Itä-Suomen ylioppilaslehti

2010

8

Toivon dekaani

Uutta autonomista yliopistoa johtaa mielikuvituspöllö » 14 - 15Finpron profetia raottaa tulevaisuuden saloja. Oraakkelina toimii Niko Herlin » 15–17

Kaardemumman iloiset ja luu

Välinpitämättömyys on viheliäistä. Vielä viheliäisempää on maassam-me tapahtuva sivistyneen keskus-

telun rappio. Lähenevät vaalit saavat aina aikaan mielipiteiden kärjistymistä ja herra tietää niin on käynyt tänäkin vuonna. Ta-louden taantumassa edelleen rimpuillaan ja arvotaan onko käyrä w vai u, arvokeskus-telun aiheita riittäisi, jossakin muualla kuin minne niitä tällä hetkellä kiilataan.

Arvokeskustelua yhteiskunnassamme tulisi totta tosiaan käydä ja sitä ei kieltäne kukaan, mutta ei näin: kun ei uskalleta tai ymmärretä tarttua oikeisiin aiheisiin, käydään arvokeskustelua kirkon kyljessä tyhjänpäiväisyyksistä, jotka pitäisivät 2000-luvun toisella vuosikymmenellä olla jo itsestäänselvyyksiä.

Olemmeko tosiaan yhteiskuntana näin vieraantuneita koko arvokeskustelun kä-sitteestä. Tuntuu, että näennäiskriittinen populismi on ainoa, mitä meillä on jäljellä. Kristillisdemokraattien ehkä-ehdokas Piho messuaa Illuminaatin maailmanlaajuisesta homosalaliitosta. Räsänen puolestaan leipoo suvaitsevaisuutta, älyllisyyttä ja em-patiaa kasseille toivomalla, että ainoastaan kristityille turvapaikan hakijoille pitäisi myöntää turvapaikka.

Samaan aikaan toisaalla toiset mar-ginaalit provosoituvat pienimmästäkin pihauksesta ja osoittaa erinomaisuutensa tarraamalla hullujen julistuksiin. Kom-mentit alkavat olla niin röyhkeän latteita, ettei niihin voi enää muulla vastata. Luu lentää lattialle ja koirat käyvät rähisten kimppuun, kun samaan aikaan Kaarde-mumman iloiset rosvot hiipivät taustalla hiljaa takavasemmalle. Sääli.

Kirkosta eroamistilastot YLE:n Homoil-ta-keskustelun jälkeen saivat miettimään, kuinka paljon turhaumaa eroamisluvut sisältävät. Kuinka moni kanavoi lopulta turhaumansa vanhaan instituution ja halu-aisi tosiasiassa erota suomalaisesta nyky-yhteiskunnasta, jos se olisi mahdollista.

Tilanne on niin lamaannuttava, että tekisi mieli jäädä makaamaan naama kohti ruskanurmikkoa. Lamaannuksesta näyttää kuitenkin syntyvän uutta. Toivoa.Tässä lehdessä toivon pedagogiikkaa tarjoavat, niin upouusi Itä-Suomen autonominen yliopisto, kuin Tampereen yliopiston kas-vatustieteiden tiedekunnan dekaani Juha Suoranta. Hallintorakenteet menköön suuntaansa. Ihminen ei elä ilman inspi-raatiota. Ja kun sitä ei löydy, se synnyte-tään. Vaikka sitten rouva Räsäsen mono anuksessa.

”Räsänen leipoo suvaitse-vaisuutta, älyllisyyttä ja empatiaa kasseille .

Pääkirjoitus | Uljas linja

Itä-Suomen ylioppilaslehti

PäätoimittajaJarkko Kumpulainen

044 576 8420paatoimittaja@uljas.net

ToimittajaPasi Huttunen 044 576 8427

pasi.huttunen@uljas.net

Taitto Matti Sevenius

KustantajaItä-Suomen yliopiston

ylioppilaskunta

PainopaikkaBotnia Print

IlmoitusmyyntiValto Merta

044 576 8421valto.merta@uef.fi

Jussi Räsänen044 576 8426

jussi.rasanen@iki.fi

KansikuvaHarri Hinkka

Humoro nigra | Uljas on huolissaan Oulun viharyhmien oikeinkirjoi-tustaidoista. Uljaan Viharyhmä -tuotepaketti sisältää oikolukuapua, perinteikästä joensuulaista yhteiskunnallisen vaikuttamisen osaamis-ta sekä pesäpallomailan rouva Räsäsen signeerauksella.

Sisällys | Laivat.

Eipä juuri mitään, ja kaikki kaikesta.Tämä on! ”Saimaanorpalla ei mene hyvin..

40 prosenttia kiusaamisesta yli-opistolla on opettajien opiskelijoihin kohdistamaa. Akateeminen rehtori Kalervo Väänänen ei pidä kiusaa-miskyselyn tuloksia huolestuttavina

4-5ISYY:n hallituksen puheenjohtaja Maria Röykkä lyö vastapalloon rehtori Perttu Vartiaisen esiin nostaman huolen ylioppilaskunnan ja yliopiston etäänty-misestä. ”Rehtoreilla ei ole aikaa opiskeli-joille”.

10-11

Itä-Suomen autonomisen yliopiston perustamis-teesit on naulattu. AUEF haastaa johtoportaan saneleman yliopiston kehittämisen.

14-15

Let´s enjoy snowy winters while we can. For the newcomers snow feels peaceful and beautiful. A Nepalese exchange student suggests a festival of snow.

18-19

ZumbaMies heittäytyy pursuilevaan Zumbaan ja villiintyi. Vinoutunut suku-polvijakauma ei estänyt rytmiä viemästä mukanaan.

22-13

Rokumentti potee tänä vuonna juhlien jälkeistä eksistentiaalista krapulaa.

26-27

2 Uljas 8 | 5. 11. 2010 3Uljas 8 | 5. 11. 2010

Koko Itä-Suomen yliopiston mittakaa-vaan suhteutettuna yli 100 opiskelijaa kokee kiusaamista säännöllisesti. Itä-Suomen yliopiston akateeminen reh-tori Kalervo Väänänen ei pidä tulosta kuitenkaan huolestuttavana. ”Kiusaaminen näyttää olevan meillä samaa tasoa kuin muissa suomalaisissa korkeakouluissa. Siksi erityistä syytä huoleen ei ole, vaikka tietysti jokainen tapaus on liikaa”, toteaa Väänänen.

Yli puolessa kiusaamistapauksista kiusaajana oli toinen opiskelija. Ylei-sintä oli suusanallinen kiusaaminen ja porukan ulkopuolelle jättäminen.

Jopa 40 prosentissa tapauksista

kiusaajana oli opettaja. ”Olemme yhdessä Itä-Suomen

yliopiston ylioppilaskunnan kanssa vedonneet opiskelijoihin ja henkilö-kuntaan, jotta kiusaamisessa voitaisiin saavuttaa nolla-toleranssi”, sanoo Väänänen.

Muita toimenpiteitä kiusaamisen kitkemiseksi ei ole näköpiirissä.

Kiusaamistapaukset eivät ole eri-tyisesti korostuneet opintopsykologi Katri Ruthin työssä. Hän kuitenkin toivoo, että yhteistyössä ryhdyttäisiin miettimään toimenpiteitä.

”Kiusaamista tulisi kuitenkin tar-kastella laajempana sosiaalisena ilmiö-

nä. Opiskelijoiden hyvinvointia tulisi tukea laajemmin, joka vähentäisi myös kiusaamista”, arvelee Katri Ruth.

Hänen mukaansa ei riitä, että puututaan vain kiusaamiseen, sillä se on oire jostain laajemmasta kokonai-suudesta.

Opiskelijan näkökulmasta kyselyn tulos näyttää siltä, että siihen ovat vastanneet vain kiusaamista koke-neet. Ainakaan lääketieteen toisen vuosikurssin opiskelija Antti-Pekka Elomaa ei ole huomannut ympärillään kiusaamista.

”Minusta täällä yritetään ottaa kaikki mukaan porukkaan. Opiskelija-järjestöt ovat tässä aika merkittävässä roolissa ja houkuttelevat hiljaisem-matkin mukaan”, pohtii Elomaa.

Kiusaamiskysely lähetettiin ke-väällä kaikille Itä-Suomen yliopiston opiskelijoille. Vastauksia tuli kaikkiaan lähes 3 000. Kysely uusittaneen parin vuoden kuluttua. 1Uutinen

#

Kiusaaminen ei huoleta rehtoriaLiian moni opiskelija joutuu kiusatuksi. Keväällä tehtyyn kyse-lyyn vastanneista noin viisi prosenttia koki tulleensa kiusatuk-si yliopistolla. Heistä joka kuudennen kohdalla kiusaaminen on päivittäistä. – Minna Kaipainen,, teksti & kuva

Antti-Pekka ei ole huomannut kiusaamista Kuopion kampuksella, vaikka joka sadas opiskelija kokee tulleensa kiusaamisen kohteeksi.

”Opiskelijoiden hyvinvointia tulisi tukea laajemmin, joka vähentäisi myös kiusaamista. - Opintopsykologi Katri Ruth

Onko filosofia pois muodista? Miksi?

Sami KiiskiRuotsi, 7,5vsk

- Ei. Yleisnerous käsitetään kapeammin nykyään.

SuskiYmpäristöpolitiikka ja – oikeus, 4 vsk.

- Ei. Ainakin sen olisi hyvä olla muodissa, koska pohdinnan kautta syntyy parempia päätöksiä.

Joonas Kousakasvatustiede, 3vsk.

- Kai se on. Ihmiset ovat tulleet skeptisiksi filosofian mahdollisuuksia kohtaan. Sen katsotaan olevan joutavaa jorinaa, eikä nähdä sen käytännön merki-tystä.

Janne KoivunenSosiaalityö 2. vsk

- Ei ole poissa muodista.. Ehkä se on enemminkin vasta tulossa muotiin.Filosofian perusteet kuuluvat yleissivistykseen.

Sini Valtanenkasvatustiede, 2.vsk.

- Ei. En usko, että se voi koskaan olla pois muodista. Ihmiset tulevat aina miettimään olemassaoloansa. Kaikkien yleissivistykseen kuuluu tietää jotain filosofiasta.

Elisa TanskanenSosiologia, 1.vsk

- Ei. En usko, että se olisi koskaan ollutkaan muotia.

Savonlinna

Kuopio

- Mari Karjalainen, Selina Tuomaala ja Reeta Kankaanpää, teksti & kuvat

Vaatteet on mun aatteet.Gallup ” Hallituksen jäsenillä on luonnollisesti erilaisia näkemyksiä va-littavan ominaisuuksista.

Joensuu

Kiusaamiskysely

Itä-Suomen yliopistossa tehtiin keväällä kiusaamiskysely, johon vastasi 3 000 opis-kelijaa. Viisi prosenttia koki tulleensa kiusatuksi yliopistolla. Kiusatuista 17 prosenttia joutuu kiusatuksi päivittäin. Noin puolessa tapauksista kiusaajana on toinen opiskelija. 40 prosenttia kiusaamisesta tapahtuu opet-tajien taholta.

UEF:n urut | Hallintojohtaja ehdokkaat piilossa loppumetreille

Psykologiset testit viivyttävät hallintojohtajan valintaaItä-Suomen yliopiston hallintojohtajan valintaa saadaan odotella vielä marraskuun loppupuolelle. Alkuperäinen pyrkimys oli valita uusi johtaja jo 28. lokakuuta pidetyssä yliopiston hallituksen kokouksessa, mutta valintaa on viivytetty psykologisten testauk-sien takia.Yliopiston rehtorin Perttu Vartiaisen mukaan testattavaksi on valittu 38 haki-jan joukosta noin viisi. Vartiaisen mukaan ehdokkaat on valinnut puheenjohtajisto yhdessä rehtoreiden kanssa.

Hallituksen opiskelijajäsen Jussi Salli-nen ei vielä ryhdy kertomaan tai arvailemaan mahdollisten ehdokkaiden tai ennakkosuo-sikin nimiä. Sallisen mukaan asiasta on toki puhuttu, mutta keskusteluissa ei ole vielä noussut yhtä ylitse muiden.

”Hallituksen jäsenillä on luonnollisesti erilaisia näkemyksiä valittavan ominaisuuk-sista ja painotuseroja varmaan on, mutta asiasta ei ole vielä niin paljon keskusteltu, että ihan vielä olisi tarkentunut kuka mitäkin tahtoo. Joitakin nimiä keskusteluissa on noussut esiin, mutta en kommentoi niitä nyt

tarkemmin”, Sallinen kertoo.Sallisen mukaan alkuperäisessä joukossa

oli paljon hyviä hakijoita. ”Itse koen tärkeänä sen miten hakija suh-

tautuu opiskelijoihin ja yliopistomaailmaan sekä sen eri ryhmiin kokonaisuutena. Valit-tavan henkilön on myös ymmärrettävä missä tilassa yliopistot ja erityisesti Itä-Suomen yliopisto tällä hetkellä on”, Sallinen kertoo.

Myös Vartiainen on vaitonainen loppu-metreille selvinneiden hakijoiden tarkasta määrästä, nimistä ja siitä ovatko ehdolla ole-vat yliopiston sisäisiä vai ulkoisia hakijoita. Vartiainen toivoo, ettei loppumetreille sel-vinneiden nimiä tulla julkistamaan. Hänen mukaansa positiivinen ongelma on hyvien hakijoiden määrä ja suurin haaste parhaim-man valitseminen.

Hallintojohtaja pyritään valitsemaan 23. marraskuuta pidettävässä yliopiston hallituksen kokouksessa. Mikäli hakijoiden testauksia ei saada päätökseen marraskuun loppuun mennessä, siirtyy valinta joulu-kuussa pidettävään kokoukseen.

Jarkko Kumpulainen

Kielikeskuksen resursseilla pyritään kehittymäänItä-Suomen yliopiston opiskelijoita on häm-mentänyt tutkintoon kuuluvien kurssien uusi rakenne. Kurssien lukumäärä näyttää erilaiselta kuin ennen, mutta kielikeskuk-sesta kerrotaan, että kaikki tutkintoon sisältyvät kurssit järjestetään uusien kurs-sirakenteiden mukaisesti. Huhut kielikes-kuksen resurssipulasta eivät tältä osin pidä paikkaansa.

Huhut ovat aiheuttaneet myös vaihtoon lähtijöissä epävarmuutta vaihto-ohjelmiin vaadittavien kielitaitotodistusten hankkimi-sesta kielikeskuksen kautta.

”Kielitodistuksia kirjoitetaan suoritettu-jen kurssien perusteella”, korjaa kielikeskuk-sen amanuenssi Soili Parviainen.

Kielikeskukselta ohjeistetaan tekemään henkilökohtainen opintosuunnitelma vaihtoon lähtemistä ajatellen. Kun suunni-telmaan sisällyttää ajoissa tarvittavat kielet, ei opiskelijalle tule liian kiire kurssien ja todistusten kanssa. Henkilöstö tarvitsee myös aikaa todistusten kirjoittamiseen. Jos kielikursseja ei ole suorittanut, joutuu todistukset hakemaan muualta. Resursseja ylimääräisten kohdennettujen kokeiden järjestämiseen ei ole.

Kielikeskus on saanut niskaansa myös närkästyksen WebOodin suorittamaan arpomiseen, kun kielikurssille on enem-män halukkaita osanottajia kuin siellä on

paikkoja. Kurssille otettavien joukosta voi tipahtaa pois, vaikka tutkinto olisi kiinni vain kieliopinnoista.

”Kannattaa mennä ensimmäiselle ope-tuskerralle tarkistamaan, olisiko vapaita paikkoja”, ohjeistaa Itä-Suomen yliopiston kielikeskuksen johtaja Raija Elsinen.

Opiskelijoiden turhautumiseen kielikes-kuksesta vastataan, että WebOodia ollaan kielikeskuksessa halukkaita kehittämään. Koko yliopiston kattavan järjestelmän kehit-täminen kuitenkin ottaa aikansa.

Kielikeskus on tänä syksynä uudistunut valinnaisten kielten kohdalla: uutuuksina on Joensuun kampuksella aloittanut Konfuze-instituutin kiinalainen opettaja sekä käyt-töönotettu uusi teknologia.

”Videoyhteyden avulla välitetään kieli-kurssi usealle kampukselle samanaikaisesti. Näin voidaan turvata kampusten kieliva-likoiman monipuolisuutta, kun opettaja opettaa samanaikaisesti ryhmää kahdella kampuksella”, Elsinen kertoo.

Teknologian käyttöönotto ei ole ollut täysin ongelmatonta. Opettajia älyteknolo-gian käytössä auttavaan tukihenkilöstöön aiotaan jatkossa panostaa enemmän.

”Rakennusprosessi on meneillään, ja opiskelijoilta saatua palautetta kaivataan”, sanoo Elsinen.

Laura Kumpuniemi

4 Uljas 8 | 5. 11. 2010 5Uljas 8 | 5. 11. 2010

Mitä mielellä?- Innostunut, toiveikas.

Millainen olet?- Lyhytpinnainen, sosiaalinen ja aikaansaava.

Mikä sytyttää elämässä?- Tv-sarjat, kissat, musiikin kuuntelu.

Haave?- Haluaisi matkustaa kissojensa kans-sa Malediiveille katsomaan kauniita maisemia, kylpemään ja saamaan hyvää hierontaa.

Mitä seuraavaksi?- Menee kotiin lukemaan filosofian tenttiin.

Onko olemassa ilmaista lou-nasta?- ”Minulla on kokemusta ilmaisista lounaista,” Mira kertoo ja iskee silmää.

Henkistä ravintoa päivän toisella lounaalla nauttinut ensim-mäisen vuoden sosiaalityön opiskelija Mira Paappanen ei kyennyt katsomaan Uljaan toimittajan lautaselle jäänyttä

ylimääräistä ruskeakastiketta. Sen sijaan hän vilkuili tuimasti sivuille ja kertoi haaveilevansa rentouttavasta matkasta jollekin kaukaiselle saarelle, missä hän istuisi aurinkotuolissa kahden kissansa kanssa ja nauttisi pelkkiä herkullisia aamiaisia. Suomen kylmässä arjessa paistaa aurinko ja vuokrayksiö keskustassa on vienyt Miran sydämen. Kastike peitettiin paperilla ja Miran silmissä loisti ilo, hersyvä nauru raikui koko haastattelun ajan.

Tiedekunta: YhteiskuntatieteetVuosikurssi: 1. vsk.Syntymäpaikka: LahtiMotto: ”Sitä saa mitä tilaa.” Harrastukset: Tv-sarjatRuoka: Otti käteisenä.Paikka: Canthia

Reeta Kankaanpää, teksti& kuva

Mira Paappanen Isänmurhan jälkeen?

JOENSUU Ainejärjestö Praxis vietti 25. lokakuuta filosofian pääaineen hautajaisia viime vuotisista sivistysyliopiston hautajaisista lainatuin menoin. Väkeä riitti pikkulapsista Vasemmistoliiton Paavo Arhinmä-keen saakka. ”Filosofia pääaineena kuoli tapaturmaisesti, vihamielisis-sä oloissa viisauden rakkaudelle”, Heikki Joas Praxiksen hallituksesta totesi ja epäili yliopiston menestystä ilman ”tieteen kantajuurta”.

Lakki kourassa kerjuulle

KUOPIO Opiskelijat keräävät yliopistolle rahaa parissa Kuopion kaupun-gintalolla järjestettävässä konsertissa. Yliopisto etsi sähköpostilla tehtävään ”Siistejä nuoria, jotka ylioppilaslakki päässä ottaisivat kymppejä vastaan.” 27. lokakuuta järjestetyssä Kuopiolaisen humanismin juurilla -kansalaistapah-tumassa rahaa keräsivät yhteiskuntatieteiden ylioppilaat Sari Käpykangas ja Saara Hanhela. Tapahtuman pääpuhuja akatemikko Matti Klinge kehotti professorina ylioppilaita opiskelemaan ahkerasti, mutta ihmisenä luomaan opiskeluaikanaan suhteita ja olemaan vapaa. Yliopistojen varainkeruulle myönnettiin lokakuun lopulla jatkoaikaa kesäkuun loppuun saakka.

Kuvaraportteja turuilta pikkunälkäänEtsin

Pasi H

uttu

nen

Jarkko K

um

pu

lainen

Vasemmistoliitto kävi Suomen kiertu-eellaan myös Kuopiossa. Vaaleja edeltä-vällä kierroksella oli tarkoitus kuunnella arjen ääntä. Joensuun kampukselle Vasemmistoliiton puheenjohtajan kutsui Joensuun vihreä vasemmisto. Ti-laisuudessa yliopistouudistukset saivat puheenjohtaja Paavo Arhinmäeltä kovaa kritiikkiä.

”On virhe ottaa yliopistojen halli-tuksiin ulkopuolisia jäseniä. Kannatan edelleen kolmikantaa, jossa hallitus muodostetaan professoreista, opiskeli-joista ja henkilökunnasta”, Arhinmäki linjaa.

”Esimerkiksi Oulun yliopistolla ajauduttiin heti yt-neuvotteluihin, kun hallitukseen valittiin ulkopuolisia jäseniä.”

”Olin mukana suomalaisessa työryh-mässä, joka vieraili Oxfordin arvostetus-sa yliopistossa Englannissa. Sikäläiseen hallitukseen kuuluvat painottivat, ettei yliopiston hallituksiin saa missään nimessä ottaa mukaan ulkopuolisia. Tämä kuitenkin unohtui suomalaisilta osallistujilta, kun uutta yliopistolakia alettiin rakentaa.”

Arhinmäen mukaan yliopistojen ja yritysmaailman yhteistyö toimii vain, jos yliopistoilla on aidosti riippumaton rooli opetuksessa ja tutkimuksessa. Tar-peet tulisivat lähteä yliopistoilta, eivät yrityksiltä.

”Yliopistojen kerätessä kilvan ulko-puolista rahoitusta, eivät kaikki tieteen-alat saa lahjoituksia yhtä helposti. Tek-nisille ja kaupallisille aloille rahoituksen saaminen on huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa humanistisille. Se asettaa tieteenalat eriarvoiseen asemaan.”

Arhinmäen Joensuun vierailu sattui samaan aikaan filosofian laitoksen lak-kauttamispäätöksen kanssa ja loi tilai-suuteen vähän surumielisen tunnelman.

”Eduskunnan sivistysvaliokunnassa käytiin kova vääntö yliopistojen ase-masta. Tuntuu, että uuden yliopistolain mukana yritysmaailmasta tuttu johtaja-vetoisuus on ajettu yliopistoihin sisään.”

”Yliopistoilla kiertäessä isona kysymyksenä on noussut esiin se, että henkilökunnalla kuluu valtavasti aikaa hallinnollisiin asioihin, eikä opetukseen ja tutkimukseen. Tämä liittyy myös suomalaisten yliopistojen erityisen huo-noon opettaja-oppilassuhteeseen, eli opettajat opettavat liian suuria ryhmiä.”

”Toinen iso asia, joka on noussut useasti esille, ovat lukukausimaksut. Meillä on jo 35 miljoonan euron aukko perusrahoituksessa, ja sitä paikkaamaan yritetään saada aluksi opetus maksulli-seksi EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Yliopistolakiin kirjattu lukukausimaksukokeilu on epämääräisesti kirjoitettu ja saattaa johtaa seuraavan hallituksen aikana lu-kukausimaksujen laajentumiseen myös suomalaisille opiskelijoille.”

Arhinmäki: Yliopistot eivät saa olla riippuvaisia yritystoiminnasta

Uusi yliopistolaki ei sytytä vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäkeä. Ulkopuolisten ottaminen hallituksiin on hänen mukaansa paha virhe. Lukukausimaksut saattavat jat-kossa laajentua myös suomalaisille opiskelijoille. – Pasi Ahtiainen, teksti & Pasi Huttunen, kuva

Paavo Arhinmäki vieraili Joensuussa käydessään myös ainejärjestö Praxiksen järjestämis-sä filosofian pääaineen hautajaisissa. Arhinmäki muistutti, että ulkopuolisen rahoituksen kerjääminen asettaa tieteenalat eriarvoiseen asemaan.

2Uutinen #

” Tuntuu, että uuden yliopistolain mukana yritysmaail-masta tuttu johtajavetoisuus on ajettu yliopistoihin sisään.

Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

Ensimmäiset vuosijuhlat maaliskuussaItä-Suomen ylioppilaskunnan edustajisto teki syksyn kokouksessaan yksimielisen päätök-sen ensimmäisten vuosijuhlien järjestämi-sestä. Vuosijuhlat järjestetään maaliskuussa

2011. Suunnitelmien mukaan juhlat pidetään Savonlinnassa Olavinlinnassa. Myös Itä-Suo-men yliopiston ylioppilaskunnan valmistuva strategia julkistetaan vuosijuhlissa.

Ylioppilaskunnan edustajisto valit-see uuden hallituksen joulukuussa. Jäsenet hallitukseen valitaan edustajis-toryhmien ehdotuksista, joille kiinnos-

tuneet voivat ilmoittaa halukkuutensa. Uusi hallitus aloittaa toimintansa tammikuun alussa ja toimii seuraavan vuoden.

Ylioppilaskunnalle valitaan uusi hallitus

Facer Amica jatkaa Kuopion kampuksen ravintoloiden ylläpitoa. Valtion hankintayk-sikkö Hansel Oy valitsi Amigan kilpailutuksen perusteella jatkamaan toimintaa. Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta oli varautunut ja kiinnostunut yhteistyöstä ja –toiminnasta kolmannen osapuolen kanssa, joka ei pärjännyt kilpailutuksessa.

”OOlisi ollut meidän toiminnan ja jäsenistön etujen mukaista, että olisimme aivan palvelutoi-

minnan ytimessä näinkin merkittävässä asiassa kuin opiskelijaruokailu”, kommentoi Isyy:n pääsihteeri Janne Mertanen pettyneenä.

Kampuksen opiskelijoiden keskuudessa ravintolapalvelut ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita. ”Ruuan laatu, maku ja monipuolisuus ovat heikentyneet viime vuodesta. Vähähiilihyd-raattisen annoksen kokoaminen on toisinaan melko mahdotonta”, kommentoi oikeustietei-den opiskelija Matti Matinen.

Amica jatkaa kaikissa Kuopion kampuksen ravintloissa

SAVONLINNA Zombiewalk löysi tiensä Savonlinnaan. Mikkelin am-mattikorkeakoulun Savonniemen kampuksen opiskelijat järjestivät kävelyn 2. marraskuuta. ”Pukeudutaan kauhuleffojen hahmoiksi ja kävellään ennalta suun-niteltu reitti kaupungin halki mahdollisimman zombimaisesti”, kertoi järjestelyistä vastannut muotoilun opiskelija Päivi Asikainen.

Verenmakuisesta tunnelmasta ja karmivasta metelistä pitivät huolen noin 30 zombieta.

Zombeja Savonlinnassa

LUOVUTA & OJENNA KÄTESI. Verenluovutus keskiviikkona 17.11. klo 11–15, Savonia Amk, Opistotien kampuksen liikuntasali, Kuopio. Terve-

tuloa!. Verenluovuttajille lounaslippu opiskelijakorttia vastaan. • Kuopion veripalvelutoimisto, Puijonkatu 23,

Sektori, 2. krs, ma, ti, to klo 11–18, ke, pe klo 10–16 • Jokainen verenluovutuksesi on korvaamaton. Toivomme,

että luovuttaisit verta säännöllisesti 2-3 kertaa vuodessa. Maksuton luovuttajainfo 0800 0 5801. Ota virallinen

henkilötodistus mukaan. Voit varata toimistolle ajan verenluovutukseen www.veripalvelu.fi

Luovuta.

Oletko aina halunnut

tehdä hyvää?

6 Uljas 8 | 5. 11. 2010 7Uljas 8 | 5. 11. 2010

Savonlinnan kampuksen ainoan ravintolan jonot uhkaavat venyä lu-vattoman pitkiksi. Samanaikaisesti kampuksen toisen siiven lakkau-tetun ravintolan tilat humisevat tyhjyyttään.

”Pitkät ruokajonot ovat joka syksyinen ongelma”, Välkyn ravin-tolapäällikkö Tarja Muhonen pa-hoittelee, mutta huomauttaa, että jonotus keskittyy puolille päivin.

”Yhden jälkeen jonot tasaan-tuvat ja ravintolassa on tilaa”, hän toteaa.

Kampuksella nautittiin vielä vuonna 2008 kahdesta lounasra-vintolasta, mutta kielten ja viestin-nän laitoksen siirryttyä Joensuu-hun toinen lakkautettiin.

Timo Tossavainen, Savonlinnan okl:n entinen johtaja osaa kertoa, että ravintolan lakkauttamisesta ei käyty neuvotteluita okl:n kanssa.

”Yliopisto halusi luopua sääs-tösyistä kampuksen siivestä. Liekö KVL:n loputtua toiselle ravintolalle ollut enää edes toimintaedellytyk-siä”, Tossavainen pohtii.

Muhonen syyttää jonoista uutta sirukortin tunnistavaa kassajärjes-telmää.

”En halua syyllistää ketään, mutta myös opiskelijoilla on jonon etenemiseen osuutensa. Etukäteen ostetut lounasliput ja valmiiksi esille otetut maksuvälineet lisäi-sivät asioinnin sujuvuutta”, hän jatkaa.

Savonlinnan kampusvaliokunta jätti syksyllä 2009 kannanoton Amicalle. Sen jälkeen tilanne

on otettu suurennuslasin alle. Muhosen ehdottamia porrastuksia opiskelijoiden lukujärjestyksiin on jossain määrin huomioitu. Tilanne on nyt tiedossa myös yliopiston tilahallinnossa.

Pienet parannukset ja opis-kelijoiden peiliin katsominen tuskin jonottamista lopettavat. Tilanne paranisi rahalla. Toisen kassajärjestelmän ostaminen olisi Muhosen mukaan Amicalle suuri menoerä. Se voisi nopeut-taa linjastolla toimimista, mutta 128 asiakaspaikan ravintolaan ei ruuhkaisimpaan aikaan mahtuisi enempää ruokailijoita.

Yliopiston kiinteistöpäällik-kö Tarja Harjulan kertoo, että remontteja tai lisätiloja ei ole Savonlinnaan suunnitteella.

”Pyritään näillä reunaehdoilla tekemään kaikki mahdollinen”, Harjula sanoo, ja jatkaa ”Tämä on tämän hetken reaalimaailmaa”.

Omat eväsomenat lienevät tarpeen kampuksen nälkäisten opiskelijoiden repuissa myös tulevaisuudessa.

Savonlinnan ruokajonot uhkaavat karata käsistäSavonlinnan kampuksen ravintola Välkyn pitkät jo-notusajat aiheuttavat närää opiskelijoissa. Tilannetta on yritetty parantaa, mutta puolenpäivän ruuhka py-syy ennallaan. – Selina Tuomaala, teksti & kuva

”Omat eväsomenat lienevät tarpeen kampuksen nälkäisten opiskelijoiden repuissa myös tulevaisuudessa.

Niin SYL, SAMOK kuin useimmat yliop-pilaskunnat ovat ilmaisseet järkytyksen-sä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan toimitiloihin 28. lokakuuta tehdystä polttopulloiskusta. Iskun uskotaan olevan seurausta OYY:n yhdenvertaisuutta puo-lustaneesta kannanotosta.

Kieliopillisesta vaikeaselkoisuudestaan huolimatta selkeän viestin antava töher-rys, ”Kuolema OYY homo loppu”, ilmestyi viereiseen aitaan iskun yhteydessä.

”Kirjoituksen on tulkinnut sanomaleh-ti Kaleva. Jos sitä tutkii tarkemmin, lukee siinä ennemmin ”Kuolema OYY homo lobb” viitaten ehkä sanaan homolobbari”,

OYY:n pääsihteeri Lauri Sainio täsmen-tää.

Poliisin mukaan ei ole löytynyt to-disteita, jotka liittäisivät iskun aiemmin syksyllä Oulussa tapahtuneisiin yksityis-kotien töhrimiseen verellä ja maalilla.

”Ylioppilasliikkeen toiminnan yksi pääperiaate on ihmisten yhdenvertai-suus, eikä vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää tai vahingontekoja voi hyväksyä missään muodossa. Itä-Suomen yli-opiston ylioppilaskunta haluaa osoittaa koko edustajiston ja hallituksen voimin myötätuntonsa Oulun yliopiston yliop-pilaskunnalle”, Itä-Suomen yliopiston

ylioppilaskunta toteaa kannanotossaan.OYY antoi 28. lokakuuta tiedotteen

jossa todetaan, ettei ylioppilaskunta hyväksy minkäänlaista väkivaltaa tai sillä uhkailua toimijoitaan kohtaan.

”Ei tämä muuta mitään meidän arkisia toimintamallejamme. Totta kai isku on järkyttänyt toimijoitamme, mutta asia on porukalla keskusteltu ja ihan hyvässä hengessä mennään eteenpäin”, Sainio sanoo.

”Tarkistamme kriisiohjeistustamme ja turvallisuuteen kiinnitetään huomio-ta.”

Myös Oulun Seta on ottanut kantaa polttopulloiskuun. Tiedotteessaan se nimittää tekoa puhtaaksi terrorismiksi. Tiedotteen mukaan homoihin kohdistu-nut uhkailu ja väkivalta on ollut tiuhaa viime aikoina. Syksyn aikana homobaa-rin asiakkaita on nimitelty ja pahoin-pidelty useamminkin ja lisäksi myös myös erilaisia poliittisia toimijoita on

uhkailtu. Heinäkuun lopulla puolestaan uhkauksen kohteeksi joutuivat Oulussa järjestetty North Pride kulkue sekä ta-pahtuman yhteydessä pidetty Marja-Sis-ko Aallon luotsima sateenkaarihartaus.

Oulun Seta toivoo, että tapahtumien yhteys selvitettäisiin ja Oulun kaupunki ilmoittaisi selkeästi, että se tuomitsee vastaavat teot sekä ryhtyy toimenpitei-siin moniarvoisuutta ja yhdenvertaisuut-ta painottavan strategiansa toteuttami-seksi.

3Uutinen #

Arki jatkuu iskusta huolimattaOulun yliopiston ylioppilaskunta toipuu toimitiloihinsa kohdis-tuneesta polttopulloiskusta. Iskun uskotaan olevan seurausta OYY:n yhdenvertaisuutta puolustaneesta kannanotosta. – Pasi Huttunen ja Jarkko Kumpulainen, teksti & Laura Myllykoski, kuva

Oulun yliopiston ylioppilaskuntaan kohdistuneen polttopulloiskun tekijöiden viestin välittyminen kärsii huonosta käsialasta. Kaleva tulkitsi viestin ”Kuolema OYY homo loppu”, kun taas OYY:ssa epäillään viestin tarkoittavan ”Kuolema OYY homo lobbari”.

”Tiedotteessaan se nimittää tekoa puhtaaksi terrorismiksi. Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

Itä-Suomen yliopisto aloitti lokakuussa kurssikokonaisuuden nimellä sielunhoi-don kliininen koulutus ja potilaan koko-naisvaltainen hoito. Kokonaisuuden on

tarkoitus muun muassa antaa lääkäreille ja hoitajille valmiuksia huonojen uutis-ten kertomiseen. Huonoista uutisista teologia, lääketiede ja hoitotiede ovat

näin ollen löytäneet yhteisen ongelman ratkaistavaksi.

Koulutuksen jatkumisesta ei ole käytännöllisen teologian professori

Paavo Kettusen mukaan kuitenkaan tällä hetkellä varmuutta.

”Vaikeuttaa suunnittelua, kun ei tiedä jatkuuko koulutus ensi vuonna.”

Lääkäreille oppia huonojen uutisten kertomisesta

4Uutinen #

”Turhauttavaa jonottaa! Nälissään jonottaminen luo negatiivista ilmapiiriä. Usein tunneille meno viivästyy jonottamisen vuoksi”, kertoo opiskelija Aino Eerola.

Savonlinna | Opiskelijoilla palaa pelihousut tolkuttomien jonojen johdosta.

Lautapelaamisen Euroopan mestaruus-kilpailuihin lokakuun lopulla osallistunut Itä-Suomen ylioppilaskunnan pelikerho Kärmes sijoittui 16. Saksan Essenissä

järjestettyyn EuropeMasters -kisaan osallistui yhteensä 31 joukkuetta 11 maassa. Kilpailijoita oli yhteensä 124. Kilpailun voit-ti Ranskan joukkue. Kolmesta suomalaises-

ta joukkueista Kärmes ylsi korkeimmille sijoille.

”Seuraava haaste on peliviikonloppu Kinkkucon loppiaisena Lukemalla. Se on

Suomen suurin pelitapahtuma, johon osal-listui viime vuonna 111 pelaajaa”, kertoo joukkueenjohtaja ja Kärmeksen puheen-johtaja Kalle Malmioja.

Kärmes sijoittui suomalaisjoukkeiden kärkeen

8 Uljas 8 | 5. 11. 2010 9Uljas 8 | 5. 11. 2010

Uljas 7 | 8. 10. 201010

Kolumni | Ulkoistetaanko itsemme?

Fantastisen yliopistouudistuksen tuulet jatkavat puhaltamistaan ja yliopiston hallitus rehtorien suotuisalla avustuk-

sella toimii niiden hyväntahtoisena toimeen-panijana. Valtioneuvoston ja opetusministerin lellikki Itä-Suomen yliopisto toteuttaa kiltisti kaikki toiveet, mitä ministerien mieleen on juolahtanut, ja nyt meitä palkitaan siitä avokä-tisesti. Palkintona, ainakin autokauppiaiden mielestä, turha filosofian pääainekoulutus päätettiin lakkauttaa ja myös muuta kivaa ra-kenteellista kehittämistä meille on jo lupailtu. Suurimmaksi kehityksen kohteeksi pääsi näin alkuun yhteiskunta- ja oikeustieteet. Muut, kuten tietojenkäsittelytieteen ala, joutuvat hallituksen päätöksellä vielä odottamaan

omaa kehittämistään. Savonlinnan yksikön kehittäminenkin joutui jonkun turhan ja aikaa vievän byrokraattisen valmistelutoimikunnan hampaisiin. Mitä toimikunta sitten tekee? Pitää kokouksia, jossa kaikkien pitää saada sanoa mielipiteensä, ”selvittää” asioita ja pohdiskelee vaihtoehtoja. Tällainen vatulointi ei saisi olla kehityksen jarruna ja hallituksen päätöksenteon esteenä.

Samantyyppiseen toimintaan ollaan jo aiemminkin törmännyt, mutta ihan toisissa yhteyksissä. Yleensä talousuutiset uutisoivat, kun jokin suuremman luokan pörssiyhtiö alkaa laittaa huonommin toimivaa, liian vähän tuottavaa tai muuten juuri tällä kvartaalilla ei-niin-seksikästä

osaansa ”myyntikuntoon”. Silloin aletaan ”kehittää” tai ”tehostaa” myyntiin tulevaa osaa ja sen pörssiarvoa korotetaan aloitta-malla YT-neuvottelut, ulkoistamalla muu kuin ”ydintoiminta” sekä muuttamalla rakenteita. Idea on toki kapitalistisesta perspektiivistä nerokas, mutta yliopiston kohdalla asia vähän hämmentää. Kenelle meitä ollaan myymässä? Vai siirretäänkö meidät Kiinaan?

Yliopiston siirtäminen vaan on vaikeata. Yliopisto on meidän jokaisen korvien välissä, ei hallituksen pöydällä. Tuotantovälineet yliopistossa omistaa proletariaatti (pahoittelen, etten käytä nykyään poliittisesti korrektimpaa termiä

prekariaatti). Jospa kaikki pakataan lauk-kumme ja muutetaan muualle, siis ihan kaikki fuksista väitöskirjan pakertajaan ja pätkätutkijasta professoriin. Muu huolto ja tukihenkilöstö ovat myös tervetulleita mukaan. Jospa kävisimme kysymässä iki-ihanalta prinssi Danielilta meille tonttia Pohjois-Ruotsista? Siellähän voisim-me opiskella ja tutkia automaatio- tai virkamiesruotsia käyttäen. Rakenteiden ”kehittämisen” ilman rakenteita luulisi olevan hieman hankalaa.

Heimo ”H.H.” HarjulaKirjoittaja on hallintorakenteissa harhaileva ah-

daskatseinen vapaa-ajattelija ja näköalaton idealisti

Laitetaan muuttokuntoon

Humanistit harjoittelevat yrityksissäHumanistisen osaston tuetusta harjoittelusta lähes puolet teh-dään tänä vuonna yritysmaailmassa. Kuopiolaiset yhteiskun-ta- ja kauppatieteilijät puolestaan ovat jääneet väliinputoajiksi harjoittelutukia jaettaessa. –Pasi Huttunen, teksti & kuva

Puheenjohtaja: rehtoreilla ei ole aikaa opiskelijoille

ISYY:n hallituksen puheenjohtaja Maria Röykkä katsoo, että ongelma löytyy reh-toraatin suunnalta, ei ylioppilaskunnasta.

”Rehtori itse on myöntänyt meille, että uusi organisaatio on tuonut uusia jäykkyyksiä ja rehtorit ovat selvästi aiempaa vaikeammin tavoitettavia. Tämä vuosi ensimmäisenä yliopiston ja yliop-pilaskunnan toimintavuotena on ollut poikkeuksellisen kiireinen kummallekin osapuolelle”, Röykkä toteaa.

”Ylisopistossa on tapahtunut suuria muutoksia ja olemme tehneet jatkuvasti vaikutustyötä esimerkiksi erilaisilla kan-

5Uu

tin

en #

Itä-Suomen yliopiston rehto-ri Perttu Vartiainen ilmaisi lo-kakuun Uljaassa huolensa yli-opiston ja ylioppilaskunnan etääntymisestä. Hän harmit-teli, ettei ole edes tavannut yli-oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaa kunnolla ker-taakaan - Pasi Huttunen, teks-ti & kuva

Harjoittelun rahoitus muuttuu Itä-Suomen yliopistossa niin, että jatkossa harjoittelutukien määrästä ja myöntämi-sestä päättävät tiedekunnat.

”Keskushallinto pienentää rooliaan harjoituksen rahoituksessa henkilös-tövähennysten vuoksi. Jatkossa rahat kanavoidaan suoraan tiedekuntien jaet-tavaksi”, opintopalvelujen johtaja Hannu Berlin kertoo.

Tiedekuntien vastuun lisääminen on perusteltavissa, sillä eri tiedekuntien ja eri oppiaineiden tarve harjoittelutukien myöntämiseen vaihtelee paljon. Yleis-luontoinen ohjeistus tulee keskushallin-nolta myös jatkossa, mutta päävastuu on tiedekunnissa.

Pääasiassa Kuopiosta löytyvien professionaalisten alojen harjoittelut toteutetaan muuten kuin yliopiston myöntämällä harjoittelutuella. Genera-listialojen opiskelijoille harjoittelutuen mahdollistama harjoittelu on puolestaan usein elintärkeä linkki oman alan töihin. Tilastoista löytyy esimerkiksi hämmen-tävän paljon humanistisen osaston opis-kelijoita, jotka ovat tänä vuonna suorit-taneet tai suorittavat tuetun harjoittelun yrityksissä.

Suunnittelija Outi Suorsa ura- ja rek-rytointipalveluista kertoo, että humanis-tisen osaston 13 harjoittelutuen saa-neesta kuusi on saanut tuen yrityksessä tapahtuvaan harjoitteluun. Esimerkiksi biotieteiden laitoksen tuetusta harjoitte-lusta valtaosa tehdään yliopistolla.

”On hienoa, että harjoittelupaikkoja on löytynyt yritysmaailmasta. Perintei-sesti humanistit ovat näyttäneet tekevän harjoittelujaan valtiolla tai kuntasekto-rilla.”

Humanistisen osaston amanuenssi Maiju Parviainen kertoo, että suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijat ovat löytäneet harjoittelupaikkoja esimerkiksi kustantamoista.

”Kaikki kääntäjäopiskelijat, jotka ovat saaneet harjoittelutukia, ovat tehneet

harjoittelun firmoissa”, hän lisää.”Määrärahat harjoitteluun ovat toki

rajalliset. Hakemuksia tulee kolme kertaa enemmän kuin voidaan myöntää. Ja har-joittelu on hyvin tärkeää työllistymisen kannalta humanististen alojen opiskeli-joille”, Parviainen harmittelee.

Suorsa myöntää, että Kuopion generalistialojen opiskelijat näyttävät jääneen väliinputoajiksi yliopistojen yhdistämisen tuoksinassa. Esimerkiksi kauppatieteiden ja yhteiskuntapolitiikan harjoittelutuen saaneiden joukosta ei löy-dy yhtään kuopiolaista.

”Kuopion yliopistossa harjoittelutukia myönnettiin vähän. Ehkä erilaiset käytän-teet ovat tehneet sen, että kuopiolaiset eivät ole edes hoksanneet hakea tukea”, Suorsa arvelee.

Harjoittelun rahoitus

Harjoittelun tukemiseen on käytettävissä 500 000 euroa. Summasta on käyttämättä noin 129 000 euroa, joten koko summaa ei saatane käytettyä.Ennen yliopistojen yhdistymistä oli Joen-suun yliopistossa vuosittain käytettävissä 360 000 euroa harjoittelun tukemiseen. Kuopion yliopistossa harjoittelun tuke-minen oli hyvin vähäistä ja tiedekuntien päätettävissä.

6Uu

tin

en #

UEF:n opintopalvelut hyppäsivät trendien aallonharjalle ja avasivat oman sivun Face-bookiin. ”Se toimii virallisena informaatiokanavana

opiskelusta ja hakemisesta”, kertoo opinto-palvelujen Erja Widgrén-Sallinen. Ylläpitäjät lupaavat, että sivulla vastaillaan opiskelijoi-den ja hakijoiden kysymyksiin.

UEF etsii opiskelijoita Facebookista

”Ylioppilaskunta oli yrittänyt varata aikaa rehtoreilta alkuvuodesta lähtien

Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenSekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

nanotoilla. Näistä suurin osa on ollut ns. sisäisiä kannanottoja, jotka on lähetetty yliopiston hallintoon. Olemme theneet vaikutustyötä myös opiskelijaedusta-jien välityksellä sekä muihin hallinnon jäseniin vaikuttamalla, koska rehtori on ymmärrettävästi varsin kiireinen”, hän

jatkaa.Röykkä painottaa, että molemmilla

rehtoreilla pitää ehdottomasti olla aikaa opiskelijoiden edustajille.

”Ylioppilaskunta oli yrittänyt varata aikaa rehtoreilta alkuvuodesta lähtien, mutta sai tapaamisen vasta kesäkuulle,

johon valitettavasti osa hallituksen jäse-nistä, mukaan lukien allekirjoittanut, ei päässyt osallistumaan”, hän harmittelee.

Röykkä myös korostaa, että ylioppilas-kunnan ja yliopiston yhteisenä tavoit-teena on korjata tilannetta etsimällä joustavampia vuorovaikutustapoja.

ISYY:n hallituksen puheenjohtaja Maria Röykkä vaatii, että rehtorit etsisivät kalentereistaan enemmän aikaa opiskelijoiden edustajille. Nykytilanne ei tyydytä kumpaakaan osapuolta.

Humanistisen osaston amanuenssi Maiju Parviainen kaipaa lisää määrärahoja har-joittelun tukemiseen. Hakemuksia tulee kolme kertaa enemmän kuin voidaan myöntää.

Tieteellinen vaikuttaminen yhteis-kunnassa -seminaari ottaa osaa kes-kusteluun ilmastonmuutoksesta. Se-minaari järjestetään 5.11. ja sen takana

ovat Suomen ympäristötieteilijät ry, Hyeena sekä ISYY:n ympäristöklu-bi. Lisätietoa: www.facebook.com/event.php?eid=128470273872757

Politiikka ja tiede kohtaavat Kuopiossa

11Uljas 8 | 5. 11. 2010

Anssi Ylirönni | Matias

” Norpat ovat pesineet meidän tekemissämme kinoksissa. Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenAjankohtaista täällä ja tuolla. Ajassa

12 Uljas 8 | 5. 11. 2010 13Uljas 7 | 8. 10. 2010 13

Saimaannorpalla ei mene hyvinKalastus nailonverkoilla ja ilmaston-muutos ovat tällä hetkellä norppien suu-rimmat uhat. 260 yksilön kanta ei rii-tä: saimaannorppa on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Sen pelastamiseksi oli-si saatava aikaan kattava kalastusrajoi-tus norppavesille. - Hanna Savisaari, teks-ti & UEF, kuva

”Saimaannorpan elämän alkutaival on haastava”, toteaa tutkija Marja Niemi. Hän puhui saimaannorpan eko-logiasta ja suojelusta Joensuun seudun luonnonystävät ry:n järjestämässä yleisötilaisuudessa. Niemi tutkii ää-rimmäisen uhanlaiseksi luokiteltua hyljettä Itä-Suomen yliopiston tutkimushankkeessa. Saimaannorppia seu-rataan radio- ja GPS-lähettimillä, joiden avulla saadaan tietoa lähetinnorppien liikkeistä ja elinalueista.

Hankkeessa myös kokeillaan, kelpuuttavatko norpat tutkijoiden tekemiä lumikinoksia pesäkseen. Vähälu-misina talvina saimaannorppa joutuu synnyttämään jäälle, missä kuutti joutuu säiden armoille. Normaalisti norpan pesä on luodon tuntumassa kinostuneen lumen alla.

”Tulokset ovat olleet lupaavia: norpat ovat pesineet meidän tekemissämme kinoksissa, vaikka esimerkiksi runsaslumisena viime talvena valinnanvaraakin oli. Jos talvet muuttuvat entistä vähälumisemmiksi, apukinok-set voivat auttaa norppaa sopeutumaan ilmastonmuu-tokseen.”

Verkkoihin hukkuu edelleen niin paljon kuutteja, ettei kanta ole päässyt elpymään. Vähitellen kasvanut kanta kääntyi uudelleen laskuun muutama vuosi sitten leutojen talvien ja kalanpyydykuolleisuuden yhteisvai-kutuksen vuoksi.

Suojelun välitavoitteena on saada kanta niin vahvaan kasvuun, että kymmenen vuoden päästä Saimaassa sukeltelisi 400 norppaa. Tätä menoa tavoitteeseen ei

kuitenkaan päästä.”Neljän tutkimusvuoden aikana olemme ottaneet

kiinni ja varustaneet lähettimellä yhdeksän kuuttia, joista neljä on kuollut kalanpyydyksiin. Kalastusrajoitus kattaa kriittisimmän ajan kuuttien elämässä, vieroit-tamisen ja itsenäiseen elämään opettelun. Metsähal-lituksen tilastojen mukaan kuutteja kuolee kuitenkin myös rajoitusajan ulkopuolella. Nyt seurataan, riittääkö nykyinen kahden ja puolen kuukauden rajoitus vai pitäi-sikö sitä pidentää”, Niemi pohtii.

Kalastusrajoitukset perustuvat vapaaehtoisiin

sopimuksiin, joiden solmiminen osakaskuntien kanssa on siirtynyt Metsähallitukselta Etelä-Savon ELY-kes-kukselle.

”Erään osakaskunnan alueelta löytyi verkkoon huk-kunut kuutti, mutta korvauksia ei edes vaadittu takaisin. Sopimusten ongelmina on, etteivät ne perustu mihin-kään lainkohtaan ja että niiden noudattamisen valvonta jää kalastajille itselleen”, hämmästelee yleisötilaisuu-teen osallistunut Heikki Simola Joensuun seudun luonnonystävistä.

Itä-Suomen yliopiston norppatutkimushanke: http://uef.fi/norppa

Itä-Suomen autonomi-

nen yliopis-to!

Nihkeän muutosvastarinnan sijaan kampuksilla haetaan nyt parempia tutkimisen ja oppimisen tapoja. Virallinen yliopisto on vienyt mielekkyyden opiskelusta, joten opiskelijat perustivat uuden. – Pasi Huttunen, teksti & kuva

Joensuussa on perustettu kunnianhimoisesti nimetty Itä-Suomen autonominen yliopisto. Sen avajaisia vietetään Carelian aulassa 9. marraskuuta kello 14.

Illan Pöllöbileet järjestetään Metrialla alkaen klo 19. Opiskelijatoiminta osoittaa aktivoitumisen merkkejä Joensuun lisäksi myös Helsingissä, jossa hiljais-elon lopetti lyhyeen hiljattain julkaistu Vastaopinto-opas. Se tarjoaa tukevan tietopaketin vastarinnan mahdollisuuk-sista.

Opiskelijatoiminta käsittää autonomi-an mahdollisuutena luoda opiskelijoiden itsensä haluamia tapoja opiskella. Tavoit-teeksi on asetettu paikka, jossa voi elää, synnyttää ja vaihtaa ajatuksia ja ideoita vapaasti ja rauhassa.

Lähtökohdaksi autonomisen yliopis-ton perustamisessa Opiskelijatoiminnan aktiivit ovat asettaneet vaihtoehdon luomisen, kun mahdollisuus mielekkää-

seen opiskeluun on kadonnut Itä-Suomen yliopistosta. Itä-Suomen autonomisen yliopiston tavoitteen voi kiteyttää niin, että siinä on kyse passiivisen muutosvas-tarinnan sijaan yhteisestä haaveilusta ja toiminnasta. Teorian ja käytännön välistä raja-aitaa kaadetaan ryminällä.

Autonomisen yliopiston nimessä voi

nähdä piikin Suomen hallituksen retorii-kassa lähes päinvastaista tarkoittavalle yliopistojen autonomialle. Yliopiston perustamiskirjana toimiva manifesti on kiteytetty teeseiksi, joilla haastetaan hallinnon käskyttämä yliopiston kehittä-minen.

Itä-Suomen autonomisen yliopiston kritisoiminen on vaikeaa, kun ei ole selvää, ketä voisi kritisoida. Se ei henkilöidy kehenkään eikä sitoudu paikkaan. Hankala on syyttää rehtorina toimivaa mielikuvi-tuspöllöä Minerva Pöllöstä vaikuttamatta sekopäältä.

”Itä-Suomen autonominen yliopisto on perustettu, jotta on olemassa vaihtoehto putkitutkintoyliopistolle”, Opiskelijatoi-minta julistaa.

On tosin hiukan kiistanalaista, mitä yliopiston perustamisella tässä tarkoite-taan, sillä perustamiskirjan seitsemännen pykälän mukaan hallintoa ei ole. Lisäksi tutkijoiden laboratorio levitetään kahdek-

sannen pykälän mukaan koko yhteiskuntatilaan. Kampustakaan ei siis ole erillisenä tilanaan, vaan se sijaitsee käytän-

nössä kaikkialla.Toisaalta autonominen yliopisto on

helppo jättää huomiotta hippien haahui-luna, sillä se ei vaikuta erityisen vaaralli-selta, kun rasittava tehokkuus on kor-vattu luovalla joutilaisuudella. Toisaalta autonominen yliopisto haastaa toimimaan paremman yliopiston ja elämän puolesta.

Se alkaa jo kuulostaa vaaralliselta.

Sama liikehdintä kuohuu myös Helsingis-sä. Pääviesti Opiskelijatoiminta-aktiivien kasaamassa Vastaopinto-oppaassa on, että yliopisto tai ylioppilaskunta eivät enää tar-joa opiskelijalle tietoa, jota opiskelija tar-vitsee selvitäkseen yliopistolla. Opas antaa hyviä vinkkejä monimutkaisessa opinto- ja sosiaalietuusviidakossa samoiluun ja kertoo, kuinka opintoaikojen rajauksia voi kätevimmin kiertää. Samalla se lobbaa häpeilemättä perustulon ja maksuttoman julkisen liikenteen puolesta.

Se vaatii yliopistoon massaluentoja parempia opiskelumuotoja, kuten opin-topiirejä. Esiin tuodaan myös esimerkkejä siitä, kuinka opiskelijoiden aloitteesta muodostetuista opintopiireistä on saatu tutkintoon soveltuvia opintosuorituksia. Niitä esimerkkejä olisi muuten löytynyt myös Joensuusta.

“Toivomme että opas kannustaa kaikkia opiskelijoita ja muita prekaare-ja tekemään rohkeasti omia juttujaan yhdessä muiden kanssa. Mikään kirja ei sellaisenaan voi tarjota vastauksia kaikkiin asioihin, ja sitä pyrimme myös oppaassa tuomaan esiin: on lähdettävä liikkeelle omista konkreettisista tilanteista ja koke-muksista – siksi kirjan kansikuvassakin on ”jonkun porukan oma Vastaopinto-opas”.

Oppaasta voi hyvien käytännön neuvojen lisäksi toivon mukaan löytää yhteisiä kokemuksia toisten opiskelijoiden ja prekaarien kanssa, joista voi innos-

tua ja joita voi sitten hyödyntää omassa opiskelussaan ja toiminnassaan”, kertoo Opiskelijatoiminta-aktiivi Suvi Hanste.

Vaikka opas on suunnattu Helsin-gin yliopiston opiskelijoille, on siellä mielenkiintoista asiaa kenelle tahansa yliopisto-opiskelijalla. Pieni painos op-paasta katettiin ilmoitustuotoilla, mutta Opiskelijatoiminta tarjoaa kirjasen kaikille maksutta.

”Opus on luettavissa, ladattavissa ja levitettävissä myös netissä”, lisää Hanste.

Vastaopinto-oppaan jakaminen ei ole aiheuttanut suurta vastustusta Helsingin yliopiston hallinnon suunnalta.

”Eräs henkilö hallinnosta tyytyi koppaamaan mukaansa pari kappaletta ja luikki sitten takaisin hallintorakennuk-seen. Toinen hallinnossa työskentelevä pysähtyi juttelemaan ja varmisti vielä, että onko hän oikeutettu saamaan oppaan, kun työskentelee yliopistohallinnossa. Toivotimme mukavia lukuhetkiä”, kertoo Hanste.

Joensuussa muistetaan vielä rehtori Perttu Vartiaisen puheet siitä, kuinka Opiskelijatoiminta on leninistinen etuvartio, jossa vaikuttaa antaumuksel-lisia anarkisteja. Vartiainen on kuitenkin saattanut lieventää kantojaan. Hän on ilmaissut jo itsekin huolensa kiireestä ja ajanpuutteesta yliopistolla. Rehtorikin kuulosti edelliseen Uljaaseen tehdyn haastattelun perusteella olevan kipeästi luovan joutilaisuuden kaipuussa.

”Toivotimme mukavia lukuhetkiä.

15Uljas 8 | 5. 11. 2010

”Toivon pedagogiikkaa, juuri sitä!”

Tuleva yliopisto, Piilottajan päiväkirja, Radikaali kasvatus ja joukko muita. Akatemian kumouksellisen Juha Suorannan us-koisi äkkiseltään olevan varpaillaan yliopistojen uudistuksen edessä. Mutta kuinka ollakaan kävi päinvastoin. Suoranta nä-kee uudistuksessa mahdollisuuden aktivoitua ja tehdä tulevaisuutta nyt. – Jarkko Kumpulainen, teksti & Harri Hinkka, kuva

Tampereen yliopiston kasvatus-tieteen dekaani professori Juha Suoranta julkaisi alkuvuodesta yhdessä Antti Salmisen ja Tere Vadénin kanssa Tuleva yliopisto -nimisen pamfletin. Siinä yliopis-ton suuntaukset saivat huutia ja

luotiin toinen toistaan dekadenttisempia kuvia yli-opiston tulevista suuntauksista. Teoksen perusteella saattaisi olettaa, että Suorannasta löytäisi näkökul-maa ja kritiikkiä nykyisen yliopistouudistukseen. Yllättäen tilanne on päinvastoin.

”Meillä Tampereella rakennemuutoksessa siirry-tään lähes 40 tulosyksiköstä eli laitoksesta vuoden-vaihteen jälkeen yhdeksään tieteenalayksikköön, mikä tarkoittaa johtamisen keskittymistä ja tutki-joiden vapauttamista tutkimukseen ja opetukseen”, Suoranta kertoo.

”Toki jos johtajaksi saadaan despootti, kaikki voi mennä päin Karjalan mäntyä, mutta ei se niin sanottu yliopistodemokratiakaan kummoista ollut - yleensä pelkkää byrokraattista sähläämistä ja suhmurointia”, Suoranta jatkaa.

Suoranta vaikuttaakin koko uudistuksen suhteen jopa hyväntuulisen toiveikkaalta. Vanhan loppu on uuden alku, niin kuin on jankattu alusta saakka. Mutta ehkä välillä onkin hyvä muistaa, mitä alussa tapahtui-kaan.

”Despootteja on ollut aina ja tulee olemaan, mutta sivistykseen tai rappioon voimme vaikuttaa itse. Ja vaikka näin sanominen kuulostaakin klisheeltä, kysy-mys on hyvin jokapäiväisestä asiasta, miten olemme ja

toimimme tänään, huomenna, ylihuomenna.”

Suoranta opiskeli 80-luvun lopulla Tampereen yliopistossa aikuiskasvatusta, sosiaalipsykologiaa ja filosofiaa. Opiskelijatovereiden jatkuvat kyselyt opet-tajilta saivat Suorannan hihat liekehtimään.

”Osa porukasta kyseli professoreilta, että kertokaa meille mitä tämä maailma on. Minä en ymmärtänyt sitä alkuunkaan. Ajattelin silloin, että jumalauta, minä haluan itse löytää ja oppia mitä tämä maailma pitää sisällään”, Suoranta kertoo.

Hän näkee yliopiston, opiskelun ja opiskelijayhtei-sön jatkuvan keskeneräisyyden tilana.

”Ajattelin tuolloin ja nyt, että jos täällä jotakin tarvi-taan, niin se on inspiroitumista. Nykyisessä tilanteessa ei kenenkään pidä jäädä standardi-kriittiseen tuleen makaamaan. Jotakin on vialla, jos nämä hallintora-kenteiden mullistukset koskettavat. Uudistus voi mahdollistaa uutta toimintaa ja aktivoitumista. Tärkeä oppimisen aihe on myös kuinka toimia uusissa ympä-ristöissä”, Suoranta pohtii.

Mikäli ymmärrän Suorantaa oikein, niin oleellisinta ei olekaan tajuaako ympäristöään ja tulevan suuntaa täysin – saati, että sitä voisi hallita. Tärkeämpää on jatkuvuus ja muutos, sekä ennen kaikkea halu oppia ja tiedostaa.

”Kukaan ei tiedä mitä täällä lopulta tapahtuu ja minne mennään. Ja se on ihana asia. Jotkut kuvitte-levat tietävänsä. Ja se on hiukan hassua ja huvittavaa. Kuitenkin lopulta tärkeintä on kolme ärrää: runous, rakkaus ja revoluutio”, Suoranta nauraa kovaa ja hyväntahtoisesti.

Opiskelijan, joka alkaa ahdistua yliopistolla hengenpa-lon puutteeseen, pitäisikin Suorannan mielestä katsoa peiliin. Yliopiston tehtävä ja haaste on avautuminen yhteiskuntaan monin eri tavoin. Suoranta luettelee opiskelijan ja yhteisön aktivoimisen keinoiksi muun muassa luku- ja opintopiirejä, menemistä mukaan kaikenmoiseen puuhasteluun, tutustumista eri tavoin ajatteleviin ihmisiin ja ylipäätään etsikkoaikansa käyttämistä muuhun kuin työelämän tappotylsyyteen valmistautumiseen kaikkine keskiluokkaisine asunto-laina-, häämessu- ja perheriitalisukkeineen.

”Tietysti perinteisiä opiskelijan vaikuttamisen muotoja ovat opiskelija- ja ainejärjestöt, mutta todel-lisuudessa vaikuttamista on myös se, että opiskelee hyvin ja rakentaa omaa maailmankuvaansa sekä ymmärrystään. Näin rikastuttaa paitsi itseään, kuka tietää, ehkä myös ympäristöään”, Suoranta pohtii.

Suoranta symppaakin muun muassa Helsingin yli-opiston Opiskelijatoiminta- tai Tampereen yliopiston Toimiva yliopisto -ryhmän tyyppisiä yhteisöjä, vaikka harmitteleekin toiminnan jonkinlaista hiipumista, joka sekin on ollut joillekin hänen kollegoistaan liikaa.

”Jos joku professori ei ymmärrä sellaista kriittistä toimintaa ja suhtautuu siihen nihkeästi, niin minun puolestani sellainen henkilö saa etsiä muuta duunia. Moninaisuus on kaikkein tärkeintä. Oppimisessa ei voi vallita vain yksi suunta, tapa tai lähde.”

Suoranta puhuu siis lopulta toivon pedagogiikkaa?”Juuri sitä!”

Tuleva yliopisto -nettikirja täältä: http://aktivistiyliopisto.wordpress.

com/2009/01/28/tuleva-yliopisto-lataa-kirja/

”Lopulta tärkeintä on kolme ärrää: runous, rakkaus ja revoluutio

16 Uljas 8 | 5. 11. 2010 17Uljas 7 | 8. 10. 2010

Bishal Shrestha, NepalI saw the first snow when I was returning home

from university one day. It was actually drizzling. I was riding my bicycle, and suddenly I felt a tiny crystal-like structure enter my left eye. I stopped and tried to figure out what it was. Then I saw snowflakes floating in air and understood that this is snow.

To see everything being covered with snow, it is beyond explanation. I ran to the road, grabbed this thin layer of snow and then played with it. I put that snow in my hand and observed it properly. It was my first experience with snow, and I was very happy at that moment. I looked up to see snow falling from the sky: it was the most beautiful thing that I have seen till now.

Walking and riding a bike in white snow is fun. It feels great to hear the crispy sound when you crush the snow with your tires or boots.

I can’t compare this feeling with anything else. It reminds me of the feeling after a hard rain, especially in green forests or grass. The color of leaves changes and the freshness in air is very enjoyable and gives great pleasure to my eyes and heart. It feels like the

the vegetation was dead and rain gave life to it again.I have seen snow in many movies. It used to appear

like salt. But I never thought it would be crispy and sound like it does. Those are the most enjoyable details in snowfall. I never felt this when watching movies, though the pictures of landscape covered with snow were very beautiful.

With a truck full of snow, I would play by throwing snow balls at my friends. I would make an igloo and then rest inside it. I have heard about snow sauna, so I would like to do that, too.

I am talking with seniors, friends and professors regarding the winter. It is a hot topic for almost all newcomers. Now I am expecting winters to be very harsh, dark, cold and depressing.

I will drink a lot of hot drinks and eat heat pro-ducing food to keep myself warm. I will avoid going out as much as possible and try to remain inside. I have warm clothes. I will be very careful while riding bicycle and walking and will have a light with me. But I am not prepared for the often mentioned depression due to the long winter. Let’s hope nothing like such happens.

I would like to experience harsh winters and tem-perature below minus 20 degrees Centigrade. It will be fun for few minute, but then – God knows what will happen. Maybe we should have celebration when we will have permanent snow cover on the ground!

Snowy feelings

How does the approaching winter feel like to people who are having their first moments with snow? As snowy win-ters are no longer to be taken granted due to the climate change, let’s enjoy them while we still can. A festival of snow would be a good idea, as one of the interviewees suggested. - Barun Khanar and Hanna Sa-visaari

”To see everything being covered with snow, it is beyond explanation.

- Bishal Shrestha, Nepal

19Uljas 7 | 8. 10. 2010

Manisha Singh, NepalWhen I first experienced a snow-fall, it was dark and I was feeling lazy and sleepy. I opened the curtains and thought the air was kind of dusty. I wondered what was happening.

After a while I realized that it was snow. I ran outside in my slee-pers; it was really cold. Suddenly I slipped and fell on the ground.

I have seen snow in movies, and in the mountains in Nepal, but the mountain snow was not fresh

- more like ice and hard. Fresh snow feels like walking in clouds. I want to put my footprints every-where I see snow, and snow feels really peaceful. It feels the same as Robert Frost’s poem about snow. I understood the meaning of his lines after playing with snow. I like the snowflakes and have found out that they are star shaped.

Snow brings a smile on me, and it makes me even forget my stress for some time.

If I had a truck full of snow, I would make an igloo out of it and give the address of my new residence to only my near and dear ones.

Bishal Shrestha is looking forward for harsh winter and freezing temperatures.

Manisha Singh. That red thing is called Tika, it represents the joy of the festival ”Dashain” of being together with family and friends.

Tulevaisuuden nuuskijaTieteiskirjallisuuden missio on tuntemattoman tulevaisuuden, mahdottoman mahdollisuuden ja todellisuuden rajojen kar-toitus. Finpron ennakointitiimin vetäjällä Niko Herlinillä on samankaltainen työ: tulevaisuuden ennakoiminen. - Jussi Räsänen, teksti & Lauri Hannus, kuva

“Maailma on meille liian suuri. Liian paljon tapahtuu. Yrität minkä voit, yhtä kaikki jäät kyydistä. Tahdissa pysyminen vaatii alituista ponnistelua ja silti menetät asemiasi. Tiede tekee keksinnöt tyhjiksi niin nopeasti, että jäät hoippumaan niiden alle toivottoman hämmennyksen tilassa.

Kaikki tapahtuu kovalla paineella. Ihmisen luonto ei voi kestää enää kovin paljon enempää.”

Yllä oleva lainaus julkaistiin aikakauslehti Atlantic Journalissa 6. kesäkuuta vuonna 1833. Reilut 150-vuotta myöhemmin keksittiin internet, mobiilisovellukset ja nanoteknologia. Maailman muutos on kiihtyvää, ja uuden tiedon kohina on yhä voimakkaampaa.

Myrskyn silmässä työskentelee Niko Herlin. Herlin työskentelee Finpron ennakointitiimin vetäjänä, jossa hänen tehtävänään on toimia oraakkelina ajan ilmiöi-den ja yritysten välillä.

Herlin on aikamme heikkojen signaalien haistelija ja hänen tavoitteenaan on ennakoida mihin ihmisten mielenkiinto ja ajatus kääntyvät seuraavaksi.

”Ennakointi ei ole kuitenkaan ennustamista”, Korostaa Herlin. ”Ennakointi on luovaa aivojumppaa tulevaisuuden varalta.”

Herlin kertoo työkaluista parhaimpien löytyvän Internetistä. Tulevaisuuden ilmiöt ovat ensin blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Keskustelujen ja ihmisten välisen kanssakäymisen tärkeyttä Herlin korostaa myös ja yllättäen kanssaihmisistä arvokkaimmat tietolähteet löytyvät vesoista.

“Jos tulevaisuutta tahtoo ennakoida, niin parhaat tietolähteet ovat usein lapsia”, Herlin naurahtaa.

Uudet ilmiöt ja ajatukset päätyvät Finpron sisäiseen TrendWiki -tietokantaan. Työkalun avulla Finpro kerää

heikkoja signaaleja ja trendejä 375 ihmisen voimin 60 toimistossa 40 maassa. Kahvin ääressä käydyt keskuste-lut ulkomailla saattavat osoittautua idearikkaiksi, kun kulttuurit törmäävät ja ihmisten välinen vuorovaikutus luo tuoreen tavan ajatella. Tiedon syöttämiseen ei tarvi-ta muuta kuin kännykkä tai internetyhteys.

Herlinin ennakointitiimin rooli on analysoida tietoa esimerkiksi yhdistelemällä heikkoja signaaleita, jolloin voidaan havaita vahvistuvia trendejä. Koko järjestelmän arvo tulee ennakoinnin hyödyntämisessä asiakasyritys-ten kehittämiseksi.

“Yritykset elävät tässä ja nyt. Erityisesti PK-yrityksil-lä ei välttämättä ole resursseja tulevaisuuden hah-mottamiseen, joten tässä kohden me tulemme avuksi. Yritykset voivat työstää uusia ideoita uusiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Samalla mietitään myös mitä mahdolli-suuksia tai uhkia trendit aiheuttavat yrityksille”

Niko Herlin esitelmöi 7. lokakuuta Globaalit trendit ja uudet liiketoimintamahdollisuudet –seminaaris-sa, jonka järjesti Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelu Aducaten hallinnoima Osaamispe-rustaisen yrittäjyyden ja uuden liiketoiminnan synnyn edistäminen Pohjois-Karjalassa – hanke (OSSI).

Faktaa

Finpro on suomalaisten yritysten perustama rekisteröity yhdistys, jonka jäseninä on yli 550 suomalaista yritystä, Elinkeinoelämän Keskusliitto sekä Suomen Yrittäjät. Finpron tarkoitus on auttaa yrityksiä kansainväliseen menestyk-seen ja siirtää vuosikymmenten varrella kertynyt kokemus yritysten eduksi. Luonto ja luonnonmukaisuus korostuvat;

vähiä luonnonvaroja arvostetaan yhä enemmän.

Yhteys luontoon syntyy raakojen ja jalos-tamattomien materiaalien kautta tai täysin päinvastaisesti synteettisten, luontoa keinotekoisesti jäljittelevien materiaalien kautta.

Ihmisläheinen lähestyminen vahvistuu perinteisiin materiaaleihin, uudistetaan vanhaa. Laboratoriot yrittävät jäljitellä aitoa ja luonnonmukaista teknologian avulla.

Valmista, tee ja parsi -asenne leviää. Itse tehty, tuunattu ja korjattu ovat jälleen arvossaan.

Omavaraiset kaupungit, urbaani-viljely ja ruuantuotanto huomionkohteena.

Yhteisöllisyyden nousu - luodaan yhdes-sä parempaa.

Finpro Myöhempien aikojen profetia

21Uljas 8 | 5. 11. 2010

Laitan Oulun urheilutalolla liikuntavaatteet niskaan ja menen käytävään. Kysyn ujosti, että onko tämä se tsumpajono. Läsnäoloni herättää, jos nyt

ei varsinaista huomiota, niin hilpeyttä. Jännittää joltisenkin kokeilla tätä.

Zumba on televisiosta tuttu kuntotans-si, jossa liikkeitä vuorotellaan intervalli-tyyliin hitaaseen ja nopeaan tahtiin. En ole kertaakaan ollut millään ohjatulla keikutustunnilla ja mielikuvani zumbasta on pitkälti se, että se on niitä naisten höm-pötyksiä. Jo puolta tuntia ennen ohjelman alkua salin edusta kuhisee naisia ja arvata saattaa, mikä tulee sukupuolijakauma näissä tanhuissa olemaan.

Muiden joukossa jonottaa Arja Törrö-nen, joka pitää zumbaa hyvänä liikunta-muotona sen takia, ettei siinä edes huomaa liikkuvansa. Suosiota tiedustellessani hän toteaa:

”Katso nyt jonon päähän.”Toden totta. Koko käytävä suorastaan

pursuaa. Miksi Törrönen sitten on valinnut juuri zumban?

”Ennemmin tanssin kuin nostelen punt-tia”, hän sanoo napakasti.

Antaisiko Törrönen hermostuneelle aloittelijalle jonkin viime hetken neuvon?

”Anna mennä vaan”, hän kehottaa.

Siispä sisälle ja omaa paikkaa hakemaan. En uskalla mennä peilin eteen, koska joutuisin seuraamaan monitorista jokaista liikettäni. Tanssi alkaa kevyellä koko vartalon heilu-tuksella ja kaikki salissa ovat heti mukana.

Liikkeet menevät samaan aikaan ja porukal-la selvästi on jokin yhteys.

Olen hikinauhoineni melkoisen pihalla, kunnes vuoroon tulee viettelevä salsa. Liikutan lantiotani rytmin mukana ja huo-maan tykkääväni. Kyllä salsa toimii! Vaikken ole likimainkaan tahdissa se ei haittaa, sillä tunnelma on kuin yökerhossa parin oluen jälkeen ja juuri sinä mieleenpainuvana hetkenä tulee hyvä kappale.

Pian soi se Shakiran Waka Waka -kap-pale. Kertosäe on tarttuva, joten nyt lähti. En astu kenenkään varpaille ja liikun silti sivuttain samaan aikaan: ihmeellistä.

Yllätykset eivät lopu kun Rock Around The Clock rymistelee ilmoille ja innostun toden teolla. Tämä on juuri sitä, jota osaan vetää. Mielessä John Travolta Pulp Fiction -elokuvassa heitän joukkoon umpiviileää käsiliikettä ja koen olevani ihan muualla kuin jumppasalissa.

Sitten ohjaaja Mia Tornberg jakaa salin kahtia ja kehottaa naisia olemaan meren-neitoja.

”Miehetkin saa olla”, hän hymyilee.Yritän siis kovasti olla pikkuinen Ariel ja

se ei onnistu, mutta ei se mitään sillä zum-ba! Lopuksi venyttelemme Stand By Me:n tahtiin. Kaikki taputtavat kiitollisena sillä suuri zumba on puhunut ja hiki on saatu kihelmöimään otsan pinnalla. Olo on mitä mainioin.

”Porukka lämpiää hitaasti, mutta sitten ovat ihan parhaita”, Tornberg kertoo.

Zumbassa käytetty musiikki on eniten latinoa, mutta muut tyylit eivät ole poissul-

jettuja. Joukkoon mahtuu myös orientalia ja intialaista vaikutetta.

”On meillä joskus ollut myös suomalais-ta polkkaa”, Tornberg paljastaa.

Mitä tämä kokemus siis tarjoaa? Miten helppoa zumba oikein on ja miten se sopii kaltaiselleni perusjannulle? Hikoaminen on väistämätöntä, ellei ole ihan mahdotto-man kovakuntoinen. Myös kampurajaloilla pärjää, koska kehittyä saa omaan tahtiin ja ketään ei painosteta olemaan parempi kuin mihin pystyy. Erityisen ilahduttavaa on musiikin monipuolisuus.

Jos mies on ylenmääräisen ujo, kynnys lähteä satapäisen naislauman keskelle tans-sin pyörteisiin voi olla korkea. Hyvänä puo-lena mainittakoon se, että naiskauneudesta ei tuolloin ole puutetta ja keskittyminen saattaa harhailla kuin Peukaloisen retket.

Luulisin, että ohjatun tanssin harrasta-miseen liittyvät ongelmat, jos niitä joillain miehillä on, ovat päänsisäisiä. Tiettävästi kukaan ei ole kuollut pieneen hihitykseen tai ihmettelyyn, jota miehinen läsnäolo herättää naisvaltaisessa harrastuksessa. Huomio on sitä paitsi suloisella tavalla positiivista ja harva tohtii katsoa pitkin nok-kaansa miestä, joka on viimeisillä rohkeu-den rippeillään tullut zumbaamaan.

Ne tosimiehet, jotka mieluiten rankaisevat rautaa hiljaisella salilla toisten samanmie-listen miesten seurassa luultavasti eivät lämpene zumban pirteälle heilutukselle. Mutta ne joiden rahkeet riittävät, ei muuta kuin tunnille ja bailandoo!

Mikä on kun zumba ei luista? Vai luistiko sittenkin. Mies löysi kuumat lanteensa zumba-salilta, Mies etsi samalla sisäistä merenneitoaan, ja huusi lopulta lisää! Lisää! Ja lisää! Tällä kertaa se oli henkilökohtaista, sillä nyt hän on ZumbaMies - Jussi Turunen, teksti & kuva

”Porukka lämpiää hitaasti, mutta sitten ovat ihan parhaita.

ZumbaMiesZumbaMies

ZumbaMiesZumbaMies

ZumbaMiesZumbaMies

ZumbaMies

ZumbaMiesZumbaMies

Huomenta Suomi.Kuopion ensimmäisessä yo-symposiumissa päästiin käsiksi aiheeseen: ”mitä kuuluu suomalai-sille?”. Kyseessä ei ollut opiskelijoiden mitä kuuluu -piiri, vaan ajankohtainen keskustelu opiske-lijoiden sekä eri alojen professorien välillä. - Saara Hanhela, teksti & Petteri Tikkanen, kuvitus

Olipa kerran pieni, tun-tematon valtio, joka itsenäistymisen ja nopean teollistumisen jälkeen huomasi, että tässä yh-

teisössä voisi olla resursseja johonkin isompaan ja parempaan. Alkoi syntyä moderni tietoyhteiskunta, jossa jokainen asukas pystyi vaikuttamaan omaan elämäänsä luokkajaoista piit-taamatta. Tehtiin läpimurto maailman fiksuimmaksi kansaksi, jonka opetus-suunnitelmaa jokainen maa kadehti, joka oli syrjinnästä vapaa, ja jossa tu-loerot olivat mitättömän pieniä. Tämä onnellinen valtio oli nimeltään Suomi.

Palataan reaalimaailmaan: Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saaren mukaan Suomi on sosioekono-misesti jakautunut maa, jossa mate-riaalinen näkemys on koko ajan nou-sussa. Vuodesta 2002 alkaen Suomi on alkanut luokkajakautua taas. Eriarvoi-suus lisääntyy jatkuvasti, sillä tendens-si on ”voittaja vie kaiken” –ajattelussa. Yksilöllisyys viedään kilpailuyhteis-kunnassa äärimmäisyyksiin. Myös kauppatieteiden professori Teuvo Kantasen mukaan yksilön vastuu korostuu jopa päivittäisessä arjessa. Yksittäisellä kuluttajalla on edessään melkoinen valintojen maailma jo pel-kästään kaupassa asioimisessa.

Päätään nostava luokkajako näkyy tämän päivän lasten osalta siten, että vanhempien tausta tulee vaikutta-maan heidän elämäänsä. 1990-luvun laman lapset leikkivät yhteisellä hiek-kalaatikolla samankaltaisissa haala-reissa niillä leluilla, mitä milloinkin oli saatavilla. Tänä päivänä materiaalinen ajattelu on nousussa, eikä kaikilla lap-silla ole varaa käydä jokaisen kouluka-verin syntymäpäiväjuhlilla, kun lahjan tulisi olla vähintään 25 euron arvoinen. Tästä seuraa luokkajakautumista jo lapsesta alkaen, mikä taas lisää sosiaalisen etäisyyden kasvamista sekä lasten huonovointisuuden lisäänty-mistä. Nämä muutokset syventävät empatiakuilua entisestään.

”Sosioekonomisten ryhmittymien välillä ei ole enää yhteisiä kokemuk-sia, hyvinvoivat ihmiset kääntävät selkänsä heikommille. Myös historial-linen muisti esimerkiksi suomalaisen konsensuksen ajasta katoaa ja ajatuk-set ovat aina vain enemmän yksilön tulevaisuudessa. Tämä lisää eriarvoi-suutta”, kertoo professori Saari.

Luokkaerojen kasvamisesta päästään työvoimapolitiikkaan. Kuopion yo-symposiumissa työvoimapoliittinen keskustelu kohdistui suurten ikäluok-kien eläköitymisen sijasta nuorisoon ja heidän ongelmiinsa. Sosiaalipolitiikan

professori Juhani Laurinkarin mu-kaan taloudellisesta laskukaudesta on kärsinyt eniten nuoriso ja erityisenä huolenaiheena voidaan pitää nuorten aikuisten työmarkkinoille kiinnittymi-sen ongelmia.

Myös sosiaalityön ja -pedagogiikan professori Juha Hämäläinen mai-nitsi alustuksessaan nuorison olevan nykyään suurin siivu syrjäytyvien ja marginalisoituvien kakusta.

Opiskelijat ilmaisivat yo-symposiu-missa myös oman huolensa siitä, kuin-ka nykyään korostetaan liikaa tehok-kuutta ja yksilön valintoja. Nuorilla ei ole enää selkeää ja luotettavaa kuvaa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Akateemisen työttömyyden ollessa pilviä hipovaa, yliopisto-opiskelijoiden oletetaan olevan jotain yli-ihmisiä; kannustetaan omaan aktiivisuuteen ja siihen, että tekee vain hyviä päätöksiä elämässään. Virheille ei tunnu olevan tilaa.

”Meidän yhteiskunnassamme epä-varmuus ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta pelko epävarmuudesta lisään-tyy. Yhteiskunnan ilmapiiri vaikuttaa tähän pelkotilaan painostavasti. Tänä päivänä jo työsuhteiden pätkiytymi-nen, puhumattakaan avioliittojen lyhenemisestä, lisäävät pelkoa epävar-muudesta”, kommentoi sosiaalipsyko-logian professori Vilma Hänninen.

Nuorten pelko ja epävarmuus eivät tule yhteiskunnassa huomatuksi toivotulla tavalla. Professori Saari kehottaakin opiskelijoita nousemaan barrikaa-deille ja vaatimaan huomiota. Tälle opiskelijat nauravat keveästi, kuka nyt enää jaksaisi kapinoida? Yhteiskunnan yleinen poliittinen passivoituminen kertoo siitä, että meillä ei ole uskoa siihen, että hallitus antautuisi paineen edessä. Ihmisten yleinen usko poliitti-siin päättäjiin vähenee koko ajan sekä kuilu kansan ja poliittisten edustajien välillä kasvaa entisestään. Asiaa ei auta lainkaan se, että päättäjät ovat alkaneet erotella ”ne” ja ”me”.

Vaikka yhteiskuntatieteet näkevät maailman usein pessimistisesti, professorit Laurinkari ja Saari totea-vat kuitenkin Suomen tilan olevan absoluuttisesta näkökulmasta hyvä. Meillä on edelleen kykyä menestyä monella eri taholla. Onneksemme päättäjien poliittinen tahto on siinä, että hyvinvointiyhteiskunta tulee säilyttää. Kuitenkin ennen kaikkea meidän opiskelijoiden tulee säilyttää usko itseemme ja haaveilla tulevai-suudesta ennen kuin maalaamme piruja seinille. Hyvä yliopisto-opiske-lija, nyt tarvitaan unelmia ja unelmille tekijöitä!

”Vuodesta 2002 alkaen Suomi on alkanut luokkajakautua taas. Eriarvoisuus lisääntyy jatkuvasti, sillä ten-denssi on ”voittaja vie kaiken” -ajattelussa.

24 Uljas 8 | 5. 11. 2010 25Uljas 8 | 5. 11. 2010

Kullervo.nyt näytti ennakkotietojen perusteella ehdottomasti mielenkiintoi-simmilta Joensuun kaupunginteatterin tämän syksyn ensi-illoista. Kullervon vahva ja myyttinen tarina pakottaa synkästi värittyneisiin pohdintoihin ihmisluonteesta. Traagisen inhimillistä Kullervoa ei voi ulkoistaa toiseksi – itsen ulkopuolella olevaksi pahaksi.

Tarina on toiminut innoittajana monille hienoille teoksille. Esimerkiksi J.R.R. Tolkienin vaikuttava satu Túrin Turambarista lainaa lähes suoraan Kullervon tarinasta. Se onnistuu entis-aikojen saagan muotoon kirjoitettuna ja kuviteltuun maailmaan etäännytettynä tarunakin herättämään lukijan suurten kysymysten äärelle. Siksi tämän päivän suomalaiseen yhteiskuntaan sijoitettu versio tarinasta asettaa odotukset korke-alle.

Näytelmän tiedotteessa todetaan, että ”Häntä (Kullervoa) voi sääliä, kauhistella tai halveksua, silti hänestä ei todella pääse eroon, ennen kuin häntä pystyy ymmär-tämään”. Toteutus jättää ikävällä tavalla edelleen odottelemaan ymmärrystä.

Anna Viitalan kirjoittama ja Perttu Leinosen ohjaama kantaesitys on ängetty täyteen erilaisia, yksittäisinä hienoja epi-sodeja. Mutta liika on liikaa kun kokonai-suutta ei onnistuta kutomaan ehjäksi ta-rinaksi. Mitään ei saada sanottua. Toisella tavalla ilmaistuna sanomasta muodostuu kakofoninen ja sekava soppa, joka jättää täyteydestään huolimatta tyhjän olon.

Esimerkiksi kohtaukset, jossa nuori nainen pakotetaan lavalle lukemaan kirjeitä menneisyydestään ovat hienoa

katseltavaa. Näin niiden omituisen yhdis-telmän lottoarvontaa ja terapiaistuntoa jonkinlaisena kriittisenä ajankuvana tosi-tv -todellisuudesta. Vaikuttavia tai ei, kohtausten irtonaisuus näytelmän kokonaisuudesta jätti silti ihmettelemään niiden tarkoituksenmukaisuutta. Sääli.

Erityisen harmillista on, että näytel-män sekavuus vie tehoa myös monilta

erittäin hienoilta roolitöiltä. Muun muassa tulokas Mikkomarkus Ahtiainen ja laitosjäärä Markku Maasilta jäävät mieleen useissa kohtauksissa. Monissa niistäkin kohtauksista luotu dramaatti-nen jännite tosin pilataan romahduksella kevyeen humoristisuuteen.

Maasilta dominokekseistä tykkäävänä pullukkana poikana onnistuu hetken ajan

koskettamaan aidosti, kunnes näytelmä loikkaa selityksittä häkellyttäväksi agent-tiseikkailuksi. Tasapainoilu tragedian ja kevyen ilottelun välillä vie näytelmän suohon, josta se ei enää nouse. Ongelma leimaa koko sitä kuvaa, joka näytelmästä jää kun on istahtanut lasillisen ääreen pohtimaan kokemusta.

Pasi Huttunen

Kullervo kompastuu informaatioähkyyn

Facebook-leffa on väärä kutsumanimi. The Social Network ei anna sivustolle edes sivuosaa. Se kertoo Mark Zuckerbergista; opiskelijasta, jolla on vähän vaikeaa – ja joka sattumoisin perusti nettisivuston. Tyttöystävä jättää heti alussa ja karis-maattinen ilkimys houkuttelee lopulta pettämään ainoan aidon ystävän. Elokuva loppuu sinänsä vaikuttavaan kohtaukseen, jossa Mark lähettää Facebookissa ystä-väpyynnön exälleen ja jää painelemaan päivitä-nappia kerta toisensa jälkeen odot-taen vastausta.

Sosiaalisessa mediassa esitetään vähän parempi versio todellisuudesta ja kaikesta tykätään. Dislike-nappiakaan ei ole naama-kirjaan lisätty vaatimuksista huolimatta. Sama kuvaus sopii hyvin myös Aaron Sor-kinin ja David Fincherin elokuvaan.

Elokuvassa ei ole vastauksia, tai edes pohdintaa liittyen kysymyksiin sivuston yksityisyydensuojasta ja suhteesta tekijän-oikeuksiin. Erityisen ajankohtaisen kysy-myksestä teki hiljattain Firefox-selaimen

Firesheep-lisäosa, joka teki tilien kaappaa-misesta entistä helpompaa.

Elokuvassa FB toimii kehyksenä hyvin perinteisiä tarinankerronnan konventioita hyödyntävälle tarinalle. Käsikirjoittaja Sorkin toteaa, että häntä houkuttelivat ystävyyden, kateuden, uskollisuuden, vallan, rakkauden ja petoksen kaltaiset teemat, jotka ovat yhtä vanhoja kuin tari-nankerronta. Sen pitäisi mennä toisinpäin. Noiden teemojen pitäisi toimia kehyksenä tarinalle Facebookista.

Sosiaalisen median valta-asema on tehnyt Nörtti-karsinaan tungetuista miehistä globaaleja vaikuttajia. The Social Network pyrkii tämän väen kollektiivisek-si sukupolvikokemukseksi – luultavasti hyvällä menestyksellä. Näyttelijäkaarti, esimerkiksi hiukan yllättäen Justin Tim-berlake, on taitavasti valittu ja päähenkilöt ovat haasteidensa keskellä karismaattisen piinattuja. Lisäksi taustalla heiluu tietysti koristeina paljon vähäpukeisia naisia.

Pasi Huttunen

Kuka saa olla kusipää?

Kysymys ulkopuolisuudesta kuumenee tällä hetkellä monella rintamalla. Käynnissä on keskusteluja kirkon suhteesta homoihin, maahanmuutosta sosi-

aaliturvan tulevaisuudesta. Telkkarin tai netin ääreen yksin jätetyistä lapsista kasvaa kännääviä ja syrjäytyviä nuoria, joista ei ole hoivaamaan ikääntyviä suuria ikäluokkia. Päivi Räsänen tahtoisi valikoida Suomeen pakolaisiksi ainoas-taan vainottuja kristittyjä.

Joensuussa asemaansa hiljalleen vakiinnuttava rock-elokuvafestivaali Rokumentti törmäsi lähes vahingossa erittäin ajankohtaiseen teemaan. Teemaksi valittiin Eloku-via ulkopuolisuudesta jo keväällä, mutta aihetta sivuavat yhteiskunnalliset keskustelut näyttävät olevan kärjistymis-pisteessään suunnilleen festivaalin aikaan 17.–21. marras-kuuta.

”Teema lähti siitä, että halusimme tänä vuonna pohtia sitä juhlien ja tähteyden nurjaa puolta”, Petri Varis kertoo.

Kansainvälisyyshankkeen yhteydessä myös Rokumen-tin kehittämistä pohtiva Varis toivoo festivaalin keskuste-lujen ja elokuvien avaavan rokkitähteyttä ja taiteilijuutta myös siihen liittyvien ongelmien kautta.

Rokumentin historiaa katsomalla jatkumo on looginen. Kun ensin poltellaan kirkkoja (2008) ja sen jälkeen lähde-tään juhliin, joissa riittää seksiä, päihteitä ja rokkia (2009), niin tänä vuonna stara herää eksistentiaalisessa krapulassa omasta oksennuksestaan.

”Musiikkileffoissa on ihan hitosti sellaisia, joissa on joku erikoinen persoona, joka on vähän ulkona. Taiteessa ihannoidaan sitä, että oman päihteidenkäyttönsä tai jonkin muun seikan takia tipahtaa ulkopuolelle. Jos coolilta myyttiseltä rokkarilta otetaan se rokki pois, niin se on vain ärsyttävä, vittumainen narkkari. Osa taiteilijoista olisi ihan selvästi avun tarpeessa”, Varis kärjistää.

”Meidän perjantain seminaarissamme tätä avataan otsikolla: Miksi rokkitähti saa olla kusipää? Puhumassa ovat toimittajat Janne Flinkkilä ja Nalle Österman. Rok-kipuolta edustaa Herra Ylppö ja juontajana toimii Heikki Soini.”

Kokoonpano herättää kysymyksiä, sillä kertoman mu-kaan Herra Ylppönä tunnettu Mikko Kalevi Mäntymäki ei egoistisesta taiteilijanimestään huolimatta ole kusipää.

”Ei, mutta hän on ihminen, joka ymmärtää hyvin myyt-

tisen rock’n’roll-persoonan ja on pystynyt itsekin käyttä-mään sitä”, Varis täsmentää.

Länsimaisessa kulttuurissa tarinoihin yleensä kuuluu, että yksinäinen sankari ottaa tilanteen haltuun ja pelastaa päivän. Ulkopuolisuus esitetään rohkeutena, mutta samal-la sille määritellään hyvin kapeat kehykset.

”Ei se, että tehtiin porukalla jotain siistiä ole yhtä hyvä tarina.”

Hän lisää, että festivaali tekee yhteistyötä Meille saa tulla –kampanjan kanssa.

”Kontiolahdella vastaanottokeskuksessakin on ihmisiä, jotka on jätetty täysin ulos yhteiskunnasta. Heidän ongel-mansa ovat vähän eri luokkaa.”

Ulkopuolisuuden käsittely ei Rokumentissa rajoitu taiteilijoihin. Viimeaikaiseen keskusteluun kirkon asemas-ta tuo oman höysteensä festivaaliohjelmistosta löytyvä Markku Koivistosta ja Nokia Missiosta kertova Sielunpe-lastajat.

”Tässä ajassa ihmiset näyttävät kaipaavan vahvaa ja selkeää sanomaa. Sellainen mustavalkoisuus pelottaa aika paljon”, Varis sanoo.

Rokumentissa pohditaan, miksi taiteili-joiden päihdeurpoilua ja muuta sekoilua ihannoidaan. Samalla tuodaan esiin laa-jempia kysymyksiä ulkopuolisuudesta ja kasapäin laatuelokuvia kaupunkiin. – Pasi Huttunen, teksti & kuva

Petri suositteleeAnvil! The Story of AnvilMuutaman viime vuoden kohutuin musiik-kielokuva, eikä syyttä. Kaikki, jotka ovat näh-neet Spinal Tapin ymmärtävät kyllä. Harvinai-sen osuva tarina bändielämästä. Elokuva saatiin tänä vuonna viimein Suomeen.The White Stripes Under Great White Nort-hern LightsEn ymmärtänyt The White Stripesiä ennen kuin näin viime vuonna It Might Get Loud -elokuvan. Sitä paloa Jack Whiten silmissä ei voi näytellä. Konserttielokuva TWSUGNL on yksinkertaisesti hieno.

Holding on to JahReggae on loistomusiikkia ja Jamaikan hommat kiehtovia. Jotenkin jaksaa ihmetellä miten pienestä homma on lähtenyt liikkeelle. Paras näkemäni dokkari rastafarismista ja roots reg-gaen historiasta.

HipstersMusikaali, jossa yhdistyy fiftarien torttutyyli ja 50-luvun kommunistipuolue ei voi olla turha! Todella hieno visuaalisesti ja tarina on hyvä. Kannattaa etsiä piilotettuja kuitteja nyky-Venä-jän meininkeihin.

Freetime MachosLoistoelokuva oululaisesta rugby-joukkueesta. Ylen homoillassa kuultu Jukka Takalon Jokai-nen on vähän homo-kappale on saanut innoi-tuksensa tästä elokuvasta. Dokkari on ymmär-retty maailmalla paremmin kuin Suomessa.

Pink depressionism & Piilotiloja

Galleria Harhassa on marraskuun ajan esillä Pink depressionism & Piilotiloja. Se onkuvatiteilija Selina Tuomaalan ensimmäinen yksityisnäyttely, johon tanssija Riikka Lindström tuo mukaan vuoropuhelun kuvan ja liikkeen välillä. Galleriassa nähtävät kuvataiteen tuotok-set ovat pääasiassa kierrätysmateriaaleis-ta tehtyjä kollaaseja. Lindströmin tanssi/performanssi on vuorovaikutuksessa näyttelyn teosten kanssa ja kommentoi omalla tavallaan niitä.

Teokset ovat osa tanssia ja tanssi osa teoksia. Esitys on nähtävillä näyttelyn avajaisissa su 31.10 klo 16.30 sekä la 27.11 klo 14.

”Prosessi toisen taiteentekijän kanssa on ollut haastavampaa kuin yksin säätä-minen.”, kuvataiteilija Tuomaala pohtii.

Tuomaala opiskelee luokanopettajaksi Savonlinnan Okl:n Opeart-linjalla. Aikai-semmin hän on tehnyt monen vuoden uran valkoisten seinien maalarina pää-kaupunkiseudun rakennustyömailla.

Lindström valmistui tanssijaksi keväällä 2010 ja toimii tällä hetkellä Joensuun kansalaisopistossa kulttuuri-hyvinvointia edistävänä tanssitaiteilijana.

Kaksikko on tehnyt ennen tätä yhteis-työtä muun muassa Herraspojat- nimise-nä duona, jonka repertuaariin kuuluvat drag king showt.

Selina Tuomaala ja Riikka Lindström, 2.-28.11.2010,

Galleria Harha, Kauppakatu 44, Joensuu.

Mikkomarkus Ahtiainen tekee yhden Kullervo.nytin vaikuttavimmista roolitöistä. Hän rakentaa hienon kuvan herkästä ja haavoittuvasta hahmosta, joka on lähes viimeiseen asti ympäristön paineen vietävissä.

Ihan kiva leffa Markista

Kulttuuri

27Uljas 8 | 5. 11. 2010

Opiskeluaikani Joensuun, Kuopion ja Itä-Suomen yliopistoissa on ollut yhtä hautajaisten viettoa. Tällä kertaa

sivistysyliopisto kuoli patologisten tutki-musten mukaan fi losofi an pääaineen lak-kauttamiseen, kun yliopisto ikään kuin sahasi tiedonpuunsa juurakon irti ja teki strategisen lentoonlähdön älyllis-moraaliseen tyhjiöön, jossa se nyt levitoi omaa itsevarmuuttaan hehkuen.

”Realistien” mukaan sivistysyliopisto ei kuollut vuoden 2008 tiedekuntajakoon, vuo-den 2009 yliopistolakikamppailuun eikä vuo-den 2010 antifi losofi seen odysseiaan. Realistit ovatkin oikeassa, mutta vääristä syistä. Heille sivistysyliopisto on kenties mielentila, jon-kinlaista sydämen sivistystä, joka kampuksen käytävillä aina ja iankaikkisesti huokuu. Tämä realismi nojaa orwellilaiseen kielikäsitykseen, jossa mustakin on valkoista, jos sitä vain sillä nimellä aletaan kutsua.

Todellinen syy sivistysyliopiston kuo-lemaan on se raaka (siis kypsentämätön ja kaikin puolin primitiivinen) tosiasia, että sivistysyliopistoa ei ole edes olemassa. Sivis-tysyliopisto ei kuole tappamalla, sillä siinä missä kissalla on vain yhdeksän elämää, mie-likuvitusolennot heräävät henkiin aina uuden jakson alussa tai viimeistään tietokoneen boottaamalla (tämä tapahtuu etsimällä paon mahdollisuuksia punaviinipullon seurassa kulttuuriravintolan hämyisässä nurkkapöy-dässä).

Sivistyksen illuusio on masentunutta päih-tymystä, jota on jatkettava päivästä toiseen, koska kukaan ei uskalla kuvitella sitä krapulaa, jossa päänsärkyä säestää kysymys siitä, mitä ihmettä me täällä yliopistossa oikeastaan edes teemme. Eräs opiskelija tiivisti tämän kokemuksen suurin piirtein näin: ”Kun on kolme vuotta tehnyt pelkkiä kirjatenttejä kes-kustelematta ikinä kenenkään kanssa mistään tieteellisestä asiasta, alkaa miettiä onko tätä yliopistoa edes olemassa vai oliko tämä vain joku outo uni.”

Mikä sitten on yliopisto, josta sivistys puuttuu? No, tietenkin barbaariyliopisto! Barbaarit puhuvat kummallisia kieliä, käyttäy-tyvät siveettömästi, kaatavat kreikkalaisten pytinkien typerästi pönöttävät pylväsrivis-töt (koska eivät niiden arvoa ymmärrä) ja saastuttavat eurooppalaisen hengenperinnön itäisellä omituisuudellaan. Barbarismi ei ole uhka vaan mahdollisuus. Se on universaalien ja elämästä vieraantuneiden haavekuvien kiistämistä kysymällä opiskelijaliikkeenkin toistelemia, yksinkertaisuudessaan hävyt-tömiä kysymyksiä: ”Mitä minä tästä kaikesta hyödyn?” ja ”Mitä tämä merkitsee minun elämässäni?”

Filosofi Pekka Himanen on peräänkuu-luttanut Suomeen kansallista masennuksen ehkäisemisen ohjelmaa. Yliopistossa tämä tarkoittaa: irti säälittävistä illuusioista, ta-kaisin maan kamaralle; kohti kysymystä siitä, mitä minä ja me haluamme yliopistolta, sillä mitään muuta yliopisto ei ole tai voi olla kuin se halujen ja toiminnan kollaasi, aivojen ja kä-sien kaunis kompositio, jonka yliopistolaiset yhdessä ja yhteisesti tuottavat.

Juhana Venäläinen

Maasta sinä olet

Kolumni | Olipa kerran barbaari

Itä-Suomen yliopiston hallituksen päätöstä luopua fi losofi an alasta pääaineena voi halutessaan pitää raakana tekona itäsuomalaisen sivistyksen tuho-

amisprosessissa. Me haluamme kuitenkin nähdä asian myös toisesta, hieman kehittävämmästä näkökulmasta.

Yliopistossamme fi losofi an pääaineeseen on otettu sisälle hieman vuodesta riippuen 5-10 opiskelijaa. Li-säksi fi losofi aa ovat opiskelleet pakollisena tutkintoon kuuluvana aineena esimerkiksi yhteiskuntapoliitikot. Sivuaineopiskelijoita on löytynyt useilta aloilta. Opetus on jouduttu toteuttamaan pääosin kirjatentteinä ja luentokursseina, mutta fi losofi alle luonnollisia semi-naareja on ollut vähemmän. Tämä on ollut täysin ym-märrettävää, mutta ei kovin houkuttelevaa. Filosofi an henkilökunta on tehnyt hyvää työtä niillä resursseilla, jotka heillä on ollut käytössä.

Nykyiset käytännöt eivät kuitenkaan takaa yliopis-tossamme syvällistä fi losofi sta osaamista. Mielestäm-me fi losofi aa ei voida erottaa omaksi saarekkeekseen, jota opiskellaan kirjaston lokeroissa ja hiirenhiljaisilla luennoilla. Ehkä pääaineen lakkauttaminen tuokin meille mahdollisuuden parempaan? Kun me, muiden tieteiden edustajat, emme voi enää ulkoistaa ajattelu-amme fi losofi an opiskelijoille ja opiskeluun, meidän tulee välttämättä etsiä ja löytää fi losofi sen ajattelun merkitys omien oppiaineidemme sisällä.

Filosofi alla ja vähintäänkin tieteenfi losofi alla tulisi olla oma roolinsa kaikilla tieteenaloilla. Jokaisella professorilla on oman tutkimustaustansa kautta tullut käsitys fi losofi asta ja tieteen olemuksesta, mutta tulevatko nämä asiat esille edes heidän ohjaamilleen opiskelijoille? Toisaalta teemmekö runsaasti pääl-lekkäistä työtä yliopistossa, kun tieteen perusteita ja menetelmiä opetetaan useilla aloilla eri henkilöiden toimesta? Jos kasaisimme tämänkin tiedon yhteen, saisimme varmasti muodostettua laajemman näkemyk-sen tieteen luonteesta, herättäen samalla keskustelua ja vuoropuhelua eri alojen välillä.

Mitä, jos professoreiden suosikkifi losofi t eivät väit-telisikään vain ranskalaisina viivoina aikajanalla, vaan myös luennoilla käytävässä julkisessa keskustelussa? Tämä olisi omiaan tuomaan keskustelua niille lukuisille hiljaisille luennoille, joilla eivät viihdy niin opiskelijat kuin luennoitsijatkaan.

Voisiko fi losofi a elää, jos ymmärtäisimme sen uudes-sa roolissa?

Aku Latvaniemi Jussi Sallinen

Yhteiskuntapolitiikan opiskelijoita

Sallinen on myös yliopiston hallituksen

opiskelija jäsen

Filosofi a on kuollut, eläköön fi losofi a!

Debattiww

w.g

rafe

x.fi

A N V I L !T H E S T O R YO F A N V I L

B L O O DI N T O W I N E

T I M A N T T I K O I R I E NV U O S I 1 9 8 4

LippujenennakkomyyntiElokuvateatteriTapiossa

Liity joukkoon!

Laajat opiskelumahdollisuudet Modernit oppimisympäristöt ja laadukas opetus Viihtyisät kampukset

www.uef.fi/hae

hakijapalvelut@uef.fi

www.facebook.com/itasuomenyliopisto

Itä-Suomen yliopisto

- monitieteinen ja

kansainvälinen

opiskelijan yliopisto

Opiskelua kolmella kampuksella:Joensuu, Kuopio, Savonlinna

28 Uljas 8 | 5. 11. 2010 29Uljas 8 | 5. 11. 2010

Maaherrankatu 5, Kuopio • puh. (017) 192 2000Tsekkaa ohjelma www.puikkari.fi • www.peeassaravintolat.fi

Tiedot lippujen hinnoista, ennakkomyyntipaikoista, aikatauluista ym. Puikkarin sivuilta.

www.puikkari.fi

Oikeudet muutoksiin pidätetään

Pe 5.11. Klamydia

La 6.11. Ismo Alanko & Teho-Osasto

Ti 9.11. Opiskelijabileet

Pe 12.11. Happoradio

La 13.11. Savopop Ekspo, paikalliset bändit esittäytyy klo 16-22 sallittu kaikenikäisille

La 13.11. Havana Black, Block Buster, Klo 22 K-18

To 18.11. Yö

Pe 19.11. Kymppilinja

La 20.11. Martina Aitolehti & Dazzling Ladies

Pe 26.11. Aikakone

La 27.11. Disco Inferno

Tiedot lippujen hinnoista, ennakkomyyntipaikoista, aikatauluista ym. Puikkarin sivuilta.aikatauluista ym. Puikkarin sivuilta.

Ismo Alanko & Teho-Osasto

Tiedot lippujen hinnoista, ennakkomyyntipaikoista, Tiedot lippujen hinnoista, ennakkomyyntipaikoista,

Marraskuun pakolliset tentit!

Puikkarissa enemmän nostetta!

3.00€ 3.00€(voimassa 1.11.-31.12.2010)

Lapin Kulta III (0.4 l, 4,7 %)

Upcider hanasiiderit (0.33 l, 4,7 %)

Our new menu makes me happy!

Tervetuloa tutustumaan uuteen

ruokalistaamme.

Thiscityisforus

Minna Canthin katu 16, Kuopio,Avoinna: ma-to 12-23, pe-la 12-00, su 14-22

memphis.fi

Aina silloin tällöin ihmisasuntoon pääsee livahtamaan banaanikärpäsnaaras. Jos uusi isä on jo tavattu tai sellainen löytyy

samasta taloudesta, tyhjentää naaras ennen pitkää munatorvensa biojäteastian hedelmän-tähteisiin. Munat kuoriutuvat alle päivässä. Ulos pinnistävät itsensä pikkuruiset valkeat kiemurtelevat toukat, joilla on melkoiset kek-kerit edessään. Syötävä ei täällä lopu kesken!

Ahtaessaan itseensä ruokaa toukka kasvaa, ja se tekee sen nopeimmin suunnilleen huo-neenlämpötilassa. Emo tosiaan valitsi pesä-paikan hyvin! Jos emme tule tyhjentäneeksi biojäteastiaa vähän yli viikkoon, toukka ehtii koteloitua ja muuttua kotelossa kärpäseksi.

Kotelosta ulos rimpuileva banaanikärpänen on saanut paitsi jalat ja siivet, myös verkkos-ilmät, joiden avulla se muodostaa sumean kuvansa ympäristöstään. Saatamme ylenkatsoa moista aistinta, ylpeinä omasta linssipohjaises-ta vastineestamme. Mutta jos silmästä haluaa näin pienen, sen on pakko koostua kennoista. Vastaavankokoisessa linssiviritelmässä kuvan

sotkisi diffraktioksi kutsuttu valonsäteentai-pumisilmiö.

Jos banaanikärpäset katsovat toisiaan silmiin, ne voivat nähdä toistensa verkkokal-vot suoraan, koska välissä ei ole linssiä. Vaikka verkkokalvo onkin aivojen jatke, banaanikärpä-sen kuva jää toki aivan liian epätarkaksi, jotta voitaisiin puhua toisen sisälle näkemisestä; mutta ehkä banaanikärpäsillä on silti suorem-pi yhteys toistensa sieluihin kuin ihmisillä? Meillä kun on välissämme linssien lisäksi paljon muutakin ylimääräistä tavaraa – esimerkiksi itsetietoisuus, joka usein eristää ihmisen oman päänsä sisälle.

Banaanikärpänen jatkaa sukuaan pohjimmil-taan samalla tavoin kuin muutkin eläimet. Kun uros on kosketellut naaraan sukupuolielintä tarpeeksi pitkään suuosillaan ja eturaajoillaan ( joissa kärpäsillä on makuaistimia), tulee aika nousta kyytiin. Jälkikasvu voi taas aloittaa alusta, ja sykli toistuu aina siihen asti kunnes biojätepussi alkaa vaihtua tiuhempaan tai uusi sukupolvi jää jumiin kärpäspaperiin.

Lemmenleikkejä biojäteastiassa

todistaa arjen ihmeeksi.

Pieni banaanikärpänen ei ehkä ensi vilkaisulla vaikuta evoluution tiu-kimmalta tekeleeltä. Sehän on vain harmillinen ja ärsyttävä, eikä harrasta mitään ihmeen nokkelaa? - Henri Rönkkö

”Toukka ehtii koteloitua ja muuttua kotelossa kärpäseksi.

30 Uljas 8 | 5. 11. 2010 31Uljas 8 | 5. 11. 2010

S. 30 Besserwisserin oikeat vastaukset X 1 2 X 1

PRISMA KUOPIO

I n g o o d c o m p a n y

Iisalmi Varkaus Kuopio

Kuopio

Tervetuloa - Bienvenue

Minna Canthin katu 16, Kuopio

Benvenuto – Lämpimästi tervetuloa!

Kuopio

Opiskelija-alennusruokalistaruoista

peeassaravintolat.fi

-10%-10%-10%-10%-10%-10%-10%-10%-10%Voimassa su-to

Meillä alennus 15 % 31.5. 2011 saakka

OPISKELIJAKAADOT

4 EUROLLASaat kaataa tunnin keiloja, voit voittaa mojovia palkintojaOsallistumismaksu käteisellä

Osallistu kosmiseen hohtokeilakisaan

Katso osakilpailuajat ja ilmoittaudu mukaan www.cosmicjoensuu.fi/kilpakeilailu

Vapauta sisäinen kaatajasi ja pokkaa palkinnot kotiin hauskaa pitämällä. Osakilpailut käydään keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, kilpailuerät alkavat kello 19, 20 ja 21. Jokaisen osakilpailun paras sarja palkitaan hohtokeilailulipulla sekä neljällä juomalipulla*. Lunastamalla paikkasi finaaliin 4.2.2011, pääset heittämään pääpalkinnosta: kolme parasta voittaa itselleen Vero Moda / Only / Jack&Jones -lahjakortin! * olut 0,4 l, siideri 0,33 l tai alkoholiton juoma.

KauppaKeSKuS MetrOpOl · tOriKatu 31, JOeNSuu · puh. (013) 730 300 · Ma, ti, tO 10–22 · Ke, Su 10–24 · pe, la 10–02 · www.cosmicjoensuu.fihohToKeilAiluA Ke, pe, lA, su AlKAen Klo 16 · Klo 19 eTeenpäin iKärAjA 18 · KauppaKeSKuKSeN SulKeuduttua KäyNti yläSataMaKadulta, ilMaiNeN SiSääNpääSy

32 Uljas 8 | 5. 11. 2010