidipäästöt [kg CO2 / m2 ]

5

15

25

35200

150

100

50

Rikkidioksidipäästöt [g SO2 / m2 ]

terä

s

beto

ni

liim

apuu

terä

s

beto

ni

liim

apuu

JOHDANTO

11

Kuten kaikki rakennukset, myös puuhalli tarvitsee huoltoa.Rakenteet tulee tarkistaa ja huoltaa säännöllisesti. Asian-mukaisesti suunnitellut detaljit ja huolto varmistavat raken-teiden turvallisuuden ja pitkäikäisyyden. Suurin huoltotarvekohdistuu vesikattoon ja ulkoverhoukseen. Näiden materi-aalivalinnat tehdään kuitenkin usein runkomateriaalista riip-pumatta. Puisten verhousten osalla huoltoon voidaan so-veltaa samoja periaatteita kuin muissakin rakennuksissa.

Ohjeen sisällöstä

Tähän ohjeeseen on koottu puurakenteisiin hallirakennuk-siin liittyvät perusratkaisut ja niiden suunnitteluperusteet jasuunnitteluohjeet. Ohje on osa kolmiosaista puuhallien ra-kennuttamis- ja suunnitteluohjekokonaisuutta. Se on suun-nattu arkkitehdeille, mutta sopii tietolähteeksi myös raken-nuttajille, muille suunnittelijoille ja viranomaisille.

Ohjeen tarkoituksena on antaa arkkitehdille uusimmat oh-jeet puurakenteisten hallien suunnittelemiseksi rakennuslu-papiirustustasolle ja tarjouspyyntöasiakirjojen perustaksi.Siinä myös annetaan neuvoja kohteen oikeiden lähtötietojenkartoittamista ja jäsentämistä varten.

Ohje tukeutuu rakennuttamis- ja rakennesuunniteluohjee-seen ja täydentää niitä arkkitehtisuunnittelun osalta. Arkki-tehdin on hyvä tutustua myös molempiin muihin ohjeisiin.Samalla ohje muodostaa perustan pidemmälle vietyyn koh-dekohtaiseen arkkitehtisuunnitteluun.

Ohjeen tavoitteena on auttaa arkkitehtia kuhunkin tilantee-seen tarkoituksenmukaista laatua olevan, toiminnallisesti jateknisesti perustellun sekä kilpailukykyisen ratkaisun löytä-misessä ja suunnittelussa. Ohje tarjoaa myös muistilistojaesisuunnitelman oleellisista ratkaisuista, jotka ovat edelly-tyksenä asianmukaisen tarjouksen saamiselle. Ohjeessaesitetyt ratkaisut ovat testattuja ja käytännössä koeteltuja, janiitä voidaan käyttää lupapiirustus- ja tarjouspyyntötasonsuunnittelussa sellaisenaan. Mukaan on liitetty runsas jamonipuolinen kuvitus toteutetuista puuhalleista. Esitettyihinratkaisuihin liittyy laaja teollinen tuotetarjonta, mikä on tärke-ää hankkeen toteuttamismahdollisuuksien kannalta.

Ohjeen sisältämä tieto on saatavissa myös digitaalisessamuodossa osoitteesta www.woodfocus.fi ja www.puuinfo.fi.

PUUSTA MONIMUOTOISESTI

12

Puuhalli soveltuu mitä moninaisimpiin käyttötarkoituksiin.Puuta on käytetty menestyksekkäästi tuotantoelämänvaatimustasoltaan vaatimattomista varastorakennuksistaaina arvokkaaseen julkiseen rakentamiseen asti.

Suuria rakennuksia on tehty ja tehdään puusta. Maailman-näyttelyiden arkkitehtuuriltaan ja rakenteellisilta innovaatio-iltaan huomiota herättäneet puurakennukset ovat jääneetpysyviksi esimerkeiksi puun kilpailukyvystä kaikkien materi-aalien kesken. Kysymys on ennen kaikkea taitavasta suun-nittelusta ja toteutuksesta sekä oikeista puumateriaaleista.

Tässä jaksossa kerrotaan eri käyttöön tarkoitettujen halliensuunnitteluun liittyvistä tekijöistä ja näytetään esimerkkejäpuurakenteisista toteutuksista.

Käyttötarkoitus

Hallimaiset rakennukset voidaan jakaa pääryhmiin käyttö-tarkoituksen, pohjamuodon tai poikkileikkauksen mukaan.Lisäksi halleja voidaan jaotella valitun rakenneratkaisun mu-kaan. Rakennushankkeeseen ryhtyvän kannalta käyttötar-koitus on tärkein valintaperuste.

Käyttötarkoituksen perusteella hallimaiset rakennukset voi-daan jakaa esimerkiksi seuraavasti:

- monitoimihallit- liikunta- ja palloiluhallit- uimahallit- jäähallit- teollisuuden ja varastoinnin hallit- maatalouden rakennukset- liikerakennukset- julkiset rakennukset- muut rakennukset ja rakenteet.

Hallin käyttötarkoitus määrää huomattavan osan rakennus-tekniikalle asetettavista vaatimuksista. Huomioon otettaviavalintatilanteita rakenteiden ja teknisten järjestelmien välilläsyntyy mm. seuraavien oleellisten tekijöiden perusteella:

- monikäyttötila – erityiskäyttötila- työtila – varastotila- lämpöeristetty – ei lämpöeristetty- henkilökäytössä – ei henkilökäytössä

2 PUUSTA MONIMUOTOISESTI

Kuva 2.1 Suomen paviljonki Sevillan maailman-näyttelyssä vuonna 1992.

Kuva 2.2 Japanin paviljonki Hannoverin maail-mannäyttelyssä vuonna 2000.

HALLITYYPIT

13

- suuri henkilökuorma – pieni henkilökuorma- säädeltävä sisäilmasto – ei säätötarvetta- kevyt liikenne – raskas liikenne- vuorokausi- tai vuodenaikavaihtelut henkilömäärissä ja

edelleen käyttöolosuhteissa- muut erityisvaatimukset.

Käyttötarkoitus vaikuttaa erityisesti poistumisteihin, palosuo-jauksiin ja ilmanvaihtoon. Käyttötarkoituksen ennakoitavis-sa olevaan muutokseen on tärkeätä varautua suunnittelu-vaiheessa, sillä muuttuneisiin vaatimuksiin vastaaminenmyöhemmin saattaa olla varsin kallista tai jopa mahdotonta.

Tarpeiden täsmentäminen tapahtuu hankesuunnitteluvai-heessa. Sen perusteella tiedetään erityyppisten tilojen tarveeli tarvittavat pinta-alat ja huonekorkeudet sekä tilojen toi-minnalliset ja tekniset vaatimukset. Näiden tietojen perus-teella on mahdollista käynnistää kohteen suunnittelu ja ver-tailla eri hallitoimittajien tarjontaa ja päätellä, millainen halli-tai osatoimitus tulisi kysymykseen.

Laajennettavuus

Erityisesti teollisuus-, varasto- ja maatalousrakentamisessaon aiheellista varautua toiminnan laajentamiseen, mikä tu-lee ottaa huomioon paitsi tontin käytön suunnittelussa, myösrakennussuunnittelussa.

Liitokset ja osien moduulijako voidaan suunnitella siten, ettäosat on mahdollista irroittaa ja koota uudelleen osana laa-jempaa kokonaisuutta

Tilapäisyys, siirrettävyys

Halli rakennetaan joskus tietyn arvioidun ajan käyttöön, esi-merkiksi kymmeneksi vuodeksi. Tällöin on tärkeää ottaa huo-mioon suunnittelussa siirrettävyys mm. osien mitoituksenvakioimisessa, elementoinnissa, liitoksissa ja perustuksis-sa. Liitostekniikan ansiosta oikein valmistettu puuhalli voi-daan purkaa helposti osia ja littimiä rikkomatta ja koota uu-delleen toiseen paikkaan.

Kuva 2.3 Sibeliustalossa monimuotoinen puunkäyttö luo omaleimaisen tunnelman.

Kuva 2.4 Paikalla rakennettu tuotantohalli, jos-sa on tutkittu rakenteessa viivoitinpintoja. Wood-planet Oy, Vammala.


14

2.1 Monitoimi- ja liikuntahallit

Monitoimihallilla on kaksi erityistä piirrettä: sitä tulee voidakäyttää moniin tarkoituksiin jopa samanaikaisesti ja sen käyt-tötarkoitusta voidaan nopeasti muuttaa. Päähallin oheistilois-sa voi olla yhtäaikaisesti aivan erilaista toimintaa. Myös var-sinainen hallitila voi olla tarpeen jakaa esimerkiksi useaanharjoituskenttään, näyttelytilaan tms. Oleellista on päättää,mikä toiminta on pääkäyttötarkoitus, jonka edellytykset sit-ten pyritään toteuttamaan mahdollisimman hyvin.

Ennen hallityypin valintaa on tehtävä perusteellinen tarve-selvitys ja hankesuunnittelu, jolloin selvitetään:

- varsinainen pääkäyttötarve ja sen asettamat rajoitukset- siirtyminen käyttötavasta toiseen- yhtäaikainen käyttö eri tarkoituksiin- muut erityisvaatimukset.

Urheilumonitoimihallit jaetaan pääkäyttötarkoituksensa mu-kaan yleensä seuraavasti:

- jalkapallo-yleisurheiluhallit (sopivat lukuisiin eri tarkoituk-siin)

- yleisurheilu-palloiluhallit (sopivat moniin yleisötapahtumiin)- palloiluhallit (sopivat useimpiin palloilulajeihin paitsi jalka-

palloon)- muut hallit.

Jalkapallo-yleisurheiluhalli on tarkoitettu näiden lajien yhtä-aikaiseen harjoitteluun. Halli varustetaan katsomolla. Hallis-sa on vähintään neljä kiertävää juoksurataa sekä suoritus-paikat heitoille ja hypyille. Lisäksi tiloja tulisi yleensä olla ai-nakin voimisteluun ja voimailuun. Jalkapallokentän päällys-teenä oleva tekonurmi voidaan rullata pois, jolloin pelialueel-le voidaan sijoittaa esimerkiksi salibandy-, lentopallo-, kori-pallo-, käsipallo-, sulkapallo- tai tenniskenttiä. Käytettyjä kent-täkokoja ovat:

- suuri (64 x 100), joka jalkapallossa riittää kansalliseen jakansainväliseen kilpailukäyttöön

- keskikokoinen (55 x 90), joka riittää harjoitus- ja alempiensarjatasojen kilpailukäyttöön

- pieni (40 x 60), joka riittää harjoitteluun sekä junioritasonkilpailukäyttöön

Kuva 2.5 Puu mahdollistaa pitkät jännevälit. Tou-kolan koulu, Kiikoinen.

Kuva 2.6 Yllä oleva koulurakennus ulkoa. Puu-hallin ulkoverhous voidaan valita täysin vapaas-ti.

HALLITYYPIT

15

Yleisurheilu-palloiluhalli on tarkoitettu näiden lajien yhtäaikai-seen harjoitteluun. Halli varustetaan katsomolla ja tarvittavil-la tukitiloilla.

Palloiluhalli on yleisnimi varsin monikäyttöiselle hallille, jon-ka vapaa korkeus on yleensä vähintään 7 m. Se voi toimiaitsenäisenä monen lajin areenana tai esimerkiksi koulun taipalvelutalon yhteydessä, jolloin määräävänä tekijänä voi ollakoululaisliikunnan tai kuntoutuksen tarve. Palloiluhalli voi ollamyös suunniteltu tietyn lajin tai urheiluseuran pääasiallisiintarpeisiin.

Tilasäästöä syntyy, kun kenttiä sijoitetaan samansuuntaisi-na vierekkäin ja/tai peräkkäin. Tällöin aputilat, kuten puku-,tekniikka-, kahvio-, katsomo- ym. tilat voidaan sijoittaa kent-tien väliin mahdollisesti jopa päällekkäin.

Hallien käyttötilanteiden mukaan voidaan käyttää seuraavaajakoa:

- harjoituskäyttö- kilpailukäyttö- näyttely-, esitys- ja messukäyttö- kokous-, konsertti- ja tapahtumakäyttö.

Kyseeseen tulevilla käyttötilanteilla on merkitystä varsinkinseuraavien seikkojen kannalta:

- ilmanvaihdon säädeltävyys ja kohdistaminen- poistumistiet ja kulunvalvonta- akustiikka ja äänentoistolaitteisto- yleisvalaistus, kohdevalaistus, luonnonvalo- näyttelyrakenteiden ym. kuormaus ja haalaus(reitit)- varasto- ym. aputilojen määrä ja sijainti- palonkestovaatimukset.

Tutkimusten mukaan puiset liikuntarakennukset ovat oikeinsuunniteltuina ja toteutettuina kestäviä ja turvallisia (VTTRakennustekniikka / projektiraportti nro RTE 2595/00).

Kuva 2.7 Vanerilla on luotu Heinävaaran koulunliikuntasaliin elävä sisäpinta.

Kuva 2.8 Yllä oleva liikuntarakennus ulkoa. Ra-kenteiltaan erilaiset tilat on totettu platform-jär-jestelmällä.


16

2.1.1 Monitoimisuus

Monitoimihalli voi poikkileikkaukseltaan ja pohjamuodoltaannoudattaa hyvin monipuolista geometriaa. Suurimmissahalleissa on suosittu suorakaiteen ohella pyöreätä taisoikeata pohjamuotoa ja kaarevia rakenteita, joilla on saatuaikaan toimiva ja miellyttävä sisämiljöö, samalla kun on voi-tu välttää korkeat ulkoseinät. Pääareena on sijoitettu keskel-le ja muut tilat matalammille reunakaistoille.

Puusta voidaan toteuttaa varsin mittavia rakennuksia. Esi-merkiksi ristikkokaarikannattajilla, jotka kootaan työmaallauseista osista, voidaan saavuttaa 150 metrin jännevälejä.Monitoimipalloiluhalleissa, joissa on useampia rinnakkaisiakenttiä, voidaan käyttää myös pilari-palkkijärjestelmiä sijoit-tamalla useampilaivaisen hallin pilarilinjat kenttien väliin. Tä-män suositun toteutustavan etu on, että koko lattia-alueellavoi olla sama vapaa korkeus ja näin kenttäalueet voivat ulot-tua ulkoseinään asti.

Kuva 2.9 Pirkkahallin ristikkokaarirakenteinen laajennusosa messukäytössä. Halli on suunniteltu varsinaisesti jalkapallo-käyttöön.

Kuva 2.10 Pirkkahallin ristikkokaaret tukeutu-vat sokkelin ulkopuolisiin betonianturoihin. Kat-to ja seinät rakennettiin puuelementeistä.

HALLITYYPIT

17

2.1.2 Palloilupelit

Palloiluhalli voidaan suunnitella yhteen pääkäyttöön kutensalibandylle aivan lajin vaatimien mittojen mukaiseksi taimonikäyttöiseksi, jolloin salimitoituksen määrääviksi tekijöiksimuodostuvat ajateltujen lajien enimmäistilantarpeet.

Halli voidaan myös suunnitella yhden lajin harjoittelukäyttöön,jolloin kenttiä on useita vierekkäin. Kenttäpareja voi olla myösuseita peräkkäin, jolloin niiden väliin pitkille sivuille voidaansijoittaa esimerkiksi kantavia rakenteita, aputiloja, tekniikkaatai katsomo.

Puu sopii palloiluhallin pääasialliseksi materiaaliksi mm.palonkesto- ja kosteusteknisten sekä akustisten ominaisuuk-siensa vuoksi. Sekä kilpa- että harjoituskäyttöön tarkoitettupuuhalli voi olla poikkileikkaukseltaan myös kaareva. Mata-lammalle reunaosalle voi sijoittaa esimerkiksi katsomon taimatalampaa tilaa vaativia pelikenttiä, harjoitustilaa, tekniik-kaa ja aputiloja.

Kuva 2.11 Pilari-palkkijärjestelmä sopii hyvin palloilulajeille. Aktiivi-Arena, Turku.

Kuva 2.12 Kaltevaan kattopintaan voidaan yh-distää kattoikkunat valoisuuden lisäämiseksi.


18

2.1.3 Liikunta

Liikuntahalli voi täyttää useiden palloilulajien mitoitusvaati-mukset. Kysymys on ennen kaikkea pelin vaatimasta va-paasta korkeudesta. Tavallisimpien pallopelien korkeus-vaatimus on kilpailukäytössä 7 metriä, mutta harjoitus- jakuntoilukäyttöön riittää vähempikin. Suurimmalle osallaliikuntamuotoja riittää 3–4 metriä. Tällaisia ovat mm. useatvoimistelulajit, aerobic, tanssi, budolajit ja paini.

Liikuntahalli rakennetaan usein koulun tai palvelurakennuk-sen yhteyteen, jolloin pääkäyttötarkoitus ei ole sarjatason kil-pailukäyttö vaan koululais- tai erityisryhmien liikunta. Tällöinei aina mm. rahoitusehtojen vuoksi voida noudattaa kenttienmitoituksessa virallisia kokovaatimuksia.

Pienimuotoisissa palloiluhalleissa tavanomainen rakenteel-linen ratkaisu on pilari-palkkihalli. Sen etuja ovat edullisuusja tehokas tilan korkeussuuntainen hyödyntäminen aina sei-nään asti.

Lisäkorkeutta voidaan saada myös mitoittamalla palkkien välisiten, että joitakin lajeja voidaan pelata palkkien välisellä va-paalla leveydellä. Näin saadaan paikallisesti lisäkorkeuttapalkkien korkeuden verran.

Huomioon otettavia kysymyksiä ovat mm.:- suunnitellut käyttöajat ja käyttäjäryhmien suu-

ruus- jaettavuus eri käyttäjäryhmille- yhteys muuhun toimintaan kuten kouluun tai

palvelutaloon- tarvittavat aputilat, katsomo- erityisvaatimukset.

Kuva 2.13 Varpaisjärven koulun liikuntahallissa puuta on käytetty paitsi rakenteissa myös osana äänenvaimennusta.

Kuva 2.14 Toukolan koulun liikuntahalli mukau-tuu helposti käyttäjiensä tarpeisiin.

HALLITYYPIT

19

2.1.4 Uimahallit, viihdekylpylät

Uimahalli on tyypillinen vain yhteen käyttöön suunniteltu halli.Tästä on rakennusfysikaalisessa mielessä se etu, että olo-suhteet sisällä säilyvät jokseenkin vakiona.

Uima-altaan tai altaiden koko on tärkein mitoitusperuste.Usein allas on 25 m pitkä ja siinä on 4–8 rataa. Lisäksi kysy-mykseen tulevat syvempi hyppyallas, lastenallas, kastautu-miseen tarkoitettu kylmäallas ja poreallas. Viihdekylpylöissäaltaiden muoto voi olla hyvin vaihteleva, ja niihin voi liittyävesiliukumäkiä ja vastavirtakanavia ja ne voidaan yhdistääulkoaltaisiin. Veden lämpötila saattaa vaihdella. Viihdekylpy-löissä suositaan lämpimämpää vettä kuin varsinaisissa ui-mahalleissa. Tästä aiheutuvat vaativammatkin olosuhteetvoidaan ratkaista puurakenteilla. Muita vaadittavia tiloja ovatpukeutumis- ja peseytymistilat erilaisine saunoineen. Kilpa-käyttöön tarkoitetuissa halleissa tarvitaan myös katsomo.

Puu sopii uimahallien ja kylpylöiden rakenteisiin ja pintoihinerinomaisesti, kun pidetään huolta siitä, että roiskevesi eipääse rakenteisiin. Käytännössä rakenteet on syytä suojatavedeltä noin 1,5 metrin korkeuteen asti. Puun etuna on pienilämmönjohtavuus, jolloin puurakenteet pysyvät lämpiminä jakosteus ei kondensoidu vaipparakenteissa niiden pintaan.

Huomioon otettavia kysymyksiä ovat mm.:- ilmanvaihto- yläpohjan ja seinän höyrynsulku- valaistus ja ikkunat- akustiikka- aputilat ja katsomo.

Kuva 2.15 Puun pieni lämmönjohtavuus tekee siitä soveltuvan materiaalin myös uimahalleihin ja kylpylöihin. Kosteus eikondensoidu puupintoihin yhtä helposti kuin lämpöä hyvin johtaviin materiaaleihin. Tropiclandia, Vaasa.

Kuva 2.16 Puurakenteet ovat esteettisesti tasa-painossa kylpyläympäristössä.


20

2.1.5 Jäähallit

Jääajan kysynnästä riippuen jäähallit ovat joko pelkästäänjäällä tapahtuvaan tai sitten useampaan toimintaan suunni-teltuja. Pääkäyttötarkoitus voi myös olla joko tietylle sarjata-solle ajateltu kilpailutoiminta, lajiharjoittelu tai näiden yhdis-telmä. Jäähallissa tulee olla pukeutumistilat ja yleensä edespieni katsomo.

Monitoimikäyttöön tarkoitetussa jäähallissa joudutaan otta-maan huomioon myös erittäin suuret henkilömäärät ja mo-nipuolisen toiminnan aiheuttamat erityiskysymykset.

Jäähallien suosituin runkoratkaisu on vetotangolla varustet-tu pilari-palkkirakenne. Ilmavuutta voidaan lisätä käyttämälläesimerkiksi vetotangollista kaaripalkkia.

Huomioon otettavia kysymyksiä ovat mm.:- lämpötila ja ilmanvaihto- vaipan rakennusfysikaalinen toiminta varsin-

kin ympärivuotisessa käytössä- energiatalous ja käyttökustannukset- valaistus ja akustiikka- aputilat ja katsomo.

Kuva 2.17 Puu on mahdollista mukauttaa myös yksilöllisiin tarpeisiin. Kattovalon yhdistäminen osaksi rakennetta on mah-dollista. Morges, Sveitsi.

Kuva 2.18 Vetotangolliset kaaripalkit muodos-tavat jäähalliin ilmavan sisätilan. Kangasalanjäähalli.

HALLITYYPIT

21

2.2 Teollisuushallit

Teollisuus tarvitsee useimmiten tasakorkeaa tilaa, jonkapoikkileikkauksen mitoitus perustuu toimintaan. Tavoite saa-vutetaan yleensä yksi- tai useampiaukkoisella pilaripalkkira-kenteella, joka tarjoaa mahdollisuuden myös hyvään laajen-nettavuuteen.

Puuhalli soveltuu hyvin teollisuuden moniin eri tarpeisiin.Puisella pilari-palkkijärjestelmällä päästään tarvittaessa jopa65 m:n jännemittaan. Siltanosturin tarve vaikuttaa osaltaanrungon mitoitukseen.

Puurakentamisjärjestelmien keveys, käsittelyn helppous jaasentamisen nopeus heijastuvat varsinkin elementointia käy-tettäessä myös rakentamisajan kestoon.

Eräs merkittävä ongelma työolosuhteiden kannalta onäänenvaimennus, joka puuelementtivaipan yhteydessä onratkaistavissa edullisesti. Yläpohjan puuelementtiin voidaantehtaalla hyvissä olosuhteissa asentaa valmiiksi akustoivasisäverhousmateriaali.

Huomioon otettavia kysymyksiä ovat mm.:- laajennettavuus- jännemitta, vapaa korkeus ja ripustuskuormat

sekä siltanosturi- osastointi ja poistumistiet- valaistus ja ikkunat- akustointi.

Kuva 2.19 Pilari-palkkiratkaisu tuottaa optimaalista tilankäyttöä myös teollisuushalleissa.

Kuva 2.20 Puuelementtivaippa toimii myös osa-na äänenvaimennusta. Kaluste-Team, Kauha-joki.


22

2.3 Varastohallit

Suuria halleja tarvitaan eniten teollisuuden, kaupan, maata-louden ja liikenteen säilytystarpeisiin. Varastohalli voi sisäl-tää myös henkilötyöskentelytiloja, jolloin niihin kohdistuvatvaatimukset on selvitettävä erikseen.

Varaston mitoitus perustuu varastoitavan tavaran ominai-suuksiin ja kuljetusyksikköihin sekä käytettävään varastojär-jestelmään ja siirtokalustoon. Runkojärjestelmän tulee tar-jota mahdollisuus tilan taloudelliseen käyttöön niin lattiata-solla kuin korkeussuunnassakin. Pilari-palkkirunko tarjoaayleensä rationaalisen ratkaisun erityisesti varastohyllyjä käy-tettäessä sekä varauduttaessa laajennukseen.

Kylmissä halleissa ilman kosteudesta johtuva kondensoitu-misvaara ja siitä seuraavat ongelmat ovat puurakenteissapienempiä kuin teräs- ja betonirakenteissa.

Teollisuuden, kaupan ja maatalouden tarpeita ajatellen eri-tyinen etu on puurakentamisen nopeus. Ns. kuivasta raken-tamistavasta (ei betonin kuivumisajan tarvetta) johtuen tilatsaadaan nopeasti hyötykäyttöön.

Huomioon otettavia kysymyksiä ovat:- käyttötarkoitus ja varastointijärjestelmä- laajennettavuus- liikennejärjestelyt- siirto-, lastaus- ja kuljetusjärjestelmät- erityisolosuhteet, varsinkin lämpötila ja kos-

teus.

Kuva 2.21 Viikin varastorakennuksessa on vanerista tehty erittäin kevyt ja jäykkä yläpohjaratkaisu.

Kuva 2.22 Mahapalkit kaksilaivaisessa teollisuus-hallissa muodostavat erittäin tehokkaan tilarat-kaisun.

HALLITYYPIT

23

2.4 Maatalouden rakennukset

Puuhalli soveltuu maatalouden toimintaan, rakennusperin-teeseen ja ympäristöön luontevasti. Syvärunkoinenkin ra-kennus on mahdollista liittää kattomuodon valinnan ja julki-sivujen jäsentelyn avulla vanhaan ympäristöön.

Tavallisimmin maatalouden tarpeisiin riittää ns. ristikkoraken-teinen halli, jossa on kantavat seinät. Järeämmät hallit voi-daan toteuttaa viilu- tai liimapuusta pilari-palkkirakenteisina.

Mekaanisia ja kemiallisia rasituksia vastaan löytyy erikois-vanereita, jotka kestävät hyvin ko. rasitukset. Esimerkiksifilmipintaiset vanerit kestävät hyvin kosteutta ja ne on help-po pitää puhtaina.

Huomioon otettavia kysymyksiä ovat mm.:- rungon ja vaipparakenteiden kesto mekaa-

nisia ja kemiallisia rasituksia vastaan sekäkorjattavuus

- kuormausjärjestelmät- soveltuvuus maatalousmiljööseen.

Kuva 2.23 Uudet puurakenteet istuvat hyvin osaksi vanhaa miljöötä.

Kuva 2.24 Harjakattoratkaisussa ylävalo onmahdollista ottaa tehokkaaseen hyötykäyttöön.


24

2.5 Liikerakennukset

Liikerakennuksen pohjamuodon valintaan vaikuttavat monetseikat kuten sisäinen toiminta, asemakaava ja ulkoiset lii-kennevirrat. Kysymykseen voi tulla pelkistetty suorakaide taipaljon monimutkaisempi muoto. Toisinaan vapaan korkeu-den tarve voi myös alueittain vaihdella.

Liikerakentamisessa arvostetaan nopeutta. Tila halutaansaada käyttöön mahdollisimman nopeasti investointipää-töksen jälkeen. Toinen puun suosiota lisäävä tekijä on se,että liiketilojen ilme on nykyisin yhä useammin osa yrityksenimagoa ja siihen halutaan yrityksen arvoa kuvaavia tekijöitä.

Huomioon otettavia kysymyksiä ovat mm:- käyttötarkoitus- osastointi ja poistumistiet- jaettavuus eri yksiköihin ja muunneltavuus- sisäinen ja ulkoinen henkilö- ja tavaraliikenne- jätehuolto.

Kuva 2.25 Lahden hiihtomuseon ravintolassa on käytetty edustavasti ja monipuolisesti puuverhouksia.

Kuva 2.26 Linnanmäen ravintolassa vaneristakehitettiin uudenlainen yläpohjaratkaisu.

HALLITYYPIT

25

Tärkeitä suunnittelussa huomioon otettavia ky-symyksiä ovat mm.:- käyttötarkoitus- erityisolosuhteet- osastointi ja poistumistiet- muunneltava akustiikka ja valaistus- ikkunat ja muu aukotus.

Kuva 2.27 Lahden Sibeliustalo on hyvä esimerkki innovatiivisesta puun käytöstä.

Kuva 2.28 Tykkimäen tanssipaviljongissa tilantehokas käyttö yhdistyy puurakenteen muodos-tamaan miellyttävään sisätilaan.

2.6 Muut rakennukset

Puuhallirakentamisen menetelmiä voidaan soveltaa myösjulkisen rakentamisen alueella kohteissa, joissa tarvitaanpitkiä jännemittoja, kuten näyttely- ja kokoontumistilat. Ihmis-läheisenä ja akustisesti hyvänä materiaalina puu on tällöinluonteva valinta sekä runko- että vaipparakenteisiin. Näky-viin jäävät pilarit ja palkit on mahdollista liittää esteettisestilaadukkaaksi osaksi interiööriä.


26

Kuva 2.29 Puurakenteinen Pohjolastadionin katsomo Vantaan urheilupuistossa luo miellyttävät puitteet vapaa-ajan tapah-tumille.

Kuva 2.30 Oulun pesäpallostadionin kaarevakatos noudattelee stadionin muotoa.

2.7 Katokset ja katsomot

Katosrakenteissa voidaan soveltaa puulle ominaisia erilai-sia tekniikoita. Kysymykseen tulee erillisenä toteutetun run-gon ja katteen lisäksi myös kantava kuorirakenne. Erityisenryhmän katoksista muodostavat urheilukilpailujen katsomot.Katsomon katoksen tulee olla hyvän näkyvyyden tarjoami-seksi usein pilariton ja siitä syystä ulokkeellinen.

Katos voi liittyä muuhun rakennukseen kuten tuotanto-laitokseen tai olla irrallinen itsenäinen rakenne kuten esimer-kiksi seinätön ulkovarasto tai näyttelyalueen katerakennelma.Pienempi katos voi liittyä kiinteästi muuhun rakennukseenkuten sisääntulo- tai lastauslaiturin katokseen.

Puu sopii hyvin katosten materiaaliksi. Sen etuja ovat:

- keveys ja lujuus- purettavuus ja siirrettävyys- toiminta monensuuntaisia rasituksia vastaan esim. vai-

keissa tuulioloissa- alhainen lämmönjohtavuus ja sen seurauksena hyvät kon-

denssiominaisuudet ja pieni lämpöliike.

HALLITYYPIT

27

2.8 Sillat

Vaikka puun käytöllä on pitkät perinteet sillanrakennuksessa,puusiltoja on Suomessa tehty lähinnä kevyen liikenteen tar-peisiin sekä vähemmän liikennöidyille pienille teille. Puunkäyttöä siltarakentamisessa on kuitenkin kehitetty viime vuo-sina voimakkaasti muun muassa pohjoismaisessa NordicWood -siltaprojektissa. Puun käytön kehittymisen esimerk-kinä on muun muassa Vihantasalmen silta.

Muualla kuten Keski-Euroopassa ja USA:ssa, puuta on käy-tetty yleisemminkin sillanrakennusmateriaalina. Puu-rakenteen ominaisuudet, kuten pieni omapaino, tarjoavatmahdollisuuden teollisesti valmistettujen siltojen taloudelli-seen tuottamiseen ja kuljettamiseen. Yhdistämällä erilaisiapuutuotteita (massiivipuu, liimapuu, viilupuu) voidaan toteut-taa maisemaan sopeutettuja ja yksilöllisiä siltoja.

Puu on myös kestävä siltamateriaali. Esimerkiksi Sveitsis-sä on satoja vuosia vanhoja siltoja, jotka ovat edelleen käy-tössä.

Kuva 2.31 Vihantasalmen puusilta on yksi Suomen suurimpia.

Kuva 2.32 Sveitsiläinen liimapuusilta. Sveitsis-sä puun käytöllä on pitkät perinteet.

PUUHALLIN SUUNNITTELU

28

3.1 Yleistä

Puuhallin arkkitehtisuunnitteluun pätevät samat periaatteeli-set lähtökohdat kuin kaikkeen muuhunkin rakennussuunnit-teluun. Hallirakennusten leimaa-antavin yhteinen piirre käyt-tötavasta riippumatta on suuri lattiapinta.

Aivan aluksi suunnittelijan on tärkeää löytää ja jäsentää koh-teen oikeat lähtötiedot. Toisaalta suunnittelijan tulee tunteaeri rakennejärjestelmien suomat tekniset ja taloudelliset mah-dollisuudet. Näiden tekijöiden opitimaalinen yhteensovittami-nen luo parhaat edellytykset onnistuneen kokonaisuuden ai-kaansaamiselle.

Tässä jaksossa annetaan neuvoja kohteen lähtötietojen ke-räämistä ja analysointia varten sekä kuvataan arkkitehtisuun-nittelun kulku. Runkojärjestelmiä ja niiden soveltuvuutta eritarpeisiin käsitellään jaksossa 5..

Halliarkkitehtuurin tehtäviä ovat mm.:

- luoda toteutukseen järjestystä, selkeyttä ja toimivuutta:mm. tiukka moduulimitoitus, selkeät yhtenäiset tilasarjatja rationaalinen rakennettavuus

- jäsennöidä rakennuskohde toimintojen mukaan: korkeattilat kokonaisuutena, henkilötilat kootusti joko hallirungonulkopuolelle tai erillisinä (kaksikerroksisina) rakenteina si-säpuolelle päätoimintoja väistäen

- antaa rakennukselle, rakennusryhmälle ja alueelle yhte-näinen ja huoliteltu leima

- sopeuttaa työympäristö – varsinkin sisämiljöö – ihmisenmittakaavaan: monipuolista puuverhoilua erityisestihenkilötiloihin

- luoda turvallisuutta ja viihtyvyyttä: mm. selkeät tila-järjestelyt, valaistus, akustiikka ja hallitut työskentelyolo-suhteet

- ilmentää kohteen merkityssisältöä: tuotantoon, kauppaan,liikenteeseen jne. perustuva imago

- kuvastaa aikansa menetelmiä ja arvostuksia- sopeuttaa koko kohde ympäristöönsä.

3 PUUHALLIN SUUNNITTELU


29

3.2 Tavoitteet

Arkkitehdin tehtävän kannalta kysymys on erityisesti siitä,miten puuhallin käyttötarve ja rakenteellisuus voidaan yhdis-tää. Parhaimmillaan tarkoituksenmukainen rakenne on myösesteettinen, mihin pelkistetyillä puurakenteilla on erinomai-set edellytykset.

Suuri osa hallirakentamisesta on teollisuuden, kaupan taimaatalouden tuotanto- ja varastorakennuksia. Arkiseen hyö-tykäyttöönkin tarkoitetut rakennukset voivat olla myönteisiäympäristölleen ja käyttäjänsä imagolle, kun ne rakennetaanhyvistä materiaaleista oikeilla suunnitteluperiaatteilla.

Yleiset toimivuustavoitteet ovat:

- käyttökelpoisuus- koettavuus- tekniset ominaisuudet.

Usein osatekijöiksi luetaan myös elinkaari ja kustannusteki-jät, vaikka niitä molempia voidaan tarkastella myös täysinomina tavoitteina.

Kuva 3.1 Puuhallin matka alkaa. Liimapuukaaret kuljetetaan kuorma-autolla työmaalle.


30

Teollisuushallin rakennuspaikan valintape-rusteet valtakunnallisesti- markkina-alueet- raaka-aineen hankinta-alueet- energian saanti- työvoimatilanne- kotimaiset ja ylikansalliset tukiperusteet

Teollisuushallin rakennuspaikan valintape-rusteet paikallisesti- rakennuksen haitat ympäristölle

- melu, tärinä- räjähdysvaara- raskas liikenne- saasteet- rakennuksen koko

- ympäristön haitat rakennukselle- luonnonsuhteet, kuten:

- ilmansuunnat- aurinkoisuus- tuulisuus- meren läheisyys

- rakennetun ympäristön haitat- saasteet kuten pöly- miljöötekijät ja esteettiset näkökohdat

- liittyminen rakennettuun ympäristöön- kaavoitus- kunnallistekniikka- topografiset ja geologiset ominaisuudet

Taulukko 3.1 Teollisuushallin rakennuspaikanvalintaperusteita.

3.2.1 Käyttökelpoisuus

Käyttökelpoisuudella tarkoitetaan asetettujen toiminnallistentavoitteiden täyttymistä. Hallin käyttötarkoituksen mukaansuunnittelussa voidaan painottaa erilaisia tekijöitä asetetuistatavoitteista riippuen. Käyttökelpoisuuden osatekijöitä ovat:

- tontti ja liikenne- tilakannan laajuus ja muoto- tilojen väliset yhteydet- olosuhteet ja niiden hallinta- laatutaso- monikäyttöisyys.

Tontti ja liikenne

Hallihanke liittyy usein tontilla jo olemassa olevaan toimin-taan. Tontti voi olla myös muuten valmiiksi valittu varsinai-sen rakennusuunnittelun alkaessa, jolloin tontin ominaisuuk-siin ei voida enää vaikuttaa. Arkkitehdin ensimmäinen tehtä-vä on testata vaihtoehtoisia rakennuspaikkoja tontilla alusta-van tilaohjelman perusteella laadituilla layout-suunnitelmilla,jotka osoittavat hankkeen suuruusluokan ja periaatteellisenratkaisumallin. Seuraavassa läpikäytäviä seikkoja voidaanhyödyntää rakennuspaikan tai tontin valintaperusteita arvioi-taessa.

- Tontin koko, muoto ja geologiset olosuhteet vaikuttavat hal-lin pohjamuodon valintaan, kulkureittien suuntaamiseenja aputilojen sijoittamiseen. Hallin ulkopuolinen toimintasaattaa olla niin tärkeätä, että se määrää tarvittavien piha-alueiden laajuuden ja suunnan. Suuret täytöt ovat riski ai-nakin silloin, kun lattialta vaaditaan hyvää kantokykyä. 1,0–1,4 metrin korkeusero voi olla hyödynnettävissä esimer-kiksi suuntaamalla lastauslaituri alarinteen puolelle. Myösilmansuunnilla saattaa olla merkitystä mm. valon saanninkannalta.

- Selvitetään tontilla mahdollisesti olevat rakennukset ja ra-kenteet sekä mahdollisuus liittää uusi halli niihin. Erityi-sesti vanhojen perustuksien ominaisuudet liittymä-rakenteiden kannalta tulee tutkia.


31

- Tontin rakennettu ympäristö ja liittyminen kaupunki-rakenteeseen vaikuttavat mm. kattomuodon valintaan jajulkisivujen suunnitteluun. Suuri julkisivupinta on mahdol-lista jäsennellä mm. sijoittamalla aputiloja rakennusrungonulkopuolelle, käyttämällä useampaa ulkoseinämateriaaliatai vaihtelevaa saumajakoa, aukotuksilla jne.

- Tontin juridinen ja tekninen rakentamiskelpoisuus on eh-tona rakennusluvan saamiselle. Ellei tämä asia ole kun-nossa, saattaa rakentamisen aloitus viivästyä tai estyäkokonaan.

- Selvitetään tontin rakennusoikeus ja kaavamääräykset. Jossuunnitelma on kaavan mukainen, on rakentaminen ainamahdollista. Vähäisiin poikkeuksiin kunnat suhtautuvat eritavoin, mutta yleensä naapurin suostumuksella poikkeuk-set ovat mahdollisia. Lähinnä tulevat kysymykseen tek-nisten rakennelmien, katosten, aitojen ym. sijoittaminenlähemmäksi naapurin rajaa kuin kaavassa on esitetty.

Kuva 3.2 Puuhalli on saapunut työmaalle. Esivalmistettujen rakenteiden kokoaminen käy nopeasti.


32

- Kaavamääräyksissä voi olla hyvinkin yksityiskohtaisia vaa-timuksia julkisivujen suhteen, kuten aukotuksen tai tietynverhousmateriaalin käytöstä, mutta rungon tai vaippaele-menttien materiaaliin niissä ei puututa.

- Liikenneyhteydet ja liittymät tontille sekä autopaikoitusvaikuttavat hallin sijoituspaikan valintaan. Tulee selvittääedellytetäänkö paloautojen pääsy rakennuksen ympäri.

- Liikennemäärät ja -lajit vaikuttavat lähinnä liittymien suun-nitteluun, jolloin raskas ja kevyt liikenne (=kävely ja pyö-räily) usein on syytä erottaa toisistaan, jopa niin, että niilläovat eri reitit (mm. palloilu-, uima- ja jäähallit).

- Selvitetään kunnallistekniikan saatavuus ja liittymien si-jainti. Korkean hallitilan säästämiseksi varsinaiselle toi-minnalle on usein tarkoituksenmukaista sijoittaa tekniikantilat varsinaisen rakennusrungon ulkopuolelle muiden apu-tilojen kanssa tai kokonaan erilliseen tekniikkakeskukseen.

Kuva 3.3 Puuhallin kokoaminen jatkuu.


33

Rakennusten laajennettavuuteen varautuminen riippuu yri-tyksen pitkäntähtäyksen toimintasuunnitelmasta. Tontin han-kintavaiheessa tulee varmistua pinta-alan ja rakennusoike-uden riittävyydestä ja suunnitteluvaiheessa rakennuksen run-gon ja vaipan detaljisuunnittelusta niin, että laajentaminenon helposti ja taloudellisesti tehtävissä. Puuhallin suunnitte-lussa tämän huomioon ottaminen ei aiheuta juuri mitäänkustannuksia. Nykyiset rungon, kattojen ja seinien puisetrakennejärjestelmät ja niiden liitostekniikat mahdollistavat osi-en helpon irrotettavuuden ja siirreltävyyden vaihtelevien tar-peiden mukaisesti.

Tontin laajennusvaran tarve on arvioitava aina tapauskohtai-sesti. Kaavoitetuilla alueilla ei aina ole mahdollista hankkiavara-aluetta, jos tarkoitus on pitää se pitkän aikaa rakenta-mattomana.

Kuva 3.4 Asennustyö käy nopeasti autonostureilla.

Kuva 3.5 Kaksi tontin käyttösuunnitelmaa, jotkatarjoavat hallille erilaisia laajennusvaihtoehtoja.


34

Tilakannan laajuus ja muoto

Varsinkin tuotannollisissa hankkeissa laajuustekijä on useinniin tärkeä, että se nousee painoarvoltaan ohi muiden. Laa-juuden kanssa samanaikaisesti tulee ottaa kantaa myös ti-lojen muodon tarkoituksenmukaisuuteen – niin pohjakaavankuin poikkileikkauksenkin. Hukkatilan minimointi mm. tehok-kailla rakenneratkaisuilla on arkkitehdin ja rakennesuunnit-telijan yhteinen tehtävä. Esimerkkinä tästä käy varastohylly-järjestelmään ja trukkiliikenteeseen perustuvan tilan raken-teiden yhteensovittaminen siirtoyksiköiden vaatiman mitoi-tusjärjestelmän ja tarvittavan talotekniikan kanssa.

Tilojen väliset yhteydet

Tilojen välisten yhteyksien suunnittelu perustuu tilaajalta taikäyttäjältä saatuun yhteyskaavioon tai arkkitehdin itse hank-kimaan tietoon kulloisestakin toiminnasta. Toimivuuden kan-nalta selvitettäviä ja tapauskohtaisesti painotettavia tekijöitäovat muun muassa:

- yhteystarpeen määrällinen ja laadullinen luonne (tavara-liikenne, henkilöliikenne, tekniset yhteydet)

- tilojen välisen matkan pituus ja helppokulkuisuus (esimer-kiksi vieressä, saman käytävän varrella, samassa ker-roksessa, hissiyhteydellä tavoitettavissa)

- käyntikertojen määrä- tietosuojalle ja kulunvalvonnalle asetettava vaatimukset.

Yhteyksien laatu riippuu luonnollisesti käyttötarkoituksesta.Tuotantolaitoksessa materiaalivirran mukaiset yhteydet ovatensisijaisia, muut reitit mukautuvat niihin. Uimahallissa taastilaketjun pukuhuone – pesutilat – uima-allas toimivuus ontärkein.

Olosuhteet ja niiden hallinta

Hallin ja oheistilojen käytettävyys riippuu paitsi kahdesta edel-lä mainitusta kohdasta myös asianmukaisten olosuhteidenhallittavuudesta, joita ovat erityisesti:

- sisäilmaston laatu, johon sisältyy lämpötilan, ilman virta-uksen, kosteuden ja hiukkaspitoisuuksien hallinta. Varsin-kin jää- ja uimahallit ovat rakennuksia, joissa vaipanrakennesuunnittelu ja ilmanvaihdon detaljisuunnittelu tu-lee tehdä erityisen huolellisesti. Puupohjaisten tuotteiden

Kuva 3.6 Sääsuojaukset poistetaan vasta asen-nustyön yhteydessä.


35

käyttö pinnoissa on suositeltavaa mahdollisimman laa-jasti palomääräysten mukaan. Puun kyky sitoa ja luovut-taa kosteutta ja siten tasata sisäilman kosteuden vaihte-luita on merkittävä positiivinen tekijä sisäilman laadun jarakenteiden säilyvyyden kannalta. Tämän ns. sorbtion hyö-dyntäminen edellyttää, että puun käsitelyllä ei muodostetatiivistä kalvoa puun pintaan.

- valaistusolosuhteiden hallinta, johon sisältyy harkittu ik-kunoiden käyttö sekä eri käyttötilanteisiin sopeutuva keino-valaistus

- ääneneristys ja tarkoituksenmukainen, mahdollisestimuunneltava äänenvaimennus

- monitoimihalleissa pintamateriaalien valinta on erittäin tär-keä kysymys, sillä mm. eläinnäyttelyiden jäljiltä vaikeastipuhdistettavissa pinnoissa on havaittu jopa yli satakertai-sia allergiaa aiheuttavia hilsepitoisuuksia tilaisuutta edel-täneeseen tasoon. Hygienisen pinnan voi tehdä mm.filmivanerilla.

- tilajaon muunneltavuus eri tilanteisiin.

Kuva 3.7 Työnaikaisen tuennan suunnittelu on osa hallitoimitusta.


36

Laatutaso

Rakennuksen laatutaso on monen tekijän yhdistelmä. Tilo-jen toimivuuden ohella on kiinntettävä huomiota myös pinta-materiaalien valintoihin. Pinnoille asetettavia toiminnallisiavaatimuksia voivat olla esimerkiksi hyvä kulutuskestävyys,mekaaniset rasitukset, roiskeveden kestävyys, jne.

Suuri osa laatutekijöistä on konkreettisia, mutta osa on myös-kin aineettomia, henkisiä. Tällaisia ovat mm. viihtyisyys jaturvallisuuden tuntu.

Monikäyttöisyys

Hallirakennuksia käytetään usein moneen eri tarkoitukseen,toisinaan jopa samanaikaisesti. Yleinen periaate on, että va-paa lattia-ala suunnitellaan yhtenäiseksi ja mahdollisimmanvähän kiinteitä esteitä (pilarit, portaat tms.) sisältäväksi.

Monikäyttöisyys asettaa vaatimuksia erityisesti

- tilojen jaettavuudelle ja yhdistettävyydelle- ilmanvaihdolle- palosuojaukselle- osastoinnille sekä mahdollisesti- valaistukselle ja- akustiikalle.

Elinkaari- ja kustannustekijät

Hallin elinkaaren kannalta on suuri merkitys sillä, miten vä-hillä muutoksilla käyttötarkoitusta voidaan muuttaa. Tärkeintäon, että päätökset elinkaaritavoitteista tehdään kustannus-tietoisesti ja toteutetaan myös suunnittelussa. On otettavahuomioon monikäyttöisyydestä aiheutuvat vaikutukset mm.:

- investointiin ja käyttökustannuksiin- energiankulutukseen eri tilanteissa- ratkaisujen pitkäaikaiskestävyyteen.

Kuva 3.8 Jäykistysristikon osien asennus onkäynnissä.


37

Tekniikan tilat

Varsinaisten hallitilojen lisäksi tarvitaan tilat sekä tekniikalleettä pää- ja sivukäyttötarkoituksiin. Tekniikka (LVISTA) onmahdollista sijoittaa usealla eri tavalla hallin käyttötarkoituk-sen, koon, sijainnin ym. perusteella mm. seuraavasti:

- kattoon ja seinille palkiston ja pilariston vyöhykkeelle, mis-sä sen hyötytilaa kuluttava vaikutus on vähäinen

- ulkoseinän viereen kaarimaisissa tms. halleissa, jolloinkorkea tila jää pääkäyttöön

- erillisiin teknisen tarpeen mukaan mitoitettuihin huoneisiin,joiden kattopintaa voidaan käyttää hyötytarkoituksiin

- ulkopuolelle omaan tekniikkakeskukseen (voi olla siirto-kelpoinen)

- katolle- kellariin tai lattian alle.

Tekniikkatilat saattaa olla tarkoituksenmukaista myös jakaapienempiin yksikköihin varsinkin, jos perusratkaisu jakaan-tuu hyvin erityyppisiin osiin.

Eri käyttötilanteiden mukainen henkilöliikenne on suunnitel-tava sujuvaksi. Tilat, joihin asiattomilta pääsy ei ole suota-vaa, on syytä erottaa varsinaisten kulkuväylien ulkopuolelle.Henkilöturvallisuus on aina varmistettava suurimman käyttö-tilanteen mukaisilla poistumisteillä.

Kuva 3.9 Koko puurungon pystytys on saatu valmiiksi.


38

Tilatavoitteet

Tilantarve on oltava tiedossa karkealla tarkkuudella vertailta-essa eri hallivaihtoehtojen soveltuvuutta. Pinta-alan lisäksitämä tarkoittaa eri toimintojen vaatimaa korkeutta sekä pila-ritonta lattiapintaa. Yhtenäinen pilariton alue johtaa raskaam-piin runkorakenteisiin, kuin jos pilarit ovat mahdollisia halliti-lan keskiosassa. Eri rakennevaihtoehtoja tarkasteltaessa tar-peet on tiivistettävissä seuraaviin tekijöihin:

- kannattajilla saavutettavat jännemitat- kannattajan muoto ja vapaa korkeus sekä tukikorkeus

pilarilla- kannattajien kehäjako, joka puolestaan riippuu katto- ja

seinärakenteilla saavutettavista jännemitoista.

Valittavissa olevia puisia rakenneperiaatteita on monia, ja nii-den poikkileikkausten ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Joi-hinkin tarkoituksiin korkeat palkistot sopivat hyvin, eivätkä neaiheuta hyötytilan kannalta menetystä (mm. uimahallit, näyt-telytilat). Joissakin tapauksissa hallin vapaan korkeuden(=minimikorkeus palkin alla) vaatimus määräytyy jo melkosuureksi (mm. monet palloilulajit), jolloin on ymmärrettävääpyrkiä mahdollisimman mataliin rakenteisiin.

Hallin pääkäyttötarkoitus määrittää tilojen mitoituksen. Pää-toimintojen ohella on lukuisia sivu- ja aputoimintoja. Niistäosa on harkinnanvaraisia ja jopa jätettävissä pois, jos neeivät liity tarkoituksenmukaisella tavalla hallikokonaisuuteen.Tekniikka-, sosiaali- ja huoltotilat on mitoitettava suunniteltu-jen henkilömäärien ja teknisten vaatimusten mukaan, ja nii-den suunnittelusta on pääosin annettu erityiset ohjeet.

Kysymykseen tulevia aputiloja ovat muun muassa:

- toimisto- ja kokoustilat- henkilökunnan sosiaalitilat- kiinteistöhuollon tilat- varastotilat- väestönsuojatilat- ulkopuolisten käyttäjien ja vieraiden puku-, pesu- ja wc-

tilat- erityistilat (valvonta, televisiointi ym.)- kahvio- väestönsuoja- LVISTA-tekniset tilat.


39

Hallitiloja tulee tarkastella erityisesti elinkaaren näkökulmas-ta. Halli voidaan tarvita tarkoin määriteltyyn tarkoitukseen.Tällöin se pyritään tekemään tarkoin määriteltyjen vaatimus-ten mukaan juuri kyseiseen toimintaan mahdollisimman hy-vin soveltuvaksi panostamatta paljoakaan muuntelumahdol-lisuuksiin. Tällainen rakennus on esimerkiksi kylpylä.

Toinen yleisemmin kyseeseen tuleva vaihtoehto on erään-lainen yleishalli, jonka mitoitus perustuu monipuoliseen käyt-töön. Sen suunnittelussa varaudutaan myös muutosten mah-dollisuuteen ja ainakin yhteen laajenemissuuntaan.

Kuva 3.10 Vaipan asentaminen on käynnissä.


40

Pohjamuotoja ja mitoituksia

Suorakaidemuoto

Suosituin pohjamuoto hallirakennuksille on suorakaide. Seon koettu muotona yleispäteväksi ja turvalliseksi, sopii mo-neen käyttöön ja tarjoaa mahdollisuuden rationaaliseen ra-kentamiseen. Muun muassa pelikentät ovat yleensä suora-kaiteen muotoisia. Kehäjako on syytä suunnitella niin, ettävaihtoehtoiskäytössä pienempi pelikenttä sopii palkkien vä-liin. Rakenneperiaatteeltaan halli voi olla yksi- tai useampi-laivainen.

Suorakaiteen muotoinen halli on helpoimmin laajennettavis-sa kaikkiin suuntiin. Poikkileikkaus samoin kuin kattomuotoovat vapaasti valittavissa. Useampilaivaisessa hallissa pul-pettipalkkia tai vinoon kulmaan sijoitettua suoraa palkkia käyt-täen voidaan saada kattovaloa myös pystyikkunoiden kaut-ta.

Suorakaiteen muotoinen halli voidaan toteuttaa periaattees-sa kaikilla puurakennevaihtoehdoilla koosta riippumatta.Täyskokoinen jalkapallohalli voidaan toteuttaa ristikkokaarinja pienempi harjoitushalli liimapuukaarin.

Pyöreä pohjamuoto

Urheilu-, musiikki-, näyttely- ym. yleisötapahtumiin pyöreäpohjamuoto voi tarjota parhaat edellytykset suurille katsoja-joukoille seurata lähes yhtä hyviltä paikoilta esityksiä. Suu-rimmat puiset monitoimihallit on tehty sauvakenteisina pyö-reinä kupoleina, ja ne ovat halkaisijaltaan jopa yli 160 m. Pyö-reän muodon etu on siinä, että korkeakaan kupoli ei hahmo-tu erityisen massiivisena ympäristöstään eikä millään suun-nalla ole vastassa korkeata seinää.

Pyöreä pohjamuoto ei kuitenkaan anna hyviä mahdollisuuk-sia laajentamiseen.

Kuva 3.11 Moniin lajeihin suorakaiteen muotoi-nen rakennus on taloudellisin.

Kuva 3.12 Pyöreän pohjamuoto mahdollistaauseat eri toiminnot.


41

Ovaali pohjamuoto

Ovaali pohjaratkaisu soveltuu erityisen hyvin suuriin yleisur-heilu- ja jalkapallohalleihin. Niissä juoksuratojen sisälle jäätavallisesti jalkapallokenttä. Suuria kohteita on toteutettu lii-matuilla rakenteilla ja puuristikoilla. Kaarirakenteita käytettä-essä katto voidaan pitkillä sivuilla tuoda lähelle maan pintaapystysuoran seinän massiivisen vaikutuksen vähentämisek-si.

Samoin kuin pyöreä, ovaali pohjamuoto on hankala laajen-taa särkemättä aiempaa kokonaisuutta. Parhaiten uudisosavoidaan liittää vanhaan erillisen nivelosan – vaikkapa sisään-käynnin – välityksellä.

Suuria urheiluhalleja ja stadioneita on myös upotettu ympä-ristöään syvemmälle massiivisen vaikutelman pehmentä-miseksi ja ulkovaipan koon pienentämiseksi.

Vapaa pohjamuoto

Puu soveltuu runkomateriaalina erinomaisesti myös vapai-siin pohjamuotoihin ja kokonaisvaltaisiin tilaratkaisuihin, jois-sa puuta käytetään innovatiivisesti niin sisällä kuin ulkona.Esimerkkeinä tästä ovat monet arkkitehtonisesti korkeata-soiset näyttelyrakennukset.

Vapaisiin pohjamuotoihin soveltuvat periaateessa useat eri-laiset puurakennejärjestelmät ja myös ns. verkkorakenteet.Ne tosin edellyttävät erikoisosaamista ja sitoutumista jois-sain tapauksissa korkeaa vaatimustasoa vastaaviin kustan-nuksiin. Jo suunnittelun alkuvaiheessa arkkitehdin ja raken-nesuunnittelijan on syytä olla yhteydessä puutuoteteollisuu-teen tuoreimman teknologiatiedon hankkimiseksi.

Kuva 3.13 Esimerkiksi ympäristön vaatimuksetvoivat tehdä ovaalista pohjasta optimaalisen.

Kuva 3.14 Materiaalina puu sopii myös vapaisiinmuotoihin.


42

3.2.2 Koettavuus

Koettavuudella tarkoitetaan ihmisen aistimaailmaan liittyviähavaintoja, kokemuksia ja mielikuvia, joiden tulisi yleensä ollaärsykkeellisiä mutta miellyttäviä. Näitä osatekijöitä ovat mm.:

- suhde ympäristökokonaisuuteen- rakennuksen laatu- ja viimeistelytaso- tilajäsentely- orientoitavuus- tilantuntu- valaistus- akustiikka- pinnat ja materiaalit

Rakennuksen suhde ympäristökokonaisuuteen

Hallityyppinen rakennus poikkeaa yleensä aina mittakaaval-taan ja suhteiltaan ympäröivistä rakennuksista. Maaseutu-miljöössä taustana ja mittakaavan antajana voi olla puustoja taajamassa eri korkuiset kerros- ja pientalot. Esimerkiksijalkapallohalli on aina ympäristönsä dominantti maamerkki.Kookas halli ”kuuluu joukkoon” oikeastaan vain teollisuus-alueilla. Merkittävien mitallisten ominaisuuksien vuoksi hal-lin arkkitehtuuriin tuleekin kiinnittää aivan erityistä huomiota.Suuret mitat eivät sinänsä ole ongelma, kunhan koko koh-teen massoittelu ja julkisivujen jäsentely sekä viimekädessäkokonaisuus sovitetaan rakennuspaikalle ympäristöä kunni-oittaen.

Arkkitehdin tärkeä tehtävänä on tutkia, miten suuri rakennusliitetään ympäristöönsä. Tapoja on ainakin kaksi:

- Pyritään sovittamaan rakennus mahdollisimman luonte-vasti massoittelua, muotoja ja muita arkkitehtuurin keino-ja käyttäen ympäristöönsä. Suuria pystysuoria seiniä voi-daan välttää kaarevalla kattomuodolla. Pintojen luonnet-ta, aukotusta ja materiaaleja suunniteltaessa ”pelisääntö-jä” voidaan etsiä lähimmistä rakennuksista.

- Korostetaan rakennusta ja sen edustamaa toimintaa luo-malla siitä positiivinen paikallinen maamerkki.

Hallin poikkileikkauksen muoto on ratkaiseva ympäristöönsovittamisen kannalta. Valitsemalla kaari- tai kupolimuoto voi-daan julkisivua madaltaa verrattuna pilari-palkkiratkaisuun.Tässä mielessä optimaalisin pohjamuoto suurelle hallille on

Kuva 3.15 Perinteinen suomalainen maisemarakentuu puusta.

Kuva 3.16 Unkarin paviljonki Hannoverin maa-ilmannäyttelyssä. Puuta on käytetty vapaamuo-toisesti.


43

pyöreä tai soikea. Esimerkkejä tästä ovat muun muassaOulu-halli Suomesta, Viking-halli Hamarista ja Tacoma DomeUSA:sta.

Poikkileikkaukseltaan suorakaidetta lähestyvän hallin sijoit-taminen kaupunkirakenteeseen on erittäin vaativa tehtävä.Julkisivut on suunniteltava ympäristön mittakaavaan ja ma-teriaaleihin soveltuviksi. Erityistä huomiota on kiinnitettäväkorkeussuuntaiseen jäsentelyyn, väreihin ja aukotukseen,jotta tyly ja torjuva muurimainen vaikutelma voidaan välttää.Pystysuuntaiset jaot korostavat korkeusvaikutusta, vaaka-suorat vähentävät. Mielenkiintoisiksi muotoillut puiset katok-set ym. pienrakennelmat sekä kasvillisuus ns. puolijulkisellavyöhykkeellä erityisesti kevyen liikenteen väylän ja hallin vä-lissä pehmentävät rakennuksen liittymistä ympäristöönsä.

Rakennuksen ja tilojen koettavuus

Puuhalli voi sisältää tarkoitukseltaan monenlaisia tiloja var-sinaisen halliosan lisäksi. Tilojen mittaominaisuudet ja olo-suhteet vaihtelevat. Arkkitehtuurin tehtävä on luoda tiloissaja rakennuksen läheisyydessä liikkujalle myönteisiä elämyk-siä. Tämä on tärkeätä myös tuotannollisissa rakennushank-keissa työturvallisuutena ja työssä viihtymisenä.

Koettavuuden osatekijöitä ovat:

- rakennuksen liittyminen ympäristöönsä

Mielikuvaan vaikuttavat kohteen massoittelu, jäsentely jamateriaalivalinnat, jotka luovat sopusointua tai vastakoh-taisuutta ympäristön suhteen.

- rakennuksen laatu- ja viimeistelytaso

Laatu syntyy rakenteiden, pintojen ja yksityiskohteiden hal-litusta ilmeestä ja korkeatasoisesta toteuksesta ja on yksipuun erityisistä vahvuuksista. Puu koetaan esteettisestimiellyttäväksi, lämpimäksi ja turvalliseksi materiaaliksi.

- tilajäsentely

Samankaltaisia ominaisuuksia edellyttävät tilat tulisi koo-ta tilajoukoiksi niin, että tilojen keskinäinen järjestys hah-mottuu helposti. Hallien välinen matalampi henkilökunta-tila voi toimia välittävänä nivelenä ja sisääntulopisteenätarjoten samalla perusteen julkisivujen jäsentelylle.

Kuva 3.18 Enon kirjaston interiööri. Pinnat ontoteuttettu vanerista luomaan lämmintä tunnel-maa. Pinnoissa on käytetty myös rei’itettyjä va-nerilevyjä vaimentamaan tilaa akustisesti.

Kuva 3.17 Vanerilla on luotu elävä sisätila Iso-Kyrön kirjastoon.


44

- orientoitavuus

Ihmisen pitäisi aina olla selvillä, mihin suuntaan onliikkumassa ja missä on uloskäynti, muutoin hän kokeeitsensä turvattomaksi. Tekstiopasteita parempi ratkaisuon rakenteellisin keinoin viestittää, missä ovat lähimmätportaat tai milloin ollaan lähestymässä hallin keskustaa jamilloin ulkoreunaa. Ylimääräisiä rakenteita tähän ei välttä-mättä tarvita, sillä suunnittelijan keinoja ovat ikkunat japilarien, palkkien ja katon muotoilu sekä materiaali- ja väri-valinnat.

- tilantuntu

Tilantuntuun vaikuttavat erityisesti rakenteiden pystysuun-taiset mitat ja massiivisuus sekä valon suunta ja varjojenmuodostuminen. Voimakkaat vaakasuorat palkistot ja pienivapaa korkeus tuntuvat ahdistavilta. Vastakohtana onkirkkoarkkitehtuurista tuttu esimerkiksi kolminivelkehälläsaavutettava korkea ja suippeneva tila vallankin, jos se onlisäksi varustettu kattoikkunalla.

- valaistus

Valaistus on syvärunkoisessa hallitilassa tärkeä työ-turvallisuus- ja tunnelmatekijä, jonka vuoksi sen säädel-tävyyteen on varauduttava. Luonnonvaloa voidaan parhai-ten hyödyntää reuna-alueilla sijoittamalla sinne henkilö-toiminnot.

Nauhamainen ikkuna tarjoaa mahdollisuuden kontaktiinulkopuolen kanssa ja korkeat riittävät valaisemaansyvärunkoisempaakin hallia. Kattoikkunat ovat tarpeenpääasiassa tunnelman ja orientoitavuuden vuoksi.

- akustiikka

Tiettyyn käyttöön suunnitellun hallin akustiset vaatimuk-set on suhteellisen helppo täyttää puurakenteiden yhtey-dessä. Muuttuvat käyttöolosuhteet, mm. monitoimihallissapaikalla olevien henkilöiden määrä ja tilaisuuden luonne,edellyttävät akustista erityisosaamista. Puupohjaiset rima-ja levyrakenteet toimivat akustisesti vaativissa tiloissa erin-omaisesti ääntä heijastavina tai vaimentavina pintoina.Suhteellisen keveinä ne soveltuvat hyvin myös akustistasäätelyä vaativiin tiloihin.

Kuva 3.19 Puupilarit ovat osa julkisivua.

Kuva 3.20 Hallirakentaminen on ensijassa teol-lista toimintaa, mutta puu sallii myös mielikuvi-tuksen käytön.


45

- pinnat ja materiaalit

Pintojen suunnittelussa ja materiaalien valinnassa joudu-taan toimimaan joskus ristiriitaisten vaatimusten parissa.Ihmistä lähellä eli hallin alaosassa tulisi käyttää pienimit-takaavaista detaljointia, miellyttäviksi koettavia materiaa-leja ja harmonisia värejä. Toisaalta toiminta voi olla kulut-tavaa ja kunnossapito hankalaa, joten ratkaisujen tulisi ollakestäviä ja helppohoitoisia. Myös palomääräykset vaikut-tavat sisäpuolisten pintamateriaalien valintaan. Tällöin onhyvä muistaa mahdollisuus toiminnallisen palomitoituksenkautta syntyviin mahdollisuuksiin hyödyntää puuta pin-noissa materiaalisidonnaisia määräyksiä enemmän.

3.2.3 Tekniset vaatimukset

Puurunkoon ja vaippaan kohdistuvat tekniset vaatimuksetvoivat vaihdella suuresti käyttötarkoituksen mukaan. Koh-dekohtaisesti asetettavia teknisiä vaatimuksia ovat muunmuassa:

- rungon mahdollistamien jännemittojen ja kehäjakojen so-veltuvuus toimintaan

- rungon soveltuvuus tarvittavaan talotekniikkaan- rungon rakennetekniset ominaisuudet kuten törmäyskuor-

man ja ripustuskuorman kesto- rungon ja vaipan palotekniset vaatimukset- rungon alaosan suojaaminen kosteudelta- vaipan lämmön- ja ääneneristävyysvaatimukset- kosteustekniset vaatimukset mm. uima- ja jäähalleissa- valaistusta – erityisesti luonnonvaloa – koskevat vaatimuk-

set- akustiikkaa koskevat vaatimukset kuten jälkikaiunta-aika- pintojen kulutuskestävyys, puhdistettavuus ja huollettavuus- vaipan muunneltavuus ja uudelleen verhoiltavuus- rakennuksen laajennettavuus- rakennuksen soveltuvuus muihin käyttötarkoituksiin.

Näitä vaatimuksia käsitellään myös ohjeessa ”Puuhallin ra-kenteet – esisuunnittelu ja valintaperusteet”.

Kuva 3.21 Bumerangipalkki tarjoaa korkeuttakeskellä hallia. Kankaanpään lukion liikuntasali.

Kuva 3.22 Rakenteilla olevan näyttelyrakennuk-sen pilarit ovat kuorittua puuta oksineen. Unka-rilaisen arkkitehdin Imre Makoveczin ideaa onsovellettu kymmeniin suuriin rakennuksiin.


46

3.3 Arkkitehtisuunnittelun kulku

3.3.1 Suunnitteluprosessi

Suunnittelun lähtökohdat ja itse prosessi eivät ole sidoksis-sa hallin mahdollisiin runkomateriaaleihin. Oleellista on kai-kissa tapauksissa hankkia oikeat ja riittävät lähtötiedot sekätunnistaa tekniset erityisvaatimukset. Näin toimien voidaanpäätyä toiminnallisesti, teknisesti ja taloudellisesti kestäväänlopputulokseen.

Varsinaisia suunnitteluvaiheita ovat hanke-, luonnossuunnit-telu- ja toteutussuunnitteluvaiheet sekä urakkamuodosta riip-puen usein myös rakentamisvaihe. Nykyään käytetään pal-jon hankintamuotoja, joissa rakennusluvan hakemisvaihees-sa vain tärkeimmät ominaisuudet kuten päämitat, julkisivu-jen jäsentely ja päämateriaalit on lyöty lukkoon ja tarkem-masta suunnittelusta vastaavat rakennusosatoimittajat. Tu-lee kuitenkin muistaa, että rakennuksen pääsuunnittelijan onotettava kantaa kaikkiin tärkeimpiin ratkaisuihin voimassaolevan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti.

Käytettäessä puutuotealan toimittajien osaamista hyväksi jakilpailutettaessa hanke luonnossuunnitelmilla, voidaan pää-tyä seuraavaan vaiheistukseen:

1. Tarveselvitys2. Hankesuunnittelu3. Esisuunnittelu4. Rakentamisen valmisteluvaihe5. Rakennussuunnittelu6. Rakentamisvaihe7. Käyttöönotto ja takuuaika.

Tällöin se vaihe, jossa tuotetaan tarvittavat tarjouspyyntö-asiakirjat, on nimetty esisuunnitteluksi. Esisuunnitelmissamääritetään hallin käyttäjän kannalta keskeiset asiat ja teh-dään rakenteita koskevat perusvalinnat. Yksityiskohtaisestatoteutussuunittelusta vastaavat tarjoajat. Toteutussuunnittelukäynnistyy vasta, kun urakoitsija tai tärkeimpien rakennus-osien toimittaja on tiedossa.

Seuraavassa tarkastellaan koko suunnitteluprosessia ark-kitehtisuunnittelun näkökulmasta.

Rakennuttamisen tehtäväluettelossa RAP 95RT 10-10575 rakennushanke on jaettu seu-raaviin vaiheisiin:1. Tarveselvitys2. Hankesuunnittelu3. Suunnittelun valmistelu4. Suunnittelun ohjaus5. Rakentamisen valmistelu6. Rakentamisen ohjaus7. Vastaan- ja käyttöönotto8. Takuuaika.

Arkkitehtisuunnittelun tehtäväluettelossa ARK95 RT 10-10576 vaiheistus on seuraava:1. Tarveselvitys2. Hankesuunnittelu3. Luonnossuunnittelu4. Toteutussuunnittelu5. Rakennusaikaiset tehtävät6. Käyttöönottotehtävät7. Erillistehtävät.

Taloteknisen suunnittelun tehtäväluettelossaTATE 95 RT 10-10579 vaiheistus on seuraa-va:1. Tarveselvitys2. Hankesuunnittelu3. Luonnossuunnittelu4. Toteutussuunnittelu5. Rakennusaikaiset tehtävät6. Käyttöönottoon liittyvät tehtävät7. Erillistehtävät.

Pääsuunnittelun tehtäväluettelossa PS 01 RT10-10764 vaiheistus on seuraava:1. Suunnittelun valmistelu- ja käynnistys-

vaihe2. Luonnossuunnitteluvaihe3. Rakentamisen valmisteluvaihe

(Rakennuslupavaihe)4. Toteutussuunnittelu ja rakentamisen valis-

teluvaihe5. Rakennusaikaiset tehtävät6. Käyttöönottovaihe7. Ylläpitovaihe.


47

3.3.2 Tarveselvitys

Tarveselvitys edeltää kaikkia suunnittelutoimenpiteitä. Se onkoko hankkeen perusta ja sen vuoksi jopa varsinaista suun-nitteluakin merkittävämpi. Tarveselvitysvaiheessa päätetäänkoko hankkeen oleellisimmista piirteistä ja vaikutetaan eni-ten syntyviin kustannuksiin. Urakkakilpailuvaiheessa keskus-tellaan noin kymmenen prosentin hintahaarukasta, muttaperusteellisella tarveselvityksellä voidaan säästää kymme-niä prosentteja toteutus-, muutos-, ylläpito- ja korjauskus-tannuksista.

Tarveselvityksen laatii omistajan tai käyttäjän toimeksiannostarakennuttaja käyttäen tarvittaessa apunaan suunnittelijoitaja muita asiantuntijoita. Tarveselvitys sisältää seuraavat vai-heet:

1. Tavoitteiden määrittely, joka sisältää kuvauksen toiminnas-ta, mitoitusperusteet, toiminnalliset vaatimukset, tavoite-kuvauksen ja eri toimintavaihtoehtojen laatu-, laajuus-,kustannus- ja aikamääritteet

2. Tilanhankintavaihtoehtoehtojen selvittäminen ja vertailu3. Hankepäätöksen valmistelu, joka sisältää ympäristö- ja

riskivaikutusanalyysin sekä hankkeen lupaedellytykset.

Arkkitehdin rooliin kuuluu selvittää ajateltujen toimintojenvaikutus tila- ja tekniikkaratkaisuihin sekä yleiset edellytyk-set sijoittaa kohde ajateltuun (rakennettuun) ympäristöön.

Tarvittavat asiakirjat riippuvat tilanteesta. Joskus riittää lyhytkirjallinen selvitys, mutta esimerkiksi kaavamuutosta vartentarvitaan tontinkäyttöluonnoksia. Tulevia vuokralaisia ja yh-teistyökumppaneita varten saatetaan tarvita illustraatioita,joiden tulee antaa alustava käsitys kohteesta, jonka tilaoh-jelma on vasta tekeillä. Suuruusluokkatasolla laaditun tila-ohjelman perusteella arvioidaan myös hankkeen taloudelli-suutta.

Lopuksi tilaaja tekee päätöksen hankkeeseen ryhtymisestätietoisena sen vaatimasta panostuksesta.

Kuva 3.23 Eri rakenneratkaisuilla saavutettujenpoikkileikkauspinta-alojen keskinäinen suhde.Aputilat ja tekniikka voivat sijaita sisällä tai hal-lin ulkopuolella.

a Aputilab Tekniikka

b

a a

aa

a a

b

b


48

3.3.3 Hankesuunnittelu

Hankesuunnitteluvaiheessa rakennushankkeelle asetetaantäsmälliset laajuutta, toimivuutta, laatua, rakennus- ja käyt-tökustannuksia, ajoitusta sekä ylläpitoa koskevat tavoitteet.Hankesuunnitelma sisältää toimeksiantajan investointipää-tökseen tarvitsemat rakennushanketta koskevat tiedot ja ra-kennussuunnittelun tavoitemäärittelyn.

Rakennuttaja laatii hankesuunnitelman käyttäen apunaantarpeelliseksi katsomiensa suunnittelijoiden asiantuntemus-ta.

Hankesuunnittelun tehtävät ovat:

1. Määritellä toiminnan asettamat tavoitteet2. Määritellä kiinteistönpidon asettamat tavoitteet3. Koota tilaohjelma ja tilojen vaatimukset4. Selvittää rakennuspaikan ominaisuudet5. Selvittää tarvittavat lupamenettelyt6. Laatia hankkeelle aikataulu ja päättää toteutustapa7. Selvittää elinkaarikustannukset eri toimintamalleille8. Suunnitella ja järjestää rahoitus9. Valmistella investointipäätös.

Arkkitehdin tulee selvittää ajateltujen toimintojen täsmällisem-mät vaatimukset mm. tilamitoituksen ja tilakohtaisten omi-naisuuksien muodossa. Tontin ominaisuuksien perusteellaarkkitehti tutkii rakennuspaikan käytettävyyttä. Yleensä ark-kitehti selvittää ja myös hoitaa tarvittavat lupamenettelyt.

Tarvittavat asiakirjat ovat asianmukainen tilaohjelma ominai-suusvaatimuksineen sekä selvitys rakennuspaikan käytet-tävyydestä. Kaavoitus- ja lupa-asioiden selvittäminen saat-taa edellyttää alustavia tontinkäyttösuunnitelmia.

Lopuksi toimeksiantaja tekee investointipäätöksen.


49

3.3.4 Luonnossuunnittelu jaesisuunnitelmat

Luonnossuunnittelun tarkoituksena on tuottaa vaihtoehtoja,jotka toteuttavat hankesuunnitelman tavoitteet. Luonnos-suunnitteluun kuuluu tärkeimpien yhteistyökumppanien – ra-kennuttajan, käyttäjän ja suunnittelijoiden – sekä usein myöskaukaisempien tahojen kuten rahoittajien, viranomaisten janaapurien käsitysten kuuleminen ja arviointi sekä niistä ko-koavan yhteenvedon laatiminen.

Ellei varsinaista suunnitteluryhmää ole vielä valittu, se tuleenimetä viimeistään luonnossuunnittelun alkaessa. Aluksi ta-loteknisiä suunnittelijoita (LVISTA-) tarvitaan lähinnä osa-ai-kaisesti periaateratkaisujen laadinnassa ja vertailussa.

Ratkaisuvaihtoehtojen laatiminen

Arkkitehti muuttaa tilaohjelman tiedot tila- ja yhteyskaavioik-si ja edelleen rakennusmassoiksi, jotka hän sijoittaa tontilleerilaisia näkökohtia painottaen. Suunnitteluryhmä yhdessätilaajan ja/tai käyttäjän kanssa vertaa toisiinsa näitä tontin-käytön vaihtoehtoja. On hyvin tärkeätä kehittää jo ennakkoonvertailua varten toimivat kriteerit parhaan vaihtoehdon löytä-miseksi varsinaista suunnittelua ajatellen. Näille kriteereillevoidaan luoda myös tapauskohtaiset painokertoimet.

Yleensä arkkitehdin tulee laatia ainakin 2-3 tontinkäyttövaih-toehtoa, joilla tontin optimaalista käyttöä testataan.

Esisuunnittelun aikana käytettäviä mahdolli-sia painotuksia ovat mm.:- ohjelman ja tavoitteiden toteutettavuus- tilankäytön tehokkuus- toiminnallisuus- kerroksellisuus- rakenteellisuus- taloteknisten järjestelmien taloudellisuus- elinkaarikustannukset- ulkoinen ja sisäinen liikenne- kunnallistekniikka- laajennettavuus- muunneltavuus- miljöökysymykset ja arkkitehtuuri- imago.


50

Ehdotussuunnittelu

Seuraavaksi arkkitehdin tehtävä on laatia vaihtoehtoisia tila-ja yhteyskaavioita, joita arvioidaan eri hankeosapuolien, eri-tyisesti käyttäjän kanssa. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm.tilojen ryhmittely, päämitat ja sekä sisäinen että ulkoinen lii-kenne.

Tarvittavat asiakirjat ovat tontin osalta 1/10000 – 1/1000-(1/500) mittakaavaisia sijoituskaavioita ja 1/1000 – 1/200-mittakaavaisia tilakaavioita ja poikkileikkauksia. Mitoitus ei täs-sä vaiheessa ole tarkka ja esitystapa on varsin vapaa. Ky-symys on parhaan ratkaisun löytämisestä sekä toiminnanettä teknisten järjestelmien kannalta.

Ehdotussuunnittelu saattaa vielä nostaa esiin kysymyksiä,jotka aiheuttavat muutoksia tavoitteiden asetteluun ja johta-vat ehkä tarpeeseen hakea poikkeuslupaa, muuttaa kaavaatai jopa etsiä uusi tontti.

Luonnoksen laatimisvaihe

Arkkitehdin tehtävä on laatia todelliseen tila- ja yhteystarpee-seen sekä laitemitoitukseen ja ajateltuihin rakenteisiin pe-rustuva ratkaisu. Yksityiskohtaiset detaljit eivät ole vielä oleel-lisia. Tarkoituksena on hahmotella toimiva rakennus- ja talo-tekninen kokonaisuus, jonka tilaaja, mahdolliset tiedossa ole-vat käyttäjät ja suunnittelijat kukin osaltaan voivat hyväksyä.Vasta tämän vaiheen jälkeen tehdään lakien ja rakentamis-määräysten vaatimukset täyttävä yksityiskohtainen suunnit-telu.

Tarvittavat asiakirjat ovat 1/1000- tai 1/500-mittakaavainenasemapiirrosluonnos sekä 1/200 – 1/100-mittakaavaiset poh-japiirrokset, leikkaukset ja julkisivut sekä alustavat rakenne-leikkaukset ja rakennustapaselostus.

Luonnossuunnitteluvaihe päättyy tilaajan hyväksyttyä laadi-tut luonnossuunnitelmat.

Tämän jälkeen luonnossuunnittelua tarkennetaan joko suo-raan valitun vaihtoehdon pohjalta tai hallitoimittajan kanssayhteistyössä edelleen tavoitteena laatia ja koota:

- mahdolliset tarjouspyyntöasiakirjat- urakkasopimusasiakirjat- rakennuslupa-asiakirjat.


51

Esisuunnitelmat

Luonnosvaiheen asiakirjat voidaan hankintamenettelyä var-ten muokata esisuunnitelmiksi, joilla pyydetään tarjouksethalli- tai rakennusosatoimittajilta. Nämä ns. teknisten ratkai-sujen urakan asiakirjat ovat tarkkuudeltaan yksityiskohtaisiaurakkatarjouspyyntöasiakirjoja suppeammat ja antavat tar-joajalle mahdollisuuden oman tuotteensa osaamisen hyö-dyntämiseen ja suunnittelupanoksensa tarjoamiseen.

3.3.5 Toteutussuunnittelu

Rakennuksen suunnitteluun kannattaa aina kytkeä mukaanvalmistajan osaamista. Toteutussuunnittelu voi tapahtua suu-reksi osaksi tuoteosakauppaan sisältyvänä valmistajan vas-tuulla olevana suunnitteluna. Tällöin tilaajan nimeämän pää-suunnittelijan on varmistettava, että:

- asetetut laatutavoitteet ja vaatimustenmukaisuus saavu-tetaan

- valmistaja laatii kaikki tarvittavat suunnitelmat- suunnitelmat sopivat yhteen ja muodostavat kokonaisuu-

den- muutosmenettelyistä tiedotetaan riittävästi- laaditaan tarkesuunnitelmat, jotka pitävät yhtä toteutuk-

sen kanssa.

Arkkitehdin tehtävä on laatia rakennuslupa-asiakirjat eli ns.pääpiirustukset, joihin on sisällytetty tai sisällytetään raken-nusosatoimittajilta saatu yksityiskohtainen tieto. Usein ark-kitehti hoitaa myös lupien hakemisen ja lupaprosessin seu-rannan sekä tarvittaessa täydentää asiakirjoja. Muodollises-ti kuitenkin rakennuspaikan haltija on rakennusluvan hakija.

Tarvittavat rakennuslupa-asiakirjat ovat yleensä asetustenja ohjeiden mukaisesti piirretyt 1/500 mittakaavainen ase-mapiirros, 1/100 mittakaavaiset pohja-, leikkaus- ja julkisi-vupiirustukset sekä tarvittavat rakenneleikkaukset.

Arkkitehdilta tarvitaan asiakirjat rakentamista, rakennusosi-en esivalmistusta, hankintoja, asennusta ja viimeistelyä var-ten. Niiden yksityiskohtaisuus riippuu urakkamuodosta, janiistä tulee sopia tehtäväluettelon muodossa.


52

Hankintamuodon vaikutus suunnitteluun

Hankkeen luonteesta johtuen käyttökelpoisia urakkamuoto-ja saattaa olla lukuisia. Urakkamuoto tulisi valita mahdolli-simman aikaisessa vaiheessa – mieluiten ennen suunnitte-lun aloittamista, sillä suunnittelusopimuksia tehtäessä jou-dutaan ottamaan kantaa tehtäväluetteloihin sekä tarvittavienasiakirjojen tarkkuuteen ja määrään.

Käytännön ero hankintamuotojen välillä kohdistuu mm.:

- suunnittelun valmiusasteeseen tarjouspyyntövaiheessa- suunnitteluvastuun osittaiseen siirtymiseen rakennusosa-

toimittajalle.

Hallihankkeissa, joissa tilaajalla ei ole tilatarpeen tyydyttämi-sen ohella erityisiä vaatimuksia, riittää tarjouspyyntöasiakir-joiksi esisuunnitelmataso (ks. luku 4), joka antaa puuhallitoi-mittajalle mahdollisuuden oman tietotaidon hyödyntämiseen.

Valmisosien toimitus sisältää yleensä niiden valmistussuun-nittelun. Tämä pitää sisällään elementtikaavioiden, element-tien valmistuspiirustusten ja asennusdetaljien laadinnan.Elementtisuunnittelua varten tarvitaan riittävät lähtötiedotkohteesta. Nämä tulee toimittaa hyvissä ajoin, jotta element-tien tarkka mitoitus ja tavoiteltu toimitusaika olisi mahdollis-ta. Aikavaraus riippuu mm. kohteen koosta ja yksityiskoh-dista. Tämä suunnittelu tulisi voida aloittaa niin aikaisessavaiheessa, että laadittu elementtikaavio voitaisiin toimittaavälittömästi kohteen muille suunnittelijoille mm. valaisinsuun-nittelua ja reikätietojen täydentämistä varten.


53

Puuhallin valmistussuunnittelu

Puurakenteiden valmistussuunnittelun lähtötietoina arkkiteh-dilta tarvitaan mm. seuraavia tietoja:

- asemapiirustus- mitoitetut pohja- ja leikkauspiirustukset, joista ilmenee

mm. rungon moduuliverkko, jäykisteiden paikat ja osastointi- pohjissa aukkojen vaakamitoitus/ulkoseinät sekä katon

aukkojen (savunpoistoluukut/ikkunat yms.) sijainti jakokomitoitus.

- rungolle asetettavat arkkitehtoniset vaatimukset kutenmuoto, korkeus ja liitokset

- kiinnikkeiden laatu/väri- julkisivupiirustukset materiaaleineen, väreineen ja sau-

majakoineen- räystäsrakenteiden käsittely ja värit- vesikattopiirustus- tarvittavat työpiirustukset- leikkauspiirustukset mm. sokkelista, räystäistä ja nurkis-

ta ja aukkojen korot (yläreuna/alareuna)- vaipparakenteen liittymädetaljit mm. katoksiin, oviin, ikku-

noihin ja väliseiniin- tilojen käyttötarkoitus, mikäli se poikkeaa normaalista (esi-

merkiksi suurempi kosteusrasitus).

Kuva 3.24 Paikalla rakennettuja monimuotoisia puurakenteita.

TARJOUSPYYNNÖN VALMISTELU

54

4 TARJOUSPYYNNÖNVALMISTELUYleistä

Nykyaikaisella puuhalliosaamisella voidaan toteuttaa niinedullinen varastohalli kuin mittava monitoimihallikin. Kotimai-nen puutuoteteollisuus pystyy tarjoamaan monipuolisen tuo-tevalikoiman alkaen standardimitoitetuista liimatuista pilareis-ta ja palkeista kokonaisiin halleihin. Myös hankintatapoja onuseita.

Hallin käyttötarkoitus ja hankintatapa vaikuttavat keskeisestisiihen, minkä tasoisilla suunnitelmilla hallin tarjouskysely ontarkoituksenmukaista tehdä. Tavanmukaisimmista kohteis-ta (teollisuushalli, varastohalli, urheiluhalli, suurmyymälä) onmahdollista pyytää tarjous esisuunnitelmilla, jolloin tuoteosa-valmistajat vastaavat rakennusosien yksityiskohtaisestasuunnittelusta. Tämä on nopein tapa toimia.

Toinen ääritapa on pyytää tarjoukset esisuunnitelmia pidem-mälle viedyillä, myös yksityiskohdat kattavilla suunnitelmilla.Menettely on hyvä varsinkin, kun erikoisvaatimuksia on pal-jon, kuten esimerkiksi vaativassa julkisessa rakennukses-sa. Tässäkin tapauksessa on hyvä olla yhteydessä puutuote-toimittajiin tarkoituksenmukaisten ratkaisujen löytämiseksi.

Esisuunnittelu tarjouspyyntöä varten

Rakennushankkeen etenemisessä voidaan erottaa hanke-suunnittelun ja varsinaisen rakennussuunnittelun väliin si-joittuva esisuunnitteluvaihe. Varsinkin teollisuudessa panos-tetaan tähän vaiheeseen, jossa hankkeen käyttötarkoituk-sen, tilaohjelman ja tärkeimpien teknisten tietojen perusteel-la suhteellisen karkealla tarkkuudella laadittuja vaihtoehtojaverrataan keskenään menemättä kuitenkaan arkkitehti- tairakennesuunnittelussa rakennuslupatarkkuutta vaativiin yk-sityiskohtiin.

Esisuunnitteluvaiheen tulosteita voidaan käyttää esimerkik-si maatalouden ja teollisuuden tavanmukaisissa kohteissaurakkatarjousten pyytämiseen. Etuna on se, että määrittele-mättä rakenteellisia yksityiskohtia loppuun asti voidaan hyö-dyntää puutuoteteollisuuden osaamista käytännöllisimpienrakenneratkaisujen etsimisessä ja rungon optimoinnissa.Tällöin tilaajan tulee itse asettaa hankkeelleen laadulliset vaa-timukset, jotta haluttu rakentamistaso saavutetaan. Teknis-ten ratkaisujen osalta on sen sijaan mahdollista jättää tarjo-usten tekijöille enemmän vapauksia.


55

Asemakaavan määräysten tai muiden seikkojen vuoksi jois-sain tapauksissa suunnittelu pitää kuitenkin viedä lähelle ra-kennuslupavaihetta ennen tarjousten pyytämistä. Arkkitehti-suunnittelu tulisi tällöinkin tehdä niin, ettei sillä tarpeettomastikavenneta rakennusosien toimittajien oman osaamisen hyö-dyntämistä ja näin vähennetä kilpailuttamisen tuottamaa ta-loudellista ja aikataulullista etua.

Puuhallin tarjouspyyntövaiheessa arkkitehtisuunnittelussa onneljä tärkeätä asiakokonaisuutta:

- rungon ja vaipan optimointi, jota kuvataan tarkemmin jak-sossa 5

- tarvittavien selvitysten tekeminen tarjouspyyntöä varten- asiakirjojen laatiminen tarjouspyyntöä varten- tarjousten vertailu.

Luettelo arkkitehdilta tarjouspyyntöön tarvittavista asiakirjoistaon esitetty sivulla 62 taulukossa 4.1.

Kuva 4.1 Hartwall-areenan kattoelementtien asentaminen käynnissä.


56

4.1 Selvitystehtävät puuhallintarjouspyyntöä varten

Tarjousvaihetta varten tehtävien selvitysten määrä ja paino-arvo vaihtelevat eri tyyppisissä hallihankkeissa. Rakennut-tajatehtäviin kuuluvien tarveselvityksen ja hankesuunnittelunperusteellisuudesta riippuu, mikä määrä tehtäviä osoitetaansuunnitteluryhmälle – erityisesti arkkitehdille. Tarkoituksen-mukaista on, että koko suunnitteluryhmä on nimetty, vaikkayksityiskohtaista suunnittelua ei vielä tehtäisikään.

Tarkentava suunnittelu voi jatkua vielä tarjousvaiheen yhtey-dessä ja sen jälkeenkin mm. viranomaisten kanssa käytävi-en teknisten neuvottelujen vuoksi.

Seuraavassa on kuvattu selvitystehtäviä, jotka arkkitehtiusein joutuu tekemään tarjouspyyntöjen laatimista varten.

Kaavamääräykset

Kaavamääräysten vaikutus tulee aina selvittää. Keskeisilläja kaupunkikuvallisesti merkittävillä alueilla saatetaan ase-makaavassa antaa sitovia määräyksiä mm. runkosyvyydes-tä, julkisivun korkeudesta, materiaalista, väristä ja aukotuk-sesta sekä kattomuodosta. Ennen kaikkea arkkitehdin onselvitettävä, missä määrin ne saattavat heijastua rungonmitoitukseen ja julkisivujen elementointiin (saumajako).

Käyttötarkoitus

Pääkäyttötarkoitus määrittää pilarittoman alueen ja vapaankorkeuden tarpeen. Pilariruudukon lisäksi kannattajan muo-dolla on merkitystä sisätilan muodostumiseen. Suurille ylei-sömäärille tarkoitetut tilat on syytä suunnitella avariksi sekäsisäilmaston laadun että sisämiljöön miellyttävyyden vuok-si. Suurta matalaa hallia on vaikea saada tunnelmaltaanmyönteiseksi, vaikka se rakennusfysikaalisesti toimisikinmoitteettomasti. Tuotantoelämän rakennuksissa lämmitet-tävää (tai jäähdytettävää) tilaa mahdollisimman paljon sääs-tävä ratkaisu sen sijaan on käyttökustannuksiakin ajatellenperusteltu. Siltanosturi tai varastohyllyjärjestelmä on monestikattokannattajan alapinnan korkeutta määrittävä tekijä.

Parhaiden tilaratkaisujen varmistamiseksi arkkitehdin olisiaina tarkoituksenmukaista keskustella myös tulevien käyt-täjien kanssa. Tällä on suuri merkitys myös henkilökunnantyössäviihtymisen kannalta.


57

Henkilömäärät eri käyttötilanteissa ja hallin käyttöajat on otet-tava huomioon erityisesti poistumisteitä ja ilmanvaihtoa suun-niteltaessa. Uima- ja jäähalleissa on ilmanvaihtoon ja sisä-materiaalien toimivuuteen kiinnitettävä erityisesti huomiota.Runkoa suunniteltaessa on pidettävä huolta siitä, ettei um-pinaisten palkkien väliin pääse muodostumaan hallitsemat-tomia ilmasto-olosuhteita.

Paloturvallisuus

Paloturvallisuuteen liittyvät toimenpiteet on syytä selvittää jatarvittaessa on neuvoteltava viranomaisten kanssa aivansuunnittelun alkuvaiheessa. Selvitettäviä asioita ovat käyttö-tarkoituksesta johtuen ensisijassa rakenteiden palonkesto,osastointi, poistumistiet ja hälytys- ja sammutusjärjestelmä.Puu sopii erinomaisesti myös yleisötilaisuuksien rakennuk-siin, sillä kantava puurakenne kestää hiiltyessäänkin pitkäänja tarjoaa ihmisille poistumisaikaa palon sattuessa. R 30-luokan rakenteet saavutetaan helposti ilman lisäkustannuk-sia ja R 60-luokan rakenteet yksinkertaisesti lisäämällä kan-tavien puurakenteiden paksuutta tarvittavan hiiltymävaranmukaan. Arkkitehdin ja rakennesuunnittelijan on syytä yh-dessä selvittää paloturvallisuuteen liittyvät asiat.

Kuva 4.2 Sisätilojen viihtyvyydellä on sekä työntekijän että vierailijan kannalta erittäin suuri merkitys.


58

Rakenteisiin kohdistuvat rasitukset

Rakenteisiin kohdistuvat rasitukset voivat olla mekaanisia,fysikaalisia tai kemiallisia. Trukkiväylillä, lastauslaitureilla taimuuten liikenteelle alttiissa paikoissa pilari- ja seinäraken-teita tulee suojata esimerkiksi betonisilla sokkeleilla, jalkalis-toilla tai erillisillä törmäyskaiteilla, joiden periaatesuunnitel-ma tulee olla tiedossa tarjousvaiheessa, vaikka detaljisuun-nittelu voidaankin tehdä myöhemmin. Sisäilman kosteus jasen vaihtelu sekä lämpötilan muutokset voivat aiheuttaa ra-kennuksessa merkittäviä rasituksia. Esimerkiksi jäähalleis-sa kosteuden kulkusuunta voi muuttua vuodenaikojen mu-kaan. Sisäolosuhteiden määrittely tarjouspyyntöä varten onvälttämätöntä. Yksityiskohdista on tarkempia tietoja luvussa6.2.

Laajennusvarauksia varten rungon kuormat mitoitetaan val-miiksi.

Rakennusfysiikka

Erityiskohteiden, kuten jäähalliien ja uimahallien, rakennus-fysikaalisen suunnittelun voi tehdä joko rakennusosatoimit-taja tai kohteen varsinainen suunnitteluryhmä. Lähinnä latti-at – mutta myöskin seinien ja pilarien alaosat – saattavatjoutua alttiiksi vedelle, öljyille, liuottimille, pesuaineille jne.,jolloin rakenteiden alaosat ja liitoskohdat on suunniteltavaerityisen huolellisesti. Puuhallitoimittajilla on tähän vaihtoeh-toisia ratkaisuja.

Katto- ja seinärakenteille asetettavaterityisvaatimukset

Katto- ja seinärakenteille asetettavat erityisvaatimukset onesitettävä rakennustapaselostuksessa, rakennetyyppileikka-uksissa ja yksityiskohtaisissa piirustuksissa. Näitä ovat mm.lämmön- ja ääneneristykseen sekä tiiviyteen liittyvät normaa-lia tiukemmat vaatimukset. Näitä voivat olla myöskin yritys-imagoon liittyvät tunnusvärit tai muut symbolitekijät, jotka voi-daan ratkaista vaihtoehtoehtoisin tavoin.

Kuva 4.3 Puurakenteinen kylpylä. Pilarien ala-osa on suojattu roiskevedeltä.


59

Tekninen varustelutaso

Tekninen varustelutaso tulee päättää ennen tarjouspyyntö-vaihetta riittävien laitetilojen ja johtoreittien sekä taloteknii-kan ylläpidettävyyden varmistamiseksi. Talotekninen suun-nittelu tulee olla mukana tässä vaiheessa, ja yhdessä arkki-tehdin kanssa tulee selvittää mm. kattokannattajien lävis-tystarpeet.

Liittymät kunnallistekniikkaan

Tontinkäyttösuunnitelmasta on käytävä ilmi myös kunnallis-tekniikan tonttiliittymät.

Koneet ja laitteet

Koneista ja laitteista eniten runkovalintaan vaikuttava on sil-tanosturi. Myös kattoon tai palkistoon ripustettavat jäähdy-tyspatterit ja muut raskaat laitteet on otettava huomioon,samoin putkistojen ja johtoarinoiden ripustaminen myöhem-minkin palkkien väliseen tilaan. Elementtiyläpohjaan on kiin-nitykset tehtävissä helposti toimittajan ohjeiden mukaisesti.Talotekniikan muutoksia helpottaa, jos katto kestää jälkikiin-nityksien tekemisen suhteellisen vapaasti. Kattoon voidaanmyös suunnitella riittävän tiheästi rakenteeseen upotettujakannakkeita.

Vesikaton yläpuolisten rakenteiden ja laitteiden (kuten hoito-sillat, lauhduttimet, putkistot jne.) kiinnitystavat ja tukiraken-teiden lävistykset on määriteltävä. Erityistä suunnittelua edel-lyttävät lämpölaajenemista ja paineiskuja aiheuttavat lävis-tykset.

Muunnelteltavuus ja laajennettavuus

Tilojen muunneltavuus ja laajennettavuus riippuu suurestirunkovalinnasta. On erittäin tärkeätä ottaa tarjousvaiheessakantaa siihen, miten tuleviin muutoksiin ja laajennuksiinvaraudutaan. Usein on tarkoituksenmukaista varata ainakinyksi laajenemissuunta, jos rakennuspaikka sen suinkin sal-lii. Laajennusvarauksia varten perustukset ja mahdollisestitapauksesta riippuen myös runko mitoitetaan laajennus-varauksen puolella tulevaisuuden varalta.

Aina on syytä ottaa huomioon hallin uudelleenkäytettävyysja jälleenmyyntiarvo. Yksi tärkeimmistä niihin vaikuttavistatekijöistä on seuraavan käyttäjän tarpeisiin mukautuminen.

Kuva 4.4 A-kattokannattajat teollisuushalliratkai-sussa.


60

Laajennettavuuden huomioon ottaminen lähtee jo tontin käy-tön suunnittelusta. Laajennusvarauksen huomioon ottami-nen jo tarjousvaiheessa antaa arkkitehdille ja rakenne-suunnittelijalle mahdollisuuden suunnitella tarvittavat nurkat,räystäät ja julkisivuosat niin, että myöhemmät purku- jamuutostyöt voidaan minimoida.

Mahdollisuus pääkäyttötavan muutokseen lisää ensisijassahallin jälleenmyyntiarvoa. Yrityksen suunnitteilla olevattoimialamuutokset ja uusien tarpeiden ennakointi voidaanottaa huomioon muunneltavuusvaatimuksen korostamisenasuunnitteluvaiheessa. Puuhalli on muuntojoustava ja sovel-tuu hyvin moniin käyttötarkoituksiin. Edullisinta on kuitenkinriittävän aikaisessa vaiheessa varautua muunneltavuuteen,jolloin siitä ei aiheudu merkittäviä kustannuksia.

Olemassa oleva tuotetarjonta

Olemassa oleva tuotetarjonta kannattaa ottaa huomoonrakenneteknisiä valintoja tehtäessä. Teknisesti ja taloudelli-sesti optimoidun ratkaisun aikaansaaminen helpottuu mer-kittävästi, kun valintojen taustalla on hyvä teollinen valmiusratkaisujen tarjoamiseen. Samalla suunnittelutyö helpottuu,kun ratkaisujen reunaehdot suunnittelulle tunnetaan riittä-vän varhaisessa vaiheessa.

Kuva 4.5 Aina ei seinäpinnan läpi otettu suora valo ole toiminnan kannalta suotavaa. Pehmeätä ylävaloa luova kattolyhty onrakennettu liimapuupalkistolla.


61

4.2 Tarjouspyyntöä varten tarvittavatasiakirjat

Monessa tapauksessa tarjouspyyntöasiakirjoja ei ole tarpeel-lista laatia yksityiskohtaisiksi, jotta syntyy aito tarjouskilpai-lutilanne. Tärkeätä on, että toiminnalliset reunaehdot onmääritelty riittävällä muttei tarpeettoman tiukalla tavalla. Mm.pilarikokojen, palkkimuotojen ja julkisivujen osalta suunnitel-mia on mahdollista kehittää ja viimeistellä saatujen tarjous-ten perusteella. Rakennuslupa-asiakirjat on mahdollista vii-meistellä vasta sopimuksen teon yhteydessä tai jopa senjälkeen.

Halliin kohdistuva vaatimustaso voi vaihdella tapauskohtai-sesti erittäin paljon. Sen tarkka harkinta kannattaa aina. Joskyseeseen voi tulla hallivalmistajan tuoteosaamiseen pitkäl-ti perustuva tuote, on mahdollisuus säästää sekä rahaa ettäaikaa. Tilan tarvitsijan kannalta voidaan erottaa seuraavatvaihtoehdot:

- tiukat vaatimukset, pitkälle viedyt suunnitelmat (esimer-kiksi näyttelyhalli, monitoimihalli)! räätälöity tuote, hinta sen mukaan

- ”normaalit” vaatimukset, tuoteosakauppa (esimerkiksipalloiluhalli, suurmyymälä)! tuoteosien valmistaja mukana suunnittelussa,

mahdollisuus löytää parhaat ratkaisut- ei erityisiä vaatimuksia (maatalous, teollisuus)

! vakiotuote, painotetaan taloudellisuutta.

Kuva 4.6 Sibeliustalon vaativia rakenteita.


62

Esimerkki arkkitehdilta tarvittavistatarjouspyyntöasiakirjoista:

- hallin toiminnallinen kuvaus ja asetettavat laatuvaatimuk-set

- rakennustapaselostus, josta ilmenee mm. vaadittavat tek-niset ominaisuudet kuten lämmön- ja kosteudeneristävyyssekä ääneneritys- ja vaimennustarve

- rakenneleikkauksia mm. lattian ja maanpinnan keskinäi-sestä suhteesta

- tilaluettelo ja huoneselitys, josta ilmenevät pintamateriaa-leihin ja varustukseen kohdistuvat vaatimukset

- asemapiirustusluonnos- esisuunnitelmat:

- pohjapiirustukset, joista ilmenevät rakennuksen pää-mitat, vapaan lattiapinta-alan tarve ja oletus tai vaati-mus pilarilinjoiksi sekä huonejako ja osastointi

- leikkauspiirustukset, joista ilmenevät alueittain vaadit-tavat sisäkorkeudet sekä kattomuoto

- julkisivukaaviot, joissa sokkelikorkeus, aukotus,verhousmateriaalit ja mahdollisesti elementtisaumojenpaikat

- vesikattokaavio aukotuksineen- Kysymykseen tulevien taloteknisten järjestelmien kuvaus- Oletettujen muunto- ja lajennustarpeiden kuvaus- Selostus mahdollisista muista erityisvaatimuksista.

Rakennushankkeelle voidaan tietyissä tilanteissa hakea myösaielupa keskeneräisillä suunnitelmilla, jolloin työt kohteessavoidaan aloittaa ennen rakennusluvan myöntämistä mm.maatöiden osalta.

Vaatimukset rungon ja vaipan tarjouspyyntöävarten laadittaville asiakirjoille poikkeavat koh-teen luonteen mukaan. Erilaisissa tapauksis-sa ne voivat pääpiirteissään olla seuraavat:

Julkinen rakentaminen, jossa pyritään tar-kasti määrättyyn laatuun:- tilaohjelma- yksityiskohtaiset tilojen toimivuusvaati-

mukset kuten lämmön ja kosteuden sää-telystä sekä akustiikasta

- pohja- ja leikkauspiirustukset- osastointi ja palosuojaustarve- julkisivupiirustukset- kattopiirustus- rakennusselitys laatumäärityksineen- kaikki tärkeimmät rakenneleikkaukset

Urheilurakentaminen tiettyjä lajeja varten:- tilaohjelma- tiedot harjoitettavista lajeista ja mahdol-

lisesta sivutoiminnasta ja näidenasettamista erityisvaatimuksista

- olosuhdevaatimukset- päämitoitus, pilarijako ja jännemitta sekä

vapaan korkeuden tarve- pohja- ja leikkauspiirustusluonnokset- osastointi ja palosuojaus- julkisivuluonnokset- rakennustapaselostus- tiedot käyttäjämääristä ja käyttöajoista- laatutasomäärittely

Teollisuusrakentaminen:- pohjapiirustusluonnos ja pilarijaolle ase-

tettavat vaatimukset- leikkauspiirustusluonnos ja tiedot siltanos-

turista ym.- tiedot LVISTA-reiteistä ja niiden aiheutta-

mista lävistystarpeista- olosuhdevaatimukset- erityisvaatimukset- osastointi ja palosuojaus- julkisivuluonnokset- rakennustapaselostus- laatutasomäärittely

Maatalous- ja varastorakentaminen:- hyötytilan pinta-ala- ja korkeustarve- tiedot suunnitellusta varastojärjestelmästä- ehdotus päämitoista, pilarijaosta ja jänne-

mitasta- tiedot käyttötarkoituksesta ja olosuhdevaa-

timukset- ehdotus julkisivun verhoustavaksi

Taulukko 4.1 Esimerkki esisuunnitteluvaiheentarjouspyyntöasiakirjoista.


63

Suunnittelijoiden välinen tiedonvaihto

Suunnittelijat tarvitsevat oman työnsä tekemiseksi lähtötie-toja muilta suunnittelijoilta ja myös arviointia omista ehdo-tuksistaan.

Tiedonvaihto voi tapahtua yhteisissä suunnitteluryhmän ko-kouksissa, kahdenkeskisissä neuvotteluissa, sähköpostinvälityksellä, faxilla, postitse tai puhelimitse. Tärkeää on so-pia etukäteen tarvittavista vaihdettavista tiedoista, tiedonsiir-ron tavasta ja käytettävistä tiedostomuodoista.

Tulevaisuudessa keskitetty tietopankki pääsuunnittelijan joh-dolla luultavasti yleistyy. Oleellista on, että kaikissa tilanteis-sa suunnitteluosapuolet saavat oikeat lähtötiedot, ja tiedon-välityksen tavasta riippumatta asianosaisille syntyy doku-mentti saaduista tiedoista ja tehdyistä ratkaisuista. Lisäksitilaajan tulee tietää mitä on sovittu.

Arkkitehdilta rakennesuunnittelijalle:- idea hallin arkkitehtuurista- luonnokset pohjista ja poikkileikkauksista- ehdotus mittajärjestelmäksi- vaatimukset rungon muotoilulle- luonnokset julkisivuista- luonnokset rungon ulkopuolisista rakennel-

mista kuten katoksista ja lastauslaitureista- tiedot erityisolosuhteista ja niihin liittyvistä

vaatimuksista (lämpö, kosteus, akustiikka)

Rakennesuunnittelijalta arkkitehdille:- ehdotus paloluokasta, osastoinnista, palo-

suojauksista, savunpoistosta jne.- ehdotus runkoratkaisusta- ehdotus (näkyviin jäävistä) jäykisteistä- ehdotus talotekniikan ripustus- ja kiinnitys-

periaatteista- ehdotus törmäyssuojauksista (trukki-

liikenne) ym. varusteista

Arkkitehdilta LVI-suunnittelijalle:- tiedot vaipparakenteesta ja sen aukotuk-

sesta energialaskelmia varten- ehdotus laitetilojen vaihtoehtoisista sijainti-

paikoista- tiedot alakattotarpeista- näkyviin jääville putkille, kanaville ja lait-

teille jne. asetettavat esteettiset tavoitteet- sisäilmastolle asetettavat tavoitteet

LVI-suunnittelijalta arkkitehdille:- kunnallistekniset liittymistiedot- IV-konehuoneiden tilavaraus- tiedot lämmitysjärjestelmästä sekä lämpö-

keskuksen ym. tilavaraus- hormi- ja putkireittivaraus- painavimpien koneiden ja laitteiden painot

ja ripustustiedot- tiedot katon varusteista ja lävistyksistä- tiedot julkisivuille tulevista säleiköistä, lait-

teista, ym.- tiedot öljynerotus- ym. kaivoista ja lattia-

kanavista

Arkkitehdilta sähkö- ja automaatiosuunnit-telijalle:- ehdotus laitetilojen vaihtoehtoisista sijainti-

paikoista- valaistukselle asetettavat tavoitteet- tiedot alakattotarpeista- näkyviin jääville johtoarinoille, laitteille jne.

asetettavat esteettiset tavoitteet

Sähkö- ja automaatiosuunnittelijalta arkki-tehdille:- kunnallistekniset liittymistiedot- muuntamon tilavaraus ja sijaintiehdotus- keskusten sijaintitarve ja tilavaraus- johtoreittivaraus- tiedot julkisivuille tai katolle tulevista sälei-

köistä, valomainoksista, laitteista, ym.


64

4.3 Tarjousten vertailu

Arkkitehdin on tarpeellista olla mukana saatujen tarjoustenvertailussa. Esisuunnitelmien perusteella annetuissa tarjo-uksissa saattaa olla tulkintaeroja, joiden merkitys tavoittei-den kannalta on selvitettävä.

Arkkitehdilla on tässä vaiheessa kolme tehtävää:

- tarkistaa tarjouksessa ja liiteasiakirjoissa (mm. piirustuk-sissa) esiintyvät poikkeamat tarjouspyyntöön nähden jaanalysoida niiden vaikutus suunniteltuun kokonaisuuteen

- ottaa kantaa tarjouksessa ja liiteasiakirjoissa esitettyihinparannusehdotuksiin ja niiden seurannaisvaikutuksiin

- tehdä tilaajalle ehdotus valittavasta tarjouksesta ja siitäseuraavasta muutosmenettelystä.

Tarjouksia ja varsinkin niihin liittyviä suunnitelmia vertailta-essa tulee kiinnittää huomiota sekä investointiin että elin-kaareen liittyviin tekijöihin. Tällaisia ovat muistilistan muo-dossa mm. seuraavat:

Investoinnin kannalta- onko tarjousten sisältö vertailukelpoinen, esim. laatutaso- rakennuksen erityisvaatimusten huomioon ottaminen

tarkennettujen arvojen muodossa- vaipan kosteusteknisten ominaisuuksien huomioon otta-

minen poikkeavissa olosuhteissa- toteutuuko tavoiteltu jälkikaiunta-aika ilman lisätoimia- toteutuuko tavoiteltu paloturvallisuus ilman lisätoimia- mitä tarjouksesta mahdollisesti puuttuu ja mikä sen

kustannusvaikutus on- sisältyykö tarjouksiin sama määrä suunnittelua- mikä on tarjottu rakennusaika ja mitä välillisiä kustannuk-

sia ja riskejä sisältyy esim. talvirakentamisesta- millaisia referenssikohteita tarjotuista ratkaisuista on

Kuva 4.7 Suitian kotieläinten tuotantoympäris-tön tutkimusyksikkö Siuntiossa on kokonaanverhoiltu puulla.Kuva 4.8 Oikein valitut puurakenteet soveltuvatvaativaan tutkimuskäyttöön.


65

Elinkaaren kannalta- onko rakenteiden pitkäaikaiskestävyydestä kokemusta

kyseisissä olosuhteissa- onko käyttötarkoitus muunneltavissa ja millä ehdoilla- mikä on tarjottujen materiaalien edullisuus koko elinkaarta

ajatellen- kuinka hyvin rakenteiden kunnossapito on tehtävissä- mitkä ovat tarjottujen rakenteiden elinkaarikustannusten

erot- energian kulutus- rakenteiden ja materiaalien kestävyysominaisuuksien

vertailu- rakennusfysikaalinen toimivuus kuten seinien ja yläpoh-

jan kosteustekninen toiminta- vesikatteen ja vedenpoiston toimintavarmuus- urakkarajojen ja niistä seuraavien vastuiden tarkoituksen-

mukaisuus

Hanketta tulee tarkastella kokonaistaloudellisuuden kannal-ta. Lyhyttä aikaväliä varten tehdyssä hankkeessa voivat in-vestointikustannukset olla täysin määrääviä, mutta yleensärakennushankkeessa pitkän aikavälin ylläpitokustannuksetja vastaavasti niihin kohdistuvat säästöt merkitsevät enem-män.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

66

Tässä kuvatut puurunkoisten hallien tärkeimmät järjestelmä-tyypit ovat:

1. Pilarirungot- palkkikannattajat- ristikkokannattajat- vetotankokannattajat

2. Kaarirungot3. Kehärungot4. Muut rungot

Järjestelmät sisältävät lukuisia vaihtoehtoja mm. poikkileik-kausten ja liitosten sekä yksityiskohtien osalta.

5.1 Rungon ja vaipan optimointi

Rungon ja vaipan optimoinnissa arkkitehdin suunnittelunkannalta keskeisin tekijä on ajateltu käyttötarkoitus ja siihenliittyvät – mahdollisesti vaihtelevat - olosuhteet. Hallin tuleeensisijaisesti toimia pääkäytössään, mutta myös muuttuvis-sa olosuhteissa. Runkovalinnalla on merkittävä vaikutus toi-mivuuden ohella myös rakennuskustannuksiin, sillä oikeallaratkaisulla varmistetaan myös vaipparakenteiden taloudelli-nen toteutettavuus. Rungon ja vaipan optimointi edellyttääarkkitehdin ja rakennesuunnittelijan yhteistyötä sekä tarvit-taessa halliosatoimittajan asiantuntemuksen hyödyntämis-tä. Puuhallin suositeltavat jännevälit ja runkotyypit ovat seu-raavat:

Jänneväli Runkotyyppi< 30 m palkkikannattajat25–65 m ristikkokannattajat15–50 m vetotankokannattajat40–100 m kaarirungot10-30 m kehärungot

Hallin koko ei yksinomaan johda tiettyyn runkovalintaan. Yleis-urheilu-, jalkapallo- ja monitoimihalleissa tarvitaan yleensäsuuria pilarittomia kenttiä, jolloin pilari-palkkirakenne ei riitäja päädytään järeämpiin valintoihin. Mikäli pilareita voidaansallia muuallakin kuin ulkoseinillä ja useampilaivainen run-korakenne tulee kysymykseen, voidaan suurikin halli toteut-taa pilari-palkkirakenteena.

5 RUNKOJÄRJESTELMÄT

RUNKOJÄRJESTELMÄT

67

Taulukko 5.1 Erilaisia kannatintyyppejä ja niiden suositusmittoja.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

68

Halliarkkitehtuurin kannalta rakennuksen poikkileikkauksenmuodon valinta on keskeinen tehtävä. Poikkileikkaus on useinsuorakaiteen muotoinen tai lähellä sitä, kun katon kannatuk-sessa käytetään suoraa palkkia, loivaa harjapalkkia, mata-laa kaaripalkkia tai pulpettipalkkia. Vakiokorkeutta vaativiin toi-mintoihin tämä ratkaisu soveltuu hyvin ja saattaa lämmitet-tävän sisätilan kannalta olla optimaalinen. Muiden poikkileik-kausmuotojen tarjoamia etuja tulisi kuitenkin aina vertailla.Tällaisia tekijöitä voivat tapauskohtaisesti olla mm.:

- mahdollisuus korkeamman keskialueen hyötykäyttöönpalloilulajeissa

- matalan sivutilan hyödyntämismahdollisuus- ilmanvaihdon tai laitetekniikan tarpeet hallin keskellä- kattoikkunoiden tarve- kerrosten, parvien tai katsomoiden tarve- sisämiljöötekijät ja arkkitehtuuri.

Kuva 5.1 Vetotangoilla toteutettu halli muodostuu sisältä ilmavaksi. Nokian jäähalli.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

69

5.2 Pilarirungot

Pilarirungot ovat tyypillisesti ainakin rungon poikkisuunnas-sa mastojäykistettyjä. Rungon päädyissä ovat ns. tuulipila-rit, jotka ovat joko jäykkä- tai nivelkantaisia. Päätyihin koh-distuva tuulikuorma siirretään yläpohjarakenteen tai yläpoh-jaan rakennettavan erillisen tuuliristikon kautta rungon pää-pilareille, jotka jäykistetään rungon pituussuunnassa esimer-kiksi tuuliristikoilla.

Pilarirungossa pääpilareiden varaan asennetaan katon kan-nattaja, joka on tyypillisesti joko palkki, ristikko, vetotanko-kannatin tai kaari. Välipohja tuetaan seinillä tai erillisellä pila-ri-palkkirungolla.

Pilarirungon tehokas k-jako on 6–8 m, päädyissä 5–8 m.Ulkoseinien ja katon elementoinnin kannalta on edullista, jospääpilarivälejä on kolmella jaollinen määrä ja päätypilarivä-lejä kahdella jaollinen määrä.

Pilarirungossa pilarit ovat joko liima- tai viilupuuta. Pilarienalapää liitetään perustuksiin joko pulteilla tai hitsaamalla.Perustusten yläreuna nostetaan vähintään 100 mm valmiinlattian yläpintaa ylemmäksi.

Kattokannattaja liitetään pilarin kylkiin kiinnitettävillä hanko-laudoilla tai lattateräksillä. Kallistamalla katon kannattajaahallin vastakkaisille sivuille muodostuu erilainen vapaa kor-keus.

Pilarirunkoisen hallin ulkoseinien aukotus on suhteellisenvapaa. Jäykistyksen vaatima ristikko rajoittaa aukotusta kah-dessa pilarivälissä.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

70

5.2.1 Palkkikannattajat

Palkkikannattajia ovat:

- suora palkki- harja-, maha- ja pulpettipalkki- bumerangipalkki.

Suoran ja harjapalkin suurin jänneväli johtuu tuotannollisistasyistä: palkkien suurin mahdollinen korkeus on noin kaksimetriä, jolloin palkin suurin jänneväli on kuormituksesta joh-tuen noin 26–30 m.

Massiivipalkin palonkestävyys on luontaisesti hyvä, ja senlisääminen palkin leveyttä ja/tai korkeutta suurentamalla onhelppoa.

Viilupuiset palkit voivat olla joko massiivisia tai I- tai kotelo-poikkileikkauksia.

Erityisesti harjapalkki on suositeltava ratkaisu yksinkertai-sen rakenteensa vuoksi yksi- tai useampilaivaisen hallin kan-nattajaksi, kun palkin jänneväli on noin 15–25 m. Monilaivai-sessa hallissa katon kallistus voidaan tehdä myös suorillapalkeilla kallistamalla ne kattolappeittain.

Kuva 5.2 Bumerangipalkilla toteutettu puuhalli. Suositeltava jänneväli 10–20 metriä.

Kuva 5.3 Vaihtoehtoisia palkkimuotoja.A suora palkkiB harjapalkkiC mahapalkkiD bumerangipalkki

A

B

C

D

RUNKOJÄRJESTELMÄT

71

Taulukko 5.2 Liimapuisen harjapalkkikannattajan mitat [(leveys)x(päätykorkeus)-(harjakorkeus)] jännevälillä 12–28 m,kun kannattajien k/k-väli on 4800-8400 mm. Dimensiot on laskettu lumikuormalla 2,0 kN/m2 ja rakenteen omalla painolla0,5 kN/m2.). Palkin yläreunan kaltevuus 1:16. Samoilla äärimitoilla voidaan arvioida kertopuisen kannattajan tilatarvetta.

Harjapalkki

Hallin leveys (m)

Kuva 5.4 Bumerangipalkilla toteutettu halli ulkoapäin katsottuna.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

72

5.2.2 Ristikkokannattajat

Ristikkokannattaja valmistetaan joko liima- tai viilupuusta.Sauvojen liitoksissa käytetään kaksi-, neljä- tai kuusileikkei-siä teräslevyjä ja -tappivaarnoja. Ristikon tukireaktio välite-tään pilarille teräsosien välityksellä. Liitososat jäävät puu-rakenteen sisäpuolelle, jolloin rakenteen paloluokka on yleen-sä R30. Paloluokka R60 saavutetaan sauvojen sivumittojasuurentamalla kohdan 6.4 mukaisesti.

Ristikon yläpaarre voi olla kaareva tai muodostaa murtoviivan.Alapaarre voi olla suora tai kaareva. Ristikko tuetaan pilariinyleensä yläpaarteestaan.

Ristikko voidaan koota osittain työmaalla, jolloin kuljetus eiaseta rajoituksia ristikon koolle.

Kuva 5.5 Ristikkorakenteella toteutettu puuhalli. Suositeltava jänneväli 25–65 metriä.

Kuva 5.6 Vaihtoehtoisia palkkimuotoja.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

73

Kuva 5.7 Ristikkorakenteella toteutettu halli ulkoapäin.

Kuva 5.8 Kuortaneen jäähallissa on käytetty ristikkokannattajia, joiden ansiosta halli on miellyttävän ilmava.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

74

5.2.3 Vetotankokannattajat

Vetotangollinen kannattaja on kannatintyyppi, jonka yläpaarreon jatkuva ja jossa alapaarteena on vetotanko ilman varsi-naisia diagonaalisauvoja. Yläpaarre mitoitetaan sekä nor-maalivoimalle että taivutusmomentille. Yläpaarre voi olla kaari,murtoviiva tai harjamainen muodoltaan.

Vetotankokannattajia ovat:

- vetotangollinen palkkikannattaja- vetotangollinen ansaspalkkikannattaja- vetotangollinen kaarikannattaja.

Vetotankokannattajan yläpaarre tehdään kaarimuodossaliimapuusta. Suoralappeiset kattomuodot voidaan tehdä jokoliima- tai viilupuusta. Yläpaarre voi olla yksi- tai kaksiosainenja suuren koon vuoksi pitemmillä jänneväleillä kannattajakootaan yleensä työmaalla.

Kuva 5.9 Vetotangollisella kaarikannattajalla toteutettu puuhalli. Suositeltava jänneväli 25–50 metriä.

Kuva 5.10 Vaihtoehtoisia palkkimuotoja.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

75

Vetotanko voi olla terästä tai puuta; puun etuna on hyvä palon-kestävyys (R30) ja kannattajan helpompi käsiteltävyysasennusvaiheessa. Puisen vetotangon jatkokset ja liitoksettehdään tappivaarnaliitoksina. Vetotanko ripustetaan yläpaar-teeseen puu- tai terästangoilla, joiden tehtävänä on välittäävetotangon oma massa ja mahdolliset ripustuskuormat edel-leen.

Vetotangon venymä otetaan huomioon rakenteen mitoituk-sessa. Yleensä vetotanko esikiristetään vähintään pysyväs-tä kuormasta aiheutuvan vetovoiman verran; puuvetotankokiristetään kannattajaa esikorottamalla.

Kuva 5.11 Vetotangollisella kaarikannattajalla toteutettu halli ulkoapäin.

Kuva 5.12 Vetotangollinen yläpohja on kevyenja ilmavan oloinen.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

76

5.3 KaarirungotKaarirunko on rakenne, joka tukeutuu suoraan vaaka-suunnassa tuettuihin perustuksiin. Perustukset tuetaan jokovetotangoilla toisiinsa, suoraan peruskallioon tai vinopaaluilla.Vaakasuuntaisen tuennan jäykkyys vaikuttaa kaarenmitoitukseen. Vetotankoja käytettäessä on suositeltavaa käyt-tää esikiristystä, joka vastaa vähintään pysyvän kuormanaiheuttamaa rasitusta.

Kaari voidaan rakentaa massiiviliimapuusta tai ristikkona.Kaareen suunnitellaan yleensä kaksi tai kolme niveltä.Kantanivelet konstruoidaan teräsosista; lakipisteen nivel voi-daan rakentaa kuormituksesta johtuen myös puusta.

Kaari tuetaan suoraan peruspilarin varaan. Peruspilarin suu-resta koosta johtuen se ulottuu usein hallin sisäpuolelta sok-kelin ulkopuolelle ja on siksi lämpöeristettävä ulkopuolelta.Kaaren kantanivel tulisi sijoittaa rakennuksen sisäpuolelle.

Kaarirungon päätypalkit tehdään moniaukkoisina kaarevinapalkkeina, jotka tuetaan tuulipilareilla. Kaarirunko jäykistetäänrakentamalla ristikko tai muu jäykkä rakenne yhteen tai kah-teen kaariväliin.

Kuva 5.13 Kaarirungolla toteutettu puuhalli. Suositeltava jänneväli 40–100 metriä.

Kuva 5.14 Kaarirakenteen vaihtoehtoisia toteu-tustapoja.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

77

Liimapuukaari

Hallin leveys (m)

Taulukko 5.3 Liimapuukaaren mitat [(leveys)x(korkeus)] jännevälillä 44–60 m, kun kannattajien k/k-väli on 6000-9600mm. Dimensiot on laskettu lumikuormalla 2,0 kN/m2 ja rakenteen omalla painolla 0,5 kN/m2.

Kuva 5.15 Kaarirungolla toteutettu halli ulkoapäin.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

78

5.4 Kehärungot

Kehärunko on rakenne, jossa katon ja seinän runko on yh-distetty toisiinsa jäykkänurkkaisesti siten, että perustuksiinsyntyy vaakavoima myös pystykuormasta. Vaakavoima ote-taan vastaan sitomalla vastakkaiset anturat vetotangolla toi-siinsa tai tukemalla perustukset suoraan peruskallioon taivinopaaluille.

Kehärunkotyyppejä ovat:

- käyränurkkainen kolminivelkehä- terävänurkkainen kolminivelkehä- ristikkonurkkainen kolminivelkehä.

Käyränurkkainen kehä rakennetaan taivutetusta liimapuusta,jonka nurkka voidaan tehdä erikseen teräväksi liimapuustatai sahatavarasta.

Terävänurkkaisen viilupuukehän palkki liitetään pilariin tappi-vaarnaliitoksella.

Ristikkonurkkainen kehä rakennetaan puupalkista, puisestavinotuesta ja vetotangosta, joka on terästä tai puuta. Kehäkootaan yleensä työmaalla.

Kuva 5.16 Terävänurkkaisella kolminivelkehällä toteutettu puuhalli. Suositeltava jänneväli 15–25 metriä.

Kuva 5.17 Kehärungon vaihtoehtoisia poikkileik-kauksia.A käyränurkkainen kolminivelkehäB terävänurkkainen kolminivelkehäC ristikkonurkkainen kolminivelkehä

A

B

C

RUNKOJÄRJESTELMÄT

79

Kuva 5.18 Terävänurkkaisella kolminivelkehällä toteutettu halli ulkoapäin.

Kuva 5.19 Kolminivelkehän kaarevat nurkat luovat sisätilaan pehmeää ilmettä.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

80

5.5 Muut rungot

Arinakupolin kantava rakenne muodostuu esimerkiksiteräsosilla toisiinsa liitetyistä, verkkomaisesti sijoitetuistapuristussauvoista. Sauvat tehdään viilu- tai liimapuusta.

Puristetuissa kuorirakenteissa katon kuormitus siirretäänkuorena toimivan katon kautta sitä tukevalle rengas-rakenteelle, josta kuormitus siirretään edelleen pysty-rakenteelle. Kuori voi muodostua levyistä tai sahatavara-kerroksista, ja siinä voi olla ripamaisia vahvistuksia, joillamomenttipinnan vaihtelut epäsymmetrisissä kuormitus-tapauksissa otetaan huomioon.

Kuorirakenteissa on kiinnitettävä huomiota puun kosteus-pitoisuuden vaihtelusta aiheutuviin jännityksiin ja muodon-muutoksiin.

Rungon konstruktio voi muodostua myös esimerkiksi ha-jautetuista pilarien yläpäistä, jotka tukevat ristiin kannatettuakaton arinamaista palkistoa.

Kuva 5.20 Vetotangollisella palkkikannattajalla (A-kattokannattaja) toteutettu puuhalli. Suositeltava jänneväli 15–30 metriä.

Kuva 5.21 Sauvarakenne.

RUNKOJÄRJESTELMÄT

81

Kuva 5.22 Vetotangollisella palkkikannattajalla (A-kattokannattaja) toteutettu puuhalli ulkoapäin.

Kuva 5.23 Kupoliratkaisulla saavutetaan pitkiä jännevälejä.

VAIPPARAKENTEET

82

Hallirakennukselle on tyypillistä, että runkorakenteet sekäkatto- ja seinärakenteet ovat omia järjestelmiään, jotka liite-tään toisiinsa työmaalla. Rakenteellisesti ne voivat muodos-taa yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin levymäisiä rakennus-osia hyödynnetään rungon jäykistämisessä. Vaihtoehtoisestirungon jäykistys voidaan hoitaa ristikkojäykisteillä, jolloin kat-toja seinärakenteet ovat rakenteellisesti itsenäiset.

Tässä ohjeen jaksossa käsitellään puuhallin katto- ja seinä-rakenteisiin kohdistuvat tärkeimmät rakenteelliset vaatimuk-set ja annetaan malliratkaisuja niiden toteuttamiseksi. Kokopuuhallin paloturvallisuuteen liittyvät vaatimukset ja ratkai-sut käsitellään jaksossa 7. Koska suuret rakennukset ovatyleensä suositeltavaa toteuttaa pitkälle esivalmistetuistarakennusosista, käsitellään jatkossa myös katto- ja seinä-rakenteiden elementoinnin vaikutusta suunnitteluun.

6.1 Tärkeimmät rakenteellisetvaatimukset

6.1.1 Paloturvallisuus

Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E1 kohdan1.2.1 mukaan rakennuksen ja muun rakennuskohteen palo-turvallisuuden kannalta on erityisesti otettava huomioon, että

- rakennuksen kantavien rakenteiden tulee palon sattues-sa oletettavasti kestää tietyn vähimmäisajan

- palon ja savun kehittymisen ja leviämisen rakennukses-sa tulee olla rajoitettu

- palon leviämisen viereisiin rakennuksiin tulee olla rajoitet-tu

- henkilöiden tulee palon sattuessa voida poistua rakennuk-sesta tai heidät on voitava pelastaa muilla keinoilla

- pelastushenkilöstön turvallisuus tulee ottaa huomioon.- paloteknisen vaatimuksen täyttymisen osoittaminen.

6 KATTO- JASEINÄRAKENTEET

Kuva 6.1 Ulkoseinän liittyminen yläpohjaan räys-tään alta katsottuna.

VAIPPARAKENTEET

83

Paloturvallisuusvaatimuksen katsotaan riittävässä määrintäyttyvän mikäli

- rakennus suunnitellaan ja rakennetaan E1:n määrä-yksissä ja ohjeissa esitetyllä tavalla tai

- vaatimuksen täyttyminen todennetaan tapauskohtaisestimuulla luotettavaksi osoitetulla tavalla ottaen huomioonrakennuksen ominaisuudet ja käyttö.

Toimivuusmitoitus

Toimivuusmitoitus (E1: Oletettu palonkehitykseen perustu-va mitoitus) tarkoittaa kaikessa rakennus- ja rakenne-suunnittelussa rakenteen toimivuutta tietyn ajan pää-tarkoituksenaan terveellisyys- ja turvallisuusnäkökohdat.Tämä määritelmä pätee niin rakennusfysikaaliseen kuinlujuusopilliseenkin mitoitukseen.

Toimivuusmitoitus antaa puun käytölle uusia mahdollisuuk-sia, koska mitoituksessa ei olla materiaali- vaan turvallisuus-sidonnaisia.

Rakenteita koskevia paloturvallisuuteen liittyviä vaatimuksiaja ratkaisuja on tarkasteltu erikseen luvussa 7.

6.1.2 Lämpö- ja kosteus

Aikaisemmissa luvuissa 2 ja 3 on kuvattu esimerkein puu-hallin erilaisia käyttötapoja ja -olosuhteita. Perusteetrakenteellisille valinnoille riippuvat käyttötarkoituksesta. Olo-suhteiden mahdollinen vaihtelu rasittaa varsinkin vaippara-kenteita mutta vaikuttaa myös siihen, miten miellyttäväksihallissa olija tuntee olonsa. Teollinen prosessi saattaa tuot-taa liikaa lämpöä, mutta varasto tai maatalouden rakennusvoi olla täysin kylmä. Monitoimihallissa korostuu sisäilmanlaatu. Jäähallissa taas kosteus voi olla haitallisen suuri, joskuivauslaitteisto ei toimi riittävällä teholla tai talvella lämmi-tys on puutteellista.

Tilaaja määrittää vaatimukset olosuhteille ja tavoitellun kus-tannustason olosuhteiden ylläpitämiseksi. Arkkitehdin tehtä-vä on yhdessä LVI- ja rakennesuunnittelijan kanssa valitaoikeat rakenteet ja tehdä energialaskelmat. Jos ikkunoidenja ovien pinta-ala on suuri, heikommin eristetyn osan vaiku-tus energiatalouteen tulee ottaa huomioon.

Kuva 6.2 Puurakenteet tasaavat kosteusvaihte-luja.

VAIPPARAKENTEET

84

Lämmöneristävyys

Lämmöneristys ilmaistaan rakenteen lämmönläpäisyä ku-vaavana lämmönläpäisykertoimena (u-arvona, entinen k-arvo). Lämpimässä hallissa, jossa mitoittavaksi lämpötilaksivalitaan +17 °C tai sitä suurempi lämpötila, u-arvo saa ollaseinässä enintään 0,28 (W/m2 K) ja katossa enintään 0,22.

Puolilämpimässä hallissa molemmat vastaavat u-arvot saa-vat olla enintään 0,45 W/m2 K. Kyseiset vaatimukset eivätsellaisenaan koske korjausrakentamista. Kylmässä hallis-sa vaatimusta ei ole.

Lämmöneristemateriaalina voi olla mineraalivilla, puu-kuitueriste tai rakentamista varten kehitetty polyuretaani.Materiaalin valinnassa tulee ottaa huomioon eristeen toimi-vuus ko. olosuhteissa sekä palomääräykset.

Kosteustekninen toiminta

Toiminnan luonne ja syklisyys on otettava huomioon, samoinmm. suuret väkimäärät, tuotteiden ja tavaroiden säilytyksenja käsittelyn edellyttämät olosuhteet sekä valmistusproses-sista tuleva kosteus ja lämpö. Rakenteiden kosteusteknisentoimivuuden kannalta hallittu ilmanvaihto on ensiarvoisentärkeä.

Mm. maatalouden, kaupan ja teollisuuden tuotanto- ja va-rastorakennuksissa mahdollisen roiskeveden joutuminenrakenteisiin on estettävä. Tämä vaikuttaa sekä pinta-materiaalien valintaan että saumojen suunnitteluun. Erityis-tä huomiota on kiinnitettävä seinien alaosien tiiviyteen (mah-dollinen vedeneristys) ja varsinkin saumojen tiivistykseen

Höyrynsulku

Puuhallin rakenteiden kosteustekniseen toimintaan pätevätsamat lainalaisuudet kuin muissakin rakennuksissa. Vaip-parakenteet on suunniteltava siten, että rakenteisiin syystätai toisesta joutunut kosteus tuulettuu ulos. Pääperiaate on,että lämmöneristyksen lämpimällä puolella olevan rakenne-kerroksen höyrynvastuksen tulee olla vähintään viisinkertai-nen verrattuna kylmällä puolella olevaan rakennekerrokseen.

Kuva 6.3 Rakenteet on suojattava roiskevedel-tä.

VAIPPARAKENTEET

85

Ilmansulku

Ilmansulun pääasiallinen tehtävä on estää haitallinen ilma-virtaus ja vesihöyryn konvektio rakenteen läpi. Ilmansuluntulee olla systeeminä tiivis. Yleensä rakenteeseen asennet-tu höyrynsulku toimii samalla myös ilmansulkuna.

Rakenteen tiiviydellä on suuri merkitys energian kulutukseen(Reinikainen, K., Hallirakennusten vaipparakenteiden ja to-teutuksen vaikutus energiankulutukseen).

Puun hygroskooppisuus (sorbtio)

Puulla on kyky sitoa ja luovuttaa kosteutta pintojensa välityk-sellä, kun pinnat on oikein käsitelty tai puu esiintyy sellaise-naan. Puusta tehty sisäverhous tasaa huoneilman kosteus-vaihteluita, mikä on etu vaihtuvissa olosuhteissa. Puuver-houksilla voidaan näin vaikuttaa myönteisesti sisäilman laa-tuun.

Oikeanlainen puun käyttö sisustuksissa voi johtaa vähäisem-pään ilmanvaihdon tarpeeseen ja sitä kautta pienempäänenergian kulutukseen.

Puisten pintojen käytöllä on teknisten seikkojen lisäksi myösvahva esteettinen merkitys.

6.1.3 Vesikaton vedeneristys

Normaalisti vesikaton on oltava riittävän kalteva vesienpoisjohtamiseksi. Vesikaton pintarakenteen, katteen, on es-tettävä sadeveden, sulamisveden, jään ja lumen tunkeutu-minen alapuolisiin rakenteisiin. Erikoistapauksena esiintyyjäähdytetyn varaston yhteydessä joskus ns. allaskattoja,mutta ne on suunniteltava aina erikoisosaamista käyttäen.

Puuhallin vesikaton rakenne voi olla tuulettuva tai suljettu.Tuulettuva kattorakenne varustetaan höyrynsululla ja tuulen-suojalla, sekä tarvittaessa aluskatteella. Hallirakentamisessalähes kaikki katevaihtoehdot ovat mahdollisia. Kate voi ollamm. sileä peltikate, metallinen poimulevykate tai tehty katto-tiilistä, betonikattotiilistä, bitumisista kattolaatoista,bitumikermeistä tai aaltolevyistä. Eri katemateriaalien valin-nassa tulee ottaa huomioon kunkin katemateriaalinminimikaltevuudet.

Kuva 6.4 Vesikatto voidaan toteuttaa tuulettuva-nan tai suljettuna rakenteena.

VAIPPARAKENTEET

86

Asemakaavassa voi myös olla määräys katemateriaalista,kaltevuudesta tai väristä.

Suljettua rakennetta käytetään yleensä loivilla katoilla, jolloinkatteen ja vedeneristyksen käyttöluokka määräytyy katonkäyttötarkoituksen, kattokaltevuuden ja vedeneristyksensuojaustavan mukaan.

Vuoden 1998 ohjeissa kattorakenteet jaetaan neljään erikäyttöluokkaan käyttötarkoituksensa ja katon kaltevuudenmukaan. Luokat ilmaistaan kaltevuuden avulla ja ne ovat VE10, VE 20, VE 40 ja VE 80, joissa lukuarvo ilmaisee vesika-ton minimikaltevuuden (esim. VE 20 luokan minimikaltevuuson 1:20). Kaltevuusluokituksissa on otettava huomioon, ettävesikaton jiirin luokka määräytyy jiirin kaltevuuden mukaan.Myöskään loivempaa kuin 1:80 olevaa kattorakennetta eisuositella.

6.1.4 Äänenvaimennus

Meluntorjunta on sekä terveyteen että miellyttävyyteen liitty-vä kysymys.

Esimerkiksi tehdashallissa työntekijä kokee meluavan ko-neen äänikentän kahdella tavalla. Osa äänestä tulee suo-raan äänilähteestä vastaanottopisteeseen, jolloin huoneenpinnoissa olevat vaimennusverhoukset eivät siihen vaikuta.Osa äänestä taas tulee heijastuneena huoneen rajapintojenkautta. Jos nämä rajapinnat ovat hyvin ääntä imeviä, on hei-jastunut ääni vähäisempi kuin pintojen ollessa enemmänääntä heijastavia.

Melua voidaan torjua monella tavalla. Ensisijaisesti tuleevaimentaa melulähde esim. koteloimalla. Sen lisäksi meluavoidaan vaimentaa ja erityisesti kaiunta-aikaa pienentää li-säämällä heijastavien pintojen absorptiokykyä.

Akustiikan suunnittelu voi olla myös muuta kuin vain äänenvaimennusta. Esim. konserttisalin, puhetilan ym. suunnitte-lussa halutaan saavuttaa juuri tietynlainen jälkikaiunta-aika,äänen heijastuminen jne.

Kuva 6.5 Puinen yläpohjarakenne tarjoaa sel-laisenaan ratkaisun äänenvaimennukseen. Mik-roautorata VM Karting Center, Vantaa.

VAIPPARAKENTEET

87

Vaimennusten suunnittelu

Lähtökohtana vaimennuksen suunnittelussa voidaan pitäävaadittavan jälkikaiunta-ajan saavuttamista tai äänitasonalentamista. Käyttämällä vaimennusverhouksia, esim.puuritilöitä tai rei’itettyjä vanerilevyjä tai yksinkertaisimmillaanmineraalivillalevyjä, voidaan yleistä äänitasoa alentaa. Kaik-kien pintojen verhoaminen ei ole välttämätöntä, yleensä riit-tää kattopinnan tai sen suuruisen seinäpinnan verhoaminen.Koska vaimennusmateriaalit sellaisenaan ovat mekaanisel-ta kestävyydeltään melko heikkoja, on niiden luonnollisin si-joituspaikka katossa tai seinien yläosassa. Vaihtoehtoisestipinnat voidaan verhota ritilöillä tai rei’itetyillä levyillä, joidentakana on vaimentava materiaali.

Taloudellisesti edullinen vaimennus saavutetaan, kun voidaanyhdistää vaimennusmateriaali ja lämmöneristys. Joissakinelementtijärjestelmissä vaimennusverhous toimii myöslämmöneristeenä, mutta tarvittaessa (vaativissa kohteissa)elementeissä voi olla myös erillinen, taustaltaan tuulettuvavaimennusverhous.

Musiikkisaleissa voidaan mm. säädeltävillä vaneriluukuilla,puuverhouksilla ja säleiköillä muunnella olosuhteita kulloin-kin esitettävän musiikin edellyttämällä tavalla.

Jälkikaiunta-aika / s

Taajuus / Hz Jäähallit Salibandy- ja Marketit Teollisuustilat

sulkapallohallit

20000 m3 10000 m3 15000 m3 5000 m3

125 2,4–2,9 2,0–2,5 2,0–3,0 3,0–4,0

250 2,0–2,5 1,7–2,2 1,7–2,7 2,5–3,5

500 1,7–2,2 1,4–1,9 1,5–2,5 2,0–3,0

1000 1,5–2,0 1,3–1,8 1,3–2,3 2,0–3,0

2000 1,4–1,9 1,3–1,8 1,3–3,3 1,5–2,5

4000 1,1–1,6 1,0–1,5 1,0–2,0 1,0–2,0

Jälkikaiunta-aikoja eri tyyppisissä halleissa

Taulukko 6.1 Hallirakennusten suositeltavia jälkikaiunta-aikoja

VAIPPARAKENTEET

88

Esimerkki 1: Jäähallit

Jäähalleissa jälkikaiunta-ajat eri oktaavikaistoilla riippuvatsiitä, soitetaanko väliajoilla ja katkoilla musiikkia sekäesitetäänkö kuulutuksia. Taulukon arvoissa em. vaatimuk-set on otettu huomioon. Mikäli vaatimuksia ei ole, voivat jälki-kaiunta-aikojen arvot olla oktaavikaistoittain n. 0,5 sekuntiapidemmät. Yleisön määrä vaikuttaa oleellisesti koettuunjälkikaiuntaan vaatetuksen absorptio-ominaisuuksien johdos-ta.

Esimerkki 2: Salibandy- ja sulkapallohallit

Salibandy- ja sulkapallohallit ovat usein osa yleiskäyttöisiäliikuntahalleja, jotka soveltuvat moniin eri liikuntaharrastuksiin.Kuulutusten tarvetta ei tavallisesti ole eikä musiikin toistolleaseteta suuria vaatimuksia.

Esimerkki 3: Marketit

Pienet marketit eivät tavallisesti vaadi merkittäviä akustisiaratkaisuja jälkikaiunta-aikojen osalta, koska hyllyköt tavaroi-neen toimivat melko tehokkaina ja laajakaistaisina vaimen-tajina. Sitä vastoin tilavuudeltaan suuremmissa halleissa onjälkikaiunta-ajan lyhentäminen erikoisrakenteilla perusteltua,koska tuotteita mainostetaan kuulutuksin. Taustamusiikki eivaadi akustiikalta erityisratkaisuja.

Taustamelutaso

Huonetilassa kaukana äänilähteestä diffuusissa ääni-kentässä äänitaso alenee, kun tilaan lisätään ääntä vaimen-tavaa materiaalia tai rakenteita. Taustamelua voidaan siisvaimentaa lisäämällä tilaan absorptiomateriaalia.

Ääneneristävyys

Määräykset ja ohjeet äänieristyksestä ja meluntorjunnastaon esitetty RakMK:n osassa C1. Usein käyttötarkoituksestaon suoraan johdettavissa ulkovaipan ääneneristävyyden tar-ve. Toisinaan myös asemakaavamääräyksillä edellytetäänkorotettua äänieristystasoa esimerkiksi poikkeuksellisen ko-van liikenne- tai lentomelun takia. Onnistuneen äänen-eristyksen edellytyksenä on huolellinen eristeiden asenta-minen ja saumojen tiivistys.

Kuva 6.6 Rei’itetyllä vanerilla toteutettu äänenvai-mennus japanilaisessa koulun liikuntasalissa.

Kuva 6.7 Puu soveltuu monimuotoiseen käyt-töön. Toinen esimerkki liikuntasalin äänenvai-mennuksen toteuttamisesta.

VAIPPARAKENTEET

89

6.1.5 Väliseinät ja välipohjat

Väliseinät voivat olla elementtirakenteisia tai paikalla tehtyjä.Molemmissa tapauksissa liittymä vesikattoon on tehtävä niin,että seinän ja katon alapinnan väliin jää liikevara, jonka mää-rä riippuu katon taipumasta. Liitos voidaan verhoilla esimer-kiksi pelti- tai puulistalla. Ääneneristyksen vuoksi välitila tu-lee täyttää esimerkiksi pehmeällä mineraalivillalla. Liittymäulkoseinään ei tarvitse liikevaraa, mutta se on syytä varus-taa ääneneristystä varten mineraalivillalla ja lisäksi elastisellasaumamassalla.

Välipohjan liitymä ulkoseinään on ääneneristyksen vuoksisyytä varustaa myös mineraalivillakaistalla ja elastisellasaumamassalla sekä tarvittaessa peitelistalla, jona välipohjanyläpuolella voi toimia jalka- tai mattolista.

Kuva 6.8 Taidoikkailla äänenvaimennuksilla on luotu viihtyisää sisämiljöötä Isokyrön kirjastoon.

Kuva 6.9 Väliseinän joustava liitos yläpohjaanpeltilistalla.

VAIPPARAKENTEET

90

6.2 Rakenteiden kosteusteknisentoimivuuden periaatteet

Ylimääräisiä kosteuden aiheuttamia rasituksia voidaan vä-hentää, kun suunnittelussa ja rakentamisessa otetaan huo-mioon seuraavat neljä periaatetta:

1) Kosteuden sisäänpääsyn rajoittaminen tai estäminenOtetaan huomioon eri kosteuslähteet ja kosteudensiirtymismuodot.

2) Kosteuden poistumisen varmistaminenOtetaan huomioon kosteuden eri siirtymismuodot sekäharvinaisten kosteuslähteiden vaikutus.

3) Kosteuden vaikutusten minimointiHallitaan kosteuden vaikutukset mm. valitsemalla koste-utta kestävät materiaalit.

4) Kosteuspitoisuuden ja sen vaihteluiden hallinta rakenne-kerroksissaVarmistetaan liitosten toiminta sekä riittävän lyhyet märkä-ajat. Vältetään kasvavaa kosteuden kertymää.

Kuva 6.10 Erilaisia kosteusrasituksia.

VAIPPARAKENTEET

91

Sokkeli

Pinta- ja roiskevesien julkisivumateriaalille aiheuttamien vau-rioiden vähentämiseksi julkisivuverhouksen alareunan tuleeolla maanpinnan yläpuolella vähintään 300 mm. Mikälijulkisivumateriaali on erityisen arka kosteudelle, on harkitta-va suurempaa sokkelikorkeutta. Sokkelin ja julkisivuma-teriaalin alaosan kosteusrasitusta ja likaantumista vähen-netään vettä hyvin läpäisevällä sokkelin vierustäytöllä.

Maanvaraisen lattian riittävä korkeus ympäröivään maan-pintaan nähden vähentää sade- ja sulamisvesien aiheutta-mien kosteusvaurioiden riskiä. Sokkelin viereen kerääntyvienlumen ja jään sulaminen lämpötilan noustessa voi aiheuttaapaineellisen veden virtausta perustuksiin ja edelleen sisäänlattiarakenteeseen. Jos on mahdotonta toteuttaa vaadittuakorkeuseroa rakennusta ympäröivän maan ja lattian välillä,pitää suunnittelussa ottaa huomioon keinot kosteusrasitustenvähentämiseksi mm. pintavesien tehokkaalla pois-johtamisella.

Hallirakennusten tyypillinen piirre on esimerkiksi asuin-rakennuksia suurempi runkosyvyys. Mikäli rakennuksen sivu-mitat ovat yli 12 m, maa lämpenee rakennuksen keskiosis-sa maanvaraisen laatan alla, ja kosteusvirta suuntautuumaasta ylöspäin. Rakenne toimii mikäli lattiapinnoite ei oletiivis.

Pintavesien aiheuttamia kosteusrasituksia tulee vähentääympäröivän maan riittävillä kallistuksella sokkelista poispäin.Myös kattovedet on johdettava hallitusti joko sadevesi-viemäriin tai riittävän kauas sokkelista.

Ulkoseinä

Ulkoverhouksen takana oleva yhtenäinen tuuletusväli mah-dollistaa rakenteeseen päässeen kosteuden poistumisentuuletusilman mukana. Tuuletusvälin tulee olla alhaalta ja yl-häältä avoin, jotta vuotovedet pääsevät poistumaan.

Yhtenäinen höyryn- ja ilmansulku rakenteen lämpimällä puo-lella, mahdollisimman lähellä sisäpintaa, estää rakennuksensisäpuolisen kosteuden pääsyn diffuusion ja konvektionmuodossa eristekerrokseen. Kattorakenteen taipuma ja lii-ke suhteessa seinään on hoidettava siten, ettei liitoksen tii-viys vaarannu.

Kuva 6.11 Tampereen PIrkkahallin sokkeli- japerustusratkaisu.

VAIPPARAKENTEET

92

Rakennuksen sisätila suunnitellaan yleensä alipaineiseksi,jolloin kostea ilma ei pyri sisältä ulospäin. Hallirakennuksetovat yleensä korkeita tiloja, jolloin rakennuksen yläosissa voiolla ylipainetta ja kosteus pyrkii rakenteen läpi ulkoilmaan.Riskejä voidaan vähentää koneellisella IV-järjestelmällä, jol-la rakennuksen sisäpuoli varmistetaan alipaineiseksi. Jossisätilan on jostain syystä oltava ylipaineinen, on kiinnitettä-vä erityistä huomiota rakenteen tiiviyteen. Hyvin kosteissatiloissa, kuten uimahalleissa, rakenteen sisäpinnan on olta-va erittäin tiivis, sillä kosteusolojen hallinta ilmanvaihdollanurkissa ja muuallakin yläosassa saattaa olla vaikeata.Pakkasvarastoissa kosteuden kulku suuntautuu ulkoa si-sälle samoin kuin ali-paineisissa tiloissa. Jäähdytetyissä ti-loissa kosteuden kulku vaihtelee vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan.

Ulkoseinärakenteen huolellisella tuulensuojauksella varmis-tetaan lämmöneristeen eristyskyvyn säilyminen ja estetääntuulenpaineen aiheuttamat konvektiot rakenteen läpi ulkoasisälle ja lämmöneristeen sisällä. Tuulensuojan tulee kes-tää kosteutta ja olla vesihöyryä läpäisevä.

Julkisivumateriaalia valittaessa on kiinnitettävä huomiota jul-kisivun sadevedenpitävyyteen sekä materiaalin ettäsaumojen ja liitosten osalta. Suunnittelussa on otettava huo-mioon seinäpinnalla kulkeva vesi ja lumi sekä seinäpintaapitkin kulkevan veden poisjohtaminen.

Puujulkisivu kestää säärasituksia, kunhan otetaan huomi-oon mm. seuraavia seikkoja:

- kiinnitysalustan tulee olla tukeva, vähintään 25 mm x 100mm lauta

- verhouslautojen jatkoksia tulisi välttää ja limityksissä onotettava huomioon veden valuminen

- julkisivulautojen jatkoksissa tulisi lautojen päät ainakinpohjamaalata ennen asennusta

- vaakaverhouslautojen päittäisjatkokset tulee sovittaa tar-kasti, jotta niistä tulee tiiviitä

- listoitukset ja laudoituksen suunnanmuutokset tulisi de-taljoida niin, että veden valunta edelleen tapahtuu hallitus-ti

- vaakalistoitusten yläpinta tulee kallistaa ulospäin- naulauksen esirei’ityksellä voidaan välttää halkeilua.

KUVA:Väliseinän liitos kattoon

Kuva 6.12 Teollisuusrakennuksen polyuretaa-nieristeinen katto- ja ulkoseinärakenne.

VAIPPARAKENTEET

93

Seinärakenteen liitokset

Liitosten tulee olla sekä sadeveden- että ilmatiiviitä. Liitokseton suunniteltava siten, ettei sadevesi haitallisesti roisku sei-nään, valu seinää pitkin tai pääse seinärakenteen sisään.Sisäpuolinen kosteus ei pääse rakenteisiin konvektion muo-dossa, mikäli liitokset ovat ilmatiiviit. Esimerkiksi ikkunat lii-tetään tiiviisti seinärakenteen höyrynsulkuun tai läpäisemä-töntä eristettä käytettäessä eristeeseen.

Kaikki vaakaliitokset tulisi varustaa tippapellityksin. Vaakalii-toksia esimerkiksi ovat katokset, ikkunat ja ovet samoin kuinjulkisivumateriaalin vaihtumiskohdat. Pellitykset estävätvuotovesien pääsyä rakenteisiin. Pellitysten tulee ulottua riit-tävän kauas seinästä. Tuulenpaineen vaikutuksesta vesikalvoliikkuu seinäpintaa pitkin, myös ylöspäin, mikä edellyttää ns.vastapeltien käyttöä. Veden ja talvella lumen pääsy seinä- jakattorakenteisiin on estettävä.

Ikkunan olisi mielellään sijaittava mahdollisimman lähellä sei-nän sisäpintaa. Mikäli rakennuksen sisällä on kuivat olosuh-teet, ikkuna voidaan sijoittaa myös lähemmäs seinänulkopintaa. Jos rakennuksessa on sisäpuolista kosteuden-tuottoa tai rakennuksessa tapahtuva toiminta vaatii korke-ampaa sisäilman kosteutta, syntyy kondenssiriski ikkunansisäpintaan. Ikkunan sijaitessa lähellä seinän sisäpintaailmankierto toimii ikkunan kohdalla ja kondenssiriski piene-nee.

Räystäsrakenne

Räystäsrakenteen tulee olla sellainen, että se suojaa seinä-rakennetta sateelta. Räystäs suojaa seinän ja katon liitostasekä tuuletusreittejä sadevedeltä ja lumelta. Ääriolosuhteissatarvitaan vastapelti. Kattovesien ja räystäskourujen vuoto-vesien pääsy julkisivupinnalle ja ulkoseinärakenteeseen onmyös estettävä.

Leveä räystäs on suositeltavampi puurunkoisten ulkoseinä-rakenteiden yhteydessä. Kapean räystään yhteydessä onotettava huomioon reunan riittävä korotus ja räystäspellinriittävät mitat ja muoto. Kapean räystään yhteydessä julkisi-vu joutuu suuremman sadevesirasituksen kohteeksi jahuokoisten materiaalien käyttö lisää julkisivun kosteus-rasitusta.

Kuva 6.13 Teollisuusrakennuksen mineraalivil-laeristeinen katto- ja seinärakenne.

VAIPPARAKENTEET

94

Vesikatto

Vesikatteen tulee olla kauttaaltaan tiivis. Erityistä huolellisuuttavaativia kohtia ovat kaikki läpiviennit, liitokset ja kiinnitykset.Epäjatkuvien katteiden yhteydessä käytetään tiivistä alus-katetta. Monimuotoisissa katoissa on pyrittävä välttämäänkapeita, vettä ja lunta helposti kerääviä paikkoja. Kaikki koh-dat, joihin voi kertyä runsaasti vettä, voivat aiheuttaa ylimää-räisiä rasituksia ja kuormituksia. Jiirit ja taitekohdat on suun-niteltava huolellisesti. Katemateriaalin ominaisuudet (kutis-tuminen / taivutettavuus) on otettava huomioon katon yksi-tyiskohtien suunnittelussa. Mikäli täydellistä tiiviyttä ei voidavarmistaa, on varauduttava vesivuotoihin ja hoidettava veden-poisto. Katon tuuletusväliin voi päästä vettä ja kosteutta jokokatteen liitoskohdista tai yläpohjan läpi, mikäli yläpohja ei oleilmatiivis. Kosteuden poistuminen on varmistettava riittäväl-lä tuuletuksella. Mikäli katossa ei ole tuuletusväliä, on raken-teen tuulettuminen varmistettava muilla keinoilla, kutenuritetulla eristeellä tai alipainetuulettimilla.

Vedenpoisto

Vedenpoisto katolta hoidetaan joko sisäpuolisella tai ulko-puolisella vedenpoistolla. Kummankin vedenpoistojärjestel-män yhteydessä voidaan käyttää joko leveää tai kapeaaräystästä. Käytettäessä sisäpuolista vedenpoistoa katto-kaivot ja sisäpuoliset vedenpoistoreitit suunnitellaan siten,ettei vettä tiivisty eikä jäädy haitallisesti. Erityistä huolellisuuttavaativat vastakallistukset ja sisäjiirit. Vastakallistuksia suun-niteltaessa on otettava huomioon pää- ja sekundääri-palkkientaipumat. Kallistusten tulee olla riittävät taipumista huolimatta.

Ulkopuolisen vedenpoiston yhteydessä ei saa sijoittaaräystäskouruja seinärakenteen sisään tai seinälinjan pääl-le. Vedenpoistokanavien tulee olla helposti puhdistettavat.Kattopinnalla lumen alla sulava vesi jäätyy tullessaanräystäällä olevalle kylmälle kattopinnalle tai kylmiin kouruihinja syöksytorviin. Räystäälle kiinni jäätyvä vesi saattaa pado-ta yläpuolelta juoksevan veden, jolloin seurauksena on vesi-vuotoja, mikäli kate ei ole tiivis. Jäätymisriskiä vähentää hyvätuuletus ja hyvä yläpohjan lämmöneristys.

Kuva 6.14 Ulkopuolisessa vedenpoistossa onhuomiooitava sadeveden johtaminen riittävänkauas rakenteista.

VAIPPARAKENTEET

95

6.3 Katto- ja seinärakenteidenelementointi

Tarjouspyyntöjen laadinnan varhaisessa vaiheessa on syy-tä ottaa kantaa, missä määrin tähdätään elementtitoteutuk-seen. Valinta vaikuttaa laadittaviin asiakirjoihin.

Elementtien käytöllä tapauskohtaisesti saavutettavia etujavoivat olla mm.:

- rakennuksen vaippa saadaan nopeasti umpeen ja sisätöitävoidaan jatkaa suojassa

- elementtien sisä- ja ulkopinnat valittavissa melko vapaasti- katon alapinta valmis (sisältäen esim. akustoinnin) jo teh-

taalla- vesieriste valmiina yläpinnassa (työmaalla saumaus ja

mahdollinen pintahuopa)- räystäät valmiina elementeissä, pohjamaalattuina- ikkunat tai julkisivuverhoilu mahdollista kiinnittää jo teh-

taalla- elementtien mitoitus tapahtuu kohdekohtaisesti, jolloin jo-

kaisen kohteen rakenteet optimoitavissa- asennus mahdollista ympäri vuoden- säävaurioriskit pienemmät- talvitöissä säästyy lämmityskustannuksia- elementit ovat myöhemmin esimerkiksi laajennettaessa

siirrettävissä.

Elementtien jakoa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon julki-sivujen ja katon aukotustarpeet. Tämän lisäksi valintoihinvoivat vaikuttaa myös rakennuspaikan olosuhteet.

Elementit voivat olla yksi- tai useampiaukkoisia. Tavan-mukaisilla jänneväleillä elementtien paksuudet ovat suuruus-luokkaa

- seinässä noin 200 mm + ulkoverhous- katossa noin 400 mm + tuuletusväli.

Rakennetyyppien valintaa varten on syytä keskustellaelementtivalmistajien kanssa.

Kuva 6.15 Elementointi voi olla osa pinnan teks-tuuria.

VAIPPARAKENTEET

96

Suorakaiteen muotoinen tavanmukainen halli elementoidaanyleensä siten, että elementtien lukumäärä ja erilaisten ele-menttien määrä minimoidaan. Sovituselementtien käyttömahdollistaa päämittojen valinnan vapaasti. On syytä pyrkiäkäyttämään täysleveitä elementtejä. Vapaamuotoisissa ra-kennuksissa elementit suunnitellaan kohdekohtaisesti pyr-kien silloinkin sarjatuotantoon. Usein nimenomaan vaikeis-sa olosuhteissa valitaan elementtitoteutus.

6.3.1 Kattoelementti

Kattoelementtien käyttöalue on yleensä jänneväleillä 4,8–12m. Elementit tehdään mieluiten moniaukkoisiksi, jolloin ele-mentin pituus on yleensä 18–24 m ja enimmillään noin 26m. Suositeltava leveys on 2400 mm. Sovituselementeiksivalmistetaan tarvittaessa kapeampia elementtejä.

Runko

Elementtien kantavana rakenteena käytetään viilupuupalkkiatai liimapuuta. Sekundäärikannattajina pääkannattajien vä-lissä käytetään mitallistettua tai tavallista puutavaraa yleen-sä k/k 600.

Sisäverhouslevy

Sisäpinta muodostuu verhouslevystä, joka voidaan käsitellähuonetilan vaatimusten mukaisesti. Kiinnitys voi tapahtuapuulistoin, jolloin saumakohdat jäävät piiloon. Paloturvallisuu-den kannalta verhouslevy muodostaa kattopinnalle EI10-,(EI15- tai EI30-luokan) suojaverhouksen. Tarvittaessa voi-daan käyttää myös tehokkaampia suojaverhouslevyjä. Mi-käli palotekniset vaatimukset eivät rajoita, voidaanverhouslevy sijoittaa myös sekundääripalkkien yläpuolelle.Arkkitehdin tulee merkitä pohjapiirustuksiin tai palotekniseenkaaviopiirustukseen alueittain tarvittavan palosuojasuojaver-houksen luokka sekä eri sisäpintaverhousalueet.

Vedeneriste

Elementin yläpintaan voidaan tehtaalla kiinnittää yksikerros-kate. Elementtien väliset vedeneristesaumat saumataan työ-maalla. Myös kaksikerroskatteen pohjakermi voidaan asen-taa kattoelementtiin jo tehtaalla.

Kuva 6.16 Viihdekylpylän pyöreä pohjamuotoon voitu toteuttaa elementtirakenteisena. Tropic-landia, Vaasa.

VAIPPARAKENTEET

97

Lämmöneriste

Lämmöneristeenä voidaan käyttää esimerkiksi rakentamis-ta varten kehitettyä polyuretaania, jolla on hyvät kestävyys-ja lämmöneristysominaisuudet. Eriste toimii kantavana jajäykistävänä osana elementissä ja sen paksuus on yleensä70–150 mm. Sen tyyppihyväksytyt λn-arvot ovat asennus- jasuojaustavasta riippuen 0,020–0,030 W/mK (katto-rakenteissa yleensä 0,022 W/mK).

Sekundäärikannattajien päällä voidaan käyttää myös jäykkiämineraalivillalevyjä eristepaksuuksilla 100–180 mm.Eristeiden λn-arvot ovat 0.037–0.041 W/mK suojaustavastariippuen. Mineraalivillaeristeitä käytettäessä elementit varus-tetaan aina höyrynsululla ja aina järjestetään tuuletus.

Tuulettuva, mineraalivillaeristeinen kattoelementti

Lämmöneristeenä käytetään pehmeätä mineraalivillaaeristepaksuuksilla 150–350 mm. Eristeiden λn-arvot ovat0.037–0.045 W/mK suojaustavasta riippuen. Tuuletusvälinsuuruus määritellään rakennuskohtaisesti kulloistenkin vaa-timusten pohjalta, yleensä 100–150 mm. Rakenteesta riip-puen tuulettuvassa kattoelementissä voidaan käyttää tuulen-suojaa ja/tai aluskatetta.

Taulukko 6.2 Kolmiaukkoisen kattoelementin korkeuden riippuvuus kehävälistä. Lumikuorma 1,8 kN/m2.

Ele

men

tin k

orke

us m

mKolmiaukkoisen kattoelementin korkeus, Lumikuorma 1,8 kN/m2

250

300

350

400

450

4800 6000 7200 8400 9600Kehäväli mm

500

VAIPPARAKENTEET

98

6.3.2 Seinäelementti

Seinäelementtien käyttöalue on yleensä jänneväleillä 4,8 –10 m. Elementit tehdään usein moniaukkoisiksi, jolloin ele-mentin pituus on yleensä 10 – 16 m. Suositeltava leveys on2400 – 3000 mm verhouslevypituuksien mukaan, mutta lo-pullinen leveys on sovittavissa tapauskohtaisesti. Element-tien suurin pituus on noin 16 m.

Arkkitehdin tulee esittää tarjouspyyntöpiirustuksissa julki-sivujen toivottu tai vaadittu saumajako. Kantaa voidaan ot-taa mm. elementtien suuntaan ja kokoon. Pystyelementtejäkäytetään yleensä, kun tuulipilareita halutaan jättää pois jatukiväli perusmuurin päältä räystäälle on sopiva (kolmestakahdeksaan metriin). Tyypillisin seinäelementin asento pilari-palkkirungossa on vaakasuunta.

Julkisivussa näkyvä saumajako voi poiketa sisäpuolisesta,jos elementti verhoillaan paikalla.

Runko

Elementtien runko on saman tyyppinen kuin kattoelemen-teissäkin, eli kantavana rakenteena käytetään viilupuupalkkiatai määrätyissä tapauksissa liimapuuta. Sekundäärikannat-tajina pääkannattajien välissä käytetään mitallistettua tai ta-vallista puutavaraa yleensä k/k 600.

Sisäverhouslevy

Sisäpinnassa on verhouslevy, joka voidaan valita huonetilanvaatimusten mukaisesti. Paloturvallisuuden kannaltaverhouslevy muodostaa seinäpinnalle EI10- (tai EI15-luokan)suojaverhouksen. Tarvittaessa voidaan käyttää myös tehok-kaampia suojaverhouslevyjä. Arkkitehdin tulee merkitäpohjapiirustuksiin tai palotekniseen kaaviopiirustukseen alu-eittain tarvittavan palosuojasuojaverhouksen luokka. Eriverhousmateriaalialueet osoitetaan kaaviolla.

Kuva 6.17 Pirkkahallin seinäelementtien asen-nus käynnissä.

VAIPPARAKENTEET

99

Ulkopinnan verhouslevynä käytetään tuulensuojaverhousle-vyjä (tai -kalvoja), jotka sijoitetaan lämmöneristeen ulko-pin-taan. Käyttämällä tuulensuojavillalevyä saadaan runko-tolppienkin kohdalle lisäeriste. Tuulensuojan päälle kiinnite-tään tehtaalla valmis koolaus.

Mineraalivillaeristeinen suurseinäelementti

Lämmöneristeenä käytetään pehmeätä mineraalivillaaeristepaksuuksilla 100 - 175 mm. Eristeiden λn-arvo on 0,037– 0,041 W/mK. Tuulensuojana käytetään yleensä tuulen-suojakipsilevyä, mutta myös muut materiaalit ovat mahdolli-sia.

Taulukko 6.3 Yksiaukkoisen seinäelementin paksuuden riippuvuus kehävälistä ilman julkisivuverhousta.

Ele

men

tin p

aksu

us m

mYksiaukkoisen seinäelementin paksuus

150

200

250

300

4800 6000 7200 8400

Kehäväli mm

VAIPPARAKENTEET

100

6.3.3 Elementtityypin valintaesimerkkejä

Kattoelementti

Ohessa on esitetty neljä esimerkkiä eri tyyppisten katto-elementtien soveltuvuusalueista. Käyttöolosuhteista johtu-vien laatuvaatimusten perusteella tarkemmat materiaali-paksuudet ja muut ominaisuudet tulee aina määritellä ta-pauskohtaisesti.

A Liike- ja teollisuustiloihin soveltuva kattoelementti

Tämä tavanmukaiset vaatimukset täyttävä elementti voidaantapauskohtaisesti varustaa eri tyyppisillä vedeneristeillä, eripaksuisilla lämmön- ja ääneneristeillä ja alapinnan verhoiluilla.Elementtityyppi voidaan muunnella tarvittaessa vaativaankinkäyttöön.

B Teollisuus-, varasto-, ja myymälätiloihin soveltuva katto-elementti

Tämä “peruselementti” soveltuu monenlaisiin tavanmukaisiinkäyttötilanteisiin. Lämmöneristeen paksuus on valittavissa.Alapinnan akustoiva verhouslevy toimii myös lisälämmön-eristeenä.

C Uimahalliin soveltuva kattoelementti

Elementtien saumojen tulee olla erittäin tiiviit ja höyrynsulunkestää tavallista ankarampia olosuhteita. Katon yläosa tuleevarustaa kunnollisella tuuletustilalla. Sisäverhouksissa tuleevälttää kosteudelle herkkiä materiaaleja. Puu soveltuu ala-pinnaksi sekä visuaalisten ominaisuuksien että äänenvaimen-nuskyvyn ansiosta.

D Jäähalliin soveltuva kattoelementti

Polyuretaanieriste toimii ilma- ja höyrytiiviinä materiaalinarakennusfysikaalisesti oikein, vaikka höyrynpaine rakentei-siin kohdistuu ajoittain sisältä ulospäin ja ajoittain ulkoa si-säänpäin. Alhaisen sisälämpötilan vuoksi katon on oltava tii-vis, jolloin ilmanvaihto voi tapahtua hallitusti. Akustoinnissatulee käyttää lämpösäteilyä heijastavaa levyä, joka yhdessäkaton puuosien kanssa muodostaa tehokkaasti jälkikaiunta-aikaa laskevan pinnan.

Elementtien rakennekerrokset

A1 Vesieristys, luokka VE10-VE80 (riippuen mm katon kaltevuudesta)2 Uritettu kovavillakattolevy OL-K 30 mm3 Mineraalivilla OL-P 70-150 mm (vahvuus u-arvo vaatimusten mukaisesti)4 Höyrynsulku saumat 200 mm limittäin5 Harvalaudoitus6 Välipalkki7 Verhouslevy rakennusselityksen mukaan esim kipsilevy tai akustiikkalevy8 Verhouslevyn kiinnityslistat9 Kertopuupalkki

B1 Vesieristys, luokka VE10-VE80 (riippuen mm katon kaltevuudesta)2 Polyuretaanieriste AL 80-1503 Välipalkki4 Verhouslevy rakennusselityksen mukaan esim kipsilevy tai akustiikkalevy5 Verhouslevyn kiinnityslistat6 Kertopuupalkki

C1 Vesieristys, luokka VE10-VE80 (riippuen mm katon kaltevuudesta)2 Raakapontti3 Yläpalkki + tuuletustila4 Tuulensuoja, kiinnitys mekaanisesti reunoilta5 Mineraalivilla, yht 150-350 mm6 Välipalkki7 Höyrynsulku, saumat 200 mm limittäin8 Verhouslevy rakennusselityksen mukaan esim akustiikkalevy9 Verhouslevyn kiinnityslistat10 Kertopuupalkki

D1 Vesieristys, luokka VE10-VE80 (riippuen mm katon kaltevuudesta)2 Polyuretaanieriste esim AL 803 Akustiikkalevy4 Välipalkki5 Kertopuupalkki

EKertopuupalkkiHarvalaudoitus pysty-/vaakasuuntaanTuulensuojakipsilevyRunko + min.villa 150 (100 - 200)Höyrysulku saumat 200 mm limittäinVerhouslevy rakennusselityksen mukaan

FLauta 22*100, jako julkisivuverhoilun mukaanPolyuretaanilevy AL 80 - 120Verhouslevy rakennusselityksen mukaanKertopuupalkki

VAIPPARAKENTEET

101

Seinäelementti

Ohessa on esitetty kaksi esimerkkiä eri tyyppisistä seinä-elementeistä.

E Suurseinäelementti tavanmukaisiin olosuhteisiin

Mineraalivillaeristeinen suurseinäelementtityyppi voidaanmuunnella tapauskohtaisten laatuvaatimusten ja mitta-ominaisuuksien mukaan sekä vaatimattomiin että vaativiinolosuhteisiin.

F Pienseinäelementti vaihteleviin olosuhteisiin (esim jää-halliin tai teollisuuteen)

Polyuretaanieriste toimii ilma- ja höyrytiiviinä materiaalinarakennusfysikaalisesti oikein, vaikka höyrynpaine rakentei-siin kohdistuu ajoittain sisältä ulospäin ja ajoittain ulkoa si-säänpäin. Seinäelemenetin korkeus on sovitettavissa kokoseinän korkeuteen tai aukotukseen. Seinän sisäpinta ei olekiinni pilarin ulkopinnassa, joten väliin jäävässä tilassa onmahdollista kuljettaa putkia ja johtoja.

Kuva 6.18 Kattoelementtivaihtoehtoja.

A

B

C

D

E F

Kuva 6.19 Seinäelementtivaihtoehtoja.

PALOTURVALLISUUS

102

7.1 Yleistä

Paloturvallisuudessa on aina ensisijaisesti kyse henkilötur-vallisuudesta ja vasta toisisjaisesti omaisuuden suojelus-ta. Käyttötarkoituksesta riippuen hallimaisissa ratkaisuissajoudutaan kiinnittämään huomiota usein molempiin.

Puurakenteilla paloturvallisten ratkaisujen aikaansaaminenei ole ongelma, sillä puun ja puurakenteiden palotekninenkäyttäytyminen tunnetaan hyvin. Palotilanteen käyttäytymi-sen ennustettavuuden vuoksi puurakenteet ovat turvallisiamyös sammuttajien työtä ajatellen.

Tässä luvussa käsitellään nykyiset määräykset puun käy-tön kannalta. Ydinkysymyksiä ovat

- millä edellytyksellä puun käyttö on mahdollista- miten perustellaan ja suunnitellaan kohteen paloturvalli-

suus.

Pyrkimyksenä on tarjota suunnittelijalle yksityiskohtaista tie-toa suunnitteluprosessin etenemisen mukaisesti.

7.2 Perusteet

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 50 §:ssä mainitaan pa-loturvallisuus yhdeksi suunnittelun olennaiseksi tekniseksivaatimukseksi. RakMK:n osan E1 mukaan tämä tarkoittaaerityisesti, että:

- rakennuksen kantavien rakenteiden tulee palon sattues-sa oletettavasti kestää tietyn vähimmäisajan

- palon ja savun kehittymisen ja leviämisen rakennukses-sa tulee olla rajoitettu

- palon leviämisen viereisiin rakennuksiin tulee olla rajoitet-tu

- henkilöiden tulee palon sattuessa voida poistua rakennuk-sesta tai heidät on voitava pelastaa muilla keinoilla

- pelastushenkilöstön turvallisuus tulee ottaa huomioon.

Paloturvallisuusvaatimuksen katsotaan riittävässä määrintäyttyvän, mikäli

- rakennus suunnitellaan ja rakennetaan RakMK:n osanE1:n määräyksissä ja ohjeissa esitetyllä tavalla tai

7 PALOTURVALLISUUS

PALOTURVALLISUUS

103

- vaatimuksen täyttyminen todennetaan tapauskohtaisestimuulla luotettavaksi osoitetulla tavalla ottaen huomioonrakennuksen ominaisuudet ja käyttö.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa suunnittelu perustuu E1:ssäannettuun paloluokitukseen ja lukuarvoihin, jälkimmäisessäoletettuun palonkehitykseen (toiminnallinen palomitoitus).

Toiminnallinen palomitoitus sallii materiaalisidonnaisia määrä-yksiä laajemman puun käytön ja tarkemman suunnittelun avul-la eräissä tapauksissa johtaa parempaan paloturvallisuuteen.

Suunnittelussa voidaan käyttää myös rinnakkain molempiatapoja. Tällöin oletettuun palonkehitykseen perustuvaa mi-toitusta voidaan käyttää mm.:

- savunpoiston mitoittamiseen- poistumisaikalaskelmiin- erilaisten ilmaisimien ja sammutusjärjestelmien tehon

osoittamiseen- kantavien rakenteiden mitoitukseen.

Tätä julkaisua kirjoitettaessa eletään muutosvaihetta. Palo-tekniseen suunnitteluun liittyvät osatekijät tullaan harmoni-soimaan EU:n kattavasti, eikä siirtymäajasta sekä mahdol-listen kansallisten erityispiirteiden hyväksymisestä ole tois-taiseksi tietoa. Suunnittelijan on koko muutosvaiheen ajanvarmistuttava tietojensa ajankohtaisuudesta.

7.3 Palotilanne hallissa

Syttymisriski

Syttymisriskiin vaikuttavat lukuisat tekijät, joista monet voi-vat olla alati muuttuvia. Hallin varsinaisten käyttäjien omatoiminta on ratkaisevaa ylläpidettäessä paloturvallisuutta.Siisteys on tärkeätä jo viihtyvyyden ja terveellisyydenkin vuoksija erityisen merkittävää mm. sellaisissa teollisuuden ja maa-talouden halleissa, joissa pölyräjähdysvaara on olemassa.

Tilastojen mukaan tulipalovaara kasvaa merkittävästi pinta-alan kasvaessa riippumatta käytetyistä rakennusmateriaa-leista. Varsinkin teollisuudessa ja varastoinnissa sekä moni-toimihalleissa henkilökunnan koulutus on välttämätöntä mm.varmistamaan poistumisteiden ja osastointien toimivuussekä sammutusjärjestelmien laukaisu tarvittaessa käsi-käytöllä.

1 / I SementtikuitulevyKartonkipintainen kipsilevyPuukipsilevySementtikipsilevy

1 / II Alkydispaklattu lastulevy(yksi tuote tyyppihyväksytty)KorkeapainelaminaattilevyFilmipintainen vaneri

1 / - Alkydispaklattu lastulevy yleensäMelamiinipinnoitettu lastulevy

2 / - RakennuspuutavaraVaneri paksuus 3 mmKova ja puolikova kuitulevyLastulevy

- / - Huokoiset kuitulevyt1

Paperi ja pahvi

Taulukko 7.1 Puupohjaisten tuotteiden pintaker-rosluokkia.

1 Erikoiskäsitellyllä huokoisella kuitulevyllävoidaan päästä luokkaan 2 / -.

PALOTURVALLISUUS

104

Liikerakentamisessa syttymisriski riippuu suuresti toimialastaja toiminnallisesta layoutista sekä erityisesti tavaran vastaan-otto- ja jätetiloista. Valvontaviranomaiset ovat kiinnittäneethuomiota varsinkin sisäisten kulkuväylien ja poistumisteidenasianmukaisuuteen, kaikkien liiketilojen valvottavuuteen sekälastauslaiturien ja jätetilojen suojaukseen ilkivallalta.

Putkistoihin ja vesikattoon kohdistuvat korjaustoimenpiteet,joiden yhteydessä käytetään hitsauslaitetta tai puhalluslamp-pua, tulisi aina tehdä koulutetulla työvoimalla ja riittävästivartioiduissa olosuhteissa. Hyvin usein hallipalon syynä onkattotyössä sattunut virhe tai vahinko, jolloin sisäpuolisestasammutusjärjestelmästä ei ole ollut apua.

Lisääntynyttä ilkivallan mahdollisuutta ajatellen on syytä so-veltaa mahdollisuuksien mukaan passiivista palontorjuntaa.Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ilman valvontaa jäävät taiherkästi syttyvät tilat suunnitellaan riittävän turvallisiksi jaasiattomien ulkopuolisten kannalta vaikeapääsyisiksi. Esi-merkiksi jätepaperin keräyspistettä ja kuormalavavarastoaei tulisi sijoittaa avoimesti aitaamattomalle lastauslaiturilletai hallin seinustalle.

Syttymisherkkien tavaroiden käsittelyssä tärkeätä on sam-mutusjärjestelmän lisäksi henkilökunnan valmius toimia oi-kein. Huomattavan paloalttiit tuotteet tulee aina varastoidaerityisohjeiden mukaan ja pitää esillä vain ammattihenkilöstönvalvonnassa (kuten ilotulitteet). Kuormaus- ja purkutiloissatulee myös olla toimintaan liittyvät asianmukaiset turva-järjestelyt.

Katsomorakenteiden tai muiden vastaavien alle tai yhtey-teen ei saa jäädä vaikeasti huollettavia ahtaita tiloja, jonnevoi ajan mittaan kertyä pölyä ja roskaa, jotka voivat syttyävaikkapa huolimattomasta savukkeen käytöstä. Sama pä-tee myös mm. putkimattoihin, sähköarinoihin ja ilmastointi-kanaviin.

PALOTURVALLISUUS

105

Palon kehittyminen hallissa

Standardipalo on luonteeltaan kolmivaiheinen:

1. Syttymisvaihe, jossa lämpötila kohoaa hitaasti noin +400oC:seen. Tämä vaihe on henkilöturvallisuuden kannaltaratkaiseva ja asettaa rakenteiden pintakerrosten syttymis-herkkyydelle suurimmat vaatimukset. Kun lämpötila onnoussut +500 – 600 oC:seen, kaikki tilassa oleva palavaaine syttyy samanaikaisesti (lieskahdus).

2. Seuraa palamisvaihe, jossa lämpötila nousee +1100 –+1200 oC:seen.

3. Jäähtymisvaihe, kun kaikki palava materiaali on palanut jalämpötila laskee nopeasti.

Hallipalo etenee kuitenkin eri tavalla kuin tulipalo matalissatiloissa. Palo ei tavallisesti lieskahda koko tilan täyttäväksi,vaan kohdistuu syttymiskohtaan, sillä korkeuden johdostailmatila on suuri ja lämpötilan nousu paljon hitaampaa kuinesimerkiksi asuinhuoneessa. Lämpötila katon rajassa nou-see hyvin hitaasti palon edetessä, paitsi joissakin tapauk-sissa suoraan liekin yläpuolella.

Hallissa syttyvä tulipalo kohdistuu ensi vaiheessa yleensä(korjaustoi-menpiteitä lukuun ottamatta) esineistöön taierillisiin rakenteisiin, harvoin hallin varsinaisiin rakenteisiin,eikä juuri koskaan kantaviin rakenteisiin.

Taulukko 7.2 Palon kehitys.

PALOTURVALLISUUS

106

Palon aiheutuminen

Palon alkusyitä voi olla lukuisia. Usein syynä on käyttäjienvirhe tai tekninen vika varsinkin sähkölaitteissa. Tuotanto-prosesseissa syntyvä paloherkän pölyn tai kaasun purkau-tuminen tai hallitsematon lämmön kohoaminen voi myös ollapalon aihe.

Henkilöturvallisuus on aina pyrittävä varmistamaan turvaa-malla riittävä poistumisaika palokohteesta. Tämä tapahtuumitoittamalla rakenteet kestämään vähintäänkin kulloinkintarvittavan ajan ja varustamalla halli asianmukaisestimerkityillä ja varustetuilla poistumis- ja varapoistumisteillä.

Muita erityispiirteitä

Korkeissa hallitiloissa sprinklauksen laukaisuun on kiinnitet-tävä erityistä huomiota. Lämpötilan nousu ja savunkehitty-minen voi olla niin hidasta, että sammutusjärjestelmä ei reagoiriittävän nopeasti, joten sammutusautomatiikka on varmis-tettava käsikäytöllä.

Omaisuuden turva

Henkilöturvallisuus on aina pyrittävä turvaamaan palotilan-teessa, eikä siitä saa milloinkaan tinkiä. Suurissa kohteissaomaisuuden täydellinen rakenteellinen turvaaminen saattaaolla epätarkoituksenmukaista siitä seuraavien korkeiden kus-tannusten vuoksi. Tämän vuoksi rakennus voi muodostuaeri suojaustasoa edellyttävistä palo-osastoista. Omaisuu-den paloriski ja turvan tarve on arvioitavissa tilastojen pe-rusteella. Niiden pohjalta voi neuvotella vakuutusyhtiön kans-sa suojaustason taloudellisesta optimoinnista. Täydellisempipalosuojaus johtaa pienempään vakuutusmaksuun.

Korjattavuus

Puurakenteiden vaurioaste tulipalon jäljiltä voidaan selvittääriittävän tarkasti. Hiiltymän poistamisen jälkeen rakenteenjäljelle jäävä kantavuus on määriteltävissä luotettavasti ter-veen puun poikkileikkauksen perusteella.

Lyhytaikainen palo ei ole ehkä vaarantanut rakenteiden kes-tävyyttä, mutta visuaalinen vaikutus ja mahdollisesti hajuedellyttävät korjaustoimia. Hiiltynyt pintakerros on mahdol-lista esimerkiksi hiekkapuhaltaa, jolloin muuta korjausta eiehkä tarvita. Hiiltynyt puurakenne voidaan myös koteloidakokonaan umpeen.

Kantavien rakennusosien palonkestoaikaamääriteltäessä käytetään hiiltymisnopeutenaseuraavia arvoja:- rakennepuutavara

(mänty) 0,8 mm/min.- lehtipuu,

tiheys yli 450 kg/m3 0,5 mm/min.- liimapuu 0,7 mm/min.- viilupuu 0,6–1,0 mm/min.- lastulevy, SFS 3515

ja SFS 41520 0,9 mm/min.- kova ja puolikova kuitulevy

SFS 2190 0,9 mm/min.- vaneri 1,0 mm/min.

Taulukko 7.3 Eri puutuotteiden hiiltymisnopeuk-sia.

PALOTURVALLISUUS

107

Tarvittaessa rakenteen lujuus varmistetaan lisäämällähiiltyneen rakenneosan molemmille puolille uutta puuta.

Myös sammutusvaiheessa voi puurakenteille syntyä vahin-koja. Todennäköisin on rakenteiden kastuminen. Rakenteeton kuivatettava huolellisesti ennen muihin korjaustoimenpi-teisiin ryhtymistä.

7.4 Puurakenteiden turvallisuus

Puun hiiltyminen

Palaessaan puu hiiltyy pinnaltaan. Hiilikerros muodostaapuun pinnalle lämmön siirtymistä hidastavan kerroksen, min-kä vuoksi puu ei kantavana rakenteena tarvitse erityistäpalosuojausta edellyttäen, että se palotilanteessa säilyttääriittävän kanto- ja suojaamiskyvyn määräyksissä vaaditunajan.

Puisten runkorakenteiden teräksisten liitososien palosuojauson myös varmistettava. Tämä voi tapahtua puulla.

Puun käyttö teräksen palosuojaukseen on myös mahdollis-ta. Puulla on mahdollista täyttää 30 – 60 minuutin suojaus-vaatimus.

Palotekninen mitoitus

Puurakenteen palomitoitus on helppoa: palolta suojaamat-toman puun oletetaan yksinkertaisesti hiiltyvän puumateri-aalista johtuvalla nopeudella. Palon jälkeen hiiltymätön puu-poikkileikkaus mitoitetaan palotilanteen mukaisille kuormillekäyttäen kuorman ja materiaalin osavarmuuskertoimen ar-voa 1,0.

Hiiltymisnopeustarkastelua käytetään myös palolta suojaa-van puun paksuuden mitoittamisessa. Koska esimerkiksisahatavaran hiiltymisnopeudeksi oletetaan 0,8 mm/min,saadaan suojaavan rakenteen paksuudeksi eri palonkesto-luokissa:

- EI15 ! 12 mm- EI30 ! 24 mm- EI60 ! 48 mm- EI90 ! 72 mm- EI120 ! 96 mm jne.

Kuva 7.1 Puun palaminen ja lämpötilat

PALOTURVALLISUUS

108

Viilu- ja liimapuun hiiltymisnopeudeksi oletetaan:

- viilupuun liimasaumoja vastaan kohtisuorassa suunnas-sa 0,6 mm/min

- liimapuulla 0,7 mm/min- viilupuun liimasaumojen suunnassa 1,0 mm/min.

Palotilanteessa saa käyttää seuraavia mitoituskuormia:

- oleskelu- ja kokoontumiskuorma on 0,75 kN/m2

- tungoskuorma 2,0 kN/m2

- lumikuorma 50 % ominaiskuormasta- tuulikuorma 30 % ominaiskuormasta (ei vaikuta yhtä ai-

kaa lumikuorman kanssa).

Puurungon ja tarvittaessa muiden rakenteiden palomitoitustehdään siis hiiltymisnopeustarkasteluna. Tavanomaisissaratkaisuissa massiivinen puurakenne kestää hyvin R30-luo-kan mukaisen rasituksen ilman erityistoimenpiteitä.

Suojauskeinot

R30-luokkaa suuremmat paloluokkavaatimukset täytetäänpuurakenteen mittoja suurentamalla. Rungon palomitoituk-sessa tarkistetaan mahdollisen epäkeskisen hiiltymisen vai-kutus puristetun sauvan mitoitukseen ja taivutetun raken-teen kiepahdustuennan palonkestävyys. Rungon jäykistysmitoitetaan rungon palonkestovaatimuksen mukaan

Liitososat palonsuojataan pääsääntöisesti puuverhouksilla.Selkeät, suurimittaiset teräspinnat (kuten vetotangot) voidaanmyös palonsuojamaalata.

Puurakenteiden vaikutus palokuormaan

Palokuormalaskelmassa puurunko otetaan mukaan. Tosi-asiassa koko puurakenne osallistuu kuitenkin hiiltymisenvuoksi paloon ainoastaan pistemäisesti syttymiskohdan ylä-puolella. Tätä tietoa voidaan käyttää paloturvallisuuden suun-nittelussa.

Hallissa puisia runkorakenteita on harvassa. Näin ollen paloei leviä herkästi sivusuunnassa, jos lattian pintakerros vainvähäisessä määrin myötävaikuttaa palon leviämiseen (luok-ka L). Pystysuunnassa palo etenee nopeammin.

PALOTURVALLISUUS

109

7.5 Puurakenteisen hallirakennuksenpalotekninen tarkastelu

7.5.1 Perusteet

Rakennushankkeen yhtenä keskeisenä suunnittelu-tavoitteena on optimoida rakennuksen paloluokka ja raken-nuksen palotekniset ominaisuudet. Palotekninen tarkastelusuoritetaan rakennuttajan nykyisten sekä koko elinkaarentarpeiden perusteella. Tarkastelun pohjana ovat

- viranomaismääräykset ja -ohjeet tai ns. toiminnallinenpalomitoitus

- pelastus- ja rakennusvalvontaviranomaisen harkinta- vakuutustekniset kysymykset.

Viranomaismääräykset ja –ohjeet

Viranomaismääräysten ja –ohjeiden suhteen tarkastelun läh-tökohtina ovat Suomen Rakentamismääräyskokoelman osaE1 ”Rakennusten paloturvallisuus: määräykset ja ohjeet”sekä osa E2 ”Tuotanto- ja varastorakennusten paloturvalli-suus: ohjeet”. Viranomaismääräysten ja -ohjeiden sijastatarkastelu voi vaihtoehtoisesti perustua kohdekohtaisestioletettuun palokehitykseen (ns. toiminnallinen palomitoitus),jonka on katettava kohteessa todennäköisesti esiintyvät ti-lanteet. Sen käyttö vaatii palotilanteen mukaisen laskennanosaamista. Tämä esitys perustuu määräysten ja ohjeidenkäyttöön.

Pelastus- ja rakennusvalvontaviranomaisenharkinta

Pelastus- ja rakennusvalvontaviranomainen voi käyttääharkintavaltaansa määräysten ja ohjeiden tulkinnassa. Mää-räykset ja ohjeet ovat paikoin vaikeaselkoisia, ja niissä onpaljon harkinnanvaraa. Lisäksi kuntakohtaiset erot niiden tul-kinnassa ovat suuria: viranomaisten käsitykset eroavat toi-sistaan, pelastuslaitosten toimintakyky on erilainen jne.

PALOTURVALLISUUS

110

Vakuutustekniset kysymykset

Vakuutusteknisillä kysymyksillä voi olla suuri merkitys palo-vakuutusmaksuun. Vakuutusyhtiön riskiin ja siten palo-vakuutusmaksun suuruuteen vaikuttavat:

- syttymisvaarasta aiheutuvat riskit, kuten rakennuksen toi-mintaan liittyvä palokuorma sekä tuotantorakennuksenpalovaarallisuusluokka, jotka viranomainen viime kädes-sä määrittää harkintavaltaansa käyttäen

- rakennuksen palonkestävyyteen liittyvät tekijät, kuten ra-kennus- ja LVIST-osien palonkestävyys, joka määritetäänrakennuksen paloluokan tai todellisten toteutettavien ra-kennus- ja LVIST-osien perusteella

- palon sammuttamiseen liittyvät tekijät, joista tärkeimmäton suojaustaso ja pelastuslaitoksen toimintakyky.

Toimintaan liittyvät riskit ovat kertaluokaltaan suurimpia jakorottavat palovakuutusmaksun riskialttiissa kohteissa jopa20-kertaiseksi vähäriskisiin kohteisiin verrattuna. Rakennus-ja LVIST-osien merkitys palovakuutusmaksuun siirryttäes-sä P2-luokasta P3- tai P1-luokkaan on suuruusluokkaa± 50%. Vakuutusmaksu riippuu yleensä siten vain palo-luokasta, eikä käytetystä materiaalista. Suojaustason korot-taminen pienentää vakuutusmaksua siirryttäessä suojaus-tasosta 1 suojaustasoon 2 noin 5–10 % ja suojaustasosta 1suojaustasoon 3 noin 30–50%. Vakuutustekniset kysymyk-set on selvitettävä vakuutusyhtiön kanssa mahdollisimmanaikaisessa vaiheessa, koska kohteen erityispiirteiden mer-kitys voi olla suuri.

7.4.2 Puurakenteisentuotantorakennuksen palotekninentarkastelu

Paloteknisen tarkastelun tavoitteena on selvittää rakennut-tajan kannalta optimiratkaisut viranomaisten kanssa käytä-vien neuvottelujen pohjaksi.

Rakennuslupahakemuksessa esitetään tarpeiden pohjaltamääritetty optimiratkaisu, joka yleensä on määräysten mu-kainen minimi. Jos rakennusluvan hakemisen jälkeen jär-jestetään urakkakilpailu, rakennusmateriaalit voivat sen seu-rauksena vaihtua. Vaihdettaessa materiaaleja paloteknisestiparempiin estettä muutokselle ei ole.

Rakennusosiin kohdistuvat vaatimukset ku-vataan seuraavilla merkinnöillä:R kantavuusE tiiviysI eristävyys

Merkintöjen R, REI, RE, EI, E jälkeen ilmoite-taan palonkestävyysaika minuutteina yhdelläseuraavista luvuista:15, 30, 45, 60, 90, 120, 180 tai 240.Näin muodostuva merkintä on rakennusosanpaloluokka, esim. EI 60

Luokkamerkintää voidaan täydentää seuraa-villa tunnuksilla:M iskunkestävyys palotilanteessaC automaattisella suljinlaitteella varustettu

oviW rajoitettu lämpösäteilyn läpäisevyysS rajoitettu savuvuoto

Taulukko 7.4 Rakennusosiin kohdistuvat vaati-mukset.

PALOTURVALLISUUS

111

Tarkasteltavat tuotantorakennustyypit

Yleisimmät tuotantorakennukset ovat yksikerroksisia,palokuormaryhmältään 600-1200 MJ/m2 tai yli 1200 MJ/m2

sekä palovaarallisuusluokaltaan 1 tai 2. Palokuorma määri-tetään periaatteessa rakentamismääräyskokoelman osanE1 mukaan, ja sen määrittää viime kädessä viranomainenkohteen erityispiirteiden perusteella. Palovaarallisuusluokkamääritetään palovaaran mukaan yleensä päätoiminnon mu-kaan; määritysperusteet on esitetty rakentamismääräysko-koelman osassa E2.

Kyseeseen tulee siten palokuormaryhmän ja palovaaralli-suusluokan suhteen neljä eri tapausta, jotka on esitetty tau-lukossa 7.5–7.10:

- palokuormaryhmä 600–1200 MJ/m2, palovaarallisuus-luokka 1

- palokuormaryhmä 600–1200 MJ/m2, palovaarallisuus-luokka 2

- palokuormaryhmä yli 1200 MJ/m2, palovaarallisuusluokka 1- palokuormaryhmä yli 1200 MJ/m2, palovaarallisuusluokka 2

Tarkastelussa ovat mukana pääsääntöisesti vain ne puura-kenteisen tuotantorakennuksen palotekniset vaatimukset,jotka ovat tarpeen eri vaihtoehtojen vertailun kannalta. Esi-merkiksi poistumista ei ole käsitelty, koska eri vaihtoehdoissaei ole juuri eroja.

Paloluokan määritys

Rakennuksen paloluokan määritykseen vaikuttavat lähtö-kohtaisesti

- käyttötapa- kerrosluku- korkeus- henkilömäärä- kerrosala

Muita paloteknisiin vaatimuksiin vaikuttavia tekijöitä ovat palo-kuormaryhmä sekä tuotantorakennuksessa lisäksi palo-vaarallisuusluokka.

Yksikerroksisen tuotantorakennuksen paloluokka määrite-tään rakennuksen korkeuden perusteella, koska käyttötapaja kerrosluku on jo sidottu ja henkilömäärälle ja kerrosalalleei ole asetettu rajoituksia.

PALOTURVALLISUUS

112

Paloteknisten vaatimusten selvitys

Paloteknisten vaatimusten selvitys tapahtuu taulukoiden 7.5–7.10 mukaan selvittämällä ensin, voidaanko rakennus sijoit-taa rakennuttajan tarpeiden kannalta optimaalisen palo-luokan, esimerkiksi P3-luokan, optimaaliseen suojaustasoon,esimerkiksi suojaustasoon 1 (ST 1). Jos se sarakkeen mu-kaisten vaatimusten perusteella ei ole mahdollista tai muu-ten edullista, selvitetään voidaanko se sijoittaa suojaustasoon2. Jos sekään ei ole mahdollista, selvitetään voidaanko ra-kennus sijoittaa suojaustasoon 3, tai esimerkiksi P2-luok-kaan suojaustasoon 2. Tarvittaessa tehdään taloudellinenvertailu eri sarakkeiden esittämien vaihtoehtojen suhteen.

Suojaustaso 3 (automaattinen sammutuslaitteisto) antaalievennyksiä lähes kaikkiin paloteknisiin vaatimuksiin. Kui-tenkin yhdessä kohteessa kaikkia lievennyksiä ei voi käyt-tää. Esimerkiksi palo-osaston pinta-ala määritetään harkin-nan mukaan. Suojaustaso 2 (automaattinen paloilmoitin)antaa myös lievennyksiä vaatimuksiin, kuten palo-osastonpinta-alaan, joka määritetään harkinnan mukaan.

Suojaustaso 2 edellyttää erillisiä avattavia savunpoistoluuk-kuja, mistä voi aiheutua ylimääräisiä kustannuksia niin pal-jon, että on viisasta siirtyä suojaustasoon 3. Osastoinnit ai-heuttavat usein lisäkustannuksia esimerkiksi ilmastoinninsuhteen, joten voi olla edullisempaa siirtyä korkeampaansuojaustasoon tai korkeampaan rakennuksen paloluokkaankuin tehdä osastointeja. Myös rakennuksen sijainti vaikuttaapaloteknisiin vaatimuksiin: esimerkiksi paloilmoitin voi ollahyödytön, jos pelastuslaitoksen toimintakyky on vaatimatonkohteeseen ajettavan pitkän ajomatkan takia.

7.4.3 Puurakenteisenliikuntarakennuksen palotekninentarkastelu

Tarkasteltava liikuntarakennustyyppi

Tarkastelukohteena on yksikerroksinen liikuntarakennus, jon-ka palokuormaryhmä rakentamismääräyskokoelman osanE1 mukaan on alle 600 MJ/m2.

PALOTURVALLISUUS

113


Yksikerroksisen liikuntarakennuksen paloluokka määritetäänkorkeuden, henkilömäärän ja kerrosalan perusteella, koskakäyttötapa ja kerrosluku on jo sidottu.


Liikuntarakennusta on tarkasteltu taulukossa 7.9. Tarkaste-lu suoritetaan kuten tuotantorakennuksessa. Suojaustaso 3antaa lievennyksiä esimerkiksi palo-osaston pinta-alaan , jotavoidaan suurentaa lähtökohtaisesti kolmin- tai nelinkertai-seksi. Suojaustaso 2 antaa myös lievennyksiä palo-osas-ton pinta-alaan: lähtökohtaisesti sitä voidaan suurentaa 50-80 %.

7.4.4 Puurakenteisenmyymälärakennuksen palotekninentarkastelu

Tarkasteltava myymälärakennustyyppi

Tarkastelukohteena on yksikerroksinen myymälärakennus,jonka huoneistoala on yli 300 h-m2. Rakentamismääräysko-koelman osan E1 mukaan sen palokuormaryhmä on 600-1200 MJ/m2.


Yksikerroksisen myymälärakennuksen paloluokka määrite-tään korkeuden, henkilömäärän ja kerrosalan perusteella,koska käyttötapa ja kerrosluku on jo sidottu.


Myymälärakennusta on tarkasteltu taulukossa 7.10. Tarkas-telu suoritetaan kuten tuotantorakennuksessa. Suojaustaso3 ja 2 antavat lievennyksiä kuten liikuntarakennuksessa.

PALOTURVALLISUUS

114

Korkeus E1: taul. 3.2.1 Enintään 14 m

Henkilömäärä E1: taul. 3.2.2 Ei rajoitusta

Paloluokka E1: 3 P 3

Suojaustaso E2: 3 ST 1 ST 2 ST 3

Kerrosala E1: taul.3.2.1 Ei rajoitusta Ei rajoitusta Ei rajoitusta

Pinta-alaosastointi 2 E2: 6.1, taul. 1 Enintään Enintään Enintään2 000 h-m2 4 000 h-m2 10 12 000 h-m2 1

Kantavat rakenteet 2 E1: taul. 6.2.1, Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimustaE2: 5

Osastointi ja palomuuri E2: 6.1, taul. 2 EI-M 90 EI-M 90 EI-M 90Osastoivat rakennusosat palamaton palamaton palamatonpinta-alaosastoinnissa 2

Osastoivat rakennusosat E1: taul. 7.2.1 EI 30 EI 30 EI 30käyttötapaosastoinnissa 2

Palomuuri 2 E1: taul. 9.2.2 EI-M 60 EI-M 60 10 EI-M 60 1

YläpohjaYläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1, Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimustajotka ovat kantavan rungon tai E2: 5jäykisteiden olennainen osa 13, 2

Yläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimustajotka eivät ole kantavan rungon taijäykisteiden olennainen osa 13, 2

Käyttämättömän ullakon ja E1: taul. 5.2.1, Alapuolisen Alapuolisen Alapuolisenyläpohjan ontelon pinta- taul 7.2.1 osaston mukaan osaston mukaan osaston mukaanalaosastointi sekä osastoivat EI 30 EI 30 EI 30rakennusosat

Käyttämättömän ullakon ja E1: taul. 8.2.2 - / - - / - - / -yläpohjan ontelon yläpinta

UlkoseinätUlkoseinärakenne E1: 8.3.1, Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta

8.3.2, 8.3.3

Ulkoseinän ulkopinta E1: taul. 8.3.4 2 / - 2 / - 2 / - 1

Ulkoseinän tuuletusrakoon E1: taul. 8.3.4 - / - - / - - / -rajoittuvat pinnat

SisäpinnatSeinien ja katon sisäpuoliset E1: taul. 8.2.2 2 / - 2 / - 2 / - 1pintakerrokset 6, 8

Lattiat 6 E1: taul. 8.2.2 - - -

Savun-poistoPainovoimainen savunpoisto 12 E2: 7.2 Lisäksi erilliset

SP-luukut

Savunpoistoaukkojen E2: 7.2 0,25-2 % 0,25-2 % 0,15-0,5%kokonaispinta-ala osaston alasta osaston alasta osaston alasta

Taulukko 7.5 Tuotantorakennus, 1-kerroksinen, palokuormaryhmä 600-1200 MJ/m2,palovaarallisuusluokka 1

1 Lievennyksiä, jos automaattinen sammutuslaitteisto (E1: 11.5.3, 5.2.3)2 Lievennyksiä, jos automaattinen savunpoistolaitteisto, joka toimiessaan antaa paloilmoituksen (E1: 11.4.5, 5.2.3)3 Jos kantavat rakenteet ovat palavasta rakennustarvikkeesta, tulee rakennuksen eristeiden olla palamattomia tai

lähes palamattomia, tai jos rakennuksen eristeet eivät ole palamattomia tai lähes palamattomia, kantavat rakenteeton oltava palamattomia. (E1: taul. 6.2.1)

4 Jos yläpohjan lämmöneriste on tehty palamattomista tai lähes palamattomista rakennustarvikkeista ja ns. jatkuvasortuminen on estetty (E2:5)

5 Suojaverhous, jos rakennetta ei ole tehty palamattomista tai lähes palamattomista rakennustarvikkeista. Vaatimus eikuitenkaan koske vähintään R30-luokkaisia palkkeja ja pilareita. (E1: 8.2.3)

6 Yhtä luokkaa lievemmät pintakerrokset voidaan sallia, jos osaston käyttötapaan nähden syttymisen tai palon leviämi-sen vaara on huomattavasti tavallista vähäisempi tai poistumismahdollisuudet ovat erittäin hyvät. Tämä ei kuitenkaankoske sisäisiä käytäviä, uloskäytäviä eikä sellaisia tiloja, joissa vaatimuksena on syttymisherkkyysluokka 2. Luokki-en alenemisjärjestys: 1 / I, 1 / II, 1 / -, 2 / -. (E1: 8.2.5)

PALOTURVALLISUUS

115

Ei rajoitusta

Ei rajoitusta Ei rajoitusta

P 2 P 1

ST 1 ST 2 ST 3 ST 1 ST 2 ST 3

Ei rajoitusta Ei rajoitusta Ei rajoitusta Ei rajoitusta Ei rajoitusta Ei rajoitusta

Enintään Enintään Harkinnan Enintään Enintään Harkinnan4 000 h-m2 6 000 h-m2 10 mukaan 1 6 000 h-m2 12 000 h-m2 10 mukaan 1

R30 tai R30 tai R30 1 tai R90 3 R90 3 R90 3, 1 taiR15 palamaton 4 R15 palamaton 4 R15 palamaton 4, 1 R30 4, 1 tai

R15 palamaton 4, 1

EI-M 90 EI-M 90 EI-M 90 EI-M 90 EI-M 90 EI-M 90palamaton palamaton palamaton palamaton palamaton palamaton

EI 30 EI 30 EI 30 EI 90 EI 90 EI 90 1

EI-M 120 EI-M 120 10 EI-M 120 1 EI-M 180 EI-M 180 EI-M 180palamaton palamaton 10 palamaton 1

R 30 tai R30 tai R30 1 tai R60 R60 R60 1 tai R30 4, 1

R15 palamaton 4 R15 palamaton 4 R15 palamaton 4, 1 tai R15palamaton 4, 1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta R15 tai R15 tai R15 1 taipalamaton palamaton palamaton 1

Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2EI 30 EI 30 EI 30 EI 30 EI 30 EI 30

1 / I 1 / I 1 / I 1 1 / I 1 / I 1 / I 1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta Pääosin palamaton Pääosin palamaton Pääosin palamatontai lähes tai lähes tai lähespalamaton 9 palamaton 9 palamaton 9

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 1, 7

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 1, 7

1 / I 5 1 / I 5 1 / I 5, 1 2 / - 2 / - 2 / - 1

L L L 1 L L L 1

Lisäksi erilliset Lisäksi erillisetSP-luukut SP-luukut

0,25-2 % 0,25-2 % 0,15-0,5% 0,25-2 % 0,25-2 % 0,15-0,5%osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta

7 Julkisivun pinnan osa saa olla luokkaa 2 / -, mikäli tällaisia osia ympäröivät rakenteet suojaavat seinäpintaa palonleviämiseltä (E1: taul. 8.3.4)

8 Pintakerrosten luokkavaatimukset eivät koske vähintään R30-luokkaisia kantavia palkkeja ja pilareita, mikäli niidenpinnat ovat vähintään syttymisherkkyysluokkaa 2 (E1: taul. 8.2.4)

9 Jos runko on tehty palavasta tarvikkeesta, lämmöneristeenä käytetään palamatonta tai lähes palamatonta materiaa-lia (E1: 8.3.1)

10 Lievennyksiä, jos automaattinen paloilmoitin (E1: 11.3.3, 5.2.3)11 Jos huoneistoala on enintään 300 h-m2, vaatimus on 2 / - (E1: taul. 8.2.2)12 Pääsääntöisesti käyttämällä huoneen yläosassa sijaitsevia helposti avattavia tai rikottavia ikkunoita ja luukkuja sekä

korkeita oviaukkoja. Vaikutusalueen katsotaan ulottuvan 10 m etäisyyteen ulkoseinästä (E 2: 7.2)13 Jos yläpohjan eristeet ovat palamattomia tai lähes palamattomia (E1: taul. 6.2.1)

Puuta voidaan käyttää Tietyin edellytyksin Puuta ei voida käyttää

PALOTURVALLISUUS

116

Taulukko 7.6 Tuotantorakennus, 1-kerroksinen, palokuormaryhmä 600-1200 MJ/m2,palovaarallisuusluokka 2










Kerrosala E1: taul. 3.2.1 Ei sallittu toteuttaa Ei sallittu toteuttaa Ei rajoitustasuojaustasossa 1 suojaustasossa 2

Pinta-alaosastointi 2 E2: 4.3, 6.1, Enintääntaul. 1 ja 2 2 000 m2 1

Kantavat rakenteet 2 E1: taul. 6.2.1, Ei vaatimustaE2: 5

Osastointi ja palomuuriOsastoivat rakennusosat E2: 6.1, taul. 2 EI-M 60pinta-alaosastoinnissa 2 palamaton

Osastoivat rakennusosat E1: taul. 7.2.1 EI 30käyttötapaosastoinnissa 2

Palomuuri 2 E1: taul. 9.2.2 EI-M 60 1

YläpohjaYläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1, Ei vaatimustajotka ovat kantavan rungon tai E2: 5jäykisteiden olennainen osa 13, 2

Yläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimustajotka eivät ole kantavan rungontai jäykisteiden olennainen osa 13, 2

Käyttämättömän ullakon ja E1: taul. 5.2.1, Alapuolisenyläpohjan ontelon taul 7.2.1 osastonpinta-alaosastointi sekä mukaanosastoivat rakennusosat EI 30

Käyttämättömän ullakon ja E1: taul. 8.2.2 - / -yläpohjan ontelon yläpinta

UlkoseinätUlkoseinät E1: 8.3.1, Ei vaatimusta

8.3.2, 8.3.3

Ulkoseinän ulkopinta E1: taul. 8.3.4 2 / - 1

Ulkoseinän tuuletusrakoon E1: taul. 8.3.4 - / -rajoittuvat pinnat

SisäpinnatSeinien ja katon sisäpuoliset E1: taul. 8.2.2 1 / I 1pintakerrokset 6, 8

Lattiat 6 E1: taul. 8.2.2 Palamaton 1

Savun-poistoPainovoimainen savunpoisto 12 E2: 7.2

Savunpoistoaukkojen E2: 7.2 0,5-1 %kokonaispinta-ala osaston alasta

PALOTURVALLISUUS

117







Ei rajoitusta


P 2 P 1



Enintään Enintään Harkinnan Enintään Enintään Harkinnan1 000 m2 2 000 m2 mukaan 1 2 000 m2 4 000 m2 mukaan 1

R30 R30 R30 1 tai R90 3 R90 3 R90 3, 1 taiR15 palamaton4, 1 R30 4, 1 tai

R15 palamaton4, 1


EI 30 EI 30 EI 30 EI 90 EI 90 EI 90 1


R 30 R30 R30 1 tai R60 R60 R60 1 taiR15 palamaton4, 1 R30 4, 1 tai

R15 palamaton4, 1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta R15 tai R15 tai R15 1 taipalamaton palamaton palamaton 1

Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2 1 600m2 1 600 m2EI 30 EI 30 EI 30 EI 30 EI 30 EI 30

1 / I 1 / I 1 / I 1 1 / I 1 / I 1 / I 1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta Pääosin Pääosin Pääosinpalamaton tai palamaton tai palamaton tailähes palamaton 9 lähes palamaton9 lähes palamaton 9

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 1, 7

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 1, 7

1 / I 5 1 / I 5 1 / I 5, 1 1 / I 1 / I 1 / I 1

Palamaton Palamaton Palamaton 1 Palamaton Palamaton Palamaton 1


2-5 % 2-5 % 0,5-1 % 2-5 % 2-5 % 0,5-1 %osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta

PALOTURVALLISUUS

118





Kerrosala E1: taul. 3.2.1 Ei rajoitusta Ei rajoitusta Ei rajoitusta

Pinta-alaosastointi 2 E2: 6.1, taul. 1 Enintään Enintään Enintään2 000 m2 4 000 m2 12 000 m2 1

Kantavat rakenteet 2 E1: taul. 6.2.1, Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimustaE2: 5

Osastointi ja palomuuriOsastoivat rakennusosat E2: 6.1, taul. 2 EI-M 90 EI-M 90 EI-M 60pinta-alaosastoinnissa 2 palamaton palamaton palamaton

Osastoivat rakennusosat E1: taul. 7.2.1 EI 30 EI 30 EI 30käyttötapaosastoinnissa 2


YläpohjaYläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1, Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimustajotka ovat kantavan rungon tai E2: 5jäykisteiden olennainen osa 13, 2

Yläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimustajotka eivät ole kantavan rungontai jäykisteiden olennainen osa 13, 2

Käyttämättömän ullakon ja E1: taul. 5.2.1, Alapuolisen Alapuolisen Alapuolisenyläpohjan ontelon taul 7.2.1 osaston mukaan osaston mukaan osaston mukaanpinta-alaosastointi sekä EI 30 EI 30 EI 30osastoivat rakennusosat


UlkoseinätUlkoseinät E1: 8.3.1, Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta

8.3.2, 8.3.3



SisäpinnatSeinien ja katon sisäpuoliset E1: taul. 8.2.2 2 / - 2 / - 2 / - 1

pintakerrokset 6, 8

Lattiat 6 E1: taul. 8.2.2 - - -

Savun-poistoPainovoimainen savunpoisto 12 E2: 7.2 Lisäksi erilliset

SP-luukut

Savunpoistoaukkojen E2: 7.2 0,25-2 % 0,25-2 % 0,15-0,5%kokonaispinta-ala osaston alasta osaston alasta osaston alasta

Taulukko 7.7 Tuotantorakennus, 1-kerroksinen, palokuormaryhmä yli 1200 MJ/m2,palovaarallisuusluokka 1






PALOTURVALLISUUS

119

Ei rajoitusta


P 2 P 1



Enintään Enintään Harkinnan Enintään Enintään Harkinnan4 000 m2 6 000 m2 mukaan 1 6 000 m2 12 000 m2 mukaan 1

R30 tai R30 tai R30 1 tai R120 3 R120 3 R120 3, 1 taiR15 palamaton 4 R15 palamaton 4 R15 palamaton4, 1 R30 4, 1 tai

R15 palamaton4, 1


EI 30 EI 30 EI 30 EI 120 EI 120 EI 120 1


R 30 R30 R30 1 R60 R60 R60 1 taitai R15 tai R15 tai R15 R30 4,1 taipalamaton 4 palamaton 4 palamaton4, 1 R15 palamaton4, 1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta R15 tai R15 tai R15 taipalamaton palamaton palamaton 1


1 / I 1 / I 1 / I 1 1 / I 1 / I 1 / I 1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta Pääosin Pääosin Pääosinpalamaton tai palamaton tai palamaton tailähes palamaton 9 lähes palamaton 9 lähes palamaton 9

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 1, 7

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 1, 7

1 / I 5 1 / I 5 1 / I 5, 1 2 / - 2 / - 2 / - 1

L L L 1 L L L 1


0,25-2 % 0,25-2 % 0,15-0,5% 0,25-2 % 0,25-2 % 0,15-0,5%osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta







PALOTURVALLISUUS

120

Korkeus E1: taul.3.2.1 Enintään 14 m

Henkilömäärä E1: taul.3.2.2 Ei rajoitusta



Kerrosala E1: taul. 3.2.1 Ei sallittu toteuttaa Ei sallittu toteuttaa Ei rajoitustasuojaustasossa 1 suojaustasossa 2

Pinta-alaosastointi 2 E2: 6.1, taul. 1 Enintään2 000 m2 1

Kantavat rakenteet 2 E1: taul. 6.2.1, Ei vaatimustaE2: 5

Osastointi ja palomuuriOsastoivat rakennusosat E2: 6.1, taul. 2 EI-M 60pinta-alaosastoinnissa 2 palamaton

Osastoivat rakennusosat E1: taul. 7.2.1 EI 30käyttötapaosastoinnissa 2

Palomuuri 2 E1: taul. 9.2.2 EI-M 60 1

YläpohjaYläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1, Ei vaatimustajotka ovat kantavan rungon tai E2: 5jäykisteiden olennainen osa 13, 2

Yläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimustajotka eivät ole kantavan rungon taijäykisteiden olennainen osa 13, 2

Käyttämättömän ullakon ja E1: taul. 5.2.1, Alapuolisenyläpohjan ontelon taul 7.2.1 osaston mukaanpinta-alaosastointi sekä EI 30osastoivat rakennusosat

Käyttämättömän ullakon ja E1: taul. 8.2.2 - / -yläpohjan ontelon yläpinta

UlkoseinätUlkoseinät E1: 8.3.1, Ei vaatimusta

8.3.2, 8.3.3

Ulkoseinän ulkopinta E1: taul. 8.3.4 2 / - 1

Ulkoseinän tuuletusrakoon E1: taul. 8.3.4 - / -rajoittuvat pinnat

SisäpinnatSeinien ja katon sisäpuoliset E1: taul. 8.2.2 1 / I 1

pintakerrokset 6, 8

Lattiat 6 E1: taul. 8.2.2 Palamaton 1

Savun-poistoPainovoimainen savunpoisto 12 E2: 7.2

Savunpoistoaukkojen E2: 7.2 0,5-1 %kokonaispinta-ala osaston alasta

Taulukko 7.8 Tuotantorakennus, 1-kerroksinen, palokuormaryhmä yli 1200 MJ/m2,palovaarallisuusluokka 2






PALOTURVALLISUUS

121

Ei rajoitusta


P 2 P 1



Enintään Enintään Harkinnan Enintään Enintään Harkinnan1 000 m2 2 000 m2 mukaan 1 2 000 m2 4 000 m2 mukaan1

R30 R30 R30 1 tai R120 3 R120 3 R120 3, 1 taiR15 palamaton 4,1 R30 4, 1 tai

R15 palamaton4, 1


EI 30 EI 30 EI 30 EI 120 EI 120 EI 120 1


R 30 R30 R30 1 tai R60 R60 R60 1 taiR15 palamaton 4, 1 R30 4, 1 tai

R15 palamaton4,1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta R15 tai R15 tai R15 taipalamaton palamaton palamaton 1


1 / I 1 / I 1 / I 1 1 / I 1 / I 1 / I 1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta Pääosin Pääosin Pääosinpalamaton tai palamaton tai palamaton tailähes palamaton 9 lähes palamaton9 lähes palamaton 9

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 1, 7

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 1, 7

1 / I 5 1 / I 5 1 / I 5, 1 1 / I 1 / I 1 / I 1

Palamaton Palamaton Palamaton 1 Palamaton Palamaton Palamaton 1


2-5 % 2-5 % 0,5-1 % 2-5 % 2-5 % 0,5-1 %osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta osaston alasta







PALOTURVALLISUUS

122


Henkilömäärä E1: taul. 3.2.2 Enintään 500 henkilöä



Kerrosala 2 E1: taul. 3.2.1 Enintään Enintään Enintään2 400 m2 2 400 m2 10 2 400 m2 1

Pinta-alaosastointi 2 E1: taul. 5.2.1 Enintään Enintään Enintään400 m2 400 m2 10 400 m2 1

Kantavat rakenteet 2 E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta

Osastointi ja palomuuriOsastoivat rakennusosat pinta-ala- E1: taul. 7.2.1 EI 30 EI 30 EI 30ja käyttötapaosastoinnissa 2


YläpohjaYläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimustajotka ovat kantavan rungon taijäykisteiden olennainen osa 13, 2

Yläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta jotka eivät ole kantavan rungon taijäykisteiden olennainen osa 13, 2

Käyttämättömän ullakon ja E1: taul. 5.2.1, Alapuolisen Alapuolisen Alapuolisenyläpohjan ontelon pinta-alaosastointi taul. 7.2.1 osaston mukaan osaston mukaan osaston mukaansekä osastoivat rakennusosat EI 30 EI 30 EI 30


UlkoseinätUlkoseinät E1: 8.3.1, Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta

8.3.2, 8.3.3



SisäpinnatSeinien ja katon sisäpuoliset E1: taul. 8.2.2 2 / - 2 / - 2 / - 1pintakerrokset 6, 8

Lattiat 6 E1: taul. 8.2.2 - - -

Taulukko 7.9 Liikuntarakennus, 1-kerroksinen, palokuormaryhmä alle 600 MJ/m2 .






PALOTURVALLISUUS

123

Ei rajoitusta


P 2 P 1



Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään2 400 m2 2 400 m2 10 2 400 m2 1 2 400 m2 2 400 m2 10 2 400 m2 1

R30 R30 R30 1 R60 3 R60 3 R60 3, 1

EI 30 EI 30 EI 30 EI 60 EI 60 EI 60


R 30 R30 R30 1 R60 R60 R60 1

R15 R15 Ei vaatimusta R15 R15 R15 1 taipalamaton 1


1 / I 1 / I 1 / I 1 1 / I 1 / I 1 / I 1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta Pääosin Pääosin Pääosinpalamaton tai palamaton tai palamatonlähes palamaton 9 lähes palamaton 9 tai lähes

palamaton 9

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 7, 1

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 7, 1

1 / I 5 1 / I 5 1 / I 5, 1 1 / - 11 1 / - 11 1 / - 11, 1

- - - - - -







PALOTURVALLISUUS

124


Henkilömäärä E1: taul. 3.2.2 Enintään 500 henkilöä



Kerrosala 2 E1: taul. 3.2.1 Enintään Enintään Enintään2 400 m2 2 400 m2 2 400 m2 1

Pinta-alaosastointi 2 E1: taul. 5.2.1 Enintään Enintään Enintään400 m2 400 m2 400 m2 1

Kantavat rakenteet 2 E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta

Osastointi ja palomuuriOsastoivat rakennusosat E1: taul. 7.2.1 EI 30 EI 30 EI 30pinta-ala- ja käyttötapa-osastoinnissa 2


YläpohjaYläpohjan rakenteet (ei ullakkoa), jotka ovat kantavan rungon taijäykisteiden olennainen osa 13, 2 E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta

Yläpohjan rakenteet (ei ullakkoa),jotka eivät ole kantavan rungon taijäykisteiden olennainen osa 13, 2 E1: taul. 6.2.1 Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta

Käyttämättömän ullakon ja E1: taul. 5.2.1, Alapuolisen Alapuolisen Alapuolisenyläpohjan ontelon 7.2.1 osaston osaston osastonpinta-alaosastointi sekä mukaan E1 30 mukaan E1 30 mukaan E1 30osastoivat rakennusosat

Käyttämättömän ullakon jayläpohjan ontelon yläpinta E1: taul. 8.2.2 - / - - / - - / -

UlkoseinäUlkoseinät E1: 8.3.1, Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta

8.3.2,8.3.3


Ulkoseinän tuuletusrakoonrajoittuvat pinnat E1: taul. 8.3.4 - / - - / - - / -

SisäpinnatSeinien ja katon sisäpuolisetpintakerrokset 6, 8 E1: taul. 8.2.2 1 / I 1 / I 1 / I 1

Lattiat 6 E1: taul. 8.2.2 - - -

Taulukko 7.10 Myymälärakennus, 1-kerroksinen, huoneistoala yli 300 h-m2,palokuormaryhmä 600-1200 MJ/m2






PALOTURVALLISUUS

125

Ei rajoitusta


P 2 P 1



Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään2 400 m2 2 400 m2 2 400 m2 1 2 400 m2 2 400 m2 2 400 m2 1

R30 R30 R30 1 R90 3 R90 3 R90 3, 1

EI 30 EI 30 EI 30 EI 90 EI 90 EI 90 1


R 30 R30 R30 1 R60 R60 R60 1

R15 R15 Ei vaatimusta R15 R15 R15 1 taipalamaton 1

Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään Enintään1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2 1 600 m2E1 30 E1 30 E1 30 E1 30 E1 30 E1 30

1 / I 1 / I 1 / I 1 1 / I 1 / I 1 / I 1

Ei vaatimusta Ei vaatimusta Ei vaatimusta Pääosin Pääosin Pääosinpalamaton tai palamaton tai palamaton tailähes palamaton 9 lähes palamaton 9 lähes palamaton 9

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 7, 1

2 / - 2 / - 2 / - 1 1 / I 7 1 / I 7 1 / I 7, 1

1 / I 5 1 / I 5 1 / I 5, 1 1 / I 1 / I 1 / I 1

L L L 1 L L L 1







PALOTURVALLISUUS

126

7.5 Toiminnallinen palomitoitus

RakMK:n E1 antaa mahdollisuuden käyttää myös tapaus-kohtaista toiminnallista palomitoitusta. Rakennuksen palo-teknistä suunnittelua tarkastellaan tällöin koe- ja laskenta-menetelmin, jolloin RakMK:n E1:n ja E2:n taulukot ja määrä-ykset eivät ole sitovia. Toiminnallinen palomitoitus mahdol-listaa nykyisiä määräyksiä laajemman puun käytön ja sa-malla jopa todellisen toteutuvan turvallisuustason parane-misen.

Toiminnallisessa suunnittelussa rakenteiden tai muiden osa-tekijöiden yksittäisille ominaisuuksille ei aseteta rajoituksia,vaan suunnittelussa tarkastellaan koko kohteen paloturvalli-suutta ottaen huomioon kaikkien osatekijöiden yhteisvaiku-tus, jolloin mm. osastokoolle ja pintakerroksille ei asetetaerityisiä vaatimuksia.

Toiminnallinen palomitoitus on vaativa tehtävä, ja toistaisek-si sen osaa melko harva paloasioihin erikoistunut konsultti.Tavoitteena on kuitenkin laatia suunnittelijoille riittävä ohje jamm. tietokonesimulaatio-ohjelma mm. tuotanto- ja liikera-kennusten sekä liikunta- ja monitoimihallien rakenteidensuunnitteluun.

Tehtyjen kohdekohtaisten toiminnallisten palomitoitusten jatutkimusten mukaan on havaittu, että rakennusmateriaalinpalavuudella halleissa ei yleensä ole todellista merkitystähenkilöturvallisuuden kannalta.

Esimerkiksi myymälähallissa voi kattorakenne muodostuapalamattomista kannattajista ja teräspoimulevystä. Jos hä-lytys- tai sammutusjärjestelmä ei jostain syystä toimi (hallinkorkeus, järjestelmävika, jne.) voisivat katon puurakenteettarjota palotilanteessa pidemmän poistumisajan palopaikalta.

PALOTURVALLISUUS

127

7.6 Palomääräysten kehitysnäkymät

EU-harmonisointi on tulossa materiaalien luokitukseen.Tämä merkitsee sitä, että kansallisen rakentamismääräys-kokoelmamme osa E1 muuttuu.

Toiminnalliselle palomitoitukselle tullaan saamaan ohjeet javälineet, jolloin tämä mitoitustapa yleistyy ja rakennesuun-nittelija voi tehdä sen osana normaalia suunnittelua.

A1

A21) 2)

B1) 2)

C1) 2)

D1) 2)

E2)

F

Taulukko 7.11 Uudet euroluokat ja nykyiset pohjoismaiset luokat – karkea vertailu. Seinä- ja kattopinnat/materiaalit.

EU-vaatimukset Yleissyttyminenhuonepalossa

ISO 9705

Nykyinen pohjoismainenpintakerrosluokka

Euroluokka

Palamat-tomuus

SBI Smallflame

Ei tapahdu

> 20 min

> 20 min

> 10 min

> 2 min

< 2 min

< 2 min

–

–

X

X

X

X

–

–

X

X

X

X

–

–

X

X

–

–

–

–

–

DK FI NO SE

A

A

A

B

U

U

1/I

1/I

1/I

1/I

2/-

U

U

In1/Ut1

In1/Ut1

In1/Ut1

In2/Ut2

In2/Ut2

U

U

I

I

I

II

III

U

U

SBI = Single Burning Item (uusi eurooppalainen menetelmä pintakerrosten testaukseen); U = luokittamaton1) Vapaaehtoinen savunmuodostusluokka voidaan kansallisesti lisätä: s1 tai s22) Vapaaehtoinen palavien pisaroiden muodostumisriskiä kuvaava pisaraluokka (palavat pisarat) voidaan kansallisesti lisätä: d0 tai d1

PERUSTUKSET

128

8 PERUSTUKSET

Puupilarin liitos perustukseen on, paitsi rakennetekninen,myös arkkitehtoninen kysymys.

Rakenneteknisesti liitoksen perustukseen täytyy

- olla lujuusopillisesti toimiva- estää kosteuden nousu puupilariin.

Lujuusopillisessa mielessä pilarin tai kaaren alapään liitosvoi olla joko jäykkä tai nivel. Molempiin on olemassa lukuisiavalmiita ratkaisuja, joista arkkitehdin on syytä neuvotella ra-kennesuunnittelijan ja valmistajan kanssa.

Liitoksissa käytetään usein ns. palkkikenkiä kiinnityksen hel-pottamiseksi ja lujuuden varmistamiseksi. Liitos on ainamyös esteettinen kysymys ja on sikäli merkityksellinen, ettäperustusliitokset ovat yleensä aina näkyvillä. Jos ihmiset jou-tuvat kosketukseen liitoselimien kanssa, on varmistettava,ettei varsinkaan ulkonevista metalliosista ole vaaraa tai hait-taa. Tarvittaessa koko pilarin alaosa voidaan suojata niin kat-seilta kuin törmäyskuormiltakin.

Kuva 8.1 Erilaisia peruksia.

Kuva 8.2 Valkeakosken jalkapallostadionin kat-somon perustuksia.

PERUSTUKSET

129

Kuva 8.3 Kaarirakenteisen hallin betoniperustus nostaa puurakenteen roiskevedeltä suojaan.

Kuva 8.4 Sevillan maailmannäyttelyssä vesi oliyleinen aihe. Liimapuupilari on nostettu teräsra-kenteella ylös vesialtaasta.

Varastoissa ja teollisuudessa käytetäänkin usein kookastabetonijalkalistaa tai erillistä puu- tai teräsrakenteista törmä-yssuojaa. Toisaalta värien käytöllä ja muotoilulla liitoksistavoidaan tehdä vaikkapa arkkitehtoninen aihe.

Hallien pystyrakenteet lähtevät lähes aina suunnilleen maan-pinnan tasosta, joten kosteuden nousu maasta tai lattialtapilarin alapäähän on estettävä. Myös säännölliseltä pesu-,valuma- ja roiskevedeltä suojaaminen saattaa olla aiheellis-ta. Paras ratkaisu on asianmukainen sokkelin ja lattian nos-taminen 20–30 cm maanpinnan yläpuolelle. Toinen mahdol-lisuus – ja ulkoalueilla ainoa – on nostaa puupilari betoni-tms. korokkeen päälle. Pilarin alapää voidaan myös käsitel-lä tehtaalla suoja-aineilla. Käsittely on uusittava määrävä-lein.

LIITOKSET

130

9 LIITOKSET

Taitavasti tehty rakenneliitos on miellyttävä osa rakennuk-sen ulkonäköä. Liitoksen ensisijainen tehtävä on lujuusopilli-nen, mutta näkyviin jäädessään se on väistämättä katseen-vangitsija. Arkkitehtuurin onnistuminen ilmenee usein detal-jeista. Tavanmukaisessa puuhallissa kannattaa käyttää hy-viksi koettuja standardiliitoksia, mutta vaativissa erikoiskoh-teissa liitostekniikan innovatiivinen hiominen voi olla juuri setekijä, minkä vuoksi puurunko kannattaa valita.

Puurakenteiden liitos voi olla jäykkä tai nivel. Liitosten yksi-tyiskohdissa on rajattomasti mahdollisuuksia, ja jo nyt teolli-sia sovelluksia on runsaasti. Puuhallin runkorakenteiden lii-toksista kaikki mahdolliset tehdään mieluummin tehtaalla.Valmiiksi kootun rakennusosan kokoa rajoittavat lähinnämaantiekuljetusten asettamat rajoitteet ja käsittelytila työ-maalla. Yleensä rakennuspaikalla tehdään vain välttämätönliitostyö, kuten liittäminen perustuksiin, palkin liittäminen pi-lariin ja kaarirakenteiden jatkaminen. Sekundäärirakenteet

Kuva 9.1 Säynätsalon kunnantalon kattorakenteen liitoksia.

Kuva 9.2 Esivalmistettu liitososa, jolla liitoksentekeminen sujuu nopeasti.

LIITOKSET

131

asennetaan paikalla, mutta niidenkin liitososat voidaan kiin-nittää valmiiksi primäärirunkoon. Tietenkin paikalla rakenta-minen on aina mahdollista, mutta se soveltuu harvoin kool-taan suuriin hankkeisiin.

Puurakenteiden liitostyyppejä ovat:

- naulaliitokset- pulttiliitokset- ruuviliitokset- vaarnaliitokset- naulalevyliitokset- tappivaarnaliitokset- metalliset liitoselimet- liimaliitokset.

Puuarkkitehtuuriin kuuluu liitosten näkyviin jääminen. Puu-hallin liitoksista suurin osa tehdään teollisin menetelmin,kuten ristikkorakenteet naulalevyin. Arkkitehdin tehtäväksi jääottaa kantaa liitostyypin valintaan ja visuaaliseen ilmeeseensilloin, kun sillä on esteettistä painoa kohteen kokonaisuu-den kannalta. Koska liitos on keskeinen osa hallin toimivuu-den, arkkitehtuurin ja pitkäaikaiskestävyyden kannalta, yh-teistyö arkkitehdin, rakennesuunnittelijan ja valmistajan kes-ken sen suunnittelussa on välttämätöntä.

Kuva 9.3 Liimapuurakenteen teräksinen liitos.

Kuva 9.4 Julkisen tilan liimapuurakenteiden mie-lenkiintoisia yksityiskohtia.

PUUTUOTTEET JA NIIDEN OMINAISUUDET

132

10 PUUTUOTTEET JA NIIDENOMINAISUUDET10.1 Puu

Puu luokitellaan anisotrooppiseksi aineeksi, jonka lujuusar-vot riippuvat siihen kohdistuneen kuorman suunnasta. Puunlujuusominaisuudet vaihtelevat paljon eri puulajien välillä.Myös samoilla puulajeilla ominaisuudet vaihtelevat. Puun lu-juusominaisuuksiin vaikuttavat tiheyden kautta mm. kasvu-paikka, ilmasto, ravinteet ja kasvuolot. Puun iällä on myösmerkitystä ja samoin sillä mistä osasta runkoa puukappaleon otettu. Rakennuksissa käytettävältä puutavaralta vaadi-taan seuraavia lujuusominaisuuksia: kimmoisuus, puristus-,taivutus- ja leikkauslujuus ja kulutuksenkestävyys.

Puun tiheys vaihtelee paljon eri puulajien kesken. Puun tihe-ys määritellään 15 %:n kosteustilassa. Suomessa tavalli-simmat puulajit, kuusi ja mänty, ovat tiheydeltään 450–500kg/m3. Puun tiheyden määrää kasvunopeus, johon puoles-taan vaikuttavat maaperän laatu, metsikön kasvutiheys, sa-demäärä ja sen jakauma kasvukaudella, lämpötila, aurin-gonvalon määrä, kasvupaikan korkeus merenpinnasta. Puu-tavaran ominaisuudet vaihtelevat myös sen mukaan, mistärungon osasta se on peräisin.

Puu kutistuu ja turpoaa eri suunnissa eri tavoin. Mänty jakuusi kutistuvat tuoreesta vedettömän kuivaksi pituusuun-nassa 0,2–0,3 %, tangentin suunnassa noin 8 % ja säteensuunnassa noin 4 %. Tämän vuoksi puun pitkittäissuuntai-sella kosteuselämisellä ei ole vaikutusta rakenteelliseensuunnitteluun, mutta sen sijaan poikittainen kosteuselämi-nen on otettava huomioon rakenteissa ja yksityiskohdissa.Puun tilavuuskutistuminen on noin 12 %.

Puun lämpöteknisiset ominaisuudet ovat hyvät. Huokoisuu-desta johtuen puu johtaa huonosti lämpöä. Mineraalivillaanverrattuna männyn ja kuusen lämmönjohtavuus on noin kol-minkertainen, mutta vain 1/12 betonin lämmönjohtavuudes-ta ja kevytbetonin kanssa samaa luokkaa. Puun lämpölaaje-neminen on vähäistä verrattuna kosteuden aiheuttamiinmuodonmuutoksiin. Kuivumiskutistuminen kompensoi läm-pölaajenemisen. Ainoastaan puun lämpötilan laskiessa alle0 °C:n saattavat syntyneet jännitykset aiheuttaa pakkashal-keamia.

Kuva 10.1 Puun rungon koostumus

Kuva 10.2 Puun rungon poikkileikkaus ja soluk-korakenne.


133

Puun palotekniset ominaisuudet ovat hyvät paloturvallisuu-den kannalta. Puun syttymiseen tarvittava aika riippuu ha-pen saannin ollessa riittävä puun lämpötilasta siten, että+180 °C:ssa tarvitaan 15-20 min, +200 °C:ssa 12–15 min,+250 °C:ssa 5–10 min ja +430 °C:ssa 0,5 minuuttia puunsyttymiseen. Palaessa puun pintaan muodostuva hiilikerroshidastaa puun palamista. Kantavien puurakenteiden suun-nittelun kannalta on tärkeää, että puun palamisnopeus tun-netaan (esimerkiksi massiivipuu 0,8 mm/min) ja voidaan siisottaa rakenteiden mitoituksessa huomioon.

Huokoisena materiaalina puulla on kyky sitoa ja luovuttaakosteutta, mitä kutsutaan sorbtioksi. Ilmiö toimii, kun puu onpintakäsittelemätön tai käsitelty siten, ettei sen pintaan muo-dostu vesihöyryä läpäisemätöntä kerrosta. Ilmiö on toden-nettu kokeellisesti, ja sen vaikutusta sisäilman laatuun ontutkittu laskennallisesti. Ilmiön vaikutus sisäilman kosteudentasaajana on merkittävä, mitä on kuvattu johdantoluvun tau-lukossa 1.3.

Pitkäaikaiskestävyyden varmistamiseksi sydänpuolen tulisiolla rasitusta päin ja lautojen päiden käsittely tulisi tehdä huo-lellisesti käyttäen tarvittaessa tippalistoja. Puuverhoustenalustojen tulee tuulettua kunnolla, ja asentamattomat puutu-otteet tulee suojata ja kuivata ohjeiden mukaan.

Kuva 10.3 Puutavaralle tyypillisiä kosteuspitoisuuksia.

Kuva 10.4 Puun kuivumisesta aiheutuva muo-donmuutos.


134

10.2 Sahatavara

Sahatavara on yleisnimitys vähintään neljältä sivulta saha-tulle puutavaralle. Suomen sahapuutavaran tuotannosta onnoin 60 % mäntyä ja noin 40 % kuusta. Lisäksi sahataanjonkin verran koivua. Tuotannossa on alue- ja sahakohtaistavaihtelua. Sahatavaran laatua ei voida parantaa tai vakioidatuotantovaiheessa, vaan samassakin tavarakoossa syntyylaadultaan hyvin eriarvoisia kappaleita.

Laatuluokka vaikuttaa merkittävästi puutavaran hintaan. Niin-pä käyttäjän on tärkeää valita sopiva laatuluokka kuhunkintarkoitukseen. Yleisin sahatavarakappaleen laatuluokanmäärävä ominaisuus on oksaisuus (oksien koko, sijainti, lu-kumäärä ja laatu). Muita laatuluokkaan määrittelyssä huo-mioon otettavia tekijöitä ovat mm. halkemat, kaarnarosot jakorot, vinosyisyys, latvamurtuma, lyly, pehmeä laho ja muo-toviat.

Rakentamismääräykset edellyttävät lujuusluokitellun saha-tavaran käyttöä kantavissa rakenteissa. Lajittelu voidaansuorittaa visuaalisesti näköhavaintoon perustuen tai koneel-lisesti. Lujuuslajiteltu sahatavara merkitään leimalla.

Kuva 10.5 Laadukasta suomalaista sahatavaraa menee suuret määrät myös vientiin.

Kuva 10.6 Massiivipuupilari on osa puusisustus-ta.


135

A1 A2 A3 A4Käyttökohde

Runkorakenteiset, kattotuolit, kannatteet

Raakapontit (pintalaudat)

Ulkoverhoukset

Ulkoverhouksen kiinnitystuet

Rossipohjat

Lattiat

Sisäverhoukset

Listat

Ulkovarusteet (aidat, portit, yms.)

Muottilaudat

Puusepäntuotteet, korkeat vaatimukset

Ikkunapuitteet ja -karmit, ovenkarmit

Huonekalut, liimalevyt

Pakkaukset

Paksuus / leveys50 75 100 125 150 175 200 225

192225323844506375100125150

• merkityt tehdään jälkihalkaisemalla, jolloin leveys 2 mm nimellisleveyttä pienempi1 yleensä mäntyä, 2 yleensä kuusta

• •

•

• •

•

1

2

1

2

Kuva 10.7 Puutavaran laatuluokkien tyypilliset käyttökohteet. Vaativimmissa kohteissa käytetään laatuluokkaa A.

Kuva 10.8 Sahatavaran yleisimmät koot. Harvemmin varastoitavat koot on esitetty harmaalla neliöllä. Yleisimmät pituudetvaihtelevat 1,8–5,4 m 0,3 m jaolla.

A B C D


136

10.3 Liimapuu

Liimapuu koostuu havupuusta höylätyistä toisiinsa liimatuistasyyn pituussuuntaisista lamelleista. Yleisin puulaji on kuusi.Lamellien paksuudet ovat suorilla rakenteilla 45 mm ja tai-vutetuilla 33,3 mm, kun sisätaivutussäde on yli 4,9 m. Tätäpienemmillä taivutussäteillä enimmäislamelli paksuus saa-daan kaavasta t = 6R + 4, jossa t on lamellipaksuus ja Rtaivutussäde metreinä.

Tasakorkeilla rakenteilla liimapuuelementin korkeus on la-mellipaksuuden kokonaiskerrannainen. Muuttuvakorkeillapalkeilla (harjapalkki, kolminivelkehä jne.) korkeus on lamel-lipaksuudesta riippumaton. Palkin enimmäiskorkeutta ei kui-tenkaan ilman painavia perusteita ole syytä nostaa yli 2000mm:iin.

Liimapuuelementtien vakioleveydet ovat 90 mm, 115 mm,140 mm, 165 mm, 190 mm ja 215 mm. Lisäksi on saata-vissa joiltakin valmistajilta 240 mm, 265 mm, ja 290 mm:nlevyisiä elementtejä sekä halkaisemalla valmistettuja 42 mm,56 mm, 66 mm ja 78 mm:n levyisiä elementtejä. Erikoisko-koja tarvittessa on syytä ottaa yhteys valmistajaan.

Kuva 10.9 Sibeliustalon tähtikaton liimapuurakenteita.

Kuva 10.10 Jäähallin päädyn ulkopuolisia liima-puurakenteita.


137

Liimapuun pintaluokaksi voidaan valita käyttökohteen mu-kaan karkeahöylätty, höylätty tai puhtaaksihöylätty. Höylättyon näistä yleisimmin käytetty pintaluokka. Karkeahöylättyäpintaa käytetään pääsääntöisesti piiloon jäävissä rakenteis-sa tai teollisuushallien orsirakenteissa. Puhtaaksihöylättyjärakenteita käytetään vaativissa kohteissa, joissa palkit jää-vät näkyviin, kuten omakotitaloissa, kouluissa, päiväkodeis-sa ja muissa julkisissa rakennuksissa. Kohteissa, joissa vaa-ditaan puhtaaksihöylättyä pintaa, ei suositella käytettäväksihalkaistuja palkkeja (leveys alle 90 mm).

Liimapuuelementit pintakäsitellään tehtaalla vaihtoehtoises-ti joko puunsuoja-aineella tai lakalla. Puunsuoja-aine sovel-tuu orsirakenteille, jotka jäävät piiloon tai rakenteille, jotkajatkokäsitellään rakennuskohteessa. Suuret palkit suositel-laan aina lakattavaksi. Pintakäsittelyksi olisi hyvä valita sään-kestävä lakka, jolloin suojaudutaan myös työmaan säärasi-tuksilta. Lakkaus vähentää käytön aikaisten kuivumishal-keamien syntyä. Vaativissa olosuhteissa suositellaan käy-tettäväksi kaksinkertaista lakkausta. Hyvin pintäkäsitelty palkkion myös helppo puhdistaa.

Liimapuuvalmistajia on useita sekä kotimaassa että ulko-mailla.

Kuva 10.11 Jättimäinen liimapuupalkki viimeistelyvaiheessa.

Kuva 10.12 Liimapuusta toteutetaan tarvittaes-sa hyvinkin yksilöllisiä muotoja.


138

10.4 Viilupuu (Kertopuu)

Viilupuu on havupuusta sorvatuista viiluista liimaamalla val-mistettu palkki- tai puulevytuote. Asiakkaan antamien mitto-jen mukaan 1,8 tai 2,5 metrin levyinen viilupuulaatta saha-taan palkeiksi, soiroiksi ja levyiksi, käytettäväksi sellaisenaantai jatkojalostettavaksi rakennusosiksi.

Viilupuun lujuus- ja kimmoarvot ovat korkeammat kuin liima-puun ja rakennepuutavaran. Viilurakenteen ansiosta se ontasalaatuinen, luja ja mittatarkka tuote, joka ei vääntyile. Ris-tikkorakenteisena sen kosteuseläminen on vähäisempääkuin sahatavaran. Viilupuun tiheys on 500 kg/m3 ja kosteustoimitushetkellä 9–10 %.

Viilupuutuotteita valmistetaan kolmeen käyttötarkoitukseen:palkeiksi, tolpiksi ja levyiksi. Viilupuutuotteisiin on saatavis-sa toiseen näkyvään pintaan valikoitu pintaviilu ja väritön lii-masauma. Valikoidussa pintaviilussa on rajattu oksanreikienmäärää ja oksat ovat pääsääntöisesti terveitä.

Kuva 10.13 Viilupuusta valmistetut A-kattokannattajat tarjoavat avaran ja valoisan tunnelman työtiloihin.


139

Vakiopintakäsittelyinä on saatavissa 1- ja 2-kerroslakkaus.1-kerroslakkauksessa käytetään vesiohenteista akryylipoh-jaista kuultoväriä, joka sisältää sinistymisen- ja homeenes-toaineita. 2-kerroslakkauksessa on edellä mainittu pohjakä-sittely ja pintakäsittelynä vesiohenteinen, alkydiakryyliperus-teinen lakka, joka sisältää UV-suoja-ainetta sekä sinistymi-sen- ja homeenestoaineita. 2-kerroslakkaus on saatavanamyös sävytettynä.

Viilupuu soveltuu hallirakentamisessa sekundääripalkiksisekä runkojärjestelmän kantavaksi ja jäykistäväksi raken-nusosaksi, ristikko- tai kehärakenteeksi.

Viilutuotteiden palomitoitus tehdään RakMK:n ohjeen B10 taieuronormin mukaan. Hiiltymisnopeus viilua vastaan kohti-suoraan on 0,6mm/min ja viilun suunnassa 1,0 mm/min.Ristiviilurakenteinen Kerto-Q soveltuu kantavana katto-, lat-tia- ja seinärakenteisiin.

Kuva 10.14 Myymälärakennuksen vinojäykistettyjä viilupuukonstruktioita.


140

10.5 Vaneri

Vaneri valmistetaan 1,4–3,2 mm paksuista viiluista ristikkäinliimaten. Viiluja on standardirakenteisessa levyssä aina pa-riton määrä, joten ulommaisten viilujen syyt ovat samansuun-taiset. Viilut voivat olla koivua, mäntyä tai kuusta. Yleisim-mät vanerityypit ovat koivuvaneri, havuvaneri ja sekavaneri,jossa on valmistukseen käytetty sekä kuusi- että koivuviilu-ja. Vaneri on ilmatiivis puulevy, jonka vesihöyrynläpäisevyyson riippuvainen levyn kosteustilasta. Kosteampi levy läpäi-see vesihöyryä paremmin kuin kuiva levy.

Vanerit kiinnitetään alustaansa nauloilla, ruuveilla, pulteillatai liimalla. Kiinnittämiseen käytettävän naulan pituuden tu-lee olla kolme kertaa levyn paksuus, ei kuitenkaan alle 30mm ja ruuvin 2,5 kertaa levyn paksuus, ei kuitenkaan alle 25mm. Vanerirakenteiden suunnittelussa on syytä laskea 1–2mm/m elämisvara rakenteen saumoihin. Rakenteisiin tule-va pinnoittamaton vaneri on ennen kiinnitystä ilmastoitava3–8 vrk lähellä lopullisia kosteus- ja lämpöoloja.

Kuva 10.15 Vanerista voidaan toteuttaa mitä moninaisimpia rakenteita, joihin voidaan pintakäsittely valita runsaasta valikoi-masta.

Kuva 10.16 Vaneri soveltuu myöskin ulkoverho-ukseen.


141

Vanereita jatkojalostetaan usealla tavalla. Niitä voi saada mm.CNC-työstettyinä erilaisin reunamuodoin ja pontein sekäkuvioituina ja rei’itettyinä, eri tavalla pinnoitettuina, valmiiksilakattuina, maalattuina sekä pintakuvioituina. Vanerien pääl-lysteenä voidaan käyttää esimerkiksi kovapuuviilua, fenolifil-miä, muovilaminaattia, kyllästettyä paperia, kuituvahvisteis-ta hartsia tai metallipäällysteitä. Liukastusestokuvioituja pin-toja on saatavissa mm. huoltosiltoja ja katsomoita sekä va-rastojen, teollisuuden ja maatalouden trukkiliikennettä kes-täviä lattioita varten. Pinnoitteilla voidaan saavuttaa erilaisiateknisiä ominaisuuksia ja visuaalisia ilmeitä.

Vanerit jaetaan säänkesto-ominaisuuksien perusteella ulko-vanereihin (EXT, rakennevanerit) ja sisävanereihin (INT). Ul-kovanereissa käytetään sään- ja kosteudenkestävää fenoli-liimaa, kun taas sisävanereissa käytettävä urealiimaus onväritön. Ulkovanereiden osuus kokonaistuotannosta on noin99 %. Filmipintavanerit ovat lujia, helppoja puhdistaa ja kes-tävät hyvin kosteutta.

Eri puulajeilla on myös tyypilliset piirteensä: koivu on tasai-sen rauhallinen, kuusessa on aina oksia, mänty voi olla lä-hes oksaton.

Kuva 10.17 Tyylikäs esimerkki vanerin käytöstä huonetilan verhousmateriaalina.

Kuva 10.18 Erilaiset vanerituotteet sopivat myös-kin taivutettuina ja rei’itettyinä vaativan musiik-kisalin akustisiin verhouksiin.

142

LÄHTEET

KIRJALLISUUTTA

Eskolin, J., Puurakenteinen liikuntahalli. Lisensiaatintyö TTKK,Tampere 2001. 194 s.

Halme, A., Rakennus- ja huoneakustiikka, Meluntorjunta.Otakustantamo 378, Espoo 1977.

Hietala, J., Järvenpää, M. / TTKK/Talonrakennustekniikka,Puurakenteisen salibandyhallin suunnittelu- ja rakentamisopas.Opetusministeriö, Liikuntapaikkajulkaisu 76. Rakennustieto Oy,Helsinki 2000. 54 s.

Kokko, E., Ojanen, T., Salonvaara, M., Hukka, A. & Viitanen, H.,Puurakenteiden kosteustekninen toiminta. Homekriteeristö,tarkastelutasot rakenneosittain. VTT, Espoo 1999.

Kuosma, K. (toim), Suomen liikuntapaikat. Opetusministeriö jaRakennustieto Oy, Hämeenlinna 2000. 183 s.

Limträ. Arkitektmanual. Svenskt Limträ AB, Stockholm 1999. 64 s.

Limträ handboken. Svenskt Limträ AB, Stockholm 1998. 144 s.

Monitoimihallit. Suomen Liimapuuyhdistys r.y. ja RakentajainKustannus Oy, Vammala 1988. 110 s.

Liimapuu ja sen käyttö. Suomen Liimapuuyhdistys r.y., Helsinki1978.

Lämmön- ja kosteudeneristys, RIL 155. Suomenrakennusinsinöörien liitto ry, Helsinki 1984. 389 s.

Natterer, J., Herzog, T., Volz, M., Holzbau Atlas. Rudolf MuellerGmbH, Köln 1991. 332 s.

Nissinen, K:, Tennishallien taloudellisuus ja toimivuus. VTT.Tiedotteita 1439, Espoo 1993. 124 s.

Nissinen, K., Niskala, M., Päkkilä, K., Liikuntarakennusten elinkaarenkustannukset. Opetusministeriö, Liikuntapaikkajulkaisu 60.Rakennustieto Oy, Helsinki 1996. 148 s.

Orrainen, M., Urheiluhallien rakenteellisen paloturvallisuudentarkistetut periaatteet. Pelastustieto. Vol 50 nro 5. ss 22-24.

Pajakkala, P., Perälä, A-L., Suurten hallirakennusten kustannukset jakilpailutilanne. VTT, Rakennustuotantotekniikan laboratorio,Tampere 1987.

Reinikainen, K., Hallirakennusten vaipparakenteiden ja toteutuksenvaikutus energiakulutukseen. Diplomityö TTKK, Tampere 1997. 134s + liitteet.

RT-ohjekortit:

50-10425 LVI-laitteiden tilanvarausohjeita. 1990.

82-10571 Puujulkisivut. 1995.

82-10582 Puiset sisäverhoukset. 1995.

82-10679 Puukerrostalon rakenteet. 1998.

92-10467 Kevyt väestönsuoja ja S1-luokan teräsbetoniväestönsuoja.1991.

94-10502 Varastotilat. 1993.

94-10513 Tuotantohalli, teollisuustilat. 1993.

97-10046 Sisäliikuntatilat, palloilu ja voimistelu. 1979.

97-10091 Sisäliikuntatilat, kuntoilu ja voimailu. 1980.

97-10243 Sisäliikuntatilat, squash. 1984.

143

KIRJALLISUUTTA

97-10474 Uimahallit ja virkistyskylpylät. 1992.

97-10505 Tennishallit. 1993.

Seppänen, M., Seppänen, O., Rakennusten sisäilmasto ja LVI-tekniikka. Sisäilmayhdistys r.y., Jyväskylä 1996.

Siikanen, U., Puurakennusten suunnittelu. Rakennustieto Oy,Helsinki 1998. 259 s.

Siikanen, U., Puurakentaminen ja paloturvallisuus. Ohjeitasuunnittelijalle. Puuinfo Oy, Helsinki 1999. 56 s.

Siikanen, U., Rakennusaineoppi, kuudes täysin uudistettu painos.Rakennustieto Oy, Helsinki 2001. 328 s.

Siikanen, U., Rakennusfysiikka. Perusteet ja sovellutukset.Rakennustieto Oy, Helsinki 1996. 219 s.

Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa B10. Puurakenteet.Ohjeet 2001. Ympäristöministeriö, Helsinki 2001. 24 s.

Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa C3. Lämmöneristys,määräykset. Ympäristöministeriö, Helsinki 1985. 3 s.

Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa C4. Lämmöneristys,ohjeet. Sisäasiainministeriö, Helsinki 1979. 9 s.

Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa D2. Rakennustensisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet.Ympäristöministeriö, Helsinki 1987. 21 s.

Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa D5. Rakennustenlämmityksen tehon- ja energiatarpeen laskenta. Ympäristöministeriö,Helsinki 1985. 14 s.

Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa E1. Rakennustenpaloturvallisuus, määräykset ja ohjeet. Ympäristöministeriö, Helsinki1997. 29 s.

Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa E2. Tuotanto- javarastorakennusten paloturvallisuus, ohjeet. Ympäristöministeriö,Helsinki 1997. 6 s.

Suonto, Y., Vepsäläinen, J., Suomalaista puuarkkitehtuuria 1990-1999. Rakennustieto Oy, Puuinfo Oy 1998.111 s.

Urheilulaitokset, RIL 118. Suomen rakennusinsinöörien liitto r.y.,Helsinki 1980.

Verhe, I., Esteettömät liikuntatilat. Opetusministeriö,Liikuntapaikkajulkaisu 63. Rakennustieto Oy, Helsinki 1997. 130 s.

Puu on kilpailukykyinen vaihtoehto hallirakenta-misessa. Se on monipuolinen, joustava materi-aali ja tarjoaa hallirakentamisessa lukemattomiamahdollisuuksia erilaisiin tarpeisiin. Kustannus-tehokkuuden lisäksi puulla saadaan aikaan pa-loturvallisia ja kestäviä, elinkaareltaan edullisiaratkaisuja. Puun käyttöön hallirakentamisessa onolemassa myös pitkälle vietyä osaamista ja teol-lista tuotetarjontaa. Muun muassa näistä asiois-ta kerrotaan tässä ohjeessa.

Ohje on osa kolmiosaista puuhallien rakennutta-mis- ja suunnitteluohjekokonaisuutta. Sen tarkoi-tuksena on laajentaa yleistä tietoutta puun käy-töstä hallirakentamisessa, edistää rakennusalanpuun käyttöön liittyvää osaamista ja antaa käy-tännöllisiä ohjeita ja välineitä puurakenteistenhallien suunnitteluun. Ohje on suunnattu arkki-tehdeille ja se sopii tietolähteeksi myös raken-nuttajille, rakennesuunnittelijoille ja viranomaisille.

Ohje antaa arkkitehdille välttämättömät ohjeetpuurakenteisen hallin suunnittelemiseksi raken-nuslupapiirustustasolle ja tarjouspyyntöasiakirjo-jen perustaksi. Esitetyt kuormitukset ja laskelmatovat RakMk B10 ja RIL 144-1997 mukaisia.

Ohjeen on teettänyt alan yhteinen organisaatio,Puuhalliklusteri, jonka tehtävänä on edistää puunkäyttöä hallirakentamisessa. Klusteriin kuuluvatFinnforest Oyj, Kuningaspalkki Oy, Late-Raken-teet Oy, SPU-Systems Oy, UPM-Kymmene Puu-teollisuus, Vierumäen Teollisuus Oy ja WoodFocus Oy. Ohje myös löytyy digitaalisessa muo-dossa osoitteesta www.woodfocus.fi

Finnforest Oyjwww.finnforest.com

Vierumäen Teollisuus Oywww.vierumaenteollisuus.fi

SPU-Systems Oywww.spu.fi

Kuningaspalkki Oywww.finnforest.com

Late-Rakenteet Oywww.late.net

Wood Focus Oywww.woodfocus.fi

UPM-Kymmene Puuteollisuuswww.woodproducts.upm-kymmene.com

puuhallin suunnittelu - oamkpekkaki/puurakenteet/suunnitteluohjeita/puuhallit/... ·...

Documents