SAK:n työolobArometri 2014

SAK:n työolobarometri 2014

SAK:n työolobarometrilla kerätään kahden vuoden välein tietoa SAK:laisten työn-tekijöiden kokemuksista ja näkemyksistä. Barometrin teemoja ovat palkat ja palkit-seminen, työajat ja työaikajärjestelyt, työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ja työn mielekkyys, sairastavuus ja työkyky sekä yhdenvertaisuus ja ammatillisen osaamisen ylläpitäminen.

Uutena osiona SAK:n työolobarometrissa 2014 on Hyvän työn mittari, jolla voidaan seurata työolojen kehittymistä SAK:laisilla työpaikoilla.

SAK

:n työolobarometri 20

14

SAK:N työolobArometri 2014

ISBN 978-951-714-293-9Painokarelia Oy 2014Kannen kuva: Paul Knispel/GorillaKirjan tilaukset, puhelin 020 774 000.

SAK:n työolobarometri 2014

3

SAK:N työolobArometri 2014

SAK:n työolobarometrilla kerätään tietoa SAK:laisten työntekijöiden kokemuk-sista ja näkemyksistä liittyen työhön ja sen järjestelyihin. Tutkimus toteutettiin nyt neljättä kertaa – edelliset tutkimukset ilmestyivät vuosina 2008, 2009 ja 2012.

Vuonna 2014 barometrin osaksi rakennettiin uusi Hyvän työn mittari, jolla seu-rataan työolojen kehittymistä SAK:laisilla työpaikoilla. Mittarin avulla saamme tietää, mihin työelämän laatu vaikuttaa ja kuinka hyvillä tai huonoilla työpaikoilla työntekijät työtänsä tekevät. Lisäksi voimme seurata työolojen kehittymistä hy-vän työn indeksillä.

Työolobarometrin tutkimusaineisto koottiin puhelinhaastatteluina helmi–maalis-kuussa 2014. Haastattelut teki TNS Gallup Oy ja niitä tehtiin yhteensä 1 203.

Tutkimuksen otos poimittiin satunnaisesti SAK:n jäsenliittojen rekisteristä. Haas-tatteluille annettiin sukupuolen, iän ja jäsenliiton mukaiset kiintiöt siten, että otos vastaa SAK:n työssäkäyvän jäsenkunnan koostumusta.

Tutkimustulosten virhemarginaali on vajaat kolme prosenttiyksikköä suuntaansa. Työolobarometrin perusraportin on koonnut YTM Ilkka Virjo.

Barometrista on julkaistu kaksi erillistä osaraporttia. Niistä ensimmäinen, Hyvät työt harvassa, käsittelee Hyvän työn mittaria. Tasa-arvoisen työelämän suden-kuopat -osaraportti käsittelee sukupuolten tasa-arvoa.

SAK:n työolobarometri 2014

4

SAK:N työolobArometri 2014

Tiivistelmä 5

Hyvän työn mittari 16 Työtahti saa heikoimmat pisteet 18 Kooste asioista, joihin työn laatu on yhteydessä 19Terveys, sairaus ja kuormittavuus 24 Sairauspoissaolot 25 Sairaana työssä 27 Työn kokeminen kuormittavaksi tai haitalliseksi 31 Kuormittavat työmuodot 34 Ikääntyneiden työssä jatkaminen 36Toimeentulo 40 Palkkaus 41 Palkitseminen 45Turvallisuus 50 Henkinen väkivalta 51 Väkivalta ja sen uhka 52Työsuhteen muoto ja sopivuus 54 Työsuhde- ja työaikamuodot 55 Työaikaa koskeva toiveet 57Yhdenvertaisuus 62 Työnantajan maksama koulutus 66Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin 70 Mahdollisuus poistua työpaikalta 74Työaikajärjestelmä, ylityöt ja lomarahat 76 Ylitöiden tekeminen ja niistä saatu korvaus 77 Työaikajärjestelmä ja tyytyväisyys siihen 79 Lomarahojen vaihtaminen vapaaksi 82Työn ilo, mielekkyys ja työtahti 84Työnantajan tuki ja suhtautuminen 92

Liitteet SAK:n Hyvä työ -luokituksen rakentaminen 98 Vastaajat 105 Kyselylomake 106Lähteet 117

Tiivistelmä

5

HyväN työN mittAri

Työelämälle 66 pisTeTTä sadasTa

Vuonna 2014 työelämän laatu saa työntekijöiltä 66 pistettä sadasta. Eri osa-alu-eista myönteisimmin työntekijät arvioivat työyhteisön tarjoamaa tukea ja työpo-rukan yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä työn tekemisen turvallisuutta. Niiden osalta tilannetta kuvataan pääasiassa hyväksi.

Yleisin ongelma suomalaisessa työelämässä näyttää olevan alituinen kiire sekä se, että työnantaja asettaa työn tehokkuuden kaiken muun edelle. Myöskään kaik-ki perusasiat eivät ole työpaikoilla kunnossa: toimeentuloon, terveyteen ja työn kuormittavuuteen liittyvät asiat heikentävät työn laatupisteitä seuraavaksi eniten.

Työpaikan laatu on yhteydessä lähes kaikkiin työelämän ilmiöihin ja aina niin, että laadukkailla työpaikoilla asiat ovat muita paremmin. Hyvillä työpaikoilla sairas-tetaan vähemmän, käydään vähemmän sairaana työssä, ollaan tyytyväisempiä lähes kaikkeen, käydään useammin koulutuksessa, ollaan varmempia omasta jak-samisesta ja koetaan työ harvemmin kuormittavaksi.

Onkin selvää, että työelämän laadun parantaminen on keskeinen avain monien muiden asioiden kohentamiseen. Laatua parantamalla sairauspoissaolot vähene-vät, ja työssä jaksetaan ja halutaan olla pidempään.

HyväT TyöT Harvassa

Vajaalla neljänneksellä SAK:laisista työntekijöistä (23 %) on vähintään melko hy-vät työolot. Huonot tai melko huonot olot on viidenneksellä (20 %) työntekijöistä.

Todella hyvät olosuhteet on seitsemällä prosentilla työntekijöistä. Niille on tyypil-listä, että työntekijät tulevat taloudellisesti toimeen palkallaan ja kokevat työnsä turvalliseksi. Työ ei ole vaaraksi terveydelle, ja työntekijöitä kohdellaan tasaver-taisesti. Suurin osa erittäin hyvien työpaikkojen työntekijöistä on myös tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa vaikuttaa oman työnsä järjestelyihin, kokee työn iloa ja yhteen-kuuluvuutta työporukan kanssa sekä saa riittävästi tukea työnantajaltaan.

Hälyttävän huonoissa oloissa työskentelee noin yhdeksän prosenttia SAK:laisista työntekijöistä. Heidän työpaikoilleen on tyypillistä jatkuva kiire sekä se, että työn-antaja asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle. Tietokaan ei kulje. Työntekijät voivat myös olla vastentahtoisesti osa- tai määräaikaisia ja tarvitsisivat lisää työ-tunteja tullakseen palkallaan toimeen. Useimmat ovat huolissaan työn haitallisista vaikutuksista terveyteensä.

Reilu puolet SAK:laisista (56 %) tekee työtään olosuhteissa, joita voidaan kuvail-la keskinkertaisiksi. Keskinkertaisissa töissä jotkut asiat ovat hyvin ja toiset taas huonosti, ja työelämän laadussa on vielä paljon kehittämisen varaa.

Tiivistelmä

6

terveyS, turvAlliSuuS jA työN KuormittAvuuS

sairauspoissaoloT väHenTyneeT

SAK:laisten sairauspoissaolot ovat vähentyneet selvästi. Neljä kymmenestä työntekijästä ei ole ollut edellisen kahdentoista kuukauden aikana lainkaan pois-sa töistä oman sairauden takia. Luku on viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2012 ja yhdeksän prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2008.

SAK:n Hyvä työ -luokituksesta käy ilmi, että työn laadulla on suora yhteys sairaus-poissaoloihin. Mitä paremmaksi työntekijä kokee työolonsa, sitä vähemmän hä-nellä on sairauspoissaoloja. Kolmannes niistä, jotka eivät ole olleet yhtään päivää pois töistä sairauden vuoksi, työskentelee hyvillä tai melko hyvillä työpaikoilla. Sen sijaan huonoissa tai melko huonoissa töissä heistä on 16 prosenttia.

Vastaavasti sairauden vuoksi yli 20 päivää poissa olleista useamman kuin joka kolmannen (35 %) työolot ovat vähintään melko huonot.

Työelämän laadun parantaminen vähentää sairauspoissaolojen määrää. Laadun parantamista ovat esimerkiksi työn mielekkyyden ja työntekijän vaikutusmahdol-lisuuksien lisääminen, oikeudenmukainen johtaminen sekä työnantajan tarjoama tuki työntekijälleen. Näyttää selvältä, että nostamalla työn laatua työnantaja saisi myös vähemmän sairauspoissaoloja.

TöiHin sairaana, joTTei Työkavereiden Taakka lisäänTyisi

Noin kaksi viidestä SAK:laisesta (41 %) ilmoitti olleensa edellisen vuoden aikana töissä, vaikka olisi voinut jäädä sairauslomalle. Sairaana työskentely on vähenty-nyt selvästi, sillä vuonna 2012 sairaana töissä käyneitä oli 46 prosenttia ja vuosina 2008 ja 2009 heitä oli 50 prosenttia.

Yksityisellä palvelualalla ollaan selvästi muita useammin sairaana työssä. Alalla on myös muita harvemmin mahdollisuus poissaoloon ilman lääkärintodistusta – useimmin se on mahdollista julkisella alalla.

Työn laatu on selkeästi yhteydessä sairaana työskentelyyn. Mitä huonommat työolot, sitä useammin ollaan myös sairaana töissä. Parhailla työpaikoilla noin vii-dennes vastaajista oli ollut sairaana työssä, melko huonoilla jo reilusti yli puolet ja huonoilla yli 60 prosenttia vastaajista.

Yleisin syy sairaana työskentelyyn on solidaarisuus työtovereita kohtaan: yli puo-let (55 %) ilmoitti olleensa sairaana töissä, koska muuten työtoverien työtaakka

Tiivistelmä

7

olisi lisääntynyt. Tämän syyn ilmoittaneiden osuus oli noussut jonkin verran vuo-desta 2012. Muut syyt ovat keskenään vastakkaisia: osa käy sairaana töissä, koska työssä on mukavaa, ja osa sen vuoksi, että pelkää menettävänsä työpaikkansa. Sairaana työskentely työpaikan menettämisen pelon vuoksi on lisääntynyt mer-kittävästi.

lääkärinTodisTus vaadiTaan useimmin Huonoilla Työpaikoilla

Työntekijöistä kolmanneksella (33 %) ei ole mahdollisuutta olla yhtään päivää poissa töistä ilman lääkärintodistusta. Lääkärintodistuksen vaatiminen jo ensim-mäisestä sairauspäivästä alkaen on yleisintä huonoilla ja melko huonoilla työpai-koilla. Sen sijaan hyvillä ja melko hyvillä työpaikoilla työntekijä voi useimmiten olla pois omalla ilmoituksellaan.

Lääkärintodistuksen vaatimisella ei näytä olevan mitään yhteyttä sairauspoissa-olojen määrään. Poissaolojen määrät ovat lähes identtiset niillä, joilla todistus vaaditaan heti ja niillä, jotka saavat olla vähintään kolme päivää poissa ilman to-distusta.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että työntekijöiden hyvinvointi on enemmän yhteydessä heidän vaikutusmahdollisuuksiinsa kuin työn määrään. SAK:n työolo-barometrissa on havaittu sairauspoissaolojen laskevan selvästi, kun työntekijöillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä.

SAK suositteleekin työpaikoille käytäntöä, jossa työntekijä voi olla sairauden vuoksi poissa esimiehelle tehtävällä omalla ilmoituksella kolme päivää ja epide-mia-aikana mahdollisesti viisikin päivää.

puolella kuormiTTava TyömuoTo

Lähes puolella SAK:laisista on erityisen kuormittava työmuoto. Noin kaksi viides-tä (39 %) on vuorotyössä. Yötyötä tekee hieman reilu viidennes (22 %). Jakso- tai periodityössä on vajaa viidennes (18 %).

Noin puolet SAK:laisista ei koe työtään haitalliseksi tai kuormittavaksi tervey-delle, perhe-elämälle, ihmissuhteille tai harrastuksille. Kolmannes (33 %) kokee työnsä haitalliseksi tai kuormittavaksi terveyden kannalta.

Erityisesti epäsäännöllisessä työssä olevat kokevat työnsä kuormittavaksi. SAK:n mielestä työterveyslaitoksen suosittelemia työvuorojärjestelmiä on otettava käyttöön entistä laajemmin. Suosituksia on muun muassa lepotaukojen pituu-desta, työvuorojen kestosta ja vuorojärjestelmän kierrosta myötäpäivään.

Tiivistelmä

8

Myös työvuorosuunnittelua on kehitettävä edelleen. Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi niin sanotusta pyykkitupamallista, jossa työntekijä voi valita tietyin ehdoin itselleen sopivia työvuoroja. Mallilla on todettu olevan myönteisiä vaiku-tuksia niin työntekijöiden hyvinvointiin kuin tuottavuuteen.

Huonoilla Työpaikoilla ei kannusTeTa jaTkamaan Työelämässä

Kolme kymmenestä 55 vuotta täyttäneestä SAK:laisesta oli aivan varma, että pys-tyy jatkamaan terveytensä puolesta samassa ammatissa kahden vuoden kulut-tua. Erittäin epävarmoja työkyvystään on 16 prosenttia.

Vajaa puolet (48 %) arvioi, että heidän työpaikallaan ikääntyviä kannustetaan pysymään työelämässä. Reilu viidennes (22 %) kokee, että toisia kannustetaan jäämään ja toisista pyritään eroon. Yli 55-vuotiaista SAK:laisista 17 prosenttia jopa arvelee, että eläkeikää lähestyvistä pyritään pääsemään eroon. Arviot työnanta-jan asenteesta ovat jonkin verran tiukentuneet: vuonna 2012 vain 13 prosenttia 55 vuotta täyttäneistä vastaajista arvioi, että ikääntyvistä pyritään eroon.

Mitä parempi työpaikka on, sitä luottavaisempia työntekijät ovat työkykynsä säi-lymiseen. Parhailla työpaikoilla kaikki arvelevat pystyvänsä ainakin melko var-masti jatkamaan ammatissaan kahden vuoden kuluttua. Huonoimmassa ryhmäs-sä näin arvelee vain vähän yli puolet.

Hyvillä työpaikoilla neljä viidestä arvioi, että ikääntyviä kannustetaan jatkamaan – kukaan ei koe, että heistä pyritään eroon. Huonoilla työpaikoilla vastaavasti vain viidennes katsoo, että ikääntyviä kannustetaan jatkamaan. Yli kolmannes arvioi, että ikääntyvistä pyritään pääsemään eroon.

Vaikuttaa selvältä, että työelämän laadun parantaminen on avainkysymyksiä py-rittäessä pitämään ikääntyvät työelämässä nykyistä pidempään.

Henkinen väkivalTa kasaanTuu Huonoille Työpaikoille

Henkinen väkivalta työyhteisössä on tässä tutkimuksessa määritelty eristämi-seksi, työn mitätöimiseksi, uhkaamiseksi, selän takana puhumiseksi tai muuksi painostamiseksi. Noin neljä viidestä SAK:laisesta (78 %) ei ole joutunut lainkaan henkisen väkivallan kohteeksi. Vajaa viidennes (18 %) oli joutunut sen kohteeksi joskus ja noin neljä prosenttia jatkuvasti.

Tiivistelmä

9

Hyvällä työpaikalla riski joutua henkisen väkivallan kohteeksi on pieni. SAK:n Hyvä työ -luokituksen parhailla työpaikoilla vain pari prosenttia on koskaan jou-tunut henkisen väkivallan uhriksi. Henkinen väkivalta kasaantuukin melko huo-noille ja huonoille työpaikoille. Neljä viidestä jatkuvasti henkisen väkivallan koh-teeksi joutuvasta on töissä vähintään melko huonolla työpaikalla, vaikka näiden työpaikkojen osuus kaikista vastaajista on vain viidennes.

väkivallan uHka lisäänTynyT

Väkivalta ja sen uhka näyttävät jonkin verran lisääntyneen SAK:laisilla työpai-koilla. Kolme prosenttia SAK:laisista kertoo kokeneensa väkivaltaa tai sen uhkaa kerran ja noin viisi prosenttia useita kertoja. Vuonna 2012 itse kohteena olleita oli kaikkiaan noin viisi prosenttia.

Väkivalta on erityisesti julkisen alan ja yksityisen palvelualan ongelma, ja näillä aloilla se kohtaa useammin naisia kuin miehiä. Kuormittavat työmuodot eli vuo-rotyö ja yötyö lisäävät selvästi riskiä joutua väkivallan tai sen uhan kohteeksi.

syrjinTä Työpaikoilla ei ole HarvinaisTa

Neljä kymmenestä SAK:laisesta on havainnut syrjintää työpaikallaan. Eniten on havaittu määräaikaisiin työntekijöihin kohdistuvaa ja vähiten miehiin tai seksuaa-liseen suuntautumiseen kohdistuvaa syrjintää.

Ikäsyrjintää on havaittu yhtä usein nuoriin ja vanhoihin kohdistuvana. Ikäsyrjintä on hienoisesti lisääntynyt vuoden 2012 barometrin jälkeen. SAK:laiset kertovat ikäsyrjinnästä selvästi useammin kuin palkansaajat keskimäärin.

Sukupuolisyrjintä kohdistuu edelleen selvästi naisiin. Naisten osuus on pysynyt ennallaan ja on samaa luokkaa kuin palkansaajilla keskimäärin. Ikään ja tervey-dentilaan perustuva syrjintä on edelleen huomattavasti yleisempää kuin suku-puoleen perustuva syrjintä. Terveydentilaan perustuvaa syrjintää oli havainnut 13 prosenttia vastaajista.

SAK:n Hyvä työ -indeksin yhteys syrjinnän esiintymiseen on todella vahva. Mitä paremmasta työpaikasta on kyse, sitä harvemmin vastaajat ovat havainneet syr-jintää. Erot ovat melkoiset: parhailla työpaikoilla vain noin joka kymmenes on ha-vainnut jonkinlaista syrjintää, kun heikoimmilla työpaikoilla syrjintää on havainnut jopa kolme neljästä vastaajasta.

Tiivistelmä

10

toimeeNtulo jA PAlKitSemiNeN

kokoaikaisisTa joka kymmenes Tienaa alle 1 700 euroa kuukaudessa

SAK:n mielestä jokaisella on oikeus työhön, josta saatavalla palkalla tulee toi-meen. SAK:n tavoitteena onkin, että vuoteen 2016 mennessä kaikissa SAK:laisissa työehtosopimuksissa alin palkka kokoaikatyöstä on vähintään 1 800 euroa kuu-kaudessa. Vuoden 2014 tasolla se tarkoittaa 1 733 euroa kuukaudessa.

Kokopäivätyössä olevien SAK:laisten keskipalkka on 2  570 euroa ja mediaani 2 500 euroa. Kokopäivätyössä olevien naisten mediaanipalkka on 2 100 euroa, kun miesten vastaava on 2 700 euroa. Keskiarvon ero on samaa luokkaa. Ero on huikean suuri: miesten mediaanipalkka on lähes 30 prosenttia korkeampi kuin naisten.

Kokopäivätyössä olevista noin 11 prosenttia tienaa vähemmän kuin 1 733 euroa eli alle SAK:n tavoitteleman vähimmäispalkan. Vajaa neljä prosenttia kokopäivätyös-sä olevista joutuu tekemään useampaa työtä tullakseen taloudellisesti toimeen.

Suurin osa kokopäivätöissä olevista tulee palkallaan toimeen vähintään melko hyvin. Melko huonosti tulee toimeen vajaa 17 prosenttia. Kaksi prosenttia koko-päivätyössä olevista ilmoittaa, että palkka ei riitä toimeentuloon.

SAK:n mielestä ensimmäinen askel kohti palkkatasa-arvoa on alimpien palkkojen korottaminen. Ei ole hyväksyttävää, että kokopäivätyöllä ei ansaitse elantoaan. Pienten palkkojen nousu toisi myös lisää ostovoimaa kotimarkkinoille, sillä pieni-tuloisten rahat menevät välittömään kulutukseen.

Tulospalkkioissa sukupuolTen välinen epäTasa-arvo on vaHvisTunuT

SAK:laisista kolmanneksella (34 %) on mahdollisuus saada peruspalkan päälle bonusta tai tulospalkkiota. Osuus on kutakuinkin sama kuin kaksi vuotta sitten (36 %).

Miehillä on mahdollisuus tulospalkkioihin selvästi naisia useammin, ja sukupuol-ten välinen ero on kasvanut näkyvästi parin viime vuoden aikana. Tulospalkkioon on mahdollisuus 43 prosentilla miehistä ja 25 prosentilla naisista.

Vuonna 2013 palkkioita sai tosiasiassa 32 prosenttia miehistä ja 17 prosenttia nai-sista – myös tämä sukupuolten välinen ero on kasvanut vuoteen 2011 verrattuna. Saadun palkkion määrässä sukupuoliero on kuitenkin hieman kaventunut. Silti miehet edelleen saavat selvästi suurempia tulospalkkioita kuin naiset. Miesten mediaanipalkkio oli 850 euroa ja naisten 335 euroa.

Tiivistelmä

11

Tyypillinen SAK:laisen vuodessa saama tulospalkkio tai bonus on 550 euroa. Tu-lospalkkiot eivät siis yleensä ole erityisen merkittäviä. Niilläkin, jotka palkkioita saavat, jää summa yleensä selvästi yhden kuukauden palkkaa pienemmäksi.

Palkitsemisjärjestelmien pelisäännöt olisi SAK:n mielestä sovittava henkilöstön ja johdon yhteistyönä. Se johtaisi nykyistä oikeudenmukaisempaan työelämään, jossa palkitseminen koskee työpaikan koko henkilöstöä.

puoleT osa-aikaisisTa Haluaisi kokoaikaisen Työn

SAK:laisten työsuhde- ja työaikamuodot eivät ole muuttuneet kahdessa vuodes-sa. Valtaosa työntekijöistä (85 %) on kokoaikatyössä, 12 prosenttia osa-aikatyössä. Noin kolmella prosentilla on jokin muu työaikajärjestely, kuten erikseen töihin kutsuttava. Vakituisessa työsuhteessa on neljä viidestä SAK:laisesta, ja vajaan viidenneksen työsuhde on määräaikainen.

Osa- ja määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä: naisista 20 prosenttia on osa-aikatyössä, miehistä viisi prosenttia. Määräaikaisessa työ-suhteessa on 21 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä.

Osa-aikaisen tai määräaikaisen työn tekeminen ei aina ole työntekijän oma valin-ta. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevät ovat todellisuudessa osa-aikatyöttö-miä, mikä luo köyhyyttä ja epävarmuutta elämään. SAK:laisista osa-aikatyönteki-jöistä puolet (49 %) haluaisikin kokoaikaisen työsuhteen.

Työsuhteet on SAK:n mukaan solmittava pääsääntöisesti vakituisiksi ja kokoaikai-siksi. Siten työntekijöille luodaan mahdollisuus tulla toimeen työllään, järjestää arkensa ja suunnitella tulevaisuutta. Lisäksi työntekijällä pitää olla halutessaan mahdollisuus siirtyä osa-aikatyöhön nykyistä helpommin.

yHä useampi Haluaisi lisää TöiTä

Joka neljäs SAK:laisista haluaisi tehdä nykyistä enemmän ja joka kymmenes ny-kyistä vähemmän töitä. Edelliseen barometriin verrattuna töiden tarve näyttää hieman kasvaneen: vuonna 2012 nykyistä vähemmän töitä halusi 14 prosenttia ja enemmän 23 prosenttia työntekijöistä. Vuosina 2008 ja 2009 lisää töitä haluavia oli selvästi nykyistä vähemmän (molempina vuosina 14 %). Muutamassa vuodes-sa enemmän töitä haluavien osuus on siis lisääntynyt huomattavasti, ja jatkanut kasvuaan vuosien 2012 ja 2014 välillä.

Jos vaihtoehtoina olisivat palkankorotus tai lisää vapaa-aikaa, aiempaa useam-pi ottaisi palkankorotuksen. SAK:laisista 58 prosenttia ottaisi mieluummin lisää palkkaa ja 40 prosenttia lisää vapaa-aikaa.

Tiivistelmä

12

Tässä on tapahtunut selkeä muutos aiempaan verrattuna. Vuosina 2008, 2009 ja 2012 selvästi harvempi halusi lisää palkkaa ja selvästi useampi lisää vapaa-aikaa. Viimeisen kahden vuoden aikana SAK:n jäsenistön rahan tarve näyttää siis lisääntyneen. Taustalla lienee ainakin osittain heikko taloustilanne, jonka vuoksi esimerkiksi ylitöiden teettäminen on vähentynyt.

Lisää töitä ja lisää palkkaa kaipaavat eniten he, joiden työaika ja ansiot ovat muita pienemmät. Muussa kuin kokoaikaisessa ja vakituisessa työssä olevat haluavat muita useammin lisätä työaikaansa. He haluavat selvästi useammin myös mie-luummin palkankorotuksen kuin lisää vapaa-aikaa.

työNteoN SujuvuuS

maHdollisuuksia vaikuTTaa Työaikaan ja TyövuoroiHin kaivaTaan lisää

Useissa tutkimuksissa on todettu, että jos työntekijällä on vähintään melko paljon mahdollisuuksia vaikuttaa oman työnsä järjestelyihin, tuntuvat työssä lähes kaikki asiat olevan kohdallaan – työntekijä viihtyy työssään, jaksaa hyvin ja sairastaa vähemmän.

Valtaosa SAK:laisista on vähintään melko tyytyväisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tyytymättömyyttä on kuitenkin työaikojen ja työvuorojen suunnitteluun, työteh-tävien jakamiseen työntekijöiden kesken, työtahtiin ja työtehtävien sisältöön.

Eniten SAK:laiset ovat tyytymättömiä mahdollisuuksiinsa vaikuttaa työaikoihin ja työvuoroihin. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että työtehtävien tai työvuoro-jen jakoon voi selvimmin liittyä epäoikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi työtahti on usein sama kaikille, mutta tyytymättömyyttä herättää, jos muut poimivat jatkuvas-ti päältä parhaat työvuorot tai tehtävät.

SAK:n Hyvä työ -luokituksen yhteys vaikutusmahdollisuuksiin on dramaattisen selvä. Huonoilta työpaikoilta ei juuri löydy vastaajia, jotka olisivat erittäin tyyty-väisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tyytymättömiä löytyy sitäkin enemmän. Vas-taavasti hyvillä työpaikoilla ei ole tyytymättömiä lainkaan, vaan väki jakaantuu erittäin ja melko tyytyväisiin.

lomaraHojen vaiHTaminen vapaaksi edelleen HarvinaisTa

Noin 40 prosentilla SAK:laisista on mahdollisuus vaihtaa lomarahansa vapaaksi. Yhtä monella ei mahdollisuutta ole, ja viidennes ei osaa sanoa. Edellisen vuoden lomarahoja vaihtaneita on alle joka kymmenes – suurin piirtein saman verran on niitä, jotka kaavailevat tekevänsä vaihdon kuluvana vuonna. Vaihtoaikeet näyttä-vät aavistuksen vähentyneen vuoteen 2012 verrattuna.

Tiivistelmä

13

1 TEM, Työolobarometri, syksy 2013

Hyvän työn mittarin mukaisilla hyvillä työpaikoilla on muita useammin mahdolli-suus vaihtaa lomarahat vapaaksi. Silti vaihtamisen toteutumisessa käytännössä on vain pieniä eroja. Hieman yllättäen myöskään kuukausituloilla ei ole merkitse-vää yhteyttä lomarahojen vaihtamiseen.

jousTavaT TyöajaT lisäänTyneeT

SAK:laisista kahdella kolmasosalla (69 %) on käytössä kiinteä työaika ja hieman vajaalla kolmasosalla joustava työaikamalli. Joustavan työajan osuus on lisäänty-nyt hieman vuodesta 2012. Osuuttaan on lisännyt erityisesti työaikapankki, jossa työpäivän pituus voi vaihdella ja tunteja voidaan kerryttää säästöön. Liukuvan työajan käyttö puolestaan on pysynyt ennallaan. Liukuvassa työajassa päivän pi-tuus on aina sama, mutta aloitusaika voi vaihdella.

Valtaosa SAK:laisista on vähintään melko tyytyväisiä nykyiseen työaikajärjestel-määnsä. Joustavaa työaikaa tekevät ovat tyytyväisempiä kuin he, joilla joustoja ei ole, mutta tämä ero on kaventunut selvästi viimeisen kahden vuoden aikana.

Hyvillä työpaikoilla ollaan myös työaikajärjestelmään selvästi tyytyväisempiä kuin huonoilla työpaikoilla. Tyytyväisyys heikkenee oleellisesti työpaikan laadun hei-ketessä.

SAK:laisista valtaosa (76 %) ei voi vaikuttaa työn tekemisen paikkaan. Vain noin viidenneksellä on mahdollisuus vaikuttaa edes jossain määrin siihen, missä työnsä tekee – esimerkiksi etätyönä. Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2013 työolobarometrin mukaan etätyö on varteenotettava työnteon tapa ylemmille toimihenkilöille. Alempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden etätyö on edelleen harvinaista.1

SAK:n Hyvä työ -luokituksessa nähdään, että mitä parempi työpaikka on kysees-sä, sitä useammin vastaajalla on mahdollisuus vaikuttaa työn tekemisen paikkaan. Parhailla työpaikoilla tämä mahdollisuus on jopa 40 prosentilla, huonoilla 14 pro-sentilla.

yliTöiden määrä väHenTynyT

Kaikista vastaajista hieman alle puolet oli tehnyt viimeisen kahden kuukauden aikana ylitöitä. Osuus on hieman laskenut verrattuna kahden vuoden takaiseen. Suurin osa on saanut ylitöistä korvausta rahana tai vapaa-aikana rahakorvauksen ollessa selvästi tavallisinta. Toiseksi yleisintä on ylitöiden korvaaminen vapaalla ja kolmantena näiden yhdistelmä.

Tiivistelmä

14

Ilman korvausta tehty ylityö ei kuitenkaan ole tuiki harvinaista, sillä noin kuusi prosenttia vastaajista oli sitä edellisen kahden kuukauden aikana tehnyt. Eri ta-voin korvattujen ylitöiden jakauma ei juuri ole kahdessa vuodessa muuttunut, vaan ylityöt ovat vähentyneet tasaisesti kautta linjan.

suurimpana ongelmana kiire

SAK:laisten yleiskuva työelämästä on, että työ on hyödyllistä eikä töihin ole pää-sääntöisesti ikävä mennä. Työporukan ilmapiiri on pääosin myönteinen, eli vas-taajat tuntevat kuuluvansa samaan porukkaan työtovereidensa kanssa ja saavat heiltä tarvittaessa apua ja tukea. Näissä asioissa on ongelmia vain korkeintaan noin joka kymmenellä vastaajalla.

Suurimpana ongelmana työelämässä on edelleen alituinen kiire. Kolmasosa SAK:laisista kokee, että väittämä ”työtä leimaa jatkuva kiire” kuvaa heidän työ-tään hyvin. Yli viidesosa kokee, että kuvaus pätee heidän työhönsä melko hyvin. Vain hieman useampi kuin joka kymmenes sanoo, ettei väite kuvaa heidän työ-tään lainkaan.

Kiire ja tehokkuusajattelu nousivat Hyvän työn mittarissa heikoimmaksi työn osa-alueeksi ja selkeäksi työelämän ongelmaksi. Vertailussa aiempaan näkyy kuiten-kin myönteistä kehitystä, eli jatkuva kiire ei ole viime aikoina lisääntynyt vaan pikemminkin vähentynyt.

Noin puolet SAK:laisista ajattelee, että työn mielekkyys ei ole muuttunut miksi-kään. Viidennes (21 %) katsoo mielekkyyden muuttuneen parempaan suuntaan ja 27 prosenttia huonompaan suuntaan. Tulos on hieman parempi kuin kaksi vuotta sitten: kolme prosenttiyksikköä useampi katsoo mielekkyyden parantuneen ja peräti viisi prosenttiyksikköä harvempi sen huonontuneen.

SAK:n Hyvä työ -luokituksessa käy selvästi ilmi, että hyvillä työpaikoilla katso-taan työn muuttuneen mielekkäämpään suuntaan ja huonoilla mielekkyyden taas vähentyneen. Parhailla työpaikoilla vain yksi prosentti katsoo työn muuttuneen negatiiviseen suuntaan ja lähes puolet katsoo tilanteen parantuneen. Huonoilla työpaikoilla taas vain muutama prosentti katsoo työn mielekkyyden parantuneen ja peräti 65 prosenttia katsoo sen huonontuneen.

Tiedonkulkua paranneTTava

Suuri osa SAK:laisista kokee, että työnantaja luottaa heihin ja arvostaa työnteki-jöitä, huolehtii kehittymismahdollisuuksista, kannustaa kokeilemaan uusia asioita ja huolehtii työn oikeasta mitoituksesta. Sen sijaan tiedonkulusta työantajat saa-vat jo jonkin verran heikommat arviot.

Tiivistelmä

15

Toisaalta puolet arvioi myös, että väittämä ”työnantaja asettaa tehokkuuden kai-ken muun edelle” kuvaa heidän työnantajaansa vähintään melko hyvin. Kolme kymmenestä vastaajasta katsoo myös väittämän ”ei kohtele työntekijöitä tasa-puolisesti” kuvaavan työnantajaansa vähintään melko hyvin. Kritiikkiä esiintyy myös töiden organisointia ja turvallisuudesta huolehtimista kohtaan.

Hyvillä työpaikoilla jopa 69 prosenttia katsoo, että työnantaja pitää huolta oi-keasta työmäärästä. Vastaavasti huonoilla työpaikoilla puolet on sitä mieltä, ettei väittämä työmäärän oikeasta mitoittamisesta kuvaa työnantajaa lainkaan, ja vain neljä prosenttia katsoo sen kuvaavan työnantajaa hyvin.

vain puoleT pääsee kouluTukseen

SAK:laiset ovat osallistuneet työnantajan maksamaan koulutukseen varsin vähän – noin puolet (51 %) ei ole ollut koulutuksessa lainkaan. Osallistuneiden osuus on kuitenkin noussut jonkin verran vuodesta 2012. Tämä näkyy lähinnä lyhyissä koulutuksissa: korkeintaan viisi päivää koulutuksessa olleiden osuus on noussut hieman kahden vuoden aikana.

SAK:laiset pääsevät työnantajan maksamaan koulutukseen selvästi vähemmän kuin muut palkansaajat. Koulutukseen on SAK:laisista osallistunut puolet, kun kaikilla palkansaajilla luku on 57 prosenttia2.

Miehet ovat osallistuneet koulutukseen hieman naisia useammin. Koulutukseen pääsy on yleisintä kuljetusalalla (56 %) ja harvinaisinta teollisuudessa (43 %). Vaki-tuisia työntekijöitä koulutetaan selvästi useammin kuin määräaikaisia. Enemmän tienaavat osallistuvat koulutukseen pienipalkkaisia useammin. Koulutukseen osallistuminen on yleisintä suurilla työpaikoilla.

Työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuminen on myös selvästi yleisem-pää hyvillä kuin huonoilla työpaikoilla: parhailla työpaikoilla liki 70 prosenttia vas-taajista oli osallistunut koulutukseen, huonoimmilla vain 25 prosenttia.

SAK:n tavoitteena on, että kaikkien työntekijöiden ammattitaitoa pidetään yllä koko työuran ajan. Jatko- ja täydennyskoulutuksen tarve kasvaa jatkuvasti, sillä työelämä ja työmarkkinat muuttuvat nopeasti ja työtehtävien vaatimukset kas-vavat. Osaava työntekijä on entistä olennaisempi edellytys työnantajan menes-tykselle.

2 TEM, Työolobarometri, syksy 2013

Kuva

: ing

imag

e

Hyvän työn mittari

17

HyväN työN mittAri

Eräs tämän barometrin painopisteistä on ollut uuden hyvän työpaikan mittarin luominen. Keskeisenä tuloksena on luokitus, jossa työpaikat on jaoteltu SAK:n näkökulmasta hyviin, melko hyviin, keskinkertaisiin, melko huonoihin ja huonoihin.

Luokitukseen on päästy tarkastelemalla kymmentä eri osa-aluetta kahdessa eri kokonaisuudessa. Toiseen on valittu perusasiat, toiseen taas työnteon sujuvuu-desta ja saadusta tuesta kertovia muuttujia. Perusasioihin kuuluvia osa-alueita ovat terveys, turvallisuus, toimeentulo, työsuhteen varmuus ja sopivuus sekä työntekijöiden tasapuolinen kohtelu. Työnteon sujuvuuteen liittyvät puolestaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet, työn ilo ja mielekkyys, työtahti, työnanta-jan antama tuki sekä työyhteisön asenne ja yhteenkuuluvuus.

Molemmat kokonaisuudet on pisteytetty nollasta sataan. Samoin on havainnol-lisuuden vuoksi pisteytetty myös kukin kymmenestä osa-alueesta välille 0–100. Esikuvana toimineen DGB:n indeksin pisterajoja hyödyntäen on sitten yhdistetty kaksi kokonaisuutta yhdeksi luokitukseksi. Hyväksi työpaikaksi on luokiteltu ne, joissa molemmat osa-alueet ovat saaneet hyvät pisteet, ja huonoksi ne, joissa molemmat jäävät niin sanotusti vesirajan alapuolelle.

Hyödyntämämme pisterajat ovat peräisin DGB:n indeksistä, mutta ne ovat muu-tenkin intuitiivisesti järkeviä. Erityisesti huonon rajana pidetty 50 pistettä on pis-teytyksessämme selkeä raja: alle puolet pisteistä saaneet vastaukset kertovat selkeästi negatiivisista asioista, ja tämän vuoksi alempaan puolikkaaseen jäävät on luokiteltu heikoiksi.

SAK:n Hyvä työ -luokitus perusasioiden ja työn sujuvuuteen liittyvien asioiden pohjalta.

Hyvä työ molemmat mittarit vähintään 81 pistettä

Melko hyvä työ toinen mittari vähintään 81 pistettä, toinen vähintään 66 pistettä

Keskinkertainen työ muut mittareiden yhdistelmät

Melko huono työ molemmat mittarit alle 66 pistettä, mutta ainakin toinen mittareista yli 50 pistettä

Huono työ molemmat mittarit alle 51 pistettä

Liiteluvussa on esillä Hyvä työ -luokituksen muodostamisen tuoteseloste ja eri työvaiheet.1 Pisteytys ei luonnollisestikaan ole täysin vapaata arvoista, vaan nojaa

1 Työn eri vaiheissa on voitu konsultoida monia suomalaisia tutkijoita. Kiitämme kaikkia, jotka ovat asiaa kommentoineet ja mielipiteensä antaneet. Lopullinen ratkaisu on luonnollisesti ainoastaan meidän vas-tuullamme.

Hyvän työn mittari

18

SAK:n tavoitteisiin ja arvoihin. Se on kuitenkin täysin läpinäkyvää – eli jokainen voi nähdä, mistä asioista pisteitä on jaettu, ja mittaus on myös toistettavissa. Suunnit-teilla onkin verkkotyökalu, jolla jokainen voi pisteyttää oman työpaikkansa. Tämä raportti on jäsennelty Hyvän työn mittarin osa-alueiden mukaan.

TyöTaHTi saa HeikoimmaT pisTeeT

Vuonna 2014 työntekijät antoivat suomalaisen työelämän laadulle 66 pistettä sadasta. Eri osa-alueista työntekijät arvioivat myönteisimmin työyhteisön tukea ja työporukan yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä työn tekemisen turvallisuutta.

Kymmenestä tarkastellusta osa-alueesta heikoimmat pisteet sai kiire ja tehok-kuusajattelu, jossa jäätiin keskimäärin heikon puolelle. Myöskään työnantajan tarjoama tuki ei saanut korkeita pisteitä.

Hyvät ja huonot työt jakautuvat varsin tasaisesti eri taustaryhmissä. Hyvää ja huonoa työtä on tasaisesti kaikenikäisillä, miehillä ja naisilla. Hieman yllättävää on, että hyvä työ jakautuu tasaisesti myös työsuhteen lajin mukaan, eli määrä-aikaisissa ja osa-aikaisissa töissä on yhtä paljon hyviä ja huonoja töitä kuin va-kituisissa ja kokoaikaisissa. Näin on myös, vaikka vastentahtoiset määrä- ja osa-aikaiset työt erotettaisiin omiksi ryhmikseen. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä Hyvä työ -luokitukseen ei vain synny.

Toimialojen välillä on joitakin merkitseviä eroja. Edukseen erottuu julkinen sek-tori, jolla työ on muita useammin vähintään melko hyvää (27 %). Myös huonoa ja melko huonoa työtä näyttää julkisella puolella olevan vähemmän (15 %) kuin muilla SAK:laisilla aloilla.

Kuva 1. Työelämän laatu 2014, (pisteet asteikolla 0–100).

66

85 81

71 70

67 67

63 59

56 45

SAK:n Hyvä työ -indeksi 2014

Työyhteisön tuki ja yhteenkuuluvuus Turvallisuus

Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin Työn mielekkyys ja ilo Tasapuolinen kohtelu

Työsuhteen varmuus ja sopivuus Terveys

Toimeentulo Työnantajan tarjoama tuki

Työtahti ja tehokkuusajattelu

Hyvän työn mittari

19

koosTe asioisTa, joiHin Työn laaTu on yHTeydessä

Kun Hyvä työ -luokitus nyt on muodostettu, on sitä jatkossa käytetty yhtenä taus-tamuuttujana selvitettäessä erilaisia työelämän ilmiöitä. Varsin usein luokitus on erittäin merkitsevässä ja merkittävässä yhteydessä tarkasteltuihin asioihin. Tarkat tulokset löytyvät kustakin raportin kohdasta, mutta halusimme koota tähän listan asioista, joihin olemme havainneet Hyvä työ -luokituksen olevan yhteydessä.

Taulukossa on esitetty kootusti, mihin keskeisiin asioihin Hyvä työ -luokitus on tai ei ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä. Muuttujat on jaettu kolmeen luok-kaan yhteyden merkittävyyden mukaan. Ensimmäisessä luokassa ovat muuttujat, joissa yhteys on erittäin voimakas ja tilastollisesti merkitsevä. Toisessa luokassa yhteys on tilastollisesti merkitsevä ja selvä, mutta ei niin voimakas kuin ensimmäi-sessä. Kolmannessa kohdassa on lueteltu muuttujia, joihin Hyvä työ -luokitus ei ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä – ehkä yllättäenkin.

Lista on vaikuttava. Työpaikan laatu on yhteydessä lähes kaikkiin erilaisiin työ-elämän ilmiöihin ja aina niin, että laadukkailla työpaikoilla asiat ovat muita pa-remmin. Niillä sairastetaan vähemmän, käydään vähemmän sairaana työssä, ollaan tyytyväisempiä lähes kaikkeen, käydään useammin koulutuksessa, ollaan varmempia omasta jaksamisesta, koetaan työ harvemmin kuormittavaksi – ja niin edelleen. Todella moni asioista tulee työnantajille ja yhteiskunnalle kalliiksi. Näin on ainakin sairastamisen ja työssä jaksamisen kohdalla.

Kuva 2. Hyvä ja huono työ toimialoittain. (%)

6

12

6

9

7

13

10

21

16

16

57

55

58

52

56

13

9

8

14

11

10

15

7

9

9

Teollisuus

Kuljetusala

Julkinen ala

Yksityinen palveluala

Kaikki vastaajat

Hyvä ja huono työ toimialoittain

(%)

Hyvä työ Melko hyvä työ

Keskinkertainen työ Melko huono työ

Huono työ

Hyvän työn mittari

20

Onkin selvää, että työelämän laadun parantaminen on keskeinen avain monien asioiden kohentamiseen. Laatua parantamalla saadaan vähemmän sairauspois-saoloja, ja työssä jaksetaan ja myös halutaan olla pidempään.

Taulukkoon on eri ilmiöitä kuvaamaan valittu ainoastaan sellaisia muuttujia, joita ei ole käytetty Hyvä työ -luokituksen muodostamisessa. Näiden osaltahan kyse on pieneltä osin kehäpäätelmästä. Tästä siis johtuu esimerkiksi, ettei taulukossa ole mainittu yhteyttä vaikutusmahdollisuuksien summamuuttujaan, vaan on otet-tu esimerkiksi yksittäinen vaikutusmahdollisuuksia koskeva kysymys.

Erittäin voimakkaat yhteydet

Muuttuja Yhteyden kuvaus

Suosittelisiko työpaikkaa tuttavalleen

Suosittelijoiden osuus kasvaa radikaalisti työn laatuluokituksen parantuessa.

Työn mielekkyyden muutos Mitä parempi työpaikan laatu, sitä useampi katsoo mielekkyyden muuttuneen parem-paan ja sitä harvempi huonompaan suuntaan. Hyvillä työpaikoilla 47 prosenttia katsoo, että mielekkyys on muuttunut parempaan suuntaan, 4 prosentin mielestä se on muut-tunut huonompaan suuntaan. Huonoilla yksi prosentti katsoo mielekkyyden muuttuneen parempaan ja 65 prosenttia huonompaan suuntaan.

Arpajaiskysymys: mitä tekisi jos ei tarvitsisi tehdä työtä rahan eteen

Mitä parempi luokitus, sitä harvempi lopettai-si työnteon kokonaan ja sitä useampi jatkaisi nykyiseen tapaan.

Tyytyväisyys vaikutusmah-dollisuuksiin

Mitä parempi luokitus, sitä tyytyväisempiä ollaan kaikissa vaikutusmahdollisuuksia käsit-televissä kysymyksissä. Esimerkkinä vaikutus-mahdollisuudet työtahtiin: hyvillä työpaikoilla 58 on erittäin tyytyväisiä ja vain yksi vastaaja tyytymätön. Huonoilla työpaikoilla puolet on melko tyytymättömiä ja joka kymmenes erittäin tyytymätön.

Syrjintä työpaikoilla Mitä huonompi työpaikka, sitä useammin siel-lä on esiintynyt syrjintää. Hyvillä työpaikoilla 9 prosenttia on havainnut ainakin yhdenlaista syrjintää, huonoilla 75 prosenttia.

Hyvän työn mittari

21

Mahdollisuus poistua hoitamaan omia asioita tarvittaessa

Mitä parempi työpaikka, sitä useammin tämä mahdollisuus on.

Palkkauksen ja palkitsemi-sen oikeudenmukaisuus

Mitä parempi työpaikka, sitä useampi kokee palkkauksen ja työpaikan palkitsemisjärjestel-mät oikeudenmukaisina.

Ikääntyvät työelämässä Mitä parempi työpaikka, sitä useampi ikäänty-vä uskoo pärjäävänsä ammatissaan kahden vuoden kuluttua. Mitä huonompi työpaikka, sitä harvemmin vastaaja kokee, että ikäänty-viä kannustetaan pysymään työelämässä ja sitä useammin, että heistä pyritään eroon.

Tyytyväisyys työaikajärjes-telmään

Mitä parempi työpaikka, sitä enemmän tyyty-väisiä työaikajärjestelmästä riippumatta.

Sairaana työssä käynti Mitä huonompi työpaikka, sitä useammin käydään sairaana töissä.

Osallistuminen työnantajan maksamaan koulutukseen

Mitä parempi työpaikka, sitä useammin osallistuttu.

Työn oikea mitoittaminen Mitä parempi työpaikka, sitä useammin työn-antajan koetaan huolehtivan työn oikeasta mitoittamisesta. Ero hyvien ja huonojen työpaikkojen välillä on dramaattinen.

Etätyömahdollisuus ”Voiko vaikuttaa ainakin jossain määrin siihen, missä tekee työnsä (esim. etätyönä)”. Mitä parempi työpaikka, sitä useammalla tällainen mahdollisuus on.

Kohtalaisen voimakkaat korrelaatiot

Muuttuja Yhteyden kuvaus

Sairauspoissaolojen määrä Mitä parempi työpaikka, sitä vähemmän sairauspoissaoloja. Ero näkyy etenkin paljon poissa olleiden osuudessa.

Mahdollisuus olla pois ilman lääkärintodistusta

Mitä parempi työpaikka, sitä useammin tämä mahdollisuus on.

Hyvän työn mittari

22

Mahdollisuus vaihtaa loma-rahat vapaaksi halutessaan

Mitä parempi työpaikka, sitä useammin mahdollisuus on. Ero ei kuitenkaan näy siinä, kuinka moni tosiasiassa on vaihtanut lomara-hoja vapaaksi.

Korvauksettoman ylityön tekeminen

Mitä huonompi työpaikka, sitä enemmän ylityötä ilman korvausta.

Tulospalkkiot Mitä parempi työpaikka, sitä useammin mah-dollisuus saada tulospalkkioita ja sitä useam-min niitä on myös saatu. Lisäksi palkkioiden määrä on jonkin verran isompi paremmilla työpaikoilla.

Toimiala Julkisella alalla lievästi muita enemmän hyviä ja vähemmän huonoja työpaikkoja.

Näiden kanssa ei korreloi:

Työsuhteen laji Määräaikaisuus, osa-aikaisuus, vuokratyö. Hyviä ja huonoja työpaikkoja on tasaisesti näissä kaikissa. Eroa ei löydy edes silloin, kun vastentahtoisesti määräaikaiset ja osa-aikaiset erotetaan muista.

Kuormittavat työaikamuo-dot

Vuorotyö, yötyö, jakso- ja periodityö. Hyviä ja huonoja työpaikkoja on tasaisesti myös näiden joukossa. Tämä voi osittain johtua mittarin sisään jäävistä asioista. Esimerkiksi yötyöstä saatava parempi toimeentulo näyt-tää kompensoivan joistain muista kohdista saatuja huonompia pisteitä.

Työaikajärjestelmä Kiinteä vai liukuva työaika vai työaikapank-ki – oli mikä tahansa, on hyviä ja huonoja työpaikkoja näissä tasaisesti.

Palkankorotus vai lisää vapaa-aikaa?

Kun vastaaja pakotetaan valitsemaan joko lisää vapaata tai lisää palkkaa, ei vastaus ole missään yhteydessä Hyvä työ -luokitukseen.

Sukupuoli ja ikä Hyviä ja huonoja töitä on tasaisesti sekä mie-hillä että naisilla, samoin kaikissa ikäryhmissä.

Hyvän työn mittari

23

Kuva

: mas

kot /

Gor

illa

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

25

terveyS, SAirAuS jA KuormittAvuuS

sairauspoissaoloT

Sairauspoissaolot ovat vähentyneet selvästi edellisestä työolobarometrista. Nyt jo neljä kymmenestä vastaajasta raportoi, ettei ole ollut edellisen kahdentoista kuukauden aikana lainkaan poissa töistä oman sairauden takia. Tämä on viisi pro-senttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2012 ja yhdeksän prosenttiyksikköä enem-män kuin vuoden 2008 SAK:n barometrissa. Viimeisen kahden vuoden aikana koko vähennys on tapahtunut yli kymmenen päivää sairaana olleiden ryhmästä, joten sairauspoissaolojen voidaan sanoa vähentyneen SAK:laisilla kahdessa vuo-dessa merkittävästi.

Tällä kertaa kysyttiin sairauspäivien lisäksi myös sairauspoissaolojen lukumäärää. Kuviossa on ristiintaulukoitu sairaana olleiden osalta kertojen ja päivien luku-määrä. Korrelaatio on selvä, eli yleensä mitä enemmän sairauspäiviä, sitä useam-pia erillisiä sairausjaksoja. Joukossa on kuitenkin myös kohtalaisen paljon poikke-uksia, eli yksittäisiä pitkiä poissaoloja ja toisaalta useita hyvin lyhyitä poissaoloja.

35

18

21

26

40

18

21

21

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45

Ei poissa

1–3 päivää

4–10 päivää

Yli 10 päivää

2014 2012

Kuva 3. SAK:laisten sairauspoissaolot haastattelua edeltävän 12 kuukauden aikana vuosina 2012 ja 2014. (%)

Kuva

: mas

kot /

Gor

illa

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

26

Naisten joukossa on edellisen barometrin tapaan pidempään sairauslomalla olleita enemmän kuin miehissä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna yli kymmenen päi-vää sairaana olleiden osuus on kaikissa ikäryhmissä lähes sama. Sen sijaan lyhy-emmän aikaa sairaana olleiden osuus pienenee iän myötä siten, että vanhin yli 50-vuotiaiden ikäryhmä sairastaa selvästi vähiten. Erityisesti 1–3 päivää poissa olleiden osuus on tässä ikäryhmässä selvästi muita pienempi.

Päätoimialoilla on kohtalaisia eroja sairauspoissaolojen suhteen. Julkisella alal-la on erityisesti yli kymmenen päivää vuoden aikana poissa olleita muita aloja enemmän, kuljetusalalla sairauspoissaoloja ylipäätään on muita aloja vähemmän. Julkisen alan jälkeen eniten sairauspoissaoloja on yksityisellä palvelualalla.

Tulojen mukaan tarkasteltuna sairauspoissaoloja on eniten keskituloisissa. Mui-ta vähemmän poissaoloja on sekä vähiten että eniten tienaavissa. Tämä yhteys säilyy, joskin hieman heikompana, vaikka tarkasteltaisiin pelkästään kokopäivä-työssä olevia.

Kuva 4. Ristiintaulukointi sairauspäivistä ja sairaanaolokerroista. Mukana vain ne, jotka ovat olleet sairaana (eos-vastaukset poistettu). Totaaliprosentit, eli esim. 22,8 prosenttia kaikista sairaana olleista on ollut sairaana vain kerran 1–3 päivän ajan. (%)

22,8

5,3

1,0

0,7

8,4

16,2

5,7

5,0

2,4

2,4

3,4

5,4

6,4

3,1

3,8

7,8

0 5 10 15 20 25 30 35 40 45

Kerran

2 kertaa

3 kertaa

yli 3 kertaa

1–3 pv 4–10 pv 11–20 pv yli 20 pv

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

27

Vastaajilta kysyttiin myös, kuinka monta päivää he saavat olla työstä pois ilman lääkärintodistusta. Noin seitsemän prosenttia ei osannut vastata kysymykseen. Lopuista 36 prosenttia joutuu toimittamaan todistuksen päivänkin poissaolosta. Tämä osuus on hieman pienentynyt edellisen barometrin 41 prosentista. Vastaa-vasti on kasvanut ryhmä, joka saa olla kolme päivää tai enemmän omalla ilmoi-tuksella pois.

Sillä, saako ja miten paljon olla pois pelkällä omalla ilmoituksella, ei näytä ole-van mitään yhteyttä sairauspoissaolojen määrään. Sairauspoissaolojen määrän jakauma on lähes identtinen niillä, joilla todistus vaaditaan heti ja niillä, jotka saavat olla vähintään kolme päivää poissa ilman sitä. Väliin jäävä ryhmä on silmä-määräisesti hieman muista poikkeava, mutta ryhmän pienuudesta johtuen ero ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Vuoro-, yö- ja jakso- ja periodityöllä ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sai-rauspoissaoloihin. Taustalla saattaa olla eri suuntiin vaikuttavia voimia, eli vaikka nämä työmuodot sinänsä kuormittavia ovatkin, niitä tekemään todennäköisesti valikoituu keskimääräistä hyväkuntoisempia palkansaajia.

Työoloilla ja työpaikan laadulla sen sijaan on selvä yhteys sairauspoissaoloihin. Mitä parempi työpaikka on SAK:n Hyvä työ -luokituksen mukaan kyseessä, sitä vähemmän sairauspoissaoloja siellä on ja sitä lyhyempiä ne ovat. Vähintään melko hyvillä työpaikoilla puolella työntekijöistä ei ollut lainkaan sairauspoissa-oloja edeltävän vuoden aikana, ja yli kymmenen päivää sairastaneita oli vähän. Huonoiksi luokitelluilla työpaikoilla sairastaneita oli 70 prosenttia, ja jopa 38 prosenttia kaikista oli ollut sairaana yli kymmenen päivää. Työpaikan laadun pa-rantaminen näyttää pienentävän nimenomaan paljon sairaana olleiden ryhmää voimakkaasti ja lineaarisesti.

sairaana Työssä

Kaikista vastaajista noin kaksi viidestä (41 %) ilmoitti olleensa edellisen vuoden aikana töissä, vaikka olisi voinut jäädä sairauslomalle. Sairaana työssä käynti näyt-tää viime aikoina selvästi vähentyneen, sillä vielä vuonna 2012 sairaana töissä olleita oli 46 prosenttia – aiemmissa SAK:n työolobarometreissa 2008 ja 2009 heitä oli 50 prosenttia.

Kun tarkastellaan taustaryhmittäin sairaana poissa ja sairaana työssä olleiden osuutta, nähdään, että useimmiten nämä vaihtelevat samansuuntaisesti. Luon-teva selitys asialle on tietysti sairastavuuden taustaryhmittäinen vaihtelu riippu-matta siitä, mennäänkö sairaana töihin vai ei.

Sekä sairauspoissaolot että sairaana töissä olo ovat sitä harvinaisempia, mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse – vaikka iän myötä yhä useammalla samalla on mahdollisuus olla lyhyen aikaa pois työstä ilman lääkärintodistusta.

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

28

Kuva 5. Sairauspoissaolojen määrä haastattelua edeltävän 12 kuukauden aikana taustaryhmittäin. Prosenttia koko ryhmästä, eli esim. 18 prosenttia kaikista vastaajista ollut 1–3 päivää poissa. (%)

19

15

21

19

20

13

16

18

16

21

27

17

18

15

14

19

12

16

16

21

16

15

26

14

22

15

18

21

22

22

27

18

19

20

22

17

24

16

19

22

26

19

22

17

23

20

22

18

30

25

21

22

19

21

17

25

21

21

22

21

20

25

18

20

8

14

21

26

38

22

18

24

21

20

22

20

18

24

23

20

21

0 10 20 30 40 50 60 70 80

Mies

Nainen

Ikäryhmä

Alle 30 v.

31–40 v.

41–50 v.

Yli 50 v.

Suurimmat toimialat

Teollisuus

Julkinen ala

Kuljetusala

Yksityiset palvelut

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Nykyinen työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Montako pv saa olla pois

Ei lainkaan

1–2 pv

3+ pv

Työaikajoustot

Ei joustoa

Liukuva työaika

Työaikapankki

Kk-tulot

–2000

2001-3000

Yli 3000

Kaikki vastaajat

1–3 pv 4–10 pv yli 10 pv

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

29

Yksityisellä palvelualalla ollaan selvästi muita useammin sairaana työssä. Kysei-sellä alalla on myös muita harvemmin mahdollisuus poissaoloon ilman lääkärin-todistusta – se on useimmin julkisella alalla.

Kuukausituloilla ei ole merkitsevää yhteyttä siihen, onko sairaana oltu työssä eikä siihen, saako työstä olla ilman lääkärintodistusta pois.

Työpaikan koolla ei ole merkitsevää yhteyttä sairauspoissaoloihin eikä sairaana työssä käyntiin. Suurimmilla työpaikoilla on tavallista, että työstä voi olla pois myös ilman lääkärintodistusta.

SAK:n Hyvä työ -luokituksen mukaan tarkasteltuna ryhmittäiset erot sairausasi-oissa ovat dramaattisia. Sairauspoissaoloja on heikoilla työpaikoilla muita enem-män – ja kuten aiemmin todettiin, tämä näkyy erityisesti pitkään poissa olleiden ryhmässä. Työpaikan laadun myötä laskee lineaarisesti myös niiden osuus, jotka voivat olla pois työstä ilman omaa ilmoitusta. Parhailla työpaikoilla osuus on liki 80 prosenttia, huonoilla noin 40.

Kaikkein selvimmin Hyvä työ -luokitus on kuitenkin yhteydessä sairaana työssä käyntiin. Se lisääntyy erittäin voimakkaasti ja lineaarisesti työpaikan laadun hei-ketessä. Parhailla työpaikoilla noin viidennes vastaajista oli ollut sairaana työssä, melko huonoilla jo reilusti yli puolet ja huonoilla yli 60 prosenttia vastaajista.

Yleisimmin sairaana työskentelyyn on syynä solidaarisuus työtovereita kohtaan: yli puolet ilmoitti olleensa sairaana töissä, koska muuten työtoverien työtaakka olisi lisääntynyt. Tämän syyn ilmoittaneiden osuus oli vielä noussut jonkin verran vuodesta 2014. Reilu kolmannes ilmoitti syyksi yksinkertaisesti sen, että töissä on mukavaa.

Työpaikan menetyksen pelko syynä sairaana työskentelylle on tuplannut osuu-tensa vuosien 2012 ja 2014 välillä – nyt 16 prosenttia ilmoitti tämän yhdeksi syyksi. Muut selkeimmin negatiiviset syyt eli työnantajan painostus ja taloudelliset syyt olivat pysyneet kutakuinkin ennallaan, reilu kymmenesosa oli ilmoittanut kunkin näistä. Yleinen peruste sairaana työskentelylle on myös pelko omien töiden ka-saantumisesta – tämän ilmoitti kolmannes sairaana työskennelleistä. Osuus on noussut jonkin verran vuodesta 2012. Kohta ”joku muu syy” on pienentynyt vuo-desta 2012, mutta tämä todennäköisesti selittyy sillä, että tänä vuonna kysyttiin erikseen myös osasairauspäivärahalla ja korvaavassa työssä olemisesta.

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

30

Kuva 6. Sairauspoissaolojen, sairaana työssä olon sekä mahdollisuuden olla sairauden takia pois työstä ilman lääkärintodistusta vaihtelu eräissä taustaryhmissä. (%)

58

62

64

66

59

53

56

64

50

64

59

60

52

61

51

50

60

67

70

63

48

59

63

66

56

61

66

71

60

86

57

50

62

63

60

81

78

72

67

52

42

65

65

64

36

45

50

42

43

32

36

42

35

58

43

40

41

39

19

30

40

55

62

42

35

41

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Mies

Nainen

Ikäryhmä

Alle 30 v.

31–40 v.

41–50 v.

Yli 50 v.

Suurimmat toimialat

Teollisuus

Julkinen ala

Kuljetusala

Yksityiset palvelut

Työpaikan koko

1–9 työntekijää

10–49

50–249

250+

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Kaikki vastaajat

Ollut poissa sairauden vuoksi Voi olla poissa ilman lääkärintodistusta

Ollut sairaana töissä

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

31

Työn kokeminen kuormiTTavaksi Tai HaiTalliseksi

Työn kokeminen kuormittavaksi tai haitalliseksi eri elämänalueiden (terveys, per-he-elämä, ihmissuhteet, harrastukset) kannalta on kutakuinkin yhtä yleistä kuin vuoden 2012 barometrissa. Reilu puolet (54  %) vastaajista ei kokenut työtään kuormittavaksi tai haitalliseksi minkään näistä kannalta. Yhden elämänalueen ni-mesi 23 prosenttia vastaajista, ja kaikkien neljän kannalta työn kokee kuormitta-vaksi tai haitalliseksi noin joka kymmenes (11 %) vastaaja.

Yleisimmin työ koettiin haitalliseksi tai kuormittavaksi terveyden kannalta, näin vastasi joka kolmas. Seuraavaksi eniten työ haittaa harrastuksia ja sen jälkeen tulevat perhe-elämä ja ihmissuhteet.

Kuva 7. Syyt sairaana töissä ololle. Prosenttia niistä, jotka olivat olleet sairaana töissä edeltävän 12 kuukauden aikana. Vastaajat saivat valita kaikki omaan tilanteeseensa soveltuvat kohdat. (%)

36

28

52

11

8

12

37

33

55

12

16

13

5

2

2

0 10 20 30 40 50 60

Töissä on mukavaa

Omien töiden kasaantuminen

Työkaverien työtaakan lisääntyminen

Työnantajan painostus

Työpaikan menetyksen pelko

Taloudelliset syyt

Ollut osasairauspäivärahalla

Ollut korvaavassa työssä

Ei mitään syytä

19 23 Joku muu syy

2014 2012

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

32

Kuviossa on tarkasteltu joissakin ryhmissä niiden osuutta, jotka ovat kokeneet työn kuormittavaksi tai haitalliseksi vähintään yhdellä elämänalueella. Tämä osuus ei vaihtele merkitsevällä tavalla esimerkiksi sukupuolen, iän tai työpaikan koon mukaan. Sen sijaan SAK:n Hyvä työ -luokitus saa esiin merkittäviä eroja työpaikassa. Mitä parempi työpaikka, sitä harvemmin työ koetaan kuormittavak-si millään osa-alueella. Hyvissä työpaikoissa vain 14 prosenttia vastaajista kokee työn kuormittavaksi edes yhdellä osa-alueella, huonoissa vastaava osuus on hä-kellyttävät 87 prosenttia.

Päätoimialoista julkisella koetaan työ muita harvemmin kuormittavaksi, kuljetus-alalla puolestaan muita useammin. Työaikajoustot vähentävät työn kuormittavuu-den kokemista selvästi toteuttamistavasta riippumatta. Enemmän ansaitsevat kokevat työn muita harvemmin kuormittavaksi, joskin erot tulojen mukaan ovat melko pienet.

Työsuhteen lajin mukainen vaihtelu on sarjassamme erikoinen tulos. Vakituisessa työsuhteessa olevat kokevat useammin työn kuormittavaksi ainakin jollain osa-alueella kuin määräaikaiset. Vielä harvemmin työn kokevat kuormittavaksi vas-tentahtoisesti määräaikaiset.

Kuormittavat työaikamuodot sen sijaan odotetusti lisäävät tuntemusta siitä, että työ on haitallista tai kuormittavaa ainakin jollain elämänalueella. Eniten kuormi-tusta lisää yötyö, mutta myös vuorotyötä ja jakso- tai periodityötä tekevillä kuor-mitus on selvästi suurempaa kuin vastaajilla keskimäärin.

Kuva 8. Työn kokeminen kuormittavaksi tai haitalliseksi eri elämänalueiden kannalta. (%)

34

18

17

26

33

20

18

27

0 5 10 15 20 25 30 35 40

Terveydelle

Perhe-elämälle

Ihmissuhteille

Harrastuksille

2014 2012

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

33

Kuva 9. Eräissä taustaryhmissä niiden osuus, jotka kokeva työn kuormittavaksi tai haitalliseksi ainakin yhden elämänalueen kannalta. (%)

14

23

46

72

87

48

55

41

49

49

36

40

50

39

42

42

49

53

60

65

56

47

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Päätoimialat

Teollisuus

Kuljetus

Julkinen

Yksityinen palvelu

Työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen, haluaisi vakituisen

Muu määräaikainen

Työaikajärjestelmä

Ei joustoja

Liukuva työaika

Työaikapankki

Kuukausitulot

Työmuoto

–2000

2001–3000

yli 3000

Vuorotyö

Yötyö

Jakso- tai periodityö

Kaikki vastaajat

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

34

kuormiTTavaT TyömuodoT

Vastaajilta kysyttiin erityisen kuormittavista työmuodoista (vuoro-, yö- ja jakso- ja periodityö). Noin 45 prosenttia vastaajista tekee työtä, jossa on ainakin yksi edel-lä mainittu kuormitustekijä. Vähintään kaksi kuormitustekijää on joka viidennellä ja kaikki kolme kuudella prosentilla vastaajista.

Noin kaksi viidestä SAK:laisesta on vuorotyössä. Yötyössä on hieman reilu vii-dennes ja jakso- tai periodityössä vajaa viidennes vastaajista. Vuoro- ja yötyö-läisten osuus on hienokseltaan alentunut vuodesta 2012, ja erityisesti on alentu-nut näiden yhdistelmä. Muuten eri kuormittavien työmuotojen kombinaatioiden osuudet ovat pysyneet ennallaan.

Kuormittavat työmuodot, erityisesti vuoro- ja yötyö ovat sitä yleisempiä, mitä suurempi työpaikka on kyseessä. Henkilökohtaisista taustamuuttujista sukupuo-li on yhteydessä ainoastaan yötyön tekemiseen, eli miehillä yötyö on tuplasti yleisempää kuin naisilla. Vuorotyö puolestaan on nuorten hommaa, eli mitä vanhempi ikäryhmä on kyseessä, sitä harvempi on vuorotyössä. Tämä yhteys on vahvistunut vuoteen 2012 verrattuna. Toisaalta tuolloin yötyö väheni vanhempiin ikäryhmiin tultaessa, mutta nyt tällaista yhteyttä ei ainakaan merkitsevässä mää-rin havaita.

Suurista toimialoista kuormittavat työaikamuodot ovat yleisimpiä kuljetusalalla, lisäksi vuorotyö on huomattavan yleistä yksityisellä palvelualalla.

Hieman yllättäen kuormittavat työaikamuodot eivät ole tilastollisesti merkitse-vässä yhteydessä SAK:n Hyvä työ -luokitukseen. Näitä työaikamuotoja esiintyy suurin piirtein yhtä yleisesti niin huonoilla, hyvillä kuin keskinkertaisillakin työ-paikoilla.

Taulukko 1. Kuormittavat työmuodot ja niiden yhdistelmät SAK:laisilla. Kussakin kohdassa niiden vastaajien osuus, joilla ko. työmuoto tai yhdistelmä toteutuu – tästä syystä taulukon summa ei ole 100 %.

2012 2014Ei mitään näistä 52,4 % 53,2 %Vuorotyössä 39,2 % 37,6 %Yötyössä 22,1 % 19,2 %Jakso- tai periodityössä 17,8 % 18,3 %Vuoro + yötyö 17,7 % 14,9 %Vuoro + jakso- ja periodityö 11,4 % 11,8 %Yötyö + jakso- ja periodityö 7,5 % 7,6 %Kaikki kolme 6,3 % 6,0 %

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

35

Kuva 10. Vuoro-, yö- ja jakso- ja periodityön yleisyys SAK:laisilla taustaryhmittäin. (%)

39

37

54

42

33

29

34

46

29

51

32

34

44

51

28

41

36

41

44

38

12

25

23

20

16

19

22

43

14

11

11

19

20

32

20

19

18

23

23

19

17

19

15

17

20

20

14

36

23

13

17

18

16

23

13

18

19

18

20

18

0 10 20 30 40 50 60

Nainen

Mies

Ikäryhmä

Alle 30 v.

31–40 v.

41–50 v.

Yli 50 v.

Suurimmat toimialat

Teollisuus

Kuljetusala

Julkinen ala

Yksityiset palvelut

Työpaikan koko

1–9 työntekijää

10–49

50–249

250+

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Kaikki vastaajat

Vuorotyö Yötyö Jakso- tai periodityö

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

36

ikäänTyneiden Työssä jaTkaminen

Työssä jatkamista kartoitettiin kahdella kysymyksellä, jotka kysyttiin vain 55 vuot-ta täyttäneiltä vastaajilta. Ensinnäkin heiltä kysyttiin, uskovatko he pystyvänsä jatkamaan terveytensä puolesta samassa ammatissa kahden vuoden kuluttua. Kolme kymmenestä oli jaksamisestaan aivan varma, noin puolet arveli melko var-masti pystyvänsä jatkamaan, 16 prosenttia vastasi ”tuskin” pystyvänsä jatkamaan ja kuusi prosenttia ei osannut sanoa. Tulokset ovat lähes identtiset kahden vuo-den takaisiin, kun tuolloisista vastaajista rajataan mukaan sama ikäryhmä.

Toiseksi vastaajia pyydettiin arvioimaan työnantajan asennetta eläkeikää lähesty-viin työntekijöihin. Vajaa puolet (48 %) arvioi, että heitä kannustetaan pysymään työelämässä ja reilu viidennes (22 %), että toisia kannustetaan pysymään ja toi-sista pyritään eroon. Ei osaa sanoa -vastauksia oli 13 prosenttia, ja 17 prosenttia vastaajista arveli, että eläkeikää lähestyvistä pyritään pääsemään eroon.

Arviot työnantajan asenteesta ovat jonkin verran tiukentuneet, sillä vuonna 2012 vain 13 prosenttia 55 vuotta täyttäneistä vastaajista arvioi, että ikääntyvistä pyri-tään eroon.

Toimialalla, työsuhteen vakituisuudella, vastaajan kuukausituloilla tai työaikajär-jestelmällä ei ole merkitsevää yhteyttä kumpaankaan työssä jatkamista koske-vaan kysymykseen. Sen sijaan joitakin eroja nähdään sukupuolen ja työpaikan koon mukaan. Naisissa on jonkin verran enemmän työkyvystään epävarmoja kuin miehissä. Toi-saalta miehissä on selvästi enemmän (20  % vs. naisten 13  %) vastaajia, joiden arvion mukaan eläkeikää lähestyvistä pyritään pääsemään eroon. Mitä suurempi työpaikka, sitä enemmän on työkyvystään varmoja vastaajia. Työ-kykyynsä erittäin epäillen suhtautuvan ”tuskin” -ryhmän koko ei vaihtele samalla tavalla lineaarisesti, vaan tämä ryhmä on isoin keskisuurilla työpaikoilla. Mielen-kiintoista on, että samalla kun isoilla työpaikoilla on eniten työkyvystään varmoja vastaajia, on siellä myös eniten niitä, joiden mielestä ikääntyvistä pyritään pääse-mään eroon ja vähiten niitä, joiden mukaan ikääntyviä kannustetaan jatkamaan työelämässä.

Kysymykset eivät kuitenkaan korreloi keskenään negatiivisesti, vaan työkyvys-tään epävarmojen joukossa on enemmän niitä, jotka arvioivat, että ikääntyvistä pyritään pääsemään eroon. Suurten työpaikkojen ryhmässä työpaikkojen välinen vaihtelu on siis ilmeisesti suurta.

Näissä kysymyksissä SAK:n Hyvä työ -luokituksen mukainen tarkastelu tuottaa erityisen selviä tuloksia. Mitä parempi työpaikka, sitä parempia ovat myös vas-

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

37

taajien arviot omasta työkyvystään kahden vuoden kuluttua. Parhailla työpaikoil-la kaikki arvelevat pystyvänsä ainakin melko varmasti jatkamaan ammatissaan kahden vuoden kuluttua. Huonoimmassa ryhmässä näin arvelee vain vähän yli puolet.

Työnantajan suhtautumisen kohdalla vastaukset vaihtelevat selvän lineaarisesti niin, että mitä heikomman laatuluokituksen työpaikka saa, sitä harvemmin siellä kannustetaan työntekijöitä pysymään työelämässä ja sitä useammin heistä pyri-tään eroon. Hyvillä työpaikoilla neljä viidestä arvioi, että ikääntyviä kannustetaan jatkamaan, eikä kukaan arvioi yksioikoisesti, että heistä pyritään eroon. Huonoilla työpaikoilla vastaavasti vain viidennes katsoo, että kannustetaan jatkamaan, ja yli kolmannes arvioi, että pyritään pääsemään eroon.

Vaikuttaa selvältä, että työelämän laadun parantaminen SAK:n Hyvä työ -luo-kituksen mittareilla on avainkysymyksiä pyrittäessä pitämään ikääntyvät työelä-mässä nykyistä pidempään.

34 28

22 30

35 49

53 33 34

9 26

31 33

43 53

61 43

42 42

47 43

48 59

30

47 45

15 18

9 22 16

9

1213

27 35

1616

9 2

8 6

7

125

6 9

66

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Mies

Nainen Työpaikan koko

1–9 työntekijää 10–49

50–249 250+

SAK:n Hyvä työ -luokitus Hyvä

Melko hyvä Keskinkertainen

Melko huono Huono

Kaikki vastaajat 55 v. täyttäneet vastaajat 2012

Aivan varmasti Melko varmasti Tuskin Ei osaa sanoa

Kuva 11. Taustaryhmittäin 55 vuotta täyttäneiden vastaukset kysymykseen, uskooko jaksavansa nykyisessä ammatissaan kahden vuoden kuluttua. (%)

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

38

Kuva 12. Taustaryhmittäin 55 vuotta täyttäneiden vastaajien arviot työnantajan asenteesta eläkeikää lähestyviin ikäryhmiin. Esitetty kahden vastausvaihtoehdon prosentit. (%)

47

48

42

53

51

33

80

64

49

24

22

48

49

20

13

13

19

16

21

10

16

29

35

17

13

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90

Mies

Nainen

Työpaikan koko

1–9 työntekijää

10–49

50–249

250+

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Kaikki vastaajat

55 v. täyttäneet vastaajat 2012

Kannustetaan pysymään Pyritään eroon

Terveys, sairaus ja kuormittavuus

39

Kuva

: mas

kot/

Gor

illa

Toimeentulo

41

toimeeNtulo

palkkaus

Tällä kertaa barometrissa kyseltiin myös kuukausipalkan määrää, palkalla toimeen tulemista sekä palkkauksen ja palkitsemisjärjestelmien oikeudenmukaisuutta.

Noin joka kymmenes vastaaja on jättänyt kuukausipalkkansa ilmoittamatta. Kaik-kien vastaajien palkkojen keskiarvo on hieman yli 2 400 euroa ja mediaani eli keskimmäinen palkka 2 300 euroa. Aineistossa on kuitenkin mukana osa-aika-työläisiä, joiden työaika voi vaihdella rajustikin. Tästä syystä tässä palkkausta koskevassa kohdassa tarkastellaan jatkossa ainoastaan kokopäivätyössä olevia SAK:laisia (palkkansa ilmoittaneiden kokopäivätyössä olevien N=943). Tarkas-telussa on käytetty mediaanituloa. Se kuvaa ryhmän tyypillistä tuloa paremmin kuin keskiarvo, jota yksittäiset voimakkaasti muista poikkeavat tulot voivat pal-jonkin vääristää.

Kokopäivätyössä keskiarvopalkka on 2 570 euroa ja mediaani 2 500 euroa. Koko-päivätyössä olevista vastaajista 11 prosenttia tienaa alle 1 733 euroa eli alle SAK:n tavoitteleman minimipalkan. Suurimmalla osalla tulot asettuvat jonkin verran kes-kiarvon ala- tai yläpuolelle. Vähintään 3 000 euroa ansaitsevia on aineistossa 29 prosenttia ja vähintään 4000 euroa tienaavia 8 prosenttia.

Kuva 13. Erisuuruisten kuukausitulojen yleisyys kokopäivätyötä tekevillä vastaajilla. (%)

11

30

30

21

8

0 5 10 15 20 25 30 35

Alle 1 733 €

1 733–2 299 €

2 300–2 999 €

3 000–3 999 €

4 000+ €

Kuva

: mas

kot/

Gor

illa

Toimeentulo

42

Kokopäivätyössä olevista vajaa neljä prosenttia ilmoittaa, että joutuu tekemään useampaa työtä tullakseen taloudellisesti toimeen. Kysyttäessä, miten hyvin palkalla tulee toimeen, suurin osa tulee toimeen vähintään melko hyvin. Melko huonosti tulee toimeen vajaa 17 prosenttia, ja kaksi prosenttia kokopäivätyössä olevista ilmoittaa, että palkka ei riitä toimeentuloon.

Suurin osa pitää palkkausta ainakin melko oikeudenmukaisena, mutta vähintään melko epäoikeudenmukaisena sitä pitäviä on kuitenkin merkittävä osuus eli lä-hes kolme kymmenestä.

Kuva 14. Vastausjakaumat eräisiin palkkausta koskeviin kysymyksiin. Mukana vain kokopäivätyössä olevat. (%)

Kuukausitulo korreloi jonkin verran muiden palkkausta koskevien kysymysten kanssa, mutta erot eivät ole mitenkään järisyttävän suuria eivätkä aina vaihte-le täysin lineaarisesti. Esimerkiksi niiden, joiden palkka ei riitä toimeentuloon lainkaan, mediaanitulo on suurempi kuin ryhmällä, joka tulee toimeen ”melko huonosti”. Tässä luonnollisesti vaikuttavat tulojen lisäksi vastaajien menot. Palk-kausta epäoikeudenmukaisena pitävät tienaavat jonkin verran vähemmän kuin sitä oikeudenmukaisena pitävät.

Taustaryhmittäisissä vertailuissa on otettu mediaanin lisäksi mukaan tarkas-teluun myös keskiarvo. Sen avulla nähdään, että keskipalkka nousee vielä iän myötä ja SAK:n Hyvä työ -luokituksen paranemisen myötä, vaikka mediaanipalk-ka paremmissa työpaikoissa ja vanhemmissa ikäryhmissä onkin ryhmästä riip-pumatta sama. Vanhemmat tienaavat siis enemmän kuin nuoret, ja paremmissa

4

16 66

17 2

1

13 57

23 5

1

0 10 20 30 40 50 60 70 Joutuu tekemään kahta työtä tullakseen toimeen

Palkalla toimeen tulo Erittäin hyvin Melko hyvin

Melko huonosti Palkka ei riitä toimeentuloon

Ei osaa sanoa Palkkauksen oikeudenmukaisuus

Erittäin oikeudenmukainen Melko oikeudenmukainen

Melko epäoikeudenmukainen Erittäin epäoikeudenmukainen

Ei osaa sanoa

Toimeentulo

43

Kuva 15. Mediaanipalkat sen mukaan, miten vastaaja on vastannut palkkausta koskeviin muihin kysymyksiin. Mukana vain kokopäivätyössä olevat. (€)

2 100

2 800 2 500

2 100 2 300

2 500

2 500 2 500

2 200 2 000

2 325

0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 Joutuu tekemään kahta työtä tullakseen toimeen

Palkalla toimeen tulo Erittäin hyvin Melko hyvin

Melko huonosti Palkka ei riitä toimeentuloon

Ei osaa sanoa Palkkauksen oikeudenmukaisuus

Erittäin oikeudenmukainen Melko oikeudenmukainen

Melko epäoikeudenmukainen Erittäin epäoikeudenmukainen

Ei osaa sanoa

työpaikoissa maksetaan parempaa palkkaa. Vakituisessa työssä olevat ansaitse-vat selvästi paremmin kuin määräaikaiset. Työaikamuodoista erityisesti yötyössä olijat saavat muita parempaa palkkaa. Toimialojen välisessä vertailussa kovimmat palkat on teollisuudessa ja kuljetusalalla, julkisen alan ja yksityisten palveluiden jäädessä selvästi jälkeen.

Mikään edellä luetelluista tuloksista tuskin on varsinainen yllätys. Suuri yllätys ei ole sekään, että selvästi suurin palkkaero löytyy sukupuolten väliltä. Kokopäivä-työssä olevien naisten mediaanipalkka on 2 100 euroa, kun miesten vastaava on 2 700 euroa. Keskiarvon ero on samaa luokkaa. Ero on huikean suuri: miesten mediaanipalkka on lähes 30 prosenttia korkeampi kuin naisten.

Eron taustalla ovat osittain luonnollisesti sen tyyppiset asiat, kuin että kyselyn naiset työskentelevät valtaosin huonommin palkatulla julkisella alalla. Tässä tullaan perinteiseen muna-kana-ongelmaan, eli maksetaanko naisille huonosti, koska he ovat matalapalkka-alalla, vai onko kyseinen ala matalapalkka-ala siksi, että sillä työskentelee paljon naisia. Näitä kysymyksiä on paljon puitu, eikä nii-hin mennä tässä sen syvemmälle. Toteamme ainoastaan, että miesten ja naisten välinen palkkaepätasa-arvo on SAK:n jäsenten keskuudessa todella suurta. Ero näkyy myös satunnaisemmissa tulospalkkioissa, kuten tuonnempana havaitaan.

Toimeentulo

44

Kuva 16. Kokopäivätyössä olevien vastaajien mediaani- ja keskiarvopalkat eräissä ryhmissä. (€)

2 700

2 100

2 100

2 500

2 500

2 500

2 600

2 200

2 500

2 245

2 500

2 500

2 500

2 300

2 200

2 500

2 000

2 500

2 700

2 500

2 500

2 847

2 203

2 256

2 502

2 688

2 698

2 797

2 273

2 942

2 310

2 921

2 714

2 537

2 470

2 357 €

2 621

2 289

2 603

2 983

2 705

2 573

0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000 3 500

Mies

Nainen

Ikäryhmä

Alle 30 v.

31–40 v.

41–50 v.

Yli 50 v.

Suurimmat toimialat

Teollisuus

Julkinen ala

Kuljetusala

Yksityiset palvelut

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Nykyinen työsuhde

Työmuoto

Vakituinen

Määräaikainen

Vuorotyö

Yötyö

Jakso- tai periodityö

Kaikki vastaajat

Mediaani Keskiarvo

Toimeentulo

45

palkiTseminen

Kaikista SAK:laisista 34 prosentilla oli mahdollisuus saada peruspalkan päälle jon-kinlaista bonusta tai tulospalkkiota. Osuus on kutakuinkin sama kuin 2012 (36 %).

Miehillä tämä mahdollisuus on selvästi naisia useammin, ja sukupuolten välinen ero tässä asiassa on kasvanut selvästi vuosien 2012 ja 2014 välillä. Nyt 43 prosen-tilla miehistä ja 25 prosentilla naisista oli mahdollisuus tulospalkkioon. Tosiasiassa palkkiota saaneita on miehistä 32 prosenttia ja naisista 17 prosenttia – myös tämä sukupuolten välinen ero on viime barometrista kasvanut. Sen sijaan niiden osalta, jotka palkkiota ovat saaneet, on saadun palkkion määrässä oleva sukupuoliero hieman kaventunut. Silti miehet edelleen saavat selvästi suurempia tulospalkkioi-ta kuin naiset (mediaani miehillä on lähes kolminkertainen).

Niistä, joilla mahdollisuus tulospalkkioon oli, on valtaosa eli 71 prosenttia myös jonkinlaisen palkkion saanut. Kun tarkastellaan ryhmittäisiä eroja, ovat erot sa-mansuuntaisia sen suhteen, onko palkkioon mahdollisuus ja sen suhteen, onko sellaista tosiasiassa saatu.

Tulospalkkioiden mahdollisuus ja niiden maksaminen ovat selvästi sitä yleisempiä, mitä isompi työpaikka on kyseessä. Päätoimialoista ne ovat yleisimmin käytössä teollisuudessa ja yksityisillä palvelualoilla. Kuljetusalalla tulospalkkioiden käyttä-minen on vähäistä.

Kuviossa on esitetty ryhmittäin vuosina 2011 ja 2013 saatujen tulospalkkioiden ja bonusten määrä niiden osalta, jotka olivat palkkiota saaneet. Tarkasteluun on otettu keskiarvon lisäksi mediaani eli ryhmän keskimmäinen arvo, joka on yleensä tulo- ja palkkaeroja tutkittaessa keskiarvoa luotettavampi lukema. Tämä johtuu siitä, että etenkin pienissä ryhmissä yksittäiset erittäin suuret palkkiot nostavat keskiarvoa suhteettomasti, eikä keskiarvo siten enää kerro siitä, mikä on kyseises-sä ryhmässä tyypillinen palkkion määrä.

Näin on tässäkin aineistossa. 95 prosenttia kaikista palkkiota saaneista on saanut sitä korkeintaan 3 000 euroa. Yli 5 000 euron palkkiot on kuitannut vain kuu-si vastaajaa, mutta heidän saamansa (maksimissaan 10 000 euron) palkkiot ovat omiaan vääristämään ryhmien välistä vertailua keskiarvoa käytettäessä.

Mediaanilla mitaten tyypillinen SAK:laisen vuodessa saama tulospalkkio tai bo-nus on 550 euroa, keskiarvon ollessa hieman yli tuhannen euron. Luvut ovat lähes samat kuin vuonna 2012. Tulospalkkiot eivät siis yleensä ole erityisen merkittäviä. Niilläkin, jotka palkkioita saavat, jää summa yleensä selvästi yhden kuukauden palkkaa pienemmäksi.

Mediaanipalkkioiden vertailu ryhmien välillä kertoo, että ryhmien väliset erot ovat jossain määrin tasoittuneet vuosien 2012 ja 2014 välillä. Sukupuolen lisäksi palk-kion suuruuteen vaikuttaa eniten työpaikan koko, eli isommilla työpaikoilla palk-kioita jaetaan pienempiä enemmän. Ero on merkittävä erityisesti kun muistetaan, että isommilla työpaikoilla huomattavasti useampi ylipäätään saa tulospalkkioita.

Toimeentulo

46

39

32

39

39

35

32

43

24

24

39

47

42

43

39

22

21

32

48

53

36

43

25

33

39

35

29

41

27

17

42

43

44

33

38

15

22

31

41

57

34

29

23

26

28

27

24

33

16

15

29

34

32

28

29

15

14

23

36

37

26

32

17

23

28

25

21

32

18

10

30

33

34

25

28

9

15

21

30

44

24

0 10 20 30 40 50 60

Mies

Nainen

Ikäryhmä

Alle 30 v.

31–40 v.

41–50 v.

Yli 50 v.

Suurimmat toimialat

Teollisuus

Julkinen ala

Kuljetusala

Yksityiset palvelut

Työmuoto

Vuorotyö

Yötyö

Jakso- tai periodityö

Nykyinen työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Työpaikan koko

1–9

10–49

50–249

250+

Kaikki vastaajat

Mahdollisuus saada 2011

Mahdollisuus saada 2013

Sai vuonna 2011

Sai vuonna 2013

Kuva 17. Mahdollisuus saada peruspalkan lisäksi tulospalkkioita tai bonuksia, ja onko saanut tällaisia bonuksia edellisenä vuonna. Ryhmittäiset osuudet. (%)

Toimeentulo

47

Kuva 18. Tulospalkkion määrän mediaani 2011 ja 2013 ryhmittäin niillä, jotka olivat tulospalkkiota saaneet. (€)

900

200

400

650

500

500

750

250

300

400

500

850

500

500

200

300

400

650

1 000

500

850

335

450

600

700

525

750

400

500

500

650

800

800

575

215

500

500

700

1 000

550

0 200 400 600 800 1 000 1 200

Mies

Nainen

Ikäryhmä

Alle 30 v.

31–40 v.

41–50 v.

Yli 50 v.

Suurimmat toimialat

Teollisuus

Julkinen ala

Kuljetusala

Yksityiset palvelut

Työmuoto

Vuorotyö

Yötyö

Jakso- tai periodityö

Nykyinen työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Työpaikan koko

1–9

10–49

50–249

250+

Kaikki vastaajat

2011 2013

Toimeentulo

48

Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että säännöllinen bruttokuukausitulo on yhteydessä tulospalkkioihin. Enemmän ansaitsevilla on useammin mahdollisuus saada palkkioita, he ovat niitä useammin myös tosiasiassa saaneet, ja palkkiot ovat selvästi suurempia kuin vähemmän ansainneilla.

Myös Hyvä työ -luokituksella on yhteyttä asiaan: laadukkaammilla työpaikoilla palkkioita on maksettu useammin ja yleensä enemmän kuin heikommilla työpai-koilla. Vastaajilta tiedusteltiin myös palkitsemisjärjestelmien oikeudenmukaisuutta. Tätä tiedusteltiin kaikilta vastaajilta – myös niiltä, joilla ei ollut tietoa siitä, oli-ko tulospalkkioiden mahdollisuutta vai ei. Osalla vastaajista kyseessä lieneekin enemmän tai vähemmän mutu-tuntuma, johon on saattanut vaikuttaa myös julki-suudessa johtojen bonuksista käyty keskustelu. Ainakin niillä, jotka ovat itse tu-lospalkkioita saaneet, vastaukset ankkuroitunevat nimenomaan oman työpaikan tulospalkkakäytäntöön.

Kuva 19. Mahdollisuus tulospalkkioihin, palkkioita saaneiden osuus ja mediaani-palkkio palkkiota saaneilla SAK:n Hyvä työ -luokituksen ja bruttokuukausipalkan mukaan.

39 % 37 %

34 % 30 %

27 % 24 %

35 %

50 %

29 % 26 % 25 %

22 %

14 % 16 %

24 %

40 %

1 00

0 €

1 350

€

50

0 €

350

€

450

€

250

€

40

0 €

1 10

0 €

0 €

200 €

400 €

600 €

800 €

1 000 €

1 200 €

1 400 €

1 600 €

0

10

20

30

40

50

60

Hyvä

Melko

hyvä

Keskinke

rtainen

Melko

huono

Huono

-2000

2001-3

000

yli 30

00

Mahdollisuus saada Sai 2013 Mediaani

Toimeentulo

49

Vastaajista suurin osa pitää palkitsemisjärjestelmiä vähintään melko oikeuden-mukaisina. Epäoikeudenmukaisina niitä pitäviä on noin kolme kymmenestä, pe-räti viidennes ei osaa vastata kysymykseen juuta eikä jaata. Kun tarkasteluun ote-taan vain tulospalkkiota itse saaneet, pienenee erityisesti epätietoisten osuus. Samalla kasvaa erityisesti niiden osuus, joiden mielestä palkitsemisjärjestelmä on ”melko oikeudenmukainen”. Tulospalkkioita itse saaneistakin neljännes pitää järjestelmää vähintään melko epäoikeudenmukaisena.

Kuva 20. Työpaikan palkitsemisjärjestelmien oikeudenmukaisuus kaikkien vastaajien sekä ainoastaan itse tulospalkkaa vuoden aikana saaneiden mukaan. (%)

14

40

19

10

18

17

57

19

6

1

0 10 20 30 40 50 60

Erittäin oikeudenmukainen

Melko oikeudenmukainen

Melko epäoikeudenmukainen

Erittäin epäoikeudenmukainen

Ei osaa sanoa

Kaikki Tulospalkkaa saaneet

Kuva

: mar

jaan

a m

alka

mäk

i

Turvallisuus

51

turvAlliSuuS

Henkinen väkivalTa

Vastaajilta kysyttiin nyt ensi kertaa, olivatko he itse joutuneet henkisen väkival-lan kohteeksi. Vuonna 2012 kysyttiin, olivatko he havainneet tällaista toimintaa työpaikallaan. Tuolloin vajaa puolet ilmoitti havainneensa sitä ainakin joskus ja noin seitsemän prosenttia jatkuvasti. Kysymystä muutettiin, koska katsottiin, että itseen kohdistuvasta asiasta raportoiminen tuottaa luotettavampia ja helpommin tulkittavia tuloksia.

Henkinen väkivalta määriteltiin aiempaan tapaan työyhteisön jäseneen kohdiste-tuksi eristämiseksi, työn mitätöimiseksi, uhkaamiseksi, selän takana puhumiseksi tai muuksi painostamiseksi. Noin neljä viidestä SAK:laisesta (78 %) ei ollut joutu-nut lainkaan tällaisen toiminnan kohteeksi. Vajaa viidennes eli 18 prosenttia oli joutunut kohteeksi joskus ja noin neljä prosenttia jatkuvasti.

Tällä tavoin kysyttynä suoranaista vertailukohtaa ei ole helppo löytää, mutta il-man sitäkin henkistä väkivaltaa kohdanneiden osuus tuntuu varsin suurelta – joka viides on todella paljon. Aiemmat tulokset henkisen väkivallan havainnoinnista työpaikalla tukevat nyt saatua tulosta, eli molempien mittaustapojen mukaan henkinen väkivalta on varsin yleistä. Aiemman tuloksen vertailun perusteella henkinen väkivalta on SAK:laisilla työpaikoilla yleisempää kuin suomalaisilla työ-paikoilla keskimäärin (ks. SAK:n työolobarometri 2012, 52).

Naiset raportoivat joutuneensa henkisen väkivallan kohteeksi selvästi useam-min kuin miehet. Parempipalkkaisissa töissä kohteeksi näytetään joutuvan muita vähemmän. Toimialoista henkisen väkivallan kohteeksi joutuneita on eniten jul-kisella alalla ja yksityisellä palvelualalla, joskin erot toimialojen välillä ovat melko pieniä. Sen sijaan esimerkiksi iällä, työsuhteen lajilla tai työpaikan koolla ei ole yhteyttä henkisen väkivallan kohteena olemiseen.

Hyvä työpaikka on sellainen, jossa riski joutua henkisen väkivallan kohteeksi on pieni. SAK:n Hyvä työ -luokituksella mitattuna parhaissa työpaikoissa vain pari prosenttia on koskaan joutunut henkisen väkivallan uhriksi. Henkinen väkivalta kasaantuukin melko huonoille ja huonoille työpaikoille. Neljä viidestä ”jatkuvasti” henkisen väkivallan kohteeksi joutuvasta on töissä vähintään melko huonolla työ-paikalla, vaikka näiden työpaikkojen osuus kaikista vastaajista on vain viidennes.

Kuva

: mar

jaan

a m

alka

mäk

i

Turvallisuus

52

väkivalTa ja sen uHka

Myös fyysisestä väkivallasta kysyttiin tällä kertaa ainoastaan, oliko vastaaja itse ollut väkivallan tai sen uhan kohteena edellisen 12 kuukauden aikana. Väkivalta ja sen uhka näyttävät jonkin verran lisääntyneen, sillä nyt noin kolme prosenttia raportoi olleensa kohteena kerran ja noin viisi prosenttia useita kertoja. Vuonna 2012 itse kohteena olleita oli kaikkiaan noin viisi prosenttia.

Taustaryhmittäin tarkasteltuna väkivalta on erityisesti julkisen alan ja yksityisen palvelualan ongelma, ja näillä aloilla se kohtaa useammin naisia kuin miehiä. Kai-kista naisvastaajista useampi kuin joka kymmenes oli joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi, ja valtaosa useamman kerran. Julkisella alalla työskennelleistä naisista lähes joka viides oli joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Toimiala-rakenteesta voidaan päätellä, että uhka ei yleensä tule työyhteisön sisältä, vaan asiakkaiden tai muuten työssä kohdattavien ihmisten taholta.

Ikäryhmittäisiä eroja tässä asiassa ei ollut, ei myöskään työpaikan kokoon liittyviä eroja. Paremmin palkatut joutuvat kohteeksi muita harvemmin. Tässä voi näkyä osittain palkkojen sukupuoliero, eli naiset ovat useammin väkivallan kohteena. Toisaalta voi olla niinkin, että alalla kuin alalla paremmin palkatut tekevät työtään keskimäärin kauempana tilanteista, joissa väkivallan uhkaa esiintyy.

Kuva 21. Henkisen väkivallan kohteeksi joutuminen eräissä taustaryhmissä. (%)

2 7

14 35

47

20 17

11

14 22

1619

1521

18

1 1

919

4 4

3

3 4

4 3

6 3

4

0 10 20 30 40 50 60 70 SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä Melko hyvä

Keskinkertainen Melko huono

Huono Kuukausitulot

–2000 2001–3000

yli 3000

Mies Nainen

Suurimmat toimialat

Sukupuoli

Teollisuus Julkinen ala Kuljetusala

Yksityiset palvelut

Kaikki vastaajat

Joskus Jatkuvasti

Turvallisuus

53

Kaikki kuormittavat työmuodot eli vuorotyö, yötyö ja jakso- ja periodityö lisäävät selvästi riskiä joutua väkivallan tai sen uhan kohteeksi.

SAK:n Hyvä työ -luokituksella ei ole merkitsevää yhteyttä fyysisen väkivallan kohteeksi joutumiseen. Silmämääräisesti näyttää siltä, että huonoilla työpaikoilla vastaajat ovat olleet kohteena useammin kuin hyvillä. Ero on kuitenkin liian pieni ollakseen tilastollisesti merkitsevä.

Valtakunnallisessa työolobarometrissa vuoden 2012 aineistolla yhdeksän pro-senttia palkansaajista oli joutunut väkivallan kohteeksi, neljä prosenttia kerran ja viisi prosenttia useita kertoja. (Työolobarometri 2013, 79). SAK:n jäsenistä noin kahdeksan prosenttia raportoi siis olleensa väkivallan tai sen uhan kohteena. Osuudet ovat suurin piirtein samat, mutta kun väkivallan määritelmä SAK:n ba-rometrissa on selvästi laajempi (sisältäen myös uhan), voidaan todeta, että vä-kivallan kohteeksi joutuminen on SAK:laisilla työpaikoilla ainakin jonkin verran harvinaisempaa kuin kaikilla palkansaajilla keskimäärin.

Kuva 22. Väkivallan tai sen uhan kohteena oleminen edellisen 12 kuukauden aikana eräissä ryhmissä. (%)

2 4

3 4

5

4 5

2

3 4

2 4

3 5

4 4 4

4 3

4 7

8

7 5

1

2 7

0 11

2 6

6 7

9

3 2 3 5

0 2 4 6 8 10 12 14 16SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä Melko hyvä

Keskinkertainen Melko huono

Huono Kuukausitulot

Sukupuoli

–2000 2001–3000

yli 3000

Mies Nainen

Työmuoto

Suurimmat toimialat Teollisuus

Julkinen ala Kuljetusala

Yksityiset palvelut

Vuorotyö Yötyö

Jakso- ja periodityö

Kaikki 2014 Kaikki 2012

Kerran Useita kertoja

Kuva

: riitt

a Su

pper

i/Gor

illa

Työsuhteen muoto ja sopivuus

55

työSuHteeN muoto jA SoPivuuS

TyösuHde- ja TyöaikamuodoT

Vastaajista 85 prosenttia on kokoaikatyössä, 12 prosenttia osa-aikatyössä ja noin kolmella prosentilla on jokin muu työaikajärjestely, esimerkiksi erikseen töihin kutsuttava. Vakituisessa työsuhteessa on neljä viidestä vastaajasta, vajaan vii-denneksen työsuhde on määräaikainen ja loput eivät osanneet vastata. Nämä osuudet ovat täsmälleen samoja kuin vuoden 2012 barometrissa.

Kuvassa tarkastellaan työaikamallin vaihtelua taustaryhmittäin. Koska vakituinen kokoaikainen työsuhde on aineistossa ylivoimaisesti yleisin malli, on kuvion akse-li katkaistu erojen korostamiseksi. Toiseksi yleisin on, kuten vuonna 2012, määrä-aikainen kokoaikatyö (13 %).

Toimialoittaisissa tuloksissa on vuoden 2012 jälkeen tapahtunut joitakin muu-toksia. Kuljetusalalla vakituinen kokopäivätyö on vähentynyt määräaikaisen ko-kopäivätyön kustannuksella. Kuljetusala on silti teollisuuden ohella se ala, jossa vakituinen kokopäivätyö on tavallisinta.

Kuten muillakin palkansaajilla, osa-aikatyö on SAK:laisten keskuudessa naisilla selvästi yleisempää kuin miehillä. Heillä on myös hieman miehiä useammin mää-räaikainen työsuhde. Määräaikainen työsuhde on selvästi yleisin nuorilla.

SAK:n hyvä työ -luokituksella ei ole mitään merkitsevää yhteyttä vastaajan työ-suhdemalliin. Myös vuoden 2012 kyselyssä havaittiin, että työntekijän vaikutus-mahdollisuudet eivät riippuneet työsuhde- ja työaikamallista. Hyviä ja huonoja työpaikkoja on siis tasaisesti niin vakituisissa kuin määräaikaisissakin, samoin kuin kokoaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa.

Tämän vuoden barometrissa kysyttiin määräaikaisilta ja osa-aikaisilta myös, ha-luaisivatko he mieluummin, että heidän työsuhteensa olisi vakituinen tai koko-aikainen. Tällä tavoin pystyttiin erottelemaan vastentahtoisesti määräaikaista tai osa-aikaista työtä tekevät muista. Hieman erikoista on, että työaikamallin vasten-tahtoisuudellakaan ei ole merkitsevää yhteyttä SAK:n Hyvä työ -luokitukseen, eli hyviä työpaikkoja on yhtä lailla niillä, jotka tekevät osa-aikaista tai määräaikaista työtä vasten tahtoaan.

Sukupuolten välillä on sen sijaan odotetusti selviä eroja. Naisten suurempi mää-räaikaisten osuus johtuu kokonaisuudessaan vastentahtoisista määräaikaisuuk-sista – muita, eli työntekijän toiveen mukaisia määräaikaisuuksia on miehillä ja naisilla yhtä paljon. Naisilla osa-aikatyön osuus on selvästi miehiä suurempi. Noin puolet osa-aikatyötä tekevistä naisista tekee sitä omasta halustaan ja noin puolet vastentahtoisesti. Miehiä on osa-aikatyössä vähän, ja heistä kolme viidestä on tässä asemassa vapaaehtoisesti.

Kuva

: riitt

a Su

pper

i/Gor

illa

Työsuhteen muoto ja sopivuus

56

Kuva 23. Määrä- ja osa-aikaiset miehet ja naiset sen mukaan, haluaisivatko he mieluummin olla vakituisia tai kokoaikaisia. (%)

11

10

16

5

2

3

10

5

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18

Osa-aikainen, tahtoisi kokoaikaisen

Muu osa-aikainen

Määräaikainen, tahtoisi vakituisen

Muu määräaikainen

Nainen Mies

Kuva 24. Työsuhde- ja työaikamalli taustaryhmittäin. (%)

73

91 78

70 68

65 75

68 82

80 78

7256

64 81

8

3 8

10 7

19 2

7 3

6 8

9 10

14 2

1

1 2

2

2

1 2

1 1

1 2

1 1

13

4 11

13 15

7 18

18 10

9 10

14 20

14 11

4

2 2

5 7

6 1 63

3 3 3

10

6 2

1

1 1 2

14

1

1 1 12

1 1

0 20 40 60 80 100

Kaikki vastaajat

250+ 50–249

10–49 1–9 työntekijää

Työpaikan koko Yksityiset palvelut

Kuljetusala Julkinen ala

Teollisuus Suurimmat toimialat

Yli 50 v. 41–50 v. 31–40 v.

Alle 30 v. Ikäryhmä

Nainen Mies

Vakit. Kokoaika Vakit. Osa-aika Vakit. Muu järj.

M-a osa-aika M-a muu järj.

M-a kokoaika

Työsuhteen muoto ja sopivuus

57

Työaikaa koskeva ToiveeT

SAK:laisten toiveita työajan suhteen haarukoitiin kolmella kysymyksellä. Ensin-näkin kysyttiin, tekisikö vastaaja mieluummin enemmän vai vähemmän töitä ja saisi vastaavasti enemmän tai vähemmän palkkaa. Kaikista SAK:laisista valtaosa eli noin 63 prosenttia valitsisi nykyisen työmääränsä, 25 prosenttia haluaisi tehdä nykyistä enemmän ja 10 prosenttia nykyistä vähemmän töitä.

Edelliseen vuoden 2012 barometriin verrattuna töiden tarve näyttää hieman kas-vaneen. Silloin nykyistä vähemmän työtä halusi 14 prosenttia ja nykyistä enem-män 23 prosenttia. Asiaa kysyttiin SAK:n työolobarometreissa myös vuosina 2008 ja 2009, tosin hieman eri tavalla muotoillulla kysymyksellä. Silloin enem-män töitä haluavia oli selvästi nykyistä vähemmän (molempina vuosina 14 %). Muutamassa vuodessa enemmän töitä haluavien osuus on siis lisääntynyt todel-la huomattavasti, ja jatkanut kasvuaan vuosien 2012 ja 2014 välillä.

Toinen kysymys koski tilannetta, jossa vastaaja saisi valita joko palkankorotuksen tai lisää vapaa-aikaa. Kaikista vastaajista 58 prosenttia ottaisi mieluummin lisää palkkaa ja 40  prosenttia lisää vapaa-aikaa – kaksi prosenttia ei osannut valita vaihtoehtojen välillä. Tässä on tapahtunut selkeä muutos aiempaan verrattuna, sillä vuosina 2008, 2009 ja 2012 selvästi harvempi (53 % v. 2012) halusi lisää palkkaa ja selvästi useampi lisää vapaa-aikaa (45 % v. 2012). Molempien työaika-kysymysten kohdalla näyttää siis viimeisen kahden vuoden aikana SAK:n jäse-nistön rahan tarve lisääntyneen. Taustalla lienee ainakin osittain yleinen heikko taloustilanne, jonka myötä esimerkiksi ylitöiden teettäminen on vähentynyt (ks. jäljempänä).

Uutena asiana kysyttiin niin sanottu lottokysymys, eli mitä vastaaja tekisi työssä-käynnin suhteen, mikäli saisi ison arpajaisvoiton tai perinnön, joka mahdollistaisi mukavan elämän myös työtä tekemättä. Kaikista SAK:laisista noin viidennes lo-pettaisi tällöin työnteon kokonaan ja vastaavasti noin viidennes jatkaisi työnte-koa aivan nykyiseen tapaan. Hieman isompi osuus ”tekisi vain silloin tällöin jotain työtä” (28 %) tai pyrkisi lyhentämään työaikaansa olennaisesti (samoin 28 %).

Kuvioissa on tarkasteltu näitä kolmea kysymystä keskeisten, asiaan merkitsevästi yhteydessä olevien taustamuuttujien mukaan. Vaikka naiset ovat useammin osa-aikatyössä, ei sukupuolella ole merkitsevää yhteyttä siihen, haluaisiko enemmän vai vähemmän töitä. Iän vaikutus on sen sijaan selvä, eli mitä nuorempi ikäryhmä, sitä useammin toivoo lisää työaikaa. Nuorimman ryhmän kohdalla tämä ilmiö on voimistunut selvästi kahdessa vuodessa (v. 2012 alle 30-vuotiaista lisää työaikaa toivoi 33 %, nyt 46 %). Nuorimmat valitsevat myös selvästi useammin palkankoro-tuksen lisääntyneen vapaa-ajan sijaan.

Työsuhteen muoto ja sopivuus

58

Yleiskuva on sama kuin vuonna 2012, eli lisää töitä ja sitä kautta lisää palkkaa kai-paavat eniten ne, joiden työaika ja ansiot ovat kyselyhetkellä muita pienemmät. Tämä selittänee osittain myös nuorten tilannetta.

Muussa kuin kokoaikaisessa tai vakituisessa työssä olevat halusivat muita use-ammin lisätä työaikaansa. Vielä selvempi ero oli, kun piti valita palkankorotus tai vapaa-aikaa; nämä ryhmät halusivat selvästi useammin palkankorotuksen, ja ero on kasvanut vuodesta 2012.

SAK:n Hyvä työ -luokituksen kohdalla tulos on erittäin selvä: mitä parempi on työpaikan laatu, sitä useammin henkilö on tyytyväinen nykyiseen työaikaansa. Kun työpaikan laatu huononee, lisääntyy sekä enemmän että vähemmän töitä haluavien osuus.1 Kun vastaaja pakotetaan valitsemaan joko palkankorotus tai lisääntynyt vapaa-aika, ei työpaikan laadulla ole enää kovin suurta vaikutusta asi-aan.

Lähes kaikissa taustaryhmissä enemmistö eli yli puolet on kuitenkin tyytyväinen nykyiseen työaikaansa. Ainoastaan osa-aikatyössä olevien ja melko huonoilla tai huonoilla työpaikoilla työskentelevien keskuudessa nykyiseen työaikaan tyyty-väisten osuus on vähemmistönä.

Arpajaiskysymyksen kohdalla miehet arvelevat naisia useammin, että lopettaisi-vat työnteon kokonaan – toisaalta heistä myös hieman useampi jatkaisi aivan en-tiseen tapaan. Mitä vanhempi vastaaja, sitä todennäköisemmin hän arvelee, että lopettaisi työnteon kokonaan. Vakituisessa työssä olevat ja kokoaikaiset lopettai-sivat muita useammin työnteon kokonaan. Toimialoista kuljetusalalla on vähiten niitä, jotka lopettaisivat kokonaan.

Mitä paremmaksi työpaikan laatu on SAK:n Hyvä työ -luokituksella mitattu, sitä useammin vastaaja arvelee, että jatkaisi työntekoa entiseen tapaan ja sitä har-vemmin, että lopettaisi sen kokonaan. Hyviksi mitatuissa työpaikoissa lähes puo-let jatkaisi työntekoa entiseen tapaan suuresta arpajaisvoitosta tai perinnöstä huolimatta, vähintään melko huonoissa näin tekisi vain joka kymmenes vastaaja. Mielenkiintoista on, että nykyisillä tuloilla ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyt-tä tähän vastaukseen. Arpajaisvoiton tai perinnön ennakoitu vaikutus on kuta-kuinkin sama tulotasosta riippumatta.

1 Pieneltä osin kyseessä on kehäpäätelmä, koska sopivasta työajasta annettiin pisteitä Hyvä työ -luokitusta muodostettaessa. Kyseessä oli kuitenkin vain yksi heikosti painotettu asia 20 muun joukossa, joten tämä ei selitä saatua tulosta millään merkittävällä tavalla.

Työsuhteen muoto ja sopivuus

59

Kuva 25. Työaikaa (ja vastaavaa palkan lisäystä tai vähennystä) koskevat toiveet eräiden taustamuuttujien mukaan. (%)

25

29 24

47 46

22

35 31

2813

8

31 27

20 25

19 22 21

46

18 24

33

63

6164

37 48

66

43 49

60 84

89

61 59

66 64

68 64 67

49

66 64

60

10

8 11

10 4

11

18 18

10 3 2

9 12 13 9

12 13 11

4

15 11

7

1

2 1

7 11

42 1 1 1

3 1

2

2 21

2 1 1

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Kaikki vastaajat

Määräaikainen Vakituinen

Nykyinen työsuhde Muu järjestely

Osa-aikatyö Kokoaikatyö

Nykyinen työaikamuoto Huono

Melko huono Keskinkertainen

Melko hyvä Hyvä

Hyvä työ -luokitus Yksityiset palvelut

Kuljetusala Julkinen ala

Teollisuus Suurimmat toimialat

Yli 50 v. 41–50 v. 31–40 v.

Alle 30 v. Ikäryhmä

yli 3000 2001–3000

2000 tai alle Bruttoansiot / kk

Enemmän Nykyisen määrän Vähemmän Ei osaa sanoa

Työsuhteen muoto ja sopivuus

60

Kuva 26. Jos saisi valita, ottaisiko palkankorotuksen vai lisää vapaa-aikaa. Tarkastelu taustamuuttujien mukaan. (%)

58

72 55

77 75

55

6453

59 55 57

5967

5955

46 56 59

64

4862

5376

62 55

39 58

70

3 2

2

3 3

2

1 3

2 4

3

3 3

1 3

23

32

1 3

32

3 2

2

40

25 43

20 22

43

35 45

38 42 43

3833

3843

53 41 39

33

4936

46 22

36 43

59 40

29

0 20 40 60 80 100

Kaikki vastaajat

Määräaikainen

Nykyinen työsuhde

Osa-aikatyö

Nykyinen työaikamuoto

Melko huono

Melko hyvä

SAK:n hyvä työ -luokitus

Kuljetusala

Teollisuus

250+

10–49

Työpaikan koko

41–50 v.

Alle 30 v.

Nainen

Sukupuoli

2001–3000

Vakituinen

Muu järjestely

Kokoaikatyö

Huono

Keskinkertainen

Hyvä

Yksityiset palvelut

Julkinen ala

Suurimmat toimialat

50–249

1–9

Yli 50 v.

31–40 v.

Ikäryhmä

Mies

Yli 3000

2000 tai alleBruttotulot / kk

Palkankorotus Ei osaa sanoa Vapaa

Työsuhteen muoto ja sopivuus

61

Kuva 27. Mitä tekisi, jos saisi arpajaisista tai perintönä niin paljon rahaa, että voisi elää mukavasti töitä tekemättä. (%)

22

13

24

17

18

23

33

34

20

22

6

17

10

22

28

34

20

16

12

18

26

27

20

19

28

31

27

40

34

27

38

29

29

19

21

29

38

20

29

24

29

30

30

28

28

25

27

29

28

24

29

13

19

29

18

26

31

23

28

33

27

33

21

25

30

31

26

34

22

24

34

28

21

30

19

27

30

20

11

10

18

35

46

19

23

23

20

17

19

22

30

20

22

23

18

23

1

1

1

3

1

2

2

1

1

1

1

1

1

3

1

2

1

1

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Kaikki vastaajat

Määräaikainen

Vakituinen

Nykyinen työsuhde

Muu järjestely

Osa-aikatyö

Kokoaikatyö

Nykyinen työaikamuoto

Huono

Melko huono

Keskinkertainen

Melko hyvä

Hyvä

SAK:n hyvä työ -luokitus

Yksityiset palvelut

Kuljetusala

Julkinen ala

Teollisuus

Suurimmat toimialat

Yli 50 v.

41–50 v.

31–40 v.

Alle 30 v.

Ikäryhmä

Nainen

Mies

Sukupuoli

Yli 3000

2001–3000

2000 tai alle

Bruttotulot / kk

Lopettaisi työnteon kokonaan Tekisi vain silloin tällöin jotain työtä

Pyrkisi lyhentämään työaikaa olennaisesti Jatkaisi nykyisellä tavalla

Ei osaa sanoa

3

1

1

Kuva

: Pet

ri A

rttur

i Asi

kain

en/G

orill

a

Yhdenvertaisuus

63

yHdeNvertAiSuuS

Vastaajilta kysyttiin, ovatko he havainneet eri ihmisryhmiin tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvaa syrjintää tai eriarvoista kohtelua (jatkossa käytämme molemmista sanaa syrjintä) ”esimerkiksi palkkauksessa, työhön otossa, koulutuk-seen pääsyssä jne.” Kuvassa on tarkasteltu vastauksia ja soveltuvin osin verrattu niitä työ- ja elinkei-noministeriön valtakunnalliseen työolobarometriin, jossa kysymyksen sanamuo-to on lähes identtinen (Työolobarometri 2011, 169–170 ja Työolobarometri 2013, 70–74). Syrjinnästä saadut tulokset ovat pysyneet lähes identtisinä vuoden 2012 SAK:n barometriin verrattuna. Kaikista vastaajista valtaosa eli kuusi kymmenestä ei ole havainnut työpaikallaan mitään kysytyistä 11 eri syrjinnän lajista. Kääntäen neljä kymmenestä on havainnut ainakin yhteen ryhmään tai ominaisuuteen kohdistu-vaa syrjintää työpaikallaan.

Kunkin yksittäisen ominaisuuden tai ryhmän kohdalla tilanne on se, että valta-osa ei ole havainnut syrjintää. Eniten on havaittu määräaikaisiin kohdistuvaa ja vähiten miehiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaa syrjintää. Ikäsyr-jintää on havaittu yhtä usein nuoriin ja vanhempiin kohdistuvana. Ikäsyrjintä on hienoisesti lisääntynyt vuoden 2012 barometrin jälkeen, joskin muutos mahtuu kyselyn virhemarginaaliin. Ikäsyrjintä on SAK:laisten vastaajien mukaan selvästi yleisempää kuin palkansaajien keskimäärin.

Sukupuolisyrjintä kohdistuu edelleen selvästi useammin naisiin kuin miehiin. Osuus on pysynyt ennallaan ja on samaa luokkaa kuin palkansaajilla keskimäärin. Ikään ja terveydentilaan perustuva syrjintä on edelleen huomattavasti yleisem-pää kuin sukupuoleen perustuva syrjintä. Terveydentilaan perustuvaa syrjintää oli havainnut 13 prosenttia vastaajista.

Etnisyyteen kohdistuva syrjintä on puolestaan vähentynyt vuodesta 2012, nyt sitä oli havainnut kuusi prosenttia multietnisellä työpaikalla työskentelevistä.

Kaikkiin palkansaajiin verrattuna SAK:laiset ovat havainneet muita selvästi use-ammin työsuhteen lajiin (määräaikaisuus ja osa-aikaisuus) kohdistuvaa ja ikäsyr-jintää.

Yhdenvertaisuus

64

Kuva 28. Eri syrjinnän muotoja havainneiden osuus SAK:n työolobarometreissa 2012 ja 2014 sekä TEMin työolobarometreissa 2011 ja 2013. *Syntyperään kohdistuvan syrjinnän osuus on laskettu vain niistä, joiden työpaikalla on muita kuin suomalaista syntyperää olevia. (%)

12

13

3

7

17

11

1

6

6

13

3

10

11

3

7

18

11

2

7

9

14

3

7

10

2

7

13

8

5

6

8

0

6

11

7

6

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20

Ikään, erit. nuoriin

Ikään, erit. vanhempiin

Sukupuoleen, erit. miehiin

Sukupuoleen, erit. naisiin

Työsuhteen määräaikaisuuteen

Työsuhteen osa-aikaisuuteen

Seksuaaliseen suuntautumiseen

Ay-toimintaan

Syntyperään, joka ei ole suomalainen*

Terveydentilaan

Vammaisuuteen

SAK 2014

SAK 2012

TEM 2013

TEM 2011

Yhdenvertaisuus

65

Kuva 29. Ainakin yhtä kysyttyä syrjinnän lajia työpaikallaan havainneiden osuus eri ryhmissä 2012 ja 2014. (%)

40

39

41

43

39

37

39

40

43

38

29

38

43

51

39

35

42

37

42

36

38

38

46

35

39

9

18

36

64

75

31

38

40

46

38

0 10 20 30 40 50 60 70 80

Mies

Nainen

Ikäryhmä

Alle 30 v.

31–40 v.

41–50 v.

Yli 50 v.

Suurimmat toimialat

Teollisuus

Julkinen ala

Kuljetusala

Yksityiset palvelut

SAK:n Hyvä työ -indeksi

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Työpaikan koko

1–9

10–49

50–249

250+

Kaikki vastaajat

2012 2014

Yhdenvertaisuus

66

Kuviossa on esitetty ryhmittäin niiden osuus, jotka ovat havainneet vähintään yhtä kysyttyä syrjinnän lajia työpaikallaan. Tämänvuotisessa aineistossa näkyy selvä sukupuoliero, eli naiset ovat havainneet syrjintää miehiä selvästi useammin. Tällaista eroa ei ollut vielä vuonna 2012. Päätoimialojen välilläkin on nyt hieman enemmän eroa kuin vuonna 2012 – julkisella alalla on jonkin verran keskimää-räistä enemmän ja kuljetusalalla keskimääräistä vähemmän syrjintää havainneita. Ikäryhmien väliset erot ovat edelleen varsin pienet.

Syrjintää on havaittu sitä useammin, mitä isommasta työpaikasta on kyse. Tässä on luultavasti osittain kyse siitä, että isommalla työpaikalla on enemmän erilaisia ihmisiä ja enemmän havaittavaa, ja sitä kautta syrjintä tulee useammin näkyväksi. SAK:n Hyvä työ -indeksin yhteys syrjinnän esiintymiseen on todella vahva ja li-neaarinen. Mitä paremmasta työpaikasta on kyse, sitä harvemmin vastaajat ovat havainneet syrjintää. Erot ovat melkoiset: parhailla työpaikoilla vain yhdeksän prosenttia on havainnut vähintään yhtä syrjinnän lajia, heikoimmilla jopa kolme neljästä vastaajasta.

TyönanTajan maksama kouluTus

SAK:laiset ovat osallistuneet työnantajan maksamaan koulutukseen varsin vä-hän – noin puolet ei ole ollut tällaisessa koulutuksessa lainkaan. Osallistuneiden osuus on kuitenkin noussut jonkin verran vuodesta 2012. Tämä näkyy lähinnä lyhyisiin koulutuksiin osallistuneissa: korkeintaan viisi päivää koulutuksessa ollei-den osuus on vastaavasti noussut hieman vuodesta 2012, mutta tätä pidempään koulutuksessa olleiden osuus on pysynyt ennallaan. Yli yhden työviikon verran koulutukseen vuoden aikana osallistuneita on noin kymmenesosa vastaajista.

Edelleen työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuneiden osuus on SAK:lai-silla selvästi pienempi kuin muilla palkansaajilla. SAK:laisista on siis uusimmassa barometrissa osallistunut puolet, kun kaikista palkansaajista vuosien 2012–2013 aikana osallistui 57 prosenttia (Työolobarometri 2013, ennakkotietoja, 4). Osallis-tuminen on yleistynyt myös kaikilla palkansaajilla.

Osallistuneiden kohdalla koulutuksen keskimääräinen yhteispituus edeltävän vuoden aikana on noin viisi päivää, mikä on lähes ennallaan vuoteen 2012 ver-rattuna ja kutakuinkin saman verran kuin palkansaajilla yleensä (Työolobarometri 2013 ennakkotietoja, 45). Kysymyksessä viitataan työpäiviin, joten ne, jotka ovat osallistuneet, ovat keskimäärin saaneet koulutusta viikon verran edeltävän vuo-den aikana.

Yhdenvertaisuus

67

Kuva 30. Työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuminen viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana 2012 ja 2014 (työpäivinä, viisi päivää = yksi työviikko). (%)

Taustaryhmittäin tarkasteltuna miehet ovat osallistuneet koulutukseen hieman useammin kuin naiset. Ikäryhmien välillä ei merkitsevää eroa ole. Kuljetusalalla koulutuksiin osallistuminen on päätoimialoista selvästi yleisintä ja teollisuudessa harvinaisinta. Vakituisia työntekijöitä koulutetaan selvästi useammin kuin määrä-aikaisia, samoin enemmän tienaavat osallistuvat koulutukseen muita useammin. Koulutukseen osallistuminen on yleisempää suurilla kuin pienillä työpaikoilla.

Työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuminen on myös selvästi yleisem-pää paremmilla työpaikoilla, SAK:n Hyvä työ -luokituksella mitaten. Parhailla työ-paikoilla liki 70 prosenttia vastaajista oli osallistunut koulutukseen, huonoimmilla vain 25 prosenttia.

55

20

15

7

4

51

22

17

7

4

0 10 20 30 40 50 60

Ei lainkaan

1–2 päivää

3–5 päivää

6–10 päivää

yli 10 päivää

2012 2014

Yhdenvertaisuus

68

Kuva 31. Työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuneiden osuus eräissä ryhmissä. (%)

51

47

43

50

56

50

69

59

50

41

25

53

35

38

51

65

44

50

50

59

49

0 10 20 30 40 50 60 70 80

Mies

Nainen

Suurimmat toimialat

Teollisuus

Julkinen ala

Kuljetusala

Yksityiset palvelut

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Nykyinen työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Kuukausitulot brutto

–2000

2001–3000

yli 3000

Työpaikan koko

1–9

10–49

50–249

250+

Kaikki vastaajat

Yhdenvertaisuus

69

Kuva

: mas

kot/

Gor

illa

Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin

71

tyytyväiSyyS vAiKutuSmAHdolliSuuKSiiN

Barometrissa esitetään kysymyspatteri vaikutusmahdollisuuksista työssä (kuva 30). Samoista osa-alueista on kysytty myös aiemmissa barometreissä – vuonna 2012 havaittiin, että vaikutusmahdollisuudet olivat johdonmukaisesti supistuneet jokaisella osa-alueella.

Tänä vuonna kysymyksenasettelua on kuitenkin muutettu melko ratkaisevalla ta-valla, mistä syystä tulokset eivät ole vertailukelpoisia aiempiin vuosiin nähden. Aiemmin on kysytty, miten paljon vaikutusmahdollisuuksia henkilöllä on eri asi-oihin työssään. Nyt kysyimme, miten tyytyväinen vastaaja on vaikutusmahdolli-suuksiinsa kunkin asian suhteen.

Uusi kysymyksenasettelu tuottaa dramaattisesti erilaisia tuloksia. Tämän voidaan tulkita johtuvan siitä, että monien asioiden suhteen työntekijällä ei tosiasiassa ole lainkaan tai juurikaan vaikutusmahdollisuuksia – mutta hän ei niitä haluakaan. Esimerkiksi vuoden 2012 barometrissa kävi ilmi, että valtaosa ei voi lainkaan vai-kuttaa siihen, kenen kanssa työskentelee, ja tuskinpa asia on radikaalisti muut-tunut kahdessa vuodessa. Kuitenkin vain joka kymmenes on tyytymätön vaiku-tusmahdollisuuksiinsa asian suhteen, ja itse asiassa tässä kohdassa on eniten ”erittäin tyytyväinen” -vastauksia. Useimmat eivät siis voi valita työtovereitaan, mutta valtaosaa vastaajista tämä asia ei haittaa.

Sama ilmiö nähdään muidenkin kysyttyjen asioiden kohdalla. Tosiasialliset vai-kutusmahdollisuudet eivät siis välttämättä korreloi sen kanssa, miten tyytyväisiä vaikutusmahdollisuuksiin ollaan. Kaikissa kysytyissä kohdissa selvä enemmistö eli 80–90 prosenttia on vähintään melko tyytyväinen vaikutusmahdollisuuksiinsa. Eniten tyytymättömyyttä esiintyy työaikojen ja työvuorojen suunnittelun, työteh-tävien jakamisen työntekijöiden kesken, työtahdin ja työtehtävien sisällön koh-dalla. Erittäin tyytymättömien osuus on suurin kahdessa ensin mainitussa asiassa. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, että työtehtävien tai työvuorojen jakoon voi selvimmin liittyä epäoikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi työtahti on usein sama kaikille – mutta jos vastaajasta tuntuu, että muut poimivat jatkuvasti päältä par-haat työvuorot tai työtehtävät, herättää tämä varmasti suurta tyytymättömyyttä.

Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin

72

Kuva 32. Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin työn eri osa-alueilla. (%)

Kysymykset mittaavat varsin johdonmukaisesti työntekijän vaikutusmahdolli-suuksia työhönsä ja korreloivat voimakkaasti keskenään. Vastausten keskiarvot laskemalla on muodostettu yleistä tyytyväisyyttä vaikutusmahdollisuuksiin kuvaa-va summamuuttuja (”En osaa sanoa” -vastauksia ei ole laskettu mukaan). Koska vaikutusmahdollisuuksiinsa erittäin tyytymättömien osuus on pieni jo kutakin kysymystä erikseen tarkasteltaessa, muodostuu luokka erittäin pieneksi (kuusi vastaajaa / 0,5 % kaikista) kun kysymykset yhdistetään summamuuttujaksi. Tästä syystä keskimäärin melko ja erittäin tyytymättömien luokat on jatkotarkasteluissa yhdistetty.

Lähimpään vaihtoehtoon pyöristettynä valtaosa vastaajista on keskimäärin melko tyytyväisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa. Keskimäärin erittäin tyytyväisiä on viiden-nes ja tyytymättömiä kymmenesosa.

Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin ei vaihtele merkitsevästi iän tai sukupuo-len mukaan. Myöskään tulotasolla ei ole mainittavaa vaikutusta asiaan. Sen sijaan päätoimialojen välillä on joitakin eroja. Teollisuudessa erittäin tyytyväisten osuus on pienin. Kuljetuksessa on eniten sekä erittäin tyytyväisiä että tyytymättömiä. Julkinen ala erottuu edukseen, eli tyytymättömien osuus on pienin.

Työpaikan koolla on selkeä yhteys asiaan: mitä pienempi työpaikka, sitä tyytyväi-sempiä omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa vastaajat ovat.

Erittäin tyytyväinen Melko tyytyväinen

Erittäin tyytymätön Ei osaa sanoa

Melko tyytymätön

Vaikutusmahdollisuudet keskimäärin (summamuuttuja)

Siihen, kenen kanssa työskentelee

Siihen, miten työt jaetaan työntekijöiden kesken

Työmenetelmiinne

Työtahtiinne

Siihen, missä järjestyksessä työnne teette

Siihen, mitä työtehtäviinne kuuluu

Työaikoihin ja työvuorojen suunnitteluun

20

37

23

25

24

30

16

32

70

48

53

61

56

58

65

47

10

7

16

10

16

8

16

14

1

3

5

2

3

4

5

6

3

2

1

3 1

1

2

0 20 40 60 80 100

Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin

73

Kuva 33. Koetut vaikutusmahdollisuudet omaan työhön (summamuuttuja) ryhmittäin. (%)

1

3

13

45

62

16

14

20

27

19

23

24

17

16

22

21

22

18

22

20

42

69

83

55

38

70

73

70

65

71

70

58

71

73

65

69

70

71

68

70

58

29

4

15

13

11

8

10

7

18

12

11

13

11

9

12

10

11

0 20 40 60 80 100

Huono

Melko huono

Keskinkertainen

Melko hyvä

Hyvä työ

250+

50–249

10–49

1–9

Työpaikan koko

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Yksit. palveluala

Julkinen ala

Kuljetusala

Teollisuus

Toimialat

51+

41–50

31–40

–30

Ikä

Mies

Nainen

Kaikki

Erittäin tyytyväinen Melko tyytyväinen Tyytymätön

Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin

74

Vielä tätäkin selvempi on SAK:n Hyvä työ -luokituksen yhteys vaikutusmahdol-lisuuksiin. Tämä on toki odotettua, koska vaikutusmahdollisuudet ovat yhtenä komponenttina Hyvä työ -luokituksessa. Silti tulos on dramaattinen. Huonolaa-tuisilla työpaikoilla ei juuri löydy vastaajia, jotka olisivat erittäin tyytyväisiä vaiku-tusmahdollisuuksiinsa. Tyytymättömiä löytyy sitäkin enemmän. Vastaavasti hyvil-lä työpaikoilla ei ole tyytymättömiä lainkaan, vaan väki jakaantuu erittäin ja melko tyytyväisiin. Parhaaksi luokitelluilla työpaikoilla useampi kuin kuusi kymmenestä on erittäin tyytyväinen vaikutusmahdollisuuksiinsa.

maHdollisuus poisTua TyöpaikalTa

Arjen järjestämisen kannalta tärkeä kysymys on, voiko työntekijä poistua työ-paikalta tarpeen vaatiessa hoitamaan omia asioitaan. Kaikista SAK:n jäsenistä valtaosalla eli noin neljällä viidestä on poistumismahdollisuus käytettävissään ainakin satunnaisesti, ja aina tarpeen vaatiessa omia asioita hoitamaan pääsee noin neljännes. Nämä osuudet ovat käytännössä saman suuruiset kuin vuoden 2012 barometrissa.

Asiat ovat tässä suhteessa selvästi huonommin naisilla kuin miehillä. Niiden osuus, joilla tätä mahdollisuutta ei ole lainkaan, on naisilla tuplasti suurempi kuin miehillä. Vanhemmilla työntekijöillä on nuoria useammin tällaista joustoa käytet-tävissään – tällaista iän vaikutusta ei havaittu vuoden 2012 kyselyssä.

Työpaikan koon vaikutus asiaan on muuttunut vuoden 2012 kyselystä. Nyt pois-tumismahdollisuus on useimmin kaikkein pienimmillä ja kaikkein suurimmilla työpaikoilla työskentelevillä. Tosin niiden osuus, joilla tätä mahdollisuutta ei ole lainkaan, on kutakuinkin sama työpaikan koosta riippumatta.

Selvästi useimmin satunnainen työpaikalta poistuminen onnistuu teollisuusalan työpaikoilla. Muiden alojen välillä ei ole kovin suuria eroja. Niitä, joilla tätä jous-toa ei ole lainkaan, on eniten kuljetusalalla ja yksityisissä palveluissa.

Tyytyväisyys vaikutusmahdollisuuksiin

75

Kuva 34. Mahdollisuus poistua työpaikalta hoitamaan omia asioita keskeisten taustamuuttujien mukaan. (%)

23

37

28

23

18

10

26

27

20

17

16

29

27

30

29

29

23

18

26

22

31

32

23

31

29

22

27

28

31

37

28

30

27

29

32

25

20

11

15

18

28

33

28

20

22

28

27

34

28

20

25

26

30

31

18

20

20

20

16

17

17

33

23

26

26

31

33

30

35

22

28

27

21

13

18

21

22

20

27

13 1

1

2

2

2

1

1

2

1

1

2

1

2

1

2

2

0 20 40 60 80 100

Kaikki vastaajat

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Hyvä työ -luokitus

250+

50–249

10–49

1–9 työntekijää

Työpaikan koko

Yksityiset palvelut

Kuljetusala

Julkinen ala

Teollisuus

Suurimmat toimialat

Yli 50 v.

41–50 v.

31–40 v.

Alle 30 v.

Ikäryhmä

Nainen

Mies

Aina Useimmiten Satunnaisesti Ei lainkaan Ei osaa sanoa

Kuva

: mar

jaan

a m

alka

mäk

i

Työaikajärjestelmä, ylityöt ja lomarahat

77

työAiKAjärjeStelmä, ylityöt jA lomArAHAt

yliTöiden Tekeminen ja niisTä saaTu korvaus

Kaikista vastaajista hieman alle puolet oli tehnyt haastattelua edeltävän kahden kuukauden aikana ylitöitä. Osuus on hieman laskenut verrattuna kahden vuo-den takaiseen. Suurin osa on saanut ylitöistä korvausta rahana tai vapaa-aikana, rahakorvauksella tehdyn ylityön ollessa selvästi tavallisinta. Toiseksi yleisintä on ylitöiden korvaaminen vapaalla ja kolmantena näiden yhdistelmä.

Ilman korvausta tehty ylityö ei kuitenkaan ole tuiki harvinaista, sillä noin kuusi prosenttia vastaajista oli sitä edellisen kahden kuukauden aikana tehnyt. Heis-tä noin puolet oli kuitenkin tehnyt ylityötä myös korvausta vastaan. Eri tavoin korvattujen ylitöiden jakauma ei juuri ole kahdessa vuodessa muuttunut, vaan ylityöt ovat vähentyneet tasaisesti kautta linjan.

Taulukko 2. SAK:laisten tekemät ylityöt saadun korvauksen mukaan haastattelua edeltävän kahden kuukauden aikana vuosien 2012 ja 2014 barometreissa.

2012 2014

Ei ylitöitä lainkaan 48 % 52 %

Vain rahalla korvattua 23 % 21 %

Vain vapaalla korvattua 15 % 14 %

Vain ilman korvausta 3 % 3 %

Sekä rahalla että vapaalla korvattua 8 % 8 %

Sekä rahalla korvattua että ilman korvausta 2 % 1 %

Sekä vapaalla korvattua että ilman korvausta 2 % 2 %

Kaikkia kolmea tyyppiä 0 % 1 %

Yhteensä 100 % 100 %

N 1 207 1 203

Ylitöitä tehneiden osuus vaikuttaa selvästi pienemmältä kuin palkansaajilla yleen-sä (SAK 48 %, kaikki palkansaajat syksyllä 2012 TEMin barometrissa 59 %). Tämä suhde näyttäisi muuttuneen, joskin nyt käsillä oleva SAK:n tieto on tuoreempi kuin TEMin. SAK:laisilla ilman korvausta tehty ylityö on selvästi harvinaisempaa (6 prosenttiyksikköä) kuin kaikkien palkansaajien keskuudessa (12 prosenttiyksik-köä). (Työolobarometri 2013, 53–54).

Kuva

: mar

jaan

a m

alka

mäk

i

Työaikajärjestelmä, ylityöt ja lomarahat

78

Ylitöiden tekeminen on miesten keskuudessa yleensä ottaen jonkin verran naisia yleisempää, mutta korvaukseton ylityö on naisilla tavallisempaa kuin miehillä.

Työpaikan koolla ja vastaajan iällä ei ole merkitsevää yhteyttä ylitöiden tekemi-seen. Sen sijaan toimialojen välillä on selviä eroja. Vähiten ylitöitä tehdään teol-lisuudessa, jossa työntekijä useimmiten saa tehdystä ylityöstä korvauksen. Ylityö on yleisintä kuljetusalalla – siellä tehdään eniten korvattua mutta myös eniten korvauksetonta ylityötä. Hyvä työ -luokituksessa ylitöiden tekemisessä sinänsä erottuvat vain heikoimmat työpaikat, joissa ylityötä tehdään muita vähemmän. Työpaikan laadulla on kui-tenkin selvä yhteys siihen, saako vastaaja ylitöistään korvauksen. Mitä paremmat laatupisteet työpaikka saa, sitä harvinaisempaa korvaukseton ylityö siellä on.

Kuva 35. Ylityön tekeminen ja korvaaminen edeltävän kahden kuukauden aikana keskeisten taustamuuttujien mukaan. (%)

52

59

49

52

49

48

49

37

47

60

54

49

42

27

39

43

47

50

44

51

46

37

39

45

4

5

5

4

2

1

2

8

4

3

3

4

3

9

7

2

2

1

5

4

3

1

4

2

0 20 40 60 80 100

Kaikki vastaajat

Huono

Melko huono

Keskinkertainen

Melko hyvä

Hyvä

Työn laatu Hyvä työ -luokituksella

Yksityiset palvelut

Kuljetusala

Julkinen ala

Teollisuus

Suurimmat toimialat

Nainen

Mies

Ei lainkaan Ainoastaan korvattua

Sekä korvattua että ilman korvausta Ainoastaan ilman korvausta

Työaikajärjestelmä, ylityöt ja lomarahat

79

TyöaikajärjesTelmä ja TyyTyväisyys siiHen

Kahdella kolmasosalla vastaajista on käytössä kiinteä työaika ja hieman vajaalla kolmasosalla joustava työaikamalli. Joustavan työajan osuus on lisääntynyt hie-man vuodesta 2012. Kahdessa vuodessa osuuttaan on lisännyt erityisesti työ-aikapankki, jossa työpäivän pituus voi vaihdella ja tunteja voidaan kerryttää sääs-töön. Liukuvan työajan osuus on pysynyt ennallaan. Liukuvassa työajassa päivän pituus on aina sama, mutta aloitusaika voi vaihdella.

Joustavien työaikajärjestelmien piirissä on hieman muita useammin miehiä ja 31–50-vuotiaita. Työaikapankki on lisännyt osuuttaan erityisesti kuljetusalalla. Joustavat työajat ovat selvästi sitä yleisempiä, mitä suurempi työpaikka on ky-seessä. Sen sijaan SAK:n Hyvä työ -luokituksella on vain vähän yhteyttä työajan joustavuuteen, eli ainoastaan huonolaatuisimmat työpaikat erottuvat muita jous-tamattomampina tässäkin suhteessa. Sen sijaan esimerkiksi melko huonoilla ja hyvillä työpaikoilla ei ole eroa tässä suhteessa.

Ylivoimainen valtaosa (89 %) SAK:laisista on vähintään melko tyytyväisiä nykyi-seen työaikajärjestelmäänsä, aivan kuten vuoden 2012 barometrissa. Tyytyväi-syys on laajaa kaikissa vastaajaryhmissä. Tämänvuotisessa barometrissa iällä, su-kupuolella, työpaikan koolla ja päätoimialalla ei ollut merkitsevää yhteyttä siihen, miten tyytyväisiä työaikajärjestelmään oltiin.

Kuten kaksi vuotta sitten, määräaikaisessa työsuhteessa olevat ovat selvästi tyy-tyväisempiä työaikajärjestelmäänsä kuin vakituiset. Joustavien työaikojen piirissä olevat ovat tyytyväisempiä kuin ne, joilla joustoja ei ole, mutta tämä ero on ka-ventunut erittäin selvästi sitten vuoden 2012. Tuolloin erittäin tyytyväisten osuus oli joustojen piirissä olevilla lähes kaksinkertainen muihin verrattuna, nyt eroa on enää joitakin prosenttiyksikköjä.

SAK:n Hyvä työ -luokituksen mukaisilla hyvillä työpaikoilla ollaan myös työaika-järjestelmään erittäin selvästi tyytyväisempiä kuin huonoilla työpaikoilla. Tyyty-väisyys heikkenee työpaikan laadun heiketessä erittäin selvästi ja varsin lineaa-risesti.

Tämänkertaisessa barometrissa oli myös etätyötä koskeva kysymys. Vastaajalta kysyttiin, voiko hän ainakin jossain määrin vaikuttaa siihen, missä työnsä tekee (esimerkiksi etätyönä). Vastaajista reilu viidennes kuului ryhmään, jolla ainakin jossain määrin on tällaista vaikutusvaltaa. Neljä viidestä ei voi asiaan vaikuttaa. Tämä asia ei juuri vaihdellut taustaryhmien kuten iän, sukupuolen, toimialan ja työpaikan koon mukaan. SAK:n Hyvä työ -luokituksen mukaan nähdään, että mitä parempi työpaikka on kyseessä, sitä useammin vastaajalla on mahdollisuus vai-kuttaa työn tekemisen paikkaan. Parhailla työpaikoilla tämä mahdollisuus oli jopa 40 prosentilla, huonoilla 14 prosentilla.

Työaikajärjestelmä, ylityöt ja lomarahat

80

69

66

63

71

73

61

61

70

65

72

65

69

79

71

59

40

65

66

66

66

73

65

72

75

69

66

15

14

16

11

10

13

17

14

18

14

12

8

7

10

18

31

15

14

14

15

12

15

11

8

27

13

16

20

21

18

16

26

22

16

17

15

22

23

14

19

23

29

20

20

21

19

15

20

17

17

4

20

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Kaikki 2012

Kaikki 2014

Ryhmät 2014

Mies

Nainen

Ikäryhmä

Alle 30 v.

31–40 v.

41–50 v.

Yli 50 v.

Suurimmat toimialat

Teollisuus

Julkinen ala

Kuljetusala

Yksityiset palvelut

Työpaikan koko

1–9 työntekijää

10–49

50–249

250+

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Nykyinen työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Kuukausitulot

–2000

2001–3000

yli 3000

Ei joustoa Liukuva työaika Työaikapankki

Kuva 36. Joustavien työaikajärjestelmien yleisyys eri taustaryhmissä 2014 (ei osaa sanoa -vastaukset on poistettu). (%)

Työaikajärjestelmä, ylityöt ja lomarahat

81

Kuva 37. Tyytyväisyys työaikajärjestelmään keskeisten taustamuuttujien mukaan. (%)

68

51

29

19

10

30

46

31

36

37

42

29

32

32

47

64

54

52

59

46

58

53

56

49

59

57

2

6

24

29

10

6

9

9

6

8

9

9

1

4

10

1

3

1

2

2

1

2

2

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Nykyinen työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Työaikajärjestelmä

Ei joustoa

Liukuva työaika

Työaikapankki

Etätyömahdollisuus ainakin joskus

On

Ei

Kaikki vastaajat

Erittäin tyytyväinen Melko tyytyväinen

Melko tyytymätön Erittäin tyytymätön

Työaikajärjestelmä, ylityöt ja lomarahat

82

lomaraHojen vaiHTaminen vapaaksi

Mahdollisuuksista vaihtaa lomaraha vapaaksi ja todellisesta vaihtokäyttäytymi-sestä kysyttiin jälleen, ja tulokset ovat hyvin samankaltaisia kuin vuonna 2012. Kahdella neljästä vastaajasta on mahdollisuus tehdä vaihto, yhtä monella sitä ei ole ja viidennes ei osaa sanoa. Edellisen vuoden lomarahoja vaihtaneita on alle joka kymmenes, ja suurin piirtein saman verran on niitä, jotka kaavailevat tekevänsä vaihdon kuluvana vuonna. Vaihtoaikeet näyttävät aavistuksen vähen-tyneen vuoteen 2012 verrattuna.

Vaihtoaikeissa ja todellisessa vaihtokäyttäytymisessä ei juuri ole taustaryhmittäi-siä tai toimialoittaisia eroja. Toimialojen välillä ei ole eroja myöskään sen suhteen, kuinka monella on mahdollisuus lomarahojen vaihtoon. Tähän asiaan ei vaikuta myöskään työpaikan koko.

SAK:n Hyvä työ -luokituksen mukaan paremmilla työpaikoilla on muita useammin mahdollisuus lomarahojen vaihtamiseen vapaaksi, mutta vaihtamisen toteutumi-sessa käytännössä on vain pieniä eroja. Silmämääräisesti paremmilla työpaikoilla on enemmän vaihtajia, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Ehkä hieman yllättäen myöskään kuukausituloilla ei ole merkitsevää yhteyttä lomarahojen vaihtoasioihin. Ikäryhmällä on vaikutusta vain niiden osuuteen, jotka eivät tiedä, onko loma-rahojen vapaaksi vaihtaminen mahdollista. Mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse, sitä enemmän epätietoisia on. Sen sijaan siinä, onko todella vaihtanut rahaa vapaaksi, tai aikooko tehdä näin tänä vuonna, ei ole merkitseviä ikäryhmittäisiä eroja.

Työaikajärjestelmä, ylityöt ja lomarahat

83

Kuva 38. Lomarahojen vaihtaminen vapaaksi taustamuuttujien mukaan. (%)

40

39

49

48

39

27

33

41

33

39

9

8

11

12

8

5

7

8

10

8

8

9

14

10

8

8

6

9

7

9

0 10 20 30 40 50

Mies

Nainen

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Nykyinen työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Kaikki vastaajat

Mahdollisuus vaihtaa Vaihtoi 2013 Aikoo vaihtaa 2014

Kuva

: mar

jaan

a m

alka

mäk

i

Työn ilo, mielekkyys ja työtahti

85

työN ilo, mieleKKyyS jA työtAHti

Barometrissa kysyttiin peräti kymmenen kysymyksen patteri erilaisista työn mie-lekkyyttä kuvaavista asioista. Tekijöitä lisättiin, koska haluttiin tarkastella entistä paremmin myös työn positiivisia ulottuvuuksia, ei pelkkää kelvollisuutta. Yleiskuva on, että vastaajat kokevat työnsä varsin myönteisenä ja mielekkäänä. Ylivoimainen valtaosa kokee, että työ on hyödyllistä eikä töihin ole pääsääntöi-sesti ikävä mennä. Porukkailmapiiri on pääosin myönteinen, eli vastaajat tuntevat kuuluvansa samaan porukkaan työtovereidensa kanssa ja saavat heiltä tarvit-taessa apua ja tukea. Näissä asioissa on ongelmia vain korkeintaan noin joka kymmenellä vastaajalla.

Valtaosa kokee myös, että työn yhdistäminen yksityiselämään onnistuu, työssä voi hyödyntää osaamistaan, työ on mielenkiintoista ja sitä arvostetaan ja työssä koetaan innostusta ja työn iloa. Näiden kohtien takana vastaajat eivät kuitenkaan ole aivan yhtä vahvasti kuin yllä mainittujen. Kysymyksestä riippuen noin 15–30 prosentilla näyttäisi olevan ongelmia näiden muuten vahvasti hyväksyttyjen mie-lekkyystekijöiden kohdalla.

Negatiivisella puolella näyttäytyy erityisesti kiire: kolmasosan mukaan väittämä ”työtä leimaa jatkuva kiire” kuvaa heidän työtään hyvin ja yli viidesosan mukaan melko hyvin. Vain hieman useampi kuin joka kymmenes sanoo, ettei väite kuvaa heidän työtään lainkaan.

Kuva 39. Työn mielekkyyttä kuvaavien asioiden toteutuminen (ei osaa sanoa -vastaukset on poistettu). (%)

52

54

46

39

32

3

69

34

66

70

27

29

33

36

23

4

23

38

23

21

15

13

17

20

33

18

7

24

9

7

6

4

4

5

12

74

1

4

2

2

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Työn ja yksityiselämän yhdistäminen

onnistuu hyvin Voi hyödyntää osaamista

Työ on mielenkiintoista

Työtä arvostetaan

Työtä leimaa jatkuva kiire

Töihin on pääsääntöisesti ikävä mennä

Työ on mielestänne hyödyllistä

Tunnette innostusta ja työn iloa

Saatte tarvittaessa tukea ja apua työtovereilta

Tunnette kuuluvanne samaan porukkaan työtoverien kanssa

Hyvin Melko hyvin Jonkin verran Ei lainkaan

Kuva

: mar

jaan

a m

alka

mäk

i

Työn ilo, mielekkyys ja työtahti

86

Tuloksia voidaan verrata aiempiin niiden viiden väittämän osalta, joita on kysyt-ty jo 2008 ja 2012. Vastaukset mielekkyystekijöihin ovat pysyneet pääosin en-nallaan, eli yleiskuva on, ettei työn mielekkyys ole kovin suuresti viime vuosina muuttunut. Työn ja yksityiselämän yhdistämisen kohdalla on taannuttu takaisin vuoden 2008 tasolle, osaamisen hyödyntämisen kohdalla puolestaan pysytty jo 2012 havaitulla paremmalla tasolla.

Kiire ja tehokkuusajattelu nousivat SAK:n Hyvä työ -luokitusta muodostettaessa heikoimmaksi työn osa-alueeksi ja siten selkeäksi työelämän ongelmaksi. Vertai-lussa aiempaan nähdään kuitenkin myönteistä kehitystä, eli jatkuva kiire on vä-hentynyt. Niiden osuus, jotka katsovat väittämän kuvaavan heidän työpaikkaansa hyvin, on laskenut joka mittauskerralla.

Kuva 40. Mielekkyyden osa-alueiden vertailu aiempiin SAK:n barometreihin. (%)

17

1

1

1

1

1

1

1

1

1 51

57

51

47

56

54

44

45

46

38

37

38

38

34

32

26

21

27

35

28

29

36

32

32

40

32

36

24

22

23

16

14

15

14

12

13

19

17

19

23

20

29

29

33

6

6

6

4

4

4

3

3

4

3

6

5

9

13

12

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2008

2012

2014

2008

2012

2014

2008

2012

2014

2008

2012

2014

2008

2012

2014

Työn jayksityis-elämänyhdistäminenonnistuu hyvin

Voi hyödyntääosaamista

Työ onmielen-kiintoista

Työtäarvos-tetaan

Työtä leimaa jatkuva kiire

Hyvin Melko hyvin Ei osaa sanoa Jonkin verran Ei lainkaan

Työn ilo, mielekkyys ja työtahti

87

Vastaajilta kysyttiin myös työn mielekkyyden muuttumisesta. Noin puolet katsoi mielekkyyden pysyneen ennallaan, viidennes katsoo sen muuttuneen parem-paan suuntaan ja reilu neljäsosa huonompaan suuntaan. Tulos on hieman parem-pi kuin kaksi vuotta sitten: kolme prosenttiyksikköä useampi katsoo mielekkyy-den parantuneen ja peräti viisi prosenttiyksikköä harvempi sen huonontuneen. Kun pidetään mielessä, että noin puolet vastaajista on pitänyt tilannetta muuttu-mattomana, voidaan ryhmien ja ajankohtien välisiä eroja vertailla havainnollisesti muutosbalanssin avulla kuten valtakunnallisessa työolobarometrissa (2011, 30). Balanssi kertoo ryhmittäin prosenttiyksikköinä, miten paljon enemmän tai vä-hemmän on muutoksen suuntaa positiivisina pitäviä. Jos kaikki pitävät suuntaa huonona, on balanssin arvo -100 ja jos kaikki hyvänä, arvo on +100. Mikäli suuntaa huonona ja hyvänä pitäviä on yhtä paljon, on arvo 0.

Kaikkien vastaajien osalta muutoksen suuntaa hyvänä pitäviä on nyt 21 prosent-tia. 27 prosenttia on sitä mieltä, että on tapahtunut muutosta huonompaan suun-taan. Tästä muutosbalanssiksi muodostuu -6 prosenttia (= 21 % – 27 %). Parannus on merkittävä vuoteen 2012 verrattuna, jolloin lukema oli -15 prosenttia.

Valtakunnallisessa työolobarometrissa balanssi on koko 2000-luvun ajan ollut negatiivinen. Samalla on kuitenkin jatkuvasti kasvanut niiden joukko, jotka kat-sovat tilanteen olevan ennallaan – vuonna 2012 heitä oli jo 57 prosenttia. Tätä ilmiötä ei nähdä ainakaan vuosien 2012 ja 2014 SAK:n barometrissa, joissa mo-lemmissa tasan puolet on sitä mieltä, että mielekkyys on pysynyt ennallaan.

SAK:laisten käsitys muutoksesta on muutenkin myönteisempi kuin palkansaajien keskimäärin. Hieman useampi katsoo edelleen työn mielekkyyden muuttuneen huonompaan kuin parempaan suuntaan, mutta lukema on merkittävästi vähem-män pakkasen puolella kuin kaksi vuotta sitten. Työ- ja elinkeinoministeriön val-takunnallisessa barometrissa tilanne puolestaan näyttää huonontuneen vuosien 2011 ja 2012 välillä, ja myös 2013 oltiin enemmän pakkasen puolella kuin SAK:n barometrissa. (Työolobarometri 2012, 95, Työolobarometri 2013, 96).

Kuvassa on verrattu työn mielekkyyden muutosbalanssia eräissä ryhmissä ja eri kyselyissä. Kuten aiemminkin, miehet arvioivat mielekkyyden muutosta hieman negatiivisemmin kuin naiset. Samoin arvio on sitä negatiivisempi, mitä vanhem-masta ikäryhmästä on kyse – sama tulos on saatu myös TEMin barometrissa (Työolobarometri 2013, 98). Nyt nuorimman ikäryhmän balanssi on SAK:laisilla jopa selvästi plussan puolella.

Työn ilo, mielekkyys ja työtahti

88

Toimialoista kielteisimmin työn muutosta arvioi entiseen tapaan kuljetusala yksi-tyisen palvelualan ollessa myönteisin. Määräaikaisten työntekijöiden arviot ovat edelleen vakituisia myönteisempiä, ja arvio on sitä negatiivisempi, mitä isommal-la työpaikalla vastaaja on töissä. Näin oli myös kaksi vuotta sitten, mutta eriko-koisten työpaikkojen ero on hieman kaventunut.

Kuukausitulojen vaikutus mielekkyysbalanssiin on erikoinen, sillä mitä enemmän tienaavasta ryhmästä on kyse, sitä negatiivisemmin arvioidaan työn mielekkyy-den muutosta.

SAK:n Hyvä työ -luokituksen vaikutus puolestaan on erittäin selvä ja lineaari-nen. Hyvillä työpaikoilla katsotaan työn muuttuneen mielekkäämpään suuntaan, huonoilla mielekkyyden taas vähentyneen. Parhailla työpaikoilla vain prosentti katsoo työn muuttuneen negatiiviseen suuntaan ja lähes puolet katsoo tilanteen parantuneen. Huonoilla työpaikoilla taas vain muutama prosentti katsoo työn mielekkyyden parantuneen ja peräti 65 prosenttia katsoo sen huonontuneen.

Työn ilo, mielekkyys ja työtahti

89

-6

-15

-18

-23

-16

-4

-7

-8

-18

-5

3

8

-3

-9

-13

-9

8

0

-6

-7

-16

46

22

-4

-39

-61

-1

-5

-16

-80 -60 -40 -20 0 20 40 60

Kaikki, SAK 2014

Kaikki, SAK 2012

Kaikki, TEM 2013

kaikki, TEM 2012

Kaikki, TEM 2011

Sukupuoli

Nainen

Mies

Päätoimialat

Teollisuus

Kuljetus

Julkinen ala

Yksit. palveluala

Ikäryhmä

30 tai alle

31–40

41–50

yli 50

Työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Työpaikan koko

1–9

10–49

50–249

250+

SAK:n Hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Kuukausitulot

–2000

2001–3000

yli 3000

Kuva 41. Mielekkyysbalanssi eräissä ryhmissä ja kyselyissä. Balanssi kertoo, miten paljon enemmän on niitä, joiden mielestä mielekkyys on muuttunut parempaan suuntaan kuin huonompaan suuntaan. Negatiivinen balanssi kertoo, että useampi on sitä mieltä, että mielekkyys on muuttunut huonompaan kuin parempaan suuntaan. (%)

Työn ilo, mielekkyys ja työtahti

90

Yksinkertaisimpana työtyytyväisyyttä ja työpaikan laatua kuvaavana kysymykse-nä vastaajilta kysyttiin, suosittelisivatko he nykyistä työpaikkaansa tuttavalleen. Kuten vuonna 2012, valtaosa suosittelisi työpaikkaansa myös nyt. Suosittelijoiden osuus on kuitenkin kohonnut varsin selvästi kahdessa vuodessa 73 prosentista 78 prosenttiin. Taustaryhmittäiset erot tämän muuttujan suhteen olivat yleen-sä erittäin pieniä. Esimerkiksi ikäryhmittäin, kuukausitulojen tai työpaikan koon mukaan ei havaita juuri merkitseviä eroja, eikä vuoden 2014 osalta myöskään vakituisten ja määräaikaisten välillä. Myös sukupuolten välinen ero on varsin pieni, naisista hieman useampi suosittelisi työpaikkaansa tuttavalleen kuin mie-histä. Vielä vuonna 2012 myös toimialojen väliset erot olivat varsin pieniä, mutta vuonna 2014 julkinen ala erottuu muista jonkin verran edukseen.

Voimakkain yhteys on SAK:n Hyvä työ -luokitukseen. Hyviksi tai melko hyviksi luokitelluilla työpaikoilla käytännössä kaikki suosittelisivat työpaikkaa tuttaval-leen, ja keskinkertaisillakin osuus on 85 prosenttia. Osuus putoaa dramaattisesti, kun luokitus heikkenee. Melko huonoilla työpaikoilla 45 prosenttia ja huonoilla enää 30 prosenttia suosittelisi työpaikkaa tuttavalleen.

Kuva 42. Vuosina 2012 ja 2014 niiden osuus, jotka suosittelisivat nykyistä työpaikkansa tuttavalleen. (%)

73

75

72

71

74

77

74

72

77

78

80

77

76

74

84

77

78

78

98

98

85

45

30

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Kaikki

Sukupuoli

Nainen

Mies

Päätoimiala

Teollisuus

Kuljetusala

Julkinen ala

Yksit. palveluala

Työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

SAK:n hyvä työ -luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

2012 2014

Työn ilo, mielekkyys ja työtahti

91

Kuva

: mas

kot/

Gor

illa

Työnantajan tuki ja suhtautuminen

93

työNANtAjAN tuKi jA SuHtAutumiNeN

Myös työnantajan suhtautumista mitattiin tällä kertaa aiempaa useammalla ky-symyksellä, joista osa käännettiin negatiivisiksi väittämiksi. Kuvassa nähdään vas-taukset järjestettynä niin, että ne väittämät, jotka vastaajien mielestä kuvaavat työnantajaa parhaiten, tulevat ensimmäisenä.

SAK:laiset kokevat voimakkaasti, että työnantaja luottaa heihin. Vain kolme pro-senttia ilmoitti, ettei tämä kuvaa heidän työnantajaansa lainkaan ja yli puolet koki, että väittämä kuvaa työnantajaa hyvin.

Varsin suuri osa kokee myös, että työnantaja arvostaa työntekijöitä, huolehtii ke-hittymismahdollisuuksista, kannustaa kokeilemaan uusia asioita ja huolehtii työn oikeasta mitoituksesta. Sen sijaan tiedonkulusta työpaikalla työantajat saavat jo jonkin verran heikommat arviot.

Toisaalta puolet arvioi myös, että väittämä ”työnantaja asettaa tehokkuuden kai-ken muun edelle” kuvaa heidän työnantajaansa vähintään melko hyvin. Tämä on se kohta kysymyspatterista, jossa työnantaja saa vastaajilta selvästi heikoimmat arviot.

Jälkipäässä tulevat kielteisiksi käännetyt väittämät, eli vain pieni osa on sitä mieltä, että nämä väittämät kuvaavat työnantajaa hyvin. Vaikka valtaosa katsoo, että nämä kielteiset kohdat eivät juurikaan kuvaa heidän työnantajiaan, on tois-takin mieltä merkittävä osuus. Kolme kymmenestä vastaajasta katsoo väittämän ”ei kohtele työntekijöitä tasapuolisesti” kuvaavan työnantajaa vähintään melko hyvin. Vastaava osuus on 24 prosenttia työn huonosti organisointia koskevassa väittämässä ja 18 prosenttia turvallisuudesta huolehtimisen laiminlyöntiä koske-van väittämän kohdalla.

Kuva 43. Työnantajan suhtautumista koskevan kysymyspatterin vastausjakauma (ei osaa sanoa -vastaukset on jätetty pois). (%)

51

28

27

24

25

23

21

10

9

6

36

41

34

30

36

27

32

20

15

12

10

25

26

26

26

28

33

25

29

19

3

6

13

17

13

22

14

45

47

63

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Luottaa teihin

Arvostaa työntekijöitä

Huolehtii kehittymismahdollisuuksista

Kannustaa kokeilemaan uusia asioita

Huolehtii työn oikeasta mitoituksesta

Asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle

Huolehtii siitä, että tieto kulkee työpaikalla hyvin

Ei kohtele työntekijöitä tasapuolisesti

On organisoinut työt huonosti työpaikalla

Ei huolehdi riittävästi työpaikan turvallisuudesta

Hyvin Melko hyvin Jonkin verran Ei lainkaan

Työnantajan tuki ja suhtautuminen

94

Kuvassa on vertailtu vastauksia vuoden 2012 barometriin niiltä osin kuin vertailu on ollut mahdollista. Arvostus ja luottamus ovat pysyneet suurin piirtein ennal-laan, mutta muissa kohdissa työnantajan saama arvio on kahdessa vuodessa koh-talaisen selvästi parantunut. Huomattavasti useampi katsoo nyt, että työnantaja huolehtii kehittymismahdollisuuksista, kannustaa kokeilemaan uusia asioita ja huolehtii työn oikeasta mitoituksesta. SAK:n Hyvä työ -luokituksessa nousi esille tehokkuusajattelu yhtenä työelämän ongelmana, mutta kuten jatkuva kiire, sekin on kahdessa vuodessa vähentynyt. Viisi prosenttiyksikköä pienempi osuus kat-soo nyt väittämän ”asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle” kuvaavan työnan-tajaansa hyvin, ja vastaavasti viisi prosenttiyksikköä suurempi osuus sanoo, ettei tämä kuvaa työnantajaa lainkaan.

Erot kahden vuoden takaiseen ovat jopa hämmästyttävän suuria, mikä panee miettimään, ovatko heikoimmilla työpaikoilla vuonna 2012 työskennelleet tällä hetkellä aineistossa ollenkaan – eli onko heiltä mennyt työpaikka alta. Tällainen tilanne, jossa lama valikoi aineistosta pois heikompia työnantajia, on yksi mah-dollinen selitys tilanteen paranemiseen. Tiukka taloudellinen tilanne on voinut valikoida myös vastaajajoukkoa jollakin tavalla. Ei kuitenkaan voida sivuuttaa toista, varsin ilmeistä selitysmahdollisuutta eli sitä, että suomalaisten työnanta-jien suhtautuminen työntekijöihinsä on kahdessa vuodessa kohentunut selvästi joillakin osa-alueilla.

Kuva 44. Työnantajan suhtautuminen vastaajan arvion mukaan eri osa-alueilla vuosina 2012 ja 2014 (eos-vastaukset poistettu). (%)

30

28

50

51

20

27

20

24

20

25

28

23

37

41

33

36

32

34

27

30

26

36

24

27

27

25

14

10

32

26

31

26

34

26

31

28

7

6

3

3

16

13

22

17

20

13

17

22

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2012

2014

2012

2014

2012

2014

2012

2014

2012

2014

2012

2014

Arvostaa työn-tekijöitä

Luottaateihin

Huolehtiikehittymis-mahdolli-suuksista

Kannustaakokeilemaanuusiaasioita

Huolehtii työnoikeasta mitoituk-sesta Asettaatehokkuu-den kaiken muun edelle

Hyvin Melko hyvin Jonkin verran Ei lainkaan

Työnantajan tuki ja suhtautuminen

95

Vuonna 2012 muodostimme kysymyspatterista summamuuttujan kuvaamaan työnantajan suhtautumista kokonaisuutena. Summamuuttuja vaihteli verraten vähän taustaryhmien välillä – suurimmat erot nähtiin koettujen vaikutusmahdol-lisuuksien luokissa. Koska tällä kertaa olemme jo luokitelleet suomalaiset työ-paikat Hyvä työ -luokituksella eri laatuisiin, valitsemme kysymyspatterista vain yhden kysymyksen edustamaan työnantajan suhtautumista ja tarkastelemme sen vaihtelua taustaryhmittäin. Kysymys on sama, jonka vaihtelua tarkasteltiin myös kaksi vuotta sitten, eli väittämä ”työnantaja huolehtii työmäärän oikeasta mitoituksesta”.

Kuviossa on esitetty jakaumasta ääripäät niiden taustamuuttujien osalta, joiden yhteys tähän kysymykseen on tilastollisesti merkitsevä. Naiset kokevat miehiä hieman useammin, että työnantaja huolehtii työn oikeasta mitoittamisesta. Mitä vanhempi ikäryhmä on kyseessä, sitä heikomman arvion työnantaja saa – erityi-sesti kasvaa niiden osuus, joiden mukaan väittämä ei kuvaa työnantajaa lainkaan. Samanlainen ilmiö nähdään työpaikan kasvaessa, eli pienet työpaikat saavat tältä osin paremmat arviot.

Jo aiemmin on havaittu, että määräaikaisessa työsuhteessa olevat arvioivat työ-tään ja työnantajaansa positiivisemmin kuin vakituiset, ja näin on erittäin selvästi tässäkin asiassa.

Paremmin tienaavat kokevat vähän ansaitsevia useammin, että työn mitoittami-nen ei ole kohdallaan.

Ylivoimaisesti selvin yhteys nähdään taas SAK:n Hyvä työ -luokituksen luokissa. Hyvillä työpaikoilla jopa 69 prosenttia katsoo työn mitoittamista koskevan väittä-män kuvaavan työnantajaa hyvin, eikä kukaan ole sitä mieltä, ettei se kuvaa työn-antajaa lainkaan. Vastaavasti huonoilla työpaikoilla puolet on sitä mieltä, ettei väittämä työmäärän oikeasta mitoittamisesta kuvaa työnantajaa lainkaan, ja vain neljä prosenttia katsoo sen kuvaavan työnantajaa hyvin.

Työnantajaa kuvaavat kysymykset korreloivat varsin voimakkaasti keskenään, jo-ten taustamuuttujittain tarkasteltuna myös suurimmasta osasta muita väittämiä saataisiin samansuuntaisia, joskaan ei toki aivan samoja, tuloksia.

Työnantajan tuki ja suhtautuminen

96

Kuva 45. Eräissä ryhmissä niiden osuus, joiden mielestä väittämä ”työnantaja huolehtii työmäärän oikeasta mitoituksesta” kuvaa työnantajaa hyvin tai ei kuvaa työnantajaa lainkaan. (%)

69

44

21

7

4

27

23

33

25

24

21

23

37

32

20

23

35

21

23

19

25

2

8

33

48

12

15

9

9

17

16

14

8

9

14

15

12

14

12

18

13

0 10 20 30 40 50 60 70 80

SAK:n hyvä työ luokitus

Hyvä

Melko hyvä

Keskinkertainen

Melko huono

Huono

Nainen

Mies

Ikäryhmä

Sukupuoli

Alle 30

31–40

41–50

Yli 50

Työsuhde

Vakituinen

Määräaikainen

Kk-tulot

–2000

2001–3000

Yli 3000

Työpaikan koko

1–9

10–49

50–249

250+

Kaikki vastaajat

Hyvin Ei lainkaan

Työnantajan tuki ja suhtautuminen

97

98

liiTe 1

SAK:N Hyvä työ -luoKituKSeN muodoStAmiNeN

Barometrissa oli alusta asti lähtökohtana luoda luokitus, joka useita indikaattoreita yhdistä-mällä kertoisi, miten hyvällä työpaikalla vastaaja on töissä.

Tällaisia luokituksia ja indeksejä on laadittu melko paljon aiemminkin, myös työ- ja elinkei-noministeriön valtakunnallisen työolobarometrin pohjalta (Laukkanen 2012)1. Merkittävin esimerkki on saksalaisen ammattijärjestöjen keskusjärjestön DGB:n tutkimuslaitoksen kehit-tämä Hyvä Työ -indeksi (”Der DGB-Index gute Arbeit”), jota on julkaistu jo useana vuonna.

Lähdimme kehittelemään omaa mittariamme DGB:n indeksin hengessä, joskin selvästi vaa-timattomammalla mittakaavalla2. Hyvän työpaikan määrittely ei ole arvovapaata, eikä mit-taaminenkaan täysin objektiivista, kun ainoana tietolähteenä on vastaaja itse. Keskustelujen pohjalta päädyimme rakentamaan aluksi kaksi eri indeksiä. Toinen kuvaa työnteon olosuh-teiden perusasioita (terveys, turvallisuus, toimeentulo jne.), toinen puolestaan työnteon si-sältöä ja sujuvuutta.

Perusasioita mittaavien muuttujien pisteytys on SAK:n tavoitteiden mukainen – esimerkiksi tulorajoissa on hyödynnetty SAK:n tavoiteasiakirjoja. Samalla on todettava, että peruskorin asiat ovat tietyssä mielessä objektiivisia: on ilman muuta parempi, että työ ei kuormita terve-yttä tai että palkalla tulee toimeen. Perusasiat mittaavat työn ”kelvollisuutta” – heikot pisteet tällä mittarilla tarkoittavat, että työolosuhteet ovat yksinkertaisesti ala-arvoisia.

Perusmittariin haettiin avainmuuttujia, joihin valtaosa vastaajista on vastannut ja joiden sisäl-lä esiintyy vaihtelua. Joitakin muitakin muuttujia3 oli ehdolla, mutta koska niiden pois jättämi-nen ei käytännössä vaikuttanut tuloksiin, jätettiin ne yksinkertaisuuden vuoksi pois.

Toisen mittarimme on tarkoitus kuvata työn tekemisen sujuvuutta, mielekkyyttä ja laatua sekä työssä saatua tukea. Siinä, missä perusasiat mittaavat työn kelvollisuutta, on toisessa mittarissa keskiössä työn hyvyys.

1 Laukkanen, Erkki (2012): Työn laatu Suomessa. Mitä työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrista koostetusta laatuin-deksistä jää käteen? Työelämän tutkimus 2/2012, 188–197. 2 Siinä, missä DGB-indeksi kerskailee peräti n. 190 septiljoonalla vastausmahdollisuudella, on erilaisia kombinaatioita perus- ja sisältökorissamme yhteensä (eos-vastaukset mukaan lukien) vain n. 844 miljardia. 3 Mainittakoon erikseen, että alun perin tarkoitus oli sisällyttää indeksiin palkkauksen ja palkitsemisjärjestelmien oikeu-denmukaisuutta koskevat kysymykset. Näiden vaikutus indeksin hajontaan ja ryhmien välisiin eroihin oli kuitenkin hyvin vähäinen. Korrelaatioiden ja alustavan faktorianalyysin perusteella kysymykset tasapuolisesta kohtelusta ja palkalla toi-meen tulemisesta tavoittavat suurimman osan samasta vaihtelusta indeksiin.

99

4 DGB:n indeksissä on useimmista asioista kysytty jatkokysymys, eli missä määrin tämä asia haittaa teitä. Tämä on luon-nollisesti järkevää, jos ajatellaan vaikkapa liukuvaa työaikaa: onko sen puute asia, joka tosiasiassa haittaa vastaajan elämää.

On syytä huomata, että molemmat indeksimme perustuvat ainoastaan vastaajan kokemuk-siin ja havaintoihin. Kysyttyjen asioiden tärkeyttä vastaajalle ei myöskään ole erikseen mi-tattu4. Molemmat mittarit näyttäisivät mittaavan työn laatua mielekkäästi ainakin sikäli, että ne korreloivat erittäin selvästi barometrin yleistä työtyytyväisyyttä mittaavan kysymyksen – suosittelisiko työpaikkaansa tuttavalleen – kanssa. Molemmilla indekseillä on myös selvä yhteys sairauspoissaolojen määrään.

perusasiaT: Turvallisuus, Terveys, ToimeenTulo

Perusasioita mittaavassa indeksissämme on viittä eri osa-aluetta edustamassa yhdeksän eri kysymystä. Pisteytyksessä on painotettu osa-alueita siten, että indeksin skaalaksi tulee DGB-indeksistä tuttu 0–100. Jatkossa myös pisterajat ovat samat kuin DGB:n vastaavassa indeksissä. Vastaamatta jättäminen ja ”en osaa sanoa” -vastaukset on kussakin kohdassa pisteytetty neutraalisti siten, että niillä saa puolet kysymyksen maksimipistemäärästä. Tyy-pillisesti kun jäädään alle puoleen, on vastaus selvästi negatiivinen. Tästä syystä on loogista, että ”huonon” tuloksen pisteylärajana on pidetty 50:tä.

Taulukko 1. Perusasioita kuvaavan indeksin muodostaminen.

kokonaisuus muuttuja vastaus osuus vastaajista %

pisteitä

Terveys(painoarvo 20 %)

Kokee työn kuormit-tavaksi tai haitalliseksi terveydelle

KylläEi

3367

010

Ollut 12 kk:n aikana huo-lissaan työn haitallisista vaikutuksista terveydel-leen

KylläEiEi osaa sanoa

42580

0105

Turvallisuus(painoarvo 20 %)

Ollut 12 kk:n aikana huo-lissaan turvallisuudesta työssään

KylläEiEi osaa sanoa

24751

0105

Ollut henkisen väkival-lan kohteena

Ei lainkaanJoskusJatkuvastiEi osaa sanoa

781841

10505

100

Työsuhteen varmuus ja sopivuus(painoarvo 15 %)

Ollut 12 kk:n aikana huolissaan työpaikan menetyksestä

KylläEiEi osaa sanoa

30690

07,53,25

Tekisikö enemmän tai vähemmän tunteja vastaavasti muuttuvalla palkalla

Tekisi saman verran kuin nykyisinTekisi enemmän Tekisi vähemmänEi osaa sanoa

63

25101

7,5

003,25

Toimeentulo(painoarvo 30 %)

Bruttotulot Vähintään n. mediaani-tulo5 (2 853 e/kk)Vähintään 1 733 e/kk6, alle mediaaninAlle 1 733 e/kk, mutta ei kokopäivätyö tai ei vastaustaAlle 1 733 e/kk JA on kokopäi-vätyössä

27

55

9

10

15

7,5

7,5

0

Toimeentulo palkalla

Erittäin hyvinMelko hyvinMelko huonostiEi riitä toimeentuloonEi osaa sanoa

15641831

1510507,5

Tasapuoli-nen kohtelu(painoarvo 15 %)

Työnantaja ei kohtele työntekijöitä tasapuo-lisesti

Kuvaa työnantajaa hyvinKuvaa melko hyvinKuvaa jonkin verranEi kuvaa lainkaanEi vastausta tai eos

102025442

0510157,5

koko indeksi Pisteiden MinimiMaksimiKeskiarvo

010066

5 Kokoaikaisen palkansaajan mediaanitulo vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä eli reilu vuosi ennen barometrin haas-tatteluja. 6 SAK on linjannut, että kokoaikaisen työntekijän palkan tulisi olla minimissään 1 800 euroa kuukaudessa vuonna 2016. Vuoden 2014 tasolle muunnettuna tämä minimitaso on n. 1 733 euroa.

101

TyönTeon sujuvuus ja sisälTö: mielekkyys, saaTu Tuki, vaikuTusmaHdollisuudeT

Työn sisällöllisiä ulottuvuuksia kuvaavaa indeksiä rakennettiin osittain aineistolähtöisesti, eli osa-alueita ei päätetty etukäteen. Indeksiin päädyttiin ottamaan ainoastaan lähes samalla skaalalla olevia muuttujia. Alkuperäiseen muuttujajoukkoon valittiin kysymyksiä, joihin lähes kaikki olivat vastanneet ja joiden sisällä esiintyi vaihtelua.

Kaikki muuttujat on kysytty neliportaisella skaalalla. Kahdessa kysymyspatterissa esitetään väitteitä, jotka kuvaavat työtä tai työnantajaa ”hyvin, melko hyvin, jonkin verran tai ei lain-kaan”. Yhdessä on kysytty tyytyväisyyttä omiin vaikutusmahdollisuuksiin asteikolla ”erittäin tyytyväinen, melko tyytyväinen, melko tyytymätön, erittäin tyytymätön”.

Analyysiä varten negatiivisilla väittämillä ja kysymyksillä kysyttyjen kysymysten vastausas-teikko käännettiin samansuuntaiseksi muiden muuttujien kanssa 7. Kolmen kysymyspatterin valikoituja muuttujia8 tarkasteltiin pääkomponenttianalyysillä siten, että tässä vaiheessa ”en osaa sanoa” -vastauksia käsiteltiin puuttuvina tietoina9. Analyysissä10 saatiin viisi tulkinnalli-sesti selkeää faktoria, jotka yhdessä selittivät noin 60 prosenttia muuttujien varianssista. Jat-kotyöstössä näistä karsittiin vielä osa pois tarkastelemalla muuttujien välisiä korrelaatioita ja indeksitulosten muuttumista. Indeksiin muodostui näin viisi osa-aluetta, joista kutakin mitataan kahdella avainmuuttujalla. Kunkin kysymyksen painoarvo indeksissä on yhtä suuri, samoin kukin viidestä osa-alueesta saa indeksiä muodostettaessa saman painoarvon. Vaihtoehtojen pistearvot alun perin ovat olleet 1–4, eos-vastauksille on annettu neutraali 2,5.11 Vastauksista on laskettu keskiarvo, joka sitten on skaalattu välille 0–100.

7 Tällaisia muuttujia olivat: Työnantaja asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle; Työtänne leimaa jatkuva kiire; ja Työnan-taja on organisoinut työt huonosti työpaikallanne. 8 Kaikki vaikutusmahdollisuuskysymykset (k15). Omaa työtä kuvaavista väittämistä (k12) seuraavat: työnne on mielenkiin-toinen; tunnette työssänne innostusta ja työn iloa; saatte tarvittaessa tukea ja apua työtovereiltanne; tunnette kuuluvanne samaan porukkaan työtovereidenne kanssa; työtänne leimaa jatkuva kiire. Työnantajaa kuvaavista väittämistä (k17) seu-raavat: arvostaa työntekijöitä; kannustaa teitä kokeilemaan uusia asioita; huolehtii siitä, että tieto kulkee työpaikallanne hyvin; huolehtii työmääränne oikeasta mitoittamisesta; huolehtii kehittymismahdollisuuksistanne; on organisoinut työt huonosti; asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle. 9 Vaihtoehdon valinneita on näissä kysymyksissä hyvin vähän, useimmissa kysymyksissä prosentin verran tai alle. Eni-ten heitä on kysyttäessä vaikutusmahdollisuuksista siihen, kenen kanssa työskentelee (6 %) ja siihen, miten työt jaetaan työntekijöiden kesken (3 %). 10 Tarkempi tulostaulukko saatavilla tekijältä. 11 Toinen vaihtoehto olisi ollut käsitellä eos-vastaukset puuttuvina tietoina. Tämä olisi kuitenkin johtanut käytännössä sii-hen, että eos-vastauksia antaneiden kohdalla osa-alueiden painotukset olisivat vaihtuneet. Puuttuvan tiedon kohdallahan kyseistä muuttujaa ei olisi otettu mukaan keskiarvoon, ja näin osa-alue olisi ollut edustettuna 1/9 osalla indeksistä (tai jopa 0/8).

102

Koska kysymyksiä on kymmenen, kunkin painoarvo on sama ja kokonaispisteet vaihtelevat välillä 0–100, voidaan pisteytys esittää myös näin: Kussakin kysymyksessä positiivisin vastaus (esim. ”erittäin tyytyväinen”) saa pistearvon 10, seuraavaksi positiivisin (”melko tyytyväinen”) 7,5, toiseksi negatiivisin (”melko tyytymätön”) 2,5 ja negatiivisin (”erittäin tyytymätön”) nolla pistettä. En osaa sanoa -vastaukselle on annettu neutraali pistemäärä 5. Taulukko 2. Sisältökorin indeksin osa-alueet ja niitä mittaavat kysymykset.

osa-alue kysymys / väittämä myöntei-simpien %-osuus**

Tuki työnantajalta Työnantajanne huolehtii siitä, että tieto kulkee työpai-kallanne hyvin

21

Työnantajanne huolehtii kehittymismahdollisuuksis-tanne

27

Tyytyväisyys vaikutusmahdolli-suuksiin

Siihen, missä järjestyksessä työnne teette 30

Työmenetelmiinne 26

Työyhteisön tuki ja yhteenkuuluvuus

Saatte tarvittaessa tukea ja apua työtovereiltanne 66

Tunnette kuuluvanne samaan porukkaan työtoverei-denne kanssa

70

Työn ilo ja mielekkyys

Työnne on mielenkiintoinen 46

Tunnette työssänne innostusta ja työn iloa 34

Työtahti ja tehokkuusajattelu

Työnantajanne ei aseta tehokkuutta kaiken muun edelle*

22

Työtänne ei leimaa jatkuva kiire* 12

* Muuttujan asteikko on käännetty. Alkuperäiset väittämät: asettaa tehokkuuden kaiken muun edelle, työtä leimaa jatkuva kiire. ** Niiden prosenttiosuus, jotka arvioineet työtä/työnantajaa/vaikutusmahdollisuuksiaan myönteisimmin (väittämä kuvaa ”hyvin” tai on vaikutusmahdollisuuksiin ”erittäin tyytyväi-nen”), kun ei osaa sanoa -vastaukset on poistettu.

103

kaHdesTa indeksisTä Hyvä Työ -luokiTukseen

Molempien laatimiemme indeksien keskiarvoksi saadaan täsmälleen sama lukema, 66 pis-tettä. Molemmissa mediaanipistemäärä eli keskimmäisen vastaajan saama pistearvo on aa-vistuksen keskiarvoa korkeampi.

Indeksien luokitteluun käytämme DGB-indeksistä tuttuja pisterajoja, heikoimmasta par-haimpaan luokkaan 0–50 / -51–65 / 66–80 / 81–100. Molemmissa koreissa noin viidennes kuuluu tällä luokittelulla parhaaseen ja viidennes heikoimpaan luokkaan. Kuviossa on esi-tetty vastaajien jakaumat, kun nämä kaksi indeksiä taulukoidaan ristiin.

Kuviosta nähdään heti, että ne korreloivat voimakkaasti keskenään (luokittelemattomien in-deksien välinen Pearson-korrelaatio onkin hyvin korkea 0,51). Toisin sanoen, kun perusasiat kuten turvallisuus ja toimeentulo ovat kunnossa, on työn sisältökin useammin tyydyttävää ja päinvastoin. Kuviossa esillä ovat totaaliprosentit eli kyseisen luokan osuus kaikista vastaa-jista. Palkin koko on siis suoraan suhteessa muiden vastaavien palkkien kokoon ja kertoo visuaalisesti suoraan ryhmän koon osuutena kaikista vastaajista.

Kuva 1. Perus- ja sisältöasioita kuvaavien indeksien ristiintaulukointi. Esillä totaaliprosentit, myös alueen koko edustaa ryhmän osuutta kaikista vastaajista. (%)

0 5 10 15 20 25 30 35

0–50

51–65

66–80

81–100

Sisältöasiat 0–50 Sisältöasiat 51–65

Sisältöasiat 66–80 Sisältöasiat 81–100

1 4 9 7

3 8 14 7

6 9 9 3

9 5 4 1

Peru

sasi

at

104

SAK:n Hyvä työ -luokitus on muodostettu ottamalla huomioon näiden kahden indeksin yh-teistulos. Lähtö-kohtana on, että todella hyväksi (tai huonoksi) työtä kuvataan vasta silloin, kun se molempien indeksien perusteella on hyvää (tai huonoa). Melko hyvä tai huono työ ei jää tästä paljoa jälkeen, eli edellytetään hyvää/huonoa tulosta toisella mittarilla ja melko hyvää/huonoa toisella.

Suureen keskinkertaisen työn luokkaan tulevat muut mittarien yhdistelmät. Pääosalla tähän ryhmään tule-vista työ on molemmilla mittareilla mitaten keskivertoa. Tähän ryhmään on kuitenkin luokiteltu myös ne erikoiset tapaukset, jotka ovat toisella mittarilla saaneet hyvät ja toisella huonot pisteet.

Hyvä työ -luokitus on muodostettu seuraavasti:

luokka kriteeri luokan osuus vastaajista

Hyvä työ Molemmat osa-alueet vähintään 81 pistettä 7 %

Melko hyvä työ Toinen osa-alue vähintään 81, toinen 66–80 pistettä 16 %

Keskinkertainen työ Muut tulosyhdistelmät 56 %

Melko huono työ Toinen osa-alue korkeintaan 50, toinen 51–65 pistet-tä 11 %

Huono työ Molemmat osa-alueet korkeintaan 50 pistettä 9 %

105

24 27

9

0 10 20 30 40 50 60

40

33 26

21 21

53 47

Yksityinen palveluala Julkinen ala Kuljetusala

Teollisuus

Yli 50 v. 41–50 v. 31–40 v.

30 v. tai alle

Mies Nainen

SAK:n työolobarometri 2014, vastaajat (%)

liiTe 2

vAStAAjAt

106

liiTe 3

KySelylomAKeTAUSTAKYSYMYKSIÄ

K1 Oletteko tällä hetkellä?LUETTELETyösuhteessa ja töissäTyösuhteessa, mutta olette poissa työelämästä opiskelun, äitiysloman, hoito-vapaan yms. vuoksi Lomautettuna tai työttömänä alle vuodenOllut työttömänä yli vuoden -> ei haastatellaEi vastausta - > ei haastatella

Ei haastatella → haastattelemme tällä kertaa vain työssä olevia. Kiitos mielenkiinnostanne.

K3 Onko nykyinen työsuhteenne vakituinen vai määräaikainen?

Vakituinen (toistaiseksi voimassa oleva)MääräaikainenEi osaa sanoa

Jos määräaikainen:

Toivoisitteko, että työsuhteenne olisi vakituinen?KylläEiEi osaa sanoa

K4 Teettekö vuorotyötä?

KylläEiEi vastausta

K5 Teettekö yötyötä?

KylläEiEi vastausta

K6 Teettekö jakso- tai periodityötä?

KylläEiEi vastausta

107

KAIKILTAK7b Koetteko työnne kuormittavaksi tai haitalliseksi …

LUETTELE

TerveydellePerhe-elämälleIhmissuhteilleHarrastuksilleEi millekään näistäEi osaa sanoa

K8 Oletteko vuokratyöntekijä?

KylläEiEi osaa sanoa

Jos kyllä:

Olisitteko mieluummin vakituisessa työsuhteessa?KylläEiEi osaa sanoa

K9 Onko työpaikallanne luottamusmies?

KylläEiEi osaa sanoa

K10 Onko työpaikallanne työsuojeluvaltuutettu?

KylläEiEi osaa sanoa

K11 Mikä on henkilöstön kokonaismäärä työpaikallanne?TYÖPAIKKA ON TOIMIPAIKKA, JOSSA KÄY TYÖSSÄEOS = -1_ _ _ _ _

108

TYÖN MIELEKKYYSSeuraavaksi esitän kysymyksiä, jotka liittyvät työnne mielekkyyteen, vaikuttamismahdollisuuksiinne ja koulutukseen.

K12 Kuvaavatko seuraavat väittämät omaa työtänne hyvin, melko hyvin, jonkin verran vai ei lainkaan?

LUETTELE TARVITTAESSAHyvinMelko hyvinJonkin verranEi lainkaanEi osaa sanoa

Töihin on pääsääntöisesti ikävä mennä.Työnne on mielenkiintoinenVoitte hyödyntää osaamistanne hyvinTyönne on mielestänne hyödyllistä.Työtänne arvostetaanTyötänne leimaa jatkuva kiireTunnette työssänne innostusta ja työn iloaTyön ja yksityiselämän yhdistäminen onnistuu työssänne hyvinSaatte tarvittaessa tukea ja apua työtovereiltanneTunnette kuuluvanne samaan porukkaan työtovereidenne kanssa.

K13 Koetteko työn mielekkyyden muuttuneen?

LUETTELEParempaan suuntaanHuonompaan suuntaanSäilyneen ennallaanEi osaa sanoa

K15 Kuinka tyytyväinen olette mahdollisuuksiinne vaikuttaa seuraaviin asioihin työssänne?Vastausvaihtoehdot ovat erittäin tyytyväinen, melko tyytyväinen, melko tyytymätön, erittäin tyyty-mätön, Ei osaa sanoa

LUETTELE TARVITTAESSAerittäin tyytyväinenmelko tyytyväinenmelko tyytymätönerittäin tyytymätönei osaa sanoa

Siihen, mitä työtehtäviinne kuuluuSiihen, missä järjestyksessä työnne teetteTyöaikoihin ja työvuorojen suunnitteluunTyötahtiinneTyömenetelmiinneSiihen, miten työt jaetaan työntekijöiden keskenSiihen, kenen kanssa työskentelette

109

K16 Voitteko tarvittaessa poistua työpäivän aikana työpaikaltanne hoitamaan omia asioitanne?

LUETTELEKyllä ainaKyllä useimmitenKyllä satunnaisestiEi ollenkaanEi osaa sanoa

K17 Kuvaavatko seuraavat väittämät mielestänne työnantajaanne hyvin, melko hyvin, jonkin verran vai ei lainkaan?LUETTELE TARVITTAESSAHyvinMelko hyvinJonkin verranEi lainkaanEi osaa sanoa

Työnantajanne arvostaa työntekijöitä Työnantajanne ei kohtele työntekijöitä tasapuolisestiTyönantajanne luottaa teihinTyönantajanne huolehtii kehittymismahdollisuuksistanneTyönantajanne kannustaa teitä kokeilemaan uusia asioitaTyönantajanne on organisoinut työt huonosti työpaikallanneTyönantajanne huolehtii työmääränne oikeasta mitoittamisestaTyönantajanne asettaa tehokkuuden kaiken muun edelleTyönantajanne huolehtii siitä, että tieto kulkee työpaikallanne hyvinTyönantajanne ei huolehdi riittävästi työpaikkanne turvallisuudesta

K19 Suosittelisitteko nykyistä työpaikkaanne tuttavallenne?

KylläEiEi osaa sanoa

K20 Kuinka monta päivää olette viimeisten 12 kuukauden aikana ollut työnantajan maksamassa koulutuksessa? Huom. yksi koulutuspäivä on vähintään 6 tuntia, viikko = 5 päivää, 1 kk = 22 päivää)_ _EOS = -1

Miten hyvin osaamisenne riittää työtehtävienne hoitamiseen?

Osaamisenne riittää erittäin hyvin työtehtävienne hoitamiseenOsaamisenne riittää melko hyvin työtehtävienne hoitamiseenOsaamisenne kaipaisi jonkin verran päivitystäNykyinen osaamisenne ei riitä työtehtävienne hoitamiseen.

110

TYÖAIKA JA PALKITSEMINEN

Seuraavat kysymykset liittyvät työaikaan ja palkitsemisjärjestelmiin.

K25 Oletteko?

LUETTELE

Kokoaikatyössä, Osa-aikatyössä vaiJoku, muu järjestely, esim. erikseen työhön kutsuttavaEi osaa sanoa

Jos osa-aikatyössä tai joku muu järjestely, esim. erikseen työhön kutsuttava:

Olisitteko mieluummin kokoaikaisessa työsuhteessa?KylläEiEi osaa sanoa

K26 Jos voisitte valita, mikä vaihtoehto sopisi Teille parhaiten?LUETTELE

Tekisitte enemmän töitä ja saisitte vastaavasti enemmän rahaaTekisitte saman verran töitä kuin nykyisinTekisitte vähemmän töitä, vaikka saisitte vähemmän rahaaEi osaa sanoa

K27 Jos vaihtoehtona olisi palkankorotus tai lisää vapaa-aikaa, kummanvalitsisitte?

PalkankorotuksenLisää vapaa-aikaaEi osaa sanoa

Jos saisitte rahaa esimerkiksi lotosta tai perintönä niin paljon, että voisitte elää mukavasti teke-mättä työtä, niin mitä tekisitte?

Lopettaisin työnteon kokonaanTekisin vain silloin tällöin jotain työtäPyrkisin lyhentämään työaikaani olennaisestiJatkaisin nykyisellä tavalla työntekoa.

K28 Onko Teillä niin halutessanne mahdollisuus vaihtaa lomarahat vapaaksi?

KylläEiEi osaa sanoa

111

K29 Vaihdoitteko vuonna 2013 lomarahanne joko osittain tai kokonaan vapaaksi?KylläEiEi osaa sanoa

K30 Aiotteko vaihtaa tänä vuonna 2014 lomarahanne joko osittain tai kokonaan vapaaksi?

KylläEiEi osaa sanoa

YLITYÖT

K31 Oletteko tehnyt viimeisen 2 kuukauden aikana ylitöitä, josta olette saanut korvauksen raha-na?

KylläEiEi osaa sanoa

K32 Oletteko tehnyt viimeisen 2 kuukauden aikana ylitöitä, josta olette saanut korvauksen va-paana?

KylläEiEi osaa sanoa

K33 Oletteko tehnyt viimeisen 2 kuukauden aikana ylitöitä, josta ette ole saanut lainkaan korva-usta rahana tai vapaana?

KylläEiEi osaa sanoa

TYÖAIKAJÄRJESTELMÄ

K34 Monilla työpaikoilla on käytössä liukuva työaika tai työaikapankin kaltainen työajan seuran-tajärjestelmä. Onko Teidän työpaikallanne käytössä tällainen järjestelmä?

Kyllä -> K35aEi ->K36Ei osaa sanoa ->K36

JOS K34=1K35a Miten työpaikkanne työaikajärjestelmä toimii?

LUETTELEPäivittäinen työaika on kiinteä, mutta sen aloittaminen voi liukua ->K36 Työaika voi vaihdella päivästä toiseen, ja sitä tasoitetaan tekemällä tunteja sisään tai pitämällä säästöön kertyneitä tunteja vapaina - > K35bEi osaa sanoa -> K36

112

JOS K35a=2K35b Kenen aloitteesta yleensä kerrytätte tunteja säästöön?

LUETTELEOmasta aloitteestanne Työnantajan aloitteestaYhtä usein kummankin aloitteestaEi osaa sanoa

JOS K35a=235d Voitteko käyttää säästöön kertyneitä tunteja myös pitämällä kokonaisia vapaapäiviä?

KylläEiEi osaa sanoa

KAIKILLE

Kumpi seuraavista vaihtoehdoista kuvaa työtänne paremmin:

Voitte itse vaikuttaa ainakin jossain määrin siihen, missä paikassa teette työtänne (esimerkiksi etätyönä)Ette voi itse vaikuttaa työskentelypaikan tai -pisteen valintaan.

K36 Kuinka tyytyväinen tai tyytymätön olette nykyiseen työaikajärjestelmään?

LUETTELEErittäin tyytyväinenMelko tyytyväinenMelko tyytymätönErittäin tyytymätönEi osaa sanoa

PALKITSEMINEN

K37 Onko teillä mahdollisuus saada peruspalkan lisäksi esimerkiksi kerran tai kaksi kertaa vuo-dessa maksettavia tulospalkkioita tai vastaavia bonuksia?(Huom hyväksytään max 6 kertaa vuodessa maksettavat bonukset yms. )

Kyllä ->K37bEiEi osaa sanoa

JOS K37=137b Saitteko viime vuonna (vuonna 2013) tällaisia palkkioita?

Kyllä ->K37cEi - > K38Ei osaa sanoa - > K38

113

JOS K37b=137c Paljonko saitte viime vuonna tällaisia palkkioita bruttona?

EOS = -1

_ _ _ _ _ euroa

Koetteko, että työpaikkanne palkitsemisjärjestelmät ovat oikeudenmukaisia?

Erittäin oikeudenmukaisiaMelko oikeudenmukaisiaMelko epäoikeudenmukaisiaErittäin epäoikeudenmukaisiaEi osaa sanoaTYÖKYKY JA TYÖPAIKAN TURVALLISUUS

KAIKILLESeuraavat kysymykset koskevat sairastamista, työkykyä ja työpaikan turvallisuutta.

Oletteko ollut viimeisten 12 kuukauden aikana huolissanne turvallisuudestanne työssä?KylläEiEOS

Oletteko ollut viimeisten 12 kuukauden aikana huolissanne työnne haitallisista vaikutuksista ter-veyteenne?KylläEiEOS

Oletteko ollut viimeisten 12 kuukauden aikana huolissanne työpaikkanne menettämisestä?KylläEiEOS

K38 Oletteko ollut viimeisten 12 kuukauden aikana poissa töistä oman sairauden takia?

Kyllä ->K 38bEi -> K39Ei osaa sanoa - > K39

114

JOS K38=1

Kuinka monta kertaa olette ollut viimeisten 12 kuukauden aikana poissa töistä oman sairauden takia?

K38b Kuinka monta päivää, olette ollut viimeisten 12 kuukauden aikana poissa töistä oman sai-rauden takia?

LUETTELE1-3 päivää4-10 päivääyli 10 päivääEi osaa sanoa

KAIKILLEK39 Entä oletteko viimeisten 12 kk:n aikana olleet sairaana töissä, vaikka olisitte voinut jäädä sairaslomalle?

LUETTELEKerran -> K39bUseamman kerran -> K39bEtte lainkaanEi osaa sanoa

JOS K39=1 TAI 2K39b Ovatko seuraavat syyt vaikuttaneet siihen, että olette ollut sairaana töissä?

”MULTI”

LUETTELE 1-6Taloudelliset syytOmat työt vain kasautuisivat, sillä kukaan ei niitä tekisiPoissaolo lisäisi työkaverien työtaakkaaTyönantaja painostaa olemaan töissäSaatatte menettää työpaikan, jos olette paljon poissa työstäTöissä on mukavaaOlen ollut osa-sairauspäivärahallaOlen ollut korvaavassa työssä (työpaikalla sovittu korvaavasta työstä)Joku muu syyEi mikäänEi osaa sanoa

KAIKILLE

K40 Kuinka monta päivää voitte olla poissa yhtäjaksoisesti töistä ilman lääkärintodistusta oman sairauden takia?

EOS = -1_

115

K42 Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan työyhteisön jäseneen kohdistettua eristämistä, työn mi-tätöintiä, uhkaamista, selän takana puhumista tai muuta painostamista. Oletteko itse joutunut työpaikallanne tällaisen käyttäytymisen kohteeksi? LUETTELEEtte lainkaanJoskusJatkuvastiEi osaa sanoa

KaikilleK43a Oletteko joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi työpaikallanne viimeksi kuluneen vuo-den (12 kk) aikana?1 en kertaakaan2 kyllä, kerran3 useita kertoja

TYÖELÄMÄSSÄ JATKAMINEN

KYSYTÄÄN VAIN ENNEN VUOTTA 1959 SYNTYNEILTÄ (ELI 55 TÄYTTÄNEILTÄ)

K41 Uskotteko, että terveytenne puolesta pystytte työskentelemään nykyisessä ammatissanne kahden vuoden kuluttua?LUETTELEAivan varmastiMelko varmastiTuskinEi osaa sanoa

K44 Miten arvelette työnantajanne suhtautuvan eläkeikää lähestyvien työntekijöiden työssä jat-kamiseen?

LUETTELEHeitä kannustetaan pysymään työelämässäToisia kannustetaan jatkamaan työssä, toisista halutaan päästä eroonIkääntyvistä työntekijöistä pyritään pääsemään eroonEi osaa sanoa

116

KAIKILLEYHDENVERTAISUUS

K48 Työelämässä voi ilmetä eriarvoista kohtelua tai syrjintää esimerkiksi palkkauksessa, työhön otossa, koulutukseen pääsyssä jne. Oletteko havainnut työpaikallanne syrjintää tai eriarvoista kohtelua, jonka perustuu johonkin seuraaviin asioihin?

KylläEiEi osaa sanoa

Ikään, erityisesti nuoriinIkään, erityisesti vanhempiinSukupuoleen, erityisesti miehiinSukupuoleen, erityisesti naisiinTyösuhteen määräaikaisuuteenTyösuhteen osa-aikaisuuteenSeksuaaliseen suuntautumiseenAy-toimintaanSyntyperään, joka on muu kuin suomalainenTerveydentilaanVammaisuuteen

K49 Onko työpaikallanne muihin kansallisuuksiin tai etnisiin ryhmiin kuuluvia työntekijöitä, jotka ovat muuttaneet Suomeen muualta?

KylläEiEi osaa sanoa

TOIMEENTULO

Mitkä ovat kuukausitulonne bruttona?____________

Joudutteko tekemään useampaa työtä tullaksenne taloudellisesti toimeen?KylläEiEOS

Miten tulette palkallanne toimeen?Tulen toimeen erittäin hyvinTulen toimeen melko hyvinTulen toimeen melko huonostiPalkkani ei riitä toimeentuloon.

Onko saamanne palkka mielestänne Erittäin oikeudenmukainenMelko oikeudenmukainenMelko epäoikeudenmukainenErittäin oikeudenmukainen?

117

läHteet

Työolobarometri, syksy 2011. Aho, Simo ja Mäkiaho, Ari. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö 2012.

Työolobarometri, syksy 2012. Lyly-Yrjänäinen Maija. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö 2013.

Työolobarometri, syksy 2013. Lyly-Yrjänäinen Maija. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö 2014.

118

SAK:n työolobArometri 2014

SAK:n työolobarometri 2014

SAK:n työolobarometrilla kerätään kahden vuoden välein tietoa SAK:laisten työn-tekijöiden kokemuksista ja näkemyksistä. Barometrin teemoja ovat palkat ja palkit-seminen, työajat ja työaikajärjestelyt, työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ja työn mielekkyys, sairastavuus ja työkyky sekä yhdenvertaisuus ja ammatillisen osaamisen ylläpitäminen.

Uutena osiona SAK:n työolobarometrissa 2014 on Hyvän työn mittari, jolla voidaan seurata työolojen kehittymistä SAK:laisilla työpaikoilla.

SAK

:n työolobarometri 20

14