sairaalasta hoitokodiksi, pitkäaikaishoitoympäristön kehittäminen

Teknillinen korkeakoulu

Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti Sotera

Arkkitehtiosaston julkaisuja 2006/89

SairaalaSta hoitokodikSi

pitkäaikaishoitoympäristön kehittäminen Puolarmetsän sairaalassa

Satu Åkerblom Sasu Hälikkä Aki Hiltunen


Arkkitehtiosasto




Arkkitehtiosaston julkaisuja

Espoo 2006 2006/89

SairaalaSta hoitokodikSi

pitkäaikaishoitoympäristön kehittäminen Puolarmetsän sairaalassa

Satu Åkerblom Sasu Hälikkä Aki Hiltunen

Julkaisumyynti:


Arkkitehtiosasto

PL 1300

02015 TKK

Puh. (09) 451 4418

s-posti: [email protected]

© Sotera, TKK

ISBN 951-22-8173-2 (nid.)

ISBN 951-22-8174-0 (PDF)

ISSN 1456-6281

Otamedia Oy

Espoo 2006

Kannen kuva: Puolarmetsän sairaalaan hankkeen aikana rakennettu pilottihuone

3SAIrAALASTA hOITOKODIKSI

alkuSanat

Puolarkoti -hanke on osa TeTT – Esteettömyys asuinrakennuksissa -projektia, jonka Teknil-lisen korkeakoulun Sotera-instituutti toteutti vuosina 2003-2006 yhdessä yhteistyötahojen kanssa. TeTT-projekti kuului Tekesin iWell-tutkimusohjelmaan. Tekesin lisäksi tutkimusta rahoittivat Työsuojelurahasto, Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit sekä useat yrityk-set.

Puolarkoti-osatutkimus toteutettiin yhteistyössä Puolarmetsän sairaalan henkilökunnan kanssa. Hankkeen aikana pidettiin useita työpajoja, joihin osallistui tutkimuksessa olevien osastojen henkilökunta. Espoon kaupungilta hankeeseen osallistuivat:

Jaakko Valvanne, Espoon kaupungin vanhusten palvelujen johtajaMaire Koski, ylihoitajaElina Kylmänen-Kurkela, ylihoitajaMarja-Liisa Rossi, 4D:n osastonhoitajaTuula Yliknuussi, 4E:n osastonhoitajaMargit Lindfors, 4D:n apulaisosastonhoitajaOuti Karjalainen, 4E:n apulaisosastonhoitajaHankkeen aikana toteutettiin osastoille kaksi pilottihuonetta, joiden rakentamisesta vas-

tasi Espoon kaupunki. Pilottihuoneissa pyrittiin vastaamaan asukkailta, henkilökunnalta ja omaisilta saatuihin kehittämistavoitteisiin. Huoneet suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyös-sä seuraavien henkilöiden ja yritysten kanssa:

Martela Oyj, Heini-Marikka Hantula ja Markku LehtoSaint-Gobain Ecophon Oy, Jyrki Kilpikari ja Markku HirvonenLuxo Finland Oy, Mikael ÅkersKuopio Woodi Oy, Jukka-Pekka SuvalaEasydoing Oy / Salli Systems, Veli-Jussi JalkanenSilent Gliss Oy, Juoni ArjatsaloStiegelmeyer Oy, Jarmo RautiainenUpofloor Oy, Kaisa Penttilä ja Anita Larna-HelkiöVallila Interior Oy, Arja AnttilaPuolarkotia koskevaan tutkimushakkeeseen osallistui Sotera-instituutin tutkijaryhmä,

johon kuuluivat erikoistutkija Satu Åkerblom, tutkijat Sasu Hälikkä, Aki Hiltunen ja Pirjo Sipiläinen sekä tutkimusapulainen Päivi Aro. Hankkeen kenttätyövaiheisiin osallistui toi-mintaterapeuttiopiskelija Raila Vartiainen Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiasta.

4 SAIrAALASTA hOITOKODIKSI

tiiviStelmä

Pitkäaikaishoidossa olevia, huonokuntoisia ja paljon apua tarvitsevia vanhuksia asuu tällä hetkellä Suomessa palveluasumisyksiköiden lisäksi sairaaloiden vuodeosastoilla. Akuutti-hoidon tarpeisiin suunnitellut vuodeosastot eivät välttämättä sovellu parhaalla tavalla asuk-kaiden viimeiseksi kodiksi.

Tutkimushankkeen tavoitteena oli saada tietoa vuodeosastojen tilojen kehittämismah-dollisuuksista toimivammiksi ja viihtyisämmiksi sekä tietoa siitä, miten tiloihin liittyviä on-gelmia tulisi kartoittaa. Hankkeeseen osallistui Espoon kaupungin Puolarmetsän sairaalan kaksi pitkäaikaisosastoa. Osastoilla oli syntynyt kehittämistarve, kun niiden kaikki potilas-paikat oli muutettu pitkäaikaishoitopaikoiksi.

Osastojen tilojen viihtyisyyttä ja toimivuutta selvitettiin haastattelemalla asukkaita. Li-säksi tehtiin kyselyt henkilökunnalle ja omaisille. Osaston toimintaa havainnoitiin ja doku-mentoitiin videoimalla ja valokuvaamalla. Työn aikana tehtiin työvierailuja vertailukohtei-siin, jotka myös dokumentoitiin. Kerätyn tiedon perusteella laadittiin ongelmakartta, jossa esiin nousseita ongelmia ja niihin sopivia ratkaisuja oli listattu tiloittain, toiminnoittain ja käyttäjäryhmittäin. Kootun aineiston perusteella esitettiin ratkaisumalli tilojen uudelleen-järjestämiseksi sekä toteutettiin kaksi pilottihuonetta, joiden käyttökokemuksia kirjattiin käyttäjäryhmiltä.

Tutkimuksessa selvisi, että asukkaiden vaikutusmahdollisuudet omaan olemiseensa ovat vähäiset, eikä ympäristö tue itsenäistä toimintaa. Osastolla vieraileville ympäristö ei tarjoa luontevia paikkoja läheisten tapaamisiin. Henkilökunta kokee työympäristön epäviihtyi-säksi. Työergonomiassa osastoilla on monia puutteita. Osastolla on yhtäältä tilan puutetta ja toisaalta osa tiloista on vajaakäyttöisiä. Nykyisessä tilaratkaisussa yhteistilojen valvonta on vaikeaa, jolloin asukkailla on niukasti turvallisia tiloja oman huoneensa ulkopuolella. Vuoteen ja sen lähiympäristön toimivuuden ja viihtyisyyden merkitys korostuu pitkäaikais-osastolla. Nostamalla vuodeosaston tilaratkaisujen tasoa nykyisten uudisrakennuksia koske-vien vaatimusten mukaisiksi voidaan poistaa laitosympäristöstä negatiivisia ominaisuuksia. Esimerkiksi pilottihuoneen akustiikan korjaamisen käyttäjät kokivat samansuuntaisesti ym-päristöä parantavana kuin tekniset mittaukset osoittavat.

Avainsanat:arkkitehtuuri, sairaalasuunnittelu, vanhusten pitkäaikaishoito, kodinomainen


abStract

In Finland elderly persons who are in poor health and need a lot of help are currently living in long-term care both in sheltered housing units and hospital inpatient departments. The inpatient departments were originally built to meet the needs of acute health care services and do not necessarily serve very well as the last home of their residents.

The aim of the project was to obtain information on various possibilities for developing cosier and more functional inpatient facilities and on the identification of problems related to the facilities. Two wards for long-term patients in Puolarmetsä Hospital in the City of Espoo participated in the project. A need for development had arisen when the wards had been converted into long-term units.

The amenity and functionality of the facilities were surveyed by interviewing residents. In addition, their family members and the members of the staff were asked to fill in questi-onnaires. The operations of the department were observed and documented by videotaping and photographing. During the project several work visits were made to benchmark sites, and these visits were documented too. The compiled information was used for creating a problem map where the emerging problems and suitable solutions to them were listed separately for each facility, activity and user group. The compiled materials were used to present a solution concerning the rearrangement of the facilities and for building two pilot rooms. Various user groups were asked to comment on the use of the pilot rooms.

The study revealed that the residents have little opportunity to influence their circum-stances, and the environment does not support independent living. For those visiting the department, the environment does not offer a natural setting for meeting close family members and friends. The staff regard the work environment as unpleasant. There are many shortcomings in the work ergonomics of the departments. On the one hand, there is a lack of space in the department, and on the other hand, some of the facilities are un-derused. In the current solution it is difficult to keep the joint facilities under supervision which implies that the residents have very few safe facilities outside their own rooms. The functionality and amenity of the bed and its immediate surroundings gain an increasing importance in a ward for long-term patients. Negative qualities can be removed from the institutional environment by raising the standards of the inpatient ward solutions to meet the current requirements concerning new buildings. For example, the users considered that the acoustical improvement of the pilot room had a pro-environmental impact similar to the one indicated by the technical measurements.

Keywords:architecture, hospital design, long-term care for the elderly, homelike


SiSällySluettelo

AlkuSAnAt 3

tiiviStelmä 4

AbStrAct 5

1. JoHdAnto 91.1. Sairaalaosastoista 4d ja 4e Puolarkodiksi 91.2. Potilaasta asukkaaksi 9

2. tAuStA 102.1. Pitkäaikaishoidon ympäristöt 102.2. kodinomaisuus 102.3. laitos kotina 11

3. tAvoitteet 12

4. menetelmät 134.1. osaston tiloja ja toimintaa koskevat kyselyt ja haastattelut 134.2. Havainnointi ja dokumentointi 144.3. työpajat 154.4. ongelmakartan ja osaston kokonaissuunnitelman laadinta 154.5. Pilottihuoneiden toteuttaminen ja kokemusten keruu 15

5. tulokSet 165.1. kyselyjen ja haastattelujen tulokset 165.2. vertailukohteet 275.3. ongelmakartta 295.4. osaston kokonaissuunnitelma 325.5. Pilottihuoneiden suunnittelu ja toteutus 36

6. PoHdintA 44

läHteet 45

liitteet 47liite 1. Hankkeen aikana järjestetyt työpajat 47liite 2. osaston toimintaa koskeva asukashaastattelu 48liite 3. osaston toimintaa koskeva kiertokysely henkilökunnalle 62liite 4. osaston toimintaa koskeva kysely omaisille 64liite 5. työpisteiden toimivuutta ja ergonomiaa sekä taukotilojen viihtyisyyttä

ja tarkoituksenmukaisuutta koskevat kyselyt henkilökunnalle 72liite 6. Puolarkodin uudistussuunnitelma 76liite 7. Pilottihuoneiden suunnitelmat 77liite 8. Pilottihuoneen käyttöohje 81liite 9. Pilottihuoneiden onnistuneisuutta koskevat kyselyt 89liite 10. Huoneakustiset mittaukset 117liite 11. valaistusmittaukset 125liite 12. Sisäilman laadun mittaukset 136


1. Johdanto

1.1. Sairaalaosastoista 4d ja 4e Puolarkodiksi

Puolarmetsän sairaalassa osastojen 4 D ja 4 E kaikki potilaspaikat muuttuivat pitkäaikais-hoidon potilaspaikoiksi vuoden 2003 uudelleen organisoinnin yhteydessä. Näillä vuode-osastoilla kaikki potilaat tarvitsevat runsaasti apua lähes kaikissa perustoimissaan mutta lääkärin apua harvemmin kuin akuutti- tai kuntoutusosastoilla. Osastoilla syntyi tarve ke-hittää toimintaa ja sairaalaympäristöä suuntaan, joka paremmin vastaisi uuden toiminnan sisältöä. Koska osastot toimivat asukkaittensa viimeisenä kotina, henkilökunnan aloittees-ta päätettiin kehittää osastoja kodinomaisemmaksi. Kehittämishanke päätettiin toteuttaa yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun Sotera-instituutin kanssa. Hankkeen aikana 4. ker-roksen osastojen muodostamalle kokonaisuudelle annettiin uusi toiminnallista muutosta kuvaava nimi Puolarkoti.

1.2. Potilaasta asukkaaksi

Puolarmetsän sairaalan pitkäaikaisosastolla hoidettavista henkilöistä käytetään tässä hank-keessa nimitystä asukas. Sana potilas oli hankkeen alkaessa käytössä osastoilla. Pitkäaikais-osastoilla hoidettavat eivät pysty heikon kuntonsa tai sairautensa vuoksi asumaan enää ko-tona. Samankuntoisia vanhuksia sijoittuu myös erilaisiin hoitokoteihin ja heitä kutsutaan niissä asukkaiksi. Henkilökunta esitti ensimmäisessä työpajassa, että osastojen potilaita tuli-si kutsua asukkaiksi tai asiakkaiksi. Osa henkilökunnasta omaksui nopeasti tämän tavan.


2. tauSta

2.1. Pitkäaikaishoidon ympäristöt

Laitoshoidon vähentämisen myötä paljon apua tarvitsevat henkilöt sijoittuvat asumaan pal-veluasumisyksiköihin. Kuitenkin kaikkein huonokuntoisimmat jäävät usein sairaaloiden vuodeosastoille pitkäaikaishoidon asiakkaiksi. Koska tavoitteena on että palveluasumisyk-siköissä asuvat voivat asua niissä elämänsä viimeisetkin vuodet, asuu tällä hetkellä saman-kuntoisia asukkaita sekä sairaaloissa että palvelutaloissa. Myös kotihoidon piirissä on hyvin huonokuntoisia asiakkaita.

Vanhainkodiksi rakennettu yksikkö eroaa ulkoisilta puitteiltaan samanlaista hoitoa tar-jovasta terveyskeskussairaalasta. Entisenä sairaalana Puolarkodin tilat muistuttavat yhä sai-raalan vuodeosastoa, vaikka hoito ei enää olisikaan sairaalatasoista.

Millainen sairaalaosasto on asuinympäristönä? Voiko sairaala olla koti?Mitkä ovat mahdollisuudet lisätä Puolarmetsän viihtyisyyttä ja toimivuutta

asuinympäristönä?

2.2. kodinomaisuus

Termi kodinomaisuus (kodinomainen: ruots. hemlikhet, engl. homelikeness) on tullut suo-situksi laitosten suunnittelun yhteydessä tarkoittamaan pyrkimystä hyvään ja viihtyisään ympäristöön. Termi on sisällöltään varsin epämääräinen, eikä sille ole olemassa kiistatonta ja yksikäsitteistä määritelmää. Anni Vilkko jakoi tutkimushankkeen ensimmäisessä työpa-jassa 7.10.2004 kodinomaisuuden kolmeen osa-alueeseen: (1) kodinkaltaiseen toimintaan, tekemiseen, joka on ominaista kodille, (2) kodinkaltaisiin ihmissuhteisiin, perheenomai-seen sosiaaliseen struktuuriin, sekä (3) esteettisen ympäristön kodinkaltaiseen laatuun, ”kodikkuuteen”. Käytännössä laitosympäristön kodinomaistaminen on yleensä keskittynyt viimeksi mainittuun, esteettiseen ympäristöön.

Mary Douglas (1991) on pohtinut tekijöitä, jotka määrittävät kodin. Hän toteaa, että koti on paikka mutta ei välttämättä kiinteä. Koti voi olla myös asuntovaunu tai teltta, se ei ole välttämättä talo. Mitään kaikille kodeille yhteistä arkkitehtonista ominaisuutta ei siis ole olemassa, niin paljon kodit eroavat toisistaan. Asia, joka yhdistävää kaikkia ”koti-paikkoja”, on ajan yli jatkuva säännönmukaisuus, jatkuvuus. Kodin sisustus voi esimerkiksi muuntua vuorokaudenajan mukaan: Japanissa vuode usein kerätään pois päiväksi ja illalla otetaan jälleen esille. Myös Ikea on esitellyt pieneen asuntoon sopivan malliston, jossa eri toiminto-ja palvelevia kalusteita voidaan tarpeen mukaan ottaa esille tai kääntää syrjään. Tietyntyyp-pinen tai –näköinen kalustus ei tee paikasta kotia. Se, että kotien kalustustyyleissä saattaa esiintyä väestöryhmittäin, alueellisesti tai aikakausittain yhteneviä piirteitä, kertoo enem-män muotivirtauksista ja makumieltymyksistä kuin yleispätevästä kodikkuudesta.

Kotia ei voi määritellä toimintojen kautta. Koti on monikäyttötila toisin kuin useimmat kodin ulkopuoliset paikat. Esimerkiksi hotelli, rautatieasema, työpaikka ja kauppa ovat tie-tyille tai tietyntyyppisille toiminnoille suunniteltuja. Sen sijaan kodissa voi tehdä mitä ta-hansa: syntyä, kuolla, tehdä töitä, nukkua, valmistaa ruokaa ja ruokailla tai harrastaa vaikka joogaa. Asunnon tilat heijastavat oletettuja ja todennäköisiä tulevaisuuden käyttötarpeita. (Douglas, 1991)

Kodin sosiaalista struktuuria määrittää jokaiselle jäsenelle kuuluva paikka ja tämän pai-kan mukainen oikeus käytettävissä oleviin rajallisiin resursseihin. Oikeuksien valvonta on hajautettu kaikille jäsenille. Kukin tuntee oman paikkansa sekä muille kuuluvat paikat kodin sosiaalisessa struktuurissa. Työ ja toisille suoritetut palvelukset ”maksetaan” työnä ja palveluksina. Toiminta on vastavuoroista mutta ei välttämättä symmetristä, sillä järjestys


ja paikka struktuurissa asettavat eri jäsenille erilaisia velvoitteita ja vastuita. Tekemiseen ja olemiseen kodissa kuuluu se, että yhteisön jäsenet tietävät toistensa menemisistä ja tekemi-sistä. (Douglas, 1991)

Mary Douglas esittää kodin vastakohdaksi hotellin, jossa käytetyistä resursseista ja pal-veluista maksetaan rahallinen korvaus. Asukkaat toimivat toistensa tekemisistä tietämättä. Työntekijät eivät asu hotellissa, vaan ovat siellä työssä. Työntekijöiden yksityiselämä on hotellille ja sen asukkaille näkymätöntä.

2.3. laitos kotina

Hoitokoti tai sairaala muistuttaa asumispaikkana enemmän hotellia kuin kotia niin toimin-tansa kuin ihmissuhteidensa puolesta. Siellä ei voi tehdä mitä tahansa kuin kotona. Hoita-jien ja asukkaiden välillä, sen enempää kuin asukkaiden kesken, ei vallitse resurssienjakoa tai työnjakoa, joka perustuisi oikeudenmukaisuuteen suhteessa kunkin asukkaan asemaan yhteisössä. Fyysinen ympäristö taas ei lähtökohtaisesti voi koskaan olla kaikkien kannalta kodinomainen, koska jokaisen koti on erilainen. Hotelleissa tähän on vastattu pyrkimällä sisustuksessa mahdollisimman yleispätevään viihtyisyyteen.

Lisa Groger (1995) on tutkinut, missä määrin vanhainkotiin muuttaneet kokivat uuden asuinpaikkansa omaksi kodikseen. Hänen tutkimuksessaan ilmeni, että laitoshoitoon oli-vat kotiutuneet paremmin ne, jotka yhdistivät kodin perheeseen ja sosiaalisiin suhteisiin, kuin ne, jotka yhdistivät kodin omatoimisuuteen ja itsenäisyyteen. Tekemisen vapaus on laitosasumisessa rajoitetumpaa, eikä kaikessa voi noudattaa omaa aikataulua. Sen sijaan sosiaalinen piiri ja läheiset ihmiset eivät ole paikkaan sidottuja ja voivat vierailla yhtä hyvin vanhainkodissa kuin entisessä asunnossa. Eräiden kohdalla muutolla vanhainkotiin oli ih-missuhteiden näkökulmasta jopa positiivisia seurauksia: läheiset eivät enää pystyneet puut-tumaan vanhuksen elämään samassa määrin kuin kotona, jossa vanhus oli ollut heidän apunsa varassa, ja näin ollen yksityisyys toteutui vanhainkodissa paremmin.

Usein tekemisen vapautta rajoittaa vielä asuinympäristöä enemmän oman toimintaky-vyn heikkeneminen, ja juuri se on yleensä syynä laitoshoitoon muuttoon. Voi olla vaikea kohdata elämäntilanteen radikaali muutos, jossa sekä elinympäristö vaihtuu että omassa itsessä tapahtuu muutoksia. Muutoksiin sopeutumista edistää tietty jatkuvuus elämässä, ol-koon se vaikka joidenkin toisarvoisilta näyttävien tapojen ja rutiinien säilyttämistä (mm. Groger 1995, Atchley 1989).

Koti on 1) toimintaa, 2) ihmissuhteita ja 3) paikka.Koti on jokaiselle yksilölle henkilökohtainen ja erilainen.Hyvä laitosympäristö mahdollistaa mahdollisimman monien kotiin liittyvien

asioiden säilymisen osana elämää.


3. tavoitteet

Hankkeella oli kaksi päätavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena oli löytää avaimia Puolar-kodin, eli Puolarmetsän sairaalan neljännen kerroksen kehittämiseksi viihtyisämmäksi ja ihmisystävällisemmäksi niin asukkaiden, henkilökunnan kuin osastolla vierailevien kan-nalta. Toinen, yleisempi ja laajempi tavoite oli kehittää menetelmiä laitosasuinympäristön arvioimiseksi ja kehittämiseksi. Tavoitteena oli löytää tietoa mahdollisuuksista kehittää ole-massa olevia sairaalaympäristöjä viihtyisämmiksi, mitä rajoja ja mahdollisuuksia tällaisessa kehitystyössä on, sekä mitä vaiheita tällaiseen kehitystyöhön kuuluu.


4. menetelmät

4.1. osaston tiloja ja toimintaa koskevat kyselyt ja haastattelut

Tutkimusprojektissa hankittiin osaston toiminnasta, tiloista ja kehitystarpeista tietoa henki-lökunnalta ja Puolarkodissa vierailevilta kyselyin sekä asukkailta haastattelujen avulla.

4.1.1. Henkilökunnan kiertokysely ja työpistekyselytHenkilökuntaa pyydettiin kuvailemaan osastolla havaitsemiaan ongelmia sekä antamaan näihin parannusehdotuksia. Kysely suoritettiin kiertokyselynä (lomakkeet ovat liitteessä 3), jossa useammat vastaajat kirjoittavat näkemyksiään samalle paperille. Jokainen vastaaja näki edellisten henkilöiden vastaukset, ja näin esitettyihin ideoihin saatiin välittömästi kritiik-kiä tai parannusehdotuksia seuraavilta vastaajilta. Tuloksena oli parhaimmillaan vastaajien välinen kirjallinen vuoropuhelu. Avoimista kysymyksistä koostuvia kiertokyselykaavakkeita jaettiin osastojen henkilökunnan tiloihin. Kiertokyselyn menetelmästä johtuen kyselyn kat-tavuutta ei pystytä arvioimaan.

Osaston henkilökunta on keskeisessä roolissa kehityshankkeessa: hankkeen onnistumi-nen on hyvin pitkälti henkilökunnan tahdon ja aktiivisuuden varassa. Näin ollen vastaajan aktiivisuutta edellyttävän kyselyn voi olettaa sopivan hyvin henkilökunnan mielipiteiden tiedustelemiseen. Kiertokyselyn tuloksia on täydennetty ajatuksilla ja ehdotuksilla, joita nousi esiin henkilökunnalle järjestetyissä työpajoissa.

Henkilökunnan toimistotyöpisteisiin ja taukotiloihin jaettiin kyselylomakkeet (Liite 5) koskien kyseisten tilojen toimivuutta, ergonomiaa ja viihtyisyyttä. Työtiloja koskevia vasta-uksia palautettiin 13 kappaletta, joista 10 koski kanslioita ja taukotiloja koskevia 31 kappa-letta.

4.1.2. Kysely omaisilleOmaisille järjestettiin hankkeesta tiedotustilaisuus 28.10.2004, johon saapui noin 40 hen-kilöä. Tilaisuudessa jaettiin kyselykaavakkeita (Liite 4) palautuskuorineen ja niitä jätettiin myös osastolla vieraileville myöhemmin jaettavaksi. Kyselykaavakkeissa kysyttiin kodin-omaisuuteen liittyviä asioista ensisijaisesti omaisten näkökulmasta: kuinka vierailija kokee osaston toiminnan ja ympäristön.

Kyselyyn oletettiin saatavan vastauksia omaisilta, jotka vierailevat osastolla suhteellisen aktiivisesti. Mitään eksaktia tietoa ei ollut tiedossa vierailujen määristä eikä myöskään siitä, kuinka monella asukkaalla ylipäätään käy vieraita. Kyselyn vastauksia saatiin 26 kappaletta. Edellä mainituista syistä kyselyn kattavuutta on mahdotonta arvioida.

4.1.3. Asukkaiden haastattelutKaikkiaan osastoilla 4 D ja 4 E on 84 asukasta. Henkilökunta keräsi nimilistan niistä asuk-kaista, joiden he arvioivat pystyvän osallistumaan haastatteluun. Listalle kertyi molemmilta osastoilta yhteensä 24 sellaista nimeä, joiden arvioitiin pystyvän itse vastaamaan. Lisäksi omaisten aloitteesta pyydettiin halukkaita omaisia mukaan haastatteluun, mikäli asukas arvioitiin itse kykenemättömäksi vastaamaan kysymyksiin. Kaikkiaan haastateltua saatiin 26 asukasta joista 4 omaisen läsnä ollessa. Viimeksi mainituista kahdessa tapauksessa asukas vastasi pääsääntöisesti itse ja kahdessa omainen vastasi kokonaan asukkaan puolesta. Kaik-kiaan osastojen asukkaista 31% osallistui haastatteluihin.

Haastattelu koostui pääsääntöisesti selkeistä kyllä-ei-tyyppisistä kysymyksistä (Liite 2), mutta haastattelija kirjasi ylös myös haastateltavien kommentit ja täsmennykset. Haastatte-lut kestivät keskimäärin 50 minuuttia, pisin kesti lähes kaksi tuntia, lyhin kaksikymmentä minuuttia.


4.2. Havainnointi ja dokumentointi

4.2.1. Toiminnan seuraaminenTutkijat havainnoivat osaston toimintaa useissa tutkimuksen vaiheissa. Kokonaisen päivän tapahtumia seurattiin kirjaamalla ylös kaikki havaitut tilanteet asukkaan ja hoitajan toimia ja päivää seuraten.

4.2.2. Tilojen valokuvausOsastojen tilat valokuvattiin. Samalla kirjattiin ylös kunkin tilan käyttö. Arkistoituihin ku-viin liitettiin tieto kunkin otoksen kuvauspaikasta.

Kuvat 1-6. Valokuvia osastolta.


4.2.3. Toimintatilanteiden videointiAsuinhuoneissa videoitiin asukkaiden toimintatilanteita. Samoja toimintoja kuvattiin myö-hemmin uudistetuissa pilottihuoneissa. Tilanteet sisälsivät sekä asukkaan itsenäisiä toimin-tatilanteita, kuten ruokailuja, että hoitohenkilökunnan suorittamia tai avustamia tilanteita. Videoimalla saatiin tietoa huoneen ja sen varustuksen toimivuudesta. Lisäksi projektin puitteissa syntyi yksi opinnäytetyö, jossa videoaineistoa analysoitiin XXXXXX-menetelmällä työntekijöiden ergonomiatestauksen apuvälineenä.

Kuvattuja tilanteita olivat:asentohoito, sängyn säätöjen käyttäminen (itsenäisesti ja/tai henkilökunnan toimesta)Siirtymiset ja siirrot vuoteesta pesulaverille ja geriatriseen tuoliin tai pyörätuo-liin sekä takaisin vuoteseenRuokailutilanteet ja niihin liittyvät vuoteen ja pöydän säädötAjanviete sängyssä

–

–

––

4.3. työpajat

Hankkeen aikana pidettiin osastojen henkilökunnan kanssa seitsemän työpajaa. Niillä oli kaksi tarkoitusta: hankkeen etenemisestä tiedottaminen sekä keskustelun ja vuoropuhelun synnyttäminen. Työpajojen järjestäminen on hankalaa työpaikalla, jossa työvuoroja on kaikkina vuorokauden aikoina: aina osa työntekijöistä on työpajan aikana vapaavuorossa. Työpajojen ajankohdat ja aiheet ovat liitteessä 1.

4.4. ongelmakartan ja osaston kokonaissuunnitelman laadinta

Havainto-, haastattelu- ja kyselyaineistojen pohjalta laadittiin ”ongelmakartta”, johon mer-kittiin tilojen kehittämistarpeet, mitä käyttäjiä, toimintoja ja tiloja ne koskivat, sekä mitä mahdollisia parannustoimia olisi ongelmien korjaamiseksi tehtävissä. Ongelmakartan poh-jalta laadittiin kerroksen uudistusmalli ja sille mahdollinen vaiheistus.

4.5. Pilottihuoneiden toteuttaminen ja kokemusten keruu

Yhteistyössä yritysten kanssa suunniteltiin asuinhuoneen korjausmalli, jonka pohjalta to-teutettiin molemmille osastoile yksi kahden hengen pilottihuone. Huoneisiin valittiin koe-henkilöt henkilökunnan ja omaisten kanssa.

Kuvat 7-8. Videoituja toimintatilanteita.


5. tulokSet

5.1. kyselyjen ja haastattelujen tulokset

Seuraavassa on käsitelty henkilökunnan, asukkaiden ja omaisten vastauksia teemoittain, mikä noudattelee Anni Vilkon esittämää jaottelua (vrt. luku 2.2). Asukkailta ja omaisilta kysytyt samansuuntaiset kysymykset on asetettu rinnan.

Tässä tutkimuksessa saatiin samansuuntaisia tuloksia kuin aikaisemmissa kodinomai-suuteen liittyvissä tutkimuksissa (Meripaasi 2000, Aunola 1999). Hoitohenkilökunta sekä omaiset kiinnittivät enemmän huomiota fyysisen ympäristön laatuun eli esteettisiin seik-koihin kuin laitoshoidossa olevat vanhukset. Asukkaat, jotka viettivät lähes kaiken aikansa kyseisessä laitosympäristössä, olivat siihen tottuneet. Heille tärkeätä oli saada tavata lähei-siään ja se, miten heitä hoidettiin. Puolarkodin asukkaat kokivat olevansa sairaalassa, eivät kodissa.

Sekä asukkaiden että omaisten vastauksista kuvastui arvostus hoitohenkilökuntaa koh-taan. Henkilökunnan vähyys nähtiin suurimpana syynä osaston ongelmiin. Henkilökun-nan suuresta työtaakasta tietoisina varsinkin asukkaiden oli ilmeisen vaikea tuoda kriittisiä näkökulmiaan esiin.

Vaikka asukkaiden haastatteluvastauksista saa helposti käsityksen, että he ovat olosuhtei-siin varsin tyytyväisiä, heidän lisäkommenteissaan nousi esille kriittisempiä äänenpainoja. Monen asukkaan olotilaa leimaa sopeutuneisuus elämään hoito-osastolla. Usein haasta-teltavat myös perustelivat vastauksiaan sillä, että heidän olinpaikkansa on sairaala. Tähän tosiasiaan suhteutettuna monien seikkojen koettiin olevan hyvin.

5.1.1. ToimintaKotona asuvan elämässä on lukuisia päivittäin tai viikoittain toistuvia sekä vuodenkiertoon liittyviä rutiineja. Muualla kuin omassa kodissa tällaisten rutiinien suorittaminen voi olla vaikeaa. Vaikeinta omien tapojen noudattaminen on laitoshoidossa, koska hoitoon joutumi-sen syynä on itsenäisen toimintakyvyn rajoittuminen. Toisaalta laitoshoidossa noudatetaan laitoksen rutiineja, jotka toistuvat usein samoina, eikä asukas pysty niihin itse vaikuttamaan. Kotonaan kukin voi itse päättää, milloin toimitaan rutiinin mukaisesti, milloin rutiinista poiketaan.

Henkilökunnan mielestä toimintaan liittyviä kodinomaisuutta vähentäviä tekijöitä olivat päivärutiinien suorittaminen tiukan aikataulun mukaisessa järjestyksessä ja yksilöl-

Asukkaat:Onko osaston päivärytmi teille sopiva?Kyllä 17

Aika sopiva / toisinaan 5

Ei

Tyhjä 4

Yhteensä 26

Asukkaat:Annetaanko teille riittävästi aikaa yrittää itse tehdä päivittäisiä toimia?Kyllä 14


Ei 3

Tyhjä 8

Yhteensä 26

Vierailijat:Saako omaisenne suorittaa omassa tahdis-sa päivittäisiä toimia osastolla?Kyllä 3

EOS 14

Ei 6

Tyhjä 3

Yhteensä 26


lisyyden puute asukkaiden hoidossa. Myös se tosiasia, että asukkaat eivät itse voi osallistua päivittäisiin askareisiin, koettiin erilaiseksi verrattuna kotona asumiseen. Asukkaat olivat yleensä tyytyväisiä päivärytmiin. Eräs haastateltu tosin mainitsi alussa olleen sopeutumis-vaikeuksia.

Keskeinen toimintaan liittyvä kysymys on, missä määrin osastolla tuetaan asukkaiden omatoimisuutta. Muutamilla omaisilla oli käsitys, etteivät asukkaat saa suorittaa päivittäi-siä toimia omaan tahtiin. Suurin osa omaisista ei kuitenkaan osannut arvioida läheisen-sä mahdollisuutta omatoimisuuteen. Sen sijaan asukkaista suurin osa vastasi myöntävästi kysymykseen, annetaanko heille riittävästi aikaa yrittää itse tehdä päivittäisiä toimia. Eräs asukas kommentoi, että muuta heillä ei olekaan kuin aikaa. Haastatteluissa jäi epäselväksi, kuinka asukkaat kokevat omatoimisuuden merkityksen – asukkaathan ovat osastolla kuiten-kin hoidettavina.

5.1.2. AjanvietePuolarmetsässä vierailevat omaiset arvelivat osastolla asuvan läheisensä ajan kuluvan huo-nosti. Omaiset ilmeisesti olettavat, että osaston asukkaiden aika käy pitkäksi, koska nämä voivat tehdä niin vähän siitä, mihin normaalissa elämässämme olemme tottuneet. Useim-mat haastatelluista asukkaista kertoivat aikansa kuluvan hyvin. Eräs sanoi aikansa kuluvan ihan hyvin, kun on tottunut elämään sairaalassa. Toinen valitti tekemisen puutetta ja sa-noi väsyvänsä juuri tekemisen puutteesta. Jonkun oloa leimasi koti-ikävä. Todennäköisesti useimmat asukkaat ovat jo sopeutuneet rajoitettuun elämäänsä eivätkä vaadi siltä enempää. Eräät myös kertoivat olevansa jatkuvasti niin väsyneitä, etteivät jaksa tehdä mitään.

Henkilökunnan mielestä kodinomaisuutta voitaisiin lisätä tarjoamalla mahdollisuuksia yhteiseen tekemiseen. Siihen tarvittaisiin aikaa mutta myös sopivia tilanteita ja välineitä: tapahtumia, laulu- ja rupatteluhetkiä, pelikortteja, lautapelejä sekä muita harrastevälineitä. Kaikessa ei tarvitsisi edetä rutiininomaisesti, vaan asukkaiden yksilölliset tarpeet voisi ottaa paremmin huomioon.

Asukkaat:Kuluuko aikanne täällä hyvin?Kyllä 15


Ei 4

Tyhjä 2

Yhteensä 26

Vierailijat:Kuluuko läheisenne aika hyvin osastolla?Kyllä 4

EOS 1

Ei 17

Tyhjä 4

Yhteensä 26

Ulkopuolisen näkökulmasta asukkaiden vaikutusmahdollisuudet omaan olemiseensa ovat erittäin rajalliset. Sama vaikutelma ei välttämättä synny asukkaiden haastatteluvastauk-sista. Suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä saamaansa apuun ja mahdollisuuksiinsa hankkia ajanvietettä. Asukkaat näyttävät ottaneen itselleen passiivisen potilaan roolin: hoitajien odo-tetaankin päättävän mitä milloinkin tapahtuu. Eräistä asukkaiden kommenteista kuitenkin kuvastui, että he ovat hoitajien ”armoilla” ja että asiat tapahtuvat kun hoitajille sopii.

Asukkaiden mielipidettä asioihin ei aina oteta riittävästi huomioon. Tämäkin nousi esiin asukkaiden perustellessa tai kommentoidessa vastauksiaan. Aina asukkaan mielipiteen

Asukkaat:Istutteko päivittäin mielestänne sopivan ajan?Kyllä 12


Ei 3

Tyhjä 9

Yhteensä 26


huomioonottaminen ei edes tuottaisi henkilökunnalle lisätöitä: esimerkiksi erään asukkaan mielestä hänen hiuksensa pestiin liian usein, minkä johdosta ne kuivuivat. Eräässä huo-neessa oli vuoteen päässä häikäisevä kohdevalaisin, joka oli päällä tai pois päältä riippuen siitä, oliko joku henkilökunnasta sattumalta painanut katkaisijaa. Asukkaan ainoa keino ilmaista vaatimuksensa valon sammuttamiseksi oli huutaa henkilökuntaa paikalle.

Radio ja televisio olivat merkittävässä roolissa asukkaiden ajanvietteenä. Sellaiselle asukkaalle, joka ei pääse lainkaan pois vuoteesta, erilaiset radio- ja televisio-ohjelmat korva-sivat osaston järjestämät musiikki- ja hartaushetket. Radio tarjoaa myös sellaista musiikkia, jota ei osaston musiikkitilaisuuksissa ole tarjolla. Toisaalta monelle oli aika yhdentekevää, mitä ohjelmaa radiosta tai televisiosta tuli, riitti että laite oli päällä. Monet asukkaat hyötyi-sivät kuulokkeista, jolloin heidän ei tarvitsisi pelätä häiritsevänsä huonetovereitaan radiota kuunnellessaan. Monesti radio sijaitsi sellaisessa paikassa, ettei asukas itse yltänyt sitä avaa-maan tai sulkemaan tai vaihtamaan kanavia. Myös television hallintalaitteita eivät kaikki asukkaat kyenneeet itse käyttämään. Moni ei tohtinut pyytää henkilökunnalta apua televi-sion tai radion avaamiseen tai kanavan vaihtamiseen.

Asukkaiden kiinnostus erilaisia järjestettyjä tapahtumia sekä musiikki- ja hartaushetkiä kohtaan oli hyvin yksilöllistä ja riippui paljon asukkaan henkisestä ja fyysisestä jaksamises-ta. Noin kolmasosa asukkaista ei mielellään osallistu osastolla järjestettäviin tapahtumiin, ja vain noin puolet ilmoitti osallistuvansa mielellään. Monet niistä, jotka eivät jaksaneet lähteä tai päässeet pois huoneestaan, kuuntelivat huoneen avoimen oven kautta käytävältä kuuluvaa ohjelmaa. Eräs asukas ei mielellään poistunut huoneestaan, koska tunsi itsensä ”toistaitoiseksi” välttämättömän happipullonsa kanssa. Jotakuta osaston ohjelmatarjonta ei miellyttänyt: soitettu musiikki oli liian kevyttä.

Asukkaat:Osallistutteko mielellänne osastolla järjestettäviin juhliin ja tapahtumiin?Kyllä 12


Ei 8

Tyhjä 3

Yhteensä 26

5.1.3. HoivaAsukkaiden saama hoito on keskeistä heidän hyvinvointinsa kannalta. He kaikki tarvitsevat runsaasti apua selvitäkseen päivittäisistä toimistaan.

Työpajoissa henkilökunta nosti esiin ajatuksen palvelukulttuurin kehittämisestä hoiva-kulttuurin oheen. Tavallisesti sairaalassa kaikki tapahtuu tehokkaan hoidon ehdoilla, jonka tarkoituksena on saattaa potilas mahdollisimman nopeasti terveeksi ja takaisin normaaliin elämään. Kyseisillä osastoilla asukkaan toiveet ja mielihalut voisivat saada merkittävämmän roolin, kun tavalliselle sairaalalle ominaista parantavaa hoitopäämäärää ei ole.

Vaikka suurin osa asukkaista vastasi saavansa apua aina tarvittaessa, monet näinkin vas-tanneet kertoivat joutuvansa odottamaan avun saapumista. Vastaajat uskoivat, että henkilö-

Asukkaat:Voitteko, aina kun haluatte, kuunnella / katsella

radiota? televisiota?

Kyllä 13 12

Aika sopiva / toisinaan 4 2

Ei 5 4

Tyhjä 4 8

Yhteensä 26 26


kunta yrittää parhaansa mutta että heitä on liian vähän. Eräs vastaaja sanoi, ettei halua saa-da hankalan mainetta ja pysyvänsä siksi mieluummin hiljaa. Hoitajien suuresta työtaakasta tietoisina asukkaat saattavat näin kieltää omat tarpeensa.

Haastatellut kokivat, että he saavat riittävässä määrin monia hoitoja, kuten että heidän ulkonäöstään huolehditaan, ihoa hoidetaan ja inkontinenssisuojat vaihdetaan riittävän usein. Sen sijaan liikunta ja kuntoharjoitukset jäävät liian vähäisiksi. Myöskään wc:ssä he eivät päässeet käymään, vaikka olisivat halunneet. Lähes kaikki olivat halukkaita saamaan hierontaa, jos sellaista olisi tarjolla.

Asukkaat:Saatteko apua riittävästi päivittäin?Kyllä 20

Aika sopiva / toisinaan

Ei 6

Tyhjä

Yhteensä 26

Asukkaat:Voitteko liikkua päivittäin riittävästi?Kyllä 9


Ei 10

Tyhjä 7

Yhteensä 26

Asukkaat:Voitteko aina halutessanne käydä wc:ssä?Kyllä 7


Ei 10

Tyhjä 6

Yhteensä 26

Asukkaat:Autetaanko Teidät vuoteesta ylös aina sil-loin kun haluatte?Kyllä 12


Ei 6

Tyhjä 7

Yhteensä 26

5.1.4. RuokailuHenkilökunnan ja asukkaiden näkemykset ruokailutilanteista erosivat huomattavasti toisis-taan. Henkilökunnan työpajoissa ruokailutilanteet mainittiin ”negatiivisen tehokkuuden” sävyttämiksi, joissa yksilöllisiä tarpeita ei kyetä ottamaan huomioon. Ruokailutilanteita pi-dettiin myös epäsosiaalisina.

Asukkaiden näkemykset ruokailutilanteista olivat pääosin myönteisiä. Lähes kaikki piti-vät osastolla tarjottavaa ruokaa hyvänä, ja he kertoivat saavansa sen lämpimänä. Ruoan saa heidän mukaansa syödä omaan tahtiin ja siitä tulee kylläiseksi. Vastauksia tulkitessa täytyy muistaa, että haastatelluista suurin osa söi itse, kun taas henkilökunnan mainitsema kiire koski enemmän syötettäviä asukkaita. Suurin osa haastatelluista söi ainakin osan ateriois-taan vuoteessaan. Jotkut söivät lisäksi istuen vuoteensa vieressä tai käytävällä. Ruokailu-paikkoja pidettiin miellyttävinä ja ruokailuasentoa hyvänä. Monet syövät sairaalassa mie-lellään yksin, koska he eivät ole löytäneet sopivaa ruokaseuraa osaston muista asukkaista. Jos ruokailuhetkistä tulisi sosiaalisempia, ne voisivat synnyttää asukkaille kontakteja ja siten osaltaan vähentää asukkaiden yksinäisyyttä.

Asukkaat:Onko täällä ruoka hyvää?Kyllä 19


Ei 1

Tyhjä 2

Yhteensä 26

Asukkaat:Saatteko ruuan lämpimänä?Kyllä 21


Ei 2

Tyhjä 2

Yhteensä 26


Omaiset juovat mielellään kahvia läheisensä kanssa osastolla vieraillessaan. Eräs eh-dotti, että yhteistiloihin järjestettäisiin mahdollisuus kahvitteluun myös varsinaisten kah-vintarjoiluaikojen ulkopuolella, niin asukkaalla olisi tarjottavaa vierailleen. Sama ehdotus on noussut esiin keskusteluissa henkilökunnan kanssa. Juhlapäivinä monet omaiset söisivät mielellään osastolla yhdessä asukkaan kanssa.

5.1.5. LepoLepo vie suuren osan hoito-osaston asukkaan ajasta. Kuinka usein asukas haluaisi tulla nos-tetuksi ylös vuoteestaan, ei ole aivan yksinkertainen kysymys. Suuri osa asukkaista ei halua nousta ylös vuoteestaan kovin usein, koska se on heille itselleen vaivalloista. Jotkut ajatte-levat silti, että vuoteesta nouseminen on heille hyväksi. Jotkut pääsevät halutessaan itsekin ylös vuoteesta. Heidän voi olla kuitenkin vaikea löytää motivaatiota vuoteesta nousemiselle, koska osastolla ei ole paljon tekemistä. On myös asukkaita, jotka haluavat saada apua mutta kokevat saavansa sitä ainoastaan kun hoitohenkilökunnalle sopii.

Liian suuri valon määrä ja melu mainittiin häiritsevinä tekijöinä päivisin tapahtuvalle levolle. Koko huoneessa on päivisin päivävalaistus, johon päiväunia nukkuvan on sopeu-

Asukkaat:Saatteko syödä omaan tahtiinne?Kyllä 22


Ei

Tyhjä 4

Yhteensä 26

Asukkaat:Tuletteko aterioista kylläiseksi?Kyllä 22


Ei 1

Tyhjä 3

Yhteensä 26

Vierailijat:Haluaisitteko että voisitte osallistua juhla-päivinä esim. jouluaterialle osastolla?Kyllä 11

EOS 9

Ei 5

Tyhjä 1

Yhteensä 26

Asukkaat:Lepäättekö päivisin vuoteessanne sopivan ajan?Kyllä 16


Ei 4

Tyhjä 3

Yhteensä 26

Asukkaat:Häiritsevätkö äänet tai melu untanne öi-sin?Kyllä 5


Ei 14

Tyhjä 4

Yhteensä 26

Asukkaat:Onko nukkumaanmenoaika täällä teille sopiva?Kyllä 18


Ei 1

Tyhjä 5

Yhteensä 26

Asukkaat:Nukutteko täällä hyvin?Kyllä 18


Ei 3

Tyhjä 2

Yhteensä 26


duttava. Eräs paljon päivisin nukkuva sanoi, että vuorokaudenajat menevät sängyssä maa-tessa sekaisin, kun huoneen valaistuskin on koko päivän sama.

Suurin osa asukkaista kertoi nukkuvansa hyvin. Joitakin asukkaita häiritsevät öisin ää-net. Nukkumaanmenoaikaa pidettiin yleisesti sopivana, vaikka ulkopuolisesta se vaikuttaa erittäin aikaiselta. Ne, joiden mielestä nukkumaanmenoaika ei ollut sopiva, pitivätkin sitä liian aikaisena. Hyvien yöunien salaisuutena useimmat mainitsivat unilääkkeen.

5.1.6. Vuoteen lähiympäristöHenkilökunta näkee asuinhuoneiden suurimmiksi ongelmiksi tilanahtauden sekä laitos-maisen värityksen ja valaistuksen. Sairaalan kalusteet lisäävät vaikutelmaa, mutta monet niistä ovat toiminnan kannalta välttämättömiä. Henkilökunnan mielestä tilannetta voitai-siin parantaa hillityllä, rauhoittavalla värityksellä, kiinnittämällä seinille tauluja ja kuvia tai seinävaatteita. Huoneisiin voitaisiin myös tuoda kauniita ja käytännöllisiä huonekaluja, jotka eivät kuitenkaan saisi haitata apuvälineiden käyttöä.

Suurin osa asukkaista piti osaston tiloja ja etenkin omaa asuinhuonettaan varsin viihtyi-sinä. Myös omaan vuoteeseensa asukkaat olivat yleisesti tyytyväisiä.

Kysymykseen, mitkä seikat tekevät huoneesta viihtyisän tai epäviihtyisän, eivät monet asukkaista osanneet vastata. Viihtyisyyttä lisäävinä tekijöinä pidettiin kukkia, sukulaisten valokuvia sekä radiota ja televisiota. Eräs vastaaja mainitsi, ettei sairaalahuoneesta kovin viihtyisää saa tehtyäkään. Vaikuttaa siltä, että vastaukset kuvastavat asukkaiden käsitystä sii-tä, mikä heidän mielestään on realistista kyseisessä rakennuksessa ja yleensä sairaalassa. Erään vastaajan mielestä on nimenomaan hyvä, että on olemassa koti siellä jossain – vaikka ajatuksissa – eikä sairaalassa.

Useimpien omaisten mielestä asuinhuoneet ovat erittäin epäviihtyisiä. Viihtyisyyttä vä-hensivät paljaat seinät, sairaalamaisuus, vierailijoille sopivien kalusteiden puute sekä se, että samassa huoneessa on monta, usein kunnoltaan hyvin eritasoista asukasta. Asuinhuo-neen viihtyisyyden parantamiseksi omaiset ehdottivat miellyttävää seinäväritystä, seuruste-luryhmiä, naulakoita vierailijoiden vaatteille, kodikkaampaa valaistusta sekä tilaa henkilö-kohtaisille esineille. Asuinhuone on monelle asukkaalle lähes koko elinpiiri, jossa he myös vastaanottavat läheisiään, siksi kalustuksen olisi palveltava näitä tärkeitä tapaamisia.

Asukkaat:Onko huoneenne viihtyisä?Kyllä 20


Ei 2

Tyhjä 3

Yhteensä 26

Asukkaat:Missä tapaatte vieraitanne?Huone 20

Käytävä 2

Yhteistilat 4

1. kerroksen kahvio 7

Ulkona 1

Tyhjä 2

Yhteensä 26

Asukkaat:Onko paikka, jossa seurustelette omaisten-ne/ystävienne kanssa viihtyisä?Kyllä 16


Ei 3

Tyhjä 6

Yhteensä 26

Vierailijat:Onko omaisenne huoneessa hyvä paikka oleskella?Kyllä 7

EOS 2

Ei 14

Tyhjä 3

Yhteensä 26


Suurin osa asukkaista piti asuinhuoneensa valaistusta riittävänä. Yksi kuitenkin kaipasi kohdevaloa, jotta pystyisi lukemaan. Kohdevalo saattaisi mahdollistaa monien huononä-köisten asukkaiden itsenäisen lukemisen. Muutamat pitivät päivävalaistusta liian kirkkaa-na.

Asukkailla on osastolla omia esineitä hyvin vähän ja nekin ovat pieniä ja mahtuvat yleensä niille varattuun laatikkoon. Jotkut kokevat ongelmaksi sen että eivät itse ylety omal-le laatikolleen tai että hoitajat käyvät heidän laatikollaan ilman lupaa ja mitenkään varoit-tamatta. Myös henkilökunta koki epämiellyttäväksi laittaa hoitovälineitä asukkaan henkilö-kohtaisten tavaroiden sekaan.

Vain harvat ilmaisivat halunsa saada lisää omia esineitä huoneeseensa. Kysyttäessä, mitä tällaiset esineet saattoivat olla, haastateltavat mainitsivat samoja esineitä, joita moni oli jo asettanut vuoteensa äärelle: valokuvia, kukkia, pieniä esineitä tai nalle.

Omaa huonetta pidettiin yleisesti riittävän rauhallisena. Häiriötekijöinä mainittiin toi-set potilaat sekä se, että niin usein joku – ilmeisesti henkilökunnasta – on huoneessa puu-haamassa jotain.

Asukkaat:Onko huoneenne valaistus riittävä?Kyllä 23


Ei 1

Tyhjä 2

Yhteensä 26

Asukkaat:Häikäiseekö huoneenne valaistus teitä?Kyllä 6


Ei 16

Tyhjä 3

Yhteensä 26

Asukkaat:Onko teidän tavaranne hyvässä paikassa huoneessanne?Kyllä 16


Ei 4

Tyhjä 3

Yhteensä 26

Asukkaat:Haluaisitteko huoneeseenne jonkin oman tavaran? Kyllä 5


Ei 15

Tyhjä 5

Yhteensä 26

Asukkaat:Onko huoneenne yleensä rauhallinen / ei häiritseviä ääniä?Kyllä 17


Ei 3

Tyhjä 2

Yhteensä 26

Asukkaat:Haluaisitteko asua yhden hengen huo-neessa?Kyllä 8


Ei 17

Tyhjä 1

Yhteensä 26

Asukkaat:Toivotteko että saatte asua elämänne vii-meiset päivät usean hengen huoneessa 8

yhden hengen huoneessa 4

Eos 7

Tyhjä 7

Yhteensä 26

Vierailijat:Haluaisitteko, että omaisenne viettäisi vii-meiset päivänsä yhden hengen huonees-sa?Kyllä 23

EOS 1

Ei 1

Tyhjä 1

Yhteensä 26


Useimmat haastatelluista asukkaista sanoivat mieluummin asuvansa monen hengen kuin yhden hengen huoneessa. Monet lisäsivät, että kahden hengen huone on paras. Eräs mainitsi, että usean hengen huoneessa syntyy epätodennäköisemmin ristiriitoja kuin kah-den hengen huoneessa. Sitä pidettiin positiivisena, että ympärillä on muita ihmisiä.

Kysymys, pitäisikö elämän viimeiset päivät saada viettää yhden hengen huoneessa jakoi mielipiteitä. Omaisten ylivoimainen enemmistö uskoi yhden hengen huoneen parhaaksi. Sen sijaan asukkaista monet pitivät tärkeänä, ettei tarvitse kuolla yksin. Jotkut taas halusivat tällöin nimenomaan olla yksin.

5.1.7. Yhteistilat ja käytävätHenkilökunnan mielestä käytävien epäviihtyisyys johtuu niiden pituudesta, paljaista sei-nistä, kylmästä valaistuksesta ja ovien räikeästä värityksestä. Oviin merkityt huoneiden nu-merot ja käytävien päihin maalatut suurikokoiset kirjaimet vahvistavat laitosmaista tunnel-maa. Käytäviä pitäisi jakaa jollain tavalla osiin, esimerkiksi tekemällä istuskelunurkkauksia, eräänlaisia looseja. Apuvälineille pitäisi löytää parempi paikka kuin käytävä. Käytäville pi-täisi saada kaunista katseltavaa: tauluja ja viherkasveja.

Yhteistilat sijaitsevat henkilökunnan tiloihin nähden liian kaukana, jolloin niitä ei pys-tytä valvomaan. Päiväsalit ovat liian pienet, kun osastolla järjestetään juhlia. Kalustus niissä on nukkavieru.

Käytävät saivat asukkaiden keskuudessa osakseen enemmän arvostelua kuin asuinhuo-neet. Monien mielestä niissä on liikaa tavaraa. Hyvinä puolina mainittiin puhtaus, kasvit sekä se, että näkee ihmisiä. Monille asukkaille viihtyisyys liittyy ihmissuhteisiin: paikka on viihtyisä, kun siellä on hyvää seuraa. Eräiden mielestä käytävien viihtyisyyttä vähentää se, että niillä liikkuu vieraita ihmisiä. Käytäviä ei pidetty meluisina.

Yhteistiloja asukkaat pitivät melko viihtyisinä. Tosin useilla asukkailla ei niistä ollut mielipidettä, koska he eivät olleet niitä juuri lainkaan käyttäneet. Positiivisina seikkoina mainittiin erilaiset tapahtumat, viherkasvit, ihmiset sekä televisio.

Myös omaisia häiritsivät käytävillä varastoitavat tavarat. Muita viihtyisyyttä vähentäviä tekijöitä olivat haju, huoneista kuuluvat äänet sekä tilanahtaus. Joidenkin omaisten mieles-tä käytävät olivat kelvolliset tai melko kodikkaat. Yhteistiloja omaiset pitivät hieman muita tiloja parempina, mutta niidenkin sisustusta pidettiin laitosmaisena.

Asukkaat:Ovatko yhteistilat viihtyisiä?Kyllä 12


Ei 3

Tyhjä 11

Yhteensä 26

Asukkaat:Ovatko osaston käytävät viihtyisiä?Kyllä 10


Ei 6

Tyhjä 7

Yhteensä 26

Vierailijat:Onko käytävillä hyviä paikkoja oleskella?Kyllä 11

EOS 2

Ei 11

Tyhjä 2

Yhteensä 26


5.1.8. UlkotilatMonelle asukkaalle parveke on ainoa ulkoiluun sopiva paikka. Monet eivät omasta mie-lestään pääse käymään paremmin parvekkeella kuin ulkonakaan riittävän usein. Enem-mistön mielestä sekä piha että parveke ovat viihtyisiä. Viihtyisyyttä vähentävinä seikkoina mainittiin parvekkeella tuulisuus ja pihamaalla autoliikenne. Pihasta myös sanottiin, ettei siellä ole juuri mitään. Mieluisimpina paikkoina pihalla pidettiin suihkulähteen ja kukkien läheisyyttä.

Kiertokyselyssä henkilökunta ehdotti parvekkeiden lasittamista ja kalustuksen paranta-mista. Parvekkeiden asianmukaisuus ja viihtyisyys on tärkeää, koska ne ovat useille asuk-kaille ainoa mahdollinen paikka ulkoilla. Siihen tarkoitukseen ne soveltuvat erinomaisesti, koska asukkaan voi tuoda niihin vaikka vuoteessa.

Asukkaat:Käyttekö parvekkeella riittävän usein?Kyllä 7


Ei 9

Tyhjä 10

Yhteensä 26

Asukkaat:Käyttekö pihalla riittävän usein?Kyllä 6


Ei 9

Tyhjä 11

Yhteensä 26

5.1.9. WC- ja peseytymistilatWC- ja peseytymistilat on hiljattain uusittu, ja henkilökunta oli niihin erityisen tyytyväi-nen. Asukkailta ei kysytty mielipidettä tiloista sinänsä vaan peseytymistilanteista. Suurin osa sanoi kokevansa peseytymistilanteet miellyttävinä. Erästä häiritsi se, että paikalla on monta hoitajaa, mutta suurin osa koki tilanteet riittävän yksityisiksi.

5.1.10. Emotionaalinen ympäristöHenkilökunnan kiertokyselyssä nostettiin esiin henkilökunnan keskinäiset suhteet ja nii-den vaikutus osaston ilmapiiriin. Yhteishenki kärsii kiireen ja henkilökunnan vähyyden seurauksena. Asukkaat pitäisi pystyä kohtaamaan enemmän yksilöinä, mihin vaikuttavat tämän ikä ja tausta. Myös erilaiset erityisryhmät (psyyken-, dementia-, Alzheimer-potilaat) vaativat ammattitaitoa, mitä tulisi lisätä koulutuksen avulla. Henkilökunnasta löytyvät eri-laiset yksilöt monenlaisine taitoineen, kuten käsien taidot tai laulu, pitäisi voida hyödyntää osaston toiminnassa.

Parannustoimina henkilökunnan taholta esitettiin henkilökunnan välisen yhteistyön

Vierailijat:Onko osastolla sellainen ilmapiiri, että teidän on täällä helppo olla?Kyllä 18

EOS 2

Ei 4

Tyhjä 2

Yhteensä 26

Vierailijat:Kohtelevatko hoitajat teitä kunnioittavas-ti?Kyllä 21

EOS 3

Ei 1

Tyhjä 1

Yhteensä 26

Asukkaat:Onko osastolla sellainen ilmapiiri, että teillä on täällä hyvä olla?Kyllä 19


Ei

Tyhjä 6

Yhteensä 26

Asukkaat:Kohtelevatko hoitajat teitä kunnioittavas-ti?Kyllä 23


Ei

Tyhjä 2

Yhteensä 26


lisäämistä ja mahdollisesti hoitajien kiertoa solusta toiseen. Henkilökunnalla pitäisi olla enemmän aikaa viettää asukkaiden kanssa. Vuoden kierto ja juhlat pitäisi paremmin huo-mioida osaston toiminnassa. Se antaisi myös syyn yhdessä tekemiselle: yhteistä tekemistä voisi olla esimerkiksi koristeiden askartelu asukkaiden kanssa.

Sekä vierailijoiden että asukkaiden vastauksista kuvastuu arvostus hoitohenkilökuntaa ja heidän työtään kohtaan. Molemmat vastaajaryhmät mainitsevat usein heidän ylimitoite-tun työtaakkansa eräänä osaston suurimmista ongelmista.

Asukkaat sanoivat enimmäkseen viihtyvänsä osaston muiden asukkaiden kanssa, mutta tutkijoille on syntynyt vaikutelma, ettei kanssakäymistä osaston asukkaiden kesken kovin paljon ole ja asukkaat vaikuttavat yksinäisiltä. Huoneisiin on sijoitettu hyvin erikuntoisia vanhuksia yhteen, jolloin sosiaaliselle ja keskustelunhaluiselle ei välttämättä ole seuraa huonetovereista. Koska monet henkisesti hyväkuntoiset asukkaat eivät juuri poistu huo-neestaan, ei kohtaamistilanteita heidän välillään synny.

Turvallisuuden tunne on tärkeä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Lähes kaikki asukkaat vastasivat myöntävästi, kun heiltä kysyttiin, tunsivatko he olonsa turvalliseksi omassa huo-neessaan, yhteistiloissa ja käytävillä sekä liikkuessaan.

5.1.11. Henkilökunnan tilatVastauksista käy ilmi, että henkilökunta kokee osaston varsin epäviihtyisäksi. Toimisto-työpisteiden suurimmat ongelmat ovat melu ja rauhattomuus. Eri toiminnot häiritsevät

Asukkaat:Viettääkö henkilökunta riittävästi aikaa tei-dän kanssanne?Kyllä 4


Ei 16

Tyhjä 3

Yhteensä 26

1,0 2,0 3,0 4,0 5,0VIIHTYISÄ

OSASTO 4E

OSASTO 4D

TILAVA

RAUHALLINEN

SIISTI

VALOISA

RAIKAS

PIRISTÄVÄ

HYVÄ ÄÄNIERISTYS

HYVIN TOIMIVA

SIJAINTIOSASTOLLA HYVÄ

HYVÄ KALUSTUS

HYVÄKEITTIÖVARUSTUS

EPÄVIIHTYISÄ

AHDAS

RAUHATON

SOTKUINEN

SYNKKÄ

TUNKKAINEN

MASENTAVA

HUONO ÄÄNIERISTYS

HUONOSTI TOIMIVA

SIJAINTIOSASTOLLA HUONO

HUONO KALUSTUS

HUONOKEITTIÖVARUSTUS

1,0 2,0 3,0 4,0 5,0VIIHTYISÄ

OSASTO 4E

OSASTO 4D

TILAVA

RAUHALLINEN

SIISTI

VALOISA

RAIKAS

PIRISTÄVÄ

HYVÄ ÄÄNIERISTYS

HYVIN TOIMIVA

SIJAINTIOSASTOLLA HYVÄ

HYVÄ KALUSTUS

HYVÄKEITTIÖVARUSTUS

EPÄVIIHTYISÄ

AHDAS

RAUHATON

SOTKUINEN

SYNKKÄ

TUNKKAINEN

MASENTAVA

HUONO ÄÄNIERISTYS

HUONOSTI TOIMIVA

SIJAINTIOSASTOLLA HUONO

HUONO KALUSTUS

HUONOKEITTIÖVARUSTUS

Kuva 9. Tyytyväisyys osaston 4D ja 4E taukotiloihin


toisiaan, esimerkiksi osa keskustelee samassa tilassa, jossa toiset kirjoittavat tietokoneella. Tietokonetyöpisteillä on ruuhkaa, kun kaikki pyrkivät kirjaamaan samoihin aikoihin. Työ-ergonomialtaan työpisteet ovat toisille sopivia, toisille epäsopivia. Työpisteen tulisi olla sää-dettävä, jos siinä työskentelee useita eri henkilöitä.

Osastojen D ja E taukotilat ovat varsin erilaiset. Osaston D taukotila sijaitsee asukkai-den ja omaisten käyttöön tarkoitetussa päivähuoneen yhteydessä sijaitsevassa keittiössä. Tila on erotettu liukuseinällä päivähuoneesta, ja se onkin osaston henkilökunnan mielestä rau-haton ja saa moitteita äänieristyksestä, sijainnista sekä tilanahtaudesta. Osaston E taukotila sijaitsee rauhallisessa paikassa sänkyvaraston ja osastonhoitajien työhuoneiden takana. Se saa eniten moitteita ahtaudesta.

Kyselyjen ja haastattelujen keskeiset tulokset olivat:Epäviihtyisyydestä kärsivät ennen kaikkea henkilökunta ja osastolla

vierailijatAsukkaat passivoituvat, kun omatoimiseen tekemiseen ei ole

mahdollisuuksia


5.2. vertailukohteet

Puolarkodin työntekijöistä vapaaehtoiset saivat yhden työpäivän ajan tutustua toisen espoo-laisen hoitokodin toimintaan. Tutustumispäivän aikana työntekijöitä pyydettiin osallistu-maan vierailupaikkansa hoitorutiineihin ja samalla tekemään havaintoja toimintatavoista ja hoitoympäristöstä. Tutustumiskohteet olivat Aurorakodissa, Espoonlahden hoivakodissa, Haukikodissa sekä Viherkodissa. Toimintakyvyltään kaikkein heikoimpaan luokkaan kuu-luvia asukkaita on Puolarkodissa vertailukohteista suhteessa eniten. Toisaalta Puolarkodissa on vastaavasti parempikuntoisia suhteessa suurempi osuus kuin eräissä vertailukohteissa.

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Haukikoti Aurorakoti Espoonlahti 2.krs

Espoonlahti 3.krs

Viherkoti 1 Puolarmetsäos. 4D

Puolarmetsäos. 4E

Luokka 6

Luokka 5

Luokka 4

Luokka 3(tai alle)

Aurorakotiin oli tutustumassa kaksi Puolarkodin työntekijää, Espoonlahden hoivakodin kahdella osastolla oli kummassakin yksi, samoin Haukikodissa ja Viherkodissa. Tutustumis-kohteissa työskennelleistä Puolarkodin työntekijöistä kolme oli sairaanhoitajaa ja kolme perushoitajaa. Tutkijat vierailivat samoissa hoitokodeissa, valokuvasivat tilat ja haastattelivat osastonhoitajia.

Seuraavaan on koottu Puolarkodin työntekijöiden havaintoja tutustumiskohteistaan. Tässä ei käsitellä Haukikotia, koska siellä työskennelleeltä työntekijältä ei saatu palautetta kokemuksistaan.

5.2.1. Kodinomainen toiminta vertailukohteissaPääosa toimintatavoista oli samantyyppisiä kuin Puolarkodissa. Kuitenkin yksittäisissä käy-tännöissä oli joitain eroja, joita työvierailuihin osallistuneet pitivät merkityksellisinä kodin-omaisuuden kannalta.

Eräässä kohteessa asukkaat puettiin omiin vaatteisiin. Vastaajan mielestä tuntui oudolta pukea kaikki omat vaatekappaleet, mutta hän mainitsi pukemisen kodinomaisuutta lisäävä-nä tekijänä. Toisaalta vastaajan arvion mukaan asukkaat olivat siellä parempikuntoisia kuin Puolarkodissa.

Eräässä kohteessa työskenneltiin pareittain rauhalliseen tahtiin, mikä koettiin hyvin miellyttäväksi. Toisessa hoitokodissa järjestettiin paljon viikon kiertoon ja vuodenaikoihin liittyvää ohjelmaa. Siellä kävi myös kuoro harjoittelemassa kerran viikossa. Samassa paikas-sa oli aktiivinen virike- ja kuntotoiminta.

Ruokailun oli useissa kohteissa järjestetty hajautetun jakelun periaatteella. Useimpien vastaajien mielestä järjestely oli sekava ja he epäilivät sen hygieenisyyttä. Yhdessä kohteessa ei käytetty asukkailla tunnisterannekkeita, jolloin vierailevan piti aina kysyä vakiohenki-lökunnalta kenelle tuli tarjoilla mitäkin. Vieraileva epäili järjestelyn turvallisuutta, kun

Kuva 10. Asukkaiden toimintakyky: Rava-luokkien mukainen jakauma vertailukohteissa ja Puolarkodissa (Haukikodin tiedot kevät 2005, muut kevät 2004).


esimerkiksi lääkkeet saattaisivat joutua väärälle henkilölle. Henkilökunnan vaihtuvuus on alalla suurta, joten aina ei ole paikalla hoitajaa, joka tuntisi kaikki asukkaat.

5.2.2. Kodinomaisuutta luovat tilat vertailukohteissaKaikki vertailukohteet oli rakennettu hoitokodeiksi, eikä niissä ole ollut sairaalatoimintaa. Se antaa tiloille ulkoisesti erilaisen leiman. Yhteistilojen viihtyisyyteen vaikuttivat värit, tekstiilit, viherkasvit ja erilaiset muut sisustuselementit, oleskeluhuonekaluryhmät, lasitettu parveke sekä kauniit ulkonäkymät. Eräs vastaaja mainitsi runsaan toiminnan lisäävän viih-tyisyyttä yhteistilassa.

Asuinhuoneissa viihtyisyyteen vaikuttivat persoonallisen sisustuksen lisäksi hyvä ää-neneristys sekä kunkin asukkaan oma televisio. Myös yhden hengen huoneet ja riittävä väl-jyys koettiin merkityksellisiksi. Eräs vastaaja kiinnitti huomiota siihen, että tilat oli selvästi suunniteltu parempikuntoisten käyttöön.

Vertailukohteissa tehtyjä havaintoja olivat:Erilaisilla toimintatavoilla voidaan vaikuttaa kodinomaisuuteen.Vanahainkotien tilat ovat usein viihtyisämpiä kuin sairaalakäyttöön

suunnitellut tilat.Sisustuksillisilla elementeillä voidaan lisätä viihtyisyyttä.


5.3. ongelmakartta

Eri tutkimusmenetelmin, kyselyjen, haastatteluiden ja havainnoinnin avulla kerätty tieto osaston toiminnasta ja tiloista nosti esiin tiloihin, osaston varusteluun ja välineisiin liittyviä, kuin myös toimintaan ja ihmisten välisiin suhteisiin liittyviä ongelmia. Tässä tutkimuksessa keskitytään ongelmiin, jotka liittyvät tiloihin, sisustukseen ja varustukseen. Tutkimuksessa nousi esiin myös toimintaan liittyviä ongelmia, mutta niihin on pyritty tässä etsimään rat-kaisuja tiloista ja varustuksesta, siitä, kuinka tilat ja varustus parhaiten tukevat toimintaa.

5.3.1. Yksityinen ja julkinen tilaPuolarkodin julkisin tila sijaitsee hissien välittömässä läheisyydessä, sillä juuri tämän tilan kautta kaikki saapuvat osastoille. Hissien molemmin puolin ovat osastojen yhteiset päivä-huoneet ja vastapäätä hissejä on sänkyvarasto, jossa sijaitsi kanslia silloin, kun kerroksessa oli vain yksi suuri osasto. Nykyisin tässä osastojen yhteisessä ”eteisessä” ja sen välittömässä läheisyydessä on hyvin vähän toimintaa. Tila on ikään kuin ei-kenenkään-maata, koska se on kahden täysin erillisenä toimivan osaston yhteistä tilaa. Asukkaita ei mielellään tuoda päiväsaleihin, koska täällä he jäävät ilman valvontaa. Sen sijaan käytävät toimivat asuk-kaiden olohuoneina. Osastolle saapuva joutuu kulkemaan läpi käytävän, siis asukkaiden olohuoneen, aivan perälle asti löytääkseen kanslian ja henkilökuntaa, jotka voivat opastaa vierailijan oikeaan paikkaan.

5.3.2. OrientoituvuusMolemmat kerroksessa toimivat osastot ovat toistensa peilikuvat ja näyttävät täsmälleen sa-manlaisilta. Useiden käyntikertojen jälkeenkin vierailijan voi olla vaikea löytää oikealle osastolle, oikeaan huoneeseen ja oikean henkilön luo. Itsenäisesti liikkuva asukas, jolla on muistivaikeuksia – tai sellainenkin jolla muistivaikeuksia ei ole, eksyy helposti väärään huo-neeseen tai väärään päähän kerrosta. Vaikeasti hahmottuva tila ei tue asukkaiden itsenäistä liikkumista.

5.3.3. Sairaala vai hoitokoti?Hoitohenkilökunnalla on asukasta kohden vain vähän aikaa käytettävänä. Asukkaiden haas-tatteluvastauksista kävi ilmi, että he mieltävät olevansa sairaalassa hoidettavana, eli heidän roolinsa on passiivinen potilaan rooli. Eräät asukkaat ihmettelivät sitä, miten vähän heitä hoidetaan, vaikka he ovat sentään sairaalassa. Lukuisat pienet yksityiskohdat muistuttavat sairaalasta: laitosmainen ympäristö, desinfiointipullot, sairaalavaatteet, peltiset ruoanjako-vaunut jne.

Kuva 11. Osastojen toiminnan keskipisteet ovat kaukana sisäänkäynnistä ja yhteistiloista.


5.3.4. Kahden osaston toiminta erillistäKerroksessa toimii kaksi erillistä osastoa. Alun perin kerroksessa on toiminut yksi suuri osas-to, mutta sen toiminta koettiin henkilöstöhallinnollisesti vaikeaksi, ja siksi toiminta jaettiin kahdelle osastolle. Samalla keskeisesti hissejä vastapäätä sijainnut kanslia muutettiin sänky-varastoksi ja kerroksen molempiin päihin sijoitettiin osastoille omat kansliat.

Koska myös osastojen sosiaalitilat ovat erilliset, on päivärutiineissa hyvin vähän tilantei-ta, joissa osastojen hoitajat kohtaisivat tai toimisivat samoissa tiloissa. Kun osastojen välillä ei ole ovia tai seiniä eivätkä osastojen toiminnan sisällöt eroa toisistaan, on ulkopuolisen, osastolla vierailevan vaikea tunnistaa osastojen välisiä näkymättömiä rajoja. Joskus, kun vie-railija kohtaa päivähuoneessa apua pyytävän asukkaan, apua joutuu etsimään eri puolilta osastoa. Voi syntyä vaikutelma, että kukaan ei vastaa asukkaan olosta, kun hän on oman osastonsa vyöhykkeen ulkopuolella. Niin ikään osastolla vieraileva voi joutua kysymään neuvoa usealta henkilöltä ennen kuin saa vastauksen kysymykseensä, koska tieto ei kulje osastojen välillä. Jos osastot sijaitsisivat havaittavasti erillisissä tiloissa, ei tilanne aiheuttaisi hämmennystä.

5.3.5. Vajaakäyttöiset tilat

PäiväsalitPäiväsalit sijaitsevat ”ei-kenenkään-maalla” osastojen välissä ja niiden valvonta on heikkoa, siksi niihin ei mielellään tuoda asukkaita. Päiväsaleissa järjestetään lauluhetkiä ja hartauk-sia, ja omaiset tuovat asukkaita tapaamisia varten tai ruokailemaan päiväsaleihin. Muutoin niiden käyttö on vähäistä.

VarastotilatOsaston varastoissa säilytetään tavaroita, joita ei käytetä. Varastojen hyllyköt ovat tehotto-mia. Hissiaulan yhteydessä sijaitseva sänkyvarasto herättää kysymyksen, tarvitseeko varasän-kyjä varastoida osastojen tiloissa.

ExitusAnkeaa ikkunatonta huonetta käytetään tarpeen vaatiessa vainajan valmisteluun, lyhytai-kaiseen säilyttämiseen ja jäähyväisten jättöön. Omaisten jäähyväisiä varten pyritään rau-hoittamaan asukkaan oma huone. Myös rakennuksen alakerrassa sijaitsevaa kappelia käyte-tään tähän tarkoitukseen.

ToimistohuoneetKerroksessa sijaitsee toimistohuoneita, jotka eivät ole jatkuvassa käytössä ja / tai jotka ovat muita kerroksia palvelevien toimintojen käytössä.

TupakointitilaTutkimuksen alkuvaiheessa Puolarkodissa oli vain yksi asukas, joka käytti keskeisellä paikal-la sijaitsevaa tupakointitilaa.

5.3.6. Tilanahtaus

ToimistotilatToimisto- ja kansliatilojen ahtaus johtuu paljolti erilaisten toimintojen päällekkäisyydestä. Pienessä tilassa on paljon henkilökuntaa, josta osa tekee keskittymistä vaativaa päätetyös-kentelyä. Tietokonetyöasemille pitää tiettyinä päivän tunteina odottaa vuoroa, kun osaston aikataulusta johtuen kaikille sopivin päätetyöskentelyaika ajoittuu samoihin hetkiin. Myös lääkkeenjakohuoneet ovat ahtaat.


AsuinhuoneetAsuinhuoneet on mitoitettu akuuttisairaanhoitoa varten, eikä pitkäaikaiseen asumiseen. Asumisen tilalliset vaatimukset ovat sairaanhoitoa ennustamattomampia, siksi tilalta vaadi-taan suurempaa väljyyttä.

VarastotilatVarastotilaa osastolla on melko runsaasti ja osa siitä on vajaakäytössä. Varastoissa säilytetään tavaroita, joita tuskin käytetään. Toisaalta varastot sijaitsevat usein käytön kannalta väärässä paikassa, ja esimerkiksi apuvälineitä joudutaan säilyttämään käytävillä ja asuinhuoneissa, joissa ne ovat tiellä.

5.3.7. Viihtyisyyden puutePuolarmetsän sairaala edustaa 1970-luvun sairaalasuunnittelua. Laitosmainen estetiikka viestii tehokkuudesta ja korkeasta hygieniasta. Tällainen ympäristö ei ole tarkoitettu pitem-piaikaiseen asumiseen. Nykyisin sairaalasuunnittelussa viihtyisyyteen panostetaan enem-män jo henkilökunnan viihtyvyyden vuoksi.

Puolarkodissa epäviihtyisyyden kokivat ongelmaksi erityisesti henkilökunta ja osastolla vierailevat omaiset. Asukkaat, jotka viettävät käytännössä kaiken aikansa osastolla, tottuvat ennen pitkää asuinympäristöönsä, mikä kuvastui heidän haastatteluvastauksissaan. On vai-kea arvioida millainen vaikutus epäviihtyisällä ympäristöllä on asukkaiden aktiivisuuteen ja sitä kautta kuntoon ja toimintakykyyn. Joka tapauksessa Puolarkodin fyysisen ympäris-tön on tuettava kaikkien osastoa käyttävien olemista osastolla – ei yksin omaa asukkaiden. Viihtyisälle osastolle on omaisenkin miellyttävä tulla, ja osallistuessaan asukkaiden hoitoon omaiset voivat vähentää henkilökunnan työtaakkaa.

Viihtyisyys ei ole ainoastaan väreihin, materiaaleihin ja pintoihin, ”koristeluun” liitty-vä asia. Viihtyisyys syntyy myös – ja asukkaan näkökulmasta ennen kaikkea – sosiaalisista suhteista ja toiminnasta. Akuuttisairaalan tarpeisiin mitoitetut tilat ja etenkin asuinhuoneet soveltuvat heikosti pitkäaikaiseen sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Kahden ja neljän hen-gen huoneissa ei ole riittävästi yksityisyyttä vierailijan viettää miellyttäviä hetkiä kahden asukkaan kanssa.

5.3.8. Puutteet varustuksessaAsukkaan näkökulmasta keskeisiä puutteita varustuksessa ja apuvälineissä ovat vääränlaiset tai -mittaiset istuimet, radion ja / tai television puute tai niiden omatoimisen käytön mah-dottomuus, valaistuksen riittämättömyys sekä omille tavaroille sopivan paikan puuttumi-nen. Henkilökunnan kannalta keskeisimpiä puutteita osaston varustuksessa oli työpisteiden epäergonomisuus ja joidenkin välineiden huono käytettävyys.

Keskeiset tilallisia ongelmia ovat:Toiminnan kannalta keskeisen tilan ja yhteistilojen erillisyysVajaakäyttöiset ja ylikuormitetut tilatAkuuttisairaanhoidon tarpeisiin mitoitetut huoneetViihtyisyyden puute


12

2 2

2

13

4

56

6

5.4. osaston kokonaissuunnitelma

Eri tutkimusmenetelmin kootun ongelmakartan pohjalta laadittiin Puolarkodille skemaat-tinen kehittämissuunnitelma. Suunnitelmassa on tilojen uudelleen sijoittelulla pyritty nostamaan eri tilojen käyttöastetta sekä löytämään koko kerroksen tilajärjestelylle nykyistä luontevampi ja toimivampi rakenne. Tilojenkäytön tehostamisella on tavoitteena vähentää tilanahtautta toisissa tiloissa. Osa uudelleenjärjestelyistä edellyttää henkilökunnalta jonkin-asteisia toimintatapojen muutoksia. Tämän hankkeen puitteissa ei kyetty arvioimaan uusi-en työskentelykäytäntöjen toimivuutta: suunnitelman tarkoituksena on toimia mahdollisen jatkosuunnittelun ja -keskustelun pohjana. Hankkeessa laadittiin myös ehdotus mahdollis-ten rakennustoimien vaiheistamiseksi. Luonnospohjapiirros Puolarkodin tilajärjestelyistä on liitteessä 6.

5.4.1. Tilojen uudelleensijoittelu ja toteutuksen vaiheistusHankkeessa laadittu vaiheistus on laadittu siten, että osastojen toiminta voi jatkua mahdol-lisimman suuressa laajuudessa koko rakennustöiden ajan. Seuraavassa esitetyt seitsemän vaihetta on jäsennetty siten, että aluksi pienilläkin muutoksilla voidaan saada koko yksikön toimintaa ja viihtyvyyttä parantava vaikutus - lopussa ehdotetut muutokset vaativat suurem-pia investointeja, mutta niiden vaikutus kokonaisuuteen on laajempi. Kaikki vaiheet katta-va työ-, tila- ja sisustussuunnitelma tehdään ennen ensimmäisen vaiheen aloittamista.

1) ParvekkeetParveke lasitetaan ja sen sisäpinnat uusitaan vaaleammilla sävyillä.

Vaikutus viihtyvyyteen:Läheiset yhteistilat muuttuvat valoisammiksi.Yhteistä oleskelutilaa saadaan enemmän.

Vaikutus toiminnallisuuteen:Parveketta voidaan käyttää ympäri vuoden.

2) MonikäyttöhuoneetPienimmät kahdenhengenhuoneet osastoilla (2-4 kpl) muunnetaan monikäyt-töisiksi asuinhuoneiksi, joita voidaan käyttää esimerkiksi eristettäessä yksittäinen asukas tai jäähyväistilanteissa kuolemantapauksessa, saattohoitoa varten sekä vierailijoiden lepo- ja yöpymistiloina. Myöhempien rakennusvaiheiden aikana huoneita voidaan käyttää tilantarpeen mukaan esim. työhuoneina.

Vaikutus viihtyvyyteen:Ahtaimmat kahdenhengenhuoneet poistuvat käytöstä.

–

––

–

–

–

Kuva 12. Osastojen vaiheittainen muutos.


Muita asukkaita häiritsevä asukas voidaan väliaikaisesti siirtää yhdenhengen-huoneeseen.Kauempaa tulevat vierailijat saavat levähdyspaikan ja yöpymismahdollisuuden sekä esim. lastenhoitoa varten tarvittavan tilan.

Vaikutus toiminnallisuuteen:Solun asukaspaikkojen määrä vähenee.Hoitajilla on enemmän aikaa asukkaille.Exitus-huonetta ei enää tarvita, se voidaan muuntaa varastokäyttöön ja myö-hemmässä vaiheessa osaksi kansliaa.Asukas voidaan eristää omaan huoneeseen taudin tartuntavaaran takia.Kuolemantapauksen sattuessa vainaja voidaan väliaikaisesti siirtää huoneeseen, jossa omaisilla on mahdollisuus hyvästellä asukas rauhassa.

Huomioitavaa:Asukaspaikkojen määrä Puolarkodissa vähenee enintään 8 paikalla.

3) ViherhuoneTupakkahuone muunnetaan viherhuoneeksi. Viherhuone voidaan erottaa muusta yhteistilasta esim. akvaarioseinämällä.

Vaikutus viihtyvyyteen:Lisää yhteistä virkistykseen tarkoitettua tilaa vapautuu käyttöönViherkasvit ja akvaario aktivoivat asukkaita. Niiden ympärille voidaan kehittää toimintaa.Mahdollisesti joillekin kasveille allergiset asukkaat eivät oireile, sillä viherhuo-netila on rajattu lasiseinin.

Vaikutus toiminnallisuuteen:Hyvin vähällä käytöllä ollut tupakkatila vapautuu muuhun toimintaan Puolarkodin tilankäyttö tehostuu.

Huomioitavaa:Puolarkodin sisätiloissa ei vaiheen toteutuessa ole tupakointipaikkaa.

4) TaukotilaTyöntekijöiden taukotilat yhdistetään itäparvekkeen viereen lasiseinin rajattuun huoneeseen, josta on käynti parvekkeelle.

Vaikutus viihtyvyyteen:Taukotila on avara ja valoisa.Tilasta on yhteys ulkotilaan parvekkeelle.Kaikilla Puolarkodin työntekijöillä samanarvoinen, viihtyisä taukotila.Kahden osaston välinen kommunikaatio luultavasti lisääntyy kun henkilökunta kohtaa samassa tilassa päivittäin.

Vaikutus toiminnallisuuteen:Puolarkodin tilankäyttö tehostuu.Keskeisellä paikalla olevaan taukotilaan on helppo tulla.Asukkaiden yhteistiloja on helppo valvoa taukotilasta tarvittaessa.

Huomioitavaa:Työntekijöiden henkilökohtaisten tavaroiden kaapit ovat eri tilassa.

5) KeskusblokkiSänkyvaraston, exitus-huoneen ja näiden välittömässä läheisyydessä olevien työhuoneiden ja entisen taukotilan paikalle rakennetaan uusi avokonttori, kaksi työhuonetta, keskitetty lääkkeenjakohuone ja uudet kylmäsäilytystilat vaipoille ja likaisille vuodevaatteille. Lääkkeenjakohuone jaetaan rauhallisiin työpistei-siin kalustuksella. Avokonttoriin, josta on näköyhteys hisseille ja portaikkoon, järjestetään Puolarkodin vastaanottopiste.

–

–

–––

––

–

–

––

–

––

–

–

––––

–––

–

–


Vaikutus viihtyvyyteen:Asukkaat voivat vapaammin ottaa kerroksen keskellä olevat yhteistilat käyttöön, kun valvonta voidaan hoitaa avokonttorista.Aulatila avartuu, kun umpiseiniä korvataan lasiseinillä.Vaippojen ja likaisten vuodevaatteiden säilytyksestä aiheutuvat hajuongelmat poistuvat uusien kylmäsäilytystilojen myötä.Lääkkeenjakohuone on valoisampi, tilavampi ja rauhoitettu muilta häiriöiltä.

Vaikutus toiminnallisuuteen:Tilankäyttö Puolarkodissa tehostuu yhteisen lääkkeenjakohuoneen ja jaettujen työpisteiden myötä.Työpisteiden järjestelyjä voidaan parantaa, tilaa on jokaiselle työpisteelle enem-män kuin aiemmin.Pienimuotoisten kokousten pitoa varten on vaihtoehtoisia tiloja käytettävissä.Lääkkeenjako tapahtuu omassa rauhallisessa huoneessaan, mikä vähentää virheriskiä.Lääkkeet varastoidaan yhdessä huoneessa.Omaisten, vierailijoiden ja tavarantoimittajien vastaanottaminen osastolle helpottuu.Osaston turvallisuus parantuu, kun uloskäynti on valvottu.

Huomioitavaa:Osastojen toimintojen yhdistäminen vaikuttaa organisaatiomalliin.Työpisteiden riittävyys ja tehokas käyttö saattavat edellyttää työtehtävien uuden-laista aikatauluttamista.

6) Muut työhuoneetVanhat lääkehuoneet ja kansliat osastoilla muutetaan hoitajien työtiloiksi ja osastonhoitajien työhuoneiksi. Tilankäyttöä järkeistetään ja työpisteiden toimi-vuutta parannetaan sulkemalla läpikulku huoneiden välillä.

Vaikutus viihtyvyyteen:Työrauha erillisissä työpisteissä parantuu huoneiden läpikulkumahdollisuuden poistuessa.

Vaikutus toiminnallisuuteen:Tilankäyttö Puolarkodissa tehostuu.Työpisteiden järjestelyjä voidaan parantaa, tilaa on jokaiselle työpisteelle enem-män kuin aiemmin.Pienimuotoisten kokousten pitoa varten on vaihtoehtoisia tiloja käytettävissä.

7) Solukohtainen uudistusKäytävätilat, yhteistilat ja asuinhuoneet uusitaan viidessä vaiheessa, joten toi-minta voi jatkua remontista huolimatta. Ensin uusitaan solukohtaisesti asuin-huoneet pilottihuoneista saatujen kokemusten mukaan ja solujen käytävä- ja yhteistilat (4 vaiheessa: ks. kuva X), sitten uusitaan keskelle sijoittuvat suurem-mat yhteistilat. Erillisiä soluja tai osastoja voidaan kokonaissuunnitelmassa yksilöidä esimer-kiksi toisistaan poikkeavilla väreillä, jolloin kerroksen orientoituvuus paranee. Kattoon lisätään akustiikkalevyjä, valaistus suunnitellaan miellyttäväksi ja toimi-vaksi. Lattiat ja seinäpinnat uusitaan. Päätykäytäville avataan kevein liukuseinin erotettuja syvennyksiä apuvälineiden varastoimiseksi. Lääkärin vastaanottohuo-neet avataan käytävälle oleskelunurkkauksiksi. Henkilökunnan työtilat erote-taan yleisistä tiloista liukulasiseinin. Uusien kalusteiden ja tekstiilien hankin-nasta päätetään Puolarkodin sisustussuunnitelman yhteydessä.

Vaikutus viihtyvyyteen:Yhteisten tilojen valaistusolosuhteet paranevat.Yhteisten tilojen akustiset ominaisuudet paranevat.

–

––

–

–

–

––

––

–

––

–

–

––

–

–

–

––


7A

7B 7C

7D

Käytävillä varastoitavat tavarat ovat pois tieltä ja katseilta piilossa.Asukkaat saavat uudet viihtyisät oleskelutilat.Asuinhuoneet ovat viihtyisämpiä.

Vaikutus toiminnallisuuteen:Yhteisten tilojen käyttö monipuolistuu - liikuteltavat lasiseinät antavat mahdol-lisuuden erilaisiin tilanjakoihin ja ääneneristyksen järjestelyihin.Käytävätilat avartuvat.Oleskelun painopiste siirtyy käytäviltä oleskeluun tarkoitettuihin tiloihin.Asuinhuoneet ovat toimivampia.

Huomioitavaa: Työmaan järkevä organisointi on ratkaisevaa Puolarkodissa jatkuvan toiminnan kannalta.

Tilallisten muutosten keskeiset tavoitteet:Henkilökunta pystyy paremmin valvomaan yhteistiloja, jolloin niitä voidaan

hyödyntää paremminOsastolla vierailevat löytävät opastusta heti sisäänkäynnin yhteydestäOsaston turvallisuus paranee, kun uloskäynti on valvottuHenkilökunta kohtaa luontevasti toisensa yhteisissä työ- ja taukotiloissaKeskittymistä vaativille työtehtäville on rauhalliset työpisteet

–––

–

–––

–

Kuva 13. Solukohtainen uudistus.


5.5. Pilottihuoneiden suunnittelu ja toteutus

Kahteen Puolarkodin asuinhuoneeseen (D421 = pilottihuone 1; E405 = pilottihuone 2) laadittiin korjaus- ja sisustussuunnitelma tutkimushankkeessa esiin nousseiden tietojen pohjalta. Suunnitelma laadittiin yhdessä yritysten kanssa, jotka toivat omia tuotteitaan tes-tattavaksi näihin pilottihuoneisiin aitoon pitkäaikaishoitoympäristöön. Lähtökohtana oli laatia sellaiset korjaussuunnitelmat, että niiden toteuttaminen oli mahdollista osaston toi-minnan häiriintymättä tämän hankkeen puitteissa.

Suunnitelmien pohjalta toteutettiin kaksi kahden hengen, etupäässä väritykseltään ja tekstiileiltään toisistaan eroavaa huonetta, yksi molemmille osastoille. Molemmilta osas-toilta valittiin uudistettuihin huoneisiin kaksi vapaaehtoista asukasta, joiden omaiset olivat myös halukkaita osallistumaan tutkimukseen. Kahden viikon kuluttua uuteen huoneeseen muuttamisesta huoneiden käyttäjiltä kysyttiin kokemuksia: asukkaita haastateltiin ja omai-sille sekä henkilökunnalle jaettiin kyselyt vastattavaksi. Huoneiden asukkaita ei vaihdettu koejakson jälkeen, vaikka näin olisi saatu tutkimuksen käyttöön enemmän käyttökokemuk-sia, vaan asukkaat saivat jäädä huoneisiin asumaan koejakson jälkeen. Näin toimittiin sen vuoksi, että huoneista oli tullut muuton myötä uusien asukkaidensa koti.

6.5.1. YritysyhteistyöTeTT-hankkeen rahoittajajäsenyritys Martela Oyj:n ehdottamina kutsuttiin mukaan muut huoneen varusteluun osallistuneet yritykset: Saint-Gobain Ecophon Oy, Luxo Finland Oy, Kuopio Woodi Oy, Easydoing Oy / Salli Systems, Silent Gliss Oy, Stiegelmeyer Oy, Upo-floor Oy ja Vallila Interior Oy. Yritykset toivat hankkeeseen omaa ammattitaitoaan sekä tuotteet käyttöön projektin ajaksi. Kiinteän sisustuksen ja tekstiilien osalta Puolarkoti sai tuotteet lahjoituksina pysyvästi käyttöönsä. Huoneiden perussuunnittelun teki Sotera-insti-tuutti. Huoneiden sisustussuunnittelu tapahtui yhteistyössä Vallilan, Martelan ja Upofloo-rin suunnittelijoiden kanssa.

Kuva 14. Pilottihuone 1.


5.5.2. Pilottihuoneiden toteutus

LattiatHuoneiden lattioihin asennettiin uusi, julkisiin tiloihin tarkoitettu, helppohoitoinen, kovaa kulutusta kestävä ja hygieeninen lattiamateriaali. Pilottihuoneeseen 1 asennettiin vaalean-ruskea ja -huoneeseen 2 tummanpunainen lattiamatto. Uuden lattiamateriaalin hoito ero-aa vanhasta siinä, että sitä ei vahata.

KalustusHuoneiden kalustuksen valinnassa kiinnitettiin huomiota toimivuuteen, puhdistettavuu-teen sekä runsaaseen puumateriaalin käyttöön.

Huoneisiin hankittiin uudet potilasvuoteet, jotka ovat toiminnoiltaan ja säädöiltään sai-raalakäyttöön suunnitellut. Perinteisistä potilassängyistä ne eroavat siinä, että laidat ja pää-dyt, eli keskeiset osat, joihin käyttäjä koskettaa, ovat puuta. Uuteen sänkyyn kuuluu laitojen varaan sijoitettava ruokailutaso, jota voidaan säilyttää pystyssä vuoteen päädyssä.

Potilaspöydät ovat puu- ja puulaminaattipintaiset. Vuoteita vastapäätä sijoitettiin puiset, kaasujousella toimivat kääntöpöydät. Ilman pöytiä asuinhuoneessa on erittäin vähän lasku-tilaa. Puolarkodissa on useisiin asuinhuoneisiin sijoitettu pöytiä, jotka toimivat laskutasoina ja palvelevat omaisten tapaamisia. Usein ne ovat varsinkin siirtojen tiellä.

Huoneisiin tuotiin puurakenteiset geriatriset tuolit (G-tuolit), jotka pyöriä ja jalkatasoja lukuun ottamatta näyttävät tavallisilta tuoleilta. Tavoitteena oli tuolimalli, joka palvelisi sekä G-tuolina että tavallisena istuimena, johon vieraatkin uskaltaisivat istuutua. Molem-piin huoneisiin tuotiin myös kaksi erikoiskorkeaa tuolia, jotka on suunniteltu jäykkänivelis-ten käyttöön. Lisäksi hoitohenkilökunnalle tuotiin satulatuolit, joista toiseen tuli kyynärno-ja ja toiseen taso syöttötilanteita varten.

ValaistusVuoteiden päädyissä sijaitsevat potilasvalaisimet vaihdettiin uusiin, epäsuorasti katon ja seinän kautta valaiseviin potilasvalaisimiin. Huoneeseen 1 asennettiin kaksi, teholtaan 54 W:n potilasvalaisinta, vastaavasti huoneeseen 2 asenettiin kaksi, teholtaan 28 W:n saman-mallista potilasvalaisinta. Vastapäiseen seinään sijoitettiin molempien vuoteiden kohdalle, kääntöpöytien yläpuolelle seinävalaisimet. Varrelliset kohdevalaisimet asennettiin vuotei-siin. Pilottihuoneeseen 1 asennettiin LED-kohdevalot ja -huoneeseen 2 halogeenikohde-valot.

Kuva 16. Pilottihuone 2.Kuva 15. Akustoiva seinä ja kääntöpöytä.


Potilas- ja seinävalaisimien kytkimiin asennettiin himmentimet. Säätimet sijoitettiin huoneen sisäänkäynnin yhteyteen sekä vuoteen viereen. Vuoteen vieressä olevasta sääti-mestä säätyy kyseisen vuoteen yläpuolinen potilasvalo. Huoneen ovensuihin sijoitettiin molemmissa pilottihuoneissa kaksi säädintä. Säätimiin kytkettyjen valaisimien ryhmittely oli huoneissa erilainen (katso kuvat 17-19):

Pilottihuoneessa 1 vuoteen yläpuolista potilasvalaisinta ja tätä vastapäätä sijait-sevaa seinävalaisinta säädetään samalla säätimellä.Pilottihuoneessa 2 molempia vuoteiden yläpuolisia potilasvalaisimia säädetään samalla säätimellä ja molempia seinävalaisimia säädetään toisella säätimellä.Molemmissa huoneissa vuoteiden yläpuolisia potilasvalaisimia voidaan lisäksi säätää vuoteen viereen sijoitetusta katkaisimesta.

AkustointiHuoneisiin asennettiin akustiikkalevyjä kattoon ja vuoteiden vastapäiselle seinälle. Kattoon asennetut levyt merkitsevät samalla vuodepaikat ja toimivat eräänlaisina katoksina. Seinälle kiinnitetyt levyt maisemoitiin sisustuskankailla ”maisemaseinäksi”, joka toimii samalla kiin-nitysalustana esimerkiksi kuville.

Verhot ja muut tekstiilitVuoteiden väliin asennettiin kisko ja paneeliverhoja rajamaan vuoteen ympärille yksityistä tilaa. Huoneessa 1 väliverhojen yläosa oli läpinäkyvää kangasta, jolla tavoiteltiin parem-paa luonnonvalon saantia myös käytävänpuoleiselle vuodepaikalle, ja lisäksi verhot olivat toisiinsa kiinnitetyt, jotta niitä voi liu’uttaa uloimpaan verhoon kiinnitetystä sauvasta. Huo-neessa 2 väliverhoihin tuli valokuvataskuja. Täällä kankaat olivat alhaalta ylös samaa yhte-näistä kangasta eikä niitä kiinnitetty toisiinsa kiinni.

Ikkunaverhot ovat molemmissa huoneissa paneelimaiset mutta erisävyiset. Kaikissa ver-hotekstiileissä käytettiin ilman ammoniakkiyhdisteitä hajottavia erikoiskankaita

Uuden huoneen käyttöohjeUusia huoneita varten laadittiin käyttöohjeet, jotta käyttäjät saattoivat parhaalla tavalla hyö-dyntää huoneiden uusia ratkaisuja ja jotta he myös huomaisivat kokeilla uusia ratkaisuja lyhyen koeperiodin aikana. Käyttöohjeet ovat tämän raportin liitteessä 8.

5.5.3. Kokemukset pilottihuoneista

TutkimusmenetelmätPilottihuoneista kerättiin käyttökokemuksia ja mielipiteitä henkilökunnalta ja omaisilta ky-selyjen avulla sekä haastattelemalla huoneisiin muuttaneita asukkaita. Sekä kyselyissä että haastatteluissa oli kaksi osaa, yksi koskien uutta huonetta, toinen vanhaa huonetta. Vanhaa huonetta koskevat kyselyt ja haastattelut tehtiin sen jälkeen, kun käyttäjillä oli jo kokemusta uudesta huoneesta, jolloin he saattoivat verrata vanhaa huonetta uuteen.

Kahdessa koehuoneessa oli yhteensä neljä vuodepaikkaa, ja koehenkilöitä oli niin ikään

–

–

–

Kuvat 17-19. Vasemmalla pilottihuoneen 1, keskellä pilottihuoneen 2 valaisinryhmittely. Molemmissa huoneissa vuoteen yläpuolella sijaitsevia valaisimia voidaan säätää vuoteen vierestä (kuva oikealla).


neljä. Heistä kolme pystyi osallistumaan haastatteluun. Yhden asukkaista puolesta vastasi hänen omaisensa. Kyseisessä tapauksessa omainen jätti vastaamatta useimpiin kysymyksiin, koska ei kokenut voivansa arvioida kaikkia lähimmäisensä tuntemuksia.

Hoitohenkilökunnalta kyselyvastauksia saatiin ainoastaan kuusi ja laitosapulaisilta yksi kappale. Toisessa huoneessa henkilökunta oli oma-aloitteisesti kerännyt kommentteja huo-neeseen sijoitettuun vihkoon.

Koehuoneissa suoritettiin niin ikään akustiikka-, ilmanlaatu- ja valaistusmittauksia. As-kustiikka- ja ilmanlaatumittauksia tehtiin myös osaston muissa tiloissa. Kyseisistä mittauk-sista on erilliset raportit tämän raportin liitteinä 10-12.

Pilottihuoneiden asukkaatPilottihuoneisiin valittiin neljä koehenkilöä, jotka edustavat kunnoltaan ja toimintakyvyl-tään erilaisia Puolarkodin asukkaita. Koehenkilöistä kaksi oli selvästi muita aktiivisempia. He osallistuivat tutkimukseen mielellään ja olivat silminnähden ilahtuneita huoneenvaih-doksesta. Yksi asukkaista oli henkisesti vireä, mutta hänellä oli niin voimakkaita kipuja, että huoneenvaihdos tuntui hänestä yhdentekevältä. Neljäs asukas ei kommunikoinut. Yksi asukkaista pystyi kävelemään, mutta käytti enimmäkseen pyörätuolia.

Kaikilla valituilla henkilöillä oli säännöllisesti osastolla vierailevia omaisia, jotka myös osallistuivat uusien huoneiden arviointiin. Koehenkilöiden omaiset olivat keskimääräistä aktiivisempia osastolla vierailijoita – kahdella asukkaista omainen kävi osastolla peräti joka päivä. Osa koehenkilöiden omaisista osallistui hoitotoimenpiteisiin, kuten syöttämiseen tai siirtoihin.

Pilottihuoneiden onnistuneisuusYleisesti ottaen uudet huoneet koettiin paremmiksi ja viihtyisämmiksi kuin vanhat. Koko-naisuus koettiin onnistuneeksi ja uusia huoneita koskeva kritiikki koski yksittäisiä seikkoja. Erityisen positiivisiksi koettiin akustiikka ja miellyttävät materiaalit. Negatiivista palautetta annettiin tilanahtaudesta, jossa ei runsaan apuvälineiden käyttötarpeen takia tapahtunut parannusta vanhoihin huoneisiin nähden. Eräät kuvasivat huoneita ylellisiksi, jopa hotel-lihuonemaisiksi. Yksi vastaaja epäili, ettei hieno huone vastaisi vanhemman sukupolven käsitystä kodista.

Osa kalustuksesta osoittautui näissä huoneissa tarpeettomaksi: ne eivät soveltuneet kyseisten huoneiden käyttäjille tai niihin toimiin, joita näissä huoneissa tehtiin. Tutkijat rohkaisivat henkilökuntaa siirtämään käyttämättä jääneet huonekalut sellaiseen paikkaan osastolla, jossa niille löytyi käyttöä. Osaston asukkaista suuren osan itsenäinen toimintakyky rajoittuu vuoteeseen. Tällöin asukkaille ovat hyödyksi ainoastaan sellaiset apuvälineet ja kalusteet, joita pystyy hallitsemaan vuoteesta käsin. Monella Puolarkodin asukkaalla myös toimintasäde vuoteessa on erittäin rajattu. Hoitohenkilökunta ei huomaa kiireiltään kysyä asukkaiden toivomuksia, ja asukkaiden haastatteluissa selvisi, että monet asukkaat eivät hei-tä myöskään halua häiritä. Sellaiset kalusteet ja apuvälineet jäävät usein käyttämättä, joiden käyttö edellyttää henkilökunnan apua.

ViihtyisyysMolemmista pilottihuoneista oli käyttäjien mielestä onnistuttu luomaan kokonaisuus. Kii-tosta saivat kaikilta käyttäjäryhmiltä erityisesti hillityt, toisiinsa sovitetut värit, rauhallinen tunnelma ja puun käyttö. Saatu palaute oli pääsääntöisesti positiivista. Saadun palautteen perusteella ei voida sanoa jommankumman huoneen onnistuneen paremmin.

Koska sisustukseen liittyy paljon makumieltymyksiä, osa saadusta palautteesta oli risti-riitaista. Esimerkiksi molempia huoneita kuvattiin väritykseltään lämpimiksi, toisaalta huo-netta 2 myös kylmäksi. Huoneen 1 väriskaala sai eräiltä niin ikään moitteita. Sisustuksella on mahdoton miellyttää jokaista. Sen sijaan yhdellekin osastolle voidaan sisustaa erilaisia ja eritunnelmaisia huoneita, jolloin sinne syntyy tunnistettavia paikkoja. Se tukee tiloissa orientoituvuutta.

Kaikissa muissa viihtyvyyteen vaikuttavissa seikoissa uusi huone sai paremmat arviot


kuin vanha paitsi valoisuudessa ja siisteydessä, joiden suhteen sekä vanhat että uudet huo-neet arvioitiin hyviksi.

Asukkaista kaksi oli erittäin tyytyväisiä huoneen vaihtoon, kolmannelle sillä ei ollut merkitystä ja neljäs ei kyennyt vastaamaan. Omaiset olivat hyvin tyytyväisiä uudistettuihin huoneisiin. Eräs omainen oli varma, että kodikkaalla ympäristöllä olisi vierailujen määrää lisäävä vaikutus. Henkilökunta oli vastaajaryhmistä kriittisin, mutta heidänkin palautteensa oli valtaosin positiivista. Viihtyisäksi, rauhoittavaksi ja jopa ylelliseksi kehuttua ympäristöä joku piti myös persoonattomana ja hotellimaisena.

Huoneiden sisustukseen kuuluivat huoneen sävyihin sovitetut päiväpeitot ja -tyynyt vuoteisiin. Kaikki koehenkilöt olivat vuoteessa niin suuren osan päivästä, että tällaiset si-sustustekstiilit koettiin turhiksi ja ne jäivät käyttämättä. Eräälle asukkaista vuode kuitenkin pedattiin päivän ajaksi ja päivällä vuoteessa ollessaan hänellä oli oma, vanhasta huoneesta tuotu päiväpeitto peittonaan. Sairaalatekstiilien väritykseen voidaan tulevaisuudessa kiinnit-tää enemmän huomiota, ja niitä voidaan sovittaa toisiinsa sointuviksi. Kodinomaisuus on tyylikkään ympäristön sijaan kuitenkin enemmän sitä, että asukas voi itse vaikuttaa oman paikkansa sisustukseen ja valita esimerkiksi itseään miellyttävän päiväpeiton.

+erittäin

+melko eos -

melko-

erittäin

VIIHTYISÄ

RAUHALLINEN

KODIKAS

PIRISTÄVÄ

KIINNOSTAVA

SIISTI

VALOISA

RAIKAS

KAUNIIT KALUSTEET

SOPIVAN HILJAINEN

EPÄVIIHTYISÄ

RAUHATON

LAITOSMAINEN

MASENTAVA

TYLSÄ

EPÄSIISTI

SYNKKÄ

TUNKKAINEN

RUMAT KALUSTEET

MELUISA

YLEINEN VIIHTYVYYS ASUINHUONEESSA

ASUKKAAN MIELIPIDE:

vanha huone

uusi huone

"kaikki uutta ja hienoa"

hyvää: rauhallisuus (vastaaja ennen 5 hengen huoneessa)

"saisi olla vähän suurempi huone"

"valaistus outo; aluksi meluisaa, sitten siihen tottui"

"en ole ajatellut [viihtyisyyttä]"

UUSI HUONE VANHA HUONE

2

2

VIIHTYISÄ

RAUHALLINEN

KODIKAS

PIRISTÄVÄ

KIINNOSTAVA

SIISTI

VALOISA

RAIKAS

KAUNIITKALUSTEET

SOPIVANHILJAINEN

EPÄVIIHTYISÄ

RAUHATON

LAITOSMAINEN

MASENTAVA

TYLSÄ

YKSITYINEN /OMA TILA

JULKINEN /MUIDEN TILA

EPÄSIISTI

SYNKKÄ

TUNKKAINEN

RUMAT KALUSTEET

HYVIN TOIMIVATKALUSTEET

HUONOSTI TOIMIVATKALUSTEET

MELUISA

+erittäin

+melko eos -

melko-

erittäin

34

6

33

23

42

33

7

34

23

25

6

YLEINEN VIIHTYVYYS ASUINHUONEESSALÄHEISEN MIELIPIDE:

6

4

33

4

3

5

4

4

425

4

33

2

2

2

2

vanha huone

uusi huone

VIIHTYISÄ EPÄVIIHTYISÄ

RAUHALLINEN

KODIKAS

PIRISTÄVÄ

KIINNOSTAVA

SIISTI

VALOISA

RAIKAS

KAUNIIT KALUSTEET

SOPIVAN HILJAINEN

RAUHATON

LAITOSMAINEN

MASENTAVA

TYLSÄ

EPÄSIISTI

SYNKKÄ

TUNKKAINEN

RUMAT KALUSTEET

MELUISA

+erittäin

+melko eos -

melko-

erittäin

6

42

42

5

5

32

22

23

5

4


HOITAJAN MIELIPIDE:

5

5

4

32

32

33

33

33

24

5

vanha huone

uusi huone

Kuva 20. Asukkaiden näkemykset pilottihuoneiden viihtyisyydestä. Yksi ruutu vastaa yhtä vastausta.

Kuva 21. Omaisten näkemyksiä pilottihuoneiden viihtyisyydestä. Pallon halkaisija on verrannollinen vastausten lukumäärään.

+erittäin

+melko eos -

melko-

erittäin

VIIHTYISÄ

RAUHALLINEN

KODIKAS

PIRISTÄVÄ

KIINNOSTAVA

SIISTI

VALOISA

RAIKAS

KAUNIIT KALUSTEET

SOPIVAN HILJAINEN

EPÄVIIHTYISÄ

RAUHATON

LAITOSMAINEN

MASENTAVA

TYLSÄ

EPÄSIISTI

SYNKKÄ

TUNKKAINEN

RUMAT KALUSTEET

MELUISA


ASUKKAAN MIELIPIDE:

vanha huone

uusi huone

"kaikki uutta ja hienoa"

hyvää: rauhallisuus (vastaaja ennen 5 hengen huoneessa)

"saisi olla vähän suurempi huone"

"valaistus outo; aluksi meluisaa, sitten siihen tottui"

"en ole ajatellut [viihtyisyyttä]"

UUSI HUONE VANHA HUONE

Kuva 22. Henkilökunnan näkemyksiä pilotti-huoneiden viihtyisyydestä. Pallon halkaisija on verrannollinen vastausten lukumäärään.

2

2

VIIHTYISÄ

RAUHALLINEN

KODIKAS

PIRISTÄVÄ

KIINNOSTAVA

SIISTI

VALOISA

RAIKAS

KAUNIITKALUSTEET

SOPIVANHILJAINEN

EPÄVIIHTYISÄ

RAUHATON

LAITOSMAINEN

MASENTAVA

TYLSÄ



EPÄSIISTI

SYNKKÄ

TUNKKAINEN

RUMAT KALUSTEET



MELUISA

+erittäin

+melko eos -

melko-

erittäin

34

6

33

23

42

33

7

34

23

25

6


6

4

33

4

3

5

4

4

425

4

33

2

2

2

2

vanha huone

uusi huone

2

2

VIIHTYISÄ

RAUHALLINEN

KODIKAS

PIRISTÄVÄ

KIINNOSTAVA

SIISTI

VALOISA

RAIKAS

KAUNIITKALUSTEET

SOPIVANHILJAINEN

EPÄVIIHTYISÄ

RAUHATON

LAITOSMAINEN

MASENTAVA

TYLSÄ



EPÄSIISTI

SYNKKÄ

TUNKKAINEN

RUMAT KALUSTEET



MELUISA

+erittäin

+melko eos -

melko-

erittäin

34

6

33

23

42

33

7

34

23

25

6


6

4

33

4

3

5

4

4

425

4

33

2

2

2

2

vanha huone

uusi huone


ToimivuusPotilashuone on sen verran ahdas, että apuvälineet ja muu kalustus ovat toistensa tiellä. Sai-raala on suunniteltu ja mitoitettu tiloiltaan akuuttisairaalan tarpeita vastaavaksi. Tällaisessa käytössä huoneissa ei ole tarvittu vuoteiden, potilaspöytien ja parin vierailijoille tarkoitetun tuolin lisäksi muita huonekaluja. Ahtaasta mitoituksesta johtuen esimerkiksi auki käänne-tyn kääntöpöydän ja vuoteen päädyn välistä mahtuu vain vaivoin siirtämään pyörätuolin.

Huoneessa ei ole paikkaa lisätyynyjen ja -peitteiden säilytykseen. Niille sopiva kaluste vuoteen välittömässä läheisyydessä vaatisi huoneelta lisää leveyttä tai pituutta. Vuoteeseen integroitu vuodevaatteiden säilytys olisi toinen mahdollisuus, mikä edellyttäisi vuodeval-mistajalta tuotekehitystä. Siivouksen kannalta on parempi, mitä vähemmän huoneessa on lattialla seisovia kalusteita ja varusteita.

Kattonosturin siirtäminen vuodepaikalta toiselle vaikeutui uuden väliverhokiskon myö-tä. Yksityisyyden tavoite sekä tavoite, että lattiat ovat mahdollisimman vapaat kalusteista, ovat näin ollen ristiriidassa käytössä olevan siirtotekniikan kanssa. Ongelman voi ratkaista olemassa olevalla tuotteella, langattomasti kauko-ohjattavalla kattonosturilla, joka liikkuu paikalta toiselle moottoroidusti.

Asukkaan itsenäisyyttä ei tämän projektin puitteissa onnistuttu toivotussa määrin lisää-mään. Oleellisia parannuksia itsenäiseen asuinpaikkansa hallintaan olisi kauko-ohjattava valaistus ja toimiva ja helppokäyttöinen kommunikaatiojärjestelmä. Vuoteen säätöjä yksi asukkaista oppi nopeasti käyttämään. Kaikkien huoneen eri toimintojen säätöjen tuominen asukkaan ulottuville helppotajuiseen ja kompaktiin muotoon on tuotekehityshaaste.

ValaistusHuoneiden alkuperäinen valaistus tapahtui vuoteiden yläpuolelle asennetuilla epäsuoraa valoa antavilla teholtaan 36 W:n potilasvalaisimilla. Samoissa valaisimissa oli alapinnassa lukuvalo sekä heikkotehoinen yövalo. Kunkin valaisimen valaistusvoimakkuutta ei voinut säätää. Huoneessa suoritettujen mittauksien mukaan alkuperäinen valaistus oli yleisvalais-tukseksi riittävä, mutta riittämätön tarkkuutta vaativaan tekemiseen. Uudistettujen huo-neiden valaistusvoimakkuus valojen ollessa voimakkaimmalla säädöllä oli huoneessa E405 kaksinkertainen ja huoneessa D421 kolminkertainen vanhaan valaistukseen verrattuna. Valaistusmittauksista on liitteessä 11 erillinen raportti.

Koehenkilöiden liikuntakyvyn rajoituksista johtuen heidän oli mahdotonta ulottua itse vuoteen vieressä sijaitseviin valonsäätimiin. Valojen säätäminen tarpeen ja päivän hetken mukaan on siten henkilökunnan tehtävä. Uutta valaistusta asukkaat pitivät miellyttävänä. Miellyttäväksi sen kokivat myös omaiset ja henkilökunta. Valaistuksen säädettävyys sai myös osakseen kiitosta. Tutkimuksessa ei saatu kuitenkaan palautetta erilaisista kytkin-va-laisin-ryhmittelyistä.

Luku- ja kohdevaloille kyseisten huoneiden asukkailla oli vähän käyttöä, sillä kukaan heistä ei lukenut ahkerasti vuoteessa. Yksi asukkaista luki lehtiä, mutta sitä hän teki istuen pöydän ääressä käytävällä. Seinävalaisimet koettiin liian kirkkaiksi, ellei niitä himmennetty. Niiden rooli jäi sisustukselliseksi, sillä ne eivät valaisseet allaan olevaa pöytää.

AkustiikkaUudistettujen huoneiden akustiikka oli eräs kiitellyimmistä asioista. Sekä henkilökunta että omaiset havaitsivat huomattavan eron uudistetun huoneen ja osaston muiden tilojen välillä. Kyselyihin vastanneiden mielestä huoneen tunnelma muuttui pehmeäksi ja miel-lyttäväksi erityisesti juuri parannetun akustiikan ansiosta. Eräs vastaaja mainitsi akustiikan oleellisena laitosmaisuutta vähentävänä tekijänä.

Huoneissa suoritetut akustiikkamittaukset vahvistavat käyttäjien havainnot. Uudistetut huoneet ovat akustisesti vanhoja huoneita selvästi parempia. Mitatut suureet olivat jälki-kaiunta-aika, puheensiirtoindeksi ja ilmastoinnin äänitaso. Kaikilla osa-alueilla saavutettiin parannuksia, jälkikaiunta-ajan sekä puheensiirtoindeksin osalta uudistuksen jälkeen alitet-tiin tavoitearvot, kun aikaisemmin ne oli ylitetty. Ilmastoinnin äänitaso pieneni akustoinnin


myötä, mutta tavoitetason alapuolelle ei päästy, mikä onkin tavallista korjausrakentamis-kohteissa. Tarkat tiedot äänimittauksien tuloksista ovat liitteessä 10.

IlmanlaatuPuolarkodissa suoritettiin ilmanlaadun mittauksia eri puolilla kerrosta, muun muassa pa-himmassa hajulähteessä, jätehuoneessa. Mittalaitteiden herkkyys ei kuitenkaan riittänyt havaitsemaan missään osastolla mitattavia pitoisuuksia ammoniakkiyhdisteitä. Näin ollen huoneisiin asennettujen erikoistekstiilienkään tehoa ei mittauksilla pystytty varmentamaan. Lyhyen koeperiodin aikana ei aistinvaraisia vaikutuksiakaan pystytty arvioimaan. Toimiva koeasetelma edellyttäisi luonnollisesti suuren joukon huoneita uudelleensisustamisen ja näille luotettavan vertailuhuoneiden olemassaolon. Ty;terveyslaitoksen suorittamista il-manlaadun mittauksista on raportti liitteessä 12.

KalustusIrtokalustusta tuli uusiin huoneisiin jonkin verran liikaa. Näin ollen kalusteet olivat tois-tensa ja apuvälineiden tiellä. Uusi kääntöpöytä voisi olla periaatteessa toimiva ratkaisu huo-neen apupöydäksi, mutta huoneissa tarvittaisiin myös vierastuoleja, jotka olisi mahdollista nostaa kokonaan pois tieltä. Nyt tuolit olivat pöydän tiellä, joten pöytää ei aina voitu kään-tää esiin. Tarvittaessa vierastuoli pitäisi voida nostaa myös vuoteen äärelle, siksi seinään kiinnitettävä malli tuskin olisi oikea ratkaisu.

Vuoteet olivat kiitellyimpiä yksittäisiä kalusteita uusissa huoneissa. Puu materiaalina koettiin erittäin myönteisenä uudistuksena vanhoihin potilassänkyihin verrattuna. Eräs asu-kas sanoi, että uusi vuode oli kuin joululahja. Vuoteen laatu saa Puolarkodissa korostuneen merkityksen, koska suuri osa asukkaista viettää lähes kaiken aikansa vuoteessa. Vuoteen säätöjä ja toimivuutta kiiteltiin. Jonkin verran kritiikkiä saivat osakseen vuoteen laidat, jotka ovat melko painavat ja vaativat nostamiseen ja laskemiseen kahden käden käyttöä. Yksin-kertainen ja erittäin toimiva osa on sängyn päädyssä säilytettävä pöytätaso. Ainoa huono puoli tasossa on, että senkin siirtämiseen tarvitaan kahta kättä.

Potilaspöytää pidettiin miellyttävän näköisenä. Hyllyjen ja laatikoiden mitoitus oli mel-ko ahdas, jolloin tarpeelliset hoitovälineet eivät mahtuneet pöydän sisään. Pöydän pyörissä ei ole lukitusta, mikä saattaa aiheuttaa vaaratilanteen, jos asukas nousee itse ylös vuoteesta ja ottaa tukea pöydästä. Pöydässä ei ole paikkaa sairaalakommunikaatiolaitteelle (hälytys ja radio) – ainakaan Puolarmetsässä käytettävälle mallille – kuten on vanhanmallisessa pöy-dässä.

Kääntöpöydän tärkein tehtävä oli toimia laskualustana. Kääntöpöytää ei kuitenkaan aina tarpeen vaatiessa voitu käyttää edessä olevien huonekalujen takia. Tällöin tuolit toimivat laskualustana. Pöydän kääntömekanismi koettiin hieman raskaaksi. Pöytä todettiin kah-den istumaan kykenevän koeasukkaan kanssa ruokailuun sopivaksi. Kukaan koeasukkaista ei huoneessa ruokaillessaan kuitenkaan aterioinut vuoteen ulkopuolella, joten pidempää käyttökokemusta pöydistä ei saatu muussa käytössä kuin laskualustoina.

Geriatrisesta tuolista (G-tuoli) kertyi käyttökokemuksia niukasti, sillä kaksi koehenkilöä, jotka käyttävät G-tuolia, ovat halvauspotilaita ja heidän vaatimuksensa tuolin mitoille ja säädettävyydelle ovat kohtalaisen korkeat. Hoitohenkilökunta arvioi, että Puolarkodin asuk-kaat ovat keskimäärin sen verran huonokuntoisia, että osaston G-tuolien on oltava säädet-täviä. G-tuolia käytettiin enimmäkseen laskualustana vuodevaatteille ja ruokatarjottimelle silloin, kun hoitaja asetti ruokailutason vuoteeseen asukkaan eteen.

Erikoiskorkeista tuoleista ei saatu käyttökokemuksia asukkailta, sillä kukaan heistä ei is-tunut tavallisessa tuolissa. Tutkijoiden tietoon ei tullut, että pilottihuoneissa olisi koejakson aikana vieraillut heikosti liikkuvia vierailijoita, joille olisi ollut erityistä hyötyä tuolien muo-toilusta. Puolarkodin asukkaat ovat henkilökunnan arvion mukaan liian heikkokuntoisia, että he hyötyisivät erikoismuotoilluista tavallisista tuoleista. Puolarkodin hoitokäytäntöön kuuluu, että istumaan nostetut asukkaat – myös jossain määrin kävelemään kykenevät – is-tutetaan ja kiinnitetään turvavyöllä pyörätuoleihin tai geriatrisiin tuoleihin. Tällöin henki-lökunta voi luottaa siihen, että istumaan nostetut asukkaat pysyvät turvallisesti istuma-asen-


nossa eivätkä putoa tai kaadu.Henkilökuntaa varten tuoduista satulatuoleista ehdittiin saada vain vähän käyttökoke-

muksia koejakson kuluessa. Kaksi henkilökunnan jäsentä arvioi satulatuolia voitavan käyt-tää syöttötilanteissa. Muiden mielestä tuolille ei ollut käyttöä potilashuoneessa, tai heillä ei ollut kokemuksia tuolista. Vain yksi katsoi tuolin tarpeelliseksi potilashuoneessa. Koejakso oli ilmeisesti liian lyhyt, jotta tuolia olisi opittu käyttämään apuna päivärutiineissa. Työ-tuolin sijoitukseen potilashuoneeseen liittyy ongelma: hoitotilanteissa ei ole käytännöllistä lähteä etsimään apuvälinettä toisesta huoneesta, ellei apuväline ole hoitotilanteen onnis-tumisen kannalta välttämätön, siksi jokaisessa huoneessa pitäisi olla hoitotuoli valmiina. Huoneiden ahtauden vuoksi se ei kuitenkaan olisi Puolarkodissa järkevää.

Pilottihuoneiden rakentamisen tärkeimpiä saavutuksia olivat: Toimivuudeltaan ja hygieniatasoltaan sairaalatasoinen huone voi olla

kodikas: sairaalaympäristössä kodikkuus on yhä vieras käsite, vaikka kodikkaan ympäristön luominen sairaalaan ei ole lainkaan mahdotonta.

Tilojen ja fyysisen ympäristön muutoksen täytyy tapahtua rinnan toiminnan kehittämisen kanssa.

Potilashuone on tehokas ja tiivis kokonaisuus, jonka onnistunut kehittäminen edellyttää eri laitteiden ja kalusteiden valmistajien yhteistyötä.

Pilottihuoneiden ääniympäristön parantuminen koettiin merkittävänä positiivisena muutoksena.


6. Pohdinta

Puolarmetsän sairaala on suunniteltu akuuttisairaalaksi eikä se ole tilaratkaisuiltaan ihan-teellinen pitkäaikaishoidon tarpeisiin. Hoitotilanteissa joudutaan usein siirtämään poti-lassänkyä tai muita huonekaluja, jos potilaan siirtymiseen tarvittavaa tilaa ei muuten ole riittävästi. Paljon erilaisia apuvälineitä käyttävien asukkaiden on ahdasta liikkua yksin tai avustettuna asuinhuoneissa, jossa osa apuvälineistä joudutaan säilyttämään. Asuinhuoneis-sa tai niiden välittömässä läheisyydessä ei akuuttisairaalan tiloissa ole riittävästi tilaa erilai-sille apuvälineille.

Pitkäaikaishoitoympäristön kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota asukkaiden oma-toimisuuden tukemiseen. Vuoteen lähiympäristön hallintaan kuuluu vaikuttaminen valais-tusolosuhteisiin, äänimaailmaan ja visuaalisiin elementteihin. Vuoteesta siirtymistä varten tarvittavien apuvälineiden tai nostolaitteiden käyttömahdollisuuksien tulisi mahdollistaa avuntarpeen minimointi ja tukea asukkaan toimintakykyä.

Tilojen moduulimitoitus vaikuttaa siihen, että asuinhuoneiden kokoa ei voida vähäi-sin järjestelyin muuttaa. Asuinhuoneen toimivuutta ja viihtyisyyttä voidaan parantaa koko-naisvaltaisesti suunnitelluilla tila-, kaluste-, varuste- ja pintamateriaaliratkaisuilla. Uudet tuotteet mahdollistavat hygieniavaatimuksen täyttäessään perinteistä sairaalaympäristöä viihtyisämpiä ratkaisuja.

Käyttämällä vaimentavia akustiikkalevyjä potilashuoneissa voidaan poistaa sairaalamai-nen ääniympäristö potilashuoneista. Uusiin ratkaisuihin tottuminen vaatii aikaa henkilö-kunnalta, omaisilta ja asukkailta. Esimerkiksi valaistuksen säätömahdollisuuksien päivittäi-nen hyödyntäminen tarvitsee opastusta eri käyttötilanteita varten.

Viihtyisyyden lisääminen lisää henkilökunnan työviihtyvyyttä ja saattaa lisätä myös omaisten vierailujen määrää. Pitkäaikaisosastolla viihtyisään työympäristöön kuuluu riittä-vä määrä rauhallisia työpisteitä, jotka on varattu keskittymistä vaativia työtehtävien hoitoa varten.

Yhteisten tilojen uusilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa osaston toimivuuteen ja viihtyi-syyteen. Yhteisiä oleskelutiloja tarvitaan päivittäin omaisten tapaamista varten sekä asuk-kaille järjestettyihin yhteisiin tapahtumiin. Asukkaiden olisi pystyttävä valitsemaan erilais-ten tilojen luonteva käyttö oman toimintakykynsä ja jaksamisensa perusteella. Kaikkien asukkaiden käytössä olevien tilojen tulisi olla hyvin valvottavissa, jotta asukkaiden on tur-vallista oleskella niissä.

Koko kerrosta koskevassa tilojen kehittämissuunnitelmassa päädyttiin palaamaan ker-roksen alkuperäiseen tilaratkaisuun, jossa hissiaulaan avautuu henkilökunnan työtila. Osastolle tultaessa ollaan julkisimmassa tilassa, käytävät yhteisine oleskelutiloineen ovat puolijulkisia. Pitkäaikaisosastoilla asuinhuoneet ovat puoliyksityisiä ja vain vuoteen lähi-ympäristö on asukkaan yksityinen tila. Vuoteen ympärille muodostuvaa oma alue voidaan rajata väliverhoratkaisulla tai valaistuksella.


lähteet

Aunola, Päivi & Ojanen, Paula 1999. Kodinomaisuus ikääntyneiden palvelutaloasukkaiden kokemana. Pro-gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Atchley, Robert C. 1989. A Continuity Theory of Normal Aging. The Gerontologist Vol. 29, No. 2, ss. 183-190.

Douglas, Mary 1991. The Idea of a Home: A Kind of Space. Social Research Vol. 58, No. 1, ss. 287-307.

Groger, Lisa 1995. A Nursing Home Can Be a Home. Journal of Aging Studies, Vol. 9, Nr. 2, ss. 137-153.

Meripaasi, Seija 2005. Vanhusten laitoshoidon kodinomaisuus. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto.

sairaalasta hoitokodiksi, pitkäaikaishoitoympäristön kehittäminen

Documents