sak:n verolinjaukset 2015–2019

8∙2014

SAK:n verolinjaukset 2015–2019

Joulukuu 2014

Lisätiedot: Helena Pentti Minna Tanska [email protected] [email protected] puhelin 020 774 0114 puhelin 020 774 0182

Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

SAK:n verolinjaukset 2015–2019 1

SISÄLLYS 1. TIIVISTELMÄ ............................................................................................. 2 2. VEROASTE JA TULOEROJEN KEHITYS ......................................................... 4 3. TYÖN VEROTUS ........................................................................................ 7 4. YRITYS- JA OSINKOVEROTUS................................................................... 15 5. VARALLISUUDEN VEROTUS ..................................................................... 21 6. KULUTUSVEROTUS ................................................................................. 24 7. MUITA VEROJA ...................................................................................... 28 8. HARMAA TALOUS – VEROVUOTO JA VEROPARATIISIT KURIIN ................ 30 9. YHTEENVETO EHDOTUKSISTA ................................................................. 32 10. LÄHTEET ................................................................................................. 35 LIITTEET ......................................................................................................... 37

1. Verokertymät Suomessa 2012 ...................................................................... 37 2. Keskeisimmät vähennykset valtion- ja kunnallisverotuksessa 2014 ............ 39 3. Työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut 2014 ........................... 41 4. Valtion tuloveroasteikko, arvonlisäverokannat ja pääomatulojen

verokannat .................................................................................................... 42 5. Verohallinnon ehdotuksia lainsäädännön kehittämiseksi ............................ 43

2 SAK:n verolinjaukset 2015–2019

1. TIIVISTELMÄ Suomen verojärjestelmään on kuluneella vaalikaudella tehty useita muutoksia. Val-misteveroja korottamalla verotuksen painopistettä on siirretty haittaverojen suun-taan. Arvonlisäverokantoja on korotettu yhdellä prosenttiyksiköllä. Yhteisöveroa on alennettu huomattavasti, ja alennusta on rahoitettu vain osittain osinkovero-tusta kiristämällä. Tulonjakotavoitteita on toteutettu keventämällä pienituloisten ja kiristämällä suurituloisten ansiotuloverotusta. Myös perintö- ja lahjaverotusta on kiristetty.

Keskeinen peruste muutoksille on ollut fiskaalinen, eli verotulojen keruu. Useiden muutosten tavoitteena on myös kulutuskäyttäytymisen ohjaaminen ympäristö- tai terveyshaittojen vähentämiseksi. Perusteena muutoksille on ollut myös investoin-tien ja talouskasvun vauhdittaminen, työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen sekä harmaan talouden torjunta.

Tässä puheenvuorossa linjataan, kuinka verojärjestelmää tulisi kehittää vaalikau-delle 2015–2019. Verojärjestelmän tulisi olla neutraali, oikeudenmukainen, ennus-tettava ja hallinnollisesti tehokas. Neutraali verotus ei vaikuta verovelvollisen pää-töksentekoon eikä ohjaa verovelvollisen valintoja. Neutraali verotus myös vähentää verosuunnittelun tarvetta.

Hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus on turvattava väestön ikääntymi-sestä ja julkisen talouden kestävyysvajeesta huolimatta.

Kasvun edistäminen ei vaadi epäoikeudenmukaista veropolitiikkaa. Lähtökohtana on jatkossakin oltava progressiivinen verotus sekä ansio- että pääomatuloverotuk-sessa: se, jolla on suurempi kyky maksaa veroja, maksaa suhteessa enemmän veroja kuin se, jolla on vähäisempi veronmaksukyky. Suuriin verotuksen kevennyksiin ei ole mahdollisuutta, jos talouskehitys jatkuu heikkona.

Pieni- ja keskituloisten työtulojen verotusta ei tulisi kiristää. Lisää verotuloja saa-daan varallisuus- ja haittaveroja korottamalla sekä harmaata taloutta torjumalla.

SAK:n verotavoitteiden kärjet ilman harmaan talouden torjuntaan liittyviä ehdo-tuksia:

• Vältetään työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä erityi-sesti pieni- ja keskituloisilla. Tehdään inflaatiotarkistus vuosittain. Muute-taan valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka pysyväksi (nyt voimassa vuoteen 2018). Kompensoidaan välillisen verotuksen mahdolliset korotukset keventämällä pienipalkkaisten tuloverotusta.

• Jatketaan asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista yhdellä vuodella. Vuonna 2019 olisi 45 prosenttia koroista vähennyskelpoisia.

• Lisätään pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta. Suurten pääomatu-lojen verotuksen tulee olla samalla tasolla suurten ansiotulojen verotuksen kanssa.


• Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeudenmukaisem-maksi.

• Laajennetaan kiinteistöveropohjaa. Kiinteistövero ohjaa maan käyttöä tuot-tavampaan suuntaan.

• Kehitetään asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen Suomelle sopiva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Otetaan käyttöön mahdollisuus kerryttää verovelkaa, jolloin kiinteistövero tulisi maksetta-vaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhteydessä.

• Laajennetaan perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa.

• Laajennetaan makeisveron pohjaa.

• Palvelualojen työllistämismahdollisuuksien lisäämiseksi siirretään energi-aintensiiviset ja kansainvälisesti kilpaillut palvelualat (esim. hiihtokeskuk-set) alempaan sähköveroluokkaan.

Arvio esitysten vaikutuksesta verotuottoihin

SAK:n veroesitysten arvioidaan lisäävän verotuloja noin 300 miljoonaa euroa (il-man harmaata taloutta). Alla on karkea arvio esitysten tuottovaikutuksesta.

Veroesitykset

Valtion tuloveroasteikon määräaikainen tuloluokka pysyväksi

Asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista jatketaan yhdellä vuodella

Yritys- ja osinkoverotusta kehitetään selkeäm-mäksi. Pääomatulojen verotuksen progressii-visuutta lisätään.

Kiinteistöveropohjaa laajennetaan. Kiinteistöverotuksen huojennusjärjestelmä otetaan käyttöön

Perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa laajennetaan

Makeisveron pohjaa laajennetaan.

Energiaintensiiviset palvelualat alempaan sähköveroluokkaan

Yhteensä

Arvio tuottovaikutuksesta vuodessa (milj. euroa) +30

+15

+40

+100 -20

+100

+45

-10

+300


2. VEROASTE JA TULOEROJEN KEHITYS Veroaste kuvaa verojen ja veronluoteisten maksujen (lakisääteisten sosiaalivakuu-tusmaksujen) suhdetta bruttokansantuotteeseen. Suomessa veroaste nousi 2000-lu-vulle asti ja aleni 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sen jälkeen veroaste kääntyi heikon taloustilanteen seurauksena nousuun. Vaalikauden alkaessa vuonna 2011 veroaste oli 42,1 prosenttia, ja vaalikauden vuonna 2015 päättyessä se on val-tiovarainministeriön ennusteen mukaan 44,3 prosenttia (kuvio 1).

KUVIO 1. Veroaste 1975-2013*

Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus

Verotuksella on kerättävä riittävät tulot julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan ylläpi-tämiseen ja kehittämiseen. Veropolitiikan tärkeänä tavoitteena tulee olla myös tu-loerojen tasaaminen.

Varallisuus kasautuu

Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty on tutkinut tuloerojen kehitystä usei-den maiden verotietojen perusteella. Pikettyn mukaan pääomien tuotto kasvaa ny-kyisin nopeammin kuin kansantalous ja palkkatulot. Länsimaiset yhteiskunnat ovat kierteessä, jossa varallisuus kasautuu. Vuodesta 1914 lähtien tuloerot pienenivät 1970-luvulle saakka, jonka jälkeen ne ovat kasvaneet.

Pääomien vapauttamisesta hyötynyt eliitti siirtää varojaan veroparatiiseihin eikä epäröi puolustaa asemiaan. Nämä vapaamatkustajat eivät halua osallistua hyvin-vointivaltioiden rahoittamiseen. Yritysten ja pääomien pakeneminen veropara-tiiseihin uhkaa hyvinvointivaltion olemassaoloa. Eläkkeet, terveydenhuolto, koulu-tus ja sosiaaliturva ovat vaarassa, kun veropohja kaventuu.


Thomas Piketty kannattaa progressiivista verotusta ja ehdottaa, että Eurooppaan säädetään progressiivinen varallisuusvero. Veroparatiisit pitäisi panna kuriin, va-rallisuustiedot saada julkisiksi ja veroparatiiseja painostaa esimerkiksi säätämällä niiden vientituotteille korkea vero.

Thomas Pikettyn kirja Capital in the Twenty-First Century on herättänyt paljon keskustelua. Oliko 1900-luku vain poikkeustila, jonka jälkeen taas varallisuus kes-kittyy sukudynastioille ja palaamme 1800-luvulla vallinneeseen tilaan, jossa pieni perinnöillä ja koroilla elävä eliitti hallitsee? Varallisuus on kasautunut erityisesti Yhdysvalloissa. Pikettyn mukaan amerikkalainen unelma on tullut todeksi Pohjois-maissa, joissa voi menestyä vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Tuloerojen kehitys Suomessa

Suomessa vuonna 1993 toteutettu yritys- ja pääomatuloverojen uudistus edisti va-rallisuuden keskittymistä. Tilastokeskuksen mukaan verotuksen tuloeroja tasaava vaikutus heikkeni lähes yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensim-mäisen vuosikymmenen puoleen väliin saakka. Tämän jälkeen verotuksen tasaava vaikutus pysyi pitkään ennallaan. Vuonna 2012 verotuksen tasaava vaikutus hie-man kasvoi. Kuviosta 2 näkyy välittömien verojen, veronluontoisten maksujen (maksetut tulonsiirrot) ja saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus vuosina 1995–2012.

KUVIO 2. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus 1995–2012

Lähde Tulonjaon kokonaistilasto 2012, Tilastokeskus


Suomessa tuloerot kasvoivat 1990-luvun lopulla. Sen jälkeen tuloerojen muutokset ovat olleet maltillisempia ja osin suhdanneluonteisia. Vuonna 2012 Gini-kerroin oli likimain samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten (kuvio 3).

KUVIO 3. Tuloerojen kehitys 1995–2012, Gini-indeksi (%)

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto 2012, Tilastokeskus

Gini-kerroin saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja, ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Mitä pienempi Gini-kerroin on, sitä pienemmät ovat tuloerot.

Tulonjakoselvityksistä

Talousarvioesityksiin sisältyvien muutosten vaikutukset tulonjakoon tulee selvittää vuosittain. Vero- ja muuta budjettipolitiikkaa arvioitaessa on kuitenkin hyvä muis-taa, että kokonaisuus ratkaisee, eikä kaikkien veromuutosten ensisijaisen tarkaste-lukulma tule olla tulonjaollinen. Veromuutoksilla voidaan edistää myös muita ta-voitteita kuin tulonjaon tasaisuutta – esimerkiksi työllisyyttä tai ympäristönsuoje-lua. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATT:n tekemät selvitykset muutos-ten tulonjakovaikutuksista jäävät puutteellisiksi, koska Tilastokeskuksen kulutus-tutkimuksen pohjana olevat tiedot eivät ole riittäviä. Tilastokeskuksella pitäisi olla resursseja kehittää kulutustutkimusta, jotta se antaisi nykyistä enemmän tietoja eu-romääräisten tietojen lisäksi myös yksikkömääristä.

Tavoite

• Selvitetään vuosittain talousarvioesityksiin sisältyvien välittömien ja vä-lillisten verojen sekä sosiaalietuuksien muutosten yhteisvaikutukset ko-titalouksien tulonjakoon. Kehitetään tulonjakoselvitysten tietopohjaa.


3. TYÖN VEROTUS Veropolitiikan yhtenä tärkeänä tavoitteena myös jatkossa tulee olla tuloerojen ta-saaminen. Keinona on muun muassa verotuksen progressiivisuuden järkevä lisää-minen. Valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka eli niin sanottu so-lidaarisuusvero, joka kehyspäätöksen mukaan on voimassa vuoteen 2018, tulee muuttaa pysyväksi. Työllisyyssyistä erityisesti pieni- ja keskituloisten ansiotulojen verotuksen kiristämistä tulee kuitenkin välttää. Sen sijaan pääomatulojen verotuk-sen progressiivisuutta voidaan edelleen lisätä.

Työvoimakustannusten veroaste

Suomessa työn verotus ei EU 21-maita verrattaessa ole poikkeuksellisen kireää. Per-heettömän keskituloisen palkansaajan työvoimakustannusten veroaste – eli verojen ja maksujen osuus työvoimakustannuksista – oli vuonna 2013 jonkin verran EU 21 -maiden keskitason yläpuolella (kuvio 4).

KUVIO 4. Perheettömän keskituloisen palkansaajan työvoimakustannus-ten veroaste vuonna 2013 (verojen ja maksujen prosenttiosuus työvoima-kustannuksista)

Hyvätuloisen palkansaajan työvoimakustannusten veroaste oli vuonna 2013 hie-man yli EU 21 -maiden keskitason (kuvio 5).

0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0

IrlantiIso-Britannia

PuolaAlankomaat

LuxembourgTanska

ViroEspanjaSlovakiaPortugali

KreikkaOECD-EU 21

SloveniaTsekkiRuotsiSuomi

ItaliaRanskaUnkari

ItävaltaSaksaBelgia


KUVIO 5. Perheettömän hyvätuloisen (tulot 167 % keskitulosta) palkan-saajan työvoimakustannusten veroaste 2013 (verojen ja maksujen pro-senttiosuus työvoimakustannuksista)

Lähde: OECD, Taxing Wages 2014

Ansio- ja työtulovähennykset

Työllisyyden paraneminen laajentaa veropohjaa ja supistaa julkisen talouden kes-tävyysvajetta. Työhön osallistumiseen vaikuttavat muun muassa opiskeluajat, työt-tömyysjaksot, vanhempainvapaat ja eläkkeelle siirtyminen.

Kannustimia työhön osallistumiseen arvioidaan tarkastelemalla, kuinka paljon työ-hön osallistumisesta tai lisätyöstä jää käteen tuloja, kun otetaan huomioon, että ve-rot ja kunnalliset palvelumaksut nousevat ja tulosidonnaiset etuudet pienenevät tu-lojen kasvaessa. Mitä vähemmän kotitaloudelle jää työtulon lisäyksestä, sitä pie-nempi on kannustin työhön osallistumiseen. Tutkimusten mukaan työnteon talou-dellisissa kannustimissa on ongelmia pienituloisilla palkansaajilla ja erityisesti yk-sinhuoltajilla.

Kannustimia työntekoon on lisätty pieni- ja keskituloisten palkansaajien kunnallis-verotuksen ansiotulovähennyksellä ja valtion tuloverosta tehtävällä työtulovähen-nyksellä. Suomessa pienituloisten palkansaajan työvoimakustannusten verotus on hieman alle EU 21 -maiden keskitason (kuvio 6).

0,0 20,0 40,0 60,0 80,0

PuolaIso-Britannia

IrlantiViro

AlankomaatSlovakia

LuxembourgEspanjaTanskaTsekki

SloveniaOECD-EU 21

PortugaliSuomiUnkari

KreikkaRuotsiSaksa

ItävaltaItalia

RanskaBelgia


KUVIO 6. Perheettömän pienituloisen (tulot 67 % keskitulosta) palkan-saajan työvoimakustannusten veroaste 2013 (verojen ja maksujen pro-senttiosuus työvoimakustannuksista)

Lähde: OECD, Taxing Wages 2014

Suomessa pienituloisten työn verotusta on alennettu matalapalkkaisen työn kan-nattavuuden parantamiseksi. Työ ei kuitenkaan kannata, jos työmatkat ja asuminen maksavat liikaa. Erityisesti pääkaupunkiseudun korkeat asumisen kustannukset ai-heuttavat työttömyysloukkuja ja jarruttavat koko maan työvoiman liikkuvuutta ja työllisyyttä. Tonttien tarjontaan ja kaavoitukseen vaikuttamalla voidaan parantaa työllisyyttä. Myös työmatkakustannukset vaikuttavat työn kannattavuuteen.

Useissa maissa on käytössä erilaisia työtuloihin sidottuja vähennyksiä, joiden tar-koituksena on parantaa työnteon kannustavuutta. Suomessa valtion tuloverosta tehtävä työtulovähennys otettiin käyttöön vuonna 2006 nimellä valtionverotuksen ansiotulovähennys. Vähennyksen nimi muutettiin vuonna 2009 työtulovähen-nykseksi. Vähennystä on viime vuosina kasvatettu muun muassa inflaatiotarkistuk-sen ulottamiseksi myös pienituloisiin. Vuoden 2015 verotuksessa työtulovähennyk-sen enimmäismäärä esitetään nostettavaksi 1 025 euroon.

0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0

IrlantiIso-BritanniaLuxembourgAlankomaat

PuolaPortugali

TanskaKreikkaEspanja

SuomiOECD-EU 21

SlovakiaSlovenia

ViroTsekkiRuotsi

ItävaltaItalia

SaksaRanskaUnkariBelgia


KUVIO 7. Työtulovähennys 2014 ja 2015 HE

Kunnallisverotuksen ansiotulovähennys otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1992. Vähennystä kasvatettiin vuoteen 2006 asti, jonka jälkeen sitä pienennettiin vuonna 2007 ja vielä kerran kasvatettiin vuonna 2008. Tämän jälkeen vähennys on pysynyt samantasoisena (enimmäismäärä 3 570 euroa). Kunnallisverotuksen ansiotulovä-hennys tehdään tuloista. Ansiotulovähennyksestä aiheutuvaa verotulojen mene-tystä on kompensoitu kunnille.

Vaikka kunnilla on vain yksi suhteellinen tuloveroprosentti, vähennysten johdosta kunnallisverotus on progressiivista eli kunnallisveron osuus nousee tulojen kasva-essa. Kunnallisverotuksen progressiivisuuteen vaikuttaa erityisesti ansiotulovähen-nys. Pienituloisilla myös perusvähennys alentaa kunnallisveroa.

Ansiotulovähennys ja perusvähennys kaventavat huomattavasti kuntien veropoh-jaa. Toisaalta kuntien valtionosuudet ovat kasvaneet, kun verovähennysten koro-tuksia on kompensoitu kunnille.

Kunnallisverotuksen vähennysten johdosta kuntien keskimääräisen nimellisen ja todellisen tuloveroprosentin ero on noin viisi prosenttiyksikköä. Vaikka nimellinen kunnallisveroprosentti on viime vuosina noussut, maksuunpannun kunnallisveron osuus ansiotuloista on pysynyt lähes ennallaan. Kunnallisveroprosentti ei siis kerro todellista veroprosenttia.

Lapsivähennys

Lapsilisien 110 miljoonan euron leikkauksen lieventämiseksi hallitus esittää siirty-mäajaksi vuosille 2015–2017 lapsivähennystä, joka on suuruudeltaan 70 miljoonaa euroa. Vähennys on 50 euroa kustakin huollettavasta alaikäisestä lapsesta, kuiten-kin enintään neljästä lapsesta. Yksinhuoltaja saa vähennyksen kaksinkertaisena. Tuki kohdistuu pieni- ja keskituloisiin: vähennys pienenee puhtaan ansio- ja pää-omatulon yhteismäärän ylittäessä 36 000 euroa.

0

200

400

600

800

1000

1200

0 20000 40000 60000 80000 100000 120000 140000

Vähe

nnys

ver

osta

, eur

oa

Puhdas ansiotulo, euroa/vuosi

2014 2015 HE


Näillä toimenpiteillä on sukupuolivaikutuksia. Lapsilisien leikkaus kohdistuu nai-siin, koska lapsilisät maksetaan yleensä äideille. Sen sijaan lapsivähennyksen saavat kaikki lasten huoltajat.

Määräaikainen lapsivähennys monimutkaistaa verotusta. Lisäksi vähennystä ei voi saada, jos henkilön tulot jäävät alle verotettavan tulon alarajan. Nykyisen kehysme-nettelyn ongelmana on, että kehystä voidaan kiertää esittämällä menonlisäyksen si-jasta veronkevennystä. Uusia verotukia esitettäessä pitäisikin aina selvittää, onko verotuen käyttämiseen olemassa selviä veropoliittisia perusteita. Verotukia ei yleensä voida kohdentaa yhtä tarkasti kuin suoria tukia, mikä heikentää tukien vai-kuttavuutta.

On hyvä, että pieni- ja keskituloisten perheiden lapsilisäleikkausta kompensoidaan siirtymäkauden ajan. Yksinkertaisinta olisi ollut perua osa lapsilisän leikkauksesta. Käytännössä verotukien lisääminenkin on rahoitettava joko lisävelkaa ottamalla, veroja korottamalla tai lisäleikkauksella. Kehysmenettelyä pitäisi muuttaa sitovam-maksi tulopuolelta.

SAK:n mielestä lapsivähennyksen sijasta työtulovähennykseen tulisi lisätä lapsiko-rotus.

Työmatkavähennys

Työmatkavähennys asunnon ja työpaikan välisistä matkoista on 600 euroa (750 eu-roa vuonna 2015) ylittävältä osalta enintään 7 000 euroa. Vuonna 2012 matkakuluja vähennettiin verotuksessa yhteensä 1,5 miljardia euroa. Vähennys tehdään tuloista, joten vähennyksestä saatava hyöty riippuu henkilön rajaveroasteesta (lisäveropro-sentista). SAK on vaatinut matkakuluvähennyksen omavastuuosuuden pienentä-mistä sekä matkakuluvähennyksen muuttamista verosta tehtäväksi vähennykseksi.

Työssäkäynnistä aiheutuvat kulut on voitava vähentää verotuksessa. Työmatkavä-hennyksellä helpotetaan työvoiman alueellista liikkuvuutta. Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut tulee voida vähentää todellisten matkakulujen perusteella ansio-tuloista maksettavista veroista.

Hallitus on päättänyt käynnistää valmistelun työmatkavähennyksen rakenteen uu-distamiseksi siten, että vähennys perustuisi asunnon ja työpaikan väliseen etäisyy-teen. Lisäksi rakenteen uudistamisen yhteydessä vähennyksen määrää supistettai-siin edelleen. SAK lähtee siitä, että työssäkäynnistä aiheutuvat kulut on voitava vä-hentää verotuksessa. Etäisyyteen perustuva matkavähennys kasvattaisi entisestään eroa todellisten matkakustannusten ja vähennyksestä saatavan hyödyn välillä, jos vähennystä samalla supistettaisiin.

SAK pitää sinänsä hyvänä järjestelmän yksinkertaistamista. Kilometrimallin hyväk-syttävyys edellyttäisi kuitenkin, että samalla työmatkavähennyksen määrää voitai-siin selvästi kasvattaa.

Etäisyyteen perustuvaa matkavähennystä on selvitetty Verohallinnossa esimerkiksi vuonna 2005. Silloin esitetyistä kilometrimalleista olisivat hyötyneet eniten pääkau-punkiseudulla julkisen liikenteen käyttäjät. Menettäjiä olisivat olleet erityisesti


muualla Suomessa ne, jotka ovat saaneet vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkakulut oman auton käytön mukaan laskettuna.

SAK kannattaa ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja työmatkaliikenteessä. Työmatkat olisi hyvä tehdä julkisilla kulkuvälineillä. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista, esimerkiksi jos liikenneyhteyksiä ei ole tai jos henkilön pitää kuljettaa mukanaan painavia työtarvikkeita.

Kestävän liikkumisen muotoja voidaan muuttaa houkuttelevammiksi vaihtoeh-doiksi taloudellisilla ohjauskeinoilla. Esimerkiksi Ruotsissa työnantajan ilmaiseksi tarjoama pysäköintipaikka on veronalainen pysäköintietu, josta maksetaan veroa käytön mukaan. Verosta on vapautettu ne työntekijät, jotka käyttävät autoa työtar-koituksiin vähintään 160 päivää ja joilla kertyy työajoa vähintään 3 000 kilometriä vuodessa.

Asumisen verotuksesta

Omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun suuri ero kannustaa omistusasunnon hankkimiseen. Omistusasumisen tuki kohdistuu pääosin hyvätuloisille.

Omistusasumisen suosiminen verojärjestelmässä vähentää työvoiman alueellista liikkuvuutta ja aiheuttaa työttömyyttä, koska omistusasumiseen liittyy vuokra-asu-mista korkeammat muuttokustannukset. Lisäksi verotuet nostavat asuntojen hin-toja ja lisäävät velkaantumista. Verotuet eivät yleensä ota huomioon tuen tarvetta. Asumisen verotusta olisi syytä uudistaa omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun lähentämiseksi.

Asuntolainojen korkovähennysoikeus on ollut yksi suurimmista omistusasumisen verotuista. Korkovähennystä on supistettu vuodesta 2012 alkaen omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun yhdenmukaistamiseksi. Vuoden 2018 verotuksessa 50 prosenttia asuntolainan korkomenoista on enää vähennyskelpoisia. Alhaisilla asuntolainan koroilla korkovähennysprosentin pienentämisen vaikutus korkome-noihin on vähäinen. Asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista on syytä jatkaa nyt matalien korkojen aikana.

Suomessa asunnon myynnistä saatuja luovutusvoittoja ei veroteta, jos omistaja on käyttänyt asuntoa omana tai perheensä vakituisena asuntona yhtäjaksoisesti vähin-tään kaksi vuotta. Valtiovarainministeriön verotyöryhmän raportissa tarkastellaan mahdollisuutta omistus- ja vuokra-asumisen verokohtelun yhtenäistämiseen joko vapauttamalla vuokra-asunnot luovutusvoittoverotuksesta tai ulottamalla luovu-tusvoittoverotus myös omistusasuntoihin. Omistusasunnot on jätetty luovutusvoit-toverotuksen ulkopuolelle, koska verotus aiheuttaisi niin sanotun lukitusvaikutuk-sen: varallisuuden pitäminen myymisen sijaan suojaa arvonnousuun liittyvältä ve-rolta.

Ruotsissa lukitusvaikutusta on pienennetty sallimalla veron maksamisen lykkäämi-nen eli vero maksetaan vain siltä osin kun tuloa ei käytetä uuden asunnon ostami-seen. Omistusasunnon luovutusverotus on saattanut vaikuttaa niin sanottujen ikuisten asuntolainojen suosioon. Ruotsissa asuntolainoja ei juuri lyhennetä, vaan maksetaan vain korkoja. Asuntolainat ovatkin Ruotsissa kasvaneet voimakkaasti,


mikä johtuu myös asuntojen hintojen noususta. Asuntojen hintoja Ruotsissa on nostanut mm. kiinteistöveron poistaminen. Nyt Ruotsissakin keskustellaan asun-tolainojen pakollisesta lyhentämisestä.

Omistusasunnon luovutusvoittoverotuksen toteuttaminen vaatisi perusteellista keskustelua asiasta. Omistusasunnon luovutusvoittoverotus saattaisi entisestään vaikeuttaa työvoiman alueellista liikkumista.

Omistusasumisen ja vuokra-asumisen verokohtelua voidaan lähentää myös keven-tämällä vuokra-asumisen verotusta esimerkiksi vapauttamalla vuokranantajan vuokratulo pääomatuloverosta. Verotuksen kehittämistyöryhmän mukaan vuokra-tulon vapauttaminen pääomatuloverosta johtaisi pitkällä aikavälillä vuokratason laskuun. Uudistuksen ongelmana on, että siitä hyötyisivät lyhyellä aikavälillä nykyi-set vuokranantajat. Lisäksi uudistus keventäisi asumisen verokohtelua suhteessa muiden sijoituskohteiden verotukseen. Vuokratulon vapauttaminen pääomatulo-veroista on ongelmallista myös sen tulonjakovaikutusten johdosta.

Varainsiirtoverotus heikentää alueellista liikkuvuutta työmarkkinoilla, koska se li-sää muuttokustannuksia. Työllisyyssyistä varainsiirtoveron alentaminen olisikin perusteltua, mutta koska varainsiirtoveron tuotto on suuri (yli puoli miljardia eu-roa), korvaavien tulojen kerääminen muilla veroilla on vaikeaa.

Kotitalousvähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Kotita-lousvähennys ei ole nimestään huolimatta kotitalouskohtainen, vaan henkilökoh-tainen vähennys. Verovelvollinen saa osittain vähentää veroista kotona teetetyn työn kustannukset. Vähennyksestä valtaosa käytetään remontteihin. Kotitalousvä-hennyksen tasoa korottamalla voidaan tukea työllisyyttä rakennusalan suhdanne-vaihteluissa. Lisäksi kotitalousvähennyksellä torjutaan harmaata taloutta.

Verovapaat matkustamis- ja majoittumiskustannusten korvaukset työskenneltäessä säännöllisesti useammassa työnantajan toimipaikassa

Työntekijöiden työtehtäviin kuuluu tänä päivänä yhä enenevässä määrin työsken-tely säännöllisesti työnantajansa useassa eri toimipaikassa. Tällaisessa tilanteessa työntekijän veronalaista tuloa ei ole työnantajan hänelle maksama matkustamis-kustannusten eikä kohtuullisten majoittumiskustannusten korvaus matkasta, jonka työntekijä työtehtäviensä hoitamiseksi tekee niin sanottuun toissijaiseen työpaik-kaansa.

Tuloverolain tarkoittama työntekijän toissijainen työpaikka on hänen työnanta-jansa (tai työnantajan kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön) vakituinen toimipaikka, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työnte-kijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Jos työntekijä työskentelee säännöllisesti saman työnantajan useassa eri toimipaikassa saman kunnan alueella, kaikki työnantajan toimipaikat ovat hänen varsinaisia työpaikkojaan. Tällöin työn-tekijän tekemiä matkoja kodin ja tietyn toimipaikan tai myöskään matkoja eri toi-mipaikkojen välillä ei voida korvata hänelle verovapaasti.


Kuntaliitosten yleistyessä tilanteen voidaan tältä osin katsoa olevan täysin kestämä-tön. Lisäksi kunnat ovat kooltaan hyvin erikokoisia: saman työnantajan palveluk-sessa samanlaisia tehtäviä hoitavat työntekijät voivat sattumanvaraisesti joutua ve-rotuksellisesti eriarvoiseen asemaan asuinpaikkakuntansa ja työskentelyolosuh-teidensa perusteella. Myös tulevassa sote-uudistuksessa tämä näkökohta on syytä ottaa huomioon. SAK:n mielestä lainsäädäntöä tulee selkeyttää siten, että edellä ku-vatuissa tilanteissa taataan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu matkakustan-nusten korvausten verotuksessa.

Lakkoavustus

Veronalaista tuloa ei ole työtaistelun johdosta asianomaiselta työmarkkinajärjes-töltä saatu tai muu siihen rinnastettava päivää kohden enintään 16 euron suuruinen avustus. Verottoman lakkoavustuksen yläraja on nimellisesti pysynyt samana jo vuodesta 2004. Lakkoavustuksen verottomuuden raja pitäisi nostaa 22 euroon, jotta se olisi samantasoinen suhteessa ansioihin kuin vuonna 2004.

Tavoitteet

• Vältetään työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Tehdään inflaatiotarkistus vuosittain. Muutetaan valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka py-syväksi (nyt voimassa vuoteen 2018). Kompensoidaan välillisen vero-tuksen mahdolliset korotukset keventämällä pienipalkkaisen tulovero-tusta.

• Jatketaan asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista yhdellä vuodella. Vuonna 2019 koroista 45 prosenttia olisi vähennyskelpoisia.

• Tuetaan lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien työllistymistä työ-tulovähennyksen lapsikorotuksella lapsivähennyksen sijasta.

• Vähennetään asunnon ja työpaikan väliset matkakulut todellisten mat-kakulujen perusteella ansiotuloista maksettavista veroista – eikä tuloista. Tämä voidaan toteuttaa kustannusneutraalisti.

• Selkeytetään matkakustannusten korvausten verotusta siten, että taa-taan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu toissijaisen työpaikan tilan-teessa.

• Nostetaan verottoman lakkoavustuksen ylärajaa yleisen ansiotason nou-sua vastaavasti.

• Käytetään kotitalousvähennystä suhdannevaihtelujen tasaamiseen.


4. YRITYS- JA OSINKOVEROTUS Yhteisövero laskettiin 20 prosenttiin vuoden 2014 alussa. Suomen yhteisövero on tällä hetkellä hyvinkin kilpailukykyinen (kuvio 8). Suomessa ei ole tarvetta ainakaan alentaa yhteisöveroa.

KUVIO 8. Yritysverokannat (%) EU 21 -jäsenmaissa vuonna 2014

Viron veromalli ei sovi Suomeen

Virossa osakeyhtiöt maksavat yhteisöveroa 21 prosentin verokannalla vain jaka-mastaan osingosta ja muusta voitonjaosta. Osingon verotus tapahtuu siis yhtiöta-solla. Yhtiöön jätettyjä voittoja ei veroteta. Henkilöverotuksessa Viro soveltaa 21 prosentin tasaveroa, saadut osingot ovat kuitenkin verovapaita. Kun otetaan huo-mioon yhtiön ja sen omistajan verotus, Viro verottaa siis palkkaa, osinkoa ja luovu-tusvoittoja samalla 21 prosentin verokannalla.

Seppo Karin (2012) mukaan Viron veromalli on voinut tukea maan yrityssektorin vahvistumista viime vuosina. Malliin liittyy kuitenkin ongelmia, jotka selittävät muiden maiden vähäistä kiinnostusta siihen. Kehittyneessä taloudessa, jossa rahoi-tusjärjestelmä toimii hyvin, yhtiöön jätettyjen voittojen voimakas suosiminen vero-tuksessa voi lukita pääomia vanhoihin yrityksiin, mikä voi johtaa tehottomiin in-vestointeihin ja heikentää yrityskentän uudistumista.

0 10 20 30 40

IrlantiSlovenia

TsekkiUnkariPuola

SuomiViro

Iso-BritanniaSlovakia

RuotsiPortugali

EU 21TanskaItävalta

AlankomaatKreikka

LuxembourgSaksa

EspanjaItalia

RanskaBelgia


Viron mallin toteuttaminen Suomessa voisikin olla talouskasvun kannalta haital-lista. Lisäksi lukituksen poistaminen siten, että omistaja voisi siirtää varoja yhtiöstä toiseen ilman verokustannuksia, kaventaisi veropohjaa niin paljon, että nykyisessä valtiontalouden tilanteessa muutos ei olisi järkevä.

Toiseksi Viron verojärjestelmä synnyttäisi suuria veroastekuiluja palkan, osingon ja pidätetyn voiton välille. Kuilut synnyttäisivät verosuunnittelua ja vaikuttaisivat verovelvollisten käyttäytymiseen, mikä saattaisi heijastua negatiivisesti verotuottoi-hin ja talouden kehitykseen.

Heikki Niskakangas arvioi Viron veromalliin siirtymisen välittömiksi veromene-tyksiksi 2,5 mrd. euroa. Lisäksi Viron malliin siirtyminen kasvattaisi räjähdysmäi-sesti erilaisten holdingyhtiöjärjestelyjen hyväksikäytön. Kaikenlaista tuloa ohjattai-siin verovapaasti yhtiöihin ja veronmenetykset nousisivat aggressiivisen verosuun-nittelun seurauksena huomattavasti suuremmiksi.

Viron mallissa yksi veropohja poistettaisiin kokonaan. Yhteisöjen nollaverotusta tuskin katsottaisiin hyvällä EU:ssa. Viime vuosina EU, OECD ja G20 -maat ovat pyrkineet päinvastoin tiivistämään yritysveropohjaa ja vähentämään aggressiivista verokilpailua.

Osinkotulojen verotus

Suomen osinkoverotus on epäneutraali ja monimutkainen erityisesti pörssin ulko-puolisten yhtiöiden osinkojen osalta. Verotus ohjaa osingonjakopäätöksiä edelleen, vaikka kokonaan verovapaasta osingosta on luovuttu. Pörssiin listaamattomasta yhtiöstä saadun osingon lievä verotus voi kannustaa muuttamaan ansiotuloja pää-omatuloiksi. Erityisesti vakavaraisissa yhtiöissä omistajayrittäjillä on merkittävät verokannustimet valita osinkoja palkkatulonsa siten, että tuloverot ovat mahdol-lisimman pienet. Tulonmuunnolle on vähän lainsäädännöllisiä esteitä. Tutkimus-ten (Matikka 2014) mukaan omistajayrittäjien verosuunnittelu on yleistä ja yrittäjät myös muuttavat käyttäytymistään verotuksen muuttuessa. Tulojen muunto-ongel-man pienentämiseksi suurten pääomatulojen verotuksen tulisi olla samalla tasolla suurten ansiotulojen verotuksen kanssa.

Ero listatusta ja listaamattomasta yhtiöstä saadun osingon verotuksessa voi vaikut-taa yhtiön päätökseen listautua pörssiin. Pörssiyhtiöiden jakamien osinkojen vero-tus on Suomessa listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen verotusta tiukem-paa. Yrityksen ei tällöin välttämättä kannata listautua, jos verotus listautumisen johdosta kiristyy. Omistajaa kohti veroero on enimmillään 150 000 euron osingosta 28 000 euroa vuodessa. Osinkoverotuksen epäneutraalisuudesta seuraava listautu-miskynnys estää yrityksen kasvua.

Tulojen muunto- ja yritysten listautumisongelmaa tulisi vähentää osinkoverotuk-sessa. Tanskan mallin mukainen listaamattomien ja listattujen yhtiöiden yhtenäi-nen osinkoverotus yksinkertaistaisi verojärjestelmää ja vähentäisi houkutusta vero-suunnitteluun.


Tanskan malli

Tanskassa yhteisöjen tuloveroprosentti on 24,5 vuonna 2014 ja alenee tästä asteit-tain 22 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Luonnollisen henkilön pääomatulovero on alle 49 200 kruunun (vajaan 7 000 euron) osinkotuloista ja osakkeiden myynti-voitoista 27 prosenttia, tämän ylittävistä vero on 42 prosenttia (kokonaisvero 44,9–56,2 %). Tanskassa osingoilla ei ole verovapaata osaa, eikä osinkoja osaksikaan ve-roteta ansiotulona. Listatusta ja listaamattomasta yhtiöstä saatuja osinkoja verote-taan samalla tavalla.

Muita luonnollisen henkilön pääomatuloja (kuten korkoja vuokratuloja) verote-taan Tanskassa progressiivisesti ansiotulojen yhteydessä ja niistä maksetaan myös kunnallisvero ja sairausvakuutusmaksu.

Progressiivisen pääomatuloverotuksen taustalla Tanskassa lienee, että myös ansio-tulojen ylimmät marginaaliverot ovat korkeita. Tämä johtaa muun muassa siihen, että Tanskassa ei ole osinkotulojen ja ansiotulojen välistä muunto-ongelmaa toisin kuin Suomessa. Tanskassa ei myöskään ole luovuttu perintö- ja lahjaverotuksesta.

Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA on julkaissut analyysin osinkoja pääomave-rojärjestelmästä. Analyysin tekijä, Janne Juusela, ehdottaa yhdenmukaista osinko-veromallia, joka toimisi samaan tapaan kuin Tanskassa. Kaikesta osingosta, myös pörssiosingosta vain puolet olisi veronalaista.

Juuselan mallissa listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen sidos nettovaralli-suuteen poistuisi. Vakavaraisten listaamattomien yritysten osinkoverotus kiristyisi ja muiden yritysten osinkoverotus kevenisi. Pääomaverotuksessa siirryttäisiin suh-teelliseen 30 prosentin verokantaan ja pääomatulojen verotuksen ylempi verokanta (33 prosenttia vuonna 2015) poistettaisiin. Osingonsaajan veroasteeksi tulisi 15 prosenttia ja yhtiön jakaman voiton kokonaisveroaste olisi 32 prosenttia.

Juuselan malli poistaisi listautumisongelman, eikä syrjisi osaamispääomaa. SAK ei kuitenkaan pidä Juuselan mallia toteuttamiskelpoisena siitä aiheutuvien 300 mil-joonan euron verotuottomenetysten ja tulonjakovaikutusten johdosta. Juuselan malli ei myöskään poistaisi tulonmuunto-ongelmaa.

Olisiko mahdollista säilyttää pörssiosinkojen nykyinen verotus ja siirtyä listaamat-tomien yhtiöiden osinkojen verotuksessa osittaiseen Juuselan malliin, jossa osin-gosta alle 85 prosenttia olisi veronalaista ja pääomatulojen verotuksen progressio säilyisi? Taulukosta 1 näkyy yhtiön ja osingonsaajan yhteensä maksama kokonais-vero osingon veronalaisen osuuden mukaan.


Taulukko 1. Kokonaisvero (%) osingon veronalaisen osuuden mukaan

Osingosta veronalaista Kokonaisvero, %

% 30 % 33 %

85 40,4 42,4

70 36,8 38,5

60 34,4 35,8

50 32,0 33,2

Vuonna 2015 pörssiosinkojen kokonaisvero on 40,4 tai 42,4 prosenttia ja listaamat-toman yhtiön jakaman huojennetun osingon 26,0 tai 26,6 prosenttia. Listaamatto-man yhtiön omistajayrittäjä saa merkittävän verohuojennuksen, kun osinko on enimmillään 8 prosenttia (tuottoprosentti) yrityksen nettovarallisuudesta ja kor-keintaan 150 000 euroa.

Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksessa huojennusten kytkeminen nettova-rallisuuteen ei välttämättä kannusta yritystä investoimaan riskipitoisiin kohteisiin tai käyttöomaisuuteen ja sitä kautta kasvattamaan yritystä. Toisaalta nettovaralli-suussidos on parantanut yritysten vakavaraisuutta, mikä on saattanut viime vuosina helpottaa sopeutumista suhdannevaihteluihin ja jarruttaa työttömyyden kasvua.

Nettovarallisuussidoksen poistamisen sijasta voidaan harkita myös listaamattoman yhtiön osinkoverotuksen kehittämistä nykyjärjestelmän lähtökohdista niin sanotun normaalituottomallin mukaan. Martti Hetemäen verotyöryhmä ehdotti, että vero-huojennuksen saisi normaalituottoa vastaavasta osasta osinkoa. Normaalituotolla tarkoitetaan sijoituksen riskitöntä vaihtoehtoistuottoa, jota voidaan mitata valtion-lainojen markkinakoroilla. Normaalituottokorko olisi selvästi alemmalla tasolla kuin nykymallin mukainen tuottoprosentti.

Pienet pörssiosingot

Julkisuudessa on usein esitetty pienten pörssiosinkojen verovapautta (esimerkiksi Kari Stadighin työryhmä). SAK lähtee siitä, että pääomatulojen verotuksen prog-ressiivisuutta kasvatetaan veroprosentteja korottamalla – eikä luomalla verova-pauksia, joista hyötyisivät lähinnä suurituloiset. Pieni- ja keskituloisilla palkansaa-jilla on hyvin harvoin esimerkiksi tuhannen euron osinkotuloja. Pääomatulojen ve-rotuksen progressiivisuutta on edelleen lisättävä seuraavallakin hallituskaudella.

Verokohtelu First North Helsinki -listalla

Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa on ollut esillä ehdotus alentaa pienten ja keskisuurten yritysten listautumiskynnystä muuttamalla pörssin First North Hel-sinki -listalla olevien yritysten verokohtelua vastaamaan listaamattomien yritysten


huojennettua osinkoverotusta. Ehdotusta on perusteltu listautumiskynnyksen ma-daltamisella. Ehdotuksen myötä myös First North -yhtiön sijoittaja saisi nykyisen listaamattomien yhtiöiden huojennuksen, joka ei nykyisessä verojärjestelmän ra-kenteessa ole osa sijoittajan verotusta. Tämä merkitsisi, että osingon verotus vaih-telisi sen perusteella, onko yhtiö noteerattu First North -listalla vai päälistalla. Li-säksi sijoittajan saaman osingon verotus riippuisi jakajayhtiön nettovarallisuuden määrästä.

Ehdotetun muutoksen myötä First North -listan ja päälistan välille muodostuisi lis-tautumiskynnys. Ehdotus ei siten poista listautumiskynnystä vaan ainoastaan siir-tää sen eri kohtaan ja muodostaa siinä uuden esteen kasvulle. On ehdottomasti pa-rempi pyrkiä ratkaisemaan kasvun esteen ongelmaa kehittämällä koko osinkovero-tusta neutraalimmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, kuin siirtelemällä kasvukyn-nystä paikasta toiseen ja laajentamalla jo nykyisellään suureksi muodostunutta epä-kohtaa.

Tulolähdejako

Tulolähdejako palvelee eri taloudellisten toimintojen pitämistä tosistaan erillisinä laskentayksikköinä (elinkeinotoiminnan tulolähde, henkilökohtainen / muun toi-minnan tulolähde ja maatalouden tulolähde). Verotettavan tulon määrä lasketaan jokaisessa tulolähteessä erikseen ja esimerkiksi toisen tulolähteen tappio ei ole vä-hennettävissä toisen tulolähteen voitollisesta tuloksesta. Tappion vähentäminen tu-lolähteittäin voi siis johtaa verotettavan tulon muodostumiseen tilanteessa, jossa eri tulolähteiden yhteenlaskettu tulos on negatiivinen. Tulolähdejaon poistaminen saattaa vähentää huomattavasti verotuottoja. Tulolähdejaon mahdollinen poista-minen edellyttää, että samalla huolehditaan veropohjan säilymisestä.

Korkovähennysoikeuden rajoittaminen

Yleinen yhtiöiden korkovähennysoikeuden rajoitussäännös tuli voimaan 1.1.2013 ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa. Eduskunta edellytti, että valtiovarainministeriö seuraa lainmuutoksen vaikutuksia ja arvioi lain kehittämistarpeita ja ryhtyy tarvittaviin toimiin lainsäädännön edel-leen kehittämiseksi. Valtiovarainministeriön asettama elinkeinoverotuksen asian-tuntijatyöryhmä piti tärkeänä, että korkovähennysoikeuden rajoitussääntelyä laa-jennetaan muuhun toimintaan kuin nykyisin elinkeinoverolain mukaan verotetta-vaan tulolähteeseen. Asiaan tulee kiinnittää huomiota myös mahdollisessa tuloläh-dejaon jatkovalmisteluissa. Korkovähennysoikeuden rajoittamisen jatkovalmiste-lussa tulee lisäksi erityisesti kiinnittää huomiota, että verotulojen valuminen ulko-maille myös TVL-holdingyhtiöiden (ns. henkilökohtainen / muun toiminnan tulo-lähde) kautta estetään.

Konserniverojärjestelmän uudistaminen

Suomen konserniverojärjestelmää mahdollisesti uudistettaessa tulee erityisesti ot-taa huomioon Suomen verotusvallan ja veropohjan turvaaminen. Konserniverojär-jestelmän on oltava hallinnollisesti selkeä ja toimiva sekä verovelvollisen että Vero-


hallinnon kannalta. Hyväksyttävä ja selkeä järjestelmä voisi olla myös useissa Eu-roopan unionin jäsenmaissa käytössä oleva konsernin yhteisverotusmalli, jossa konsernin elinkeinoverolain mukaisesti lasketut voitolliset ja tappiolliset tulokset yhdistettäisiin verotuksessa ja verotuksen perusteena olisi konsernin kokonaistulos. Konsernin yhteisverotusmalliin liittyy kuitenkin useita kysymyksiä, jotka tulisi tar-koin selvittää ja hakea Suomen kannalta parhaimmat käytännöt muista Euroopan unionin jäsenvaltioista. Kriittisiä kysymyksiä ovat muun muassa ulkomaisten tytär-yhtiöiden lopullisten tappioiden vähentäminen kotimaisessa emoyhtiössä sekä konserniyhtiöiden verovastuukysymykset.

Osaamisen kehittämiseen työpaikoilla liittyvät verosäännökset

Työntekijöiden ammatillisen osaamisen kehittämistä – eli niin sanottua kolmen päivän koulutusta – koskevat lait tulivat voimaan 1.1.2014. Lainsäädäntökokonai-suuden tavoitteena on lisätä työnantajan työntekijöilleen tarjoamaa ammatillista osaamista kehittävää koulutusta ja erityisesti ohjata kehittämistoimia sellaisille työntekijäryhmille, jotka ovat tähän asti jääneet vähemmälle koulutukselle. Uudis-tukseen liittyy työnantajan mahdollisuus saada tuloverotuksessa laskennallinen ve-rovähennys henkilöstön kouluttamisesta.

Uuden lainsäädännön mukainen koulutus tapahtuu lähtökohtaisesti työnantajan intressissä eikä siitä tulisi yleensä muodostua työntekijälle palkkana verotettavaa etua. Verohallinto antoi työnantajan kustantaman koulutuksen verotuksesta ohjeen joulukuussa 2013. Työnantajan työntekijälleen kustantaman koulutuksen verotusta koskevan lainsäädäntömuutoksen tarvetta arvioidaan osana koko lainsäädännön toimivuuden kolmikantaista yleistä tarkastelua, joka on sovittu tehtäväksi kahden vuoden kuluttua lainsäädännön voimaantulosta. Arvioinnin jälkeen mahdollisesti tarvittavat muutokset verolainsäädäntöön on toteutettava välittömästi arvioinnin valmistuttua.

Tavoitteet

• Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeudenmukai-semmaksi.

• Lisätään pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta. Suurten pää-omatulojen verotuksen tulisi olla samalla tasolla suurten ansiotulojen verotuksen kanssa.


5. VARALLISUUDEN VEROTUS

Kiinteistöverotus

Erityyppisiä kiinteistöjä verotetaan eri veroprosenteilla. Kunnat voivat valita vero-prosentit valtion määräämistä vaihteluväleistä. Yleinen kiinteistövero ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistövero kattaa noin 90 prosenttia kiinteistöverotuotoista. Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero kohdistuu rakennuksen jälleenhan-kinta-arvoon. Jälleenhankinta-arvo perustuu rakennuksen kokoon ja keskimääräi-siin rakennuskustannuksiin. Yleinen kiinteistövero kohdistuu asuin- ja liiketonttei-hin sekä liikerakennuksiin.

Suomessa asuin- ja liiketontin yleinen kiinteistövero perustuu lähialueella tehtyjen maakauppojen avulla arvioituun tontin markkinahintaan. Paikallisten palvelujen arvo kapitalisoituu maan hintaan. Maahan kohdistuva vero on hyvä vero, koska maan tarjonta on joustamatonta, eikä vero vääristä maanomistajan käyttäytymistä. Maavero alentaa tontin hintaa. Veron kantaa se, joka omistaa tontin silloin kun ve-roa nostetaan.

Kiinteistövero on suhteellinen, ja erityisesti asuntoihin kohdistuvia kiinteistöveroja pidetään regressiivisinä. Samanarvoisesta rakennuksesta veron osuus käytettävistä tuloista on pienituloiselle suhteellisesti suurempi kuin suurituloiselle. Hyvätulois-ten kiinteistöt ovat kuitenkin usein arvoltaan kalliimpia, mikä nostaa veron määrää.

Kiinteistöveron merkitys tullee kasvamaan tulevaisuudessa. Kiinteistöveroprosent-tien ala- ja ylärajoja voidaan nostaa. SAK:n mielestä kiinteistöveron hyväksyttävyy-den kannalta on kuitenkin tärkeää, että kiinteistövero ei nosta asumisen kustannuk-sia kohtuuttomasti. Siksi vakituisten asuinrakennusten veroprosenttien tulee olla muita alempia. Lisäksi asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen tulee kehit-tää Suomelle sopiva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Huo-jennusjärjestelmä voidaan luoda verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportissa (2010) esiteltyjen mallien pohjalta. Paras malli olisi mahdollisuus kerryttää verovel-kaa, jolloin kiinteistövero tulisi maksettavaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhtey-dessä.

Perintö- ja lahjaverotus

Perintö- ja lahjaverotuksella hillitään omaisuuksien kasautumista ja tuloerojen kas-vua. Veron tuotto on valtiolle tärkeä ja lähitulevaisuudessa veropohjan merkitys kasvanee entisestään, kun suuret ikäluokat jättävät perintöjä. Tuoton arvioidaan nousevan seuraavan vaalikauden aikana huomattavasti. Ruotsin mallin mukainen perintöveron korvaaminen luovutusvoittoverolla (myös oman asunnon osalta) joh-taisi siihen, että tavallinen palkansaaja maksaisi suurperijän perintöveron.

Perintöverotus ei estä yritysten sukupolvenvaihdoksia. Sukupolvenvaihdoksessa varallisuus aliarvostetaan merkittävästi: huojennuksen perusteella yrityksen varat arvostetaan 40 prosenttiin lain mukaisesta arvosta. Lisäksi huojennetuille perintö- ja lahjaveroille on mahdollisuus saada pitkät maksuajat.


Sukupolvenvaihdoshuojennuksen poistamista perintö- ja lahjaverotuksesta tulee harkita. Yritysten sukupolvenvaihdosten toteutumiseen vaikuttavat monet muut-kin tekijät kuin perintö- ja lahjaverotus. Esimerkiksi perhepiiristä ei aina löydy ha-lukkuutta jatkaa liiketoimintaa, joka edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista.

Perintö- ja lahjaverotuksen pohjaa tulee laajentaa poistamalla yritysvarallisuuden arvostamiseen liittyvät poikkeamat. Verotuksessa ei tule soveltaa niin sanottua leik-kurisääntöä, jonka mukaan osakkeen vertailuarvo saa olla enintään 50 prosenttia edellisen vuoden vertailuarvoa korkeampi. Leikkurisäännön johdosta minimipää-omalla (2 500 euroa) perustetun yrityksen verotusarvon nouseminen kestää kauan ja siksi uudet yritykset pääsevät sukupolvenvaihdoksissa lähes nollaverolla.

Luovutettaessa perintönä tai lahjana saatua omaisuutta pidetään sen hankintame-nona yleensä perintö- ja lahjaverotuksessa noudatettua arvoa. Sen sijaan myytäessä yritysvarallisuutta, jonka perintö- ja lahjaverotusta on huojennettu, pidetään han-kintamenona käypää arvoa saantohetkellä. Kun sukupolvenvaihdoksella kannuste-taan saajaa säilyttämään perintönä tai lahjana saatua yritysomaisuutta hallussaan, on ristiriitaista samalla liittää myös omistuksesta luopumiseen veroetuja. Tästä syystä yritysvarallisuutta edelleen luovutettaessa tulisi hankintamenona pitää sitä määrää, josta perintö- ja lahjavero on aikanaan suoritettu.

Lisäksi tulee poistaa vakuutusten muodossa tapahtuvien sijoitusten verosuosinta esimerkiksi säästöhenkivakuutuksissa ja kapitalisaatiosopimuksissa. Lähiomaisen saaman vakuutuskorvauksen verovapaan osuuden verotuen määräksi arvioidaan noin 100 miljoonaa euroa.

Pankkiveron tilalle vakausmaksu

Väliaikaisesta pankkiverosta annetussa laissa säädetään talletuspankeilta vuosina 2013–2015 kerättävästä pankkiverosta. Vuoden 2015 alussa pankkivero korvataan luottolaitosten vakausmaksulla. Vakausmaksu säädetään pankkiverosta poiketen vähennyskelpoiseksi menoeräksi elinkeinotulon verotuksessa, minkä takia sen käyttöönoton arvioidaan alentavan yhteisöveron tuottoa noin 10 miljoonaa euroa vuositasolla.

Pankkivero ei ollut neutraali. Nordea muutti pankkiveron johdosta järjestelmäänsä siten, että suuri osa veron pohjasta siirtyi Ruotsiin, jossa siitä ei kuitenkaan makseta veroa, koska siellä on käytössä erilainen pankkivero. Tässä tapauksessa verotus vai-kutti taloudenpitäjän käyttäytymiseen ja verotuottojen tavoitteesta jäi saamatta kymmeniä miljoonia euroja.

Varallisuusvero

Varallisuusuusvero poistettiin vuoden 2006 alussa, jolloin valtio menetti valtionve-ron arvioidun 70 miljoonan euron tuoton. Vuonna 2005 luonnolliset henkilöt mak-soivat varallisuusveroa 80 euroa, jos henkilön varallisuuden verotusarvo oli 250 000 euroa. Tämän rajan ylittävältä osin vero oli 0,8 prosenttia varallisuudesta. Verovel-volliset yhteisöt maksoivat varallisuusveroa yhden prosentin varallisuudestaan. Ve-ron tuotto kertyi pääosin kiinteistöistä ja osakkeista. Ulkomainen omistaja ei mak-sanut varallisuusveroa Suomeen.


Varallisuusveron pohjassa oli paljon aukkoja, sillä esimerkiksi pankkitalletukset ja eläkevakuutukset jäivät veron ulkopuolelle. Lisäksi verosuunnittelu oli yleistä: ve-rollisia sijoituksia muutettiin verottomiksi vuodenvaihteen ajaksi. Vero poistettiin työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä, kun Vanhasen I hallitus oli tehnyt asiasta lupauksen työnantajille. Asiaa ei sovittu kolmikantaisesti.

Varallisuusveron poisto merkitsi myös sitä, että kaikkia varallisuustietoja ei enää kerätä verotuksessa. Myös varallisuustilastojen laatiminen hankaloitui.

Palautetaan varallisuuden ilmoitusvelvollisuus ja selvitetään mahdollisuudet ottaa käyttöön aiempaa kattavampi varallisuusvero.

Tavoitteet

• Laajennetaan kiinteistöveron pohjaa. Kiinteistövero ohjaa maan käyttöä tuottavampaan suuntaan.

• Kehitetään asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen Suomelle so-piva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Otetaan käyttöön mahdollisuus kerryttää verovelkaa, jolloin kiinteistövero tulisi maksettavaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhteydessä.

• Laajennetaan perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa.

• Palautetaan varallisuuden ilmoitusvelvollisuus ja selvitetään mahdolli-suudet ottaa käyttöön aiempaa kattavampi varallisuusvero.


6. KULUTUSVEROTUS

Arvonlisäverotuksesta selvitys

Talousteoriassa kulutusta pidetään työpanosta sopivampana verokohteena. Arvon-lisävero on kulutusveroista merkittävin, noin 17 miljardia euroa. Työn verotuksesta poiketen arvonlisävero kohdistuu tuontiin, mutta ei rasita vientiä. Kulutusveroilla voidaan myös hillitä liiallista kulutusta ja siihen liittyviä haittoja.

Tulonjaon tavoitteiden toteuttaminen kulutusverojen kautta on merkittävästi kal-liimpaa kuin tuloverotuksen tai tulonsiirtojen kautta toteutetut toimet. Esimerkiksi elintarvikkeiden alennetusta verokannasta hyötyvät pienituloisten lisäksi kaikki muutkin. Kulutusverojen korotuksista aiheutuvia kielteisiä tulonjakovaikutuksia lievennetään indeksisidonnaisilla tulonsiirroilla, jotka kasvavat automaattisesti ku-lutusverojen noustessa. Pienipalkkaiset ihmiset eivät kuitenkaan ole indeksisuojan piirissä, joten heidän asemansa turvaamiseksi on myös tuloverotusta kevennettävä pienituloisessa päässä.

Arvonlisäverojärjestelmässä on nykyisellään erilaisia poikkeuksia: useita alennet-tuja verokantoja ja lain soveltamiseen liittyviä eroja EU-maissa. Lyhyellä aikavälillä arvonlisäverotukseen ei pidä tehdä korotuksia, koska se heikentäisi joidenkin toi-mialojen toimintaedellytyksiä kohtuuttomasti ja olisi tulonjaon kannalta ongelmal-lista, varsinkin ilman asianmukaista tuloverotuksen alentamista. Toisaalta pitkällä aikavälillä voisi olla perusteltua yhtenäistää arvonlisäverotusta ja käytäntöjä EU-maissa1. Tällöin tuloverotusta olisi kevennettävä pienipalkkaisten osalta kulutusve-rotuksen regressiivisyyden kompensoimiseksi.

Arvonlisäverotuksen vaikutuksista työllisyyteen, tulonjakoon ja elinkeinopolitiik-kaan pitäisi tehdä laajapohjainen selvitys. Vasta kun arviot ovat käytettävissä, on mahdollista ottaa täsmällisesti kantaa, minkälaisella arvonlisäverotuksella on työl-lisyyden, tulonjaon ja elinkeinojen toimintaedellytysten kannalta tarkoituksenmu-kaista edetä.

Yleisen arvonlisäveroprosentin korottaminen yhdellä prosenttiyksiköllä tuottaa noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Kaikkien arvonlisäverokantojen korottaminen yhdellä prosenttiyksiköllä tuottaa noin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Automaatti-set indeksikorotukset tulonsiirtoihin kuitenkin vähentävät tuottoa koko valtionta-louden tasolla. Valtiolle tuottoisin, mutta pienituloisille ongelmallisin, olisikin ta-louspoliittinen suunnitelma, jossa korotetaan arvonlisäverokantoja ja samalla jää-dytetään sosiaaliturvan indeksit.

1 Majoitus- ja ravitsemistoimialan etujärjestöt ovat arvioineet alennettujen alv-kantojen korotuk-sen heikentävän alojen työllisyyttä noin 6 100 henkilöllä lyhyellä aikavälillä. Pidemmän päälle yh-tenäinen arvonlisäverojärjestelmä ei kuitenkaan vaikuta työllisyyteen ainakaan heikentävästi, esi-merkkinä Tanska. Tämän johdosta varsinaisia muutoksia ei pitäisi tehdä ainakaan lähitulevaisuu-dessa.


Valmisteverot

Valmisteveroja kannetaan valtiontaloudellisista syistä. Niillä voi olla myös muita, esimerkiksi terveyteen ja ympäristöön liittyviä tavoitteita. Valmisteveroja on koro-tettu viime vuosina paljon ja Suomessa ne ovat eurooppalaisittain korkeita.

Euroopan unionin jäsenmaissa harmonisoidun eli direktiiveillä yhdenmukaistetun valmisteverotuksen piiriin kuuluvat seuraavista tuotteista kannetut valmisteverot: alkoholi ja alkoholijuomat, tupakkatuotteet, nestemäiset polttoaineet sekä sähkö ja eräät polttoaineet.

Suomessa kannetaan myös eräitä kansallisia valmisteveroja. Kansallisen valmiste-verotuksen kohteena ovat muun muassa makeiset, jäätelö, virvoitusjuomat, juoma-pakkaukset ja kunnallisille kaatopaikoille toimitettavat jätteet.

Makeisveron pohjaa laajennettava

Nykyinen makeisvero ei ole kilpailun kannalta neutraali. Vero kohtelee eri tavoin tuotteita, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan. Yritykset ovat kehittäneet makeisten kal-taisia, mutta veron ulkopuolelle jääviä tuotteita, kuten keksejä. Makeisiin, jäätelöön ja virvoitusjuomiin kohdistuvan makeisveron veropohjan laajentamista uusiin tuo-teryhmiin tulee harkita. Elintarviketeollisuus on tehnyt komissiolle kantelun ma-keisverosta vuonna 2013. Hallitus perui vuodelle 2015 suunnitellun makeisveron korotuksen.

EU:n sokeripitoisuuden ilmoittamisjärjestelmä tulee voimaan vuonna 2017 ja sen myötä tuotteiden sokeripitoisuus voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon ve-rotuksessa. Sokerin haittavaikutusten vähentämisen kannalta sokeripitoisuuden perusteella määräytyvä vero olisi nykyistä makeisveroa parempi vaihtoehto. Soke-rivero vähentäisi turhan sokerin käyttöä elintarviketeollisuudessa. Sokeriveroonkin liittyy haasteita, jos veron piiristä halutaan poistaa esimerkiksi hedelmät.

Alkoholiverotus

Kasvaneet alkoholihaitat sekä viime vuosien valtiontalouden alijäämäisyys ovat johtaneet alkoholiverotuksen kiristämiseen. Alkoholipolitiikka on tällä hetkellä ris-tivedossa ja uudelleen arvioinnin kohteena. Monien mielestä veronkorotusten lin-jalla on menty liian pitkälle tai ainakaan enää ei olisi kiristysvaraa, koska matkusta-jatuonti ja harmaa talous ovat hintojen nousun seurauksena alkaneet kasvaa haital-lisen paljon. Viimekädessä uhattuina ovat suomalaiset ravintola-alan ja juomateol-lisuuden työpaikat.

SAK:n tavoitteena on edistää jäsentensä hyvinvointia. Alkoholin haitat ovat kiistat-tomia, arvioitiinpa niitä suorina kustannuksina (kuten terveydenhoitomenot) tai epäsuorina kustannuksina (kuten menetetty työpanos ja lyhyemmät työurat). Ny-kyisellään kustannusten yhteissumma ylittää alkoholiverojen tuoton.

Maltillisia alkoholiveron korotuksia pitää toteuttaa jatkossakin, mutta niiden vai-kutuksia on huolellisesti arvioitava, jotta korotukset eivät johda matkustajatuonnin


kasvuun. Virossa on päätetty korottaa alkoholiveroja viisi prosenttia vuodessa vuo-teen 2016 saakka. Jatkuessaan tämä kehitys antaisi pelivaraa myös Suomen veropo-litiikkaan.

Energiaverotus

Sähköveron ja muiden energiaverojen korotuksilla siirretään verotuksen painopis-tettä ympäristöveroihin. Energiaverotuksen yksi tarkoitus on ohjata kulutusta pie-nempään energiankäyttöön ja yleensä vähemmän energiaintensiivisiin tuotteisiin. Verokustannusten karttaminen kulutusta muuttamalla ei ole aina mahdollista, koska esimerkiksi sähkölle ei aina löydy vaihtoehtoja. Siksi sähköveron korotukset heikentävät kotitalouksien ostovoimaa ja työllisyyttä.

Mäenpään ja Koivulan tutkimuksessa energiaverojen korotusten tulonjakovaiku-tuksista (2012) arvioidaan energiaverojen olevan regressiivisempiä kuin yleinen ar-vonlisävero. Energiaverojen regressiivisyys tarkoittaa sitä, että energiaverojen osalta veroprosentti pienenee verotettavan tulon kasvaessa. Energiaverojen korotukset kohdistuvat siis erityisesti pieni- ja keskituloisille.

Energiaintensiivisen teollisuuden tuet

Energiaintensiivinen teollisuus ei energiaveron leikkurin ja alennetun sähköveron johdosta käytännössä juuri maksa sähköveroa. Järjestelyn avulla on turvattu ener-giaa paljon käyttävän teollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä. Energiaintensiivi-sen teollisuuden yritykset toimivat enimmäkseen kansainvälisillä markkinoilla, jol-loin ne kohtaavat kansainvälisen kilpailun ja myyntihinnat määräytyvät maailman-markkinoilla. Tällöin ylimääräisiä kustannuksia ei voida lisätä markkinahintaan il-man markkinaosuuden menetystä.

Energiaintensiivisen teollisuuden verotukia perustellaan myös hiilivuodolla. Mikäli energiaveron palautuksesta luovuttaisiin, hiilivuodon riski voisi toteutua. Hiilivuo-dolla tarkoitetaan päästöjen siirtymistä EU:n ulkopuolelle: Kireä ilmastopolitiikka ajaa raskaan teollisuuden investoinnit maihin, joissa ympäristö- ja ilmastopäästöjen määrää ohjataan heikommin. Näin päästöt eivät varsinaisesti vähene, vaan ne vaih-tavat paikkaa. Päästöjen vähentäminen täällä muuttuu päästöjen kasvuksi jossakin muualla.

Energiaintensiivisen teollisuuden tuet koskevat päästökauppasektoria, jolle ei ha-luta päällekkäistä ohjausta. Päästökauppa ei kuitenkaan ole toiminut niin kuin olisi pitänyt, ja ilmeisesti kestää vielä kauan, ennen kuin se alkaa toimia. Uskottava ja toimiva päästökauppa on ensisijainen ja kustannustehokkain keino energiainten-siivisen teollisuuden päästöjen vähentämiseksi.

Tavoitteet

• Tehdään laajapohjainen selvitys arvonlisäverotuksen vaikutuksista työl-lisyyteen, tulonjakoon ja elinkeinopolitiikkaan. Vasta kun arviot ovat käytettävissä, on mahdollista ottaa täsmällisesti kantaa, minkälaisella ar-vonlisäverotuksella on työllisyyden, tulonjaon ja elinkeinojen toiminta-edellytysten kannalta tarkoituksenmukaista edetä.


• Laajennetaan makeisveron pohjaa.

• Korotetaan alkoholi- ja tupakkaveroja maltillisesti jatkossakin, mikäli toimintaympäristön muutokset sen mahdollistavat. Arvioidaan koro-tusten vaikutukset huolellisesti. Korotukset eivät saa johtaa matkustaja-tuonnin kasvuun.

• Säilytetään energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautusjärjestelmä. Yksinkertaistetaan tukia tarvittaessa.

• Palvelualojen työllistämismahdollisuuksien lisäämiseksi siirretään ener-giaintensiiviset ja kansainvälisesti kilpaillut palvelualat (kuten hiihto-keskukset) alempaan sähköveroluokkaan.


7. MUITA VEROJA

Kilometrivero

Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä eli niin sanottu Ollilan työryhmä selvitti siirtymistä nykyisestä henkilöautojen auto- ja ajoneuvoverotuksesta ajoneuvojen paikannuksen perusteella kannettavaan kilometriveroon. Työryhmän loppura-portti valmistui joulukuussa 2013. Työryhmä katsoi, että Suomessa voisi olla syytä edetä autoilun verotuksessa kohti kilometriveron käyttöä. Ennen päätöstä kilomet-riveroon siirtymisestä tulisi olla täysi varmuus tarvittavan tekniikan toimivuudesta ja sen soveltumisesta verokäyttöön, yksityisyyden suojan varmistamisesta ja kus-tannuksista.

Henkilöautojen verotus muuttuisi uudistuksen myötä kokonaan käytön mu-kaiseksi, kun auto- ja ajoneuvovero korvattaisiin kilometriverolla. Kilometriveron lisäksi kerättäisiin polttoaineveroa. Kilometriveron suuruus riippuisi auton hiilidi-oksidipäästöistä ja siitä, millä alueella ajetaan.

Nykyisten auto- ja ajoneuvoverojen kerääminen on verottajan kannalta helppoa ja halpaa. Kilometriveroon liittyviä verotuottoriskejä on mahdotonta arvioida, koska mallin toteuttamistapa ja toimivuus ovat epäselviä. Kilometriveron toteuttaminen edellyttää useiden teknisten ongelmien ratkaisemista. Lisäksi muun muassa ulko-maisten autojen verottaminen on haasteellista EU:n sisämarkkinoilla kiellettyjen rajamuodollisuuksien ja verosyrjintäkiellon takia ja aiheuttaisi merkittäviä kustan-nuksia.

Myös ympäristövaikutuksia tulee arvioida tarkemmin. Nykyinen autovero ohjaa kuluttajia hankkimaan vähäpäästöisiä ajoneuvoja, sillä päästötaso vaikuttaa autove-ron määrään ja on kuluttajahinnoissa läpinäkyvä erä. Autoveron poistamisen myötä tämä ohjausvaikutus menetettäisiin, mikä lisäisi erityisesti kalliimpien ja suuripäästöisempien uusien ajoneuvojen houkuttelevuutta. On epävarmaa, riittäi-sivätkö kilometrivero ja sen hiilidioksidiosa paikkaamaan tämän vaikutusta koko-naispäästöihin.

Uusien autojen hintojen mahdollisen alentumisen myötä myös käytettyjen autojen arvot kotimaan markkinoilla todennäköisesti alentuisivat. Autoveron poistaminen nostaisi todennäköisesti uusien autojen verottomia hintoja samalle tasolle kuin niissä maissa, joissa ei ole autoveroa. Nykyinen autovero kohtaantuu myös ulko-maiseen tuotantoon, sillä kansainvälisten hintavertailujen mukaan tarjontapuoli maksaa osan Suomen autoverosta.

Autoveron osuus auton arvossa pienenee auton ikääntymisen myötä. Autoverosta luopuminen ja kilometriveroon siirtyminen vaikuttaisi eri tavoin erilaisten autojen verorasitukseen. Autoveroa voidaan kuluttajahintasidonnaisuutensa takia pitää progressiivisena verona, joka ottaa huomioon autoilijan veronmaksukyvyn ja -ha-lukkuuden. Kilometriveron alueellisellakaan hinnoittelulla ei saavutettaisi samaa vaikutusta.


Lisäksi ajettujen kilometrien mukaan määräytyvään veroon verovelvollinen pystyisi itse suoraan vaikuttamaan, mikä saattaisi heikentää työvoiman liikkuvuutta ja ta-loudellista aktiviteettia.

Siirtyminen kilometriverojärjestelmään edellyttää teknisten ongelmien lisäksi so-sioekonomisten, tulonjakoon ja työvoiman liikkuvuuteen liittyvien kysymysten rat-kaisemista. Satelliittipaikannukseen perustuvan järjestelmän valmistelua tulee jat-kaa, jotta mahdollinen päätös järjestelmän käyttöönotosta voidaan tehdä, kun jär-jestelmän perustamis- ja ylläpitokustannukset ovat merkittävästi alentuneet (noin kymmenen vuoden kuluttua). Järjestelmä mahdollistaa liikenteen hinnoittelun käy-tön liikennepolitiikan välineenä. Liikenteen hinnoittelulla voidaan varmistaa lii-kenneverkon tehokas käyttö ja lisätä liikenneturvallisuutta.

Rahoitusmarkkinavero

EU-komissio valmistelee finanssikeinottelun ehkäisemiseksi rahoitusmarkkinave-roa, joka verottaisi rahoitusalan transaktioita. Komission mallissa osakkeiden ja joukkolainojen kaupoista perittäisiin 0,1 prosentin vero, johdannaiskaupoista 0,01 prosentin vero.

Yksitoista EU-maata on sitoutunut edistämään veron käyttöönottoa. Veron aikovat ottaa käyttöön esimerkiksi Saksa ja Ranska, mutta esimerkiksi Britannia, Ruotsi ja Tanska eivät ole mukana hankkeessa. Myös Suomen hallitus päätti syksyllä 2012, ettei Suomi lähde mukaan kehittämään veroa. Hallituksen mukaan rahoitusmark-kinavero saattaisi vahingoittaa Suomea, jos Ruotsi ja Tanska eivät ota sitä käyttöön. Toteutuessaan vero saattaisi kuitenkin koskea myös suomalaisia pankkeja. Suomen tulee edistää sitä, että vero kattaa kaikki EU-maat.

Tavoitteet

• Kehitetään kilometriveron tai pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujen edel-lyttämää teknologiaa. Tienkäyttömaksut eivät saa vaikuttaa negatiivisesti työvoiman liikkuvuuteen, työnteon kannustavuuteen tai talouden kasvuun.

• Suomen kannattaa harkita sellaista rahoitusmarkkinaveroa, joka kattaisi kaikki EU-maat ja merkittävimmät finanssikeskukset. Suomen tulee toimia sen puolesta, että työeläkelaitokset eivät kuuluisi rahoitusmarkkinaveron piiriin.


8. HARMAA TALOUS – VEROVUOTO JA VEROPARATIISIT KURIIN Veropetoksiin ja veronkiertoon liittyvät haasteet ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti, ja niistä on tullut keskeinen huolenaihe Euroopan unionissa ja koko maailmassa. Tax Justice Networkin julkaiseman arvion mukaan EU:n menetykset ovat vuositasolla noin 1 000 miljardia euroa.

Yksi keino ongelmien ratkaisemiseksi on automaattinen tulotietojen vaihto unio-nin alueella. Lisää vauhtia kaavailuille on antanut USA:n Foreign Account Tax Compliance Act, FATCA, joka luo standardin tulotietojen vaihdolle. FATCA:n määrittelemän aikataulun mukaan USA haluaa tiedot omien kansalaistensa ja yri-tystensä tuloista kaikista maista vuoden 2015 alusta lähtien. EU:n omasta aikatau-lusta on vaikeampi sanoa, sillä ainakin Luxemburg ja Itävalta ovat esittäneet erilai-sia varaumia, jotka saattavat viivyttää automaattisten tietojenvaihdon käyttöönot-toa EU-maiden välillä.

Toinen kiistan aihe tunnetaan nimellä BEPS, Base Erosion and Profit Shifting, joka nimensä mukaisesti käsittelee veropohjan murenemisen ja verosuunnittelun välistä suhdetta. Ongelma koskee monikansallisia yhtiöitä, joilla on toimipaikkoja useam-massa, verokohtelultaan erilaisessa maassa. Pääsääntö silloin on, että kustannukset ilmoitetaan korkean kustannustason maissa ja voitot matalan verotuksen maissa tai nollaverotuksen niin sanotuissa veroparatiisimaissa.

SAK:n tavoitteena on sekä automaattiseen verotietojen vaihtoon että maakohtai-seen kirjanpitoon siirtymistä koskevien järjestelyjen nopeuttaminen.

Verovuodot koostuvat sekä laittomasta veronkierrosta että laillisesta verosuunnit-telusta. Vuodot on kartoitettava kaikkien veromuotojen osalta. Saatujen tulosten perusteella on päätettävä toimista sekä kotoperäisten että kansainvälisten verovuo-tojen, kuten veroparatiisien tukkimiseksi. Keskeisiä keinoja kansainvälisten vero-vuotojen tukkimisessa ovat maakohtaiseen kirjanpitoon siirtyminen ja automaatti-nen verotietojen vaihto.

Veronkierron torjunnalle on asetettava vakavasti otettava ja poliittisesti tulosvas-tuullinen fiskaalinen säästötavoite. Voimassaolevan torjuntaohjelman tavoite on 300–400 miljoonan säästö veronkierrossa. Sitä on kuitenkin vaikea pitää vakavasti otettavana, koska verovuotojen kokonaismäärä on noin viisi miljardia euroa. Ta-voite ei ole myöskään poliittisesti tulosvastuullinen, koska sitä ei tulla saavutta-maan.

Pääomatulojen verovalvonta on olennaisesti heikompaa kuin muiden tuotannon-tekijätulojen valvonta. Siksi niiden verotus myös vuotaa selvästi muita enemmän. Kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jopa 90 prosenttia aliverotetaan tai jää kokonaan verottamatta. Asianmukainen verovalvonta edellyttää sitä, että verotta-jalla on tieto lopullisista edunsaajista (beneficial owners).


Eri puolilla maailmaa on käytetty veroparatiisijärjestelyjen torjunnassa myös niin sanottuja tehokkaan katumisen ohjelmia. Tehokas katuminen verotuksessa tarkoit-taa menettelyä, jossa verovelvollinen oma-aloitteisesti jälkikäteen tekee oikaisuvaa-timuksen verotuksessaan vaatien aiemmin ilmoittamatta jättämiensä tulojen tai va-rallisuuden verottamista. Yleensä verovelvollinen välttyy kokonaan rikosoikeudel-lisilta seuraamuksilta ja myös verotukselliset seuraamukset, kuten veronkorotus, ovat normaalia lievemmät. Yleensä ohjelmat ovat määräaikaisia, mutta toisaalta Ruotsissa ja Norjassa on pysyvät järjestelyt. Tehokkaan katumisen ohjelmat ovat tuoneet merkittäviä verotuottoja valtioille ja sijoitusvarallisuutta on saatu viran-omaisten tietoon. Ohjelmien menestys perustuu alempien sanktioiden lisäksi sii-hen, että verovalvonta on viime vuosina tehostunut ja kiinnijäämisen riski noussut. Määräaikainen tehokkaan katumisen säännöstö sisältyy Verohallinnon ehdotuk-siin lainsäädännön kehittämiseksi (liite 5).

Työvoiman kansainvälisen liikkuvuuden johdosta verosopimuksia tulkittaessa on viime vuosina yleistynyt niin sanottu taloudellisen työnantajan käsite. Käsite perus-tuu OECD:n malliverosopimukseen. Käytännössä työntekijän työnantajan katso-taan olevan työskentelyvaltiosta, jolloin ulkomaalaista työntekijää on mahdollista verottaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen työskentelyvaltiossa.

Tavoitteet

• Suomi toimii aktiivisesti automaattisen verotietojen vaihdon toteutta-miseksi maiden välillä.

• Suomi edistää OECD:n BEPS-hankkeen etenemistä ja toimeenpanoa EU:ssa ja OECD:ssä. BEPS-hankkeen osana Suomi tukee yritysten maa-kohtaiseen kirjanpitoon siirtymistä.

• Tukitaan verovuoto asianmukaisella valvonnalla ja asetetaan veronkier-ron torjunnalle sitova ja uskottava tavoite.

• Selvitetään niin sanotun taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöön-oton vaikutukset.

• Otetaan käyttöön määräaikainen tehokkaan katumisen ohjelma.


9. YHTEENVETO EHDOTUKSISTA

Työn verotus

1. Vältetään työllisyyssyistä ansiotulojen verotuksen yleistä kiristämistä erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Tehdään inflaatiotarkistus vuosittain. Muutetaan valtion tuloveroasteikon määräaikainen ylin tuloluokka py-syväksi (nyt voimassa vuoteen 2018). Kompensoidaan välillisen vero-tuksen mahdolliset korotukset keventämällä pienipalkkaisen tulovero-tusta.

2. Jatketaan asuntolainojen korkovähennysoikeuden supistamista yhdellä vuodella. Vuonna 2019 olisi 45 prosenttia koroista vähennyskelpoisia.

3. Tuetaan lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien työllistymistä työ-tulovähennyksen lapsikorotuksella lapsivähennyksen sijasta.

4. Vähennetään asunnon ja työpaikan väliset matkakulut todellisten mat-kakulujen perusteella ansiotuloista maksettavista veroista – eikä tuloista. Tämä voidaan toteuttaa kustannusneutraalisti.

5. Selkeytetään matkakustannusten korvausten verotusta siten, että taa-taan työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu toissijaisen työpaikan tilan-teessa.

6. Nostetaan verottoman lakkoavustuksen ylärajaa yleisen ansiotason nou-sua vastaavasti.

7. Käytetään kotitalousvähennystä suhdannevaihtelujen tasaamiseen.

Tuloerot

1. Selvitetään vuosittain talousarvioesityksiin sisältyvien välittömien ja vä-lillisten verojen sekä sosiaalietuuksien muutosten yhteisvaikutukset ko-titalouksien tulonjakoon. Kehitetään tulonjakoselvitysten tietopohjaa.

Yritys- ja osinkoverotus

1. Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeudenmukai-semmaksi.

2. Lisätään pääomatulojen verotuksen progressiivisuutta. Suurten pää-omatulojen verotuksen tulisi olla samalla tasolla suurten ansiotulojen verotuksen kanssa.


Varallisuuden verotus

1. Laajennetaan kiinteistöveron pohjaa. Kiinteistövero ohjaa maan käyttöä tuottavampaan suuntaan.

2. Kehitetään asumiseen kohdistuvaan kiinteistöverotukseen Suomelle so-piva huojennusjärjestelmä, joka ottaa huomioon pienituloiset. Otetaan käyttöön mahdollisuus kerryttää verovelkaa, jolloin kiinteistövero tulisi maksettavaksi vasta kiinteistön luovutuksen yhteydessä.

3. Laajennetaan perintö- ja lahjaverotuksen veropohjaa.

4. Palautetaan varallisuuden ilmoitusvelvollisuus ja selvitetään mahdolli-suudet ottaa käyttöön aiempaa kattavampi varallisuusvero.

Kulutusverotus

1. Tehdään laajapohjainen selvitys arvonlisäverotuksen vaikutuksista työl-lisyyteen, tulonjakoon ja elinkeinopolitiikkaan. Vasta kun arviot ovat käytettävissä, on mahdollista ottaa täsmällisesti kantaa, minkälaisella ar-vonlisäverotuksella on työllisyyden, tulonjaon ja elinkeinojen toiminta-edellytysten kannalta tarkoituksenmukaista edetä.

2. Laajennetaan makeisveron pohjaa.

3. Korotetaan alkoholi- ja tupakkaveroja maltillisesti jatkossakin, mikäli toimintaympäristön muutokset sen mahdollistavat. Arvioidaan koro-tusten vaikutukset huolellisesti. Korotukset eivät saa johtaa matkustaja-tuonnin kasvuun.

4. Säilytetään energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautusjärjestelmä. Yksinkertaistetaan tukia tarvittaessa.

5. Palvelualojen työllistämismahdollisuuksien lisäämiseksi siirretään ener-giaintensiiviset ja kansainvälisesti kilpaillut palvelualat (esimerkiksi hiihtokeskukset) alempaan sähköveroluokkaan.

Muut verot

1. Kehitetään kilometriveron tai pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujen edellyttämää teknologiaa. Tienkäyttömaksut eivät saa vaikuttaa negatii-visesti työvoiman liikkuvuuteen, työnteon kannustavuuteen tai talou-den kasvuun.

2. Suomen kannattaa harkita sellaista rahoitusmarkkinaveroa, joka kattaisi kaikki EU-maat ja merkittävimmät finanssikeskukset. Suomen tulee toi-mia sen puolesta, että työeläkelaitokset eivät kuuluisi rahoitusmarkki-naveron piiriin.


Harmaa talous – verovuoto ja veroparatiisit kuriin

1. Suomi toimii aktiivisesti automaattisen verotietojen vaihdon toteutta-miseksi maiden välillä.

2. Suomi edistää OECD:n BEPS-hankkeen etenemistä ja toimeenpanoa EU:ssa ja OECD:ssä. BEPS-hankkeen osana Suomi tukee yritysten maa-kohtaiseen kirjanpitoon siirtymistä.

3. Tukitaan verovuoto asianmukaisella valvonnalla ja asetetaan veronkier-ron torjunnalle sitova ja uskottava tavoite.

4. Selvitetään niin sanotun taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöön-oton vaikutukset.

5. Otetaan käyttöön määräaikainen tehokkaan katumisen ohjelma.


10. LÄHTEET Elinkeinoverotuksen asiantuntijatyöryhmän muistio. Valtiovarainministeriön jul-kaisuja 16/2013. Verotus.

Hyvän veropolitiikan periaatteet VATT Analyysi. VATT. Julkaisut 63. Kesäkuu 2013

Mäenpää Ilmo ja Koivula Mira (2012) Energiaverojen korotusten tulonjakovaiku-tuksista. Oulun yliopiston Thule-instituutti. Suomen ympäristökeskus. Oulu 11.6.2012.

Juusela Janne (2014) Kasvun prosentit – Näin korjaamme osinkoja pääomatulo-verotuksen. EVA-analyysi No 40.

Kantola, A. (2014) Koroilla elävä eliitti ottaa vallan. Book review of Thomas Piketty: Capital in the 21st Century. Helsingin Sanomat 11.5.2014.

Kari, Seppo (2014) Sopisiko Viron yhteisöveromalli Suomeen? Kolumni. VATT.

Kari, Seppo (2014) Voiko Viron yhteisöveron lukitusvaikutuksen poistaa? Ko-lumni. VATT.

Kuortti, H (2013) Tehokas katuminen verotuksessa – verotulojen lisääjä vai vero-moraalin murentaja? Verotus 4/2013.

Matikka Tuomas (2014) Miten yrittäjät reagoivat verokannustimiin? Tuloksia ja tulkintaa. VATT-päivä 8.10.2014.

Niskakangas, Heikki (2014) Viron veromalli ei sovellu Suomeen. Helsingin Sano-mat 12.12.2014.

OECD (2014) Taxing wages 2012-2013.

Oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä. Työryhmän loppuraportti. Liikenne- ja viestintäministeriö 16.12.2013.

Pääomamarkkinat ja kasvu. Valtiovarainministeriö. Rahoitusmarkkinat 10/2012.

Ruuhonen, Pekka (2014) Verohallinnon ajankohtaiset asiat. Vero-opintopäivät 2014. Suomen Verotarkastajat. Aikakausjulkaisu Verotus.

Verohallinto (2014) Taskutilasto 2014. vero.fi.

Tilastokeskus (2014) Tulonjaon kokonaistilasto 2012.

Valtiovarainministeriö (2010) Verotuksen kehittämistyöryhmän loppuraportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 51/2010.


Valtiovarainministeriö (2013) Asuntomarkkinoiden rooli työvoiman alueellisessa liikkuvuudessa. Työvoiman alueellista liikkuvuutta edistävän työryhmän välira-portti I.

Valtiovarainministeriön vero-osasto (2013) ”Pk-yritysten listautumiskynnyksen alentaminen” (kohta 2.1c). Kommentti rakennepoliittiseen ohjelmaan 21.11.2013.


LIITTEET

1. Verokertymät Suomessa 2012


Lähde: Verohallinto. Taskutilasto 2014. vero.fi.


2. Keskeisimmät vähennykset valtion- ja kunnallisverotuksessa 2014

Vähennyksen nimi Vähennyksen määräytymis-

peruste

Valtion ja kunnallisverotuksessa ansiotulosta tehtävät vähennykset

Tulonhankkimisvähennys

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut

Matkakuluvähennys asunnon ja työpaikan väli-sistä matkoista

Työasuntovähennys

Työntekijän eläkemaksuvähennys

Työttömyysvakuutusmaksuvähennys

Sairauspäivärahamaksuvähennys

Veronmaksukyvyn alentumisvähennys

620 €

Maksetut jäsenmaksut

600 € ylittävältä osalta, enintään 7000 €

250 €/kk, edellyttää, että va-kituinen asunto sijaitsee yli 100 km etäisyydellä työasun-nosta ja varsinaisesta työpai-kasta.

5,55 % palkasta (53 vuotta täyttäneet 7,05 %)

0,5 % palkasta

0,84 % palkasta

Enintään 1 400 €

__________________________________________________________________ Kunnallisverotuksessa

Ansiotulovähennys

Perusvähennys

Opintorahavähennys

Kasvu 51 % 2 500 € ylittävältä osalta 7 230 € asti ja sen ylit-tävältä osalta 28 %, kuitenkin enintään 3 570 €. Alenee 4,5 %:lla 14 000 € ylit-tävältä osalta.

2 930 €, pienenee 19 prosen-tilla yli menevän tulon mää-rästä 2 600 €, pienenee tulojen noustessa


_________________________________________________________________ Valtionverotuksessa verosta tehtävät vähennykset

Alijäämähyvitys (asunto-, opinto- ja tulon-hankkimisvelkojen koroista)

Asuntolainan korkovähennys (vakituinen asunto)

Opintolainavähennys

Elatusvelvollisuusvähennys

Kotitalousvähennys (voi vähentää myös kunnallisverosta ym.)

Työtulovähennys palkka- ja yrittäjätulosta

30 % korkomenoista, joita ei ole voitu vähentää pääoma-tuloista, enintään 1 400 €, lapsikorotus yhdestä lapsesta 400 €, kahdesta tai useam-masta lapsesta 800 €.

75 % asuntolainan koroista saa vähentää alijäämähyvi-tyksenä, jos korkoja ei ole voitu vähentää pääomatu-loista.

Enintään 30 % lainan 2 500 € ylittävästä osasta.

1/8 elatusavun määrästä, kui-tenkin enintään 80 €/alaikäi-nen lapsi.

Omavastuu on 100 €. Enimmäismäärä kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä sekä re-monttitöistä on 2 400 €.

Kasvu 7,4 % 2 500 € ylittä-vältä osalta, enimmäismäärä on 1 010 €. Alenee 1,15 %:lla puhtaan ansiotulon 33 000 € ylittävältä osalta.


3. Työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut 2014

TYÖNANTAJAN SOSIAALIVAKUUTUSMAKSUT 2014, % palkasta

Työeläkemaksut - TyEL-maksu, keskimäärin

Työttömyysvakuutusmaksu, keskimäärin - ensimmäisestä 1 990 500 euron palkkasummasta - sen ylittävältä osalta

Sairausvakuutusmaksu

Muut maksut - Ryhmähenkivakuutusmaksu, keskimäärin - Tapaturmavakuutusmaksu, keskimäärin2

2014 % 17,75

0,75 2,95

2,14

0,07 1,0

TYÖNTEKIJÄN SOSIAALIVAKUUTUSMAKSUT 2014, % palkasta

Työeläkemaksu, keskimäärin - alle 53-vuotiaat - 53 vuotta täyttäneet

Työttömyysvakuutusmaksu3

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu4

- päivärahamaksu - sairaanhoitomaksu

2014 %

5,55 7,05

0,5

0,84 1,32

2 Vaihtelee työn tapaturmariskin mukaan. 3 Työttömyyskassojen jäsenet maksavat lisäksi kassan jäsenmaksua. 4 Maksu sisältyy verokorttiin merkittyyn pidätysprosenttiin, eikä sitä pidätetä erikseen palkasta.


4. Valtion tuloveroasteikko, arvonlisäverokannat ja pääomatulojen verokannat

TAULUKKO 1. Valtion tuloveroasteikko 2015 HE

TAULUKKO 2. Arvonlisäverokannat, vuonna 2015 HE

Pääomatulojen verokannat vuonna 2015 HE:

Alempi verokanta: 30 %

Ylempi verokanta, kun pääomatulot ylittävät 30 000 euroa: 33 %


5. Verohallinnon ehdotuksia lainsäädännön kehittämiseksi

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ryHakaniemenranta 1 , PL 15700531 Helsinkipuhelin 020 774 000www.sak.fi

sak:n verolinjaukset 2015–2019

News & Politics