THHL -jäsenlehti

4/2011

2

Julkaisija:

Työ- ja elinkeinohallinnon henkilöstöliitto – THHL ryRatamestarinkatu 11 B 6. krs00520 Helsinki

Päätoimittaja:

Eija Tuutti eija.tuutti@thhl.fi

Kannen kuva:

Eija Tuutti

Painopaikka:

Forssa Print, 2011

Toimituskunta:

Manne Raitila, I vpj. manne.raitila@mol.fi

Merja Toijonen, II vpj. merja.toijonen@te-keskus.fi

Ritva Weckström, plm ritva.weckstrom@tem.fi

Puheenjohtajan mietteitä

Mitä ihmettä? Jouluvalot syttyi-vät Joulukadulle, parvekkeille, ik-kunoille ja vaikka mihin – keskel-lä syksyä. Onpa outo ilmiö. Ai niin, kalenterihan näyttää marraskuun loppua. Vaikea on ”pienen tytön” ymmärtää, että Joulu on jo mel-kein porstuassa.

Joulurauhaa hierotaan Tämän kirjoittamisen aikaan Raamiso-pimusta väännetään alakohtaisissa pöy-dissä siihen tahtiin ja sillä vakavuudel-la, kuin kaikki olisivat tosissaan hake-massa yhteistä sopimusta. Hyvä niin. Pardian porukka on ratkaisunsa tehnyt ja neuvotellut omat sopimuksensa raa-meihin istuviksi.

TE-toimisto- ja palveluverkko- uudistus eteneeTEMin Muutosohjurissa ja valmistelu-ryhmissä otettiin helpotuksella vastaan vuoden jatkoaika TE-toimistohankkeen valmistelulle. Kaikki osapuolet halua-vat saada tämän ison uudistuksen val-

misteltua niin hyvin, että kipupisteitä jäisi mahdollisimman vähän. Vuoden 2013 alusta toteutuva muutos tulee vai-kuttamaan ihan jokaiseen TE-toimiston virkailijaan tavalla tahi toisella. Siihen on hyvä virittäytyä viimeistään Jou-lun jälkeen. Muutosta ei tarvitse pelä-tä, mutta siihen täytyy lähteä avoimin mielin mukaan osallistumalla keskus-teluun. Mitä hankkeessa tapahtuu, si-tä voi ja pitää seurata oma-aloitteisesti vaikkapa TYTISTÄ.

Me THHL:n henkilöstöedustajat val-takunnallisissa, alueellisissa ja paikal-lisissa valmisteluryhmissä teemme par-haamme sen eteen, että henkilöstön ääntä kuullaan ja sillä on myös merki-tystä. Samalla haluan rauhoittaa teitä kaikkia. Työtä on vielä paljon ja ylös-panoprosessi on kesken. Tällä hetkellä odotamme ministereiden linjauksia sii-hen, millä reunaehdoilla työtä eri ryh-missä päästään jatkamaan. Myös hank-keen valmistelun etenemisen aikataulu-tusta eli vuosikelloa ollaan rakentamas-sa. Asioita siis pohditaan ja työ etenee. Valmisteluryhmiä kokoontuu vielä jou-luviikollakin.

Muutostukipäiviä ELY- ja TE-johdol-

le on ollut toukokuussa ja lokakuussa. Seuraava on helmikuun alussa 2012. Muutostukitoimia ja koulutusta on tu-lossa myös alueille.

Kerromme liiton ja yhdistysten ti-laisuuksissa, tiedotteissa, koulutuksis-sa ym. siitä, missä mennään. Tietoa siis on ja sitä saa, mutta sen ääreen täytyy itse hakeutua osallistumalla tilaisuuk-siin, katsomalla nettiä jne.

Hetki hengähdystäNyt on aika virittäytyä Joulun tunnel-maan. Valkoista lunta ei ehkä saada. Ottakaa siis mielikuvitus käyttöön ja loihtikaa ympärillenne Joulun tuntua tuoksuilla, kynttilöillä, ilolla ja naurul-la, mutta myös rauhoittumalla.

Joulun lämpöä ja avarakatseista tulevaa

Vuotta 2012.

toivottaa Eija Tuutti

Jouluvalot syttyivät

3

Pääluottamusmies

Pitkä syksyMarraskuu on ollut tänä vuonna pit-kä, osittain lämmin, mutta sateinen ja pimeä. Välillä tuntuu, että pimeys tun-keutuu ytimiin asti. Nyt ei ainoastaan täällä etelässä, vaan myös Lapissa on marraskuun alku ollut lumeton ja har-maa. Harmaata tunnelmaa eivät miten-kään ole piristäneet joka tuutista tulevat huonot uutiset. Aina kun lukee sano-malehtiä tai kuuntelee televisiosta uu-tisia niin suurimmat palstatilat ja laa-jimmat raportit tulevat näistä kaaosuu-tisista: Euroopan velkakriisit, rahoitus-markkinoiden ongelmat, luonnon kata-strofit, sodat, kaappaukset, itsemurhais-kut ja mitä vielä – näitä riittää.

Ei ihme, että omatkin tunnelmat var-sinkin näinä synkkinä marraskuun päi-vinä menevät alamäkeä. Ja kun vielä ei-vät nämä omankaan hallinnon uutiset aina niin mieltä ylentäviä ole: määrä-rahojen puutetta, henkilöstöresurssien vajetta, uudistusta sinne ja tänne jne.

Valoisampaa aikaa kohti olemme kuitenkin menossa ja joulu ja joulurau-hakin (toivottavasti kaikille) on edessä. Olenkin tällä kertaa koonnut teille pi-ristykseksenne muutamia totuuksia las-ten suusta, jotka toivottavasti ilahdut-tavat teitä kuten ovat piristäneet minua lukiessani niitä aamuisin Positiivarei-den aamupostista:

Kummityttöni Hetta on oikea touhupak-kaus. Puhetta ja liikettä riittää vaikka muille jakaa. Kysyin häneltä miten sitä energiaa riittää niin paljon. Hetta tokai-si: ”Minähän olen latauksessa joka yö.” – Hanna

Neljävuotias Noora ei oikein tullut toi-meen isoveljensä Eetun kanssa. Hän tote-si mummilleen: ”Löytäispä tuo Eetu nai-sen ja muuttais sen kanssa jonnekin Kau-havan ja maailman välille”. – Täti

Tokaluokkalainen Pekka tuli koulusta ko-tiin ja kertoi ylpeänä, että opettaja oli pi-tänyt luokassa laskukokeet. Utelin miten hän luuli onnistuneensa. ”En varmaan arvannut yhtään oikein”, poika tokaisi –Mummo

Kuusivuotias Onni ja neljävuotias Ee-ro olivat vaarin ja mummon kanssa au-toajelulla. Vaari kysyi Eerolta, että onko sinulla tyttökaveria siellä päiväkodissa. ”Ei ole, me ollaan vaan sellaisia poika-miehiä,” tarkensi Eero. – Maila

Näytin neljävuotiaalle tyttärelleni Kiralle kuvia lapsuudestani. Alussa kuvat olivat mustavalkoisia, mutta vuodesta 1965 al-kaen suurin osa kuvista olikin jo värilli-siä. Kira kysyi, ääni hämmästykses-tä madaltuneena: ”Äiti, milloin työ aloitte nähhä väreissä?” – Raisa

Kuivaksi opetteleva kolmevuotias tyttä-remme seisoskeli uimapuvussaan eteises-sä kun tuli pisuvahinko. Isänsä meinasi hiukan hikeentyä moisesta, mutta tyttö-pä keksi sanoa lammikossa seistessään: ”Tässä pesetään jalat!” – Satu

Olimme kävelyllä tyttäreni kanssa ja ihastelimme syksyn värien kauneutta. Kysyin häneltä muistaako hän eri vuo-denaikojen nimet. Hetken mietittyään tyt-tö luetteli: ”No ensin tulee kevät, sitten tu-lee kesä, sitten tulee syksy ja sitten tulee nuha.” – Sari

Kolmevuotias Miska katseli valokuvaa, jossa oli pelkästään iskä ja äiti. Poika kummasteli missä hän oikein on. Isä sa-noi hänen olleen tuossa kuvassa vasta pil-ke iskän silmäkulmassa. Miska ei kysellyt sen enempää, mutta kun seuraavaksi tu-li vieraita, kiikutti hän heti heille kuvan nähtäväksi ja kertoi iloisesti: ”Miskaa ei näy tässä kuvassa. Miska on piilossa is-kän kulmakarvassa.” – Maarit

Jussi valisti isäänsä: ”Tiesit sä iskä, ettei täydellistä ihmistä voi olla olemassakaan, koska jos vaikka on kaikissa asioissa täy-dellinen, mutta viat puuttuu, niin ei ole täydellinen.” – Kati

Oikein mukavaa ja rauhaisaa Joulun aikaateille kaikille.

Ritva

44

laPin kuulumisia laPin kuulumisia laPin kuulumisia laPin kuulumisia laPin kuulumisia laPin kuulumisia

Syyskuussa Lapin ELY-keskuksen E-vastuualueen ja TE-toimisto-jen koko henkilöstö kokoontui Le-vin huipulle upeaan ruskaan viet-tämään kaksi yhteistä henkilöstö-päivää. Väkeä oli koolla noin 180 henkilöä. Edellisestä koko henki-löstön kokoontumisesta olikin eh-tinyt kulua jo liki 30 vuotta. Ilmas-sa oli siis hienoista nostalgiaa.

Saimme nauttia Levin hulppeista mai-semista sananmukaisesti, sillä kokoon-nuimme Levin huipulla olevassa uu-dessa Panorama-kongressikeskukses-sa. Isoista ikkunoista avautuivat hen-keä salpaavan kauniit ruskamaisemat. Välillä meinasi ajatuskin lähteä harhai-lemaan värikylläisiä tunturinäkymiä ihastellessa.

Ei vain leivästäPäivien ohjelma oli rakennettu mo-nipuoliseksi muistaen se, että kansa tarvitsee myös leipää ja sirkus huveja. Saimme videon välityksellä terveiset TEM:stä kansliapäällikkö Erkki Vir-taselta. Paikan päällä olivat mukanam-me arvovaltaiset vieraat TEMistä teol-lisuusneuvos Marja-Riitta Pihlman se-kä työllisyys- ja yrittäjyys osaston osas-topäällikkö Tuija Oivo. Ohjelmassa oli tiukkaa asiaa, mutta myös hengen ra-vintoa oli tarjolla.

Lauantaipäivä käytettiin mm. toimis-toverkkouudistuksen ja uusien asiak-kuusprosessien käsittelyyn, kerrattiin monikanavapalvelustrategiaa. CV-netti sai ansaitsemansa erityisen huo mion, sillä osanottajien joukosta löytyi aito henkilöääni CV-netin TV-mainoksen takaa. Uusi halli tusohjelma ja sen aset-tamat haasteet TE-hallinnossa virittivät hyvän keskustelun. Päivän aikana teh-tiin ryhmätöitä ja jos porinan määrästä voi jotain päätellä, niin tämä porukka osaa kyllä dialogin. Tuppisuuna ei ol-lut kukaan.

Monipuolinen iltaohjelma alkoi ta-rinateatteriesityksillä ja ne saivat ai-kaan makoisia naurunpyrs kähdyksiä. Miten hassuja asioita TE-toimistoissa tapahtuukaan! Sitten oli vuorossa to-tuuksia, en nustuksia ja arvauksia. Tu-levaisuuteen kurkisteltiin kolmihenki-sen ennustajaraadin erilaisten, ja varsin mielenkiintoisten menetelmien myötä. Keijun hopeahiekka välkehti ilmassa ja tähtisauva taikoi tulevaisuuteen hy-vän tuulen terveisiä. Tamaran porons-arviuute lupasi kaikkea hyvää ja kau-nista, mutta huolimattomasti käytet-tynä niskajäykkyyttä. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, totuuksiin ja tu-levaisuuden ennustamiseen oli paneu-tunut syvällisesti suuri ajattelija Pertsa Pylk kerö, jonka kaiken nähneestä sal-kusta löytyi myös hopeinen neuvoa-an-tava taskumatti. Sen sisältöä sai maistaa

myös Tamara, mutta vain sormustimel-lisen verran kerrallaan, ettei ennustami-sen taito kärsi. Pylkkerön rupinat ja rii-mitykset valloittivat koko yleisön.

Illan pimetessä väki koottiin vielä busseihin ja vietiin tunturin laelle ki-virakkaan, jossa sysimustan pimeyden keskellä rakan rinteillä paloivat isot nuotiot. Väki kerääntyi nuotioille seu-rustelemaan ja paistamaan makkaraa. Tunturiretken jälkeen tarjolla oli hotel-lilla vielä komiikkaa ja mitäpä se olisi reissu ilman karaokea.

Aamusumusta kirkastukseen Lauantaiaamu valkeni valkoisessa su-mussa. Oli hienoa seurata asiantunti-japaneelin yhteenvetokeskustelun ai-kana, kuinka maisema kirkastui pik-ku hiljaa ja aurinko valloitti näkymät. Lähtösanoissa kiitosta saivat upeat puit-teet, hyvin toimivat järjestelyt ja aktii-viset osallistujat vieraineen kaikkineen. Itse kukin saattoi aistia ilmassa olevan syvän positiivisuuden ja yhdessä teke-misen meiningin. Loppu kronikan jäl-keen lähdimme kotimatkalle hyvillä mielin. Kiitos meille kaikille mukavas-ta yhdessä olosta! Toivottavasti kokoon-numme pian uudestaan.

Tunnelmia kokosi Päivi Hietanen,

HHL Lappi ry:n puheenjohtaja

Lappi tempaisi henkilöstöpäiville – Leville!

55

laPin kuulumisia laPin kuulumisia laPin kuulumisia laPin kuulumisia laPin kuulumisia laPin kuulumisia

Lappi tempaisi henkilöstöpäiville – Leville!

66

Muisteloita työhallinnon työuralta vuosilta 1972–2011Tulin työvoimahallinnon palveluk-seen Vaalan työnvälitystoimistoon 2.1.1972. Ennen työhöntuloa en ollut työhaastattelussa. Astuin tä-hän työhön ummikkona. Olimme muuttaneet paikkakunnalle puoli-toista vuotta aiemmin ja moni asia oli vielä outo.

Oman aikansa perehdytystä Kävin yhtenä päivänä ennen työn alka-mista katsomassa työpaikkaa ja terveh-timässä esimiestäni Verner Ketoa. Hän näytti minulle A4-kokoista tilastopa-peria, johon tilasto tehtiin. Lomake oli jonkinlainen ATK-järjestelmälomake - ja tärkeä. Toimisto oli pieni, vain odo-tushuone ja yhteinen työhuone, jossa tupakansavua riitti! Siitä aloitettiin, ja siinä oli perehdytys.

Ensimmäisinä päivinä luin joitakin lakitekstejä ja ohjeita ja yritin perehtyä sivussa asiakaspalveluun. Se oli lähinnä työttömyyskassakorttien leimaamista, työnhakijaksi ottamista ja työnvälitys-työtä sen aikaisilla menetelmillä. Isoja työvoimatilauksia tuli Metsähallituksen taimitarhalta, jossa oli parhaimmillaan n. 300 työntekijää. Viestejä toimitettiin kauppojen ja naapureiden kautta, sillä siihen aikaan ei puhelimia ollut joka ta-lossa, eikä kännyköistä osattu haaveil-lakaan!

Pikkuhiljaa tutustuin työtehtäviin. Hyvin on muistissa työvoimatoimikun-nan ensimmäinen kokous. Aiemmin en ollut istunut yhtään kokousta, saati ol-lut sihteerinä. Opastus tapahtui lähinnä aiempien toimikunnan pöytäkirjoihin tutustumisen avulla. Kylmä hiki hiipi selkäpiitä, mutta siitä selvittiin ja seu-raava kokous sujui jo helposti.

Siitotyömaa-aikaRankin kokemus työurani alkuvuosilta oli siirtotyömaille osoittaminen v. 1972. Piiripäällikkö antoi pääsiäisen alla mää-räyksen, että kaikki poikamiehet oli osoitettava siirtotyömaalle pääkaupun-kiseudulle. Tein työtä käskettyä. Seuraa-

valla viikolla seuraukset alkoivat näkyä.Erään asiakkaan äiti tuli tuohtunee-

na toimistoon ja moitti minua ankarasti moisesta kirjeestä! Lopputulos oli, että äiti aikoi elättää poikansa, eikä päästää siirtotyömaalle.

Poika ei lähtenyt siirtotyömaalle, mutta elättää kyllä itse itsensä. Sittem-min siirtotyömaa-komennukset lakkau-tettiin.

Piiritoimisto oli alkuvuosikymmeni-nä merkittävässä ohjausroolissa toimis-toihin nähden. Myös ministeriön kanssa oltiin yhteistyössä. Lähes kaikki minis-terit kävivät piiritoimistoissa ja joskus työvoimatoimistoissakin. Muutosten myötä yhteistyö on vähentynyt mini-miin. Esimiehet ja työtoverit vaihtuivat.

Muutoksessa kaiken aikaaHallinnossa laineet ovat lyöneet usein korkein aalloin. Alkuvuosikymmen, 1970-luku elettiin hallinnossa vielä rauhallisissa merkeissä, tosin muutok-sia tapahtui silloinkin. 70-luvulla toteu-tui suuri muuttoaalto Ruotsiin. Kunin-kaanmaalta kävi myös työvoiman vär-

vääjiä mm. Saabin tehtaalta, jossa suo-malainen työvoima oli arvossa arvaa-mattomassa. Monessa muutossa olin osallisena. Myös Suomen teollistuneilta alueilta kävi värvääjiä, muuttoliike oli vilkasta pohjoisesta etelään.

Mielestäni muutoksen kiihtyminen alkoi 80-luvun puolivälin jälkeen, jol-loin elettiin kasvun ja kehityksen aikaa. Toimistoihin lisättiin väkeä, atk-työväli-neenä tuli käyttöön, maan talous kasvoi, koulutus oli runsasta ja monipuolista.

90-luvun alkupuolen lama oli rank-kaa aikaa. Talouselämä maassa taantui ja työhallintoon tuli työtä ja haastei-ta runsaasti lisää. Konkurssit, lomau-tukset ja työn päättyminen oli monel-le asiakkaalle arkipäivää ja sitä tuskaa saimme me, työhallinnon työhanskat purkaa asiakkaiden kanssa. Lamasta selvittyämme kasvu hiljalleen käynnis-ty ja maan talous elpyi. Taas tarvittiin työntekijöitä, koulutusta ja palveluja.

2000-luku on tuonut mukanaan lu-kuisat organisaatiomuutokset koko hal-linnossa. Toimistotasolla se on näkynyt toimistojen yhdistymisenä ja lakkaut-tamisena, yhteispalvelupisteiden perus-

Kainuun syyskokouksessa 15.11.2011 vielä vaan asiakirjoja vaihdetaan vanhojen kavereiden Lauran ja Seppäsen Arjan kesken.

7

Muisteloita työhallinnon työuralta vuosilta 1972–2011tamisena. Muutosvauhti vaan kiihtyy ja jatkuu.

Työn muutokset ja vaatimuksetAlkuvuosina työ tehtiin manuaalises-ti, kirjaimellisesti oli kortisto. Toimis-tossamme tämä tarkoitti kahta kortti-laatikkoa, joiden sisältö vaihteli. Sinne tuli uusia hakijakortteja, vanhoja pois-tettiin, joskus jopa vaihtelimme asiak-kaita. Toimenkuva oli asiakaspalvelua, työnvälitystä, toimikuntatyötä ja kaik-kea muuta esiin tulevaa pikkusälää. Kun ajattelen alkuaikojen työtä ja tätä päivää, entisestä on jäljellä työnvälitys, tosin eri menetelmin, ja työnantajayh-teistyö. Lisää on tullut mm. päätöksen-teko (palkkatuki ym.), ryhmätoiminta, työvoima- ja muun koulutusjärjestel-män tunteminen.

Työ on muuttunut entistä vaativam-maksi. Neuvojilta vaaditaan mm. asia-kaspalvelu-, esiintymis-, neuvottelu-, suostuttelutaitoja, ratkaisukeskeistä työskentelytapaa, ”keittiöpsykologin” taitoja, ATK-järjestelmien käyttötaitoa ja lukemattomasti paljon muuta.

Työn vaativuus on tullut näkyväk-si uuden palkkausjärjestelmän myö-tä. Siinä vaiheessa, kun miettii tehtä-vänkuvausta, työtehtäviä, koulutusta ja työkokemusta sekä erityisosaamista, ongelmanratkaisun luonnetta ja muita asioita, havahtuu huomaamaan työteh-tävien moninaisuuden ja vaativuuden. Työhallinnossa taitaa valtion väestä ol-la lähes vaativimmat ja monipuolisim-mat tehtävät.

Työhallinnon väki on pystyvää fiksua väkeä! He hyppäävät aina uuteen kelk-kaan ja uusiin tehtäviin – joskin muti-sevat ja kyseenalaistavat, jopa arvostele-vat ensin, mutta tekevät annetun työn.

KoulutusKoulutus työhallinnossa on työurani ai-kana ollut runsasta ja monipuolista. En-simmäinen koulutustilaisuus oli v. 1970 neuvottelupäivät Sotkamossa VR:n ma-jalla. Tänne osallistui koko Kainuun työvoimapiirin henkilöstö. Toimistot

suljettiin päivien ajaksi. Peruskurssi alkoi v. 1973 ja päättyi v. 1974 uudel-la Työvoimaopistolla. Peruskurssi kesti 6 viikkoa, lisäksi tuli 2 viikon työhar-joittelu. Nuorempi tyttäreni oli silloin 4 kk:n ikäinen. Peruskurssin porukasta tuli kiinteä ryhmä, jotka vuosikymme-nien jälkeenkin ovat muistissa. Useim-mat ovat jo jääneet eläkkeelle. Taisin ol-la nuorin peruskurssilainen.

Pätö-koulutus 70-80 luvulla oli toi-nen merkittävä, pitkäkestoinen koulu-

tus, josta on ollut paljon hyötyä työs-sä. Paljon mukavia muistoja on siltä-kin ajalta. Kelpo-koulutus 90-luvulla oli vaativa ja mielenkiintoinen koulu-tus. Eniten tästä koulutuksesta on ollut hyötyä sosiaalipolitiikan ja psykologi-an opinnoista. Muistot Kelposta elävät!

Teollisuusretket, joita järjestettiin 1970-80 luvuilla, olivat koulutusta par-haasta päästä! Itse nähty ja koettu jäi mieleen pysyvästi ja itse nähtynä työ-paikkoja oli helppo kuvata asiakkaal-

Yhdistyksen onnentoivotukset tuleville olonominpäiville toivottavat Lauralle Kainuun pj. Kati Kemppainen (oik.) ja Arja Seppänen (vas.).

88

lekin. Pääosin ko. retket suuntautuivat pääkaupunkiseudulle ja muualle ”rinta-maiden” työmarkkinoille.

Työhallinto on aina ollut eturinta-massa koulutuksen tarjonnassa työn-tekijöilleen. Koulutukseen olen pääs-syt hyvin ja se on ollut monipuolista. Suomi on tullut reissuilla tutummaksi Hangon ja Kittilän välillä.

Urpo Leppäsen ollessa työvoimami-nisterinä hän kutsui henkilöstöneuvos-ton edustajat pikkujouluun Smolnaan. Se vasta tuntui juhlavalta – melkein sai ovella niiata juhlahuoneiston loiston häikäisemänä. Henkilöstöneuvoston kokouksia pidettiin myös Säätytalolla, jossa tunne oli samanlainen vanhassa, arvokkaassa kulttuurirakennuksessa.

Työyhteisö, työtoveritOlen tehnyt työurani pienessä toimistos-sa pienellä paikkakunnalla. Siinä on ol-lut hyvät ja huonot puolet, kuten kaikis-sa asioissa. Pienellä paikkakunnalla ih-miset tunnetaan, erityisesti virkamiehet.

Alkuvuosina koko työvoimapiirin väen kesken pidettiin koulutustilai-suuksia ja väkeä oli paljon. Yhteisölli-syys, työtoveruus ja ystävyys olivat ar-vossaan. Hiihtokisoja pidettiin joka tal-vi, myös omalla alueella. Valtakunnalli-sissa hiihtokisoissa oli aina ilmassa suu-ren urheilujuhlan tuntua!

Oman alueen henkilöstö on tullut tu-tuksi vuosikymmenien aikana. Lukui-sissa koulutustilaisuuksissa ja kokouk-sissa tutustuimme toisiimme ja aina on ollut mukava tavata. Viime vuosina or-ganisaatiomuutosten ja videolaitteiden tultua toimistoihin henkilökohtaiset ta-paamiset ovat jääneet hyvin vähäisiksi. Usein sitä yhdessä harmittelemme. Yh-dessä asioita puhuen ja pohtien niihin tulee myös työohjauksellisia element-tejä. Liian kiireinen rytmi ei ole hyvä!

Luottamusmiestoiminta oli hyvin mielenkiintoista aikaa. Siinä oli näkö-alapaikalla mm. hallinnon muutoksiin, palkkaukseen, henkilöstön hyvinvoin-tiin. Ko. aikana tutustuin moniin työto-vereihin koko maan alueelta ja matkus-taa sai runsaasti! Eräänä aamuna lähdin kotoa Vaalasta klo 4:00 Oulun lentoken-tälle ja sitä kautta Helsinkiin. Aamulla on pakkasta –35 astetta, eikä autossa ol-lut lämmitystä. Auto seisoi päivän ken-tällä pakkasessa, mutta suostui käynnis-tymään iltasella. Monta muuta matka-seikkailua sain kokea 25-vuoden aikana.

Suuri mielenkiintoinen työ oli uu-den palkkausjärjestelmän pilotointi eli mittatikkujen tekeminen järjestelmää varten. Pidimme runsaasti kokouksia pitkin Kainuuta ja väänsimme kättä! Palkkausjärjestelmän tultua käyttöön olin mukana arviointityöryhmässä. Sii-nä työssä huomasi, miten tärkeä on kir-jallinen ilmaisutaito. Yksi kirjoitti lähes romaanin toimenkuvastaan, toinen ku-vasi sen napakasi yhdellä A4-arkilla.

Luottamusmiehen tehtävänä on olla henkilöstön edustajana, kuuntelijana ja myötäeläjänä. Koen, että siinä tehtäväs-sä sain kulkea rinnalla vaikeina aikoina ja asioissa, sovitella, selvitellä ja pitää henkilöstön puolia. Työnantajan kanssa tulimme hyvin toimeen, asioista oltiin joskus eri mieltä, mutta henkilökohtai-siin suhteisiimme se ei vaikuttanut.

Mitä jäi käteenTyö muokkaa eniten ihmisen persoo-nallisuutta. Olen kokenut antoisana työn tekemisen ihmisten parissa. Jos-kus se on ollut raskastakin ja vienyt voimia. Työtovereista lähellä ja kauka-na olen saanut rohkaisua ja voimia, kun yhdessä olemme purkaneet kuormaa.

Työhallinnossa ollaan yhteiskunnan näköalapaikalla. Täällä näkyvät talou-den nousu ja lasku ja niiden seuraa-mukset.

Sain tehdä työtä hallinnon kasvun ja palvelujen monipuolistumisen aikaan. Oma paikkakunta ja Suomen maantie-to on tullut tutuksi asiakkaiden liikku-vuusavustusten myöntämisessä ja itse reissaten. Sosiaalisuus ja ihmisten kans-sa oleminen on helppoa. Asiakastyössä asioihin suhtautuu ratkaisukeskeisesti. Olen opetellut kuuntelemaan ihmistä, en aina itse puhumaan. Ammattien ja työelämän tuntemus on kehittynyt.

Olen palvellut neljää sukupolvea. Vanhimmat ovat jo kuolleet, osa eläk-keellä ja jotkut palanneet takaisin työ-uran jälkeen kotiseudulle. Seuraavat su-kupolvet ovat nyt asiakkainamme.

Työn iloa olen kokenut eniten hy-västä ja onnistuneesta työnvälityksestä, kun työnhakija on saanut sopivan työ-paikan ja työnantaja hyvän työntekijän. Koulutukseen ohjauksen tuottaessa tu-losta vasta onkin hyvä mieli! Nuorten ohjaaminen koulutukseen ja työhön on myös ollut palkitsevaa. Työtoverien kuuntelemin ja myötäelämisen taito on kehittynyt.

Jäähyväiset

Tänään kauas taakseni katson,pitkä työsarka kynnetty on.Luovun työstä ja merkeistä vallan,siirryn uuteen vaiheeseen.

Olen kohdannut ihmistä montaerilaisia kohtaloineen,nähnyt iloa vallatontaja murhetta mustimpaa.

Tämä työ mulle paljon antoinäköaloja maailmaan.Näin työtä ja työntekijöitä,teollisuutta ja Suomen maan.

Minä rinnalla kulkea tahdointyötoverien, kumppanien.Sillä yhteistyöllä, niin uskon,saamme paremman maailman.

Tänä päivänä kiittää tahdonteitä kaikkia – ystävät,matkanteosta yhteisestä,jota muistot kultaavat.

Laura loihe lausumahan eli kannatteli meidät kiitoksiin omalla runollaan.

Kiitän lämpimästi työtoveruudesta ja ystävyydestä. Toivotan kaikille voimia työhön ja hyvää jatkoa!

Laura PääskyläLänsi-Kainuun te-toimisto

Vaalan toimipaikka

9

HeiMonet kiitokset muistamisesta sekä monivuotisesta yhteistyöstä ay-toiminnassa. Toivotan teille kaikille THHL:läisille hyvää jatkoa sekä kaunista syksyä. ”Vapauteni” on koittanut.

Terveisin Raila

Mailto:raila.gustafsson@

THHL-lehden ilmestymispäivät vuonna 2012: aineisto Eijalle ilmestymispv. alustava teema

1/2012 pe 10.2. to 15.3. Nuoret aikuiset2/2012 pe 13.4. pe 18.5. Kohtaamisia pardialaisilla työpaikoilla3/2012 pe 27.8. to 27.9. Tyhy ja jaksaminen4/2012 to 09.11. to 13.12. Jäsenyys- ja järjestäytymisaste

HUOM! Aineiston jättöpäivä Eijalle n. kuukautta ennen ilmestymispäivää eli jos/kunolet tekemässä juttua lehteen, ota yhteys Eijaan.

Raila Frisbee-golfin kiekonheitossa Perheleirin kisoissa 2011.

10

En ole koskaan ollut syksyihminen. Siis sellainen, joka tykkäisi sateesta tai edes ruskasta. Tänä vuonna lokakuu tuntui erityisen harmaalta. Jo heinäkuussa al-koi hiukan ahdistaa! Syksy, pimeys, ai-kaiset aamut, haastavat asiakastapauk-set... Tänä vuonna lokakuu painoi kui-tenkin eritoten siksi, että samalla kun itse palasin työelämään, minun pienet tyttäreni aloittivat päivähoidon. Traagi-set aamut alkoivat.

Vanhempainvapaalta virkatyöhönTöihin paluu vanhempainvapaan tai oi-keastaan ihan minkä muunkin pitkän poissaolon jälkeen tuntuu lähes samalta kuin alkaisi puhua vierasta kieltä, jota ei ole käyttänyt aikoihin. Vääriä sanoja väärissä tilanteissa, tuskanhiki otsalla ja karmea epävarmuus siitä, tuleeko tästä mitään. Pahinta on, kun tietää kuinka paljon pitäisi tietää. Eikä sitten tiedä. Tähän yhtälöön jos vielä lisää sen, ettei sujunut alku kömmähdyksittä tyttäril-läkään. Pienet neidit olivat ihan eksyk-sissä, kun ei päiväkodissa elo mennyt samoin kuin kotona. Itkun kanssa men-tiin ja jäätiin hoitoon, kun minä jatkoin autossa niiskutusta TE-toimiston park-kipaikalle saakka.

Onko tähän kaikkeen nyt vaan totut-

Traagisia aamujatava ja onko tätä jaksettava monta vuot-ta? Eräs viisas kollega taannoin totesi, että elämä on valintoja; omia tai toisten. Hän ei ehkä uskokaan kuinka oikeas-sa oli. Tätä olen miettinyt, kun aamul-la etsin kadonnutta rukkasta roskikses-ta, rahtaan neitejä hoitopaikkaan, otan vastaan äiti-älä-jätä-minua-tänne –it-kun ja suuntaan ilolla kohti Työlinjaa. Niin, luit ihan oikein, ilolla! Oma oli valintani. Omat ihanat tytöt, mutta tul-leet äitiinsä; ovat sekä temperamenttisia että aamu-unisia!

Ajanhallintaa ja omia ajatuksiaEn ole koskaan ollut sellainen pullan-tuoksuinen mamma, joka pyöräyttää korvapuustit vaipanvaihdon lomassa ja vielä samalla saa kodin kiiltämään ja aviomiehen hymyilemään. Tarvitsen ai-kaa itselleni, ajatuksilleni ja kehityksel-leni. Ajanhallinta onkin se varsinainen juttu. Samaa vähäiseksi jäävää omaa ai-kaa vaatii pyykinpesu, ruuanlaitto, kir-janluku, palikkatornin rakentelu, ma-jan virittäminen nojatuoliin. Milloin äiti voi lukea vaikkapa iltapäivälehteä tai lakata varpaankynnet? Nyt olkoon tukka sekaisin ja puurotahra rinnuksel-la. Onneksi teen puhelin- ja verkkoneu-vontatyötä, joten ihan joka hetki ei tar-

vitse puunata itseäänkään!Jos elän muutosta omassa elämässä-

ni, niin myös Työlinjalla olemme muu-toksen edessä. Vuoden 2012 alusta siir-rymme osaksi Etelä-Savon ELY-keskus-ta. Virkamies on aina virkamies, vain virasto vaihtuu. Muutos koskettaa jo-kaista työlinjalaista, toisille se ei aiheu-ta suurempia sydämentykytyksiä, osalle päivittäiset arjen asiat muuttuvat enem-män. Yhtä kaikki, muutos on tätä päi-vää. Toivottavasti tulevatkaan traagiset aamut eivät liity uuteen organisaatioon, vaan edelleen taistelen vain rukkasten ja kypärämyssyjen kanssa.

Pohtiessani itseäni tässä työn ja van-hemmuuden ristipaineessa, voin tehdä vain parhaani ja edes yrittää varata aikaa siihen, että voin nauttia molemmista. Sekä työstäni että lapsistani. Olen vain työvoimaneuvoja, enkä voi ratkaista kaikkien ongelmia. Osaltani voin ehkä auttaa asiakkaita, kollegoja ja yhteistyö-kumppaneita. En myöskään saa unoh-taa haleja ja pusuja kotona; niistä saan voimia koko tähän elämän revohkaan. parastahan on se, kun isompi pieni kul-lannuppu sanoo samassa lauseessa ”Äiti siä oot rakas ja mulla on räkä nenässä”!

Kirsi Suovalkama, Etelä-Savo

11

Kirsi ja tytöt

THHL:n lomat vuodenvaihteessa: Eija Tuutti, pj. 02.–10.01.2012 Ritva Weckström, plm 02.–05.01.2012

Tapaamisiin ja kuulumisiin ensi vuonna 2012.

THHL:n toimisto ja hallitus toivottavat Sinulle

lämmintä Joulumieltä jaonnea Uudelle Vuodelle 2012!

”HerkkUa on Siinä monenLaiSTa,monenLaiSTa”Aivan liian moni on vailla herkkuja tänäkin jouluna. Siispä kannamme osaltamme korttamme siihen, että muutama lapsi ja aikuinen saisi kokea Joulun myös masussaan. THHL on perinteiseen tapaan kohdentanut joulutervehdyksensä lasten- ja nuorten parhaaksi.

THHL ry lahjoitti joulurahaa YLEn Hyvä Joulumieli-keräykseen, jolla kerätään varoja joulun ruokakassien toimittamiseksi vähävaraisille perheille.