1

Keskustanuorten jäsenlehti 4/11

nuorinuoriKeskustaKeskusta

Miten Suomestatuli Suomi?

Makutestissä mehuglögit

Suloiset nakulemmikit

Suomalaisuusmies Savola

Ällistyttääkö Väyrynen kaikki?

2

Pääkirjoitus

Tuskin joulutortut ehtivät siirtyä uunipel-leiltä vatsojen uumeniin ja uudenvuo-denraketit hiipua taivaalta, kun on jo aika kiinnittää huomio seuraavaan

merkittävään tapahtumaan, presidentin-vaaleihin. Tahti on kova, sillä ennakkoää-nestys alkaa jo tammikuun yhdentenätoista päivänä. Jokaisella on varmasti joskus riittämät-tömyyden tunteita. Työelämä, opiskelu, lasten kasvattaminen tai parisuhde voivat vaikut-taa ylivoimaisen vaikeilta asioilta. Omat tai-dot eivät tunnu millään riittävän. Uskon, että myös presidenttiehdokkaat kokevat samoin, kun miettivät soveltuvuuttaan yhteiskunnan korkeimpaan tehtävään, vaikka eivät sitä ääneen myöntäisikään. Kansalaiset vaativat presidentiltä paljon. Presidentin pitää olla älykäs, huumorintajui-nen ja rehellinen. Hänen taustansa tulee olla nuhteeton ja hänen on päihitettävä muut vaalikeskusteluissa. Presidentin on ajateltava lähes kaikista asioista samalla tavalla kuin äänestäjän. Presidentin pitää olla mukavan näköinen ja hänen puolisonsakin on vastat-tava odotuksia. Ei ole ihme, että sopivaa ehdokasta ei aina tunnu löytyvän. Jos äänestäminen näyttää vähiten huonon vaihtoehdon valitsemiselta, vaatimukset voivat olla liian korkealla. Sil-loin on hyvä miettiä, mitkä ovat kaikkein tärkeimpiä kriteerejä hyvälle presidentille. Vähemmän tärkeistä asioista kannattaa ää-

nestäessä olla valmis joustamaan. President-tiä valitessakin on muistettava olla armollinen.Haastattelin kerran aiheesta Tampereen yli-opiston valtio-opin professori Heikki Palohei-moa. Hän totesi, että presidentillä tulisi olla ennen kaikkea kokemusta kansainvälisistä asioista. Presidentin päätehtävä on ulkopolitiikan joh-taminen. Tämä on äänestäjän hyvä muistaa. Putkimieheksi ei kannata valita lääkäriä, eikä lääkäriksi putkimiestä. Presidentin ei tule olla untuvikko kansainvälisillä kentillä. Yhteistyökyky on Paloheimon mielestä toi-nen tärkeä asia. Jos presidentin ja hallituksen välille syntyy kärhämää, voi hallitus eristää presidentin, ja hänen toimivaltansa jää hyvin pieneksi. Presidentin tulee olla sellainen, joka ei revi, vaan rakentaa. Sellainen, joka sovittelee riito-ja, eikä kärjistä niitä. Kohteliaalla käytöksellä ja yhteistyökyvyllä presidentti saa arvovaltaa sekä kotimaassa että ulkomailla. Kiitos tasavallan presidentti Haloselle kulu-neista kahdestatoista vuodesta isänmaan ruorissa. Toivotan hänen seuraajalleen me-nestystä vaativaan tehtävään. Lisäksi toivot-an kaikille lukijoille rauhallista joulua ja toivori-kasta vuotta 2012.

Samuli Nissiläpaatoimittaja@keskustanuoret.fi

Valtavat vaatimukset

1. Lintuhämähäkit eli tarantulat voivat selviytyä kaksi vuotta ilman ruokaa.

2. Vain prosentilla ihmisistä on punertavat hiukset.

3. ”Eniten alastomia ihmisiä vuoristoradassa” -maailmanennätys on 102.

4. Punainen väri tekee nälkäiseksi.

5. Valaanmaidossa on yli puolet rasvaa.

Knoppioppig6. Rotat nauravat, kun niitä kutittaa.

7. Keskimääräinen ihminen on 28-vuotias oikeakätinen kiinalainen mies, jolla on matkapuhelin, mutta ei pankkitiliä.

8. Apple perustettiin aprillipäivänä.

9. Norja on ainoa maa, joka on pelannut Brasiliaa vastaan jalkapalloa häviämättä yhtäkään ottelua.

10. Tokiossa myydään peruukkeja koirille.

2

3

PäätoimittajaSamuli Nissilä

AvustajatSalla AiraksinenKaisu AiraksinenHeli HämäläinenIda JuuselaJukka KoivulaMatti KullbergKatri KulmuniJanne LintiläMarkus MannerTiina NyyssönenLauri Palmunen

PainopaikkaPunaMusta Oy.Lehti on painettuympäristöystävälliselle paperille.

JulkaisijaSuomen Keskustanuoret

OsoiteApollonkatu 11 A,00100 Helsinki

Sähköpostiinfo@keskustanuoret.fi

Nuori Keskusta -lehtiISSN 0453-7769

Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. Nuori Keskusta on kulttuuri-, mielipide-,ja tiedelehtien liiton jäsen.

sisalto

2 Pääkirjoitus

2 Knoppioppi

4 Kurvailua

5 Ansioituneet 2011

6 Ällistyttääkö Väyrynen Kaikki?

8 Valtaistuinpeli - Taistelu Suomen hallitusmuodosta

10 Presidenttiehdokkaat pähkinänkuoressa

12 Paavo Väyrynen - politiikan supertähti

14 Gallup: Mitä Paavolle joululahjaksi?

16 Maakunnan mies puolustaa suomalaisuutta

18 Kuinka Suomi syntyi

20 Kolumni: Manner

21 Matkalla: Eteläkorealaista ei

Tampereen talvi säikäytä

22 Liittotoimiston tuoreet kasvot piinapenkissö

24 Kolumni: Annika & Tuomo

25 Kutsuvieras: Aki Ruotsala

26 Glögitesti: Ken on heistä kaikkein herkuin?

27 Kolumnni: Hämäläinen

27 Mitö tuli sanottua?

28 Ilman karvoja kiitos!

30 Kirjahylly

32 Ulkosuhteet

33 Leffacorner

34 Piirien yhteystiedot

35 Palmusen pahat

UlkoasuSalla Airaksinen

nuori

nuori

Kes

kust

a

Taina PelkonenJaana SantalainenHannu SavolainenMaija TahkolaLaura TolkkinenTuomas VanhanenMarkus Ylimaa

4 4

Tämä Nuori Keskusta -lehti on tee-maltaan presidentillinen. Kolumnini otsikko sopisi hyvin tunnukseksi myös keskustan presidenttiehdokkaalle,

koko kansan Paavo Väyryselle. Väyrynen on suomalaisen politiikan elävä legenda: superstara, joka yhdistää pojat ja isoisät. Väyrynen on viisi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana näyttänyt olevansa ihokarvoja myöten itsenäinen ja suomalainen. Nuorkeskustalaisille Paavon itsenäisyyden ja suomalaisuuden rinnalle nousee myös hänen tinkimätön aatteellinen keskustalaisuutensa. Nuorena kansanedustajana Paavo tutustui aikansa ympäristöpoliittisiin virtauksiin. Hän vakuuttui siitä, että ilman luonnonvarojen kulutuksen vähentämistä ja edistyksellistä ke-hitysyhteistyötä ihmiskunta ajautuu tuhoon. Väyrysen ihmiskuntapolitiikka on ilmaston- muutoksen ja ruokapulan kourissa kipuile-vassa maailmassa ajankohtaisempaa kuin koskaan. Paavo haluaa meidän keskustanuorten tavoin sitä, että ihmiset välittäisivät krääsän sijaan enemmän henkisistä arvoista ja toisist-aan. Väyrysen ihmiskuntapolitiikka konkreti-soituu Suomen osalta siinä, että hän puolus-

taa alueellisista tasa-arvoa niin koulutuksessa kuin yrittäjyydessä. Nuorisokotia Keminmaalla pyörittävä Paavomme tietää paljon nuorten syrjäytymisen syistä. Presidentti Väyrysen Suomessa ketään nuorta ei jätettäisi heitteille.Keskustalaiseen ulkopoliittiseen perinteeseen kuuluu rauhanrakentamisen korostaminen. Sotilasliitot eivät ole meitä varten. Itsenäinen Paavo korostaa myös Suomen itsenäisyyttä suhteessa EU:hun. Eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan, mutta sitä ei tehdä Suomen it-semääräämisoikeuden kustannuksella. Huoli-matta pitkästä urastaan Paavolla on siis paljon sanottavaa tulevaisuudesta. Kaikkien nuorten on helppo popittaa Paavoa. Jos et ole vielä liittynyt Paavon nuorisoverkostoon ”Paavon poppooseen”, teepä se nyt! Syksyllä 2012 edessä ovat kuntavaalit. Nämä vaalit käydään poikkeuksellisissa olois-sa. Kataisen sinipunahallitus on käynnistänyt yhden Suomen historian kummallisimman po-liittisen hankkeen. Hallitus ajaa Suomeen val-lankumouksellista kuntarakenteen uudistusta, joka ei perustu mihinkään tutkimustietoon eikä kansalaisten tai kuntien kuulemiseen. Kokoomuslainen kuntaministeri yksinkertaisesti aikoo luoda täysin uudet ja nykyistä isommat kunnat. Tarvittaessa käytetään pakkoa. Ministeriä ei kiinnosta se, miten järjestöjä voitaisiin hyödyntää matalan kynnyksen tuen tarjoamisessa lapsiperheille. Kataisen joukkue ei etsi keinoja siihen, miten vanhukset saatai-siin asumaan kauemmin omissa kodeissaan. Kuntapalvelujen sijaan sinipunajoukko ha-luaa keskittyä rajoihin ja hallintoon. Missään muussa sivistysmaassa tämä ei olisi mahdol-lista. Kokoomuksen ministereiden toiminnasta mieleen tulee lähinnä kadonneen Neuvos-toliiton käskytys ja pakkovalta. Keskustanuorten vaihtoehto neuvostoliit-tolaiselle kuntauudistukselle on itsenäisten maakuntien ja nykyistä pienempien lähikun-tien tie. Kalleimmat palvelut kuten terveyden-huolto siirrettäisiin vaaleilla valitulle maakunta-hallinnolle. Valtio niin ikään antaisi tehtäviään maakunnille. Esimerkiksi poliisitoimen hoita-minen voisi olla maakuntien tehtävä. Lähikun-nat olisivat nykyisten kuntien kokoisia tai jopa

Itsenäinen ja suomalainen keskustalainen

pienempiä. Lähikunta hoitaisi ihmistä lähellä olevia toimintoja kuten nuorisotoimen ja päivähoidon. Lähikunnissa päätöksiä voitaisiin tehdä suorilla kansanäänestyksillä. Näiden liittokokouksessa hyväksyttyjen lin-jausten pohjalta keskustanuoret valmistelee keväällä 2012 kuntapoliittisen ohjelman. Tärkeintä ohjelmassa on keskustalaisten arvo-jen esiin nostaminen ja kuntien sekä maakun-tien itsenäisyys. Vuosikymmenien unohduksen jälkeen suomalaisuudesta ja isänmaallisuudesta on tullut politiikan kuuma kiistakapula. Tietyt polii-tikot ovat ottaneet tehtäväkseen määritellä, mitä ”oikea” isänmaallisuus on ja mitä on ”kunnon perisuomalaisuus” huonomman mamu- ja homo-suomalaisuuden sijaan. On törkeää, että suomalaisuuden symbolit, kuten leijonavaakuna, sotketaan nykyään ra-sismiin. Keskustanuoret on suomalaisuusliike. Keskustanuoret ei kuitenkaan missään oloissa tule olemaan rasistinen tai suvaitsematon lii-ke. Santeri Alkio ajoi Suomen itsenäisyyttä kansanvallan ja oikeusvaltion takia, ei ääri-oikeiston pyynnöstä. Veteraanit antoivat uhrinsa valinnanvapauden ja turvallisuuden hyväksi, eivät ahdasmielisyydestä ja rettelöit-sijöitä varten. Keskustanuoret valmistelee vuoden 2012 aikana uuden periaateohjelman nykyi-sen vuonna 2005 hyväksytyn tilalle. Siitä päätetään liittokokouksessa 2012. Ohjelma kunnioittaa Santeri Alkion syntymän 150-vuo-tisjuhlavuotta. Tavoitteena on määritellä, mitä alkiolaisuus on 2010-luvun maailmassa. Periaateohjelmassa kerrotaan myös, mikä meidän käsityksemme on suomalaisuudesta. Kaikilla keskustanuorten jäsenillä on mahdol-lisuus osallistua ohjelman työstämiseen. Haluan kiittää kaikkia kuluneen vuoden saa-vutuksista ja työstä. Oikein hyvää joulua ja uutta vaalivuotta 2012!

Antti KurvinenSuomen Keskustanuorten puheenjohtaja

Kurvailua

5

5

Ikkunat Euroopan komission työhuoneissa pi-mentyvät iltaisin, mutta yhdessä kerroksessa loistaa alati valo. Monsieur Euro, komissaari Olli Rehn on liki mahdottoman tehtävän edessä. Eurooppalaisen hulttioperheen ku-rinpalautukseen tarvitaan roppakaupalla suomalaista sisua ja pitkämielisyyttä. Koko Euroopan on syytä olla ikuisessa kiitollisuu-denvelassa Suomen Keskustan lähettiläälle, jos hän kykenee kampeamaan unionin siitä suosta, johon eurointoilijat sen väljillä säädöksillä upottivat.

Muutoksen puhuri vei monelta kansanedus-tajalta työpaikan kevään eduskuntavaaleis-sa. Pudonneista parlamentaarikoista tun-netuin, keskustan Paavo Väyrynen ei kauaa jaksanut kohtaloaan surkutella. Hän totesi, että huonomminkin olisi voinut käydä ja polkaisi lähes samalta seisomalta käyntiin presidentinvaalikampanjan. Kansanedus-tajana hän ei olisi millään ennättänyt kiertämään koko Suomea. Uusmaalaiset äänestäjät taisivat olla kaukaa viisaita. Hölmöähän se olisi ollut tehdä Paavosta kansanedustaja, kun tarjolla on presidentin tehtäväkin.

Tuore opetusministeri Jukka Gustafsson en-nätti ensitöikseen lupaamaan lukiolaisille ilmaiset oppikirjat. Mikäpäs sen kivempaa. Ministeri taisi tosin unohtaa, että hallitus-ohjelmassa päätettiin kohdistaa koulutussek-torille yhteensä satojen miljoonien eurojen leikkaukset.

On aika jakaa tunnustusta kuluneena vuonna eri tavoilla ansioituneille. Nuoren Keskustan toimitus on täten päättänyt myöntää seuraavat arvonimet:

Ansioituneet 2011

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb paljasti, että hänen kiil-tokuvamaisen imagonsa alta löytyy myös särmää. Uusi klassikkosanonta syntyi, kun Stubb jupisi tuntonsa ääneen konsensus-henkisessä Pohjoismaiden neuvostossa: ”Vit-tu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnos-taa”. Mutta oliko kyseessä tahaton lipsahdus vai harkittu irtiotto?

Nuoren taiturin kädet nostivat itsetun-noltaan epävarman kansakunnan hetkessä voittamattomaksi. Mikael Granlund osoitti jäätävällä tempullaan, että nuori sukupolvi ei nöyristele, eikä puurra hampaat irvessä, mutta silti tulosta syntyy. Ilmaveivi oli an-teeksipyytelemättömyydessään teko, joka sykähdytti urheilua rakastavaa kansaa.

Suvaitsevaisuutta parhaimmillaan, kun su-vaitsevainen osoittaa suvaitsevansa myös suvaitsemattomuutta. Vai onko kyse sit-tenkin laskelmoidusta ystävyydessä, jossa molemmat osapuolet voittavat ja media saa kerrottavakseen kiinnostavan tarinan. Harvoin kaverusten vierailu toistensa luona on kuitenkaan herättänyt sellaista huomio-ta, mitä vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto sai kyläiltyään kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen kotikulmilla Viitasaarella.

Neekeriukko ja imaamihuuto. Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta ja panssarivaunut. Maahanmuuttajat ja homot Ahvenan-maalle. Veteraanit järkyttyvät, kun homot tanssivat linnan juhlissa. Kaikki punavihreät pitäisi lahdata 1918 malliin. Presidentti sopii saunan taakse. Jokainen Nuoren Keskustan lukija voi tykönänsä miettiä, mikä edellä ole-via lausuntoja yhdistää ja mistä ne kertovat.

Etelä-Pohjanmaan Keskustanuoret osoit-tivat etevyytensä ja nappasivat haltuunsa himoitun ja itsensä Urho Kekkosen luovut-taman kiertopalkinnon ”Kekkosen haari-kan”. Palkinnon saa piiri, joka menestyy Keskustanuorten valtakunnallisissa tapahtu-missa vuoden aikana parhaiten niin poliit-tisia taitoja, esiintymiskykyä, luovuutta kuin ryhmähenkeäkin vaativissa monipuolisissa tehtävissä.

Vuoden täys-

työllistetty

Vuoden

optimisti

Vuoden kattee-

ton lupaus

Vuoden rehelli-

sin sammakko

Vuoden yhteisöl-

linen kokemus

Vuoden kohu-

kaveruus

Vuoden piiri

Vuoden riman-

alitukset

6

Ällistyttääkö

Väyrynen kaikki?

Karhu on kaadettava ennen nylkemistäKokoomus nosti vuoden 2007 eduskuntavaa-lien jälkeen taitavalla siirrolla Niinistön näky-välle, mutta turvalliselle paikalle eduskun-nan puhemieheksi. Tuolta jakkaralta Niinistö pystyi vuosikausien ajan päsmäröimään kansanedustakollegoitaan. Hän vahti eduskunnan rahakirstua kam-reerimaisella otteella ja iski sanansäilällään ilmoille kirpakkaa hallitusta arvostelevaa kritiikkiä. Kansanedustajat ihmettelivät puhe-miehensä tökeröä käytöstä, mutta samaan aikaan Niinistö onnistui tavoitteessaan ja sai suomalaiset hyrisemään tyytyväisyyttään. Keskustan poliittinen sihteeri Ilkka Mietti-nen kertoo kokoomuksen onnistuneen aivan loistavasti Niinistön brändäyksessä. – Media on suorastaan laonnut Niinistön edessä. Häneen ei ole tarttunut minkäänlai-nen lika. Ehdokkaan oman asiantuntemuk-sen ja karisman lisäksi tässä on paljolti kyse kokoomuksen taitavasta mielikuvapolitiikas-ta, uskoo Miettinen. Vuosikausien perusteellisesta pohjatyöstä ja kokoomuksen oivaltavasta taktikoinnista huolimatta Niinistön asema on nyt kaikkea muuta kuin kadehdittava. Kansansuo-siota metsästäessään hän tuli virittäneeksi ansakuopan, johon on itse putoamassa. Valtavasta kannatuksestaan johtuen hänel-lä on nyt vain menetettävää.

Voittajan vankkuritJo ensimmäisissä vaalitenteissä Niinistö pal-jastui tavalliseksi kuolevaiseksi. Hän välttelee parhaansa mukaan virheitä ja selittää asiat mielellään epämääräisellä yleistasolla, jot-tei suututtaisi ketään. Esimerkiksi hänen kiemurtelunsa natokysymyksessä herättää melkoista hämmennystä. Niinistön elekieli kertoo, että hän haluaa sanoa ääneen mitä ajattelee: Suomen paik-ka on Natossa. Kansalaisten enemmistö on kuitenkin hänen kanssaan täysin eri mieltä asiasta ja vastustaa sotilasliittoon liittymistä.

Niinpä Niinistö vastaa epäselvästi ja kart-televasti. Koko aihepiiri tuskastuttaa häntä suunnattomasti. Kansalaiset aistivat Niinistön varovaisuu-den ja pettymys häneen on kasvussa. Mo-nissa vaaleissa keskustan taustavaikuttajana toiminut Miettinen muistuttaa, että ennak-kosuosikin kannatuksen hiipuminen on luon-nollista. Vasta äänestyspäivän lähestyessä ihmiset alkavat toden teolla miettimään, kuka on heidän suosikkinsa. Silloin pinnallis-ten mielikuvien vaikutus laimenee. Presidentinvaalien historia tukee Miettisen näkemystä. Esimerkiksi vuoden 2000 vaaleis-sa kokoomuksen Riitta Uosukainen oli vielä vaaleja edeltävänä syksynä todella suosittu. Muutaman epäonnistuneen tv-väittelyn jäl-keen hänen kannatuksensa romahti nope-asti, eikä hän lopulta selvinnyt edes vaalien toiselle kierrokselle. – Osa kokoomuksen äänestäjistä asettui keskustalaisen Esko Ahon taakse jo ensim-mäisellä kierroksella. He halusivat varmistaa, että toiselle kierrokselle pääsee ehdokas, jolla oli realistiset mahdollisuudet haastaa sosialistinen ehdokas, muistelee Miettinen. Nytkin monissa gallupkyselyissä ää-nestyspäätöksestään epävarmojen osuus on jo lähtenyt jyrkkään nousuun. Aiemmin Niinistöä tukeneet arvioivat ehdokkaita uudelleen puhtaalta pöydältä. Parhaillaan on etsikkoaika siirtyä sellai-sen ehdokkaan tueksi, jolla on edellytykset nousta tasaisesta rintamasta ensimmäisessä vaiheessa Niinistön ykköshaastajaksi ja sen jälkeen loppukirissä hänen ohitseen tasa-vallan seuraavaksi presidentiksi. Voittajan vankkureihin on mukavaa hypätä ensim-mäisten joukossa.

Väyrynen tulee ällistyttämään kaikkiLapin Keskustanuorten puheenjohtaja Janne Kaisanlahti luottaa vahvasti siihen, että nimenomaan keskustan ehdokas, tohtori Paavo Väyrynen nousee Niinistön ykköshaastajaksi.

Kaisanlahden mukaan kuka tahansa osaa puhumalla luvata mukavia, mutta osalla eh-dokkaista on takanaan aika synkkä historia tekojen osalta. Erityisesti Sauli Niinistöllä ja Paavo Lipposella on tarve häivyttää men-neisyytensä jälkiä. Molemmat herrat edustivat 1990-luvun lopussa sinipunahallituksen nokkamiehinä Suomea kahtia repivää linjaa. Heidän ta-lous- ja aluepoliittisten linjaustensa laskua maksetaan yhä kasvaneena eriarvoisuute-na. Vastaavasti Väyrysellä on vahvat näytöt koko Suomen yhtenäisyyden vahvistajana ja kansallisen itsenäisyyden puolestapuhujana. – Mikäli ihmiset vain muistavat mistä näissä vaaleissa on pohjimmiltaan kyse, on Väyrysellä aito mahdollisuus tulla valituksi. Paavo edustaa sitä vakaata turvallisuuspo-liittista linjaa, johon suomalalaiset luottavat ja hänellä on mittava kokemus ulkopolitiikan saralta. Presidentin ydintehtävissä hän on ehdokkaista ylivertainen, korostaa Kaisan-lahti. Kaisanlahti on pistänyt merkille, että monet nuoret ovat suorastaan järkyttyneitä siitä jäykästä mielikuvasta, jonka heidän van-hempiensa sukupolvi on maalannut Väyry-sestä. – Väyrynenhän on jopa radikaali glo-baaleissa kysymyksissä. Hän ymmärtää, että materiaalikeskeinen elämäntapa on tullut tiensä päähän. Paavon mukaan tarvitaan uusi kokonaisvaltainen kestävään kehi-tykseen tähtäävä ote. Hän edustaa sellaista maailmankuvaa, jonka nuorten valtaenem-mistö pystyy täysin allekirjoittamaan. Paavo Väyrynen sanoi jo kampanjansa käynnistysvaiheessa tulevansa vielä ällistyt-tämään kaikki suosiollaan. Hän taisi olla oikeassa.

Teksti: Tuomas Vanhanen

Presidentinvaaleissa oli lähes kuuden vuoden ajan yksi ylivoimainen ennakkosuosikki. Kokoomuksen ehdokkaana oleva Sauli Niinistö

on pedannut itselleen linnan isännyyttä johdonmukaisesti aina vuoden 2006 presidentin-

vaaleista lähtien. Silloin hän hävisi vaalien toisella kierroksella täpärästi istuvalle

presidentille Tarja Haloselle.

Paavo on POP

6

7

paavo on pop

Tunnustan, että oma suhtautumiseni Väyryseen on kaksijakoinen. Lapsuuteni muistikuvissa hän edustaa lähes messiaani-sta hahmoa. Voimakkaalla tahtopolitiikal-laan Väyrynen puolusti pienen lappilaispo-jan elinympäristöä ja hän esti parhaansa mukaan etelän herrojen kierot metkut. Paa-vo piti meidän syrjäseudun asukkaiden puol-ta. Torninjokilaakso oli tuolloin ja on yhäkin Väyrysen vankkumatonta tukialuetta. Paavon kiistanalaisiin piirteisiin olen puolestani saanut törmätä moneen ker-taan matkallani keskustalaisen aatemaail-man sisälle. Kovan poliittisen pelin taitava jääräpäinen konkaripoliitikko on nähtävästi vuosien varrella tullut talloneeksi monen kol-legansa varpaille. Jyrän alle ovat jääneet vuoron perään niin naapuripuolueiden edustajat kuin omatkin, kuka nyt kulloinkin on Paavon tielle sattunut astumaan. Toisaalta aivan viime vuosina Paavo on löytänyt sisäistä rauhaa ja hänestä on kuo-riutunut sarkastisen itseironian omaava val-tiomies, joka tuntuu rakastavan niin suoria televisioväittelyitä kilpakumppaneidensa kanssa kuin myös aatteellisia luentoja ihmis-joukoille. Tahti, jolla Väyrynen kiertää maata

on aivan huimaava. Kovin monesta nuo-remmastakaan ei siihen olisi. Paavon haaste on siinä, että kaikkien kans-saihmisten ajatus ei aina kulje ihan yhtä ko-vaa laukkaa kuin hänen omansa, jolloin osa hänen ajatuksistaan herättää hilpeyttä ja ärsytystä. Yleensä Väyrysen aatokset tup-paavat kuitenkin paljastumaan kaukoviisau-deksi. Sopiva annos särmää ja tahtoa on erin-omainen yhdistelmä, kun ajattelee teh-tävää, johon Väyrynen on ehdolla. Tasa-vallan presidentin on syytä käyttää rohkeasti sitä valtaa ja arvostusta, jonka äänestäjät hänelle suovat. Valtiollisen hierarkian ykkös-paikalta odotetaan painavia puheenvuo-roja. Parasta Paavossa on ehdottomasti hänen näkemyksensä maailmanlaajuisesta ih-miskuntapolitiikasta. Väyrynen asettaa perinteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajat-telun sijasta keskiöön globaalin kestävän ke-hityksen. Paavo on oivaltanut, että olemme ihmiskuntana todellisessa pulassa, jollemme kykene ratkaisemaan aikakautemme isoja haasteita, kuten köyhyyttä ja ilmastonmuu-tosta. Naton hävittäjistä ei ole hyötyä so-

dassa, jota käydään aikaa vastaan, jotta ihmiskunta ylipäätänsä säilyy elinkelpoisena.Väyrynen nostaa vakavasti otettavista eh-dokkaista ainoana esiin näitä megahaastei-ta, jotka puhuttavat nuoria jatkuvasti. Ma-terialismin palvonnan sijaan ihmisten on hankittava sisältöä elämäänsä henkisten, hengellisten ja yhteisöllisten arvojen kautta, kuten Paavo asian ilmaisee. Ihmiskuntapoli-tiikkaan kiteytyy Väyrysen erinomaisuus pre-sidenttiehdokkaana. Tuomas Vanhanen

Parasta Paavossa

7

8

Valtaistuinpeli –

taistelu Suomen hallitusmuodosta

Sisällissodan päättyessä Suomen sisäpoliittinen tilanne oli sekava. Tynkäeduskunta koostui vanha-suomalaisista, nuorsuomalaista,

maalaisliitosta sekä RKP:stä muutaman so-sialidemokraatin lisäksi. Poliittisen vasemmis-ton toimintamahdollisuudet olivat surkeat. SDP:n 92 kansanedustajasta noin 40 oli paennut Venäjälle ja 50 oli vangittu. Vain 111 kansanedustajan muodostaman parlamentin suurimmaksi kiistakysymyksek-si nousi maan hallitusmuoto. Monarkistit katsoivat, että vuoden 1772 hallitusmuoto oli edelleen voimassa. Sen mukaan Suomi oli monarkia. Maalaisliitto puolusti itsenäisyysjulistuksen mukaista tasavaltaa. Vanhasuomalaiset ja useimmat RKP:läiset halusivat nostaa valtais-tuimelle kuninkaan nuorsuomalaisten rivien revetessä kahtia.

Maalaisliitto tasavallan turvana1800-luvulla topeliaanisessa kirjallisuudessa pönkitettiin uskomusta talonpoikien ja ku-ninkaan vankkumattomasta liitosta. Myytti ei ollut tuulesta temmattu, sillä talonpo-jilla oli ollut pitkä perinne kuninkaaseen ve-toamisessa. Miksi maalaisliitto sitten oli jyrkän tasavaltalainen? Aatteellisena lähtökohtana oli kansanval-lan puolustaminen harvainvaltaa vastaan. Sen rinnalla keskeistä oli radikaalidemokraat-tisen perinnön ja yhteiskunnallisen edistyksen turvaaminen. Vuonna 1906 tehty eduskunta-uudistus oli huima loikka yleiseen ja yhtäläi-seen äänioikeuteen. Se osoitti, ettei maata voinut enää hallita ilman rahvasta. Maalaisliitossa monarkiahanke nähtiin veh-keilynä tehtyä eduskuntauudistusta vas-taan. Santeri Alkion mukaan tavoitteena oli ulkomaalaisen kuninkaan avulla suoritettu “oikeistovallankaappaus”.

Suomen ja Saksan kohtalonyhteysToukokuun lopulla maahan saatiin J. K. Paasikiven johtama monarkistienemmistöi-

nen senaatti, jonka tavoitteena oli nostaa Suomen kuninkaaksi saksalainen prinssi. Heinäkuussa eduskunta hyväksyi senaatin esityksen monarkistisesta hallitusmuodosta. Maalaisliitto ja muut tasavaltalaiset pystyivät kuitenkin estämään asian kiireelliseksi julista-misen. Esitys vahvasta monarkista herätti maalaisliiton keskuudessa kammoa; hallit-sija pystyisi pienen eduskuntavähemmistön turvin estämään eduskunnan enemmistön tahdon. Vaalien yli lepäämään jäänyt esitys ei riit-tänyt kuningasmielisille. He eivät halunneet jättää asiaa eduskuntavaalien varaan, koska vaarana oli monarkistienemmistön menetys. Monarkistit vetosivat seuraavaksi 1772 hallitusmuotoon, jonka mukaan hallitsi-jasuvun sammumisen jälkeen oli ryhdyttävä heti toimiin uuden monarkin valitsemiseksi.

Maalaisliiton kannalta huonoin vaihto-ehto, kuninkaanvaalin kiirehtiminen, oli nyt toteutumassa. Puolueen jarrutustaktiikka ja kansanäänestyksen vaatiminen eivät tuot-taneet tulosta. Tasavaltalaisten vastustus konkretisoitui kesän ja syksyn mittaan yli 200 kokouk-sena ympäri Suomen. Innostus toi maalais-liitolle lisää kannattajia. Toimettomiksi eivät jääneet monarkistitkaan, joilla oli vahva järjestökoneisto. Mielialoja muokattiin ym-päri Suomen. Elokuussa senaatti sai eduskunnalta (äänin 58–44) valtuudet monarkin valitsemiseksi. Ensin tiedusteltiin mahdollisuutta kruunata Saksan keisarin Vilhelm II:n Oskari-poika ku-ninkaaksi. Saksalaiset olivat tähän halutto-mia, joten kuninkaan lanko, Hessenin prinssi Friedrich Karl sai kelvata. Hän antoikin suos-tumuksensa syyskuussa.

Suomessa seurataan mieluusti kuningashuoneiden edesottamuksia. Oma monarkki ei ollut kaukana meilläkään. Vuonna 1918 käytiin hallitusmuodosta raju taistelu, jossa Suomen tulevaisuus oli avoin mahdollisuus.

Hessenin prinssi Friedrich Karlia kutsuttiin kuninkaan-vaalin yhteydessä nimellä Fredrik Kaarle. Hallitsijani-

mi Väinö on myöhempää perua. Ensimmäisen ker-

ran se mainittiin lehtipaki-nassa 1920-luvulla.

8

paavo on pop

9

Alkion johtama maalaisliitto joutui hanka-laan välikäteen. Tasavallan ajaminen näytti toivottamalta, mutta siedettävän kompro-missin, kansanvaltaisen monarkian, saamin-en oli poliittisesti tulenarkaa. Alkionkin päät-täväisyys horjui. Tappiomielialan kourissa päätettiin kutsua ylimääräinen puolueko-kous koolle syyskuun lopulle. Puoluekokouksessa vallalla olivat jyrkkä taistelutahto ja tasavaltalaisuus. Eduskun-taryhmää kehotettiin seisomaan tasavallan ja kansanvallan turvana loppuun saakka, vaikka monarkian toteutuminen näytti vääjäämättömältä. Eduskunta valitsi Friedrich Karlin Suomen kuninkaaksi 64 äänellä 9.10.1918. Maalais-liiton kansanedustajat pidättäytyivät ää-nestämästä puoluekokouksen kannan mu-kaisesti. Kuukautta myöhemmin I maailmansota päättyi Saksan romahtamiseen ja maa ju-listautui tasavallaksi. Monarkistien poliittinen selkänoja murtui. Suomessa Paasikiven senaatti hajosi. Man-nerheim nimitettiin valtionhoitajaksi Svinhu-fvudin tilalle 12.12., ja saksalaiset joukot pois-tuivat maasta. Joulukuun puolivälissä Hessenin prinssi il-moitti, ettei suostu Suomen kuninkaaksi. Puoluekenttä uudistui valtiomuototaiste-lun pohjalta. Monarkistit perustivat Kansal-

lisen Kokoomuksen, tasavaltalaiset porvarit Kansallisen Edistyspuolueen. Maaliskuu 1919 pidettiin uudet eduskuntavaalit: SDP palasi rytinällä (80 paikkaa), ja maalaisliitto otti 16 lisäpaikkaa juuri tasavaltalaisen kantansa ansiosta. Vaalitulos oli lopullinen niitti monarkia-haaveille: 3/4 kansanedustajista oli tasaval-lan kannattajia.

Mistä kuningashaaveet kumpusi-vat?Hallitusmuototaisteluun vaikuttivat niin sisä- kuin ulkopoliittisetkin syyt. Monarkis-tien mielestä sisällissota osoitti, että kansa oli epäkypsä demokratiaan. Tarvittiin auk-toriteetin kunnioituksen palauttamista ja lu-jaa hallitusvaltaa. Maalaisliiton parissa veljessota ei juuri vähentänyt demokraattista edistysuskoa. Kapinan syyt eivät olleet kansanvallassa, vaan ratkaisemattomissa yhteiskunnallisissa epäkohdissa ja keskinäisessä vihankylvössä. Ulkopoliittinen tilanne vaikutti merkittävästi porvarileirin tavoitteisiin. Suomi päätti tur-vautua Saksaan, jolla oli tahtoa ja kykyä an-taa tukea Venäjää vastaan. Sisällissodassa valkoisten voiton takasi kreivi von der Goltzin Itämeren divisioona. Svinhufvud ja Paasikivi tarjosivat Saksalle erittäin edullista talousyhteistyötä ja salaista

sotilassopimusta. Kuninkaan avulla olisi luotu verisiteet maiden välille. Saksan tappio vei pohjan Suomen sak-salaissuuntaukselta ja pakotti etsimään uutta ulkopoliittista linjaa länsiliittoutuneiden suunnalta. Voimasuhteiden muutokset Suomessa ja sen ulkopuolella heijastuivat hallitusmuo-tokysymykseen. Vuonna 1917 oltiin valmiita vahvaan eduskuntaan ja heikkoon toimeen-panovaltaan. Sisällissodan jälkeen ajet-tiin jyrkkää kuningasvaltaa. Vuonna 1919 eduskunta hyväksyi uuden hallitusmuodon kovassa ristipaineessa. Tasavallan presiden-tin rooliksi tuli estää “liiallisen” kansanvallan toteutuminen. Tasavallan presidentin voimakas asema sisäpolitiikassa oli kompromissi, jota maalais-liitto oli määrätietoisella työllään sorvaamas-sa. Kun tarkastelee maalaisliiton perusteluja hallitusmuotokysymyksessä, asettuu myös Suomen Keskustan kanta presidentin valta-oikeuksien karsimisesta ja parlamentarismin puolustamisesta osaksi historiallista jatku-moa. Eduskunnan vallan korostaminen on kes-keinen osa Alkion poliittista perintöä.

Teksti: Hannu Savolainen

Kun tarkastelee maalaisliiton perusteluja hallitusmuo-tokysymyksessä, asettuu myös Suomen Keskustan kanta presidentin valtaoikeuksien karsimisesta ja

parlamentarismin puolustamisesta osaksi historiallista jatkumoa.

““

9

ekenttä uudistui valtiomuototaiste-alta. Monarkistit perustivat Kansal-

Svinhufvud ja Paasikivi tarjosivat Saksalle erittäin edullista talousyhteistyötä ja salaista

paavo on pop

10

Presidenttiehdokkaat

pähkinänkuoressa

Kahdeksan ehdokasta tavoittelee pestiä kansakunnan kaapin

päälle tammi–helmikuussa 2012 järjestettävissä

presidentinvaaleissa. Tunnetuimmat ehdokkaat

ovat vanhempia herrasmiehiä, joiden poliittinen kokemus ulottuu

vuosikymmenten taakse. Eräs on käynyt neuvotteluja Kremlissä, toinen vienyt

Suomea EU:n ytimiin Brysselissä.

Joukkoon mahtuu myös tuoreempia kasvoja. Koulutukseltaan ehdokkaista peräti kolme luistelee eteenpäin pelkillä ylioppilaspapereilla.

Onpa joukossa pari kandia, maisterisjätkä ja tohtorikin.

Paavo on POP

1975 1995199019851980

1975 Suomi isännöi

ETYK-kokouksen

1981 Kekkonen

väistyy presidentin tehtävistä

1982 Mauno

Koivistosta presidentti

1986 Kekkonen

kuolee

1988 Berliinin muuri

murtuu

1991Neuvostoliitto

romahtaa

1992Suomessasyvä lama

1994Martti Ahtisaaresta

presidentti

1995Suomi voittaajääkiekossaMM-kultaa

1995Suomi liittyyEuroopanUnioniin

Presidenttiehdokkaatsamaan aikaan..

Maailmalla tapahtui..

Sauli Niinistö1994-2001

kokoomuksenpuheenjohtajana

Sauli Niinistö1995-1996

oikeusministerinä Paavo Lipposen

II hallituksessa

Timo Soini1992-1995

perussuomalaistenedeltäjän SMP:n

puoluesihteeri

Paavo Väyrynen1980-1990keskustan

puheenjohtajana

Paavo Väyrynen1972-1980keskustan

varapuheen-johtajana

Paavo Väyrynen1994

keskustanpresidenttiehdokas

Paavo Väyrynen1988

keskustanpresidenttiehdokas

Paavo Väyrynen1991-2003

kansanedustajanaUudenmaanvaalipiiristä

Paavo Väyrynen1995-2007Euroopan

parlamentinjäsen

Pekka Haavisto1993-1995vihreiden

puheenjohtajana

1975 Vietnamin sota

päättyy

1976Kiinan kommunisti-

johtaja Mao Zedong kuolee

1980Kylmän sodan vii-

meinen vuosikymmen alkaa

1982 Michael Jacksonin

Thrilleristä tulee kaik-kien aikojen myydyin

albumi

1984Arnold

Schwarzenegger näyttelee tuhoaja-robottia elokuvassa

Terminator

Eva Biaudet1991-2006

kansanedustajana

Paavo Lipponen1981-1987

kansanedustajana

Paavo Lipponen1995-2003

pääministerinä

Paavo Lipponen1993-2005

SDP:n puheenjohtajaPaavo Lipponen

1991-2007kansanedustajana

Paavo Väyrynen1970-1995

kansanedustajana

Sauli Niinistö1987-2003

kansanedustajana

Pekka Haavisto1987-1995

kansanedustajana

11

2000 2005 2010 2012

2000Tarja Halosesta tulee

Suomen ensimmäinennaispresidentti

2001Terrori-iskut

New Yorkiin jaPentagoniin

2003Yhdysvallat hyökkää

Afganistaniin

2006Lordi voittaa

euroviisut

2006Tarja Halonen

saa jatkokaudenpresidenttinä

2008Talouskriisikäynnistyy

Yhdysvalloissa

2011Arabimaissa

myrskyää

2011Suomi voittaatoistamiseen

jääkiekonMM-kultaa

2012Suomeen valitaan

uusi presidentti

Sauli Niinistö1999-2003

valtiovarainministerinäPaavo Lipposen

II hallituksessa

Sauli Niinistö2003-2007

Euroopan inves-tointipankin

varapääjohtaja

Timo Soini1997

perussuomalaistenpuheenjohtajaksi

Timo Soini2009-2011Euroopan

parlamentin jäsen

Paavo Väyrynen2007-2011

kansanedustajanaLapin vaalipiiristä

Pekka Haavisto1995-1999

ympäristö- ja kehitys-ministeri

Pekka Haavisto2000-luvullaosallistunut

Euroopan Unionin Sudanin erityisedus-

tajana neuvotteluihin Darfurin rauhan-

sopimuksen solmi-misesta

Paavo Arhinmäki2009

vasemmistoliitonpuheenjohtaksi

Paavo Arhinmäki2001-2005

vasemmistonuortenpuheenjohtaja

Paavo Arhinmäki2011

kulttuuri- ja urheilu-ministerina Kataisen

hallituksessa

Eva Biaudet2010

valittiinvähemmistöval-tuutetuksi viideksi

vuodeksi

Eva Biaudet1999-2000

Lipposen II hallituk-sessa peruspalvelu-

ministerinä

Eva Biaudet2002-2003

Lipposen II hallituk-sessa peruspalvelu-

ministerinä

Sari Essayah2009

valittiineuroparlamenttiin

Sari Essayah2007-2009

KD:n puoluesihteeri

Sari Essayah2003-2007

kansanedustajana

Paavo Arhinmäki2007-

kansanedustajaksi

Paavo Väyrynen1999

kansanedustajana

Sauli Niinistö2007-2011

kansanedustajana

Timo Soini2003-

kansanedustajaksi

Pekka Haavisto2007-

kansanedustajana

paavo on pop

Kooste: Jukka Koivula

12

paavo on pop

Paavo Väyrynen – politiikan supertähti

Minulla oli kunnia hypätä Paavon ympäristöystävällisen hybridiauton kyytiin ja haas-tatella häntä kahden tilaisuu-

den välissä matkalla Helsingistä Vantaalle. Halusin selvittää Paavon ajattelun taustoja sekä mietteitä tulevista vaaleista. Onko Paavo pop?

Aate- ja tulevaisuuspoliitikko Väyrynen oli osallistunut aiemmin päivällä Allianssin paneeliin, jossa hän oli ainoana presidenttiehdokkaista kannattanut ää-nestysikärajan laskemista kuuteentoista vuoteen kaikissa vaaleissa. Nuoria kosket-tavat kysymykset ovat Paavolle muutenkin tärkeitä. Erityisen huolestunut hän on julkisen velan kasvusta. – Nykysukupolvet elävät tulevien sukupol-vien kustannuksella. Velan määrä ei ole sinäl-lään ongelma, mutta sen kasvuvauhti on liian kova. Veronkorotukset ovat yksi keino ratkaista ongelma. Pitemmällä tähtäimelle ihmisten on kuitenkin otettava suurempaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään. Jul-kinen sektori ei voi laajentua loputtomiin. Paavo uskoo kuitenkin valoisaan tulevaisuu-teen, jos osaamme tehdä oikeita päätöksiä. Hän korostaa erityisesti maailmanlaajuisen ihmiskuntapolitiikan merkitystä. Samalla on

pidettävä huoli Suomen itsenäisyydestä ja puolueettomuudesta. Talouspolitiikan puollella on löydettävä keinoja työurien pi-dentämiseksi. Presidentinvaalikampanjan keskeisenä teemana on myös koko kansan puolesta toimiminen. Paavo haluaa olla koko kansan Paavo. – Haluan edustaa Suomen kaikkia alueita ja sosiaalisia ryhmiä. Muut ehdokkaat tuke-vat keskittävää ja eriarvoistavaa politiik-kaa. Haluan olla läheisessä suhteessa koko kansaan. Paavon ajattelun ja käytännön toiminnan innoittajana toimii Santeri Alkion perintö. – Alkiolaisuus pitää sisällään kaksi kes-keistä viestiä. Alkio korosti köyhän asiaa, mikä tarkoittaa yhteiskuntaa uudistavaa radikaalia politiikkaa. Hän painotti myös henkisiä arvoja. Ihmisenä kasvamisen ajatus on edelleen ajankohtainen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaajaTasavallan presidentin tärkein tehtävä on johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yh-dessä valtioneuvoston kanssa. Väyrynen on toiminut ulkoministerinä sekä ul-komaankauppa- ja kehitysministerinä pitem-pään kuin kukaan muu suomalainen. Lisäksi

hän on toiminut yli kymmenen vuoden ajan Euroopan parlamentin jäsenenä. Näkemys-tä ja kokemusta löytyy vähintään yhtä pal-jon kuin muilla ehdokkailla yhteensä. – Ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen on presidentin tärkein tehtävä. Kokemus ja asiantuntemus antavat voimaa tekemiseen. Ulkopolitiikan johtaminen on ennen kaikkea arvojohtajuutta. Painottaisin oikeudenmu-kaisuuden ja kestävän kehityksen merkitystä osana ulkopolitiikkaa. Paavon puheessa esiintyy jatkuvasti ih-miskuntapolitiikan käsite, jolla tarkoitetaan globaalien kysymysten huomioimista ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttamista. – Ihmiskuntapolitiikka on sektorira-jat ylittävää yhteiskuntapolitiikkaa, jolla vaikutetaan koko ihmiskunnan kehitykseen. Ihmiskunta on saatava luonnontaloudelli-sesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen tielle. Paavo tietää, mistä hän puhuu. Hän on kiertänyt ministerinä ja muissa tehtävissä maailmaa jo usean vuosikymmenen ajan. Ikimuistoisin matkakohde on ollut Kiina. – Vierailin Kiinassa ensimmäisen kerran vuonna 1984. Kiina on kiehtonut minua jo pikkupojasta saakka. Maa on muuttunut en-simmäisen vierailuni jälkeen huomattavan paljon. Vanhaa Kiinaa ei ole enää paljoa jäljellä.

Keskustan presidenttiehdokas Paavo Väyrysen kampanja on ollut täydessä vauhdissa jo usean kuukauden ajan. Väyrynen kiertää Suomea keskimäärin kuuden tapahtuman päivätahdilla.

13

Paavoa on auttanut kansainvälisissä teh-tävissä hänen laaja-alainen kielitaitonsa. Hän taitaa englannin ja ruotsin moitteet-tomasti sekä omaa saksan ja venäjän pe-rustaidot. Venäjän opintoja on tarkoitus jatkaa vaalikiireiden jälkeen. Kielikeskustelu kirvoittaa Paavoa ottamaan kantaa myös kielipolitiikkaan. – Kielitaidolla on tärkeä merkitys. On kuitenkin mietittävä, onko pakollisesta toi-sen kotimaisen kielen opiskelusta järkevää pitää enää kiinni. Asiaan pitäisi hakea jous-tavia käytännön ratkaisuja. Pakollisuuden keventäminen voisi alkaa esimerkiksi am-mattikoulutasolta.

Tohtori ja nuorten tukijaPaavossa on toisinaan historianopettajan vikaa. Hän jää usein muistelemaan men-neitä. Toisaalta asia ei ole mikään ihme, sillä Paavo on ollut vuosien saatossa niin mones-sa mukana. Nuoruudesta kysyttäessä hän pitää ikimuistoisimpana muistonaan kulttuu-rikilpailuja. – Osallistuin hyvällä menestyksellä val-takunnallisiin puhe- ja lausuntakilpailuihin. Työuransa ohella valtiotieteiden tohtoriksi väitellyt ja useita kirjoja kirjoittanut Väyrynen korostaa koulutuksen ja sivistyksen merki-tystä Suomelle. Hän mielestä koulutus on

kansallisen menestyksemme kulmakivi. – Koulutus pitää ihmiset kiinni yhteiskun-nassa. Jatkossa pitäisi painottaa enemmän elinikäisen oppimisen ja aikuiskoulutuksen merkitystä. Osaamista on päivitettävä yh-teiskunnan muuttuessa jatkuvasti. Nuorten tukeminen on ollut Paavolle aina tärkeää. Hän on nostanut monia lupauk-sia politiikan huipulle. Myös Paavon Kemin-maalla pitämä nuorisokoti on konkreettinen esimerkki hänen tekemästään nuorisotyöstä.Väyrynen julistautuukin nuorison kannalta parhaaksi mahdolliseksi presidentiksi. – Olen ollut aina aikaani edellä oleva tu-levaisuuden tekijä. Auton kaartaessa perille Paavon sanat jäävät soimaan korviini. Olen yhä vakuut-tuneempi siitä, että hän tietää, mistä puhuu. Paavolla on kovan itseluottamuksen ohella vahva näkemys Suomen ja ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kyseessä ei ole mikään yhden hitin ihme, vaan todellinen politiikan supertähti.

Teksti: Markus Ylimaa

13

paavo on pop

14

paavo on poppaavo on pop

Gallup:Mitä Paavolle

joululahjaksi?

”Ostaisin Cheekin levyn, niin Paavo voisi popittaa sitä kampanjointimatkoil-la ja tsempata itsensä vaalien loppu-suoralle.”

Elisa Siipola, Pirkanmaa

Nuori Keskusta -lehti selvitti, mitä presidenttiehdokas Paavo Väyrynen

saisi joululahjaksi.

”Paavolle ostaisin joululahjaksi hyvät la-kerikengät. Vuoden päästä Paavo jout-uu linnanjuhlissa ensin seisoskelemaan tuntitolkulla ja sitten valssaamaan. Siellä pitää ehdottomasti olla kunnon kengät!”

Petri Honkonen, Keski-Suomi

”Ostaisin Paavolle Kirkon ulkomaana-vun erilaisen joululahjan, esimerkiksi koulutarvikkeita kehitysmaiden lap-sille.”

Teemu Karttunen, Keskustaopiskelijat

”Ostaisin Paavolle varmaan iPadin. Nyt kun hän kampanjoi melkein ym-päri vuorokauden, voisi hän lukea sillä muun muassa uutisia automatkojen aikana.”

Juho Mattila, Pohjois-Pohjanmaa

”Antaisin Paavo Väyryselle joululahja-ksi Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisen lahjan, 6 kanaa. Väyrynen on puhu-nut kehitysyhteistyön puolesta ja siksi uskon, että hän osaisi arvostaa tällaista lahjaa.”

Virva Leväinen, Pohjoismaiden Keskustanuoret

”Antaisimme Kertuilta Paavolle joulu-lahjaksi niin sanotun kolmen ässän pa-ketin. Sisu-karkkeja, jotta ääni kulkee hyvin puheita pitäessä. Suklaata joulu-najan rentoutumiseen ja kiertämi-seen virtaa antamaan. Sekä tietenkin Ker-tuille suunnitellun suomalaisena käsi-työnä toteutetun hopeisen solmioneu-lan, jotta kraka pysyy ojennuksessa vaalikenttiä kiertäessä.”

Hannakaisa Markkanen, Kerttuverkosto

14

15

paavo on pop

“Antaisin Paavo Väyryselle joululah-jaksi lipun Kaustisen nuorisoseuran tanssiryhmien kevätkonserttiin. Paavo on vanha nuorisoseuralainen ja har-rastanut myös kansantanssia, joten olisi mielestäni hienoa, jos tasavallan presidentti voisi kunnioittaa Kaustisen Nuorisoseuran Ottosten kevätkonsert-tia läsnäolollaan. Konsertissa Ottosten eri-ikäiset tanssiryhmät esittävät, mitä ovat kuluneen vuoden aikana op-pineet. Arvovaltaisen vieraan saami-nen tilaisuuteen olisi varmasti omiaan tehostamaan treenitahtia.”

Olli Rantakangas, Keski-Pohjanmaa

”Joululahjani Paavo Väyryselle olisi aito maaseudulla tehty suomalainen ruisleipä. Myös Kekkonen tilasi aikoin-aan aitoa ruisleipää Helsinkiin.”

Janne Kaisanlahti, Lappi

”Tänä vuonna olen ottanut joululahjo-jen suhteen periaatteeksi antaa lahjaksi kokemuksia. Siksipä antaisin Paavolle ja Vuokolle vaikkapa liput Sami Hedber-gin tai Niko Kivelän Stand-up keikalle. Uskon, että Paavo arvostaisi enemmän kunnon nauruja kuin materiaa.”

Salla Airaksinen, Uusimaa

”Minä ostaisin Paavolle lämpimän kaulahuivin, eipähän tulisi kylmä kam-panjoidessa.”

Mari Pohjavaara, Etelä-Pohjanmaa

”Antaisin Paavolle kylpylälahjakortin. Raskaan vaalikampanjan jälkeen on syytä pysähtyä muutamaksi päiväksi rentoutumisen merkeissä.”

Markus Ylimaa, Keskustanuorten poliittisen ja kansainvälisen toiminnan asiantuntija

”Paavolle ostaisin uudenkarheat juh-lakengät, että 6.12.2012 linnassa valssi starttaisi hyvin. Paavolle ja Vuokolle näytti tanssi maistuvan tänäkin vuon-na!”

Antti Kurvinen, Keskustanuortenpuheenjohtaja

15

16

Suomalaisuudessa luovuttamatonta ovat suomalainen ruoka, suoma-lainen luonto ja suomalainen sisu, kiteyttää tuore kansanedustaja Mik-

ko Savola näkemyksiään. On torstaiaamu Pikkuparlamentin kahvi-lassa. Mies istuu kahvikupin ja leivän ääressä tyytyväisen oloisena, täydestä viikosta huoli-matta. Hän puolustaa, turvaa ja säilyttää mielellään. Untuvikkoedustajalle työ on pitkälti istumis-ta vuoroin suuressa salissa, vuoroin kahdessa valiokunnassa. Ennen kaikkea puolustusva-liokunnassa. – Viimeksi on käsitelty puolustusvoimien ruokahuoltoa. Valiokunta on antanut siitä jo lausuntonsa ja se on tänään suuressa salissa käsittelyssä. Tänään valiokunnassa käsitel-lään rauhanturvaamista. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta jää kak-koseksi, vaikka nuorten ja erityisesti nuorten perheiden asiat ovat Savolalle läheisiä. Hän on ottanut kantaa isien tasa-arvoisen koh-telun puolesta avioerotilanteessa. Hallituk-sen lupaama nuorisotakuu saa kehuja. Joka nuorelle taattava työ- tai opiskelupaikka ehkäisee syrjäytymistä. – Paljon on maaseudun elinkeinojen puolustamista, että nuoret pystyisivät pa-laamaan sinne opintojen jälkeen asumaan

ja perustamaan perheen, hän kuvailee huo-lenaiheitaan.

Suomalaisuuden juurista on muistutettavaMies kuulostaa kansanedustajana siltä, mitä vaalimainoksissaan lupasi, maakun-nan ääneltä. Näkökulmat valiokunnissa käsiteltäviin asioihin ovat sen mukaisia. – On hyvin paljon reserviläisiä, jotka odot-tavat kertausharjoituskutsua kuin kuuta nousevaa, että pääsisivät maanpuolustus-taitoja opettelemaan. Kertausharjoitusten alasajo ei ole paras tapa maanpuolustuksen kehittämiseen, julistaa reserviläistoiminnan harrastaja. Puolustusvoimien menoja leikataan 800 mil-joonaa euroa kuluvan hallituskauden aika-na. Savolan mielestä kertausharjoituksissa säästäminen vaikuttaa maanpuolustushen-keen. Mitä sellainen henki tarkoittaa? – Maanpuolustushenki on sitä, kuinka valmii-ta ihmiset ovat laittamaan itsensä likoon isänmaan puolesta. Ollaan ylpeitä siitä, että ollaan suomalaisia ja halutaan puolustaa omaa isänmaata. Ensinnäkin täytyy toivoa, ettei ikinä enää jouduta kriisitilanteeseen, Savola sanoo, mutta painottaa silti reser-viläisten taitojen ylläpitämisen tärkeyttä. Rauhan aikana maanpuolustustahto syntyy

muustakin kuin kertausharjoituksista. Sotilaal-lisesta puolustuksesta on kyse silti. – Kyber-sodankäyntiin ja vähemmän fyysisi-in maanpuolustustapoihin voitaisiin koulut-taa myös niitä, jotka eivät välttämättä pysty metsässä ryynäämään. Siviilien hengen nostattamisessa Savola kääntää velvoittavan katseensa kasvatuk-seen, vanhempiin, päiväkoteihin ja koului-hin. – Suomalaisuuden ja isänmaallisuuden henki, kyllä sitä pitää vahvasti sukupolvelta toiselle opettaa ja muistuttaa, mitkä ne mei-dän juuret ovat. Perinteistä täytyy pitää kiin-ni, juhlia itsenäisyyspäivää ja joulua.

Uskottava maanpuolustus on turvattavaReservin kersantti ja pioneeri ei kiittele sitäkään, että Suomi ratifi oi kansainvälisen Ottawan sopimuksen. Sopimuksessa si-toudutaan luopumaan jalkaväkimiinojen käytöstä, sillä ne aiheuttavat maailman krii-sialueilla suuria siviilivahinkoja. – Pelkään sitä, että tämä vie Suomen semmoiseen tilaan, ettei me pystytä uskot-tavasta maanpuolustuksesta huolehtimaan. Pelkään, että tässä yritetään ujuttaa Suo-mea vaivihkaa kohti laajempaa sotilasliittoa. Natoa Savola ei mainitse, mutta korostaa

Maatalousyrittäjä, järjestöaktiivi ja reservin kersantti ponnisti Etelä-Pohjanmaalta eduskuntaan alle 30-vuotiaana. Työteliäs ensimmäinen syksy on lopuillaan. Aika ei riitä kaikkeen, mutta

perinteisen suomalaisuuden säilyttämiseen kyllä.

Maakunnan mies puolustaa suomalaisuutta

17

kannattavansa itsenäistä ja uskottavaa maanpuolustusta. Koska Venäjä. – On huolestuttavaa, etteivät suurvallat piittaa tällaisista sopimuksista yhtään. Siihen eivät kuulu USA, Kiina, eikä Venäjä. Suomelle olisi ollut hyvä ehto se, että ratifi oimme sopimuksen heti, kun kaikki naapurimaat ovat liittyneet siihen. Meillä on kuitenkin naapurissa suuravalta, joka miinoja jatkos-sakin käyttää, kiteyttää Savola poliitikon äänenpainoin.

Maakunnan järjestöaktiivista kansanedustajaksiRukiinen lohileipä lautasella hupenee. Le-veä nahkainen tuoli tarjoaa pöydän päälle kumartuneelle kookkaalle miehelle jämäkät raamit. Avustaja kuskaa pöytään serviet-tejä, ja vesilasia. Miten nuori maanviljelijä on päätynyt poliitikoksi? Rauhallinen ääni ja vakaa katse muuttu-vat hymyileviksi, kun Savola muistelee omaa taivaltaan. Studia-messut vuosituhannen taitteessa, keskustan koju ja lukiolainen: – Ilmoitin olevani kiinnostunut toiminnasta ja pyysin lisätietoja. Piiritoimistolta otettiin yhteyttä ja pyöräytettiin Ähtärin osasto pys-tyyn. Siitä se lähti. Sitten tulivat presidentin-

vaalit ja syksyllä kunnallisvaalit – ja ne imivät mennessään. Vaikuttamisen piiri laajeni kunnallispoli-tiikkaan ja sieltä maakuntavaltuustoon. Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin hänet houkuteltiin ehdolle. Valituksi Savola tuli vasta neljän vuoden päästä. Keväällä 2011 eteläpohjalainen kansa äänesti maatalous-yrittäjän ajamaan asioitaan. – Kevät oli poikkeavan rauhallista, kun hallitusta ei tullut. Ei tullut paljon esityksiä käsiteltäväksi. Ajattelin, että näinkö hiljaista tämä touhu oikeasti on. Mutta syksy on kyllä ollut täyttä työntekoa, yhtä vilkasta, kiireistä ja monipuolista kuin kuvittelinkin, Savola ku-vailee ensimmäisen kautensa alkua. Puheessa toistuvat sanat mielenkiintoinen ja opettavainen. Opettajina ovat toimineet vanhat edustajat, oman ryhmän konkarit. Heihin Savola luottaa asioissa, joihin ei itse ehdi perehtyä. Aika on keskitettävä omien valiokuntien asioihin. – Kun on nuori ja uusi kansanedustaja, niin ei voi tavoitella kuuta taivaalta saman tien. Pikku hiljaa ja askel kerrallaan. Olen realisti. Ei voi maailmaa muuttaa vielä ensimmäisessä puolessa vuodessa ainakaan.

Mikko Savola s.1981

Kotipaikka: Ähtäri

Maatalousyrittäjä

Toiminut keskustanuorissa Ähtärissä ja Etelä-Pohjanmaalla 2000–2011

Ähtärin kaupunginvaltuutettu 2001–

Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston jäsen 2005–

Kansanedustaja 2011–

Tulevaisuuden Suomi – Euroopan ruoka-aitta?Savola täytti juuri 30 vuotta. Miltä Suo-mi näyttää seuraavan 30 elinvuoden ja kansanedustajakauden tai -kausien jäl-keen? – En tiedä, ollaanko täällä 30 vuotta vai neljä vuotta, Savola nauraa ja vakavoituu sitten visioimaan. – Suomi on varmasti paljon kansainvälisem-pi kuin tällä hetkellä. Kulttuureja on täällä enemmän kuin mitä nyt on. Monikulttuuri- suus ei ole mikään tabu enää silloin, vaan ihan luonnollinen ja hyvä asia, hän maalai-lee. Ennen päivän töihin rientämistä hän paljas-taa maanviljelijän luontonsa sekä haaveen: – Uskon, että Suomi on koko Euroopan merkittävä ruuan tuottaja, koska meillä on puhdas vesi ja luonto. Siinä vaiheessa Suomi on Euroopan ruoka-aitta.

§

18

Kuinka Suomi syntyi

Venäjän voitto Suomen sodassa mahdollisti valtiokehityksen. 1800-luvun Ruotsin kaltaiseen yhtenäisvaltioon jääminen ei olisi

antanut aineksia kansalliselle heräämiselle, vaan suomalaiset olisi todennäköisesti as-similoitu kaikin tavoin ruotsalaisiksi sam-oin kuin itäiset heimoveljensä venäläisiksi Venäjällä.

UskollisuudenvalaPorvoon tuomiokirkossa pide-tyillä maapäivillä 1809 vannottiin ”hyllning”(”kunnianosoitus”)-sopimus, jossa kansaa edustavat säädyt lupasivat kuuliai-suuttaan hallitsijalle. Tämä puolestaan van-noi – kansan rauhoittamiseksi – pitää vanhat lait ja privilegiot voimassa. Suomalaisilla ei ollut varaa jättää varaa vannomatta: kirkon ikkunasta näkyivät kohti suunnatut venäläi-set tykit. Suomen valtio-opin ensikeksijä oli ruot-salainen lääkäri Israel Hwasser, jonka koke-mukset Suomesta rajoittuivat viran harjoit-tamiseen Turussa. Ruotsin kuningas Kaarle Juhana julisti herrojen tavatessa ulkopolitii-kkaansa: Venäjä oli kasvanut liian vahvaksi vastatoimille, joten Pohjolan ja koko Euroo-pan etu oli ettei sitä vastaan käytäisi. Ruotsis-sa sen paremmin kuin Suomessakaan ei sa-isi esiintyä revanssihalua ja kaipuu vanhaan valtioyhteyteen oli paras unohtaa. Hwasseria tämä jäi askarruttamaan ja hän kehitteli itse uskomansa teorian: Suomi oli vapautunut myös uudesta emämaastaan jo Suomen sodan aikana, säätyjen tehdessä erillisrauhan keisarin kanssa. Kyetessään

tähän maa oli noussut tai nostettu piskuisen provinssin asemasta valtioksi. Suomessa aja-tuskulkua pidettiin vielä puhtaasti fantasi-ana. Siemenet oli kuitenkin kylvetty, sopiva tilaisuus vain antoi odottaa itseään.

Mielenosoituksia ja adressejaProvosoiva voisi väittää valtiomme syn-tyneen 1861. Tosin se syntyi vain suoma-lais-ruotsalaisen sivistyneistön mielissä, ei juridisesti. Kyseisenä vuonna kokoonnuttiin osoittamaan mieltä perustuslain vastaisena pidettyä ”tammikuun valiokuntaa” vastaan, sillä sen pelättiin korvaavan valtiopäivät. Uhosta huolimatta harvalla oli tietoa, mitä perustuslaki lopulta tarkoitti. Tähän kysyntään vastasi professori J. Ph. Palmenin julkaisu Ruotsin vuosien 1772 & 1789 hallitusmuodoista, jotka omittiin valtion perustaksi. Kun tietoisuus valtiosta ja perus-tuslaeista näin oli kerran iskostunut mieliin, ei sitä saatu kaivettua sieltä enää pois. Venäläistämisyritykset tulivat myöhemmin poikkeuksetta vain vahvistamaan ja levit-tämään kansallismieltä. Suomalaiset katsoivat, että Suomessa saat-toi tulla voimaan vain säätyjen vahvistama laki. Venäläisten mukaan taas keisarikunnan yhdellä osalla ei voinut olla veto-oikeutta koko valtakuntaa koskevissa laeissa. Keisari Aleksanteri II antoi 1899 manifestin, jonka mukaan valtiopäivillemme jäisi vain neuvoa-antava valta; ne eivät pystyisi estämään lakien voimaantuloa. Reaktio oli raju. Suomalaiset keräsivät muun muassa yli puolen miljoonan nimen adressin muutamassa viikossa, mikä oli käsit-

tämätön organisointi sen aikaisin kulkupelein ja vuoden kylmimpään aikaan. Mainittak-oon että Adressit.comin allekirjoitetuin, muu-atta suomalaista aikakauslehteä vastaan suunnattu kannanotto, ei ole päässyt edes puoleen tästä.

Bobrikov yhdisti Suomen On väitetty, että vasta rautatiet yhdistivät Suomen maantieteellisesti, ja kenraaliku-vernööri Bobrikov poliittisesti. Ensi kertaa huomattiin laajemmin, että suomalaisilla on jotain yhteistä puolustettavaa, nimittäin pe-rustuslait. Kansan vihaama Bobrikov onnistui nostamaan itsensä käytännössä Suomen yk-sinvaltiaaksi, mutta joutui maamme tunne-tuimman poliittisen murhan kohteeksi. Attentaatin suorittaja oli Eugen Schauman, kuuroutumisen takia työstään erotettu akti-visti, jolle viimeinen pisara oli ollut joutuminen ohikulkevan kasakkajoukon piiskaamaksi. Murha koettiin niissä oloissa kansalliseksi it-sepuolustukseksi ja Schaumanin muisto nos-tettiin kansallissankarin asemaan. 1909 suomalaiset konservatiivit oli vii-meisenä ryhmänä savustettu ulos senaatis-ta. Valtion ydin oli todellisessa vaarassa: jos kasaan ei saataisi suomalaista keskushal-lintoa, venäläiset olisivat saaneet tekosyyn alentaa maamme etuoikeudettomaksi kenraalikuvernmentiksi, joita Venäjällä oli vilisemällä. Haasteena oli löytää venäjää osaavia henkilöitä. Onneksi joku keksi kutsua venäjäl-lä palvelleita kielitaitoisia upseereita senaat-toreiksi. Uusin kokoonpano sai pian lempini-men ”sapelisenaatti”.

Vuosina 1808–1809 Venäjän keisarikunnan verellä ja uhrauksilla vallattiin kourallinen keskenään hajanaisia ruotsalaisia läänejä. Reilu sata vuotta myöhemmin suomalainen valtio

oli kypsynyt itsenäistymispisteeseen. Miten maankolkkamme onnistuikin kehittymään itsenäiseksi valtioksi imperiumin ikeen alla?

Erityinen lippukomitea ehdotti 8.12.1917

valtiolipuksi leijonaa vaakunan mukaisilla väreillä. Sisällissodan

jälkeen voittaneet valkoiset eivät kaivan-neet lippuun punaista

väriä. Lopulta lipuksi vakiintui merensininen risti

valkealla pohjalla.

19

Miten lopulta on… kuuluuko Venäjä Suomeen… vai Suomen suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikuntaan? - Aleksanteri III

““

Säädyt siirtyivät historiaanVenäjä hävitessä sodan tuolloin piskuista Japania vastaan puhkesivat levottomuu-det ympäri keisarikuntaa. Keisarin oli pakko taipua uudistuksiin. Suomessakin alkoi yleis-lakko, jonka seurauksena perustettiin rypäs puolueita, myös maalaisliiton edeltäjät. Tilanteen rauhoittuessa keisari peruutti useimmat uudistuksensa. Eduskunta kuitenkin jäi voimaan, säädyt siirtyivät histori-aan ja tavallisen kansan valitsemat edusta-jat käyttivät tästä eteenpäin Suomen lain-säädäntövaltaa. 1800-luvun sodat olivat vieneet keisarikun-nan yliaseman, ja ensimmäinen maailman-sota lopetti koko valtakunnan olemassa-olon. Sodan pitkittyessä elintarvikepula alkoi vaivata äiti-Venäjän suurimpia kaupunkeja. Levitetyt vallankumoushuhut saivat aikaan levotonta liikehdintää. Kun Pietarin varuskunnat alkoivat siirtyä tukemaan kapinoivaa työväestöä, katsoi keisari mahdottomaksi jatkaa virassaan. Valta siirtyi väliaikaiselle hallitukselle. Se kesti kesällä bolsevikkien ensimmäisen val-lankaappausyrityksen, muttei enää toista lokakuussa.

Svinhufvud lausui itsenäistymisjulistuksenNyt eduskunnan ei-sosialistiselle enem-mistölle tuli kiire: sosialistisen maan yh-

teyteen ei voitu jäädä. Jo kesäisellä ”valta-lailla” eduskunta oli kertaalleen – vaikkakin venäläisten tunnustamatta – nostanut itsen-sä ylimmäksi vallankäyttäjäksi. Nyt alettiin janota täydellistä itsenäisyyttä. Pehr Evind Svinhufvud lausui 4. joulukuuta eduskunnalle itsenäistymisjulistuksen, joka hyväksyttiin kahta päivää myöhemmin. Val-tio ei kuitenkaan ole valtio, elleivät ulkomaat sitä tunnusta. Muut maat eivät halunneet tunnustaa meitä ennen Neuvostokomitean ratkaisua. Ironisesti juuri Svinhufvud johti lähetystöä, joka sai Leninin myöntämään itsenäisyyden. Lenin uskoi, että Suomi palaisi myöhem-min Neuvostoliiton yhteyteen suomalaisen työväen vallankumouksen onnistuessa. Bolsevikeista ei ollut keväällä avittamaan punaisia, koska Venäjällä oli käynnistynyt sa-maan aikaan verinen sisällissota.

Teksti: Janne Lintilä

Lähdekirjallisuus: Osmo Jussila, Suomen SuuriruhtinaskuntaJukka Tarkka & Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi – 90 vuotta kansakunnan elämästä

Tiesitkö tämän kansallis-tunnuksista?

Cajanderin Maamme-runossa on 11 säkeistöä, mutta siitä lau-letaan vain ensimmäinen ja viimeinen säkeistö. Välissä lau-letaan muun muassa ”auroin, miekoin, miettehin” sotimisesta ja rakkaudesta köyhään kotiin kultapilvienkin sijaan.

Ensimmäinen havainto leijon-avaakunasta on Kustaa Vaasan hautamonumentissa Upsalassa.

Tammikuusta toukokuuhun 1918 lippusaloissa liehui vaaku-nan mukaisin värein oheinen punakeltalippu.

Eetu Iston ”Hyökkäys” lienee tunnetuin maalaus

venäläistämisen ajalta. Symbolisessa teoksessa

Venäjän kaksipäinen kotka koettaa viedä

lakikirjaa Suomi-neidolta.

20

Nollatoleranssi kiusaamiselle!

Koulun kellot soivat. On taas välitunti. Halveksuntaa, ylimielisiä katseita, selän takana kikattamista. Tämänkin

välitunnin istun yksin, vai menisinkö mie-luummin pois koulun pihapiiristä istumaan syrjään muiden ilkeiltä katseilta? Mikä tekee lapsista ja nuorista julmia toinen toiselleen? Ja miksi me aikuiset suljemme liian usein silmämme henkiseltä väkivallalta, joka on viime vuosina vain lisääntynyt Suomessa? Onko entistä kovem-pi ja kilpailuhenkisempi yhteiskuntamme heijastunut myös nuorten väliseen kans-sakäymiseen? Julmuus on ottanut sijaa yh-teisöllisyyden ja välittämisen hinnalla. ”Äiti, en tahdo mennä kouluun. Äiti, saan aina olla yksin.” Tommi Läntisen laulunsanat koskettavat syvältä. Sen lisäksi, että ne ku-vaavat pienen kiusatun ihmisen tuskaa ja epätoivoa, ne luovat mielikuvan siitä, kuinka raastavalta vanhemmista omaan lapseen kohdistuva henkinen väkivalta ja kiusaaminen tuntuvat. Itsekin juuri päiväkodin aloittaneen pie-nen pojan äitinä mietin päivittäin, kuinka lapseni pärjää. Saako hän kavereita ja koh-dellaanko häntä hyvin? Ajatus ja tietoisuus siitä, että jo pienet lapset päiväkodissa osoittavat sormella, kenen kanssa leikitään, luo epätodellisen olon. Miksi tähän on tultu ja ennen kaikkea, mitä voitaisiin tehdä? Tässä tapauksessa vastuu on meillä van-hemmilla, opettajilla ja ohjaajilla. Se, että lapsen tai nuoren ulkonäköä, pukeutumista tai vaikkapa koulumenestystä arvostellaan joukolla ivallisesti ääneen, lapsi tönäistään kumoon tai suljetaan joukon ulkopuolelle, ei todellakaan ole osa normaalia nuorten tai lasten kanssakäymistä tai välien selvit-telyä. Ne ovat tekoja, joihin on välittömästi aikuisten taholta puututtava. Asioiden tarkastelu ikään kuin sormien läpi saattaa pilata nuoren koko loppuelämän. Kiusaaminen jättää aina jäljen. Kenenkään ei pitäisi koskaan joutua miettimään ”Mikä minussa on vikana, etten ole osa ryhmää? Miksi minusta ei välitetä, miksi kukaan ei halua olla kanssani?”. Nuo ajatukset ovat raastavia ja itsetuntoa tuhoavia aikuiselle, saati sitten nuorelle tai pienelle lapselle.

Kirjoittaja on vuonna 1981 syntynyt europarlamentaarikko, Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan jäsen,

yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden maisteri sekä äiti.

TerveisiäBrysselistä

Liian usein meillä Suomessa kiusaajaa aletaan ikään kuin suojella ja paapoa. Monta kertaa kiusaaja on kiusattua mo-nella tapaa heikompi ja pönkittää itsetun-toaan toisia kiusaamalla. Se ei kuitenkaan saa koskaan olla peruste kiusaajan puo-lustamiselle. Olivat ongelmat mitä tahan-sa, kiusaaja tekee aina julmasti ja väärin. Liian usein kiusatut joutuvat edelleenkin vaihtamaan koulua ja kärsimään. Näin ei tulisi olla! Suomen kouluissa pitää kiusaamistapauk-sille olla ehdoton nollatoleranssi. Asiasta pitää puhua niin kotona kuin kouluissa. Yh-denkin nuoren elämä on liian kallis painet-tavaksi villaisella. Toisaalta haluaisin kannustaa kaikkia, jotka vähänkin tunnistavat kiusaamiseen liit-tyviä tapauksia tai kokevat itse joutuvansa kiusatuiksi, puhumaan asiasta välittömästi läheiselle aikuiselle tai esimerkiksi opetta-jalle. Aihe on arka ja liian usein ohjaajien ja opettajien puolelta asiaan ei haluta reagoi-da. Näin ei kuitenkaan voi olla ja muutos alkaa vain rohkeasti etenemällä. Jokainen lapsi ja nuori on oma ainut-laatuinen yksilönsä. Mikä voima ja rikkaus onkaan meidän jokaisen erilaisuudessa? Kuka on sanonut, että juuri sinun suusi on jotenkin oikeampi kuin minun tai nenä sopivan kokoinen? Onko jossain määritelty standardit ainoalle, oikealle ihmistyypille? Ei ole. Jos sellaisia mielikuvia on, ne ovat oman mielemme mainoksilla höystettyä tuotetta. Nuori, luota itseesi ja omaan ainutlaatui-suuteesi! Meillä jokaisella on yksi elämä ja me itse olemme oman näytelmämme päätähtiä. Jos tiellemme tulee narreja, jotka haluavat tiputtaa meidät elämämme estradilta, jättäkäämme heidät omaan ar-voonsa painiskelemaan heikon itsetunton-sa kanssa! Se ei todella ole aina helppoa, sillä narrit ovat tunnetusti ovelia. Yhdessä taistelemalla ja toisista aidosti välittämällä saamme varmasti hyvän ja oikeudenmukaisuuden voittamaan. Mutta siihen tarvitaan meitä kaikkia!

Riikka Manner

20

21

matkalla

Palstalla ihmiset kertovat yhdestä elämänsä tärkeästä puolesta.

Olen kotoisin Etelä-Koreasta, mutta kävin lukion Indonesiassa van-hempieni töiden vuoksi. Palasin

Etelä-Koreaan opiskellakseni kansainvälisiä suhteita ja päätin lähteä yliopistovaihtoon kolmanneksi opiskeluvuodekseni. Päädyin valitsemaan kohdemaaksi Suomen, sillä yliopistollani oli vaihtosuhde Tampereen yli-opiston kanssa ja halusin tutustua suoma-laiseen yhteiskuntaan ja koulutukseen.

Soulista ManseenViime tammikuisesta Suomeen saapumises-tani päällimmäisenä mieleen on jäänyt en-nen kokematon pimeys. Kotikaupungissani Soulissa on myös lunta ja pakkasta talvisin, mutta se, että niitä voi Suomessa olla myös aurinkoisina talvipäivinä ihmetytti, kunnes löysin selityksen auringon paistamisesta poh-joisessa matalalta. Kimaltavat hanget ja pakkasaamuisten puiden jäätyneet oksat, jollaisia Korean suomalaisia lämpimämmissä talvissa ei näe, ovat herättäneet ihastusta. Vuoden paras kokemus on ollut järvessä uiminen, mikä on kotimaassani turvallisuussyistä kiellettyä. Tunsin viime kesänä itseni suomalaiseksi, kun nähdessäni Korean mittakaavassa ison jär-ven totesin ”tuohan on vain lampi”. Sopeutuminen on ollut helppoa, sillä suomalaiset ovat ystävällisiä ja puhuvat hy-vin englantia. Kulttuurieroja olen kohdannut lähinnä vastatessani kysymykseen iästäni. Eteläkorealainen ikäni on 23, laskeminen ni-mittäin aloitetaan raskausajasta. Kun ikäkrii-si uhkaa vanhetessa, siirtyvät ihmiset usein länsimaalaiseen laskutapaan. Kakusta ei tosin päästä vähentämään kynttilää, sillä kaikki eteläkorealaiset onnittelevat toisiaan syntymäpäivän johdosta uudenvuoden jälkeisenä päivänä.

Suomalainen yhteiskunta kiinnostaaSuomi on ollut viime vuosina suoranainen trendi Etelä-Koreassa ja maa hyvinvointimal-leineen on noussut esiin kotimaani medias-sa. Suomalaisen koulutuksen hyvät tulokset ovat herättäneet kiinnostusta Etelä-Kore-assa, sillä niihin on päästy erilaisilla keinoilla

Sojung Jung, 22, opiskelee kansainvälisiä suhteita Tampereen yliopistossa, nauttii järvessä uimisesta ja epäilee kokevansa kulttuurishokin palatessaan Etelä-Koreaan.

kuin eteläkorealaisessa, myös Pisa-testeissä pärjänneessä järjestelmässä. Etelä-Koreassa korostetaan kilpailua ja oppilailla on opetuksen päätyttyä velvol-lisuus pysyä koulussa iltaan saakka opiske-lutehokkuuden varmistamiseksi. Koulutus on kallista ja yksityisten ja julkisten yliopistojen tasoissa suuria eroja. Oppilaat tekevätkin kovasti töitä pyrkiäkseen saamaan opinnois-saan parhaiten menestyville myönnettävän stipendin. Tehokkuusvaatimukset alkavat koulussa ja jatkuvat työelämässä. Perheiden yhteinen aika jää usein vähäiseksi. Viime aikoina onkin havahduttu huomaamaan talouskas-vun edellytysten vaikutuksia ihmisten hyvin-vointiin.

Takit naulakossa yllättivätTähän asti ainoan kulttuurishokin olen ko-kenut huomatessani, että takit jätetään julkisissa tiloissa naulakkoon ilman, että ne varastetaan. Suuremman kulttuurishokin pelkään iskevän palatessani ensi kuussa Etelä-Koreaan. Suomessa viettämäni vuosi on auttanut näkemään myös kotimaani hyviä puolia ja tarjonnut laajempaa perspektiiviä myös opinnoissani. Etelä-Korealla on läheiset suhteet Yhdysvaltoihin ja politiikan opetus painottuu aasialaiseen ja amerikkalaiseen

politiikkaan. EU:n toimintaan sen sijaan en ollut tutustunut ennen Suomeen tuloani. Erityisen yllättävää oli kuulla sosiaalityön kurssin sosiaalipäivystykseen tehdyllä vie-railulla, kuinka päihtyneiden alaikäisten ta-pauksissa selvitetään mahdollisia päihteiden käytön taustalla olevia ongelmia. Julkinen järjestelmä ei ole Etelä-Koreassa yhtä kiin-nostunut yksilön hyvinvoinnista. Suomalainen individualismi ja itsenäisyyden korostaminen herättivät samalla myös kum-mastusta. Esimerkiksi vanhuksen sijoittami-nen vanhainkotiin perheen tarjoaman hoivan sijaan ei Etelä-Koreassa ole so-siaalisesti hyväksyttävää. Myös nuorten varhainen muutto kotoa on eteläkorealai-sesta näkökulmasta erikoista. Kotimaassani asutaan usein vanhempien luona avioliit-toon saakka, sillä opintotukea ei ole saata-villa. Vaikka ihailenkin suomalaista opintotuki-järjestelmää, uskon että sen tarjoami-nen Etelä-Koreassa ei olisi mahdollista. Oli-sihan 48 miljoonan asukkaan valtio pian konkurssissa, jos maksaisi opintotukea kaikille opiskelijoilleen.

Teksti: Ida Juusela

Eteläkorealaista ei Tampereen talvi säikäytä

21

22

Mitä teet uudessa työssäsi? Sanna-Mari: Koulutussuunnittelijan päivät kuluvat normaalisti eri koulutusten suunnit-teluissa ja valtakunnallisten tapahtumien järjestämisiin liittyvissä käytännöissä. Markus: Toimin poliittisen ja kansainvälisen toiminnan asiantuntijana. Työtehtäviini kuu-luvat poliittinen valmistelu, ohjelmatyö sekä kansainvälisen toiminnan koordinointi. Maiju: Työnkuvani on hyvin monipuolinen, ja siihen kuuluu muun muassa piirien ja osas-tojen toiminnan tukeminen, vaalitoiminta, kaupunkityön kehittäminen, jäsenasiat sekä tiivis yhteistyö koulutussuunnittelijan kanssa esimerkiksi johtokuntien koulutuksen kanssa.

Mitä olet tehnyt ennen nykyistä työtehtävää? Sanna-Mari: Olen ollut niin päivittäistava-rakaupan myyjä, markkinointiassistentti kuin toiminnanjohtajakin. Samalla olen opiskellut itselleni kaksi tutkintoa eli olen koulutukselta-ni liiketalouden tradenomi ja (toivottavasti lehden ilmestyessä) hallintotieteiden mais-teri.Markus: Tämän vuoden olen toiminut Kes-kustan Opiskelijaliiton puheenjohtajana. Aiempaa työuraa löytyy muun muassa lukion tuntiopettajana. Ennen kaikkea olen ollut kuitenkin aktiivinen järjestötoimija. Olen ollut mukana opiskelijapolitiikassa sekä kansalaisjärjestöissä. Olen myös opiskellut yhteiskuntatieteitä ja teologiaa.Maiju: Olen toiminut Uudenmaan Keskus-tanuorten toiminnanjohtajana syyskuusta 2009 alkaen ja jatkan siellä edelleen puo-lipäiväisenä toiminnanjohtajana. Tämän vuoden kevään työskentelin Valmennustiimi Eximiassa kurssipäällikkönä. Olen opiskel-lut Tampereen yliopistossa valtio-oppia ja toiminut myös ylioppilaskunnassa. Euroop-panuorissa olen vaikuttanut monissa eri teh-tävissä.

Oletko nyt unelmiesi ammatissa? Sanna-Mari: Koulutussuunnittelijan työssä on paljon niitä piirteitä mitä työltäni odotan, mutta ehkä ihan täysin unelmiani vastaava se ei ole. Markus: Kyllä. Pääsen toimimaan mielenkiin-toisten asioiden ja ihmisten parissa. Samalla pääsen vaikuttamaan Suomen suurimman poliittisen nuorisojärjestön linjauksiin.Maiju: Aina pitää olla uusia unelmia, mutta pidän nykyisestä työstäni paljon. Mikä on parasta keskustanuorissa? Sanna-Mari: Keskustanuoret. Ilman ihania ih-misiä tämä työ ei olisi mielekästä.Markus: Ihmiset. Välillä voi olla raskaitakin päiviä, mutta mukavien sekä ajattelevien nuorkeskustalaisten ystävien tuki ja turva an-taa voimaa. Nuorkeskustalainen toiminta on yhdistelmä tehokasta vaikuttamistyötä sekä hauskoja hetkiä.

Maiju: Aktiiviset ihmiset ja monipuolinen toiminta.

Missä asioissa keskustanuorten tulisi erityisesti kehittää toimin-taansa? Sanna-Mari: Tarvitsemme toimintaamme jatkuvuutta ja siinä on mielestäni eniten ke-hittämisen tarvetta keskustanuorissa niin val-takunnallisesti, piireissä kuin osastoissakin.Markus: Poliittisten päämäärien on oltava selkeämpiä. Nuorkeskustalaiset toimijat tekevät erinomaista ja ahkeraa työtä eri puolilla Suomea, mutta yhteiset projektit sekä tiiviimpi vuorovaikutus toisivat lisää vauhtia tekemiseen.Maiju: Jäsenhankinnan tulisi olla nykyistä ak-tiivisempaa ja järjestelmällisempää. Ei pitäisi vain odottaa, että keskustanuoret löyde-tään ja toimintaamme tullaan mukaan au-tomaattisesti.

Lokakuun alussa keskustanuorten liittotoimistolla aloitti uusia ammattilaisia. Markus Ylimaa aloitti poliittisen ja kansainvälisen toiminnan asiantuntijana, Sanna-Mari Talala

koulutussuunnittelijana ja Maiju Kotala järjestösuunnittelijana. Talala työskentelee pääosin Oulusta käsin ja Kotala osittain Keravalla. Aivan aluksi uusi kolmikko joutui liittosihteerin

piinapenkkiin ja vastaamaan muutamiin kinkkisiin kysymyksiin.

Liittotoimiston tuoreet

kasvot piinapenkissä

Sanna-Mari Talala on keskustanuorten uusi koulutussuunnittelija.

23

Mainitse oman sektorisi kaksi tärkeintä tavoitetta vuonna 2012? Sanna-Mari: Tärkeimpinä tavoitteina ensi vuodelle pidän nuorten kunnallisvaalikoulu-tuksen onnistumista sekä jäsentemme tar-peisiin vastaavien koulutuksien toteutusta.Markus: Keskustanuorten kansainvälisen toiminnan kehittäminen. Mukaan on saata-va uusia toimijoita ja toiminnan jatkuvuutta parannettava. Lisäksi keskustanuorten po-liittista profi ilia on vahvistettava. Keskusta-nuorten on oltava edelläkävijä niin nuorison keskuudessa kuin puolueen sisällä. Maiju: Nuorten onnistuminen kunnallis-vaaleissa ja piirien sekä osastojen toiminnan aktivoituminen. Mitä toivot keskustanuorten piireiltä, osastoilta ja jäseniltä 2012? Sanna-Mari: Toivoisin kaikilta innostunutta otetta sekä aktiivisuutta omien voimavaro-jen mukaan.Markus: Aktiivisuutta ja rohkeutta. Keskus-tanuoret on kansanliike, jossa viesti kulkee alhaalta ylös. Innokkaalla tekemisellä saa paljon aikaan. Maiju: Kolme asiaa: intoa, intoa ja intoa.

Mikael Granlundin ilmaveivi jäi kaikkien mieleen viime keväänä. Millainen olisi mielestäsi keskusta-nuorten ilmaveivi 2012? Sanna-Mari: Paavo ensin linnaan ja sitten syksyn kunnallisvaaleissa tuplataan nuorten valtuutettujen määrä. Eiköhän näillä yksi il-maveivi voiteta.Markus: Menestys syksyn kuntavaaleissa. Tavoitteena pitää olla nuorten esiinmarssi kunnallisiin luottamustehtäviin.Maiju: 2000 nuorta ehdokasta kunnal-lisvaaleihin ja valtuutettujen nuorennus-leikkaus.

Miksi Paavo on POP? Sanna-Mari: Paavo on meidän Presidentti-ehdokkaamme, Oikeudenmukainen ja Periksiantamaton, Paavo on siis POP.Markus: Paavo osaa asiansa. Hän on ulko- ja turvallisuuspolitiikan todellinen supertähti.Maiju: Paavo on uskomattoman rento, hänellä on loistava esiintymistaito sekä ver-taansa vailla oleva kokemus.

Mikä on Paavon menestyksen salaisuus? Sanna-Mari: Uskon, että Paavon me-nestyksen salaisuutena on pitkäjänteinen työ niiden asioiden eteen, jotka hän kokee

tärkeiksi. Uskon myös, että Paavon vahva usko itseensä ja omaan osaamiseen on kan-tanut häntä eteenpäin.Markus: Vahva yhteiskunnallinen näkemys sekä rohkeus toimia tärkeäksi kokemiensa asioiden puolesta. Hän on hyvä esimerkki meille kaikille siitä, ettei vastoinkäymisten saa antaa lannistaa.Maiju: Paavon menestyksen salaisuus on Vuokko.

Jatka lauseita:Autiolle saarelle ottaisin mukaan keskusta-nuorten periaateohjelman ja…

Sanna-Mari: hyvää seuraa…Markus: jotain kevyempää luettavaa.Maiju: Nuori Keskusta -lehden.

Jos saisin lampun hengeltä yhden toivomuk-sen, toivoisin keskustanuorille…

Sanna-Mari: menestymistä ja hyviä päätök-siä Suomen suurimpana poliittisena nuoriso-järjestönä myös jatkossa.Markus: suuren joukon uusia innokkaita ak-tiiveja.Maiju: kolme uutta toivomusta.

Teksti: Mika Hämeenniemi, keskustanuorten liittosihteeri

Vasemmalta oikealle: Maiju Kotala, Mika Hämeenniemi ja Markus Ylimaa.

24

Tällä palstalla vuorottelevat keskustan varapuheenjohtajat Tuomo Puumala ja Annika Saarikko.

Hyvinvointiyhteiskunta on poliittisis-sa puheissa viljeltyjen vakiofraa-sien top 10:n kärkitermejä. Vaih-toehtoisesti käsitteen voi korvata

myös kapeammalla määritteellä hyvinvoin-tivaltiosta. Tämä sopii parhaiten demarin suuhun, joka mielellään katsoo maailmaa järjestelmien, laitosten ja julkisen vallan kaik-kivoipaisuuden kautta. Kaikki puolueet kilvan kannattavat hy-vinvointia – oikeastaan puolueiden erot muodostuvat lähinnä siitä, mitä se kenelle-kin merkitsee. Hyvinvointiyhteiskunnan yl-läpitämisestä, säilyttämisestä ja luomisesta saa oivan perustelun niin menoleikkauksille kuin jakovaran kohteillekin – ajan hengestä riippuen.

Pohjoismainen menestyskertomusEdellä mainittu käsite sopii erinomaisesti käytettäväksi pönötystilaisuuksien juhlapu-heiden siihen kohtaan, jossa ylpeillään pohjoismaisella huippulaadukkaalla ja on-nellisella elämällä, josta muidenkin on syytä ottaa opiksi. Ja niin – miksei tosiaan olisikin syytä ottaa opiksi. Hyvinvointiyhteiskunnan periaatteita toteuttamalla Suomi on kivunnut liki kaikilla mittareilla maailman parhaaksi maaksi. Verkkokalvolle on piirtynyt kuva News-weekin ylistystä tihkuvista aukeamista, jossa hehkutetaan ylivertaista koulutusjärjestel-mästämme, talouden vireyttä ja poliittisia olojamme. Vertailussa jätettiin luonnollisesti mainit-sematta paikkamme itsemurhatilastois-sa, pitkä listamme kansansairauksista tai vaikkapa heikko menestyksemme oppilai-den kouluviihtyvyydessä. Kunniamainintaa ei herunut jutussa myöskään 90-luvun la-man jäljiltä kasvaneista tuloeroista.

Lottovoittajien SuomiKyynisyys kuitenkin sikseen – tämä tosiaan on maailman paras maa. Sen toteamiseen ei tarvita välttämättä Newsweekiä. Riittää kun katsoo omaa elämänkaartaan ja kaik-kia niitä palveluita, joita on voinut vastaan-ottaa verovaroilla tuotetusti. Viimeistään hyvinvointimme toteamiseen riittää vilkaisu

iltauutisiin ja dramaattisiin kertomuksiin eu-rokurjuudessa kituvien eteläeurooppalais-ten valtioiden tilanteesta. Ja viimeistään kissanpäiviksi olo muut-tuu, kun katsoo maailman köyhien maiden karua todellisuutta. Me olemme etuoikeu-tettuja. On lottovoitto syntyä Suomeen – ja sen sellaiset sanonnat tähän päälle vakuu-tukseksi. Sanojasta riippuen hyvinvointiyhteiskunta saa käsitteenä mielissämme vähän erilaisia sisältöjä. Omakohtaisesti koen sen rakentu-van kolme peruskiven varaan: toimivaan ja monimuotoiseen kansalaisyhteiskuntaan, dynaamiseen talouteen ja yrittäjyyteen sekä tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen julkiseen sektoriin. Välttämätöntä hyvin-vointiyhteiskunnan toimivuuden kannalta on myös huomioida yksilön rooli – ihmisen vastuu itsestään, lähimmäisistään ja ym-päristöstään.

Rakenteet uusiksiRehellistä on myöntää, että hyvinvointiyh-teiskunta on uhattuna. Yksinkertaistettuna voi todeta, että hyvinvointiyhteiskunta toimii vain, jos tulot ja menot ovat tasapai-nossa. Siksi tämä nykymeno ei natsaa. Keskustan oppositioasemasta huolimatta uskallan todeta ymmärtäväni hallitusta. Takkuisissa hallitusneuvotteluissa tajuttiin, että hyvinvointiyhteiskunnan kolmea pe-ruskiveä on huollettava. Jopa rohkaistui-vat tarttumaan siihen kolmanteen – julkisen sektorin järjestelmään. Nykyisellään se tulee tiensä päähän ikääntyvässä Suomessa aika pian. Hyvinvointiyhteiskunnan palveluja kai-paa yhä useampi ja työtä tekeviä on yhä vähemmän. Suomeksi: mahdoton yhtälö. Siksi kai sinipunaporukat pistivät pystyyn kuntauudistuksen. Tarkoitus siis hyvä, keino huono. Kuntauudistuksesta on tullut autu-aaksi tekevä voima, jolla näyttää hallituk-sen puheissa ratkeavan kai kohta kaikki maailman ongelmat palkkatasa-arvosta Afganistaniin ja tuottavuusohjelmasta eu-rokriisiin. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet kai-paavat remonttia. On sääli, että hallitus jäi

kikkailemaan kuntakarttojen kanssa, eikä laittanut uudistustyötä käyntiin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujemme osalta. Niiden toimivuus ja tasapuolisuus ovat hyvin-vointiyhteiskuntamme kirkkaimpia jalokiviä. Niin ikään kaikki menestyksemme on ollut vahvasti koulutuksen varassa. Ja mitä tekee hallitus? Kohdistaa siihen ennätysmäärän leikkauksia. Perusteesi siitä, että pulpetista ponnistetaan pienenä maana pitkälle, on nyt heitetty roskikseen.

Sosiaaliturvasta, tositarkoituksella Keskustan tehtävä ei ole torjua uudistuk-sia. Meidän tehtävämme on osoittaa, että uudistamista on paljon muuallakin kuin kuntarakenteessa. Puoluekokouksen kanta perustulon puolesta ja totaalisesta sosiaali-turvajärjestelmän uudistamisesta on taas kaivettava esiin, tällä kertaa tositarkoituk-sella. Niin ikään mahdollisuuksien tasa-arvon puoluetta tarvitaan puolustamaan tervey-denhuoltoa, jossa Sari Sairaanhoitajat ja Keijo Keikkalääkärit palvelevat kaikkia sa-manarvoisesti. Sivistyspuolue keskustaa kaivataan myös estämään eriarvoistava kehitys, jossa peruskoulut jakaantuvat lahja-kkaiden ja luusereiden kastilaitoksiksi aluei-den perusteella.

Nuorten yhteisvoimaaRehellisyyttä on kuitenkin myös myöntää, etteivät meillä keskustassa uudistukset aina suju leikiten. Olemme itse onnistuneet vesit-tämään monta hyvää hanketta siksi, että emme ole osanneet ryhmittäytyä yhteisen mielipiteen taakse. Kuntarakennemal-likeskustelu lienee tästä tuorein esimerkki. Meiltäkin on puuttunut rohkeutta. Siksi tarvit-semme vahvaa nuorten yhteisvoimaa, jotta kipeitäkään ratkaisuja ja uusin silmin katso-mista ei välteltäisi. Me olemme muutoksen puolella, tulevaisuuden tähden. (Latteus muuten vähän tuokin, mutta menköön.)

Rauhaisaa joulun aikaa, aatesiskot ja -veljet!

Annika Saarikko Keskustan varapuheenjohtaja

Latteuksien

hyvinvointiyhteiskunta

24

25

Kristillisdemokraatit aiheuttavat varmasti monelle suomalaiselle suurta päänvaivaa. Mitä ”koo-deeläisyydellä” on tarjota tilan-

teessa, jossa talouden myrskyt riepottelevat Eurooppaa ja yhteiskunnat yrittävät seisoa jykevinä kallioillansa edes kaltevan tornin tavoin? Kristillisdemokratia, kuten me KD Nuoret sen ymmärrämme, perustuu personalismille ja konservativismille. Personalismi korostaa ihmistä, jonka fyysiset ja hengelliset, yksilöl-liset ja yhteisölliset tarpeet huomioidaan kokonaisuutena. Personalismi on kristillis-demokratian vaihtoehto individualismille ja kollektivismille. Konsevativismi taas puolus-taa perinteisiä arvoja ja pyrkii uudistamaan yhteiskuntaa maltillisesti. Kristillisdemokratia on osa kristillissosiaalista reformiliikettä, jonka tavoitteena on käytännöllisen tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja vapauden yh-teiskunta. Se siitä. Meiltä nuoren sukupolven päättäjiltä vaaditaan usein monenlaista venymistä. On tunnettava historialliset, yhteiskunnan muutokseen vaikuttaneet sosiaaliset seikat ja ymmärrettävä valtaapitävän sukupol-ven perusteet ajatuksilleen. Niiden lisäksi on maalattava rohkeasti kuvaa tulevasta, jonka varaan laskea omia poliittisia perus-tuksiaan. Ennustaminen ja varsinkin se tule-vaisuuden ennustaminen on kuitenkin melko vaikeaa. Itse olen vähän huolestuneena seurannut omaa sukupolveani, miten ulkopuoliseksi suurin osa ikätovereistani kokee itsensä yhteiskunnassamme. Kyse ei ole aina syr-jäytymisestä, vaan osallisuudesta eli siitä, miten olemassa oleva järjestelmä vastaa kaikkien kansalaisten todellisiin tarpeisiin on kyse sitten terveydenhoidosta, poliittisesta vaikuttami-sesta tai eläkejärjestelmästä. Sa-malla olen huomannut myös itsessäni tiettyä näköalattomuutta, joka estää näkemästä edellisten sukupolvien luoman kyseen-alaistamattomuuden savuverhon taakse. Näköalattomuus ruokkii passiivisuutta ja pas-

siivisuus luo toivottomuutta. Ellei meillä ole toivoa, onko meillä tulevaisuutta? Kun ih-misen usko perustuu johonkin rakennettuun, tässä tapauksessa järjestelmään, on syytä kysyä, että mitä uskolle tapahtuu sitten, kun järjestelmä rapistuu, joutuu täysremonttiin tai pahimmassa tapauksessa on vaarassa luhistua. Uskon, että edessämme saattaa olla run-sauden pulaa ja niukkuuden jakamista. Siksi toivon, että olisimme matkalla yhteiskunnal-liseen keskusteluun, jossa voisimme puhua avoimesti siitä, mikä on ihmisen, mikä yh-teiskunnan ja lähimmäisen vastuu. Kun epä-varmuuden ja levottomuuden pilvet vyöry-vät Välimereltä kohti pohjoista ja syrjäinen Suomikin saattaa kohdata haastavia aikoja, löytyy kristillisdemokratian vastaus yhteiskun-nan pienimmästä, mutta tärkeimmästä osa-sesta – ihmisestä. Kristillisdemokratia perustuu viime kädessä kristilliseen ihmiskäsitykseen, jossa korostuu ihmisarvon loukkaamattomu-us. Ihmisarvon kautta haluamme vahvistaa sitä, mikä on luonnollista ja ihmistä lähellä: ihmisen vapaus, oma tasapainoinen kasvu ja tarpeet, perheen ja lähiyhteisöjen merki-tys, sekä ympäristön turvallisuus. Tämä on se kallioperusta, jolle rakentuu tulevaisuuden välittämisen ja lähiyhteisöjen Suomi.

Aki RuotsalaKD Nuorten puheenjohtaja

Kutsu-vieras

V.I.P

“ Itse olen vähän

huolestuneena seurannut omaa sukupolveani, miten ulkopuoliseksi suurin osa

ikätovereistani kokee itsensä yhteiskunnassamme.

”

Kun järjestelmä pettää, niin yhteisöllisyys kantaa

25

26

Glögitesti:

Ken on heistä

kaikkein herkuin?

Joulun kunniaksi tamperelainen kahdeksan henkilön muodostama makuraati testasi

sokkotestinä mehuglögejä. Lämpimänä nautit-tujen kuuden glögin ominaisuuksista pisteytettiin

asteikolla 1–5 väriä, tuoksua ja makua. Lisäksi kiinnitettiin kriittinen huomio glögipurkkien

ulkonäköön. Lopullinen pistesaalis on neljälle eri ominaisuudelle annettujen pistemäärien

keskiarvojen summa.

Hellefors-glögiPisteet: 9/20Väri: ”Mehumainen, vaalea.”Tuoksu: ”Kuin piparkakkutaikina, teollinen.”Maku: Outo, pistävä, kitkerä, vahva, suu jää rasvaiseksi. Jälkimaku.Ulkoasu: Jouluinen, ei teollisen näköinen, vanhasta kyläkaupasta saattaisi löytyä tällaisia...Olisi parhaimmillaan... piparien kanssa.

Valio sokeroimaton glögiPisteet: 13/20Väri: ”Hailakka, ruskeahko.”Tuoksu: ”Kanelinen. Mieto ja tasainen, miellyttävä mutta ei jouluinen.”Maku: ”Pehmeä ja mehumainen. Ei voisi missään tapauksessa laimentaa. Ei jälkimakua.” Ulkoasu: ”Perinteisen tyylikäs. Myös tylsä. Heti Valio-merkki osuu silmään ja antaa kaupallisen vaikutelman. Plussaa purkin kyljestä löytyvä glögin minihistoria.”Olisi parhaimmillaan... mausteisen joulukakun kanssa.

VIP-glögijuomaPisteet: 15,5/20Väri: ”Oikea, punainen väri. Helmeilee.”Tuoksu: ”Jouluinen, ei kitkerä.”Maku: ”Tosi hyvä, tarpeeksi vahvaa ainetta. Maku viipyilevä. Tuttu ja turvallinen?”Ulkoasu: ”Sekava ja kirjava. Ei jouluinen, vaan halvan näköinen ja mauton. Tosi arkinen.”Olisi parhaimmillaan... joulutortun, kookospallojen ja tuulihattujen kanssa.

Arla Ingman glögiPisteet: 15,88/20Väri: ”Syvä. Viininpunainen.”Tuoksu: ”Hyvä. Mausteinen, mutta ei millään tavalla yllättävä. Tulee mieleen viinimarjamehu?”Maku: ”Laimean hyvä, mutta lätsähtää. Liian mieto ja mehumainen. Sopisi hyvin aloittelijaglögisteille.”Ulkoasu: ”Tunnelmallinen, mutta ei jouluinen. Jogurttipurkkifi ilis ja lisäksi Iittalan piilomainontaa. Hieno, mutta merkit mauttomia ja niitä on liikaa.”Olisi parhaimmillaan... jonkin suolaisen kanssa. Kinkun?

Valio glögiPisteet: 13,25/20Väri: ”Ihan hyvä. Basic.”Tuoksu: ”Kaneli tuoksuu läpi. Hieman kitkerä.”Maku: ”Tuttu, mutta kaneli paitsi tuoksuu myös maistuu läpi. Pistävä jälkimaku, kuvaillaan sanoin kanelinpolte ja kanelipiikki.”Ulkoasu: Hienostunut, vaikka maitopurkkihabitus. Löytyy jotain glamouria ja juhlavuutta (kultainen väri). Yksinkertaisen tyylikäs. Valio-merkki pomppaa liikaa esiin.”Olisi parhaimmillaan... Fazerin sinisen suklaan kanssa. Suolakeksitkin ihan ok.

Marli-glögiPisteet: 9,25/20Väri: ”Hailakka, laimea.”Tuoksu: ”Huippu. Ystävällisen tasavarma. Tuoksu on glögin, mutta maku on mehun.”Maku: ”Makea ja mehumainen. Ei lainkaan mausteinen. Pettymys!”Ulkoasu: ”Tylsän vakuuttava. Jotenkin hyvin tutun tuntuinen. Näyttää vahvalta ja tulee fi ilis, että siinä on sitä tavaraa. ”Olisi parhaimmillaan... karkkien kanssa.

Paras tuoksu!

Testivoittaja!Paras väri ja maku!

Hienoin purkki!

26

27

Sitkeä kuin virusSitkeä kuin virus

Voi että on myhäilyttänyt sen jälkeen, kun Paavo Väyrynen valittiin keskustan president-tiehdokkaaksi. Herkullisempaa

henkilöä on vaikea edes kuvitella poliitti-seen diskurssiin. Jos Väyrystä ei olisi, jonkun pitäisi keksiä hänet, ja siltikin kriitikot valit-taisivat hahmon yliluonnollisuudesta. Eihän kukaan voi oikeasti olla niin paljon!Vaan kyllä voi. Väyrynen on. Ihailin Väyrystä jo lapsena. Noin 5-vuo-tiaana nauhoitin kasettitolkulla omaa puheohjelmaani, jossa oli paljon yhteiskun-nallistakin sisältöä. Yksi suosikkihahmoistani ja -haastateltavistani oli Paavo Väyrynen, jota olin imitoivinani taidokkaasti. Imitaatio-Paavo mainitsi haastatteluissa usein:”Olen sitkeä kuin virus.” Kukaan ei valitettavasti muista, mistä lausahdus on peräisin, vai olisinko keksinyt sen itse. Joka tapauksessa se on taas todistunut paikkan-sa pitäväksi. Presidenttiehdokas Väyrynen kiertää maata kovassa tahdissa. Hän valloittaa ihmisjoukot varmemmin kuin syysfl unssa. Flunssavirus leviää lähinnä pisaratartun-tana, mutta Väyrys-virus tarttuu jokaisessa

HämäläinenKirjoittaja on paljasjalkainen mäntsäläläinen, ties kuinka monennen polven järjestöihminen, kätevä

emäntä, tarkkakorvainen musiikinharrastaja ja päättäväinen äidinkielenopettajaopiskelija

Jyväskylän yliopistossa.

kättelyssä, jolla Paavo tervehtii maanmie-hiämme joka puolella Suomea. Täytyy toivoa Väyrysen itsensä välttyvän muilta viruksilta, jotta hän ehtii kaikkiin aikomiinsa tilaisuuksiin. Lehtijutuissa on ihmetelty Väyrysen ri-vakkaa kiertueaikataulua. Minusta siinä ei ole mitään kummallista. Milloin muulloin maata sitten pitäisi kiertää näin ahkerasti kuin ennen presidentinvaaleja? Vaalitilai-suuksien määrän lisäksi on hämmästelty sitä, että Väyrynen vierailee taajaan myös pikkupaikkakunnilla ja – hyvänen aika sentään – myös Pohjois-Suomessa! Liekö joillekin tiedotusvälineille tullut yllä-tyksenä, että pohjoisessakin on edelleen sekä teitä että ihmisiä. Jopa äänestäviä ih-misiä. Ja kas kummaa, äänestäjiä on muu-allakin kuin suurissa asutuskeskuksissa. Väyrynen kampanjoi juuri siten, kuin pitääkin. Hän löytää uudelleen tietyt paikat ja ihmiset. Kuka muu saisi väen ahtautu-maan pieniin Osuuspankkien kerhotiloihin ja vetoisiin nuorisoseurantaloihin? Tiiviissä tiloissa Väyrys-virus leviää tehokkaasti, ja tilaisuuksista poistuu vaalikuumeesta heh-kuvia henkilöitä, jotka olivat jo muuten

saattaneet menettää kipinänsä puolu-eeseen. Tartunnan saaneet levittävät sitä myös eteenpäin. Kotipaikkakunnaltani Mäntsälästä on kuu-lunut, ettei missään ole aikoihin ollut niin paljon osallistujia kuin Väyrysen tilaisuuk-sissa. Kuulijat järjestävät itsensä paikalle hankaliinkin aikoihin. Ja harvoin poliittisista tilaisuuksista poistutaan niin nauravaisina ja vaikuttuneina. ”On se vaan niin Väyrynen se mies”, virnistellään vielä pitkään. Keskustanuorten Paavo on pop -kam-panjan avajaisissa Väyrynen antoi hyvän neuvon: kun joku mollaa häntä, ei pidä kiistää. Pitää myönnellä, että juuri sellainen Väyrynen on, koska arvostelija on toden-näköisesti oikeassa. Väyrynen on vahvin juuri siinä, että hän myöntää omat heikk-outensa ja joitakin ärsyttävät piirteensä ja laskee niistä leikkiä. En voi kuvitella kenenkään muun suoma-laisen poliitikon antavan tällaista kampan-jointiohjetta. Juuri siksi Väyrynen on niin – Väyrynen. Paavo Väyrystä ei voi määritellä adjektiivein. Hän on substantiivi.

Heli Hämäläinen

Mitä tuli Mitä tuli sanottua..sanottua..w

Järjestöjen lähettämässä tiedotteessa (29.11.) kritisoitiin kovin sanoin Allianssia:

“Valitettavasti Allianssista on vuosien saatossa muodostunut jättiläismäinen suojatyöpaikkaorganisaatio, joka on hyvin etäällä nuorten arjesta.” - Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman.

“Koko nykyistä valtionapujärjestelmää tulisi tarkastella hyvin kriittisesti. Tukien määrää tulisi karsia ja jakoperusteita muut-taa läpinäkyvämmiksi. Eroamispäätöksellä viestitämme omaa kantaamme siitä, mistä leikkaaminen pitäisi aloittaa.” - Kristillisdemokraattisten nuorten puheenjohtaja Aki Ruotsala.

“Valitettavasti Suomeen on vuosikymmenten saatossa päässyt muodostumaan poliittinen rälssi,joka elättää itseään moni-naisten julkisin varoin tuettujen järjestöjen kautta.” - Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Simon Elo.

Oikeiston nuorisopomot syyttivät lopuksi yksissä tuumin Alli-anssia jopa korruptiosta:“---toivomme, että oma esimerkkimme auttaa tällaisen korrup-toituneen poliittisen kulttuurin murtamisessa.”

Ensimmäiseksi ihmettelemään ennätti Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen:

Näennäistä ruususen unta nukkuvan nuorisojärjestökentän pinnan alla kuohuu. Joukko oikeistolaisia nuorisojärjestöjä erosi yllättäen Suomen Nuorisoyhteistyö –

Allianssi ry:stä, jonka jäseninä on yhteensä 117 erilaista nuorisojärjestöä.

“ Kovien nuorisoalan ammattilaisten haukkuminen laiskoiksi politrukeiksi ei ole asiallista käytöstä. Rikoslaissa on pykälät kor-ruption osalta. Umpimähkäinen ihmisten syytteleminen rikol-lisiksi on äärettömän arveluttavaa.” (tiedote 29.11.)

Demarinuorten puheenjohtaja Timo Kontio jatkoi hämmäste-lyä (Yle 1.12.):“Näiden patamustien konservatiivien eroaminen Allianssista voidaan nähdä liikahduksena eroon sopimusyhteiskunnasta. He eivät ole valmiita keskustelemaan tai sallimaan demokra-tian tuloksia.”

Lopulta 1.12. ilmestyi 18 nuorisojärjestön yhteiskannanotto: “Allekirjoittaneet järjestöt eivät tunnista sitä kuvaa, jonka eroa-vat järjestöt maalailevat Allianssista, ja vaativat heitä pahoit-telemaan poliittisesti värittyneitä lausuntojaan, jotka halventa-vat Allianssin tekemään arvokasta työtä nuortenpuolesta.”

Nuoren Keskustan toimitus jää ihmeissään pohtimaan, mitä nuorten ankkalammikolla on oikein meneillään ja yhtyy Kur-visen rakentavaa ehdotukseen:

“Viimeistään härkäviikoilla Allianssin johdon on kutsuttava po-liittisten nuorisojärjestöjen edustajat koolle ja puhuttava auki kipupisteet.” (tiedote 29.11.).

28

Ilman karvoja, kiitos!

Monet meistä joutuvat luopu-maan unelmasta omistaa lemmikkieläin. Tavallisin syy siihen on allergia, jota ylei-

simmin aiheuttavat kissa, koira ja hevonen sekä jyrsijöistä marsu, kani, hamsteri ja rotta. Karvaton lemmikki voi olla monelle ainoa vaihtoehto saada eläin osaksi elämää. Nukkainen lepakkokorva“Hyi, tuo on todella ruma kissa, sen ihokin tuntuu ihan limaiselta!”, “Paleleeko se koko ajan kun sillä ei ole karvaa?”, “Onko tuo se kiharaturkkinen kissa, jolta on karvat pudon-neet?”, “Tuo on varmaan tosi vanha kun se on noin ryppyinen”. Tällaisia kommentteja on Sanna Vikman kuullut kissoistaan. Sannalla ja hänen miehellään Matilla on neljä kissaa, joista Topi on rodultaan cornish rex (Touhstone´s Shining Star) ja kolme ovat sfi nxejä: Aku (VitaeVis Alfred Jodocus), Mimi (VitaeVis Calypso) ja Frida (VitaeVis Fialka). – Kaikenlaisia kommentteja näistä kissois-ta tulee. Vääriä käsityksiä sfi nxistä saa usein olla oikomassa. Sfi nx ei todellakaan palele normaalilämpöisissä sisätiloissa, eikä sen iho tunnu limaiselta, vaan silkkiseltä ja samet-tiselta. Kun ihmiset tutustuvat rotuun parem-min, lähes kaikki ihastuvat kissoihimme niiden sosiaalisen luonteen ansiosta, kertoo Vikman. Matkustaessa sfi nxille on hyvä pukea tur-kin korvikkeeksi vaatetta. Myös vetoisissa paikoissa voi sfi nxille laittaa ylle esimerkiksi

trikoisen hihattoman. Hyvä sääntö on, että jos itse palelet, palelee sfi nxikin. Sfi nx ja allergiaSfi nxin karvallisuusaste ei vaikuta allergiaan, vaan aiheuttaja on yleensä kissan hilse. – Sfi nxiä tulee pestä säännöllisesti, noin kerran viikossa. Sen iho rasvoittuu ja tämä rasva pestään shampoolla pois. Usein on se harhaluulo, että pesun jälkeen sfi nx pitää rasvata. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan nimenomaan rasvoittumisen vuoksi sfi nxiä pestään. – Myös korvat ja kynnet likaantuvat hel-posti, joten nekin putsataan säännöllisesti. Mitään sen erikoisempaa sfi nxin hoidossa ei ole verrattuna muihin rotuihin, kertoo Vikman sfi nxin hoidosta. Koska sfi nxiä pestään, poistuu hilse sen iholta nopeammin kuin karvaisten rotujen iholta. Tämän vuoksi sfi nx sopii lemmikiksi monelle kissa-allergiselle. Koska sfi nx on luonteeltaan seurallinen ja aktiivinen, on muistettava, että se kaipaa seuraa ihmisistä tai muista eläimistä. Vikmanin kissojen rotuvalintaan vaikutti eniten kissan luonne. – Kun päätimme hankkia kissan, oli selvää että hankimme lyhytkarvaisen rodun. Tut-kimme rotuja ja ihastuimme sfi nksin ul-konäköön. Tutustuimme rotuun tarkemmin ja sfi nksin luonne ratkaisi lopulta sen, että hankimme sfi nksin. Halusimme rodun, joka on aktiivinen, sosiaalinen ja kaikessa mu-kana.

Vaihtoehto koiraihmiselle – Minä ja puolisoni Ari olemme koira-aller-gisia. En voinut ajatella saavani koiraa kos-kaan. Lapsuuskodissani oli koirakokeiluja, mutta sain aina valtavia hengitysvaikeuksia, kertoo Sari Uusitalo. – Nyt pienimuotoisesti kasvatamme karvat-tomia koiria – haluamme jakaa sitä onnea, jonka itsekin olemme saaneet osaksemme näiden ihanien eläinten myötä! Meiltä löytyy rotuina amerikankarvatonterrieri (American Hairless Terrier, AHT), perunkarvatonkoira ja meksikonkarvatonkoira. Mutta miten allerginen ihminen voi kasvat-taa koiria? – Allergisen reaktion saavat aikaiseksi koiran erittämät proteiinit, joita irtoaa hilseenä koiran ihosta. Näitä allergeenejä erittyy myös koiran virtsaan ja sylkeen. Karvatto-man koiran ihoa on helpompi pestä ja ras-vata hilseilyn minimoimiseksi. Mielestämme tämä seikka tekee karvattomista koirista mahdollisesti sopivan myös koira-allergiasta kärsiville – kuten meille, kertoo Sari. – Tällä hetkellä kodissamme asustaa kah-deksan karvatonta koiraa. Vanhin koirista-mme täyttää ensi kuussa kymmenen vuot-ta. Ja olemme oireettomia ja ikionnellisia karvattomista nelijalkaisista perheenjäse-nistämme. Tosin treenipaikoissa, kuten agili-tyhalleissa, saamme jonkin verran oireita, mutta ne ovat siedettäviä. Teksti: Salla Airaksinen

”Onpa ihana pörröinen otus!” on normaali kommentti koirasta tai kissasta.

Mutta mikä saa ihmiset hankkimaan kar-vattoman lemmikin?

Sanna Vikmanin ja Matti Kullbergin perheeseen kuuluu sfi nx-rotuisia

kissaja. Kuva: Matti Kullberg.

Sanna Vikmanin ja Matti Kullbergin cornish rex Topilla on kihara karva.Kuva: MattiKullberg.

Kulttuuri ja

vapaa-aika

29 29

Kaisu Airaksinen on kasvattanut hiiriä usean vuo-den ajan. Harrastaminen ei ole vain kasvattamista, vaan hiirille on omia näyttelyitä, joissa arvioidaan muun muassa yksilön kuntoa, väriä ja ulkonäköä. Airaksisen mielestä parasta hiiriharrastuksessa ovat hyvien tulosten aikaansaaminen kasvatustyössä sekä muut harrastajat. Suurimman ilon tuo näytte-lyissä oleminen ja osallistuminen yhdistystoimin-taan.

Karvaton hiiri?! Kyllä, niitäkin on!– Suomessa on satunnaisesti nakuhiiriä myynnissä eläinkaupoissa, mutta tällä hetkellä minulla ei ole tiedossa muita kasvattajia joilla niitä olisi kuin minul-la, kertoo Kaisu. – Uskoisin, että nakuhiiret ovat syntyneet labo-ratorioissa, koska kymmenen vuotta sitten niitä käytettiin kokeissa. Nakuhiirillä ei ole lainkaan ka-teenkorvaa, mikä aiheuttaa elimistön vajaan puo-lustusmekanismin bakteereja ja viruksia vastaan. – Eri variaatioita on sittemmin syntynyt mutaatioi-den seurauksena. Suurin osa kaikista hiirten turkki- ja värimuunnoksista on syntynyt mutaation johdos-ta laboratoriokokeissa. Nakuhiiren hoidossa kannattaa muistaa, että jos hiiret sijaitsevat viileissä tiloissa, on ylimääräinen pesämateriaali suotavaa. Jotkut ulkomaiset kas-

vattajat käyttävät jopa lämpömattoja nakuhiirten terraarioissa. Jos nakuhiirten seassa on muita karvallisia yksilöitä, niin ne saavat lämpönsä laumatovereistaan. Silmi-en hoitoon on syytä kiinnittää erityishuomiota. Rip-sien ja karvojen puuttuessa kutterinpurussa oleva pöly saattaa aiheuttaa silmätulehduksia.

Luikerrellen lemmikiksi Kaisu omistaa hiirten lisäksi myös käärmeitä. Miksi? – Eläinkaupan matelijaosastolla luikerteli terraari-ossaan pieni suloinen viljakäärme, johon ihastuin heti. Päätin, että sellainen on saatava. – Käärmeet ovat siitä hetkestä lähtien kiehtoneet minua monien erilaisten värimuunnoksien ja käyttäytymisten osalta. Kiinnostukseni kohdistuu lähinnä kuristajakäärmelajeihin. Myrkkykäärmeitä kavahdan, enkä moisia suostuisi ottamaan lem-mikiksi – mitä iloa olisi käärmeestä, jota ei voi ottaa koskaan paljain käsin käsittelyyn?

Kenelle käärme sopii?Käärme on yksi helppohoitoisimmista lemmikeistä. Käärme sopii erittäin hyvin sellaisille ihmisille, joilla lemmikinhoitoon tarvittava aika on kortilla, sillä käärme ei tarvitse aikaasi kuin keskimäärin tun-nin kuukaudessa – jotkut käärmeet vielä vähem-

män. Niitä ruokitaan normaalisti 2–4 kertaa kuu-kaudessa. Paastoajalla jotkut käärmeet voivat olla syömättä jopa yhdeksän kuukautta. Käärme on siisti ja hajuton lemmikki ja tuo erikoi-sen sisustuksen vaikka olohuoneeseen. Käärmeet ovat perusolemukseltaan leppoisia ja rauhallisia lemmikkejä. Ne purevat harvoin ja vain hyvästä syystä. Mutta jos kuolleiden jyrsijöiden tai tipujen käsitteleminen ja säilyttäminen pakastimessa tuot-taa sinulle ongelmia, käärme ei ole sinun lemmik-kisi.

Kun karvattomuus kiinnostaa

Amerikan karvaton terrieri Oiva. Omistaja Maiju Tynkkynen ja Henri Salomaa. Kasvattaja Sari Uusitalo.

Karvattomat hiiret ovat vielä

harvinaisuus Suomessa.

Kuva: Kaisu Airaksinen

Kanadan sfi nx Elvis (VitaeVis Black Jack).

Omistaja Salla Airaksinen. Kuva Matti Kullberg

Viljakäärme. Kuva: Kaisu Airaksinen.

30

kirjahyllyMatkalla karikkoiseen paratiisiin – Eurooppaan

Sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen suur-teos, pitkä sarjakuva siirtolaisuudesta, on huikaiseva kulttuuriteko. Tietäväinen on saamansa apurahan turvin voinut käyttää Näkymättömät kädet -teok-sen valmisteluun useampia vuosia. Hän päässyt paikanpäälle tutustumaan siir-tolaisten arkeen ja niihin olosuhteisiin, joista siirtolaiset lähtevät matkalleen. Tutkijan tarkkuudella tehty pohjatyö näkyy oivaltavalla tavalla tarinan moni-kerroksellisuudessa ja syvällisyydessä. Piirrosjälki on puolestaan apean upeaa.

Näkymättömät kädet kertoo työttömän marokkolaisen per-heenisän Rashidin tarinan. Hän läh-tee ystävänsä houkuttele-mana matkaamaan kohti Eurooppaa, jotta voisi turvata per-heellensä paremman elintason kuin mihin kotiseudulla kykenisi. Paperittoman siirtolaisen velkarahalla tehty matka Gibraltarin salmen toiselle puolelle on paitsi kallis myös erittäin vaarallinen. Ystävä kuolee matkan aikana ja perillä odottaa kaikkea muuta kuin paratiisi. Laittomasti maahan tulleen siirtotyöläisen arki on rujoa, eivätkä ansiot päätä huimaa. Tietäväinen yhdistelee taitavasti tarinaansa erilaisia tasoja. Teoksen nimi on viittaus taloustieteilijä Adam Smithin tunnetuksi tekemään sanontaan. Sarjakuvassa on hahmotettavissa usei-ta näkymättömiä käsiä, kuten Jumalan johdatus ja kuluttajille näkymättömät siirtolaisten kädet. Laittomat maahanmuuttajat vastaavat pitkälti siitä, että Es-panjan yli 16 000 jalkapallokentän kokoisesta kasvihuoneesta riittää hedelmiä ja vihanneksia eurooppalaisten kauppojen hyl-lyihin. Tarinan taustalla on myös viittauksia suomalaisten suureen muuttoaaltoon 60–70-luvuilla, jolloin kymmenet tuhannet maamiehemme lähtivät Ruotsiin, tavoitteenaan niin ikään parempi elintaso. Tuolloin Helsinki-Tukholma väliä kulki Viking 5 -niminen lautta. Nykyisin samainen lautta, nimeltään Boughaz (Gibraltar), taittaa Tanger-Algericas-väliä.. Mainoslauseena sillä on ”kaksi rantaa, yksi unelma”. Ennen kaikkea Tietäväisen teoksessa on kuitenkin kyse yh-den yksilön kautta kerrotusta inhimillisestä tarinasta, joka johdat-taa pohtimaan siirtolaisuuteen liittyviä monia näkökulmia. Lai-tonta siirtolaisuutta kutsutaan Marokossa nimellä harraga. Sillä viitataan paitsi rajan ylittämiseen, myös siirtolaisten polttavaan kotiseudun kaipuuseen sekä miehen painostavaan velvollisuu-teen toimia perheensä elättäjänä. Toivottavasti Tietäväisen sarjakuvaromaani päätyy suoma-laisen kansalliskirjallisuuden klassikkolukemistoon linnojen ja wal-tareiden rinnalle. Sen paikan Näkymättömät kädet ansaitsee.

Ville TietäväinenNäkymättömät kädet216 sivua, WSOY 2011Arvostelu: Tuomas Vanhanen

Hauskat YT-neuvottelut

Voiko kirja, joka kertoo vaneritehtaan YT-neuvotteluista, olla hauska? Kyllä. Kaupin Pasi, kotoisin pieneltä tehdas-paikkakunnalta Törmälästä, on töissä suuren – UPM:ää ja Stora Ensoa muis-tuttavan – Metsäjätin pääkonttorilla. Globaalit markkinat ja suhdanteet ajavat Metsäjätin tehostamaan tuotan-toaan, eli mahdollisesti lakkauttamaan yksiköitään. Törmälän vaneritehdas on yksi lakkau-tusuhan alla olevista, sillä vaikka tuotan-toluvut ovat tehtaalla huippuluokkaa, mekaanisella metsäteollisuudella ei vain

ole tulevaisuutta. Pasi lähetetään Törmälään selvittämään ku-vioita. Metsäjätti on hyvin ajankohtainen kirja. Metsäyhtiöiden lo-mautuksista, irtisanomista ja tehtaiden lakkauttamisista saa

Sykettä ja suurvaltapolitiikkaa

Ilkka Remes on jo 15 vuoden ajan ilahduttanut jännityksennälkäistä lukija-kuntaansa kerran vuodessa ilmestyvällä trilleriuutuudellaan. Remeksen tuorein teos, Teräsleijona, ei tee poikkeusta. Tarjolla on jälleen vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka etenevät suorastaan elokuvamaisella sykkeellä. Remekseltä on turha odottaa sellaista nokkeluutta, syvällisyyttä ja kielellistä ilotulittelua, joka kuuluu kaikkien Finlan-dia-palkintoa havittelevien kirjailijoiden työkalupakkiin lähes vakioasetuksena.

Päinvastoin, hänen käyttämänsä kieli on suorastaan maut-toman väritöntä ja täynnä umpiväljähtyneitä fraaseja. Ih-missuhteiden kuvaajana hän on niin ikään onneton, lähinnä myötähäpeää lukijassa herättävä. Kaikesta huolimatta Remes myy kuin häkä ja uppoaa erityi-sesti miespuolisiin lukijoihin. Kyse ei kuitenkaan ole vain taitavas-ta brändäyksestä ja markkinoinnista. Kirjailija on itse asiassa kart-tanut julkisuutta jo vuosien ajan hyvin määrätietoisesti. Remes myy, koska hänen kirjansa ovat kertakaikkisen mainiota viih-dettä. Remes osaa myös sumeilematta tarttua päivänpoliittisiin aiheisiin. Teräsleijonan ydintarinassa keskusrikospoliisista potkut saanut Riku Tanner käy venäläisen ex-vaimonsa kanssa riitaisaa huoltajuusprosessia pojastaan. Tanner yrittää kaikin keinoin es-tää poikansa siirron Venäjälle. Ei kestä aikaakaan, kun huolta-juussoppaan sekaantuu myös häikäilemättömällä tavalla toimi-va Venäjän lapsiasiamies. Tannerin perhedraama on kuitenkin vasta jännitysnäytelmän alkuasetelma. Tapahtumavyöry alkaa toden teolla, kun Suomessa tehdään venäläisiin kohdistuvia iskuja. Ilmapiiri Suomen ja Venäjän välillä kiristyy tämän johdosta nopeasti ja selkkaus on valmis. Remes vyöryttää tarinaansa hämmentävällä tahdilla kään-teitä, jotka sisältävät ainespuita niin terrorismista, maahan-muuttajien ja nationalistien yhteenotoista kuin kansainvälisestä elintarvikebisneksestäkin. Rinnakkaisjuonet ja hahmogalleria paisuvat jo vähän turhan laajaksi, jolloin osa tapahtumista ja henkilöistä jää valitettavan pinnalliseksi. Paketti pysyy silti koh- tuudella kasassa. Luonnollisestikaan suurvaltapolitiikassa mikään ei tosin ole sitä, miltä ensi alkuun näyttää. Harva isä, veli tai poikaystävä pahastuu, jos löytää jouluaat-tona pukinkontista luettavakseen Teräsleijonan, vaikka Remes ei tällä kertaa olekaan aivan kirjailijauransa huippuvireessä.

Ilkka RemesTeräsleijonaWSOY 2011Arvostelu: Tuomas Vanhanen

kuulla harva se päivä. Harvoin uutisista käy kuitenkaan ilmi, että kolikolla on myös kääntöpuolensa. Niidenkään, jotka joutuvat päättämään irtisanomisista ja tehtaiden alasajoista, osa ei ole helppo. Pasi antaa kasvot tylylle työnantajalle, ja saa kokea työntekijöiden pettymyksen ja vihan henkilökohtaisesti. Vaikka kirjan aihe on vakava ja siinä tapahtuu paljon synk-kiä asioita, lukukokemus on kaikkea muuta. Nousiainen kir-joittaa aiemmista kirjoistaan, Vadelmavenepakolaisesta ja Maaninkavaarasta, tutulla tyylillään, jolle tekee aina välillä mieli naurahtaa ääneen. Parhaita paloja ovat Pasin nuoruudesta kertovat katkelmat: kukapa 80-luvun lapsi ei muistaisi, miten esimerkiksi korvalappustereoiden c-kasettia kelattiin lyijykynän avulla. Lukemisen arvoinen kirja, ehdottomasti.

Miika Nousiainen: Metsäjätti, Otava. 260 s. Arvostelu: Tiina Nyyssönen

31

Kuuntelemisen taito

Pekka Haavisto työskenteli kuusi vuot-ta YK-tehtävissä maailman vaikeim-milla kriisialueilla. Kirjassaan hän kertoo muun muassa erilaisten kulttuurien ja elämänkatsomusten kohtaamisesta, turhautumisen sietämisestä, luovien ratkaisujen keksimisestä, erimielisyyksien sovittelemisesta ja hengenvaaraan an-tautumisesta.Kaikkein vaikeimmaksi ja samalla tär- keimmäksi asiaksi hän kuitenkin nimeää kuuntelemisen. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa kerrottavanaan. Sovin-

toon päästään neuvottelemalla, ja neuvottelemisen ensim-mäinen askel on oppia kuuntelemaan ihmisiä, heidän ajatuk-siaan ja tarinoitaan. Haavisto kertoo lukijoilleen sovittelusta ja rauhanrakentami-sesta Sudanissa, Israelissa, Irakissa ja Afganistanissa. Ohessa pohditaan myös Venäjän ja Kiinan tilannetta sekä vaelletaan sysipimeässä thaimaalaisessa luolassa. Haavisto mietiskelee myös suomalaisuuden historiaa ja olemusta sekä vie lukijansa rauhoittumaan suomalaiseen metsään. Kirja opettaa, että isoissa ja pienissä konfl ikteissa on paljon samaa. Ratkaisutkin voivat olla yllättävän samankaltaisia. Var-maa on se, että kiistat eivät ratkea itsestään. Sovintoon täytyy pyrkiä määrätietoisesti, mikä vaatii usein ko-vaa työtä. Tästä Haavisto kirjassaan kertoo. Mausteena kirjassa on pieniä vinkkejä siihen, millä keinoilla sovinnon syntymistä voi avittaa.

Pekka Haavisto: Anna mun kaikki kestää – sovinnon kirja. WSOY. 183 s.Arvostelu: Samuli Nissilä

Kadonneet mehiläiset

Enkelten verta on pelottava kirja. Ei siinä mielessä, että siinä juostaisiin pakoon ve-renhimoisia murhaajia, vaan sen takia, että se antaa lohduttoman ja karmivan kuvan lähitulevaisuudesta. Einsteinin väitetään sanoneen, että jos mehiläiset häviävät maailmasta, on ihmisillä jäljellä ainoastaan neljä vuotta elinaikaa. Kir-jassa näin on alkanut käydä – Amerikas-sa ruokapula alkaa olla jo iso ongelma. Karmivinta on, että mehiläisten katoa-minen ei ole vain fi ktiota. Tarina kertoo mehiläistenhoitaja Orvos-

ta sekä hänen ympäristöaktivistipojastaan Eerosta. Kaikki alkaa siitä, kun Orvo löytää tiluksiltaan tyhjän pesän, sitten toisen. Mi-hin mehiläiset ovat menneet? Orvon ei auta muuta kuin seura-ta niitä, vaikka vastassa on jotain selittämätöntä. Poika Eero esiintyy kirjassa lähinnä parin bloginsa kautta, joihin Sinisalo on saanut ujutettua kärkeviäkin mielipiteitä ja täyttä faktaa eläinten ja luonnon tilasta. Osa blogien kommenteista on aidoista nettikeskusteluista poimittuja. Se jos mikä on myös karmivaa – näinkö ihmiset oikeasti ajattelevat? Sen lisäksi että kirjassa otetaan vahvasti kantaa ympäristö-kysymyksiin, on se myös kertomus lasten ja vanhempien välisistä suhteista. Jos isoisä omistaa suuren karjatilan, poika on hie-man saamaton vätys ja pojanpoika tiukka eläinten oikeuksien puolestapuhuja, konfl ikteilta ei voida välttyä. Enkelten verta ei ole Sinisalon paras kirja, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen – varsinkin jos on yhtään kiinnostunut maail-man tilasta.

Johanna Sinisalo: Enkelten verta. Teos. 304 s.Arvostelu: Tiina Nyyssönen

Kaikesta on opittu

Keskustan presidenttiehdokas, tohtori Paavo Väyrynen käy tuoreimmassa teok-sessaan läpi mittavaa poliittista uraansa. Kansanedustajaksi 22-vuotiaana ja min-isteriksi 29-vuotiaana nousseen Väyrysen yli 41-vuotisellle parlamentaarikon työrupeamalle mahtuu monenmoisia värikkäitä tapahtumasarjoja.Ahkerana kirjoittajana tunnettu Väyrynen on päivittänyt alkuvuodesta ilmestyneeseen teokseensa kevään eduskuntavaalien jälkeen vielä kaksi uutta esseelukua, jossa hän käy läpi kes-

kustan aatteellista tilaa ja presidentinvaalien asetelmaa.Väyrynen olisi varmasti päätynyt joka tapauksessa mukaan politiikkaan ennemmin tai myöhemmin. Sen verran palava halu hänellä on ollut vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan suuntaan ja osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen. Osittain sattu-man kautta nuori valtiotieteilijä tuli kuitenkin tempaistuksi am-mattipoliitikoksi jo verrattain nuorena.Perheenlisäys yhdessä Vuokko-vaimon kanssa pakotti opiskeli-japojan etsimään itselleen pikaisesti ansiotyötä. Muutamaa kuukautta aiemmin puolueen jäseneksi liittyneelle Väyryselle avautui mahdollisuus päästä Helsingin opiskelevien keskustan-uorten toiminnanjohtajaksi. Se oli tarjous, josta ei voinut kieltäy-tyä.Yksi asia johti toiseen ja pian Väyrynen löysikin itsensä Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteerin paikalta ja sen jälkeen Yleisradion määräaikaisen toimittajan tehtävästä. Keskustan Peräpohjolan piiri älysi tällöin pyytää puolueen nousevaa kykyä ehdokkaak-seen eduskuntavaaleihin.Väyrynen tuli valituksi keskustan ainoana nuorena kansanedus-tajana eduskuntaan vuoden 1970 vaaleissa, joissa puolue kärsi muutoin rökäletappion. Nuori Väyrynen oli valopilkku aatteel-lisessa kriisissä olevalle keskustalle ja hänet nostettiin nopeasti vaativimpiin tehtäviin puolueessa.

Loppu on Suomen poliittista historiaa. Väyrynen rakensi 1980-lu-vulla johtamastaan keskustasta kovalla tahtopolitiikalta puol-ueen, joka lopulta vuoden 1991 eduskuntavaaleissa oli valmis ottamaan veret seisauttavan voiton ja nousemaan Esko Ahon johdolla pääministeripuolueeksi.Väyrynen ei kuitenkaan olisi Väyrynen, jos hänen tulkintan-sa historiasta olisi yksinkertainen. Hän on valinnut teoksensa näkökulmaksi kontrafaktuaalisuuden eli jossittelevan historian tulkinnan. Hän pohtii esimerkiksi kuinka Suomelle olisi käynyt Eu-roopan unionin ja euroalueen ulkopuolella.Hän selventää myös kuinka päätyi kaiken muun ohella kemin-maalaisen Pohjanrannan tilan isännäksi ja monipuoliseksi yrit-täjäksi, joka työllistää useita kymmeniä henkilöitä. Majoitus-, ravintola, tanssikeskus ja viinitilatoiminnan lisäksi Väyrysten tila-lla on nuorisokoti, jossa jo noin pari sataa lasta ja nuorta on saanut turvallisen hoivan ja kasvatuksen.Väyrynen käy myös läpi poliittista uraansa kohdanneita trau-maattisia kokemuksia. Optimistina hän kuitenkin päätyy toteamaan, että niistäkin on aina jotain opittu. Huonomminkin olisi voinut käydä. Väyrysen esseekokoelma “Huonomminkin olisi voinut käydä” on presidentinvaalien kampanjatuote. Hankkimalla teoksen vaikkapa joululahjaksi ehdokkaan vaalitilaisuuksista tai paika-llisen piirin keskustaväeltä, voit aatteellisen lahjahankinnan lisäksi samalla tukea kätevästi Väyrysen vaalikampanjaa. Paavo Väyrynen: Huonomminkin olisi voinut käydäTäydennetty laitos, 250 sivua.Helsinki-kirjat 2011Arvostelu: Tuomas Vanhanen

32

Ulko-suhteett

Venäjällä elettiin villejä 1990-lu-vun vuosia Neuvostoliiton hajoa-misen jälkeen. Tuolloin maassa vallitsi hetken kohtalaisen vapaa

demokratia. Samanaikaisesti kaupoissa ei kuitenkaan ollut ruokaa, palkkoja ei mak-settu ja oligarkit kähvelsivät valtionyhtiöt it-selleen. Venäläisille ei jäänyt kovin lämpimiä muistoja tästä demokraattisesta taipalees-ta, sillä se yhdistetään usein yleiseen kaaok-seen. Syyskuussa Vladimir Putin ilmoitti palaavan-sa maan presidentiksi kevään 2012 vaaleis-sa. Tandemin toinen osa, Dimitri Medvedev vastaavasti siirtyisi pääministeriksi. Venäläiset kautta maan ovat olleet näreissään, ettei heille annettu asiassa minkäänlaista puhe-valtaa. Saavathan he toki äänestää maa-liskuisissa vaaleissa, mutta tulos on jo selvä. Vaikka Putinin suosio on laskenut huippu-vuosista, ei hänen silminnähtävää kansan-suosiotaan käy kiistäminen. Valtaosa väestöstä kokee Putinin olevan maalleen eduksi. Hän ei ole juoppo kuten Jeltsin ja, osaa vedota venäläisten kansallistun-toon. Putin pitää hallintonsa voimin maan vakaana. Ihmisten elintaso nousee, mikä luo yleistä tyytyväisyyttä. Tehokaksikon puolue, Yhtenäinen Venäjä, on korottanut palk-koja ja parantanut sosiaalietuuksia. Siten on pystytty ostamaan kansalaisten poliittiset oikeudet. Länsimaat muistuttavat Venäjää sään-nöllisesti sen ihmisoikeustilanteesta. Venäjä vastaavasti kehottaa länsimaita huolehti-maan omista asioistaan. Vaikka Venäjän valtapuolueen kannatus romahti 15 pro-senttia äskettäisissä duumanvaaleissa, sai se silti miltei puolet kaikista äänistä! Toki puolue on ainoa, jolla on varoja ja mahdollisuuksia mainostaa. Mutta myös todellisuudessa, il-man vaalivilppejäkin, Yhtenäinen Venäjä on varmuudella maan suosituin puolue.

Demokratia ei kiinnosta Putinia

Yhtenäinen Venäjä on tuonut vakautta, jota venäläiset arvostavat. Vakaudella valta-puolue voi pelata itselleen muutamia vaa-likausia, mutta todellista elävää kansalais-yhteiskuntaa tai toimivaa demokratiaa se ei edesauta. Yhtenäinen Venäjä on poliittisen eliitin luomus vailla minkäänlaista aatteel-lista pohjaa. Se antaa mahdollisuuden osal-listumiseen vain harvoille. Demokratia ei synny tyhjästä, vaan se täy-tyy rakentaa. Ulkopuolelta sitä on vaikea tuputtaa, jos sen tuomia etuja ei oivalleta. Demokratia vaatii yhteistyötä eri valtaryh-mittymien välillä. Venäjällä valtaryhmittymät kilpailevat keskenään vain suvereenista vallasta. Jos he tekisivät todellista yhteistyötä, voisi kansalaisillekin avautua mahdollisuus osal-listua päätöksentekoon ja saada äänensä

kuuluviin. Demokratian syntyminen edel-lyttää maltillisten ryhmittyminen konsen-suspolitiikkaa. Tämä huomattiin Suomessa aikanaan. En millään haluaisi antaa ääriliik-keiden pilata sitä arvokasta kansalaisyh-teiskunnan perinnettä, mikä Suomessa val-litsee. Venäjällä on kaikki mahdollisuudet olla halutessaan demokratia. Demokratia ei kuitenkaan kiinnosta Putinia. Niin kauan kun Vladimir Vladimirovitš on presidentti, ei itänaapurista tule demokratiaa. Siksi op-positioryhmittymien on Venäjällä kerättävä voimansa maltilliseen yhteistyöhän koko kansakunnan eteen.

Teksti: Katri Kulmuni

Kirjoittaja opiskelee maisteriohjelmassa Pietarissa.

33

leffAcornerKaikki varmasti muista-vat Tintin piirrettynä sarjakuviin ja televisio-sarjaan. Myönnän että kuuluin siihen kastiin, joka epäili suuresti Tin-tin uutta kolmiulotteista versiota. Pienet kum-mitukset elokuvan odo-tuksista, jotka päässäni olin luonut, häipyivät

heti ensimmäisten minuuttien aikana. Vaikka ulkomuoto oli uutta, niin elokuvan tekijät oli-vat sittenkin muistaneet säilyttää jotain van-haakin. Sama utelias ja ystävällinen kuuluisa lehtimies Tintti seikkailee pienen kumppanin-

Tintin seikkaillut: Yksisarvisen salaisuus

Nuori Keskustan leffavinkit talven kylmiin iltoihin!

sa Louis-kettuterrierin ja muiden ystäviensä kanssa jahkailematta aina uusiin haasteisiin, eikä varmasti ole hetkiä jolloin pitkästyisi. Elokuvan käsikirjoitukseen on tiivistetty kolme eri Tintin seikkailuista kertovaa tari-naa. Kultasaksinen rapu tuo Tintin (Jamie Bell), Miloun ja kapteeni Haddockin (Andy Serkis) yhteen ensimmäistä kertaa, ja pääa-siassa juoni pohjautuu Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre tarinoiden si-sältöön perinteikkäänä aarteenmetsästys-pläjäyksenä. Kaikki osat on saatu sopimaan toisiinsa mitä parhaimmin yhdeksi kokonai-suudeksi. Samalla elokuva tarjoaa myös jotain uutta verrattuna Tintin aikaisempiin seikkailuihin.

Hulvaton komedia, hauska ja hullunkuri-nen. Rowan Atkinson – monille tuttu mister Bean -hahmossa – on hauska niin kuin aina ihanine pikku mo-kineen. Tämä elokuva on seikkailumielinen ja sen katsomisen jälkeen

Johnny English – Uudestisyntynyt (2011)hymy pysyy huulilla varmasti pitkään! Elokuva on huiman hyvin onnistunut jatko-osa Johnny English -elokuvalle. Se kertoo meidän ihanan päähenkilön paluusta MI-7 huippuvakoojien reviiriin, jossa on kaikki toisin kuin aikaisemmin. Johnny on aina ongelmis-sa, mutta löytää ratkaisun. Hänen pitkäaikai-nen oleskelunsa Aasiassa on hyödyttänyt häntä. ”Mielen pitäisi hallita kehoa”, on mie-lestäni tärkein sanoma elokuvassa.

Jos päivän naurut puuttuvat, käy ihmeessä tämän elokuvan kimppuun!

Ohjaaja: Oliver ParkerPääosissa: Rowan Atkinson, Gillian Anderson, Dominic West, Romamund Pike, Daniel KaluuyaGenre: KomediaArvostelu: Jaana Santalainen

Tämä elokuva on hyvä esimerkki siitä, että kaikki ei voi onnistua täydellisen hyvin. Työ ja perhe ovat kaksi sel-laista asiaa, jotka ovat molemmat vaikeita, molemmat vaativat paljon aikaa, tunteita sekä voimia. Elokuva on hyvä esimerkki

Kate Reddy – täydellä teholla yötä päivää (2011) monista kulmista katsoen erilaisiin asioihin.

Elokuvassa näkyy, miten helposti asioita voi unohtaa, tai vaikkapa jäädä jostakin tärkeästä paitsi. Esimerkiksi lapsensa ensim-mäisestä parturikäynnistä, tai siitä, että saa mahdollisuuden, alkaa käyttää sitä, mutta silti jotakin tärkeää tuntuu puuttuvan. Elokuvan sanoma on se, että tärkeitä ih-misiä ei saa unohtaa. Kate on äiti jolla työelämä sujuu. Hän on usein pois kotoa, joten menettää paljon perhe-elämästään,

mutta silti yrittää pinnistää niin kauan kuin vain voi. Hauskoilla ja realistisilla pikku mokilla varustettu elokuva on hauska ja hulvaton!

Ohjaaja: Douglas McGrathPääosassa: Sarah Jessica Parker, Greg Kinnear,Pierce Brosnan, Christina Hendricks, Olivia Munn, Kelsy Grammer, Seth Meyers, Busy Philipps Arvostelu: Jaana Santalainen

Vuokraamosta bongattua!

A Little Bit of Heaven (2011), romanttinen komediaMarley on nuori ja kaunis uranainen, joka nauttii elämästään. Ystävät hänen ympärillään pariutu-vat, mutta Marley itse ei kaipaa perheidylliä. Marleyn elämä pysähtyy kun hän kuulee sairastavan-sa parantumattomasti syöpää. Silloin ajatus kokea oikea rakkaus alkaa tuntua viimeiseltä toiveel-ta. Elokuva on lämminhenkinen ja vakavasta aiheesta huolimatta hauskakin elämää juhlistava romanttinen komedia. Pääosassa nähdään ihanaakin ihanampi Kate Hudson.

Crank (2006), toiminta/trilleriTätä elokuvaa suosittelen ehdottomasti niille, jotka ovat kyllästyneet perinteisiin 2000-luvun toimintapläjäyksiin. Crank on toimintaa parhaimmillaan, juonella varustettuna. Chev Stelios (Ja-son Stat-ham) on kaupungin pelätty ja arvostettu palkkamurhaaja, joka herää tappavaan tilan-teeseen: hänet on myrkytetty ja myrkyttäjänä on kaupungin pahin nilkki Verona (Jose Pablo Can-tillo). Stelioksella on tunti elinaikaa, mutta adrenaliini hidastaa myrkyn leviämistä, joten pysähtyä ei saa. Katso kuinka käy, nautit varmasti myös elokuvan erilaisesta, loistavasta leikkaustyöstä! p.s. Tsekkaa myös Crank 2.

33

Arv

oste

lut:

Salla

Aira

ksin

en

Parhaimmat arvostelut elokuva saa minul-ta hahmojen ja grafi ikan osalta. Erilaiset kuvakulmat ja kohtauksien sulava vaihtu-vuus oli kaunista ja silmiä hivelevää. Vaikka hahmot onkin tehty muistuttamaan aitoja ihmisiä, niin silti niiden perusolemuksiin on saatu esille omat piirrosmaiset piirteensä. Huumoria siis piisaa niin aikuisten kuin las-tenkin makuun! Elokuvan loputtua tilaa on jätetty mukavasti jatko-osallekin, joten voi suurella mielenkiinnolla odottaa mitä seuraavalla kerralla onkaan tarjolla.

Ohjaaja: Steven Spielberg Pääosissa: Jamie Bell, Daniel Craig, Andy Serkis, Simon Pegg, Nick Frost, Gad Elmaleh, Toby Jones, Mackenzie CrookGenre: seikkailu, animaatioArvostelu: Kaisu Airaksinen

34

Suomen Keskustanuoret ryApollonkatu 11 a00100 Helsinkiinfo@keskustanuoret.fi www.keskustanuoret.fi

Etelä-Karjalan Keskustanuoret Valtakatu 5453100 Lappeenrantapuh: 050 430 6880fax: 05-4156 105 etela-karjala@keskustanuoret.fi

Etelä-Pohjanmaan KeskustanuoretKeskuskatu 11 a60100 Seinäjokigsm: 045 878 6300fax: 06-2233 330etela-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Etelä-Savon KeskustanuoretPorrassalmenkatu 3350100 Mikkelipuh: 044 0276 334 etela-savo@keskustanuoret.fi

Helsingin KeskustanuoretApollonkatu 11 a00100 Helsinkipuh: 044 5144 361helsinki@keskustanuoret.fi

Hämeen KeskustanuoretHämeenkatu 9 A 5 krs.15110 Lahtipuh: 040 418 1150 hame@keskustanuoret.fi

Itä-Savon KeskustanuoretTottinkatu 1557130 Savonlinnapuh: 015-5311 45gsm: 050 347 3556fax: 015-5355 373 ita-savo@keskustanuoret.fi

Kainuun KeskustanuoretKauppakatu 26 A / 2. krs87100 Kajaanipuh: 040 8289 147fax: 08-6121 148kainuu@keskustanuoret.fi

Keski-Pohjanmaan KeskustanuoretIsokatu 267100 Kokkolapuh: 040 7769 338fax: 06-8314 993keski-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Keski-Suomen KeskustanuoretCygnaeuksenkatu 12 B 1640100 Jyväskyläpuh: 014 214 997, 040 7210 636fax: 014-214 448keski-suomi@keskustanuoret.fi

Kymenlaakson KeskustanuoretKivimiehenkatu 7 as 1245100 Kouvolapuh: 05-3752174, 040 831 8972fax: 05-3752530kymenlaakso@keskustanuoret.fi

Lapin KeskustanuoretKansankatu 12 A 496100 Rovaniemipuh: 040 579 2056fax: 016-313358lappi@keskustanuoret.fi

Pirkanmaan KeskustanuoretNäsilinnankatu 23 A 133210 Tamperepuh: 045 1274 794 pirkanmaa@keskustanuoret.fi

Pohjois-Karjalan KeskustanuoretSiltakatu 2280100 Joensuupuh: 044 3122 982 pohjois-karjala@keskustanuoret.fi

Pohjois-Pohjanmaan KeskustanuoretKoulukatu 31 A 290100 Oulupuh: 08-5711740, 040 591 9006fax: 08-5711790pohjois-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Piirien yhteystiedotPohjois-Savon KeskustanuoretSuokatu 3170110 Kuopiopuh: 017 369 9601, 044 369 9601fax: 017 369 9611pohjois-savo@keskustanuoret.fi

Satakunnan KeskustanuoretItäpuisto 928100 Poripuh: 02-6336184, 044 5480 038fax: 02-6335599satakunta@keskustanuoret.fi

Uudenmaan KeskustanuoretAsemanaukio 704200 Keravapuh: 044 7514 363 uusimaa@keskustanuoret.fi

Varsinais-Suomen KeskustanuoretLinnankatu 21 B 3520100 Turkugsm: 044 5322 332puh: 02-2322 332fax: 02-2312 036varsinais-suomi@keskustanuoret.fi

Ylä-Savon keskustanuoretRiistakatu 1574100 Iisalmipuh: 017- 817 373 yla-savo@keskustanuoret.fi

Vastaa lukijakyselyyn, voita vuodeksi

Spotify Premium!

Arvoisa lukija,

haluamme tehdä Nuori Keskusta -lehdestä juuri sellaisen,jollaisesta eniten pidät. Siihen tarvitsemme apuasi! Vastaa lehden lukijakyselyyn osoitteessa

http://tinyurl.com/nuorikeskusta

ja kerro mielipiteesi lehdestä. Vastanneiden kesken arvotaan 12 kuukauden Spotify Premium -lahjakortti (arvo 119,88 €) sekä kaksi keskustanuorten Uusi luku -kirjaa.

Kyselyyn vastaaminen vie noin 5–15 minuuttia. Vastaamisaikaa on 30.1.2012 saakka.

Kiitos!

35 Ky

llä!

Ky

llä!

Ha

luan

tiet

oa K

esku

stan

uoris

ta

Halu

an lii

ttyä

jäse

neks

i Kes

kust

anuo

riin

Ha

luan

ilmai

sen

näyt

enum

eron

Nuo

ri Ke

skus

ta -l

ehd

estä

N

imi..

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.

Lähi

osoi

te...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

..

Post

inum

ero

ja p

ostit

oim

ipai

kka.

......

......

......

......

......

......

......

......

......

..

Sähk

öpos

ti....

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.....

sy

ntym

ävuo

si....

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.

A

lleki

rjoitu

s.....

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.....

V

oit t

äyttä

ä lo

mak

keen

myö

s oso

ittee

ssa

w

ww

.kes

kust

anuo

ret.fi

Kesk

usta

-nu

oret

mak

sava

tpo

stim

aksu

n

Kesk

usta

nuor

etTu

nnus

500

5576

00

003

Vast

auslä

hety

s

palmusen

pahat

1. Mistä maasta sai alkunsa n.s. Arabikevät vuodenvaihteessa 2010/2011?

2. Kuinka monta Suomen entistä pääministeriä on elossa?

3. Mitä kalaa on ennen vanhaa kutsuttu maariankalaksi?

4. Mikä lukusana on sanan karanteeni taustalla? – Mustan surman aikana tämä luku ilmoitti päivien määrän odotusajalle ennen merimiesten pääsyä Dubrovnikin kaupunkiin.

5. Mikä on asukasluvultaan pienin kaupunki, josta on joukkue Suomen jalkapallon pääsarjassa Veikkausliigassa - oli 2011 ja on 2012?

6. Mikä lintu on kuvattu Kreikan yhden euron kolikon kruunapuolella?

7. Mitkä kaksi kaupunkia mainitaan laulussa Rosvo-Roope?

8. Mehiläiset rakentavat pesänsä toisiinsa liitetyistä putkikennoista. Kuinka monikulmainen on mehiläisten vahasta rakentama yksi putkikenno?

9. Kuka on kaikkien aikojen nuorimpana valittu Suomen vuoden urheilijaksi?

10. Abessiivi (vajanto) on sijamuoto, joka ilmaisee ilma jotakin. Sen pääte on –tta/-ttä. Raha sanan abessiivi on rahatta ja hatun hatutta. Mikä on sanan maanmittaritar abessiivi?

b Turkulaisen visakonkari Lauri Palmusen kiperät kysymykset

pistävät pääkopan aivonystyrät liikkeelle.

Vastaukset:

1. Tunisiasta

2. kuusi (6; Mauno Koivisto, Paavo Lipponen, Esko Aho, Anneli, Jäätteenmäki, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi)

3. kampela

4. 40 (ransk. quarante > ital. quarantena)

5. Maarianhamina

6. pöllö

7. Pietari, Kokkola (Naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat…, suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.)

8. kuusikulmainen

9. Toni Nieminen (1992, 17 v.)

10. maanmittarittaretta

Nuori Keskusta on keskustanuorten jäsenlehti

Jos sinulle tulee Nuori Keskusta -lehti kotiinkannettuna, olet

Keskustanuorten jäsen. Jäsenenä voit myös osallistua

tapahtumiimme ja koulutuksiimme ja saat mahdollisuuden

vaikuttaa sinulle tärkeisiin asioihin yhteiskunnassamme.

Mikäli yhteystietosi muuttuvat, teethän ilmoituksen

osoitteeseen info@keskustanuoret.fi , jotta lehti löytää

luoksesi jatkossakin.

Lisätietoja keskustanuorten toiminnasta löydät osoitteesta

www.keskustanuoret.fi

36

LUMI

2012Myr

skyLisätietoja:

www.keskustanuoret.fi

Sanna-Mari TalalaKeskustanuorten koulutussuunnittelija

p. 044-7514 256sanna-mari.talala@keskustanuoret.fi

Lumimyrsky 2012 on Keskustanuorten vauhdikas talvitapahtuma Kainuun Vuokatissa. Tule mukaan laskettelemaan, lautailemaan, hiihtämään ja kisailemaan Kekkosen Haarikan talvilajeista!

Olet sitten uusi tulokas, vanha toimija, kunnallisvaaliehdokas tai muuten vain toiminnastamme kiinnostunut, tämä on hyvä tapah-tuma lähteä mukaan Keskustanuorten toimintaan ja tutustumaan loistavaan porukkaamme!

Kaiken hauskuuden ohella tarjolla myös infoa kunnallisvaaleista ja siitä, miksi juuri sinä olisit hyvä ehdokas!

Paikka: Vuokatin Urheiluopisto, Opistontie 1, VuokattiAika: 17.–19.2.2012

Hinta:Retkeilyhotellin huoneistot: pe-su 45 €/hlö. (Rajoitettu määrä!) Retkeilyhotellin huoneistoihin mahtuu 5-6 henkilöä/huoneisto.

Lomahuoneistot: pe-su 65 €/hlö. Lomahuoneistoihin mahtuu 4-6 hlöä/huoneisto.

Molempiin majoitusvaihtoehtoihin sisältyy majoitus, liinavaatteet,aamupalat, lauantain päivällinen, hotellin saunan sekä kuntosalin käyttö.

Ilmoittautuminen: 15.1.2012 mennessä www.keskustanuoret.fi