ohjaustyön tulevaisuus: työnohjauksellinen näkökulma...

Jussi Onnismaa

Helsingin yliopisto, Palmenia •tyonohjaajajussionnismaa.nettiavain.fi

•www.kehityspiikki.fi

1 Pieter Brueghel (1525–1569) Baabelin torni

Ohjaustyön tulevaisuus: työnohjauksellinen

näkökulma uraohjaajan rooliin Tulevaisuuden urapolut – valmennusta, verkostoja ja välineitä korkeakoulutettuja ohjaaville TaY 10.12.2013

Wikimedia

Miten akateeminen asiantuntijuus syntyy?

Wikimedia 10.12.13

tyonohjaajajussionnismaa.nettiavain.fi www.kehityspiikki.fi

2

Kaksi käsitystä ammatillisuuden ja asiantuntijuuden kehittymisestä

1. Käsitys hierarkkisesta, tiedollis-taidollisesta ja lineaarisesta kehityskulusta

– Asiantuntijan toimintatapoja ja ratkaisumalleja kuvattu yksityiskohtaisena tiedonkäsittelynä, jotta toiminnassa kertynyttä tietoa voitaisiin jäljitellä ja opettaa.

– Tekoälyn kehittämisessä oli mallina taitava tiedollinen ja ajatuksellinen asiantuntijasuoritus.

2. Tätä kritisoitu korostamalla asiantuntijan toiminnan jäljittelemättömyyttä, intuitiivisuutta ja kokemuksellisuutta sekä sanatonta tietoa, joka kehittyy ajan myötä

Mutta…

10.12.13

tyonohjaajajussionnismaa.nettiavain.fi www.kehityspiikki.fi

3

Kumpikin tapa kuvata asiantuntijuutta on riittämätön, koska

• Molemmat korostavat yksilöllistä ja asteittaista kehitystä noviisista ekspertiksi

• Lähestymistavat eivät auta ymmärtämään asiantuntijuutta paikallisesti, sisällöllisesti, historiallisesti tai vuorovaikutuksessa kehittyvänä

• Esim. innovaatiot ovat epävirallisten verkostojen ja vuorovaikutuksen tulosta, ja yhä useampi uusi ratkaisu syntyy organisaatioiden ja ammattien rajoille (Launis 1997; Littleton & al. 2000, 101–103 )

10.12.13 tyonohjaajajussionnismaa.nettiavain.fi

www.kehityspiikki.fi 4

Pieter Brueghel (1525–1569) 5

Dialoginen asiantuntijuus?

Wikimedia

Asiantuntijuuden muutos

• Ensimmäinen toinen asiantuntijuus (Giddens 1994, 1995)

• Teoria: universaalien teorioiden taitava sovellus yksittäisessä tilanteessa (outside in -tieto)

tilanteessa syntyvät asiakas- ammattilais- ja tilannesidonnaiset teoriat (inside out -tieto)

– Knowing what

– Knowing how

– Mutta myös kolmannenlaista tietoa:

Knowing from within (Shotter 1993)

10.12.13 tyonohjaajajussionnismaa.nettiavain.fi www.kehityspiikki.fi 6

Dialogisuus

• Puhuminen: ajatuksia ei ’pueta sanoiksi’ • ”Tiedän mitä ajattelen vasta, kun kuulen itseni

sanovan sen” (J. Goolishian)

• Kuunteleminen on vielä puhumistakin aktiivisempi tapahtuma

• ”Luova harhailu ja sanoilla kompurointi” (M. Merleau-Ponty)

• ”Millaista tavoittelet, kun etsit sellaista, mitä et tunne”? - Menon Sokrateelle (Platon: Menon)

• Toista ei voi tietää (E. Levinas)

• Valmis totuus toisesta jähmettää toisen (M. Bahtin)

• Miten päästä itse/päästää toinen irti kiinni naulatuista rooleista



Dialoginen asiantuntijuus

• Refleksiivisyys lisääntyy tulevaisuuden työelämässä

• Työntekijöiden on tulevaisuudessa kyettävä solmimaan moraalisia sopimuksia siitä, mikä työssä on keskeistä ja tavoittelemisen arvoista.

• Sovittava on myös siitä, millaiset toiminta-tavat ovat eettisin tai ekologisin perustein hyväksyttäviä. (TEM: Työelämä v. 2030, Alasoini ym. 2012)

8 10.12.13 tyonohjaajajussionnismaa.nettiavain.fi www.kehityspiikki.fi

Dialoginen asiantuntijuus

• Looginen kausaaliajattelu systeeminen ajattelu • Joko–tai sekä–että; vaihtoehdot yhtaikaa

olemassa • Ensimmäinen toinen asiantuntijuus • Systeemien rajapinnat – asiakkaat ym. sidosryhmät,

yhteistyökumppanit – huokoisia, muuttuvia • Organisaatiot kaoottisia: turbulenssi,

kompleksisuus, emergenssi yhteistyön tarve dialogisuuden tarve

• Asiantuntijuus on dialogista asiantuntijuus voi siten kehittyä vain dialogisesti



Dialoginen asiantuntija

• Tietää omat rajansa • Tietää mitä ei tiedä • Osaa pyytää apua • Sietää epävarmuutta • Lähestyy ihmisen elämää ja arkea

ainutkertaisena tietona • Reflektoi ja muuntelee omaa toimintaa

vuorovaikutuksessa saadun tiedon ja palautteen pohjalta

• Hyödyntää erilaisuutta ja moninäkökulmaisuutta

(Jukka Pyhäjoki, THL)


Aikaa ja tilaa kehittymiselle

• Jos ohjaus on ajan huomion ja kunnioituksen antamista, niitä tarvitsee myös ohjausammattilainen

• Kehityksessä ja muutoksessa on erilaisia aikoja, kestoja ja rytmejä, joita voi pyrkiä kuuntelemaan

• Usein nopea aika peittää alleen hitaan ajan ja kehityksen. ’Tehokkuus’ jyrää

• Miltä tuntuisi kuunnella yksin hakkaavaa teknorytmiä, ilman muita rytmejä ja kestoa?


Paripohdinta

• Millainen ohjaus (tilanne/prosessi) jäi mieleeni?

• Mitä tapahtui? Mitä ei tapahtunut?

• Tekisinkö nyt ohjaajana samoin / eri tavoin?

Puhumisen ja kuuntelun erottaminen



Työelämäorientaatio?

Pieter Brueghel: Ikaroksen putoaminen 13

Wikimedia

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/ed/Pieter_Brueghel_de_Oude_-_De_val_van_Icarus.jpg

Akateeminen asiantuntijuus ja ura

”Taito” tai ”osaaminen”: Kyky tehdä jatkuvasti uudenlaista

pikemmin kuin tukeutua kokemukseen?

Työntekijän on osattava myydä itsensä ”hyvänä tyyppinä”,

moniosaajana ja tiimipelurina?

Joustavan organisaation ihannetyöntekijä: Kaikkialla kaikkien

kanssa yhtaikaa, tulee toimeen kenen kanssa tahansa

lyhytaikaisissa tiimeissä?

Vastakohta craftsmanship. Viulunrakentaja Niccolo Amati

(1596–1684): Työn tulos itsessään on merkittävä

Ammattilainen on perehtynyt ja kiintynyt liikaa työhönsä

pystyäkseen nopeisiin vaihdoksiin, joita konsultit ja

”muutosjohtajat” odottaisivat (Sennett 2006, 98, 123)

Vrt. ”flexibility” 1400-l. engl. ”taipuisa mutta luja” tai ”luja mutta

taipuisa” (Sennett 2002, 45)

10.12.13 tyonohjaajajussionnismaa.nettiavain.fi www.kehityspiikki.fi

14

Uratarinat (Ura)identiteettityössä paikannumme / paikannamme

itsemme tietynlaisiksi ihmisiksi. Tarjolla on silloin resursseja ja rajoitteita

Monien erilaisten identiteettien omaksuminen ja ajallinen järjestäminen

Neuvottelu tai kamppailu ristiriitaisten identiteettien välillä

• Sankarillinen ja yksilöllinen uratarina on kulttuurissa tyypillinen tapa kertoa asiat, ei tapahtumien ’puhdas’ kuvaus

• Uramuutoksen tekeminen kerrotaan mediassa ym. helppona • Yksilöllistävä kulttuuri vertailu muihin, riittämättömyyden

olo (hallinta, ’sisäinen yrittäjyys’) • (Ura)identiteettejä esitetään ja tuotetaan a) vuoro-

vaikutuksessa ja b) tukeudutaan kulttuurin mallitarinoihin, jotka mahdollistavat ja rajoittavat kerrontaa/toimintaa (LaPointe 2011)


Työelämäorientaatio: Korkeakouluopiskelun pedagoginen työelämähorisontti

• Työelämäorientaation tukeminen = opiskelijan mielekkään elämän rakentamisen tukemista

• Tutkimusten mukaan opiskelijoille kehittyy oppimiselle otollinen identiteetti, jos opettajat osoittavat mielenkiintoa opiskelijoiden hyvinvointia kohtaan ja antavat hyväksyvää palautetta

• Se, mitä voidaan nähdä ja valita, riippuu toimintahorisontista, joka on yhteydessä yksilön lähtötilanteeseen (habitus, koulutus ja vallitseva työmarkkinatilanne)


Työelämäorientaatio: Korkeakouluopiskelun pedagoginen työelämähorisontti II

• Ohjauksella ja pedagogiikalla voidaan avata opiskelijalle tapoja nähdä ammatillinen tulevaisuutensa ja jäsentää työelämäsuhdettaan ja työmarkkinoiden mahdollisuuksia.

• ”Kuka minä olen” ”Millainen haluan tulevaisuuteni olevan” Penttinen ym. 2011



Oppiminen ja muutos rakentuvat vuoro-vaikutuksessa

18 Pieter Brueghel (1525–1569): Lasten leikit Wikimedia Wikimedia

Työssä käytettävä tieto

’Tieto’ tai ’tietotyö’ tietäminen prosessina ja yksilön tietämisen kyky.

Työssä käytettävä tieto Blacklerin (1995) mukaan: 1. Abstrakti ja teoreettinen ’aivotietäminen’

(embrained knowledge) todentuu ja hankitaan kognitiivisena toimintana

2. Ruumiillinen tieto (embodied k.) on tekemällä hankittua ja tekemisessä ilmenevää hiljaista tietoa

3. Kulttuurinen tieto (encultured k.) syntyy sosialisaatiossa ja perustuu kieleen ja jaettuun ymmärrykseen

4. Upotettu tieto (embedded k.) on systeemeihin ja rutiineihin sisäänkirjoitettua tietoa

5. Koodattu tieto (encoded k.) on organisaatiossa, kuten oppaissa tai tiedostoissa varastoitua tietoa

19

Tieto on yhteisöllistä, kontekstuaalista, suhteistettua…

• Tieto ei ole sen paremmin ihmisten pään sisällä kuin jaettavissa oleva ”pakettikaan”

• Oppiminen huomaamatta arkisten tapahtumien yhteydessä, kun ihminen on ’maailman’ (= vars. toisten) kanssa vuorovaikutuksessa

• Emme tee tai muista paljoakaan, ellei meitä kutsuta vuorovaikutukseen ja suhteisiin (Gergen 2009)

• Eteen tulee jatkuvasti tilanteita, joita on kohdattava ennen reflektointia


Ohjaajan lähestymistapoja

Jatkuvuutta ylläpitävä • Erityisesti muutoksissa ja ristiriidoissa arvokkaan ja tärkeän mukana pitäminen.

Relfleksiivinen ja tunteista huolehtiva • Suhteissa ja puolella oleminen – Tuki, hyväksyntä ja luonnolliseksi tekeminen

Ohjaava, reflektiivinen • Kokemusten jakaminen ja hyödyntäminen – Kokeileminen, ideointi – Ongelmien kohtaaminen, jopa ratkaiseminen

Rakenteita ylläpitävä • Rajoista kiinni pitäminen: aika, paikka ja perustehtävä – Kurinalaisuus, ennustettavuus ja turvallisuus – Vastuun ottaminen prosessin ohjaamisesta

Tilaa ja vaihtoehtoja etsivä • Moniäänisyys, innostavuus ja erilaisuuden kunnioittaminen – Epämääräisyyden sietäminen – Tilanteiden avoimena pitäminen (Jyrhämä 2012)

21

Ohjauksen ulottuvuuksia ja lähestymistapoja A toiminnan tarkastelija (tilannekeskeinen) B käytännön teoretisoija (normatiivinen) C kriittinen arvioija (reflektoiva) Jyrhämä 2012

22

• Alasoini, T., Järvensivu, A. & Mäkitalo, J. 2012. Suomen työelämä vuonna 2030: Miten ja miksi se on toisennäköinen kuin tällä hetkellä. TEM raportteja 14/12.

• Bahtin, M. 1991/1963. Dostojevskin poetiikan ongelmia. Helsinki: Orient Express.

• Blackler, F. 1995. Knowledge, knowledge work and organizations: An overview and interpretation. Organization Studies 16(6): 1021–1046.

• Deleuze, G. & Guattari, F. 1993. Mitä filosofia on? Helsinki: Gaudeamus.

• Gergen, K. 2009. Relational being: Beyond self and community. Oxford: Oxford Univ Press.

• Haapakorpi, A. & Onnismaa, J. 2013. Ammattien laaja-alaistuminen ja sen työpoliittinen merkitys. Tutkimussuunnitelma, Työ- ja elinkeinoministeriö 28.8.

• Jyrhämä, R. 2012. Ohjaus työpaikalla. Mentorointimalleja opettajankoulutuksesta. Esitys, ESR-Futurex-seminaari 7.3.

• LaPointe, K. 2011. Moral struggles, subtle shifts. Narrative practices of identity work in career transitions. Aalto University publication series. Doctoral dissertations 34.

• Levinas, E. 1996. Etiikka ja äärettömyys. Keskusteluja Philippe Nemon kanssa. Helsinki: Gaudeamus.

• Nykänen, S. & Tynjälä, P. 2012. Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus 32(1), 17–28.

• Onnismaa, J. 2011. Ohjaus- ja neuvontatyö: Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. 3.p. Helsinki: Gaudeamus.

• Onnismaa, J. 2005. ’You can touch other people with your words.’ Interview with John Shotter. Life Long Learning in Europe LLinE 10(4), 242–247.

• Penttinen L., Skaniakos T., Lairio. M. & Ukkonen, J. 2011. Korkeakouluopiskelun pedagoginen työelämähorisontti: Miten työelämäorientaatiota voidaan tukea koulutuksen aikana? Aikuiskasvatus 31(2), 99-110.

• Sennett, R. 2002/1999. Työn uusi järjestys. Miten kapitalismi kuluttaa ihmisen luonnetta. Tampere: Vastapaino.

• Sennett, R. 2006. The culture of the new capitalism. New Haven. Yale University Press.

• Shotter, J. 1993. Conversional realities: Constructing life through language. London: Sage.

• Wittgenstein, L. 2001. Filosofisia tutkimuksia. Helsinki: WSOY.

• Vähämöttönen, T. 1998. Reframing career counselling in terms of counsellor-client negotiations. An interpretive study of career counselling concepts and practice. University of Joensuu.

• Ylitalo, J. 2012. Ohjauksellisen johtajuuskoulutuksen vaikuttavuuden rakentuminen. Aalto University. Doctoral dissertations 106/2012 23

ohjaustyön tulevaisuus: työnohjauksellinen näkökulma...

Documents