1

Keskustanuorten jäsenlehti 3/12

nuoriKeskusta

Juha Sipilän vauhdikas nuoruus

Keskustanuorten kuntateesit

Sekasortoinen suurkuntahanke Mitalimies Antti Ruuskanen

Erilainen hääkuva

2 3

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Samuli Nissilä

UlkoasuSalla Airaksinen

PainopaikkaPunaMusta Oy.Lehti on painettuympäristöystävälliselle paperille.

JulkaisijaSuomen Keskustanuoret

Osoite Apollonkatu 11 A, 00100 Helsinki

Sähköposti info@keskustanuoret.fi

Nuori Keskusta -lehtiISSN 0453-7769

Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. Nuori Keskusta on kulttuuri-, mielipide-,ja tiedelehtien liiton jäsen.

Seuraava lehti ilmestyy joulukuussa.

sisalto

2 Pääkirjoitus

2 Kurvailua

4 Uutiset

5 Piirien palsta

6 Menestyvä kunta katsoo eteenpäin

8 Onko Suomella malttia uudistaa kuntia?

10 Kuntien rautalankamalli

12 Itsehallintoa kunnissa ja maakunnissa

14 Leppoisa leijona

16 Elokoulussa riitti sykettä

18 Energinen maakunta

19 Mitä tuli sanottua?

20 Kohtuullisen luonnolliset – keskustanuorten uusi ilme

22 Kutsuvieras

23 Kolumni: Manner

24 Maalaiskodista maailman huipulle

26 Erilainen hääkuva

28 Matkalla

29 Kolumni: Hämäläinen

30 Kolumni: Tuomo Puumala

31 Leffacorner

32 Kirjahylly

34 Piirien yhteystiedot

35 Palmusen pahat

Pian järjestettävät kuntavaalit ovat

erityisen tärkeät. Nyt voi nimittäin

olla viimeinen tilaisuutesi äänestää

edustajia nykyisen kotikuntasi

valtuustoon. Muista siis äänestää, ja tee se

harkiten!

Jos Jyrki Kataisen (kok.) hallitus saa tahton-

sa läpi, Suomessa on muutaman vuoden

päästä jäljellä vain joitakin kymmeniä kun-

tia. Kansanvallan kivijalka eli lähidemokratia

murentuu, kun päätöksenteko siirtyy kes-

kuskaupunkien kabinetteihin.

Hallitus perustelee suurkuntahankettaan

kuntien rahapulalla. ”Kyläkouluja, ei kunnan-

taloja”, kuuluu hallituksen harhaanjohtava

slogan. Todellisuudessa sadan pienimmän

kunnan menot ovat vain 3–4 prosenttia kun-

tien kokonaismenoista.

Lisäksi Katainen ja kuntaministeri Hen-na Virkkunen (kok.) väittävät, että suuret

kunnat ovat todellisuudessa pienkuntia

demokraattisempia. Kataisen klaani pelaa

mielikuvilla, väitteitään tukevaa tutkimustie-

toa he eivät ole esittäneet.

Lukuisat kunta-asiantuntijat ovat varoitta-

neet siitä, että uudistus ei ratkaise todellisia

ongelmia. ”Tehokkuus ja kunnan koko eivät

riipu mitenkään toisistaan”, linjasi kuntatut-

kija Jenni Airaksinen Suomenmaan haastat-

telussa 28.9. Airaksinen myös huomautti,

ettei ymmärrä, miten lähidemokratia muka

vahvistuu, kun päätöksenteko viedään

kauas.

Viimeinen tilaisuus

nuori

Kes

kust

a

KansikuvaMarkus Manner

Kuntauudistusta tarvitaan, sitä ei kiistä ku-

kaan. Uudistuksen lähtökohdaksi kannattaisi

kuitenkin ottaa maakuntamalli, jossa osa

kuntien tehtävistä siirrettäisiin maakuntien

harteille.

Maakuntamallissa laajempaa väestö-

pohjaa tarvitsevat asiat, kuten erikois-

sairaanhoito, voitaisiin hoitaa yhdessä.

Lähipalveluiden järjestäminen säilyisi pien-

kunnissa. Kuntalaisilla, oman alueensa

parhailla asiantuntijoilla, säilyisi mahdollisuus

osallistua ja vaikuttaa kotiseutunsa asioihin.

Kataislaisia keskittäjiä ja suurkuntahaaveili-

joita pelottaa eniten oman valtansa me-

nettäminen. Äänestämällä oppositiota an-

nat hallitukselle selvän signaalin siitä, että

nykyinen peli ei vetele. Rökäletappion ko-

keva hallitus ymmärtää kenties kääntää

kurssiaan, ennen kuin suomalaisesta kansan-

vallasta ovat jäljellä vain savuavat rauniot.

Samuli Nissiläpaatoimittaja@keskustanuoret.fi

Lähdin 8 vuotta sitten abiturienttina

ensimmäistä kertaa kuntavaaleihin

ehdolle. Jo 2004 käytiin orastavaa

keskustelua siitä, ratkaisisiko mittava

kuntaliitosaalto julkisen talouden ongelmia.

Perehtyessäni silloin kuntien talouteen muo-

dostin näkemykseni, joka on kestänyt näihin

päiviin saakka: kuntaliitos ei pelasta yksittäi-

sen kunnan tai Suomen taloutta.

Vuosien vieriessä ja tilanteiden vaihdel-

lessa olen ollut viemässä läpi oman kotikun-

tani liitosta. Äänestin asian puolesta valtuus-

tossa ja uskon yhä, että toimin oikein. Neljän

kunnan uusi Kauhava perustettiin siksi, että

pitkällä tähtäimellä Etelä-Pohjanmaan poh-

joisella reuna-alueellakin olisi menestymisen

edellytyksiä.

Kuntaliitos voidaan teknisesti tehdä kah-

della tavalla. Joko yhdistyvät kunnat lak-

kautetaan ja perustetaan yksi uusi tai sitten

liittyvät kunnat sulautuvat yhteen liittyjäkun-

taan. Periaatteessa kysymys on pelkästä juri-

diikasta, mutta asiassa on myös syvällisempi

puoli: kun pieni kunta sulautuu isompaan,

on kysymys ”keskuksen” laajenemisesta. Kun

luodaan uusi kunta ja ehkäpä etsitään uusi

nimikin, on helpompi olla tasapuolinen.

Mihin pohjaan näkemykseni , ettei liitos

sinänsä tuo säästöjä? Perussyy on kuntien

kulurakenne. Kuntien menoista tutkimukses-

ta riippuen 2–4 % on hallintoa, 60–70 % on

sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Noin 20 % on

koulutuksen menoja. Kärjistäen voi sanoa,

että kuntien talouden kannalta vain kou-

luilla, sosiaalitoimistoilla ja terveyskeskuksilla

on merkitystä.

Toinen merkittävä syy säästöjen katoa-

miseen on Suomessa kuntien työntekijöille

säädetty viiden vuoden suoja-aika. Suoja-

aika tarkoittaa sitä, että kuntaliitoksesta

seuraavien viiden vuoden aikana työnteki-

jöitä ei saa irtisanoa tuotannollisilla ja

taloudellisilla syillä. Poikkeuksen muodostaa

työntekijä, joka kieltäytyy tarjotuista uusista

töistä.

Jälleen kärjistäen voi todeta, että vaik-

ka kaikki kunnat liitettäisiin Helsinkiin, ei se

vähentäisi yhtään mummoa palvelutalosta

Kajaanissa tai hätää kärsivää lasta Turusta.

Kunnan taloudessa todellisia säästöjä tuo

palvelurakenteisiin pureutuminen. Täytyy

kysyä kolme kysymystä: MISSÄ, KUKA ja KUIN-

KA? Missä palvelut ovat, keskitetäänkö niitä,

kierrätetäänkö niitä kylillä esimerkiksi palve-

lubusseilla? Kuka tekee, kunta kaiken itse vai

ulkoistetaanko niitä yritykselle tai järjestölle?

Kuinka palvelut tehdään, meneekö lääkärin

työaika potilaiden kohtaamiseen vai pape-

rin pyöritykseen?

Kuntaliitos on usein Troijan hevonen: sen

avulla pystytään salakavalasti vaikuttamaan

Kuntaliitospalvelurakenteeseen. Pienempi joukko

päättäjiä pystyy uudistamaan paremmin

kuin monen kunnan luottamushenkilöt.

Kääntöpuolena on kuntalaisten passivoitu-

minen: arkikokemus kertoo, että uuden

isomman kunnan asioihin on pienempi into

vaikuttaa ja uusi kunta tuntuu etäiseltä.

Miksi kuntaliitos kannattaa joskus tehdä?

Kiistatta liitos lisää elinkeinoelämän kiinnos-

tusta alueeseen ainakin hetkellisesti. Asu-

misen ja liikenteen järjestely voi varsinkin kas-

vukeskusten ympärillä parantua.

Oleellista on, että liitos tehdään vapaa-

ehtoisesti ja valtio palkitsee sen bonuksella

eli liitosavustuksilla. Säästöliitoksia ei kannata

tehdä, strategisia kyllä. Yhteisellä luottamuk-

sella tulee hyviä liitoskuntia, mutta pakolla

ja ylhäältä sanelemalla vain toraa ja uutta

byrokratiaa.

Kaiken kaikkiaan puhe ”vahvoista pe-

ruskunnista” on löpönpöpöä. Julkisen

talouden kestävyyden kannalta tärkeintä

on terveydenhuollon uudistaminen joko

maakuntavetoiseksi tai Kelan valtakunnal-

lisesti hoitamaksi.

Kuntavaalien lähestyessä on hyvä muistaa,

mikä kuitenkin ratkaisee yksittäisen paik-

kakunnan kohtalon. Kuntapäättäjien

tehtävänä on pitää huoli siitä, että oman

alueen ihmiset ja yritykset voivat hyvin. Silloin

ei tule erikoissairaanhoidon laskupinoja ja

verotuloja ropisee kassaan.

Antti KurvinenKeskustanuorten puheenjohtaja

Kurvailua

AvustajatKaisu AiraksinenSalla AiraksinenMatias KiveläJanne LintiläMarkus MannerTuomas MeriniemiTiina NyyssönenLauri PalmunenMinna RantalaHannu SavolainenMaija TahkolaTuomas VanhanenMarkus Ylimaa

2

4

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Keskusta on reilulla 900 ehdokkaalla ylivoimaisesti eniten nuoria liikkeelle saanut poliittinen liike. Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen pitää tärkeänä, että paikalli-set onnistumiset, kuten Pohjois-Savon 75 nuorkeskustalaista ehdokasta tuodaan esille. Sen rinnalla on myös ymmär-rettävä laajempi kuva: keskusta on Suomen suurin nuorisopuolue. –Monille on hämmentävää, että moneen kertaa auringonlaskun puo-lueeksi julistettu keskusta vetää vuodesta toiseen eniten nuoria puoleensa. Meillä pääsee nuoria paitsi ehdokkaaksi, mutta myös vaikuttamisen paikoille niin paikalli-

Keskustalla eniten nuoria ehdokkaitasella kuin valtakunnallisella tasolla. Tällä hetkellä meillä on esimerkiksi yhtä paljon nuoria valtuutettuja kuin monilla puolue-illa nuoria ehdokkaita. Kurvisen mukaan tärkein syy keskustan suosioon nuorten keskuudessa on puo-lueen tekemä pitkäjänteinen työ nuorten eteen. Nuoret otetaan vakavasti politii-kan tekijöinä sekä politiikka on muuten-kin nuorisomyönteistä. –Keskusta esimerkiksi kannattaa aino-ana puolueena äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen kaikissa vaaleissa. Toivon muilta vastaavaa rohkeutta ja tulevaisuuteen katsovaa otetta. Nuorten asia on yhteinen.

4

Piirien palsta

Minua jännittää voimakkaasti soi-tella järjestökavereilleni. Tästä on haittaa: olisihan mukavaa, mutta myös tehokasta saada soiteltua asioita lävitse. Nyt viivyttelen soit-toja ja keksin muita asioita tilalle. Myöhemmin huomaan soittojen edelleen odottavan. Sinänsä nau-tin kovastikin nuorkeskustalaisten seurasta.

Nimim. Jäissä luurin päässä

Hyvä Jäissä luurin päässä, et ole ai-

noa ujouden kanssa painiva tässä

maassa. Viestinnällä pyöritetään

tämän päivän järjestötyön arkea, joten sen

on toimittava tekijästä tai tekotavasta riip-

pumatta. Jännityksen ajatteleminen kas-

vattaa jännitystä. Lisäksi jännityksellä on

aina alkusyy aiemmista tilanteista: onko

sinulle tiuskittu vääristä soittojen ajankoh-

dista? Oliko teillä kovaääninen puhelin rä-

misemässä kotona?

Mikset piirtäisi paperille ajatuskarttaa, jos-

sa voi rohkeasti miettiä syitä ujouteen? Toi-

nen vaihtoehto on jutella luotetun ystäväsi

kanssa näistä ehkä vähäpätöisiltäkin tuntu-

vista asioista.

Koetko muuten epävarmuutta sosiaalisis-

sa tilanteissa? Se voi johtua vaillinaisesta it-

setunnosta. Jos huomaat tuomitsevasi itsesi

usein eri tilanteissa, kannattaa miettiä, onko

kyseinen toiminta hyöyllistä. Vanha sanonta

pätee töissäkin: ”minkä taakseen jättää,

sen edestään löytää”. Asioita kannattaa

tehdä jaksamisensa mukaan, ja huolehtia

oleellisista asioista ensin. Aikaa asioiden hoi-

tamiseen kannattaa käyttää vain sen ver-

ran kuin on alun perin suunnitellut.

Voitte rakentaa keskenänne järjestössä

kannustavaa ilmapiiriä. Esimerkiksi uudet

toimijat ovat luonnollisesti ujoja. Tällöin

kannattaa kysyä erikseen asioihin uusien

mielipiteitä etunimellä puhutellen, ja ke-

Piirien palstalla esitellään kenttätason aktiiveja askarruttavia asioita ja etsitään

niihin vastauksia.

Onko sinulla lähettää

kysymyksiä ja pulmia joko

nimimerkillä tai omalla nimellä?

Laita ne osoitteeseen janne.lintila@gmail.com, vastaamme valikoituihin

jatkossa tällä samalla palstalla.

hua vuolaasti heidän ensimmäisiä puheen-

vuorojaan. Ehkä voisitte harkita myös

erityistä ”puhelinmyyjien hetkeä”, jolloin

soittelette puolen tunnin ajan mahdollisim-

man monelle tutulle ihmiselle ja vaikkapa

kyselette kuulumisia.

Vuoden 2013 alkupuolella käynnistyy Suomen Keskusta rp:n 1,5-vuotinen uusi ”Politiikan korkeakoulu”. Siihen otetaan mukaan aatteellisesta keskustapolitiikas-ta kiinnostuneita 18–30-vuotiaita aktiivi-sia nuoria, jotka haluavat valmentautua yhteiskunnallisiin luottamustehtäviin. Kurssiohjelma koostuu akateemisen tason asiantuntijaluennoista, jotka käsit-televät filosofiaa, aatetta ja politiikan eri lohkoja. Alustajina toimii eri alojen parhaimpia asiantuntijoita. Keskeinen paino on ulko-, turvallisuus- ja euroop-papolitiikalla. Luento-ohjelmaan kuuluu myös puoluejohdon esiintymisiä.Projektin runkona ovat kevät- ja syys-lukukausittain järjestettävät viikonloppu-seminaarit, joista kaksi järjestetään Alkio-opistolla Jyväskylän Korpilahdella, kaksi Pohjantähti-opistolla Keminmaalla, yksi Brysselissä ja yksi Strasbourgissa.

Haku ”Politiikan korkeakouluun” käynnistyy! Ensimmäinen seminaari järjestetään tammi-helmikuussa 2013 ja viimeinen huhti–toukokuussa 2014. Osallistujille Politiikan korkeakoulu on maksuton. Osallistujia valitessa pyritään siihen, että mukana on nuoria kaikista Suomen maakunnista. Koulutusohjelmasta kiin-nostuneita pyydetään lähettämään kir-jallinen hakemus 15.10.2012 mennessä: paavo.vayrynen@keskusta.fiHakemuksesta tulee ilmetä ainakin haki-jan ikä, koulutus ja hänen tähänastinen poliittinen toimintansa. Lisätietoja asiasta antaa YTM Petri Neittaanmäki (puh. 040 553 8245).

Terveisin, Paavo VäyrynenVTT, keskustan kunniapuheenjohtaja

Keskustan Opiskelijaliiton mielestä hal-lituksen aikomukset leikata koulutus-paikoista ja oppisopimuskoulutuksesta heikentävät Suomen kykyä pitää val-tionvelka kurissa. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja leikataan maakunnista, huolimatta useiden alueiden suotuisasta työpaikka- ja elinkeinokehityksestä. En-nakointeja ei ole huomioitu. –Hallitus ottaa ensi vuonna lisävelkaa 7 miljardia. Koulutukseen satsaamalla pystyisimme takaamaan palvelut ja sa-malla pitämään valtionvelan kurissa. Osaavan työvoiman saaminen on edel-lytys elinkeinoelämän virkistymiselle, tätä ei opetusministeri Jukka Gustafsson tun-nu ymmärtävän, harmittelee Keskustan

KOL: Koulutus ei ole pelkkä nuorten säilytyspaikkaOpiskelijaliiton puheenjohtaja Petri Honkonen. Hallitus tiedostaa työvoimapulan, mut-ta ei toimi. Koulutus on muutakin kuin tapa luovia ikäluokkia tietyn elämän-vaiheen läpi. Koko Suomessa tarvitaan osaavaa työvoimaa, jotta Suomi pystyy nousemaan. Koulutuksesta leikkaami-nen on väärä tapa tehdä säästöjä. So-siaalidemokraateilta näyttävät viime laman opit unohtuneen, KOL:n tiedot-teessa linjataan. –Kotiseutukunnallani Ylä-Savossa vienti-teollisuudella menee hyvin. Teollisuuden vienti on vahvempaa kuin muualla maassa ja maakunnassa keskimäärin. Tulevaisuuden haasteena on kuitenkin osaavan työvoiman saanti, nyt kun toi-

sen asteen ammatillisia koulutuspaik-koja saneerataan roimalla kädellä maakunnista, toteaa Keskustan Opiskeli-jaliiton varapuheenjohtaja Juha-Pekka Rusanen.

Hae mukaan 15.10.2012

mennessä!ELÄMÄÄ KIINNI KAULUKSISTA –hAE KoTIA NUorISoASUNToLIIToSTA!

www.asumisenabc.fi

Nuorisoasuntoliitto ry on valtakunnallinen nuorten asumiseen ja elinolojen kehittämiseen keskittyvä järjes-tö. Tarjoamme vuokra-asuntoja 18–29-vuotiaille työ-elämässä oleville tai työuraansa aloitteleville nuorille.

Etsi

tietoa!

www.nal.fi/hakemus Hae

omaa kotia!

www.facebook.com/Nuorisoasuntoliitto

Kaikki muutkin

lähtee kotoa

5

6 7

Suomen tulevaisuus ratkaistaan kun-

nissa. Tähän viestiin on ollut helppo

yhtyä seuratessa viimeaikaista poliit-

tista keskustelua. Kuntauudistukseen

ja tuleviin vaaleihin kohdistuu niin suuri poliit-

tinen lataus, että puheet kuntapolitiikan tyl-

syydestä voidaan julistaa perättömiksi. Kun-

nissa tehdään tulevina vuosina merkittäviä

päätöksiä.

Kuntavaaleissa ei ole kysymys val-

tapolitiikasta. Kataisen hallituksen esitysten

kaataminen tai keskustan sijoitus vaaleissa

eivät ole olennaisimpia kysymyksiä. Niis-

tä puhumisen sijaan on tarjottava viestiä

paremmasta. Miten voimme kehittää ih-

misten hyvinvoinnin edellytyksiä vaikeiden

aikojen keskellä?

Keskustanuoret on täysillä mukana syksyn

keskusteluissa. Yli 900 osaavaa ja innokas-

ta nuorta alle 30-vuotiasta keskustalaista

ehdokasta haluaa päästä vaikuttamaan

valtuustojen ja muiden kunnallisten toimi-

elinten päätöksiin. Keskustanuorten viestillä

on erinomaiset paikalliset kasvot lähes jokai-

sessa Suomen kunnassa.

Nuorkeskustalaisten ehdokkaiden vah-

vuus on, että he katsovat asioita pitkällä

tähtäimellä. Kaikkea ei voi saada tässä ja

nyt, vaan kuntia ja palveluja on kehitettävä

pitkäjänteisesti. Kysymys on kuin fyysisen kun-

non kehittämisestä. Vain määrätietoinen työ

kantaa hedelmää. Muotidieeteillä ja muilla

vippaskonsteilla ei saavuteta tuloksia. Hal-

lituksen kuntauudistussuunnitelmassa on nyt

hieman tätä makua.

Kuntateesit paremman arjen puolestaKeskustanuorten valtakunnalliset kuntateesit

on julkaistu liiton valtakunnallisessa kunta-

vaaliohjelmassa. Ohjelman runko on kah-

denlainen. Se tarkastelee asioita nykyisen

kuntapoliittisen keskustelun näkökulmasta,

mutta toisaalta ottaa myös askeleen eteen-

päin. Ohjelma määrittää yhteiskunnan kes-

keiset haasteet, joihin voidaan vaikuttaa

kuntapäätöksenteossa. Tarkoituksena on

tarjota ainespuita paikallisen keskustelun ja

päätöksenteon pohjaksi.

Keskustanuorten kärkiteesi on, että kuntia

on uudistettava. Tärkein peruste tälle on

jatkuvasti esillä oleva julkisen talouden kes-

tävyysvaje, joka yksinkertaisesti ilmaistuna

tarkoittaa menojen olevan tuloja suurem-

pia. Voimme vastata haasteen kolmella

tavalla: nostamalla veroja, tekemällä me-

noleikkauksia tai uudistamalla tapaamme

tuottaa palveluja.

Jälkimmäisin eli niin kutsuttu rakenteel-

listen uudistusten tie on järkevin. Meidän

on mietittävä, miten tuotamme parempia

ja laadukkaampia peruspalveluja entistä

tehokkaammin. Kuntien tuottaessa suurim-

man osan julkisista palveluista kohdistuvat

uudisturpeet kuntakentälle.

Keskustanuorten mielestä avain kun-

takentän ongelmien lukkoon löytyy so-

siaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta.

Nuorkeskustalainen vaihtoehto Kataisen ja

Virkkusen kuntauudistukselle on maakunta-

lähikuntamalliin siirtyminen.

Kansanvallan periaatteiden mukaan

toimivat maakunnat vastaisivat tervey-

denhuollon, sosiaalipuolen, toisen asteen

koulutuksen sekä yleiskaavoituksen kaltai-

sista kysymyksistä. Lähikuntien tehtäväksi

jäisi tärkeiden paikallisten palvelujen, kuten

päivähoidon, peruskoulun ja matalan kyn-

nyksen sosiaalipalvelujen toteuttaminen.

Vanhoihin rakenteisiin tarrautuminen ei ole

järkevää. On mietittävä erityisesti kansanval-

lan tilaa. Miten saamme tavallisten ihmisten

ääneen kuulumaan paremmin tärkeissä

paikallistason päätöksissä? Nykyisellään

ihmisten ääni ei kulje läpi moninkertaisen

hallinto- ja byrokratiaviidakon. Tämä näkyy

myös kuntavaalien pienenä äänestysakti-

ivisuutena. Ihmiset ovat turhautuneita. Avoin

ja selkeästi toimiva maakunta-lähikuntamalli

olisi huomattava parannus nykytilaan.

Haasteisiin vastattavaRakenteet eivät kuitenkaan yksin ratkai-

se. Keskustanuorten mielestä meidän on

tunnistettava yhteiskunnan keskeisimmät

haasteet, joihin on pureuduttava jokaisella

politiikan tasolla. Kunnissa tehdään kuiten-

kin tärkeimmät ennaltaehkäisevät toimet.

Paras kosketuspinta arkeen on paikallisella

tasolla.

Keskustanuoret haluaa kuntaohjelmas-

saan panostaa seuraavien haasteiden voit-

tamiseen:

1. Nuorten syrjäytyminen 2. Väestön ikääntyminen 3. Työpaikkojen ja yrittäjyyden lisääminen ympäri Suomea 4. Ympäristön tilan kohentaminen 5. Kansanvallan kehittäminen

Ongelmat liittyvät monella tapaa toisiinsa.

Syrjäytyminen ja työttömyys ovat aikamme

pahimpia vitsauksia. Tarvitsemme laajoja

uudistuksia työmarkkinoiden ja koulutuksen

kehittämiseksi. Ensin on kuitenkin palattava

perusteisiin. Nuoria on autettava tässä ja nyt.

On löydettävä kannusteita, joilla jokainen

saadaan kiinni koulutukseen ja työelämään.

Yrittämisen edellytysten turvaaminen

on tärkeää. Kunnat voivat tehdä paljon

elinkeinotoimintansa eteen. Tärkeintä on

saada kunnan ja yritysten välinen vuoro-

Menestyvä kunta katsoo eteenpäin

Keskustanuorten kuntavaaliteeseissä ajetaan maakuntahallintoa, vastustetaan syrjäytymistä ja suojellaan ympäristöä.

puhelu toimivaksi. Ilman yrityksiä kunnissa ei

ole työtä.

Yrityselämässä sekä muussa toiminnas-

samme, kuten liikenteessä ja rakentamisessa

korostuvat entistä enemmän ympäristöar-

vojen merkitys. Ympäristönsuojeluun liittyvät

paikalliset kysymykset sekä ilmastonmuutos

ovat vakavasti otettavia haasteita.

Talouskriisin myötä on herännyt kuiten-

kin puheenvuoroja, joiden mukaan ympä-

ristöarvoista voidaan tinkiä. Tämä ei ole

missään mielessä hyväksyttävää. Tunnetun

tokaisun mukaan ”housuun kuseminen läm-

mittää vain hetken”.

Keskustanuorten mielestä tulevaisuus on

vihreässä taloudessa. Toimintamme on saa-

tava luonnontaloudellisesti kestävällä uralle.

Pitkällä aikavälillä hyödymme tästä huomat-

tavan paljon niin alue- kuin kokonaistalou-

dellisessa mielessä.

Kaikki palaa kuitenkin viime kädessä kun-

talaisten mahdollisuuksiin toimia paremman

arkensa puolesta. Kansanvallan pyörien on

pyörittävä parhaalla mahdollisella tavalla.

Jokaisen kuntalaisen äänen on kuuluttava

päätöksenteossa. Myös nuorten.

Tämän vuoksi keskustanuorten keskeinen

tavoite on, että seuraavissa vuoden 2016

kuntavaaleissa äänestysikäraja on 16 vuotta

ja että jokaisessa kunnassa on toimiva nuori-

sovaltuusto, jolla on myös edustus kunnalli-

sissa toimielimissä.

Tehtävää siis riittää. Käynnissä on taistelu

paremman Suomen, arjen edellytysten ja

toimivien palvelujen puolesta. Voitamme

sen, jos se on keskustanuorista kiinni.

Teksti: Markus YlimaaKeskustanuorten poliittisen ja kansainvälisen toiminnan asiantuntija

kuntavaalit 2012 kuntavaalit 2012

Koska kotion tärkeä

8 9

Kuntavaalit 2012

Onko Suomella malttia uudistaa kuntia?

Mistä kohutussa ja paljon kriittisiä äänenpainoja herättäneessä hallituksen kuntauudistuksessa on kyse? Pelastetaanko suomalaisen hyvinvointipalvelut suurkuntia muodostamalla?

Vai johtaako keskittämisvimmaa uhkuva ja kuntakohellukseksi parjattu hanke vain entistä suurempaan sekasortoon kuntakentällä? Mikä on keskustan vaihtoehto?

9

On erittäin vaikeaa löytää sellaisia

kunta-alan asiantuntijoita, jotka varauksettomasti

kannattaisivat hallituksen hanketta.

“

“

Kuntavaalit 2012

9

Totesimme (Jutta) Urpilaisen kanssa

yhdessä, että tää me viedään maa-

liin!” kokoomuslainen pääministeri

Jyrki Katainen vakuutti alkuvuodesta

Talouselämä-lehden haastattelussa, että

kuntaremontti toteutetaan, sillä se on ”hal-

lituksen ehdottomasti tärkein rakenneuu-

distus”. Katainen muistutti, ettei kuntien luku-

määrä ole uudistuksen oleellinen asia, vaan

säästöt, joita remontin pitäisi tuoda.

1. näytös: Visio vahvojen peruskuntien SuomestaKataisen hallitukseen istutettiin ideologisesti

varsin ristiriitainen kuuden puolueen sikermä.

Tarvittiin jokin joukkoa koossa pitävä liima.

Koska keskusta oli oppositiossa, löytyi sellain-

en yhteiskuntarakenteiden keskittämisestä.

Hallitusta yhdistävä tahtotila konkretisoitui

ennen kaikkea kuntauudistuksena. Niinpä

hallitusohjelmaan päätyi seuraavanlainen

kirjaus:

”Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen

kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on

vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoi-

mainen kuntarakenne. Vahva peruskunta

muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueis-

ta ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäi-

sesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa

erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia

sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta.”

Hallitus on myöhemmin tarkentanut vah-

van peruskunnan kriteerejä, joita ovat

muun muassa vähintään 20 000 asukkaan

väestöpohja ja 50 syntyvää lasta vuosittain.

Kunnassa pitää olla myös korkea työpaikka-

omavaraisuus.

Sellaiset kunnat, joista kuljetaan runsaasti

töihin lähialueen kuntiin, eivät enää jatkossa

käy päinsä. Vahvalta peruskunnalta edel-

lytetään niin ikään, että sen talous on kaikin

puolin kunnossa. Jos kriteereistä yksikin jää

täyttymättä, osoittaa tämä hallituksen mu-

kaan kuntaliitostarpeen.

Tosin vaikka kunta täyttäisikin kaikki vah-

van peruskunnan kriteerit, ei se silti voi jät-

täytyä selvityksen ulkopuolelle, jos alueella

ei muutoin ole saavutettavissa toiminnallista

kokonaisuutta. Yksikään kunta ei siis ole suo-

jassa kuntauudistukselta.

Mikäli jotkut kunnat eivät ota tätä hal-

lituksen tahtotilaa tosissaan, voidaan kuntiin

määrätä pakolla selvityshenkilö.

2. näytös: Kritiikkiä hallituksen toimille

Katastrofaalista muutosjohtamistaHallitus lähti kuntauudistuksessa liikkeelle

täysin väärästä suunnasta. Kun ensiksi olisi

pitänyt päättää siitä, mitä tehtäviä kuntien

on ylipäätänsä järkevää hoitaa ja miten

tämä rahoitetaan, aloitti hallitus harjoituksen

piirrättämällä virkamiehillä uuden kuntakar-

tan. Sen mukaan Suomeen olisi jäänyt enää

70 kuntaa. Raju ja puoluerajat ylittävä muu-

tosvastarinta oli viimeistään tämän jälkeen

taattu.

Uudistuksen kohteena olevat kuntalaiset,

kuntapäättäjät ja kuntatyöntekijät on sivuu-

tettu valmistelusta liki täysin. Vielä ennen

eduskuntavaaleja kokoomus vaati parla-

mentaarista komiteaa pohtimaan kuntalain

kokonaisuudistusta, jolloin mukana valmis-

telussa olisi ollut kaikki eduskuntapuolueet.

Saatuaan itselleen kuntaministerin salkun

unohti kokoomus nopeasti tällaiset aikeet.

Kunnilla oli keväällä muodollinen mah-

dollisuus kommentoida pika-aikataululla

virkamiesten karttaesitystä. Yli puolet kun-

nista ei hyväksynyt minkäänlaisia kuntajako-

selvityksiä. Ne ehdottivat muunlaisia uudis-

tamistapoja. Tällä palautteella ei ollut paljon

merkitystä.

Kuntaministeri Henna Virkkunen on itsekin

todennut, ettei hallitus ole tutkinut mitään

muita mahdollisuuksia kuntarakenteen

uudistamiseksi kuin vahvat peruskunnat, sillä

asia lyötiin lukkoon hallitusneuvotteluissa.

Asiantuntijoilta rajua arvostelua Monet asiantuntijat ovat arvostelleet kovin

sanoin kuntauudistusta. Arvostettu oikeustie-

teen akatemiaprofessori Kaarlo Tuori pitää

ongelmallisena, että näin isosta ja merkit-

tävästä uudistuksesta päätettiin suljettujen

ovien takana muutamassa yössä hallitus-

neuvotteluiden yhteydessä.

Sisäministeriön entinen kuntaosaston pääl-

likkö Aulis Pöyhönen, joka on palvellut 20

kuntaministeriä, on puolestaan todennut,

että lähidemokratian käy huonosti, jos Suo-

meen tulee noin 100 suurkuntaa. On erittäin

vaikeaa löytää sellaisia kunta-alan asiantun-

tijoita, jotka varauksettomasti kannattaisivat

hallituksen hanketta.

Kuntien keskeisin haaste on hoitaa sosiaali-

ja terveydenhuollon (sote) palvelut laaduk-

kaasti myös tulevaisuudessa. Muutoin moni

kunta pärjäisi vallan mainiosti nykyisellään,

mutta pienten kuntien rahkeet eivät riitä

sote-palveluiden hoitamiseen. Tähän kai-

kista suurimpaan haasteeseen hallituksen

kuntaesitys ei tuo minkäänlaista ratkaisua.

Hallituksen kaavailussa vahvojen pe-

ruskuntien on tarkoitus vastata vaativinta

yliopistollista erikoissairaanhoitoa lukuun ot-

tamatta kaikesta terveydenhuollosta. 70

kuntaa on yksinkertaisesti liikaa tähän, joten

suurkuntienkin on käytännössä pakko tehdä

yhteistyötä sote-palveluiden järjestämiseksi.

Kokoomus on perustellut tarvetta uudistuk-

selle erityisesti väestön huoltosuhteen heik-

kenemisellä. On totta, että väestö ikääntyy.

Kiistämätön tosiasia on myös se, että ihmiset

ikääntyvät aivan samalla tavalla riippumat-

ta tehdäänkö kuntaliitoksia vai ei. Suurkun-

nat eivät siis ole ratkaisu myöskään huolto-

suhteen heikkenemiseen.

Varsinkin kuntahankkeen alkuvaiheessa

hallituspuolueet viestittivät, että saatavilla

olisi jopa miljardiluokan säästöt. Mitkään

tilastot eivät tue tällaista näkemystä.

Suhteellisesti tehokkaimpia ovat keskisuu-

ret noin 20 000–50 000 asukkaan kunnat.

Tätä suuremmissa kaupungeissa poten-

tiaaliset tehokkuushyödyt katoavat kunnan

sisälle muodostuvaan byrokratiaan. Kunnan

sisäisen hallinnon monikerroksellisuus tekee

suurista kaupungeista myös tavattoman jäh-

meitä. Pienet kunnat voivat tehdä tarvitta-

via muutoksia ketterämmin.

Kaikista pienimmät kunnat ovat suurten

kaupunkien tapaan kustannustehottomia.

Ne tosin sijaitsevat yleensä alueilla, jossa

etäisyydet ovat pitkiä ja sen vuoksi kustan-

nukset kasvavat väestöä kohti laskettuna.

Kokoomus ajaa kaksilla rattaillaMyös hallituspuolueiden kellokkaat ovat

hämmentäneet parhaansa mukaan sop-

paa. Esimerkiksi kokoomuksen Ben Zysko-wicz on puolueen kuntavaaliehdokkaiden

koulutuksessa kehottanut ehdokkaita vas-

tustamaan hallituksen kuntauudistusta, jos

siltä tuntuu. Näin paikalliset kokoomuslaiset

voivat vaikkapa Espoossa esiintyä itsenäisen

kotikunnan suurimpina vaalijoina.

Äänestäjien kuluttajansuoja on olematon,

kun puolueella on näin selkeästi eroavat

linjaukset paikallisella ja valtakunnallisella

tasolla.

Kaikista hämmentävintä on, että kokoo-

mus on avoimen ylpeä siitä, että he ajavat

samaan aikaan monilla rattailla. Vaalimai-

noksessaan puolue ohjaa kuntavaalisivustol-

leen sloganilla: Olitpa sitten puolesta, vas-

taan tai jotain siltä väliltä.

Hallituksen kuntajuna etenee vääjäämät-

tömästi kohti maaliaan. Tästä pitävät huolen

uudistuksen avainministerit, kokoomuksen

Jyrki Katainen ja Henna Virkkunen, sekä so-

siaalidemokraattien Jutta Urpilainen. Kunta-

uudistuksen toteuttamisesta on tullut hallituk-

selle arvovaltakysymys. Se ei enää kaipaa

järkiperusteluita.

Ainoastaan keskustan voitto kuntavaa-

leissa voisi syöstä uudistuksen raiteiltaan.

3. näytös: Keskustan vaihtoehtona kotikunta–maakunta-malliKeskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on

esitellyt keskustan vaihtoehdon hallituksen

kuntauudistukselle. Keskusta haluaa ottaa

mallia monessa muussa Euroopan maassa

tutusta toimintatavasta, joissa paikallishallin-

to on jaettu kahteen tasoon. Suomessa kyse

olisi kotikunta–maakunta-jaottelusta.

Maakunnat hoitaisivat jatkossa kustan-

nuksiltaan ja velvoitteiltaan raskaimmat

palvelutehtävät, nykyiset maakuntien

tehtävät sekä pääosan sellaisista tehtävistä,

joita nykyiset useamman kunnan kunta-

yhtymät hoitavat. Perusterveydenhuolto,

erikoissairaanhoito ja kuntien sosiaalipalve-

lut siirtyisivät tämän uuden maakunnallisen

toimijan alle.

Samalla muut kuntien tehtävät, kuten

peruskoulujen, päivähoidon sekä kulttuuri- ja

liikuntapalveluiden järjestäminen olisi edel-

leen kunnan hoidettavana. Kunta vastaisi

myös elinvoimaisuutensa ja elinkeinoelämän

toimintaedellytysten kehittämisestä.

Akatemiaprofessori Tuori antaa taustatu-

kea keskustan esitykselle. Hänen mukaansa

maakuntamalli mahdollistaisi peruskuntien

säilymisen suurin piirtein nykyisenlaisina ja

sellaisina, jollaiseksi ne aikoinaan perus-

tuslain mukaan ajateltiinkin.

Entinen sisäministeriön kuntaosaston pääl-

likkö Pöyhönen puolestaan muistuttaa, että

Suomessa on jo yksi alue, jossa tällainen lähi-

kunta–maakunta-malli toimii erinomaisesti,

nimittäin Ahvenanmaa.

Jos hallitukselle ei muutoin kelpaa keskustan

esitys, niin opintoretki saaristomaakuntaan

voisi muuttaa ajatuksia. Ahvenanmaalla on

oivallettu, että kuntakoko ei ole keskeistä.

Tärkeintä on, että palvelut pelaavat ja ih-

misten halu kehittää omaa kotikuntaansa ja

lähialuettaan säilyy vahvana.

Jokainen Ahvenanmaalla vieraillut voi

todistaa omin silmin tämän reseptin todella

toimivan.

Teksti: Tuomas Vanhanen

10 11

Kunta? WTF?Kunnat ovat vahvoja yhteiskunnallisia vai-

kuttajia ja niiden tehtäväkenttä on euroop-

palaisittain poikkeuksellisen laaja. Kunnat

vastaavat noin 2/3 osasta julkisista palve-

luista ja valtio 1/3 osasta.

Palvelussuhteessa kuntiin ja kuntayhtymiin

on noin 430 000 henkilöä ja lisäksi niiden hal-

litsemissa yhtiöissä ja muissa yhteisöissä on

noin 20 000 henkilöä.

Kunnat järjestävät kansalaisten perus-

palvelut, joista tärkeimmät liittyvät sosiaali-

ja terveydenhuoltoon, opetus- ja sivisty-

stoimeen sekä ympäristöön ja tekniseen

infrastruktuuriin. Kuntien menestystekijöitä

ovat hyvin hoidettu seudullinen yhteistyö ja

menestyksekäs elinkeinopolitiikka.

Kunnallishallinnossa asioita valmistellaan

avoimesti, mikä takaa kuntalaisille mahdol-

lisuuden vaikuttaa. Kuntien päättäjät vali-

taan joka neljäs vuosi kunnallisvaaleissa.

Täällä määrään minä!Kuntien itsehallinto on turvattu Suomen pe-

rustuslaissa. Kunnan ylin päättävä elin on

valtuusto, joka vastaa kunnan taloudesta ja

toiminnasta. Kuntalaiset valitsevat valtuute-

tut joka neljäs vuosi.

Kunnanhallitus, jonka valtuusto nimittää,

vastaa kunnan hallinnon ja taloudenhoidon

toimeenpanosta käytännössä, valmistelee

valtuustoasiat, valvoo kunnan etua sekä

edustaa kuntaa.

Kunnanjohtajan valitsee valtuusto. Kun-

nanjohtaja johtaa kunnanhallituksen alaise-

na kunnan hallintoa ja taloutta sekä muuta

toimintaa.

Lautakunnat eivät ole pakollisia, mutta

käytännössä jokaisessa kunnassa on ase-

tettu luottamushenkilöistä koostuvia lau-

takuntia hoitamaan koulutusasioita, so-

siaali- ja terveyspalveluja sekä ympäristö- ja

yhdyskunta-asioita.

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa äänesti 61,2

% äänioikeutetuista.

Huhuu nuoriso, kuuluuko?Valtuutettujen keski-ikä oli vuonna 2009 49

vuotta. Keski-ikä vaihtelee kunnittain Halsu-

an noin 42 vuodesta Luhangan lähes 56

vuoteen.

Valtuutetuista noin kuusi prosenttia on alle

30-vuotiaita. Nuorten osuus valtuutetuista

on hiukan noussut vaali vaalilta. Väestöstä

nuorten osuus on noin 15 prosenttia.

57 kunnan valtuustossa ei ollut yhtään

nuorta vuoden 2009 alussa. Suurin osa näistä

kunnista on pieniä, alle 6 000 asukkaan kun-

tia. On kuntia, joissa nuorin edustaja on jo

täyttänyt 40 vuotta.

Eniten kuntia, joissa nuoria ei valtuustossa

ole ollenkaan on Pohjois-Savossa, Pirkan-

maalla ja Lapissa. Lähes puolessa Pohjois-

Savon maakunnan kuntia ei ole yhtään

nuorta valtuustossa.

Valtuuston puheenjohtajat ovat iältään

keskimäärin 53-vuotiaita.

Valtuustokauden 2009–2012 alussa viidessä

kunnassa nuori henkilö valittiin valtuuston

puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajana

toimii nuori henkilö kahdeksassa kunnassa.

Ai, saako tästä rahaakin?Vuonna 2009 kunnanvaltuutetun kes-

kimääräinen kokouspalkkio Manner-

Suomessa oli 60 €.

Luottamushenkilöiden palkkiot perustuvat

lakiin. Kuntalain 42 §:n mukaan luottamus-

henkilölle maksetaan:

• kokouspalkkiota

• korvausta ansionmenetyksestä ja kustan-

nuksista, joita luottamustoimen vuoksi aiheu-

tuu sijaisen palkkaamisesta, lastenhoidon

järjestämisestä tai muusta vastaavasta

syystä sekä

•matkakustannusten korvausta ja päivära-

haa.

Luottamushenkilölle voidaan myös maksaa

palkkioita määräajalta sekä muita erillispalk-

kioita.

Valtuusto päättää palkkioiden tasosta. Suu-

rissa kunnissa palkkiot ovat yleensä isompia.

Miksi kunnat ovat Facebookissa?Avoimuus ja julkisuus ovat Suomen kunnal-

lishallinnon perusperiaatteita.

Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja

palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen

ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen

demokratian rinnalla.

Kuntalaisilla on oikeus tehdä aloitteita

kunnan asioista. Myös neuvoa antava

kansanäänestys on mahdollinen.

Kunnat tiedottavat asukkailleen vireillä ole-

vista asioista, niitä koskevista suunnitelmista,

asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista

Kuntavaalit lähestyvät, mutta et ole varma, mitä kunnat edes tekevät? Ei huolta, Nuori Keskusta -lehti kokosi sinulle olennaiset asiat, ja vähän enemmänkin!

ja niiden vaikutuksista. Asukkaille on tiedo-

tettava, millä tavoin he voivat esittää kysy-

myksiä ja mielipiteitä asioiden valmistelijoille

ja päättäjille.

Valtuuston on pidettävä huolta siitä, että

kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on

edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan

toimintaan.

Viranomaiset ovat velvollisia edistämään

tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallintatapaa

sekä toimimaan julkisuusmyönteisesti.

Kuntien viestintä ylläpitää asukkaiden hy-

vinvointia sekä lisää niin yhteisöllisyyttä kuin

kuntalaisten osallistumis- ja vuorovaikutus-

mahdollisuuksia.

Matkalle Kiinaan? Mikä ettei!Kunnat ja maakunnat osallistuvat aktiivisesti

kansainväliseen yhteistyöhän ja ovat asetta-

neet kansainvälistymiselleen selkeät tavoit-

teet.

Kunnilla on ystävyyskuntia runsaat 1 400

yli 40 maassa, joista suurin osa on Pohjois-

maissa, Virossa, Venäjällä, Saksassa ja Unka-

rissa. Viime aikoina uusia yhteyksiä on luotu

varsinkin Kiinaan.

Kunnat osallistuvat alueellisten ja toimin-

nallisten järjestöjen ja verkostojen toimintaan

sekä partnereina EU:n ohjelma- ja projekti-

yhteistyöhön.

Yhteistoiminnan ja verkottumisen kaut-

ta vaihdetaan kokemuksia ja tietoa, ke-

hitetään hallintoa ja demokratiaa, rat-

kaistaan ympäristöongelmia ja luodaan

edellytyksiä yritysten yhteistyölle.

Tekstien lähde: www.kunnat.net

KUNTAVAALIT 2012

10 11

Kuntien rautalankamalli

Simona duuniaKunnat

• luovat kaavoituksella ja maapolitiikalla edellytykset hyvälle elinympäristölle, • myöntävät noin 60 000–75 000 rakennuslupaa, • jakavat kaukolämpöä 2,5 miljoonalle ihmiselle, • käsittelevät 2,5 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä

joka vuosi,

• huolehtivat yli 5 miljoonan ihmisen vesihuollosta, • ylläpitävät 300 000 vuokra-asuntoa, • ylläpitävät koulutiloja 700 000 koululaiselle, • omistavat ja ylläpitävät yli 115 milj. kuutiometriä

julkisia rakennuksia, • huolehtivat noin 16 000 ympäristöluvan valvonnasta ja käsittelevät vuosittain noin 700 ympäristölupaa, • ylläpitävät 28 000 km katuja, 12 000 km yksityisteitä

ja 13 000 km erillisiä kevyenliikenteen väyliä. Tieliiken-teestä yli 30 % käyttää kuntien katuja ja teitä. • Kuntien yhteisillä pelastuslaitoksilla noin 100 000

pelastustoimen ja runsaat 300 000 sairaankuljetus- tehtävää vuodessa.

KUNTAVAALIT 2012

12 13

Kaikki valtiot ovat jakaneet jonkin

verran valtaa alueille, paikkakun-

nille tai erillisille organisaatioille

päättää omista asioista tai hoitaa

yhteisiä julkisia tehtäviä. Tällaista vallanja-

koa kutsutaan itsehallinnoksi.

Suomen perustuslaissa määritellään, että

kuntien hallinnon on perustuttava kunnan

asukkaiden itsehallintoon. Valtio on siis ja-

kanut valtaa paikallisen itsehallinnon to-

teuttamiseksi ja myöntänyt kunnille lisäksi

verotusoikeuden. Suomessa julkisista palve-

luista 2/3 on kunnallisen itsehallinnon va-

rassa. Harvassa maassa kuntien vastuulla on

näin suurta tehtävätaakkaa.

Perustuslaissa mainitaan myös mahdol-

lisuus kuntia suurempien hallintoalueiden

itsehallintoon. Toisin kuin vaikkapa Ruotsissa

ja useimmissa Euroopan maissa, Suomessa

ei ole alueellista hallintoa, jonka päättäjät

valittaisiin suorilla vaaleilla. Poikkeuksena on

Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta,

jolla on omat maakuntakäräjät.

Hallinnon juuret RuotsissaRuotsissa kehittyi uudella ajalla Kustaa

Vaasan johdolla harvinaisen yhtenäinen ja

keskitetty valtiorakenne. Kuninkaan johta-

ma keskushallinto tarvitsi kuitenkin tuekseen

maaseudulla asuvan valtaväestön. Tämän

vuoksi valtioon sulautettiin perinteisiä itsehal-

linnollisia instituutioita, kuten muinaiset pai-

kalliset käräjät, joilla vapaat miehet päät-

tivät yhteisistä asioista.

Paikallisen itsehallinnon ytimeksi muodostui

seurakuntahallinto. 1700-luvun alkupuolella

alkoi pitäjäkokouksien kausi. Pitäjäkokous

oli kirkkoherran koolle kutsuma paikallishal-

linnon korkein elin.

1860-luvulla käynnistyi autonomisessa

Suomen suuriruhtinaskunnassa voimakas

kunnallishallinnon uudistustyö Venäjän ja

etenkin Ruotsin mallin mukaisesti. Vuoden

1865 kunnallisasetuksella muodostettiin

maalliset hallintoyksiköt erottamalla kunnat

seurakunnista. Suomen nykyinenkin kunta-

jako pohjautuu 1800-luvun kaupunkeihin ja

seurakuntiin.

Myös Suomen alueellinen hallintojaotus

pohjautuu Ruotsin vallan aikaan. Maamme

kahdeksan historiallista maakuntaa on usein

määritelty myöhäiskeskiajalla olleiden lin-

naläänien mukaisesti: Ahvenanmaa, Var-

sinais-Suomi, Satakunta, Uusimaa, Karjala,

Häme, Pohjanmaa ja Savo. Näiden lisäksi

Lappi lasketaan usein yhdeksi historiallisista

maakunnista.

Maakuntiin pohjautuvat hallinnolliset

yksiköt lakkasivat vuonna 1634. Nykyiselle

Suomen alueelle perustettiin tuolloin neljä

maaherrakuntaa. Tämä oli siis lääninhal-

linnon lähtölaukaus. Läänit ovat olleet

Suomessa aina osa valtionhallintoa.

Maakunnat jatkoivat olemassaoloaan

läänien nimissä ja vaakunoissa. Maakun-

tien rooli vahvistui kansallisen heräämisen

vuosikymmeninä, kun Sakari Topeliuksen

legendaarinen ”Maamme kirja” esitteli his-

toriallisiin maakuntiin pohjautuvat Suomen

heimot asuinseutuineen ja luonteenpiir-

teineen.

Maakunnat häviävät kuntien väliselle yhteistyölleVuodesta 1867 aina 1990-luvun vaihtee-

seen Suomessa tehtiin yhteensä noin 40

eri ehdotusta maakuntaitsehallinnon ai-

kaansaamiseksi.

Itsenäistymisen jälkeen asiaa pui lää-

ninhallintokomitea, joka jätti vuonna 1923

maakuntien itsehallintoa koskevan ehdotuk-

sen. Sen mukaan kuntaa laajempia itsehal-

lintoalueita kutsuttaisiin maakunniksi, joiden

päättävänä elimenä olisivat vaaleilla valit-

tavat maakuntapäivät.

Poliittista yhteisymmärrystä ei saavutettu,

eikä ehdotus johtanut tulokseen. Syiksi on

myöhemmin esitetty vaikeaa pula-aikaa ja

samanaikaisesti tapahtunutta kuntien väli-

sen yhteistyön uudistamista.

Kuntien välinen yhteistyö oli käynnistynyt

vuonna 1903, kun Harjavallassa aloitti kun-

tien yhteinen mielisairaala. Toinen yhteistyön

sarka oli tuberkuloosin torjunta, jossa aloitet-

tiin maakunnan laajuinen kuntayhteistyö Sa-

takunnassa vuonna 1925.

Vuonna 1932 säädetty laki mahdol-

listi kuntainliitto-nimisen julkisoikeudellisen

yhteisön perustamisen. Kuntainliittoja (nyky-

isiä kuntayhtymiä) syntyi hoitamaan asioita,

joihin yksittäisten kuntien voimavarat eivät

riittäneet, kuten erikoissairaanhoitoa ja am-

mattikoulutusta. Alun perin vapaaehtoiset

kuntainliitot veivät siis voiton maakunnista,

jotka olivat vaihtoehtoinen taso järjestää

vaativammat julkiset palvelut.

Hallituksen kuntauudistus uhkaa myllätä Suomen paikallishallinnon perusteellisesti. Keskusteluun on noussut uudistuksen suhde maakuntiin ja alueelliseen itsehallintoon.

Miksi meillä ei ole kansanvaltaista maakuntahallintoa?

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä päähal-

litusvastuussa olleet keskusta ja SDP olivat

aktiivisia aluepolitiikan ja aluehallinnon

kysymyksissä. Siinä missä keskusta suuntasi

tarmoaan maakuntahallinnon ja maakun-

taitsehallinnon suuntaan, SDP oli aktiivinen

lääninhallinnon demokratisoimispyrkimyksis-

sä. Kansanvaltaistamistavoitteista ei syn-

tynyt poliittista ratkaisua, ja lukuisat selvi-

tykset päätyivät arkistohyllyjen täytteeksi.

Maakuntien uusi tuleminen ja Kainuun malli1990-luvulla Esko Ahon hallituksen ohjel-

massa hahmoteltiin maakuntahallinnon

vahvistamista ja päätäntävallan kehit-

tämistä kokoamalla maakunnat taloudellis-

toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi. Taustalla oli

Suomen EU-jäsenpyrkimys, jonka vuoksi al-

uehallintoa piti sopeuttaa vastaamaan EU:n

rakenteita.

Suomeen perustettiin 20 toiminnallis-

taloudellista maakuntaa vuonna 1994. Ai-

kaisemmat maakuntaliitot ja seutukaavalii-

tot yhdistettiin uusiksi maakuntien liitoiksi.

Käytännössä maakuntien liitot ovat pakol-

lisia kuntayhtymiä. Maakuntatason merkit-

tävimpiä tehtäviä on maankäytöstä päät-

täminen. 1990-luvun uudistuksessakaan

maakunnille ei asetettu suorilla vaaleilla va-

littavia päättäjiä, vaan maakuntavaltuustot

ovat kunnanvaltuustojen nimittämiä.

Lipposen toisen hallituksen aikana käynnis-

tyi Kainuun maakuntahallintokokeilu, jonka

tavoitteena oli saada kokemuksia maakun-

nallisen itsehallinnon vahvistamisesta.

Taustalla oli maakunnan huono väestöke-

hitys ja kuntatalouden heikkeneminen. Ah-

venanmaan ohella Kainuun kokeilu edustaa

pisimmälle vietyä aluehallinnon kansanval-

taistamista.

Sosiaali- ja terveystoimi, toisen asteen

koulutus sekä ammatillinen aikuiskoulutus ja

maakunnan liitto yhdistettiin yhdeksi kun-

tayhtymäksi, jolle valittiin suorilla vaaleilla

maakuntavaltuusto. Rahoituksesta vasta-

sivat valtion ohella alueen kunnat, jotka

antoivat tietyn prosenttiosuuden laskennal-

lisesta verorahoituksestaan kuntayhtymälle.

Vuosien 2005–2012 kokeilu hillitsi sosiaali-

ja terveyskustannusten kasvua. Elinkeinopo-

litiikkaa ei kuitenkaan pystytty vahvistamaan

tavoitteiden mukaisesti. Kokeilu ei saanut

kainuulaisten varauksetonta kannatusta,

vaan päätöksenteko maakuntatasolla tun-

tui monesta kaukaiselta.

Kokeilun jatko kariutui Puolangan haluun

järjestää terveydenhuolto itsenäisesti ja Vaa-

lan suuntautumiseen Pohjois-Pohjanmaalle.

Alueelliset ratkaisut kuntauudistuk-sen paineessaKuntauudistuskeskustelua on aiheesta kriti-

soitu rakenteisiin takertuvaksi, kun pitäisi

puhua palveluista ja niiden saatavuudesta.

Rakenteistakin on hieman syytä puhua, sillä

erilaiset hallintomallit johtavat erilaisiin lop-

putuloksiin.

Kuntien välistä yhteistyötä eli kuntayhty-

miä on viime vuosina kritisoitu himmeleiksi

KUNTAVAALIT 2012 KUNTAVAALIT 2012

ja tehottomiksi organisaatioiksi, jotka vievät

rahat ja päätösvallan kuntalaisten ulot-

tumattomiin. Kuntayhtymät ovat kuitenkin

taanneet tehokkaat ja tasavertaiset hyvin-

vointipalvelut koko maassa.

Kuntayhtymiä kritisoivat usein tahot, jotka

edustavat suuria kaupunkeja. He ottaisivat

mielellään kuntayhtymien vallan itselleen

joko laajoilla kuntaliitoksilla tai isäntä–renki-

kunta-malleilla.

Demokraattisesti järjestetty ja vaaleilla

valittu maakuntahallinto voisi ottaa kan-

taakseen nykyiset kuntayhtymien tehtävät.

Tällöin nykyiset peruskunnat turvaisivat

lähidemokratian ja lähipalvelut, eikä valta-

vaa mullistusta tarvittaisi.

Maakuntahallinnon ajaminen on ollut pe-

rinteisesti keskustan työlistalla. Kamppailles-

saan hallituksen suurkuntahanketta vastaan

puolue ei kuitenkaan ole löytänyt omaa

selkeää vaihtoehtoa, johon kaikki keskusta-

laiset olisivat voineet sitoutua.

Kansanvaltainen ja alueellinen itsehallinto

uhkaa hautautua nyt lopullisesti kuntauudis-

tuksen myötä.

Teksti: Hannu SavolainenKirjoittaja työskentelee tutkijana Ajatuspaja e2:ssa.

Kuva: Markus Manner

Itsehallintoa kunnissa ja maakunnissa

Suuret kaupungit ottaisivat mielellään

kuntayhtymien vallan itselleen.

“

“

14 15

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipi-län lapsuus kului Puolangalla poi-

kamaisten kujeiden ja jääkiekon

parissa.

Kerran kaukalon laidalle tuli norkoilemaan

kunnan uusi nuorisopastori. Hän kysyi, oliko

pelaajilla valmentajaa. Ei ollut, joten pappi

tarjoutui tehtävään. Mies oli nimeltään Wille Riekkinen. Hänestä tuli myöhemmin Kuopi-

on hiippakunnan piispa.

– Valmentajan saaminen oli kova juttu, Sipi-

lä kertoo.

Riekkinen sai järjestettyä pojille pelimat-

kan pääkaupunkiin. Se jäi lähtemättömästi

mieleen.

– Monet olivat silloin ensimmäistä kertaa

Helsingissä.

Sipilä korostaa urheiluseurojen merkitystä

yhteisöllisyyden kasvattajana.

– Kun olen itse palkannut ihmisiä, olen

huomannut, että joukkuepelitausta auttaa

työntekijöitä heidän työelämävalmiuksis-

saan. Joukkuepelissä pitää ottaa kaverit

huomioon, eikä saa liikaa sooloilla.

KeksijäJuha Sipilästä puhuttaessa monelle tulee

ensimmäisenä mieleen Sipilän itselleen ra-

kentama häkäpönttöauto, El Kamina. Käsillä

tekeminen oli Sipilälle tärkeää jo nuorena.

– Rakensin sinkitystä pellistä tehdystä lu-

mikolasta ensimmäisen tuulimyllyni. Siinä oli

polkupyörän dynamo ja sillä saatiin vähän

valoa aikaiseksi.

– Kerran itse rakennettu mikroauto syttyi

tuleen järven jäällä. Mietittiin, että miten sen

saisi sammumaan. Sitten tajusin, että bensa-

hanan sulkeminen saattaisi auttaa.

PuolustajaNuorempana Sipilässä oli enemmän särmää,

mikä näkyi hänen tavassaan johtaa ihmisiä.

Hän kertoo, että iän myötä särmät ovat hi-

outuneet.

– Olen oppinut, että ihmistä ei voi muut-

taa. Kannattaa keskittyä siihen, miten ihmi-

sen vahvuuksia saadaan kehitettyä, ja suun-

nitella työtehtävät niiden mukaan.

Sama koskee myös Sipilää itseään.

– Omana itsenään pärjää parhaiten. Tie-

toja, taitoja ja valmiuksia pitää tietysti kehit-

tää, mutta oman perusluonteen muuttamis-

esta ei tule mitään.

Itsenä pärjäämisen Sipilä oppi, kun hän

lähti nuorena insinöörinä Ranskaan ta-

paamaan suuryrityksen johtajaa.

Vaimo oli pakannut mukaan ranskalaisista

käytöstavoista kertovan kirjasen. Siinä va-

roitettiin ankarasti koskaan kysymästä rans-

kalaiselta hänen perheestään, sillä se on

sikäläisessä kulttuurissa liian intiimi kysymys.

– Menimme illalliselle, ja johtaja toi mu-

kanaan vaimonsa ja tyttärensä. Heti, kun

olimme istuutuneet, hän pyysi minua ker-

tomaan perheestäni. Totesin mielessäni,

että tästä lähtien jätän oppaat kirjastoon ja

olen oma itseni.

Millainen Sipilä sitten on omana itsenään?

Sipilästä huokuva rauhallisuus ja leppoisuus

eivät ole koko totuus.

– Vihaiseksi minut saa loukkaamalla tiimini

jäsentä. Silloin löytyy leijona, kun pitää omi-

aan puolustaa. Itseä kohti saa tulla puuk-

koja, se ei haittaa.

– Ärsyynnyn sellaisista esimiehistä, jotka

haukkuvat omia alaisiaan. Omaa porukkaa

pitää puolustaa.

VaalijaSipilä sai ensimmäisen kipinän poliittiseen

vaikuttamiseen itänaapurissa. Sodan käynyt

isoisä halusi ennen kuolemaansa näyttää

lapsenlapselleen vanhat taistelupaikkansa.

Vuonna 1996 he ylittivät valtionrajan, ja

Sipilä näki Suomen ja Venäjän hurjan elinta-

soeron.

– Siellä ukki totesi, että eikö Suomi olekin

hieno maa. Silloin ensimmäisen kerran pysäh-

dyin miettimään, voisiko yrittäjätaipaleen

jälkeen elämässäni olla yhteiskunnallista vai-

kuttamista.

Sipilä muistuttaa, että isovanhempien pe-

rintöä on vaalittava.

– Meidän nuorempien sukupolvien tehtävä

on puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Sen

voi tehdä siinä roolissa, joka kullekin on sopi-

va.

OptimistiSipilän mukaan suomalaiset ovat hyviä rat-

komaan ongelmia käytännönläheisesti. Täl-

laisille kyvyille on maailmassa kysyntää.

– Kun ilmastonmuutos, öljyn loppuminen,

vesi- ja ruokakriisi käännetään mahdollisuuk-

siksi, niistä tulee suomalaisille töitä.

Siksi Sipilä kannustaa nuoria ottamaan

selvää biotaloudesta.

– Kannattaa opiskella kaikkea sellaista,

mikä käyttää luonnonvaroja tehokkaam-

min.

Aurinkoenergiasta ylioppilasaineensa

kirjoittanut Sipilä kertoo havainneensa,

että ilmastonmuutos huolestuttaa mo-

nia nuoria. Keskusta haluaa tehdä osansa

ympäristökatastrofin estämiseksi.

– Keskustalla on realistinen luontosuhde.

Santeri Alkion mielestä maatila pitää jättää

seuraaville sukupolville paremmassa kun-

nossa kuin itse on sen saanut. Laajennetaan

se koskemaan koko maata.

– Nyt näin ei ole tapahtunut. Velkataak-

kaa tai sotkettua ympäristöä ei saisi siirtää

nuorille.

Sipilän mielestä suomalaisten maailmanku-

va on turhan negatiivinen.

– Poliitikkojen tärkeä tehtävä on luoda toi-

Leppoisa leijonaAika on hionut Juha Sipilästä isoimmat särmät. Tosipaikan tullen keskustan puheenjohtaja

kuitenkin muuttuu laumaansa puolustavaksi leijonaksi.

kuntavaalit 2012

von näköaloja. Suomi on tuhansien mahdol-

lisuuksien maa.

AuttajaMonet nuoret ovat ilman työ- tai opiskelu-

paikkaa. Sipilä kehottaa heitä sinnikkyyteen.

– Älkää antako periksi. Olkaa aktiivisia! Pas-

sivoitumisen kautta tulee helposti ongelmia.

Vaikka kuinka pahalta tuntuu, ei kannata

menettää toivoa.

Sipilä myöntää, että kaikilla ei ole voimia

aktiivisuuteen. Hän kehottaa ihmisiä hake-

maan apua ajoissa.

– Ei kannata liian pitkään yrittää omin

voimin. Jos tuntuu, että ei jaksa, niin pitää

pyytää apua.

Ystävien pitäisi kantaa vastuuta toisistaan,

Sipilä korostaa.

– Älkää jättäkö kaveria! Kun näette, että

toisella alkaa mielenterveys järkkyä, tai tulee

huumeiden tai alkoholin kanssa ongelmia,

niin pitäkää kaverista huolta. Nuoret nä-

kevät ongelmat paljon paremmin kuin van-

hemmat.

Yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle yli

miljoona euroa.

– Jos kaveri saa nuoren palautettua

elämänhallinnan piiriin, hän hyödyttää siinä

taloudellisesti yhteiskuntaa yhtä paljon kuin

koko työuransa aikana. Lisäksi hän pelastaa

yhden ihmiselämän. Sitä ei voi rahassa mi-

tata.

Sipilä on auttanut ylivelkaantuneita ja syr-

jäytyneitä nuoria esimerkiksi tukemalla työ-

pajatoimintaa.

Hän kuitenkin kiusaantuu, kun tulee puhe

Sipilän perheen säätiöstä, jonka kautta Sipi-

lät kanavoivat varoja auttamistyöhön.

– Emme ole halunneet sitä mainostaa. Nyt

politiikkaan lähtemisen myötä se on kaivettu

esille.

On ilmeistä, että auttamistoiminta on vai-

kuttanut Sipilän ajatteluun.

– Olen käynyt paljon henkilökohtaisia kes-

kusteluja. Monenlaiset elämänkohtalot ovat

tulleet tutuiksi.

Teksti: Samuli NissiläKuva: Markus Manner

Vihaiseksi minut saa

loukkaamalla tiimini jäsentä.

“

“

Velkataakkaa tai sotkettua ympäristöä ei

saisi siirtää nuorille.

“

“

kuntavaalit 2012

16 17

Elokoulussa riitti sykettä

17

Keskustanuorten Elokoulu järjestettiin Kokkolassa 24.–26. elokuuta. Venetsialaisviikonloppuna järjestettyyn tapahtumaan osallistui lähes satapäinen joukko nuoria ympäri maata.

Viikonloppuna keskityttiin erityisesti tuleviin kuntavaaleihin.

Työpajojen, seminaarien ja ehdokasklinikoiden lisäksi viikonloppuun mahtui leikkimielistä kisailua Kekkosen Haarikan kesälajien muodoissa, venetsialaisten viettoa sekä yleistä

hauskanpitoa. Jokainen osallistuja sai palata hyvillä mielin kotiinsa.

Sunnuntai-aamun puhujat vetivät salin lähes täyteen

Keskustan puheen-johtaja Juha Sipilä toi terveisensä Elokoululle

Kansanedustaja Mikko Alatalo kertoi, miten keskustalaisin teesein pärjää kaupungeissa.

Tyytyväisiä osallistujia - Kaisa Hiltunen, Teemu Karttunen, Ville Toivanen, Anssi Kekkonen

Matias Ojalehto keskittyneenä Kekkosen Haarikan tehtäväänsä

Pohjois-Pohjanmaan joukkue valmiina Kekkosen Haarikkaan

Keskustanuortenomat venetsialaiset huipensivat lauantai-illan

Kekkosen Haarikan tuomareilla oli hauskaa

18 19

Kyllä, täältä se löytyy. Suurin suoma-

lainen teollisuusinvestointi, ja sa-

malla yksi suurimmista rakennus-

hankkeista koko maailmassa. Ja

kyllä, samalla yksi isoimmista projektinhal-

linnan epäonnistumisista – langat kun ovat

muissa kuin suomalaisissa käsissä.

Sen piti olla valmis jo vuonna 2009, mutta

edelleen on epäselvää, milloin ensimmäiset

savut saadaan ulos. Suomen viiden ydinvoi-

malayksikkö, Olkiluoto 3, onkin ollut kahvi-

pöytäkeskustelujen helmi jo tovin.

Seuraavakin ydinvoimalaitosyksikkö, Olki-

luoto 4, on jo päätetty rakentaa – toivotta-

vasti edeltäjänsä rakennusprojektista oppia

roimasti ottamalla. Kolmonen tulee ole-

maan valmistuessaan maailman tehokkain

ydinreaktori – elleivät kiinalaiset ehdi edelle.

Ylituotantoa sähkössäOlkiluodon ydinvoimala sijaitsee Eurajo-

ella, Satakunnan rannikolla. Satakunnassa

tuotetaan jo nyt neljännes koko Suomen

sähköntuotannosta – kolme kertaa enem-

män kuin maakunta itsessään tarvitsee.

Olkiluoto 3:n valmistuttua sähköntuotan-

non osuus nousee kolmannekseen koko

Suomen tuotannosta. Sähköä toki tuo-

tetaan maakunnassa muillakin keinoin kuin

ydinvoimalla.

Fission avustuksella syntyy nyt runsas puo-

let maakunnassa tuotetusta sähköstä. Tuu-

lisähkön osuus on kasvava – onhan Porin

rannikko Suomen tuulisimpia alueita.

Tutustumaan!Ydinvoimakeskustelussa on käynnissä tyyni

hetki, ainakin tovin. Päätökset kahdesta

uudesta yksiköstä on tehty ja seuraava

keskustelun avaus syntynee kun niiden to-

teuttamisaikataulusta ja rakentajasta lopul-

ta päätetään.

Nyt sinulla, ja keskustanuorilla on mahdol-

lisuus valmistautua tuleviin keskusteluihin.

Keskustanuorten liittokokouksen yhteydessä

järjestetään vierailu Olkiluotoon.

Vierailun ajankohta on liittokokousta

edeltävänä perjantaina, 16. marraskuuta.

Ekskursiolle pääset mukaan ilmoittautumalla

riittävän ajoissa liittokokoukseen sekä saapu-

malla Poriin hieman etuajassa.

Käytä tämä ehkä ainutlaatuinen mah-

dollisuus hyväksesi. Lähde mukaan tarkas-

tamaan Olkiluoto 3:n rakentamisen ete-

neminen sekä oppimaan miten uraani

halkeaa.

Tekstit: Tuomas MeriniemiKuvat: TVO, Tuomas Meriniemi

Keskustanuorten liittokokous järjestetään tänä vuonna Porissa. Halukkaat pääsevät samalla tutustumaan ydinvoimalaan.

Energinen maakunta

Tai no.

On ehkä muutamia asioita joita on hyvä tie-

tää ennen Poriin saapumista. Ja ennen kaik-

kea ennen porilaisiin tutustumista.

Yyteri. Se on siellä meren rannalla ja siellä

on sikana porukkaa, kesällä.

Pori Jazz. Aikuisten festarit. Eli kun et enää

ole keskustanuori, niin tervetuloa jazzeille.

SuomiAreena. Siellä jutellaan, ja siellä on

paljon fiksuja ihmisiä. Myös keskustanuoria.

Reposaari. Siitä piti tulla Suomen pääkau-

punki. Nyt se on kylä jossa osa taloista kelluu

ja osa näyttää venäläiseltä lähiöltä.

Porirock. Dingo, Yö... Ehkä enempää ei

tarvitse kertoakaan. Paitsi mikäli saavut liit-

tokokoukseen jo perjantaina. Tuolloin voit

laittaa kajalia silmiin ja saapua 80-luvun

hengen mukaiseen iltaan Porin opiskelijatalo

Saikulle.

90’s. Voisin väittää sen olevan keksitty Poris-

sa. Lauantai-ilta kuitenkin täyttyy sillä.

Bar Kino. Se on se ykköspaikka Sedulan

lisäksi. Tai jos et ole enää keskustanuori, niin

sitten Punainen Kukko. Me kuunnellaan Ki-

nos sitä ysäriä ja yllätysesiintyjää.

Juseliuksen palatsi. Toiselta nimeltään

Porin kaupungintalo. Siellä on vastaanotto

meille. Vähän niin kuin linnanjuhlat.

Porin yliopistokeskus. Ei, Porissa ei ole yli-

opistoa, ja voit vääntää veistä haavassa

muistuttamalla siitä yhä uudestaan. Yliopis-

tokeskus siellä kuitenkin on, ja hieno sellai-

nen. Siellä me kokoustetaan.

Ässät ja Isometsän jäähalli. Jos kanna-

tat jostakin sattuman oikusta jotakin muuta

joukkuetta, vaikene. Erityisesti, jos tuo jouk-

kue on Rauman Lukko.

Porin tori. Yön pimeinä tunteina yksi niistä

paikoista joissa saattaa tulla äitiä ikävä.

Muutenkin ihan syvältä.

Kehuminen negaation kautta. Porilaisen

suusta kuulet kehun vain negaation kautta,

eli lausahdus ”Olet kaunis” taipuu Porissa

muotoon ”Et sää ihan ruma oo”.

Jussi Vares sen kauniisti kysyi ”Mikä vittu teitä

porilaisia vaivaa?”. Tule ottamaan selvää.

Keskustanuorten liittokokous 17.-18.11.2012

Porissa.

Ei meitä porilaisia mikään vaivaa

”Sanat ja teot ovat olleet yhtä. Jos jotain on vaalien alla luvattu, niin siitä on myöskin määrätietoisesti pidetty kiinni”, kertoi SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen SDP:n

puoluejohdon kokouksessa 22.8.2012 Raaseporissa.

Näinköhän? Ennen eduskuntavaaleja Urpilainen kertoi mm.

kunnallisalan kehittämissäätiön haastattelussa SDP:n selkeästä

linjasta:

”Esitimme jo syksyn varjobudjetissamme, että kunnille tulisi osoittaa nykyistä enemmän valtionosuuksia. Muuten kunnat eivät selviä esimerkiksi terveydenhuoltoon, vanhustenhoitoon ja koulutoimeen liittyvistä velvoitteistaan”.

SDP:n laskelmien mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon koh-

distettuja valtionosuuksia tulisi lisätä 400–450 miljoonaa euroa.

Opetus- ja kulttuuritoimeen tarvittaisiin 200 miljoonaa euroa

lisää.

Kun nämä kunnille luvatut rahat laskee koko vaalikaudelle,

päästään reiluun 3 miljardin euron lukemaan. Sekoittikohan val-

tiovarainministeri Urpilainen vaalien jälkeen plussan ja miinuksen

keskenään?

Lisäysten sijaan hallitus on nimittäin tehnyt päätökset, joilla

kuntien valtionosuuksia leikataan vaalikauden aikana yhteensä

3,5 miljardilla eurolla. Sanojen ja tekojen välillä on lähes 7 miljar-

din euron poikkeama. Mitäs pienistä.

Ennen eduskuntavaaleja SDP sanoi vastustavansa myös jyrkästi

arvonlisäveron korottamista.

“Arvonlisävero syö sitä enemmän mitä pienemmät tulot on. Se lisää ja kiihdyttää inflaatiota. Se on toki helppo mutta huono poppakonsti, joka syöksee meidät syvemmälle siihen suohon, johon meidät on viime vuosina ajettu”, Urpilainen varoitti (HS 19.2.2011)

Tekona sen sijaan vuoden 2013 alusta hallitus korottaa kaikkien

tuotteiden arvonlisäveroa, myös ruuan ja lääkkeiden. Jo kulu-

vana vuonna hallitus alkoi verottaa lukemista eli asetti arvon-

lisäveron aiemmin verottomille kotiin tilatuille lehdille.

SDP:n kunniaksi voi kuitenkin sanoa, että heillä sentään on

sentään selkeitä tavoitteita, joiden toteutumista kansalaiset

voivat seurata.

Sitten on myös niitä puolueita, joiden lupauksista ei kukaan

ota selvää, koska ne vaihtelevat kuulijakunnan mukaan. Kokoo-

muslaisia kuntavaaliehdokkaita suorastaan kannustetaan ole-

maan puolesta, vastaan tai jotain siltä väliltä:

”Joku voi sanoa, että sinähän olet ihan eri mieltä kuin [kokoomuksen kuntaministeri] Henna Virkkunen. Sitten voi sa-noa, että niin minä olenkin”, opastaa kansanedustaja Ben Zyskowicz kokoomuksen ehdokkaita. (Yle 18.9.2012)

Lopuksi on pakko palata peruskysymysten äärelle. Tuleeko

sähkö töpselistä? Vanhan polven teollisuustyöläiset mahtavat

olla ihmeissään vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modigin

urbaanista energiapoliittisesta näkemyksestä (Eduskunnan täy-

sistunto 19.9.2012):

”Pidänkö lämmöstä? Kyllä, erittäin paljon, mutta näen vain enemmän vaihtoehtoja kuin ainoastaan turve tai sitten vaihto-ehtona kivihiili. Meillä on paljon vaihtoehtoja: meillä on maa-lämpöä, meillä on vettä, meillä on sähköä, meillä on muunlai-sia vaihtoehtoja, millä toimia.”

19

20 21

Kohtuullisen luonnolliset –

keskustanuorten uusi ilme

Lämminhenkistä itseironiaaHuumori, yhteisöllisyys, itseironia, luon-

nollisuus, kohtuullisuus, juurevuus, käte-

vyys, lämminhenkisyys. Näitä adjektiiveja

pyöriteltiin ensimmäisessä nettisivupalaver-

issa brändityön tuloksena. Identiteetti kitey-

tyi kevään aikana monien workshoppien ja

kyselyiden tuloksena. Lopputulokseksi saa-

tiin järjestön ja ihmistensä näköinen, erot-

tuva, terävöitetty kuva keskustanuorista.

Tuloksista koostettiin kattava brändikäsikir-

ja, johon puettiin sanoiksi keskustanuo-

ria yhdistävä identiteetti. Ensimmäisenä

kirkastetun identiteetin pohjalta luotiin kes-

kustanuorille uusi ilme, jonka elementit ovat

kevyt ja luonnollinen apilamerkki, jämäkän

juureva logotyyppi, sekä sisällöltään että

visuaaliselta muodoltaan “kohtuullisen

luonnollinen” slogan.

Pääviestien hiomisessa ja graafisen ilmeen

uudistamisessa yhteistyökumppanina toimi

mainostoimisto Ajatus.

Ensimmäinen askel uuteen brändiin – nettisivutUusien nettisivujen design on selkeä ja

sisältö tiivistettyä ja informatiivista. Van-

hoilta sivuilta haluttiin vain tuorein ja tärkein

mukaan ja tekstejä sekä ilmettä uudistettiin

keskustanuorten arvojen ja identiteetin mu-

kaiseksi. Nettisivut toki päivittyvät koko ajan

ja tavaraa tulee lisää, mutta sivut yritetään

pitää mahdollisimman selkeinä ja help-

pokäyttöisinä, välttäen pitkiä tekstejä ja

epäselviä polkuja.

Sivuilla suuressa roolissa ovat tapahtumat,

artikkelit sekä kannanotot. Myös piireillä on

omat sivut, jotka voi rakentaa omilla piirin

asioilla ja paikallisilla painotuksilla.

Uudet sivut viestivät myös sitä, että myös

keskustanuoret on mukana teknisessä ke-

hityksessä ja ymmärtävät trendien päälle,

maltillisuudestaan ja tavallisuudestaan

huolimatta. Nettisivujen toteutuksessa

yhteistyökumppanina toimi KWD Digital.

Miksei täysin luonnollinen?Sloganeja pyöriteltiin brändityöryhmän

kanssa pitkät tovit. Monien perusteluiden ja

analyysien jälkeen sloganiksi valikoitui ”Koh-

tuullisen luonnollinen”.

Slogan on monimerkityksinen. Se viestii

erityisesti kohtuullisuutta ja maltillisuutta kai-

kessa: kohtuullinen kuluttaminen, kohtuul-

linen luonnonvarojen käyttö, kohtuullinen

radikaalisuus. Luonnollisuus kertoo siitä,

että keskustanuoret ovat aitoja, omia itse-

jään. Luonnollisuus liitetään myös luontoon,

vihreyteen ja maaseutuun.

Sloganissa on myös ironian sävy, kun kes-

kustanuoret ovat keskellä ja maltillisia, eivät-

kä ole kaikessa ehdottomia ja radikaaleja,

vaan ”kohtuullisen luonnollisia”. Kohtuul-

lisuus-sanaa toisteltiin itseironisesti jo Elokou-

lussa ja se tarttui nopeasti monen suuhun.

Brändi kaikessa arjessa ja toiminnassaBrändi ei kuitenkaan ole vain kivoja kuvia

ja uusia logoja. Valtakunnallinen yleisilme

voidaan luoda nettisivuilla ja mainonnassa,

mutta henkilökohtaiset kokemukset ja ih-

misten kohtaaminen ovat tärkeä osa koko-

naiskuvaa.

Keskustanuoret ovat lämminhenkisiä, luon-

nollisia ja kohtuullisia, joten olkaamme kukin

oma itsemme jokaisessa tilanteessa. Voisi

ajatella, ettei maltillisesta järjestöstä löydy

vahvoja viestintäkärkiä, mutta toimijoiden

avulla identiteetistä löydettiin kuitenkin vah-

vat painotukset, jotka toivottavat kaikki mie-

lipiteet ja ihmiset tervetulleiksi.

Brändin kirkastaminen jatkuu, ja kaikki toi-

mijat ovat siihen osallisia jokaisessa päivit-

täisessä työssään.

Teksti: Minna RantalaKirjoittaja toimii liittotoimistolla viestinnän koordinaattorina

Keskustanuoret uudistivat ilmeensä ja nettisivunsa syyskuun alussa. Ilmeen uudistaminen oli laajan brändiuudistuksen hedelmä. Miten brändi näkyy, mitä uudet nettisivut tarjoavat ja

mitä uusi ilme keskustanuorista kertoo?

Nettisivuilla keskitytään entistä enemmän kuvavalintoihin, jotka henkivät kirkastetun brändin elementtejä ja antavat järjestöstä helposti lähestyttävän kuvan.

Uudet nettisivut löytyvät osoitteesta www.keskustanuoret.fi

ja brändikäsikirjaa voi käydäkurkkaamassa osoitteesta

www.keskustanuoret.fi/keskustanuoret

22 23

Kuntavaaleista parempaan huomiseen

Lähdin mukaan politiikkaan kunta-

vaaleista. Minulle henkilökohtaisesti

oli todella tärkeää, että keskusta-

laiset pyysivät minua kotikaupun-

kiini Varkauteen kuntavaaliehdokkaaksi.

Innostus oli valtavaa, mutta samalla myös

pelotti. Pitkän miettimisen jälkeen suostuin

ehdokkaaksi, vaikkakin sen jälkeen ajatte-

lin monta kertaa ”Onkohan tässä mitään

järkeä?”. Oli siinä järkeä.

Kunnallisvaalikampanjointi oli ensimmäistä

kertaa ehdolla olevalle jännää ja innosta-

vaa puuhaa. Muistan vieläkin elävästi nuo

vuoden 2004 syksyiset, koleat aamut, kun

porukalla kasasimme puolueen telttaa to-

rille. Ihmisten kohtaaminen ja ehdokkaiden

keskinäinen yhteistyö oli valtavan opetta-

vaa ja mielenkiintoista. Pääsy valtuustoon

minulle ensikertalaisena oli todella suuri

yllätys. Muistan vieläkin sen tunteen, kuinka

iloinen ja hämmästynyt olin, kun tulos selvisi.

Sain tuolloin sata ääntä, kun itse olin ajatel-

lut 20 ääntä olevan realistinen tavoite.

Itse kuntapolitiikassa toimiminen se vas-

ta opettavaa ja mielenkiintoista olikin. Jos

jossain politiikan tasolla, niin valtuustossa

todella päätetään meidän jokaisen arkea

koskettavista asioista. Toisaalta kuntapolitiik-

ka on myös vaativaa ja vie aikaa. Eniten

arvostan sitä, että kuntapolitiikassa toimivat

ihmiset tekevät lähes aina politiikkaa oman

päivätyönsä ohella. Näillä ihmisillä työ ja

halu vaikuttaa oman lähiympäristönsä

asioihin kumpuavat aidosta välittämisestä.

Sitä pyyteetöntä työtä meidän jokaisen tu-

lisi arvostaa.

Nyt jos koskaan kuntavaaleilla ja seuraa-

valla valtuustokaudella on merkitystä.

Näissä vaaleissa kyse on yksinkertaisesti sii-

tä, millaisen tulevaisuuden me haluamme.

Haluammeko keskittää kaupungit ja kun-

nat yhteen, haluammeko suuria yksiköitä,

vai näemmekö, että myös pieni voi olla

kaunista ja toimivaa. Itse valitsen jälkim-

mäisen, suuruuden ekonomia ei ratkaise

ongelmia. Haluan, että kunnat ja palvelut

ovat ihmisen kokoisia. Liitoksia voi syntyä,

jos ne tapahtuvat alhaalta ylöspäin eli kun-

tien omasta tahdosta. Sanelupolitiikka ei

tässäkään tilanteessa toimi.

Keskusta vastaa muiden puolueiden ra-

kenteiden ympärillä pyöriviin teemoihin

kodin lämmöllä ja läheisyydellä. Jokaiselle

meille koti on tärkeä paikka. Kuntavaaleissa

on kyse kodin asioista. Siitä, saavatko lap-

siperheet tai vanhukset apua kotiarkeensa,

onko kodin ohi kulkeva katu kunnossa tai

siitä, käykö kirjastoauto omalla kylällä.

Nuoret ovat nousseet yhteiskunnallisen

keskustelun ytimeen. Valitettavasti tilanne

johtuu moninaisista ongelmista, joista

suomalainen nuoriso kärsii. Kuntavaaleissa

keskusta marssittaa mahtavan nuorten eh-

dokkaiden kaartin äänestäjien arvioitavaksi

lähes jokaisessa suomalaisessa kunnassa.

Se on osoitus siitä, että keskusta uskoo nuo-

riin. Keskustan kautta myös näkyy se, että

nuoret ovat aktiivisia kansalaisia ja vaikut-

tajia, jotka osaavat ja pystyvät laittamaan

suomalaiset kunnat kuntoon. Toivottavasti

mahdollisimman moni keskustanuori pää-

see näyttämään kuntapoliittiset kyntensä

ja menee valtuustoon tekemään rohkeita

päätöksiä elinvoimaisen huomisen puoles-

ta! Tsemppiä!

Riikka MannerEuroopan parlamentin jäsenKeskustan varapuheenjohtaja

Kirjoittaja on vuonna 1981 syntynyt europarlamentaarikko, Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan jäsen,

yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden maisteri sekä äiti.

TerveisiäBrysselistäkutsuvieras

Liberalismi on

toisten ymmärtämistä

Olen usein matkoilla. Lento-

kentät ja hotellit ovat kuin

toinen kotini. Kierrän LYMEC:n

ja sen jäsenjärjestöjen sekä

liberaalijärjestön tapahtumissa ympäri Eu-

rooppaa ja maailmaa. Poliittinen vaikut-

taminen on intohimoni. Haluan edistää

kansanvaltaa, ihmisten vapautta toimia

sekä nuorten asemaa niin Hollannissa kuin

Euroopassa.

Opiskelen julkishallintoa Enscheden ylio-

pistossa. Opiskelualani on hyvin käytännön-

läheinen. Uskon sen tuovan vastapainoa

ideologisille tavalleni toimia politiikassa. Li-

beralismi on minulle tärkeä aate. Se on en-

sinäkin tapani ajatella, mutta myös tapani

toimia.

Minulta kysytään usein, mitä liberalismi

käytännössä tarkoittaa. Lähtökohtaisesti

se on perusoikeuksien ja kansanvallan

kunnioittamista. Esimerkiksi Itä-Euroopan li-

beraalijärjestöt tekevät upeaa työtä meille

länsimaalaisille usein itsestään selvien pe-

rusoikeuksien puolustamiseksi. Liberalismi

on kuitenkin myös muuta. Minulle liberalis-

mia tarkoittaa uskoa ihmiseen sekä tämän

kykyyn toimia omaksi ja muiden parhaaksi.

Meillä on LYMEC:ssa hyvin erilaisia jäsen-

järjestöjä. Kaikki jakavat samat perusar-

vot, mutta valtion roolista, arvokysymyksistä

sekä kansainvälisyydestä on hyvin erilaisia

mielipiteitä. Esimerkiksi meillä Alankomaissa

on kaksi liberaalipuoluetta. Oma puolueeni

VVD on enemmän markkina- ja talouslibe-

raali. Toisaalta suhtaudumme terveen kriit-

tisesti Euroopan unionia kohtaan ja olemme

usein pidättyväisiä arvokysymyksissä. Toinen

liberaalipuolueemme, D66, on puolestaan

enemmän sosiaaliliberaali ja avoimempi

arvokysymyksissä.

Mielestäni liberalismin olennaisin piirre on

toisten suvaitseminen ja kunnioittaminen.

Saatamme käydä LYMEC:n kokouksessa

hyvin kiivaita poliittisia vääntöjä. Kokouk-

sen jälkeen olemme vastapuolen kanssa

kuitenkin jälleen parhaita ystäviä. Kunnioi-

tan viimeiseen asti toisen oikeutta hyvin

perusteltuun mielipiteeseensä, vaikka olisin

siitä eri mieltä.

Tämä on ensimmäinen vierailuni Suomes-

sa. Elokoulu vaikuttaa hienolta tapahtu-

malta. Viikonlopun teema eli kuntavaikut-

taminen on minulle hyvin läheinen, sillä

toimin myös itse kotikaupunkini valtuutettu-

na. On iloa nähdä näin monta nuorta, jotka

pyrkivät valtuustoon.

Olemme aina ihmetelleet muualla Eu-

roopassa, miten väkiluvultaan pienestä

Suomesta tulee näin suuri jäsenjärjestö. Kes-

kustanuoret on yksi suurimpia ja aktiivisimpia

jäseniämme. Perinteet vaikuttavat olevan

täällä hyvin vahvoja. Meillä on Euroopassa

niistä paljon opittavaa.

Suosittelen sinua lähtemään mukaan

LYMEC:n toimintaan. Kansainvälisyys ja eu-

rooppalaisuus ovat osa meidän nuorten

arkea. Kokouksista ja seminaareista kertyy

roppakaupalla hienoja kokemuksia, ystäviä

sekä poliittista osaamista. Hetkeäkään en

kadu sitä, että lähdin 16-vuotiaana ensim-

mäiselle kansainväliselle poliittiselle mat-

kalleni. Sillä tiellä olen edelleen.

Toivon mukaan näemme tulevissa tapah-

tumissa jossain päin Eurooppaa,

Jeroen Diepemaat Haastattelu ja käännös: Markus Ylimaa

23 22

Jeroen Diepemaat kiinnostui poliittisesta toiminnasta jo 15-vuotiaana.

Nykyään hän toimii kotikaupunkinsa Enscheden kaupunginvaltuutettuna

ja Euroopan Liberaalinuorten (LYMEC) puheenjohtajana. 23-vuotias alanko-maalainen on ehtinyt nähdä ja tehdä

jo paljon. Elokuussa hän vieraili Kokkolassa Keskustanuorten

elokoulussa.

24 25

Maalaiskodista

maailman huipulle

Antti Ruuskanen, heität ammatik-

sesi keihästä.

Mikä on työsi tarkoitus? – En varsinaisesti osaa mieltää

tätä työksi. Tämä on enemmänkin intohimo

ja unelma, mikä tuo leivän pöytään.

Median mukaan pelastit sankarillisesti Suomen maineen, kun nappasit Lontoossa mitalin. Kotikuntasi lahjoitti sinulle veneen. Kaiken kukkuraksi Nuori Keskusta -lehtikin pyysi sinut haastatteluun. Miltä kaikki tämä hössötys on tuntunut? – Kyllähän tämä mitalin tuoma huomio

on hyvältä tuntunut. Muistamisia on ollut

tosiaan veneestä aina puolukkasankoon.

Kutsuja erilaisiin tapahtumiin on tullut todella

paljon ja valitettavasti joihinkin on joutunut

vastaamaan kieltävästi. Muun muassa hot-

doginsyöntikilpailut jouduin jättämään väliin.

Lontoosta palattuasi kävit Lahdessa heit-tämässä itsesi Suomen mestariksi. Mikä on menestyksesi salaisuus? – Arvokisa-apina tippui selästä ja uusi

Ruuskanen tuli esiin. Jäi turha jäpitys pois ja

rentous löytyi kilpailemiseen. Tietenkin Aki Parviaisen opit ovat vieneet miestä eteen-

päin ja koko taustatiimi on edesauttanut

menestyksessä. Ei kai tässä mitään salaisuut-

ta sen suuremmin ole.

Millainen oli lapsuutesi savolaisen maan-viljelijäperheen poikana? – Hieno lapsuus, en vaihtaisi päivääkään.

Maalla eläinten ja luonnon keskellä töitä riit-

ti, mutta mahdollisuudet itsensä toteuttami-

seen olivat hyvät.

Onko tästä taustastasi ollut apua urhei-lussa? – On varmasti. Tietenkin fyysisen työn

tekemisestä on ollut apua urheilu-uralla,

mutta ehkä suurimpana nostaisin esiin maal-

la asumisen vapauden. Lapsena maalla oli

turvallista toteuttaa itseään, tilaa urheilla ja

touhuilla.

Millä tavalla kyläyhteisö voi tukea urhei-lua? – Minua kyläyhteisöt ovat tukeneet todella

paljon. Tässä Pielavedellä pienet kylät ovat

aina olleet kannustusjoukoissa ja joistakin

kyläyhteisöistä on juniorivuosina tullut rahal-

listakin apua. Se on ollut todella hienoa!

Tuntuu, että nuoriso jakautuu yhä enem-män kahteen osaan. Innokkaisiin kilpaur-heilijoihin, jotka pitävät itsestään huolta, sekä niihin, jotka harrastavat liikuntaa tuskin lainkaan. Miten ne nuoret, joita kilpaurheilu ei kiinnosta, saataisiin liikkumaan? – Koululiikunnan lisääminen, liikuntakerhot

ja urheiluseuratoiminnan kehittäminen ai-

nakin edesauttaisivat liikunnallisen elämän-

tavan löytämisessä. Uskon, että kaikille löy-

tyy jokin mieluinen liikuntamuoto.

Viime aikoina on puhuttu siitä, että huippu-urheilua ei tueta tarpeeksi. Perustele veron-maksajalle, miksi hänen kannattaisi laittaa rahansa juuri siihen. – Suomi on urheiluhullua kansaa ja esikuvia

liikunnasta ja urheilusta tarvitaan. Itse ain-

akin sain kipinän liikuntaan, tai oikeastaan

kilpaurheiluun, esikuvien kautta. Urheilijat

eivät helpolla huipulle pääse ja vaikeuksia

tulee vastaan. On hieno asia, että urheilua

tuetaan.

Kuvitellaan, että hallitus päättäisi olympia-laisten innoittamana lisätä urheilun tuke-mista miljoonalla eurolla. Pitäisikö summa käyttää mieluummin ulkokuntosalien raken-tamiseen lenkkipolkujen varsille vai urheili-ja-apurahoihin? – Tämä on vaikea kysymys, enkä haluaisi

kahta tärkeää asiaa laittaa tärkeysjär-

jestykseen. Liikuntaolosuhteet Suomessa on

hyvät. Jos ulkokuntosalit lisäisivät ihmisten

liikkumista, niin sehän olisi hieno asia. Toi-

saalta olen kokenut urheilu-urani aikana

monia vastoinkäymisiä ja tiedän, ettei huip-

pu-urheilussa tukia liikaa ole.

Huippu-urheilijan arkeen kuuluu paljon raskasta harjoittelua ja melko vähän kilpai-luja. Onko hetkiä, jolloin tuntuu, että leipän-sä voisi tienata helpommallakin tavalla? Mistä motivaatio harjoitteluun silloin löytyy? – On tullut sellaisia hetkiä, mutta ne ovat

olleet hyvin lyhyitä hetkiä. Varmasti leipänsä

voisi ansaita helpommallakin, mutta rakkaus

tähän lajiin pitää motivaation korkealla.

Ruuskasen pojan sydämessä on sellainen

tunne, että tätä minä haluan tehdä.

Vietätkö koskaan vapaa-aikaasi kollegoi-desi kanssa? Jos, niin mitä teette?

Urheilijoilla käy paremmin flaksi, Antti Ruuskanen vakuuttaa. Ruuskasen keihäs kantoi Lontoon olympialaisissa

lukemaan 84,12.

– Kyllä sitä välillä vapaa-aikaa keihäs-

miesten kanssa vietetään. Joskus piipah-

detaan toisten luona sumpilla, joskus

saunotaan. Jutellaan ihan normaaleista

arkipäivän asioista ja tietenkin keihäänhei-

tosta. Tanhuvaarassa näkee kaikkein eniten

tuttuja kollegoita.

Mikä on suurin unelmasi? – Olympiakulta ja 90 metrin kerho.

Mikä on paras lukemasi kirja? – Olen aika huono lukemaan kirjoja. Olen

enemmänkin elokuva- ja musiikkimies. Olisin-

kohan eläessäni lukenut kolme kirjaa. Tarzan

– Viidakon kuningas oli ainakin yksi ja Jorma

Kinnusen kirjan muistan lukeneeni. Viimeksi

luin Maaninkavaaran, joka kertoo Kaarlo

Maaningasta.

Mitä teet kahdenkymmenen vuoden ku-luttua? – Olen seuraavan olympiavoittajan val-

mentaja. Innostan nuoria urheilijoita ja ha-

luan kehittää urheilua ja liikuntaa Suomessa

laaja-alaisesti.

Sitten viimeinen kysymys, joka epäilemät-tä kiinnostaa lehtemme lukijoita. Käykö ur-heilijoilla paremmin flaksi? – Kyllä käy! Tietenkin.

Teksti: Samuli Nissilä

Koululiikunnan lisääminen, liikunta-

kerhot ja urheiluseuratoiminnan kehittäminen ainakin edes-

auttaisivat liikunnallisen elämän-tavan löytämisessä. Uskon, että

kaikille löytyy jokin mieluinen liikuntamuoto.

“

“

2524

26 27

kulttuuri

Selkein muutos hääkuvauksissa on

kymmenen vuoden aikana ollut

siirtyminen studiosta miljööseen. Pe-

rinteiset pönötyskuvat ovat vähen-

tyneet huomattavasti, kertoo valokuvaaja

Tuomas Elenius.

Paitsi että hääkutsut, pitopaikat ja erilaiset

häiden teemat kertovat nykyään paljon

hääparin persoonista ja mieltymyksistä, sitä

viestivät myös hääkuvat.

– Hääkuviin halutaan nykyään enemmän

rentoutta, elävyyttä, huumoria ja parin luon-

teenlaatuun sopiva ympäristö, jatkaa Ele-

nius.

Itseoppinut visualisoijaElenius on kuvannut jo yli 15 vuoden ajan,

ammattilaisena neljä vuotta. Taidot on it-

seopittu kokeilemisen kautta. Työ painottuu

ihmisten ja tapahtumien kuvaamiseen, mut-

ta osaamista löytyy kaikenlaiseen kuvaami-

seen.

– Minulle rakkain kuvaustapa on sellainen,

missä voin toteuttaa dokumentaarisia kuvia.

Esimerkiksi häissä pyrin lähestymistapaan,

jossa pysäytän aikaa ja hetkiä koruttomasti

ja selkeästi. Aidot hetket ovat kauniita,

varsinkin kun onnistuu kuvaamaan ne näyt-

tävästi, kertoo Elenius.

Miten sitten onnistuvat aidot kuvat, ettei

kohde poseeraa liikaa?

– Kuvaan usein hieman sivumpaa, jolloin

en häiritse kuvattavia ja heidän kanssakäy-

misestään syntyvää tapahtumaa, vaan voin

napata kuvan niin autenttisesti kuin suinkin

mahdollista, Elenius valottaa.

Kun auringon alla puhkeaa onni, kun lehmänsä löytää muhkea sonni. Kun kaislikon hauesta hauki saa parin ja kukkoa kosii se kanoista arin.

Niin mikseivät sitten sika ja sika saparon verran ja kärsänsä mitan toisilleen vannoisi ikuista valaa: Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta, niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta. Kun peittojen alla on pehmoista kaksin ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi.

Niin mikseivät sitten sika ja sika saparon verran ja kärsänsä mitan toisilleen vannoisi ikuista valaa: Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

-Ilpo Tiihonen-

NormipäiväKuvissa kaikki näyttävät aina hyvältä ja kau-

niilta. Rekvisiittana käytetään hienoja autoja

ja ikuistettavat tilaisuudet ovat yleensä juh-

lia. Mutta onko valokuvaajan normipäivä

pelkkää glamouria?

– Enemmänkin kaukana glamourista. Tyy-

pillisessä kuvauskeikassa itse kuvaaminen on

vain pieni osa kokonaisuutta. Kymmenen

tuntia kestävä hääpäivän kuvaus tietää

minulle kahdenkymmenen tunnin verran

jälkikäsittelytöitä. Vaikka valokuvausyrittäjän

arkeen kuuluu paljon tarjousten tekemistä,

suunnittelupalavereja, kaluston huoltoa

yms., ovat kuvaushetket mahtavia ja ins-

piroivia, kertoo Elenius.

Hääkuvat tänäänTuntuu, että tänä päivänä on trendikästä,

että hääkuva on persoonallinen ja rajana

on vain mielikuvitus. Kysyimme mustavalkois-

ten kuvien puolesta puhuvalta Eleniukselta,

mitkä ovat tämän päivän trendejä?

– Mustavalkoiset kuvat pitävät hyvin pin-

tansa, mutta vahvana trendinä on eri-

laisten vintage-tyyppisten sävymaailmojen

käyttäminen hääkuvissa. Eli trendeissä hy-

pätäänkin taaksepäin kun halutaan ta-

voitella kaukaa viime vuosituhannen puolel-

ta tuttuja sävymaailmoja ja fiiliksiä.

– Huumorin ja rekvisiitan käyttäminen on

lisääntynyt ja kuvissa on usein suoraa toi-

minnallisuutta. Hääparit esimerkiksi käve-

Erilainen hääkuva

levät kuvissa, morsian kantaa sulhasta rep-

puselässä, ajetaan polkupyörillä tai autolla

jne.

– Hääkuvaukseen on tullut myös tren-

di, että hääkuvat otetaan muulloin kuin

hääpäivänä. Miksi hääkuva pitäisikään ot-

taa hääpäivänä hääpuvuissa? Yleensä

kuvattavat ovat keskittyneempiä ja rentou-

tuneempia kun päivä on varattu vain ku-

vaukselle.

Olen kuullut, että puhutaan myös ”Trash

the dress” kuvauksista. Mitä ne oikein ovat?

– Trash the dress -kuvaus on trendi, jossa

tavalla tai toisella käytetään hääpukua sille

epätyypillisellä tavalla tai epätyypillisissä

paikoissa. Äärimmilleen vietyinä kuvaus voi

päättyä vaikkapa hääpuvun polttamiseen

tai mutaojassa puku päällä pyörimiseen. Ku-

vauksen idea perustuu siihen että hääpukua

on tarkoitus käyttää ainoastaan kerran.

Muokkaus vai manipulaatio?Kuvien käsittely on tänä päivänä itsestään-

selvyys. Finni nenänpäässä hääkuvauksessa

ei haittaa, kun se voidaan poistaa yhdellä

klikkauksella. Mitä mieltä ammattilainen on

näistä tehokeinoista hääkuvauksessa?

– Suhtaudun kuvankäsittelyyn välttämät-

tömänä osana hääkuvauksia. Harvoin kaikki

osuu teknisesti täysin nappiin kuvaushetkellä.

– Pyrin välttämään järeitä manipulointeja,

mutta usein hääkuvista täytyy poistaa häi-

ritseviä esineitä tai asioita kuvan taustalta

(vaikkapa risteilyalus merellä horisontissa)

sekä tehdä hienovaraisia viilauksia hääpa-

rin puvun ryppyihin. Toki rankempiakin ma-

nipulaatioita voidaan toteuttaa, mikäli se on

hääparin toive.

Valokuva vai digikuva?Monet valokuvaajat ovat käyneet keskuste-

lua siitä, että valokuvan arvo on laskenut

sosiaalisen median myötä. Harrastajia on

paljon ja hyviäkin sellaisia. Kuvaamaan

pyydetään kaverin kaveria, ja kuvat ha-

lutaan näppärästi CD:llä aikaisemman ke-

hystettävän kuvan sijaan. Mitä Elenius on

mieltä tästä?

– Olisi helppo luulla, että sosiaalinen media

ja valokuvien käytön kasvu laskisi ammatti-

maisen kuvaamisen arvoa, mutta uskallan

ajatella asiaa toiselta kantilta.

– Kun ihmiset kuvaavat itse ja näkevät

paljon kuvia, he ymmärtävät taidokkaasti

otettujen kuvien arvon ja sitä kautta meidän

työkseen kuvaavien ei mielestäni tarvitse

pelätä että työmme tulisivat koskaan lop-

pumaan.

Onko somen tuomissa muutoksissa mitään

huonoa?

– Ikävä kyllä valokuvista on tullut jo jossain

määrin kertakäyttötavaraa. Kuva otetaan,

näytetään kavereille netissä ja sen jälkeen

se unohdetaan.

– Sukupolvelta toiselle siirtyvien musta-

valkoisten paperikuvien aikaa alkaa olla

ohitse, mutta uskon, että hyvä valokuva tu-

lee jatkossakin säilyttämään arvonsa ja sel-

lainen kyllä huomataan, Elenius jatkaa.

Ne H-hetketKuvaaja näkee paljon toisen ihmisten

tärkeitä hetkiä. Mikä on ollut Eleniukselle

mieleenpainuvin kuvaushetki?

– Kuluvan kesän hääkeikoista on erityisesti

jäänyt mieleen myöhäinen kesäillan hetki,

kun kuvasin erästä morsianta tyynen järven

äärellä. Oli sininen hetki ja sadan metrin

päässä juhlapaikalla oli riehakas tunnelma.

Lämmin kellertävä valaistus, tyyni ja rauhal-

linen järvi ja hämärtyvän illan rauhallisuus.

Tarvitseeko enempää sanoa?

Teksti: Salla AiraksinenKuvat: Tuomas Elenius

P.S Tuomaksen töitä voit ihastella osoitteessa www.elenius.fi, hääkuvausaikatauluensi kesälle alkaa olla jo täysi!

Sini ja Joonas halusivat vauhdikkaan hääkuvan.

Hääkuva voi olla myös tilannekuva.

Viisi tärkeintä asiaa, kun olet valokuvattavana

– Varaa aikaa riittävästi.

– Ole oma itsesi.

– Kerro toiveesi avoimesti ja selkeästi kuvaajalle ja sano rohkeasti ääneen, jos kuvaajan ohjeet eivät ole sitä, mitä oikeasti haluat.

– Luota kuvaajaan. Moni asia tai asento voi tuntua hassulta, mutta näyttää kuvassa hyvältä.

– Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eli suunnitelkaa kuvaajan kanssa ku-vausten kulku ja kuvien ottopaikat etukäteen. Muistakaa tehdä suun-nitelma myös sadekelin varalle.

Ja yleisesti: Pidä huolta että olette selkeästi etukäteen sopineet kuvauk-sen hinnan ja sen, mitä kaikkea tuolla hinnalla saatte. Nykypäivänä löytyy vielä paljon kuvaajia, jotka eivät esi-merkiksi luovuta asiakkaalle lainkaan sähköistä versiota kuvasta – edes lisä-maksua vastaan.

28 29 28

Nuori ehdokas, olethan jo huomannut,

että kaikkea sanomaasi ja tekemääsi voi-

daan käyttää sinua vastaan politiikassa?

Kuulostaa ehkä hurjalta, ja sitä se onkin.

Kun ryhtyy ehdokkaaksi, tällä kertaa kun-

tavaaleissa, suostuu samalla arvostelun

kohteeksi. Vaikka kukaan meistä ehdok-

kaista ei varmasti ole allekirjoittanut sellais-

ta paperia, mikä antaisi lähi-ihmisille lupaa

keljuilla ja tölviä, saatamme törmätä ou-

toon käytökseen.

Kerron esimerkin. Juttelin äskettäin

ystävien kanssa siitä, millaisia itsekasvatuk-

sen projekteja meillä on meneillään (kuu-

lostaapa alkiolaiselta!). Mainitsin, että olen

viime aikoina yrittänyt reippaammin hy-

myillä ja jutella myös vieraille ihmisille, kos-

ka haluaisin antaa useammalle huomatuk-

si tulemisen kokemuksen. Okei, vaikuttaa

aika maailmoja syleilevältä, mutta yhden

ystävän hupaisaksi tarkoitettu kommentti

tökkäsi ikävästi: ”Niin tietysti, koska oot eh-

dokkaana ja kohta on vaalit.” En kyllä itse

uskaltaisi vetää mutkia noin suoriksi. Aina-

kin toistaiseksi on tullut pidettyä ihmissuhtei-

ta yllä myös vaaliaikojen ulkopuolella ja

ojentaa auttava käsi ilman vaaliesitettäkin.

Kenties tärkein oppi vaalien alla on se,

ettei pidä (turhaan) provosoitua. Asiaton

käytös on tietysti asiatonta ja siihen pitää

puuttua, mutta keljuilijoilta voisi ottaa sel-

HämäläinenKirjoittaja on paljasjalkainen mäntsäläläinen, ties kuinka monennen polven järjestöihminen, kätevä emäntä, tarkkakorvainen musiikinharrastaja ja päättäväinen äidinkielenopettajaopiskelija Jyväskylän yliopistossa.

ville, mikä heitä rassaa ja mitä he oikeasti

tarkoittavat. Ehkä heillä on ensimmäisten

möläytystensä jälkeen jotain tärkeää sa-

nottavaa. Tai ehkä kukaan ei ole oikeasti

kuunnellut heitä päiväkausiin tai viikkoihin

tai vuosiin.

Vaalien lähestyessä pääsee harjoittele-

maan ventovieraitten lähestymistä niin

paljon kuin haluaa. Nautin vaaliteltalla

olosta, kahvin tai muun hyvän jakamisesta

ja keskusteluista, joita voi käydä yhtä spon-

taanisti vain ennen vaaleja. Kun kädessä

on jokin lappunen tai lehdykäinen,

uskaltaa puhutella ihan kaikkia – jopa ni-

itä saavuttamattomia komistuksia tai kau-

nokaisia.

Entä jos joku kysyy jotain liian vaikeaa?

Jos ei tiedä jotakin, voi myöntää sen re-

hellisesti ja pyytää muita – kysyjääkin – ker-

tomaan lisää aiheesta. Silloin kukaan ei

voi pottuilla siitä, että on aivan hakoteillä.

Kaikkeen ei millään ehdi eikä voi perehtyä,

joten täytyy valita itselle tärkeimmät seikat.

Riittää, että hallitsee hyvin joitakin koko-

naisuuksia.

Mielipidekirjoittelu on tyylikäs tapa tuo-

da ajatuksiaan julki. Tekstit huomataan,

ja parhaimmillaan niitten pohjalta syntyy

hyödyttävää keskustelua. Vaaliaikaan

sattuu kuitenkin hassuja vääristymiä: moni

tavallinen epäkohta alkaa yhtäkkiä näyt-

tää kunnan suurimmalta ongelmalta, ja sil-

loin ärhäkkää tekstiä syntyy kuin itsestään.

Kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään,

ennen kuin toimittaa tekstinsä julkaistavak-

si. Onko asia sellainen, jolle valtuusto voi

tehdä jotakin? Onko minulla kompetenssia

puhua tästä asiasta?

Tuki on tärkeää, tulee se sitten erilliseltä

ryhmältä tai perheeltä. Minun vaalieni

kiinnostavin asetelma syntyy siitä, että

perheemme jäsenet ovat levittäytyneet

ehdokkaiksi kolmeen vaalipiiriin. Pikkusis-

koni debytoi ehdokkaana Kuopiossa ja

minä Jyväskylässä. Kotona Mäntsälässä

Hämäläisiä edustaa tällä kertaa äitini, jota

ennen ehdokkaana olimme vuorollamme

minä, isoveljeni ja isäni.

Vaalityö on parhaimmillaan tukiryhmän

ja puolueväen hauskanpitoa. Tärkeintä

on kuitenkin se, mitä olemme valmiita

tekemään asuinpaikkakuntamme eteen.

Siksi olemme ehdokkaina.

Heli Hämäläinen

matkalla

Menossa mukana

Järjestötoiminnasta olen saanut ihan

äärettömän paljon kaikkea, ihan

konkreettisia ideoita, tekemistä sekä

tietysti paljon kavereita. Aikaahan

tietysti menee, ja aina huolettaa että olen-

ko muistanut kaiken, mutta en silti valita,

koska näistä hommista niin paljon tykkään.

Kaikki lähti aikoinaan 4H:sta, jonka toi-

mintaan lähdin yhdessä kaverini kanssa.

Tapahtumia ja vuosia ehti kulua, ja nyt olen

mukana sen hallituksessa. Vapaa-aikani

kuluu sen lisäksi nuorisovaltuuston puheen-

johtajana, minkä ansiosta olen saanut toi-

mia Oulaisten sivistyslautakunnassa nuori-

son edustajana.

Varmasti nuorisovaltuustossa toimiminen

on vaikuttanut suuresti haluuni lähteä mu-

kaan kunnallisvaaleihin. Mietin pitkään eh-

dokkuutta, mutta lopulta uskaltauduin mu-

kaan. Oikeastaan kaikki luottamustoimet

ja järjestöt joihin olen päätynyt, ovat olleet

enemmän tai vähemmän sattumaa, enkä

aina oikein edes ymmärrä miten saatikka

mihin olen mukaan lähtenyt. Mutta olen

huomannut että innokkaan ja määrätie-

toisen asenteen avulla oppii nopeasti ja

pääsee pitkälle.

Erilaiset kokoushuoneet eivät tokikaan

ole onneksi ainut paikka missä aikaani kulu-

tan. Toimin nimittäin lisäksi uimaopettajana

ja -valvojana. Saan pian myös vauva- ja

perheuintiohjaajan pätevyyden, kunhan

kaikki ohjaustunnit tulevat täyteen. Kehuin

jo pikkulapsena, että minusta tulee uima-

ohjaaja, ja niinhän tässä näyttää käyneen.

Mukava lisä uimaohjaan tehtäville ovat

hiihto- ja yleisurheilukoulut, joissa olen myös

toiminut ohjaajana.

Nuoret, kulttuuri ja liikunta ovat myös ne

asiat joihin haluan päästä valtuustossa vai-

kuttamaan, mikäli sinne tie avautuu. Van-

hat herrat ja rouvat ovat jo ihan riittävän

kauan päättäneet kaikki asiat, joten on

äärimmäisen tärkeää saada nuoret mu-

kaan päätöksentekoon. Politiikalla kun teh-

dään nimenomaan tulevaisuutta.

Toivonkin, että saisin toimia edelleen

nuorisovaltuustoon päin ikään kuin kum-

mina, niin että nuorilla olisi myöhemminkin

uskallusta tarttua asioihin, ja lähteä mu-

kaan erilaiseen vaikutustyöhön. Toki nuori-

sovaltuusto itsessäänkin opettaa ja rohkai-

see nuoria, ainakin meillä Oulaisissa, missä

nuorisovaltuusto on erittäin aktiivinen ja toi-

miva.

Vaikka nyt olen ehdokkaana tosissani ja

innoissani, en halua että politiikasta tulisi

minulle kuitenkaan ammatti. Se on äärim-

mäisen mukava ja tärkeä harrastus, mutta

työni haluan ehdottomasti tehdä opettaja-

na. Sekin on kieltämättä ollut jo lapsuuden

haave, jota kohti olen pyrkinyt aika määrä-

tietoisestikin.

Kaikki kerhot ja niihin liittyvät koulutukset

ovat enemmän kuin hyödyksi jo opiske-

lupaikkaa hakiessa, saatikka sitten joskus

opettajan töitä tehdessäkin.

Teksti: Maija TahkolaKuva: Markus Manner

19-vuotias oulaistelainen Marjut Lehtonen ehtii toimia muun muassa uimaopettajana, keskustanuorissa, Suomen Punaisessa Ristissä, nuorisovaltuustossa, oppilaskunnassa sekä

tietysti lähteä ehdolle kuntavaaleihin kotikuntansa nuorimpana ehdokkaana. Tulevaisuudessa määrätietoisella Marjutilla on tarkoitus valmistua opettajaksi.

25

30 31

Tie pohjoiseen (2012)

Kun lähtee katsomaan suomalaista draamaelokuvaa, voi jo etukäteen arva-ta mitä on luvassa. Näin kävi myös Mika Kaurismäen ohjaaman elokuvan Tie poh-joiseen kanssa. Sitä koristavat päärooleis-saan Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann. Tuloksena on mahtavaa suomalaista tun-nelmallista draamaa. Näyttelijöiden osal-ta roolisuoritukset osuivat nappiin. Leo (Loiri) tupsahtaa eräänä päivänä poikansa Timo Poralan (Edelmann) luokse Helsinkiin sanoen olevansa hänen isänsä.

Timon ihmettely isänsä paluusta yli 30 vuoden jälkeen nostaa pintaan lapsuuden muistot äidistä ja kysymyksiä miksi Leo pala-si hänen elämäänsä juuri nyt. Leo saa tietää että hänellä on lapsenlapsi, joka asuu äitinsä kanssa Rovaniemellä. Timo on vastikään eronnut lapsen äidistä. Leo saa ajatuksen lähteä poikansa kanssa road tripille poh-joiseen selvittämään niin menneitä kuin uusiakin perhesuhteita. Matkan aikana nimittäin Timo tapaa sukulaisia, joista ei ollut koskaan tietoinen, ja saa tietää asioita, joita ei osannut kuvi-

leffacorner

tellakaan. Karu opetus arjen unohtamisesta ja vastuusta luopu-misesta saa Leon käytöksen ja ajatukset muuttumaan, mutta omalla hyvällä tavallaan. Pitkä matka huipentuu kauas pohjoi-seen jossa selviää kaikkiin matkan aikana tulleisiin kysymyksiin vastaukset. Elokuva on hyvin suomalaisella huumorilla höystettyä. En kuitenkaan täysin vakuuttunut elokuvan päätöksestä, sillä lop-pu tuntui olevan turhan amerikkalaisen draaman kaltainen. Joka tapauksessa kaikki Veskun fanit tulevat varmasti pitämään hienosta näyttelysuorituksesta, joten katsomisen arvoinen Suo-mi-leffa kyseessä on.

Ohjaus: Mika KaurismäkiGenre: Kotimainen, draamaPääosissa: Vesa-Matti Loiri, Samuli Edelmann, Peter Franzen, Irina Björklund, Mari Perankoski, Elina Knihtilä, Ada Kukkonen, Rea Mauranen, Aake Kalliala, Eeva Litmanen, Eila Roine, Leena Uotila, Eija Vilpas, Krista Kosonen, Kristo Salminen, Pertti Sve-holm, Jukka VirtanenArvostelu: Kaisu Airaksinen

TED (2012)

Taattua Family Guy -huumoria kaikille kyseisen sarjan faneille. Härskiä seksiä ja pieru-kakkahuumoria on meille tarjonnut Family Guyn luoja Seth MacFarlane, joka tähdittää itse äänellänsä eloon herännyt-tä pehmokarhu Tediä. John Bennett (Mark Wahlberg) on loistava vastapaino Tedin luonteelle. Ted toivoi pienenä poikana joululahjaksi saamansa nallen pystyvän puhumaan. Suureksi yllätyksekseen hänen uusi paras ystävänsä herää eloon ja siitä alkoi pari-

valjakon unohtumaton ja koko maailman tuntema seikkailu. Johnin kuvankaunis tyttöystävä (Mila Kunis) alkaa saada tarpeekseen kaksikon jatkuvasta pelleilystä ja haluaisi jo viettää aikaa Johnin kanssa kahden kesken rakentaen tulevaisuuden ilman Tediä. John lupaa yrittää parhaansa ja hankkii Tedille oman asunnon jossa Ted voi jatkaa omaa elämäänsä. Kaikki su-juu aluksi loistavasti, mutta ystävyksien on vaikeaa pysyä erossa toisistaan ilman ongelmia. MacFarlenen esikoiselokuvana TED on hyvin onnistunut huu-morileffa jota ei kannata mennä katsomaan ilman oikeaa

asennoitumista. Jollekulle hieman säädyllisemmälle ihmiselle elokuvan huumori saattaa olla kova pala purtavaksi, mutta elokuvaa katsellessa näkee että MacFarlene luottaa siihen, että katsojakunta ymmärtää hänen tyylinsä, eikä kaunisteluja paljoa nähdä.

Ohjaus: Seth MacFarlane Pääosissa: Mark Wahlberg, Mila Kunis, Seth MacFarlaneGenre: Komedia, fantasiaArvostelu: Kaisu Airaksinen

The Best Exotic Marigold Hotel (2011)

Joukko eläkeikäisiä englantilaisia karistaa sumuisan saarivaltionsa pölyt jaloistaan ja suuntaa kulkunsa Intian Jaipurissa sijait-sevaan ikäihmisille idylliseksi mainostet-tuun The Best Exotic Marigold-hotelliin. Tu-loksena on humoristinen ja kevytmielinen valkokangaskoktaili, joka on paikalliseen tapaan myös hyvin elävästi maustettu. Heidän saapuessaan paikalle todel-lisuus osoittautuu olevan jotain aivan muuta kuin mainoksissa on esitetty. Niin-

pä elokuvan tarina pongahtaa iloisesti käyntiin. Kunkin kuuden pääosan syyt omaan matkaansa ovat uniikit ja kunkin kasvu-matka yksilöllinen. Tähän elokuva perustaakin kaksituntisen mietiskelymatkansa intialaisella eksotiikalla rikastettuna. Britti-imperiumin entiseen siirtomaavaltaansa jättämä perintö on kiin-teästi kosketeltavissa. Ohjaaja John Maddenin (mm. Rakastunut Shakespeare ja Kapteeni Corellin mandoliini) tarinankerronta luottaa suurelta

osin hyvistä syistä brittiläisten näyttelijöiden aatelista valittuun kaartiinsa (mm. Judi Dench, Bill Nighty ja Tom Wilkinson), mutta myös energistä ja hajamielistä visionääriä sekä hotellinjohtajaa Sonnya näyttelevä Dev Patel (mm. Slumdog Millionaire) ansait-see erityismaininnan, tasaisen laadukasta käsikirjoitusta unoh-tamatta. Elokuvan juoni ei tarjoa matkallaan suuria yllätyksiä, mut-ta vastavuoroisesti kantavina teemoina toimivien avoimen elämänkatsomuksen, suvaitsevaisuuden ja yleisen positiivisuu-den voimalla lopputulos on oivallisen mieluisa ja varmasti herät-tää hymyn katsojansa huulille.

Ohjaus: John MaddenPääosissa: Judi Dench, Bill Nighy, Maggie Smith, Tom Wilkinson, Dev Patel, Celia Imrie, Penelope WiltonArvostelu: Matias Kivelä

Vuokraamosta!

31

Tällä palstalla vuorottelevat kansanedustajat Tuomo Puumala ja Annika Saarikko

Onneksi olkoon, ja tervetuloa

mukaan keskustan remmiin!

Nyt, kun ehdokassuostumus

on allekirjoitettu ja palautettu,

alkaa projektin mukavin osuus: kampan-

jointi.

Viiden viikon aikana sinulla on mahdol-

lisuus vakuuttaa kotikuntasi äänestäjät niillä

asioilla, joita itse pidät tärkeinä. Lokakuun

28. päivän iltana lopulta punnitaan luotta-

mus.

Olen itse ehdolla kuntavaaleissa Kok-

kolassa neljännen kerran. Työ kotiseudun

asioiden eteen on edelleen kesken. Haluan

olla vaikuttamassa suuntaan, johon Kok-

kola kulkee.

On upeata nähdä, että meitä nuoria

on keskustan listoilla lähes 900. Noin mon-

ta valtuutetun alkua, jotka haluavat olla

tekemässä töitä kotiseutunsa eteen. Siksi

haluankin kertoa muutaman vinkin tulevaa

kuukautta varten.

Kampanjoinnissa tärkeintä on tavata

mahdollisimman paljon ihmisiä. Heitä ta-

paa toki Facebookissa ja Twitterissä, mutta

moni haluaa tuntea ehdokkaansa henkilö-

kohtaisesti. Jutustelu vaikkapa kahvikupin

merkeissä antaa paljon enemmän.

Yksin vaalityön tekeminen on tylsää ja

työlästä. Kannattaa soitella ja pyytää

tukimiehiä ja -naisia, ja koota heistä tuki-

ryhmä. Heidän kesken voi jakaa tehtäviä,

kuten mainosten tekemistä ja jakamista. He

ovat myös parhaita sparraajia ja mukana

kulkijoita, kun kampanjan aikana tunteet

ajavat vuoristorataa. Ystävät ovat parhaita

puhumaan puolestasi ja vakuuttamaan

kuulijat ansioillasi.

Äänestäjät haluavat kuulla, miksi juuri si-

nut pitäisi valita ja mitä sinä pystyt heille tar-

joamaan. Siksi ei ole täysin yhdentekevää,

mitä lupaat. Sanojensa takana on pystyt-

tävä seisomaan vaalienkin jälkeen.

Vaaliteemat kannattaa rakentaa ikään

kuin toimintaohjelmiksi, eli asioiksi, joita

lähdet kotikunnassasi seuraavan neljän

vuoden aikana toteuttamaan. Teemojen

suunnittelu vaatii tarkkuutta, mutta niihin ei

kannata jumittua. Valitettavasti kovin harva

tekee äänestyspäätöksensä vain teemojen

perusteella.

Kampanjan aikana pitää näkyä ja kuulua.

Toritapahtumat, kauppojen edustat, lähi-

kuppilat ja vaikkapa kylän baarit ovat paik-

koja, joissa liikkuu ihmisiä ja vapaita ääniä.

Paikallislehti voi julkaista mielipidekirjoituk-

siasi ja kuvasi voi koristaa lehden takakant-

ta. Vaalit ratkaisevat kolme asiaa: verkosto,

verkosto ja verkosto.

Lokakuun 28. iltana selviää, kuinka urak-

ka on lopulta onnistunut. Moni itkee ilon

kyyneleitä, osalla mieltä painaa muutaman

äänen päähän jäänyt valtuustopaikka.

Kävi kuinka kävi, on syytä muistaa, että

tämä on vain pieni osa kuntavaikuttamista.

Tärkein etappi on jo suoritettu: ehdokkaaksi

lähteminen on ennen kaikkea itsensä likoon

laittamista yhteisen hyvän vuoksi.

Toivotan tsemppiä kaikille niille lähes 900

nuorelle, jotka ovat uskaltaneet panna it-

sensä likoon. Tie kuntapäättäjäksi on auki!

Tuomo Puumalakansanedustaja

Tervetuloa mukaan,

nuori ehdokas!

32 33

Aika suuri juttu!

En tiennyt Jennifer Eganin Pulizer-palkin-non voittaneesta teoksesta Aika suuri hämäys juuri mitään etukäteen. On-neksi en tiennyt – kirja olisi nimittäin silloin voinut jäädä lukematta. Olisiko minuun vedonnut kunnon juonen puuttuminen, pirstaleinen aikarakenne, jatkuva kerto-jaäänen vaihtuminen, kokeilevien tyylien käyttö? Luultavasti ei, sillä olin valinnut kirjan kevyeksi kesälukemiseksi – mutta onneksi tartuin kirjaan ilman minkäänlai-sia ennakkoluuloja. Se nimittäin kannatti. Kirjassa on lukuisia henkilöhahmoja,

joiden kautta liikutaan ajassa suuntaan jos toiseenkin. Koskaan ei tiedä missä seuraavaksi ollaan; ollaanko Afrikassa parikym-mentä vuotta sitten vai New Yorkissa nyt vai jossain joskus tule-vaisuudessa? Välillä kirja tuntuu novellikokoelmalta, välillä joku tuttu hahmo ponnahtaa esiin seuraavassa luvussa. Silti eri luvut kietoutuvat toisiinsa, tavalla tai toisella. Välillä yhteys on hieno-varainen, välillä täysin selkeä. Mielenkiintoisinta antia on kirjan loppupuolella oleva luku, joka itse asiassa on power point -esitys. Se toimii yllättävän hyvin, vaikka pistääkin miettimään, tehdäänkö 2020-luvulla vielä yhtä kömpelöitä power point -esityksiä. Ehkä ei. Aika suuri hämäys on tähän mennessä ainoa suomennettu teos Jennifer Eganilta, mutta toivottavasti kustantaja ymmärtää kääntää lisää.

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys. Tammi. 432 s.Arvostelija: Tiina Nyyssönen

kirjahylly

Kun innostus katosi

Sofi Oksasen kaiken räjäyttänyt läpimur-to Puhdistus oli tapaus, joka kantaa he-delmää vielä tänäkin päivänä. Se oli trillerimäinen, monenlaiseen lukijaan ja makuun vetoava. Ei siis mikään ihme, että Oksasen seuraavaa odotettiin – niin paljon, että sen ympärille rakennettua hehkutusta ja hurmiota jo ennen julkaisua ei aiem-min ole Suomen kirjamarkkinoilla nähty. Julkistamistilaisuuteen Viroon myytiin räätälöityjä pakettimatkoja ja painokset

olivat jo etukäteen huippusuuria. Kun kyyhkyset katosivat on Oksasen Viron lähimenneisyyttä käsittelevän sarjan kolmas osa. Se kertoo serkuksista Edgarista ja Rolandista sekä Edgarin vaimosta Juuditista. Se kertoo on-nettomasta avioliitosta, totuudesta ja valinnoista. Tarina liikkuu 1940- ja 1960-luvun Virossa, välillä minä-kertojan näkökulmasta, välillä kaikkitietävän kolmannen persoonan. Ei kirjaa huonoksi voi sanoa, kyllä Oksanen osaa kirjoittaa ja kertoa tarinaa, mutta lukukokemus oli silti pettymys. Ehkä enna-kko-odotukset olivat (omalla kohdallani) aivan liian suuret ja siksi pettymys tuntuu sekin suurelta. Pitkästyin kirjaa lukiessa. Henkilöistä oli vaikea saada minkään-laista otetta, tapahtumien kulussa oli vaikea pysyä perässä. Oli-sin halunnut jättää kirjan monta kertaa kesken. Ehkä kirjalle pitäisi antaa uusi mahdollisuus – sitten joskus tule-vaisuudessa, kun kaikki kohu sen ympärillä on laantunut. Sitten, kun siihen osaa suhtautua omana teoksenaan, eikä sitä enää vertaa Puhdistukseen. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. Like. 366 s.Arvostelija: Tiina Nyyssönen

Moni kakku päältä kaunis

Jo keski-iän ylittäneellä, vuosikym-meniä sitten debytoineella naiskirjaili-jalla on asiaa terapeutille. Markkinoille on tullut paljon uusia nuoria kirjailijoita, jotka esiintyvät lehdissä meikattuina, esittelevät kiiltävillä sivuilla omaa hen-kilökohtaista elämäänsä ja kaikkea vielä: laittavat kirjojensa kansiin oman kuvansa. Ja sitten on se yksi tyrkky, Ivana B., joka ei ole vielä julkaissut mitään, mutta blogissaan hyökkää kokenutta kirjailijaa vastaan. Ivana B:lle tärkeintä ovat media, markkinat ja

mielikuvat. Sen rinnalla vanhemman ja kokeneemman kirjailijan lukeneisuus ja sivistyneisyys ei ole mitään – kun ei ole sitä media-seksikkyyttä. Snellman pureutuu kirjassaan jälleen ajankohtaiseen aihee-seen. Mitkä ovat taiteen tekemisen ehdot? Miten pitkälle kirjal-lisuuden – tai miksei jonkin muunkin taiteenalan – markkinoinnis-sa voidaan mennä? Tarvitseeko hallita kirjoittamisen perusteet vai riittääkö tarpeeksi sähäkkä ulkoinen habitus? Aiheen kiinnostavuudesta huolimatta kirja ei täysin uponnut minuun. Myönnän: pitkästyin pahasti viimeistään puolivälin tienoilla. Vaikka luvut ovat lyhyitä, vanhan kirjailijan elämän muistelu ja katkeroituminen nuoriin alalla oleviin oli puudutta-vaa. Välillä tuntui, että Snellman ei ole antanut ihan kaikkeaan tälle työlle. Edes lopun ”yllätys” ei juuri jaksanut hätkäyttää.

Anja Snellman: Ivana B. Siltala. 166 s.Arvostelija: Tiina Nyyssönen

Entistä, ei etnistä

Kyllä on ihmisen pakko syödä. Mutta ei mitä tahansa moskaa. Mieluummin en-tistä, ei etnistä. Mielensäpahoittaja joutuu vanhoilla päivillään uuden haasteen eteen. Hänen on opeteltava laittamaan ruokaa. Monen mielenpahoituksen jälkeen tulosta alkaa syntyä. Ruskeankastik-keen jälkeen voi siirtyä vaativampiin ruokiin. Kuten makkarakeittoon, joka maistuu naapurin Kolehmaisellekin. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

tutustuttaa lukijansa, tai tässä tapauksessa kuulijansa, vanhene-van ihmisen arkeen. Vaikka juro Mielensäpahoittaja nurisee ja valittaa, on hä-nessä jotain sanomattoman sympaattista. Mielensäpahoittajan koomisuuden alta löytää vanhenevan ihmisen hämmennyksen muuttuvan maailman keskellä. Äänikirjassa Antti Litja on Mielensäpahoittajan roolissa. Hänen jupinansa ja jurnutuksensa luovat teokseen erittäin mielensäpa-hoittajamaisen tunnelman. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on taattua laatutavaraa. Aivan edeltäjänsä tasolle se ei yllä, mutta on silti pakkohankinta ainakin niille, jotka haluavat päästä sisälle vanhempiensa tai isovanhempiensa sukupolven mielenmaisemaan.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. WSOY Äänikirja, 3 CDArvostelija: Samuli Nissilä

Miehen ja naisen oppaat

Jos miehen pitäisi omistaa yksi kirja se olisi Miehen oma kirja. Et-kös olekkin aina halunnut tietää miten Boeing 747:lla laskeudu-taan tai kuinka taitellaan servettejä niin, että teet vaikutuksen treffiseuraan? Tästä kirjasta se selviää! Vastapainoksi tänä vuon-na on saatu markkinoille myös Naisen oma kirja. Vaikka yleissivistys on yhteinen asia naiselle ja miehelle, on myös erityistietämystä, joka erottaa sukupuolet toisistaan. Mie-hen oma kirja kokoaa yhteen asioita kuten; miten parta ajetaan veitsellä, mihin pukua tai Ferraria ostettaessa tulee kiinnittää huomiota, miten muukalaislegioonaan liitytään, miten kaljuun-tumista vastaan taistellaan, miten pääsee paaviksi, miten sol-mio sidotaan tai miten olutpullo avataan ilman avaajaa. Naisen oma kirja puolestaan opastaa naisena olemisen sa-loihin aina valokuvissa hyvältä näyttämisestä tahallaan itkemis-een ja huippukokiksi ryhtymiseen. Naisen elämä ei aina ole helppoa, mutta onneksi tästä käsikirjasta löytyy apu tilantee-seen kuin tilanteeseen, olipa tarkoitus sitten juoruta tai päästä pyhimykseksi, tunnistaa väärennettyjä merkkituotteita tai käsi-tellä hämähäkkejä rennosti. Vaikka kirjat onkin kirjoitettu pilke silmäkulmassa, niissä ei ole annettu periksi perusteellisuudesta, vaan kirja on tietokirjamai-nen. Vuoden paras lahjaidea ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Tämän lahjan jälkeen hän voi myös tietää kaikesta kaiken!

Ote Naisen omasta kirjasta:

“Onnistunut flirttaileminen:

Flirtti on vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvaa sanalllista tai katsetason kontaktia, johon sisältyy piilevää seksuaalista kiin-nostusta. Jotkut miehet eivät valitettavasti ymmärrä lähentelyn tai flirtin eroa. Sen takia monet lähestymisyritykset bileissä tai yö-kerhoissa ovat jo lähtökohtaisesti tuomittuja epäonnistumaan ja pilaavat lisäksi tehokkaasti tunnelman. Toiset miehet taas eivät osaa flirttailla sen paremmin kuin lähennelläkkään. He ovat liian kohteliaita tai laskevat sen varaan, että vaaraton mahdollisuus jutella naisen kanssa syntyy esimerkiksi ystävän välityksellä. Jos nainen siis lähtökohtaisesti odottaa miesten flirttailevan hänelle ja toivoo yhden heistä olevan vieläpä Se Oikea, tulosta voi jou-tua odottelemaan kauankin. On fiksua pitää oma flirttailutek-niikkansa terässä. Flirttailumenestys ei näy siinä, että matka vie kohti alttaria kahden kuukauden päästä, vaan siinä, että flirtin kohteeksi valittu mies pitää naista poikkeuksellisena ja tavoitel-tavana.”

Eduard Augustin, Philipp von Keisenberg,Christian Zaschke: Miehen oma kirja. Tammi. s. 368

Heike Blümner, Jacqueline Thomae: Naisen oma kirja. Tammi. s.400

Arvostelija: Salla Airaksinen

33

34 35

Suomen Keskustanuoret ry

Apollonkatu 11 a

00100 Helsinki

info@keskustanuoret.fi

www.keskustanuoret.fi

Etelä-Karjalan Keskustanuoret

Valtakatu 54

53100 Lappeenranta

puh: 044 3122 982

fax: 05-4156 105

etela-karjala@keskustanuoret.fi

Etelä-Pohjanmaan Keskustanuoret

Keskuskatu 11 a

60100 Seinäjoki

gsm: 045 878 6300

fax: 06-2233 330

etela-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Etelä-Savon Keskustanuoret

Porrassalmenkatu 33

50100 Mikkeli

puh: 044 369 9601

etela-savo@keskustanuoret.fi

Helsingin Keskustanuoret

Apollonkatu 11 a

00100 Helsinki

puh: 044 5144 361

helsinki@keskustanuoret.fi

Hämeen Keskustanuoret

Hämeenkatu 9 A 5 krs.

15110 Lahti

puh: 040 418 1150

hame@keskustanuoret.fi

Itä-Savon Keskustanuoret

Tottinkatu 15

57130 Savonlinna

puh: 015-5311 45

gsm: 050 347 3556

fax: 015-5355 373

ita-savo@keskustanuoret.fi

Kainuun Keskustanuoret

Kauppakatu 26 A / 2. krs

87100 Kajaani

puh: 040 8289 147

fax: 08-6121 148

kainuu@keskustanuoret.fi

Keski-Pohjanmaan Keskustanuoret

Isokatu 2

67100 Kokkola

puh: 040 7769 338

fax: 06-8314 993

keski-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Keski-Suomen Keskustanuoret

Cygnaeuksenkatu 12 B 16

40100 Jyväskylä

puh: 014 214 997, 040 7210 636

fax: 014-214 448

keski-suomi@keskustanuoret.fi

Kymenlaakson Keskustanuoret

Kivimiehenkatu 7 as 12

45100 Kouvola

puh: 05-3752174, 040 831 8972

fax: 05-3752530

kymenlaakso@keskustanuoret.fi

Lapin Keskustanuoret

Kansankatu 12 A 4

96100 Rovaniemi

puh: 040 579 2056

fax: 016-313358

lappi@keskustanuoret.fi

Pirkanmaan Keskustanuoret

Näsilinnankatu 23 A 1

33210 Tampere

puh: 045 1274 794

pirkanmaa@keskustanuoret.fi

Pohjois-Karjalan Keskustanuoret

Siltakatu 22

80100 Joensuu

puh: 044 3122 982

pohjois-karjala@keskustanuoret.fi

Pohjois-Pohjanmaan Keskustanuoret

Koulukatu 31 A 2

90100 Oulu

puh: 08-5711740, 040 591 9006

fax: 08-5711790

pohjois-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Piirien yhteystiedot

Pohjois-Savon Keskustanuoret

Suokatu 31

70110 Kuopio

puh: 017 369 9601, 044 369 9601

fax: 017 369 9611

pohjois-savo@keskustanuoret.fi

Satakunnan Keskustanuoret

Itäpuisto 9

28100 Pori

puh: 044 0336 588

fax: 02-6335599

satakunta@keskustanuoret.fi

Uudenmaan Keskustanuoret

Apollonkatu 11 a

00100 Helsinki

puh: 044 7514 363

uusimaa@keskustanuoret.fi

Varsinais-Suomen Keskustanuoret

Linnankatu 21 B 35

20100 Turku

gsm: 044 5322 332

puh: 02-2322 332

fax: 02-2312 036

varsinais-suomi@keskustanuoret.fi

Ky

llä!

H

alu

an

tie

toa

Ke

sku

sta

nu

oris

ta

Ha

lua

n li

ittyä

jäse

ne

ksi K

esk

ust

an

uo

riin

H

alu

an

ilm

aise

n n

äyt

en

um

ero

n N

uo

ri Ke

sku

sta

-le

hd

est

ä

N

imi..

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.

Läh

ioso

ite...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

..

Post

inu

me

ro ja

po

stito

imip

aik

ka...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

Sä

hkö

po

sti..

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.

syn

tym

ävu

osi.

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

....

A

lleki

rjoitu

s....

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

V

oit

täyt

tää

lom

akk

ee

n m

yös

oso

itte

ess

a

ww

w.k

esk

usta

nuo

ret.fi

Ke

skus

ta-

nuo

ret

ma

ksa

vat

po

stim

aks

un

Ke

skus

tanu

ore

tTu

nnus

500

5576

00

003

Va

sta

uslä

hety

s

palmusen

pahat

1. Missä maanosassa on sisämaavaltio, jonka

kaikki viisi rajanaapuria ovat sisämaavaltioita?

2. Missä kaupungissa on syntynyt jalkapalloilija

Zlatan Ibrahimovic?

3. Mitä opiskelee olympiahopeaa purjehduksessa

voittanut Tuuli Petäjä? Entä missä

oppilaitoksessa Tuuli opiskelee?

4. Missä kaupungissa järjestetään toukokuussa

2013 Eurovision laulukilpailut?

5. Mikä on aikuisen ihmisen keskimääräinen

paino? Mukaan otetaan kaikki maapallon

aikuiset ihmiset.

6. Missä kaupungissa asui vuonna 1870 eniten

suomenkielisiä asukkaita?

7. Kuinka mones taidemuoto on elokuva? Kun

elokuvan sanotaan olevan näin mones taide

muoto, niin elokuvaan sanotaan sisältyvän

kaikki sitä edeltäneet taidemuodot.

8. Eduskunnassa on kaksi Korhonen-nimistä

kansanedustajaa (Timo ja Martti) ja kaksi

Virtanen-nimistä (Erkki ja Pertti eli Veltto

Virtanen). Suomessa on 23 500 Korhosta ja

23 300 Virtasta. Korhonen ja Virtanen ovat

Suomen yleisimmät sukunimet. Mikä on

harvinaisin sukunimi, jonka nimisiä

kansanedustajia on kaksi?

9. Ketkä kaksi yleisurheilun Suomen ennätyksen

haltijoista ovat jo edesmenneitä?

10. Mitkä ovat almanakan kaksi miehen nimeä,

joissa on vain kahta eri kirjainta? Ehdot

täyttäviä naisnimiä almanakassa on useita:

Anna, Aada, Lilli, Mimmi, Sissi ym.

b Turkulaisen visakonkari Lauri Palmusen kiperät kysymykset

pistävät pääkopan aivonystyrät liikkeelle.

Vastaukset:

1. Aasiassa. Kysymyksessä on Uzbekistan, jonka rajanaapurit ovat Afganistan, Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan ja Turkmenistan.

2. Malmössä

3. arkkitehtuuria. Purjehtija Tuuli opiskelee tietenkin Aalto-yliopistossa.

4. Malmössä

5. 62 kiloa

6. Pietarissa

7. seitsemäs

8. Niinistö (Ville, Jussi). Niinistöjä on 342. Kataisia (Jyrki ja Elsi) on 1037. Väätäisiä (Juha, Tuula) on 1359, Kiuruja (Krista, Pauli) on 2335 ja Jääskeläisiä (Pietari, Jouko) on 6188.

9. Mona-lisa Pursiainen (200 m) ja Jani Lehtonen (seiväs)

10. Otto, Lyly

Nuori Keskusta on Keskustanuorten jäsenlehti

Jos sinulle tulee Nuori Keskusta -lehti kotiinkannettuna, olet

Keskustanuorten jäsen. Jäsenenä voit myös osallistua

tapahtumiimme ja koulutuksiimme ja saat mahdollisuuden

vaikuttaa sinulle tärkeisiin asioihin yhteiskunnassamme.

Mikäli yhteystietosi muuttuvat, teethän ilmoituksen

osoitteeseen info@keskustanuoret.fi, jotta lehti löytää

luoksesi jatkossakin.

Lisätietoja Keskustanuorten toiminnasta löydät osoitteesta

www.keskustanuoret.fi

36