2/2015:Yhteisöllisyys

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittoViNOn poliittinen aikakauslehti

Puheenjohtajilta:

Vielä jokin aika sitten väitettiin, että puolueissa ei ole eroja. Perusoikeisto-hallitus on tuonut ne esiin.

Meitä tarvitaan juuri nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Meitä tarvitaan puolustamaan ihmisiä, meitä tarvitaan puolustamaan ympäristöä. Suomen hallitus ei näitä tee.

Melko pian vaalien jälkeen kävi selväksi, että hallitus on lähes koulutus-vihamielinen. Nuoria lyödään urakalla: opintotukea heikennetään, koulutuk-sesta leikataan ennennäkemättömiä summia ja korkeakoulujen kansainväli-syyttä romutetaan lukukausimaksuilla. Lisäksi hallitus leikkaa nuorisotakuusta ja syrjäytymistä estävistä toimista, ku-ten etsivästä nuorisotyöstä.

Suomea ei saada uuteen nousuun vähentämällä osaamista ja kurittamalla nuoria. Siksi meitä tarvitaan puolusta-maan maksutonta koulutusta, osaami-seen investoimista ja nuorten hyvin-vointiin panostamista.

Leikkausten väitetään olevan pak-ko, vaikka ne ovat ideologisia valintoja: niin leikkausten suuruus kuin niiden kohde. Vastuullista talouspolitiikkaa ei ole se, että jo heikko osaisimpia kurite-taan samalla kun veronkiertoa helpo-tetaan hallintarekisterin kaltaisten toi-mien kautta.

Hyvinvointivaltion turvaamiseksi tarvitsemme elvyttävämpää talouspo-litiikkaa, perustulon, harmaan talouden torjuntaa ja enemmän progressiivisuut-ta pääomatuloveroon. Säästöjä saadaan esimerkiksi poistamalla ympäristölle haitalliset tuet. Emme voi hyväksyä hal-lituksen eläinvihamielistä politiikkaa tai luonnonsuojelusta viisveisaamista.

Ympäristöongelmat eivät kat-so maiden rajoja. Suomi ei voi sulkea silmiään tai rajojaan muiltakaan glo-baaleilta kriiseiltä. Maahanmuuttopo-litiikkaan kaivataan inhimillisyyttä: Välimeren kuolemien ehkäisemiseksi meidän pitää luoda laillisia reittejä Eu-rooppaan. Kehitysavusta leikkaaminen on täysin väärä tie, joka lisää ongelmia

lähtöalueilla.Meillä on vaihtoehto hallituksen

kylmälle kyydille. Teemme töitä parem-man, vihreämmän, inhimillisemmän Suomen ja maailman puolesta. Tähän työhön tarvitaan jokaista – myös sinua.

Kiitos, että olet mukana!

Saara Ilvessalo ja Ozan Yanar

Vaihtoehdottomuudelle on vaihtoehtoja

2/2015

4: Pakina: Hajoitetaan ydinperhe

4: Rönsy verkossa: Pariisin ilmastokokous

5: Haastattelu: Kinky on kiva kaveri

6-7: Erilaisia perheitä: Just oikeessa järkässä, Mäntsäläläinen

8: Uskonto: Ihminen tarvitsee seura(kunta)a

9: Haastattelu: Loikkarit

10-11: Kuvareportaasi: Jälkiä yhdessä asumisesta

12: Vaalit: Saamelaiskäräjien nuoret

13: Nokkapokka: Seksityön dekriminalisointi

14: Kolumni: Yksin yhdessä

15: Ruokasyksy: Ruokapiirin rytmit

16: Essee: Suvaitsevaisuuden rajat

17: Kulttuurinurkka: Onnelliset-dokumentti, Magic Mike XXL

18-19: Järjestösivut: Vuoden vinolainen teko, Terveiset Lapin vihreiltä nuorilta, Pääsihteerin jäähyväiskolumni

SISÄLLYS

Leikkausten väitetään olevan pakko, vaikka ne ovat ideologisia valintoja

Erilaiset perheet s. 6-7

2 2/2015 Rönsy

Pääkirjoitus

Perheistä ja elämänvalinnoista

Pilapiirros: Arsi Alenius Julkaisija: Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry Fredrikinkatu 33A (2. krs), 00120 Helsinki www.vino.fi, toimisto@vino.fi

Painopaikka: Alma Manu

ISSN 2242-3400

Päätoimittaja: Simo Raittila Toimitussihteeri: Janette Huttunen Taitto: Minna Manninen Rönsyn ohjausryhmä: Minna Manninen, Touko Niinimäki, Juho Saxlund, Sofia Tvaltvadze

Kirjoittajat ja kuvittajat: Arsi Alenius, Heidi Björk-man, Salla Hekkala, Milja Henttonen, Janette Hut-tunen, Ville Hämäläinen, Saara Ilvessalo, Viljami Kankaanpää, Miikka Keränen, Sunna Kokkonen, Lauri Korvenmaa, Ari Laitinen, Minna Manninen, Anna-Maria Malm, Mitja Mieskolainen, Melissa Mäntylä, Touko Niinimäki, Eve Tervahartiala, Lau-ri Väänänen, Ozan Yanar.

Kannen kuva: Sofia Tvaltvadze

Tämä Rönsyn numero käsittelee yhteisöllisyyttä ja perhe-elämää. So-siaalisiin siteisiin liittyy paradoksi: samat ihmissuhteet, jotka tarjoavat ihmiselle kuulumisen tunnetta ja on-nea, ylläpitävät usein myös raja-aitoja ja luovat onnettomuutta.

Yhteisöt perustuvat yleensä enem-män tai vähemmän yhdenmukaisuu-teen. Meiltä odotetaan tiettyä käyt-täytymistä oli kyse sitten seksistä (s. 5 ja 13), elämänvalinnoista (s. 6), ul-konäöstä (s. 7) tai tavoista ilmentää henkisyyttämme (s. 8). Toisaalta on-nekkailla on ryhmiä, joissa he voivat rikkoa näitä valtavirran normeja – sekä läheisiä ihmisiä, jotka heitä näis-sä valinnoissa tukevat.

Haluan ajatella, että vihreä liike on yksilöllisyyttä kunnioittava liike. Suvaitsemme ihmisiä ja näiden erilai-sia mielipiteitä, mutta emme suvaitse suvaitsemattomuutta (s. 16). Poltto-pulloiskuja vastaanottokeskuksiin ei tietenkään tarvitse tai tule sietää.

Elämä on täynnä valintoja. Esi-merkiksi on päätettävä, perustaako perhe (s. 4), asuako yksin vai yhdessä muiden kanssa (kuvareportaasi s. 10-

11) ja missä vaiheessa elämää tehdä mitäkin. Yksi marssijärjestys ei sovi kaikille. Jotkin valinnat ovat myös mahdollisempia toisille kuin toisille.

Sietämättömintä Sipilän konserva-tiivihallituksessa onkin se, miten se yrittää asettaa ihmisiä putkiin ja loke-roihin. Jo edellinen hallitus, jossa Vih-reä liittokin oli alkuun mukana, rajoit-ti nuorten mahdollisuuksia erehtyä opintopolkunsa valinnassa. Sipilän hallitus rankaisee niitäkin, jotka ovat jo ehtineet pidemmälle akateemisella uralla. ”Elämänuraa” kiristetään niin alusta, lopusta kuin keskeltäkin.

Mielestäni sosiaalipolitiikalla ei pidä pönkittää yhdenmukaisuutta, vaan ihmisten mahdollisuuksia valita omat polkunsa. Kelan johdolla suun-niteltava perustulokokeilu tarjoaakin mahdollisuuden tehdä sosiaalitur-vasta ainakin osin universaalimman ilman tasapäistävyyttä.

Umpikujista on tarjottava tiet eteenpäin, pohjalta portaat ylös ja so-dan keskeltä laillisia reittejä turvaan. Lopulta olemme kaikki sidottuja yh-teen.

Simo Raittila / paatoimittja @vino.fi

Rönsy 2/2015 3

Perhe on aina ollut minulle hämmentävä käsite. Kuten moni muukin olen ns. eroperheen lapsi ja minulla on aina ollut useampi koti. Isäni ja äitini lisäksi vietin lapsena paljon aikaa isovanhempieni luona mummolassa, joka oli minulle kuin kolmas koti. Vaikka perinteinen ydinperheeni onkin rikkonainen, on minulla aina ollut turvallisia ai-kuisia lähellä.

Silti julkisessa keskustelussa, niin minun lapsuudessani kuin tänä päivänäkin, perhe tunnutaan käsitettävän yhä isäksi, äidiksi ja 2–3 lapseksi. Näiden rinnalla näkyy joskus perinteisiä yh-äitejä.

Vaikka monet lapset asuvatkin nykyään puoliksi molempien van-hempiensa luona, ei näille osa-ai-kavanhemmille ole nimitystä. Äidit ovat huoltajia, isät etävanhempia, joita nähdään viikonloppuisin. Oi-keassa elämässä pakkaa toki sekoit-tavat vielä kaikenlaiset puolikkaat, jotka tulevat perheeseen vanhem-pien uusien suhteiden kautta. Olen joutunut itsekin pohtimaan, miten

kutsuisin isäni ex-vaimon suhdetta minuun.

Aikuisten ihmisten lokeroimi-nen eri perhemuotoihin on aivan yhtä kummallista. Vaikka kuulun julkisessa keskustelussa hämmen-tävään möykkyyn sinkkuja/yksi-näisiä/yksin asuvia, en lainkaan tunnista itseäni tähän ryhmään kuuluvaksi. Minulla on useita ys-täviä, jotka olen tuntenut lapsuu-

desta asti enkä voisi kuvitella, että verisisarukset olisivat minulle heitä läheisempiä.

Tästä huolimatta minulla ei ole mitään intoa uusien perhemuotojen lanseeramiseen. Sen sijaan perintei-sen ydinperheen ympärillä hyysää-misen voisi jo lopettaa. Ydinperhe voi olla tehokas yksikkö uusien ve-ronmaksajien tuottamiseen, mutta ainoaksi malliksi yksilön läheisim-pien ihmissuhteiden järjestämiseen se on naurettava.

Esimerkiksi avioliitto menettää koko ajan suosiotaan, minkä näen ainoastaan hyvänä asiana. Yhden vahvan liiton sijaan toivoisin ihmis-ten tulevaisuudessa tekevän useita pienempiä sopimuksia, joilla mää-ritettäisiin esimerkiksi lasten huol-tajuus tai omaisuuden yhteisomis-tus.

Vaikka sosiaaliset perhemuodot jo moninaistuvatkin, tähän on vie-lä matkaa. Kämppikseni on puhe-limessani tallennettu ICE-koodilla eli hän on se ihminen, kenelle soi-tetaan, jos minulle tapahtuu jotain.

Silti joudun täyttämään tutki-muskaavakkeita, joissa kysytään asunko a) puolison kanssa b) per-heen kanssa c) yksin. Käyn omaa pientä kapinaani ja valitsen vaihto-ehdon b).

Salla Hekkala

Pakina: Salla HekkalaHajotetaan ydinperhe!

Kuulun julkisessa keskustelussa

hämmentävään möykkyyn sinkkuja/

yksinäisiä/yksinasuvia.

4 2/2015 Rönsy

Pariisin kansainvälinen ilmasto-kokous pidetään 30.11.–11.12.2015. Neuvotteluiden tavoitteena on ei enempää tai vähempää kuin sitova ja kattava kansainvälinen sopimus, jolla ilmastonmuutos saataisiin py-säytettyä. Mikäli sopimus kuivuu kokoon, jää ilmastonmuutoskamp-pailu pitkälti riippumaan valtioi-den omista ratkaisuista. Tämä tus-kin riittäisi.

Vihreiden nuorten ja opiskeli-joiden liitto, Vasemmistonuoret ja Maan Ystävät lähtevät yhdessä bussilla Pariisiin 7.–15.12. vahvista-maan kansalaisyhteiskunnan vaati-muksia sopimukselle.

Helsingin vihreiden nuorten pu-heenjohtaja Mitja Mieskolainen on mukana reissulla, ja pyrkii blogaa-maan tien päältä jopa päivittäin. Päivityksiä voit seurata Rönsyn verkossa ja sosiaalisessa mediassa.

Tarkoituksena on ollut esimerkik-si osallistua paikan päällä suurim-paan ilmastomarssi-mielenosoituk-seen, mutta suuret mielenilmaukset kaduilla on nyt turvallisuussyistä kielletty Pariisin terrori-iskuihin vedoten. Tapahtumia kuten Clima-te Action Zone (ZAC), jossa kansa-laisyhteiskunta kokoontuu keksi-mään ratkaisut ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, on kuitenkin läpi viikon.

Sosiaalisessa mediassa neuvot-teluiden “virallinen” hashtag on #cop21. Suomen neuvotteluja voi seurata tunnisteella #pariisi2015. Euroopan vihreillä puolestaan on #climatemoment-kampanja. Bus-simatkalta päivitetään #Bussilla- Pariisiin.

Bussilla Pariisiin- Rönsy seuraa ilmastokokousta verkossa

Kinkyn sanakirjakäännös on pervo tai normaalista poikkea-va. Petra kertoo, että kinky on seksuaalisuutensa ja fetissinsä tiedostava henkilö, joka haluaa kehittää ja harjoittaa niitä. Kin-kynä hän haluaa tutkia seksu-aalisuutta ja viedä sitä vielä pi-demmälle.

Petralle yhteisö on erittäin tärkeä osa harrastusta, sillä esimerkiksi BDSM:n eli valta-leikkien parissa moni asia voi mennä helposti pieleen, jos ei tiedä asioista tarpeeksi. Netistä saa tietoa siitä, miten toista voi vaikka piiskata, mutta käytän-nön opastus on monesti Petran mielestä hyödyllisempää. Yhtei-söstä saa myös tukea oman tur-vallisuuden hahmottamiseen ja rajojen löytämiseen.

Petra on harrastanut kinkyi-lyä aktiivisesti noin vuoden ajan. Hän on kiinnostunut köysillä si-tomisesta ja sitä oppii parhaiten katsomalla muiden tekemistä ja kokeilemalla itse. Petran kinkyt ystävät ovat ihania ja avoimia ihmisiä, joilta voi kysyä neuvoa missä vain pervoiluun liittyväs-

sä. He eivät tuomitse, vaan ym-märtävät ja ovat sinut itsensä kanssa. Muita onkin helpompi auttaa, kun on ensin setvinyt omat ongelmansa.

Parhaaksi muistokseen har-rastuksensa parissa Petra ker-too sen, kuinka häntä sidottiin kinkyjen bileissä ja muut vie-raat katsoivat. Hänestä tuntui hyvältä, kun ihmiset tulivat ke-humaan jälkeenpäin, miten kau-nista katsottavaa sitominen oli. Petran mielestä on upeaa kuin-ka näissä juhlissa kukaan ei tuo-mitse toista. Yhdessä huoneessa saatetaan nuolla kumisaapasta ja toisessa pukeutua lääkäriksi.

Kinkyjen kanssa kaikki te-keminen tapahtuu osapuolten yhteisymmärryksessä ja sään-nöt sovitaan selkeästi. Mitään ei tehdä ilman toisen lupaa ja mo-

net kinkyt kokevatkin sen juuri hienoimmaksi osaksi harrastus-taan. Huonolle käytökselle on nollatoleranssi ja jos ei pysty kehoituksista huolimatta sopeu-tumaan kinkyjen sääntöihin, sil-loin annetaan porttikielto. Kun kyseessä on seksuaalisuuteen liittyvä aktiviteetti, turvallisuu-teen kiinnitetään erityisen pal-jon huomiota.

Petra kertoo oppineensa vuoden aikana paljon itsestään

ja saaneensa lisää itsevarmuut-ta. Seksuaalisuus on laaja osa ihmistä ja jos sen alueen jättää tutkimatta, voi olla helposti aika hukassa.

Vaniljaihmiset eli he, jotka ei-vät ole kiinnostuneita fetisseis-tään käyttävät vähemmän aikaa seksuaalisuuden tutkimiseen. Petra arvelee, ettei tällaisille ih-misille seksi ehkä ole niin iso osa elämää. Kinkylle tiedosta-van seksin harrastaminen on osa identiteettiä ja siksi siihen ha-luaa panostaa ja käyttää aikaa.

Kinky-yhteisöön voi tulla osaksi kuka vain, joka on fiksu ja muiden rajoja kunnioittava hen-kilö. Aloittaa voi vaikka tutus-tumalla BDSM-baari -foorumiin tai liittymällä SMFR-yhdistyk-seen. Kannattaa ensin miettiä, mikä on se oma juttu seksuaa-lisuuden parissa ja sitten lähteä etsimään itselleen sopivaa yhtei-söä, jos kokee sellaista tarvitse-vansa.

Melissa MäntyläPetran nimi muutettu.

Kinky on kiva kaveriSuomessa on muutamia yhteisöjä, joissa keskity-tään seksuaalisuuteen ja

erilaisiin fetisseihin.

Vantaalainen Petra kutsuu itseään kinkyksi ja käy viikottain tapaamassa

muita kaltaisiaan.

Yhdessä huoneessa saatetaan nuolla kumi- saapasta ja toisessa pukeutua lääkäriksi.

Rönsy 2/2015 5

Perheellinen opiskelija on hyvä esi-merkki murroksesta sukupolvem-me kohdalla. Perheelliset opiskeli-jat eivät tietenkään ole uusi ilmiö, mutta Helsingissä ja Tampereella opiskelevat ystäväni ovat omalla kohdallaan kokeneet, että perheel-listen opiskelijoiden tukeminen on nyt vasta nousemassa kunnolla korkeakoulujen agendalle.

”Opintoaikaan saa pidennystä perheenlisäyksen myötä, eikä ku-kaan käytävillä ole katsonut pa-hasti, vaikka liikkuukin rattaiden kanssa”, kertoo ystäväni Gritten Naams, alle vuoden ikäisen lapsen vanhempi.

Tampereella kartoitetaan, vastaavatko olemassa olevat pal-velut, kuten lapsiparkki, todella perheellisen opiskelijoiden arjen tarpeisiin, ja kuinka perheellisten opiskelijoiden palveluita voitaisiin kehittää paremmin näitä tarpeita vastaaviksi. Yliopistolla on myös

perheellisten oma postituslista, joka mahdollistaa yhteydenpidon samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Helsingin yliopisto tarjoaa sa-mankaltaisia palveluita, ja julkai-see piakkoin päivitetyn oppaan perheellisille opiskelijoille yliopis-ton tarjoamiin palveluihin, opin-tojärjestelyihin ja tukikanaviin liit-tyen.

”Yliopiston pitäisi tukea per-heellisiä paljon nykyistäkin enem-män, esimerkiksi tukemalla lisää lapsiparkkitoimintoja tai mahdol-listamalla joustavampaa suoritta-mista kaikille”, kommentoi vihreä vaikuttaja ja HYY–aktiivi Alviina Alametsä.

Poikkeus kaavasta

Perheellisten opiskelijoiden palve-luiden parantaminen kertoo siitä, että suorittamisen kaava on muut-tumassa. Palveluiden kattavuus ja monipuolisuus takaa sen, että jär-jestyksestä on mahdollista luopua ja rakentaa omaa elämäänsä sen mukaan ja siinä aikataulussa kuin itselle parhaiten sopii.

Ystäväni sai esikoisensa juuri ennen valmistumistaan, eikä siten päässyt työelämään mukaan juuri

silloin, kun sinne olisi normin mu-kaan pitänyt mennä. Sen sijaan hän tarttui äitiyslomansa aikana kir-jaan, luki pääsykokeisiin, tuli vali-tuksi ja muutti perheineen opinto-jen perässä toiseen kaupunkiin.

Monelle lapsen saanti juuri valmistumisen jälkeen voi kui-tenkin muodostua esteeksi päästä aktiivisesti työelämään. Olisi tär-keää tuoda esille mahdollisuutta perustaa perhe opintojen aikana, ja silti suoriutua opinnoista. Tämä avittaisi myös opiskelijoita, jotka ovat löytäneet oman opintoalansa hieman myöhemmin kuin suoraan lukion tai ammattikoulun penkiltä.

”Elämän suuret” ovat jokai-sella erilaiset ja ne pitäisi saada to-teuttaa niin kuin kukin parhaaksi katsoo. Harvemmin kenenkään elo etenee juuri, kuten on itse suunni-tellutkin. Siksi elinpiirimme pitää pystyä ottamaan koppi ja tuke-maan meitä, vaikka päätyisimme ratkaisuihin, jotka poikkeavat edeltäjiemme tai toveriemme va-linnoista. Oikeat rakenteet, niiden joustavuus ja luotettavat palve-lut antavat rohkeutta tehdä aivan omia valintoja.

Heidi Björkman

Just oikeessa järkässäMiten se meneekään? Ensin kouluun, sitten töihin, sitten asunto ja siihen vielä perhe. Sukupolvemme toistaa suurimmissa määrin vanhempiemmekin sukupolvelle opetettua kaavaa siitä, missä järjestyksessä nk. ”elämän suuret” pitäisi hoitaa. Yhteiskuntamme on kuitenkin murroksessa: monien kymme-nien vuosien työsuhteet ovat katoavaa sorttia. Yhden ”suuren” muuttuessa järjestyksen harmonia horjuu.

Monelle lapsen saanti juuri valmistumisen jälkeen voi kuitenkin muodostua esteeksi

päästä aktiivisesti työelämään.

Perheet ovat monimuotoisia: leikkaa ja liimaa tästä erilaisia perheitä! Kuvitus: Sofia Tvaltvadze

6 2/2015 Rönsy

Mäntsäläläinen Lyydia Mäkipää oli koki olevansa tavallinen suomalais-lapsi, kunnes joku sattui utelemaan hänen ulkonäöstään. Hämmenty-nyt lapsi ei voinut ymmärtää: mik-sei tavallinen suomalainen voisi muka näyttää tältä?

Aasialaiset kasvonpiirteet ei-vät liene se yleisin näky Mäntsälän katukuvassa. Harrastusryhmiin tai koulukavereihin ei kuulunut muita

ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, joten Lyydialle kehittyi yhtä suomalainen identiteetti kuin muillekin. Vaikka hänen ulkonäköään ja hyvää suo-meaan saatettiin udella, koulun ja harrastusten pienissä piireissä tieto levisi nopeasti.

Lyydia pitää tärkeänä adoptoi-duille suunnattua toimintaa. Adop-toiduille järjestetään Suomessa monenlaista toimintaa kuten lasten kesäleirejä, perheiden tukiryhmiä sekä maakohtaisia tapaamisia.

Vertaistuen ja uusien ystävien avulla Lyydia ymmärsi, ettei ole yk-sin erilainen. Adoptoituja mietityt-tävät usein samanlaiset kysymykset esimerkiksi heidän biologisista van-hemmistaan ja syntymämaastaan.

Kiina-kiinnostus lähti KoreastaYhdistystoiminnan lisäksi myös tanssiharrastus on auttanut Lyy-

diaa oman identiteettinsä löytämi-sessä. Lyydia kiinnostui yläastei-käisenä Suomeen rantautuneesta korealaisesta populaarikulttuurista ja liittyi koreapop-tanssiryhmään. Koreapop-skenessä Lyydia kokee olevansa hyväksytty ja kokee ul-konäkönsä tuovan tanssimiseen uskottavuutta. Tanssiryhmässä hän tunsi olevansa ensimmäistä kertaa elämässään ylpeä aasialaisista juu-ristaan.

Korealainen kulttuuri herät-ti Lyydiassa kiinnostuksen myös kiinalaista kulttuuria kohtaan. Edellisenä kesänä Lyydia matkus-ti perheineen kolmeksi viikoksi adoptoiduille suunnatulle matkal-le Kiinaan. Matkalla hän koki niin miljoonakaupunkien vilskeen, or-pokotien puutteelliset oltavat, ja tietenkin Kiinan muurin.

Lyydia toteaa, että Kiinassa käyminen on muuttanut hänen kä-sitystään synnyinmaastaan. Kou-lutunneilla päähän piirtynyt kuva

rikkaasta suurvallasta muuttui hä-nen nähdessään paikan päällä pal-jon köyhyyttä.

”Kiina on sikahieno maa!”, hän kuitenkin toteaa, ja hänen halunsa oppia lisää syntymämaastaan on vain kasvanut matkan myötä. Ny-kyään Lyydia kokee olevansa puo-liksi suomalainen ja puoliksi kiina-lainen.

Sofia Tvaltvadze

Adoptoituja mietityttä-vät usein samanlaiset kysymykset esimerkiksi

heidän biologisista vanhemmistaan ja syn-

tymämaastaan.

Koreapop-skenessäLydia kokee olevansa

hyväksytty ja kokee ulko- näkönsä tuovan tanssimi-

seen uskottavuutta.

MäntsäläläinenViiden kuukauden ikäisenä Kiinasta adoptoitu Lyydia Mäkipää kasvoi lapsuutensa suomalaisena, mutta nykyään 18-vuotiaan mäntsäläläisen identiteetistä on muotoutunut paljon monimuotoisempi.

Äitiyslaki uusiksi!Tuore kampanja hakee Suomel-le uutta äityslakia, jonka myötä naisparien lapset saisivat lail-lisen suhteen kumpaankin van-hempaansa heti syntymässä.

Kun isyyslaki uudistettiin, sateenkaariperheiden lasten oi-keudet jäivät huomioimatta. Vuonna 2014 valmistellun äitiys-lain piti korjata tilanne, mutta kristillisdemokraatit torppasivat esityksen hallituksessa.

Äitiyslaki antaisi lapsen toisen äidin tunnustaa lapsen

omakseen, jos raskaus on alka-nut hedelmöityshoitoklinikalla parin yhteisestä suostumukses-ta. Tunnustus toimisi samoin kuin isyyden vahvistaminen. Lakia vaativan kansalaisaloit-teen voi allekirjoittaa osoitteessa www.aitiyslaki.fi.

Rönsy 2/2015 7

Loppuvuodesta 2007 Pietu Kor-pelainen etsi Helsingin lukuisista seurakunnista paikkaa, joka tuntui-si omalta. Silloin samassa saliban-dyjoukkueessa ollut kaveri kutsui hänet mukaan käymään Suur-Hel-singin seurakunnassa (Suhe). Ovel-la vastassa oli myös lapsuudentuttu Tohmajärveltä. Suhe otti Korpelai-sen nopeasti omakseen.

Suhe on tunnustuskuntiin si-toutumaton seurakunta. Syksyllä se vietti 25-vuotisjuhlaansa. Toimintaa on Kalliossa Pengerkujalla ja Tik-kurilan Tulisuudelmassa – bilera-vintolassa, jossa vihreätkin heiluvat puolueristeilyllä joka toinen vuosi.

Iältään Suhen kävijät ovat pää-asiassa kolmenkymmenen tietämil-lä. Suhen erottaa ev.lut. seurakun-nista messukaava: saarnat ovat pidempiä ja virret on korvattu me-nevämmällä musiikilla, joka on itse kirjoitettua tai käännettyä. Keskiös-sä on kuitenkin evankeliumi.

Korpelaisen mielestä Suheen – kuten muihinkin seurakuntiin – tul-laan kahdesta syystä. Ensimmäinen on kaipuu Jumalan puoleen. Toinen

syy ovat ihmiset.”Ihmisessä pitää herätä tunne,

että on tullut nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Silloin tulee seuraaval-lakin viikolla, ja alkaa syntyä mer-kityksellisiä ihmissuhteita”, hän sanoo.

Suhe puhuttelee sukupolvea, joka on tottunut kyseenalaista-maan. Opetuksessa kannustetaan ajattelemaan itse. Uskoakaan ei tar-vitse samalla tavalla.

”Yksi frendini, joka on ateisti, alkoi käydä Suhella ihan vain ilma-piirin vuoksi. Hän muistutti, ettei itse usko näihin juttuihin, mutta tuli aina uudestaan ja toi jopa muita mukana”, Korpelainen kertoo.

Seurakuntien välillä liikutaan sujuvasti. Hän käy itse muun muas-sa Agricola-kirkon keskiviikkomes-suissa ja toisinaan lasten kanssa Alppilassa. Ystäviä on monesta eri yhteisöstä.

”Sama Kristus meitä yhdistää. Sellaista kristillisyyttä, jossa tuomi-taan jo ovella, on nähty riittävästi. Jokaisella on kaipaus tulla hyväksy-tyksi”, hän summaa.

Au paireina Sveitsissä

Bertta Uusimäki ja Laura Hyväri ovat molemmat olleet vanhoillis-lestadiolaisia syntymästään läh-tien. Nyt he työskentelevät au pai-reina Sveitsissä, Uusimäki lähellä Zürichia ja Hyväri Zugissa. Uskon-to on ollut molemmilla perheessä läsnä.

Hyväri kertoo, että vaikka osa lähipiiristä on jättänyt liikkeen, vä-lit ovat läheiset:

”He kuuluvat elämäämme ihan samalla tavalla kuin uskovatkin, vaikkeivat liikkeen tapahtumiin osallistukaan.”

Sveitsissä asuessa he ovat kotoi-sasta yhteisöstä kaukana. Paikan-päältä on kuitenkin löytynyt van-hoillislestadiolaisia perheitä, joiden luona Hyväri on vieraillut.

”Välillä kaipaan sitä, kun ei tar-vitse selittää, miksi en esimerkiksi juo alkoholia, ja mikä tämä usko on. Siksi varmaan onkin niin helppoa mennä tuntemattomienkin vanhoil-lislestadiolaisten luo ja tuntea ole-vansa kotona”, hän kertoo.

Kovin jyrkkiin ennakkoluuloi-hin kumpikaan ei ole törmännyt. Ratkaisuksi Uusimäki kehottaakin tutustumista liikkeen ihmisiin.

”Ihmisten omat väärät käsityk-set yleensä muuttuvat, kun he huo-maavat, etteivät ne olekaan totta. On ihanaa, kun ihmiset haluavat kysyä, ja ovat aidosti kiinnostunei-ta. Olemmehan me ihan samanlai-sia ihmisiä, uskomme vain ehkä erilailla.”

Uusimäki kertoo tutustuneensa yhteisössään monenlaisiin ihmisiin:

”Vanhoillislestadiolaiset voivat näyttää suhteellisen samanlaisel-ta porukalta, mutta ihmisiä löytyy joka lähtöön – hyvällä tavalla tie-tenkin. Meitä yhdistää vahva yh-teisöllisyys, perhekeskeisyys ja elä-mänarvot.”

Kysyttäessä, voisiko hän kuu-lua johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön, vastaus on selvä:

”Tämä on minun yhteisöni ja perheeni. Eihän kukaan, joka elää onnellisessa perheessä, nimittäin halua vaihtaa perhettä”.

Ihminen tarvitsee seura(kunta)a

8 2/2015 Rönsy

Millainen yhteisö on seurakunta? Tullaanko sinne Jumalan vai ihmisten takia? Rönsy haas-tatteli kolmea nuorta, joille usko on yksityisasia, mutta uskontoa harjoitetaan yhdessä mui-den kanssa.

Sellaista kristillisyyttä, jossa tuomitaan joovella, on nähty

riittävästi.

Teksti: Ville HämäläinenHyväriä ja Uusimäkeä haastateltiin erikseen.

.Välillä kaipaansitä, kun ei tarvitse selittää, miksi en esimerkiksi juo

alkoholia.

ELSILÄ: Vaikka meillä [kotona] ei oltu puolueaktiiveja, yhteis-kunnallisia asioita seurattiin ja niistä keskusteltiin. 15-vuotiaana aloin kiinnostua myös yhteiskun-tafilosofiasta, mutta vaalit ja käy-tännön politiikka tuntuivat aina niin jännittäviltä – että tuohon pitää päästä mukaan!

TAMMINEN: Musta vissiin kou-lulapsena jo sanottiin, että mus-ta varmaan tulee ”poliitikko tai professori”. Mutta varsinaisesti sekaannuin poliittisiin asioihin ensin 14–15-vuotiaana mielipide-kirjoituksissa lehtiin jossain trivi-aaleissa asioissa.

Tamminen päätyi Piraattipuolu-een toimintaan ystävien kautta, Elsilä puolestaan koki SDP:n oh-jelmat ystävikseen.

TAMMINEN: Liityin tavallaan sattuman oikusta ja mielijohteesta Piraattipuolueeseen kaverin hou-kuteltua.

ELSILÄ: Liityin vuonna 2008, 18-vuotiaana sosialidemokraat-tisiin nuoriin kuuluttuani ensin lyhyen aikaa kokoomusnuoriin. Sosialidemokraattien ohjelmat ja historia vaikuttivat itselleni sopi-vimmilta. Kokoomus vaikutti va-semmistolaistuneemmalta vuon-na 2007 aloittaneen hallituksen alkuvaiheessa. Kävi kuitenkin ilmi, että todellinen valta puolu-eessa kuuluu kovan linjan oikeis-tolaisille.

Entäs se puolueen vaihtaminen Vihreisiin?

ELSILÄ: Keväällä 2010 tuntui, että SDP kävi ”maassa maan ta-valla”-puheillaan taistelemaan perussuomalaisten kentälle. Kiinnostuin kansalaisjärjestötoi-minnasta, eivätkä demarit olleet kovinkaan pidettyjä monissa järjestöissä. Aloin nähdä SDP:n systeemiin byrokratisoituneena valtionhoitajapuolueena, joka oli menettänyt kosketuksensa kansa-laisyhteiskuntaan eikä pystynyt tuottamaan visioita tulevaisuu-den yhteiskunnasta.

TAMMINEN: Olin piraattien eduskuntavaaliehdokkaana ke-väällä 2011, mutta jo joskus lop-puvuodesta 2010 minua alkoi vaivaamaan puolueorganisaation kehittymättömyys. Oli jonkun verran sisäistä kiistaa tietyistä uuden liikkeen fundamenteista. Pitkälti sen takia katsoin piraat-tien jääneen junnaamaan, ja vih-reät oli aatepohjani näkökulmasta käytännössä ainoa varteenotetta-va vaihtoehto.

Puolueen vaihtamisessa oli haas-teensa. Elsilän kohdalla se muut-ti myös suhtautumista entiseen puolueeseen. Paikka Vihreissä kuitenkin löytyi.

TAMMINEN: Kenties minuun ja mukanani tulleisiin suhtaudut-tiin tietyllä skeptisyydellä. Olen melko erilaisesta ”skenestä” kuin tyypilliset ympäristöjärjestöistä inspiroituneet humanistiopiske-lijat, jotka ovat usein yliedustet-tuina vihreissä nuorissa. Melkein alusta asti olen kokenut enem-män yhteenkuuluvuutta ns. ”ai-kuisvihreiden” kuin vihreiden nuorten kanssa.

ELSILÄ: Poliittinen itseluotta-mukseni tuntuu kasvaneen. Toi-saalta nyt osaan arvostaa myös sitä työläisporukkaa demareissa enemmän kuin aiemmin, eikä se tietynlainen akateemisuus näytä niin kiehtovalta kuin vihreiden ulkopuolelta aikoinaan.

Molemmilla on myös sanansa sa-nottavana heille, jotka puolueen vaihtoa harkitsevat.

TAMMINEN: Nuoren politii-kasta kiinnostuneen kannattaisi käyttää työpanoksensa sellaiseen puolueeseen, joka on eteenpäin katsova ja jonka politiikka on ai-dosti linjassa tulevien sukupol-vienkin edun kanssa.

ELSILÄ: Puolueen vaihto on hemmetin raskas prosessi. Se tuntuu varmasti vähän siltä kuin uskonlahkosta lähtisi. Jokaisella on kumminkin vaan yksi elämä, joten mielestäni kannattaa yrittää toimia silleen, ettei tarvi myö-hemmällä iällä katua.

Lauri VäänänenAlkuperäinen kuva: CC BY 2.0:

sameliaz8 (Flickr)

Lilja Tamminen (ex-piraatti) ja Antti Elsilä (ex-demari) yrit-tävät omalta osaltaan selittää, mikä saa ihmisen vaihta-maan puoluetta - ja miksi juuri Vihreisiin.

TNS Gallup teki syys–lokakuun vaihteessa puolue-kannatuskyselyn Helsingin Sanomille. Vihreiden kannattajat olivat tyytyväisimpiä äänestyspäätök-seensä (80 % olisi äänestänyt yhä vihreitä). Uusia kannattajia vihreät olivat kahmineet eniten Vasem-mistoliittoa viime vaaleissa äänestäneistä (9 % siir-tymä). Uusia äänestäjiä olisi tulossa myös SDP:stä (4 %), persuista (4 %) ja kokoomuksesta (3 %).

”Puolueen vaihto on hemmetin

raskas prosessi.”

Loikkarit

Rönsy 2/2015 9

Kuvareportaasi: Ari Laitinen

Jälkiä yhdessä asumisestaYhteisöllinen asuminen on lisääntynyt viime vuosina. Pääkaupunkiseudulla osasyy yleistymiseen on asuntopula.

Kuvien helsinkiläiskommuunissa asuu neljä työssäkäyvää, aikuista ihmistä, jotka pitävät asumismuodostaan sen sosiaalisuuden, helppouden ja edulli-suuden vuoksi.

Kommuunielämä on tasapainottelua yksityisen ja yhteisöllisen - oman ja yhteisen välillä.

10 2/2015 Rönsy

Rönsy 2/2015 11

Iloinen Neeta Jääskö hyppää autooni kylmän syyskuisessa Inarissa. Hän on juuri aloitta-nut unelmatyöpaikassaan saa-melaiskäräjien oppimateriaali-toimistolla ja iloitsee, kun voi viettää loppuvuoden kotiseu-dullaan Inarissa loskaisen Ou-lun sijaan. Jääskö on viimeisen vuosikymmenen aikana ehti-nyt opiskella niin kultasepäksi kuin kahta saamen kieltäkin. Hänen järjestötiensä on vie-nyt Suomen saamelaisnuorista (SSN) Saamelaisten naisfooru-miin ja inarinsaamen tukiyh-distykseen.

Jääskö on ehdokkaana vä-hemmistöjen asialla: hänen su-kujuurensa eivät ole enemmis-tön pohjoissaamelaiset, vaan vain muutaman sadan puhu-jan inarin- ja koltansaamelai-set. Hän toivoo pääsevänsä edistämään näiden vähemmis-töjen asemaa vauvasta vaariin: päiväkotilasten kieliympäris-tö tulee turvata, koululaisille tuottaa oppimateriaaleja äidin-kielellään ja vanhuksille taata hoito omalla kielellään.

”Voisimme ottaa mallia saamelaisalueiden sosiaalipal-veluiden tuottamisesta Norjas-ta, jossa useat pilottihankkeet

ovat onnistuneet ja niitä on laajennettu”, Jääskö ideoi.

Saamelaisten asia on kansainvälinen

Nuorgamilaislähtöisen Aslak Holmbergin tapaan puoles-taan Turun kirjamessuilla, jos-sa hän on työskentelemässä Saamenmaan osastolla.

”Pitäisi käydä miksaamas-sa serkkupojan joiku”, hän naurahtaa, kun istahdamme jutustelemaan. Vastavalmistu-neella luokanopettajalla riit-täisikin töitä enemmän, kuin hän ehtii tehdä. Jääskön tavoin Holmberg toimii aktiivises-ti SSN:ssä, minkä lisäksi hän edustaa nuoria saamelaisneu-vostossa. Hän on toiminut jo pitkään saamelaisnuorten ää-nitorvena YK:ssa.

Holmberg lähti vuosia sit-ten mukaan järjestövaikutta-miseen, kun kukaan muu ei ollut edistämässä hänelle tär-keitä asioita – oli siis käärittä-vä hihat ja ryhdyttävä itse toi-meen. Käräjille ehdokkaaksi asettumisen Holmberg näkee luonnollisena jatkumona ai-emmalle järjestökokemuksel-leen.

”Vaikkei eduskunta kä-räjien asiantuntija-arvoa ja itsemääräämisoikeutta kun-nioitakaan”, hän puuskahtaa. Haastatteluviikolla korkein hallinto-oikeus on juuri päät-tänyt päästää yli sata uutta äänioikeutettua käräjävaalilu-

etteloon. Käräjät oli aiemmin evännyt heiltä pääsyn sinne. Holmbergin mielestä KHO:n menettely rikkoo kansainväli-siä alkuperäiskansasopimuk-sia, mitä Suomi on aiemminkin tehnyt: lupauksistaan huoli-matta hallitus ei ole vieläkään ratifioinut ILO-sopimusta.

Holmberg painottaisi mah-dollisella käräjäurallaan sekä paikallisuutta että kansainvä-lisyyttä. Luonto ja saamelais-kulttuuri ovat kietoutuneet erottamattomasti toisiinsa, ja toisen säilyminen edellyttää toisenkin turvaamista. Siksi Holmberg haluaisikin Suomen saamelaisyhteisön nojaavan nykyistä enemmän kansain-väliseen yhteistyöhön: alku-peräiskansojen ja ympäristön asiaa voidaan edistää globaa-listi vain yhteisvoimin.

Vaalien tulos

Saan viikon päästä haastat-teluista iloisia uutisia – sekä Neeta että Aslak ovat tulleet valituiksi! Kummatkin suh-tautuvat uuteen pestiinsä huo-lestuneen toiveikkaasti, sillä he ovat kovin tyytymättömiä tämänhetkiseen valtakunnan-politiikkaan, esimerkiksi met-

sähallituslain uudistamiseen ilman käräjien kuulemista. Ympäristön ja kulttuurin säily-minen huolestuttaa molempia.

”Perinteiset elinkeinot ovat yksi harvoista elinmahdolli-suuksista, jotka edelleen sito-vat ihmisiä kotiseutuunsa”, Jääskö murehtii. Nykyisin yli puolet Suomen saamelaisista asuukin Helsingissä, eikä heil-lä ole pääsyä äidinkieliseen opetukseen. Jääskö toivookin, että kulttuurin tukemiseen suunnattaisiin uudella käräjä-kaudella enemmän resursseja. Edustajana hän aikoo taistella parempien oppimateriaalien eteen kaikilla maamme kol-mella saamen kielellä.

”Eräs kokenut saamelais-vaikuttaja sanoi minulle ennen vaaleja, että kun on lähdössä erämaahan ja aikoo mennä kauas, ei pidä lähteä juosten. Saamenmaa on upea. Se on meidän kotimme ja monilla on halua taistella sen puolesta”, Holmberg hymyää.

Sunna Kokkonen

Saamelaiskäräjien nuoretSaamelaisten virallinen edustuselin, saamelaiskäräjät, valitaan suoralla henkilövaalilla neljän vuoden välein kuten eduskuntakin. Rönsy jututti kahta nuorta ehdokasta sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen.

Haastatteluviikolla korkein hallinto-oikeus on juuri päättänyt päästää yli

sata uutta äänioikeutettua käräjävaaliluetteloon.

Saamelaiskäräjät- Suomen saamelaisten kulttuurinen itsehallintoelin- Perustettu 1996, edeltä-jä Saamelaisvaltuuskunta vuodesta 1973- 21 edustajaa, 4 vara-edustajaa- Puheenjohtaja koltan-saamelainen Tiina Sani-la-Aikio

Luonto ja saamelais- kulttuuri ovat kietoutuneet erottamattomasti toisiinsa.

Nokkapokka:

Seksityön dekriminalisointi

Amnesty International päätyi tämän vuoden elokuussa kannattamaan seksityön dekriminalisointia. Mitä mieltä olette Amnestyn kannasta?

Monet naisasiajärjestöt ja prostituutiosta selvinneet ihmiset ovat ve-donneet Amnestyyn ehdotuksen pysäyttämiseksi. Amnestyn kan-nanotto tukee parittajia ja hyväksikäyttäjiä, ei haavoittuvassa ase-massa olevia naisia ja tyttöjä. Heidän ihmisoikeuksiaan ei turvata paritus- ja bordellitoiminnan sallimisella.

Svenska Kvinnoförbundet olettaa, ettei Suomen Amnesty tule työs-kentelemään seksiteollisuuden täyden dekriminalisoinnin puolesta. Toivomme sen sijaan, että he tukisivat pohjoismaisten naisliikkeiden työtä Ruotsin seksinostolain puolesta.

Amnestyn ulostulo on rohkea. Olisi hyvä löytää ratkaisuja ihmis-ten oikeuksia lisäämällä, ei kaventamalla. Kriminalisointi ruokkii ”harmaata aluetta”, joka ei ole esimerkiksi viranomaisten hallin-nassa, ja syrjäyttää ihmisiä yhteiskunnan rattaista. Kriminalisoiva lainsäädäntö kääntyy helposti ihmistä vastaan, stigmatisoi ja sysää syvemmälle pois auttavista tukijärjestelmistä. Lainsäädännön pitäi-si pikemminkin osallistaa ihmisiä kuin syyllistää heitä.

Miten koette mahdollisen dekriminalisoinnin esimerkiksi YK:n naisten syrjinnän vastaisiin julistuksiin peilaten?

Amnestyn kannanotto on ristiriidassa YK:n CEDAW-yleissopi-muksen kanssa, joka tuomitsee naisten hyväksikäytön ja syrjin-nän. Amnestyn kanta prostituutioon on sukupuolisokea, eikä tunnusta selkeää yhteyttä seksinoston ja ihmiskaupan välillä. Amnesty sivuttaa täysin naisten haavoittuvaisuuden, jota köy-hyys, marginalisoituminen ja syrjintä lisäävät.

Pohjimmiltaan seksityön dekriminalisoinnissa on kyse arvo-keskustelusta ja ideologisesta kamppailusta. Sekä seksityötä puoltavat että vastustavat tahot pyrkivät usein suhteelliseen samanlaiseen lopputulokseen, keinot vain ovat erilaiset. YK:n CEDAW-yleissopimus on ollut pitkän prosessin taistelu, jossa jokaisesta sopimukseen kirjoitetusta sanasta on käyty kiivasta keskustelua puolin ja toisin. On syytä tarkentaa, ettei YK ole objektiivinen tai neutraali toimija.

Ihmiskauppa on todella iso globaali haaste, miten näkisitte realistisena ihmiskaupan toiminnan kitkemisen ja katkaisemisen?

Vastoin olettamuksia, prostituution dekriminalisointi li-sää varsinkin ihmiskauppaa ja väkivaltaista prostituoitujen väärinkäyttöä. Esimerkiksi Saksassa ollaan todettu laillisen bordellitoiminnan sallimisen pahentaneen prostituoitujen tilannetta entisestään. Prostituution sallimisesta syntyy niin suuri markkinoiden laajeneminen, että se loppupeleissä joh-taa kasvavaan maailmanlaajuiseen tyttöjen ja naisten ihmis-kauppaan.

Toivomme, että Suomen uudistettu lainsäädäntö vähentäisi seksipalveluiden kysyntää ja muuttaisi samalla seksin ostoon liittyviä asenteita. Voidaksemme pienentää Suomen vetovoi-maa ihmiskaupan määränpäämaana, tulisi meidän seurata Ruotsin, Norjan ja Islannin esimerkkiä kaiken seksin ostoon liittyvän kriminalisoimisesta. On tärkeätä nostaa esiin, että seksin ostaminen usein tukee syrjäytyneiden ja eriarvoisessa asemassa olevien hyväksikäyttöä.

Lait perustuvat perusarvoihin, joiden kautta esimerkiksi patriarkaalisen yhteiskunnan juuret näkyvät. Lait tukevat asenneilmapiirejä, ja arvorakenteet ylläpitävät vallassa ole-vien tahojen asemaa. Mielipiteisiin ja tunteisiin pyritään ve-toamaan esimerkiksi uhriuttamalla naisia ja luomalla mie-likuvia siitä, että nainen olisi aina heikoimmassa asemassa oleva osapuoli. Dekriminalisointi synnyttäisi valvovia me-kanismeja, jotka kaventaisivat harmaata aluetta, ja estäisivät myyjien sekä ostajien marginalisoitumista.

Ruotsin, Norjan ja Islannin kaikkeen seksin ostoon liittyvän kriminalisointi on esimerkki lainsäädännöstä, joka työntää ihmisiä entistä enemmän sinne, missä kukaan ei valvo hy-väksikäyttöä, väkivaltaa ja ihmiskauppaa. Euroopan pako-laistilanne tuo esiin Suomen lainsäädännön haavoittuvuuk-sia. Suojaavia mekanismeja on puutteellisesti tilanteissa, joissa ihmiset uhkaavat jäädä esimerkiksi opiskelu- ja työelä-män ulkopuolelle. Esimerkiksi sosiaali-, koulutus- ja työlli-syyspolitiikalla on suuret vaikutukset ihmisten osallisuuteen ja syrjäytymiseen, minkä takia onkin erittäin tärkeätä tarkas-tella prostituutiota laaja-alaisesti eri näkökulmista.

Vastaajat: Anna Jungner-Nordgren (Svenska Kvinnoförbundet rf) ja Jaana Kauppinen (Pro-tukipiste ry)

Koonnut: Touko Niinimäki

Rönsy 2/2015 13

“Kun Saara täytti kahdeksan, silloin kävi niinettä juhliin tuli vain yksi, vaikka kaksikymmentäviisi kutsuttiinoi, se sattui sydämeen…”

Niin kovin tuttua niin kovin monelle. Va-linnanvaraa on enemmän kuin koskaan. Va-litettavasti tämä pätee myös ihmissuhteisiin. Lapsuudessa opitut ihmissuhdetaidot, habitus ja uskottavuus antavat eväät elämälle; rumat hedelmät jäävät poimimatta. Lapset osaavat hyödyntää valinnan mahdollisuuden. Mutta monelle laulun Saaralle oven taakse ei ilmesty Tuijaa, joka kantaisi.

Syrjäytynyt henkilö jää ajan kuluessa yksin. Yksinjääminen voi olla tietoistakin. Taustalla on se Saara, joka pettyi ihmisiin kun kukaan ei koskaan tullut – kun muilla oli aina tärkeäm-pää. Saara, maailmaa herkästi aistiva, tunnol-linen, hiljainen kiltti tyttö, päättelee vian ole-van hänessä. Koulumaailmassa, opinahjossa, työelämässä hän jää aina kepin mitan päähän omasta yhteisöstä.

Nuorella yksinäisyys voi purkautua viil-telynä, syömättömyytenä, päihteiden vää-rinkäyttönä – kunnes hän tajuaa, että, vaikka itseään kuinka pahoinpitelisi, ei ole henkilöä, joka huolestuisi. Ei kohtaamisia. Mielensairau-det, erityisherkkyys, taidottomuus sosiaalisis-sa suhteissa tai erilainen oppijuus purkautuvat poikkeavana, outona käyttäytymisenä saaden muut ihmiset kiertämään heidät kaukaa.

Mielen sairastuminen on reagointi sairaa-seen yhteiskuntaan, mutta samalla yhteisöl-lisyyden kadotessa yhteiskunnasta lisääntyy pelko sairastuneita kohtaan. 90-luvun laman myötä mielenterveyslaitoksia tyhjennettiin suurella kädellä. Sairaat, laitostuneet, arjen toimintoihin rajallisesti kykenevät ihmiset sy-sättiin omaistensa vastuulle.

Kolmannen sektorin avopalveluiden toi-minta syntyi juuri omaisten hädästä. Rahaa ei ollut, mutta osaamista ja kokemusta kyllä. He tiesivät että potilailla, heidän läheisillään, oli perustuslaillinen oikeus asuntoon ja kotirau-haan. Oli syvä talouden lama ja syvempi psy-kiatrisen hoidon lama.

Nykyisin hoito on siirtynyt laitoshoidosta avohoito- ja rajapintatyöskentelyksi. Sairau-det eivät katoa organisaatiomuutoksilla, mut-ta yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa on keskeistä tiellä mielekkääseen elä-mään. Ihminen on psykologinen kokonaisuus, joka tarvitsee olla kaivattu.

Eve Tervahartiala

14 2/2015 Rönsy

Ilmainen ehkäisy nuorille?Helsingin vihreät nuoret (Nuhevi) starttasi kuntalaisaloitekampanjan, jonka ta-voitteena on saada nuorille ilmainen ehkäisy. Mukana kampanjassa ovat myös kaupungin vasemmisto- ja keskustanuoret. Sitä tukee myös Ruudin ydinryh-mä (Helsingin nuorisovaltuusto).

Kuntalaisaloite vaatii kaikille alle 25-vuotiaille maksutonta ehkäisyä. Tämä edistäisi nuorten hyvinvointia sekä seksuaalikasvatusta. Monissa muissa kun-nissa rajaksi on asetettu 20 vuotta. Korkeampaa rajaa kampanjassa perustellaan 20 – 24-vuotiaiden korkeilla raskaudenkeskeytysluvuilla.

Kondomeilla ehkäistäisiin sukupuolitauteja, minkä lisäksi vastuuta eh-käisystä jakautuisi myös pojille. Kampanja ei rajoita ehkäisyä kuitenkaan vain kondomeihin, vaan myös hormonaaliset tuotteet kuuluvat tarjontaan.

Nuhevin Minna Silvennoisen mukaan kaikki keinot ovat käytössä. Ehkäisyä pitää tarjota sellaisissa pai-koissa, joissa nuoret käyvät. Tämän lisäksi on tarjottava neuvontaa.

“Alettiin tekemään kampanjaa, koska Raumalta, jossa tämä on otettu käyttöön, tuli uutinen. [Maksuton eh-käisy] on koettu hyväksi systeemiksi taloudellisesti ja nuorten hyvinvoin-nin kannalta. Me sit innostuttiin tästä ja haluttiin tuoda sitä Helsinkiinkin.”

Ylen uutisten tietojen mukaan Rau-ma säästi ilmaisella ehkäisyllä pelkästään aborttien vähenemisen ansiosta yli 100 000 euroa. Maksutonta ehkäisyä ovat kannattaneet myös THL ja STM.

ViNOn liittokokouksessa Silvennoinen esitti toiveen kampanjan jalkauttami-sesta myös muihin kuntiin. Muualla on kampanjasta jo kiinnostuttukin: “Kos-ka me ollaan ViNOn isoin järjestö, meidän on helppo luoda pohjaa, miten tätä kampanjaa voisi levittää ympäri Suomen.”

“Maksuton ehkäisy on jokaisen kunnan itse päätettävissä. Se olisi helppo toteuttaa kaikkialla, mutta tällä hetkellä se on vaan muutamassa kunnassa”, Silvennoinen korostaa.

Simo Raittila

Kolumni:

Yksin yhdessä

90-luvun laman myötä mielen- terveyslaitoksia tyhjennettiin

suurella kädellä.

Rohkeita naisia – feminististä politiikkaa

– jo vuodesta 1993

Vihreät Naiset Gröna Kvinnor

Ehkäisyä pitää tarjota sellaisissa paikoissa, joissa nuoret käyvät.

Lue lisää ja allekirjoita:

http://tinyurl.com/maksutonehkaisy #maksutonehkäisy

MAKSUTON EHKÄISY helsinkiläisille nuorille

Rönsy 2/2015 15

”Kun muutin asumaan yksin, kiinnostuin kaikesta sellaisesta, että mistä ruoka tulee ja miten sitä tehdään. Silloin ruokapii-rit oli jotenkin tulossa tai ehkä ne oli siinä kohtaa jo tosi hip”, muistelee Taru Wallenius, joka muutti Laajasalon ruokapiirin alueelle 4 vuotta sitten.

Hänelle ruokapiiri tarjoaa mahdollisuuden ostaa suuren osan ruokatarpeistaan suurten ketjujen, K-kaupan ja S-ryhmän ulkopuolelta. Hän kokee tuke-vansa vaihtoehtoista kauppaa ja pientuottajia. Tuottajien tuotan-to voi olla pienimuotoisempaa, kun ruokaa tuotetaan ruokapii-reille kuin jos asiakkaana olisi esimerkiksi Prisma.

”Meille tulee kukkakimppuja läheisestä kukkakaupasta. Ne on aika söpöjä ja säilyy pitkään”, Wallenius mainostaa lähipalve-lua.

Perheen hedelmät, kasvikset, juurekset ja jugurtit tilataan käy-tännössä aina ruokapiirin kaut-ta. Joskus verkossa täytettävälle listalle tulee mukaan myös tofu-pyöryköitä tai juustoja. Ruoka-

piiritoiminta rytmittää ruokaos-toksia uudella tavalla:

”Hankin enemmän erilaisia kasviksia. En mä ostaisi kaupas-ta kiloa palsternakkaa. Mutta kun sitä on siellä valikoimassa, ostanpa sitä! Sit siitä kilosta pi-tää keksiä hyviä ruokia.”

Wallenius pyrkii ostamaan luomua ja reilun kaupan tuottei-ta. Piiri valikoi tuotteet ja tekee tämän helpommaksi. Luomu-ruuan hinta ei ole Walleniuksel-le ratkaisevaa: ”En yhtään tiedä, mikä on palsternakan kilohinta K-kaupassa. En osta sen takia, että säästäisin rahaa, mutten myöskään koe, että se on nau-rettavan kallista.”

Osuuskunta aktivoi yhteisöä laajemminkin

Suomessa ruokapiirejä toimii esimerkiksi kirjakauppojen, seu-rakuntien ja ylioppilaskuntien yhteydessä. Laajasalon ruoka-piirin viikoittaiset tilaukset ke-rätään kokoon Saaremme-lä-hiosuuskunnan puotiin lähiön

ostarille, jossa ne lajitellaan ja jaetaan talkoovoimin. Ruokapii-ri on osuuskunnan ydintoimin-taa.

”Halusimme, ettei ruokapiiri olisi tavanomainen, vähän nih-keesti ja hirveällä riesalla pyö-rivä juttu. Haluttiin säännöllistä ja aika isoa repertuaaria”, kertoo Katja Multanen.

Multanen on osuuskunnan hallituksen jäsen ja yksi ruoka-piirivastaavista. Lisäksi hän pi-tää osuuskunnan kautta jooga-tunteja.

Tarjottavat tuotteet vaihte-levat hieman, koska tuottajille on tarkoituksenmukaisempaa myydä isompi erä kerralla. Samasta syystä on perustet-tu ”puoti”, joka tilaa tuotteita yhdessä ruokapiirin jäsenten kanssa. Puoti on yhteistyösopi-muksella annettu osuuskunnan kauppiasjäsenen hoidettavaksi, ja sillä on muusta osuuskunnas-ta sekä ruokapiiristä erillinen kirjanpito. Esimerkiksi kuiva-tuotteita tilataan ruokapiiristä vain harvoin, koska ne säilyvät pitkään. Niitä voi kuitenkin os-

taa puodista esimerkiksi samal-la, kun noutaa piirin tilauksen.

”Tuottajat saa meiltä reilun hinnan. He saa kohtuullisen hinnan, koska ei ole väliportai-ta. Valikoima on usein sellainen, että kaupoista näitä kaikkia ei aina löydä ja se hintakin jää pii-riläisille matalaksi”, Multanen huomauttaa.

Muutama kymmenen jäsentä tilaa ruokapiirin kautta ruokaa viikoittain. Lisäksi osuuskunta järjestää kursseja, tapahtumia ja kirpparipäiviä. Yhteistyötä on tehty niin marttojen kuin pai-kallisten ruokabloggaajienkin kanssa.

Syksyllä osuuskunta sai Ar-voliiton kunniamaininnan kesä-työkampanjasta, jossa nuorille etsittiin kesätöitä. Osa nuorista sai joukkorahoitettua palkkaa kitkemällä jättipalsamia (ei-toi-vottu vieraslaji) alueelta.

Simo RaittilaKirjoittaja on Laajasalonruokapiirin passiivijäsen.

Kuva: CC BY 2.0: Jessica Spengler, Flickr

Ruokapiirin rytmitRuoka- tai luomupiirit ovat tapa ihmisille ostaa lähiruokaa yhdessä suoraan tuottajilta ja valmistajilta. Piirit saattavat ostaa myös esimerkiksi reilun kaupan päivittäistavaraa. Haastattelimme yhtä helsinkiläisen ruokapiirin jäsentä ja yhtä sen nykyistä aktiivia.

16 2/2015 Rönsy

Niin kauan kuin Suomi on ollut olemassa, on yh-teiskunnassamme ajateltu, että moniarvoisuus ja su-vaitsevaisuus ovat oikeudenmukaisen yhteiskunnan ominaisuuksia. Se, miten nämä on määritelty, on toki ollut rajallista, mutta kehitys on silti kulkenut kohti avoimempaa ja suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa. Tie-dämme myös, että viime vuosina suvaitsevaisuutta vastustavat tahot ovat tulleet näkyvämmiksi ja ää-nekkäämmiksi.

Taantumuksellisuutta ja ahdasmielisyyttä kohdates-samme saatamme kokea häm-mennystä. Rajoittuneisuus ah-distaa, mutta emme halua itse luopua avoimuudesta ja ym-märryksestä. Joko päädymme kysymään itseltämme iäni-kuista kysymystä siitä, tulisiko suvaitsemattomuutta suvaita tai sitten meidät yritetään saa-da kiikkiin – ”ahaa, et olekaan niin suvaitsevainen kuin väitit olevasi!”. Tätä pohtiessamme on kuitenkin hyvä aja-tella seuraavaa:

Arvovalinnat ovat aina rajaavia ja valitessamme jotain suljemme jotain muuta pois. Jos yhteiskunta on valinnut ideaalikseen demokratian, on se myös valinnut suvaitsevaisuuden. Vaikka demokratiassa jokaisella tulisi olla oikeus ilmaista mielipiteensä, niin johdonmukaisesti ajateltuna ei ole mieltä suvai-ta sellaisia yhteiskunnallisia liikkeitä, jotka tarpeeksi valtaa saatuaan veisivät yhteiskunnan demokratialle vastakkaiseen suuntaan.

Tämä on helpompi ymmärtää jos kysymme itsel-tämme haluammeko oikeudenmukaisen yhteiskun-nan nyt vaiko nyt ja tulevaisuudessa. Voimme aja-tella juuri nyt suvaitsevamme suvaitsemattomuuden oikeudenmukaisuuden nimissä, mutta jos ajattelem-me nyt ja tulevaisuudessa päädymme itsemme kans-sa ristiriitaan. Jos julkisessa keskustelussa luomme tilaa ryhmille, jotka haluavat kaventaa demokratiaa, allekirjoitamme itsekin ideaalina yhteiskuntamuoto-na jotain muuta kuin demokratian.

Vaikka yhteiskuntaa ohjataan viime kädessä lainsäädännöllä, niin julkinen keskustelu on se, joka ruokkii arvojamme ja ylläpitää erilaisia ideologioita. Tarvitsemme aina ensin idean, seuraavaksi idealle avoimen ihmisryhmän ja kolmanneksi pyrimme to-teuttamaan idean yhteiskunnassa. Paras aika vastus-tukselle on, kun se vielä elää idean tasolla julkisessa

keskustelussa.Arvomme ohjaavat meitä toimimaan niiden mu-

kaisesti. Kun ylläpidämme julkisessa keskustelussa meille tärkeitä teemoja, vaikutamme myös muiden ihmisten arvoihin ja tämän kautta heidän toimin-taansa.

Vaikka valitsemme demokratian, moniarvoi-suuden ja suvaitsevaisuuden, meillä ei ole mitään

tästä seuraavaa sisäsyntyistä velvollisuutta yrittää suvaita niille vastakkaisia näkemyk-siä. Vaikka haluaisimme sy-vällisesti ymmärtää rasisteja ja fasisteja, mikään ei vaadi te-kemään myönnytyksiä heidän rajoittuneille käsityksilleen maailmasta – kaikkein vähiten se, että itse uskomme vapau-teen ja tasa-arvoon.

Sitoutuessaan johonkin ar-vojoukkoon ihminen päätyy väistämättä tilanteeseen, jossa

oma arvomaailma on vastakkainen jollekin toiselle arvomaailmalle, mikään muu ei ole mahdollista.

Ihmiskunnan historia on aatteiden kamppailun his-toriaa ja jos toivoo, että omaa yhteiskuntaa johdattaisi järki ja ymmärrys tietämättömyyden ja vihan sijaan, on näitä arvoja oltava valmis tarpeen tullen puolus-tamaan.

Moniarvoisen yhteiskunnan kannalta ei ole mitenkään ongelmallista vastustaa ja sulkea pois sellaisia aatteita, jotka kyseenalaistaisivat demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen. Vapauden ja tasa-arvon ollessa uhattuna liberaalin tehtäväksi ei jää vaikeneminen, vaan äänensä korottaminen. Silti on hyvä tunnistaa tilanteet joissa on kyse toisen ihmisen harkituista arvoista ja milloin vain huolimat- tomasti omaksutusta mieli- piteestä. Kaikkein paras tapa houkutella toinen pois sulkeutuneesta mielen- tilasta on empatian sekä rakkauden osoittaminen ja monissa tilanteissa tämä voi riittää.

Essee: Lauri Korvenmaa

SUVA I T SEVA ISUUDEN RAJAT

Vaikka haluaisimme syvällisesti ymmärtää rasisteja ja fasisteja,

mikään ei vaadi tekemään myönnytyksiä heidän rajoittuneille

käsityksilleen maailmasta – kaikkein vähiten se,

että itse uskomme vapauteen ja tasa-arvoon.

Rönsy 2/2015 17

Ohjaaja Wille Hyvösen dokumentti On-nelliset (2015) on pysäyttävä kokonaisuus. Siinä itseään maailman onnellisimpana ih-misenä pitävä Hyvönen kokeilee erilaisia elämäntaitovalmennuksia.

Suurten elämänmuutosten seurauksena synkkyyteen ja ahdistukseen vajoava mies

vaikuttaa kaipaavan lähinnä mielentervey-den ammattilaista höpöhöpöhoitojen sijaan.

Positiivisen ajattelun voimaa hehkute-taan kaikkialla ja negatiivisille tunteille ei nyky-yhteiskunnassa tunnu olevan tilaa.

Kuten Hyvösen dokumentissa, liittyy onnellisuuden kaupalliseen etsintään sekä

silkkaa huuhaata, että huoli siitä, osataan-ko maksava asiakas ohjata oikean ammatti-avun pariin, mikäli siihen ilmenee tarvetta. Onnellisuusvalmennuksiin liittyy paljon epätieteellisiä menetelmiä ja henkimaail-man hommia, jotka saattavat olla jopa hai-taksi.

Positiivisuuslässytys on luonteeltaan it-sekästä. Yksilötasolla universumille huutelu saattaa toki toimia, mutta sen varjopuolena on piittaamattomuus kokonaiskuvasta ja so-keus omista etuoikeuksista.

Toisin kuin onnellisuusbisnes ihmisille vakuuttaa, ei onni täysin lähde yksilöstä it-sestään.

Yhteiskunnan tehtävä ei tietenkään ole päättää, mikä ihmisestä tekee onnellisen. Poliittisilla päätöksillä voidaan kuitenkin parantaa erilaisten ihmisten yhtäläisiä mah-dollisuuksia tavoitella onnea ja ehkäistä on-gelmia, jotka heikentävät onnellisuutta.

Siihen eivät life coachit pysty.

Teksti: Minna ManninenKuva: Pohjola-filmi

Onni ei ole vain itsestä kiinniWille Hyvösen dokumentti Onnelliset nostaa esiin onnellisuusbisneksen ongelmia.

Alkuperäinen Magic Mike –elokuva oli tuo-mittu pitkälti roskaksi jo ennen julkaisuaan, sillä lähes kukaan ei voinut kuvitella suurel-le yleisölle suunnatun Hollywood –eloku-van miesstrippareista olevan mitään muuta kuin mauton ja huono. Lopulta elokuva oli-kin huono, mutta ei siksi että se olisi mau-ton, vaan koska se oli hyvin sovinnainen vakava draama, jossa nähtiin enemmän pal-jaita naisten rintoja kuin alastomia miehiä.

Magic Mike XXL nousee jatko-osana edeltäjänsä ylitse kaikin tavoin luopumal-la draamasta, juonesta ja kädenlämpöises-tä naisten tirkistelystä. Se on road movie miesstrippareiden viimeisestä yhteisestä keikasta ja sen valmistelusta, ja siinä se – ei pahiksia, ei konfliktia, ei mitään teennäistä draamaa pilaamassa tätä suurenmoista kar-nevaalia.

Kaikki elokuvan kohtaukset on valjas-tettu ylistämään miesten välistä ystävyyttä,

naisten ihanuutta ja revittyjen vatsalihasten jumalallisuutta. Tämä ylistyslaulu tuodaan esiin tanssikohtauksissa ja miesten välisessä hyväntuulisessa sanailussa, jotka yhdessä täyttävät koko elokuvan.

Hämmästyttävintä kuitenkin on, että tämä miesstrippareista kertova iloittelu on ehkä vuoden eniten sukupuolirooleja rik-kova elokuva. Magic Miken ja hänen tove-reidensa maskuliinisuus ei ole vaarallista tai myrkyllistä, vaan vapauttavaa. Heidän välillään ei ole kilpailua, eikä mikään ho-mokammo varjosta heidän hyvin fyysistä ystävyyttään. Nämä miehet pitävät oikeasti toisistaan, eikä tämä tapahdu naisten kus-tannuksella.

Miespäähenkilöiden ainoa tavoite on ilahduttaa naisia ympärillään ilman mi-tään taka-ajatuksia. Elokuvan olemattoman juonen käännekohta on, kun yksi päähen-kilöistä yllytetään strippaamaan huoltoase-

man kassatytölle. Pystyisikö hän saamaan hymyn tytön huulille? Elokuva ylittää odo-tukset myös komediana osoittaen, että äijä-komedia voi olla hauska ilman yhtäkään ra-sistista, homofobista, seksististä tai muuten ilkeää vitsiä.

Magic Mike XXL tarjoaa sadunomaisen vision siitä, miten miesten välinen ystävyys ja bro-kulttuuri voisi olla puhtaan riemu-kasta ja täysin irrallaan väkivaltaisuudesta, misogyniasta ja kilpailullisuudesta, joka ta-vallisesti assosioituu elokuvan kuvaamaan hypermaskuliinisuuteen.

En muista milloin viimeksi miehistä kau-neutta olisi juhlittu Hollywood-elokuvassa näin vilpittömästi, mauttomasti ja komeasti. Magic Mike XXL on hyvien ihmisten juhla.

Viljami KankaanpääKuva: Warner Bros

Magic

Mike

XXL,

5/5

Lapissa koettiin tänä syksynä vihreä vaalivoitto, kun Vihertä-vät-lista sai ehdokkaan läpi La-pin yliopiston ylioppilaskunnan (LYY) edustajistovaaleissa. Vih-reät pärjäsivät syksyn vaalirum-bassa muutenkin loistavasti, mutta läpimurto napapiirillä tuo aivan erityisen hymyn huulille.

Vihertävät-lista haastoi aiem- min edustajistossa vaikutta-neet ryhmät tuoreilla ideoilla ja uudella energialla. Vaalityös-sä painotettiin muun muassa maksutonta koulutusta, englan-ninkielistä viestintää ja avointa päätöksentekoa. Listalla oli 14 ehdokasta, jotka edustivat kaik-kia Lapin yliopiston tiedekuntia. Mukana oli myös kansainväli-nen tutkinto-opiskelija.

Vihertävien joukosta 20 paik-kaiseen edustajistoon ponnisti kolmannen vuoden vaatetus-suunnittelun opiskelija Minna Kallioharju. Kolmen lapsen äi-tinä Kallioharju aikoo toki ottaa esille perheellisten opiskelijoi-den asioita, mutta painottaa aja-miensa uudistusten helpottavan kaikkien opiskelijoiden arkea.

”Opiskelijoiden toimeentu-lon turvaaminen perustulolla, edulliset vuokra-asunnot, toi-miva joukkoliikenne ja jousta-vammat opintomahdollisuudet, kuten luentojen välittäminen

verkkoon”, Kallioharju summaa arvojaan ja tavoitteitaan.

Uudesta edustajistoryhmäs-tä toivotaan uutta puhtia myös Lapin vihreiden nuorten ja opis-kelijoiden toimintaan. Pieni pai-kallisyhdistys on kokenut ylä- ja alamäkensä, yleensä aktiivisten jäsenten muuttoliikkeiden mu-kaan. Nyt edustajistoryhmä aikoo toimia avoimesti ja osal-

listavasti, jotta vihreä opiskeli-japolitiikka näkyy ja kuuluu yli-opistolla.

”Tarkoituksenamme on pi-tää yllä jatkuvaa pöhinää. Kun saamme edustajistoryhmän toi-mimaan omalla painollaan, se toivottavasti innostaa vihreästi ajattelevia opiskelijoita mukaan toimintaan laajemminkin. Sitä kautta saadaan sitten uusia ak-

tiiveja myös Lapin ViNOon. ”Lapissa vihreiden kanna-

tus on vielä pientä, mutta uutta pohjaa luodaan jatkuvasti. La-pin ViNO aikoo jatkossakin esit-tää kestävän ja yhdenvertaisen vaihtoehdon Lapin kehittämi-selle.

Miikka Keränen

ViNOn hallitus valitsi tänä vuonna ensimmäistä kertaa vuoden vinolaisen teon. Palkittu teko julkaistiin syksyn liittoko-kouksessa.

”Emme palkinneet pelkäs-tään itse tekoa, vaan myös sen, miten se laajemmin symboloi ViNOn jäsenistön ponnistuksia ja onnistumisia tänä vuonna”, kertoi hallituksen jäsen Viljami Kankaanpää liittokokouksessa.

”Me ollaan palkittu teko, joka on vapaaehtoistyötä par-haimmillaan ja hulluimmillaan: pyyteetöntä työtä aatteen, Vi-NOn ja paremman maailman puolesta. Aivan järjetön määrä duunia, kehittyminen järjestö-toimijana ja poliitikkona sekä ai-van mielettömät tulokset. Pitää ehkä paljastaa voittaja, jotta pys-tyn perustelemaan enemmän”, kehui Kankaanpää Joensuussa.

Vuoden vinolaiseksi teoksi valittiin Aaltovihreiden vaali-

lista Vihreämpi Aalto edustajis-tovaaleissa ja tekoa tekemässä ollut vaalipäällikkö Sameli Si-vonen.

Hallitus perusteli valintaa sillä, että Sivonen lähti kokoa-maan listaa lähes tyhjästä ja aika kokemattomana. Silti tuloksena saatiin 36 ehdokasta, vaalien

äänikuningas ja kasvu nollas-ta suurimmaksi listaksi (viime kaudella AYY:n edustajistossa ei ollut vihreää listaa).

”Sameli lähti lähes täysin tyhjästä kokoamaan listaa. Tää olisi ollut poliittisen kampan-joinnin ammattilaisellekin kova työ, mutta Sameli ei välittänyt. Sameli teki.”

Hallituksen mukaan palkin-to symboloi kaikkien muidenkin

vinolaisten edarivaali-listojen voittoa tänä syksynä. Vihreän ylioppilasliikkeen tulevaisuus näyttää valoisalta. Palkituksi valikoitui kuitenkin Vihreämpi Aalto, koska listan lähtökohdat olivat poikkeuksellisen vaikeat.

”Lukuisat aamut kun suurin osa meistä vielä oli nukkumas-sa, niin Sameli oli sateessa jo ja-kamassa esitteitä ja kahvia Ota-niemessä.”

Vihreä vaalivoitto Lapissa!

Vuoden vinolainen teko

18 2/2015 Rönsy

Vihertävät-listan tuore edaattori Minna Kallioharju tukiryhmänsä kanssa.Listan toiminnasta voi lukea jatkossa osoitteessa: vihertavat.wordpress.com

Toimistolta:Isommin, kauniimmin, rohkeamminMä tulin ViNOon töihin melkein kolme vuotta sitten. Olin aika pihalla. Todella moni asia oli jotenkin erilailla, kuin mihin olin monissa muissa järjestöissä tottunut. Ihmiset oli alusta asti toisaalta tosi intohimoisia idealisteja, joita toisaalta sitten taas rajoitti ehkä monilta osin tarpeeton byrokratia ja hierarkiset toimintamallit.

Mua kieltämättä vähän oudoksutti se, että ViNOssa oli niin valtavasti hallintohimmeliä ja virallisia luottamustoimielimiä: jengiä pystyi ohjaamaan mukaan vain rajattuihin juttuihin kesken vuotta. Mielikuvissani olin odottanut, että täällä järk-käillään spontaaneja mielenosoituksia tai vähintään edes pol-tetaan autoja tai vastaavaa.

Tavallaan se tarpeeton byrokratia on ollut myös hieno asia. Mä olen päässyt hyppäämään kyytiin sellaiseen onnelliseen vaiheeseen, että sitä on voitu alkaa hallitusti ajamaan alas.

Ja se, mitä mä olen alusta asti halunnut, on, että vinolai-set vois toteuttaa sitä omaa poliittista agendaansa itselleen parhaaksi katsomillaan keinoilla. Että jokaisella meistä olisi se mahdollisuus omalla tavallaan muuttaa maailmaa: oli se sit-ten istumalla kokoushuoneessa, kirjoittamalla kannanottoja, tekemällä meemejä, huutamalla megafoniin tai päin naamaa kansanedustajalle.

Tää organisaatio on näiden kahden vuoden aikana ottanut jälleen kerran aimo harppauksia eteenpäin – niin kuin jokaisen aiemmankin pääsihteerin aikana. Se, mistä olen eniten ylpeä on, että me on saatu tuotua politiikka tän homman keskiöön taas isommin ja vahvemmin.

Me tehdään täällä kansanedustajia ja valtuutettuja, ollaan vähän väliä valtakunnan mediassa, aiheutetaan loppumatonta pahennusta aikuisvihreissä – ja seistään toreilla mielenosoituk-sissa, koska hallitus on paska.

Jäsenmäärä on lähtenyt rakettimaiseen nousuun, meillä on uskomattomia, väsymättömiä, innostuneita maailmanparan-tajia aktiiveina ympäri Suomen ja some-näkyvyys on räjähtä-nyt käsiin.

Parasta ViNOssa ovatkin aina olleet ihmiset. Hienot, into-himoiset, kauniit ja välittävät ihmiset.

Kun mä katson ViNOa nyt niin mä tunnen äärimmäistä yl-peyttä, onnea ja toki haikeuttakin. Kiitos, että kasvatitte mut. Kiitos, että annoitte mahdollisuuden. Kiitos, että olen saanut joka päivä tulla töihin tuntien, että voin pelastaa maailmaa pala kerrallaan. Koska siitähän tässä loppujen lopuksi on kyse. Milja HenttonenViNOn väistyvä pääsihteeri, sydämeltään turkulainen, aina vinolainen

Rönsy 2/2015 19

Kuinka mukaan ViNOon?ViNOssa on monenlaisia tapoja toimia. Tässä on esitelty muutama niistä. Toiminta muuttuu jäsenten mukana ja mah-dollisuuksia on liki rajattomasti. Mitä sinä haluat ViNOssa tehdä? Laita viestiä osoitteeseen toimisto@vino.fi niin teh-dään toiveistasi totta!

Valtakunnalliset tapahtumatViNOn valtakunnalliset tapahtumat ovat oiva tapa tutustua kanssavinolaisiin ympäri Suomen. Vuonna 2016 valtakun-nallisia tapahtumia ovat muun muassa jäsenjärjestöjen ja luottamushenkilöiden Superviikonloppu (15.-17.1.2016), kevään ja syksyn Väentapaamiset, kesäleiri sekä liittoko-kous. Lisätietoja saat ViNOn verkkosivuilta www.vino.fi.

Valtakunnalliset verkostotLiity ViNOn valtakunnallisiin verkostoihin ja ole mukana tekemässä ja suunnittelemassa toimintaa! Tällä hetkellä toiminnassa on kaksi verkostoa: eläinpoliittinen sekä femi-nistinen verkosto. Verkostot ovat avoimia kaikille ViNOn jäsenille. Verkostot löydät Facebookista nimillä ”ViNOn eläinpoliittinen verkosto” sekä ”ViNOn feministinen verkos-to”.

Haluatko perustaa verkoston jonkin teeman ympärille? Lai-ta viestiä ViNOn hallitukselle (hallitus@vino.fi) ja tehdään se!

PaikallisjärjestötLähde mukaan kotikuntasi paikallisyhdistyksen toimintaan tai perusta alueellesi uusi toimintaryhmä! Olemassa olevat paikallisjärjestöt löydät osoitteesta: www.vino.fi/toimin-ta/jasenjarjestot/

TyöryhmätKiinnostaako erityisesti kuntapolitiikka? Mietitkö kansainvä-lisiä asioita iltaisin ennen unen tuloa? Lähde mukaan Vi-NOn työryhmiin. VINOlla on tällä hetkellä kolme ohjaus- ja työryhmää: koulutus- ja opiskelijapoliittinen ohjausryhmä, kuntafoorumin ohjausryhmä sekä kansainvälisten asioiden työryhmä. Mukaan pääset laittamalla viestiä osoitteeseen paasihteeri@vino.fi

RönsyTule tekemään Rönsyä! Sekä paperilehti että verkkojulkai-su kaipaa tekijöitä! Onko sanansäilä hallussa, kuvaatko koskettavimmat valokuvat tai viihdytkö piirustuspöydän ää-ressä? Oletko vasta-alkaja joillakin näillä osa-alueilla ja haluaisit oppia lisää? Rönsy on helppo paikka toteuttaa itseään sekä oppia lisää lehdenteosta. Tule rohkeasti mu-kaan laittamalla viestiä paatoimittaja@vino.fi

Sosiaalinen mediaTykkää, jaa, kommentoi! Vaikka sinulla ei olisi paljon aikaa, voit tehdä paljon paremman maailman puolesta. Alle minuutissa ehdit jo jakaa ja tykätä ViNOn sosiaali-sen median päivityksiä, ja näin mahdollistaa niille entistä suuremman näkyvyyden. ViNOn löydät Facebookin lisäksi Twitteristä, Snapchatista ja Instagramista (@vihreatnuoret).

Vihreä Tuuma nostaa esiin ajankohtaisia vihreän ajatusmaailman teemoja ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Neljästi vuodessa ilmestyvät teemanumerot keskittyvät eri aiheisiin.

Teemanumero Globaali ilmastonmuutos on juuri ilmestynyt, aiheina mm. ilmastopakolaisuus, alkuperäiskansat ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

Vuoden viimeinen Tuuma ilmestyy 14.12.2015 ja sen teema on Feminismi. Numeron päätoimittaja on Marianne Niemelä, ja aiheina mm. femismin uusi aalto, puolueiden naisjärjestöt ja hallituksen politiikan sukupuolivaikutukset.

Löydät Vihreän Tuuman osoitteesta www.visili.fi/tuuma

TuTusTu Vision VerkkolehTeen!

Puolesta:

Hautala Greens/Vihr

Pietikäinen EPP/Kok

Jäätteenmäki ALDE/Kesk

Jaakonsaari S&D/SDP

Kumpula-Natri S&D/SDP

Torvalds ALDE/RKP

Kyllönen GUE/Vas

Väyrynen ALDE/Kesk

Äänestys 8.9.2015 perusoikeuksien tilanteesta EU:ssa kohta 44: [parlamentti] pitää erittäin valitettavana, ettei neuvosto ole vielä hyväksynyt vuonna 2008 annettua ehdotusta direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on asettanut tämän direktiivin ensisijaiseksi tavoitteeksi; kehottaa neuvostoa jälleen hyväksymään ehdotuksen mahdollisimman pikaisesti. Hyväksyttiin 393–272.

Neuvoston on vihdoin otettava yhdenvertaisen kohtelun takaava direktiivi käsittelyyn mahdollisimman nopeasti.

Vastaan:

Sarvamaa EPP/Kok

Virkkunen EPP/Kok

Halla-aho ECR/PS

TakkulaALDE/Kesk

Poissa:

Ruohonen-Lerner ECR/PS

Tyhjää:

Tulisiko neuvoston ajaa syrjimättömyyttä?

www.mitenmeppiaanesti.fi

MENE JA TIEDÄ

200 lehteä maailman avartamiseen.Tutustu ja tilaa omasi.