Itä-Suomen ylioppilaslehti

2014

3

Perseet on aika hilata ylös penkistä » 6-7Onko opiskelijapalaute kelvollinen laa-dun mittari » 10-11

Teatterinjohtaja

Itä-Suomen ylioppilaslehti

PäätoimittajaJarkko Kumpulainen

044 576 8420paatoimittaja@uljas.net

ToimittajaPasi Huttunen 044 576 8427

pasi.huttunen@uljas.net

Taitto Jarkko Kumpulainen

KustantajaItä-Suomen yliopiston

ylioppilaskunta

PainopaikkaBotnia Print

IlmoitusmyyntiValto Merta

044 576 8421valto.merta@uef.fi

KansikuvaJoona Sipi

Alku ”Menee hulinaksi jos aletaan toimia vakaumuksenmukaan.

Kevät tuli

Tuntemisen riemut

Tieto on tunnetusti kriisissä. Ihmisen kyky herätä tuntemaan tunteita informaation suhteen puolestaan ei ole. Ukrainan krii-si on jälleen osoittanut iskuval-

miutemme kunnon paniikkiin yhtymiseen. En ota kantaa varsinaiseen tilanteeseen, mutta kun tänään Gustaf Haglund totesi YLE:n haastattelussa, että ”Eivät ne tänne uskalla tulla. Ne tietävät, että täällä tulee turpiin”, niin ryssäsymboli sai taas lunastuk-sensa. Kansa tuntee tunteita ja Gustav iskee vanhan populismin suonta.

Samaan aikaan naapurissa ruotsalaiset näkevät venäjänkuvia ja käyttävät tilanteen kiiman täysmilitarisoidakseen Gotlannin, koska kai hekin nyt osansa saavat siinä missä Ukraina. Tieto jää vauhdin jalkoihin, uskon riemut tulevat, ja lehdistö heilahtaa jokai-seen henkäykseen. Koska median murros.

Kuopiossa käynnistyy uusi tietokir-jallisuustapahtuma maaliskuun lopulla. Paneeleiden ja kirjailijaesittelyiden lisäksi Tiedon janolla on tavoite aktivoida tiedon-kuluttajasta tiedontuottajaksi. Tapahtuma on osa suurempaa hanketta, johon kuuluu lukuisan kustantajajoukon lisäksi opettaja-liittoja sekä poliittisia toimijoita. Tavoite on vahvistaa oppivaa yhteiskuntaa, ihmisten kykyä vastata murrosvaiheen haasteisiin ja hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia. Päästä yli öyhöttämisestä, jota harrastetaan poteroissa eri laidoilla.

19. maaliskuuta vietettiin 170:nettä kertaa suomalaisen tasa-arvon uranuurtajan Minna Canthin syntymäpäivää. Paitsi lankakaup-pias Canth oli myös näytelmäkirjailija ja maamme ensimmäinen suomenkielinen lehtinainen. Aktiivinen toimija keräsi salon-kiinsa näkemystä, intellektuelleja ja ajatteli-joita. Milloin pyöriteltiin spiritismin aiheita, milloin työväenaatetta ja naiskysymystä, toisinaan agendalla oli raittius- ja rauha-naate, tai darwinismi sekä sielutiede. Mutta ytimessä oli se ajattelu, jano, tiedonhankinta ja sen suodattaminen. Pyrkimys edes yrittää ymmärtää lankakauppaa laajemmalle.

Lehden sivulla on juttu sananvapauden mukanaan tuomasta vastuusta. Ajatus on paljolti sama kuin Leena Sharman tuoreessa kirjassa Ne - kohtaamisia perus-Suomessa (2014). Toivottavasti pian on taas vuoro nähdä koko ihminen typistettyjen karikatyy-rien sijaan. Siihen päästään opiskelemalla ja ajattelemalla. Brändätään vähemmän, ollaan ja eksytään enemmän, janotaan tietoa ja innostavia keskusteluja.

Pääkirjoitus | Uljas linja

UEF:n rehtorien kausi päättyy. Rehtori Perttu Vartiainen panttaa vielä tietoa jatkoaikeistaan. Aka-teeminen rehtori valitaan vasta kun varsinainen on valittu.

Kampusviljelmien rönsyt leviävät jo Joensuusta Kuopioon. Enää tarvitaan sopiva paikka viljelmille, kaikki muu on hallussa

ISYY:n Edunvalvontasihteeri Mikko Aaltonen kritisoi kovasanaisesti hallituksen suunnitelmaa aloituspaikkojen lisäämisestä. Sillä ei hakijasumaa pureta.

Vaihtarit ja suomalaiset opiskelijat eivät kohtaa, vaikka kumpikin ryhmä tuntuisi sitä toivovan. Lähdimme etsimään pullonkaulaa.

Viidennes ihmisistä on erityisherkkiä, mutta yhteiskunta ei herkkyyttä osaa arvostaa. Hek-tinen kilpailuyhteiskunta laittaa monet koville, mtta erityisherkille se on erityisen tukalaa.

Tiedon jano tietokirjallisuustapahtuma tarjoilee eväitä tietokirjailijaksi haluaville ja tietoa janoaville. Perinteisten kirjailijahaastattelujen lisäksi tarjolla on monenlaisia työpa-joja. Kirjailijavieraana on muun muassa Timo Harakka.

4-5 12-13

11-13

6-7

18-19

14-15

Sisällys | Herkkää on

Humoro nigra | Petteri Taalas pohtii rehtoria akatemian ulkopuolel-ta. Uljas tietää. Ananas tulee! Ja entistä vahvempana kirvelevän akateemisen rehtorikilvan tappion jälkeen.

”Pyrkimys edes yrittää ymmärtää lankakauppaa laajemmalle.

2 3Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Gallup

Pitäisikö luennoilla olla paremmat mahdollisuudet työskennellä seisaaltaan?

Joensuu

Savonlinna

Tekijät: Patrick Raivio, Anna-Maria Tenhu & Raisa Savolainen

Laura Kiurukasvatustiede

- Mielestäni ei, sillä luennolla istuminen-

kin on toisinaan riittävän työlästä.

Elena Silverangkasvatustieteet, 3 vsk.

- Jos on neljän tunnin luentoja, niin eh-

dottomasti! Ei ilman seisomapöytiä tule

mieleen seistä. Kokeilupöydät voitaisiin

sijoittaa esim. luentosaliin B308. Jos niistä

tykättäisiin, niin sitten lisää. Taloudellisesti

vaivaton vaihtoehto olisi kyllä pienet

jumpille pyhitetyt tauot.

Karri Soppisosiologia

- Kaikkeahan voi kokeilla, mutta itse en

tarvitse tällaista mahdollisuutta.

Jonna Pakarinen kotitaloustiede, 6 vsk.

- No, miksipä ei. Joo, saisi veren kiertä-

mään, kyllä seisoisin ainakin joskus. Mut-

ta seisomapaikat varmaankin sijoitettai-

siin luentosalin taakse, jolloin menettäisin

vakiopaikkani istua salin takarivissä.

KuopioAaro Kujanensosiologia, 4 vsk

- Seisomapaikat on erittäin hyvä idea.

Pari tuntia putkeen seisominen on myrk-

kyä selälle. Ajoittain tuleekin selkäongel-

mien kanssa painittua. Jos seisomapaik-

koja tulee saleihin niin todennäköisesti

tulisin niitä käyttämään.

Sanni Mari Käärmelahti ympäristötieteet, 1 vsk

- Ainakin ois kiva kokeilla miten seisomi-

nen vaikuttaa. Ehkä se lisää aktiivisuutta

luennolla ja parantaa keskittymistä.

Istuminen on niin passiivista.

Kampustunteita ”Paras ehdokas kyllä hilautuu esiin myös ilman äänestyksiä.

Rehtorikilpa käynnistymässä?

Itä-Suomen yliopiston johdossa saattaa olla pian luvassa merkittäviä muutoksia, kun rehtori Perttu Vartiaisen viisivuo-tinen toimikausi päättyy tämän vuoden lopussa. Myös akateemisen rehtori Jukka Mönkkösen määräaikainen tehtävä päät-tyy samaan aikaan. Vielä ei ole selvillä, jatkavatko he tehtävissään myös määrä-ajan päättymisen jälkeen. Akateeminen rehtori valitaan sitten, kun varsinainen rehtori on valittu.

Perttu Vartiainen on toiminut rehto-rina yhtäjaksoisesti melkein 16 vuotta. Vuonna 1953 syntynyt Vartiainen aloitti tehtävässään vuonna 1998, jolloin laitos oli vielä Joensuun yliopisto. Yliopiston rehtoreille ei ole varsinaisesti määritelty

eläkeikää. Vartiainen painottaa, ettei suostu kommentoimaan omaa jatkoaan ennen kuin rehtorin tehtävä on julistettu hakuun.

”Pidän hyvänä jos hallitus pääsee ensimmäinen huhtikuuta pidettävän kokouksen jälkeen julistamaan tehtävän-haun. Sen jälkeen minä kerron asiasta oman kantani. Toki olen käynyt halli-tuksen kanssa taustakeskusteluja, mutta ymmärtääkseni hallituksen jäsenetkään eivät ennen kokousta kerro asiasta mi-tään”, Vartiainen toteaa.

Uusien rehtorien valinnasta päättää yliopiston hallitus. Petteri Taalaksen, hallituksen puheenjohtajan, mukaan uusi yliopiston keulakuva valitaan ensi

kesäkuussa.”Tehtävään on avoin haku ja halli-

tus haastattelee hakijaehdokkaat sekä lähettää heidät mahdollisiin psykologi-siin testeihin. Kun tiedot ovat kasassa, päätämme valinnasta kesäkuun kokouk-sessamme”, Taalas kertoo.

Hallitus voi tarvittaessa äänestää, jos yksimielisyyttä valinnasta ei synny. Äänestämään voidaan joutua myös siinä tapauksessa, jos vastakkain on useita erittäin hyviä ehdokkaita.

”Viime kierroksella olimme yksimie-lisiä siitä, ketkä olivat parhaita hakijoita joten asiasta ei tarvinnut äänestää ja se on epäilykseni nytkin. Paras ehdokas kyllä hilautuu esiin myös ilman äänestyksiä”, Taalas arvioi.

Yliopiston rehtorilta odotetaan vah-vaa tulosjohtamista ja laitoksen menes-tys painaa tulevaisuudessa yhä enem-män. Myös kansainvälinen osaaminen ja yhteistyö ovat johtotehtävissä tärkeitä.

”Yliopisto kilpailee koko ajan hyvistä opiskelijoista ja professoreista sekä ulko-puolisesta rahoituksesta. Laitoksen niin

sanottu tuloskunto on keskeinen asia. Rehtoriksi hakevalla täytyy olla sopiva tausta ja näyttöjä siitä, että hän kykenee tulosjohtamista tekemään.”

Rehtori ei kuitenkaan johda pelkillä taloustaidoilla, sillä myös yliopiston sielunmaailman tunteminen on tärkeää. Rehtori on julkikuvan kannalta merkityk-sellinen ja sidosryhmäsuhteissa täytyy menestyä.

”Kyllä rehtori voi periaatteessa tulla myös yliopistomaailman ulkopuolelta. Ei tässä ole mitään tiukkoja reunaehtoja sen suhteen”, Taalas sanoo.

1Uutinen #

Itä-Suomen yliopiston rehtorien toimikausi päättyy tänä vuonna. Nykyinen rehtori Perttu Vartiainen panttaa vielä jat-koaikeitaan ja lupaa kertoa vasta yliopiston hallituksen april-lipäivän kokouksen jälkeen suunnitelmistaan. - Jussi Turunen, teksti & Pasi Huttunen, kuva

UEF urut | Käytäntöä

Opettajat ja opiskelijat huolissaan vapaakauppasopimuksesta Koulutus on suljettava kokonaan Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välisen vapaakauppasopimuk-sen (TTIP) ulkopuolelle, vaativat eurooppalaiset opiskelijoiden ja opettajien järjestöt. Euroopan komission lupailema julkisen koulutuksen jät-täminen sopimuksen ulkopuolelle ei järjestöjen mukaan riitä. Järjestöjen huoli liittyy muuallakin usein esitettyyn huoleen siitä, että vapaakauppa-sopimus siirtäisi valtioiden itsemääräämisoike-utta erityiselle välimiesoikeudelle, joka ratkoisi riitoja.

”Ehdotetut rajoitukset koulutuksen sisällyttä-miselle sopimukseen ovat hyvin heikot ja yksityi-nen koulutus saatetaan sisällyttää siihen. Raja yk-sityisen ja julkisen koulutuksen välillä hämärtyy, joten vain julkisen koulutuksen rajaaminen ulos ei välttämättä riitä”, yli 30 miljoonaa opettajaa edus-tavan Education internationalin (EI) pääsihteeri Fred van Leeuwen toteaa.

Eurooppalaisten ylioppilaskuntien liiton

ESU:n hallituksen jäsen Maroš Korman on sa-moilla linjoilla.

”Ilman tehokasta suojausta ja rajaamista ulos sopimuksesta koulutussektoriin voisi kohdistua entistä kovempia kaupallistamisen ja yksityistä-misen paineita”, hän toteaa.

Eurooppalaisia järjestöjä huolestuttaa amerikkalaisten yksityisten koulutusyritysten mahdollinen maihinnousu Eurooppaan. Vapaa-kauppasopimus toisi niille oikeuden haastaa maita välimiesoikeuteen kaikesta niiden voittoihin vaikuttavasta sääntelystä.

Sopimusluonnosta ei ole julkaistu, eikä neuvot-teluja vapaakauppasopimuksesta käydä avoimesti. Käytännössä Euroopan komissio neuvottelee sopimuksen valmiiksi USA:n kanssa, jonka jälkeen Euroopan neuvosto ja Euroopan parlamentti joko hyväksyvät tai hylkäävät sen.

Pasi Huttunen

UEF etsii käytännön osaajia

Itä-Suomen yliopiston rehtori Perttu Vartiainen on toiminut rehtorina jo vuodesta 1998, jolloin hänet valittiin Joensuun yliopiston rehtoriksi. Hän siirtyi yliopistojen yhdistyessä suoraan Itä-Suomen yliopiston rehtoriksi.

”Keittiössä henkilökunnalla on luonnollisesti kuulosuojaimet, mutta ruokalan melua on vain pakko sietää

Joensuun Carelian opiskelijaravintolan melu-tason on todettu nousevan ruuhka-aikaan yli 80 desibeliin eli kuuloa vaurioittavalle tasolle. Toimenpiteisiin ollaan ryhtymässä, mutta ratkai-suja ei vielä ole esiteltäväksi. Ravintolaesimies Juha-Pekka Pirhonen on huolissaan jo melun vaikutuksista myös työntekijöihin.

”Keittiössä henkilökunnalla on luonnollisesti kuulosuojaimet, mutta ruokalan melua on vain pakko sietää. Äänieristystä voisi lisätä ja päivittää tiloja muutenkin tälle vuosituhannelle”, Pirhonen ehdottaa.

Pirhosen mielestä Carelian melutasoa ei ratkaista pelkällä äänieristyksellä, vaan tarvi-taan kipeästi myös lisää tilaa. Hänen mukaansa Carelia-ravintolan tilat on alun perin suunniteltu vain 300- 500 ruokailijalle, kun nyt kävijämäärät ovat jo kolminkertaistuneet. Pirhosen mukaan ratkaisun avaimet ovat Yliopistokiinteistöillä.

Yliopistokiinteistöjen kanta on ristiriitainen. Toisaalla haaveillaan laajentamista ja toisaalla torpataan suunnitelmat säästösyistä. Suomen Yliopistokiinteistöjen edustaja Markku Saravo maalailee lisätilaa rakentamalla esimerkiksi lasi-

tettu terassi Yliopistokadun suuntaan varaulos-käynnin kohdalle. Samaan hengenvetoon Yliopis-tokiinteistön kiinteistöpäällikkö Tarja Harjula tyrmää suunnitelmat sopimattomina nykyiseen säästölinjaan.

”Carelian rakennus on valmistunut vuonna 1985 ja viime vuonna keskimääräinen myyntimää-rä on reilu 700 annosta päivässä. Asiakaspaikkoja ei ole tullut lisää, mutta lounasaikaa on jatkettu kello 17 saakka”, Harjula kertoo.

Harjula myöntää meluongelman. Hänen mielestään ravintolatoiminta on kuitenkin tilasta huolimatta jouhevaa. Hänen mukaansa jonotus-ajat eivät ole poikkeavan pitkät, eikä ravintolaka-pasiteettia tule mitoittaa ruuhkahuipun mukaan. Hän ei myöskään usko, että ravintolan tilojen laajentaminen toisi muutosta nykyisten tilojen akustiikkaan.

”Tulemme tekemään tarvittavia korjaustoi-menpiteitä melutason laskemiseksi siedettävälle tasolle. Ravintolapalvelujen tuottajan kanssa on myös mietitty ratkaisuja kassa-asioinnin nopeut-tamiseksi.”

Anna-Maria Tenhu

UEF tiivistää jatkossa siteitään elinkeinoelämään myös henkilöstörekrytoinnilla. Uusi hallintojoh-tosääntö mahdollistaa niin sanottujen Professor of Practice –tehtävien perustamisen, joihin palka-taan yritysmaailmassa ansioituneita. Käytännön professorien tehtävät ovat aina määräaikaisia ja niiden kelpoisuusvaatimukset ovat löyhemmät kuin varsinaisilla professuureilla.

”Tutkimuksesta syntyvän elinkeinotoiminnan edistäminen on myös yliopiston etu. Lisäämällä alueen houkuttelevuutta se kasvattaa myös yli-opiston houkuttelevuutta”, akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen sanoo.

Esimerkiksi Aalto yliopisto on palkannut Six-ten Korkmanin Professor of Practice –tehtävään.

Pasi Huttunen

Carelia-ravintolan meluratkaisut ristiriitaisia

4 5Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Kampus

Hallitus aikoo ehdottaa tuhansia lisäpaikkoja korkeakoulujen hakijasuman purkamiseksi. Tämä on osa viime syksynä laadittua rakenne-poliittista ohjelmaa, jolla tähdätään työurien pidentämiseen niiden alkupäästä. Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää kehysehdotukses-saan, että korkeakoulujen aloituspaikkoja lisä-tään tulevan neljän vuoden aikana vuositasolla noin 3000 paikalla.

Samalla opiskelijavalintoja uudistetaan sillä tavalla, että ensi syksynä koulutukseen haetaan yhdellä sähköisellä lomakkeella samassa valta-kunnallisessa yhteishaussa. Korkeakoulut voi-vat myös varata opiskelupaikkoja ensimmäistä tutkintoon johtavaa paikkaansa hakeville.

Uudistuksen toisessa vaiheessa, aikaisintaan keväällä 2016, paikkojen varausmahdollisuus on tarkoitus muuttaa velvoitteeksi. Korkeakoulu-jen tulisi tuolloin varata yhteishaussa opiskelu-paikkoja ensikertalaisille.

Uudistuksen tarkoituksena on, että alanvaihtajat eivät jatkossa veisi ensimmäistä paikkaansa hakevalta paikkaa yhteishaussa.

Opetusneuvos Birgitta Vuorinen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, miksi korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää halutaan lisätä?

”Ajatus on saada korkeakouluihin lisää aidosti uusia opiskelijoita ja tarjota korkeakou-lupaikkaa entistä useammalle. Kysyntää on sel-keästi enemmän kuin korkeakoulupaikkoja on tarjolla. Aloituspaikkojen lisäämisellä pyritään siihen, että hakijasumaa eli odottavien joukkoa saataisiin pienemmäksi”, Vuorinen kertoo.

Taustalla asiassa on pysyä EU-yhteistyössä asetetussa tavoitteessa, että korkeakoulutet-tujen määrä tietyissä ikäryhmissä olisi myös jatkossa korkea.

”Ensisijainen tavoite on katsoa loppupää-hän: jos opintoja päästään aloittamaan aiem-massa vaiheessa ja valmistutaan suunnilleen tavoiteajassa, lopuksi työmarkkinoille siirrytään

tutkinnon suorittaneena aiemmin. Se voi olla monesti koulutuksessa olevan etu.”

Edunvalvontasihteeri Mikko Aaltonen Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnasta ei usko, että hakijasuma purkautuu ainoastaan aloituspaikkoja lisäämällä.

”Samalla se houkuttelee myös muitakin kuin näitä ensikertalaisia hakemaan aloille, joille hakija uskoo että on nyt tavallista helpompi päästä.”

Aaltonen arvioi, että tietyille aloille pääsy helpottuu, mutta samaan aikaan käynnissä olevan opiskelijavalintauudistuksen myötä se luo hakijoille painetta löytää kerralla se oikea ala.

”Lisäksi mahdollista aloituspaikkojen lisäys-tä on perusteltu työelämän kannalta relevan-teilla aloilla, vaikka takuuvarmaa työllistymistä eivät tarjoa kuin sosiaali- ja terveysala. Olivat nämä hakijasuman purkualat mitkä tahansa, alakohtaiset ammattiliitot tulevat tyrmäämään idean miltei sataprosenttisella varmuudella”, Aaltonen sanoo.

Maisterinpaperien Aaltonen ei usko koke-van inflaatiota ainakaan lähimmän kymmenen vuoden säteellä.

”Maisterintutkinto tullee olemaan pätevä työmarkkinoilla, muttei tarjoa tuolloinkaan takuuvarmaa työllistymistä, kuten ei nytkään.”

Ylioppilaskunta ryhtyy kiskomaan opiskelijoiden perseitä ylös penkistä. Maaliskuun lopulla käynnis-tyvä ”Perseet ylös penkistä” –kampanja tavoittelee opiskelijoiden yhtäjaksoisen istumisen vähentämistä. Yliopistolta vaaditaan monipuolisempia työskentely-mahdollisuuksia, kuten seisomapisteitä luentosalei-hin. Lisäksi aiotaan tiedottaa opiskelijoita ja henkilö-kuntaa liiallisen yhtäjaksoisen istumisen haitoista.

Ylioppilaskunta lähettää ainejärjestöille säh-köpostitse allekirjoitettavaksi sitoumukset, joissa ainejärjestö ilmaisee tukensa istumisen vähentämis-kampanjalle. Ainejärjestöille järjestetään kampanjan yhteydessä myös flash mob –haaste, jonka voittaja palkitaan kolmen sadan euron lahjakortilla urheiluliik-keeseen. Lisäksi opiskelijoilta kerätään e-lomakkeella kannatusääniä sekä ehdotuksia työskentelypisteiden kehittämiseksi. Sitoumukset ja kannatusäänet toimite-taan vapun jälkeen yliopiston akateemiselle rehtorille ja henkilöstön kehittämispäällikölle.

Kampanjan inspiraationa toimii muun muassa Opiskelijoiden liikuntaliiton kasaama 10 faktaa istumisesta –lista, jonka mukaan runsaasti istuvilla on esimerkiksi muita useammin ylipainoa, tyypin kaksi

diabetesta, metabolista oireyhtymää sekä sydän- ja verisuonitauteja. Listan mukaan suomalaiset aikuiset viettävät lähes 80 prosenttia valveillaoloajastaan pääasiassa istuen.

Pasi Huttunen

ISYY:n edustajisto päättää kokouksessaan 22. 3. ylioppilaskunnan liittymisestä Opiskelijoiden lii-kuntaliiton jäseneksi. Suomen ylioppilaskuntien liitto päätti liittokokouksessaan erota OLL:stä

vuoden 2015 alusta alkaen, joten ylioppilaskun-tien on päätettävä itse, haluavatko ne kuulua urheiluliittoon. Päätös yhteisöjäsenyysasiasta on tehtävä kahden kolmasosan enemmistöllä.

ISYY liittynee virallisesti mukaan sisäministeri-ön syrjinnästä vapaa alue –kampanjaan. Edusta-jisto päättää asiasta kokouksessaan 22. maalis-kuuta. Sekä Joensuun yliopiston ylioppilaskunta

että Kuopion yliopiston ylioppilaskunta olivat kampanjassa mukana, mutta ISYY ei ole koskaan vahvistanut mukana oloaan. Syrjimättömyyden periaatetta on noudatettu myös ISYY:ssä.

2Uutinen #

Aidosti uusien opiskelijoiden perässäTyöuria halutaan pidentää alkupäästä alentamalla korkeakou-luopintojen aloitusikää. Päämääränä on saada tutkinnon suo-rittanut mahdollisimman nuorena työelämään. - Jussi Turu-nen, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuva

Edunvalvontasihteeri Mikko Aaltonen arvelee, että maisterintutkinto säilyttää arvonsa myös kymmenen vuoden päästä, mutta ne eivät liene työllistymisen tae silloinkaan.

Kuopion korkeakoululiikunnan suunnitteli-ja Saara Hanhela vetää Perseet ylös penkistä –kampanjaa yhdessä ISYY:n Matias Vainion kanssa. Kampanja sai alkunsa hammaslääketie-teen opiskelijoilta tulleesta ideasta.

”Kysyntää on selkeästi enemmän kuin korkeakoulupaikkoja on tarjolla.

Muotia Canthin muistolle

Kuvaraportteja turuilta pikkunälkäänEtsin

Jarkko K

um

pu

lainen

, teksti & ku

va

Rytmihäiriköt 1 – Cuptori 0

JOENSUU Ampumahiihdon maailmancupin kisahuuman tiedotettiin valtaavan myös Joensuun torin. Tiedotettiin medialle, mutta ei ilmeisesti yleisölle. Ideaalitapauksessa kisahuumaa ei tarvitse tekemällä tehdä, mutta nyt olisi voitu sitäkin yrittää. 13. maaliskuuta Cuptorilla Ultra Bran hittejä tykittänyt Rytmihäiriköt näytti lavalla olevan yleisöään runsaslukuisempi, eikä kyse ollut siitä, että bändissä olisi jotain vikaa. Torille vaivalla ja huolella pystytetty juhlameininki kumisi tyhjyyttään koko päivän.

KUOPIO Minna Canthin ja tasa-arvonpäivänaattona 18. maaliskuuta järjestettiin Kuopion kirjastolla paikallisten luovien yrittäjien ja Savonia ammattikorkeakoulun opiskelijoiden muotinäytös. Näytillä oli designia tee-malla kierrätys ja ekologisuus. Mukana teoksillaan olivat muun muassa Anja Hult, Mirka Design, Pirjo Paldanius, Tuula Asikainen, Buffo-asut, Jonna Kolehmainen, Aila Koski-Vähälä, Baabuska, Anni Iivarinen, Anna-Maija Halonen, Catie Fleming, Elina Ström ja History 2.0. Tapahtuman järjesti Pohjois-Savon Vihreät naiset.

Pasi H

uttu

nen

, teksti & ku

vaP

asi Hu

ttun

en, teksti &

kuva

JOENSUU Meluamisesta on puhuttu Joensuun kampuksella paljon viime aikoina. Esimerkiksi opiskelijaravintoloiden ja kirjaston melu on etenkin herkemmälle ihmiselle todellakin usein sietämätöntä. Etenkin kirjastossa tuntuu kohtuuttomalta, että joutuu sietämään jatkuvaa hälyä. Onneksi on myös rauhallisia paikkoja, kuten vaikka itseopiskelu-tila Atrium, jossa vallitsi keskellä viikkoa, keskellä päivää näppäimistöjen naputusta lukuun ottamatta miellyttävä rauha ja hiljaisuus.

Kaikkialla ei meluta

TekstaripalstaÄlä anna tunteen jäähtyä. Tekstaa numeroon 044 576 84 09.

Uljaan avoimet avustajapalaverit:Joensuu 25.3. klo 16. Ylioppilaskunnan toimiston kokoushuoneessa

Kuopio 26.3. klo 16. Uljaan toimituksessa

Lisätietoa kysymällä: toimitus@uljas.net

ISYYn hallitukselle ostettiin meidän ra-hoilla työtabletit, joilla vain pelataan pelejä. Voisi ne jäsenmaksurahat paremminkin käyttää!

RAIlumnit on rautaa, ja nykynuoriso pilalla!

Uljas lienee yksi Itä-Suomen parhaista lehdistä sisältäen myös aitoa journalismia. Onneksi säilyi paperisena. Jatkakaa hyvää työtä! T. ex-AMK-opiskelija

Perseet ylös penkistä -kampanja käynnissä

Liikuntatuutorit taas haussa

Edustajisto päättää OLL:n jäsenyydestä ISYY vahvistaa syrjintälinjauksensa

ISYY hakee liikuntatuutoreita kaikille kolmelle kampukselle. Liikuntatuutoriksi voi hakea kuka tahansa opiskelija, mikään huippu-urheilija ei tarvitse olla. Tehtävään luvataan myös koulu-tus. Liikuntatuutoreiden tehtävänä on lähinnä tehdä opiskelijoille tutuksi liikuntatarjontaa ja rohkaista liikkumaan.

”Liikuntatuutoroinnin tavoitteena on saa-vuttaa myös terveytensä kannalta riittämättö-

mästi liikkuvia opiskelijoita myönteisessä ilma-piirissä toiminnallisin ja kannustavin keinoin. Sen avulla terveytensä kannalta riittämättö-mästi liikkuvat saavat myönteisiä kokemuksia”, ylioppilaskunnasta kuvaillaan.

Hakulomake tulee täyttää viimeistään 28. maaliskuuta kello 12 mennessä.

Pasi Huttunen

6 7Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Aineenopettajat voivat edelleen itse rytmittää harjoittelunsa. Tiedekuntaneu-vosto hyväksyi helmikuussa uuden opetta-jan pedagogisten opintojen opetussuun-nitelman, josta poistettiin sivuaineena suoritettavien opintojen kulkukaavio. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ope-tusharjoittelujen rytmittäminen on yhä mahdollista suorittaa omaan opintosuun-nitelmaan parhaiten sopivalla tavalla.

Anu Arosanervon, ISYY:n hallituksen koulutuspoliittisen vastaavan mukaan rat-kaisuun päädyttiin pitkien keskustelujen jälkeen tiedekuntaneuvostossa.

”Tilanne on nyt se, että aiempi suunni-telma aineenopettajapolun pedagogisten opintojen suoritusajankohtien osalta on

vain ohjeistus. Eli opinnot voi edelleen suorittaa tiedekuntaneuvoston päätöksel-lä samalla aikataululla kuin aiemminkin”, Arosanervo kertoo.

Hän on tyytyväinen, että opiskelijalla on myös jatkossa vapaus opintojen rytmi-tykseen.

”Kaksi harjoittelua kandissa ja kaksi maisterissa on suositus. Pedagogiset voi edelleen suorittaa esimerkiksi yhden harjoittelun kandivaiheessa ja kolme maisterivaiheessa.”

Opiskelijaedustajia oli mukana uuden opetussuunnitelman valmistelussa ja työryhmässä, joka aineenopettajakoulu-tuksen muutoksia valmisteli. Sara Tiippa-na oli opiskelijaedustajana mukana asian

käsittelyssä tiedekuntaneuvostossa.”Opintojen kulkukaaviosta luovuttiin,

että opiskelijalle ei tulisi sudenkuoppia. Esimerkiksi niin, että joku jäisi ilman opintotukia koska kurssit tulevat hölmös-sä järjestyksessä tai ei pääse suorittamaan harjoitteluja oikeaan aikaan”, Tiippana selventää.

Hän toivoo, että opintojen suorittami-nen olisi niin joustavaa, kuin on annettu ymmärtää. Laitoksilta saatava ohjaus pitäisi olla osaavaa, että tiedonpuutteen takia ei tulisi katkoksia ja esteitä opiske-lulle.

Syksyllä yhdistyvät kaikkien opettaja-opiskelijoiden pedagogiset opinnot, mutta jo nyt on saatu näyttöä, että opintosuun-nitelmissa kaikkea ei voi valaa samasta muotista.

”Pakollinen yhdistäminen olisi tuonut lähes mahdottomia ongelmia aineenopet-tajaksi opiskelevien kannalta. Koska tut-kintoon on käytännössä pakko suorittaa toinen pitkä sivuaine, jotta tuleva opettaja työllistyy, olisi hyvinkin vaikeaa järjes-tää opinnot niin, että ne on mahdollista

suorittaa viidessä vuodessa”, Arosanervo pohtii.

Yliopistolaki velvoittaa yliopiston jär-jestämään opintopolun niin, että tutkinto on mahdollista suorittaa tavoiteajassa. Kuitenkin aineenopettajan ja luokanopet-tajan opintopolut eroavat Arosanervon mukaan suuresti.

”Täysin erilaisia asioita ei saa yhdistä-mällä samanlaisiksi. Olemme kuitenkin tyytyväisiä, että niin sanotusti järki voitti tiedekuntaneuvostossa tässä asiassa.”

3Uutinen #

Aineenopettajat voivat myös jatkossa suorittaa opintonsa sa-massa aikataulussa kuin aiemmin. Opiskelijaedustajat olivat aktiivisesti mukana, kun uusi pedagogisten opintojen opetus-suunnitelma hyväksyttiin tiedekuntaneuvostossa. - Jussi Tu-runen, teksti & Pasi Huttunen, kuva

Halaa ihmistulppaa

Kolumni | Maailmantappi

Keitä ne on ne sankarit, joiden elämän-tehtävä on asettua poikkiteloin kuta-kuinkin kaiken mahdollisen suhteen?

Olen varma, että nämä ihmistulpat suostuvat syntymäänkin ainoastaan kahden imukupin avulla. He haraavat vastaan kohdunkaulaa pitkin lasketel-

lessaan, ja periaatteesta kierittävät napanuoran kaulansa ympärille, jos ei vastaanottokomitea muuten ymmärrä että tämä tulppa ei yksinkertaisesti tahdo tulla ulos. Ihmistul-pat varttuvat sangen hitaasti, ja heidän motoriset taitonsa eivät kehity koska he ovat päättäneet niin, ei suinkaan siksi että heissä olisi jotain fyysistä vikaa.

Housuunsakin he paskantavat pitkin taaperoikää silkasta vittuilusta vaippapakkoa kohtaan. Varttuessaan ihmistulpista kehittyy mainioita vastarannankiiskiä. He vastustavat kaikkea muutosta, ja kokevat että antaessaan tilaa toisille, he menettävät palan sieluaan. Aikuisikään ehtiessään he ajavat pitkin moottoritietä imukupin jälki sielussaan, ja havaitessaan jonkun kepittävän rampilta juuri heidän eteensä, he kokevat voimakasta tarvetta estää tuo epäoikeudenmukaisuus tulppaamalla ajoväylä, puhu-mattakaan ohitustilanteista. Ohituskaistahan on juuri sitä varten, että sen avulla voi haalia mahdollisimman pitkän autoletkan taakseen roikottaakseen sitä sitten perässään kuin kuninkaallista autosaattuetta, tulppa luonnollisesti paalupaikalla.

Ihmistulpat asuvat mielellään lähellä palveluja, mutta ahdistuvat suuresti kun joutuvat kohtaamaan muita ihmi-siä esimerkiksi lähikaupassa. Tulppa työntää ostoskärry-

jään poikittain, ja blokkaa kär-ryillään koko makeishyllyn siksi aikaa kun hän palaa vielä punnitsemaan ostamansa luomumanda-

riinit, jotka hän haetutti hyllyntäyttäjällä takahuoneesta. Ihmistulppa on sen vuoksi melkoinen veijari, että hän tie-dostaa tulpan velvollisuutensa tässä yhteiskunnassa ja tul-pat jakaantuvatkin tasaisesti elämän kaikille osa-alueille.

Akateeminen tulppa on se joka varaa jo hyvissä ajoin luentosalin penkkirivin reunapaikat ja kaksi seuraavaa penkkiä tavaroilleen, ja närkästyy sitten kun porukka pyrkii hänen ohitseen. ”Anteeks pääsenks mä tästä” kysymys ku-vottaa tulppaa, ja vaikka hänen tekisi mieli sanoa että ”no vittu et pääse”, hän tyytyy vain huokaisemaan teatraalisen närkästyneenä, koska tulppa ei ole ilkiö. Tulpat tykkäävät myös yliopiston kirjaston tietokoneista, ja he nauttivat havaitessaan jonon kasvavan ennätyksellisen pitkäksi. He ovat kirjoittavinaan esseetä, mutta oikeasti he katsovat youtubesta videoita joissa vanhus kaatuu rollaattorilla ka-tukivetykseen. Tulppaa naurattaa kaikki sellainen. Tulppa tykkää myös kävellä keskellä jalkakäytävää, koska hänestä on mukavaa kun takana tulijat soittavat kelloa, turhaan. Ihmistulppia täytyy silti rakastaa, he opettavat meille kärsi-vällisyyttä tämän hektisen arjen keskellä. Ensi kerralla kun kohtaat ihmistulpan, halaa häntä. Hän tekee sinulle vain sitä, mitä et itse tekisi kenellekään.

Anne-Maria TenhuKirjoittaja on kaikkia rakastava humanisti

”Hän tiedostaa tulpan velvolli-suutensa tässä yhteiskunnassa ja tulpat jakaantuvatkin tasaises-ti elämän kaikille osa-alueille.

Järki voitti opintopolussa

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTONKAUPPAKORKEAKOULUJYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF BUSINESS AND ECONOMICS

KTM-TUTKINTO Pääaineena taloustiedeTule suorittamaan taloustieteen maisteriopinnot Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa, suuntautumisvaihtoehtoina ”Makrotalous ja rahoitus” sekä ”Työ, alue ja politiikka”.

Hakuaika 30.4.2014 mennessä.

Tarkemmat tiedot: www.jyu.fi/jsbe/opiskelijavalinta/erillisvalinnat

Kampus ”Pakollinen yhdistäminen olisi tuonut lähes mahdottomia ongelmia aineenopettajaksi opiskelevien kannalta.

ISYY:n hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Anu Arosanervo kertoo, että opintopolkukysymyksessä päästiin pitkien neuvottelujen päätteeksi opiskelijan kannalta hyvään tulokseen.

8 9Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Ajassa

Kuopion lyseon tiloissa järjestetään 28.-29. maalis-kuuta tietokirjatapahtuma Tiedon jano. Erityisesti nuorille ja opiskelijoille

suunnattu monipuolinen tapahtuma tarjoaa mm. työpajoja, kirjailijahaastat-teluja, musiikkia ja paneelikeskusteluja pinnalla olevista aiheista.

”Kaikista on tiedon tuottajiksi”,tapahtuman järjestäjiin kuuluva Ari

Häkkinen Into Kustannuksesta sanoo,”Haluamme herätellä nuoria aktii-

viseen keskusteluun ajankohtaisista aiheista.”

Häkkisen mukaan se onnistuu tieto-kirjojen kautta hyvin, sillä ne käsittelevät yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita. Tiedon kerääminen ja tuottaminen ovat vaikuttamisen keinoja.

”Tiedon jano on käytännössä tietokir-jakiertue, joka aloitettiin tänä vuonna. Kuopion Tiedon jano -viikonloppu on sen ensimmäinen oma tapahtuma”, Häkki-nen kertoo.

Tiedon jano kiertää kuluvana vuonna yli 50 tapahtumaa ympäri Suomea. Val-taosaan tapahtumista tuodaan tietokir-jamyyntiä, mutta joihinkin myös muuta ohjelmaa. Kiertueen alkaminen Kuopi-osta on osin sattumaa, Häkkinen kertoo. Rosebud-kirjakaupan muutosta lyseon viereen kauppahalliin virkosi ajatus tapahtuman järjestämisestä. Kuopiossa valmistuneiden torin alueen muutosten johdosta ihmisten on sanottu kaikonneen keskustasta. Tapahtumia siis tarvitaan.

”Tiedon janon ohjelmassa Kuopion keskustan suunnitteluun otetaan kantaa kriittinen kartografia -työpajassa, jossa puidaan kaupunkisuunnittelua ja sen vaikutuksia kaupungin eläväisyyteen”, Häkkinen kertoo.

Häkkisen mukaan Tiedon janon ansio-na on sen osallistavuus.

”Monet kirjatapahtumat rajoittuvat kirjailijahaastatteluihin. Työpajoilla ja keskustelevammalla ohjelmalla saadaan ihmiset itse tuottamaan sisältöä.”

Tämä sopii tapahtumaan ajatukseen rohkaista nuoria tiedon tuottajiksi. Toi-nen Tiedon janon ydinajatuksista on, että tapahtumat ovat korostetun paikallisia.

”Kuopiossa tämä näkyy esimerkiksi siten, että järjestäjiin kuuluu useita pai-kallisia tahoja kuten Snellman-instituutti ja Satama Tarmo. Ohjelman sisältö on koottu paljolti paikallisesti koskettavis-

ta aiheista ja keskustelijoiksi on valittu Kuopiosta tai Savosta lähtöisin olevia kirjailijoita”, Häkkinen kertoo.

Tiedon jano on tarkoitus vakiinnuttaa

vuosittaiseksi Kuopioon ja viedä myö-hemmin muihin kaupunkeihin. Tapahtu-man pääjärjestäjät ovat Into Kustannus ja Rosebud.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdot-taa uudessa rahoitusmallissaan, että valtion yliopistoille varaamista tuista 3 prosenttia jaettaisiin opiskelijapalaut-teen perusteella. Samalla suoritettujen alempien korkeakoulututkintojen perus-teella jaettavasta osuudesta leikattaisiin vastaava määrä. Opiskelijoiden kokema laatu tahdotaan ottaa rahoituskriteeriksi sillä perusteella, että se vahvistaisi rahoi-tusmallin laatunäkökulmaa. Yliopiston opiskelijapalautteen perusteella saamaan summaan tulevat kuitenkin vaikutta-maan yliopiston saamien laatupisteiden lisäksi myös kyselyn vastausprosentti sekä yliopiston koko. Maalaisjärjellä pääteltynä vain yksi näistä tekijöistä on laatukriteeri. Lisäksi yliopistot saavat itse

päättää, milloin kyselyt tullaan jatkossa toteuttamaan, kuinka niistä tiedotetaan ja kuinka niihin kannustetaan vastaa-maan. Onko siis mahdollista, että laadun mittariksi tarkoitettu opiskelijapalaute onkin yliopistojen manipuloitavissa? Testataanko tässä sittenkään laatua vai yliopistojen kykyä rekrytoida opiskelijat vastaamaan haluttuun tapaan?

Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen kier-tää Uljaan kysymykset ympäripyöreillä patenttivastauksilla, mutta myöntää, että opiskelijapalautteessa on varmasti puutteensa.

”Palautteen on kuitenkin nähty soveltuvan rahoitusmallin laadulliseksi kriteeriksi, ja palautteen hyödyntämisen

on katsottu täyttävän keskeiset ehdot”, Lehikoinen kuittaa.

Opetusneuvos Ulla Mäkeläinen toistaa Lehikoisen luettelemat linjaukset, mutta suostuu kuitenkin kommentoi-maan myös manipulaatiomahdollisuutta.

”Tulosten manipulointi, eli esimerkik-si vain laadukkaaksi tiedettyjen ohjelmi-en opiskelijoiden rekrytointi vastaamaan kyselyyn, ei ole kenenkään intresseissä – eikä kyselyn laskentamekanismin myötä kovin kannattavaakaan. Jokainen vastaus on rahoituksen näkökulmasta palkit-seva”, Mäkeläinen vakuuttaa. Hänen mukaansa tavoitteena on, että yliopis-tojen menettelyt kyselyn toteuttamisen suhteen olisivat yhtenevät. Se, miten tavoite käytännössä toteutetaan, tuntuu olevan vielä epäselvää.

ISYYn edunvalvontasihteeri Pekka Koivaaran mukaan yliopisto ei missään tapauksessa pyri manipuloimaan opiske-lijoita vastaamaan tietyllä tavalla, mutta pohtii toki keinoja, joilla vastausmääriä saataisiin kasvatettua. Tämä johtuu Koivaaran mukaan puhtaasti siitä, että kasvavan vastausprosentin myötä yli-

opisto saisi käyttöönsä kattavampaa tie-toa omasta toiminnastaan. Myös UEFin opintopalvelujen päällikkö Erja Wid-grén-Sallinen on tässä asiassa Koivaaran kanssa samaa mieltä. Sen sijaan Koivaara yksin kyseenalaistaa opiskelijapalautteen laadullisena rahoituskriteerinä.

”Onko opiskelijapalaute laatukriteeri – se onkin hyvä kysymys. Ainakin opiske-lijapalautteen määrä on selkeä yliopiston oman aktiivisuuden mittari, ei laatumit-tari”, Koivaara kiteyttää.

Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa kevään kandikysely suunnattiin tutkin-tonsa 1.8.–31.12.2013 suorittaneille opis-kelijoille, jotka saivat sähköpostilinkin kyselyyn. Heitä muistutettiin kyselystä myös tekstiviesteillä. Vastaaminen oli vapaaehtoista, mutta kannustimena käytettiin mahdollisuutta voittaa iPad tai 100 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. Kyselystä tiedotettiin yleisesti myös yliopiston sivuilla sekä useissa sisäisissä viestimissä. Vastausten osallisuutta yliopiston valtionrahoituk-seen syksyllä 2015 alkavalle lukuvuodelle ei kuitenkaan mainittu.

Uusi tietokirjallisuustapahtuma Kuopioon

Opiskelijapalautteesta rahoituskriteeri – mutta mittaako se laatua?

Tietokirjatapahtuma Tiedon jano esittelee tiedon monia muotoja Kuopiossa 28.-29. maaliskuuta. Värikkäästä ohjel-masisällöstä voi todeta, että tieto taipuu moneen. Se on kriitti-syyttä, luovaa ajattelua, taidetta, filosofiaa, politiikkaa… Ja se kuuluu kaikille, tapahtuman järjestäjät toteavat. - Tähti Oksa-nen, teksti & Wikipedia, kuva

Juuri päättynyt valtakunnallinen kandikysely vaikuittaa at-kossa yliopiston saamaan valtionrahoitukseen. Teoriassa opiskelijapalautteen avulla on tarkoitus mitata laatua, mutta käytännössä kriteeri saattaa olla yliopistojen manipuloitavis-sa. – Jenni Karjalainen, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuvitus

Peter Von Bagh saapuu Kuopioon Tiedon jano tapahtumaan esittelemään Muisteja-elokuvaansa. Elokuva kertoo omakohtaisesti elämästä ja lapsuudesta 50-luvun Oulussa ja Suomessa.

Tiedon jano

Kuopion lyseossa 28.-29. maaliskuuta

Lisätietoa: www.tiedonjano.fi/

Ohjelmassa muun muassa:Filosofia-kahvila: Kansalaistottelemattomuus – milloin lain rikkominen on perusteltua?

Iltaklubi King’s Crownissa: Tiedon tuoppi –puheenvuoroja ja livemusiikkia

Peter von Bagh: Muisteja-elokuvan näytös ja haastattelu

TIETOKIRJA.FI-tapahtuma: Miten tulla tieto-kirjailijaksi?

Eläinten oikeudet -paneeli: Eveliina Lund-qvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta ja Elisa Aaltola: Johdatus eläinfilosofiaan

Savon Sanomien eurovaaliehdokaspaneeli

Tiedon jano

KOULUTUS

LAAJUUS

VAIKUTTAVUUS LAATU KANSAINVÄLISYYS

41 %TUTKIMUS

34 %K OULUTUS & TIEDEPOL. TAVOITTEET

25 %

Suoritetut ylemmät korkeakoulututkinnot 15 %

Suoritetut tohtoritutkinnot 9 %

Strategiaperusteinen rahoitus 10 %

Alakohtaisuus 8 %

Valtakunnalliset tehtävät 7 %

Avoimessa & erilläänsuoritetut op:t 2%

Ulkomaalaisten suorittamat ylemmät korkeakoulututkinnot 1%

Ulkom. tohtoritutkinnot 1%

Ulkom. tutk. & op. hlöstö 2%

Kansainvälinen opiskelijavaihto 2%

55 op suorittaneidenmäärä 11%,( josta 2015 opiskelijapalaute 3 %)

Suoritetut alemmat korkeakoulututkinnot 9 %

Laskennalliset julkaisut 13 % - josta kv referee-julkaisut 9%- jost muut tieteel. julkaisut 4% Kilpailtu tutkimusrahoitus 9 %

- josta kansainvälinen kilpailtu tutkimusrahoitus 3 % - josta muu kilpailtu rahoitus 6 %

Valmistuneet työlliset 1 %

Yliopistojen rahoitusmalli 2013 alkaen. Lähde Opetus- ja kulttuuriministeriö.

10 11Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtajalta Jukka-Pek-ka Pietiäinen, kerrohan, miltä näyttää tietokirjallisuuden tila Suomessa?

”Tilanne on oikeastaan kaksijakoinen. Toisaalta pai-nettujen kirjojen myynti on laskenut, eikä sähköisten julkaisujen myynti ole pystynyt täyttämään syntynyttä aukkoa. Toisaalta meillä ilmestyy edelleenkin valtava määrä hienoja tietokirjoja ja ne näkyvät myös yhteis-kunnallisessa keskustelussa. Lisäksi tietokirjailijat ovat kysyttyjä esiintyjiä eri tilaisuuksissa”, Pietiäinen summaa.

Kysynnän täytteeksi on myös tarjontaa. Esimerkiksi Suomen tietokirjailijat ry kehottaa kotisivuillaan etsiviä hakemaan rekisteristään puhujaa, luennoitsijaa tai kir-joittajaa, ja viime vuonna lukioille tarjottiin mahdolli-suutta kutsua tietokirjailija koululle puhumaan. Tämän lisäksi tietokirjailijat sekä järjestävät omia tapahtumia että ovat mukana muiden tapahtumissa. Esimerkiksi Tiedon janossa läsnä olevia TIETOKIRJA.FI -tapahtu-mia on järjestetty vuodesta 2007 lähtien.

Mitkä ovat TIETOKIRJA.FI -tapahtumien tärkeimmät saavutukset?

”Mielestäni TIETOKIRJA.FI -tapahtumat ovat tuoneet eri alojen tietokirjailijoita ja tietokirjojen ystäviä uudella tavalla yhteen. Tämä on vahvistanut tietokir-jailijoiden identiteettiä ja edistänyt verkostoitumista”, Pietiäinen vastaa. ”Itse esitysten lisäksi myös käytävä- ja kahvilakeskustelut ovat tärkeitä. On ollut mahtavaa järjestää tällaisia tilaisuuksia, joissa on hyvä tunnelma ja paljon kuulijoita”, Pietiäinen lisää.

Tietokirjallisuustapahtumien kävijämääristä voisi päätellä, että kaikki eivät tänäkään päivänä tyydy Wikipedia-artikkeleihin ja Googlen hakutuloksiin vaan arvostavat julkaistua kirjallisuutta tietolähteenä. Toisaalta, viime vuoden myydyimpiä tietokirjoja olivat muun muassa Guinnes World Records 2014 ja Mitä missä milloin 2014.

Onko Internet tietokirjallisuuden ystävä vai vihollinen?

”Internet on tärkeä ja sillä on niin paljon hyviäkin puolia, että sen nimittäminen viholliseksi antaisi väärän kuvan. On totta, että Internet on vienyt tietosanakir-joilta ja monilta muilta hakuteoksilta markkinat, mutta toisaalta Internetin pitäisi oikeastaan lisätä tietokir-jallisuuden kysyntää. Tarvitsisimme yhä enemmän

asiantuntijoita, jotka kokoaisivat ja jäsentäisivät rele-vanttia tietoa ja perusteltuja näkemyksiä tuosta tiedon valtamerestä”, Pietiäinen kiteyttää.

Harppaus oikeaan suuntaan saattaa olla Helsingin yliopistoon vuonna 2013 perustettu Suomen ensimmäi-nen tietokirjallisuuden professuuri. Pysyvän tehtävän mahdollistivat muun muassa Suomen tietokirjailijat ry:n ja Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen tekemät lahjoitukset. Ennen tätä kaikki kirjallisuuden alan pro-fessuurit olivat liittyneet kaunokirjallisuuden opetuk-seen ja tutkimukseen, vaikka 80 prosenttia suomalai-sesta kirjallisuudesta on tietokirjallisuutta.

Kannattaako tietokirjoja kirjoittaa vai kääntää? Eli kuin-ka suuri osa Suomen tietokirjamarkkinoiden teoksista on käännöksiä?

”Molempi parempi. Käännösteoksia ilmestyy vähän yli 1000 nimikettä vuodessa, eli noin 15 prosenttia kaikista tietokirjoista on käännöksiä. Kääntäminen kannattaa, koska saamme näin kotimaisille kielille maailmankirjal-lisuutta ja uusia näkemyksiä tuoreeltaan. On kuitenkin erittäin tärkeää, että emme ole käännösteosten varassa. Suomalaiset tarvitsevat myös kotimaista, suomalaisiin olosuhteisiin kirjoitettua tietokirjallisuutta. Kukaan muu ei kirjoita sitä meidän puolestamme. Kotimainen tietokirjallisuus viestii myös suomalaisesta elinvoimai-sesta kulttuurista”, Pietiäinen perustelee.

Tietokirjallisuus voi siis hyvin. Vaikka jatkuvasti kehittyvä sähköinen tiedonvälitys on tuonut mukanaan haasteita, tietokirjallisuus vaikuttaa edelleen yhteis-kunnassa. Mikäli tunnet suurta paloa kokeilla itsekin siipiäsi tietokirjailijana, oheinen laatikko esittelee Pietiäisen vinkkien perusteella piirretyn polun alusta loppuun saakka.

Miten tulla tietokirjailijaksi? –tapahtuma Kuopion Lyseolla 29. maalis-

kuuta klo 10-16. Tietokirjailijat Pekka Niiranen, Jukka-Pekka Pietiäinen

ja Ari Turunen puhuvat, keskustelevat ja opastavat tietokirjailijaksi

aikovia.

Maaliskuun lopussa Kuopiossa järjestettävä tietokirjallisuustapahtuma Tiedon jano tarjoaa muun joukossa ohjeita tietokirjailijaksi tulemisesta. Otimme varas-lähdön ja kyselimme Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtajalta Jukka-Pek-ka Pietiäiseltä kuinka se tehdään ja missä suomalainen tietokirjallisuus kulkee? – Jenni Karjalainen, teksti & Patrik Eronen, kuvitus

Tahdotko tietokirjailijaksi ?

” Kotimainen tietokirjallisuus viestii myös suomalaisesta elinvoimaisesta kulttuurista.

Haluatko tietokirjalijaksi?

1. Tule asiantuntijaksiJos et vielä ole sellainen, kouluta itsesi.

2. Harjoittele kirjoittamistaTietokirjailijan täytyy osata ilmaista itseään kielellisesti. Tämä vaatii harjoittelua. Aloita pienemmistä kirjoitustöistä kuten sanomalehtiartikkeleista, arvosteluista tai blogiteks-teistä. (Toim. huom. esimerkiksi Uljaaseen on helppo tulla kehittymään: sen kun kävelet ovesta sisään.)

3. Valitse aiheMistä tahansa aiheesta voi kirjoittaa tietokirjan, eikä vaikeitakaan aiheita kannata karttaa. Monet myytit ja tabut odottavat vielä rikkomista. Pietiäinen kuitenkin kehottaa tarkkailemaan muita julkaisuja: jos esimerkiksi suhteellisen pienen joukon harrastuksesta on juuri julkaistu tietokirja, odota ainakin pari vuotta ennen kuin tartut aiheeseen uudestaan.

4. Mieti, tuntuuko kirja omimmalta julkaisumuodoltaAsiantuntevuutesi ei välttämättä tarvitse johtaa tietokir-jaan. Saatat löytää paikkasi vaikkapa jonkin eritysalan lehden toimituksesta. Jos kuitenkin tunnet valtavaa paloa tietokirjan kirjoittamiseen, anna mennä. ”Julkaistu kirja opettaa tekemään seuraavasta vielä paremman”, Pietiäi-nen päättää.

12 13Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

On tätä tovi odoteltukin. Yliopiston laatupäällikkö ja kestävän kehityksen edistäjä Sirpa Suntioisen mukaan intoa kampusviljelmän perustamiseksi Kuo-pioon oli jo viime keväänä, mutta ajatus haudattiin liian myöhäisen heräämisen vuoksi.

Tänä vuonna on aloitettu hyvissä ajoin. Yliopisto on luvannut viljelmille puiset kehikot sekä multaa, siemeniä ja joitakin työkaluja nykyisen puutarhan jäämistöstä. Lisää tarvikkeita haalitaan käsiin sieltä mistä löytyy, esimerkiksi in-ternetin kaupunkiviljelyryhmien kautta.

Mahdollisiksi kasvatuspaikoiksi on kaavailtu Melanian ja Mediteknian sisä-pihoja. Kampusviljely on ainakin tässä vaiheessa rajattu yliopiston henkilökun-taan ja opiskelijoihin, sillä yliopiston tuki toiminnalle halutaan kohdentaa juuri omaan väkeen.

”Henkilökunta on hahmotellut omaa viljelystään muun muassa Snellmanian niin sanotulle rehtorin parvekkeelle”, kertoo Suntioinen.

Kuopion kampusviljelmän yhtenä vastuuhenkilönä toimii ympäristötie-teen opiskelija Miia Komulainen, jolla on aikaisempaa kokemusta aiheesta lapsuudenkodin kasvimaan ja omien

parvekeviljelmien kautta. Nyt ensim-mäisenä vuonna viljeltäviksi kasveiksi on suunniteltu erilaisia yrttejä, kuten basili-ka, tilli, korianteri, kehäkukka, persilja, ja todennäköisesti myös salaattia, pinaat-tia, hernettä ja härkäpapua.

Mikäli viljelykselle saadaan vakituinen paikka, voidaan yksivuotisten lisäksi harkita monivuotisia kasveja sekä jotain pysyvämpää, kuten marjapensaita ja raparperia. Komulaisen mukaan projekti on parasta aloittaa pienestä.

”Katsotaan miten saadaan porukkaa mukaan, missä saamme kasvattaa ja miten viljely lähtee käyntiin.”

Kaikki asiasta kiinnostuneet ovat ter-vetulleita mukaan, ei tarvitse olla valmis puutarhuri.

”Tekemällä oppii, ja opetellaan yhdes-sä”, Komulainen rohkaisee.

Mitä kampusviljely käytännössä vaatii? Tietämystä kasvimaailmasta ei tarvitse, sitä löytyy muilta ja mitä ei tiedä, voi aina selvittää. Osallistujille ei tule ainakaan tässä vaiheessa kustannuksia, sillä viljely toteutetaan niillä resursseilla, jotka onnistutaan saamaan käsiin. Ainoat vaatimukset ovat aikaa ja halua mullan möyrimiseen.

”Tavoitteena on ottaa käyttöön viikoittainen talkoopäivä, jonne osallis-tujien toivotaan tulevan. Mikäli paikalle ei tuolloin pääse, voi myös tulla omalla ajallaan silloin kun ehtii. Hellejaksojen kasteluvuorot voi päättää vaikka Kuopion Kampusviljelijät -ryhmässä”, valaisee Komulainen.

Yliopiston asettamat ehdot ovat vil-

jelmästä huolehtiminen ja alueen siistinä pitäminen. Tarvittaessa syksyn tullen kehikot on purettava talveksi talteen.

Joensuun kampusviljely käynnistet-tiin vuonna 2012 ja vuosi sitten perustet-tiin virallinen kampusviljelykerho, jonka puheenjohtaja Juhana Venäläinen on ollut mukana alusta asti. Viljelyksiä on kolmella eri alueella Puutarhurin talon ja Agoran ympärillä. Muun muassa omena- ja luumupuut, yrtit, herneet ja marja-pensaat ovat tuottaneet hyvin satoa joka vuosi. Viljely toimii talkootyöllä.

”Siemeniä, taimia ja tarvikkeita on saatu sekä lahjoituksina yhteisöiltä ja yksityishenkilöiltä että myöhemmin kerhostatuksen myötä ylioppilaskunnan tuella. Aikaa viljely vaatii juuri niin paljon kuin haluaa käyttää. Toki pitkäjänteisyyt-tä tarvitaan, mutta ei välttämättä yhden ja saman ihmisen sitoutumista. Esimer-kiksi kesäaikaan kun monet matkustavat paljon, kasteluvuoroja on suunniteltu useiksi viikoiksi etukäteen”, kertoo Venä-läinen käytännön toteutuksesta.

Kerhon perustaminen myös Kuopioon on mahdollista tulevaisuudessa. Toimin-ta kuitenkin aloitetaan mahdollisimman yksinkertaisesti. Tavoitteena on lyödä maaliskuun aikana kasvatussuunnitelmat ja ydinjoukko lukkoon. Istutukset alkavat heti kun säät sallivat eli yöpakkaset väistyvät. Savonlinnassa ei tiettävästi ole ollut innostusta kampusviljelyyn.

Molemmille kampuksille mahtuu vielä multasormia mukaan. Lisätietoa löytyy Kuopion kampusviljelijät sekä Kaupunki-viljelyä Joensuussa -Facebook-ryhmistä. Joensuussa käytössä myös kotisivut os-oitteesta kampusviljely.tumblr.com sekä sähköpostilista, jonne voi liittyä lähettä-mällä postia osoitteeseen kampusvilje-ly@gmail.com.

DIY - Kaupunkiviljelmä

Paikka: Ikkunalauta, parveke, pihapiiri, joutomaa. Viljelykasvit vaativat vähin-tään 6 tuntia suoraa auringonpaistetta päivässä.

Astia: Kasvatusastia tai multasäkki, jossa reikiä tai soraa pohjalla, jotta juuret saavat ilmaa.

Multaa: Ylöspäin kasvaville vihanneksille 15 cm ja juureksille 30 cm multakerros.

Siemeniä ja taimia: Ystäviltä, tutuilta, kaupunkiviljelyryhmistä, kaupasta. Kysy kasvikohtaiset ohjeet, aloita tarvittaessa esikasvatus sisällä.

Kastelu: Pieniä taimia usein ja varovasti. Taimien kasvettua kastele mieluum-min reilusti kerralla, mutta harvemmin. Kastele, kun multa on 5-10 cm syvyydeltä kuivaa.

Lannoitus: Istutusvaiheessa ja pari kertaa kesän aikana, esimerkiksi kanankakkaa, ruohosilppua, edellisen syksyn lehtiä.

www.kaupunkiviljely.fi

Avoviljelyä helposti ja nopeasti: Avomaalle levitetään kerros sanomalehteä rikkakasvien estämiseksi sekä kompostoituvaa kasviainesta ja multaa.

Avoviljelmän voi myöhemmin reunustaa laudanpätkillä. Sekaan lisätään kompos-toituvaa kasviainesta vuosittain

Pulloviljelmässä voi kasvattaa vaikka herneitä.

Parhaimmillaan viljelmät tuovat väriä asfalttiviidakon keskel-le. Kuvassa Rypysuon asukastuvan parkkipaikka.

Lukutoukat pellolleYliopiston tuki viljelylle, löytyy. Lupaus viljelylaatikoista, on. Tekijöitä ja intoa kasvimaan möyrimiseen, kyllä vain! Hel-mikuun lopussa järjestetyssä infotilaisuudessa maalailtiin kukkasia seinille ja unelmoitiin vehreästä yliopistosta. Enää puuttuu vain lopullinen paikka, tarkemmat viljelysuunnitel-mat ja varsinainen toteutus, jotta Kuopion kampusviljelmäs-tä tulee tänä kesänä totta. Joensuussa kampusviljely toimii jo kolmatta kesää. - Anni Ylönen, teksti & Sirpa Silvennoinen, kuvat

Ajassa

14 15Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Herkkyys on psykologi Heli Heiska-sen mukaan aliarvostettu ominaisuus. Heiskasen mukaan ajas-

samme erityisen herkät ihmiset oppivat usein häpeilemään itseään ja pitämään herkkyyttään puutteena.

HSP (highly sensitive person) on eri-tyisherkkä ihmistyyppi, johon lukeutuu noin 20 prosenttia ihmisistä huolimatta kulttuurista. Biologit ovat havainneet, että tämä hermojärjestelmässä esiintyvä erityisherkkyys löytyy yli sadalta eläin-lajilta. Toiset yksilöt ovat herkempiä aistimaan vaaran kuin toiset.

Heiskasen mukaan erityisherkistä noin 70 prosenttia on introvertteja, jotka ovat suuntautuneita enemmän omaan sisäiseen maailmaansa ja viihtyvät mie-luiten yksin tai parin ystävän seurassa. Erityisherkät kuormittuvat suuresta väkijoukoista ja metelistä. Erityisherk-kyys ei ole sairaus, vaan osa ihmisen persoonallisuutta. Kysymys on Heiska-sen mukaan siitä, mitä yhteiskunnassa arvostetaan.

Herkkyyden arvostaminen on kult-tuurisidonnaista. Aasiassa sitä arvoste-taan, mutta USA:ssa taas ei. Länsimaissa oletamme että herkkä viidennes sopeu-tuu hektiseen yhteiskuntaan ja kuormit-tavaan elämänrytmiin.

”Yritysmaailmassa ja kouluissa ulospäin suuntautunutta valitettavas-ti arvostetaan enemmän, vaikka yhtä pätevä ihminen on herkkä yksilö joka on pohtiva, intuitiivinen ja syvällinen.”

Elaine Aronin laatimassa herkkyystestis-sä luetellaan ominaispiirteitä, jotka anta-vat työkaluja ihmisen oman herkkyyden tutkimiseen.

”Joku voi olla herkistynyt äänille ja melulle ja ne saavat aikaan epämiellyttä-vän tunteen tai jopa kivun. Herkkyyttään ei välttämättä edes heti tiedosta, vaan vasta päästyä kotiin metelistä voi jälkikä-teen tulla tunne, että on aivan uupunut eikä oiretta osaa yhdistää aiempaan koettuun meteliin”.

Hän kertoo myös, että hermojärjes-telmän kannalta ajateltuna äänet ovat impulsseja hermojärjestelmälle, ja jos koko ajan tulee virikettä äänen kautta, järjestelmämme ylikuormittuu. Vaikka lempimusiikki yleisesti rentouttaa, liika on silti liikaa.

”Stressiperäisiä oireita on herkem-millä enemmän, jos yritetään mennä muiden mukana jatkuvassa ylikuormi-tuksen tilassa. Nykyinen elämä kannus-taa ylikuormittumiseen, kaiken pitää olla tehokasta ja nopeaa. Herkkä kuormittuu siis luonnollisesti herkemmin, koska havaitsee ja prosessoi ärsykkeitä tarkem-min ja syvemmin”, Heiskanen toteaa.

”Lääkäritkään eivät tunnista tätä, ja harva psykologi on tietoinen tästä”, Heiskanen harmittelee, mutta uskoo tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa.

”Tieto lisääntyy ruohonjuuritasolla. Herkkä ihminen vertaa itseään jatkuvasti muihin, koska suurin osa ihmisistä jaksaa tehdä ja mennä, ja kun yrittää tehdä perässä tulee riittämättömyyden tunne, kun ei pystykään. Itsetunto kärsii koska on erilainen ja negatiivinen leima syntyy helposti. Kursseilla olen huomannut että kun ihminen löytää hyvät puolet herk-kyydestään, siitä tuleekin voimavara.”

”Hyviä puolia herkkyydessä on hyvä mielikuvitus ja luovuus. Monella herkällä ihmisellä on luovia ideoita, uusia ratkai-suja ja taiteellisia lahjoja, meidän tulisi osata arvostaa heitä”, Heiskanen sanoo.

Herkkä ihminen havaitsee erilaisia tunnelmia ja energioita paljon herkem-min. Koska herkkä ihminen tuntee kai-ken hyvin voimakkaasti, koetaan myös negatiiviset tunteet voimakkaammin.

”Mielenterveysongelmia ei herkillä välttämättä ole sen enempää, mutta jos lapsuus on ollut vaikea, herkkä kokee lapsuutensa ongelmat erityisen voi-makkaasti. Masennusta saattaa siis olla enemmän. Jos erityisherkän lapsuus puolestaan on hyvä ja tasapainoinen, hä-nestä voi tulla keskimääräistä pärjääväm-pi ja onnellisempi”, Heiskanen kertoo.

”Kursseilleni tulee vanhempia joilla herkkiä lapsia, ja vanhempien onkin tär-keää osata suhtautua herkkään lapseensa oikein. Myös aikuisiän terapia auttaa vaikean lapsuuden läpikäynyttä herkkää

ihmistä, sillä hän on herkkyytensä ansi-osta vastaanottavaisempi ja paranee sitä kautta paremmin.”

Herkkävaistoisuus auttaa myös va-romaan vääriä ihmisiä, paitsi jos on oppinut itsetuhoisen suhtautumisen ja hakeutuu tietämättään itseään vahin-goittavaan ympäristöön. Heiskanen toivoo, että ihmiset alkaisivat tiedostaa, että toiset ihmiset ovat hermojärjestel-mältään herkempiä kuin muut. Herkkä ihminen ei tahallaan kärsi metelistä, valoista tai muista itseään kuormittavis-ta tekijöistä.

Heiskasen mukaan hyvänä vinkkinä koulu- tai työpaikan ruokalan metelistä herkistyville voisi olla vaikkapa sermillä erotettu, hiljainen tila ruokalaan. Eräässä päiväkodissa on kokeiltu hiljaisuuden mattoa, jossa lapsi saa olla omassa rau-hassa ja vetäytyä sivuun.

”Herkkiä ihmisiä tulisi arvostaa ja kunnioittaa, ja se voi tapahtua vain ym-märryksen kautta”, Heiskanen toteaa.

”Meidän tulisi antaa vaihtoehto rauhaa haluavalle. Melua on nykyisin niin paljon, elämisen tasapaino on kallistunut väärään suuntaan. Työssäni minua puhuttelee esimerkiksi hiljaiset ja yksinäiset henkilöt ja erityisesti nuoret, jotka ovat viisaita ja ihania ihmisiä mutta juuri herkkyytensä takia ovat yksinäisiä”, Heiskanen harmittelee.

”Miten nämä nuoret ja yksinäiset saataisiin löytämään toisensa? Yksinäisiä on todella paljon, ja he joutuvat pärjää-mään jopa vuosia ilman ystävää. Saattaa olla vielä niinkin, että yksinäinen on haa-voitettu eikä hän halua haavoittua lisää, joten kontaktin ottaminen vieraaseen ihmiseen saattaa pelottaa”.

Heiskanen ehdottaa, että yliopistossa voisi järjestää vaikka hiljaisuuteen pai-nottuvan kokoontumisen vaikka hyvien kirjojen parissa, johon herkimmätkin uskaltaisivat tulla vailla pelkoa.

”On hyödyllistä tunnistaa omat tar-peensa ja sen, mikä itselle sopii ja mikä ei sovi. Kun kokee tarvitsevansa lepoa, niin lepää. On hyvä oppia toimimaan tunte-muksiensa mukaan, sillä työelämässähän juuri tarvitaan itsetuntemusta. Työ-päivän tauot tulisi käyttää rauhallisessa, ei-kuormittavassa ympäristössä ja tehdä vaikka hengitysharjoituksia”, Heiskanen ehdottaa.

Testaa oma herkkyyteesi- testi: http://heliheiskanen.

fi/kurssit-ja-ryhmat/herkkyytesi-voima/herkkyys-

testi-3/

Lisätietoa Heli Heiskasen kursseista: www.heliheis-

kanen.fi

Herkkänä maailmalleKilpailuyhteiskunnassamme herkkyys on aliarvostettu omi-naisuus, vaikka erityisherkkiä on viidennes ihmisistä. Sa-ma jakauma löytyy biologien mukaan muiltakin eläimiltä ja herkkyys auttaa selviytymään vaaratilanteista paremmin. Myös ihmisillä erityisherkkyys voi olla voimavara, jos sitä ei lannisteta – Anna-Maria Tenhu, teksti & Mira Asikainen, kuvitus

Johanna kertoo, kuinka hä-nen lapsuudenkodissaan ei annettu tilaa herkkyydelle. Kiusatun kokemukset nou-dattelevat tutkimustuloksia. - Anna-Maria Tenhu, teksti

”Kun olin lapsi, kiinnyin poik-keuksellisen voimakkaasti kavereihini ja isovanhempiini, ja itkin joutuessani heistä eroon. Herkkyydestäni muodostui

taakka. Sain usein kuulla olevani ylirea-goiva itkupilli”, Johanna kertoo.

Hän muistaa kuinka ala-asteen opetta-jatkaan eivät tuntuneet ymmärtävän hänen herkkyyttään, ja häntä kehotettiin yrittämään enemmän.

”En kestänyt ulkopuolisuuden tunnet-ta ja kävin myös silloin tällöin juttelemas-sa psykologilla, koska terveydenhoitajan tarkastuksessa täytetty masennuskysely oli viitannut siihen, että olisin masentu-nut”, Johanna kertoo.

Johanna muistelee kuinka hänen äitinsä kielsi kertomasta kenellekään että Johanna käy psykologilla. Se hävettäisi hänen äitiään liikaa. Äiti opetti hänet hä-peämään herkkyyttä ja kotiolot pahensi-vat Johannan tuntemuksia. Tänä päivänä hän osaa olla herkkyydestään ylpeä.

”Herkät lapset ja nuoret tarvitsisivat erityisen paljon tukea hyväksyäkseen itsensä”, hän toteaa ja muistelee, kuinka lukiossa tutustui päihteitä käyttävään mieheen. Mies käytti hänen herkkyyt-tään hyväksi, ja manipuloi ajattelemaan itsetuhoisesti.

”Hän ruokki ajatusta, että olen poik-keava. Herkkyydestäni tehtiin negatiivi-nen asia ja koin tuolloin että minusta ei ole mihinkään”, Johanna kertoo.

”Käytimme päihteitä ja nautin tun-teesta, jossa olin turtunut eikä minun tarvinnut murehtia mistään, paitsi seuraavasta päihdeannoksesta. Kokeilin masennuslääkkeitä ja kävin mielen-terveyshoitajalla, mutta masennus ei hellittänyt”, Johanna muistelee ja kertoo olleensa muutaman vuoden vaikeas-sa päihdekierteessä. Päihdehoidon ja tukiasumisen avulla hän onnistui lopulta pyristelemään irti tuhoisasta suhteesta.

”Tänä päivänä osaan jo kääntää herkkyyteni voitoksi. Nautin suunnatto-masti aitojen, rakkaiden ihmisten parissa olemisesta, joiden kanssa ei täydy esittää mitään. Mietin myös miten pystyisin auttamaan muita. Olen löytänyt ihmisiä, jotka ovat samanhenkisiä kuin minä, outoja lintuja.”

Häpeä aistimisesta

Kainalo | Herkän tie

”Yksinäinen on haavoitet-tu eikä hän halua haavoit-tua lisää, joten kontaktin ottaminen vieraaseen ihmi-seen saattaa pelottaa.

16 17Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Kuoppa on kaivettu jo riittävän syväksi ja terävät piikitkin viritelty pohjalle. Nyt on pakko rakentaa silta, että pääsemme sen yli. Joensuun kampuksella sitä tehtiin kahden keskustelutilaisuuden voimin. - Pasi Huttunen, teksti & Patrik Eronen, kuvitus.

Ajatusrikollista ei laki sit-keistä väitteistä huolimatta tunne. Vihata, inhota ja pelätä saa mitä vain haluaa, mutta näistä tuntemuk-

sista kertominen onkin sitten eri asia. Suomessa yksityisyyden ja kunnian suoja menee esimerkiksi Ruotsin käytäntöä paljon selkeämmin sananvapauden edel-le, ja tästä syystä Suomi onkin ollut kerta toisensa jälkeen Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimen hampaissa.

Netin suoma nimettömyys, yhteis-kunnallisen eriarvoisuuden kasvu, taloudellinen ja sosiaalinen globalisaatio sekä oikeistopopulismin nousu vastare-aktioineen ovat pakottaneet pohtimaan sananvapauden rajoja ja keskustelijoi-den vastuuta sanoistaan. Mielipide- ja puoluejohtajat joutuvat hyväksymään, että kantavat poliittista vastuuta myös seuraajiensa möläytyksistä.

ISYY:n alkuhämärissä kuuluminen rasistisena pidettyyn Facebook-ryhmään pudotti hallitusten puheenjohtajat palleiltaan Joensuussa ja Kuopiossa. Aki Kaurismäki joutui vaikeuksiin puhues-saan yhden prosentin tappamisesta, Jus-si Halla-aho ja James Hirvisaari saivat tuomionsa. Dan Koivulaakson lausunto-ja siitä, että Perussuomalaiset olisi jytkyn jälkeen pitänyt eristää poliittisesti, eikä ainakaan antaa heille valiokuntapaikko-ja, on vaikea pitää kutsuna rakentavaan dialogiin.

Osaltaan yhteiskunnallisen keskus-telutaidon kriisistä kertoo sekin, että Itä-Suomen yliopiston Joensuun kam-puksella järjestettiin lyhyen ajan sisällä kaksi puhumisen vapautta ja vastuita ruotivaa keskustelutilaisuutta. Toinen oli kampusperinteeksi jo muodostunut Yli-oppilaiden Symposiumi, jossa pohdittiin uskonnonvapautta. Toinen puolestaan oli oikeustieteen opiskelijoiden järjestön ELSA:n järjestämä sananvapauden ja vihapuheen suhdetta käsitellyt paneeli-keskustelu.

Vihapuhetta, rasismia eikä oikein uskon-toakaan ole helppo määritellä yksiselit-teisesti, eikä esimerkiksi rikoslaki edes yritä. Rikoslain ulkopuolellakaan ei ole selkeää mistä on kyse.

”Rikoslaissa ei ole vihapuhetta. On kiihottaminen, kunnianloukkaus ja

uskonrauhapykälät sekä laiton uhkaus. Oma kantani on, että rikoslaissa ei pidä-kään käyttää termiä vihapuhe. Se on liian epämääräinen”, rikos- ja prosessioikeu-den professori Matti Tolvanen kuvailee ELSA:n paneelissa.

Toimittaja Leena Sharma kirjoittaa tuoreessa kirjassaan Ne – Kohtaamisia perus-Suomessa (2014) sanoiksi yleisty-vän uupumuksen polarisoituneeseen ja poteroituneeseen keskustelukulttuuriin. Kirjaansa varten hän muun muassa valit-see paljastusblogi Kunnollisvaalien lista-

uksesta pahimmalta ja brutaaleimmalta rasistiselta umpinatsilta vaikuttavan tyypin haastateltavaksi. Amon Rautiai-nen saa vakuutettua ainakin Sharman, ja luultavasti myös kirjan lukijan, ettei ole rasisti, natsi tai edes järin brutaali. Usein se mutta lauseessa ”En ole rasisti, mutta…” kertoo rasistisuudesta, mutta ei aina. On myös maahanmuuttokriit-tisiä ilman mitään lainausmerkkejä, ja itse asiassa Leena Sharma tunnustautuu sellaiseksi.

”Älköön kukaan kuvitelko, että totuus ihmisestä mahtuu yhteen blogiin, päivitykseen tai kuvakaappaukseen”,

alleviivataan Sharman teoksen takakan-nessa isolla fontilla, koska se todellakin on väännettävä rautalangasta.

Sukupuolentutkimuksen professori Jaana Vuori painottaa, että vihapuhetta on tärkeä ajatella enemmän ryhmien kuin yksilöiden kautta. Kyse on viholliskuvien luomisesta, ja juuri siitä ihmisryhmien typistämisestä helppoihin kategorioihin.

”Puheen ja tekojen suhde on har-maa kulttuurinen kysymys. On vaikea ajatella yhtään sotaa tai konfliktia, johon ei liittyisi vihapuhe. Siinä mielessä se ei ole vaaratonta. Arkiseen vihapuheeseen ei koko ajan tarvitse suhtautua, että sensuurin on iskettävä, mutta se jatkumo puheesta tekoihin on tunnettava. Ja voi kysyä, että missä se väkivalta alkaa. On myös sanallista ja henkistä väkivaltaa”, Vuori pohtii.

Tolvanen korostaa, että lakiin on no-jattava määrittelyvaikeuksista huolimat-ta. Esimerkiksi Päivi Räsäsen puhe siitä, kuinka vakaumuksen noudattaminen on joissakin tilanteissa lain noudattamista tärkeämpää, ei Tolvaselle kelpaa.

”Lain kanta on selvä. Menee hulinaksi jos aletaan toimia vakaumuksen mu-kaan”, hän ilmoittaa uskonnonvapautta käsittelevässä keskustelutilaisuudessa. Sanan- ja uskonnonvapauden kohdalla se tarkoittaa, että eri mieltä saa olla ja jopa vihata saa, mutta ei loukata, eikä yllyttää väkivaltaan. Tietenkin lain on elettävä mukana ajassa mahdollisimman jousta-vasti, jotta sen legitimiteetti säilyy.

Yhteiskunta asettaa vapauden rajat joka tapauksessa. Jossakin pääsee hirteen, jossakin vankilaan, toisaalla saa sakkoja, toisaalla pääsee armottomaan perintei-sen ja sosiaalisen median löylytykseen. Olipa sananvapauden sääntelystä ja uskonrauhapykälistä mitä mieltä ta-hansa, niin keskustelua voi Suomessa ja Euroopassa hyvin käydä niitä kunnioitta-en. Jos haluamme, että meillä on yhteisö, jonka sisällä keskustellaan, ei tässäkään asiassa lopulta kukaan pääse vastuutaan karkuun. Jos hakee itselleen tai politiikal-leen menestystä raja-aitojen pystyttämi-sestä ja viholliskuvien kyhäämisestä, on täysin mahdollista, että ne rajat ja kuvat otetaan tosissaan ja koetaan velvoitta-vina. Sanoistaan on jokaisen kannettava tavalla tai toisella vastuu.

Keskustelukyvyttömät tunarit

11.-13.7.2014 \\ Laulurinne \\ Joensuuwww.ilosaarirock.fi \\ www.fb.com/ilosaarirock

@ilosaarirockSeuraa

PORTISHEAD (UK)

ALICE IN CHAINS (US)

MUSTASCH (SWE)

TRENTEMØLLER (DEN) JENNI VARTIAINEN

ASAP FERG (US)

ELLIE G OULDING (UK)

Stam1na \\ Happoradio \\ J. Karjalainen

Haloo Helsinki \\ Viikate \\ Sanni \\ Olavi Uusivirta

Herra Ylppö & Ihmiset \\ Damn Seagulls

Gracias & The Globe Band \\ KC/MD Mafia

Tuomo \\ Wolfheart \\ Insomnium

Turmion Kätilöt \\ Ranger \\ Black Lizard

+ LISÄÄ OHJELMAA LUVASSA!

ENNAKKOLIPUT:

ILOSAARIRO CK.FI

JA TIKETTI

LIPPUVAIHTOEHD OT:

LA-SU 95 €LA 60 € \\ SU 75 €

PE SULO-KLUBI 29 €

Eppu Normaali

Eläkeläiset: Humpfonia!

Pariisin Kevät \\ Anssi KelaPE

11

.7.

< 120 MIN. KONSERT TI !

KLUBI

HAIM (US)

18 19Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Vaihtarit eivät löydä suomalaisia

Parikymppiset Alejandro Ordovas ja Pablo Guillerna Franco ovat molemmat kotoisin Espanjasta, ja viettävät vaihto-opiskelijavuottaan Joensuussa. Kansainvälistä vaihto-aan on lopettelemassa myös kanada-lainen Stacey Andrews. Kolmikko on tyytyväinen opiskeluaikaansa

Suomessa. He kertovat saaneensa lämpimän vastaan-oton yliopistolla ja kiittelevät etenkin lukukauden alun tuutoritoimintaa, mutta harmittelevat samalla yhtey-denpidon vähenemistä orientaatioviikon jälkeen.

”Emme tietenkään tarvitse kädestä pitäjää koko vaihto-opiskeluvuoden ajaksi, mutta lukukauden alussa on mukavaa kun tuutori on vastassa jo heti kentällä, ja auttaa ensimmäisten viikkojen käytännön järjestelyis-sä”, Stacey kiittelee ja kertoo ensimmäisten ihmiskon-taktien paikallisten kanssa tapahtuvan juuri tuutoreiden kautta.

”Se auttaa varmasti, jos tuutoriksi hakeutuvan luon-ne on sosiaalinen ja ihmiskontakteja pelkäämätön, ei tuutorina muuten varmasti pärjää, varsinkaan vaihto-opiskelijoiden kanssa”, Stacey pohtii.

”Minullakin on vain hyviä kokemuksia yliopistolta, mutta paikallisten asukkaiden puolesta en ole aina tuntenut oloani aina kovin tervetulleeksi”, Alejandro harmittelee.

”En tiedä mistä se johtuu, mutta etenkin humalassa suomalaiset miehet osaavat olla melko aggressiivisia”, Alejandro jatkaa ja Pablo vahvistaa ystävänsä väitteen.

”Se on totta, suomalaiset ovat selvin päin ujoja ja säy-seitä, mutta humalassa heistä tulee aggressiivisia. Illan aikana olemme jopa joutuneet vaihtamaan ravintolaa miespuolisten suomalaisten käytöksen takia”, Pablo harmittelee.

Alejandro kertoo kokemuksesta joensuulaisen yökerhon jonossa. Heidän takanaan jonottaneet kaksi suomalaismiestä olivat vaatineet järjestyksenvalvojaa päästämään suomalaiset sisään ennen ulkomaalaisia. He ovat myös saaneet melko tylyn kehotuksen opiskella Suomen kieli kunnolla, ennen kuin ryhtyvät puhumaan paikallisille.

”Valitettavasti ei ole mahdollista oppia täydellistä Suomea melko lyhyen vaihto-opiskeluvuoden aikana, mutta olen oppinut kuitenkin ymmärtämään melko hyvin mitä puhutaan”, Alejandro kertoo.

”Olemme innoissamme Suomesta, ja haluaisim-me kovasti tutustua suomalaiseen kulttuuriin, mutta kieltämättä ensimmäiset ikävät kokemukset paikallisten kanssa ovat saaneet meidät varovaisemmiksi”.

Stacey kertoo, että vaikka hän ei syrjintää hyväksykään, hän tavallaan ymmärtää joensuulaisten ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan.

”Olen itsekin kotoisin pienestä kaupungista Kana-dassa, joten tiedän että vierasta kieltä kuullessasi koet hetkellisesti että hetkinen, mistä ja miksi nuo ihmiset oikein tänne tulevat”, Stacey naurahtaa, ja jakaa samalla ihmetyksensä siitä, kuinka hyvää englantia Suomessa puhutaan.

”On mahtavaa, että tulen toimeen omalla äidinkielel-läni lähes toisella puolella maapalloa. Voin asioida missä tahansa virastossa tai puhua kenen kanssa tahansa, ja minua ymmärretään. Se on uskomatonta”.

Alejandro ja Pablo ovat samaa mieltä, ja toteavat että Espanjassa edes kaikki opettajatkaan eivät osaa englantia.

Yliopiston toimintaan he ovat tyytyväisiä. Vaihtarit kehuvat suomalaisten opiskelijoiden olevan ystäväl-lisiä, eivätkä ole törmänneet syrjintään yliopistolla. He kertovat viettävänsä aikaa pääsääntöisesti toisten vaihto-opiskelijoiden kanssa ja naurahtavat heidän juh-liensa olevan myös hieman raisumpia kuin suomalaisten opiskelijoiden.

”Me tanssimme pöydillä ja metelöimme paljon, lau-lamme yhteislauluja ja hulluttelemme”, Stacey kikattaa ja kertoo tavanneensa mukavia suomalaisia tuutoreiden kautta.

”Periaatteessa mukava ihminen on mukava kaikissa kulttuureissa, ja joten emme tekisi sen suurempaa eroa siihen mistä kukakin on kotoisin. Vietämme aikaa pää-sääntöisesti mukavien tyyppien kanssa, emmekä ajattele heidän kuuluvan mihinkään tiettyyn kansakuntaan”, kolmikko kertoo lähes yhteen ääneen ja he lisäävät paikallisen kulttuurin tuntemuksen olevan kuitenkin tärkeää, sillä sen avulla osaa tarpeen vaatiessa kunnioit-taa ja ymmärtää paikallisia toimintatapoja.

”Kuten esimerkiksi sen, että täällä joutuu itse pun-nitsemaan hedelmät kaupassa asioidessaan, se oli alussa outoa”, Stacey nauraa ja pojat kertovat ihmettelevänsä suomalaisten nuorten itsenäisyyttä.

”Espanjassa saatetaan helpostikin asua kolmekymp-

pisinä vielä kotona, mutta suomalaiset opiskelukaverini asuvat lähes kaikki jo omillaan, se on hämmentävää ja ihailtavaa”.

Alejandro ja Pablo kertovat ruokailevansa iltapäivi-sin Carelialla yhdessä muiden espanjalaisten kanssa, ja he sanovat ruokailun olevan heille tärkeä sosiaalinen tapahtuma.

”Syömme mielellämme päivän päätteeksi, kun ei ole kiire mihinkään ja voimme samalla vaihtaa päivän kuulu-miset”.

Alejandro, Pablo ja Stacey myöntävät että heistä saat-taa lounasaikaan lähteä enemmän ääntä kuin hiljaisem-mista suomalaisista, mutta muistuttavat että opiskeli-jaravintola on oikeastaan kampuksen ainoa paikka jossa he voivat kokoontua koulupäivän aikana yhteen.

”Olisi ihanaa jos kampuksella olisi jokin sosiaalinen tila jossa olisi vaikkapa sohvia ja istuskelualueita, ja siinä samalla mahdollisuus lounastaa”, Stacey ehdot-taa ja mainitsee esimerkiksi Agoran kahvion tuntuvan paikalta, jossa pitää istua mahdollisimman hiljaa ja olla häiritsemättä muita.

”Opiskelijaravintola on muutenkin hyvä paikka tavata, sillä hintataso on toisiin paikallisiin ravintoloihin verrattuna alhaisempi”, Stacey sanoo.

Vaihtarit kokevat että heti opiskeluvuoden alussa muodostuvat kontaktit toisiin opiskelijoihin, ja vaihto-opiskelijoista kehittyykin vuoden kuluessa tiivis ryhmä. Suomalaiset opiskelijat ovat enemmän kuin tervetulleita heidän illanviettoihinsa, mutta he pohtivat kuinka he voisivat saada kutsun perille.

”Lähes kaikki sähköpostikutsut tapahtumiin on kir-joitettu suomenkielellä, joten osa meille suunnatuista kutsuista menee sen vuoksi ohi”, Stacey harmittelee ja kertoo tämän varmasti olevan yksi syy sille, miksi heitä ei juuri näy suomalaisten opiskelijoiden järjestämissä juhlissa. Kutsu saadaan usein suullisesti ja liian myö-hään. Vaihtarit eivät myöskään ole koskaan kuulleet ai-nejärjestöjen pikkujouluista, ja he harmittelevat sitä että sellainen tapahtuma on mennyt heiltä kokonaan ohi.

Joensuuta he kehuvat rauhalliseksi ja turvalliseksi kaupungiksi, ja Stacey pystyisi jopa kuvittelemaan itsen-sä asumaan Joensuussa.

”Täällä on uskomattoman turvallista, kertaakaan minulle ei ole tullut oloa että enpäs uskalla kulkea vaikka tuolla kadunpätkällä”. Alejandro ja Pablo vahvistavat Staceyn kokemuksen.

”Minä tosin ihmettelen vähän sitä, että jos joku tönäisee minua, sitä ei pyydetä anteeksi, vaan jatketaan matkaa”, Pablo hämmästelee.

”Tuo on kyllä niin totta, mikä ihme siinä on että ei voi sanoa että oi olen pahoillani?”, Stacey huudahtaa.

Usein käy niin, että opiskelijoiden ja vaihtareiden joukot kulkevat omissa uomis-saan. Halua kohdata ja sotkeentua olisi molemmin puolin, mutta käytäntö, kulttuu-rit ja arki eivät usein kohtaa. Yhytimme Joensuussa vaihtariporukan ja kysyimme miltä Suomi tuntuu, tuoksuu ja näyttää. - Anna-Maria Tenhu, teksti & Pasi Huttunen, kuva

”Periaatteessa mukava ihminen on mukava kaikissa kulttuureissa, joten emme tekisi sen suurempaa eroa siihen mistä kukakin on kotoisin.

20 21Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Kulttuuri tulee opiskelijan luo

Kulttuuri

”Kulttuuri on rikasta kaikissa Itä-Suo-men yliopiston kampuskaupungeissa”, vakuuttaa ylioppilaskunnan vapaa-aika- ja liikuntavastaava Matias Vainio

ISYY järjestää viikolla 14 kulttuuri-viikon, jonka aikana opiskelijat voivat tutustua kaupunkien kulttuuritarjontaan omilla kampuksillaan. Vainion mukaan kulttuurin mainonta voisi tavoittaa opis-kelijat paremmin, mistä idea kulttuurivii-kon järjestämiseen syntyikin.

1.-3. maaliskuuta paikalliset toimijat pitävät ständejä kampusten pääraken-nuksissa päiväteemoittain. Tiistaina teemana on tanssi ja teatteri, keski-viikkona musiikki ja torstaina kuva ja sana. Kampuksilla nähdään myös pieniä esityksiä. Viikon aikana on tarjolla iltaoh-jelmaa sisältäen mm. teatteriharjoituk-sien seuraamista, ilmaisia tanssitunteja

sekä konsertteja ja elokuvia alennettuun hintaan.

Kulttuuriviikon tavoitteena on parantaa opiskelijoiden tiedonsaantia kaupunkinsa kulttuurielämästä ja ohjata heitä kulttuurin pariin. Vainion mielestä opiskelijoiden kiinnostus kulttuuria kohtaan on vaihtelevaa.

”Moni opiskelija haluaisi käydä enem-män tapahtumissa, mutta heiltä puuttuu kaveri, joka olisi kiinnostunut tulemaan mukaan”, Vainio sanoo,

”Ajatuksena on lanseerata maaliskuun aikana tuutoroinnin tapaan toimiva kult-tuurikaveriverkosto, jonka kautta ihmiset löytävät muita kulttuurista kiinnostunei-ta seuraksi tapahtumiin.”

ISYY:n kulttuuriviikon ohjelma löytyy ylioppilaskun-

nan nettisivuilta osoitteesta isyy.fi

Poimintoja

Uusi blues-festari Kuopioon

Garagea Humu-klubille

Kuopiossa debytoi huhtikuussa uusi rehellisen amerikka-laishenkisesti nimetty Urban City Blues Festival Puikka-rissa 25.-26. huhtikuuta.Kaksipäiväinen tapahtuma lataa tiskiin monipuolisen kattauksen kotimaisen roots-musii-kin huippunimiä sekä paikallista osaamista.

”Tapahtuman nimi on keksitty savolainen pilke sil-mäkulmassa. Kaupungissa, missä kaikki tapahtumat ovat Puijoja tai kantteja tai muita, on syytä olla yksi leukavan amerikkalainen tapahtumanimi. Tämä ei estä tulevaisuu-den Jotunin jameja ja Snellmannin souleja”, järjestäjät virnistelevät.

Autotallirock on tunnetusti sitä uskottavinta rokkia ja aiemmin hiukan folkkiin leimaantunut Humu-klubikin tarjoilee tällä kertaa sitä itseään. Stereo 8000, eli ex-Anssi 8000 ja Maria Stereo saapuu kiertueellaan Pannuhuo-neella järjestettävälle klubille 19. huhtikuuta. Kyseessä on kaistapäinen sekoitus lo-fi poppia ja autotallirokkia

Lisäksi klubilla nähdään helposti ja kiistatta Imatran paras orkesteri Underground Witch Rock, jonka tarttu-vat sointukierrot, psykedeeliset vivahteet ja loputtoman sympaattinen laulaja Nikita Rytkönen ottavat yleisönsä takuuvarmasti.

Tanssijat ryömivät koloistaan ja muusikot savuisista kella-reistaan, kun ISYY:n kulttuuriviikko valtaa kampukset huh-tikuun ensimmäisellä viikolla. Viikon aikana kampuskau-punkien kulttuurin tekijät esittelevät toimintaansa. Tarjolla on myös ilmaisnäytöksiä ja alennuksia kulttuuririentoihin. – Tähti Oksanen, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuva

Elävä kaupunki

Stand up

Huhtikuussa kuopiolaisten opiskelijoi-den nauruhermot pistetään todelliselle koetukselle, kun ensiesiintymisensä te-kevä Student Stand Up Rally -tapahtuma tuo kaupunkiin huippukoomikoita Ismo Leikolasta ja André Wickströmistä alkaen. Opiskelijat ja koomikot paiskaa-vat komediakaupunki Kuopiossa kättä poikkeuksellisella tavalla.

”Vastaavanlaista poikkitieteellistä stand up -tapahtumaa ei ole aiemmin järjestetty Kuopiossa eikä muuallakaan Suomessa”, intoilee tapahtuman järjestä-misessä mukana ollut Kultin puheenjoh-taja Sami Gabbouj.

Fortiksen tapahtumavastaava Pia Nousiaisen mukaan Student Stand Up Rallyyn pyrittiin valitsemaan mahdol-lisimman erityylisiä koomikoita, jotta kaikille löytyisi jotakin naurettavaa.

”Tulee olemaan ihan koomikosta kiinni, mitä läppää illalla kuullaan. Luultavasti he ovat ottaneet opiskelijat huomioon”, Nousiainen uumoilee.

Hän itse odottaa kuumeisesti Wick-strömin ja Leikolan englanninkielistä set-tiä, jolla koko ralli pyöräytetään käyntiin.

Myös Gabbouj vannoo Leikolan nimeen.

”Muutkin setit vaikuttavat hyviltä, mutta Leikola on kunkku!”

Stand upin kestosuosikkien lisäksi lavalle nousee oman kaupungin nousevia tähtiä. Esimerkiksi Pannuhuoneen Open Mic -klubille mahtuu esiintymään viisi nopeimmin ennakkoon ilmottautunutta opiskelijaa.

Komiikka tuodaan kaupunkiin kuo-piolaisten ainejärjestöjen sekä Kuopion Komediafestivaalin voimin. Tapahtuman järjestäjinä toimivat yliopistolta Fortis, Kulti, KuoLO, Preemio ja Serveri sekä Savonialta tradenomiopiskelijoiden KuoTra.

Gabbouj ja Nousiainen avasivat kome-diahanat jo ennakkoon ja lupasivat kertoa Uljaan lukijoille mojovat vitsit.

”Kuinka monta miestä tarvitaan ava-maan olutpullo? Ei yhtään, se pitää tuoda avattuna”, Gabbouj sutkauttaa.

”Mitä yhteistä on insinöörillä ja sala-malla? Ensin välähtää ja sitten korjataan tuhot”, niittaa Nousiainen loppuun.

Student Stand Up Rally Introssa ja Pannuhuoneella

10. huhtikuuta 2014. Liput opiskelijoille 8-10 euroa,

open mic -klubille vapaa pääsy.

Naurettava meininkiKuinka monta opiskelijaa tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu? Vastaus peruskysymykseen selvinnee huh-tikuussa, kun huippukoomikot saapuvat Ismo Leikolan ja André Wickströmin johdolla viihdyttämään kuopiolai-sia opiskelijoita Student Stand Up Rallyn merkeissä. – Maiju Pohjolainen, teksti

Ismo Leikola ja joukko muita naurattakuopiolaisia opiskelijoita huhtikuussa.

Speksi kasvoi isoksiOmstart!

Salibändy

Kuopion lääketieteen opiskelijoiden speksi-näytelmä viettää tänä vuonna kymmenvuotissynttäreitä. Juhlavuoden kunniaksi speksi suuntaa itänaapuriin ja herättää henkiin Rasputinin, jonka rietastelut aiheut-tavat valtavaa närää tsaarin hovissa.

Historiankirjoista ammentavaan tarinaan tullaan varmasti lisäämään myös rutkasti viitteitä tähän päivään. Sotshin olympialaiset ja Venäjän uhittelu Ukrainassa eivät olisi voineet sattua speksin kannalta parempaan saumaan. Juhlaspeksin aihe valittiin tosin jo kauan ennen kuin esimerkiksi Ukrainan kriisistä alettiin kohista.

”Suunnittelu jouduttiin aloittamaan tavallista ai-kaisemmin, sillä juhlavuoden kunniaksi jokainen tiimi haluaa pistää silmään hieman isompaa vaihdetta”, projektin taiteellinen johtaja Pihla Patamaa kertoo.

KuoLOn speksi on kulkenut kymmenessä vuodes-sa kauas perinteisistä koulukyhäelmistä. Yli sadan innokkaan lääkisläisen ja hammaslääkisläisen voimin tehtävä projekti muistuttaa jo hyvin paljon oikeaa teatteria.

Tämän vuoden näytelmän ohjaava Aapo Sirén otti juhlavuoden haasteen vastaan innolla.

”Paineita ja hyvää kutinaa on ainakin vielä tässä vai-heessa sopivassa suhteessa. Esimerkiksi näyttelijäpo-rukassa on ollut alusta asti todella hyvä henki päällä, se tulee varmasti näkymään myös lavalla”, Sirén lupaa.

Speksissä perinteiseen näytelmään yhdistetään muitakin taiteenlajeja.

”Meillä on harvinaisen taidokas ja monipuolinen yhdistelmä musiikkia, tanssia ja improvisaatiota. Ehkä mukana vähän jotain ajattelemisen aihettakin”, Sirén

kuvailee.Myös yleisö voi myös osallistua näytelmään huuta-

malla ”Omstart!”, jolloin näyttelijät toistavat edellisen kohtauksen katsojien haluamalla tavalla tai tyylillä.

”Useista muista teattereista lentää nopeasti pihal-le, jos käy pikku maistissa huutelemaan sekavia kesken näytöksen.”

Huhtikuussa ensi-iltansa saavassa Ristiinpukeu-tuja-speksissä halutaan korostaa erityisesti KuoLOn speksin parhaita puolia. Täten luvassa on taas rutkasti huumoria ja viiltävää suorapuheisuutta.

”Käsittelyyn otetaan tälläkin kertaa juuri ne asiat, joista ei saa vitsailla eli seksi, uskonto ja politiikka. Lääkisläiset ovat perinteisesti olleet pelkäämättömiä kaikkien aiheiden suhteen”, Patamaa paljastaa.

KuoLOn kymmenes speksi ”Ristiinpukeutujat” Kuopion PalatsiStudi-

oilla 4-9. huhtikuuta 2014.

speksi.kuolo.fi

Kuopion lääkisläiset ovat viihdyttä-neet yleisöä speksi-näytelmillään jo kymmenen vuoden ajan. Juhlavuo-den kunniaksi tarjotaan katsojille matka Venäjälle, jossa legendaarinen Rasputin rietastelee, renttuilee ja tans-sii ripaskaa. Lavalle saa taas huudella ihan mitä sattuu ja luvan kanssa. Om-start! - Maiju Pohjolainen, teksti & Anssi Saviluoto, kuva

Vuoden salibandyspektaakkelia povaillaan Joensuu Areenalle neljäs huhtikuuta kello 13:30 alkaen, kun Joensuun kampuksen salibandyliigat huipentuvat finaalitapahtumaan. Tapahtuma on kahden liigan yhteinen kauden päätös. Ohjelmassa on kolme ottelua: kilpaliigan pronssiottelu kello 13:30, rentoliigan finaali noin kello 14:40 sekä kilpaliigan finaali 15:50.

”Liigojen finaalit ovat perinteikäs tapahtuma, joka on vuosi vuodelta kasvanut ja kehittynyt. Finaalitapah-

tuman ydin ja tavoite on saada mukaan opiskelijoita kaikilta suunnilta, ei ainoastaan innokkaimpia laji-aktiiveja”, tapahtumaa järjestävä Tuomas Manelius kertoo.

”Olisi hienoa nähdä tämä tapahtuma ja koko sali-bandyliigatoiminta ainejärjestörajat ylittävänä, yhtei-söllisenä ja kampuksen liikuntakulttuuria kehittävänä kokonaisuutena”, hän jatkaa.

Salibandy on lajina helposti lähestyttävä ja suosittu, yleisöystävällinen laji, jota pelataan vaihtelevan ak-tiivisesti kaikilla kolmella kampuksella. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan kehitettyä enemmän myös kampusrajat ylittävää toimintaa.

Tämän vuoden Joensuun kampuksen liigoissa on pelannut yhteensä 17 joukkuetta, jotka koostuvat pitkälti yliopisto-opiskelijoista. Mukana on myös AMK-opiskelijoita ja –joukkueita.

Säbäspektaakkeli Areenalla

KuoLOn kymmenennen speksin tekemiseen osallistuu 130 lääkisläistä ja hammaslääkisläistä.

ISYY:n vapaa-aika- ja liikuntavastaava Matias Vainio herättelee ylioppilaskunnan osalta uinunutta kulttuuritoimintaa muun muassa lanseeraamalla kampuksille kulttuurikaveri-verkostoa. Pessi ja Illusia Joensuussa

Pessi ja Illusia on rakastettu tarina aikuistumisesta, yhteiskunnallisista hierarkioista ja toivon säilyttämisestä. Valoa verhoista! –teatterin tulkinta nähdään Rantakylän auditoriossa 29. ja 30. maaliskuuta sekä 1. huhtikuuta kello 19. Esityksiin on vapaa pääsy. Valoa verhoista! –teatteri on yksi Joensuun seudun kansalaisopiston aikuisten teatte-riryhmistä.

UEF kaipaa airuita JoensuuhunItä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen tohtori-promootioon 28.-30. elokuuta haetaan opiskelija-airuita. Airuet avustavat promootion järjestelyissä ja pääsevät samalla aitiopaikalle ottamaan tuntumaa akateemiseen perinteeseen. Savonlinnasta tulevilla korvataan matkat ja järjestetään majoitus. Lisäksi touhusta saa opintopisteitä. Airueksi voi ilmoittautua 17. huhtikuuta saakka.

Ukkosmaine julkaisee kirjan

Kymmenen ikävuotensa kunniaksi joensuulaisbändi Ukkosmaine julkaisee kirjan Salamaponin selässä, jonka luvataan käyvän bändin historian tarkkaan läpi. Rahoi-tuksen duo aikoo hankkia mesenaatti.me –joukkorahoi-tuskampanjalla. Kampanja oli kerännyt jo 1554 euroa kun lahjoitusaikaa oli jäljellä 18 päivää. Keräyskampanja päättyy 6. huhtikuuta.Tavoite on 3500 euroa ja minimitavoite 2000 euroa. Me-senaateille on luvassa kirjan (15€ tai 20€) lisäksi esimer-kiksi Niinivaaran kiertokävelyjä bändin kanssa (50€) sekä akustisia olohuonekeikkoja (350€).

”Muutkin setit vaikuttavat hyviltä, mutta Leikola on kunkku!

Kahden liigan kaudet huipentuvat yh-teiseen finaalitapahtumaan Joensuu Areenalla. Jatkossa salibandytoiminta alkaa toivottavasti ylittää myös kam-pusrajoja. –Pasi Huttunen

22 23Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Taiteen tehtävä ei ole olla mikään turva-paikka, johon paetaan kun arki ahdistaa liikaa.

Jos teatteri toimii vain välineenä arjen unohtamiseen, on se kuin viulun soit-tamista Auschwitzissa, toteaa vuoden verran Joensuun kaupunginteatteria joh-tanut Vihtori Rämä. Hänen mukaansa teatterin tulee jatkuvasti hakea vastausta kysymykseen: miksi tätä tehdään?

”Yksi keskeisimmistä teatterin ole-massaoloa perustelevista argumenteista on, että sinne tullaan unohtamaan arki. Mulle on ihan poissuljettu vaihtoehto,

että osallistuisin sen paskan yhteiskun-nan ylläpitämiseen. Koska senhän täytyy olla paska, jos se pitää unohtaa. Voihan sitä mennä dokaamaan jos haluaa unoh-taa paskan elämän, mutta en halua olla avaamassa niitä pulloja”, Rämä sanoo.

Teatterista kiinnostuneiden kes-kuudessa yleinen mielipide Joensuun kaupunginteatterin tilanteesta tuntuu olevan, että Rämä astelee säröisillä ke-vätjäillä. Toinen yleinen näkemys näyttää olevan, että niin on kovasta taloudelli-sesta riskistä huolimatta välttämätöntä tehdä. Teatterin on tavalla tai toisella tavoitettava nuorempaa väkeä, mutta vakiintuneempaa yleisöä ei ole varaa karkottaa. Esimerkiksi opiskelijoita ei juuri teatteriin ole saatu. Rämä ei suostu puhumaan uudistamisesta, vaan toteaa kaivavansa esiin potentiaalia, joka teatte-rilla on koko ajan ollut.

”Sitähän se on aika monessa yliopis-tokaupungissa, että pohditaan miks ne ei

tuu. Vittu, miks ne tulis jos se kama ei ole älyllisesti tai emotionaalisesti kiinnosta-vaa?”, Rämä lataa.

Joensuussa käytiin jo yksi teatterisota vuonna 1971, kun teatterinjohtajana oli Jouko Turkka. Erimielisyydet vallan-jaosta teatterissa johtivat siihen, että johtokunta antoi Turkalle kenkää ja näyttelijät valtasivat teatterin. Lopulta Turkka otettiin takaisin, mutta hänen kanssaan teatteria johtamaan tuli Yrjö Kostermaa tasa-arvoisena johtajana. Vähän siis kutkuttelee selkäpiissä nytkin, mutta ainakaan vielä ei mistään sodasta näy merkkejä.

”Emmä oo mitään taloudellista riskiä ottamassa”, Rämä tuhahtaa vastaukseksi.

”Olen asettanut tavoitteeksi, että kat-sojamäärät lähtevät hiljalleen nousuun. Pitää saada ihmisiä ymmärtämään mo-nenkirjavia juttuja. Uskon, että yhdessä ihmisessä on useita katsojuuksia. Talou-dellisen riskin manaaminen tilanteessa, jossa vapaat ryhmät tekee kymppitonnil-la, ja meillä budjetti on 3,2 miljoonaa on aika falskia. Meidän yhteiskunnassa on vielä tämä juttu, että valtio rahoittaa teat-teria. Talous on yksi reunaehto muiden joukossa, mutta jos me ei saada yleisöä, niin se kertoo vakavammasta epäonnistu-misesta. Me ollaan silloin epäonnistuttu yhteiskunnan kanssa kommunikoinnis-sa”, hän jatkaa.

Rämän tavoitteena on avata teatterin ovia niin ulosmenoja kuin sisääntuloja-kin varten. Orastavia yhteistyökuvioita on esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston tietojenkäsittelytieteen kanssa, teatteri on tuottamassa monessa formaatissa julkaistavaa kuunnelmaa ja tekee kah-deksan yhteistuotantoa eri teattereiden kanssa vuonna 2014. Lisäksi Rämä kokoaa ”ammattikatsojien” ryhmää, joiden kans-sa voitaisiin yhdessä ajatella teatterin suuntaa ja tulevaisuutta.

Alueteatteri toimii siis moneen suuntaan. Toisaalta on aluepoliittinen velvoite tuoda teatteria syrjäseutujen väen saataville, mutta toisaalta yhteydet ja yhteistyökuviot teatterin ulkopuolelle kantavat mukanaan myös potentiaalia taiteelliseen uudistumiseen. Esimerkiksi yhteistyö yliopiston kanssa voisi hyödyt-tää sekä taidetta että tiedettä.

”Meillä on yhteisötaiteilija, joka ryhtyy tekemään erilaisia prosesseja. Muun mu-assa sinne yliopiston suuntaan. Teatteri

on jo lähtökohtaisesti sellainen, joka voisi toimia monialaisesti ja monipuolisesti alueen toimijoiden kanssa. Teatteri Sata-man kanssa joo, mutta sen ei tarvitse olla edes toinen taidepulju. Se voisi olla kerta kaikkiaan vaikka autokorjaamo.”

Suomeen täytyisi Rämän mukaan saada mahtumaan enemmänkin kuin yksi ainut teatterin tekemisen traditio, joka on ollut vallassa 60-luvulta saakka.

”Se on tietysti tavallaan ihan inhimil-listä psykologiaa. Mimeettisen halun ja sosialisaation kauttahan me opimme. Mutta taiteen, ja varsinkin verovaroin tuotetun teatterin pitäisi just pystyä tekemään näkyväksi sitä teatterin me-tafysiikkaa, että millä muulla tavoin me voisimme olla. Mun mielestä taiteella ja inhimillisyydellä ei tarvitsisi olla mitään yhtäläisyysmerkkejä, vaan taiteessa pitäi-si kysyä sen ohi”, hän vaatii ja jatkaa:

”Leimaavinta suomalaisessa teatteris-sa on se, että se toteutuu hyvin samankal-taisena paikasta tai tekijöistä riippumat-ta. Tähän on tietenkin poikkeamia, mutta mä en haluaisi, että ne ovat poikkeamia. Teatterilla olisi se potentiaali, että se voisi määrittyä paikallisesti. Jos sitä potentiaalia ajattelee janana, niin siitä käytetään hyvin pieni pätkä. Teatterilla pitäisi olla oma, tunnistettava tyyli.”

Teatterin yhteiskunnallisuus tarkoit-taa Rämälle hyvin konkreettista avoi-muutta. Teatterin tuotantorakenteissa asustaa vallankumous ja rajoitukset ovat hänen mukaansa lähinnä korvien välissä.

”Pitää olla rohkeutta ja taitoa kysyä, miten me haluamme teatteria tehdä. Teatteria ei pidä asettaa arjen unohtami-sen funktioon, vaan sen muutoksen pitää tapahtua myös siellä arjessa. Vallanku-mous ei ole mikään uusi Kekkosen kuva seinälle, vaan kysymys siitä, miten kukin pystyy arkeaan rakentamaan. Sitä, että eteen avautuisi mahdollisuus toisin teke-miseen ja olemiseen.”

Paikallinen miesTeatterinjohtaja Vihtori Rämä kaivaa esiin Joensuun kau-punginteatterissa piilevää potentiaalia. Tavoitteena on jatku-vasti paikkaansa hakeva, yhteiskunnallisesti keskusteleva teatteri, jonka tyylin tunnistaa. – Pasi Huttunen, teksti & Joona Sipi, kuva

”Leimaavinta suomalaisessa teatterissa on se, että se toteutuu hyvin samankaltaisena paikasta tai tekijöistä riippumatta. Tähän on tietenkin poikkeamia, mutta mä en haluaisi, että ne ovat poikkeamia.

Terveiset Kutturasta, teatterinjoh-taja Vihtori Rämän 19. maaliskuu-ta ensi-iltansa saanut ohjaustyö

on tiedotteen mukaan ”puberteettinen, alatyylinen kiukunpurkaus, jossa pieres-kellään ja nauretaan epäkorrektin ilotte-lun merkeissä myyttisille saamelaisille, hesalaisille uusavuttomille, Kekkoselle - ja tietenkin Mannerheimille. Eli esitys nauraa heille, jotka Suomen ovat rakenta-neet tällaiseksi kuin se on, ja meille, jotka kiltisti sitä samana ylläpidämme.” Se ei lupaa katsojalle valmista ajatusta, vaan kannustaa pureskelemaan itse.

”Se haistattaa molemmille osapuolille. Meidän näkökulma on, että pitäkää vittu tunkkinne. Molemmat osapuolet vaan

poteroituu, eikä kukaan edes kunnolla muista mikä on kahtiajaon alkuperäinen syy. Ei nää asiat ole oikeasti niin vaikeita. Jos vaikka kunnioitettaisiin toinen tois-taan”, Rämä sanoo.

”Vanha yhteisöllisyyshän rakentuu tunnistettavuuden ja yhteisten vihollisten ympärille. Haaveilen erimielisten yhtei-söstä, jossa erilaiset maailmankuvat eivät näyttäytyisi uhkina. Se vaatisi kyvykkyyttä siihen, että antaa myös toisen olla niin kuin se haluaa.”

Näytelmä perustuu Mikko-Pekka Heikkisen romaaniin, jossa Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välille syttyy sisällissota.

Kainalo | Puberteettinen haistatus

Terveiset Kutturasta

” Taloudellisen riskin manaaminen tilantees-sa, jossa vapaat ryhmät tekee kymppitonnilla, ja meillä budjetti on 3,2 mil-joonaa on aika falskia.

25Uljas 3 | 21. 3. 201424 Uljas 2 | 21. 2. 2014

27Uljas 1 | 24. 1. 2014

Magdalena Hai julkaisi vuonna 2012 ensim-mäisen suo-malaisen steampunk-romaanin.

Häntä viehätti lajin anarkistis-karneva-listinen luonne, mutta ennen kaikkea sen vapaus tiukasta tieteis- ja fantasiakirjalli-suus erottelusta. Näiden lajien tai niiden kattogenren spekulativiisen fiktion eli spefin kentällä naiskirjailijoille ja –hah-moilla on usein ollut vähemmistöasema. Suomessa naisilla on kuitenkin ollut vahva rooli spefin kentällä.

Steampunk on kirjallisuuden lajina perua jo 60-luvulta. Alakulttuuriksi se muotoutui 2000-luvun alussa ja meillä se on näkynyt selkeämmin vasta viime vuosina. Lajin tarinat sijoittuvat usein 1800-luvun vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa höyrykoneet tuottavat vielä suuren osan energiasta ja korsetteja koristavat usein erilaiset mielikuvitukselliset me-kaaniset apuvälineet.

Laji hakee inspiraationsa muun mu-assa 1800-luvulla kirjoitetusta tieteis- ja seikkailukirjallisuudesta. Näissä teok-sissa maailmaa tutkivat ja kauhistelivat poikkeuksetta miessankarit. Naiset olivat heidän rinnallaan hidasteita tai sivumen-nen pelastettavia neitosia. Magdalena ja useat steampunkin kirjoittajat kritisoivat kyseistä ajankuvaa.

”1800-lukua peilataan usein miestoi-mijoiden kautta. Se on meidän mielissäm-me hyvin maskuliininen ja heteronorma-tiivinen aikakausi. Kaikki ovat kuulleet tarinat korseteissa pyörtyilevistä naisista ja pianonjaloista”, Hai aloittaa.

Hain mukaan ajan kuva on stereotypia.”Jo hyvin vaatimatonkin tausta-

tutkimus paljastaa aivan toisenlaisen 1800-luvun, joka oli täynnä mielenkiin-toisia toimija- ja tiedenaisia sekä erikoisia elämäntarinoita. Steampunkissa on mahdollisuus hyödyntää tätä näkökulmaa 1800-lukuun ja kirjoittaa tarinoita, jotka eivät vaikuta historian toistolta, tarinoita joihin myös 2000-luvun ihminen voi sa-maistua. Samalla nykylukija saattaa alkaa nähdä menneisyyden monimuotoisempa-na kuin se yleensä esitetään”, Hai jatkaa.

Roolien uudelleenkirjoittaminen sopii Hain mukaan hyvin steampunkin asen-

teeseen. Asenne puolestaan ponnistaa aikamme kehityksestä.

”Vanhemmassa steampunk-kirjallisuu-dessa naisten rooli saattoi olla hyvinkin perinteinen, mutta 2000-luvulla nais-päähenkilöt ovat tulleet voimalla esiin. Uskoisin, että naispuolisten kirjoittajien lisääntyminen on vaikuttanut tähän. Naiskirjoittajat haluavat tieteiskirjallisuu-teenkin enemmän omaa sukupuoltaan edustavia, toiminnallisia, moniulotteisia hahmoja.”

Hai kuitenkin painottaa, etteivät yleisyydestä huolimatta naispuoliset päähenkilöt ole kuitenkaan erityisesti steampunkin juttu.

”Moniulotteisille naishahmoille on vain nykyään enemmän tilausta ja kirjoittajilla halua ja tarve tuottaa niitä enemmän.”

Kuten kirjallisuudessa usein ja erityi-sesti spekulatiivisessa fiktiossa, genren alkuteokset kirjoittivat miehet.

”Tämän hetken kirjoittajapolves-sa on paljon sellaisia naisia ja miehiä, joille naispuolinen sankari ei ole ollut itsestäänselvyys. Me olemme kasvaneet spekulatiivisen fiktion lukijoiksi nuorten miesten kasvutarinoilla. Oman ikäluok-kani naisilla on suorastaan tarve kirjoittaa moniulotteisia, toiminnallisia spefisanka-rittaria, koska meillä ei tällaisia samaistu-misen kohteita ole liiaksi asti ollut”, Hai kertoo.

Kaikille naishahmot eivät vieläkään ole itsestäänselvyys. Kun ensimmäinen suo-malainen steampunk-antologia julkais-tiin, sen naishahmojen runsas määrä sai

erityishuomiota.”Oli kiinnostavaa ja aika yllättävääkin,

että Osuuskumman Steampunk! – Ko-neita ja korsetteja -antologiaa pidettiin feministisenä, koska siinä oli paljon nais-puolisia päähenkilöitä. Meille kirjoittajille kyse oli enemmänkin siitä, että koimme luontevaksi kirjoittaa päähenkilöiksi nai-sia. Naishahmojen suuri lukumäärä tuskin tekee antologiasta vielä feminististä?”, Hai ihmettelee.

”Mutta kertoohan tämäkin siitä, että nainen päähenkilönä on edelleen jossain määrin anomalia ja valinta, joka täytyy perustella. Ehkä jonain päivänä pääsem-me tilanteeseen, jossa naispäähenkilö voi olla ensisijaisesti henkilö eikä nainen,” Hai pohtii.

Vastaavasti esimerkiksi Yhdysvalloissa sukupuoli on vielä huomattavasti mää-rittelevämmässä roolissa kirjallisuuden kentällä. Muutama vuosi sitten tiettyjen yhdysvaltalaisten naiskirjailijoiden teok-set yritettiin määritellä bustlepunkiksi. Hain mukaan termin voi katsoa saman aikaan viittaavan sekä päämäärättömään hyörimiseen että naisten historialliseen alusasuun. Naisten steampunkin koettiin olevan olennaisesti erilaista kuin miesten vastaavan.

Steampunk kulttuurina elää kahta tarinaa. Toisaalta kirjallisuus on menossa yhä vapaammaksi, mutta samalla esimerkiksi pukeutumisen alakulttuurit ovat alkaneet vakiintua konservatiivisemmiksi. Steam-punkin siirtyessä suurempaan suosioon alakulttuurin anarkia on vaarassa varista.

”Siinä, missä kirjallinen steampunk on muuttunut sukupuolen kuvaamisen suhteen vapaammaksi ja anarkistisem-maksi, steampunkin cosplay-, larp- ja pukuharrastusulottuvuudesta on tullut genren trendiytymisen myötä kokonais-kuvaltaan selkeästi heteronormatiivisem-pi. 2000-luvun alkupuolella steampunk-alakulttuuri oli enemmän ”punk” ja erilaiset transidentiteetit, cross-dressing yms. olivat vahvasti näkyvillä. Nykyään steampunk-asuissa ei juurikaan näe sel-laista sukupuoli-identiteeteillä leikittelyä kuin aiemmin,” Hai mainitsee.

Sen vanhaa energiaa pitääkin ehkä etsiä sieltä, missä siitä ei ole tullut vain kivoja pukuideoita ja hauskaa viihdekir-jallisuutta.

”Ainakin visuaalisella puolella venäläi-nen steampunk on tällä hetkellä upeam-paa ja hurjempaa kuin missään muualla”, Hai kertoo.

Vaikka Sotsissa ei tänä vuonna nähtykään suoma-laisväriä Curling-turnauksessa, niin

muutama vuosi sitten Curling-ilmiö suorastaan pyyhkäisi valtakunnan yli. Usein mieliku-vissa aikuiset ihmiset karjuvat, kinaavat ja liu’uttavat kivenloh-kareita tarkoituksenaan siivota ”nännipesä” puhtaaksi vastusta-jan mötiköistä. Mikä Curlingissa viehättää?

”Se on tarkkuuslaji. Siinä tu-lee olla tarkka ja rauhallinen. Se on hyvä joukkuelaji, jossa hyvä joukkuehenki on tärkeää”, toteaa Joensuun Curling ry:n hallituk-sen puheenjohtaja Ari Sorsa.

Yhdistys on perustettu 1985 ja nykyinen jäsenmäärä on noin 80.

Kun Curlingia ajattelee, niin ensimmäisten mielikuvien jou-kossa ovat tiukasti jäähän tuijot-tavat kanadalaisveteraanit, jotka karjuvat toisilleen liu’uttamisen lomassa sekalaisia huudahduk-sia, kuten ”whipit!” ja ”harye-pep!”. Tämä on merkki siitä, että tunteet ja aistit ovat herkimmil-lään ja valmiina toimintaan

Herääkö pelin tiimellyksessä alkukantaisia vaistoja?

”Kun kapteeni huutaa kurkku suorana toisesta päästä ”har-jaa!”, niin siinä mielessä kuulos-taa aika alkukantaiselta, mutta se kuuluu peliin”, Sorsa tuumii.

”Ajatus on siinä, että saadaan ihminen tekemään juuri sitä,

mitä on harjoiteltu. Yleensä jos hallissa on 5-6 joukkuetta, niin ääni ei oikein kuulukaan, jos ei huuda täysillä.”

Curlingiin kätkeytyy ehkä muutakin alkukantaista kuin spontaani aggressio: radan päässä olevan päätyalueen kes-kikohtaa kutsutaan ”nänniksi”. Tarkoitus on sijoittaa omat kivet lähimmäs jäistä nipukkaa.

”Ei tiedä, kuka sen on keksi-nyt. On myös olemassa joukkue nimeltä Nännimestarit, mikä on todella hyvä nimi curlingjouk-kueelle,” Sorsa toteaa huvittu-neena.

Kaikki Curling-termit eivät kylläkään ole yhtä hupaisia. Mutta Curling-terminologiassa nänni ei sijaitse ”maalissa” tai ”keskustassa”, vaan nimitys voi mahdollisesti olla myös monitul-kintainen.

”Tietenkin on ”pesä”. Jokai-nen voi miettiä, mitä sillä tarkoi-tetaan,” Sorsa huomauttaa.

Olisi paljon helpompi arvostaa Tuukka Temosen dokument-tia Presidentintekijät (2014) ilman ensi-iltaa edeltänyttä ko-hua. Leffa katsoessa väkisinkin miettii, oliko Taru Tujusella todella syytä yrittää torpata sen esittäminen. Katsomisen jälkeen voi todeta, että se ei ole lainkaan olennainen kysymys.

Oli kohun virittely tar-koituksellinen taktinen veto Kokoomukselta tai ei, niin loistavana mainoksena se do-kumentille toimi. Ja toisin kuin ennakkokohusta voisi luulla, luo elokuva ennen kaikkea myönteisen ja brändäystyötä tukevan kuvan niin puolueesta, kampanjaryhmän väestä kuin presidentistäkin.

Presidentintekijät seuraa vaalit voittaneen Sauli Nii-nistön kampanjaa pääasiassa kampanjaryhmän kokouksissa. Temonen on kokoomuslainen dokumentoimassa oman puo-lueensa kampanjaa ja sen kyllä huomaa.

Sauli Niinistö näyttäytyy itse vaalikampanjansa naruja pitelevänä tiukkana ja tarkka-na talousmiehenä. Lopussa alleviivataan ja rautalangasta väännetään, että vaalikisai-lusta huolimatta Niinistö on Koko Kansan Presidentti. Vielä painotetaan, että vihreät alen-tuivat paskan heittoon omassa kampanjassaan, mutta Sauli ei.

Itse vaaleista annetaan kuva yksilöiden intressishoppai-luna, jossa mitään todellisia vastakkainasetteluja ei ole olemassa. Kampanjaryhmän väki Taru Tujunen ja Kirsi Piha etunenässä esitetään kuvia ku-martelemattomina piinkovina

ammattilaisina.On jo sinänsä arvokasta,

että tällainen dokumentti nyt Suomessa ensimmäistä kertaa tehtiin. Temonen on todellakin päästetty sisäpiirin ytimeen ja hän on saanut kuvata ja käyttää kuvamateriaalia harvinais-laatuisen vapaalla kädellä. Tästä lähtökohdasta katsoen dokumentti on silti hienoinen pettymys.

Tällainen dokumentti olisi tietenkin parempi, jos siinä olisi neutraalimpi tuntu, mutta sitä tuskin olisi voinut tapah-tua. Temonen pääsi tekemään dokumentin juuri puolue-sidonnaisuutensa vuoksi. Enemmän harmittaa se, että dokumentaarista tehoa ei olisi menetetty, jos elokuvaan olisi rakennettu hiukan enemmän draaman kaarta. Suuria tunteita kampanjassa riittää laidasta laitaan, mutta katsoja ei pääse elämään niissä mukana millään tavalla. Tapahtumasta toiseen hypitään latteana, tasapaksuna kronologiana. Teos on puudut-tava, vaikka aihe on tavattoman kiinnostava, henkilöt kiehtovia ja dokumentti suomalaisittain ainutlaatuinen.

Pasi Huttunen

Steampunk on muutakin kuin korsetteja ja höyrykoneiden pihinää fantastisessa viktoriaanisessa maailmassa. Se sisäl-tää myös tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä ja sukupuolen his-torian uudelleenkirjoitusta. Samalla suosion kasvu uhkaa tasapäistää ja laimentaa genren. - Jani Ylönen, teksti & Mira Asi-kainen, kuvitus

Steampunk

Tieteisfantasiaa, jossa useimmiten 1800-luku kuvitellaan uudelleen.Teknologia perustuu höyryyn ja kelloko-neistoihin, visuaalinen ilme korsetteihin ja monokkeleihinSisältää yhteiskuntakritiikkiä (punk)

Keskeisiä teoksia:Michael Moorcock – The Warlord of the Air (1971)William Gibson & Bruce Sterling – The Difference Engine (1990)Cherie Priest – Boneshaker (2009)Gail Garriger – Soulless (2009)

Höyryvoimainen anarkia käännekohdassa

Kankea murikka liukuu kohti nänniäCurling on vauhdikas, mutta monille tunte-maton joukkuelaji. Sen perusperiaatteena on liu’uttaa kivenlohka-re mahdollisimman lä-helle pesässä odotta-vaa nänniä. - Tatu Lehto, teksti & kuva

Joensuulaisen Curling yhdistyjsen puheenjohtaja Ari Sorsa keskittyy liu’uttamaan kiveä nänniä päin.

Nänniä kohtiToimittaja kokeilee lajia en-simmäisen kerran elämässään. Kenkä sujautetaan erikois-pohjalliseen, joka on erityisen liukas. Ammattilaisten erityis-valmisteisissa kengissä toisen kengän pohja on esimerkiksi teflonia tai muuta kitkatonta materiaalia. Tämä mahdollistaa sulavan liukumisen jäällä.

Toimittaja asettuu paikoil-leen. Hän tarttuu kiveen ja tähtää sen kohti hallin toisessa päässä odottavaa nänniä. Hän vapauttaa kankean murikkansa hallittuun luisuun ja tuijottaa odottavasti sen raukeaa luisu-mista kohti pesää. Lopulta laaki liukuu pesään ja hivelee nänniä.

Hän kokee tyydytystä ensimmäisestä kerrastaan. Oudon kiinnostava laji.

Kainalo | Eka kerta

Uskovainen ihastelee

Kohudokumentti itse asiassa suorastaan hellii Taru Tujusta. Sisäl-lön perusteella on ensi-iltaa ennakoinutta kohua vaikea ymmärtää.

Arvio

Presidentintekijät

”Teos on puudutta-va, vaikka aihe on ta-vattoman kiinnosta-va, henkilöt kiehtovia ja dokumentti suo-malaisittain ainutlaa-tuinen.

26 27Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

ISYY:LLÄ ON ASIAA

Edunvalvonta ei nuku(paitsi öisin)

Kaikki kampukset:22.3. Edustajiston kokous Savonlinnassa

31.3.–6.4. ISYY:n kulttuuriviikko

Joensuu:4.4. Liikuntatuutoreiden vaellusretki Petkeljärvelle

18.4.–22.4. Opiskelijamatka Pietariin

29.4. Sawo–Karjala Excursio

Kuopio: 24.3. Suolan yhteiskristillinen rukoushetki klo 16, Studentian Kappeli

27.3. Hyvät Kuvat: Mud

28.3. Syrjinnän ja kiusaamisen vastainen koulutus klo 12–14, S 22

29.3. OPKO:llä Ville Kuusela: Pyhä henki klo 18, Sairaalakatu 11

31.3. Leff ailta Wanhalla Pappilalla: Elysium klo 19, Kuninkaankatu 12

3.4. Hyvät Kuvat: The Way Way Back

5.4. Ensimmäinen tuutorikoulutus klo 10–16, Mediteknian aula, MET

5.4. OPKO:llä Piispa Jari Jolkkonen: Uskon älylliset, emotionaaliset eettiset

ulottuvuudet klo 18, Sairaalakatu 11

9.4. Tuutorikoulutus klo 14–16, MET ja Ömeising Reis

10.4. Hyvät Kuvat: Syvyys

10.4. Student Stand Up Rally klo 18, Intro ja Puikkari

17.4. Hyvät Kuvat: The Grandmaster

14.4. Sawo–Karjala Excursion (29.4.) lipunmyynti alkaa klo 10. ISYY:n toimistolla.

Savonlinna:24.3. ISYY:n Savonlinnan toimisto suljettu

25.3. Kokkisota

26.3. Ainejärjestöjen salibandyturnaus klo 18, OKL-halli

31.3. Valmistuvien info klo 16–19, Ainosali

1.4. Kevättanssit Huvilalla

9.4. Finkkua perinteille, Ravintola Rocks

15.4. MUNANmetsästys klo 10–14

15.4. Pedaryn MUNAbingo klo 14, 2. krs sohvat

ISYY:n lihallaYhdenvertaisuuden airut

Kysymys: Opetustilassa on vapaita koneita, mutta opet-taja sanoo, ettei niitä saa käyttää kurssin aikana. Onko hän oikeassa?

Vastaus: Tämä on Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan kustantaman Uljas-lehden ensimmäinen edunvalvontapals-ta. Ideana on välittää tietoa opiskelijoille heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Tulevissa Uljaan numeroissa avaan erilaisia tapauksia, lakeja ja säädöksiä, jotka vaikuttavat mei-dän kaikkien arkeen. Ehkä palstalla esiintyy tulevaisuudessa myös joku ”vieraskynä”.Ensimmäisessä kirjoituksessa avaan opiskelijan ja kenen tahansa (EU-)kansalaisen perustavanlaatuista oikeutta olla läsnä. Yliopistolain 6 § toinen momentti sanoo seuraavaa ”Yliopistojen opetus on julkista. Perustellusta syystä yleisön pääsyä opetusta seuraamaan voidaan rajoittaa.”Tämä tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että kuka tahansa saa mennä mihin tahansa tilaan, jossa on meneillään yliopis-to-opetusta. Henkilön ei tarvitse olla ilmoittautunut kurssille tai edes olla kirjoilla kyseisessä yliopistossa. Eli jos olet aikeissa mennä suorittamaan esimerkiksi virkamiesruotsin näyttökokeella ja haluat vähän preppausta ennen koetta, voit käydä istumassa kaikilla löytämilläsi ruotsinkursseilla yliopistolla. Tai jos olet ATK-luokassa tekemässä kandin työtä ja kyseisessä tilassa on opetus alkamassa ja kurssin vetäjä pyytää sinua poistumaan, voit ilmoittaa, että ”aion seurata opetusta”. Tämän jälkeen sinulla on oikeus jäädä luokkaan ja käyttää tietokonetta, jos muutkin kurssilla niin tekevät. Asiassa on toki ymmärrettävistä syistä poikkeuksia, kuten esimerkiksi monet lääketieteen ja kemian opetustilanteet. Eli tässäkin järjenkäyttö on sallittua ja lakia ei ole säädetty, jotta opiskelijat voisivat kiusata opetushenkilökuntaa. Käyttäydy siis asiallisesti, mutta pidä kiinni oikeuksistasi.

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta järjestää viikolla 14 eli 31.3–6.4.2014 ensimmäistä kertaa kulttuuriviikon kampuksillaan Joensuussa, Kuopi-ossa ja Savonlinnassa. Kulttuuriviikolla paikalliset toimijat tulevat esittelemään toimintaansa yliopis-ton tiloihin ja järjestävät ilta-aikaan opiskelijoille mahdollisuuden tulla itse kokemaan, mitä heillä on tarjottavana opiskelijoille.– Kulttuurielämä kaikilla kolmella kampuksella on todella monipuolista, mutta jostain syystä se ei tavoita opiskelijoita laajasti. Kulttuuriviikon tarkoitus on tuoda paikalliset toimijat lähemmäs opiskelijoita ja samalla tarjota kulttuuritoimijoille kanava markkinoida omaan toimintaansa, toteaa Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan vapaa-ajan vastaava Matias Vainio.

ISYY:n edunvalvontasihteeri Pekka Koivaara kertoo opiskelijan oikeuk-sista ja velvollisuuksista

TAPAHTUU Tapahtumat

Päiväsaikaan toimintaan voi tutustua tiistais-ta torstaihin klo 10–14. Joensuussa tapahtu-ma järjestetään Carelian aulassa, Kuopiossa Snellmanian aulassa ja Savonlinnassa OKL:n yläaulassa. Viikko jakautuu päiväohjelman osalta kolmeen teemapäivään: tiistaina pääteemana on tanssi ja teatteri, keskiviik-kona musiikki ja kerhot sekä torstaina kuva ja sana. Iltaohjelma ei noudata teemoittelua, vaan toimintaa on monipuolisesti useampa-na iltana.Viikon tarkempi ohjelma eri kampuksilla löytyy ISYY:n verkkosivuilta: www.isyy.fi

Joensuun toimisto ma, ti 10-15Yliopistokatu 7, Haltia 2.krs to 10-1580100 JOENSUU pe 10-13toimisto.joensuu@isyy.fi050 341 6346

Kuopion toimisto ma, ti 10-15Yliopistonranta 3 to 10-1570211 KUOPIO pe 10-13toimisto.kuopio@isyy.fi044 576 8419

Savonlinnan toimisto ma-to 10-14Kuninkaankartanonkatu 7 pe 10-1357100 SAVONLINNAtoimisto.savonlinna@isyy.fi044 576 8430

ISYY:n verkkosivut: www.isyy.fi, Facebook: www.facebook.com/fbISYY, Wiikko-Ärsyke: ISYY:n kampuskohtainen viikkotiedote uutiskirjeenä sähköpostiisi.Lisätietoja: tiedotus@isyy.fi, ISYY-info sähköpostilista:L iity kampuksesi listalle. Lisätietoja tiedotus@isyy.fi, Twitter: @ISYYH, ISYY sivun toimitus: tiedostusihteeri Heljä Koistinen.

Kulttuuriviikko tuo paikallisen kulttuuri-toiminnan lähemmäksi opiskelijaa

Inka-Mari toimii ISYY:n hallituksen sosiaa-

lipolitiikka- ja kehitysyhteistyövastaavana.

Pesti kuljettaa häntä kampuksilla viemässä

eteenpäin opiskelijan hyvinvoinnin ja kehi-

tysyhteistyön sanomaa.

”ISYY:llä on juuri käynnissä yhdenvertaisuus-

kysely, joka kartoittaa, esiintyykö opiskeli-

jayhteisössämme syrjintää tai kiusaamista.

Toivon, että mahdollisimman moni kertoisi

meille havainnoistaan, sillä niiden pohjalta

voimme rakentaa yhdenvertaisempaa

ylioppilaskuntaa.”

Kyselyyn, jonka linkki löytyy ISYY:n sivuilta,

voi vastata 23.3. asti.

Hallituspestin parasta antia ovat Inka-Marin

mielestä ihmisten tapaaminen ja opiskelijoi-

den etujen valvonta.

”Työ on muutenkin hauskaa, sillä ISYY on

vireä ja innostunut organisaatio.”

ISYY:tä ei olisi ilman aktiivisia toimijoita. Palstalla esitellään kuu-kausittain yksi tekijä. Vuorossa on ISYY:n hallituksenjäsen Inka-Mari Helvilä.

Kuka: ISYY:n hallituksen sosiaalipoli-

tiikka- ja kehitysyhteistyövastaava

Mitä: Toteuttaa parhaillaan ISYY:n yh-

denvertaisuuskyselyä ja suunnittelee

syksyn kehitysyhteistyöviikkoa

Missä: Opiskelee luokanopettajaksi

Savonlinnassa, työskentelee luottamus-

tehtävissä kaikilla kampuksilla

Inka-Mari Helvilä.

www.peeassaravintolat.fi

OpiskelijaedutPeeÄssän ravintoloissa

Meidät löydät myös Facebookista!

Edut voimassa su-to 31.5.2014 saakkaEtu henkilökohtainen opiskelijakorttia näyttämällä. Ei voi yhdistää muihin alennuksiin.

EHTA• Á la carte annoksista -10%

FRANSMANNI• Á la carte annoksista -10%

AMARILLO• Á la carte annoksista -10%

RUSTIK• Á la carte annoksista 10%

HESBURGER Sokos, Prisma Kuopio, Ykkösrasti ja Iisalmi• Isommat ranskalaiset ja isompi juo-ma normaalihintaisen aterian ostajalle

BUFFA Prisma Kuopio• Pizzabuffa 7,50 €

ROSSO Kuopio, Iisalmi ja Varkaus• Á la carte annoksista -10%• Kuopion Rossosta Pannupizzat ja pastat 10 €

ROSSO EXPRESS Ykkösrasti• Pizzat, pastat ja wokit -10%

SOKOS HOTEL VESILEPPIS• Á la carte annoksista -10%

I n g o o d c o m p a n y

28 29Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Lyhyitä, eivät koodaa. Yksi miRNA hiljentäjänä sitoutumalla.Arvellaan kontrolloivan.Useita gigatavuja bioinformatiikkaa,biotieteitä, tietojenkäsittelytiedettä,tilastotiedettä.

Viereisestä alueesta raportoitiinainutlaatuisia ominaisuuksia.

Korkean kapasiteetin määrittämiseengenominja transkriptomin säätelyverkonymmärtämistä.

UEF väitös 15.3.: Bioinformatiikan menetelmillä uutta tietoa pienistä

ei-koodaavista RNA-molekyyleistä.

Globaalissa etelässä hämäränävuosisatojen ajan.Ymmärtämistä oikein käytettynä.Sosioretorista vastaanottajiinsatehokkaasti.Strategisen tavoitteen heikkouksialannistamaan. Lahjoja lisäämään.Paavali ei taistelemoninaisuutta vastaan.

UEF väitös 14.3.: Apostoli Paavalin opetus armolahjoista on ymmär-

retty väärin

Bioinformatiikan hypoteeseja

Lahjoja lisäämään

Pinnallisuutena ja muotitietoisenakäyttäytymisenä perhepolitiikka.Pikaliitot ja pikaerot.Lifestyle minä, minunpirstaleinen.Ei pysyvä olotila.

UEF väitös 14.3.: Suomalainen perhe on entistä monikudelmaisempi.

Kaupallistettu hyvinvointi

Pakkaamme tutkimus- ja väitösuutisia tiiviiseen runomuo-toon, joka tarjoaa lukijalle vaivattoman madonreiän tieteen galakseihin. Luitko Itä-suomen yliopiston väitös- tai tutki-mustiedotteen? Lähetä meille oma runosi osoitteeseentoimitus@uljas.net otsikolla TIEDOTE RUNOUS

Tiedote runous

LET’S BESSERWISSER!Itäiset Turhan Tietäjät ry

Universal-yhtiö antoi saman päivänä vuonna 1955 potkut kahdelle näyttelijälle lahjattomuuden takia. Myöhemmin he esiintyivät yhdessä eräässä paukuttelu-leff assa, joka oli kökköparodia näiden kahden kovak-sikeitetyn kundin rooleista ja jonka ohjaus oli suoraan

sanottuna lahjatonta. Toinen näyttelijöistä on osa americanaa – ikoninen hahmo, joka tulee ratsastamaan Shanen tavoin kohti kaukaisia vuoria. Ja luultavasti tulee tällaiseksi jäämään, vaikka on omassa tuotannossa antanut vinkkejä siitä, ettei pahemmin piittaa uransa väkivaltaisesta menneisyydestä. Toisen läpimurto tapahtui vuonna 1972, ja hänelle povattiin varmaa Oscaria eloku-vasta, jonka elementtejä ovat banjo, kanootti, Cahulawasseejoki, käsijousi ja hillbillyjen hoku ”Squeal like a pig”. Palkintoa ei tullut, koska hän meni mellastamaan alastomana erään martta-lehden keskiaukeamalla. Sittemmin hän on tehnyt 90 elokuva-roolia; 300 tv:ssä. Sai uuden ehdokkuuden sivuosapystiin eräästä vuoden 1997 leff asta, joka kertoo pornoteollisuudesta 1970-lu-vulla. Nimeä näyttelijät.

1) James Caan ja John Voight. X) Warrene Beatty ja Gene Hackman. 2) Clint Eastwood ja Burt Reynolds.

Kuka kirjallisuushahmo on kentaurien kasvattama? Ennustus povasi tälle väkivaltaista kuolemaa, ja me-renjumalatar kastoi pojan eräässä joessa. Jumalatta-ren saatua tietää, että eräs eurooppalais-aasialainen kalabaliikki voitaisiin voittaa vain pojan avulla,

puki tämä hänet tytöksi. Eräs sankari löysi hänet ja teki lopun Barbi-hommista. Sodan aikana eräs kuningas kaappasi hänen marttansa, minkä vuoksi hän ilmoitti haluavansa ”Koskelan komppanianpäälliköksi! Sitten lähdetään”. Teki saatana sota-lakon. Tätä ennen hän oli kolannut erään kovan kundin, jonka nimi muistuttaa erään taiteilijan nimeä, joka ”on hyvä jätkä” – kuten eräässä laulussa mainitaan. Tämän kolatun sukulainen – jolla on epämääräistä kansainvälistä kuuluisuutta saaneen luisevan hutsun nimi – kolaa hänet myöhemmin. Tämä kolaaja ei ole martta vaan martti. Hän tiesi, että äiti oli pitänyt poikaa kiinni väärästä paikasta.

1) Akhilleus. X) Hector. 2) Paris.

Minkä maan kuninkaan seremonianimi on Phrabat Somdej Phra Paramindra Maha Bhumibol Adulyadej Mahitaladhibet Ramadhibodi Chakrinarubodindara Sayamindaradhiraj Boromanatbophit? Kaverien kesken Rama IX, ja hän on ollut kuningashommissa

vuodesta 1950 lähtien. Kuninkaan suojaksi on laadittu majes-teettirikospykälä, jonka mukaan häntä ei saa arvostella. Kritiikin kohteen kanta lain soveltamiseen on ollut suvaitsevampi kuin hallituksen tai militäärien, jotka ovat käyttäneet sitä opposition kurittamiseen.

1) Nepalin. X) Thaimaan. 2) Bhutanin.

Kuka sellainen pelaaja, joka on voittanut jalkapal-lon MM-kisoissa jonkin värisen mitalin, on eniten punaisia kortteja saanut pelaaja MM-lopputurna-uksissa?

1) Ronaldo. X) Maradona. 2) Zinedin Zidane.

Minkä nimisiä olivat ensimmäisen maailmanso-dan jälkeen voittajavalloille Kansainliiton nimissä ja toimeksiantona luovutetut siirtomaa-alueet? Sivistyneempi termi, sille tosiseikalle että voittajat rosvosivat hävinneiltä näiden rosvoamat alueet.

1) Mandaatteja. X) Huoltohallintoalueita. 2) Protekto-raatteja.

1

3

2

45

1 2 3 4 5Nimi

Oikeat vastakset sivulla 32. 30 31Uljas 3 | 21. 3. 2014 Uljas 3 | 21. 3. 2014

Sivun 30 Besserwisserin oikeat vastaukset: 2 1 X 2 1

32 Uljas 3 | 21. 3. 2014