■neljä vuodenaikaa - sdp:n ilmasto-ohjelma

Neljä vuodenaikaa – SDP:n ilmasto-ohjelma

SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5.-7.6.2008

Hyväksytty 7.6.2008

M e v a a d i m m e

Järkevää ympäristöaatetta

Kohtuullisuutta ja tuloksellisuutta

Kestävää rakentamista

Joukkoliikenteestä liikkumisen perusratkaisua

Päästökauppaa läpi maailman

Päästötöntä energiaa

Puhtaan Itämeren

S i s ä l t ö 1 Sosialidemokratia on ympäristöaate ...........................................................1

2 Ilmastonmuutosta voidaan hallita vain yhdessä ........................................5

2.1 Ilmastonmuutos kansainvälisenä ongelmana ..........................................5

2.2 Ilmastonmuutoksen torjunta – laaja keinovalikoima.................................8

2.2.1 Kulutustottumukset on muutettava..............................................11 2.2.2 Julkiset hankinnat ovat tärkeä vaikutuskanava ...........................13 2.2.3 Päästökauppaa on laajennettava ja kehitettävä..........................14 2.2.4 Joukkoliikenteestä liikkumisen perusratkaisu..............................17 2.2.5 Kohti ekologisempaa asumista ja rakentamista ..........................21 2.2.6 Ekoinnovaatioissa monia mahdollisuuksia..................................27 2.2.7 Ympäristöverotus on hyvä ohjauskeino ......................................28

2.3 Ilmastonmuutokseen on myös sopeuduttava ........................................31

2.4. Muutos maksaa - kustannukset jaettava oikeudenmukaisesti ..............34

2.5 Kestävä energiapaletti kokoaa puroista virran.......................................37

2.5.1 Energiapihi ja öljystä riippumaton Suomi 2030 ...........................37 2.5.2 Eri energialähteiden mahdollisuudet ja rajoitteet ........................40

3 Ympäristö on ykkösasiamme – ajankohtaisia näkökulmia.....................47

3.1. Itämeri on pelastettava ..........................................................................47

3.1.1 Maatalouden ja muiden päästölähteiden ympäristöhaittoja rajoitettava entistä tehokkaammin ..............................................47

3.1.2 Öljy- ja kemikaalionnettomuudet on ehkäistävä..........................49 3.1.3 Itämeren suojelu edellyttää laajaa yhteistyötä ............................50 3.2.3 Jätteitä vähennettävä ja loput hyödynnettävä .............................53

3.2 Monimuotoinen luonto säilytettävä ........................................................55

3.3 Terveellinen ympäristö ..........................................................................59

3.4 Hallinnon toimittava tehokkaasti ympäristön puolesta ...........................61


1

1 Sosialidemokratia on ympäristöaate Sosialidemokratian tavoite on ihmisen ja luonnon hyvinvointi. Sosialidemokraattien mielestä jokaisella ihmisellä on perusoikeus puhtaaseen luontoon, terveelliseen ja saasteettomaan ilmaan, vesistöön ja maaperään sekä oikeudenmukaiseen osuuteen luon-nonvaroista, toimeentulosta ja taloudellisen kasvun mahdolli-suuksista. Nämä, myös tuleville sukupolville kuuluvat perusoikeudet, voi-daan turvata vain nykyisten sukupolvien työllä. Sosialidemokraatit ovat toimineet määrätietoisesti ihmisten sosi-aalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin lisäämiseksi, ja saaneet toi-minnallaan paljon aikaiseksi. Nyt edessä on uusia haasteita. Näistä polttavimpia ovat ilmastonmuutos ja ihmiskunnan toimin-nan mitoittaminen kestäviin rajoihin. Kansainvälisenä liikkeenä, jonka perusaatteisiin kuuluu yhteistoiminta ja yhteisvastuu, sosia-lidemokraateilla on mahdollisuus löytää ongelmiin toimivia ratkai-suja. Sosialidemokraattinen työväenliike syntyi 1800-luvun teollistumi-sen aikakautena. Tuona aikana oli nykyistä mutkattomampaa aja-tella, että luonnonvarojen ja energian yhä laajamittaisempi hyö-dyntäminen olisi yksipuolisesti myönteinen asia. Edistys, elintaso ja elämisen laatu saatettiin yksioikoisesti nähdä pelkkänä materi-aalisen kulutuksen kasvuna. Ihmiskunta onkin varsin myöhään havahtunut uusien tosiasioiden edessä. Tapa, jolla olemme käyttäneet luonnonvaroja ja kuormit-taneet ympäristöä, ei ole ottanut huomioon uusiutumattomien luonnonvarojen riittämättömyyttä, eikä huolehtinut luonnon uusiu-tumiskyvyn säilymisestä. Tämän päivän sosialidemokratia on muutosliikkeenä luomassa uudenlaista suhtautumista aineellisen kulutuksen kasvuun ja

2

luontoon. Sosialidemokratia pyrkii ratkaisemaan ihmiskunnan uu-det haasteet luottaen syvään aatteelliseen perinteeseensä, työ-väenliikkeen arvolähtökohtiin, vapauteen, ihmisten väliseen tasa-arvoon ja yhteisvastuuseen. Sosialidemokraattisen kestävän kasvupolitiikan tavoitteena on il-mastonmuutoksen hillitseminen, luonnonvarojen riittävyyden varmistaminen ja ympäristön kuormituksen saaminen hallintaan. Kehityksen tulee olla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää. Välttämätöntä on, että ihmisten valinnat tuotannossa, kulutuksessa ja elämäntavassa saadaan kestävälle pohjalle ja et-tä ilmakehän, maaperän ja vesistöjen ekosysteemejä suojellaan pitkäjänteisesti. Poliittisena ja aatteellisena liikkeenä sosialidemokratia asettuu vaihtoehdoksi kehitysvastaiselle ja kasvukielteiselle äärivihreydel-le sekä ohjaamattomaan markkinatalouteen perustuvalle holtitto-malle talousliberalismille. Sosialidemokraattien tavoitteena on, että taloudellinen järjestelmä ohjaa aktiivisesti vastuulliseen ja ympäristöystävälliseen käyttäy-tymiseen. Se palkitsee kestävistä valinnoista elämäntavassa, ku-lutuksessa ja tuotannossa. Markkinoilla kestävien ratkaisujen syntyminen vaatii yhteiskunnal-lisen ohjauksen väliintuloa hyödykkeiden hintojen muodostukses-sa sekä tuotantotapojen ja elämäntapojen valinnassa. Kestämät-tömään kehitykseen johtavien tuotanto- ja elämäntapavalintojen tulee olla rajoitettuja. Taloudellisten valintojen kielteisiä ulkoisvaikutuksia ei tule jättää vain ulkopuolisten kustannettavaksi, hyötyjen koituessa valintojen tekijöiden eduksi, vaan valintojen vaikutukset tulee sisällyttää va-lintaperusteisiin, kustannuksiin, hintoihin ja taloudellisiin kannus-timiin. Tuotteiden ja palveluiden tuottajien ja kuluttajien on vastat-tava toiminnan ja kulutuksen kokonaisvaikutuksista kestävän ke-hityksen arvot huomioiden.


3

Tämän lisäksi tarvitaan ympäristövaikutuksia koskevan tietoisuu-den nousua sekä ekologisen ja sosiaalisen omantunnon kehitty-mistä. Tarjolla olevia ympäristölle myönteisiä valintamahdolli-suuksia on lisättävä. Sosialidemokratian vastaus maailmanlaajuiseen ilmasto- ja ym-päristöhaasteeseen nojaa toimenpiteiden vaikuttavuuteen, tulok-sellisuuteen ja ympäristöhyötyyn. Me sosialidemokraatit tahdom-me todellisia tuloksia ympäristön hyväksi. Tahdomme todellisia tuloksia ympäristön hyväksi. Tämä edellyttää tehokkaita ja välit-tömiä toimia niin poliittisilta päättäjiltä kuin kansalaisiltakin. Poliittisten päätösten, ohjauksen ja toimenpiteiden keskeiseksi valintaperusteeksi on otettava niiden hyödyllisyys ja tuloksellisuus ympäristön kannalta. Ympäristövaikutusten lisäksi on otettava huomioon myös taloudelliset, sosiaaliset ja hyvinvointivaikutukset sekä yhteiskunnan kokonaiskehitys. Yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien pärjäämisestä huolehtiminen on sosialidemo-kratian keskeinen päämäärä. Sosiaalisesti oikeudenmukainen ympäristönsuojelu tukee tätä tavoitetta. Sosialidemokratia on perinteisesti valinnut käytännön politiikan linjakseen vastuullisuuden ja käytännön toimivuuden. Ympäristö- ja ilmastopolitiikassa järkevän ohjauksen sekä mielekkäiden ja tu-loksekkaiden toimenpiteiden löytäminen vaatii tuekseen tutkittua tietoa ja oikeansuuntaisia ennusteita eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Tiede ja teknologia ovat tärkeitä apuvälineitä aatteellisia päämää-riä tavoiteltaessa. Järkevät ja toimivat ratkaisut toteuttavat aat-teellisia päämääriä parhaiten. Sen sijaan huonosti suunnitelluilla toimenpiteillä saatetaan päätyä täysin toisenlaiseen lopputulok-seen kuin alun perin on ollut tarkoitus. Poliittiset päätökset ja toimenpiteet on mahdollista toteuttaa vain tieteellisten reunaehtojen puitteissa. Vaihtoehtojen rajallisuus vaatii poikkeuksellisia ongelmanratkaisutaitoja. On pyrittävä sa-maan aikaan sekä poliittisista toimenpiteistä aiheutuvien haittojen minimoimiseen että niistä koituvien hyötyjen maksimoimiseen.

4

Teknisen ja tieteellisen tietämyksen lisäksi ilmasto- ja ympäristö-haasteeseen vastaaminen vaatii poikkeuksellisen paljon kykyä kansainväliseen yhteistyöhön ja maailmanlaajuisten sopimusrat-kaisujen tekemiseen. Kansalliset intressit on nähtävä erityisesti kaikkia koskettavien maailmanlaajuisten intressien valossa, ja ratkaisut kansallisella tasolla on osattava tehdä koko ihmiskuntaa koskevina. Maapallon mittaisen kohtalonyhteyden ja globaalin riippuvuuden vallitessa on mahdotonta kestävästi toteuttaa kansallisia etuja vain toisten etujen kustannuksella. Kansainvälisessä sosialidemokraattisessa liikkeessä globaali toi-minta yhdistyy parhaimmillaan aktiiviseen paikalliseen toimintaan. Johdatus asiakirjaan Tämä asiakirja linjaa sosialidemokraattista ratkaisua aikamme vaikeimpaan globaaliin ongelmaan: ilmastonmuutokseen. Asiakirja sisältää kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa käsitellään monia eri ilmastonmuutokseen kytköksissä olevia politiikan lohko-ja. Energia-, liikenne- ja kaavoituspolitiikassa tarvitaan määrätie-toisia uudistuksia ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Ylikansalli-nen hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen, yhteiseurooppalaiset rat-kaisut sekä päästökaupan uudistaminen ovat asiakirjan keskeisiä kokonaisuuksia. Toisessa osassa on sosialidemokraattien näke-myksiä ajankohtaisista ympäristökysymyksistä.


5

2 Ilmastonmuutosta voidaan hallita

vain yhdessä 2.1 Ilmastonmuutos kansainvälisenä ongelmana

Ilmastonmuutos sekä sen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi tarvittavien toimien löytäminen ovat maailmanlaajuisia ongelmia, joihin on myös vastattava globaalisti. Keskeisin globaali toimi on YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus ja sitä valvova sih-teeristö (UNFCCC). UNFCCC oli yksi osa ns. Rion kokouksessa laadittua ilmastopakettia vuonna 1992. Vuonna 1997 hyväksyttiin tämän sopimuksen lisäosa, Kioton pöytäkirja. Kioton pöytäkirjan velvoitekausi päättyy vuoden 2012 lopussa. Vuoden 2012 jälkeen on saatava voimaan mahdollisimman katta-va ja kaikkia osapuolia velvoittava sopimus, jossa päästövähen-nysvelvoitteet jakautuvat reilusti ja oikeudenmukaisesti erilaisille maille. Ilmastodiplomatian keinoin on varmistettava, että kaikki teollistuneet maat saadaan YK:n sateenvarjon alle toteuttamaan määrällisiä päästötavoitteita. Balilla joulukuussa 2007 tapahtunut edistys on otettava vastaan positiivisesti, mutta Kööpenhaminas-sa vuoden 2009 lopulla ainoa tyydyttävä lopputulos on globaali sopimus määrällisistä, sitovista ja asetettuihin tavoitteisiin nähden riittävistä päästövähennyksistä. Tieteellinen tosiasia Kuluneiden sadan vuoden aikana maapallon keskimääräinen lämpötila on noussut 0,74 astetta ja Euroopassa melkein yhden asteen. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ennusteiden mu-kaan lämpeneminen tulee jatkumaan. IPCC arvioi, että jatkuvat päästöt tulevat nostamaan globaalia lämpötilaa 1,6 - 6,9 astetta vuoteen 2100 mennessä. Ennusteen vaihteluväli on suuri ja riip-puu siitä, minkälaista mallia tai skenaariota käytetään. Viimeisen jääkauden aikana 11 500 vuotta sitten maapallon keskilämpötila oli vain 5 astetta nykyistä alempi. Kyseessä on siis iso nousu.

6

EU tavoittelee maailmanlaajuista sitoutumista siihen, että ilmasto ei saisi lämmetä yli 2 astetta verrattuna esiteolliseen tilanteeseen. Tämä on haastava tavoite, mutta jo tällainen lämpötilan nousu pakottaa ihmiskunnan sopeutumaan ilmastonlämpenemisen ai-heuttamiin muutoksiin. Muutokset ovat suurimmat ja jo tällä het-kellä näkyvimmät kaikkein köyhimmissä kehitysmaissa, jotka ovat syyttömiä meneillään olevaan muutokseen. Ilmastonmuutos koet-telee siten voimakkaasti myös valmiutta globaaliin taakanjakoon ja solidaarisuuteen. Ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät jo nyt. Jää- ja lumipeit-teet ovat kaventuneet. Merenpinta on jo noussut ja sen ennuste-taan nousevan lisää. Tämä taas altistaa rannikkoseudut rajuille tulville ja myrskyille. Muita ilmastonmuutoksen seurauksia ovat trooppisten myrskyjen ja muiden ääri-ilmiöiden lisääntyminen. Myös maanviljely vaikeu-tuu, vesistressistä kärsivien alueiden määrä lisääntyy, ihmisten terveyttä uhkaavat tekijät lisääntyvät, ekosysteemit ja luonnon monimuotoisuus ovat uhattuina (jopa 30 prosenttia eläin- ja kasvi-lajeista ovat sukupuuttoon kuolemisen uhan alla). Vaikka ilmas-tonmuutos on globaali ongelma, se pakottaa toimimaan myös alueellisesti. Ilmastonmuutoksella on vaihtelevia vaikutuksia Euroopan eri alueilla. Siksi tulisi arvioida aluekohtaisesti millaisia sopeutumistoimia kullakin alueella tarvitaan. Ilmasto, ilmasto, ilmasto! Ilmastonmuutos on nähtävä globaalisti turvallisuuskysymyksenä. Ilmastonmuutoksen eteneminen voi pahentaa sosiaalisia ja poliit-tisia konflikteja eri puolilla maailmaa, kun esimerkiksi vesivarastot hupenevat ja sadot pienenevät. Myös energiavarojen vähenemi-nen voi aiheuttaa konflikteja. Ilmastonmuutoksen on myös arvioitu synnyttävän ihmiskunnan historian suurimman, jopa satojen mil-joonien ihmisten pakolaistulvan. Asiantuntijoiden mukaan ympä-ristöpakolaisten määrä on jo suurempi kuin esimerkiksi sotien, sekä poliittisten ja uskonnollisten vainojen aiheuttamien pakolais-ten määrä.


7

Ilmastonmuutos tuo mukanaan uudenlaisen konfliktityypin. Suu-rimman huolen aiheuttavat rajusti muuttuvat ekosysteemit, paikal-liset konfliktit ja näiden vaikutus ympäröivään seutuun. Konfliktien takana on toki aina myös muita tekijöitä, mutta ilmastonmuutos todennäköisesti kuitenkin kiihdyttää konflikteja. Ympäristö ja niin kutsuttu kova turvallisuus eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan kuuluvat samaan jatkumoon ja ovat sidoksissa toisiinsa. Ilmastonmuutos pitää jatkossa ymmärtää osana kaikkea politiikan tekoa. Turvallisuus on ajateltava riittävän laajana käsit-teenä, jotta se ei typisty ajatukseen aseellisista konflikteista. Ilmastonmuutos on jo lähitulevaisuudessa keskeinen turvallisuus-poliittinen uhka, ja sen torjunta on tärkeä keino ennaltaehkäistä kriisejä. Ilmastomuutoksesta aiheutuvien kriisien varalle myös kriisinhallintayhteistyötä on jatkossa kehitettävä siten, että kan-sainvälisten järjestöjen siviilikriisinhallintakapasiteetti kattaa uudet turvallisuusuhat. Kansainvälinen kriisinhallinta edellyttää jatkossa yhä monipuolisempia toimintatapoja, -tekniikoita ja -kulttuureja, jotta uhkakuvien monipuolistumiseen voidaan vastata.

• EU:n on pyrittävä aikaansaamaan maailmanlaajuinen sitoumus lämpötilan nousun rajoittamiseksi kahteen asteeseen esiteolliseen aikakauteen verrattuna.

• Turvallisuus on jatkossa yhä laajempi käsite sisältäen keskeisesti erilaisten ekokatastrofien ennaltaehkäisyn ja toisaalta niihin varautumisen.

• Ilmastonmuutos johtaa suuriin turvallisuuspoliittisiin ongelmiin, joiden ennaltaehkäisy on aloitettava heti. Suomen on aktiivisesti toimittava kaikilla tasoilla il-mastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja tehtävä tästä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä kehitysyhteistyötä ohjaava periaate.

8

2.2 Ilmastonmuutoksen torjunta – laaja keinovalikoima

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii muutosta energia- ja kasvu-politiikassa sekä kulutustavoissamme. Vaadittujen toimien teke-misen yleinen hyväksyntä vaatii sitä, että ilmastonmuutoksen tor-junnan sosiaaliset vaikutukset otetaan huomioon, niin kielteiset kuin myönteisetkin. Ilmastonmuutoksen täydellinen pysäyttäminen on mahdotonta. Monet ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasut säilyvät ilmakehässä satoja vuosia. Ne lämmittävät ilmastoa, vaikka uusi-en päästöjen tuottaminen lopetettaisiin välittömästi. Ilmastonmuu-tosta voidaan kuitenkin hidastaa niin paljon, etteivät ympäristölle ja ihmisille aiheutuvat vahingot ole ylitsepääsemättömiä. Ilmas-tonmuutoksen tuomiin muutoksiin voidaan myös yrittää sopeutua eri tavoin. Toimimattomuus ilmastonmuutoksen torjumiseksi voi aiheuttaa maailmanlaajuisen talouslaman, mutta ripeästi aloitettu muutos kohti energiatehokasta uusiutuviin energialähteisiin poh-jautuvaa politiikkaa pelastaa paitsi talouden myös ympäristön. EU toimii suunnannäyttäjänä Euroopan unioni on noussut johtavaksi maailmanlaajuiseksi toimi-jaksi ilmastonmuutoksen torjumisessa. EU on luvannut vähentää hiilidioksidipäästöjä ja muita kasvihuonepäästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Mikäli päästövä-hennystavoitteisiin sitoudutaan kansainvälisellä ilmastosopimuk-sella, EU:n tulee vähentää päästöjä 30 prosenttia. EU:n tavoite on lisätä energian säästöä 20 prosentilla komission energiankulu-tuksen perusennusteeseen verrattuna ja nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteisiin päästään


9

1. parantamalla energiatehokkuutta ja energiansäästämistä, 2. huolehtimalla siitä, että uudet energiaratkaisut ovat päästöt-

tömiä tai vähäpäästöisiä ja 3. hyödyntämällä uusiutuvia energian lähteitä.

Biopolttoaineiden osuutta liikenteessä on niin ikään päätetty lisätä 10 prosenttiin, mikä ei ole aivan ongelmaton päätös. Esimerkiksi Suomessa tavoitteeksi asetettua 5,75 prosentin bio-osuutta vuo-teen 2010 mennessä liikennepolttoaineissa ei pystytä saavutta-maan ekologisesti ilman muista maista hyödynnettäviä raaka-aineita. Panostuksia on nopeasti lisättävä toisen polven biopoltto-aineiden kehitystyöhön, sillä niiden avulla tavoite on mahdollista saavuttaa ympäristön kannalta myönteisellä tavalla. Suomen hallituksen on sitouduttava toimimaan aktiivisesti EU:n päästövähennystavoitteiden ja sitä tukevien energiatehokkuusta-voitteiden ja uusiutuvien energialähdetavoitteiden puolesta. So-sialidemokraattien on osallistuva aktiivisesti unionin energia- ja ilmastopolitiikasta käytävään keskusteluun ja tuotava rakentavasti esiin Suomen kannalta tärkeitä kysymyksiä. Sosialidemokraattien mielestä sisäisessä taakanjaossa tulisi ottaa huomioon sekä jo tehdyt toimet että kansalliset ja maantieteelliset tosiasiat uusiutu-vien ja päästöttömien energiamuotojen kehittämispotentiaalissa. Myös maiden suhteellinen vauraustaso ja sosiaalinen oikeuden-mukaisuus on huomioitava. Kansallisesti tulisi ennakkoluulotto-masti selvittää ja ottaa käyttöön kaikki mahdolliset energiatehok-kuutta lisäävät toimet sekä laajentaa uusiutuvien energialähteiden valikoimaa. Valikoiman kattavuutta on tuettava monipuolisin kei-noin. Sosialidemokraatit pitävät välttämättömänä, että sekä EU:n tasol-la että kansallisesti lisätään tutkimus- ja kehitysvaroja uuteen tek-niikkaan. Uudella tekniikalla parannetaan energiatuotannon ja käytön tehokkuutta sekä kehitetään ympäristön kannalta (koko elinkaaren ajan) kestäviä vaihtoehtoja fossiilisille energialähteille. Myös hiilensitomiseen liittyvän tekniikan kehittymistä tulee arvioi-da sekä ympäristön että talouden kannalta.

10

Haitalliset tuet ja kannustava verotus EU on päättänyt ryhtyä perkaamaan ympäristön kannalta haitalli-sia tukia. Sosialidemokraattien mielestä Suomen on tuettava tätä työtä; ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta olisi tarkastele-va erityisesti fossiilisten polttoaineiden tukiaisia ja maataloustu-kea. Myös uusiutuvien energialähteiden tukiehtojen on huomioita-va koko elinkaaren aikaiset vaikutukset ympäristöön. EU:ssa on jo vuosien ajan ollut tavoitteena kehittää yhteisön laa-juisia ympäristö- ja energiaveroja. Tavoite on kaatunut aina muu-taman valtion vastustukseen, veroihin liittyvät päätökset ovat edelleen yksimielisyyttä vaativia asioita. Sosialidemokraattien mielestä Suomen tulisi aktiivisesti ja aloitteellisesti kehittää konk-reettisia ehdotuksia ympäristöverojen suhteen. Yksimielisyyden puuttuessa unionissa tulisi olla valmius käyttää ns. joustavan yh-teistyön mekanismia, jossa ne maat, jotka ovat halukkaita, aloit-tavat hankkeen ja muut tulevat mahdollisesti myöhemmin mukaan. Ilmastopaneelilta arvosanat todistukseen Suomessa valtiovallan on otettava päättäväinen ote kasvihuone-päästöjen hillitsemiseksi. Suomeen on perustettava riippumaton kansallinen ilmastopaneeli, joka vuosittain raportoi ilmasto- ja ympäristökehityksen tilanteen ja arvioi päätöksentekijöiden onnis-tumista ilmastotavoitteiden täyttämisessä. Samalla esimerkiksi hiilivoimaloiden lisärakentaminen tulee tehdä luvanvaraiseksi.

• Energiankäytön tehokkuutta on lisättävä lisäämällä tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia uuden tekniikan kehittämiseen

• Julkisten tukien vaikuttavuutta on tarkasteltava jatkos-sa aina ympäristönäkökulmasta, ja ympäristön kan-nalta haitalliset tuet on poistettava asteittain.

• Suomen on oltava aktiivinen EU:n laajuisten ympäris-tö- ja energiaverojen kehittämisessä

• On perustettava kansallinen ilmastopaneeli, joka ra-portoi vuosittain ilmasto- ja ympäristötavoitteissa edis-


11

tymisen. Hiilivoiman lisärakentaminen on saatettava luvanvaraiseksi.

2.2.1 Kulutustottumukset on muutettava Tällä hetkellä kulutamme liikaa luonnon resursseja. Ekologista ja-lanjälkeämme on pienennettävä. Samalla kun tuhlaamme luon-nonvaroja, tuotamme myös liikaa jätettä - jota taas emme vielä hyödynnä riittävästi energian tuotannossa. Iso haaste seuraavien vuosien aikana tuleekin olemaan tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen. Tarvitsemme kaikki mahdolliset poliittiset ja lain-säädäntökeinot tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseksi. Ekologinen omatunto herättää halun toimia Kun ihmisten tietoisuus omasta ekologisesta selkärepustaan tai jalanjäljestään kasvaa, täytyy yhteiskunnan pystyä tarjoamaan tietoa ja mahdollisuuksia eri tavoista rajoittaa omaa energiankulu-tustaan. Energianeuvojien verkostoa on kehitettävä. Kuluttajille ja yrityksille energiansäästöpalveluja ja -vinkkejä tarjoava Motiva Oy on myös erinomainen väline. Koska suuri osa energiansäästöpo-tentiaalista on Suomessa edelleen piilossa, passiivisesti odottaen toteuttajaansa, on Motivan mahdollisuudet tiedottaa energian-säästämisestä kansalaisille pikaisesti tuplattava. Energiaa vähemmän käyttävää elämäntapaa voidaan edistää jo päiväkodista alkaen arkiaskareissa. Kouluissa on käsiteltävä il-masto- ja muiden ympäristöuhkien ratkaisukeinoja. Energian-säästön edistämiseksi tarvitaan tiedotustoimintaa, ympäristökas-vatusta sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen panosta. Ympäris-töystävällisempi tulevaisuus saavutetaan tai menetetään suoma-laisten perheiden arkipäivän askareissa. Todellinen ekotuote ei ole luksustuote, vaan joka kodin käyttöesine tai -palvelu. Jotta kuluttajat voisivat tehdä valintoja, joilla lisätään vähäpääs-töisten tavaroiden ja palvelujen kulutusta muiden ohjauskeinojen lisäksi, tarvitaan ympäristömerkkejä, jotka kertovat selkeästi tuot-

12

teen tai palvelun elinkaarenmukaiset päästöt. Järkevintä ympäris-tömerkintäjärjestelmä olisi toteuttaa EU:n laajuisena. Hyvä koti ei tuhlaa energiaa Kotitalouksien mahdollisuuksia vähentää energiankulutusta tulee helpottaa uutta teknologiaa kehittämällä. Yhteiskunnan T&K-rahoitusta on suunnattava älykodin luomiseksi, joka mahdollistaisi sähkönkulutuksen keskitetyn säätämisen ja samalla parantaisi asumismukavuutta. Onnistuessaan teknologiasta voisi kehittyä tärkeä vientiartikkeli. Kaukoluettavien kulutusmittareiden yleistyessä voidaan tuottaa aiempaa helpommin ja tarkempaa seuranta- ja vertailutietoa per-hekohtaisesta energian käytöstä käyttäen esimerkiksi internetiä apuna. Valmiussähkön kulutusta tulee vähentää laite-, toimisto- ja kotikohtaisin ratkaisuin. Helppokäyttöisten ”sähköt pois” -kytkinten (vain välttämättömimmät laitteet kuten jääkaapit ja pakastimet päällä) yleistyminen auttaisi toimintatapojen muuttamista. Kotitalous- ja työkoneiden energiatehokkuudelle tulee asettaa vä-himmäisrajoja, sillä vero-ohjaus ei riitä yksittäisissä hankinnoissa kannusteeksi. Pesukoneet tai jääkaapit hankitaan yksittäisinä os-toina, joissa muutaman euron sähkönsäästö ei ratkaise kuluttaji-en valintaa. Kodinkoneissa käytössä olevat energiantehokkuus-merkinnät tulee laajentaa koskemaan muitakin kodin käyttöesinei-tä. Tietokoneiden ja viihde-elektroniikan turhaa sähkönkulutusta voidaan myös tätä kautta vähentää merkittävästi. Esimerkiksi energiaa säästävät lamput ovat olleet markkinoilla jo 20 vuotta, mutta niiden markkinaosuus on alle kolme prosenttia. Sosialidemokraatit pitävät tämän kaltaisessa tilanteessa poliittisia ohjausvälineitä tarpeellisina työkaluina tilanteen muuttamiseksi. Energiansäästölamppujen ja uusien Led-valojen käyttöön siirty-misen vuoksi vanhakantaisille hehkulampuille on asetettava asteit-tainen myyntikielto kahden tai kolmen vuoden siirtymäajalla. On luotava EU:n laajuinen ympäristömerkintäjärjestelmä, jonka avulla tuotteiden hiilidioksidipäästöjen elinkaari kerrotaan kulutta-


13

jille. Tarvittaessa Pohjoismaiden on toimittava asiassa esimerkkinä luomalla oma keskinäinen ympäristömerkintäjärjestelmänsä. Sosia-lidemokraattien pohjoismainen SAMAK-foorumi on tehnyt aihees-ta esityksen.

• Kuluttajia on tuettava ympäristöystävällisempien han-kintojen toteuttamisessa. Motivan tiedotustyön resurs-sit on tuplattava nykyisestä.

• Kotien laitekannan sähkönkulutusta on pienennettävä sekä ekotehokkuusmerkintöjä lisäämällä että tiukem-pia, tehokkuutta painottavia standardeja soveltamalla.

• Toimistojen sähkönkulutusta pitää karsia kiinnittämäl-lä huomiota erityisesti viihde- ja tietoteknisen laitteis-ton käyttötapoihin. Toimistoihin ja koteihin on luotava helppokäyttöisiä ”sähköt pois” -kytkimiä.

2.2.2 Julkiset hankinnat ovat tärkeä vaikutuskanava Julkisissa hankinnoissa on jatkossa otettava huomioon ilmasto- ja energianäkökulmat. Valtio, kunnat ja seurakunnat hankkivat tar-vikkeita, tavaroita ja erilaisia palveluja tai teetättävät urakalla ra-kennushankkeita vuosittain yhteensä reilun 22,5 miljardin euron arvosta. Hankintalakeihin on saatava sekä EU:ssa että kansalli-sesti sisällytettyä säännöt hankintojen energiankulutuksen ja ym-päristöystävällisyyden merkityksestä. Julkisten hankintojen ainoa kriteeri ei saa jatkossa olla edullisuus, vaan tämän rinnalle kritee-riksi on otettava ekologisuus. Muita tehokkaita markkinaehtoisia ja kustannustehokkaita ohja-uskeinoja ovat teknologian kilpailuttamis- ja kaupallistamishank-keet, sitovat energiansäästösopimukset, tiukemmat energiate-hokkuusnormit, matalaenergiarakentaminen, reaaliaikainen säh-könkulutuksen mittaus kotitalouksille sekä energian hinnoittelun uudistaminen järkevien energiankulutustapojen edistämiseksi. Myös kunnianhimoinen jätepolitiikka on tärkeä tekijä huolehditta-essa ihmisten terveydestä ja ympäristönsuojelusta sekä luonnon-varojen kestävästä käytöstä.

14

Siirtymisen kohti kestävämpiä energiamuotoja tulee pääosin ta-pahtua markkinatalouden ehdoin. Yhteiskunnan tehtävä on luoda sellainen toimintaympäristö, joka palkitsee energiatehokasta tuo-tantoa ja kulutusta sekä kannustaa kestävien uusiutuvien ener-gialähteiden käyttöönottoon. Yhteiskunnan keinoja ovat erityisesti lainsäädäntö, ympäristöperusteiset verot ja maksut, ympäristö-merkit sekä aktiivinen kansalaisvalistus. Lisäksi uusien innovaati-oiden demonstraatiovaiheessa saatetaan tarvita yhteiskunnan tu-kitoimia. Meidän on myös varmistettava riittävä tuki pienituloisille, joille muutokseen ja uuteen teknologiaan sopeutuminen voi aihe-uttaa tilapäisen taloudellisen ongelman.

• Julkiset hankinnat edustavat vuosittain yli 20 miljardin ostoksia. Niiden ehtoihin on sekä EU:ssa että Suo-messa lisättävä ilmasto- ja ympäristönäkökulma ta-loudellisuuden rinnalle.

2.2.3 Päästökauppaa on laajennettava ja kehitettävä Ihmisten aiheuttamien kasvihuonekaasujen (hiilidioksidi, metaani, typen oksidit ja eräät muut kaasut) päästöjen aiheuttaman ilmas-ton lämpenemisen hillintää tavoitteleva Kioton pöytäkirja asettaa osalle sopimusmaista sitovia päästötavoitteita. Jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään, tarvitaan tähän erilaisia työkaluja. Vähennyskeinojen on oltava kustannustehokkaita. Val-taosa kasvihuonekaasupäästöistä EU:ssa syntyy energiantuotan-nossa ja teollisuudessa. Jotta päästöt näiden osalta saadaan las-kuun, on kehitetty päästökauppajärjestelmä, jonka avulla sallitut päästömäärät kiintiöidään vuoteen 2012 asti eri valtioille, jotka ja-kavat oikeudet edelleen yrityksille. Yritykset ja valtiot käyvät pääs-töoikeuksilla kauppaa, jolloin päästökauppa on talouden päästö-kauppasektorilla työkalu päästövähennystavoitteiden saavuttami-seksi. Aloilla, joilla kilpailu ja toiminta tapahtuvat globaalilla tasolla, myös yhteiskunnallisten ohjauskeinojen on oltava globaaleja. Esimerkiksi päästökaupassa on päästävä EU:ta laajempaan sää-


15

telyyn. Päästökaupan tuleekin laajentua kattavaksi, kansainväli-seksi järjestelmäksi, johon kaikki merkittävät päästöjä aiheuttavat maat sitoutuisivat. YK:n ilmastosopimuksen joustomekanismien mukaan maa voi hankkia päästöoikeuksia toteuttamalla päästövähennyksiä muis-sa maissa. Esimerkiksi kehitysmaissa tehtävät ns. CDM-toimet (Clean Development Mechanism, puhtaan kehityksen mekanis-mit) mahdollistavat huomattavat päästöleikkaukset hintaan, joka on paljon edullisempi kuin Suomessa toteutettavat säästöt. Pääs-tökauppajärjestelmä täydentyy, kun päästöoikeuksia voi kaupata myös laitokselta toiselle. Periaatteessa lopputuloksena on teho-kas markkina, jossa päästöoikeudella on käypä hinta. Kokemukset päästökaupasta eivät ole vastanneet ennakko-odotuksia. Päästöoikeuden hinta on heilahdellut muutamasta eu-rosta lähelle 30 euroa tonnilta ja pudonnut taas liki nollaan. Hinta-vaihtelut eivät sinänsä ole ongelma, mutta suuret, äkilliset heilah-telut ovat merkki markkinainformaation puutteellisuudesta. Pääs-tökauppajärjestelmän ongelmat eivät välttämättä johdu mallista it-sestään. Markkinamekanismin häirikkönä ovat EU-maat itse, jot-ka jakoivat päästöoikeuksia selvästi yli tarpeen. Todellisen pääs-töoikeustarpeen tultua ilmi, markkinat reagoivat nopeasti hintaro-mahduksella. Päästökauppaa globaalina järjestelmänä tulee kehittää. Sosiali-demokraattien mielestä päästökaupan tulee perustua markkina-mekanismiin. Päästöoikeuksien jaossa tulee huolehtia siitä, ettei siinä olla epäjohdonmukaisia. Tavoitteena tulee olla malli, joka mahdollisimman tehokkaasti ohjaa energiatehokkuuteen ja hiilidi-oksidipäästöjen vähentämiseen kustannustehokkaalla tavalla. Sosialidemokraattien on aktiivisesti osallistuttava keskusteluun päästökaupan uudistamisesta ja pyrittävä päästökaupan laajen-tamiseen. Nyt on valmisteltava mahdollisimman toimiva päästö-kauppamalli vuoden 2012 jälkeiselle ajalle. Uuden päästökaupan on huomioitava nk. hiilivuoto-ongelman mahdollisuus (tuotannon uhka siirtyä väljempien päästörajoitusten maihin) ja suosittava energiaa tehokkaasti käyttävää teollisuutta kaikissa maissa.

16

Maakohtaisista päästökauppakiintiöistä on siirryttävä vuonna 2012 päättyvän Kioton sopimuksen jälkeen maailmalaajuisiin sek-toripohjaisiin kiintiöihin, jotta alueellinen kilpailu eri teollisuussek-toreiden sisällä ei vääristy. Tällöin päästöoikeuksien alkujako suo-ritetaan kunkin sektorin ominaispäästötehokkuuden perusteella. Energiatehokkaat yksiköt hyötyvät näin tehottomien kustannuk-sella, ja kunkin toimialan päästöjä voidaan vaihe vaiheelta pie-nentää oikeudenmukaisella tavalla. Myös ilmaisen alkujaon wind-fall–ongelma poistuu, kun teollisuuslaitokset saavat oikeuksia alansa parhaiden ominaispäästöjen perusteella. Lainsäädäntö lentoliikenteen sisällyttämiseksi päästökaupan pii-riin on Euroopan unionissa valmisteilla. Unionin tulee toimia lento-liikenteen päästökaupan laajentamiseksi globaaliksi toiminnaksi. Myös meriliikenne olisi saatava maailmanlaajuisen päästökaupan piiriin. Lisäksi metsien häviämisen ehkäiseminen vaatii kansain-välistä toimintaa. Meidän on myös autettava kehittyviä maita siir-tymään puhtaan kehityksen tielle ja luotava uudenlaisia teknolo-gian siirron ja levittämisen rahoitusvälineitä. Kioton mekanismien suomia mahdollisuuksia on täysimääräisesti hyödynnettävä, sillä hiilidioksiditonnin säästäminen on yhtä arvo-kasta missä päin maailmaa tahansa. Samalla jäsenmaiden on to-teutettava itse tarpeellisia toimia omien päästövelvoitteidensa saavuttamiseksi. Toteuttamalla yhteistoimeenpanoprojekteja esi-merkiksi Venäjällä suomalaisyritykset voivat hyötyä päästökau-pasta luomalla uusia yhteistyösuhteita ja löytämällä markkinoita toiminnalleen.

• Päästökaupasta on tehtävä globaali järjestelmä, joka leikkaa hiilidioksidipäästöjä riittävästi perustavoitteen (2 celsiusasteen nousun estäminen) saavuttamiseksi.

• Päästökaupan rakenne on EU:ssa muutettava kunkin toimialan ominaispäästöihin perustuvaksi järjestel-mäksi. Tämä palkitsee tehokasta energiankäyttöä ja verottaa tehotonta.

• Päästökauppa tulee laajentaa kattavasti talouden eri aloille, kuten meriliikenteeseen.


17

2.2.4 Joukkoliikenteestä liikkumisen perusratkaisu Päästökauppasektorin ulkopuolisten päästöjen hillinnän merkitys kasvaa lähivuosina. Energiantuotanto aiheuttaa noin 80 prosent-tia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Lämmityksen osuus energiankulutuksesta on yli 20 prosenttia, ja liikenteen osuus noin 17 prosenttia. Liikenteen merkitys voi jatkossa edelleen kasvaa, jos esimerkiksi autoliikenteen määrät lisääntyvät ennustuksia vas-taavasti. Päästökauppasektorin ulkopuolella tapahtuva päästöjen hillintä on tärkeää, kun päästörajoitukset jatkuvasti kiristyvät: päästöjen vähentämisen tavoitteet on asetettu niin korkealle, että niiden to-teuttamisessa teollisuuden lähes täydellinen alasajokaan ei tuot-taisi riittäviä tuloksia. Kaikki keinot on siksi otettava käyttöön. Päästökauppasektorin ulkopuolella tulee käyttää ohjauskeinoina kansallisia veroratkaisuja, uuden teknologian kehittämistukia ja muita välittömiä ohjauskeinoja. Joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä suosivat ratkaisut vähen-tävät tarvetta yksityisautoiluun. Yksityisautojen lisääntyvä määrä aiheuttaa liikenneongelmia keskuskaupungin ja sitä ympäröivien kaupunkien ja kuntien välillä. Liikenneyhteyksiä on pystyttävä suunnittelemaan kuntarajoista riippumatta, esimerkiksi seudulli-sesti. Tavoitteena on pidettävä kevyen liikenteen, kuten pyöräilyn, mahdollisuuksien parantamista erityisesti taajamissa. Uusien väylähankkeiden kustannushyötylaskelmia on uudistetta-va niin, että niissä huomioidaan ilmastokriteerit. Seudullisesta joukkoliikenteestä on tehtävä kilpailukykyisempi ja vetovoimaisempi. Sujuva joukkoliikenne on erityisen tärkeää vammaisten, vanhusten ja lasten liikkumisen kannalta. Hyviä pai-kalliskokemuksia on saatu esimerkiksi yli 65-vuotiaiden vapaut-tamisella paikallisbussiliikenteen maksuista. Lapsiperheiden au-ton käytön tarvetta on vähennettävä muun muassa huolehtimalla toimivasta joukkoliikenteestä eri harrastuskohteisiin. Sosialide-

18

mokraattien tavoitteena on alle 16-vuotiaille maksuton paikallinen joukkoliikenne. Haja-asutusalueiden ongelmiin pitää myös puuttua. Väestön vä-hentyessä joukkoliikenteen toimintaedellytykset heikkenevät. Jul-kisen tuen tasoa pitää nostaa ja samalla kehittää uudenlaisia kut-suohjattuja liikennepalveluita ja palvelubusseja. Joukkoliikenne tulee tehdä entistä houkuttelevammaksi vaihtoeh-doksi yksityisautoilun rinnalle. Tavoitteenamme on, että joukkolii-kenteen osuutta nostetaan ensivaiheessa 15 prosentista 20 pro-senttiin. Joukkoliikenteen saatavuuteen, nopeuteen ja hintakilpai-lukykyyn tulee kiinnittää huomiota. Tukea valtion varoista tarvi-taan erityisesti siellä, missä julkisen liikenteen kasvupotentiaali on suurin. Joukkoliikenteen kehittäminen vaatii rahaa. Matkalippujen hinnan alentaminen edellyttää julkisen tuen lisäämistä. Keskeisenä tavoitteena on eri liikennevälineiden aikataulujen ja lippujärjestelmien yhteensovittaminen. Yhtenäisen lippujärjestel-män - valtakunnallisen matkakortin - kehittäminen selkiyttää jouk-koliikenteen toimivuutta, ja madaltaa joukkoliikenteen käytön kyn-nystä. Yhdellä ja samalla lipulla on voitava matkustaa koko mat-kan, vaikka se ei tapahtuisikaan suoraan Helsingistä Tampereel-le, vaan vaikkapa Kotkasta Ouluun. Työsuhdematkalippu on saatava yleistymään ja sen on oltava ko-konaan verovapaa etu. Tästä kerrotaan tarkemmin omassa kap-paleessa luvun lopussa. Työsuhdelipun käyttöönotto tulee tehdä työnantajalle houkuttelevaksi kehittämällä käyttöönottoa tukeva kannustin. Suomi raiteille – ja laineille! Raideliikenne on vähäpäästöistä ja pystyy kuljettamaan kerralla suuria ihmis- ja tavaramääriä nopeasti. Raideliikenteen henkilö-määrä on kehittynyt viime vuosien aikana hyvin, mutta raideyhte-yksien parantaminen on jäänyt kasvupotentiaaliin nähden vajaaksi.


19

Suurilla kaupunkiseuduilla tulee ennakkoluuttomasti selvittää ja toteuttaa erilaisia raideliikenteeseen perustuvia ratkaisuita. Hel-singin seudulla koko maan kannalta välttämättömiä hankkeita ovat mm. metroverkon pidentäminen sekä länteen että itään, se-kä taajamajunayhteyksien kehittäminen mm. lentoasemalle ulot-tuva kehärata. Myös muissa kaupungeissa on vireillä mielenkiin-toisia hankkeita. Junaliikenteen kehittämisen tavoitteeksi on otettava aidosti no-peiden junayhteyksien luominen Suomeen. Rataverkon yksiraitei-suus monilla merkittävillä osuuksilla rajoittaa huomattavasti sen toimivuutta. Tästä syystä tulisikin tarkastella nyt peruskorjattavien väylien osalta mahdollisuutta rakentaa ne kaksi- tai kolmiraiteisik-si osuuksiksi. Tällä tavalla ratakapasiteettia voidaan merkittävästi nostaa ja saada lisää junia raiteille. Ratojen sähköistysohjelmaa tulee edelleen jatkaa. Nopea junayhteys Pietariin on rakennettava ja pitkällä tähtäimellä suunniteltava, miten Suomi voidaan kytkeä entistä nopeammin yhteyksin eurooppalaiseen raideverkkoon. Myös Suomen sisävesiliikennettä pitää kehittää. Tuhansien järvi-en maassa esimerkiksi kanavarakentamisella voidaan edistää ekologisempaa liikkumista ja kuljetusten järjestämistä. Ajoneuvoja kehitettävä - ruuhkia hillittävä Liikennepolitiikan ensisijaisena tavoitteena tulee olla yksityisautoi-lun vähentäminen ja joukkoliikenteen lisääminen. Ajoneuvoista on kuitenkin kehitettävä sellaisia, että ne aiheuttavat mahdollisim-man vähän päästöjä. Tutkimusvaroja tuleekin kohdistaa entistä enemmän ympäristöystävällisen liikenneteknologian kehittämi-seen. Tässä voivat tulla kyseeseen esimerkiksi hybridi-, kaasu- ja kennoteknologialla toimivat liikennevälineet. Uusien tekniikoiden ja polttoaineiden käyttöönottoa tulee vauhdittaa verohelpotuksin ja rakentamalla kattava tankkauspisteverkosto. Erityisesti pääkaupunkiseudulla autoilun lisääntyminen on johta-nut ruuhkien lisääntymiseen tieverkoston parantamisesta huoli-matta. Ruuhkat pilaavat ilmaa ja vievät matkalaisten aikaa. Hyvin toimiva ja kilpailukykyinen joukkoliikenne on keskeinen tekijä au-

20

toilun vähentämiseksi. Kaupungeissa bussien houkuttelevuutta voidaan lisätä rakentamalla joukkoliikenteelle tarkoitettuja laatu-käytäviä, joihin liitetään busseille tarkoitetut omat kaistat ja va-loetuudet. Bussikaistojen käyttöä tulee myös valvoa entistä te-hokkaammin. Suomessa on luotava valmiuksia autoilun vähentämiseksi ja ruuhkamaksujen käyttöönottamiseksi. Tukholmasta saadut ko-kemukset osoittavat, että tietullit voidaan järjestää tehokkaasti ja vaikuttavasti. Lainsäädäntö on ajanmukaistettava niin, että ruuh-kamaksujen käyttöönotto on mahdollista. Lopullisen päätöksen tulee kuulua kunnille. Samanaikaisesti maksujen käyttöönoton kanssa on panostettava joukkoliikenteen palvelujen voimakkaa-seen parantamiseen. Autoilua on myös hillittävä vähentämällä paikoitusmahdollisuuksia niillä alueilla, jotka ovat helposti saavutettavissa julkisella liiken-teellä. Eurooppalaisten kaupunkikeskustojen kokemukset osoitta-vat, että kävelyalueet ovat myös liike-elämän etu. Junien ja bussien käytöstä on tehtävä hinnoiltaan edullisempi vaihtoehto yksityisautoiluun verrattuna. Kaupunkilaisten siirtämi-nen autoista juniin ja busseihin on tehokasta ja järkevää ympäris-töpolitiikkaa. Työsuhdelippu toimimaan Joukkoliikenteen osuuden kasvu työmatkaliikenteessä saisi ai-kaan monia myönteisiä vaikutuksia, kuten päästöjen ja onnetto-muuksien vähentyminen ja matka-aikojen lyhentyminen. Työnan-tajan työntekijälleen antaman joukkoliikenteen henkilökohtaisen matkalipun asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten verotus-arvo on nykyisin 75 prosenttia lipun arvosta. Vuosittainen matkaku-lujen omavastuuosuus on 500 euroa. Monilla työsuhdematkalippu ei toisi nykyverotuksella ja omavastuuosuudella mitään uutta etua. Työsuhdematkalipusta on tehtävä kokonaan veroton etuus.


21

Työsuhdematkalipun yleistyminen on ollut aivan liian hidasta. Työsuhdematkalipun ostamiseen kytkeytyvää turhaa byrokratiaa tulee purkaa niin, että työntekijä voi itse hankkia lipun. Työelämän muutoksia pitää ajatella suhteessa liikkumiseen ja energiankulutukseen. Etätyön järkevällä hyödyntämisellä voidaan vähentää työmatkaliikennettä, ja etenkin pendelöintiä.

• Laaditaan valtakunnallinen Suomi Liikkuu 2020 -ohjelma, joka kattaa joukko- ja tavaraliikenteen kehit-tämisen sekä ottaa huomioon ilmastotavoitteet.

• Kustannus-hyöty-laskelmiin tulee sisällyttää liiken-neinvestoinnin ilmastovaikutukset.

• Joukkoliikennettä on tuettava sen osuuden nostami-seksi. Alle 16-vuotialle tulee järjestää maksuton pai-kallinen joukkoliikenne.

• Joukkoliikenteen hintojen on oltava aina edullisia yksi-tyisautoiluun verrattuna.

• Joukkoliikenne on vapautettava arvonlisäverotuksesta EU-tason päätöksin. Joukkoliikenteen houkuttelevuu-den lisäämiseksi on luotava valtakunnallinen matka-kortti.

• Työsuhdelipusta on tehtävä kokonaan verovapaa. • Raideliikennettä on kehitettävä voimakkaasti. • Ruuhkamaksut on lainsäädännöllä mahdollistettava.

Päätös käyttöönotosta kuuluu kunnille itselleen.

2.2.5 Kohti ekologisempaa asumista ja rakentamista Asutus, työpaikat ja niihin liittyvät toiminnot ovat keskittyneet kas-vukeskuksiin. Keskusten sisällä kehitys on sen sijaan ollut päin-vastainen. Asutus on hajautunut ja levittäytynyt sekä lähiympäris-tön maaseudulle että pidemmälle kulkuväylien varsille. Suomalai-sen kaupunkirakenteen onkin sanottu olevan teollistuneen maa-ilman hajautuneimpia, vaikka kerrostalot ovat tavallisin asumis-muoto. . Pieniä ja hyvin hoidettuja luonnontilaisia puistoja on jä-tettävä taajama-alueiden välittömään läheisyyteen. Ne ovat mo-nille ihmisille tärkeämpiä kuin rakennetut puistot.

22

Parempaa taajamapolitiikkaa Hyvin suunnitellussa taajamassa asuvan ekologinen rasite on pienempi kuin haja-asutusalueella asuvan. Tarpeettoman haja-nainen yhdyskuntarakenne on johtanut sekä kansantaloudelli-seen että yksityistaloudelliseen tuhlaukseen. Kunnallistekniikan rakentaminen uusille alueille maksaa jopa kolme tai neljä kertaa enemmän kuin täydennysrakentaminen. Uusien asuinalueiden rasitteena on aina myös palveluverkoston rakentaminen asukkai-den tarpeita vastaavaksi. Suurin kustannus syntyy liikenneväylistä ja itse liikenteestä. Ym-päristön kannalta paras vaihtoehto on, että olemassa olevia kul-kuväyliä ja kunnallistekniikkaa hyödynnetään uudisrakentamista suunniteltaessa. Suunnittelun on tuettava toimivan joukkoliiken-teen syntymistä ja säilymistä. Riittävä asukaspohja mahdollistaa ympäristöystävällisen raideliikenteen rakentamista ja käyttöä. Kaavoituksen tulee lähteä asuntojen ja työpaikkojen ohjaamisesta joukkoliikenteen väylille ja liikkumisen kannalta järkevästi suunni-teltuihin kokonaisuuksiin. Uusien työpaikkakeskittymien ja asuin-alueiden suunnittelun rinnalla on alusta asti huomioitava yksityis-autoilusta riippumaton liikkuminen. Ihmisten viihtyisyyttä voidaan lisätä liikkumisen helpottamisella kodin, työpaikan, päiväkodin ja palveluiden mielekkäällä sijoittamisella. Esimerkiksi Tanskassa ei toimistorakennuksia saa sijoittaa yli 600 metrin päähän raiteista. Suomessakin ainakin kaupunkialueilla uusien toimisto- ja työpaik-kakeskittymien rakentaminen pitää ohjata alueille, joilla joukkolii-kenneyhteydet ovat tai ne järjestetään. Järkevä ja tiivis yhdyskun-tarakentaminen ei tarkoita ahdasta ja yksi-ilmeistä 1970-luvun arkkitehtuuria, vaan toimivaa ruuhkien ja turhan liikenteen välttä-mistä. Sujuvasti töihin Tarvitaan sellaisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja, joissa oman auton käyttö ei ole välttämätöntä. Kuntien tulee kiinnittää entistä enem-män huomiota maankäytön suunnitteluun. Samalla kun kaavoite-taan asuntoja, on mietittävä, miten ihmiset pääsevät töihin, opin-


23

toihin ja käyttämään palveluita. Hajanainen yhdyskuntarakenne lisää liikkumisen tarvetta, ja johtaa usein myös kahden auton käyttöön. Maankäytön ratkaisut vaikuttavat oleellisesti myös jouk-koliikenteen toimintaedellytyksiin. Asumista ja liikennettä on suunniteltava rinnakkain niin, että uusien asuinalueiden valmistu-essa ne liitetään saman tien toimivan joukkoliikennejärjestelmän piiriin. Rakennetaan tiiviisti ja viihtyisästi Tiiviin rakentamisen ei tarvitse merkitä ikävää rakentamista. Se voi myös elvyttää ihmisten välistä kanssakäymistä ja kulttuuria, sekä luoda hyvän kasvuympäristön lapsille. Ihmisten määrän on oltava tarpeeksi suuri, jotta torit, ravintolat, elokuvateatterit, kylä-kaupat ja muut kohtauspaikat tulevat mahdollisiksi ja taloudelli-sesti kannattaviksi. Näin ollen ympäristön huomioon ottava suun-nittelu voi myös lisätä samalla sosiaalisen kanssakäymisen mah-dollisuuksia. Ihmisille on luotava kaupallisista intresseistä vapaita kohtaamispaikkoja sekä avointa kansalaistilaa Pieniä ja siistejä luonnontilaisia puistoja on jätettävä asutuskeskusten lähialueille. Asuntotuotannon ja rakentamisen tulee tapahtua hallitusti samalla monipuolisen rakentamisen periaatetta kunnioittaen. Tavoitteena pitää olla joukkoliikenteen ja palveluiden kannalta mahdollisim-man hyvin toimivat asuntoalueet. Tämä tarkoittaa suhteellisen tii-vistä rakentamista, mutta ei kuitenkaan merkitse ahdasta asumista. Seudullisten ja alueellisten maankäyttöohjelmien avulla voidaan luoda puitteet yhdyskuntarakennetta eheyttävälle kaavoittamisel-le. Samalla vähennetään kuntien välisen kilpailun seurauksena syntyviä huonoja kaavallisia ratkaisuja. Lämmitysratkaisuja pitkälle aikavälille Uusia asuinalueita on kannustettava ottamaan käyttöön uusiutu-via energianlähteitä hyödyntäviä ratkaisuja. Esimerkiksi maaläm-pöä tai merenpohjalämpöä tulee hyödyntää osuuskuntamuotoi-sesti.

24

Kaavamääräyksiin pitää saada lisätyksi merkintä asuntojen käyt-tämästä lämmitysjärjestelmästä. Uudet rakennukset on velvoitet-tava liittymään olemassa olevaan kaukolämpöverkkoon. Sähkö-lämmitteiseen taloon voi helposti hyödyntää uusiutuvia lämpörat-kaisuja, kuten esimerkiksi maalämpöpumppuja, aurinkopaneeleja, varaavia puhdaspolttoisia takkoja ja pellettikattiloita. Mahdollisten sähkökatkosten vuoksi pelkän sähkölämmityksen varaan ei pidä rakentaa. Sähkölattialämmityksen rakentaminen kaukolämpö-verkkoon kytkettyyn uuteen kiinteistöön on kiellettävä rakennus-määräyksissä. Kotitalouksien lämmityksessä tulee polttoaineen verotuksen kan-nustaa vähäpäästöisiin valintoihin. Kotitalouksia on ohjattava käyttämään yhä enemmän uusiutuvia energianlähteitä kuten pel-lettejä, aurinkoenergiaa ja maalämpöä lämmitysratkaisuissaan. Tarkoitusta varten pitäisi järjestää julkista käynnistysrahoitusta, minkä avulla kotitalouksien energiaratkaisuihin voitaisiin ohjata riittävästi tukea. Erityinen ongelma on öljylämmitys: Suomessa lämpiää öljyllä noin 300 000 rakennusta, joista suurin osa on pientaloja. Vuosittain rakennusten lämmittämiseen käytetään noin 844 000 - 900 000 kuutiota kevyttä polttoöljyä. Verotuksen tulee kannustaa säästöi-hin öljynkäytössä ja siirtymiseen vähäpäästöisiin, ei-fossiilisiin polttoaineisiin. Vastaavasti on myös maatalouden polttoöljyvero-tuksen huojennuksista luovuttava ja kannustettava myös maata-loudessa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen. Samalla on kiinnitettävä huomiota siihen, etteivät pienhiukkas-päästöt puuperäisistä polttoaineista aiheuta merkittävää haittaa hengitysilmalle. Nykyisellään kotitalousvähennys ja energia-avustukset eivät yksin riitä. Verotuksen ohella tulee käyttää myös valikoivia tukia lämmi-tyksen päästöjen vähentämiseen. Julkisesti on kannustettava eri-laisten ympäristöystävällisten lämmitystekniikoiden, kuten biopolt-toaineiden, maa- ja ilmalämpöpumppujen, aurinkoenergian, mata-laenergiarakentamisen jne. käyttöön. Kohdennetut investointituet voivat tarjota rahallista helpotusta investointivaiheen isoihin ker-


25

takuluihin. Yksityisiin ekoinvestointeihin, kuten maalämpöpump-pujen hankintaan, tulee saada nykyistä merkittävämpi tuki. Uusi, korjaa, kunnosta Energiatehokkuus on otettava huomioon kaikessa rakentamises-sa. Rakennussäädökset on muutettava pikaisesti siten, että uu-disrakentaminen ja korjausrakentaminen noudattavat tiukkoja energiatehokkuuden vaatimuksia. Julkisen rakentamisen on olta-va asiassa edelläkävijä. Suurella volyymilla rakentavilta raken-nusliikkeiltä tulee edellyttää tiukkoja ja kunnianhimoisia energia-ratkaisuja. Korjausrakentamisessa tulisi erityisesti parantaa rakennusten vaipan eristystasoa (seinät, ikkunat, yläpohja, alapohja) sekä ra-kennusten tiiviyttä. Lisäksi rakennuksen taloteknisten järjestelmi-en (lämmitys, vesi, ilmanvaihto, sähkö jne.) energiatehokkuutta tulee lisätä pakottavin rakennusmääräyksin. Rakentamisen energia-avustusten hakemismahdollisuuksista ja korjausrakentamisen hyödyistä on tiedotettava taloyhtiöille ja koti-talouksille nykyistä paremmin. Energia-avustuksia haetaan kun-nilta. Kuntatasolla tulee kiinnittää enemmän huomiota asumisen ja lämmityksen energiatehokkuuteen, kun se kannustaa omako-tiasujia energiatalkoisiin. Energia-avustusten määrärahoja on nostettava kasvavia tarpeita vastaavasti valtion budjetissa. Tällä hetkellä määräraha on vain 4 miljoonaa euroa vuositasolla, joka vastaa noin 80 prosenttia nykyisestä tarpeesta. Uudisrakentamisessa on siirryttävä matalaenergiatalojen raken-tamiseen, koska niihin vaadittava tekniikka on jo olemassa. Uutta kehittyvää tekniikkaa, kuten aurinkokennoja, tulisi käyttää raken-tamisessa osana uusiutuvien energioiden hyödyntämistä. Erillis-taloissa ympäristöystävälliset lämmitysratkaisut ovat tärkeitä. Erityisesti on varmistettava myös vuokratalojen, asuntoyhtiöitten ja kerrostalojen peruskorjaukset, joilla lisätään energiatehokkuut-ta. Tätä varten Asuntorahastossa olisi arvioitava ja kehitettävä riittäviä tukijärjestelmiä muutosten läpiviemiseksi. Vuokratalojen

26

korkotukilainoituksen ehtoja tulee parantaa ja samalla niiden on huomioitava energiansäästövaikutukset. Uusien asuntojen rakennusmääräyksillä ja kaavoituksella voidaan keskeisesti vaikuttaa kotien energiankulutukseen ja ekoystävälli-syyteen. Tästä eteenpäin uuden rakennuskannan lähtökohdaksi on otettava rakennusmääräyksissä matalaenergiaratkaisut. Asuntokohteiden muutostöihin kannustamisessa on otettava läh-tökohdaksi ympäristönäkökulma ja kestävän kehityksen periaat-teet. Nämä periaatteet eivät ole riittävästi ohjanneet tähän asti asuntojen ja asuntokohteiden rakentamisen ja korjaamisen kan-nustusjärjestelmien suunnittelua. Tarvitsemme seuraavan halli-tuksen ohjelmaan uuden asumisessa energiansäästämiseen täh-täävän korkotuki-järjestelmän, jossa korkotuen määrä sidotaan toteutettavan energiansäästön vaikutuksiin. Korkotuen laajenta-mista myös uudisrakentamisen ekologisuuteen tulee tutkia ehto-jen parantamisen yhteydessä.

• Yhdyskuntarakentamista on tiivistettävä, ja kaavoituk-sessa uusrakentaminen on ohjattava joukkoliikenne-mahdollisuuksien yhteyteen.

• Olemassa olevaa infrastruktuuria, kuten liikenne-väyliä, on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti uudisrakentamisen sijoittamisessa.

• Kaikki toiminnot on suunniteltava niin, että sujuva arki joukkoliikenteen varassa mahdollistuu.

• Matalaenergiarakentamista ja passiivitaloja edellyttä-vät standardit on otettava käyttöön.

• Uudet rakennukset on velvoitettava liittymään ole-massa olevaan. kaukolämpöverkkoon tai käyttämään uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviä ratkaisuja.

• Kotitalouksien lämmitysratkaisuja on tuettava siten, että yksityisiin ekoinvestointeihin, kuten maalämpö-pumppujen hankintaan, saa nykyistä merkittävämmän tukiosan.

• Vuokratalojen korkotukilainoituksen ehtoja tulee pa-rantaa ja samalla niiden on huomioitava energian-säästövaikutukset.


27

2.2.6 Ekoinnovaatioissa monia mahdollisuuksia Suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet olla laajamittaisesti voitta-jien joukossa myös tulevaisuuden muutoksissa. Kansanvälisesti vertaillen työvoimamme on hyvin koulutettua ja valmis vastaa-maan monenlaisiin haasteisiin. Suomalaisen yhteiskunnan on varmistettava, että uutta teknologiaa synnytetään ja otetaan käyt-töön suomalaisissa yrityksissä. Ympäristöteknologia voi kehittyä merkittävästi vain tutkimukselle ja tuotekehitykselle suotuisassa toimintaympäristössä. Suoma-laista innovaatiojärjestelmää on korjattava paremmin kasvuyrityk-siä suosivaksi sekä koottava hajanaisia tutkimusresursseja yhte-näisemmäksi järjestelmäksi laadun ja vaikuttavuuden parantami-seksi. Samalla on huolehdittava etenkin julkisen sektorin T&K –panosten riittävyydestä. Tutkimus- ja kehitysinvestointien osuus BKT:sta on nostettava 4 prosenttiin nykyisestä 3,5:stä. Erityisesti on tuettava energiansäästöpalveluja kehittävien uusien yritysten kasvumahdollisuuksia. Euroopan ekoteollisuus on nopeasti kasvava osa EU:n taloutta. Se pitää sisällään muun muassa ilmansaasteiden torjunnan, jäte-vesihuollon, kiinteän jätteen huollon, maaperän ennallistamisen, uusiutuvien energianlähteiden käytön ja kierrättämisen. Tällä hetkellä ekoinnovaatioita luovan ekoteollisuuden osuus EU:n yh-teenlasketusta BKT:stä on 2,1 prosenttia. Ekoteollisuus ja sen palvelut vastaavat 3,5 miljoonasta kokopäiväisestä työpaikasta. Myös Suomessa ympäristöteknologian liikevaihto on kasvanut 1990-luvun lopulta 16 prosenttia. ”Ekoliikevaihdon” arvo on tällä hetkellä selvästi yli kaksi miljardia euroa Suomessa. Kun otetaan huomioon myös suomalaisten yritysten toiminta ulkomailla, sum-ma oli 3,4 miljardia euroa. On tärkeää, että Suomi on mukana edelläkävijämaana kehittä-mässä uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta lisääviä innovaatioita. Sitä varten meidän pitää luoda todelliset omat koti-markkinat sekä kasvattaa ja laajentaa uusiutuvien energialähtei-den osuutta energian tuotannossa.

28

Sijoittamisenkin trendinä ympäristöteknologia on jo kasvanut no-peasti ja kasvaa edelleen. Maailmanlaajuisesti investoinnit uusiu-tuvaan energiaan, biopolttoaineisiin sekä vähäpäästöiseen tekno-logiaan kasvoivat vuosien 2004 ja 2006 välillä 28 miljardista dolla-rista 71 miljardiin dollariin. Ekoinnovaatioilla on kuitenkin vaikeuksia päästä markkinoille tai nousta kuluttajien tietoisuuteen. Tarvitaan tarkoin punnittuja kei-noja innovaatioiden yleistymiseksi. Esimerkiksi kuluttajille suun-natuissa tuotteissa määräyksiä ja standardeja, myös vanhan tek-niikan myyntikieltoja.

• Muutos energiapihiin yhteiskuntaan on nähtävä myös merkittävänä mahdollisuutena luoda uutta työtä ja toimeentuloa.

• Elinkeinopolitiikan yhdeksi painopistealueeksi on otet-tava energiatehokkuutta myyvien palveluyritysten tu-keminen sekä kotimarkkinoilla että kansainvälistymi-sessä.

2.2.7 Ympäristöverotus on hyvä ohjauskeino Verotusta on ajateltava kokonaisuutena, ja sen lähtökohtana on oltava verotettavien ihmisten ja yritysten veronmaksukyky. Sosia-lidemokraateille verotuksen progressiivisuus on tärkeä periaate oikeudenmukaisen verojärjestelmän aikaansaamiseksi. Ympäristöverot ovat suhteellisia veroja, jotka eivät huomioi ve-ronmaksajan veronmaksukykyä. Siksi niiden osuuden kasvatta-minen verotulojen kokonaispotin sisällä on hankalaa. Toisaalta suurten verotuottojen kerääminen ympäristöverotuksella on risti-riitaista myös siksi, että ympäristöverotus on ajateltava ensi sijas-sa ohjausverotukseksi. Toisin sanoen tarkoituksena on se, että verotuksen kohde muuttaa käyttäytymistään siten, että verot pie-nenevät. Jos ympäristöverotuksella onnistutaan tässä perusta-voitteessa, verokertymä ei kasva talouskasvun mukana, vaan pienenee. Ympäristöveroja tulee kuitenkin ottaa käyttöön niin, et-


29

tä niiden kohtuuttoman rasituksen voi välttää kulutuskäyttäytymi-sellään. Ympäristöverotuksella on myös jo merkitystä valtion tulonmuodos-tuksessa. Polttoaineiden valmisteverotuksella, ajoneuvoja autove-roilla sekä jäteverolla rahoitetaan kaikkiaan satojen miljoonien edes-tä hyvinvointiyhteiskunnan toimintaa. Ympäristöverotukseen tarvitaan pikaisia uudistuksia autoja ajo-neuvoverotuksen, windfall-verotuksen ja jäteverotuksen osalta. Ympäristöverotuksella kerättyjä varoja tulee käyttää enenevässä määrin myös tukena ympäristöystävällisille toimille. Autoverotuksen uudistamisella ei pidä tukea saastuttamista Autoverotusta on uudistettava. Uudistuksissa on noudatettava pe-riaatetta, että pienipäästöisiä autoja suositaan verotuksellisesti suuripäästöisten kustannuksella. EU:ssa on päätetty asettaa uu-sien autojen keskimääräiseksi yläpäästörajaksi vuodesta 2012 lähtien 120 grammaa hiilidioksidia kilometriä kohden. EU:ssa tä-män hetkinen päästökeskiarvo on 160 g/km ja Suomessa vastaa-va luku on 180 g/km. Tarvitaan siis määrätietoisia toimenpiteitä niin autoteollisuudessa kuin kuluttajakäyttäytymistä ohjaavassa verotuksessa ja tiedotuksessa. Verotuksella tulee ohjata nykyistä selkeämmin kotitalouksia sekä liikkumisen että lämmityksen kuin muunkin kulutuksen osalta säästäväisyyteen ja päästöjen vähentämiseen. Vuoden 2008 alusta käyttöön otettu autoja ajoneuvoverotus on rakenteeltaan toimiva. Sitä tulee kuitenkin kehittää jyrkentämällä hiilidioksidipi-toisuuden perusteella kiristyvää progressiota ja myös kiristämällä veroastetta. Nykyisellään järjestelmä lisää yksityisautoilua teke-mällä kakkosauton hankinnan kannattavammaksi ja heikentämäl-lä julkisen liikenteen suhteellista kilpailukykyä. Autoverotusta uu-distettaessa on aina pidettävä mielessä yksityisautoilun ja joukko-liikenteen kannattavuusvertailu. Joukkoliikenteen kannattavuutta ei pidä verotuksellisesti heikentää, päinvastoin.

30

Koska dieselmoottorilla varustetut ajoneuvot tuottavat kilometriä kohti vähemmän hiilidioksidipäästöjä bensiinikäyttöisiin autoihin verrattuna, dieselveroa eli käyttövoimaveroa tulisi laskea. Tällai-seen alennukseen olisi kuitenkin kiinteästi kytkettävä velvoitteet suodattimien käyttöönotosta pienhiukkaspäästöjen pienentämi-seksi. Sosialidemokraatit haluavat lisätä vuotuisen ajoneuvoverotuksen porrastusta auton polttoainekulutuksen hiilidioksidipäästöjen pe-rusteilla sekä säilyttää autoveron eli hankintahetken mukaisen ve-rotuksen. Autoverouudistukset eivät saa lisätä ilmanpäästöjä. Samalla joukkoliikenteen toimivuutta on parannettava. Tavoitteena kaikissa työperusteisissa matkaetuisuuksissa tulee olla ensisijaisesti joukkoliikenteen käyttö. Yksityisautoilun käyt-töön kannustavista järjestelyistä tulee luopua. Ensi tilassa tulee asettaa vapaan autoedun tarjoamisen ehdoksi, että työnantaja on vapaan autoedun vaihtoehdoksi tarjonnut työsuhdematkalippua, jonka työntekijä saisi kokonaan verottomana. Päästökaupasta aiheutuvia ylivoittoja pitää verottaa Energiaverotuksen osalta sosialidemokraatit haluavat toimeen-panna nk. windfall-veron ennen vuotta 1998 perustetuille voima-laitoksille. Päästökaupassa sähköntuottajat saavat päästöoikeuksia, jotka siirtyvät sähkön tukkuhintoihin. Tuottajat saavat sähköstä kuiten-kin saman hinnan riippumatta siitä, aiheuttavatko he pkasvihuo-nekaasuäästöjä vai eivät, eli riippumatta siitä joutuvatko he yli-päätään ostamaan päästöoikeuksia. Näin päästökaupasta syntyy joillekin sähkön tuottajille, kuten ydin- ja vesivoiman tuottajille yli-voittoja – siis heidän omasta toiminnastaan riippumatonta etua. Päästökaupasta aiheutuvia ylivoittoja voidaan verottaa ja käyttää tätä verotuloa uusiutuvien energialähteiden edistämiseen. Tässä esitellyllä windfall-verolla viitataan siis erilaiseen windfall-voittoon kuin muualla Euroopassa, jossa tässä yhteydessä tarkoitetaan vain ilmaisista päästöoikeuksista suoraan johtuvaa windfall-voittoa.


31

Windfall-vero pitää säätää määräaikaisena erillisverotuksena, jo-ka pohjautuu toisaalta voimalaitoskiinteistöjen verottamiseen ja toisaalta sähkön tuotannon verottamiseen. Molemmat verot tilite-tään valtiolle. Windfall-verolla voitaisiin varovaisestikin arvioiden kerätä noin 300 miljoonan euron verotulot vuodessa. Näitä tuloja tulee ohjata uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja tuke-miseen. Jäteveron koskettava myös yksityisiä kaatopaikkoja Tällä hetkellä jätevero koskee Suomessa vain yleisiä kaatopaik-koja. Suomen virallisen jätestrategian sekä EU:n ja OECD:n oh-jeiden noudattamiseksi jätevero olisi kuitenkin pikaisesti laajen-nettava koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja, jotka tällä het-kellä saavat perusteetonta kilpailuetua tilanteesta. Yksityisille kaatopaikoille säädettävä 20 euron vero jätetonnia kohden toisi valtiolle 90 miljoonan euron verotulot vuodessa. Teollisuuden oma jätehuolto on tarkasteltava erikseen.

• Suomen autoverotuslainsäädäntöä on uudistettava si-ten, että vuotuinen ajoneuvovero porrastetaan nykyis-tä jyrkemmin auton hiilidioksidipäästöjen mukaan.

• Joukkoliikennettä on suosittava myös verotuksellisesti suhteessa yksityisautoiluun.

• Päästökaupasta aiheutuneet ylivoittoja (toimijoiden omista päätöksistä riippumattomat voitot) varten on säädettävä windfall-vero.

• Yksityisten kaatopaikkojen perusteeton veroetu on poistettava. Ympäristöverotuksella kerättyjä varoja tu-lee käyttää tukina ympäristöystävällisille toimille.

2.3 Ilmastonmuutokseen on myös sopeuduttava

Optimistisimpienkin ennusteiden mukaan ilmaston lämpenemistä kyetään vain hidastamaan, mutta ei kokonaan pysäyttämään. Tämän vuoksi ilmaston lämpenemisen seurauksia on ennakoita-va ja niihin on varauduttava.

32

Suomessa keskilämpötilojen on ennustettu nousevan jopa 4-6 as-tetta vuoteen 2080 mennessä. Samaan aikaan sademäärät kas-vavat ja äärisääilmiöt kuten myrskyt, kuivuusjaksot ja rankkasa-teet lisääntyvät. On selvää, että tämän kaltaisilla muutoksilla on lukuisia merkittäviä vaikutuksia ympäristöoloihin ja elinkeinonhar-joittamiseen. Suomessa pidempi kasvukausi antaa paremman tuottavuuden maataloudelle. Toisaalta, ääriolosuhteista aiheutuvat katastrofit, kuten tulvat, saattavat yleistyä, ja esimerkiksi lisääntyvä sateisuus merkitsee ravinteiden yhä voimakkaampaa huuhtoutumista vesis-töihin. Ilmastomuutokseen sopeutuminen ei ilmaston muuttumisen kau-askantoisten seurauksiensa ja niihin liittyvän epävarmuuden vuoksi ole vain ympäristöpolitiikan osa-alue. Ilmaston muuttumi-sen seuraukset – sekä suotuisat että haitalliset – on otettava har-joitettavan päätöksenteon yhdeksi uudeksi ulottuvuudeksi, ja myös näiden seurausten aiheuttamat mahdolliset kustannukset on ennakoitava. Esimerkiksi tulvien lisääntymisen ja ranta-alueille kaavoittamisen riskit on arvioitava ja selvästi tiedotettava päätök-sentekijöille. Koska tiedot ilmastomuutoksen seurauksista ovat myös osin hei-kot ja niihin liittyy merkittävää epävarmuutta, on ilmaston muut-tumisen ympäristöllisten ja sosio-ekonomisten vaikutusten tutki-mukseen kohdennettava erityisesti varoja lähitulevaisuudessa. Monet lajit sopeutuvat – kaikki eivät sopeudu Ilmaston lämpenemisen myötä monien lajien levinneisyysalueet siirtyvät pohjoisemmaksi ja Suomeen odotetaan leviävän myös kokonaan uusia lajeja. Elinympäristön vaihdosten lisäksi monet lajit saattavat sopeutua ilmaston lämpenemiseen myös geneettisesti. Edellä kuvatun kaltaiset odotettavissa olevat ympäristölliset muu-tokset on otettava tarkoin huomioon ympäristöpolitiikassa. Ilmas-ton muuttuminen saattaa olla niin nopeaa, että monilla lajeilla on vaikeuksia ehtiä sopeutumaan muutoksiin elinympäristössään tai


33

muuttamaan uusilla alueilla. Ympäristösuojelua koskevissa pää-töksissä ja käytännön toimissa onkin erityisesti otettava huomioon ei vain lyhyen aikavälin suojelutavoitteet vaan myös pitkän täh-täimen tavoitteet, jollaisiin myös ilmaston muutokseen sopeutu-misen edesauttamisen pitäisi itsestään selvästi lukeutua. Käytän-nössä onkin tärkeää mm. säilyttää populaatiokoot tarpeeksi suu-rina ja turvata lajien habitaattien riittävä koko ja yhtenäisyys esi-merkiksi kaavoituksen, maankäytön suunnittelun ja rajoitusten keinoin. Ympäristönsuojelupäätöksissä on kiinnitettävä erityistä huomiota lajien harvinaisuuteen, sopeutumiskykyyn ja niiden ns. kansalli-seen merkitykseen eli kuinka alkuperäisiä ja kulttuurillisesti mer-kittäviä lajit ovat Suomessa. Suojelupäätösten on aina pohjaudut-tava tutkittuun tietoon, ja luonnonarvojen merkityksen ohella on arvioitava myös taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä. Globaalin ilmastoratkaisun ohella sosialidemokraattien tulee ajaa myös laajempaa politiikan globalisoimista. Vain ylikansallisen po-litiikanteon demokratisointi ja uudenlaiset ohjauskeinot, kuten globaalit ympäristöverot voivat autaa maiilmaa eteenpäin.

• Ilmaston lämpenemisen aiheuttamia muutoksia on selvitettävä yhteiskunnan eri osa-alueilla, ja niihin so-peutumiseen on varauduttava pikaisesti ja perusteelli-sesti.

• Eläin- ja kasvilajien sopeutumisen edesauttaminen il-mastomuutokseen on osa ilmastomuutoksen vaikutus-ten vastaista kamppailua.

• Ilmastomuutos ajaa lajeja ahtaalle, minkä vuoksi nii-den sietokyky ihmisen aiheuttamalle stressille saattaa alentua. Tämä on otettava päätöksenteossa huomi-oon.

• Päättäjille on tarjottava riittävä tieto ilmastonmuutok-sen aiheuttamien riskien huomioimisesta kaavoituk-sessa ja tulvasuojelussa.

34

2.4. Muutos maksaa - kustannukset jaettava oikeudenmukaisesti

Ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan aiheuttamien kustannusten ja rasitusten jakaminen oikeudenmukaisesti on vaativa kysymys. Ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset ulottuvat monien eri suku-polvien elinajalle. Ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan osapuolet ovat keskenään hyvin erilaisia, sillä ilmastonmuutoksen haitat ja riskit jakautuvat yhtä epätasaisesti kuin vastuu sen aiheuttami-sestakin. Sosialidemokraatit vaativat, että ilmastonmuutoksen torjunnan kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti ottaen huomioon eri osapuolten erisuuruiset mahdollisuudet osallistua niihin. Erityises-ti tulee huolehtia siitä, ettei ilmastonmuutoksen torjunnan kustan-nuksia sälytetä yhteiskuntamme ja maailmamme vähävaraisim-pien ihmisten kannettavaksi. Ilmastonmuutoksen torjunnan toteut-taminen oikeudenmukaisesti edellyttääkin julkisen vallan toimen-piteitä, sillä yksipuolisesti markkinamekanismiin nojaavat keinot eivät huomioi ihmisten perusoikeuksia eivätkä pysty huomioi-maan erilaisten oikeuksien välisiä aste-eroja ja näiden perusteella johdettavia oikeudenmukaisuusnäkökohtia. Pienituloisten pysyminen yhteiskunnan muutoksen mukana on sosialidemokraateille tärkeää. Ympäristön ja ilmaston suojelun vaatimat toimet uhkaavat rasittaa suhteettoman paljon juuri vähä-osaisia. Ekologisesti kestävän elämäntavan tulee olla mahdollista myös pienillä tuloilla. Muutos vähähiiliseen talouteen tulee merkitsemään valtavaa mul-listusta nykyisessä tuotannossa. On selvää, että markkinoilla tu-lee olemaan sekä voittajia että häviäjiä. Yrityksistä voittajia ovat ne, jotka tekevät tarvittavat muutokset ajoissa ja pääsevät näin markkinajohtajan asemaan - häviäjiä taas ne, jotka luottavat sii-hen, että mikään ei muutu eikä heidän tarvitse myöskään muuttaa tuotantomenetelmiään. Sosialidemokraattisesta näkökulmasta tässä asettuu yhteiskunnille todella suuri vastuu. Miten kyke-nemme ennakoimaan koulutuksessa muutoksen, jotta työntekijät


35

eivät joudu työttömyyden kautta muutoksen maksumiehiksi? Suomessa on koettu useita rakennemuutoksia ja niistä on selvitty mm. hyvinvointiyhteiskunnan takaaman monimuotoisen koulutuk-sen ja muutosturvan avulla. Muutoksessa näitä rakenteita on edelleen vahvistettava ja tarvittaessa muutettava. On selvää, että yhä syvenevän globaalin keskinäisriippuvaisuu-den tilanteessa ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan oikeuden-mukaisuuskysymyksiä tulee tarkastella kansallisvaltion lisäksi myös alueellisesti ja koko maailmanyhteisön näkökulmasta. Kehitysmaita on autettava – kehitysapu ilmastonmuutosai-kakaudelle Vastuu ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksista sekä ilmas-tonmuutoksen aiheuttamien haittojen korjaamisesta kuuluu niille, jotka eniten hyödyntävät mahdollisuutta päästää kasvihuonekaa-suja ilmakehään, eli ennen muuta kehittyneille teollisuusmaille. On totta, että joidenkin kehittyvien maiden päästöt kasvavat huo-lestuttavaa vauhtia, mutta siellä yksittäisen kansalaisen osuus päästöistä on edelleen pieni suhteessa kehittyneiden maiden kansalaisiin. Oikeudenmukaisten ratkaisujen tarvetta korostaa se, että ilmastonmuutoksesta aiheutuvat riskit ja haitat kasautuvat usein juuri niille köyhimmille maille, jotka ovat vähiten niistä vas-tuussa tai joiden mahdollisuudet suojautua niiltä ovat pienimmät. Ilmastonmuutoksen torjunnan keinojen on kohdeltava oikeuden-mukaisesti jokaista ihmiskunnan jäsentä. Keinoja valittaessa ja toteutettaessa on varmistettava, että myös kehittyvien maiden ihmisten perusoikeudet toteutuvat. Kehittyvillä mailla on oikeus kohentaa elintasoaan ja lisätä kulutustaan, minkä vuoksi kehitty-neiden maiden on autettava niitä esimerkiksi päästöttömän ener-giantuotannon rakentamisessa ja ympäristönsä suojelemisessa. Kasvun tulee olla kestävän kehityksen mukaista myös kehitys-maissa. Teknologiasiirrolla, sademetsien suojelulla ja oikeanlai-sella kehitysyhteistyöllä on suuri merkitys kestävän kehityksen edellytysten luomisessa.

36

Kehitysrahoituksen innovatiivisena uutena rahoituslähteenä 20 maata on ottanut käyttöön lentolippumaksun, jolla kerätään rahaa kehitysmaiden lääkehankintoihin. Uusia rahoitusideoita pitää ke-hittää myös ilmastohaasteeseen vastaamiseksi kehitysmaissa. Suomen tulisi liittyä UNITAID:in lentolippumaksualoitteeseen se-kä osallistua kunnianhimoisempien mallien ja ilmastomuutoksen hillitsevien rahoitustapojen suunnitteluun edelläkävijämaiden kanssa. Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä Maailmanpankin suunnitelmia kolmesta ilmastorahastosta ja näkee tärkeänä niiden kunnollisen resursoinnin. Ilmastonmuutoksen torjunnan toimenpiteillä voi olla maailmanlaa-juisten markkinoiden välittämiä ulkoisvaikutuksia, kuten bioener-gian raaka-aineiden tuotannon mahdollinen vaikutus ruoka-aineiden hintaan, jolloin kehittyneillä mailla on velvollisuus hyvit-tää kehittyville maille aiheutuvia kustannuksia tai haittoja. Kehitty-vien maiden on oikeudenmukaista saada hyvitystä, kun niiden tu-lee pidättäytyä joidenkin taloudellisten oikeuksiensa toteuttami-sesta (mm. sademetsien hakkuu). Polttavin ja ajankohtaisin globaalin oikeudenmukaisuuden kysy-mys ilmastonmuutoksen torjunnassa on, kuinka kaikki maat ja osapuolet saadaan kantamaan osuutensa niille kohdistuvasta vastuusta. Maailmanyhteisön onkin nopeasti löydettävä keinot vapaamatkustajan ongelman ratkaisemiseksi kansainvälisen il-mastosopimuksen tapauksessa.

• Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen uhka, ja myös sen torjumisen vaikutuksia on tarkasteltava maailman-laajuisena oikeudenmukaisuusongelmana.

• Muutos hiilidioksidi-intensiivisestä taloudesta hiilineut-raalia kohti luo uusia voittajia ja häviäjiä. Sosialidemo-kraatit huolehtivat siitä, että laskuja ei laiteta yksin pienituloisten maksettaviksi.

• ”Saastuttaja maksaa” -periaatteen mukaisesti kehi-tysmaille ja köyhille on kompensoitava ilmastonmuu-toksesta niille erityisesti aiheutuvia kustannuksia ja on


37

kehitettävä uusia rahoitusmekanismeja ilmastonmuu-tokseen vastaamiseksi.

• Myös ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisystä ja sen tor-junnasta aiheutuvat kustannukset on otettava kaiken kehitysavun tarkastelukriteeriksi. Etenkin uuden tekno-logian käyttöönottoa kehitysmaissa on edistettävä.

2.5 Kestävä energiapaletti kokoaa puroista virran

2.5.1 Energiapihi ja öljystä riippumaton Suomi 2030 Suomalaisen energiapolitiikan suurin kysymys on tulevaisuudes-sa se, kuinka paljon pystymme säästämään nykyisestä energian-kulutuksestamme taloudellisesta toimeliaisuudesta tinkimättä. Onnistuminen energiatehokkuuden lisäämisessä vähentää suo-raan tarvetta tuottaa uutta energiaa. Sähkönkulutuksen ennuste-taan tulevaisuudessa kasvavan energiankulutusta nopeammin, mutta nouseviin ennustekäyriin ei voida suhtautua kuin annettui-hin totuuksiin. Myös kestävää energiapalettia mietittäessä on pi-dettävä mielessä, että tarvittavan energiatuotannon määrä ei ole vakio, vaan siihen voidaan vaikuttaa erilaisilla tavoilla. Säästämistavoitteessa onnistuminen edellyttää toimenpiteitä kai-killa kasvihuonepäästöjä tuottavilla sektoreilla. Energiansäästön määrätietoista toteutusta tukemaan ja raamittamaan on pikaisesti perustettava Energiapihi Suomi 2030 -tutkimusohjelma, jonka ta-voitteena on energiatehokkuuden parantaminen kolmanneksella vuoden 2008 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Sosialidemokraattien toinen energiantuotantoa määrittävä tavoite on, että Suomen on oltava energiahuollossaan öljystä riippuma-ton valtio vuoteen 2030 mennessä. Samalla kaikkien fossiilisten energialähteiden käyttöä on vähennettävä, sikäli kun niiden käyttö edelleen aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Kestävä energian-tuotantopaletti on rakennettava siten, että säästötavoite ja öljystä riippumattomuus voivat toteutua.

38

Suomeen on rakennettava kilpailukykyinen omavarainen energi-antuotanto, joka perustuu päästöttömiin tai vähäpäästöisiin ener-gialähteisiin. Tuotannon täytyy myös pystyä vastaamaan kausi-vaihteluihin sekä EU-tavoitteisiin ja kansainvälisten sopimusten sitoumuksiin. Jotta fossiilisten energialähteiden riippuvuudesta voi-daan irrottautua, on kaikki vähäpäästöiset energiantuotantovaih-toehdot pidettävä suomalaisen energiapaletin osana jatkossakin. Tuotantokapasiteetti vanhenee ja tuonnin osuus uhkaa kasvaa Energiaintensiivisen teollisuuden osuus Suomen kansantalou-dessa on edelleen merkittävä. Suomessa kulutetusta sähköstä teollisuus käyttää yli puolet. Sähköä tarvitaan Suomessa jatkos-sakin, kun sitoudutaan kilpailukykyisen toimintaympäristön raken-tamiseen. Lähivuosina Suomessa poistuu runsaasti energiantuotannon ka-pasiteettia käytöstä, kun etenkin hiilivoimatuotantoa tulee käyt-töikänsä päähän. Tämä on Suomelle sekä ongelma että mahdol-lisuus. Jos käytöstä poistuva päästöjä tuottava kapasiteetti pysty-tään korvaamaan puhtaammalla energiantuotannolla, seuraukset ilmastolle ovat myönteisiä. Uudistuvan sähköntuotantokapasitee-tin pitää pystyä teholtaan vastaamaan myös talvikuukausien huippukulutustasoihin. Suomen vahva riippuvuus energiantuonnista on haaste energia-turvallisuudellemme. Yli puolet Suomen käyttämästä energiasta ja energiaraaka-aineesta on tällä hetkellä tuonnin varassa. Säh-kön tuonnin osuus Suomen sähkönkulutuksesta on kasvanut vii-me vuosina, ja oli vuonna 2005 noin 20 prosenttia. Sähkön osalta tärkein tuontimaa on Venäjä, joka on ollut Suomelle pitkäaikainen kauppakumppani. Venäjän omat energiatarpeet sekä sisäiset poliit-tiset jännitteet voivat kuitenkin keskipitkällä aikavälillä vaikuttaa sen toimitusvarmuuteen. Energiaturvallisuuttamme tulee vahvistaa nos-tamalla omavaraisuusastetta ja kannustamalla kotimaisen energian-tuotantokapasiteetin lisäämiseen. Sähkön sisämarkkinat on toteu-tettava. Samalla on mahdollisuuksien mukaan kasvatettava ener-giatuojamaiden määrää.


39

Poistuva kapasiteetti yhdistettynä tulevaisuuden kulutusennustei-siin voivat periaatteessa luoda tilanteen, jossa edelleen kasvava osuus sähkönkulutuksesta on katettava tuonnilla. Energiantuotan-topalettia rakennettaessa on otettava huomioon tämä mahdolli-suus ja huolehdittava siitä, että sähkönkysyntään voidaan jatkos-sa vastata yhä paremmin omavaraisella tuotannolla. Uusia inves-tointeja tarvitaan kaikkiin päästöttömiin energiamuotoihin, ja in-vestointien syntymistä edistetään parhaiten pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella energiapolitiikalla. Kansainvälinen toimintaympäristö nojaa edelleen fossiilisiin tuotantomuotoihin Maailman energiamarkkinoilla ei ole nähtävissä merkkejä energi-an hintojen laskusta. On olemassa suuri todennäköisyys, että maailman energiankulutus kasvaa voimakkaasti lähivuosikym-menten aikana. Jopa puolet kasvusta tulee Kiinasta ja Intiasta, eli maista joiden energiantuotanto perustuu vahvasti fossiilisiin ener-gialähteisiin, Kiinassa erityisesti kivihiileen. Fossiilisten energialähteiden riittävyydestä tulevaisuudessa on useita arvioita. Pessimistisimpien arvioiden mukaan öljyä riittää enää muutamaksi vuosikymmeniksi, optimistit puhuvat vuosisa-dan lopusta. Varmaa on kuitenkin se, että öljyn, hiilen ja maakaa-sun taloudellinen käytettävyys ei riitä ikuisesti. Fossiiliset polttoai-neet ovat myös merkittävin kasvihuonekaasujen lähde, joten nii-den käyttöä on rajoitettava kasvihuoneilmiön ehkäisemiseksi. Näistä lähtökohdista on selvää, että tulevaisuuden energiantuo-tannossa fossiilisten polttoaineiden osuutta on vähennettävä ja uusiutuvien kasvatettava. Toisaalta mitään kustannustehokasta tuotantomuotoa ei tule hylätä, jos tulevat tekniikat, kuten hiilidiok-sidin talteenotto- ja varastointitekniikat (CCS) mahdollistavat vä-häpäästöisen tuotannon.

40

Pohjoismainen sähköpörssi Nord Pool Sähkö- ja energiamarkkinat kansainvälistyvät. Suomen sähkö-markkinat ovat osa pohjoismaista Nord Pool -sähköpörssiä, jonka toimivuutta pitää voimakkaasti kehittää. Nord Pool toimii tällä het-kellä myös liian selvästi suurten vesivoimayhtiöiden ehdoilla, eikä siten mahdollista suomalaisille sähkönostajille vakaata ja ennus-tettavaa sähkömarkkinaa. Tulisi pyrkiä tilanteeseen, jossa säh-köntuottajat eivät harjoita aktiivista myyntiliiketoimintaa sähkö-pörssissä. Pohjoismainen sähköpörssi ei voi myöskään toimia il-man kunnollista siirtokapasiteettia, joten siirtoyhteyksien paran-tamiseen on panostettava. Energiapolitiikan olisi kannustettava uusiin sähköntuotantoinvestointeihin, jotta tarjonta ja kilpailulli-suus sähkömarkkinoilla lisääntyisivät. Nord Poolin toiminta on laajennettava koko Itämeren alueelle.

• Energiapalettimme tärkein osatekijä on jatkossa ener-giansäästäminen. Säästötavoitteita tukemaan on pe-rustettava Energiapihi Suomi 2030 -tutkimusohjelma.

• Energiantuotannon kasvihuonepäästöjä on vähennet-tävä merkittävästi.

• Hiilidioksidipäästöjä aiheuttavasta energiantuotannos-ta voidaan irtautua. Tällöin mitään päästötöntä ener-giantuotantomuotoa ei pidä sulkea pois Suomen energiapaletista.

• Sähköpörssi Nord Poolin toimintaa on voimakkaasti kehitettävä.

2.5.2 Eri energialähteiden mahdollisuudet ja rajoitteet Suomalainen energiantuotantojärjestelmä on kansainvälisesti ver-taillen monipuolinen ja kattava sisältäen lukuisan määrän eri energiantuotantotapoja. Jatkossa sitä on kehitettävä siten, että energiahuollon omavaraisuus kasvaa, riippuvuus fossiilisista energialähteistä vähenee ja uusiutuvien energialähteiden osuutta nostetaan edelleen merkittävästi. Kun energian käyttöä saadaan samalla tehostettua ja sähköä näin säästettyä, ollaan yhä vah-vemmin kokonaisvaltaisen ja kestävän energiapolitiikan tiellä.


41

Suomi on uusiutuvan energiantuotannon kärkimaita Euroopassa. Uusiutuvien energialähteiden osuus energiankäytöstämme on lä-hes neljännes. Merkittävimmät uusiutuvat energialähteemme ovat tällä hetkellä metsäbioenergia ja vesivoima. Yhdessä ne muodos-tavat lähes kaiken Suomessa tuotettavan uusiutuvan energian. Jatkossa uusiutuvaa energiaa on saatava selvästi enemmän myös muista lähteistä, ja tätä varten on kehitettävä pikaisesti myös niille soveltuvaa tukijärjestelmää. Ydinvoima ei ole riskitöntä, mutta sitä tarvitaan Ydinvoiman osuus sähkön tuotannosta on Suomessa selvästi al-haisempi kuin EU-maissa keskimäärin (EU25 31 prosenttia vuon-na 2004, Suomi 24 prosenttia vuonna 2006). Entistä turvallisem-mat uuden sukupolven reaktorit ja turvallinen jätteen loppusijoitus yhdistettynä päästöttömyyteen ja toimitusvarmuuteen tekevät ydinvoimasta tärkeän energialähteen tulevaisuudessakin. Ennen kaikkea tarvitaan voimakasta energiansäästöä ja kaikkien muiden päästöttömien ja uusiutuvien energialähteiden aktiivista hyödyntämistä. Ydinvoiman lisärakentaminen ei ole ratkaisu energia- ja ilmastohaasteisiin, ja sen hyödyntämisessä on huomi-oitava esimerkiksi uraanin rajallisuus raaka-aineena. Jätteiden energia on hyödynnettävä Suomessa yhdyskuntajätettä ei vielä hyödynnetä täysimittaisesti sähkön ja lämmön tuotannossa. Esimerkiksi Tanskassa osuus on huomattavasti korkeampi. Suomessa jätteellä olisi mahdollista korvata etenkin hiilen käyttöä kaukolämmön tuottamiseksi sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Yhdyskuntajätteiden ener-giakäyttöä onkin lisättävä määrätietoisesti mm. ottamalla kaato-paikkojen biokaasut talteen. Samalla jätelainsäädäntöön on saa-tava selkeämmät sitovat kierrätystavoitteet ja uusien jätteenpolt-tolaitosten on täytettävä alan korkeimmat laatuvaatimukset.

42

Biomassa ja puu Metsäbiomassan käyttö on ylivoimaisesti merkittävin uusiutuvan energian lähde Suomessa. Yhdessä jätteen kanssa sen osuus energian kokonaiskulutuksesta on noin 24 prosenttia. Puun osuutta energiantuotannosta tulee jatkossakin harkitusti kasvattaa ottaen huomioon kestävän kasvun rajat, jotka tulevat vastaan metsien uusiutumiskyvyssä ja metsäteollisuuden kilpailu-kyvyssä. Metsäteollisuus pystyy hyödyntämään puun moninker-taisesti puun polttamiseen verrattuna, kun se omien jalostuspro-sessiensa lisäksi käyttää hakkeen energiantuotantoon. Puunkäytön mahdollisuuksia on parannettava erityisesti pientalo-lämmityksessä, jossa puupellettien käyttöä voidaan lisätä öljyn korvaajana. Samalla on tarkasteltava ilman pienhiukkaspäästöjä, jotka puunkäytön lisääntyessä saattavat kasvaa. Biomassan käyttö tuottaa lukuisia etuja perinteisiin energialähtei-siin ja eräisiin muihin uusiutuviin energialähteisiin nähden, kuten suhteellisen alhaiset kustannukset, vähäisempi riippuvuus lyhyen aikavälin säänvaihteluista, paikallisten taloudellisten rakenteiden tukeminen sekä vaihtoehtoisten tulonlähteiden tarjoaminen maanviljelijöille. Bioenergiassa on kuitenkin myös eräitä ongelmia. Sen tuottami-nen ei ole aina ekologisesti perusteltua hyvistä tarkoituksista huo-limatta. Nämä ongelmat koskettavat erityisesti ensimmäisen pol-ven biopolttoaineita, joiden hiilitase voi usein olla jopa fossiilisia polttoaineita huonompi. Olisikin siirryttävä nopeasti toisen suku-polven biopolttoaineisiin. Tämä luo uusia tuotantomahdollisuuksia suomalaiselle metsäteollisuudelle, jonka sivutuotteista tällä het-kellä lupaavimmat toisen sukupolven biopolttoaineet valmiste-taan. On tärkeää, että maailman huippua oleva suomalainen metsäosaaminen hyödynnetään bioenergian kehittämisessä. Bioenergiamarkkinoille olisi luotava kansainvälinen sertifiointijär-jestelmä. Näin varmistetaan, ettei biopolttoainelähde tuota elin-kaarensa aikana enemmän päästöjä kuin ne lähteet, jotka se kor-


43

vaa. Bioenergian suhteen on myös varmistettava, ettei se ajaudu kilpailemaan ruuantuotannon ja vesihuollon kanssa resursseista. Osa biopolttoainetuotannosta uhkaa myös luonnon monimuotoi-suutta, joten myös tämä on otettava sertifikaatiojärjestelmässä huomioon. Myös uudistuksen alla olevaan biopolttoainedirektiiviin on sisälly-tettävä biopolttoaineita koskevat kestävyyskriteerit. Kun liikenteen biopolttoaineiden käyttöä edistetään EU-tavoitteiden mukaisesti, on pidettävä mielessä alkuperäiset ilmastonmuutoksen tavoitteet: kasvihuonepäästöjen on kokonaisuudessaan pienennyttävä, ei li-säännyttävä. Vesivoima Vesivoiman hyödyntämisessä on huomioitava tasapainoisesti se-kä uusiutuvien energiamuotojen lisätarve että ympäristönäkökul-mat. Lähitulevaisuudessa vesivoiman tuotantoa voidaan kasvat-taa perkauksilla, yläveden nostoilla sekä etenkin tehonnostoilla, joita tehdään voimalaitosten peruskorjausten yhteydessä. Vesi-voimaa on lisättävä jo valjastettuja kohteita aktiivisesti hyödyntä-mällä. Tuulivoima Suomen tuulivoimapotentiaalia ei ole tähän mennessä hyödyn-netty tarpeeksi. Syynä ovat olleet muun muassa muita Pohjois-maita alhaisempi tukijärjestelmä ja korkeat tuotantokustannukset ja heikommat tuuliolosuhteet. Kustannukset ovat kuitenkin laske-neet tuulivoimatekniikan kehittyessä ja samalla ympäristöhyödyt tulleet ilmeisimmiksi. Suomessa on käyttämätöntä potentiaalia runsaasti, sillä vain murto-osa (0.2 prosenttia) sähköstämme tuo-tetaan tuulella. Tuulivoima tarjoaisi uusia mahdollisuuksia teknologiateollisuudel-lemme ja lisäisi energia-alan työllisyyttä. Uusiutuvan energiatuo-tannon kustannustehokkuus tullee kuitenkin kasvamaan tulevai-suudessa, kun muiden energialähteiden hinta nousee, joten säh-kölaskun korotus jäisi muutamiin prosentteihin.

44

Kaavoituksesta ja jarruttavasta lupabyrokratiasta johtuvat tuuli-voimarakentamisen esteet pitää pystyä ohittamaan paremmalla maankäytön ohjauksella ja ympäristösuunnittelulla. Ympäristömi-nisteriön on valvottava nykyistä tarkemmin, että maakuntakaavoja laadittaessa kartoitetaan tavoitteellisesti tuulivoimarakentamisen mahdollisuudet. Päivitykseen tuleva tuuliatlas tarjoaa tiedot tuuli-voiman hyödyntämisen alueellisesta potentiaalista. Tuulivoiman markkinatilanne on periaatteessa Suomessa jo nyt hyvä, ja kapeikkoja on muodostunut myös tarjontapuolelle: tuuli-voimarakentamisen kysyntä kasvaa kovaa vauhtia ja yhtä aikaa monissa eri Euroopan maissa. Tämä luo työllisyysmahdollisuuk-sia myös suomalaiselle teknologiateollisuudelle, joihin toivotta-vasti pystytään vastaamaan.

• Suomen merkittävin uusiutuvan energian lähde ovat tällä hetkellä puupohjaiset energianlähteet. Puun hyö-dyntämistä energianlähteenä voidaan kasvattaa mal-tillisesti huomioiden, että tehokkaimmin puu hyödyn-netään metsäteollisuuden jalostus- ja energiantuotan-toketjussa.

• Tuulivoiman ja biomassan energiakäyttöä tulee kas-vattaa merkittävästi. Tämä edellyttää tehokasta uusiu-tuvien energiamuotojen ohjausjärjestelmää.

• Ympäristöministeriön on valvottava, että maakunta-kaavoissa kartoitetaan systemaattisesti tuulivoimara-kentamisen mahdollisuudet.

• Biopolttoaineita voidaan suosia vain, jos ne ovat ai-dosti ympäristöystävällisempiä kuin muut liikennepolt-toaineet. Biopolttoaineiden tuotanto ei saa joutua kil-pailemaan ruuantuotannon kanssa resursseista ja vil-jelyalasta.

• Ydinvoima on tärkeä energialähde tulevaisuudessa-kin, mutta sen ohella tarvitaan energiansäästöä ja päästöttömien ja uusiutuvien energialähteiden aktiivis-ta hyödyntämistä.


45

Turpeen haasteet ja mahdollisuudet Turpeen osuus Suomen kokonaisenergian käytöstä on noin kuusi prosenttia. Joillakin alueilla turve on kuitenkin hyvinkin merkittävä kaukolämmön raaka-aine kattaen jopa yli puolet raaka-ainetarpeesta. Sitä poltetaan myös yhdessä muiden bioraaka-aineiden kanssa, mikä lisää esimerkiksi oljen tai hakkeen käytön taloudellisuutta. Turpeen käyttämisen järkevyyttä on selvitettävä edelleen tar-kemmin, ja otettava huomioon nimenomaan ilmastopolitiikan ai-dot lähtökohdat. Luokittelulobbaus ei ole kestävää ilmastopolitiik-kaa, mutta mikäli turve-energiantuotanto osoitetaan elinkaarensa koko käytön osalta fossiilisia polttoaineita vähemmän hiilidioksidi-päästöjä aiheuttavaksi energianlähteeksi, Suomen tulee yhdessä muiden turpeentuottaja maiden kanssa pyrkiä edistämään tur-peen käyttömahdollisuuksia. Turpeen merkitys paikallisessa lämmön- ja sähköntuotannossa täytyy tässä tapauksessa voida vähintäänkin säilyttää.

2.5.3 Vihreä sertifikaatti käyttöön Uusiutuvien energialähteiden osuutta Suomen energiantuotan-nossa on nostettava yhdessä päätettyjen EU-tavoitteiden mukai-sesti. Koska uusiutuvan energian tuottaminen on tällä hetkellä ta-vanomaisia tuotantomuotoja kalliimpaa, yhteiskunnan on valittava sopiva tapa tukea ja edistää niiden tuottamista päästökauppajär-jestelmän ohjausvaikutuksen lisäksi. Tällä hetkellä uusiutuvan energian tukijärjestelmä perustuu investointi- ja verotukiin. Merkittä-vimpiä muita vaihtoehtoja ovat syöttötariffit ja vihreät sertifikaatit. Eri ohjauskeinoilla on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tuki-järjestelmän selkeyden vuoksi on kuitenkin järkevää pidättäytyä kaikkien mahdollisten ohjauskeinojen päällekkäisestä käytöstä. Ohjauskeinot ovat aina välineitä, eivät itseisarvoja. Hyvä ohjaus-keino on kustannustehokas, vaikuttava ja yhteensopiva energia-

46

markkinoiden kokonaisuuteen nähden. On tärkeää, että energian-tuottajia kannustetaan kokonaisuuden kannalta järkeviin inves-tointipäätöksiin. Myös uusiutuvaa energiaa on tuotettava tehok-kaasti ja taloudellisesti perustellusti. Sertifikaattijärjestelmässä asetettu tavoite tietystä uusiutuvan energian markkinaosuudesta saavutetaan varmemmin ilman yli-määräisiä häiriöitä. SDP näkee vihreän sertifikaattijärjestelmän eduksi myös sen, että se kannustaa pidemmällä aikavälillä luo-maan suurempaa ja paremmin toimivaa pohjoismaista ja euroop-palaista energiamarkkina-aluetta. Ruotsi ja Norja kehittävät kes-kinäistä vihreän sertifikaatin tukijärjestelmää, ja Suomen tulisi selvittää olisiko mahdollista tai kannattavaa tulla mukaan tämän järjestelmän kehittelyyn. Kun vihreiden sertifikaattien markkina-alue on laaja, uusiutuvan energian tuotanto ohjautuu varmimmin tehokkaimmalla tavalla. Mahdollisesti vihreä sertifikaattijärjestel-mä on kuitenkin luotava aluksi Suomen omien tarpeiden mukai-sesti, jotta asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa kansallisesti. Uusiutuvan energian investointituet ovat julkisia panoksia energi-an tuotantorakenteen muuttamiseksi, ja niiden käyttöä on perus-teltua lisätä jatkossa. Investointitukien käyttö ja sertifikaattijärjes-telmän kehittäminen muodostavat tulevaisuudessa parhaan vaih-toehdon uusiutuvan energian tukiratkaisuksi. Uusiutuvia energialähteitä voidaan ottaa käyttöön eri tavoin eri alueilla, esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotannon tai kauko-lämmön osalta. Aluekehitysvaroista olisi ohjattava alueellisiin uu-siutuvien energiaratkaisujen käyttöönottoon ja kumppanuushank-keisiin tukea. Erilaisten paikallisten tarpeiden huomioiminen ja uusiutuvien energiamuotojen innovatiivinen hyödyntäminen luovat osaltaan Suomeen uusiutuvien energiamuotojen kotimarkkinoita. Tältä pohjalta ratkaisuja on mahdollista kaupallistaa ja suunnata vientimarkkinoille helpommin. Uusiutuvien energialähteiden tukemiseksi on luotava kansallinen vihreän sertifikaatin järjestelmä, joka edistää uusiutuvien energia-lähteiden käyttöä asetettuihin tavoitteisiin nähden riittävästi, mutta samalla tehokkaasti.


47

• Vihreän sertifikaatin lisäksi on käytettävä edelleen jul-

kisia investointitukia, jotka ovat osoittautuneet toimi-viksi esimerkiksi tuulivoima- ja bioenergiainvestointien käynnistämisessä.

• Uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistä on tuet-tava kotitalouksissa ja alueellisesti.

3 Ympäristö on ykkösasiamme –

ajankohtaisia näkökulmia 3.1. Itämeri on pelastettava

Itämeri on maailmanlaajuisesti erityinen vesistöalue, jonka suoje-lemiseksi tarvitaan välittömiä ja tehokkaita toimenpiteitä. Vastuu Itämeren pelastamisesta kuuluu kaikille niille, joiden päästöt ai-heuttavat veden laadun heikkenemistä. Suomen on oltava valmis kantamaan oma vastuunsa päästöjen rajoittamiseksi. Valtioneu-vosto teki keväällä 2002 periaatepäätöksen Itämeren suojeluoh-jelmasta. Itämeren rehevöitymistä aiheuttavia päästöjä ei ohjel-masta huolimatta ole saatu kuriin ja Suomenlahden tila on viime vuosina edelleen heikentynyt lähes kuolleen hapettoman tilan val-latessa jatkuvasti lisää pohjapinta-alaa. Myös uudet vaaralliset la-jit ovat lisääntyneet hälyttävällä tavalla. Konkreettisia toimia on to-teutettava Itämeren suojelukomission Itämeren suojelun toiminta-ohjelman, Suomen Itämeren suojeluohjelman sekä Vesiensuoje-lun suuntaviivat vuoteen 2015 ulottuvan ohjelman toimeen pane-miseksi.

3.1.1 Maatalouden ja muiden päästölähteiden ympäristöhaittoja rajoitettava entistä tehokkaammin

Itämeren suojelu koskee koko sen valuma-aluetta, siis myös Suomen sisävesiä. Itämeren kuormitus on edelleenkin niin suuri, että se yhdessä Itämereen aiemmin varastoituneen ravinnekuor-

48

mituksen kanssa ylittää selvästi rehevöitymisen kannalta kriittisen tason. Koko Itämeren mittakaavassa Suomen osuus ravinne-kuormituksesta on noin 10 prosenttia, mutta omien sisä- ja ran-nikkovesiemme laatuun vaikuttavat ratkaisevasti Suomessa teh-tävät toimet. Itämeren suojelussa on tärkeintä vähentää edelleen maalta pe-räisin olevaa kuormitusta kaikilla toimialoilla kotimaisin toimin ja yhteistyössä Itämeren rantavaltioiden kesken. Rehevöitymisen hillitsemisen ohella on tärkeää varmistaa Itämeren luonnon mo-nimuotoisuus ja samalla parantaa alueen meriturvallisuutta. Lähi-alueen maiden yhteistyötä Itämeren suojelussa täytyy jatkaa. Maatalouden toimenpiteitä tehostettava Itämeren rehevöitymisen suurin kotimainen aiheuttaja ovat maa-talouden päästöt. Vaikka maatalouden lannoitemääriä onkin vä-hennetty, ei kehitys näy vesien kuormituksen vähenemisenä eikä sisävesien ja Itämeren tilan kohenemisena. Yli puolet Suomen vesiä rehevöittävistä ravinnepäästöistä on peräisin maataloudes-ta. Rannikkovesien ja Etelä-Suomen vesistöjen tilan parantami-nen ei ole mahdollista ilman maatalouden päästöjen merkittävää vähentämistä nykyisestään. Maatalouden ravinnekuormitusta on vähennettävä kolmanneksella vuosien 2001–2005 keskimääräises-tä tasosta vuoteen 2015 mennessä ja puoleen vuoteen 2020 men-nessä. Rehevöitymisen hillitsemiseksi maatalouden ympäristötukien myöntämisperusteita ja valvontaa tulee kiristää. Ympäristötuen tehokkuuden lisäämiseksi tulee toimenpiteitä kohdentaa erityises-ti niille alueille, missä ongelmat ovat suurimpia. Ympäristötuen suuruuden tulisi määräytyä toimenpiteen aiheuttamien ympäristö-hyötyjen perusteella ja tukea tulee tulevaisuudessa ohjata vain hankkeisiin, jotka todellisuudessa parantavat ympäristön tilaa. Tehokkaimpia kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä ovat laaja-alaisesti toteutettavat toimenpiteet pelloilla, kuten riittävät suoja-vyöhykkeet pellon ja vesistön välissä, lannoituksen vähentäminen ja talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen. Maatalouden ym-päristötuen käytön ohjautumista on entistä tarkemmin valvottava.


49

Ympäristömääräyksiä rikkoneiden tilojen tukia on leikattava. Maa-talouden päästöjen vähentämiseksi on myös laadittava konkreet-tinen ohjelma ja suoritettava tukiohjelman tulosten kriittinen väli-tarkastus. Myös kalankasvatuksen ongelmat on otettava tarkaste-luun. Vesien pilaaminen estettävä Maatalouden kuormituksen vähentämisen ohella tulee jatkaa pit-käjänteistä työtä muidenkin kuormituslähteiden, kuten teollisuu-den ja yhdyskuntien päästöjen vähentämiseksi siellä, missä vesi-en tila on alle hyvän tai tila uhkaa heiketä, ja joilla vesien tilaa voidaan parantaa näiden jätevesien puhdistusta tehostamalla. Haja-asutuksen jätevesikuormituksen vähentäminen edellyttää merkittävää panostusta, jotta vuonna 2003 voimaan tullut valtio-neuvoston asetus saadaan laitettua toimeen vuoden 2014 alkuun mennessä. Muutostöiden vauhdittamiseen tulee suunnata enemmän ympäristövaroja. Siirtoviemärihankkeisiin on sijoitetta-va lisää resursseja. Itämeren ja erityisesti Suomenlahden vakavan rehevöitymison-gelman takia on myös meriliikenteen, erityisesti matkustaja-alusten jätevedet saatava yhdyskuntajätevesien käsittelyn piiriin. Huviveneiden jätehuolto on järjestettävä satamissa.

• Maatalouden ympäristötukea on tarkistettava ja val-vontaa tehostettava.

• Kaikki haja-asutuksen jätevedet on saatava asianmu-kaiseen käsittelyyn.

• Kauppa- ja huvialusten puhdistamattomat pilssi- ja jä-tevedet on käsiteltävä maissa.

3.1.2 Öljy- ja kemikaalionnettomuudet on ehkäistävä Meriliikenteen määrä on viime vuosina kasvanut erityisesti Suo-menlahdella. Pelkästään öljykuljetusten määrä Suomenlahdella on seitsenkertaistunut vuodesta 1995 vuoteen 2006 ja kasvun odotetaan jatkuvan nopeana myös lähivuosina. Muutos asettaa

50

uusia haasteita sekä öljyntorjuntavalmiuden että merenkulun tur-vallisuuden parantamiselle. Suomenlahden alueella on rakennettu hyviä järjestelmiä meritur-vallisuuden parantamiseksi. Näitä on edelleen kehitettävä ja löy-dettävä myös uusia malleja merenkulun turvallisuuden lisäämi-seksi. Suomen on jatkettava aktiivista toimintaa kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) suuntaan, jotta Itämeren haavoittu-vuus ymmärretään. Erityinen huomio on kiinnitettävä talvimeren-kulun riskeihin. Itämeren valtioiden kesken on sovittava järjestel-mästä, jolla heikoimmin turvavarustetuilta aluksilta (ei kaksoisrun-koa tai -pohjaa) peritään korkeammat liikennöintimaksut. Kauppa-alusten kapteeneilta on edellytettävä talvimerenkulun osaamista. Suomenlahdella kulkevien öljytankkereiden määrä on lisääntynyt rajusti. Vaikka tärkeintä on öljyonnettomuuden ennaltaehkäisy, on varauduttava myös onnettomuuksiin. Uusien kalustoinvestointien määräksi on arvioitu vuoteen 2015 mennessä 100-150 miljoonaa euroa ja näihin kustannuksiin on varauduttava pitkäjänteisesti. Suomeen on perusteilla öljyntorjunnan osaamiskeskus, jonka teh-täviä ovat mm. öljyntorjuntaan tarvittavan järeän kaluston hankita ja varastointi. Keskuksen riittävistä toimintamahdollisuuksista on huolehdittava.

• Merenkulun turvallisuutta on edelleen parannettava. • Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) on kiinni-

tettävä huomiota talvimerenkulun riskeihin. • Onnettomuuksien varalle huolehditaan pitkäjänteisesti

kalustoinvestoinneista sekä tehostetaan osaamiskes-kuksen toimintaa.

3.1.3 Itämeren suojelu edellyttää laajaa yhteistyötä Tärkein keino Itämeren pelastamiseksi on kansainvälinen yhteis-työ. Itämeren suojelukomission (HELCOM) uusi Itämeren suoje-lun toimintaohjelma hyväksyttiin marraskuussa 2007. Ohjelma kattaa rehevöitymisen, meriympäristön kemiallisen saastumisen,


51

biodiversiteetin ja luonnon suojelun sekä merenkulusta aiheutuvat uhat. Itämeren suojelun toimintaohjelmassa asetettiin rehevöitymisen torjumiseksi ravinnekuormitukselle kuormituskatto kullekin Itäme-ren altaalle. Ohjelman vuosittainen kuormituskatto on fosforille noin 21 000 tonnia (nykyisin 36 000 tonnia) ja typelle noin 600 000 (nykyisin 737 000) tonnia. Kullekin Itämeren rantavaltiol-le asetetaan enimmäismäärät typen ja fosforin päästöille. Tavoit-teet on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2021 mennessä. Toimiin ryh-tymiselle on annettu pitkät määräajat, jopa vuoteen 2016 asti. Suurimmat tonnimääräiset päästövähennykset tulevat Puolalle ja Venäjälle. Lopulliset maakohtaiset vähennysosuudet tarkentuvat myöhemmin. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii tehokkaita rahoi-tuksellisia ja muita ohjauskeinoja. Suomen pitää laatia myös oma pitkän aikavälin rahoitussuunnitelma niistä toimista, joilla Itäme-ren tilaa pystytään parantamaan. Itämeren eri suojeluvaihtoehtojen yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset selvitetään yhteistyössä muiden Itämeren rantavalti-oiden kanssa. Selvitystä käytetään Itämeren suojelukeinojen ja rahoitustapojen kehittämiseen. Itämeri koko Euroopan asiaksi EU:lla tulee olla merkittävä rooli Itämeren suojelun edistämisessä esimerkiksi Itämeristrategian kautta. Strategisesti tärkeitä kysy-myksiä ovat EU:n meristrategian ja Itämeren suojelun toimintaoh-jelman toimeenpano, rahoitusmekanismit, meriliikenteen turvalli-suus, EU-lainsäädännön toimeenpano uusissa jäsenmaissa sekä EU:n Pohjoisen ulottuvuuden jatko. Meriympäristön suojeluun tähtäävä Euroopan meristrategiadirek-tiivi hyväksyttäneen lähiaikoina. Puitedirektiivillä on tarkoitus luo-da pelisäännöt eurooppalaiselle merensuojelulle. Hyvä meriym-päristön tila tulee ehdotuksen mukaan saavuttaa viimeistään vuonna 2021.

52

Itämeren pelastamiseksi tarvitaan myös EU:n yhteisiä keinoja ja rahoitusta. EU:n piirissä Itämeren suojelutyö on paremmin kytket-tävä maatalous-, merenkulku- ja kalastuspolitiikkaan. Myös ilman kautta tulevaa kuormitusta on vähennettävä. Siksi Itämeren suo-jelussa keskeistä on myös tehokas ilmastopolitiikka. Pohjoinen ulottuvuus hyödynnettävä Pohjoinen ulottuvuus ja erityisesti siihen kuuluva ympäristökump-panuus ovat sosialidemokraattien mielestä keskeinen väline me-riympäristön suojelemiseksi ja erityisesti rehevöitymisen vähen-tämiseksi. Venäjä on edelleen aivan keskeinen toimija ja sen si-toutuminen Itämeren suojelua edistäviin toimiin on välttämätöntä. Lähialueyhteistyössä on turvattava vesiensuojeluhankkeiden ra-hoitus. Rahoitusta tarvitaan erityisesti Pietarin ja Neva-Laatokka -valuma-alueen päästöjen vähentämiseen. Nevan alueen kasva-va maatalous muodostaa yhä suuremman riskin Itämerelle. Itä-meren tilan parantamiseksi yhteistyötä on tehostettava kaikkien Itämeren reunavaltioiden kanssa. Kuormitus suurista päästöläh-teistä kuten Venäjältä ja Puolasta on saatava vähenemään. Kah-denväliset hankkeet Venäjän kanssa ja kolmikantayhteistyö Suo-mi-Venäjä-Viro ovat merkittäviä. Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon valmistuminen on erit-täin tärkeää Itämeren tilan kannalta, mutta edelleen 300 000 Pie-tarin asukkaan jätevedet johdetaan käsittelemättömänä mereen. Nevan suiston suurkanaloiden ja muun tehomaatalouden muo-dostama kuormitus vastaa uusien tietojen mukaan Pietarin koko jätevesikuormitusta. Tämän vuoksi ympäristönsuojelun lä-hialuevarat tulee säilyttää vähintään nykyisellä tasolla. Itämeren suojelukomission toimintaohjelman ja Itämeren suoje-luohjelman rahoitus on turvattava valtion budjetissa. Suomen Itämeren suojeluohjelmaa on tarkistettava Itämeren suojelun toi-mintaohjelman sekä valmistumassa olevan EU:n meristrategiadi-rektiivin toimeenpanemiseksi.


53

• Itämeren suojelukeinoista ja niiden rahoituksesta on laadittava Sternin mallin mukainen selvitys.

• Itämeren maiden toimintaohjelma tulee toteuttaa joh-donmukaisesti ja tavoitteellisesti.

• Helcomin hyväksymistä kuormitukselle yhteisesti hy-väksytyistä päästökatoista ja maiden välisestä taakan-jaosta on pidettävä kiinni.

• Itämeren suojelu on saatava koko EU:n asiaksi • Itämeren suojelussa tulee käyttää entistä paremmin

hyväksi Pohjoisen ulottuvuuden työkaluja.

3.2.3 Jätteitä vähennettävä ja loput hyödynnettävä Kunnianhimoinen jätepolitiikka on tärkeä tekijä huolehdittaessa ihmisten terveydestä ja ympäristönsuojelusta sekä luonnonvaro-jen kestävästä käytöstä. EU:n jätepolitiikan kulmakivenä tulee jat-kossakin olla viisiportainen sitova jätehierarkia. Hierarkian tärkein osa on jätteen määrän vähentäminen. Tavoitteeseen pääsemi-seksi on oltava selkeät ja jäsenmaita sitovat EU-tasoiset tavoit-teet jätemäärien vähentämiseksi ja uudelleenkäytön ja kierrätyk-sen lisäämiseksi. Ensisijaista tavoitetta seuraavat jätteen lajittelu, uudelleenkäyttö, kompostointi, kierrätys sekä muut hyödyntämistoimet (kuten energian talteenotto jätteenpolttolaitoksissa sekä jätteenpoltto) ja vasta viimeisenä vaihtoehtona loppusijoitus kaatopaikalle. Lisäksi on huomioitava jätekuljetuksen aiheuttamat ympäristövaikutukset. Jätehierarkiasta voidaan poiketa, jos vaihtoehtoinen toiminta on ympäristön kannalta parempi. Tämän ns. elinkaariajattelun mu-kainen poikkeama pitää tehdä avoimesti ja oikeaksi osoitettuun todisteaineistoon perustuen. Jätteenpoltto oikein toteutettuna on hyvä vaihtoehto jätteen kaatopaikkasijoittamiselle, ja sitä pitää nykytilanteeseen nähden edistää. Jätteiden määrän vähentämisen on oltava jätehuollon keskeisin tavoite. Tavoitteeseen pääsemiseksi on vältettävä ylipakkaamis-ta, edistettävä lajittelua ja kierrätystä sekä tuettava erilaisia jäte-

54

materiaalien hyödyntämistä edistäviä hankkeita. Tarvitaan aktii-vista tutkimusta ja tuotekehitystä, joiden tavoitteena on raaka-aineiden ja energian kulutuksen suhteellinen vähentäminen mate-riaalitehokkuutta parantamalla. Samalla voidaan luoda huomatta-va määrä uusia työpaikkoja ympäristöteknologian yrityksiin. Vapaaehtoisten toimialakohtaisten ympäristöjärjestelmien käyttöä on kannustettava ottamalla niiden asema huomioon ympäristölu-palainsäädännössä. Materiaalitehokkuuden palvelukeskuksen toiminta on käynnistettävä esimerkiksi Motiva Oy:n toimintaa laa-jentamalla. Jätehuollon järjestämisen osalta tulee suosia ratkaisuja, joissa syntyneen jätteen jatko- ja loppukäsittely tapahtuisi mahdollisim-man lähellä syntypaikkaa. Jäte on käsiteltävä turvallisesti. Mah-dollisuudet oikein toteutetulle jätteenpoltolle on varmistettava ja polttamisesta syntyvä energia hyödynnettävä mahdollisimman te-hokkaasti. Jätehuoltomääräyksiä on myös tiukennettava kierrä-tysmahdollisuuksien lisäämiseksi. Esimerkiksi YTV-alueella bio-jätteiden keräysvelvollisuus on vain yli 10 huoneistoa käsittävällä kiinteistöllä. Tätä rajaa tulee laskea, kuitenkaan jätehuollon te-hokkuutta vaarantamatta. Kompostointia tulee tukea, mutta samalla on suhtauduttava kriitti-sesti huonosti hoidettuihin ratkaisuihin, joiden vaikutukset sekä ympäristölle että ihmisille saattavat olla haitallisia esimerkiksi tii-viisti rakennetuilla pientaloalueilla. Jätteenkuljetus ja jätteen hyödyntäminen muodostavat erityisesti suurissa kasvukeskuksissa merkittävän ympäristötekijän. Jät-teenkuljetuksessa tulee suosia ympäristölle ystävällisimpiä ja asukkaille edullisimpia vaihtoehtoja. Laajojen ilmasto- ja ympäris-tökysymysten lisäksi huomiota tulee kiinnittää roskaamiseen. Asenteemme lähiympäristöön kertoo arvostuksista. Suomi on kansainvälisesti vertaillen ollut siisti ja roskaton maa. Nyt ilmasto-tietoisuuden lisääntyminen ei kuitenkaan näytä vaikuttavan arki-päivän käyttäytymiseen. Tiedotusta siitä, että roska on usein kier-rätettävä jäte, on lisättävä.


55

• Jätteiden, etenkin kaatopaikoille toimitettavien jättei-den, määrää vähennetään.

• Jätteenkäsittelyn ympäristöhaitat on ehkäistävä. 3.2 Monimuotoinen luonto säilytettävä

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on Suomessakin kasvava ongelma. Eliölajit uhanalaistuvat ja häviävät. Suomessa arvioidaan esiintyvän vakituisesti noin 50 000 eliölajia, joista tällä hetkellä tunnetaan noin 44 000. Näistä lähes 20 000 lajin elinympäristö tunnetaan niin hyvin, että niiden ensisijainen elinympäristö on voitu tunnistaa. Lajeista parhaiten tunnettuja ovat selkärankaiset. Arvioiduista lajeista noin 1 500 on arvioitu uhanalaisiksi. Nisäkkäistä näitä ovat naali, susi, tammihiiri, ahma, ripsisiippa, saimaannorppa ja liito-orava. Elinympäristön muutos on vähentänyt luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos muuttaa lajien elinolosuhteita. Elinympäristön muuttumisen taustalla on luonnonvarojen hyödyntämiseen ja maankäytön tehostamiseen liittyvä taloudellinen toiminta, kuten soiden kuivatus, voimaperäinen metsänhoito, maatalouden ra-kennemuutos, vesistöjen rakentaminen, asuntorakentaminen ja teollisuus, liikennejärjestelmät ja energiahuolto. EU on asettanut tavoitteeksi pysäyttää tämän kehityskulun vuoteen 2010 mennes-sä. Suomen luonnontilan suotuisa kehitys tulisi vakiinnuttaa vuo-sien 2010-2016 kuluessa. Vesiensuojelun katse myös joki- ja järvivesiin Noin puolet maamme jokialueista on veden laadultaan alle hyvän tilan. Siksi merialueiden lisäksi huomiota jatkossa on yhä enem-män kiinnitettävä meriin laskevien jokien ja jokisuistojen veden-laatuun. Jokivesien tilan parantamiseksi olisi perusteltua käynnis-tää erillinen kansallinen erityisohjelma, joka täydentää jo muutoin hyväksyttyjä vesialueiden suojeluperiaatteita sekä alleviivaa maa-talouden päästöjen merkitystä valumavesistöissä. Tämä edellyt-

56

täisi myös erillisseurantaa eri jokialueilla. Lisäksi kesäisin voitai-siin antaa erillinen vesitiedote ilmansaastetiedotteen tapaan julki-sen huomion kiinnittämiseksi jokivesien laatuun. Järvet ovat olennainen osa suomalaista luontoa, maisemaa ja ekosysteemiä. Niillä on huomattava merkitys matkailulle, virkis-tyskäytölle ja vapaa-ajan kalastukselle. Järvivesien tila on pää-asiallisesti hyvä, noin 80 prosenttia järvistä kuuluu erinomaiseen tai hyvään käyttökelpoisuusluokkaan. Useat järvet kärsivät van-hoista teollisuuden, yhdyskuntajätteiden tai turpeennoston aiheut-tamista vaurioista. Jottei järvivesiä enää liata, tulee pilaantumisen ehkäisemiseksi vähentää maa- ja metsätaloudesta aiheutuvia va-lumia mm. riittävillä suojavyöhykkeillä sekä estettävä rantojen lii-allinen rakentaminen. Rehevöityneiden järvien kunnostukseen on suunnattava rahoitusta. Pienvesistöt erityissuojeluun Luonnonsuojelullisesti ja samalla kalataloudellisesti arvokkaat pienvedet ovat jääneet viime vuosisadan aikana täysin isojen ve-sitalousratkaisujen alle. Pienvesien tila on muuttunut katastrofaa-lisesti maa- ja metsätaloudellisten ojitusten, perkausten sekä muiden maa- ja metsätalouden tehostamiseen liittyvien toimenpi-teiden vaikutuksesta. Iloisesti soliseva puro on muuttunut elotto-maksi ojaksi. Jo yksi liian korkealle asetettu metsätien siltarumpu on voinut katkaista pitkän ekologisen ketjun. Kyse ei kokonaisuu-dessaan ole vain biologisesta, vaan puhtaasti myös maisemalli-sesta ja virkistyskäytöllisestä ongelmasta. Viranomaisten (MMM ja ympäristöministeriö) tekemien inventoin-tien mukaan maamme pienvesistä enää vain muutama prosentti on luonnontilaisiksi arvioituja. Tilanne on pahin eteläisessä Suo-messa. Erityisen surulliseksi tämän tilanteen tekee fakta, että pienet virtavedet ovat toimineet tärkeänä vaelluskalojen lisäänty-mis- ja poikasalueena. Samoin luonnonmukaisten pienvesien oi-kominen ojaränneiksi lisää tulvia ja aiheuttaa alivirtaumia sekä edesauttaa kiintoaineiden liikkuvuutta ja näin samentaa vesistöjä. Nuoremmat sukupolvet ovat jo tottuneet tähän alennustilaan ei-


57

vätkä osaa ajatella kuollutta ojaa elävänä, ekologisesti hyvin-voivana luonnontilaisena vesistönä. Pienvesistöjen kannalta hyvä seikka on, että niiden ennallistami-nen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin isojen, ra-kennettujen vesistöjen. Jo kivien palauttaminen alkuperäisiin uo-miin saa ojiin virtausta ja ennen pitkää luonto pystyy hakemaan omat uomansa, jonka kaivinkoneen kauha on joskus oikaissut. Tähän asti tätä työtä ovat kuitenkin tehneet lähinnä erilaiset kan-salaisjärjestöt talkoovoimin. Kalakannat turvattava Vaelluskalojen suojelu merkitsee myös sitä, että uitto-, kuivatus-, voimala- ja säännöllistelyperkausten sekä vesivoimalaitosten ra-kentamisen haitallisia vaikutuksia tulee vähentää, lieventää ja mielellään poistaa. Vaelluskaloista erityisesti lohi ja taimen ovat erittäin heikoissa kantimissa koko Itämerellä, mutta edellä maini-tuista syistä myös monet muut lajit kuten vimpa, toutain ja siiat ovat paikoin hätää kärsimässä. Vaelluskalakantojen tulevaisuutta ei voi enää edes keskipitkällä tähtäimellä rakentaa laitosviljelyn varaan. Jo nyt on kiistatta näh-tävissä, että laitoksissa smolteiksi kasvaneet poikaset eivät opi varomaan luonnon uhkia (mm. lokkeja tai petokaloja) vaan ovat istutusten myötä näiden yleistä herkkua. Luonto ei valitse usein-kaan sitä uskaliainta, joka rohkenee käydä ihmiskäden tarjoa-maan rehun kimppuun ensimmäisenä. Samoin laitoskalojen gee-niperimä heikkenee koko ajan. Vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen turvaamiseen on panos-tettava. Kalastusrajoituksilta ei voida välttyä ja virtaavien vesien kunnostustöin on poistettava vaelluskalojen nousuesteitä ja en-nallistettava koskien kutualueita. Erityisen tärkeä on tehdä ennal-taehkäisevää työtä metsä- ja maatalousojien mukanaan tuomien kiintoainesten vähentämiseksi. Tähän kunnostustoimintaan tulee jatkossa osoittaa määrärahoja runsaasti nykyistä enemmän.

58

Vaelluskalakantoja varten on lähdettävä siitä, että jo olemassa oleviin vesipaitoihin – isoihin ja pieniin – tulee rakentaa toimivat kalatiet. Vanhaankin vesivoimalaan voidaan saada kalatievelvoite sen saneerauksen ja uudelleen luvittamisen yhteydessä. Kun ve-sivoimaa ryhdyttiin rakentamaan reilut sata vuotta sitten, kalata-lous jätettiin usein kokonaan huomioimatta. Sodan jälkeenkin näi-tä rakennevelvoituksia vähäteltiin eikä niiden rakentamista valvot-tu. Monissa pienemmissä kohteissa olisi nykyisin perusteltua jopa purkaa pato, kun se ei ole vesivoimakäytössä. Suojelua on tehostettava uusin keinoin Lajin suojeleminen edellyttää sen elinympäristön suojelua. Luon-non monimuotoisuuden turvaaminen on luonnonsuojelun keskei-nen toiminta-ajatus. Luonnonsuojelualueiden perustaminen on la-jien rauhoituksen ohella ollut pääasiallinen keino lajien suojelussa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Suojelualueita on tarpeen edelleenkin lisätä, erityisesti Etelä-Suomessa. Taajama-seuduilla on varmistettava ekokäytävien säilyminen. Luonnonsuojelualueiden hankintaan ja hoitoon on varattava riittä-vät varat jatkamalla suojeluohjelmien toimeenpanoa vuoden 2009 jälkeen. Erityisesti eteläisessä Suomessa on jatkettava uusien suojelukeinojen kehittämistä, jotta myös varsinaisten suojelualu-eiden ulkopuolisiin alueisiin voidaan vaikuttaa. Varsinkin kaavoi-tettaessa jäljellä olevia vapaita rantakaistoja rakentamiseen on huomioita luonnonsuojeluun liittyvät asiat nykyistä paremmin. Suojelualueet muodostavat parhaimmillaankin vain pienen osan maastamme, eivätkä ne riitä varmistamaan kaikkien eliölajien säi-lymistä. Siksi onkin jatkettava niiden uusien keinojen kehittämistä, joilla voidaan vaikuttaa ihmisen aiheuttamiin monimuotoisuutta heikentäviin tekijöihin myös suojelualueiden ulkopuolella. Metsät ovat sekä pinta-alaltaan että lajimäärältään maamme luonnon merkittävin elinympäristötyyppi. Ne ovat myös uhanalais-ten lajien tärkein elinympäristö. Talousmetsissä suoritettavissa hakkuissa tulisi monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat elinympäristöt jättää käsittelyn ulkopuolelle kasvamaan eläviä


59

säästöpuita ja turvaamaan vanhan järeän puuston, lahopuun sekä pökkelöiden esiintymisen myös tulevaisuuden metsissä. Suomessa lähes kaikki talousmetsät ovat sertifiointistandardin FFCS piirissä. Sertifioinnin kehittämiseksi tarvitaan vertailevaa tutkimustietoa eri sertifiointistandardien keskinäisistä eroista ja niiden todellisesta vaikuttavuudesta monimuotoisuuteen. Energiahakkeen, etanolin, metanolin ja/tai muun bioenergian tuo-tanto on nousemassa kilpailemaan muun metsäteollisuuden kanssa samasta rajallisesta raaka-ainevarasta. Mikäli tämä johtaa lisääntyvään lahopuun, kantojen ja juurakoiden käyttöön, se kiih-dyttää maaperän ravinnevarojen köyhtymistä ja uhkaa metsä-luonnon monimuotoisuutta.

• Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on py-säytettävä.

• Luonnonsuojelualueiden hankintaan ja hoitoon on va-rattava riittävät varat.

• Eteläisessä Suomessa on jatkettava uusien suojelu-keinojen kehittämistä

• Pienvesistöt on otettava erityiseen valtion suojelukseen. • Vaelluskalojen luontainen lisääntyminen on turvattava. • Luonnonvaraisten kalakantojen suojelemiseksi on hy-

väksyttävä tarpeelliset ajalliset ja alueelliset pyyntira-joitukset.

3.3 Terveellinen ympäristö

Lähiympäristön terveydellinen tila on parantunut viime vuosikym-meninä merkittävästi. Lähes kaikki sosialidemokraattien jo vuon-na 1969 asettamat tavoitteet ovat toteutuneet mm. tehokkaan il-mansuojelun kautta. Tuntuvia päästövähennyksiä on saatu ai-kaan erityisesti teollisuuden ja yhdyskuntien toimenpitein. Nyky-ään keskeinen osa ympäristömme terveellisyyttä koskevista toi-menpiteistä päätetään EU:n tasolla.

60

Etenkin kaukolämmityksen ja puunjalostusteollisuudessa tehtyjen toimien ansiosta ihmisille ja luonnolle vaaralliset päästöt ilmaan ovat vähentyneet voimakkaasti. Ilman laatua uhkaavat kuitenkin liikenteen kasvu, hajautetun lämmöntuotannon lisääntyminen ja kaukokulkeutumat. Terveydelle haitallisimpia ovat pienet hiukka-set, jotka arvioiden mukaan aiheuttavat Suomessa vuosittain 1300 ennenaikaista kuolemantapausta. EY:n uuden ilmalaatudi-rektiivin toimeenpano edellyttää myös Suomessa tuntuvia toi-menpiteitä erityisesti pienhiukkasten osalta. Taajamissa on va-rauduttava liikenteen rajoittamiseen poikkeuksellisten säätilantei-den aikana. Pienhiukkasia syntyy erityisesti puun huonosta polttamisesta ja ns. kitupoltosta. Tämän vuoksi uudet tulisijat on tehtävä puhdas-polttoisiksi. Vain puhdaspolttoiselle puulämmitykselle tulee myön-tää energiatukea. Rakentaminen ja liikenteen kasvu lisäävät jatkuvasti melua. Noin 800 000 – 900 000 suomalaista asuu alueilla, joiden päivämelu-taso ylittää 55 desibeliä. Valtioneuvosto on vuonna 2006 hyväk-synyt periaatepäätöksen meluntorjunnasta. Yli 55 desibelin melul-le altistuvien lukumäärä on vähennettävä puoleen vuoteen 2011 mennessä. Tämä on otettava huomioon väylärahoituksessa. Kaavoitusta on ohjattava niin, että asuin- ja virkistysalueet suoja-taan melulta. Kuluttajien luottamuksen säilyttämiseksi suomalaiseen elintarvi-ketuotantoon on otettava käyttöön entistä tiukemmat tuotan-toeläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset sekä valvottava te-hokkaasti niiden noudattamista. Eläinsuojelulaki on uudistettava ja eläinsuojelurikkomuksien seuraamuksia tiukennettava. Eläinten hyvinvoinnin valvontaa tulee parantaa perustamalla koko maan kattava valvontaeläinlääkäreiden verkko sekä valtakunnallisen eläinsuojeluvaltuutetun tehtävä. Vahingoittuneiden luonnonvarais-ten ja löytöeläinten hoidosta on huolehdittava. Yhteistyöllä ympäristöystävällisempään tulevaisuuteen


61

Ihmisen ja luonnon tasapainoinen suhde vaatii kansalaisten arki-päiväistä työtä ympäristönsä hyvinvoinnin puolesta. Suomessa on lukuisa joukko ympäristö- ja muita kansalaisjärjestöjä, jotka te-kevät tätä työtä jatkuvasti ja auttavat ihmisiä arjen ympäristöystä-vällisyyden edistämisessä. Sosialidemokraattinen ympäristöjär-jestö Villiruusu on näistä yksi esimerkki. Ympäristöjärjestöjen toimintamahdollisuuksia on tuettava, ja nii-den näkemyksiä on kuultava tarkasti poliittisia päätöksiä tehtäes-sä. Sosialidemokraatit haluavat lisätä ja kehittää toimintaa ja vuo-ropuhelua ympäristö- ja kansalaisjärjestökentän kanssa parem-man ja kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi.

• Asutuskeskusten ilmanlaatua ja meluntorjuntaa on pa-rannettava.

• Melutasoja on alennettava ja tätä kautta melulle altis-tumista vähennettävä.

• Tuotantoeläinten hyvinvointia on parannettava valvon-taa tehostamalla ja rangaistuksia tiukentamalla.

• Ympäristöjärjestöjen työtä puhtaamman luonnon puo-lesta pitää tukea.

3.4 Hallinnon toimittava tehokkaasti ympäristön

puolesta

Ympäristöasioiden hoito vaatii tehokkaita toimia globaalitasolta aina paikallistasolle asti. Tutkimus, tehokas lainsäädäntö ja sen toimeenpano, suunnittelu ja oikein kohdennetut rahoitusjärjestel-mät ovat edellytyksiä tehokkaalle ympäristönsuojelulle. Kansain-välisessä yhteistyössä korostuvat erityisesti ilmastomuutoksen hallintaan, Itämeren suojeluun ja luonnon monimuotoisuuteen liit-tyvät toimet, joihin Suomen tulee vaikuttaa pitkäjänteisesti. Tutki-muksella on tarpeen tuottaa ympäristöongelmien ennakointia ja haittojen vähentämistä palvelevaa tietoa. Ohjauskeinoja on tar-peen kehittää mm. kulutuksen ohjaamiseksi, resurssitehokkuuden parantamiseksi ja maatalouden ravinnekuormituksen vähentämi-seksi. Ympäristönsuojelussa tarvitaan tehokasta aluehallintoa

62

mm. ympäristölupien valmisteluun ja niiden valvontaan, vesien-hoidon suunnitteluun, järkevien jätehuolto- ja jätevesiratkaisujen edistämiseen, ympäristön tilan seurantaan ja moniin kuntien ym-päristönsuojelua tukeviin asiantuntijatehtäviin. Sosialidemokraatit olivat ratkaisevassa asemassa tehokkaan ym-päristöhallinnon luomisessa ja ympäristöministeriön perustami-sessa. Toimimme jatkossakin muutostarpeet huomioon ottaen si-ten, että hallinnon valmiudet ympäristöasioiden pitkäjänteiseen hoitamiseen säilyvät ja kehittyvät.

• Ympäristöhallinnon toimivuus hallinnon eri tasoilla tur-vataan. Ympäristöongelmien ratkaisemiseksi kehite-tään tehokkaita ohjauskeinoja.

• Suomen valmiudet toimia aktiivisesti ympäristönsuoje-lun kansainvälisissä ympäristökysymyksissä (erityi-sesti ilmastomuutoksen hallinta ja Itämeren suojelu) turvataan

• Kehitetään keinoja, joilla varmistetaan ympäristöasioi-den huomioon otto yhteiskunnan eri sektoreiden toi-minnoissa

Muistiinpanoja

www.sdp.fi

■neljä vuodenaikaa - sdp:n ilmasto-ohjelma

News & Politics

nelj vuodenaikaa

ja kemikaalionnettomuudet

muutos maksaa

uudet rakennukset

erityisesti

listtv

ssa

suomen