28

Tänä keväänä haettava uu-si ympäristökorvaus on muuttunut toimenpiteil-tään aiempaan ympäristö-

tukeen verrattuna. Myös määrärahaa on käytössä hieman vähemmän. Tila-kohtaisen toimenpiteen korvaustaso on alempi kuin aiemman perustuen ja useita lisätoimenpiteitä on poistu-nut toimenpidevalikoimasta. Uusien toimien vertailu aiempiin on kuiten-kin hankalaa, koska uudessa järjestel-

mässä korvaus maksetaan pääsääntöi-sesti lohkokohtaisesti niille lohkoille, joilla toimet toteutetaan. Valikoimaan on tullut joitain uusia toimenpiteitä, kuten kerääjäkasvien viljely. Uutta on siis myös lohkokohtaisuus toimenpi-teissä. Vuosittain voidaan aiempaa va-paammin valita, kuinka suurella alal-la toimenpidettä toteutetaan ja korva-us saadaan vuosittain toteutetun pin-ta-alan mukaan.

Neuvotteleva virkamies Sini Wal-

lenius maa- ja metsätalousministeri-östä kertoo, että korvaukset ovat pie-nentyneet, koska niiden perusteena olevat kustannukset ja tulonmenetyk-set on laskettu uudestaan suhteessa vaadittaviin toimenpiteisiin. Lainsää-dännön ja täydentävien ehtojen vaati-muksia samoin kuin viherryttämistu-en edellytyksiä ei voida ottaa huomi-oon kustannuslaskennassa. Myös ra-haa on käytössä aiempaa vähemmän. Moni miettii, kannattaako sitoutu-minen enää, kun rahaa on luvassa vä-hemmän. Vielä ei voida sanoa, voiko ympäristökorvaukseen sitoutua tule-vina vuosina, jos nyt jää pois.

”Se nähdään vasta, kun tiedetään, mikä rahan menekki on tänä vuonna.

TUET

Maatilojen ympäristökorvaustoimenpiteet uudistuvat.

Suojavyöhykkeet ja kerääjäkasvien kylvö ovat vahvasti mukana,

koska niitä pidetään vesiensuojelullisesti tehokkaina keinoina.

SILJA VUORI, teksti ja kuvat

Ympäristö­korvaus painottaa vesiensuojelua

29

Sitoutumisastetta on vaikea arvioida etukäteen, koska kentältä tulee ristirii-taista viestiä.”

Wallenius kertoo, että erityises-ti monet kana- ja broileritilat ovat pi-täneet mukaan lähtemistä mahdotto-mana. Sitoutuminen tyssää heillä eri-tyisesti fosforin käytön kiristymiseen. Lannan fosfori lasketaan lannoituk-sessa nyt sataprosenttisesti. Kanan lannassa on luonnostaan paljon fosfo-ria ja voi käydä niin, että tilan pelloil-la fosforiluvut ovat niin korkeita, ettei oman tilan lantaa voisi enää levittää pelloille. Toinen kaikkien tilojen si-toutumisintoa heikentävä syy on pie-nentynyt ympäristökorvaus.

Suojavyöhykkeet ja kerääjäkasvit kiinnostavatKaksi paljon kiinnostusta herättänyt-tä toimenpidettä ovat suojavyöhyk-keet ja kerääjäkasvit. Moni ajattelee, että niitä valitsemalla tukimenetyksi-ään voisi hieman pienentää.

Suojavyöhykkeiden tuki on samalla tasolla kuin edellisellä kaudella, koh-dentamisalueella jopa 50 euroa kor-keampi. Ympäristökorvaus suoja-vyöhykkeelle on 450 euroa hehtaaril-ta muualla ja 500 euroa kohdentamis-alueella. Tämän päälle ne saavat myös muut tuet eli perustuen ja luonnon-haittakorvauksen.

”Suojavyöhykkeet ovat herättäneet nyt paljon kiinnostusta. Tähän asti ne on perustettu viisivuotisina sopimuk-sina, mutta nyt ne ilmoitetaan osana ympäristösitoumusta kasvulohkolo-makkeella. Kyseessä on silti edelleen viisivuotinen sitoumus.”

Suojavyöhyke on mahdollista pe-rustaa vesistön tai valtaojan varrella olevalle pellolle sekä pohjavesialueel-la tai Natura-alueella olevalle tai kos-teikkoon rajoittuvalle pellolle.

Suojavyöhykkeen on oltava yli kol-me metriä leveä. Pienin lohko, jolle korvausta maksetaan, on viisi aaria.

”Suojavyöhykkeitä ei hyväksyte-tä etukäteen, vaan ne ilmoitetaan itse kuntaan tukihaun yhteydessä lohko-tiedoissa kasvulohkona. Kunta arvioi ja hyväksyy ne samalla kun koko ympä-

ristösitoumuksen”, Wallenius sanoo.Omia suojavyöhykkeen perusta-

mismahdollisuuksiaan miettivä voi lähteä liikkeelle lohkokartoistaan. Nii-hin on merkitty vesistöjen varret. Pe-ruslohkolomake taas kertoo, onko lohko pohjavesi- tai Natura-alueella.

Suojavyöhykkeitä toivotaan paljonSuojavyöhykkeitä voi ilmoittaa lisää myös seuraavina vuosina, jos niitä on ilmoittanut ensimmäisenä vuonna. Rahatilanne ratkaisee, voiko niitä va-lita uusiksi lohkokohtaisiksi toimiksi myöhempinä vuosina. Silloin edelly-tetään joka tapauksessa sitoumuksen mukautusta neuvonnan kautta.

”Suojavyöhykkeen koolle ei ole ole-massa ylärajaa. Tilakohtaisia ylärajo-jakaan ei ole. Viime kaudella olemme päässeet 8 000–9 000 vuosittain suoja-vyöhykehehtaariin, kun vesienhoito-suunnitelmissa tavoite oli noin 20 000 hehtaaria. Se toivottavasti saataisiin nyt tällä kaudella.”

Suojavyöhykkeitä halutaan, koska niitä pidetään tehokkaina vesiensuo-jelukeinoina. Niiden avulla halutaan vähentää eroosiota ja vesistöjen typpi- ja fosforikuormitusta. Niitä ei saa lan-noittaa, joten niitä köyhdytetään, kun ravinteita ei anneta ja kasvillisuus kor-jataan pois.

Wallenius haluaa vielä muistuttaa kasvimassan korjaamisvelvoitteesta. Se on voimassa ihan samaan tapaan kuin edellisen tukikauden suojavyöhykeso-pimuksissakin, vaikka muilla pelloilla sadonkorjuuvelvoitetta ei enää ole.

”Korjattavalle kasvimassalle täy-tyy löytyä jokin järkevä käyttö. Rehu-käyttö olisi varmasti ykkönen, kun al-kuvuosina vyöhykkeeltä tulee hyvää tavaraa. Muina käyttökohteina olen kuullut mainittavan esimerkiksi kui-vikkeet turkistarhoille.”

Suojavyöhykkeen nurmen voi kor-jata myöhemminkin kuin säilörehun korjuun aikana – mutta kuitenkin kasvukauden aikana.

”Kasvimassan korjuuvelvoite on yksi syy, miksi suojavyöhykkeet eivät ole tähän asti yleistyneet. Sopimuksis-

sa on pitänyt yksilöidä, mitä kasvus-tolle tehdään, eikä sille useinkaan ole keksitty sopivaa hyötykäyttöä. Edel-leen pitää muistaa, ettei ole hyväksyt-tävää ajaa korjattua kasvustoa ravin-teineen toiseen paikkaan, esimerkiksi metsään läjälle.”

Vuosien mittaan nurmen kasvu heikkenee ja mukaan tulee heinien li-säksi muita kasvilajeja. Viljelijän ei kannata luottaa siihen, että kasvusto enää kelpaisi hevosheinäksi tai muil-lekaan eläimille. Niitto ja korjuu on kuitenkin tehtävä vuosittain.

Suojavyöhykkeistä voi kysyä myös Ely-keskuksista. Maa- ja metsätalous-ministeriö on Walleniuksen mukaan jo monta vuotta rahoittanut Ely-kes-kuksiin suojavyöhykkeiden tarvet-ta ja sopivia toteutuskohtia esitteleviä yleissuunnitelmia.

”Suojavyöhykkeisiin on varattu riittävästi rahaa... Kokonaisuuden ar-viointi tehdään ensimmäisen vuoden jälkeen. Lähtökohtaisesti ensimmäise-nä vuonna suojavyöhykkeitä voi ha-kea vapaasti. Jos kaikki määrärahat si-dotaan, uusia sitoumuksia ei enää teh-dä. Ohjelmakautta on kuusi vuotta jäl-jellä ja nyt tehdään viisivuotisia sitou-muksia. Yksi mahdollisuus olisi jättää sitoumukset jatkamatta kuudentena vuonna, jos määrärahaa ei ole. Tämä edellyttäisi myös muutoksia maaseu-tuohjelmaan.”

Kerääjäkasveja vesiensuojelukeinonaKerääjäkasvien viljely on toinen vilje-lijöitä eniten puhuttaneista toimenpi-teistä. Siitä maksetaan 100 euroa heh-taarille, joten moni hakee siitä paikka-usta laskeviin tukiin.

”A- ja B-alueilla toimenpide oli mahdollinen jo viime kaudella. Kiin-nostus heräsi jo silloin, ja jonkin ver-ran toimenpidettä valittiinkin”, Wal-lenius kertoo.

Edellisellä kaudella toimenpiteestä maksettu korvaus oli 13 euroa hehtaa-rille koko tilan peltoalalle ja kasvien kylvämiseen piti sitoutua koko kau-deksi tietylle osuudelle pinta-alasta. Sadan euron korvaus maksetaan nyt

30

ampaa korvausta.Luonnonhoitopellot eivät saa kor-

vausta kasvipeitteisyydestä, mutta ne lasketaan mukaan tilan kasvipeittei-syysprosenttiin.

Esimerkiksi tilanteessa, jossa tilal-la olisi 20 prosenttia alasta kevytmuo-kattua, 10 prosenttia luonnonhoito-peltoa ja 10 prosenttia säilörehunur-mea, tilalla olisi 40 prosenttia kasvi-peitteistä alaa. Kohdentamisalueella kevytmuokattu ala ja nurmiala saisi-vat korvausta 18 euroa näille hehtaa-rille ja kohdentamisalueen ulkopuo-lella yhdeksän euroa.

Hehtaarikohtainen korvaus nousee sitä mukaa, mitä enemmän kasvipeite-alaa tilalla on. Korvaus nousee 20 pro-senttiyksikön välein niin, että 80 pro-sentin kasvipeitealalla korvaus on suu-rin. Kohdentamisalueella se tarkoittaa 54 euroa kaikille kasvipeitteisille heh-taareille luonnonhoitopeltoja ja eräitä muita alueita lukuun ottamatta. Koh-dentamisalueen ulkopuolella maksimi-korvaus, 11 euroa hehtaarilta, saada jo silloin, kun kasvipeitteisen alan osuus on 60 prosenttia peltoalasta.

Uudentyyppinen toimenpide kai-kille ympäristökorvaukseen sitou-tuville on viisivuotinen viljelysuun-nitelma. Se pitää palauttaa kuntaan 30.4.2016 mennessä.

”Palautettava 5-vuotinen viljely-suunnitelma on niitä asioita, jotka päätettiin komission käsittelyn lop-puvaiheessa. Se tarkoittaa käytännös-sä viljelykiertosuunnitelmaa. Ensim-mäisenä vuonna viljelyssä oleville loh-koille suunnitellaan viljeltävät kasvit seuraaviksi viideksi vuodeksi. Mui-ta tietoja siinä ei tarvita. Kyseessä on eräänlainen aiesuunnitelma, joka tar-kentuu vuosittaisella viljelysuunnitel-malla. Pidän tätä itse asiassa hyvänä. Tämän avulla viljelijä voi suunnitella lohkojen viljelykiertoa ja halutessaan välttää tällä tavoin pysyvien nurmien muodostumista.”

”Tänä vuonna kaikki voivat ha-kea kerääjäkasvien korvausta ja kyl-vää niitä haluamalleen pinta-alalle. Si-toumus annetaan viideksi vuodeksi ja nyt siihen sitoutuneet voivat tulevina vuosina kylvää kerääjäkasveja aina ha-luamalleen alalle ja saada tämän kor-vauksen. Seuraavana vuonna voi tulla lähinnä hakukielto koko ympäristösi-toumukselle. Niiltä, jotka siihen ovat sitoutuneet ensimmäisenä vuonna, ei toimenpidettä voida rajoittaa.”

Kerääjäkasvien kylvö kannattaa suunnitella huolellisesti. Niitä ei saa tuhota kemiallisesti ennen 15. syys-kuuta ja eikä muokata ennen 1. lo-kakuuta, eli käytännössä syysviljaa ei niille lohkoille voi kylvää. Kerääjäkas-via ei saa myöskään lannoittaa.

”Toimenpiteessä näkyy, että ihan kaikkea näistä kasveista ei tiedetä. Tässäkin esimerkissä pitäisi miettiä kolmen kasvin kokonaisuus.”

Wallenius myöntää, että toimen-piteen suunnittelu jäi tutkimustiedon puutteen vuoksi ehkä vähän puolitie-hen. Ehdot on kuitenkin lyöty luk-koon eikä uusia rajoituksia voida kes-ken kauden tehdä.

”Kun kerääjäkasvien viljelyn valit-see tänä vuonna, sitä voi kokeilla pie-nellä alalla ja laajentaa toisena vuon-na, jos se tuntuu mielekkäältä. Toi-menpide on kuitenkin syytä valita jo ensimmäisenä sitoumusvuonna, jotta sitä voisi varmuudella toteuttaa myös myöhemmin.”

Enemmän kasvipeitettä, parempi korvausTalviaikaisen kasvipeitteisyystoimen-piteen ehdot ovat muuttuneet niin, että sen laajuus voi vaihdella vuosit-tain. Toimenpiteeseen sitoutuneella on oltava joka vuosi vähintään 20 pro-senttia pinta-alasta kevytmuokattuna, kasvipeitteisenä tai sängellä. Suurem-masta prosentista maksetaan korke-

niille lohkoille, joissa kerääjäkasveja viljellään, eikä niitä tarvitse nyt kylvää joka vuosi.

Tutkijat ovat vakuuttaneet ympä-ristökorvauksen valmistelijat siitä, et-tä kerääjäkasvien viljely on vesiensuo-jelullisesti tehokas keino varsinkin ty-pen huuhtoutumariskin vähentämi-seen. Vesien suojelu on tavoite, jota sil-mällä pitäen keinoja on haettu ja valit-tu. Kerääjäkasvien etu on myös se, että ne lisäävät monimuotoisuutta pelloilla.

Mutta riittävätkö ympäristökorva-usrahat, jos kaikki innostuvat kylvä-mään kerääjäkasveja laajamittaisesti? Voiko korvaus vesittyä tulevina vuo-sina niin, että sitä maksettaisiinkin suunniteltua vähemmän tai pinta-alaa rajoitettaisiin tilakohtaisesti?

”Ei voi ainakaan niiltä, jotka ovat antaneet sitoumuksen ja valinneet ky-seisen lohkokohtaisen toimen”, vastaa Wallenius. Kerääjäkasvien kohdalla ra-hanjaon logiikka menee samalla tavoin kuin suojavyöhykkeidenkin, koska sa-maa rahapottia käytetään molempiin.

kerääjäkasvia ei saa lannoittaa.

Tutkimusten mukaan kerääjäkasvit vähentävät selvästi typen huuhtou­tumista.

32

Luonnonvarakeskus Luken, entisen MTT:n vanhempi tutkija Hannu Kän-känen on tutkinut alus- ja kerääjäkas-

vien viljelyä jo 1990-luvulla. Viime vuosina lisäkokemusta on saatu erilaisista viljelijöi-den kanssa tehdyistä ympäristöhankkeista. Nyt asia kiinnostaa ja tietoa kaivataan kovas-ti. Aluskasvien viljelyn tärkeimmät periaat-teet ovat hyvin selvillä kevätviljojen yhtey-dessä, mutta muilta osin tutkittua tietoa saisi olla enemmän ja rahoitusta kaivattaisiin. Vil-jelijät päätyvät tekemään laajamittaisia ko-keita tulevalla ympäristökorvauskaudella.

”Kevätviljoilla kaikkein varmin tapa kas-vuston perustamiseksi on kylvö pintaan ke-vätviljan kylvön yhteydessä. Pienikin multaa-va laite, esimerkiksi jälkihara varmistaa sie-menten itämistä.”

Riski kylvökoneella kylvettäessä on, että siemenet päätyvät liian syvälle maahan. Näin voi käydä esimerkiksi jos siemenet kylvetään pintaan kiekkovannaskylvökoneen siemen-vantaiden eteen tai jo kylvötraktorin eteen. Kiekkovantaat, takapyörät ja jälkihara mul-taavat siemeniä toisaalta juuri sopivasti, mut-ta toisaalta osa voi mennä liian syvään.

”Tässä on myös hyvä mahdollisuus onnis-tua hyvin, koska siemenet tulevat mullatuik-si. Jos siemenmäärää lisää vähän, ei taimet-tuminen jää vajaaksi. Yli kolmen sentin sy-vyydestä monilla kasveilla taimettuminen jää vajaaksi. Useimmille aluskasveille alle sentin kylvösyvyys on paras.”

Jos asiaa ajattelee pelkästään aluskasvin kannalta, olisi paras kylvömenetelmä pien-siemenkylvölaatikko kylvökoneessa.

Moni haluaisi kylvää ruiskutuksen jäl-

keen, jotta herbisidien käyttö ei olisi niin ra-joitettua. Tästä ei ole tutkimustietoa, mutta käytännössä tulos jää yleensä heikommaksi kuin aikaisemmin kylvettäessä. Viljelijöiden tavoin Känkänenkin miettii, miten tasaises-ti levityslaite saa siemenet levitettyä ja miten arkaa levitys on esimerkiksi tuulelle . Luo-muviljelyssä kylvö rikkakasviäestyksen yhte-ydessä on yleisesti käytetty menetelmä.

Normaalisti kasvava vilja kyllä kilpailee Känkäsen mielestä niin kovasti näitä vastaan, että aluskasveista ei tule ongelmaa.

Syysviljalle syksyllä vai keväällä?Syysviljoille kerääjäkasvia voi kylvää jo syk-syllä kylvön yhteydessä. Känkänen harmit-telee, että tätä ei ole päästy Suomessa tutki-maan vielä, joten tieto on osittain tuntumaa ja ruotsalaisista tutkimuksista poimittua.

”Kylväminen jo syysviljan kylvön yhte-ydessä voisi olla toimiva tapa. Jos siemenet menisivät viljelykasvin kylvörivien väliin, se olisi paras kasvien kilpailun kannalta.

Vähän hämärän peitossa parhaat käytän-nöt kuitenkin ovat. Tavallisimmin syysviljal-le kylvetään aluskasvi aikaisin keväällä orai-den sekaan, esimerkiksi rikkakasvien torjun-nan aikaan tai vähän myöhemmin. Känkäsen mukaan on kokeiltu jopa kylvökoneella van-taiden kautta kylvöä, mutta sen onnistumi-sesta on vähän ristiriitaista tietoa.

Syksyllä kylvettäessä aluskasvit saavat to-dennäköisesti hyvän alun. Kyse on Känkäsen mukaan enemmän siitä, kuinka kova kilpailu syntyy viljelykasvin ja aluskasvin välille.

”Jos aluskasvit ehtivät taimettua syksyllä, ne ehkä talvehtivat. Tärkeä kysymys on, mi-ten kovaksi kilpailu sen jälkeen muodostuu. Syysvilja kilpailee keväällä hyvin, joten on mahdollista, että aluskasvit eivät sen varjos-sa pääsisi kasvamaan liikaa.”

Ruotsissa on kokeiltu syysvehnän kylvöä valmiiseen valkoapilakasvustoon. Herbisidil-lä yritettiin hillitä valkoapilan kasvua. Toise-na vuonna tämä onnistui hyvin, mutta toi-sena vuonna apila kilpaili keväällä liikaa ja syysvehnäkasvusto jäi heikoksi. Syysvehnän versomisvaiheessa vehnä kärsi ruotsalaisten tutkimusten mukaan liikaa.

”Olen itse ajatellut, että jos pääsemme tes-taamaan asiaa ensi syksynä muiden asioi-den ohessa, niin kokeilemme todennäköises-ti kylvää aluskasvia syysviljalle kylvön yhtey-dessä. Jos näin ei saada kunnollista aluskas-vustoa, kylvö uusitaan seuraavana keväänä syysviljan oraaseen. Mitään pomminvarmo-ja tietoja ei oikein ole.”

Alus- ja kerääjäkasveja ei ole Suomessa oi-kein kokeiltu syysviljalle, ei syksyllä eikä ke-väällä. Känkäsen mukaan Ruotsissa suositel-laan niiden kylvöä keväällä pintaan oraiden joukkoon mahdollisimman aikaisin. Myö-hemmin tehtynä kuivuus voi haitata itämistä.

Italianraiheinä ja apilat yleisimmätApiloista Känkänen pitää valko- ja puna-api-laa yhtä hyvinä. Jos vilja onnistuu hyvin, ei puna-apilakaan kasva läpi ongelmaksi asti. Valkoapilasta moni tykkää, koska ei yleensä kasva niin voimakkaasti. Molemmat pysty-vät tuottamaan ihan hyvin typpeä seuraavan vuoden kasville. Hyvä vaihtoehto ravinteiden kerääjäksi maasta on italianraiheinä. Seokset ovat aina suositeltavia, silloin hyödytkin ovat monipuoliset.

Kerääjäkasvien lopetuksen kanssa kannat-ta odottaa mahdollisimman pitkään, niin ra-vinne- kuin maan rakennehyötyjenkin kan-nalta. Ne kasvavat hyvin vielä lokakuussakin. Rehevät kasvustot kuivaavat maata kasvaes-saan, mikä helpottaa muokkaamista myö-hemminkin. Kasvuston rehevyys kannattaa ottaa huomioon myös arvioitaessa aluskas-vin hyötyä pellon kasvukunnolle. –SV

Kerääjäkasvien kylvöille joudutaan koemielellä

Jos kerääjäkasvien viljely yleistyy, yhä useampi sänkipelto näyttää puinnin jälkeen vihreältä. Ohran alle on kylvetty timotei-puna-apilaseosta ohran kylvön yhteydessä.

42

Kerääjäkasvi, aluskasvi, vi-herlannoituskasvi, peite-kasvi... Mitä mikin termi oikeastaan tarkoittaa, Uu-

denmaan ELY-keskuksen suunnitteli-ja ja maanviljelijä Kari Koppelmäki?

”Viherlannoituskasvia viljellään sen takia, että se tuottaa maahan typ-peä seuraavan vuoden satoa varten ja parantaa maan rakennetta. Kerää-jäkasvi kerää maasta typpeä ja estää sen huuhtoutumista. Aluskasvi voi ol-la hyvä typensitoja, eli toimia viher-lannoituskasvina. Toisaalta aluskas-vi ja kerääjäkasvi voivat tarkoittaa sa-maa asiaa. Kerääjäkasvi voidaan kyl-vää aluskasviksi kasvamaan pääkasvin kanssa tai sadonkorjuun jälkeen. Eng-lanniksi termi on cover crop eli peite-

kasvi. Se tarkoittaa kasvia, joka suojaa pellon pintaa silloin, kun viljelykasvi ei sitä tee”, Koppelmäki vastaa.

Kerääjäkasvin tavoite on estää ty-pen huuhtoutumista pellolta. Se ni-mensä mukaisesti kerää pääkasvin käyttämättä jättämän lannoitetypen tai maan orgaanisesta aineksesta va-pautuneen typen, joka muuten saat-taisi huuhtoutua pois.

Toinen kerääjäkasvien tärkeä teh-tävä on maan rakenteen parantami-nen. Viljat jättävät maahan vain vä-

Kiinnostus kerääjäkasvien viljelyyn

on nyt suurta. Onnistumaan sen saa

sekä luomussa että tavanomaisessa

viljelyssä, niin kynnössä kuin

suorakylvössäkin.

SAARA LIESPUU, teksti

Kerääjäkasvi sopii kaikille tiloille

KASVINVILJELY

Ann

a Li

ljest

röm

/RaH

a-ha

nke

Kerääjäkasvi sopii lähes joka tilalle. Aluksi pääkasvin sato voi vähän pie­nentyä, mutta pitkällä aikavä­

lillä hyödyt ylittävät kustannuk­set. Kerääjäkasviksi sopii lähes mikä tahansa heinä. Sen lisäksi

hyviä kokemuksia on saatu muun muassa öljyretikasta

ja sinapista.

43

hän orgaanista ainesta. Niillä on pieni juuristo. Nurmikasvien käyttäminen kerääjäkasvina lisää orgaanisen ainek-sen määrää ja pitää maassa eläviä juu-ria koko kasvukauden ajan. Rinne-mailla se tietää eroosion vähenemistä.

”Vilja yleensä orastuu toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Silloin sil-lä alkaa olla juuria. Heinäkuun lopulla juuret jo alkavat kuolla, kun vilja val-mistuu. Elokuussa ei viljapellossa ole eläviä juuria. Elokuulta marras-joulu-kuulle, tai milloin se talvi nykyään tu-leekaan, on maan rakenteen kannalta pitkä aika”, Koppelmäki sanoo.

Kerääjäkasveilla saadaan siis nur-mien hyviä puolia yksipuoliseen vil-janviljelyyn. Peltoon saadaan toivot-tua monimuotoisuutta.

”Luomutiloilla yksi etu on rikka-kasvien torjunnassa. Kerääjäkasvit kilpailevat rikkakasvien kanssa jo ke-sällä, mutta etenkin syksyllä juolaveh-nän kanssa”, Koppelmäki toteaa.

Hyöty pitkällä ajalla

Etuja kerääjäkasvilla siis on, entä hait-toja? Pieneneekö pääkasvin sato?

”Toki kerääjäkasvi kilpailee pää-

kasvin kanssa vedestä, valosta ja ravin-teista. Se voi vähentää pääkasvin satoa. Kokeissa ohrasato on pienentynyt noin 200–300 kiloa hehtaarilta. Muista vil-joista ei ole kotimaisia koetuloksia.”

Ulkomailta tuloksia kuitenkin on. Yhtenä vuonna sato voi pienentyä, mutta kuten biologisissa prosesseis-sa yleensä, kannattaa katsoa pidem-pää aikaväliä. Säännöllisesti käytetty-nä kerääjäkasvi parantaa maan raken-netta ja lisää multavuutta. Sitä kautta sadot pikku hiljaa paranevat.

”Aluskasvin vaikutus pääkasvin sa-toon riippuu myös siitä, mikä on pää-kasvi ja mitä kerääjäkasvia käyttää. Mitä vahvempi kilpailija pääkasvi on, sitä pienempiä sadonalennuksia on alussakaan odotettavissa”, Koppelmä-ki toteaa.

Pääkasvin ehdoilla

Ennen kylvöille lähtöä Koppelmä-ki kehottaa miettimään, mitä kerää-jäkasvilta haluaa, mitkä ovat tavoit-teet. Periaatteessa viljelyä ei pääkasvin osalta muuteta. Käytetään edelleen sa-maa siemenmäärää ja samaa lannoite-määrää.

Yksi etukäteen mietittävä asia on, haluaako talviaikaisen kasvipeitteen. Se vaikuttaa lajivalintaan.

”Paljon käytetty ja hyvin syksyllä kasvava kerääjäkasvilaji on italianrai-heinä. Voi käyttää myös monivuotisia nurmilajeja, esimerkiksi englannin-raiheinää, tai eri natoja. Valkoapila on hyvä valinta, jos haluaa typensidonta-hyötyä. Mahdollista on myös käyttää seoksia, esimerkiksi italianraiheinää ja valkoapilaa. Tai puna-apilaa ja timo-teita. Melkein mikä tahansa heinäkas-vi sopii”, Koppelmäki sanoo.

Italianraiheinä kilpailee syksyl-lä hyvin muun muassa juolavehnän kanssa. Se on kokeissa ollut melko varma kasvuun lähtijä keväällä.

Alkuun iso siemenmäärä

Kerääjäkasvin siemenmääräksi Kop-pelmäki suosittelee alkuun käyttämään 5–10 kiloa hehtaarille. Ensimmäisenä vuonna voi olla varminta käyttää isoa määrää, jotta saa kasvuston varmas-ti onnistumaan. Jatkossa kokemuksen myötä siemenmäärää voi pienentää.

”Erityisesti savimailla, tai jos kyl-vää kerääjäkasvin pintaan, multaa si-tä vain vähän tai kylvää myöhään, on syytä käyttää isoa siemenmäärää. Toi-saalta – jos kylvää piensiemenlaati-kosta kylvön yhteydessä – voi pärjä-tä pienemmälläkin siemenmäärällä. Kevätkuivuus on pintaan kylvettäes-sä pienelle siemenelle ongelma”, Kop-pelmäki sanoo.

Kasvilaji Siemen­määrä kg/ha

AluskasvitValkoapila 2–6Puna-apila 4–10Persianapila 2–10Italianraiheinä 5–15Timotei 5–10Muut monivuotiset heinät 5–12Italianraiheinä + valkoapila 5–10 + 2–8Timotei + puna-apila 3–10 + 2–8Kerääjäkasvit (kylvö sadonkorjuun jälkeen)Italianraiheinä 5–15Valko- ja keltasinappi 5–15Öljyretikka 5–15Kevätviljat 150–200

Ravinne­huuhtoutumien hallinta ­hank­keessa (RaHa) kerättiin tietoa muun muassa sopivasta alus­kasvin siemen­määrästä.

Jark

ko H

ovi/R

aHa-

hank

e

Kerääjä­ kasvien avulla viljely

monipuolistuu. Viljati­la saa nurmiviljelyn

hyötyjä.

44

Hikevällä maalla riittää pienem-pi siemenmäärä kuin kuivalla savi-maalla. Pahin vaihtoehto kerääjäkas-vin kylvö kokkareiselle savimaalle ke-säkuun alussa pintaan. Riski itämättö-myydestä on todella suuri.

Pääkasviksi sopii Koppelmäen mu-kaan mikä tahansa. Parhaiten viljois-ta onnistuvat melko lyhyen kasvu-ajan vaativat lajikkeet. Märkänä syk-synä hyvin kasvava italianraiheinä voi jo haitata myöhään puitavaa vehnää.

”Ravinnehuuhtoutumien hallin-ta -hankkeen kokeissa syksyllä 2012 italianraiheinä kasvoi läpi härkäpa-vusta. Härkäpapua päästiin puimaan vasta syys-lokakuun vaihteessa, ja ita-lianraiheinä haittasi puintia”, Koppel-mäki kertoo. Hän spekuloi asian tois-ta puolta: toisaalta raiheinä paransi maan kantavuutta niin, että ylipäänsä päästiin puimaan.

Aluskasvin voi kylvää myös vihan-nekselle. Varhaisperunan jälkeen maa on pitkään musta. Sadonkorjuun jäl-keen kylvetty kerääjäkasvi, esimerkik-si öljyretikka tai keltasinappi, kasvat-taa nopeasti ison massan, joka pitää ravinteet pellossa.

Öljyretikka kuolee Suomen talves-sa. Jos haluaa muokata maan syksyllä, kasvuston voi niittää tai murskata en-nen kyntöä. Samalla saa viherlannoi-tusedun.

Kustannustehokkain tapa kerääjä-kasvin kylvöön on piensiemenlaatikko.

Toinen vaihtoehto on erillisellä ajoker-ralla huiskalla traktorin nokalta, samal-la jyräten. Tuulisella säällä tässä on jo riskinsä. Luomutiloilla hyvä keino on kylvää rikkaäestyksen yhteydessä.

”Monesti kysytään, voiko kerääjä-kasvin kylvää ruiskutuksen yhteydes-sä. Riski epäonnistumiselle on suu-ri. Multaaminen on aina varmin tapa saada pieni siemen itämään. Ruotsissa ja Tanskassa kylvetään öljykasvin se-kaan viikkoa ennen puintia. Puinnin jälkeen kerääjäkasvi sitten lähtee kas-vamaan. Meillä tästä on vasta vähän kokemuksia”, Koppelmäki sanoo.

Lannoitus pääkasville

Vaikka kylväisi kerääjäkasvia, pelto lannoitetaan satokasvin tarpeen mu-kaisesti. Lannoitusta ei ole siis tarpeen muuttaa.

”Jos kerääjäkasvina on palkokas-vi, seuraavana vuonna voi olla mah-dollista vähentää typpilannoitusta ja säästää lannoitekustannuksissa. Tämä edellyttää sitä havaintoa, että kerääjä-kasvilla on ollut edellisenä kesänä hy-vä kasvusto”, Koppelmäki sanoo. Vi-herlannoitusvaikutus voidaan saada myös muilta kuin palkokasveilta, jos biomassaa on runsaasti ja kasvuston typpipitoisuus on suuri.

Hän ajattelee kerääjäkasvia pellon suojavakuutuksena. Jos pääkasvin vil-jely epäonnistuu, aluskasvi kerää käy-

tetyn lannoitteen ravinteet ja estää nii-tä huuhtoutumasta. Näin ne saadaan seuraavan vuoden sadolle hyödyksi.

Ruiskutukset tarkasti

Kasvinsuojelu on yksi asia, jossa kerää-jäkasvien kanssa kannattaa olla tarkka-na. Kaikki rikkakasviaineet eivät sovi nurmikasveille. Jos aluskasvina on api-laa, ainevalikoima on rajallinen.

”Sellainenkin kokemus on, että kun pellolla oli hyvä lähtötilanne niin sa-tokasvin kuin kerääjäkasvinkin osalta, koko rikkakasvitorjunta jätettiin väliin. Monena vuonna tämä ei tietenkään onnistu, mutta hyvässä tilanteessa voi toimia näin”, Koppelmäki toteaa.

Hukkakauran kemiallinen torjun-ta on asia, joka voi olla kerääjäkasvien kanssa hankala.

Sokerijuurikkaalla öljyretikan käyttäminen kerääjäkasvina on vä-hentänyt ankeroisten torjuntatarvetta. Koppelmäki suosittelee kuitenkin ole-maan vihannesten kanssa varuillaan. Väärä kerääjäkasvi voi toimia tautien isäntäkasvina.

Hävitys syksyllä tai keväällä

Kerääjäkasvin lopettamisessa on monta eri vaihtoehtoa. Syyskyntö on-nistuu, samoin kevennetty muokkaus.

”Italianraiheinä ja valkoapila kuo-levat lähes aina Suomen talvessa. Suo-rakylvö niiden jälkeen onnistuu, ja tarvittaessa voi käyttää glyfosaattia”, Koppelmäki toteaa.

Onko nyt ilmeistä, että glyfosaatin käyttö kasvaa kovasti?

”Toivon ettei niin käy. Mielestäni glyfosaattia ei tulisi käyttää ainakaan syksyllä ja keväälläkin vain tarpeen mukaan”, Koppelmäki vastaa.

Kerääjäkasvin käyttö ei rajoitu pel-kästään kevätkylvöisiin kasveihin. Syysviljoille niitä voi kylvää keväällä mahdollisimman aikaisin.

”Tästä ei ole kovin paljoa koke-musta, mutta olen kuullut onnistumi-sista. Kerääjäkasvi kylvetään esimer-kiksi lannoitteenlevityksen aikaan. Tärkeää on, että siemenelle on riittä-västi kosteutta itämiseen.”

Kar

i Kop

pel

mäk

i/RaH

a-ha

nke

Syksyllä 2011 italianraiheinä hyödynsi huonon viljavuoden käyttämättä jääneet ravinteet ja kasvoi todella reheväksi.

sin nähdä, mitä tapahtuu. Äestys levit-ti raiheinätuppaita ja kesällä raiheinä teki röyhyä korkealla ohran päällä.”

Kun raiheinä talvehti muutaman vuoden kuluttua toisen kerran, Mäke-lä ruiskutti sen ennen kylvöä.

Hän suhtautuu kerääjäkasveihin positiivisesti ja aikoo kylvää niitä tä-näkin vuonna.

”Italianraiheinä näyttää viljan alla huonolta; tuntuu, ettei ole kuin piippa siellä toinen täällä. Mutta kun ohran saa puitua pois päältä, kasvusto ryö-hähtää valtavaksi maahan kertyneen typen avulla. Homma siis toimii”, Mä-kelä toteaa. – SL

V ihtiläinen viljatilan isän-tä Mikko Mäkelä oli mukana Ravinnehuuhtoutumien hal-

linta -hankkeessa. Hänen kokemuk-sensa mukaan italianraiheinäkin voi talvehtia.

”Meillä on käynyt niin kaksikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla kas-vustolle ei tehty mitään, koska halu-

Saa

ra L

iesp

uu

Italian raiheinä voi talvehtia

Viime kesänä tässä kasvoi hyvä vehnä ja sen alla

italianraihei­nä. Maaliskuun

puolessa välissä raiheinä vihertää siellä täällä.

”Kerääjäkasveissa on jotakin järkeä. Koelohkolla pintamaan rakenne on selvästi parantunut”, Mikko Mäkelä sanoo. Uuteen kylvökoneeseensa hän hankki piensiemenlaatikon.

46

Ympäristökorvaus antaa mahdolli-suuden panostaa peltojen kunnos-tukseen. ”Väkisin peltoja ei kannata

viljalle kylvää”, toteaa ProAgrian palveluryh-mäpäällikkö Sari Peltonen.

Hän kannustaa miettimään uuden ympä-ristökorvausjärjestelmän mahdollisuuksia. Luonnonhoitopelto, riistapelto ja suojavyö-hykkeet tarjoavat lisää vaihtoehtoja erityises-ti heikoille lohkoille.

”Viljelyssä kannattaa pitää ne hyvät ja tuottavat lohkot. Huonoilla pelloilla voi miettiä muuta. Esimerkiksi luonnonhoi-topeltoa voi pitää pellon kunnostusvuote-na, sieltä voi vaikka kunnostaa ojitusta. Kun nurmessa on 20 prosenttia typensitojakasvia, saadaan kaupan päälle typpihyöty ja juuris-ton muokkausvaikutus.”

Kerääjäkasvi syö rikat

Kerääjäkasvien kanssa kannattaa toimia tai-ten. Jos ei ole aiempaa kokemusta, Peltonen kehottaa lähtemään liikkeelle pienellä alalla. Toteutuspinta-alaa voi muuttaa vuosittain, siitä riittää vain ilmoitus.

Tärkeintä on saada siemen maakosketuk-seen, jotta se itää. Kylvöön Peltonen suosit-telee käyttämään esimerkiksi piensiemenlaa-tikkoa.

”Jos heittää siemenet viskurilla kasvus-ton sekaan, on iso riski, etteivät ne idä. Siihen valvonta tulee puuttumaan”, Peltonen sanoo.

Liian suurta siemenmäärää kannattaa kui-tenkin välttää, jotta kerääjäkasvi ei valloita ti-laa pääkasvilta. Pahana lakovuonna läpi kas-vava kerääjäkasvi voi aiheuttaa monen sadan euron tappiot pääkasvin viljelyssä. Niihin ei sadan euron korvauksella ole varaa.

”Kylvömäärärajoituksia kerääjäkasveissa ei ole. Valvonnassa pitää löytyä tasainen kas-vusto. Kerääjäkasvien idea on, että ne itävät ja kituuttavat pääkasvin alla. Kun pääkasvi pui-daan, ne lähtevät kasvamaan”, Peltonen sanoo.

Kerääjäkasvit sopivat parhaiten lohkolle, joilla rikkakasvitilanne on jo valmiiksi hal-linnassa. Onnistuessaan kerääjäkasvi kilpai-lee rikkakasvit pois.

”Toivon, että kerääjäkasvit hoidetaan huolella ja niistä otettaisiin hyöty irti. Ideana ei ole vain viskoa jotakin pintaan ja ottaa sa-tasen korvaus. Se ei tule onnistumaan”, Pel-tonen muistuttaa.

ProAgriassa on laskettu esimerkkejä, mil-loin ympäristökorvausjärjestelmä kannattaa jättää väliin. Sadan hehtaarin viljatilalla sa-tokasvien alalta pitäisi saada lähes 900 kiloa hehtaarilta lisää viljaa, jotta tulot kompensoi-sivat tukimenetykset.

Iso sato kannattaa

ProAgrian laskelmat kasvinviljelyn kannat-tavuudesta ovat sellaisenaan masentavaa lu-ettavaa. Kaksi viime vuotta viljaa on keski-määrin viljelty tappioksi, tulot ovat olleet

pienemmät kuin kulut. Laskelmissa laske-taan nettotulosta, johon tulopuolella laske-taan myyntituotto ja tuet. Kuluissa huomioi-daan muuttuvat kustannukset, työt, kiinteät kustannukset ja pellon pääoma.

Ihan näin yksioikoinen asia ei kuitenkaan ole, Peltonen toteaa. ”Viljoilla valtakunnalli-nen keskisato ei riitä, jotta tulos kääntyisi plus-salle. Aineiston paras neljännes kuitenkin on koko ajan saanut positiivisen tuloksen.”

Parhaalla neljänneksellä sato on tuhat ki-loa keskisatoja parempi ja kulut noin 150 eu-roa hehtaarilta pienemmät.

Säästöjä konekustannuksista

”Moni ajattelee, että kuluja voi nipistää tin-kimällä kasvinsuojelusta. Sieltä ei kuitenkaan loppujen lopuksi voi paljon säästää, kasvin-suojelukulut ovat aika pieni osa kuluista. Mo-nesti kasvinsuojelun vähentäminen ei loppu-jen lopuksi tuo säästöjä, päinvastoin siitä voi tulla vahinkoa.”

Paremmiksi säästökohteiksi Peltonen ni-meää etenkin konekustannukset. Konei-den käytön paremmalla suunnittelulla, esi-merkiksi yhteiskoneilla, urakoinnilla tai töi-den vaihdolla naapurin kanssa pääsee alenta-maan konekustannuksia.

”Toinen asia on tuotantopanosten, erityi-sesti lannoitteiden hankinnan ajankohta. On hyvä, jos maksuvalmius on varmistettu niin, että lannoitteet voi hankkia edullisimpaan ai-kaan jo edellisen vuoden puolella”, Peltonen sanoo.

Hän korostaa sitä, että viljanviljelijäkin voi saada hyvä taloudellisen tuloksen. Kun viljelyn biologinen osaaminen ja talouspuo-li ovat hallinnassa, tulosta myös saa. Esimer-kiksi erilaisissa satokilpailuissa tuotetuil-la seitsemän tai kahdeksan tonnin huippu-sadoilla taloudellinen tulos voi olla jopa 900 euroa plussalla.

Peruskauraa on edelleen myös se, että tuottavilta ja hyväkuntoisilta pelloilta saa-daan hyvä sato. ”Öljy- ja palkokasvit kannat-tavat nyt paremmin, kun niistä saa peltokas-vipalkkion. Sen lisäksi niistä saa esikasvihyö-dyn”, Peltonen sanoo.

Pitkällä aikavälillä seurattuna öljykasvien esikasvihyöty on ollut 200 kiloa hehtaarilta. Eli sen verran enemmän viljaa lohko tuottaa seuraavana vuonna verrattuna viljaan viljan perään. Ilmainen satohyöty, kun viljelykierto on kunnossa. – SL

Hyöty irti ympäristö­korvauksesta

Olemassa oleville panoksille ja

resursseille pitää löytyä mahdollisimman teho­

kas käyttö. Sari Peltonen kannustaa hyödyntämään

maksuttomia neuvontapalveluja.

48

Kasvinsuojelun kannalta on ratkaiseva ero siinä, perustetaanko kerääjäkas-vit viljelykasvin kylvön yhteydessä tai

heti sen jälkeen vai esimerkiksi ruiskutuksen yhteydessä tai pian sen jälkeen. Kasvilajeista apilat ovat aineille herkimpiä joka vaiheessa.

Parhaiten tunnettu perustamistapa on ke-rääjäkasvin kylvö viljelykasvin kylvön yhtey-dessä. Sitä voi verrata tilanteeseen, jossa nur-mi olisi perustettu suojaviljaan. Silloin rikka-kasvien ruiskutushetkellä kerääjäkasvi on jo taimettunut.

Tässä tilanteessa ruiskutukseen on tarjol-la useita vaihtoehtoja, jos kerääjäkasviksi on kylvetty heinämäinen kasvi. Jos kerääjäkas-vina on apila, valikoima rajoittuu Classic SX ja Express SX -valmisteisiin yhdessä pienen mcpa-määrän kanssa.

Ruiskutushetkellä apilassa pitää olla vähin-tään yksi kolmilehdykkäinen lehti. Jos apila on kylvetty viljan kylvön yhteydessä tai heti sen jälkeen, apila on yleensä tämän kokoista viljan ruiskutushetkellä. Selvästi myöhemmin kyl-vettäessä apila on ruiskutushetkellä pienem-pää ja vioitusriski on suurempi.

Torjuntateho tälläkin yhdistelmällä on varsin hyvä useimpiin rikkakasveihin, mutta mataraan teho jää heikoksi. Ohdake- ja val-vattiongelmissa ei saada tehoa kasvien juu-ristoon.

Kylvä ja ruiskuta samalla

Kaikkein suurin kysymysmerkki näyttäi-si olevan se, onnistuuko kerääjäkasvin kyl-vö niin, että kylvölaite asennetaan ruiskutus-traktorin nokalle. Silloin kylvö tehtäisiin rik-kakasviruiskutuksen yhteydessä.

”Olemme yrittäneet selvittää asiaa ulko-maita myöden, mutta kenelläkään ei ole var-muutta sanoa, tuleeko siementen itämises-

sä ongelmia, jos ne saavat ruiskutusnestet-tä päälleen. Emme siis uskalla suositella tätä, mutta ensi kesänä teemme tästä kokeita”, sa-noo Lasse Matikainen Berneriltä.

Ruiskuta ensin, kylvä sitten

Toinen mahdollisuus olisi ruiskuttaa rikka-kasvit ensin ja kylvää siemenet vasta sitten. Tämän onnistumiselle kriittistä on rikkakas-viaineen maavaikutus. Osa aineista vaikuttaa rikkakasveihin pelkästään lehtien, osa sekä maan että lehtien kautta.

”Lista aineista, joita ei voi tämän takia käyttää, on pidentynyt koko ajan. Esimer-kiksi mcpa:sta ajatellaan, että se ei vaikuttaisi maan kautta. Mutta kyllä se vaan vaikuttaa ja tämä kannattaa muistaa. Aiemmilta vuosilta tiedossa on tapauksia, että viljelijä on lisän-nyt glyfosaattiin mcpa:ta ruiskuttaessaan pel-toa keväällä ennen kylvöä. Sen jälkeen loh-kolle kylvetty rypsi ei ole itänyt. Mcpa :n li-säämisessä tuohon tapaan ei sinänsä ole hyö-tyä, mutta jonkin verran sitä tehdään.”

Kieltolistan pituudesta johtuen Matikai-nen päätyi listaamaan sallitut aineet. Lista on harmittavan lyhyt. Kaikki aineet ovat sellai-sia, joilla ei ole maavaikutusta.

”Listalla ovat Classic, Express ja Ratio se-kä Gratil. Gratil parantaa yhdistelmän tehoa mataraan. Kasvaville apiloille Gratilia ei suo-sitella eikä myöskään Ratioa.”

Myös Basagran on apiloille mahdollinen aine joka vaiheessa.

”Se on vaan niin kallis, että siihenhän se tuki sitten meneekin. Eli viljelijän kannalta se ei ole järkevä valinta.”

Matikaisen näkemys on, että valkoapila ja puna-apila näyttävät olevan ne kerääjäkas-vit, joita viljelijät tulevat kylvämään. Valko-apila matalampaa on ehkä kaikkein suosituin,

koska sen ajatellaan häiritsevän vähiten viljan kasvua eikä sen pitäisi kasvaa viljasta läpi.

Jos kerääjäkasvien kylvöön on tehty seos apilasta ja heinästä, mennään torjunta-aine-valinnoissa aremman kasvin, eli käytännössä apilan ehdoilla. Silloin kun myöhemmin kyl-vetään vain heiniä, voidaan torjuntaan käyt-tää samoja aineita kuin kevätkylvövaihtoeh-dossakin.

Hukkakauran torjuntaan

Ilahduttava puoli kerääjäkasveissa on, et-tä hukkakauran torjuntaa voi tehdä niistä useimmille ainakin jollakin aineella. Aino-astaan timoteille ei sovi mikään hukkakaura-aine. Aineista laajakäyttöisin tai ainakin par-haiten tutkittu on Puma Extra.

Matikaisen laatimassa taulukossa Gratil + Express tai Classic näyttää tehokkaimmal-ta yhdistelmältä. Sekin jättää ongelmaksi oh-dakkeet ja valvatit, niihin ei tule hyvää tehoa.

”Classic + mcpa ei ole mahdottoman hyvä mutta riittävän perustehon se antaa. Yhdistel-män heikkous on matara. Puoli litraa mcpa:ta kurittaa ohdaketta ja valvattia, mutta teholta ei kannata toivoa liikaa. Myöhemmin kesällä ne todennäköisesti jatkavat kasvua.”

Ikävä puoli apiloille sopivissa aineyhdis-telmässä on, että ne eivät auta gramma-ai-neresistenssin torjunnassa.

Jos maavaikutteiselle aineelle on pellol-la tarvetta ja kerääjäkasvien kylvö houkutte-lee, voi kylvöä myöhästyttämällä pienentää aineen aiheuttamaa haittaa apilan itämisel-le. Varsinaista tutkittua tietoa asiasta ei ole, mutta loogiselta kuulostaa, että maavaiku-tus eli haitta apilan itämiselle olisi suurem-pi parin päivän kuluessa ruiskutuksesta kuin jos kylvön tekee esimerkiksi lähellä kerääjä-kasvin kylvön takarajaa eli elokuun puolivä-

Kerääjäkasvit pitää ottaa huomioon rikkakasvien torjunta-ainetta valittaessa. Apilat ovat torjunta-

aineille herkimpiä. Heinämäisille kerääjäkasveille voi käyttää tehokkaampia herbisidejä.

SILJA VUORI, tekstiKerääjäkasvit määräävät kasvinsuojelun tahdin

KASVINSUOJELU

49

liä. Jos rikkakasvit on ruiskutettu lähellä ke-säkuun puoltaväliä, on aikaa jo ehtinyt kulua lähes kaksi kuukautta.

”Maavaikutteisella aineella maavaikutuk-sen tehoon vaikuttaa aina maalaji ja multa-vuus sekä kosteus. Esimerkiksi kevyellä ki-vennäismaalla ja kosteissa oloissa kaikkien maavaikutteisten aineiden maavaikutus on suurin”, Matikainen sanoo.

Kasvitautien torjunta-aineilla ja kasvun-sääteillä ei ole vaikutuksia kerääjäkasveihin.

Gratil kasvavalle apilalle?

Kokeissa Gratil on nähty toimivana ratkaisu-na myös kasvamassa olevalle valkoapilalle. Vi-rallista rekisteröintiä aineella ei tähän käyttöön vielä ole eikä se siksi ole taulukoissa mukana. Bayerin Janne Laine kertoo, että Tukes on jo myöntänyt luvan käyttää Gratilia apilapitoisil-la nurmilla ja suojaviljoilla. Myyntipäällys pi-tää vielä saada päivitettyä lopulliseen muo-toon, sieltä uusin tieto puuttuu. Tulevaisuu-dessa tästä voi tulla yksi vaihtoehto rikkakasvi-en torjuntaan kerääjäkasvia kasvavalle pellolle.

”Gratilia voi käyttää myös yksinään kaikil-la apiloilla ja seoksena pienen mcpa-määrän

kanssa valkoapilalla. Gratilia käytettäessä tu-lee huomioita, että apilan kasvu pysähtyy heti ruiskutuksen jälkeen, mutta apilan kasvu pa-lautuu kasvukauden aikana. Virallisten ko-keiden mukaan puna-apilan ollessa 2–4-leh-tivaiheessa apila kestää Gratil-käsittelyn par-haiten käytettäessä alhaisia annoksia. ”

Jos halutaan mahdollisimman hyvin kas-vava apilaa, Gratilia ei suositella, ei myöskään Ratiota. Sen sijaan jos riittää, että apila kasvaa hitaammin kasvukauden alussa ja paremmin lopussa, Gratilia voi käyttää.

Gratilin kustannus 20 gramman käyttö-määrällä on noin 12–15 euroa ilman arvon-lisäveroa. Sama määrä yhdessä Classicin kans-sa (12 g/ha) maksaa noin 20 €/ha ilman arvon-lisäveroa.

Puna-apila, valkoapila ja persianapila:Gratil 15-20 g/ha + Sito Plus 0,1 l/haValkoapila:Gratil 15-20 g/ha + MCPA 0,5 l/ha

Kerääjäkasvit kylvetään viljan kylvön yhteydessä Heinämäiset kasvit, mm. raiheinä, timotei, koiranheinä:

Kaikki muut viljalle hyväksytyt valmisteet paitsi:• Ally 50 ST • Ally Class • Sekator • Logran • Tooler Heavy • Biathlon 4D • Broadway • Attribut Super ja Monitor

Puna-apila, valkoapila ja persianapila:Voidaan käyttää vain• Classic SX/Express SX -valmisteita 8-11 g/ha + MCPA 0,5 l/ha

Kerääjäkasvit kylvetään rikkakasvitorjunnan jälkeen(heinämäiset kasvit ja apilat)• Classic SX • Express SX • Ratio SX • Gratil • Gratil + Classic SX tai Express SX tai Ratio SX

*suositeltavinta käyttää seosta mm- mataratehon varmistamiseksi*seoksessa Gratilin käyttömäärä 15 g/ha + seoskumppanista alin/keskimääräinen käyttösuositus*lisätään kiinnite

• Basagran SG*kallis

Jos myöhemmin kylvetään vain heiniä, voidaan torjuntaan käyttää samoja aineita kuin kevätkylvövaihtoehdossakin.

Vaihtoehdot rikkakasvien torjuntaan

Viljalle kylvetty kasvi Puma Extra Axial/Swipe BroadwayPuna-apila, valkoapila, persianapila Saa käyttää Saa käyttää EIRaiheinät Saa käyttää EI EINurminata, muut nadat Saa käyttää EI EITimotei EI EI EIKoiranheinä Vioittaa *) EI EI

*) Kokeissa puolet koiranheinäkasvustosta on tuhoutunut

Hukkakauran torjunta, kun viljan alla kerääjäkasvia