Rauduskoivun

Rauduskoivu tuottaa kivennäismailla noin 30 % enemmän puuta kuin hieskoivu. Etelä- ja Keski-Suomessa rauduskoivu kasvaa järeämmäksi ja

teknisesti laadukkaammaksi kuin hieskoivu.

Pohjois-Suomessa rauduskoivun kasvuolosuhteet ovat heikot, joten hyvälaatuisen ja kookkaan rauduskoivun kasvatukseen kannattaa keskittyä vain Etelä- ja Keski-Suomen hyvillä kasvupaikoilla.

Rauduskoivun kasvupaikan valinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota maalajiin, ravinne- ja vesitalou-teen, ympäröivään metsään ja pintakasvillisuuteen.

Laatukoivun kasvatuksessa tärkeimpiä työvaiheita ovat varhais- ja taimikonhoito sekä oikea-aikainen ensihar-vennus. Kun uskaltaa harventaa tarpeeksi, koivut saavat valoa ja tilaa ja kasvavat nopeasti uusiin mittoihin.

Kuinka rauduskoivun erottaa hieskoivusta?

kasvatus

Rauduskoivun lehdet ovat kolmiomaiset, kärjestään pitkäsuippuiset ja laidaltaan toissahaiset.

■ Hieskoivun lehdet ovat puikeat, lyhytsuippuiset ja kertaalleen sahalaitaiset.

■

Rauduskoivun runko on tyveltä uurteinen ja karkeakaarnainen.■ Hieskoivun runko on

sileätuohinen.■

www.metsakeskus.fi

Kuvat: Metla, Erkki Oksanen.

Rauduskoivun kasvatus Rauduskoivun kasvatus

KasvupaikkavaatimuksetHyvä kasvupaikka on ravinteikas, ilmava ja rinteinen maa, joka läpäisee hyvin vettä mutta myös sitoo riittä-västi kosteutta. Rauduskoivulle sopivimpia kasvupaikko-ja ovat lehtomaiset ja tuoreet kankaat sekä metsitettävät kivennäismaapellot.

Parhaita maalajeja rauduskoivulle ovat hiekka- ja hieta-moreenit sekä lajittuneista maista hienot hiekkamaat ja karkeat hietamaat.

Perustaminen ja varhaishoitoUudistusala raivataan ja maa muokataan kohteelle parhaiten soveltuvalla maanmuokkaustavalla. Etenkin metsitettävillä pelloilla on ennen istutusta suositeltavaa tehdä heinän kemiallinen torjunta.

Rauduskoivun hyvä istutustiheys on 1600 kpl / ha, joka tarkoittaa noin 2,5 metrin taimiväliä. Kannattaa käyttää isokokoisia, jalostettuja taimia ja suojata taimet taimi-suojilla.

Hirvivaara-alueilla ja pahojen myyrätuhovuosien edellä ja aikana rauduskoivua ei kannata istuttaa.

Koivun kasvukyvyn säilyttämiseksi vihreän latvuksen osuus pitää olla vähintään puolet koivun pituudesta.

■

Koivikon voi perustaa myös kylvämällä tai luontaisesti. Rauduskoivun luontainen uudistaminen onnistuu var-mimmin rinteisillä, hyvin vettä läpäisevillä, mutta samalla kosteutta sitovilla moreeni- tai hiekkamailla. Varhaishoi-dosta on huolehdittava poistamalla mahdollinen koivun taimia haittaava heinikko ja vesakko.

TaimikonhoitoTaimikonhoito rauduskoivikossa tehdään 4–7 metrin pituusvaiheessa, jos tiheys on yli 2500 kpl/ha. Kasva-maan jätetään 1600 laadultaan parasta rauduskoivua hehtaarille.

Hirvivaara-alueilla taimikonhoito kannattaa tehdä vasta 6–7 metrin pituusvaiheessa. Istutuskoivikon jäädessä tavoitetiheyttä harvemmaksi, täydennyksenä jätetään kuusia tai samaan latvuskerrokseen yltäviä siemensyn-tyisiä rauduskoivuja.

Luontaisesti tai kylvämällä perustetut koivikot harvenne-taan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen harvennuksen voi tehdä, kun koivut ovat 2–3-metrisiä. Näille koivikoille sopiva harvennuksen jälkeinen tiheys on 3000–4000 kpl / ha. Luontaisesti syntyneissä metsiköissä on erityisen tärkeää erottaa rauduskoivut hieskoivuista ja valita laa-dultaan parhaat raudukset kasvatettaviksi.

HarvennushakkuutRauduskoivun kasvatuskierto tarvitsee yleensä vain kaksi voimakasta harvennusta edellyttäen, että taimi-konhoito on tehty oikea-aikaisesti ja suoritettu hyvin. Näin menetellen turvataan koivun riittävä elävän latvuk-sen osuus (vähintään 50 %).

Molemmat harvennukset tehdään laatuharvennuksena, poistamalla runkovikaiset ja runkomuodoltaan huonot

Hyvään alkuun päässyt istutustaimikko kasvaa parhaimmillaan yli metrin vuodessa.■Kuva: Harri Menna.

Rauduskoivun kasvatus Rauduskoivun kasvatus

Voimakas ensiharvennus lihottaa rauduskoivut nopeasti. Koivikoiden harvennukset on syytä tehdä ajallaan ja riittävän voimakkaina.

■

Istutettu rauduskoivu lihoo järeäksi tukkipuuksi yleensä 50 – 60 vuoden ikäisenä.■

sekä kuivaoksaiset puut. Harvennuspuun korjuu on suoritettava huolella. Juuristovauriot ja rungon pinnalle aiheutetut kolhut vähentävät laatupuun saantia.

EnsiharvennusEnsiharvennus on syytä tehdä, kun puusto on 15–20-vuotiasta ja pituudeltaan 13–15 metriä. Tällöin voi ottaa rohkeasti puolet puista pois, niin että kasvamaan jää 700–800 runkoa hehtaarille. Kuitupuuta saadaan ensi-harvennuksessa yleensä noin 40 kuutiometriä hehtaaril-ta.

Toinen harvennusEnnen päätehakkuuta koivikko täytyy harventaa vielä kertaalleen 30–35 vuotiaana, jolloin kasvamaan jätetään noin 400 hyvälaatuista runkoa hehtaarille. Toisessa har-vennuksessa koivupuuta kertyy yleensä 60–80 kuutio-metriä hehtaarilta, josta osa on tukkipuuta.

Koivikon alle syntyneestä alikasvoskuusikosta voidaan kasvattaa uusi puusukupolvi.■

Kuva: Metla, Erkki Oksanen.

Kuva: Raisa Frondelius, ksmk.

Kuvat: Kari Vääränen, ksmk.

PäätehakkuuKun koivut kasvavat tarpeeksi harvassa, ne saavuttavat järeän tukkipuun mitat yleensä 50–60 vuoden iässä.

Rinnankorkeudelta 30 senttimetrin paksuiset rungot ovat valmiita päätehakkuuseen.

Hyvälaatuisen koivikon kasvatusikää voidaan pitkittää hallitusti, muistaen, että koivun ikääntyessä lahoriski kasvaa.

Pystykarsinta Pystykarsintaan valitaan koivikon parhaita, suorarunkoi-sia ja ohutoksaisia valtapuita noin 400–500 kpl/hehtaari. Karsinnassa on vältettävä puita, joista jouduttaisiin kar-simaan yli 20 mm paksuisia oksia. Pystykarsitut koivut kannattaa järeyttää oikea-aikaisilla ja riittävän voimak-kailla harvennuksilla.

Karsintatyö voidaan tehdä, joko 2-vaiheisena, tai ker-takarsintana. Kaksivaiheinen karsinta lisää työmäärää, mutta samalla myös työn tulos paranee. Kaksivaiheises-sa karsinnassa oksattoman ja hyvälaatuisen tyvitukin muodostumiseen päästään vaikuttamaan jo taimivai-heessa.

Ensimmäinen pystykarsinta tehdään ohileikkaavilla terä-villä oksasaksilla, kun koivut ovat alle 10-vuotiaita ja 5–7 metriä pitkiä. Ohuita oksia voi karsia pois 2,0–2,5 metrin korkeuteen saakka. Toisen kerran karsitaan ennen ensi-harvennusta, kun koivut ovat alle 15-vuotiaita ja 10–12 metriä pitkiä. Toisessa vaiheessa karsintaa jatketaan varrellisella oksaleikkurilla tavoitteena vähintään 5 met-rin korkeus. Kertakarsinta tehdään ennen ensiharven-nusta vähintään 4,0 metrin korkeudelle, kun valtapuiden pituus on 10–12 metriä. Karsinnassa elävää latvusta on jätettävä vähintään puolet puun pituudesta.

Karsinta-aika on juhannuksesta heinäkuun loppuun. Karsiessa on varottava rungon ja oksakauluksen vaurioita. Valtaosa runkopuun värivioista aiheutuu huolimattomuusvirheistä. Karsintatiedot on hyvä rekisteröidä esimerkiksi metsäsuunni-telmaan.

Julkaisija: Metsäkeskus Keski-Suomi, Jyväskylä 2011. www.metsakeskus.fi

Vaneritukki – Sahatukki – Viilutukki

Tukkipuu jaotellaan loppukäytön mukaan vaneri-, saha- ja viilutukiksi.

Suomalainen, sorvatuista viiluista liimattu koivuvaneri on kallis laatutuote, jota käyte-tään ns. logistisissa ratkaisuissa; pakkauk-sissa ja kuljetusvälineissä sekä sisustus-tuotteissa, kuten kalusteissa ja seinien ja

kattojen pintamateriaalina.

Laadukkaan koivusahatavaran käyttökohteita ovat huonekalu- ja puusepänteollisuudessa mm.

huonekalujen komponentit, kaapistot, pöydät ja työta-sot, listat, lattiat, käyttö- ja koriste-esineet.

Viilutehtaat valmistavat sorvattua ja leikattua koivuviilua, jonka hyvälaatuinen pintaviiluosuus myydään huoneka-lu- ja sisustusteollisuudelle. Osa ohutviilusta liimataan vaneriksi, jota käytetään mm. lentokoneissa, käyntikor-teissa, leluissa ja pienoismalleissa.

Yksi koivun laatuongelma on ruskotäpläkärpäsen aiheut-tamat pystysuuntaiset ruskeat juovat rungon sisäosan puuaineessa. Tuotteissa tämä ulkonäköhaitta ilmenee lähinnä vaaleissa koivupinnoissa. Ruskotäplättömiä tuotteita saadaan lähinnä sekametsien koivuista ja kas-vattamalla koivut hyvin järeiksi.

www.metsakeskus.fi

Oksat leikataan kohtisuoraan oksan kasvukulmaan nähden. Oikea leikkauskohta on pari millimetriä oksakauluksen ulkopuolelta.

■

Kuvat: Petri Kilpinen, Inkeri Järvinen ksmk.

Kuvat: Raisa Frondelius, ksmk.