Itä-Suomen ylioppilaslehti

2011

7

Onnen salaisuus

Mutsi, mä delaan

World Database of Happines-sin mukaan suomalaiset ovat keskimäärin kymmenyksen

ruotsalaisia onnellisempia. Kun yhtälöön liitetään viimekeväinen 6-1 -lopputulos jääkiekkokaukalossa teutaroinnissa, pitäisi suomalaisen identiteetin suhteessa ruot-salaisiin olla murroksessa.

Toisen tilaston mukaan Suomessa jää joka päivä viisi nuorta eläkkeelle mielen-terveydellisistä syistä. Eläketurvakes-kuksen mukaan pelkästään viime vuonna työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi yhteensä noin 3500 alle 35-vuotiasta nuorta.

Tässä lehdessä käsitellään onnellisuut-ta. Onnellisuus on kai aihe, joka on helppo kuvitella, mutta hankala toteuttaa. On helpompi haaveilla mikä tekisi onnelli-seksi, kuin olla onnellinen jo olemassa olevan kanssa. Maailmantila ei ole omiaan lisäämään mielenrauhaa: taloustilanteessa ei ole hurraamista ja tänään 28. syys-kuuta vietetään yhdysvaltalaisen Global Footprint Networkin -tutkimuslaitoksen mittauksiin perustuvaa ylikulutuspäivää, jolloin ihmiskunnan tarpeet ylittävät ekosysteemin kyvyn tuottaa luonnonvaro-ja, käsitellä jätteitä ja päästöjä.

Totta tai tarua, olemme ristiriidassa maailmamme kanssa. MTV:n eläkeläisille kohdentamassa Studio 55 -ohjelmassa kokonaisvaltaisen kivunhoidon apostoli lääkäri Antti Heikkilä kiteytti kansan-tautimme masennuksen johtuvan siitä, että odotamme maailmalta samoja iloja joita äitimme antoi lapsena. Mieli koostuu kokemuksista ja opimme tietynlaisen persoonallisuusprofiilin, joka syntyy lapsuudesta lähtien. Meistä tulee se, mikä me olemme.

”Suurimmalla osalla persoonallisuus jää sinne lapsen tasolle. Jos tietokonekie-lellä ajatellaan, niin se pitäisi päivittää”, Heikkilä toteaa.

Tiivistettynä: Odotuksemme ja todelli-suus eivät kohtaa.

Heikkilä ei luota masennuslääkkeisiin. Vuonna 2008 niitä käytti 400 000 suoma-laista. Hänen mielestään masennuksen kaventaminen aivokemialliseksi häiriöksi ei anna eväitä kohdata kipeitä asioita vaan ennemmin väylän paeta oman elämän ja läheissuhteiden vaikeuksia.

Mahdoton sanoa, mikä on totuus. Mut-ta ei itsetutkiskelusta varmaan haittaakaan ole. Onnellisuus on tavoiteltu itseisarvo, vaikka tunteita meissä on joka lähtöön. Erään sanonnan mukaan mielikuvamurha päivässä pitää psykologin loitolla.

Ja ainahan se on lopulta universaalisti äitiä ikävä, jopa Dumarilla laulaessaan Oi mutsi mutsi, stikkaa lamppuun eldis. Mä delaan.

Jarkko Kumpulainen

” Ei itsetutkiskelusta var-maan haittaakaan ole.

Pääkirjoitus | Uljas linja

Itä-Suomen ylioppilaslehti

PäätoimittajaJarkko Kumpulainen

044 576 8420paatoimittaja@uljas.net

ToimittajaPasi Huttunen 044 576 8427

pasi.huttunen@uljas.net

Taitto Matti Sevenius

KustantajaItä-Suomen yliopiston

ylioppilaskunta

PainopaikkaBotnia Print

IlmoitusmyyntiValto Merta

044 576 8421valto.merta@uef.fi

Kansikuva

Hanna Savisaari

Onnen Uljas

Humoro nigra | Uljas esittää, että Ruotsalaisuuden päivä nimetään uudelleen Voiton päiväksi nyt, kun Suomi pieksi Ruotsin 6-1 World Database of Happinesin onnellisuustilastoissa.

Tarjous voimassa 31.10. saakka.

Kuljetamme huonekaluja 10 km:n etäisyydelle Kontista. Varaudu opiskelijakortin esittä-miseen sopiessasi kuljetusaikaa.

Ilmainen huonekalujen kotiinkuljetus opiskelijoille

KONTTI, OIKEA AARREKAUPPA

KonttiPunainen Risti

SPR:n Kontti-kierrätystavaratalo Leväsentie 21, 70780 Kuopio Puh. 020 701 2940

SPR:n Kontti-kierrätystavaratalo Voimatie 10, 80100 Joensuu Puh. 020 701 2930

Avoinna: ma–pe 9–18, la 9–15 www.facebook.com/DIYbyKontti

Puhelun hinta lankaverkosta 8,28 snt/puh + 7 snt/min ja matkapuhelinverkosta 8,28 snt/puh + 17 snt/min

08

09

10

11

12

13

14

15

16

17

18

08

09

10

11

12

13

14

15

16

17

18

torstai perjantai lauantai

sunnuntai

Helmikuu 2012 | Viikko 5

02 03 04

05 Kynttilänpäivä

Ruotsalaisuuden p.

Sisällys | Onnenpäivät

Valta vaihtuu ”Sivistystä saa kapeammalla tarjottimella, mut-ta se on parempaa

Päivi Räsäsen mukaan yliopisto-uudistus on johtanut resurssien epätasaiseen jakautumiseen. Kou-lutukseen kohdistuvia leikkauksia hän pitää välttämättöminä.

Tällä hetkellä koulutusviennin kehittäminen maksaa yliopistolle, mutta siitä toivotaan rahasampoa.

Yliopistojen yhdistäminen antoi tilai-suuden oikoa mutkissa. Demokratiavaje selitetään pakon sanelemaksi.

Eurooppa säännöstelee paperittomia siirtolai-sia sinne, missä työvoimaa tarvitaan. Ville Tietä-väinen piirsi sarjakuvakirjan paperittomuuden lohduttomuudesta.

UEFin neljän tiedekunnan dekaanit usko-vat edelleen sivistysyliopistoon. Talouden näkymät huolettavat ja horisontissa siintävät lukukausimaksut.

Wanhan Jokelan kohtalo on vaakalaudalla. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö haluaa ravintolasta eroon, mutta äänekäs kansalaisliike nousi puolustamaan sitä.

4-5 6-7

12-13

8-9

24-26

14-15

2 Uljas 7 | 30. 9. 2011 3Uljas 7 | 30. 9. 2011

Sisäministeri Päivi Räsänen epäilee yliopisto-uudistuksen lisänneen resurssien epätasaista jakautumista yliopistojen välillä. Kristillis-demokraattien puheenjohtaja arvelee, että yliopistolakiuudistuksen seuraukset nähdään kuitenkin vasta ajan kanssa.

”Se pelko tässä yliopistouudistuksen yhteydessä on, että se aiheuttaa resurssien epätasaista jakautumista, ja varmaan se on sitä osittain jo tehnytkin”, Räsänen miettii.

Yliopistot ja opetusministeriö ovat ministerin mukaan suurien haasteiden edessä hallituksen linjaamien koulutukseen kohdis-tuvien leikkauksien edessä. Räsänen myöntää,

että koulutuksen vientiin kannustamisen ja rahoituksen leikkaamisen välillä on ristiriita.

”Siis se on ihan totta, että koulutukseen kohdistuu aikamoiset leikkaukset. Nyt opetus-ministeriössä selvitetään miten varat saadaan kohdennettua siten, ettei tulisi vahinkoa, vaan pystyttäisiin samalla kehittämään meidän viennin ja talouselämän kannalta sitä ydintä eli koulutusta”, Räsänen toteaa.

Opetusministeriön ja koulutuslaitosten tehtävä on nyt Räsäsen mielestä karsia päällek-käisyyksiä ja tehostaa toimintoja.

”Haaste on kova. Toinen vaihtoehto on se, että jatkaisimme edelleen elämistä yli varojen

ja sitten oltaisiin todella suurissa ongelmissa muutaman vuoden kuluttua. Kyllä nämä leikkaukset on vaan pakko tehdä.”

Koulutuksen talousvaikeuksissa Räsänen ei kuitenkaan turvaudu lukukausimaksuihin, ei suomalaisten eikä ulkomaisten opiskelijoi-den kohdalla. Ylioppilaslehden taannoisessa haastattelussa kristittyjen maahanmuuttajien suosimista väläytellyt ministeri tyytyy kuiten-kin vain naurahtamaan kysyttäessä tulisiko kristittyjä opiskelijoita suosia ulkomaalaisten opiskelijoiden valinnoissa. Sen sijaan hän äityy selvittämään aikaisemman kommenttinsa taustoja.

”Se mitä silloin tarkoitin, on että kun me valitaan kiintiöpakolaisia, niin siinä yhteydessä tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota kulttuuriseen sopeutumiseen. Eli valikoida niitä ryhmiä joilla on parhaat edellytykset sopeutua kulttuurisesti suomalaiseen yhteis-kuntaan. Mainitsin vain esimerkkinä jotkut kristityt pakolaisryhmät ja toisena esimerkki-nä esimerkiksi vietnamilaiset pakolaiset, jotka ovat sopeutuneet erittäin hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan”, Räsänen kertoo.

Räsänen perustelee näkemystään sillä, että kiintiöpakolaiset valitaan joka tapauksessa joillakin perustein. Näkemyksensä kertoo omaksuneen presidentti Martti Ahtisaarelta.

”Esimerkiksi presidentti Martti Ahtisaari nosti tämän ihan saman pointin esiin ennen minua. Itse asiassa luin hänen tekstejään ja vakuutuin siitä, että huomiota pitäisi enem-män kiinnittää siihen, että eri maat jakaisivat pakolaisia vähän sen mukaan minne on parhaat mahdollisuudet sopeutua”, Räsänen tähdentää.

1Uutinen #

Räsänen: Leikkaukset välttämättömiä

”Haaste on kova. Toinen vaihtoehto on se, että jatkaisimme edelleen elämistä yli varojen ja sitten oltaisiin todella suurissa ongelmissa muutaman vuoden kuluttua.

- Joona Sipi, Jarkko Kumpulainen & Mikko Puhakka teksti & kuvat

Ollako vai eikö olla?Gallup ”Pidän EK:ta pahan valtakuntana. Pidän erittäin huoles-tuttavana kehitystä, jossa ISYY:stä tulisi EK:n sätkynukke

Kysymys kannattaako ministeri Päivi Räsänen kristittyjen suosimista ulkomaalaisten opiskelijoiden sisäänotoissa yliopistoihin, sai hänessä aikaan lähinnä epäuskoista nau-rua. Sen sijaan koulutuksen ja yliopistojen tulevaisuus sai ministerin vakavammaksi.

Ylioppilaskunta liittyy työnantajaliittoon

ISYY vastustaa palkatonta harjoittelua

Jäsenmaksuun esitetään neljän euron korotusta

Oikaisu

SETAlle sanottiin ei, mutta Paltaan päätettiin liittyä. Päätös SETAn jäsenyydestä on aiemmin jäänyt pöydälle jo kahdessa edustajiston koko-uksessa ja Paltan jäsenyyskysymyskin pöydät-tiin jo kertaalleen.Tarvittiin suljettu lippuäänestys, että ISYY:n edustajisto sai vihdoin tehtyä pitkään vältellyn päätöksensä Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n SETAn jäseneksi liittymisestä. Päätös olla liit-tymättä syntyi selvin lukemin 18-5. Näytti siltä, että päätöksen saneli paljolti Tulevaisuusvalio-kunnan mietintö asiasta, jonka mukaan ”ISYY ei liity mihinkään järjestöön tai organisaatioon, ellei liittymättä jättämisestä seuraa kohtuuton estettä ylioppilaskunnan toiminnalle, ja ellei palvelua tai hyötyä saa muualta kohtuullista korvausta vastaan.”Palvelutyönantajien Palta ry:n jäseneksi edusta-jisto päätti sen sijaan ISYY:n liittyvän. Perusar-

gumentteina liittymisen puolesta olivat pääsy osapuoleksi työehtosopimusneuvotteluihin ja Paltasta saatava palveluneuvonta työsuhdeasi-oissa sekä sieltä saatavat työsuhdelakimiespal-velut. Vasemmistoa liittyminen närästi, koska Palta on Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n jäsen.”Pidän EK:ta pahan valtakuntana. Pidän erittäin huolestuttavana kehitystä, jossa ISYY:stä tulisi EK:n sätkynukke”, julisti Joensuun vihreän va-semmiston edaattori Juha-Pekka Reijonen ja esitti saman ryhmän edaattori Jani-Matti Tirk-kosen kannatuksella, että jäseneksi ei liitytä.Työnantajajärjestöistä nimenomaan Paltan jäsenyyttä ISYY:n hallitus esitti, koska siihen kuuluu jo muutama ylioppilaskunta.Liittymispäätös syntyi siitä huolimatta selvin lukemin.

Pasi Huttunen

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta ei tiedota kanavillaan sellaisista harjoittelupaikkatarjouk-sista, joissa harjoittelu on palkatonta. Perin-teisesti julkinen sektori on ollut yksi pahimpia palkattoman harjoittelun teettäjiä, mutta trendi on kulkenut palkallisten harjoittelujen suuntaan. Ulkoministeriö tunnettiin pitkään yhtenä paha-maineisimmista palkattoman työn teettäjistä,

mutta sekin on alkanut maksaa harjoittelijoil-leen. Palkatonta työtä teettäviin lukeutuu edel-leen esimerkiksi Itä-Suomen EU-toimisto.”Ylioppilaskunta vastustaa palkattomia har-joitteluja, joten emme niitä myöskään missään mainosta”, pääsihteeri Pekka Koivaara toteaa.

Pasi Huttunen

ISYY:n hallitus esittää edustajistolle lähetekes-kusteluun tuomassaan talousarviossa vuodelle 2012, että jäsenmaksua korotetaan neljällä eurolla. Siitä kaksi euroa selittyy YTHS:n jäsenmaksun korotuksella ja toiset kaksi euroa indeksikorotuk-sella. Hallituksen puheenjohtaja Jukka Mähönen perusteli korotusta sillä, että muuten joudutaan toimintaa supistamaan. Kovalta tuntuva neljän euron korotus herätti keskustelua edustajistossa

ja näytti todennäköiseltä, että ainakin oikeistoryh-mät aikovat esittää vain kolmen euron korotusta.”YTHS:n osuus on selvä asia, ja siitä toisesta kah-desta eurosta voidaan sanoa, että yksi euro on jo käytetty. Sitä voidaan sitten katsoa, että voidaanko se yksi puristaa jostain”, ylioppilaskunnan pääsih-teeri Pekka Koivaara kommentoi.

Pasi Huttunen

Toisin kuin Uljaan edellisessä numerossa kerrottiin Kuopion ylioppilaskunnan kioski on auki puoli kuuteen päivittäin.

Ylioppilaskunnan tavoite on pitää kioskia auki vähän muita pidempään, etteivät välipalat jäisi nauttimatta.

Kuopiossa vieraillut Päivi Räsänen ei kannata kristittyjen opiskelijoiden suosimista ulkomaalaisia opiskelijoita valites-sa. Sen sijaan hän näkee ristiriidan koulutukseen kohdistu-vien leikkauksien ja koulutuksen vientitavoitteiden välillä. Koulutusviennin hän toteaa olevan viennin ja talouselämän ydinaluetta. - Jarkko Kumpulainen, teksti & kuva

Riikka Partanenerityispedagogiikka, 2. vsk.

- Arjen rutiinien rikkoutuminen.

Teemu Myllärinenyhteiskuntapolitiikka, 3. vsk.

- Vaalivoitot.

Henrikki Kattainenkasvatustiede, 3. vsk.

- Vapaus tehdä mitä haluaa.

Olli Poutiainenterveyden biotieteet, 1. vsk

- Elämä itsessään. Elämä on kuitenkin ihan oikeasti lahja. Ja sitten kaikki se mikä on Suomessa hyvin, muun muas-sa ilmainen koulutus. Pienet onnelliseksi tekevät asiat ovat ystävät, perhe, harras-tukset sekä terveys.

Laura Simolakasvatustiede, 2. vsk.

- Ystävät, harrastukset, koirat ja kaikki kivat asiat.

Reetta Piilonenbiotieteet, 2. vsk

- Ystävät, perhe ja liikunta. Viimeksi onnelliseksi teki parhaiden toisella paik-kakunnalla asuvien ystävien näkeminen. Vietettiin tyttöjen leffailtaa.

Savonlinna

Kuopio

Joensuu

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

ISYY:n iskarit | euron puristajat

4 Uljas 7 | 30. 9. 2011 5Uljas 7 | 30. 9. 2011

”Jo asian puheeksi ottaminen voi olla merkityksellistä. Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

Itä-Suomen yliopiston yhdenvertaisuustoi-mikunta päätti toukokuussa nimetä kaksi tasa-arvoyhteyshenkilöä palvelemaan niin opiskelijoita kuin yliopiston henkilökuntaa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa. Luottamustehtävään valittiin Joen-suun kampuksella sosiologian lehtorina toimiva Mari Käyhkö sekä Kuopion kampuksen tieto-jenkäsittelytieteen lehtori Seppo Lammi.

Lammi kertoo tunteneensa aluksi epävar-muutta siitä, olisiko hän oikea henkilö hoita-maan tehtävää sen ollessa niin erilainen hänen päätyöhönsä verrattuna.

”Huomasin sitten, että yhteyshenkilön tehtävälistassa on maininta ”tasa-arvoyh-teyshenkilö on ruohonjuuritason ihminen, jonka puoleen yliopiston väki, henkilökunta ja opiskelijat, voivat luottamuksellisesti kääntyä, kun on kysyttävää, ehdotettavaa tai ongelmia tasa-arvon toteutumisessa tai toimivuudessa. Totesin sitten, että aika järkeenkäypä homma taitaa olla kyseessä”, Lammi muistelee.

Mari Käyhkön mukaan tehtävässä keskei-sintä onkin juuri toimia matalan kynnyksen yhteydenottokanavana, kuunnella, keskustella sekä tarvittaessa neuvoa asian mahdollisessa eteenpäin viemisessä.

”Tärkeää on toimia luottamuksellisena, puolueettomana henkilönä ja pyrkiä osaltaan edesauttamaan opiskelijoiden hyvinvointia eri-laisissa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liit-tyvissä kysymyksissä. Asian esille nostaminen ja oman kokemuksen jakaminen kanssamme ei välttämättä tarkoita sitä, että asiaa tarvitsisi viedä eteenpäin, jos ei halua.”

Seppo Lammi uskoo riitatilanteita syntyvän pitkälti inhimillisistä virhearvioinneista mutta painottaa, että omia tuntojaan ei tulisi väheksyä vaan lähestyä reippaasti esimerkiksi juuri tasa-arvoyhteyshenkilöä.

”Toivon ja ainakin osaksi myös uskon siihen, että me yhteisöömme kuuluvat olemme järkeviä ihmisiä emmekä millään tavoin kiusaisi toisiamme, varsinkaan tasa-arvo- tai muiden vastaavien lakien vastaisesti. Realistisesti ajatellen on muistettava, että kaikki me olemme erehtyväisiä ja valitettavasti harhaudumme jos-

kus kohtelemaan ympärillämme olevia väärin”, Lammi linjaa.

Käyhkö toteaa valittujen tasa-arvoyhteys-henkilöiden olevan tietoisesti eri sukupuolta erityyppisten sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevien kysymysten vuoksi.

”Vaikka sijaitsemme eri kampuksilla, me emme ole sidottuja omiin kampuksiimme, vaan opiskelijat voivat vapaasti valita, kumpaa meistä lähestyvät”, Käyhkö tähdentää.

Tasa-arvoyhteyshenkilölle voi myös vinkata jostain epäkohdasta tai opiskelua hankaloitta-vasta käytännöstä, jolloin voi olla avuksi myös muille saman ongelman kanssa kamppaileville.

”Jo asian puheeksi ottaminen voi olla merki-tyksellistä. Toivon, ettei kynnys lähestyä meitä ole korkea. Omia kokemuksiaan ei kannata

Yhdenvertaisuutta puolustamassaYliopiston tuoreet tasa-arvoyhteyshenkilöt pyrkivät ohjaamaan ja aut-tamaan opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa yhdenvertaisuusasi-oihin liittyvissä konfliktitilanteissa. Yhteyshenkilöt toivovat kynnyk-sen työhuoneisiinsa olevan matala. - Taru Tykkyläinen, teksti & kuva

2Uutinen #

Yliopiston toiseksi tasa-arvoyhteyshenkilöksi valittu Mari Käyhkö toivoo niin opiskelijoi-den kuin henkilökunnankin löytävän tiensä arkailematta hänen puheilleen yhdenvertai-suusasioihin liittyvissä kysymyksissä.

Mistä heidät tavoittaa? Yliopistonlehtori Mari Käyhkö, sosiologia mari.kayhko@uef.fi Puh. 013-251 2330 Työhuone: Joensuun kampus, Metria, M245C

Yliopistonlehtori Seppo Lammi, tietojenkäsittelytiede seppo.lammi@uef.fi Puh. 040-355 2568 Työhuone: Kuopion kampus, Technopolis, D2032

Joensuussa aloittaa vertaistukiryhmä syömishäiriöön sairastuneille. Ryhmä on tarkoitettu kaikille, joilla on oma ko-

kemus syömishäiriöön sairastumisesta, sairastamisesta tai siitä toipumisesta. Ryhmän seuraavat tapaamiset ovat 2. ja

9. lokakuuta kello 18–20 Vyöhyketalolla osoitteessa Suvantokatu 1. Osallistu-misesta ei tarvitse ilmoittaa etukäteen.

Ensimmäisten tapaamisten jälkeen ryhmä suljetaan eikä siihen enää oteta uusia ryhmäläisiä syksyn aikana.

Vertaistukea tarjolla syömishäiriöisille Joensuussa

Koulutusvientiin on ladattu Suomessa suuria odotuksia. Esimerkiksi nykyinen pääminis-teri Jyrki Katainen mehusteli mahdollisuuksilla viime vuonna puhuessaan Joensuun kampuk-sella.

”Oli se totta tai tarua, niin meillä on brändi. Miksi emme käyttäisi sitä? Eräs arabimaa halusi Suomen järjestävän heille opettajankoulutuksen 100 000 opettajalle. Olisi loistavaa, jos tuollaiseen voitaisiin vastata, että totta kai”, hän intoili.

Ensi askeleita haaveen toteut-tamiseen otetaan parhaillaan, kun Tampereen ammattikor-keakoulun yhteydessä toimiva ammatillinen opettajakorkea-koulu toteuttaa Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa täydennys-koulutuksen Higher Colleges of

Technologyn opettajille.UEF painottaa kansainväli-

syyttä strategiassaan ja rehtori Perttu Vartiainen kaipasi lukukauden avajaispuheessaan keskustelua yliopistolaitoksen lähivuosien rahoituksesta, tehtä-vistä ja rahoitustasoa vastaavas-ta mitoituksesta. Olisiko UEFilla mahdollisuuksia koulutusvien-tiin ja olisiko siitä rahoitusvajeen helpottajaksi?

”Lähivuosina vientival-miuden ylösajosta aiheutuu lisäkustannuksia, mutta pitkällä tähtäimellä kyllä. UEF on asetta-nut pitkän tähtäimen tavoitteen saada koulutusvienti seuraavan vuosikymmenen aikana tasolle, jolla voitaisiin kattaa 5-10 pro-senttia yliopiston budjetista”, akateeminen rehtori Kalervo Väänänen vastaa.

Väänänen luettelee potenti-aalisiksi vientialoiksi opettajan-koulutuksen lisäksi metsätieteet, ympäristötieteet, terveyden biotieteet, farmasian, terveys-taloustieteen ja kauppatieteet. Opettajankoulutuksen vientiä selvitetään parhaillaan Finpron koulutusvientihankkeessa, jossa UEF on mukana.

”Koulutusvientiä hoitamaan on perustettu uusi kansainväli-sen koulutuksen yksikkö, jolla on jo kokemusta intialaisten metsäammattilaisten tilauskou-lutuksesta sekä CBU-hankkeen koordinoinnista. Kehitysyhteis-työssä olemme käymässä neu-votteluja eteläisessä Afrikassa. Opettajankoulutuksessa on ollut yhteydenottoja ollut muun mu-assa Chilestä”, Vartiainen lisää.

Pasi Huttunen

Millä mielellä?- Positiivisella. Vaikka pianotunti jännittää.

Millainen olet?- Rauhallinen ja aika sosiaalinen

Haave?- Löytää työ jota on kiva tehdä

Mitä seuraavaksi?- Pienoläksyjen harjoittelun kautta pianotunnille

Onko olemassa ilmaista lounasta?- Ei. Joku sen eteen on tehnyt töitä.

Kaverinsa kanssa varhaiselle lounaalle suunnannut Anna otti lounastarjouksen vastaan ja jätti ruokaliput lompakkoon odottamaan tulevia yliopistoruokailuja. Päivän annoksesta

haettiin voimaa pianotuntia varten. Anna heittäytyi haastattelun jälkeen myös keskusteluun kyläkouluista.

Tiedekunta: Filosofinen tiedekunta - soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastoVuosikurssi: 2. vsk.Syntymäpaikka: KiuruvesiMotto: Häpeä on turhaa, mä en tartte sitäHarrastukset: Lukeminen, aivottomat tietokonepelitRuoka: KasvislasagnePaikka: Verola

Joona Sipi, teksti & kuva

Anna Jauhiainen

Mukaan vievät, eivät pure

Hyvää ja kaunista

Politiikka marssi sisään kampuksille osana valtakunnallista kampanjaa myös Itä-Suomen yliopiston kampuksilla. Opiskelijapoliitikot vakuuttavat, että heitä ei tarvitse säikkyä. ”Politiikkaa ei tule pelätä tai sulkea ulkopuolelle vaan sen kuuluu näkyä niin korkeakouluissa kuin muuallakin yhteiskunnassamme”, marssin järjestäjät vaativat. Kuopion kampuksella nuoret poliitikot asettuivat käytävällä vastatusten hallintojohtaja Tuomo Meriläisen, rehtori Perttu Vartiaisen, hal-

JOENSUU Joensuun Areenalla nähty ekologista muotia esitellyt näytös 16. syyskuuta oli suurin tähänastisista Suomessa. Kyynikko ajattelisi, että katolisen kirkon anekaupan hiipumisen jälkeen tässä on taas vihdoin tarjolla tilaisuus ostaa syntinsä anteeksi rahalla. Realisti pitänee tätä askeleena hyvään suuntaan. Kau-nista katseltavaa joka tapauksessa. Ekomuotinäytöksessä mallistojaan esittelivät Valkyrian designs, Ilomieli ekodesign, Globe Hope, Remake Ekodesign, Bettiina-textile, Joensuun Taitokortteli, Mateli s Design, Noolan, Second Chance ja Yalo.

Kuvaraportteja turuilta pikkunälkäänEtsin

KUOPIO Vilimit-elokuvajuhlilla leffaraadissa vieraillut Jukka Virtanen kertoili tarinan toisensa jälkeen seikkailuistaan suomalaisen elokuva- ja mu-siikkimaailman hahmojen kanssa. Virtanen epäili muun muassa ystävänsä elokuvaohjaaja Claes Olssonin varastaneen taannoin YLE:n arkistoista nauhan, jossa on nuori Olsson sekä Björn Wahlroos ovat kommunistien kesäleirillä. Lisäksi hän epäili Olssonin sprayanneen mustalla Savoy-teatte-rin elokuvaprojektorin linssin, koska siellä esitettiin elokuvaa Vihreä baretti. Raatiin kuuluivat näyttelijät Auli Poutiainen, ohjaaja Olli-Matti Oinonen sekä kuvassa olevat ohjaaja Pirjo Ojala ja runoilija Atik Ismail.

Pala Berliiniä KuopiossaUEF hamuaa koulutusviennistä rahasampoa

Pasi H

uttu

nen

, teksti & ku

vaP

asi Hu

ttun

en, teksti &

Jarkko K

um

pu

lainen

, kuva

Jarkko K

um

pu

lainen

, teksti & ku

va

6 Uljas 7 | 30. 9. 2011 7Uljas 7 | 30. 9. 2011

Toteutuiko demokratia Itä-Suomen yliopiston hallitusta, dekaaneja ja rehtoreita nimetessä, on kysymys joka nostattaa lämpöjä käytäväpuheis-sa. Keskustelua herättää tapa, jolla yliopistolle on nimetty hallitus sekä ylin johto. Paperilla tilanne näyttää kyseenalaiselta, mutta olosuhteet jossa päätökset on tehty toisaalta selittävät toiminta-tapoja.

Keskustelu demokratiasta kulminoituu kysymykseen olisiko Itä-Suomen yliopiston ensimmäinen kollegio pitänyt valita vaaleilla vai ei. Uuden yliopistolain voimaanpanolaissa yhdistyvien yliopistojen hallituksille annettiin aiheessa päätösvalta valita yliopistokollegion jäsenet haluamallaan tavalla vanhojen yliopisto-jen yhteisön jäsenistä.

Joensuun ja Kuopion yliopistojen hallitukset

päättivät tuolloin vaalien sijaan nimetä hallituk-sien jäsenet ja varajäsenet jäseniksi uuteen kolle-gioon maaliskuussa 2009. Kollegio puolestaan nimitti saman vuoden kesäkuussa uuden halli-tuksen, johon valittiin jäsenet kollegion sisältä. Hallituksen kausi alkoi elokuun lopussa, rehtorit valittiin lokakuussa ja dekaanit joulukuussa. En-simmäiset Itä-Suomen yliopiston kollegiovaalit järjestettiin kaiken tämän jälkeen marraskuussa vuonna 2009.

Prosessi eteni täysin lain sallimissa puitteissa, ja Itä-Suomen yliopiston nykyisen hallituksen jäsen kemian laitoksen johtaja professori Tapani Pakkanen painottaa, ettei vaaleille ollut yksin-kertaisesti aikaa.

”Tuolla aikataululla vaalien pitäminen olisi ollut täysin mahdotonta, koska jo pelkästään

hallituksen kokoaminen oli kahden kolmen kuu-kauden prosessi. Kollegion nimeämisestä kaikki aika meni noin viikon tarkkuudella hallituksen nimeämiseen”, Pakkanen kertoo.

”Kollegio oli viritetty siten, että heti kahden päivän päästä, kun yliopistolaki tuli voimaan kesäkuussa, pidimme kokouksen, jossa valittiin hallitus”, Pakkanen jatkaa.

Kiirettä selittänee se, että uuden ylipistolain mukaan Itä-Suomen yliopiston piti olla hallin-nollisesti toimintavalmiudessa heti tammikuun 2010 alussa. Ilman hallitusta yliopiston päätök-sen teko olisi Pakkasen mukaan ollut jäissä.

”Ilman hallitusta emme olisi pystyneet teke-mään mitään. Rehtoreiden ja dekaanien valinta piti olla valmiina syksyllä ja käytännön prosessit oli saatava toimimaan”, Pakkanen kertoo.

Pakkanen kumoaa täysin oletuksen, että vaa-lit olisi jätetty järjestämättä soraäänien kollegioon nousun pelossa.

Joka tapauksessa vaalien välinen aika tulee hallituksen nykyjäsenten kohdalla harvinaisen pitkäksi, kun nykyinen hallitus lopettaa kautensa vuonna 2013. Hallitusvaalit joiden seurauksena

Joensuun ja Kuopion yliopistojen hallitusten professori- ja henkilökuntajäsenet kulkeutuivat Itä-Suomen yliopiston hallitukseen, järjestettiin Joensuussa vuonna 2006 ja Kuopiossa vuonna 2007.

Pakkanen itse näkee demokratian kuiten-kin toteutuneen ainakin omalla kohdallaan Professoriliiton kautta, jonka Joensuun osasto esitti Pakkasta professorijäseneksi Itä-Suomen yliopiston hallitukseen.

Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

3Uutinen #

UEF:n hallinto kursittiin kasaan kiireessä

ISYY:n edunvalvontasihteeri Mikko Aaltonen myöntää, että tulostuskiintiöistä on päätetty hallintojohtosäännön mukaisesti, mutta korostaa, että näin merkittävässä opiskelijaa koskevassa asiassa olisi ylioppilaskuntaa pitänyt kuulla.

Tulosteet ovat nyt tiukalla myös Joensuun ja Savonlinnan kampuksilla. Kuopiossa jo useamman vuoden käytössä ollut tulos-teiden 200 sivun lukukausikiintiö astui voimaan muilla kampuksilla heinäkuus-sa. Uudistus on osa yliopiston kestävän kehityksen ohjelmaa, jonka yksi tavoite on saada Green Office -status, vähentää paperin kulutusta ja ohjata opiskelijoita lukemaan ruudulta. Osaa opiskelijoista sekä ylioppilaskuntaa uudistus närästää, sillä asiasta ei juuri tiedotettu etukäteen ja se on tullut monille yllätyksenä.

”Tieto tulostuskiintiöistä on ollut etukäteen sivuillamme, mutta asiasta ei erikseen lähestytty ylioppilaskuntaa ainakaan meidän yksikkömme toimesta”, toteaa Opinto- ja opetuspalvelujen yksi-kön johtaja Tuula Heide.

Hänen mukaansa tulostuskiintiöiden yhtenäistämisellä pyritään lisäämään opiskelijoiden välistä tasa-arvoa Itä-Suo-men yliopistossa.

”Kiintiön riittävyyttä on vaikea arvioida, koska tulostamiseen vaikutta-vat ennen kaikkea tottumukset”, Heide valottaa.

Nimetön humanisti puuskahtaa: ”Tämä leikkaus satuttaa pahasti valmis-tuvia opiskelijoita, joiden pitää tulostaa opinnäytetöitään noin 80 sivua kolme-na kappaleena. Humanistisen puolen ihmisten on palautettava paljon kirjallisia töitä viikoittain. Tulostettava materiaali ei jakaannu tasaisesti pitkin lukuvuotta.”

Tulostuskiintiöiden lasku on saanut ai-kaan paljon palautetta, koska Joensuussa ja Savonlinnassa on enemmän humanis-tisia ja yhteiskuntatieteellisiä aloja eikä kiintiön koeta vastaavan tarvetta. Edun-valvontasihteeri Mikko Aaltosen mukaan päätös kiintiöistä on tullut yllätyksenä ja ylioppilaskunta yrittää mahdollisesti vaatia asian uudelleen käsittelyä.

”Vaikka ylioppilaskuntaa ei ole näin merkittävästi opiskelijan etua kosketta-vassa asiassa kuultu, on tulostuskiintiöi-den muuttamista koskeva päätös kuiten-kin tehty yliopiston hallintojohtosäännön

mukaisesti”, Aaltonen myöntää.”Ylioppilaskunta katsoo, että Itä-Suo-

men yliopiston päätös tulostuskiintiöiden leikkaamisesta Joensuun ja Savonlinnan opiskelijoiden osalta on riittämätön keino ympäristöystävällisen opiskelun saavut-tamiseen. Koemme, että ennen kyseistä tointa Itä-Suomen yliopiston tulisi muut-taa tiedekuntiensa käytäntöjä siten, ettei opiskelijan tarvitsisi tulostaa materiaalia siinä määrin, kuin tällä hetkellä opinto-jensa suorittamiseksi”, summaa ISYY:n hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Eija Miettinen.

4Uutinen #

UEF on ottanut haltuun radion Luontoilloista tutun konseptin, jossa luontohavainnoistaan voi kysyä asiantuntijoilta. Biologian alaan liittyviä

kysymyksiään voi nyt lähettää biologeille. Itä-Suomen yliopiston biologian laitokselta löytyy asiantuntemusta esimerkiksi kasvi- ja eläin-

tieteiden, genetiikan, biokemian ja ympäristö-toksikologian aloilta. Kysymykset lähetetään sähköisillä lomakkeilla, joihin voi halutessaan

liittää myös valokuvia. Lomake löytyy sivulta http://www.uef.fi/biologia/kysy-biologeilta ja kysymyksiin vastataan samalla sivustolla.

Tiedemiehet vastailevat nyt kysymyksiin

Miten muualla?Tampereen yliopisto: 200 sivua lukukau-si, värituloste vastaa kolmea sivuaHelsingin yliopisto: 800 sivua lukukausi (400 arkkia)Jyväskylän yliopisto: 200–400 sivua, riippuen tulostustavastaKäytännöt tulosteiden laskemisessa vaihtelevat. Kaikkialla kaksipuolista tulos-tetta ei lasketa kahdeksi sivuksi, vaan yksi paperiarkki vastaa yhtä sivua huolimatta käyttääkö molemmat puolet vai ei. Kaikissa yllämainituissa yliopistoissa tulosteita voi ostaa, jos kiintiö ei riitä omiin tarpeisiin.

Lähteet: Helsingin yliopiston opintoneuvonta,

Jyväskylän yliopiston opintoneuvonta-amanuenssi

Tapio Tammi, Tampereen yliopiston yleinen opin-

toneuvonta

Demokratian toteutuminen Itä-Suomen yliopistossa näyttää hal-lituksen, dekaanien ja rehtoreiden nimeämisen osalta kyseen-alaiselta. Kiire johti mutkien suoristamiseen päätöksenteossa. - Jarkko Kumpulainen, teksti & kuvitus

” Tuolla aikataululla vaalien pitäminen olisi ollut täysin mahdotonta ” Ennen kyseistä tointa Itä-Suomen yliopiston tulisi muuttaa tiedekuntiensa käytäntöjä siten, ettei opis-

kelijan tarvitsisi tulostaa materiaalia siinä määrin, kuin tällä hetkellä opintojensa suorittamiseksi.

Tulostuskiintiöt yllättivät ikävästiYllätyksenä tullut tulostuskiintiö ei vastaa humanististen alojen pape-rintarvetta. - Jussi Turunen, teksti & Pasi Huttunen, kuva

8 Uljas 7 | 30. 9. 2011 9Uljas 7 | 30. 9. 2011

Pelastakaa Lasten vapaaehtoisuuteen perustuva tukihenkilötoiminta tarjoaa auttavan käden pienten lasten perheille, jotka kamppailevat arjen ristiaallokossa. Toimintaa on järjestetty vuodesta 1998 saakka. Kuopiossa tukihenki-löitä on toiminut vuodesta 2000 ja Joensuussa vuodesta 2005.

”Tukihenkilötoiminta alkoi kokeiluna, mutta vuonna 2004 se vakinaistettiin pysyväksi, alan termeillä ehkäiseväksi lastensuojelutoimin-naksi. Toiminta on vuosien varrella laajentunut ja sen arvo tunnustettu”, Pelastakaa Lasten Itä-Suomen aluetoimiston tukihenkilö- ja tukihenkilöperhetoiminnan koordinaattori Eeva-Liisa Wallius kertoo.

Hän painottaa, että kyseessä ei ole ongel-maperheiden palvelu, vaan tarkoitus on tarjota pientä apua erityisesti alle kouluikäisten perhei-den arkeen.

”Pikkulasten perheen arki on antoisaa, mutta

samalla ajoittain raskasta. Aikuisen on oltava arjessa mukana 24/7. Jo pienellä avulla on suuri merkitys vanhempien jaksamisessa, ja siksi tar-joamme matalan kynnyksen palvelua tukemaan näitä perheitä”, Wallius linjaa.

Vapaaehtoiselta odotetaan täysi-ikäisyyttä, vakaata elämäntilannetta ja luonnollisesti aikaa tarjottavaksi tukihenkilötoimintaan.

”Järjestö antaa raamit toiminnalle, mutta vapaaehtoinen pystyy itse yhdessä perheen kanssa tekemään toiminnasta omannäköistään. Meille tärkeintä on, että tukihenkilö tarjoaa aitoa, välittävää rinnalla kulkemista, oli toimintamuoto mikä tahansa”, Eeva-Liisa Wallius toteaa.

Hän korostaa, että tukihenkilökandidaatit haastatellaan, perehdytetään tehtävään ja heitä tuetaan jatkuvasti. Heitä myös sitoo vaitiolovel-vollisuus.

”Vanhemmille on tärkeää, että tukihenkilöt ovat turvallisia vapaaehtoisia, sillä lapset ovat kal-

lein, rakkain omaisuutemme. Itse uskon aidosti vapaaehtoistyön voimaan. Minua ilahduttaakin kovasti vapaaehtoistyöntekijöiden sitoutunei-suus ja motivoituneisuus”, Wallius kiittelee.

Perehdytyksiä uusille tukihenkilöille järjes-tetään pari kertaa vuodessa, mutta ilmoittautua voi jatkuvasti niin halukkaat tukihenkilöt kuin perheetkin.

”Myös opiskelijaperheiden, jotka ovat muuttaneet paikkakunnalle opiskelujen perässä ja joilta puuttuu kattava tukiverkosto sukulaisten jäätyä toiselle paikkakunnalle, keskuudessa tällai-sen avun voisi kuvitella nousevan arvokkaaksi”, Wallius uskoo.

Joensuun kampuksella rikos- ja prosessioike-utta neljättä vuotta opiskeleva Anu Aavamäki on toiminut tukihenkilönä Pelastakaa Lasten kautta kaksi vuotta. Aavamäki haki toimintaan mukaan hetken mielijohteesta saatuaan tiedotteen yli-opiston sähköpostilistan kautta eikä ole katunut päätöstään.

”Tämä on ollut mahtava kokemus ja on sitä edelleen. Se kertoo jo jotain, että välillä joutuu ihan pysähtymään ja miettimään, että minähän teen tätä järjestön kautta. Suhde perheeseen on niin luonnollinen, että tuntuu kuin he olisivat olleet perhetuttujani aina. Vaikka säännöllistä vierailua painotetaan, mitään pakon tunnetta käydä ei ole, vaan käyn heidän luonaan, koska

nautin ajasta, jonka heidän kanssaan vietän.” Aavamäki toimii tukihenkilönä yksinhuolta-

japerheessä, jossa on alakouluikäinen lapsi. Hän kertoo yhteisen ajan kuluvan pitkälti perheen lapsen kanssa puuhaillessa.

”Tärkeänä ajatuksena tukihenkilötoiminnas-sa on lapsen etu, ja mielestäni lapsen edulle on erittäin tärkeää vanhemman jaksaminen arjessa. Osa arjessa jaksamista on oman ajan löytäminen. Itselleni tämä on hyvä tauko tenttien ja luentojen maailmaan. Lapsen kanssa touhutessa sitä ei mieti seuraavaa tenttiä tai rästiin jääneitä esseitä”, Aavamäki tuumaa.

Joensuun kampuksella ruotsia pääaineenaan opiskeleva ja luokanopettajan pätevyyteen tähtäävä Sonja Kuosmanen aloitti tukihenkilönä viime syksynä. Kuosmanen kertoo innostuneen-sa toiminnasta törmättyään aiheesta kertovaan juttuun.

”Haastattelussa lisätietoa saadessani var-mistui, että haluan lähteä mukaan toimintaan. Koulutus oli todella mielenkiintoinen ja lisäsi halua olla mukana toiminnassa. Tukihenkilö-toiminta on ollut todella mukavaa ja tuntuu, että aika perheen kanssa antaa paljon sekä heille että minulle”, Kuosmanen tuumaa.

Kuosmasen mielestä toiminta sopii hyvin myös opiskelijoille, koska tapaamiset sovitaan omien aikataulujen mukaan.

Lapsiperheen arki on täynnä erilaisia haasteita, ja joskus se voi tuntua jopa ylivoimaiselta. On tärkeää tunnustaa omien voima-varojensa rajallisuus ja löytää itselleen aikaa ladata akkujaan. Pelastakaa Lapset hakee jatkuvasti vapaaehtoisia tarjoamaan vanhemmille tuon lepohetken. - Taru Tykkyläinen, teksti & kuva

Pienikin hetki on pikkuiselle suuri

”Itselleni tämä on hyvä tauko tenttien ja luentojen maailmaan. Ajassa

Kuubassa on käytössä ihan vanhan liiton pakko, kun taas Suomessa oh-jauskeinot ovat pehmeämpiä, mutta suomalaista koulutusjärjestelmää viedään Kuuban mallin suuntaan. Suomi-Kuuba -seuran kuubalais-vieraat, Kuuban korkeakoulutuksen ministeriön asiantuntija Eric Fernan-dez Hernandez ja Kuuban yliopisto-opiskelijoiden liiton FEU:n varapu-heenjohtaja Lisara Corona Oliveros kertovat koulutusjärjestelmästä, jollaisesta Suomen hallitus näkee märkiä unia.

Kuubalainen järjestelmä on viiden vuoden sykleissä liikahteleva raskas koneisto, jossa valtion työvoima-tarve on korkeimpana ohjenuorana. Fernandezin mukaan korkeakoulutuk-seen hakeutuvien osuus ikäluokista vaihtelee 55-60 prosentin välillä. Pääsykokeen läpäisee noin 60 pro-senttia ja valtio päättää kuka pääsee eteenpäin. Jos vaikka tiedotusoppia opiskelemaan on enemmän halukkai-ta kuin valtio on kuluvalla viisivuo-tiskaudella laskenut tarvitsevansa, nousee tie sillä alalla pystyyn.

Kuubassa myös valmistutaan hyvissä ajoin, osittain myös siksi, että yliopistoon hakemisen yläraja on 28 vuotta. Kanditasoinen tutkinto saadaan päätökseen yleensä 23-25 –vuotiaana, maisteritasoinen vuoden tai pari myöhemmin ja tohtoriksikin väitellään keskimäärin alle kolme-kymppisenä. Oliveros valmistuu tänä vuonna lääkäriksi ja täyttää 23.

Maksutonta koulutusta vastaan kuubalaiset opiskelijat sitoutuvat työskentelemään valtiolle tietyn ajan, yleensä kaksi vuotta valmistumisen jälkeen. Tällä taataan työvoiman saanti syrjäisemmillekin seuduille.

Kuuba aloitti vallankumouksen jäl-keen lähes nollasta. Korkeakoulutus ylimitoitettiin osittain myös tarkoi-

tuksella, jotta korkeakoulutettuja ammattilaisia saatiin lähetettyä myös ulkomaille. Vuoteen 1994 mennessä oltiin tilanteessa, jossa iski työvoima-pula matalamman koulutuksen aloilla. Nuoria alettiin ohjata määrätietoises-ti keskiasteen koulutukseen.

”Osa läpäisseistä karsitaan tarpeen mukaan ja ohjataan uudelle alalle. Nuoret ymmärtävät hyvin tarpeen tällaisille koulutustarveanalyyseille”, Hernandez kuvailee.

”Nuoren vanhemmille sitä on joskus vaikea selittää, sillä kaikkihan haluaisivat lapselleen korkeakoulu-tutkinnon”, hän myöntää.

Opiskelijan kannalta tilanne tuntuu ankealta, mutta Oliverosilta ei kuule asiasta poikkipuolista sanaa. FEU kannustaa opiskelijoita hyväksy-mään solidaarisuuden ja kansantalou-den asettamat realiteetit.

”Mitä järkeä meidän olisi kouluttaa liikaa ammattilaisia jollekin alalle. Työttömyys räjähtäisi käsiin Kuubas-sa samalla tavalla kuin muualla maa-ilmassa on tapahtunut. On hienoa, että muuallakin ollaan omaksumassa samankaltainen ajattelutapa”, hän toteaa.

”Katsotte täällä asioita eurooppa-laisten linssien läpi. Olette ensim-mäistä maailmaa, Kuuba on kehi-tysmaa. Me olemme valinneet itse sosialistisen järjestelmän ja jokaisen täytyy kantaa vastuu sen menestymi-sestä”, Oliveros jatkaa.

”Muualla Latinalaisessa Amerikas-sa opiskelijat taistelevat pääsystä kou-lutukseen. Meillä on maksuton koulu-tus ja perusasiat kunnossa. Stipendi kattaa opiskelijan elinkustannuksia, eikä opiskelija-asunnoista makseta-vuokraa. FEU voi keskittyä tukemaan opiskelijoita ja parantamaan koulu-tuksen laatua esimerkiksi opettajien säännöllisellä arvioinnilla.”

Eurooppalaisten linssien läpi katsottuna kuubalaisen opiskelijan tilanne näyttää ankealta. Kuuba on jo siellä, mihin suomalaista järjestelmää ollaan hilaamassa. - Pasi Huttunen, teksti & kuva

Lisara Corona Oliveros valmistuu tänä vuonna lääkäriksi ja täyttää 23 vuotta. Kuin kaiku-na suomalaisten poliitikkojen haaveista nuorena ja määräajassa oikealle alalle valmistumi-nen varmistetaan Kuubassa viiden vuoden välein tehtävillä koulutustarveanalyyseilla.

Tukihenkilötoiminnan koordinaattori Eeva-Liisa Wallius ja kaksi vuotta tukihenkilönä toiminut, Joensuussa opiskeleva Anu Aavamäki vaihtoivat kahvipöydässä kokemuksiaan toiminnan menestymisestä.

UEF on avannut Facebookissa Itä-Suomen yliopiston sivuston, joka välittää tietoa koko yli-opistosta ja talon tapahtumista. Kohderyhmänä

ovat nuoret, yliopiston ystävät ja sidosryhmät. Yliopiston viestintäyksikön mukaan tarkoituk-sena on välittää tietoa arkisestakin elämästä

kampuksilla, opiskelusta ja tutkimuksesta. Yli-opiston viestintä ottaa myös mielellään vastaan kuvia yliopiston tapahtumista. Sopivat kuvat

luvataan julkaista, jos niihin on saatu kuvaajan ja kuvattavien lupa. Sivun osoite on https://www.facebook.com/itasuomenyliopisto.UEF.

Yliopisto etsii nuoria Facebookista

”Muualla Latinalaisessa Amerikassa opiskelijat järjestäytyvät taistellakseen pääsystä koulutukseen. Meillä on maksuton koulutus ja perusasiat kunnossa.

Laatua ilman valinnanvapautta

10 Uljas 7 | 30. 9. 2011 11Uljas 7 | 30. 9. 2011

gra

fex

16.-20.11.2011 • Joensuu • Finland • www.rokumentti.com

Rokumentti-klubit: Danko Jones (CAN)

Black Motor • Happoradio • GraciasPyhimys • Heikki Kuula • Pouta Sound

+

Suomen suurin

rockelokuva-

festivaali!

12 Uljas 7 | 30. 9. 2011 13Uljas 7 | 30. 9. 2011

Hyönteisten syöminen tuonee tavalliselle suoma-laiselle mieleen lähinnä tosi-tv-ohjelmista tuttuja koitoksia, joissa pakkotilanteessa kärvistelevän kilpai-lijan on nautittava esimerkiksi muutama elävä toukka tai sirkka. Syömisen ja yökkimisen lomassa ohjelman juontaja tietysti muistuttaa katsojia siitä, että kyseiset eliöt ovat monissa eri kulttuureissa täysin hyväksyttä-vää ja tavallista ravintoa. Vaikka tällainen viihteellinen asetelma on me/ne -hengessään hieman arveluttava, tilastot eivät valehtele: vaikka länsimaissa hyönteisille nyrpistelläänkin nenää, YK:n ruoka- ja maatalousjär-jestö FAO:n mukaan jo lähes puolet maailman väes-töstä käyttää niitä osana päivittäistä ruokavaliotaan. Yleisimmin suuhun päätyvät erilaiset heinäsirkat, kaskaat, muurahaiset ja hyönteisten toukat.

Hyönteisravinnon puolesta puhuvat monet eri tekijät, etupäässä terveellisyys, hinta ja ympäristöys-tävällisyys. Ötökät ovat proteiini- ja kivennäisaine-pitoisia, ja epäterveellistä eläinrasvaakin on niissä vain vähän verrattuna esimerkiksi naudanlihaan. Hyönteisiä ei myöskään tarvitse ruokkia yhtä paljoa tai laadukkaasti kuin lihakarjaa ja niistä kertyy vähem-män kasvihuonekaasuja. Saatavuuskin ilman erityistä kasvattamista on sen verran hyvä, että hyönteistie-teilijä Lena Huldén ihmettelee blogissaan miksi hyönteisiä hävitetään pelloilta myrkyttämällä, kun niitä voitaisiin sen sijaan käyttää ravintona; sisältävät-

hän ne karppaajaystävällisesti enemmän proteiinia kuin monet viljelykasvit.

Kaikesta huolimatta entomofagianakin tunnet-tu hyönteisten syönti on toistaiseksi länsimaissa vielä lapsenkengissään. Sen kehitystä avustamaan onkin rientänyt muun muassa Euroopan komissio tarjoamalla kolmea miljoonaa euroa toimintaa parhaiten edistävälle tutkimuskeskukselle. Hyön-teisistä valmistettu gourmetruoka on tehnyt silti jo jonkin aikaa tuloaan länsimaihin. Suomessa tällaisen herkut joutuu vielä toistaiseksi valmistamaan itse, mutta muun muassa Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Tanskasta löytyy jo oikeita hyönteisravintoloi-ta. Esimerkiksi lontoolainen Archipelago tarjoaa kotisivujensa mukaan eksoottista ruokaa eri puolilta maailmaa, kuten chili- ja valkosipulisirkkoja sekä suklaalla kuorrutettuja skorpioneja.

Ravintolahavaintojen ja netistä löytyvien insectsarefood.comin kaltaisten reseptisivustojen perusteella ötököiden syöminen saattaa kuin saat-taakin olla seuraava muoti-ilmiö. Jos kynnys uutta ruokavaliota kohtaan on kuitenkin yhä korkealla, hollantilaisen Wageningen yliopiston julkaisema tut-kimus saattaa helpottaa asiaa: sen mukaan jokainen ihminen syö vuosittain jopa puoli kiloa hyönteisiä hillojen, leivän ja muiden teollisesti valmistettujen ruokien joukossa.

Tutkijat ympäri maailman ovat innoissaan, sillä hyönteisten on huomattu olevan edullista ja ekologista superruokaa. Seuraavatko trenditietoiset ruokaintoilijat perässä? - Niko Salovaara, teksti & Petteri Tikkanen, kuvitus

Jokelan puolustajien äänekkyys on saanut median ennustelemaan kulttuurisodan syttymistä Joen-suuhun. Kunniakkaan perinteen omaavan ravintola Wanha Jokelan arkkuun lyötiin kenties ratkaisevat naulat, kun ravintolakiinteistön omistava Karjalai-sen Kulttuurin Edistämissäätiö ilmoitti, ettei se aio missään tapauksessa uusia Wanha Kuppila Oy:n ensi vuoden lopussa päättyvää vuokrasopimusta.

”Jokelan talon kohtalo on varmaankin päätetty jo aikoja sitten kabineteissa, mutta en usko että peli olisi vielä pelattu. Pelihän näyttää olevan vasta aluil-laan”, Wanha Kuppila Oy:n toimitusjohtaja Anita Latola toteaa.

Säätiö nojaa päätöksessään insinööritoimisto Joensuun Juva Oy:n tekemiin tutkimuksiin, joissa ravintolan keittiön ja baarialueen sekä salin katon kantavista rakenteista paljastui ongelmia. Rakennus-viranomainen on määrännyt tutkimusten perusteel-la rakenteet korjattaviksi ennen talven tuomaa lumi-kuormaa ja ilmoittanut, ettei Jokela enää täytä lain vaatimia turvallisuus- ja terveellisyysmääräyksiä.

”En ole nähnyt kuin tiivistelmän KKES:n teettä-mästä tarkastuksesta ja sen perusteella en allekirjoi-ta mitään. Oikeudenmukaista olisi että taloon voisi tehdä joku puolueeton taho vastaavanlaisen tutki-

muksen”, Latola sanoo. Säätiö on ilmoittanut, ettei se aio tehdä tarvitta-

via korjauksia. Jos rakennus määrätään käyttökiel-toon, aikoo säätiö tehdä tyhjänä olevaan rakennuk-seen sellaiset tukemistoimenpiteet, ettei se aiheuta vaaraa ympäristölleen. Vuokralainen saa halutessaan tehdä tarvittavia korjauksia kiinteistöön.

”Ravintolatoiminnan turvaamiseksi talossa on tehtävä peruskorjauksia joita on laiminlyöty kym-menisen vuotta. 80-luvulla taloon tehtiin ikkunare-montti, 90-luvulla putkiremontti ja 2000-luvulla piti tulla kattoremontti, mutta sitä ei koskaan tehty”, Latola kertoo.

”Jos talo menee käyttökieltoon, toiminta loppuu siihen.”

Jokelan puolustajien sähköiseksi keskittymäk-si on muodostunut Facebook-ryhmä Pro WANHA JOKELA, jossa oli 27. syyskuuta yli 4250 jäsentä. Ryhmässä suunnitellaan esimerkiksi mahdollista tukikonserttia tai muita rahankeruutempauksia.

”Pro Wanha Jokelalla ja muilla talon puolustajilla on valtava merkitys talon suojelun kannalta, ilman heitä ja valtakunnan median mukaantuloa ei raken-nuksella olisi mitään mahdollisuutta säilyä. Pieni toivonkipinä elää”, Latola kiittää aktiiveja.

Perinteikkään ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ravintola Wanhan Jokelan pöydät tyhjentyvät pian, jos Karjalaisen Kulttuurin edistämissäätiö saa tahtonsa läpi. Kulttuuriravintolan huolestuttavaan suuntaan kallistuvis-ta tulevaisuudennäkymistä on jo noussut kova metakka.

Puoluepoliittiset ja ideologiset rajat ylittävä äänekäs joukko nousi vastustamaan ravintola Wanhan Jokelan lakkauttamista. Ravintolayrittäjä Anita Latola vaatii puolueetonta kuntotarkastusta kiinteistöön. - Pasi Huttunen, teksti & kuva

Jokelan tappoa ei niellä purematta

Yksi Bug Mac, kiitos!

”Äskettäiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös Suomessa koulutukseen pääsevät nytkin helpoimmin hyväosaisten jälkeläiset.

14 Uljas 7 | 30. 9. 2011 15Uljas 7 | 30. 9. 2011

Dekaanit ovat tiedekuntiensa johtajia, joiden valta-asema korostui yliopistolain muutoksen myötä. UEFin neljää dekaania huo-lettavat talouden näkymät ja kukin kokee sivistysyliopiston pysyneen elossa ja voivan hyvin. Lukukausimaksujen suhteen vaikuttavat kädet nousevan pystyyn: Paska juttu, mutta tulevat ne kuitenkin. - Pasi Huttunen, teksti & Matti Sevenius, kuvitus

Dekaanit ovat tiedekuntien-sa johtajia, joiden valta-asema korostui yliopis-tolain muutoksen myötä. UEFin neljää dekaania

huolettavat talouden näkymät ja kukin kokee sivistysyliopiston pysyneen elossa ja voivan hyvin. Lukukausimaksujen suh-teen vaikuttavat kädet nousevan pystyyn: Paska juttu, mutta tulevat ne kuitenkin.

1. Mitkä ovat ajankohtaiset haasteet tiede-kunnassanne tällä hetkellä?

2. Kuinka kuvailisitte tiedekuntanne nykytilaa?

3. UEFin hallituksen puheenjohtaja Taalas ennustaa, että karsintaa on vielä edessä. Mistä UEFissa olisi varaa karsia? Entä mistä voisi karsia omassa tiedekunnas-sanne?

4. Rehtori Vartiainen harkitsisi lukukau-simaksuja. Mikä on teidän kantanne asiaan? Keneltä voitaisiin maksuja ottaa ja kuinka suuria ne voisivat olla?

5. Millaisia terveisiä haluaisitte sanoa tie-dekunnassanne nyt aloittaneelle uudelle opiskelijalle?

6. Miten omalta osaltanne kannatte vas-tuuta sivistysyliopiston säilyttämisestä?

1. Nuorisoikäluokkien pieneneminen ja kampustemme vetovoimaisuuden kehittäminen on avainkysymys tulevina vuosina. Opiskelijoiden motivaation tukeminen on tärkeää. Vaikka tarpee-tonta paapomista tulee välttää, liian usein opiskelija jää yksin ratkomaan opiskeluun liittyviä pulmakohtia. Talo-udellisten ja inhimillisten voimavaro-jen rajallisuus on aina läsnä.

2. Seurantaindikaattoreilla tarkastellen tiedekunnan tila on verrattain positiivi-nen. Erityisen rohkaisevaa on tiedekun-nassamme tapahtunut selvä muutos kotimaisten ja erityisesti kansainvälis-ten tieteellisten julkaisujen määrässä. Yhkan perusprosessit ovat kunnossa, vaikka inhimilliseen toimintaan liit-tyvää pientä kitkaa ja hässäkkää aina pienessä mittakaavassa ilmenee.

3. Taalaksen ennuste voi olla oikeaan osuva, mutta karsintapuheessa olisin varovainen. Aikataulullisesti realistista lienee se, että 2013–14 paikkeilla meillä tulee olla valmiutta päätöksiin sisäisen rakenteellisen kehittämisen ”toiseen aaltoon”. pidän YHKAn osalta realis-tisempana arvioida kriittisesti sitä,

voisiko joissain pääaineessa olla vain joko kandi- tai maisteriohjelma, kuin se, että lähtisimme moukarilinjalle alas ajamaan kokonaisia oppiaineita niiden jatkoksi, joita on jo päätetty tehdä.

4. Lukukausimaksut ovat kompleksi-nen ja hyvin sensitiivinen kysymys. Maksuton opiskelu on kiistatta ollut viisas koulutuspoliittinen ratkaisu.

Mutta maksuilla on kiistatta muun muassa opetuksen laadun ja opintojen läpäisyasteen kannalta myönteisiä vaikutuksia.

5. Uudet ihmiset näkevät tuorein silmin yliopistossa ”outoja” asioita. Niitä ihmettelemällä, kysymällä ja kyseen-alaistamisella voi avata myös meidän vanhojen silmiä itsestäänselvyyksiltä.

6. Yhteiskunta- ja humanistisissa tieteis-sä sivistysyliopiston eetos on ydinjat-kokseen asti sosiaalistettu prinsiippi. Se merkitsee kaikessa toiminnassa jotain ihan muuta kuin nähdä opiske-lijat vain kurssilta toiseen ryntäävinä ”muistikoneina”.

1. Suurimmat haasteet liittyvät talo-uteen: kuinka saamme sopeutettua toimintamme niukkenevissa resurs-seissa niin, että pystymme säilyttämään toimintamme nykyisellä varsin hyvällä tasolla. Kilpailu tutkimuksen saralla kuitenkin kovenee koko ajan, joten ny-kytason säilyttäminen ja sen edelleen parantaminen vaatii kovia ponnisteluja.

2. Lähtökohdat terveystieteiden tiede-kuntaan olivat hyvät, koska se syntyi yksiköistä, joissa oli jo pitkä yhteistyön perinne. Uskon suurimpien kipujen jo olevan takana. Opiskelijat valmistuvat hyvin määräajassa.

3. Riippuu mistä karsimisesta on kyse. Jos kyse on koulutusrakenteiden ja -ohjelmien karsimisesta, se pitää tehdä osana kansallista koulutusrakenteiden kehittämistyötä. Terveystieteiden aloilla jo OKM:n omankin selvityksen mukaan on lisäystarpeita, joten karsi-misen sijaan meidän pitää huolehtia siitä, että vähintäänkin säilytämme kansalliset asemamme lääketieteen, hammaslääketieteen, farmasian ja terveystieteiden kouluttajina.

4. Maksuton koulutus laajamittaises-ti tarjottuna koko väestölle on ollut suomalaisen menestyksen kulmakivi. Yhteiskunnan tulee tarjota hyvä kou-lutus alalla, jolla on yhteiskunnallista merkitystä ja työelämävastaavuutta, mutta subjektiivista oikeutta ”ikui-seen” opiskeluun se ei voi merkitä.

5. Olemme ainutlaatuinen kokonaisuus Suomessa, jossa vahvan oman alan osaamisen lisäksi saa hyvät valmiudet monialaiseen osaamiseen terveyden-huollon eri sektoreilla. Tämä antaa erinomaiset eväät pärjätä tulevaisuu-den työelämässä.

6. Sivistysyliopistokeskusteluun liittyy usein myös keskustelu perus- ja sovel-tavan tutkimuksen suhteesta. Tähän kantani on sama kuin aikanaan Luis Pasteurin: ”Ei ole vedettävissä tarkkaa

rajaa perustutkimuksen ja sovelta-van tutkimuksen välille, mutta on erotettava hyvä tutkimus huonosta tutkimuksesta. Sille, joka hallitsee hyvin tieteenalansa teorian, käytännön sovellutukset ovat vaivattomia.”

1. Päällimmäisinä meillä kuten muissa-kin tiedekunnissa ovat tiedekunnan taloudelliseen asemaan liittyvät ky-symykset. Hallituksen viimekesäinen opettajankoulutuksen kampusratkaisu edellyttää nyt tiedekunnalta opet-tajankoulutuksen kehittämissuun-

nitelman laatimista. Samaan aikaan olemme mukana UNIFIn eli Rehtorien neuvoston käynnistämässä raken-teellisen kehittämisen hankkeessa (RAKE), jossa meitä koskettavat sekä kasvatustieteellinen että humanisti-nen ala.

2. Nyt on saatu UEFin perustamisen edellyttämät rakenteelliset ja toimin-nalliset ratkaisut tehdyiksi. RAKE-hanke saattaa tosin tuoda mukanaan jatkotoimia, mutta koulutusalojemme kokonaisuutta se tuskin muuttaa kovinkaan paljon. yleisten talousnä-kymien alavireisyys ja mahdollisen taloustaantuman seuraukset yliopis-ton ja tiedekunnan talouteen ymmär-rettävästi askarruttavat juuri nyt.

3. Hakisin tässä tukea Saksasta. Sikäläi-set kollegat ovat kertoneet, että siellä korkeakoulutusinstituutio ei voi edes saada yliopiston statusta, ellei siinä ole tiettyä määrää ihan virallisesti sää-dettyjä aloja. Näihin kuuluvat muun muassa humanistiset tieteet. Tämä on vähän sama juttu kuin maastoajo pyörällä: huonosti käy, jos katseen kohdistaa liian lähelle yksittäisiin kiviin ja oksankappaleisiin.

4. Äskettäiset tutkimukset ovat osoit-taneet, että myös Suomessa koulu-tukseen pääsevät nytkin helpoimmin hyväosaisten jälkeläiset. En oikein usko, että minkäänlaiset stipendijär-jestelmät voisivat tätä muuttaa, jos kaikilta peritään lukukausimaksut. On myös tarkkaan harkittava, saataisiinko Itä-Suomen yliopistoon riittävästi kansainvälisiä opiskelijoita, jos vain heiltä perittäisiin maksuja.

5. Meillä on mainiot ja kaupan päälle

kauniit opiskeluympäristöt, joissa on hyvä opiskella pätevien opettajien ohjauksessa. Meiltä valmistuneet ovat kauttaaltaan sijoittuneet hyvin työelä-mään valmistuttuaan. Kansainväliseen vaihtoon pystymme tarjoamaan lukui-sia mahdollisuuksia, joten carpe diem!

6. Olen itse saanut klassisen humanisti-sen koulutuksen, jossa korostuu ihmi-sen ikiaikainen tarve pohtia ja selvittää tieteen keinoin oman olemisensa luonnetta ja ihmisyyteen olennaisesti kuuluvia ja sitä määrittäviä arvoja. Omassa tehtävässäni dekaanina olen yrittänyt puolustaa näitä arvoja.

1. Suurten rakenteellisten muutosten jälkihoito ennen 2011 aloittaneiden opiskelijoiden suhteen on kyettävä tekemään huolellisesti. Tiedekunnan joissakin oppiaineissa opiskelijoiden keskeyttämisprosentit ovat hyvin suuria. Yleisesti valmistuvien ylioppi-laiden määrän vähetessä ja erityisesti kovien luonnontieteiden suosion hii-puessa nuorison keskuudessa, meidän on vaiheittain käännettävä katseet kansainväliseen rekrytointiin.

2. Kahden kampuksen tiedekunnassa on vielä säätämistä, jotta muun muassa opettajaresurssit saadaan optimaali-seen käyttöön ja täten kurssitarjontaa laajennettua. Valmistuvien maisterien määrää tulisi pystyä selvästi kasvatta-maan.

3. Valtakunnallista työnjakoa tulisi kyllä selkeyttää ja kunkin yliopiston keskittyä omiin vahvuusaloihinsa. On ennenaikaista arvioida kuinka tämä heijastuu meidän tiedekuntaamme.

4. Kun Tanskassa ja Ruotsissa pää-

dyttiin keräämään lukukausimaksuja ulkomaalaisilta opiskelijoilta, hakijoi-den määrä romahti. Köyhien maiden opiskelijoille meikäläisittäin pienikin lukukausimaksu tekee opinnot usein mahdottomiksi. Uskon, että 10 vuoden sisällä lukukausimaksut tulevat kaikil-le opiskelijoille myös Suomessa.

5. Yrittäkää opiskella ahkerasti, olkaa kriittisiä, avoimia ja ylpeitä siitä, että olette UEF-opiskelijoita. Pyrkikää ajoittamaan opinnot niin, että valmis-tutte 3+2 vuodessa, menkää ehdotto-masti käväisemään vaihto-opiskelijana ulkomailla. Nauttikaa elämästä. Me pyrimme pitämään teistä hyvää huolta laitoksilla ja osastoilla.

6. Sivistysyliopiston sanottiin häviävän uuden yliopistolain astuessa voimaan. Olen täsmälleen päinvastaista mieltä. Sivistystä saa kapeammalla tarjottimel-la, mutta se on parempaa kuin ennen.

Lue dekaanien haastattelut kokonaisuudessaan

Uljaan verkosta.

Yhteiskunta- ja kauppatieteet

Juha Kinnunen

Terveystieteet

Jukka Mönkkönen

FilosofiaMarkku Filppula

Luonnon- ja metsätieteet

Timo JääskeläinenTunneDekaanisi

?Kaikki Itä-Suomen yliopiston – tämän korkeinta sivistystä yhteiskuntaan tipauttelevan laitoksen dekaanit ovat miehiä. Myös molemmat rehtorit ovat miehiä. Hallituksen puheenjohtaja sekä hallinto, henkilöstö- ja talousjohtaja ovat miehiä. Hallituksen varapuheenjohtajana on sentään nainen. Myös tiedekuntien osastojen ja laitosten johtajat ovat pää-asiassa miehiä.

Samaan aikaan naiset ovat muuten vahvasti yliedustettuna yliopistolla. Hyvän tai huonon hallinnon kannalta sukupuolella ei varmasti ole merkitystä, joten sikäli on yhdentekevää minkä su-kupuolen edustaja pallilla istuu. Aihetta huoleen siis on. Miesvaltaisuudelle

on haettava selitystä jostain muualta kuin mahdollisimman hyvän hallinnon tavoittelusta. On hyvin vaikea uskoa, että tällaisella mieskonsentraatiolla jokaiseen tehtävään olisi valittu paras mahdollinen henkilö.

Opiskelijan kannalta tilanne on vaka-va. Meitä ei hallita parhaalla mahdolli-sella tavalla ja se heijastuu ennen pitkää yliopiston kilpailukykyyn ja tuloskun-toon, ja sitä kautta yliopistolle jatkossa jyvittyviin resursseihin. Edunvalvon-tamme tehtävä on siis tasoittaa peliä. Johtoportaaseen tarvitaan esimerkiksi transhenkilöitä. He loistavat poissaolol-laan.

Pasi Huttunen

Kommentti | Tasoitetaan peli

Herrakerho uhkaa UEFin kilpailukykyä

Voitto ei takaa onnea

”Tuskin kukaan saavuttaa onnea, jos jää kotiin miettimään, mikä on onnen salaisuus. On parempi ryhtyä tekemään asioita, joista tulee hyvä olo”, sanoo sosiaaliantropologi Brian Palmer tukholmalaisen kasvisravintolan terassilla. ”Keskity enemmän siihen, mitä juuri nyt teet äläkä takerru

kuviteltuun lopputulokseen”, kehottaa Palmer.Palmer on opettanut Harvardissa ja elänyt nuoruutensa Brook-

lynissa. Joitakin vuosia sitten hän muutti Tukholmaan, järjesti yli-opistotason kursseja kansalaisrohkeudesta Göteborgissa ja toimii parhaillaan Uppsalan yliopistossa vierailevana luennoitsijana. On-nellisuus on yhden hänen kurssinsa aiheena. Hän on kiinnostunut oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja arkielämän etiikan kysymyk-sistä, joissa kaikissa onnella on suuri rooli.

Mitä onni sitten on? Siihen on onnellisuustutkijankin hankala vastata lyhyesti. Helpompaa on kertoa, mitä onnen puuttuminen on. Palmer siteeraa Jacques Prévert’a: ”Tunnistan onnen äänestä, jonka se lähtiessään jättää”.

Kutsumuksen seuraaminen on onnellisuudessa olennaista, Palmer korostaa. Vaikka pelottaisi, kannattaa tarttua siihen, mikä tuntuu tärkeältä. Taloudellinen turva ja vakityö eivät riitä takaamaan onnea ihmiselle, jonka sydän kaipaa muualle.

”Yhdysvalloissa asuessani surin sitä, kuinka monet ihmiset valit-sivat ulkoisen hyvinvoinnin oman kutsumuksensa kustannuksella. Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa on sosiaaliturvan ansiosta toki helpompaa kokeilla omia siipiään.”

Onnellisuustutkimuksissa on todettu, että elintason kohotessa saavutetaan yllättävänkin pian kohta, jonka jälkeen vauraus ei enää lisää onnea – päinvastoin. Yhteiskunnassa tapahtuvan kilpailun katsotaan usein tekevän voittajat onnellisiksi, mutta ei se Palmerin mukaan heillekään hyvää tee.

Jatkuvan kasvun yhteiskunnassa ei elä onnellisia vaan pelokkaita ihmisiä, väittää amerikkalais-ruotsalainen sosiaaliantropologi Brian Palmer. Uljas lähti selvittämään, löytyisikö onnellisuuden

salaisuus Tukholmasta. - Hanna Savisaari, teksti & kuvat

häpeä onni pelko rakkaus myötätunto”Tunnistan onnen äänestä, jonka se lähtiessään jättää

16 Uljas 7 | 30. 9. 2011 17Uljas 7 | 30. 9. 2011

”Voittajatkin kärsivät. Olen kuunnellut Harvardin menestyksekkäimpien opiskelijoiden huutavan tent-tiahdistuksissaan. He sanovat vihaavansa itseään siksi, etteivät ole opiskelleet vielä enemmän ja vielä parem-min.”

Pohjoismaisten yliopistojen uudistuksia Palmer kertoo kauhistelevansa.

”Ruotsissa aiotaan madaltaa kulttuurialoilla opiskelevien opintotukea sillä perusteella, että heidän työllistymisensä on joihinkin toisiin aloihin verrattuna epävarmempaa. Lukukausimaksut, tuottamattomiksi kutsuttujen tieteenalojen näivettäminen, yhä koveneva kilpailu...”

”Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että Suomessa mennään samaan suuntaan. En hyväksy sellaista logiikkaa.”

”Toivoisin takaisin osan 1960-luvun radikalismista: Poltetaan arvosanat! On järkyttävää, miten jo esikoulu-ikäiset lapset alistetaan kilpailemaan toisiaan vastaan. Se jos mikä myrkyttää mahdollisuuden onneen.”

”Ikuisen kasvun ajatus on järjetön”, muistuttaa Palmer.

Länsimaissa ollaan jo pitkällä taloudellisen hyvinvoin-nin tuolla puolen – siellä, missä ei tarvita enempää vaan vähemmän. Onnellinen elämä on rakennettu kohtuuden ajatukselle. Bhutanissa on alettu mitata hyvinvointia kansallisella onnellisuusindeksilla bruttokansantuot-teen sijasta, ja samoille linjoille on asettunut – ehkä yllättäen – Kiina.

”Ei onnellisuusindeksikään ongelmaton ole, mutta kuitenkin askel parempaan suuntaan”.

Onnea on vaikea saada kiinni. Palmer määrittelee sitä Pascal Brucknerin sanojen avulla: ”Onnen voi saavuttaa kesken mitä arkisimman päivän, ja se voi kadota yhtäk-kiä työuran huippukohdassa. Onni on kuin vieras, joka saapuu odottamatta ja lähtee talosta varpaisillaan”.

Onni on henkilökohtainen kokemus, mutta lähes aina siihen liittyvät suhteet toisiin ihmisiin ja koko yhteis-kuntaan. Palmer aloitti viimeisimmän onnellisuuskurs-sinsa kutsumalla vierailijaksi itsemurhista kirjoittaneen tutkijan.

”Hän kertoi Golden Gate-sillalla tehdystä tutkimuk-sesta. Se on ehkä maailman kuuluisin silta, joka tunne-taan myös suosittuna itsemurhapaikkana. Lähes kaikki, jotka päättävät siellä päivänsä, hyppäävät kaupungin puolelle siltaa. Harva valitsee sen puolen, josta avautuu merinäköala.”

”Itsemurha liittyy onneen, sillä se on epätoivoisen onnettoman ihmisen päätös. Lähes kaikki haluavat viimeiseksi katsoa sinne, missä muut ihmiset ovat.”

Kun kysyn, mikä tekee Palmerin onnelliseksi, hän on pitkään hiljaa ja vastaa sitten: ”Esillä oleminen. Onnelli-simpia hetkiä koen, kun saan esiintyä.”

Mutta ne ovat hetkiä; pidemmän onnen tunteen

hän saavuttaa esimerkiksi osallistuessaan tärkeänä pitämäänsä työhön, kuten kirjan toimittamiseen tai merkitykselliseen projektiin.

”Sitoutuminen ja yhdessä tekeminen pitävät mieleni terveenä.”

Hän puhuu siitä, kuinka tärkeää on hakeutua sellais-ten ihmisten pariin, jotka pystyvät ja haluavat ymmärtää. ”Voimaa antavilla ihmissuhteilla on äärettömän suuri merkitys.” On muistettava myös pitää itsestään huolta, vaikka se kliseeltä kuulostaisikin. ”Syö hyvin, nuku hyvin, vietä tarpeeksi aikaa hiljaisuudessa.”

Pelkkä hymy voi merkitä paljon, mutta tottumatto-malle se voi olla liikaakin.

”Brooklynissa asuva äitini kertoi kohtaamisesta naapurin kanssa. Tämä kysyi, miten jälkeenjäänyt poika nykyään voi. Äitini vastasi, että hyvin: hän on tohtori ja opettaa Harvardissa. Naapuri oli ällistyneenä kertonut olleensa varma minun olevan vammainen. Miksi? Koska olin tervehtinyt kadulla jokaista vastaantulijaa ja hymyil-lyt. Onhan se hämmentävää”, Palmer nauraa.

http://brianpalmer.org/default.aspx,

http://www.wikiprogress.org/index.php/World_Database_of_Happiness

Uljas utelee Uppsalan yliopiston kampuksella

Onnellisimpia hetkiä Brian Palmer kertoo kokevansa, kun saa esiintyä. Pidemmän onnen tunteen synnyttää merkityksellinen projekti.

Katkera suomalainen toteaa usein, vaikkei enää ehkä ihan tosissaan, että Ruotsissa kaikki on paremmin. Länsinaapurissa ihmisetkin ovat iloisempia ja tyytyväi-sempiä elämäänsä, eikö niin?

The World Database of Happiness, joka julkaisee vuosittain onnellisuustilastoja, tuottaa kuitenkin yllä-tyksen. Rotterdamin Erasmus-yliopiston hanke tutkii onnellisuuden eri puolia monesta eri näkökulmasta ja tekee niistä tilastoja.

Suomi sijoittui sijalle viisi, kun ihmisiltä kysyttiin keskimääräisestä tyytyväisyyttä elämään. Suomalaisten antama keskiarvo elämänlaadulleen on 7,9 – kyllä lähes kasiin voi olla tyytyväinen! Suomea onnellisempia mai-ta ovat vain Costa Rica (8,5), Tanska (8,3), Islanti (8,2) ja Sveitsi (tasan kasi).

Ei Ruotsi kyllä kauas jää vaan on lähes samoilla pis-teillä (7,8) listassa kymmenenentenä.

Ei täällä pohjolassa siis onnettomia olla, jos tilas-toihin on luottamista. (Kyselyihin on toisaalta helppo vastata värikynää käyttäen, ja itse suhtaudun niihin epäillen.)

Olisiko täyden kympin onnellisuus edes mahdol-lista? Tuskin sellaista kannattaa edes tavoitella. Mutta minkä täytyisi elämässä muuttua, jotta kysyjälle olisi helppo rehellisesti sanoa, että kyllä, olen onnellinen? Jotta ei täytyisi kovin usein kokea synkkiä nollapäiviä eikä toisaalta menisi liian lujaakaan?

Kasin keskiarvon elämä on jo todella hyvää.

http://worlddatabaseofhappiness.eur.nl/hap_nat/nat_fp.php?mode=6

Kainalo | Onnellinen kansa

Suomi voitti Ruotsin onnellisuudessa!

Essee on Suomessa nouseva kirjallisuudenlaji, jonka edus-tajia on julkaistu kotimaas-samme viime vuosina enem-män kuin koskaan aiemmin.

Kirjoittajista julkisuuteen ovat värikkäillä ja provosoivilla kannanotoillaan nousseet katolisen anarkovegaanidandy Antti Ny-lenin ja seksin puutteessa vuosia eläneen Timo Hännikäisen kaltaiset nimet. Hie-man matalampaa profiilia viime vuosina debytoineista esseisteistä on kuitenkin pitänyt Tommi Melender.

Akateemiset esseet ovat kaikille opiskelijoille tuttuja, mutta perinteinen essee on tähän asti etenkin Suomessa ollut vahvasti marginaalissa. Essee sanana ja tekstilajina juontaa juurensa 1500-luvun Ranskaan ja Michel de Montaignen oma-kohtaisen tuumiskeleviin kirjoituksiin monenlaisista aiheista kohtuullisuudesta kannibalismiin. Montaigne oli oppinut mies, joka yhdisti vaivattomasti arkipäi-väiset tarinat syvällisiin filosofisiin ja moraalisiin pohdintoihin.

Myös vantaalainen toimittaja ja

kirjailija Tommi Melender on alun perin innostunut esseistä osittain Montaignen ansiosta ja kertoo kirjoittavansa tekstejään samoista syistä. ”Ranskan kielen sana es-sai tarkoittaa yritystä tai kokeilua, ja juuri sellaisesta on omissani esseissä kysymys. On aiheita, joista en tiedä mitä mieltä olen ja haluan siksi ottaa niistä selvää, ajatella kynä kädessä”, Melender kertoo. Esseistin on hänen mukaansa tarkoitus totuuden julistamisen sijaan tarkastella ja koetella erilaisia ajatuksia. Jos jostain asiasta on varma, kirjailija neuvoo osoittamaan teks-tinsä mieluummin yleisönosastoon.

Sanomisen pakon ohella Melenderiä kohti esseitä on vienyt myös suomalais-ten sellaisten suhteellinen harvinaisuus. Suomenkielinen essee on vielä kokeile-maton korpimaa, jonka mahdollisuuksien kartoittamattomuus lienee rohkaissut muitakin suomalaisten esseistien uudesta sukupolvesta. Aiemmissa suomalaisissa esseekokoelmissa kun on lähinnä ollut kyse joko tieteen popularisoinnista tai sitten muissa yhteyksissä julkaistujen kirjoitusten yhteen kokoamisessa.

Ensimmäisen, mutta ei varmasti viimeisen esseekokoelmansa Kuka nauttii eniten, viime vuonna julkaissut Melender tahtookin viedä esseistiikkaa kansainväli-sempään suuntaan.

”Omia suosikkejani ovat esimerkik-si ranskalainen Roland Barthes sekä amerikkalaiset naisesseistit Susan Sontag ja Joan Didion. Suomalaisista vanhem-mista kirjoittajista pidän Matti Mäkelän junttimaisesta tyylistä: mies kirjoittaa niin hyvin, ettei haittaa vaikka olen asiasisäl-löstä eri mieltä”, Melender toteaa.

Esseistinä hän haluaa myös poiketa suomalaisesta asia- ja faktapitoisuudesta korostamalla kaunokirjallisen estetiikan tärkeyttä.

”Olennaista ei ole sanoa jotain oikein, vaan sanoa se hyvin ja tyylikkäästi”, kirjai-lija linjaa.

Esseessä kirjoitusmuotona yhdistyvät siis Melenderin mukaan parhaat puolet sekä asiaproosasta että fiktiosta. Esseetä tehdessään hän pyrkii yhdistämään kauno-kirjallisen mielikuvituksen sanomisen tar-peeseen ja luomaan näin monien asioiden

yhteensulautuman. Esikoiskokoelmassaan Melenderille tärkeitä aiheita olivat muun muassa Gustave Flaubertin ja Don DeLil-lon tapaiset suuret kirjailijat sekä nykyisen kulutusyhteiskunnan ja maallistuneen humanismin kritiikki.

Samanlaiset aiheet ja esseistiset taipu-mukset ovat selvästi näkyvissä myös hänen romaanituotannossaan, eritoten vastikään ilmestyneessä kirjassa Lohtu.

”Kyseessä on jonkinlainen antiromaa-ni tai metaromaani, jossa on pitkiäkin esseemäisiä katkelmia. Lohtu on myös tavallaan rinnakkaisteos ensimmäiselle esseekokoelmalleni”, Melender selittää. Runoilija Charles Baudelairea mukaillen hän tahtoo olla aina esseisti, romaanikir-jailijanakin. Perinteinen romaanimuoto ei Melenderiä enää kiinnosta, kahden lajin yhdistäminen taas puolestaan sitäkin enemmän.

Tommi Melenderin kolmas romaani Lohtu ilmestyi

syyskuussa 2011. Melender pitää myös aktiivista

kirjallisuus- ja kulttuuriaiheista blogiaan osoitteessa

antiaikalainen.blogspot.com.

Esseisti tekee sen tyylilläSuomalainen essee on vielä käymätön korpimaa, jossa tyylilajin hallitseminen on Tommi Melenderin mukaan totuutta tärkeämpää. Siksi niistä nousee kohuja kerta toisensa jälkeen. - Niko Salovaara, teksti & WSOY, kuva

Tommi Melenderin mukaan esseistin täytyy totuuden julistamisen sijaan tarkastella ja koetella erilaisia ajatuksia.

”Olennaista ei ole sanoa jotain oikein, vaan sanoa se hyvin ja tyylikkäästi

1. Vilka känner sig mer lyckliga, svenskar eller finskar?2. Hur kan man bli lyckligare?

Maria Josefsson, 21 - Konsvetenskap A och Estetik A

1. Svårt att gissa. Kanske Sverige. Det beror på hur man tänker om lyckan. Det är så hemskt subjektivt!2. Jag vet inte egentligen. För mig är vänner, familjen och nya intressanta saker mycket viktiga. Jag har just flyttat här och är lycklig.

Oskar Peterson, 21 - System i Teknik och Samhälle

1. Jag är lycklig, så jag måste svara Sverige. 2. Vad är lyckan egentligen, kan man fråga.

Anders Widmark, 38 - Iranska språk

1. Sverige, fast alla mina finska vänner är lyckigare än jag.2. Hemligheterna för att vara lycklig är ignorans, religion och välstånd.

Martina Östberg, 21 - Svenska

1. Finland.2. Man kunde ju göra någonting – flytta eller göra något annat radikalt för att ändra livet som inte känns lyckligt.

18 Uljas 7 | 30. 9. 2011 19Uljas 7 | 30. 9. 2011

subitopiskelija-

hintaan

Tarjous voimassa vain subway®Joensuu Pilkossa ja subway®Joensuu Iso Myyssä. Tuplapekoni, -liha ja -juusto tai muut erikseen maksavat lisukkeet eivät sisälly tarjoushintaan. Yksi etu/ asiakas.

SYL:N ja POKAN kortilla -10% alennus subeista

©2011 Doctor’s Associates Inc. SUBWAY® is a registered trademark of Doctor’s Associates Inc. Kolmansien osapuolten tavaramerkkejä käytetään lisenssioikeuden nojalla. ‘Coca-Cola’and ‘Coca-Cola’ contour bottle are trademarks of The Coca-Cola Company. © 2011 The Coca-Cola Company.

subway®Joensuu Iso MyyTorikatu 25, 80100 JOENSUU

puh. 073 1010 1989avoinna: ma-to 9-22,

pe 9-04.30, la 10-04.30, su 10-22

subway®Joensuu PilkkoLinjatie 2, 80140 JOENSUU

puh. 045 8807520avoinna: ma-pe 9-21,

la 9-18, su 12-18 (kauppakeskuksen ollessa avoinna)

Itä-Suomen ylioppilaslehti

Kiinnostaako tehdä Uljasta? Ota yhteyttä päätoim-ittaja Jarkko Kumpulaiseen (paatoimittaja@uljas.net) tai toimittaja Pasi Huttuseen (pasi.huttunen@uljas.net).

Uljaan Joensuun avustajapalaveri 11.10. kello 17 alkaen Ylioppilaskunnan Joensuun toimiston yläkerran kokoustilassa.

Uljaan Kuopion avustajapalaveri 10.10. kello 16 alkaen Lukemalla.

Verkko-Uljas: http://www.uljas.netFacebook: https://www.facebook.com/Uljaslehti

Seuraava Uljas ilmestyy 4.11.

Suuret yrityskonsernit tosiaankin hallitse-vat maailmaa – tai ainakin maailmanta-loutta. Tähän foliohattuisena pidettyyn johtopäätökseen ovat tulleet tutkijat Stefania Vitali, James B. Glattfelder ja

Stefano Battiston artikkelissaan The Network of global corporate control.

Verkkoteoriaan nojautuva tutkimus osoittaa, että kansainvälisten suuryritysten omistussuhteet muodostavat valtavan rusettimaisen rakenteen, jossa suuri osa vallasta valuu pienelle ja tiukasti verkot-tuneelle joukolle rahoituslaitoksia. Tämä rahoitus-laitosten muodostama ydin muodostaa tutkijoiden mukaan taloudellisen superolennon, joka ohjailee globaalia taloutta mielensä mukaan. Samalla laitosten tunaroinnit heijastuvat hälyttävän laajalle.

”Kun omenia laitetaan samaan koriin, yksi keskellä oleva mätä omena tartuttaa enemmän terveitä ome-nia verrattuna siihen, että omenat olisivat erillään, tai että mätä omena sijaitsisi korin reunalla. Tartuntojen leviämisen estämiseksi omenien kuntoa tulisi valvoa jatkuvasti. Jos hometta havaitaan omenan pinnalla,

se olisi syytä välittömästi irrottaa muista tai hävittää kokonaan”, muun muassa raha- ja pankkiteorian kurs-sin sekä Pankkikriisien syyt ja niiden ehkäiseminen -nimisen erikoiskurssin keväällä pitävä kansantalous-tieteen lehtori Matti Estola havainnollistaa.

”On huomattava, että yritysten ristikkäiset omis-tukset koskettavat ensisijassa rahoitusyhtiöitä, sillä teolliset yritykset keskittyvät tuottamaan tavaroita eivätkä omistamaan osuuksia yrityksistä. Kursseilla-ni esitän, että yksi tapa ehkäistä rahamarkkinoiden kriisit olisi kieltää lailla rahoitusyhtiöiden liian suuret ristiinomistukset. Ristiinomistukset tekevät rahoi-tusyhtiöistä itseään suurempia riskejä koko rahoi-tusjärjestelmälle. Niiden kautta yksittäisen suuren pankin tai sijoitusyhtiön tappiot leviävät niitä omista-ville sijoitusyhtiöille”, hän toteaa.

”Kun valtiot omistavat suuria osuuksia tappiollisis-ta sijoitusyhtiöistä, poliitikot saadaan manipuloitua tukemaan niitä valtion tappioiden välttämiseksi. Täl-löin veronmaksajat joutuvat tappioiden maksajiksi.”

Valvonnan tulisi olla sitä tiukempaa, mitä enem-män ristikkäisiä omistuksia rahoitusyhtiö sisältää.

EU:n kilpailulainsäädäntö pyrkii estämään yritysten monopolivoiman saamisen eri toimialoilla, mutta viranomaiset eivät Estolan mukaan näe yritysten omistusten taakse.

”Todellista valtaa yrityksissä saattaakin käyttää yksi rahoitusyhtiö, joka omistaa merkittäviä osuuksia kilpailevista yhtiöistä. Näin rahoitusyhtiöillä voi olla monopolivoimaa, vaikka varsinaisilla tuottajilla ei näyttäisikään olevan”, hän toteaa.

Estola arvioi, että Vitalin ja kumppaneiden artikkeli selittää hyvin, miksi yksittäisen suuren rahoitusyhti-ön, kuten Lehman Brothersin tappiot vahingoittavat niitä satoja suuria yrityksiä ja valtioita, jotka ovat sen omistajia. Kyse ei ole foliohattuilusta.

”Mielestäni artikkelissa tehty analyysi on tehty tieteellisin perustein ja huolella”, hän arvioi.

Missä hemmetissä tällainen tutkimus on sitten viipynyt? Estola selittää, että aineistot yritysten omis-tusrakenteista on saatu vasta viime aikoina tutkimus-aineistoksi.

”Lisäksi verkkoteoria on varsin nuori tutkimusme-netelmä taloustieteissä”, hän lisää.

Väitteet rahoituslaitosten ylivallasta tuntuvat järkeenkäyviltä, mutta kohtaavat syytöksiä foliohattuilusta ja pirujen maalailusta seinille. Tuore tutkimus tarjoaa syytetyille taloustieteellisen selkänojan. - Pasi Huttunen, teksti

Mädät omenat maailmantalouden ohjaimissa

Vitalin ja kumppaneiden tutkimus havainnollistaa, kuinka ristiin rastiin kulkevat monimutkaiset omistussuhteet ovat synnyttäneet pienestä joukosta rahoituslaitoksia maailmantaloutta ohjailevan tiukasti verkottuneen ytimen. Kun yksi niistä hölmöilee, heijastuvat ongelmat laajalle.

”Kun omenia laitetaan samaan koriin, yksi keskellä oleva mätä omena tartuttaa enemmän terveitä omenia verrattuna siihen, että omenat olisivat erillään, tai että mätä omena sijaitsisi korin reunalla.

20 Uljas 7 | 30. 9. 2011 21Uljas 7 | 30. 9. 2011

Pihkalevyt on vastaperustettu levy-yhtiö, jonka puunsyissä hyörii kotimainen poprock-bändi Vihreä maa. Bändi päätyi oman yhtiön perustamiseen, kun useiden vuosien paikallaan polkenut kehitys isom-pien levy-yhtiöiden kanssa ei vain suostu-nut poikimaan levytyssopimusta kovasta työskentelystä huolimatta. Perimmäisenä ajatuksena oli vihdoinkin saada jokin kanava, jonka kautta bändi kykenisi saamaan omaa musiikkiaan ulos.

”Biisejä meillä oli jo varmaan kolmen albumin verran ja äänitettynä yksi albumi, jo-ten lopulta päädyttiin siihen että eiköhän nyt aleta jo julkaisemaan tätä musiikkiamme”, bändin jäsen ja Pihkalevyjen yhteyshenkilö Jussi Turunen muistelee.

Bändi on ollut todella tyytyväinen ratkaisuunsa siirtyä pienten itsenäisten levy-yhtiöiden kasvavaan joukkoon. Yhtiö on kaavaillut alustavasti päätehtäväkseen

Vihreän maan tuotosten julkaisukanavana toimimisen, mutta se ei myöskään poissulje mahdollisuutta muunkin musiikin julkai-suun, jos vain tarjotut tuotokset potkivat tarpeeksi kovaa.

”Aluksi suurin missio on julkaista Vih-reän Maan ekat sinkut ja pitkäsoitto, mutta sen jälkeen on mahdollista julkaista myös muuta musiikkia. Se vaatii vain sen että todella rakastuu johonkin bändiin/artistiin/biisiin”, Turunen julistaa.

Seuraavaksi vielä muutama sana bändin juuri julkaisemasta sinkusta. Heti tun-nustettakoon, että allekirjoittanut ei ole koskaan ollut tällaisen musiikin suurkulut-tuja, mutta ei anneta sen häiritä ja otetaan tekele tutkailuun: Sinkku tarjoilee kuuli-joille kahden kappaleen verran vihreänveh-reää suomeksi laulettua poprockia, joka kepeydessään muistuttaa maitohorsman röhnän raukeaa lipumista kesäisellä sinitai-

vaalla. Bändin soitto kuulostaa orgaaniselta ja siihen tuo monitasoisuutta eri soittimien taitavasti luomat koukut. Lyyrinen puoli

kuitenkin lähinnä herättää kummastusta runollisella ja raamatullisella väkinäisellä himmaillullaan.

Vihreä maa kyllästyi isojen yhtiöiden jahkailuun ja otti ohjat omiin käsiin. - Tuomas Virtanen, teksti

Kulttuuri

Suomen suurimman musiikkielo-kuvaan keskittyvän festarin Roku-mentin teemaksi on valikoitunut tänä vuonna black magic. Luvassa on järjestäjien mukaan viiden päivän mittainen keskittyminen mustan musiikin ylivertaisuuteen. Teemaan liittyvä elokuvatarjonta lähtee gospelista ja etenee hip-hop-dokumentteihin ja poukkoi-lee Afrikasta Jamaikalle. Teeman ulkopuolisesta tarjonnasta löytyy laadukkaita musadokkareita ja arthouse-leffoja, jotka eivät muu-ten olisi Joensuuhun eksyneet.

”Pakko myöntää, että tämän vuoden teeman valintaan vaikutti eduskuntavaaleissa esille tullut asenteiden muutos, joka ihan rehellisesti huolestuttaa. Meis-tä moni on elänyt nuoruutensa 1990-luvun Joensuussa ja siihen maihinnousukenkien ja pilottien aikaan ei saa olla paluuta takaisin”, Petri Varis Joensuun Popmuusikot ry:stä toteaa.

”Näin voimakkaasti ja suoraan ei Rokumentti ole ennen ottanut

kantaa. Saa nähdä millaista palau-tetta tulee”, hän pohtii ja muis-tuttaa, että musiikkikulttuurissa musta väestö on helppo todeta edelläkävijäksi. Hyvin harvasta musiikkityylistä puuttuu musta vaikutus.

”Musta musiikki on lähes aina ollut myös hyvin poliittista. Siinä on ollut selkeä tavoite muuttaa asioita.”

”Rokumentti on ollut alusta lähtien kansainvälinen tapahtuma, jossa tuodaan esille eri kulttuurien hienoja puolia ja erilaisia ihmi-siä ympäri maailmaa. Yritämme kantaa kortemme kekoon tuomalla positiivisia tarinoita ihmisten näh-täväksi ja herättämällä keskuste-lua”, hän jatkaa.

Leffatarjonta julkaistaan vasta lokakuussa, mutta elävän musiikin tarjonnasta voi jo ryhtyä intoile-maan. Kerubiin esiintymään tuo-daan muun muassa Danko Jones. Lähemmäs tapahtuman teemaa asettuu Ghetto Styles –klubi, jossa esiintyy helsinkiläinen Gracias.

Muita tähän mennessä varmis-tuneita esiintyjiä ovat jazztrio Black Motor, joka esiintyy Raul Björkenheimin kanssa, Pyhimys, Heikki Kuula, Pouta Sound, Rol-lomatik DJs sekä Happoradio.

”Klubeja on kehitelty samaa tahtia elokuvaohjelmiston kanssa ja luvassa on hienoja yhdistelmiä. Kerubin ansiosta on ollut mahdol-lista kehittää ohjelmistoa entistä paremmin yhteneväisemmäksi kokonaisuudeksi”, Varis iloitsee. Esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi keikkailemaan saapuva Gracias, joka istuu harvinaisen täydellisesti festivaalin teemaan.

”Festivaalin seminaareihin on tavoitteena saada aikaan kunnol-lista keskustelua maahanmuutosta niin, että siellä olisi keskustele-massa kummankin puolen edusta-jia pelkän samanmielisten hymis-telyn sijaan”, Varis kuvailee.

Rokumentti Rock Film Festival järjestetään

Joensuussa 16.-20.11. Rokumentti löytyy ver-

kosta osoitteesta http://www.rokumentti.com.

Itsekin 90-luvun Joensuun kasvattina Rokumenttia tuottava Petri Varis pitää tärkeänä menneisyyden kipupis-teiden käsittelyä ja avointa keskustelua maahanmuutosta. Rokumenttiohjelmiston kannalta mustan musiikin perinne tarjoaa tietenkin myös kasapäin helmiä mistä valita.

Rokumentti avaa rasismin solmujaRokumentti sukeltaa syvälle mustaan musiikkiin ja ottaa samalla suorasanaisesti kantaa rasismia vastaan. Kerubi mahdollistaa entistä kokonaisvaltaisemman oh-jelmatarjonnan. - Pasi Huttunen, teksti & kuva

Yllättävän harva Joensuussa on tietoinen Punaisen Ristin monikulttuurisuuskeskus Vatakan olemassaolosta. Vatakka sijaitsee Joensuun keskustassa ja tarjoaa joka arkipäivä eri-laisia kursseja ilmaiseksi kaikille kiinnostuneille. Vatakassa voi opiskella mm. kieliä, osallistua sarjakuvatyöpajaan tai vaikkapa harrastaa aerobicia. Vatakassa järjestetään erilaisia kansainvälisiä- ja teemailtoja. Esimerkiksi 4. marraskuuta Vatakassa pidetään kansainvälinen luomupäivä, jolloin kaikilla halukkailla on mahdollisuus maistella luomuruokia ja tutustua Pohjois-Karjalaiseen luomutarjontaan sekä kuunnella aiheeseen liittyviä luentoja.

”Vatakka on ainutlaatuinen matalan kynnyksen moni-kulttuurinen toimintakeskus, jossa ihmisillä on mahdolli-suus ilmaiseksi tutustua erilaisiin kulttuureihin, osallistua

kursseille ja tapahtumiin sekä toteuttaa omia ideoitaan punaisen ristin periaatteiden mukaisesti”, listaa Leo Kaipiainen, joka aloitti Vatakan koordinaattorina syyskuun alussa.

Toimintakeskus siis tarjoaa tilat vapaaehtoisvoimin järjestettäviä kursseja, keskusteluryhmiä tai kertaluonteisia tapahtumia varten. Vatakan vapaaehtoiseksi ryhtyminen onnistuu ilmoittautumalla Kaipiaiselle.

Vatakan toiminnasta on mahdollista saada lisää tietoa vierailemalla paikan päällä tai ilmoittautumalla Vatakan sähköpostilistalle. Toimintakeskus sijaitsee osoitteessa Yläsatamakatu 9, kolmannessa kerroksessa.

Lisää tietoa leo.kaipiainen@redcross.fi tai 040-098 8574.

Mahdollisuuksia, joista harva tietää

Pohjoissavolainen sarja-kuva saapuu taidemuseon

Pää Pyörällä –näyttely tuo lokakuussa Pohjoissavo-laisen sarjakuvan Kuopion taidemuseoon. Näyttely järjestetään Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuh-lavuoden kunniaksi. Näyttelyn taiteilijat ovat Jyrki Heikkinen (Kuopio), Reijo Kärkkäinen (Kuopio), Jyrki Nissinen (s. Vieremä), Pentti Otsamo (Maa-ninka), Jope Pitkänen (Suonenjoki) ja myös Uljasta kuvittava Petteri Tikkanen (Iisalmi).

Näyttelyn lähtökohtana on ollut vuonna 2010 julkaistu Pohjois-Savon taidetoimikunnan ja Asema Kustannuksen julkaisema sarjakuva-albumi Minna & miehet, mutta teema on laajentunut sisältämään tekijöiden muitakin sarjakuvaruutuja. Sarjakuvaori-ginaalien lisäksi näyttelyssä on esillä muun muassa luonnoksia, kuvasuurennoksia ja sarjakuva-albumeita.

Samana päivänä taidemuseossa avataan myös näyttely nimeltä Uusia Ajatuksia. Näyttely esittelee ku-vataidetta nuoren polven taiteilijoilta. Esillä on muun muassa Kirsi Pitkäsen, Sami Korkiakosken ja Timo Vaittisen töitä.

Pää Pyörällä ja Uusia ajatuksia näyttelyt avataan 14. lokakuuta ja ne

päättyvät helmikuun viides päivä.

Lisätietoa: http://taidemuseo.kuopio.fi/

Galleria Harhassa Joensuussa on tarjolla taide-elämys, jossa vaikutelmia vaihtavat maalari ja muusikko. Sekä Sirpa Ylhäisen että Arja Kastisen taiteen lähtökohtana on improvisaatio ja hetkeeen syventyminen. Siemenve-si on ensimmäinen neljän näyttelyn sarjasta, jossa tätä ajattomuuden tilaa tavoitellaan kanteleen ja maalaus-taiteen keinoin.

Siemenvesi Galleria Harhassa (Kauppakatu 44) 2.-31. lokakuuta.

Mikäli olet ryhtynyt tutkimusmatkailemaan tee- ja kahvilajien ihmeelliseen maailmaan, löytyy apua Kaup-pakahvila Fadosta, joka on muuttanut Puijonkatu 33. Fado on kahvilan lisäksi myymyälä, joka myy irtoteetä ja kahvia sekä leipomoherkkuja. Valikoimassa on kuutisenkymmentä eri teemakua sekä kolmisenkym-mentä eri kahvivariaatiota. Leipomotuotteita löytyy valmistettuna muun muassa speltistä. Fado järjestää myös teenmaistelu tilaisuuksia yksityisille, yrityksille ja yhteisöille.

Lisätietoa: www.fado.fi

Ravintola Wanhan Jokelan puolustajat polkaisevat pystyyn poikkitieteellisen tapahtuman talkoohengessä. Tavoitteena on näyttää, mitä kaikkea Jokela voi syn-nyttää. Joku roti sentään! –kulttuuritalkoiksi nimetty tapahtuma kaipaakin nyt esiintyjiä, olipa kyseessä musiikkia, tanssia, runoutta, kuvataidetta, näyteltyä improvisaatiota, näytelmiä tai mitä vain. Innokkaat esiintyjät voivat etsiä lisätietoja tapahtuman Facebook-sivuilta tai Pro WANHA JOKELA –ryhmästä Faceboo-kissa.

Joku roti sentään! –kulttuuritalkoot ravintola Wanhassa Jokelassa

6.-8.10.

Rospuutto-ryhmän Saraswatin hiekkaa -näytelmä saa ensi-iltansa Kontiolahdella Jakokosken liikuntasalis-sa 6. lokakuuta kello 19. Esityksessä eräänlainen kan-sanvalistusjoukko juoksee valtakuntaa ristiin rastiin esittämässä Risto Isomäen samannimistä ekologista trilleriä. Se perustuu tieteelliseen faktaan ilmaston-muutoksen kerrannaisvaikutuksesta planeettaamme. Hanna Kirjavaisen ohjaaman näytelmän rooleissa nähdään Janne Kinnunen, Jukka-Pekka Mikkonen, Kira Riikonen, Jaakko Tohkanen ja Milla Yli-Hakala.

Näytelmästä ja Rospuuttoryhmästä löytyy lisätietoa ryhmän

sivuilta: http://www.rospuutto.com.

Maalailua kanteleella ja siveltimellä

Teen ja kahvin ystävien ystävä muutti Puijonkadulle

Kulttuuritalkoot Jokelassa

Ekologinen trilleri Kontiolahdella

Pohjois-Savon taidetoimikunnan kansanmusiikki-il-tama Kaikenkansan klubi löysi uuden kodin Resisto-ri-klubilta. Syksyn ensimmäisellä klubilla syyskuun lopulla oli tarjota virtuoosimaisia indiejazzin sekä perinteisemmän kansanmusiikin hörähdyksiä. Esiintymässä olivat Johanna Elina levynjulkaisukier-tueellaan sekä kielisoittimien ja monimuotoisten perkussioiden yhdistelmäduo Raudantakoja. Taita-vat ja monipuoliset soittajat pitivät yleisön keskit-tyneenä ja musiikin anti toi usealle katsojalle jänniä kokemuksia. ”Olo oli kuin halolla päähän lyöty”, kuului esitysten jälkeen ravintolan etupihalta.

”Kosmisempaa musiikkia löytyy vain universu-min toiselta laidalta”, totesi Resistori-Klubin pitäjä Jarmo Turtiainen. Lassi Piironen, teksti & kuva

Kaikenkansan klubi löysi kodin Resistorita

Missiona musiikki johon rakastuu

”Maihinnousukenkien ja pilottien aikaan ei saa olla paluuta takaisin.

Ote Petteri Tikkasen juuri ilmestyneestä Mopo -sarjakuva-alnumista.

22 Uljas 7 | 30. 9. 2011 23Uljas 7 | 30. 9. 2011

Elokuussa Suomessa ilmestyi poik-keuksellinen sarjakuvaromaani. Ville Tietäväisen piirtämä ja kirjoittama 216-sivuinen Näkymättömät kädet ( WSOY) kertoo paperittomien siirto-

laisten todellisuudesta päähenkilönsä marokko-laisen Rashidin silmin. Henkilökohtaiselta tasolta ponnistava tarina saa monia sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia, joista ei yhteiskunnassamme ole liiemmin hiiskuttu.

Kirjan aihe syntyi Tietäväisen mielessä jo kymme-nen vuotta sitten. Hän sattui näkemään Pariisissa siirtolaismiehen, joka näytti kokonaan omanarvon-tuntonsa menettäneeltä.

”Ajattelin, ettei mies varmasti ollut suunnitellut itselleen sen kaltaista tulevaisuutta.”

Tietäväinen pohti millainen perhe miehellä saattoi odottaa kotona, jossain kaukana. Kiinnostus paperittoman maailmaa ja ajattelua kohtaan pani alulle monta vuotta kestäneen tutkimustyön.

Tietäväinen tiesi tuolloin hyvin vähän paperitto-mista eikä arvannut minkälainen vyyhti aiheeseen kietoutuisi. Tuskaillessaan, mistä oikein lähteä liikkeelle, taiteilija löysi Marko Juntusen, joka oli tehnyt väitöskirjan marokkolaisista paperittomis-

ta. Juntunen lähti Tietäväisen oppaaksi ja tulkiksi Marokkoon sekä Almeriaan, jossa Etelä-Espanjan jättimäiset vihannesviljelmät sijaitsevat.

Ville Tietäväinen kertoo, että Almerian vihan-nesviljelmillä ilmapiiri oli painostava ja uhkaava. ”Piikkilanka-aitoihin on kiinnitetty kieltokylttejä eri kielillä, ja mustin ikkunoin varustetut katu-maasturit partioivat teillä. Ei tuntunut järkevältä kysyä käyntilupaa muilta kuin siirtotyöläisiltä itseltään”.

Siirtolaiset asuivat siellä vanhoista kasvihuo-neen jämistä kootuissa asumuksissa. He kertoivat

kaksikolle kokemuksistaan, ja monet niistä pää-tyivät sarjakuvan lehdille. Esimerkiksi kohtaus, jossa rajanvartijat herättävät päähenkilö Rashidin kusemalla hänen päälleen, on otettu suoraan erään siirtolaisten päiväkirjamerkinnöistä.

”Ei sellaisia juttuja pystyisi omassa päässään keksimään.”

Almeriassa toimittajat ja muut ulkopuoliset päästetään kierroksille vain mallitiloille.

”Siellä kaikilla on varmasti työ- ja oleskeluluvat kohdallaan”,

Tietäväinen sanoo. Mallitiloilla myös noudate-taan EU:n ympäristövaatimuksia. Näkymättömissä käsissä ulkopuolisilta kiellettyjen tilojen siirto-työntekijät keittävät juoma- ja pesuvetensä tilojen kasteluvedestä. Avoaltaissa lämpimässä ilmanalas-sa lilluessaan se on melkoista vihreää ja pahanha-juista puuro, Tietäväinen kuvaiee. Ilman suojuksia ruiskutetaan vihannesten päälle järjettömiä määriä pestisidejä. Järjestäytyneen vastarinnan aikaansaa-minen on vaikeaa, ja siihen kannustavat tapetaan yön pimeydessä.

Helmikuu 2000 Almerian El Ejidossa. Paikalliset ryhtyvät väkivaltaisiin mellakoihin siirtotyöläisiä vastaan. Siirtolaisten mukaan poliisi ei estä mella

Tietoja taiteilijasta

Ville Tietäväinen

Valmistunut arkkitehdiksi.Graafinen suunnittelija, kuvittaja, sarjakuvataiteilija.Syntynyt 20.10.1970 Helsingissä

Sarjakuvatuotanto:

Näkymättömät kädet. WSOY. 2011.Linnut ja meret. Tammi, 2003.

Euroopan ovet on suljettu köyhiltä. Paitsi heiltä, jotka mahtuvat tekemään työtä näkymättömissä kaukana ihmisarvoisista oloista. Suomessa niinsanotut maahanmuuttokriitikot paasaavat käsistä riistäytyneistä siirtolaisvirroista. Hyväksikäytöstä, jota siirtolaiset kohtaavat, vaietaan. Sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen teoksessa Näkymättömät kädet köyhä paperiton koh-taa Euroopan karumpaa karumman todellisuuden. Koti, terveys, omanarvontunto, järki. Tässä todellisuudessa vaaditaan luo-pumaan kaikesta. Tietäväinen selventää kuinka marokkolainen Rashid, vuosikymmenen takaiset mellakat, Libyan sota ja Homma-foorumi liittyvät toisiinsa. - Tähti Oksanen, teksti & Ville Tietäväinen, kuvitus

Paperitonputoaa uuteen maailmaan

”Kyse on ihmisistä. Massaa kohtaan on vaikea tuntea myötätuntoa.

24 Uljas 7 | 30. 9. 2011 25Uljas 7 | 30. 9. 2011

Jussi Vähämäki ei niinkään kirjoittanut kirjaa Marxista vaan pyrkii ajattelemaan Marxin kanssa. Kommunismi on esimerkiksi opintopiirien perustamista ja pakenemista palkkatyöstä vaikka luontoon tai taiteisiin. Yliopistosta hän haluaisi tiedepuiston sijasta käymisastian. – Pasi Huttunen, teksti & kuva

Jussi Vähämäen kiinnostus Marxiin heräsi 16-vuotiaana avoimen yliopiston luennoilla. Hän tarkentaa innostuneensa Marxin kirjoituksista poliittisena ajatteluna, eikä uskonkappaleina.

Kohdatkaa ja tuottakaa yhdessäMarx-tutkija Vähämäki: kointia ja heidän tyytymättömyytensä johtaa no-

peasti spontaaniin lakkoon, joka seisauttaa kaiken tuotannon. Paperittomien ja viranomaisten välille syntyy keskusteluyhteys ja työläisille lupaillaan puhdasta vettä ja asuntoja.

”Erään hahmoni sanoin, ei niistä ole nähty pyyh-kimisjälkeäkään. Ei tilanteen muuttamiseen ole resursseja eikä halua.”

Tietäväinen epäilee, että samanlaista järjes-täytymistä tuskin tullaan näkemään ihan pian. Siirtolaisryhmien on vaikea muodostaa yhteisrin-tamaa, sillä rasismia kytee myös paperittomien keskuudessa.

Järjestelmän rattaisiin epäilevästi suhtautuva voisi väittää, että rasismikin on vain tekosyy. Ahne-

us joka tasolla aina vallan kahvaan saakka tarvitsee ihmisiä, joille ei jonkin syyn varjolla anneta min-käänlaista arvoa.

”En minä usko ihmisten läpikotaiseen pahuu-teen”,

Tietäväisen sanoo ja jatkaa, että Espanjan halli-tuksessa keskustellaan jatkuvasti siitä, miten asi-oita voitaisiin muuttaa. Valitettavasti byrokratia heittää lisää kapuloita rattaisiin. Tietäväinen ker-too tavanneensa työläisiä, jotka olivat koettaneet hankkia työ- ja oleskelulupia jo 4-5 vuoden ajan. ”He kantavat mukanaan kasseja täynnä kuitteja, joita tarvitaan lupien saamiseksi. Oleskelulupaan vaaditaan työlupa ja työlupaa ei myönnetä ilman oleskelulupaa.” Luvan saaminenkaan ei ole takuu kohtelun parantumisesta.

”Se lähinnä sitoo siirtolaisen tiettyyn työnan-

tajaan.”

Siirtolaisten onnellisista tarinoista ollaan Marokos-sa tietoisia, mutta ihmiset myös tajuavat etteivät asiat ole aina niin hyvin kuin näytetään, Tietäväi-nen kertoo. Mies, joka ei ole saavuttanut tavoittei-taan, ei voi kasvojen menettämisen pelossa palata kotiin.

”Joka suvussa ja perheessä tunnetaan joku, joka on kuollut matkalla tai kadonnut Eurooppaan.”

Kuten Näkymättömien käsien esipuheessa kerrotaan, Espanjaan tuli viisumipakko vuonna 1991. Sitä ennen Marokosta oli normaalia käydä töissä Espanjassa, eikä uhkarohkeita matkustus-tapoja tarvittu. Tietäväinen puhuu Eurooppaan kohonneesta muurista, ja kuinka se on pahentanut siirtotyöläisten asemaa.

”Esimerkiksi Libyan -siis valtion, joka ei ole alle-kirjoittanut yhtään ihmisoikeussopimusta- kanssa on sovittu Eurooppaan pyrkivien pistämisestä leireihin. Mikä voi olla heidän tilanteensa tällä het-kellä maassa, joka kaiken lisäksi käy sotaa?”

Missä on eurooppalaisten moraali, tulisi ihme-tellä itse kunkin.

”Raja vuotaa sen verran kuin markkinat tarvit-sevat”, eräs sarjakuvan hahmoista julistaa. Tutki-mustyönsä aikana Tietäväiselle oli järkytys tajuta se, että paperittomien tilanne on tiedossa kaikilla tahoilla.

”Viranomaiset tietävät, poliitikot tietävät, työnantajat tietävät, rajanvartijat tietävät. Väkeä dumpataan sinne missä halpaa työvoimaa tarvi-taan. Kanarian saarille rantautuvat paperittomat lähetetään lentokoneella Almeriaan. Ja silmät suljetaan joka puolella.”

Rashidin tarina sijoittuu taiteilijan mukaan suun-nilleen 2000-luvun vaihteeseen. Keinot päästä Eurooppaan ovat muuttuneet ja ne perustuvat Ville Tietäväisen mukaan nykyään enemmän viranomais-ten lahjontaan ja asiakirjojen väärentämiseen kuin ennen. Tietäväinen huomauttaa, että taustalla vaikuttavat yhä samat motiivit.

”Tämä on alati muuttuva, mutta valitettavan ajaton aihe.”

Ville Tietäväinen muistuttaa halunneensa nimenomaan ymmärtää millainen on paperitto-man oma näkökulma. Kaikki yhteiskunnallisuus ja politiikka kerääntyi tarinan ympärille auttamatta. Riisuttuna Näkymättömät kädet on tarina miehes-tä, joka lähtee täyttämään hänelle asetettuja odo-tuksia, mutta epäonnistuu ja menettää vähä vähältä itsetuntonsa. Tietäväinen halusi myös ymmärtää uskonnollista ajattelua, jota hänen hahmonsa maa-ilmaan väistämättä liittyisi. Uskonto on kirjan pää-henkilölle voima, joka kannustaa lähtemään, mutta lopulta myös häpeällinen taakka, kun sen luomien odotusten täyttäminen osoittautuu mahdottomak-si. Hyveellinen Rashid huomaa toimivansa juuri niitä periaatteita vastaan, joita on pitänyt hyvänä. Uskonto-teema näkyy myös sarjakuvan kuvallisessa ilmaisussa. Kaikkialla häilyy usvainen sinerrys ja moni tapahtuma on kuvattu ylhäältä päin.

”Ne ovat kuin ajatellun jumalan näkyjä.”

Ville Tietäväisen tarkoituksena oli herättää teoksel-laan ihmisten kiinnostus paperittomia kohtaan ja nostaa aihe julkiseen keskusteluun. Siinä hän on totisesti onnistunut, mistä hän myöntää itsekin yllättyneensä. Hän on sitä mieltä, että maahan-muuttokriittisiä mielipiteitä tuodaan mediassa suhteettoman paljon esille. Valtamedian ei tarvitse esitellä kaikkea, mitä maahanmuuttokriitikot net-tikeskusteluissa kirjoittavat.

”Ne eivät ole keskustelua, vaan vihasloganeita peräkkäin.”

Taiteilija on saanut osansa nettikeskusteluiden vihakommenteista. Esimerkiksi Homma-fooru-

milla häntä on verrattu Anders Breivikiin. Vastaa-vanlaiset johtopäätökset eivät voi kummuta järin syvällisistä ajatteluketjuista.

”He elävät ahdistunutta, mutta helppoa elä-mää”, Tietäväinen kommentoi.

Valtamedian uutisoinnista löytyy muutakin kritisoitavaa. Tietäväinen on listannut Näkymättö-mät kädet-kirjan alkulehdelle sanoja, jotka toistu-vat länsimaisen median uutisissa siirtolaisista ja heidän kohtelustaan. Esimerkiksi sanoja tulvia ja vyöryä käytetään yleisesti siirtolaisista puhuttaes-sa. Tietäväistä luontovertaukset harmittavat, sillä ne epäinhimillistävät siirtolaisia tahattomasti ja luovat kuvan epämääräisestä massasta.

”Kyse on ihmisistä. Massaa kohtaan on vaikea tuntea myötätuntoa.”

Median käytössä on myös vakiintunut sanapari ’laiton siirtolainen’.

”Laiton, eli rikollinenko?”kysyy Tietäväinen. Hänen mukaansa ihmisille

tulee heti vahvempi käsitys siitä, että on esimer-kiksi oikeutettua poistaa siirtolainen maasta, jos tämä on laiton. Ajatus laittomista ihmisistä tuntuu siis osuvan jonnekin syvälle siirtolaisten kohtelun perustuksiin.

Tietäväinen haluaa kirjallaan ohittaa siirtolaisuu-teen liitetyn laittomuus- ja massa-ajattelun. Hän uskoo Näkymättömien käsien tehoavan eniten heihin, joilla ei ole vielä lukkiutuneita mielipiteitä aiheesta.

”Rasistisesti ajattelevat saavat lähinnä pontta omalle näkemykselleen. He voisivat esimerkiksi perustella, että vaikeuksiahan siitä tulee kun kult-tuurit kohtaavat”.

Taiteilija haluaisi ihmisten kuitenkin ymmärtä-vän, että kohtaaminen ei ole helppo ehdoilla, joita Eurooppa asettaa.

”Jokainen lukija käsittänee ainakin sen, että näin ei voi jatkua.”

Tietäväinen toivoo, että Näkymättömät kädet auttaisi lukijaa ymmärtämään paperittoman todel-lisuutta. Tarinassa tähän todellisuuteen viitataan neljäntenä maailmana. Se on heille, jotka eivät mahdu edes kolmanteen.

Ville Tietäväinen toteaa yllättyneensä teoksensa herättä-män keskustelun määrästä. Hän kritisoi, että media tuo liikaa esille maahanmuuttokriittisiä näkemyksiä.

Hälytyskelloja kannattaa ehkä ryhtyä kilkut-telemaan, sillä meillä on täällä Itä-Suomen yliopistossa kommunisti! Valtiotieteen tohtori Jussi Vähämäki tosin murskaa paljastuksen dramaattisuuden haastattelun edetessä. Kii-

luvasilmäistä fanaatikkoa hänestä ei saa. Keväällä hän julkaisi Eetu Virenin kanssa kirjan Perinnöttömien perinne, jossa py-ritään karistelemaan harteilta sosialismin ja marxismin taakka ja tarkastelemaan Karl Marxin yhteiskuntatieteellistä ajattelua.

”Olin muistaakseni 16 kun kävin kesäyliopistossa Helsingis-sä Arto Noron luennoilla Marxista ja poliittisen taloustieteen kritiikistä. Mun kiinnostus on yhteiskuntatieteellistä ja taustal-la oli tietysti myös antiautoritaarisuus ja sen ajan opiskelijaradi-kalismi”, Vähämäki kertoo.

Marx ponnahti taas esiin kun joukko opiskelijoita tuli kyse-lemään Vähämäeltä Marxista ja syntyi Marx ilman marxismia -lukupiiri.

”Suurin osa kirjan aineistosta on lukupiiristä peräisin. Ja Marxin analyysin periaatteet ovat käyttökelpoisia edelleen. Marx korosti koko ajan, että kapitalismi on dynaaminen, uusiutumiskykyinen yhteiskunta, jonka analyysiä ei voi tehdä kerralla ja lopullisesti”, hän kertoo.

”Historianfilosofisella marxismilla, jossa yhteiskuntakehi-tys vääjäämättä kulkee kohti sosialismia, on aina ollut taipumus ylenkatsoa Marxin poliittisen taloustieteen kritiikkiä. Sieltä ei löydy yksioikoista perustetta valtiovallan valtaamiselle ja sosialistiselle valtiolle. Marx ei koskaan itse käyttänyt sanaa historiallinen materialismi.”

Nykykapitalismin kannalta kaksi keskeistä järjestelmää,

eli työvoiman tuottamisen ja uusintamisen takaava kansallis-valtio sekä rahajärjestelmä ovat kriisissä. Yhä uusia yhteisen alueita pyritään rajaamaan taloudellisesti tuottaviksi. Samalla on silti havaittavissa jonkinlaista massapakoa kapitalistisesta järjestelmästä.

”Muuten sitä ei niin kauheasti koko ajan paukutettaisi, että meidän täytyy pidentää työuria ja olla terveitä. Järjestelmällä on idea, että jengi karkaa koko ajan käsistä. Tuotantoajasta vapaan toiminnan löytäminen on nykyään vaikeaa, mutta esimerkiksi luonto ja taide ovat paon muotoja.”

Vähämäki painottaa, että kapitalismia vastaan kamppailles-sa ei kamppailla mieskohtaista kapitalistia vastaan.

”Työläisten muodostaminen massoiksi on absoluuttisesti vastakkaista Marxin ajattelulle. Vastustajana on kapitalisti-nen järjestelmä. Tämä erottaa Marxin ajattelun fasismista ja porvarillisesta politiikasta. Johtajavastaisuus ja solidaarisuus syntyvät luokkatietoisuuden tuloksena, eikä luokkatietoisuus synny personifioidun vihollisen kautta”, hän toteaa.

Se uupumukseen asti viljelty toteamus, että ”kommunismi on ihan kiva aate, mutta ei toimi” joutaa historian tunkiolle, sillä kommunismi ei ole aate, vaan käytännöllinen asia. Vähämäki kertoo jakavansa Walter Benjaminin näkemyksen kommu-nismista: Se vastustaa kaikkea puhdasoppisuutta palaamalla jatkuvasti perusteisiinsa ja kehittymällä kamppailuissa.

”Kommunismi ei ole filosofia, utopia tai doktriini. Se lähtee käytännöllisesti kokemuksista ja historiallisesta tilanteesta. Marxin perspektiivi ei yltänyt niiden taakse, mutta Marxin kanssa voidaan yrittää katsoa, minkälaisia mahdollisuuksia on järjestää ihmisten välistä elämää valtion ja rahajärjestelmän

jälkeen”, hän selittää.Vähämäki ja Viren kirjoittavat, että ”paluu lukemaan Marxia

tarkoittaa ennen muuta sitä, että näkökulmana on palkkatyös-tä kieltäytyminen ja tämän kieltäytymisen kautta kapitalismin vastaisen taistelun levittäminen tehtaasta koko yhteiskun-taan.” Vähämäki mainitsee, että Marx hyväksyi pienomistajuu-den.

”Se, että Marx olisi ollut valtiollisen omaisuuden kannatta-ja, ei pidä lainkaan paikkaansa.”

Kamppailun muodot ovat organisoitumista auttavia toimia, jotka luovat autonomisen ja itsenäisen elämän mahdollisuuk-sia. Fanaatikot voivat siis lakata rakentamasta pommeja, sillä heidän tavoittelemaansa kommunistista utopiaa ei ainakaan Marx määritellyt.

Kamppailua käydään esimerkiksi yliopistoilla, joissa tutki-jan ja opettajan urat on yhä enemmän eriytetty ja opiskelijoista on tehty asiakkaita.

”Jokainen yritetään panna omaan putkeensa. Kyse ei ole enää sellaisesta käymisastiasta, jossa nämä kaikki ovat sekaisin. Yliopistoista tehdään tiedepuistoja, isoja struktuureja, joissa ei tapahdu mitään. Olet jossain huoneessa ja teet jotain mitä pitää tehdä. Vieressä on toinen, mutta maailmat eivät kohtaa. Sammakon ja kärpäsen maailmat eivät kohtaa ennen kuin sammakko syö sen kärpäsen”, Vähämäki kuvailee synkkänä.

”Tarvitaan vapaita tiloja tiedon tuottamiseen. Esimerkiksi opintopiirit ovat hyviä ja käytännöllisiä tiedon jakamisen muo-toja, jotka tuottavat jotain.”

Eetu Viren & Jussi Vähämäki: Perinnöttömien perinne. Tutkijaliitto 2011.

26 Uljas 7 | 30. 9. 2011 27Uljas 7 | 30. 9. 2011

Anssi Ylirönni | Matias

Italialaisten kulttiroskaleffojen ja erityisesti zom-bie-rainojen parissa kunnostautunut Lucio Fulci ehti vivahteikkaan uransa aikana ohjaamaan

myös kourallisen spagettilänkkäreitä. Vuonna 1966 valmistunut suveneeri länneneepos Massacre Time (Le colt cantarono la morte e fu... tempo di massacro) on lajityypilleen uskollinen aina kliseitä myöten. Se kertoo tarinan kullanetsijä Tom Corbetista, joka palaa kotikaupunkiinsa Teksasiin. Kotikonnut osoittautu-vat kuitenkin varsinaiseksi taistelutantereeksi, kun pahamaineinen gangsteri Jason Scott pitää jengei-neen kaupunkia kuristusotteessaan. Luodit halkovat ilmaa, tequila virtaa ja ruumiskasat kasvavat, kun Corbett päättää ottaa lain omiin käsiinsä.

Massacre Time on verkkaisesti etenevä italowes-tern, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Siihen on ujutettu myös huumoria sopivissa määrin, mikä tekee elokuvasta piristävän ruiskeen monesti uuvuttavien ja ryppyotsaisten länkkäreiden harmaassa massassa. Huumori ei silti kevennä Fulcin myöhemmin kiistan-alaiseksi tavaramerkiksi muodostunutta armotonta väkivaltaa, joka on 1960-luvun henkeen yllättävän rohkeaa. Sergio Leonen tasoiseksi spektaakkeliksi se ei tosin yllä, mutta Coriolano Gorin säveltämä musiikki pitää yllättävän hyvin pintansa Morriconen tasoisten maestrojen rinnalla. Tunnari on yksinker-taisuudessaan ylinukuttu helmi ja jää hetkessä soi-maan päähän. Myös näyttelijät onnistuvat rooleissaan ja erityisesti George Hilton tekee loistavan rooli-suorituksen juoppohulluna pistoolisankarina. Kaikki länkkäreistä kiinnostuneet kipin kapin videodivariin etsimään kyseistä teosta! Lock ’n load, it’s massacre time!

Mikko Puhakka

Massacre Time

Kellarin kätköistä

Onko lukujärjestyksesi täynnä pääl-lekkäisiä luentoja? Harmittaako että syventävien opintojen kerran neljässä vuodessa järjestettävä kurssi jää väliin? Menikö siinä ainoa mahdollisuus suo-rittaa kurssi? Onko muilla yliopistom-me kampuksilla kiinnostavia kursseja, mutta etäisyys rajoittaa osallistumista? Moni meistä joutuu pohtimaan näitä kysymyksiä.

Luentojen tallentaminen ja verkko-jakaminen tulee ottaa tehokkaaseen käyttöön. Näin yliopistomme kaik-kien työntekijöiden osaaminen tulee

jokaisen opiskelijan saataville. Kaksi itäsuomalaista yliopistoa yhdistyi, mutta kolmen kampuksen yhteistyö ei ole tuonut mitään lisäarvoa opin-toihin. Kurssitarjonnan olisi tullut kasvaa! Työssäkäynti, lapset tai vaikka nuhainen koira voivat estää luennoille osallistumisen. Opiskelijan tulee voida itselleen sopivaan aikaan käydä läpi luennon asiat, eikä lukihäiriökään saa muodostua esteeksi oppimiselle. Ha-lutessaan luentoihin tulee voida palata tenttiin valmistautuessa.

Kun luennot tuodaan verkkoon

ja säilytetään seuraavaan kurssin aloituskertaan, voi kurssin suorittaa haluamaansa vuodenaikaan. Jousta-vampi luentomahdollisuus voisi myös nopeuttaa valmistumista ja tehostaa opiskelijan ajankäyttöä. Järjestely myös helpottaisi opintojen jakamis-ta opiskelijalle sopiviin ajankohtiin. Vierailevien luennoitsijoiden esityk-set voi säilyttää verkkoympäristössä pidempään, jolloin laajempi kuulija-joukko pääsisi hyödyntämään heidän luentojaan.

Tulevaisuudessa yhä enemmän

kursseja on oltava mahdollisuus suo-rittaa etänä. Näin esimerkiksi Joen-suun biologian opiskelijat pääsevät nauttimaan Kuopion laajasta bio-tieteiden kurssitarjonnasta. Vide-oluentoja ja muita etätyöskentelyn mahdollisuuksia on jo pidemmän aikaa hyödynnetty esimerkiksi ammattikor-keakouluissa. Nyt yhdistymisen myötä yliopistolla olisi tässä rajattomat mahdollisuudet. Miksei meilläkin jos amk:ssa?

Itämaan vihreät tietäjät -edustajistovaalilista

Luennot verkkoon ja ympärivuotiset suoritusmahdollisuudet

Miksi ahkeruudesta rangaistaan?

Praxis vastustaa uutta varausmaksukäytäntöä

Debatti

Näin kesän jälkeen opintojen alettua, monella opiskelijalla on edessään tarkat laskutoimitukset. Jos opin-tojen ohella työskentelee ja on ollut onnekkaasti myös kesätöissä, täytyy opiskelijan laskea, minkä verran saa loppuvuodesta tehdä töitä, jotta tulorajat eivät ylittyisi. Tavanomai-set yhdeksän opintotukikuukautta nostavan opiskelijan vapaa tulo on tällä hetkellä vain 11 850 € vuodessa. Vuosituloraja lasketaan siten, että jokaista tukikuukautta kohti opis-kelijalla voi olla tuloa 660 euroa ja jokaista tuetonta kuukautta kohti 1 970 euroa.

Kuopion Tuhatkunta ry ja Joen-suun opiskelevat porvarit haluavat nostaa huomion ahkeran mutta työtä tekevän opiskelijan tulora-joihin. Kokoomuslaisina uskomme mahdollisuuksien tasa-arvoon myös henkilökohtaisen yrittämisen kautta. Nykyinen opintotukijärjestelmä on tämän hetken vapaantulon rajoineen

epäoikeudenmukainen niille, jotka sekä opiskelevat että työskentelevät ahkerasti. Nykyinen vaadittu määrä opintoja on keskimäärin 5,0 opinto-pistettä tukikuukautta kohti. Opinto-tuet peritään takaisin mikäli ansai-tut tulot ylittävät tulorajat, vaikka opintopisteet täyttyisivät vaatimus-ten mukaan. Miksi? Ei ahkeruudesta tulisi sakottaa. Eikä ole kohtuullista olettaa, että esimerkiksi kesätyönä hankittu tulo olisi säästettävä ja jaet-tava tasaisesti koko loppuvuodelle, jos vapaan tulon yläraja saavutetaan viimeistään kesätöiden jälkeen.

Vaikka vapaan tulon rajaa nostet-tiinkin vuonna 2008, rajaa olisi vielä syytä nostaa, sillä inflaatio syö koro-tuksia. Samalla voisimme kehitellä mallia, jossa säädetyt opintopisteen-sä suorittavat voisivat myös saada li-säkannustimen. Olisi siis kohtuullis-ta mahdollistaa ahkerille palkitseva järjestelmä. Opiskelijan tekemä työ kerryttää lisäksi veroeuroja. Vaikka

opiskelija ei olisikaan oman alan töissä, saa hän arvokasta kokemusta työssä olemisesta ja tuleva työnanta-ja varmasti arvostaa tällaista osoitus-ta aktiiviseen otteeseen elämässä.

Toinen ongelmakohta järjestel-mässä ovat opintopisterajat. Yliopis-toissa tutkintorakenteemme muutut-tua kaksiportaiseksi, kandidaatin- ja maisterinopintoihin jaettavaksi, säädetty opintopisteiden täyttymi-nen kuukautta kohden voi olla ongel-mallinen tietyillä aloilla. Jos haluaa nopeuttaa opintojaan tai toisaalta jos on pakko suorittaa kandidaattivai-heessa maisteritutkintoon kuuluvia opintoja, saattaa olla vaikea saada säädettyjä opintopisteitä kuukaut-ta kohti kokoon maisterivaiheessa. Tällöin opintopisterajan jäykkyys per kuukausi voi tuottaa ongelmia. Lisäksi jos maisterivaiheessa halu-aisi orientoitua jo työelämään, juuri vapaan tulon rajan nostamisesta olisi tilanteessa hyötyä. Voisimme kehi-

tellä myös mallia, jossa tutkintonsa alle määräajan suorittaneet saisivat kannustimen. Näin opiskelijaa kan-nustettaisi suunnittelemaan ja ajat-telemaan opintojaan sekä hahmot-telemaan itselle sopiva, mutta myös porkkanaa tarjoava malli opintojensa suorittamiseen.

Kuopion Tuhatkunta ry ja Jo-ensuun opiskelevat porvarit ry peräänkuuluttavatkin vastuullista, joustavaa ja yksilön mahdollisuuksi-en toteuttamista sallivaa koulutus-politiikka. Tiedostamme tilanteen haastavuuden mutta toivomme opetusministeriön huomioivan, että järjestelmää tulisi kehittää kokonai-suudessaan opiskelijan aktiivisuutta tukevaksi ja palkitsevaksi.

Riitta Kauppinen, pj. Kuopion Tuhatkunta ry

Teemu Myllärinen,pj. Joensuun opiskelevat porvarit ry

Yhteiskuntapolitiikan, sosiologian ja filosofian ainejärjestö Praxis ry on närkästynyt Itä-Suomen Yliopiston kirjaston 1. syyskuuta voimaantulleesta käytännöstä periä 0,50€ maksu kirjojen varaamisesta. Praxis kokee, että maksu

on opiskelijoille kallis, eikä sille ole perusteita.

"Uudistus tekee tenttimisestä käytännössä maksullista, koska useilla aloilla kirjojen saatavuus on muutenkin heikkoa. Opiskelijoiden ei tule joutua

maksamaan opiskelun perusedelly-tyksistä, kuten kirjastopalveluista", huomauttaa Praxiksen puheenjohtaja Antti Kettunen.

Praxis esittää varausmaksusta luo-pumista ja katsoo, että kirjojen jono-

tusruuhkaa voitaisiin purkaa ottamalla käyttöön joustavampia tenttimahdol-lisuuksia ja lisäämällä elektronisten aineistojen saatavuutta.

Praxis ry

Jos haluat osallistua keskusteluun Uljaan Debatti-sivulla, lähetä kirjoituksesi osoitteeseen toimitus@uljas.net. Viestin otsik-kokentästä tulee käydä ilmi, että kyseessä on mielipidekirjoitus Uljaaseen. Suurin merkkimäärä on 2500 merkkiä (myös väli-lyönnit). Uljas pidättää oikeuden muokata ja tarvittaessa lyhentää kirjoituksia

Tiedottaa:

4.-7.10.4.10.

5.10.5.10.6.10.6.10.7.10.

10.10.

11.10.11.10.25.-27.10.1.11.

Hyvinvointiviikko LukemallaLiikuntailtapäivä + ISYYmpialaiset, jatkot ArmaassaISYY Edustajistovaalien ehdokaslistat julkiYhdenvertaisuusseminaariJärjestöpäivä ja edustajistovaalipaneeliServeri ry Sitsit 7th HeavenissaElämänhallintaa ja nettiriippuvuutta -luentojaLiikuntatuutoroinnin tapaaminen/koulutus KuopiossaFortis ry Kostajaiset OnnelassaKulti ry ja Hyeena ry KostajaisetISYY Edustajistovaalien ennakkoäänestysOlavinkadun appro (Savonlinna)ISYY Edustajistovaalit

Kuopio

3.10.4.10.6.10.6.10.11.10.25.-27.10.1.-2.11.

ESN-Joensuun kokousYliopiston liikuntailtapäiväJärjestöpäiväToimintajaoston kokousLiikuntakerhon kokousISYY:n edustajistovaalien ennakkoäänestysISYY:n edustajistovaalien äänestys

Joensuu

3.10.3.10.

3.-7.10.4.10.5.10.5.10.6.10.11.10.25.-27.10.1.11.1.-2.11.

Ainejärjestöjen päiväAinejärjestöolympialaiset Heikinpohjan kentällä klo 16.30Opiskelijoiden hyvinvointiviikkoHarrastepäivä ja liikuntailtapäiväEväitä jaksamiseen ja stressinhallintaanISYY Edustajistovaalien ehdokaslistat julkiAsiaa ruoasta, työstä, terveydestä ja opiskelustaTimppa-risteilyISYY Edustajistovaalien ennakkoäänestysOlavinkadun approISYY Edustajistovaalit

Savonlinna

28 Uljas 7 | 30. 9. 2011 29Uljas 7 | 30. 9. 2011

Uljas 5 | 21. 5. 2010

Missä teoksessa murhataan miljonääri Ratchett? Mur-haajat kokoavat kahdentoista hengen valamiehistön, joka antaa kuolemantuomion. Sen henkilöt ovat Mary Debenham, eversti Arbuthnot, Hector MacQueen, Pierre Michel, Edward Masterman, rouva Hubbard, ruhtinatar

Dragomirov, Hildegarde Schmidt, kreivi ja kreivitär Ardenyi, Cyrus Hardman sekä ruotsalainen Greta Ohlson.

1) Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa. X) Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus. 2) Agatha Christie: 12 appelsiinin-siementä.

Ja sitten koinimista eli seksuaalisluonteista toimintaa. Esa Pakarinen kertoo: ”Eka kertaa nain kun oli 14-vuoti-as, silloinkin vanhempien miesten yllytyksestä……Äijät sanoi keskenään, että lähetään hakemaan naisia……Ne kysyi tekeekö pojan mieli kun korva tarkkana kuunte-

lin. Kun sanoin joo minut otettiin mukkaan. Ne haki sitten semmoi-sen huoran, just kuppalasta, sairaalasta päässeen……Ne otti naisen mukaan, mentiin……Sitten ne naivat sitä ensiksi, tuli pojan vuoro ja ne maksoi pojasta.” Missä poika-Pakarinen menetti poikuutensa?

1) Joensuun luterilaisen kirkon takana, halkopinojen välissä. X) Ravintola Wanhan Jokelan puuliiterissä. 2) Kuopion luterilaisen kirkon takana, pusikossa.

Kenestä kyse? Hänen uransa liittyy siihen vaihee-seen kun Esa Pakarinen oli melko tuntematon säestäjä iltamakiertueilla. Tämä henkilö totesi 1978 eräässä Pakaris-seminaarissa: ”Mitä täällä seminaa-ria pidetään? Eihän Esa Pakarinen mitään kulttuuria

ole, se on vaan hanurisoittaja.” Aikanaan hänen kuolemansa herätti runsaasti keskustelua maamme julkisesta terveydenhuol-losta: kaatui 25. syyskuuta 1979 uimahallissa ja löi päänsä lattiaan. Paikallinen terveyskeskus ei suhtautunut vammaan vakavasti vaan passitti henkilömme kotiinsa, jossa hän kuoli seuraavana päivänä aivoverenvuotoon.

1) Masa Niemi. X) Junnu Vainio. 2) Tapio Rautavaara.

Kuka suomalainen professori pyysi vuonna 1937 valtiovarainministeri Väinö Tannerilta apurahaa pikkuplaneettojen tutkimukseen? Väpä kitsaana miehenä tiedusteli, että mitäpä hyötyä tästä on? Professori vastasi: ”Jos muutaman kilometrin ko-

koinen pikkuplaneetta uhkaisi törmätä Helsinkiin, niin hän kyllä ilmoittaisi siitä etukäteen.” Apuraha myönnettiin.

1) Yrjö Väisälä. X) Matti Väisälä. 2) Anders Donner.

Monikulttuurisuus on ihan persuuksesta, ainakin zdeihälläväliäahon mukaan. Kuka totesi männä kuus-sa: ”… Nykyään kun kuulenkin sanan parlamentaris-mi, niin sanotusti poistan varmistimen….”? Sitaatti on irrallaan asiayhteydestään ja sillä ei ole tarkoitus

leimata tiettyä puoluetta ja sen kannattajia.

1) Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö. X) Teuvo Hakkarainen. 2) Pentti Oinonen.

1

3

2

4

5

1 2 3 4 5Nimi

LET’S BESSERWISSER!Itäiset Turhan Tietäjät ry

Oikeat vastakset sivulla 32.

peLA

tiTO

PELApepetiketopelatitotopelapepepela

30.9.1.10.

4.10.6.10.

7.10.8.10.

14.10.14.10.18.10.19.10.20.10.21.10.22.10.25.10.27.10.27.10.28.10.29.10.

4.11.11.11.18.11.26.11.

part time killer - anal thunder - civil abuse 6€adhd hard drive tour 2011:andy mc coy & dave lindholm 10€henry’s open stage - jamitdisease of the nation - unborn generationhuman waste disposal unitPEARPEARLY GATES - INSPIRE - RAINBOWCRASH22 pistepirkko 10€BLACK LIGHT DISCIPLINE 5€TAIPALE - j! kUMPULAINEN 5€AKMA - SAKREMEASA - OG IKONEN - DJ POLARSOUL 10€RUOSKA 10€PELLE MIPELLE MILJOONA UNITED 8€HENRY’S OPEN STAGE - JAMITKEMOPETROL 10€PAPRIKA KORPS (PL) 5€MOKOMA, Sähkökatko 2011, 12€amoral 5€jare & ville galle 10€jjätkäjätkät 12€francine 12€

ENNAKOT: HENKKA, LEVYKAUPPA ÄX, LUKEMA. CafeSAVOTTA ja www.tiketti.fiHYVÄ ÄTMÖS EVERY DAY 21:00-04:00 SU-TO K-18 PE-LA K-20 KEIKAT K-18

Tiedätkö missävietät viikonloppusi?

gra

fex

Pe 30.9. ErinPe 30.9. Pendulum Afterparty: Supasoul DJ’s • Rico Tubbs

Eliot Ness • Proteus (special electro & techno set)La 1.10. Anal Thunder • Civil Abuse • Part Time KillerPe 7.10. Reckless LoveLa 8.10. Anna AbreuPe 14.10. Yona & Pienet Liikkuvat Pilvet • KanervaLa 15.10. Sparzanza (SWE) • Doom UnitPe 21.10. Pelle Miljoona United • Raaka-AineLa 22.10. The Blanko • Iconcrash • For The ImperiumPe 28.10. MokomaLa 29.10. Kemopetrol

Osta lippusi ennakkoon ja tilaa uutiskirje www.kerubi.fi

Kerubi avoinna: ma & ti 11-14ke & to 11-24 • pe 11-03 (04)la 14-03 (04) • su suljettuLounas ma-pe 11-14À la carte ke-la 14-22

Kulttuurikeskus KarjalantaloSiltakatu 1 (Ilosaari) • Joensuu

Tasalämpöiset nisäkkäät ja linnut tarvitsevat nopean aineenvaih-duntansa ruokkimiseen korkean verenpaineen ja runsaasti happea.

Ruoaksi kasvatettujen yksilöiden elinolois-sa ei usein liene hurraamista niin idässä kuin lännessäkään, mutta teurastipa ne miten tahansa, ne menettävät prosessissa tajuntansa ja henkensä kohtalaisen nope-asti; sydän pumppaa veren ulos katkotuista valtimoista, eivätkä aivot tule toimeen hapetta. Tilanne on toinen makeanveden kilpikonnilla, joiden ruumiinlämpö seuraa ympäristöä, ja joiden keho aivot mukaan lu-kien on sopeutunut toimimaan pitkiä aikoja ilman happea sukelluksia varten.

Kiinan toreilla on tapana irrottaa pyy-dystettyjen vesikilpikonnien kilven yläosa lihaveitsellä, minkä jälkeen sisältä voi kaivaa asiakkaille palasia yksi kerrallaan. Kilpi on enimmäkseen elävää ja tuntevaa kudosta, jonka murjominen ei kuitenkaan vielä johda vallattomaan verenhukkaan. Päähän ja kaulaan ei kummemmin kajota. Selkärangan lähdettyä kilvenpuolikkaan mukana konna ei kömmi karkuun. Se voi

osoittaa elonmerkkejä vielä silloinkin, kun suurin osa ruumiista on poistettu.

Aukaistu vesikilpikonna ei pysty käyttä-mään keuhkojaan, sillä se ei voi paineistaa ruumiinonteloaan. Ainakin joillain lajeilla aivot toimivat hapensaannin estyttyä nor-maalisti noin tunnin, minkä jälkeen alkaa vähittäinen vaipuminen horrosmaiseen tilaan. Voimakkaat ärsykkeet päässevät kuitenkin läpi vielä aikansa.

Melko luultavasti kilpikonna kokee kivun suurin piirtein niin kuin ihmisetkin. Sen sielunelämä on toki yksinkertaisempaa, mutta omastakin kokemuksesta tiedämme, että kivun kokeminen ei ole monimutkaista älyllistä toimintaa, vaan pikemminkin sul-kee sen pois. Kyseessä lienee luonnon tapa varmistaa, että eläimet tekisivät voitavansa estääkseen kudostensa vaurioitumista.

On ehkä mahdotonta elää kylvämät-tä maailmaan kärsimystä, mutta sitä voi yrittää minimoida. Vaikutelma kuitenkin on, että olivatpa omat vajavuutemme mitä tahansa, ei kärsimyksen minimointi ole niitä asioita, joiden eteen Kiinassa eniten hikoillaan.

Elävä lihavalmiste

todistaa arjen ihmeeksi.

Ihmiset tappavat eläimen vaihtelevalla nopeudella lajista ja kulttuurista riippuen. Repäisevimpiä esimerkkejä löytänee tänä päivänä uuden ajan talousmahdista Kiinasta. - Henri Rönkkö, teksti & sxc.hu, kuva

”… kivun kokeminen ei tuntuisi olevan monimutkaista älyllistä toimintaa, vaan vaikuttaisi enemmänkin sulkevan sen pois.

30 Uljas 7 | 30. 9. 2011 31Uljas 7 | 30. 9. 2011

peeassaravintolat.fi

Opiskelija-alennusruokalistaruoista

-10%Voimassa su-to

1.9.2011 - 31.5.2012

KuopioI n g o o d c o m p a n y

KUOPIO

Kuopio

PRISMA KUOPIO

Ykkösrasti

7.10. Kotiteollisuus 15€/13€13.10. Petri Nygård 10€/8€14.10. Sparzanza (SWE) Doom Unit (FIN) 15€/12€21.10. HADDAWAY(GER) 12€/10€ (www.tiketti.fi)22.10. Lamou22.10. Lamourettes 5€28.10. Restless(UK), BobCats(Fin) 17€/15€ TapJellyBluesBand,DJ DeeDee 29.10. Martti Servo & Napander 12€/10€5.11. Scandinavian Hunks 12€/10€11.11. Paleface 10€/8€

Lisäinfot:wwwww.puikkari.fiFacebook, Puikkari Kuopio

S. 34 Besserwisserin oikeat vastaukset X 1 2 1 132 Uljas 7 | 30. 9. 2011